CRIMSON CIRCLEN MATERIAALEJA

ALT-sarja

SHOUD 1 – ADAMUS ST. GERMAIN, Geoffrey Hoppen kanavoimana

Esitetty Crimson Circlelle

1.10.2022
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
www.crimsoncircle.com

Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.

Aah! Minun täytyy aina pysähtyä hetkeksi, kun olen täällä Konassa Shaumbra-paviljongilla, ja vain haistella ilmaa. Mm. Aah! Vain tuntea tätä energiaa. Hyvin erilaista kuin missään muualla, myös erilaista kuin studiossa Coloradossa. Täällä ilmassa on kuin sakeutta, makeutta, kauneutta. Siis otan hetken – anteeksi, että minun on otettava tämä hetki – vain tunteakseni vähän.

Olen tietysti Adamus, ja menemme nyt ALT-sarjaan. Silloin kun aloin työskennellä shaumbrojen kanssa, katsoin sitä kehityskaarta, mihin asiat olivat menossa, missä shaumbrat olivat tuolloin, mihin menisimme, ja tiesin, että suuri osa sitä työtä, jota minun täytyi tehdä teidän kanssanne, oli saada teidät ulos vankilasta, saada teidät ulos eläintarhasta, saada teidät oivaltamaan, että te ette ole tämän todellisuuden vanki, saada teidät omaan Oivaltamiseenne.

Olemme tehneet sen, yllättävää kyllä – toisinaan yllättävää kyllä, että olemme tehneet sen – mutta olemme tehneet enemmän, kuin vain saaneet teidät Oivaltamiseen. Vaikkette olisi vielä oivaltaneet sitä, tulette oivaltamaan, että olette oivaltanut. Se on yksi noista asioista, kun vain heräätte ja oivallatte: "Minä olen mitä olen." Ette enää yritä tehdä sitä. Jotkut teistä edelleen epäilevät sitä, ja pelaatte tuota peliä, mutta yhtäkkiä oivallatte: "Olen oivaltanut", ja sitten oivallatte, että Oivaltaminen ei ole, mitä luulitte sen olevan. Se on jotain täysin erilaista, jolloin hyväksytte kaiken, mitä olette. Ei häpeää, ei syyllisyyttä, ei katumusta. Te hyväksytte. Se on Oivaltaminen.

Se ei merkitse, että olette yhtäkkiä maaginen, mutta oivallatte, että on mahdollisuus maagisuuteen. Se ei yhtäkkiä merkitse, että kehonne on parantunut, eikä ole enää kipuja ja särkyjä. Itse asiassa on luultavasti enemmän kipuja ja särkyjä, koska oivallatte, että olette tässä fyysisessä kehossa, ja se on herkkä. Se hajoaa. Se sairastuu. Se kuolee, ja tekee kaikkia näitä asioita. Mutta sitten oivallatte, että olette jo kuolleet joka tapauksessa. Tarkoitan, että olette kuolleet entisissä elämissä, ja tavallaan olette kuolleet jo tässä elämässä. Ei mitään järkeä olla enää huolissaan siitä. Nyt teillä ei ole tuota pelkoa. Olette menneet sen yli, ja nyt olette vapaa.

Ja vapaudesta puheen ollen, teidän saaminen ulos eläintarhasta, omaan Oivaltamiseenne, oli todella minun tavoitteeni, intohimoni. Mutta sitten oli aina tuo tietäminen, että voisimme ottaa seuraavan askeleen, jossa voisitte mennä takaisin eläintarhaan, mutta ette olisi enää häkkieläin tai ihminen, ette olisi enää vankina siellä. Mutta voisitte mennä takaisin sinne tahdosta ja halusta. Voisitte olla ALT-tilassa. Voisitte olla eläintarhassa ja ulkona eläintarhasta samanaikaisesti, tai pelkästään eläintarhassa, tai pelkästään ulkona eläintarhasta. Mutta oivallatte äkkiä, että ette ole enää vankina. Voitte mennä mihin tahnansa vankilaan. Voitte mennä kristallivankilaanne. Voitte mennä mihin tahansa, ettekä ole enää vankina. Olette vapaa. Se on tuo kauneus, ja siitä syystä olemme tässä ALT-sessioissa.

ALT-sarja

ALT, eli vaihtoehto – vaihtoehto – eli ei ole enää vain yksi tie (suom. huom. englanninkielessä "vaihtoehto" on "alternative"). Ei ole enää vain yksi todellisuus. Ja niin upealta kuin se kuulostaa, on muutama varoitus matkan varrella, ja muutama asia tapahtuu, kun menette todelliseen ALT-tilaan, mikä saa teidät tasapainosta vähäksi aikaa. Mutta sitten oivallatte sen hyvin tärkeän asian, että teillä on aina tasapaino. Teidän ei tarvitse yrittää saada sitä. Teidän ei tarvitse kulkea mielen kautta säilyttääksenne tasapainon. Vedätte vain syvään henkeä, ja tulette luonnostaan takaisin tasapainoon, myös käsitellessänne ALT-tilaa, monia eri todellisuuksia.

ALT-tilassa alatte oivaltaa myös, miten vankina todella olitte, miten epäluovaa oli olla vain tässä yhdessä 3D-todellisuudessa. Ja totta, yöllä unitilassanne menette tosiaankin muihin ulottuvuuksiin. Mutta sitten unohdatte sen, kun laskeudutte takaisin fyysiseen kehoonne, joka nukkuu sängyssä. Tietysti ellette ota onkeenne Merlinin neuvoa, joka annettiin äskettäisessä Dream of the Merlin -tapahtumassa, jolloin menette ulos yhdestä ovesta uni- tai mielikuvitustilassanne ja sitten palaatte takaisin toisesta ovesta. Sitten alatte muistaa. Se on hyvin yksinkertaista.

Teidän ei tarvitse oikeasti tehdä työtä siihen. Teidän täytyy vain muistuttaa itsellenne, kun menette illalla nukkumaan, että menette ulos vasemmanpuoleisesta ovesta ja palaatte takaisin oikeapuoleisesta ovesta. Sillä tavalla teette ympyrän, silmukan, ja alatte muistaa, mitä teette yöllä. Mielellä on vaikeuksia laittaa sitä omiksi koodeikseen, symboleikseen ja omille kielilleen. Mutta tiedätte, että se on olemassa, ja melko pian siitä tulee osa luonnollista olemistanne – tiedätte, missä olitte, mitä teitte, ja mieli pääsee tilanteen tasalle.

ALT. ALT – vaihtoehto – käsittelee myös sitä, mistä Tesla puhui Dream of the Merlinissä. Hän puhui vaihtovirrasta, tietysti sähköön ja siihen työhön liittyen, jota hän teki, ja tasavirrasta, jota Edison työsti tuolloin. Ja hän sanoi: "Elämän pitäisi olla kuin vaihtovirtaa. Kuljetaan edestakaisin todellisuuksien välillä." Ei olla enää vain yhdellä polulla. Ei olla enää kuin tasavirtaa. Tasavirta on sitä, kuten hän totesi, että olette täällä maan päällä tällä polulla, ja olette myös toisella polulla – vaikka ette luultavasti oivalla sitä – ja ne kulkevat rinnakkain, mutta ette yleensä tiedosta sitä. Ette ole tietoinen toisesta ulottuvuudesta, menemisestä muihin ulottuvuuksiin.

Mutta teillä täytyy olla se. Nytkin kun istutte tässä katselemassa, kun kokoonnumme tällä tavalla yhteen, olette sekä täällä että paikassa, jota olen kutsunut nimellä "epä-", olette toisessa todellisuudessa, epäfyysisissä, ei-fyysisissä ulottuvuuksissa. Niin täytyy olla. Siis ALT on myös, vaihtovirran tapaan, menemistä edestakaisin, ja sen tuntemista, että te ette ole vain tässä.

Ymmärtäkää, että joskus olette kuin: "No, en tajua sitä. Minusta ei tunnu, kuin olisin myös toisessa todellisuudessa." Niin on, koska edelleen vaaditte tai yritätte mennä mielen kautta sinne saadaksenne tulkinnan. Mieli on hyvin qualia-pohjainen. Sen täytyy assosioida johonkin, mitä se on tehnyt aiemmin. Mieli on melko kirjaimellinen, ja menemme siihen enemmän tänään. Se ei ymmärrä näitä muita ulottuvuuksia. Sen täytyi irrottaa itsensä muista ulottuvuuksista kokeakseen, millaista on olla vain tässä ulottuvuudessa, joten se esti ne.

Se on nyt avautumassa, mutta teiltä vaatii vähän kärsivällisyyttä, kun alatte palata työskentelemään tavallaan sen luonnollisen, intuitiivisen tietämisen kanssa, joka menee mielen määritelmien yli. Taas kerran, mieli haluaa laittaa kaiken määritelmäksi, yksityiskohdiksi.

Ja tavallaan … Minun täytyy kommentoida (Lindalle), että rakastan tuota helmeä. Tesla ei ehkä pidä siitä, mutta minä rakastan tuota helmeä (Lindalla on musta helmiriipus, ja hän kikattaa ja huokaisee). Se on hyvin kaunis (Linda huokaisee jälleen). Kyllä, hyvin …

LINDA: Geoffreyllä on mahtava maku, ja hän on niin upea.

ADAMUS: Joo, se on tietysti kaunis symboli tuosta Teslan esityksestä Dream of the Merlinissä, jossa hän ei pitänyt helmistä, koska hän pystyi tuntemaan sen vastustuksen, joka muodosti tuon helmen. Vastustuksen, hankauksen ja kaiken muun, mitä tapahtuu. Mutta lopulta siitä tulee erittäin kaunis asia ja …

LINDA: Voi, kyllä.

ADAMUS: … hyvin kallis. Olen varma siitä.

LINDA: Voi kyllä!

ADAMUS: Siis mielelle ei ole vielä tuttua, miten se tulkitaan. Se on ok. Se ratkeaa. Mieli perääntyy. Alatte avata taas intuitiivisen ymmärryksenne, jossa ette tarvitse sanoja. Ette tarvitse qualiaa. Teidän ei tarvitse assosioida sitä johonkin, minkä mieli tunnistaisi, ja melko pian mieli pääsee tavallaan ajan tasalle. Ei koskaan ota hallintaa, mutta se menee yhteistyömoodiin gnostin kanssa. Siitä ALT-sarjassa on kyse. Puhumme vaihtoehdoista ja menemme vaihtoehtoihin, ja niitä on hyvin monia.

Varoituksena, niin jännittävältä kuin se kuulostaa, ALT-tilaan meneminen on myös vähän hämmentävää. Se voi saada teidät epätasapainoon, mutta älkää koskaan täyttykö ahdistuksesta tai huolesta sen vuoksi. Vetäkää vain syvään henkeä, yrittämättä vetää itseänne takaisin tähän maailmaan. Vetäkää vain syvään henkeä oivaltaen, että olette vain menossa takaisin luonnolliseen olotilaanne.

Tämä keho-mieli-juttu ei ole luonnollinen tila. Vaati paljon työtä saada teidät pakattua tähän kehoon, saada teidät fokusoituneeksi aivoihin, saada teidät lukittua sisään ja pysymään sellaisena. Verratkaa sitä Lemurian elämiin, jolloin oltiin hyvin harsomaisia, hyvin eteerisiä, hyvin ilmamaisia. Teillä oli vaikeuksia pitää itsenne biologiassa ja erityisesti mielessä, ja oli halua olla menemättä siihen, halua lähteä jonnekin muualla. Mutta lopulta, monien inkarnaatioiden jälkeen, teidät lukittiin siihen sisään.

Nyt ALT:ssä avaamme nuo ovet kumpaankin. Ei vain toiseen tai toiseen, vaan ollaan todella samanaikaisissa todellisuuksissa, samanaikaisissa ulottuvuuksissa. Silloin oivallatte, miten todella suuri olette. Nimittäin kun olette pakkautuneet tähän ihmiskehoon ja aivoihin, tiedätte, että keho tekee asioita, te ette aina pidä siitä ja aivot yrittävät aina kertoa teille, millainen pönttöpää olette, eikä se ole kovin hauskaa. Se ei ole kovin luovaa, vaikka yritätte tehdä siitä sellaista.

Voi, ihmiset yrittävät epätoivoisen kovasti saada homman toimimaan tässä todellisuudessa. Te olette tehneet sitä. Yrititte sopeutua yhteiskuntaan. Yrititte olla "normaali", erityisesti aiemmin tässä elämässä, lapsena. Sanoitte: "Minun pitää sopeutua kaikkeen muuhun." Ja tiedätte, että voitte tehdä sitä jonkin aikaa, mutta sitten räjähdätte. Tarkoitan, että jonkin täytyy muuttua, koska se ei ole teidän luonnollinen tilanne, emmekä ole tekemässä sitä tällä planeetalla nyt. Menemme ALT-tilaan.

Sinulta ei ehkä ole mennyt ohi, rakas Eesan Linda, että Alt on myös Atlantiksen alkuperäinen nimi – Alt. Sitä kutsuttiin Atlantikseksi vasta paljon myöhemmin, kun oli kirjoituksia siitä. Se oli Alt.

LINDA: Voin kuvitella sen.

ADAMUS: Se on tavallaan ironista …

LINDA: Kirjaimellisesti.

ADAMUS: … koska Atlantiksella, Altissa, tapahtui lopullinen lukkiutuminen kehoon ja mieleen. Siis se oli tavallaan epä-ALT-maista pikemminkin. Mutta nyt palaamme takaisin Altiin. Emme palaa atlantislaiseen alkuperäämme, vaan oivallamme atlantislaisten elämien merkityksen, ja oivallamme, mitä pääpantojen myötä tapahtui. Oivallamme, miten tavallaan tarkoituksella tiivistimme oikein kunnolla itsemme tähän ulottuvuuteen, ja vain tähän ulottuvuuteen.

ALT-tilassa eläminen

Siis se on ALT, ja sen vuoksi olemme tässä. Olen innostunut edessä olevasta vuodestamme ALT-sarjassa. Teemme sukelluksia syvemmälle erityisesti keahakissa. Ja tässä tapahtuu lopulta niin, että avaamme mahdollisimman sulavasti/armollisesti nuo mielen polut.

LINDA: Vau.

ADAMUS: Laitamme mielen takaisin oikeutetulle paikallaan ja asemaansa, ja sallimme nyt sen, mitä kutsuttaisiin jumalaisiksi energioiksi, tulla läpi, ja elämme ja koemme monissa todellisuuksissa. On paljon kysymyksiä, ja voin kuulla jo ihmisten sanovan: "Miten se vaikuttaa jokapäiväiseen elämääni?"

LINDA: Aivan.

ADAMUS: Pääsemme siihen, mutta huomaatte sellaisia asioita kuin … Kun puhut jonkun kanssa, kuten puhumme nyt ja olet tottunut puhumaan – näen kasvosi, silmäsi, mikrofonisi – olet yhtäkkiä tietoinen, että kasvot muuttuvat suoraan edessäsi, ja se on vähän pelottavaa ensin. Eivät sinun kasvosi (Lindalle; he naureskelevat), mutta puhut jonkun kanssa ja yhtäkkiä hänen kasvonsa muuttuvat, ja ne voivat muuttua groteskiksi, lintumaiseksi olennoksi.

LINDA: Miksi?

ADAMUS: Tai ne – kerron sinulle – voivat yhtäkkiä näyttää digitaalisilta, ja ne alkavat hajota, tai ne voivat näyttää vanhalta mieheltä …

LINDA: Vau!

ADAMUS: … vaikka et tietenkään ole vanha mies. Cauldre on, mutta sinä et. Siis kasvot näyttävät vanhalta mieheltä, ja saatat järkyttyä nähdessäsi yhtäkkiä sen. Ja yrität vetäytyä täysin takaisin, mutta älä tee sitä. Älä tee, koska se mitä näet, voi merkitä monta asiaa. Näet entisen elämän alkavan tulla läpi.

LINDA: Aivan, aivan.

ADAMUS: Ja sen Cauldre näkee usein kanavoidessaan …

LINDA: Ai jaa, aivan, aivan, aivan.

ADAMUS: … ja pidän hänen silmänsä auki. Hän näkee eri kerroksia.

LINDA: Tajuan sen.

ADAMUS: Ja ensin se järkytti häntä, ja hän luuli kuolevansa ja menevänsä helvettiin. Mutta hän oivalsi, että se on vain luonnollista, koska näette sen fasadienergian yli, joka istuu siinä, ja näette nyt koko olemukseen. Ja se voi olla groteski lintumainen kuva tai muoto, koska mieli ei osaa tulkita jotain. Sillä ei ole qualiaa, se ei voi assosioida, ja saatatte nähdä sieluaspektin, tuon henkilön sieluaspektin, tulevan läpi, ja lintu edustaa vapautta, mutta groteskius on oikeasti siitä – mieli yrittää koostaa kaiken tämän – että yrittää olla fyysisessä kehossa, joka ei ole ihmiskeho. Siis mieli keksii kuvan, joka on tämä groteski lintu, mutta se ei oikeasti ole.

Mieli tottuu enemmän ja enemmän, ja oppii perääntymään ja antamaan teille myös enemmän todellisen energiakokemuksen, eikä yritä laittaa asioita jonkinlaiseen muotoon.

LINDA: No, se on hyvin mielenkiintoista, mutta voimmeko tehdä sen ja silti ajaa autoa?

ADAMUS: Kyllä.

LINDA: Tai työntää ostoskärryjä Costcossa?

ADAMUS: (naureskellen) Joo, hyvin käytännönläheistä. Todellakin, todellakin. Kun näitä asioita tapahtuu, niitä ei yleensä tapahdu, kun ajatte autoa, mutta voi tapahtua. Ja yhtäkkiä koko maisema muuttuu. Ajatte autoa, ja yhtäkkiä maisema näyttää haihtuvan ja häviävän edessänne, ja yhtäkkiä se muuttuu näkymäksi vedestä. Se on sitä, vain vettä. Ja yhtäkkiä tunnette uppoavanne lempeään, lämpimään ja mukavaan veteen. Ymmärtäkää, että ALT-tilassa olette siellä, mutta teistä on edelleen osa, tuo ihminen, ajamassa autoa, ja hän osaa yleensä ajaa – yleensä – ja kiinnittää yleensä huomiota – yleensä. Se on edelleen siinä, ja se ohjaa teitä edelleen turvallisesti, vaikka teillä on tässä kokemus uppoamisesta veteen.

LINDA: Vau!

ADAMUS: Joo, tai olette täysin eetterissä, täysin tavallaan – en halua sanoa "tyhjyydessä" – vaan laajentuneessa tilassa. Ja alkuun sekoatte siitä, tartutte tiukasti rattiin ja luultavasti painatte jarrua, ja silloin auto törmää peräänne, mutta opitte sopeutumaan siihen ja opitte: "Ai niin, ajan yhtä lailla autoa ratin takana, kuin olen tässä ALT-todellisuudessa."

LINDA: Mikä sen arvo on?

ADAMUS: Arvo. "Mikä sen arvo on?" kysyn.

LINDA: Ei, vaan minä kysyin.

ADAMUS: Niin, mutta minä kysyn sinulta. Minä tiedän vastauksen, mutta haluan nähdä, tiedätkö sinä.

LINDA: En tiedä. Siksi tein tuon kysymyksen.

ADAMUS: No, keksi jotain. Mikä sen arvo on?

LINDA: (huokaisten) Laajentunut kokemus.

ADAMUS: Palaaminen luonnolliseen tilaan, jossa et ole vain tässä todellisuudessa.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Itsesi avaaminen kaikelle, mitä olet, itsesi avaaminen kaikille energiavirroillesi, avautuminen kaikille mahdollisuuksillesi. Sinulla on luova tausta, ja hyvin usein mieli varjostaa luovuutta. Ja sitten mieli yrittää teeskennellä olevansa luova, eikä se oikeasti ole. Se on vain mieli, joka puuhailee ja sanoo: "Voi, katso, miten luova olen. Tein numeromaalauksen." Se ei ole luovaa. Ja mieli yrittää kertoa sinulle, että se on luova, mutta se on tekoluovuutta. Ei, vaan rajoittunutta. Kiitos. En halunnut sanoa "teko-", Cauldre sanoi. Se on rajoittunutta luovuutta – hyvin, hyvin rajoittunutta. Ja yhtäkkiä olet nyt takaisin todella luovassa itsessäsi. Mikä arvo siinä on? Että sinusta tulee suuri taidemaalari tai muusikko, vai mikä? Mikä arvo on olemisessa takaisin todellisessa luovassa aistissasi?

LINDA: (pitäen tauon) Olen vähän pakahtunut pelkästä …

ADAMUS: No, sinä edustat tässä koko shaumbra-yleisöä (Linda nauraa) ympäri maailmaa, joten ehkä (Adamus naureskelee) he ovat pakahtuneita. Yhtäkkiä oivallat, että elämä ei ole vain olemista fyysisessä kehossa, pääsemistä jokaisen päivän läpi, yritystä keksiä vastauksia ja ansaita elanto ja tulla toimeen, ja monilla teistä taistelemista kehon kanssa – kivun, lähestyvän kuoleman, sairauden ja covidin kanssa.

LINDA: No, pitäisikö edes jäädä? Tarkoitan, että tekeekö se helpommaksi jäädä?

ADAMUS: Kyllä, se tekee helpommaksi jäädä …

LINDA: Ai, hyvä. Okei.

ADAMUS: … koska yhtäkkiä oivallat, että on paljon enemmän.

LINDA: Jes!

ADAMUS: Yhtäkkiä oivallat: "Ei, en ole vangittu vain tähän todellisuuteen."

LINDA: Aha! Siinä se on! Jes!

ADAMUS: Hyvin paljon tapahtuu, ja yhtäkkiä aitoa luovuutta tulee jumaluudesta, sielustasi. Ja siinä on aitoa luovuutta, ja oivallat, että nyt on hyvin monia luovia tapoja käsitellä kehoasi. Oivallat, että on luovia tapoja ja hauskoja tapoja käsitellä kaikkea, yltäkylläisyydestä alkaen. Luovuuden ei tarvitse olla maalaamista, piirtämistä, laulamista tai jotain vastaavaa, ja oivallat todellisen luomiskokemuksen syvyyden tällä planeetalla. Ja silloin jäämisestä tänne tulee …

LINDA: Aha!

ADAMUS: … enimmäkseen iloista – enimmäkseen – mikä on sujuva vaihto siihen, mikä ei ole iloista (Linda huokaisee).

Uutiset. Uutiset eivät ole iloisia. On aikoja, jolloin kuuntelen sinua, shaumbra, ja olet kuin: "En koskaan enää katso uutisia. En pysty käsittelemään niitä." Mutta uutiset ovat addiktoivia, ja erityisesti salaliittouutiset ovat todella addiktoivia. Siis sanot: "En koskaan enää katso uutisia", mutta sitten palaat seuraavana päivänä katsomaan. Se on vaikea paikka, ja riippumatta siitä, miten valaistunut olet, se on edelleen vaikea paikka – käsitellä massatietoisuus jäädessään tälle planeetalle. Se on edelleen vaikea paikka.

Planeetta ja massatietoisuus

Tarkoitan, että katsot sitä … Ja esitän nyt kysymyksen kaikille teille: "Onko maailma suuremmassa sotkussa nyt, kuin se on koskaan ennen ollut?" Tuntekaa sitä hetki. Ja käsitän, että jotkut teistä eivät mene katsomaan uutisia ja olette kuin: "Tota, sillä ei ole merkitystä", mutta onko maailma suurempaa sotkua?

Sanoisin, ettei itse asiassa ole. Jos katsotaan sellaisia asioita, kuin murhat, rikokset, sodat, sairaudet, nälkä, per henki yleisesti ympäri planeettaa, on itse asiassa vähemmän kuin koskaan ennen monia näistä asioista. Mutta nyt on hypertietoisuus niistä, mitä teillä ei ennen ollut.

Kaksi tai kolme elämää sitten uutiset kulkivat hyvin, hyvin hitaasti – tarkoitan, että hevosella – ja vei pitkän aikaa saada uutisia siitä, että maailman toisessa kolkassa oli sota, ja siihen mennessä se olisi voinut jo loppua. Uutisten kulkeminen sairauksista tai rikoksista tai vastaavista asioista kesti kauan.

Siis on itse asiassa kirjaimellisesti vähemmän näitä asioita, kuin ennen, mutta on enemmän tietoisuutta. Kuulette asioista nopeammin. Teille tulvii niitä koko ajan. Katsellaan ja kuunnellaan uutisia koko ajan. Ja kyllä, se on raskasta.

Tarkoitan, että ensinnäkin se tapahtuu välittömästi – uutisten tuleminen teille. Eikä ole enää vain vanhoja lähteitä, joihin menitte hakemaan uutisia, vaan nyt jokainen jolla on kännykkä, on reportteri – otatte kuvan ja lisäätte vähän tekstiä siihen. Jokainen sota tällä hetkellä – olette siellä sillä hetkellä, kun se tapahtuu. Mutta oleminen nyt tällä planeetalla on kova paikka, massatietoisuus on vaikein asia käsitellä. Itsenne käsittelemisestä tulee helppoa. Ennen oli toisin päin. Oli helpompaa käsitellä ulkopuolista kuin sisäistä maailmaa, mutta se muuttuu.

Planeetalla on käynnissä nyt sota – monta sotaa, mutta erityisesti Ukrainan miehitys. Ja se on tullut kohtaan – on hyvin, hyvin stressaavaa, koska se on tullut kohtaan, jossa puhutaan mahdollisesta ydinaseiden käytöstä. Se on paljon sapelien kalistelua, mutta se ei tee siitä yhtään helpompaa hermoille, mielelle.

LINDA: Ei.

ADAMUS: Siis teillä on tuo tilanne. Se on hyvin räjähdysherkkä tavallaan …

LINDA: Kirjaimellisesti.

ADAMUS: … mahdollisesti räjähdysherkkä – kirjaimellisesti – sen suhteen mitä voisi tapahtua. Ja taas kerran, suu tukkoon, jos luulet, että valitsen puolen. Katson yleisenergioita siinä, mitä tapahtuu valtavassa valtapyörteessä (lisäinfoa täältä). Meidän täytyi mennä vetämään joukko shaumbroja tuosta valtapyörteestä, jos ymmärrätte, mitä tarkoitan. He jäivät täysin kiinni siihen ja unohtivat: "Seiskää matalan aidan takana. Älkää ottako aseistustanne ja hypätkö tuohon valtapyörteeseen." En valitse puolta, vaan teen nerokkaita huomioita siitä.

LINDA: Kyllä, niin teet.

ADAMUS: Kyllä, minä teen.

LINDA: Joo, niin teet.

ADAMUS: Monta kuukautta sitten teimme erityissession, jonka nimi oli Pyhimys vai Saatana – minä en keksinyt tuota nimeä, vaan Cauldre – ja juuri muutama päivä sitten presidentti Putin periaatteessa syytti, että länsi on Saatana. Siis olin nerokas tuossa käsittelyssä, mutta nyt sitä käytetään toisin päin, ja muu maailma on Saatana. Ja se on iso osa tuota valtapyörrettä. Se on vanhaa uskonnollista retoriikkaa. Se käyttää vanhaa "paha vastaan hyvä", ja kaikkea mitä voi. Tuosta valtapyörteestä tulee aina vain epämiellyttävämpi, ja se käyttää kaikkea, mitä voi. Jos se voi käyttää Saatanaa vastaan Jumala tai enkelit, se käyttää. Jos se voi käyttää maskuliinista vastaan feminiinisyys, se käyttää. Jos se voi käyttää köyhiä vastaan rikkaat, se käyttää. Se imee sisään kaiken, minkä se mitenkään voi, ja kuten sanoin, se on räjähdysaltis.

Se voisi räjähtää millä hetkellä hyvänsä, tai ALT, ja tässä kohtaa pysähdymme hetkeksi. Pysähtykää hetkeksi. Tässä on ALT-tiloja. Voitte nähdä vain yhden polun, joka tapahtuu, mutta tässä kohtaa pamautatte ALT-painiketta. Ja tiedän, että sinä ja Cauldre ette ole kovin innoissaan pienien laitteiden tekemisestä myytäväksi shaumbroille, mutta minusta ALT-painike olisi todella hyvä laite.

LINDA: Selvä!

ADAMUS: Joo.

LINDA: Tehdään se.

ADAMUS: Ai, voin sanoa, ettet ole innostunut (he naureskelevat). Kyllä, pieni ALT-painike.

LINDA: Miksi ei? Se on muistutus.

ADAMUS: Pamauttakaa ALT-painiketta omassa elämässänne, tai myös katsoessanne maailmantapahtumia on ALT-painike. Tuolla valtapyörteellä on erittäin suuri mahdollisuus olla hyvin räjähtävä, hyvin tuhoisa tilanne tällä hetkellä. Mutta shaumbrat – puuum! – pamauttavat ALT-painiketta. Säteilkää valoanne. On muita mahdollisuuksia. On joitain loistavia mahdollisuuksia, joihin en halua mennä nyt, mutta on loistavia mahdollisuuksia, jotka eivät olisi ilmeisiä useimmille ihmisille tällä hetkellä ratkaisuna ja joissa tämä valtapyörre törmää periaatteessa itsensä kanssa – annan muutaman vihjeen tässä. Se törmää itsensä kanssa ja sitten se tuhoaa itsensä.

Nimittäin tuon valtapyörre on tehty ihmistietoisuusenergioista, erityisesti valtaan liittyvistä. Mutta ihmiset ovat todella hyviä itsetuhoisuudessa. He syövät itsensä. He ryhtyvät taisteluun itsensä kanssa. He tuhoavat itsensä. Tämä valtapyörre voisi ALT-tilassa tuhota itsensä ja sitten muuttaa kaikki nuo energiat takaisin luonnollisiksi energioiksi, jotka ovat niiden palveluksessa, jotka ovat valmiita energioiden olemiseen palveluksessaan. Mutta eksyn nyt aiheesta.

Siis maailmassa tällä hetkellä, katsokaa taloutta. Se menee ylös ja alas ja ylös ja alas …

LINDA: Se on hurjaa.

ADAMUS: … ja alas, alas, alas, alas, alas ja sitten vähän ylös.

LINDA: Joo, se on hurjaa.

ADAMUS: Se on hurjaa. Tarkoitan, että talous on hullu tällä hetkellä, ja tämä tekee erittäin vaikeaksi jäädä. Laitatte uutiset päälle, ja yhtäkkiä näette yhtenä päivänä, että Dow Jones putosi 500 pistettä. Se ei ole mitään verrattuna päiviin, jolloin se putoaa 1000 pistettä. Ja ihmettelette: "Miten tämä kaikki päättyy? Näännymmekö kaikki nälkään? Tuleeko globaali kaaos? Taloudellinen perikato kaikille?" Ja on salaliittosivustoja ja salaliittoihmisiä, jotka haluaisivat teidän uskovan niin, ja he ruokkivat sitä. Ja se on kuin: "Kyllä, meidät on tuomittu tuhoon. Se on loppu. Tämä on apokalyptistä. Niin sanottiin Ilmestyskirjassa", eikä koskaan sanottu. Ja he yhdistelevät asioita, joita ei ole tarkoitus yhdistellä, mutta he yrittävät joka tapauksessa.

Katsotte planeettaa, ja pääsimme juuri läpi suurimmasta osasta covidia. Kuten sanoin kauan sitten, se kestäisi pitkään (sanoen kieli poskessa; Linda naureskelee pehmeästi). Okei, se oli yksi suuri virheeni, mutta se on nyt jokseenkin loppumassa.

LINDA: Niin on.

ADAMUS: Se ei ole ennuste. Ihmiset eivät enää vain välitä, joten se lähtee jokseenkin pois. Teillä on ollut covid. Teillä on ollut sairauksia ja kaikkea muuta. Se on pakahduttavaa. Miksi jäädä tälle planeetalle? Pakahduttavaa! Sää! Sää, hurrikaanit, kuivuudet, tulvat, …

LINDA: Maanjäristykset.

ADAMUS: … maanjäristykset – ole varovainen sanoessasi sen täällä (Linda naureskelee) – maanjäristykset ja kaikkea muuta, ja se on pakahduttavaa. Kaikki nämä laitetaan yhteen ja katsotte vartin uutisia, ja se kuulostaa hirveältä paikalta. Se kuulostaa kamalalta. Mutta silloin – pum! pum! pum! – pamautatte tuota ALT-painiketta. Silloin kun pamautatte tuota ALT-painiketta, lähetätte myös valoa, signaalin planeetalle, että on muita tapoja tehdä tämä. He saattavat seurata sitä, tai sitten eivät, mutta on muita tapoja tehdä se.

Ja aivan kuten sään osalta, esimerkiksi, on niitä, jotka puhuvat: "Olemme tuhonneet tämän planeetan", ja he saavat tavallaan kummallista nautintoa sanoessaan: "Voi, olemme tuhonneet tämän planeetan", ja nuoret ihmiset syyttävät siitä teitä – tarkoitan, etteivät sinua henkilökohtaisesti (Lindalle) – vaan vanhempaa …

LINDA: Meidän sukupolveamme.

ADAMUS: … teidän sukupolveanne. "Olette tuhonneet tämän planeetan!" Ei välttämättä. Tarkoitan, että se johtuu siitä, että Gaia on lähdössä. Ja kyllä, nämä asiat lisääntyvät ja planeetalla on enemmän saasteita, kuin on ollut pitkään aikaan, mutta on ollut aikoja, jolloin saastemäärä on ollut paljon, paljon, paljon korkeampi, sellaisten asioiden tuloksena kuin tulivuoret ja maastopalot, jotka polttavat planeettaa. Palatkaa Atlantiksen romahtamisen jälkeiseen aikaan – se oli paha aika. Tarkoitan, että planeetan koko pinta oli tulessa. Tarkoitan, että se oli paljon pahempi tilanne, kuin asiat ovat nyt. Mutta ihmiset eivät tunnista sitä, että Gaia on lähdössä.

Voitko kuvitella, jos planeetan jokainen puuhalaaja ja jokainen greenpeacelainen yhtäkkiä oivaltaisi: "Voi! Meidän täytyy lakata osoittamasta sormella ja syyttämästä toisia ja sanomasta, että ihmiset ovat kamalia ja he saastuttavat." Joo, on saasteita. En kiellä sitä. Mutta jos he oivaltaisivat, mitä on oikeasti tapahtumassa. "Gaia on lähdössä. Voi, otetaan vastuu tästä planeetasta. Lakataan osoittamasta sormella kaikkia, ja sanotaan: "Hei, ihmiset! Herättää, ja oivalletaan, että tämä paratiisi on nyt meidän. Siivotaan se.""

LINDA: Tee oma osasi.

ADAMUS: "Tehdään tuo osa", mutta ottakaa vastuu. Ei enää työnnetä sitä – Gaia on kyllästynyt asioiden työntämiseen sille, koska se on teidän vastuunne nyt. Mutta takaisin asiaan. Katsotte planeettaa ja sanotte: "Tämä on varsinainen sekasotkupaikka." Itse asiassa ei, olette vain tietoisempi siitä, kuin koskaan ennen. Mutta on yksi asia, joka on paljon pahempi, kuin on koskaan ollut tällä planeetalla, ja se on mielen epätasapaino.

Mielen epätasapaino

LINDA: Voi kyllä.

ADAMUS: Mielen epätasapaino.

LINDA: Se on totta.

ADAMUS: Eikä siitä puhuta paljon uutisissa. Planeetalla on huume/lääke-epidemia. Ihmiset käyttävät huumeita – on se sitten virkistystä, viihdettä, riippuvuutta. Kivunlievityksestä on tulossa uusi iso kohta riippuvuussanakirjaan. Kivusta, kivunlievityksestä. Kipua on syystä. Se on sanomassa: "Olet valitsemassa tavallaan väärän tien. Mene tälle tielle." Mutta ihmiset lääkitsevät ja huumaavat itseään nyt kipulääkkeillä.

LINDA: Joo, se on paha tilanne.

ADAMUS: Mutta todellisuudessa ei puhuta paljon mielen lääkkeistä, masennuslääkkeistä, ahdistuslääkkeistä, ja niitä jaetaan hälyttäviä määriä. Menet lääkäriin nenän vuotamisen vuoksi, ja sinulle määrätään masennuslääkettä. Liioittelen vähän, mutta en kovin paljon.

Se mitä planeetalla oikeasti tapahtuu tällä hetkellä, ja minkä tunnette enemmän kuin minkään, ja mikä vaikuttaa kaikkeen, on tämä mielen epätasapaino. Ihmiset eivät halua puhua siitä. He eivät tiedä, miten siitä puhutaan – tämä on parempi tapa sanoa se. Planeetan psykologia on tällä hetkellä monta sukupolvea jäljessä kyvyssään todella tarttua niihin ongelmiin, mitä tapahtuu nyt. Psykologia on tehnyt joitain harppauksia, mutta se perustuu usein edelleen freudilaisuuteen. Se on usein edelleen prosessointia, eikä siitä ole paljon hyötyä tällä hetkellä niille, joilla on mielen epätasapainoa.

Siis planeetan todellinen ongelma tällä hetkellä on mielen epätasapaino, ja sen kehityskaaren perusteella, millä globaali mieli tällä hetkellä kulkee, en näe tilanteen paljon parantuvan.

LINDA: Oikeasti?

ADAMUS: Ei, ei.

LINDA: Sanotaan, että covid pahensi sitä.

ADAMUS: Covid pahensi sitä jossain määrin. Jossain määrin se auttoi joitain ihmisiä. Heillä oli enemmän aikaa itsekseen, mutta se oli vähemmistö. Enemmän aikaa itsekseen teki useimmat ihmiset hulluksi.

LINDA: Aivan.

ADAMUS: Heidän tarvitsi "ulkoistua". Heillä tarvitsi olla ohjelma – mennä töihin joka päivä, tehdä tietty määrä tunteja, pitää kiinni siitä ja tulla kotiin – mutta jotkut käyttivät sen itse asiassa hyödykseen. Mutta näen, että todellinen ongelma planeetalla on mielen epätasapaino, ja asia joka tekee joskus vaikeaksi jäädä tänne. Sanon sitä, että katsotte uutisia, ja näette asioita, jotka ovat masentavia ja surullisia ja järkyttäviä, ja ihmettelette joskus: "Millaisia raakalaisia ihmiset ovat?" Mutta sitä on itse asiassa prosentuaalisesti vähän vähemmän kuin koskaan ennen. Olette vain tietoisempi siitä. Todellinen ongelma tällä hetkellä on mieli ja mielen epätasapaino.

Ja mitä potentiaalisia ratkaisuja on? Katsokaa. On todettu, että puolella planeetan väestöstä on merkille pantava määrä mielen epätasapainoa, määrä joka aiheuttaa huolta. Sanoisin, että tuo prosenttiosuus on paljon korkeampi. Puhumme luultavasti noin 75–78 prosentista tämän planeetan ihmisiä, joilla on siinä määrin mielen epätasapainoa, että sen pitäisi aiheuttaa huolta.

LINDA: Vau!

ADAMUS: Joo. Ja sitten tuo toinen, kenties noin 20 prosenttia ei ole tarpeeksi älykkäitä oivaltamaan, että heillä on ongelmia mielessä (he naureskelevat). Olen vakavissani. He ovat immuuneja sille, koska heillä ei ole toimiessaan paljon tietoisuutta.

LINDA: Se on masentavaa.

ADAMUS: Kyllä, niin on! Se on hyvin masentavaa. Siis mitä tehdään? Mitä tehdään? No, annetaan lisää lääkkeitä ja lisää terapiaa. Mutta katsoessani myös terapiaa, se on kaikki – paljon siitä, ei kaikki – vakuutuksen tai hallitusten sanelemaa, ja sanotaan: "Sinulle annetaan näin paljon aikaa." Ja miten joku, joka on itsemurhan partaalla, voi tulla psykologin tai psykiatrin vastaanotolle: "Okei, sinulla on tunti aikaa päästä sen yli."

Se on kuin valmistusprosessi, koko psykologinen ala tällä hetkellä, ja se antaa vähän tilapäistä helpotusta, mutta perimmiltään ei mitään oikeita vastauksia. Se huolettaa minua enemmän, ja on kenties vaikein asia planeetalle jäämisessä. Tarkoitan, että voitaisiin sanoa, että psyykkinen epätasapaino, mielen epätasapaino, on asia, jotka aiheuttaa sotia, tuon valtapyörteen ja sellaisia asioita, kuin nälkä ja sairaus, ja se olisi melko paikkansapitävä toteamus.

LINDA: Vau.

ADAMUS: Mutta perimmiltään vaikeus tänne jäämisessä on mielen epätasapaino. Ja tiedätte oltuanne tekemisissä muiden kanssa, että joskus ajattelette, miten edes selviydytte. Miten edes yhdistytte heihin? He ovat tavallaan ulottuvuustasolla, joka on hyvin mentaalinen, ja te olette pääsemässä pois tuolta mentaaliselta tasolta. Siis se on mielenkiintoinen pulmatilanne planeetalla, mikä johtaa juuri siihen, mitä teemme – mitä teemme tässä ALT-sarjassa, mitä teemme shaumbrojen kanssa tällä hetkellä. Menemme mielen ulkopuolelle.

Uudelleenarvioiva mieli

Se on hassu asia, että puhumme menemisestä mielen ulkopuolelle, ja mieli hyppää mukaan ja sanoo: "Hyvä! Menemme mielen ulkopuolelle." Mutta mieli sanoo myös: "Ei, ei. Emme oikeasti mene. Teeskentelemme, että menemme mielen ulkopuolelle mielen sisältä, mutta emme mene minnekään."

Se on kuitenkin tavallaan vanha asia. Se on tavallaan eilispäivää, että mieli on komennossa. Mieli on ollut kuningas valtaistuimella pitkän aikaa, ja mieli sieti paljon sitä hölynpölyä, jota keksitte. Mutta lopulta mieli lopetti sen, oli melko hyvä sen lopettamisessa ja sanoi: "Olet vain harhainen. Keksit vain asioita. Olet vain tyytymätön elämääsi, joten annamme sinun pelata tätä pikku peliä, mikä se onkin – ajanvietteesi ja häiriötekijäsi, henkinen matkasi – mutta kuningas pysyy valtaistuimellaan, ja mieli hallitsee kaikkea."

Mutta hassu asia tapahtui. Kun yrititte mennä mielen yli ja olitte hyvin sitoutunut omaan matkaanne murtautua ulos, murtautua läpi ja tuoda jumaluus tähän todellisuuteen, ette luopuneet siitä. Ette antaneet mielen vetää teitä takaisin sisään. Aina silloin tällöin se veti, mutta ei koko ajan, ja lopulta mieli oivalsi, että olette itse asiassa oikeassa. On paljon enemmän.

Voitaisiin sanoa, että mieli tarkasteli itseään ja teki itsearviointia. Usein ollessanne syvässä unessa yöllä, mieli tutki itseään, ja mieli sanoi: "Olen tämä upea ja voimakas juttu, joka istuu ihmisen harteilla." Ja muuten, kun puhun tässä mielestä, puhun sekä aivoista että mielestä. Ne ovat tavallaan yhdessä. Ja tiedän, että kielissänne niissä on tavallaan eroa. Aivot ovat tuo mönjä päänne yläosassa, ja mieli on jotain erilaista, mitä kukaan ei osaa kuvata tai määritellä. Ne työskentelevät yhdessä. Puhun olemuksenne mentaaliluonnosta, joka kulkee mielenne prosessin läpi.

Mutta tämä mieli-aivot tarkasteli itseään, enimmäkseen unitilassa, mutta tunsitte sen vaikutukset unitilan ulkopuolella. Se katsoi itseään ja sanoi: "No, olen paljon neuroneja. Olen paljon sähköimpulsseja. Olen paljon soluja ja molekyylejä, ja minulla on näitä erilaisia, joita ihminen kutsuu mielen lohkoiksi." Ja mieli joka rakastaa johtaa asioita – ja Cauldre aikoi sanoa "kontrolloida", mutta se on itse asiassa johtamista.

Mieli rakastaa johtaa, ja mieli rakastaa tuntea, että se on parempi/korkea-arvoisempi kuin kaikki muu, mutta se katsoi ympäri mielen taloa, mentaalista taloa, ja sanoi: "Voi pojat, minulla on paljon neuroneja, mutta se on rajoittunutta." Mieli sanoi: "Minulta lähtee paljon viestintää hermoihin ympäri kehoa, mutta sekin on rajoittunutta." Mieli sanoi: "Minulla on paljon ajatuksia, ja voin keksiä lisää ajatuksia, mutta ajatuksetkin ovat rajoittuneita, koska kun yritän keksiä lisää ajatuksia aivo-mielessäni, ne ovat kaikki tavallaan samanlaisia jonkin ajan kuluttua. Minulla ei ole itse asiassa ollut uutta ajatusta pitkään aikaan. Kaikki on vain vanhojen ajatusten toistoa."

Ja mieli katsoi todella masentuneena ympärilleen, ja tämä on ollut parin viime vuoden sisällä shaumbroilla, ja sanoi: "Olen melko rajoittunut, enkä voi kasvaa paljon enempää – ei vain koossa, vaan mentaalisessa kapasiteetissa. Voin tutkia historiakirjoja ja voin tutkia fysiikkaa, ja voin tutkia myös taiteita, mutta kaikesta siitä on tullut tavallaan vain samaa. Mitä sitten, jos luettelen lisää yksityiskohtia tai käytän suurempia sanoja tai teen automaattisesti monimutkaisia laskelmia mielessäni? Mitä sitten? Se on melko rajoittunutta, ja se on tavallaan masentavaa."

Ja te tunsitte sen. Kenties teillä ei ollut juuri näitä ajatuksia, mutta tunsitte mielen jollain tasolla sanovan: "Voi jessus. Haluanko oikeasti vain lisää samoja vanhoja juttuja? Minulla on tylsää spagettia joka ilta. Haluanko lisää tylsää spagettia, vain suuremman annoksen joka ilta? Vai haluanko astua etäämmälle ja katsoa, mitä tapahtuu?"

Ja sitten mieli – koska se on mieli – sanoi: "Ei helvetissä. Olen vastuussa tässä. Jatkamme samaa, mitä teemme. Jokin ulkopuolinen voima yrittää saada minut raiteiltani tässä. Minun täytyy pysyä kontrollissa. Minun täytyy johtaa tätä hommaa. Minun täytyy istua kuninkaan valtaistuimella, eikä minua johdeta harhaan enää koskaan. Minulla ei koskaan enää ole näitä ajatuksia, että olen rajoittunut. Se oli vain jotain ulkopuolelta. Sen täytyy olla jokin pahuuden voima. Olen enemmän komennossa kuin koskaan aiemmin. Aion tiivistää tämän laivan, eikä meillä ole enää näitä ajatuksia jostain henkisestä matkasta, eikä meillä ole näitä ajatuksia muista ulottuvuuksista. Se on pelkkää hölynpölyä, emmekä vain tee sitä."

Silloin törmäsitte seinään. En tiedä koska, ehkä vuosi sitten? Puoli vuotta sitten? Viime viikolla? Koska voitte tuntea tuon puristuksen tulevan taas takaisin. Voitte tuntea mielen sanovan: "Joo-o. Ei käy. Meitä ei huijata, koska mielessä, mielen kontrolleissa, on turva. Voimme johtaa asioita, ja voimme sivuuttaa sen, mitä emme tarvitse, ja voimme suodattaa muut asiat pois. Mutta se on mieli. Se olen "minä". "Minä.""

Ja sitten mieli lähti puksuttamaan vähän pidemmälle, ja se alkoi väsyä. Se alkoi todella väsyä, ja mieli ajatteli: "No, minun täytyy vain tehdä ylitöitä kaiken tämän itsepetoksen ja kaikkien niiden häiriötekijöiden vuoksi, joita ihmisitseni käy läpi." Mutta se väsyi enemmän ja enemmän, uupui enemmän, ja alkoi ajatella: "Täällä mielessäni on itse asiassa tavallaan tylsää. On tavallaan rajoittunutta, ja on vain – voi luoja! – tämä sama tarina kerrottuna uudelleen miljoonalla eri tavalla." Ja sitten mieli sanoi: "Okei, aion tehdä mielestäni suuremman ja paremman. Puhdistan vähän asioita, ja luon jonkin uuden rakenteen. Luon mieleeni uusia osia." Aivan kuin tekisitte lisälaitteen vanhaan ja vanhanaikaiseen teollisuuslaitokseen. Mieli sanoi: "Teen lisälaitteen."

Niin se yritti. Se yritti erittäin kovasti, erityisesti ollessanne unitilassa. Se sanoi: "Okei, huuhdellaan ensin pois vähän vanhoja juttuja." Mutta se ei ole kovin hyvä siinä. Mieli ei päästä irti. Se yritti. Se hankkiutui eroon muutamasta pikkuasiasta, mutta ei paljosta. Ja sitten se yritti tehdä itsestään vielä suurenmoisemman – suurempi mieli, parempi muisti, terävämpi äly. Se yritti olla fiksumpi, kuin se oli koskaan ennen ollut. Ja tapahtui hassu asia: se epäonnistui siinä surkeasti. Se epäonnistui surkeasti, koska voitaisiin sanoa, että se käytti erittäin vanhanaikaista teknologiaa, erittäin vanhanaikaisia ajatusmuotoja tehdäkseen itsestään vielä suuremman ja paremman.

Se epäonnistui todella. Se oli noloa. Se oli kamalaa, ja olette saattaneet tuntea sen elämässänne. Se ei vain toiminut. Ja tuossa kohtaa, ei kovin kauan sitten, mieli joka oli väsynyt ja loppuun kulunut – kuten luultavasti tiedätte – oli ikävystynyt, tylsä ja hidasälyinen, sanoi: "Okei, minä peräännyn. Astun alas kuninkaan valtaistuimelta. Siirryn sivuun. En lähde täysin, mutta siirryn tänne sivuun. Väistyn vähän ja katson, mitä tapahtuu." Mieli sanoi: "Aion pitää tarkasti silmällä sitä, mutta katson, mitä tapahtuu, jos tavallaan astun pois tieltä." Ja siinä kohtaa olemme tällä hetkellä. Se on ALT. Se on menemistä mielen ulkopuolelle. Se on sallimista.

Koko tämän ajan mieli saattoi tuntea painetta itseään kohtaan, eikä se pitänyt siitä: "Salliminen, se on pahuutta. Se on kamalaa. Emme salli. Kontrolloimme. Johdamme. Pidämme asiat järjestyksessä, mutta emme salli. Salli mitä?" Se tunsi tämän paineen. Se tunsi tavallaan tämän pyörteen tulevan. Se ei pitänyt siitä. Se tunsi teidän sallivan, avautuvan kaikelle, mitä olette. Mieli yritti sanoa: "Voi, tämä ei toimi. Tämä salliminen on pelkkää pelleilyä." Tai mieli yritti sanoa: "Annan sinun sallia vähän, mutta vain sen verran, kuin on turvallista, koska mokasit paljon menneisyydessä, ja jos avaamme sallimisen, tämä koko laiva uppoaa." Siis mieli sanoi: "Sallin vähän sallimista, mutta se on sitten siinä. Vain rauhoittamaan sinut, tavallaan tekemään ihminen onnelliseksi."

Mutta mieli oivalsi lopulta, että se oli rättiväsynyt. Sen aika oli tullut. Se tarvitsi jotain muuta, ja sallimisenne loi tuon tilaisuuden/aukon, joka sai mielen pois kuninkaan valtaistuimelta, jotta te voisitte ottaa nyt oikeutetun paikkanne. Ei teidän mielenne. Mieli pysyy täällä (sivussa), ja te otatte oikeutetun paikkanne.

Se on vähän kummallista alkuun, koska että ole välttämättä tottuneet siihen. Olette tottuneet siihen, että mieli kertoo teille, mitä tehdään ja mitä ei tehdä – mieli joka tekee qualiaansa, jatkuvaa assosiointia muihin asioihin, luomaan kuvan todellisuudesta.

Mieli tekee myös erään hyvin mielenkiintoisen asian. Se yhdistää/kokoaa kaiken. Ja kun sanon "yhdistää", niin se ottaa pieniä palasia täältä ja täältä, ja täältä ja täältä, ja täältä ja täältä ja täältä (joka puolelta), ja sitten laittaa ne yhteen, mikä vaikuttaa yhdeltä yhtenäiseltä kuvalta, visiolta, kokemukselta. Mutta ääni joka osuu korviinne, ja näyt jotka osuvat silmiinne, eivät tapahdu samanaikaisesti. Mieli laittaa ne yhteen. Te ette havaitse koko todellisuusmaisemaa.

Mieli havaitsee sen ensin, ja se saa pirstaleita, osasia, palapelinpaloja, jotka eivät välttämättä sovi yhteen. Mutta mielellä on ilmiömäinen kyky ottaa asioita, jotka eivät sovi ja mene yhteen, palapelinpaloja jotka eivät liity yhteen, tai värejä jotka eivät sovi yhteen, ja laittaa ne yhteen. Palapelinpalan jonka pitäisi mennä tuolle puolelle, se laittaa tänne – mieli voi tehdä sen, laittaa ne yhteen, mutta se ei ole totta. Se on vippaskonsti – mielen vippaskonsti – kyky yhdistää asioita. Mieli on ollut erittäin hyvä siinä.

Takaisin luonnolliseen tilaanne

Siis mitä tapahtuu, kun mieli siirtyy sivuun? Se on edelleen siinä. Se toimii edelleen, mutta se ei kontrolloi. Mitä tapahtuu, kun te menette nyt takaisin valtaistuimelle? Ja te – minä olen, jumalainen olento – olette takaisin valtaistuimella. No, alkuun se pelottaa teitä helvetisti. Todellisuudesta tulee hyvin epäselvä, jos ei hajanainen, koska teidän luonnollinen tilanne ei ole yrittää laittaa kaikkia näitä eri ketjuja tai pisteitä yhteen yhtenäiseksi kuvaksi. Yleinen kyky on nähdä kaikki eri kerrokset ja tasot – havaita ne, ei vain nähdä – jotka tapahtuvat samanaikaisesti, joskus synkronissa, joskus epäsynkronissa. Sillä ei ole merkitystä. Se on teidän luonnollinen tilanne.

Mutta tämä on myös se luonnollinen tila, jossa energianne virtaa parhaiten. Olemme puhuneet keahakissa paljon virtauksesta. Mieli ei virtaa. Mieli rakentaa ja rajoittaa, mutta sillä ei ole todellisuudessa luonnollista helppoutta ja virtausta siinä. Siis nämä asiat alkavat tavallaan lähteä pois, ja toisinaan todellisuus on hyvin epäselvä. Toisinaan teistä tuntuu, että teiltä menee taju. Voitte istua tekemättä mitään tai olla kävelyllä, ja yhtäkkiä teistä tuntuu, että teiltä menee taju. Onko sinulla ollut koskaan tuota tunnetta?

LINDA: Joo, kuten nyt.

ADAMUS: Kuten nyt (he naureskelevat). Joo, se johtuu siitä, että minä olen tässä. Mutta älkää olko huolissanne, älkääkä tarttuko liikaa. Tarkoitan, että oivaltakaa, mitä tapahtuu, vetäkää syvään henkeä, ja antakaa sen avautua. Teiltä ei mene taju. Menette, siirrytte toisiin todellisuuksiin, toisiin ulottuvuuksiin. Ja voidaan hyvin sanoa: "No, miksi ei pysytä vain tässä maailmassa? Miksi ei olla täydellinen tässä maailmassa? Eikö elämä olisi silloin hyvä?" No, ensinnäkin, ette voi olla täydellinen tässä ulottuvuudessa, eikä se ole tavoite. Epäonnistutte siinä surkeasti, niin kuin mieli on epäonnistunut surkeasti yrityksessään tehdä itsestä paremman ja suuremman.

Todellinen halu on tulla takaisin luonnolliseen tilaanne, joka on moniulotteinen, joka on ALT, kyky olla tässä nyt. Cauldrelle se on olla tässä huoneessa, jossa on muita ihmisiä, kameroita, valoja ja tietysti Belle tuossa. Otetaan kuvaan Belle. Hän ei ole saanut yhtään huomiota tähän mennessä.

LINDA: Eeeii.

ADAMUS: Eeeii. Belle on siis tässä.

LINDA: Hän on hyvin erityislaatuinen.

ADAMUS: Nimittäin mielenkiintoinen asia koirissa on, kun puhutaan vaihtoehtoisista todellisuuksista, että Belle on tervehtimässä Cauldrea – käytän häntä vain esimerkkinä – kun hän siirtyy toiselle puolelle, vaikka Belle olisi edelleen täällä maan päällä, vaikka Cauldre lähtisi ensin. Tämä ei ole ennustus.

LINDA: Kiitos.

ADAMUS: Tämä on vain esimerkki. Belle on siellä tervehtimässä häntä, vaikka Belle on täällä. Ja sanotte: "Mutta Belle on maan päällä. Miten hän voi tehdä sen?" Hänelle ei ole ongelma olla moniulotteinen. Koirille ei ole. Ne voivat olla siellä tervehtimässä teitä, vaikka ne ovat edelleen maan päällä suremassa, kuin katsomassa kuollutta ruumistanne hautajaisissa. Ne menevät edestakaisin, koska niiden mieli ei rajoita niitä. Kissat myös. No, kissat, jos niitä huvittaa. Koirat menevät, mutta kissat vain, jos haluavat. Siis ne tekevät jo sitä.

Elokuvan Ihmemaa Oz laulussa on säe: "Linnut lentävät sateenkaaren yli. Miksi, voi miksi, minä en voi?" Koirat kulkevat – ja kissat joskus – muihin ulottuvuuksiin koko ajan. Se on luonnollista niille. Ne eivät mene kauas muihin ulottuvuuksiin, koska ne tavallaan haluavat aina oleskella lähellä teitä, ihmistä. Mutta joo, linnut lentävät sateenkaaren yli. Miksi, voi miksi, te ette voi? Mutta tosiasia on, että te voitte. Ja tosiasia on, että este tähän saakka on ollut mieli, joka sanoo: "Ei ikimaailmassa. Voit teeskennellä, että lennät sateenkaaren yli. Voit myös laulaa lauluja siitä. Mutta sinä pysyt täällä."

Mutta nyt olemme ALT:ssa tulleet siihen kohtaan, jossa voitte lentää sateenkaaren yli. Voitte olla sateenkaaren tällä ja tuolla puolella. Voitte olla tietoinen vain toisesta puolesta, tai voitte olla samanaikaisesti tietoinen kummastakin puolesta. Ja taas kerran, esitit loistavan kysymyksen aiemmin, Linda: "Miksi? Mikä sen etu on? Mikä sen hyöty on?" Koska palaatte takaisin luonnolliseen tilaanne, ja luonnollisessa tilassanne joka on intuitiivisempi – se on gnost, se on pikemminkin elykkyytenne (suom. huom. energiaälykkyys) kuin älykkyytenne – vastaukset ongelmiinne ovat jo siinä.

Ihmisenä teillä ei ole oikeasti ollut pääsyä siihen. Teidän täytyi selvittää se mielessänne, ja usein se ei riittänyt. "Mitä teen tässä? Mitä teen? Haluan ostaa talon. Haluan saada auton. Tarvitsen tätä. Tarvitsen tuota." Ja kamppailitte sitten mielessänne. Taistelitte. Neuvottelitte. Vetositte. Sitten sätitte itseänne, kun se ei toiminut.

ALT-tilassa kaikki vastaukset ovat olemassa. Kyse on vain niiden tuomisesta sisään. Siis kuten Merlin sanoi, menette ulos vasemmanpuolisesta ovesta – tapahtuu se sitten unitilassanne, tai mitä teettekin – unitilassa tai mielikuvituksessa tai vain todellisuusperustassanne, ja olette siellä. Olette muissa ulottuvuuksissa. Ensin niissä ei ole mitään tolkkua, tai kyseenalaistatte, onko niitä ylipäätään olemassa, koska olette edelleen tottuneet mieleen ja mielen tulkintaan, mentaaliseen yhdistelemiseen, joka luo todellisuus. Mutta kun teette sitä tarpeeksi, menette sinne ja yhtäkkiä oivallatte, että olette tulossa takaisin luonnolliseen aistiin. Palaatte takaisin siihen, missä teidän ei tarvitse tehdä qualia-assosiointia. Teidän ei tarvitse tehdä mentaalista kuvien yhdistämistä luomaan todellisuus.

Ja yhtäkkiä oivallatte: "Olen virran/joen kummallakin puolella. Olen kummassakin ulottuvuudessa. Olen mestari, olen ihminen. Olen tässä 3D:ssä. Olen tuolla, ja hei, minulla on ongelma täällä 3D:ssä. Kehooni sattuu koko ajan." Siinä missä ennen olisitte käyneet sen läpi mielessänne ja olisitte sanoneet: "Okei, minun täytyy ottaa lääkkeitä, tai minun täytyy lillua kuumassa vedessä", tai jotain, nyt menette tuonne. Menette ulos vasemmanpuolisesta ovesta, ja nyt olette kummassakin ulottuvuudessa samanaikaisesti. Olette täällä, ja olette tuolla.

Tuolla, noissa ulottuvuuksissa, on kaikki vastaukset kaikkeen, ja ne ovat teidän vastauksianne. Ne eivät ole kenenkään muun. Siellä ei ole mitään Vastausneuvostoa, eikä siellä ole vastauspankkia. Ne ovat teidän vastauksianne. Ne ovat jo siellä. Ne voivat olla menneisyydessä. Ne voivat olla tulevaisuudessa, mutta todellisuudessa ne eivät ole kummassakaan, koska ei ole mitään "tuolla". Se vain on. Ja yhtäkkiä oivallatte, että teillä on vastaus ja voitte tuoda sen tänne oikeanpuolisesta ovesta.

Merlin antoi kauniin analogian, mutta periaatteessa sanotaan, että menette ulos yhtä reittiä ettekä yritä tulla takaisin samaa reittiä, koska silloin unohdatte, joten tulette takaisin uutta reittiä. Tulette takaisin ns. oikeanpuolisesta ovesta. Tuotte sen mukananne, mutta teillä ei ehkä ole välittömästi tietoista tajuntaa, mitä se on. Tunnette jotain: "Tiedän, että se on siinä." Antakaa sen olla ok. Älkää stressatko siitä. Älkää yrittäkö saada sitä tapahtumaan, ja yhtäkkiä tutustutte taas intuitiiviseen elykkyyteenne, joka on ollut sen mielen, aivojen, puristama tai sammuttama, joka istuu nyt tuolla (sivussa). Katso, mistä se sai sen. Ja yhtäkkiä vain tiedätte. Yhtäkkiä vain tiedätte.

Ja varoitus tässä on, ettei sitä voi koskaan toistaa. Ette tee asioita samalla tavalla joka kerta, kun menette ulos tuosta ovesta ja palaatte toisesta ovesta. Ja seuraavalla kerralla kun menette etsimään vastauksia kenties uuteen kipuun, joka on tullut kehoonne, älkää yrittäkö toistaa sitä. Älkää yrittäkö tehdä sitä samalla tavalla. Sillä tavalla mieli teki. Mutta nyt menette tuonne, ettekä odota saavanne samoja vastauksia tai menevänne samaan paikkaan hakemaan vastauksia.

Periaatteessa tämä on … Joo, odotan vielä sen kanssa. Teemme nyt merabhin.

LINDA: Ai.

Lempeä palaaminen -merabh

ADAMUS: Siis vedetään kunnolla syvään henkeä. Kyllä, on paljon puhuttavaa tässä ALT-sarjassa. Aloittelemme vasta, mutta tehdään nyt kokemus mielessä. Mielessä.

Vedetään syvään henkeä, kun soitamme vähän musiikkia …

(Musiikki alkaa)

… tähän kauniiseen merabhiin.

Hyvin pitkään mieli on ollut vastuussa. Eipä koskaan katsota sitä pahana asiana, koska se antoi teille helvetinmoisen kokemuksen tällä planeetalla. Ja sanotte: "No, katso, miten kauan se kesti, miten monta elämää, miten monia kärsimyksiä", mutta alatte oivaltaa, ettei se ollut lainkaan kovin pitkä aika. Se antoi teille helvetinmoisen kokemuksen uppoutumisesta biologiseen todellisuuteen.

Kokemus jonka olet saanut täällä ihmisenä, on antanut sinulle kyvyn ruumiillistua – eikä vain biologiaksi, ei vain tähtipölyksi, tai mitä se sattuu olemaan. Se on antanut sinulle kyvyn ruumiillistua itsessäsi, ja se on korvaamatonta. Ruumiillistua itsessäsi.

Ennen tulemistasi fyysiseen kehoon, et ollut ilmaa etkä eetteriä.

Joku sanoisi: "No, olin henki." Mitä se merkitsee? Mitä se merkitsee?

Et ollut ruumiillistunut. Olit "minä olen". Olit energiaa, mutta se ei ollut yhdistynyttä. Sitä ei tuotu yhteen. Toisin sanoen, olit kaikkialla. Heh! (Suom. huom. sama ilmaus merkitsee myös mm. "sekava, epäjärjestyksessä, pirstoutunut")

Tämä kokemus biologiassa ja perimmiltään mielessä, on sallinut sinun ruumiillistua itsessäsi, tunnistaen itsesi ja lopulta kyeten tunnistamaan tietoisuuden ja energian.

Ennen fyysisiä kokemuksia tällä planeetalla, oli erittäin vaikeaa todella ymmärtää itseäsi sisältä käsin, ymmärtää edes oma tietoisuutesi.

Ei ollut ymmärrystä tietoisuudesta. Ei ollut edes tietoisuuskäsitettä sellaisena, kuin tunnette sen nyt. Oli "minä olen, olen olemassa", mutta ei ollut ymmärrystä edes omasta energiastasi.

Tiesit, että siinä oli jotain. Et kutsunut sitä energiaksi. Et ruumiillistunut siinä. Et käyttänyt sitä elämässäsi. Se oli vain joitain, mitä oli siinä.

Ja koko luomakunnassa on sieluolentoja, jotka etsivät – voitaisiin sanoa – identifioitumista, ei ihmismielessä, ei ihmisidentiteetissä, vaan no, "kuka minä olen?" Mikä tämä asia on, jota he eivät osaa määritellä ja jota nyt kutsumme tietoisuudeksi ja energiaksi? "Kuka minä olen?"

Kokemuksesi tässä ihmiskehossa – niin tuskallista kuin se joskus on – ja ihmismielessä – niin rajoittunut kuin se on ollut hyvin, hyvin pitkään – salli sinun ruumiillistua itsessäsi. Se ei merkitse fyysistä tai mentaalista.

Se merkitsee itsesi tuomista yhteen. Kykyä olla tietoinen tietoisuudestasi, tietoinen omasta Itsestäsi, ja saada aistimuksellisia ja aistillisia tunteita, mikä voi tulla vain fyysisessä muodossa olemisesta.

Mielesi ymmärsi sen, kun se teki tutkimuksen itsestään, kun mieli kartoitti itsensä.

Joinain aamuina heräsit pitkän yön jälkeen ja ihmettelit, mitä helvettiä oli tapahtunut, koska heräsit väsyneenä ja uupuneena etkä erityisen tyytyväisenä. Etkä halunnut palata uneen, koska se oli uuvuttavaa, mutta et halunnut pysyä hereilläkään. Et tiennyt, mitä tehdä.

Silloin mieli kartoitti itsensä, ja itse asiassa sinä, mestari, annoit sille merkin tai pakotit sen – et pakottanut, vaan annoit merkin tai kannustit – tarkastelemaan itseään.

Kun pystyit alkamaan kutsua itseäsi mestariksi ja tuosta ruumiillistumasta alkoi tulla totta, tuosta mestarista, se meni mieleen ja suuren myötätunnon ja välittämisen kera sanoi: "Mieli, sinun täytyy todellakin katsoa tarkkaan tätä. Olet kontrolloinut asioita. Olet istunut valtaistuimella pitkään" – ei sillä valtaistuimella (vessanpönttö), vaan kuninkaallisella valtaistuimella. "Olet istunut valtaistuimella pitkään. Sinun täytyy katsoa kunnolla itseäsi, koska tukit tien. Ja edes mestarina en pysty siirtämään sinua pois tieltä, koska tulet heti takaisin. Minulla ei ole oikeutta tehdä sitä, koska pelaat kiireisenä edelleen tuota peliä. Mutta katso kunnolla itseäsi."

Olet kokenut paljon tätä yöaikaan, mutta myös valvetilassa. Kutsu sitä, miksi haluat – itsearvioinniksi, sen tarkasteluksi, mitä mielessä, aivoissa, tapahtuu.

Ja minulle, Adamukselle, oli hauskaa katsella kaikkea tätä, tarkkailla, mitä sinulla tapahtui, ja tarkkailla tapahtuvia muutoksia, ja tarkkailla, kun mieli tuli huutaen ja karjuen takaisin: "Voi! Tämä kaikki on jokin temppu! Joku yrittää tehdä kepposen minulle, tai meidät hypnotisoidaan!"

Ei. Se oli mieli, joka yritti puolustautua viimeisen kerran. Mutta lopulta se sanoi: "Olet oikeassa. Tämä on rajoittunutta, ja edes minulle, mielelle, mahtavimmalle kaikista inhimillisistä asioista, tämä ei ole enää hauskaa. Me vain toistamme ja toistamme. Teeskentelemme sen olevan kirkkaampi punaisen sävy, mutta se on silti punainen, eikö vain? Teeskentelemme, että olemme selvänäköisempiä, intuitiivisempia ja psyykkisempiä kuin koskaan, mutta se on silti mielen hevonpaskaa."

Silloin mieli sanoi: "Siirryn sivuun. En ole varma, mitä teen tässä, mutta aion siirtyä sivuun."

Ja koko sallimisaikasi on ollut näitä taka-ajatuksia/pohjavireitä, jotka saivat tämän tapahtumaan. Eivätkä ne olleet mentaalisia. Ne eivät olleet mentaalisia tönäisyjä tai työntöjä tai taka-ajatuksia. Ne tulivat mestarilta, ne tulivat sielultasi.

Siis mieli on nyt ottanut paikan tuolta. Se on edelleen osa jokapäiväistä elämääsi, mutta mieli menee takapenkille.

Mitä tulee seuraavaksi? Sen koemme, siitä puhumme, sitä käymme läpi keahakissa ja täällä shoudeissa. Mieli rentoutuu nyt.

Vedetään syvään henkeä, ja tunnetaan tätä kaunista tarinaa, kaunista kuvaa, joka tapahtuu tällä hetkellä.

Astu etäämmälle itsestäsi hetkeksi. Ole itsesi tarkkailija, sinä joka istut tai makaat siellä, mitä ikinä teetkin, ja mieli sanoo: "Astun sivuun."

Tämä on – phuuu! – valtava asia. Valtava. Sitä ei tapahdu monille ihmisille ympäri planeettaa. Tämä ei ole globaalisti tapahtuva asia. Tämä tapahtuu shaumbrolle juuri nyt.

Jos kuuntelet tätä nyt tai ns. tulevaisuudessasi, tai jos olet jo kuunnellut sen menneisyydessä, niin se pätee sinuun.

(Tauko)

Pyydän sinua vain tuntemaan ja tarkkailemaan, mitä nyt tapahtuu, kun mieli tekee muutoksensa, avaa nuo ovet.

Se vaikuttaa kehoon, kyllä. Se vaikuttaa myös kehoon, koska mieli on kontrolloinut kehoa. Se rajoitti myös valokehon integrointia fyysisyyteen.

Tunne, mitä tapahtuu nyt.

(Tauko)

On hassua, koska tavallaan katsot mieleen ja sanot: "Kerro minulle, mitä tapahtuu." Ja mieli sanoo tavallaan: "E-ei. Tämä on sinun juttusi. Olet pyytänyt tätä, joten minä pysyn erossa siitä."

Tunne intuitiivisella tasolla, mitä tapahtuu tällä hetkellä.

(Pidempi tauko)

Ei ole mitään pelättävää. Ei silti, että olisit pelännyt, mutta mieli pelkäsi. Ei ole mitään pelättävää, ei mitään pidäteltävää.

Pyydän sinua tuntemaan, miten lempeää ja armollista tämä on – mitä se onkin. Älä ole huolissasi sen määrittelemisestä nyt, vaan tunne, miten lempeää ja armollista se on.

(Tauko)

Ja sitten mieli istuu tuolla ihmettelemässä: "Hmm, mietin, tapahtuuko mitään oikeasti." Mutta sinä tiedät. Et tarvitse mieltä enää antamaan vahvistusta.

Et tarvitse mieltä enää antamaan vahvistusta. Tämän pitäisi mennä netin kotisivulle. 

Etkä välttämättä tarvitse edes mitään fyysistä reaktiota nyt siihen, mitä tapahtuu, koska se kaikki liittyi mieleen, joka istuu nyt tuolla.

Astu etäämmälle ja tunne.

(Tauko)

Ja sana, suurin sana jota käyttäisin kuvaamaan sitä, on vain lempeä palaaminen, mutta paljon muutakin tapahtuu. Mutta on lempeyttä.

(Tauko)

Jos mieli yrittäisi johtaa tätä, mitä se ei tee, olisi paljon ilotulitusta ja kaikenlaisia voimakkaita tunteita. Se ei johda.

Tuohon tuoliin, ihmisjumalaisen itsesi valtaistuimelle, tulee nyt jumaluutesi, ja se on hyvin, hyvin lempeä.

Vedä syvään henkeä ja tunne, mitä nyt tapahtuu.

Emme pakota mitään. Meidän ei tarvitse. Emme yritä manipuloida energioita. Ei ole tarvetta.

Jos mieli tukkisi edelleen tien, kenties tuntisimme tarvetta pakottaa ja työntää, mutta mieli on tuolla. Se mitä tapahtuu nyt, on hyvin lempeää.

(Tauko)

Puhuin aiemmin koirista, lemmikeistä tai mistä tahansa. Nimittäin niillä tavallaan on jo tämä. Ne eivät ole sieluolentoja, mutta niillä on aina ollut tämä polku auki. Niiden mieli ei hallitse.

Niillä on ollut tämä kyky saada tämä tilaisuus/aukko, olla muissa ulottuvuuksissa ja täällä samanaikaisesti. Ja sitten kun opitte tekemään sen, aivan kuin koira – heh-heh! – opitte, ettei teidän tarvitse enää erotella tätä ulottuvuutta muista.

Se ei ole vain 3D, se ei ole menemistä toiseen ulottuvuuteen. Se kaikki on samaa. Se tapahtuu samanaikaisesti. Meidän ei tarvitse jossain kohtaa edes kulkea ovista, tai mitään vastaavaa. Teemme niin nyt, jotta saamme teidät takaisin luonnolliseen tilaanne. Mutta koiralla, kuten Belle, ei ole eroa. Ei ole eri ulottuvuuksia. Ei ole jakamista osiin. Ei ole ovia. Kaikki on aivan siinä. Kaikki aivan siinä.

Belle on tällä hetkellä. Hän on täällä ja siellä, eikä hän näe eroa. Hän ei sano: "Olen aidan tällä tai tuolla puolella." Se kaikki on yhtä suurta niittyä hänelle.

Enkä millään muotoa sano, että koirat ovat parempia tai lahjakkaampia. Käytän vain tuota esimerkkiä, että ne ovat kaikissa ulottuvuuksissa koko ajan. Kuvittele nyt, mitä voit tehdä.

Tähän olemme menossa, ja se on monumentaalinen muutos. Ja perimmiltään sillä on muita seuraamuksia, joista puhuin St. Germainina Dream of the Merlinissä – Taivaan risti.

Kun avaudut nyt muihin ulottuvuuksiin henkilökohtaisessa elämässäsi – ulottuvuuksiin joissa on välittömiä vastauksia, ulottuvuuksiin joissa on enemmän mahdollisuuksia, enemmän luovuutta aivan siinä, aivan tässä – se alkaa nyt avata ulottuvuusovia, joita kutsumme Taivaan ristiksi.

Muut ihmiset eivät tiedosta sitä vähään aikaan, mutta se on suora tulos siitä, mitä teemme tässä – tälle planeetalle ja ihmiskunnalle tulee pääsy siihen, mitä on tuolla puolen.

Sen mitä teemme nyt tässä merabhissa, voit tehdä koska tahansa. Se on sallimista. Se on sen tunnustamista ja ymmärtämistä, että mieli on astunut sivuun ja nyt se jumaluus, mestari joka olet aina ollut, nousee valtaistuimelle.

On aikoja, jolloin tuntuu hyvin huteralta, aikoja jolloin haluat pyytää mieltä astumaan takaisin ja johtamaan asioita, aikoja jolloin tuntuu hämmentävältä, koska nyt olet ALT-todellisuudessa – olet mentaalinen ja ei-mentaalinen – mutta ymmärrä, että tämä kaikki on luonnollinen prosessi.

Jatkamme puhumista siitä tämän sarjamme shoudeissa, ja teemme tästä siirtymästä niin lempeän kuin mahdollista, niin helpon kuin mahdollista. Mutta tällä erää, vedä vain syvään henkeä ja salli.

Ei ollut koskaan mahdollista päästä mielen ulkopuolelle mielestä. Vaadittiin, että mielen täytyy tarkastella itseään ja sanoa: "Minun on aika ottaa etäisyyttä."

Vedetään kunnolla syvään henkeä tässä ALT-sarjan ensimmäisessä shoudissa.

Ja kyllä, vastauksena kysymykseen, joka joillakin teistä on – ei mielessänne, vaan todellisessa Itsessänne – kun menette nyt tuonne, kun olemme moniulotteisia ja olette tässä virrassa, on tämä uudeksi energiaksi kutsuttu asia. Uusi energia. Ja se on yksi asioista, joita alamme tuoda takaisin – uusi energia. Meillä on pitkä tie kuljettavana, mutta halusin antaa teille vain etukäteisvaroituksen.

Tämän myötä, on aina ilo olla täällä teidän jokaisen kanssa. Ja kun pääsemme tähän täysin uuteen työvaiheeseen, muistakaa, että kaikki on hyvin koko luomakunnassa.

Kiitos.