CRIMSON CIRCLEN MATERIAALEJA

ALT-sarja

SHOUD 7 – ADAMUS ST. GERMAIN, Geoffrey Hoppen kanavoimana

Esitetty Crimson Circlelle

1.4.2023
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
www.crimsoncircle.com

Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.

Vedän ekstrasyvään henkeä, kun aloitamme tämän ensimmäisen shoudin Taivaan ristin jälkeen. Syvään henkeä tunteakseni – aah! – eron teissä, shaumbrat. Eron uusissa tulokkaissa, eron maaplaneetalla, ja puhumme Taivaan rististä tänään. Olen pyytänyt Lindaa keräämään Crimson Circlen henkilökunnalta kysymyksiä, joiden oletan olevan sinulla valmiina milloin tahansa.

LINDA: Totta hemmetissä!

ADAMUS: Hyvä. Mutta ennen sitä, vedetään vain kunnolla syvään henkeä yhdessä. Mitä aikaa! Millaisessa ajassa olemmekaan, ja on melkein surrealistista tavallaan, koska on kaikkien elämienne huipennus tällä planeetalla. On edelleen tahmeutta, ja puhumme siitä tänään. Mutta sivuutetaan se kaikki hetkeksi. Sen sijaan, että yritätte saada mielessänne kuumeisesti selvää, miten teistä tuntuu erilaiselta tai miten planeetta on erilainen, vedetään kunnolla syvään henkeä nyt. Kunnolla syvään henkeä.

Olemme tässä. Olemme tässä. On ollut helvetinmoinen matka. Teimme sen. Olemme tässä kohdassa, ja tunnette sen, näette sen, ja kuulette ne muutokset, joita tapahtuu. Puhun siitä aivan hetken kuluttua, mutta juuri nyt haluaisin toivottaa tervetulleeksi erityisesti ne, joille Crimson Circle on uusi.

Uusille tulokkaille

Haluaisin korostaa muutamaa asiaa auttamaan teitä, mutta myös shaumbroja, niitä jotka ovat olleet maisemissa jonkin aikaa. Se ei ole virallinen, muodollinen nimitys. Ette saa todistusta, jossa sanotaan, että olette shaumbra. Se on itsensä nimittämistä. Oivallatte vain yhtenä päivänä: "Olen osa tätä shaumbra-ryhmää." Ei jäsenmaksuja. Hyvin harvoja sääntöjä. Hyvin harvoja sääntöjä, ja se häiritsee joitain ihmisiä. He haluavat saada paljon sääntöjä. Meillä ei ole niitä.

Mutta pieni esitelmä alkuun on myös hyvä shaumbroille, tavallaan muistutus, ja se on hyvä niille shaumbroille, joilla on ALT-heimer – A-L-T-heimer, ALT-heimer – koska kun alatte mennä ja-tilaan, kun alatte laajentua moniin ulottuvuuksiin, saatte tämän pienen ALT-heimerin. Teillä on taipumusta unohtaa asioita. Unohdatte, mihin jäitte autonavaimet. Unohdatte nimenne. Unohdatte, mikä vuosi on – tällaisia pikkuasioita. Siinä ei ole mitään vikaa.

Ja sanon sen vitsaillen, mutta myös suurella myötätunnolla, koska silloin kun jollakin on Alzheimer, niin tavallaan hän laajentuu muihin ulottuvuuksiin, mutta hän ei pysy maadoittuneena tai tasapainossa tässä ulottuvuudessa. Niillä joilla on ALT-heimer, kyse on pysymisestä maadoittuneena täällä. Se on ja-tila. Olette tässä todellisuudessa, toivottavasti nauttien elämästä, ja olette nyt laajentuneet moniin ulottuvuuksiin. Olette laajentuneet tämän ns. Taivaan ristin kautta. Olette laajentuneet tietoisuuteen omasta sielustanne. Siis, ALT-heimer.

Shaumbroilla on taipumusta unohtaa asioita, joista olemme puhuneet. Olen Adamus – Adamus – ja aloitan sanomalla "täysivaltaisen alueen". Se merkitsee, että olen ylösnoussut mestari. Silloin kun olet täysivaltaisessa talossasi, se merkitsee, ettet ole kiitollisuudenvelassa kenellekään tai millekään. Olet oma ainoasi (yksi), ja se on oikeasti ylösnousseen mestarin määritelmä, olla täysivaltaisella alueellaan. Olet vapaa. Olet vapaa olemaan kaikkea, mitä olet – menneisyys, nykyisyys, tulevaisuus, sielu, ihmisyys. Olet vapaa tekemään kaikkea.

Olen peräisin rakastetusta St. Germainista. Olen St. Germainin tietoisuuden näytös/esitys. Tulen shaumbrojen luo Adamus St. Germainina, koska en halua sekaannusta entisaikojen St. Germainiin – St. Gemainiin jota kanavoi erityisesti Guy Ballard monta, monta, monta vuosikymmentä sitten, tai jotkut muut, jotka kanavoivat St. Germainia nyt. Jotkut heistä ovat aitoja, jotkut eivät yhtä aitoja. Mutta haluan tehdä selvät rajat, koska se työ, jota St. Germain, minä teen Crimson Circlen kanssa, on hyvin erityislaatuista. Se liittyy hyvin paljon siihen, että mennään heräämisestä Oivaltamiseen ja pysytään tällä planeetalla.

Tuo matka heräämisestä Oivaltamiseen on pitkä. Se on työläs. Se on haastava, kuten hyvin monet teistä tietävät, ja luultavasti nyökyttelette päätänne: "Kyllä, haastava." Se mitä teemme Crimson Circlen kanssa, on antaa ohjenuoria ihmisille. Annamme heille tukea ja kannustusta. Te, shaumbrat jotka olleet täällä jonkin aikaa, olette selostaneet historian, omat tarinanne, auttamaan muita, kun he käyvät läpi noita haastavia hetkiä, kun he eivät ole varmoja, haluavatko he jäädä vai lähteä, kun he eivät ole enää varmoja, mikä on todellisuus. Tarinanne auttavat heitä, kun he kulkevat matkaansa. He tekevät sen omalla tavallaan ja omalla tahdillaan, mutta heille on pyhä asia, että on teidän tarinanne.

Siis tulen Adamuksena. Olen pyytänyt, etteivät muut kanavoi Adamusta. Sitä ei ole patentoitu minkäänlaisesta bisnestarkoituksesta Crimson Circlelle. Kyse on siitä, etten halua epäselvyyttä viestiin. En halua ketään muita viestintuojia, kuin Caudren, Eesan Lindan täydentämänä. En halua siihen mitään epäselvyyttä. Heillä, Crimson Circlen henkilökunnalla ja shaumbroilla, on valtava vastuu olla sotkematta tätä, olla hämmentämättä muita monilla viesteillä.

Haluan hyvin selkeän viestin, ja sitten kun tuo viesti on toimitettu, kun olemme saaneet rakennettua tämän shoud- ja informaatiokirjaston, on minun aikani jäädä puolittain eläkkeelle, noin 2025. Tulen aika ajoin puhumaan shaumbroille, tietysti viihdyttämään teitä, saamaan teidät nauramaan – kuten aina teen – joskus antamaan teille lempeän tönäisyn ja joskus nopean potkun takapuoleen. Mutta tuossa kohtaa olemme saaneet valmiiksi sen, mitä teimme aivan Crimson Circlen alusta – luoda energeettinen kirjasto kaikille muille, jotka tulevat heräämisen kautta Oivaltamiseen ja jäävät planeetalla ruumiillistuneina mestareina.

Heti kun aloin työskennellä Cauldren kanssa, hänen jota kutsutte Geoffreyksi – minä tunnen hänen Cauldrena ja on vaikea luopua tuosta tavasta, Geoffrey ei kuulosta aivan oikealta hänelle. Heti kun aloin työskennellä hänen kanssaan Tobiaksen lähdettyä, sanoin ensimmäisestä kerrasta lähtien: "Sinun täytyy avata silmäsi. Sinun täytyy", ja se oli melkoista kamppailua. Hän ei halunnut avata silmiään. Hän ei halunnut nähdä kaikkien ihmisten tuijottavan. Mutta Cauldre, he eivät tuijota sinua. He tuijottavat minua, ja minulle se on ok. Sanoin: "Avaa silmäsi. Ollaan todellisia tässä. Ei istuta siinä silmät suljettuna jossain haavemaassa. Haluan, että tämä on maadottunutta. Haluan, että se on hyvin todellista."

Kun hän oli vähän tottunut siihen, vaikka hän edelleen valittaa siitä, sanoin: "Kävelemme ympäri. Kävelemme ja puhumme. Silloin kun meillä on shaumbra-yleisöä, haluan olla tekemisissä heidän kanssaan. Haluan tuntea heidät, ja ennen kaikkea haluan heidän tuntevan minut. Emme vain istu täällä tuolilla silmät suljettuna, jossain muussa ulottuvuudessa. Olen suoraan tässä teidän kanssanne, ja te olette suoraan minun kanssani tässä nyt-hetkessä, mutta myös laajentuneena muihin ulottuvuuksiin."

Tämä sana jonka kuulette, shaumbra – shaumbra, ja Tobias puhui siitä ensin – tulee vanhasta termistä, jota käytettiin tuhansia vuosia sitten Kristuksen, Jeshuan, aikaan. Se oli ryhmä, joka kokoontui yhteen silloin tällöin. He tapasivat salaa, yksityisesti. Monien heidän tausta oli essealainen. Ja "shaumbra" merkitsi tuolloin Vahvuuden/voiman perhettä – sha-haum-bra, vahvuuden perhe – tai se tunnettiin myös Kallio/kiviperheenä.

Tämä ryhmä on tullut taas yhdessä takaisin tässä elämässä. He tulivat yhteen Tobiaksen kutsusta 1999 ja 2000. Heitä tuli ympäri maailmaa. Se ei vaatinut ponnistelua. Ei ollut mitään suurta kontaktikampanjaa. Ei ollut julistamista. Ei ollut markkinointia, ei mitään. He löysivät tiensä tähän ryhmään, koska he tietävät, että tällä planeetalla oli työtä tehtävänä. He ottivat itse itselleen nimen "shaumbra".  Se ei ollut mikään ohjenuora Crimson Circleltä. He tunnistautuivat shaumbroiksi, ja tässä olemme tänä päivänä, tuhansia vuosia myöhemmin. Tässä olemme sen työn huipentumista varten, jota tehtiin tuhansia vuosia sitten, kylväen jumaluuden siemenet planeetan tietoisuuteen tai massatietoisuuteen, Maahan, ja tässä olemme nyt.

Nämä shaumbrat ovat kapinallinen ryhmä. En ollut kovin varma, halusinko edes työskennellä tämän ryhmän kanssa Tobiaksen lähdettyä. Kapinallisia. He eivät tee kotitehtäviä. He kiroilevat ja sadattelevat. He kutsuvat itseään merirosvoiksi. Ja ajattelin itsekseni: "Tässä minä olen, ylösnoussut mestari, tavallaan vetäytyneenä omalle täysivaltaiselle alueelleni. Miksi haluaisin ottaa itselleni tämän ryhmän?" Ja syy oli yksinkertainen: koska he olivat täysin omistautuneita olemaan tällä planeetalla, tulemaan omaan Oivaltamiseensa, jota jotkut teistä kutsuvat valaistumiseksi. He olivat omistautuneita jäämään planeetalle ruumiillistuneina mestareina ja säteilemään valoaan, tietoisuuttaan planeetalle, mitä kriittisimpänä ja eeppisimpänä aikana.

Tämän ryhmän kanssa ei ole helppoa työskennellä – puhun uusille tulokkaille nyt, annan heille vain varoituksen. He eivät ole helpoin ryhmä. He ovat kapinallisia. Annat heille jonkin säännön, ja he repivät sen. Kerrot heille, mitä heidän täytyy tehdä, ja he tekevät aivan päinvastoin. Pyydät heitä tekemään kotitehtäviä – ja he lähtevät sen sijaan ulos juomaan. Tämä ryhmä – jotta teitä on varoitettu – juo kahvia. Monet heistä juovat kahvia. He juovat viiniä ja myös muuta. Tämä ryhmä kiroilee. He sanovat sellaisia sanoja kuin "paska" ja "vittu", ja jos se vaivaa teitä, tämä ei ole oikea paikka, koska minäkin teen sitä. Siinä ei ole negatiivisia sivumerkityksiä, ja joku voisi sanoa: "Voi, miten ylösnoussut mestari voi kiroilla?" No, vittu, kiroilemme kaikki Ylösnousseiden mestareiden klubilla, koska siinä ei tarvitse olla sitä sävyä/kierrettä, jonka ihmiset liittävät siihen.

Emme ole mitään pyhiä, hurskaita – emme ole joukko paaveja, jotka istuskelevat taivaassa. Tulimme vaikean kautta omaan Oivaltamiseemme. Jokainen meistä kamppaili ja kärsi. Meillä on oikeus sanoa "vittu", silloin kun haluamme sanoa "vittu", koska sitä olimme, silloin kun kävimme läpi Oivaltamistamme – hyvin usein se tuntui olevan ihan "perseestä" (suom. huom. englannin kielessä kummassakin on sama perussana).

Siis minua ei haittaa pätkääkään sanoa sitä. Jos se haittaa teitä, tämä ei ole lainkaan oikea paikka. Mutta jos olette ehdottomasti omistautuneet Oivaltamisellenne – kyse ei ole planeetan pelastamisesta, meillä on erilainen tapa tehdä se. Jos olette ehdottomasti omistautuneet Oivaltamisellenne ilman makyoa – makyo merkitsee henkistä hevonpaskaa, henkisiä häiriötekijöitä, ja sitä tapahtuu jokaiselle, joka tulee ulos heräämisestä ja tielleen Oivaltamiseen. Hän harhautuu. Minä harhauduin. Linda harhautui. Cauldre harhautui, ehdottomasti. Sitä tapahtuu. Ja sitten sitä oivaltaa, että se on tukku makyoa. Makyoa, häiriötekijöitä, sellaisia asioita kuin tietyt parannusharjoitukset tai että täytyy meditoida tai rukoilla tai tehdä vapaaehtoistyötä tai mennä pitkään transsiin tai hikimajaan. Kaikki sellainen on häiriötekijä, koska on vain yksi asia. On kyse palaamisesta takaisin Itseensä, olemisesta oivaltanut tällä planeetalla.

Miten teette sen? Miten teistä tulee oivaltanut? Ymmärrätte, että se on luonnollinen prosessi, joka tapahtuu. Se tapahtuu jo. Sielutasolla kaikki tuo liike on jo, kaikki. Teidän tehtävä ihmisenä on vain sallia se. Se on ainoa tehtävänne – sallia luonnollinen prosessi.

Sillä hetkellä kun alatte peukaloida sitä makyolla, sillä hetkellä kun alatte luulla, että teidän täytyy käyttää magneetteja kengissänne, tai teidän täytyy käyttää tietynlaista hattua tai teidän täytyy olla vegaani tai vegetaristi – ja jos olette, se on ok, mutta jos luulette, että teidän täytyy olla sitä osana Oivaltamistanne, se on makyoa. Ja haastamme sen. Haastamme sen Crimson Circlessä. Shaumbrat haastavat toisensa mayosta. Minä haastan sen mielelläni, kun näen sitä, koska se on häiriötekijä. Ja on helppoa harhautua makyoon kahdeksi, kolmeksi, neljäksi, viideksi elämäksi.

Täytyy tehdä yksi asia. Sitten kun sanotte "ei enää" vanhoille inkarnaatiokierroille, vanhoille karmakierroille, kaikki muu alkaa liikkua sielunne muilla tasoilla. Teidän, ihmisen, tehtävä on kokea se ja sallia se.

Rakas ihminen, sinun tehtäväsi ei ole tehdä Oivaltamista. Ei millään tapaa. Jos se riippuisi sinusta, jatkaisit luultavasti edelleen vain kokemista, koska sitä ihminen tekee. Se on sielusi kokemusperäinen osa. Se on sielusi osa, joka tuli Maahan, otti kehon, ja se on täällä kokemassa. Se on ihmisen vastuu. Ja jos Oivaltaminen riippuisi sinusta, jatkaisit vain sen kokemista, millaista on yrittää löytää Oivaltaminen, koskaan pääsemättä perille.

Nyt on oikeasti kyse luonnollisen prosessin sallimisesta ja itsenne antamisesta kokea täysillä jokainen päivä. Huonot päivät, mm hmm. Hyvät päivät, kaikki päivät. Sallikaa itsenne kokea, työntämättä sitä sivuun, sanomatta: "En pidä tästä, en pidä tuosta." Tämä mitä käytte läpi tällä hetkellä, on mitä kaunein asia, ettekä tee sitä koskaan enää. Ette koskaan tule takaisin tähän suuntaan. Ette koskaan tee sitä uudestaan. Antakaa itsenne kokea se noiden vaikeuksien ja haasteiden kautta. Siitä tulee hyvin tarinoita myöhempää tarkoitusta varten.

Antakaa itsenne kokea sen ilo. Antakaa itsenne kokea, millaista on päästää irti ns. odotuksista, jotka liittyvät Oivaltamiseen menemiseen. Kokekaa se, ja yhtäkkiä kun sallitte ja koette, kitka loppuu. Kitka on se asia, joka tekee siitä vaikeaa, se uuvuttaa teidät. Ajattelette tätä liikaa. Yritätte ihmismäistää prosessin, jota ihminen ei voi tehdä. Luottakaa sieluun. Se tietää jo. Se auttaa teitä jo tulemaan Oivaltamiseenne. Mutta silloin kun haluatte välttämättä tehdä sen itse, kun sanotte: "Voi, minulla on kaikki nämä askeleet ja prosessit, ja en voi juoda kahvia enää, tai en voi käyttää alusvaatteita enää, koska mestarit eivät tee niin", sielu perääntyy ja sanoo: "Ihan sama. Tule takaisin, kun olet valmis. Ihan sama."

Siis takaisin shaumbroihin. Se on sisukas ryhmä. Sen kanssa on vaikea työskennellä, mutta minulla ei ole koskaan ollut yhtä hauskaa koko ikuisuudessani ylösnousseena mestarina, kuin työskennellessäni tämän ryhmän kanssa.

Sen lisäksi, prosessi joka olisi voinut viedä ikuisuuksia – elämiä ja elämiä – tapahtuu nyt yhdessä elämässä – tuleminen Oivaltamiseen. Vuosia sitten Tobias sanoi luulleensa, että veisi kolme, neljä, viisi elämää päästä siihen. He tekevät sen yhdessä elämässä. Voi, he tekevät siitä ihan hullun, mutta he tekevät sen yhdessä elämässä. Eikä vain yhdessä koko elämässä, vaan he tekevät sen 10 vuodessa, 20 vuodessa. Tiedän, että teistä se kuulostaa pitkältä ajalta, mutta se ei ole.

Ja sen lisäksi tiedettiin aina, että tapahtuisi tämä ns. Apokalypsi, mikä merkitsee verhon poistamista, kannen siirtämistä sivuun. Oli vaikea yrittää sanoa tarkkaan, milloin se tapahtuisi, koska se riippuu ihmisistä. Oli joitain ylösnousseita mestareita, jotka tunsivat, että se tapahtuisi joskus näinä vuosina, joissa olemme nyt, kenties aina vuoteen 2030, 2040 saakka. Monet ylösnousseet mestarit olisivat lyöneet vetoa – voi kyllä, pelaamme uhkapeliä, koko ajan – että se tapahtuu kenties 50 vuoden päästä tästä ...

LINDA: (kuiskaten) Vau.

ADAMUS: ... kenties myöhemmin.

Mutta meitä oli ryhmä, erityisesti niitä jotka ovat tehneet työtä shaumbrojen kanssa, kuten Kuthumi ja Tobias ja muita, jotka tiesivät sen tapahtuvan aiemmin. Ei tiedetty täsmällistä päivämäärää. Ei oikeastaan haluttu tietää täsmällistä päivämäärää. Nimittäin ylösnousseena mestarina oleminen ei ole juoksentelemista kaikkitietävänä. Tiedät vain sen verran, kuin sinun täytyy tietää tuolla hetkellä, ja se on myös vinkki ihmisille.

Mutta yhtäkkiä, kun katselimme, mittailimme ja tunsimme, mitä planeetalla tapahtui, oivalsimme, että hyvin monet ihmiset ns. penkkeilivät nyt. Silloin istut vain alas, vedät syvään henkeä ja annat valosi säteillä ilman agendaa. Et yritä pelastaa maailmaa, vaan annat vain tuon valon loistaa. Kun valvoimme kaikkea tätä, oivalsimme, että planeetan tietoisuus muuttui erittäin nopeasti, dramaattisesti.

Se oli muuttunut pitkän aikaa. Mutta kun pääsimme penkkeilyn yksityiskohtiin – eivätkä vain shaumbrat, vaan myös muut ympäri maailmaa – katselimme, miten se lähti lentoon, tämä tietoisuustaso. Istuskelimme yhtenä iltana Ylösnousseiden mestareiden klubilla – ja kyllä oikeasti on sellainen paikka, koska miksi ei?! Mitä sitten luulette? Että istuskelemme vain eräänlaisina valo-olentoina tekemättä mitään? Ei. Kokoonnumme yhteen. Olimme ihmisiä, kokoonnumme Ylösnousseiden mestareiden klubillemme. Ei, meillä ei ole muodollisia kokouksia eikä meillä ole vaaleja. Meillä ei ole vaaleja, koska kerron kaikille, että olen nimittänyt itseni puheenjohtajaksi. Siis miksi pidettäisiin vaaleja?

Puhuimme yhtenä iltana, ja yhtäkkiä se valkeni meille. Muuten, kyllä, tuli juuri kysymys: syöttekö päivällistä? Joo! Miksi ei? Emme liho. Kehomme ei tarvitse poistaa kuonaa. Mutta miksi ei? Olimme ihmisiä. Jokainen ylösnoussut mestari on elänyt maan päällä, ja oli asioita, joita rakastimme tehdä ihmisenä – kyllä, sitäkin (kameralle) – ja sanomme: "Miksi emme loisi sitä uudelleen, mutta niin, ettemme jää koskaan jumiin siihen?" Eikö se ole taivaan määritelmä? Tekee, mitä haluaa tehdä, mutta ei jää jumiin siihen, ei haavoitu, ei tee itseään riippuvaiseksi toisista. Jos haluat syödä, syöt. Jos haluat tanssia, tanssit. Miksi ei?

Ylösnousseena mestarina oleminen on tavallaan kaikkein paras osa ihmisenä olemisesta. Voit tehdä, mitä haluat hyväksesi/itsellesi, etkä jää koskaan jumiin. Siksi et koskaan hanki pelkoja ja epäilyksiä. Sinulla ei ole koskaan matala energiataso. Teet aina, mitä valitset. Muistat, että ihmisenä oli seuraamuksia, jotka johtivat vähemmän hyviin asioihin. Mutta Ylösnousseiden mestareiden klubilla tai ylösnousseena mestarina et tee noita asioita. Sinulla on nyt liikaa viisautta. Et tee tyhmiä asioita enää. Olet aivan liian viisas. Mutta teet asioita, joita rakastat tehdä. Monet heistä laulavat, soittavat musiikkia, kirjoittavat, piirtävät. Emmekä tee sitä koko ajan, mutta siinä on jotain erityislaatuista, kun kerääntyy yhteen muiden ylösnousseiden mestareiden kanssa ja on vain ihminen taivaassa. Sellaista se on. Mutta takaisin asian ytimeen.

Asian ydin on, että yhtenä iltana Ylösnousseiden mestareiden klubilla musiikki soi ja nauroimme kaikki, kun yhtäkkiä ovi heilahti auki. Se oli Tobias. Tobias joka työskenteli ennen Crimson Circlen kanssa. Hän oli ollut poissa jonkin aikaa. Hän oli ollut taas Maassa Samin roolissa, mutta hän tuli takaisin viime vuoden lopulla, vuoden 2022 lopulla. Hän lennähti ovesta ja sanoi: "Heureka! Näyttää siltä, että olemme siinä." Pysähdyimme kaikki, olimme ällikällä lyötyjä ja sanoimme: "Näyttää siltä, että olemme missä? Mistä puhut, Tobias?" Ja hän sanoi: "Olen todella tuntenut energioita. Olen konsultoinut Crimson Councilia" – tämä on enkelineuvosto, joka valvoo Maata – "Luulen, että tietoisuus on nyt valmis. Luulen, että se on valmis lähtemään."

Olimme tavallaan tienneet, että se oli tulossa, muttemme tienneet tarkkaa päivämäärää, ja tässä Tobias lennähti ovesta sanoen: "Se tapahtuu todella." Se oli paljastus. "Se tapahtuu nyt, nyt!" ja se oli 22.3. "Putosimme" siihen. Tiesimme, että se oli tulossa paljon nopeammin, mutta yhtäkkiä sillä oli päivämäärä. Se oli siinä. Olimme tavallaan sanattomia, koska sitä olemme kaikki odottaneet, ja yhtäkkiä se on tässä. Sitä kaikki te olette odottaneet, ja yhtäkkiä se on tässä. Ihmisissä tällä planeetalla on tarpeeksi tietoisuutta, että ulottuvuudet avautuvat – on Apokalypsi – vedetään verho sivuun, siirretään tuo este sivuun ja avataan pääsy jumaluuteen ihmisille, jotka ovat valmiita.

Se ei merkitse kaikkia. On monia, jotka jatkavat edelleen elämäänsä ja jotka nukkuvat tai ovat suhteellisen tiedostamattomia, ja se on ok. He saavat kokemuksia, joita heidän sielunsa haluaa. Mutta monille muille oli yhtäkkiä se aika – se aika – ja tässä sitä ollaan nyt Apokalypsissä.

Se tapahtui 10 päivää sitten, ja jotkut teistä ihmettelevät: "No, en tunne mitään. Planeetalla ei tapahtunut mitään. Ei ollut mitään suurta katastrofia tai sotaa tai merkittävää parantumista tai mitään. Mitään ei tapahtunut. Se oli vain päivä muiden joukossa." Haastan sinut, jokaisen teistä jotka ajattelette niin. Haastan teidät, jotka ette tunne mitään tapahtuneen sisällänne. Etsitte väärästä paikasta. Etsitte, no, periaatteessa ulkopuolelta, itsenne ulkopuolelta. Jotain tapahtuu, ja haluaisin teidän kuuntelevan nyt hetken. Haluaisin teidän kuuntelevan.

Kuuntele

Vedä kunnolla syvään henkeä ja vain kuuntele.

Ja aisti ja tunne.

(Musiikki alkaa)

Vedä kunnolla syvään henkeä.

(Tauko)

Maaliskuun 22. päivä, 10 päivää sitten, merkitsee avautumista, pääsyä ulottuvuuksiin.

Hyvin monet teistä heräsivät seuravana päivänä ja katsoivat ulos ikkunasta, vertauskuvallisesti sanottuna: "Näyttää samalta." Joo, näyttää jonkin aikaa.

Kun tuo päivä meni, tunnustelitte itseänne ja sanoitte: "Minusta ei tunnu yhtään erilaiselta. Minusta tuntuu vähän enemmän väsyneeltä ja huolestuneelta, mutta minusta ei tunnu erilaiselta." Etsitte edelleen asioita, joita on ulkopuolella. Sanoisin, että myös kehonne ja mielenne ovat tavallaan ulkopuolella.

Ota tämän hetki kanssani, ja vain kuuntele ja aisti.

(Pitkä tauko)

Et välttämättä tunne sitä varpaissasi.

(Tauko)

Ajatuksesi ovat, no, ajatuksiasi jonkin aikaa. Ne ovat sellaisia, kuin olivat, mutta jotain muuta tapahtuu.

Et näytä yhtäkkiä 10 vuotta nuoremmalta, sori. Tai et muuta yhtäkkiä ruokavaliotasi tai mitään sellaista. Mutta jotain muuta tapahtuu.

Kehotan sinua kuuntelemaan kerrosta, jota et ole ehkä koskaan ennen kuunnellut, koska yleensä kuuntelet omia ajatuksiasi ja tietysti ulkopuolista maailmaa. Kuuntelet omia ajatuksiasi ja tunnet kehoasi. Mutta on kerros, jossa tapahtuu paljon.

(Tauko)

Se on hyvin hienovaraista.

(Tauko)

Sitä kutsutaan jumaluudeksesi, valoksesi.

Et ole tottunut näkemään sitä, saamaan sitä, tuntemaan sitä jokapäiväisessä elämässäsi. Olet tottunut mieleen ja sen ajatuksiin, kehoon ja sen kipuihin ja särkyihin, ja koko ulkopuoliseen maailmaan. Et ole tottunut tähän asiaan – valoosi, tietoisuuteesi.

No helvetti, se oli eristetty pitkän aikaa. Se oli jossain muualla, mutta nyt se tulee läsnäoloosi. Kehotan sinua aistimaan tuolla tasolla.

(Tauko)

Se ei ole ajatus. Et voi päästä siihen ajatustesi kautta, joten vedät syvään henkeä ja annat niiden mennä, ja vain aistit ja tunnet.

(Tauko)

Ja kun mielesi sanoo: "No, en kuule mitään, en ..." käske mieltäsi tukkimaan suunsa, ja anna itsesi aistia, mitä tapahtuu tietoisuudessasi. Oletko koskaan ennen tuntenut tietoisuuttasi? Oletko koskaan ennen tuntenut tietoisuuttasi? En usko.

Anna itsesi tuntea se nyt.

Ja jos sanot: "No, mihin minun pitäisi katsoa?" niin se on aina aivan siinä. Se on aivan siinä. Sinun ei tarvitse etsiä. Annat sen vain tulla sinulle nyt ja tunnet sen.

(Pidempi tauko)

Vedät syvään henkeä, ja oivallat, että annat sen vain tulla sinulle.

Et voi ajatella tietäsi siihen. Et voi mennä hakemaan sitä.

Vedät syvään henkeä, ja sallit sen. Se on siinä.

(Tauko)

Sitä tapahtuu juuri nyt, ja puhumme enemmän siitä aivan hetken kuluttua. Mutta tämä alkaa Taivaan ristin myötä. Ei niin, että koko maailma ei muuttui yhdessä päivässä. Se olisi ollut melko sopimatonta, koska kaikki olisi räjähtänyt.

(Musiikki loppuu)

Ei, vaan tämä alkaa noilla hienovaraisilla tasoilla. Se alkaa tietoisuus- ja valotasolla sisälläsi, mitä kutsumme myös jumaluudeksi. Se alkaa hyvin hienovaraisesti.

Taivaan ristin ymmärtäminen

Se on kuin – käytän analogiaa – täyttäisitte vedellä kattilan, johon laitatte normaalisti keittoa tai jotain, täyttäisitte sen kylmällä vedellä hanasta. Viette sen hellalle, ja sytytätte liekin ja laitatte kattilan sen päälle. Sitten laitatte sormenne veteen välittömästi, ja se tuntuu kylmältä ja sanotte: "Mikä on pielessä? En tunne mitään. Laitoin liekin päälle, vesi on kattilassa. Sen pitäisi olla kuumaa."

Ja ajattelette: "No, kenties odotan hetken", ja odotatte kaksi sekuntia, ja laitatte sormenne taas kattilaan. Sanotte: "No, se on vieläkin kylmää. Mitään ei tapahdu", ja sitten turhaudutte ja tavallaan: "Hemmetti! Asiat eivät koskaan toimi minulla."

Odotatte vielä vähän pidempään, kenties vielä seitsemän sekuntia, ja laitatte taas sormenne kattilaan ja sanotte: "Se on edelleen kylmää." Sitten suututte ja lähdette pois: "Pyh! Tämä juttu on typerä – luulla, että koskaan on kuumaa vettä."

Lähdette pois, huomionne kiinnittyy muualle, ja yhtäkkiä noin tunnin päästä oivallatte: "Ai niin! Jätin hellan päälle!" Juoksette takaisin, ja totta tosiaan höyryä nousee – ei ole enää paljon vettä jäljellä, se kaikki on höyrynnyt pois – ja se kiehuu yli ja kaikkea muuta. Sellaista on tavallaan Taivaan ristin, teidän tietoisuutenne, kanssa.

Nimittäin se alkaa tulla sisään. On liekki. Tuo liekki on jumaluutenne. Tunnette itsenne veden kanssa, joka on elämä, ja sitten jotkut odottavat, että vesi kiehuu välittömästi. Ei kiehu. Se tapahtuu hitaasti. Se tulee esiin hitaasti. Ja turhaudutte ja teitä ärsyttää, ja suututte minulle ja suututte itsellenne, ja sitten menette tekemään jotain muuta. Koko tämän ajan tuo liekki, jumalainen liekki, kuumentaa tietoisuutta, laajentaa tietoisuutta, valmistelee sitä siihen, että palaatte ja sitten alatte työskennellä sen kanssa ja käyttää sitä.

Mutta ei, laitatte sormenne veteen päivä Taivaan ristin jälkeen, tai kaksi päivää, ja se tuntuu edelleen kylmältä. Teidän täytyy oivaltaa, että siinä tapahtuu prosessi. Se on alkemiaa. Se on prosessi, joka tapahtuu tavalla, joka ei pakahduta teitä fyysisesti, mentaalisesta ja tunteellisesti.

Se on kuin – sama asia toista analogiaa käyttäen, katsoen sitä eri tavalla – nuotio jonka teitte jokin aika sitten, ja siinä on edelleen vähän hehkuvaa hiillosta, joten heitätte muutaman halon siihen. No, ne eivät ala palaa välittömästi, erityisesti jos hiillosta on vähän, eli omaa elämänvoimaenergiaanne. Heitätte halot siihen, eikä mitään tapahdu. Puhallatte siihen myös vähän ajatellen, että se alkaa palaa, mutta ei ala. Alatte tukehtua. Suututte koko asiaan, ja lähdette pois.

Tulette takaisin vähän ajan päästä, ja se palaa valtavilla liekeillä. Sellaista on Taivaan ristin kanssa. Tuo hiillos on aina ollut siinä, ja nyt suurempi osa teitä lisätään tuohon elämän tuleen. Se syttyy palamaan. Se syttyy palamaan. Se on kuin vesianalogiassa. Laitatte liekin siihen, ja se syttyy. Se alkaa lopulta kiehua. Parasta tällä hetkellä on vain antaa itsenne tuntea se. Älkää yrittäkö pakottaa sitä. Älkää yrittäkö kamppailla sen kanssa ja vetää sitä itseenne. Se on jo siinä. Tuntekaa se, sallikaa se, ja katsokaa, miten kaikki selviää jumalaisessa hyvyydessään.

Mitä ulkopuoliseen maailmaan tulee, sen muuttuminen vie jonkin aikaa. Mutta tällä hetkellä senkin alle on laitettu tuli, koska tuotte sisään lisää tietoisuutta. Tuolla tietoisuudella on sitten vaikutusta muuhun planeettaan. Asiat eivät muutu välttämättä heti. Jotain mielenkiintoisia ilmiöitä tapahtuu, ja huomaatte, että tämä on todella kvanttioutouden vuosi. Mutta mitä niihin tulee, jotka ajattelevat, että yhtäkkiä Yhdistyneet kansakunnat julistaa rauhan maailmaan ja kaikki ovat heti onnellisia, niin se vie jonkin aikaa.

Vedetään syvään henkeä tässä kohtaa. Vastaamme muutamaan kysymykseen hetken kuluttua, mutta ensin haluan selittää vähän Taivaan risti -lavasteitamme tässä.

Minä ohjasin sitä, tuotantotiimi toteutti sen, ja kenties on joitain asioita, joita ette ole huomanneet.

Oli tärkeää saada – ei, ei, pysy vaan siinä, rakas Linda (Linda on lähdössä pois tuoliltaan lavasteiden edessä). Oli tärkeää saada jotain, mikä oli hyvin sopiva siihen, mitä teimme.

Huomaatte, että meillä on alttari ja nämä pylväät, jotka painavat satoja ja satoja paunoja kumpikin. Ne ovat graniittia, umpigraniittia. Ne symboloivat maadoittuneena olemista, maadoittuneena pysymistä tällä planeetalla. Kun on tällainen tapahtuma, on erittäin helppoa sujahtaa muihin ulottuvuuksiin, olematta enää täällä. Siis halusin jotain, mikä symboloi tuota voimaa, tuota kiinteää yhteyttä Maahan.

Sitten halusin jotain päälle, pöytäpinnaksi, ja erityisesti puuta. Ja tämän tiimi kasasi. Se juoksi ulos ja löysi kauniin kappaleen hyvin harvinaista ja melko kallista koa-puuta, ja muutamassa päivässä hioi ja viimeisteli sen kauniiksi seremoniaamme varten.

Sitten koriste-esine tässä, kulho. Sanoin tämän olevan kulho, johon luovutatte asiat sielulle. Tämä oli yksi tärkeimmistä osista sitä seremoniaa, joka meillä oli Taivaan ristiin mentäessä, koska teidän ei kannata mennä sinne kantaen kaikkea vanhaa roskaa. Teidän ei kannata. Jättäkää se kulhoon. Mitä tahansa ongelmat ovatkin, eikä teidän tarvitse tunnistaa niitä – "Laitan vain roskani, paskani kulhoon." Muuten, sielukaan ei välitä, jos käytätte sanaa "paska". Jotkut teistä uusista tulokkaista sanovat tavallaan: "Miten he voivat puhua tuolla tavalla?" Siinä ei ole mitään kierrettä meillä. Siinä on teillä, muttei meillä.

Mutta ollaan tosissaan. Laittakaa roskanne siihen, paskanne, miten ikinä haluatte kutsua sitä – ongelmanne. Kutsun sitä teidän paskaksenne. Laittakaa se siihen, ratkaisemattomat asiat elämässänne. Teidän ei tarvitse raivata tietänne niiden läpi konsultoinnilla tai terapialla tai rukoilulla tai millään muulla. Te vain sanotte: "Olen valmis jättämään nämä taakse." Se oli tämän kauniin kulhon tarkoitus.

Mitä siinä tapahtuu? Sielu ottaa sen – kaikki nuo ongelmat ja kaiken muun – ja muuttaa sen viisaudeksi, koska pohjimmiltaan se ei ole oikeasti ongelma tai huono asia, jonka teitte, tai mitään sellaista. Se on pelkästään ihmisen kokemus. Sielu ottaa kaiken sen – minkä tahansa – jos laitatte sen kulhoon, jos päästätte siitä irti. Mutta hyvin monet ihmiset haluavat välttämättä kuljettaa sitä mukanaan, ja sitten he ihmettelevät, miksi tämä matka on niin vaikea. Laittakaa se kulhoon. Antakaa sielun muuntaa se viisaudeksi. Sitä sielu tekee. Tämän vuoksi sille maksetaan paljon rahaa sen työn tekemisestä, mitä se tekee. Se ottaa roskanne ja muuttaa ne jalokiviksi.

Ja sitten myös Taivaan risti heijastettuna – halusin jotain luonnonmukaista, jolle sen heijastetaan. Ja tuo sattuu olemaan bambupaneeli, koska siinä tavallaan jokin luonnollinen Maasta risteää kauniin Taivaan ristin kanssa, tuon valon joka loistaa. Siis teimme nämä suurenmoiset ja hyvin symboliset lavasteet Taivaan risti -matkaamme varten, ja pyysin, että se on tässä jälleen tänään shoudimme aikana.

Kysymyksiä ja vastauksia

Siis tämän myötä, Lindalla on kysymyksiä, jotka henkilökunta on koonnut tai laittanut yhteen esitettäväksi kaikille teille. Siis Lindalla on kysymyksiä valmiina. Nyt aloitetaan.

LINDA: Okei.

KYSYMYS 1: Puhut asioista irtipäästämisestä, niiden jättämisestä alttarille.

ADAMUS: Kyllä.

KYSYMYS 1 (jatkuu):

ADAMUS: Niiden asioiden jotka eivät palvele meitä. Kuitenkin sen tekeminen visualisoimalla tai vakuuttamalla itselleni, että päästän irti, ei enää riitä. Se tuntuu rajoittuneelta. Mikä olisi käytännöllisempi ja päivitetty lähestymistapa irtipäästämiseen?

ADAMUS: No, päästää irti. Nimittäin on hassua, että ihmiset puolustavat ongelmiaan. He päästävät irti joistain asioista, mutta ei toisista. Sitten kun pääsette tuohon varmuuskohtaan – kutsun sitä henkiseksi tai sielukypsyydeksi – lakkaatte ajattelemasta, että teillä täytyy olla kaikenlaisia rituaaleja tai ohjattuja kokemuksia tai teidän täytyy käydä läpi jokin pitkä työläs prosessi päästääksenne irti, tai että teidän täytyy tehdä sisäisen lapsen parannusta tai entisen elämän parannusta. Oikeasti kypsä henkinen olento sanoo: "Voin päästää siitä irti. Laitan sen kulhoon, ja sieluni voi huuhdella sen alas ja muuttaa sen viisaudeksi." Menette päähänne, menette kaikkeen tähän: "No, voinko oikeasti laittaa tämän siihen? Onko tämä vain peliä?" Joo, se on vain peliä, mutta niin maaplaneetalla eläminenkin.

Kyse on tulemisesta kohtaan, jossa oivallatte, että olette mestari: "Voin luovuttaa tämän paskan. Minun ei tarvitse kantaa sitä enää. En halua kantaa sitä enää. En halua sitä elämääni", ja sitten laitatte sen kulhoon ja päästätte siitä irti. Mutta silloin monet katselijat, kuuntelijat ajattelevat: "No, teinkö oikeasti sen?" tai "Teinkö kaiken?" tai "Eikö minun tarvitse tehdä "ommeja" tai "loitsuja" kulhon äärellä puolitoista tuntia joka aamu ennen sitä?" Silloin sotkitte/mokasitte vain sen. Sotkitte todella hyvän asian.

Mitä ette halua, mikä ei ole enää teidän, mistä olette valmis päästämään irti, laittakaa se sielun alttarille. Laittakaa se kulhoon, ja päästäkää siitä irti. Ja sitten niin on. Älkää katsoko taaksepäin. Älkää pysähtykö sanomaan: "No, onko se oikeasti poissa? Ottiko sielu ...?" Tiedätte – voitaisiin myös sanoa, että oletatte, mutta tiedätte vain – kyllä, sielu pitää huolen siitä, ja viisaus jota siitä syntyy, tulee takaisin teille. Sanotte: "No, milloin se tulee takaisin?" Sitten kun se on tarkoituksenmukaista. Kun tarvitsette sitä. Ei hetkeäkään aiemmin eikä hetkeäkään myöhemmin.

Alatte käyttäytyä kuin mestari, eikä ihminen joka yrittää olla mestari. Olette mestari, vaikka se on esitystä. Vaikka ajattelette keksivänne sen, alkakaa käyttäytyä kuin mestari, ja sitten teistä tulee sellainen. Se on niin yksinkertaista.

Siis laittakaa kaikki paska tuohon kulhoon, ja sessiomme lopussa, kun teemme merabhin, antakaa sielu ottaa se siitä. Älkää katsoko taaksepäin. Älkää sanoko: "Ottiko sielu oikeasti sen? Kuka sielu on? Onko sielu lähelläni? Tietääkö sielu, missä asun? Tietääkö se puhelinnumeroni?"

Lopettakaa se! Laittakaa se vain kulhoon ja jatkakaa elämäänne. Hyvä. Hyvä kysymys. Oliko se viimeinen?

LINDA: Ei.

ADAMUS: Ai jaa.

LINDA: Tuskin.

ADAMUS: Okei. Hyvä.

LINDA: Okei.

KYSYMYS 2: Mitä olisi tällä hetkellä pahinta tehdä, mikä rajoittaisi kokemuksiamme Taivaan ristin jälkeen?

ADAMUS: Olla huolissaan siitä, ihmetellä sitä. Se tapahtui, se on tässä. Nyt sallikaa sen olla. Sillä hetkellä, kun alatte sanoa: "Voi, en tunne sitä", tai "Olkapäähäni sattuu edelleen. Siihen sattui ennen Taivaan ristiä, ja siihen sattuu edelleen", tai "Herään samasta sängystä", tai jotain vastaavaa, testaatte sitä. Analysoitte sitä liikaa. Se tapahtui. Kerron teille, että nauramme sille joku päivä kunnolla – ainakin minä nauran – koska sanotte: "Adamus, oli Taivaan ristin jälkeinen päivä, ja olin melkein pakkomielteinen. Sitten olin huolissani, etten tehnyt sitä oikein. Sitten ajattelin, että kenties se oli vain iso aprillipäivän pila."

LINDA: Hah, hah, hah, hah!

ADAMUS: Tänään on aprillipäivä.

LINDA: Kyllä, se on tänään.

ADAMUS: Mutta se ei ollut pila. Huomaatte, ettei Taivaan risti ollut 1.4.

LINDA: Luojan kiitos.

ADAMUS: Se olisi ollut hauskaa. Mutta silloin kun alatte olla huolissanne ja pakkomielteinen, alatte vain elää sitä: "Minä olen mestari. Minulla on pääsy jumaluuteeni", ja sitten se alkaa tapahtua. Niin alkaa olla.

Siis pahinta on luoda kitkaa, ja tuo kitka on epäilyä, huolehtimista. Ja sanotte: "No, ei. Minun täytyy analysoida ja arvioida, koska kenties tämä kaikki oli vain huijausta." Okei, pidä hauskaa. Me muut jatkamme eteenpäin. Oletamme ja tiedämme, että se tapahtui, ja nauramme sille tulevaisuudessa, koska katsotte taaksepäin ja sanotte: "Hyvät hyssykät! Se todella tapahtui. Olin vain niin kärsimätön, että laitoin jatkuvasti sormeni veteen muutaman sekunnin päästä, kun olin laittanut levyn päälle, ja odotin, että sen pitäisi kiehua välittömästi, eikä se kiehunut."

Sellaista on itsenne kanssa, kun analysoitte liikaa ja epäilette ja kyseenalaistatte ja menette kaikkeen tuohon "tuomarointiin" – teillä on raati itsenne suhteen – ja silloin teiltä menee elämä sivu suun. Vedätte syvään henkeä, oletatte – tai tiedätte – että olette mestari, ja siirrytte eteenpäin. Hyvä.

LINDA: Vähän lisää tästä?

ADAMUS: Totta kai.

KYSYMYS 3: Näyttää olevan jokin Taivaan ristin heijastevaikutus, jossa vanhoja ongelmia tulee takaisin, vaikka laitoimme kaiken sielun alttarille. Miten käsittelemme tämän parhaiten?

ADAMUS: Varmaan. Se mitä olette tehneet, jos haluamme eritellä tätä – mitä meidän ei tarvitse tehdä – mutta kun laitatte nämä jutut alttarille, periaatteessa laitatte sinne asiat, joista ette olleet edes tietoinen ja joista ette olleet ajatelleet vähään aikaan. Ja annatte sielun muuntaa kaiken viisaudeksi. Muuntamisprosessin aikaan voitte saada takaumia, muistoja, ja teillä saattaa olla tuo tunne. Olette päästäneet jostain irti sisällänne, ja siellä on nyt tyhjiö, mutta tavallaan noilla ongelmilla on haamuja, jotka yrittävät muistuttaa teitä. Oivallatte vain: "Hei, nuo eivät ole enää minun. Hei, sielu, vie ne pois", ja antakaa sen tuoda ne viisauteen.

Kun tuo viisaus alkaa tulla takaisin, se on puhdasta viisautta, ilman energiaepätasapainoa. Mutta tavallaan siinä on edelleen vähän noiden ongelmien tuoksua tai kenties sormenjälki, joita ennen oli ja jotka ovat nyt viisautta. Eikä siitä tule mikään jatkuva muistutus, vaan se on kuin: "Ai niin. Tuo viisauden helmi tuli noista vanhoista asioista, joista päästin irti", ja vedätte syvään henkeä ja kuljette tuota tietä.

Siis ne eivät ole vainoamassa teitä, mutta se on kun pieni jälkivaikutus – miten kutsuitkaan sitä – heijastevaikutus. Eikä kyse ole siitä, että te ette päästäneet irti. Jäljellä on pelkästään tyhjiö, ja no, vähän kummallisella tavalla kaipaatte joitain noista vanhoista ongelmista. Olette hyvin tottuneet – tiedän, että olette eri mieltä – mutta olette hyvin tottuneet työskentelemään ongelmienne kanssa, ja sitten kun päästätte niistä irti, siinä on vähän tyhjä tila.

LINDA: Lisää?

ADAMUS: Ole hyvä.

KYSYMYS 4: Adamus, minkä neuvon voit antaa shaumbroille, jotka eivät ole tunteneet mitään Taivaan ristin avautumisen jälkeen ja jotka ovat pettyneitä siitä ja ihmettelevät, onko mitään ylipäätään tapahtunut?

ADAMUS: Ehdottaisin tätä: menette ostamaan pullon parasta viiniä, johon teillä on varaa (Linda kikattaa), ja menette kotiin juomaan sen kokonaan yhtenä iltana. Olette liian kireitä. Olette liian odottavia – laitatte sormenne veteen kahden sekunnin päästä, kun olette laittaneet levyn päälle, ja odotatte, että se kiehuu jo. Olette liikaa kiinni mielessä, ja siitä on vasta kymmenen päivää. Vasta kymmenen päivää Taivaan ristin avautumisen jälkeen. Sen perille meneminen kestää vähän aikaa.

Tässä on joitain dynamiikkoja, enkä halua tulla liian mentaaliseksi tässä, koska yritän päästä pois siitä. Mutta on gravitaatiovaikutus. Gravitaatio esittää valtavaa roolia kaikessa, mitä tapahtuu. Voitaisiin sanoa, että silloin kun Taivaan risti tapahtui, kun Apokalypsi alkoi, se gravitaatio joka pitää asiat paikoillaan – ei niinkään fyysinen gravitaatio tällä hetkellä, vaan enemmän tunnepuolen ja mentaalinen – alkaa höllentyä. Ja kun tämä gravitaatio höllentyy, se irrottaa voimakkaan otteensa vanhoista asioista, joista piditte kiinni, ja vanhoista uskomuksista jotka rajoittivat teitä.

Siis se alkaa avautua vähitellen, vähitellen. Mutta kun se tapahtuu – sanotaan, että teillä oli jokin vanha haava, vanha tarina, joka oli todella, oikeasti jumissa. On gravitaatio, joka vapauttaa sen, mutta on melkein magneettivoima – ei fyysistä magnetismia, vaan toinen voima – joka haluaa tuoda sen takaisin. Nimittäin päästätte irti asioista, ja osa teissä sanoo: "Voi, kaipaan sitä. Se oli paikanpitäjä. Se oli osa identiteettiäni." Siis tapahtuu tavallaan käänteisilmiö samanaikaisesti. Älkää olko huolissanne siitä, koska kun enemmän tietoisuutta tulee elämäänne, se vapauttaa tuon gravitaation vielä lisää ja voittaa tuon väliaikaisen magneetti-ilmiön. Siis parasta on, että ei ole huolissaan siitä ja sallii sen tapahtua, ja sitten se tapahtuu. Hyvä.

LINDA: Okei, tässä on vähän pitkä kysymys.

ADAMUS: Ai.

KYSYMYS 5: Taivaan ristiä edeltävinä päivinä gravitaatio tuntui vaihtaneen suuntaa. Kaikesta tuli helppoa, tuntui mahtavalta fyysisesti ja oli uskomatonta synkronismia. Nautin armotilan mahdollisuudesta elämässä. Muutama päivä Taivaan ristin jälkeen sain kummallisia vaivoja, minulla oli ärsyttäviä kokemuksia arkielämässä ja oli hankaluuksia monissa toimissa. Mitä vittua?! Mieleni on valmis mitätöimään Taivaan ristin, mutta on pieni osa, joka tietää paremmin. Mihin aivokansioon minun pitäisi arkistoida tämä viimeaikainen kokemus? Onko se "vanha, keskeneräinen asia", "paskaa elämässäni, koska saan siitä jotain", vai "tämä on gravitaation aaltoilua", eikä minun pitäisi epäillä gravitaation höllentymistä?

ADAMUS: Kyllä, se on gravitaation aaltoilua, ja sinulla on hyviä päiviä, sinulla on vielä parempia päiviä, ja sinulla on joitain kuoppaisia päiviä. Käytte paljon läpi. En halua sanoa, että se on parantumisprosessi, vaan se on transformaatioprosessi, ja siinä on ylä- ja alamäkiä. Mutta jos vedätte syvään henkeä ja lakkaatte olemasta huolissanne siitä, teettekö sen oikein, ja vain teette sen, on paljon vähemmän kitkaa.

Koska olette eläneet hyvin kauan tavallaan psyykkisen epäilykaavan kanssa, tuo epäily yrittää edelleen tulla sisään. Ja sitten se tavallaan järkyttyy, kun se ei voi tulla yhtä paljon kuin ennen, gravitaatiovaikutuksen höllentymisen myötä. Ja sitten epäily tavallaan suuttuu ja palaa takaisin ja yrittää todella raivata tiensä elämäänne. Teidän ei tarvitse olla huolissanne siitä, koska suurenmoinen tietoisuus siirtää epäilyn ulos. Mutta jos osallistutte siihen nyt mielellä, ja alatte epäillä itseänne ja epäilette epäilyä ja sitten annatte epäilyn epäillä teitä, jäätte kiinni tähän sokkeloon. Pääsette ulos siitä – ei epäilystäkään. Vaikka luulisitte, että te ette koskaan pääse, ja vaikka melkein yrittäisitte olla pääsemättä ulos siitä, olette menneet liian pitkälle nyt.

Siis nämä ovat Apokalypsin hyvin, hyvin alkupäiviä. Tapahtuu sopeutumista. Se on kuin uuden auton hankkiminen. Niin kivalta, kuin se kuulostaa ja olette hyvin innostunut siitä etukäteen ja pääsette eroon tuosta vanhasta romusta, niin sitten kun saatte tuon uuden auton, kaipaatte yhtäkkiä asioita vanhasta autostanne. Alatte yhtäkkiä ajatella ja epäillä: "Ehkä minun ei olisi pitänyt hankkia uutta autoa. Ehkä minulla ei ole varaa uuteen autoon. Ehkä vanha autoni piti minusta enemmän kuin uusi autoni. Ehkä en ole tämän uuden auton arvoinen." Ja menette kaikkeen sellaiseen. Mutta kun olette ajaneet sillä kenties viikon, olette kuin: "Pidän todella uudesta autostani. Se kulkee tasaisesti. Se on luotettava. Näytän hyvältä ajaessani sillä, ja pystyn maksamaan sen helposti." Siis se on tavallaan vain tuo jälkivaikutus.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Joo.

KYSYMYS 6: Taivaan rististä saakka olen ollut äärimmäisen uupunut, ja tuskin kestän fyysisesti. Onko tämä jotain valokehoon liittyvää?

ADAMUS: Se on kaikkea yllä mainittua. Voitaisiin laittaa melkein mikä tahansa siihen. Monilla teistä se liittyy siihen, että olette nyt paljon enemmän läsnä tehtyänne hyvin paljon ulottuvuustyötä. Olette väsynyt tuosta työstä. Se mitä teitte, ei ole fyysisesti väsyttävää, mutta se oli energeettisesti väsyttävää. Ja erityisesti pari viime kuukautta olitte hyvin kiireinen viime hetken työssä, valmistauduttaessa Taivaan ristiin.

Siis tulette takaisin tänne, ja voitaisiin sanoa, että itse asiassa enkeli-itsenne on hyvin väsynyt. Ja se on hassua, koska enkeli-itsellä ei ole fyysistä kehoa, joka voi väsyä, mutta sen energiataso voi olla tavallaan matala. Eikä sille ole mitään parempaa paikkaa ottaa kunnon torkkuja tai saada kunnon unia, kuin fyysinen kehonne. Siis se tulee sieltä tavallaan uupuneena fyysiseen kehoonne ja sanoo: "Voi, nyt voin oikeasti nukkua", koska enkeliolennot eivät oikeasti nuku. Siis se tulee sisään ja on kuin: "Nyt voin nukkua." Se on vain jälkiseuraamuksia.

Teillä jotka ette tehneet ulottuvuustyötä, kyse on vain koko vaihdoksesta, joka tapahtuu. Ja tiedätte, millaista on toisinaan. Kun on jokin iso muutos, voi olla hyvin väsyttävää. Se vaikuttaa kehoonne. Anayatronissanne tapahtui valtava vapautuminen Taivaan ristin päivänä. Sen vuoksi joistakin teistä tuntui fyysisesti kummalliselta, koska nyt anayatron – kehonne kommunikointiverkosto – lähtee hitaasti pois. Taivaan ristin päivänä tapahtui iso muutos, jolloin se yhtäkkiä oivalsi olevansa matkalla ulos. Se yrittää tehdä lopputyötään, kun valokeho alkaa tulla sisään. Ja kaikki tämä vaatii veronsa energiamielessä – fyysisesti, tunnepuolella ja mentaalisesti – ja siitä syystä nyt on parasta vain vetää syvään henkeä, sallia ja jatkaa elämäänne.

Tehkää, mitä haluatte tehdä. Tehkää, mitä tekee teidät onnelliseksi ja iloiseksi. Mutta kyllä, on se jälkiseuraamus, että on väsynyt tai joskus hermostunut, ärsyyntynyt, koska taas kerran, tiedätte, millaista se on. Sanotaan, että kehonne oli sairaana, sillä oli flunssa, ja nyt myöhemmin se käy läpi parantumista, ja kehonne mukautuu ja teitä ärsyttää. No, jokainen osanne – keho, mieli – käy läpi tätä sopeutumista.

Katsokaa sitä näin. Jos jotain tapahtuu – fyysistä kipua, epäilyä mielessä, jotain muuta – se on vain indikaattori, että jotain tapahtui. Jotkut teistä tavallaan lentävät sen läpi helposti ja huolettomasti, koska monet teistä tiesivät olla erossa muista ihmisistä, tehdä tämän yksin ja olla "mässäilemättä" liian paljolla toiminnalla. Siis sanoitte: "Aion olla yksin. Aion mennä tästä läpi armollisesti." Toiset teistä tuntevat sen vaikutuksia, ja kaikki mitä tunnette tällä hetkellä, on osa kaikkea, mitä tapahtui Taivaan ristin myötä. On eri asia, jos ette tunne kerrassaan mitään. Jos olette vain turta, ettekä tunne kerrassaan mitään – ei hyvää, ei huonoa, olette turta – se on vähän eri asia.

LINDA: Mitä tarkoittaa "eri asia"?

ADAMUS: No, jos tunnette ei-mitään, ette tunne edes ei-mitään (Adamus naureskelee). Tarkoitan, että teistä ei tunnu hyvältä, teistä ei tunnu pahalta. Teistä ei tunnu yhtään erilaiselta, ei ole oikeastaan mitään kehokipua. Olette vain turta. Jos kävelette metsässä ja yhtäkkiä puunoksa putoaa ja kalauttaa teitä päähän, kumauttaa teidät tajuttomaksi, menette sokkiin ja olette turta jonkin aikaa. Se on kehon tapa selviytyä siitä, mitä juuri tapahtui, ettei tämä muserra teitä.

Siis joko teiltä meni taju tai menitte sokkiin, ja usein vasta seuraavana päivänä alkaa sattua. Teillä on päivä, jolloin ei tunnu melkein mitään, ja ihmettelette, miten voitte olla tuntematta mitään, mutta seuraava päivä on kamala. Heräätte aamulla ja joka paikka on arka. Sellaista tavallaan käytte läpi. Se oli niin iso juttu, että se tavallaan turrutti teidät, ja seuraava kysymyksenne minulle on, milloin todella heräätte siihen. Ja sitten se on kuin: "Voi hyvä luoja, toivon, että olisin taas turta, koska tämä on niin iso juttu."

LINDA: Tämä liittyy aiheeseen. Siis kuulostaa siltä, että sanot tämän kokemuksen olevan hyvin yksilöllinen.

ADAMUS: Kyllä.

LINDA: Ja tämän prosessin aikamäärä tai pituus on myös yksilöllinen?

ADAMUS: Voi, ehdottomasti. Mutta on tiettyjä yleistrendejä. En halua mennä liian paljon niihin, koska muuten on odotuksia.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Tähän mentäessä oli paljon odotuksia, mutta haluan teidän kokevan sen. Ja dokumentoimme, monin eri tavoin joidenkin yksilöiden kanssa ja ryhmänä, millaista oli käydä läpi tämä, koska tätä tietä pitkin tulee muita, jotka eivät olleet heränneet Taivaan ristin päivänä, mutta heillä on omanlaisensa apokalyptinen alku. Siis en määritellä sitä liikaa nyt.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Haluan shaumbrojen jakavan, mitä käytte läpi. Kaikkea.

Oli se odotus, että tuona päivänä olisi enkelipölyä, yksisarvisia ja hattaraa ympäri planeetalla tai täydellinen katastrofi, ja että transformoituisitte yhtäkkiä täysin. Se kaikki pitää itse asiassa paikkansa, tavallaan, mutta katsotte tulevaisuuteen. Tuon tiettynä päivänä oli tämän prosessin alku. Ja kestääkö oman prosessinne läpikäyminen vuoden loppuun tai vielä vuoden sen jälkeen, siitä ei ole oikeastaan kyse. Kyse on siitä, että tämä tapahtunut avautuminen antaa paremman pääsyn (muihin ulottuvuuksiin), maadoittuneena samalla tänne Maahan. Se on tärkeä asia.

Siis ehdottaisin todella kaikille, että pidätte päiväkirjaa, kirjoitatte muistiin, mitä käytte läpi, ja katsotte sitä sitten puolen vuoden päästä.

LINDA: Okei. Tämä on vain pikainen kysymys. Olet tavallaan jo vastannut tähän.

ADAMUS: Okei.

KYSYMYS 7: Tiedän, että jokin muuttuu. Tunnen sen melko selvästi, mutta on myös pientä ärsytyksen ja hämmennyksen tunnetta. On kummallista tietää, että jotain tapahtuu, mutta tietämättä, mitä se on. Onko tämä hämmennys normaali asia tässä vaiheessa?

ADAMUS: En halua sanoa, että se on normaalia, koska emme ole koskaan ennen käyneet läpi tätä. Kaikki on uutta. Tunnet jotain, mutta et tiedä, mitä se on, ja se on melko yleistä, koska ette tiedä välttämättä, miltä tietoisuus tuntuu. Ette ole oikeastaan koskaan "harrastaneet" sitä aiemmin, ja yhtäkkiä se on siinä. Mieli yrittää edelleen tunnistaa ja ankkuroida asioihin, jota se tiesi aiemmin, tehdä tätä qualiaa, ja se on turhautunut ja ärsyyntynyt, kun se ei pysty. Mutta se perääntyy. Nyt teillä on tämä uusi tunne tietoisuudesta ja jumaluudesta, mutta ette ole koskaan oikeasti tuntenut sitä aiemmin ihmisenä tällä planeetalla. Nyt se alkaa tulla esiin.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Okei.

LINDA: Selvä.

ADAMUS: Pari vielä.

LINDA: Okei. Ja nämä ovat ne kysymykset.

ADAMUS: Okei.

LINDA: Okei.

KYSYMYS 8: Koko elämäni ajan, erityisesti muutaman viime vuoden, oli kyse vain Oivaltamisestani, ja olin hyvin päättäväinen, etten harhautunut siitä. Nyt kun Taivaan risti on saavutettu, pitäisikö minun olla edelleen tietoinen siitä, etten harhaudu muualle? Kun sanot, että meidän on aika nauttia elämästä,  en ole aivan varma, mitä se merkitsee, koska tavallaan torjuin elämästäni jotkut aspektit, jotka vaikuttivat häiriötekijöiltä, myös joitain hauskoja asioita. Voitko suositella jotain tässä avautumisessa taas maailmalle?

ADAMUS: Kyllä, ja todella arvostan, ettet harhautunut. Hyvin monet teistä olivat erittäin sitoutuneita. Olette olleet sitoutuneita ja omistautuneita ja työskennelleet tosissaan Oivaltamisensa hyväksi. Nyt voit vetää syvään henkeä ja päästää irti siitä, todella. Et harhaudu enää. Jos olet tässä kohdassa, jossa voit esittää tuon kysymyksen, et harhaudu enää. Nyt voit todella nauttia elämästä, mutta se tuo esiin pelkoja. Tiedätkö, miten elämästä nautitaan? Tiedätkö, miten tehdään, mitä haluat? Muistatko, millaista on pitää hauskaa, nauraa? Koska olet ollut pitkään hyvin vakavissasi tästä matkasta. Ja on mielenkiintoinen haaste kyetä sanomaan: "Voinko vain nauttia elämästäni tarvitsematta työstää itseäni tai kehittää planeettaa?"

Pääset siihen, mutta tulee joitain turhauttavia hetkiä, koska olet niin tottunut tähän uutteraan, kovaan työhön. Olet ehdollistunut siihen, ja sitten yhtäkkiä sanotaan, että se valmis. Se on tavallaan samanlaista, kun ihmiset ovat tehneet työtä koko elämänsä ja jäävät eläkkeelle – mitä sitten? Mutta kaunista on, että jäät planeetalle joksikin aikaa ja löydät sen, mitä todella rakastat tehdä, vaikka se olisi vain istumista puistonpenkillä. Jotkut teistä rakastavat kokata, tai rakastatte käydä pitkillä kävelyillä, eikä sillä ole merkitystä. Teidän ei tarvitse löytää enää tarkoitusta. Ei tavoitteita, ei tarkoitusta. Olette vain olemassa, ja siinä on valtava ero.

LINDA: Okei.

KYSYMYS 9: Mielenkiintoisesti juuri nyt, viikko Taivaan ristin jälkeen, julkaistiin avoin kirje, että tekoälyn nopea kehitys täytyisi pysäyttää välittömästi puoleksi vuodeksi, koska on liian suuri vaara, että se kaikki lähtee käsistä. Monet isot nimet ja kehittäjäkollegat allekirjoittivat ja tukivat tätä. Liittyikö tämä melko arveluttava oivallus suoraan tuohon avautumiseen ja helpompaan pääsyyn muihin ulottuvuuksiin?

ADAMUS: En liitä sitä suoraan Taivaan ristiin, koska liikehdintää oli jo kauan ennen sitä. Mutta liittäisin sen tietoisuuteen. Ja nyt Taivaan ristin ja suuremman tietoisuuden myötä, paljon useammat ihmiset puhuvat suoraan tekoälystä. Paljon useammat väittelevät siitä ja on enemmän globaalia huomiota, jota sille pitäisi antaa, koska se on mahdollisesti pelottavin asia planeetalla tällä hetkellä, enemmän kuin sodat ja kaikki muu, ja sitä täytyy valaista. Ja taas kerran, siitä voi olla suurta hyötyä ihmiskunnalle – tekoälystä ja teknologiasta – suurta hyötyä parannuksessa ja elämän tekemisessä helpommaksi, vähemmän pitkästyttäväksi ja siinä, että harvemmilla ihmisillä on tylsä työpaikka. Tekoäly ja teknologia voivat transformoida planeetan, mutta yhtä lailla ne voivat tuhota planeetan. Ja juuri siinä kohdassa olemme nyt – että se voi mennä kumpaankin suuntaan. Ja siitä syystä olette täällä. Siitä syystä olette tuoneet lisää tietoisuutta. Siitä syystä Taivaan risti avautui.

LINDA: Okei.

KYSYMYS 10: Varhaistunteina 23.3., Taivaan ristin jälkeisenä päivänä, tiedehenkilöt raportoivat repeämästä Maan magneettikentässä, mitä he eivät nähneet tulevan. Se aiheutti hyvin epätavallisia vaaleanpunaisia ja purppuranvärisiä aamuruskoja, ja revontulia nähtiin etelässä, aina New Mexicossa asti. Liittyikö tämä odottamaton kosminen tapahtuma mitenkään Taivaan ristiin?

LINDA: Niitä nähtiin myös Australiassa.

ADAMUS: Hmm. Kyllä, nähtiin ympäri maailmaa. Ja värit olivat todella ennen kaikkea purppuraa – tai violettia.

LINDA: Aa, niin tietysti.

ADAMUS: Kenties se oli vain sitä, että olin onnellinen (Linda nauraa).

Kyllä, näette enemmän tuollaisia epätavallisia luonnonilmiöitä – Maailmiöitä – erityisesti kun Gaia on lähdössä ja ihmiset opettelevat ottamaan vastuun planeetasta. Havaitsette jaksoittain enemmän myrskyjä, enemmän luonnonilmiöitä, kuten revontulet. Näette paljon erilaisia maa-asioita tapahtuvan. Ja sitten se laantuu joksikin aikaa, ja teistä tuntuu tylsältä – koska se on sama prosessi, jota käytte läpi, ja tapahtuu muutoksia – ja on myrskyjä ja on kauniita päiviä. Mutta kyllä. En tiedä, liittäisinkö sen suoraan siihen, mutta voimme tehdä sen. Otetaan kunnia siitä. Kyllä.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Taivaan risti aiheutti tämän – miten sitä kutsuttiin – repeämän ...

LINDA: Joo, joo, joo. Magneettikentässä.

ADAMUS: ... magneettikentässä. Okei, otamme kunnian. Kyllä, sen aiheutti Taivaan risti ja shaumbrat.

LINDA: No, se on synkronismia.

ADAMUS: Se oli shaumbrojen valo.

LINDA: Ilman muuta. Ja aloit tavallaan vastata jo tähän.

KYSYMYS 11: Gaia on lähdössä. Kiihdyttääkö Taivaan ristin avautuminen lähtemisprosessia? Ja johtaako se mahdollisesti luonnonkatastrofien tai muiden luonnonilmiöiden lisääntymiseen, joista ihmiskunnan täytyy selviytyä? Tai voiko ihmiskunta selviytyä siitä?

ADAMUS: Kyllä, Gaia lähtee nopeammin. Se aiheuttaa enemmän häiriöitä, mutta ei rangaistuksena ihmisille – se ei kerro, että he ovat pahoja. Se tuo itse asiassa enemmän tietoisuutta planeetasta huolehtimiseen ja oivallukseen: "Hei, se on teidän planeettanne nyt. Pitäkää se tasapainossa."

LINDA: Viimeinen kysymys.

ADAMUS: Hyvä.

KYSYMYS 12: Koska ihmiset ovat peräisin enkeliolennoista ja -perheistä, missä prosessin vaiheessa ihmiset menettivät tietoisuutensa? Tässä oletetaan, että enkeliolennoilla oli tietoisuus. Onko se oikea oletus?

ADAMUS: Kyllä, enkeliolennoilla oli tietoisuus, tietysti. Muuten ne eivät olisi enkeliolentoja. Niitä ei olisi olemassa (Linda kikattaa). Täytyy olla tietoisuus, että voi olla olemassa. Ja missä ne menettivät sen – haluaisin muotoilla sen vähän uudelleen.

Ne eivät menettäneet - ne tulivat Maahan. Enkeliolennot, te kaikki, tulitte Maahan, ja tietoisuudesta tuli hyvin rajoittunutta ja puristunutta ja tiivistynyttä. Sitä ei menetetty, vaan kaikki oli yritystä laajentaa sitä, tuoda se uusille tasoille. Tämän matkan tekeminen planeetalla antoi teille uskomattomia näkemyksiä/oivalluksia luonnosta, tietoisuudesta, pohjimmiltaan siitä, että "olen olemassa". Siis oikeasti sitä ei koskaan menetetty, mutta se laitettiin sivuun joksikin aikaa, ja nyt Taivaan risti avaa sen. Ja tunnette jatkuvia muistutuksia siitä, kuka todellisuudessa olette.

Okei, tämän myötä, kiitos kysymyksistä. Teemme tässä kohtaa merabhin.

Kuuntele mestaria -merabh

Vedetään siis syvään henkeä yhdessä. Juomaa, jos teillä on sellainen, malja Taivaan ristille.

(Musiikki alkaa)

Paljon kysymyksiä siitä, mitä tapahtuu. Muistakaa, että Apokalypsi on jatkunut vasta kymmenen päivää.

Asioita alkaa tulla näkyviin. Alatte saada enemmän ja enemmän omia henkilökohtaisia oivalluksianne.

Se mitä tapahtuu nyt, on hyvin syvillä tasoilla, ja kun sanon "syvä taso", se merkitsee sellaisia asioita, kuin anayatron tai atomitaso sisällänne, atomit, ehdottomasti DNA. Jotkut teistä jotka olette tehneet DNA-testejä, sanotaan vaikka kaksi vuotta sitten, kokeilkaa uutta nyt Taivaan ristin jälkeen. Odottakaa vielä kuukausi tai pari, mutta kokeilkaa sen jälkeen. Katsokaa tuota eroa.

Kauneutta on tietää, että jotain tapahtuu. Ja tuntekaa nyt tietämistänne, tuntekaa sitä hetken, tietäen, että jotain tapahtuu.

Teidän ei tarvitse pakottaa sitä. Teidän ei tarvitse yrittää selvittää sitä tai saada sitä tapahtumaan. Se todella kiteytyy yhteen asiaan, josta olen puhunut pitkän aikaa. Kyse on sen sallimisesta. Sallimisesta.

Voin tavallaan vitsailla kaikella tällä tai olla hilpeä kaikesta tästä. Ja Cauldre ajattelee, että olen kenties liiankin hilpeä siitä. Mutta voin olla, koska näen sen tapahtuvan jokaisessa teissä, ja näen, että kuuden kuukauden päästä, vuoden päästä, läimäytätte otsaanne ja sanotte: "Voi pojat, näitä muutoksia, tätä transformaatiota joka tapahtui! Miksi haaskasin aikaani sen epäilemiseen? Minun olisi pitänyt vain antaa sen tapahtua." Koska se tapahtuu.

Haluan puhua hetken mestarista. Käytän tuota termiä niin, että se on kaikkien elämienne huipentuma. Noiden elämien viisaus – sitä kutsun mestariksi.

Se on melko ihmismäinen, koska mestari tulee ihmiskokemuksista, jotka on muutettu viisaudeksi. Se ei ole kuin ylisielu, vaan voitaisiin sanoa, että se on parhaista paras osa kaikista ihmiselämistänne.

Se on nyt upea yhteys, koska taas kerran, se tulee ihmiskokemuksistanne, jotka on nyt vapautettu taakoistaan ja jumiutuneesta energiastaan ja muutettu viisaudeksi.

Jokaisella on tämä osa itseään, sieluaan. Useimmat eivät tiedosta sitä. Usein viisaus joka tulee kokemuksista, tulee vasta ihmisen kuoltua tuossa elämässä. Siis usein on tämä viivytys, mutta teillä  se tapahtuu nyt välittömästi.

Mestari on hyvin läsnä, aina tässä ulottuvuudessa. Teidän ei tarvitse mennä tuonne jonnekin hakemaan mestaria.

Ja jos joku olento puhuu teille nyt, se ei ole mikään avaruusolento tai henkiopas. Ei, teillä ei ole niitä. Jos joku olento puhuu teille, se on mestari – puhuu teille Taivaan rististä.

Mestari on tavallaan ainutlaatuinen, koska se on ollut ihminen. Siksi kommunikointi voi olla vähän enemmän ihmismäistä. Toisin sanoen, ei vain energiavärähtelyjä.

Haluaisin sinun nyt tuntevan ja aistivan mestaria. Se ei ole missään erityisessä paikassa, se on osa sinua.

Haluaisin sinun nyt ottavan tämän hetken kuuntelemiseen – kuuntele mestaria ja mitä mestarilla on sanottavana Taivaan rististä, Apokalypsistä ja sinusta.

Mestari on todella – jos joku ei-fyysinen olento yhdistyy sinuun, mestari on lähin. Sitten pääsemme sieluun ja "minä olen" -olemukseen, mutta mestari on hyvin läsnä.

Enkä halua teidän menevän puhumaan noiden avaruuskadettien, noiden avaruusolentojen, kanssa. Olette kaukana sen yli. En halua teidän puhuvan henkioppaille. Teillä ei ole niitä. Jos luulet edelleen, että sinulla on, annamme sinulle tutin ja lähetämme sinut takaisin lastentarhaan.

Mutta sinulla on tämä mestari, joka kommunikoi kanssasi. Se on sinä. Se on sinä tuotuna viisauteen.

Juuri nyt, tässä merabhissa, haluaisin sinun kuuntelevan, mitä mestarilla on sanottavana Taivaan rististä ja sinusta, ihmisestä tässä elämässä ja muiden elämien ihmisistä.

Nyt jotkut teistä ajattelevat: "No, en tiedä, miten se tehdään." Kyllä tiedät. Kuuntelet vain mestaria. Se ei ole jossain tuolla. Se ei ole mikään pyhä olento. Se olet sinä puettuna viisauteen.

Se ei ole mikään arkkienkeli tai mikään muu, vaan se on paras osa sinusta ihmisenä.

Kuuntele nyt.

Kuuntele, kun mestari puhuu sinulle Taivaan rististä.

Kuuntele hyvin tarkkaan. Ja se on sisällä. Se ei ole ulkopuolella. Kuuntele sisältä.

Kuuntele.

(Pidempi tauko)

Luota itseesi, ole kiltti. Luota itseesi.

(Hyvin pitkä tauko)

Jos olisimme tehneet tämän ennen Taivaan ristiä, monet teistä olisivat menneet mielen hämmennykseen ja epäilyyn ja kyseenalaistaen sanoneet: "En kuule mitään." Mutta tosiasia on, että nyt tunsit tai kuulit jotain, ja se on valtava asia.

Ja vaikka se olisi ollut vain lyhyt hetki, jonka pystyit siihen ilman kaikkea kyseenalaistamista tai odotuksia, todella tunsit jotain – tämän mestarin, mestarin sisälläsi.

Jos ei mitään muuta, se on vain se tietoisuus, että se oli siinä.

Mutta pyydän nyt, että annat mestarin, joka on kaikkien elämiesi huipentuma, tulla luoksesi nyt. Missä ikinä satut olemaan, anna sen tulla suoraan luoksesi.

Ja sitten kuuntele jälleen, mutta uusin korvin, uuden mielen ja uuden ajattelun kera.

Kuuntele taas.

(Pitkä tauko)

Kuuntele – ei vain korvilla, vaan koko olemuksellasi. Kuuntele.

(Pitkä tauko)

Saatat alkaa oivaltaa, ettet saa vain sanoja. Saatat saada muutamia, mutta on vain tunne, aistimus, että jotain on siinä.

Anna itsesi uppoutua siihen nyt, kuunnellen ehdottomasti olemuksesi joka osalla, kun mestari jakaa kanssasi.

(Pitkä tauko)

Juuri nyt aistit jotain, kuulet tai tunnet – jokin on siinä, tiedät sen – ja annat sen tulla sisään. Annat itsesi uppoutua siihen nyt.

Tuntematta häpeää tai syyllisyyttä tai arvottomuutta, annat itsesi tuntea sen ja aistia sen, mestarin. Jotain tapahtuu hyvin syvällä tasolla sinussa.

Monet teistä eivät olisi voineet tehdä tätä ennen Taivaan ristiä. Olisi ollut liian paljon ristiriitaa ja liian paljon rajoittamista. Mutta nyt kuunnelkaa, taas kerran, hyvin syvillä tasoilla.

Kuvittele itsesi lähtevän kävelylle sen mestarin kanssa, joka olet, lähtevän kävelylle kauniiseen luontoon upeana päivänä, kulkien rinnakkain ja kuunnellen.

(Pitkä tauko)

Kuuntelet itseäsi tässä. Kuuntelet sinua.

Sinut on opetettu ja kasvatettu ja ohjelmoitu kuuntelemaan ulkopuolelta. Sisältä kuunteleminen oli liian kaoottista ja rajoittunutta. Mutta nyt kuuntelet Itseäsi mestarin kautta. Kuuntelet Itseäsi.

Aistit itsesi kautta ...

(Tauko)

... antaen itsesi vain kävellä oman sisäisen puutarhasi kauneudessa mestarin kanssa, taistelematta tai kyseenalaistamatta. Vain sallien sen.

(Tauko)

Tässä kokemuksessa voit tuntea ja aistia, että jotain tapahtuu ehdottomasti. Kenties ihminen ei vielä aivan ymmärrä sitä, mutta tiedät, että se on siinä, kun kuuntelet ja tunnet ja aistit itseäsi, mestaria.

(Pidempi tauko)

Eikö ole kaunista tietää, ettet tarvitse pitkää ketjua luennoivia sanoja? Nyt vain aistit sen, mestarin läsnäolon.

(Tauko)

Kun nyt jatkat kulkemista mestarin kanssa oman todellisuutesi, salaisen puutarhasi, kauneudessa, anna nyt itsesi tulla yhdeksi mestarin kanssa, anna sen integroitua kehoosi, ajatuksiisi, olemukseesi.

Se ei ole vieraan asian ottamista sisään, koska se on jo sinä. Nyt anna sen integroitua, kun kävelet eteenpäin ja jatkat aistimista ja tuntemista, kuin sulautuisitte yhteen ja yhdistyisitte. Ja jatka kävelemistä ja tuntemista ja kuuntelemista.

(Pidempi tauko)

Ala vain tuntea tuota ykseyttä. Ei enää erillisyyttä. Ei enää mestari jossain muualla – vaan kun kävelet, kävelet nyt mestarina.

Ja kun kuuntelet, kuuntelet itseäsi mestarina.

Ja kun aistit, aistit mestarina. Ei vain ihmisenä joka yrittää kuulla jotain tai tuntea jotain mestarilta, vaan nyt aistit mestarina.

(Tauko)

Kun jatkat kävelyä nyt yhtenä – ihmisenä, mestarina – alkaen myös aistia valokehon, joka ei ole pieni kimaltava valo jossain ulkopuolellasi, vaan se on aivan tässä – alat oivaltaa, että tämä kuunteleminen ja aistiminen on oikeasti kaikki samaa.

Kutsun sitä yhdeksi aistiksi. Yhdeksi aistiksi.

Se on aina ennen ollut jaettuna tunteisiin, kuulemiseen, ajatuksiin ja hajuihin, mutta nyt se on todella vain yksi aisti.

Ei ole enää sydämen ja mielen erillisyyttä/jakautumista. On yksi aisti.

Anna itsesi saada tietoisuus tämän yhden aistin avulla, kun jatkat kulkemista oman salaisen puutarhasi kauneudessa ja majesteettisuudessa.

Sinun ei tarvitse yrittää kuulla korvillasi tai tuntea sydämelläsi. On pelkästään yksi aisti.

(Tauko)

Osa ongelmaa aiemmin oli, että jaoit sen aina ja yritit kuulla jotain tai haistaa jotain tai tuntea jotain muissa ulottuvuuksissa ihmisajatustesi avulla, mitä et voi oikeasti tehdä. Nyt tulet yhteen aistiin.

Kovan määrittelemisen sijasta on yksinkertaisesti tietäminen.

Sen sijaan, että on rajaamista ja rajoja enkeli- ja ihmisaistiesi välillä, nyt on vain yksi aisti.

Voit kulkea tässä "yksikössä", mestarin, kanssa. Sinun ei tarvitse käyttää sanoja tai kuvia. On yksi aisti, jossa on se kaikki. Kaikki.

(Tauko)

Tätä kutsutaan myös tiedostamiseksi, joka tunnetaan myös tietoisuutena. Yksi aisti. Tietoisuus.

(Tauko)

Tämä tulee, kun verho avataan. Tämä tapahtuu Taivaan ristin myötä.

Monille teistä tämä olisi ollut vaikea tehdä vuosi sitten, kuusi kuukautta sitten. Mutta tässä sitä ollaan, sen hyvin hienovaraisilla tasoilla, mitä tapahtuu Apokalypsin myötä – kyky tiedostaa tällä tavalla, ilman kaikkea melua ja hälinää ja sanoja ja määritelmiä ja tuomitsemisia. Vain yksi tiedostamisaisti.

(Tauko)

Tämä tulee. Tämä laajenee. Tämä tuo selkeyttä ja virtausta.

Vedä tässä nyt kunnolla syvään henkeä sinuun, mestariin.

Välttäen myös sellaisia sanoja kuin "ihminen" ja kaikki muut asiat – "sielu" ja "mestari". Sekin on yksi Itse.

Tämä on nyt todella "minä olen". "Minä olen mitä olen."

Juuri tämä asia syttyy nyt. Se syttyy. Se alkaa sytyttää kaikkia muita osia ykseyteensä.

Käytin aiemmin esimerkkinä hehkuvaa hiillosta, ja kun heitätte halkoja siihen, mitään ei tapahdu. Lähdette pois ja palaatte myöhemmin, ja yhtäkkiä on kaunis tuli. Kyse on kaiken tuomisesta tähän ykseyteen, yhteen aistiin, yhteen olemukseen.

Se on muuntumista, joka tapahtuu hyvin, hyvin syvillä tasoilla. Odotitte hyvin monia ihmisasioita Taivaan rististä, mutta se alkaa tästä.

Se alkaa mestarista, jolla on hyvin paljon taustaa ja empatiaa ihmistä kohtaan, eikä nyt ole enää rajoja heidän välissään.

Yksi aisti, yksi olemus/oleminen. Tunne sitä hetki. Tämä on sinä. Tämä on se sinä, joka tulee näkyviin Apokalypsissä.

(Tauko)

Voit päästää irti kaikesta melusta mielessä ja kaikesta yrityksestä saada selvää tästä – mitä pitäisi tapahtua ja miksei jotain tapahtunut. Vedät syvään henkeä ja palaat todelliseksi, eläväksi mestariksi, jolla on yhden aistin kyky.

Tämä ilmestyy esiin Taivaan rististä tällä hetkellä.

(Tauko)

Se on yksi, ja se on yksinkertainen.

Vedetään syvään henkeä yhdessä.

Ja erityisesti ulottuvuustyöntekijöille, erityisesti kaikille teille jotka olette työskennelleet muissa ulottuvuuksissa – tämä se on, tämä tässä.

Tämä on se kohta, jossa palaatte muista ulottuvuuksista. Yhdistytte taas ihmiseen, joka nyt transformoituu mestariksi, yksinkertaiseksi, yhdeksi.

Teille kaikille muille jotka olette tehneet työtä täällä maan päällä – kovaa, haastavaa, hyvin haastavaa toisinaan – tämä tulee nyt. Ei enää tarvetta ihmetellä, mitä tulee seuraavaksi. Se on aivan siinä.

Olet mestari, jolla on todellakin yksi yleisaisti.

Vedetään kunnolla syvään henkeä tässä kohtaa.

(Tauko)

Kunnolla syvään henkeä.

Siis, shaumbrat, on ilo olla kanssanne. On vain kymmenen päivää Apokalypsistä, ja tässä sitä ollaan.

Nyt menemme todella mestarina olemisen kauneuteen ja kokemiseen tällä planeetalla, kun karistamme tuon vanhan ihmisnahan ja sallimme sisäisen mestarin tulla esiin.

On ilo olla täällä teidän jokaisen kanssa tänään, ja muistakaa, että kaikki on hyvin koko luomakunnassa ja sateenkaaren tuolla puolen (viitaten alussa kuultuun kappaleeseen "Somewhere over the Rainbow").

Minä olen täysivaltaisen alueen Adamus. Kiitos.