CRIMSON CIRCLEN MATERIAALEJA

Valaiseminen-sarja

SHOUD 1 – ADAMUS ST. GERMAIN, Geoffrey Hoppen kanavoimana

Esitetty Crimson Circlelle

7.10.2023
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
www.crimsoncircle.com

[Kanavointia edelsi tämä video Stand By Me (= seiso rinnallani)]

Minä olen mitä olen, St. Germainin Adamus.

Aah! Otan hetken, ennen kuin avaan Cauldren silmät, otan hetken. Haluan tuntea teitä ilman ihmissilmillä näkemistä. Tunnen ympäristöni tässä, istuessani täällä Konassa. Mm. Raikasta ilmaa, hmm, hieno asia, ja tunnen jokaista teitä siinä, mitä teette planeetalla, kun pysytte täällä, ja sitten vakuutan teille, että on enkeleitä, jotka riemuitsevat. On enkeleitä, jotka todella riemuitsevat.

On ollut pitkä ja vaikea matka tässä elämässä – erityisen vaikea, haastava – mutta veikkaan, että kun olette shaumbroja, ette olisi tehneet sitä millään muulla tavalla. Ette valinneet helppoa tietä, kuten jotkut meistä ehdottivat. Kyse ei ole siitä, että valitsitte pahimman tien. Valitsitte vain tien, joka oli haastava, joka oli kuin tienne raivaamista jättimäisen tunne-, mentaali- ja fyysisen palapelin läpi. Ja tässä olemme. Tässä olemme, ja todella on enkeleitä, jotka riemuitsevat siitä työstä, jota olette tehneet.

Erityisesti minä, Tobias, Kuthumi, ja monet, monet muut, mutta nämä ovat niitä, jotka todella seisovat rinnallanne, ovat olleet kanssanne koko ajan, eivät ole hylänneet teitä. Aina silloin tällöin meillä on noita hetkiä, jolloin näemme, mitä teette, ja taivastelemme, mutta olemme olleet kanssanne. Emme voi kertoa teille, mitä tehdään. Emme voi edes kertoa teille, miltä tulevaisuus tarkkaan ottaen näyttää. Mutta voimme seistä siinä rinnallanne, säteillä valoamme jokaiselle teistä.

Nimittäin teistä tuntuisi hyvin erilaiselta, jos tuota valoa ei olisi, jos olisimme koko ajan pelaamassa pokeria Ylösnousseiden mestareiden klubilla, tai kaukana luomakunnan muissa osissa, tai olisimme vain omassa täysivaltaisessa olemisessamme ja rakastaisimme sitä. Mutta olemme sitoutuneet teihin, seisomaan rinnallanne. Sanoin sen aivan ensimmäisessä shoudissamme, kun tulin syyskuussa 2009. Sanoin: ”Olen kanssanne matkan joka askeleella”, pidätte siitä tai ette.

Seisomme rinnallanne, säteilemme valoamme. Joskus ihmettelette: ”No, en kuule Adamusta yksityisenä aikanani tai Tobiasta, Kuthumia tai ketään heistä.” Se johtuu siitä, ettemme yleensä puhu paljon. Olemme vain siinä valossa, ja tuossa valossa on niin paljon enemmän kuin kaikissa sanoissa, joita voisimme sanoa. Sanat ovat upeita ihmisten jokapäiväisessä vuorovaikutuksessa. Mutta kun mennään korkeammille tietoisuustasoille, kyse ei ole sanoista. Kyse on vain valonsa antamisesta säteillä, valollaan valaisemisesta, ja olemme siinä teitä varten.

Kuvitelkaa hetki, jos yhtäkkiä päättäisimme: ”Olemme kyllästyneet shaumbroihin” – olemme ajatelleet sitä silloin tällöin – ja perääntyisimme, lähtisimme. Tuntekaa sitä hetki, millaista olisi, jos teillä ei olisi kirjaimellisesti legioonittain enkeliolentoja ja meitä, jotka olimme ihmisiä ja ylösnousimme planeetalta, seisomassa rinnallanne, antaen valomme loistaa. Tiedän, että teistä tuntuu toisinaan yksinäiseltä, ettei ketään ole paikalla. Mutta kuvitelkaa hetki, että vedämme pois valomme. Miltä se tuntuisi?

(Tauko)

Muutama teistä sanoo: ”Se tuntuisi todella hyvältä, koska silloin ette roikkuisi kimpussamme koko ajan”, mutta se tuntuisi hyvin, hyvin yksinäiseltä. Teistä tuntuisi kenties, ettei matkallenne annettaisi tunnustusta, ettei olisi sitä myötätuntoa ja lohtua, mitä on, silloin kun olemme siinä. Siis haluan muistuttaa jokaiselle teistä, että seisomme rinnallanne. Emme ole siinä suunnittelemassa, mitä teidän pitäisi tehdä, miten teidän pitäisi reagoida. Se on teidän päätöksenne. Se on täysin teidän päätöksenne. Me vain valaisemme siinä. Ja siksi kutsumme tätä Valaiseminen-sarjaksi. Meillä olisi voinut olla monia nimiä, mutta minusta juuri nyt kaikki kiteytyy pariin yksinkertaiseen asiaan, ja se on valaisemista.

Kaksi syytä miksi olet täällä

Olemme puhuneet siitä kauan – puistonpenkkisarja, meillä oli hiljattain Light of the Merlin -tapahtuma (= Merlinin valo) – olemme puhuneet valonne antamisesta säteillä. Se on syy, miksi olette täällä. On kaksi yksinkertaista asiaa. Voisimme mennä merabhiin välittömästi, koska on kaksi hyvin yksinkertaista asiaa. Olette täällä valaisemassa, antamassa valonne loistaa, aivan kuten me olemme täällä teitä varten, seisoen rinnallanne ja antaen valomme loistaa. Olette täällä tuomassa tätä valoa planeetalle.

Sitä voitaisiin katsoa runollisesti. Tuotte lohtua ja myötätuntoa. Tuotte lohdutusta. Tuotte huumoria. Tuotte jotain täyttämään pimeyden.

Sitä voitaisiin katsoa metafysiikan kulmasta. Planeetalla on tarve lisätietoisuuteen tai on lisätietoisuuden aika, kun tekoäly, teknologia, kiitää eteenpäin nopeammin, kuin kukaan meistä oli kuvitellut. Sitä voitaisiin katsoa tuosta käytännön näkökulmasta. Täytyy olla jotain tasapainottamassa kaikki tuo ihmisenergia ja -ajattelutapa, joka laitetaan tekoälyyn.

Se etenee niin nopeasti nyt, että ilman kunnon tietoisuustasoa, se voisi olla kuin kulovalkea, joka pyyhkäisee planeetan yli. Ja ihmiskunnan ja uuden ihmisrodun rakentamisen sijasta, se tuhoaisi kaiken, koska planeetalla on edelleen paljon ahneutta. Planeetalla on edelleen paljon tiedostamattomuutta. On edelleen monia, jotka eivät ymmärrä sellaisia asioita, että heidän energiansa on luontaisesti heidän sisällään, eikä heidän tarvitse varastaa sitä mistään muualta, keneltäkään muulta. Planeetalla on tällä hetkellä monia, jotka edelleen tuntevat tarvetta taistella – taistella asioista. Ja perustaistelu tällä planeetalla on valo vastaan pimeys, ja se menee sitten muihin asioihin. Se muuttuu muihin muotoihin, ja se on sellaista, kuin rikkaat ja köyhät. Mutta pohjimmiltaan se on valo vastaan pimeys.

Teidän tietoisuutenne ollessa täällä, erityisesti tässä Koneiden ajassa, sillä on taipumusta nostaa kaikki uudelle tasolle. Joskus se on vähän häiritsevää. Kun pääsemme noille uusille tasoille, asiat menevät rikki, hajoavat, eikä se ole aina kaunista ja ihmisiä loukkaantuu tai myös kuolee siinä. Mutta nyt on erittäin tärkeää aikaa, että olette täällä, kahdesta syystä. Valaisemassa – sitä se on – valitsematta puolta. Ei agendaa.

Meillä ei ole agendaa, kun työskentelemme kanssanne, kun seisomme rinnallanne, paitsi olla siinä näyttämässä teille, että sen voi tehdä. On pohjimmiltaan teidän päätöksenne, minkä polun valitsette. Haluatteko onnettoman elämän? Haluatteko elämän, joka on täynnä puutetta ja tunnetuskaa? Se on täysin teidän asianne, ja kunnioitamme sitä. Vai haluatteko ilon, yltäkylläisyyden ja helppouden elämän?

Ja jotkut teistä sanovat: ”Sen haluan.” Mutta hassua on, että sitten kun tulee valinnan aika, usein valitsette tuon vaikean polun. Sanotte: ”No, valitsen vähän vaikeamman polun tietääkseni todella, että tein hyvää työtä. Ei tulosta ilman kipua. Ei kasvua ilman vaikerointia.” Siis valitsette tuon vaikeamman polun, ja silloin me olemme – jos voitte kuvitella sen – kuin ”kriitikon nurkassa” katsomassa asioita, joita teette, ja sanomme: ”Voi ei! Ei taas sitä! Ei tuota vaikeaa tietä.” Mutta luulen, että opitte. Luulen, että alatte ymmärtää, että olette kyllästyneet siihen. Ei tarvitse olla sellaista.

Olette tällä planeetalla hyvin yksinkertaisesta syystä – säteilemässä valoanne. Olette olleet taisteluissa ja puolustaneet aatteita hyvin monta elämää. Olette niitä, jotka oikeasti auttoivat aloittamaan kirkot. Hyvä uutinen tai huono, mitä se sattuukin olemaan. Mutta nyt tulette tänne pelkästään säteilemään valoa, olemaan täällä ihmiskuntaa varten tänä hyvin eeppisenä aikana. Ja siitä syystä kutsuimme tätä Valaiseminen-sarjaksi, kyllä.

Olette täällä myös toisesta syystä, yhtä tärkeästä, ja tuo syy on nauttia vain elämästänne. Nauttia siitä. Olette käyneet läpi kaikki kurjuudet ja päänsäryt. Olette ottaneet itsellenne asioita, jotka eivät ole teidän. Olen puhunut siitä miljoona kertaa, ja minulla on vielä muutama miljoona jäljellä, ennen kuin ehkä lopulta tajuatte sen. Mutta olette täällä tänä aikana nauttiaksenne elämästänne, ollaksenne omassa armossanne, vastaanottaaksenne. Ette tehdäksenne kovasti työtä kaiken eteen. Ette saadaksenne kamppailuelämää. Ette noustaksenne ylös aamulla sanoen: ”Voi, taas uusi päivä.” Olette antaaksenne energioidenne palvella teitä. Antaaksenne energioiden – ja ne tekevät sen itsestään – järjestäytyä virraksi, joka palvelee teitä.

Joillakin teistä on edelleen vaikeuksia sen kanssa. Minun täytyy – ei tänään, mutta toisena päivänä – läimäyttää teitä muutaman kerran saadakseni teidät oivaltamaan, että teidän ei tarvitse tehdä sitä. Teillä voi olla tuo ilon elämä juuri nyt. Ehdottomasti.

Siis kaksi asiaa. Olette täällä valaisemista varten – ja teillä on kavereita, teillä on meidät kanssanne, ja muut shaumbrat – ja olette täällä iloa varten elämässänne. Tuo ilo elämässänne saattaa merkitä joidenkin sellaisten muutosten tekemistä tai sallimista tapahtua, tulla teille, joita ihminen saattaisi pelätä tai joista olla huolissaan, ja ihmisellä on taipumus haluta pysyä vanhassa paikassa ja olla tekemättä mitään muutoksia. Mutta teidän täytyy olettaa, että kaikessa mitä tapahtuu nyt – kaikessa – on kyse näistä kahdesta asiasta: valaisemisesta ja elämisestä ilossa. Se on siinä. Se on näin yksinkertaista. Tarkoitan, ettei meidän oikeasti tarvitse sanoa paljon muuta, mutta Cauldre kertoo minulle, että minun täytyy täyttää tunti. Siis kai sanomme sitten vielä muutaman sanan lisää.

Tätä kutsutaan Valaiseminen-sarjaksi. Haluan pyytää tuotantopöydältä, voisivatko he soittaa tuon introvideon vielä kerran.

(Introvideo esitetään)

Kiitos. Kaunista, kaunista. Ja Cauldre sanoo minulle, että se oli tekoälyllä generoitu, mutta sillä ei ole merkitystä.

Tarkoitan, että tekoälyn kanssa työskennellessä täytyy olla tietoisuustekijä, tietoisuuskomponentti, joka sopii mukaan. Cauldre kirjoitti siitä äskettäisessä artikkelissaan (Shaumbra-lehti 10 23). Se ei tee sitä itsestään. Se saattaa tehdä jossain kohtaa, mutta tällä hetkellä se ei tee sitä itsestään. Ihmisen täytyy olla läsnä, ja tuo ihminen ehkä kirjoittaa asioita, kehotteita ohjelmistoon, ja sitten saa tuon ohjelmiston etsimään sopivia elementtejä ja yhdistää tai yhdistelee niitä. Mutta edelleen vaaditaan ihmistä.

Samaan aikaan kun se tapahtuu, valoa säteilee, ja tuo valo valaisee siitä ihmisestä, joka laittaa noita kehotteita. Siksi se mitä saatte takaisin, ylittää pelkät merkit. Toisin sanoen, kyse ei ole vain tekoälystä, joka menee katsomaan tiettyjä elementtejä. Ihminen joka istuu siinä laittamassa noita kehotteita, opastaa tai valaisee sitä. Mitä valaistuneempi ihminen, sitä enemmän hän valaisee – toisin sanoen sallii itsensä avautua – ja sitä suuremman vaikutuksen näette tekoälyn kanssa työskennellessä. Sitä enemmän syvyyttä näette siinä.

Voisitte tehdä testin, ja toivon, että joku teistä myös kokeilee tätä jossain kohtaa tekoälyn kanssa työskennellessä – sanotaan, että jotain ohjelmistoa grafiikan tai videon tekoon. Teillä on viisi ihmistä, jotka työskentelevät itsenäisesti, laittavat täsmälleen samat kehotteet ja näkevät lopputuloksen. Henkilöllä – enkä tarkoita olla tuomitseva, vaan tietoinen – jolla on vähiten tietoisuutta, joka on eniten kiinni, ja jolla on matalin valonsäteilytekijä, on hyvin, hyvin erilainen lopputulos kuin henkilöllä, jolla on korkein tietoisuus- ja valaisemistaso.

Siis näette ison eron, ja voitte tutkia tätä. Voitte tutkia sitä 100 osallistujalla. Kysymys siinä, suurin tekijä siinä on, miten määritetään jonkun valotaso, miten paljon hän valaisee? Ettekä voi kvantifioida sitä, voitte vain tuntea sen. Siis se on tavallaan kätketty tekijä siinä, mutta fakta on, että kykenette näkemään tuon eron.

Olette täällä valaisemassa, säteilemässä, ja kun teette sen, säteilette myös omaan elämäänne. Ette hyppää tavallaan oman elämänne yli ja sitten välitä sen vain muille ihmisille, jotta he voivat nähdä mahdollisuutensa. Valaisette itse asiassa itsenne ensin. Sen täytyy mennä teidän kauttanne. Tämä valo avaa teidät. Se avaa mielenne. Se avaa biologianne. Se avaa henkenne, luovuutenne, mahdollisuutenne. Se tulee teistä, menee teidän kauttanne jokaiseen järjestelmään, josta olette muodostunut, ja sitten se menee ihmiskuntaan. Siis tavallaan teette sen myös itsenne vuoksi.

Valaiseminen-sarjan kuva

No niin, keksittäessä nimeä, informaatiota, tähän sarjaan, ja toivon, että pidät tästä grafiikasta.

LINDA: Rakastan sitä.

ADAMUS: Cauldre koosti sen …

LINDA: Ehdottomasti rakastan sitä.

ADAMUS: … minun seisoessani hänen rinnallaan varmistamassa, että hän …

LINDA: Ai, tietysti sinä olit vaikuttamassa.

ADAMUS: … tajusi sen oikein.

LINDA: Kyllä.

ADAMUS: Muutamat ensimmäiset luonnokset, joita hän teki, eivät olleet aivan mieleisiäni.

LINDA: Ai.

ADAMUS: Mutta teimme yhteistyötä, kun …

LINDA: On niin kiva, että hän on aulis.

ADAMUS: … seisoin hänen olkansa takana.

LINDA: Kyllä.

ADAMUS: No, koostaessaan pääkuvaa – kenties voisimme näyttää sen ruudulla – hänellä oli taipumusta tehdä siitä liian monimutkainen. Heittää kaikkia elementtejä siihen, ja oli kaikkia muita juttuja. Tällä hetkellä on kyse palaamisesta yksinkertaisuuteen. Ja designissa, energiadesignissa, on kyse sitten tällaisen kuvan luomisesta tai omasta elämästänne, tullaan takaisin yksinkertaisuuden paikkaan. Teidän ei tarvitse sotkea sitä. Siitä ei tule parempi, kun siinä on paljon sotkua. Silloin teillä on yhteentörmääviä ja kilpailevia energiaelementtejä ja energia-design-elementtejä.

Aloittakaa ydinyksinkertaisuudesta, ja kun teette sen, kun aloitatte yksinkertaisimmilla energia-designeilla elämässänne – tarkoitan todella yksinkertaisilla – ilmentäkää se, tuokaa se todellisuuteen. Sitten jos tarvitaan jotain muuta, jos tarvitaan vähän tasapainoa tänne, vähän erilaista energiaa tuonne, jos tarvitaan varusteita tai koristeita sinne tänne, ne löytävät tiensä siihen.

Mutta aloittakaa hyvin, hyvin yksinkertaisista perus-designeista kaikissa asioissa elämässänne. Kehonne osalta – voi, jotkut teistä tulevat niin monimutkaiseksi kehonsa osalta, ja sitten teidän täytyy lisätä tätä ja tuota, ja teillä on tiettyjä ruokavalioita ja lisäravinteita ja kaikkea muuta. Pitäkää se todella yksinkertaisena. Pitäkää tuo paletti hyvin, hyvin yksinkertaisena. Sitten jos jotain muuta tarvitaan, oma tietoisuutenne kutsuu sen tietysti olemaan, eri tavoin. Joskus oivallatte vain: ”Ai, tänne tarvitaan toinen elementti.” Mutta aloittakaa yksinkertaisesta.

Khamsa

Siis meillä on hyvin yksinkertainen symboli Valaiseminen-sarjallemme, hyvin, hyvin yksinkertainen, ja se on periaatteessa elementti, josta olen puhunut Keahakissa. Hyvin yksinkertainen, ikivanha elementti, mutta se on tavallaan myös sotkettu ja väärinymmärretty. Sitä kutsutaan khamsaksi, ja se voidaan kirjoittaa k-h-a-m-s-a tai h-a-m-s-a. Hamsa tai khamsa. Ja se on kuin (kämmen käännettynä ulospäin, kolme keskimmäistä sormea yhdessä ja reunimmaiset irrallaan). Se on käsi, ja usein se kuvataan ”näkevä silmä” -symbolin kera. Ja ajan saatossa ihmiset ovat laittaneet muita symboleja siihen ja tavallaan roskanneet sen, mutta periaatteessa se on käsi, jossa on näkevä silmä.

Se on tavallaan väärinymmärretty tällä hetkellä. Se on muinainen symboli. Se palaa taaksepäin vanhaan, vanhaan Egyptiin, ja jos se todella jäljitetään, sen alkuperä on jo ennen egyptiläistä sivilisaatiota, melko pian sen jälkeen, kun atlantislaisia alkoi tulla takaisin maan pinnalle. Se tulkitaan tällä hetkellä väärin symboliksi pahan torjumiseen. Ei lainkaan, ei lainkaan. Ensinnäkään pahaa ei torjuta. Silloin on yhtäkkiä luotu kaksinaisuus. On luotu konflikti, nimittäin: ”Minun täytyy torjua paha.” Pahalle – pimeydelle, miten sitä halutaankin kutsua – annetaan uskottavuutta. Sitä ruokitaan, jos se täytyy torjua sillä tavalla.

Jotkut sanovat, että se on hyvinvoinnin ja yltäkylläisyyden symboli. Suuressa määrin se on. Mutta pohjimmiltaan, jos palataan khamsan alkuperään, se merkitsee vain, että sallitte itsenne olla elämän virrassa, oman elämänne. Se merkitsee, että olette hyväksyneet jumaluuden, näkevän silmän keskellä. Olette sallineet armon virtauksen elämäänne. Teidän ei tarvitse enää valita tuota ihmiselämän ja tietoisuuden alempaa polkua, jossa taistelette jatkuvasti ja teidän täytyy tehdä päätöksiä jatkuvasti.

Ja jokaisessa päätöksessä jonka ihminen tekee, on aina se mahdollisuus, aina se tuomitseminen: ”Olinko oikeassa vai olinko väärässä?” Siis se on tuota kritiikkiä, jota yksilö kuulee jatkuvasti mielestään. Khamsa-symboli merkitsee yksinkertaisesti, että olette jumalaisessa virrassanne. Ihminen ja jumala yhdessä. Siitä syystä valitsimme sen, minä valitsin sen, tähän sarjaan, ja olemme puhuneet siitä Keahakissa.

Teemme merabhin hetken kuluttua khamsasta, koska siitä on monia muita seuraamuksia. Mutta nyt ottakaa hetki ja nostakaa oma kätenne (pitäen kättään kämmen ulospäin).

(Tauko)

Tämä symboli merkitsee yksinkertaisesti, että olette jumalaisessa virrassa, jumalaisessa virrassanne. Olette hyväksyneet jumalaisen luontonne, oman valonne olemukseenne/olemiseenne. Oivallatte, että tämä aika ja paikka ovat mielenkiintoisia, mutta ne ovat vähän epätotta. Voitte leikkiä siinä, mutta voitte leikkiä myös sen ulkopuolella. Ja khamsan myötä oivallatte, että olette jumalainen olento. Olette hemmetin mestari. Ei hemmetin mestari, vaan hemmetti, olette mestari.

Teidän ei tarvitse taistella ja kamppailla asioiden kanssa enää. Vain sallitte, ja olette tuossa virrassa ja oivallatte, ettei teidän tarvitse tehdä edes ihmispäätöksiä – ei sillä tasolla, kuin teitte aiemmin. Varmasti päätös, haluatteko nukkua myöhään vai ette. Mutta tietyssä kohtaa hylkäätte sen kaiken. Teidän ei tarvitse ajatella: ”Pitäisikö minun nousta aamulla klo 6.30 vai 7.00?” Olette sen yli. On vain virta. Nousette, kun nousette. Teidän ei tarvitse tehdä päätöstä: ”Pitäisikö minun syödä terveellinen aamiainen, vai pitäisikö minun syödä tuo donitsi?” Sillä ei ole merkitystä. Sillä ei oikeasti ole, ja yhtäkkiä nousette myös noiden pienien päätösten yläpuolelle – mitä laittaa päälle tuona tiettynä päivänä. Pitäisikö teidän laittaa jotain vaaleampaa väriä, tummempaa väriä? Jotain virallisempaa, epävirallisempaa? Se haihtuu. Se vain lähtee pois.

Ja tiedän, että sitä on vaikea kuvitella nyt, koska elämänne on ollut täynnä noita asioita. Tarve pitää huolta elämänne ja itsenne jokaisesta pienestä osasta. Mutta se alkaa mennä pois. Teidän ei tarvitse olla huolissaan siitä. Voitaisiin sanoa, että jumaluutenne, henkenne – mikä se onkin – on vain tilannut sen teille. On jokin tietäminen, että se on jo siinä, ennen kuin pääsette siihen. Se on jo järjestetty. Se on kuin - ei kirjaimellisesti, vaan kuvainnollisesti – että nuo vaatteet ovat jo sängyllänne. Kävelette huoneeseen ja: ”Ai, okei. Tuon laitan päälleni tänään.” Oma jumaluutenne, oma energiaharmonianne, omat energiadesigninne, tekevät sen puolestanne.

Sitä khamsa tavallaan – ei tavallaan – vaan sitä khamsa merkitsee. Tehkää se uudestaan – käsi ylös, kolme sormea yhdessä - ja se merkitsee vain: ”Minä olen todellinen mestari tällä planeetalla. Minun ei tarvitse pelata vanhoja pelejä enää. Minun ei tarvitse miettiä, milloin todellinen jumaluuteni seisoo rinnallani. Se on aina siinä. Myönnän sen tuolla khamsalla.”

Sitä se alun perin tarkoitti. Se on tavallaan vääristynyt ja kieroutunut matkan varrella. Koko ”pahuuden torjuminen” todella ärsyttää minua, koska siitä ei ole kyse. Se ei ole: ”Hus! Mene pois täältä, paha.” Se ei ole: ”Paha pahuus, pysy poissa!” Tämä, khamsa, on hyväksymistä.

Hyväksymistä: ”Minä olen ruumiillistunut mestari. Sallin jumaluuteni, tietoisuuteni ja valoni.” Se on siinä. Sitten jatkatte arkeanne, mitä tahansa teette, mitä tahansa se sattuu olemaan, ja melko pian alatte huomata tämän virtauksen, jota tapahtuu koko ajan. Huomaatte, että yltäkylläisyytenne virtaa.

Nimittäin tällä hetkellä jotkut teistä ovat huolissaan yltäkylläisyydestään: ”Miten maksan tämän laskun? Miten minulla on varaa johonkin, mitä tavallaan tarvitsen tai myös haluan? Miten hoidan kodin maksut ja auton maksut ja kaiken muun?” Menette tuohon moodiin, hyvin ihmismäiseen moodiin, ja energianne antaa teille sitä takaisin ja sanoo: ”Okei, hän haluaa pelata tätä peliä. Hän haluaa ihmetellä ja olla huolissaan.” Se on jotain, mistä energia sanoo, mistä me sanomme: ”Yäk! Siinä sitä taas ollaan.” Teidän ei tarvitse pelata tuota peliä.

Se on iso hyppy, kyllä. On valtava hyppy mennä tähän siitä tavasta, jolla olette tehneet asioita, ja se on tavallaan pelottavaa. Sanotte: ”No, se on todella irtipäästämistä. Se on ehdotonta luottamista, että kaikki järjestyy. En tiedä, olenko valmis siihen. En tiedä, olenko sen arvoinen.” Kyllä, sinä olet. Kyllä, sinä olet. Se on yksi noista hetkistä, kun sinun täytyy vain sanoa: ”Ei enää. Ei enää.” Ja – pum! – khamsa nousee ylös.

Se on henki liikkeessä. Se on elämistä mestarina, ihmisenä, sieluna, kaikki yhdessä. Se on khamsan alkuperäinen merkitys. Siitä syystä valitsin sen huolellisesti tätä sarjaa, Valaiseminen-sarjaa, varten. Valaisette itsellenne, ja sitten annatte sen mennä planeetalle.

No niin, miten mielenkiintoista huomata, että khamsa liitetään myös Lähi-itään. Paljon Lähi-itään, vaikka se on lähtöisin muista paikoista – no, se on lähtöisin Egyptistä, mutta sitä ennen jo muista paikoista. Mutta tällä hetkellä se liitetään läheisesti Lähi-itään. Sekä muslimit, arabit, että israelilaiset, juutalaiset, käyttävät tuota merkkiä. Se on pyhä merkki. Ja eikö ole mielenkiintoista, että olemme tässä shoudissa – mikä päivä on? Minulla on vaikeuksia kaleterin kanssa – 7.10. uskoakseni, 20-jotain, 2023. Minulle se ei ole kovin relevanttia, joten en kiinnitä paljon huomiota siihen. Mutta olemme tässä päivässä, ja uusi sota on alkanut Israelissa.

Sota Israelissa

No niin, aion sanoa muutaman sanan siitä. Haluan teidän ymmärtävän hyvin, hyvin tarkkaan tässä, ettei valita puolta. Emme ole täällä sitä varten. Kyllä, olkaa tietoisia, mitä tapahtuu – luette sitten uutisia tai miten saattekin informaationne. Tietysti on väkivaltaa. Tietysti on paljon pommeja, paljon tappamista, paljon pelkoa tällä hetkellä. Meidän tehtävämme ei ole valita puolta.

Me, enkeliolennot, emme järjestäydy Ylösnousseiden mestareiden klubilla sanoen: ”Okei, kaikki ne jotka ovat Israelin puolesta, tänne, ja kaikki ne jotka ovat Palestiinan puolesta, tuonne.” Se ei ole sellaista. Siinä on paljon suurempi kuva. Kumpikaan puoli ei ole oikeassa. Kumpikaan puoli ei ole väärässä. Ainoa asia joka tapahtuu nyt – tuntekaa sitä hetki.

Se mitä tapahtuu tällä hetkellä, on valtava muutos. Historia muuttuu, koska tämä kaikki perustuu pitkään kärsimyshistoriaan tällä planeetalla ja jo aiemmin. Ne ongelmat joita näette uutisissa tällä hetkellä, ovat peräisin paljon, paljon kauempaa kuin 2000 vuoden takaa, tai vuodesta 1948 jolloin Israelista tehtiin virallinen valtio. Ne ovat peräisin paljon, paljon kauempaa. Ja mitä näette tällä hetkellä noilla Lähi-idän mailla – se alkoi muutama päivä sitten – kutsun sitä luultavaksi toiseksi viimeiseksi taisteluksi tai sodaksi Lähi-idässä. Se voisi olla jopa viimeinen, mutta ennustan karkeasti, löyhästi, että se on toiseksi viimeinen taistelu, joka käydään.

Olemme nyt tässä, noin kuusi ja puoli kuukautta Taivaan rististä. Olette kaikki odottaneet jotain tapahtuvan? No, nyt tapahtuu.

Tämän konfliktin juuret menevät hyvin kauas taaksepäin – ennen Maata, muinaisiin, muinaisiin enkeliperheisiin. Silloin kun sieluolennot, enkeliolennot, ryhmittyivät ensimmäistä kertaa yhteen, ei ollut perheen sukulinjaa. Ei ollut historiaa. Mutta he löysivät ryhmiä, ja muodostui 144.000 enkeliperhettä. Jotkut olivat suuria, jotkut eivät kovin suuria, ja yksi oli nimeltään Hapiru – H-a-p-i-r-u – Hapiru. Sekä palestiinalaiset että israelilaiset tulevat Hapirusta, samasta enkeliperheestä, ja he ovat taistelleet jokseenkin niin kauan, kuin kukaan meistä voi muistaa.

Se on perhetaistelua. Se on veli veljeä vastaan. Sisar sisarta vastaan. Se juontuu hyvin, hyvin kaukaa, ja sen alkuperä, taistelun syy oli, että tässä Hapiru-ryhmässä oli joitain perheen alkuperäisiä jäseniä, jotka halusivat saada tunnustusta. Jotkut tunsivat, että heillä oli enemmän annettavaa johtajuusmielessä tuolle enkeliryhmälle. Joillain heistä oli tullessaan agendoja tuolle ryhmälle. He halusivat tuon ryhmän olevan paras, tavallaan kaikkien enkeliperheiden eliittiä.

Tuo perustietoisuus pysyi Hapirussa pitkän, pitkän aikaa, ja on itse asiassa edelleen läsnä. Mutta siinä, tuossa halussa olla eliittiä ja olla johtajia, oli myös niitä, jotka halusivat olla johtajien johtajia, ja yhteenotot alkoivat siitä. Yksi alkuperäisistä valtayhteenotoista koko luomakunnassa oli siinä.

Ja taas kerran, älkää ajatelko, että alkuperäinen Hapiru on joko juutalaisia tai muslimeja, palestiinalaisia tai israelilaisia. Niitä ei ollut silloin. Yksinkertaisesti suuret enkeliolennot tavallaan – voitaisiin sanoa – eksyivät omaan valoonsa tai valonpuutteeseensa ja alkoivat taistella, alkoivat haluta tunnustusta. Haluten tunnustusta henkisen perheen muilta jäseniltä. Tämä aiheutti ryhmäkuntia Hapiruun.

Mutta on mielenkiintoista huomata, että vaikka se aiheutti ryhmäkuntia, tavallaan se vahvisti Hapirua vielä lisää, koska aina kun jokin ulkopuolinen, toinen enkeliperhe, yritti sekaantua ja tehdä jotain, yhtäkkiä nämä kaksi voimaa tai monta voimaa Hapirussa kerääntyivät takaisin yhteen ja taistelivat tuota toista enkeliperhettä vastaan. Ja tätä on jatkunut ikuisuuksia. Se on yksi – Cauldre haluaa pysäyttää minut tässä. Minun täytyy viedä hänet pois kokonaan, jos hän jatkaa sitä. Cauldre, se mitä sanon, on hyvin selvää ja totta.

Siis nämä – pieni hetki. Minun täytyy läimäyttää häntä vähän. Hänellä on liikaa agendaa tässä. Okei.

Siis tämä Hapiru-enkeliperhe, kaikkien taistelujen myötä joita siinä käydään, oli todellisuudessa melkein alkuperäisen valtataistelun ja -kamppailun juuri. Ja vaikka he tappelivat keskenään, se sai heidät tulemaan vahvemmaksi ja päättäväisemmäksi siinä, mitä he tekivät. Sisäiset taistelut käytiin tunnustuksesta tai vallasta, taisteluja jotka auttaisivat määrittämään, mihin Hapiru-perhe meni jossain kohtaa. Ja tiedän, että osa tästä kuulostaa hyvin ihmismäiseltä, mutta te ette keksineet tällä planeetalla kaikkia näitä ominaisuuksia, joita teillä on nyt ihmisinä.

Siis monet niistä tulivat enkeliulottuvuuksista, ja voitaisiin sanoa, että Hapiru, tämä enkeliperhe, oli yksi pääsyistä, miksi kaikki alkoi hidastua koko luomakunnassa. Myös fyysisten ulottuvuuksien ulkopuolella asiat alkoivat hidastua. Älkää ajatelko sitä aikana ja paikkana, vaan ajatelkaa kokemuksina. Ajatelkaa ketjua, jonka käytte läpi löytämisessä. Kaikki alkoi hidastua tämän dynamiikan, melkein gravitaation vuoksi, joka tuli Hapirusta, ja he alkoivat ottaa mukaan muita enkeliperheitä. Ei taistellen aseiden ja puukkojen kanssa, koska heillä ei ollut niitä, vaan taistellen energian kanssa. Yrittäen varastaa energiaa, ottaa energiaa.

Ja kun kaikkea tätä valtataistelua tapahtui, se lietsoi heidät sitten yrittämään ottaa sitä muilta, ja suuria taisteluja, energiataisteluja, puhkesi koko ei-fyysisessä luomakunnassa. Ei-fyysisessä – muuta ei yksinkertaisesti ollut tuolloin. Tämä sama elementti hidasti kaikkea koko luomakunnassa, siihen pisteeseen saakka jossa se herätti suurta huolta kaikissa muissa enkeliperheissä. He oivalsivat, että energia ei virrannut, ei liikkunut normaalilla tavallaan enää. Nyt siitä tuli kuoppaista. Se jumittui. Se alkoi melkein yrittää syödä itseään, taistella itseään vastaan, aivan kuten Hapiru taisteli itseään vastaan.

Tätä jatkui pitkän aikaa, kunnes lopulta tapahtui enkeliperheiden kokoontuminen, Kaaren veljeskunta, joka sanoi lopulta: ”Meidän täytyy löytää ratkaisu tähän”, ja kaikki henkiset perheet olivat samaa mieltä, yhtä poikkeusta lukuun ottamatta – Hapiru. He eivät halunneet saada tällaista ratkaisua.

Se oli kuin alkuperäinen Yhdistyneet kansakunnat, mutta tämä oli enkeliperheiden kokoontuminen yhteen. He oivalsivat, että jotain oli tehtävä, muuten jos luonnollinen energiavirtaus – sen luonnollinen liike, ei aika-avaruuden läpi, vaan kokemusten ja evoluution läpi; evoluutio ei tarvitse aikaa ja paikkaa – jos tämä kaikki hidastuisi ja jos se pysähtyisi, jos valo lakkaisi liikkumasta, oli se huoli, että kaikki romahtaisi. Kaikki lakkaisi olemasta. Ei ole yksinkertaisesti mahdollista, että kaikki lakkaa olemasta, mutta se voisi vaikuttaa romahtavan, luhistuvan itseensä. Ja siitä syystä enkeliperheet olivat samaa mieltä, loivat tämän paikan nimeltään Maa ja tulivat tänne.

Hapirulla oli valtava vaikutus Atlantiksella loppuaikoina. He olivat yleisesti niitä – ja älkää nyt ajatelko vain Israelia ja Palestiinaa tai muslimeja ja juutalaisia. Kyse ei ole siitä. Kyse on suuremmasta kuvasta. He olivat yleisesti niitä, jotka edelleen kontrolloivat asioita, kuten teknologiaa ja varallisuutta ja fyysistä virtausta tällä planeetalla. He olivat Atlantiksen johtajia, ainakin myöhempinä aikoina. He olivat niitä, jotka varasivat teknologian itselleen. Löydettiin tapoja virittää tarkkaan planeetan kristallit lisäämään yksilön elinkaarta, vaikuttamaan, ettei yksilö ikäänny fyysisesti, auttamaan fyysisten haavojen parantamisessa, kaikenlaista, jopa kasvattamaan uudelleen katkennut käsivarsi. Mutta paljon tästä varattiin vain eliitille. Se oli Hapiru.

Kun tämän planeetan uskonnot muodostuivat karkeasti 5000 vuotta sitten – ennen ei ollut uskontoja tai edes oikeastaan ymmärrystä Jumalasta – mutta kun uskontoja alkoi muodostua, Hapirut tulivat noihin uskontoihin välittömästi. Ei välttämättä valtaamaan niitä, vaan voitaisiin kai sanoa, että ottamaan oikeutetun paikkansa. Ja juuri tästä Lähi-idän, Israelin, Jerusalemin alueesta tuli keskus, lähtöpiste nykyisille moderneille uskonnoillenne – kristinusko ja myös islam, muslimiusko, ja juutalaisuus.

Maailman muissa paikoissa on muiden uskontojen päämajoja. Mutta jos tunnetaan näitä energioita, lähtöpiste on Jerusalemin alue. Jotkut teistä ovat olleet siellä. Tiedätte, mistä puhun, eikä se ole kaunis näkymä. Tarkoitan, että visuaalisesti se on mielenkiintoinen ja kaunis, mutta energeettisesti se on taisteluvyöhyke. Vaikka kukaan ei taistelisi, vaikka kaikki vain istuisivat tuoleissaan, epäluuloisesti tarkkaillen kaikkia muita, tehden muistiinpanoja ja raportoiden johtajille, on sekasotkua/kaaosta. On sekasotkua.

Se ei voi jatkua sellaisena, kuin se on ollut. Ei tässä uudessa valossa. Se ei voi. Se ei voi jatkua nyt Taivaan ristin avautumisen myötä. Olemme puhuneet siitä aiempina kuukausina sanoen, että valo säteilee liian kirkkaasti tällä planeetalla nyt. Näiden vanhojen, jumiutuneiden energioiden, valtaenergioiden – ja kun käytän sanaa ”pimeys”, en tarkoita sitä negatiivisena asiana – näiden jumiutuneiden energioiden, vanhojen energioiden, energioiden jotka eivät kehity, täytyy yksinkertaisesti lähteä. Niiden täytyy lähteä. Niille ei ole tilaa planeetalla. Ja kun otetaan huomioon, että tämä on sen keskus, minkä pitäisi olla valo tällä planeetalla, Jumalan ihmismuodossa keskus tällä planeetalla, ja juuri siellä näitä sotia käydään. Ja taas kerran, kyse ei ole puolen valitsemisesta. Kyse on historian ymmärtämisestä ja sen ymmärtämisestä, mihin menemme seuraavaksi.

Jännitteitä on kehittynyt pitkän aikaa. Tiedätte, ettei tämä ole ensimmäinen sota tai toinen. Tätä on tapahtunut pitkään, ja se mitä oikeasti tapahtuu asioiden ytimessä, on Hapiru taistelemassa Hapirua vastaan. Se on kuin Kain ja Abel, monin tavoin – tuossa raamatullisessa tarinassa, vähän yliväritettynä – mutta siinä Kain tapaa Abelin mustasukkaisuudesta, haluten Jumalan kunnioitusta ja tuntien, että Jumala on loukannut häntä, haluten sen tunnustuksen, että hän on valta, ei hänen veljensä. Siis kaksi veljeä taistelee. Toinen tapetaan, ja se on tavallaan Hapirun tarina. Mutta kukaan ei koskaan kuole. He vain jatkavat toistensa tappamista, jos tiedätte, mitä tarkoitan. Tätä tapahtuu planeetalla tällä hetkellä tässä tilanteessa.

Siksi haluan teidän ymmärtävän selvästi, että kyse on kahdesta asiasta. Olette täällä valaisemassa valollanne ja nauttimassa elämästänne. Ja kun valaisette valollanne, se tuo asioita pintaan, kuten se sota, jota käydään tällä hetkellä Lähi-idässä. Ja sanotte: ”No, sitten minun ei pitäisi säteillä valoani. Minun pitäisi sammuttaa se, koska …” Ei. Te ette tee tuota sotaa. Säteilette vain valoa ratkaisuun ongelmassa, joka on ollut tällä maapallolla hyvin pitkään, ja pitkän aikaa ennen tätä planeettaa. Se on nyt veli veljeä vastaan tällä alueella. Se ei ole kaksi täysin erilaista rotua taistelemassa toisiaan vastaan. Se on samaa perhettä.

Tämän täytyi tulla pintaan, ja se voisi olla paljon pahempaa. Onneksi valon lisääntyminen planeetalla luo ratkaisun, joka syntyy paljon nopeammin ja on todellinen ratkaisu. Ei vain tulitauko tällä hetkellä, koska tiedätte täsmälleen, mitä tapahtuu. On tulitauko, ja vuotta myöhemmin tai kahta vuotta myöhemmin se putkahtaa taas esiin. Juuri nyt planeetalla on aika, jolloin täytyy tulla ehdoton loppu tälle. On riittävästi myös teitä, jotka tulette tästä Hapiru-perheestä ja jotka asutte edelleen tuolla alueella Lähi-idässä säteilemässä valoanne. Kyse ei ole siitä, oletteko juutalainen vai muslimi tai mistään sellaisesta. Ei ole kyse puolen valitsemisesta.

Ja loppujen lopuksi kumpikaan puoli ei voi voittaa, ei tavoitteidensa ja sen mukaisesti, mitä he haluavat saavuttaa. He eivät voi. Mutta se voi tapahtua, että tulee tietoisuus siitä, miksi he ovat käyneet perhetaistelua. Ja ne ovat pahimpia, perhetaistelut. Monet teistä ovat nähneet sen omassa perheessään – häijyä tappelua – tai puolisonne tai kumppaninne perheessä, ja ne ovat pahimpia. Ja tiedätte, mitä sitten tapahtuu. Perhe tappelee ja on taistelussa keskenään, mutta kun jokin ulkopuolinen voima tulee, on se sitten poliisi, sosiaalihuolto, ystävät tai muut, he kaikki kääntyvät väliaikaisesti tuota ulkopuolista voimaa vastaan, jotta he voivat palata takaisin sisäiseen taisteluunsa.

Ei enää tällä planeetalla. Ei enää. Sitä ei yksinkertaisesti voi olla olemassa. Tuo sana – sana, valo, energia – on mennyt erittäin selkeästi Hapirulle kaikilta ylösnousseilta mestareilta, kaikilta meiltä. Emme ohjaa valoamme, mutta varmistamme, että ne huomaavat valomme, jotka jatkavat tätä taistelua ja jotka pitävät Jumalaa panttivankina. Pitävät Jumalaa panttivankina tällä Lähi-idän maaperällä. Antamatta koko Jumalakäsityksen, uskonnon, sen mikä on pyhää, kehittyä. Siis tavallaan kyse ei ole vain Hapirusta. Kyse on kaikista uskonnoista. Ne kaikki on tavallaan imetty tähän tyhjiöön Jerusalemissa, ja ne kaikki ovat jääneet kiinni tähän.

Valoa tarvitaan nyt, ei ”toivottavasti toinen puoli voittaa toisen”, eikä tulitaukoa, koska tulitauko vain lykkää tai siirtää ongelmaa. Juuri nyt on todellisen ratkaisun aika.

Pyydän teitä katsomaan itseänne. Pyydän teitä katsomaan Hapirua sisällänne. Ette välttämättä tule tuosta enkeliperheestä, mutta katsokaa ihmisitsenne omaa perhettä, entisiä elämiänne, kaikkea muuta. Katsokaa sitä sisällä taistelemista, jota on tapahtunut – mitä teidän on täytynyt kestää aspekteiltanne, tuota taistelemista ja tappelua joka on mennyt edestakaisin – ja onko se tehnyt teistä paremman? Ei oikeasti. Se on tuhonnut kehoanne monin tavoin. Se on aiheuttanut teille uskomatonta henkistä kärsimystä ja traumaa.

Tuntekaa koko tuota ongelmaa, taisteluja itsessänne, taisteluja valosta ja pimeydestä, taisteluja myös johtajuudesta itsessänne, johtajuudesta sinussa. Kuka voittaa? Mikä aspekti? Miten edes tiedätte, että se olet sinä? Kysytte itseltänne sitä, kun tiedän, että tiedätte.

Miten tuo ratkaisu syntyy? Lisää taistelua? Ei. Juostaan karkuun sitä? Teeskennellään, ettei sitä tapahdu? Pyydetään kaikkia vain laskemaan aseensa, lopettamaan taisteleminen vähäksi aikaa, pitämään rauhoittumisjakso? Tiedätte, mitä tapahtuu, kun teette sen. Pyydätte kaikkia noita hulluja osianne asettumaan vähän, koska olette niin uupunut, ja ne rauhoittuvat. Mitä en kuitenkin tekevät asettuessaan? Ne aseistautuvat uudelleen. Ne energisoituvat uudelleen, valmiina seuraavaan taisteluun. Siis se ei toimi kovin hyvin.

Mikä toimii? Mikä tuo tuon ratkaisun? Mikä saa nämä ikivanhat taistelut itsessänne loppumaan? Tuntekaa sitä hetki.

Palaamme siihen aivan hetken kuluttua, mutta todella tuntekaa sitä hetki.

Se ei ole taisteleminen sitä vastaan. Se ei ole yritys neuvoa kaikkia näitä asioita.

Se ei ole yritys tehdä terapioita ja yritys syöttää itsellenne kivoja sanoja. Oivallatte, ettei mikään niistä oikeasti toimi, eihän? Ne toimivat väliaikaisesti, mutta sitten taistelut tulevat taas takaisin, aivan kuten olemme nähneet tapahtuvan Lähi-idässä.

Sanon, että tämä on luultavasti toiseksi viimeinen iso sota tuolla alueella. Kenties viimeinen, riippuen siitä, mitä tapahtuu erityisesti seuraavan neljän, viiden päivän aikana. Sannon, että se on viimeinen, koska planeetalla on liian paljon valoa. Liian paljon valoa sen jatkumiseksi. Jonkin on muututtava nyt.

Muuttuminen on, no, se on hankala juttu. Muuttuminen voisi merkitä jonkinlaista katastrofaalista pommitusta, ydinpommia. Muuttuminen voisi merkitä valtavaa henkien menettämistä. Muuttuminen voisi merkitä jotain, mikä ylittää pelkän Lähi-idässä taistelemisen, ja se syttyy maailmanlaajuisesti. Mutta noita asioita ei tarvitse tapahtua. On monia muita tapoja, joilla muutos voi tapahtua.

Silloin kun pystytte näkemään jonkin korkeamman mahdollisuuden lopettaa konfliktit omassa elämässänne, paremman tavan, kuin nuo vanhat temput, joita olette käyttäneet koko matkan ajan, silloin kun valoa säteilee ja pystytte näkemään, että on toinen tapa tehdä tämä ilman konfliktia, ilman kärsimystä, ilman tuhoutumista, yleensä valitsette sen tavan. Ja sama pätee tällä hetkellä siihen, mitä tapahtuu Lähi-idässä.

Se oli vääjäämätöntä. Ei ole yllätys, että tämä tapahtuu. Kehittyi hyvin paljon painetta ja jännitettä. Se on peräisin enkeliperheistä saakka. Kun tietoisia olentoja valaisee planeetalla tällä hetkellä, kun tuota valoa tulee sisään, tämä voisi olla loppu taistelulle Lähi-idässä, Jumalan ottamiselle panttivangiksi, mikä on lähtöisin Lähi-idästä ja uskonnoista, jotka ovat peräisin sieltä. Se voisi olla loppu Hapiru-taistelulle – veli veljeä vastaan – ja lopultakin jonkinlainen ratkaisu.

Siitä syystä tämä on Valaiseminen-sarja. Kyse on pelkästään valonne sallimisesta säteillä. Kyse on tämän jumalaisen virran tunnustamisesta, joka kulkee lävitsenne.

Ei enää tekosyitä. Ei enää ihmettelyä, milloin se tapahtuu. Ei enää lykkäämistä ja viivyttelyä. Teidän on aika joko tehdä se tai olla tekemättä. Joko mennä eteenpäin minun ja muiden shaumbrojen kanssa tai lähteä pois. On aika tehdä tuo iso hyppy ja sallia tuo virtaus.

Nyt jotkut teistä sanovat: ”Mutta minä sallin sen.” Ei, te ette salli. Ei. Haluatte, että jokin itsenne ulkopuolella luo sen. Haluatte, että se tehdään puolestanne. En voi panna teitä sallimaan ja vastaanottamaan. Teidän täytyy tehdä se. Sen jälkeen, sen jälkeen kun sallitte ja vastaanotatte, tapahtuu luonnollista virtausta, ja se tulee sielunne armosta, ei minulta.

Siis on edelleen vastarintaa. On edelleen epäilyä ja kyseenlaistamista, ja saatte tiettyä lohtua ja mielihyvää siitä, ja pelaatte tuota ”olen melkein perillä, mutten ihan” -peliä. Meillä ei ole sitä ylellisyyttä enää. Meidän täytyy mennä eteenpäin. Teknologia etenee liian nopeasti. Uusi valo jota tulee planeetalle, työntää vanhoja ongelmia. Nämä vanhat, jumiutuneet energiat tulevat esiin nyt. Olemme tässä vasta niiden asioiden jäävuoren huipulla, jotka muuttuvat nopeasti tällä planeetalla, ettekä voi olla odottavalla kannalla tässä kohtaa. Ette voi istua aidalla. Joko teette tuon sukelluksen ja menette eteenpäin, tai lähdette aidalta. Palatkaa toiselle puolelle joksikin aikaa. Saatte uuden tilaisuuden myöhemmin.

Se on tässä, ystäväni. Se on ehdottomasti tässä. Ja tämä on aika tehdä juuri sitä, mitä halusitte tehdä – valaista.

Vedetään kunnolla syvään henkeä tässä kohtaa.

Tiedän, että herää paljon kysymyksiä Hapirusta, mutta haluan teidän muistavan, että se on perhetaistelua. Palestiinalaisten ja israelilaisten välillä ei ole eroa, ja loppujen lopuksi, kyllä, kyse on kaikista roduista ja kaikista kulttuureista. Mutta tämä on avaintaistelu. Tämä on se avain kaukaa ennen sitä, kun koskaan oli maaplaneetta tai Kaaren veljeskunta. Se on ikivanha ja luultavasti – ei ”luultavasti”, Cauldre – se on alkuperäinen taistelu, ja sitä käydään nyt planeetallanne tänä nopeiden teknologisten kehitysaskelten aikana, ja kaiken muun tapahtuessa.

Khamsa-merabh

Vedetään kunnolla syvään henkeä, ja laitetaan musiikkia khamsa-merabhiamme varten.

(Tauko, musiikki alkaa)

Khamsa, se on symboli. Se näyttää tavallaan kädeltä, jossa on kolme sormea yhdessä keskellä. Sillä on muinaiset juuret, kaukana ennen sitä, kun juutalaiset tai muslimit käyttivät sitä, vaikka se on hyvin yleinen Lähi-idässä tällä hetkellä. Taas kerran, ei ole yllätys, että meillä olisi se tämä sarjamme symbolina. Voi, emme luoneet sitä eilen – tämä oli tekeillä viikkoja ja viikkoja, kauan ennen ajankohtaista jännitteiden puhkeamista. Ja tämän juurissa on paljon symboliikkaa.

Silloin kun käsi on näin (kämmen ulospäin), se merkitsee: ”Hyväksyn valoni. Hyväksyn tietoisuuden valostani.”

Se merkitsee, että oivallat, että olet tietoinen olento ja ettei sinuun ole kiinnitettynä sätkynuken naruja, joista jokin toinen olento tai kenties myös tuntematon sielu vetelee ja liikuttaa.

”Hyväksyn tietoisuuden omasta valostani, olemuksestani.” Näin yksinkertaista.

Ja sitten kun käsi on käännetty (kämmen sisäänpäin): ”Hyväksyn pimeyteni viisauden.”

Se ei ole oikeasti sittenkään pimeyttä. Se on asioita, joita et ole rakastanut itsessäsi. Se on kriittisyyttä itsestäsi kohtaan. Se edustaa myös tuntematonta.

Tuntematon on joskus täynnä pelkoa, mutta ”hyväksyn pimeyteni viisauden”, koska siinä on viisautta. Kaikki mitä olet koskaan käynyt läpi, on se sitten enkeliulottuvuuksissa tai täällä maan päällä, muunnetaan lopulta viisaudeksi.

Pohjimmiltaan ei ole pimeyttä. Ei voi olla. Voi olla silmät, jotka on suljettu. Voi olla tuntemattoman pelkoa, mutta pohjimmiltaan ei ole pimeyttä.

”Hyväksyn pimeyteni viisauden.”

Siis tästä (kämmen ulospäin): ”Hyväksyn tietoisuuden valostani, minä olen olemassa, minä olen.” Tähän (kääntäen kämmenen sisäänpäin): ”Hyväksyn viisauden mistä tahansa pimeydetä.”

Ja sitten käsi näin, kämmen ylöspäin: ”Hyväksyn ja vastaanotan iloni, todellisen luontoni, iloni olemisesta ihmismuodossa. Hyväksyn sen.”

Siis, se on tämä valolle (kämmen ulospäin), tämä pimeydelle (kämmen sisäänpäin), ja tämä vastaanottamiselle (kämmen ylöspäin).

Vetäkää kunnolla syvään henkeä. Tehdään se yhdessä.

Se on hyvin yksinkertainen, tavallaan symboli. Sillä on ikivanhat juuret, mutta miten sopiva on juuri nyt.

Et torju/työnnä takaisin. Hyväksyt tuon valon. Olet tietoinen jumalaisesta luonnostasi, mistä tulit, kauan ennen kuin otit ihmismuodon. Tietoinen omasta pyhästä hengestäsi, jumaluudestasi.

Vedä kunnolla syvään henkeä ja tunne sitä. Ja kyllä, ehdottaisin, että pidät kättäsi ylhäällä maksimivaikutusta varten.

”Hyväksyn sen. Vastaanotan. Olen tietoinen valostani. Minä olen mitä olen.”

(Tauko)

Vedä kunnolla syvään henkeä ja tunne sitä.

(Tauko)

Se on melko yksinkertaista. Sinun ei tarvitse tehdä työtä sen eteen, paitsi jos pidät kättäsi ylhäällä, se on vähän työtä, mutta se on melko yksinkertaista.

Ja sitten: ”Hyväksyn pimeyteni viisauden.”

Se on vähän vaikeampi, koska tässä ovat asiat, joita et rakasta itsessäsi – virheesi, pelkosi, pelko, että pimeytesi on vahvempi kuin valosi. Ei. Se on asioita, jotka eivät ole vielä vastaanottaneet valoa. Mutta kun ne vastaanottavat, ne menevät viisauteen.

”Hyväksyn pimeyteni viisauden.”

Se on luultavasti vaikein kohta. On edelleen halua katsoa itseäsi, että olet huono tai tehnyt kamalia asioita. Mutta se on yksinkertaista: ”Hyväksyn pimeyteni viisauden”, ja se on tavallaan kuin itsesi sinkoamista tulevaisuuteen, kun lopulta tajuat sen ja oivallat, ettei koskaan ollut oikeasti pimeyttä. Oli vain tuntematon ja tuomitsemiset.

Ja nyt tuo iso ja tärkeä kohta tässä. (Kämmen ylöspäin) ”Hyväksyn arvoisuuteni/arvokkuuteni ihmisenä.”

”Hyväksyn arvoisuuteni ihmisenä. Ja siksi voin hyväksy ilon ja yltäkylläisyyden.”

Se ei merkitse, että jokainen päivä on täydellinen. Ei. Olet edelleen tällä planeetalla. Sinua ympäröi edelleen massatietoisuus. Mutta ainakin omassa todellisuudessasi voit hyväksyä ilon.

Se kaikki on aivan siinä. Minua itse asiassa vähän ärsyttää, että joiltakin teistä vie niin kauan hyväksyä se ja teillä on vastustusta sitä kohtaan. Menkää sen yli nyt.

”Hyväksyn arvoisuuteni.”

Olet ainoa, joka voi tehdä sen. Me voimme seistä rinnallasi koko päivän, mutta – ja se on selkeää. Se ei ole kompromissi tai neuvottelua, tai se ei ole hyväksymistä asteittain. Se on arvoisuutesi hyväksymistä.

Shaumbra, olet päässyt pitkälle yltäkylläisyyden sallimisessa, tuntematta tuota vanhaa, iänikuista syyllisyyttä ja kärsimystä. Mutta epäröit edelleen. Nyt on aika: ”Hyväksyn, että olen arvokas.” Se on siinä.

Ja sitten khamsan myötä pääset tähän virtaukseen. Vaikea määritellä, vaikea selittää muille, mutta yhtäkkiä olet omassa virrassasi. Ja taas kerran, pohjimmiltaan khamsan määritelmä on: ”Minun ei tarvitse tehdä kaikkia noita vanhoja ihmispäätöksiä. Minun ei tarvitse suunnitella kaikkea elämässäni. Minun ei tarvitse pukeutua haarniskaani joka aamu ja lähteä maailmaan. Minun ei tarvitse olla huolissani, mistä asiat tulevat, miten ne pääsevät luokseni. Minun ei tarvitse lähteä metsästämään joka päivä korillista energiaa. Minun ei tarvitse olla huolissani fyysisestä kehostani. Tiedän, että kuolen jonain päivänä, mutta en vanhalla sairaustavalla.”

Se on khamsa. Puhdasta armoa. Puhdasta armoa.

Nyt olet virrassa.

Asioita tulee, kyllä. Ehdottomasti. Huonoja päiviä, mutta ne eivät ole sinun huonoja päiviäsi enää. Olet vain keskellä kaikkien muiden huonoa päivää. On se sitten liikenne, tai mitä se sattuukin olemaan, tai huonot uutiset tai vain massatietoisuuden gravitaatio, mutta olet silti virrassasi.

Sinulla on myötätuntoa tunnistaa, mitä tapahtuu ympärilläsi muilla ihmisillä. Sinulla on tietoisuutta ymmärtää, että he ovat, missä he valitsevat olla, eikä ole sinun tehtäväsi puuttua siihen, elleivät he pyydä apua.

Mutta nyt olet tässä – no, se ei ole taikuutta. Se on virtausta. Se on fysiikkaa. Energiafysiikkaa (liikuttaen kättä, kämmen ulospäin kolme keskimmäistä sormea yhdessä, sitten kämmen sisäänpäin ja sitten kämmen ylöspäin), joka palvelee nyt sinua. Se on itse asiassa puhdasta fysiikkaa.

Se on valoa, sinun valoasi, jota tulee nyt sinuun ilman kaikkia suodattimia ja ilman kaikkia rajoituksia. Se on puhdasta valoasi, jota tulee sinuun, ja sitten päästät sen takaisin ulos, takaisin itsellesi ja takaisin koko luomakuntaan.

On kaksi asiaa juuri nyt, kun olet tällä planeetalla: valasta ja nauttia elämästäsi. Melko yksinkertaista. Melko yksinkertaista. Se on perusenergia-design.

Vedetään syvään henkeä yhdessä, kun aloitamme Valaiseminen-sarjamme.

Planeetalla tapahtuu paljon, eikä se ole teidän. Mutta rakastaisin, että säteilisitte valoanne siihen.

(Tauko)

Tässä tapahtuu myös niin, että kun alatte todella tajuta sen, kun annatte tuon valon valaista, tulee intohimoa. Monet teistä ovat tottuneet siihen, että intohimo liitetään jonkin tekemiseen tai jonkin saavuttamiseen, on kyse sitten harrastuksesta tai jonkin rakentamisesta tai mistä tahansa.

Tämä on erityyppistä intohimoa. Intohimoa pelkästään olla täällä, olla turvallisessa paikassa, olla tässä hyvin tiheässä elämän gravitaatiossa ja antaa tuon sielunne valon olla siinä ja sitten valaista. Se on kenties kaikkein suurin tunne. Se on vapautta.

”Voin säteillä valoani. Olen valo, ja voin säteillä sitä.” Se on uskomatonta vapautta.

Vedetään syvään henkeä kaikelle, mitä planeetalla tapahtuu tällä hetkellä. Asioita tosiaankin häiritään, ja asiat tärisevät ja kolisevat. Kaikki liikkuu.

Se mitä Lähi-idässä tapahtuu, on ollut pitkään tulossa. Ja kyllä, tiedän, että se saa teidät sanomaan: ”Mikä ihmiskunnassa on vikana?” ja ”Miksi on näitä taisteluja?” ja ”Miksi tämä?” ja kenties sääliä jompaakumpaa puolta kohtaan. Se on vanhaa taistelua.

Jos olisin maan päällä nyt ihmisenä, voi, miten rakastaisinkaan säteillä vain valoani. Avautuisin täysin ja täräyttäisin sitä valolla. Tarkoitan, että ilman agendaa, yrittämättä tehdä mitään, mutta sanoisin, että tämä on uskomaton aika ja tilaisuus juuri nyt mennä tämän hyvin ikivanhan Hapiru-ongelman yli.

Suoraan sanoen, olen kyllästynyt heihin. Todella olen. Onneksi henkiset perheet on hajotettu, mutta heissä näyttää edelleen olevan jotain liimaa. Alan todella kyllästyä siihen, ja tiedän, että uudessa valossa sitä ei yksinkertaisesti sallita. Ei näitä pelejä, ei tätä valtaa, ei tätä kontrollia, ja olen kyllästynyt planeetan Jumalataisteluihin. Olen todella kyllästynyt niihin. Ja ne sodat joita näette tällä hetkellä, ovat sen uskonnollisen kontrolloinnin, niiden Jumalataistelujen, keskipiste, joita tapahtuu.

Säteillään valoamme tänään, juuri nyt. Säteillään valoa. Taas kerran, valitsematta puolta. Annetaan asioiden kehittyä.

(Tauko)

Siis miten tuotte ratkaisun, myös omiin ongelmiinne jotka tuntuvat vainonneen teitä pitkän aikaa, asioihin joiden kanssa olette taistelleet? Miten tuotte tuon ratkaisun?

Ensinnäkin on kyse sen tiedostamisesta, mitä oikeasti tapahtuu. Tässä tapauksessa muinainen Hapiru-perhe, heidän historiansa, tapahtuu. Kyse ei ole vain kuluneista 50 vuodesta, tai mistä hyvänsä. Se menee kauas, kauas taaksepäin. On kyse sen tiedostamisesta.

Sitten on kyse kaksinaisuudesta irtipäästämisestä – Jumala toista vastaan, ihmiskulttuuri tai uskonto toista vastaan. Kyse on kaksinaisuudesta irtipäästämisestä, koska kaksinaisuus luo gravitaation. Gravitaatio pitää asiat yhdessä. Kun meillä on ikivanha ongelma, joka on peräsin näin kaukaa, gravitaatio on voimakasta.

Gravitaatio omissa ongelmissanne ja omassa elämässänne, taistelu edestakaisin, aspektit, entiset elämät, kyseenalaistaminen ja epäileminen, ihminen vastaan jumala, ihminen vastaan ihminen. Sitä kaikkea pitää yhdessä gravitaatio.

Valo voittaa gravitaation. Siinä ei ole edes ongelmaa. Se ei ole edes haaste. Valo vain voittaa gravitaation, ehdottomasti.

Se avaa asiat. Se päästää asiat vapaaksi, on kyse sitten taisteluista itsessänne, muinaisista taisteluista, uusista taisteluista. Niitä pitää paikallaan gravitaatio. Mitä enemmän taistelette sitä vastaan, sitä enemmän gravitaatio voimistuu, ja kun tuotte sisään vähän valoa, tuo gravitaatio lähtee pois.

Voitaisiin sanoa, että gravitaatio on vain jotain, mikä jähmettää tarinan. Tarkoitan, että se antaa tarinalle pohjan, jolle laittaa tarinansa.

Tässä tapauksessa meillä on valtava tarina, joka on peräisin pitkän ajan takaa, sekä sisällänne että Hapirussa. Siis annamme tuon valon säteillä. Gravitaatio vastustaa, mutta se lähtee.

Voisitteko kuvitella, että Jerusalemin psyykkinen, uskonnollinen, mentaalinen ja fyysinen gravitaatio yhtäkkiä häviää? Heillä ei ole enää mitään, missä roikkua kiinni. He eivät voi pitää kiinni. Ei ole mitään, mitä vastaan taistella. Se lähtee pois.

Se häviää pois, ja monet heistä jäävät ihmettelemään: ”Mitä teemme nyt? Mitä tässä juuri tapahtui? Kenen kanssa taistelen nyt?” Mutta on vaikea taistella, kun ei ole gravitaatiota pitämässä sitä kasassa.

Uusi valo tuo uudentyyppistä gravitaatiota, sellaista jossa ei ole tiheyttä. Puhumme siitä Keahakissa, työpajoissamme ja lopulta shoudeissa. Uusi valo ei jähmetä gravitaatiota. Se ei iske sitä paikoilleen. Gravitaatio on vapaasti virtaavaa.

Se on luovaa gravitaatiota – luovaa gravitaatiota – ja kun säteilette valoanne, kun valaisette ja se menee kaikkien katsottavaksi ja se menee tähän paikkaan Lähi-idässä, joka on nyt täynnä konfliktia, se rikkoo vanhan gravitaation.

Ja se tuo sisään uuden luovan gravitaation. Hyvin, hyvin erilaista. Luova gravitaatio ei salli tällaista taistelemista.

Historia muuttuu silmienne edessä näinä päivinä juuri nyt, joissa olemme. Historia joka on peräisin kaukaa, kaukaa, kaukaa, kaukaa ennen sitä, kun Maa luotiin, enkeliperheistä, Hapirusta.

Tämän oli aika loppua.

Vedetään syvään henkeä, rakas shaumbra. Vedetään syvään henkeä valosi hyväksymiseen, viisauden hyväksymiseen siitä, mitä kutsuisit pimeydeksi. Ja tuo sama pimeys on gravitaatio, joka liikkuu, muuttuu luovaksi gravitaatioksi.

Luovassa gravitaatiossa ei ole yhtään pimeyttä. Se ei sokaise mitään niin, kuin vanha gravitaatio teki.

Ja sitten mennään vastaanottamiseen, arvoisuutesi vastaanottamiseen. Älä tee vain kahta ensimmäistä. Olet vastaanottamisen arvoinen. Mitä enemmän vastaanotat, sitä enemmällä valolla valaiset.

Tämän myötä, rakkaat shaumbrat, vedetään kunnolla syvään henkeä yhdessä.

Haluaisin antaa musiikin soida vielä tässä shoudissa. Astun ulos hetken kuluttua. Haluaisin teidän olevan pienen hetken tässä itseksenne.

Kaksi asiaa: valaiseminen ja ilonne elämässä.

Tämän myötä, kaikkien riemuitsevien enkelien puolesta – voi, te ette tiedä, mitä tämä merkitsee heille. Tämä Hapiru-juttu on ollut liian pitkään, ja he näkevät sen loppuvan. Ja he riemuitsevat kaikkien niiden puolesta, jotka ovat valmiita valaisemaan.

Tämän myötä, minä olen St. Germainin Adamus. Kiitos.

(Musiikki soi useita minuutteja)