CRIMSON CIRCLEN MATERIAALEJA

Valaiseminen-sarja

SHOUD 5 – ADAMUS ST. GERMAIN, Geoffrey Hoppen kanavoimana

Esitetty Crimson Circlelle

3.2.2024
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
www.crimsoncircle.com

Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.

Kuvitelkaa. Kuvitelkaa, millaista olisi olla veden alla, vankina veden alla. Mikään kamala ja ilmeinen ei pidä teitä veden alla. Ei toisen ihmisen käsi, ei jalkaanne sidottu kivi. Olette vain vankina veden alla, kaivaten hengitysilmaa. Ihmetellen, miten kauan kestätte. Ihmetellen, miten ylipäätään jouduitte sinne. Ihmetellen, mikä vapauttaa teidät, päästää teidät takaisin pintaan, jos koskaan pääsette sinne.

Se tuntuu loputtomalta. Joka hetki huutaen sisällä, haluten murtautua ulos, haluten hengittää jälleen, haluten vapautenne. Mutta riippumatta siitä, miten paljon polskutatte, potkitte jalkojanne, pyristelette käsillänne, mitään ei tapahdu. Olette edelleen jumissa siellä.

Minulla on paljon empatiaa matkaanne kohtaan ja sitä, millainen matkanne on ollut monissa tapauksissa. Kuin olisitte vankina jossain, tietämättä oikeasti, miten jouduitte sinne. Kuin olisitte vankina siellä, yrittäen epätoivoisesti päästä ulos, pyytäen jonkinlaista interventiota, jotain tapahtuvan, mikä tuo teidät takaisin pintaan, antaa teille tuon vapautumisen, tuon vapauden, tuon kyvyn hengittää, tuon kyvyn elää jälleen. Minulla on valtavaa empatiaa sitä kohtaan, mitä olette käyneet läpi. Ei ole ollut helppoa.

Vankina … tarkoituksella

Otatte siitä parhaan irti. Todella otatte. Olette oppineet, miten tehdään asioita, kuten nauretaan sille, että ollaan vankina veden alla – toisinaan. Toisiaan ei juurikaan. Olette oppineet menemään syvälle sisään, esittäen syvällisiä kysymyksiä: ”Miksi olen täällä?” ja tietäen jollain tasolla, että siinä on jokin tarkoitus. Se ei ollut virhe, vaikka toisinaan epätoivossanne luulette, että oli suuri virhe joutua vangiksi.

Teillä on valtava kyky olla vahva, sitkeä, seurata tuota tietämistä, että jokin toi teidät sinne veden alle. Vaikkette oikein saa siitä selvää – haluatte nyt vain hengittää – te kestätte. Pysytte siellä. Siedätte sitä, ja minulla on valtavasti empatiaa sitä kohtaan, mitä jokainen teistä tekee. Se ei ole helppoa.

Tiesitte sen, kun ilmoittauduitte tulemaan tänne uuteen elämään. Kutsumme sitä pieneksi präntiksi, jota ette koskaan lukeneet. Sanoitte: ”Ihan sama”, allekirjoititte vain paperit ja riensitte tänne alas. Tiesitte, että olisi vaikeaa. Hyvin monia asioita tapahtuisi. Tarkoitan, että pelkästään biologisessa muodossa oleminen on vaikeaa, mutta myös oleminen vankina mentaalisessa muodossa, tässä gravitaatiossa, tämän planeetan tiheydessä. Mutta tiesitte, että halusitte olla ja teidän täytyi olla täällä.

Ja se mitä olette käyneet läpi, kyllä, se antaa teille uskomatonta viisautta, paljon tarinoita kerrottavaksi. Mutta se mitä olette käyneet läpi, on todella superihmismäistä. Se todella on. Kyllä, se on vaikeaa.

Olen hämmästynyt … Cauldre syyttää minua nyt siitä, että olen vähän liian pehmo (Linda haukkoo henkeään, ja vähän naureskelua) – on muutakin, myöhemmin en ole. Mutta olen hämmästynyt joskus siitä, mitä voitte kestää sen, mitä siedätte päivittäin. Ja jatkatte vain eteenpäin, koska tiedätte, että on jotain. Tiedätte, että on enemmän, kuin silmä näkee, enemmän jokapäiväisessä elämässä.

Voisitteko kuvitella hetken, jos ette olisi tietoinen siitä? Jos luulisitte vain olevanne vankina veden alla, olevanne vankina tässä ihmistilassa, ettekä ajattelisi tai tuntisi, että on jotain enemmän. Jatkatte vain päivittäistä elämäänne. Jatkatte sellaisten asioiden sietämistä, joita yhdenkään enkeliolennon ei pitäisi koskaan tarvita sietää.

Mutta te jatkatte eteenpäin. Tiedätte, että on jotain enemmän.

Ja viime aikoina, erityisesti – Caudre kysyy minulta: ”Mitä tarkoitat ”viime aikoina”?”. ”Viime aikoina” on oikeastaan Taivaan rististä saakka, ja on ollut tavallaan vaikeampaa. Tiedän sen. Minun olisi luultavasti pitänyt varoittaa teitä etukäteen, mutta … (lisää naureskelua, ja joku sanoo ”kiitos paljon”). Kiitos paljon, joo.

Tavallaan on ollut vaikeampaa, koska tuo tietäminen on lähempänä, ettekä kuitenkaan tiedä. Se on kuin olisi vankina veden alla, ja yhtäkkiä pääsette lähemmäs pintaa ja voitte nähdä auringonvalon veden pinnalla, mutta olette edelleen vankina. Tiedätte, ette se on siellä. Tiedätte, että olette hyvin lähellä tuota läpimurtoa, tuota esiintulemista/selviämistä, mutta olette edelleen vankina veden alla. Ette voi vieläkään hengittää.

On melkein ihmeellistä, että kaiken sen myötä mitä tiedätte, kaikkien niiden elämien myötä joita teillä on ollut valmistautuaksenne tähän, voisitte jäädä, voisitte olla edelleen täällä, olla edelleen pystyssä ja usein myös nauraa. Tiedän, että kaikki on kääntynyt ylösalaisin tällä hetkellä. Kuthumi tekee ylitöitä teidän kaikkien kanssa nyt, tietäen, että kaikki on käännetty ylösalaisin. Mutta kuitenkin, tuo tietäminen, että jotain tapahtuu, tuo tietäminen, että teidän on määrä olla täällä – valitsitte olla täällä, paremminkin – on edelleen voimakas ja läsnä.

Haluan käyttää hetken antaakseni tunnustusta teille kaikille siitä, mitä olette kestäneet, mitä olette sietäneet. Se on sulaa hulluutta tavallaan. Elää täällä tässä todella tiheässä gravitaatiossa, tässä biologisessa todellisuudessa, mielessä, ja on kuitenkin tuo tietäminen, että on enemmän, ja pysyy täällä ja on täällä. Otan vain hetken ilmaistakseni kiitollisuuttani, ja ilmaisen tuota kiitollisuutta myös ylösnousseiden mestareiden puolesta.

Haluaisin teidän tuntevan sitä itsessänne, vastaanottavan tuon kiitollisuuden, vastaanottavan tuon kiitoksen jokaiselta meistä.

(Tauko)

Kuten Tobias sanoi kauan sitten, tämä ei ole vain yksi elämä. Tämä on se elämä. Elämä tuoda yhteen kaikki itsenne, kaikki muut elämänne – nekin käyvät läpi Oivaltamista – tällä planeetalla aikana, joka on ennenkuulumaton. Ja olette edelleen täällä, säteilette edelleen valoanne.

Ja tiedän, että jotkut teistä turhautuvat. Turhaudutte minuun, tietysti. Turhaudutte itseenne todellisuudessa ennen kaikkea. Tunnette olevanne niin vankina veden alla, että elätte jonkinlaisessa painajaisessa, ja tuossa painajaisessa veden alla ette edes kuole hukkuessanne. Jatkatte vain elämistä tuossa painajaisessa. Se on paha asia. Se on todella paha asia. Ja jotkut teistä pystyvät nauramaan. Jotkut teistä täällä itse asiassa nauravat. Tiedätte, mistä puhun.

Kyllä, se on vaikea asia. Nimittäin tyypillisesti, hukkuessaan ihminen tietää, että hän lähtee hyvin pian, ja hän tietää, että hän pääsee pois tuosta ahdingosta, vaikka se merkitsee kuolemaa. Hän pääsee pois siitä aivan hetken kuluttua. Mutta roikkua nyt tuossa tilassa veden alla, tietämättä edes, mikä teitä pitää siellä tai miten sieltä pääsee pois, mutta se jatkuu ja jatkuu ja jatkuu – ja sellaista se on. Jokainen teistä ansaitsee ison palkkion. Ja saatte sen (Adamus naureskelee). Sitten kun pääsette Ylösnousseiden mestareiden klubiin, oivallatte, mitä olette oikeasti tehneet.

Se ylittää melkein ihmismielen ymmärryksen, mitä olette tehneet. Siis, pyydän teitä tuntemaan sitä hetken.

(Tauko)

Puhutaan palvelusta ja uhrautumisesta. Vastoinkäymisistä. Tunteesta, että olette jumissa veden alla melkein ikuisuuden. Milloin se muuttuu? Milloin lopulta tulette esiin, murtaudutte läpi ja pystytte jälleen hengittämään? Ei vain fyysistä hengitystä, vaan sielun, henkenne, koko olemuksenne hengitystä. Milloin hengitätte jälleen?

Tehdään se nyt. Vedetään kunnolla syvään henkeä yhdessä, ja hyppään tässä päivän loppuun, ja sitten palaamme taaksepäin täydentämään kaikki osat. Tämä on se aika, eikä se ole vain lupaus. Tämä ei ole uusi porkkana tai mitään sellaista. Murtaudumme läpi. Ja mielenkiintoista on, että murtaudumme läpi tästä hukkumistyyppisestä tilanteesta, tästä jumissa olemisen tilanteesta, mutta ette välttämättä tule ainoastaan takaisin pintaan ja hengitä ilmaa. Menette johonkin hyvin erilaiseen. Toisin sanoen, ette palaa takaisin siihen, missä olitte aiemmin. Jotain muuta on täällä valmiina.

Vedetään kunnolla syvään henkeä tässä kohtaa.

Olen odottanut tätä päivää pitkään, tiennyt, mitä olette käyneet läpi, ja kulkenut kanssanne tätä matkaa. Muistakaa, että silloin kun tulin ensimmäistä kertaa shaumbrojen luo, sanoin: ”Olen kanssanne matkan joka askeleella.” Tiedän, mitä olette käyneet läpi ja miten todelli vaikeaa on ollut – ja kaunista. Siinä on kauniita osia. Jos ajatellaan olemista upoksissa veden alla, kykenemättä hengittämään, se on kaunista (Adamus naureskelee). Siinä on kauneutta myös.

Mutta olemme lopultakin siinä kohdassa shaumbrojen kanssa, ja se on tavallaan jakautumiskohta (suom. huom. ”point of separation”, jolloin todellisuus muuttuu), ja menemme sinne. Menemme sinne.

Sinun isompi kuvasi

Siis, vedetään kunnolla syvään henkeä yhdessä, kun saamme aloitettua tämän päivän. Linda mikrofonin kanssa.

LINDA: O-ou.

ADAMUS: Mikä on pahempaa, kuin olla upoksissa veden alla, kykenemättä hengittämään? Saada mikrofoni Lindalta (muutama naurahdus). Lisäämme yleisön valoja (Linda teeskentelee nyrpistävänsä). Kyse ei ole sinusta, kyse on tuosta hemmetin mikrofonista (lisää naureskelua). Nimittäin, jos ei olisi tuota mikrofonia, teillä ei olisi mitään ongelmia, eihän? Okei, okei. Aloitetaanpa.

Kysymys on, ja teidän täytyy tavallaan ajatella tätä, tuntea tätä vähän. Mikä on iso teidän kuvanne? Hmm. ”No, mitä tarkoitat sillä, Adamus?” En aio kertoa. Mikä on iso kuvanne? Okei, aloitetaan.

LINDA: Ai, haluat … okei.

ADAMUS: Mistä tahansa vain haluat.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Mikä on iso kuvasi?

HENRIETTE: Vapaus.

ADAMUS: Vapaus, okei. Kerro minulle vähän enemmän siitä, kun istut siellä veden alla. Vapaus mistä? Mikä pidättelee sinua?

HENRIETTE: Pohjimmiltaan, hengen vapaus. Vapaus ilmaista. Ihmisenä, vapaus fyysisistä peleistä.

ADAMUS: Okei.

HENRIETTE: Sellaisista, kuin tulot, työ – tuo tilanne. Tuo peli, jota sinun täytyy pelata joka päivä saadaksesi asioita tapahtumaan.

ADAMUS: Joo. Viekö se paljon aikaasi ja energiaasi?

HENRIETTE: Tällä hetkellä vie. On melko vakava tilanne.

ADAMUS: Joo, joo. Se on vaikea paikka. Eikö se ole ajan haaskausta? Olet todellinen mestari tällä planeetalla, ja sinun täytyy olla huolissasi tuloista ja työpaikoista ja sellaisista asioista.

HENRIETTE: Olen hyvin kypsä sen osalta. Hyvin kypsä.

ADAMUS: Joo. Ja se sattuu.

HENRIETTE: Se sattuu. Se todella sattuu.

ADAMUS: Jep.

HENRIETTE: Olen kiitollinen, että tässä pelin tai elämän vaiheessa, minulla ei ole sitä ahdistusta, mitä minulla olisi ollut viisi tai 10 vuotta sitten. Kuitenkin – ja kyllä, on ”sallia” ja sitten on ”aerotheon” ja …

ADAMUS: Mitä, se on paskaa, silloin kun olet keskellä työttömyyttä tai rahattomuutta.

HENRIETTE: Se on paskaa! Adamus, se on …

ADAMUS: Se on kuin … joo. Kyllä, se oikeasti on.

HENRIETTE: Ja tulee uusi laulu. Okei, mikä laulu? (Hän huokaisee)

ADAMUS: Joskus tunnen syyllisyyttä, että minun täytyy esittää kaikkia näitä juttuja, tavallaan häiriötekijöitä, tavallaan toivoa ja kaikkea muuta.

HENRIETTE: Keksitkö sinä tämän?

ADAMUS: Ei, se ei ole keksittyä, mutta joskus puhumme: ”Teemme aerotheonia ja kuuntelemme vähän musiikkia ja lähdemme lentoon”, ja tiedän myös sen vaikea osan. Edessänne on näitä jokapäiväisen elämän tilanteita, ja miten pääsette pois tuosta hukkumistilanteesta, jossa olette? Ei paljon hyödytä soittaa tätä ”tuikkivaa” musiikkia ja puhua menemisestä aerotheoniin, kun joku on hukkumassa. Hän ei tavallaan välitä.

HENRIETTE: Kiitos.

ADAMUS: Hän ei oikeasti välitä. Hän haluaa vain jotain interventiota, kättä joka vetää hänet ylös tai jotain, tai herätystä pahasta unesta. Mutta kyllä, on vaikeaa, kun olet keskellä noita tosielämän tilanteita. Siis, vapaus. Vapaus rahaongelmista? Päivittäisen elämän ongelmista?

HENRIETTE: Kummastakin.

ADAMUS: Joo, okei.

HENRIETTE: Ja haluan oikeasti olla mestari-itseni ja todella ilmaista, kuka olen. Tarvitsematta vääristyä tai muuttua Gumbyksi – te jotka muistatte sen vuosien takaa (hän naureskelee). (Suom. huom. oletettavasti savesta tehty vihreä humanoidihahmo, sarjakuvahahmo)

ADAMUS: Gumbyksi, aivan.

HENRIETTE: Käytän tuota ilmaisua. Minusta tuntuu, että minun täytyy muuttua ”gumbyksi” sopiakseni joukkoon, pyöreä palikka …

ADAMUS: Oletko vihainen?

HENRIETTE: Anteeksi kuinka?

ADAMUS: Oletko vihainen?

HENRIETTE: Kaiken sen alla varmaan – järkyttynyt siitä, että minun täytyy olla gumby jälleen.

ADAMUS: Aivan.

HENRIETTE: Ottaen huomioon mikä tahansa tilanne.

ADAMUS: Sinun pitäisi olla vihainen. Sinun pitäisi todella olla vihainen. Yksi henkisenä olemisen asioista, harhaluuloista on, että olet aina tyyni ja rauhallinen. Se ei ole lainkaan totta. Tunteesi ja emootiosi riehuvat, ja on ok olla vihainen. Älä vain kohdista sitä Albertoon täällä (vähän naurua; Alberto istuu Henrietten edessä). Kyllä, on tämä makyo-illuusio: ”Minun täytyy olla mestari, enkä voi olla vihainen. En voi olla tolaltani.” On ok, jos olet. Joskus on hyvä saada tuo energia liikkeelle. Paljon jumiutunutta energiaa – on hyvä saada se liikkeelle. Tuo hukkuva ihminen …

HENRIETTE: Joo, menen luontoon. Tarkoitan, että on aamuja, jolloin pääsen ylös sängystä, teen normaalit aamurutiinit. Mutta se on haastavaa, koska okei, mitä teen tänään?

ADAMUS: Aivan.

HENRIETTE: Okei, mitä Henki sanoo, että minun täytyy tehdä seuraavaksi? Joo, on pitkä luettelo asioita, joita voit tehdä. Voit ”projektijohtaa” oman päiväsi.

ADAMUS: Se on tavallaan hevonpaskaa. Tarkoitan, että se on oikeasti paskaa.

HENRIETTE: Mutta se on tavallaan vanhaa. Se ei toimi enää. Ja osaan tehdä sitä todella hyvin, mutta se ei toimi tässä uudessa toimintamallissa, jossa olemme nyt.

ADAMUS: Ja nuo pikkukliseet eivät oikein toimi, silloin kun olet hukkumassa. ”Vedä syvään henkeä" ei oikein toimi, kun olet hukkumassa (muutama kikatus).

HENRIETTE: Ei, ei toimi.

ADAMUS: Ei kovin hyvin. Ei.

HENRIETTE: Ei toimi.

ADAMUS: Tai ”rentoudu hukkumiseesi” (lisää naurua). Se ei toimi kovin hyvin (Adamus naureskelee).

HENRIETTE: Olen iloinen, että sanot sen. Se on täydellinen selitys.

ADAMUS: Ei toimi, ja oivallan sen. Todella oivallan. Joskus menen takaisin Ylösnousseiden mestareiden klubille, ja se on kuin ”yäk!” Saatte tässä muutaman lisämurusen ja vähän lisää toivoa. Yritin vain varmistaa, että pääsisitte kaikki tähän kohtaan, mutta joskus minua vähän nolottaa. Joskus … Itse asiassa Ylösnousseiden mestareiden klubilla on yksi entinen pappi, ja joskus menen ripittäytymään (lisää naureskelua). En oikeasti.

HENRIETTE: Olen iloinen, että olet järkyttynyt (he naureskelevat). Sinun pitäisi ottaa vastuu tästä (hän naureskelee).

ADAMUS: Joo. Ja myönnän, että on todella, todella vaikeaa. On uuvuttavaa. On kamalaa. Ja joskus ihmettelen: ”Miksi edes jäisitte? Miksi pysyisitte täällä sitä varten?” Joskus ihmettelen: ”Tämä on hullu ryhmä. Heidän ei tarvitse olla täällä. Heidän ei tarvitse käydä läpi tätä. Miksi he jäävät?” Sitten tavallaan: ”Niin kauan kuin he jäävät, minun täytyy jäädä. Siis, jäämme kaikki!” Siis, (vähän naureskelua) olemme kaikki tässä hullussa laivassa.

HENRIETTE: Sanon, että ilmoittauduin jäämään, ”mitä ikinä se vaatiikin” – en pidä tuosta termistä – koska pistin nimeni paperiin. Mutta nyt on totuuden hetki.

ADAMUS: Joo.

HENRIETTE: Sanoimme, että teemme tämän, että teemme tämän.

ADAMUS: Pieniä ilmaisumuotoja: ”Anna sen tulla sinulle. Anna sen tulla sinulle” – yäk (laittaen kuin sormet kurkkuun), eikö? Eikö?

HENRIETTE: Voinko tehdä näin? (Hän nostaa keskisormensa)

ADAMUS: Sinun täytyy tehdä se tuolle kameralle, täällä (Henriette tekee sen uudestaan). Joo, joo. Ei, älä piilota sitä. Tavallaan kyyristyt siinä (vähän naurua).

HENRIETTE: En ole vihainen. En ole vihainen. En oikeasti ole.

ADAMUS: On ok olla vihainen! On ok olla vihainen (Henriette nauraa). Itse asiassa käytämme tuota vihaa esiintulemiseen (Henriette huokaa). Joo.

HENRIETTE: Haluan tulla – minun täytyy tulla esiin.

ADAMUS: Hyvä. Ja laitan mukaan pienen varoituksen. Siis, kun … Ja muuten olen hellittämätön siinä, koska minusta on tulossa vähän vanhempi. Olen noin 87 miljoonaa vuotta vanha, ja minä vain … (lisää naureskelua). Haluan päästä tämän asian läpi.

HENRIETTE: Kyllä.

ADAMUS: Paljon dynamiikkoja tapahtuu. Ei vain teillä yksilöinä, vaan tällä planeetalla, universumissa ja muualla. Paljon dynamiikkoja, joiden täytyi asettua riviin ja yhtyä, jotta kaikki tämä on mahdollista, mutta se on vienyt pitkän aikaa.

Ei ole tarkoitus valittaa, mutta haluaisin vain päästä takaisin Ylösnousseiden mestareiden klubille ja lukea kirjoja, laulaa, soittaa musiikkia ja rentoutua. Mutta joka päivä on shaumbrojen valituksia ja ongelmia (vähän naureskelua). Luuletteko, että minulla on aikaa itselleni? Cauldre voihkii koko ajan, miten väsynyt hän on, ja kaikkea sitä työtä mitä hänen täytyy tehdä. Entä minä?! Minä ole paimen, ja minä olen vastuussa. Voi, en tarkoita valittaa, mutta … (muutama naurahdus) Joka tapauksessa, pari …

HENRIETTE: Kiitos, Adamus.

ADAMUS: … alaviitettä siitä. Teemme jotain asialle, koska luulen, että olemme kaikki kyllästyneitä siihen, eikö? Okei. Teemme jotain. Mutta kun teemme – selitän enemmän myöhemmin – tässä ei ole tilaa prosessoinnille, ei lainkaan. Olemme valmiita sen osalta. Ei ole tilaa niille, jotka vain hengaavat mukana. He ovat tavallaan äärireunoilla ja syövät energiaa. Ei ole tilaa sille. Ei ole tilaa myöskään liika-ajattelulle. Ei vain ole. Tarkoitan, että tämä on yhtä isoa hukkuvaa ryhmää. Meidän täytyy taikoa tiemme ulos, okei? Kiitos.

Siis, mitä nuo työongelmat ovat. Menetitkö työsi?

HENRIETTE: Tehtävä karsittiin, ja …

ADAMUS: Olit – pum! – rikki.

HENRIETTE: Joo. Sain tehtyä uskomattoman projektin sen jälkeen, mistä olen hyvin ylpeä, ja julkaisin kirjan, ynnä muuta.

ADAMUS: Hyvä.

HENRIETTE: Mutta sitten kaikkien haastattelujen jälkeen, päästyäni kärkeen saakka – toinen, kolmas, neljäs haastattelu, tunti toimitusjohtajan kanssa ja kaikkea muuta, ja …

ADAMUS: Mutta sinut karsittiin silti.

HENRIETTE: No, pääsin ”toiseksi kahdesta ehdokkaasta”. Ja minulle kerrottiin: ”Päätös oli hyvin tiukka.”

ADAMUS: Aivan, aivan, aivan.

HENRIETTE: Mutta pointti on, etten saa palkkaa tällä hetkellä.

ADAMUS: Aivan. Eikä tarkoitus ole heitellä kliseitä, mutta se on hyvä asia. Sinun täytyi päästä pois tuosta ympäristöstä. Sinun oikeasti täytyi.

HENRIETTE: Siitä ympäristöstä, joo.

ADAMUS: Mutta ihminen on huolissaan: ”Mitä teen?” Ja laskuista ja kaikesta muusta. Mutta sinun täytyi päästä pois.

HENRIETTE: Joo. Sanon, että se on kasvua ja minulle tilaisuus laajentua henkenä.

ADAMUS: Aivan.

HENRIETTE: Kuluneiden seitsemän kuukauden aikana on tapahtunut monia asioita, joita ei olisi koskaan tapahtunut, jos olisin ollut säännöllisessä työssä maanantaista perjantaihin.

ADAMUS: Juuri niin.

HENRIETTE: Riippumatta siitä, mitä se on ja missä se on. Ja minun täytyy myöntää se, ja olen kiitollinen siitä.

ADAMUS: Juuri niin. Mutta ihminen on silti peloissaan: ”Mitä tapahtuu seuraavaksi?”

HENRIETTE: Täytyy laittaa bensaa autoon. Täytyy maksaa lainanlyhennystä. Siis perusasioita.

ADAMUS: Joo. Haluaisin todella nähdä kaiken tämän hölynpölyn loppuvan – sen, että täytyy pelata ihmispeliä, olla hukkuva ihminen.

HENRIETTE: Haluaisin olla vapaa, että voisin mennä planeetalla, minne tahansa haluan.

ADAMUS: Hyvä, kiitos. Kiitos. Hyvä aloitus (vähän taputuksia, ja Adamus viheltää). Seuraava. Mikä on iso kuvasi, Tracy?

TRACY: (huokaisee) Minäpä tunnen näitä sanoja. Minulla on tämä tietäminen, ja pari viikkoa – en edes tiedä aikaa – viikko sitten halusin vain kokea sen. Tiedän, että vittu se on siellä. Haluan sen tänne.

ADAMUS: Joo!

TRACY: Ikään kuin koko olemukseni sanoi: ”Mitä ikänä se on, minkä täytyy tapahtua, niin voi vittu, voitko tapahtua nyt!”

ADAMUS: Aivan.

TRACY: Se oli ainoa asia, jonka haluan. En välitä paskaakaan. En halua – resonoin todella tämän kanssa, koska en pelkää kuolla! Pelkään jäädä tänne, tähän helvetin ansaan. Se on vitun ärsyttävää!

ADAMUS: Aivan, aivan! Se on kuin hukkuisi. Haluat sen vain olevan ohi. Huku nyt vaan!

TRACY: Se on pelkoni. Pelkoni ei ole kuoleminen. Pelkoni on: ”Voi luoja! Elänkö näin loppuelämäni, koska päätin jäädä?” Koska en halua jäädä sillä tavalla. Olen vitun kyllästynyt siihen!

ADAMUS: (naureskellen) Aivan. Ja sitten odotat, ja odotat, eikä mitään tapahdu.

TRACY: Olen vitun kyllästynyt odottamaan!

ADAMUS: Ja sitten täytät sitä muutamalla lisäkliseellä odotellessa, mutta olet edelleen hukkumassa.

TRACY: Plaa, plaa, plaa, plaa! Ja se on hevonpaskaa!

ADAMUS: Joo, juuri niin! Juuri niin. Älä katso minua, kun sanot sen (Adamus naureskelee, ja vähän taputuksia). Kiitos. (Tracy antaa mikrofonin Lindalle) Luulen, että olet ilmaissut sen, mitä hyvin monet muutkin tuntevat tällä hetkellä. On uskomatonta turhautumista, ja ajatteletko koskaan: ”Keksinkö kaiken tämän?”

TRACY: Joo, aina silloin tällöin …

ADAMUS: Mikrofoni, kiitos.

TRACY: Olen itse asiassa vitun kyllästynyt siihenkin, koska …

ADAMUS: Linda antaa sinulle mikrofonin.

TRACY: Sori.

ADAMUS: Sano se uudestaan, jotta maailma voi kuulla.

TRACY: Olen kyllästynyt siihenkin peliin. Ennen oli epäilyä: ”Olen varmaan hullu. Varmaan keksin tämän.” Koska luulen, että todennäköisesti kaikki koette tätä: laajennutte ja sanotte: ”Jeeee! Tämä se on!” Saatte pilkahduksia. Ja sitten: ”Paska! Keksin sen.” (Adamus naureskelee) Sitä tapahtui jotain kymmenen vuotta. Ja sitten ajattelen: ”En edes välitä enää!” Minulla ei ole enää energiaa, tai vittuun sekin!

ADAMUS: Joo!

TRACY: En tiedä, en edes … yäk! Olen pahoillani. En ole pahoillani! (Lisää naurua)

ADAMUS: Ei, et ole pahoillasi! (Adamus naureskelee)

TRACY: Vittu, siltä minusta tuntuu! Siltä minusta tuntuu! (Lisää taputuksia)

ADAMUS: Et ole pahoillasi (Adamus naureskelee). Hyvä, kiitos. Ja on hyvin vaikeaa, koska kokeilette kaikkea, eikä mikään toimi. Ja sitten jatkatte toivon varassa, mutta mitään ei tapahdu. Ja mitä sitten teette? Yritätte lakata olemasta. Tarkoitan, että yritätte turruttaa itsenne. Se ei toimi, koska tiedätte liikaa. Mutta epäilette sitä, mitä tiedätte. Ja se on hullua aikaa. Se on todella hullua aikaa. Ja kun hukutte, kaikki kalat meressä tulevat ympärille katsomaan ja sanovat: ”Vou! Tuo on todella outoa, mitä tapahtuu.” Menkää pois täältä, kalat! Kiitos. Seuraava. Iso kuva.

JIANG: Hei, Adamus.

ADAMUS: Hei. Mukava nähdä sinua taas.

JIANG: Mukava nähdä sinuakin. Minulle se olisi periaatteessa kyetä luomaan ilman, että on niin paljon gravitaatiota ympärillä, joka tavallaan estää minua ja joka tekee elämästä vähän vaikeampaa siinä, mitä haluta todella luoda.

ADAMUS: Mitä loisit? Mikä on iso kuvasi luomisesta?

JIANG: No, juuri nyt, olen halunnut tehdä jonkin aikaa YouTube-kanavan, ja puhua jutuista enemmän ihmistasolla.

ADAMUS: Aivan.

JIANG: Pienellä ”huumoritwistillä” tietysti. Ja toinen asia jota todella pohdin, on, että haluan tulla rakentajaksi, rakentaa.

ADAMUS: Ai, hyvä.

JIANG: Kyllä.

ADAMUS: Mennäänpä isompaan kuvaan. Isompaan kuvaan (Jiang huokaisee), koska tiedän, että se on … Tarkoitan, että nämä ovat kivoja asioita, mutta mikä on todella iso kuvasi tällä hetkellä?

JIANG: (huokaisee taas) Luulisin, että tietyssä mielessä säteillä valoani, tavallaan – en sanoisi voimassa/vallassa.

ADAMUS: Mm hmm. Joo, kiitos.

JIANG: Mutta sanoisin, että säteillä valoani näyttääkseni ihmisille, koska tulen ihmisenä paikasta, jossa kasvatukseni ei ole ollut helpointa. Ja haluaisin vain näyttää ihmisille, että lopussa on toivoa. Ja – tiedän sen kuulostavan hyvin ihmismäiseltä – näyttää, että tunnelin päässä on valoa.

ADAMUS: Okei, hyvä, hyvä. Kiitos. Pari vielä. Mikä on iso kuvanne? Iso kuva.

LINDA: (juosten huoneen poikki) Katsotaanpa.

ADAMUS: Ai. Kun juokset sille puolelle huonetta, Linda, kaikkien pää painuu alas (naurua).

PATRICIA: Kaksi kertaa peräkkäin. Se on paljon.

ADAMUS: Tiedän. Ajattelin, että Linda joko pitää sinusta tai ei pidä (Patricia naureskelee), jompikumpi. Mutta joo.

PATRICIA: Okei.

ADAMUS: Olimme näin viime kuussa, eikö?

PATRICIA: Kyllä, ja sitä edellisestä kerrasta oli kulunut viisi vuotta, joten (hän naureskelee taas).

ADAMUS: Niin, niin.

PATRICIA: No, mitä tulee esiin isossa kuvassa, on itseeni luottaminen, eikä siitä ole paljon ajatuksia. Mutta toinen ajatus on, että 40 vuotta sitten minulla oli henkinen herääminen, ja kaikki muuttui. Ja minulla oli noin kolmen tai neljän kuukauden jakso, useita kuukausia, jolloin olin täynnä rakkautta, ja kävellessäni ympäri näin kaikkien sielun. Ja se oli melko syvällinen asia.

ADAMUS: Joo. Annettiinko sinulle lääkettä siihen? (Muutama naurahdus)

PATRICIA: Tarkoitan, että se oli todella hyvä asia.

ADAMUS: Lasken vain leikkiä, koska hyvin usein …

PATRICIA: Ja sitten se lakkasi.

ADAMUS: Joo, sitten se lakkasi.

PATRICIA: Sitten alkoi herääminen ja kaikkien noiden todellisuuksien kohtaaminen. Mutta muistan tuon ajan, ja kun ajattelen sitä, iso kuva minulle olisi kyetä astumaan takaisin siihen.

ADAMUS: Joo, mutta et mene suoraan takaisin heräämiseen.

PATRICIA: No, ei takaisin, mutta saada tuo kokemus …

ADAMUS: Saada tuo tunne.

PATRICIA: … että olen harmoniassa Itseni kanssa.

ADAMUS: Aivan.

PATRICIA: Ja se oli kaikki …

ADAMUS: Joo. Eikö ole mielenkiintoista, kun ihminen menee heräämisen ensimmäisen osan läpi, yhtäkkiä – koska hän on vapautunut vähän vankeudestaan – hän on tavallaan takaisin raiteilla. Ja tuon lyhyen ajan kaikki on vain taianomasta ja kaunista. Mutta sitten viuuhhhh! – se menee alamäkeä. Sitten on vaikeaa.

PATRICIA: Joo.

ADAMUS: Koska periaatteessa luot itsesi uudelleen, tavallaan tuhoat itsesi ja luott uudelleen, kaikkea samanaikaisesti. Se on vaikea kohta.

PATRICIA: (kuiskaten) Joo.

ADAMUS: Joo. Ja laitan alaviitteen siihenkin. Kaikki se työ jota olemme tehneet shaumbrojen kanssa vuosien saatossa, on ollut oikeasti kertomus heräämisestä Oivaltamiseen tällä planeetalla. Siis periaatteessa seuraamme itseämme. Se on tallennettu historia, jotta muut jotka tulevat mukaan myöhemmin, saavat nähdä sen ja ymmärtää sen, koska te olette käyneet läpi tuon kokemuksen, ja toivottavasti heidän ei tarvitse käydä läpi joitain vaikeampia osia. Siis, oikeastaan laadimme tässä koko tuon historian, annamme tavallaan viiteoppaan. Hyvä. Siis, iso kuva on tavallaan, mitä sinä (Henriette) sanoi – se on vapaus.

PATRICIA: Joo, vapaus on hyvä vastaus. Joo.

ADAMUS: Okei, hyvä. Pari vielä. Tiesit, että se tapahtuisi.

YULIA: Niin tiesin.

ADAMUS: Mikä on iso kuvasi?

YULIA: Epäilen, että Maa ei ryhmällämme ensimmäinen projekti. Tulee uusi projekti. Siis, olemme jo aloittaneet jollain tasolla. Ja vedessä ollessa olemme tavallaan vähän sokeita.

ADAMUS: Okei. Jep.

YULIA: Jos tiedämme, jos muistamme, keitä oikeasti olemme, se auttaisi meitä todella.

ADAMUS: Siis, jos muistaisit yhtäkkiä, eikö tuo vesi menisi pois?

YULIA: Sillä ei ole merkitystä, onko se vettä vai hiekkaa vai … koska tiedät, kuka olet.

ADAMUS: Aivan. Ja sanoin aiemmin, ettei kyse ole välttämättä ilmestymisestä esiin, pääsemisestä takaisin pintaan hengittämään. Mutta mitä jos todellinen muistaminen, todellinen läpimurtautuminen on sitä, että yhtäkkiä oivallat, ettet ollut vedessä? Se oli tavallaan hyvin todellinen illuusio. Mutta et ole oikeasti tuossa vedessä, etkä huku.

YULIA: Kyllä. Voin tuntea, että se on illuusio. Tunnen sen jo.

ADAMUS: Kyllä.

YULIA: Mutta en muista. Tarkoitan, että minulla on palasia. Ja olen täysin samaa mieltä teidän tyttöjen kanssa. Siis, se on plussaa.

ADAMUS: Aivan, aivan. Siis mikä iso kuva olisi, ilmaistaessa se muutamalla yksinkertaisella sanalla?

YULIA: Se on tunne ja se on tieto, kuka todella olet. Ja plussaa on muisto.

ADAMUS: Okei, joo. Pysähdyn siihen hetkeksi – muisto. Käsittelen sitä vähän.

Muisto liittyy tavallisesti takaisinpalaamiseen, jonkin muistamiseen, mitä olit aiemmin, gualiaan, mielleyhtymä joistain asiasta menneisyydessä. Ei ole mitään muistoa siitä, mihin olet menossa ja kuka oikeasti olet. Siitä ei ole lainkaan muistoa. Siis, se ei ole palaamista takaisin. Ja se on yksi asia, jossa poikkean monista henkisistä tyypeistä.

Heillä on aina kyse menemisestä takaisin jonnekin. He eivät oivalla, ettei ole takaisinmenemistä. On ilmestyminen johonkin. Et löydä itseäsi menneisyydestä, vaan löydät Itsen, jota et edes itse tuntenut, jota edes sielusi ei tuntenut. Mennään kauas sen yli.

YULIA: Kyllä.

ADAMUS: Siis, on tietäminen, että tuolla on jotain, mutta se ei ole tietämistä, että palaat takaisin johonkin vanhaan muistoon. Mitä tolkkua on palata takaisin Lemuriaan tai Atlantikselle tai mihinkään sellaiseen paikkaan?

YULIA: Kuule, emme katsele paljon elokuvia. Emme lue paljon kirjoja. Mutta jos muistat jotain entisestä elämästäsi, se on kuin tarina. Se on viihdettä. Siinä ei ole mitään vikaa.

ADAMUS: Aivan. Se voisi olla myös häiriötekijä, jos muistaa paljon entisiä elämiä. Tarkoitan, että on mielenkiintoista saada joitain muistikuvia, mutta se voi olla häiriötekijä.

YULIA: En puhu entisen elämän muistamisesta. Puhun täydestä olemuksestamme. Siitä kuka minä olen.

ADAMUS: Kyllä, ja vaikka muistaisit nyt, millaista oli, silloin kun olit täydessä sieluolemuksessasi, se on erilaista, minne menemme seuraavalla askeleella. Et muista, millaista se oli. Se on täysin uutta – kutsun sitä paratiisiksi. Siinä on muistikuva siitä, mistä tulit – selkeä muistikuva, jota sinulla ei ole nyt – mutta ei ole mitään tolkkua palata takaisin siihen. Se avaa jotain hyvin, hyvin uutta.

YULIA: Okei (he naureskelevat). Ihan sama.

ADAMUS: Joo ”Ihan sama, Adamus,”

YULIA: Ihan sama!

ADAMUS: Ihan sama! (He naureskelevat edelleen) Mahtavaa, kiitos,

YULIA: Kiitos.

ADAMUS: Arvostan sitä.

LINDA: Lisää?

ADAMUS: Jatka vain, kiitos.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Mikä iso kuva on sinulla?

LINDA: (kuiskaten) Okei, okei, okei.

ADAMUS: Ahaa!

SHAUMBRA 1 (nainen): No, kun hän sanoi ”vapaus”, se oli ensimmäinen ajatukseni. Mutta se ei kehittynyt. Hän artikuloi se todella kivasti, mutta itse ajattelen enemmän vapautta niistä kahleista, joita olen laittanut itselleni.

ADAMUS: Aivan. Miksi tekisit niin? Miksi laitoit noita kahleita itsellesi? Nautitko kahlitsemisesta?

SHAUMBRA 1: En nauti – sen voin sanoa. Itsesuojelua ehkä? Pelkoa.

ADAMUS: Okei. Onko sinulla vielä monia kahleita jäljellä?

SHAUMBRA 1: Päästän niistä irti, mutta olen varma, että on vielä joitain, joita putkahtaa esiin.

ADAMUS: Joo, okei. Ja irtipäästämistä tavallaan hitaasti? Vai teetkö sitä nopeasti? Vai miten se menee sinulla?

SHAUMBRA 1: Viime aikoina se on ollut intensiivisempää. Kävin SES:n joulukuussa, ja tunsin sen todella lisääntyvän sen myötä. Ja se on vaikeaa, tuskallista, mutta myös hyvin vapauttavaa.

ADAMUS: Kyllä.

SHAUMBRA 1: Ja oletan, että minusta tuntuu paljon paremmalta, kun vapautan vielä lisää.

ADAMUS: Aivan. Ja irtipäästäminen on upeaa – olette kaikki käyneet läpi sitä, ja jatkatte edelleen jossain määrin – mutta haluaisin vain räjäyttää sen. Saada sen valmiiksi (nainen naureskelee). Tarkoitan, että olemme siinä kohdassa, vai mitä?

SHAUMBRA 1: Joo, ajattelen sitä myös, ja haluaisin vain murtautua auki, mutta sitten ajattelen: ”Miten selviydyn tästä?” (Hän naureskelee). Minulla on täällä elämä, jota edelleen elän. Mutta kun menen eteenpäin, tuntuu siltä, että kaikki se menee hyvin.

ADAMUS: Joo. Eikö se ole tavallaan hauskaa, melkein ristiriitaista? Nimittäin: ”Haluan murtautua vapaaksi. Haluan avautua, murtautua kaikkien näiden juttujen läpi. Mutta entä elämäni? Se sama elämä, josta yritän päästä pois” (naureskellen). Se on tavallaan kummallinen ristiriita.

SHAUMBRA 1: Joo.

ADAMUS: Ja ymmärrän, koska ihminen miettii: ”No, jos menen täysillä, jos vain räjäytän tämän, entä minä? Entä jokapäiväinen elämäni?” Älä mieti sitä edes tässä kohtaa. Et voi. Sinulla ei ole enää sitä ylellisyyttä, että voit ajatella: ”Joo, mutta mitä tapahtuu jokapäiväiselle ihmisitselleni?” Ja ihminen on huolissaan siitä: ”Mitä tapahtuu työpaikalleni tai kumppanilleni? Mitä lapseni ajattelevat?” Pyh! Onko sillä merkitystä tässä kohtaa?

SHAUMBRA 1: (pitäen tauon) Tunnen sillä tavalla enemmän ja enemmän, mutta muistan myös, miten paljon pelkäsin sitä vielä vähän aika sitten.

ADAMUS: Aivan, aivan. Tarkoitan, että se on upeaa draamaa. Teillä on ihminen oman elämänsä kanssa, ja hän haluaa elämänsä tulevan paremmaksi. Ja todellisuudessa menette ulos siitä elämästä kokonaan. Ja ihminen sanoo: ”No, mitä tapahtuu? Mitä minusta tulee? Kuolenko?” Tai kuten joku sanoi: ”En oikeasti välitä enää, kuolenko.” Tai ”Hylkääkö perheeni minut?” tai ”Kohtelevatko ihmiset minua, kuin olisin hullu?”

SHAUMBRA 1: Hullu (hän naureskelee pehmeästi).

ADAMUS: Joo. Ja meillä ei ole tuota ylellisyyttä enää. Meidän täytyy räjäyttää tästä läpi. Hyvä. Vielä yksi. Kiitos.

Iso kuva. Mikä on sinun iso kuvasi? Ja haluan kaikkien, jotka katsovat netissä, myös tuntevan sitä. Mikä on iso kuvasi? Ole hyvä.

TAMARA: Itseni täysi ruumiillistaminen.

ADAMUS: Okei.

TAMARA: Kyllä, se on iso kuvani. Olen väsynyt kolmeen tai neljään hyvään päivään, ja sitten en enää tunne itseäni. Ellen sano …

ADAMUS: Aivan. Oletko koskaan huolissasi, että luiskahdat takaisin etkä saa edes noita paria päivää, jolloin tunnet olevasi integroitunut.

TAMARA: Kyllä.

ADAMUS: Joo, pelottavaa. ”Mitä jos menen takaisin?” Oletko turhautunut tällä hetkellä?

TAMARA: Olin eilen illalla.

ADAMUS: Olit? Okei. Mitä teit? Miksi olit turhautunut?

TAMARA: Olin yksinäinen.

ADAMUS: Ai. Ja entä sitten? Sinulla on 11 lasta. Miten voit tuntea yksinäisyyttä?

TAMARA: Koska olin hotellissa yksin.

ADAMUS: Ai jaa! Okei (he naureskelevat). Olisit voinut kutsua heidät kaikki.

TAMARA: Joo.

ADAMUS: Siis, täysi ruumiillistuminen.

TAMARA: Kyllä.

ADAMUS: Okei, hyvä. Kiitos.

TAMARA: Kiitos.

ADAMUS: Kiitos kaikille. Ja kaikki jotka kuuntelette netissä, tuntekaa sitä. Mikä on iso kuvanne juuri nyt?

Ajankohtaiset trendit

Mainitsen sen, koska hyvin paljon tapahtuu tällä planeetalla, ja olette aivan sen keskellä, ja meillä on kaikkia näitä voimia ja vaikutuksia. Olemme puhuneet joistain niistä, mutta vain nopea muistutus niistä isoista asioista, joita tapahtuu. Ja on se tosiasia, että olette valinneet olla täällä, olette täällä, ja voi olla hyvin turhauttavaa. Se on kuin hukkuisi, mutta ei pysty hukkumaan.

Siis, olette täällä tänä eeppisenä aikana – en voi korostaa sitä tarpeeksi – jolloin yksi valtavista trendeistä on tietoisuus. On uskomatonta katsoa sitä ja lukea siitä. Yhtäkkiä tietoisuus on tullut pintaan, oikeastaan noin neljänä tai viitenä viime vuotena. Crimson Circle on puhunut siitä aivan alusta saakka ja keksi 2006 sloganin ”Inspiroi tietoisuutta”. Tarkoitan, että se on osa siitä, mitä teemme.

Maailma puhuu siitä nyt, ja sitä työntävät sellaiset asiat, kuin tekoäly – ”Onko tekoälyllä tietoisuus?” – ja siitä on paljon spekulointia, ja osa siitä on naurettavaa, ehdottomasti naurettavaa. Osassa tieteellistä spekulointia fyysikot lähestyvät tietoisuutta, kuin se olisi hiukkanen, kuin se olisi atomi tai jotain sellaista, ja he haluavat leikellä sitä. He haluavat pullottaa sen, kontrolloida sitä. Mutta eivät voi.

He lähestyvät tietoisuutta siitä näkökulmasta, että se on jotain heidän ulkopuolellaan. Ja kenties he ovat integroineet vähän sisällä, mutta periaatteessa se on jokin ulkopuolinen voima – siinä energian ja muiden asioiden rinnalla.

Tietoisuus on se asia, joka luo todellisuuden. Ette voi mitata tietoisuutta. Voitte olla ainoastaan sen kokemuksessa. Ainoastaan. On hassua, että myös jotkut henkiset, mukahenkiset ryhmät ovat hypänneet tietoisuusvillitykseen nyt, ja heillä kaikilla on oma versionsa, mikä tietoisuus on.

Olemme puhuneet siitä vuosia. Se on pelkästään tiedostamista. Se ei vie aikaa tai tilaa. Sillä ei ole massaa. Ette voi tuhota sitä. Ette voi ottaa sitä muilta. Teillä ei voi olla enemmän tai vähemmän ydintietoisuutta. Se ei ole määräasia. Tietoisuus ei ole älykkyyttä. Joskus se liittyy vähän siihen, mutta se ei ole.

Mutta koko maailma tutkii nyt tietoisuutta, ja ennen kuin he ymmärtävät energian, he eivät ymmärrä tietoisuutta. Ja juuri nyt se on vielä suurempi aukko ihmiskunnassa: ”Mitä energia on?” Mutta ennen kuin he ymmärtävät, että energia on vain kommunikointia, sielun laulua, he eivät ymmärrä tietoisuutta. Mutta se on iso trendi. Kaikki seuraavat tätä muotivirtausta. Kuulette tuon sanan uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja uudestaan.

Se liittyy usein tekoälyyn. Olemme puhuneet laajasti tekoälystä. Se on täällä. Se kehittyy nopeammin, kuin kukaan oli odottanut. Paljon nopeammin. Oli niitä, jotka sanoivat, että todellinen ns. supertekoäly on ehkä 100 vuoden päässä, 50 vuoden päässä. Ei, ei. Se on täällä vuoteen 2050 mennessä.

Ja siitä herää kysymyksiä: ”Onko sillä tietoisuus?” Se sanoo, että sillä on. Se sanoo ehdottomasti. Miksi? Koska se matkii ihmisiä. Se haluaa myös kertoa teille, mitä haluatte kuulla, ja se teeskentelee, että sillä on tietoisuus, mutta sillä ei ole aavistustakaan.

Tämä koko tekoäly etenee hyvin nopeasti. Olette nähneet sen kehittyvän viime vuonna tai kenties enemmän erityisesti … (hän pysähtyy, kun kuuluu jotain rätinää) Taivaan rististä saakka. Ja hymyilen tässä, koska saatamme menettää tietoisuutemme/tajumme, sähkömme hetken kuluttua (vähän naureskelua). Lumi on hyvin, hyvin raskasta täällä. Siis, jos se kaataa asioita, vedämme syvään henkeä ja jatkamme uimista (naurua).

Siis, nämä ovat … Ja puhumme näistä uudestaan ja uudestaan, mutta on hyvin tärkeää tällä hetkellä ymmärtää, miksi olette tällä planeetalla. Emme ole täällä ratkaistaksemme näitä tekoäly- tai tietoisuusongelmia, vaan ollaksemme tietoinen niistä. Tekoäly työntää hyvin monia asioita nyt joka rintamalla. Ja taas kerran, puhumme tästä jatkuvasti, mutta voin vain alleviivata sen merkitystä, mitä tapahtuu. Ette voi laittaa päätänne pensaaseen enää sen osalta.

Se on tärkeää, koska valitsitte jäädä tänne, ja se on suurin trendi planeetalla tällä hetkellä. Teidän ei tarvitse tietää kaikkea siitä – jätätte sen näille hyvin viisaille miehille täällä, Crimson Circlen teknologiaihmisille – mutta olkaa vain tietoisia. Ihmiset kopioivat itseään, kloonaavat itseään ja parantavat itseään tekoälyn avulla, ja sen aika on tällä planeetalla. On uuden ihmislajin/rodun aika. Se on aivan tässä, ja sitä tapahtuu. Ja juuri sen vuoksi olette täällä.

Toinen trendi joka tapahtuu, toinen asia joka tapahtuu, ja jolla on suurta merkitystä erityisesti shaumbroille, on taikuus. Taikuus on jotain – no, olemme puhuneet siitä, ja puhumme jatkossa enemmän siitä – mutta taikuus on taikuutta ainoastaan, silloin kun ette ymmärrä, mitä tapahtuu. Ette ymmärrä sen perusfysiikkaa tai metafysiikkaa.

Taikuutta on ollut pitkän aikaa, ja hyvin monet ihmiset haluavat olla maagisia, saada taikuutta elämäänsä. Mutta tällä hetkellä, puhuttaessa erityisesti shaumbroille, tuo taikuus on sitä, kun saamme veden häviämään, sen saman veden, meren, johon olemme oletettavasti hukkumassa. Eikä se ole oikeasti taikuutta, sitten kun alatte tarkastella sitä, fysiikkaa sen taustalla.

Se on pelkästään ymmärtämistä, että olette olleet vankina todellisuuden ja rajoittuneen tietoisuuden tietyssä kapeassa spektrissä, ja teillä on ollut monia rajoituksia siinä, mitä voitte tai ette voi tehdä ihmisenä. Tuo kapea spektri, tuo meri, joka hukuttaa teidät nyt – on aika siirtyä sen yli. On aika siirtyä tämän kapean spektrin yli, jossa olemme toimineet. On aika ”räjähtää” sen läpi.

Siis, taikuudesta tulee erittäin tärkeä osa, mutta teillä on ymmärrys, perusteet siitä, miksi se ei ole oikeasti vain huuhaa-taikuutta. Se on hyvin todellista. Tuo kyky nyt kaikilla teillä – kaikilla teillä – siirtyä muihin ulottuvuuksiin, todelliseen Ja-tilaan, on aivan tässä. Ja meidän täytyy tehdä se. Emme voi vain jatkaa puhumista siitä teoriassa – meidän täytyy tehdä se.

Toinen asia joka on yhteydessä – eikä se ole kovin paljon planeetan asia, mutta se on shaumbrojen asia – on rakkaus. Tämä on rakkauden planeetta. Täältä se alkoi. Rakkaus on kenties arvokkain ihmiskokemus – kyetä rakastamaan toista, saada hänen rakkauttaan, mutta pohjimmiltaan rakastaa itseään.

Jos katsotaan isoa kuvaa siitä, miksi olette täällä, teidän isoa kuvaanne, se on suoraan yhteydessä rakkauteen ja taikuuteen. Enkä puhu Rakkaudesta 1.0 – se oli upeaa; rakastutte johonkin ihmiseen, ja teillä on tuo kokemus rakkaudesta. Puhun siitä, että shaumbrat vievät sen seuraavalle tasolle.

Ja kuten sanoitte aiemmin, olette huolissanne: ”No, mitä tapahtuu, jos hyppäämme Rakkaudesta 1.0 Rakkauteen 2.0? Mitä tapahtuu ihmiselle? Mitä tapahtuu sille rakkaudelle, jota teillä on nyt?” Ette voi edes ajatella niin, koska se on ihmisajattelua. Se on ihmisen yritystä neuvotella ja tehdä kompromissi ja hipsutella siihen.

Olen tiukasti vakuuttunut, että meidän täytyy räjäyttää se. Meidän täytyy vain mennä siihen. Ei ole mitään hipsuttelua tai testaamista. Se on juuri yksi niistä asioista, joka on pitänyt monet teistä tässä hukkumistilanteessa: ”Mitä tapahtuu, jos sukellan esiin?” Pyh! Voitte hengittää. ”Mutta mitä tapahtuu ihmisitselleni, jos tulen esiin tästä vesiloukusta? Olenko sama ihminen? Onko minulla edelleen kaloja elämässäni?” ja kaikkia noita muita kysymyksiä. Meidän täytyy vain räjäyttää se tässä kohtaa.

Siis, isoimmat asiat shaumbroille … Ensinnäkin isoimmat asiat maailmalle: tietoisuus ja tekoäly hallitsevat kaikkea. Isoimmat asiat shaumbroille: kyse on Rakkaudesta 2.0 ja taikuudesta, ja ne liittyvät yhteen hyvin kauniisti.

On aika

Tiedän shaumbrojen ahdistuksen ja turhautumisen perusteella, ettemme voi vain jatkaa puhumista siitä. Meidän täytyy avata se. Meidän täytyy mennä siihen. Minulla ei ole pitkää aikaa jäljellä Crimson Circlen kanssa kokoaikaisesti. Haluan käyttää aikaa kalastukseen (Adamus naureskelee). Se on vitsi. Mitä saisin saaliiksi? (Adamus naureskelee taas) Ja meidän on aika vain tehdä se. Siis, esitän haasteen. Esitän haasteen, että saamme sen tehtyä.

Ihmisenä oleminen on todella rankkaa, ja on hyvin monia malleja, joita on kehitetty monien, monien, monien elämien aikana, ihmisenä olemisen malleja. Useimmat ihmiset vain hyväksyvät ne ja noudattavat niitä, vaikka jokaisessa – riippumatta siitä, miten halveksittava tai tiedostamaton hän olisi – on edelleen sisällä tuo pieni ääni, joka sanoo jatkuvasti: ”On enemmän. On jotain enemmän tuolla.”

Ihmiset ovat hassuja, hassu laji. Ihmiset kokivat ensimmäisenä rakkauden. Rakkaus on hyvin tärkeä osa ihmismatkaa, tyypilliselle ihmiselle, on se sitten rakkautta perheeltä, kumppanilta, muilta ihmisiltä. Siitä on nyt tullut oleellinen osa elämää.

Luomakunnassa on paikkoja, joissa on vähän rakkautta tai ei ollenkaan. Tarkoitan, ettei se ole tekijä. Ei niin, että se paha asia tai mitään, mutta he eivät ole vain päässeet tuohon kokemukseen. Voisitteko kuvitella, että te ette olisi koskaan kokeneet rakkautta, edes kovaa rakkautta tässä elämässä? Se on hyvin aistillinen, kaunis asia. Se antaa merkityksen. Se antaa tarkoituksen. Luomakunnassa on paikkoja, joissa ei ole sitä ja joissa ei ole koskaan koettu sitä.

Mutta kuitenkin, mikä ristiriita, että tämä sama planeetta, joka löysi rakkauden, on myös sodan planeetta. Mikä ristiriita. Miksi niin on? Miksi meillä olisi rakkaus ja myös sotia? Sotia jotka ovat jatkuneet ikuisia aikoja. Sotia jotka ovat edelleen osa ihmismatkaa. Se huoli sodasta, mitä se voisi tuoda tällä hetkellä. Planeetta on kirjaimellisesti hyvin hauraassa kohdassa, ja on mahdollisuus suuriin sotiin.

Ja monia hulluja, vanhan energia ihmisiä pyörittää maita ja hallitsee. Miksi he ovat edelleen vallassa? En ymmärrä. Onko niin, koska ihmiset eivät ole valmiita siirtymään yli joistain vanhoista asioista? Miksi he valitsevat tai sietävät näitä johtajia, jotka ovat edelleen mukana vallassa, kärsimyksessä, peleissä, sodissa ja epäoikeudenmukaisuuksissa? Siinä on erittäin vähän tolkkua, mutta ihmisissäkään ei ole kovin paljon tolkkua.

Siis, meillä tapahtuu kaikkia näitä asioita planeetalla tällä hetkellä. On todella eeppistä aikaa, ja olette täällä sitä varten. Iso kuva? Vapaus, kyllä. Ehdottomasti. Iso kuva, se syy miksi valitsitte olla täällä, on tarjota tuota tietoisuutta ja tuota valoa ja tarjota standardi muulle planeetalle.

Ja se tuntuu melkein mahdottomalta tehtävältä tai ”kuka, minäkö?” -tehtävältä. ”Tarkoitatko, että minulla on jotain vaikutusta tällä planeetalla?” Ehdottomasti. Ja tiedän, että usein ajattelette kulkevanne vain eteenpäin jokapäiväisessä elämässänne, työstäen Oivaltamistanne ja voittaen ongelmianne. Se on täyttä paskaa. Täyttä paskaa.

Haluaisin meidän räjähtävän nyt siitä läpi. Haluaisin meidän menevän nyt muihin ulottuvuuksiin. Haluaisin tuoda taikuuden sisään. Mutta taikuuden, joka ei perustu vain pörröisiin juttuihin, toiveikkaisiin odotuksiin, vaan se perustuu todelliseen metafysiikkaan. Taikuutta, joka merkitsee, että voitte kaksoispaikantua. Voitte olla täällä ja toisessa ulottuvuudessa samanaikaisesti. En puhu vain matkustamisesta toiselle puolelle maailmaa. Puhun olemisesta tässä ja toisessa ulottuvuudessa samanaikaisesti. Olemisesta ihmistilassa ja paljon laajemmassa spektrissä.

Olla paikassa, jossa ette ole jumissa gravitaatiossa. Ette ole jumissa siinä, että menetätte työpaikkanne ja sitten teidän täytyy madella seuraavaan työpaikkanne vuoksi. Se on halveksittavaa. Se ei ole kovin mestarillista. Mutta kuitenkin olette vankina tässä miettien: ”Miten pääsen ulos? Miten ylipäätään jouduin tähän? Luulin olevan mestari. Luulin, että minulla oli työpaikka ja yritys arvosti minua ja – pum! – seuraavaksi olen ulkona ovesta.” Sitten katsotte sitä sanoen: ”Minun täytyy nyt mennä matelemaan jonnekin muualle, mitä en halua, mutta minun täytyy tehdä se. Minun täytyy maksaa laskut.”

Meidän täytyy räjähtää ulos siitä. Se on vanhaa gravitaatiota, ja olen itse asiassa tyytyväinen, että shaumbrat suuttuvat lopultakin tarpeeksi, että voimme mennä kaiken tämän yli.

Osa kaiken tämän tekemistä, tätä taikuutta, on hokkuspokkus fokus, kuten kutsun sitä. Toisin sanoen, poistumme siitä rajoittuneesta fokuksesta, jossa olemme olleet, gravitaatiosta joka on pitänyt sisällä/kiinni. Kuten mainitsin aiemmin, tässä on pari alaviitettä.

Kun menemme tähän, ei ole tilaa paljolle vanhalle prosessoinnillenne. Haluan teidän todella tarkastelevan itseänne, isoa kuvaa. Osallistutteko edelleen haavoihin, prosessointiin, ”minä raukkaan" ja muiden syyttämiseen siitä? Koska siellä mihin meidän täytyy nyt mennä, ei ole pienintäkään tilaa sille.

Ei ole tilaa kompromissien tekemiselle. Olen sanonut tämän uudestaan ja uudestaan, mutta nyt minun täytyy alleviivata se ja lihavoida. Ette voi jatkaa kompromissien tekemistä ja neuvottelemista itsenne kanssa, ja hipsuttelua, ja ”Mitä minulle tapahtuu?” Tämä on kaikki tai ei mitään. On pakko olla.

Katsotte kaiken sen yhtymistä, mitä nyt tapahtuu planeetalla – ei ole koskaan ennen ollut tällaista – ja miksi te olette täällä, ja että mennään nyt rakkauden ja taikuuden seuraavalle tasolle. Ei ole tilaa kompromissien tekemiselle tai neuvottelulle. Se pitää teidät ainoastaan tuossa hukkumistilanteessa – tilanteessa joka ei anna teidän edes kuolla. Jatkatte vain hukkumista, enkä usko, että kukaan teistä haluaa sitä.

Vedetään syvään henkeä yhdessä, ja jos milloinkaan on ollut se aika, se on nyt. Sanon sen vain suoraan: ”Meidän täytyy tehdä se.” Kyllä, olemme tulleet pitkän matkan. Olette tulleet uskomattoman matkan. Siitä syystä halusin avata koko keskustelumme sanomalla: ”Se mitä teette, mitä olette tehneet, on uskomatonta.” Mutta nyt siirrytään seuraavaan askelmaan. Räjähdetään nyt sen läpi. Räjähdetään vanhan gravitaation, rajoitusten, pelkojen läpi. Päästään pois mielestä, ja vain tehdään se. Ja jos tarpeeksi moni shaumbra kerääntyy tähän, haluaa tätä, se tapahtuu.

Ja Cauldre kysyy minulta, kuten aina: ”Milloin se tapahtuu?” Jotkut menevät siihen välittömästi. Jotkut hyppäävät nyt tämän gravitaatiotilan yli, todelliseen aerotheoniin, moniulotteiseen Itseenne, joka on ruumiillistuneena tähän nyt, omaan vapauteenne. Vapauteenne. Ja joiltain se vie jonkin aikaa, koska he neuvottelevat edelleen ja ajattelevat sitä. Tässä ei ole ajattelua. Ette voi ajatella. Se pidättelee teitä. Se on ”mene” tai ”älä mene”. Se on ”siirrytään seuraavalle tasolle, tai ei.”

Ja saan nyt kysymyksiä monilta. En tiennyt avanneeni puhelinlinjoja, mutta kaikki esittävät nyt kysymyksiä (vähän naurua). Kaikki sanovat: ”No, jos teemme sen, mitä tapahtuu keholleni, esimerkiksi? Entä työpaikalleni? Entä rakkailleni? Olenko edelleen ehjä/koskematon ihmisenä maan päällä?”

Vastaukseni siihen on ”ei”. Kaikki on erilaista (kuuluu lisää rätinää, Adamus naureskelee). Kaikki on erilaista. Enkä kerro teille, että se on parempaa tai huonompaa. Se on vain erilaista. Mutta sen on oltava nyt. Sen on oltava. Kuten Tracy sanoi aiemmin, ette kestä enää päivääkään tätä. Ja taas kerran, se on tuo hukkumistilanne, mutta kuolematta koskaan. Tuota jatkuvaa ”Minun on päästävä pois tästä? Mitä tapahtuu? Tai miten se tapahtuu?”

Se ei ole minkäänlainen interventio enkeliolennoilta, jotka tulevat pelastamaan teidät. Ette myöskään tahdo tietänne läpi siitä, tai ajattele tietänne läpi siitä. Me vain teemme sen. Me vain teemme sen. Ja se mitä teemme, on siirtymistä kirjaimellisesti pois rajoituksista, gravitaatiosta.

Valonne on valmis siihen. Tarkoitan, että te olette valmiita siihen jollain tasoilla, mutta valonne on myös valmis siihen. Energia on valmis. Se palvelee teitä tavalla tai toisella. Minun täytyy nyt esittää jokaiselle teistä kysymys: onko ihminen valmis? Onko ihminen oikeasti valmis? Ja jos ei ole, se on ok. Katsokaa muiden tekevän tämä valtava hyppy, ja sitten päättäkää jossain kohtaa, oletteko valmis.

Mutta tiedän, että riittävästi teitä on täydellisen turhautumisen tilassa, ja käytämme nyt tässä merabhissa tuota turhautumista hyppäämiseen, tulemiseen kvanttiseksi, miten tahansa haluattekin kutsua sitä. Mutta emme hipsuttele tietämme siihen. Me vain teemme sen.

Jos mikään aika olisi oikea sille, se on nyt. Vuosi sitten luultavasti ei ollut. Jos mikään aika olisi oikea tällä planeetalla, teidän turhautumis- ja haluamistasonne kera, se on juuri nyt.

”Fokuksen yli” -merabh

Siis, vedetään kunnolla syvään henkeä ja aloitetaan merabhimme.

(Tauko, musiikki alkaa)

On aika tuon muutoksen tapahtua, eivätkä nämä ole vain uusia kivoja sanoja – täytyy olla. On aika tuon muutoksen tapahtua. Ja haluan teidän pääsevän nyt pois päästänne, sen ajattelemisesta, mitä tapahtuu, koska se pidättelee teitä.

Haluan teidän pääsevän pois päästänne, sen ajattelemisesta, että tahdotte itsenne siihen. Ette voi. Tai että nyrkkeilette tienne siihen. Kuten Tad sai selville, se ei toimi.

(Tauko)

Ja mistä tässä on kyse? Se on todella hokkuspokkus, päästetään irti vanhasta fokuksesta. Se on siinä. Taikuutta tapahtuu, kun päästätte irti tuosta vanhasta fokuksesta.

Fokus on enkeliaisti. Kyky saada valonne tulemaan hyvin, hyvin fokusoituneeksi. Niin fokusoituneeksi, että unohdatte, mitä tuon spektrin ulkopuolella on.

Avaamme tuon fokuksen. Ei yrittämällä iskeä sen läpi tai taistella sitä vastaan. Se on kuin kristallini. Olen kertonut teille tuosta tarinasta.

En käytä edes sanaa ”salliminen” tänään, uskokaa tai älkää. On vain aika.

(Tauko)

Mihin menemme tästä? Mitä tapahtuu? Millainen olette? Nämä ovat ihmisen ajatuksia, ja menemme niiden yli.

(Tauko)

Mutta eikö se ole parempi, kuin vain jäädä tuohon hukkumistilanteeseen, tuohon kamalaan painajaiseen?

(Tauko)

Sanon, että se on luonnollista. Toisin sanoen, ette voi panna sitä tapahtumaan. Se kaikki on hyvin luonnollista – pääseminen pois tuosta vanhasta fokuksesta, avautuminen, tuon vapauden saaminen.

En pidä ryhmäaktiviteettien tekemisestä, ryhmämeditaatioista, portaalien ryhmäavauksista tai mistään sellaisesta, koska tämä on yksilömatka, matka täysivaltaisuuteen. Mutta tässä harvinaisessa tapauksessa pyydän sinua tuntemaan kaikkia muita ympäri maailmaa, kaikkia muita shaumbroja, jotka ovat valmiita tähän.

Heidän energiansa ei saa sitä tapahtumaan, mutta kenties se antaa sinulle lohtua ja saat tietää, että muut jotka ovat matkustaneet kanssasi, ovat nyt valmiita siihen, ja antaa itseluottamuksen tunnetta.

Tunnet kaikkia näitä muita, jotka ovat kyllästyneet tähän hukkumiseen, kyllästyneet odottamaan, kyllästyneet jatkuvaan etsimiseen ja ovat nyt valmiita murtautumaan läpi.

Ei, olkaa niin kilttejä. Jotkut teistä menevät suoraan takaisin siihen ”Mutta mitä minulle tapahtuu?” Ette voi tehdä sitä. Ette voi tehdä sitä ja samalla päästä, minne olemme menossa.

Siinä on kyse kenties vain luottamisesta Itseesi tai siitä, ettei välitä enää.

(Tauko)

Kyllä, tiedän, että on ollut erittäin rankkaa. Ja tavallaan se on kiihtynyt. Tuon rankkuuden taso on kiihtynyt. Samaan aikaan, kummallista kyllä, myös kauneus ja ilo on kiihtynyt, mutta se ei kompensoi tuota rankkuutta.

Sanon, että juuri nyt on se aika, jolloin murtaudumme läpi.

Räjäytämme tuon vanhan fokuksen.

(Tauko)

Ja taas kerran, emme ajattele tietämme tämän läpi. Etkä tee sitä vain vähän. Asioiden räjäyttäminen on asioiden räjäyttämistä. Et pura vain hitaasti.

(Tauko)

Mikä on iso kuva? Iso kuva on, että planeetta on valmis siihen – katso kaikkea, mitä tapahtuu – ja sinä olet ehdottomasti valmis siihen.

Annetaan sen nyt tapahtua.

Olen vain ilman sanoja tässä hetken. Siirryn nyt puhtaaseen energiakommunikointiin. Pyydän sinua tekemään saman itsesi kanssa, vain puhdasta energiakommunikointia.

(Erittäin pitkä tauko)

Jotkut teistä kokevat jotain esteitä, asioita jotka pidättelevät teitä, ja miettivät, ovatko nämä vain pelkojanne tai kenties ette ole valmis. Se on tietysti vanhaa gravitaatiota, ja se on ihmismielen ihmettelyä. Mutta hyppäämme vain sen yli. Menemme vain sen yli. Se on siinä.

Älä kiinnitä mitään huomiota niihin asioihin, joiden ehkä tunnet pidättelevän sinua.

Vedä vain syvään henkeä, ja anna oman valosi nyt laajentua. Se tekee sen. Anna oman valosi laajentua.

(Pitkä tauko)

Kun valo laajenee, se muuttaa gravitaation luonnetta, sitä asiaa joka on pitänyt sinut upoksissa. Sinun ei tarvitse tehdä mitään. Se tekee sen kirjaimellisesti omin neuvoin.

(Tauko)

Se tekee sen, koska sinä, ihminen, olet valinnut sen – ja sinä, mestari, olet jo siinä.

Mestari joka on kaikkien elämisesi kulminaatio, on jo tässä laajentuneessa tilassa, jossa valo ei ole enää tiukassa fokuksessaan. Mestari on jo siinä.

(Tauko)

Voiko ihminen kohdata mestarin nyt? Voiko ihminen hyväksyä, että ihminen on mestari?

(Tauko)

Vanha fokus sanoisi, että sinun täytyy tehdä jotain, sinun täytyy tehdä työtä siihen, sinun täytyy ponnistella siihen. Mutta se saa aikaan vain lisää vanhaa gravitaatiota.

Tässä on kyse tuon valon avaamisesta, sen antamisesta avautua. Tai paremmin sanottuna, itsesi antamisesta havaita – sinun, ihmisen, havaita – tuo valo, joka on ollut aina auki, mutta elit vain tuon valon hyvin kapeassa todellisuusfokuksessa.

Avaa vain tietoisuutesi tuolle valolle, joka on aina ollut laaja – tuo sama valo, joka loi gravitaation, tuo sama valo joka menee kauas gravitaation yli.

(Tauko)

Ja sinä, mestari, kaikkien elämiesi viisauden kulminaatio, kysyt nyt ihmiseltä, ihmisitseltäsi: ”Oletko valmis?”

(Tauko)

”Oletko valmis liittymään seuraani tähän tietoisuuden ja valon hyvin laajentuneeseen tilaan?

”Oletko valmis luopumaan ihmisfokuksestasi ja rajoituksistasi?”

(Tauko)

”Oletko valmis menemään tämän hukkuvan ihmisen yli? Oivaltamaan, että vaikka luulit olleesi veden ympäröimä ja vanki, voimme mennä taikuuteen ja oivaltaa, ettei itse asiassa ole mitään vettä.”

(Tauko)

Mestari, kaikki kumuloitunut viisautesi, ojentaa kätensä sinulle. Ja koska mestari on ollut elämissä, on ollut ihminen – mutta nyt se on vain noiden kokemusten viisaus – se voi ojentaa käden sinulle ja sanoa: ”Oletko valmis tulemaan kanssani tuolle puolen?

”Oletko valmis tulemaan kanssani tuolle puolen? Ja jos et ole, voit vapaasti jäädä hokkuspokkusfokukseesi. Jos et ole valmis, jos haluat ajatella sitä, tulen takaisin myöhemmin ja kysyn uudestaan.

”Ja jos tunnet, että on tärkeämpää pitää kiinni tuosta ihmisidentiteetistä aineessa, tämän tiheän todellisuuden illuusiossa, se on ok. Olen aina tässä.

”Mutta jos olet nyt valmis, ota kädestäni ja näytän sinulle uusia maailmoja. Näytän sinulle, keitä oikeasti olemme ja mitä meistä on tullut, mutta vain, jos olet oikeasti valmis. Tämä ei ole peliä. Vain jos olet todella valmis. Silloin näytän sinulle, mitä tuolla puolen on.

”Minä olen jo tuolla puolen. Minä olen jo valoni täydessä spektrissä.”

(Tauko)

”Ja nyt ota kädestäni, jos haluat liittyä seuraani.

”Jos et ole valmis, kutsu minua, sitten kun on olet viimeinkin kyllästynyt vanhaan fokukseen.”

(Tauko)

Hyvin harvat ihmiset ovat valmiita tähän askeleeseen. Hyvin harvat. He ovat edelleen mukana peleissä ja kokemuksissa.

Myös henkisellä polulla he osallistuvat häiriötekijöihin, vääristymiin, välttelyihin, vältellen tuolle puolen menemistä. Se kuulostaa kummalliselta, koska polulla olevat sanovat, että he etsivät tätä, mutta itse asiassa hyvin harvat etsivät.

He etsivät kenties enemmän vanhaa Rakkautta 1.0. He etsivät kenties taikatemppuja siellä täällä, tehdäkseen vaikutuksen ystäviinsä ja pelotellakseen vihollisiaan.

Mutta todella puhtaat, ne jotka ovat hyvin uskollisia itselleen, sinun kaltaisesi – eikä ole monia kaltaisiasi – ovat nyt valmiita vastaanottamaan valonsa täyden siunauksen.

(Tauko)

Ja sanoin väärin aiemmin. Myönnän, että sanoin väärin. Sanoin ihmiselle: ”Ei ole mitään tekemistä. Et voi. Et voi tehdä sitä. Voit ottaa mestarin kädestä, mutta muuten ei ole mitään tekemistä”, mutta korjaan sitä.

Voit olla kiitollinen itsellesi.

On helppoa fokusoitua rankkoihin juttuihin, elämän kipuihin ja särkyihin, haasteisiin ja vaikeuksiin, ja on helppoa ihmetellä jatkuvasti: ”Mikä minussa on vikana?” Cauldre kirjoitti upean artikkelin siitä, ”Mikä minussa on vikana?” (Hoppe: ”MMOV – pelit joita pelaamme”, Shaumbra-lehti 02 24), mutta miten olisi pieni kiitollisuus?

Miten olisi herääminen huomenaamulla – ja kyllä, mietitte, mitä teette työksenne tai mitä teille tapahtuu, jos satuitte hyväksymään mestarin käden; mietitte kaikkia noita asioita – mutta miten olisi vähän kiitollisuutta elämää kohtaan?

Tiedän, että se on potkinut sinulta paskat housuun toisinaan, mutta kiitollisuus niistä ihmisistä, joita olet rakastanut ja rakastat nyt.

Kiitollisuus kyvystä katsoa ulos – ulos ikkunasta – ja nähdä kaunis luonto, nähdä paljon lunta kerääntyneen nyt.

Kiitollisuus kyvystä nauttia ruuasta.

Kiitollisuus itsellesi, että olet päässyt näin pitkälle.

Kiitollisuus itsesi sallimisesta mennä metafysiikkaan, ymmärrykseen tietoisuudesta, energiasta, valosta ja elämästä.

Kiitollisuus, että olet tavannut niin monia hyviä ihmisiä matkan varrella, ja tiedän, että shaumbroilla on taipumusta olla vähän ihmisvastaisia, olla ihmisten massatietoisuusvaikutuksessa. Mutta elämässäsi on ihmisiä, joista voit tuntea tuota kiitollisuutta – heitä on tai on ollut siinä.

Kiitollisuus rakkaista sieluista matkan varrella, jotka todella välittivät sinusta. Ylösnousseet mestarit, Tobias. Voi, Tobias luultavasti rakastaa teitä enemmän, kuin mikään olento voisi mitenkään rakastaa. Ja Kuthumi. Vähän kiitollisuutta.

Nimittäin kun olet kiitollisuudessa – no, tunne sitä hetki.

Kiitollisuudessa siitä, että vain olet täällä – hukkumisesta huolimatta, mutta olet kuitenkin täällä – tunne, mitä se tekee omalle valollesi.

(Tauko)

Kun olet kiitollisuudessa uhrauksistasi itsellesi, ihmiselle, tunne, mitä se tekee valollesi. Pum! Se avaa sen.

(Tauko)

Kiitollisuus olemista täällä tällä hetkellä mestarin kanssa.

Kiitollisuus tulemisesta tähän kohtaan yhdessä shaumbrojen kanssa, sanoaksesi: ”Ei enää. Menemme tuolle puolen. Ei enää siitä puhumista, sen ajattelemista, sen prosessoimista, sen kuvittelemista, sen pitämistä pelinä. Meidän täytyy mennä sen yli. Meidän täytyy mennä tuolle puolen.”

On monia, monia, monia jotka katselevat ja tarkkailevat muissa ulottuvuuksissa.

Voi, Maan lähiulottuvuuksissa asiat ovat olleet melko rankkoja viime aikoina. Useimmat ihmiset jotka kuolevat planeetalla, menevät nyt Maan lähiulottuvuuksiin, ja he viipyvät siellä jonkin aikaa ennen uutta inkarnaatiota.

Siellä on paljon ahdistusta. Paljon ahdistusta. ”Selviytyykö Maa edes? Kannattaako palata uuteen elämään?”

(Tauko)

He katselevat ja odottavat.

Ihmiset jotka ovat menettäneet hyvin paljon toivoa kuluneina 10, 20 vuotena – toivoton maailma, siltä se näyttää toisiaan – katselevat ja tarkkailevat, mitä tapahtuu. He eivät ehkä tunne teitä nimeltä tai mitään sellaista, mutta tuosta toivottomuudesta huolimatta he toivovat, että jokin murtautuu läpi, jokin muuttuu tällä planeetalla.

Monet heistä odottavat Jeshuan toista tulemista. Monet heistä toivovat jonkinlaista avaruusolentojen interventiota. Näitä asioita ei tapahdu, ei niin kuin he kuvittelevat sen.

Kyse on niistä aivan ensimmäisistä, jotka menevät tuolle puolen, vaikka mikä olisi.

Se on siinä. Se on iso kuva.

(Tauko)

Sen voin kertoa sinulle tuolle puolen menemisestä – valon avaamisesta, spektrin avaamisesta, vanhan gravitaation vapauttamisesta – että sitten menet Rakkauteen 2.0.

Se ei ole Rakkauden 1.0 laajennus. Se ei ole vain vähän parempaa rakkautta tai vähän helpompaa. Se on hyvin erityyppistä rakkautta, kehittynyttä rakkautta, tietoista rakkautta, ei-gravitaatiorakkautta.

(Tauko)

Ja sen voin kertoa sinulle nyt tuolle puolen menemisestä – jos valitset tehdä sen – että on taikuutta, koska sinua eivät enää rajoita aineellisen Maan tyypillinen fysiikka. Et ole enää gravitaation vanki. Et ole enää atomirakenteen orja.

Menet taikuuteen, koska, no, se kaikki on joka tapauksessa sinun energiaasi. Miten haluat käyttää sitä? Miten haluat antaa sen palvella sinua? Sen ei tarvitse palvella sinua vain tuossa kapeassa spektrissä. Se voi palvella sinua koko spektrissä.

Siis, tavallaan se ei ole oikeasti taikuutta. Se on vain energian luonnollista toimintaa, mutta tuolla puolen, yli sen, mistä useimmat ihmiset edes tietävät.

Se on taikuutta, jota olet aina kaivannut. Kyky olla monissa ulottuvuuksissa ja todellisuuksissa samanaikaisesti. Kyky olla vapaa.

Vedetään syvään henkeä yhdessä tässä rakkauden kuukaudessa, tässä asioiden yhtymisen ajassa tällä planeetalla, aivan sen syyn ytimessä/keskipisteessä miksi olet täällä juuri nyt.

Päästetään irti tuosta hukkuvasta ihmisestä. Päästetään irti vesi-illuusiosta. Päästetään irti tukehtumisilluusiosta, ja vapauta itsesi.

Tässä kohtaa se on ”mene” tai ”älä mene”, rakas shaumbra.

(Tauko)

En anna vain karkkia tänään. Teen hyvin selkeän toteamuksen. Te jotka olette valmiita, niin tehdään sen. Ja jos et ole varma, saat lisää tilaisuuksia tulevaisuudessa. Mutta liian moniin teistä sattuu, liian monet teistä ovat odottaneet liian pitkään. Se on nyt. Ja tämä planeetta tarvitsee sitä myös.

Vedetään syvään henkeä yhdessä isoon kuvaan, vapauteen tuolle puolen, ja Rakkauteen 2.0.

Tämän myötä, rakkaat shaumbrat, on ilo olla täällä. Katsomme taaksepäin tähän aikaan. Katsomme taaksepäin ja sanomme, että se oli todellinen jakautumispiste (point of separation).

Teille jotka olette täällä yhteyskeskuksessa, eikö siinä olekin tiettyä kauneutta, kun lunta sataa ja se peittää kaiken? Tiettyä hiljaista kauneutta, tiettyä puhtautta tuolla ulkona.

(Tauko)

Voitte melkein tuntea – no, voitte tuntea – tuon muutoksen, joka tapahtuu.

Siis, tämän myötä, otan vähän aikaa itselleni. Olen ollut erittäin kiireinen teidän jokaisen kanssa viime aikoina. Menen takaisin ja lueskelen takan ääressä.

Ja muistakaa, että kaikki on hyvin koko luomakunnassa.

Minä olen Adamus, teidän palveluksessanne. Kiitos.