CRIMSON CIRCLEN MATERIAALEJA

ALT-sarja

SHOUD 3 – ADAMUS ST. GERMAIN, Geoffrey Hoppen kanavoimana

Esitetty Crimson Circlelle

17.12.2022
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
www.crimsoncircle.com

Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.

Aah! On niin hyvä olla taas oikeiden ihmisten kanssa (naurua) …

LINDA: Anteeksi kuinka?

ADAMUS: … elävän yleisön kanssa (lisää naureskelua). Rakas Linda, rakas Linda, rakastan sinua, mutta joudut kestämään pahimmat seuraukset. Olet tavallaan kaikkien shaumbrojen symbolinen hahmo, ja tiedän, että sen täytyy olla väsyttävää joidenkin shoudiemme aikana, joissa minun täytyy kiusata vain sinua.

LINDA: Piestä minua, joo, joo.

ADAMUS: Piestä vain sinua. Siis tänään voit ottaa mukavan asennon. Voit rentoutua (Linda päästää helpotuksen huokauksen). Voit antaa mikrofonin näille muille, joita istuu täällä. Mutta ennen kuin pääsemme tämän päivän shoudiin, täytyy huolehtia yhdestä erittäin tärkeästä asiasta välittömästi. Kahvia, Kerri. Kahvia, ole kiiiltti! (Yleisö huutaa "vuuu!" ja vähän taputuksia, kun Kerri tuo hänen kahvinsa) Kahvia, Kerri. Voi, ja vielä herkkuakin. Kiitos. Kiitos.

KERRI: Se on suklaa-juustokakkua.

ADAMUS: En tule käymään kovin usein, ja …

LINDA: Aaaa!

ADAMUS: … yksi hieno asia on kupillinen hyvää kahvia, ja suklaa-juustokakkua.

KERRI: Tuon kahvin tekeminen vaati nyt paljon, koska joku poltti kaikki sulakkeet!

ADAMUS: Kuka sen teki, Kerri?

KERRI: En tiedä! Tarvitsin jatkojohtoa. Se ei ole seksikästä.

ADAMUS: Voi ei!

KERRI: Olen ihan puhki, okei!

ADAMUS: Ai, sinun siis täytyi käyttää jatkojohtoa. Ai jaa, tarkoitan, että jos ajattelet sen olevan rankkaa …

KERRI: Se on vaatinut minulta hyvin paljon! (Kerri elehtii dramaattisesti; naurua)

ADAMUS: Jos ajattelet …

KERRI: Päivällinen saattaa olla myöhässä! (Adamus naureskelee)

ADAMUS: Jos ajattelet, että se on rankkaa, odotapa Taivaan ristiä (lisää naurua). Joo. Moiskis! (Adamus antaa suukon Kerrin poskelle)

KERRI: Hyvää joulua, ystäväni.

ADAMUS: Mmm. Poskesi on kylmä.

KERRI: Olen kuuma/seksikäs ja kylmä!

ADAMUS: Ei se poski, vaan toinen poski.

KERRI: Ai!

LINDA: Mihin sinä viittaat? (Lisää naurua)

ADAMUS: Ja minä … Henrietta, vahvistaisitko kaikille, että tässä on todella kahvia? Haistaisitko sitä? (Joku sanoo "se on vodkaa", ja Adamus naureskelee) Joku sanoi "vodkaa".

HENRIETTA: Tarkistan siitä vodkan (hän ottaa siemauksen)

LINDA: Voi ei, älä viitsi!

HENRIETTA: Pettymys.

ADAMUS: Pettymys?

HENRIETTA: Ei vodkaa …

ADAMUS: Ei. Se on herkullista!

HENRIETTA: … mutta erinomaista kahvia.

ADAMUS: Ei!

HENRIETTA: Erinomaista kahvia!

ADAMUS: Halusin vahvistuksen.

KERRI: Anna minun tehdä se uudelleen.

ADAMUS: Ei, ei, ei. Halusin vahvistuksen, koska tuolla on salaliittoteorioita (naurua). Tosi tarina.

KERRI: Voinko tehdä sen uudelleen?

ADAMUS: Ei, ei, ei.

LINDA: Tiedän, että tuo on Adamus eikä Geoff, koska Geoff ei jaa mitään lasillista kenenkään kanssa, ei ainuttakaan siemausta.

KERRI: Aivan!

ADAMUS: Salaliittoteoria.

KERRI: Saat minut näyttämään huonolta.

ADAMUS: Ja tiedät siellä, kuka olet (katsoen kameraan). Tiedät, kuka olet (lisää naureskelua). Teorian mukaan kupissa ei ole mitään. Se on tyhjä, ja että minä vain … se on rekvisiittakuppi. Näin on, koska Cauldre ottaa niin varovaisia siemauksia, ettei uskota hänen juovan oikeasti kahvia. Sain teidät kiinni, eikö vain? Haa! Kyllä, siinä on kahvia. Linda, vahvistatko sen, kiitos (hän menee haistamaan sitä, ja Adamus vetää kupin pois) Älä … (Adamus naureskelee) Katso vain! Pelkkä tuijotus riittää.

LINDA: Näin … Onko sinulla jokin ongelma?! (Lisää naureskelua)

ADAMUS: Siinä on kahvia (Adamus naureskelee). Älä saa minua edes aloittamaan (Lindalle). Kyllä, nimittäin rakastan kahvia. Cauldre ei itse asiassa oikeasti juo sitä, vaan ottaa noita hienoja, varovaisia siemauksia … (Adamus näyttää) … ettei hän saa vaahtoa viiksiinsä (muutama naurahdus). Siis kyllä, hän juo kahvia.

Siis outo salaliittoteoria, eikö vain? Tarkoitan, että todella kummallinen. Oikeasti joku shaumbra – Bonnie tietää siitä kaiken – kirjoittaa ja ihmettelee, mitä uhkaavia juonia meillä on kahvikuppiemme kanssa (muutama naurahdus). Vitsailen tässä.

Siis, rakkaat shaumbrat, vedetään kunnolla syvään henkeä.

Huolellinen laatu

Käytän sanaa "huolellinen" – huolellinen – kuvaamaan odotuksia, joita minulla on teistä. Korkea laatu kaikin tavoin, kaikessa mitä teette tällä hetkellä. En yritä puhua olemisesta täydellinen ihminen, vaan puhun ponnisteluistanne, siitä mitä teette elämässänne nyt – tehkää se laadukkaasti ja tyylillä. Vaadin sitä Crimson Circleltä. Vaadin – kuten näette – että kaiken mitä he tekevät, täytyy olla energeettisesti viritettyä. Sen täytyy olla huolellista. Heidän täytyy pitää huolta energiakoostumuksesta. Pienet yksityiskohdat pitävät huolen itsestään, mutta heidän täytyy pitää hyvää huolta.

Miksi? Miksi Crimson Circlessä? Miksi sanoin kolme vuotta sitten: "Laittakaa asianne järjestykseen. Laittakaa talonne järjestykseen", ja he laittoivat. Se oli järkyttävää, yllättävää ja upeaa (Adamus naureskelee). Kaikki, ylhäältä alas saakka. He kävivät organisaation läpi, ja tarkastelivat kaikkea – oli kyse sitten teknologiasta, luovuudesta, mistä tahansa. Ja he ovat tehneet esimerkillistä työtä siinä, koska se lähettää viestin. Se kommunikoi.

Jos olette huolellinen, jos teette laadukasta työtä, kaikki muu virtaa laadukkaasti elämässänne. Ja se on tärkeää jokaiselle teistä tällä hetkellä. Puhumme siitä tänään ja 22.3. saakka – tämä ei ole leikin asia. Tämä ei ole kevyt ja humoristinen asia. Tarkoitan, että se voi olla sitä, mutta siinä mitä teette nyt ­– syy miksi olette tällä planeetalla – on kyse Taivaan rististä. Ja se yllätti myös meidät muissa ulottuvuuksissa. Emme odottaneet sen tulevan näin nopeasti. Se mitä teette elämässänne nyt, tehkää se laadukkaasti. Älkää olko leväperäinen. Älkää tehkö sitä vain sinne päin. Tehkää se laadukkaasti. Olkaa huolellinen kaikessa, mitä teette. Odotan sitä teiltä.

Emme kokoonnu tällä tavalla tekemään paljon prosessointia. Emme tee paljon hemmottelua. Olen erittäin ankara hyvin monille teistä hyvin usein, koska tiedän, mitä on tulossa. Tämä ei ole vain satua. Tämä ei ole vain ns. porkkana, hyvän mielen tuoja. Tämä tapahtuu nyt. Näette sen tulevan esiin omassa elämässänne ja maailmassa.

Tiedän, että olette ollut joskus pettynyt. Teille ovat tuottaneet pettymystä asiat, erilaiset organisaatiot, joissa olette olleet aiemmin, entisissä elämissä ja tässä elämässä, sekä omat odotuksenne ja toiveenne. Rakkaat ystävät, tämä on se. Tätä varten olette täällä. Muutama seuraava kuukausi on mitä mielenkiintoisinta, ja se mitä sen jälkeen tapahtuu, on yksinkertaisesti tuolla puolen, hyvin monilla, monilla tasoilla.

Kaikki muuttuu, ja teissä on niitä, jotka käsittelevät sen erittäin hyvin, koska olette valmistautuneet. Teette sen laadukkaasti. Ne joilla on vaikeaa, ovat edelleen lukittuna päähän, ovat edelleen velttoja siinä, mitä tekevät. Nouskaa perseeltänne nyt, jos olette niitä. Cauldre käskee minua pitää turpani kiinni (Adamus naureskelee). Kyllä, tarkoitan sitä. Nimittäin tämä on se. Tämä on nyt "mene tai älä mene" -kohta. Tiedän teistä, jotka olette täällä, jotka kuuntelette netissä, että olette todella seuranneet tuota sisäistä tietämistä, kaikista niistä asioista huolimatta, joita tulee tielle, siitä huolimatta, mikä ei ole oikeasti teidän. Se on massatietoisuutta, mutta otatte sen omaksenne.

Tämä on se. Tämä on se, mitä varten tulimme. Tämä on se, minkä kanssa Tobias on työskennellyt kanssanne kaikki nämä vuodet ja minkä kanssa minä tulin sitten työskentelemään kanssanne. Tästä Crimson Circlessä on kyse. Tämä on se, ja se on hyvä uutinen. Tämä on se, ja pysytte toivottavasti planeetalla kokeaksenne juuri sen, mitä tapahtuu.

Se on apokalypsi, ja puhun siitä enemmän hetken kuluttua. Tämä on apokalypsi, mutta ei se synkkä ja pelottava skenaario, jota on pakotettu ihmisten tietoisuuteen ja uskomuksiin. Tämä on se nyt.

Tämän päivän vieraat

Meillä on tänään vierainamme rakas Tobias. Hän tulee moniin kokoontumisiin ja vain … Hän istuu tavallaan halvoilla paikoilla (Adamus naureskelee). Hän tietää olla hyppäämättä mukaan liian usein. Aina silloin tällöin hän nuhtelee minua jostain, mutta hän vain oleskelee aika paljon. Hän on puolieläkkeellä, eikä hän osallistu kamalasti suoraan siihen työhön, mitä teemme. Mutta tuntekaa sitä hetki. Rakas Tobiaksemme on täällä.

(Tauko)

Ja sitten tietysti Sam. Hei, Sam.

Sam lähtee muutaman päivän päästä. Luulen hänen sanoneen 21.12. teidän aikaanne. Hän lähtee, ja tiedän, että se toi esiin paljon väittelyä, paljon kysymyksiä. Miksi ylösnoussut mestari tulisi planeetalle? Miksi ylösnousseen mestarin täytyisi käydä läpi tuskaa ja surua? Miksi ylösnoussut mestari lähtisi nyt hyvin yhtäkkiä? Hän on ollut täällä vain muutaman lyhyen vuoden. Se tuo esiin paljon kysymyksiä, ja se on hyvä asia, koska se saa teidät pohtimaan: "Miksi minä olen edelleen täällä?" ja "Voinko minä tehdä Samit? Voinko vain kävellä omenatarhan läpi yhtenä alkuiltana ja lähteä pois?" Ja tiedän, että jotkut teistä ovat ajatelleet sitä. Jos ei tuota omenatarhaa, niin omaa takapihaansa.

Mutta se tuo esiin paljon kysymyksiä, ja se tuo esiin kysymyksen tässä todellisuudessa, tässä tiheydessä, elämisen haasteista. Ja myös ylösnousseen mestarin täytyy käydä läpi se, mitä hänelle tapahtui – rakastuminen ja sitten Kellin kuoleminen covidiin. Miksi hän ei ylösnousseena mestarina pystynyt pelastamaan häntä? Miksi Sam ei voinut heilauttaa ylösnoussutta kättään hänen päällään ja puhdistaa häntä? Ja vastaus on myötätunto. Vastaus on myös suuressa määrin Taivaan risti.

Nimittäin kun Sam tuli, koko tämä ajatus Taivaan rististä – joka on periaatteessa eri ulottuvuuksien yhteensulautuminen, kyky mennä muihin ulottuvuuksiin helposti ja sujuvasti, ja kyky saada jumaluutenne olemaan tänne teidän kanssanne, sen olematta jossain kaukaisessa paikassa. Silloin ei edes harkittu, että se tapahtuisi näin pian. Mutta asiat muuttuivat nopeasti, hyvin nopeasti tällä planeetalla.

Kuten muistatte, ennustin, että covid tulisi, pyyhkäisisi maailman yli ja lähtisi nopeasti (Adamus katsoo veikeästi; muutama naurahdus). Mutta se oli kiinnostavaa, koska ihmiset syleilivät sitä. Kuulostaa kummalliselta sanoa: "He syleilivät covidia." No, tosiaankin, he sanoivat: "Tämä on nyt tilaisuus saada muutoksia tapahtumaan nopeasti tällä planeetalla."

Sen sijaan, että olisi tullut vain yksi pyyhkäisy ja saanut aikaan muutamia muutoksia, planeetalla oli riittävästi tietoisuutta, jotta ihmiset sanoivat: "Pidetään sen maisemissa jonkin aikaa." Se yllätti minut. Se yllätti hyvin monet muissa ulottuvuuksissa, että oli tässä määrin kykyä muuttua, tehdä muutoksia tällä planeetalla, ja se sai aikaan suuren tietoisuusmuutoksen monilla tasoilla.

Tiedän, että jotkut teistä ovat menettäneet rakkaita ihmisiä covidille. Jotkut teistä saivat sen itse, ja eikö se ollut mielenkiintoista, Jean? Eikö se ollut mielenkiintoista? Viikko helvetissä, mutta se oli myös valtava puhdistuminen. Se loi tilaisuuden, että se minkä tunnemme nyt Taivaan ristinä, tapahtuu paljon, paljon pikemmin. Oli kysymyksiä: "Tapahtuisiko tämä – tämä Taivaan risti – edes parin seuraavan vuosikymmenen aikana?" Oli niin nopeaa muutosta kaikilla tasoilla, että se tapahtuu hyvin pian.

Siis osasyy Samin lähtemiseen ei ole, että hän on surullinen tai masentunut elämästään. Syy on olla toisella puolella. Siihen vaaditaan, että te olette täällä, ja siihen vaaditaan muita enkeliolentoja – FM, Sart, Sam ja monia, monia muita, jotka ovat olette tunteneet tai joita ette ole ehkä tunteneet ja jotka ovat lähteneet – koska energiat täytyy maadoittaa tällä planeetalla nyt ja myös toisella puolella. Tiedän, että ajattelette ehkä: "No, maadoittunut toisella puolella? Se on eetteriä. Se on ei-fyysinen." Täytyy silti olla energioiden maadoittamista, tasapainottamista, kummallakin puolella.

Se mitä tapahtuu täällä fyysisyydessä, tapahtuu, ilmaistaan ja koetaan myös muissa, ei-fyysisissä ulottuvuuksissa. Jos se ei ole tasapainossa siellä, olisi hyvin, hyvin vaikeaa tuoda nuo energiat tänne. Siis, on paljon shaumbroja, paljon rakkaita sieluja, jotka ovat menneet toiselle puolelle, mukaan luettuna Sam. Hän ei lähde pois. Hän on vain siellä muiden shaumbrojen kanssa, jotka ovat lähteneet, ja joidenkin shaumbrojen jotka ovat edelleen tällä planeetalla, mutta työskentelevät hyvin aktiivisesti muissa ulottuvuuksissa ­– hyvin aktiivisesti varmistamaan, että tämä avautuminen tehdään hyvin sujuvasti ja hyvin henkilökohtaisesti. Sillä on globaaleja vaikutuksia, mutta pohjimmiltaan se on hyvin, hyvin henkilökohtaista.

Siis Sam ei lähde, koska elämä oli huono. Hän koki jotain rankkoja asioita, mutta tiedättekö, mitä hän teki? Hän toi sen viisauteen. Hän toi sen viisauteen. Hän teki siitä omenasosetta (Adamus naureskelee; suom. huom. merkitsee myös "hölynpölyä"). Hän toi sen viisauteen, eikä tuo kokemus näin ollen viipyile. Siinä ei ole haamuja. Se ei pysy maisemissa. Siis, kyllä tosiaankin, Sam lähtee muutaman päivän päästä, mutta hän halusi tehdä täällä yhden viimeisistä pysähdyksistään matkalla.

Sam on tässä. Sam on aivan tässä. Sanotte: "Mutta en näe häntä. Haluan antaa hänelle suukon. Haluan koskettaa häntä."

Tämä on yksi asia Taivaan ristissä, että asiat avautuvat kumpaakin ulottuvuuteen. Teidän ei tarvitse saada tuota fyysistä kosketusta. Fyysinen kosketus on upea, mutta yhtäkkiä alatte oivaltaa, ettei teidän tarvitse saada sitä. On aivan yhtä todellista nähdä Sam täällä takana. Sam, asetutko sinne taakse lumeen, kiitos. Ei lumessa niin kylmää ole (viitaten liikkuvaan lumisadekuvaan näyttämön seinällä). Ja vedä syvään henkeä.

Vetäkää syvään henkeä.

Voitte nähdä hänet. Jos mielenne sanoo: "Ei. En voi nähdä häntä! En voi nähdä", pysähtykää hetkeksi. Tämä on Taivaan ristin koko juttu: kyllä, voit. Vedä syvään henkeä, ja vain salli. Sam on aivan siinä.

(Tauko)

Mielenkiintoinen asia tapahtuu. Jotkut teistä menevät edestakaisin: "Mutten näe mitään." Kokeilkaa nyt ALT-tilaa: "Näen tosiaan jotain. Näen jotain, enkä luota aivoihin siinä. Luotan tietämiseeni." Pum! Esittelen Samin.

(Tauko)

Yrittäkää mennä ALT-tilaan: "Näen tosiaan hänet. Tiedän, että hän on siinä." Minä tiedän, että hän on siinä. Minulla ei ole mitään ongelmaa nähdä häntä. Miten hänellä on päällään? (Adamus katsoo Samia) Heh! Hän on oikein pukeutunut tänään. Hänellä on puhdas flanellipaita (Adamus naureskelee) ja suhteellisen puhtaat siniset farkut.

Kyllä, te näette. Siis muistakaa se tulevaisuudessa. "En näe mitään. En näe mitään". Suu kiinni – kyllä, te näette. Se on aivan siinä. Katsokaa sitä. Se on aivan siinä. Älkää odottako sen olevan täysin fyysinen. Se tavallaan muistuttaa fyysistä. Mutta kun sallitte itsenne avautua, oivallatte, että itsenne rajoittaminen pelkkään fyysisyyteen oli todella tylsää, väritöntä. Avaudutte, ja näette Samin todellisessa loistossaan, energiassaan, ettekä te keksi sitä. Ette millään muotoa. Siis, kyllä, Sam on siinä. Ja Tobias. No, teidän ei tarvitse nähdä häntä. Mutta kyllä, ehdottomasti hän on täällä.

Ja … Tobias heittää väliin. Hän haluaa muistuttaa teitä ­– kun menemme näihin muutamaan seuraavaan kuukauteen – hän haluaa muistuttaa siitä ja alleviivata sitä paljon: te ette ole hullu. Ette ole hullu, ettekä ole ollut hullu. Ette millään muotoa. Olette sallineet intuitionne, tietämisenne saada teidät näin pitkälle, ja se on ollut rankkaa toisinaan, ne taistelut joita olette käyneet epäilyksienne kanssa. Epäily – hyvin kamala asia. Mutta nyt kun päästätte irti ja alatte ymmärtää, te ette ole koskaan ollut hullu. Kenties muut ihmiset ajattelivat teidän olevan (Adamus naureskelee). Kenties tuomitsitte itsenne sellaiseksi, koska se ei ollut loogista. Mutta Taivaan ristissä oivallatte, ettei sen tarvitse olla loogista.

Logiikan ulkopuolelle/yli

Kvanttimekaniikka ei ole loogista. Jos joku teistä ymmärtää vähän sitä, se uhmaa logiikkaa. Mutta kuitenkin se on totta, ja fyysikot tietävät sen nykyään. Hiukkaset puhuvat toisilleen pitkien etäisyyksien päässä toisistaan. Ja kuitenkin näiden suurten etäisyyksien kera, hiukkasten välinen kommunikointi on välitöntä. Ei ole aikaa tai tilaa. Se ei ole loogista, eihän? Muttei ollut myöskään käsitys pyöreästä Maasta. Hmm. Siis löydätte asioita, jotka eivät ole loogisia, ja se on ok.

Logiikka on hyvä, kun yritätte tehdä tiettyjä tehtäviä ja asioita. Mutta Taivaan ristissä menette sen yli. Oivallatte, että pieniä asioita, mistä puhumme joskus Keahakissa … Mitään ei ole olemassa ilman havainnoijaa. Ei mitään, ei. Tätä takaseinää ei ole tässä. Käytän esimerkkinä kahvikuppia, koska jotkut teistä eivät tunnu ajattelevan, että juon kahvia. Sitä ei ole, ennen kuin se havaitaan. Mitä se on siihen saakka? Mitä se on? Aaltomuotoja? Aaltomuotoja, ja aaltomuodot eivät ole muuta kuin mahdollisuuksia, ja niitä on paljon. On se mahdollisuus, että se on Schrödingerin kissa. Kissa on elävä, kissa on kuollut. Kumpi se on? Se riippuu havainnoijasta. Tämän kahvikupin mahdollisuudet ovat aaltomuotoja tällä hetkellä, mutta on paljon muita mahdollisuuksia. Se on punainen kuppi. Se on musta kuppi. Se on tässä. Se ei ole tässä.

Eikä mikään tästä ole loogista vanhojen uskomusjärjestelmien mukaan. Mutta todellisen metafysiikan mukaan siinä on täysin tolkkua. Vasta sitten, kun havaitsette sen, siitä tulee musta kahvikuppi täynnä kahvia (Adamus naureskelee), täynnä kahvia. Ja tuo aaltomuoto muuttuu yhtäkkiä hiukkasiksi – ainakin teidän tietoisuudessanne – ja sitten siitä tulee esine.

Pointtini on, että se mihin olette menossa, ei ehkä vaikuta loogiselta. Teillä voi olla jokin matka edessänne, ja ajattelette: "Tässä ei ole mitään tolkkua. Miksi teen tämän? Mihin olen menossa tämän myötä? Minun on pakko olla hullu." Mutta jokin polttaa sisällänne sanoen: "Ei, sinun täytyy tehdä se. Sinun täytyy tehdä tämä asia." Ja taistelette itsenne kanssa loogisella tasolla, ajatellen, että teidän täytyy olla looginen. "Mitä tapahtuu, jos en käytä logiikkaa tässä?" Huomaatte, että logiikka on hyvin vanhaa – se tapa jolla, logiikkaa on käytetty pitkään. Ja itse asiassa, ns. klassisessa tieteessä mikään siitä ei ole enää tolkullista.

Kaikki muuttuu hyvin nopeasti. Ja on niitä, jotka ajattelevat, että jos ei ole logiikkaa, jos ei ole matematiikan ja ajan, paikan ja gravitaation täsmällisyyttä – jos niitä elementtejä ei ole ­– se ei ole todellista. Mutta tuo ei ole lainkaan totta. Sen löydätte Taivaan ristin myötä. Olette kummassakin, olette kahdessa maailmassa – tai korjaan sitä – kaikissa ulottuvuuksissa. Käytätte edelleen logiikkaa toisinaan, mutta siitä tulee vähemmän ja vähemmän tärkeää. Yhtäkkiä alatte oivaltaa, että logiikan ulkopuolella ei ole kaaosta, logiikan ulkopuolella on kauneutta, jota ette ole koskaan ennen nähneet ihmismuodossa. Siinä, että on logiikan ulkopuolella – heh! – on todella paljon enemmän tolkkua, kuin tämän todellisuuden vankina olemisessa.

Tobias sanoo: "Muistakaa, että te ette ole hullu." Ette keksi tätä kaikkea. Tiedän, että toisinaan ajattelette: "Varmaan keksin tämän, koska yritän vain kieltää elämän. Yritän löytää jotain muuta ajateltavaa", tai "Tämä on kiva pikku harrastus", tai "Rakastan porkkanoita edessäni. Minun täytyy jatkuvasti tavoitella niitä. En koskaan näytä tavoittavan niitä." Mutta mikään tästä ei ole totta, ellette halua sen olevan. Ja eikö se olisi surullista? Ja juuri tässä kohdassa olette nyt elämässänne, kun tulemme tähän Taivaan ristiin.

"Onko se totta vai ei? Olenko minä totta vai en? Keksinkö tämän, vai olenko se todella minä? Onko tämä pelkkää hölynpölyä, ja kokoonnumme kerran kuussa, puhumme ja minusta tuntuu hyvältä vähän aikaa, mutta sitten se menee pois?" Teidän tehtävänne on päättää se, ja voitte mennä kumpaankin suuntaan. Jos menette sisäänne ja todella tunnette sitä, oivallatte, tunnette ja tiedätte, että se mihin te olette menossa, se mihin me olemme menossa, on apokalypsi. Selitän sitä enemmän aivan hetken kuluttua. Tai voitte sanoa: "Häh, tässä ei ole mitään tolkkua. Luulen, että tulen hulluksi, jos jatkan tätä, jos sukellan siihen", ja voitte palata takaisin elämään harmauden, rajoitusten, massatietoisuuden, logiikan, tiukasti sidotun fysiikan ja kaiken sen muun maailmaan. Voitte palata takaisin siihen vähäksi aikaa, ja sitten huudatte päästä ulos, koska tiedätte, että on hyvin paljon enemmän.

Shaumbra on hyvin pieni ryhmä ympäri maailmaa, hyvin pieni, ja on muita tavallaan samanlaisia ryhmiä – ei yhtä hyviä, mutta tavallaan samanlaisia (vähän naureskelua) – jotka tutkivat syvällisesti. Se on pieni ryhmä, mutta te olette niitä, jotka tulevat Atlantikselta, niitä jotka kehittivät pääpannat – olemme puhuneet tästä monta kertaa – tai teknologioita, joissa tehtiin valoinfuusioita kristalliin stimuloimaan kristallin ominaisuuksia. Ja tässä on todellista fysiikkaa. Tämä ei ollut pelkkä new age -juttu silloin. Se oli todella yksinkertaista. Lisättiin kristalleihin valoa – hyvin voimakasta, fokusoitua valoa – ja voitiin tehdä hyvin monia asioita, myös pääpannat, ja olette kantaneet tuota painoa mukananne pitkän aikaa.

Olette – sen mukaan mitä Sam sanoi esityksessään – niitä, jotka vapauttavat nyt nuo pääpannat. Olette tehneet sen itsellenne, ja teette sen maailmanlaajuisesti. Sitä Taivaan risti on. Kuvitelkaa hetki, että vapautetaan nuo pääpannat, jotka ovat pitäneet ihmiset kotelossa pitkään.

Jotkut pitävät edelleen ne. Jotkut jäävät massatietoisuuden rajoituksiin. Muut juhlivat sitä vapautta, joka heillä nyt on. He eivät tiedä, mistä se tuli ja miten se tapahtui. Mutta yhtäkkiä he tuntevat, että tapahtuu tuo valtava vapautuminen.

Vedetäänpä siis syvään henkeä yhdessä.

En voi kertoa, miten innos-… – no, voin kertoa, miten innostunut olen siitä, että tämä on tässä nyt. Olen iloinen, ettei meidän tarvinnut odottaa viittä vuotta, 10 vuotta, mitään sellaista. Se on tässä nyt. Linda, oletko sinä innostunut?

LINDA: Voi, hyvin innostunut (jokseenkin sarkastisella äänellä).

ADAMUS: (naureskellen) Puhumme … (vähän naureskelua). Voitte nähdä sen. Se oikein uhkuu hänestä. Puhumme aivan hetken kuluttua joistain asioista, joita käytte läpi sen myötä. Mutta ennen kuin teemme sen, haluan puhua uutisista.

Tiedän, että useimmat …

LINDA: Hetkinen, anteeksi. Olen innostunut, mutta siinä on paljon, mikä hermostuttaa meitä kaikkia.

ADAMUS: Hmm?

LINDA: Olenko ainoa hermostunut?

ADAMUS: Hmm?

LINDA: Jessus! (Adamus naureskelee)

Innostavia energiauutisia

ADAMUS: Haluan puhua hetken uutisista. Teidän, että uutiset saavat monet teistä voimaan pahoin. Ette kuuntele niitä. Ette lue niitä. Pysytte erossa niistä, ja joskus se on hyvä idea, koska ne ovat hypnoottisia, ne ovat toistuvia, ja ne keskittyvät yleensä reaktioihin, draamaan – toisin sanoen negatiiviseen. Mutta jos pidetään tavallaan ylemmän tason perspektiivi uutisiin tällä hetkellä, tapahtuu joitain innostavia asioita. Ei etusivulla, tavallisesti.

Eikö noin viimeisen viikon aikana ollut uutinen, joka sai teidät ajattelemaan: "Hmm, hmm. Eikö tämä ollut ProGnostia?" Mikä tuo uutinen oli? (Joku sanoo "fuusio") Joo, ydinfuusio. Fuusio.

Mitä he sanovat fuusiosta? Se on ollut teoria hyvin, hyvin kauan. He eivät ole pystyneet tekemään sitä. Mutta nyt he ovat tehneet sen laboratorioissa ja toistaneet sen monta, monta kertaa, ja sen tulos oli, että energiatuotto oli suurempi kuin energiapanos.

Teille kaikille olisi pitänyt tapahtua: "Pum!" kun mikrofoni putoaa. Tarkoitan, että tämä oli hyvin merkittävää, koska tämän planeetan koko tarkoitus oli ymmärtää tietoisuutta ja energiaa. Kuluneet sata vuotta on fokusoiduttu intensiivisesti energiaan. Ja sanoisin, että kuluneet 20 tai 30 vuotta taloutta on manipuloitu ja monia sotia taisteltu energian vuoksi, ydintasolla. Nimittäin energia ja valta ovat serkkuja. Ne ovat hyvin yhteenkuuluvia. Ja nyt tämä läpimurto, että he ovat osoittaneet fuusion todeksi.

He sanovat, että kuluu kymmenen vuotta – uskon, että se on aiemmin – ennen kuin siitä saadaan käytännön sovellus, koska vie jonkin aikaa kehittää tuota teknologiaa ja saada se jaettua. Uskon, että se tapahtuu nopeammin, koska näette rahaa virtaavan siihen – sijoittajia tai hallituksia. Näette valtavan määrän huomiota. On kyky luoda enemmän energiaa kuin alkupanos, ja puhdasta energiaa. Ei sellaista, mitä teillä on nyt. Ei ole saasteita.

Ja älkää huijatko itseänne, olkaa kilttejä! Sähköautot. Ihan oikeasti! Ette saa erikoismitalia sähköautolla ajamisesta siksi, että siivoatte ympäristöä. Se saastuttaa silti monilla, monilla tasoilla. Okei, Cauldre puhuu minulle taas paskaa (vähän naureskelua) – se ei ehkä yhtä paha, kuin tavallinen bensamoottori, mutta se saastuttaa silti.

Kuvitelkaa nyt, että päästään käsiksi vapaaseen, puhtaaseen energiaan. Ja muuten, se ei ole ilmaista. Kaikki haluavat vähän siitä, mutta se on paljon taloudellisempaa kuin nyt, ja se on puhdasta.

Kuvitelkaa, miten se muuttaa maailmaa, maailman valtapelureita. Viimeinen asia jonka he halusivat kuulla viime viikolla, oli ydinfuusio, ja he käynnistävät koneistoaan – olen katsellut tätä hyvin kiinnostuneena – saadakseen sille negatiivista julkisuutta: "Se on vaarallista", ja "Sitä ei koskaan tapahdu", ja "Älkää laittako rahojanne siihen". Heidän valtansa on vanhassa energiassa, maan alla – heidän koko hierarkiansa, heidän koko jakelunsa ­– ja he alkavat hermostua kovasti nyt, ja heidän on syytäkin.

Voitteko kuvitella maailman – sanotaan 20 vuoden kuluttua – jossa energiaa valmistetaan ja jaetaan helposti, ja se on vapaata ja puhdasta. Miten se muuttaa maailmaa? Ympäristöä, taloutta ja vapautta. Ja mielenkiintoista oli se, kun tämä uutinen tuli ulos (Adamus kulauttaa kahviaan) … Se oli iso kulaus, eikö vain (katsoen kameraan)? (Vähän naurua) Pilailemme.

Mielenkiintoista oli se, ja tavallaan raavin päätäni, ettei tämä ollut kärkikandidaatti. On vielä toinen, vielä parempi mahdollisuus uuteen energiaan, vapaaseen energiaan, tällä planeetalla, ja se liittyy gravitaation ja magnetismin yhdistelmään. Ja he ovat hyvin lähellä nyt. Laboratoriotestauksessa he ovat hyvin lähellä. Kyse on gravitaation ymmärtämisestä, ensisijaisesti.

Tiede ei oikeasti tiedä, mitä gravitaatio on. He tietävät, että jos pudotan tämän kupin, se putoaa, mutta se on melkein siinä. He eivät ymmärrä, mitä gravitaatiossa tapahtuu energeettisesti. Sitten kun se ymmärretään, se voidaan todella valjastaa käyttöönne. Se ja magnetismi yhdessä. Siinä on parempi mahdollisuus, nopeampi mahdollisuus, ja sanon – uskallan arvata – että seuraavien 18 kuukauden aikana tulee mielenkiintoisia uutisia siitä ja parempi vaihtoehto fuusiolle.

Näette, että se on suoraan silmienne edessä tällä planeetalla, ja se muuttaa kaiken. Se muuttaa kaiken. Planeettaa manipuloidaan tällä hetkellä energialla, öljyllä, ja se kaikki muuttuu.

Nyt astun vähän taaksepäin ja sanon: "Siis, miksi kaikki muuttuu? Miksi Taivaan risti tulee nopeammin, kuin luulimme? Miksi kaikkia näitä muutoksia tapahtuu? Miksi teillä on sitä intensiivisyyttä, jota olette käyneet läpi viime aikoina?" Ja se kaikki tiivistyy hyvin yksinkertaiseen asiaan, kahteen yksinkertaiseen asiaan, jotka ovat yhteydessä.

Salliminen. Salliminen on lopultakin ok teille. En anna teille A:ta (suom. huom. A = erinomainen) siitä vielä (vähän naureskelua), mutta saatte B- (B = erittäin hyvä). Mutta olemme ainakin C:n yli (C = kehitystä vaaditaan). Tajuatte sen lopultakin. Ennen istuitte sallimaan, ja se oli, kuin sulkijalihaksenne olisi kiristynyt (Adamus näyttää; naurua), ettekä voi sallia tiukan pepun kanssa! Ja tarkoitan sitä kummassakin merkityksessä (suom. huom. "peppu" ja "mutta" kuulostavat samalta, ja kirjoitusasussa on yhden kirjaimen ero) – "Mutta …!" ja peppu.

Ja lopultakin sallitte. Kenties olette uupuneet (Adamus naureskelee). Kenties sanotte vain: "Ihan sama!" Kenties meidän olisi pitänyt kutsua sitä niin, häh? Sallimisen sijasta "ihan sama!" Ja olette kuin: "Minä vain päästän sen sisään. En koko maailmaa. Päästän minut sisään. Ihan sama."

Siis salliminen, ja tuo toinen asia, joka on hyvin tärkeä – luulen, että olette unohtaneet sen, sen tärkeyden – penkkeily. Penkkeily. Aloitimme tämän penkkeilyn työntämisen pari vuotta sitten, viime sarjamme oli nimeltään "Penkkeily", ja te olette kuin: "Joo, joo, joo. Penkkeilen ja penkkeilen, enkä näe mitään tapahtuvan. Jessus! Maailma on edelleen sama, mikä se oli." Eiiii! Se muuttaa kaiken!

Se kun laitatte peppunne alas (Adamus naureskelee), rentoutuneen peppunne (Adamus naureskelee) – ei sulkijalihaspeppuanne, vaan rentoutuneen peppunne (muutama kikatus) – ja annatte tuon valon säteillä. Sen vuoksi on sellaisia asioita, kuin ydinfuusio ja pian tuleva gravitaatio-magneettienergia. Sen vuoksi hyvin monet muut asiat muuttuvat. Istuitte alas ja penkkeilitte, ja odotitte – mitä? – kaikkien sotien loppuvan huomenna tältä planeetalta? "Kyllä" (joku yleisöstä sanoo sen). Neropatti tuolla. Tule tänne eteen, ja tee sinä tämä (vähän naurua).

Penkkeilyn heijastevaikutuksia tapahtuu tällä hetkellä, ja niitä tapahtuu ympäri maailmaa. Ja se jatkuu. Siis olkaa kilttejä, ja jatkakaa penkkeilyä, mutta älkää odottako, että yhtäkkiä liikenne kevenee penkkeilynne vuoksi. Teidän täytyy katsoa suurta perspektiiviä, tarkoitan suurta perspektiiviä, siinä mihin tuo valo menee ja mitä se tekee. Ja energiamuutos oli jo pitkään myöhässä tällä planeetalla. Ja se vain odotti.

Nimittäin noita teorioita on ollut, paljon mahtavia teorioita, joita eivät näe "päivänvaloa", ennen kuin tietoisuus on siinä kohdassa. Paljon mahtavia teorioita. Ja nyt oli tarpeeksi valoa, että se sai aikaan tarpeeksi muutosta kalifornialaisessa laboratorioissa, jossa joku insinööri tai fyysikko yrittää selvittää ongelmaa: "Miten tämä toimii? Miksi ihmeessä emme voi vain tehdä sitä?" Ja sitten yhtäkkiä: "Oi! Tajuan sen!"

Ja hän ryntää pomon luo ja sanoo: "Katso! Olen tajunnut tämän mahtavan ratkaisun ongelmaan." Ja tietysti pomo sanoo: "En usko, että se toimii." Mutta tämä insinööri tai fyysikko ei anna periksi ja sanoo: "Kyllä, tämä toimii." Jokin ajaa häntä. Jokin motivoi häntä jatkamaan, ja se on kaikki tuo valo, jota tulee sisään. Sitä te teette. Ja tiedän, että hyvin usein istutte penkillä: "Äh, mitään ei tapahdu." (Kaiuttimesta kuuluu "jysähdys", muutama naurahdus) Tobias? (Lisää naurua) Se oli ns. ylösnousseen mestarin pieru (nauru).

LINDA: Sait tv:n lakkaamaan toimimasta! Sait monitorin lakkaamaan toimimasta!

ADAMUS: Ihan siinä! Jessus! Joka tapauksessa tämä oli iso uutinen, ja odottakaa paljon muita isoja uutisia. Se ei merkitse, että teidän täytyy lukea sanomalehteä joka päivä, mutta pitäkää silmät ja korvat auki sille, mitä tulee. Ehkä muut shaumbrat voisivat jakaa näitä uutisia teidän kanssanne, jotka olette haluttomia siihen, mutta se on vasta alkamassa, ja se on innostava asia.

Tämä planeetta muuttuu hyvin paljon tulevina vuosina ja vuosikymmeninä – hyvin paljon – ja voitte ottaa mukavan asennon, leveä hymy kasvoillanne … (Adamus puhaltaa nyrkissä olevan kätensä kynsiin ja sitten hieroo niitä rintaan) näin. (Suom. huom. tarkoittanee ylpeyttä hyvin tehdystä työstä?) Kukaan ei anna teille palkintoa. No, minä voisin antaa, mutta he eivät tiedä, että te teette sitä. He luulevat teidän olevan edelleen kaheli (naurua). Mutta jos katsotaan taaksepäin, mitä olemme puhuneet vuosien saatossa, kaikki alkaa loksahtaa paikoilleen.

Vedetäänpä siis kunnolla syvään henkeä tässä kohtaa.

Katsaus vuoteen 2022

Menemme kohta uuteen vuoteen. Vuosi 2022 – millainen se oli teillä? Linda, mikrofoni, kiitos. Ja teen tämän, jotta te kaikki jotka katsotte netissä, voitte tuntea sitä. Luulen, että monta kertaa tunnette olevanne yksin ajatuksissanne tai tunteissanne. Mutta katsokaa, miten voitte samaistua, kun kierrämme ympäri mikrofonin kanssa, ja sanotte: "Se tapahtui minullekin. En ollut ainoa."

Millainen vuosi 2022 oli? Oliko se paras vuosi ikinä, vai mitä? Linda, etsi vapaaehtoinen, kiitos.

Ole hyvä. Niin, kultaseni?

PAULA: Pääsin täysivaltaisuuteeni.

ADAMUS: Joo.

PAULA: Erotin itseni muista asioista, jotka eivät toimineet.

ADAMUS: Aivan, aivan.

PAULA: Olin yksin.

ADAMUS: Olit yksin. Oliko se rankka vuosi?

PAULA: Joo.

ADAMUS: Miten rankka? Asteikolla 1–10.

PAULA: Minulla on ollut rankempiakin vuosia (he naureskelevat).

ADAMUS: Joo, se on hyvä lohdutuspalkinto.

PAULA: Joo, se oli luultavasti 7, 8.

ADAMUS: Seitsemän – se on melko rankka. Okei.

PAULA: Joo.

ADAMUS: Miksi?

PAULA: Vastustusta osaltani.

ADAMUS: Joo. Tai?

PAULA: Muutosta.

ADAMUS: Tai?

PAULA: Tai sallimista.

ADAMUS: Joo.

PAULA: Joo.

ADAMUS: Okei. En halua paljastaa vielä omaa vastaustani. Kierrämme ympäri, ja pelaamme tämän loppuun.

PAULA: Haluatko minun sanovan jotain muuta?

ADAMUS: Ei, ei. Sano, mitä haluat. Rankka vuosi, okei.

PAULA: Joo.

ADAMUS: Se on kova pähkinä purtavaksi. Linda? 2022 – haluatko tehdä sen uudestaan? Hei, Annette.

ANNETTE: Hei.

ADAMUS: Miten voit?

ANNETTE: Voin hyvin. Paremmin.

ADAMUS: Tulit pitkän matkan katsomaan shaumbroja.

ANNETTE: Kyllä.

ADAMUS: Mutta ennen kaikkea minua?

ANNETTE: Kyllä (vähän naurua). Ei, vaan kaikkia teitä, kaverit. Joo.

ADAMUS: Puhuimme muutama vuosi sitten. Istuit tuolla silloin.

ANNETTE: Kyllä, niin istuin.

ADAMUS: Ja voi, ne energiat joita virtasi läpi ja jotka vaikuttivat shaumbroihin ympäri maailmaa. Suru, melkein epätoivo. Miten asiat nyt ovat?

ANNETTE: Paljon paremmin.

ADAMUS: Hyvä. Olen iloinen, että sanoit niin (Adamus naureskelee).

ANNETTE: Joo, joo, tietysti.

ADAMUS: Olisin näyttänyt typerykseltä!

ANNETTE: Luulen, etten olisi tällä, jos ei olisi.

ADAMUS: Niin.

ANNETTE: Koska tunnen, että onnistuin maadoittamaan paljon energioita, mikä aiheutti vastustusta.

ADAMUS: Aivan, aivan.

ANNETTE: Ja itse asiassa, minusta tämä vuosi oli tavallaan parempi minulle, hyvä vuosi.

ADAMUS: Jokin edelleen pitää kiinni, tavallaan painaa harteillasi. Mitä se on?

ANNETTE: Häh … heh! Sitten minun täytyy kysyä sinulta, luulen niin. Voit kertoa minulle, mitä se on.

ADAMUS: Varmaan, ja sitten kysyn taas sinulta, ja pallottelemme tätä edes takaisin (naurua).

ANNETTE: Joo, joo, joo!

ADAMUS: Onko kenelläkään tennispalloa täällä?

ANNETTE: Tietysti, se on olla uskomatta, että olen hullu, ja luottaa itseeni.

ADAMUS: Aivan.

ANNETTE: Luulen …

ADAMUS: Voisimme muuttaa sen välittömästi.

ANNETTE: Joo, tietysti.

ADAMUS: Siis näytetään se käsillä. Miten moni ihminen pitää Annettea hulluna? Nostakaa kätenne, kiitos (lisää naureskelua; kukaan ei nosta kättään).

ANNETTE: Ei, minä …

ADAMUS: Miten moni teistä voi tuntea, mitä hän käy läpi? Ja tavallaan käy näitä haastavia aikoja läpi ajatellen, että se kaikki on omaanne, muttei se oikeasti ole – miten moni tuntee niin? (Suuri osa yleisöstä nostaa kätensä) Näetkö! Et ole hullu.

ANNETTE: Joo, joo.

ADAMUS: Todistin sen juuri.

ANNETTE: Joo, joo.

ADAMUS: Joo. Se oli tieteellinen lähestymistapa (lisää naureskelua). Jos joku olisi nostanut kättään ensimmäiseen kysymykseen – pum! – hän olisi päässyt Tobiaksen ja Samin seuraan.

ANNETTE: Minusta tuntuu melko turvalliselta, mutta on vähän vielä jäljellä.

ADAMUS: Varmaan. Elät vaikeassa maailmassa. Tarkoitan, onko sinulla vielä perheongelmia poikasi kanssa?

ANNETTE: Ei kovin paljon.

ADAMUS: Ei kovin paljon.

ANNETTE: Uskon ja tunnen itse, että olen pystynyt irrottautumaan siitä, ja hyvin erilaisella tavalla, mikä yllättää muut. Terveysjärjestelmässä tavallaan katsotaan minua: "Mitä oikein sanot? Sanotko "ei" huolen pitämiselle pojastasi?!"

ADAMUS: Joo, joo.

ANNETTE: He ovat kuin: "Kuka olet? Miksi olet …" Joo.

ADAMUS: Sanot tietysti: "Olen mestari. Siis tehkää vain, mitä sanon."

ANNETTE: En, en.

ADAMUS: Et?!

ANNETTE: Ei, en voi.

ADAMUS: Kokeile sitä!

ANNETTE: En voi.

ADAMUS: Kyllä, kokeile sitä. Se on mahtavaa. "Olen mestari", ja katso heidän ilmeitään (Adamus naureskelee). Mutta sinun täytyy sanoa se …

ANNETTE: Sitten en näe häntä lainkaan.

ADAMUS: Sinun täytyy sanoa se itsevarmasti. "Hei. Olen mestari", ei "O-o-len m-m-mestari?"

ANNETTE: Joo.

ADAMUS: Kyllä, katsot heitä silmiin: "Olen mestari. Ratkaiskaa ongelmani."

ANNETTE: Juu. Vakavasti sanottuna?

ADAMUS: Joo.

ANNETTE: Vakavasti sanottuna?

ADAMUS: Mm hmm.

ANNETTE: Voinko sanoa sen …

ADAMUS: Totta kai.

ANNETTE: … heille?

ADAMUS: Joo, joo.

ANNETTE: Mitä tapahtuu …

ADAMUS: Tarkoitan, miksi et tekisi sitä?

ANNETTE: Niin, mutta mitä tapahtuu sen jälkeen?

ADAMUS: "Voi, olen vain pieni ihminen, eikä minulla ole kontrollia mistään. Ja olen vain …" Ei niin! "Hei. Olen mestari."

ANNETTE: He laittavat minut sairaalaan, jos minä …

ADAMUS: Ei, ei. Siinä haluan haastaa sinut.

ANNETTE: Joo.

ADAMUS: Jokin monista asioista tapahtuu. He eivät kuule sitä.

ANNETTE: Ahaa!

ADAMUS: He eivät kuule sitä ihmistasolla.

ANNETTE: Kuin se alaston maalauksessa?

ADAMUS: Alastonmaalauksessa. Kyllä, joo. Paavi ei nähnyt minua.

ANNETTE: Siis itse asiassa he – okei.

ADAMUS: He eivät joko kuule sinua, tai he ovat hyvin yllättyneitä, koska he ovat tottuneet käsittelemään sinua ja muita kaltaisiasi koko päivän. Ja he haluavat vain, että kello tulee neljä ja he pääsevät helvettiin sieltä ja he saavat lopettaa – he haluavat vain päästä sinusta eroon. Mutta yhtäkkiä olet kuin: "Köhöm! Hei, olen mestari, ja tämä ongelma ratkaistaan, eikö?"

ANNETTE: Joo.

ADAMUS: Ja he järkyttyvät! Ja he saattavat heittää heti energiaa takaisin, mutta sinä olet vain: "Olen mestari." Kyllä, kokeile sitä. Mikä on pahinta, mitä voi tapahtua?

ANNETTE: Etten voi käydä enää poikani luona.

ADAMUS: Ei, sitä ei tapahdu koskaan (nainen naureskelee).

ANNETTE: Ei.

ADAMUS: Sitä ei tapahdu koskaan.

ANNETTE: Ei. Pelkään vain heitä.

ADAMUS: Sinulla on kaikkia näitä huolia ja pelkoja, ja "en voi tehdä tätä" ja "en voi tehdä tuota". Ja se on … Yksi asia joka tapahtuu nyt Taivaan ristin myötä, on, että sinulla on yhtäkkiä pääsy Itsesi täysiin ulottuvuuksiin. Ja vaikka se kuulostaa erittäin hyvältä, se on haaste. Jokainen teistä haastetaan siinä, "Kenties minun pitäisi vain välttää sitä."

ANNETTE: Joo. Voinko oikeasti olla ulkona tuossa maailmassa sitä, mitä olen kotona sisällä itseni kanssa?

ADAMUS: Olet ALT-tilassa. Olet kumpaakin.

ANNETTE: Kerrotko meille, että voimme oikeasti tehdä sen?

ADAMUS: Ei, te ette voi. Olen huijannut koko ajan! (Adamus naureskelee) Ei! Te ette voi!

Kyllä, rakas. Kyllä voitte! Mutta siinä on se juttu, koska ihmettelet, te kaikki ihmettelette: "Voinko oikeasti tehdä tämän? Pitäisikö minun tehdä se? Ehkä minun pitäisi antaa muiden ihmisten mennä ensin. Ehkä pidättelen. Ehkä minun pitäisi tehdä se vain puolittain. Ehkä en tee sitä lainkaan. Ehkä tämä kaikki on unta. Ehkä minun pitäisi vain sopeutua ja palata takaisin ruotuun kaik- …" Ei! Tämä se on.

Teette sen. Teette sen, ja murtaudutte läpi. Ja se on helvetin pelottavaa ensin, koska olette kuin: "Voi hyvä luoja! Tämä on "kaikki tai ei mitään". Tämä on iso askel. Tämä on kvanttiaskel asioissa." Ja teette sen, ja sitten tavallaan sanotte: "Miksi Adamus ei käskenyt minua tekemään sitä aiemmin? Koska se on niin vapauttavaa, se on niin helppoa, eikä minun tarvitse manipuloida energioita. Minun ei tarvitse pelata pelejä mielessäni. Minun täytyy vain olla, kuka olen, ja sallia/päästää kaikki, mitä olen, tähän ulottuvuuteen. Kuljen kaikissa maailmoissa, ja voin olla kaikissa maailmoissa. Voin olla vain joissain maailmoissa, kun valitsen niin. Voin olla kaikissa ulottuvuuksissa. Voin olla vain yhdessä ulottuvuudessa."

ANNETTE: Okei.

ADAMUS: Ja se on hyvin vapauttavaa. Mutta sinun on murtauduttava läpi, teidän kaikkien on murtauduttava läpi siitä: "Olenko hullu? Pitäisikö minun tehdä tämä?" Menen jopa niin pitkälle, että sanon, ettei teillä oikeasti ole nyt vaihtoehtoa.

ANNETTE: Kyse ei ole siitä, että tunnen itseni enää kovin hulluksi, mutta pelkään heidän reaktiotaan.

ADAMUS: Miksi? Miksi luulet, että heidän reaktionsa on "hän on hullu"?

ANNETTE: Koska he eivät ymmärrä.

ADAMUS: Miksi et tee siinä ALT:ia, ja heidän reaktionsa on kunnioitus.

ANNETTE: Okei, joo.

ADAMUS: Heidän reaktionsa on ensin järkytys, koska he eivät ole tottuneet, että kaltaisiasi kävelee sisään. Ja voi olla myös vähän vastustusta sille, mutta se vain testaa sinua.

ANNETTE: Mm hmm.

ADAMUS: Sitä se vain on. Jokainen teistä haastetaan siinä, näinä seuraavina kuukausina erityisesti: elättekö unelmianne, vai uneksitteko vain niistä. Olette uneksineet unelmianne kauan, kauan, tarpeeksi kauan, ja nyt on aika elää ne, tuoda ne tänne, olla ne. Koko tämä filosofinen keskustelu jumaluudesta ja sielusta ja kaikesta siitä muusta on todella kiva pieni satujuttu – vai onko se hyvin todellista. Ja teidät haastetaan.

Oletko valmis siihen? Voitko tehdä sen? Voitko ottaa ne askeleet, joista puhut? Nimittäin, voitko kävellä tähän laitokseen ja ottaa tuon mestarillisen ilmeen, ja jos on tarvetta, sanoa sanat: "Hei, olen mestari, ja hoidamme tämän tilanteen." Mutta menet sisään nyt ajatellen: "Luoja! Olen kamala äiti", ja "Mitä oikein teen? Mitä he ajattelevat?"

ANNETTE: Joo.

ADAMUS: Vitut heistä! (Vähän naureskelua) Sam, lakkaa panemasta minua kiroilemaan! (Lisää naureskelua)

ANNETTE: Siis olisi sopivaa …

ADAMUS: Voi pojat! Voitko uskoa hänen kieltään ylösnousseeksi mestariksi?!

ANNETTE: Kyllä, tietenkin!

ADAMUS: Sillä ei ole ollenkaan merkitystä, mitä he ajattelevat. Maailma haluaa tällä hetkellä – en voi sanoa tätä tarpeeksi – että jokainen teistä laittaa nyt päälleen ison pojan housunsa ja on, kuka olette. He kaipaavat epätoivoisesti jonkinlaista todellista standardia, epätoivoisesti. Ketä he katsovat maailmassa nyt? Tarkoitan, että miettikää muutama nimi – niitä jotka ovat …

TAD: Donald Trump.

ADAMUS: Kuka?

TAD: Donald Trump!

ADAMUS: Donald Trump, Putin, Biden, vaikka mitä. Oikeasti?! Uskonnolliset johtajat, paavi – Jumala siunatkoon hänen sieluaan – ja kaikki ne muut. He haluavat jonkun, joka puhuu ja kävelee kuin mestari, ja sitä te alatte tehdä. Kyllä, sinä alat tehdä.

ANNETTE: Kyllä, niin teen.

ADAMUS: Joo, joo. Kyllä. Okei.

ANNETTE: Kyllä, niin teen.

ADAMUS: Ja teet sen armon ja arvokkuuden ja selkeyden kera.

ANNETTE:  Kyllä. Kyllä, niin teen.

ADAMUS: Ja se voi todella pelottaa teitä ensin. Ja jokainen teistä kohtaa jonkin ongelman elämässään. "Voi eiii! Miten hoidan tämän?" Ja sitten ajatte itsenne hulluuden partaalle, ja usein ette tee sitä. Peruutatte sen tekemisessä. Ja jotkut teistä, kaikesta logiikasta huolimatta, kaikista syistä huolimatta miksi teidän ei pitäisi tehdä jotain, tekevät sen joka tapauksessa. Seuraatte ns. sydäntänne. Seuraatte tietämistänne, ja se on sietämätöntä. Se voi olla todella rankkaa. Mutta sitten kun teette sen, sanotte: "Miksi koskaan epäilin? En ole hullu. Olin hullu jäädessäni siihen entiseen."

Ja siinä Taivaan risti haastaa jokaisen teistä nyt. Ei tarkoituksella, ei yritä pitää teitä kovilla, mutta se on siinä. Haluatteko sen vai ette? Siihen voi päästä, mutta te nielaisette ja sanotte: "En ole varma, pystynkö käsittelemään sen", tai "Ehkä olen hullu." Ei. Aion painostaa jokaista teitä siinä – kivasti tietysti, omalla hurmaavalla tavallani (muutama naurahdus) – että edistytäänpä nyt asioissa. Okei?

ANNETTE: Mm hmm.

ADAMUS: Hyvä. Kiitos.

ANNETTE: Kiitos.

ADAMUS: Varmasti. Okei. Emme pääse kovin pitkälle tässä, mutta kaksi vielä siitä, millainen vuosi oli. Ja kiitos, että annoit minun olla niin intensiivinen.

ALICE: Kokeilin kaikenlaista käänteispsykologiaa: "Ei, ei tänään. Joo, joo! Haluan mikin."

ADAMUS: "Kuka, minäkö?"

ALICE: (naureskellen) Rakastan sinua. Heh! Minun vuoteni oli mielenkiintoinen.

ADAMUS: Joo.

ALICE: Toisaalta sisäisesti todella laajentavia unia, jotka ovat vau!

ADAMUS: Joo, unia!

ALICE: Todella vau!

ADAMUS: Miten paljon kummallisia unia?

ALICE: Vau!

ADAMUS: Hulluja unia. Kuinka monilla? (Jotkut ihmiset nostavat kätensä) Voitte nostaa ne korkeammalle. Ette ole hulluja.

ALICE: Joo. Joo.

ADAMUS: Okei.

ALICE: Ja sitten toisaalta tällaista fyysistä maadoittumista. Sellaisia asioita, kuin akillesjänne. Se on ihan vääntynyt. Ja siinä on tolkkua, mutta silti sitä sanoo: "Peijakas!" 

ADAMUS: Tiedän. Siis miten monilla kehosärkyjä ja -kipuja, jotain mikä todella estää teiltä jokapäiväiset toimet elämässä? (Lisää käsiä nousee) Okei. Ette ole hulluja. Sitä tapahtuu juuri nyt. Anna mennä.

ALICE: Se on siinä.

ADAMUS: Okei. Onnellisuustaso?

ALICE: Asteikon ulkopuolella.

ADAMUS: Hyvä, hyvä.

ALICE: Joo.

ADAMUS: Hyvä. Muuten, näytät upealta.

ALICE: Kiitos.

ADAMUS: Sinä ihan hehkut.

ALICE: Hehkun! Se on hopeanharmaat hiukset (naurua).

ADAMUS: Sen se täytyi olla! Kyllä, sen näkee. Olet tullut – sanoisin – rauhaan itsessäsi. Tuossa taistelussa. Olet hyvä taistelija.

ALICE: Voi, kyllä!

ADAMUS: Olet mahtava soturi, mutta tavallaan sanot: "Ei kovin hauskaa enää."

ALICE: Joo, joo. Penkkeily on hauskaa!

ADAMUS: Se on hauskaa.

ALICE: Juu (kikattaen).

ADAMUS: Se on hauskaa. Nimittäin saa penkkeillä ja katsella ihmisiä – jotkut teistä ovat ihmisten katselijoita joka tapauksessa – ja olla välittämättä hittoakaan pienistä asioista enää.

ALICE: Joo!

ADAMUS: Kiitos. Vielä yksi.

LINDA: Okei.

ADAMUS: (naureskellen, kun Andy yllättyy mikistä) Andy, mukava nähdä sinut.

ANDY: Hei, Adamus. Mukava nähdä sinut myös.

ADAMUS: Kiitos. Mutta näetkö oikeasti minut? (Andy huokaisee) Näetkö Cauldren? Vai näetkö oikeasti minut?

ANDY: No, näen Cauldren nyt, ja odotan innolla avautumista vähän lisää.

ADAMUS: Avautumista hänessä?

ANDY: Ei.

ADAMUS: Ai, sinussa.

ANDY: Avautumista minussa.

ADAMUS: Sinussa, okei.

ANDY: Joo.

ADAMUS: Mikä ei ole auki?

ANDY: Minulla tuntuu olevan joitain aspekteja, joka suuttuvat edelleen.

ADAMUS: Niinkö?

ANDY: Joo.

ADAMUS: Miksi? Mistä asiasta?

ANDY: Joistain sinun sanoistasi (vähän naurua).

ADAMUS: Ai, kerrotko minulle, että sinä pidät minusta, mutta aspektisi eivät pidä minusta?

ANDY: Joo!

ADAMUS: Jokseenkin! (Naurua)

ANDY: Voisi sanoa niin. Joo, joo!

ADAMUS: (naureskellen) Joo. Miksi et lähetä joskus noita aspektejasi puhumaan kanssani?

ANDY: Luulen, että olemme puhuneet aika paljon.

ADAMUS: Joo, ne puhuvat sinulle, eivät minulle.

ANDY: Okei. Lähetän ne luoksesi.

ADAMUS: Siis, mikä niiden valitus on? (Muutama naurahdus) Tarkoitan, että mistä ne voisivat mitenkään valittaa?

ANDY: No, teet lupauksia, että kaikki on upeasti.

ADAMUS: Voi, ei. Kerron teille muutaman hetken päästä, tämän johdannon jälkeen (Andy naureskelee), että asiat ovat todella rankkoja. Ei lupauksia.

ANDY: No, tarkoitan, että kehotat minua rentoutumaan. Ottamaan iisisti. Kaikki selviää. Ja olen kuullut tuon tarinan aiemmin. Se ei toiminut kovin hyvin.

ADAMUS: Mikä ei toiminut?

ANDY: No, …

ADAMUS: Olet täällä. Sinulla on mahtava t-paita päällä (siinä on joulupukin kuva ja lukee "usko").

ANDY: Ai! Joo.

ADAMUS: Joo!

ANDY: "Usko."

ADAMUS: Joo, juuri niin. Siis, mikä ei toiminut, Andy?

ANDY: (huokaisten syvään) En kai odottanut tätä tunnetuskaa viime vuonna.

ADAMUS: Mitä tapahtui? Tarkoitan, tekikö joku jotain sinulle?

ANDY: Ei. Ei, ei, ei.

ADAMUS: Ei, ei.

ANDY: Henkilökohtaisesti kaikki on hyvin. Mutta olen …

ADAMUS: Hetkinen. Olen hyvin hämmentynyt (he naureskelevat). Tunnetuskaa. Mistä puhut – itketkö yöllä?

ANDY: Joskus, joo.

ADAMUS: Okei.

ANDY: Joo. Ihmiset ympärilläni ovat … Kun näen enemmän, niin kai tuolla ulkona on rumaa paskaa.

ADAMUS: Eiii kai! (Puhuen sarkastisesti; lisää naurua)

ANDY: Ja ehkä vain oivallan, miten rumaa se voi olla.

ADAMUS: (naureskellen) Hetkinen. Milloin tämä tapahtui?! Jessus! (Naurua) En ole ollut planeetalla satoihin vuosiin. Ei, ihan oikeasti?!

ANDY: No, näetkö? Se menee sinulta ohi! (Adamus naureskelee) Olen aina halunnut kokea …

ADAMUS: Andy, oletko yllättynyt, että tuolla ulkona on paskaa?

ANDY: (huokaisten) Ei. Olen kai yllättynyt, että se on niin henkilökohtaista.

ADAMUS: Henkilökohtaista. Tarkoitatko, että joissain ihmisessä vai sinussa?

ANDY: No, katsotaanpa. Tänä vuonna sain katsoa, kun poikani kangettiin ulos autosta melkein kuolonkolarissa. Vaimoltani poistettiin syöpä. Se oli hyvin tunteellista.

ADAMUS: Voin ymmärtää, mutta ne eivät ole sinun.

ANDY: Eivät, eivät, mutta olen sen kaiken keskellä.

ADAMUS: Voiko sinulla olla tarpeeksi myötätuntoa, että hyväksyt, että tämä on se, mitä he valitsivat – jollain tasolla?

ANDY: Kyllä.

ADAMUS: Ja ettet aiheuttanut sitä?

ANDY: Kyllä.

ADAMUS: Ja ettet voi parantaa sitä?

ANDY: No …

ADAMUS: Aa!

ANDY: … se on …

ADAMUS: Aa!

ANDY: Se on vaikeaa, koska …

ADAMUS: Samin tyttöystävä, hänen elämänsä rakkaus, kuoli – Kelli.

ANDY: Joo.

ADAMUS: Se sattui häneen kovasti. Hän pystyi tuomaan sen viisauteen, suremisen jälkeen. Hän salli itselleen sen.

ANDY: Kyllä.

ADAMUS: Suremisen jälkeen ja viisauden myötä, hän ymmärsi syyn. Ja katsottaessa sitä ihmisperspektiivistä, se sattui todella. Katsottaessa sitä jumalaiselta tasolta, siinä oli täysin tolkkua.

ANDY: Kyllä. Ihminen kuitenkin tuntee sen. Tarkoitan, että minä tunnen …

ADAMUS: Kyllä, niin tunnet (Andy huokaisee). Kyllä.

ANDY: Tunnen paljon!

ADAMUS: Joo.

ANDY: Ja jotkut tunteet eivät ole kovin hyviä.

ADAMUS: Ei.

ANDY: Mutta ilmoittauduin tähän. Olen täällä. Aion olla siellä.

ADAMUS: Aivan.

ANDY: Olen tuolla tiellä. Teen tätä. Haluan tehdä sen kaiken!

ADAMUS: Joo. Siis onko se porkkana?

ANDY: Olen nähnyt näitä porkkanoita aiemmin ja jahdannut niitä.

ADAMUS: Kyllä.

ANDY: Se kai järkyttää minua Taivaan ristissä, että kuulen: "Rentoudu. Kaikki tulee olemaan ok." Muistan monta kertaa, kun minulle on aiemmin kerrottu niin.

ADAMUS: Milloin?

ANDY: Kenties joissain entisissä elämissä.

ADAMUS: Juuri niin. Hyvin usein. Se tehtiin hyvin usein, erityisesti uskonnollisissa veljeskunnissa ja henkisissä ryhmissä, entisissä elämissä, ja he epäonnistuivat. He tunsivat, että jotain tapahtuisi; se meni pieleen vain parilla tuhannella vuodella tai enemmän. Ja koko ajatus uudesta energiasta, uudesta Maasta, Kristuksen toisesta tulemisesta, on ollut maisemissa pitkän aikaa.

ANDY: Pitkän aikaa.

ADAMUS: Ja on joitain, jotka tarkoituksella tai tahattomasti ratsastavat tuolla hevosella ja jotka käyttävät sitä – kenties tuntevat sen totuuden, mutta sitten käyttävät sitä valtaan tai johonkin. On ollut paljon sitä, ja on aina profetiasta siitä, mitä on jossain tulevaisuudessa, ja "Kärsi ollessasi täällä maan päällä, jotta voit olla taivaassa toisella puolella." Se kaikki on paskaa.

ANDY: Se on paskaa.

ADAMUS: Se on.

ANDY: Se on, joo.

ADAMUS: Ja voin vain sanoa kaikesta tästä nyt, että tiedätte jotain tapahtuvan, jos tunnette superintensiivisyyttä elämässänne ja itsessänne tällä hetkellä, ja sitten pohjimmiltaan vain katsotte, mitä tapahtuu. Mutta jos ette tunne mitään, jos tämä on yksi mentaalinen harjoitus ja on vain yhtä jippiitä, niin se ei ole totta. Jos tunnette, että jotain tapahtuu, melkein ennenkuulumattomalla tasolla sisällänne, missä ei välttämättä ole paljon tolkkua, ettekä tiedä, mitä se on, mutta se on niin pakahduttavaa, että haluatte itkeä ja melkein lamaannutte siitä …

ANDY: Joo!

ADAMUS: … sitten tiedätte, että se on totta. Ei siksi, että olen ennustanut sitä, vaan sen vuoksi, mitä jokainen teistä käy läpi ja tulee käymään läpi Taivaan ristiin saakka ja jossain määrin sen jälkeen. Eikä se ole hauskaa, ja tunnette asioita eri tavalla, kuin olette koskaan ennen tunteneet. Ja nuo aspektit karjuvat enemmän kuin koskaan ennen, koska se kaikki on osa sitä päätöstä, jäätkö tälle planeetalle tähän kaksinaisuuteen, vai sallitko itsesi nousta sen yläpuolelle. Menemättä tuonne "ulos" elämään jossain haavemaassa.

ANDY: Ei.

ADAMUS: Avaten sen, ja antaen sen tulla sisään.

ANDY: Juuri tähän.

ADAMUS: Juuri tähän.

ANDY: Juuri tähän.

ADAMUS: Minä en tee sitä. Emme tee sitä ryhmänä. Se on hyvin, hyvin henkilökohtainen asia jokaiselle teistä. Todella hyvin henkilökohtainen. On hyvin monia eri tapoja kuvata sitä, mutta se on – phuuu! – sen voimakkuus/intensiteetti on melkein käsittämätöntä.

Ja kerron teille kaikille nyt, että jotkut teistä tuntevat sen erittäin intensiivisesti/voimakkaasti, syvästi sisällään, ja teillä on houkutusta löytää tapoja paeta sitä, koska sanotte: "En kestä tätä intensiivisyyttä enää." Kun lähestymme tätä päivämäärää, ihan sama mitä teette – juotte yksin (Adamus ja Andy naureskelevat) iltapullon Jack Danielsia tai mitä tahansa. Mutta ihan oikeasti, olkaa kilttejä ja älkää ottako masennuslääkkeitä, ahdistuslääkkeitä, ja voi olla houkutusta siihen, jos olette koskaan tehnyt sen, koska se tavallaan latistaa kaikkea. Mutta sen mitä tapahtuu, kaiken tämän myllerryksen, täytyy tulla nyt. Ja lohikäärme tekee ylitöitä.

ANDY: Joo!

ADAMUS: Joo! Ja tapahtuu paljon irtipäästämistä, tapahtuu viimeisiä irtipäästämisiä, ja sitten teille jokaiselle tulee henkilökohtaisesti iso kysymys: "Voinko antaa itseni mennä siihen pisteeseen, että päästän irti kaikesta logiikasta ja siitä "olenko hullu?" Voinko antaa sen vain tapahtua? Voinko vain sallia omalla henkilökohtaisella tasollani sen, mitä olen etsinyt hyvin monta elämää: tuntea sisäisen Jumalan, tuntea kaiken, mitä olen, tuntea jumaluuden ja saada sen kaiken tänne." Ei minään epämääräisenä käsitteenä, ei minään ylevänä, filosofisena asiana, vaan – hemmetti! – juuri tässä, omassa elämässäsi. Ja se potkaisee sinua persuuksille, kirjaimellisesti. Tarkoitan …

ANDY: Joo, perseenikin on arka.

ADAMUS: Joo, joo! (Adamus naureskelee)

ANDY: Minulla on nyt limapussin tulehdus.

ADAMUS: Juuri niin!

ANDY: Se on tavallaan okei!

ADAMUS: Juuri niin! "Siis, saan tämän!"

ANDY: Joo.

ADAMUS: Kyllä, on hyvin, hyvin intensiivistä tällä hetkellä, ja se on yksi asia, josta halusin puhua tänään. Puhumme siitä tulevissa sessioissamme, mutta on superintensiivistä. Jos ette tunne mitään tällä hetkellä, ette ole luultavasti shaumbra (Adamus naureskelee). Sen voin vain sanoa. Suurta myllerrystä tapahtuu.

ANDY: Joo.

ADAMUS: Mutta se esittää tuon viimeisen kysymyksen – nimittäin tämä ei ole vain lämmittelyä tai pukuharjoitus. Se esittää tuon viimeisen kysymyksen: "Oletko oikeasti valmis, Andy, tuomaan sen sisään? Vaikkei muu planeetta tee sitä, vaikka olet hyvin erilainen kuin muut, vaikka se vääntää ja kääntää ja ravistelee kaikkia uskomusjärjestelmiäsi?"

ANDY: Olen aina tiennyt, että olen erilainen kuin …

ADAMUS: Joo, tiedämme kaikki sen.

ANDY: … monet muut. Joo. Nimittäin olen aina halunnut … En ole halunnut missata mitään, en vieläkään halua.

ADAMUS: Joo.

ANDY: Haluan olla edelleen täällä ja saada koko itseni tänne. En kai vain ajatellut – siinä se "ajatella" on taas – en ajatellut sen olevan näin haastavaa. Ajattelin: "Hei, olen valmis. Pystyn käsittelemään mitä vaan."

ADAMUS: Varmasti, ja osasyy sen haastavuuteen on, että se tapahtuu nopeammin, kuin te tai kukaan olisi odottanut. Nimittäin, te olette mielenkiintoisia, shaumbrat. Tobias sanoi kerran: "Kaikki tämä valaistumiseen ja Oivaltamiseen meneminen veisi kolmesta neljään, kenties viisi elämää", ja te kaikki sanoitte tavallaan: "No, se on paskaa. Teemme sen yhdessä." (Naurua)

ANDY: Joo! Joo!

ADAMUS: Eikä vain yhdessä, vaan tiivistettynä noin 20 vuoteen. Siis, se on siis supertiivistettyä, ja se on tuonut Taivaan ristin tänne nopeammin, kuin olisimme mitenkään kuvitelleet. Ja se on tässä, ja nyt se on suoraan teidän edessänne, suoraan meidän edessämme, ja se sanoo periaatteessa: "Oletko valmis lopettamaan unelmiesi unelmoimisen ja elämään unelmasi? Oletko valmis lopettamaan sen, että se on vain "tuolla jossain"?" Kenties peukaloit sitä muissa maailmoissa, mutta oletko oikeasti valmis tuomaan sen tänne? Ja tunne sitä. Voit antaa mikin takaisin Lindalle.

ANDY: Teen sen. Teen sen!

ADAMUS: Luennoin vähän aikaa. Joo.

ANDY: Kiitos.

44. kerros

ADAMUS: Kuvitelkaa se. Hyvin monilla teistä on ollut elämiä uskonnollisissa veljeskunnissa, ja tuo lupaus. Tuo lupaus. Lupaus, etsintä, ja siitä tuli riippuvuus. Ja etsittiin aina vastauksia, odotettiin aina profetiaa, joka on jossain tulevaisuudessa. Yhtäkkiä sen on tässä, ja todetaan "voi paska". Yhtäkkiä se on tässä.

Se on, kuin etsisi jotain koko elämänsä, löytämättä sitä. Sitten totutte etsimään asioita, ja se teistä tulee – etsijä. Ja yhtäkkiä se on siinä, ja se on kuin: "Huh! Hetkinen nyt. Olenko valmis? Olen viettänyt koko elämäni tai monia elämiä etsien, ja se on tässä." Ja sitten kaikki tuo paska tulee esiin. Lohikäärme sanoo tavallaan: "Voi hyvänen aika! En voi tehdä töitä ainoastaan 24 tuntia vuorokaudessa, on tehtävä 48 tuntia vuorokaudessa." Ja olette kuin: "Olenko valmis siihen? Olenko sen arvoinen? Olenko hullu? Pitäisikö minun seurata tietämistäni? Tai ehkä minun pitäisi painaa jarrua. Ehkä kumpaakin." Se on rankka paikka. Painakaa jarrua, tai painakaa kaasua. Älkää tehkö kumpaakin.

Yhtäkkiä se on tässä, ja se tuo esiin valtavasti asioita, kuten ahdistus, itsenne kyseenalaistaminen, sen ihmetteleminen, onko tämä vain uusi porkkana. Varmasti, jos haluatte sen olevan. Se voi olla uusi porkkana, tai se voi olla totta, ja sen kohtaatte tällä hetkellä: "Onko tämä totta? Olenko minä totta?" Se on "voi paska" -hetki, kuten Cauldre sanoo. Te vain teette sen, tai sitten ette.

Stressin, ahdistuksen, kireyden ja kaiken sen muun taso on kaikkien aikojen korkein – shaumbroilla yleisesti ympäri maailmaa. Jotkut teistä eivät ole vielä tunteneet sen täyttä vaikutusta. Tunnette, ennen kuin pääsemme tuohon päivämäärään 22.3. Ja taas kerran, tuona päivänä ei tapahdu mitään erityisen taianomaista. Ehkä jotain, muttei paljon. Mutta voitaisiin sanoa, että tuona päivää muut ulottuvuudet avautuvat. Pääsy jumaluuteenne – sieluunne, jumaluuteenne, todelliseen Itseenne, miten sitä halutaankin kutsua – avautuu. Ja analogia jonka annoin Caudrelle aiemmin, oli seuraavanlainen.

Kuvittele, että sielusi on iso, korkea rakennus, 44 kerrosta. Se on hyvin korkea. Ja ihminen on tuolla alimmalla tasolla, nollatasolla, pohjakerroksessa. Siellä ihminen on. Ihminen on tavallaan tietoinen siitä, että yläpuolella on suuri rakennus, mutta hän ei ajattele sitä kovin paljon. Ihminen on sidottu pohjakerrostasolle – on kaikki ongelmat, putkityöt, muut ihmiset, lämmitysjärjestelmä ja palaneet sulakkeet – ja hän tavallaan tietää, että tuolla on jotain.

Ja aina silloin tällöin hän on yrittänyt mennä sinne ja löytänyt tavallaan, että kaukana pohjakerroksessa on jossain porraskuilu/huone, ja siinä on merkintä "Älä mene sisään". Mutta ihminen sanoo: "Mitä helvettiä. Aion avata tuon oven." Hän avaa oven, ja siellä on portaikko, ja se on pimeä. Sitä ei ole ilmeisesti ylläpidetty aikoihin, ja se on tavallaan pelottava. Ja ihminen kiipeää muutaman askelman.

Portaat narisevat, ja ympärillä olevat seinät alkavat murentua vähän, ja kuuluu aavemaisia ääniä – uu-uuu! uu-uuu! – on tavallaan aavemaista (vähän naureskelua). Voi, Cauldre yritti (lisää naureskelua). On aavemaisia ääniä, ja sitten ihminen alkaa voida vähän pahoin, ja hän on kuin: "Ehkä minun ei pitäisi mennä tänne. Luin tästä. Kenties tämä on paholaisen peliä. Ehkä minun ei pitäisi." Mutta koska ihminen on ihminen, hän jatkaa eteenpäin ja pääsee lopulta seuraavalle tasolle ja yrittää avata tuon oven, joka menee toiseen kerrokseen tai ensimmäiseen (suom. huom. viitaten eri maiden erilaisiin tapoihin aloittaa kerrosten laskeminen; suomennoksessa on käytetty suomalaista tapaa). Hän yrittää avata tuon oven, ja se on lukossa.

Niinpä ihminen palaa takaisin alas ja elää pohjatasolla. Sitten hän tulee takaisin seuraavassa elämässä ja käy uudestaan läpi koko jutun. Hän löytää portaikon, jossa sanotaan "Älä mene sisään", menee toiseen kerrokseen, rikkoo oven ja yrittää jatkaa kolmanteen kerrokseen. Mutta portaikko on täynnä roskaa, jätettä ja paskaa, ja se haisee todella pahalta, ja kaikkialla on rottia. Niinpä ihminen palaa alas, pohjakerrokseen. Seuraavassa elämässä hän menee neljänteen kerrokseen. Ymmärrätte ajatuksen (joku sanoo "joo"). Hän yrittää mennä ylöspäin ... Joo, voimme lopettaa tarinan tässä: "Olemme tajunneet sen!" (Vähän naureskelua) Olenko kertonut teille 100.000 vuodestani kristallissa? (Naurua)

Siis elämien kuluessa hän yrittää päästä ylempiin kerroksiin, muttei koskaan oikein onnistu. Kuitenkin hän kuulee matkan varrella ääniä ja tuntee asioita, ja hänellä on todella tunne: "Okei, täällä on muita kerroksia, mutten tiedä, mitä ne ovat."

Sitten yhtenä päivänä sielu tulee ihmisen luo ja sanoo: "Ihminen, hei, kaikki mitä olet tehnyt, kaikki tämä työ – teet sitä vaikealla tavalla. On helppo tapa, ja se johtuu valostasi. Haluan näyttää sinulle jotain." Ja sielu, joka esiintyy tavallaan isona, kultaisena enkelinä, näyttäen tavallaan minulta (lisää naureskelua), sanoo: "Haluan näyttää sinulle jotain", ja vie ihmisen rakennuksen ulkopuolelle ja sanoo: "Katso tätä."

Ihminen on kuin: "Mikä tämä on?" Sielu sanoo: "Se on lasihissi. Se on rakennuksen ulkopuolella, jotta voit nähdä kaiken. Olet tietoinen kaikesta. Se on lasihissi. Se vie sinut suoraan 44. kerrokseen. Mennään." Hypätään hissiin, ja ihan omin päin, ilman napin painamista tai mitään – viuuh! – se kiidättää hänet 44. kerrokseen, sielun läsnäollessa.

Ja tietysti tuolla hetkellä ihminen sanoo: "Voi, keksin tämän kaiken. Olen hullu. Olen sekopää. Tämä on tyhmää!" (Naurua) "Ihmiset eivät näe enkeleitä. He eivät aja lasihisseillä 44. kerrokseen, ja miten sielu voisi ylipäätään edes olla rakennus. Tämä kaikki on hullua. Menen takaisin alas." Ja sielu tarttuu ihmistä olkapäästä ja sanoo: "Suu kiinni, ihminen! Vittu, nyt suu kiinni!" (Lisää naurua) "Olet 44. kerroksessa. Katso ympärillesi. Tarkkaile. Tunne. On erilaista. On vapaata. Eikä vain tämä. Minäpä vien sinut katolle." Kävelee katolle, avautuu ja voi nähdä ikuisuuteen. Sielu sanoo: "Hengitä tuota ilmaa. Tunne tuota aurinkoa. Tunne vapaus täällä ylhäällä. Täällä on hyvin vapaata. Rakas ihminen, voisin viedä sinut katolle ja heittää sinut alas, minkä haluaisin tehdä," (lisää naurua) "mutta sinä lentäisit."

"Tämä on ulottuvuus, jossa on "minä olen", sielu ja ihminen ovat yhdessä. Tämä on Taivaan risti. Tämä on se, mitä olet etsinyt, mutta mitä pelkäsit. Tämä on se, mitä olet yrittänyt löytää elämien ja elämien ajan menemällä ylös nuhruista, likaista portaikkoa, ja nyt se on tässä, ja epäilet sitä? Olet niin ihminen!

Rakas ihminen, vedä syvään henkeä. Olet ansainnut tämän. Tämä on pikahissi, ja se voi mennä edestakaisin koko ajan. Voit pysähtyä tasolle 34 ja käydä entisissä elämissä. Voit pysähtyä tasolle 11 ja katsoa, miten sinussa on osia, jotka osaavat nousta aika-paikka-gravitaation yläpuolelle. Et ole lukittuna tuolle jatkumolle tuolla alhaalla, mitä kutsutaan pohjakerrokseksi. Voit mennä, minne haluat. Ja mielenkiintoista tässä upea taikahississä – jonka sinä muuten loit – tässä lasihississä, on, että voit olla monissa kerroksissa samaan aikaan tai kaikissa kerroksissa samaan aikaan. Tai voit mennä takaisin alas tuohon halveksittavaan pohjakerrokseen ja olla vain siellä, jos haluat, mutta sitten tietäen, että voit päästä ulos koska tahansa ja käydä koko itsessäsi."

Se on Taivaan risti. Se on pikahissi. Se kulkee edestakaisin vaivattomasti. Ja valmistaudutte siihen nyt ihmisenä, energeettisesti, joka tavalla. Kun valmistaudutte, sanotte: "En tiedä. Ehkä keksin tämän. Ehkä ei ole mitään lasihissiä. Ehkä ei ole mitään muita kerroksia. Ehkä tämä on kaikki, mitä on. Ehkä olen hullu. Ehkä minun pitäisi hakea apua. Ehkä minun pitäisi juosta karkuun. Ehkä minun pitäisi vain kuolla. Ehkä minun pitäisi mennä muihin maailmoihin, joilla ei ole mitään tekemistä tämän rakennuksen ja sieluni kanssa."

Sitä tapahtuu tällä hetkellä. On paljon hämmennystä, paljon tyrmistystä, paljon ahdistusta, koska tämä on se. Nimittäin kun olette tässä, missä olemme, ja sanotte: "Voi, paska!" ja sitten alatte ajatella: "Olenko haaskannut kaikki nämä elämät? Miksi tämä ei tullut aiemmin? Mitä tein väärin viivyttämään tätä näin pitkään? Mitä jos tuo lasihissi syöksyy alas?" (Adamus naureskelee), se kaikki on kuin: ihminen, mene eteenpäin tässä asiassa ja anna sen kiidättää sinut huipulle, ja tuo sitten sielusi alas kanssasi. Sitä te teette. Menette eteenpäin tässä asiassa, menette sinne ylös, ja tuotte sieluolemuksenne tänne alas kanssanne.

Ja tiedän, että tuo pohjakerros on todella likainen. Heh! Ette ole siivonneet sitä ikuisuuksiin. Ja tiedän, että alhaalla on sotkuista, ja tiedän, että olette tuossa pohjakerroksessa kaupunkiliikenteessä ja melussa ja kaikessa muussa, ja kenties ette usko olevanne tuon hissin saamisen arvoinen. Mutta kokeilisitteko sitä? Tuokaa koko itsenne alas kanssanne, ja katsokaa sitten, mitä tapahtuu. Katsokaa, mikä transformoituu elämässänne.

Saatte pelonväreitä, ennen kuin menette tuohon hissiin: "Onko se totta?" Se on teidän päätöksenne. "Tuletteko hulluksi?" Ehkä, mutta mikä on hullumpaa – elää tuossa pohjakerroksessa ikuisesti, koko tuo iso rakennus yläpuolellanne, pystymättä koskaan pääsemään noihin muihin kerroksiin ja muille tasoille? Mikä on hullumpaa?

Teidät haastetaan sillä tunteella, että "Minun täytyy oikaista kaikki täällä pohjakerroksessa. Minun täytyy siivota se. En ole valmis. En ole valmis. En ole valmis." Suu kiinni! Olet valmis. Olet valmis. Noilla sotkuilla on taipumus siivota itsensä. Kyllä, heittäkää pois asioita, joissa olette roikkuneet, jotain vanhaa roskaa. Siivotkaa se, mutta teidän ei tarvitse tehdä siitä täydellistä tilaa. Huomaatte, että tuo 44. kerros on täydellinen paikka, ja tuotte sen tänne alas. Ja sillä on tapansa siivota kaikki.

Andy, aspektisi haastavat sinut sanoen: "Voi, tämä kaikki on suuri lupaus, eikä mitään tapahdu, Andy, joten istu vain alas, älä tee mitään ja lakkaa uneksimasta tällä tavalla. Huijaat itseäsi, Andy."

Jokainen teistä siinä viisaampi, kunnes mieli hyppää sekaan. Jokainen teistä tietää, että teillä on näitä unelmia. Teillä on tietäminen. Olemme tehneet tätä pitkän, pitkän aikaa. Se on tässä nyt. Jokaisella teistä on tuo tietäminen, mutta vaatii suurta rohkeutta ottaa tuo askel ja tavoitella sitä. Kaikesta siitä huolimatta, mitä logiikka kertoo teille, kaikesta siitä ajattelusta huolimatta, että olette hullu, kaikesta siitä huolehtimisesta huolimatta, mitä voisi tapahtua, tehkää se. Menette tuohon hissiin, ja ehkä suljette silmänne ja sanotte: "Rakas Jumala, mitä olen tekemässä?" Menette tuohon hissiin ja menette sieluunne, ja sitten tuotte sen tänne. Se on sellaista.

Kyllä, on paljon ahdistusta tällä hetkellä. Paljon kireyttä/jännittyneisyyttä. Energiat joita tulee nyt henkilökohtaiseen elämäänne – unohtakaa planeetta – ovat hyvin intensiivisiä tällä hetkellä, ja tapahtuu hyvin paljon uudelleensäätämistä, uudelleenorientoimista, siivoamista ja valmistautumista. Mutta nyt on se aika, jolloin jokainen teistä eläisi tuon unelman, toisi sen tänne. Pitämättä sitä tuolla jossain. Se tapahtuu nyt.

Se on haastavaa, ja siksi hyvin monet ovat kokoontuneet muihin ulottuvuuksiin. Siksi Sam lähti. Sam olisi voinut hengailla maan päällä pitkään, mutta hän tietää sen tärkeyden, mitä tapahtuu nyt. Jonkun täytyy olla tasapaino muissa ulottuvuuksissa – kaikissa muissa kerroksissa, joihin menette, mutta erityisesti sielutasolla – varmistamassa, että te olette tasapainossa, kun pääsette sinne, ja varmistamassa, ettei se kärvennä teitä karrelle, ettei se ehdottomasti polta teitä loppuun, ja voitte saada ihmisen ja jumalan kohtaamaan, tulemaan tänne ja olemaan rinnakkain yhdessä.

Todellinen apokalypsi

Siis sanon, että tämä on apokalyptinen tapahtuma, ja se on sitä. Ja tiedän, että Cauldre sanoo: "Voi, se kuulostaa niin suurelliselta." Todellakin! Se on.

Tiedättekö, mitä apokalyptinen merkitsee kreikaksi? Paljastaa. Vetää kansi pois. Viedä sivuun ne asiat, jotka estävät näkemästä. Sitä apokalypsi merkitsee. Ei kuolemaa eikä tuhoutumista. Johanneksen ilmestyksessä/Ilmestyskirjassa ei ollut kyse kammottavien tapahtumien tulemisesta maailmaan ja maailman tuhoutumisesta. Jos luette Ilmestyskirjaa nyt uudelleen Taivaan ristin silmin, oivallatte kauneuden Ilmestyskirjassa. Oivallatte siinä sanottavan, että tämä uusi aika on tulossa Maahan, ja kirjaimellisesti Ilmestyskirjassa sanotaan: "Jumalan on aika olla ihmisten kanssa." Siinä sanotaan, että "Jumalan on aika", teidän jumaluutenne on aika olla ihmisenne kanssa. Se sanotaan siinä. Se on hyvin selkeää. Siinä sanotaan: "Tämä on uusi aika", uusi energia. Ei maailmanloppu.

Ne jotka pitävät kiinni vallasta ja ahneudesta, ja ne jotka yrittävät säilyttää vanhat tavat – kontrollin ja rakenteen – ne jotka vastustavat todellista vapautta, eivät kestä. He eivät selviydy. He menevät toiseen Maahan jonnekin, jotta he voivat leikkiä niiden kavereidensa kanssa, jotka kaikki ovat kiinnostuneita valtapeleistä, riippuvuuksistaan, hyväksikäytöstään ja kaikesta muusta. Tämä Maa on luotu vain heitä varten. He eivät huomaa eroa. He eivät osaa erottaa päivää seuraavasta, mutta he ovat yhtäkkiä siellä ja tämä Maa – tämä Maa jolla elätte tällä hetkellä – käy läpi hyvin monia muutoksia. Ja perille pääseminen on myrskyistä, mutta Maa käy läpi muutoksia, jotka tuovat sen tilanteeseen, joka on nimetty singulaarisuudeksi. Minä kutsun sitä todelliseksi vapaudeksi. Ja sitä te käytte läpi, ja sitä varten olette tehneet hyvin pitkään työtä. Ja tiedän, että olette uupuneita.

Juoksette maratonia, ja mikä on vaikein osuus? Se on viimeinen taival, viimeinen maili. Eivät keskimmäiset osat. Vaikein on viimeinen osa, koska kehonne sanoo: "Se on suoraan edessäni." Jos joku teistä on juossut maratonin, tiedätte sen. Ja voitte ikään kuin nähdä maaliviivan, mutta yhtäkkiä kaikki mielen fokusoituminen, joka teillä on ollut, lähtee pois, ja ihmettelette, selviydyttekö siitä. Nimittäin sitä tapahtuu melko usein, ja he romahtavat juuri ennen maaliviivaa. He ovat työstäneet sitä erittäin kovasti, ja he eivät pysty melkein kuvittelemaan tätä osaa, että he ovat siinä ja että he tekivät sen. Ja sitä teemme tällä hetkellä, tuota viimeistä – se ei ole viimeinen maili, vaan viimeiset hetket.

Ennen sitä tapahtuu paljon, ja tiedän, että olen jatkanut pitkään tässä, mutta haluan kuitenkin tehdä tärkeän merabhin tässä. Puhumme enemmän Taivaan rististä.

Vetäkää syvään henkeä. Tällä hetkellä on rankkaa – ei "huonoa" rankkaa, vaan "hyvää rankkaa". Superintensiivistä. Ja tiedän, että voin luetella näitä asioita ­– pyydän Cauldrea kirjoittamaan niitä myöhemmin – mutta joskus haluatte vain itkeä. Haluatte vain itkeä. Joskus on niin intensiivistä kehossanne ja mielessänne, että te ette tiedä, pärjäättekö. Ja joskus on hyvin hämmentävää, mikä on oikein ja mikä on väärin. Ja yritätte päättää: "Olenko hullu? Enkö ole? Keksinkö tämän? Mitä tapahtuu?" Olette tulossa vain Taivaan ristiin. Se on sitä. Se on sitä.

Vedetään kunnolla syvään henkeä, ja aloitetaan merabh, Samin hengessä.

Viisauden merabh

Se mitä teille tapahtuu tällä hetkellä, on hyvin samanlaista, mitä Samille tapahtui, erityisesti hänen rakkaansa, Kellin, kuoltua.

(Musiikki alkaa)

Oli surua.

Suret monia, monia elämiä nyt.

Ai niin, unohdin lisätä, että jokainen entinen elämäsi tulee myös tähän kohtaan. Jokainen niistä käy läpi tuota ravistelua ja rämistelyä. Jokainen niistä tuntee jotain hyvin intensiivistä. Hekin tulevat Taivaan ristiin.

Et tee sitä yksin. Siinä on mukana jokainen entinen elämä.

He oivaltavat unelmansa. He ovat voineet olla munkki- tai nunnaluostarissa. He ovat voineet olla essealaisia. Riippumatta siitä, missä he ovat, he tulevat myös tähän.

He esittävät saman kysymyksen, joka esitettiin aiemmin: "Keksimmekö vain tämän?"

He sanovat: "Jotain tapahtuu. Keksimmekö vain tämän? Kenties minun pitäisi palata takaisin ja rukoilla taas. Palata takaisin kappeliin ja polvistua ja rukoilla Jumalaa sieluni puolesta."

Hekin käyvät sitä läpi.

Se mitä tapahtuu nyt ja mitä tapahtui Samille, on suremista. Hän suri Kelliä, sinä suret itseäsi – kaikkia tuskallisia kokemuksia kaikissa elämissä.

Suret omia kuolemiasi.

Suret tuota osaasi, joka sanoo: "Miksi? Miksi en tajunnut sitä aiemmin?"

Suret sitä osaa, joka tietää, että olisit voinut todellakin kirjaimellisesti ylösnousta monta elämää sitten, muttet tehnyt sitä. Ajattelet: "Kenties minun olisi pitänyt." Mutta muista, että valitsit jäädä.

Se mitä tapahtuu tällä hetkellä, tapahtuu joka osassanne. Sinua pyydetään tai sinut pakotetaan tuomaan kaikki viisauteen.

Se Samin täytyi tehdä. Surtuaan Kelliä, hän toi sen viisauteen. Ja vapauttamalla sen sielusi viisauteen, tulee selkeyttä, miksi asioiden täytyy tapahtuu niin, kuin ne joskus tapahtuvat, ja selkeyttä sen kauneuteen.

Kun olet juuri siinä hetkessä, jolloin jotain rankkaa tapahtuu – esimerkiksi rakkaalla ihmisellä on syöpä, rakas ihminen vedetään autosta, kuten puhuitte aiemmin – on vaikea olla viisaudessa. Hyvin vaikea. Ei, älä edes yritä sitä.

Ole tuossa suremisessa. Ole myös tuossa pelossa. Mutta sitten tuo se viisauteen tietyssä kohtaa, ja ymmärrät yleisnäkymässä, Enkelihuipulta katsottuna, mitä tapahtuu. Ja oivallat syvää kauneutta myös siinä, mitä olisit ajatellut virheeksi, onnettomuudeksi. Syvää kauneutta.

Kun lähestymme Taivaan ristiä, päästä irti kaikesta, viisauteen. Ei enää kiinnipitämistä siitä tuskana. Ei enää tarvetta rangaista itseäsi.

Anna sen mennä viisauteen nyt.

(Tauko)

Sielu tuo sen viisauteen. Se näyttää sinulle tuon kauneuden, kyllä, myös pahimmissa asioissa.

Kaikki intensiivisyys, kaikki melu tällä hetkellä, kaikki haasteet joita sinulla on – fyysinen, mentaali, henkinen – tiivistyy tähän, tähän yhteen asiaan: tuo se viisauteen. Se on siinä.

Sitä tapahtuu. Voitko päästää irti suremistilasta, pelkotilasta, itsesi rakastamattomuuden tilasta, ja antaa sen mennä viisauteen?

Sielusi tietää, mitä sillä sitten tehdään – sinun ei tarvitse tehdä mitään. Mutta voitko antaa sen mennä? Se on yhteenveto kaikesta, mitä tapahtuu.

Miksi pitäisit kiinni asioista? Ellet halua. Jos et halua jatkaa syyllisyyden ja häpeän kokemista, esimerkiksi.

Mutta ennemmin tai myöhemmin, mitä lähemmäs pääsemme Taivaan ristiä, sielusi ravistelee sinua ja sanoo: "Päästä irti, Annette. Päästä irti." "Elizabeth, miksi jatkat sen kantamista mukanasi? Päästä irti. Anna sen mennä viisauteen."

Ole kiltti. Et voi mennä Taivaan ristiin, ennen kuin annat sen mennä viisauteen. Se on tuo hissi. Hissi on todellisuudessa viisaus.

Et voi jatkaa sen kantamista mukanasi ja tuntea syyllisyyttä asioista, joita tapahtui menneisyydessä. Ja tiedän, että joidenkin teidän on vaikea päästää niistä irti. Tunnette, että se on risti, jota teidän on kannettava. Mutta nyt on Taivaan ristin aika.

Ei syyllisyyden ristin. On Taivaan ristin aika.

Kaikki mitä tapahtuu tällä hetkellä – kaikki intensiivisyys – kaikki, pyytää sinua tuomaan sen viisauteen. Sillä tavalla pääset läpi. Sitä ne jotka ovat muissa ulottuvuuksissa, tekevät – ovat he sitten lähteneet, tai ovat edelleen täällä ja auttavat muissa ulottuvuuksissa. He auttavat ja varmistavat, että on tuo viisauden tasapaino.

He eivät anna sinun yrittää päästä sisään, mennä tästä läpi, yrittää päästä tuohon hissiin, ennen kuin olet antanut sen tulla viisauteen. Sinun on pakko – muuten se repii sinut kappaleiksi.

Anna kaikki. Ei pidättelyä, ei makyoa. Kaikki.

Joillakin teistä on tavallaan lemmikkiongelmia, lemmikkisyyllisyyksiä: "Ei. Minun täytyy pitää tämä." Sinua pyydetään nyt antamaan sen kaiken mennä viisauteen.

Sinun ei tarvitse tehdä mitään. Ei. Anna sen mennä sielulle, ja sitten saat sen takaisin, kun tulee tämä Taivaan ristin aika.

Sanoisin, että syvin kaikista haavoista tällä hetkellä on – et kenties tunnista sitä, mutta se on kaikkein syvin – että on edelleen vähän tuota vanhaa syyllisyysjäämää Atlantikselta ­– siitä miten se romahti, pääpannoista. Anna senkin mennä.

(Tauko)

Tulen luoksenne henkilökohtaisesti, jokaisen teidän, kun tunnen, että pidätte kiinni, ja katson teitä vain silmiin ja sanon: "Viisaus." Ja tiedätte, mitä tarkoitan. Päästä irti.

Kun päästät irti, huomaat paljon vähemmän yli-intensiivisyyttä. Huomaat paljon vähemmän itsesi epäilemistä ja sen ajattelemista, että olet hullu.

Vedetään syvään henkeä tässä kauniissa merabhissa, viisauden merabhissa.

Voitaisiin sanoa, että on tuo puhdistumien ennen isoa – isoa – tapahtumaa tällä planeetalla, Taivaan ristiä. Se on yksilöllinen asia, mutta se vaikuttaa ihmiskuntaan.

Se on hyvin kaunista, kun astuu kirjaimellisesti etäämmälle ja katselee, miten se mikä saattoi olla huono kokemus, voi transformoitua viisaudeksi.

(Tauko)

Vedetään kunnolla syvään henkeä yhdessä.

Olemme vähän yli – hädin tuskin yli – kolmen kuukauden päässä. Se tuli paljon nopeammin. Vasta tämän vuoden heinäkuun lopulla tiesimme, että tietoisuussuhde, valosuhde, planeetalla oli sellainen, että olisi vääjäämätöntä, että se tapahtuisi nyt, ja tapahtuu hyvin nopeasti. Se tuli hyvin, hyvin nopeasti. Siksi emme ole sanoneet paljon siitä.

Meillä oli juhla muissa ulottuvuuksissa tietäessämme, että se ei ollut 10 vuoden, 20 vuoden tai 30 vuoden päässä. Mutta nyt se on hädin tuskin reilun kolmen kuukauden päässä.

Vedetään kunnolla syvään henkeä yhdessä.

Puhumme enemmän ja enemmän Taivaan rististä. Työnnämme tavallaan kaiken muun sivuun. Voi sitä kipitystä, jota tapahtuu toisissa ulottuvuuksissa, kaiken uudelleensäätämistä ja uudelleenkalibrointia.

Kuulee myös joidenkin ylösnousseiden mestareiden puhuvan takan ääressä ja sanovan: "Mitä tapahtui? Tiesimme, että tämä oli profetia. Tiesimme, että se tapahtuisi, mutta ei nyt!" Ja jotkut heistä sanovat: "Voi, minun ryhmääni, jonka kanssa työskentelen – joku kanavoi minua – ja peijakas, he puhuvat edelleen ufoista." (Vähän naureskelua) "Mitä tapahtui, mikä sai tämän tulemaan näin nopeasti? Se yllätti meidät – ja meidän pitäisi olla ylösnousseita mestareita – se yllätti meidät. Miten selitämme ryhmillemme, ettei ole mitään ufoja? Yritin jatkuvasti kertoa heille, mutta he haluavat uskoa niihin. Miten saamme heidät ymmärtämään, että ufot eivät ole olentoja jostain muusta, kaukaisesta galaksista? He ovat ihmisiä maan päällä, kenties tulevaisuudesta tai kenties Taivaan rististä."

Sitten he sanovat: "Mitä tapahtui aiheuttamaan tämän?" Istun vain ja sanon yhden sanan: "Penkkeily". (Lisää naurua)

Tämän myötä, rakkaat ystävät, vedetään syvään henkeä – muistaen, että kaikki on todellakin hyvin koko luomakunnassa.

Tämän myötä, minä olen täysivaltaisen alueen Adamus. Kiitos.