CRIMSON CIRCLEN MATERIAALEJA

ALT-sarja

SHOUD 5 – ADAMUS ST. GERMAIN, Geoffrey Hoppen kanavoimana

Esitetty Crimson Circlelle

4.2.2023
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
www.crimsoncircle.com

Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.

Tervetuloa kaikki. Tervetuloa, kun maadoitun vähän tähän tilaan. Tiedän, että olen tullut käymään paljon viime aikoina, mutta peräännyin hetkeksi valmistautuakseni tähän ja siihen, mitä tulee seuraavaksi, joten totuttelen. Täältä puuttuu jotain, tässä tilassa ei ole kaikki ihan oikein, jokin on pielessä. Mitä muuta se voisi mitenkään olla kuin kahvini. Aa! Kiitos, Kerri.

KERRI: Ole hyvä.

ADAMUS: Ei vain kahvia, vaan katsokaa tätä – voi, pieni ruusu.

KERRI: Se on sinun ruususi.

ADAMUS: Onko se syötävä?

KERRI: Ei, ei.

ADAMUS: Ai.

KERRI: Mutta sen voisi laittaa rintapieleesi.

ADAMUS: Niin voisi, ehdottomasti (laittaen ruusun rintataskuunsa).

KERRI: Ja tämän päivän hienot vieraamme toivat kauniita pikkuherkkuja Adamukselle.

ADAMUS: Kyllä, ja onko tässä oikeaa kahvia?

KERRI: Enkä sylkäissyt siihen tänään (vähän naurua).

ADAMUS: Koska meitä on syytetty siitä, ettemme juo kahvia.

KERRI: Se on oikeaa.

ADAMUS: Kyllä. Aina silloin tällöin Cauldre juo jotain litkua ...

KERRI: Kombuchaa.

ADAMUS: Kombuchaa! Kombuchaa.

KERRI: Se puhdistaa putkia.

ADAMUS: Tekee mitä?

KERRI: Se kulkee läpi.

ADAMUS: Se kulkee läpi.

KERRI: Me vanhat ihmiset tarvitsemme apua (lisää naurua).

ADAMUS: Hyvä. Kiitos. Herkkuja, Linda? (Tarjoten lautaseltaan)

KERRI: Kiitos.

LINDA: Ei kiitos.

ADAMUS: Ai, hyvä. No, laitamme ne tähän tällä erää, kun pääsemme asiaan. Tervehdys kaikille. Aah! Kaipaan näitä hetkiä. Hmm (hörpäten kahvia). Mm, hyvää.

Siis, vedetään syvään henkeä. Meillä on paljon käsiteltävää tänään. Tästä tulee yksi kaikkien aikojen parhaimmista shoudeista.

LINDA: Huh!! (Vähän taputuksia)

ADAMUS: Tai yksi huonoimmista.

LINDA: Mistä tiedät? (Lisää naureskelua)

ADAMUS: Tai yksi huonoimmista. No, tiedän, mitä teemme. Se on yksi noista ikimuistettavista. Katsotaan taaksepäin kaikkien shoudien historiaa ja sanotaan: "Se oli melkoinen shoud", tai "Olisi voinut hypätä sen yli. Jatketaan seuraavaan shoudiin. Jatketaan maaliskuuhun." Ja se kaikki riippuu teistä. Se ei riipu minusta. Teen oman roolini. Olen tavallaan visailuohjelman isäntä tänään.

LINDA: Voi ei.

ADAMUS: Sitä haluan tehdä. Jos tulisin takaisin Maahan – mitä en ikinä tekisi – olisin visailuohjelman isäntä. Koska kaikki on yhtä isoa peliä. Ihmiset ottavat sen hyvin vakavasti. Isännöisin ohjelmaa Tämä on kurja elämäsi – tai tämä on ... (naurua) Tämä on hyvä elämäsi – jompikumpi. Miten mahtava työ. Maksetaan paljon. Saa olla televisiossa. Kaikki kuuntelevat tarkkaan jokaista sanaasi. Olet ylin tuomari ja auktoriteetti, mitä olen joka tapauksessa. Mutta mikä ilo olla visailuohjelman isäntä, aah! Siis tänään on vähän samanlaista kuin visailuohjelma.

Mutta ennen kuin pääsemme siihen, vedetään kunnolla syvään henkeä ja toivotetaan tervetulleeksi kaikki netissä. Tervetuloa tähän aikaan, ystävänpäiväkuukauteen. Odotan vain sitä, että tulee St. Germainin päivä (suom. huom. ystävänpäivä on englanninkielessä St. Valentinen päivä). Eikö se olisi jotain erityistä?

LINDA: Miltä helvetissä se näyttäisi? (Vähän naureskelua)

ADAMUS: Se olisi parempi kuin nämä sydämet täällä taustalla. Olisi Ranskanliljoja ja sydämiä ja patoja (korttipakan maa) ja kaikkea muuta. Sekoittaisimme sitä kaikkea. Se olisi St. Germainin päivä. Etkö voisi tehdä jotain, että se tapahtuisi? Aloitetaan se ainakin. Tehdään se ... hmm, hmm ... 22.3. (naurua).

LINDA: Ai jaa! Joo, joo! Niin tietysti! Niin tietysti!

Turvallisessa tilassa oleminen

ADAMUS: Ennen kuin menemme yhtään pidemmälle, tehdään yksi asia. Vedetään syvään henkeä, ja antakaa itsenne olla turvallisessa tilassa. Tarvitsette sitä (muutama naurahdus). Voi kyllä, tarvitsette sitä tänään, jotkut teistä. Mutta kun tullaan päivämäärään 22.3., tarvitsette tuota turvallista tilaa.

Nimittäin ihmisillä – myös teillä – on taipumusta etsiä ulkopuolelta turvallista tilaa, ja tällä hetkellä sitä ei ole siellä. Sitä ei ole. Jos olette sen varassa, että koko maailma tavallaan asettuu, että koko maailma on turvallisempi paikka, niin se ei ole. Tarkoitan, että tämä vuosi ja pari seuraavaa ovat kvanttihulluja. Mutta kiva asia on, että tuo turvallinen tila on jo aivan siinä. Ette ehkä ole yhdistyneet siihen viime aikoina. Kenties ajattelitte, että tämä (sisällä) oli hullu paikka. Teillä on kaikki nuo aspektit. Teillä on kaikki tuo hälinä. Teillä tapahtuu asioita. Se on kuin: "Voi ei! Tämä ei ole turvallista. Minun tarvitsee löytää tuo turvallinen tila ulkopuolelta." Mutta se on aivan tässä.

LINDA: Voiko sen tehdä lentokoneessa, löytää turvallisen tilansa?

ADAMUS: Ehdottomasti.

LINDA: Oletko varma?

ADAMUS: Missä tahansa.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Voitte olla kaupungin pahimmassa osassa, voitte olla yöllä keskellä hulluja unia, voitte olla täällä Crimson Circlen yhteyskeskuksessa, ja silti teillä on tuo turvallinen tila.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Siis haluaisin vähän musiikkia taustalle – varoitus sinne valvontapöytään takana. Tämän päivän musiikkia merabhiin, käyttäkää sitä. Haluaisin teidän tuntevan tuota turvallista tilaa. Kenties ette ole yhdistyneet siihen vähään aikaan, ja kenties luulette, ettei sitä ole siellä, mutta se on.

(Musiikki alkaa)

Sallikaa sen tulla esiin nyt. Vedetään syvään henkeä.

Te olette turvallinen tila. Teillä on kaikkia näitä aspekteja ja tätä mielen paskaa ja "Kuka minä olen?" ja "Mitä minun pitäisi tehdä?" ja "Mitä varten olen tällä planeetalla?" ja "Miten voitan sisäiset haamut ja demonit?" Se on menneisyyttä. Se todella on.

Tässä on tavallaan yksinkertainen kaava: kun maailma tulee hullummaksi, teistä tulee tervejärkisempi. Olette enemmän turvassa. Tavallaan katsotte ulkopuolista maailmaa, ja se tulee hulluksi, ja yhtäkkiä oivallatte: "Olen todella siivonnut suuren osan näistä jutuista sisällä. Aspektit ovat integroitumassa takaisin." On vanhoja muistoja, on tuota pään puhetta. Jotain on tapahtunut koko tämän ajan. Jotain on tapahtunut – se siivoaa itseään, koska omat entiset elämänne ovat todella tulossa Oivaltamiseen. Ne päästävät irti paljosta kamasta. Se on avain kaikkeen – irtipäästäminen haavoista, vanhoista ongelmista ja vanhoista peloista.

Siis oivallatte, että turvallinen tila on ollut tekeillä ja nyt se on käytössä. Siinä missä oli ennen melko turvatonta mennä sisälle – voi, joskus teitte mitä tahansa välttääksenne sen, pitäen itsenne kiireisenä tavallaan turhissa toimissa, kuumeisissa toimissa, vain välttääksenne sen, mitä on sisällä – mutta nyt menette tarkistamaan sen. Tarkistamaan sen. Siitä on tulossa melko tasapainoinen.

Kyse ei ole siitä, mitä teette elämässä tällä hetkellä. Kyse ei ole aktiviteeteista. Kyse ei ole mistään siitä. Kyse on tavallaan pääsemisestä vain kosketukseen tuon turvallisen tilan kanssa.

Ja miksi se on nyt siellä? Miksi? No, koska olette tehneet paljon sallimista. Tiedän, että kiroatte minut joka kerta, kun mainitsen sallimisen. Sanotte tavallaan: "Miten paljon enemmän voin enää tehdä sallimista?" Paljon.

Turvallinen tila on siellä, koska sallitte itsenne yhdistyä taas kerran siihen, mitä kutsuttaisiin sieluksi, ja ennen kaikkea mestariin – sielu on upea, mutta mestariin.

Jotkut kutsuisivat sitä kenties ylisieluksi tai korkeammaksi itseksi tai sellaiseksi, ja me käytämme sanaa mestari, mikä merkitsee kaikkien entisten elämienne viisautta tuotuna yhteen tuollaisena ihmismäisenä persoonana, mutta ihmisenä joka on viisaudessa, tasapainossa ja turvassa.

Tuo mestari ... Kuvitelkaa hetki kaikkia elämiänne, niiden viisautta – ei niiden paskaa, vaan niiden viisautta – teidän viisauttanne tässä elämässä. Se on mestari. Ja nyt tapahtuu niin, osana luonnollista prosessia jota edistää sallimisenne, että alatte olla läheisessä kanssakäymisessä mestarin kanssa. Kenties ette ole edes oivaltaneet sitä. Kenties se on ollut vain tavallaan hienovaraisena asiana taustalla. Kenties odotitte ääniä, mutta se on tässä nyt.

Eikä mestari kerro teille, mitä tehdään, milloin se tehdään. Mestari rakastaa rupatella, jos haluatte tehdä sitä. Mutta mestari säteilee vain valoaan teihin, ihmiseen, joka on edelleen täällä.

Voi, te, ihminen tässä elämässä, on ensisijaisen tärkeä sielullenne, mestarille, ja se mitä teette täällä. Ja voitte yhdistyä siihen, olla kanssakäymisissä sen kanssa. Sam puhui paljon siitä läheisestä kanssakäymisestä, kommunikoimisesta – energiavaihdosta. Ja taas kerran, älkää odottako sanoja, mutta odottakaa tosiaankin sitä, että mestarilla on valtavasti empatiaa, koska se on ihmiselämienne huipentuma.

Mestari ei ole mikään pörröinen enkeli. Mestarilla ei ole siipiä, niin kuin enkeleillä, koska mestari tulee ihmisestä, kaikista kokemuksista, ja se on nyt tuo viisaus.

Antakaa itsenne tuntea se. Antakaa sen tulla teille. Teidän ei tarvitse kurkottaa sitä. Teidän ei tarvitse mennä jonnekin. Antakaa sen tulla teille.

(Tauko)

Kun säteilette valoanne ihmisenä tällä planeetalla, mestari säteilee valoaan teille – vain teille – ja tässä on tuo turvallinen tila.

Tässä oivallatte, että te ette ole hullu. Ette ole hullu. Voi, on ollut aikoja, jolloin luulitte olevanne, ja aikoja jolloin ette sopineet muuhun maailmaan, aikoja jolloin ihmettelitte: "Mitä helvettiä teen täällä?" Mutta tunnette tuota mestaria ja alatte muistaa.

Ja minun täytyy korostaa tässä erittäin huolellisesti, että alatte muistaa, ja on edelleen vähän tuota vanhaa mieli-itseä, ihmismieli-itseä, joka hyppää esiin ja sanoo: "Keksit tämän." Ei, et keksi. Et lainkaan.

Alatte saada pilkahduksia ja muistikuvia, eivätkä ne ole ehkä oitis selkeitä ettekä ehkä tajua niitä täsmällisesti – jos etsitte päivämääriä, aikoja ja yksityiskohtia. Mutta alatte tajuta sen, ja kun sallitte tämän, alatte oivaltaa enemmän ja enemmän, miksi olette tällä, ja alatte muistaa.

Alatte muistaa koko tänne tulemisen matkan, ja oivallatte: "En ole hullu." Se on olemista turvallisessa tilassa.

Tiedän hyvin monien teistä käyneen läpi sen elämässään: "Olen varmaan hullu. Siinä mitä teen, ei ole tolkkua. Se ei ole loogista." Olette yrittäneet kopioida muita ihmisiä. Olette yrittäneet olla kuin he, eikä se toiminut, ja sitten oletitte olevamme tuplahullu. Ette sovi yhteen myöskään heidän kanssaan. Se on kamala tila: "Olen hullu."

Mutta pääsemme tähän, erityisesti aivan Taivaan ristin aattoon, ja tunnette tuota sisäistä turvaa, mestarin, ja oivallatte: "Hemmetti, en ollut hullu. Olin vain kapinallinen, merirosvo. Valitsin paljon vähemmän kuljetun tien. Valitsin hyvin erilaisen polun."

Siinä kohtaa tulen luoksenne ja sanon: "Siis, jos sinun täytyisi tehdä se kaikki uudestaan, tekisitkö?" Ja sanotte: "Totta helvetissä. Totta helvetissä." Ja sitten kerrotte minulle: "Tiesin pääseväni siitä läpi. Tiesin sen. Tiesin sen kaiken toimivan. Tiesin sen koko ajan."

Ja sitten muistutan teitä monista myöhäisillan keskusteluistamme – heh! – ja tuosta ruikutuksesta ja valituksesta. Ja "Voi, Adamus, huijasin vain sinua. Minä tiesin. Tiesin pääseväni tähän."

Tuntekaa tuota turvallista tilaa. Se on aina siinä teitä varten. Joinain päivinä ehkä vähän selvempi kuin toisina päivinä, mutta tulee turvallisemmaksi, turvallisemmaksi ja turvallisemmaksi, myös hullussa maailmassa. Kun todella muistatte, kuka olette, miksi olette täällä, mitä teette, ja todelliset kykynne, työskentelette energian kanssa tietoisella tavalla valitaksenne todella sen elämän, minkä haluatte.

Hengitetään tuohon turvalliseen tilaan.

Muistakaa, ettei se ole tuolla ulkona. Ehdottomasti se ei ole tuolla ulkona. Se on aivan tässä (osoittaen sydäntä). On aina ollut.

(Tauko)

Hyvä. Okei. Jatketaan eteenpäin, otettuani pienen haukun (maistaa herkkujaan). Linda? Mm.

(Musiikki loppuu)

Rakastan tulla sisään tällä tavalla, koska voin todella kokea fyysisyyden. Mm. Se on yksi asia, joka teillä on, sitten kun olette lähteneet tältä planeetalta. Koska olette olleet täällä ja viettäneet hyvin monta elämää täällä, teillä on aina kyky luoda uudelleen ja muistaa, millaista fyysisyys oli, jäämättä jumiin siihen.

Siis voin tulla takaisin tänne, ja voin nauttia kahvista ja herkuista. Voin nauttia naurusta. Voin nauttia ihmisenä olemisen asioista, koska olen ollut sitä menneisyydessä. Enkeliolennot jotka eivät ole koskaan olleet täällä, eivät voi tehdä sitä, ennen kuin he tulevat tänne, ennen kuin he käyvät läpi koko tämän elämien sarjan. He katsovat teitä kunnioittaen, ne jotka eivät ole koskaan olleet täällä, ja sanovat: "Vau! Katso, mitä osaat tehdä. Osaat ilmentää asian, joka vaikuttaa ihmiskeholta." Sen tekeminen on melko helppoa. Voitte nauttia ihmisenä olemisen aistillisuudesta, mutta sitten voitte päästä helvettiin sieltä, kun asiat alkavat tulla todella hulluiksi.

Siis rakastan todella tulla sisään, olla lähellä, mutta myös kaikkien elämieni ja Oivaltamiseni kera, voin edelleen tuntea tämän planeetan gravitaation. Voin olla täällä jonkin aikaa, mutta sitten alkaa tuntua hyvin tiheältä, ja tavallaan alan voida pahoin ei-fyysisellä tasolla, jos olen maisemissa liian paljon – en teidän vuoksenne (naureskellen), vaan tiheyden vuoksi. Alan tuntea olevani puristuksissa, ja alan muistaa, millaista kipu oli, ja alan muistaa, millaista unohtaminen oli. Siis minun täytyy todellakin viilettää ulos, päästä ulos täältä. Sanoisin, että pari päivää enintään, mutta itse asiassa nyt se on ehkä vain muutama tunti, ja sitten minun täytyy lähteä.

Tunnette sen tällä hetkellä itsessänne, kun gravitaatio planeetalla kevenee, ja kun sanon "gravitaatio", teille jotka olette uusia ... Hyvin erityisesti tervetuloa teille kaikille uusille (kameralle). Kyllä. Älkää järkyttykö siitä, mitä teemme tänään, koska teemme tätä koko ajan (Adamus naureskelee). Tämä on vähän erilaista, jos olette kulkeneet muita henkisiä polkuja. Teemme asiat tosiaankin vähän eri tavalla täällä. Näette sen. Älkää luovuttako.

Gravitaation muuttuminen

Siis tällä hetkellä gravitaatio on höllentymässä, eikä se ole vain fyysistä. On tunnegravitaatiota. Olemme puhuneet siitä, kaikkien tunteidenne ja kaiken muun kiertämisestä (kiertoradalla). Se on keventymässä tällä hetkellä, ja se saa teidät muistamaan, millaista on, kun ei ole fyysisessä muodossa. Ja se on tavallaan upeaa, mutta tavallaan turhauttavaa samanaikaisesti, koska kun alatte muistaa ja gravitaatio vähenee, olette kuin: "Minun täytyy päästä pois täältä nopeasti." (Adamus naureskelee) "Minun täytyy olla valmis tämän asioiden vanhan tekemistavan osalta, tämän hyvin raskaan asioiden tekemistavan."

Tällä hetkellä olen shaumbrojen kanssa yhteydessä hyvin säännöllisesti, kuten on myös Kuthumi ja Tobias. Tobias on nyt maisemissa enemmän, kun Sam on liittynyt taas häneen. Tobias ja Cauldre ovat kehittämässä pikkusuhdetta sivussa (vähän naureskelua). Sitä kesti kauan, että Tobias ei ollut yhteydessä Cauldreen, eikä Cauldre puhunut hänelle. Se oli tavallaan osa sopimustamme. Nimittäin kun Tobias lähti, minä tulin sisään ja sanoin: "Okei, tässä on sopimus. Tobias ja Cauldre, te ette voi pysyä yhteydessä. Teidän täytyy päästää irti. En voi tehdä tätä, kun puhutte minusta selkäni takana (vähän naureskelua) ja Cauldre valittaa koko ajan. Teidän täytyy ..."

Siis he katkaisivat yhteyden pitkäksi aikaa. Nyt kun Sam on integroitunut takaisin Tobiakseen, he aloittavat tätä ystävyyttä, ja on pakko ihmetellä, mitä siitä tulee. Juokseeko Cauldre Tobiaksen luo joka kerta, kun hän ei pidä  jostain, mitä sanon? "Jäkäti, jäkäti. St. Germain, jäkäti, jäkäti (valittavalla äänellä)!" (Lisää naurua) Katselen sitä hyvin tarkkaan. Pidän teidät ajan tasalla, mitä siinä tapahtuu. Ja Tobias sanoo nyt taustalla: "St. Germain, hän ansaitsee tauon sinusta aina silloin tällöin." (Naurua)

Joka tapauksessa, takaisin asiaan. Paljon tapahtuu tällä hetkellä – luultavasti tiesitte sen sisällänne – ja on epämukavuuden, levottomuuden, kenties tasapainottomuuden tunnetta ja vain yhteydettömyyttä, kuin ette olisi linjoilla. Mutta se on hyvä asia. Se voimistuu tästä Taivaan ristiin. Voi, se voimistuu. Haluaisin kertoa teille, että se ... Teille tulee epämukavammaksi, ja se on hyvä asia.

Haluan teidän todella sukeltavan siihen. Älkää vastustako sitä. Tuntekaa sitä, koska se mitä tapahtuu, on, että kaikki atomitasolta saakka – gravitaatio joka pitää kaikki elektronit paikoillaan, kunnes ne hyppäävät pois paikoiltaan – höllentyy. Ja kaikki atomirakenteessa – se on kuin kiertorata; se on kuin planeetat auringon ympärillä, mutta tässä kyse on atomirakenteesta – muuttuu, ja useimmat ihmiset eivät koskaan oivalla sitä. He eivät koskaan yhdistä muutosta siihen. Mutta se muuttaa kaiken biologiassanne ja mielessänne. Se muuttaa tapaa, jolla neuronit toimivat. Se muuttaa kaiken. Gravitaatio tuolla atomikiertoradalla muuttuu tällä hetkellä.

Yksi suurimmista asioista joka tapahtuu nyt, on, että elektronit pyörivät ympäri ja tietyssä kohtaa ne hyppäävät ja menevät toiselle atomikiertoradalle, mutta nyt nuo elektronit höllentyvät ja vain häviävät. Ne eivät hyppää vain toiselle kiertoradalle. Ne häviävät ihmisen mittausperspektiivistä katsottuna. Ja kun tiedehenkilöt alkavat katsoa tätä, he sanovat: "Mitä helvettiä? Mihin se ... Kaverit, oletteko nähneet irronnutta elektronia täällä jossain?" (Vähän naurua) "Koska se on poissa. Se puuttuu." Se muuttaa atomirakennetta. Kun elektronit ennen hyppäsivät johonkin muualla, toiseen atomiin ja yhdistyivät sinne, se oli melko ennustettavaa. Mutta nyt ne lähtevät vain pois. Ja sitten ne ilmestyvät takaisin joskus – mutta eivät aina – jonnekin muualle, eikä aina toiseen atomiin. Vou! Tarkoitan, että se mitä tapahtuu, on tajunnan räjäyttävää.

Sitä tapahtuu hyvin hienovaraisilla tasoilla, kuin hyvin mikro-mikrotasolla. Kaikki kiinnittävät huomiota siihen, mitä tapahtuu tuolla ulkona maailmassa – eivät kaikki, mutta useimmat ihmiset – mutta he eivät näe, mitä tapahtuu joillain perustasoilla. Puhumme siitä lisää myöhemmin – ei tänään – mutta se muuttaa myös sähkömagnetismia. Sähkömagnetismi on kenttä, joka luo malleja/kuvioita niin, että atomirakenne tekee omia juttuaan, ja myös sähkömagnetismi muuttuu.

Magnetismi – en halua mennä liian pitkälle tänään – mutta magnetismi syntyy, silloin kun puhdas valo, joka tulee energiasta, jakautuu. Ja sitten on magneettinen voima, joka tuo ne takaisin yhteen tai hylkii niitä. Se luo sähkömagneettikentät, jotka pitävät paljon juttuja yhdessä, gravitaation ohella. Ja myös se magnetismi joka vetäisi puoleen tai hylkisi asioita jossain sähkömagneettikentässä, muuttuu.

Siis voitte kuvitella nyt kaikkea sähkömagneettikentässä, jolle todellisuutenne perustuu, ja sitten teillä on kappaleita, fyysisiä kappaleita tuossa kentässä, ja nyt sähkömagnetismi muuttuu. Ne muuttuvat, eivätkä ne ole enää määrättyinä kuvioina/malleina tai taajuuksina, eikä teillä ole enää tuota vanhaa magnetismia, joka vetää puoleen tai hylkii, ja yhtäkkiä vaikuttaa olevan kaaosta. Yhtäkkiä asioita ei pidetä enää yhdessä niin, kuin aiemmin. Sitä tapahtuu hyvin hienovaraisella tasolla.

Jos kysyisitte siitä joltain tyypilliseltä tiedehenkilöltä tai fyysikolta, teidän sanottaisiin olevan hullu. Mutta tietysti, he sanoivat Einsteinin olevan hullu, monta kertaa. Monta kertaa. Jossain kohtaa he tavallaan olivat mieliksi hänelle ja sanoivat: "Okei, lähetä jokin tutkielmistasi", ja se meni roskakoriin, kunnes viisi, 10, 20 vuotta myöhemmin he oivalsivat: "Ai no, hänellä tosiaan oli jotain siinä. Meidän on parasta muuttaa historiakirjoja."

Ja sitä tapahtuu tällä hetkellä – muutosta koko siinä tavassa jolla todellisuus, ihmistodellisuus on luotu – ja te tunnette sen. Tunnette sen kaikessa – mielessänne, kehossanne – ja se on hyvä asia. Älkää vastustako sitä, olkaa kilttejä. Sallikaa se. Tuokaa se sisään täydellä voimalla. Ja kyllä, se tuntuu kummalliselta. Kehonne tuntuu ehdottomasti kummalliselta, ja teistä tuntuu, että teiltä taitaa mennä muisti tai menetätte järkenne. Ette pysty tekemään yksinkertaisia asioita niin, kuin ennen. Mutta se kaikki on osa tapahtuvaa transformaatiota.

Oikeasti, sukeltakaa siihen. Sallikaa se. Tuokaa se elämäänne. Tiedän, että se tuntuu intuitionvastaiselta, mutta antakaa sen tulla. Käytte vain läpi muutosta, ja se johtaa nopeampaan valokehon ja E-lykkyyden, jumalaisen älykkyyden, integrointiin. Käytte vain läpi siirtymää juuri nyt, erityisesti kun tulemme tähän Taivaan ristin ajankohtaan.

Taivaan risti

Miten kaukana se on? Onko se – 45 päivää, uskoakseni. Neljäkymmentäviisi päivää Taivaan ristiin, 46 riippuen asuinpaikastanne. Se on melkein tässä, ja haluan teidän fokusoituvan tähän hetken. Aloimme puhua siitä – St. Germain, minä – Dream of the Merlin -tapahtumassamme syyskuussa, ja vielä silloin meillä ei ollut tarkkaa päivämäärää. Vei vielä kuukauden tai kaksi, että tuo päivämäärä syntyi.

Tämä tapahtuma on ... Ja Cauldre sanoo tavallaan polvet täristen jatkuvasti: "Okei, Adamus, teet todella ison asian tästä." Ja sitten hän muistuttaa minua yhdestä pienestä virheestäni covidissa, yhdestä virheestä (vähän naurua). Kaikissa kanavoinneissa joita olen koskaan antanut, on vain yksi pieni poikkeama, koska en oivaltanut, että ihmiset olivat valmiita niin suureen puhdistukseen sallimalla covidin pysyä maisemissa. En halua sanoa sen olleen virhe. Se oli pieni laskuvirhe minulla (Adamus naureskelee, ja lisää naureskelua yleisössä). Siis olen tavallaan tässä jatkuvassa dialogissa, taistelussa, Cauldren kanssa. Hän sanoo: "Hillitse vähän, Adamus. Hillitse vähän koko tässä Taivaan ristijutussa, koska jos et ole oikeassa siinä, niin se on adios, hyvästi."

Menen toiseen suuntaan. Olen vielä pontevampi, kuin olen koskaan ollut. Tämä se on, ihmiset. Tämä se on. Se ei ole pelottava asia. Se ei ole kammottava asia. Se mitä tapahtuu, on ennenkuulumatonta tällä planeetalla. Se muuttaa kaiken, koska se muuttaa fysiikkaa. Ei vain maafysiikkaa, vaan metafysiikkaa, ja siksi se muuttaa ihmisyyttä. Tarkoitan, että minulle se on hyvin selvää, että se on täällä, koska olemme tässä, uuden ihmislajin kohdassa. Ja se on ilmiselvästi sitä työtä, jota teette planeetalla ja muissa ulottuvuuksissa. Kyllä, tämä se on. Se on ennenkuulumatonta.

Älkää odottako isoa tapahtumaa tuona päivänä (Linda purskahtaa naureskelemaan). Tai odottakaa isoa tapahtumaa tuona päivänä. Kyse on siitä, mitä tapahtuu sen seurauksena. Se on tämä nopea, hyvin, hyvin nopea muutos, kvanttimuutos, tällä planeetalla, ja se aiheuttaa valtavia häiriöitä. Tiedätte sen jo. Valtavia häiriöitä.

Mutta isoin asia jota se häiritsee – älkää etsikö ulkopuolelta suurta sotaa tai jokaisen tulivuoren alkamista purkautua samanaikaisesti – on ihmisten mentaalinen tasapaino, ja ensin se tekee sitä hyvin pienesti, pikkuruisen pienesti. Mutta sitten se kasvaa ja kasvaa ja kasvaa jatkuvasti, koska useimmat ihmiset ja se tapa, jolla he ovat yhdistyneet ja tasapainottuneet mentaalisesti ja fyysisesti planeettaan, alkaa muuttua. Heiltä alkaa mennä järki enemmän kuin nyt – enemmän kuin nyt – ja näette ihmisten tekevän hulluja asioita, kuten puhuimme ProGnostissa. Epätavallisia, outoja asioita.

Näette enemmän ja enemmän ihmisiä joutuvan laitoksiin, useammat ja useammat ihmiset ottavat lääkkeitä – valitettavasti – ja useammilla ja useammilla ihmisillä on eriskummallista käytöstä. Enkä puhu pahuudesta, pimeydestä, on vain outoa ja eriskummallista käytöstä, koska he eivät enää yhdisty sillä tavalla, kuin ovat tottuneet – ovat tottuneet monissa, monissa elämissä, ei vain tässä elämässä. Se vaikuttaa ennen kaikkea mielenterveyteen.

Sitä alkaa näkyä uutisissa jossain kohtaa, erityisesti ihmisillä jotka tunnetaan hyvin – on kyse sitten poliitikoista tai näkyvässä asemassa olevista yritysjohtajista tai muista, jotka tunnetaan hyvin. Ja yhtäkkiä he tekevät erittäin kummallisia asioita (joku sanoo: "He tekevät sitä nyt"). Verrattuna tähän hetkeen? Ei, vaan nykykäytös olisi normaalia. Ja puhun todella kummallisesta käyttäytymisestä.

Ja sitten heistä puhutaan, toiset ihmiset sanovat: "Miksi" – käytän paavia esimerkkinä, muttei se välttämättä ole paavi, todennäköisesti (naurua) – "Miksi paavi tekee niin kummallisia asioita?" Ja kaikki alkavat puhua paavista. Mutta melko pian he löytävät itsensä tuosta samasta kerhosta. He alkavat tehdä nyt kummallisia asioita. He tavallaan liittyivät tuohon oudon käytöksen paavikulttiin. Ja melko pian huomaatte: "Voi jukra, koko maailma on tulossa hulluksi." Jep, jep, niin on.

Siis älkää odottako suuria ulkoisia tapahtumia, kuten suuria metsäpaloja tai tulvia tai tsunameja tai sellaisia asioita. Ihmiset haluavat tuollaista draamaa, luulisin. He haluavat katsoa sitä lehdestä: "Voi ..."

LINDA: Onko se jo alkanut, vai alkaako se vasta?

ADAMUS: Se on vasta alkamassa. Tarkoitan, että aina on jossain määrin hulluutta. Mutta kyllä, asiat tulevat eriskummallisiksi. Teistä tuntuu, kuin olisitte Liisa Ihmemaassa. Teistä tuntuu, että olette kaninkolossa ja ihmettelette: "Mitä ihmisille tapahtuu?" Silloin vedätte syvään henkeä ja muistatte – olemme puhuneet siitä – ja oivallatte, että kyse on vain koko tästä fysiikan, gravitaation, sähkömagnetismin ja atomirakenteen muuttumisesta. Kaikki mikä on pitänyt asiat yhdessä, muuttuu. Se antaa tietä tai se johtaa tietä lopulta uuteen ihmislajiin.

Se muuttaa tiedettä. Ei 22.3., vaan tulevina vuosina. Se muuttaa ihmisen käsitystä ja tietoisuutta elämisestä tällä planeetalla, siitä mitä johtajuuden pitäisi olla, mitä liiketoiminnan pitäisi olla. Se muuttaa kaikkea sitä. Ne ovat kaikki melko antiikkisia järjestelmiä. Se jouduttaa teknologiakehitystä, mutta se muuttaa kaiken. Mutta taas kerran, lähtökohta, se asia josta se todella alkaa, on hulluja asioita tekevien ihmisten mentaalinen tasapaino, ja se on ok. Voitte tarkkailla sitä ilman, että se vaikuttaa teihin. Se ei ole teidän. Se vain tapahtuu tällä planeetalla. Ja on niitä, jotka tekevät draamaa siitä, mutta teidän ei tarvitse tehdä.

Ihmiset ovat itse asiassa melko sitkeitä. He joko kuolevat, tulevat takaisin uuteen elämään ja sopeutuvat, tai he sopeutuvat lennossa. He ovat melko sitkeitä. Myös mentaalisessa epätasapainossa tulee kohta, jossa heidän täytyy kohdata itsensä ja se, mitä he käyvät läpi. He kääntyvät sisäänpäin. Siis kyllä, kaikki on tulossa tavallaan hulluksi, mutta pitäkää hauskaa sen kanssa. Tiedän, että tämä kuulostaa kummalliselta, mutta pitäkää hauskaa planeetan hulluuden kanssa ja löytäkää suurta lohtua sen tietämisestä, että te olette jo käyneet sen läpi. Olette käyneet sen läpi.

Kyllä, tunnette sen kehossanne tällä hetkellä. Tunnette sen jokapäiväisissä toimissanne, ja se on mahtavaa. Jos ette tuntisi, olisin huolissani. En olisi tehnyt työtäni, jos sanoisitte vain: "Kaikki pysyy samana. Mikään ei muutu." Ei, kaiken pitäisi muuttua nopeasti nyt.

Siis Taivaan risti. Teemme siitä kysymys- ja vastaussession melko pian kaikille shaumbroille. Vastaamme moniin kysymyksiin siitä, mitä tapahtuu. Ja kyllä, on paljon, mitä en ole sanonut, osittain koska haluan teidän kokevan sen, kun käytte sitä läpi. En halua käsikirjoittaa sitä teille ja kertoa jokaista pientä asiaa, mitä tapahtuu – paitsi että se on, mitä tulitte tekemään tälle planeetalle.

Ulottuvuustyöntekijät

Se johdattaa minut puhumaan ulottuvuustyöntekijöistä. Pyysin Cauldrea kirjoittamaan artikkelin siitä. Onko kukaan lukenut sitä? Todennäköisesti ei (Adamus naureskelee). Pari. Okei, täällä edessä. Pyysin häntä kirjoittamaan artikkelin ulottuvuustyöntekijöistä (Hoppe: Ulottuvuustyöntekijät, Shaumbra-lehti 02/2023), ja periaatteessa sitä monet teistä – eivät kaikki, mutta monet – ovat tulleet tähän elämään edesauttamaan, koko tätä Taivaan ristiä. Kutsun sitä apokalypsiksi nyt, mutta tulitte tänne edesauttamaan sitä. Taivaan risti on kiva sana, kiva fraasi, se ei nostata liian monia kulmakarvoja ja kuulostaa kivalta. Jos olisin kutsunut sitä heti apokalypsiksi, se olisi pelästyttänyt helvetisti jotkut teistä. Mutta se on sitä, apokalypsi.

Monet teistä tulivat tähän elämään tietämättä, milloin se tapahtuisi tai edes tapahtuisiko se, mutta tulitte valmistautuneena, ja otitte itsellenne suhteellisen normaalin ihmiselämän. Ette ottaneet korkeaa asemaa työpaikaksi. Ette ottaneet intensiivistä ammattia. Ette välttämättä ottaneet suurta perhettä. Pysyitte melko huomiota herättämättömänä, koska suuri osa teistä (olemuksesta) oli muissa ulottuvuuksissa.

Emme voi tehdä tätä Taivaan ristiä, apokalypsiä, ilman vastapainoa muissa ulottuvuuksissa. Jotta se menee sujuvasti, suhteellisen sujuvasti, vaaditaan niitä jotka ovat ruumiillistuneena ihmismuotoon tälle planeetalle, työskentelemään myös muissa ulottuvuuksissa, säilyttämään tasapainon ja auttamaan asioiden suunnittelemisessa. Tavallaan – ei kirjaimellisesti – olette kutoneet DNA:nne koko tähän apokalypsiin muissa ulottuvuuksissa. Niinpä siinä on tuttuutta ihmiselle. Siinä täytyy olla ihmiselle tuota tuttuutta muissa ulottuvuuksissa, jotta tasapaino säilyy.

Olette auttaneet luomaan tämän toisella puolella, ja olette autattaneet tavallaan viitoittamaan tietä, polkua. Luulen sanoneeni yhdessä kohtaa, että se on, kuin kaunis puistotie rakennettaisiin metsän läpi, puiden ja järvien lomitse. Ja tämän polun monet teistä valitsevat, sitten kun teillä on pääsy muihin ulottuvuuksiin. On tärkeää varmistaa, että muihin ulottuvuuksiin meneminen on tasainen ja turvallinen matka. Se ei ole astraaliprojektio. Ette lähde kehostanne. Laajennutte muihin ulottuvuuksiin. Menneisyydessä olette laajentuneet jossain määrin, ja sitten supistutte taas. Pääsette tiettyyn pisteeseen, ja osutte tuohon enkelikattoon, tuohon ns. verhoon, ja sitten vetäydytte takaisin kehoon. Nyt tuo verho poistuu. Nyt laajennutte kauas tuolle puolen, muihin ulottuvuuksiin.

Jos ei olisi ulottuvuustyöntekijöitä, niitä jotka ovat planeetalla nyt ja auttavat muissa ulottuvuuksissa, voisitte eksyä sinne, tai tulisitte kohtaan, jossa ei tuntuisi turvalliselta. Tuntuisi niin vieraalta, että saattaisitte perääntyä. Siis monet teistä ovat olleet näitä ulottuvuustyöntekijöitä, jotka auttavat rakentamaan tämän, ja todellisuudessa kudotte tuttuutta ihmiselle, ihmistietoisuutta, muihin ulottuvuuksiin.

Voitaisiin sanoa, että olette myös siellä tavallaan kannustamassa niitä, jotka valitsevat tämän polun, jotka laajentuvat tuolle puolen, muihin ulottuvuuksiin. Olette siellä kuin ... Cauldre antaa minulle esimerkin. Teillä on maratonjuoksu, ja matkan varrella on ihmisiä kannustamassa pyöräilijöitä tai juoksijoita, mitä ikinä. Olette siellä tekemässä sitä, kannustamassa ihmisiä: "Älä romahda nyt. Älä yritä fokusoitua uudestaan Maahan. Anna itsesi laajentua."

Olette siellä tervehtimässä niitä, jotka tavallaan ... Ei ole oikeasti mitään läpimenokohtaa, mutta tavallaan on. On paikka, jossa tavallaan sanotte: "Voi paska, olen täällä. Olen laajentunut tarpeeksi, ja nyt olen muissa ulottuvuuksissa." Ulottuvuustyöntekijät ovat siellä kunnioittamassa teitä ja pyytämässä, että kuljeskelette vähän. "Antaa itsesi tuntea, sisäistää kaikkia energioita. Nämä ovat muita ulottuvuuksia. Nämä ovat Maan ulkopuolella. Nämä ovat ei-fyysisiä." Täällä myös todellinen kanssakäyminen sielun kanssa voi tapahtua. Se on tavallaan vaikeaa, silloin kun olette täällä ihmismuodossa. Mutta täällä on todellista kanssakäymistä mestarin ja sielun kanssa.

Ulottuvuustyöntekijät ovat siellä myös muistuttamassa teille: "Älä jää kiinni tänne, tai älä päätä kuolla tässä kohtaa." He muistuttavat teille: "Okei, olet laajentunut tänne. Vie nyt se, mitä olet sisäistänyt, mitä olet tuntenut, mukanasi ihmiseen maan päällä."

Paljon tästä tapahtuu unitilassa, mutta sitten menette myös sen yli ja sitä tapahtuu valvetilassa. Saatatte ajaa autoa ... No, se on huono juttu (vähän naurua), Cauldre muistuttaa minulle. Linda, älä tee sitä. Saatatte istua puistonpenkillä, ja nyt teistä tuntuu hyvin laajentuneelta. Jotkut teistä saattavat tuntea: "Minulta menee taju. Pyörryn tähän paikkaan." Ei käy niin. Tuo pyörtymisjuttu on vain varoitusjärjestelmä, tavallaan hälytys ihmisbiologialtanne, joka sanoo: "Voi ei! Jokin on pielessä." Te ette pyörry. Älkää vetäytykö takaisin. Sallikaa itsenne vain jatkaa laajentumista.

On paljon apua ja opastusta. On paljon ulottuvuustyöntekijöitä ja enkeliolentoja, jotka työskentelevät yhdessä varmistaen, että teillä tapahtuu hyvin turvallinen laajentuminen muihin ulottuvuuksiin. Mutta sitten kun olette kuljeskelleet vähän, haluatte tuoda sen mukananne tänne. On energioita, joita ei ole tällä hetkellä tällä planeetalla, On kristallienergioita, joita tuotte mukananne.

Ennen olette menneet sinne, myös unitilassanne, mutta sitten kun alatte palata taas Maahan, kadotatte sen. Ette pysty tuomaan sitä mukananne. Se vain ikään kuin haihtui, ja se oli turhauttavaa, koska unitilassa sanoitte: "Tiedän, että se on siinä. Minulla on se mukanani. Pidän kiinni, pidän kiinni, tulen takaisin fyysiseen kehooni. Hitto! Se on poissa." Nyt pystytte tuomaan sen tänne.

En mene nyt siihen, mitä sillä tehdään, mutta se olet sinä. Se on ydinolemuksesi. Se on muistojasi. Se on Kristus-tietoisuutesi, ja tuot sen tänne. Ei mennäksesi ulos pelastamaan maailmaa tai mitään sellaista, mutta nyt tuot sen elämääsi.

Se muuttaa teitä, kyllä, ja lopulta se muuttaa maailmaa, mutta ei siksi, että pakotatte sen heille. Se on pelkästään uudentyypistä valoa ja tietoisuutta tällä planeetalla. Se muuttaa myös sähkömagnetismia ja gravitaatiota ja kaikkea muuta, mikä pitää asiat yhdessä. Mutta tämän uuden Kristus-tietoisuuden ei tarvitse pitää asioita yhdessä niin, kuin vanhat energiat pitivät. Vanhat energiat olivat rakenne, melkein määräys, miten tämä fyysinen ulottuvuus pidetään paikoillaan. Alatte oivaltaa, ettei sitä tarvitse pitää paikoillaan. Se ei tarvitse ehdotonta logiikkaa tai kaavaa/mallia. Se on energiakoodausta, joka ei tarvitse rajoja, ja tuotte sen elämäänne.

Ja ulottuvuustyöntekijät, te jotka olette siellä ja jotka olette ihmetelleet – hyvin monet teistä – "Miksi minulla ei ollut suuri, mahtava elämä? Miksi vietin suhteellisen hiljaista elämää?" Koska olette tehneet tätä, eikä olisi toiminut, jos olisitte tehneet kumpaakin. Te jotka ette ole ulottuvuustyöntekijöitä, joilla on ollut suhteellisen aktiivinen ihmiselämä, ette olisi voineet käsitellä sitä stressiä, kireyttä ja todella äärimmäistä kaksinaisuutta. Ja monille teistä, kuten Cauldrelle kysyi minulta välittömästi, oliko hän ulottuvuustyöntekijä, vastaus on, ettei mitenkään. Hänen tehtävänsä on olla täällä. Hänen tehtävänsä on sallia minun ja muiden energioiden tulla sisään. Jos hän yrittäisi tehdä kumpaakin muissa ulottuvuuksissa, fyysisesti ja mentaalisesti hän ei olisi pystynyt tekemään sitä.

Siis nyt, tuntekaa hetki sitä. Ja ette saa erityisansiomerkkiä – nyt. Myöhemmin. On omat puolensa olla aktiviinen täällä ja fokusoitunut tänne, ja on omat puolensa olla ulottuvuustyöntekijä toisella puolella. Tuntekaa sitä hetki. Kenties te olette tehneet tätä. Kenties ihmisenne on sanonut: "Mitä helvettiä teen täällä?" ja "En ole saanut mitään aikaan elämässä." Ette silloin alkuunkaan ymmärtäneet, mitä on tapahtunut muissa ulottuvuuksissa. Alatte ymmärtää, mutta tällä hetkellä se, mitä olette tehneet, on ehdottoman välttämätöntä, tärkeää, ja se luo nyt tien Taivaan ristin avautumiselle.

Yritän auttaa monia teitä ymmärtämään, että lakkaatte epäilemästä itseänne, että ihminen lakkaa epäilemästä itseään: "Mitä hyvää olen tehnyt täällä?" Olette tehneet valtavan määrän hyvää. Ja te jotka ette ole ulottuvuustyöntekijöitä, olette olleet täällä, olette olleet maadoittuneena tänne ja tuoneet uusia energioita tänne. Täytyy olla kumpaakin. Niiden täytyy työskennellä yhdessä. On oltava tuo tasapaino. Muihin ulottuvuuksiin täytyy kutoa tuo tuttuus, jotta sitten kun shaumbrat laajentuvat sinne tulevan Taivaan ristin myötä, kun laajennutte sinne, se ei muserra teitä. Se on tuttu, turvallinen tila. Siis se on erittäin tärkeää.

Ja teen vielä yhden kommentin tässä. Se on makyo-varoituskomenttini. Jotkut teistä – voi, teidän makyotanne. Oooh! Se mitä alkaa tapahtua 22.3. ... ja jotkut teistä sanovat: "Voi, Adamus, et tajunnut astrologiaa oikein. Se on 23.3." Ei, tajusin sen aivan oikein. Astrologia ei luonut tätä tapahtumaa, vaan tietoisuus. Ja se mitä tapahtuu 22.3., kun taivaat risteävät ja apokalypsi alkaa, voimistaa sen astrologian suotuisia aspekteja, joka on 23.3. Se on tavallaan kuin turboahdettua astrologiaa. Siinä ei olisi mitään tolkkua, että astrologia pyörittäisi kaikkea tätä kuin jokin, galaktinen kohtalonneko? Ei, ei, ei, ei. Kyse on tietoisuudesta 22. päivä.

Toinen makyo-varoitus niille, jotka ovat sanoneet: "Voi, olen tehnyt tätä 20 vuotta. Olen ollut siellä, mennyt toiselle puolelle, ja olen kaukana teidän muiden edellä." (Linda naureskelee) Ei, ette ole. Se on makyoa. Ajattelette vain, että teidän täytyy laittaa itsenne kaikkien muiden yläpuolelle. Tämä on ennenkuulumatonta – se mitä tapahtuu. Ette ole olleet siellä tällä tavalla, josta olemme puhuneet. Kyllä, menette muihin ulottuvuuksiin unitilassanne. Jotkut teistä tekevät astraaliprojektioita. Kutsun niitä mielen paskaprojektioksi (muutama naurahdus), koska te vain ... voinko sanoa "nussia"?

LINDA: Anna mennä.

ADAMUS: Nussitte vain mielessänne (lisää naurua). Joskus en vain ymmärrä sitä. Mutta tämä on ennenkuulumatonta. Te ette ole tehneet sitä – tämä puistotie, tämä polku, muihin ulottuvuuksiin ei ole vielä auki. Te ette ole tehneet sitä. Tämä on uutta. Olette voineet mennä jotain vanhaa polkua joihinkin paikkoihin, mutta antakaa itsellenne lahja sallia, että tämä on täysin uutta ja olette osallistuneet sen luomiseen. Siis se on ennenkuulumatonta.

Siis ulottuvuustyöntekijät, alatte oivaltaa, mitä olette oikeasti tehneet tässä elämässä. Teillä on ollut fyysinen keho, ja usein olette laiminlyöneet sen. Ette ole antaneet sille hoivaa, lohtua, iloa ja aistillisuutta. Usein olette vain ajatelleet asioita mielessänne, tavallaan pitäneet itsenne kiireisenä, mutta ette ole antaneet tuolle ihmisitselle sitä, mitä olisitte voineet antaa. Se on ollut kuin vieraantunut pariskunta, ja olette olleet ihminen täällä tekemässä omia juttujaan, ja se on juoksennellut yrittäen saada selville: "Miksi olen täällä? Miksi olen täällä?" Samaan aikaan toinen osanne on ollut näissä ulottuvuuksissa ja tehnyt tätä melko uskomatonta työtä.

Pyydän nyt kaikkia teitä, jotka olette olleet ulottuvuustyöntekijöitä, hoivaamaan ihmisitseänne. Antakaa ihmisitsellenne terveyttä. Antakaa sille yltäkylläisyyttä. Antakaa sille rakkauttanne. Antakaa sille huolenpitoanne nyt. Työnne muissa ulottuvuuksissa on tulossa jokseenkin päätökseen. Palaatte ihmisitseenne. Siis nyt on parasta alkaa todella, oikeasti hoivata tuota ihmistä. Olette olleet tavallaan poissa pitkään. Tuo ihminen on tavallaan vain ollut olemassa tällä planeetalla. Rakastakaa sitä nyt. Integroitukaa taas sen kanssa. Työ on melkein tehty muissa ulottuvuuksissa, ja nyt teidän on aika päästä takaisin olemaan ihmismestari, valaistunut ihminen tällä planeetalla.

Vedetään kunnolla syvään henkeä tässä kohtaa.

Te monet muut, jotka olette olleet aktiivisia planeetalla, olette tehneet myös tärkeitä asioita, tuoden sisään – auttaen tuomaan sisään ja maadoittamaan – hyvin paljon tästä Koneiden ajasta. Mutta te jotka ette tunne olleenne ulottuvuustyöntekijöitä muissa ulottuvuuksissa – ihmiset täällä, shaumbrat täällä ­– haluaisin teidän antavan hetken tunnustusta sille, mitä he ovat tehneet. Se on ollut vähän kuin, ei ihmisitsensä kieltämistä, mutta he eivät ole antaneet itselleen todellista, täyttä ihmiskokemusta, koska heillä on ollut kiire.

Otetaan hetki kaikkien ulottuvuustyöntekijöiden kunnioittamiseen, ja toivotetaan heidät takaisin kotiin.

(Tauko; joku aivastaa)

Terveydeksi.

Koe

Okei, mennään nyt shoudiin (paljon naurua). Mitä?! Mitä? Olen puhunut vasta kolme tai neljä minuuttia. Mennään shoudiin.

LINDA: Adamus, Adamus, se ei ole ongelma. Pizza tulee vasta 16.30.

ADAMUS: Ai, pizzatoimitus määrittää luentoni.

LINDA: Annan sinulle vain faktan.

ADAMUS: Ihmiset, häh? (Linda kikattaa) On pakko nauraa.

Pidämme vähän hauskaa tänään. Pidämme kokeet. Tiedän, että rakastatte kokeita.

LINDA: Ai jaa.

ADAMUS: Joo. Ja tavallisesti kun teillä on koe, kyse on antamastanne vastauksesta. Niin teidät arvostellaan, eikö? Kyse on vastauksestanne. Teemme vähän eri tavalla tänään. Teemme sen Adamuksen tavalla.

LINDA: Niin tietenkin.

ADAMUS: Kyse on esittämästänne kysymyksestä.

LINDA: Ai jaaaa!

ADAMUS: Se on tuo koe. Pyydämme vapaaehtoisia, oikeasti – tarkoitan, nostamalla kätenne – mutta jos ei ole tarpeeksi käsiä täyttämään seuraavat kaksi tuntia (vähän naureskelua), Linda valitsee vapaaehtoisia. Haluan teidän antavan minulle ja muille shaumbroille parhaan kysymyksenne. Parhaan kysymyksenne. Se ei sisällä sellaisia asioita kuin "Mikä nimi minun pitäisi antaa koiralleni?" Yleisö osallistuu tässä. Joko peukku ylös tai peukku alas (joku yleisössä sanoo "huh!"). Se jolla on paras vastaus, saa ...

LINDA: Ilmaista pizzaa!

ADAMUS: Ilmaista pizzaa (he nauravat). Niin paljon pizzaa, kuin pystyy syömään, ja sata dollaria käteistä. Voi kyllä!

LINDA: Vauu!!

ADAMUS: Voi kyllä.

LINDA: Kannustin.

ADAMUS: Siis haluan teidän tuntevan sitä hetken. Tulette tänne eteen näyttämölle. Istutte siinä, missä Linda istuu. Tarvitsemme toisen tuolin tänne Lindaa varten. Ja tekemään siitä vielä mielenkiintoisempaa, niin te jotka olette kotona, voitte pelata mukana. Minkä kysymyksen te esittäisitte, jos istuisitte tässä tuolissa? Minkä kysymyksen – parhaan kysymyksenne. Minkä kysymyksen esittäisitte? Ja Linda, selitä, miten he voivat tehdä sen.

LINDA: Siis voitte pelata mukana ja osallistua tähän menemällä Crimson Circle on Facebook -ryhmään – ja tietysti teidän täytyy olla jäsen, mutta menkää tuohon ryhmään – ja postatkaa kysymyksenne sinne, jolloin muut voivat nähdä sen. Siis kertauksena, menkää Facebookiin Crimson Circlen ryhmään nimeltään "Crimson Circle on Facebook" ja postatkaa kysymyksenne tuossa ryhmässä.

ADAMUS: Joo. Emme vastaa noihin kysymyksiin.

LINDA: Emme vastaa.

ADAMUS: Mutta voitte pelata mukana: "Mitä jos minä menisin eteen esittämään kysymyksen?"

LINDA: Ja se viihdyttää muita myöhemmin.

ADAMUS: Joo. Haluan teidän oivaltavan tämän pienen, hauskan kokeen avulla, jossa olen visailuohjelman isäntä, miten pitkälle olette tulleet, koska oikeasti ei ole kyse vastauksista, joita annatte. Kyse on kysymyksistä, joita esitätte. Haluan, että voitte tuntea oman viisautenne sen kysymyksen kautta, jonka esittäisitte nyt. Ainoa kysymys, jota ei lasketa, on: "Minulla ei ole mitään kysymyksiä". Se tavallaan pilaisi pelini. Jos kaikki sanoisivat niin, olisimme valmiita enintään tunnissa. Siis laitamme vähän musiikkia. Saatte kaksi minuuttia aikaa, kaksi minuuttia ... mikä kysymys ...

LINDA: Tuntekaa sitä.

ADAMUS: Ja uudestaan, on teidän valintanne tulla tänne eteen.

(Musiikki alkaa)

Mikä kysymys teillä olisi? Ja yritän vastata siihen, jos pystyn.

(Pitkä tauko)

Mestarista voi kertoa paljon niiden kysymysten perusteella, joita hän esittää, ei vastauksista joita hän antaa.

Minkä kysymyksen esittäisitte?

(Tauko)

Miten pitkälle viisautenne on vienyt teidät?

Tobiaksella oli tapana pitää näitä kysymys- ja vastaussessioita vuosia sitten.  Pistäydyin aina silloin tällöin ja kuuntelin, ja minun täytyi lähteä nopeasti. Hänellä oli paljon enemmän kärsivällisyyttä, kuin minulla on. Itse asiassa minulla ei ole lainkaan. Kysymykset olivat niin ihmismäisiä. Mutta te olette nyt mestareita, todellisia mestareita. Mitä kysymyksiä teillä on?

Antakaa minulle parastanne.

(Tauko)

Okei, teillä on ollut tarpeeksi aikaa. Okei, aloitetaanpa. Näyttäkää kädellä, jos haluatte tulla eteen. Jos ette halua, se on ok. Kättä näyttämällä tulette eteen. Linda antaa mikrofonin, ja aloitetaan.

Kysymyksiä ja vastauksia

Okei! Mestari numero yksi, ole hyvä.

LADONNA: En ole koskaan tullut tänne eteen.

LINDA: No, odota, odota, odota. Odota mikkiä.

ADAMUS: Joo, saat istuutua. Ja Kerri, onko sinulla ... Haluaisitko jotain syötävää?

LADONNA: Ai, ei kiitos.

ADAMUS: Juotavaa?

LADONNA: Ei kiitos.

ADAMUS: Ei, okei. Hyvä.

LADONNA: Siis viisi kuukautta sitten joudun sairaalaan, ja kaikenlaisia elektronisia juttuja tuli minua kohti. Ja sain jonkinlaisen kokemuksen. Minulla oli elektrodeja, minun luultiin olevan hullu, ja ajattelen olleeni – ja minusta tuntui, kuin Crimson Circlessä olisi kyse minusta ja ajattelin jatkuvasti sinua, Adamus.

ADAMUS: Kiitti.

LADONNA: Ja minulla ei ole koskaan ollut mitään tuollaista kokemusta (hän niiskuttaa). Ja sitten jouduin taas sairaalaan. Ja sitten olin putkassa viime viikolla. Tasan viikko sitten olin putkassa. Siis olen tulossa vähän hulluksi (itkien ja niiskuttaen).

ADAMUS: Ei. Olet vain shaumbra (muutama naurahdus). Ei.

LADONNA: Ja shaumbrana ja ihmisenä ...

ADAMUS: Miten pääsit pois putkasta?

LADONNA: No, minut päästettiin vapaaksi.

ADAMUS: Joo, mutta tarkoitan ... (Adamus naureskelee)

LADONNA: Minulla oli ... minulla oli ...

ADAMUS: Ai, hyvä. Se on hyvä asia. Et karannut tai mitään sellaista. Tarkoitan ...

LADONNA: Minulla oli takuukuuleminen (vapautus takuita vastaan), ja he ...

ADAMUS: Aivan. Mitä teit?

LADONNA: Minulla on alkoholiongelma (niiskuttaen), ja mielenterveyskriisini ja alkoholiongelmani keskellä menetin kontrollin ja löin aviomiestäni.

ADAMUS: Käytätkö lääkkeitä?

LADONNA: Joo, mutta join, mikä sai minut menettämään kontrollin, ja aviomieheni pelästyi, koska huusin: "Älä elvytä." Ja sitten poliisit tulivat, ja he laittoivat minut putkaan. Siis minulla on oikeuskäsittely tällä viikolla ja kaikkea. Kai kysyn vain – en tiedä (niiskuttaen) – ihmisenä tai täysivaltaisena olentoa. En ole oikein varma, missä pitäisi olla ...

ADAMUS: Keskeytän sinut. Sanoit juuri jotain, mikä melkein romahdutti minut. Luulen kuulleeni sanat "en tiedä", mutta sinä todellakin tiedät. Mutta jatka. Normaalisti lähettäisin sinut vessaan. Voi kiitos (Kerrille, joka toi nenäliinoja).

LADONNA: Ai, olet tehnyt sen aiemmin. Kun olimme Coal Creekissä, olet tehnyt sen (naurua). Se oli jotain 10 vuotta sitten. Siis kai yritän vain tajuta, kuten me kaikki. Olen todella peloissani, ja haluan tietää, miten voi olla olematta niin peloissaan ...

ADAMUS: Aivan.

LADONNA: ... koska olen todella peloissani.

ADAMUS: Haluatko oikeasti kuulla vastaukseni?

LADONNA: Haluan. Olen todella peloissani (jatkaen niiskuttamista).

ADAMUS: Okei. Et pidä siitä kuitenkaan. Ja minulla oli pieni keskustelu Cauldren kanssa tästä taannoin. Ei sinun pidättämisestäsi, vaan pieni keskustelu. Ensinnäkin, ennen kuin annan sinulle vastaukseni, sanon sinulle, pitäisitkö vain hauskaa sen kanssa? (Ladonna naurahtaa) Ei, vaan olen vakavissani! Se on hemmetinmoinen tarina! Tarkoitan, että se on upea tarina. Päädyt putkaan, mutta olet täällä.

LADONNA: Olen vain äiti ja vaimo.

ADAMUS: Ei, et ole. Ei. Pidä hauskaa. Näetkö, että katsot sitä: "Voiii, minulla on tämä raskas tarina." Pidä hauskaa tarinasi kanssa. Pidä hauskaa. "Ja poliisit tulivat, ja sitten juoksin helvetisti." (Ladonna nauraa) "Mutta heitä tuli kulman takaa lisää, poliisiauto poliisiauton perään, ja sitten helikopteri."

LADONNA: Ei, he veivät minut pyjamassa ja sukissa.

ADAMUS: Olivatko ne puhtaita?

LADONNA: Pyjamako? No, joo.

ADAMUS: Ei, vaan poliisit.

LADONNA: Ai, poliisit (hän nauraa, ja vähän yleisön naurua).

ADAMUS: Sinun täytyy nauraa, okei. Muuten muserrut.

LADONNA: Okei.

ADAMUS: Se on numero yksi.

LADONNA: Okei.

ADAMUS: Numero kaksi, ja minulla oli pieni keskustelu tästä Cauldren kanssa taannoin, ja hän ja minä – se oli kiistelyä. Se oli perheriita (vähän naureskelua), koska hän ei pidä siitä, kun sanon tämän. Mutta aion sanoa sen. Sinulla on paljon hauskaa tämän kaiken kanssa, ja siksi jatkat sen tekemistä (Ladonna huokaisee). Olen vakavissani. Muuten et tekisi sitä. Se on näin yksinkertaista. Jos teillä on jotain elämässänne, se on, koska pidätte siitä. Se antaa teille jotain. Enkä välitä, kuka tuo ihminen on, mikä tuo olosuhde on. En välitä, onko se joku, joka on vammainen, henkisesti jälkeenjäänyt, tunteiltaan tasapainoton – hän saa jotain siitä. Piste.

LADONNA: No, sain jotain alkoholista.

ADAMUS: Varmaan saat. Mutta koko draamasi on tuo "olen arvoton" – ja siihen se kiteytyy, eikö vain? Pum! Mikki putoaa.

LADONNA: Aivan.

ADAMUS: Voit heittää mikin lattialle, joo.

LADONNA: Ai! (Naurua) Voisimme puhua koko päivän. "Salli." Mikki putoaa (hän naureskelee).

ADAMUS: Ei, vaan miksi jatkat tätä ankeaa tarinaa "en ole arvokas/jonkin arvoinen"? Haluat jonkun sanovan: "Voi, ei. Sinä olet hyvin arvokas."

LADONNA: Haluan olla arvokas.

ADAMUS: Ole vain valmis tuon tarinan osalta. Sinulla on edelleen hauskaa sen kanssa, ja minulla on hauskaa sinun kanssasi, ja puhumme siitä, miten kurjaa elämäsi on, ja kaikesta vastaavasta. Mutta muuta sitä vain. He haluavat sen muuttuvan, eikö (puhuen naisen veljille yleisössä)? Vai haluatteko hänen tarinansa pysyvän samana? (He pudistavat päitään kieltävästi)

LADONNA: Ei.

ADAMUS: Ei, okei. Sinun täytyy katsoa: "Mitä saan kaikesta tästä?" Okei, se perustuu omanarvontuntoon, etkä tunne olevasi arvokas antaaksesi itsellesi omanarvontuntoa, eikö vain?

LADONNA: Aivan.

ADAMUS: Okei. Siis etsit sitä kaikilta muilta – suhteista, alkoholista ja kaikesta muusta – ja sitten vedät magneettimaisesti todellisuuteesi asioita, jotka tekevät olosi arvottomaksi, kuten putkaan heittäminen, ja se on kuin: "Näetkö! En ole arvokas! En ole arvokas!" Ja odotat, että jokin iso asia tapahtuu ja muuttaa sen. Ja sinä olet odottanut – tämä ei ole ensimmäinen elämä, rakkaani.

LADONNA: Okei.

ADAMUS: Kuljet edestakaisin arvokkuudenpuutteen osalta. Mitä saat siitä?

LADONNA: Ilmeisesti en mitään.

ADAMUS: Huomiota!

LADONNA: Ai, okei.

ADAMUS: Joo. Ja saat tuosta huomiosta jotain, joka ruokkii sinua tilapäisesti. Sitten sinun täytyy palata takaisin juomiseen, lääkkeisiin, draamaelämään ja kaikkeen muuhun. Tulee vain kohta, jossa sanot: "Olen valmis tuon pelin osalta, tuon vanhan tarinan osalta." Sinun ei tarvitse tehdä omanarvontuntoa. Sinun ei tarvitse sanoa: "Olen arvokas, koska ... antaen syitä. Olen arvokas, koska ..." Sanot vain: "Olen arvokas." Se on siinä. "Olen arvokas." Luulen tehneeni Master's Pausen (= mestarin tauko) aiheesta (muutama naurahdus), I Am Worthy (= olen arvokas).

LADONNA: Olen arvokas.

ADAMUS: Et uskonut sitä.

LADONNA: (toistaen kovempaa) Olen arvokas.

ADAMUS: Joo. Et vieläkään usko sitä (he naureskelevat). Sanot sen, muttet usko sitä. Mutta kysy itseltäsi: "Mitä saan kaikesta tästä paskasta?" ja "Miksi pelaan edelleen tätä peliä?" Ja sitten sillä hetkellä, kun oivallat ja kuuntelet mestari-itseäsi, sieluasi, miten sitä halutaankin kutsua, se on yhtäkkiä kuin: "Voi kyllä. Tuo peli on ohi, enkä tarvitse juomista. En tarvitse huomiota muilta. En tarvitse draamaa, jatkuvaa draamaa elämääni. En vain tarvitse sitä enää."

Ihmisitsesi kysyy sitten: "Joo, mutta millä aiot täyttää sen? Sitten kun menemme yli kaikesta tästä huomiosta ja kaikesta tästä ankeudesta, millä aiot täyttää sen, häh? Koska et ole arvokas. Et tiedä, millä täytät sen." Käske tuota ihmismielen osaa, tuota aspektia, painumaan vittuun. Kyllä, tarkoitan sitä. Sinun täytyy puhua sillä tavalla. Sen sijaan, että sanot: "Ole kiltti! Ole kiltti, aspekti, ja lakkaa piinaamasta minua", sanot: "Painu vittuun siitä!" (Vähän naurua) Ja se on erittäin henkinen asia. Hyvin henkinen (lisää naureskelua). Kyllä, tarkoitan, että sitä on zen-mestari, ylösnoussut mestari – sanomme kaikki niin, koska arka pieni henkinen ihminen sanoo; "Voi, ole kiltti ..." Se on: "Painu vittuun siitä! Minä olen pomo täällä, ja olen valmis tuon vanhan tarinan ja vanhan draaman osalta."

LADONNA: Okei.

ADAMUS: Tuo ihmisaspekti saa jotain, se saa asioita kaikesta siitä. Kysy, mitä se saa, ja kerrot sille, että se on valmis asian osalta.

LADONNA: Okei.

ADAMUS: Eikä sinun tarvitse toistaa mantroja: "Olen voimakas. Olen upea. Olen arvokas." Vedät vain syvään henkeä: "Olen arvokas." Se on siinä.

Ja nyt pullo alkoholia ja lääkkeet ja kaikki draama tulevat luoksesi sanomaan: "Joo, mutta pelataan tuota peliä vielä vähän pidempään, koska et ole aivan valmis." "Painu vittuun siitä" (lisää naureskelua). Tarkoitan, että tiedätkö, miten aspektit reagoivat, kun sanot niille noin? Tyypillisesti aspektit ovat tottuneet siihen, että pelkäät niitä, kuin niillä olisi valta. Ja kun sanot: "Painu vittuun siitä!, ne sanovat: "Jessus! Okei. Huh! Jokin muuttuu täällä Disneylandissa!" Se on kuin "Vau!" (Naurua) "Okei, vau! Lopultakin hän sanoo sen – lopultakin!"

Ja sitten ne lähtevät ja kertovat muille aspekteille: "Tiedättekö, mitä hän sanoi minulle tänään? Painu vittuun siitä! Joo!" (Lisää naurua) Ja ne kaikki alkavat hurrata ja taputtaa, koska ne olivat jo kyllästyneitä tuohon peliin, ja ne sanovat tavallaan: "Kyllä, painutaan vit- ..." (hölmistyneen näköisenä; naurua). Ja tarkoitan sitä, kun sanon, että tämä on yksi henkisimmistä asioista, jonka kuulette tänään, koska päästään yli siitä paskasta, että kaikki ovat kivoja, kivoja, ja sitten annatte aspektienne ja pimeiden energioidenne ottaa hallintaansa koko elämänne. "Painu vittuun siitä. Minä olen tässä."

LADONNA: Minä olen tässä.

ADAMUS: Ladonna on taas kaupungissa. Joo. Okei, kiitos. Hyvä (yleisö taputtaa). Okei. Mikä tapa aloittaa visailu (Adamus naureskelee).

Ai niin, minun täytyy kysyä yleisöltä täällä, ja te voitte osallistua netissä, oliko se peukku ylös vai peukku alas? (Yleisö vastaa) Ai, peukut ylös. Okei, hyvä. Huh! Hyvä.

Tervetuloa.

MAX: Kiitos.

ADAMUS: Istuudu. Haluatko mitään juotavaa, syötävää?

MAX: Ai, näin on hyvä.

ADAMUS: Okei.

MAX: Mietin, onko siinä oikeaa kahvia (vilkaisten Adamuksen kuppia). Siltä se näyttää.

ADAMUS: Joo, itse asiassa haluatko haistaa sitä?

MAX: Ei, minä ...

ADAMUS: (naureskellen) Hyvä! Kyllä se on! En tiedä, miksi ihmiset ... Se on salaliitto kai, joo.

MAX: Joo, olen kuullut tuon teorian.

ADAMUS: Kysymys?

MAX: Kysymykseni on: onko fysiikan monen maailman teoria totta? Onko se todellisuus? Onko minusta versio, joka on ammattilaulaja? Onko minusta versio, joka on biljardinpelaaja? Tai onko minusta versio, joka deittaili kerran Madonnan kanssa? (Naurua)

ADAMUS: Ei, nyt sinä unelmoit. Häh, Madonnan (lisää naurua). Olin mukana noissa muissa jutuissa, mutta ei (yleisö naureskelee).

Kyllä, se on hyvin totta – muiden maailmojen teoria. Se riippuu siitä, miten sitä tarkastellaan. Sinulla on tällä hetkellä osia, jotka näyttelevät muissa ulottuvuuksissa. Joskus olet tavallaan tietoinen siitä, joskus et – monia, monia näyttelemistasoja – ja jotkut heistä näyttelevät olevansa yltäkylläinen, rikas. Toiset näyttelevät olevansa biljardinpelaaja. En tiedä, onko se tärkeää, mutta sitä tapahtuu. On niin monia kerroksia ja tasoja, että se ylittää ihmismielen käsityskyvyn. Mutta ongelma on ollut siinä, kun sinä, ihminen, todella haluat jotain, todella haluat jotain elämääsi. Millaista työtä teet?

MAX: Olen "tietoverkkovalvomon" päällikkö.

ADAMUS: Okei. Ja haluat saada oman verkkosi, oman valvomosi. Haluat aloittaa oman yrityksesi, mutta hitto, se ei tunnu koskaan toimivan. Tai haluat purjehtia maailman ympäri. Se on unelma, mutta se ei ole itse asiassa unelma. Se tapahtuu muissa ulottuvuuksissa, ja haluat tuoda sen tänne, mutta turhaudut jatkuvasti. Ja sitten et usko itseesi ja sanot: "Voi, nämä ovat vain unelmia."

Ne ovat jumissa muissa ulottuvuuksissa, mutta ne todella oikeasti tapahtuvat. Ja kysymys kuuluu, miten saat ne tänne. Miten saatte unelmanne tänne? Hyvin monet teistä haluavat irtisanoutua työstä ja tehdä jotain, mutta olette hukassa ja jumissa. Ja sitten menette kaikkeen tuohon mentaaliseen hetteikköön, mikä takaa, ettei sitä tapahdu. Taivaan ristin myötä avaamme sen, mutta se on vähän kuin Pandoran lipas, koska siellä on kaikki muut maailmat – kaikki sinun maailmasi. Unohda kaikki muut. Kaikki muut – deittailitko Madonnaa? Vai ...

MAX: Se oli vain sattumanvarainen ajatus.

ADAMUS: Ai, okei. Mutta luulen, että sinulla on siinä tiettyä seksuaalista kiinnostusta häneen.

MAX: Suuria visioita.

ADAMUS: Okei, suuria visioita. Mutta on ulottuvuus, jossa olet laulaja, ja se on ollut turhauttavaa. Miten saat sen tänne? Ja sitten ihminen menee päivästä toiseen unelmien kanssa, jotka ovat totta, mutta ei kykene saamaan niitä tänne. Se muuttuu Taivaan ristin myötä. Kun päästään muihin ulottuvuuksiisi, yhtäkkiä – ja se on tavallaan "voi paska" -hetki – oivallat: "Itse asiassa, voin tuoda sen tänne."

Ihminen haluaa määritellä sen ja sanoo, että sen täytyy näyttää juuri näiltä asioilta. Puhun Taivaan ristin jälkeen siitä. Ota sen ydinolemus – laulaminen – ja tuot sen tänne. Äläkä sano, että sen täytyy olla tietynlaista, tai sinun täytyy olla maailmankuulu tai mitään vastaavaa. Tuo vain laulajan tai biljardinpelaajan – mitä se sattuu olemaan – ydinolemus tänne, ja sitten katso, miten se alkaa ilmentyä. Ne unelmat joita teillä on ollut ja jotka eivät voineet koskaan ilmentyä, alkavat tulla ulottuville. Siinä on kuitenkin varoituksen paikka, johon pääsemme myöhemmin. Iso varoitus: mitä oikeasti haluatte? Mutta kyllä, on monia – monia, monia – maailmoja, monia ulottuvuuksia. Kutsun niitä taivaiksi.

MAX: Okei.

ADAMUS: Monia taivaita.

MAX: Siis mennäänkö näihin ulottuvuuksiin aikomuksen kera ja sanotaan: "Okei, haluaisin todella tämän ilmentyvän", ja sitten kuvitellaan itsensä siihen tai tunnetaan sitä? Onko jokin kaava tai tapa saada se tapahtumaan?

ADAMUS: Ihmisellä on taipumus mennä siinä sanomaan: "Haluan täsmälleen tätä ja tuota." Mutta joissain Taivaan ristin jälkeisissä keskusteluissa haluan puhua siitä, että sinä – sinä ihmisenä ja mestarina – tiedät jo, mitä haluat. Sinun ei tarvitse edes määritellä sitä. Sinun täytyy istua vain perseelläsi puistonpenkillä ja sallia sen tulla sisään. Se mikä resonoi kanssasi eniten, tulee ensin. Sinun ei tarvitse mennä sinne sanomaan: "Okei, minä valitsen, haluan tehdä tämän, ja haluan tehdä tuon." Siinä kohtaa menet ihmisen rajoittuneisuuteen. Pelkästään avaudut ja katsot, miten asioita jotka ovat oikeasti tärkeimpiä ihmiselle, mestarille ja sielulle, alkaa tulla sisään.

MAX: Okei, siis tämä on uusi taso siinä, että sallii energiansa palvella.

ADAMUS: Kyllä, ehdottomasti. Sitä kutsun todelliseksi armoksi, jolloin sinun ei tarvitse mennä ... Koska tyypillisesti, jos sanoisin: "Okei, mene sinne muihin ulottuvuuksiin ja valitset, mitä haluat, ja tuo se tänne", se olisi hämmentävää monille ihmisille, jotka sanovat: "En tiedä, mitä haluan. En ole varma." Ja sitten he alkavat rajoittaa itseään, tai alkavat mokata sen. Katso, mitä tapahtuu, kun alat sallia unelmien tulla tänne, ja se mikä resonoi eniten ihmisen, mestarin ja sielun kanssa, tulee sisään.

MAX: Okei.

ADAMUS: Joo. Ja se voi olla laulaminen. Se voi olla vain ihmiskehon nuorentuminen. Se voi olla monia, monia asioita.

MAX: Okei.

ADAMUS: Mutta kyllä, monia maailmoja, ehdottomasti. Se on ollut turhauttavaa, koska ikään kuin tämä on se maailma, ainoa maailma hyvin monille ihmisille, ja kuitenkin hyvin paljon tapahtuu muualla.

MAX: Ja fysiikka itse asiassa kuvaa monen maailman teorian, mutta sitä ei voida todistaa, eikö vain?

ADAMUS: Aivan, aivan. Joo, sitä on erittäin vaikea todistaa. Miten sen todistaa? Mutta jos tarpeeksi moni ihminen kokee sen, siitä tulee todiste, vaikkei sitä voida tieteellisesti vahvistaa. Mutta toisaalta nyt, erityisesti kun teknologiat tekevät fyysikoille mahdolliseksi todella seurata hiukkasia ja valoaaltoja, he oivaltavat, että kuten Einstein sanoi: "Tapahtuu hyvin aavemaisia asioita", jotka uhmaavat kaikkea fysiikan nyky-ymmärrystä. Se avaa heidät oivaltamaan, että asiat liikkuvat sisään ja ulos eri ulottuvuuksissa, eri maailmoissa, ja sitä on tapahtunut ikuisesti. Tarkoitan, ettei se ole mikään uusi tapahtuma. Kyse on vain siitä, että fokus on ollut tämän ulottuvuuden luonnontieteissä. Ja sitten kun asiaa ajattelee, niin tiedettä ei ole ollut kovin pitkään. Ei lainkaan. Kenties 800 vuotta, kenties, mutta se kaikki on uutta. Mutta kaikki se muuttuu. Se muuttuu. Jep.

MAX: Hyvin kiinnostavaa. Kiitos.

ADAMUS: Hyvä. Peukut ylös? Peukut alas? Ai, tuplapeukut ylös! Okei. Vau! Saatat olla matkalla sataan dollariin (naurua). Puhut muista maailmoista, vuuu! Okei.

Tervetuloa.

TRACY: Kiitos.

ADAMUS: Hyvä. Miltä se tuoli tuntuu?

TRACY: Tuntuu hyvältä olla korkealla, mutta se on vähän kova.

ADAMUS: Vähän kova, ai. No, Cauldren ja Lindan täytyy pysyä hereillä näiden asioiden aikana (vähän naureskelua).

TRACY: Ymmärrettävää.

ADAMUS: Emme halua antaa heille mukavaa tuolia. Haluaisitko tyynyn?

TRACY: Ei. Minusta tuntuu – alan rentoutua.

ADAMUS: Okei. No, tunnet Lindan energian ja heidät, jotka ovat ...

TRACY: Kyllä!

ADAMUS: ... istuneet siinä. Älä nukahda siinä. Okei.

TRACY: Okei, pysyn hereillä.

ADAMUS: Haluan todella hyvän kysymyksen.

TRACY: Okei. Minun täytyy tuntea tätä, jotta voin tuntea tavallaan energioiden virtaavan, ilman päässäni tapahtuvaa "piip, piip, piip!"

ADAMUS: Tiedän. Eikö se ole kamalaa?

TRACY: Se pistää pään sekaisin!

ADAMUS: Joo, joo.

TRACY: Okei (he naureskelevat). Siis tunnen sitä. Siis tuo tunne tuli, kun sanoit: "Elektronit menevät sisään ja ulos", ja voin tuntea eräänlaista kuplivaa iloa siitä, millaista se on. Ensinnäkin, kun tunnen sitä, tunnen suurta iloa, syvää iloa, kun elektronit menevät sisään ja ulos todellisuudessa. Millaista on tietää tietoisesti mestarina, että kosketan kaikkia niitä.

ADAMUS: Mm hmm.

TRACY: Ja millaista organisoida niitä tai – en osaa selittää sitä. Se on kuin tanssimista niiden kanssa omana sielulaulunani ja tietää, että ne tanssivat minun tahtiini, mutta täällä, tässä hemmetin todellisuudessa.

ADAMUS: Aivan, aivan.

TRACY: Millaista se on? Valmiina, anna mennä (naurua).

ADAMUS: Millaista työtä teet?

TRACY: Olen biokemisti.

ADAMUS: Ai, okei. Hyvä, hyvä. Hyvä.

TRACY: Joo.

ADAMUS: Siis ymmärrät tavallaan, miten tämä kaikki toimii. Ja nyt haluat kokea sen, eikö vain?

TRACY: Kyllä, kiitos.

ADAMUS: Okei (lisää naureskelua). Pari asiaa. Voit saada täydemmän kokemuksen 22.3. jälkeen.

TRACY: Ai, luojan kiitos.

ADAMUS: Ja vihaan jatkuvasti käyttää tuota päivämäärää, mutta se on totta. Ja mitä sitten teet ... millaisesta musiikista pidät?

TRACY: Rehellisesti sanottuna, en oikeastaan kuuntele kovin paljon musiikkia.

ADAMUS: No, se on ongelma.

TRACY: Joo.

ADAMUS: Okei (Adamus naureskelee).

TRACY: En tarkoita, ettei sitä tapahdu koskaan. Tarkoitan, että on joitain lauluja, jotka resonoivat kanssani, mutta en luonnostaan kuuntele musiikkia paljon.

ADAMUS: Pidätkö siitä musiikista, jota soitetaan täällä Crimson Circlessä?

TRACY: Rakastan sitä!

ADAMUS: Näetkö? Okei.

TRACY: Ai, sori.

ADAMUS: Hanki sitä heiltä, vähän musiikkia. Ja sitten – missä aiot olla 23.3.?

TRACY: Mmmm. Onko se sitä seuraava päivä?

ADAMUS: Joo, joo.

TRACY: Onko se torstai tai jotain?

ADAMUS: Joo, joo. On se.

TRACY: En tiedä. Olen töissä ja sitten kotona. Kenties vähän joogaa.

ADAMUS: Okei. Pysy kotona tuona päivänä. Ota sairauspäivä, ja laita musiikkia. Hanki sitä Crimson Circleltä.

TRACY: Okei.

ADAMUS: Ja sitten kun nouset aamulla, juo kuppi kahvia tai mitä tahansa, ja sitten laita musiikki päälle ja ala tanssia.

TRACY: Ai, rakastan tanssimista.

ADAMUS: Ai.

TRACY: Joo, joo.

ADAMUS: Muttet pidä musiikista (vähän naureskelua).

TRACY: En pidä musiikista ja – en koskaan hakeudu jotain suosikkijuttua kohti, mutta jos jotain tulee ja se liikuttaa minua, olen tavallaan: "Joo!" Mutta se ei ole: "Rakastan tätä musiikkia."

ADAMUS: Okei. Ja sitten alat tanssia ja annat itsesi avautua, ja melko pian tanssit fotonien ja elektronien kanssa.

TRACY: Ai, okei!

ADAMUS: Ja tanssit valon ja sähkömagnetismin kanssa, ja voit mennä aina valoon saakka, energiaan saakka, siihen saakka, mistä käytän sanaa dvir, ja tietoisuuteen, todelliseen puhtaaseen tietoisuuteen saakka. Tanssit tiesi sinne.

TRACY: Okei. Voin tuntea sen. Kiitos.

ADAMUS: Joo. Älä epäile kuitenkaan itseäsi.

TRACY: Joo, se on ...

ADAMUS: Se on suurin asia: "Voi, keksinkö vain tämän vai ..." Anna itsesi olla ehdottomasti aistillinen siitä.

TRACY: Okei.

ADAMUS: Pidätkö itseäsi mentaalisena ihmisenä vai aistillisena ihmisenä?

TRACY: Olin ennen hyvin mentaalinen, mutta olen aina ollut myös hyvin aistillinen. Siis minun on vaikea vastata siihen.

ADAMUS: Siis olet tavallaan transu.

TRACY: Joo, olen kumpaakin.

ADAMUS: Okei, joo (vähän naureskelua).

TRACY: Joo.

ADAMUS: Kumpaakin. Ai, hyvä. Se on tärkeää.

TRACY: Joo.

ADAMUS: Usein mentaaliset ihmiset työntävät pois aistillisuuden. He eivät päästä sitä sisään.

TRACY: Rakastan todella aistillisuutta, mutta joskus se (taputtaen päätään) ottaa vallan.

ADAMUS: Joo, joo.

TRACY: Joo.

ADAMUS: Mutta tällä kertaa anna aistillisuuden tulla esiin. Sinulla on tuo puoli, tuo aistillinen puoli. Anna sen tulla – tanssi sen kanssa.

TRACY: Okei.

ADAMUS: Joo.

TRACY: Okei.

ADAMUS: Hyvä. Ja jos olet todella rohkea, laita päälle videonauhuri, videoi se ja lähetä se tänne. Näytämme sen jossain shoudissa (Adamus naureskelee, ja vähän naurua).

TRACY: (irvistäen) Pohdin sitä.

ADAMUS: Joo, pohdi sitä. Okei.

TRACY: Näemme, mitä tulokset ovat.

ADAMUS: Okei. Kyllä, pidä hauskaa. Mahtavaa. Kiitos.

TRACY: Kiitos.

ADAMUS: Peukut ylös, peukut alas? Ai, pelkkiä peukkuja ylös. Okei, hyvä. Meillä on aikaa vielä noin 30:een (naurua). Muutama vielä.

LINDA: Henriette.

HENRIETTE: (kuiskaten) Kiitos.

ADAMUS: Hyvä. Eikö tämä olekin hauska peli?

HENRIETTE: Ehdottomasti.

ADAMUS: Joo. Ja minun ei tarvitse silloin vain istua ja valittaa ja valittaa ja luennoida ja luennoida. Joo.

HENRIETTE: Aivan.

ADAMUS: Joo.

HENRIETTE: Siis mitä on seuraavaksi? Olemme päässeet kaikkiin näihin tärkeisiin kohtiin viimeisten 20, 22 vuoden aikana, näihin merkittäviin risteyskohtiin, joita meillä on ollut.

ADAMUS: Kertoisitko – en muista monia niitä.

HENRIETTE: Sellainen – okei.

ADAMUS: Mitä ne olivat?

HENRIETTE: Siis on ... (naureskellen)

ADAMUS: Minun tulemiseni Crimson Circleen ja Taivaan risti. Ne ovat kaksi merkittävintä tapahtumaa.

HENRIETTE: Totta. Totta. Ja Adamuksen tuleminen.

ADAMUS: Se olen minä.

HENRIETTE: Kyllä, kyllä.

ADAMUS: Joo.

HENRIETTE: Joo. Silloin kun tulit, se oli todella ratkaisevaa.

ADAMUS: 2009, vau!

HENRIETTE: Ratkaisevaa.

ADAMUS: Vau!

HENRIETTE: Kyllä.

ADAMUS: Ja olen hyvin yllättynyt, ettei Tobias tehnyt koskaan isoa juttua siitä (Henriette naureskelee) ja sanonut: "Tämä muuttaa elämää, ja se on tärkeä päivämäärä, tuo ensimmäinen kanavointi jonka hän antaa." Mutta, okei. Siis ...

HENRIETTE: Siis, odotamme kaikki ja valmistaudumme, ja tunnen maaliskuun 22. päivän energiat.

ADAMUS: (syvällä äänellä) Apokalypsi!

HENRIETTE: Apokalypsi.

ADAMUS: Joo.

HENRIETTE: Ja rakastan tätä, kun mennään tavallaan edestakaisin verhojen läpi. Ja on kaunista nähdä nyt johdanto tähän kaikkeen. Kysymys joka minulla on: mitä on seuraavaksi? Mihin sielu menee tämän jälkeen?

ADAMUS: Sielu vai ihminen?

HENRIETTE: Sielu, henki ...

ADAMUS: Sielu ei mene minnekään. Kysytkö, mitä on seuraavaksi sinulle, ihmiselle?

HENRIETTE: Itse asiassa sana joka tulee, on "sielu".

ADAMUS: Okei. Sielu ei mene minnekään. Tarkoitan, minne se menisi? Ulos kävelylle? Menisikö se Marsiin? Ei. Sielu ei mene paikkoihin. Se ei edes ole aineessa. Ei ole mitään fyysistä sielua, jonka löydät. Sielu on pelkästään – voitaisiin kai sanoa – eräänlainen paikka, joka säilyttää kaiken viisauden, kaiken älykkyyden, kaikki mahdollisuudet ja energian, mutta se ei ole paikka. Siis se ei mene minnekään. Se voisi haluta uuden seikkailun. Sitäkö kysyt? Mikä on seuraava seikkailu?

(Pieni tauko)

Sanotko: "Mitä tapahtuu" – en halua laittaa sanoja suuhusi – "Mitä tapahtuu ihmiselle 22.3. jälkeen, ja mitä tapahtuu sielulle sen jälkeen, kun ihminen käy sen läpi?" Onko se ...

HENRIETTE: Kyllä.

ADAMUS: Okei, kiitos.

HENRIETTE: Kiitos.

ADAMUS: Joo. Siis mitä tapahtuu ihmiselle? Kuolet, lopulta. Mutta sen jälkeen sinulla on todellinen ruumiillistunut Oivaltaminen – todellinen –­ jolloin et ole enää vain pieni ihminen, jolloin olet ihminen ja mestari, jolloin olet rauhassa ja tasapainossa itsesi kanssa, jolloin et enää taistele kaksinaisuutta vastaan, jolloin olet kaksinaisuudessa ja sen ulkopuolella, jolloin olet täällä maan päällä ja olet muissa ulottuvuuksissa, jolloin olet täysin tyydyttynyt/täyttynyt – ei aivan oikea sana, mutta niin lähellä, kuin voin päästä. Ei keskeneräisiä asioita. Ei tarpeita tai haluja enää, ihmisnäkökulmasta. Jotkut teistä voivat ajatella, että se on todella tylsää, ja sanotte: "Mitä? Ei tarpeita enää?" Ei. Teillä on intohimoja, mutta ette ole tarvitseva. Ette enää kaavi maata löytääksenne asioita.

Siis, elät loppuelämäsi, niin kauan kuin valitset, monissa taivaissa samanaikaisesti, helposti ja huolettomasti/armollisesti. Ja pidän Taivaan ristin jälkeen monia pitkiä puheita siitä, että monet teistä eivät pysty käsittelemään helppoa ja huoletonta. Tarvitsette tuota jatkuvaa taistelua ja kaikkea, mutta raivaamme tiemme sen yli.

Sielu. Sielu rakastaa kokea, mennä paikkoihin ja ilmaista. Minun täytyy saada tämä Cauldren läpi. Okei, ilmaisen sen yksinkertaisesti, mutta siinä on paljon enemmän. Siis täytyt tässä elämässä, sinusta tulee mestari. Sitten sielutasolla menet koko matkan taaksepäin ajassa. Menet nyt taaksepäin, kaiken läpi mitä olet kokenut – oivaltaneena olentona. Menet taaksepäin jokaisen elämän läpi – sielu menee taaksepäin ajan läpi, sellaisena kuin tunnette sen – jokaisen elämän ja jokaisen kokemuksen läpi, mutta nyt oivaltaneena mestarina.

HENRIETTE: Se on valtava asia.

ADAMUS: Se on hemmetin valtavaa (Adamus naureskelee). Tarkoitan, että se on enemmän kuin valtava asia.

HENRIETTE: Minun täytyy sitten esittää kysymys. Jos meistä on tulossa oivaltanut tällä hetkellä – kun meistä on tulossa oivaltanut tällä hetkellä ja olet ilmaissut – muistan sinun ilmaisseen – että kaikki muutkin elämämme ovat tulossa oivaltamiseen nyt tässä läsnäolevassa hetkessä.

ADAMUS: Kyllä.

HENRIETTE: Auta minua ymmärtämään sitä, kun kuvaat, että nyt ylösnousseena, fyysisesti ruumiillistuneena mestarina, palaamme takaisin vierailemaan kaikissa noissa elämissä. Auta minua ymmärtämään se.

ADAMUS: Menet tosiasiassa nyt takaisin sieluitsenä. Menet tuon aikajanan yli, koko matkan tästä elämästä seuraavaan ja seuraavan, ja sitten viimeiseen elämään, ja tapaat itsesi, ihmisitsesi matkan varrella ja sanot: "Hyvä sinä."

HENRIETTE: Enkö tapaisi oivaltanutta itseäni, koska se on jo tapahtunut?

ADAMUS: Oivallat oivaltaneen itsesi, oivaltamattoman itsesi, epäilevän itsesi, entisen elämäsi, kaiken paskasi, kaiken sontasi, kaikki demonisi. Kuljet taaksepäin ajassa ja sanot: "Oh be ahn (suom. huom. muinainen tervehdys ja siunaus). Sinä selviydyt." Ja sitä tapahtuu tällä hetkellä. Ja se on yksi Taivaan ristin muista seuraamuksista. Se avaa ulottuvuudet, jotta sieluitse voi nyt kulkea taaksepäin ajassa, tavata jokaisen kokemuksen, jokaisen tapahtuman, jokaisen hirviön, jokaisen epäilyn, jokaisen itsemurhaelämän – kohdata sen matkan varrella ja sanoa: "Oh Be Ahn. Sinä selviydyt."

HENRIETTE: Vau!

ADAMUS: Joo. Joo, kylmänväreitä.

HENRIETTE: Vouu!

ADAMUS: Vouu! Tässä on hyvin paljon, shaumbrat, enkä halua teidän tulevan mentaalisiksi siitä. Haluan teidän olevan kokemusperäinen siinä. Mutta kun tämä aukeaa, sielu kaataa valoaan sisään, ja se menee kokemaan kaiken tai tulee tietoiseksi kaikesta, mitä se on ihmisinkarnaatioina on käynyt läpi. Tarkoitan kaikkea – lusikan putoaminen lattialle yhtenä päivänä, jokainen pieni asia, ääneen laulaminen. Sen ei tarvitse olla mikään iso tapahtuma. Se käy kirjaimellisesti läpi kaikkien elämiensä historian ja periaatteessa vain koskettaa tuota elämää, yhdistyy sen kanssa.

HENRIETTE: Vau.

ADAMUS: Joo, se on paljon.

HENRIETTE: Vau. Siis taas kerran käydään uudestaan – ja ihmisaivoni yrittävät tässä vain selvittää tämän ja ymmärtää (naureskellen). Aivan. Meillä on ylösnousemushetkemme ja siirtyminen Taivaan ristin läpi ja Oivaltaminen, ja kaikki muut elämät saavat samaan aikaan myös Oivaltamisensa. Okei.

ADAMUS: Ja meidän täytyy olla vähän tarkkana sanottaessa "samaan aikaan", mutta voitaisiin sanoa, että se kaikki on nyt-hetkessä

HENRIETTE: Nyt-hetkessä. Mutta sitten kuulen sinun sanovan ...

ADAMUS: Läsnäolevassa hetkessä.

HENRIETTE: Läsnäolevassa hetkessä. Kenties ajattelen tätä liikaa, mutta tämä oivaltanut mestari menee nyt taaksepäin kaikkien elämien läpi ja kohtaa aiemman itsensä eri olemassaolomoodeissa ...

ADAMUS: Joo.

HENRIETTE: ... ennen olemista oivaltanut.

ADAMUS: Kyllä. Se kerää itsensä. Se integroi itsensä tekemällä sen.

HENRIETTE: Siis se on kuin ylösnousseen ja ei-ylösnousseen itsensä kohtaamista menneisyydessä ...

ADAMUS: Kyllä.

HENRIETTE: ... koska kaikki tapahtuu tässä hetkessä.

ADAMUS: Kuvittele, että ihminen on tavallaan tällä kehityskaarella (näyttäen kädellä yhteen suuntaan), yrittäen olla parempi, yrittäen tulla paremmaksi, yrittäen tulla henkisemmäksi, valaistuneemmaksi, ja se on tällaisella polulla. Sitten – sitä on vähän vaikea selittää – samassa kokemuksessa sielu tulee takaisinpäin samaa linjaa (näyttäen kädellä vastakkaiseen suuntaan). Se on kuin kaksi junaa rinnakkaisilla raiteilla (tullen vastakkaisista suunnista) ja ne ohittavat toisensa. Mutta kun toinen juna, sielujuna (vähän naureskelua, kun Henriette elehtii tanssivansa) (suom. huom. "sielujuna" (soul train) viittaa ainakin amerikkalaiseen musiikkiohjelmaan ja -albumiin) kulkee ohi, se kurkottaa valollaan koskettamaan toista junaa, vanhaa – kutsutaan sitä vanhaksi höyryjunaksi – ja sanoo: "Sinä selviydyit. Siis jatka vain eteenpäin. Sinä selviydyit."

Ja tuo valo jota tulee taaksepäin menevästä sielujunasta, vaikuttaa tähän vanhaan, rikkinäiseen höyryjunaan, ja höyryjuna oivaltaa äkkiä: "En ole vanha, rikkinäinen höyryjuna. Minä olen mitä olen." Ja – pum! – nuo kaksi, juna tulevaisuudesta ja juna menneisyydestä, ohittavat toisensa ja – phiuuuuu! – yhtäkkiä niistä tulee yhtä.

HENRIETTE: Vau.

ADAMUS: Se on käsittämätöntä ihmiselle, mutta se tapahtuu.

HENRIETTE: Se loisi energia siinä paikassa.

ADAMUS: Yli sen. Se ei luo energiaa.

HENRIETTE: Siinä ei ole kyse edes energiasta.

ADAMUS: Se ei luo energiaa. Se sitoo tietoisuuden ja energian yhteen (joku sanoo "Hyvät hyssykät!". Hyvät hyssykät! (Adamus naureskelee)

HENRIETTE: Se on täysin uusi oppitunti.

ADAMUS: Okei. Hyvä kysymys? Huono kysymys? (Kysyen yleisöltä)

HENRIETTE: Soul-juna! Kiitos. (Tehden iloisesti tanssiliikkeitä)

ADAMUS: Okei. Hyvä kysymys. Meillä on aikaa vielä kahteen.

LINDA: "Soul train" on hyvä albumi, jonka tahtiin tanssia.

ADAMUS: Se on. Voitko laulaa muutaman tahdin?

LINDA: (kikattaen) En!

ADAMUS: Okei.

LINDA: En halua loukata ketään!

ADAMUS: Kenties tuotantopöytä voi vetää sen esiin, samaan aikaan kun me ...

LINDA: Rulli.

ADAMUS: ... puhumme sielusta. Soul Train. Kuka sen teki?

LINDA: Minulla on se.

ADAMUS: Ei vaan, kuka sen teki?

LINDA: Soul Train.

ADAMUS: Ai, mutta mikä se laulu on?

LINDA: Se on suuri määrä lauluja. Se on albumi.

ADAMUS: Ai. No, sen minä tunnen.

LINDA: Se on ryhmä.

ADAMUS: Okei.

LINDA: Se on ryhmä.

ADAMUS: Tervetuloa, herra. Miten menee?

RULLI: Hei, mestari.

ADAMUS: Hyvä. Ja – köhöm – Kerri?

LINDA: Sen saa netistä (yleisölle).

ADAMUS: Ai, Kerri?!

KERRI: (takaa keittiöalueelta) Mitä? (Naurua)

LINDA: Haluatko lisää kahvia, Adamus? Sekö on ongelmasi?

ADAMUS: Olen lähettänyt tätä signaalia Kerrille ...

LINDA: Mitä sinä haluat?!

ADAMUS: "Huhuu! Huhuu! Adamus ..."

LINDA: Tässä (antaen Adamuksen mukin Joannelle), voisitko viedä tämän Kerrille?

ADAMUS: "... haluaa lisää kahvia."

LINDA: Hän touhuaa pizzan kanssa, joka on tulossa 20 minuutin kuluttua.

ADAMUS: Ei se ole kovin tärkeää (Linda nauraa), toisin kuin minun kahvini.

KERRI: Täällä minä olen.

ADAMUS: Okei, hyvä. Okei, jatkamme eteenpäin, ja pitäkää mielessä, kuka saa satasen.

LINDA: Oiiii!

ADAMUS: Okei. Siis jatketaan. Ja miten nimesi lausutaan?

RULLI: Ruuli.

ADAMUS: Ruuli, okei. Ruuli.

RULLI: On hyvä olla tässä.

ADAMUS: Ja silloin toinen osasi olisi – tiedäthän vastineesi – un-ruuli/rulli? (Naurua hänen sanaleikilleen) (Suom. huom. lausuttuna tuo sana on sama kuin "kuriton, vallaton"; Adamus sanoo usein, että kaikilla asioilla on vastakohta muissa ulottuvuuksissa, ja hän ilmaisee sen un-etuliitteellä, joka yleensä kumoaa jäljessä tulevan sanan)

RULLI: Joo!

ADAMUS: Et ole koskaan ajatellut sitä?

RULLI: Tarvitsin apuasi siinä.

ADAMUS: Okei (Adamus naureskelee). Mikä kysymyksesi on?

RULLI: No ...

LINDA: Pidä mikki ylhäällä.

RULLI: Aion olla yksi noista todella ärsyttävistä ihmisistä ja sanoa, voinko todella tulla eteen. Mutta minulla oli vanha kysymys ...

ADAMUS: Okei.

RULLI: ... joka on tavallaan kehittynyt, ja se on edelleen validi.

ADAMUS: Aivan, aivan.

RULLI: Ja tunnen tuota vastausta ...

LINDA: Pidä mikki ylhäällä.

RULLI: ... hmm ...

ADAMUS: Eikö tuo olekin ärsyttävää?

RULLI: Ei, minun pitäisi tietää. Tunnen, että vastaus on siinä. Voin tuntea, ettei minulla aivan vielä ole sanoja. Siis olisi kiva, koska pyydät meitä esittämään kysymyksiä ...

ADAMUS: Todellakin, aivan,

RULLI: ... tai kysymään. Siis minusta tuntuu nyt tältä persoonalta, joka olen, tältä persoonallisuudelta, Rullilta, ja kun siirryn ns. toiselle puolelle, mietin, tuntuuko se edelleen minulta? Koska tiedän, että – tai ymmärrän, että – siirrymme suurempaan osaamme, josta olemme kenties vain pieni hitunen.

ADAMUS: Siis kysymys on ...

RULLI: Tuntuuko vielä minulta? Tuntuuko, että jatkan edelleen, kenties vain paljon laajempana versiona minusta – luulen, että se on vastaus.

ADAMUS: Aivan, aivan.

RULLI: Mutta ...

ADAMUS: Niin kuin paljon makeempana, trendikkäämpänä, komeampana, rikkaampana, seksikkäämpänä ihmisenä. Joo, voi olla.

RULLI: No, en halua odottaa siihen saakka.

ADAMUS: Niin, niin (Adamus naureskelee).

RULLI: Jos niin tapahtuu (he naureskelevat). Olemme täällä nähdäksemme Adamus-sedän. Mutta joo, se on kysymys. Jatkuuko persoonallisuuteni? Tuntuuko siltä, vai ...

ADAMUS: Puuh!

RULLI: ... integroidunko tähän ...

ADAMUS: Borgiin.

RULLI: ... isoon pilveen, ja nyt se iso kaveri sanoo ...

ADAMUS: Osaksi sielua, joo, joo.

RULLI: ... "Olit vain pikkuvitsi, eikä sinua oikeasti edes ollut olemassa. Hah, hah, haa!"

ADAMUS: Se on itse asiassa erittäin hyvä kysymys (vähän naureskelua). Erittäin hyvä kysymys.

RULLI: (naureskellen) Yritän saada sen 100 taalaa tässä.

ADAMUS: Joo, hän tavoittelee satasta. Hän periaatteessa sanoo: lakkaatko olemassa olemasta Rullina, eikö?

RULLI: Joo.

ADAMUS: Integroidut isoon Borg-sieluun, sinulla ei ole enää tämän elämän määritelmää, ellet kenties silloin tällöin laita sormeasi tiettyyn pistorasiaan, ja yhtäkkiä sinulla on muistoja.

RULLI: Aivan.

ADAMUS: Siis, otetaanpa Rulli, tämä ihmisilmentymä tällä planeetalla. Miten vanha olet?

RULLI: Kolmissakymmenissä (vähän naureskelua), reksiterien mukaan.

ADAMUS: Tavallaan, ei olla liian yksityiskohtaisia tässä (Adamus naureskelee).

RULLI: Onko sillä merkitystä?

ADAMUS: Okei. Ei, olen vain utelias.

RULLI: Kolmissakymmenissä, joo.

ADAMUS: Kolmekymmentä. Kolmekymmentäyhdeksän?

RULLI: Sinulla on numerot vähän pielessä.

ADAMUS: Kuulostat ihan naiselta: "Olen kolmissakymmenissä. Antakaa olla." Siis 31, 39, jossain siellä.

RULLI: Joo.

ADAMUS: Okei, kiitos.

RULLI: Joo.

ADAMUS: Millaista työtä teet, Rulli?

RULLI: Musiikkia.

ADAMUS: Niinkö? Muusikko? Laulatko?

RULLI: Tracy, olen tässä sinua varten. Kyllä (naureskellen).

ADAMUS: Okei. Hyvä. Millaista musiikkia – rakastan musiikkia?

RULLI: Työstän enimmäkseen elektronista tanssimusaa, ja työskentelen myös tiskijukkana. Mutta pääjuttu on ...

ADAMUS: No, näytät tavallaan tiskijukalta.

RULLI: ... musiikin tekeminen. Se on pääjuttu.

ADAMUS: Joo, okei. Vastaus kysymykseesi: Rulli jatkaa elämää. Kuoltuasi Rulli jatkaa elämää, mutta monina ilmaisumuotoina. Siis voisi olla sata eri muunnelmaa Rullista, jotka jatkavat muissa ulottuvuuksissa. Ja samanaikaisesti juuri nyt, on myös monia eri ilmaisumuotoja Rullista muissa ulottuvuuksissa. Elät ja koet yhtä niistä ollessasi täällä, mutta on kuitenkin monia. On kovis Rulli. On nynny Rulli. On metsästävä, urheilullinen tyyppi.

RULLI: Ei tämä versio.

ADAMUS: Kyllä sellainen on!

RULLI: Aivan, aivan!

ADAMUS: Kyllä on! Sanon vaan.

RULLI: Vastine.

ADAMUS: Ja on hyvin zen Rulli, joo. Ja on Rulli, nainen.

RULLI: Joo.

ADAMUS: Joo.

RULLI: Voi kyllä. Voi kyllä!

ADAMUS: Hän ei taistelut sitä vastaan (Adamus naureskelee). Siis teillä on kaikkia näitä ilmaisumuotoja, ja siitä puhuimme aiemmin Maxin kanssa – on muita maailmoja, mutta ette muista niitä. Ja se on luultavasti hyvä asia, koska tähän asti on ollut: "Fokusoidutaan tähän." Mutta yhtäkkiä, jo ennen kuin kuolette, alatte saada pääsyn noihin muihin maailmoihin, muihin ilmaisumuotoihin. Ja sitten kyse on siitä, haluatteko tuoda mitään niistä – noita energioita, minkään niiden ydinolemusta – tänne. Ovatko nuo ilmaisumuotoja, joita haluaisitte ilmaista tässä ihmisulottuvuudessa? Ja sitten kun kuolette, ne eivät lähde koskaan pois. Joskus nuo tarinat jatkuvat ikuisesti ja ikuisesti, ja joskus ne integroidaan loppujen lopuksi viisauteen.

RULLI: Joo. Siis miten tiedän, ettei tämä ole jo tuota jatkumoa? Paradoksaalinen kysymys.

ADAMUS: Se on erittäin hyvä kysymys.

RULLI: Mutta entä sitten tuo suurempi osa?

ADAMUS: Se on erittäin hyvä kysymys.

RULLI: Okei, siis pääsen toiselle puolelle. Entä sitten se toinen isompi osa, josta puhumme tai jota ajattelemme paljon? Mitä sitten? Se on vain kuin suurempi vastineeni, ja jatkan vain Rullina? Vai enkö integroidu tuon suuremman osan kanssa? Koska integroimme sitä nyt täällä.

ADAMUS: Aivan, aivan. Sinusta tulee ... Otetaan kumpikin näistä erikseen. Ensinnäkin, miten tiedät, ettei tämä versio ole yksi noista muissa maailmoissa elävistä jutuista? Nimittäin sitten kun alat yhdistyä heihin, he tuntuvat erittäin todellisilta.

RULLI: Joo.

ADAMUS: Hyvin, hyvin todellisilta. Siis miten tiedät varmaksi, että tämä on – "Onko tämä se versio, vai olenko vain yksi noista monista maailmoista, joita koen?"

RULLI: Minusta tuntuu, että olen yhdistynyt osaan, jota ei ollut täällä vielä kaksi tai kolme vuotta sitten. En tiennyt ennen mitään musiikista.

ADAMUS: Aivan, okei.

RULLI: En mitään. Siis musiikki oli yhtäkkiä kuin katkaisin, ja ihmettelin: "Mitä?" Minulla ei ollut aavistustakaan. Ja tämä näyttää helpolta.

ADAMUS: Yksi tapa kertoa, että tämä on mieluisin todellisuutesi, eikä jokin muiden maailmojen juttu, on enimmäkseen fyysinen reaktio asioihin. Kuten jos joku heittäisi kahvia päällesi (Adamus kaataa kahvia hänen reidelleen; Linda haukkoo henkeään, ja vähän naurua).

LINDA: Sinä olet mulkku!

ADAMUS: Ei. Yritän näyttää hänelle, että ...

LINDA: Voi ei!

ADAMUS: ... hän on luultavasti tässä fyysisessä ulottuvuudessa, eikö?

LINDA: Voi eiiii! (Hän jatkaa henkensä haukkomista, ja tuo paperinenäliinoja Rullille)

RULLI: Se on ok.

ADAMUS: Hän rakasti sitä, eikö? (Lisää naureskelua) Mitä, pitäisikö minun vain puhua siitä? Vai antaa hänelle kokemus siitä.

RULLI: Hän tuplaa hinnan (he nauravat).

ADAMUS: Hän halusi minun tekevän sen saadakseen satasen (Rulli jatkaa naureskelua).

LINDA: Kiitos, että olet kiltti Adamukselle etkä lyö nyrkillä häntä tai jotain.

RULLI: Voi, olen sanonut paljon asioita Adamukselle.

ADAMUS: Aioin lyödä häntä, mutta silloin (Linda haukkoo henkeään) hän luultavasti olisi lyönyt takaisin, ja Cauldre-raukka olisi kärsinyt.

LINDA: Kenties sinun pitäisi esittää kysymykset.

ADAMUS: Siis vastaus kysymykseesi: "Miten tiedät, ettei tämä on vain toinen maailma". Silloin kun tunnet fyysisen reaktion, se on melko varma merkki.

Kysymyksen toinen osa on, että jossain kohtaa sinusta tulee osa. Rulli on sielun osa. Olet integroitunut, mutta on aina tuo muisto. On aina tuo tietäminen. Et ole enää erossa sielusta – olet sen osa.

RULLI: Joo.

ADAMUS: Aivan kuten Adamus on osa St. Germainia, St. Germain on osa koko tätä sielulinjaa. Rulli ei lähde koskaan pois. Rulli on aina sielun muistoissa, aina. Ja sitten Rulli, osana, voi yhdistyä sielun muihin osiin, muihin ilmaismuotoihin, ovat ne sitten tässä elämässä, tai muita asioita. Siis et lakkaa koskaan olemasta.

RULLI: Okei.

ADAMUS: Hyvä, kiitos.

RULLI: Erittäin hyvä. Kiitos.

ADAMUS: Ylös vai alas? (Yleisölle; muutama naurahdus) Olette todella hyvä yleisö heille, sillä ... (Linda ottaa Adamuksen mukin). E-e-e-e-e-ei! Ei. Tiesin tarvitsevani tuota kahvia (Linda haukkoo henkeään).

RULLI: Siellä on vähän sotkua.

ADAMUS: Joo. Okei, viimeinen kysymys tänään, ja sitten on melkein pizza-aika.

LINDA: Sue Loves.

ADAMUS: Kiitos (saa kahvinsa takaisin). Lupaan käyttäytyä, Sue.

SUE: Okei. No, kuka tietää.

ADAMUS: Ole hyvä, istu määrälle tuolille (he naureskelevat; Sue pyyhkii tuolia).

LINDA: Joo, kiva!

SUE: Okei. No, tämä kysymys tuli mieleeni pari päivää sitten, ja se on hyvin mielen asia.

ADAMUS: Okei.

SUE: SES:ssä puhutaan termeistä Aliyah, Aliyee ja Aliyoh.

ADAMUS: Aivan.

SUE: Siis onko tämä integroituminen itse asiassa Aliyoh?

ADAMUS: Phuuu! Tämä on hyvä kysymys. Ei välttämättä. Kun Tobias puhui Aliyah'sta, Aliyeestä ja Aliyoh'sta, voitaisiin sanoa, että nämä ovat erilaisia vaiheita ...

SUE: Tasoja.

ADAMUS: ... tai tasoja. Ja ne ovat suoraan yhteydessä siihen, että palaatte kontaktiin kehonne kanssa ...

SUE: Ai, okei.

ADAMUS: ... mikä on luultavasti se asia, joka "kytkee irti" useimmat ihmiset todellisesta valaistumisestaan – ei rakasta kehoaan, ei kosketa kehoaan, ei ole aistillisuutta kehossa. Mutta sanon, että jos sallit itsesi tehdä Aliyah'n ja samaan aikaan tulemme tähän maaliskuun 22. päivään, se tavallaan ...

SUE: Avaa.

ADAMUS: ... avaa, joo.  

SUE: Koska SES:ssä puhutaan – tai kun saavuttaa Aliyoh'n, ei ole edes enää ihminen.

ADAMUS: Aivan, aivan. Mutta yleensä se ei kestä ikuisesti. Se on kokemus, joka sinulla on, ja sitten tavallaan palaat tavalliseen fyysisyyteen. Voit saada tuon kokemuksen uudestaan, mutta se ei ... Kun ihmiset ovat menneisyydessä päässeet tuohon kohtaan, usein he ovat "kirjautuneet ulos".

SUE: Mm.

ADAMUS: Ja tässä puhumme fyysisyyden ja valokehon todellisesta integroinnista, pysyen tällä planeetalla.

SUE: Okei. No, se tuo toisen kysymyksen.

ADAMUS: Okei.

SUE: Cauldren artikkelista, jossa hän puhuu tai sinä vastasit, etteivät jotkut meistä ehkä tule takaisin.

ADAMUS: Kyllä. Ja kysymys on?

SUE: Ihan oikeasti? (He naureskelevat)

ADAMUS: Se on toteamus, ja kysymys on? Toisella puolella on monia, jotka tulivat tuohon tiettyyn kohtaan – Sart ja monia muita shaumbroja – ja jotka sanoivat: "Tulen tuohon Oivaltamiskohtaan, eikä minun tarvitse mennä takaisin, en halua mennä takaisin." Se ei ole huono asia.

SUE: Ei. Ei, ei.

ADAMUS: Mutta meillä on nyt niin sitoutunut shaumbra-ryhmä, että useimmat eivät tee sitä. Se on kuin: "Hei, selviydyin Taivaan ristiin saakka, apokalypsiin saakka. Pysyn maisemissa vielä vähän aikaa. (Sue naureskelee) Ja ainakin nautin hyvän pihvin ja pullon viiniä." Siis useimmat eivät lähde. Mutta se on jotain, mistä olemme hyvin tietoisia, varovaisia ja muistutamme. Se on kuin: "Okei, Sue, olet täällä hyvin laajentunut. Älä unohda nyt, että sinulla on ihmiskeho siellä ja ihmiselämä." Ja sanot ehkä: "Pyyh! En halua sitä. Painukoon hittoon. En halua tuota ihmiselämää."

SUE: Aivan.

ADAMUS: Mutta luultavimmin sanot: "Tätä varten tulin. Aion tuoda nämä uudet energiat, tämän uudentyyppisen energian planeetalle."

SUE: Aivan. No, ajatukseni muutama päivä sitten oli, etten ole käynyt kaikkea tätä paskaa läpi lähteäkseni."

ADAMUS: Juuri niin! (Sue naureskelee) Juuri niin. "En ole päässyt näin pitkälle vain lähteäkseni." Juuri niin.

SUE: Aivan.

ADAMUS: Mutta siinä on myös jotain hyvin viettelevää, hyvin vastustamatonta, että sanoo: "Ai, okei. Olen tullut näin pitkälle. Ehkä vain lähden."

SUE: Niin. Ei.

ADAMUS: Mutta todennäköisyys on, ettet tee sitä.

SUE: Hyvä! (Naureskellen)

ADAMUS: Joo, hyvä.

SUE: Kiitos.

ADAMUS: Siis nyt tulee maksun aika. Tulisivatko kaikki, jotka olivat täällä edessä, takaisin tänne eteen. Äänestämme. Tämä on ...

LINDA: Voi pojat.

ADAMUS: Ai, ja Linda, annan sinulle rahat.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Seisokaa vain siellä edessä (naureskellen).

LINDA: Okei.

ADAMUS: Okei. Linda, sinä autat tässä.

LINDA: Siis saameko hurrausta yleisöltä?

ADAMUS: Se olisi sopivaa.

LINDA: Okei. Siis muistakaa, että äänellänne on merkitystä. Ja voivatko he äänestää useampaa?

ADAMUS: Miten aiot estää heitä?

LINDA: He äänestävät.

ADAMUS: Okei (vähän naureskelua). Joo, he ovat shaumbroja. Kyllä, he äänestävät. Okei.

LINDA: Okei. Menen tänne taakse. Hetkinen, anna minun mennä taaksesi, herra.

ADAMUS: Ehkä kannattaisi seistä edessä, jotta voit lukea heidän nimensä.

LINDA: Okei. Siis ensin, Max (vähän taputuksia). Okei. Seuraavaksi, Tracy (vähän taputuksia). Sue (vähän taputuksia). Henriette (vähän taputuksia). LaDonna (vähän taputuksia). Rulli (vähän enemmän taputuksia ja hurraus).

ADAMUS: Sanoisin, että anna heille kaikille 20 dollaria, ja Rulli, Linda on sinulle velkaa 20 dollaria, koska hänellä on vain 100 (Linda nauraa). Siis miten olisi kunnon taputukset kaikille, jotka ... (Yleisö taputtaa ja hurraa) Kaikille, jotka pelasivat kysymyspeliä.

LINDA: Jäät pizzalle, eikö (Rullille)? (Myöntävä nyökkäys)

ADAMUS: Kiitos kovasti.

LINDA: Okei, saamme sinulle 20 dollaria.

ADAMUS: Kiitos. Ja Linda on sinulle velkaa 20 dollaria (Rullille)

LINDA: Odottakaa! Odottakaa! Odottakaa, odottakaa! (Kaikki osallistujat lähtevät edestä) Tässä on 20 dollarianne (antaen yhden kullekin). Antakaa minulle hetki tässä. Tässä, ole hyvä. Tässä, ole hyvä. Teitä kaikkia äänestettiin melko tasaveroisesti (kaikki sanovat "kiitos"). Okei.

ADAMUS: Okei.

LINDA: Olkaa hyvät.

ADAMUS: Kiitos. Vedetään kunnolla syvään henkeä (Linda huokaa). Aina silloin tällöin täytyy pitää vähän hauskaa. Ja erityisesti kun tulemme lähemmäs Taivaan ristiä. Energiat eivät tule raskaiksi, itse asiassa ne kevenevät. Mutta se aiheuttaa korjauksien/säätöjen tekemistä.

Tehdään se yhdessä -merabh

Vedetään kunnolla syvään henkeä. Teemme lyhyen merabhin tässä.

LINDA: Oi, tuoli on märkä. Siksi jalkani luistavat jatkuvasti (jalat luiskahdellen baarijakkaran jalkatuelta; Adamus ja muut nauravat).

ADAMUS: Laitamme vähän musiikkia.

LINDA: Mitä ihmettä?!

ADAMUS: Ja vedetään kunnolla syvään henkeä turvalliseen tilaan. Joskus on vain pakko nauraa.

(Musiikki alkaa)

Ja joskus täytyy käskeä aspekteja painumaan vittuun. Se on hyvin henkinen neuvo. Se tulee suoraan mestarilta. Joskus teidän täytyy päättää: "Olen valmis tämän osalta, ja aion siirtyä eteenpäin. En tarvitse tätä enää."

Vedetään kunnolla syvään henkeä turvalliseen tilaan.

(Tauko)

Yksi todella upea asia, jota rakastan tällä hetkellä, on, että teemme tämän yhdessä. Teette sen tietysti yksilöinä ja täysivaltaisesti. Mutta teette sen yhdessä globaalina ryhmänä nyt, tulette tähän apokalypsin aikaan, tähän avautumiseen.

Voisi olla nimittäin melko pelottavaa, jos tekisitte sen aivan yksin, ja tietysti ilman opastustani. Mutta teemme sen yhdessä, ja yhdessä voimme nauraa. Voimme vuodattaa vähän kyyneliä.

Voimme puhua peloistamme ja huolistamme, ja sitten nauraa niille, toivottavasti. Voimme jakaa viisauttamme tällä tavalla.

Voitteko kuvitella tämän kauniin asian, jota ylösnousseet mestarit ja minä tarkkailemme –  lähestymme kaikki tätä apokalypsiä. Se tavallaan muistuttaa minua toisinaan Tobiaksen tarinasta "Enkelien matka", kun hypätään tuohon pieneen veneeseen, jätetään mukava Koti, mennään vesien yli ja tullaan sitten tähän Tulimuurin aikaan. Se oli eeppistä.

Se muutti tietysti kaiken. Ja jostain syystä tässä on tavallaan viittaus siitä. Olemme olleet tällä matkalla. Olette olleet sillä pitkän aikaa. Olemme olleet sillä yhdessä siitä lähtien, kun tulin 2009, ja nyt tulemme lähemmäs ja lähemmäs merirosvolaivallamme.

Se on tavallaan, kuin uusi Tulimuuri.

Mutta tämä Tulimuuri ei hajota meitä, pirsto meitä miljardeiksi ja miljardeiksi kappaleiksi. Tämä on erilainen. Se on itse asiassa melkein Tulimuurin peruuttaminen. Se tuo meidät takaisin yhteen. Tuo teidät takaisin yhteen, jolloin ette ole enää eristetty verholla, pääsemättä muihin ulottuuksiin.

Voitaisiin sanoa kenties, että se on Tulimuurin toinen puoli, jolloin tulette takaisin yhteen oltuanne pirstoutuneena ja eristettynä.

Ja tulemme tuossa henkisessä merirosvolaivassa lähemmäs ja lähemmäs, ja se tuo esiin paljon ahdistusta, paljon ongelmia. Mietitte, oletteko sen arvoinen, ja hyvin paljon siitä, mitä käyt läpi tällä hetkellä, rakas LaDonna, on, oletko arvokas/sen arvoinen.

Se on 45 päivän päässä. Oletko sen arvoinen? Ja siitä syystä on niin intensiivistä tällä hetkellä. Ja kenties heillä jotka ovat läheisiä elämässäsi, on pääsy, ja kenties sinulla ei, koska et ole sen arvoinen. Siis oikeasti parahdat tällä hetkellä: "Olenko sen arvoinen?" Totta helvetissä. Ehdottomasti.

Kun pääsemme lähemmäs ja lähemmäs, ahdistus lisääntyy. Vanhat maadoittumistavat, vanhat tavat pysyä yhdistyneenä, eivät toimi. Mutta voimme istua tällä tavalla tänään ja nauraa, pitää hauskaa ja tutkia suhteellisen syviä aiheita, kuten teimme tänään, ja vetää syvään henkeä ja tuntea turvaa.

Sitä rakastan shaumbrojen kanssa työskentelyssä. Teemme tämän yhdessä, yrittäen pitää hauskaa ja löytää valoa/keveyttä siinä, ja lisäksi tietäen, että se mitä teette – olette sitten ulottuvuustyöntekijä tai teette kovasti työtä ihmistasolla – jotain mittasuhteiltaan eeppistä on tapahtumassa.

Vetäkää syvään henkeä ja tuntekaa sitä, taas kerran, miksi olette täällä tässä elämässä ja mitä teemme. Sen kaiken suuruutta.

(Tauko)

Ja te kaikki saatatte tuntea tätä asiaa: "Olenko sen arvoinen, mitä tulee seuraavaksi?"

Teidän kaikkien on aika vastata siihen itsessänne juuri nyt. Oletko sen asian arvoinen, joka tapahtuu 45 päivän päästä?

Jotkut teistä sanovat: "No, olenko valmis?" Kyllä, sinä olet valmis. Todellinen kysymys – mestarin kysymys – on: "Olenko sen arvoinen?" Sen olisin kysynyt, jos olisin tullut eteen. "Olenko tämän arvoinen?" Ja vastaus on ehdottomasti "kyllä".

Vedetään syvään henkeä tässä kohtaa yhdessä.

(Tauko)

Siis minua pyydetään nyt lähtemään näyttämöltä, jotta voitte saada pizzanne (vähän naureskelua). Pizza on melkein täällä, valmiina suitanne varten. Kyllä, pizza menee minun edelleni (Adamus naurekselee).

Vedetään syvään henkeä sen turvaan, mitä teemme ja mihin olette menossa, ja koko ajan tietysti muistaen, että kaikki on hyvin koko luomakunnassa.

Kiitos (yleisö taputtaa).