CRIMSON CIRCLEN MATERIAALEJA

ALT-sarja

SHOUD 9 – ADAMUS ST. GERMAIN, Geoffrey Hoppen kanavoimana

Esitetty Crimson Circlelle

3.6.2023
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
www.crimsoncircle.com

Minä olen mitä olen, St. Germainin Adamus.

Siis tervetuloa kaikki. Tervetuloa kokoontumiseemme, shoudiimme. Tervetuloa ympäri maailmaa. Aah, kyllä, tosiaankin. Tunnen sitä hetken, mutta jotain tästä puuttuu. Jotain puuttuu, ja voisiko se olla kenties kahvini?

KERRI: Ai, luulin, että se olin minä.

ADAMUS: Joo, sinäkin, mutta ennen kaikkea kahvini. Kiitos, rakas Kerri.

KERRI: Ole hyvä.

ADAMUS: Kiitos. Kiitos. Aah! Voi, arvostan sitä todella. Linda, voit laittaa tuon (jälkiruoka) sivuun. En syö sitä heti. Söin juuri suuren aterian Ylösnousseiden mestareiden klubilla. Meillä oli suuret juhlat ja juhlimme asioita, joista puhun tänään. Mutta kahvia, tosiaan, milloin tahansa täällä maaplaneetalla.

Ja teille jotka mietitte: "Miksi ylösnoussut mestari ylipäätään joisi kahvia?" Koska voimme. Se on niin yksinkertaista. Jokainen ylösnoussut mestari – ja meitä on nyt melkein 12.000 – on tullut Maan kautta. Muistamme, millaista on olla maan päällä. Muistamme, millaista on tanssia, juoda kahvia. Muistamme, millaista on, kun on huonoja päiviä, jotka lopulta muuttuvat hyviksi päiviksi, enimmäkseen. Muistamme, millaista on, kun on perhe ja ystäviä, millaista on tehdä pitkä kävely luonnossa.

Muistamme nuo haasteet, ja puhumme paljon siellä ylhäällä. Ja teille jotka mietitte: "Onko tämä vain tarina?" Ei, vaan oikeasti on Ylösnousseiden mestareiden klubi. Tarkoitan, että kun olet ylösnoussut mestari, niin miksi ei? Mitä muuta tekisit – hengailisit vain yksin koko päivän? Meillä on klubi. Kokoonnumme yhteen – anteeksi hetki tässä (hän siemaisee kahviaan). Aah! Kokoonnumme yhteen. Kerromme tarinoita. Kerromme vitsejä teistä (vähän naurua). Ja itkemme aina silloin tällöin. Todellakin itkemme aina silloin tällöin, koska näemme, miten vaikeaksi ihmiset tekevät kaiken itselleen. Heidän ei tarvitse. Vuodatamme vähän kyyneliä. Tarkoitan oikeita kyyneleitä.

Tietenkin on tämä väärinkäsitys ylösnousseista mestareista: leijumme vain ympäriinsä koko päivän tekemättä mitään. Voisimme tehdä niin, mutta tekisittekö te niin, jos olisitte ylösnoussut mestari? Leijuisitteko vain koko päivän? Ettekö etsisi muita ylösnousseita mestareita, joiden kanssa puhua? Ettekö tulisi takaisin Maahan aina silloin tällöin, seurustelemaan, keskustelemaan, rupattelemaan muiden ihmisten kanssa? Mutta kyllä, ylösnousseilla mestareilla on yksi asia yhteistä – paitsi tietysti ylösnousemuksensa – he rakastavat ihmistilaa, nyt kun he ovat poissa siitä (vähän naureskelua). He rakastavat niitä kokemuksia, joita ihmisillä on.

Nimittäin ylösnousseella mestarilla on ikään kuin oma sisäänrakennettu elokuvateatteri. He voivat palata koska tahansa katsomaan nauhoja kokemuksistaan tällä planeetalla. He tekevät sitä kaiken aikaa. Siisti juttu on, ettei sen tarvitse olla sellaista, miten ihmismieli muisti sen. Voisit katsoa noita nauhoja, jotain mitä pidit kamalana, ja voisit muuttaa sen. Voit saada eri lopun tai eri alun ja keskiosan. Voit muuttaa sitä. Muistat aina sen, mitä mieli muisti, mutta sitten oivallat, että voit mennä sen yli. Voit kirjaimellisesti muuttaa sitä.

Ylösnousseen mestarin kauneus – haluan teidän todella tuntevan tätä hetken. Ylösnousseen mestarin kauneus on, että hän on ylösnoussut – hän on tietenkin muissa ulottuvuuksissa; hän on valmis, hän on saanut matkansa loppuun, hän on omassa täysivaltaisuudessaan – mutta kuitenkin hän on myös alussa ja ottaa ensimmäisen elämänsä maan päällä ja käy läpi kaikki kokemukset. Se kaikki tapahtuu.

Kun istutte tässä, miten tiedätte, ettei se ole vain unta – tuo nauha siitä, että olette ihminen tällä planeetalla ja käytte läpi sitä, mitä teette juuri nyt? Miten tiedätte, että te ette vain tunne sitä kokemusta, joka teillä oli, ennen kuin teistä tuli ylösnoussut mestari? Aa! Asia mitä tuntea/tunnustella.

Kaikki on aivan siinä. Ei ole mennyttä, nykyistä, tulevaa. Oikeasti ei ole todellista eroa siinä, että olette se ihminen, joka olette tänään, ja se ylösnoussut mestari, joka olette. Siinä ei ole mitään eroa, paitsi havainto, paitsi ihminen joka sanoo: "Voi, en ole siellä vielä. Minulla on matkaa jäljellä. Olen edelleen matkallani. Käyn edelleen läpi kaikkea tätä." Väärin. Tavallaan olette jo siellä. Tiedätte tietysti olevanne oikeasti siellä, sitten kun teidät on hyväksytty Ylösnousseiden mestareiden klubiin, yhdeksi melkein 12.000:sta. Silloin lopulta sanotte: "Olen siellä, ja olen tässä. Nyt tunnustan sen." Mutta joka tapauksessa, takaisin asian ytimeen.

Ylösnousseina mestareina istuskelemme, kerromme tarinoita, elämme vanhoja tarinoitamme, palaamme niihin ja elämme niitä, ja muutamme, jos haluamme. Juomme kahvia. Nimittäin on suuri väärinkäsitys, että ylösnoussut mestari on jokin suuri guru jossain toisessa, täydellisessä ulottuvuudessa. Se on täydellinen ulottuvuus, mutta olemme edelleen hyvin ihmisiä, ja pidämme edelleen tuon ihmisyyden esittämisestä. Meillä on edelleen juhlia. Voisitteko kuvitella olevanne ylösnoussut mestari, eikä teillä olisi juhlia? Pahinta on, kun olette ylösnoussut mestari, eikä teitä kutsuta noihin juhliin (vähän naurua). Se on ... (Adamus naureskelee)

Mutta teille jotka ihmettelette: "Eikö ylösnousseiden mestareiden pitäisi olla jotain suuria, pyhiä olentoja?" Joo, he voivat olla, mutta he eivät ole. Sillä ei ole oikeasti merkitystä. Olet ylösnoussut. Voit leikkiä energian kanssa niin, kuin haluat. Se on sinun teatterisi. Voit tehdä, mitä haluat.

Iso ero ylösnousseen mestarin ja ihmisen välillä on oivaltaa, että se on vain tarina. Voit mennä siihen ja lähetä pois. Voit olla tuo näyttelijä tai nuo näyttelijät. Et ole eksynyt siihen. Sinusta ei tunnu, että olet jumissa siinä. Se on tuo suuri ero.

Siis vedetäänpä syvään henkeä sille tänään. Ja kun lopulta oivallatte sen, teidät hyväksytään Ylösnousseiden mestareiden klubiin. Teidän on täytynyt kuolla ensin, mutta ... (muutama naurahdus). No, ainakin teidät hyväksytään.

Siis tänään listalla (Adamus siemaisee kahviaan) – mm. Kyllä, juon kahvia. Tänään listalla tärkein asia jonka teemme, on, että käytämme merabhissa vähän aikaa tuon tilan täyttämiseen valolla. Tuon tilan täyttämiseen valolla, joka on kaiken välissä, ja on paljon tilaa. Jotkut kutsuisivat sitä pimeydeksi. Se on vain tyhjiö. Se on vain tyhjyyttä. Teemme sen. Mutta minulle maksetaan tuntien mukaan, joten minun täytyy esiintyä tunti (vähän naureskelua). Siis ennen kuin pääsemme tuohon merabhiin, nyt on viihteen aika.

LINDA: Oi-joi.

ADAMUS: Se on nimittäin melko hauskaa.

LINDA: Laitat minut viemään mikkiä, eikö niin?

ADAMUS: Kyllä, niin laitan.

LINDA: Mm hmm. Mm hmm.

Armollisuus Taivaan ristin jälkeen

ADAMUS: Ensimmäinen kysymys on ... Taivaan rististä on, mitä, kuusi viikkoa – tai kahdeksan tai 12 viikkoa – sillä ei ole merkitystä. Siitä on vähän aikaa. Millaista elämänne on ollut, asteikolla yhdestä kymmeneen, mitä tulee armollisuuteen? Millaista on ollut? Siis Linda juoksee ympäri mikrofonin kanssa. Asteikolla yhdestä kymmeneen, millaista elämänne on ollut armon osalta Taivaan ristiin jälkeen?

HENRIETTA: Nousenko seisomaan?

LINDA: Onko kymmenen paras?

ADAMUS: Kymmenen on paras, kyllä.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Anna mennä ja seiso.

HENRIETTA: Okei. Minusta tuntuu, että leijun joskus, ja olen todella liikuttunut säteillessäni tietoisesti valoa. Siunaan kotini, kun lähden. On tiettyjä yksilöjä, joilla tiedän olevan vaikeuksia, ja lähetän armoa heille. Huomaan kommunikoivani ihmisten kanssa ja sanovani: "Siunausta sinulle ja perheellesi." Ei niin, että olen pyhempi kuin he. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Mutta todella haluan jakaa siunausta muiden kanssa.

LINDA: Yhdestä kymmeneen.

HENRIETTA: Yhdestä kymmeneen?

LINDA: Sinun täytyy valita jokin luku.

HENRIETTA: Kymmenen.

ADAMUS: Okei. Meillä on "kymmenen". Pidän todella huivista päässäsi.

HENRIETTA: Kiitos.

ADAMUS: Voisinko saada sen?

HENRIETTA: Totta kai.

ADAMUS: Cauldre on pukeutunut tavallaan tylsästi tänään. Hän tarvitsee vähän väriä (he naureskelevat). Sopisin yhteen takana olevan sateenkaaren kanssa. Tarkoitan, että nyt?

HENRIETTA: Nyt! (Vähän naureskelua)

LINDA: Siinä on kaksi huivia.

HENRIETTA: Siellä on kaksi huivia.

ADAMUS: Odotamme myöhempään ajankohtaan. Okei, Cauldre voi olla tylsä. Ihan sama!

HENRIETTA: Ja on yksi, jossa on pinni pitämässä sen paikoillaan.

ADAMUS: Älä siitä huoli. Annamme hänen vain tavallaan hävitä tylsyyteen (vähän naureskelua). Okei, kiitos. Siis sinulla on kymmenen. Vain nopea kysymys, minun on pakko kysyä sitä. Miksi ihmeessä et vastannut kysymykseen heti? Se oli yksinkertainen kysymys – yhdestä kymmeneen.

HENRIETTA: Kysymys hävisi mielestäni.

ADAMUS: Okei. Se on hyvä vastaus, joo. Mihin se meni?

HENRIETTA: (Pieni tauko) Tyhjiöön.

ADAMUS: Tyhjiöön. Okei. Hyväksyn sen. Hyvä, kiitos.

HENRIETTA: Kiitos.

ADAMUS: Mahtavaa. Siis hänellä on kymmenen Taivaan rististä saakka. Ettekö vihaakin häntä (Adamus naureskelee). Seuraava.

MARKO: Ai, älä viitsi!

LINDA: Suu kiinni! (He naureskelevat)

ADAMUS: Marko! Marko, Marko!

MARKO: Hei.

ADAMUS: Mitä kirjallesi kuuluu? (Linda ja Marko nauravat)

MARKO: Mainosaika.

ADAMUS: Hän maksoi minulle ...

MARKO: (naureskellen) Niin tein!

ADAMUS: ... että kysyn hänen kirjastaan koko ajan, joten. Elämäsi armollisuus Taivaan rististä saakka?

MARKO: Se on todellakin kymmenen.

ADAMUS: Okei.

MARKO: Minusta tuntuu, että yli kymmenen.

ADAMUS: Okei.

MARKO: Ei ole numeroa.

ADAMUS: Vau!

MARKO: Olen kvanttinen.

ADAMUS: Okei, mahtavaa.

MARKO: (naureskellen) Joo.

ADAMUS: Miksi niin on? Jostain tietystä syystä?

MARKO: Hei, asun Havaijilla!

ADAMUS: Joo, okei.

MARKO: Tietysti!

ADAMUS: Okei.

MARKO: Lasken leikkiä, mutta kyllä.

ADAMUS: Oletko kahuna?

MARKO: Mikä se on?

ADAMUS: Niin kuin suuri pappi.

MARKO: Ai jaa. Joo, joo, joo, joo!

ADAMUS: Tarkoitan, että omatekoinen.

MARKO: Ai jaa, ai jaa. Joo.

ADAMUS: Sinun täytyy vain ...

MARKO: Olen guru koko päivän.

ADAMUS: ... kutsua itseäsi kahunaksi. Joo.

MARKO: Vakavasti sanottuna, elän todellisessa armossa.

ADAMUS: Okei.

MARKO: Joo. Taivaan rististä lähtien olen vain tuntenut, että kaikki elämät integroituvat, kuin turbona, hyvin nopeasti.

ADAMUS: Aivan.

MARKO: Mutta se on armollista. Se on ilman ... En edes tiedä siitä useimmiten unissa, ja päiväsaikaan tunnen vain luovuutta koko ajan. Ja nautin vain omasta energiastani, omasta luomisestani. Olen todella – olen kuin: "Miten vitussa minulta voi mennä tämä aiemmin ohi?" En voi edes uskoa sitä. Mutta joka tapauksessa.

ADAMUS: Hyvä, kiitos.

MARKO: Kiitos.

ADAMUS: Pari vielä. Elämä Taivaan ristin jälkeen.

LINDA: Menen nyt Ranskaan (naureskellen pehmeästi).

ELISABETH: Numero kymmenen.

ADAMUS: Kymmenen, okei.

ELISABETH: Kyllä.

ADAMUS: Hyvä. Ei häiriöitä? Ei sisäisiä haasteita? Ei kireyttä?

ELISABETH: Haasteita – yhteys puuttuu.

ADAMUS: Yhteys puuttuu. Okei. Oletko töissä? Onko sinulla työpaikka?

ELISABETH: Kyllä.

ADAMUS: Millainen ammatti?

ELISABETH: Lääkäri.

ADAMUS: Ai, lääkäri. Vau. Hyvä. Ja mitä ajatuksesi ovat olleet ammatistasi Taivaan rististä saakka? Ajatteletko jäädä siihen? Lähteä siitä?

ELISABETH: Ei ammatissani ole mitään ongelmaa.

ADAMUS: Ei, okei. Hyvä. Okei, meillä on kolme kymppiä.

LINDA: Vau.

ADAMUS: Okei.

LINDA: Minä saisin vain viisi! Mutta ihan sama!

ADAMUS: Älä ole niin optimistinen (muutama naurahdus). Tervehdys.

AGNES: Hei. Sanoisin seitsemän.

ADAMUS: Seitsemän. Okei. Ei kymmenen?

AGNES: Minulla ei ole ollut isoja häiriöitä elämässäni tai mitään sellaista, mutta minulla oli paljon kärsimättömyyttä. Enkä odottanut ilotulitusta tai mitään sellaista, mutta odotin kuitenkin joidenkin ihmisongelmieni häviävän maagisesti!

ADAMUS: Aivan.

AGNES: Eivätkä ne hävinneet.

ADAMUS: Eivät hävinneet. Okei (Agnes naureskelee). Voitko jakaa ne kanssamme?

AGNES: Joo, totta kai. Yltäkylläisyys. Edelleen.

ADAMUS: Yltäkylläisyys, ai.

AGNES: Joo. Tein isoja muutoksia elämässäni. Jos katson sitä siitä ihmisperspektiivistä, mistä tulin, se on valtava muutos.

ADAMUS: Aivan.

AGNES: Siitä olen onnellinen.

ADAMUS: Aivan.

AGNES: Mutta kun katson joskus, erityisesti shaumbroja, jotka elävät niin, kuin haluaisin elää, olen kuin: "Voi! Mitä teen väärin?"

ADAMUS: Joo, joo (Agnes naureskelee). Joo.

AGNES: Joo. Siis en voi valittaa liikaa, mutta en ole oikein tyytyväinen.

ADAMUS: Okei. Käsittelemme tavallaan tuota tilannetta myöhemmin.

AGNES: Rakastaisin sitä. Kiitos.

ADAMUS: Hyvä. Hyvä. Se on melko yksinkertaista.

AGNES: Näin unta siitä kanssasi.

ADAMUS: Ai.

AGNES: Ja sait sen tuntumaan hyvin yksinkertaiselta. En kuitenkaan pysty maadoittamaan sitä. Se ei toimi.

ADAMUS: Maadoitamme sen tänään.

AGNES: Kiitos! Se olisi uskomatonta!

ADAMUS: Pari vielä. Armo elämässäsi Taivaan ristin jälkeen.

TERRI: Kaksi tai kolme.

ADAMUS: Kaksi tai kolme, okei. Mitä tapahtuu?

TERRI: Edelleen paljon kehokipuja. Juurichakran maadoittaminen, lonkat.

ADAMUS: Aivan. Muuten, heitä pois nuo chakrat saman tein.

TERRI: No, okei, lonkkien alue sitten. Miltä se kuulostaa?

ADAMUS: Heitä pois lonkat. Tarkoitan, tiedäthän (Adamus naureskelee).

TERRI: Joo.

ADAMUS: Toisin sanoen, se kaikki integroituu nyt.

TERRI: Kyllä, se integroituu.

ADAMUS: Se on osa ongelmaa.

TERRI: Ja kävelen hassusti. Tarkoitan, että olen kömpelö. Odotan ...

ADAMUS: Millä tavalla kävelet hassusti?

TERRI: Lonkkieni vuoksi ...

ADAMUS: Ai jaa, ai jaa.

TERRI: ... kävelen hitaasti ja minun täytyy pitää tasapainoani.

ADAMUS: Aivan.

TERRI: Ja kerran tai kaksi minusta on tuntunut: "Tämä on kehoni", ja pystyin kävelemään normaalisti. Siis kerran tai kaksi.

ADAMUS: Aivan.

TERRI: Mutta muun aikaa, (armollisuus) kaksi tai kolme, kolme tai neljä.

ADAMUS: Mikä koko tuo lonkkajuttu on?

TERRI: En tiedä!

ADAMUS: Miten kauan sitä on jatkunut?

TERRI: Kauan.

ADAMUS: Kauan. Mistä se tulee?

TERRI: Luulen, että se on häpeää ja epäilyä. En tiedä. En tiedä. Voi! Anteeksi, ei! Minulta on vielä tietämättä.

ADAMUS: Joo, aivan, aivan! (Adamus naureskelee) "Vielä oivaltamatta." Annan sen mennä ohi tällä erää. Mutta olet melko lähellä vessa siellä, kaiken varalta (vähän naureskelua).

TERRI: Kyllä.

ADAMUS: Tee vain villi arvaus. Mistä luulet, että lonkkaongelmat tulevat?

TERRI: No, ei liiku eteenpäin.

ADAMUS: Ei.

TERRI: Ei?

ADAMUS: Ei. Ei, ei. Tunne sitä hetki.

(Tauko)

Olet kantanut pitkään jotakuta, jotain, perhejuttuja.

TERRI: Olen ollut huolenpitäjä pitkän, pitkän, pitkän aikaa.

ADAMUS: Pitkän aikaa. Pitkän aikaa. Ja osa siitä liittyy liialliseen huolenpitämiseen perheestäsi. Ja jonkin ajan kuluttua ... Tarkoitan, että jos yrität aina kantaa jotakuta tai jotain eteenpäin, se vaikuttaa lonkkiisi. Siis mitä teet?

TERRI: Ai jaa, okei.

ADAMUS: Joo – mmmhh! (venytellen) – päästät irti siitä. Ja sitten vain ...

TERRI: Ja sitten toinen puoli (naureskellen).

ADAMUS: Ei, ei. Ei, vaan sanon, että venyttele sitä. Venyttele sitä.

TERRI: Ai jaa! Okei.

ADAMUS: Ja olet kantanut pitkän aikaa roskaa, joka ei ollut oikeasti sinun. Melko yksinkertainen juttu. Päästät siitä vain irti. Puhumme siitä myöhemmin.

TERRI: Kyllä. Tarvitsen sitä.

ADAMUS: Hyvä, joo. Sen lisäksi, jokaisella joka käy läpi fyysisiä ongelmia tällä hetkellä, se liittyy myös paljon valokehoon, eheyteen tai ykseyteen tulemiseen.

TERRI: Kyllä.

ADAMUS: Kiitos. Okei. Toivottavasti lähdet täältä tänään, ja sinulla on noin kahdeksan.

TERRI: Toivotaan.

ADAMUS: Hyvä. Yksi vielä. Elämä Taivaan ristin jälkeen?

LINDA: Näytitkö minulle juuri keskisormea?! (Naureskellen)

DIANE: Kolme.

ADAMUS: Kolme. Mitä tapahtuu?

DIANE: Fyysisiä ongelmia.

ADAMUS: Joo. Mitä erityisesti?

DIANE: Neurologisia, enimmäkseen jalkaterissä, minä onnun.

ADAMUS: Aivan.

DIANE: Maadoittunut, mikä ...

ADAMUS: Paljon kipua jalkaterissä?

DIANE: Kyllä.

ADAMUS: Joo.

DIANE: Jatkuvaa.

ADAMUS: Joo. Enimmäkseen jalkaterissä. Missä muualla?

DIANE: Kädet. Polvi.

ADAMUS: Jokseenkin koko kehossa sitten (naureskellen).

DIANE: Oikea käsivarsi.

ADAMUS: Joo, joo. Mistä luulet siinä olevan kyse?

DIANE: (huokaisten syvään) Se on tavallaan ...

ADAMUS: Olitko ulottuvuustyöntekijä? Samaistutko ulottuvuustyöntekijänä olemiseen?

DIANE: En samaistu siihen.

ADAMUS: Et samaistu, okei.

DIANE: Mutta sitten oletan, että se pitää paikkansa.

ADAMUS: Jos oletat, niin se on pitää paikkansa.

DIANE: Okei.

ADAMUS: Siis mitä tapahtuu, erityisesti jalkaongelmien osalta?

DIANE: Tuntuu siltä, että jokin pitää minut alhaalla. Ikään kuin olisi kysymys, jääkö vai lähteekö ...

ADAMUS: Tavallaan enemmän kyse on maadoittumisesta. Jos et ole maadoittunut, jos energia ei virtaa läpi, törmäät jalkateräongelmiin, erityisesti. Vähän polvissa myös. Mutta tarkoitan, että olet oikeassa sanoessasi, ettet ole oikeasti varma, haluatko jäädä vai lähteä. Ja se on ok. Tarkoitan, että voitko olla vain ok sen osalta? "En tiedä, haluanko jäädä vai lähteä, eikä sillä ole merkitystä. Olen täällä tänään. Ehkä en huomenna."

DIANE: Aivan.

ADAMUS: Sanon sitä, että pääse yli tunnekamppailusta sen osalta. Se on iso juttu. Uskon, että kaikilla jotka istuvat täällä, ja useimmilla teistä netissä, oli tuo sama ongelma: "Haluanko oikeasti jäädä? Voi ei! Minun ei pitäisi ajatella sitä. Voi! Minun pitäisi olla onnellinen koko ajan." Ei. Mietit sitä: "Pitäisikö minun jäädä? Mitä vi***a?! Miksi?" Tarkoitan ...

DIANE: Joskus.

ADAMUS: Haluaisin käydä hyvän väittelyn shaumbrojen kanssa. Miksi te jäätte?! Mikä teissä on vikana?! (Vähän naurua) Oletteko hulluja tai jotain?! Se on kuin: "Miksi?!" Mutta tiedän kyllä miksi. Okei, hyvä. Toivottavasti lähtiessäsi täältä jalkaterät tuntuvat hyvältä ja olet ainakin seiskassa.

DIANE: Kiitos.

ADAMUS: Okei. Tuon nyt esiin tämän, koko armokysymyksen Taivaan ristin jälkeen. Olemme puhuneet siitä Ylösnousseiden mestareiden klubilla, ja olemme mitanneet Crimson Councilin kautta kaikkia jälkivaikutuksia Taivaan rististä saakka.

Taivaan ristin jälkivaikutukset

Emme tienneet – en sanonut "en tiedä" – mutta emme ymmärtäneet kaikkia seuraamuksia, mitä tapahtuisi. Ja sen takana on valtava määrä fysiikkaa, mutta emme ymmärtäneet, mitä tapahtuisi.

Monta kertaa voimme tarkastella energiasuuntauksia. Nimittäin voi nähdä sen, mihin suuntaan laiva on merellä matkalla, mihin se suurin piirtein menee. Ja tavallisesti ei tarvitse olla selvänäköinen, täytyy olla vain tarkkailija: "Tänne asiat ovat todennäköisesti menossa." Taivaan ristin osalta emme tienneet. Voitaisiin mennä minne tahansa.

Oli tiettyjä asioita, joita tapahtuisi todennäköisemmin, mutta mikä tahansa pieni asia olisi voinut lähettää sen eri suuntaan. Oli paljon huolia siitä, mitä tapahtuisi. Nimittäin avataan periaatteessa taivas ja päästetään kaikki muu energia sisään, eikä tiedetä tarkkaan, mitä tapahtuu. Yksi pieni asia olisi voinut laukaista jonkin.

Olimme huolissamme, miten sujuvana/armollisena tilanne planeetalla pysyisi, miten armollisena tilanne teillä pysyisi koko tämän prosessin ajan, koska se on iso juttu. Tarkoitan, että kyse on suurimmasta jutusta, joka tulee sitten – no, jo ennen Jeesusta, jo ennen Atlantista. Se on valtava asia, ulottuvuuksien avautuminen, avautuminen tämän kokonaan uuden energian tulemiseen planeetalle. Se on valtava juttu.

Tiedän, että jotkut teistä olivat hyvin, hyvin pettyneitä, ja tarrasitte minuun: "Adamus, mitään ei tapahtunut! Odotin isoja räjähdyksiä 23.3. Odotin talouden romahtavan, maailman lähtevän sotaan, sään muuttuvan huonoksi, eikä mitään tapahtunut." Vastaukseni siihen on: "Huh! Hyvä." Silloin teitte työnne, te jotka olitte ulottuvuustyöntekijöitä.

Miten moni samaistui ulottuvuustekijänä olemiseen? (Moni nostaa kätensä) Joo, moni. Moni. Teitte työnne, ja te jotka olitte maan päällä, myös maadoititte, ja teitte työtä ja piditte asiat liikkumassa eteenpäin. Teitte kaikki oman työnne, ja sen vuoksi Taivaan risti, Apokalypsi, on ollut – ainakin tähän saakka – melko armollinen, yllättävän armollinen, hiljaisen armollinen, ja aiheuttanut pettymyksen joillekin teistä, jotka halusivat kaikkia noita isoja juttuja tapahtuvan.

Mutta on ollut armollista, ja se on hyvin tärkeää koko tässä asiassa, erityisesti niille jotka työskentelivät muissa ulottuvuuksissa, tietäen, että sen täytyi olla tasainen siirtymä. Muuten olisi voinut olla katastrofaalista, ja pienet asiat olisivat voineet heittää sen pois tasapainosta.

Annan teille muutaman esimerkin. Taivaan ristin myötä ja vähän sen jälkeen – ja tämä tapahtui, kun meillä oli yksi kokoontuminen Konassa – oli merkittävän maailmanjohtajan salamurhayritys, mikä olisi voinut aiheuttaa koko planeetalla ja sen talouksissa sekasortoa. Eikä sitä tapahtunut. Tarkoitan, että se oli suunniteltu. Kaikki liikkui sitä kohti. Se oli kohta tapahtumassa. Mutta viime hetkellä jokin muutti sen.

Eikä se ollut siksi, että joukko teitä rukoili muutosta. Se ei ollut siksi, että halusitte tietyn lopputuloksen. Oli riittävästi valoa tuossa tilanteessa estämään tämän palatsivallankumouksen. Ja jotkut teistä saattavat ajatella: "No, se olisi ollut hyvä asia." Mutta ei todellisuudessa sen häiriön vuoksi, mitä olisi tapahtunut sen seurauksena.

Oli joukko asioita, joita olisi voinut tapahtua Taivaan ristin jälkeen – enkä halua mennä kaiken sen draamaan – mutta olisi voinut tapahtua, eikä ole tapahtunut. Se onn ollut enimmäkseen hyvin armollinen siirtymä tälle planeetalle.

Sanon näin, ja paljon asioita on myös tulossa. Paljon asioita lähitulevaisuudessanne. Puhun siitä vähän lisää ProGnost Updatessa, mutta on paljon asioita. Mutta minusta on nyt mukava asia, että se voidaan tehdä suhteellisen armollisesti omassa henkilökohtaisessa elämässänne.

Sanoisin, että asteikolla yhdestä kymmeneen, shaumbroilla ovat todennäköisesti keskimäärin noin viisi tai kuusi. Joillakin on noin yksi armollisuuden osalta. Joillakin on kaksi, koska he käyvät läpi pyhää helvettiä, mutta he yrittävät jatkaa hymyilemistä. Jotkut käyvät läpi valtavia häiriöitä elämässään, mutta ymmärtävät, miksi se tapahtuu. On paljon syitä, mutta he ymmärtävät sen, joten he vetävät syvään henkeä ja sallivat itsensä käydä sen läpi.

Mutta se on häiritsevää, kun niin monia asioita tapahtuu kehossanne. Keho-ongelmat ovat todennäköisesti isoin juttu tällä hetkellä. Mielen vakaus – valtava asia shambroilla. Valtava asia, kun yrittää kyetä ylläpitämään tavallisen elämän ja tietää, että kaikki muuttuu. Paljon ongelmia tällä hetkellä joillain shaumbroilla, kutsutaan sitä huimaukseksi tai vain pyörryksissä olemiseksi, tai monet heistä sanovat: "No, olen vain tulossa vanhaksi. En muista enää." Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Tapahtuu muutos koko järjestelmissä.

Siis yleisesti shaumbroilla viisi tai kuusi, mitä tulee armollisuuteen. Mutta se osuu teihin ensimmäisenä. Olette niitä, jotka tuntevat sen vaikutukset ensin. Se on kehossanne. Se mitä tapahtuu, vaikuttaa mieleenne ja kaikkeen muuhun.

Sanon, että tällä hetkellä on tavallaan hiljainen jakso planeetalla – tavallaan – koska muutoksia tapahtuu sen hyvin syvillä tasoilla, mitä kutsun metafysiikaksi, tai Adamus-fysiikaksi. Asioita tapahtuu hyvin syvillä tasoilla. Useimmilla ihmisillä ei ole aavistustakaan, mitä tapahtuu, mutta se vaikuttaa kaikkeen lopulta.

Työ jota teitte maatyöntekijänä tai ulottuvuustyöntekijänä, ei liittynyt suurelta osin ainoastaan siihen, että avattiin pääsy jumaluuteen, korkeampiin ulottuvuuksiin, vaan myös siihen, että se tehtiin tasaisesti.

Häiriöt planeetalla

Siis kysymys teille ... ja muuten, jos sanotte oikean vastauksen, Lindalla on uskoakseni 100 dollaria käteistä hänelle. Voitko näyttää todisteen, että sinulla todella on nuo rahat? Siis ... (Joku sanoo "Hyvänen aika")

LINDA: Sanotko, ettei Geoff antanut minulle sitä lahjana? (Naurua)

ADAMUS: Ei, ei, ei, ei! (He nauravat) Se oli minun rahaani! Ei Geoffreyn, ei Cauldren. Okei, siis sinulla on satanen. Viitsisitkö laittaa sen tähän? Haluan houkutella kaikkia. Siis, kelle tahansa joka saa vastauksen oikein.

LINDA: (kuiskaten) Odota, odota!

ADAMUS: Siis ...

LINDA: (laskien rahoja) Kaksi ...

ADAMUS: ... mitä tapahtuu tällä hetkellä ...

LINDA: ... kuusi, kahdeksan, kymmenen.

ADAMUS: Eikö sinulla voisi olla vain yksi sadan dollarin seteli?

LINDA: Ei.

ADAMUS: Okei (vähän naureskelua). Mitä planeetalla tapahtuu tällä hetkellä? Häiriöihin liittyen, mitä tapahtuu? Tuntekaa sitä hetki. Älkää ajatelko sitä, vaan tuntekaa sitä. Mitä tapahtuu häiriöihin liittyen planeetalla?

(Tauko)

Okei, Linda antaa mikrofonin.

LINDA: Okei.

TRACY: Ai jaa.

ADAMUS: Joo. "Ai jaa!"

TRACY: Ai. Mitä tap- ... Voitko sanoa sen uudestaan?

ADAMUS: Totta kai. Mitä planeetalla tapahtuu häiriöihin liittyen? Ja kysymys on tarkoituksella vähän epämääräinen.

TRACY: Mm hmm.

ADAMUS: Mitä häiritään tällä hetkellä?

TRACY: Joo, todellisin asia jonka löydän, ei ole ... en näe sitä muodon tasolla.

ADAMUS: Odota hetki. Linda, on vain ... (laskien rahoja) Ai, meillä on kaikki tässä. Hyvä, hyvä. Halusin vain varmistaa.

TRACY: Kun tunnen sitä, tunnen, että planeetalla on sama asia kuin kehossamme – tuota valoa tulee, ja se on vuorovaikutuksessa aineen kanssa. Ja se vaikuttaa siihen tapaan, miten aine esiintyy, käyttäytyy.

ADAMUS: Aivan.

TRACY: Asiat muuttuvat.

ADAMUS: Mitä luulet sen häiritsevän lopulta? Mikä on lopputulos tai ilmentymä tästä häiriöstä, josta puhut?

TRACY: Hmm. Se on hyvä kysymys. Voin tuntea sen potentiaalin, mutta minua vähän pelottaa. Kävin itse asiassa tätä keskustelua Markon kanssa. Minua saattaa tavallaan vähän pelottaa olettaa tai tietää mielessäni, mitä seuraavaksi on, koska voin tuntea sen mahdollisuuden, mitä muotoutuu. Mutta en tiedä, mikä tuo muoto on, mitä se tekee.

ADAMUS: Aivan.

TRACY: Mutta tunnen sen.

ADAMUS: Aivan. Okei. Hyvä.

TRACY: Jep.

ADAMUS: Kyllä, se on tärkeää. Joskus pelkkä sen tunteminen ... Ai, et ole valmis vielä. Älä anna sitä (mikki) pois.

TRACY: Ai.

ADAMUS: Joskus pelkkä sen tunteminen on hyvä asia, koska sitä ei tarvitse määritellä aivan vielä.

TRACY: Joo.

ADAMUS: Siis tunnet sen, ja miten luulet sen ilmentyvän, enemmän globaalilla tasolla? Tee vain villi arvaus.

TRACY: Villi arvaus. Luulen, että alkaa tapahtua asioita, jotka räjäyttävät ihmisten mielet. Kuin raiteet ...

ADAMUS: Avaruusolentoja laskeutuu?

TRACY: Ei, avaruusolentoja ei laskeudu.

ADAMUS: Joo, joo.

TRACY: Kuin ne raiteet joita luulemme kulkevamme, räjäytettäisiin.

ADAMUS: Aivan.

TRACY: Jokin sellainen muoto tapahtuu, että sanomme kuin: "Mitä vittua?"

ADAMUS: Joo, okei.

TRACY: Joo.

ADAMUS: Muuten, avaruusolennot on kielletty planeetalta tällä hetkellä.

TRACY: Ai, aivan, aivan.

ADAMUS: Siis jos joku on kiinnostunut kaikesta siitä, ne on kielletty. Ne eivät voi tulla tänne. Okei.

TRACY: Joo, siis odottamattomia tai outoja asioita.

ADAMUS: Outoja asioita. Anna minulle vain villi esimerkki. Jos olisit tieteiskirjailija, mistä kirjoittaisit?

TRACY: (naureskellen) En tiedä. Tuntuu, kuin mieleni pysähtyisi, kun sanot sen.

ADAMUS: Se on ok. Voit keksiä jotain. Mitä tahansa. Olet kirjailija. Voit keksiä, mitä tahansa haluat.

TRACY: En tiedä, en osaa ajatella mitään.

ADAMUS: Okei.

TRACY: Joo.

ADAMUS: Jos ajattelet jotain, huuda Lindaa. Hän juoksuttaa mikrofonin takaisin.

TRACY: Okei.

ADAMUS: Joo.

TRACY: Okei.

ADAMUS: Hyvä.

LINDA: Okei. Toinen vastaaja?

ADAMUS: Häiriöt. Joo.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Mitä planeetalla tavallaan tapahtuu häiriöihin liittyen? (Adamus naureskelee, kun Linda yllättää Andyn mikillä)

ANDY: (naureskellen) Hei.

ADAMUS: Hei.

ANDY: Luulen, että ihmisaivot – niitä ei ihan uudelleenjohdoteta, vaan uudelleenarvioidaan.

ADAMUS: Yleisesti, kaikilla ihmisillä?

ANDY: Yleisesti. Luulen, että ihmiset arvioivat uudelleen elämäänsä tai suuntaansa.

ADAMUS: Eikö covid tehnyt sitä?

ANDY: Se auttoi.

ADAMUS: Joo.

ANDY: Se auttoi, mutta luulen, että mennään syvemmälle nyt.

ADAMUS: Aivan.

ANDY: Ihmiset sanovat: "Jessus, olen valmis sen osalta, että koko elämäni on jotain tavoitetta varten", ja se on kuin: "Viuh! Tavoite on poissa." Siis on uudelleenarviointia. Joo.

ADAMUS: Okei. Mikä prosenttiosuus väestöstä – tee villi arvaus – jolla tapahtuisi tätä aivoissaan? Kaikillako?

ANDY: Kaikilla.

ADAMUS: Kaikilla. Okei, vau.

ANDY: Kaikilla. Tarkoitan, että se vaikuttaa kaikkiin. Vaikka jotkut ihmiset ovat niin vakiintuneita/pinttyneitä, ettei näy paljon ulkoista muutosta.

ADAMUS: Aivan, aivan.

ANDY: Mutta kun katsot heitä silmiin, he ajattelevat: "Mitä vittua?"

ADAMUS: Aivan, aivan.

ANDY: Se on kuin: "Voi, jokin on pahasti pielessä."

ADAMUS: Joo. Ja miten luulet sen sitten ilmentyvän? Kaikki käyvät läpi tämän frontaalisen lobotomian, ja miten luulet sen tulevan esiin ihmisillä?

ANDY: (pitäen tauon) Odotan innolla niitä muutoksia, mutten ennusta niitä.

ADAMUS: Okei. Viisasta. Erittäin viisasta, kyllä.

ANDY: Joo.

ADAMUS: Mutta jos vain keksisit jotain, epävirallisesti. Onko tuo kamera (osoittaen kameraa) – kyllä – epävirallisesti, mitä tapahtuisi?

ANDY: Luulen, että nähdään arvojen muuttuvan, sekä rahalliset arvot että suunnat muuttuvat.

ADAMUS: Se on epämääräistä.

ANDY: (naureskellen) Joo! Joo, eikö olekin melko epämääräistä!

ADAMUS: Okei. Vaikea kysymys kuitenkin. Tarkoitan, että se on vaikea kysymys.

ANDY: Joo. En tiedä, sovinnaisista/heteroista tulee outoja. Homoista tulee heteroita (vähän naureskelua). Tarkoitan vain, että kaikkea, kaikkea ...

ADAMUS: Planeetta muuttuu.

ANDY: Kaikki muuttuu.

ADAMUS: Joo, okei.

ANDY: Joo.

ADAMUS: Okei. Hyvä. Kiitos.

ANDY: Ja odotan innolla sitä.

ADAMUS: Hyvä.

ANDY: Joo

ADAMUS: Pari vielä.

LINDA: Okei. Pari vielä. Katsotaanpa, mihin tämä menee. Okei.

ADAMUS: Siis mitä tapahtuu häiriöihin liittyen tällä hetkellä? Ja miten se ilmentyy?

VANESSA: Tuntuu siltä, että vanhaa ilmaistaan ja on vastustusta uudelle.

ADAMUS: Aivan, aivan.

VANESSA: Ja melkein, kuin näitä tilaisuuksia ja mahdollisuuksia vastustetaan – näen sitä ystävissä ja tavallisissa ihmisissä – ja sitten he turhautuvat todella elämäänsä. Siis kuvittelen, että makrokosmoksessa, laajemmalla asteikolla, tapahtuu myös asioita tuossa valossa.

ADAMUS: Okei, okei.

VANESSA: Melkein kuin – ja tunnen tätä myös itsessäni – olisin junassa tai raiteilla, ja vain pieni asia tapahtuu, ja voin pudota pois hyvin helposti, koska vastustan sitä, mitä on ulottuvilla.

ADAMUS: Aivan.

VANESSA: Ja minusta näyttää siltä, että se aiheuttaa paljon ylä- ja alamäkiä.

ADAMUS: Miten armollista elämäsi on ollut Taivaan ristin jälkeen?

VANESSA: Voi olla kymmenen, ja voi olla nolla.

ADAMUS: Aa, niin sitä pitää. Se on hyvä vastaus (Adamus naureskelee). Joo, ja kaikkea siltä välillä samaan aikaan.

VANESSA: Kaikkea samaan aikaan.

ADAMUS: Kaikkea samaan aikaan.

VANESSA: Ja sopeutumista.

ADAMUS: Kyllä.

VANESSA: Muistutan itselleni jatkuvasti, että minä vain sopeudun.

ADAMUS: Joo, Ja se on enemmän kuin sopeutumista. Se on täydellinen transformaatio. Muuten, oikea vastaus tuohon kysymykseen: "Miten armollista elämänne on ollut?", on "nollasta kymmeneen. Se on kaikkea yllä olevaa, kaikkea samaan aikaan." Kaikki muuttuu. Joo.

VANESSA: Joo.

ADAMUS: Okei. Yksi vielä – kiitos – yksi vielä näistä häiriöistä.

LINDA: Okei. Haluan valita nuoren ihmisen. Tulokkaan. Kumpi teistä – te päätätte (viitaten Luccaan ja Christinaan, jotka istuvat eturivissä).

ADAMUS: Aa!

LINDA: (Lucca kurkottaa ottamaan mikrofonin) Ai jaa! Hän haluaa sen (Linda naureskelee).

ADAMUS: Voi kyllä!

LINDA: Sinä nappasit sen.

LUCCA: Hei.

ADAMUS: Hei. Tervetuloa. Olen iloinen, että olet täällä.

LUCCA: Kiitos.

ADAMUS: Joo.

LUCCA: Luulen, että yksi iso häiriö, jota näen enimmäkseen ystävissäni ja ihmisissä ympärilläni, on, että he ovat tottuneet tekemään asioita suuren gravitaation kera ja saamaan energiaa sillä tavalla. Mutta Taivaan ristin jälkeen näyttää siltä, että he voivat valita toisen polun. Ja en tiedä, mutta luulen, että he ovat kyllästymässä siihen.

ADAMUS: Aivan.

LUCCA: Siis katson heitä ja olen kuin: "Avatkaa vain silmänne, nähkää tuo toinen polku, joka on suoraan edessänne." Mutta he vaativat sen (vanhan), ja luulen, että he vaativat sen jatkossakin, tuon tavan tehdä asioita. Ja luulen, että se vie jonkin aikaa.

ADAMUS: Näetkö mitään tavallaan globaalilla tasolla, mitään erityisestä tapahtuvan tuloksena tuosta häiriöstä? Ja jos näet, mitä?

LUCCA: Joo. Minusta tuntuu, että kansainvälisellä tasolla on tulossa demokraattisemmaksi. Näen tosiaan mahdollisuuden uusiin rahajärjestelmiin ja ihmisten tulemiseen hulluksi.

ADAMUS: Ihmisten tuleminen hulluksi (naureskelen). Hyvä, joo. Tuleminen todella hulluksi.

LUCCA: Joo.

ADAMUS: Hyvä. Kiitos. Kukaan ei osunut naulan kantaan, mutta sinä (Tracy) osuit lähimmäksi, joten saat tuon satasen. Kyllä, mm-hmm, sinulle.

LINDA: Ai.

ADAMUS: Joo, joo. Puhuit, että häiriössä tällä hetkellä on kyse ...

LINDA: Haluaisitko minun vievän sen hänelle?

ADAMUS: Joo. Kyllä, kiitos. Joo, joo. Luulen, että hän nauttisi siitä.

Valo vaikuttaa

Tracy oli lähimpänä, koska sanoit, että planeetalla on nyt tuo valotekijä, ja se oikeasti muuttaa. Ja pyydän teitä todella tuntemaan sitä. On helppoa tavallaan yliajatella sitä, mutta se mitä tapahtuu nyt, on, että valo jota tulee Taivaan ristin, Apokalypsin, tuloksena, muuttaa todellisuuden luonnetta. Se muuttaa kaikkea tällä planeetalla. Ja Cauldre puhui siitä vähän yhdessä artikkelisaan, ja minä puhuin siitä äskettäisessä Keahakissa.

Kun valo muuttuu tällä planeetalla – älkääkä ajatelko sitä volyyminä, vaan valovoimana/kirkkautena, hehkuna, laajentavuutena – kun sitä tulee sisään, se vaikuttaa aineeseen. Se vaikuttaa hiukkasiin, ja se vaikuttaa myös ajatuksiin. Yhtäkkiä on enemmän kirkkautta. Yhtäkkiä on saatavilla enemmän valoa, joka on periaatteessa vain energiaa, jota tulee, ja se on valtava häiritsevä voima vallitsevalle tilalle, sille tavalle miten asiat ovat olleet planeetalla hyvin pitkään. Ja se voisi olla hyvin, hyvin häiritsevää. Se voisi räjäyttää asioita hajalle.

Se mitä teillä on nyt ­– planeetan fysiikkaa pidetään tavallaan yhdessä hauraalla tavalla. Sitä pidetään kasassa enimmäkseen gravitaation avulla, mutta tekijöitä ovat myös aika ja avaruus/tila ja sähkömagnetismi. Mutta enimmäkseen se on gravitaatio. Eikä gravitaatio ole vain sitä, että fyysiset tavarat putoavat maahan. Gravitaatio on se, mikä pitää todellisuuden, tai paremminkin illuusiot, kasassa.

Tuotte siihen lisää valoa, koska tuossa gravitaatiossa on tarpeeksi olentoja – te tällä planeetalla – jotka ovat avanneet itsensä suuremmalle tietoisuudelle, ja se alkaa muuttaa kaikkea. Se on häiritsevä voima.

Valo jota tulee tähän todellisuuteen, alkaa – ja taas kerran, älkää ajatelko sitä nopeampana tai suurempana, vaan siinä on vain enemmän hehkua – häiritä kaikkea matkan varrella. Ja sen vuoksi aloitin sanomalla, että Taivaan risti on ollut melko armollinen, ainakin tähän saakka. Melko armollinen. Asiat olisivat voineet räjähtää. Tai – se on ja/tai-tilanne – se olisi voinut räjäyttää asiat hajalle sen hauraan tavan vuoksi, jolla tämä todellisuus pidetään kasassa, tai se olisi voinut saada kaiken jumiutumaan. Se olisi voinut olla melkein kuin shokki järjestelmälle. Se olisi voinut saada ihmiset todella jähmettymään ja lukkiutumaan.

Tiedätte, millaista on, kun teillä on elämässänne jokin tunnetilanne, ja joskus se jähmettyy ja päätyy jumiutumaan kehoon, ja sitten teidän täytyy käydä vuosia terapiassa ja lopulta tulla Crimson Circleen päästääksenne siitä irti (muutama naurahdus). Siis tätä tavallaan tapahtuu planeetalla tällä hetkellä.

Apokalypsin alkamisesta saakka on ollut melko hiljaista. Mutta tätä valoa virtaa sisään. Taaskin,  puhuin hiljattain Keahakissa siitä, että todellisuuden luo ero – sille ei ole hyvää sanaa, hyvää ihmissanaa, mutta kutsutaan sitä eroksi nopeudessa – sielun/tietoisuuden luonnollisen valon ja sitten sen valon välillä, jota tulee tällaiseen todellisuuteen. Ne ovat samasta säteestä, mutta toinen tavallaan putoaa mennäkseen kokemukseen. Nyt on eroa – kutsun sitä nopeudeksi, mutta se ei ole oikeasti sitä –valonnopeudessa, ja tuo ero luo gravitaation, joka sitten luo loppujen lopuksi hiukkasia. Ja myös ajatuksissa on gravitaatio.

Olemme tuolla alueella, tuolla välialueella – on kirkasta valoa, joka on aina läsnä, mutta se tavallaan menee läpi tästä todellisuudesta, ja sitten on tuo valo, joka putoaa luomaan tämän todellisuuden – tai illuusion, jos haluatte. Se on muuttumassa. Tuo nimenomainen säde on muuttumassa.

Siis sen täytyy muuttaa kaikkea planeetalla, ja siitä Apokalypsissä on kyse. Kun tuo valonsäde muuttuu – osittain niiden planeetan ihmisten vuoksi, jotka ovat tuoneet enemmän tietoisuutta olemukseensa – se luo erilaisen houkuttimen tai maadoittumisen tuolle valolle.

Siis kaikkea häiritään tällä hetkellä, ettekä näe sitä kovin paljon ulkoisessa maailmassa nyt. Tunnette paljon itsessänne, koska hyvin paljon siitä tapahtuu noilla syvillä tasoilla. Useimmat ihmiset eivät edes tiedosta sitä. Useimmat ihmiset eivät tiedosta sitä pitkään aikaan, muuten kuin alkavat havaita, että hyvin outoja asioita tapahtuu.

Kun sanon "outoja", niin talous ei ole oikeasti kovin outo, ja taloudella on ylä- ja alamäkensä. Puhun todella omituisista asioista, jotka menevät yli sen, mitä ihmiset olisivat voineet kuvitella viisi tai kymmenen vuotta sitten. Todella omituisia asioita, erityisesti on suuri mahdollisuus todella kummallisten valojen ilmestymiseen taivaalle, eikä kukaan oikeasti ota siitä selvää. Ja heillä on paljon teorioita: "Se on meteorologinen tapahtuma, se liittyy jotenkin Maan magnetismiin, tai jotain", mutta kukaan ei oikeasti saa siitä selvää.

Ne ovat outoja, ja monet ihmiset näkevät näitä outoja valoja. Ja sitten he sanovat, että kyse on avaruusolennoista, mutta voitte kertoa heille minun sanoneen, että avaruusolennot on kielletty tällä hetkellä. Ja omituisia asioita tapahtuu, joita kukaan ei todellisuudessa pysty selittämään ja tunnistamaan.

Ne ovat asioita, joita tapahtuu, ja se häiritsee monia muita asioita samaan aikaan, enemmän niitä perinteisiä asioita, joita ajattelette. Se häiritsee kaikkea politiikasta rahaan – ne ovat ilmeisiä asioita – ja se on hyvin, hyvin häiritsevää ihmismielelle, ihmismielelle yleisesti. Ihmiset eivät ymmärrä sitä. Monet heistä tuntevat jotain, mutta eivät tiedä, mitä tapahtuu, ja he luulavat tulevansa hulluksi. He luulevat vain, että heistä tulee sekopää. Olemme puhuneet tästä aiemmin, mutta planeetalla on kokonaan uusi hulluustekijä, ja ihmiset käyttäytyvät  hyvin oudoilla tavoilla.

Tuodaanpa se takaisin teihin – häiritsevät voimat elämässänne – ja sitä tapahtuu, kun tuota valoa tulee, ja se periaatteessa aktivoi tai alkaa täyttää kaikkea tilaa hiukkasten ja ajatusten välillä. Ja teemme siitä merabhin muutaman hetken kuluttua.

Mitä tahansa käytte läpi elämässänne nyt, se on armotasolla "yhdestä kymmeneen". Se on "yhdestä kymmeneen", on hyviä päiviä ja huonoja päiviä. Niitä kaikkia tapahtuu, ja ne kaikki alkavat sekoittua yhteen. Ja teistä voi tuntua samanaikaisesti erittäin, erittäin hyvältä ja erittäin, erittäin pahalta, kaikkea yhdessä. Ja muistettava asia on, että tapahtuu vain häiriö, mutta häiriö jota pyysitte, halutessanne muutoksia itsessänne. Ja jos planeetta muuttuu myös, niin olkoon, mutta halusitte noita muutoksia itsessänne.

Hyvin kauan sitten Tobias alkoi puhua intohimosta ja minä jatkoin sitä. Nimittäin yksi haastavimmista asioista heräämisessä on, että vanha intohimo on poissa ja tuntuu tyhjältä. Ei ole mitään. Miksi nousta aamulla? Nyt Taivaan ristin jälkeen intohimo palaa, mutta se on hyvin erilaista. Intohimoa ei ole vain sellaisia asioita kohtaan, kuin ruuanlaitto – mutta se voi tulla pintaan – tai maalaaminen tai muiden ihmisten auttaminen, tai mitä se sattuukin olemaan.

Uusi intohimo on pelkästään valonne antamista säteillä. Se on siinä. Se on siinä. Ja jotkut teistä saattavat ajatella: "No, se on tavallaan tylsää." Ei lainkaan. Tuo intohimo palaa nyt, ja siinä missä aiemmin on saattanut olla kiva ajatus sanoa: "Haluan vain olla tällä planeetalla säteilemässä valoani", nyt se on hyvin tehtävissä ja hyvin sopivaa. Tuo valo Apokalypsistä on täällä. Nyt voitte todella tehdä sen, ja kun teette – palataan penkkeilyyn – kun teette tätä tietoista penkkeilyä, sisällänne on uusi tunne, että juuri tätä tulitte tänne tekemään.

Teillä on tämä tekijä, jota kutsun uudeksi valoksi. Teillä on myös se tekijä, että lopulta tietoisuus ja energia sulautuvat yhteen, ovat yhdessä. Sen vuoksi tulitte tänne, ja se on tuo intohimo, jota jotkut teistä ovat jo tunteneet, mutta intohimo jota tunnette jatkossa. Siis silloin kun esitätte tuon kysymyksen: "Miksi olen tällä planeetalla? Miksi minun pitäisi jäädä?" juuri sitä varten annetaan tuon valon intohimon alkaa tulla läpi.

Vedetään syvään henkeä tässä kohtaa.

Planeetan fysiikassa tapahtuu tällä hetkellä hyvin paljon, mistä useimmat ihmiset eivät tiedä. Asia on niin, että luotte tuota uutta fysiikkaa – valon fysiikkaa tälle planeetalle, ja miten se toimii. Miten se vaikuttaa koko todellisuuteen. Ja taas kerran, kuten puhuin joissain viimeaikaisissa kokoontumisissamme, uusi ymmärrys valosta, valon metafysiikka, menee pitkälle yli kaiken, mitä fyysikot ovat koskaan ehdottaneet tai mistä puhuneet, edes kvanttifyysikot. Ero valonnopeudessa luo todellisuuden.

Haluatte muuttaa todellisuutta – ja taas kerran, se ei ole nopeutta. Sille ei ole ihmissanaa, joten kutsun sitä vain valon kirkkaudeksi. Ero valon kirkkaudessa puhtaalla tasolla ja siinä, mitä kutsutaan aineelliseksi tasoksi, luo todellisuuden. Ja nyt teillä on pääsy suurempaan kirkkauteen tässä todellisuudessa, tällä tasolla. Kuvitelkaa, mitä se voi tehdä. Kuvitelkaa, mitä se tekee tällä hetkellä sisällänne.

Hiljainen jakso Taivaan ristin jälkeen on tavallaan siunaus, koska se sallii tuon valon todella tulla sisään ja täyttää kaikki nuo tilat.

Pimeys

Yksi suurista väärinkäsityksistä planeetalla – ja pettymyksistä myös mielestäni – on ymmärryksen puute pimeydestä. Pimeydestä. Kaikki uskonnot ovat aina taistelleet pimeitä voimia vastaan, ja ne ovat luoneet jopa saatanan ja tämän paholaismaisen olennon antamaan kasvot, antamaan ihmisyyden pimeydelle. Se on taistelua. "Tuhoamme pimeyden", ja se on paha ja huono.

Tobias sanoi monta vuotta sitten: "Pimeys on pelkästään jumaluuttanne", joka haluaa täyttyä valosta. Pimeys, tyhjiö, ei-mikään, on pelkästään teidän energiaanne neutraalissa tilassa, joka odottaa aktivoimista. Sitä se vain on. Mutta ihmisten täytyi muuttaa se pahaksi tyypiksi, pahaksi hengeksi, paholaiseksi, ja "Taistelemme sitä vastaan." Ja sitten pahentamaan tilannetta lisää, new age otti sen itselleen: "Olemme valotyöntekijöitä, ja kannamme miekkojamme. Ja kutsumme arkkienkeli Mikaelia, ja hakkaamme paskat pihalle pimeydestä, ja säteilemme valoamme kaikkialle."

No, se ei ole oikeaa valoa, jota he luulevat säteilevänsä. Se on tavallaan valheellista maailmanparantajaenergiaa. Heillä ei ollut aavistustakaan, mitä pimeys oli. Ei ole pimeyttä! Ei ole mitään pimeyttä sellaisena, kuin uskonnot ja new age ja muut ehdottavat – ei tätä vastaan taisteltavaa asiaa. Se oli pelkästään jotain, mikä halusi valoa, oikeaa aikaa. Siinä kaikki, mitä se on.

Suuri häpeä, että maailman väestö, ihmiskunta, omaksui pimeyden pahana voimana, ulkopuolisena voimana. He löivät kuoliaaksi siinä vain itsensä. He ottivat tuon miekan ja iskivät sen vain itseensä.

Kehittyneessä metafysiikassa, jota käsittelemme, on ymmärrys valosta – ja valo on pelkästään energiaa, joka on ollut horrostilassa, energiaa joka nyt kutsutaan tai aktivoidaan tietoiseen palvelukseen. Sitä se vain on.

Ja valo on aina siinä. Sieluvalonne ei ole koskaan olematta läsnä, mutta voitte olla siinä illuusiossa, ettei sitä ole. Tai voitte hyväksyä tietyn määrän tuosta valonsäteestä auttamaan tämä todellisuuden luomisessa, mutta sitten voitte myös helposti muuttaa sitä pelkästään sallimalla enemmän kirkkautta siihen valoon, jota tulee. Mutta takaisin asiaan.

Suuri häpeä, että ihmiset ovat uskoneet hyvin pitkään, että pimeys oli huono asia, että oli jokin paha voima. Ei ole. Se oli kai suurta peliä jonkin aikaa, mutta pahaa ei ole. Ei ole sielunne vastavoimaa. Teillä voi olla paljon erilaisia kokemuksia sielussa. Teillä voi olla hauska elämä tai huono elämä, yltäkylläinen elämä tai ei-yltäkylläinen. Mutta metafysiikassa josta puhumme nyt, menemme vanhan käsityksen yli.

Ja häiritsevä voima planeetalla tällä hetkellä on uusi ymmärrys valosta ja pimeydestä. Ymmärrys, että ero valonnopeudessa luo todellisuuden, ja lopulta voitte saada tuon valon, jota tulee nyt Apokalypsin myötä, muuttamaan helposti todellisuuden. Helposti.

Lopeta taistelut

Haastan nyt shaumbrat tässä, ja tämä haaste jatkuu, sanotaan vuoden loppuun, ja sitten palaamme tekemään seurantaa siitä. Mutta tämä haaste on melko yksinkertainen.

Olette kuluttaneet koko elämänne ja elämiä taistellen asioita vastaan. Jokaisella teistä oli fyysinen tai vertauskuvallinen miekka, jota kannoitte mukananne. Olette kuluttaneet koko elämänne taistelussa, monin eri tavoin. Kirjaimellisesti taistelussa – monet teistä taistelivat uskonnollisten voimien puolesta, monet teistä taistelivat maiden armeijoissa – mutta suurin osa taistelusta oli jokapäiväistä, yritten saada asioita elämäänne, tehden työtä liian kovasti yrittäen saavuttaa jotain. Olette suuri miekankantaja. Laittakaa se alas. Laittakaa se alas.

Käytätte voimaanne ja energiaanne: "Menen sinne ja panen sen tapahtumaan!" Vitut sille! Vakavasti sanottuna, lopettakaa se. Olette hyvin tottuneita tekemään kovasti työtä, taistelemaan kovasti, taistelemaan asioiden puolesta, ja sitten kun saatte jonkinlaisen saavutuksen, kun saatte jotain, olette hyvin ylpeä: "Olen kova soturi. Olen taistelija. Voin panna asiat tapahtumaan. Voin painaa kaikkien näiden energioiden läpi. Taistelen tieni siihen." Sitten voitatte muutaman pienen taistelun – tarkoitan pientä taistelua – ja luulette olevanne jokin suuri energiasoturi? Ei. Ei enää.

Tietysti tämä ei ole vain teille. Tämä on maailman tapa toimia. Tätä ihmiset tekevät: "Minun täytyy tehdä työtä siihen, taistella sen puolesta, voittaa/nujertaa asioita." Ja sitten teistä tulee todella ylpeä itsestänne: "Katso, mitä voitin elämässäni. Katso henkilökohtaisia ongelmiani ja tunneongelmiani, bisnesongelmiani. Olen tehnyt kaikki nämä jutut taistelussa sen puolesta." Se loppuu. Se kaikki loppuu. Ja se on vaikea pala, koska se on tapa, jolla olette tottuneet tekemään asioita. Se on tapa, jolla planeetta on tottunut tekemään asioita.

Haaste on: lopettakaa nuo taistelut. Lopettakaa nuo taistelut. Lopettakaa kaikki kova työ. Lakatkaa ajattelemasta, että kaiken täytyy olla niin kovaa ja ankaraa, ja vastaanottakaa nyt.

Olen puhunut siitä sadalla eri tavalla: "Energia palvelee mestaria." "Anna energian palvella sinua." Ilmaisen sen nyt näin: "Vastaanota nyt."

Kaikki on siinä. Se on valossa, jota tulee Apokalypsin myötä. Se on siinä kehoanne varten. Teidän ei tarvitse taistella enää kehoanne vastaan, ja hyvin monet teistä tekevät edelleen sitä. Teillä on jokin vamma jossain, ja taistelette sitä vastaan mentaalisesti. Olette kuin: "Aion nujertaa sen. Olen vahva. Aion ajatella positiivisesti." Te vain taistelette. Siinä kaikki.

"Minulla on yltäkylläisyysongelma. Voi! Minun täytyy tehdä kovasti työtä, ja minun täytyy – mitä teen väärin? Näen muiden ihmisten tekevän todella kovasti työtä, ja he ovat yltäkylläisiä. Kenties en tee tarpeeksi kovasti työtä. Kenties en ole tarpeeksi fiksu." Se on taistelua. "En ole tarpeeksi fiksu." Se on taistelua. "En tunne temppuja". Se on taistelua. On yksi yksinkertainen asia: vastaanota.

Se on ehkä suurin muutos, joka tulee Apokalypsin tuloksena. Teillä on ollut tässä melko armollista enimmäkseen tähän mennessä, merkittävän tason häiriöiden osalta. Mutta näen shaumbroissa, että taistelette edelleen: "Piiskaan tällä valolla paskan pois kaikista ongelmistani, ja nujerran fyysiset vaivani." Ei.

Vaikea osa on, että teihin ja ihmisiin on juurtunut syvälle, että jotakin teidän täytyy tehdä työtä energioiden läpi, jotenkin teidän täytyy ponnistella. Teidän täytyy olla joko fiksu tai kova työntekijä tai hyvännäköinen – jotain näistä kolmesta – voittaaksenne asioita. Elämästä tulee jatkuva sarja esteitä, joita yritätte ylittää. Ja teistä tulee tavallaan hyvä joskus, aina silloin tällöin, näiden esteiden voittamisesta, ja sitten ajattelette: "Voi, katso, tein sen. Olen mestari, koska pystyn voittamaan esteitä."

Jos olette mestari, ei ensinnäkään olisi esteitä. Ei mitään. Se on haaste jokaiselle teistä. Teistä tulee oman valonne vastaanottaja. Ei enää pakottamista. Ei enää taistelua.

Minulla on pieni kiista Cauldren kanssa. Hän on niin hassu (Adamus naureskelee). Hän sanoo: "Merkitseekö se, että minun täytyy vain istua perseelläni sohvalla koko päivä ja pelata videopelejä?" Jos haluat. Mutta huomaat, että elämästä tulee hauskaa. Miksi haluaisit eristäytyä istumaan perseelläsi sohvalle ja pelata videopelejä, kun sinulla on nyt koko elämäsi, eikä se ole taistelua? Miksi ihmiset tekevät näitä asioita? Se on taistelua!

Pelaatte videopelejä. Se on vain uusi taistelu. Se on taistelua virtuaalitodellisuudessa. Taistelette muita vastaan, eikö niin?  En ole koskaan pelannut videopeliä, enkä haluakaan, mutta onko videopeliä, jossa on kyse vain sulautumisesta takaisin yhteen itsenne kanssa, maskuliininen ja feminiininen (vähän naureskelua), Aatami ja Isis tulevat takaisin yhteen, ja sitten sallitte kaiken valon tulla elämäänne, ja teillä on Oivaltaminen tuolle puolen, muihin ulottuvuuksiin, ja kutenkin olette hyvin maadoittunut tälle planeetalle. Onko videopeliä nimeltään "Olen valaistunut"? Epäilen sitä! Myös  istuessanne perseellänne koko päivän pelaamassa videopelejä, taistelette, yrittäen voittaa jonkin.

Haaste jokaiselle teistä, kaikille teille, on tulla nyt vastaanottajaksi, päästää se elämäänne, päästä yli taistelusta, jota teillä on yltäkylläisyyden kanssa. Ja sitä vain teette, taistelette sen kanssa. Se on kai tavallaan hauskaa tiettyyn pisteeseen. Mutta miksi ette sitten vain vastaanottaisi? Miksi ette vain ... Ja se on näin yksinkertaista. Te olette, tämä plan- ... (Adamus naureskelee ja huokaisee)

Te, kaikki te, olette tämän planeetan metafyysikoita. Te olette. Planeetta, muut ihmiset, laskevat teidän varaanne. Te luotte tuon uuden fysiikan, ja nyt on tuo iso haaste: lopeta taisteleminen. Jos huomaat taistelevasi minkä tahansa vuoksi, lopeta. Vedä syvään henkeä. Se on vanha tapa. Se on syvään juurtunut tapa.

Valon ei tarvitse taistella valoa vastaan. Valon ei tarvitse taistella pimeyttä vastaan.

Sen ei tarvitse voittaa mitään. Sen täytyy vain vastaanottaa. Se on siinä.

On haaste tehdä tämä: lakata taistelemasta asioita vastaan – ensin itsessänne ja sitten muissa ihmisissä, mutta aloittakaa itsestänne – ja vastaanottaa. Ja sitten yritätte tehdä tätä, ja palaatte välittömästi taisteluun: "No, minun täytyy tehdä kovasti työtä vastaanottamisessa." Ei (Adamus naureskelee). Homma ei toimi niin. Mestari sallii valon kirkkauden muuttaa todellisuuden luonnetta omassa elämässään, ja sitten kaikki muu muuttuu.

Tämän planeetan vanha toimintamalli "tee työtä – taistele – tee työtä – taistele – tee työtä – taistele" – ja sitten kenties juhli vähän – ennen kuin palaat tekemään työtä, taistelemaan, tekemään työtä, taistelemaan – on valmis. Se on ohi. Se on kenties yksi massatietoisuuden suurimmista "päällyskerroksista" ja vioista, ja sen on aika muuttua. Ja se alkaa teistä.

Olen käynyt tätä keskustelua joidenkin muiden ylösnousseiden mestareiden kanssa. Kerroin heille, mitä aiomme tehdä, ja he nauroivat ja nauroivat ja nauroivat. He sanoivat: "Adamus, sinun on pakko sauhutella jotain siellä Coloradossa, koska sitä ei vain tapahdu planeetalla."

Olen vahvasti eri mieltä. Olen eri mieltä, koska olette metafyysikkoja. Olitte ulottuvuustyöntekijöitä. Vaikkette olleet ulottuvuustyöntekijä, olitte tällä planeetalla niitä, jotka teitte sisäistä työtä, joka oli hyvin tarpeellista saamaan kaikki tämä tapahtumaan. Ja nyt on seuraava askel ja se on iso askel: ei taistelua. On vastaanottamista.

Tuntekaa hetki, tässä kauniissa, turvallisessa tilassa, millaista on vain vastaanottaa valoanne. Ei jotain tuolta ulkoa, vaan omaa valoanne. Yrittämättä voittaa todennäköisyyttä, yrittämättä järjestää tilanteita itsellenne, jotta voitte yrittää voittaa ne, ja hyvin monet teistä tekevät sitä.

Hyvin monet teistä tekevät sitä. Miksi teette sitä? Miksi järjestätte tilanteita, jotta voitte voittaa ne? Pyh! Jotta voitte voittaa ne! Haluatte nähdä, miten korkea seuraava este voi olla, ja kun ylitätte sen, pudottuanne alas 20 kertaa ja lähes tapettuanne itsenne, laitatte esteen vielä korkeammalle.

Lopetetaan tuo vanha, vanha toimintamalli tällä planeetalla ja vastaanottakaa valoanne. Se on niin yksinkertaista. Vastaanottakaa omaan kehoonne, jokaiseen soluun. Vastaanottakaa tuota valoa tietoisuuteenne, ajatuksiinne. Älkää olko huolissanne yksityiskohdista, koska ne hoituvat itsestään. Älkää olko huolissanne: "Miten saan yltäkylläisyyteni?" Unohtakaa yltäkylläisyys. Unohtakaa yltäkylläisyyden puute. Antakaa tuon sana lähteä sanastostanne. Nyt kyse on vain vastaanottamisesta. On vain oman valonne kirkkauden vastaanottamista.

Niin tekemällä muutatte puhtaan sieluvalonne dynamiikkaa, ja sitten muutatte tuon valonsäteen kirkkautta, joka tulee luomaan tämän todellisuuden, ja se muuttaa todellisuuden luonnetta. Pum! Se on siinä. Se on siinä. Teidän ei tarvitse tehdä työtä siihen. Teidän ei tarvitse iskeä sitä kuoliaaksi. Ei ole enää mitään vastaan taisteltavaa. Ei edes omia tunteitanne tai tunne-epätasapainoanne vastaan. Ja herran jestas, kun taistelette mieltänne, ajatuksianne ja vanhoja muistojanne vastaan.

Laskekaa alas miekat. Laskekaa alas temput. Laskekaa alas halu nähdä, pystyttekö hyppäämään isomman esteen yli.

Se mitä voitte tehdä nyt antamalla itsenne vastaanottaa valonne, muuttaa maailmaa. Sen on alettava jostain, ja kerroin noille muille ylösnousseille mestareille: "Me aloitamme sen. Aloitamme sen juuri tässä, juuri nyt tänään. Voitte yrittää ottaa kiinni myöhemmin, mutta me aloitamme sen."

Se on haaste, joka lähtee kaikille: vastaanota. Se on siinä. Yksi sana: vastaanota.

En halua teidän kirjoittavan pitkiä esseitä tästä sanasta ja kirjoittavan monimutkaisia menettelytapoja. Vetäkää syvään henkeä ja vastaanottakaa. Tiedätte jo, mitä vastaanotatte. Teidän ei tarvitse edes ajatella sitä mielessänne. Teidän ei tarvitse taistella mitään sellaista vastaan, mikä menisi tiellenne – mitään esteitä vastaan – koska todellisessa vastaanottamisessa ei ole esteitä. Teidän ei tarvitse tehdä työtä siihen. Jos huomaatte tekevänne työtä vastaanottamisessa, lopettakaa. Olette menneet taistelumoodiin. Lopettakaa, ja vain vastaanottakaa.

Nyt kun olemme Apokalypsissä, meistä tulee käytännöllisiä siinä. Alamme muuttaa hyvin vanhaa, pinttynyttä tapaa teissä ja ihmistietoisuudessa niin, että elämässä on kyse vastaanottamisesta.

Vedetään kunnolla syvään henkeä tässä kohtaa. Kunnolla syvään henkeä.

Olette tehneet hemmetin kovasti työtä ulottuvuustyöntekijöinä, maatyöntekijöinä – hemmetin kovasti hemmetin monissa asioissa. Nyt meillä on tämä uusi muuttuja, tämä uusi tekijä käytössä Taivaan ristin jälkeen. Se on uusi valo, ja sitä on tässä teitä varten. Aletaanpa käyttää sitä lopettamalla taistelut.

"Vastaanota valoa" -merabh

Tämän myötä, laitetaan vähän musiikkia päivän merabhiamme varten.

(Musiikki alkaa)

Vedä kunnolla syvään henkeä, ja vain tunne energiaa. Missä tahansa olet nyt, tunne vain energiaa tässä huoneessa.

(Tauko)

Valoa on tässä. Nyt vastaanota.

(Tauko)

Tämä on hyvin yksinkertaista. Hyvin yksinkertaista.

Nyt tässä merabhissa annamme tuon valon alkaa tulla sisään ja täyttää ns. tyhjiötä, pimeyttä, tilaa. Se on sinun valoasi.

Tuo tila, tuo pimeys, on pelkästään sinun energiaasi – sitä se on – joka vain odottaa. On vain odottanut tähän asti.

Se tulee sisään hyvin armollisesti, ettei se pakahduta sinua, koska jos se tulvisi sisään hetkessä, se aiheuttaisi paljon musertumista. Siis oleta vain, että se tulee sisään täydellisellä tavallaan.

(Tauko)

Vedä syvään henkeä.

Tämä todellisuus on tehty ns. aineesta. Aine on vain hyvin tiivistynyttä valoa tai energiaa. Se ottaa muodon atomina. Tuossa atomissa on monia osia – elektronit, neutronit ja vastaavaa – ja ne pyörivät ympäri. Fakta on, etteivät ne oikeasti pyöri ollenkaan. Se on vain tiivistynyttä valoa. Se vaikuttaa pyörivän.

Se on tavallaan mielenkiintoista. Tuo vaikutelma pyörimisestä on oikeasti gravitaation otteen vaikutus valoon, joka nyt naamioituu hiukkasiksi. Se ei oikeasti pyöri, se on vain tiivistynyt. Mutta se vaikuttaa pyörivän – tiedehenkilöiden, fyysikkojen mukaan – mutta se ei pyöri.

Myös ajatukset ovat tavallaan kuin ainetta, tavallaan. Ne ovat enemmän kuin aaltomuotoja. Se on vain tiivistynyttä valoa tai energiaa.

Minusta on mukava ajatella kaikkia ajatuksianne – muistojanne, menneisyyttänne – kuin ne olisivat vain kuplia, jotka leijuvat tuolla. Ja kaikkien näiden kuplien ja kaikkien atomien – kaiken – välillä on valtava määrä tilaa.

Tämä on asia, joka on yleisesti hyväksytty luonnontieteissä ja fysiikassa. On paljon tilaa, paljon tyhjyyttä.

On tavallaan mielenkiintoista, koska ette voi mitata tuota etäisyyttä, edes atomien välillä. Mutta on vain paljon tilaa. Ajatustenne välillä on paljon tyhjyyttä. Joskus ajatuksissanne ei ole mitään, heh.

Ja olen aina ihmetellyt, miksi useammat ihmiset eivät ole kysyneet: "No, mitä siellä on? Mikä tämä tila on? Onko se jokin voima? Onko se vain ei-mitään? Onko se vain pimeyttä, jota emme vain ymmärrä? Miten se luotiin, miksi se on siinä? Miksi siinä ylipäätään on tilaa? Kuka sen idean keksi? Miksi on kaikki tuo tila?"

Ihmiset haluavat täyttää tilan. He eivät pidä tyhjästä tilasta. En tiedä, miksi, mutta heidän täytyy täyttää tila. Talonne huonekaluilla, roskalla. Kaupungit, teidän täytyy täyttää tuo tila: "Ai, siinä on tyhjä tontti. Rakennetaan siihen jotain." Mutta kuitenkin teillä on kaikki tämä tila aineen välillä, ajatusten välillä.

Hyvin harvat ovat koskaan kysyneet: "Mikä tuo tila on? Mitä helvettiä meidän pitäisi tehdä sillä?" Fakta on, että se on jumaluutta, se on energiaa, joka vain odottaa.

Se ei välttämättä pidä sitä kasassa. Se mikä pitää sen kasassa, mikä pitää kaikki nämä ajatukset ja hiukkaset yhdessä, on pelkästään ero tai variaatio ns. puhtaan sieluvalon ja sen valon välillä, jota käytetään, kun leikitte ihmisenä olemista.

Tuota valoa alkaa tulla nyt sisään täyttämään tuon tilan. Se ei ryntää sisään. Se ei ole kuin patoluukut avautuisivat yhtäkkiä, ja kaikki tulvisi sisään. Eikä se tule mistään yhdestä suunnasta. Se ei tule ylhäältä tai alhaalta.

Se on kuin valon himmennin. Se alkaa hitaasti valaista tuota tilaa. Sitä tapahtuu nyt Apokalypsin myötä.

Se ei täytä tuota tilaa keijupölyllä. Se ei täytä sitä tikkukaramelleilla, sokeripisaroilla. Se täyttää sen nyt valolla. Vähitellen. Älä kiirehdi sitä. Ei.

Älä pakota sitä. Vain vastaanota se. Se on siinä. Vain vastaanota se. Se ei ole taistelua. Se ei ole kilpailua.

Se ei ole ajoitettu tapahtuma. Sinä vain vastaanotat sen. Ja siinä on suurta kauneutta ja majesteettisuutta.

(Tauko)

Taistelut ovat ohi.

Tarve kukistaa tai kukistua, tarve ponnistella ja uuvuttaa itsesi – se on ohi.

Tässä, juuri nyt, vain vastaanota tuota valoa. Se alkaa täyttää tuon koko tilan.

(Tauko)

Tarkkailet vain, miten se tulee sisään hyvin armollisesti.

Jotkut teistä ajattelevat: "Okei, antaako tämä valo tilassa minulle lisää rahaa? Tekeekö se kehoni paremmaksi?" Lopettakaa se. Se on hyvin ihmismäistä. Vain vastaanottakaa tätä valoa.

Sanotte: "No, saako tämä atomit pyörimään enemmän? Tekeekö se ajatuksistani puhtaampia, selkeämpiä?" Lopettakaa se. Olette niin hemmetin ihminen. Vastaanotatte vain.

(Tauko)

Tässä ei ole mitään voitettavaa. Ei sairautta. Ei yltäkylläisyyden puutetta tai mitään. Ei ole mitään voitettavaa. Se on vanhaa peliä – vanhaa peliä – ja muutamme sen.

Juuri nyt on kyse vain – tästä ei enää yksinkertaisemmaksi tule – tuon valon vastaanottamisesta tiloihin, jotka ovat olleet tyhjiä, vapaita hyvin pitkään.

Tämä tässä, on ruumiillistuneen mestaruuden ydin. Vastaanottaminen ilman agendaa. Vastaanottaminen yrittämättä vaikuttaa lopputulokseen. On vain vastaanottaminen. Se on siinä.

(Pidempi tauko)

Voin tuntea kysymyksiä monilta teistä: "Antaako se minulle lisää energiaa? Antaako se minulle lisää itseluottamusta?" Lopettakaa se. Se on vain taistelua.

Melkein kuin kerjäätte sitä. Nimittäin kun alatte päästä siihen: "Tekeekö se minusta nuoremman, onnellisemman?" luotte konfliktin. Luotte myös todellisuuspohjan. Se on kuin sanoisi: "Olen persereikä. Tekeekö se minusta kivan ihmisen?"

Älkää luoko tuota konfliktia. Vain vastaanottakaa.

Tiedän, että jokainen haluaa paremman ihmiselämän, mutta kerron teille tämän nyt. Siitä tässä ei ole kyse. Olisitte hyvin vaatimaton, jos olisitte kiinnostunut tästä metafysiikasta vain paremman ihmiselämän vuoksi. On paljon enemmän.

Ruumiillistunut mestaruus menee pitkälle pelkän ihmiselämänne yli. Siinä tullaan koko sielukkuuteenne, laajentuen pitkälle pelkän ihmisulottuvuuden yli.

Vetäkää syvään henkeä, ja vastaanottakaa tämä valo.

(Tauko)

On ollut ikään kuin tyhjyysmeri hiukkasten välillä, ajatusten välillä, ns. todellisuuspisteiden välillä – tyhjyysmeri vain odottamassa tätä.

Mestari sallii sen olla hyvin yksinkertaista.

(Tauko)

Tämä juuri nyt, mitä teemme – pelkkä vastaanottaminen – on todennäköisesti yksi tärkeimmistä asioista, joita teette elämässänne. Tuon valon vastaanottaminen, joka on ollut käytettävissä Taivaan rististä saakka. Sen vastaanottaminen ja sen antaminen alkaa valaista tuota tilaa.

Tuota tilaa jota voitaisiin kutsua jumaluudeksesi, omaksi energiaksesi. Se vain odotti tässä ulottuvuudessa palvellakseen sinua.

(Tauko)

Sinun ei tarvitse tehdä mitään muuta, kuin vastaanottaa tämä.

Sanon – ja se on iso toteamus – ettei sinun tarvitse tehdä mitään muuta, kuin vain vastaanottaa valoasi, koska sitten alat saada uskomatonta selkeyttä, mitä tehdä sillä, uskomatonta selkeyttä omasta intohimostasi, uskomatonta selkeyttä siitä, miten tämä valo palvelee sinua.

Vedetään kunnolla syvään henkeä tämän valon antamiseen tulla täyttämään nuo tilat, nuo tyhjät tilat.

(Tauko)

Ei koskaan oikeasti ollut pimeyttä.

Mielenkiintoista, että ihmiset muuttivat pimeyden pahuudeksi, huonoksi. Ottivat esiin miekkansa ja alkoivat taistella sitä vastaan, viiltäen oikeasti vain itseään.

(Tauko)

Yksi suurimmista muutoksista tietoisuudessa, ajatusmallissa tällä planeetalla, on uusi ymmärrys pimeydestä.

Se muuttaa hyvin monia asioita. Voitko kuvitella, jos tietoisuus muuttuisi vain edes yhden asteen ajattelussaan pimeydestä?

(Tauko)

Kuvittele, mitä tapahtuu, kun sallitaan uusi tietoisuus, uusi kypsyys, tuosta valtavasta tyhjiöstä: että se odotti vain valoa.

Vedetään kunnolla syvään henkeä.

(Tauko)

Yksi sana: vastaanota.

Palataan siihen, mistä olemme puhuneet jonkin aikaa, mutta alamme elää sen nyt. Mestari sallii energian palvella itseään.

Mestari, ruumiillistunut mestari, antaa valonsa virrata pimeyteen ja sitten palvella häntä täysin uudella tavalla, tavalla jota ei olisi voinut tehdä aiemmin. Mestari sallii tuon valon virrata kaikkiin noihin tiloihin, muuttaen todellisuuden luonnetta.

Todellisuus on tulos erosta valonnopeuksissa, tai luultavasti paremmin sanottuna, nopeus tai vaihteleva ero pimeyden ja valon välillä. Se luo todellisuuden, ja nyt sinulla on tuo valo, joka täyttää tilan. Se muuttaa kaiken.

(Tauko)

Vedetään kunnolla syvään henkeä yhdessä ja vastaanotetaan.

Tuodaan se tähän todellisuuteen.

(Tauko)

Siis haaste jokaiselle: ei enää taisteluja, ei enää esteitä, ei enää testejä itsellesi. Anna nyt valon tehdä työ.

(Tauko)

Vedetään kunnolla syvään henkeä.

Ja tämä itsessään on hyvin häiritsevää, mutta se voi olla hyvin armollista. Hyvin häiritsevää vanhoille tavoille, joilla asioita on tehty aioneille.

(Musiikki loppuu)

Vanhoille tavoille lähestyä nousemista aamulla, kun laitatte päälle alusvaatteet ja paidan ja housut: "Miten taistelen tänään?" Mutta nyt se muuttuu. Se on valtava, valtava häiriö, mutta se voi olla hyvin kaunista.

Siis tämän myötä, vedetään syvään henkeä yhdessä, kun saatamme tämän shoudin päätökseen, ja aina, aina muistaen, että kaikki on hyvin koko luomakunnassa.

Kiitos. Kiitos.