CRIMSON CIRCLEN MATERIAALEJA

Valaiseminen-sarja

SHOUD 3 – ADAMUS ST. GERMAIN, Geoffrey Hoppen kanavoimana

Esitetty Crimson Circlelle

16.12.2023
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
www.crimsoncircle.com

Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.

Aah! Vedetään kunnolla syvään henkeä tuon avauksen myötä tähän shoudiin (naurua, kun Adamus viittaa tähän videoon). Kaikki on siinä. Kaikki oli siinä, koko shoud. Voisimme lopettaa tähän, ottaa loppupäivän vapaata, bilettää, pitää hauskaa. Elämä on tavallaan tällaista. Kaikki on siinä. Kaikki on ladattu. Kaikki on … (Adamus naureskelee) Tule tänne, Kerri!

KERRI: Jotain sinulle (hän ojentaa Adamukselle kahvin ja kakkua).

ADAMUS: Kiitos kovas- … Se näyttää herkulliselta. Mitä sinulla on minulle tänään?

KERRI: Tämä on Vanessan tekemää rommikakkua.

ADAMUS: Aivan.

KERRI: Ja minun kahviani, Joannen ja Marcuksen kanssa tehtynä. Me kaikki kolme teimme tuon kahvin yhdessä.

ADAMUS: Olen todella vaikuttunut ja imarreltu (vähän naureskelua). Kiitos. Kiitos, kiitos. Yksi ongelma kuitenkin.

KERRI: Ai.

ADAMUS: Tarvitsen vielä lisää 12 kupillista kahvia.

KERRI: Ihan oikeasti, ihan oikeasti?

ADAMUS: Joo. Olen kutsunut joitain erikois- …

KERRI: Aiotko laittaa ne matolle?

ADAMUS: Olen kutsunut joitain erikoisvieraita tänään. Meillä on tulossa erikoispäivä, ja he pitävät kahvista yhtä paljon kuin minä. Meillä on Tobias ja Kuthumi. Meillä on Sart ja FM, DocCe, Caroline ja monia muita, jotka liittyvät seuraamme tänään. Enkä halua olla ainoa, joka juo – jos tiedät, mitä tarkoitan.

KERRI: Koska voisimme järjestää kierroksen shotteja.

ADAMUS: He ottavat omansa … Se on totta (naurua). Järjestä heidät toiseen huoneeseen. Järjestä heille shotit, ja sitten anna heidän tulla tänne.

KERRI: Ai. Anna heidän … Siis mitä minun on tarkoitus tehdä? Kerro minulle …

ADAMUS: Shotit. Shotit. Olen varma …

KERRI: Oletko tosissasi?

ADAMUS: … että sinulla on St. Germain -likööriä?

KERRI: Kyllä, herra, minulla on.

ADAMUS: Kaksitoista shottia.

KERRI: Kaksitoista shottia! Täältä pesee!

ADAMUS: Kyllä, hyvä.

KERRI: Tuonko heidät tänne?

ADAMUS: Voi, he juovat siellä.

KERRI: Ai. Hengaavatko he kanssani keittiössä?

ADAMUS: Kyllä hengaavat.

KERRI: Okei. Tarvitsen apua tiskeissäkin, okei?

ADAMUS: He eivät pese astioita (lisää naureskelua).

KERRI: No, Marcus voi auttaa.

ADAMUS: Siis vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tuon avauksen myötä, samalla kun otan hiukan kahvia. Linda, haluaisitko kakkua?

LINDA: Ei kiitos.

ADAMUS: Mm. Siis kaikki on ladattu. Kaikki on siinä. Ydinolemus …

LINDA: En kestä yhtään enempää makeutta (vähän naureskelua).

ADAMUS: Kaiken sen ydinolemus, mitä teemme tänään, ja nyt puramme sen. Vain puramme sen. Menemme tuon kokemuksen läpi. Olen varma, että useimmat teistä tunsivat vähän jotain, kun musiikki soi ja näytettiin söpöjä kuvia. Se tuo esiin joitain. Jos ei muuta, niin kenties vain ”aaah!”, kuten puhuimme viime shoudissamme. Vähän rauhaa, vähän hiljaisuutta. On tuo aika vuodesta. Tuo aika rentoutua. On ollut iso vuosi, valtava vuosi, ja se kaikki oli siinä.

Miten nyt pääsemme siihen? Miten lataamme tämän kaiken, tai koemme sen nyt ja paketoimme sen kaiken lopussa? Se on oikeasti hyvin syvällistä, koska sellaista elämä tavallaan on. Luotte jotain – joskus muissa ulottuvuuksissa, joskus täällä, mutta luotte kaiken tuon energian – ja sitten menette kokemaan sen. Kaikki on siinä.

Sanon pari asiaa tässä, kun pääsemme alkuun. Tänään fokusoidumme valoon – valoon. Meillä oli Villa Ahmyossa upeita keskusteluja valosta, ja tänään puhumme siitä lisää. Nuhtelen shaumbroja …

LINDA: Yäk!

ADAMUS: … jossain määrin, koska joskus teillä on tapana tehdä siitä hyvin, hyvin vaikeaa itsellenne. Mutta haluan teidän muistavan tämän hetken. Tuo musiikki soi. Rentouduitte hetkeksi. Pääsitte pois mielestänne – useimmat teistä – ja annoitte itsenne vaan pudota siihen, ja se oli kaunista. Helppoa. Teidän ei tarvinnut tehdä työtä siihen. Se kaikki tehtiin puolestanne. Energia palveli teitä. Ja nyt kuljemme sen läpi, menemme sen kokemuksen läpi, että päästään siihen.

Vedetään syvään henkeä tämän päivän aiheeseemme, valoon – valoon.

Olette tällä planeetalla parista melko perussyystä. Ei ole kovin vaikea hoksata niitä. Olette täällä säteilemässä valoanne. Se on siinä. Olemme puhuneet siitä kerta toisensa jälkeen, mutta toistan sen. Tämä on kriittisin, tärkein ja oleellisin kohta, jonka tämä planeetta on koskaan kokenut kaikkien elämienne aikana. Ja tiedän, että te ette välttämättä herää aamulla ajatellen: ”Tämä on todella iso asia”, koska olette huolissanne muista asioista. Mutta se on valtava asia, ja pärjäätte erittäin, erittäin hyvin.

En olisi voinut välttämättä sanoa niin 10 vuotta sitten tai edes pari vuotta sitten. Oli paljon epäilyä siitä, mihin asiat menisivät. Mutta tällä hetkellä planeetalla on tarpeeksi valoa, mikä muuttaa lopulta kaiken, enkä puhu siitä pitkän, pitkän, pitkän ajan päästä. Puhun seuraavista … Cauldre ei halua minun antavan lukuja (muutama naurahdus), mutta suo se minulle, Cauldre. Oikeasti näette sen seuraavina 15, 20 vuotena tällä planeetalla.

Siihen pääsemisessä on tietysti vastoinkäymisiä, koska ihmiset eivät oikeasti pidä muutoksesta. Ja on paljon vanhoja ”vallan lobbaajia/välittäjiä” (power broker), pelaajia/toimijoita planeetalla, jotka yrittävät pitää kiinni, mutta he eivät pysty. He eivät pysty. Asiat muuttuvat tällä planeetalla. Se valo jota tuotte sisään, muuttaa planeetan tilaan, jossa konnat eivät yksinkertaisesti pysty enää seisomaan tuossa kirkkaasta valossa. He menevät jonnekin omilleen, ja tästä planeetasta tulee rakkauden, viisauden ja valon planeetta, ja se on – voin tuntea sen. Se on kuin … (Linda alkaa taputtaa) Kiitos, yksi taputtaa! (Adamus naureskelee) Kaikki muut ovat kuin: ”Hemmetti!” (Yleisö alkaa nyt myös taputtaa)

LINDA: Lopultakin.

ADAMUS: Olemme siirtymässä siihen.

Tiedän, että jotkut teistä epäilevät nyt ja sanovat: ”Mutta katso uutisia.” Minä katson. Katsomme Crimson Councilissa. Arvioimme planeetan energioita. Mittaamme niitä jatkuvasti, ja kyllä, näemme myllerrystä, ja on sotia, jotka ovat erittäin valitettavia, ja tasapainottomuuksia jotka ovat epäoikeudenmukaisia. Mutta ollaan pääsemässä siihen. Siis kun avaan tämän päivän shoudin, haluan tuoda kaikki hetkeksi yhteen, antamaan valonne säteillä.

En fanita sitä kovasti, että kaikki tuodaan yhteen: ”Tehdäänpä globaali shaumbra-kumbaja-ryhmäkokemus”, koska se on todella hyvin, hyvin henkilökohtaista. Se on hyvin henkilökohtaista. Mutta luulen, että juuri nyt on sopiva aika tehdä juuri se. Olette tällä planeetalla säteilemässä valoanne ja samaan aikaan nauttimassa elämästänne.

Puhun siitä hetken kuluttua, mutta en enää siedä sitä, että te ette nauti elämästänne. Olen kyllästynyt siihen. Se ei näytä hyvältä teillä. Se on vanhaa peliä, ja haastan teidät siinä. Se ei ole enää tarpeellista. Olette jossain vanhoissa kaavoissa, jotka pidättelevät teitä edelleen. Kutsun sitä shaumbra-kiroukseksi, ja puhumme siitä tänään. Ja on aika päästä sen yli.

Valosi säteileminen

Mutta ennen kuin teemme mitään muuta, laitetaanpa jotain merabh-tyyppistä musiikkia, ja vedetään syvään henkeä, ja tehkää sitä, mitä teette parhaiten. Antakaa valonne loistaa.

(Musiikki alkaa)

Vetäkää kunnolla syvään henkeä.

(Tauko)

Nyt jotkut teistä ajattelevat: ”No, minun valoni on himmeää.” Se ei itse asiassa ole. Tai ”Minun valoni on likaista. Minun täytyy puhdistaa tuo ajovalo.” Se ei ole.

Olen nähnyt joidenkin teistä pidättelevän valonne säteilemistä, koska luulette lähettävänne myrkkyjä maailmaan, omia törkyjänne. Ette lähetä.

Ei. Silloin kun annatte valonne vain säteillä, se ei vaadi mitään työtä. Se on tavallaan kuin sallimista. Sallimisen ei pitäisi olla vaikeaa, kuitenkin shaumbrat tekevät siitä vaikeaa toisinaan. Mutta antaessanne valonne säteillä, jotain tapahtuu. Menette suoraan ytimeen, suoraan ydinolemukseenne. Ohitatte kaiken saastan, kaiken melun, koska tiedätte, että tämä on suurinta palvelua, jota voisitte tehdä.

Siis antakaa sen vain säteillä.

(Tauko)

Ja tiedän, mitä tapahtuu monilla teistä. Sanotte: ”Toimiiko se?” Kyllä, se toimii. Lakkaisitteko epäilemästä sitä, kiitos? Omistakaa se.

Myöntäkää, että valonne säteilee.

(Tauko)

Ja sitten antakaa sen vain säteillä planeetalle.

Ilman agendaa.

Ilman taistelua.

(Tauko)

Nimittäin silloin kun pääsette tähän perusasiaan, tähän perusolemukseen siinä, kuka olette, ja annatte sen vain säteillä, se on hyvin kaunis tunne, koska teette, mitä tulitte oikeasti tänne tekemään. Se on hyvin yksinkertaista. Teidän ei tarvitse olla mentaalinen siinä.

(Tauko)

Tätä se on juuri nyt.

(Tauko)

Jos muistatte, niin ennen kuin synnyitte tähän elämään, kun valmistauduitte tulemaan takaisin tänne, innokkaana – innokkaana tulemaan takaisin tänne – ajattelitte, että annatte valonne säteillä. Ette tienneet, miten se kaikki tapahtuisi ja millaista se olisi. Mutta hemmetti, olisitte täällä tuomassa tietoisuutta.

Monet teistä pukivat ylleen haarniskansa, pukivat miekkansa, laittoivat kypärän päähänsä, valmiina taisteluun. Havaitsitte matkan varrella, että oli aika päästää eläkkeelle tuo miekka. Rakastan aikaisempaa arkkienkeli Mikaelia, mutta hankkiutukaa eroon tuosta miekasta. Sitä ei oikeasti tarvita. Tämä valo tässä, kaikista meistä, on paljon mahtavampi kuin miekka. Tätä tulitte tänne tekemään.

Kenties oletitte, että se vaatisi paljon ponnistelua, että taistelisitte pimeyttä vastaan. Te ja valonne. Nyt pimeyden demonit tulisivat ja kävisitte suuren taistelun, valtavan sodan. Ei. Se on vain tämän tekemistä.

Voitte tehdä sitä juodessanne kupin kahvia, syödessänne rommikakkua – mitä tahansa se on. Istuessanne kylpyammeessa.

(Tauko)

Tätä se on, ja se muuttaa planeettaa.

Nimittäin on luullakseni sellainen odotus, että se on jonkinlaista voimaa, jotain ukkosta ja salamointia tai – mitä teillä tapahtuu tänään – on auringonpurkauksia ja kaikkea muuta. Ei oikeastaan. Aina silloin tällöin, mutta se on melko hiljaista työtä.

(Tauko)

Se on kaunista.

Ja kyllä, planeetalla on paljon häiriöitä. Mutta jos niitä ei olisi sen vuoksi, mitä te ja muut teette ­– sallitte valonne säteillä –  tilanne olisi paljon pahempi. Juuri nyt käymme läpi tavallaan sopeutumisvaihetta tällä planeetalla. Vanhat (Adamus huokaisee), vanhat sodat tulevat päätökseensä, vanhat taistelut. Jotkut  niistä ovat olleet jo kauan ennen Maata, ja nyt ne tavallaan saavuttavat loppunsa. Ne eivät voi selviytyä, kun on näin paljon valoa.

Tunne omaa valoasi hetki.

Haluan sinun tuntevan, miten puhdasta se on, kaikista huolistasi riippumatta, joita voisit ajatella. Ota hetki ja vain tunne.

(Tauko)

Tämä säteilee maailmaan.

(Tauko)

Et voi tehdä sitä, jos sinulla on jokin agenda, jos taistelet edelleen aatteiden/tarkoitusten puolesta – ovat ne sitten omiasi, ihmiskunnan tai tämän planeetan. Se on valmis/tehty, rakkaudella.

(Tauko)

Tuntisitko hetken vain sitä rakkautta, jota on valossasi.

(Tauko)

Yksi kohokohdista ajassani shaumbrojen kanssa oli hiljattain Villa Ahmyossa ryhmän kanssa, joka kokoontui sinne sen vuoksi, minkä he luulivat olevan Staying in Grace (= pysyminen armossa), tai minkä nimen olimmekin keksineet sille. Ja pari päivää ennen tuota tapahtumaa he alkoivat tuntea jotain hyvin erilaista. Jotkut itse asiassa sairastuivat ja tunsivat olevansa huonovointisia/huonolla tuulella, vähän hämmentyneitä, koska he voivat tuntea, ettemme puhuisi armossa pysymisestä. Olimme jo puhuneet siitä. Puhuisimme rakkaudesta, ja teimme sen. Ei sokerikuorrutetussa mielessä, vaan rakkaudesta sisällä ja rakkauden muuttuvasta luonteesta tällä planeetalla.

(Tauko)

Ja tämä on tosiaankin rakkauden planeetta. Se koettiin ensimmäisenä täällä. Ei missään muualla. Sitä eivät kokeneet marsilaiset tai plejadilaiset tai arcturuslaiset. Eivät edes arkkienkelit. Ei Henki. Se koettiin ensimmäisenä täällä ihmisten kautta, teidän kauttanne. Ja olemme nyt tällä planeetalla valmiita Rakkauteen 2.0, seuraavaan versioon. Mutta johonkin hyvin paljon syvempään, hyvin paljon puhtaampaan, hyvin paljon aidompaan, kuin mihin vanha Rakkaus 1.0 oli menossa.

Siis kun tunnette valoanne, tätä asiaa jota säteilette planeetalle, tuntekaa sen rakkautta.

(Tauko)

Ja kun teette sen, saatatte huomata, miten hyvin erilaista se on, kuin olette ehkä kokeneet aiemmin.

(Tauko)

Rakkaudessa 2.0 on erilaista, ettei se takerru. Se ei ole tarvitsevaa. Siihen ei sisälly seksuaalienergiaviruksen elementtejä. Se ei tee vaatimuksia kenellekään muulle. Se ei ole ehdollista.

(Tauko)

Tätä säteilette. Se menee joillakin ihmisillä täysin yli hilseen. He eivät ymmärrä sitä. He eivät oikeasti edes tiedosta sitä. Se on niin erilaista.

(Tauko)

Hmm. Rakkaus 2.0 – se on vähän haastavaa itse asiassa. Se ei kiinnity mihinkään.

Ihmiset ovat tottuneet rakkauteen kiinnikkeiden kera, joten se tuntuu melkein vaikeasti tavoitettavalta siellä, missä haluatte tarttua siihen ja pitää kiinni siitä, kun yritätte saada sen tekemään tiettyjä asioita, eikä se tee. Se ei takerru. Mutta kuitenkin siinä on suurta kauneutta, koska se on vapaata. Se on vapautta.

Tätä säteilette.

(Tauko)

Tähän valoon sisältyy uudentyyppistä rakkautta. Näettekö, miten helppoa se on?

(Tauko)

Ei, en kovin usein kutsu kaikkia shaumbroja yhteen tällä tavalla.

(Tauko)

Cauldre kysyy minulta: ”Miksi?” Se on oikeasti hyvin yksinkertaista, koska en halua teidän luulevan, että teidän täytyy turvautua ryhmään tai siihen, että joku kutsuu ryhmän yhteen tekemään, mitä teette juuri nyt. En halua teidän luulevan, että meidän täytyy kerääntyä ympäri maailmaa ja liittää siihen jonkinlainen aate/tarkoitus. Ei. Haluan teidän tekevän sitä itseksenne joka päivä tai joka viikko – sillä ei ole merkitystä – mutta omin päin täysivaltaisena olentona.

(Tauko)

Se mitä maan päällä tapahtuu, on hyvin tärkeää koko luomakunnalle. Suutun todella, kun kuulen ihmisten puhuvan Maasta jonain takapajulana – on mahtavia avaruusolentoja uskomattoman viisautensa kanssa, ja teidän täytyy katsoa heitä ylöspäin. Ei. Tämä se on. Se tapahtuu juuri täällä/tässä.

Teistä tulee täysivaltaisia olentoja. Nostatte rakkauden uudelle tasolle, ja se menee lopulta koko luomakuntaan.

(Tauko)

Me jotka olemme Crimson Councilissa, katselemme ja tarkkailemme. Emme puutu asioihin – tai puutumme harvoin – mutta katselemme ja tarkkailemme ja raportoimme teille, mitä tapahtuu.

Olemme katselleet, miten valonne on muuttunut myös aiemmasta tilanteesta tänä vuonna. Teidän oma valonne. Voi, tiedän, että unohdatte aina silloin tällöin säteillä tietoisesti tuota valoa. Se on ok. Se on silti siinä.

Sen tietoinen säteileminen, istuminen puistonpenillä tai ajeleminen autolla antaen vain valonne säteillä – se on hyväksi teille. Se muistuttaa teitä. Mutta valonne säteilee nyt aina.

(Tauko)

Haluaisin teidän olevan tietoinen tässä kauniissa, hiljaisessa hetkessä, että rakkaus teistä säteilee myös teihin. Kyllä, se säteilee teihin ensin.

(Tauko)

Kaikki valo säteilee luojaansa, ennen kuin mihinkään muuhun, ennen kuin se menee minnekään muualle.

Ja Rakkaus 2.0 – no, antakaa sen säteillä teille juuri nyt. Unohdatte tehdä sen. Nimittäin unohdatte todella myöntää, että se säteilee teille.

(Tauko)

Itsenne rakastaminen – se on vaikea asia, todella vaikea asia. Mutta antakaa sen säteillä teille.

(Tauko)

Tarkoitan sitä vakavissani. Juuri nyt. Tämä sama valo, jota säteilette koko luomakuntaan – antakaa sen säteillä teille.

(Tauko)

Siinä ei ole kiinnikkeitä. Se ei toimi niin, kuin Rakkaus 1.0. Se on paljon puhtaampaa.

Tämä uusi rakkaus ei kerro teille, että teidän täytyy muuttaa tapojanne, parantaa itseänne, olla sen rakkauden arvoinen. Se ei tee niin. Se on aina siinä. Mutta kuitenkin, jos yritätte kontrolloida sitä, rajoittaa sitä, ylihallita sitä tai mitään sellaista, se on vain ohikiitävää, ohikiitävä tunne. Tuntuu, että se on lähtenyt pois.

Se haluaa olla vapaa, aivan kuten te.

Vedetään syvään henkeä yhdessä shaumbrojen kanssa ympäri maapalloa, antamaan tuon valon säteillä planeetalle, täytettynä uudella rakkaudellanne.

Ja kun tunnette tätä rakkautta, tätä valoa, virtaavan teistä, antakaa sen täyttää teidät. Antakaa sen säteillä jokaiseen osaanne.

(Tauko)

En halua kenenkään teistä koskaan – enää koskaan tuntevan – että te ette ole oman rakkautenne arvoinen.

(Tauko)

Vedetään kunnolla syvään henkeä. Hyvä, syvään henkeä.

Melko yksinkertaista. Olette täällä säteilemässä valoanne ja nauttimassa elämästä.

(Musiikki loppuu)

Muuutta … (muutama naurahdus) siinä törmäämme ongelmaan (Adamus naureskelee). Yleisesti shaumbrat ovat melko hyviä säteilemään valoa. Ja taas kerran, luulette unohtavanne tehdä sitä ja sanotte: ”Voi jessus, en ole tehnyt sitä kahteen viikkoon tai kuukauteen”, tai mitä tahansa. Teette sitä koko ajan. Teette sitä koko ajan. Niin kauan kun elätte tällä planeetalla fyysisessä kehossa, teette sitä.

Ongelma on tämä toinen osa – elämästänne nauttiminen. Tuntuu siltä, että meiltä puuttuu tuo osa. Meiltä puuttuu tuo ”Ai niin, ja aion vain nauttia.”

Adamuksen haasteeseen palaaminen

No niin, jos muistatte, niin johonkin aikaan kesällä, yhdessä shoudissa meillä on vähän puhetta taistelemisesta, asioiden tekemisestä vaikeaksi, aatteiden puolesta taistelemisesta, kaikesta siitä muusta, ja esitin haasteen. Sanoin, että palaisimme siihen vuoden lopussa, ja esitin tuon haasteen: voitteko päästä yli noista taisteluista ja taistelemisesta? Voitteko lakata taistelemasta itsessänne? Mihin se vie teidät? Ei mihinkään. Voitteko lopettaa nuo taistelut elämän kanssa, muiden ihmisten kanssa, perheenne kanssa – luultavasti ette – mutta muiden ihmisten kanssa?

Siis palataanpa siihen tänään. Linda, mikrofonin kanssa, kiitos, ja aloitan taistelemisen malliesimerkistämme. Tadistä.

Tad, siitä lähtien – oliko se kesäkuu, heinäkuu? Joo, joo, ole hyvä. Siis olit nyrkkeilijä.

TAD: (laulaen Simon & Garfunkelin kappaletta The Boxer (= nyrkkeilijä). Olin vain nyrkkeilijä …

ADAMUS: Joo, he kirjoittivat tuon kappaleen sinulle. Joo (vähän naureskelua, ja Tad jatkaa sävelmän hyräilyä). Sinun ei tarvitse laulaa sitä, kiitos (Adamus naureskelee). Siis olit nyrkkeilijä, ja olit aloittanut yrityksen, jotta voisit nyrkkeillä siellä vähän lisää. Se oli uusi nyrkkeilykehäsi. Hmm? Joo.

TAD: Kyllä.

ADAMUS: Ja kritisoin sinua, ja olit tarpeeksi yhteistyökykyinen. Toit hanskasi seuraavaan shoudiin. Annoit ne pois. Mutta annoitko oikeasti?

TAD: Kyllä, annoin.

ADAMUS: Hyvä.

TAD: Kyllä, annoin.

ADAMUS: Okei. Ja nyt minun täytyy siirtyä Garyyn (Tadin mies). Antoiko hän?

GARY: Ehdottomasti kyllä.

ADAMUS: Kyllä. Hän potkaisisi sinua persuuksille, jos sanoisit jotain muuta (naurua). Ei. Kiusaan sinua, mutta … Antaisitko Garylle mikin hetkeksi? Palaamme takaisin sinuun.

TAD: Tietysti.

ADAMUS: Mutta miten hän teki sen? Mitä havaitsit kaikessa tässä?

GARY: Hän ei taistellut sitä vastaan, mitä tapahtui.

ADAMUS: Aivan.

GARY: Hän antoi sen tapahtua ja siirtyi siihen, mitä oli seuraavaksi.

ADAMUS: Mutta jos ei taistele, erityisesti alkavassa bisneksessä – on kaikki tuo paine ja dynamiikka, raha, valmistus, markkinointi ja kaikki muu. Jos ei taistele, se ottaa valtaansa, eikö niin?

GARY: Ei välttämättä.

ADAMUS: Ai, niinkö?

GARY: Annat sen tulla itsellesi.

ADAMUS: Vau, mikä konsepti. Luulen kuulleni sen aiemmin (Adamus naureskelee).

GARY: Joo, joo.

ADAMUS: Kyllä. Siis mitä muutoksia näit Tadissa henkilökohtaisesti?

GARY: Rennompi, avoimempi kaikelle, mitä tapahtuu ympärillä.

ADAMUS: Helpompi olla lähellä?

GARY: Ehdottomasti kyllä (he naureskelevat). Joo.

ADAMUS: Hyvä. Ja miten yritys pärjää nyt?

GARY: Se pääsemässä päämääräänsä. Se pärjää. Se ei etene välttämättä sitä tahtia, kuin useimmat ihmiset haluaisivat, mutta se etenee luonnollista tahtiaan.

ADAMUS: Koska tässä ei ole oikeasti kyse yrityksestä tai tuotteesta.

GARY: Aivan.

ADAMUS: Ei oikeasti ole. Ja fokus tai odotus on ”Okei, olen hyvä luoja, ja yritys menee pörssiin ensi vuonna” -tyyppinen asia. Yrityksessä ei ollut kyse ns. penninpyörylöistä/pavuista (suom. huom. merkitsee kumpaakin), kirjaimellisesti. Siinä ei ollut kyse siitä. Siinä oli kyse kokemuksesta. Jos yrityksellä menee hyvin, mahtavaa. Mutta kenties ei. Kenties se veisi huomion muualle. Mutta oli kyse siitä, miten lopettaisit taistelun, miten antaisit asioiden tulla sinulle?

GARY: Joo. Avaudut vain intohimolle, joka on sisälläsi, ja annat sen tulla.

ADAMUS: Joo, ehdottomasti. Hyvä.

GARY: Joo.

ADAMUS: Siis … (Tad haluaa sanoa jotain) Pääsemme sinuun hetken kuluttua, totta kai (Adamus naureskelee). Siis elämä on ollut vähän helpompaa?

GARY: Kyllä.

ADAMUS: Ja silloinkin kun vaikeita kokemuksia tulee, mitä tapahtuu, koska olette edelleen ruumiillistuneena tänne. Olette edelleen tavallaan tässä massatietoisuuspadassa, ja törmäätte ongelmiin. Mutta niitä vastaan taistelemisen sijasta, annat sen vain mennä lävitsesi.

GARY: Joo, ja huomaat …

ADAMUS: Hyvä. Oletko onnellisempi?

GARY: Kyllä. Kiitos kysymästä. Kyllä (he naureskelevat).

ADAMUS: Hyvä. Olin huolissani sinusta vähän aikaa. (Adamus naureskelee)

GARY: Joo, niin minäkin! Kiitos.

ADAMUS: Hyvä. Kiitos, ja mikrofoni takaisin Tadille. Siis, Tad, mitä olet huomannut – oliko vaikeaa ripustaa hanskat naulaan ja olla yrittämättä saada niitä takaisin?

TAD: Se oli jännittävää. Ei, ei ollut. Se oli helpotus.

ADAMUS: Okei.

TAD: Se oli kuin: ”Olet poissa. Olet jo valmis/tehty.”

ADAMUS: Aivan, aivan.

TAD: Ja se yksi asia, jonka halusin sanoa ns. muuttuneen: minua hallitsi tai motivoi ennen emootio/tunne.

ADAMUS: Niinkö?

TAD: Joo! ”Täytyy saada tämä tehtyä! Täytyy ,,, !” (Tad puhuu tarmokkaasti; vähän naureskelua, kun Adamus vääntelee naamaansa) Suu kiinni! Pitääkö hän minua pilkkanaan?

ADAMUS: Ei, ei, ei, ei! Ei!

TAD: Okei (Adamus naureskelee). Ja se muuttui – mikä tuo sana onkaan – aistimiseksi.

ADAMUS: Kyllä.

TAD: Emootion sijasta se oli aistimista – kai se on paras sana.

ADAMUS: Tuntemista. Tuntemista ja aistimista, eikä …

TAD: Tuntemista ja aistimista.

ADAMUS: … emotionaalisia, automaattireaktioita.

TAD: Ja se oli: ”Vau!”

ADAMUS: Joo.

TAD: Joo. Tarkoitan, että jotain paskamaista on juuri tapahtunut, ja olen kuin: ”Okei, no …”

ADAMUS: Entä sitten.

TAD: Joo, entä sitten. Juuri niin.

ADAMUS: Tarkoitan, että ihminen ei oikein pidä siitä, mutta entä sitten. Se on vain yksi asia lisää muunnettavaksi, sallittavaksi muuttua. Ja vakavasti sanottuna, loppujen lopuksi kyse ei ole siitä, menestyykö yritys vai ei. Ja sitten kun oivallat sen, se menestyy, koska et ole huolissasi yrityksen menestymisestä. Et ole fokusoitunut siihen. Siinä on kyse kokemuksesta, jossa käyt läpi nämä asiat, ja ne voivat olla itse asiassa kauniita.

TAD: Ja se muuttui. Kun puhuit kanssani heinäkuussa, olin kuin: ”Voi ei! Eikö se toteudu? Siis Tad’s Dad’s (hänen yrityksensä) – mitä oikein teemme?! Adamus, lopeta tuo!”

ADAMUS: (naureskellen) Aivan!

TAD: Juuri niin sanoit. Tarkoitan, että se on …

ADAMUS: Se on vain papuja/penninpyörylöitä.

TAD: Se on vain papuja!

ADAMUS: Joo, joo.

TAD: Silputtuja tai kokonaisia. Siellä niitä on (vähän naureskelua).

ADAMUS: Juuri niin (Adamus naureskelee).

TAD: Joo.

ADAMUS: Juuri niin.

TAD: A-haa!

ADAMUS: Mutta jos alat katsoa asiaa siitä näkökulmasta, että se toi sinut lähemmäs monia ihmisiä, se sai sinut syvälle omaan luomistunteeseesi ja omaan Itseesi, ja sinun täytyi heittää pois paljon roinaa ja päästä kokonaisvaltaisempaan paikkaan itsesi kanssa. Ja siinä on valtava arvo. Ja sitten kun päästät irti kaikista noista jutuista, yhtäkkiä oivallat, ettei sinun tarvitse tehdä töitä yrityksen menestymisen eteen, ja sitä teit ennen. Teit kovasti työtä sen eteen. Sinun ei tarvitse. Se on vain siinä.

TAD: Se vain … kyllä.

ADAMUS: Ja jälleen kerran, teille kaikille, ihmisen odotus on – ”Olemme mestareita, kaikki järjestyy” – mutta on edelleen tuo ihmiselementti, jolla on jokin odotus ihmisnäkökulmasta, miten sen pitäisi toimia. Mutta tässä jutussa on paljon muita lahjoja. Ja sitten se toimii, ja sitten yhtenä päivänä kyllästyt siihen, myyt sen, teet miljoonia, ja sanot: ”Se oli hauskaa.” Joo.

TAD: Se on suunnitelma. Mutta jos tuo suunnitelma ei toimi, se on ok.

ADAMUS: Suunnitelma toimii, ja suunnitelma ei ole aina, mitä vanha ihmisodotus haluaisi sen olevan. Haluaisit juosta markkinoille, tehdä miljoonia, olla haasteltavana suosituissa keskusteluohjelmissa ja kaikkea sitä muuta. Et ole sitä varten täällä.

TAD: Aivan.

ADAMUS: Olet täällä muista syistä. Hyvä.

TAD: Ja hymyilen.

ADAMUS: Hymyilet, kyllä. Ehdottomasti.

TAD: Kiitos.

ADAMUS: Kiitos paljon (yleisö taputtaa). Kiitos.

Siis puhuimme koko tästä taistelemisen ja tappelemisen teemasta, ja haastoin teidät pääsemään yli siitä. Pääsemään todella yli siitä. Ei ole enää taisteluja. Ei ole enää edes valon ja pimeyden taistelua. Tarkoitan, että kenties jotkut teistä masentuivat siitä, koska olette sotureita. Ja soturin on vähän vaikea kuulla, ettei ole enää taisteluja. Mutta ei ole. Emme taistele edes sitä vastaan, mitä planeetalla tapahtuu tässä kohtaa. Annamme valon säteillä. On paljon parempi olla mestari ja luoja, kuin soturi. Soturi valitsee vain yhden puolen. Todellinen mestariluoja tajuaa koko jutun.

Siis takaisin yleisöön. Valoja kirkkaammaksi, kiitos. Haluan poiketa aiheesta hetkeksi ja puhua Vincen kanssa. Vince, miten menee?

VINCE: Okei.

ADAMUS: Linda tuo mikrofonin sinulle.

LINDA: Ole hyvä, herra.

ADAMUS: Kuolema on hyvin haastava asia.

VINCE: Niin on.

ADAMUS: Ja joka kerta kun joku tuntemasi läheltä kuolee, se tuo esiin myös oman kuolemattomuutesi tai paremminkin kuolevaisuutesi (Vince naureskelee). Kuolevaisuutesi, kyllä. Oletko puhunut Carolinen kanssa?

VINCE: Voi, puhun hänelle paljon.

ADAMUS: Hyvä, hyvä. Ja?

VINCE: (pitäen tauon) Oletan, että hän kuuntelee.

ADAMUS: (naureskellen) Kuunteliko hän koskaan?

VINCE: Kyllä.

ADAMUS: Hyvä, hyvä. Voitko tuntea hänen läsnäolonsa?

VINCE: Toisinaan.

ADAMUS: Ei, vaan juuri nyt.

VINCE: En.

ADAMUS: Et.

VINCE: En.

ADAMUS: Äh! Okei. Laita vähän musiikkia, Peter, kiitos. Caroline on aivan tässä, joo. Ja älä ajattele sitä, okei? Vähän musiikkia. Hän istuu tuolissaan kuten tavallisesti …

(Musiikki alkaa)

… istuu aivan siinä vieressäsi. Ja hänellä menee hyvin.

VINCE: Voi, tiedän sen.

ADAMUS: Hänellä menee hyvin. Hän itse asiassa säälii sinua (vähän naurua). Kyllä, hänen siirtymänsä oli todella helppo, ja olen rupatellut paljon hänen kanssaan siitä lähtien, kun hän tuli – muuten, hän on ylösnoussut mestari. Kaikki eivät selviydy tuohon näkökulmaan, mutta hän kiisi suoraan tänne. Se oli helppoa hänelle, koska hän ei pelännyt kuolemaa. Hän oli todella helpottunut päästäessään irti fyysisestä kehosta. Se oli ollut hänen vastoinkäymisensä pitkän, pitkän aikaa.

VINCE: Jep.

ADAMUS: Ja hän tunsi, että se oli yksi asia, joka esti häneltä Oivaltamisen ollessaan täällä. Fyysiset vaivat. Eikä hänellä ollut mitään törkyjäämää, kun hän lähti. Hän oli vapaa kaikesta siitä. Ja voitko kuulla, voitko tuntea, mitä hän sanoo?

(Pieni tauko)

Ajattelet liikaa, Vince (Vince naureskelee). Se tulee sydämestä. Puhuimme juuri Rakkaudesta 2.0. Tunne sitä hetki. Älä odota sanoja.

(Tauko)

VINCE: Kaikki menee hyvin.

ADAMUS: Kaikki menee hyvin, joo.

Muistatko, kun hän nojautui antamaan sinulle suukon poskellesi? Hän tekee nyt tavallaan niin ja sanoo: ”Vince, vain salli.” Ja hän haluaa sinun todella sallivan jotain, minkä kanssa sinulla on ollut haasteita – useimmilla teillä on – itsesi rakastaminen.

Ja hän sanoo, että silloin kun teet sen, pystyt todella yhdistymään hänen kanssaan. Ei vain ajattelemaan häntä, vaan todella yhdistymään, niin että voit haistaa hänet ja tuntea hänet lähelläsi. Hän sanoo: ”Vince, rakasta itseäsi.” Hyvä.

Ja hän on täällä koko shoudimme ajan, ja koska tahansa kun haluat yhdistyä. Joo, koska tahansa.

Hyvä. Okei, jatketaanpa. Kiitos.

(Musiikki loppuu)

Jatketaan. Okei, mistä puhumme? Taisteluista. Ai, David! Ai, David (muutama naurahdus). Siis annettiin haaste. Muistitko edes, että teimme niin? Koska Cauldre ei muistanut.

DAVID: En.

ADAMUS: Et. Okei (he naureskelevat). Ja siitä huolimatta näen, että olet päästänyt irti joistain suurista, vanhoista taisteluista noin kuluneen puolen vuoden aikana. Haluatko jakaa, mitä se oli? (David pitää tauon) Et, okei (Adamus naureskelee).

(Pieni tauko)

DAVID: Hmm …

ADAMUS: Sinussa on jotain erilaista.

DAVID: (pitäen tauon) No, enemmän sallimista.

ADAMUS: Joo, joo, mutta taistelit todella jonkin kanssa, David.

DAVID: Ai, itseni.

ADAMUS: Joo. Siinä oli jonkin verran syyllisyyttä.

DAVID: Kyllä.

ADAMUS: Ja lopulta vain uuvuit. Tarkoitan, että luovuit lopultakin tuosta taistelusta. Ja luulen, että on joskus tunne, että jos lakkaat taistelemasta näitä vanhoja haamuja vastaan, joita oli elämässäsi, ne ottavat sinut valtaansa. Ne syövät sinut. Ja jatkat taistelua. Ja sitten oivallat yhtenä päivänä, että olet hemmetin uupunut. Olet rättiväsynyt. Sinulla ei ole mitään jäljellä. Ei panoksia, ei enää taistelua jäljellä itsessäsi ja sanot: ”Ihan sama.” Ja oivallat yhtäkkiä, että se sama haamu, jota vastaan olet taistellut ja jonka olet yrittänyt pitää loitolla, häviää.

DAVID: Hmm.

ADAMUS: Se on vaikea paikka. Se on todella vaikea paikka. Oli vähän vanhaa syyllisyyttä. Mutta yhtäkkiä se on kuin: ”Mitä vastaan taistelin koko tämän ajan?” Ja sitten jos haluat todella päästä siihen ja tunnet mestarin viisauden, oivallat: ”Hemmetti, tein sitä vain huvin vuoksi. Sairaan ja kieroutuneen huvin, mutta vain tein sitä. Koskaan ei ollut oikeasti haamuja. Ei ollut oikeasti mitään taisteltavaa. Olen niin hemmetin luova ja tavallaan ikävystynyt asioihin, että jatkoin tämän paskan kasaamista, kunnes oikeasti uskoin sen ja todella luulin, että oli demoni, jota vastaan minun täytyi taistella sisälläni ja pitää se loitolla. Sitä ei ollut lainkaan.” Siis tämä on tavallaan todellinen viisaus siinä: ”Ai, loin sen antamaan itselleni vain jotain tekemistä.” Mutta luulen, että voimme luoda paremmilla tavoilla jatkossa.

DAVID: Joo!

ADAMUS: Joo, hyvä. Oletko tuntenut elämässäsi muutoksia Taivaan ristitin jälkeen – mitä merkittäviä muutoksia sanoisit kokeneesi?

DAVID: (pitäen tauon) Enemmän nauramista, enemmän huumoria.

ADAMUS: Joo, keveyttä.

DAVID: Joo, keveyttä

ADAMUS: Helppoutta.

DAVID: Kyllä, kyllä.

ADAMUS: Joo. Tarkoitan, että vakavana oleminen on kai ok aina silloin tällöin. Enkä kehota olemaan huikentelevainen, mutta oivallat, että loppujen lopuksi se kaikki on vain suurta, upeaa peliä. Joo. Kiitos, David.

DAVID: Kiitos.

ADAMUS: Ja pidän tuosta liivistä.

DAVID: Ai, kiitos kovasti (hän naureskelee).

ADAMUS: Kyllä, oivallatte, että järjestätte nämä olosuhteet elämäänne ja järjestätte nämä vastoinkäymiset elämäänne. Te järjestätte ne – ei kukaan muu tee siitä – antamaan teille jotain, minkä kanssa leikkiä. Ja jos olisin sanonut tämän viisi vuotta sitten shaumbroille, he olisivat ajaneet minut pois kaupungista: "Ei, nämä ovat oikeita ongelmia! Sinä et ymmärrä.”

Jotkut teistä sanovat edelleen niin. Mutta enimmäkseen se on: ”Aivan oikein. Loin sen asiaksi, jonka kanssa leikkiä, asiaksi jonka kanssa taistella. Ja voi pojat, kyllä minut imaistiinkin omaan luomukseeni. Todella uskoin sen. Ja todella uskoin, että minulta puuttui yltäkylläisyyttä. Todella uskoin, että minulla oli kaikkia näitä ongelmia.”

Ja alatte oivaltaa, että se oli vain suurta peliä. Ja siinä kohtaa alatte oivaltaa myös: ”Olen mestari. Tein sen kaikki, ja pääsin läpi siitä. Pääsin takaisin itseeni. Hemmetti, olen mestari, mutten koskaan enää tee sitä tuolla tavalla.” (Muutama naurahdus)

Alice, joo. Hei, Alice.

ALICE: Terve. Hyvää päivää.

ADAMUS: Siis, taisteluja?

ALICE: Olisin sanonut aiemmin, etten taistele, mutta oivalsin hiljattain …

ADAMUS: Olisitko oikeasti sanonut sen? Jumalan ja kaikkien edessä? Ettet taistellut? (Vähän naureskelua)

ALICE: Pah! (He naureskelevat) Kuitenkin tavallaan löysin taisteluni muutamana viime kuukautena.

ADAMUS: Niin?

ALICE: Se oli terveys, paino, sellaiset asiat, ja yhtenä päivänä päädyin tavallaan siihen – Julie kertoo sinulle tämän – että olin vain todella ikävystynyt. Annoin … Aivan kuten sanoit, tein sen. Olin ikävystynyt! Siitä syystä annoin itselleni näitä asioita.

ADAMUS: Olet ikävystynyt. Ja kun taistelet, voisit sanoa, että olet ikävystynyt tai pidät vain tuollaisesta oudosta luojuudesta. Ja sitten taistelet, sanotaan esimerkiksi painon kanssa. Mitä silloin teet? Lihot, koska se antaa sinulle jotain, mitä vastaan taistella (Alice naureskelee). Koska muuten sinulla ei olisi mitään, mitä vastaan taistella.

ALICE: Joo.

ADAMUS: Tai myös mielessäsi, keksit kummallisia skenaarioita ja jotain, minkä vuoksi herätä aamulla, mitä vastaan sotia, ja se pitää sinut toiminnassa. Helvetti, sanoisin, että vaikein asia tällä planeetalla olemisessa on, että olette luojia, pääsette tänne, ja täällä on erittäin epäluovaa. Siis keksitte tätä paskaa.

ALICE: Joo, ehdottomasti (vähän naureskelua).

ADAMUS: ”Antakaa minulle jotain tekemistä! Tulen hulluksi. Minusta tulee alkoholisti. Teen kaikkia näitä outoja asioita”, koska täällä on niin rajoittunutta. Se on kuin todella mauton ja huono leikkikenttä (lisää naureskelua), joo.

ALICE: Ehdottomasti.

ADAMUS: Siis muita muutoksia, taisteluja?

ALICE: Hmm, hmm … Joo, se on K-10.

ADAMUS: Se on ok.

ALICE: Haluaisin aina saada enemmän seksiä. Siis miten teen sen? Mutta olen suhteessa, joten.

ADAMUS: Aivan, aivan.

ALICE: (mutisten) Tiedäthän …

ADAMUS: Joo.

ALICE: Siis, annan sinun selvittää sen. Se on K-10 (he nauravat; se viittaa elokuvaluokitukseen). Yritän ajatella jotain taisteluja. Iso taistelu oli terveys ja paino ja …

ADAMUS: Entä – iso taistelu sinulla – identiteetti?

ALICE: Ei.

ADAMUS: Eikö?

ALICE: Ei.

ADAMUS: Oikeasti?

ALICE: Lihava ihminen versus ei?

ADAMUS: No, se on identiteetti.

ALICE: Joo, okei.

ADAMUS: Ja miten tavallaan arvioit itsesi, miten lokeroit itsesi.

ALICE: Palaan tuohon seksijuttuun.

ADAMUS: Niin tietysti! (Adamus naureskelee) Tietysti.

ALICE: Koska se on! Se on iso osa identiteettiäni.

ADAMUS: Varmaan.

ALICE: Kun vuodet … En halua sanoa, että olen ikääntynyt, koska kyse ei ole siitä. Se on vain kronologista.

ADAMUS: Aivan.

ALICE: Suhteessa on vain vähemmän seksiä, eikö? Sitä edelleen on, mutta se oli osa identiteettiäni, Casanova-tyyppinen asia.

ADAMUS: Joo.

ALICE: Sinä tiedät, hei!

ADAMUS: Ai, osoitat minua sanoessasi sen, tietysti (Adamus naureskelee).

ALICE: Joo! Sinä tiedät, hei!

ADAMUS: Joo.

ALICE: Eikö? Ja se oli jotain mikä … Olen itse asiassa edelleen siinä …

ADAMUS: Miksi? Minun täytyy kysyä, ja menemme tässä K-17-luokkaan – miksi seksi oli tärkeää sinulle?

ALICE: Se tuntuu upealta.

ADAMUS: Hyvä.

ALICE: Oikeasti, menen siinä paikkaan, joka on tämän maailman ulkopuolella. Se ei ole tylsää – sanontaan niin.

ADAMUS: Aivan, aivan. Se ei ole tylsää. Juuri niin. Tarkoitan, että juuri siksi. Se on hyvin aistillista. Ja teemme pian pilvikurssin mestarin rakkaudesta, mutta puhumme siinä seksistä.

ALICE: Suloista.

ADAMUS: Ja se menee uuteen paikkaan. Mutta se ei ole vain pääsemistä draamaan tai tavallaan kaunis energia-annos, joka se voi olla. Mutta kuten rakkaus, sekin voidaan pilata ja turmella ja kaikkea muuta, vääristellä.

ALICE: Mm hmm.

ADAMUS: Mutta se saa sinut takaisin kosketukseen itsesi kanssa, joo.

ALICE: Joo, se on melko siistiä.

ADAMUS: Joo. Tarvitsetko kumppania? Menemme nyt K-18-luokkaan (Alice naureskelee).

ALICE: Minulla on aina itseni.

ADAMUS: Aivan, aivan.

ALICE: Siis, se on siinä.

ADAMUS: Eikä siinä pitäisi olla häpeää.

ALICE: Ei.

ADAMUS: Tarkoitan, että se on kaunista kumppanin kanssa tai ilman.

ALICE: Mm hmm.

ADAMUS: Ehdottomasti. Ja se on yksi noista asioista, johon liittyvän häpeän yli menemme. Voi, kirkko opetti sitä todella.

ALICE: Voi, kyllä.

ADAMUS: Katsokaa noita opettajia (hän vääntelee naamaansa; vähän naureskelua). Siinä on jotain vikaa.

ALICE: Heillä ei ollut minua opettajanaan (hän naureskelee).

ADAMUS: Aivan, aivan. Hyvä. Kiitos kovasti. Linda, pari uutta tulokasta.

LINDA: Pari uutta tulokasta.

ADAMUS: Joo. Tässä on Linda. Voi, hän …

LINDA: Mikki menee tänne.

ADAMUS: Tervehdys.

SARAH: Hei.

ADAMUS: Anna mennä, ja vedä kunnolla syvään henkeä (Sarah vetää syvään henkeä). Joo, joo (Sarah empii vähän) Kukaan ei katsele. On vain sinä ja minä, siinä kaikki. Siis, mitä taistelusi ovat olleet?

SARAH: No. enimmäkseen itserakkaus.

ADAMUS: Itserakkaus. Se on vaikea paikka. Muuten, se on vaikeinta. Siis jos olet yli muista jutuista ja on vain tuo itserakkaus, olet juuri siinä, missä sinun pitäisi olla. Mikä ongelma siinä on?

SARAH: (pitää tauon ja pudistaa päätään) Vain sen tietäminen, etten ole tarpeeksi hyvä.

ADAMUS: Joo. Mistä se tuli? Ettet ole tarpeeksi hyvä, ettet ole ”sitä” tai ”tätä” – täytä se jollain. Mistä se tuli?

SARAH: DNA:stani.

ADAMUS: Joo, joo, DNA:stasi. Se on siellä. Se on ihmisissä, jotka olivat ympärilläsi elämäsi varhaisemmassa vaiheessa. Ja ymmärrä se niin – ja tarkoitan sitä – että se teki todella paljon hyvää. Se oli huono asia, mutta se teki sinulle hyvää, koska et hyväksynyt sitä. Sitä taottiin sinuun – ”Et ollut sen arvoinen, joku muu on parempi, miten ihmeessä et voinut olla enemmän” -tyyppinen juttu – mutta sanoit itse asiassa: ”Ei, en mene sinne. En tule imetyksi siihen.” Mutta olet edelleen taistellut sen kanssa, joo. Siis olet jokseenkin valmis olemaan tekemättä sitä enää?

SARAH: Voi, en tee sitä enää.

ADAMUS: Okei. Et tee sitä lainkaan.

SARAH: En.

ADAMUS: Hyvä, hyvä. Okei. Milloin se loppui?

SARAH: Luulen, että heti Taivaan ristin jälkeen.

ADAMUS: Hyvä, hyvä.

SARAH: Joo.

ADAMUS: Taisteletko nyt minkään kanssa?

SARAH: En.

ADAMUS: Hyvä. Upeaa. Kiitos kovasti.

SARAH: Kiitos.

ADAMUS: Okei. Linda, yksi vielä. O-ou! (Kuiskaten)

TAMARA: Joo (Adamus naureskelee) Minäkin pidän sinusta (”harmistuneena” Lindalle).

ADAMUS: Tervehdys.

TAMARA: Hei.

ADAMUS: Onko jotain, minkä kanssa olet taistellut tai minkä laitat pois nyt? Mitä sinulla oli tapana …

TAMARA: Laitan kaiken pois.

ADAMUS: Hyvä, hyvä.

TAMARA:  Ei taisteluja täällä.

ADAMUS: Ei taisteluja.

TAMARA: Ei.

ADAMUS: Muiden ihmisten kanssa?

TAMARA: Joskus.

ADAMUS: Joskus (naurua). Se on aina vaikea paikka – muut ihmiset. Mikä heidän kanssaan on tekeillä?

TAMARA: (huokaisten) Lapseni.

ADAMUS: Lapsesi, joo, Miten monta lasta sinulla on?

TAMARA: Yksitoista.

ADAMUS: Yksitoista.

TAMARA: Kyllä! (Yleisö sanoo: ”Vouu!”) Kiitos.

ADAMUS: Joo, se on paljon (yleisön vihellyksiä, hurrausta ja taputuksia). Siis melkein odottaisi muutamaa ongelmaa siinä.

TAMARA: Kahden vanhimman lapsen kanssa.

ADAMUS: Kahden vanhimman.

TAMARA: Kyllä.

ADAMUS: Miten vanhoja vanhimmat ovat?

TAMARA: Luulisin, että 31 ja 32.

ADAMUS: 31, 32. Joo.

TAMARA: Joo, he eivät pidä minusta kovin paljon.

ADAMUS: He eivät pidä sinusta?

TAMARA: Ei.

ADAMUS: Miksi?

TAMARA: He pitivät minua huonona äitinä, joten.

ADAMUS: Pitivät sinua huonona äitinä.

TAMARA: Joo.

ADAMUS: Mutta luuletko, että jotain muuta tapahtuu?

TAMARA: Heidän kanssaan?

ADAMUS: Ehkä karmallisia, entisen elämän tyyppisiä juttuja, joita tuotiin mukaan?

TAMARA: Ehkä.

ADAMUS: Ehkä. Joo, joo. Mutta olet siis päästänyt noista taisteluista irti?

TAMARA: Voi, kauan sitten.

ADAMUS: Hyvä. Mutta ovatko he edelleen … ?

TAMARA: Tyttäreni ei jättäisi minua rauhaan. Hän sanoo jatkuvasti: ”En halua olla lähelläsi.” Ja sitten hän sanoo: ”Voi, haluan olla vierelläsi.” Siis hän menee jatkuvasti edestakaisin.

ADAMUS: Aivan.

TAMARA: Joo.

ADAMUS: Joo. Siis sinusta tuntuu hyvältä, että olet antanut noiden taistelujen mennä elämästäsi.

TAMARA: Voi, olen antanut niiden mennä.

ADAMUS: Hyvä. Kiitos.

TAMARA: Kiitos, Adamus.

ADAMUS: Varmasti.

TAMARA: Rakastan sinua!

ADAMUS: Kiitos. Minäkin rakastan sinua.

Siis haaste oli, voitteko päästää irti taisteluista? Kyllä. Useimmat teistä ovat tehneet melko hyvää työtä. Jotkut teistä pitävät paria takataskussa siltä varalta, että teillä on todella tylsä päivä (vähän naureskelua). Kyllä, aina silloin tällöin on hauskaa mennä niihin. Siis oikeasti on. Teidän on pakko olla eksperttejä siinä. Te olette todella hyviä siinä, paitsi ne osat joissa taistelette itsenne kanssa. Ette olleet kovin hyvä siinä.

Muiden ihmisten, ulkoisten olosuhteiden kanssa kyllä, mutta on edelleen noita sisäisiä taisteluja, periaatteessa: ”Voinko rakastaa itseäni?” Ja puhumme siitä paljon enemmän Mestarin rakkaudessa, ja menemme seuraavaan askeleeseen. Ja sanon, että Rakkaudessa 1.0 oli vaikeaa, vaikeampaa rakastaa itseänne, koska siinä oli paljon törkyä ja odotuksia ja kummallisia käsityksiä, mitä rakkaus oli. Rakkaus 2.0 – se on paljon helpompaa.

Ja pyydän teitä tuntemaan sitä hetken. Olen hyvin innoissani, että puhumme tästä pian pilvikurssissa. Mutta tämä Rakkaus 2.0 on paljon helpompaa. Ja alkaen siitä ryhmästä, joka oli hiljattain Konassa, ja nyt shaumbroista yleisesti, olette niitä, jotka ette tee tai luo sitä, mutta avaatte polkuja sille.

Ja sanoisin, että se on tavallaan planeetan evoluutiostrategia tällä hetkellä. Toisin sanoen, teillä on tämä planeetta, jossa rakkaus koettiin ensimmäisenä, ja se on uskomaton asia, ja se johtaa sellaisiin asioihin kuin seksi ja kaikki muu. Se koettiin täällä. Mutta planeetan kehittymiseksi sinne, mihin haluaisitte sen menevän, ei ollut selkää polkua. Meillä oli teknologiavoimia vaatimassa evoluutiota. Meillä oli vanha homo sapiens -malli ja tiesimme, että se oli vanhanaikainen. Jonkin täytyi luoda tämä uusi polku, ja se on Rakkaus 2.0. Ja taas kerran, puhun siitä paljon enemmän, mutta miten upea päivä onkaan olla rakastunut itseenne.

Ottakaa hetki tunteaksenne sitä. Miten upea päivä on olla rakastunut itseenne, ilman taistelua, ilman vanhaa rakkauteen assosioitua törkyä, ilman tarvetta olla kumppani. Ilman tarvetta olla kumppani. Se on mahdollista, ja varhaisempina shaumbra-aikoina, kun Tobias oli kanssanne, se oli yksi suurimmista ongelmista: ”Minulla ei ole kumppania.” Ja teistä tuntui yksinäiseltä tai kenties kiusalliselta tai oudolta, ja halusitte vain jonkun, jonka kanssa jakaa.

Mutta hyvin paljon siitä, mitä kävitte läpi, johti oivallukseen, että teillä ei voi olla kumppania, aitoa kumppania, ennen kuin tulette tähän paikkaan itsessänne, Rakkauteen 2.0, Mestarin rakkauteen. Se muuttaa maailman. Se on valoa, jota säteilette nyt. Ette vain ”pauhaa” tätä valoa ulos. Sillä on tarkoitus. Siinä on energiadesign.

Sanon, että 2024 on shaumbroille rakkauden vuosi, itseänne kohtaan ja löytäen myös muita, joita voitte todella rakastaa. Ei vanhalla tavalla, vaan hyvin vapaalla, hyvin uudella tavalla.

Vedetään syvään henkeä tässä kohtaa, ja tunnetaan sitä. Ja se on … (Adamus huokaisee) Se on monia asioita. Se on metafyysistä. Se on henkistä. Se on pyhää. Se on polku, joka johtaa planeetan joidenkin haasteiden läpi, joita sillä on tällä hetkellä.

Shaumbra-kirous

Okei, nyt on aika potkaista teitä persuuksille (vähän naureskelua). Mutta sitä varten te tulette tänne, eikö? Sanotte: ”Okei, kivaa puhetta. Kivaa puhetta, mutta mennäänpä asiaan. Potkitaan vähän persuuksille.”

Shaumbra-kirous. Olen puhunut siitä vähän Keahakissa ja Crimson Circlen enkelien kanssa.

Kaikki on tässä. Työ jota teette – en edes halua kutsua sitä työksi – vaan syy miksi olette täällä, on uskomatonta. Tarkoitan, että tämän tason palvelu jota teemme metafysiikassa, on ennenkuulumatonta. Ja vitsailen siitä aina silloin tällöin, mutta olen itse asiassa hyvin vakavissani. Ylösnousseiden mestareiden klubissa kiinnitetään huomiota. He tietävät, mitä täällä tapahtuu, ja luulen, että jotkut heistä ovat kateellisia. Hienoa. Luulen, että he käyttävät, mitä teemme täällä, mallina omille ryhmilleen, ja voin melkein todistaa pointtini.

Puhumme jostain täällä ryhmissämme, työpajoissamme, shoudeissamme, ja puolen vuoden päästä, vuoden päästä, he puhuvat siitä omissa ryhmissään. Ja huomaatte, että siitä mistä puhumme täällä, he puhuvat melko pian, koska he kuuntelevat salaa – muut ylösnousseet mestarit (vähän naureskelua). He varastavat materiaaliamme. Mutta haluamme heidän varastavan, eikö?

Johdamme tietä. Ja tavallaan suutun vähän. Puhuimme muutama ilta sitten Klubilla, ja sanoin: ”Kyllä, edistymme valtavasti shaumbrojen kanssa. Puhallamme teidän ohitsenne, kaverit, ei vain metafysiikassa, vaan menemme nyt Rakkauteen 2.0.” Ja he tavallaan: ”Huh!” Missä se on? Mistä löydämme lisää sitä?” (Lisää naurua) Tavallaan: ”Teidän täytyy tulla shoudeihin.” Kehitämme tätä Rakkautta 2.0, mestarin rakkautta, ja he haluavat tietää enemmän siitä. Mutta toisaalta tsekkaan heidän energiansa ja tavallaan sanon: ”Ai, näen, mitä tässä tapahtuu.”

He katselevat teitä, katselevat shaumbroja, koska menette siitä läpi ensimmäisenä. Ja he ovat kuin: ”Heh-heh-heh! Antaa heidän ryhmänsä mennä siitä läpi ensimmäisenä ja katsotaan, törmäävätkö he seinään, pirstaloituvat tai mitä ikinä. Sitten jos se toimii, omaksumme sen.” No, fakta on, ettemme törmää seiniin. Emme pirstaloidu. Emme tee mitään sellaista. Etenemme armollisesti/sujuvasti ja helposti ja pääsemme siitä läpi. Siis he tavallaan vakoilevat meitä, mutta se on ok.

Mutta ongelmana on, että on edelleen tämä shaumbra-kirous. Olen raapinut melko paljon päätäni pari viime kuukautta. Kaikki työkalut ovat siinä, ja oikeat ihmiset ovat siellä. Oli teidän sitoumuksenne ja intohimonne olla täällä nyt. Ja säteilette valoanne. Se ei ole ongelma. Miksi törmäätte edelleen ongelmiin? Miksi teillä on edelleen – ei kaikilla, jotkut teistä pärjäävät erittäin, erittäin hyvin – mutta on edelleen liian monia, joilla on vanhoja ongelmia, on kyse sitten yltäkylläisyydestä, terveydestä, itsearvostuksesta tai suhteista. Tämä oli Tobiakselta – neljä pääaluetta.

Ja minun täytyi todella tuntea sitä ja puhua joidenkin teidän kanssa yöllä. Mutta kun rupattelimme, katsoin todella pinnan alle, mitä tapahtuu. Tarkoitan, että kaikki on jo siinä. Pitäisi olla läpimurto läpimurron jälkeen, enemmän helppoutta, enemmän huolettomuutta, enemmän iloa elämässänne. Mitä se on? Mikä tämä shaumbra-kirous on? Kysyn teiltä ensin, ennen kuin annan vastaukseni. Siis Linda, mikrofonin kanssa. Mikä aiheuttaa tämän tavallaan onnettomuuden … ? Anna palaa.

TODD: Kuuntelin, mitä sanoit, ja yritin virittyä siihen. En katso sitä mitenkään onnettomuutena tai rajoittavana, mitä koen. Koska minulla on mikrofoni, tuli kuitenkin mieleen, että täytyy olla jotain, eikö? (Hän nauraa)

ADAMUS: Aivan, joo.

TODD: Mutta puhuimme aiemmin irtipäästämisestä ja olemisesta taistelematta, ja se oli iso asia minulle. Ja luulen, että osa taistelusta irtipäästämistä oli kontrollointi, josta olin tietoinen. Jännitteen saaminen, oli se sitten puolesta tai vastaan, antoi minulle tietyn määrän kontrollia tai havaittua kontrollia.

ADAMUS: Kyllä. Se on erittäin, erittäin hyvä pointti.

TODD: Siis kun päästin siitä irti, aivan yhtäkkiä ei ollut mitään ärsykettä. Ei ollut mitään, mistä kimmota, mitä kontrolloida, mitä johtaa.

ADAMUS: Aivan.

TODD: Siis missä olen nyt sitten? Koska tapahtuu laajentumista, mutta ihminen ei tiedä, mistä se tulee, mikä laajenee tai miten reagoidaan tuohon tilaan.

ADAMUS: Ja joskus siksi, että ei ole jännitettä, ei ole taistelua, luulet, että mitään ei tapahdu ja olet jotenkin epäonnistunut. Mutta ei ole vain vanhaa taistelukenttää enää.

TODD: Pitää paikkansa.

ADAMUS: Joo. Ja totut siihen monien elämien jälkeen – pidän tavastasi ilmaista sen – että on jännitettä, joka on aina siinä. Tuota jännitettä vastaan voi toimia, vaikuttaa sitä vastaan. Ja yhtäkkiä kun sitä ei ole, sanot tavallaan: ”No, mitä helvettiä oikein teen täällä?”

TODD: Aivan.

ADAMUS: No, jää löydettäväksi.

TODD: Mahtavaa.

ADAMUS: Joo, hyvä. Siis shaumbra-kirous?

TODD: Mieleen tulee tunne, että otan itselleni kai liian paljon. On jokin odotus sen tietämisestä, että olen suuri, ja sitten on tämä siirtymä, miten se tiivistyy ihmiskokemukseksi.

ADAMUS: Kyllä.

TODD: Ja valon säteileminen on jotenkin … Tarkoitan, että ymmärrän tietoisuuden ja on tuo aistimus siitä. Kun puhuit Vincestä, kyyneliä tulee silmiin, kun tunnen Carolinen huoneessa. Siis on virittynyt siihen, mutta sitten myös näen niitä asioita, jotka tulkitsen vaikeiksi planeetalla tällä hetkellä.

ADAMUS: Aivan.

TODD: Ja noiden asioiden näkeminen tuo ison tunteen esiin minussa, kun tiedän, että se on sisälläni, ja sitten on aspekteja siihen liittyen, että tuollaisia julmuuksia voi tapahtua.

ADAMUS: Siis voisinko …

TODD: Joo, ole hyvä.

ADAMUS: Se mitä sanot, on täydellistä, ehdottomasti täydellistä – ”Mutta niin kauan kun muut planeetalla kärsivät, minun täytyy kärsiä.” Pum!

TODD: Sitä se luultavasti on.

ADAMUS: Yksi shaumbra-kirouksen elementeistä. Osa sinua sanoo: ”Miten voin nauttia elämästäni? Miten voin kulkea vapaasti, aistillisesti, helposti ja huolettomasti? Se olisi melkein kuin myötätunnottomuutta. Se olisi melkein kuin ylimielisyyttä” – niin kutsuisit sitä – ”jos en kärsisi jossain määrin myös. Siis minun täytyy pitää vähän kärsimystä selässäni saadakseni myötätuntoa muita kohtaan.”

Se on hevonpaskaa. Tarkoitan, että se oikeasti on. Se kuulostaa jalolta ja kaikkea, mutta se ei ole, koska kannat edelleen asioita, jotka eivät ole sinun, mikä on toinen osa shaumbra-kirousta. Sinusta tuntuu edelleen: ”Minun täytyy pysyä virittyneenä kärsimykseen planeetalla. Jos aion kyetä säteilemään valoani, minun on parempi tietää, mihin säteilen sitä.” Ei lainkaan, koska se vain pidättelee sinua. Ellet pidä kärsimyksestä. Ehkä. Mutta en usko.

TODD: Tuntuu, että on pidättelyä, jos päästän irti siitä.

ADAMUS: Joo. Ja teit myös toteamuksen. Sanoit, että olet aina – kerron omin sanoin – tiennyt, että sinulla oli enemmän kuin muilla: enemmän energiaa, enemmän näkemystä, ja voit kantaa enemmän taakkaa selässäsi kuin useimmat ihmiset. Ja niin sitten teet.

Te kaikki teette sitä. Olette kestävämpiä. Saatatte olla herkkiä, mutta olette kestävämpiä. Voitte kestää/sietää enemmän, joten kannatte edelleen enemmän selässänne, vaikka oikeasti ei tarvitse kantaa yhtään. Mutta se on shaumbra-kirous: ”Pystyn käsittelemään tuon kuorman. Pystyn ottamaan sen itselleni.” Luuletteko, että muut oikeasti arvostavat sitä? (Muutama naurahdus) He laittavat teille lisää kuormaa.

TODD: Joo.

ADAMUS: He lataavat teille lisää, kun keventävät omaa kuormaansa/tuulettavat tunteitaan. Se ei ole sen arvoista. Hyvä.

TODD: Kiitos.

ADAMUS: Hyvin oivaltavaa. Pari vielä. Linda vaanii, ja kaikki painavat päänsä alas (Adamus naureskelee). Hei, rakas.

LISA: Hei.

ADAMUS: Hei. Shaumbra-kirous. Yllättääkö se sinut?

LISA: Olen pettynyt enemmän kuin yllättynyt.

ADAMUS: Joo. Tiedän, minäkin olen.

LISA: Joo (vähän naureskelua).

ADAMUS: Se on kuin: ”Mitä?! Miksi? Mitä tapahtuu?” Tobias ja minä olemme myös käyneet monia keskusteluja siitä, ja hän sanoo tavallaan: ”Voi! Olet oikeassa. He tekevät niin. He ovat aina tehneet niin, ja he vain jatkavat samaa. Miksi? Siinä ei ole tolkkua.”

LISA: Perinne?

ADAMUS: Perinne. Aivan, aivan! Aivan! (Lisää naurua) Tobias sanoi, että se on kuin sukuvaakuna – on pakko tehdä sitä. Siis mitä muita asioita liittyy tähän shaumbra-kiroukseen?

LISA: Olet luetellut useita.

ADAMUS: Mm hmm. Entä sinulla henkilökohtaisesti? Mitä …

LISA: Ai.

ADAMUS: Joo.

LISA: Oli se juttu, jonka teit hiljattain kompromissiin liittyen, ja voi pojat, kun aloin lähteä järvelle kaivamaan miekkaani (hän naureskelee).

ADAMUS: Joo, joo, joo!

LISA: (naureskellen) En aio tehdä kompromisseja enää!

ADAMUS: (naureskellen myös) Löysitkö sen?

LISA: No, löysin tukun pienempiä miekkoja.

ADAMUS: Joo, joo. Odotat vain, että tuo käsi nousee vedestä ylös miekan kanssa (Lisa nauraa).

LISA: Joo. Etsin vain tasapainoa tuon kompromissin ja ei-taistelun välille. Ei kompromisseja, ei taistelua.

ADAMUS: Joo. Se ei ole itse asiassa kovin vaikeaa. Olette kaikki tehneet kompromisseja. Se on yksi shaumbra-kirouksen puolista – kompromissit.

LISA: Kyllä.

ADAMUS: Kompromissin ja yhteistyön tekemisen välillä on eroa. Niin kauan kun olette tällä planeetalla, teidän täytyy tehdä yhteistyötä. Puhumme siitä ”ProGnostissa, laki ei ole teidän”, mutta on jokin yhteistyötaso. Mutta kompromissien tekeminen? Itsenne myyminen? Jonkin tekeminen puolivillaisesti? Ei. Se ei ole kovin hyvä asia. Siis kyllä, kompromissi on tuolla listalla. Jep. Voitko olla tekemättä kompromisseja?

LISA: Ei! En voi, ei kompromisseja (hän vääntelee naamaansa ja naureskelee) (suom. huom. sanottu oudosti, tarkoittaen ilmeisesti kuitenkin, ettei tee kompromisseja).

ADAMUS: Aivan. Se kuulostaa oudolta. Kyllä. Kompromissien tekeminen ei koskaan todella auta sinua tai muita. Se on tavallaan itsensä myymistä. Mutta sillä hetkellä, kun olet jonkin paineen alla, kun sinulla on vaikea tilanne, turvaudut taas siihen: ”Minun täytyy tehdä kompromissi. Minun täytyy pitää vesi tyynenä tässä.” Mutta loppujen lopuksi myrsky kuitenkin tulee. Voisit yhtä hyvin päästä siitä yli juuri siinä. Ei kompromissia, ja: ”Namaste. Sinä menet omaa tietäsi, minä menen omaani. Aloha.” (He naureskelevat) Hyvä, kiitos. Pari vielä.’

LISA: Ole hyvä.

ADAMUS: Hei Kerri, mihin aikaan päivällinen on?

(Tauko, kun Kerri ei vastaa).

Mietin, miten kauan voimme jatkaa. Hän juo! Hän on juovuksissa! (Naurua) Voi ei! (Adamus naureskelee) En tarkoittanut likööriä hänelle! Olen pahoillani ilmoittaessani tästä, mutta St. Germain -likööriä ei ole enää jäljellä (lisää naureskelua). Ole hyvä. Hei, Terry.

TERRY: Hei.

ADAMUS: Hei. Siis shaumbra-kirous, mitä muuta siinä on? Mikä on tuo pidäke? Miksi? Kaikki on siinä. Kaikki on siinä, mikä on pidäke?

TERRY: Suhde on luultavasti minulla suurin …

ADAMUS: Oletko suhteessa?

TERRY: Joo, 47 vuotta.

ADAMUS: Neljäkymmentäseitsemän, se on pitkä aika. Vau. Ja onko se kompromissien tekemisen vuoksi, vai koska et halua olla suuri mestari ja kumppanisi ei ole?

TERRY: No, tietysti kumppanini. Joskus ajattelen, että meillä on sellainen suhde, josta sinä tai Tobias puhuitte, jossa toinen meistä on ankkuroimassa.

ADAMUS: Aivan.

TERRY: Ettei toinen lennä pois (Adamus naureskelee). Ja olen lentänyt paljon elämässäni.

ADAMUS: Kyllä, niin olet. Mitä siis teet tuon ankkurin kanssa?

TERRY: No, hän on ollut upea henkilö, pysyen uskollisena minulle/tukien minua ja … mutta …

ADAMUS: Ai jaa! On aina tuo ”mutta”, okei.

TERRY: Hän on … hän ymmärtää tuon ”minä olen” -jutun.

ADAMUS: Hyvä, hyvä.

TERRY: Nimittäin heittelen aina pieniä asioita, kuten olet sanonut.

ADAMUS: Aivan.

TERRY: Se ei suju hyvin (he nauravat). Se sujuu erittäin huonosti!

ADAMUS: Luulen. että se on yksi osa shaumbra-kirousta (naurua). Heitätte näitä juttuja, eikä se mene kovin hyvin perille.

TERRY: Voi, ei mene. Se menee erittäin huonosti.

ADAMUS: Olette jonkin riidan keskellä, ja vaimo on vihainen sinulle, koska jätät vaateitasi joka paikkaan, ja sanot: ”Minä olen mitä olen.” (Lisää naureskelua) ”Mitä?! Mitä?! Kerää vaatteesi, Terry!”

TERRY: Aivan, joo!

ADAMUS: ”Olen olemassa.” ”Joo, vähän liikaa, Terry!” (Adamus naureskelee)

TERRY: Olet varmaan tehnyt itse aiemmin tätä, Adamus (he naureskelevat).

ADAMUS: Siis mitä teet? Se on vaikea paikka. Mitä teet? Neljäkymmentäseitsemän vuotta.

TERRY: Kun puhuit, kenties se oli tuossa enkelijutussa tai jossain, että teet jutun jostain, mistä meidän kaikkien pitäisi saada kokemus … Toivottavasti hän ei katsele (naurua).

ADAMUS: Joo! Se olisi kätevää (Adamus naureskelee).

TERRY: Ei hän todennäköisesti katsele. Mietin joskus, katsooko tyttäreni salaa, mutta …

ADAMUS: Joo, joo. Hän selvittää, mitä isäukko tekee.

TERRY: Joo, joo.

ADAMUS: Jep. Anna heille tällainen esite (viitaten 21 shaumbra-oivallukseen).

TERRY: Tiedän. Se on apu, mutta …

ADAMUS: Pointtiin nyt tässä.

TERRY: Mikä on se pointti? Mistä puhuimme?

ADAMUS: Shaumbra-kirous (vähän naurua). Miksi on shaumbra-kirous?

TERRY: Shaumbra-kirous, joo. No, joka tapauksessa, käsitellessäni tätä suhdetta ja alkaessasi puhua täydellisetä rakkaudesta, että meidän kaikkien pitäisi päästä tähän paikkaan – kokea täydellinen rakkaus – ajattelen sitä niin, että Sam tuli takaisin ja löysi … Koska saa sen käsityksen, että Tobias taisteli siinä loppuun saakka, eikö?

ADAMUS: Hän taisteli. Ja osa tuota ongelmaa Tobiaksen, rakkauden ja kumppaneiden osalta oli, että hän oli niin hurskas. Tarkoitan, että yritti niiiin kovasti miellyttää Jumalaa koko ajan, että hän ei sallinut koskaan itselleen todellista rakkautta. Hän ei uskonut ansainneensa sitä, muuten Jumala olisi antanut sen hänelle. Jumala antoi hänelle todella pahansisuisia akkoja, ja se oli … (naurua) En pelleile kanssanne! Tunnen joitain heistä. ”Voi hyvä luoja! (Lisää naureskelua) Tobias, mitä oikein ajattelit?” Hän sanoi, että ne kaikki olivat järjestettyjä avioliittoja. Ja minä sanoin: ”Kyllä, sinun energiasi järjestämiä, hemmetti, koska et uskonut ansaitsevasi onnellista suhdetta.”

TERRY: Joo.

ADAMUS: Kyllä, ne olivat järjestettyjä. Siis mitä teet, Terry? Mitä teet?

TERRY: Siis olemme jumissa. Olen viime aikoina antanut sieluni hoitaa sen.

ADAMUS: Okei, hyvä.

TERRY: Olen pystynyt tavallaan yhdistymään siihen ja minulla oli paljon asioita, joita tunsin usein tähän suhteeseen tai tyttäreeni ja lapsenlapsiini liittyen, ja niin edelleen, asioita joista en nähnyt, miten ne järjestyisi. Mutta päästin siitä irti päiväksi tai kahdeksi, ja ”Ai joo!” se tavallaan järjestyi itsestään.

ADAMUS: Luitko Cauldren artikkelin, jonka tavallaan autoin kirjoittamaan?

TERRY: Joo, joo, joo.

ADAMUS: Hän ei maininnut minua kirjoittajana, mutta autoin siinä häntä. Menemisestänne korkeampiin mahdollisuuksiin. Yrittämättä etsiä mitään, ollen vain tuossa tietoisuudessa, tuossa energiadynamiikassa.

TERRY: Se olin erittäin, erittäin hyvä.

ADAMUS: Kiitos. Nautin sen kirjoittamisesta (vähän naureskelua).

TERRY: Ja minulla on tavallaan samanlainen asia …

ADAMUS: Muuten, meillä on pieni taistelu tässä Cauldren kanssa, taisteluista puheen ollen. Mutta jatka.

TERRY: Pidin Geoffin ideasta kenties vähän enemmän kuin omastani, mutta voin kuitenkin tavallaan yhdistyä tähän.

ADAMUS: Voinko tehdä tästä hyvin yksinkertaista?

TERRY: Joo.

ADAMUS: Ja tämä pätee koko tähän shaumbra-kiroukseen. Olet suhteessa. Paljon hyviä asioita.

TERRY: Joo.

ADAMUS: Ja on ollut paljon rakkautta ja paljon hyötyä molemmille teistä. Mutta todella yksinkertaisesti, päästä hänet vapaaksi. Päästä hänet vapaaksi. Eikä se merkitse hänen heittämistään ovesta ulos. Se merkitsee … (muutama naurahdus) No, jotkut teistä ajattelivat sitä (vähän naurua). Joo, joo, Mene kotiin – pum! – ja hän on ulkona. Ei, ei, ei! Tarkoitan, että irrota energeettisesti ja katsele sitten, koska se voi todella nousta korkeuksiin. Tuo suhde voi mennä täysin uudelle tasolle. Mutta sinun täytyy vapauttaa hänet.

TERRY: Joo.

ADAMUS: Ja suhde voi myös katketa, eikä sillä ole oikeasti merkitystä. Ja tiedän, että ihmispuoli sanoo: ”Voi, sillä on merkitystä, koska meillä on tämä …” Ei, sillä ei ole oikeasti merkitystä. Siis vapauta hänet energeettisesti sydämessäsi: ”Rakastan sinua, päästän sinusta irti”, koska olet edelleen riippuvainen hänestä joissain asioissa.

TERRY: Joo, luulen, että olen onnistunut päästämään irti paljosta, mutta on …

ADAMUS: Joo, mutta paljon ei ole kaikki.

TERRY: Aivan. Voisitko kertoa minulle tässä yksityiskohtaisesti, miten päästetään irti?

ADAMUS: Tarkoitan, että se on mestarin sananparsi. Voit päästää paljosta irti, ja sinulla voisi silti olla vielä paljon. Voit päästää irti paljosta ja silti sinulla on paljon paskaa. Siis se on ehdotonta vapautta – vapauttaen hänet, hänen sielunsa. Olette olleet yhdessä, olette jakaneet, rakastaneet ja pidätelleet toisianne jossain määrin. Sinä häntä yhtä paljon, kuin hän sinua.

TERRY: Jep.

ADAMUS: Siis sanot: ”Annamme toisillemme vapauden.” Myös sinä antaen hänelle vapauden sielutasolla, ihmistasolla, ja katso, mitä tapahtuu.

Ihminen sanoo joskus tällaisessa tilanteessa: ”Voi hyvä luoja! Vähän vapautta tai kenties paljon vapautta.” Mutta puhun täydestä vapaudesta. Ihminen menee paniikkiin: ”Mitä tapahtuu?” Sitten ihminen alkaa tehdä kompromisseja, ja sitten asioista tulee roskaisia, ja ihmettelet, miksi asiat eivät toimi elämässäsi. Annat tämän vapauden, ja ihminen voi mennä hetkeksi paniikkiin ja pyörittää läpi kaikenlaisia skenaarioita mielessään siitä, mitä tapahtuu, ja käydä läpi pelkoskenaariot. Mutta se on itse asiassa paras mahdollisuus. Tapahtuu asioita, joita et ehkä ole edes kyennyt kuvittelemaan nyt, koska ihminen ajattelee usein hyvin rajoittuneesta näkökulmasta.

On pelottavaa päästää joku vapaaksi. On todella pelottavaa päästää itsesi vapaaksi. Mutta teet sen, ja se on täysin uusi tapa laittaa tuo luova energia käyttöön.

TERRY: Voisinko kysyä sinulta yhden asian?

ADAMUS: Ehdottomasti.

TERRY: Yksi asia joka tulee mieleeni jatkuvasti, on, että käsittelen omaa energiaani, eikö?

ADAMUS: Kyllä.

TERRY: Se on hän.

ADAMUS: Aivan. Pohjimmiltaan se on sinun.

TERRY: Joo. Mutta sitten sanon: ”No, se on minun ongelmani, minun energiaani”, ja siitä tulee hankala paikka.

ADAMUS: Se ei ole sinun ongelmasi. Ei oikeasti, sitten kun päästät siitä irti. Kun sinulla on kaikkea tätä energiaa tai hankalaa energiaa, mitä ikinä se on, ja sanot: ”En leiki sen kanssa enää. Olin ikävystynyt, ja tein sitä”, vapautat sen kaiken. Ja oikeasti teet sen, kun vapautat hänet. Vapautat kaiken, ja sitten se tulee takaisin hyvin eri tavalla.

Yksi dynamiikka josta puhuimme viime aikaisissa kokoontumisissamme ja myös keahakissa, on … En halua mennä liian kauas raiteilta tässä. Meillä on vielä toinen merabh. Meillä on muutama ylösnoussut mestari odottamassa, että teemme tuon viimeisen merabhin: ”Pidä kiirettä, Adamus!” Ja meillä on nälkäisiä ihmisiä, ja meillä on Kerri ja Vanessa odottamassa.

Siis, kaikki ihmiskokemuksenne menevät akashaanne. Se on henkilökohtainen. Se ei ole ryhmäjuttu. Se on henkilökohtainen akashanne. Kaikki mitä olette tehneet missään elämässänne, istuu tuossa Akashakylässä (muutama naurahdus). Ja se istuu siellä, se käy ja tulee haisevaksi, likaiseksi ja kaikkea muuta, mutta se hengailee siellä. Siellä ovat kaikki muistot ja kaiken energiadesign, mitä olette koskaan tehneet.

Ja pääsette tähän tiettyyn kohtaan mestariksi tulemisessa, ja se alkaa avautua. Ensin vähän. Siellä on hyvin paljon, hyvin paljon roskaa, ja se on kuin painekattila. Ja melko pian siihen kehittyy pieni vuoto (hän viheltää kuin teepannu), ja se alkaa vuotaa sivusta, ja sitten melko pian enemmän ja enemmän. Tämä kama – kaikki muistot – kaikki alkaa lähteä akaasasta. Ja kun se lähtee, sielu nappaa sen ja sanoo: ”Okei, viisausaika.” Se ”viisauttaa” sen, ja tuo sen sitten takaisin uutena energiana.

Siitä puhuimme kokoontumisissamme, kun tutkimme tätä uutta energiaa, miten se on erilaista. Uutta valoa, miten se on erilaista. Ja takaisin ponttiini. Vapautat jonkin, ja annat itse asiassa ihmisenä sille luvan lähteä akaasasta, isosta rekisterikirjastasi, ja nyt sallit sen muuntua viisaudeksi. Siis kun päästät itsesi vapaaksi, päästät kumppanisi vapaaksi – jotain sellaista – se tuntuu vaikealta. Se on pelottavaa, mutta loppujen lopuksi, mikä voisi mennä pieleen jonkin päästämisessä vapaaksi?

TERRY: Aivan.

ADAMUS: Miten paljon haisevammaksi haluat sen tulevan? Tarkoitan … (Terry naureskelee) Se käy siellä.

TERRY: Aivan.

ADAMUS: Hyvä. Se ei tiivisty (viisaudeksi), se käy. Hyvä, kiitos

TERRY: Joo. Kiitos.

ADAMUS: Varmasti.

Siis meidän täytyy mennä eteenpäin, mutta tuo shaumbra-kirous on kuorman kantamista selässänne, koska luulette, että teidän täytyy kantaa. Kärsimistä, jolloin luulette teillä olevan empatiaa. Se on kompromissien tekemistä. Se on ­– menen asian ytimeen – pelaatte edelleen jotain peliä, ja pidätte tuosta pelistä. Muuten ette tekisi sitä. Se on edelleen sanomista: ”Okei, olen muutaman hetken päässä Oivaltamisesta. Olen muutaman hetken päässä, mutten ole vielä aivan siinä.” Miten kauan aiotte pelata tuota peliä? Oikeasti? Miten kauan?

Aloitimme tämän shoudin tänään kauniilla musiikilla, ja sanoin: ”Kaikki oli siinä. Puretaan se nyt. Käydään läpi tuo kokemus, miten teimme juuri kaunista musiikkia.” Ja niin on myös shaumbra-kirouksen kanssa. Se on: mennään nyt sen yli. Mennään tuohon kauniiseen musiikkiin, joka on jo siinä. Mennään ihmisenä elämisen aistillisuuteen, valoon ja luovuuteen tällä planeetalla. Upea kokemus, muuten, mutta otetaan tuo seuraava askel.

Siis otetaanpa tämä hetki – ennen kuin tuomme sisään ystäväni – ja vapautetaan tuo shaumbra-kirous kaikilta meiltä yksilöinä, mutta myös koko tältä ryhmältä. Se on kuin pilvi, joka tavallaan roikkuu shaumbrojen ympärillä. Se ei ole pakahduttava, mutta se on siinä. Se on kuin vähän ikävää hajua. Nuuh, nuuh! – mikä se on? Tarkoitan, ettei se ole huono, mutta huoneessa on vain vähän ikävää hajua. Päästetään siitä irti.

(Tauko)

Ja voidaksemme mennä vuonna 2024 Rakkauteen 2.0, teidän täytyy päästää siitä irti. Teidän oikeasti täytyy. Shaumbra-kirous on vähän tarpeetonta kärsimystä. Se on epäröintiä. Se on kenties tunne, ettette ole aivan valmis – se on itse asiassa tavalla matalaa tietoisuutta – tai enemmänkin sitä, että teidän on edelleen hauskaa pelata tuota peliä. Muuten ette tekisi sitä.

Siis siirrytään sen yli. Päästetään tuosta shaumbra-kirouksesta irti.

Vetäkää kunnolla syvään henkeä.

(Tauko)

Haluaisin mennä joku päivä takaisin Ylösnousseiden mestarien klubille ja sanoa: ”Teimme sen. Päästimme irti tuosta vanhasta, vanhasta kirouksesta. Se oli vaikeaa. Se oli vaikeaa, koska se on tavallaan kuin vanha ystävä. Mutta teimme sen. Olemme vapauttaneet itsemme.”

Hyvä, syvään henkeä. Aah! Tuo shaumbra-kirous, hmm.

Valopiiri

Okei, siirrytäänpä nyt kokoontumisemme viimeiseen osaan.

Siis kyllä, on vaikeaa toisinaan. On peliä toisinaan, mutta se on vaikeaa peliä, ja se uuvuttaa teidät siinä määrin, että pystytte tuskin ajattelemaan. Pystytte tuskin (Adamus huokaisee) nousemaan kaaoksen yläpuolelle.

Puhumme valonne säteilemisestä ja sen todellisen työn tekemisestä, jota olette tulleet tekemään tälle planeetalle, ja tiedän, että on edelleen aikoja, jotka uuvuttavat teidät. Mutta olen pyytänyt tusinaa ystäväänne ja ylösnoussutta mestaria liittymään tänään seuraani valopiiriksi, ja he säteilevät valoaan teille. Ja he pyytävät teitä vain vastaanottamaan sen. Se on teille.

(Musiikki alkaa)

Siinä ei ole agendaa. Ei sanota: ”Mary, sinun pitäisi tehdä tätä tai tuota.” He haluavat teidän vain vastaanottavan sen. Antakaa sen täyttää sydämenne.

He eivät yritä muuttaa teitä. Ette tunne mitään työntöä tai painetta näiden suurten olentojen valossa.

(Tauko)

Ette tunne mitään, ette aisti mitään, paitsi heidän rakkautensa.

Vedetään syvään henkeä, ja he kokoontuvat piiriin ympärillemme.

(Tauko)

Heitä on 12. Se saa minusta tuntumaan Jeesukselta (muutama naurahdus). Muuten, Jeesus rakastaa Jeesus-vitsejä. Joo, joo (Adamus naureskelee). Itse asiassa, Jeshualla on hyvä huumorintaju. Hän rakastaa noita vitsejä. Hän ei rakasta noita rituaaleja. Hän ei rakasta tuota uskonnollista osuutta, mutta hän rakastaa noita vitsejä. Tarkoitan, että jos ette voi kertoa Jeesus-vitsiä, niin minkä vitsin voitte sitten kertoa, eikö? Jeesus Kristus! (Naurua)

Okei. Okei. Nyt meillä on 13 (lisää naureskelua). Jeshua liittyi juuri mukaan. Kyllä, olen vakavissani. Tarkoitan, että uusi kuppi kahvia! Ai, hän sanoi, ettei hän juo kahvia. Uusi shotti sitten (Adamus naureskelee).

Siis pyydän teitä nyt vain sallimaan ja tuntemaan heidän rakkautensa.

Teette hyvin paljon muiden hyväksi ja sisäisesti itsenne kanssa. Milloin viimeksi sallitte Jeesuksen ja muiden vain rakastaa teitä? (Adamus naureskelee)

Minua korjataan nyt. Minun pitäisi kutsua häntä Jeshuaksi, mutta Jeesuksen kanssa on itse asiassa hauskempaa. Okei sitten, Jeshua Kristus.

Siis vedetään syvään henkeä nyt ja vastaanotetaan tuo valo. Haluan teidän olevan vastaanottavassa päässä tällä kertaa. Olette aina antavassa päässä.

(Tauko)

Kai tämä on joululahjanne minulta ja heiltä teille.

Vetäkää kunnolla syvään henkeä, ja antakaa tuon valon säteillä, heidän valonsa teille.

(Pidempi tauko)

Joo, Jeshua haluaisi, että postaatte Jeesus-vitsejä sosiaaliseen mediaanne. Kyllä, vakavasti sanottuna. Tarkoitan, että teidän täytyy nauraa.

Ja vain vastaanottakaa, kiitos.

Haluan teidän kokevan, millaista on vastaanottaa valoa, koska teette sitä toisten hyväksi. Ja kyllä itsenne hyväksi, mutta vastaanottaa sen tullessa ylösnousseilta mestareilta, raamatullisilta hahmoilta, ja joiltain rakkailta ystäviltä, jotka istuivat aiemmin juuri näillä penkeillä – Caroline, Sart, FM, DocCe.

Ei, olen pahoillani, Edith tulee takaisin. Voi, hän … Kai hän olisi voinut selvitä Ylösnousseiden mestareiden klubiin, ehkä. Mutta hän tulee takaisin. Siis pitäkää tuo tuoli vapaana hänelle. Jos joku päivä pieni tyttö tulee sisään ovesta, ja hänellä on pöytäliina jakkunaan (naurua) tai mekkonaan, niin: ”Edith, olet takaisin!” (Adamus naureskelee)

Teidän täytyy nauraa, eikö? Teidän vain täytyy nauraa.

Tämä on suuri aika vain vastaanottaa ja tuntea tuota valoa, ja se tulee tavallaan sisään ja kutittaa teitä.

Voitte melkein tuntea tuon valon hymyilevän ja haluavat olla leikkisä.

(Tauko)

Antakaa sen imeytyä, ettekä ehkä tunne mitään tai saa mitään fyysistä reaktiota. Saatatte saada, tai olla saamatta. Sillä ei ole oikeasti merkitystä. Se on siinä.

Joillakin teistä voisi viedä päiviä edes oivaltaa, että tunsitte jotain. Sillä ei ole merkitystä. Se on aivan siinä.

(Tauko)

Yksilön valo on erittäin kaunis, mielenkiintoinen asia. Ja kun sallitte heidän valonsa tulla sisään – voi, se on hyvin puhdasta sen vuoksi, keitä he ovat – alatte oivaltaa, että tunnette valoa koko ajan kaikista. Kun yhdistytte tässä tällä tavalla ja aistitte sen, oivallatte: ”Jukra, joka kerta kun puhun jonkun kanssa, kun olen tekemisissä jonkun kanssa, mieleni kuulee nuo sanat ja näkee, miltä hän näyttää, ja kaikkea muuta”", mutta on aina taso, jolla tunnette hänen valonsa. Ja joidenkin ette ajattelisi sisältävän valoa lainkaan. He eivät edes tiedä, miten ”valo” kirjoitetaan. Useimmille heistä se on kuin tuo olut – l-i-t-e (suom. huom. ”light” valo ja ”lite” olutmerkki lausutaan samalla tavalla). Mutta sitten jollain tasolla, jossain, jokaisessa olennossa on tuo valo.

Siis vastaanottamalla tämän, mitä teemme tässä tänään, ennemmin tai myöhemmin alatte kyetä aistimaan ja havaitsemaan valon muissa, riippumatta siitä miten haudattuna se voi olla.

(Tauko)

Eivätkä he vain säteile valoaan, vaan he tavallaan myös hyräilevät vähän.

(Tauko)

Ja he syleilevät teitä.

Ette välttämättä tunne kättä olkapäällänne. Se on vain tunne, että teidät ympäröidään ja teitä syleillään, pidellään, lohdutetaan.

(Tauko)

Jos teillä on jokin haaste nyt ja sanotte: ”No, en tunne mitään tapahtuvan”, niin on, koska tällaisessa valossa ei ole vastustavaa voimaa. Ei ole vastaan olevaa voimaa. Ei ole taistelua. Siis ette tunne tuota kaksinaisuutta tai vastustusta.

Siis vedätte syvään henkeä, ja annatte itsenne mennä korkeammalle tietoisuustasolle, jossa ei tarvitse olla vastarintaa, vastustusta, jotain mikä tuntuu erilaiselta.

(Tauko)

Ihmisodotus on: ”No, tunnen jotain”, mutta tuo odotus on ns. kaksinaisuustasolla. Siis vedetään syvään henkeä ja noustaan tuolle tasolle, missä ei ole vastarintaa tai vastustusta. Ei ole negatiivista, positiivista. Ei ole minä, he. On pelkästään heidän valonsa.

(Tauko)

Kuten teillä säteillessänne valoa, ei ole agendaa. Ei ole ennakkoasennetta. On vain puhdas virta.

Sama on tässä nyt, kun vastaanotatte näiltä suurilta olennoilta. Haluan teidän kokevan, millaista on tuntea, aistia tuo valo.

(Tauko)

Ja ehkä sanotte: ”No, tämä tuntuu aivan minulta.” Bingo! Kyllä.

Kun sillä ei ole mitään agendaa, kun valo ei yritä parantaa tai korjata tai muuttaa suuntaa, kun se on siinä vain valossa, täydellisessä myötätunnossa, se tuntuu omaltanne.

(Tauko)

Heidän valonsa tanssii teidän valonne kanssa. Ja koska se on valoa ja tätä uutta rakkautta, se on hyvin, hyvin puhdasta. Se tuntuu teiltä.

(Tauko)

Ja haluan teidän tuntevan, miten iloisia he ovat tehdessään tätä. Tämä ei ole työtä heille. Tätä ei ole vaikea tehdä. Se on yksinkertaista iloa.

Tätä he rakastavat tehdä.

(Tauko)

Caroline pomppii kattoon, hän on niin iloinen ollessaan täällä. Ja hän on vasta hyvin äskettäin mennyt toiselle puolelle ja tuntee edelleen tuon kauneuden (musiikissa alkaa laulaminen). Voin melkein kuulla hänen laulavan.

(Tauko)

Rakastan, kun niin tapahtuu.

Vedetään kunnolla syvään henkeä (laulaminen jatkuu).

(Pitkä tauko)

Kun säteilette valoanne – syy miksi olette tällä planeetalla nyt – se on tavallaan tällaista. Tämän jotkut itse asiassa tajuavat, tai toiset tajuavat muilla tasoilla.

(Tauko)

Halusin teidän olevan vastaanottajia tänään.

(Pitkä tauko)

Vain vastaanottakaa se. Siinä kaikki.

(Pitkä tauko)

Vedetään kunnolla syvään henkeä tähän valopiiriin, kaikille niille jotka kerääntyivät tänne tänään vain säteilemään valoaan teille, jotta voisitte tuntea, millaista se on.

(Musiikki loppuu)

Vedetään syvään henkeä ja vastaanotetaan tuo valo. Hyvä, syvään henkeä.

Hyvä, syvään henkeä.

Siis rakkaat shaumbrat – Jeesus Kristus, mikä päivä (vähän naureskelua).

Tämän myötä muistakaa, että kaikki on hyvin ja tulee vielä paremmaksi koko luomakunnassa.

Olen Adamus. Kiitos (yleisö taputtaa).