CRIMSON CIRCLEN MATERIAALEJA

ALT-sarja

SHOUD 8 – ADAMUS ST. GERMAIN, Geoffrey Hoppen kanavoimana

 

Esitetty Crimson Circlelle

6.5.2023
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
www.crimsoncircle.com

Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.

Tervetuloa ALT-sarjan shoudiin 8. Otan tässä hetken ja yhdistyn teidän jokaisen kanssa. Kaikkiin jotka katselevat nyt tällä hetkellä, kaikkiin jotka katselevat myöhemmin. Voi, se voisi olla vuosien ja vuosien päästä, mutta olemme silti kaikki samassa läsnäolon kohdassa, samassa hetkessä.

Hengitän teitä hetken sisään, ja pyydän teitä tekemään samoin – hengittäkää minua sisään – kun liitymme yhteen. On hyvin paljon puhuttavaa tänään, mutta käytetään tämä kaunis, pyhä hetki vain liittyäksemme yhteen.

(Tauko)

 

Tervetuloa kotiin, ulottuvuustyöntekijät

Haluan puhua hetken ulottuvuustyöntekijöistä. Ulottuvuustyöntekijöistä, niistä jotka ovat työskennelleet muissa ulottuvuuksissa ja luoneet sen tasapainon, jota tarvittiin Taivaan ristin, Apokalypsin tapahtumiselle.

Hyvin monet teistä sukelsivat syvälle massatietoisuuteen muissa ulottuvuuksissa, ja oli myös muita asioita, mutta massatietoisuus oli yksi paikka, johon menitte säteilemään valoa. Se tarvitsi sitä.

Nimittäin massatietoisuus ei ole oikeasti täällä fyysisellä maaplaneetalla. Itse asiassa mitkään ajatukset, joita teillä on mielessänne, eivät ole oikeasti täällä, teidän aivoissanne. Aivonne, mielenne, ei varastoi paljon ajatuksia. Se ei mitenkään voisi. Ne ovat toisessa ulottuvuudessa, mutta teillä on pääsy niihin. Mielenne on jatkuvasti yhteydessä niihin. Se on tietysti ulottuvuus hyvin lähellä, mutta siellä massatietoisuus on. Se on kuin pilvi, joka ympäröi Maata, mutta ei ole varsinaisesti maan päällä. Ja siis hyvin monet teistä menivät sinne massatietoisuuteen, syvälle siihen, koska aivan yhtä paljon kuin ne, jotka olivat täällä maan päällä, säteilivät valoaan planeetalla, ulottuvuustyöntekijät olivat siellä säteilemässä valoaan.

Ja tyypillisenä shaumbrana – haluten tehdä sen täysillä, haluten tehdä sen täydellä intohimolla – ette ainoastaan menneet massatietoisuuteen, vaan otitte sen omiksi ajatuksiksenne. Omiksi ajatuksiksenne. Tämä oli kenties yksi vaikeimmista asioista, koska otitte sen itseenne. Vaikka se ei ollut teidän, otitte sen itseenne. Uskoitte, että kaikki nämä asiat olivat teidän. Elitte sen, näitte unta siitä, nukuitte siinä, söitte sitä, kuin se olisi ollut teidän – kaikki tämä jotta voisitte säteillä valoanne tähän massatietoisuuden toisessa ulottuvuudessa.

Se oli sankarillista, se oli intohimoista, ja se vaikutti. Sen vuoksi Apokalypsi tapahtui – sen alkaminen tapahtui – 22.3., vain kuusi lyhyttä viikkoa sitten. Ja tässä olemme nyt, ulottuvuustyöntekijät ovat palaamassa takaisin. Ja annetaan myös asiaankuuluva kunnia niille, jotka pysyivät maan päällä, tehden täysin tietoisena työtä täällä, sillä täällä täytyi tehdä paljon. Kaikki ne jotka työskentelevät Crimson Circlessä, auttavat sitä, ja muut ihmiset jotka tuovat tietoisuutta planeetalle jokapäiväisellä, maadoittuneella tavalla. Oli valtava määrä työtä, ja nyt tuo työ on loppunut. Ulottuvuustyöntekijät palaavat takaisin kotiin. On aika antaa tunnustusta sille, mitä olette tehneet.

Ja mielenkiintoista on, että monet teistä eivät oikeastaan tiedä tai muista, mitä teitte. Kuulette tämän termin "ulottuvuustyöntekijä", kuulette ulottuvuustyöntekijän ominaisuuksia täällä planeetalla – se että elitte suhteellisen hiljaista elämää, hyvin sisäistä elämää, että olitte usein väsynyt, ja kun yrititte saada tolkkua asioista, niissä ei tuntunut olevan mitään tolkkua, vaikka teillä on hyvä mieli. Ulottuvuustyöntekijöillä ja shaumbroilla yleisesti on tavallisesti erittäin hyvä mieli. Siis palasitte tänne ihmetellen, mitä helvettiä olette tehneet. Se resonoi kanssanne. Voitte tuntea sen, mutta ihmettelette kuitenkin, mitä teitte, ja luultavasti myös, mikä sen vaikutus on. Mikä tulos kaikella tällä työllä on, mitä teitte? Apokalypsi tapahtui, mutta mikä muuttuu planeetalla nyt?

Tämä on hiljaista aikaa, hiljaista aikaa, jolloin palaatte takaisin, jolloin kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti voitte laittaa siipenne naulaan. Jolloin siivet voidaan ottaa pois – ne symboloivat tekemäänne ulottuvuustyötä – jolloin voitte ottaa siivet pois, laittaa ne naulaan ja vetää kunnolla syvään henkeä ja rentoutua kaikkeen, mitä olette tehneet.

Vietitte suuren osan tästä elämästä osittain täällä ihmiskehossa, ihmisajatustenne ja päivittäisten toimienne kanssa. Mutta hyvin iso osa teistä oli muissa ulottuvuuksissa, ja nyt tulette takaisin tänne. Laitatte siipenne naulaan, ja on hiljaista aikaa. On hiljaista aikaa, koska tehdään hyvin paljon syvää, sisäistä työtä. Tapahtuu hyvin monien eri asioiden uudelleenkalibrointia syvällä tasolla sisällänne. On hiljaista aikaa, koska valoa, sitä samaa valoa jonka olette auttaneet tuomaan paremmin ulottuville, alkaa tulla sisään.

Mutta se ei iske teitä päin naamaan. Ei. Se tulee sisään ja alkaa toimia atomitasolla, aliatomitasolla. Se alkaa työskennellä DNA:nne kanssa. Se alkaa työskennellä ns. valokehonne kanssa hyvin syvillä tasoilla nyt. Sen täytyy. Sen täytyy "imeytyä". Apokalypsi ei tapahtunut 22.3. ja sitten yhtäkkiä iskenyt teitä päähän, vaikka jotkut teistä luultavasti halusivat sitä. Ei. Se on syvää työtä, hiljaista työtä.

Juuri nyt on aika kunnioittaa hiljaista aikaa. Kehonne ja mielenne käy läpi paljon muutoksia. Teillä on paljon kysymyksiä siitä, mitä teitte, mitä teidän pitäisi tehdä nyt, ja haluan puhua siitä. Tällä hetkellä ei ole mitään, mitä teidän pitäisi tehdä. Työ on tehty, teillä kaikilla – olette sitten ulottuvuustyöntekijä tai maatyöntekijä, poikkeuksena Cauldre ja Linda ja Crimson Circlen henkilökunta. Heillä on vielä työtä tehtävänä. Mutta teillä muilla työ, tuo kova työ on ohi ja tehty, ja se aiheuttaa tavallaan kummallisen aistimuksen, tyhjiön: "Mitä minun pitäisi tehdä nyt?" Ei mitään, paitsi antaa valonne loistaa. Ei mitään, paitsi pitää huolta itsestänne ja nauttia elämästänne.

Mutta kuten sanoin, tämä valo jota tulee nyt hyvin eri tavalla teille, työskentelee syvällä tasolla. Ja Cauldre kysyy minulta joka päivä, todennäköisesti joka päivän joka tunti, milloin näette sen vaikutuksia. Milloin sen huomaa? En halua antaa siitä täsmällistä päivämäärää, koska tiedätte, millaisia ihmiset ovat – he merkitsevät sen sitten kalenterinsa – mutta annan teille pienen etukäteisvaroituksen. Kyse on noin kolmen kuukauden prosessista. Kun palatte takaisin ulottuvuustyöstä, kun tulette takaisin planeetalle, on noin kolme kuukautta todella syvän tason "imeytymistä" aloittaaksenne oman elämänne. Tuona aikana olette uninen toisinaan. Tunnette kehossa joitain kipuja ja särkyjä, koska kehonne käy tällä hetkellä läpi nopeutunutta prosessia valokehoksi.

Tunnette ennen kaikkea halua tehdä jotain, koska olette tehneet hyvin kiireisenä jotain, tehneet työtä, ja nyt on: "Mitä on seuraavaksi?" Ei ole "seuraavaa", mitä tulee kovaan työhön, ja sen pitäisi olla helpotus. Sen pitäisi saada teidät hymyilemään. Ei ole uusia toimeksiantoja. Työ on tehty. Eipä luoda nyt uutta työtä, kun työtä ei enää tarvita. Te ja muut teitten sen, mitä tulitte tänne tekemään. Siis nyt on aika vain rentoutua Oivaltamiseenne.

Juuri nyt ei ole aika, taas kerran, tehdä mitään suuria päätöksiä. Juuri nyt on tuota hiljaista aikaa, mietteliästä aikaa. Jos aiotte tehdä jotain, tuntekaa koko tätä ulottuvuustyötä, jota teitte toisella puolella.

Monet teistä etsivät jotain mentaalista vastausta. Haluatte nähdä jonkin kuvan. Millaista oli leijua pilvissä muiden kanssa? Ja kun teitte ulottuvuustyötä, oliko teillä harava, kuokka ja lapio? Ei. Se ei ollut sellaista. Olitte siellä säteilemässä valoa. Se on siinä.

Käytämme symbolina enkelin siipiä, jotka näette roikkumassa täällä tarkoituksella, muistuttamassa teille, että on aika laittaa ne naulaan, laittaa ne sivuun. Ei ole enää työtä tehtävänä. Olette tehneet sen. Nyt on vain aika, taas kerran, kirkastua (suom. huom. sana merkitsee valaista, kirkastua) – Cauldre pitää siitä, kirkastua, säteillä valoanne – ja antaa kaikkien näiden asioiden työskennellä ja todella maadoittua hyvin syvällä tasolla sisällänne.

Juuri nyt on myös aika, jolloin se osa mieltänne, joka oli käyttämättä hyvin pitkään, se osa joka pystyy yhdistymään muihin ulottuvuuksiin, alkaa avautua. Kun se avautuu, alatte muistaa enemmän työstä, jota teitte. Mutta jälleen kerran, ette välttämättä näe kuvaa itsestänne leijumassa siivillänne pilvissä. Alatte tuntea massatietoisuuden. Tunnette sen kovuuden/karuuden. Tunnette, millaista oli olla massatietoisuuden keskellä säteilemässä valoanne ja sitten ottaa se omaksenne. Ottaa sellaisia ongelmia omaksenne, kuin kärsimys, köyhyys, pelkkä oleminen fyysisessä kehossa.

Alatte tuntea sen. Alatte itse asiassa nähdä, millaista oli ottaa se kaikki itselleen. Sitten mieleenne alkaa juolahtaa, ette tosiaankin, se ei ollut oikeasti teidän. Ette tulleet tähän elämään mukananne paljon paskaa. Puhdistitte hyvin paljon siitä jo aiemmin. Ja sitten Tobiaksen aikana monet teistä tekivät melkein tuon loppupuhdistuksen, mutta kuitenkin otitte itsellenne kaiken realismin, kaikki massatietoisuuden ominaisuudet. Miksi? Kertomaan, että jos olette sen keskellä ja todella uskotte sen olevan teidän, niin voiko tuo valonne säteillä tarpeeksi muutamamaan sen. Muuttamaan kaikki nuo energiat, kaiken tuon gravitaation, kaikki nuo haasteet, ja tuomaan ne valoksi. Ja myös samaan aikaan tuomaan sisään pimeää energiaa. Puhumme siitä hetken kuluttua.

Uudet tulokkaat, älkää antako se pelästyttää teitä. Pimeässä energiassa ei ole kyse paholaisesta tai saatanasta. Pimeä energia on vain tavallisten energioiden – gravitaatio, aika, paikka – antiteesi, vastakohta. Fyysikot kutsuvat sitä "pimeäksi energiaksi", koska he eivät yksinkertaisesti ymmärrä sitä, Mutta me ymmärrämme sen – mitä se on ja mitä se tekee.

Siis nyt tulette siihen aikaan, jolloin olette vain tuossa hiljaisuudessa. Älkää yrittäkö selvittää sitä. Se tulee teille. Mitä enemmän yritätte selvittää sitä, sitä enemmän tavallaan työnnätte sen pois. Mutta se tulee teille. Alatte oivaltaa, mitä teitte koko tuon ajan massatietoisuudessa, muissa ulottuvuuksissa. Jotkut teistä työskentelivät läheisesti Kryonin kanssa, sähkömagneettiverkkojen kanssa. Jotkut teistä työskentelivät läheiseesti Gaian vastaavien energioiden kanssa muissa ulottuvuudessa, auttamaan koko tässä muutoksessa. Ettekä fokusoituneet vain yhteen asiaan. Monet teistä tekivät useita eri asioita. Mutta oli tärkeää saada ihmispohjainen tietoisuus, ihmistekijä, kaikkeen tähän työhön, jota tehtiin saamaan Taivaan risti tapahtumaan. Ja teitte sen. Nyt olette takaisin kotona.

On aikoja, jolloin saatatte olla iloinen, aikoja jolloin olette innoissanne siitä, mitä teitte. Toisilla kerroilla saatatte olla masentunut ja surullinen ja tuntea tyhjyyttä, ja tämä kaikki on osa sitä. Ja muuten, Cauldre kysyy aina silloin tällöin, miksi emme kertoneet tästä etukäteen. Monista syistä.

Yksi on, että pyysitte, ettemme kertoisi siitä, jotta voisitte tehdä tuota työtä esteettä, ilman minkään sekaantumista siihen, ilman häiriötekijöitä, ilman että nousisitte aamulla vuosi sitten sanoen: "Yäk! Lähden taas päiväksi muihin ulottuvuuksiin. Minun täytyy laittaa selkään siipeni ja lähteä sinne, istua tuossa rumassa massatietoisuudessa ja yrittää säteillä valoani." Luulen, että se olisi häirinnyt sitä. Halusitte mennä sinne ja tuntea sen hyvin syvästi ja todellisesti.

En voi korostaa sitä liikaa, että se oli kuin itsenne kastamista tervakuoppaan, eikä sitten vain oivaltaa, että olitte tervekuopassa, vaan tulla tuoksi tervakuopaksi. Ja samaan aikaan yrittää pitää tuota valoa, kun olitte uppoutuneena siihen – tarkoitan, että olitte päätänne myöten uppoutuneena, jolloin teistä tuntui tervalta, ajattelitte kuin terva ja käyttäydyitte kuin terve – ja sellaista oli olla ulottuvuustyöntekijä.

Jos olisitte tienneet tarkkaan, mitä teitte, ja teillä olisi ollut muistikuvia siitä, ette ehkä olisi tehneet sitä tai teistä olisi ehkä tullut tasapainoton. Oli erittäin suuri mahdollisuus tulla tasapainottomaksi, kun teitte sitä. Siis tätä te teitte. Lisäksi, ette vain menneet massatietoisuuteen, vaan myös käsittelitte planeetan energiadynamiikkoja, auttaen tekemään muutoksia, ennen kuin Taivaan risti tapahtui, jotta sitten kun se tapahtui, se ei ollut tasapainotonta. Se ei aiheuttanut epätasapainoa fyysisessä Maassa. Se ei aiheuttanut epätasapainoa ihmisten mielissä.

Ihmismieli on tällä hetkellä yleisesti melko tasapainoton. Se on huteralla maaperällä, ja jos jotain ylivoimaista olisit tapahtunut Taivaan ristin tuloksena, se olisi voinut viedä puolet maailmasta tai enemmän tasapainottomaan tilaan.

Se mitä Taivaan ristin myötä tapahtui, oli armollista. Se oli tasaista, se oli helppoa. Oli joitain kauniita valoja yötaivaalla, mutta sen lisäksi ei juuri muuta. Näin on, koska tällä hetkellä se kaikki asettuu, ja se asettuu noilla syvillä tasoilla. Sanoisin, että se on noin kolmen kuukauden prosessi. Siis se veisi meidät noin kesäkuun kolmanteen viikkoon. Mutta älkää merkitkö sitä kalenteriinne. Se on erilaista kaikilla. Mutta yleisesti ottaen, alatte huomata sen silloin.

Hyvin monet asiat joista puhumme nyt, ovat olleet tekeillä pitkän, pitkän aikaa. Sitä ei ole tapahtunut vain äskettäin. Ulottuvuustyö ei alkanut vain vuosi sitten. Se alkoi 50, 60 vuotta sitten – todellinen, oikea ja vakava ulottuvuustyö. Ja sitten se tietysti voimistui kuluneiden viiden, kymmenen vuoden aikana. Se oli hyvin tärkeää planeetalle. Ja taas kerran, Cauldre syyttää joskus minua, että olen suureellinen, mutta kerron teille vain, mitä se on.

Ensinnäkin me Crimson Councilissa, me entisessä Kaaren veljeskunnassa emme tienneet, mitä tapahtuisi. Meillä oli mittauksemme tai laskelmamme, mutta emme tienneet kaikkea, mitä tapahtuisi, koska ihmiset voivat muuttaa sen koska tahansa. Sitä ei ole tehty koskaan ennen. Siksi voimme katsoa, miten asiat etenisivät, mutta emme voineet sanoa varmasti: "Täsmälleen nämä asiat tapahtuvat."

Tiedämme nyt, että se tehtiin hyvin armollisesti. Tiedämme nyt, että kun ulottuvuustyöntekijät tulevat takaisin, takaisin kotiin, on monia erilaisia tunteita – helpotusta, surua, kärsimättömyyttä, mielipahaa/suuttumusta – mutta kuitenkin myös tunne suuresta aikaansaannoksesta, "Tein jotain." Hyvin monet teistä tuntevat sen – "Tein jotain" – mutta sitten yritätte selvittää sitä mielessänne: "Mitä se oli?", ja sitten suututte itsellenne, koska teillä ei ole selviä muistikuvia, mitä se oli.

Vetäkää vain syvään henkeä ja olkaa tyyni sen osalta vähän aikaa. Ette välttämättä saa noita kuvia, mutta alatte tuntea, millaista se oli, ja muistaa, millaista oli istua massatietoisuuden keskellä. Mitä enemmän olette nyt poissa siitä noissa muissa ulottuvuuksissa, mitä enemmän olette poissa sen keskellä istumisesta, sitä enemmän tunnette sen, ja tunnette, millaista on alkaa päästää irti siitä. Teidän ei tarvitse mennä enää takaisin sinne. Valo on heijastettu. Mahdollisuuksia valaistaan ihmisille. On muita, jotka jatkavat vähän tuota työtä, mutta ei täsmälleen niin, kuin te teitte aiemmin, mutta on enemmän muita, jotka ovat energian pitäjiä. Te ette ole sitä enää. Te ette halua olla sitä. Teillä on nyt muita asioita tehtävänä elämässä, mistä puhumme kohta.

Mutta juuri nyt on tuota hiljaista aikaa. Ette näe kovin paljon tapahtuvan planeetalla. Mennään jonkin aikaa melko samalla tavalla kuin joka päivä.  Omassa elämässänne ette saa mitään valtavia oivalluksia joka päivä. Saatte pieniä valaistumisia, niitä virtaa yksi toisensa jälkeen. Ja sitten jossain kohtaa tuo valo joka maadoittuu sisällänne, alkaa tulla esiin omassa elämässänne, omassa kehossanne, omassa mielessänne. Ja sitten tulette tuohon kohtaan, jossa oivallatte, että asiat ovat ehdottomasti muuttuneet.

Naureskelen toisinaan Cauldren kanssa, koska hän on luultavasti yksi kärsimättömimmistä kaikista teistä. Hän sanoo: "Mitä tapahtuu nyt, Adamus? Mitä tapahtuu nyt?" Ja minun täytyy naureskella, koska katsottaessa kehityskaarta, katsottaessa sitä, mihin asiat ovat menossa, niin katsoessanne myöhemmin taaksepäin teistä tuntuu tavallaan vähän nololta, että epäilitte sitä, tapahtuuko mitään, koska tosiaankin tapahtuu, sitten kun se on maadoittunut, tämän hiljaisen ajan jälkeen.

Vedetäänpä yhdessä syvään henkeä tässä kohtaa. Kunnolla syvään henkeä yhdessä.

Tervetuloa kotiin, ulottuvuustyöntekijät. Sopeutuminen ei ole aina helppoa. On tunne, että teidän pitäisi tehdä jotain, että teidän pitäisi tuntea riemua ja iloa. Juuri nyt olette tuossa siirtymässä kaiken tuon kovan työn jälkeen, joten laittakaa siipenne naulaan. Laittakaa ne naulaan. Meillä on pieni siipiteema täällä tänään (viitaten koristeluun). Laittakaa siivet naulaan, ja vetäkää syvään henkeä, ja antakaa itsenne todella nauttia elämästä.

 

Shaumbran kolme ominaisuutta

Haluaisin nyt puhua shaumbrojen muutamasta yleisestä ominaisuudesta, jotka liittyvät paljon siihen, mitä tapahtuu tällä hetkellä. Kolme ominaisuutta erityisesti. Ensimmäinen ominaisuus on palvelu.

 

– Ominaisuus 1 – palvelu

Yksi yhteinen asia shaumbroilla on, että teillä on taipumusta olla muiden palveluksessa. Jos katsottaisiin shaumbrojen energioita ympäri maailmaa, on hyvin, hyvin yleistä, että pidätte huolta muista – perheenjäsenistä, ystävistä, olette sentyyppisessä ammatissa, jossa pidätte huolta muista, parantaminen, terapia. Vaikkette olisi suoranaisesti sellaisella alalla, jotenkin pidätte aina huolta muista. Se on hyvin, hyvin yleinen ominaisuus.

Ulottuvuustyöntekijöinä piditte huolta muista, ja se on ollut toimintatapanne hyvin paljon tässä elämässä. Ja on kummallinen tunne. Puhuin erään shaumbran kanssa noin kolme kuukautta sitten, ja hänen äitinsä oli kuollut. Hän oli pitänyt huolta äidistään hyvin pitkään, ja äiti lähti. Se oli kaunis vapautuminen, eikä ollut kovin paljon surua äidin lähtemisestä, koska oli sen aika. Keho ja mieli olivat tulossa vanhaksi, ja tuo shaumbra tosiaankin tunsi eräänlaista surua ja masennusta jälkeenpäin.

Ei äidin menettämisestä, koska tämä shaumbra jatkoi puhumista äidin kanssa, myös dreamwalkin jälkeen, mutta oli vain tunne: "Mitä minun pitäisi tehdä? Mitä minun pitäisi tehdä nyt? Olen pitänyt niin monta vuotta huolta äidistä." Sitten sen jälkeen mielipahaa: "Hukkasin koko elämäni muista huolehtimiseen. Hukkasin viimeiset 10, 12 vuotta elämästäni sairastavasta äidistäni huolehtimiseen." Mielipahaa tulee esiin, ja se on kuin: "Mutta entä minä? Olenko hukannut koko elämäni muista huolehtimiseen?" Ja hyvin monet teistä tekevät sitä. Pidätte huolta lapsistanne. Pidätte huolta yhteisöstä. Pidätte huolta planeetasta. Pidätte huolta myös muista ulottuvuuksista.

Siis on tämä hyvin syvään juurtunut tunne palvelemisesta. Se on myös yksi niistä asioista, jotka antavat teille suurinta iloa, vaikka se turhauttaa toisinaan. Se antaa teille suurinta iloa, koska kuten tiedätte, yksi sanontani on: "Vain mestari voi olla palveluksessa. Kaikki muut ovat vain palvelijoita."

Se merkitsee, että mestarina tiedätte palvelevanne muita, mutta ette anna heidän varastaa energiaanne. Ette anna heidän ottaa asioita teiltä. Olette palveluksessa, koska teillä on jotain annettavaa. Teillä on valoa annettavana. Teillä on viisautta annettavana.

Monilla shaumbroilla on aikoja, jolloin ajattelette, että teillä on enemmän kuin muilla. Se ei ole egoistinen asia. Tiedätte vain, että teillä on enemmän tasapainoa, teillä on enemmän valoa, teillä on enemmän näkemystä ja viisautta. Siis olette halukas olemaan muiden palveluksessa. On helppoa joutua siihen ansaan, että annatte muiden käyttää hyväkseen teitä, ja on aikoja, jolloin meidän on tarvinnut vähän keskustella, tai jolloin Tobiaksen täytyi puhua kanssanne ja sanoa: "Älä tee sitä. Voit olla palveluksessa, mutta sinun ei tarvitse antaa heidän ottaa sinulta." Se on tuo vanha tarina, että opetetaan heille, miten kalastetaan. Älkää antako heille vain kalaa, vaan opettakaa heille, miten kalastetaan.

Siis on hyvin yleinen ominaisuus olla palveluksessa, ja on vähän haastavaa nyt, koska se on tulossa loppuun, tuo työskenteleminen aina muiden hyväksi. Olette tehneet työnne. Ei voisi olla suurempaa kutsumusta kuin se, mitä olette kaikki tehneet. Mennä tuohon sakeaan, tiheään, sameaan massatietoisuuteen muissa ulottuvuuksissa ja uppoutua siihen – mikä on enemmän palvelua, mikä on suurempaa palvelua?

Vaikka minä ja jotkut muut ylösnousseet mestarit varoitimme sen tekemisestä ja sanoimme: "Mene säteilemään valoasi massatietoisuuteen tavallaan ulkopuolelta. Älä mene siihen, koska voisit eksyä, ainakin vähäksi aikaa. Voisit upota siihen, ja se voisi olla hyvin tuskallista sinulle monin tavoin, koska sinulla on taipumusta uskoa, että se on sinun, että se on sinun ongelmasi, eikä se ole."

Haluan pyytää teitä tuntemaan sitä hetken. Nämä eivät ole teidän ongelmianne. Olette olleet mysteerikouluissa.  Olette olleet – hyvin monet teistä – Jeshuan ajassa. Olette opiskelleet mystiikkaa. Olette olleet Atlantiksella – hyvin monet teistä. Olette nousseet noiden asioiden yläpuolelle. Olisitte voineet tulla valaistumiseen elämä tai kaksi sitten, mutta kuitenkin sanoitte: "Aion olla tällä tämän planeetan todellisessa palveluksessa. Todellisessa palveluksessa, aion uppoutua siihen."

Voitko pysähtyä hetkeksi, tuntea sitä ja oivaltaa, etteivät nämä asiat olleet sinun? Vaikka otit ne omiksesi, nämä asiat eivät ole sinun.

Ette välttämättä saa mitään ekstrapisteitä niiden ottamisesta, mutta sillä oli kuitenkin valtava vaikutus. Luulen, että nuo ekstrapisteet ovat oma tyydytyksentunteenne, kun tiedätte tehneenne tämän, kun tiedätte – en halua sanoa, että se oli uhraus – sen olleen suuri palvelus. Ja kyllä, tehtiin uhrauksia. Oli lopulta kärsimystä itsellenne tuntea aina, että teidän täytyi parantaa jotain.

Oletteko koskaan ajatelleet tätä? Useimmat muut ihmiset eivät aina ajattele, että heidän täytyy parantaa jotain itsessään. He menevät vain päivän läpi, pääsevät vain läpi siitä, mutta he eivät ole melkein pakkomielteisiä asioiden jatkuvasta parantamisesta. Te olitte, koska oli aina jotain parannettavaa, aina jotain massatietoisuudessa, aina ongelmia jotka sitten ottaisitte omaksenne. Ja sitten yrittää – niin vaikeaa kuin se toisinaan olikin - laittaa omaa valoanne siihen, samalla teeskennellen, että se oli teidän, mutta pohjimmiltaan ollen toisten palveluksessa.

Aikanne tuossa palveluksessa – aikanne ulottuvuustyöntekijänä, ja myös maatyöntekijänä – voi loppua nyt. Laittakaa siipenne naulaan. Laittakaa siipenne naulaan. Se mitä teitte, oli suuri menestys. Tulette näkemään sen tulokset. Mutta juuri nyt, ottakaa pois siipenne ja lakatkaa miettimästä, teittekö jotain väärin. Lakatkaa miettimästä, oliko työllänne mitään vaikutusta. Olemme työstäneet tätä ikuisuuksia, ja se on lopultakin tässä.

Nauttikaa tästä hiljaisesta ajasta. Sitten kun asiat voimistuvat, ei ole enää työtä tehtävänä. On pelkästään se, havaitseeko ihmiskunta tai yksilöt sen valon, jota säteilitte, nuo muutokset joita teitte muissa ulottuvuuksissa, työn jota olette tehneet tällä planeetalla. Se on nyt heidän asiansa.

Se on niiden asia, jotka työskentelevät teknologian kanssa tällä hetkellä, on se sitten tekoäly tai lääketieteellinen yhteisö. Sallivatko he itsensä havaita tuon valon, jota on kylvetty sinne? Tuon Kristusvalon joka on nyt käytettävissä massatietoisuudessa – käyttävätkö he sitä keksintöihinsä, läpimurtoihinsa, uusiin tapoihin jotka tuovat planeetalle paljon enemmän tasavertaisuutta, paljon enemmän oikeudenmukaisuutta?

Ette voi oikeasti tehdä mitään enempää. Voisitte kirjoittaa kenties muutaman kirjan. Voisitte puhua ulottuvuustyöntekijän tunnustuksista, mitä todella teitte muissa ulottuvuuksissa. Mutta mitä tulee todelliseen työhön, jatkuvaan tarpeeseen olla valppaana tietoisuutenne, valonne tuomisesta noihin ulottuvuuksiin ja tänne, niin se on nyt ohi. Ja se on hyvä asia, ja teitä kunnioitetaan palvelunne vuoksi.

Siis se on ensimmäinen kohta shaumbroista, yksi noista hyvin yleisistä ominaisuuksista: jatkuvasti muiden palveluksessa. Nyt on aika päästää siitä irti. Se ei itse asiassa vie teitä yhtään pidemmälle, ei vie planeettaa tai ihmiskuntaa yhtään pidemmälle, jos yritätte edelleen tehdä työtä siihen. Jatkakaa valonne säteilemistä, tietysti, mutta nauttikaa nyt elämästänne.

 

– Ominaisuus 2 – ei nähdä, ei kuulla

Toinen ominaisuus joka on todella relevantti juuri nyt. Hyvin monet teistä halusivat tavallaan olla nähty ja kuultu, mutta ette olleet. Tunsitte olevanne hyvin näkemätön ja kuulematon. Ihan käytännön esimerkkeinä, menette ravintolaan ja – miten heitä nykyään kutsutaan, tarjoilija; minä sanon "garçon" (ranskalaisittain), tarjoilija, palvelija, miten heitä kutsutaankin; Cauldre sanoo "tarjoilija"; en pysy kaikkien näiden muutosten perässä – tarjoilijat eivät edes näe teitä. He näkevät kaikki muut. Kaikki muut saavat tilauksensa tehtyä, heidän ruokansa tuodaan, heille annetaan lasku, eikä kukaan edes näe teitä.

Ei ole pitkään aikaan nähty ja kuultu, ja siitä tulee hyvin vaikeaa, kun teillä on suurta luontaista viisautta, teillä on hyvin paljon jaettavaa – teillä on tarinoita jaettavana, jos ei mitään muuta – teillä on suurta viisautta. Teille on hyvin mukavaa jakaa muiden kanssa, mutta oli melkein, kuin he eivät olisi nähneet tai kuulleet teitä. Tilanne on vähän eri shaumbra-kokoontumisissa, silloin kun pääsitte yhteen, koska olitte samanhenkisten kanssa, joten voitte puhua avoimesti. Mutta muiden joukossa suurta turhautumista: "Eivätkö he kuule tai näe minua?"

Ja sitten teidät valtasi myös tuo tunne, silloinkin kun ajattelitte todella puhua kuuluvasti ja yrittää saada heidän huomionsa: "Pysy piilossa. Pysy piilossa." Osa siitä johtuu entisistä elämistä, jolloin teitä vainottiin erottumisesta – mitä se olikin, uskonnollisia tai henkisiä näkemyksiä, näkemyksiä tieteestä, näkemyksiä taikuudesta, ja teitä vainottiin – joten opitte pysymään piilossa. Mutta osittain se johtui siitä, että tiesitte energeettisesti, että jos yhtäkkiä alkaisitte puhua suoraan, jakaa syviä sisäisiä totuuksianne, se veisi hyvin paljon energiaa – oli se kirjan kirjoittaminen tai nettisivujen tekeminen tai julkinen puhuminen tai mitä se sattuikin olemaan, kanavointia, mitä tahansa, se veisi valtavan määrän energiaa – ja ensisijainen palvelukutsunne oli olla muissa ulottuvuuksissa ulottuvuustyöntekijänä.

Siis vältitte olemasta nähty ja kuultu, ja se on surullista. Se on rankkaa. Erityisesti kun tiedätte sisällä, että teissä on paljon hyvyyttä, kun rakastatte ehdottomasti itseänne ja muita – paljon hyvyyttä jaettavana. Usein myös kumppaninne, puolisonne, rakastajanne, lapsenne näkivät teidät ihmisenä, mutta he eivät nähneet, kuka oikeasti olette – enkeliolento jolla on siivet – ja se oli surullista. Se oli vaikeaa.

Ja usein kun yrititte puhua ystävillenne siitä, mitä tiedätte ja mitä tunnette, he eivät nähneet teitä. He eivät halunneet nähdä teitä siinä mielessä. He eivät halunneet nähdä teitä sellaisena. He pilkkasivat siitä, he juoksivat karkuun, he irrottautuivat teistä, mutta he eivät halunneet nähdä sitä. He halusivat nähdä vain ihmisen, eikä edes sitä kovin paljon. Siis tämä koko juttu, mitä shaumbrat ovat käyneet läpi hyvin pitkään – ettei ole nähty ja kuultu – on hyvä uutinen, ja se on rankka uutinen samaan aikaan.

Nyt tulee aika jolloin voitte olla sitä, jos valitsette niin. Monet teistä eivät valitse sitä. Valitsette elää suhteellisen hiljaista elämää. Hyvin monet teistä ovat löytäneet suurta lohtua luonnossa olemisesta. Hyvin monet teistä ovat muuttamassa nyt luontoon tai lähelle sitä, jolloin teillä on avoin pääsy sinne. Havaitsette, että ne kaupungit joissa olette eläneet, ovat vain jatkuvia muistutuksia tiheästä massatietoisuudesta, jota sieditte muissa ulottuvuuksissa hyvin pitkään. Massatietoisuus on muissa ulottuvuuksissa, mutta se ilmentyy tänne – rakennuksia, kilometritolkulla rakennuksia, ja katuja ja savua ja melua ja muita ihmisiä – ja huomaatte tällä hetkellä halua lähteä pois kaikesta siitä, pois tuosta jatkuvasta, raskaasta massatietoisuudesta, jota löydätte kaupungeista.

Nyt on hyvä aika. Nyt on hyvä aika, jos olette ajatelleet muuttaa paikkaan, jossa teillä on vähän enemmän vapaata tilaa, puhtaampaa ilmaa, vähemmän ihmisiä. Sanoisin, että vähemmän ihmisiä on todennäköisesti kaikkein suurin tekijä. Nyt on hyvä aika tehdä se, vapauttaaksenne itsenne noista vanhoista yhteyksistä, että olette tuon massatietoisuuden keskellä.

On vaikeaa, kun jollain tasolla sisällänne tunnistatte omat lahjanne ja kykynne. Tiedätte, että olette kehittäneet monta elämää planeetan metafysiikkaa, ja sitten tulette tähän elämään, eikä teitä nähdä ja kuulla. Mutta niin oli vain, koska muu planeetta ei ollut valmis. Enkä yritä hivellä kenenkään egoa, paitsi omaani (naureskelua). En yritä saada oloanne hyväksi. Kerron teille sen, minkä tiedän todeksi. Muu planeetta ei ollut valmis siihen, mitä teillä on tarjottavana. He eivät oikeasti olleet. Nytkin se on paljon ... Se on valmis tai valmiimpi, mutta on edelleen monia, monia ihmisiä, jotka eivät ole valmiita siihen, ja se on ok. Emme yritä puskea mitään. Emme yritä myydä mitään. Ei ole mitään, mihin ilmoittautua.

Mutta nyt on monia, jotka ovat valmiita. Heihin sattuu. He etsivät todellisia vastauksia. He eivät halua vastauksia taas jonkinlaiselta kirkko-organisaatiolta tai jostain psykiatrisesta tai psykologisesta menetelmästä. He haluavat todellisia vastauksia, ja he haluavat niitä oikeilta ihmisiltä. He eivät välttämättä halua niitä myöskään ylösnousseilta mestareilta, edes Ylösnousseiden mestareiden klubin puheenjohtajalta. He haluavat kuulla sen teiltä, oikeilta ihmisiltä jotka ovat käyneet sen läpi, jotka eivät puhu kliseillä, jotka puhuvat sydämestä.

Nyt on ihmisiä, jotka ovat valmiita näkemään teidät. Kysymys kuuluu: oletko valmis olemaan nähty? Teidän ei tarvitse olla. Teitte työnne. Teidän ei tarvitse. Mutta kenties, kenties nyt haluatte saada jotain siitä ulos, on se sitten kirjassa, on se sitten – minun täytyy viitata Cauldreen tässä – internetin blogeissa tai elokuvissa tai lauluissa tai kirjoituksissa tai mitä se sattuukin olemaan. Kenties se on vain istumista juttelemaan ihmisten kanssa, joita kohtaatte ravintolassa tai kahvilassa, rannalla tai patikointipoluilla. Mutta nyt voitte tulla esiin.

Nyt voitte tulla esiin, koska ette kuluta enää loppuun energiaanne, koska tuo toinen työ on tehty. Nyt voitte tulla esiin, koska planeetta on paljon, paljon valmiimpi kuulemaan, mitä teillä on sanottavana. Eikä teidän tarvitse liittää sitä Crimson Circleen, minuun tai kehenkään. Puhukaa omasta sydämestänne, koska niin paljon kuin olemme puhuneet vuosien saatossa sellaista, minkä ehkä sanotte tulevan minulta tai Tobiakselta tai Kuthumilta, oikeasti se kaikki on teiltä, kaikilta shaumbroilta. Te olette kasanneet tämän kaiken yhteen. Autamme tavallaan vain tasapainottamaan sen, ja sitten toimitamme sen takaisin teille. Puhukaa heille sydämestänne.

Todellinen kysymys nyt on, haluatteko olla nähty. Teillä on paljon enemmän viisautta, kuin koskaan ennen, ja oivallatte sen karikot, jos on vaikkapa jonkinlainen julkkis. Monet teistä puhdistelevat jo päätään: "Ei. Se ei ole minua varten. Haluan elää kivaa, hiljaista elämää. Haluan pohtia sitä työtä, jota tein. Haluan miettiä, miten loimme Apokalypsin alun. Haluan olla luonnossa, kenties minulla on pari koiraa tai kissaa tai kilpikonnaa." Mutta ei, monet teistä eivät halua mennä parrasvaloihin.

Pointtini tässä kaikessa, jonka haluan tehdä hyvin, hyvin selväksi: te olette nähty ja kuultu, ja teidät ovat aina nähneet ja kuulleet ylösnousseet mestarit, me jotka olemme toisella puolella, me jotka olemme Crimson Councilissa. Vitsailen siitä, että ylösnousseet mestarit ovat kateellisia minun ryhmästäni, shaumbroista, ja minut pidetään kovilla sen vuoksi, ja osa siitä on tarinaa. Osa siitä on hyvin totta, koska he katsovat sitä työtä, mitä olette tehneet, ja he voivat vaikuttuneita. He ovat myös vaikuttuneita siitä työstä, mitä minä teen, mutta he ovat hyvin vaikuttuneita siitä, mitä te olette tehneet.

He näkevät teidät. He kuulevat teidät. Jotkut suuret, suuret ylösnousseet mestarit itse asiassa tuntevat, keitä olette. He tietävät, keitä olette ihmisenä. He tietävät, keitä olette moniulotteisena olentona. He tietävät sen työn, mitä teitte. Ja kun he näkivät teidän tässä elämässä tulevan ulottuvuustyöntekijäksi, menevän sakeaan massatietoisuuteen ja ottavan sen omaksenne, monet heistä pystyivät tuskin uskomaan sitä.

Heillä on suurta kunnioitusta teitä kohtaan. Teidät nähdään, ja kun tulee se päivä, jolloin ylösnousette tältä planeetalta ja menette omalle täysivaltaiselle alueellenne – mutta kuitenkin voitte olla kavereita muiden ylösnousseiden mestareiden kanssa – yllätytte, kun menette huoneeseen, Ylösnousseiden mestareiden vertauskuvalliseen huoneeseen, ja reilusti yli 11.000 ylösnoussutta mestaria nousee ylös ja kunnioittaa teitä. He tietävät nimenne. He tietävät, mitä teitte. He kunnioittavat teitä tuosta työstä, koska he ovat nähneet ja kuulleet teidät. Ette ole näkymätön, ainakaan muissa ulottuvuuksissa.

Siis tämä on shaumbrojen toinen yleinen ominaisuus, tunne, ettei nähdä ja kuulla. Ja se on hyvin vaikeaa, kun teillä on niin paljon annettavaa. Hyvin, hyvin vaikeaa. Haluatte huutaa toisinaan. Ja sitten kun ajattelette nähtynä ja kuultuna olemista, toinen osa teissä tavallaan sanoo, että te ette halua sitä, ainakaan juuri nyt. Mutta haluan vakuuttaa teille, ette teidät nähdään ja kuullaan. Ja jos nyt haluatte, jos haluatte kirjoittaa tuon kirjan, laittaa itsenne "esille", he ovat valmiita.

 

– Ominaisuus 3 – tietäminen

Kolmas ominaisuus josta haluan puhua tänään. Kolmas ominaisuus. Tämä on vaikea kohta. Tämä piirre on ajanut monet älykkäät ja lahjakkaat ihmiset hulluuden partaalle tai juomaan tai kumpaakin. Se on tuo tietäminen, että tiedätte, mutta ette tiedä, miten tiedätte. Tuo tietäminen, joka teillä on ollut hyvin pitkään, että on enemmän, kun mitä havaitsette ihmisaisteillanne ja ajattelette ihmismielellänne. Tuo tietäminen, että on muutakin, mutta ette tiedä miten. Se on kenties yksi kaikkein vaikeimmista ominaisuuksista.

Olette tienneet hyvin nuoresta pitäen, että oli enemmän. Tiesitte. Se oli hyvin ilmeistä teille: "Elämässä on enemmän kuin tämä." Eikä kyse ollut vain kuoleman jälkeisestä elämästä, kun kirkot opettivat, että menette taivaaseen. Ajattelette tavallaan: "Ei, se ei kuulosta oikealta. Lähdet täältä ja sinut tuomitaan tavalla tai toisella, ja menet taivaaseen tai helvettiin, jossa vietät loppuikuisuuden? Ei." Olette tienneet sen, mutta miten todistatte sen? Mitä konkreettisia todisteita teillä on? Ja kun avasitte suunne ja aloitte puhua muille siitä, he sanoivat: "No, todista se. Se ei ole tieteellinen fakta. Se ei voi olla totta."

Tiede on kaunis asia, mutta tiede on vain tapa selittää todellisuus sellaisena, kuin se parhaillaan uskotaan. Tiede on vain tapa analysoida, mitä luomisenne loi, mutta se ei ole lopullista. On jotain tieteen ulkopuolella. Se on seuraava asia, joka luodaan. Tiede ei voisi mitenkään ymmärtää, koska sitä ei ole luotu. He eivät ole analysoineet sitä vielä.

Teillä oli se tietäminen, että on jotain muuta, ja se voi tehdä ihmisestä hullun, kun ei kykene määrittelemään sitä. Olette etsineet kirjoista, ja olette etsineet nyt internetistä ja yrittäneet löytää, mikä tämä toinen asia on. Olette puhuneet muiden ihmisten kanssa. Useimmilla heistä ei ole aavistustakaan, mistä puhutte – tuo tietäminen, että oli paljon enemmän. Mutta kuitenkin mieli sai teidät ansaan. Massatietoisuus sai teidät ansaan. Se sanoi: "Ei. Tässä on kaikki, mitä on. Paitsi sitten kun kuolee, on taivas tai helvetti. Mutta tämä se on." Ja te tiesitte, että oli fysiikkaa, joka meni pitkälle yli kaiken, mistä puhuttiin planeetalla.

Mutta sitten – kuten shaumbra on hyvä tekemään – sanoitte: "Kuka minä olen olettamaan, että sellaista fysiikkaa on? Joku muu olisi keksinyt sen. Se olisi jossain kirjassa. Joku muu pitäisi luentopiiriä, puhuisi siitä. Siis varmasti keksin tämän kaiken. Olen varmasti harhainen, päiväunelmoin. Olen varmaan tyytymätön tavalliseen ihmiselämääni, ja siksi keksin näitä asioita." Ette keksineet.

Tiesitte sen, mutta ette tienneet, miten se selitetään. Ette tienneet, miten murtaudutaan tuon esteen läpi, tuon gravitaatiovoiman joka pitää asiat tällä planeetalla. Gravitaatiovoima ottaa kiinni teidän kaltaisenne, joka yrittää mennä muihin ulottuvuuksiin, ja paiskaa takaisin tänne lappu kiinnitettynä paitaanne: "Älä yritä sitä enää. Sopeudu yhteiskuntaan. Ole elämässä. Ole tyytyväinen siihen. Älä yritä mennä sinne. Siellä ei ole mitään."

Se on vaikeaa. Tietää, että tuolla on jotain, tietää, että se mitä tuolla on, ei kenties ole vain sen laajentuma, mitä planeetalla on, vaan hyvin erilaista kaikin tavoin – erilaista fysiikkaa, erilainen dynamiikka. Tietää, että oikea sinä, sielunne, on tuolla jossain, mutta ette tiedä puhelinnumeroa, ohjeita, miten sinne pääsee. Se oli kenties yksi kaikkein vaikeimmista asioista.

Nyt kun ulottuvuudet on auki, voitte olla niin rohkea ja uskalias, että menette sinne. Se mitä havaitsette siellä, ei välttämättä tule ihmisaistien ja ihmismielen kautta. Se mitä havaitsette, tulee eri tavalla. Se on aistimuksellista. Se ei ole älyllistä, vaan se on aistimuksellista. Ette ehkä pysty määrittelemään sitä heti, mutta lopulta pystytte. Mutta nyt voitte olla niin rohkea, että tiedätte, että on enemmän. Älkää murehtiko sen kuvailemista vielä. Kyse on sen kokemisesta. Kyse on sen tuntemisesta.

Tämä on se asia, josta puhumme. Meneminen ihmistietoisuuden, ihmiskoulutuksen ja ihmisajattelun rajoitusten yli on juuri se asia, mikä teki jotkut suurista hyvin hulluksi ajan kuluessa. Pythagoras – Kuthumi – tiesi, että oli paljon enemmän. Hän leikki sen kanssa matemaattisesti, mutta hän tiesi, että matematiikkaa oli myös tämän ulottuvuuden ulkopuolella. Ja se teki hänet hulluksi jonkin ajan kuluttua, koska hän ei kyennyt pääsemään tuonne jonnekin tajutakseen sen, tai hän ei kyennyt tuomaan sitä mukanaan tänne. Tämä verho, tämä muuri, tämä este oli aivan liian vahva, ja se alkoi tehdä hänet hulluksi, koska hän tiesi, että se oli siellä.

Hän tiesi sen. Mutta sitten kun hän teki tavallisia laskelmiaan ja puhui muiden kanssa, he kaikki saivat kuulostamaan siltä, että hän oli hullu, hän oli haaveilija, ettei tuolla ole mitään muuta. Elämä on vain matematiikkaa tai tiedettä tai mitä ikinä. Koko tämän ajan tietäen, että oli paljon enemmän, tietäen, että tuolla oli jotain muuta.

Se on kuin olisi ansassa rakennuksen sisällä, jossa ei ole ovia ja ikkunoita, mutta olisi ehdottomasti syvä sisäinen muisto, että tuolla ulkona on joitain. Ja riippumatta siitä, mitä kaikki rakennuksessa sanoivat: "Ei. Ei siellä ole mitään. Miksi siellä olisi mitään? Kaikki on tällä. Kaikki on tässä rakennuksessa, tuolla ulkona ei ole mitään", te tiesitte. Tiesitte, ettei tuota rakennusta voisi olla, ellei tuolla olisi jotain muuta, ettei tätä todellisuutta voisi olla, jos ei olisi mitään muuta.

Se tekee toiset hulluksi, kuten Lordi Byron, van Gogh, Michelangelo. He käyttivät taidetta ja ilmaisua tapana yrittää ymmärtää sitä. Myös heidän mennessään tuonne ulos, heidät paiskattiin takaisin. Se sai monet heistä tulemaan hulluksi. Benjamin Franklin, amerikkalainen valtiomies ja nerokas keksijä, tiesi, että tuolla oli paljon muuta. Hänen täytyi säilyttää arvokas ulkomuotonsa valtiomiehenä. Hänen täytyi sopeutua yhteiskuntaan, ettei hyvin voimakas uskonnollinen yhteisö tuomitsisi häntä, joten hän teeskenteli. Mutta hän tiesi, että oli enemmän, ja lopulta se alkoi vaatia veronsa hänen mielestään, mentaalisesta tasapainostaan. Hän alkoi tehdä hyvin, hyvin outoja asioita, erityisesti myöhemmin elämässään, mihin en halua mennä tässä. Mutta se on vaatinut veronsa monista suurista menneisyydessä – että tietää, että tuolla on muutakin, eikä kykene pääsemään käsiksi siihen.

Joskus yöllisessä tilassa, unitilassanne yöllä, menette sinne, koska olette epämentaalinen, enimmäkseen. Menette sinne – ei-fyysisyyteen – mutta ette kykene tuomaan sitä tänne. Mieli tulkitsee sen. Se luo kaikkia kummallisia symboleja unista. Informaatio sotkeutuu ja vääristyy, ja se on turhauttavaa, koska hyvin usein tiedätte, että jotain tapahtui, mutta teillä on näitä outoja unimuistoja, joissa ei ole mitään tolkkua, ja lopulta vain sivuutatte sen: "Se on mielen hölynpölyä." Ja se johtuu vain siitä, että söitte pitsaa eilen illalla ennen päivällistä.

Ensinnäkin, on monia, monia unitasoja, ei vain yksi. Jotkut liittyvät läheisemmin jokapäiväiseen ihmiselämäänne, mutta todella menette unitiloihin yöllä. On ollut kyse siitä, kykenettekö tuomaan sen tänne. Ja kun ette kykene ja kun tiedätte, että on jotain muuta – kehittynyttä metafysiikkaa – mutta ette kykene tuomaan sitä tänne, se tekee hulluksi. Ja sitä on tapahtunut monille, monille, monille lahjakkaille, viisaille ja nerokkaille ihmisille aikakausien saatossa.

Nikola Tesla, kyllä. Joku huusi juuri hänen nimensä. Ehdottomasti, Nikola Tesla oli mestari ymmärtämään, että oli enemmän, oli muita ulottuvuuksia, ja hän yritti kokea niitä. Hän meni tuonne jonnekin etsimään keksintöjään. Hän pystyi tuntemaan, millaista oli työskennellä puhtaan valon kanssa ja sitten lopulta tuoda se "sähköspektrille". Hän tiesi, mutta tehdessään sen tässä ulottuvuudessa, näissä olosuhteissa niiden laitteiden kanssa, joita hänellä oli, hän ei pystynyt tekemään sitä. Se teki hänet hulluksi. Se teki hänet hyvin hulluksi.

Siis rakkaat shaumbrat, se on yksi ominaisuuksista, joita teidän on täytynyt kestää hyvin pitkään. Nyt se loppuu. Nyt olette vapaa tuntemaan noita muita ulottuvuuksia. Mutta käytän sanaa "tuntea" hyvin täsmällisesti. Se on aistimuksellista. Se ei ole älyllistä. Ette saa esimerkiksi mitään hyvin kehittynyttä matemaattista käsitettä heti. Ette voi mennä kävelemään niiden keksintöjen keskelle, jotka odottavat vain tuomista tänne. Se on aistimuksellinen kokemus, joka lopulta tulkitaan ajatuksiksi ja lopulta tulkitaan 3D:hen.

Mutta jos se ei ole mikään aineellinen asia, jos se on pelkästään metafysiikkaa, olette vapaa nyt tutkimaan sitä, tarvitsematta ajatella, että olette hullu, tarvitsematta sanoa itsellenne: "No, kukaan muu ei ole keksinyt sitä, joten kuka minä olen?" No, kuka sinä olet? Olet uskomaton valo-olento, ja nyt on aika alkaa kuvitella, ilman tuon verhon rajoituksia, alkaa mennä muihin ulottuvuuksiin ja saada nämä asiat tulemaan tänne helposti ja huolettomasti aistimuksellisena kokemuksena, mutta lopulta kyeten määrittelemään ja kuvailemaan se.

Nämä kolme ominaisuutta ovat hyvin voimakkaita juuri nyt, esittävät suurta osaa palaamisessanne takaisin tälle planeetalle, jos olette ulottuvuustyöntekijä, jos olette yksi maatyöntekijöistä, koko ymmärrykseenne siitä, mitä voi tapahtua nyt.

Palvelu. Palvelua ei ole enää. Olette tehneet sen. Olette saaneet diplominne. Olette saaneet tunnustuksenne. Ei nähdä – se voi muuttua nyt, jos haluatte näkyä. Mutta tietäkää aina, että toisella puolella olevat ovat nähneet teidät. Ja sitten tuo tietäminen, että on enemmän, mutta tietämättä, miten se ymmärretään, se muuttuu. Antakaa itsenne olla hyvin rohkea nyt. Ei pidättelyä, ei mielen rajoituksia, ja tiedätte todella enemmän nyt. Antakaa itsenne tuntea se ja kokea se. Antakaa itsenne tietää se totuutena, käsityksen/käsitteen sijasta. Antakaa itsenne ymmärtää, että te ette ole hullu – ettekä ole olleet ajatellessanne, että tuolla on muutakin.

Nämä ovat kolme suurta ominaisuutta juuri nyt, ja tiedän, että menemme yli kaikista noista rajoituksista. Mutta juuri nyt on hiljaista aikaa. Juuri nyt on aika vetää syvään henkeä ja tuntea, mitä olette tehneet. Tuntea valoa, joka on kylvetty ja joka itää nyt tällä planeetalla, valoa jolla on kyky tehdä uskomattomia muutoksia ihmisten hyväksi. Mutta se on heidän asiansa, ei teidän.

Se ei ole teidän asianne enää. Olkaa kilttejä. Valo on siinä. Teitte sen, mitä sanoitte tekevänne. Nyt se on heidän päätöksensä.

 

Pimeät energiat

Haluan puhua hetken myös pimeistä energioista. Se on sana, jonka nykyiset fyysikot antavat sen toiselle puolelle, mitä kutsuttaisiin planeetan gravitaatio-, aika- ja avaruusvoimiksi. Pimeät energiat eivät merkitse pimeää pahana. Pimeä merkitsee pelkästään, että se on käänteinen. Siis gravitaatiovoimilla jotka pitävät kaiken tällä planeetalla, on pimeä energia, käänteisvoima joka saa universumin laajentumaan. Nimittäin muuten, jos ei olisi tuota käänteisgravitaatiota, kaikki romahtaisi, koska gravitaatio on hyvin voimakas ja motivoiva/vaikuttava piirre kosmoksessa. Mutta on aina vastakohta. On aina "epägravitaatio", jota kutsutaan pimeiksi energioiksi.

Nuo pimeät energiat ovat tulossa hyvin saataville nyt, ja se tapahtuu ensin henkilökohtaisella tasolla. Älkää ajatelko vain, että koko planeetta alkaa laajentua, tai koko kosmos, vaan itsessänne ne pimeät energiat jotka ovat vastoin tavanomaista gravitaatiota, alkavat tulla mukaan kuvioihin.

Se mitä tässä tapahtuu, on hyvin ainutlaatuista, mistä puhumme enemmän, erityisesti Keahakissa. Teillä on ollut gravitaatiovoimia, jotka pitävät todellisuutenne paikoillaan, pitävät todellisuusilluusion. Se on ollut hyvä asia, koska se on mahdollistanut teille tämän planeetan kokemisen, tämän fysiikan. Nyt pimeät energiat jotka ovat aina olleet, alkavat tulla esiin. Ne on vapautettu.

Siis ihmisenä, olentona tällä planeetalla, teillä on tasapaino – kyky pitää asiat kasassa, ja kyky laajentua ja päästää irti. Ne alkavat toimia toisensa kanssa harmoniassa. Se on osa sitä työtä, jota ulottuvuustyöntekijät tekivät – miten vakautetaan asiat harmonisesti ja armollisesti, jotta ne eivät ole ristiriidassa toistensa kanssa, nujerra toisiaan.

Ne eivät ole kaksinaisuustekijöitä. Pimeät energiat ja tavanomaiset gravitaatiovoimat eivät ole enää kaksinaisuusvoimia. Se on hyvin, hyvin tärkeä asia. Ne toimivat yhdessä, harmoniassa. Se on tulosta ulottuvuustyöntekijöiden tekemästä työstä, jottei meillä ollut kahta kilpailevaa voimaa – toinen yrittää pitää kiinni/kasassa, toinen yrittää päästää irti. Nyt voitte saada sen kaiken. Asiat laajentuvat ja avautuvat, niitä ei rajoita enää gravitaatiovoima, ja kuitenkin se todellisuus jonka valitsette itsellenne, pysyy ehjänä. Se pysyy kasassa. Se ei leiju ympäriinsä, mikä tapahtuisi ilman tätä gravitaatiovoimaa. Nyt ne toimivat teillä yhdessä.

Vähän vaikea ihmismielen käsittää, koska ette voi oikein nähdä, miten niitä ei enää olisi – miten ei ole enää pimeää energiaa ja tavanomaista gravitaatiota. Mutta sama on maskuliini- ja feminiinienergioiden kanssa. Yhtäkkiä teillä ei ole enää tarvetta tuohon kaksinaisuuteen. Yhtäkkiä ei ole mitään maskuliinista tai feminiinistä. Yhtäkkiä tuo sana (kovaa kolinaa taustalla) lähtee sanastosta.

Vain vähän ... Vedetään kunnolla syvään henkeä tässä hetki. Kameraoperaattorimme kaatui. Hyvä, syvään henkeä. Tuodaan valomme ja energiamme tänne.

Hyvä, syvään henkeä. Hyvä, syvään henkeä.

(Tauko)

Tämä on mahtava aika tuntea valoanne.

Kaikki on ok kuvauspaikalla. Energiat tulevat täällä vain vähän sakeiksi. Niin saattaa olla myös teillä kuuntelijoilla. Vetäkää kunnolla syvään henkeä. Okei.

Siis jotta kaikki katsojat ymmärtävät, niin energiat ovat tässä huoneessa erityisen sakeita tänään. Luulen, että kaikki täällä olisivat samaa mieltä. Se on tavallaan musertavaa kameraoperaattoreille. Ymmärrätte, että he ovat hyvin fokusoituneita työhönsä, hyvin, hyvin fokusoituneita, ja tuntevat kaiken, ja heidän täytyy ennakoida, milloin nousen ylös, ja hän tavallaan meni vain todella syvälle näihin energioihin. Okei.

Okei? (Kysyen henkilökunnalta) Hyvä. Okei, hyvä.

Aa! Tuo vaikutus sillä on. Missä olimme? Ai niin, puhuttiin pimeistä energioista, laajentumisesta ja lopulta ei ole kaksinaisuutta. Olemme menossa kohti tätä uutta energiaa. En halua mennä liian pitkälle siinä, mutta silloin tietoisuus ja energia yhdistyvät. Mutta menen tässä kovasti itseni edelle.

Siis pimeät energiat. Ne tulevat nyt saataville, eli on laajentumista. Se avautuu sekä pitää kaiken kasassa, ja sitä tapahtuu elämässänne juuri nyt.

Siis hyvä. Vedetään syvään henkeä tässä kohtaa.

Muuten, täällä on kaikki okei. Kaikki on hyvin.

(Tauko)

Okei. Hyvä, syvään henkeä.

 

Itsetäyteyden merabh

No niin, haluaisin mennä tämän kerran merabhiin, joka on suunniteltu erityisesti teille kaikille tänään. Olemme puhuneet paljon. Selvästi energia on ollut vähän sakeaa. Laitetaan nyt musiikkia. Laitetaan musiikkia soimaan, kun menemme merabhiimme. Hyvin erityinen teille jokaiselle.

(Musiikki alkaa)

Olette olleet palveluksessa, ei vain tässä elämässä, vaan monissa elämissä.

Ihmiskunnan palveluksessa. Eikä tuossa palveluksessa ole kyse konttaamisesta ja kärsimisestä. Tarkoitan, että tämä on ollut puhdasta palvelua, ollen vain tuomassa valoanne. Suostuitte kauan sitten tuomaan valonanne tälle planeetalle, tuomaan tietoisuutta, ja olette tehneet sen.

Nyt on aika pitää huolta itsestänne. Ja jotkut teistä vastustavat tätä. Ette ole tottuneet siihen. Se ei ole ollut tapa, jolla olette eläneet elämäänne, mutta aion vaatia sitä.

Olemista itsetäyteinen, huolenpitämistä itsestänne.

Joillakin teistä se on vastoin periaatteita: "Minun täytyy pitää huolta muista." Ei itse asiassa täydy. Palvelette heitä enemmän nyt, kun ette pidä huolta heistä ja pidätte huolta itsestänne.

Se aika jolloin välitätte kaikista muista, on loppunut. Olette tehneet kaiken, mitä voitte. Mikään sen yli, mikään sen yli nyt, on vain hemmetin itsepäistä tai kenties pakkomielteistä.

Heillä on kaikki, mitä he tarvitsevat, "heidän" ollessa perheenne, ystävänne, ihmiskunta. Heillä on kaikki, mitä he tarvitsevat nyt siinä valossa, jota on tuotu tälle planeetalle ja joka on ollut muissa ulottuvuuksissa. Kaikki.

Se on melkein karhunpalvelus nyt. Jos yritätte edelleen pitää huolta kaikista, se ei ole myötätuntoisuutta. Se ei anna heidän löytää omaa tietään.

On aika pitää huolta itsestänne.

Se menee vastoin monien teidän periaatteita, ja voin todella tuntea tuon vastarinnan. Se menee vastoin periaatteita. Ette olet tottuneet siihen.

Olette niin tottuneita jokapäiväisiin yksityiskohtiin kaikista muista huolehtimisessa – koirista, lapsista, puolisoista, perheistä, yhteisöistä. En sano, että on huono asia tehdä se. Ei, vaan se palvelu jota teitte, oli kaunista, mutta unohditte itsenne

Unohditte itsenne.

Siinä ei ole mitään väärää tai pahaa, että pidätte huolta itsestänne, rakastatte itseänne ja laitatte itsenne etusijalle.

Teillä on ollut sellaisia iskostamisen, kirkkojen, organisaatioiden ja vastaavien elämiä, että teidän täytyy pitää huolta kaikista muista. Mutta ei. Vaadin, että pidätte huolta itsestänne.

Kehonne käy läpi paljon asioita juuri nyt, kaikkea tätä valoa integroidessa. Mielenne tekee suurta muutosta siinä, miten se hahmottaa todellisuuden, miten se ajattelee, miten teistä tulee aistillinen olento, eikä vain älyllinen olento. Kaikki se muuttuu, ja teidän täytyy pitää huolta itsestänne.

Tiedän, että jollakin teistä on kehon kipuja ja särkyjä, ja osa tästä johtuu tuosta valon integroinnista. Mutta osa siitä johtuu siitä, että te ette pidä huolta itsestänne.

Miltä se näyttää, huolenpitäminen omasta kehostanne?

No, saada lepoa, jota tarvitsette. Saada kehoterapioita, hierontoja, tehdä asioita joista pidätte, on se sitten urheilua tai autolla ajamista. Mutta teiltä ei tunnu koskaan löytyvän aikaa siihen.

Pidätte aina huolta toisista. Se uuvuttaa teidät. Ja ennen kaikkea, se ei anna teidän todella arvostaa sen työn kauneutta, jota olette tehneet tuodessanne sisään valoa.

Tämä sana "itsekäs" – "Voi, sinä olet itsekäs" – heitetään pois sanastosta. Ei ole oikeasti mitään itsekkäänä olemista.

Käytän sanaa "itsetäyteinen", olla itseänne täynnä, ottaa aikaa yksin, kun tarvitsette. Lopettakaa tarve hoitaa kaikkia muita ja huolehtia kaikista muista. Olette tehneet sitä. Enää siitä ei ole mitään hyötyä.

Lisäpalvelu ei itse asiassa auta. Cauldre tarkistaa minulta faktat tässä ja huutaa ja kiljuu minulle. Ei, se ei auta.

Jos teette sitä, koska luulette olevanne velvollinen siihen, jos luulette, että se on osa tunneveroanne – tunnevero on vero, joka teidän täytyy maksaa pitämällä huolta toisista, koska olette planeetalla elävä ihminen – ei. Ei! Olette tehneet sen. Olette tehneet sitä tasoilla, mikä on käsittämätöntä useimmille muille ihmisille ja myös enkeliolennoille.

Haluan teidän pitävän huolta itsestänne nyt, tuntematta syyllisyyttä siitä, tuntematta, että teidän täytyy pitää huolta kaikista muista ensin. Pidä huolta itsestäsi.

Huolehdi tunnetarpeistasi, fyysisistä tarpeistasi, älyllisistä tarpeistasi.

Huolehdi rakkaustarpeistasi.

Huolehdi nautinnontarpeistasi. Mitä se sattuukin olemaan, mutta vaadin sitä.

Miksi? Cauldre kysyy minulta: "Mikä oikeus minulla on vaatia?" No, se oikeus, että olen St. Germain, koska todella rakastan ja välitän jokaisesta teistä. Tiedän, mitä olette tehneet. Näen ja kuulen teidät, ja tiedän nyt, että teidän täytyy pitää huolta itsestänne.

Voisitte jatkaa ja jatkaa ja jatkaa tämän palvelun tekemistä ihmiskunnalle ja kaikkea muuta. Se ei vaikuta vähääkään, koska todellinen työ on jo tehty. Nyt on aika ottaa rennosti ja katsella.

Katsella, miten tällä työllä jota olette tehneet, on vaikutusta planeetalla. Päässette tuonne ulos ja voitte ... Jos haluatte olla vapaaehtoisena joka päivä auttamassa muita, siitä ei ole enää enemmän hyötyä, kuin olette jo tehneet. Se on pointtini.

Kutsuisin sitä melkein pakkomielteiseksi, neuroottiseksi, että luulette, että teidän täytyy jatkaa muiden auttamista.

Nyt on teidän aikanne.

On aika alkaa oivaltaa, mitä olette tehneet, mitä olette saaneet aikaan.

Haluan teidän katsovan valon tanssimista elämässänne ja ympäri planeettaa. Ette voi tehdä sitä, jos teille on pakkomielle aina pitää huolta muista.

Haluan teidän katselevan, miten valo tanssii planeetalla ja alkaa vaikuttaa.

Eikö se ole suurinta tyydytystä? Nähdä sen työn tulokset, jota olette tehneet. Se on sitä. Tyydyttävämpää kuin oppia uusi kieli, tyydyttävämpää kuin luoda jonkinlainen keksintö – kyetä nyt tarkkailemaan, miten valo tanssii. Ottaa mukava asento, rentoutua ja olla tuntematta, että teidän täytyy mennä auttamaan kaikkia muita.

Olette mestari. Olette mestari, ja nyt teidän on aika antaa itsellenne metarillinen elämä. Se ei ole itsekästä. Ette ota energiaa keneltäkään muulta. Ette riistä ketään muuta. Annatte vain lopultakin itsellenne.

Vedetään kunnolla syvään henkeä tähän itsetäyteyden merabhiin.

Haastan teidät. Oletko valmis tähän?

Oletko valmis vastaanottamaan oman valosi?

Oletko valmis antamaan tunnustusta siitä työstä, jota olet tehnyt, oli se sitten täällä maan päällä tai muissa ulottuvuuksissa?

Oletko valmis olemaan todellinen mestari ja antamaan energian palvella sinua, tuntematta, että sinun tarvitsee ansaita sitä palvelemalla aina muita?

Tämä ei merkitse, että teidän täytyy hylätä lapsenne tai suosikkilemmikkinne tai perheenne. Se merkitsee vain, että pidätte huolta itsestänne.

Ja hyvin loogisesti, ette voi oikeasti pitää huolta muista, ennen kuin pidätte huolta itsestänne. Se on melko loogista. Jos olette sairas, jos olette väsynyt, miten edes aiotte auttaa heitä?

Suurin apu jota voitte antaa heille nyt, on antaa heidän oivaltaa, että heillä on samaa valoa, heillä on samat kyvyt ja potentiaalit, kuin teillä. Se auttaisi heitä oikeasti.

Miten upeaa aikaa antaa tuon vanhan iskostuneen, tuon vanhan palvelulupauksen mennä. Se ei tee teistä huonoa ihmistä. Jos voisitte vain nähdä, mitä olette tehneet, tuo ajatus ei koskaan tulisi mieleenne: "No, minun täytyy jatkaa asioiden tekemistä muille ollakseni hyvä ihminen."

Olette tehneet sen.

Nyt ottakaa rennosti ja tarkkailkaa.

(Tauko)

Siis taas kerran, haastan jokaisen teistä. Oletko valmis olemaan itsetäyteinen?

Se ei merkitse, että potkaisette kaikki pellolle. Se merkitsee vain, että heräätte aamulla ja pidätte huolta itsestänne – tarpeista, haluista, kehosta ja mielestä.

Se ei merkitse, että unohdatte pakata heille lounasta tai viedä heidät lääkäriin. Siitä ei ole kyse. Siinä on kyse tavallaan energeettisestä prioriteetista, tulemisesta takaisin Itseenne.

Pyytäisitte sitä samaa heiltä tai muilta, joita rakastatte ja joista välitätte: "Pidä huolta itsestäsi", mutta tehkää se nyt itsellenne.

(Tauko)

Pohjimmiltaan ette voi tehdä toista ihmistä onnelliseksi tai surulliseksi. Ette voi pelastaa häntä. Pohjimmiltaan ette vain voi.

Voitte säteillä valoa, joka auttaa heitä näkemään mahdollisuudet, mutta ette voi oikeasti tehdä sitä heidän puolestaan.

Vedetään kunnolla syvään henkeä, tuntien tuota Itsen valoa, sitä samaa valoa jota olette säteilleet muille hyvin pitkään – tuntien sen nyt itsessänne.

Ja antaen sen pysyä siellä, antaen sen valaista sisällänne, antaen sen resonoida sisällänne.

(Tauko)

Ja taas kerran, tässä ei ole kyse itsekkyydestä tai siitä, että olette maailman tärkein asia – mitä muuten olette. Tässä on kyse asioiden laittamisesta takaisin oikeaan perspektiiviin hyvin pitkän valopalvelunne jälkeen. Kyse on itsestänne huolehtimisesta.

Tässä kohtaa laitatte siivet naulaan.

Tässä kohtaa otatte mukavan asennon tuolissa, kenties tuntien väsymystä ja uupumusta, mutta toivottavasti tuntien syvää tyydytystä sanoen: "Nyt näinä viimeisinä päivinäni, vuosinani, vuosikymmeninäni. Rakastan muita ihmisiä. En koskaan yritä varastaa heidän energiaansa. Mutta minun täytyy tehdä nyt jotain itselleni." Se on suurin lahja, jonka voitte antaa itsellenne.

Ja tiedän sen henkilökohtaisesta kokemuksestani viimeisessä elämässäni St. Germainina. Olin tehnyt työtä – olin nauttinut työstäni, mutta olin tehnyt työtä erittäin kovasti – tuodakseni uutta vapausenergiaa planeetalle. Mutta sitten tuli aika, jolloin sanoin: "Olen tehnyt kaiken, mitä voin. Se riippuu nyt ihmisistä." Ja vietin elämäni viimeiset vuodet yksin lempikoirieni kanssa, kirjoittaen muutaman kirjan, tehdä vähän aikamatkustusta. Mutta ennen kaikkea, ollen vain itseni kanssa.

Ansaitsette sen, mutta enemmän kuin vain muutaman lyhyen vuoden.

Ansaitsette sen ehdottomasti, ja vaadin sitä.

Vedetään kunnolla syvään henkeä yhdessä itsetäyteisyyteen.

(Tauko)

Tämän myötä, rakkaat ystävät, se jatkuva muistutus, että kaikki on hyvin koko luomakunnassa.

Tämän myötä, olen St. Germainin Adamus. Kiitos.