Valaiseminen-sarja

SHOUD 4

Adamus St. Germainia kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)

6.1.2024

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.

Tervetuloa, rakkaat shaumbrat. Tervetuloa, kaikki täällä. Tervetuloa, kaikki verkossa.

Tässä sitä ollaan vuodessa 2024. 2024 – teen muutaman ennustuksen heti kärkeen. Se on isoin vuosi ikinä. Niin on melko helppoa sanoa, kun joka vuosi tulee vähän isommaksi, mutta tästä vuodesta tulee todella iso – todella iso – ja haluan teidän olevan valmis siihen. Maailmasta tulee hullumpi paikka elää kuin ikinä. Teitä kohti tulee voimia joka puolelta. Joka puolelta. On hyvin helppoa jäädä kiinni tuohon draamaan, noihin jumiutuneihin energioihin, tuohon vihaan ja muutokseen.

Voi, planeetta on kaunis ja on upeita ihmisiä, mutta he käyvät paljon läpi tällä hetkellä. Te, ihmiskunta, olette hyvin matkalla seuraavaan ihmislajiin – evoluutiota tapahtuu henkeäsalpaavalla vauhdilla.

Puhumme tänään siitä, miten planeetta menee yhteen suuntaan ja miten te toivottavasti menette vähän eri suuntaan, eikä se ole kovin vaikeaa. Se ei oikeasti ole kovin vaikeaa. Se vaatii vähän sallimista, vähän hengittämistä ja muutamia muita asioita, joista puhumme tänään, mutta juuri nyt, vedetään syvään henkeä vuoteen 2024. Olen iloinen, että selvisitte. Olen iloinen, että olette täällä.

Meillä on joitain Ylösnousseiden mestareiden klubilla, ja joitain jotka eivät päässeet ihan niin pitkälle, ja he tavallaan katuvat, etteivät jääneet. Ne shaumbrat, jotka eivät jääneet. He katuvat, etteivät ole täällä näissä tuoleissa, eivät ole osa tätä ryhmää. Ja kyllä, on todella hullua toisinaan, ja ihmettelette, pystyttekö selviytymään siitä. Mutta ottakaa se heiltä, kun he sanovat, että he oikeasti toivovat, että olisivat täällä, olisivat kestäneet ja osallistuisivat siihen, mitä teemme.

2024 – lohikäärmeen vuosi. Sen pitäisi kertoa teille jotain heti paikalla. Tarkoitan, että se on tälle planeetalle. Se ei ole teidän lohikäärmeenne. Teillä on oma lohikäärmeenne, jota olette käsitelleet, ja toivottavasti olette havainneet, että tuo lohikäärme, tuo kaunis lohikäärme, ei ole täällä itse asiassa repimässä teitä kappaleiksi. Se on täällä palvelemassa teitä. Se on täällä tuomassa esiin vanhan mönjän. Joo, sitä on kerroksia ja kerroksia, mutta se on täällä auttamassa teitä ja siitä voi tulla paras ystävänne. Itse asiassa se on kuin todellisen Merlinin pieni koira, hänen kanssaan koko ajan. Lohikäärme on upea asia. Siis on Lohikäärmeen vuosi kiinalaisessa kalenterissa.

Tekoälyn vuosi (ihmiskunnalla)

Planeetan osalta kutsun sitä AI-vuodeksi, tekoälyn vuodeksi.

Tekoälyllä on tavallaan mielenkiintoinen tarina. Voi, sitä on ollut jokseenkin yhtä pitkään kuin tietokoneita, modernilla aikakaudellanne 50, 60, 70 vuotta. Ja ensin tekoälyä pidettiin scifi-vitsinä, varsinaisena vitsinä. Jotkut tutkivat sitä, työstivät sitä, mutta heidät jätettiin tavallaan akateemisen maailman takahuoneisiin. Heitä pidettiin joukkona sekopäitä, jotka puhuvat tekoälystä, roboteista ja noista tietokoneista, joilla oli yli-, yli-, yliluonnollisia kykyjä. Sitä pidettiin tavallaan vitsinä.

Oikeastaan vielä viimeisenä 10, 15 vuotena tutkijoiden oli hyvin vaikea löytää rahoitusta tekoälyprojekteilleen. Sitä pidettiin oikeasti tavallaan haaveilutyyppisenä asiana. Oikeastaan vasta parina viime vuotena alettiin oivaltaa, ettei se ole vitsi. Se on totta, ja erityisesti kun Mooren laki – tämä laki joka sanoo, että tietokoneiden laskentavoima tuplaantuu joka vuosi, itse asiassa 18 kuukaudessa, ja hinta puolittuu joka vuosi – kun kaikki tämä tapahtui, alettiin oivaltaa: ”Hetkinen, siinä on oikeasti jotain.”

Noin vuosi sitten, vähän yli vuosi sitten, ilmestyi tämä asia tai tämä ilmiö – ChatGPT. Olette luultavasti kuulleet siitä. Olette luultavasti kommunikoineet sen kanssa: ”ChatGPT, kerro minulle, miten ihana olen” (Adamus naureskelee), ja leikkineet sillä vähän. Tiedän, että monet shaumbrat ovat tehneet niin. Se on kiehtovaa.

Kukaan – melkein kukaan – ei ennustanut, että sen tyyppistä tekoälyä olisi täällä nyt käytettävissä. Puhuttiin kenties viidestä vuodesta, kymmenestä vuodesta, ja yhtäkkiä vähän yli vuosi sitten se ilmestyi, ja erittäin lyhyessä ajassa sai 100 miljoonaa tilaajaa – muutamassa kuukaudessa. Ennenkuulumatonta. Olemme nyt virallisesti tekoälyn ajassa, tekoälyn vuodessa, tällä planeetalla. Joo, sitä on ollut vähän pidempään, mutta tässä kohtaa se todella alkaa vaikuttaa. Tässä kohtaa alatte kuulla tekoälystä kyllästymiseen saakka, koko ajan.

Cauldre kirjoitti artikkelin siitä (Hoppe: ”AI-pesua”, Shaumbra-lehti 1/2024) ja puhui siitä, että tekoäly menee kaikkeen. Kuten voisimme nyt sanoa, että tämä on tekoälyllä parannettu nettilähetys. Se ei ole oikeasti tekoälyä, mutta voisimme sanoa niin. Mutta löydätte sitä kaikkialta. Tuo kapistus, joka Crashillä on kädessään tällä hetkellä. Mikä se on? Onko se kamera? Onko se pieni laatikko? Onko se …

CRASH: Kaikkea.

ADAMUS: Se on kaikkea, ja hän pitää sitä kädessään. Hän on vaihtanut suuren ja kalliin kameran tähän pieneen kapistukseen, joka ei ota ainoastaan kuvia, vaan soittaa myös musiikkia, viestittää hetkessä kenelle tahansa ympäri maailmaa, ja kaikkea siltä väliltä.

Siis tällä planeetalla on tekoälyn vuosi, se on luultavasti kaikkein suurin trendi. Puhumme siitä vähän lisää ProGnostissa, mutta sitä on kaikkialla kaikessa. Ja se on hyvä asia. Planeetta kehittyy hyvin nopealla tahdilla. Joidenkin on vaikea pysyä mukana. Cauldren artikkelin pointtiin Shaumbra-lehdessä: älkää harhautuko noista tekoälyn kiitävistä peileistä ja kaikista (houkuttelu)härpäkkeistä. Sitä ei ole vain tuotteissa, joita ostatte – tai sen sanotaan olevan tekoälyä. Syvimmillä tasoilla, aivan syvimmillä tasoilla, ympäri maailmaa hallituksilla, yrityksillä ja kaikilla muuttuu nyt yhtäkkiä fokus tekoälyssä.

Sanotaan, että mennään lokakuuhun 2022, aikaan ennen ChatGPT:tä. Tekoäly kehittyi, yritykset tavallaan puhuivat siitä. Se oli kahvipöytäkeskustelua: ”Hei, meidän täytyy katsoa oikeasti tätä tekoälyjuttua ja kenties olla siinä mukana.” Kun ChatGPT ilmestyi, yhtäkkiä hyvin monet yritykset, hallitukset ja organisaatiot pysähtyivät, laskivat yks plus yks ja sanoivat: ”Meidän täytyy lähteä mukaan tähän nyt, juuri nyt”, koska on kilpailumarkkinat. Täytyy olla tekoälyä voidakseen nopeasti ymmärtää asiakastaan, voidakseen kehittää uusia tuotteita, voidakseen kilpailla muiden kanssa. Jos ei ole tekoälyä, on periaatteessa ulkona hyvin monilla teollisuudenaloilla.

Annoin Crimson Circlelle itse asiassa varoituksen melkein neljä vuotta sitten. Sanoin: ”Pankaa asianne kuntoon, myös teknologia”, minkä he ovat tehneet, ja tekoälyä yhdistetään jo asioihin ja se jatkuu. Mutta siihen planeetta on menossa. Se ei ole scifiä. Se ei ole satua enää. Se ei ole mikään futuristinen asia. Se on tässä.

Tiedän, että jotkut teistä eivät pidä siitä. Sanotte: ”No, olemme täällä ollaksemme henkisiä, pyhiä mestareita”, tai mitä ikinä. Kyllä, mutta teidän on parempi ymmärtää. Teidän on parempi ymmärtää tekoälyn kyvyt ja mitä oikeasti tapahtuu. Se parantaa jokseenkin kaikkea elämässä, koulutuksesta lääketieteeseen ja lakiasioihin. Se tekee elämästä helpompaa monin, monin tavoin, mutta tekoälyssä on pelottava elementti. Pelottava elementti.

Menin hiljattain lukemaan uudestaan kirjaani, Koneiden aika. Minulla ei ollut itse asiassa kirjaa, jota luin – integroiduin vain takaisin siihen. Tuossa kirjassa matkustan tulevaisuuteen, tulen 1700-luvulta tähän aikaan, täsmälleen vuoteen 2020, ja olen ällikällä lyöty. Kaikilla on kulkiessaan tuo esine, joka Crashillä on kädessään, jota kutsuin kuvastimeksi. Se ei ole enää edes matkapuhelin. Miten kutsutte sitä? Laite, älypuhelin, mikä ikinä. Kaikki kävelevät katsoen kuvastimeensa. En voinut ymmärtää ensin, mitä helvettiä he oikein katsoivat. Ja sitten oivalsin, että se oli jokin yhteydenpitolaite, yhteys melkein kaikkeen.

Ja kun tavallaan palasin uudestaan kirjaani, oivalsin, että se aiheutti myös paljon häiriöitä. Siitä on paljon hyötyä. Tarkoitan, että katselin ihmisiä, jotka käyttivät puhelimiaan. Kun olin matkustanut ajan halki, katselin heidän käyttävän laitteitaan, ja heillä oli pieniä juttuja korvissaan ja he kuuntelivat musiikkia, paskaa musiikkia, mutta he kuuntelivat musiikkia. Olin hämmästynyt siitä, mitä se voi tehdä, ja ajattelin, mihin tulevaisuus menisi tämän myötä.

Jos tilanne ei olisi tasapainossa, ja se laitettaisiin ns. suhteellisen tiedostamattomien ihmisten käsiin, se olisi katastrofaalista tälle planeetalle. Ehdottomasti katastrofaalista, koska se joka kehittää ensimmäisen supertekoälyn – kuten sitä nyt kutsutaan – mutta tavallaan tekoälyn ”ison kihon”, voittaa tämän pelin, kontrolloi kaikkea.

Oivalsin myös tuolla hetkellä kirjassa, että tekoäly ei olisi mahdollista, se ei olisi mahdollista, jos ei olisi tietoisuutta. Sitä ei olisi täällä. Siis niiden täytyy tavallaan toimia yhdessä. Teknologia ei mene paljon pidemmälle, jos tietoisuus ei kasva ja laajene planeetalla. Teknologiaan tulee tietoinen lähestymistapa, jos planeetalla on riittävästi valoa.

Ja tuo kirja oli tavallaan mullistava. Se oli tärkeä kirja, koska siinä periaatteessa sanottiin, että ihmiskunta käy läpi tämän valtavan muutoksen ja planeetalla tarvitaan nyt valoa. Sitä ei sanottu pelottavalla tavalla, vaan onnellisella tavalla, hyvällä tavalla, mutta sitä tarvitaan ehdottomasti.

Tuossa kirjassa oli osuus, jossa käyn keskustelua jonkun kanssa, ja hän kysyy: ”No, miksi te enkeliolennot ette tuo kaikkea valoanne tänne alas? Miksi te kaverit ette istu siellä ylhäällä ja säteile,  säteile ja säteile meille?” Ja tavallaan sanon, että no, teemme niin paljon, kuin voimme, mutta täytyy olla saappaat maassa tehdäkseen varsinaisen työn. Täytyy olla täällä. Täytyy olla entisen verhon tällä puolella maadoittaakseen sen, integroidakseen sen, elääkseen sen ja säteilläkseen sitä täältä. Sieltä säteilemisestä on jonkin verran hyötyä, mutta täytyy olla täällä.

Tämä on tekoälyn vuosi. Satoja yrityksiä osallistuu nyt samanlaisiin asioihin, kuin ChatGPT. Tämä ei sisällä vielä edes tekoälysovelluksia taiteeseen, koneenrakennukseen, kaikille näille eri alueille, mm. armeija, rahoitus, valtionjohto, kaikki muu. Riippuu siitä, miten sitä halutaan katsoa. Se voisi olla äärimmäisen pelottavaa, hyvin, hyvin haurasta, mitä tekoälyllä voi tehdä. Tämä vuosi on käännekohta siinä. Se määrittää melko paljon, mihin suuntaan ja millä vauhdilla se etenee.

Siis sen lisäksi, mitä kuulette tekoälystä markkinoinnissa tai luette artikkeleita tai vastaavia asioita, on ehdottoman tärkeä vuosi. Se määrittää tämän hyvin, hyvin, hyvin tehokkaan työkalun vauhdin ja suunnan, jota voitaisiin käyttää myös palvelemaan ihmiskuntaa erittäin monin tavoin. Teidän olemisenne tällä planeetalla nyt on oleellista, eikä teidän tarvitse tehdä paljon. Teidän täytyy vain olla tavallaan tietoinen ja antaa valonne loistaa. Tämä on jatkuva teema, jota jatkuvasti toistan teille.

Olette täällä syystä. Ei kyse ole enää edes Oivaltamisestanne. Tarkoitan, että olette jo oivaltanut. Nyt vain oivallatte sen, että olette oivaltanut, ja jatketaan sitä, mitä olette tekemässä tällä planeetalla. On tekoälyn vuosi, ja kuulette siitä uudestaan ja uudestaan. Ei kulu päivääkään, jolloin ette kuule jotain tekoälystä – uutisista, tai puhutte muiden kanssa internetissä, tai mitä se onkin. Se on iso asia. Se on hyvin, hyvin iso asia.

Katsotaan niitä dollareita, joita kaadetaan nyt tekoälytutkimukseen ja -kehitykseen. Nimittäin tällä hetkellä se on maanvaltausta – maanvaltausta – koska on tämä täysin avoin alue nimeltään tekoälyteknologia. Kaikki haluavat napata osansa siitä nyt. Se on liian myöhäistä kahden, kolmen vuoden päästä. Nappaa nyt osasi. Löydä markkinarakosi noilta markkinoilta. Löydä erinomaisuutesi tietyllä sen osa-alueella. Nappaa se, ja pidä siitä kiinni.

Miljardeja ja miljardeja ja miljardeja ja miljardeja dollareita investoidaan tekoälyyn tällä hetkellä. Yritykset menettävät valtavia määriä rahaa, mutta ne eivät välitä, koska loppujen lopuksi kyse on tuon maapalan paaluttamisesta, joka on sinun vaikutusalasi, sinun alueesi. Sitten voit tehdä roppakaupalla rahaa sillä.

Mutta planeetalla on tekoälyn vuosi, ja Cauldre kritisoi minua. Hän sanoo: ”Voi, kuulostat niin pelottavalta.” Ei. Sen ei ole tarkoitus olla lainkaan pelottavaa. Se on uskomaton työkalu. Näemme evoluutiota ihmislajissa, joka ei ehkä ole enää biologinen 50 vuoden kuluttua. Ehkä ei ole enää biologiaa, tai on sen verran biologiaa, että se pitää teidät tyytyväisenä. Mutta sitä kaikkea tapahtuu suoraan silmienne edessä.

Olen järkyttynyt ja hämmästynyt siitä, miten moni ihminen ei oikeasti tajua sitä. Luulen, että monet heistä eivät kiinnitä vain huomiota. He kuulevat siitä, ja he ovat ilahtuneita, että heillä on uusi tekoälyllä parannettu auto tai tekoälyllä parannettu jääkaappi. Mikä se ylipäätään on? Tarkoitan, onko tuo jääkaappi fiksumpi kuin te? En tajua sitä. Mutta he ovat tietämättömiä, mitä oikeasti tapahtuu. Tarkoitan, että jos nousette kaiken tuon melun yläpuolelle ja katsotte, mitä planeetalla tapahtuu tällä hetkellä, se on iso, erittäin selkeä ”Vau!” Ei tarvitse olla filosofian tohtori tajutakseen sen. Se on valtava ”Vau!” teknologialle, joka vaikuttaa melkein kaikkeen elämässä.

Teidän ei tarvitse tietää mitään siitä, miten teknologia toimii. Teidän ei tarvitse tietää kaikki bittejä ja tavuja ja kaikkea sitä muuta. Teidän täytyy olla vain tietoinen, että planeetalla tapahtuu uusi energiadesign ja olette sen keskellä. Ette jumissa siinä, vaan olette täällä tänä aikana todistamassa sitä.

Viimeksi meillä on ollut mitään näin suurta silloin, kun Jeesus kulki tällä planeetalla (vähän naureskelua). Shaumbroille, ja vain shaumbroille, on … gravitaation vuosi. (Joku sanoo ”rakkaus”) Rakkauden myös. Pääsen siihen hetken kuluttua. Se on kuin: ”Kyllä, haluan rakkautta!” No, aloitamme gravitaatiosta, ja puhumme siitä tänään.

Gravitaation vuosi (shaumbroille)

On gravitaation vuosi, koska gravitaatio jonka olette tunteneet – fyysinen gravitaatio joka pitää asiat koossa - on hyvin väärin ymmärretty. Menemme fysiikkaan - olemme jo käsitelleet sitä keahakissa, joissain työpajoissa ja kokoontumisissa myös – ja se on hyvin väärin ymmärrettyä, ja siinä on hyvin paljon potentiaalia. Gravitaatio on se asia, joka voi antaa vapaata energiaa tälle planeetalle helposti. Helposti. Riittää jo tuuliturbiinit ja riittää jo aurinkopaneelit, jotka ovat parhaimmillaankin marginaalisia, mitä tulee vapaan energian tuottamiseen. Mutta gravitaatio voi tehdä sen. Se on helppoa.

Fyysikot ymmärtävät nyt gravitaation hyvin väärin, enkä tiedä miksi – tiedän tosiaankin miksi, mutta kiusoittelen – he eivät katso gravitaation mahdollisuuksia, miksi he ovat täysin huomaamatta niitä. He ovat enemmän tekemisissä sellaisten asioiden kanssa, kuin aika ja avaruus, ja tuon tyyppiset asiat, ja muut ulottuvuudet. Se alkaa gravitaatiossa. Mutta he eivät tarkastele sitä, koska gravitaatio hillitsee heitä (Linda naureskelee). Vakavasti sanottuna. He eivät tarkastele sitä, koska se rajoittaa heitä niin kovasti, etteivät he edes näe sitä.

Teemme tästä shaumbroille ”gravitaatio ja sen yli” -vuoden. Gravitaatio ja sen yli. Se on yksi kaikkein kauneimmista, eleganteimmista energiadesigneista. Ette ajattele niin, jos pudotatte vasaran jalallenne. Se sattuu, ja sanotte muutaman tosi ruman sanan, mutta gravitaatiolla on toinen puoli. On ensinnäkin ei-fyysinen gravitaatio, mutta on toinen puoli, joka ei sido asioita, vaan luo asioita. Gravitaatio on yksi luojan mahtavimmista työkaluista, ja menemme siihen. On gravitaation vuosi. Kyllästytte siihen, että sanon edes sanan ”gravitaatio”. Niinpä keksin toisen sanan. Mutta gravitaatio pitää koossa.

Ja sinun pointtiisi (aiemmin puhuneelle shaumbralle), on myös rakkauden vuosi. Jos opimme ylittämään gravitaation rajoittuneisuuden, sellaisena kuin se ymmärretään planeetalla nyt, jos opimme ylittämään sen, menemme todelliseen Rakkauteen 2.0, seuraavan tason rakkauteen. Mutta ette voi tehdä sitä, jos olette juuttuneet tähän gravitaation juoksuhiekkaan, tähän gravitaation ”puristuskammioon”.

Siis muulle maailmalle on lohikäärmeen vuosi, toisin sanoen asiat ovat hyvin häiritseviä. On tekoälyn vuosi, mikä aiheuttaa paljon häiriöitä. Älkää jääkö kiinni uutisiin. Olkaa tietoinen niistä, mutta älkää jääkö kiinni niiden draamaan. Koko uutistoimialan, ympäri maailmaa, täytyy käydä SES-kurssi (naurua). Sen oikeasti täytyy, koska uutiset on tehty joko aivopesemään joku – riippuen siitä, minkälaisessa maassa asuu - tai myymään draamaa. Myymään draamaa. Eikä uutisissa ole kovin paljon uutisia, jos todella kuuntelee niitä, ja usein ne ovat vääristyneitä. Mutta ne on tarkoitettu saamaan aikaan reaktio, tunne, tavallisesti pelkoa. Tavallisesti pelkoa.

Siis planeetalla on paljon draamaa tänä vuonna. Me menemme eri suuntaan. He menevät tänne fokusoituen isosti tekoälyyn ja näihin muihin ongelmiin, joita planeetta kohtaa, lohikäärmeen tullessa sisään. Me menemme vähän eri suuntaan. Puhumme gravitaatiosta ja lopulta rakkaudesta. Kuulostaa melko hyvältä vuodelta minusta. Kuulostaa melko hyvältä vuodelta.

Vedetään kunnolla syvään henkeä tämän myötä. Täysin eri tyyppisen vuoden myötä shaumbroille.

Kunnolla syvään henkeä.

Ja taas kerran, muistakaa, että valitsitte olla täällä nyt. Eikö se ole hauskaa? (Joku sanoo ”kyllä”, ja vähän naurua) Yksi ”kyllä”, ja kaikki muut näyttivät minulle keskisormea ­ ette voineet nähdä sitä kamerassa. Mutta se oikeasti on. Meidän täytyy vain mennä muutaman asian ohi, eivätkä ne ole oikeasti kovin vaikeita. Olen viettänyt paljon aikaa yksityiskirjastossani Ylösnousseiden mestareiden klubilla ja tarkastellut tätä kaikkea. Olen katsonut Taivaan ristin jälkeistä aikaa.

Taivaan risti 22.3. viime vuonna, melkein vuosi sitten. Taivaan risti, kaikki se työ mitä ulottuvuustyöntekijät tekivät aikakausien saatossa, mutta erityisesti muutaman viime vuosikymmenen, valmistellen tätä avautumista, joka tekisi paljon helpommaksi päästä käsiksi valoonne, jumaluuteenne, erityisesti tässä ulottuvuudessa. Avaten väyliä tekemään paljon, paljon helpommaksi päästä käsiksi siihen. Ja mitä sitten? Mitä sitten? Monet teistä eivät ole kovin tyytyväisiä tuloksiin tähän mennessä, ja olen katsonut sitä hyvin tarkkaan.

Mikä se juttu on? Teillä on tämä suuri aukko, eikä se ole sulkeutunut. Se on edelleen olemassa. Se on edelleen käytettävissä. Teillä on kaikki tämä potentiaali tuoda sisään valoa, tietoisuutta, miten sitä halutattekin kutsua. Ja oivalsin, että oli jotain, mikä todella aiheutti tätä kyvyttömyyttä soveltaa sitä omassa elämässänne. Mahtava teoria, kuulostaa upealta, meillä kaikilla oli hauskaa puhuessamme siitä viime vuonna – Taivaan risti ja Apokalypsi alkaa, ja voitte päästä paljon helpommin käsiksi valoon – ja sitten se tavallaan kuivui kokoon. Tavallaan lässähti. Hmm.

Katsoin sitä hyvin tarkkaan. Konsultoin muutamia muita Crimson Councilissa. Kuthumi, Tobias – meillä oli pitkiä keskusteluja siitä, ja sitten se oli, kuin yksi tuollainen hetki (lyöden kämmenellä otsaansa). Tiedän, että jotkut teistä ajattelevat: ”No, olet ylösnoussut mestari. Sinun pitäisi tietää kaikki.” Emme tiedä kaikkea. Emme halua tietää kaikkea. Voisitteko kuvitella sen taakan, jos tietäisitte kaiken tällä hetkellä? Voisitteko kuvitella? Se olisi kamalaa. Tiedämme sen, mitä meidän tarvitsee tietää, minkä haluamme tietää, hetkessä. Se on sitä. Emme kuljeskele tietäen kaiken kaikista ja kaikesta, mitä on koskaan ollut. Yäk! Se ei olisi kovin hauskaa. Tiedämme sen, mitä meidän tarvitsee tietää, siinä hetkellä kun meidän tarvitsee tietää se. Se on sitä.

Joka tapauksessa, katsoimme sitä ja sanoimme: ”Mitä siinä oikeasti tapahtuu? Miksi siinä on niin suuri haaste? Miksi on tämä shaumbra-kirous?” Puhuimme siitä viime kuussa. Sanoimme, että osa tuota kirousta on tunne, ettei ole valmis tai sen arvoinen. Mutta miksi, miksi, miksi? Miksi? Koska te haluatte olla valmis, eikö? Onko ketään, joka ei halua olla valmis? (Adamus naureskelee) Älkää lisätkö valoja. En halua nähdä. Hyvä. Mutta on arvoisuuden tai tiedostamisen puutetta. Mikä aiheuttaa kaiken tämän? No, se ei ole mikään salaliitto.

Salaliitot ovat hassuja. Salaliitot tarkoittaisivat, että jonkun täytyy välittää edes paskan verran teistä (Adamus naureskelee), eivätkä he oikeasti välitä. He eivät seuraile teitä. Ei ole avaruusaluksissa mitään pieniä miehiä, jotka yrittävät vallata kehonne. Muuten, se on tavallaan egopeliä. Mutta joka tapauksessa, takaisin pointtiin.

Ei ole suurta salaliittoa, joka toimii teitä vastaan. Katsomme sitä ja sanoimme: ”Mutta mitä tapahtuu?” Se on aivan siinä. Voimme nähdä sen. Se on ilmassa ympärillänne. Se on kehossanne. Se on kaikkialla ympärillänne – kaikki käytännön sovellukset elämäänne Taivaan rististä, tuosta valosta. Ulottuvuustyöntekijät ja ylösnousseet mestarit eivät olisi voineet ojentaa sitä teille paremmalla hopealautasella. Se on aivan siinä. Mitä tapahtuu? No, kävimme paljon keskusteluja ja lopulta oivalsimme, että se oli tämä vanha kunnon asia, tämä salamyhkäinen asia, tämä asia joka ei ole joskus edes tutkassanne – asia jota kutsutaan gravitaatioksi.

Gravitaatio

Gravitaatio oli voimakkaampaa, kuin kukaan meistä osasi koskaan odottaa. Gravitaatio on rakentunut aioneita. Se on jähmettynyt. Se on pitänyt asiat koossa, ja hyvin monet teistä todella haluavat murtautua sen läpi. Haluatte todella avautua. Katson todella energioitanne, ja jotkut teistä ovat vähän hermostuneita siitä, oletteko valmis siihen, mutta sisällänne on tuo suurempi ääni, joka sanoo: ”Totta helvetissä! Antaa tulla nyt.” Mikä pidättelee sitä? Gravitaatio. Gravitaatio.

No, se on hyvä asia, koska se on helpompi käsitellä kuin jotkin isot tunneongelmat, arvoisuuden puute, tai jokin sellainen. Gravitaation pystymme käsittelemään. Se ei ole iso juttu. Teemme sen tänään. Teidän avullanne murtaudumme tämän gravitaatioesteen läpi.

Siis kysymys teille. Linda mikrofonin kanssa, ja te kaikki mestarit annatte vastauksia.

Haluan teidän jakavan, jos olette valmis, jonkin ongelman elämässänne, jonka kanssa olette taistelleet, hapuilleet, kamppailleet – jotain elämässänne, jonka on luultavasti aiheuttanut tämä gravitaatiovoima, joka pitää sen tiukasti paikoillaan.

Ja ennen kuin annat mikrofonin, Linda, niin gravitaatio on mielenkiintoinen asia, ja todella tutkimme sitä tänä vuonna keahakissa ja myös shoudeissa. Mutta teillä on jokin ongelma elämässänne – mikä se sattuukin olemaan – ja alatte ajatella sitä. Ja monta kertaa keskustelumme täällä tuovat esiin näitä asioita. Mutta alatte ajatella sitä. Ja nyt yhtäkkiä se jähmettyy vielä lisää gravitaation vuoksi.

Sanotaan, että teillä on huono suhde, ja haluatte todella päästä pois. Mutta tietysti ihmisasioita tulee sisään: ”Mitä oikein teen? Miten selviydyn?” Pelkäätte hajottaa joitain vanhoja asioita, ja mitä enemmän ajattelette sitä, sitä raskaammaksi gravitaatio tulee.

Teillä on jokin terveysongelma, ja yhtäkkiä alatte huolestua. Menette lääkäriin, eikä hän sano mitään. Se on pahinta. Hän katsoo kaavioitaan ja sanoo: ”Hmm.” Ei sano mitään, ei kerro teille mitään. Nyt muodostuu gravitaatiota, ja se jähmettyy, ja nyt voitte vain ajatella: ”Mikä minussa on vikana? Miten voitan sen? Kenties minun pitäisi tehdä paljon valkoista valoa.” Valkoinen valo kerää gravitaatiota vielä lisää. Fokusoidutte tuohon tasapainottomuuteen. Jähmetätte sen. Kutsutte gravitaatiovoimia tekemään siitä vielä todellisempaa. Gravitaatio on vaikea paikka, konstikas paikka, kunnes opitte, miten siitä päästään pois.

Kun muutamana viime viikkona ajattelin ja tunsin sitä: ”Miten menemme tämän yli? Miten gravitaatio vaikuttaa siihen oikeasti?” oivalsin, että myös oma kokemukseni 100.000 vuodesta kristallivankilassani oli vain gravitaatiota. Mitä enemmän taistelin sitä vastaan, sitä enemmän olin sen vanki. Se on tavallaan kuin juoksuhiekkaa. Mitä enemmän pyristelet, sitä nopeammin vajoat. On intuitionvastaista vain olla siinä ja sanoa: ”Okei, vajoan hitaasti. Vajoan hitaasti. Miten pääsen pois?” Mutta jos alkaa pyristellä, jos fokusoituu siihen – humps! – suoraa pohjaan.

Teillä on jokin terveysongelma ja: ”Miten pääsen tästä yli? Miten … ?” Jotkut teistä myös tekevät sallimista, mutta tuotte itse asiassa lisää gravitaatiota, lisää tiheyttä, lisää tiivistymistä, ja sitten on todella vaikea päästä ulos. Ajattelette liikaa. Mieli on kuin iso gravitaatiomagneetti, ja se vetää kaiken sen yhteen ja pitää sen siinä, mutta mitä teillä on mielen lisäksi? Miten pääsette pois siitä?

Ja sitten yritätte, ja tuo gravitaatio melkein pilkkaa teitä. Alatte ajatella: ”No, sallin itseni olla mestari, ja nousen kaiken tämän yläpuolelle”, ja alatte tuntea tuon laajuuden, avautumisen ja helpotuksen. Ja aivan yhtäkkiä – pum! – gravitaatio tarttuu teistä kiinni ja vetää teidät suoraan takaisin. Suoraan takaisin. Sitten teistä tuntuu lyödyltä: ”Mitä teen? Mitä ovat vastaukset? Mitä ovat ratkaisut?” No, puhumme siitä tänään, mutta ensin haluaisin kuulla teiltä.

Jumiutuneet ongelmat

Mikä ongelma elämässänne on, jota ette ehkä oivaltaneet ennen kuin nyt – ongelma elämässänne, jossa tunnette jumittavanne ja josta haluatte päästä läpi? Linda, mikrofonin kanssa, kiitos.

Hei, Nancy. Ja sen täytyy koskea sinua. Se ei voi koskea ketään muuta.

NANCY: Kädet.

ADAMUS: Kädet?

NANCY: Minulla näyttää olevan useampi napsusormi, ja se tekee pianon soittamisesta hyvän vaikeaa.

ADAMUS: Joo, okei. Ja miten olet yrittänyt päästä tämän ongelman yli?

NANCY: En mitenkään.

ADAMUS: Et mitenkään, okei. Tyydytkö vain siihen?

NANCY: Ei.

ADAMUS: Ai.

NANCY: Kyllä ja ei.

ADAMUS: Onko se suurin ongelma elämässäsi?

NANCY: Ei.

ADAMUS: Mikä on suurin ongelma? Haluan (sensaatiomaisia) paljastuksia tässä.

NANCY: Häh?

ADAMUS: Haluan paljastuksia tässä (vähän naureskelua). Mennäänpä ytimeen.

NANCY: Asumme hyvin pienessä talossa.

ADAMUS: Niin.

NANCY: Haluaisimme olla unelmatalossamme.

ADAMUS: Okei. Miksi ette ole?

NANCY: Olemme ihmetelleet sitä.

ADAMUS: Niin minäkin ihmettelen. Mutta haluatko olla suuremmassa talossa?

NANCY: Kyllä!

ADAMUS: Okei. Oletko tarttunut koskaan puhelimeen, soittanut jollekin kiinteistövälittäjälle ja sanonut: ”Etsikää minulle suurempi talo”?

NANCY: Voi, hän tekee sitä päivittäin (viitaten edessään istuvaan tyttäreensä).

ADAMUS: Niin, ja kiinteistövälittäjä sanoo … ?

NANCY: Menemme katsomaan taloja.

ADAMUS: Joo, ja sitten sinä sanot: ”Voi, tämä on kiva iso talo”, ja?

NANCY: Sen ei tarvitse olla vain iso. Sen tarvitsee olla toimiva meille kahdelle.

ADAMUS: Okei, hyvä. Ja miltä se näyttää, tuo ”toimiva”? Omat päädyt talossa?

NANCY: Kyllä.

ADAMUS: Jep, okei.

NANCY: Tietyssä määrin.

ADAMUS: Iso piha? Ei pihaa? Kaksikerroksinen? Yksikerroksinen?

NANCY: Maaseudulla itse asiassa. Haluaisin olla hyvin maalla.

ADAMUS: Maaseudulla. Korvessa.

NANCY: Siis iso luonto on piha.

ADAMUS: Etkö halua asua suurkaupungissa kaiken tuon liikenteen, melun ja saasteen keskellä?

NANCY: Emme asu suurkaupungissa. Asumme pikkukaupungissa, ja se on erittäin ihana. Ja meillä on ihania naapureita.

ADAMUS: Miten kauan olette etsineet tätä uutta taloa?

NANCY: Hmm …

LISA (Nancyn tytär): Viisi vuotta.

ADAMUS: Viisi vuotta. Ihmiset hämmentävät minua. He oikeasti hämmentävät. Siis miksi ette ole siellä?

NANCY: (huokaisten) Emme ole oppineet ilmentämään sitä vielä.

ADAMUS: Miksi ette? Pysähdyn tässä.

NANCY: Luulen, että Lisan on pakko pidätellä meitä (hän naureskelee).

ADAMUS: Pysähdyn tässä. Rakkaat kuuntelijat, näettekö tuon ongelman tässä? Näettekö? Ja sen lisäksi menette tähän melkein mentaaliseen dialogiin – tai monologiin joskus – ja menette jatkuvasti syvemmälle ja syvemmälle ja syvemmälle, tekosyitä tekosyiden perään. Sinussa ei ole mitään vikaa. Halussasi olla mukavammassa asumistilanteessa ei ole mitään vikaa. Mutta arvioni on, tohtori Adamuksena sanon, että gravitaatio pidättelee sinua. On taloja. On yltäkylläisyyttä.

NANCY: Mutta emme juuri pidä niistä taloista, joita näemme.

ADAMUS: Kuvittele sitten talo, jonka haluat. Mutta gravitaatio imee sinut takaisin: ”Olemme jumissa tässä pienessä talossa.” Sillä on ilmiömäinen vaikutus. Olen hyvin innoissani gravitaatiosta tai sen yli menemisestä, koska se on suuri vapautuminen. Tiedän, että haluatte tätä, enkä epäile sitä. En sano, että järjestätte niin, että te ette saa sitä, jotta voitte olla tappiomielialassa ja saada jotain, mistä valittaa, ja kaikkea sitä muuta. Mennään sen yli. Teemme pientä … Teemme vähän taikuutta.

NANCY: Hyvä.

ADAMUS: Ja taikuus merkitsee ainoastaan, että te ette ymmärrä sitä. Taikuus on, mitä ette ymmärrä aivoillanne, kuitenkin se kaikki on siinä. Taikuus ylittää terveen järjen, mielen rajoitukset ja tietyt gravitaation rajoitukset. Se on taikuutta. Sitä on kaikkialla. Käytetään sitä. Meillä on työkalumme päivän loppuun mennessä, ja sitten kyse on vain sen ottamisesta käyttöön, sovelletusta metafysiikasta.

NANCY: Mahtavaa.

ADAMUS: Olen todella innoissani siitä, koska olen ollut vähän masent- … Olen juonut normaalia enemmän (vähän naureskelua).

LINDA: Köhöm!

ADAMUS: Olen ollut vähän masentunut viime aikoina. Juon teetä Ylösnousseiden mestareiden klubilla. Tobias on vähän juoppo. Hän juo paljon viiniä. Nimittäin Ylösnousseiden mestareiden klubilla meillä on paljon viinikellareita, ympäriinsä, ja niissä on parasta viiniä, mitä maailma voisi tarjota. Mutta näyttää siltä, että meidän tarvitsee aina tilata paljon enemmän (lisää naureskelua). Tuo Tobias. Ja luulen, että Kuthumi juo alkoholia toisinaan. Minä juon teetä.

Mutta se on todella huolestuttanut minua viime aikoina, mikä on tuo pidäke. Mikä on tuo asia? Ja on helppoa syyttää teitä ja sanoa: ”No, ette oikeasti halua sitä tarpeeksi”, ja plaa, plaa, plaa. Ja sitten oivalsin – kun todella tunsin noita energioita – ettei kyse ole lainkaan siitä. On tämä voima, tämä gravitaatiovoima, joka aiheuttaa paljon tukoksia.

Ja sitten aloimme puhua siitä – me Ylösnousseiden mestareiden klubilla. Miten murtaudutte läpi? Miten murtaudutte läpi? Saamme sen selville tänään, mutta siirrytäänpä seuraavaan.

LINDA: (kuiskaten) Okei.

ADAMUS: Minkä ongelman elämässäsi luulet lujittuneen paikoilleen tämän gravitaation vuoksi?

MARY: Ööö.

ADAMUS: Olet ystävien kanssa. Voit olla niin avoin, kuin haluat olla.

MARY: Sori. Huomioni oli muualla. Menin vähän ”Voi ei!” -tilaan. Siis, mikä toistuva ongelma minulla on?

ADAMUS: Joo. Minkä ongelman tunnet tukkeutuneen, minkä kanssa et pääse mihinkään, ja kenties olet yrittänyt ja taistellut sen kanssa, mutta se on vain jumissa?

MARY: Minusta tuntuu, että tavallaan menen sen yli.

ADAMUS: Okei, hyvä, Ei ongelmia?

MARY: No, elän edelleen ja-tilassa, joten joitain ongelmia tulee edelleen esiin, mutta päästin irti suhteesta ja …

ADAMUS: Ai. Miten se sujui?

MARY: No, se oli yllättävä nyrkinisku, mutta kun olin päässyt siitä läpi ja yli, oivalsin, että se oli ehdottomasti …

ADAMUS: Ajatteletko koskaan itseksesi: ”Voi luoja! Toivon, että olisin tehnyt sen aiemmin?”

MARY: Anteeksi kuinka?

ADAMUS: Toivotko koskaan: ”Minun olisi pitänyt tehdä se aiemmin?”

MARY: Varmaan.

ADAMUS: Varmaan, okei (Mary naureskelee). Joo, joo.

MARY: Mutta ei. Tarkoitan, että se kaikki oli niin, kuin sen täytyi tapahtua.

ADAMUS: Mitään fyysisiä kehoasioita, ongelmia, joiden kanssa tunnet olevasi jumissa?

MARY: Ei. Tunnun karistaneeni sen loisen, jonka toin mukanani Meksikosta.

ADAMUS: Okei (Mary nauraa). Okei, hyvä. Miten se … Miksi toit sen mukanasi Meksikosta? Mikset jättänyt sitä sinne?

MARY: Tiedän. Toivon, että olisin jättänyt. Erityisesti, koska olen menossa takaisin.

ADAMUS: Ai. Miten kauan se kesti?

MARY: Noin kuusi viikkoa.

ADAMUS: Okei, hyvä. Mm … (Adamus pitää tauon)

MARY: Haluatko kertoa minulle jotain (kikattaen)?

ADAMUS: Cauldre ei halua sanoa mitään, mutta minä en välitä (vähän naureskelua). Siis, minun täytyy sanoa …

MARY: Älä viitsi, Cauldre! (Kikattaen)

ADAMUS: … että se on tavallaan edelleen, tämä loinen. Miten se diagnosoitiin?

MARY: Loinen.

ADAMUS: Okei, mutta … annettiinko sille tietty nimi?

MARY: Joo. En edes muista tuota nimeä, mutta se oli harvinainen.

ADAMUS: Okei. Se viipyilee edelleen, ja senkin yli voimme mennä. Se ei ole henkeä uhkaava, mutta nauttimista uhkaava.

MARY: Ai, okei.

ADAMUS: Joo. Jessus, Cauldre tavallaan sanoo: “Katso nyt, mitä teit hänelle!! Pilasit hänen päivänsä!” Mutta se on ok. Menemme sen yli.

MARY: Okei.

ADAMUS: Okei. Pari vielä. Mikä ongelma on jumissa? Ja kysyn tätä, jotta sitten kun irrotamme näitä ongelmia, olette selkeästi fokusoitunut siihen.

AGGI: Minulla on vähän kaikkea.

ADAMUS: Okei (Aggi naureskelee). On tavallaan kuin ongelmien noutopöytä, joo.

AGGI: Aivan! Minulla oli ruuansulatusongelma. Minulla on edelleen vähän.

ADAMUS: Ehkä hänen loisensa.

AGGI: Toivottavasti ei! (Naureskellen) En ole tuntenut häntä kovin pitkään.

ADAMUS: Joo.

AGGI: Luulen siis, että ongelma on lopullinen läpimurto. Koska monet asiat – taloudelliset, terveys – ovat aivan siinä, vain puolen hengenvedon päässä, kuten sanot.

ADAMUS: Aivan, aivan.

AGGI: Kuten tuossa ruuansulatusongelmassa, silloin kun aloin ottaa vastuun itsestäni enkä mennyt etsimään apua ulkopuolelta, se alkoi mennä pois. Mutta se ei ole koskaan mennyt täysin pois.

ADAMUS: Aivan.

AGGI: Taloustilanne on paljon parempi, mutta se ei koskaan salli minun …

ADAMUS: Mitä tuossa ruuansulatusongelmassa tapahtuu?

AGGI: On paljon vatsakipuja.

ADAMUS: Ei, kun tarkoitan, mikä sen juurisyy on?

AGGI: Juurisyy? Hmm … (pitäen tauon)

ADAMUS: (kuiskaten) SES.

AGGI: Luulen, että se on luottamuksen puute itseeni.

ADAMUS: Joo. Tämä SES-virus (seksuaalienergiavirus) asuu suolistossa, jokseenkin. Tarkoitan. että sieltä se löytää kotipesänsä, ja tapahtuu pari asiaa. Jos vapautat paljon tätä SES-virusta, se reagoi, ja se puhdistaa sinut hyvin, mutta se on epämukavaa. Mutta vaikka et välttämättä yrittäisi vapauttaa sitä, se tavallaan kasvaa siellä. Ja teet paljon vapautusta/irtipäästämistä nykyään. Paljon, paljon. Mutta se on vain tuota toimintaa. Ja sitten sinusta tulee mentaalinen ja ihmettelet: ”Miksi minä?” ja ”Miksi minulla on tämä?” ja ”Hemmetin esi-isäni”, ja se tekee elämästä vähän epämukavaa toisinaan. Mitä olet yrittänyt tehdä sen hoitamiseksi?

AGGI: Tarkoittaen energiatyötä vai fyysisesti?

ADAMUS: Mitä tahansa. Probiootteja?

AGGI: Kokeilin sitä. Oli aika, jolloin se oli niin paha, että kävin lääkäreiden luona, ja oivalsin, etteivät he tiedä.

ADAMUS: Ei, he eivät tiedä.

AGGI: He vain arvailevat. Ja ensimmäinen askel oli päästää irti ulkopuolesta, ulkopuolisiin luottamisesta – jos se en ole minä, kukaan ei ratkaise sitä.

ADAMUS: Siis opit vain selviytymään sen kanssa, niinkö?

AGGI: Kyllä ja ei. Tein kaikenlaisia juttuja, joita pystyin, eivätkä ne koskaan todella ratkaisseet sitä. Niinpä tuosta ongelmasta huolimatta, jatkoin vain eteenpäin.

ADAMUS: Okei.

AGGI: Koska se oli jossain kohtaa niin paha – joitain viitisen vuotta sitten – että se sai minut jumiin, eli pelkäsin tehdä liikkeitä elämässäni. Mutta sitten oivalsin, että jos pysyn tällaisena, uppoan (naureskellen).

ADAMUS: Ehdottomasti.

AGGI: Enkä halunnut – tämä ei ole, mitä varten tulin tänne. Halusin hyvän elämän itselleni, elämän ilman tätä. Todella nauttia siitä ja olla vapaa ja yltäkylläinen ja olla, kuka tiesin jo olevani. Ja niin aloin liikkua, jumissa olemisen sijasta.

ADAMUS: Aivan. Hyvä.

AGGI: Kirjaimellisesti elämässäni – mantereilla, maissa.

ADAMUS: Aivan, aivan!

AGGI: Menin vain ohi ja ohi ja ohi asioista, joita pelkäsin, etten voinut tehdä. Periaatteessa kuin todistaen itselleni, että mikään siitä ei ole totta. Koko tuo pelkopallo tavallaan asui täällä (vatsa).

ADAMUS: Aivan.

AGGI: Ja jokainen askel jonka otan, jokainen muutos jonka teen, tekee siitä helpompaa, vapauttaa sitä. Missä on se kohta, jossa voimme …

ADAMUS: Mutta olet tullut toimeen sen kanssa. Selviydyt sen kanssa.

AGGI: Joo.

ADAMUS: Sitä ei ole ratkaistu.

AGGI: Niin.

ADAMUS: Tässä tapahtuu pari asiaa, ja taaskaan Cauldre ei halua minun menevän siihen, mutta menen kuitenkin. Siis pari asiaa. Se on SES-virus, ja pääset tosiaan osittain yli siitä. On tavallaan jatkuvaa sen pois huuhtomista, mutta se ei halua lähteä. Se takertuu, mikä on gravitaatiota.

AGGI: Juuri niin.

ADAMUS: Sinulla on myös entinen elämä, jota puukotettiin mahaan.

AGGI: Yäk!

ADAMUS: Joo, oho! Se tekee sen (Aggi naureskelee). Ja tuo entinen elämä on edelleen sen tuskassa ja kärsimyksessä.

AGGI: Se on tuo ongelma. Joskus minusta tuntuu: ”Mistä tämä tulee?” En tunne sitä omakseni, mutta en pääse siitä ohi. Ja se on – ei nöyryyttävää, vaan tavallaan ei-arvokas tunne. Mutta haluan mennä sen ohi, kuten sanoit. Oli hyvin mukava tunne kuulla sinun tietävän, että haluamme sitä, haluamme tuota muutosta. Hyvin monta kertaa, kun sanoit: ”Jos se on siinä, haluat sitä”, tavallaan sanoin: ”En halua, ja se on siinä!”

ADAMUS: Ja useimmilla ihmisillä se on niin. Jos jokin on edelleen heidän elämässään, se on, koska he haluavat sitä. Ja syytän shaumbroja siitä. Mutta kun todella menin tähän Taivaan ristin jälkeiseen haasteeseen ja shaumbra-kiroukseen ja aloin tuntea syvemmälle ja syvemmälle sitä, jotkut shaumbrat edelleen nauttivat tuosta pelistä, ja syytän heitä siitä, mutta monet, monet, sanovat nyt: ”Okei, olen kyllästynyt siihen.” Mutta he eivät pääse ulos. He eivät tiedä, miten tuo seuraava askel otetaan.

AGGI: Jotkut aspektit nauttivat siitä. Eivät nauti siitä niin, että: ”Voi, tämä on hyvä juttu”, vaan se antaa niille identiteetin. Eivät nauti niin, että ”Voii! Rakastan tätä.” (Naureskellen)

ADAMUS: Se antaa niille identiteetin. Ehdottomasti.

Mutta sitten sanot: ”Okei, olen valmis menemään kaiken tämän yli. Ja olen kohdannut itseni. Haluanko oikeasti sitä? En. Ja mitä on …?” Siis, sinulla gravitaatio pitää yllä sitä kaikkea ja myös entinen elämä. Nimittäin gravitaatio ei ole vain fyysistä. Se on itse asiassa ennen kaikkea tunnepuolella. Ja sinulla on tämä entinen elämä, joka kärsii edelleen sen vuoksi, ja se on aiheuttanut tuon tähän elämään. Mutta sitä pitää, tätä entisen elämän kärsimystä, gravitaatiovoima, tunnegravitaatio.

AGGI: Hmm.

ADAMUS: Okei, pari vielä. Työstämme sitä tänään.

LINDA: Ricardo.

ADAMUS: Terve, hyvä herra.

RICARDO: Terve.

ADAMUS: Muuten, tervetuloa. Tervetuloa Crimson Circleen, shaumbroihin. Mitä ovat näkemyksesi, tunteesi tähän mennessä kaikista heistä? (Muutama naurahdus)

RICARDO: No, se ei ole, mitä odotin.

ADAMUS: Mitä odotit?

RICARDO: (selvittää kurkkuaan)

ADAMUS: Et tätä (naureskellen).

RICARDO: En, mutta se on ok. Ensinnäkin on kunnia tavata sinut.

ADAMUS: Kiitos, kunnia tavata sinut. Siis ongelma elämässäsi, josta pääsemiseksi olet tehnyt melkein kaikkea, ja se on edelleen siinä. Kenties se on vain hyytynyt gravitaatioon.

RICARDO: Joo. Minulla on ollut tämä koko elämäni, ja se on, että hikoilen paljon.

ADAMUS: Niin minäkin, erityisesti shaumbrojen lähellä (Adamus naureskelee). Hikoilet paljon, okei. Siinä ei ole mitään vikaa. Se on itse asiassa kehon tapa puhdistua.

RICARDO: Joo, niin toivon.

ADAMUS: Joo, monta kertaa keholla on jokin ongelma, siinä on myrkkyjä, ja tämä aiheuttaa usein hikoilemista. Se on hyvin luonnollista, joo. Mutta se ei ole kuitenkaan suurin ongelmasi, eihän?

RICARDO: No, fyysisesti kyllä.

ADAMUS: Tunnepuolella?

RICARDO: Tunnepuolella?

ADAMUS: Niin.

RICARDO: Yksinäisyys.

ADAMUS: Yksinäisyys, okei. Miksi yksinäisyys?

RICARDO: No, luulen, että se liittyy tuohon terveysongelmaan, että minä … joo.

ADAMUS: Ei oikeastaan. Tarkoitan, että se on …

RICARDO: En halua ajatella … että minua kosketaan. En tiedä. Ei, olen pahoillani (hän naureskelee).

ADAMUS: Ei, ei. Ok. Se on tavallaan tekosyy olla yksinäinen. Sitä vahvistetaan ajattelemalla, että hikoilet paljon. Ja kukaan ei oikeasti välitä. Toiseksi, se on tekosyy olla yksinäinen, tavallaan olla itseksesi. Oletko puhunut lääkärin kanssa?

RICARDO: Kyllä, paljon.

ADAMUS: Mitä hän sanoi?

RICARDO: Tyhmiä asioita.

ADAMUS: Tyhmiä asioita. Aivan, aivan! (Adamus naureskelee) Ehdottomasti.

RICARDO: Kukaan heistä ei … joo.

ADAMUS: Katsotaanpa tunnepuolta, yksinäisyyttä, ja sitä pitää taaskin paikoillaan gravitaatio. Sanotaan, ettei olisi tuota hikoilua. Haluaisitko olla monien ihmisten lähellä?

RICARDO: Kyllä, kyllä.

ADAMUS: Haluaisit, okei. Haluaisitko bilettää paljon?

RICARDO: Kyllä.

ADAMUS: Ja deittailla paljon? (Ricardo nyökkää myöntävästi) Okei.

RICARDO: Noiden asioiden kanssa kamppailen.

ADAMUS: Okei. Upeaa. Ilman muuta, ilman muuta. Voinko halata sinua? Tule nyt! (He halaavat) Hyvä.

RICARDO: Kiitos.

ADAMUS: Okei. Et todennäköisesti uskonut saavasi mikrofonia tänään.

RICARDO: Pitää paikkansa.

ADAMUS: Joo, mutta sait. Etkö olekin iloinen, että se on nyt ohi? Oh!

RICARDO: Kyllä, ja halusin halauksen.

ADAMUS: Joo, hyvä.

RICARDO: Siis luit ajatukseni.

ADAMUS: Hyvä. Ei, vaan Linda luki (muutama naurahdus), joo. Muuten, en lue ajatuksia. Voi, se on kamalaa. Voitteko kuvitella, millaista olisi, jos voisitte lukea kaikkien ajatuksia ja saada kaikki heidän ajatuksensa ja kaiken? Tulkitsen energioita, mutten lue ajatuksia. Okei. Ole hyvä.

TAMARA: Hei, Adamus. Hei, kaikki.

ADAMUS: Ongelma?

TAMARA: Kyllä. Juon liikaa vettä.

ADAMUS: Juot liikaa vettä.

TAMARA: Ja tämä oikea silmä.

ADAMUS: Mm hmm. Kerro minulle, miksi liian paljon veden juominen on iso ongelma? Jotkut ihmiset sanovat: ”Toivon, että minulla olisi se ongelma. Antakaa minulle se ongelma, kiitos.” (Naurua)

TAMARA: En voi elää ilman sitä.

ADAMUS: Se on totta. Sama pätee hengittämiseen. Teetkö liian paljon hengittämistä?

TAMARA: Niin, mutta se on liian paljon.

ADAMUS: Liian paljon? Mikä on liian paljon veden juomista? Luulin, että sanoisit viskin juomisesta, mutta …

TAMARA: Katso, miten paljon vettä minun täytyy juoda (hän pitää kädessään isoa vesipulloa). Tämä on liian paljon, ja ennen join jopa …

ADAMUS: Onko se yhdessä tunnissa vai yhdessä päivässä?

TAMARA: Ei. Juon kaksi tai kolme tällaista päivässä.

ADAMUS: Se on hyväksi sinulle, joo.

TAMARA: Ja minun täytyy käydä paljon vessassa.

ADAMUS: Sekin on hyväksi sinulle.

TAMARA: Onko?

ADAMUS: Joo, totta kai. Jatkuvaa puhdistumista. Itse asiassa shaumbroilla on taipumusta kärsiä nestehukasta. Siis kyllä, se on hyvä asia.

TAMARA: Okei.

ADAMUS: Siirrytäänpä johonkin tärkeään tässä.

TAMARA: Silmäni. Tämä erityisesti (oikea silmä).

ADAMUS: Mitä se tekee?

TAMARA: Joskus se menee kiinni – no, siitä tulee liian pieni.

ADAMUS: Aivan.

TAMARA: Se on jo pieni, mutta siitä tule vielä pienempi.

ADAMUS: Aivan, okei.

TAMARA: Ja tämä (vasen silmä) on normaali. Mitä tapahtuu?

ADAMUS: No, nuo eivät ole kovin isoja ongelmia.

TAMARA: Ne ovat! Minulle!

ADAMUS: Sinulle ne ovat isoja ongelmia, okei.

TAMARA: Koska käytin tyttäreni laseja, kun en halunnut näyttää silmiäni, koska tästä tulisi …

ADAMUS: Pientä gravitaation vaikutusta silmään.

TAMARA: Kyllä.

ADAMUS: Okei, pääsemme läpi siitä.

TAMARA: Hyvä.

ADAMUS: Hyvä. Sinusta tulee nopean parantumisen malliesimerkki. Kyllä. Mutta jatka veden juomista. Siinä ei ole mitään vikaa.

TAMARA: Okei. Kiitos.

ADAMUS: Kaksi vielä, ja menemme eteenpäin.

LINDA: (kuiskaten) Okei.

ADAMUS: Puhutaan siitä, mitä ongelmia on elämässänne, ja liian paljon veden juomista ei lasketa. Olen pahoillani. Se ei pääse luetteloon. Se ei täytä vaatimuksia. Ole hyvä, mitä ongelmia?

PATRICIA: Hei. No, huomaan, että olen tehnyt hyvin paljon päästäkseni tähän kohtaan, ja nyt olen tässä tilassa ja joskus … Minulla on ikään kuin hyvin paljon tietoisuutta, mutta ihmismuotoon tulemista kohtaan minulla on torjuntaa. Minulla oli ystävä ja yhtenä päivänä suustani pääsi: ”En halua olla ihminen, haluan olla täydellinen.” Ja se oli hyvin paljastavaa tietoisuudelleni.

ADAMUS: Aivan.

PATRICIA: Ja on ollut paljon yksinäisyyttä, mutta en usko, että kyse on vain siitä. Luulen, että se on identiteettijuttu. Se on tavallaan, että olen aina halunnut päästä tähän, ja kun olen tässä, mitä nyt?

ADAMUS: Mitä nyt?

PATRICIA: Ja nyt minulla on vaihtelevasti pelkoa siihen liittyen. Melkein kuin ”piipitän” edestakaisin. Nytkin minusta tuntuu, että katselen joistain itseäni jakamassa …

ADAMUS: Sinä katselet.

PATRICIA: … koska se on niin pelottavaa.

ADAMUS: Aivan. Eikö olekin pelottavaa? Joo.

PATRICIA: No, juuri nyt on.

ADAMUS: Joo, se on.

PATRICIA: Koska paljastan tämän, mikä on ollut haudattuna sisään kaikki nämä vuodet. Että mieli jatkaa ja jatkaa ja jatkaa.

ADAMUS: Mieli on tämän gravitaatioilmiön suuri magneetti, eikä kyse ole vain gravitaatiosta. Kyse on sähkömagnetismista ja monista asioista, kaikki tiivistettynä yhteen. On todella vaikea murtautua läpi siitä. Ja tulen pointtini tässä … Kiitos jakamisesta.

Tulen pointtiini, että todennäköisesti suurin ongelma, jonka näen shaumbroilla – liiallisen vedenjuomisen lisäksi – on: ”Milloin murtaudun läpi? Milloin se tapahtuu? Voin tuntea sen. Tiedän, että se on siinä. Mutta miten voin murtautua läpi näille seuraaville tasoille, joista olemme puhuneet – taikuuden taso, helppouden ja huolettomuuden taso?”

Ja olette aivan siinä, tiedätte, että se on siinä, ja sanotte tavallaan: ”Okei, tiedän, että se tapahtuu huomenna”, ja sitten sitä ei tapahdu. Ja ”Tiedän, että oivallan Oivaltamiseni. Ymmärrän todella valoni, energiani”, ja se on juuri tämä turhauttava asia, kun sitä ei tapahdu, kun ei murtaudu läpi.

Vedetään syvään henkeä tässä kohtaa. Tämä gravitaatio on hyvin, hyvin, hyvin vahva voima.

Gravitaation toinen puoli

Ja olemme puhuneet siitä vähän keahakissa, jossain määrin. Siis teillä on tietoisuutenne, eikö? Ja sitten teillä on energianne. Energia ja tietoisuus työskentelevät yhdessä, vaikka ne eivät ole vielä oikeasti integroituneet. Mutta ne työskentelevät yhdessä.

Sillä hetkellä kun energianne aktivoidaan, eli kun te, sieluolento, valitsette tehdä jotain, energia aktivoidaan, ja se aktivoituu valoksi. Valo on periaatteessa fokusoitunutta, suunnattua energiaa. Se palvelee jotain tarkoitusta. Se tekee nyt jotain, joten se muuttuu valoksi. Mutta se on oikeasti vain energiaa, joka nyt tavallaan transformoituu valoksi ja aloittaa matkansa teille tähän todellisuuteen, tukemaan kokemuksianne, tukemaan elämää.

Ja sillä hetkellä kun tuo valo alkaa liikkua, alkaa tulla peliin, teidän kokemuksiksenne, se luo gravitaatiovoiman. Tämä gravitaatiovoima palvelee erittäin, erittäin hyvää tarkoitusta. Se pitää asioita yhdessä. Se tuo asiat tavallaan eräänlaiseksi rakenteeksi. Se tuo yhteen myös sellaisia asioita, kuin näkö, kuulo, hajuaisti, kaikki ihmisaistinne. Se tuo ne yhteen, koska muuten ne olisivat ympäriinsä. Tällä hetkellä käytätte melkein kaikkia aistejanne siihen, mitä teemme tässä nyt. Gravitaatio pitää sitä yhdessä. Se on kaunis yhdistävä dynamiikka.

Se on hyvin kaunis dynamiikka. Mutta pitkän ajan kuluessa tämä gravitaatio on fokusoitu enemmän ja enemmän fyysisyyteen, tähän maatasoon, fokusoitu mielessä, ja gravitaation toinen puoli unohdettiin. Gravitaatio ei ainoastaan pidä asioita kasassa fyysisyydessä tai tunteissa, vaan tuo sama voima myös avaa kaiken, mikä sallii teidän fokusoitua ja sitten avautua ja laajentua.

Fyysikot alkavat vasta puhua siitä, alkavat oivaltaa, että on toinen voima, gravitaation toinen puoli. He kutsuvat sitä pimeäksi aineeksi. En pidä lainkaan tuosta nimestä, koska se ei ole pimeää – se merkitsee vain, etteivät he tiedä, mistä helvetistä he puhuvat – eikä se ole ainetta. Se ei ole kiinteää. Se ei ole massa. Tämä on aina ollut – gravitaation toinen puoli – aina, aina ollut, mutta se on ollut unohduksissa.

Olemme puhuneet siitä keahakissa ja joissain työpajoissa, ja lopulta sanoin: ”Meidän täytyy antaa sille eri nimi”, ja nimesin sen hiljattain aerotheoniksi. Aerotheon. Se on a-e-r-o-t-h-e-o-n. ”Aero”, jonka merkitys on ilma tai ilmakehä tai avoimuus. ”Theon” on periaatteessa löyhä tulkinta sanasta ”henki”. Siis se on avoin ja vapaa henki, ja se on gravitaation toinen puoli. Se on se osa gravitaatiota, joka avaa asiat, joka kuljettaa teidät muihin ulottuvuuksiin, joka nostaa teidät ylös – kun taas tavallinen gravitaatio, sellaisena kuin tunnette sen, tuo teidät sisään.

Se on luonnollinen virtaus. Yhtä paljon kuin tulee sisään, nyt periaatteessa myös laajenee, nousee ylös, menee muihin ulottuvuuksiin, ja se luo kauniin silmukan tietyssä kohtaa. Jos olette tietoinen siitä ja sallitte sen, se luo silmukan. Siis se on jatkuvaa tuomista yhteen ja yhdistämistä, sekä avautumista ja laajentumista.

Gravitaatiovoimat ovat hyvin tärkeitä siirtymisessä seuraaville tasoille. Mutta silloin kun on vain sen toinen puoli, se on samanlaista, jos teillä olisi vain maskuliininen tai vain feminiininen puoli. Se olisi kamalan epätasapainossa, eikä se antaisi teille kovin tyydyttävää elämää. Mutta sama pätee gravitaatioon. Se pitää teidät yhdessä asiassa, pitää teidät massatietoisuudessa, vanhoissa kaavoissa, tässä fyysisessä kehossa.

Siis tuo toinen puoli on aerotheon, avoimuus, ja haluaisin alkaa shaumbrojen kanssa nyt käyttää sitä, olla tietoinen siitä. Olla tietoinen siitä, jotta oivallatte, että on ja. Voitte olla hyvin tiivistynyt ja fokusoitunut täällä, ja voitte olla hyvin avoin. Ja se luo hyvin kauniin … se on melkein kuin äärettömyysmerkki. Se on hyvin avointa, luonnollista virtaa.

Siis kysymys jota olen pohtinut, on, miten teemme tämän. Miten teemme tämän? Teemmekö paljon merabheja? (Joku sanoo ”hanki trampoliini”). Hanki trampoliini? Okei. Trampoliini on hyvä juttu, mutta se tuo sinut aina takaisin, eikö? Loppujen lopuksi, noin kolmen tai neljän päivän päästä, putoat alas, alas.

Siis miten teemme sen? Ja haluaisin teidän ehdotuksianne ja inputejanne, koska se hämmentää minua. Mitä voimme tehdä nyt avautuaksemme, murtautuaksemme läpi? Mitä työkaluja? Mitä voimme jakaa shaumbrojen kanssa ympäri maailmaa? Miten pääsemme siihen? Miten murtaudumme massan läpi? Ja kerron teille nyt, että jos siinä on liikaa ajattelua, jähmetätte vain gravitaatiota. Teette vain vaikeammaksi päästä pois.

Gravitaatiosta pois pääseminen

Siis kierrätämme mikrofonia, ja pyydän takapöytää tekemään luetteloa, kun käymme läpi niitä. Siis sanokaa, mitä teidän täytyy sanoa, mutta sitten laittakaa se muutamaan sanaan tai vähempään. Okei, Mary Beth?

MARY SUE: Mary Sue (kikattaen).

ADAMUS: Mary Sue, kiitos.

MARY SUE: Se mitä olen kokeillut itse, on hmm … Okei, suru on yksi omistani.

ADAMUS: Suru, okei.

MARY SUE: Ja tiedän, että menen suruun, koska se saa minut menemään syvemmälle, ja minulla on suuri halu mennä syvemmälle.

ADAMUS: Haluan ymmärtää tämän. Suru saa sinut menemään syvemmälle.

MARY SUE: Koska jokin ei ole oikein, ja haluan selvittää sen.

ADAMUS: Okei. Haluatko mennä syvemmälle suruun?

MARY SUE: Haluan mennä syvemmälle, mutta haluan päästä pois tuosta suruosuudesta.

ADAMUS: Okei.

MARY SUE: Siis, olen mennyt kiitollisuuden tunteeseen siitä, mitä tuo syvyys on antanut minulle.

ADAMUS: Okei.

MARY SUE: Ja näen  … Okei, ehkä sitä kutsutaan visualisoinniksi, mutta paremman työkalun puutteessa, jonka ehkä saan tänään, näen tuon surun vain lentävän pois.

ADAMUS: Okei. Se toimii todella hyvin, eikö niin?

MARY SUE: No … (hän naureskelee) Se on minun luomukseni.

ADAMUS: Varmaan. Rakastan sitä. Se on upea tapa. Ja se sai sen lähtemään pois, eikö?

MARY SUE: En menisi niin pitkälle (hän naureskelee).

ADAMUS: Oliko sillä mitään vaikutusta? Auttoiko se vähentämään tuota surun määrää?

MARY SUE: Sanoisin, että väliaikaisesti.

ADAMUS: Kymmenen minuuttia?

MARY SUE: En oli ottanut aikaa.

ADAMUS: Siis (naureskellen), enkä yritä kiusata sinua, mutta haluan kuitenkin käyttää sinua esimerkkinä.

MARY SUE: Okei.

ADAMUS: Sinut imetään suoraan takaisin siihen.

MARY SUE: Okei.

ADAMUS: Ja se on tuo hemmetin gravitaatio, joka tuo sinut takaisin siihen. Ja jos tuo gravitaatio olisi olento, se sanoisi: ”Voi, katsokaa häntä! Hän menee tuohon surujuttuunsa. Hyppään suoraan sisään ja autan häntä menemään syvälle siihen. Ja sitten hän …”

MARY SUE: ”Ja sitten hän tekee sen uudestaan.” (Naureskellen)

ADAMUS: Joo. Ja sitten: ”Ja olen aivan tässä, kun hän tekee sen uudestaan.” Ja se on kuin mörkö. Se tavallaan pilkkaa sinua ja sanoo: ”Okei, yrität päästä pois. Yrität päästä pois, Mary Sue, ja – pum! – vedämme sinut heti takaisin.”

MARY SUE: Okei.

ADAMUS: Se on turhauttavaa. Se on hyvin, hyvin turhauttavaa, ja sanon, että sen tyyppinen gravitaatio synnyttää lisää gravitaatiota. Sen muodostuminen vain jatkuu.

MARY SUE: Okei.

ADAMUS: Haluatko päästä pois surusta?

MARY SUE: Haluan.

ADAMUS: Okei.

MARY SUE: Ja olen melko hyvä valehtelemaan itselleni.

ADAMUS: No, se on hyvä (he nauravat). Hän sanoi olevansa melko hyvä valehtelemaan itselleen. Emmekö me kaikki ole? Tai ”te kaikki”. Okei, kiitos.

MARY SUE: Kiitos.

ADAMUS: Mitä teemme? Mitä menee tuolle taululle? ”Visualisointi”, eikö?

MARY SUE: Se ei ole sen ydin. Ydin on tuntea kiitollisuutta.

ADAMUS: Tuntea kiitoll- … Okei, ”kiitollisuus” taululle. Ai! Kuin taikaiskusta (Adamus katselee tekstin ilmestymistä näyttöruudulle)

MARY SUE: Se on jo siellä!

ADAMUS: Hei.

CHRISTINE: Hei, Adamus. Mikä se kysymys olikaan, koska … (hän naureskelee)

ADAMUS: Joo, minäkin unohdin, tämän tilanteen kaikessa gravitaatiossa. Mitä voimme tehdä? Miten voimme murtautua tämän gravitaation läpi? Teemmekö antigravitaatioaseita, joita käytämme, tavallaan sellaisen magneettijutun? Ammummeko sillä gravitaatiota?

CHRISTINE: Se olisi upeaa, mutta yritän edelleen palata sallimiseen. Yritän edelleen sallia enemmän.

ADAMUS: Okei, aivan.

CHRISTINE: Mutta minut imetään jatkuvasti takaisin sisään.

ADAMUS: Joo.

CHRISTINE: Siis en ole vielä selvittänyt sitä. Mutta heti kun yritän selvittää sitä mentaalisesti, tiedän olevan todella kaukana, joten palaan takaisin vain hengittämään, sallimaan ja olemaan. Siis minulla ei ole mitään taitoja.

ADAMUS: Miten sallit? Sinä henkilökohtaisesti.

CHRISTINE: Henkilökohtaisesti avaan sydämeni ja vain olen. En ajattele. En prosessoi. Vain olen.

ADAMUS: Tunnetko mitään, kun se tapahtuu?

CHRISTINE: Minulla on kihelmöintiä kaikkialla.

ADAMUS: Sinulla on kihelmöintiä, okei.

CHRISTINE: Joo. Ja siinä se tavallaan on, ja pysyn siinä.

ADAMUS: Mitä hyvän sallimisen jälkeen tapahtuu?

CHRISTINE: Minulla on paljon iloa ja päiväni jatkuu, ja olen melko onnellinen.

ADAMUS: Okei. Oletko huomannut jotain eroa elämässäsi sallimisen myötä?

CHRISTINE: Voi, kyllä. Sata prosenttia.

ADAMUS: Hyvä. Siis laitetaan ”salliminen” taululle?

CHRISTINE: Joo.

ADAMUS: Okei. Minun täytyy sanoa, että jotkut shaumbrat ovat melko hyviä sallimisessa. Se merkitsee vain täydellistä avautumista. Eikä yritetä tehdä mitään: ”Minä sallin. Minä sallin. Olen nyt sallimisen viitostasolla. Olen nyt sallimisen kuutostasolla.” (Muutama naurahdus)

Jotkut heistä ovat todella kamalia. He käyttävät sitä kuin huonoa mantraa. He muuttavat sen harjoitukseksi, ja gravitaatiomörkö sanoo vain: ”Voi pojat, olen saanut sinut kiinni. Olen saanut sinut kovasti kiinni tässä. Luulet sallivasi, ja kaivat vain itseäsi syvemmälle gravitaatiooni. Olen saanut sinut kiinni.” Jep. Kiitos.

CHRISTINE: Kiitos.

ADAMUS: Okei, salliminen. Mitä muuta? Mitä muuta voimme tehdä? Tämä on kaikille shaumbroille. Mitä voimme tehdä? (Adamus naureskelee) Luo ilme Gaelonin kasvoilla, kun hän sai mikrofonin.

GAELON: Anna minulle hetki, minun täytyy laittaa tämä kuntoon (Gaeolon istuu kameroiden operointipöydässä).

ADAMUS: Okei. Sinun täytyy kohdistaa kamera itseesi?

GAELON: Kyllä.

ADAMUS: Se on todella outoa.

GAELON: Ole hyvä …

ADAMUS: Se on todella outoa.

GAELON: Ole kiltti, Adamus, äläkä liiku. Muuten olet otokseni ulkopuolella.

ADAMUS: Okei. Siis mitä voimme tehdä, Gaelon, päästäksemme tämän gravitaatiovoiman läpi?

GAELON: (pitäen tauon) Olen tavallaan tuntenut tätä kysymystä vähän. Tunnen … Ensimmäinen ajatukseni oli …

ADAMUS: Äääh! Et voi ajatella. Okei, seuraava. Anna mennä.

GAELON: Okei. Jos pääset pois gravitaatiosta ja se imee sinut takaisin, anna sen imeä sinua jossain muualla (suom. huom. voi tarkoittaa myös ”sinua jostain muualta” tai ”sinut jonnekin muualle”). (Adamus nauraa; paljon yleisön naurua) Tiedän.

ADAMUS: Okei, joo. Ei kommenttia siihen (Adamus naureskelee). Missä tuo ”jossain muualla” olisi?

GAELON: Tämä koko aihe sai minut ajattelemaan kaikkia kamppailujani tiettyjen riippuvuuksien kanssa, kuten liika juominen, ja miten yksi tapa jolla olen korvannut sen, on tehdä jotain muuta. Ja tuo samanlainen ”teko” gravitaatioon liittyen?

ADAMUS: No, juominen voi saada sinut pois gravitaatiosta. Kyllä, se voi. Huumeet, ne voivat saada sinut pois gravitaatiosta, kunnes heräät seuraavana aamuna.

GAELON: Joo, silloin se on syvältä.

ADAMUS: Silloin huomaat: ”Voi paska! Olen taas takaisin siinä, vielä pahemmin. Nyt minulla on huono olo”, joo. Entä huumeet?

GAELON: Ei oikeastaan, tarkoitan …

ADAMUS: Ei. Etkö usko, että ne auttaisivat sinua pääsemään ulos gravitaatiosta?

GAELON: Voi, kyllä.

ADAMUS: Joo. Oletko koskaan kokeillut kovia huumeita? Tiedän, että äitisi istuu siellä (samassa operointipöydässä) kuuntelemassa nyt, mutta … (he naureskelevat)

GAELON: Ei. Ei mitään sellaista.

ADAMUS: Ei?

GAELON: Sieniä kai pari kertaa, mutta ei. Ei mitään kovempia.

ADAMUS: Joo. Nousitko yläpuolelle, kun otit niitä?

GAELON: Se oli hauska matka.

ADAMUS: Joo. Seuraava päivä?

GAELON: Sienet olivat ok. Se ei ollut oikeasti …

ADAMUS: Aivan, aivan (Gaelon naureskelee). Mutta ongelma on, ja pysähdyn tässä hetkeksi, kun keräät ajatuksiasi. Siis, otatte huumeita, otatte ayahuascaa tai jotain muuta, ja se on riemastuttavaa. Mutta sitten löydätte itsenne päivän tai parin päästä taas latteana gravitaatiosta, ja olette edelleen jumissa, ja ainoa tapanne olisi vain jatkaa näiden huumeiden ottamista. Se on todella masentavaa. Ja gravitaatio saa teidät taas kerran ja se sanoo: ”Hah-hah-haa! Luulit, että ottaessasi tuota huumetta murtautuisit läpi. E-ei. Ei. Sain sinut kiinni.”

GAELON: Itse asiassa ajateltuani sitä, haluaisin muuttaa vastaustani.

ADAMUS: Okei.

GAELON: Viime aikoina luovuus, riippumatta kaikista huumeista ja juomisesta ja muusta.

ADAMUS: Aivan.

GAELON: Luovuus. Asioiden tekeminen, asioiden rakentaminen.

ADAMUS: Okei. Mitä teet?

GAELON: Tällä hetkellä olen – miten edes selitän sitä – luolamestari (dungeon master) pöytäpelissä muutamien perheenjäsenteni kanssa.

ADAMUS: Aivan.

GAELON: Tein tuon koko maailman alusta, kirjoitin sen, rakensin miniatyyrit ja …

ADAMUS: Kuulostaa minusta Jumalalta.

GAELON: Joo, periaatteessa. Eikä vain se, vaan herätin sen henkiin. Loin teatterin.

ADAMUS: Paneudut, teet jotain. Aivan, okei, hyvä.

GAELON: Ja katselen ihmisten …

ADAMUS: Siis mitä laittaisit tähän taululle shaumbroja varten? Olla luolamestari? (Gaelon naureskelee)

GAELON: Se ei ole huono idea! (Pitäen tauon)

ADAMUS: Ja Gaelon, onko se auttanut sinua murtautumaan ulos? Vai onko se häiriötekijä/ajanvietettä? Enkä tuomitse sitä, mutta …

GAELON: Gravitaatiostako?

ADAMUS: Niin.

GAELON: Minusta tuntuu, että se murtautuu. Se ei ole häiriötekijä.

ADAMUS: Okei.

GAELON: Videopelit ovat häiriötekijä.

ADAMUS: Okei. Videopelit ovat.

GAELON: Joo.

ADAMUS: Tämä ei ole videopeli?

GAELON: Tämä ei ole videopeli.

ADAMUS: Okei.

GAELON: Tämä on pöytäpeli, fyysisesti pelattava, siirrämme nappuloita. Hulluja asioita tapahtuu. Kerron tarinaa hyvin kirjaimellisesti.

ADAMUS: Aivan. Yritän ymmärtää tämän. Siis, et tee tätä videopelinä.

GAELON: Ei.

ADAMUS: Mikä elämässäsi muuttui? Eikö se ollut suurin osa elämästäsi?

GAELON: Tarkoitat, että videopelit olivat suurin osa …

ADAMUS: Mm hmm.

GAELON: Joo. Siis mikä muuttui?

ADAMUS: Miten paljon käytit joka viikko aikaa videopeleihin, ennen kuin olit luolamestari?

GAELON: Suurin piirtein koko viikon, ennen tämän aloittamista.

ADAMUS: Ja yritän olla liikkumatta, koska sinun pitäisi operoida kameraa. Mutta voitko kuvitella videopelien gravitaation?

GAELON: Se on valtava. On erittäin vaikea päästä pois.

ADAMUS: Vau, vau. Tarkoitan, että se imee sisäänsä.

GAELON: Joo.

ADAMUS: Ja olet uppoutunut peliin, ja se on tavallaan hauskaa. Mutta gravitaatio pitää sinua.

GAELON: Oman kokemukseni mukaan menetät kyvyn olla tietoisesti läsnä, kun pelaat videopelejä. Olet eksynyt johonkin maailmaan ja kaikkeen.

ADAMUS: Aivan. Osa sinua on eksynyt tuohon maailmaan, joo.

GAELON: Joo.

ADAMUS: Okei. Mitä laittaisit tänne taululle?

GAELON: Tiivistämään tai summaamaan sen: maailman luominen, jossa ihmiset voivat pelata, katsellen sen kehittyvän. Laitan sen …

ADAMUS: Meillä ei ole paljon tilaa …

GAELON: Tiedän, tiedän.

ADAMUS: Miten olisi ”luovuus”? Se on …

GAELON: Laittaisin jotain sellaisena kuin ”rakentaminen, jonkin rakentaminen”.

ADAMUS: Okei, ”luovuus” on hyvä.

GAELON: No, okei. Okei.

ADAMUS: Hyvä. Kiitos. Takaisin tuon kameran taakse. Okei, pari vielä. Kyllä.

ALAYA: Aha!

ADAMUS: En näe paljon hyviä … No, ne ovat ok-työkaluja, mutta meidän täytyy tuoda tämä shaumbroille ympäri maailmaa. Meidän täytyy tavallaan lisätä tahtia tässä, saada jotain hyviä juttuja taululle. Mitä teet päästäksesi gravitaation läpi?

ALAYA: Oltuani pitkään ulottuvuustyöntekijä ja nyt jäätyäni eläkkeelle siitä, minulle se on mielikuvitus.

ADAMUS: Hyvä.

ALAYA: Laajennun ja kuvittelen, ja aivan yhtäkkiä menen ajan ja paikan läpi tapaamaan sinua Haleakalālle, ja olemme Enkelihuipulla ja käymme keskusteluja. Menen vain täysillä mielikuvitukseen ja laajentumiseen.

ADAMUS: Okei. Jumittaako mieli koskaan mielikuvitustasi?

ALAYA: Kun herätyskello soi aamulla! (Hän nauraa) Aivan yhtäkkiä …

ADAMUS: Aivan! (Adamus naureskelee)

ALAYA: Leijun vain ympäriinsä, ja aivan yhtäkkiä herätyskello soi, tai aivan yhtäkkiä minut vetää takaisin gravitaatioon: ”Voi, minun täytyy maksaa laskut. Minun täytyy pestä astiat. Minun täytyy saada kotityöt tehtyä. Voi, minun täytyy viedä äiti lääkäriin.”

ADAMUS: Juuri niin! Joo.

ALAYA: Aivan yhtäkkiä maalliset asiat vetävät minut alas, ja gravitaatio vetää minut alas.

ADAMUS: Vetää sinut alas.

ALAYA: Paljon mieluummin lentelisin ympäriinsä (hän naureskelee).

ADAMUS: Gravitaatio melkein pyyhkii paljon tuosta mielikuvituksesta.

ALAYA: Voi, kyllä.

ADAMUS: Ja mielikuvitus on erittäin hyvä asia.

ALAYA: Rakastan sitä.

ADAMUS: Erittäin, erittäin hyvä. Mutta joo, sinut vedetään takaisin sisään.

ALAYA: Joo. Mutta siitä on tulossa helpompaa. En tunne tuon kuminauhan iskevän yhtä paljon enää. Nyt tavallaan tunnistan sen.

ADAMUS: Se on hyvä kohta luetteloon, ja sitä kaikkien shaumbrojen pitäisi todella sallia itsensä tehdä sitä – kuvitella.

ALAYA: Kuvitella, joo.

ADAMUS: Ette keksi sitä. Toisin sanoen, se ei ole pientä fantasiaa. Ja usein ihmiset ajattelevat: ”Voi, keksin vain tämän”, ja että se on vain mentaalista hevonpaskaa. Mutta se ei oikeasti ole.

ALAYA: Ja pulmana siinäkin on, että minulla on tämä mielikuvitus, mutta minulla ei ole luovuutta, jolloin aivan yhtäkkiä haluan rakentaa sen maailmaksi tai maalata, kuten taidemaalarit tekevät, tai tehdä musiikkia. Se kaikki on vain omissa ulottuvuuksissani (hän naureskelee).

ADAMUS: Mutta tavallaan gravitaatio pitää sinua ja sanoo: ”No, sinulla ei ole luovuutta.” Sinulla on …

ALAYA: Ilmentää sitä. Tehdä siitä jotain konkreettista.

ADAMUS: Joo, mutta taaskin tämä kaikki jähmettyy ja tiukentuu ja menee aivoihin. Jälleen kerran, katsoessani tilannetta Taivaan ristin jälkeen, mikä se on? Se kaikki on aivan siinä. Miten ihmeessä shaumbrat eivät vain mene suoraan siihen? Ja se on – yäk! – tuo gravitaatio.

ALAYA: Ja sitten en sano: ”Mitä teen sillä?”

ADAMUS: Aivan.

ALAYA: Mitä teen sillä? Minulla oli tapana ommella. Minulla oli tapana tehdä keramiikkaa. Mitä teen sillä? Siinä on minun ongelmani.

ADAMUS: Joo. Okei. Hyvä. Pari vielä. Tarvitsemme pari lisää tänne taululle. Hei.

SHAUMBRA 1 (nainen): Hei. Pysyisin tavallaan tuossa teemassa, sanoisin ”visualisointi”.

ADAMUS: Visualisointi, okei.

SHAUMBRA 1: Koska olen niin kova liika-ajattelemaan. Olen kuullut sen kerta toisensa jälkeen: ”Ajattelet liikaa. Liika-ajattelet asioita.”

ADAMUS: Joo.

SHAUMBRA 1: Ja tiedän, että aivokapasiteetti voi olla suurin …

ADAMUS: Liika-ajattelu on mahtavaa ruokaa gravitaatiolle. Se on – slurps!

SHAUMBRA 1: Se on.

ADAMUS: Se pitää kaiken koossa. Tavallaan se on hyvä asia. Se pitää kaiken koossa, paitsi kun haluat avautua, ja sitten et pysty, koska se on niin tiukka.

SHAUMBRA 1: Näin on.

ADAMUS: Mitä kuvittelet?

SHAUMBRA 1: Toisen version itsestäni, toinen kuin se, joka on masentava ja jota perheeni korostaa ja vahvistaa. Se on jotain, minkä tiedän mahdolliseksi ja …

ADAMUS: Mutta jos kertoisin sinulle, että tuo toinen versio sinusta, se jonka kuvittelet ja johon haluaisit identifioitua, on olemassa – ei tässä fyysisessä ulottuvuudessa, mutta se on olemassa – mutta se ei pääse läpi. Taas kerran tämän gravitaatiokuplan vuoksi se ei pääse läpi.

SHAUMBRA 1: Uskon sen.

ADAMUS: Joo, joo. Ja niin pysyt gravitaatiossa, ja sitten sitä tukee perhe ja oma havainto itsestäsi ja kaikki muu.

SHAUMBRA 1: Tuomitseminen.

ADAMUS: Ja sitten yrität päästä siitä pois ja yrität murtautua läpi, eikä se toimi, ja sitten olet uupunut.

SHAUMBRA 1: Jep.

ADAMUS: Jep. Hyvä. Pari lisää. Siis, visualisointi. Muuten, en pidä visualisoinnista. Sillä on taipumus olla hyvin mentaalista ja hyvin rajoittunutta. Useimmat ihmiset eivät oikeasti tiedä, miten visualisoidaan avoimesti. Olen varma, että olette menneisyydessä törmänneet monta kertaa visualisointikurssiin, ja jos haluatte uuden auton, visualisoitte sen. Ja sitten ette saa sitä, ja sitten pidätte itseänne huonona visualisoijana. Sitten teidät imetään vielä enemmän tähän kamalaan gravitaatioon. Jep.

Ja jos ihmiset voisivat käyttää mielikuvitustaan ja visualisoida, se olisi upeaa. Mutta he eivät tee sitä. He visualisoivat hyvin lineaarisella tasolla, eikä se sitten ilmenny, ja sitten he luulevat olevansa todella huonoja.

Okei, pari vielä.

TAD: Hei. Aioin sanoa ”salliminen”, ja se on ollut – ja olen samaa mieltä.

ADAMUS: Voit sanoa sen.

TAD: Salliminen. Kiitos.

ADAMUS: Okei. Se on taululla.

TAD: Tiedän, tiedän.

ADAMUS: Miten olisi jokin muu?

TAD: Luottamus.

ADAMUS: Luottamus, okei.

TAD: Minulle tapahtui juuri tällä viikolla, minkä kai sallin – sinulla oli tämä uusi sana keahakissa, ja tavallaan sanoin: ”Mahtavaa, Adamus, uusi sana joka minun täytyy …” (Adamus naureskelee) Miten se lausutaan?

ADAMUS: Muuten, meidän täytyy laittaa se sanastoon.

TAD: Olen kirjoittanut sen muistiin ruokapöydälleni. Aerothema tai Aerotheema. Joka tapauksessa … Mutta se on siinä, ja …

ADAMUS: Miten sanot sen? Miten sanot sen?

TAD: Aerothema?

ADAMUS: Aerotheon.

TAD: Aerotheah.

ADAMUS: Aerotheon.

TAD: Aerotheon.

ADAMUS: Joo.

TAD: Kiitos. Aerotheon. Siis, sallin sen. Tämä liittyy tietysti chiliini, tämä asia joka oli tullut esiin, ja sanoin: ”En tiedä, mikä se on.” Tarkoitan, että tavallaan tunnen sen, tuon gravitaation joka menee ylös, vesi kulkee, vesiputous, plaa, plaa, plaa. Sallin sen vain, ja luotan, että se tapahtuu. Se tapahtuu. En tiedä, mikä lopputulos on, mutta luotan, että se tapahtuu.

ADAMUS: Okei, hyvä. Ja voitko todella luottaa itseesi? Missä määrin luotat, asteikolla yhdestä kymmeneen?

TAD: Ai, luotan itseeni.

ADAMUS: Asteikolla yhdestä kymmeneen.

TAD: Ai, yhdestä kymmeneen? Kymmenen. Yhdeksän ja puoli. Kymmenen! (Adamus naureskelee)

ADAMUS: Kuulostaa minusta vähän kyseenalaiselta.

TAD: Kymmenen, teille kaikille.

ADAMUS: Nimittäin luottamus on hassu asia.

TAD: Joo.

ADAMUS: Ja pärjäät suhteellisen hyvin itseesi luottamisessa, mutta joskus et luota itseesi. Toisin sanoen, tuo yksi piste yhdeksän ja kymmenen välillä voisi olla riittävästi, että gravitaatio imee sinut takaisin.

TAD: Ja on mielenkiintoista: en laita itseäni siihen. Luotan prosessiin, aerotheoniin.

ADAMUS: Aivan, okei.

TAD: Luotan siihen, ja tavallaan menen vain mukana. En ”tavallaan”, vaan olen siinä.

ADAMUS: Okei. Luottamus on hyvä kohta. Yleisesti ottaen, miten tehokasta se on? Oletko hyvin, hyvin tyytyväinen siihen, jokseenkin tyytyväinen, et kovin tyytyväinen, vai se on syvältä?

TAD: Voi, olen tyytyväinen siihen.

ADAMUS: Okei, hyvä.

TAD: Se kulkee. Se tapahtuu.

ADAMUS: Hyvä. Se tapahtuu, okei.

TAD: Joo, kiitos.

ADAMUS: Kaksi vielä, sitten meidän täytyy siirtyä eteenpäin. Jos joku saa sen oikein, minulla on 100 dollaria Cauldren taskussa (yleisö sanoo ”ooi!” ja Adamus viheltää). Mitä tuomme shaumbroille auttamaan heitä murtautumaan läpi tästä gravitaatiopulmasta?

EVELINE: No, ensimmäiset sanat jotka tulivat mieleen, yllättivät minut, koska ne ärsyttäisivät normaalisti minua, eli ”vain päästä siitä irti”.

ADAMUS: ”Päästä siitä irti”, okei.

EVELINE: Mutta ajattelen sitä tavallaan väistämisenä/sivuaskeleena.

ADAMUS: Aivan. Taistella sen kanssa?

EVELINE: Ei!

ADAMUS: Ei, hyvä. Se ei toimi.

EVELINE: Ei lainkaan. Mutta se mitä oli tavallaan muotoutumassa – joten toivon, että voin tarttua siihen seisoessani tässä – oli ”tee jotain uutta, jotain odottamatonta”.

ADAMUS: Okei, anna minulle jokin esimerkki.

EVELINE: Jo useita vuosia, siitä lähtien kun jätin urani, olen yrittänyt löytää jotain, mitä haluan tehdä, mistä nautin ja mistä ansaitsen myös rahaa.

ADAMUS: Mm hmm. Mitä teit ennen?

EVELINE: Olin koulutukseltani lakimies. Olin yliopistomaailmassa. Siis opetin ja tein tutkimusta aiemmin.

ADAMUS: Okei. Hyvin fiksu, eikö vain?

EVELINE: (naureskellen) Joo, ilmeisesti vähän käyrien ulkopuolella.

ADAMUS: Joo. Se voi toimia hyväksesi. Se voi toimia myös sinua vastaan.

EVELINE: Joo, äänet päässäni ovat kakofoniaa, jota olen yrittänyt … (hän huokaisee)

ADAMUS: Joo. Siis mitä teet? Minkä työkalun keksisit taululle shaumbroille, ”tehdä jotain erilaista”?

EVELINE: Hiljattain aloin tehdä jotain, mihin ei liittynyt rahaa, ja se tuntuu yllättävän hyvältä, ja se tuntuu saavan minut ulos rahapelistä.

ADAMUS: Mm hmm. Okei.

EVELINE: Ja niin mietin, että kenties gravitaatio on erityisen läsnä elämämme tietyissä osissa, kuten ehkä videopelit tai televisio.

ADAMUS: Aivan.

EVELINE: Asioissa joissa tuntuu todella olevan imua. Ja minulle raha kai tuntuu siltä, että siinä on imua, tai ainakin osittain siinä, miten käsittelemme rahaa, on imua.

ADAMUS: Voi, valtavasti. Valtava määrä, joo.

EVELINE: Siis, jos en ole siinä, en tunne tuota imua.

ADAMUS: Okei. Mikä olisi esimerkki, ettei ole siinä?

EVELINE: Siis, olen alkanut antaa ilmaisia halauksia.

ADAMUS: Ilmaisia halauksia? Okei.

EVELINE: Joo. Maalasin kivan kyltin, jossa sanotaan: ”Ilmaisia halauksia”, ja olen mennyt eri paikkoihin.

ADAMUS: Onko sinut pidätetty? (He naureskelevat)

EVELINE: Ei, mutta vartija on pyytänyt minua kerran lähtemään.

ADAMUS: Ai, oikeasti?!

EVELINE: Kyllä (hän naureskelee).

ADAMUS: Missä se oli?

EVELINE: Koska sieluni tuntui yllyttävän minua tekemään tätä sairaaloissa, ja epäröin vähän.

ADAMUS: Aivan, aivan.

EVELINE: Se oli kuin: ”Oikeasti? Haluat minun menevän seisomaan sairaalan aulaan kylttini kanssa.”

ADAMUS: Aivan, aivan.

EVELINE: Mutta siinä oli myös tavallaan tolkkua, koska hoksasin, että ihmiset siellä voisivat oikeasti tarvita sitä.

ADAMUS: Kyllä.

EVELINE: Niinpä tein sen. Ja hetken kuluttua huomasin, että vartija hermostui.

ADAMUS: Se kuulostaa hauskalta.

EVELINE: Se oli!

ADAMUS: Tavallaan puolihullun hauskaa.

EVELINE: Se oli, joo. Se oikeasti oli. Ja ihmisten reaktiot olivat uskomattomia. Ja se tuntuu paljon tasapainoisemmalta energiavaihdolta, kuin tehdä jotain ja saada palkkaa siitä.

ADAMUS: Kyllä. Miten olisi ”ilmaisia halauksia”, ja sitten alanurkassa ”pusut dollarin”? (Vähän naureskelua) Emme mene sen pidemmälle.

EVELINE: Ei, kiitos. Se on rajajuttu, enkä aio … (hän kikattaa)

ADAMUS: Tarkoitan, että se on itse asiassa upeaa. Se on huvittavaa, se on hullua, ja se uhmaa gravitaatiota. Se sanoo: ”En jää jumiin siihen, etten voi antaa ilmaisia halauksia.” Oletko kokeillut sitä lentokentällä?

EVELINE: Joo, haluan kokeilla. Aion tehdä sen. Täällä kaikki oli vain liian hektistä.

ADAMUS: Aivan.

EVELINE: Mutta viime viikolla olin Pariisissa, ja tein sitä Notre Damen edessä.

ADAMUS: Ai, hyvä. Joo, joo.

EVELINE: Se oli hauskaa (hän kikattaa).

ADAMUS: Montako halausta annoit?

EVELINE: Se oli itse asiassa ainoa kerta, kun laskin, koska en ole laskenut. Koska minulle kyse ei ole määrästä. Mutta tyttäreni oli kanssani ja pyysi: ”Voitko laskea tänään, äiskä?” Ja luulen, että se oli 13 ihmistä noin 20 minuutissa.

ADAMUS: Vau. Vau! Se on kiehtovaa. Mitä opit tuosta kokemuksesta?

EVELINE: Ensinnäkin, ettei kyse ole määrästä. Kyse on seisomisestani siinä.

ADAMUS: Kyllä.

EVELINE: On ollut yksi kerta, jolloin kukaan ei reagoinut, ja oivalsin, etten välitä siitä. Ja se oli iso juttu minulle.

ADAMUS: Aivan. Tarkoitan, että joillekin ihmisille se on vähän outoa – joku seisomassa siinä kyltin kanssa – koska he luulevat, että heidät ryöstetään ja hakataan (Eveline naureskelee). Annat heille halauksen ja – viuh, viuh! – sinulla on lompakko.

EVELINE: Joo, tai että kerjään, tai se on jonkinlainen protestikyltti.

ADAMUS: Aivan, aivan, joo. Oliko sinulla jokin kiva kyltti vai pelkästään karu pahvikyltti?

EVELINE: Nyt kun matkustan, minulla on vähän enemmän ”matkaversio”.

ADAMUS: Aivan, aivan.

EVELINE: Piirsin kuitenkin muutaman kivan asian siihen. Kotona minulla on sellainen, joka on maalattu kauniilla väreillä. Mutta rakastan katsella ihmisten reaktioita.

ADAMUS: Joo. Voi, se on varmaan kiehtovaa. Ja asian ydin on, että kaikki haluavat sitä, mutta sitten heidän gravitaationsa, heidän epäilyksensä, tulevat mukaan: ”Mikä … onko tämä joku ”uskis”, jokin uskovainen kaheli, joka seisoo siinä, Jehovan todistaja. Ilmaisia halauksia? Mutta ei verta.” Ja sitten he ihmettelevät, ja heidän omat juttunsa laukaistaan. Mutta tiedätkö mitä: kaikki haluavat sitä oikeasti.

EVELINE: Ja on ainakin mielenkiintoisia keskusteluja, koska tuo vartija tuli kertomaan minulle, että se oli ei-toivottua sairaalassa (he naureskelevat).

ADAMUS: Miten kiva tapa ilmaista se!

EVELINE: Kysyin häneltä: ”Ajatteletko sinä niin, vai ajatteleeko pomosi niin? Ja jos pomosi ajattelee niin, miksi hän ei käy tätä keskustelua kanssani?”

ADAMUS: ”Voisinko halata pomoasi?” Aivan.

EVELINE: No, päädyin jossain kohtaa halaamaan poliisia. Se oli hauskaa (hän naureskelee).

ADAMUS: Joo, joo. Mutta – Cauldre kertoo minulle tämän: ”Tämä voisi olla superhitti sosiaalisessa mediassa.” Kokemus, että menee ulos kylttinsä kanssa ja katselee reaktioita. Jotkut ihmiset ajattelevat: ”Huh, mikä sekopää.” Toiset ihmiset tarvitsevat kipeästi halausta. Kaikki oikeasti haluavat halauksen.

EVELINE: Joo.

ADAMUS: Upeaa. Voi, jatka sitä.

EVELINE: Olisiko Cauldrelle ok, jos antaisin sinulle halauksen?

ADAMUS: Varmasti. Halaa kuitenkin myös häntä (Adamus naureskelee).

EVELINE: No, se on hänen kehonsa. En halua olettaa mitään.

ADAMUS: Teemme … Tule tänne näyttämölle.

EVELINE: Voi pojat, kiitos.

ADAMUS: Katsomme, miten …. Okei, sinä esität roolia, jossa seisot siinä kylttisi kanssa. Minä esitän ihmistä, joka kulkee kadulla yhtenä päivänä ohi (vähän naureskelua, kun Adamus alkaa näytellä rooliaan, näkee Evelinen kyltin ja halaa häntä; yleisö sanoo ”oooiii” ja vähän taputuksia).

EVELINE: Kiitos.

ADAMUS: Olet hyvä halaaja. Kävitkö halauskoulun?

EVELINE: Kyllä! Omani.

ADAMUS: Se on taito. Halaaminen on taito. Kyse on siitä, voitko olla tuossa hetkessä ja vain avautua. Se ei ole vain fyysinen asia, vaan kyse on siitä, voiko siirtää energiaa tuolla hetkellä. Ja sinä teit sen, joo.

EVELINE: Kiitos kaikesta.

ADAMUS: Voi, arvostan sitä (joku huutaa ”pusu dollarilla!”) Pusu dollarilla! (Adamus naureskelee) Okei, yksi vielä. Yksi vielä. Ole hyvä, Andy.

ANDY: Huumorintaju.

ADAMUS: Huumorintaju. Se auttaa (Linda taputtaa, ja muutama liittyy mukaan).

ANDY: Minulla on ollut paljon tuuria asioiden laittamisessa leikiksi.

ADAMUS: Joo, se toimii.

ANDY: Se toimii, koska ihmiset tekevät typeriä asioita. Itseni mukaan luettuna.

ADAMUS: Todellakin.

ANDY: Mutta jos on hyvä huumorintaju ja pystyy nauramaan vaikka katkenneen jalan tai minkä tahansa kanssa, se todella auttaa keventämään asioita.

ADAMUS: Erityisesti, silloin kun voi olla huumoria itsestä, ihmiset rakastavat sitä. Ei itsen vähättelyä, vaan kykyä nauraa omille heikkouksille: ”Olen ihminen, nauretaan sille”, koska muuten tulee vakavaksi ja voi tuntea tuon gravitaation. Tulee liian vakavaksi itsensä kanssa, ja voi tuntea sen imevän sisään. Nauraa, ja se usein avautuu.

ANDY: Joo, minulla on ollut hyvää tuuria siinä.

ADAMUS: Joo, joo. Ja arvostavatko ihmiset ympärilläsi tätä huumorintajua?

ANDY: Jotkut arvostavat. Jotkut eivät todellakaan.

ADAMUS: Jotkut eivät. Entä kumppanisi?

ANDY: No, hän alkaa tottua siihen (hän nauraa).

ADAMUS: Miten kauan se on ollut?

ANDY: Mikä?

ADAMUS: Miten kauan olet ollut tämän kumppanin kanssa?

ANDY: Neljäkymmentäseitsemän vuotta (naurua).

ADAMUS: (Adamus nauraa) Ja hän alkaa tottua siihen?! Se on huvittavaa. Se on huvittavaa, joo!

ANDY: Joo!

ADAMUS: Miten kauan luulet, että kestää, ennen kuin hän hyväksyy sen täysin?

ANDY: No, se on käynyt mielessäni.

ADAMUS: Joo!

ANDY: Tarkoitan, muuttuuko itse asiassa joku muu. Kuka ties.

ADAMUS: Mitä jos tekisit jekun hänelle, ja viikkoon sinulla ei olisi lainkaan huumorintajua?

ANDY: Ai.

ADAMUS: Naama vakavana. Ei mitään huvittavaa.

ANDY: Se olisi kuin ennen vanhaan, kun pyöritin yritystä ja teimme kaikkia vakavia juttuja.

ADAMUS: Aivan, aivan.

ANDY: Kai voisin kokeilla sitä. En tiedä, pystyisinkö siihen.

ADAMUS: En usko, että pystyisit. Luulen, että kestäisit jotain tunnin ja sitten repsahtaisit.

ANDY: Joo. Luulen, että olen siitä ohi.

ADAMUS: Joo. Kyllä, huumori on hyvä kohta. Itse asiassa kaikki ovat hyviä täällä taululla. Muuten, kiitos.

ANDY: Kiitos.

ADAMUS: Nämä kaikki ovat hyviä täällä taululla. Ja oikeasti pohdin sitä, ja keskustelin siitä joidenkin ylösnousseiden mestareiden kanssa, ja vietin paljon aikaa kurkistellen teitä, ja katsellen. Mitä teemme? Mitä teemme, mikä – nämä kaikki ovat hyvä – ei saa meitä vielä enemmän jumiin? Mitä teemme, mikä on yksinkertaista ja tehokasta? Mikä ei muutu mentaaliseksi? Mikä ei ole vain uusi harjoitus?

Muuten, olen yllättynyt, ettei hengittäminen ole täällä. Hengittäminen on hyvä työkalu. Näissä kaikissa on järkeä. Mutta kävin läpi samanlaisen luettelon kuin tämä, luultavasti minulla oli kymmenen kertaa enemmän kohtia siinä. Ja löysin häiriötekijän monista niistä, vikaa joistain niistä, ja enemmän tällaisen juoksuhiekkatyyppisen gravitaatioilmiön joistain.

Miten murtaudumme läpi yksinkertaisesti, helposti, ajattelematta, uurastamatta missään niistä, joutumatta – Cauldre ei halua minun sanovan sitä – ”mielen nussimispeleihin”, kuten luottamus. ”Voi, luotan itseeni.” Ja silloin sanotte vain: ”En luota itseeni, ja menen vain syvemmälle gravitaatioon. Kyllä, oikeasti luotan itseeni. Haluan luottaa itseeni.” Ja gravitaatio sanoo: ”Haa! Et luota, ethän? Kas, anna minun auttaa sinua. Anna minun laittaa sinut vielä enemmän laatikkoon, ja sitten saan sinut todella turhautumaan siihen.” Huumori on hyvä asia, mutta voitteko olla aina vitsikäs? No, sinä voit, Andy.

Mutta todella stressasin tästä. Luulen, että se oli yksi suurimmista haasteista, joka minulla on todennäköisesti ollut sitten joidenkin mysteerikoulujen. Mitä teemme? Miten pääsemme tästä läpi? Ja haluan siitä niin yksinkertaisen, niin helpon, että se on vain, kuin levittäisitte siipenne ja nousisitte korkeuksiin kauniilla ilmavirtauksella. Tarkoitan, että se on niin helppo.

Adamuksen ratkaisu

Ja sitten se juolahti mieleeni. Vastaus oli jo siinä. Olin kirjoittanut siitä satoja vuosia sitten kirjassani Koneiden aika. Se oli ihan siinä. Ja ajattelette itseksenne: ”No, olet ylösnoussut mestari. Eikö sinun olisi pitänyt tietää se heti?” Joo, mutta olin myös ihminen, joten raahaan jotain siitä mukanani joskus.  Mutta oivalsin, että se on aivan siinä.

Selasin – minulla ei ollut käsikirjoitusta, mutta tavallaan kävin läpi kuvitteellisia sivuja: siinä. Se oli siinä – kirjassani sivulla 357, ja se sanottiin siinä. En voinut uskoa sitä. Se oli ollut siinä koko ajan. Se oli hyvin helppo, ja niin helppo kuin … ja saattaisitte nauraa, tai Andy saattaisi nauraa … musiikki.

Musiikki! Ajattelin itsekseni: ”Se on siinä.”

Ei mikä tahansa musiikki. Tarkoitan, että musiikki on hyvä asia, mutta sellainen kama joka ei ole sopivassa harmoniassa kanssanne, ei juuri auta. Mutta jotain kaunista musiikkia, ja oivalsin musiikin merkityksen elämässäni – menneisyydessäni St. Germaininia soitin monia, monia instrumentteja, ja olin taitava melkein kaikissa niissä.

Musiikki on yleensä ei-mentaalista kuuntelijalle. Kuuntelette jotain kaunista musiikkia, ja se vie teidät tiheän gravitaation läpi paremmin kuin mikään. Se on ei-mentaalista. Teidän ei tarvitse tehdä työtä siihen. Teidän ei tarvitse ”mantrata” sitä. Se ei ole harjoitus. Oikean musiikin kera teidän sallitaan mennä suoraan vanhan gravitaation läpi aerotheoniin, virtaan, sisään ja ulos gravitaatiossa, avautuen antamaan sen, mitä on kutsuttu pimeäksi aineeksi, palvella teitä, tuon gravitaation toisen puolen. Niin yksinkertaista – musiikki.

Taas kerran, ei mitä tahansa musiikkia. Sen täytyy olla todella sopivaa teille, ja parasta musiikkia olisi se, mikä on shaumbran kirjoittamaa ja esittämää. Eikä tekoälyllä parannettua musiikkia, koska se lisää gravitaatiota. Ja on jotain kaunista musiikkia, jota ehkä rakastatte. Ja olen varma, että teillä on ollut tuo kokemus. Istutte vain kuuntelemassa jotain musiikkia, ja tunnette itseänne kuljetettavan.

Mutta mitä jos loisimme shaumbra-muusikkojen kanssa sopivaa aerotheon-musiikkia? Kuuntelette sitä aina silloin tällöin. Teillä ei tarvitse olla mitään aikataulua. Teidän ei tarvitse tehdä työtä siihen. Ehkä hengittelette vähän sen kera, ja sallitte. (Klikkaa tästä lisätietoa tästä projektista.)

Rakastan musiikkia, koska kuuntelijalle se ei ole mentaalista. Sanat ovat rajoittuneita. Sanat ovat hyvin, hyvin rajoittuneita. Musiikki voi avata teidät ja kuljettaa teitä. Siis, mitä jos ryhdymme siihen shaumbrojen, kenties shaumbra-muusikkojen kanssa, ja teemme sitä. Mutta siinä täytyy olla juuri oikea kosketus, juuri oikea kosketus, ja käytetään sitä.

Menemme esimerkkiin siitä nyt merabhissamme. Tämä ei ole shaumbran tekemää musiikkia, mutta kenties voitte tuntea, kun menemme siihen, miten musiikki voi auttaa teitä laajentumaan tuon tiheän, tiheän gravitaation yli, joka on yksisuuntaista gravitaatiota ja jota olette kokeneet koko elämänne.

Gravitaation koko skaala -merabh

Laitetaan musiikkia nyt. Ja taas kerran, tämä ei ole shaumbran luomaa musiikkia, mutta se antaa teille maistiaisen siitä.

(Musiikki alkaa)

Vedetään kunnolla syvään henkeä.

Tämä on gravitaation yli menemisen vuosi, tuon asian yli jota on monissa ongelmissa ja joka on estänyt monia teistä oivaltamasta, miten suuri oikeasti olette.

Kun kuuntelette musiikkia, se voi olla monumentaalista, kokemuksellista, ja voitte ratsastaa tuolla musiikilla. Voitta kellua sen mukana.

Vedä kunnolla syvään henkeä siihen.

(Pitkä tauko)

En puhu paljon tässä, koska haluan teidän vain kokevan sen. Laitetaan musiikki täysille.

(Pitkä tauko)

Sinun ei tarvitse tehdä mitään.

(Tauko)

Aerotheon, tuo gravitaation toinen puoli, on jo siinä.

(Tauko)

Hassu asia tapahtuu vain kuunnellessa kaunista musiikkia. Yhtäkkiä tulee tietoisuuteesi: ”Gravitaatiossa on paljon enemmän.”

(Tauko)

Gravitaatio joka pitää asiat koossa, ja gravitaatio joka avaa.

(Tauko)

Gravitaatio joka on pitänyt monet ongelmat elämässäsi hyvin paikoillaan, hyvin tiiviinä.

(Tauko)

Mutta samaan aikaan on sen toinen puoli – laajentava, avaava. Tämä on gravitaation luonnollinen rooli.

Valo ei halua koskaan aiheuttaa vain yksisuuntaista gravitaatiota sinulle. Se ei halua koskaan tukahduttaa sinua. Se sisältää, valosi sisältää, tämän gravitaation toisen puolen – aerotheon, avoimuus.

Se ei ole myöskään istumista kuuntelemassa musiikkia ja fokusoitumista ongelmiisi, koska sinun ei kannata tehdä sitä. Se on vain itsesi päästämistä kokemukseen gravitaatiosta, joka toimii kaikkiin suuntiin. Gravitaatio joka yhdistää, pitää asioita yhdessä, ja toinen puoli, aerotheon, joka avaa, joka laajentaa.

Ja tuossa aerotheonissa se myös transformoituu. Voit ottaa jonkin ongelman, jota pidettiin gravitaatiossa hyvin pitkään, ja tuoda nyt sen ohi siitä. Ja kauneus on siinä, että sinun täytyy vain kuunnella.

Musiikilla on siivet. Koska se ei ole mentaalista, et ajattele. Ainoastaan koet. Sillä on siivet, ja se avaa tuon verhon.

Voisitko kuvitella jotain näin yksinkertaista?

Sinun ei tarvitse tulla filosofiseksi. Sinulla ei tarvitse olla kuunteluaikataulua. Vedät vain syvään henkeä ja sallit, annat musiikin kuljettaa sinut oivallukseen täydestä gravitaatiosta, gravitaation koko skaalasta.

Vedä syvään henkeä ja vain kuuntele hetki. Anna itsesi kokea gravitaation koko skaala.

(Pitkä tauko)

Rakastan sitä, koska se on täysin luonnollista. Tarkoitan, että se on jo siinä. Meidän ei tarvitse luoda tai rakentaa gravitaation toista puolta. Emme yritä murtautua ulos. Sallimme ainoastaan musiikin kautta palaamisen gravitaation koko skaalaan.

Se oli siinä, sivulla 357 kirjassani. Hmm. Toivon, että olisi tiennyt sen noin kymmenen vuotta sitten. Se olisi säästänyt teiltä, kaverit, paljon vaivaa, eikö totta? Ja kiva asia on, ettei teidän tarvitse tehdä työtä siihen.

Musiikki on ensinnäkin kaunista. Se on hyvin kaunista energian käyttöä.

Musiikki menee muihin ulottuvuuksiin helposti. Se vain virtaa helposti muihin ulottuvuuksiin.

Sanat eivät. Sanat jäävät jumiin tähän ulottuvuuteen. Mutta musiikki virtaa. Ja voit ratsastaa tuolla musiikilla, ja antaa sen kantaa sinut gravitaation koko skaalaan.

(Tauko)

Parasta – aivan parasta – musiikkia on shaumbrojen tekemä.

Työstämme tätä. Työskentelemme niiden muusikoiden kanssa, jotka ovat ehkä kiinnostuneita osallistumaan ja luomaan kaunista musiikkia, joka sallii teidän tulla takaisin kokemukseen gravitaation koko skaalasta.

Gravitaatio, voima jota fyysikot eivät oikeastaan ymmärrä. Se on yksi hämmästyttävimmistä dynamiikoista. Mutta sillä on kaksi puolta. Se ei vain pidä asioita koossa. Se myös avaa asiat.

Aina kun valo aloittaa matkansa palvelemaan teitä, luomaan luomuksianne, tuo gravitaatioelementti tekee sen kaiken mahdolliseksi. Mutta gravitaatio, joka toimii kumpaankin suuntaan.

Tunne taas hetki, ratsasta tällä musiikilla ja tunne gravitaation koko skaala. Se on aina ollut siinä.

(Tauko)

Vedetään kunnolla syvään henkeä yhdessä.

2024 – muu maailma fokusoituu tekoälyyn. Me valitsemme hieman eri polun. Tulemme gravitaation koko skaalaan elämässänne. Ei teoriana, vaan elämässänne. Ja sitten se tuo meidät Rakkauteen 2.0. Ne työskentelevät käsi kädessä.

Puhumme enemmän tästä täyden gravitaatioskaalan musiikista. Puhumme enemmän siitä. Älä tee siitä harjoitusta. Oivalla vain, että voit kuunnella ja nousta korkeuksiin.

Vedetään kunnolla syvään henkeä yhdessä. Gravitaation koko skaala. Se joka tuo asiat yhteen, se joka sallii laajentumisen.

Tämän myötä muistakaa, että kaikki on hyvin koko luomakunnassa.

Minä olen täysivaltaisen alueen Adamus. Kiitos.

 Valaiseminen-sarja

SHOUD 4

Adamus St. Germainia kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)

6.1.2024

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.

Tervetuloa, rakkaat shaumbrat. Tervetuloa, kaikki täällä. Tervetuloa, kaikki verkossa.

Tässä sitä ollaan vuodessa 2024. 2024 – teen muutaman ennustuksen heti kärkeen. Se on isoin vuosi ikinä. Niin on melko helppoa sanoa, kun joka vuosi tulee vähän isommaksi, mutta tästä vuodesta tulee todella iso – todella iso – ja haluan teidän olevan valmis siihen. Maailmasta tulee hullumpi paikka elää kuin ikinä. Teitä kohti tulee voimia joka puolelta. Joka puolelta. On hyvin helppoa jäädä kiinni tuohon draamaan, noihin jumiutuneihin energioihin, tuohon vihaan ja muutokseen.

Voi, planeetta on kaunis ja on upeita ihmisiä, mutta he käyvät paljon läpi tällä hetkellä. Te, ihmiskunta, olette hyvin matkalla seuraavaan ihmislajiin – evoluutiota tapahtuu henkeäsalpaavalla vauhdilla.

Puhumme tänään siitä, miten planeetta menee yhteen suuntaan ja miten te toivottavasti menette vähän eri suuntaan, eikä se ole kovin vaikeaa. Se ei oikeasti ole kovin vaikeaa. Se vaatii vähän sallimista, vähän hengittämistä ja muutamia muita asioita, joista puhumme tänään, mutta juuri nyt, vedetään syvään henkeä vuoteen 2024. Olen iloinen, että selvisitte. Olen iloinen, että olette täällä.

Meillä on joitain Ylösnousseiden mestareiden klubilla, ja joitain jotka eivät päässeet ihan niin pitkälle, ja he tavallaan katuvat, etteivät jääneet. Ne shaumbrat, jotka eivät jääneet. He katuvat, etteivät ole täällä näissä tuoleissa, eivät ole osa tätä ryhmää. Ja kyllä, on todella hullua toisinaan, ja ihmettelette, pystyttekö selviytymään siitä. Mutta ottakaa se heiltä, kun he sanovat, että he oikeasti toivovat, että olisivat täällä, olisivat kestäneet ja osallistuisivat siihen, mitä teemme.

2024 – lohikäärmeen vuosi. Sen pitäisi kertoa teille jotain heti paikalla. Tarkoitan, että se on tälle planeetalle. Se ei ole teidän lohikäärmeenne. Teillä on oma lohikäärmeenne, jota olette käsitelleet, ja toivottavasti olette havainneet, että tuo lohikäärme, tuo kaunis lohikäärme, ei ole täällä itse asiassa repimässä teitä kappaleiksi. Se on täällä palvelemassa teitä. Se on täällä tuomassa esiin vanhan mönjän. Joo, sitä on kerroksia ja kerroksia, mutta se on täällä auttamassa teitä ja siitä voi tulla paras ystävänne. Itse asiassa se on kuin todellisen Merlinin pieni koira, hänen kanssaan koko ajan. Lohikäärme on upea asia. Siis on Lohikäärmeen vuosi kiinalaisessa kalenterissa.

Tekoälyn vuosi (ihmiskunnalla)

Planeetan osalta kutsun sitä AI-vuodeksi, tekoälyn vuodeksi.

Tekoälyllä on tavallaan mielenkiintoinen tarina. Voi, sitä on ollut jokseenkin yhtä pitkään kuin tietokoneita, modernilla aikakaudellanne 50, 60, 70 vuotta. Ja ensin tekoälyä pidettiin scifi-vitsinä, varsinaisena vitsinä. Jotkut tutkivat sitä, työstivät sitä, mutta heidät jätettiin tavallaan akateemisen maailman takahuoneisiin. Heitä pidettiin joukkona sekopäitä, jotka puhuvat tekoälystä, roboteista ja noista tietokoneista, joilla oli yli-, yli-, yliluonnollisia kykyjä. Sitä pidettiin tavallaan vitsinä.

Oikeastaan vielä viimeisenä 10, 15 vuotena tutkijoiden oli hyvin vaikea löytää rahoitusta tekoälyprojekteilleen. Sitä pidettiin oikeasti tavallaan haaveilutyyppisenä asiana. Oikeastaan vasta parina viime vuotena alettiin oivaltaa, ettei se ole vitsi. Se on totta, ja erityisesti kun Mooren laki – tämä laki joka sanoo, että tietokoneiden laskentavoima tuplaantuu joka vuosi, itse asiassa 18 kuukaudessa, ja hinta puolittuu joka vuosi – kun kaikki tämä tapahtui, alettiin oivaltaa: ”Hetkinen, siinä on oikeasti jotain.”

Noin vuosi sitten, vähän yli vuosi sitten, ilmestyi tämä asia tai tämä ilmiö – ChatGPT. Olette luultavasti kuulleet siitä. Olette luultavasti kommunikoineet sen kanssa: ”ChatGPT, kerro minulle, miten ihana olen” (Adamus naureskelee), ja leikkineet sillä vähän. Tiedän, että monet shaumbrat ovat tehneet niin. Se on kiehtovaa.

Kukaan – melkein kukaan – ei ennustanut, että sen tyyppistä tekoälyä olisi täällä nyt käytettävissä. Puhuttiin kenties viidestä vuodesta, kymmenestä vuodesta, ja yhtäkkiä vähän yli vuosi sitten se ilmestyi, ja erittäin lyhyessä ajassa sai 100 miljoonaa tilaajaa – muutamassa kuukaudessa. Ennenkuulumatonta. Olemme nyt virallisesti tekoälyn ajassa, tekoälyn vuodessa, tällä planeetalla. Joo, sitä on ollut vähän pidempään, mutta tässä kohtaa se todella alkaa vaikuttaa. Tässä kohtaa alatte kuulla tekoälystä kyllästymiseen saakka, koko ajan.

Cauldre kirjoitti artikkelin siitä (Hoppe: ”AI-pesua”, Shaumbra-lehti 1/2024) ja puhui siitä, että tekoäly menee kaikkeen. Kuten voisimme nyt sanoa, että tämä on tekoälyllä parannettu nettilähetys. Se ei ole oikeasti tekoälyä, mutta voisimme sanoa niin. Mutta löydätte sitä kaikkialta. Tuo kapistus, joka Crashillä on kädessään tällä hetkellä. Mikä se on? Onko se kamera? Onko se pieni laatikko? Onko se …

CRASH: Kaikkea.

ADAMUS: Se on kaikkea, ja hän pitää sitä kädessään. Hän on vaihtanut suuren ja kalliin kameran tähän pieneen kapistukseen, joka ei ota ainoastaan kuvia, vaan soittaa myös musiikkia, viestittää hetkessä kenelle tahansa ympäri maailmaa, ja kaikkea siltä väliltä.

Siis tällä planeetalla on tekoälyn vuosi, se on luultavasti kaikkein suurin trendi. Puhumme siitä vähän lisää ProGnostissa, mutta sitä on kaikkialla kaikessa. Ja se on hyvä asia. Planeetta kehittyy hyvin nopealla tahdilla. Joidenkin on vaikea pysyä mukana. Cauldren artikkelin pointtiin Shaumbra-lehdessä: älkää harhautuko noista tekoälyn kiitävistä peileistä ja kaikista (houkuttelu)härpäkkeistä. Sitä ei ole vain tuotteissa, joita ostatte – tai sen sanotaan olevan tekoälyä. Syvimmillä tasoilla, aivan syvimmillä tasoilla, ympäri maailmaa hallituksilla, yrityksillä ja kaikilla muuttuu nyt yhtäkkiä fokus tekoälyssä.

Sanotaan, että mennään lokakuuhun 2022, aikaan ennen ChatGPT:tä. Tekoäly kehittyi, yritykset tavallaan puhuivat siitä. Se oli kahvipöytäkeskustelua: ”Hei, meidän täytyy katsoa oikeasti tätä tekoälyjuttua ja kenties olla siinä mukana.” Kun ChatGPT ilmestyi, yhtäkkiä hyvin monet yritykset, hallitukset ja organisaatiot pysähtyivät, laskivat yks plus yks ja sanoivat: ”Meidän täytyy lähteä mukaan tähän nyt, juuri nyt”, koska on kilpailumarkkinat. Täytyy olla tekoälyä voidakseen nopeasti ymmärtää asiakastaan, voidakseen kehittää uusia tuotteita, voidakseen kilpailla muiden kanssa. Jos ei ole tekoälyä, on periaatteessa ulkona hyvin monilla teollisuudenaloilla.

Annoin Crimson Circlelle itse asiassa varoituksen melkein neljä vuotta sitten. Sanoin: ”Pankaa asianne kuntoon, myös teknologia”, minkä he ovat tehneet, ja tekoälyä yhdistetään jo asioihin ja se jatkuu. Mutta siihen planeetta on menossa. Se ei ole scifiä. Se ei ole satua enää. Se ei ole mikään futuristinen asia. Se on tässä.

Tiedän, että jotkut teistä eivät pidä siitä. Sanotte: ”No, olemme täällä ollaksemme henkisiä, pyhiä mestareita”, tai mitä ikinä. Kyllä, mutta teidän on parempi ymmärtää. Teidän on parempi ymmärtää tekoälyn kyvyt ja mitä oikeasti tapahtuu. Se parantaa jokseenkin kaikkea elämässä, koulutuksesta lääketieteeseen ja lakiasioihin. Se tekee elämästä helpompaa monin, monin tavoin, mutta tekoälyssä on pelottava elementti. Pelottava elementti.

Menin hiljattain lukemaan uudestaan kirjaani, Koneiden aika. Minulla ei ollut itse asiassa kirjaa, jota luin – integroiduin vain takaisin siihen. Tuossa kirjassa matkustan tulevaisuuteen, tulen 1700-luvulta tähän aikaan, täsmälleen vuoteen 2020, ja olen ällikällä lyöty. Kaikilla on kulkiessaan tuo esine, joka Crashillä on kädessään, jota kutsuin kuvastimeksi. Se ei ole enää edes matkapuhelin. Miten kutsutte sitä? Laite, älypuhelin, mikä ikinä. Kaikki kävelevät katsoen kuvastimeensa. En voinut ymmärtää ensin, mitä helvettiä he oikein katsoivat. Ja sitten oivalsin, että se oli jokin yhteydenpitolaite, yhteys melkein kaikkeen.

Ja kun tavallaan palasin uudestaan kirjaani, oivalsin, että se aiheutti myös paljon häiriöitä. Siitä on paljon hyötyä. Tarkoitan, että katselin ihmisiä, jotka käyttivät puhelimiaan. Kun olin matkustanut ajan halki, katselin heidän käyttävän laitteitaan, ja heillä oli pieniä juttuja korvissaan ja he kuuntelivat musiikkia, paskaa musiikkia, mutta he kuuntelivat musiikkia. Olin hämmästynyt siitä, mitä se voi tehdä, ja ajattelin, mihin tulevaisuus menisi tämän myötä.

Jos tilanne ei olisi tasapainossa, ja se laitettaisiin ns. suhteellisen tiedostamattomien ihmisten käsiin, se olisi katastrofaalista tälle planeetalle. Ehdottomasti katastrofaalista, koska se joka kehittää ensimmäisen supertekoälyn – kuten sitä nyt kutsutaan – mutta tavallaan tekoälyn ”ison kihon”, voittaa tämän pelin, kontrolloi kaikkea.

Oivalsin myös tuolla hetkellä kirjassa, että tekoäly ei olisi mahdollista, se ei olisi mahdollista, jos ei olisi tietoisuutta. Sitä ei olisi täällä. Siis niiden täytyy tavallaan toimia yhdessä. Teknologia ei mene paljon pidemmälle, jos tietoisuus ei kasva ja laajene planeetalla. Teknologiaan tulee tietoinen lähestymistapa, jos planeetalla on riittävästi valoa.

Ja tuo kirja oli tavallaan mullistava. Se oli tärkeä kirja, koska siinä periaatteessa sanottiin, että ihmiskunta käy läpi tämän valtavan muutoksen ja planeetalla tarvitaan nyt valoa. Sitä ei sanottu pelottavalla tavalla, vaan onnellisella tavalla, hyvällä tavalla, mutta sitä tarvitaan ehdottomasti.

Tuossa kirjassa oli osuus, jossa käyn keskustelua jonkun kanssa, ja hän kysyy: ”No, miksi te enkeliolennot ette tuo kaikkea valoanne tänne alas? Miksi te kaverit ette istu siellä ylhäällä ja säteile,  säteile ja säteile meille?” Ja tavallaan sanon, että no, teemme niin paljon, kuin voimme, mutta täytyy olla saappaat maassa tehdäkseen varsinaisen työn. Täytyy olla täällä. Täytyy olla entisen verhon tällä puolella maadoittaakseen sen, integroidakseen sen, elääkseen sen ja säteilläkseen sitä täältä. Sieltä säteilemisestä on jonkin verran hyötyä, mutta täytyy olla täällä.

Tämä on tekoälyn vuosi. Satoja yrityksiä osallistuu nyt samanlaisiin asioihin, kuin ChatGPT. Tämä ei sisällä vielä edes tekoälysovelluksia taiteeseen, koneenrakennukseen, kaikille näille eri alueille, mm. armeija, rahoitus, valtionjohto, kaikki muu. Riippuu siitä, miten sitä halutaan katsoa. Se voisi olla äärimmäisen pelottavaa, hyvin, hyvin haurasta, mitä tekoälyllä voi tehdä. Tämä vuosi on käännekohta siinä. Se määrittää melko paljon, mihin suuntaan ja millä vauhdilla se etenee.

Siis sen lisäksi, mitä kuulette tekoälystä markkinoinnissa tai luette artikkeleita tai vastaavia asioita, on ehdottoman tärkeä vuosi. Se määrittää tämän hyvin, hyvin, hyvin tehokkaan työkalun vauhdin ja suunnan, jota voitaisiin käyttää myös palvelemaan ihmiskuntaa erittäin monin tavoin. Teidän olemisenne tällä planeetalla nyt on oleellista, eikä teidän tarvitse tehdä paljon. Teidän täytyy vain olla tavallaan tietoinen ja antaa valonne loistaa. Tämä on jatkuva teema, jota jatkuvasti toistan teille.

Olette täällä syystä. Ei kyse ole enää edes Oivaltamisestanne. Tarkoitan, että olette jo oivaltanut. Nyt vain oivallatte sen, että olette oivaltanut, ja jatketaan sitä, mitä olette tekemässä tällä planeetalla. On tekoälyn vuosi, ja kuulette siitä uudestaan ja uudestaan. Ei kulu päivääkään, jolloin ette kuule jotain tekoälystä – uutisista, tai puhutte muiden kanssa internetissä, tai mitä se onkin. Se on iso asia. Se on hyvin, hyvin iso asia.

Katsotaan niitä dollareita, joita kaadetaan nyt tekoälytutkimukseen ja -kehitykseen. Nimittäin tällä hetkellä se on maanvaltausta – maanvaltausta – koska on tämä täysin avoin alue nimeltään tekoälyteknologia. Kaikki haluavat napata osansa siitä nyt. Se on liian myöhäistä kahden, kolmen vuoden päästä. Nappaa nyt osasi. Löydä markkinarakosi noilta markkinoilta. Löydä erinomaisuutesi tietyllä sen osa-alueella. Nappaa se, ja pidä siitä kiinni.

Miljardeja ja miljardeja ja miljardeja ja miljardeja dollareita investoidaan tekoälyyn tällä hetkellä. Yritykset menettävät valtavia määriä rahaa, mutta ne eivät välitä, koska loppujen lopuksi kyse on tuon maapalan paaluttamisesta, joka on sinun vaikutusalasi, sinun alueesi. Sitten voit tehdä roppakaupalla rahaa sillä.

Mutta planeetalla on tekoälyn vuosi, ja Cauldre kritisoi minua. Hän sanoo: ”Voi, kuulostat niin pelottavalta.” Ei. Sen ei ole tarkoitus olla lainkaan pelottavaa. Se on uskomaton työkalu. Näemme evoluutiota ihmislajissa, joka ei ehkä ole enää biologinen 50 vuoden kuluttua. Ehkä ei ole enää biologiaa, tai on sen verran biologiaa, että se pitää teidät tyytyväisenä. Mutta sitä kaikkea tapahtuu suoraan silmienne edessä.

Olen järkyttynyt ja hämmästynyt siitä, miten moni ihminen ei oikeasti tajua sitä. Luulen, että monet heistä eivät kiinnitä vain huomiota. He kuulevat siitä, ja he ovat ilahtuneita, että heillä on uusi tekoälyllä parannettu auto tai tekoälyllä parannettu jääkaappi. Mikä se ylipäätään on? Tarkoitan, onko tuo jääkaappi fiksumpi kuin te? En tajua sitä. Mutta he ovat tietämättömiä, mitä oikeasti tapahtuu. Tarkoitan, että jos nousette kaiken tuon melun yläpuolelle ja katsotte, mitä planeetalla tapahtuu tällä hetkellä, se on iso, erittäin selkeä ”Vau!” Ei tarvitse olla filosofian tohtori tajutakseen sen. Se on valtava ”Vau!” teknologialle, joka vaikuttaa melkein kaikkeen elämässä.

Teidän ei tarvitse tietää mitään siitä, miten teknologia toimii. Teidän ei tarvitse tietää kaikki bittejä ja tavuja ja kaikkea sitä muuta. Teidän täytyy olla vain tietoinen, että planeetalla tapahtuu uusi energiadesign ja olette sen keskellä. Ette jumissa siinä, vaan olette täällä tänä aikana todistamassa sitä.

Viimeksi meillä on ollut mitään näin suurta silloin, kun Jeesus kulki tällä planeetalla (vähän naureskelua). Shaumbroille, ja vain shaumbroille, on … gravitaation vuosi. (Joku sanoo ”rakkaus”) Rakkauden myös. Pääsen siihen hetken kuluttua. Se on kuin: ”Kyllä, haluan rakkautta!” No, aloitamme gravitaatiosta, ja puhumme siitä tänään.

Gravitaation vuosi (shaumbroille)

On gravitaation vuosi, koska gravitaatio jonka olette tunteneet – fyysinen gravitaatio joka pitää asiat koossa - on hyvin väärin ymmärretty. Menemme fysiikkaan - olemme jo käsitelleet sitä keahakissa, joissain työpajoissa ja kokoontumisissa myös – ja se on hyvin väärin ymmärrettyä, ja siinä on hyvin paljon potentiaalia. Gravitaatio on se asia, joka voi antaa vapaata energiaa tälle planeetalle helposti. Helposti. Riittää jo tuuliturbiinit ja riittää jo aurinkopaneelit, jotka ovat parhaimmillaankin marginaalisia, mitä tulee vapaan energian tuottamiseen. Mutta gravitaatio voi tehdä sen. Se on helppoa.

Fyysikot ymmärtävät nyt gravitaation hyvin väärin, enkä tiedä miksi – tiedän tosiaankin miksi, mutta kiusoittelen – he eivät katso gravitaation mahdollisuuksia, miksi he ovat täysin huomaamatta niitä. He ovat enemmän tekemisissä sellaisten asioiden kanssa, kuin aika ja avaruus, ja tuon tyyppiset asiat, ja muut ulottuvuudet. Se alkaa gravitaatiossa. Mutta he eivät tarkastele sitä, koska gravitaatio hillitsee heitä (Linda naureskelee). Vakavasti sanottuna. He eivät tarkastele sitä, koska se rajoittaa heitä niin kovasti, etteivät he edes näe sitä.

Teemme tästä shaumbroille ”gravitaatio ja sen yli” -vuoden. Gravitaatio ja sen yli. Se on yksi kaikkein kauneimmista, eleganteimmista energiadesigneista. Ette ajattele niin, jos pudotatte vasaran jalallenne. Se sattuu, ja sanotte muutaman tosi ruman sanan, mutta gravitaatiolla on toinen puoli. On ensinnäkin ei-fyysinen gravitaatio, mutta on toinen puoli, joka ei sido asioita, vaan luo asioita. Gravitaatio on yksi luojan mahtavimmista työkaluista, ja menemme siihen. On gravitaation vuosi. Kyllästytte siihen, että sanon edes sanan ”gravitaatio”. Niinpä keksin toisen sanan. Mutta gravitaatio pitää koossa.

Ja sinun pointtiisi (aiemmin puhuneelle shaumbralle), on myös rakkauden vuosi. Jos opimme ylittämään gravitaation rajoittuneisuuden, sellaisena kuin se ymmärretään planeetalla nyt, jos opimme ylittämään sen, menemme todelliseen Rakkauteen 2.0, seuraavan tason rakkauteen. Mutta ette voi tehdä sitä, jos olette juuttuneet tähän gravitaation juoksuhiekkaan, tähän gravitaation ”puristuskammioon”.

Siis muulle maailmalle on lohikäärmeen vuosi, toisin sanoen asiat ovat hyvin häiritseviä. On tekoälyn vuosi, mikä aiheuttaa paljon häiriöitä. Älkää jääkö kiinni uutisiin. Olkaa tietoinen niistä, mutta älkää jääkö kiinni niiden draamaan. Koko uutistoimialan, ympäri maailmaa, täytyy käydä SES-kurssi (naurua). Sen oikeasti täytyy, koska uutiset on tehty joko aivopesemään joku – riippuen siitä, minkälaisessa maassa asuu - tai myymään draamaa. Myymään draamaa. Eikä uutisissa ole kovin paljon uutisia, jos todella kuuntelee niitä, ja usein ne ovat vääristyneitä. Mutta ne on tarkoitettu saamaan aikaan reaktio, tunne, tavallisesti pelkoa. Tavallisesti pelkoa.

Siis planeetalla on paljon draamaa tänä vuonna. Me menemme eri suuntaan. He menevät tänne fokusoituen isosti tekoälyyn ja näihin muihin ongelmiin, joita planeetta kohtaa, lohikäärmeen tullessa sisään. Me menemme vähän eri suuntaan. Puhumme gravitaatiosta ja lopulta rakkaudesta. Kuulostaa melko hyvältä vuodelta minusta. Kuulostaa melko hyvältä vuodelta.

Vedetään kunnolla syvään henkeä tämän myötä. Täysin eri tyyppisen vuoden myötä shaumbroille.

Kunnolla syvään henkeä.

Ja taas kerran, muistakaa, että valitsitte olla täällä nyt. Eikö se ole hauskaa? (Joku sanoo ”kyllä”, ja vähän naurua) Yksi ”kyllä”, ja kaikki muut näyttivät minulle keskisormea ­ ette voineet nähdä sitä kamerassa. Mutta se oikeasti on. Meidän täytyy vain mennä muutaman asian ohi, eivätkä ne ole oikeasti kovin vaikeita. Olen viettänyt paljon aikaa yksityiskirjastossani Ylösnousseiden mestareiden klubilla ja tarkastellut tätä kaikkea. Olen katsonut Taivaan ristin jälkeistä aikaa.

Taivaan risti 22.3. viime vuonna, melkein vuosi sitten. Taivaan risti, kaikki se työ mitä ulottuvuustyöntekijät tekivät aikakausien saatossa, mutta erityisesti muutaman viime vuosikymmenen, valmistellen tätä avautumista, joka tekisi paljon helpommaksi päästä käsiksi valoonne, jumaluuteenne, erityisesti tässä ulottuvuudessa. Avaten väyliä tekemään paljon, paljon helpommaksi päästä käsiksi siihen. Ja mitä sitten? Mitä sitten? Monet teistä eivät ole kovin tyytyväisiä tuloksiin tähän mennessä, ja olen katsonut sitä hyvin tarkkaan.

Mikä se juttu on? Teillä on tämä suuri aukko, eikä se ole sulkeutunut. Se on edelleen olemassa. Se on edelleen käytettävissä. Teillä on kaikki tämä potentiaali tuoda sisään valoa, tietoisuutta, miten sitä halutattekin kutsua. Ja oivalsin, että oli jotain, mikä todella aiheutti tätä kyvyttömyyttä soveltaa sitä omassa elämässänne. Mahtava teoria, kuulostaa upealta, meillä kaikilla oli hauskaa puhuessamme siitä viime vuonna – Taivaan risti ja Apokalypsi alkaa, ja voitte päästä paljon helpommin käsiksi valoon – ja sitten se tavallaan kuivui kokoon. Tavallaan lässähti. Hmm.

Katsoin sitä hyvin tarkkaan. Konsultoin muutamia muita Crimson Councilissa. Kuthumi, Tobias – meillä oli pitkiä keskusteluja siitä, ja sitten se oli, kuin yksi tuollainen hetki (lyöden kämmenellä otsaansa). Tiedän, että jotkut teistä ajattelevat: ”No, olet ylösnoussut mestari. Sinun pitäisi tietää kaikki.” Emme tiedä kaikkea. Emme halua tietää kaikkea. Voisitteko kuvitella sen taakan, jos tietäisitte kaiken tällä hetkellä? Voisitteko kuvitella? Se olisi kamalaa. Tiedämme sen, mitä meidän tarvitsee tietää, minkä haluamme tietää, hetkessä. Se on sitä. Emme kuljeskele tietäen kaiken kaikista ja kaikesta, mitä on koskaan ollut. Yäk! Se ei olisi kovin hauskaa. Tiedämme sen, mitä meidän tarvitsee tietää, siinä hetkellä kun meidän tarvitsee tietää se. Se on sitä.

Joka tapauksessa, katsoimme sitä ja sanoimme: ”Mitä siinä oikeasti tapahtuu? Miksi siinä on niin suuri haaste? Miksi on tämä shaumbra-kirous?” Puhuimme siitä viime kuussa. Sanoimme, että osa tuota kirousta on tunne, ettei ole valmis tai sen arvoinen. Mutta miksi, miksi, miksi? Miksi? Koska te haluatte olla valmis, eikö? Onko ketään, joka ei halua olla valmis? (Adamus naureskelee) Älkää lisätkö valoja. En halua nähdä. Hyvä. Mutta on arvoisuuden tai tiedostamisen puutetta. Mikä aiheuttaa kaiken tämän? No, se ei ole mikään salaliitto.

Salaliitot ovat hassuja. Salaliitot tarkoittaisivat, että jonkun täytyy välittää edes paskan verran teistä (Adamus naureskelee), eivätkä he oikeasti välitä. He eivät seuraile teitä. Ei ole avaruusaluksissa mitään pieniä miehiä, jotka yrittävät vallata kehonne. Muuten, se on tavallaan egopeliä. Mutta joka tapauksessa, takaisin pointtiin.

Ei ole suurta salaliittoa, joka toimii teitä vastaan. Katsomme sitä ja sanoimme: ”Mutta mitä tapahtuu?” Se on aivan siinä. Voimme nähdä sen. Se on ilmassa ympärillänne. Se on kehossanne. Se on kaikkialla ympärillänne – kaikki käytännön sovellukset elämäänne Taivaan rististä, tuosta valosta. Ulottuvuustyöntekijät ja ylösnousseet mestarit eivät olisi voineet ojentaa sitä teille paremmalla hopealautasella. Se on aivan siinä. Mitä tapahtuu? No, kävimme paljon keskusteluja ja lopulta oivalsimme, että se oli tämä vanha kunnon asia, tämä salamyhkäinen asia, tämä asia joka ei ole joskus edes tutkassanne – asia jota kutsutaan gravitaatioksi.

Gravitaatio

Gravitaatio oli voimakkaampaa, kuin kukaan meistä osasi koskaan odottaa. Gravitaatio on rakentunut aioneita. Se on jähmettynyt. Se on pitänyt asiat koossa, ja hyvin monet teistä todella haluavat murtautua sen läpi. Haluatte todella avautua. Katson todella energioitanne, ja jotkut teistä ovat vähän hermostuneita siitä, oletteko valmis siihen, mutta sisällänne on tuo suurempi ääni, joka sanoo: ”Totta helvetissä! Antaa tulla nyt.” Mikä pidättelee sitä? Gravitaatio. Gravitaatio.

No, se on hyvä asia, koska se on helpompi käsitellä kuin jotkin isot tunneongelmat, arvoisuuden puute, tai jokin sellainen. Gravitaation pystymme käsittelemään. Se ei ole iso juttu. Teemme sen tänään. Teidän avullanne murtaudumme tämän gravitaatioesteen läpi.

Siis kysymys teille. Linda mikrofonin kanssa, ja te kaikki mestarit annatte vastauksia.

Haluan teidän jakavan, jos olette valmis, jonkin ongelman elämässänne, jonka kanssa olette taistelleet, hapuilleet, kamppailleet – jotain elämässänne, jonka on luultavasti aiheuttanut tämä gravitaatiovoima, joka pitää sen tiukasti paikoillaan.

Ja ennen kuin annat mikrofonin, Linda, niin gravitaatio on mielenkiintoinen asia, ja todella tutkimme sitä tänä vuonna keahakissa ja myös shoudeissa. Mutta teillä on jokin ongelma elämässänne – mikä se sattuukin olemaan – ja alatte ajatella sitä. Ja monta kertaa keskustelumme täällä tuovat esiin näitä asioita. Mutta alatte ajatella sitä. Ja nyt yhtäkkiä se jähmettyy vielä lisää gravitaation vuoksi.

Sanotaan, että teillä on huono suhde, ja haluatte todella päästä pois. Mutta tietysti ihmisasioita tulee sisään: ”Mitä oikein teen? Miten selviydyn?” Pelkäätte hajottaa joitain vanhoja asioita, ja mitä enemmän ajattelette sitä, sitä raskaammaksi gravitaatio tulee.

Teillä on jokin terveysongelma, ja yhtäkkiä alatte huolestua. Menette lääkäriin, eikä hän sano mitään. Se on pahinta. Hän katsoo kaavioitaan ja sanoo: ”Hmm.” Ei sano mitään, ei kerro teille mitään. Nyt muodostuu gravitaatiota, ja se jähmettyy, ja nyt voitte vain ajatella: ”Mikä minussa on vikana? Miten voitan sen? Kenties minun pitäisi tehdä paljon valkoista valoa.” Valkoinen valo kerää gravitaatiota vielä lisää. Fokusoidutte tuohon tasapainottomuuteen. Jähmetätte sen. Kutsutte gravitaatiovoimia tekemään siitä vielä todellisempaa. Gravitaatio on vaikea paikka, konstikas paikka, kunnes opitte, miten siitä päästään pois.

Kun muutamana viime viikkona ajattelin ja tunsin sitä: ”Miten menemme tämän yli? Miten gravitaatio vaikuttaa siihen oikeasti?” oivalsin, että myös oma kokemukseni 100.000 vuodesta kristallivankilassani oli vain gravitaatiota. Mitä enemmän taistelin sitä vastaan, sitä enemmän olin sen vanki. Se on tavallaan kuin juoksuhiekkaa. Mitä enemmän pyristelet, sitä nopeammin vajoat. On intuitionvastaista vain olla siinä ja sanoa: ”Okei, vajoan hitaasti. Vajoan hitaasti. Miten pääsen pois?” Mutta jos alkaa pyristellä, jos fokusoituu siihen – humps! – suoraa pohjaan.

Teillä on jokin terveysongelma ja: ”Miten pääsen tästä yli? Miten … ?” Jotkut teistä myös tekevät sallimista, mutta tuotte itse asiassa lisää gravitaatiota, lisää tiheyttä, lisää tiivistymistä, ja sitten on todella vaikea päästä ulos. Ajattelette liikaa. Mieli on kuin iso gravitaatiomagneetti, ja se vetää kaiken sen yhteen ja pitää sen siinä, mutta mitä teillä on mielen lisäksi? Miten pääsette pois siitä?

Ja sitten yritätte, ja tuo gravitaatio melkein pilkkaa teitä. Alatte ajatella: ”No, sallin itseni olla mestari, ja nousen kaiken tämän yläpuolelle”, ja alatte tuntea tuon laajuuden, avautumisen ja helpotuksen. Ja aivan yhtäkkiä – pum! – gravitaatio tarttuu teistä kiinni ja vetää teidät suoraan takaisin. Suoraan takaisin. Sitten teistä tuntuu lyödyltä: ”Mitä teen? Mitä ovat vastaukset? Mitä ovat ratkaisut?” No, puhumme siitä tänään, mutta ensin haluaisin kuulla teiltä.

Jumiutuneet ongelmat

Mikä ongelma elämässänne on, jota ette ehkä oivaltaneet ennen kuin nyt – ongelma elämässänne, jossa tunnette jumittavanne ja josta haluatte päästä läpi? Linda, mikrofonin kanssa, kiitos.

Hei, Nancy. Ja sen täytyy koskea sinua. Se ei voi koskea ketään muuta.

NANCY: Kädet.

ADAMUS: Kädet?

NANCY: Minulla näyttää olevan useampi napsusormi, ja se tekee pianon soittamisesta hyvän vaikeaa.

ADAMUS: Joo, okei. Ja miten olet yrittänyt päästä tämän ongelman yli?

NANCY: En mitenkään.

ADAMUS: Et mitenkään, okei. Tyydytkö vain siihen?

NANCY: Ei.

ADAMUS: Ai.

NANCY: Kyllä ja ei.

ADAMUS: Onko se suurin ongelma elämässäsi?

NANCY: Ei.

ADAMUS: Mikä on suurin ongelma? Haluan (sensaatiomaisia) paljastuksia tässä.

NANCY: Häh?

ADAMUS: Haluan paljastuksia tässä (vähän naureskelua). Mennäänpä ytimeen.

NANCY: Asumme hyvin pienessä talossa.

ADAMUS: Niin.

NANCY: Haluaisimme olla unelmatalossamme.

ADAMUS: Okei. Miksi ette ole?

NANCY: Olemme ihmetelleet sitä.

ADAMUS: Niin minäkin ihmettelen. Mutta haluatko olla suuremmassa talossa?

NANCY: Kyllä!

ADAMUS: Okei. Oletko tarttunut koskaan puhelimeen, soittanut jollekin kiinteistövälittäjälle ja sanonut: ”Etsikää minulle suurempi talo”?

NANCY: Voi, hän tekee sitä päivittäin (viitaten edessään istuvaan tyttäreensä).

ADAMUS: Niin, ja kiinteistövälittäjä sanoo … ?

NANCY: Menemme katsomaan taloja.

ADAMUS: Joo, ja sitten sinä sanot: ”Voi, tämä on kiva iso talo”, ja?

NANCY: Sen ei tarvitse olla vain iso. Sen tarvitsee olla toimiva meille kahdelle.

ADAMUS: Okei, hyvä. Ja miltä se näyttää, tuo ”toimiva”? Omat päädyt talossa?

NANCY: Kyllä.

ADAMUS: Jep, okei.

NANCY: Tietyssä määrin.

ADAMUS: Iso piha? Ei pihaa? Kaksikerroksinen? Yksikerroksinen?

NANCY: Maaseudulla itse asiassa. Haluaisin olla hyvin maalla.

ADAMUS: Maaseudulla. Korvessa.

NANCY: Siis iso luonto on piha.

ADAMUS: Etkö halua asua suurkaupungissa kaiken tuon liikenteen, melun ja saasteen keskellä?

NANCY: Emme asu suurkaupungissa. Asumme pikkukaupungissa, ja se on erittäin ihana. Ja meillä on ihania naapureita.

ADAMUS: Miten kauan olette etsineet tätä uutta taloa?

NANCY: Hmm …

LISA (Nancyn tytär): Viisi vuotta.

ADAMUS: Viisi vuotta. Ihmiset hämmentävät minua. He oikeasti hämmentävät. Siis miksi ette ole siellä?

NANCY: (huokaisten) Emme ole oppineet ilmentämään sitä vielä.

ADAMUS: Miksi ette? Pysähdyn tässä.

NANCY: Luulen, että Lisan on pakko pidätellä meitä (hän naureskelee).

ADAMUS: Pysähdyn tässä. Rakkaat kuuntelijat, näettekö tuon ongelman tässä? Näettekö? Ja sen lisäksi menette tähän melkein mentaaliseen dialogiin – tai monologiin joskus – ja menette jatkuvasti syvemmälle ja syvemmälle ja syvemmälle, tekosyitä tekosyiden perään. Sinussa ei ole mitään vikaa. Halussasi olla mukavammassa asumistilanteessa ei ole mitään vikaa. Mutta arvioni on, tohtori Adamuksena sanon, että gravitaatio pidättelee sinua. On taloja. On yltäkylläisyyttä.

NANCY: Mutta emme juuri pidä niistä taloista, joita näemme.

ADAMUS: Kuvittele sitten talo, jonka haluat. Mutta gravitaatio imee sinut takaisin: ”Olemme jumissa tässä pienessä talossa.” Sillä on ilmiömäinen vaikutus. Olen hyvin innoissani gravitaatiosta tai sen yli menemisestä, koska se on suuri vapautuminen. Tiedän, että haluatte tätä, enkä epäile sitä. En sano, että järjestätte niin, että te ette saa sitä, jotta voitte olla tappiomielialassa ja saada jotain, mistä valittaa, ja kaikkea sitä muuta. Mennään sen yli. Teemme pientä … Teemme vähän taikuutta.

NANCY: Hyvä.

ADAMUS: Ja taikuus merkitsee ainoastaan, että te ette ymmärrä sitä. Taikuus on, mitä ette ymmärrä aivoillanne, kuitenkin se kaikki on siinä. Taikuus ylittää terveen järjen, mielen rajoitukset ja tietyt gravitaation rajoitukset. Se on taikuutta. Sitä on kaikkialla. Käytetään sitä. Meillä on työkalumme päivän loppuun mennessä, ja sitten kyse on vain sen ottamisesta käyttöön, sovelletusta metafysiikasta.

NANCY: Mahtavaa.

ADAMUS: Olen todella innoissani siitä, koska olen ollut vähän masent- … Olen juonut normaalia enemmän (vähän naureskelua).

LINDA: Köhöm!

ADAMUS: Olen ollut vähän masentunut viime aikoina. Juon teetä Ylösnousseiden mestareiden klubilla. Tobias on vähän juoppo. Hän juo paljon viiniä. Nimittäin Ylösnousseiden mestareiden klubilla meillä on paljon viinikellareita, ympäriinsä, ja niissä on parasta viiniä, mitä maailma voisi tarjota. Mutta näyttää siltä, että meidän tarvitsee aina tilata paljon enemmän (lisää naureskelua). Tuo Tobias. Ja luulen, että Kuthumi juo alkoholia toisinaan. Minä juon teetä.

Mutta se on todella huolestuttanut minua viime aikoina, mikä on tuo pidäke. Mikä on tuo asia? Ja on helppoa syyttää teitä ja sanoa: ”No, ette oikeasti halua sitä tarpeeksi”, ja plaa, plaa, plaa. Ja sitten oivalsin – kun todella tunsin noita energioita – ettei kyse ole lainkaan siitä. On tämä voima, tämä gravitaatiovoima, joka aiheuttaa paljon tukoksia.

Ja sitten aloimme puhua siitä – me Ylösnousseiden mestareiden klubilla. Miten murtaudutte läpi? Miten murtaudutte läpi? Saamme sen selville tänään, mutta siirrytäänpä seuraavaan.

LINDA: (kuiskaten) Okei.

ADAMUS: Minkä ongelman elämässäsi luulet lujittuneen paikoilleen tämän gravitaation vuoksi?

MARY: Ööö.

ADAMUS: Olet ystävien kanssa. Voit olla niin avoin, kuin haluat olla.

MARY: Sori. Huomioni oli muualla. Menin vähän ”Voi ei!” -tilaan. Siis, mikä toistuva ongelma minulla on?

ADAMUS: Joo. Minkä ongelman tunnet tukkeutuneen, minkä kanssa et pääse mihinkään, ja kenties olet yrittänyt ja taistellut sen kanssa, mutta se on vain jumissa?

MARY: Minusta tuntuu, että tavallaan menen sen yli.

ADAMUS: Okei, hyvä, Ei ongelmia?

MARY: No, elän edelleen ja-tilassa, joten joitain ongelmia tulee edelleen esiin, mutta päästin irti suhteesta ja …

ADAMUS: Ai. Miten se sujui?

MARY: No, se oli yllättävä nyrkinisku, mutta kun olin päässyt siitä läpi ja yli, oivalsin, että se oli ehdottomasti …

ADAMUS: Ajatteletko koskaan itseksesi: ”Voi luoja! Toivon, että olisin tehnyt sen aiemmin?”

MARY: Anteeksi kuinka?

ADAMUS: Toivotko koskaan: ”Minun olisi pitänyt tehdä se aiemmin?”

MARY: Varmaan.

ADAMUS: Varmaan, okei (Mary naureskelee). Joo, joo.

MARY: Mutta ei. Tarkoitan, että se kaikki oli niin, kuin sen täytyi tapahtua.

ADAMUS: Mitään fyysisiä kehoasioita, ongelmia, joiden kanssa tunnet olevasi jumissa?

MARY: Ei. Tunnun karistaneeni sen loisen, jonka toin mukanani Meksikosta.

ADAMUS: Okei (Mary nauraa). Okei, hyvä. Miten se … Miksi toit sen mukanasi Meksikosta? Mikset jättänyt sitä sinne?

MARY: Tiedän. Toivon, että olisin jättänyt. Erityisesti, koska olen menossa takaisin.

ADAMUS: Ai. Miten kauan se kesti?

MARY: Noin kuusi viikkoa.

ADAMUS: Okei, hyvä. Mm … (Adamus pitää tauon)

MARY: Haluatko kertoa minulle jotain (kikattaen)?

ADAMUS: Cauldre ei halua sanoa mitään, mutta minä en välitä (vähän naureskelua). Siis, minun täytyy sanoa …

MARY: Älä viitsi, Cauldre! (Kikattaen)

ADAMUS: … että se on tavallaan edelleen, tämä loinen. Miten se diagnosoitiin?

MARY: Loinen.

ADAMUS: Okei, mutta … annettiinko sille tietty nimi?

MARY: Joo. En edes muista tuota nimeä, mutta se oli harvinainen.

ADAMUS: Okei. Se viipyilee edelleen, ja senkin yli voimme mennä. Se ei ole henkeä uhkaava, mutta nauttimista uhkaava.

MARY: Ai, okei.

ADAMUS: Joo. Jessus, Cauldre tavallaan sanoo: “Katso nyt, mitä teit hänelle!! Pilasit hänen päivänsä!” Mutta se on ok. Menemme sen yli.

MARY: Okei.

ADAMUS: Okei. Pari vielä. Mikä ongelma on jumissa? Ja kysyn tätä, jotta sitten kun irrotamme näitä ongelmia, olette selkeästi fokusoitunut siihen.

AGGI: Minulla on vähän kaikkea.

ADAMUS: Okei (Aggi naureskelee). On tavallaan kuin ongelmien noutopöytä, joo.

AGGI: Aivan! Minulla oli ruuansulatusongelma. Minulla on edelleen vähän.

ADAMUS: Ehkä hänen loisensa.

AGGI: Toivottavasti ei! (Naureskellen) En ole tuntenut häntä kovin pitkään.

ADAMUS: Joo.

AGGI: Luulen siis, että ongelma on lopullinen läpimurto. Koska monet asiat – taloudelliset, terveys – ovat aivan siinä, vain puolen hengenvedon päässä, kuten sanot.

ADAMUS: Aivan, aivan.

AGGI: Kuten tuossa ruuansulatusongelmassa, silloin kun aloin ottaa vastuun itsestäni enkä mennyt etsimään apua ulkopuolelta, se alkoi mennä pois. Mutta se ei ole koskaan mennyt täysin pois.

ADAMUS: Aivan.

AGGI: Taloustilanne on paljon parempi, mutta se ei koskaan salli minun …

ADAMUS: Mitä tuossa ruuansulatusongelmassa tapahtuu?

AGGI: On paljon vatsakipuja.

ADAMUS: Ei, kun tarkoitan, mikä sen juurisyy on?

AGGI: Juurisyy? Hmm … (pitäen tauon)

ADAMUS: (kuiskaten) SES.

AGGI: Luulen, että se on luottamuksen puute itseeni.

ADAMUS: Joo. Tämä SES-virus (seksuaalienergiavirus) asuu suolistossa, jokseenkin. Tarkoitan. että sieltä se löytää kotipesänsä, ja tapahtuu pari asiaa. Jos vapautat paljon tätä SES-virusta, se reagoi, ja se puhdistaa sinut hyvin, mutta se on epämukavaa. Mutta vaikka et välttämättä yrittäisi vapauttaa sitä, se tavallaan kasvaa siellä. Ja teet paljon vapautusta/irtipäästämistä nykyään. Paljon, paljon. Mutta se on vain tuota toimintaa. Ja sitten sinusta tulee mentaalinen ja ihmettelet: ”Miksi minä?” ja ”Miksi minulla on tämä?” ja ”Hemmetin esi-isäni”, ja se tekee elämästä vähän epämukavaa toisinaan. Mitä olet yrittänyt tehdä sen hoitamiseksi?

AGGI: Tarkoittaen energiatyötä vai fyysisesti?

ADAMUS: Mitä tahansa. Probiootteja?

AGGI: Kokeilin sitä. Oli aika, jolloin se oli niin paha, että kävin lääkäreiden luona, ja oivalsin, etteivät he tiedä.

ADAMUS: Ei, he eivät tiedä.

AGGI: He vain arvailevat. Ja ensimmäinen askel oli päästää irti ulkopuolesta, ulkopuolisiin luottamisesta – jos se en ole minä, kukaan ei ratkaise sitä.

ADAMUS: Siis opit vain selviytymään sen kanssa, niinkö?

AGGI: Kyllä ja ei. Tein kaikenlaisia juttuja, joita pystyin, eivätkä ne koskaan todella ratkaisseet sitä. Niinpä tuosta ongelmasta huolimatta, jatkoin vain eteenpäin.

ADAMUS: Okei.

AGGI: Koska se oli jossain kohtaa niin paha – joitain viitisen vuotta sitten – että se sai minut jumiin, eli pelkäsin tehdä liikkeitä elämässäni. Mutta sitten oivalsin, että jos pysyn tällaisena, uppoan (naureskellen).

ADAMUS: Ehdottomasti.

AGGI: Enkä halunnut – tämä ei ole, mitä varten tulin tänne. Halusin hyvän elämän itselleni, elämän ilman tätä. Todella nauttia siitä ja olla vapaa ja yltäkylläinen ja olla, kuka tiesin jo olevani. Ja niin aloin liikkua, jumissa olemisen sijasta.

ADAMUS: Aivan. Hyvä.

AGGI: Kirjaimellisesti elämässäni – mantereilla, maissa.

ADAMUS: Aivan, aivan!

AGGI: Menin vain ohi ja ohi ja ohi asioista, joita pelkäsin, etten voinut tehdä. Periaatteessa kuin todistaen itselleni, että mikään siitä ei ole totta. Koko tuo pelkopallo tavallaan asui täällä (vatsa).

ADAMUS: Aivan.

AGGI: Ja jokainen askel jonka otan, jokainen muutos jonka teen, tekee siitä helpompaa, vapauttaa sitä. Missä on se kohta, jossa voimme …

ADAMUS: Mutta olet tullut toimeen sen kanssa. Selviydyt sen kanssa.

AGGI: Joo.

ADAMUS: Sitä ei ole ratkaistu.

AGGI: Niin.

ADAMUS: Tässä tapahtuu pari asiaa, ja taaskaan Cauldre ei halua minun menevän siihen, mutta menen kuitenkin. Siis pari asiaa. Se on SES-virus, ja pääset tosiaan osittain yli siitä. On tavallaan jatkuvaa sen pois huuhtomista, mutta se ei halua lähteä. Se takertuu, mikä on gravitaatiota.

AGGI: Juuri niin.

ADAMUS: Sinulla on myös entinen elämä, jota puukotettiin mahaan.

AGGI: Yäk!

ADAMUS: Joo, oho! Se tekee sen (Aggi naureskelee). Ja tuo entinen elämä on edelleen sen tuskassa ja kärsimyksessä.

AGGI: Se on tuo ongelma. Joskus minusta tuntuu: ”Mistä tämä tulee?” En tunne sitä omakseni, mutta en pääse siitä ohi. Ja se on – ei nöyryyttävää, vaan tavallaan ei-arvokas tunne. Mutta haluan mennä sen ohi, kuten sanoit. Oli hyvin mukava tunne kuulla sinun tietävän, että haluamme sitä, haluamme tuota muutosta. Hyvin monta kertaa, kun sanoit: ”Jos se on siinä, haluat sitä”, tavallaan sanoin: ”En halua, ja se on siinä!”

ADAMUS: Ja useimmilla ihmisillä se on niin. Jos jokin on edelleen heidän elämässään, se on, koska he haluavat sitä. Ja syytän shaumbroja siitä. Mutta kun todella menin tähän Taivaan ristin jälkeiseen haasteeseen ja shaumbra-kiroukseen ja aloin tuntea syvemmälle ja syvemmälle sitä, jotkut shaumbrat edelleen nauttivat tuosta pelistä, ja syytän heitä siitä, mutta monet, monet, sanovat nyt: ”Okei, olen kyllästynyt siihen.” Mutta he eivät pääse ulos. He eivät tiedä, miten tuo seuraava askel otetaan.

AGGI: Jotkut aspektit nauttivat siitä. Eivät nauti siitä niin, että: ”Voi, tämä on hyvä juttu”, vaan se antaa niille identiteetin. Eivät nauti niin, että ”Voii! Rakastan tätä.” (Naureskellen)

ADAMUS: Se antaa niille identiteetin. Ehdottomasti.

Mutta sitten sanot: ”Okei, olen valmis menemään kaiken tämän yli. Ja olen kohdannut itseni. Haluanko oikeasti sitä? En. Ja mitä on …?” Siis, sinulla gravitaatio pitää yllä sitä kaikkea ja myös entinen elämä. Nimittäin gravitaatio ei ole vain fyysistä. Se on itse asiassa ennen kaikkea tunnepuolella. Ja sinulla on tämä entinen elämä, joka kärsii edelleen sen vuoksi, ja se on aiheuttanut tuon tähän elämään. Mutta sitä pitää, tätä entisen elämän kärsimystä, gravitaatiovoima, tunnegravitaatio.

AGGI: Hmm.

ADAMUS: Okei, pari vielä. Työstämme sitä tänään.

LINDA: Ricardo.

ADAMUS: Terve, hyvä herra.

RICARDO: Terve.

ADAMUS: Muuten, tervetuloa. Tervetuloa Crimson Circleen, shaumbroihin. Mitä ovat näkemyksesi, tunteesi tähän mennessä kaikista heistä? (Muutama naurahdus)

RICARDO: No, se ei ole, mitä odotin.

ADAMUS: Mitä odotit?

RICARDO: (selvittää kurkkuaan)

ADAMUS: Et tätä (naureskellen).

RICARDO: En, mutta se on ok. Ensinnäkin on kunnia tavata sinut.

ADAMUS: Kiitos, kunnia tavata sinut. Siis ongelma elämässäsi, josta pääsemiseksi olet tehnyt melkein kaikkea, ja se on edelleen siinä. Kenties se on vain hyytynyt gravitaatioon.

RICARDO: Joo. Minulla on ollut tämä koko elämäni, ja se on, että hikoilen paljon.

ADAMUS: Niin minäkin, erityisesti shaumbrojen lähellä (Adamus naureskelee). Hikoilet paljon, okei. Siinä ei ole mitään vikaa. Se on itse asiassa kehon tapa puhdistua.

RICARDO: Joo, niin toivon.

ADAMUS: Joo, monta kertaa keholla on jokin ongelma, siinä on myrkkyjä, ja tämä aiheuttaa usein hikoilemista. Se on hyvin luonnollista, joo. Mutta se ei ole kuitenkaan suurin ongelmasi, eihän?

RICARDO: No, fyysisesti kyllä.

ADAMUS: Tunnepuolella?

RICARDO: Tunnepuolella?

ADAMUS: Niin.

RICARDO: Yksinäisyys.

ADAMUS: Yksinäisyys, okei. Miksi yksinäisyys?

RICARDO: No, luulen, että se liittyy tuohon terveysongelmaan, että minä … joo.

ADAMUS: Ei oikeastaan. Tarkoitan, että se on …

RICARDO: En halua ajatella … että minua kosketaan. En tiedä. Ei, olen pahoillani (hän naureskelee).

ADAMUS: Ei, ei. Ok. Se on tavallaan tekosyy olla yksinäinen. Sitä vahvistetaan ajattelemalla, että hikoilet paljon. Ja kukaan ei oikeasti välitä. Toiseksi, se on tekosyy olla yksinäinen, tavallaan olla itseksesi. Oletko puhunut lääkärin kanssa?

RICARDO: Kyllä, paljon.

ADAMUS: Mitä hän sanoi?

RICARDO: Tyhmiä asioita.

ADAMUS: Tyhmiä asioita. Aivan, aivan! (Adamus naureskelee) Ehdottomasti.

RICARDO: Kukaan heistä ei … joo.

ADAMUS: Katsotaanpa tunnepuolta, yksinäisyyttä, ja sitä pitää taaskin paikoillaan gravitaatio. Sanotaan, ettei olisi tuota hikoilua. Haluaisitko olla monien ihmisten lähellä?

RICARDO: Kyllä, kyllä.

ADAMUS: Haluaisit, okei. Haluaisitko bilettää paljon?

RICARDO: Kyllä.

ADAMUS: Ja deittailla paljon? (Ricardo nyökkää myöntävästi) Okei.

RICARDO: Noiden asioiden kanssa kamppailen.

ADAMUS: Okei. Upeaa. Ilman muuta, ilman muuta. Voinko halata sinua? Tule nyt! (He halaavat) Hyvä.

RICARDO: Kiitos.

ADAMUS: Okei. Et todennäköisesti uskonut saavasi mikrofonia tänään.

RICARDO: Pitää paikkansa.

ADAMUS: Joo, mutta sait. Etkö olekin iloinen, että se on nyt ohi? Oh!

RICARDO: Kyllä, ja halusin halauksen.

ADAMUS: Joo, hyvä.

RICARDO: Siis luit ajatukseni.

ADAMUS: Hyvä. Ei, vaan Linda luki (muutama naurahdus), joo. Muuten, en lue ajatuksia. Voi, se on kamalaa. Voitteko kuvitella, millaista olisi, jos voisitte lukea kaikkien ajatuksia ja saada kaikki heidän ajatuksensa ja kaiken? Tulkitsen energioita, mutten lue ajatuksia. Okei. Ole hyvä.

TAMARA: Hei, Adamus. Hei, kaikki.

ADAMUS: Ongelma?

TAMARA: Kyllä. Juon liikaa vettä.

ADAMUS: Juot liikaa vettä.

TAMARA: Ja tämä oikea silmä.

ADAMUS: Mm hmm. Kerro minulle, miksi liian paljon veden juominen on iso ongelma? Jotkut ihmiset sanovat: ”Toivon, että minulla olisi se ongelma. Antakaa minulle se ongelma, kiitos.” (Naurua)

TAMARA: En voi elää ilman sitä.

ADAMUS: Se on totta. Sama pätee hengittämiseen. Teetkö liian paljon hengittämistä?

TAMARA: Niin, mutta se on liian paljon.

ADAMUS: Liian paljon? Mikä on liian paljon veden juomista? Luulin, että sanoisit viskin juomisesta, mutta …

TAMARA: Katso, miten paljon vettä minun täytyy juoda (hän pitää kädessään isoa vesipulloa). Tämä on liian paljon, ja ennen join jopa …

ADAMUS: Onko se yhdessä tunnissa vai yhdessä päivässä?

TAMARA: Ei. Juon kaksi tai kolme tällaista päivässä.

ADAMUS: Se on hyväksi sinulle, joo.

TAMARA: Ja minun täytyy käydä paljon vessassa.

ADAMUS: Sekin on hyväksi sinulle.

TAMARA: Onko?

ADAMUS: Joo, totta kai. Jatkuvaa puhdistumista. Itse asiassa shaumbroilla on taipumusta kärsiä nestehukasta. Siis kyllä, se on hyvä asia.

TAMARA: Okei.

ADAMUS: Siirrytäänpä johonkin tärkeään tässä.

TAMARA: Silmäni. Tämä erityisesti (oikea silmä).

ADAMUS: Mitä se tekee?

TAMARA: Joskus se menee kiinni – no, siitä tulee liian pieni.

ADAMUS: Aivan.

TAMARA: Se on jo pieni, mutta siitä tule vielä pienempi.

ADAMUS: Aivan, okei.

TAMARA: Ja tämä (vasen silmä) on normaali. Mitä tapahtuu?

ADAMUS: No, nuo eivät ole kovin isoja ongelmia.

TAMARA: Ne ovat! Minulle!

ADAMUS: Sinulle ne ovat isoja ongelmia, okei.

TAMARA: Koska käytin tyttäreni laseja, kun en halunnut näyttää silmiäni, koska tästä tulisi …

ADAMUS: Pientä gravitaation vaikutusta silmään.

TAMARA: Kyllä.

ADAMUS: Okei, pääsemme läpi siitä.

TAMARA: Hyvä.

ADAMUS: Hyvä. Sinusta tulee nopean parantumisen malliesimerkki. Kyllä. Mutta jatka veden juomista. Siinä ei ole mitään vikaa.

TAMARA: Okei. Kiitos.

ADAMUS: Kaksi vielä, ja menemme eteenpäin.

LINDA: (kuiskaten) Okei.

ADAMUS: Puhutaan siitä, mitä ongelmia on elämässänne, ja liian paljon veden juomista ei lasketa. Olen pahoillani. Se ei pääse luetteloon. Se ei täytä vaatimuksia. Ole hyvä, mitä ongelmia?

PATRICIA: Hei. No, huomaan, että olen tehnyt hyvin paljon päästäkseni tähän kohtaan, ja nyt olen tässä tilassa ja joskus … Minulla on ikään kuin hyvin paljon tietoisuutta, mutta ihmismuotoon tulemista kohtaan minulla on torjuntaa. Minulla oli ystävä ja yhtenä päivänä suustani pääsi: ”En halua olla ihminen, haluan olla täydellinen.” Ja se oli hyvin paljastavaa tietoisuudelleni.

ADAMUS: Aivan.

PATRICIA: Ja on ollut paljon yksinäisyyttä, mutta en usko, että kyse on vain siitä. Luulen, että se on identiteettijuttu. Se on tavallaan, että olen aina halunnut päästä tähän, ja kun olen tässä, mitä nyt?

ADAMUS: Mitä nyt?

PATRICIA: Ja nyt minulla on vaihtelevasti pelkoa siihen liittyen. Melkein kuin ”piipitän” edestakaisin. Nytkin minusta tuntuu, että katselen joistain itseäni jakamassa …

ADAMUS: Sinä katselet.

PATRICIA: … koska se on niin pelottavaa.

ADAMUS: Aivan. Eikö olekin pelottavaa? Joo.

PATRICIA: No, juuri nyt on.

ADAMUS: Joo, se on.

PATRICIA: Koska paljastan tämän, mikä on ollut haudattuna sisään kaikki nämä vuodet. Että mieli jatkaa ja jatkaa ja jatkaa.

ADAMUS: Mieli on tämän gravitaatioilmiön suuri magneetti, eikä kyse ole vain gravitaatiosta. Kyse on sähkömagnetismista ja monista asioista, kaikki tiivistettynä yhteen. On todella vaikea murtautua läpi siitä. Ja tulen pointtini tässä … Kiitos jakamisesta.

Tulen pointtiini, että todennäköisesti suurin ongelma, jonka näen shaumbroilla – liiallisen vedenjuomisen lisäksi – on: ”Milloin murtaudun läpi? Milloin se tapahtuu? Voin tuntea sen. Tiedän, että se on siinä. Mutta miten voin murtautua läpi näille seuraaville tasoille, joista olemme puhuneet – taikuuden taso, helppouden ja huolettomuuden taso?”

Ja olette aivan siinä, tiedätte, että se on siinä, ja sanotte tavallaan: ”Okei, tiedän, että se tapahtuu huomenna”, ja sitten sitä ei tapahdu. Ja ”Tiedän, että oivallan Oivaltamiseni. Ymmärrän todella valoni, energiani”, ja se on juuri tämä turhauttava asia, kun sitä ei tapahdu, kun ei murtaudu läpi.

Vedetään syvään henkeä tässä kohtaa. Tämä gravitaatio on hyvin, hyvin, hyvin vahva voima.

Gravitaation toinen puoli

Ja olemme puhuneet siitä vähän keahakissa, jossain määrin. Siis teillä on tietoisuutenne, eikö? Ja sitten teillä on energianne. Energia ja tietoisuus työskentelevät yhdessä, vaikka ne eivät ole vielä oikeasti integroituneet. Mutta ne työskentelevät yhdessä.

Sillä hetkellä kun energianne aktivoidaan, eli kun te, sieluolento, valitsette tehdä jotain, energia aktivoidaan, ja se aktivoituu valoksi. Valo on periaatteessa fokusoitunutta, suunnattua energiaa. Se palvelee jotain tarkoitusta. Se tekee nyt jotain, joten se muuttuu valoksi. Mutta se on oikeasti vain energiaa, joka nyt tavallaan transformoituu valoksi ja aloittaa matkansa teille tähän todellisuuteen, tukemaan kokemuksianne, tukemaan elämää.

Ja sillä hetkellä kun tuo valo alkaa liikkua, alkaa tulla peliin, teidän kokemuksiksenne, se luo gravitaatiovoiman. Tämä gravitaatiovoima palvelee erittäin, erittäin hyvää tarkoitusta. Se pitää asioita yhdessä. Se tuo asiat tavallaan eräänlaiseksi rakenteeksi. Se tuo yhteen myös sellaisia asioita, kuin näkö, kuulo, hajuaisti, kaikki ihmisaistinne. Se tuo ne yhteen, koska muuten ne olisivat ympäriinsä. Tällä hetkellä käytätte melkein kaikkia aistejanne siihen, mitä teemme tässä nyt. Gravitaatio pitää sitä yhdessä. Se on kaunis yhdistävä dynamiikka.

Se on hyvin kaunis dynamiikka. Mutta pitkän ajan kuluessa tämä gravitaatio on fokusoitu enemmän ja enemmän fyysisyyteen, tähän maatasoon, fokusoitu mielessä, ja gravitaation toinen puoli unohdettiin. Gravitaatio ei ainoastaan pidä asioita kasassa fyysisyydessä tai tunteissa, vaan tuo sama voima myös avaa kaiken, mikä sallii teidän fokusoitua ja sitten avautua ja laajentua.

Fyysikot alkavat vasta puhua siitä, alkavat oivaltaa, että on toinen voima, gravitaation toinen puoli. He kutsuvat sitä pimeäksi aineeksi. En pidä lainkaan tuosta nimestä, koska se ei ole pimeää – se merkitsee vain, etteivät he tiedä, mistä helvetistä he puhuvat – eikä se ole ainetta. Se ei ole kiinteää. Se ei ole massa. Tämä on aina ollut – gravitaation toinen puoli – aina, aina ollut, mutta se on ollut unohduksissa.

Olemme puhuneet siitä keahakissa ja joissain työpajoissa, ja lopulta sanoin: ”Meidän täytyy antaa sille eri nimi”, ja nimesin sen hiljattain aerotheoniksi. Aerotheon. Se on a-e-r-o-t-h-e-o-n. ”Aero”, jonka merkitys on ilma tai ilmakehä tai avoimuus. ”Theon” on periaatteessa löyhä tulkinta sanasta ”henki”. Siis se on avoin ja vapaa henki, ja se on gravitaation toinen puoli. Se on se osa gravitaatiota, joka avaa asiat, joka kuljettaa teidät muihin ulottuvuuksiin, joka nostaa teidät ylös – kun taas tavallinen gravitaatio, sellaisena kuin tunnette sen, tuo teidät sisään.

Se on luonnollinen virtaus. Yhtä paljon kuin tulee sisään, nyt periaatteessa myös laajenee, nousee ylös, menee muihin ulottuvuuksiin, ja se luo kauniin silmukan tietyssä kohtaa. Jos olette tietoinen siitä ja sallitte sen, se luo silmukan. Siis se on jatkuvaa tuomista yhteen ja yhdistämistä, sekä avautumista ja laajentumista.

Gravitaatiovoimat ovat hyvin tärkeitä siirtymisessä seuraaville tasoille. Mutta silloin kun on vain sen toinen puoli, se on samanlaista, jos teillä olisi vain maskuliininen tai vain feminiininen puoli. Se olisi kamalan epätasapainossa, eikä se antaisi teille kovin tyydyttävää elämää. Mutta sama pätee gravitaatioon. Se pitää teidät yhdessä asiassa, pitää teidät massatietoisuudessa, vanhoissa kaavoissa, tässä fyysisessä kehossa.

Siis tuo toinen puoli on aerotheon, avoimuus, ja haluaisin alkaa shaumbrojen kanssa nyt käyttää sitä, olla tietoinen siitä. Olla tietoinen siitä, jotta oivallatte, että on ja. Voitte olla hyvin tiivistynyt ja fokusoitunut täällä, ja voitte olla hyvin avoin. Ja se luo hyvin kauniin … se on melkein kuin äärettömyysmerkki. Se on hyvin avointa, luonnollista virtaa.

Siis kysymys jota olen pohtinut, on, miten teemme tämän. Miten teemme tämän? Teemmekö paljon merabheja? (Joku sanoo ”hanki trampoliini”). Hanki trampoliini? Okei. Trampoliini on hyvä juttu, mutta se tuo sinut aina takaisin, eikö? Loppujen lopuksi, noin kolmen tai neljän päivän päästä, putoat alas, alas.

Siis miten teemme sen? Ja haluaisin teidän ehdotuksianne ja inputejanne, koska se hämmentää minua. Mitä voimme tehdä nyt avautuaksemme, murtautuaksemme läpi? Mitä työkaluja? Mitä voimme jakaa shaumbrojen kanssa ympäri maailmaa? Miten pääsemme siihen? Miten murtaudumme massan läpi? Ja kerron teille nyt, että jos siinä on liikaa ajattelua, jähmetätte vain gravitaatiota. Teette vain vaikeammaksi päästä pois.

Gravitaatiosta pois pääseminen

Siis kierrätämme mikrofonia, ja pyydän takapöytää tekemään luetteloa, kun käymme läpi niitä. Siis sanokaa, mitä teidän täytyy sanoa, mutta sitten laittakaa se muutamaan sanaan tai vähempään. Okei, Mary Beth?

MARY SUE: Mary Sue (kikattaen).

ADAMUS: Mary Sue, kiitos.

MARY SUE: Se mitä olen kokeillut itse, on hmm … Okei, suru on yksi omistani.

ADAMUS: Suru, okei.

MARY SUE: Ja tiedän, että menen suruun, koska se saa minut menemään syvemmälle, ja minulla on suuri halu mennä syvemmälle.

ADAMUS: Haluan ymmärtää tämän. Suru saa sinut menemään syvemmälle.

MARY SUE: Koska jokin ei ole oikein, ja haluan selvittää sen.

ADAMUS: Okei. Haluatko mennä syvemmälle suruun?

MARY SUE: Haluan mennä syvemmälle, mutta haluan päästä pois tuosta suruosuudesta.

ADAMUS: Okei.

MARY SUE: Siis, olen mennyt kiitollisuuden tunteeseen siitä, mitä tuo syvyys on antanut minulle.

ADAMUS: Okei.

MARY SUE: Ja näen  … Okei, ehkä sitä kutsutaan visualisoinniksi, mutta paremman työkalun puutteessa, jonka ehkä saan tänään, näen tuon surun vain lentävän pois.

ADAMUS: Okei. Se toimii todella hyvin, eikö niin?

MARY SUE: No … (hän naureskelee) Se on minun luomukseni.

ADAMUS: Varmaan. Rakastan sitä. Se on upea tapa. Ja se sai sen lähtemään pois, eikö?

MARY SUE: En menisi niin pitkälle (hän naureskelee).

ADAMUS: Oliko sillä mitään vaikutusta? Auttoiko se vähentämään tuota surun määrää?

MARY SUE: Sanoisin, että väliaikaisesti.

ADAMUS: Kymmenen minuuttia?

MARY SUE: En oli ottanut aikaa.

ADAMUS: Siis (naureskellen), enkä yritä kiusata sinua, mutta haluan kuitenkin käyttää sinua esimerkkinä.

MARY SUE: Okei.

ADAMUS: Sinut imetään suoraan takaisin siihen.

MARY SUE: Okei.

ADAMUS: Ja se on tuo hemmetin gravitaatio, joka tuo sinut takaisin siihen. Ja jos tuo gravitaatio olisi olento, se sanoisi: ”Voi, katsokaa häntä! Hän menee tuohon surujuttuunsa. Hyppään suoraan sisään ja autan häntä menemään syvälle siihen. Ja sitten hän …”

MARY SUE: ”Ja sitten hän tekee sen uudestaan.” (Naureskellen)

ADAMUS: Joo. Ja sitten: ”Ja olen aivan tässä, kun hän tekee sen uudestaan.” Ja se on kuin mörkö. Se tavallaan pilkkaa sinua ja sanoo: ”Okei, yrität päästä pois. Yrität päästä pois, Mary Sue, ja – pum! – vedämme sinut heti takaisin.”

MARY SUE: Okei.

ADAMUS: Se on turhauttavaa. Se on hyvin, hyvin turhauttavaa, ja sanon, että sen tyyppinen gravitaatio synnyttää lisää gravitaatiota. Sen muodostuminen vain jatkuu.

MARY SUE: Okei.

ADAMUS: Haluatko päästä pois surusta?

MARY SUE: Haluan.

ADAMUS: Okei.

MARY SUE: Ja olen melko hyvä valehtelemaan itselleni.

ADAMUS: No, se on hyvä (he nauravat). Hän sanoi olevansa melko hyvä valehtelemaan itselleen. Emmekö me kaikki ole? Tai ”te kaikki”. Okei, kiitos.

MARY SUE: Kiitos.

ADAMUS: Mitä teemme? Mitä menee tuolle taululle? ”Visualisointi”, eikö?

MARY SUE: Se ei ole sen ydin. Ydin on tuntea kiitollisuutta.

ADAMUS: Tuntea kiitoll- … Okei, ”kiitollisuus” taululle. Ai! Kuin taikaiskusta (Adamus katselee tekstin ilmestymistä näyttöruudulle)

MARY SUE: Se on jo siellä!

ADAMUS: Hei.

CHRISTINE: Hei, Adamus. Mikä se kysymys olikaan, koska … (hän naureskelee)

ADAMUS: Joo, minäkin unohdin, tämän tilanteen kaikessa gravitaatiossa. Mitä voimme tehdä? Miten voimme murtautua tämän gravitaation läpi? Teemmekö antigravitaatioaseita, joita käytämme, tavallaan sellaisen magneettijutun? Ammummeko sillä gravitaatiota?

CHRISTINE: Se olisi upeaa, mutta yritän edelleen palata sallimiseen. Yritän edelleen sallia enemmän.

ADAMUS: Okei, aivan.

CHRISTINE: Mutta minut imetään jatkuvasti takaisin sisään.

ADAMUS: Joo.

CHRISTINE: Siis en ole vielä selvittänyt sitä. Mutta heti kun yritän selvittää sitä mentaalisesti, tiedän olevan todella kaukana, joten palaan takaisin vain hengittämään, sallimaan ja olemaan. Siis minulla ei ole mitään taitoja.

ADAMUS: Miten sallit? Sinä henkilökohtaisesti.

CHRISTINE: Henkilökohtaisesti avaan sydämeni ja vain olen. En ajattele. En prosessoi. Vain olen.

ADAMUS: Tunnetko mitään, kun se tapahtuu?

CHRISTINE: Minulla on kihelmöintiä kaikkialla.

ADAMUS: Sinulla on kihelmöintiä, okei.

CHRISTINE: Joo. Ja siinä se tavallaan on, ja pysyn siinä.

ADAMUS: Mitä hyvän sallimisen jälkeen tapahtuu?

CHRISTINE: Minulla on paljon iloa ja päiväni jatkuu, ja olen melko onnellinen.

ADAMUS: Okei. Oletko huomannut jotain eroa elämässäsi sallimisen myötä?

CHRISTINE: Voi, kyllä. Sata prosenttia.

ADAMUS: Hyvä. Siis laitetaan ”salliminen” taululle?

CHRISTINE: Joo.

ADAMUS: Okei. Minun täytyy sanoa, että jotkut shaumbrat ovat melko hyviä sallimisessa. Se merkitsee vain täydellistä avautumista. Eikä yritetä tehdä mitään: ”Minä sallin. Minä sallin. Olen nyt sallimisen viitostasolla. Olen nyt sallimisen kuutostasolla.” (Muutama naurahdus)

Jotkut heistä ovat todella kamalia. He käyttävät sitä kuin huonoa mantraa. He muuttavat sen harjoitukseksi, ja gravitaatiomörkö sanoo vain: ”Voi pojat, olen saanut sinut kiinni. Olen saanut sinut kovasti kiinni tässä. Luulet sallivasi, ja kaivat vain itseäsi syvemmälle gravitaatiooni. Olen saanut sinut kiinni.” Jep. Kiitos.

CHRISTINE: Kiitos.

ADAMUS: Okei, salliminen. Mitä muuta? Mitä muuta voimme tehdä? Tämä on kaikille shaumbroille. Mitä voimme tehdä? (Adamus naureskelee) Luo ilme Gaelonin kasvoilla, kun hän sai mikrofonin.

GAELON: Anna minulle hetki, minun täytyy laittaa tämä kuntoon (Gaeolon istuu kameroiden operointipöydässä).

ADAMUS: Okei. Sinun täytyy kohdistaa kamera itseesi?

GAELON: Kyllä.

ADAMUS: Se on todella outoa.

GAELON: Ole hyvä …

ADAMUS: Se on todella outoa.

GAELON: Ole kiltti, Adamus, äläkä liiku. Muuten olet otokseni ulkopuolella.

ADAMUS: Okei. Siis mitä voimme tehdä, Gaelon, päästäksemme tämän gravitaatiovoiman läpi?

GAELON: (pitäen tauon) Olen tavallaan tuntenut tätä kysymystä vähän. Tunnen … Ensimmäinen ajatukseni oli …

ADAMUS: Äääh! Et voi ajatella. Okei, seuraava. Anna mennä.

GAELON: Okei. Jos pääset pois gravitaatiosta ja se imee sinut takaisin, anna sen imeä sinua jossain muualla (suom. huom. voi tarkoittaa myös ”sinua jostain muualta” tai ”sinut jonnekin muualle”). (Adamus nauraa; paljon yleisön naurua) Tiedän.

ADAMUS: Okei, joo. Ei kommenttia siihen (Adamus naureskelee). Missä tuo ”jossain muualla” olisi?

GAELON: Tämä koko aihe sai minut ajattelemaan kaikkia kamppailujani tiettyjen riippuvuuksien kanssa, kuten liika juominen, ja miten yksi tapa jolla olen korvannut sen, on tehdä jotain muuta. Ja tuo samanlainen ”teko” gravitaatioon liittyen?

ADAMUS: No, juominen voi saada sinut pois gravitaatiosta. Kyllä, se voi. Huumeet, ne voivat saada sinut pois gravitaatiosta, kunnes heräät seuraavana aamuna.

GAELON: Joo, silloin se on syvältä.

ADAMUS: Silloin huomaat: ”Voi paska! Olen taas takaisin siinä, vielä pahemmin. Nyt minulla on huono olo”, joo. Entä huumeet?

GAELON: Ei oikeastaan, tarkoitan …

ADAMUS: Ei. Etkö usko, että ne auttaisivat sinua pääsemään ulos gravitaatiosta?

GAELON: Voi, kyllä.

ADAMUS: Joo. Oletko koskaan kokeillut kovia huumeita? Tiedän, että äitisi istuu siellä (samassa operointipöydässä) kuuntelemassa nyt, mutta … (he naureskelevat)

GAELON: Ei. Ei mitään sellaista.

ADAMUS: Ei?

GAELON: Sieniä kai pari kertaa, mutta ei. Ei mitään kovempia.

ADAMUS: Joo. Nousitko yläpuolelle, kun otit niitä?

GAELON: Se oli hauska matka.

ADAMUS: Joo. Seuraava päivä?

GAELON: Sienet olivat ok. Se ei ollut oikeasti …

ADAMUS: Aivan, aivan (Gaelon naureskelee). Mutta ongelma on, ja pysähdyn tässä hetkeksi, kun keräät ajatuksiasi. Siis, otatte huumeita, otatte ayahuascaa tai jotain muuta, ja se on riemastuttavaa. Mutta sitten löydätte itsenne päivän tai parin päästä taas latteana gravitaatiosta, ja olette edelleen jumissa, ja ainoa tapanne olisi vain jatkaa näiden huumeiden ottamista. Se on todella masentavaa. Ja gravitaatio saa teidät taas kerran ja se sanoo: ”Hah-hah-haa! Luulit, että ottaessasi tuota huumetta murtautuisit läpi. E-ei. Ei. Sain sinut kiinni.”

GAELON: Itse asiassa ajateltuani sitä, haluaisin muuttaa vastaustani.

ADAMUS: Okei.

GAELON: Viime aikoina luovuus, riippumatta kaikista huumeista ja juomisesta ja muusta.

ADAMUS: Aivan.

GAELON: Luovuus. Asioiden tekeminen, asioiden rakentaminen.

ADAMUS: Okei. Mitä teet?

GAELON: Tällä hetkellä olen – miten edes selitän sitä – luolamestari (dungeon master) pöytäpelissä muutamien perheenjäsenteni kanssa.

ADAMUS: Aivan.

GAELON: Tein tuon koko maailman alusta, kirjoitin sen, rakensin miniatyyrit ja …

ADAMUS: Kuulostaa minusta Jumalalta.

GAELON: Joo, periaatteessa. Eikä vain se, vaan herätin sen henkiin. Loin teatterin.

ADAMUS: Paneudut, teet jotain. Aivan, okei, hyvä.

GAELON: Ja katselen ihmisten …

ADAMUS: Siis mitä laittaisit tähän taululle shaumbroja varten? Olla luolamestari? (Gaelon naureskelee)

GAELON: Se ei ole huono idea! (Pitäen tauon)

ADAMUS: Ja Gaelon, onko se auttanut sinua murtautumaan ulos? Vai onko se häiriötekijä/ajanvietettä? Enkä tuomitse sitä, mutta …

GAELON: Gravitaatiostako?

ADAMUS: Niin.

GAELON: Minusta tuntuu, että se murtautuu. Se ei ole häiriötekijä.

ADAMUS: Okei.

GAELON: Videopelit ovat häiriötekijä.

ADAMUS: Okei. Videopelit ovat.

GAELON: Joo.

ADAMUS: Tämä ei ole videopeli?

GAELON: Tämä ei ole videopeli.

ADAMUS: Okei.

GAELON: Tämä on pöytäpeli, fyysisesti pelattava, siirrämme nappuloita. Hulluja asioita tapahtuu. Kerron tarinaa hyvin kirjaimellisesti.

ADAMUS: Aivan. Yritän ymmärtää tämän. Siis, et tee tätä videopelinä.

GAELON: Ei.

ADAMUS: Mikä elämässäsi muuttui? Eikö se ollut suurin osa elämästäsi?

GAELON: Tarkoitat, että videopelit olivat suurin osa …

ADAMUS: Mm hmm.

GAELON: Joo. Siis mikä muuttui?

ADAMUS: Miten paljon käytit joka viikko aikaa videopeleihin, ennen kuin olit luolamestari?

GAELON: Suurin piirtein koko viikon, ennen tämän aloittamista.

ADAMUS: Ja yritän olla liikkumatta, koska sinun pitäisi operoida kameraa. Mutta voitko kuvitella videopelien gravitaation?

GAELON: Se on valtava. On erittäin vaikea päästä pois.

ADAMUS: Vau, vau. Tarkoitan, että se imee sisäänsä.

GAELON: Joo.

ADAMUS: Ja olet uppoutunut peliin, ja se on tavallaan hauskaa. Mutta gravitaatio pitää sinua.

GAELON: Oman kokemukseni mukaan menetät kyvyn olla tietoisesti läsnä, kun pelaat videopelejä. Olet eksynyt johonkin maailmaan ja kaikkeen.

ADAMUS: Aivan. Osa sinua on eksynyt tuohon maailmaan, joo.

GAELON: Joo.

ADAMUS: Okei. Mitä laittaisit tänne taululle?

GAELON: Tiivistämään tai summaamaan sen: maailman luominen, jossa ihmiset voivat pelata, katsellen sen kehittyvän. Laitan sen …

ADAMUS: Meillä ei ole paljon tilaa …

GAELON: Tiedän, tiedän.

ADAMUS: Miten olisi ”luovuus”? Se on …

GAELON: Laittaisin jotain sellaisena kuin ”rakentaminen, jonkin rakentaminen”.

ADAMUS: Okei, ”luovuus” on hyvä.

GAELON: No, okei. Okei.

ADAMUS: Hyvä. Kiitos. Takaisin tuon kameran taakse. Okei, pari vielä. Kyllä.

ALAYA: Aha!

ADAMUS: En näe paljon hyviä … No, ne ovat ok-työkaluja, mutta meidän täytyy tuoda tämä shaumbroille ympäri maailmaa. Meidän täytyy tavallaan lisätä tahtia tässä, saada jotain hyviä juttuja taululle. Mitä teet päästäksesi gravitaation läpi?

ALAYA: Oltuani pitkään ulottuvuustyöntekijä ja nyt jäätyäni eläkkeelle siitä, minulle se on mielikuvitus.

ADAMUS: Hyvä.

ALAYA: Laajennun ja kuvittelen, ja aivan yhtäkkiä menen ajan ja paikan läpi tapaamaan sinua Haleakalālle, ja olemme Enkelihuipulla ja käymme keskusteluja. Menen vain täysillä mielikuvitukseen ja laajentumiseen.

ADAMUS: Okei. Jumittaako mieli koskaan mielikuvitustasi?

ALAYA: Kun herätyskello soi aamulla! (Hän nauraa) Aivan yhtäkkiä …

ADAMUS: Aivan! (Adamus naureskelee)

ALAYA: Leijun vain ympäriinsä, ja aivan yhtäkkiä herätyskello soi, tai aivan yhtäkkiä minut vetää takaisin gravitaatioon: ”Voi, minun täytyy maksaa laskut. Minun täytyy pestä astiat. Minun täytyy saada kotityöt tehtyä. Voi, minun täytyy viedä äiti lääkäriin.”

ADAMUS: Juuri niin! Joo.

ALAYA: Aivan yhtäkkiä maalliset asiat vetävät minut alas, ja gravitaatio vetää minut alas.

ADAMUS: Vetää sinut alas.

ALAYA: Paljon mieluummin lentelisin ympäriinsä (hän naureskelee).

ADAMUS: Gravitaatio melkein pyyhkii paljon tuosta mielikuvituksesta.

ALAYA: Voi, kyllä.

ADAMUS: Ja mielikuvitus on erittäin hyvä asia.

ALAYA: Rakastan sitä.

ADAMUS: Erittäin, erittäin hyvä. Mutta joo, sinut vedetään takaisin sisään.

ALAYA: Joo. Mutta siitä on tulossa helpompaa. En tunne tuon kuminauhan iskevän yhtä paljon enää. Nyt tavallaan tunnistan sen.

ADAMUS: Se on hyvä kohta luetteloon, ja sitä kaikkien shaumbrojen pitäisi todella sallia itsensä tehdä sitä – kuvitella.

ALAYA: Kuvitella, joo.

ADAMUS: Ette keksi sitä. Toisin sanoen, se ei ole pientä fantasiaa. Ja usein ihmiset ajattelevat: ”Voi, keksin vain tämän”, ja että se on vain mentaalista hevonpaskaa. Mutta se ei oikeasti ole.

ALAYA: Ja pulmana siinäkin on, että minulla on tämä mielikuvitus, mutta minulla ei ole luovuutta, jolloin aivan yhtäkkiä haluan rakentaa sen maailmaksi tai maalata, kuten taidemaalarit tekevät, tai tehdä musiikkia. Se kaikki on vain omissa ulottuvuuksissani (hän naureskelee).

ADAMUS: Mutta tavallaan gravitaatio pitää sinua ja sanoo: ”No, sinulla ei ole luovuutta.” Sinulla on …

ALAYA: Ilmentää sitä. Tehdä siitä jotain konkreettista.

ADAMUS: Joo, mutta taaskin tämä kaikki jähmettyy ja tiukentuu ja menee aivoihin. Jälleen kerran, katsoessani tilannetta Taivaan ristin jälkeen, mikä se on? Se kaikki on aivan siinä. Miten ihmeessä shaumbrat eivät vain mene suoraan siihen? Ja se on – yäk! – tuo gravitaatio.

ALAYA: Ja sitten en sano: ”Mitä teen sillä?”

ADAMUS: Aivan.

ALAYA: Mitä teen sillä? Minulla oli tapana ommella. Minulla oli tapana tehdä keramiikkaa. Mitä teen sillä? Siinä on minun ongelmani.

ADAMUS: Joo. Okei. Hyvä. Pari vielä. Tarvitsemme pari lisää tänne taululle. Hei.

SHAUMBRA 1 (nainen): Hei. Pysyisin tavallaan tuossa teemassa, sanoisin ”visualisointi”.

ADAMUS: Visualisointi, okei.

SHAUMBRA 1: Koska olen niin kova liika-ajattelemaan. Olen kuullut sen kerta toisensa jälkeen: ”Ajattelet liikaa. Liika-ajattelet asioita.”

ADAMUS: Joo.

SHAUMBRA 1: Ja tiedän, että aivokapasiteetti voi olla suurin …

ADAMUS: Liika-ajattelu on mahtavaa ruokaa gravitaatiolle. Se on – slurps!

SHAUMBRA 1: Se on.

ADAMUS: Se pitää kaiken koossa. Tavallaan se on hyvä asia. Se pitää kaiken koossa, paitsi kun haluat avautua, ja sitten et pysty, koska se on niin tiukka.

SHAUMBRA 1: Näin on.

ADAMUS: Mitä kuvittelet?

SHAUMBRA 1: Toisen version itsestäni, toinen kuin se, joka on masentava ja jota perheeni korostaa ja vahvistaa. Se on jotain, minkä tiedän mahdolliseksi ja …

ADAMUS: Mutta jos kertoisin sinulle, että tuo toinen versio sinusta, se jonka kuvittelet ja johon haluaisit identifioitua, on olemassa – ei tässä fyysisessä ulottuvuudessa, mutta se on olemassa – mutta se ei pääse läpi. Taas kerran tämän gravitaatiokuplan vuoksi se ei pääse läpi.

SHAUMBRA 1: Uskon sen.

ADAMUS: Joo, joo. Ja niin pysyt gravitaatiossa, ja sitten sitä tukee perhe ja oma havainto itsestäsi ja kaikki muu.

SHAUMBRA 1: Tuomitseminen.

ADAMUS: Ja sitten yrität päästä siitä pois ja yrität murtautua läpi, eikä se toimi, ja sitten olet uupunut.

SHAUMBRA 1: Jep.

ADAMUS: Jep. Hyvä. Pari lisää. Siis, visualisointi. Muuten, en pidä visualisoinnista. Sillä on taipumus olla hyvin mentaalista ja hyvin rajoittunutta. Useimmat ihmiset eivät oikeasti tiedä, miten visualisoidaan avoimesti. Olen varma, että olette menneisyydessä törmänneet monta kertaa visualisointikurssiin, ja jos haluatte uuden auton, visualisoitte sen. Ja sitten ette saa sitä, ja sitten pidätte itseänne huonona visualisoijana. Sitten teidät imetään vielä enemmän tähän kamalaan gravitaatioon. Jep.

Ja jos ihmiset voisivat käyttää mielikuvitustaan ja visualisoida, se olisi upeaa. Mutta he eivät tee sitä. He visualisoivat hyvin lineaarisella tasolla, eikä se sitten ilmenny, ja sitten he luulevat olevansa todella huonoja.

Okei, pari vielä.

TAD: Hei. Aioin sanoa ”salliminen”, ja se on ollut – ja olen samaa mieltä.

ADAMUS: Voit sanoa sen.

TAD: Salliminen. Kiitos.

ADAMUS: Okei. Se on taululla.

TAD: Tiedän, tiedän.

ADAMUS: Miten olisi jokin muu?

TAD: Luottamus.

ADAMUS: Luottamus, okei.

TAD: Minulle tapahtui juuri tällä viikolla, minkä kai sallin – sinulla oli tämä uusi sana keahakissa, ja tavallaan sanoin: ”Mahtavaa, Adamus, uusi sana joka minun täytyy …” (Adamus naureskelee) Miten se lausutaan?

ADAMUS: Muuten, meidän täytyy laittaa se sanastoon.

TAD: Olen kirjoittanut sen muistiin ruokapöydälleni. Aerothema tai Aerotheema. Joka tapauksessa … Mutta se on siinä, ja …

ADAMUS: Miten sanot sen? Miten sanot sen?

TAD: Aerothema?

ADAMUS: Aerotheon.

TAD: Aerotheah.

ADAMUS: Aerotheon.

TAD: Aerotheon.

ADAMUS: Joo.

TAD: Kiitos. Aerotheon. Siis, sallin sen. Tämä liittyy tietysti chiliini, tämä asia joka oli tullut esiin, ja sanoin: ”En tiedä, mikä se on.” Tarkoitan, että tavallaan tunnen sen, tuon gravitaation joka menee ylös, vesi kulkee, vesiputous, plaa, plaa, plaa. Sallin sen vain, ja luotan, että se tapahtuu. Se tapahtuu. En tiedä, mikä lopputulos on, mutta luotan, että se tapahtuu.

ADAMUS: Okei, hyvä. Ja voitko todella luottaa itseesi? Missä määrin luotat, asteikolla yhdestä kymmeneen?

TAD: Ai, luotan itseeni.

ADAMUS: Asteikolla yhdestä kymmeneen.

TAD: Ai, yhdestä kymmeneen? Kymmenen. Yhdeksän ja puoli. Kymmenen! (Adamus naureskelee)

ADAMUS: Kuulostaa minusta vähän kyseenalaiselta.

TAD: Kymmenen, teille kaikille.

ADAMUS: Nimittäin luottamus on hassu asia.

TAD: Joo.

ADAMUS: Ja pärjäät suhteellisen hyvin itseesi luottamisessa, mutta joskus et luota itseesi. Toisin sanoen, tuo yksi piste yhdeksän ja kymmenen välillä voisi olla riittävästi, että gravitaatio imee sinut takaisin.

TAD: Ja on mielenkiintoista: en laita itseäni siihen. Luotan prosessiin, aerotheoniin.

ADAMUS: Aivan, okei.

TAD: Luotan siihen, ja tavallaan menen vain mukana. En ”tavallaan”, vaan olen siinä.

ADAMUS: Okei. Luottamus on hyvä kohta. Yleisesti ottaen, miten tehokasta se on? Oletko hyvin, hyvin tyytyväinen siihen, jokseenkin tyytyväinen, et kovin tyytyväinen, vai se on syvältä?

TAD: Voi, olen tyytyväinen siihen.

ADAMUS: Okei, hyvä.

TAD: Se kulkee. Se tapahtuu.

ADAMUS: Hyvä. Se tapahtuu, okei.

TAD: Joo, kiitos.

ADAMUS: Kaksi vielä, sitten meidän täytyy siirtyä eteenpäin. Jos joku saa sen oikein, minulla on 100 dollaria Cauldren taskussa (yleisö sanoo ”ooi!” ja Adamus viheltää). Mitä tuomme shaumbroille auttamaan heitä murtautumaan läpi tästä gravitaatiopulmasta?

EVELINE: No, ensimmäiset sanat jotka tulivat mieleen, yllättivät minut, koska ne ärsyttäisivät normaalisti minua, eli ”vain päästä siitä irti”.

ADAMUS: ”Päästä siitä irti”, okei.

EVELINE: Mutta ajattelen sitä tavallaan väistämisenä/sivuaskeleena.

ADAMUS: Aivan. Taistella sen kanssa?

EVELINE: Ei!

ADAMUS: Ei, hyvä. Se ei toimi.

EVELINE: Ei lainkaan. Mutta se mitä oli tavallaan muotoutumassa – joten toivon, että voin tarttua siihen seisoessani tässä – oli ”tee jotain uutta, jotain odottamatonta”.

ADAMUS: Okei, anna minulle jokin esimerkki.

EVELINE: Jo useita vuosia, siitä lähtien kun jätin urani, olen yrittänyt löytää jotain, mitä haluan tehdä, mistä nautin ja mistä ansaitsen myös rahaa.

ADAMUS: Mm hmm. Mitä teit ennen?

EVELINE: Olin koulutukseltani lakimies. Olin yliopistomaailmassa. Siis opetin ja tein tutkimusta aiemmin.

ADAMUS: Okei. Hyvin fiksu, eikö vain?

EVELINE: (naureskellen) Joo, ilmeisesti vähän käyrien ulkopuolella.

ADAMUS: Joo. Se voi toimia hyväksesi. Se voi toimia myös sinua vastaan.

EVELINE: Joo, äänet päässäni ovat kakofoniaa, jota olen yrittänyt … (hän huokaisee)

ADAMUS: Joo. Siis mitä teet? Minkä työkalun keksisit taululle shaumbroille, ”tehdä jotain erilaista”?

EVELINE: Hiljattain aloin tehdä jotain, mihin ei liittynyt rahaa, ja se tuntuu yllättävän hyvältä, ja se tuntuu saavan minut ulos rahapelistä.

ADAMUS: Mm hmm. Okei.

EVELINE: Ja niin mietin, että kenties gravitaatio on erityisen läsnä elämämme tietyissä osissa, kuten ehkä videopelit tai televisio.

ADAMUS: Aivan.

EVELINE: Asioissa joissa tuntuu todella olevan imua. Ja minulle raha kai tuntuu siltä, että siinä on imua, tai ainakin osittain siinä, miten käsittelemme rahaa, on imua.

ADAMUS: Voi, valtavasti. Valtava määrä, joo.

EVELINE: Siis, jos en ole siinä, en tunne tuota imua.

ADAMUS: Okei. Mikä olisi esimerkki, ettei ole siinä?

EVELINE: Siis, olen alkanut antaa ilmaisia halauksia.

ADAMUS: Ilmaisia halauksia? Okei.

EVELINE: Joo. Maalasin kivan kyltin, jossa sanotaan: ”Ilmaisia halauksia”, ja olen mennyt eri paikkoihin.

ADAMUS: Onko sinut pidätetty? (He naureskelevat)

EVELINE: Ei, mutta vartija on pyytänyt minua kerran lähtemään.

ADAMUS: Ai, oikeasti?!

EVELINE: Kyllä (hän naureskelee).

ADAMUS: Missä se oli?

EVELINE: Koska sieluni tuntui yllyttävän minua tekemään tätä sairaaloissa, ja epäröin vähän.

ADAMUS: Aivan, aivan.

EVELINE: Se oli kuin: ”Oikeasti? Haluat minun menevän seisomaan sairaalan aulaan kylttini kanssa.”

ADAMUS: Aivan, aivan.

EVELINE: Mutta siinä oli myös tavallaan tolkkua, koska hoksasin, että ihmiset siellä voisivat oikeasti tarvita sitä.

ADAMUS: Kyllä.

EVELINE: Niinpä tein sen. Ja hetken kuluttua huomasin, että vartija hermostui.

ADAMUS: Se kuulostaa hauskalta.

EVELINE: Se oli!

ADAMUS: Tavallaan puolihullun hauskaa.

EVELINE: Se oli, joo. Se oikeasti oli. Ja ihmisten reaktiot olivat uskomattomia. Ja se tuntuu paljon tasapainoisemmalta energiavaihdolta, kuin tehdä jotain ja saada palkkaa siitä.

ADAMUS: Kyllä. Miten olisi ”ilmaisia halauksia”, ja sitten alanurkassa ”pusut dollarin”? (Vähän naureskelua) Emme mene sen pidemmälle.

EVELINE: Ei, kiitos. Se on rajajuttu, enkä aio … (hän kikattaa)

ADAMUS: Tarkoitan, että se on itse asiassa upeaa. Se on huvittavaa, se on hullua, ja se uhmaa gravitaatiota. Se sanoo: ”En jää jumiin siihen, etten voi antaa ilmaisia halauksia.” Oletko kokeillut sitä lentokentällä?

EVELINE: Joo, haluan kokeilla. Aion tehdä sen. Täällä kaikki oli vain liian hektistä.

ADAMUS: Aivan.

EVELINE: Mutta viime viikolla olin Pariisissa, ja tein sitä Notre Damen edessä.

ADAMUS: Ai, hyvä. Joo, joo.

EVELINE: Se oli hauskaa (hän kikattaa).

ADAMUS: Montako halausta annoit?

EVELINE: Se oli itse asiassa ainoa kerta, kun laskin, koska en ole laskenut. Koska minulle kyse ei ole määrästä. Mutta tyttäreni oli kanssani ja pyysi: ”Voitko laskea tänään, äiskä?” Ja luulen, että se oli 13 ihmistä noin 20 minuutissa.

ADAMUS: Vau. Vau! Se on kiehtovaa. Mitä opit tuosta kokemuksesta?

EVELINE: Ensinnäkin, ettei kyse ole määrästä. Kyse on seisomisestani siinä.

ADAMUS: Kyllä.

EVELINE: On ollut yksi kerta, jolloin kukaan ei reagoinut, ja oivalsin, etten välitä siitä. Ja se oli iso juttu minulle.

ADAMUS: Aivan. Tarkoitan, että joillekin ihmisille se on vähän outoa – joku seisomassa siinä kyltin kanssa – koska he luulevat, että heidät ryöstetään ja hakataan (Eveline naureskelee). Annat heille halauksen ja – viuh, viuh! – sinulla on lompakko.

EVELINE: Joo, tai että kerjään, tai se on jonkinlainen protestikyltti.

ADAMUS: Aivan, aivan, joo. Oliko sinulla jokin kiva kyltti vai pelkästään karu pahvikyltti?

EVELINE: Nyt kun matkustan, minulla on vähän enemmän ”matkaversio”.

ADAMUS: Aivan, aivan.

EVELINE: Piirsin kuitenkin muutaman kivan asian siihen. Kotona minulla on sellainen, joka on maalattu kauniilla väreillä. Mutta rakastan katsella ihmisten reaktioita.

ADAMUS: Joo. Voi, se on varmaan kiehtovaa. Ja asian ydin on, että kaikki haluavat sitä, mutta sitten heidän gravitaationsa, heidän epäilyksensä, tulevat mukaan: ”Mikä … onko tämä joku ”uskis”, jokin uskovainen kaheli, joka seisoo siinä, Jehovan todistaja. Ilmaisia halauksia? Mutta ei verta.” Ja sitten he ihmettelevät, ja heidän omat juttunsa laukaistaan. Mutta tiedätkö mitä: kaikki haluavat sitä oikeasti.

EVELINE: Ja on ainakin mielenkiintoisia keskusteluja, koska tuo vartija tuli kertomaan minulle, että se oli ei-toivottua sairaalassa (he naureskelevat).

ADAMUS: Miten kiva tapa ilmaista se!

EVELINE: Kysyin häneltä: ”Ajatteletko sinä niin, vai ajatteleeko pomosi niin? Ja jos pomosi ajattelee niin, miksi hän ei käy tätä keskustelua kanssani?”

ADAMUS: ”Voisinko halata pomoasi?” Aivan.

EVELINE: No, päädyin jossain kohtaa halaamaan poliisia. Se oli hauskaa (hän naureskelee).

ADAMUS: Joo, joo. Mutta – Cauldre kertoo minulle tämän: ”Tämä voisi olla superhitti sosiaalisessa mediassa.” Kokemus, että menee ulos kylttinsä kanssa ja katselee reaktioita. Jotkut ihmiset ajattelevat: ”Huh, mikä sekopää.” Toiset ihmiset tarvitsevat kipeästi halausta. Kaikki oikeasti haluavat halauksen.

EVELINE: Joo.

ADAMUS: Upeaa. Voi, jatka sitä.

EVELINE: Olisiko Cauldrelle ok, jos antaisin sinulle halauksen?

ADAMUS: Varmasti. Halaa kuitenkin myös häntä (Adamus naureskelee).

EVELINE: No, se on hänen kehonsa. En halua olettaa mitään.

ADAMUS: Teemme … Tule tänne näyttämölle.

EVELINE: Voi pojat, kiitos.

ADAMUS: Katsomme, miten …. Okei, sinä esität roolia, jossa seisot siinä kylttisi kanssa. Minä esitän ihmistä, joka kulkee kadulla yhtenä päivänä ohi (vähän naureskelua, kun Adamus alkaa näytellä rooliaan, näkee Evelinen kyltin ja halaa häntä; yleisö sanoo ”oooiii” ja vähän taputuksia).

EVELINE: Kiitos.

ADAMUS: Olet hyvä halaaja. Kävitkö halauskoulun?

EVELINE: Kyllä! Omani.

ADAMUS: Se on taito. Halaaminen on taito. Kyse on siitä, voitko olla tuossa hetkessä ja vain avautua. Se ei ole vain fyysinen asia, vaan kyse on siitä, voiko siirtää energiaa tuolla hetkellä. Ja sinä teit sen, joo.

EVELINE: Kiitos kaikesta.

ADAMUS: Voi, arvostan sitä (joku huutaa ”pusu dollarilla!”) Pusu dollarilla! (Adamus naureskelee) Okei, yksi vielä. Yksi vielä. Ole hyvä, Andy.

ANDY: Huumorintaju.

ADAMUS: Huumorintaju. Se auttaa (Linda taputtaa, ja muutama liittyy mukaan).

ANDY: Minulla on ollut paljon tuuria asioiden laittamisessa leikiksi.

ADAMUS: Joo, se toimii.

ANDY: Se toimii, koska ihmiset tekevät typeriä asioita. Itseni mukaan luettuna.

ADAMUS: Todellakin.

ANDY: Mutta jos on hyvä huumorintaju ja pystyy nauramaan vaikka katkenneen jalan tai minkä tahansa kanssa, se todella auttaa keventämään asioita.

ADAMUS: Erityisesti, silloin kun voi olla huumoria itsestä, ihmiset rakastavat sitä. Ei itsen vähättelyä, vaan kykyä nauraa omille heikkouksille: ”Olen ihminen, nauretaan sille”, koska muuten tulee vakavaksi ja voi tuntea tuon gravitaation. Tulee liian vakavaksi itsensä kanssa, ja voi tuntea sen imevän sisään. Nauraa, ja se usein avautuu.

ANDY: Joo, minulla on ollut hyvää tuuria siinä.

ADAMUS: Joo, joo. Ja arvostavatko ihmiset ympärilläsi tätä huumorintajua?

ANDY: Jotkut arvostavat. Jotkut eivät todellakaan.

ADAMUS: Jotkut eivät. Entä kumppanisi?

ANDY: No, hän alkaa tottua siihen (hän nauraa).

ADAMUS: Miten kauan se on ollut?

ANDY: Mikä?

ADAMUS: Miten kauan olet ollut tämän kumppanin kanssa?

ANDY: Neljäkymmentäseitsemän vuotta (naurua).

ADAMUS: (Adamus nauraa) Ja hän alkaa tottua siihen?! Se on huvittavaa. Se on huvittavaa, joo!

ANDY: Joo!

ADAMUS: Miten kauan luulet, että kestää, ennen kuin hän hyväksyy sen täysin?

ANDY: No, se on käynyt mielessäni.

ADAMUS: Joo!

ANDY: Tarkoitan, muuttuuko itse asiassa joku muu. Kuka ties.

ADAMUS: Mitä jos tekisit jekun hänelle, ja viikkoon sinulla ei olisi lainkaan huumorintajua?

ANDY: Ai.

ADAMUS: Naama vakavana. Ei mitään huvittavaa.

ANDY: Se olisi kuin ennen vanhaan, kun pyöritin yritystä ja teimme kaikkia vakavia juttuja.

ADAMUS: Aivan, aivan.

ANDY: Kai voisin kokeilla sitä. En tiedä, pystyisinkö siihen.

ADAMUS: En usko, että pystyisit. Luulen, että kestäisit jotain tunnin ja sitten repsahtaisit.

ANDY: Joo. Luulen, että olen siitä ohi.

ADAMUS: Joo. Kyllä, huumori on hyvä kohta. Itse asiassa kaikki ovat hyviä täällä taululla. Muuten, kiitos.

ANDY: Kiitos.

ADAMUS: Nämä kaikki ovat hyviä täällä taululla. Ja oikeasti pohdin sitä, ja keskustelin siitä joidenkin ylösnousseiden mestareiden kanssa, ja vietin paljon aikaa kurkistellen teitä, ja katsellen. Mitä teemme? Mitä teemme, mikä – nämä kaikki ovat hyvä – ei saa meitä vielä enemmän jumiin? Mitä teemme, mikä on yksinkertaista ja tehokasta? Mikä ei muutu mentaaliseksi? Mikä ei ole vain uusi harjoitus?

Muuten, olen yllättynyt, ettei hengittäminen ole täällä. Hengittäminen on hyvä työkalu. Näissä kaikissa on järkeä. Mutta kävin läpi samanlaisen luettelon kuin tämä, luultavasti minulla oli kymmenen kertaa enemmän kohtia siinä. Ja löysin häiriötekijän monista niistä, vikaa joistain niistä, ja enemmän tällaisen juoksuhiekkatyyppisen gravitaatioilmiön joistain.

Miten murtaudumme läpi yksinkertaisesti, helposti, ajattelematta, uurastamatta missään niistä, joutumatta – Cauldre ei halua minun sanovan sitä – ”mielen nussimispeleihin”, kuten luottamus. ”Voi, luotan itseeni.” Ja silloin sanotte vain: ”En luota itseeni, ja menen vain syvemmälle gravitaatioon. Kyllä, oikeasti luotan itseeni. Haluan luottaa itseeni.” Ja gravitaatio sanoo: ”Haa! Et luota, ethän? Kas, anna minun auttaa sinua. Anna minun laittaa sinut vielä enemmän laatikkoon, ja sitten saan sinut todella turhautumaan siihen.” Huumori on hyvä asia, mutta voitteko olla aina vitsikäs? No, sinä voit, Andy.

Mutta todella stressasin tästä. Luulen, että se oli yksi suurimmista haasteista, joka minulla on todennäköisesti ollut sitten joidenkin mysteerikoulujen. Mitä teemme? Miten pääsemme tästä läpi? Ja haluan siitä niin yksinkertaisen, niin helpon, että se on vain, kuin levittäisitte siipenne ja nousisitte korkeuksiin kauniilla ilmavirtauksella. Tarkoitan, että se on niin helppo.

Adamuksen ratkaisu

Ja sitten se juolahti mieleeni. Vastaus oli jo siinä. Olin kirjoittanut siitä satoja vuosia sitten kirjassani Koneiden aika. Se oli ihan siinä. Ja ajattelette itseksenne: ”No, olet ylösnoussut mestari. Eikö sinun olisi pitänyt tietää se heti?” Joo, mutta olin myös ihminen, joten raahaan jotain siitä mukanani joskus.  Mutta oivalsin, että se on aivan siinä.

Selasin – minulla ei ollut käsikirjoitusta, mutta tavallaan kävin läpi kuvitteellisia sivuja: siinä. Se oli siinä – kirjassani sivulla 357, ja se sanottiin siinä. En voinut uskoa sitä. Se oli ollut siinä koko ajan. Se oli hyvin helppo, ja niin helppo kuin … ja saattaisitte nauraa, tai Andy saattaisi nauraa … musiikki.

Musiikki! Ajattelin itsekseni: ”Se on siinä.”

Ei mikä tahansa musiikki. Tarkoitan, että musiikki on hyvä asia, mutta sellainen kama joka ei ole sopivassa harmoniassa kanssanne, ei juuri auta. Mutta jotain kaunista musiikkia, ja oivalsin musiikin merkityksen elämässäni – menneisyydessäni St. Germaininia soitin monia, monia instrumentteja, ja olin taitava melkein kaikissa niissä.

Musiikki on yleensä ei-mentaalista kuuntelijalle. Kuuntelette jotain kaunista musiikkia, ja se vie teidät tiheän gravitaation läpi paremmin kuin mikään. Se on ei-mentaalista. Teidän ei tarvitse tehdä työtä siihen. Teidän ei tarvitse ”mantrata” sitä. Se ei ole harjoitus. Oikean musiikin kera teidän sallitaan mennä suoraan vanhan gravitaation läpi aerotheoniin, virtaan, sisään ja ulos gravitaatiossa, avautuen antamaan sen, mitä on kutsuttu pimeäksi aineeksi, palvella teitä, tuon gravitaation toisen puolen. Niin yksinkertaista – musiikki.

Taas kerran, ei mitä tahansa musiikkia. Sen täytyy olla todella sopivaa teille, ja parasta musiikkia olisi se, mikä on shaumbran kirjoittamaa ja esittämää. Eikä tekoälyllä parannettua musiikkia, koska se lisää gravitaatiota. Ja on jotain kaunista musiikkia, jota ehkä rakastatte. Ja olen varma, että teillä on ollut tuo kokemus. Istutte vain kuuntelemassa jotain musiikkia, ja tunnette itseänne kuljetettavan.

Mutta mitä jos loisimme shaumbra-muusikkojen kanssa sopivaa aerotheon-musiikkia? Kuuntelette sitä aina silloin tällöin. Teillä ei tarvitse olla mitään aikataulua. Teidän ei tarvitse tehdä työtä siihen. Ehkä hengittelette vähän sen kera, ja sallitte. (Klikkaa tästä lisätietoa tästä projektista.)

Rakastan musiikkia, koska kuuntelijalle se ei ole mentaalista. Sanat ovat rajoittuneita. Sanat ovat hyvin, hyvin rajoittuneita. Musiikki voi avata teidät ja kuljettaa teitä. Siis, mitä jos ryhdymme siihen shaumbrojen, kenties shaumbra-muusikkojen kanssa, ja teemme sitä. Mutta siinä täytyy olla juuri oikea kosketus, juuri oikea kosketus, ja käytetään sitä.

Menemme esimerkkiin siitä nyt merabhissamme. Tämä ei ole shaumbran tekemää musiikkia, mutta kenties voitte tuntea, kun menemme siihen, miten musiikki voi auttaa teitä laajentumaan tuon tiheän, tiheän gravitaation yli, joka on yksisuuntaista gravitaatiota ja jota olette kokeneet koko elämänne.

Gravitaation koko skaala -merabh

Laitetaan musiikkia nyt. Ja taas kerran, tämä ei ole shaumbran luomaa musiikkia, mutta se antaa teille maistiaisen siitä.

(Musiikki alkaa)

Vedetään kunnolla syvään henkeä.

Tämä on gravitaation yli menemisen vuosi, tuon asian yli jota on monissa ongelmissa ja joka on estänyt monia teistä oivaltamasta, miten suuri oikeasti olette.

Kun kuuntelette musiikkia, se voi olla monumentaalista, kokemuksellista, ja voitte ratsastaa tuolla musiikilla. Voitta kellua sen mukana.

Vedä kunnolla syvään henkeä siihen.

(Pitkä tauko)

En puhu paljon tässä, koska haluan teidän vain kokevan sen. Laitetaan musiikki täysille.

(Pitkä tauko)

Sinun ei tarvitse tehdä mitään.

(Tauko)

Aerotheon, tuo gravitaation toinen puoli, on jo siinä.

(Tauko)

Hassu asia tapahtuu vain kuunnellessa kaunista musiikkia. Yhtäkkiä tulee tietoisuuteesi: ”Gravitaatiossa on paljon enemmän.”

(Tauko)

Gravitaatio joka pitää asiat koossa, ja gravitaatio joka avaa.

(Tauko)

Gravitaatio joka on pitänyt monet ongelmat elämässäsi hyvin paikoillaan, hyvin tiiviinä.

(Tauko)

Mutta samaan aikaan on sen toinen puoli – laajentava, avaava. Tämä on gravitaation luonnollinen rooli.

Valo ei halua koskaan aiheuttaa vain yksisuuntaista gravitaatiota sinulle. Se ei halua koskaan tukahduttaa sinua. Se sisältää, valosi sisältää, tämän gravitaation toisen puolen – aerotheon, avoimuus.

Se ei ole myöskään istumista kuuntelemassa musiikkia ja fokusoitumista ongelmiisi, koska sinun ei kannata tehdä sitä. Se on vain itsesi päästämistä kokemukseen gravitaatiosta, joka toimii kaikkiin suuntiin. Gravitaatio joka yhdistää, pitää asioita yhdessä, ja toinen puoli, aerotheon, joka avaa, joka laajentaa.

Ja tuossa aerotheonissa se myös transformoituu. Voit ottaa jonkin ongelman, jota pidettiin gravitaatiossa hyvin pitkään, ja tuoda nyt sen ohi siitä. Ja kauneus on siinä, että sinun täytyy vain kuunnella.

Musiikilla on siivet. Koska se ei ole mentaalista, et ajattele. Ainoastaan koet. Sillä on siivet, ja se avaa tuon verhon.

Voisitko kuvitella jotain näin yksinkertaista?

Sinun ei tarvitse tulla filosofiseksi. Sinulla ei tarvitse olla kuunteluaikataulua. Vedät vain syvään henkeä ja sallit, annat musiikin kuljettaa sinut oivallukseen täydestä gravitaatiosta, gravitaation koko skaalasta.

Vedä syvään henkeä ja vain kuuntele hetki. Anna itsesi kokea gravitaation koko skaala.

(Pitkä tauko)

Rakastan sitä, koska se on täysin luonnollista. Tarkoitan, että se on jo siinä. Meidän ei tarvitse luoda tai rakentaa gravitaation toista puolta. Emme yritä murtautua ulos. Sallimme ainoastaan musiikin kautta palaamisen gravitaation koko skaalaan.

Se oli siinä, sivulla 357 kirjassani. Hmm. Toivon, että olisi tiennyt sen noin kymmenen vuotta sitten. Se olisi säästänyt teiltä, kaverit, paljon vaivaa, eikö totta? Ja kiva asia on, ettei teidän tarvitse tehdä työtä siihen.

Musiikki on ensinnäkin kaunista. Se on hyvin kaunista energian käyttöä.

Musiikki menee muihin ulottuvuuksiin helposti. Se vain virtaa helposti muihin ulottuvuuksiin.

Sanat eivät. Sanat jäävät jumiin tähän ulottuvuuteen. Mutta musiikki virtaa. Ja voit ratsastaa tuolla musiikilla, ja antaa sen kantaa sinut gravitaation koko skaalaan.

(Tauko)

Parasta – aivan parasta – musiikkia on shaumbrojen tekemä.

Työstämme tätä. Työskentelemme niiden muusikoiden kanssa, jotka ovat ehkä kiinnostuneita osallistumaan ja luomaan kaunista musiikkia, joka sallii teidän tulla takaisin kokemukseen gravitaation koko skaalasta.

Gravitaatio, voima jota fyysikot eivät oikeastaan ymmärrä. Se on yksi hämmästyttävimmistä dynamiikoista. Mutta sillä on kaksi puolta. Se ei vain pidä asioita koossa. Se myös avaa asiat.

Aina kun valo aloittaa matkansa palvelemaan teitä, luomaan luomuksianne, tuo gravitaatioelementti tekee sen kaiken mahdolliseksi. Mutta gravitaatio, joka toimii kumpaankin suuntaan.

Tunne taas hetki, ratsasta tällä musiikilla ja tunne gravitaation koko skaala. Se on aina ollut siinä.

(Tauko)

Vedetään kunnolla syvään henkeä yhdessä.

2024 – muu maailma fokusoituu tekoälyyn. Me valitsemme hieman eri polun. Tulemme gravitaation koko skaalaan elämässänne. Ei teoriana, vaan elämässänne. Ja sitten se tuo meidät Rakkauteen 2.0. Ne työskentelevät käsi kädessä.

Puhumme enemmän tästä täyden gravitaatioskaalan musiikista. Puhumme enemmän siitä. Älä tee siitä harjoitusta. Oivalla vain, että voit kuunnella ja nousta korkeuksiin.

Vedetään kunnolla syvään henkeä yhdessä. Gravitaation koko skaala. Se joka tuo asiat yhteen, se joka sallii laajentumisen.

Tämän myötä muistakaa, että kaikki on hyvin koko luomakunnassa.

Minä olen täysivaltaisen alueen Adamus. Kiitos.