CRIMSON CIRCLEN MATERIAALEJA

ALT-sarja

SHOUD 11 – ADAMUS ST. GERMAIN, Geoffrey Hoppen kanavoimana

Esitetty Crimson Circlelle

5.8.2023
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
www.crimsoncircle.com

Minä olen mitä olen, St. Germainin Adamus.

Minäkin olen odottanut tätä hetkeä koko elämäni (naurua; viitaten tähän videoon). Voi, todella olen, paljon enemmän, kuin koskaan, koskaan tiedätte. Enkä vain – enkä vain (viittilöiden Kerrille) – kakkuani ja kahviani! Pääsemme takaisin tuohon hetkeen aivan hetken kuluttua. Mutta – aah! – kiitos, rakas. Öhöm, öhöm, tänne (Kerrille).

KERRI: Ai, anteeksi.

ADAMUS: Kyllä, kiitos. Ai, vähän kahvia (Kerrillä on tarjotin, jossa on pieni pala kakkua ja kynttilä siinä).

KERRI: Paljon onnea.

ADAMUS: Kiitos. Kiitos, kiitos. Ai.

KERRI JA YLEISÖ: (laulaen) Paljon onnea vaan. Paljon onnea vaan. Paljon onnea, rakas Adamus. Paljon onnea vaan (hurrauksia ja taputuksia). (Kerri sytyttää kakkukynttilän)

ADAMUS: Kiitos. Kiitos, kiitos. Kiitos.

KERRI: Sinun ei tarvitse syödä sitä. Otan sen takaisin.

ADAMUS: Minä olen se yksi/ainoa (viitaten kakun yhteen kynttilään).

KERRI: Sinä olet se yksi/ainoa.

ADAMUS: Kyllä, kyllä.

KERRI: Minun ainoani.

ADAMUS: Kyllä.

KERRI: Kiitos paljon. Rakastan sinua.

ADAMUS: Pitäisikö minun puhaltaa se?

KERRI: Haluatko minun puhaltavan?

ADAMUS: En (naurua). Kiitos (hän puhaltaa kynttilän). Kiitos (Adamus naureskelee). Aa, kyllä. Millainen tapa aloittaa shoud.

Kyllä, hiljattain oli syntymäpäiväni. Meillä oli suuret juhlat Ylösnousseiden mestareiden klubilla. Voi, huone oli täynnä ruokaa, musiikkia, tanssia, vitsejä ja viihdettä. Näytimme paljon – no, meillä ei ole videoita, kuten teillä. Kuvittelemme vain ja yhtäkkiä kaikki voivat nähdä sen, mitä kuvittelet. He näyttivät hyvin helliä hetkiä, joita minulla oli ollut heidän kanssaan. He näyttivät kauniita muistoja entisistä elämistäni, ja tietysti suurin elämä josta he todella puhuivat, oli aikani kristallissa (vähän naureskelua).

Luultavasti en ole kertonut teille tuota tarinaa vielä (Adamus naureskelee). Kyllä, se oli eeppistä. Olla vankina, kuten te olette tällä hetkellä. Se oli eeppistä. Kyllä, te olette. Kyllä. Sanotte: "Mutta olen ylösnoussut mestari." Marco, olet ylösnoussut mestari. "Mitä tarkoitat, että olen vankina?" Olet silti vankina.

MARCO: Öö, ei helvetissä.

ADAMUS: Kyllä, kyllä, sinä olet. Joo, joo! Luulet, ettet ole vankina. Nimittäin myös oivaltanut mestari voi olla vankilassa. Tarkoitan, että monia oivaltaneita mestareita on vankilassa. Olet vapaa yhdellä tavalla. Olet vapaa itsessäsi. Oivallat, että se on vain illuusio – kaikki nuo vankilan seinät. Mutta toisessa mielessä olet edelleen vankina. Olet edelleen jumissa siellä.

MARCO: Tulimuuri.

ADAMUS: Tulimuuri?

MARCO: Tulimuuri.

ADAMUS: Oletko sisällä vai ulkona?

MARCO: Ai! Olen edelleen siellä. 

ADAMUS: Olet edelleen Tulimuurissa?

MARCO: Tiedän! Mutta se on okei.

ADAMUS: No, ei. Itse asiassa Tulimuurissa oleminen on iso filosofinen väittelynaihe. Oletko edelleen Tulimuurissa? Pääsitkö koskaan siitä läpi? Oletko edelleen Tulimuurissa ja pirstoudut miljardeiksi ja triljooniksi ja oktiljooniksi paloiksesi, ja käyt tällä hetkellä läpi sitä kokemusta, että olet valmis tuon pirstoutumisen osalta ja tuot nyt valosi yhteen? Ja onko sillä merkitystä?

MARCO: No, kun sanot sen noin (he naureskelevat). No, joo, lopulta ...

ADAMUS: Voit olla ruumiillistunut mestari ja silti jumissa vankilassa. Murtaudumme kuitenkin läpi siitä tänään. Kerron teille lopun nyt. Alamme murtautua läpi. Muutama teistä tekee sen, ja muut seuraavat. Tämä on se hetki, jota olette odottaneet koko elämänne. Hm, hm, hm. Joo (vähän taputuksia).

MARCO: Vu-huu!

ADAMUS: Ja nyt, (se oli) pieni sivukeskustelu. Kiitos.

MARCO: Ai jaa! (Häneltä otetaan mikki)

ADAMUS: Joo, olet valmis (vähän naureskelua). Pieni sivukeskustelu. Cauldre harmistuu minuun, kun puhun tällaisista asioista. Hän sanoo tavallaan: "Mutta Adamus, teet suuria lupauksia. Mitä jos sitä ei tapahdu?" En välitä. Olen Ylösnousseiden mestareiden klubissa (lisää naureskelua).

Katsomme tätä tarkkaan, ja tunnemme energioita ja virtaa, ja tiedän, milloin jokin on todella valmis, ja se on tänään.

Aika vapautua/päästä irti

Sanon, että tämä on melko eeppinen hetki, käännekohta monille teistä. On aika vapautua. Ja taaskin, monet teistä ovat todellakin ruumiillistuneita mestareita, mutta olette edelleen lukittuna massatietoisuuden, ajan, paikan ja gravitaation vankilaan. Tämä on se ALT, jota olette odottaneet. Tämä on se ALT, ja puhumme siitä enemmän. Mutta tuo ALT on, että mennään tarpeesta taistella tienne asioiden läpi – tarpeesta ponnistella, tarpeesta kamppailla tämän planeetan voimia vastaan – mennään sen vastakohtaan, ja vain vastaanotetaan. Se on vapautumista. Se on vapautumista. Aloitamme tuon prosessin nyt.

Olette pyrkineet siihen, ja kyllä, teillä on uskomatonta viisautta ja olette ihmeellisiä olentoja. Mutta ilmassa on edelleen tuo tunne, että jotain tapahtuu. Onko kenelläkään teistä ollut tuota tunnetta viime aikoina? Jotain tapahtuu kohta, ettekä tiedä, mitä se on. Kuten tuossa laulussa sanotaan, sitä on "ilmassa tänä iltana" – tai iltapäivänä – ja sitä on.

Voi, olen niin innoissani. Tämä on todella minun hetkeni, koska olemme työskennelleet yhdessä tässä pitkän, pitkän aikaa, ja olemme edenneet uskomattomasti. Te olette edenneet. Olette sukeltaneet syvälle, syvälle, ja se sattuu. Se todella sattuu toisinaan – ihmetellen, kuka olette, ihmetellen, teettekö oikein, ja haluten toisinaan vain perääntyä kaikesta. Monet teistä eivät edes halua olla olemassa toisinaan, koska ette tiedä, miten se käsitellään. Ja yritätte tätä, yritätte tuota. Ne toimivat jossain määrin, mutta eivät Itsenne ja sielunne syväksi tyydytykseksi.

Olemme tulleet näin pitkälle – miten monta kuukautta on nyt Taivaan rististä – ja tuo valo, tietoisuus, säteilee nyt, todella säteilee sisällänne ja sallii teidän tuoda sisään vielä enemmän. Ja nyt on todella ALT:n aika, ja tuo ALT on sen tavan totaalinen täyskäännös, miten te ja muut ihmiset olette eläneet. Elämänmalli on ennen ollut se, että teette työtä kovasti ja "kuolette kovasti" (suom. huom. sananmukainen käännös; sanaleikkiä; merkitsee yleensä "olla sitkeä"), ja sitten tulette takaisin toiseen elämään tekemään samaa. Muutamme sen. Meidän täytyy muuttaa se. Sitä muutetaan jo. Nyt vain tunnistetaan, mitä tapahtuu, ja vastaanotetaan se, sallitaan se.

Vedetään kunnolla syvään henkeä tässä kohtaa.

Täytyy sanoa, että tämä viime kuukausi on ollut vähän haastava minulle, melko rankka. Viime kuussa olen saanut enemmän asiakaspalvelusoittoja (naurua). En puhu Crimson Circlestä – heillä on omat ongelmansa. Puhun minusta Ylösnousseiden mestarien klubilla. Useammat teistä soittivat.

Oli melko rankkaa monta vuotta sitten. Tarkoitan, että oli paljon epätoivosoittoja. Mutta saan paljon puheluita tällä hetkellä, on paljon vuorovaikutusta kanssanne yöaikaan. On turhauttavaa. Tarkoitan, että olette turhautuneita (vähän naureskelua). Ja turhauttavia.

Olette turhautuneita. Sanotte tavallaan: "Milloin se tapahtuu? Mitä tapahtuu? Miten murtaudun tästä kaikesta läpi? Miten murtaudun tästä kehosta läpi?" Hemmetti, miten moniin teistä on sattunut viime aikoina? Kipuja ja särkyjä ja kaikkea: "Voi, Adamus, milloin murtaudun tämän kehon läpi? Milloin se ilmentyy? Kaikki tämä työ, mitä olen tehnyt, kaikki puskeminen ja taisteleminen ja hakkaaminen ja hengittäminen – milloin se ilmentyy? Milloin se todella ratkeaa? Miten paljon pidempään minun täytyy kulkea tätä todella kuoppaista polkua pitkin? Koska olen sairaan väsynyt siihen."

Sitä olen kuullut enemmän tässä kuluneessa kuussa – joka on tietysti syntymäpäiväkuukauteni – kuin minään muuna aikana. Ja se on hyvä asia. Kyllä, se on hyvä asia. Tavallaan valitan sitä, että minun täytyy käsitellä teidät kaikki, mutta on hyvä, että teistä on tullut ... se on melkein vihaa. Ja sitten tunnette itsenne huonoksi tuosta vihaisuudesta, koska teidän pitäisi olla henkinen ihminen. Hevonpaskaa! Tuo viha liikuttaa jotain sisällänne. On ok olla vihainen ja sanoa: "Milloin murtaudun läpi – tarkoitan, että oikeasti murtaudun läpi?!"

Teillä on ollut vähittäisiä läpimurtoja, paljon kivoja, tavallaan pieniä valaistumisia, mutta: "Milloin murtaudun koko tämän aika-, paikka-, mieli- ja kehokäsitteen läpi? Olen sairaan väsynyt siihen, enkä halua jatkaa kursseilla käymistä ja shoudien katselemista. Meidän täytyy tehdä se, tai muuten."

Siis olen kerännyt teidän vihaanne (muutama naurahdus, ja nainen sanoo "ai!"). Joo, ai! (Nainen jatkaa sanoen "ja teet sillä mitä?") Ja teen sillä mitä? Heitän sen takaisin teille tänään (lisää naureskelua). Mitä ... (Adamus yskii ja taputtaa rintaansa) Mitä luulette, että teen sillä? Cauldre-raukka tukehtuu tähän.

Olen tuntenut tuota vihaa, tavallaan tuonut sen yhteen, ja se on okei. Voiko teille olla ok, että viha on ok? Myös "henkiselle ihmiselle"? Itse asiassa aiheutatte itsellenne enemmän harmia, kun yritätte padota sen ja sanoa: "Voi, kaikki järjestyy. Kaikki on hyvää." Ei! Ei ole! Ei, ei ole. Ette tulleet tähän elämään ollaksenne "neiti", yrittääksenne olla rakkautta, valoa ja iloa. Tulitte tähän elämään tehdäksenne tärkeitä muutoksia itsessänne ja tällä planeetalla. Viha on hyvä asia. Itse asiassa pidän siitä todella, koska se inspiroi joitain teistä.

Se on okei. Vetäkää syvään henkeä sen kanssa – tai tömistelkää jalkojanne, tehkää, mitä ikinä haluatte. On ok, että on tuota vihaa, tuota turhautumista, tuota "Sen täytyy muuttua nyt. Jonkin täytyy muuttua. Olen sairaan väsynyt siihen, ettei muutu, asioiden etenemiseen niin hemmetin hitaasti." Ja hyvä uutinen on, että se muuttuu. Tarkoitan, että tämä kaikki tulee tavallaan yhteen samaan aikaan. Meillä on Taivaan risti, ja teidän valoanne tulee sisään. Itse asiassa joskus istun mukavasti ja minun on pakko nauraa – te ette luultavasti pidä sitä hauskana – koska teidän valonne tekee teistä kiukkuisen, vihaisen, järkyttyneen, turhautuneen ja saa tuntemaan, että jonkin täytyy muuttua.

Tuntekaa sitä hetki. Teillä on nyt tämä uusi valotaso, uutta valoa tulee sisään, ja se säteilee kaikkiin vanhoihin juttuihin – tunteeseen olemisesta vankina tässä todellisuudesta, tunteeseen, että ette vieläkään ... No, olette yhdistyneempi sinuun, ihmiseen, mutta ette ole vielä yhdistynyt sinuun sieluna. Ja tuota valoa tulee, ja se ravistelee esiin joitain juttuja. Se ei ole kivaa, tuikkivaa valoa, koska ette halua sitä niin. Haluatte sen ravistelevan asioita, liikuttavan asioita, murtautuvan läpi tuosta koko jutusta nyt.

Siis tuo valo ravistelee asioita, ja se on hyvä asia. Älkää yrittäkö sammuttaa sitä. Älkää yrittäkö pysäyttää sitä. Kanavoikaa tuo turhautumisen tai vihan tunne tai vain tuo tunne "aaarrhhh!!" Haluatte vain huutaa sen ulos, ja on ok huutaa se ulos. Haluatteko tehdä sen nyt? (Joku shaumbra sanoo "kyllä") Okei. Nyt jotkut ihmiset saattavat loukkaantua ja sanoa: "Ei, meidän pitäisi olla hiljaa ja levollisia." Ei helvetissä! Huudetaan se ulos. Vain aaarrhhh!

YLEISÖ (suurella innostuksella): Aaaaaarrrhhhhh!

ADAMUS: Vau! Siinä on paljon ... (naurua) Joo. Okei, tehkää se uudestaan (lisää naureskelua, kun Adamus piiloutuu tuolin taakse). Siinä on paljon intohimoa, paljon halua todella liikuttaa asioita nyt, ja ajoitus on täydellinen. Se kaikki liittyy Taivaan ristiin, valoon, muutokseen, siihen mitä tällä planeetalla tapahtuu tällä hetkellä. Ja tiedätte, että planeetta on tulossa hulluksi. Tarkoitan, että tiedätte sen? Okei. Haluaako joku väitellä kanssani siitä? (Vähän naureskelua) Planeetta on tulossa hulluksi. Sitä on mielenkiintoista katsoa, nimittäin viiden miljoonan mailin päästä, minun perspektiivistäni: "Vau!"

Kun katsotte sitä, se on "vau", ja sitten järkytytte siitä. Missään ei tunnu olevan enää tolkkua. Ihmisissä tuolla ulkona. Ihmisissä tuolla ulkona. Miten moni teistä on saanut tarpeekseen huonoista ajajista ja ihmisistä, kun menette ostoksille, ja myös niistä joita näette tv:ssä? Ja se on vain: "Ääääähhh!"

Planeetta on tulossa hulluksi, yksinkertaisesti, ja se on ammatillinen analyysini (lisää naurua). Ja se on luultavasti myös hyvä asia. Jos he eivät tulisi, jos kaikki olisivat vain omahyväisiä, mikään ei muuttuisi. Mitään ei tapahtuisi.

Mutta nyt ei voi olla omahyväisyyttä. Meillä on nyt planeetalla enemmän tietoisuutta – juuri nyt pari prosenttiyksikköä enemmän – kuin oli ennen 22.3. Ajattelette: "No, se ei ole paljon." Se on paljon. Se on paljon. Vain parilla prosenttiyksiköllä enemmän valoa on suuri vaikutus kaikkeen.

Yksi asia: se työntää Gaian ulos nopeammin, kuin hän olisi koskaan ajatellut tai me olisimme ajatelleet. Se tapahtuu erittäin nopeasti. Tarkoitan, että planeetta, se fyysinen planeetta jolla elätte, käy läpi massiivisia muutoksia. Ja huomaatte sen luultavasti, riippuen siitä, missä asutte tai mitä uutisia luette, mutta paljon tapahtuu.

Ja tietysti pelottelijat tai ne jotka eivät oikeasti ymmärrä, mitä tapahtuu, sanovat, että niin on koska "sinä ajat autoa, ja se on koko ongelma" (osoittaen jotakuta yleisössä), ja koska "sinä et kierrätä" (osoittaen jotakuta toista). Eikä se ole sitä. Gaia on lähdössä, ja hän puhuu siitä pian. No, vihaisuudesta puheen ollen, jos luulette, että minä olen tolaltani, niin odottakaa, kun Gaia puhuu Light of Merlin -konferenssissa (= Merlinin valo). Tarkoitan, että hän on tolaltaan, luultavasti hyvästä syystä.

Hän on matkalla ulos. Valo työntää häntä ulos, vaikkei hän haluaisi lähteä. Mutta valo työntää häntä ulos, jotta ihmiset voivat ottaa vastuun fyysisestä todellisuudesta, aineesta. Eikä kyse ole vain planeetasta. Se on paljon suurempi asia. Nimittäin, Gaia ei ole edes hänen nimensä. Se on tavallaan noita keksittyjä nimiä. Tiedättekö hänen oikean nimensä? Adamah. A-d-a-m-a-h. Adamah. Se on alkuperäinen hepreankielinen nimi sille, mitä nyt kutsutaan Gaiaksi.

Ja tiedän, että ajattelette: "Adamah, Adamus. Älä viitsi! Sinun on pakko laskea leikkiä!" (Naurua) Ei, olen vakavissani. Se liittyy alkuperäiseen ihmisen, biologian, malliin, Adam Kadmon -malliin. Se on alkuperäinen nimi, Adamah. Viittaan häneen nyt Gaiana.

Siis Gaia on lähdössä, ja planeetta muuttuu, ja se saa ihmiset heräämään. Voi, sitä tapahtuu, jessus. No, meri melkein kiehuu. No, se on melko lämmin. Tavallaan porealtaan sijasta voitte mennä istumaan mereen. Eikä niin ole – enimmäkseen – koska ihmiset ovat kaltoinkohdelleet planeettaa. Ei ole. Opitte tietysti, että on tiettyjä asioita, joita teidän ei pitäisi tehdä. Siirrytte pois fossiilisista polttoaineista, mutta niin ei ole, koska fossiiliset polttoaineet ovat niin paha asia. Niin on, koska hemmetti, on aika herätä ja lakata käyttämästä tuota vanhaa juttua.

Syntymäpäiväkakussani on niin paljon energiaa, että siitä saa sähköä koko Coloradon osavaltiolle kuukausiksi! Tässä syntymäpäiväkakussa (näyttäen kakkupalaansa). Mutta siihen ei ole yhdistytty vielä. Se on luultavasti hyvä asia. Koska jos ei ole tietoisuutta käyttää kaikkea sitä energiaa, jota tässä on, jos ei ole tasapainoa, niin sen käyttäminen ei ole luultavasti hyvä asia. Jotakuta sattuu kovasti.

Siis kaikkea tätä tapahtuu nyt, ja planeetta on tulossa hulluksi. Ja olette nähneet siitä vasta huipun, mutta ihmiset eivät yhdisty, he eivät löydä tuota yhteyttä vanhaan paikkaan, johon he ovat tottuneet – asioita jotka tavallaan antoivat heille tuon liittymäkohdan, tasapainon, lohtua. He eivät tiedä, mitä tehdä. He eivät tiedä, minne kääntyä. He menevät äärimmäisyyksiin. Luultavasti näette sitä. Tällaisissa tilanteissa tapahtuu niin, että heistä tulee hyvin polarisoituneita, hyvin jyrkkiä. He eivät edes ajattele loogisesti. Täytyy olla hyvin ääriajattelua. Ja sitä jatkuu pitkän aikaa, kunnes tapahtuu perustavanlaatuisia muutoksia ihmisen peruspsykologiassa/psyykessä, ihmistietoisuudessa.

Siis riippumatta siitä, ymmärtävätkö muut ihmiset sitä vai eivät, hekin ovat suuressa muutoksessa. Tietoisuusmielessä he eivät ole siinä kohtaa, missä te olette, mutta he käyvät läpi asioita. Asiat muuttuvat hyvin nopeasti nyt, hyvin nopeasti kaikessa tällä planeetalla.

Se valo jota alkoi tulla, muuttaa itse fysiikkaa. Kuten puhuin viime kokoontumisessamme, se muuttaa molekyylirakennetta. Se muuttaa sitä, miten hiukkaset, atomin eri osat, pyörivät, liittyvät yhteen ja kommunikoivat toistensa kanssa. Ytimeltään tämä valo muuttaa sitä tapaa, jolla kaikki kommunikoi kaiken kanssa. Se on varsin iso asia. Se on varsin iso asia.

Maailma on tulossa hulluksi.

Hullu maailma

Mitä esimerkkejä teillä on maailman tulemisesta hulluksi? Linda mikrofonin kanssa, kiitos, samalla kun nappaan palan syntymäpäiväkakkuani. Miten maailma on tulossa hulluksi? Mitä olette panneet merkille? Joku sanoi: "Donald Trump." (Muutama naurahdus)

SCOTT: No, minulle on tavallaan kiehtovaa vain skrollata uutisia, koska minusta jokainen otsikko on nykyään täysin hullu.

ADAMUS: Joo.

SCOTT: Riippumatta siitä, mikä uutinen, mikä sivusto, sitä on nimittäin kummallakin puolella. Jokainen uutinen, ja sitä on tavallaan addiktoivaa katsoa. Tarkoitan, että niiden skrollaaminen on kirjaimellisesti addiktoiva.

ADAMUS: Mitä luulet, että tapahtuu? Mitä ...

SCOTT: Minun täytyy vain muistuttaa itselleni, että luojan kiitos en ole enää tuossa hullussa laivassa. Kyse on ehdottomasti heistä nyt.

ADAMUS: (naureskellen) Aivan.

SCOTT: Ja ajattelen vain aina, että siinä kohtaa olemme nyt, että sen tavallaan täytyy tapahtua.

ADAMUS: Mikä otsikko osui sinuun hiljattain, jotain mikä sai sinut todella nauramaan, mikä sai huomiosi? (Scott naureskelee)

SCOTT: Ai, voisin valita minkä tahansa syyteotsikon tai jonkin niistä, tuosta (tarina)juonesta.

ADAMUS: Joo, hullua.

SCOTT: Hullua.

ADAMUS: Hullua. Ennenkuulumatonta ja hullua.

SCOTT: Joo.

ADAMUS: Joo. Se mitä todella tapahtuu, kun katsotaan ydinenergioita siinä – hän viittaa syytteisiin Donald Trumpia vastaan ...

SCOTT: Jos et ole sattunut kuulemaan (hän nauraa).

ADAMUS: ... joka sattuu olemaan ... No, täällä on paljon ihmisiä muista paikoista, eivätkä he pidä Donald Trumpista. Mutta mitä tässä oikeasti tapahtuu ydinenergiassa? USA:n presidentti asetetaan syytteeseen kaikista noista eri asioista.

SCOTT: No, on ...

ADAMUS: Ja minun täytyy mainita, että hän on toisen poliittisen puolueen ykkösehdokas! (Naurua)

SCOTT: Tiedän! Tiedän!

ADAMUS: Ei, tämä maailma ei ole hullu (lisää naureskelua). Anna mennä.

SCOTT: No, paljon valtadynamiikkoja kummallakin puolella, koska hän yrittää pysyä vallassa huolimatta kaikesta, mitä tapahtuu, ja sitten kaikki muut puolustavat häntä sillä puolella, hänen tukijansa.

ADAMUS: Joo.

SCOTT: Ja se on vain kiehtovaa minusta, kun näen sitä. Tavallaan ajattelen: "Okei, miten herkkäuskoisia ... mihin se loppuu? Mihin se loppuu, että on niin herkkäuskoinen?" Ettei usko mihinkään noista 70+ syytteestä tai jotain.

ADAMUS: Joo.

SCOTT: "Ei, hän on edelleen minun tyyppini." Joku sanoisi niin. En minä. Minä en sano niin.

ADAMUS: Aivan (Scott naureskelee). Joo. Ja politiikasta riippumatta, koska oikeasti ei ole kyse politiikasta tällä hetkellä. Tarkoitan, että se on ...

SCOTT: Ja se on myös hyvin sidoksissa uskontoon ja kaikkeen – tavallaan kristinusko on vielä kaapattu siihen.

ADAMUS: Siinä on kyse vallasta, suuressa määrin. Se on valtavaa julkista valtapeliä. Siis oikeasti ei ole kyse edes politiikasta, mutta se asettaa vastakkain ihmisiä, ja se saa ihmiset tolaltaan ja suuttumaan, ja se saa toiset ihmiset haluamaan paeta. Ja taas kerran, se on vain yksi esimerkki monista hulluista asioista, joita tapahtuu. Joo, hyvä.

Siis mitä muuta näette maailman tulemisessa hulluksi? Mitä muuta panette merkille?

Kaikki aina hymyilevät, kun Linda ojentaa heille mikrofonin (joku naureskelee): "Kiitos, Linda! Kiitos!" Mitä huomaat ihmisten tulemisessa hulluksi?

AGGIE: En voi sanoa paljon uutisista ja niistä jutuista. En seuraa niitä.

ADAMUS: Et seuraa, okei.

AGGIE: Mieleeni tulee jokapäiväisistä, hyvin käytännön asioista, etten näe enää arvoja.

ADAMUS: Arvoja, joo. Onko niin, koska sinusta tulee vähän vanhempi vai ... (he naureskelevat)

AGGIE: Olen vain tylsä (naureskellen). En tiedä. Katson ympärille eikä ole arvoja. Ihmiset repivät toisensa kappaleiksi, ovat epäluotettavia. En tiedä, ihmisissä ei ole enää rehellisyyttä.

ADAMUS: Joo. Tarkoitan, että se on uskomatonta. Ja loppujen lopuksi, sillä on paljon tekemistä totuuden kanssa, niin kai sitä kutsuttaisiin. Ihmiset yrittävät löytää totuuden, eivätkä he löydä sitä. Ja se aiheuttaa tavallaan arvojen alennustilan. He yrittävät saada joitain arvoja, mutta he eivät tiedä enää, mikä on totta, joten he päätyvät siihen, ettei heillä ole mitään arvoja. Joo, sitä on uskomatonta katsoa.

AGGIE: Joo, ja näen monia ihmisiä, joita olosuhteet hallitsevat.

ADAMUS: Joo.

AGGIE: Eivätkä he löydä enää tukevaa ankkurikohtaa itsessään.

ADAMUS: Aivan.

AGGIE: Eivätkä he oikeasti tiedä, että heillä on sanansa siinä.

ADAMUS: Aivan.

AGGIE: Ja he vain vääntyvät ja kääntyvät, kun tuuli puhaltaa.

ADAMUS: Joo.

AGGIE: Minun on tavallaan vaikea katsoa sitä.

ADAMUS: Joo, joo. Olet oikeassa. He eivät ole maadoittuneita. Mutta he eivät ole, koska kaikki muuttuu. Ja sitä millä he ennen maadoittuivat, ei ole enää. Kaikki muuttuu niin nopeasti. Ja he ovat eksyksissä. He ovat kuin käveleviä zombeja, tavallaan. Ja sitten heitä houkuttelevat nämä äärimmäiset elementit – ääripää millä tahansa puolella – ja he menevät johonkin äärimmäiseen. He tarvitsevat draamaa. He tarvitsevat tuota energiaa ruokkimaan itseään. Heidän täytyy tuntea olevansa elossa.

AGGIE: Ja näen paljon etsimistä internetistä. Siis vastausten hakemista internetistä. Googlesta (hän naureskelee) ...

ADAMUS: Aivan, aivan.

AGGIE: ... ja kaikista jutuista. Ja siellä on hyvin paljon misinformaatiota. Siis he vain pakahtuvat siitä, mitä heille tulee, ja he katsovat sitä ja kaikki näyttää järkyttävältä. Nimittäin, kun menee tuonne ulos ... ainakin saan näitä asioita tavallaan omasta ympäristöstäni – miten näen ihmisten yrittävän selviytyä elämästä.

ADAMUS: Joo. On melkein epätoivoista yritystä löytää jokin totuus. Mutta mistä sen löytää? Ei internetistä. Ei monilta muilta ihmisiltä. Ja sitten siitä tulee todella turhauttavaa.

AGGIE: Kyllä. Minulle oli valtava käännekohta, kun oivalsin, etteivät muut tiedä.

ADAMUS: Aivan.

AGGIE: Ja sain kirjaimellisesti merkittävän paniikkikohtauksen, kun oivalsin, että minä olen tuo vastaus. Nimittäin se on ... (hän naureskelee)

ADAMUS: Oh-hoh! (Adamus naureskelee)

AGGIE: Kuin oh-hoh!

ADAMUS: Oh-hoh! Joo!

AGGIE: Ei ole mitään, mistä pitää kiinni.

ADAMUS: On osa isoa kokonaismuutosta, että ihmiset alkavat oivaltaa, ettei vastauksia ole tuolla jossain. Tarkoitan, että useimmat teistä alkoivat oivaltaa sen monta, monta vuotta sitten. Oivalsitte, että vastaukset ovat sisällä. Ja se on vaikea paikka, mutta ...

AGGIE: Joo. Minullakin se oli vuosia sitten.

ADAMUS: Ihmiset vasta alkavat oivaltaa sen, ja he ovat peloissaan. Todella peloissaan, kun halutaan ajatella, että on joitain olentoja, joilla on oikeasti vastaus, joitain hyvin kehittyneitä olentoja tällä planeetalla, tai Jumala jolla on vastukset, tai Jeesus, tai mikä se sattuukin olemaan. Ja sitten se kaikki alkaa hajota, ja oivallatte yhtäkkiä: "Heillä ei ole vastauksia. Olemme kaikki vaikeuksissa." Kunnes oivallatte, että vastaus on aina aivan siinä.

AGGIE: Kyllä.

ADAMUS: Hyvä. Pari vielä. Hulluus. Mitä panet maailmassa merkille tällä hetkellä siitä, miten se on tulossa hulluksi?

ALICE: Hei.

ADAMUS: Hei. Mukava nähdä.

ALICE: Ennen kuin sanon vastaukseni, haluan vain hyödyntää Scottin vastausta, tuota poliittista juttua, koska tunnet minut – politiikka.

ADAMUS: Aivan.

ALICE: Mutta ei. Minusta läpinäkyvyys on se asia, jonka Trump-juttu on todella tuonut esiin – saamme nyt nähdä sen, mitä on aina luultavasti ollut. Siis halusin vain lisätä sen.

Vastaukseni. Julie ja minä ajoimme juuri Kaliforniaan ja takaisin, katsomaan hänen äitiään, ja voi hyvät hyssykät, ajamisesta puheen ollen. Kutsumme sitä "kasautumiseksi", jolloin ihmiset kasautuvat yhteen, ja yritimme päästä näiden ihmisrykelmien väliin. Ja sitten ihmiset vain lensivät ohi! Sitä olen nähnyt hulluudesta teillä. Ihmisten hullua ajamista.

ADAMUS: Hullua, hullua, joo.

ALICE: Ehdottomasti hullua.

ADAMUS: Joo. Oliko Kaliforniassa mitään? Mitään hullua? (Alice naureskelee)

ALICE: Haluaisin sanoa, että siellä on pahempaa, mutta Colorado oli luultavasti vaikein osa matkaamme. Heillä on näitä liikennemerkkejä: "Tie suljettu edessä. Vasen kaista suljettu edessä." Ja kun pääset sinne, se ole suljettu (he naureskelevat), mutta kaikki pysäytetään. Se on tiellä I-70. Onko kukaan ollut siellä viime aikoina? Se on ihan sekopäistä.

ADAMUS: Joo, ja se on esimerkki kaikesta, missä ei ole tolkkua. Asiat eivät enää yhdisty samalla tavalla.

ALICE: Ehdottomasti.

ADAMUS: Koska kaikki muuttuu erittäin nopeasti. Ja sitten ihmiset, ihmisluonteen mukaisesti, yrittävät sopeutua siihen. He yrittävät sanoa: "Okei, eilinen oli todella hullu. Minun pitäisi kyetä pääsemään tästä päivästä läpi", ja he vain sopeutuvat ja sopeutuvat. Mutta loppujen lopuksi monet heistä hajoavat. He eivät pysty enää sopeutumaan.

ALICE: Kyllä, todellakin. Näemme sitä.

ADAMUS: Joo. Okei.

ALICE: Upeaa.

ADAMUS: Mahtavaa. Pieni muutos kysymykseen nyt. Sen sijaan, että maailmasta tulee hullu, teistä tulee hullu. Siis mitä olette huomanneet itsessänne tulevan hulluksi? Linda? Joo, Terry?

KERRI: (huutaen toisesta huoneesta) Mitä?! (Naurua)

ADAMUS: Terry!

TERRY: Se oli Terry, ei Kerri.

ADAMUS: Joo (naureskellen).

TERRY: Huomaan pettymystä siinä, miten – en tiedä, miten sanoisin tämän – kehon reagoi valoon ja irrottaa paskaa, jonka en tiennyt olevan niin tiukassa. Ja sitten tulee haasteita. Joko joutuu paniikkiin tai vastaanottaa.

ADAMUS: Ja mitä olet tehnyt?

TERRY: Vastaanottanut.

ADAMUS: Hyvä, hyvä. Mistä siinä kaikessa on kyse kehon osalta?

TERRY: (pitäen tauon) Se on vanhojen uskomusten vapauttamista.

ADAMUS: Se on monia asioita. Tarkoitan ... jos sinua ei haittaa, että hyppään mukaan tässä.

TERRY: No, hyppää.

ADAMUS: Se on monia asioita. Tämä keho on vieras esine. Se et ole oikeasti sinä. Se on vain tukku biologiaa, joka on kasattu yhteen, ja se tavallaan toimii, useimmiten, ja sitten se kuolee. Eikä tämä keho ole eri asia, kuin jos menisitte ulos ja valaisitte itsesi puuhun, tai juomavesiautomaattiin tuolla tai mihin tahansa muuhun. Se on biologiaa. Se et ole oikeasti sinä, mutta ihmiset ovat hyvin pitkään tottuneet siihen. He samaistuvat kehoon ja biologiaansa. Se et ole sinä.

Voisitte aivan yhtä hyvin valaa tietoisuutenne robottiin. Oikeasti. Valoitte sen robottiin nimeltään biologia, jossa on atomeja ja molekyylejä ja kaikkea muuta lyötynä yhteen, ja sitten samaistutte siihen. Voisitte valaa tietoisuutenne autoon ja sitten tulla eläväksi autoksi.

Siis kaikissa noissa keho-ongelmissa, joita nyt on, valo työntää koko tuota juttua. Se ei ole sinun kehosi, Terry. Se on biologiaa, joka on kasattu yhteen, pyörimään ympäri, ja sitä pitää kasassa gravitaatio, ja siinä on paljon valoa tai tietoisuutta, mutta se ei ole sinun. Ja sinua työnnetään nyt kehossasi, biologiassasi.

Nimittäin puhuin hiljattain, että todellisuudessa valo työntää tällä hetkellä pimeyttä ulos. Tavallaan kehosi osuu tuohon kategoriaan. Se on paljon pimeyttä. Tarkoitan, että se et ole oikeasti sinä. Se on tämä taakka, jota olette kantaneet elämästä toiseen, ja ajatelleet, että se olette te. Ette ole. Ja parempi, kuin valaa itsenne robottiin tai autoon – teitä ei tarvitse valaa mihinkään. Olette periaatteessa vain valo-olento, valokeho. Ette tarvitse tuota valamista mihinkään.

Sitten tässä kohtaa siitä tulee hauskaa. Voitte tavallaan leikkiä, milloin haluatte kehon, milloin haluatte olla auto tai robotti tai lintu tai mikä tahansa – sillä ei ole merkitystä. Mutta valo työntää koko tätä juttua, ja monet teistä tuntevat kipua ja sanotte: "Olen sairaan väsynyt tähän fyysiseen kehoon." Hyvä! On jo aika.

On jo aika sanoa: "Tämä en ole minä", ja sitten nousta tuon vanhan ajatuksen yli, että olette jumissa tässä, ja oivaltaa: "Voin leikkiä sen kanssa nyt. Voin teeskennellä, että olen biologinen", tai robotti, tai mikä se sattuukin olemaan, ja murtautua vapaaksi tuosta biologian vankilasta. Sanoitte, että te ette ole vankilassa. Olette vangittuna kehoonne ja ympäristöönne, ja se on okei, sitten kun oivallatte sen. Ja oivallatte nyt, että on aika mennä sen yli.

Tämä on se hetki, jota olette odottaneet koko elämänne, ja olemme siinä. Siitä syystä olen niin hemmetin innostunut, koska olemme siinä. Useimmat teistä katsovat minua kuin: "Mitä hän on tänään ottanut?" Syntymäpäiväkakkua. Liikaa syntymäpäiväkakkua taannoin (Adamus naureskelee). Kiitos, Terry. Muutama, kaksi vielä. Kaksi vielä. Mitä hullua olet käynyt läpi?

SHAUMBRA 1 (nainen): Olen huomannut, etten ole yhtä innostunut tai yhtä kiinnostunut asioista, kuin olen aiemmin ollut. On tavallaan ...

ADAMUS: Mistä olit innostunut aiemmin?

SHAUMBRA 1: Voi, rakastin työtä, jota teen.

ADAMUS: Ai.

SHAUMBRA 1: Eikä se ole ollut minusta enää yhtä mielenkiintoista.

ADAMUS: Millaista työtä teet?

SHAUMBRA 1: Teen bisnesvalmennusta.

ADAMUS: Ai, hyvä.

SHAUMBRA 1: Joo,

ADAMUS: Miksi se ei ole yhtä mielenkiintoista?

SHAUMBRA 1: Se tavallaan tuntuu vain samalta.

ADAMUS: Joo.

SHAUMBRA 1: Joo.

ADAMUS: Ja kenties on, kenties – miten ilmaisen tämän kivasti? En ilmaise sitä kivasti (vähän naureskelua). Kenties sinun on aika hankkiutua eroon tuosta vanhasta jutusta. Tavallaan kudot paljon hyvää viisautta huonoihin bisneskäytäntöihin.

SHAUMBRA 1: Aivan.

ADAMUS: Tai yrität sopeutua ihmisiin, joiden kanssa työskentelet. Ja sitten oivallat, ettei se toimi.

SHAUMBRA 1: Ei.

ADAMUS: Et ole enää yhteensopiva. On aika murtautuva vapaaksi.

SHAUMBRA 1: Aivan.

ADAMUS: Ja voisit itse asiassa kehittää nyt jotain ilmiömäisiä bisnesenergia-arviointeja. Menet arvioimaan jonkin bisneksen, heidän energiansa – ei niin, kuin jokin MBA-tyyppi, vaan metafyysinen tyyppi – mutta he ajavat sinut luultavasti ulos kaupungista.

SHAUMBRA 1: Luultavasti (hän kikattaa).

ADAMUS: Mutta itse asiassa on joitain, jotka kuuntelisivat tässä kohtaa. Mutta tehdä energia-arviointia, tuntea tasapainottomuuksia yrityksessä ja auttaa heitä kasaamaan sen uudestaan. Joo.

SHAUMBRA 1: Se olisi hauskaa.

ADAMUS: Joo. Mihin muuhun intohimoon sinulla ei ole enää intohimoa?

SHAUMBRA 1: Se on sitä enimmäkseen, joo.

ADAMUS: Joo. Minkä muiden asioiden tekemisestä pidät elämässä?

SHAUMBRA 1: Rakastan koiriani. Rakastan kävelyttää koiriani.

ADAMUS: Joo.

SHAUMBRA 1: Asun kauniin puiston lähellä. Rakastan kävellä siellä, joo.

ADAMUS: Millainen suhde sinulla ja koirillasi on?

SHAUMBRA 1: Se on hyvä.

ADAMUS: Joo,

SHAUMBRA 1: Joo.

ADAMUS: Miksi?

SHAUMBRA 1: Koska nautin niistä.

ADAMUS: Koirat ovat sinä (nainen naureskelee). Kyllä, ne ovat sinä. Ne eivät ole ulkopuolisia olentoja. Koirat ovat oman energiasi laajentumia. Ne ovat vain sinä. Koirat ovat itse asiassa uskomaton heijastus siitä, kuka olet. Ja jos olet melko tyytyväinen itseesi, saat hyvän suhteen koiraasi. Ja se antaa jatkuvasti.

SHAUMBRA 1: Joo, joo.

ADAMUS: Ja sitten vastaanotat – tuntematta huonoa siitä tai tuntematta: "Voi, en voi aina ottaa koiriltani." Mitä? Se olet vain sinä antamassa sinulle.

SHAUMBRA 1: Joo.

ADAMUS: Hyvä. Millaisia koiria?

SHAUMBRA 1: Toinen on shih tsu, ja toisen oli tarkoitus olla shih tsu, mutta luulen, että se on todennäköisesti kiinanpalatsikoira. Se on rescue.

ADAMUS: Mitä tarkoitat, että pitäisi olla? Ai jaa, okei (nainen naureskelee). Pitäisi olla. Okei, kiitos. Yksi vielä. Hullua elämässäsi. Kaikesta tulee hullua, ja se on hyvä asia.

SHAUMBRA 2 (nainen): Voi, hyvänen aika (Linda antaa mikrofonin).

ADAMUS: Sen on tarkoitus olla hullua. Jos ei olisi, se merkitsee, että koko tämä juttu Apokalypsin, Taivaan osalta epäonnistui. Siis se tosiasia, että maailma on tulossa hulluksi, on hyvä asia.

SHAUMBRA 2: (naureskellen) Olenko hullu?

ADAMUS: Joo, no, mitä hullua elämässäsi on? Oletko halunnut huutaa viime aikoina?

SHAUMBRA 2: En ole vain halunnut, vaan olen huutanut (he naureskelevat).

ADAMUS: Mistä?

SHAUMBRA 2: Suhtei- ...

ADAMUS: Sinun pitäisi olla tämä valaistunut mestari, joka leijuu.

SHAUMBRA 2: Joo, niin pitäisi olla.

ADAMUS: Pitäisi olla (nainen naureskelee). Ja sitten sinusta tuntuu pahalta, koska "No, minun pitäisi olla valaistunut. Minun pitäisi olla oivaltanut, ja kuitenkin haluan huutaa."

SHAUMBRA 3: Aivan.

ADAMUS: Mistä?

SHAUMBRA 2: Suhteista.

ADAMUS: Suht-... Ai, ne ovat syvältä, joo. Voi pojat, voisimme puhua pitkään siitä. Siis haluatko jakaa kanssamme intiimejä, henkilökohtaisia yksityiskohtia? (Nainen naureskelee) Suhde – se ei ollut, mitä luulit sen olevan? Ja plaa, plaa, plaa.

SHAUMBRA 2:  No, kai tiesin sen, joo. Siis vastaanotan sen, mitä tiedän, että minun täytyy tehdä. Mutta se on ehdottomasti vaikeaa, tuskaa, se sattuu.

ADAMUS: Kyllä. Mikä on todella vaikea osa siinä?

SHAUMBRA 2: En tiedä. Vain ...

ADAMUS: Aaaaaaa!

SHAUMBRA 2: Voi, odota! Okei! Odota! Odota!

ADAMUS: Okei, toipuminen.

SHAUMBRA 2: Kelataan taaksepäin!

ADAMUS: Toipuminen.

SHAUMBRA 2: Kelataan taaksepäin! (Hän kikattaa)

ADAMUS: Olet onnekas, että olet niin lähellä vessaa (vähän naureskelua). Ja muuten, minun täytyy pysähtyä tässä ja kertoa ihmisille ...

SHAUMBRA 2: Menen sinne nyt! (Hän nauraa)

ADAMUS: ... jotka katsovat netissä ja ovat uusia. Emme käytä tuota lausetta: "En tiedä", koska silloin ette tiedä, ja silloin olette tyhmä. Sanotte: "En ole vielä vastaanottanut ..."

SHAUMBRA 2: Se on osa hulluutta! Se on osa hulluutta!

ADAMUS: "En ole vielä vastaanottanut vastausta." Ette koskaan sano: "En tiedä", koska sitten uskotte sen, ja se on "en tiedä". Menette elämän läpi, ja olette "en-tietäjä" – "En tiedä" (tyhmällä äänellä) – ja se on säälittävää. Siis joka tapauksessa, jatka. Halusin vain kertoa heille. Ihmisille jotka sanovat: "Mitä vikaa siinä on, että sanoo "en tiedä"? Sanon niin koko ajan." Yäk. Jatka.

SHAUMBRA 2: Mikä se kysymys oli? (Naurua)

ADAMUS: En tiedä! (Lisää naureskelua) Kysymys oli suhteista. Mikä on todellinen ongelma tässä?

SHAUMBRA 2: No, se on tuntemattoman pelko.

ADAMUS: Määrittelit itsesi aiemmin paljon sen mukaan, miten pidät huolta toisista ja miten hoivaat heitä ja miten annat heille, ja se on muuttumassa. Et voi tehdä sitä enää. Olen pahoillani. Se ei ole vastaanottamista. Se on itsestäsi antamista kokoa ajan, ovimattona olemista. Ja sinun täytyy oppia, ettet voi pitää huolta muusta maailmasta, vielä vähemmän suhteessa. Ja sitten loit aiemmin dynamiikan: "Okei, olen tavallaan huoltaja tässä. Pidän suuntaa ja elämänvoimaa suhteessamme."

Yhtäkkiä osa sinua sanoo: "En aio tehdä sitä enää", ja kumppanisi sanoo: "Mitäää? Mikä sinua vaivaa? Olet varsinainen paskiainen nykyään. Et pidä huolta minusta, et tee kaikkea vuokseni." (Nainen naureskelee) Siis niin on, koska sinä muutut, ja se on hyvä asia. Tarkoitan, ellet pidä sellaisista suhteista.

SHAUMBRA 2: En oikeastaan.

ADAMUS: Ei. Et oikeasti pidä. Suhteet ovat todella, todella vaikeita. Ja yleisesti sanottuna shaumbroista, olette suhteen "hyväksikäyttöosassa". Luulette, että teidän täytyy tehdä kaikki tuossa suhteessa, ja sen on muututtava. Se ei ole vastaanottamista. Vastaanottaminen on todella tasapainossa.

SHAUMBRA 2: Joo, se tuntuu kuin paskan vastaanottamiselta.

ADAMUS: Paskan vastaanottamiselta. Aivan (he nauravat). Siis mitä aiot tehdä sille?

SHAUMBRA 2: Poimin sen ja vien ulos.

ADAMUS: Joo. Annan sinulle toisen neuvon aivan hetken kuluttua siitä, mitä sille tehdään.

SHAUMBRA 2: Kiitos, kiitos.

ADAMUS: Suhteet ovat varmasti yksi suurimmista ongelmista, ja aion tehdä julkilausuman. Cauldre suuttuu minulle, ja Linda ja kaikki muut, mutta suhteet – vanhantyyppiset suhteet, suhteiden vanha tapa – eivät enää näytä hyvältä teillä. Ne eivät oikeasti näytä. Olette hyvin tottuneet olemaan tavallaan palvelija suhteessa ja johtaja, mutta kuitenkin teitä käytetään hyväksi.

Se ei toimi valossa. Se ei toimi. Se sattuu. Se aiheuttaa paljon hulluutta omissa aivoissanne. Ihmettelette, mikä teissä on vikana ja miksi asiat sattuvat ja miksi suhteet sattuvat. Se tungetaan ulos nyt, koska se ei ole todellisessa harmoniassa kanssanne. Ette voi jatkaa sillä tavalla.

Ja kyllä, on todella vaikeaa sanoa suhteessa: "Se oli tässä." Ja sitten käytte läpi kaiken syyllisyyden ja kaiken "Mitä minulle tapahtuu", ja "En koskaan löydä ketään", ja plaa, plaa. Ja sitten he kitisevät ja valittavat teille ja yrittävät saada teidät takaisin.

Se ei toimi, elleivät he ole yhteensopivalla tasolla – yhteensopivalla tasolla teidän kanssanne – ettekä te ole myöskään se, joka tekee heistä yhteensopivan. Heidän täytyy nousta tuon tilanteen tasalle. Sitä odotellessa, lakatkaa olemasta heidän lapsenvahtinsa. Lakatkaa vastaanottamasta paskaa. Olette saaneet tarpeeksi sitä, elämien ajan. Uhranneet itsenne suhteissa, minkä vuoksi? Ette oikeasti auta heitä, ja sitten teette omasta olostanne kurjan.

Okei. Tämä on hauskaa, eikö vain? (Naurua) Rakastan tätä kovasti. Okei.

Siis on hullua, hullua. Kiitos, olemme valmiita hetkeksi (Lindalle). Tuolla on hullu, hullu maailma, eikä siitä ole tulossa vähemmän hullu. Se jatkuu, ja haluaisin, että se olisi teille ok, mitä tapahtuu planeetalla tällä hetkellä. Tapahtuu enemmän muutoksia ja kaikkea muuta tällä hetkellä, kuin koskaan aiemmin. Ihmiset eivät tiedä enää, mistä löytävät tasapainopisteensä. He turvautuvat tiettyihin asioihin, on se sitten vanhempi, puoliso, työpaikka, ajattelutapa, ryhmä johon he kuuluvat. He löysivät tasapainonsa sieltä, eikä sitä tapahdu enää, koska nekin muuttuvat.

Siis maailma tulee hulluksi. Osa heistä saa lääkkeitä rauhoittamaan hermonsa, ja se menee väärään suuntaan. Jotkut heistä tavallaan ryömivät vain johonkin pimeään paikkaan itsessään, sisäiseen luolaansa. He eivät pysty enää käsittelemään sitä, joten he perääntyvät ja vetäytyvät. Eivät niin, kuin te olette tehneet – kun te menette sisään, etsitte vastauksia. He etsivät luolaa, joten he vetäytyvät. Toiset menevät äärimmäisyyksiin. He alkavat toimia. He löytävät ääritoimintaa, ja usein eivät vain politiikka tai vastaavaa, vaan jotain dramaattista. He etsivät draamaa, koska draama nostaa energiatasoa ja muistuttaa heille, että he ovat elossa.

Siis näette jatkossa sitä kaikkialla ympärillänne, ja olkaa ok sen kanssa. Olkaa ok sen kanssa. Ja tietäkää koko ajan se syy, miksi tätä tapahtuu, miksi maailma tulee hulluksi. Koska päästätte valoanne sisään (Adamus naureskelee). Se on teidän vikanne (hän naureskelee taas).

Planeettamuutos ja ihmisen rohkeus

Planeetta käy läpi uskomatonta transformaatiota. Olemme puhuneet siitä. Minun ei tarvitse mennä paljon yksityiskohtiin. Mutta tällä hetkellä tapahtuu todella uuden ihmislajin syntymä. On uskomatonta aikaa planeetalla. Ja kyllä, on kaaosta. On paljon pelkoa tällä hetkellä. On paljon tuskaa – tunnetuskaa, fyysistä tuskaa – mutta kaikki nämä liittyvät valoon, joka liikuttaa vanhaa pimeyttä ulos tällä planeetalla. Ja oli jo aikakin. Tämän tapahtuminen oli itse asiassa jo myöhässä.

Olen ollut varsin selkeä teidän kaikkien roolista tällä hetkellä, ja se on tuoda tuota valoa sisään ja antaa sen säteillä planeetalla. Sillä on kaikkein suurin vaikutus. Ja kyllä, se sama valo jota säteilette, aiheuttaa paljon väreitä pinnalla, paljon kaaosta, paljon hämmennystä. Mutta se on pohjimmiltaan muutos planeetalle. Siinä on pohjimmiltaan kyse tulemisesta todella tietoiseksi planeetaksi. Sitä on kauan odotettu. Sitä on kauan odotettu. Kauan odotettu, ihmiset ovat taistelleet kehoissaan. He ovat taistelleet toistensa kanssa. Kovin paljon ei ole oikeasti muuttunut pitkään aikaan, ja nyt muuttuu.

Mitä tästä tulee? Luultavasti korkein potentiaali tällä hetkellä on, että transformaatioprosessin jälkeen tästä planeetasta tulee todellisen tietoisuuden ja todellisen rakkauden planeetta. Ja tiedän, että minua on pilkattu joistain toteamuksistani – paljon. Tein lausuman aiemmin – enkä ymmärrä, miksi ihmiset järkyttyvät – ja sanoin: "Tämä on planeetta, jossa rakkaus koettiin ensimmäisenä." Tarkoitan, että tämä se oli. Tulitte tänne ja rakastuitte toisiinne, loppujen lopuksi oppiaksenne, miten rakastetaan itseänne.

Ja on niitä, jotka ovat kovasti loukkaantuneet: "Ei, on noita kehittyneitä sivilisaatioita, joista rakkaus tuli." Tai "No, ei. Jumala on pelkkää rakkautta." Jumala ei ollut pelkkää rakkautta. Jumala ei ollut mitään. Jumala oli tietoisuus, joka odotti kokemista. Miten Jumala olisi tiennyt, mitä rakkaus oli, tai "minä olen" -olemuksenne, ennen kuin koitte sen? Se on tuo vanha juttu. Jumala ei koskaan nähnyt auringonlaskua, ennen kuin te näitte sen omilla silmillänne.

Siis ihmiset ovat loukkaantuneet, kun olen sanonut: "No, tämä on rakkauden planeetta. Täällä se ensimmäisenä tapahtui." Siitä syystä näitä avaruusolentoja tulee joskus tänne. He yrittävät löytää, missä tuo rakkaus on teissä. Onko se varpaissanne? Onko se korvassanne? Onko se sydämessänne? Missä rakkaus on? Ja he tulevat tänne ja tekevät peräaukon tutkimuksia eivätkä löydä mitään. Ja he menevät takaisin kotiin ja sanovat: "Voih, se oli huono juttu. Voih! Emme löytäneet kuitenkaan rakkautta." (Adamus naureskelee) "Etsin rakkautta kaikista vääristä paikoista." (Naurua; Linda irvistää) Hei, Linda. Hän on tuolla. Voi, kyllä, kyllä.

Sama pätee tietoisuuteen. Tästä tulee todellisen tietoisuuden, todellisen valon, planeetta, mikä vaikuttaa kaikkeen muissa ulottuvuuksissa, muulla tässä universumissa. Ja tämä on melko suuri universumi. Mutta tämä universumi on pikkuruinen verrattuna kaikkiin muihin ulottuvuuksiin, jotka ovat ei-fyysisiä. Ja se mitä teette täällä nyt tietoisuuden kanssa – en yritä imarrella teitä, en yritä myöskään pelotella teitä – on erittäin tärkeää. On uuden ihmislajin esiintulemisen aika. Enkä puhu vain biologiasta, vaan myös mielestä ja tajunnasta tai tietoisuudesta.

Jotkut järkyttyvät todella, kun sanon: "Ei, vaan ihmiset ovat kaikkein suurimpia olentoja. Koko luomakunnassa ihmiset ovat suurimpia." Miksi he järkyttyisivät siitä, että sanon niin? Ihmettelen sitä todella. He ärsyyntyvät kovasti minuun. Tiedän miksi. Koska he haluavat uskoa, että on joitain kehittyneitä sivilisaatioita. He toivovat, että on enemmän kuin tämä (muutama naurahdus). Voin ymmärtää sen jossain määrin, mutta ei ole!

Ihmiset tekevät tyhmiä asioita. Ihmiset tekevät todella synkkiä asioita toisinaan. Monta kertaa ihmiset ovat vain eksyksissä. Mutta kuitenkin ihmiset ovat kaikkein suurimpia olentoja sen vuoksi, mille olette altistaneet itsenne täällä. Laittaneet itsenne tähän – tähän aikaan, tilaan. gravitaatioon. tiheyteen – ja unohtaneet, keitä olette. Sitä ei tehdä muissa paikoissa. Ei ole sitä äärimmäisyyttä, mitä teillä on täällä. Ja jos voitte olla täällä, jos voitte valaa itsenne fyysiseen todellisuuteen, fyysiseen kehoon, ja unohtaa kaiken tiheyden vuoksi, joka teitä ympäröi, ansaitsette paljon palkkioita, kunniaa ja tunnustusta.

Typeriä asioita toisinaan, kyllä. Mutta olosuhteet huomioon ottaen? Ei helvetissä. Ei helvetissä. Ja kyllä, ihmiset menevät huonoihin suuntiin toisinaan. Mutta jos yhtäkkiä kaikki verhot poistettaisiin, kaikki rajoitukset poistettaisiin, kaikki sellaiset asiat, kuin karma ja synti ja kaikki muu, kaikki nuo fyysiset, mentaaliset ja psykologiset asiat, kaikki nuo verhot poistettaisiin, ihmiset eivät tekisi, mitä he tekevät. Mutta näissä olosuhteissa, tämän voimakkaan paineen alla, kyllä, he tekevät joitain asioita.

Mutta väitän, että ihmiset ovat suurimpia. Olosuhteet huomioon ottaen, sankarillisia. Ja tiedän, että on joitain todella törppöjä, mutta kaiken kaikkiaan ihmiset ovat sankarillisia. Ja mainitsen tämän, koska ensinnäkin on se uskomus, että täytyy olla jokin kehittynyt sivilisaatio. Ei. Ei oikeasti ole. Valitettavasti ehkä, mutta ei oikeasti ole. Se ei ole plejadilaiset. Äääh! (Adamus näyttää keskisormea kameralle; vähän naureskelua) En ole ollenkaan plejadilaisten fani.

Teen session siitä, miksi vihaan plejadilaisia. Joo, joo. He ovat sekaantuneet enemmän tämän planeetan asioihin kuin mitkään muut olennot. He ovat valehtelijoita, petollisia ja kaikkea muuta. En halua jatkaa siitä nyt. Itse asiassa haluan, mutta Cauldre ei annan minun (Adamus naureskelee). Mutta haluan teidän miettivän tätä nyt. Ihmiskunta on tuossa käännekohdassa – olemme siinä, emme ole tulossa siihen. Olemme planeetan käännekohdassa, ja se kaikki liittyy kahteen tekijään – tietoisuus ja teknologia.

Tulevaisuudessa – eikä tämä ole mitään science fictionia, tämä on ehdottomasti tulossa – on tietoisuuden ja teknologian avulla kyky sellaisiin asioihin, kuin nanoteknologialla tehdä asioita ilmasta, kyky teknologialla luoda elämää muille planeetoille, kyky teknologialla ja tekoälyllä luoda hyvin nopeasti kokoonpanolaitteita, jotka mahdollistavat ihmiselle todella tutkia tämän universumin maailmoja hyvin nopeasti. Ja kun menette tuonne ulos, ette löydä paljon muita tällaisia elämämuotoja, paljon muuta älykkyyttä. Ja jos sitä olisi ja he olisivat kehittyneempiä kuin ihmiskunta, he olisivat olleet jo täällä.

Ihmiskunta on aivan sellaisten läpimurtojen partaalla, jotka sallivat, että teidän ei tarvitse mennä pieneen rakettiin ja kestää ikuisuuksia päästä Marsiin, vaan teillä on muita menetelmiä tehdä se. Jos olisi jokin kehittynyt sivilisaatio, joka on edes 100 vuotta kehittyneempi kuin Maa, he olisivat olleet jo täällä. Te olette niitä, jotka tekevät sen. Nyt olen pudonnut raiteilta tässä, mutta rakastan sitä.

Vastaanottaminen

Juuri nyt, sitä varten mitä teette tällä hetkellä, suurin asia teidän, shaumbrojen, on ymmärtää vastaanottaminen. Olen puhunut siitä pari viime kuukautta. Olemme puhuneet siitä yksityiskohtaisesti Keahakissa. Ja se kuulostaa todella kivalta: "Voi, kyllä. Aion vain vastaanottaa, ja kaikki nämä lahjat virtaavat minulle."

Mutta sitten oivallatte sen todellisuuden. Se on vaikeaa, erityisesti kun olette juurtuneet syvälle "kovaan työntekemiseen kaikessa", kun teidän täytyy puskea ja työntää ja käyttää kaikkea mahtianne ja tahdonvoimaanne, ja sitten yhtäkkiä vaihtaa "olen vastaanottamisessa" -moodiin, "minun ei tarvitse tehdä enää työtä siihen" -moodiin, ja sen todella teemme. Se on tärkein asia, eikä teidän pitäisi tehdä työtä siihen (Adamus naureskelee). Sanotte: "Teen kovasti työtä vastaanottamisessa", ja teiltä on mennyt koko pointti ohi siinä.

Siinä ei ole kyse painikilpailusta, eikä se ole yrittämistä olla ovelampi kuin jokin, tai edes itsenne. Se on pelkästään vastaanottamista. Tämä on teidän energiaanne, tuolla ja kaikkialla ympärillä ja tässä. Voitteko vastaanottaa sen nyt? Se on totaalinen muutos kaikessa, siinä tavassa jolla ihmiskunta on kulkenut – massatietoisuus, te. Olette myös yrittäneet tehdä työtä omaan Oivaltamiseenne: "Opiskelen sitä. Teen kaikenlaisia harjoituksia ja käytäntöjä." Miten pitkälle se vei teidät? Ei kovin pitkälle. Siis vedätte syvään henkeä ja oivallatte, että kyse on vastaanottamisesta.

Minkä vastaanottamisesta? Kaiken. Kaiken. Ei enää ponnistelua. Ei enää puskemista ja taistelemista sen vuoksi, vaan ehdotonta vastaanottamista. Tämä on itse asiassa se luonnollinen tapa, jolla energia virtaa ja liikkuu. Se tuntuu epäluonnolliselta teille, koska olette tehneet päinvastoin. Ihmiset ovat tehneet päinvastoin. Mutta sillä tavalla joki virtaa. Vastaanotatte sen.

Sallit sen olemukseesi. Ja yhtäkkiä oivallat: "Minun ei tarvitse tehdä päätöstä kumppanistani ja siitä, mitä teen. Minun ei tarvitse stressata mielessäni ja ajatella: "Voi, minun täytyy käydä läpi eroprosessi, ja mitä teemme?"" Vastaanotat Itsesi. Vastaanotat oman energiasi, oman valosi, ja nämä asiat huolehtivat itse itsestään.

Ja se on intuitionvastaista sille, mitä useimmat teistä ovat tehneet. Teidän ei tarvitse palata takaisin vanhaan ihmistapaan ja yrittää selvittää asioita. Teidän ei tarvitse selvittää seuraavaa työpaikkaanne. Teidän ei tarvitse selvittää seuraavaa suhdettanne. Teidän ei tarvitse selvittää mitään sellaista. Alatte vastaanottaa, ja se kaikki on aivan siinä.

Se on todella kummallista, koska ette ole tottuneet siihen, ja olette tottuneet tarpeeseen selviytyä ja tehdä kovasti työtä saadaksenne tuskin riittävästi. Sen täytyy muuttua nyt. Sen täytyy muuttua, ja haluaisin käyttää tämän shoudin 5.8.2023 sen muuttamisajankohtana.

Jotkut teistä alkavat käydä läpi sitä, avautuen todella vastaanottamaan. Toiset teistä kamppailevat edelleen sen kanssa ja soittavat minulle, asiakaspalvelunnumerooni myöhään yöllä: "Se ei toimi minulla. Olen tehnyt kovasti työtä vastaanottamisessa. Olen yrittänyt." Joo, siinä on se ongelma. Olette yrittäneet. Ette vain vastaanota.

Vastaanottaminen on luonnollinen virta, eikä se ole vastaanottamista joltain tuntemattomalta Jumalalta tai enkelineuvostoilta. Se on vastaanottamista Sinulta, sielultasi, "minä olen" -olemukseltasi. Se on isoin asia, jonka voitte tehdä nyt itsenne hyväksi, loppujen lopuksi planeetan hyväksi. Tämä planeetta on edelleen syvälle juurtuneena kärsimiseen, kovaan työntekemiseen, ponnistelemiseen ja taistelemiseen, ja se on loputtava. Tarkoitan, etten vain sano niin. Sen on loputtava, koska tällä hetkellä on liian paljon valoa. Avasitte 22.3. tuon oven valolle, ja sitä tulee sisään. Ja nyt kaikki nämä muut asiat, vanhat asiat, eivät toimi.

Ette ole kovin hyviä vastaanottamaan, koska olette antaneet, antaneet, antaneet, tehneet työtä, tehneet työtä, tehneet työtä, hyvin pitkään. Ja olen nähnyt kuluneena kuukautena joidenkin teistä vastaanottavan asteittain, vähän, mutta sitten sulkeudutte.

Luulen, että pyysin viime kuussa täällä muutamaa teistä todella sallimaan vastaanottamisen tässä kuussa, ja katsomaan, miten se sujuu. Siis, Vince, uskoakseni olit yksi heistä, jos muistan oikein. Mikrofoni Vincelle, kiitos. Miten vastaanottaminen sujuu?

VINCE: On erittäin vaikeaa vastaanottaa, kun edelleen ... (Linda ojentaa hänelle mikin). Okei, on erittäin vaikeaa vastaanottaa, kun edelleen tarttuu kaksin käsin melasta kiinni.

ADAMUS: Kyllä, niin on. Ja taustasi on tekninen insinööritaito?

VINCE: Joo.

ADAMUS: Joo. Fiksu kaveri?

VINCE: Ehkä.

ADAMUS: Hän on varsin fiksu, joo. Ja niin vastaanottaminen voi olla vähän vaikeaa, koska alat analysoida: "Miten vastaanotan? Milloin vastaanotan? Onko jokin optimiaika? Onko se viideltä aamulla?"

VINCE: Ei – suonet anteeksi keskeytykseni ...

ADAMUS: Toki.

VINCE: ... luulen, että se johtuu siitä, että olen kontrollifriikki.

ADAMUS: No, okei. Olin tulossa siihen, mutta ... (he naureskelevat) valmistelin sitä. En halunnut järkyttää sinua heti. Joo, ja miten hyvin kontrollointi toimii vastaanottamisen kanssa?

VINCE: Ei sitten yhtään.

ADAMUS: Ei toimi. Ja miltä tuntuu luopua kontrollista?

VINCE: On hukassa.

ADAMUS: Joo, se on pelottavaa.

VINCE: Hyvin pelottavaa.

ADAMUS: Joo. Mutta miten tuo kontrollointi toimii sinulla oikeasti, pitkässä juoksussa?

VINCE: No, se on toinen asia. Olen kärsimätön.

ADAMUS: Aivan, aivan! Sekin vielä.

VINCE: Olen itseni pahin vihollinen.

ADAMUS: Miten kärsimättömyys ja vastaanottaminen ...

VINCE: Joo.

ADAMUS: Ei, itse asiassa voit ottaa kaiken sen – voit ottaa kontrolloinnin, kärsimättömyyden, turhautumisen, älylliset mielenpelit – ja käyttää sitä nyt vastaanottamiseen. Voit kanavoida sen vastaanottamiseen. Koska oivallat, että nuo kontrollipelit, joita pelasit, olivat pikkupelejä. Vastaanottaminen on iso kontrollipeli.

VINCE: Aivan, aivan. Olemme menossa ihmisestä metaan.

ADAMUS: Pitää paikkansa. Pitää paikkansa. Ja myös kärsimättömyyden kaltaiset asiat voit kanavoida vastaanottamiseen. Haluat sen nyt. Ei odottamista. Et halua menevän enää vuotta, kahta, viittä, tai mitään sellaista. Nyt on itse asiassa tuo aika.

VINCE: En halua menevän enää edes viikkoa.

ADAMUS: Okei, hyvä. Pidän siitä! Et halua menevän edes viikkoa enää, eikä sinun pitäisi. Juuri nyt, sitä on ilmassa. Juuri nyt, on kyse tuon vastaanottamisen antamisesta tulla sisään – täysin avoimesti, täytenä tulvana, ei pidättelyä, ei ihmettelyä, teetkö sen oikealla tavalla. Ota vain vastaan, hemmetti. Se on siinä. Siis kanavoi kaikki se – on se vihaa tai pelkoa tai kontrollia tai mitä tahansa – täysillä vastaanottamiseen. Hyvä.

VINCE: Kiitos.

ADAMUS: Kiitos. Ja uskon, että Kerri – samalla kun niistät nenääsi, kyllä.

KERRI: Merkki teemamusiikkiin, Peter (Adamus naureskelee).

ADAMUS: Miten vastaanottaminen sujuu?

KERRI: Selvisin tähän päivään.

ADAMUS: Se on todella kunnioitettavaa ...

KERRI: Ja näytän hyvältä!

ADAMUS: ... merkillepantavaa, kyllä. Olet inspiraatio. Miten se menee, Kerri?

KERRI: (pitäen pienen tauon) Mahtavasti! (Adamus naureskelee) Upeasti!

ADAMUS: Joo, hyvä, hyvä. Olen iloinen, että olet ...

KERRI: Tarkoitan, eikö ole paras syntymäpäivälahja nähdä minut?

ADAMUS: Joo, olen ...

KERRI: Eikö?

ADAMUS: On. Olen vain odottanut ...

KERRI: Se on sinun toiveesi.

ADAMUS: Lopetetaan tanssiminen tämän ympärillä.

KERRI: Okei, ollaan vakavana.

ADAMUS: Miten vastaanottaminen sujuu? Mikä on se ongelma? Sinä ...

KERRI: Mikä on minun ongelmani?!

ADAMUS: Mikä on se ongelma?

KERRI: Ai, okei.

ADAMUS: Älä kysy, mikä minun ongelmani on. Et pidä vastauksesta.

KERRI: Mikä on sinun ongelmasi?

ADAMUS: Miksi et ole tehnyt sitä, Kerri?

KERRI: Tehnyt mitä?

ADAMUS: Vastaanottanut.

KERRI: En se ollut minä.

ADAMUS: Se olit sinä.

KERRI: Aion heittää kaikki parhaat jalokivesi suoraan kasvoillesi.

ADAMUS: Siis välttelet kysymystä. Pelaat pikkupeliä tässä (Kerri huokaisee). Miten vastaanottaminen sujuu?

KERRI: (pitäen tauon) Minun pitäisi mennä nyt vessaan.

ADAMUS: Se olisi hyvä asia.

KERRI: Okei.

ADAMUS: Huuhtele pönttö, kun olet valmis (Kerri alkaa mennä vessaan).

KERRI: Voit kysyä minulta, kun olen täällä. Anna palaa (vähän naureskelua). Kuuluuko mikrofoni edelleen sieltä? (Lisää naureskelua)

ADAMUS: Näetkö, miten joskus ... (Adamus naureskelee). Ei, siinä on taikaovi. Ei kuulu, kun suljet sen.

KERRI: (palaten takaisin vessasta) Linda ei pidä tästä. No niin, ollaanpa vakavia. Okei.

ADAMUS: Joo, okei.

KERRI: Okei.

ADAMUS: Vastaanottaminen – miten se sujuu?

KERRI: Mahtavasti.

ADAMUS: Mitä olet vastaanottanut?

KERRI: (pitäen tauon) Kummallisia unia.

ADAMUS: Mistä?

KERRI: No, näin tosiaan unta Nazarista, ja hän oli kuin Jeesus Kristus -hahmo, ja kaikki oli hyvin värikästä ja trooppista. Ja hän sanoi minulle – hän istui ja hänellä oli palvojia, ja kaikki oli värikästä.

ADAMUS: Haluaako kukaan kuulla tätä tarinaa? Vai menemmekö ... (joku huutaa "kyllä!")

KERRI: Joo, joo. Ja sitten hän sanoo ...

ADAMUS: Ei. Ei, ei (Adamus naureskelee)

KERRI: Hän sanoo: "Olet todella ainutlaatuinen." Ja minä ajattelen: "Niin tietenkin!"

ADAMUS: Okei.

KERRI: Ei, ei. Olin kuin ...

ADAMUS: Kerri, ollaan tosissaan tässä (Kerri huokaisee).

KERRI: En halua olla ...

ADAMUS: Laitetaan sivuun kaikki vitsailu ja kaikki. Olet taistelija. Olet tappelija. Ja se on palvellut sinua melko hyvin, enimmäkseen. Sinun on todella vaikea muuttua, kääntyä ja olla vastaanottaja. Ja lasket leikkiä siitä, ja pelaat pelejä siitä. Mutta Itsesi kysyy sinulta: "Kerri, oletko valmis tuon vanhan pelin osalta? Oletko valmis taistelemisen osalta?"

KERRI: Kyllä.

ADAMUS: Oletko?

KERRI: Pitäisikö katsoa, onko kaapissani 800 miekkaa?

ADAMUS: Mmm-mmm.

KERRI: Ei.

ADAMUS: Ei.

KERRI: Okei, olen valmis taistelemisen osalta.

ADAMUS: Mitä se on? Olet kuin allerginen vastaanottamiselle. Mikä siinä on? Olen vakavissani tässä.

KERRI: Minun täytyy kuivata otsaani. Ai! No, tarkoitan, okei, en osaa edes – en tiedä! (Yleisö sanoo "oiii!" ja vähän naureskelua) MINÄ EN TIEDÄ! (Huutaen)

 ADAMUS: Hänellä on pakkomielteinen halu olla vessassa (lisää naureskelua).

KERRI: Ei, ei. Oikeasti.

ADAMUS: Kerri, kuule nuo sanat ...

KERRI: Kerron sinulle tämän. Olen yrittänyt olla taistelematta. Tarkoitan, että olen yrittänyt todella, todella kovasti, ja kerron itselleni: "Lähde pois! Älä sano mitään!" Tiedät nuo äänet, ja se on kuin: "Okei, voin olla nyt vain tämä hippityttö, ja aion olla newagea ja menen virran mukana. Kukaan ei laukaise tunteitani enää. En halua taistella enää." Kukaan ei usko sitä.

ADAMUS: Ei, mutta Kerri ...

KERRI: Okei. (Kuiskaten) Luoja, olenko niin ... Jeesus Kristus ...

ADAMUS: Olet niin tottunut saamaan, mitä tarvitset ja haluat elämässä, taistelemalla siitä, ja olet hyvä taistelija. Tarkoitan, että jos hankkisin taistelijajoukkueen, olisit ehdottomasti siinä. Kyllä, olet erittäin, erittäin hyvä siinä, ja siinä on tietty määrä tyyliä ja tyylikkyyttä, ja olet vain kova tyyppi. Mutta sinulla ja kaltaisillasi ihmisillä – olet joidenkin shaumbrojen stereotyyppi – tulee olemaan todella vaikeaa tämän kanssa.

KERRI: Minulla on jo ollut vaikeaa tämän kanssa! (He naureskelevat)

ADAMUS: Tiedän, tiedän.

KERRI: Mikä on niin hauskaa? Hah-hah.

ADAMUS: On kyse kyvystä antaa sen kaiken mennä.

KERRI: Okei.

ADAMUS: Ja oivalla, että ainoa asia jolla sinut haastetaan sitten, olet sinä itse, oma energiasi. Kun lasket puolustuksen, kyse ei ole siitä, että muut ihmiset tulevat ottamaan juttuja sinulta tai antamaan sinulle paskaa. Oma energiasi ja oma itsesi haastaa sinut. Mutta se on hyvä asia. Ja sitten, Kerri, sen sijaan, että täytyy taistella asioista, sen sijaan, että joutuu katutappeluihin tai työpaikkatappeluihin tai mihinkään sellaiseen ...

KERRI: Niin kuin voisin joutua katutappeluihin. Mutta okei.

ADAMUS: Mutta sinä joudut. Sinä joudut. Yhtäkkiä oivallat: "Voi, luoja, tämä on niin helppoa. Se vain virtaa, ja se kaikki on ennalta suunniteltu minulle. Minun ei tarvinnut ajatella tätä kaikkea läpi. Itseni, sieluni, ihmismestarini, on suunnitellut ennalta sen, ja se on niin hemmetin sopivaa." Mutta et voi päästä siihen taistelemalla, ja ...

KERRI: Okei. Kerrot minulle, että heitän miekkani tuleen, ja minulla on 800 kaapissa, ja sanon: "Ai! Minun on parasta heittää taas miekkani pois. En halua olla taistelija. En halua taistella." Tämä on järjetöntä. Mikään määrä merabheja ... Ja sanot nyt: "Kohtaat itsesi." No, miten vitun upea tulevaisuus. Kiitos. En tiedä, miten se muutetaan. Olen tehnyt sen samalla tavalla. En halua sen olevan tällaista. Erityisesti en halua, että haastat minut! En halua enää, että haastat minut!

ADAMUS: Itse asiassa haluat. Mutta se on toinen tarina.

KERRI: Ei, en halua. Hiki valuu selkääni pitkin nyt.

ADAMUS: Tiedän.

KERRI: Pyyhin otsaani.

ADAMUS: Okei, Kerri, syvään henkeä (Kerri huokaa syvään). Se on todella helppoa. Se on todella helppoa, mutta sinusta tuntuu haavoittuvalta pelkässä vastaanottamisessa ja sallimisessa. Olet tottunut tekemään työtä ja taistelemaan ja tappelemaan. Sinusta tuntuu haavoittuvalta, mutta sitten sinusta tuntuu todella hyvältä.

KERRI: No, kiitos.

ADAMUS: Ja sanot: "Missä ..."

KERRI: Olet kertonut minulle, mitä olen kuullut koko elämäni!

ADAMUS: ... "Missä olet ollut koko elämäni?"

KERRI: Kiitos.

ADAMUS: Okei.

KERRI: Olen aina kuullut sitä, hyvin harvojen ratkaisujen kera. Okei! Ei mikään ongelma! Onnistun tässä!

ADAMUS: Okei.

KERRI: Onnistun tässä.

ADAMUS: Kiitos, rakas. Hän rakastaa sitä, ja minua. Etkö rakastakin minua?

KERRI: (toisesta huoneesta) En enää! (Vähän naureskelua)

ADAMUS: Okei (Adamus naureskelee) Kuulostaa ihan vaimolta (yleisö sanoo "oiii!")

Sitten seuraava. Tad. Tad, Tad, Tad. Tad, puhuimme viime kuussa siitä, että sinulla on tavallaan – sinulla ja Kerrillä. Tule tänne eteen. Tule tänne eteen. Tule tänne eteen (vähän taputuksia ja naureskelua, kun Tad tulee eteen yllään nyrkkeilyasu). Siis, kutsuin ... (Linda yrittää antaa Tadille mikrofonin, jota on vaikea pitää nyrkkeilyhanskoilla)

TAD: Tämä on menoa nyt.

ADAMUS: Siis haastoin sinut viime kuussa.

TAD: En pysty nyrkkeilemään ja puhumaan tämän ...

ADAMUS: Tässä, anna minun olla herrasmies (ottaa mikrofonin Tadin puolesta).

TAD: Kiitos, kiitos.

ADAMUS: Haastoin sinut viime kuussa.

TAD: Niin teit.

ADAMUS: Ja sanoin: "Olet taistelija." Tavallaan kuin Kerri (kuiskaten). Olet taistelija, ja olet tottunut panemaan asioita tapahtumaan elämässäsi pukeutumalla, laittamalla yllesi nyrkkeilyasun. Joo. Ja se palveli sinua. Jokainen teistä joka kuuntelee tätä, ja jolla oli tuo halu – ja jokaisella teistä on ollut – taistelee sen puolesta. Ja taisteleminen voi olla näin ilmeistä. On muita tapoja taistella ja tapella asioiden puolesta. Se ei toimi enää. Se ei oikeasti toimi. Teillä on liian paljon valoa. Vaikka haluaisitte palata takaisin tähän, ette oikeasti voi. Ja sitten olette sekaisin siinä keskellä. Siis on aika päästää siitä irti. Ja minun täytyy kysyä sinulta, oletko valmis lopettamaan tuon taistelemisen ja tappelemisen?

TAD: Kyllä, minä olen.

ADAMUS: Sanotko vain niin katselijoiden vuoksi?

TAD: Olen lopettanut. Se on prosessi sydämessäni, tajunnassani, tietoisuudessani. En aja tuota ... On vaikea ajaa autoa tällaiset paskat käsissään (Adamus naureskelee). On nimittäin vaikea tehdä mitään.

ADAMUS: Joo.

TAD: En voi edes kaivaa nenääni. Tarkoitan, että se on, ei. Kyllä, olen lopettanut. Lopetan, ja olen lopettanut ja lopetan.

ADAMUS: Siis oletko todella oikeasti, tarkoitan tässä kaikkien shaumbrojen ja kaikkien ja erityisesti Garyn edessä – missä Gary on? Gary? Hän on piilossa vessassa (vähän naurua). Joo, Kerrin kanssa. Oletko todella valmis? Ja olemme näyttämöllä ja on kaikkea, mutta olen todella vakavissani.

TAD: Minäkin olen todella vakavissani.

ADAMUS: Mutta katson sinua ja sanon: "Miten hän koskaan tekee sen? Miten hän pääsee vastaanottamismoodiin, kun hän on niin tottunut taistelumoodiin?" Ja sinulla on tuo bisnes ja kynnät tietäsi sen läpi. Tunget lihaksilla ja päällä tietäsi sen läpi. Mitä aiot tehdä sille? Tiedät, etteivät nämä asiat tapahdu helposti.

TAD: Haluaako hän tietää vastauksen (yleisölle)?

ADAMUS: Nämä asiat eivät tapahdu helposti. Mennä mukaan bisnekseen ja yrittää saada tuotteesi hyllyille, ja sinun täytyy tehdä kovasti työtä sen eteen. Sinun täytyy taistella sen eteen, eikö?

TAD: Mm hmm.

ADAMUS: Siis kenties kaiken muun elämässäsi voit vastaanottaa, paitsi sen. Mutta siinä sinun täytyy jatkaa kovaa työntekoa.

TAD: Ei.

ADAMUS: Olet sijoittanut siihen paljon.

TAD: Niin olen.

ADAMUS: Joo.

TAD: Olen sijoittanut paljon.

ADAMUS: Siis päästät siitä vain irti?

TAD: Tavallaan, kyllä. Ei!

ADAMUS: Kyllä. Ei.

TAD: Kyllä, olen päästänyt siitä irti ...

ADAMUS: Näettekö, mitä tässä tapahtuu? (Vähän naureskelua) Kysy kolme kertaa. Ensimmäisellä kerralla se oli: "Kyllä." Toisella kerralla: "Öö, en ole varma." Kolmannella kerralla: "Kyllä, ei."

TAD: Minun vastaukseni.

ADAMUS: Okei. Haluan sinun vetävän ensin syvään henkeä (lisää naureskelua). Rakastan sitä, että minulla on mikrofoni. Okei. Oletko valmis ottamaan nuo hanskat pois? Ripustamaan ne naulaan?

TAD: Kyllä, minä ...

ADAMUS: Voi, lopeta! Ai, hyvä, hyvä. Luulin, että aioit oikeuttaa sen.

TAD: Ei.

ADAMUS: Kokeillaan uudestaan. Oletko valmis ripustamaan hanskat naulaan, ottamaan pois univormun, lopettamaan taistelemisen ja vain vastaanottamaan?

TAD: Kyllä.

ADAMUS: Hyvä. Kiitos. Gary, toisitko sen tänne eteen? Kyllä. Hän ei aio iskeä sinua sillä (Adamus naureskelee, kun Gary tuo näyttämölle naulakon). Tämä on aika laittaa symbolisesti hanskat naulaan, okei? Sinun täytyy ottaa ne itse pois (Tad yrittää saada jonkun vetämään ne).

TAD: Ai, minä otan.

ADAMUS: Kyllä.

TAD: Oi. No, se ... okei (hän saa hanskat pois) Okei. Hanskat ovat poissa.

ADAMUS: Hyvä (yleisö hurraa ja taputtaa). Okei. Joo, ripusta ne (naulakkoon). Ja viitta (Tad ottaa viitan pois ja joku huutaa "riisuudu alasti"). Nyrkkeilyshortsit (naurua).

TAD: Shortsit?

ADAMUS: (naureskellen) Okei. (Gary tuo Adamukselle muistikortin) Minua on pyydetty lukemaan tämä: "Hyvät naiset ja herrat, shaumbra-toverit, Tad Tandler, voimankäytön malliesimerkki, ripustaa hanskansa naulaan, vaihtaa positiivisen ajattelun ja voimankäytön sallimiseen ja vastaanottamiseen." (Yleisö taputtaa) Vien tämän Ylösnousseiden mestareiden klubille tänä iltana. Okei. Kiitos, rakas.

TAD: Kiitos.

ADAMUS: Kiitos. Okei. Linda, ota mikrofoni.

Se on vain pieni tapa havainnollistaa. Tämä on suurin, perustavanalaatuinen muutos. Se on ALT, ensisijainen ALT – mennä taistelusta, nyrkkeilystä, voimalla menemisestä asioiden läpi ja alkaa vain vastaanottaa. Ja tosiaan se tuntuu haavoittuvalta, ja sitten mielenne kysyy: "Mitä teen? Teenkö itsestäni vain täysin avoimen ja käytettävissä olevan, ilman mitään puolustusjärjestelmiä?" Kyllä.

On aika, että muutamme toimintamallia – alkaen shaumbroista tällä planeetalla – ja mennään myös pois kärsimyksestä. Silloin kun taistelette, myös kärsitte, ja tämä pätee kaikkeen. Ei vain siihen tapaan, jolla olette muiden ihmisten kanssa elämässänne tai miten saatte asioita, vaan koko tätä taistelua ja nyrkkeilyä on myös kehonne kanssa. Sitä on ajatustenne kanssa. Siitä syystä teette tätä.

Sparraatte omassa mielessänne. Sanotte: "Minun täytyy ajatella positiivisesti." Mutta sitten teillä on negatiivisia ajatuksia, ja ne törmäävät yhteen. Laittakaa hanskat naulaan, ja päästäkää siitä irti. Mennään todelliseen vastaanottamiseen. Se on luonnollinen tapa.

Vedetään kunnolla syvään henkeä.

Sitä on ilmassa

Haluan tehdä erityispyynnön sinne takapöydälle. Haluaisin soittaa tuon avausmusiikkivideon uudestaan. Tiedän, että Cauldre väittelee tästä kanssani: "Ei ole lupa tehdä sitä", mutta teillä on minun siunaukseni. Jos joku kysyy, kertokaa hänelle vain, että St. Germain sanoi sen olevan ok. Antakaa vain hetki tässä, ja laitamme sen päälle.

Haluan teidän tuntevan sitä. Jotain on ilmassa, ja se on ehdottomasti totta. Ja joidenkin teistä, edes pienen prosenttiosuuden teistä, on aika murtautua läpi. Loput teistä voivat sitten tehdä sen. Murtautuen läpi vanhasta toimintamallista, vanhasta tavasta tarvita ponnistella kaiken eteen ja selvittää ja suunnitella ja tehdä kovasti työtä ja kärsiä. Sen on aika loppua.

Tämä täydellisen tietoisuusmuutoksen hetki on se, mitä olette odottaneet koko elämänne. Laitetaan se uudestaan soimaan, ja himmennetään valoja.

(Musiikkivideo soi jälleen, Phil Collinsin In the Air Tonight (= ilmassa tänä iltana))

Voin tuntea sen tulevan ilmassa tänä iltana, voi luoja

No, olen odottanut tätä hetkeä koko elämäni, voi luoja

Voitko tuntea sen tulevan ilmassa tänä iltana, voi luoja, voi luoja

No, jos kertoisit minulle hukkuvasi

En ojentaisi kättä

Olen nähnyt kasvosi aiemmin ystäväni

Mutta en tiedä, tiedätkö, kuka olen

No, olin siellä ja näin, mitä teit

Näin sen omin silmin

Siis voit pyyhkiä tuon virneen, tiedän missä olet ollut

Se kaikki on ollut valheita

Ja voin tuntea sen tulevan ilmassa tänä iltana, voi luoja

No, olen odottanut tätä hetkeä koko elämäni, voi luoja

Voin tuntea sen tulevan ilmassa tänä iltana, voi luoja

No, olen odottanut tätä hetkeä koko elämäni, voi luoja, voi luoja

No, muistan

Muistan olla huolehtimatta

Miten voisin koskaan unohtaa?

On ensimmäinen kerta ja viimeinen kerta, kun koskaan tapasimme

Mutta tiedän sen syyn, miksi jatkat tätä hiljaisuutta

Ei, et huijaa minua

Koska loukkaus ei näy, mutta tuska kasvaa edelleen

Se ei ole vierasta sinulle ja minulle

Voin tuntea sen tulevan ilmassa tänä iltana, voi luoja

Olen odottanut tätä hetkeä koko elämäni, voi luoja

Voin tuntea sen tulevan ilmassa tänä iltana, voi luoja

Olen odottanut tätä hetkeä koko elämäni, voi luoja, voi luoja

Voin tuntea sen tulevan ilmassa tänä iltana, voi luoja

Olen odottanut tätä hetkeä koko elämäni, voi luoja

Voin tuntea sen tulevan ilmassa

Voin tuntea sen tulevan ilmassa

Olen odottanut tätä hetkeä koko elämäni

Olen odottanut tätä hetkeä koko elämäni

Elämäni

Siis olette odottaneet tätä hetkeä kaikki elämänne. Tätä hetkeä jolloin nousette kaiken kovan kärsimyksen yli, ja asioiden tekemisen taistelemalla. Niitä ei tarvita enää.

On aika vastaanottaa, ja se on Itsenne vastaanottamista. Se on "minä olen" -olemuksen, oman valonne, vastaanottamista omaan olemukseenne. Teidän ei tarvitse miettiä tätä loppuun saakka. Teidän ei kannata – tarkoitan, ettei teidän kannata mennä mieleen – ja vedätte syvään henkeä, ja oivallatte, että tämä on tuo hetki. Sitä on ilmassa.

Olette odottaneet sitä, ja nyt se on täällä. Teidän täytyy vain sallia ja vastaanottaa se.

Siitä tulee täysin uusi tapa elää. Siitä tulee täysin erilainen ruumiillistuneen tietoisuuden tapa tällä planeetalla. Sen eteen olette tehneet niin kovasti työtä, mutta lopetetaan nyt tuo työ ja vain sallitaan.

Tämän myötä, laitamme musiikkia ja menemme vastaanottamiseen.

Vedetään syvään henkeä yhdessä.

Vastaanottamisen merabh

(Musiikki alkaa)

Muuten, tuo musiikkivideo ei ollut mikään suloinen ja hiljainen pikku juttu. Siinä oli intohimoa. Puhuimme aiemmin siitä, että kanavoidaan nyt tuo viha, halu lyödä läpi, halu saada se nyt, kärsimättömyys, turhautuminen – kanavoidaan se vastaanottamiseen.

Ja se on itse asiassa hyvä asia, että tulette siihen kohtaan, että olette saaneet tarpeeksenne. Ei ole enää sietokykyä, "jonkin on muututtava". Käytetään tämä tilaisuus nyt sen muuttamiseen (kännykkä soi).

Ja kenellä tahansa onkin tuo kännykkä, ole hyvä ja lähde. Ei vain tästä huoneesta, vaan koko rakennuksesta. Ole hyvä. Välittömästi, Bonnie. Hei hei. Ette häiritse merabhiani kännyköillänne. Lähde. (Adamuksen ääni on hyvin päättäväinen)

Tämä on vakava asia. Tätä olette odottaneet. En anna jonkun kännykän häiritä sitä. On tarpeeksi häiriöitä. On tarpeeksi asioita, jotka yrittävät ottaa teidät Itseltänne. En suvaitse sitä.

Olemme tulleet tähän eeppiseen kohtaan. Jotkut teistä (huokaisten) murtautuvat läpi, sallivat ja vastaanottavat.

Jotkut teistä kamppailevat edelleen sen kanssa. Mutta tiedän, että se tapahtuu. Tietäkää, että teemme tämän yhdessä olentoryhmänä, joka on tuntenut toisensa pitkän, pitkän aikaa.

Käännämme tämän planeetan vanhan energia- ja valotavan vastaanottamiseksi.

Ette tee työtä vastaanottamiseen. Ette analysoi sitä. Vain sallitte sen.

(Tauko)

Se on siinä. Jos huomaat kamppailevasti tai stressaavasi sen kanssa tai ihmetteleväsi, ettei se toimi, vedä vain syvään henkeä ja vastaanota.

Vastaanota mitä? Se olet Sinä. Se on sinun energiaasi. Se on juuri se asia, jota olet aina todella halunnut – yhdistyä jälleen sieluusi.

Nyt salli itsesi vain vastaanottaa.

(Pidempi tauko)

Se on kuin, jos olisit muusikko. Halusit luoda suuren teoksen, suuren sävellyksen. Mutta vanhassa tavassa olisit mennyt ulos etsimään esiintyjät, muusikot jotka olisivat soittaneet jouset ja torvet ja lyömäsoittimet – kaikki nuo eri ihmiset, joita tarvitaan orkesterissa. Ja olisi käyttänyt paljon aikaa yrittäen löytää oikeat ihmiset ja harjoitellen, yrittäen löytää salin, jossa voisitte tehdä tämän kaiken, kamppaillen kaikkien niiden ongelmien kanssa, kun jonkun viulu ei toimi oikein ja joku sairastuu ja ...

Se on vanha tapa tehdä asioita. Nyt ole kapellimestari.

Nyt vain vastaanotat orkesterin.

Se tuntuu tavallaan kummalliselta, koska olet niin tottunut tekemään sen toisella tavalla, tekemään kovasti työtä sen eteen.

Nyt vain vastaanotat, ja yhtäkkiä ilman tarvetta suunnitella tai mitään muuta, ilman tarvetta tehdä sitä, heitä alkaa vain ilmaantua.

Heitä alkaa ilmaantua hienoviritettyjen instrumenttien kanssa. Heitä alkaa ilmaantua rumpuineen, kosketinsoittimineen, torvineen.

Heitä alkaa vain ilmaantua, eikä tarvita edes yhtään harjoittelua. He löytävät omat paikkansa. Löydät itsesi tuosta kapellimestarin ja luojan roolista.

Ja sitten musiikki alkaa. Vaivattomasti, kauniisti.

Mietit, onko mahdollista ohittaa kaikki tuo kova työ, kaikki tuo suunnittelu ja organisointi, kaikkien pienten yksityiskohtien hoitaminen. Onko se oikeasti mahdollista? Pidetäänkö sinua silloin edes arvokkaana säveltäjänä ja kapellimestarina, jos et käy kaikkea sitä läpi?

Sitten kun alat kuulla tuon musiikin soivan, oivallat, että tämä on tapa tehdä se. Antaa sen tulla sinulle. Sinun ei tarvitse tehdä siihen työtä.

Se mitä oikeasti tapahtuu, on, että olet harmoniassa oman sielusi kanssa. Kaikki vain tulee sinulle. Se on vain siinä.

Ja oivallat, miten vaivalloinen tuo vanha tapa oli. Miten paljon kärsimystä, miten paljon aikaa ja ponnistelua. Ja edes silloin se ei kuulostanut kovin hyvältä menneisyydessä, sen tekeminen tuolla vanhalla tavalla. Mutta nyt vastaanottamisessa se tulee sinulle.

Musiikki on suloisempaa, kuin olisit koskaan voinut kuvitella. Koko luomisessa on suurta helppoutta.

Miksi? Koska yhteistyö tapahtuu sinun, valosi ja sielusi välillä.

Jokainen soittaja, jokainen muusikko joka orkesterissa on, on itse asiassa sinä. Se olet sinä. Ei mikään ihme, että se on niin hemmetin täydellistä.

(Tauko)

Kaikki on harmoniassa toistensa kanssa. Kaikki luovat yhdessä. Tämä on vastaanottamista. Tämä on virrassa olemista.

(Tauko)

Teemme ison muutoksen tässä, mutta se on ollut pitkään tulossa. Se on iso muutos, ja niin upeaa kuin se onkin, siinä on edelleen haasteita, koska olette tottuneet tekemään sen vanhalla tavalla. Palaatte takaisin.

Tad, menet takaisin ja yrität napata taas hanskasi, ja pysäytän sinut. Kerri, yrität tanssia ympärilläni, tarttumatta todelliseen kysymykseen. Mutta kiinnitän/pakotan sinut, kunnes alat vastaanottaa, kunnes alat elää täällä ruumiillistuneena mestarina ilossa ja helppoudessa.

Se vaatii päästämään irti vanhoista tavoista, joilla olette tehneet asioita.

Kuten sanoin, vastaanottamisessa osallistutte aktiivisesti omaan luomukseenne/luomiseenne. Mutta teidän ei tarvitse enää tehdä kaikkea tuota suunnittelua ja positiivista ajattelua ja toivomista ja sitten pettyä siihen, ettei se toimi.

Se on vain siinä sinua varten. Ja joskus et edes pyydä sitä. Joskus et edes tiedä, mitä siinä on, mutta sitten alat oivaltaa tuon kauneuden ja täydellisyyden.

Sinun ei tarvitse soittaa sielullesi ja kertoa sille, mitä tarvitset. Se tietää jo paremmin kuin sinä. Siis nyt on todella aika vain vastaanottaa se.

Älä kerro sielullesi, mikä aikataulusi on, ja kaikkia pieniä yksityiskohtia. Silloin olet taas takaisin vanhassa tavassa tehdä asioita, vanhassa tavassa tehdä kovasti töitä, ponnistella, kontrolloida. Lopeta se, ja vain vastaanota.

(Tauko)

Sillä mitä teet tässä, on tietysti vaikutuksia elämääsi, mutta huomaat myös, että se ulottuu kauas uniisi.

Olen todella utelias tästä A Thousand Dreams -työstä (= tuhat unta), jota Olivia tekee – miten se heijastuu uniin. Nimittäin osa unistanne – he tekevät kovasti työtä. Voi! He vain edustavat teitä ei-fyysisissä ulottuvuuksissa, tehden kovasti työtä, kamppaillen, taistellen, juosten, jahdaten.

Mitä tapahtuu, kun sinä lopetat kaiken sen ja vain vastaanotat?

Mitä tapahtuu unissasi? Mitä tapahtuu entisissä elämissäsi? Mitä jos heistä tulee myös osa koko tätä vastaanottamisprosessia? Vinkki: heidän täytyy.

Mitä tapahtuu, kun he lakkaavat taistelemasta ja kärsimästä?

Vedä syvään henkeä ja vastaanota Itsesi nyt. Se on niin yksinkertaista.

Cauldre kysyi minulta taannoin: "Siis mikä ero on sellaisella, joka istuu vain sohvalla ja pelaa videopelejä koko päivän? Eikö hän vain vastaanota?" Verrattuna teidän todelliseen vastaanottamiseenne. Siinä on iso ero.

Hän ei itse asiassa ole oikeasti tässä todellisuudessa. Hän on eräänlaisessa paossa. Hän haaskaa oikeasti vain aikaa. Ja myös noissa videopeleissä, joita hän pelaa koko päivän, mitä hän tekee? Taistelee, tappelee tai testaa itseään äärirajoille.

Vastaanottaminen ei merkitse, että istutte vain pelaamassa videopelejä koko päivän. Se merkitsee, että osallistutte nyt siihen, mitä tulee teille.

Kun kaikki nuo orkesterin jäsenet ilmaantuvat, kaikki ihmiset orkesterissa ilmaantuvat, teidän täytyy tehdä jotain. Haluatte tehdä jotain heidän kanssaan – luoda musiikkia, tanssia, mitä se sattuukin olemaan.

Kyllä, kyse on edelleen aktiivisesta osallistumisesta omaan luomukseenne, mutta nyt teidän ei tarvitse kamppailla sen kanssa tai puskea sitä, näännyttää itseänne. Nyt vain tanssitte ja liu'utte sen kanssa.

Se on tuo ero. Se ei merkitse pelkkää istumista laiskimuksena koko päivän. Se merkitsee, että luotte sen kanssa, mitä teille nyt tulee. Koette sen kanssa, ja ilmaisette sen kanssa.

Tämä on todella kaikkein suurin tietoisuusmuutos.

On yksi asia tuoda tuota valoa muista ulottuvuuksista, mutta nyt toinen asia käyttää sitä tällaiseen muutokseen. Se on ... (Adamus naureskelee) Cauldre haastaa minut aina, kun teen rohkeita toteamuksia, mutta se ei ole välttämättä rohkea toteamus. Se on ehdoton totuus, että käytte juuri nyt läpi tätä uskomatonta muutosta, ja lopulta se vaikuttaa moniin muihin.

Siis vetäkää kunnolla syvään henkeä ja vastaanottakaa Itsenne.

(Pidempi tauko)

Tämä on se hetki, jota olet odottanut, juuri nyt.

(Pidempi tauko)

Tämä on se hetki, jolloin sielusi, valokehosi tai ydinolemuksesi, voi tulla sisään.

Ei ole enää vastarintaa tai ajattelua, että sinun täytyy taistella sen vuoksi tai ansaita se. Se on vain siinä.

(Tauko)

Ole kiltti ja merkkaa tämä hetki, aika jolloin tiesit olevasi valmis.

(Tauko)

Vedetään syvään henkeä, ja vain vastaanota Itsesi hyvyyttä ja armoa.

(Tauko)

Luulen teidän kaikkien tienneen, että jokin oli pielessä, jotain oli tulossa, jotain tapahtuisi. Ihmettelitte, mitä se oli, mikä aiheuttaisi tuon muutoksen. Tästä siinä kaikessa on kyse.

Vedetään syvään henkeä yhdessä. Hyvä, syvään henkeä.

Eikö ole tavallaan hassua, että olette tässä nyt ja vastaanotatte, ja voin tuntea hyvin monien teistä haluavan tehdä sillä jotain. Haluatte johtaa sitä tai kertoa sille, mitä tehdään. Se on kuin – ääääähh!

Okei. Hyvä, syvään henkeä. Antakaa sen vain olla. Hyvä.

Tämä myötä, kiitos vielä kerran syntymäpäiväntervehdyksistä. Raivaan kohta tieni Ylösnousseiden mestareiden klubille tämän pienen muistilapun kanssa Tadilta siitä, että hän laittoi hanskansa naulaan.

Siis tämän myötä, muistakaa, että kaikki on hyvin koko luomakunnassa. Kiitos (yleisö taputtaa).