CRIMSON CIRCLEN MATERIAALEJA

ALT-sarja

SHOUD 10 – ADAMUS ST. GERMAIN, Geoffrey Hoppen kanavoimana

Esitetty Crimson Circlelle

1.7.2023
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
www.crimsoncircle.com

Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.

Tervetuloa kaikki. Tervetuloa ALT-sarjan shoudiin numero 10. Tervetuloa.

En normaalisti ole tämän planeetan nykymusiikin kovin suuri ihailija. Taustani on enemmän klassinen. Olen kirjoittanut melko monia sävellyksiä ja pystyin soittamaan todella eksperttitasolla viittä tai kuutta eri instrumenttia (muutama naurahdus).

LINDA: Ainakin.

ADAMUS: Se oli eksperttitasolla – monia, monia melkein eksperttitasolla.

LINDA: Tietysti.

ADAMUS: Kun aloin työskennellä shaumbrojen kanssa, ja kuulin musiikkia tulevan ja kuuntelin sitä, en pitänyt siitä kovasti. Tein sen hyvin selväksi Cauldrelle. Mutta hän loppujen lopuksi valitsee sen, muun Crimson Circlen henkilökunnan kanssa. Sanoin vain: "Miten olisi klassinen musiikki, hmm?" Eikö se olisi mukavaa? Aloittaa kivalla klassisella musiikilla." Muutama vanha ihminen täällä sanoo "kyllä" (vähän naureskelua). Mutta alan itse asiassa arvostaa sitä enemmän, tuota laulua joka soitettiin juuri. Se oli nimeltään Diamonds (= timantit) – säteile kirkkaasti kuin timantti.

No, kun kuulin sen muutama päivä sitten, heidän valmistellessaan musiikkia suurta sisääntuloani varten, ajattelin: "No, pidän siitä." Ja istuin Ylösnousseiden mestareiden klubilla, isossa tuolissani takan äärellä, ja huomasin taputtavani jalkaa tuon musiikin tahtiin (muutama naurahdus). Olin hämmästynyt. Kyllä, meillä on jalat – ylösnousseina mestareina olemme olleet ihmisiä. Ja kuuntelin vähän sanoja, "säteile kirkkaasti kuin timantti". Sitä te teette! Ja kun kuuntelin enemmän ja enemmän - se on melko meluisaa siinä kohtaa, ja luulen, että olisin tehnyt orkestroinnin vähän eri tavalla – siinä oli suurta intohimoa. Cauldren silmien kautta katselin videota, jonka näitte tämän alussa, ja tuo laulaja oli hyvin intohimoinen. Unohdin hänen nimensä – Rihanna, kyllä (joku yleisössä kertoo) – mutta se oli hyvin intohimoista.

Olen kuunnellut enemmän ja enemmän ihmismusiikkia sillä silmällä ja korvalla. Nyt ei ole kyse vain hienostuneesta klassisesta sävellyksestä, vaan on kyse ihmisistä, jotka ilmaisevat omaa matkaansa. On edelleen asioita, joita en tajua. Hip hop. Miksi kukaan kutsuisi musiikkia niin? Minut olisi heitetty ulos Euroopasta, jos olisin tehnyt sen (vähän naureskelua). Hip hop. Kantrimusiikki. No, osasta siitä tavallaan pidän, mutta siinä on vähän liikaa asuntovaunuja ja liian monia tornadoja minulle (lisää naureskelua). Niinpä siirryn siitä eteenpäin. Mutta osaa siitä olen todella oppimassa arvostamaan.

Itse asiassa meillä oli muutama päivä sitten kokoontuminen Ylösnousseiden mestareiden klubilla. Kutsuin kokoon kumppanini, jotka osallistuvat Light of the Merlin -tapahtumaan (= Merlinin valo). Kutsuin Merlinin. Kutsuin tietysti Kuthumin. Kutsuin St. Germainin, joka on oikeasti minä, joten se oli tarpeetonta. Mutta se toimi. Kutsuin rakkaan Kuthumin, ja sitten Gaian. Gaia on täällä tänään. Kutsuin hänet tuohon kokoukseen, ja sitten hän palasi myöhemmin ja sanoi: "No, kerro minulle vähän lisää näistä shaumbroista." Ja sanoin: "No, sanon sinulle, että tule tämän päivän kokoontumiseen. Ota tuoli tai kanto tai mikä tahansa (vähän naureskelua) – istu puissa – tai ota kukka, en minä tiedä. Tule tunnustelemaan shaumbroja."

Kerroin hänelle vähän teistä. Sanoin: "Tämä on todella kapinallinen ryhmä. Tämä ei ole tyypillinen Gaia-ryhmäsi – tiedät, mitä tarkoitan (vähän ilmeillen). Emme mene keräämään pähkinöitä ja haistelemaan ruusuja. Tämä ryhmä pitää juomisesta." Ja sanoin: "Mutta se on tavallaan Gaiamaista, koska no, viini tulee rypäleistä. Se on valvonnassasi viinitarhoilla. Siis kyllä, se on tavallaan Gaiamaista. Mutta he eivät ole tyypillinen ryhmäsi."

Siis hän on täällä tänään. Vetäkää syvään henkeä. Tuntekaa ja toivottakaa Gaian energiat tervetulleeksi tähän kokoontumiseen. Toivottavasti hän haluaa tämän päivän lopussakin vielä osallistua Merlin-konferenssiin (Linda nauraa), mutta ei koskaan tiedä.

Rupesimme puhumaan musiikista, ja Gaia oli ensimmäisenä sanomassa: "Voi, ihmismusiikki on maadoittunutta. Se on hyvin todellista. Ihmiset laulavat nyt sydämestään." Se ei ole soittamista vain korville, kuten meillä oli tapana tehdä sävellyksissämme satoja vuosia sitten. Meillä oli tapana esittää korvia varten, värähtelytyyppistä vaikutusta varten, kai sitä voisi kutsua niin. "Mutta ihmiset soittavat nyt sydämistään, ja he ovat hyvin sielukkaita musiikissaan", Gaia sanoi. Niinpä olen kuunnellut eri korvalla, ja pehmentänyt vähän ylimielisyyttäni.

LINDA: Niinkö?

ADAMUS: Sanoin vähän (yleisö naureskelee). En sanonut lopettaneeni sitä. Pehmensin sitä, ja alan todella nauttia jostain musiikista. Siis, olen utelias näkemään, mitä keksimme kaikki tämän vuoden Merlin-konferenssiin.

LINDA: Voi pojat.

ADAMUS: Joo. Mutta tuon laulun kuunteleminen toi mieleeni teidät, sen sanat: "Säteile kirkkaasti kuin timantti." Sitä te teette – säteilette kirkkaasti – ja puhumme tänään valosta, valon vaikutuksesta. Se on tavallaan jatkuvaa keskusteluamme metafysiikasta, mutta haluan teidän tuntevan hetken, että tuo laulu on teistä. Ei rakkauslaulu jostain muusta, vaan laulu teistä, säteillen kirkkaasti kuin timantti, säteillen kirkkaasti. Muuten, pidän timanteista, kristalleista.

(Tauko)

Ja kun kuuntelin sitä ja tunsin laulajan intohimon, oivalsin, että tästä syystä tulitte tänne – säteilemään kirkkaasti kuin timantit, kuin kristallit, säteilemään valoanne. Juuri sen vuoksi olette täällä, ja sen vuoksi olin samaa mieltä Cauldren kanssa tämän laulun esittämisestä. Ei minun normini, mutta tunsin sen olevan hyvin sopiva tälle ryhmälle. Säteile kirkkaasti kuin timantti.

Tämä säteileminen kirkkaasti kuin timantti, no, sitä tulitte tekemään tänne, ja siinä olette itse asiassa melko hyviä. Mutta on edelleen päällysteitä. Antamatta sen säteillä täysin, pidätellen sitä. Tietäen, että voitte säteillä sitä, mutta ollen edelleen vähän haparoiva, varovainen sen säteilemisessä. Mitä jos poltatte planeetan sulakkeet kaikella valollanne? Mitä jos muut huomaavat teidät? Mm, se on vaikea paikka, eikö niin? Yhtäkkiä he näkevät teidät. Yhtäkkiä paljastutte sellaisena, keitä oikeasti olette, enkeliolentoina jota kulkevat tällä planeetalla, olentoina jotka ovat – monet teistä – tehneet paljon ulottuvuustyötä, olentoina jotka ovat tulleet tänne takaisin tänä erityisenä aikana. Mitä jos he näkevät teidät? Mitä jos he pakahduttavat teidät? Mitä jos eivät jätä teitä rauhaan? Mitä jos he tekevät Jeesus-jutun teille? (Vähän naureskelua, joku sanoo "Jessus!") Jessus, kyllä.

Siis on vielä tavallaan tuota pidättelyä, ja se on hyvin ymmärrettävää. Mutta haluan haastaa teidät tässä kuussa, kuten haastoin teidät eri asialla viime kuussa. Mitä jos annatte valonne säteillä nyt, avoimesti? Mitä jos annatte sen lähteä vain ulos, säteillä?

Näkevätkö he oikeasti sen, teidät? Jotkut heistä näkevät, kyllä. Monet heistä eivät näe. Toisin sanoen, he kaikki eivät yhtäkkiä lankea jalkojenne juureen. He kaikki eivät halua pikaparantumisia. On paha juttu joutua siihen. He kaikki eivät halua väittää, että valo on oikeasti demoni, paholainen.

Huomaatte, että säteillen valonne on hyvin paljon helpompaa kuin se, mitä olette käyneet läpi kehonne kanssa viime aikoina. Hyvin paljon siitä, mitä on tapahtunut Taivaan ristin jälkeen, vaikuttaa kehoonne. Se on muilla tasoilla, mutta huomaatte todella nyt – erityisesti jos tavallaan pidättelette – että se sattuu kehoon, eikö vain? Kyllä. Se ja muutama muu oire, mitä teillä saattaa olla.

Monille teistä on ahdistusta tasolla, jota teillä ei ole ollut vähään aikaan. Monilla teistä ei ole koskaan oikeastaan ollut sitä, ja yhtäkkiä tunnette ahdistusta. Osittain se tulee pidättelemisestä. Osittain se tulee tietämisestä, että asiat saavat todella vauhtia ja muutoksia tapahtuu. Taaskin, puhumme siitä tänään. Mutta ahdistus – ette melkein saa hengitystä tasoittumaan. Melkein kuin tietäisitte, että jotain tapahtuu, mutta pelkäätte, mitä voisi tapahtua.

Kerron teille nyt – ja tiedän, että näin on helppo sanoa – ettei ole mitään pelättävää. Ei mitään. Ei mitään. Tiedän, että jotkut teistä pelkäävät: "Minä kuolen", tai "Planeetta räjähtää", tai "Minun täytyy säilyttää rajoitukseni, ettei minusta tule kummallinen." Teidän ei tarvitse olla huolissanne siitä. Juuri nyt, enemmän kuin koskaan, kyse on teistä ja sielustanne. Kyse on teistä ja viisaudestanne.

Viisaus ei anna tapahtua teille mitään, mikä on haitallista. Se ei anna teidän myöskään tehdä mitään pahaa, ellette halua. Pohjimmiltaan nyt on hyvin paljon kyse uudesta suhteesta ihmisen ja sielun välillä. Kyse on teidän, ihmisen, luottamuksen tasosta; luottamuksen tasosta pohjimmiltaan Itseenne – mutta ei pieneen ihmisitseenne, vaan sieluitseenne - ja sen päästämisestä sisään.

Siis kyllä, olette kuin timantteja, jotka säteilevät, ja on todella aika päästää se nyt ulos. Se tekee asiat helpommaksi teille, fyysisesti, erityisesti nyt.

Valo vaikuttaa biologiaan

Juuri nyt se mitä tapahtuu ja syy, miksi tunnette fyysisiä reaktioita Taivaan rististä, on, että valokehonne on aivan siinä. Tarkoitan, että se on aivan siinä. Se toimii nyt harmoniassa biologianne kanssa. Biologianne tietää, että sen aika on tullut. Sillä vanha biologia on todella tulossa loppuun tällä planeetalla.

Ihmisbiologia on ollut maisemissa pitkään, eikä se häviä huomenna. Mutta se muuttuu nopeasti monilla, monilla, monilla, monilla eri tasoilla. Jotkut menevät lisäysten, implanttien ja lopulta koko keinotekoisen kehon tietä – mutta sen tavallaan myös todellinen. Siinä ei ole melkein lainkaan biologiaa. Ja kyllä, tietoisuus voi täyttää robottiolennon. No helvetti, te teitte sen hiileen. Miksi sitä ei voisi tehdä robotiikkaan? Se on ehdottomasti tehtävissä. En sano, että sitä tietä pitää mennä, mutta se on tie, jota asiat menevät tällä planeetalla.

Vanha biologia, erityisesti biologia jota ette oikeasti ymmärtäneet menee pois – se oli hyvin, hyvin monimutkainen. Teillä ei ole kyse lisäyksistä, robotiikasta, implanteista tai mistään sellaisesta. Kyse on valokehosta. Valokeho on aivan siinä. Sen vuoksi tunnette niin monia asioita kehossanne. Sen vuoksi käytte läpi reaktioita. On kyse sitten pahan keuhkokuumeen saamisesta, ja joillakin teistä on ollut valitettava tilanne verenmyrkytyksen kanssa ja muutamia muita asioita, se johtuu siitä, että vanha ihmiskeho huuhtoo pois nyt ja käy läpi valtavia muutoksia, tuoden sisään valokehon. Ja se tapahtuu syvillä tasoilla, mutta alatte tuntea sen myös pintatasoilla. Sitä kaikkea tapahtuu nyt.

Se on upea asia. Teidän pitäisi hymyillä. Kaikki jotka istuvat täällä yleisössä, sanovat: "Voi eii! Haluan palata vanhoihin hyviin aikoihin!" (Joku huutaa "joo!") (Adamus naureskelee) Ei. Te pyysitte tätä, sori. Tämä juna on lähtenyt jo asemalta.

Mutta ottakaa hetki. Ottakaa hetki vain tuntea tuota valokehoa. Se ei ole tuolla jossain, se on aivan tässä. Se opettelee, miten liitytään, luodaan suhde biologiaanne. Biologianne ei aluksi erityisesti välitä siitä. Biologianne on tavallaan suljettu järjestelmä, se ei pidä vieraista asioista, paitsi seksistä (muutama naurahdus). Se on todella suljettu järjestelmä. Se ei pidä mistään valokehon tulemissa, ja se hyökkää, kun se tapahtuu. Ja tässä olette nyt, ja integroidutte tai luotte suhdetta valokehoon. Se on hyvin yksinkertainen. Se ei ole monimutkainen asia. Se on oma ykseytensä. Se ei tarvitse isoa verkostoa.

Tuntekaa hetki fyysistä kehoanne. Se on valtava verkosto. Tarkoitan valtava, ja sen aika on tullut. Sen aika on todella tullut. Ja kuulen kysymyksiä nyt, joten teemme kokonaisen uuden session siitä melko pian, heti kun teillä on tilaa aikataulussanne, rakas Linda ja Cauldre.

LINDA: Joo, joo! Kiitos. Totta kai, välittömästi!

ADAMUS: Mitä koko tässä siirtymässä tapahtuu biologialle? Mitä sille tapahtuu? No, annan teille vinkin – se kuolee. Kyllä, se kuolee (Adamus naureskelee). Siellä nauretaan! Kyllä, biologia kuolee, mutta voitte olla edelleen läsnä. Sanotaan, että jos tulisitte takaisin toiseen elämään – en usko, että moni teistä tulee, mutta jos tulisitte – saattaisitte aloittaa biologisena olentoa, biologisena kehona, mutta sitten se muuttuu täysin valokehoksi. Ja teillä on paljon fyysisyyden piirteitä, mutta se ei oikeasti ole fyysinen. Tai toisella tavalla ilmaistuna, lähdettyänne planeetalta, jätettyänne tämän fyysisen biologiakehon taakse, teillä on se eteenpäin mentäessä. Olette valokeho, ette verkosto enää. Se on ykseys. Mutta voitte tuoda esiin minkä tahansa fyysisen piirteen, jonka haluatte, silloin kun haluatte, jos haluatte. Siis on kaikki tämä valtava muutos.

Kun meillä oli taannoin keskustelumme, se oli tavallaan valmistautumistapaaminen Light of the Merlin -tapahtumaan, ja puhuttiin siitä, kuka puhuu mistä, ja tavallaan ohjattiin heitä, mitä asioita sanotaan, erityisesti minusta (muutama naurahdus). Puhuimme nopeista muutoksista, joita tapahtuu planeetalla, ja Gaia sanoi: "Luuletko, että ryhmäsi, tämä shaumbra-ryhmä, ymmärtää, miten nopeasti asiat muuttuvat?"

Sanoin: "Ei. En itse asiassa usko. Jossain määrin kyllä, puhumme siitä. Mutta, Gaia, ongelmana on, että he haluavat sen tapahtuvan nopeammin." (Lisää naureskelua) "Voi hyvä luoja", hän sanoi. "Kaikki menee niin nopeasti tällä hetkellä, että minä en pysy perässä – kaikki muutokset planeetalla, lajit jotka kuolevat sukupuuttoon ja uudet lajit, joita tulee. Ei huono asia lainkaan. Se on planeetan evoluutiota." Ja Gaia sanoi periaatteessa: "No, mitä heidän pitäisi tehdä?"

Ja sanoin: "No, se on paradoksi, koska yhtenä hetkenä shaumbrat sanovat: "Haluan sen menevän nopeammin. Se menee hitaasti", ja sitten seuraavana hetkenä, kun nopeutamme vähän, he itkevät ja he makaavat maassa. He sanovat tavallaan: "Voi ei! Mitä minulle tapahtuu?!"

Siis Gaialla on mielenkiintoisia asioita sanottavana lähtemisestä. Ei viimeisiä lopetussanojaan, vaan miksi hän lähtee, miten hän lähtee ja miten ihmiset ottavat sen. Odotan innolla sitä. Mutta takaisin asiaan.

Vetäkää syvään henkeä. Säteilette todella kuin timantit tällä hetkellä. Mutta päästäkää se todella ulos. Teistä tuntuu paljon paremmalta, kun hengitätte ja päästätte sen ulos. Antakaa sen avautua.

Näkyvät valovaikutukset/ilmiöt

Taivaasta puheen ollen, aion tehdä ennustuksen. Minun ei pitäisi koskaan tehdä ennustuksia tälle ryhmälle, mutta teen yhden. Tämä perustuu lähitulevaisuuteen, sanoisin kenties aikajaksolle varhaissyksystä loppusyksyyn ja kenties vähän sen jälkeen, eikä tämä perustu siihen, että tiedetään täsmälleen, mitä tapahtuu. Kukaan ei tiedä. Kukaan ei tiedä. Kukaan tulkitsija tai selvänäkijä, kukaan enkeliolento, ei tiedä tarkkaan, mitä tapahtuu, koska se on vain mahdollisuuksia. Jotkut ovat ilmeisempiä kuin toiset, ja näin teen tämän ennustuksen ilmeisten faktojen perusteella.

Pari asiaa. Planeetalla on nyt paljon enemmän valoa, kuin oli kolme kuukautta sitten. Se on melko ilmeinen fakta. Planeetalla on paljon enemmän valoa, paljon enemmän tietoisuutta. Valtava määrä muutosta tapahtuu tällä hetkellä, erityisesti mitä tulee planeettaan, Gaiaan, luontoon. Se muuttuu hyvin, hyvin, hyvin nopeasti nyt, ja se ei ole huono asia. Ihmiset jäävät kiinni syyttelypeliin ja kaikkeen muuhun. Kyllä, on joitain asioita, jotka täytyy korjata, mutta periaatteessa ihmiset tekevät töitä sen eteen.

Gaia muuttuu tällä hetkellä. Se miten valoa tulee tälle planeetalla, on muuttunut Taivaan rististä saakka. Se miten valoa tulee sisään, on erilaista. Ja on muita tekijöitä, kuten ympäristöllisiä, jotka liittyvät siihen – kaikki nämä tulipalot, jotka lähettävät savua ilmakehään. Kun yhdistetään kaikki nämä tekijät ja erityisesti teidän valonne tuleminen tälle planeetalle, näette uskomattomia esityksiä ilmakehässä tulevina kuukausina. Erityisesti siihen aikaan, kun pohjoisella pallonpuoliskolla tulee viileämpää, ja on tavallaan kylmää ja kuumaa, eri kosteustasoja, ilmassa luonnollisia saasteita ja ihmisen aikaansaamia, ja valoanne jota tulee. On hyvä mahdollisuus, että tulee uskomattomia valoesityksiä ilmakehään. Ja tiedätte, mitä tietysti tapahtuu. Kaikilla on teorioita ja mielipiteitä, ja on niitä, jotka sanovat sen olevan avaruusolentoja. Ei, ei ole. Se olette te.

Valonne säteilee ja taittuu eri tavalla. Olette tällä planeetalla, ja tuo valo säteilee ja osuu ilmakehään, joka on nyt erilainen monista syistä. On kaikkea, Kanadan savuista – kiitos, kanadalaiset (vähän naureskelua); lasken leikkiä, eikö? (lisää naurua) – muuttuviin lämpötilatasoihin tällä planeetalla. Yhdistetään kaikki nämä tekijät, kosteus ja kaikki muu, ja yhtäkkiä on uskomattomia valoesityksiä.

Mitä ihmiset sanovat? Joku tyypillinen ihminen? Asteikon toisessa päässä on sellainen, joka sanoo, että kyse on avaruusolennoista ja niitä tulee tänne avaruusaluksissaan. Asteikon toisessa päässä on sellainen, joka sanoo: "Se johtuu siitä, että pilaamme planeettamme kaikkien niiden huonojen asioiden vuoksi, joita olemme tehneet sille, ja tämä on merkki lopusta." Saatte kaikkea. Mutta haluan teidän tietävän nyt, että kun se tapahtuu, kyse on yksinkertaisesti teidän valonne säteilemisestä ilmakehään.

Se on tavallaan käänteinen viljaympyrä (vähän naureskelua). Kyllä, se on. Viljaympyrät tulivat Kaaren veljeskunnalta. Ne eivät olleet välttämättä tahallisia. Kyse ei ole siitä, että he istuivat Kaaren veljeskunnassa ison laserin kanssa: "Okei, otetaan maanviljelijä Jonesin pelto tuolla ja tuhotaan sitä ja tehdään iso viljaympyrä." Se oli pelkästään heijastus Kaaren veljeskunnan energioista, valosta, tälle planeetalle, ja se osui tiettyihin paikkoihin – riippuen maaperän koostumuksesta, säästä, lämpötilasta ja kaikesta - ja se teki viljaympyröitä.

Huomaatte nyt, ettei ole läheskään yhtä monia viljaympyröitä, kuin oli ennen. On paljon huijausviljaympyröitä, mutta viljaympyrät ovat todellinen juttu. Ne olivat tavallaan kuvio, joka tuli Kaaren veljeskunnasta – kauniita, symbolisia kuvioita. Ja sitten ihmiset alkoivat kopioida niitä ja pilasivat koko hemmetin asian. Mutta teillä ei ole yhtä paljon aitoja, todellisia viljaympyröitä kuin ennen, koska Kaaren veljeskunta on tavallaan suljettu. Näette tavallaan jälkivaikutuksen.

Muutama viljaympyrä siellä täällä, mutta alatte nähdä timantteja taivaalla, valoja taivaalla – hyvin kauniita, epätavallisia valokuvioita taivaalla. Ei revontulia, vaan jotain hyvin erilaista. Ja jos tämä tapahtuu, mistä olen melko varma – Cauldre käskee minun pitää suuni kiinni (muutama naurahdus), mutta olen melko varma, että se tapahtuu – olette kuulleet siitä ensimmäisenä täällä. Se olette te. Se tulee valosta, uudesta valotasosta, tällä planeetalla nyt.

Vedetäänpä syvään henkeä tässä kohtaa, ja taas kerran, tuntekaa valokehoanne. Valokehoanne. Se muuttaa biologiaa. Totaalisesti.

Vastaanottaminen

Okei. Aloitetaanpa (Linda naureskelee). Mitä? Olen puhunut vasta 15 minuuttia (Linda jatkaa nauramista). Voimme puhua 30 minuuttia, ja sitten aloittaa. Puhutaanpa vastaanottamisesta. Laitan Lindan mikrofoniin, ja hän lähtee tämän vapaaehtoisen yleisön joukkoon.

Se on valtava asia. Se ei ole vain kivaa ja pörröistä: "Voi, vastaanottakaamme nyt." Se on nyt metafysiikkaa hienoimmillaan, suurimmillaan. Vastaanottaminen. Teimme juuri Master's Pausen (= mestarin tauko) vastaanottamisesta (täällä), joka oli muuten upea. Se on tilaisuus istahtaa ja kuunnella musiikkia, kuunnella minun puhuvan vastaanottamisesta. Ette ole kovin hyviä vastaanottamaan. Ette ole olleet tähän mennessä. Ei, ette ole. Tarkoitan, etten heittele tässä arvosanoja, mutta saatte noin C- vastaanottamisesta (suom. huom. C on "kehitystä tarvitaan"). Ei , vaan D, D+ (D on "melkein hylätty). Ette ole kovin hyviä vastaanottamaan. Olette hyviä antamaan energiaanne pois. Olette hyviä uuvuttamaan itsenne, ja plaa, plaa, plaa. Mutta vastaanottamaan? Ei.

Se on valtava asia, eikä kyse ole vain yrityksestä tasapainottaa teidän kiltteytenne muita kohtaan ja heidän kiltteytensä teitä kohtaan. Tämä on fysiikkaa, metafysiikkaa, vastaanottamista.

Voitteko vastaanottaa omaa energiaanne? Se on siinä. On ollut se väärinkäsitys, että vastaanottamisessa on kyse ottamisesta tuosta isosta massatietoisuudesta ja että otatte enemmän, kuin ansaitsette, ja kaikkea vastaavaa. Oletteko valmis vastaanottamaan omaa energiaanne, ottamaan sen olemukseenne? Siitä on kyse.

Se menee vastoin monien teidän periaatteita. Olette antajia. Annatte aina. Hyvin monet teistä ovat olleet huolehtijoita elämien ajan, ja ajattelette itseänne vasta viime hetkellä, melkein vasta kun on liian myöhäistä, kun olette sairas, kun tulette hulluksi tai olette varaton. Kun elätte autossanne. Ei, he veivät auton. Elätte kadulla.

Se on valtava muutos. Se on valtava muutos planeetan fysiikassa, joka on sidoksissa kaikkiin muihin  muutoksiin, joita tapahtuu. Muutokset biologiassa, muutokset tietoisuudessa, vallassa ja kaikessa muussa. Teitä pyydetään nyt vastaanottamaan. Vastaanottamaan.

Aloin puhua siitä viime shoudissa. Olemme puhuneet siitä joissain muissa kokoontumisissa. Mutta siinä on kyse vain oman energianne hyväksymisestä ja vastaanottamisesta. Kyselemättä. Tulematta mentaaliseksi siitä. Pohtimatta, miten paljon vastaanotatte. Vain vastaanottakaa, hemmetti. Se on siinä. Se on teidän energiaanne! Se on myös sitä, kun päästään todelliseen fysiikkaan, myös sen tunnustamista kerta kaikkiaan, että se on teidän energiaanne. Se ei ole mikään ulkopuolinen asia. Se on vastaanottamista. Vastaanottaminen on itse asiassa kaunista ja hyvin aistillista. Hyvin aistillista.

Mutta ennen kuin menen yhtään pidemmälle, Linda mikrofonin kanssa. Kysymys on: millaista vastaanottamisenne on ollut viime kuussa, henkilökohtainen vastaanottamisenne? Linda, ole hyvä. Oletko ollut hyvä vastaanottaja? Oletko sallinut itsesi vastaanottaa?

Hei, Vince.

VINCE: En.

ADAMUS: Et. Et, okei. Kiitos (Adamus naureskelee). Selitä vähän. Miksi et, Vince?

VINCE: Minulla on liian kiirettä tekemisen kanssa.

ADAMUS: Sinulla on liian kiirettä tekemisen kanssa. Okei. Se on hyvä shaumbra-vastaus. Liian kiirettä tekemisen kanssa. Olitko ajatellut kenties kohdistaa vähän aikaa vastaanottamiseen?

VINCE: Puhun siitä jatkuvasti.

ADAMUS: Aivan, aivan (naureskellen). Muttet tee sitä.

VINCE: Sen toteuttaminen on ...

ADAMUS: Miten vaikeaa se on?

VINCE: (pitäen tauon) Se on ilmeisen vaikeaa, koska en tee sitä (he naureskelevat).

ADAMUS: Mitä se vaatisi? Mitä vaatisi saada sinut tekemään vähän vastaanottamista? Miten olisi merabh päivän päätteeksi, toimisiko se? Voisinko lahjoittaa henkilökohtaisesti sinulle I Am Receivingin (= minä vastaanotan, aiemmin mainittu Masterin tauko) ja pyytää sinua kuuntelemaan sitä?

VINCE: Se olisi kaunista.

ADAMUS: Hyvä. Teen sen henkilökohtaisesti. Pankaa muistiin siellä takana. Yksi I Am Receiving menee Vincelle, joo. Saisiko se sinut vastaanottamaan vähän?

VINCE: Toivoisin niin.

ADAMUS: Niin minäkin. Joo, hyvä. No, raportoisitko siitä ensi kuussa?

VINCE: Ilomielin.

ADAMUS: Hyvä. Kiitos. Vastaanottaminen. Mene Kerrin luo. Hän istuu Vincen vieressä. Linda, mene Kerrin luo. Kerrin.

LINDA: Eikä.

ADAMUS: Kyllä.

LINDA: Ei!

KERRI: Kyllä.

ADAMUS: Kyllä.

LINDA: Ai jaa!

KERRI: Miksi, Linda?

LINDA: Adamus tekee minun hommani nyt.

KERRI: Joskus Linda rakastaa minua.

ADAMUS: Vastaanottaminen.

KERRI: Niin, Adamus?

ADAMUS: Voisinko tehdä pienen järjestelyn tässä?

KERRI: Ole hyvä.

ADAMUS: Käyt läpi myrskyisää aikaa tällä hetkellä, eikö niin?

KERRI: Ptrrr! (kielen ja huulten päristelyä) No, tarkoitan, miksi tuuletettaisiin likapyykkiäni nyt?

ADAMUS: No, tuuletat sitä ...

KERRI: Okei, kyllä!

ADAMUS: Tuuletat sitä koko ajan joka tapauksessa, joten voisin yhtä hyvin tehdä sen tässä! (Kerri näyttää hänelle keskisormea, ja vähän naureskelua) Siis, vastaanottaminen.

KERRI: Joo.

ADAMUS: Oletko valmis ...

KERRI: Se oli murtunut sormeni.

ADAMUS: Oletko valmis siihen?

KERRI: Tarkoitukseni ei ollut tehdä sitä.

ADAMUS: Oletko valmis?

KERRI: Okei, olen valmis.

ADAMUS: Okei.

KERRI: Tehdään tämä.

ADAMUS: Se on vaikea pala sinulle, ja siksi halusin sinut mikkiin.

KERRI: Mutta puhun siitä päässäni koko ajan.

ADAMUS: Tiedän, että puhut. Mutta se on vaikea paikka, Kerri. Mikä siinä pidättelee?

KERRI: Luulen, etten ole saanut tarpeeksi seksiä. Tulin tähän johtopäätökseen.

ADAMUS: Aivan. Siis et vastaanota. Se on varmaa.

KERRI: En minä.

ADAMUS: Okei (naurua).

KERRI: En yhtään!

ADAMUS: Voi ei, se on osa ...

KERRI: Paitsi itseltäni kuitenkin. Sain joitain asioita itseltäni.

ADAMUS: Osa sekoitusta tässä on, että et vastaanota, et tee sitä fyysisellä, aistillisella, seksuaalisella tasolla. Kohtelet vastaanottamista, kuin et olisi sen arvoinen (Kerri huokaa). Sinun täytyy oikaista kaikki nuo muut asiat elämässäsi, ennen kuin voit vastaanottaa. Miksi? Olet tavallaan ongelmissa tällä hetkellä, eikö?

KERRI: Kyllä.

ADAMUS: Okei. Oletko valmis ison vastauksen, salamaniskun, tulemiseen?

KERRI: Painitaanpa.

ADAMUS: Tämä on se.

KERRI: Okei.

ADAMUS: Vastaanottaminen.

KERRI: Okei, vastaanotan nyt.

ADAMUS: Miksi ei, Kerri? Miksi et tee sitä? Voin nähdä sen, katselen sinua. Olet erityislistallani. Katselen sinua koko ajan (vähän naureskelua).

KERRI: Se on karmivaa (lisää naurua). Hyvin karmivaa!

ADAMUS: Hänen täytyy vain vastaanottaa, mutta hän taistelee sitä vastaan. Miksi taistelet sitä vastaan?

KERRI: Koska olen soturi, Adamus.

ADAMUS: Okei. Mutta päästä siitä sitten irti, ok?

KERRI: Minä yritän! Tarkoitan, että heitän maahan tuon miekan. Laitan sen kuin tuleen Enkelihuipullani.

ADAMUS: Kerri, otat tuon miekan, heität sen tuleen tai roskiin tai mitä ikinä, ja menet kaapille, ja siellä on 800 lisää (naurua).

KERRI: En laittanut sitä ... Auta minua, okei? Kiusaat minua, eikä ole ratkaisua. Niin kuin en sanoisi: "Vastaanotan!" ajaessani autoa.

ADAMUS: Kerri, teemme tänään merabhin.

KERRI: Ai, se on vastaus.

ADAMUS: Ja haluan sinun istuvan täällä. Älä mene tuonne (toiseen huoneeseen). Haluan sinun istuvan täällä, ja haluan sinun tekevän sen. Ja sitten ...

KERRI: Raportoivan?

ADAMUS: ... oppivan vastaanottamaan.

KERRI: Okei.

ADAMUS: Opit vastaanottamaan, okei?

KERRI: Kyllä, teen sen.

ADAMUS: Ja sitten raportoit siitä. Sinä ja Vince tulette ensi kuussa eteen keskelle.

KERRI: Okei, teen sen.

ADAMUS: Okei.

KERRI: Kiitos.

ADAMUS: Linda, se on takaisin sinulla.

KERRI: Näetkö, olin hyvä.

ADAMUS: Hän maksoi minulle 10 dollaria, että pyydän hänet (lisää naureskelua).

KERRI: Tarvitsetko kahvisi? Toivon, etten sylkenyt siihen (Adamus naureskelee, ja yleisö sanoo "yäk!")

ADAMUS: Anna mennä, kuka tahansa.

LINDA: Kuka tahansa?

ADAMUS: Kuka tahansa. Miten vastaanottamisesi sujuu?

LINDA: Okei. Miten olisi ...

ADAMUS: Miten vastaanottamisesi sujuu? Hei, Nancy (Linda naureskelee). Mitä kuuluu?

NANCY: Parempaa.

ADAMUS: Parempaa kuin ... ?

NANCY: Muutama kuukausi sitten.

ADAMUS: Okei, mahtavaa. Fyysisesti? Mentaalisesti?

NANCY: Fyysisesti.

ADAMUS: Okei, hyvä. Miten vastaanottamisesi sujuu?

NANCY: Joten kuten.

ADAMUS: Miksi?! Mikä on vikana? Tarkoitan, onko vastaanottaminen ...

NANCY: En tiedä.

ADAMUS: ... niin vaikeaa?

NANCY: En tiedä.

ADAMUS: Mitä haluaisit vastaanottaa juuri nyt?

NANCY: Kaikkea.

ADAMUS: Ai, hyvä (Adamus naureskelee). No, se vähentää vaihtoehtoja. Mutta miksi tuo pidättely? Kuulet nämä sanat. Puhuimme siitä viime kuussa. Olemme puhuneet siitä Keahakissa. Ja teen tämän kaikkien niiden vuoksi, jotka katselevat. Olette kaikki samassa veneessä, ja tuossa veneessä on iso reikä (Adamus naureskelee taas). Ja jos vastaanottaisit, tulisi uusi vene. Niin homma toimii. Mutta mitä tuo pidättely on? Meillä on tuo pieni tapaamisemme, Merlin-tapaaminen, ja sanotaan: "Mitä tuo pidättely on? Kaikki on tässä nyt. Teille tulee uutta valoa. Teillä on upeaa fysiikkaa. Miksi?"

(Nancy pitää tauon)

Älä sano niitä sanoja.

NANCY:  En sano (naureskellen).

ADAMUS: Menet muuten takahuoneeseen (he naureskelevat). Odotatko jonkun muun tekevän sen?

NANCY: (huokaisten) Niin kai.

ADAMUS: Älä sano noita sanoja.

NANCY: En sano noita sanoja.

ADAMUS: Se on aivan siinä. Sano: "Adamus, en ole vielä oivaltanut." Okei. Taas kerran, sinä tulet myös tänne eteen ensi kuussa (Nancy naureskelee) ja raportoit, kun olemme tehneet merabhin. Ja tarvitsetko sitten myös ilmaisen lahjan, I Am Receiving?

NANCY: No, en ...

ADAMUS: Kyllä, laittakaa hänet listalle.

NANCY: ... tarvitse sitä ilmaiseksi. Mutta minä ...

ADAMUS: Häh, annamme sen ilmaiseksi (Adamus naureskelee). Se saa sinut todella sukeltamaan siihen. Vastaanottaminen on hyvin helppoa, kuin "Ai, okei!" (näyttäen vastaanottavalta). Mutta mietitte sitä: "Mitä vastaanottaminen merkitsee? Miten paljon voin vastaanottaa? Ja keneltä vastaanotan sen? Tuleeko sitä vain vähän, ja sitten se loppuu? Ja täytyykö minun maksaa sitten lasku? Saanko laskun kaikesta, mitä olen vastaanottanut?" (Vähän naurua) Kerroin Gaialle: "Okei, rakastan tätä ryhmää, mutta he ovat melkein yhtä kovapäisiä kuin tammi." Hän nauroi: "Ai, tammi." (Lisää naurua) Mutta ota vain vastaan, okei?

NANCY: Okei.

ADAMUS: Okei. Meillä on ilmainen I Am Receiving tulossa sinulle. Annamme paljon näitä. Okei. Miten vastaanottamisesi sujuu?

LINDA: Hän sai/vastaanotti mikin, eikä hän ollut onnellinen (vähän naureskelua). (Suom. huom. Adamuksen koko ajan käyttämä "vastaanottaa" merkitsee myös "saada")

ADAMUS: Oivalsin sen välittömästi.

TAMERA: Mmm. Hyvin.

ADAMUS: Hyvä. Mitä vastaanotit?

TAMERA: Minut.

ADAMUS: Hyvä. Millainen minä on?

TAMERA: Upea.

ADAMUS: Upea, okei.

TAMERA: Kyllä.

ADAMUS: Oliko se "Sinä"-sinä? Oliko se laajentunut sinä? Oliko se ...

TAMERA: En tiedä (Linda ja yleisö haukkovat henkeään). Voi!

ADAMUS: (tarttuen sydämeensä ja teeskennellen luhistuvansa) Se on kuin kryptoniittia! Yäk! Annamme sen mennä.

TAMERA: Okei, hyvä.

ADAMUS: Tulevaisuudessa hankimme studioyleisöä varten kyltin: "Numero yksi, sammuttakaa kännykkänne. Numero kaksi, älkää sanoko "en tiedä"." Ja laitamme sen tänne ylös. Okei, joo. Siis vastaanottamisesi on okei?

TAMERA: Kyllä.

ADAMUS: Missä mielessä? Yltäkylläisyyttä? Onnellisuutta? Iloa? Oivalluksia?

TAMERA: Rakkautta.

ADAMUS: Rakkautta. Sinulta?

TAMERA: Kyllä.

ADAMUS: Hyvä. Voin itse asiassa tuntea sen.

TAMERA: Mutta tarvitsen vähän yltäkylläisyyttä.

ADAMUS: Tarvitset vähän yltäkylläisyyttä.

TAMERA: Kyllä.

ADAMUS: No, vastaanota sitä.

TAMERA: Okei.

ADAMUS: Tarkoitan, että yliyksinkertaistan tässä, mutta todellisuudessa en. Vain vastaanota sitä.

TAMERA: (kuiskaten) Okei.

ADAMUS: Siis mikä on ongelma? Mitä sinulla tapahtuu?

TAMERA: No, ennen Taivaan ristiä ... Ai!

LINDA: (kuiskaten) Pidä mikki ylhäällä.

TAMERA: Ai, sori.

LINDA: (kuiskaten) Okei.

TAMERA: Vastaanotin jotain.

ADAMUS: Ennen?

TAMERA: Joo.

ADAMUS: Okei. Mitä, aineellista?

TAMERA: Ei.

ADAMUS: Oliko se tunnepuolella?

TAMERA: Ei.

ADAMUS: Energeettistä?

TAMERA: Kyllä.

ADAMUS: Okei. Ja sitten, tuo ongelma?

TAMERA: Ei ole mitään ongelmaa. En vain tiedä, mitä vastaanotin.

ADAMUS: Ai, okei.

TAMERA: Kyllä.

ADAMUS: Okei. Se on ...

TAMERA: Olen tietoinen, että vastaanotin jotain.

ADAMUS: Okei. Se on itse asiassa hyvä asia tuoda esiin, koska joskus vastaanotatte jotain, ettekä tiedä, mitä se on. Ja se on tavallaan mukava asia. Se on kuin saisi yllätyksen Cracker Jack -laatikosta. Mutta se on siinä.

TAMERA: Kyllä.

ADAMUS: Okei. Ja sinun täytyy vain sallia.

TAMERA: Osaan tehdä sen.

ADAMUS: Okei, hyvä. Pärjäät hyvin. Kiitos.

TAMERA: Kiitos.

ADAMUS: Kerri, takaisin tänne! Kerri! (Adamus naureskelee) Okei. Pari vielä. Miten vastaanottamisesi sujuu?

TANIA: Olen kiitollinen saatuani/vastaanotettuani paljon asioita elämääni viime aikoina.

ADAMUS: Okei, aivan.

TANIA: Kiitos halauksestasi, jonka sain viime kerralla ollessani täällä. Tuot paljon hyviä asioita minulle.

ADAMUS: Siis mitä olet vastaanottanut?

TANIA: Rakkautta. Rakkautta itseäni kohtaan.

ADAMUS: Hyvä.

TANIA: Oivaltanut lohikäärmeeni sen jälkeen, kun tulin tänne.

ADAMUS: Aivan, hyvä.

TANIA: Ja olen oivaltanut, että minun täytyy päästää irti monista asioista, kuten muiden miellyttäminen itseni sijasta.

ADAMUS: Siis mitä olennaisia muutoksia elämässäsi on ollut viimeisten kolmen kuukauden aikana?

TANIA: Alan rakastaa itseäni, päästäen irti lapsistani.

ADAMUS: Jep.

TANIA: Se oli vaikea asia.

ADAMUS: Irtipäästäminen lapsistasi?

TANIA: Jep.

ADAMUS: Miten päästit heistä irti? Irrotitko hihan?

TANIA: Kuuntelen sinua.

ADAMUS: Hyvä, hyvä (he naureskelevat). Ja miten he reagoivat siihen?

TANIA: Ei ollut reaktiota. Itse asiassa he auttoivat minua päästämään irti.

ADAMUS: Ai, hyvä, hyvä.

TANIA: Tulen nyt omaan henkeeni. Oli se episodi, kun eräs nainen oli täällä, ja samaistun häneen paljon.

ADAMUS: Aivan.

TANIA: Ja se oli minulle avoin ovi saada rohkeutta ja päästää siitä irti.

ADAMUS: Hyvä.

TANIA: Tilanteesta, joka oli dramaattinen ja kuluttava.

ADAMUS: Hyvin dramaattinen, joo.

TANIA: Jep.

ADAMUS: Joo. Sinulle vai heille, vai kaikkea yllä mainittua?

TANIA: Uskoakseni se oli enemmän minulle, ja myös lapsille. Ollakseni täsmällisempi, poika sanoi: "Rakastan sinua, mutta haluan vain olla isäni kanssa. Lähde. En halua olla sinun kanssasi." (Hän naureskelee) Se oli loukkaavaa ihmismielessä. Minusta olen rakastava äiti. Rakastan lapsia.

ADAMUS: Mm hmm. Miten vanhoja lapsesi olivat, kun annoit heidän mennä?

TANIA: Viisi, kuusi. Mutta pojalla on tämä persoonallisuus, hyvin vahva persoonallisuus, irrallinen minusta. Minä olin enemmän kiintynyt häneen. Minun tarvitsee turvata hänet. Minun tarvitsee kärsiä hänen puolestaan, olla häntä varten, uhrautua hänen vuokseen.

ADAMUS: Aivan.

TANIA: Ja hän sanoi: "Haluan olla vain isäni kanssa." Hän oli hyvin hypnoottinen isästään, ja tavallaan ajattelin: "Mutta miten ihmeessä hän voi rakastaa isäänsä, jos tämä on rikollinen?" (Hän naureskelee)

ADAMUS: Aivan.

TANIA: Miten voit rakastaa sitä? Ja sitten alan oivaltaa, että minun täytyi antaa mennä ja päästää irti, koska hänellä on ok.

ADAMUS: Muuten, nuo esi-isäyhteydet ovat hyvin, hyvin vahvoja. Sillä ei ole merkitystä, mitä sinä sattuisit ajattelemaan hänen isästään – esi-isäjutut pitävät heidät sidottuna.

TANIA: Se on hyvin mielenkiintoista. Tuo dynamiikka jonka tunnen, on hyvin mielenkiintoinen.

ADAMUS: Tuntuuko sinusta kevyemmältä, onnellisemmalta?

TANIA: Minusta tuntuu kevyemmältä. Tunnen jotain palavan. Tunnen vapautta. Hyvänen aika, vain tuo sana, tuo tunne. Tunnen vapautta.

ADAMUS: Hyvä.

TANIA: Se tulee aika ajoin, ja henkisellä tasolla, sielutasolla, yritän yhdistyä häneen mentaalisesti tai telepaattisesti. Minusta hänellä on noita taitoja.

ADAMUS: Aivan.

TANIA: Hän on hyvin luova – lapset. Siis tunnen energian yhdistyvän, tietyssä määrin.

ADAMUS: Siis periaatteessa vastaanotit vapautta itsellesi.

TANIA: Valtavasti.

ADAMUS: Joo.

TANIA: Valtavasti kaikille. Kaikille. Minulla oli iso virus (naureskellen).

ADAMUS: Joo.

TANIA: Kiitos lahjastasi.

ADAMUS: Vastaanota vapaus ja ...

TANIA: Kyllä.

ADAMUS: Pienen draaman kustannuksella.

TANIA: Voi jukra, kyllä.

ADAMUS:  Mutta olet päässyt siitä läpi, eikö?

TANIA: Paljolti.

ADAMUS: Joo, hyvä. Kiitos. Yksi tai kaksi vielä.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Mitä olet vastaanottanut? Tai miten hyvä olet vastaanottamaan tällä hetkellä? Hei, Pablo.

PABLO: Hei. Kyllä, olen vastaanottanut onnellisuutta itselleni.

ADAMUS: Hyvä.

PABLO: Ja olen myös torjunut muita juttuja. Laitan ihmiset edelleni.

ADAMUS: Joo.

PABLO: Ja se on haitannut minua tai estänyt minua oppimasta itsestäni enemmän. Ja haluaisin muuttaa sen tästä lähtien.

ADAMUS: Joo. Ja on tuo vanha massatietoisuuskäsitys, että täytyy laittaa muut etusijalle, ja se on väärin. Tarkoitan, että se on täysin väärin. Ja se on – en halua mennä sen alkuperään, miten se alkoi, koko tuo juttu, rakasta, kunnioita muita, tee heille. Mutta jos et laita itseäsi etusijalle, kukaan ei pääse eteenpäin. Tarkoitan, ettei koko planeetta kehity, jos et laita itseäsi etusijalle. Eikä se ole itsekkyyttä. Se on sinusta huolehtimista. Sitten voit todella auttaa muita.

PABLO: Kyllä.

ADAMUS: Ehdottomasti.

PABLO: Se maksaa minulle paljon.

ADAMUS: Se maksaa sinulle paljon?

PABLO: Kyllä.

ADAMUS: Siis millainen olet vastaanottamisessa asteikolla yhdestä kymmeneen?

PABLO: Joissain asioissa viisi tai kuusi, ja joissain nolla.

ADAMUS: Okei (he naureskelevat). Mikä pidättelee sinua?

PABLO: Anteeksi?

ADAMUS: Mikä pidättelee sinua?

PABLO: Enimmäkseen, luulen pelkääväni päästää irti joistain asioista. En tiedä, tulevatko ne myöhemmin takaisin.

ADAMUS: Aivan.

PABLO: Siis yritän kiinnittyä niihin, irtipäästämisen sijasta. Mutta luulen, että niistä irtipäästäminen tekee minusta paremman ja onnellisemman.

ADAMUS: Millainen on yltäkylläisyytesi?

PABLO: Häh, niin ja näin.

ADAMUS: Noin neljä tai viisi, okei.

PABLO: Jep.

ADAMUS: Joo, okei. Kiitos.

PABLO: Kiitos.

ADAMUS: Vielä viimeinen. Etsin sellaista, joka on ... Ennen kuin valitset, täällä on joku, jolla on todella kiva lahja. Ei välttämättä fyysinen, materiaalinen, vaan todellinen muutos. Mutta et nosta kättäsi, tai et halua sanoa. Jollakulla tapahtui jotain todella kivaa.

Anna mennä, Tad.

TAD (nainen): Ensinnäkin sanon, että kun menen nukkumaan – unohdan vastaanottamisen – ja näin laitan merabhin tai musiikkia, ja voin visualisoida enimmäkseen soluissani. Mutta sitten kun ajan autoa, kun ajelen ... Se mitä olen vastaanottanut – menen vain asiaan ...

ADAMUS: Kiitos.

TAD: ... on ... (vähän naureskelua), että olen päästänyt irti. Tämä liittyy Tad's Dad's Chiliin (= Tadin isän chili), enkä välitä siitä!

ADAMUS: Aivan.

TAD: En heitä sitä pois, mutta olen vain hyvin rentona sen suhteen, mitä tapahtuu.

ADAMUS: Mistä koko ohjelmassa oli kyse? Tarkoitan Tad's Dad's Chilissä. Olet työstänyt sitä – mitä – viisi, kuusi vuotta?

TAD: Vähän enemmän.

ADAMUS: Vähän enemmän, okei.

TAD: Joo.

ADAMUS: Mistä siinä oli kyse?

TAD: (huokaisten) Mahtava kysymys.

ADAMUS: Hyvä, hyvä (naureskellen).

TAD: Se oli – ei, en sano sitä – m-intohimo. Se oli syyni hengittää ja elää ja ...

ADAMUS: Mutta olet nyt valmis päästämään irti siitä.

TAD: Joo.

ADAMUS: Joo.

TAD: Se saattaa tapahtua, mutta – joo, olen päästänyt irti siitä.

ADAMUS: Voisinko mennä asiaan tässä kanssasi?

TAD: Kyllä, ole hyvä.

ADAMUS: Siinä oli kyse siitä, miten hyvä luoja olit.

TAD: Okei.

ADAMUS: Testasit itseäsi: "Voinko olla luoja kerrankin?" Sinulla on ollut epäonnistuneita luomuksia aiemmin, ja kaikilla on. Kaikilla suurilla on ollut. Monet heistä epäonnistuivat. Mutta tavallaan testasit itseäsi: "Pystynkö tekemään sen?" Yritit soveltaa metafysiikkaa, josta olemme puhuneet täällä, yhdistettynä omaan kovapäisyyteesi, omaan itsepäisyyteesi ja sinnikkyyteesi. Ja se toimi jossain määrin, ja sitten se ei toimi. Ja menestyt, sitten jäät jälkeen. Jäät jälkeen, jäät jälkeen. Ja olet oppinut – toivottavasti olet oppinut – että luomisessa ei ole kyse voimankäytöstä. Luomisessa ei ole kyse vahvuudesta ja lihaksista. Luomisessa on kyse sallimisesta ja nyt vastaanottamisesta.

Siis yrität käyttää joitain vanhoja taitojasi, vanhoja temppujasi, ns. vanhoja ainesosiasi, joidenkin uusien kanssa – miten ne toimivat yhdessä. Ja jossain määrin on vähän menestystä, mutta jossain määrin paljon turhautumista matkan varrella. Mitä teet sillä nyt?

TAD: Annan sen olla. Aion ... En ... (huokaisten) Voin tuntea sen potentiaalin. En ...

ADAMUS: Unelmoit mentaalisesti, rakas. Unelmoit mentaalisesti.

TAD: Okei.

ADAMUS: Okei. Eikä se etene minnekään. Selitän sitä aivan hetken kuluttua. Se putoaa perseelleen, koska käytät edelleen vanhaa, mentaalista positiivista ajattelua, affirmointia, "tiedän, että voimme tehdä sen" -tekniikkoja. Se olet sinä ja miekkasi. Se olet sinä ja taisteluhaarniskasi: "Hitto soikoon! Aion tehdä sen. Aion todistaa maailmalle, mutta enimmäkseen itselleni, että olen hyvä luoja." Mutta sinä teet sen ... Yrität tehdä sen uuden energian tavalla, mutta käytät sitä vanhan energian temppujen kanssa. Ja tavallaan maalaat uudelleen ja korjaat nuo vanhan energian temput ja yrität saada ne näyttämään uudelta energialta.

TAD: Tavallaan päällystän ne.

ADAMUS: Joo.

TAD: Se on edelleen vanhaa alta, mutta siinä on tämä ...

ADAMUS: Eikä se ole uutta. Se kaikki on oikeasti hyvin yksinkertaista, ja teet siitä hyvin vaikeaa! Tiedätkö miksi?

(Pieni tauko)

TAD: Kerro minulle! (Naureskellen)

ADAMUS: Kiitos. Koska pidät siitä niin (naureskellen). Kyllä, pidät siitä niin. Pidät siitä, että tunget asioiden läpi ja sinnittelet tiesi ulos siitä. Siis vastaanottaminen on sinulle todella vaikeaa. Kuulet nuo sanat, ja sanot: "Minä vastaanotan. Menen hakkaamaan heitä persuuksille ja panen heidät ostamaan chiliäni." (Naurua) "Ei! Ei, ei, ei, Tad. Se ei ole vastaanottamista." Se on samoja vanhoja temppuja, ja vain uusi mekko tai uutta huulipunaa tai mitä tahansa.

Pyydän sinua ja kaikkia shaumbroja oikeasti vastaanottamaan nyt. Sen tekeminen ei ole kovin vaikeaa. Sen tekeminen on hyvin helppoa. Se on tunnustamista, että se on sinun energiaasi, ja sallit sen. Etkä taistele enää mitään vastaan. Et taistele ruuan ostaja tai Garyä tai ystäviäsi vastaan tai mitään sellaista.

TAD: (kameralle) Hei, Gary.

ADAMUS: Joo. Hei, Gary. Gary sanoo tavallaan: "Luojan kiitos! Adamus, jatka puhumista!" (Adamus naureskelee) Ja sitten näet luomisen todellisen luonteen, millaista se on. Eikä se ole ehkä täsmälleen, mitä ihminen ajattelee sen olevan. Se voisi muuttaa muotoa joksikin muuksi, paljon suuremmaksi. Mutta et enää taistele. Sen sanoin viime kuussa. Lopeta ponnistelu. Lopeta taistelu. Väsytät itsesi. Poltat itsesi loppuun. 

TAD: Tunsin sen. Makaanko vain sängyssä ja sanon: "Okei! Tad's Dad's, tässä sitä mennään! En nouse ylös sängystä. En tee ... Juon vain kahvia ..."

ADAMUS: Olisit luultavasti paremmassa tilanteessa, kyllä (Adamus naureskelee), kuin mitä teet nyt.

TAD: Okei.

ADAMUS: Mutta kun sallit ja vastaanotat, yhtäkkiä olet eri virrassa. Nyt tuossa virrassa liikut jonnekin. Et vain makaa sängyssä. Mutta vastaat asioihin ilossa, et ponnistellen. Et lihaksilla.

TAD: Okei.

ADAMUS: Ja sinulla – ja edustat hyvin monia shaumbroja – on tämä: "Uneksin tieni siihen. Voimauneksin. Se tapahtuu, enkä koskaan sanoa "ei". En koskaan laske puolustustani. Olen aina positiivinen. Minun täytyy olla positiivinen." Se ei toimi. Olen tässä kertomassa teille nyt: vittuun positiivinen ajattelu (naurua).

TAD: Siis vittuun Tad's Dad's Chili?

ADAMUS: Ei ... (naureskellen) Minun täytyy kerätä – Cauldre putosi lattialle tässä (lisää naurua). Nouse ylös, poika! (Adamus naureskelee) Meillä on kanavointi tehtävänä tässä.

LINDA: Muistan, että sanoit niin, ja käytän sitä tarvittaessa.

ADAMUS: Patentoin sen juuri ja suojasin tekijänoikeudella. Et voi käyttää sitä (lisää naureskelua).

LINDA: Katsopa vaan!

ADAMUS: Cauldre puhui siinä, en minä (Linda nauraa). Positiivinen ajattelu ei toimi (Linda jatkaa nauramista). Se ei toimi. Se on voima-ajattelua. Se on mielikuvitusunelmia. On vain yksi asia, joka toimii, ja puhumme siitä aivan hetken kuluttua tässä. Se ei vain toimi.

Sanoisin, että käytät tekniikkoja, jotka poimit matkan varrelta 20, 30, 40 vuotta sitten ja ajattelit, että tavallaan kutoisit ne kivaksi kankaaksi, käyttäisit sitä isäsi chiliin, ja elämä olisi upeaa. Ja itse asiassa olet tavallaan onnekas, ettei se toiminut, koska elämä ei olisi ollut kovin mahtavaa. Sinut olisi sidottu niin kiinni chilikastikkeeseen, ettei sinulla olisi ollut aikaa itsellesi, todelliselle intohimollesi tällä planeetalla. Voisit tehdä chiliä, mutta olisit kietoutunut siihen. Sinut olisi keitetty omaan chiliisi (muutama naurahdus) etkä tekisi, mitä tulit oikeasti tekemään tänne. Siis oikaisit tavallaan itsesi.

Et antanut sen toimia, koska tiesit toisaalta, että sillä tavalla jolla lähestyit luomistasi, olisit joutunut siihen hyvin syvälle, ja sitten koska menit luomiseen taistelun kera, olisit jatkuvasti taistellut jokaisen pavun ja jokaisen mausteen kanssa, joka siinä oli. Se olisi sairastuttanut sinut. Ja pohjimmiltaan se ei olisi saanut sinua sinne, missä haluat olla tässä elämässä. Siis se oli tavallaan siunaus, mutta on helpompi tapa tehdä se. Jos haluat tuon chilin jatkuvan, se on ok. Mutta sen voin tehdä vastaanottamalla, ei ponnistelemalla.

Olet melkein kuin mallioppilas ponnistelusta, vahvuudesta, lihasten käyttämisestä, panemisesta asiat tapahtumaan (Tad alkaa venytellä ja hyppiä, ja Adamus naureskelee). Joo! Ja laita ensi kuussa nyrkkeilyhanskat ja ...

TAD: Okei, voin laittaa.

ADAMUS: ... shortsit. Pitäisin siitä todella (he naureskelevat). Koska olet ollut mallioppilas siinä, ja se on ollut hyvin oleellinen osa elämääsi: "Minun täytyy panna se tapahtumaan." Ei enää. Sallit sen tapahtua. Ei enää näitä temppuja (Tadin kello pirisee). Joo, Gary siellä soittelee (Adamus naureskelee). Siis, kiitos. Sinä olet se, jonka kanssa halusin puhua.

TAD: Ai, kiitos.

ADAMUS: Varmasti.

Vedetään kunnolla syvään henkeä tässä kohtaa.

Miten hyviä olette vastaanottamisessa? D+, C- ehkä. Kenties neljä, kymmenen asteikolla, ja olen hyvin antelias. Se ei ole teidän luontonne. Se ei ole teidän ehdollistumisenne. Olette olleet taistelijoita. Olette olleet johtajia. Olette olleet voimaluojia. Mutta se loppuu nyt, okei?

Muutos

Haluan puhua muutoksesta. Muutoksesta. Asiat eivät oikeastaan muutu kovin paljon, mutta ne muuttuvat nyt. Mutta normaalisti asiat eivät muutu kovin paljon. Menette takaisin entisiin elämiinne, menneeseen historianne, menette taaksepäin 400 tai 500 vuotta, silloiseen elämään, eikä paljon tapahtunut. Oli höyrykone, ja sitten noin 80 vuotta myöhemmin ompelukone (Adamus teeskentelee haukottelevansa; vähän naurahduksia). Paljon ei muuttunut. Kylät eivät muuttuneet. Ihmiset eivät muuttuneet, erityisesti silloin kun he reinkarnoituivat takaisin samoihin perheisiin, samoissa kylissä. Politiikka ei muuttunut paljon.

Mikään ei oikeastaan muuttunut, paitsi sää. Se oli jännittävin muutos, mitä tapahtui, eikä niin ollut kovin monta elämää sitten. Iso asia oli: "Voi, tänään sataa", ja sitä teidän täytyi odottaa innolla. Tarkoitan, että oikeasti elämä pyöri sään ympärillä.

Nyt muutosta tapahtuu melko nopeasti. Muutosta tapahtuu, no, todella, todella nopeaa vauhtia. Mutta haluan puhua yhdestä hyvin tärkeästä muutoselementistä. Palaan hetkeksi takaisin vastaanottamiseen. Ei, vaan odotan. Tuon sen takaisin toisesta päästä (vähän naureskelua).

Siis muutosta ei tapahdu oikeastaan paljon. On oikeasti vain yksi asia, vain yksi asia joka aiheuttaa muutosta. Se ei ole positiivinen ajattelu. Haluaisin todella teidän kaikkien heittävän sen nyt pois. Useimmat teistä ovat käyttäneet sitä elämässään. Ja jos ette käyttäneet sitä johonkin bisnestyyppiseen asiaan, kuten Tad, käytitte sitä pitämään paholaisen loitolla: "Minun täytyy ajatella postitiivisesti. Minun täytyy ajatella valossa." Teidän täytyi kontrolloida ajatuksianne: "Minun täytyy ajatella positiivisia ajatuksia, ja sitten positiivisia asioita tapahtuu minulle." Ei toiminut, eihän? (Joku sanoo "ei") Ei (Adamus naureskelee).

Uskoitte enemmän synkkiin ajatuksiinne, kuin valoisiin ajatuksiinne. Toisin sanoen, synkissä ajatuksissanne oli paljon voimaa, eikö? Teidän ei tarvinnut edes ajatella niitä. Ne olivat vain siinä, ja ne toisivat synkkiä asioita elämäänne. "Nopeasti nyt! Juokse karkuun niitä! Ajattele positiivisia asioita nopeasti!" "Olen hyvä! Olen mahtava! Itse asiassa ole typerä, mutta sanon nämä sanat (naurua) ja toivottavasti saan nämä synkät asiat menemään pois." Annoitte voimaa/valtaa pimeydelle, mutta ette oikeastaan koskaan valolle, positiiviselle puolellenne.

Mutta hyvin monet teistä törmäsivät, erityisesti tämän elämän varhaisissa opinnoissaan, alkumatkallaan Oivaltamiseen, tähän asiaan – positiiviseen ajatteluun, hyviin ajatuksiin, affirmaatioihin. "Olen kaunis. Olen kaunis", kunnes avaatte silmänne ja katsotte peiliin: "Voi, paska! Mitä tapahtui?" (Lisää naurua) Ja sitten ajattelette: "No, ei. Jos jatkan sen sanomista, niin jonain päivänä minusta tulee todella hyvännäköinen." Ei! Olette vain affirmaatioidenne kanssa sanoen: "Olen todella ruma. Haluan olla kaunis. Olen todella huono ihminen. Haluan olla hyvä." Kaivaudutte vain siihen enemmän kuin koskaan, juurrutte siihen. Hankkiutukaa eroon näistä affirmaatioista, positiivisista ajatuksista. Ja sitten älkää pelkätkö myöskään huonoja ajatuksia, koska ne eivät ole oikeasti teidän. Lakatkaa yrittämästä muovata itseänne ja käyttää noita asioita.

Vastaanottaminen on kaikesta tuosta irtipäästämistä. Teidän ei tarvitse ajatella hyviä ajatuksia saadaksenne asioita tapahtumaan. Se ei toiminut! Se ei oikeasti toiminut! Ja sanotte: "No, kyllä, kerran se toimi" (vähän naureskelua). Tiedän, mutta ne muut 10 miljoonaa kertaa se ei toiminut, eihän? Älkää "jääkö asumaan" tuohon yhteen pieneen kertaan, jolloin se toimi. Ette saaneet oikeasti, mitä halusitte.

Voima-ajatukset, affirmaatiot, kaikki se muu. Miten moni teistä teki noita julisteita ja laittoi kuvia niihin? Saitteko koskaan mitään siitä roskasta, mitä laitoitte tuohon julisteeseen? Autoja, romanssia, terveyttä tai mitään muuta? Ei.

KERRI: Aarrekartta/unelmakartta.

ADAMUS: Aarrekartta, kiitos. Millainen sinulla oli?

KERRI: Se on roskaa. En koskaan tehnyt sitä.

ADAMUS: Et koskaan tehnyt sitä.

KERRI: Kenties siksi en saanut näitä asioita (Adamus naureskelee). En koskaan tehnyt sitä.

ADAMUS: On yksi asia, joka oikeasti saa aikaan muutosta. Mikä se olisi? Mitään arvauksia? Yksi asia, joka saa aikaan muutosta. Miksi et ottaisi mikrofonia? (Lindalle; joku sanoo "kuolema") Kuolema (lisää naureskelua). No, okei, kaksi asiaa.

DAVID: Muutoksen vastaanottamisen salliminen.

ADAMUS: Vastaanottamisen salliminen. No, se on lähellä. Se on melko hyvä. Kiitos. Muutoksen salliminen. Se on hyvä. On yksi asia, joka vaikuttaa muutokseen. Yksi asia. Ole hyvä.

VANESSA: Ai, se olen minä (naureskellen).

ADAMUS: Kyllä.

VANESSA: (pitäen tauon) No, vastaanottaminen.

ADAMUS: Ai, okei. Se on osa sitä, mutta ei kokonaan.

VANESSA: Ai.

ADAMUS: Yksi asia joka saa aikaan muutosta. Mene eteenpäin. Linda ottaa mikrofonisi. Hyvää kanadalaisten päivää.

PILAR: Valinta. Tietoinen valinta.

ADAMUS: Ei (Linda kikattaa).

PILAR: Niinkö? Koska se on toiminut minulla.

ADAMUS: Ei.

PILAR: Uskomattomasti.

ADAMUS: Ei. Jokin muu toimii sinulla. Kutsut sitä valinnaksi, mutta se on oikeasti jotain muuta.

PILAR: No, aistillisuus. Tunnen energioita. Olen hyvä siinä.

ADAMUS: Mm hmm.

PILAR: Ja tavallaan virtaan niiden kanssa, ja saan paljon informaatiota välittömästi.

ADAMUS: Varmasti.

PILAR: Se on vain viisautta. Se toimii minulla.

ADAMUS: Okei.

PILAR: Mutta ...

ADAMUS: Miten hyvin se toimii sinulla?

PILAR: Itse asiassa melko hyvin.

ADAMUS: Tarkoitan asteikolla yhdestä kymmeneen.

PILAR: Haluan sanoa kymmenen.

ADAMUS: Kymmenen, okei.

PILAR: Joo (naureskellen).

ADAMUS: Joo.

PILAR: Joo, joskus asioita tapahtuu.

ADAMUS: Aivan.

PILAR: Vastaanottamisesta puheen ollen – otan itseni kiinni vastustamisesta. Se on uusi harrastukseni.

ADAMUS: Otat itsesi kiinni vastustamisesta.

PILAR: Kyllä, koko päivän. Katson vastustustani ...

ADAMUS: Eikö se ole kiehtovaa?

PILAR: ... ja sitten sanon: "Okei. Vaikka se olisi paska juttu, otan vastaan." Ja sitten yhtäkkiä se johtaa johonkin upeaan. Siis olen täynnä yllätyksiä joka päivä.

ADAMUS: Hyvä.

PILAR: En sano: "No, niin tapahtuu. Sellaista tapahtuu."

ADAMUS: Joo.

PILAR: Suuttuu tai mitä tahansa, mutta päästän irti vähän kontrollista ja tarpeesta ratkaista kaikki, koska olen äiti ja minulla on kaikkia asioita ratkaistavana. Sallin itseni vain sallia muiden olla, keitä ovat.

ADAMUS: Hyvä.

PILAR: Mutta ajattelin aina, että valinta oli se yksi asia ...

ADAMUS: No, valinta on kiva juttu, mutta ...

PILAR: ... joka todella muuttaa, koska sanon: "Hei, en pidä tästä enää. Riittää. Valitsen päästää siitä irti." En sano, mitä tulee, vaan mikä riittää elämässäni.

ADAMUS: Valinta on tärkeä, mutta se ei ole se asia, joka saa aikaan muutosta.

PILAR: Siis se ei ole se, mitä etsit. Okei.

ADAMUS: Ei ole se, mitä etsin.

PILAR: Okei.

ADAMUS: Näet sen aivan hetken kuluttua.

PILAR: Ja vastaanotan vain tilaisuuden sanoa: "Hei, ystävä."

ADAMUS: Kyllä, kiitos.

PILAR: Erittäin kiva.

ADAMUS: Hyvä nähdä sinua, mestari. Okei, yksi vielä. Mikä saa aikaan muutosta? Tiedän, minne olet menossa. Okei.

LULU: Olen se onnekas. Havaintotapa? Se miten havaitsen asiat.

ADAMUS: Se on tavallaan kuin valinta. Havaintotapa on tärkeä, mutta se ei itsessään saa aikaan muutosta. Okei, Mary Sue. Mikrofoni, kiitos.

MARY SUE: Sanoisin perspektiivi.

ADAMUS: Se on sama kuin havaintotapa, vähän eri tavalla kirjoitettuna (suom. huom. samantyyppiset sanat).

MARY SUE: Joo, ne ovat syy ja seuraus.

ADAMUS: Joo, Kyllä, se on osa sitä, mutta tässä on iso paljastus, ellet halua ...

MARY SUE: Joo, ajattelen muutosta ... (Hän naureskelee, kun Adamus laittaa käsivartensa Daven eli Crashin, valokuvaajan, hartioiden ympärille)

ADAMUS: Meidän täytyy saada kuva tästä. Joo (Adamus naureskelee).

CRASH: Tässä (antaen kameran jollekin). Paina vain tästä nappulasta.

ADAMUS: Etkö ota yhtä sellaista ja ... (Naurua, kun hän matkii selfien ottamista)

CRASH: En ota (Adamus naureskelee), olemme liian lähellä.

ADAMUS: Olet liian lähellä, okei. Leveä hymy (joku ottaa heistä kuvan, ja lisää naureskelua Adamuksen typerälle ilmeelle). Okei, hyvä. Kiitos, Crash.

CRASH: Kiitos.

ADAMUS: Ai, Mary Sue? Ole hyvä.

MARY SUE: Okei. Minusta suurin muutos minulle on ollut oivaltaa, että kaikki on minun.

ADAMUS: Kaikki on sinun. Joo, okei.

MARY SUE: Kyllä. Se on sisällä.

ADAMUS: Se on hyvä, joo.

MARY SUE: Se on sisällä.

ADAMUS: Millainen olet vastaanottamisessa?

MARY SUE: Arvioisin itseni melko hyväksi. Minulla on ...

ADAMUS: Se on hyvin haparoivaa. Voitko kuulla nuo sanat? Yhtenä hetkenä tavallaan: "Voi kyllä, annan itselleni paljon ansiota. Mutta en oikeasti pärjää kovin hyvin." (Adamus naureskelee)

MARY SUE: Okei. Tunnen, että olen ymmärtänyt lahjan antamisen eri tasolla kuin kukaan, koko elämäni ajan. Olen periaatteessa vihannut fyysisten lahjojen antamista ja vastaanottamista.

ADAMUS: Hmm. Minä olen hyvä siinä – vastaanottamisessa.

MARY SUE: En pidä siitä, koska kukaan ei tiedä – muut ihmiset eivät tunne minua, ja tunnen olevani erilainen. Ja minun lahjani jotka ovat tärkeitä minulle, eivät ole, mitä muut ihmiset haluavat. Siis, ajattelen, että tuleminen takaisin itseeni ...

ADAMUS: Kyllä.

MARY SUE: ... on paljon ...

ADAMUS: Vastaanottamistasi.

MARY SUE: ... vastaanottamistani.

ADAMUS: Okei.

MARY SUE: Ja siihen fokusoidun nyt.

ADAMUS: Okei, hyvä. Kiitos.

Iso paljastus tässä. On yksi asia, joka saa aikaan muutosta ja ainoan muutoksen, ja sitten on asioita, jotka loksahtavat paikoilleen sen seurauksena. Yksi ja ainoa asia, joka oikeasti saa aikaan muutoksia tällä planeetalla, on valo.

LINDA: Ai jaaa.

ADAMUS: Se oli, se on, niin helppoa. Se on valo. Ei voi saada muutosta ilman muutosta valossa, joko enemmän tai vähemmän valoa. Tai voitaisiin sanoa enemmän valovoimaa/kirkkautta tai vähemmän valovoimaa. Muuten kaikki pysyy aina samana. Voitaisiin kai sanoa, että teillä on tietty valomäärä planeetalla. Ja sanotaan, että 300, 400 vuotta sitten se oli melko sama, melko vakio. Se ei muuttunut paljon. Aina silloin tällöin oli vähän enemmän, ja sitten silloin tällöin oli vähän vähemmän. Mutta mikään ei muuttunut. Saadaksenne todellista muutosta elämäänne, täytyy olla enemmän valoa tai vähemmän valoa. Mutta tarkastellaanpa "enempää".

Positiivinen ajattelu ei tee sitä. Voitte ajatella positiivisesti itsenne rahattomaksi saakka, särkyneeksi ja rahattomaksi. Affirmaatiot eivät vaikuta. Valo kuitenkin vaikuttaa. Siis kun otatte vähän enemmän valoa elämäänne – sallitte enemmän valoa, vastaanotatte energiaanne, tietoisuuttanne; lakkaatte ajattelemasta, että se on muissa ulottuvuuksissa ja sallitte sen olla tässä – tapahtuu muutosta. Ja koska se perustuu valoon, teidän valoonne, ja vastaanotatte sen, muutos palvelee teitä lopulta.

Ihmisitse voi ensin sanoa: "Joo, mutta jotain tapahtui. Jotain huonoa tapahtui. Menetin tärkeän asiakkaan." Tai kuten Tadin tapauksesta puhuttaessa, tapahtuu joskus uudelleenjärjestelyä. Älkää menkö paniikkiin. Teidän täytyy oppia luottamaan sisäiseen valoonne, koska silloin jotain muuta tulee mukaan. Usein vanhojen asioiden täytyy siirtyä pois tieltä, ennen kuin uusia asioita tulee sisään. Se pätee erityisesti suhteissa. Ja ajattelette, että jos päästätte enemmän valoa sisään, suhde muuttuu. Ja se on vaikeaa, mutta lopulta se on parempi kummallekin teistä – esimerkkinä.

Minkä tahansa muutoksen tapahtumiseksi – ylhäällä tai alhaalla, vasemmalla tai oikealla, huono tai hyvä – täytyy tapahtua muutos valotasossa. Voitte ehdottomasti määrätä sen omalla vastaanottamistasollanne. Ette vastaanota lahjoja postissa. Ette vastaanota enemmän terveyttä. Ette vastaanota enemmän rahaa tai enemmän älykkyyttä. Vastaanotatte pelkästään omaa valoanne, silloin kun vastaanotatte. Se on siinä.

Valo on tietoisuutta. Todellisuutta ei voisi olla olemassa ilman tietoisuutta, ilman valoa. Sanotte: "Olen valmis muutokseen. Olen valmis vastaanottamaan valoani, tietoisuuttani." Ja rakas ihminen, älä yritä sitten ajatella tietäsi tai tunkea tietäsi tai ajatella positiivisesti tietäsi siihen. Salli, mitä tapahtuu seuraavaksi. Ja silloin tiettyjä ominaisuuksia ... Valo auttaa teitä muuttamaan perspektiivinne. Se auttaa teitä tekemään viisaamman valinnan. Mutta valo on se, mikä saa minkä tahansa muutoksen tapahtumaan.

Nyt kun vastaanotatte – ja olen ankara teille vastaanottamisen suhteen ja sanon: "Ette ole kovin hyviä tekemään sitä", koska sen ytimessä kyse on enemmän valon päästämisestä sisään vaikuttamaan muutoksiin elämässänne. Hittoon positiivinen ajattelu. Se ei toimi, eivätkä kaikki nuo muut vanhat tekniikat, temput ja kaikki muu, mitä teillä oli. Lopettakaa taistelu, voimankäyttö, päättäväinen soturi, koko tuo keikka. Opetelkaa sallimaan valo. Valo on ainoa asia fyysisessä todellisuudessa, joka saa aikaan muutosta – henkilökohtaisella tasolla, syvällä henkilökohtaisella tasolla – ja se on erittäin helppo tehdä. Teemme sen merabhissamme tänään, jos koskaan pääsemme siihen asti (Adamus naureskelee).

Siis haluan se syöpyvän mieleenne. Ainoa asia joka saa aikaan muutosta, on valo. Ja voitte saada vähemmän valoa. Voitte sulkeutua lisää, ja se muuttaa asioita elämässänne. Tai voitte vastaanottaa sitä. Teidän valonne, energianne, tietoisuutenne, muuttaa asioita. Se ehdottomasti muuttaa niitä. Siis silloin kun juoksette ympyrää ja sanotte: "Voi, en tiedä, mitä tehdä", kun menette illalla nukkumaan ja stressaatte ja liika-ajattelette kaikkea: "Miten pääsen pois tästä pulmatilanteesta, jossa olen?", niin pysähdytte ja vastaanotatte valoanne. Se on siinä. Ei mitään ehtoja siihen. Ei sen käyttämistä: "No, käytän tätä valoa terveyteeni tai suhdeongelmiini", tai mihinkään muuhun. Hyväksytte vain valonne.

Ytimessänne tiedätte jo – te ihmisenä, te sieluolentoa – mitä oikeasti haluatte. Teidän ei tarvitse kertoa sille! Mitä oikein ajattelette – että sielunne on tyhmä? Teidän ei tarvitse kertoa sille. Teidän ei tarvitse kertoa omalle energiallenne. Joskus luulette, että teidän täytyy kertoa – "tämän haluan" – että teidän täytyy kertoa Jumalalle, mitä haluatte, tai sielullenne tai "minä olen" -olemuksellenne. Se tietää jo. Se tietää jo. Tavallisesti jo silloin, kun te ette tiedä.

Päästäkää nyt siis tuo valo sisään. Vastaanottakaa se. Älkää yrittäkö kertoa sille, mitä pitää tehdä. Älkää sanoko: "Minun täytyy myydä 200 pakettia chiliä tänään", ei mitään sellaista. Ja sitten sallitte ehdottomasti, mitä tapahtuu tuon valon myötä. Teidän ei tarvitse kontrolloida sitä. Pitäkää näppinne erossa siitä. Pitäkää aivonne erossa siitä. Möhlitte sen vain. Sallikaa sen nyt tulla elämäänne. Ja huomaatte käyttäneenne "todellista tekoälyä", kuten kutsun sitä – eli aivojanne – asioihin aivan liian kauan (Linda kikattaa). Se on keinotekoista. Aivot eivät tiedä valoa, eivät ymmärrä valoa. Ne ymmärtävät vain logiikkaa.

Vastaanottakaa tuo valo, ja antakaa sen tulla sisään, ja katsokaa, mitä tapahtuu, ja sitten tanssikaa sen kanssa, mitä tapahtuu. Mutta lakatkaa yrittämästä kontrolloida sitä. Lakatkaa yrittämästä kertoa sille: "Tarvitsen tätä. Tarvitsen tuota." Se tietää jo. Ettekö tajua sitä? Se tietää jo. Möhlitte kaiken vain ajattelemalla, että valo, sielunne ja "minä olen" -olemuksenne on niin tyhmä, että teidän täytyy kertoa sille, mitä haluatte.

Vetäkää syvään henkeä ja sallikaa.

Ainoa asia, joka tekee muutosta, vaikuttaa muutokseen, on valo, valotaso. Se on siinä. Ja se on tietoisuutta, ja se on hyvin yksinkertaista. Hyvin yksinkertaista.

Vedetään syvään henkeä tässä kohtaa. Oikein kunnolla syvään henkeä.

Muutosta tapahtuu, kun valotaso lisääntyy tai vähenee. Valo on ainoa asia, joka todella vaikuttaa muutokseen. Kaikki muu on vain peliä. Se on vain peliä.

Hengitä, salli, vastaanota ja virtaa -merabh

Vedetään syvään henkeä nyt, ja aloitamme merabhin.

Sinä, ihminen, voit päästää/sallia enemmän valoa sisään. Se on yksi asia, jonka voit tehdä.

(Musiikki alkaa)

Mutta kerron sinulle, että se on siinä joka tapauksessa, sallit sen tai et. Voit vastustaa sitä. Voit työntää sen pois. Mutta se raivaa tiensä sisään ennemmin tai myöhemmin.

Puhuimme vastaanottamista, ja se on valonne, tietoisuutenne, vastaanottamista.

(Tauko)

On halu yrittää ohjata ja kontrolloida sitä. Mutta silloin vedät syvään henkeä, päästät vain irti kaikesta siitä, ja vastaanotat.

(Tauko)

Se alkaa hengityksellä. Se alkaa hengityksellä.

Hengitys, syvä hengenveto, maadoittaa ja keskittää sinut, tuo sinut läsnäoloosi ja saa sinut pois mielestä. Tehdään se nyt. Kunnolla, syvään henkeä.

(Tauko)

Niin kuin "Aaaaah!"

Kun hengität sisään, vastaanotat. Vastaanotat tietysti ilmaa, happea. Mutta vastaanotat myös Itseäsi, läsnäoloasi.

Vedä kunnolla syvään henkeä ja vastaanota.

Vastaanottaminen ei ole mentaalinen asia. Jos huomaat tulevasi mentaaliseksi, vedä vain syvään henkeä. Se on hyvin kaunis vastaanottamisen symboli. Hengität sitä sisään, ja sitten annat sen virrata.

Se virtaa kehosi läpi, ja sitten se virtaa ulos.

(Tauko)

Hengität sisään nyt valoa. Joo, voitte hengittää sisään valoa, ehdottomasti.

Vedä syvään henkeä ja vastaanota omaa valoasi.

(Tauko)

Hengität sisään omaa energiaasi.

(Tauko)

Se on todella hyvä tapa alkaa sallia oma energiasi, kun hengität sisään.

Ja kun hengität sisään, se ei ole vain ilmaa. Se ei ole vain yhteistä ilmaa, jota hengität sisään. Nyt hengität tietoisesti sisään ja vastaanotat valoasi.

Se alkaa hengityksestä. Hyvin yksinkertaista.

(Tauko)

Ja sitten on salliminen.

Tiedätte, että olen melko iso sallimisen puolestapuhuja.

Fakta on, että kaikki on jo siinä. Voitko sallia? Voitko mennä oman itsearvostuksenpuuteesi yli, niiden omien uskomustesi yli, että sinulla voi olla vain riittävästi, ja voitko todella sallia?

Kun sallit, menet yli siitä havainnosta, että olet vain ihminen. Sallit korkeamman itsesi, sielusi, "minä olen" -olemuksesi. Sallit oikeasti tietoisuuden ja valon.

Hyvin usein näen shaumbrojen etsivän yltäkylläisyyttä tai terveyttä tai vastauksia. Se on niin yksinkertaista, kuin salliminen. Se on jo aivan siinä. Se on jo aivan siinä. Lakatkaa lähtemästä tuonne jonnekin.

Muuten, puhuttaessa aikamatkustuksesta –Time Traveling, uusi julkaisumme, uusi pilvikurssimme – koko juttu on, ettet mene mihinkään. Et hyppää pieneen koneeseen, et teet edes astraaliprojektiota 300 vuoden taakse tai 20 vuoden päähän tulevaisuuteen. Et mene minnekään. Sallit sen tulla luoksesi. Piste. Sillä tavalla aikamatkustat.

Et lähde astraaliulottuvuuksiin. Siellä on hemmetin vaarallista. Olisit kuin partiopoika getossa. He tulisivat jahtaamaan sinua nopeasti! Se on hyvin naiivia. Ei! Aikamatkustuksessa annat menneisyyden tai tulevaisuuden tulla luoksesi. Sama pätee sallimiseen.

Vedät syvään henkeä – aloitetaan siitä, syvästä hengityksestä – ja vain sallit. Mitä sallit? Sinut, valosi.

Vedät syvään henkeä ja vain sallit. Se merkitsee, että avaudut. Avaudu. Avaa nuo ihmisitsesi ovet ja ikkunat. Avaa portit ja avaa mielesi. Vain avaudu ja salli.

(Tauko)

Ja sitten, kun hengität ja sallit, vastaanota nyt.

Tiedän, että salliminen ja vastaanottaminen ovat melko lähellä toisiaan. Mutta ne ovat tavallaan myös erilaisia. Olen nähnyt monien shaumbrojen nyt sallivan. He avaavat ihmisitsen ovet ja ikkunat, päästävät valoa sisään, mutta he eivät vastaanota sitä.

Valo on siinä, mutta he eivät vastaanota sitä. He eivät sisäistä sitä.

Vastaanota tuo valo nyt.

Olet sallinut sen tulla lähelle, nyt vastaanota se.

(Tauko)

Tämä kaikki on melko helppoa. Jos ei olisi kaikkia noita miljoonia päällysteitä ja vastustuksia, se kaikki on melko helppoa. Hengität, sallit ja sitten vastaanotat. Tuot sen sisään.

Ei! Jotkut teistä yrittävät nyt – ei, ei. Pyyh! Panette minut pysäyttämään musiikin – teen sen, jos täytyy. Yritätte laittaa siihen tiukat ehdot. Sanotte: "Okei, sallin terveyteni muuttua. Vastaanotan energiaa, jotta lapseni muuttavat pois kotoa. Sallin uuden auton." Lopettakaa se! Lakatkaa älyllistämästä tätä prosessia. Lakatkaa olemasta niin hemmetin ihminen.

Se on avointa sallimista. Sitä se vain on. Se on vain valoa. Se on tietoisuuttasi ja energiaasi. Vedät syvään henkeä, sallit sen, ja vastaanotat sen.

Luontaista tässä koko tässä prosessissa on, että suuremman valovoiman, suuremman valomäärän, myötä tapahtuu muutosta.

Sielusi tietää jo, mihin tässä kaikessa mennään. Sinun, ihmisen, ei tarvitse ohjata kaikkea tätä. Sinun täytyy vain leikkiä sen kanssa. Kokea se.

Juuri nyt jotkut teistä sanoivat tavallaan: "Okei, sallin itseni saada uuden auton." Suu kiinni! Sallisitko vain?

Okei, palataan takaisin perusasioihin. Hengitetään nyt.

(Tauko)

Hengitetään kunnolla. Sallitaan nyt tuon valon ja energian olla läsnä.

Hengitä sitä sisään, ja salli tuo valo.

Se on aivan siinä. Se on valmiina lähtöön. Se on ollut aivan siinä. Se on ollut joutilaana, vain odottanut. Siis sallit sen.

Nyt kun se on aivan siinä, vastaanotat sen. Tuot sen sisään. Tuot sen sisään.

Näettekö? Melko yksinkertaista.

Se on kuin Seesamtien valaistuminen. Vedät vain syvään henkeä ja sallit.

Vedät syvään henkeä, sallit valosi, energiasi, ja sitten vastaanotat sen. Integroit sen. Tuot sen sisään.

(Tauko)

Vedät syvään henkeä.

Sallit valosi olla läsnä.

Vastaanotat sen tässä hetkessä.

(Tauko)

Vedät syvään henkeä.

Sallit jumaluutesi, valosi.

Sitten vastaanotat sen. Tuot sen tähän todellisuuteen, tähän elämääsi.

Ja kun teet sen – ja se on näin yksinkertaista ­– näet, ettei sinun tarvitse ajatella omaa tietäsi. Sinun ei tarvitse ihmetellä, miten paljon valoa tai mitä teet sillä. Luontainen viisautesi ymmärtää jo.

Sinut, ihminen, vapautetaan nyt koko tuosta pelistä: "Miten paljon?" ja "Mitä minun pitäisi tehdä! ja "Miten kovasti minun pitäisi tehdä työtä sen eteen?" ja "Mihin minun pitäisi laittaa se?" ja "Mitä jos teen sen väärin?"

Seesamtien valaistuminen. Se on todella helppoa. Vedä syvään henkeä keskittämään itsesi. Sitten sallit tämän valon, oman valosi, oman energiasi, jotta se on läsnäolossasi. Ja sitten vastaanotat sen. Se virtaa kehoosi. Se virtaa mieleesi.

(Tauko)

Se virtaa menneisyyteesi, se virtaa tulevaisuuteesi, ja nyt sinulla on virtaus.

Hengität.

Sallit valosi.

Vastaanotat sen todellisuuteesi, omaan elämääsi.

Ja nyt sinulla on virtaus.

(Tauko)

Vedät syvään henkeä.

Sallit valosi.

Vastaanotat sen tähän todellisuuteen, ja nyt kaikki virtaa.

Ja kun teet tämän, kun käyt tämän läpi, oivallat, että olet tehnyt todella kovasti työtä asioiden eteen. Olet yrittänyt olla tavallaan, kuin energioiden liikennepoliisi, vankilanjohtaja, ja sinusta on tullut niin mentaalinen ja sinusta on tullut niin sidottu aivoihisi, ettet pystynyt selvittämään tietäsi ulos. Tiedän, millaista se on. Minulla on tarina, jonka kerron joskus. Olin kristallivankilassa 100.000 vuotta (Adamus naureskelee). Ne jotka ovat uusia, eivät ole kuulleet tuota tarinaa – kerron sen taas pian. Mutta pysähdyt ja vedät syvään henkeä, ja avaudut ja sallit.

Se on todella helppoa. Ja sitten vastaanotat tuon valon, ja koko ajan kun tämä tapahtuu – tuota valoa virtaa nyt sisään – vain valo voi aiheuttaa muutosta. Se on siinä. Ei positiivinen ajattelu. Voit teeskennellä vähän aikaa, että se vaikuttaa. Eivät affirmaatiot. Ei se, että on hyvä kirkossakävijä. Ei rukoileminen joka päivä. Ei se, että pitää huolta kaikista muista.

Vain valo voi tuoda muutosta. Vain valo.

Siis, vedät syvään henkeä.

Sallit tuon valon.

Vastaanotat sen tähän todellisuuteen.

Ja sitten kaikki alkaa virrata.

Kaikki alkaa vain virrata, ja oivallat, ettei sinulla tarvitse olla massiivista suunnitelmaa siitä, mitä tehdään näillä asioilla tai miten muutetaan elämääsi. Se muuttuu silmiesi edessä tavalla, joka on jumalainen. Se muuttuu sinusta huolimatta tavalla, joka on jumalainen.

Vedät syvään henkeä. Tehdäänpä se. Syvään henkeä. Ihan oikeasti! Vedä syvään henkeä.

Ja sitten sallit valosi virrata sisään.

Ja vastaanotat sen tässä todellisuudessa, tässä kehossa.

Ja kaikki alkaa taas virrata.

(Tauko)

Se on melko yksinkertaista. Ja jos unohtaisit: "Mitä hän sanoi? Pitäisikö minun vastaanottaa ja sitten ajatella ja sitten kuntoilla? Mitä hän oikein sanoi?" se on hyvin yksinkertaista.

Se on hengitä. Se on salli. Se on vastaanota. Ja se on virtaa. B.A.R.F. (Suom. huom. muodostuu em. sanojen alkukirjaimista) (Vähän naurua; "barf" merkitsee "oksentaa")

Oksenna. Se on ok, koska nyt muistatte. Muistatte: "Mitä hän sanoi? Ai niin, minun pitäisi oksentaa." Kyllä (tehden yökkäysääntä). Päästä kaikki vanhat jutut ulos, ja päästä valosi sisään. Oksenna ulos kaikki nuo vanhat mentaaliset, työläät, raskaat, kamppailevat ja taistelevat tavat. Oksenna ne vain ulos. Ja sitten vedät syvään henkeä, sallit, vastaanotat ja virtaat.

Muistatte sen, eikö? Kyllä, hyvä.

Tehdään se yhdessä nyt.

LINDA: Yäääääk! (Tehden oksennusääntä; paljon naurua)

ADAMUS: (naureskellen) Tule tänne eteen, Linda. Tule tänne. Tule tänne eteen. Tule tänne eteen (Linda tulee näyttämölle katuvaisen näköisenä). Linda oli yhdessä kohtaa opettaja. Siis nyt, rakas luokka, oksennetaan yhdessä Lindan kanssa (lisää naurua). Anna mennä.

LINDA: Yäääääk!

ADAMUS: Yäääääk! Uudestaan.

LINDA: Yäääääk!

ADAMUS: Yäääääk! Ja uudestaan.

LINDA JA YLEISÖ: Yäääääk!

ADAMUS: Yäääääk!

Miksi shaumbrat ovat niin hyviä tässä, mutta he eivät osaa vastaanottaa? (Naurua) Miksi? Tehdään se uudestaan. Tulkaa mukaan netissä, missä satuttekin olemaan. Liittykää Lindaan, joka tavallisesti tekee hengittelyä, mutta nyt Lindan kanssa kolmeen laskien. Yksi, kaksi, kolme ...

KAIKKI: Yäääääk! (Adamus naureskelee)

ADAMUS: Okei. Ja Gaia lähti juuri (paljon naurua). Voi hemmetti! Kuthumi, puhisitko hänen kanssaan? Selittäisitkö, mitä teemme tässä? (Lisää naurua) Olisitko niin kiltti?

Väliäkös sillä.

No, muistakaa vain, että kaikki on hyvin koko luomakunnassa.

ADAMUS JA YLEISÖ: Yäääääk! (Yleisö taputtaa)