this video

CRIMSON CIRCLEN MATERIAALEJA

Merlin minä olen -sarja

SHOUD 4 – ADAMUS ST. GERMAIN, Geoffrey Hoppen kanavoimana

Esitetty Crimson Circlelle

9.1.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
www.crimsoncircle.com

Minä olen mitä olen, St. Germainin Adamus.

Aah! Rakastan ihmismusiikkia. Unohdan aina, miten paljon kaipaan ihmismusiikkia. Meillä on enkelimusiikkimme. Meillä on joitain melko hyviä jazz-bändejä Ylösnousseiden mestareiden klubilla. Mutta puhdas ihmismusiikki – mitä energialaulua! Mitä kommunikointia! Ei ole mitään sen kaltaista, kun musiikkia, sellaista jota juuri kuulitte, soitetaan sydämestä ja sielusta – se on ihmismatkan ilmaisumuoto. Se on ihmisen intohimon ilmaisumuoto. Minulle se on yksi hienoimmista esimerkeistä siitä, että energia on kommunikointia. Sitä energia on. Se on vain kommunikointia. Se ei ole voima, ja kun tällaista musiikkia soitetaan, se saa sielut liikuttumaan. Hmm. (Viitataan tähän videoon)

On monentyyppistä musiikkia, osasta en oikeastaan välitä. Tiedät sen, Linda. Osasta en välitä juuri ollenkaan. Tuo musiikki on tyhjänpäiväistä tai – miten sitä sanottaisiin – tekemällä tehtyä. Se on formulamusiikkia. Se on ok. Ja sitten teillä on – mitä se on, Cauldre? – kantrimusiikkia, musiikkia epätoivosta ja huonosta tuurista. Siinä on paljon sielua. Se ei kuitenkaan ole suosikkini. Klassista musiikkia rakastan. Kirjoitin paljon sinfonioita. Etkö tiedäkin sen?

LINDA: Varmasti kirjoitit.

ADAMUS: Haluatko minun kertovan sinulle …

LINDA: Voi, varmasti!

ADAMUS: … uudestaan kaiken siitä?

LINDA: Käy läpi se luettelo. Yllytän sinua.

ADAMUS: Kirjoitin paljon klassista musiikkia, ja rakastan edelleen kuunnella sitä. Mutta nyt tulee muuta ihmismusiikkia, ja se jälleen – voih! – melkein saa minut haluamaan, että tulen takaisin Maahan ihmismuotoon, mutta ei, en mene niin pitkälle.

Katsotaan taaksepäin vuotta 2020

Tervetuloa takaisin, kaikki. Tervetuloa takaisin. Ja sanon sen monista eri näkökulmista. Alatte ymmärtää – myös Cauldre alkaa ymmärtää – päivän loppuun mennessä, mitä tarkoitan sillä, mutta tervetuloa takaisin. Selvisitte vuodesta 2020. Saatte kaikki erikoismerkin, jota voitte käyttää …

LINDA: Ihan totta.

ADAMUS: … tai t-paidan tai jotain. Tervetuloa takaisin. Selvisitte tuosta hurjasta vuodesta.

LINDA: Hullusta.

ADAMUS: Tarkoitan, että millainen vuosi se olikaan – covid, Arkkiveljeskunnan sulkeminen, kaikki rajoitukset ja rajoitteet, kasvomaskit. Ääh! Mikä asia, nuo kasvomaskit. Pahinta kasvomaskeissa on, että teidän täytyy haistella omaa hengitystänne koko päivän.

LINDA: Voi ei! (Linda nauraa)

ADAMUS: Tarkoitan, etten voisi mitenkään edes kuvitella, miten jotkut ihmiset voivat kestää sen. Luulen, että se tappaa heidän hajuaistinsa. Luulen, että juuri sen se teki. Jos saatte tämän koronaviruksen, sen vuoksi se tapaa hajuaistinne. Luulen, että se johtuu kasvomaskeista, pakosta haistella sitä koko päivän.

Mutta millainen vuosi olikaan. Enkeliperheet palasivat yhteen oikeastaan ensimmäistä kertaa – kutsu lähetettiin – ja sitten heidän käskettiin hajaantua, luopua ryhmästä. Luopua ryhmästä. Muistakaa, että puhuimme ryhmistä luopumisesta jo ennen enkeliperheiden hajoamista.

Kaikki tuo yhteiskunnallinen levottomuus. Kaikki on kiehumispisteessä tällä hetkellä. Kaikkea tapahtuu – voi, teillä oli sitä juuri kuluneella viikolla Amerikassa. Teillä oli tätä suurta häirintää. Se ei itse asiassa aiheuttanut paljon vahinkoa, paitsi sydämille ja mielille. Hyvin monille teille sen näkeminen oli hyvin huolestuttavaa. Katselin sitä Ylösnousseiden mestareiden klubilla. Meille on asennettu nyt televisioita. Koska ihmisillä on niitä, ajattelimme, että meilläkin pitäisi olla muutamia, mutta meidän laitteemme ovat hyvin huipputeknologiaa. Ne ovat itse asiassa hologrammeja. Katselin kaiken tämän tapahtumista ylösnousseiden mestareiden hologrammeista, ja muistan matkani Amerikkaan viime elämässäni. Kävin Amerikassa viisi kertaa ja autoin kirjoittamaan perustuslakia. Itse asiassa kirjoitin suurimman osan siitä, ja muut ottivat kunnian siitä. Mutta … mitä? (Linda katsoo syrjäsilmin) Mikä tuo katse on, Linda? Tarkoitan tuo katse …

LINDA: Jumalointia.

ADAMUS: Tuo jumaloiva katse.

LINDA: Joo, joo, joo.

ADAMUS: Kiitos. Kyllä, minä kirjoitin. Olin tärkeänä vaikuttajana kirjoittamisessa, autoin kirjoittamaan perustuslain, ja minua masensi nähdä se, mitä näin hologrammeissamme. Mutta kuitenkin, itse asiassa tavallaan se ei masentanut. Itse asiassa tavallaan, Linda, luulisi, että itkin kuin ylösnoussut mestari, typeryyden kyyneliä: "Mitä planeetalle tapahtuu?" Mutta no, osa minua oli masentunut. En vain pidä sellaisen näkemisestä. Osa minua tiesi, että se oli hyvin sopivaa. Se oli oikea asia oikeaan aikaan.

Ja itse asiassa olin jopa niin rohkea, että nousin ylös hologrammin äärestä ja menin saliin joidenkin muiden ylösnousseiden mestareiden kanssa, kutsuin heidät yhteen ja sanoin: "Tässä se on. Tässä se on. Olemme oikeaan aikaan oikeassa paikassa tällä Maa-planeetalla. Se on vahvistus siitä työstä, mitä me olemme tietysti kaikki tehneet, mutta erityisesti minä ja minun ryhmäni, jota kutsun shaumbroiksi. Se on vahvistus siitä, mitä tulee seuraavaksi."

Vuosi 2020 on takanamme, ja vuodesta 2021 tulee mielenkiintoinen. Selitän enemmän sitä myöhemmin. Se ei ole ilman omia vaarojaan. Se ei ole ilman omia pelkojaan. Se ei ole pehmeän pörröinen vuosi. Voin kertoa sen teille nyt (Linda huokaisee). Sanon julkisesti vain sen, ettei 2021 ole pörröinen vuosi.

LINDA: Emmekö voi saada pörröistä vuotta?

ADAMUS: Ei, ei.

LINDA: Milloin ansaitsemme sellaisen?

ADAMUS: Ei (Adamus naureskelee). Sinulla olisi pitänyt olla sellainen vuonna 1987, kun sinulla oli tilaisuus, ja olit tavallaan huomaamatta sen. Siis, sori vaan, se meni sinulta ohi tämän elämän osalta. Ei, siitä ei tule lainkaan pörröinen vuosi. Siitä tulee mielenkiintoinen vuosi, mutta ei vuoden 2020 kaltainen. Ei vuoden 2020 kaltainen.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Ja henkilökohtaisesti – kysyit pörröisestä vuodesta planeetan osalta – en usko, että haluatte pörröistä, vaan luulen, että haluatte, no, jätetään se vain tähän. Shaumbroille vuosi 2021 on aistillisuuden/sensuaalisuuden vuosi. Aistillisuuden. Ja jotkut teistä kuulivat sen seksuaalisuutena – jotkut teistä pitivät siitä, jotkut eivät – mutta ei, se on aistillisuuden vuosi. Avaamme nuo aistit, ja käytämme noita aisteja. Menemme pelkän mielen yli. Menemme ihmisrajoitusten yli. Miksi ei? Kaikki nuo asiat ovat olemassa ja niihin pääsee käsiksi.

Siis on aistillisuuden vuosi, ja tunnetaan asiat syvemmin, vaikka niiden tunteminen sattuu joskus. Katselitte televisiota ja näitte kaiken sen, mitä tapahtui kongressitalossa Washingtonissa, ja jotkut teistä eivät kestäneet sitä. Häh, mitä! Ei, ei, ei. Pysähtykää siihen paikkaan. Menkää takaisin television ääreen. Katselkaa sitä. Tuntekaa syvästi sitä. Ja aluksi ajattelette, että on intuitionvastaista, ettekä te halua katsella sitä. Ei, vaan pystytte sukeltamaan mihin tahansa tilanteeseen, myös hyvin henkilökohtaisiin tilanteisiin omassa elämässänne, ja tuntemaan tuon aistillisuuden, ei välttämättä tuskaa. Tarkoitan, että voisitte tiedostaa, että on tuskaa, mutta siirrytte aistillisuustasolle ja pystytte arvostamaan sitä ja nauttimaan siitä. Siis se meillä on edessämme.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Olen iloinen nähdessäni vuoden 2020 takanapäin nyt. Se oli tarpeellinen vuosi, tarpeellinen hyvin monia tarkistuksia varten – ei vain Maa-planeetalla, vaan koko kosmoksessa, enkä liioittele nyt yhtään. Välttämätön vuosi tätä suurta muutosta varten. Kuka olisi voinut ajatella, että voitaisiin saada koko planeettaa jäämään kotiin ja käyttämään maskeja, vaikkei mentäisi ulos? Kuka olisi ajatellut, että niin voisi tehdä?

Pyydän teitä nyt, aivan ensimmäisenä aistillisena kokemuksenanne, tuntemaan niitä muutoksia, joita tapahtui planeetalla kuluneena vuotena. Ihmisiä jotka jäivät kotiin. Ihmisiä joiden täytyi pysähtyä ja pitää tauko elämässään, tarkastella työpaikkaansa, perhettään, tarkastella hallituksia, joiden pitäisi palvella heitä, ja tarkastella eriarvoisuuksia planeetalla. Nimittäin kun saadaan tarpeeksi ihmisiä, jotka istuvat kotona ja hidastavat hetkesi, he alkavat katsoa omaa elämäänsä ja sitä, miten heidän elämänsä on suhteessa ulkopuoliseen maailmaan. He katsovat sellaisia asioita, kuin eriarvoisuus, ja he vaativat muutoksia siinä.

Kerron teille yhden asian: tämä planeetta ei palaa vuotta 2020 edeltävään aikaan. Se ei ole 2019 tai 2018 tai 1947 tai mitään sellaista. Tällä planeetalla on tapahtunut pysyvä muutos, vaikeaa toisinaan, kyllä. Ja edessä on rankkoja aikoja, mutta suuri muutos on tullut planeetalle. Tulette taaksepäin viiden vuoden kuluttua ja sanotte: "Se oli ratkaiseva vuosi, ratkaisevin muutosvuosi", ja kuka olisi ajatellut, että se tapahtuisi tällä tavalla. Ei sotaa, ei nälänhätää.

Kyllä, paljon ihmisiä on kuollut koronavirukseen, paljon ihmisiä on kuollut, mutta kaikella kunnioituksella heitä kohtaan, he olivat todella valmiita lähtemään. He olivat todella valmiita lähtemään. Oli tavallaan elämänsuunnitelma – voitaisiin sanoa – ja jos se ei olisi ollut virus, se olisi voinut olla jotain muuta. Enkä sano, että se oli puhdistus. Sanon, että heillä oli intuitio, heillä oli ennakkoaavistus tietää, että heille oli parempi lähteä nyt ja tulla takaisin tavallaan uudistuneena, valmiina seuraavaan elämäänsä ilman kaikkea vanhaa painolastia.

Oli itse asiassa – eikä Cauldre pidä tästä, joten aion sanoa sen – tavallaan vähän jonoa lähteä, Maa-planeetan poistumisovilla kuluneena vuotena. Oli niitä, jotka halusivat oikeasti lähteä, ja he tavallaan odottivat jonossa lähtöä, suurta joukkolähtöä planeetalta, koska he oivalsivat, että he voisivat vain astua pois fyysisestä ulottuvuudesta ja mennä – he eivät tienneet sitä näillä termeillä, mutta he tiesivät, että oli jotain, mihin he voisivat mennä ja mikä antaisi paljon tietoisuutta ja näkemystä. Se osoittautuu uusiksi Maiksi, jotka ovat hyvin aktiivisia tällä hetkellä.

Mutta he voisivat poistua ja mennä sinne, saada todellisen uudistumisen, eikä vain päätyä Maan lähiulottuvuuksiin ja palata takaisin taas samaan vanhaan elämään. He tiesivät, että uusissa Maissa oli nyt ns. kosmista toivoa, joten oli niiden jono, jotka olivat valmiita lähtemään ja menemään uuteen Maahan. Niille jotka olivat valmiita lähtemään vastenmielisyydestä ja jäämään vanhan Maan ulottuvuuksiin, Maan lähiulottuvuuksiin, tavallaan tuohon välitilaan, sillä ei ollut kovin paljon merkitystä. Mutta jokseenkin siihen aikaan, kun enkeliperheet hajosivat ja olentoja alkoi mennä näihin uusiin Maihin – niitä on nyt yli 230 – ne jotka olivat täällä, tiesivät, että oli osuva aika lähteä, mennä sinne ja todella uudistua. Siis planeetalla oli paljon kuolemia, mutta on paljon useampia, jotka olisivat halunneet lähteä ja jotka eivät lähteneet tai eivät ole vielä lähteneet.

Siis ei katsota sitä kamalan surullisena. Tarkoitan, että kyllä, surraan, kun joku lähtee, mutta katsotaan, mihin hän menee. Kaikki nuo – eivät kaikki, mutta valtava enemmistö heistä – jotka lähtivät planeetalta koronaviruksen aikana, menivät uusiin Maihin ja käyvät läpi ns. täydellisen uudistumisen, joten tullessaan takaisin he eivät seuraa vain vanhoja samoja kaavoja. He ovat ns. täynnä tietoisuutta uusista mahdollisuuksista, kun he tulevat takaisin, eikä ole vain vanha sama mahdollisuus palata samaan biologiseen perheeseen, samaan kaupunkiin, samaan työpaikkaan tai samaan ammattiin tai samalle uralle. He ovat täynnä uusia mahdollisuuksia. Heillä on enemmän, mistä valita, kuin he olisivat koskaan voineet kuvitella mahdolliseksi.

Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä, ja kulaus kahvia sen myötä.

Siis kaikesta tästä tulee hyvää, ja te jäätte kiinni kaksinaisuuteen ja sanotte: "Voi, se on niin surullista, ja kaikki nuo ihmiset". Ja sitten ovat salaliitot. Joka kerta kun on jokin tällainen konflikti, mukaan tulevat salaliitot. Ajan haaskaamista.

Kunnioitus shaumbroja kohtaan

Oikeasti halusin sanoa tässä avausosuudessa, että haluan ilmaista syvän kunnioitukseni ja kiitollisuuteni shaumbroille. Olen … Heh-heh, minun tiedetään provosoivan aina silloin tällöin. 

LINDA: Mm hmm.

ADAMUS: Olevan ärsyttävä, vaativa …

LINDA: Mm hmm, joo-o.

ADAMUS: Sinun ei tarvitse olla ihan noin paljon samaa mieltä (Linda kikattaa) – vaativa, ylimielinen – siihen voit nyökätä päätäsi (Linda jatkaa kikattamista) – ylimielinen. Minun tiedetään olevan ns. häiriötekijöiden mestari toisiaan. Minut tunnetaan mahtavasta huumoristani toisinaan. Ei koko aikaa. Minut tunnetaan monista asioista, mutta …

LINDA: Rakastamme sinua.

ADAMUS: … rakastan työskentelyä kanssanne. Kaipaan live-yleisöä. Todella kaipaan. Se on hyvin dynaamista, ja saatte nähdä itsenne sekä minun kauttani että kaikkien muiden yleisössä olevien kautta. Saatte nähdä itsenne niiden kautta, joilta kysytään. Siinä on hyvä dynamiikka, kun olen shaumbrojen kanssa. Tarkoitan, että annamme vain mennä. Ja voin tietysti tuntea teidät – olemme kaikki tässä yhdessä – mutta siinä on jotain, kun pystyy läpsäyttämään teitä kasvoille. Tarkoitan, että ihan oikeasti, eikä vain eetteriläpsäyksellä. Siinä on jotain, kun pystyy oikeasti pyörittelemään silmiään, kun keksitte jotain makyoa. Kaipaan sitä. Meidän täytyy päästä siihen takaisin pian. Meidän täytyy päästä takaisin siihen. Siis odotan innolla sitä.

Meidän pitäisi arpoa numeroita tai jotain niille, jotka saavat olla kymmenen ensimmäistä näyttämöllä Adamuksen kanssa. Se olisi mahtavaa. Odotan innolla sitä. Meillä on valtavan hauskaa yhdessä, ja minulla on valtavaa kunnioitusta teitä jokaista kohtaan. Tiedän, miten vaikea ja työläs tämä matka on ollut, ja olemme tässä. Olemme tässä yhdessä – tarkoitan, ettemme yhdessä yhdessä, mutta olemme tässä yhdessä – vuoden 2021 alussa. Kuka olisi uskonut? Kuka olisi uskonut?

Minulla on valtavaa kunnioitusta niitä kohtaan, jotka lähtivät matkan varrella. Kehotin monia lähtemään. Monet lähtivät jo, ennen kuin kehotin heitä, mutta sitten kehotin monia lähtemään ja monet heistä lähtivät. Minulla on tosiaan valtavaa kunnioitusta heitä kohtaan, koska tiedän, että on tärkeää joskus mennä omille teilleen, lähteä, käydä läpi oma – miten sitä halutaankin kutsua – lohikäärmeensä, oma pimeä yönsä, oma etsimisensä. Siis minulla on valtavaa kunnioitusta niitä kohtaan, jotka putosivat pois matkan varrella, lähtivät kauan sitten, mutta erityisesti sen jälkeen kun minä tulin Crimson Circleen Tobiaksen lähdettyä.

Minulla on valtavaa kunnioitusta niitä kohtaan, jotka käänsivät huomionsa pois matkan varrella ja lähtivät. He eivät lähteneet, koska suuttuivat minulle. Heidän kanssaan pidän hauskaa, niiden jotka suuttuvat minulle ja lähtevät. Tarkoitan – selitän sen myöhemmin, mutta pidän todella hauskaa niiden kanssa. Voi, he ovat todella vihaisia minulle, kunnes oivaltavat, että he ovat oikeasti vihaisia itselleen. Tarkoitan, minäkö tekisin jotain, mikä saa teidät tolaltanne? Enpä usko. Siis loppujen lopuksi oivallatte, että oikeasti suututte itsellenne. Onko sinulla hauskaa tämän osalta?

LINDA: Mm hmm.

ADAMUS: Hyvä, hyvä.

Siis minulla on valtavaa kunnioitusta niitä kohtaan, jotka harhautuivat matkan varrella. On erittäin helppoa harhautua. Siis on valtavaa kunnioitusta jokaista kohtaan, jota Crimson Circle on koskaan koskettanut tai joka on ollut osa sitä, Tobiaksen ajoista tähän aikaan saakka. Ei ole kunnioituksen puutetta. Ei ole halveksintaa. Ei ole muuta, kuin täydellistä kunnioitusta, koska katsokaa, mitä me teemme. Katsokaa, mitä te teette. Katsokaa, mihin olette ryhtymässä, mihin olemme menossa, mitä olemme jo tehneet. 

Siis haluaisin käyttää tämän tauon todella välittääkseni kunnioitukseni jokaiselle teistä. Toivon, että voisimme tehdä sen täällä henkilökohtaisesti, mutta teemme sen vain energeettisesti, minun kunnioituslauluni teille.

(Tauko, kun Adamus sulkee silmänsä)

Riippumatta siitä, oletteko tänä päivänä edelleen täällä, lähdittekö pois vai heitettiinkö teidät pois, vai harhauduitteko vain, on valtavaa kunnioitustani, koska käsitän, miten vaikeaa ja haastavaa on.

Tuntekaa se, olkaa hyvä, minun sielustani teille. Hmm.

Häiriötekijät* vs. totuus

(*Suom. huom. tässä käytetty sana "häiriötekijä" (distraction) tarkoittaa myös monia muita asioita, mm. häiriö, häiritsevä seikka, ajanviete, huvitus jne. eikä sille ole mielestäni oikein hyvää suomenkielistä vastinetta. Sanan merkitys tässä yhteydessä on, että huomio kääntyy pois varsinaisesta asiasta eli omasta totuudesta ja häiritsee omaa polkua.)

Puhutaanpa hetki häiriötekijöistä. Häiriötekijät ovat melko yleisiä. On hyvin helppoa harhautua, ja tavallaan häiriötekijät palvelevat tarkoitusta. Häiriötekijä sallii teidän todella sukeltaa syvälle yhteen energiaan, ja sitten syvälle toiseen energiaan. Siinä on kauneutta, kun harhaudutte – sanotaanpa vaikka – salaliittoteoriaan, ja se kääntää huomionne muualle. Jätätte ns. polkunne, matkanne, tienne, totuutenne. Jätätte sen, koska tuo häiriötekijä on viettelevä. Se on kiihottava. Se vie mielenne ja myös kehonne pois valitsemanne polun vaikeuksista. Se sallii teidän päästä pois kaikesta hälinästä, mitä tapahtuu sisällänne. Ja paljon tapahtuu, kun ajatellaan, että keho karistaa anayatroninsa, jotta se voi tuoda vapaan energiakehon sisään, ja mieli sopeutuu, määrittelee itsensä uudelleen, kun todellinen tietoisuus, todellinen älykkyys, tulee sisään. Matkan varrella on erittäin helppoa harhautua, erityisesti kun mieli etsii vastauksia.

Häiriötekijät voivat imaista teidät pitkään ja pimeään kaninkoloon, josta ette ehkä ilmesty esiin moneen elämään tai muutamaan vuoteen, muutamaan kuukauteen tai mitä ikinä. Yksi ongelma häiriötekijöissä on, no, yksi niiden hyvistä asioista: ne ovat aluksi hyvin vietteleviä, hyvin vietteleviä. Tarkoitan, että ne huutavat teille, vetävät teitä sisään. Se on erittäin viettelevää.

Häiriötekijät saavat olonne tuntumaan tärkeältä. Missä tahansa häiriötekijässä, jossain mikä ei ole omassa totuudessanne, polussanne, on energia, joka viettelee teidät ja melkein tavallaan sanoo: "Katso, miten erityislaatuinen olet." Se huijaa teitä. Loppujen lopuksi kuitenkaan ei. Ja todellisuudessa minäkin pidän häiriötekijöistä aina silloin tällöin, kunhan saa sitten takaisin ns. viisautensa ja tarkoituksensa – ei tarkoitusta – vaan viisautensa ja aidot halunsa. Mutta häiriötekijä huutaa teille ja saa olonne tuntumaan tärkeältä, tarvitulta ja innostuneelta. Häiriötekijä rakastaa antaa paljon innostusenergiaa. Se saa tuntemaan, että olette taas elossa.

Tämä menee pois jonkin ajan kuluttua, ja se muuttuu hyvin mekaaniseksi energiaksi, tylsäksi, puuduttavaksi ja tavallaan hyvin vaativaksi energiaksi. Mutta sitten harhaudutte tuosta häiriötekijästänne uuteen häiriötekijään, ja melko pian teillä on kokonainen häiriötekijäketju. Se mitä oikeasti tapahtuu matkan varrella, mikä on todella tämän negatiivinen osa, on, että joudutte pois totuudestanne. Ja te tiedätte totuutenne. Vaikka ette ehkä pysty määrittelemään sitä, te tiedätte totuutenne. Totuutenne on matka, teidän polkunne, sisäinen tietäminen, joka on opastanut teitä hyvin pitkään. Se on teidän totuutenne. Ongelma on, että te ette tietoisesti tiedä totuuttanne, tuon totuuden kaikkia mentaalisia yksityiskohtia. Sitä ei voi pukea sanoiksi hyvin tai kirjoittaa hyvin, mutta se on siinä. Totuus on siinä.

Te harhaudutte. Se on hyvin helppoa, hyvin helppoa. Harhaudutte, ja harhautuessanne tiedätte, että olette poissa totuudestanne. Ja tämän tietäminen saa tuntemaan, että no, olette poissa totuudestanne, että jokin on pielessä, että te ette ole enää totuudenmukainen itsellenne tai kenellekään muulle. Sitten alatte käyttää tuota epätotuudenmukaisuuden valepukua, ja heräätte aamulla ja tiedätte: "En ole totuudessani."

Ja sitten yritätte löytää totuutenne, mutta no, saatte vain uuden häiriötekijän, ja se on tavallaan kuin noidankehä, joka jatkuu, ja koko ajan saatte enemmän ja enemmän häiriötekijöitä, joudutte vielä kauemmas totuudestanne, ja teistä tuntuu huonommalta, koska tiedätte, että te ette ole totuudessanne. Mutta sitten yritätte löytää, mikä totuutenne on, vaikka oikeasti todella tiedätte sen. Mutta yritätte löytää sen ja taas uusi häiriötekijä tulee esiin ja imaisee teidät sanoen: "Hei, meillä on totuus täällä", mutta se ei ole oikeasti teidän totuutenne. Se on jonkun muun totuus, tai se ei ole teidän koko totuutenne. Menette tuohon häiriötekijään vain saadaksenne selville, ette sekään ole totuus.

Se on kuin menemistä umpikujasta toiseen, ja sitten turhaudutte kovasti itseenne ja sanotte: "En koskaan löydä totuuttani" tai "Ei ole mitään totuutta." Sanotte: "En tiedä polkuani. En tunne tietäni", ja alatte turvautua muihin ihmisiin, uuteen häiriötekijään, ja melko pian koko totuuskäsitys on vääristynyt.

Lopetetaanpa se kaikki nyt. Totuus on aina ollut siinä. Se on aina ollut siinä. Se ei ole koskaan lähtenyt. Te olette lähteneet, mutta se ei ole koskaan lähtenyt. Se on aivan siinä. Ja sitä voi olla vaikea pukea sanoiksi, mikä on ok. Sanoilla on taipumusta rajoittaa. Totuutenne on siinä, enkä puhu totuudesta siinä mielessä, mitä pitäisi syödä tai millainen työpaikka saada tai minkälainen suhde.

Puhun teidän totuudestanne, sielutotuudestanne, totuudestanne teille itselle. Voitaisiin melkein sanoa, että se oli sopimus, jonka ihminen teki sielun kanssa tullessaan Maahan. Se on totuus.

Se ei ole myöskään iso ja raskas filosofinen juttu. Totuus ei ole lista rutiineja ja menettelytapoja tai mitään vastaavaa. Totuus on vain tunne, ja totuus tuntuu oikealta, eikä totuus ole saastunut mielen roskasta. Totuudessa ei ole kyse siitä, oletteko rehellinen vai ette. Totuudessa ei ole kyse siitä, millainen työpaikka teillä on tai ei ole. Totuus on sinun totuutesi. Se olet sinä. Se on, kuka sinä olet. Sen ihminen sopi sielun kanssa tekevänsä. Se on totuus.

Kun menette johonkin häiriötekijään mukaan – minkä muuten kaikki tekevät. Älkää olko pahoillanne, jos olette noita "superhäiriintyviä" ihmisiä: "Häiriinnyn kaikesta." Kuulette puhelimen soivan ja koko elämänne häiriintyy. Kaikki harhautuvat/häiriintyvät. Mutta perimmiltään haluan teidän tuntevan, miten nuo häiriötekijät vievät teidät lukuisille umpikujateille, lukuisiin kaninkoloihin ja tyhjiöihin, mustiin aukkoihin ja kaikkea muuta, ja yhtäkkiä tunnette olevanne hyvin kaukana totuudesta, ja tämä johtaa vielä lisää etsimiseen ja pyrkimiseen. Lopettakaa se kaikki nyt.

Totuus on aina ollut siinä, ja juuri nyt, riippumatta siitä missä olette tai miten monia häiriötekijöitä olette käyneet läpi, tuo totuus laulaa kovempaa kuin koskaan. Totuus ei ole kiva ja suloinen pikkuklisee. Se ei ole mikään ismi. Se on tunne, ja se on hyvin aistillinen tunne itsestänne.

Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tässä kohtaa. Häiriötekijät.

Miten moni shaumbra harhautui matkan varrella? Tarkoitan, että me kaikki olemme tehneet sen, te kaikki olette tehneet sen, mutta harhautuivat niin, että he lähtivät – mikä on ok. Emme yritä olla minkäänlainen iso ryhmä. Mutta miten moni harhautui niin, että lähti? Ja sitten jos katsoo heitä, jos katsoo heidän elämäänsä … minkä olen tehnyt, koska minulle he ovat silti perhettä. Tarkoitan, että minulle he ovat silti sha-ham-brah, mikä tulee kaukaa. He ovat silti Atlantiksen Tienistä. Siis hyvin monet heistä harhautuivat näiden vuosien aikana, jotka olemme olleet yhdessä Crimson Circlenä, ja he menivät häiriötekijästä toiseen, ja taas toiseen. Jotkut heistä kyllästyivät kaikenlaiseen etsimiseen ja sanoivat: "Paskat se kaikki." Muut jatkavat hyppimistä asiasta toiseen. Mutta minulle he ovat silti osa shaumbroja, kaikesta huolimatta.

Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä myös häiriötekijöille, joita tulee mukaan, ja mennään syvemmälle totuuteen.

Joskus tuo totuus sattuu, ja melkein haluatte, että teitä häiritään. Tarkoitan, ettei se satuta satuta teitä, mutta joskus totuus on vaikea kohdata, erityisesti kun lohikäärme näyttää teille totuuden. Siinä kohdassa haluatte ehdottomasti jonkin häiriötekijän. Toivotte, että puhelin soi. Toivotte, että talo alkaa palaa pelkästään saadaksenne häiriötekijän. Mutta loppujen lopuksi kaikessa on kyse totuudesta, tuosta sisäisestä tietämisestä, miksi olette oikeasti täällä.

Aikamatkustaminen

Istuin alas kirjoittamaan "Koneiden aikaa", ja muuten, tuo kirja on hyvin totta, ja se on tavallaan myös vitsi. Se on hyvin totta, koska tosiaankin kirjoitin sen, mutten kirjoittanut sitä niin, että oli luku 1, luku 2, luku 3. Kirjoitin kenties luvun 20 yhdessä kohtaa, ja sitten palasin kirjoittamaan luvun 2. Pompin paljon edestakaisin, koska matkustin ajassa ja minun täytyi.

Kirjassa oli yhteensä noin 32 lukua, kuviteltua lukua, mutta kirjoitettujen lukujen määrä oli vain noin 19. On paljon keskeneräisiä lukuja, joten täydennämme niitä tällä hetkellä. Sitä teemme, ja siksi se on tavallaan vitsi Cauldresta, koska olisi erittäin vaikea istua kirjoittamaan tuo kirja nyt. Ja tiedän, että monet teistä ovat jo hoksanneet sen: me kirjoitamme sitä. Täydennämme sitä kulkiessamme. Viimeistä lukua ei ole kirjoitettu, eikä siihen tule viimeistä lukua. Miten voisi tulla, kun kyse on jatkuvasta tarinasta, joka koskee shaumbroja, ihmiskuntaa, tätä planeettaa ja kaikkea, mitä tapahtuu?

Siis tuo työ on kesken, joten älä enää "kurmoita" Cauldrea siitä, ettei hän kirjoita tuota kirjaa. Jätä se minulle.

LINDA: Anteeksi kuinka?

ADAMUS: Jätä se minulle. Minä "kurmoitan" häntä siitä, ettei hän kirjoita tuota kirjaa.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Istuin alas kirjoittamaan sitä. Olin hyvin inspiroitunut – itse asiassa oman lohikäärmeeni inspiroima – kirjoittamaan sitä, koska olin tullut hyvin, hyvin, hyvin sairaaksi. Se oli juuri ennen täyttä Oivaltamistani, viime aikaani planeetalla. Kohtasin lohikäärmeeni, ja tuo kohtaaminen sai minut tekemään tätä ns. aikamatkustamista.

Normaalisti aikamatkustamisen ajatellaan olevan lineaarista, siinä mennään edestakaisin. Se ei lainkaan ole. Konsultoin ystävääni H. G. Wellsiä noin 1893, kun hän alkoi pohtia kirjaansa aikamatkailusta, "Aikakone", ja yritin selittää hänelle, että se aikamatkailu josta hän halusi kirjoittaa, oli hyvin lineaarista, kuin hyppäisi tuohon koneeseen, painaisi nappulaa ja menisi ajassa taaksepäin 30 vuotta, eteenpäin 100 vuotta tai mitä ikinä. Se ei ole sellaista. Hän ei pystynyt käsitteellistämään sitä riittävästi kyetäkseen kirjoittamaan siitä tuolla tavalla, joten hän pysyi melko lineaarisena asioissa.

Silloin kun minä istuin alas kirjoittamaan "Koneiden aikaa", minulla oli tuo valtava kokemus … se oli kuin selväjärkistä unta. Joillakin teistä on noita selväjärkisiä unia. Se tapahtuu, mutta se ei ole sellaista, mitä kutsuttaisiin jokapäiväiseksi todellisuudeksenne. Minulla oli tavallaan selväjärkinen uni, ja löysin itseni suunnilleen vuodesta 2020 shaumbra-ryhmän kanssa, ja se oli todella outoa, koska minä luennoin, heh-heh. Oli hyvin kummallista katsoa itseäni, tavallaan kuin huoneen takaosasta. Luennoin tämän ryhmän edessä, ja kun katselin itseäni, olin ällistynyt, miten hyvin pärjäsin siinä, miten selkeäsanainen olin ja miten pystyin selittämään hyvin vaikeita käsitteitä ihmisille. Olin ylpeä itsestäni.

Kaikki on vitsiä, Linda.

Joka tapauksessa, löysin itseni tämän shaumbra-ryhmän keskeltä, tästä tärkeimmästä ajasta, tästä ratkaisevasta ajasta planeetalla, ajasta josta oli profetioita, mutta jota ei ollut yksityiskohtaisesti selitetty, ajasta jonka tiesin olevan eeppinen. Mutta edes ne ihmiset jotka istuivat siinä kuuntelemassa minua luennoimassa, eivät oikein käsittäneet tuon hetken suuruutta.

Aikamatkustin sitten muutaman vuoden taaksepäin, teidän aikaanne Tobiaksen kanssa. Minun täytyi nähdä, no, miten tämä ryhmä kehittyi. Mistä se tuli? Ja näin, että Tobias työsti kaikkien teidän kanssa ongelmianne – "nenäliinoja ongelmiinne" – ja ensin tämä ärsytti minua. Miksi työstitte ongelmia? Ja sitten oivalsin ne syvät haavat, joita monilla oli. Tobiaksen täytyi tehdä tämä. Emme olisi voineet aloittaa sitä, mitä teemme nyt, ilman rauhoittavaa energiabalsamia – heh-heh – noihin ongelmiin. Olitte keränneet hyvin monia haavoja monien, monien elämien saatossa, ja miten ikinä voisimme tehdä sen, mitä olin nähnyt meidän tekevän vuonna 2020, kaikkien noiden ongelmien kera? Oivalsin myös tuossa kohtaa, että Tobias kutsui kaikki esiin. Hän lähetti tuon kutsun. Hän heitti ns. verkot vesille tuomaan ne, jotka olivat valmiita, ne jotka halusivat olla täällä.

Aikamatkustin sitten taaksepäin Tienin temppelien aikaan. Ja voi, kun menin sinne omasta hetkestäni 1700-luvun lopulla Pohjois-Saksassa ja tunsin meneväni tavallaan pyörteen tai minkä ikinä läpi Tienin temppeleihin, tiesin, ettei se ollut paikka, johon erityisesti halusin palata takaisin. Silloin olin pieni orjapoika. Silloin juutuin kiinni kristallivankilaani. Mutta kuitenkin menin takaisin. Minun täytyi löytää tämän shaumbra-ryhmän alkuperä.

Aikamatkustin vuoteen 2030 ja tarkistin shaumbrojen tilanteen. Se oli mielenkiintoista, koska kun pistäydyin tuossa ryhmässä 2030, minua ei ollut siellä. Ei. Ryhmä työskenteli keskenään, mutta se oli sama shaumbra-ryhmä. Olin jäänyt eläkkeelle. Pistäydyin aina silloin tällöin vierailulla, viihdyttämässä, vastaamassa muutamaan kysymykseen toisinaan, mutta tämä ryhmä – Crimson Circle, shaumbrat – tekivät sitä itse.

Mitä he tekivät? He aikamatkustivat. Siis minä menin heidän luokseen kaukaa 1700-luvun lopulta, ja he, vuodessa 2030, aikamatkustivat myös ja tapasimme matkan varrella, ja se oli yhtä suurta oh-be-ahnia. Se on aikamatkustajien tervehdys. Yksi suuri oh-be-ahn. Oli ilo nähdä, mitä shaumbrat olivat oppineet, ja he tekivät nyt "edistyksellistä aikamatkustusta", kuten kutsun sitä.

Menin taaksepäin Jeshuan aikaan, ja näin tämän ryhmän. Se oli luultavasti – (Adamus huokaisee) yritän ajatella oikeaa sanaa tässä – ei surullisin, vaan kaikkein kirvelevin/liikuttavin aika, kun menin käymään tämän shaumbra-ryhmän luona Jeshuan aikoina. Intohimo oli suurta, mutta suru oli hyvin syvää. Menin sinne ja oli todella – miten sen sanoisi – hyvin paljon intohimoa, mutta puuttui todellinen fokus, todellinen johtajuus. He nauttivat yhdessä olemisesta, mutta se oli tavallaan melkein kuin Mooses, joka johdatti juutalaiset erämaahan vaeltelemaan 40 vuodeksi, se oli kuin: "Minne menemme?" Shaumbrat olivat tavallaan sellaisia tuolloin.

Se oli mielenkiintoista, koska tuo shaumbra-ryhmä tuolloin tiesi, että heillä oli jotain – hyvin arvokasta jotain – mitä jotkut kutsuisivat elämän salaisuuksiksi, elämän mysteereiksi, vastauksia jotka ylittivät aikakausia, koska kyse ei ollut tuosta ajasta. Kyse ei ollut tuosta vuodesta. Se oli jotain hyvin kallisarvoista kaikille ihmisille, kaikille ajoille. Mutta he eivät tienneet, mitä sillä tehdään. He eivät tienneet, piilotetaanko se myöhempää käyttöä varten vai julkaistaanko se nyt. He tiesivät, että jos he julkaisisivat sen nyt, he uhraisivat oman henkensä, ja ennen kaikkea se menetettäisiin kenties ikuisiksi ajoiksi. He olivat hukassa ja yrittivät päättää, mitä tehdä.

Se oli mielenkiintoinen kokemus aikamatkustuksessa, ja kenties yksi kirjan pisimpiä lukuja ja kenties yksi surullisimpia minulle ja tiedän, että myös teille. "Mitä teemme tällä?"

Aikamatkustin, kunnes tulin vuoteen 2050. Ja kun osuin tähän kohtaan – en lähettänyt itseäni juuri tuohon vuoteen, vaan löysin itseni siitä – se oli hyvin, hyvin mielenkiintoista. Koska kun saavuin sinne – sanotaan sitä vuodeksi 2050, muutama vuosi sinne tai tänne – ei ollut mitään. Tarkoitan, että ei ollut mitään. Ensimmäinen ajatukseni oli, että kenties olin tehnyt aikamatkustukseni väärin. En ollut tehnyt sitä oikein. Olin päätynyt vain johonkin häiriötekijään. Toinen ajatukseni oli, että Maata ei ole enää olemassa: "Ihmiset ovat tuhonneet sen. He ovat hävittäneet Maa-planeetan. Täällä ei ole mitään." Se oli vähän hätkähdyttävää, koska en ollut olettanut sitä polkua ihmiskunnalle. 

Ja sitten oivalsin jotain, mitä pidän hyvin tärkeänä asiana teidän kaikkien oivaltaa: älä yritä aina löytää asioita samasta paikasta, mukaan luettuna oma itsesi.

Joskus menette etsimään itseänne, eikä se ole siellä tai se ei ole samanlainen, kuin edellispäivänä. Sen ei pitäisi olla, koska te muututte. Te kehitytte. Te siirrytte eteenpäin, ja jos menette taaksepäin – joka kerta kun teillä on jokin muisto tai ajattelette tulevaisuutta tai menneisyyttä, teette eräänlaista aikamatkustusta. Jos menette tulevaisuuteen ettekä te ole siellä ja yritätte löytää itsenne sellaisena, kuin löysitte itsenne eilen, yhdistyä itseenne, yhdistyä energiaanne eikä se ole siellä, se johtuu vain siitä, että se on siirtynyt. Se on erilaista. Se on eri paikassa nyt.

Kun osuin vuoteen 2050 eikä siellä ollut mitään, kyse ei ollut siitä, että Maa olisi tuhoutunut. Kyse ei ollut siitä, että menin väärään suuntaa aikamatkoillani. Niin oli, koska asiat olivat hyvin erilaisia. Käytin samaa perspektiiviä, voitaisiin sanoa samoja matkalaseja, kuin olin käyttänyt aiemmin, ja ne eivät yksinkertaisesti soveltuneet tänne. Minun täytyi saada uudet matkalasit. Minun täytyi katsoa asioita eri tavalla. Minun täytyi löytää ne eri paikasta, ja siinä se oli, vuosi 2050. Planeetta ei ollut sellainen, kuin se oli aiemmin. Planeetta oli käynyt läpi paljon haasteita ja paljon muutoksia, mutta planeetta oli kehittynyt niiden värähtelyjen ja sen tietoisuustason yli, jotka sillä oli ollut ensimmäisellä vierailullani 2020.

Tein paljon aikamatkustusta edestakaisin. Piipahdin paljon shaumbra-kokoontumisissa. Piipahdin joissain kokoontumisissanne paikassa, jota nyt kutsutaan Konaksi. Piipahdin myös itsessäni Samuel Clemensinä, Mark Twainina, ja minua ilahdutti hänen huumorinsa, tietoisuutensa ja kykynsä kommunikoida. Yksi asia jonka voin sanoa melkein kaikista nykyajan entisistä elämistäni, identiteeteistäni, on, että he olivat kaikki hyviä kommunikoijia. He olivat kaikki hyviä kommunikoijia. Se oli tärkeää tu- … Voi, Shakespeare, ihan oikeasti. Mark Twain ja jotkut muut – he olivat upeita kommunikoijia. Kun katsoo sitä nyt, sanoo: "No, ihmettelen, miksi niin on?" Koska energia on vain kommunikointia. He olivat taitavia käyttämään energiaa. Energia kommunikoi. Hmm.

Matkustin edestakaisin. Tämä oli minulle kiehtovaa aikaa, ja sanon näin, koska tämä on jotain, mitä tekin teette. Olette aistillisessa moodissa tänä vuonna, mikä avaa oven todelliseen aikamatkustamiseen, eikä se merkitse vain kulkemista edestakaisin lineaarisella janalla. Se on paljon enemmän. Pystytte havaitsemaan asioita, mutta eri tavalla. Mutta silloin kun teette sen, kun aikamatkustatte, erityisesti ns. tulevaisuuteenne, teidän täytyy muuttaa perspektiiviänne, sitä tapaa jolla katsotte ja tulkitsette asioita, koska se on hyvin erilainen. Te olette hyvin erilainen.

Jos teidän olisi tarkoitus tavata tulevaisuuden itsenne nyt, sanotaan tulevaisuudessa 10 vuoden päästä, ja odottaisitte aikamatkustavanne tästä sinne tapaamaan itseänne, ohittaisitte itsenne – kuin menisitte vilkkaaseen kadunkulmaan ja olisitte tienneet tapaavanne itsenne siinä, eikä mitään tapahtunut. Paljon muita asioita tapahtui. Itse asiassa tuleva itsenne oli siinä, te vain käytitte rajoittunutta perspektiiviä yrittäessänne tiedostaa tulevan itsenne. Tuleva itsenne on niin erilainen, ettei se sovi muiden ihmisten ja rakennusten joukkoon, tuon hetken värähtelyyn. Voitaisiin sanoa, että tuleva itsenne on niin oivaltanut ja – en välttämättä pidä näistä sanoista, mutta käytän niitä – se on korkeammalla värähtelytasolla. Ei, tämä ei … en pidä siitä. Tuleva itsenne laulaa täysin erilaista laulua kuin kaikki muut ja myös erilaista laulua, kuin te laulatte tällä hetkellä.

Siis tein paljon aikamatkustusta ja nautin siitä perinpohjin. Se tuo meidät takaisin vuoteen 2020, ratkaisevaan vuoteen, muutosten vuoteen, joka salli sitten siirtymisen vuoteen 2021. Ja tässä sitä ollaan.

Miksi olette täällä?

Nyt vuoden alkuun haluaisin esittää hyvin yksinkertaisen kysymyksen. Toivon, että meillä olisi täällä yleisöä henkilökohtaisesti, mutta aion esittää tuon kysymyksen joka tapauksessa, ja se on todella yksinkertainen: miksi olette täällä?

Miksi olette täällä?

Mielenne kajauttaa tukun vastauksia, se vain latelee niitä. Mennäänpä siitä ohi. Ne ovat makyoa.

Kysyn uudestaan: "Miksi olet täällä? Miksi olet tällä planeetalla tällä hetkellä? Miksi olet täällä shaumbrojen kanssa? Miksi olet täällä tässä Koneiden ajassa?" Tunne sitä hetki.

(Tauko)

Hmm. Edelleen paljon makyoa. Ei oikein päästä totuuteen vielä, mutta pääsemme siihen aivan hetken kuluttua.

Niinpä kysyn teiltä nyt kolmannen kerran: "Miksi olette täällä?"

Äh! Kuulin juuri joukon teistä – ei kaikkien – sanovan: "En tiedä." Häh?

LINDA: Hupsis.

ADAMUS: Se ei toimi täällä. Voitte sanoa sellaisia asioita kuin: "En ole vielä oivaltanut sitä." "Vastaus on tulossa, mutten ole saanut siitä avain vielä kiinni." Voisitte sanoa sellaisia asioita kuin: "Sallin itseni mennä aistillisiin tuntemuksiin tuosta vastauksesta, ennen kuin sanon yhtään sanaa ääneen", mutta "En tiedä" ei täytä vaatimuksia. "En tiedä" ei toimi Crimson Circlessä. En usko, että teitä pitäisi laittaa vessaan, mutta en … Mikä olisi sopivaa toimintaa jollekin, joka sanoo: "En tiedä"?

LINDA: Rangaistus?

ADAMUS: En halua käyttää sanaa "rangaistus", vaan toiminta.

LINDA: Heidän täytyy kääntää tuolinsa ympäri ja olla kasvot taaksepäin.

ADAMUS: He tekevät sitä joka tapauksessa. Jessus (Adamus naureskelee).

LINDA: No, se ei voi olla liian ilkeää.

ADAMUS: Anteeksi kuinka?

LINDA: Se ei voi olla liian ilkeää.

ADAMUS: No, en halua olla ilkeä, vaan haluan vain korostaa asiaa. "En tiedä" ei toimi, koska te todellakin tiedätte, hitto soikoon!

LINDA: Ai.

ADAMUS: Te todellakin tiedätte. Te tiedätte kaiken, ette vain halua myöntää sitä. Siis "En tiedä" ei toimi. Okei. Mietin sopivaa toimintaa siihen.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Tai olen valmis ottamaan ehdotuksia. Se on siinä. Otamme vastaan ehdotuksia sosiaalisessa mediassa. Mitä tehdään sellaisen kanssa, joka sanoo: "En tiedä" shaumbra-kokoontumisen aikana? Okei. Ja se pätee myös minuun, jos vahingossa livautan tai Cauldre kommunikoi väärin, kanavoi väärin. Mitä minun täytyisi tehdä? Okei. Siis sosiaaliseen mediaan.

Takaisin asian ytimeen. Miksi olette täällä? Ja minulla ei ole live-yleisöä, joten minun täytyy tehdä tämä – miten sitä sanotaan – telepaattisesti.

LINDA: Hyvä, hyvä.

ADAMUS: Joo. Teen tämän energeettisesti. Okei, miksi olette täällä? Siis Linda, kirjoittaisitko nämä tuolle …

LINDA: Totta kai.

ADAMUS: … hienolle kuvastimellesi siinä.

LINDA: Ei, hei!

ADAMUS: Se on kiva kuvastin (Adamus menee koskettamaan sitä, ja Linda haukkoo henkeään). Mitä?! Mitä?!

Okei, siis Linda on täysin valmiina kirjoittamaan joitain näistä muistiin. Projisoikaa niitä, säteilkää niitä, ja minä sanon, huudan ne ääneen.

– Intohimo

Intohimo. Okei. Aika monta "intohimoa" tuolla listalla.

LINDA: Onko se sana, jonka haluat kirjoitettavan?

ADAMUS: Joo!

LINDA: Okei.

ADAMUS: Olette täällä intohimoanne varten. Hyvä vastaus.

– Integrointi

Okei, integrointi. Hetkinen. Hidastakaa. Linda pystyy kirjoittamaan vain tietyllä nopeudella. Olette täällä intohimoanne varten. "Integrointi" on seuraava kohta. Olette täällä integroimassa ja paljon – monia, monia elämiä, monia aspekteja. Sanoisin, että integrointi on luultavasti suurin ja eniten aikaa ja energiaa vievä kaikista tehtävistä, joita käytte läpi. Teette paljon muita asioita, mutta integrointi on tavallaan sen nettotulos, ja tapahtuu valtava määrä integrointia.

– Puhdistaminen

Seuraava kohta on "puhdistaminen". Joo, puhdistaminen. Monet teistä sanovat sen – hankkiutuminen eroon roskasta/paskasta. Olette hankkiutuneet eroon roskasta voidaksenne siirtyä eteenpäin. Teidät pysäytetään. Teidät ehdottomasti pysäytetään matkallanne, miten tahansa haluatte kutsua sitä, jos kannatte mukananne paljon roskaa. Ja te pysäytätte siinä itsenne, mutta minä autan mielelläni teidän pysäyttämisessänne puhdistamaan tuota paskaa.

– Karma

Seuraava kohta, kuulen "karma". Okei. Karma, puhdistaminen – tavallaan sama asia.

LINDA: Karma?

ADAMUS: Karma, joo. C:llä.

(Pieni tauko)

LINDA: Karma C:llä?

ADAMUS: Lasken leikkiä, rakas Linda.

LINDA: Ai jaa!

ADAMUS: Yritän vain häiritä sinua – puhuttaessa häiriötekijöistä tänään. Siis meillä on karma. En ole karman suuri ihailija, koska se on itse aiheutettu vahinko. Teidän ei tarvitse kanniskella sitä, mutta okei – karma. Olette täällä päästämässä irti karmastanne, mutta emme ole todellisuudessa karmapohjainen organisaatio. Joo, olemme tavallaan karmavapaita, jos tiedätte, mitä tarkoitan. Teillä ei tarvitse olla karmaa, ellette halua, ja jos haluatte, niin mahtavaa, voitte saada sitä.

– Oivaltaminen

Mitä muuta? Kuulen "Oivaltaminen". No, se on iso "ilman muuta"! Olette täällä Oivaltamistanne varten.

Haluan muistuttaa kaikille, ettei Oivaltaminen ole tavoite. Oivaltaminen on sallimista. Sitä se on. Teidän ei tarvitse päästä Oivaltamiseen. Te vain sallitte Oivaltamisen. Se on jo siinä.

Huomasin sen jälleen aikamatkoilla. Yksi suurimmista, hassuimmista asioista oli monien teidän haastatteleminen noin vuoden 2027 paikkeilla – luulen, että se oli silloin. Tein kokonaisen haastattelusarjan. Eläköidyttyäni tavallaan puolittain Crimson Circlestä tulin takaisin ja haastattelin, ja oli uskomatonta, että noissa haastatteluissa monet teistä jotka olitte oivaltaneita Mestareita, sanoivat: "Se oli typerää. Yritin jatkuvasti "tehdä" Oivaltamisen. Yritin jatkuvasti pakottaa Oivaltamisen tai tehdä töitä sen eteen, ja vasta sitten kun lopulta annoin periksi sen suhteen, oivalsin, että olin jo oivaltanut."

Eikö se olekin hassua? Tarkoitan, että teidän täytyy jokseenkin antaa periksi sen suhteen tai sallia se. Teidän täytyy lakata näkemästä se jonain loppukohtana ja vain oivaltaa, että se on aina ollut siinä. Se halusi vain tulla esiin. Se halusi olla siinä, mutta olitte niin harhautunut ja pakkomielteinen, että vei tovin, kunnes lopulta sanoitte: "Paskat se kaikki."

Okei, mitä muuta kuulen sieltä?

– Muiden auttaminen

Hmm, okei. Miten laitetaan tämä? Koska kuulen sen monista lähteistä. "Auttaa muita ihmisiä" on kai paras tapa sanoa se. Joo (Adamus huokaisee), no, se on tavallaan valtava häiriötekijä, koska hassu asia on, että autatte joka tapauksessa, tarvitsematta laittaa sitä yhdeksi asiaksi listallenne, tarvitsematta sanoa: "Tämä tulee intohimostani. Tämän vuoksi olen täällä – auttaakseni ihmiskuntaa." Mutta te autatte joka tapauksessa. Siis jos se on "joka tapauksessa", miksi laittaa sitä tälle listalle? Mutta pidämme sen. Kuuntelen, mitä sanotte. Joo, koska suuri osa siitä, mitä teette nyt, on toisten auttamista, mutta te ette tee sitä auttaaksenne toisia. Se olisi todella iso häiriötekijä ja todella iso ansa.

Ja tiedän, että jotkut teistä tavallaan, no, haluavat säilyttää tuon hyväntekijäpuolensa. Te teette hyvää, jos pidätte huolta itsestänne. Mutta teillä on tuo tunne, että teidän täytyy pitää huolta kaikista ja kaikesta ja olla huolistaan kaikista ja kaikesta ja sitten, jos teillä on enää loppujen lopuksi yhtään energiaa jäljellä, yrittää pitää huolta itsestänne. Se ei toimi kovin hyvin. Siis muiden auttaminen – okei, se on listalla.

Mitä muuta? Mitä muuta kuulen sieltä?

– Lohikäärme

Lohikäärme. Okei, lohikäärme on hyvä vastaus. Olette täällä lohikäärmettänne varten. Eikö se ole totuus? Heh-heh! Lohikäärme on hyvin oleellinen osa sitä, mitä teette, koska se menee sisään ja löytää kaiken, mikä tarvitsee integroida, kaiken mikä tarvitsee puhdistaa, kaiken mikä tarvitsee tasapainottaa, heittää ulos. Se löytää kaiken, mikä ei ole totuus itsestänne, jotta siitä voidaan päästää irti. Jotta siitä voidaan päästää irti. Siis kyllä, olette täällä lohikäärmettä varten.

On paljon muita asioita, joita kuulen, mutta tämä tavallaan kattaa pääkohdat. Kyllä, sellaisia asioita kuin: "Olen täällä löytääkseni itseni." "Olen täällä sieluani varten." Nämä ovat kaikki hyviä asioita. Ai, tästä vastauksesta pidän: "Olen täällä oppiakseni Adamus-fysiikkaa." Laitamme sen vielä listalle (Adamus naureskelee). Nimittäin sitä varten minä olen täällä, kertomassa teille vain sen, minkä te jo tiedätte, kertomassa todellisuuden fysiikkaa. "Oppiaksenne Adamus-fysiikkaa", ja voit alleviivata "Adamuksen" tuossa kohdassa, Linda.

LINDA: Voi, hän meni pois! (Tietokoneruutu siirtyy pois hänen kirjoitusohjelmastaan)

ADAMUS: Ai jaa.

LINDA: Voi ei! Voi ei!

ADAMUS: (naureskellen) Auttakaa tuomaan minut takaisin!

LINDA: Voi ei! Hän meni pois!

ADAMUS: Se on aivan ok, koska olimme valmiita sen osalta (Linda huokaisee). Olimme valmiita sen osalta, joten voit laittaa sen pois.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Miksi olette täällä? Erittäin hyvä kysymys esitettääi, kun aloitamme vuoden 2021, ja kaikki nämä vastaukset ovat oikein, ja on monia, monia, monia, monia muita vastauksia, jotka voitaisiin laittaa tähän. Mutta juuri nyt haluaisin sukeltaa syvälle siihen, miksi olette täällä.

Laitamme vähän musiikkia, ja tämä on ensimmäinen päivän kahdesta merabhista. Haluan vain kertoa sen teille siltä varalta, että teidän täytyy käydä vessassa, ettei tämä ole lyhyt juttu (Linda naureskelee). Tämä ensimmäinen merabh on, mutta laittaanpa musiikkia soimaan ja mennään tavallaan tuhon merabh-tietoisuuteen.

(Musiikki alkaa)

Merabh – Miksi olet täällä?

Miksi olette täällä?

Kaikki nämä vastaukset olivat oikeita. Olette täällä integroimassa. Olette täällä Oivaltamista varten. Olette täällä suurta puhdistumista varten. Ja jotkut teistä sanoivat sellaisia asioita kuin: "Olen täällä oppiakseni rakastamaan itseäni." Kyllä, kyllä.

Mutta itse asiassa en halunnut sitä vastausta listalle – "Olen täällä oppiakseni rakastamaan itseäni" – koska luulen, että sen tuloksena mitä teemme täällä tänään, ei tarvitse opetella rakastamaan itseänne. Kun muistatte, miksi olette oikeasti täällä, miten kaikki tämä kytkeytyy yhteen, rakastatte itseänne, näette itsenne täysin eri tavalla ja rakastatte itseänne sen vuoksi, mitä olette käyneet läpi.

Siis vedetään syvään henkeä, ja mennään syvälle, syvälle. On paljon hyviä vastauksia, mutta siinä on jotain muuta.

Siinä on jotain muuta.

Miksi olette täällä? Pyydän teitä tuntemaan sitä, toisena kokemuksenanne todellisesta aistillisuudesta, todellisista tunteista.

Miksi olette täällä?

(Tauko)

Se alkoi kauan sitten. Kerroin teille aikamatkustaneeni aina Tienin temppeleihin saakka.

Aikamatkustin Jeshuan aikaan. Se oli rankkaa. Se oli rankkaa.

Aikamatkustin aika tavalla siellä, mitä kutsuttaisiin ristiretkiksi, temppeliritareiden kera. Hyvin monet teistä tulivat sieltä. Olen yllättynyt, ettei keskuudessanne ole enemmän keskustelua Temppeliherrain ritarikunnasta, ja myös muista pyhistä organisaatioista.

Nimittäin se minkä salasitte Jeshuan aikana, oli todellisia salaisuuksia, todellisia mysteerejä. Voitaisiin sanoa, että teillä oli maljalasi, maljakuppi (suom. huom. kuin ehtoollismalja tai Graalin malja), joka oli aito totuus.

Se oli tullut essealaisilta. He kantoivat sitä pitkän aikaa. Essealaiset kantoivat sitä kirjaimellisesti Atlantikselta saakka. Puhun aikamatkaperspektiivistä. He olivat kantaneet sitä.

Essealaiset tulivat esiin alueella, joka tunnetaan nyt Egyptinä, pyramidien maana. He tulivat esiin maan alta. He asuttivat tuon alueen, joka nyt tunnetaan Egyptinä ja Israelina, Jordaniana, noina alueina.

Ja teillä oli tämä suuri salaisuus elämästä, todellinen jumaluus. Mutta huolena kai oli, etteivät ihmiset olleet aivan valmiita siihen. Ei yksittäiset ihmiset, vaan hallitukset, kirkot ja temppelit. Ne eivät olleet valmiita siihen.

Siis tuo jumalainen formula, jota temppeliritarit auttoivat selviytymään. Voi, kyse ei ollut vain ritareista, jotka suojelivat Israeliin meneviä pyhiinvaeltajia. He tekivät sen, mutta siihen oli syy, miksi he tekivät sen. Se liittyi tuohon pyhään maljaan sisällä.

Miksi olette täällä juuri nyt, 2021? Se liittyy hyvin paljon tuohon aikaan. Aikamatkustin ja näin teidät. Näin teidät essealaisina, temppeliritareina.

Näin teidät vain muutama elämä sitten, jolloin heititte kaiken pois. Lähditte yksin omille teillenne. Olitte vain saaneet tarpeeksenne.

Teitä inhotti se, mitä kirkot olivat tehneet, koska ne edustivat ihmisyyttä ja ihmistietoisuutta ja katsokaa, miten ne muuttivat rahaksi kaiken tuon kauniin – Jeshuan opetukset, Jeshuan kauniin elämän. Ne politisoivat sen. Ne käyttivät sitä kontrolloimiseen. Ne käyttivät sitä kiduttamiseen ja sotiin. Se kaikki oli vastoin sitä, mistä noissa kauniissa opetuksissa oli kyse.

Kyllä, noissa opetuksissa oli kyse rakkaudesta, mutta niissä oli kyse muustakin. Muistakaa se nyt.

Muistakaa, miksi olette täällä …

Miksi olette kestäneet, silloin kun toisia on pudonnut pois? Miksi olette pitäneet totuutenne, vaikkette tienneet tarkkaan, mikä se oli? Ette voineet määritellä sitä tai kirjoittaa sitä tai sanoa sitä ääneen.

Miksi piditte pintanne, miksi selvisitte vuodesta 2020?

Nyt menette vuoteen 2021. Miksi olette täällä?

Mikä se asia oli?

Palataan aina Tienin temppeleihin saakka, ja sitten essealaisiin. Monet teistä levittäytyivät sen jälkeen ja menitte maailman kaikkiin kolkkiin, otitte eri identiteettejä. Jotkut teistä todella, todella harhautuivat. Kuten sanoin, jotkut teistä olivat mukana temppeliritareissa.

Se mitä luette temppeliritareista, on luultavasti noin 20 % siitä, mitä he oikeasti olivat. En halua fokusoitua liikaa siihen, mutta joillekin teistä se on hyvin tärkeä palapelinpala – noiden viestin puhtaana säilyttäminen – tärkeä osa sitä, miksi olette täällä, miksi kävitte läpi kaikki nämä elämät, kaikki nämä vaikeudet, miksi tunsitte toisinaan sen melkein sietämättömäksi, mutta kuitenkin selvisitte.

Miksi olette täällä tässä Koneiden ajassa?

Oivaltamisen ajassa, miksi olette täällä?

Tuntekaa sitä hetki. Se ei ehkä ole sanoja. Se voi olla vain aistillinen tunne, mutta miksi olette täällä?

(Pitkä tauko)

Vedetään kunnolla syvään henkeä tässä kohtaa, ja minäpä selitän.

(Musiikki loppuu)

Lopetetaan musiikki hetkeksi, ja hengittäkää sisään.

Miksi olette täällä

Miksi olette täällä?

No, siihen on monia syitä. Tarkoitan, että on monia syitä ja ne kaikki ovat teidän totuudessanne. Mutta on yksi syy erityisesti, ja oivalsin sen, kun tein aikamatkustusta. Yksi syy todella erottui kaikkien muiden syiden joukosta, ja minäpä selitän sitä.

Pyydän teitä tuntemaan tätä, eikä vain ajattelemaan. Tuntekaa sitä oikeasti. Tuntekaa matkaanne ja miten se liittyy kaikkeen tähän.

Palataan aina sinne saakka, kun te olette olleet olemassa tai sieluolemista on ollut, aina Tulimuuriin saakka. Ja siitä eteenpäin kaikki olemassaolo koko luomakunnassa on toiminut kaksinaisuusjärjestelmässä.

Niin kauas kuin voi mennä, on ollut valo, pimeys, maskuliininen, feminiininen, hyvä, huono, ylhäällä, alhaalla. Kaikki on perustunut kahteen – jin ja jang. Kaikki, ei vain tällä ihmisplaneetalla, vaan koko luomakunnassa.

Eikö ole mielenkiintoista, että myös ohjelmistokoodi on ollut tähän saakka nolla ja yksi? Kaksinaisuus. Ohjelmistokoodaus on menossa … On jonkin verran jotain, mikä on erilaista, mutta periaatteessa kaikki on nolla ja yksi. Mennään melko pian sen yli, ja silloin kvanttilaskenta tulee oikeasti peliin mukaan. Mutta ei ole tarkoitus eksyä aiheesta tai harhautua. Kaikki on perustunut kaksinaisuuteen.

Vuosia ja vuosia sitten – ja kenties tämä pitäisi kaivaa arkistoista ja esitellä – oli yksi shoud. Vuosia sitten Tobias puhui marmorikuulista. Oli valkoinen marmorikuula, oli musta marmorikuula ja oli harmaa marmorikuula (Luoja-sarjan oppitunti 5, 9.12.2000).

Oikeasti on vain musta ja valkoinen, otettaessa huomioon kaikki asiat. Oikeasti on vain musta ja valkoinen, kuten koko luomakunnassa, on vain jin ja jang. Oli tuo yksi marmorikuula, jota kutsumme harmaaksi, koska se meni edestakaisin. Se imettiin mustaan, kun musta oli johdossa. Se imettiin valkoiseen, kun valkoinen oli voitolla. Se meni edestakaisin, ja se loi aina – ei tasapainoa, vaan itse asiassa energioiden epätasapainon – mutta se piti energiat liikkeessä. Tämä harmaa vaihteli edestakaisin.

Harmaa marmorikuula oli vain valkoisen marmorikuulan aspekti ja mustan marmorikuulan aspekti. Sitä se vain oli. Ja sellaista kaikki on ollut niin pitkään, kuin tarinaa voidaan muistaa. Teillä oli mustanne ja teillä oli valkoisenne, ja sitten teillä oli harmaa aspekti, joka vaihteli edestakaisin, mutta se sisältyi silti kaksinaisuuteen, noihin kahteen.

Sitten mukaan tulee kirkas marmorikuula, ja se ravistelee kaikkia. Ne eivät pidä siitä. Musta ja valkoinen ei kumpikaan pidä siitä. Ne yrittävät kumpikin linjata tuon kirkkaan marmorikuulan omaan tapaansa, mutta kirkas marmorikuula ei menisi mustaan eikä valkoiseen. Ja koko ajan kun kaikki tämä tapahtui, musta ja valkoinen marmorikuula tavallaan pääsivät yksimielisyyteen. Ne olivat kumpikin uhkaavia, mutta ne yrittivät päästä yksimielisyyteen ja sanoivat: "Hei, yhdistetään voimat. Mennään ykseyteen. Mennään ykseyteen voittaaksemme tämän uuden, kirkkaan marmorikuulan aiheuttaman uhkan."

Kumpikin puoli tiesi, että vaikka ne yrittäisivät yhdistyä ykseydessä, sitä ei voisi koskaan tapahtua, koska toinen huijaisi toista. Valo huijaisi pimeyttä, pimeys huijaisi valoa, ja ne olisivat suoraan taas siinä, missä ne olivat aiemmin kahden marmorikuulan ja kaksinaisuuden myötä. Mutta ne pelkäsivät tätä uutta elementtiä, tätä kirkasta marmorikuulaa. Se oli jumaluus. Se oli älykkyys älykkyyden tuolla puolen, jota ei ollut koskaan ennen tunnettu. Ja sitä essealaiset kantoivat tuossa maljassa ja toivat eteenpäin. Siksi te olette täällä.

Tämän planeetan ja monien paikkojen luomakunnassa on aika mennä kaksinaisuuden yli. Kukaan ei tiedä, miten se tehdään, tai kukaan ei ajattele tietävänsä, miten se tehdään. Useimmat hyväksyvät kaksinaisuuden sellaisena, kuin se on – "Se vain on. Sinulla on jin ja jang. Sinulla on ylhäällä ja alhaalla. Kaikki on kaksinaisuutta."

Mutta oli ryhmä kauan sitten, erittäin suuri ryhmä yhdessä kohtaa, joka sanoi: "Planeetalla tulee aika, jolloin pääsemme kaksinaisuuden yli. Ja sitten kun pääsemme, kun meitä alkaa tulla sisään, kun teemme sen ensin omassa elämässämme – aiheuttamatta sitä planeetalle – mutta kun meistä tulee todiste, että tämä kirkas marmorikuula voi tulla sisään, että tämä jumaluus voi tulla kaksinaisuuteen, siitä lähtevä valo muuttaa luomisen suuntaa. Enää ei tarvitse toimia kaksinaisuudessa."

Se tapahtuu tällä hetkellä, ja siksi olette täällä. Tämä oli tuo sitoutuminen.

Teidän täytyi tehdä se itsenne kautta. Ette voineet tehdä sitä yrittämällä vain opettaa sen toisille. Teidän täytyi käydä se läpi omassa kokemuksessanne. Teidän täytyi ottaa itsellenne asioita, jotka eivät olleet teidän.

Teidän täytyi esittää valkoisen marmorikuulan roolia ajatellen, että se oli parempi kuin pimeys, ja teidän täytyi omaksua mustan marmorikuulan rooli ja pitää kaikkea sitä paskaa, mitä valkoinen marmorikuula heitteli pois, ja teidän täytyi ajatella, että musta marmorikuula oli pahuus ja valkoinen marmorikuula oli hyvyys, ja valkoinen oli heikko ja musta oli vahva, ja kaikkia muita vastaavia asioita. Ja otitte kaiken tämän itseenne. Otitte itsellenne asioita, jotka eivät olleet teidän – jotka olivat ihmiskunnan, jotka olivat oman perheenne, jotka olivat kaikkien muiden. Otitte ne itsellenne. Prosessoitte niitä sisällänne. Itkitte sisällänne sen vuoksi. Tuskailitte, ja eksyitte syvälle, syvälle, syvälle siihen. Harhauduitte todella, koska sukelsitte niin syvälle. Ja teitte sen, koska no, sen vuoksi olette täällä. Teitte sen, koska tiesitte, että tällä planeetalla ja teillä itsellänne tulisi aika mennä kaksinaisuuden yli.

Tiesitte, että planeetta kävisi läpi sellaisia asioita, kuin sota ja mitä näitte viime vuonna koronaviruksen myötä ja kaikkea muuta. Tiesitte, että sen täytyi käydä läpi niitä, ja olette nähneet näiden muutamien päivien aikana, joita meillä on ollut tänä vuonna tähän mennessä, tätä aseistautumista, on se sitten fyysistä tai pelkästään verbaalia tai psyykkistä, mutta olette nähneet sekä mustan marmorikuulan että valkoisen marmorikuulan aseistautumista, koska ne näkevät teidän jumaluutenne, teidän selkeytenne tungettelevana, vihollisena.

Näette tätä lisääntyvää epäjärjestystä, aseistautumista ja valtavia häiriötekijöitä, valtavia häiriötekijöitä tällä planeetalla, koska pimeys haluaa pysyä pimeänä ja valo haluaa pysyä oikeana, ja ne kumikin ovat oikeamielisiä omilla tavoillaan. Mutta on aika lopettaa kaksinaisuus, ei vain tällä planeetalla, vaan koko luomakunnassa. Se on palvellut tarkoituksensa.

Se oli – en halua sanoa "peliä", vaan se oli kokemus energiasta, sielun, teidän sielunne kokemus, ja teidän on nyt aika mennä sen yli. Ja se on niin helppoa, kuin vetää syvään henkeä, olla tietoinen siitä, mitä tapahtuu, ja sallia se, ja olla harhautumatta.

Sen vuoksi olette täällä.

Valitsitte hyvin, hyvin, hyvin, hyvin kauan sitten olla täällä tänä aikana. Ette mennäksenne ykseyteen, vaan mennäksenne ja-tilaan, moniin.

Haluaisitteko oikeasti mennä kaksinaisuudesta, kahdesta, yhteen? Ei. Jumaluuden todellinen halu on olla kaikkea, mitä on. "Minä olen mitä olen." Se tapahtuu nyt.

Tiedettiin jo Tienin temppelien aikaan, että tulisi aika, jolloin ryhmä maan päällä tekisi tämän hiljaisuudessa, olisi hyvin henkilökohtaisia ja syviä kokemuksia – ei yhteisöllistä kokemusta, vaan hyvin henkilökohtaisia kokemuksia – mutta olisi ryhmä, joka kävisi läpi tämän ja joka olisi täällä salliakseen tuon jumaluuden tulla sisään, ja nyt on se aika.

Astumme vuoteen 2021. Olemme käyneet läpi nuo muutokset. Katsokaa kaikkea, mitä tuli juuri ennen tätä – veljeskuntien sulkeminen, enkeliperheiden hajoaminen, kaikki mitä on tapahtunut, ne muutokset joita on tapahtunut maan päällä – ja nyt on aika, ja siksi olette täällä. Ette tee sitä planeetan vuoksi, mutta katsokaa, mitä tapahtuu.

Teette sen itsenne vuoksi. Mutta kun säteilynne lähtee kaksinaisuudesta ja-tilaan, tuntekaa, miten se säteilee maan päällä.

Sen vuoksi olette täällä.

Kaikista muista syistä myös, tietysti – Oivaltaminen, itsenne rakastaminen, maailmanympärysmatkan tekeminen, kaikkia noita asioita. "Kyllä" kaikkiin niihin. Mutta olette täällä nyt, jotta voimme jättää kaksinaisuuden taaksemme. Tarkoitan, että se on edelleen olemassa, kun haluatte leikkiä sillä, mutta avaudumme nyt ja-tilaan.

Tervetuloa takaisin -merabh

Haluaisin saada vähän musiikkia nyt, kun menemme päivän toiseen merabhiimme. Laitetaan musiikkia ja valaistus oikeaksi.

(Musiikki alkaa)

Hassu asia on, että tiesitte kaiken tämän. Teette vain tuon jutun, että harhaudutte. Teeskentelette, että te ette tiedä. Jos todella tunnette sitä aistillisilla tunteillanne, tämä on ollut kauan tulossa.

Se ei tarkoita, että kaksinaisuus on huono asia – se oli elämistapa. Se oli elämistapa, mutta nyt jonkun täytyy mennä sen yli.

Nimittäin muut ovat mukana kaksinaisuudessa. He puolustavat sitä. He uskovat siihen hyvin vahvasti. He pelkäävät siirtyä eteenpäin. Jonkun täytyi tehdä se. Meidän täytyi sulkea kaikki enkeliperheet. Meidän täytyi muuttaa ja vaihtaa monia asioita, ja nyt ajoitus on täydellinen.

Siis kun laskeuduin yhdellä aikamatkallani "Koneiden ajassa", laskeuduin vuoteen 2021. En tullut sinne heti. Laskeuduin vuoteen 2021, ja näin, mitä shaumbroilla tapahtui. Se ei ollut vaikuttanut vielä maailmaan. Olisi vuosia, ennen kuin se tapahtuisi, mutta näin tuon siirtymisen kaksinaisuudesta mahtavaan ja-tilaan. Ette tarvitse olla vain jin ja jang. On jong ja gong ja wong ja dong ja fong ja song ja kaikki ne muut. Ei vain jin ja jang.

On tavallaan epämukavaa siirtyä pois vanhasta käyttöjärjestelmästä, mutta jonkun täytyy tehdä se. Sitä kuljetettiin tuossa maljassa. Se oli essealaisten laulu. Vei pari tuhatta vuotta päästä tähän, mutta tässä se on. Tämä on se oikea aika.

Tässä merabhissa haluaisin kuitenkin … Liittykää seuraani, koska tässä istumme tänään, en tiedä, miten monta tässä shoudissa on tällä hetkellä. En tiedä … Sanoinko "en tiedä"? (Linda haukkoo henkeään) Rankaise minua, ole hyvä (he naureskelevat). Ei, minun täytyy tehdä tämä loppuun. Teemme rankaisemisen sen jälkeen.

Minulta on vielä laskematta, miten monta shaumbraa on kirjaimellisesti tässä shoudissa, miten moni katselee myöhemmin. Minulta on vielä tuntematta kokonaisenergiat, koska olen niin syventynyt siihen, mitä teen kanssanne tässä. Mutta sanoisin, että matkan varrella olemme menettäneet noin 98.35 % niistä, joiden kanssa aloitimme.

Puhun essealaisten ajasta, Jeshuan ajasta saakka. Menetimme aika monia myös sen jälkeen, kun Tobias tuli. Jotkut piipahtelivat. Menetimme paljon, kun minä tulin. He eivät kai kyenneet sietämään suurenmoisuuttani, tai jotain. Okei, se on minun huumoriani, ja Cauldre sanoo, että kyse on luultavasti hengityksestäni, mutta menetimme monia.

He harhautuivat. Se on helppoa. Hyvin helppoa.

Mennään hakemaan heidät. Tarkoitan, ettei raahata heitä paidan kauluksesta, mutta mennään hakemaan heidät. Kerrotaan heille, että olemme tässä.

Kerrotaan heille, että joo, vaikka harhauduitte toisinaan, olette tässä juuri nyt.

Vedetään syvään henkeä ja mennään ajan ja-tilaan.

Mennään takaisin noihin Jeshuan aikoihin, jolloin kokoonnuitte, ja hitaasti, hitaasti kokoontumisista tuli pienempiä ja pienempiä. Riski oli suuri. Se oli vaarallista, joten jotkut vain lakkasivat näyttäytymästä. Toiset olivat ns. henkisiä onnenonkijoita. He halusivat kaikki vastaukset ojennettuna lautasella – lautasella joka tuli ulkopuolelta – ja he lähtivät, kun ette antaneet heille tuota lautasta vastauksineen.

Paljon lähti matkan varrella.

Jotkut olivat syvällä mukana kirkoissa, koska alun perin ns. alkukirkot, erityisesti kristillinen kirkko, jatkoi edelleen tuota essealaisten ja Jeshuan perinnettä. Vasta noin vuotenne 380 jälkeen se alkoi kovasti vääristyä, kieroutua.

Jotkut harhautuivat kirkkoihin. Jotkut harhautuivat, koska heistä kai tuntui, että tätä kauneutta, mysteeriä pitäisi saarnata ihmisille, opettaa ihmisille – toisin sanoen lähteä julistamaan – ja on aina ollut näiden tapojen vastaista julistaa mitään tästä, koska sitä ei voi mennä opettamaan. Ei. Voitte vain odottaa heidän tulevan teidän luoksenne. Ja kun he tulevat, voitte näyttää heille viimeinkin, mitä tässä maljassa on.

Siis monet harhautuivat hyvin moniin asioihin – rakkaus, rikkaudet ja omaisuus. He harhautuivat salaliittoihin. Ai-jai-jai! Salaliitot ovat tavallaan hauskoja, mutta se on ehdottomasti umpikuja. Ehdottomasti.

Mennään kertomaan heille, koska he ovat aina olleet perhettä. He ovat aina olleet osa tätä. Vaikka he ovat harhailleet pois, vaikka he ovat lähteneet vihaisena, kerrotaan heille, että olemme tässä. Kerrotaan heille, että he ovat tervetulleita takaisin.

Ei tuomitsemista, ei luentoja, vain hymyjä ja halauksia.

Voi, heitä on niin monia tuolla.

Itse asiassa he ovat tavallaan halunneet tätä pitkän aikaa. He ovat halunneet tietää, että on aika tulla takaisin.

He ovat halunneet vain tietää, että te teitte sen, että se on totta ja olemme nyt valmiina tukemaan tämän planeetan fysiikkaa ja todellisuudessa koko fyysistä kosmosta ja sen yli, menemään kaksinaisuuden yli. Miten se tapahtuu? No, silloin kun jumaluus on todella integroitu.

Vedetään syvään henkeä ja toivotetaan tervetulleeksi takaisin …

Kaikki ne jotka harhautuivat.

Kaikki ne jotka tunsivat olevansa torjuttuja.

Kaikki ne jotka tunsivat paremmuutta, ja kaikki ne jotka unohtivat totuuden.

Kaikki ne jotka tunsivat tulleensa petetyksi.

Kaikki ne jotka halusivat vastauksia liian nopeasti.

Kaikki ne jotka olivat kyllästyneitä odottamaan, että ihmiskunta tai tietoisuus saa kiinni, kaikki ne joilla ei ollut kärsivällisyyttä odottaa, kunnes aika oli oikea.

Kaikki ne joista tuli liian filosofisia.

Kaikki ne jotka halusivat loistoa itselleen, eivät olla toisten palveluksessa.

Kaikki ne jotka yrittivät etsiä valtaa tästä totuudesta.

Kaikki ne joita kidutettiin ja pilkattiin uskomustensa vuoksi.

Tervetuloa takaisin.

Sanon jokaiselle teistä, jotka tulette takaisin, että olemme kaikki harhautuneet, myös minä.

Olemme kaikki olleet ylimielisiä toisinaan, erityisesti minä.

Olemme kaikki epäilleet äärimmäisesti itseämme.

Tervetuloa takaisin, te essealaiset, te temppeliritarit, te papit ja nunnat.

Tervetuloa takaisin, te yksinäiset.

Tervetuloa takaisin, te filosofit ja te ajattelijat.

Tervetuloa takaisin tähän ryhmään, jonka kerran tunsitte nimellä sha-ham-brah.

Olemme tässä tänään.

On vuosi 2021, ja aiomme mennä kaksinaisuuden yli.

Katsomme, mistä tuossa kokemuksessa on kyse. Teemme sen itsessämme, ja sitten salimme tuo säteilyn mennä ulos suurena mahdollisuutena koko luomakuntaan.

Vedetään kunnolla syvään henkeä "tervetuloa takaisin" -merabhissamme.

Kunnolla syvään henkeä.

Siis miksi olette täällä?

Siihen on monia vastauksia, mutta tämän päivän vastaus: on aika mennä kaksinaisuuden yli.

Se oli yksi mysteereistä, se oli yksi varhaisista haluista. Tulisi aika, jolloin menemme pimeyden ja valon yli – emme ykseyteen, vaan upeaan ja-tilaan.

Vedetään kunnolla syvään henkeä, rakkaat shaumbrat, ja koko ajan nyt tuntekaa tuo heijastus koko luomakuntaan. Tuntekaa, mitä teemme tällä hetkellä. Ja te ette tee sitä koko luomakunnan vuoksi, mutta se vaikuttaa koko luomakuntaan.

Ja koko ajan muistakaa, että ehdottomasti kaikki on hyvin koko luomakunnassa.

Kiitos, rakkaat shaumbrat, ja tervetuloa takaisin.