CRIMSON CIRCLEN MATERIAALEJA

Penkkeilyn taito -sarja

SHOUD 11 – ADAMUS ST. GERMAIN, Geoffrey Hoppen kanavoimana

Esitetty Crimson Circlelle

6.8.2022
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
www.crimsoncircle.com

Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.

Minun täytyy myöntää, että alan tottua vähän enemmän maamusiikkinne. Hmm (vähän naureskelua). Kenties minusta on tulossa seniili hyvin, hyvin korkeassa iässäni, mutta alan nauttia joistain asioista, joita teette täällä, eikä se ole edes klassista musiikkia (viitaten videoon, joka esitettiin juuri).

LINDA: Hei! Hei!

ADAMUS: Niin, rakas Linda.

LINDA: Hei! Meillä on sinun kahvisi ja muuta.

KERRI: (kävellen huoneeseen kakun kanssa ja laulaen "Paljon onnea vaan") Paljon onnea …

ADAMUS: Oi! Jestas!

KERRI: … vaan (yleisö liittyy mukaan lauluun). Paljon onn- … (Adamus kurkottaa ottamaan kakun) Minä pidän sen. Minä vain …

ADAMUS: Ai (yleisö jatkaa laulua "… onnea, Adamus" …, ja Kerri ojentaa hänelle kahvin)

KERRI JA YLEISÖ: Paljon onnea vaan! (Yleisö hurraa ja taputtaa)

ADAMUS: Kiitos.

LINDA: Anna mennä!

ADAMUS: Kiitos.

LINDA: Puhalla se! (Adamus puhaltaa kynttilän, ja lisää taputuksia)

ADAMUS: Kuten sanoin aiemmin, alan todella nauttia maamusiikista, mutta sitten te aloitte laulaa (naurua). Minun täytyy ehkä perua tuo koko kommentti. Oli vähän epävireistä. Vähän epävireistä. Tarkoitan, että miten olisi pieni harjoittelu etukäteen, pieni harjoittelu, vähän harmonisointia? Ei vaan, ajatus oli tärkein. Arvostan sitä todella, syntymäpäiväonnittelun laulamista. Onko mitään lahjoja? (Lisää naurua)

KERRI: Odota, tässä se tulee (hän antaa palan kakkua ja ruusun).

ADAMUS: No, se on tietysti ruokaa. Mutta lahjoja – runsaasti lahjoja …

KERRI: Se on yksi …

ADAMUS: Aah! (Ottaen ruusun ja kakkupalan)

KERRI: Se on ruusun hedelmä.

ADAMUS: Kiitos.

KERRI: Vain sinulle. Voi (Adamus antaa hänelle suukon poskelle). Olet niin makee.

ADAMUS: Kiitos. Kiitos.

KERRI: En koskaan enää pese kasvojani! (Naurua)

ADAMUS: Kiitos. Ja sinulle, rakas Linda (hän ojentaa ruusun Lindalle, ja yleisö sanoa "oi!).

Voi, kyllä. Vain sinulle.

LINDA: (flirttaillen) Myöhemmin.

ADAMUS: Kyllä (lisää naureskelua), ruusun hedelmä.

Alan pitää siitä. Valitsette lauluja, jotka ovat vähän syvempiä, ja tunnen, että pääsette todella sisälle näihin asioihin. Siis arvioin tavallaan uudelleen koko juttuni klassisen musiikin osalta. Rakastan sitä edelleen. Olin taitava säveltäjä, mutta alan virittyä uudelleen. Kenties minusta on tulossa nyt tavallaan trendikäs (vähän naureskelua), tai sitten valitsette parempaa musiikkia.

Kiitos, että olette täällä, jokainen teistä. Kiitos. Kokoonnumme jälleen, kaikkialta maailmasta. Olemme tehneet tätä 23 upeaa vuotta. Se tuntuu pitkältä ajalta, vai mitä? Kaksikymmentäkolme vuotta.

LINDA: Se on pitkä aika (kikattaen).

ADAMUS: Se ei itse asiassa ole pitkä aika. Kenties maavuosina tunnette sen olevan pitkä aika, ja tiedän, että katsotte aina silloin tällöin kuvia itsestänne 23 vuoden takaa ja sanotte: "Mikä lapsi olin silloin." Ja katsotte itseänne nyt, ettekä halua katsoa (Adamus naureskelee). Mutta 23 vuotta on pelkkä vilahdus toisella puolella. Ja kyllä, Cauldre, on oikea Ylösnousseiden mestareiden klubi (viitaten aiempaan keskusteluun). Todellakin on. Se ei ole mitään, tuo 23 vuotta.

Käsitän, että olette olleet koko tällä matkalla pitkän aikaa, mutta Tobias toi teidät kaikki yhteen 21.8.1999, tuossa nyt jo kuuluisassa tiipiissä. Siitä ei ole kovin kauan. Katsokaa, mitä olette käyneet läpi.

Tuntekaa hetki, mitä olette käyneet läpi. Se on ollut epäilemättä hyvin rankkaa, ja pidämme äänestyksen jossain tulevassa shoudissa. Teillä on ollut rankkaa, paljon kärsimystä, jonka loppuun olemme tulossa. Olitte todella juuttuneet massatietoisuuden, perheidenne ja kaiken muun liimaan. Mutta olette myös niitä, jotka sanoivat: "Tehdään se nopeasti." Ei kolmesta viiteen elämässä, kuten Tobias oli ennustanut, vaan 23 vuodessa. Se ei ole mitään. 

Äänestämme kuitenkin niitä varten, jotka tulevat seuraavaksi – tuota seuraavaa ryhmää, jota alkaa jo tulla mukaan. Pitäisikö meidän antaa heidän tehdä se helpommin vai ei? (Naurua, ja joku shaumbra sanoo "ei!") Olette julmia ihmisiä (Adamus naureskelee). Olen kuullut karusta heräämisestä (viitaten elokuvaan, josta puhuttiin aiemmin) – tämä on julma herääminen. Julmaa! (Lisää naureskelua)

Yksi asia joka teillä on ja jota heillä ei koskaan ole, toivottavasti, on tuo vaikeus, mutta myös syvyys. Kun nyt pyyhitte kyyneliä silmistänne ja sielunne paranee, on sen syvyys, mitä olette käyneet läpi, pimeyden ja epätoivon syvyys. Ja siitä tulee todella hyvä tarina – sitten kun olette ulkona siitä (Linda tuhahtaa). Sitten kun olette ulkona siitä. Kyllä, siitä todella tulee. Teillä on mahtavia tarinoita, jollaisia kenelläkään muulla ei oikeasti ole – ja sanoa sen hyvin rehellisesti tässä.

LINDA: Ai jaa, vau.

ADAMUS: On nuo vaikeudet ja haasteet, ja he kunnioittavat ja arvostavat teitä sen vuoksi. He saattavat kikatella vähän kulissien takana sanoen: "No, miksi he tekivät siitä niin vaikeaa?" Mutta kukaan muu ei ollut raivannut tätä polkua. Kukaan muu ei ollut mennyt noihin muihin todellisuuksiin. Kukaan muu ei ollut irrottautunut karmasta, esi-isäperheistä, ja te teitte sen. Siis he saattavat hihitellä aina silloin tällöin ja sanoa: "No, olemme fiksumpia. Teemme sen helpommin", mutta voitte hihitellä takaisin, hihitellä tuplasti, ja sanoa: "Siksi, koska me raivasimme tuon polun teille." Se on hyvin totuudenmukainen ja rehellinen toteamus.

Kaksikymmentäkolme vuotta, ja istun tässä kanssanne, hyvin ylpeänä itse asiassa. Hyvin ylpeänä. Joskus saatan olla vähän ankara tai vähän tiukka, mutta kaiken kaikkiaan, kun menen takaisin Ylösnousseiden mestareiden klubille – ja me tosiaankin puhumme; tarkoitan, että muita ylösnousseita mestareita työskentelee muiden ryhmien kanssa – olen helvetin omahyväinen. Tarkoitan, että olen todella tuo ylpeä riikinkukko siellä, koska se mitä olette tehneet, on monumentaalista, ennenkuulumatonta. Ja useimmat teistä – eivät kaikki – mutta useimmat ovat edelleen fyysisessä kehossaan, useimmat teistä ovat edelleen täällä. 

Huomaan, että istut Edithin tuolilla (yleisön jäsenelle), ja olen varma, että hän tulee vaihtamaan muutaman sanan siitä kanssasi aivan hetken kuluttua (muutama naurahdus), mutta useimmat teistä ovat edelleen täällä.

Ennen kuin menen yhtään pidemmälle, haluan kutsua kaksi vierasta tänään. Normaalisti minulla ei ole vieraita. Haluan teidät kokonaan itselleni. Mutta meillä on tänään kaksi erikoisvierasta. Ensimmäinen on tietysti hän, joka tulee tulevaan Merlin-tapahtumaamme, ja hän on Nikola Tesla.

LINDA: Ooh!

ADAMUS: Nikola leijailee täällä tänään, hän ei ole reinkarnoitunut. Hän on jossain määrin turhautunut, minkä hän ilmaisee Dream of the Merlin -tapahtumassa. Hän halusi tulla tänne, koska hän ei hengaile yleensä kanssanne, niin kuin minä. Crimson Circle ja shaumbrat ovat hänelle tuttuja, mutta hän ei ole oikein tietoinen näistä energioista. 

Ja sanoin: "Ennen kuin tulet puhumaan tuolle ryhmälle, sinun on parempi tutustua heihin, koska tämä on erilainen ryhmä. Jos tulet vain kylmiltään tulevaan Merlin-tapahtumaan, nämä ihmiset voivat syödä sinut elävältä! (Adamus naureskelee) He ovat tiukka ryhmä. Kyllä, he kiroilevat, he sadattelevat, he juovat, he polttavat, ja he ovat upeita ihmisiä. Mutta he ovat tiukkoja. He eivät ota mitään itsestäänselvyytenä. Sieltä tulee paskaa, ellet todella ymmärrä heidän energioitaan." Niinpä hän hengailee täällä tänään, ja on luultavasti nyt takana katsomassa noita ruokajuttuja, tutustuen teihin ja energioihin.

Toinen vieras … Ai, muuten, Cauldren mukaan teidän kaikkien täytyy ottaa ryyppy nyt? (Viitaten aiempaan keskusteluun) Joo (muutama naurahdus, kun hän ottaa hörpyn kahvia). Toisen vieraan esittelen vasta myöhemmin. Mutta aloitan sanomalla, että tämä on Penkkely-sarjan viimeinen shoud.

LINDA: Mm hmm.

ADAMUS: Viimeinen shoud, numero 11. Tämä vuosi meni erityisen nopeasti.

LINDA: Mm hmm!

ADAMUS: Ja millainen vuosi se olikaan. Siirrymme eteenpäin monilla, monilla eri tavoilla, siirrymme uuteen sarjaan, Alt-sarjaan. Selitän sitä hetken kuluttua, mutta ennen kuin menemme yhtään pidemmälle, lämmitellään tavallaan ensin. Ja esitän nyt kysymyksen yleisölle. Mikrofoniaika.

Viimeaikaiset energiat

Siis, vain muutamalla sanalla ilmaiskaa, kuvatkaa, millaisia energiat ovat olleet viime aikoina. On kyse sitten globaaleista tai vain … No, ei pelkästään omistanne, vaan myös ihmiskunnan ja massatietoisuuden energioista. Vain muutamalla sanalla, millaista on ollut viime aikoina?

LINDA: Okei. Katsotaanpa, vapaaehtoinen. Okei, tässä on yksi.

STEPHAN: Sait minut.

ADAMUS: Tervehdys, mestari.

STEPHAN: Tervehdys. Mukava olla täällä. Energiat, minusta ne olivat todella – millaisia ne olivat? Henkilökohtaisesti minusta tuntui, että ne eivät olleet rauhallisia, vaan hyvin myrskyisä tavallaan. Tunsin ne myrskyisinä.

ADAMUS: Joo.

STEPHAN: Vaikka henkilökohtaisesti toisinaan olin kuin: "Jessus, mitä tapahtuu?"

ADAMUS: Mistä aikajaksosta puhut? Päivästä vai kuukaudesta?

STEPHAN: Muutamasta viime viikosta.

ADAMUS: Muutamasta viime viikosta. Hyvä, hyvä. Ja millä tavalla myrskyisiä?

STEPHAN: No, ihmiset menevät todella äärimmäisyyksiin eri alueilla. On paljon jakautumista.

ADAMUS: Kyllä.

STEPHAN: Ja energiat ovat tavallaan todella verottavia.

ADAMUS: Joo, hyvin verottavia tällä hetkellä.

STEPHAN: Verottavia, joo.

ADAMUS: Se on hyvä sana. Entä unesi?

STEPHAN: Ne olivat mielenkiintoisia, joo. Joskus minulla on sellaisia unia … Minulla on jokin uni, ja katson tavallaan ulkopuolelta omaan uneeni ja sanon: "Nyt haluan mennä tekemään tätä", mutta unessani teenkin jotain muuta. Olen sitten kuin: "Mitä vittua?! Se on minun uneni!" (Naurua)

ADAMUS: Vai onko?

STEPHAN: Onko? Aivan.

ADAMUS: (naureskellen) Joo.

STEPHAN: Mutta hiljattain oivalsin, että hetkinen, periaatteessa haluan nyt kontrolloida untani. Siis se on kuin …

ADAMUS: Kyllä, hyvin usein ajattelet, että haluat nyt jotain kivaa, rauhallista unta. Et saa sitä yöllä, koska kaikki käyttäytyy huonosti monilla, monilla tasoilla, myös unitilassasi. Ja jos sisällä on edelleen jonkinlaisia kurittomia aspekteja, nekin käyttäytyvät huonosti. Ja juuri kun ajattelet, että haluaisit mennä tuohon suuntaan unessa, menetkin tähän suuntaan, ja juuri kun ajattelet puhdistaneesi jo kaiken. Mutta tunnet paljon massatietoisuutta yleisesti tällä hetkellä.

STEPHAN: Joo.

ADAMUS: Ja unissa on se onneton asia, ettei mieli ymmärrä, miten tulkitaan noita todellisia energioita, jotka menevät kirjaimellisesti mielen yli. Niinpä se keksii epäaitoja jäljitelmiä, ja luulette, että unenne on sitä. Mutta niissä tapahtuu hyvin paljon enemmän, ja sitä tutkimme seuraavassa sarjassamme, Altissa.

STEPHAN: Ai, hyvä.

ADAMUS: Joo, se antaa teille paremman ymmärryksen. Ja erityisesti tulevassa Keahakissa puhumme siitä, että nyt olette menneet yli mielen valvonnan, ja teemme muutaman asian seuraavassa sessiossamme. 

STEPHAN: Okei.

ADAMUS: Nyt voitte todella mennä mielen yli. Meillä on pieni keskustelu mielen kanssa.

STEPHAN: Ai, okei.

ADAMUS: Mutta se on uskomatonta, ja se on vähän hermos- … No, itse asiassa se on hemmetin pelottavaa, kun alatte mennä mielen yli. Siis hyvä, kiitos vastauksestasi.

STEPHAN: Joo, kiitos.

ADAMUS: Seuraava. Millaisia energiat ovat olleet viime aikoina? Mitä tunnet? Ei välttämättä sinulla henkilökohtaisesti, vaan mitä on kaikkialla ympärillä?

JAN: Minusta tuntuu, että joka kerta kun sanot: "Mitä muuta voisi tapahtua?" "mitä muuta" tapahtuu.

ADAMUS: Joo, niin tapahtuu. Kyllä.

JAN: Ja tuntuu siltä, etten voi nähdä minkäänlaista ratkaisua horisontissa, ja tuntuu tulevan intensiivisemmäksi koko ajan. Ja näin ollen en näe asioiden minkäänlaista rauhoittumista nyt. Tuntuu, että enemmän asioita tapahtuu.

ADAMUS: Hitto!

JAN: Viimeinen pieni … (naureskellen)

ADAMUS: No, olet epämiellyttävä! Laitetaan mikki eteenpäin!

JAN: Tiedän! 

ADAMUS: Ei, ei! Laskin leikkiä! Laskin leikkiä! (Adamus naureskelee)

JAN: Kysyit minulta, mitä tuntui. Siltä se tuntuu.

ADAMUS: Kyllä, ja sitä varten nämä sessiot ovat.

JAN: Jep.

ADAMUS: Joo. Anna mikki suoraan vieressäsi olevalle. Kyllä.

LINDA: Ei, se ei ole reilua.

ADAMUS: On se.

LINDA: Okei, tässä. Se on sinun.

JAN: Se on sinun, kaveri.

EDWARD: Se ei ole reilua (lisää naurua).

ADAMUS: Kyllä, se on reilua! Joo, joo! (Adamus naureskelee)

SHAUMBRA 2: Elämä ei ole reilua.

LINDA: Sitä minä sanoin!

ADAMUS: Hei, ostit lipun tähän show'hun. Nyt sinun täytyy tanssia.

EDWARD: Minun täytyy esiintyä?

ADAMUS: Joo, joo. Siis mitä energiat tuntuvat?

EDWARD: No, tuntuu olevan paljon kaaosta. Sinä mainitsit, tai Geoffrey mainitsi aiemmin sanan "vapaus".

ADAMUS: Aivan.

EDWARD: Ja minusta olemme todellakin tulossa vapaammiksi. On enemmän vapautta, mutta se merkitsee vähemmän rakennetta. Se merkitsee enemmän kaaosta, enemmän hämmennystä, enemmän muutosta. Ja sitä koen ympärilläni. Sisälläni koen melkein vastakkaista. Nimittäin huomaan olevani paljon rauhallisempi.

ADAMUS: Ja pystytkö erottamaan nämä kaksi – mitä on tuolla ulkona, ja mitä on täällä sisällä?

EDWARD: No, luulen niin. Useimmiten. Olen ilmaissut hyvin selkeän aikomuksen, että haluan olla rauhallinen riippumatta siitä, mitä ympärilläni tapahtuu.

ADAMUS: Niinpä minun täytyy kysyä tätä, koska tiedän muiden ihmisten tuntevan samalla tavalla. On tulossa jonkinlaista uutta tyyneyttä sisälle, ja taistelut ovat loppuneet, ja he alkavat todella nauttia elämästä. Mutta sitten on koko tämä sirkus, koko tämä konflikti, joka tuntuu jatkuvan. Miksi norkoilla sitä varten?

EDWARD: Se on hyvä pointti.

ADAMUS: Joo (he naureskelevat). Luulen, että se on monien ihmisten mielessä.

EDWARD: Tarkoitan, että on helppoa olla rauhallinen, kun istuu järven rannalla, ja vesi virtaa ja puissa on pieni tuulenvire. Se on helppoa.

ADAMUS: Aivan.

EDWARD: Voiko tuntea rauhaa myrskyn keskellä?

ADAMUS: Juuri niin. Juuri niin. Ja tyypillisen vastauksen pitäisi olla: "No, voin olla täällä yksin rauhassa ja tavallaan olla kiinnittämättä paljon huomiota. Tunnen muita energioita tulevan, muttei minun tarvitse jäädä kiinni." Olisi normaalia tehdä se, mutta shaumbra on kuin: "Ei. Haluan mennä takaisin sinne. Haluan mennä takaisin leijonan myrskyyn, joka on käynnissä", mikä on ok, mutta siitä tulee vähän väsyttävää jonkin ajan kuluttua. Hyvä, kiitos. Kiitos vastauksestasi. Pari vielä. Millaisia energiat ovat olleet viime aikoina?

LINDA: Onko ketään muuta, josta erityisesti haluaisit minun tekevän vapaaehtoisen?

ADAMUS: Ei, ei. Se on ok. Kaikessa rauhassa, aion syödä. Oi, mmm (ottaen palan kakkua)!

SHAUMBRA 1: (nainen) Hei.

ADAMUS: Millaisia energiat ovat olleet viime aikoina?

SHAUMBRA 1: Hyvin huteria.

ADAMUS: Hyvin huteria. Miksi?

SHAUMBRA 1: Ulkopuolella kamppaillaan vähän, erillään sisäpuolesta.

ADAMUS: Joo. Mitä tuolla ulkona tapahtuu tällä hetkellä?

SHAUMBRA 1: Paljon epävarmuutta, ja tunnen paljon energioita ulkopuolellani. Ja sitten se tuo paljon kysymyksiä: "Olenko se minä? Onko se minun? Vai olenko kuin astia tällä hetkellä (naureskellen)?

ADAMUS: Joo.

SHAUMBRA 1: Siis.

ADAMUS: Miten erotat, mikä on sinun ja mikä ei?

SHAUMBRA 1: En ole aina kovin hyvä siinä (naureskellen).

ADAMUS: Joo, mutta voisit olla.

SHAUMBRA 1: Joo, minä …

ADAMUS: Tobias sanoi sen vuosia sitten hyvin yksinkertaisesti: "Se on sinun, minkä valitset. Päästä irti kaikesta muusta."

SHAUMBRA 1: Siihen olin menossa. Kun virityn …

ADAMUS: Mutta sitten hyppäät mukaan sanoen: "Joo, mutta aiheutin oikeasti sen, ja ansaitsen sen todella, ja se on oikeasti minun." Ei ole. Se on näin yksinkertaista. Se on näin yksinkertaista. Se ei ole enää, sitten kun sanot: "En halua sitä." Sitä voi olla muilla ihmisillä, mutta se ei ole enää sinun.

SHAUMBRA 1: Joo.

ADAMUS: Millaista elämä on? Millaista elämäsi on tällä hetkellä?

SHAUMBRA 1: Selvitän paljon oikeuttani valita.

ADAMUS: Joo, hyvä, hyvä. 

SHAUMBRA 1: Se kulkee käsi kädessä sen kanssa, mitä juuri kerroit minulle.

ADAMUS: Joo. Ja toivottavasti tiedät, että sinä ja minä vietämme melko paljon aikaa yhdessä.

LINDA: Aha.

ADAMUS: Itse asiassa aion lähettää sinulle laskun siitä (naurua). Kyllä, meillä on ollut joitain hyviä keskusteluja. Meillä on ollut joitain hyviä keskusteluja, ja muiden shaumbrojen tapaan sydämesi on hyvin suuri ja sitoutumisesi hyvin vahvaa. Mutta menet nukkumaan joinain iltoina ja laitat epäilyn peiton päällesi, ja torun sinua siitä.

SHAUMBRA 1: Kuulin sinut (naureskellen).

ADAMUS: Et tarvitse peittoa. Et tarvitse peittoa, eikä epäily vie sinua minnekään. Se ei edes näytä hyvältä ylläsi. Siis yhtenä päivänä sanot: "Vittuun epäily." Se on uusi t-paita (Adamus naureskelee).

SHAUMBRA 1: Pidän siitä (kikattaen).

ADAMUS: Joo, koska et koskaan voita epäilyä. Et koskaan nujerra epäilyä, eikä sinulla koskaan ole yhtäkkiä jotain suurta ilmestystä, jossa epäily lähtee pois. Sanot viimeinkin: "Olen valmis epäilyn osalta. Olen valmis tuon pelin osalta", ja se on siinä.

SHAUMBRA 1: Joo.

ADAMUS: Joo. Sinulla on hyvin monia lahjoja, mutta on tuo epäilyspeitto. Okei, kiitos.

SHAUMBRA 1: Minun täytyy ravistaa se pois.

ADAMUS: Kiitos.

SHAUMBRA 1: Kiitos,

ADAMUS: Vielä yksi. Millainen maailma on? Mitä tapahtuu? Pari sanaa maailmasta.

LINDA: Sinä pystyt pariin sanaan. Haastan sinut (vähän naureskelua).

LUC: On paljon ahdistusta, ja näen, missä itse olen, kun … Tuo ahdistus on kuin peili minulle, ja näen, missä olen itse, eikä minulla ole tuota ahdistusta, tai sitä on erittäin vähän. Paljon vähemmän.

ADAMUS: Aivan.

LUC: Mutta olen hyvin herkkä noille energioille. Niinpä vietän usein paljon aikaa yksin.

ADAMUS: Hyvä. Tarkoitan, että hyvin ajateltu, koska sinä olet herkkä.

LUC: Eikä kyse ole siitä, etten pidä ihmisistä. Minusta vain tuntuu paremmalta, kun heitä ei ole lähellä (Adamus purskahtaa nauruun; paljon naurua ja taputuksia). Ja …

ADAMUS: Se on tavallaan klassikko. Joo, joo (Adamus naureskelee).

LUC: Muuten, en tarkoittanut shaumbroja (lisää naureskelua).

ADAMUS: (naureskellen) Aivan, aivan! Puuh! Ja he häviävät. Kiitos. Se oli upea toteamus. Meidän täytyy laittaa se seinälle Ylösnousseiden mestareiden klubilla.

Onko kukaan eri mieltä siinä, mihin suuntaan näette tämän menevän? Sanooko kukaan: "Voi jukra, maailma on hyvin kaunis paikka", ja kumbajaa, kumbajaa? Okei.

On hyvin kova paikka tällä hetkellä, parista syystä joista olemme puhuneet. Kaikki menee hyvin, hyvin nopeasti, nopeammin kuin koskaan. Kiinnittäkää turvavyönne, koska kaikki kiitää tällä hetkellä – muutokset, se mitä tapahtuu psyykkisesti, energeettisesti, ja mitä tapahtuu tutkimuksessa ja kehityksessä ja uusissa asioissa, joita tulee. Ja monet ihmiset lipovat huuliaan ja maiskuttelevat sanoen: "Voi, hyvä! Uutta teknologiaa tulee, uudenlainen auto, uudenlaista parannusta keholle, uudenlaista tätä", ja sitä kaikkea on tulossa. Se jylisee teitä kohti. Suurin osa siitä ei ole vielä tullut massajakeluun, mutta se tulee. Ja sanotaan: "Se on mahtavaa. Katsokaa kaikkia näitä uusia juttuja, joita on tulossa."

Se on itse asiassa pakahduttavaa, koska se tulee hyvin nopeasti. Se aika jossa täytyy sopeutua ja mukautua täysin uudenlaiseen ajattelutapaan teknologiassa, saa ihmisen mentaalitasapinon romahtamaan, ja ihmisiä tulee hulluksi. Ne jotka eivät olleet hulluja, alkavat tuntea suurta epätasapainoa. 

Ja perimmiltään, jos todella tiivistää kaiken tämän – katsokaa maailmaa nyt, ja tuntekaa tätä – ihmiset tuntevat kai enemmän turvattomuutta kuin koskaan aiemmin. Hassu asia on, että tilastollisesti voisitte väittää sitä vastaan. Voisitte sanoa: "On vähemmän sotia. On vähemmän nälkää. On vähemmän tätä ja tuota. On parempi terveydenhuolto, parempi koulutus." Sillä ei ole merkitystä, koska jos ihmiset tuntevat turvattomuutta nyt, sen te tunnette. Ja tämä lisää sellaisia asioita, kuin ahdistus, pelko, epätoivo, ihmiset tekevät hyvin hulluja asioita. He eivät tiedä, miksi he tekevät sitä, eikä kukaan muu tiedä, miksi he tekevät sitä. Se on automaattireaktio säälittävään turvattomuudentunteeseen, jota planeetalla on tällä hetkellä.

Tuntekaa se omassa elämässänne. Olette käyneet sen läpi. Olette kokeneet sen, mutta ihmisiltä otetaan pois turvallisuus. Turvallisuus sisältyy usein ihmismaailmassa ydinperheeseen – se on hajoamassa tällä hetkellä. Turvaa tunnetaan, kun on hyvä ja luotettava hallintojärjestelmä. Hallintojärjestelmät eivät ole koskaan mahtavia, koska kyse on hallinnosta, mutta joskus riittää, että se on vakaa. Missä sitä on tällä hetkellä? (Vähän naureskelua) Tarkoitan, ettei sitä ole täällä USA:ssa. Sitä ei ole Euroopassa, suurimmaksi osaksi. Sitä ei ole maailman muissa osissa. Turvaa löydetään usein kirkkojen ja uskontojen lohdutuksesta. Menette kirkkoon – teillä on ollut rankka viikko, ja istutte siellä puhumassa siitä, miten Jumala rakastaa teitä, mutta joku perverssi seisoo siellä korokkeella ja … (naurua) Sanoinko minä sen? Ai, se oli Tesla! Joo (lisää naureskelua). Tarkoitan, että missä on se luottamus, jota ihmisillä oli kerran uskontoihin? Se on romahtamassa. Siis perusturvaverkoja ei enää ole.

Ja mitä ihmiset alkavat tehdä? He sanovat: "No, minun täytyy tulla itsenäisemmäksi, kenties kasvattaa oma ruokani, kenties omistaa lisää aseita, kenties linnoittaa pihani, jottei kukaan voi päästä sisään", ja sitten melko pian tapahtuu räjähdysmäistä kasvua turvakameroissa, aseissa ja ihmisten varmuusvarastoissa. Se lisää tätä ahdistustekijää, ja se on valtava. Ja se ei ole teidän. En voi korostaa sitä tarpeeksi. No, teen sen myöhemmin, joten jatkan korostamista. Se ei ole teidän.

Tunnette sen tällä planeetalla. Olette päättäneet jäädä tänne, ja sitä kaikkea tapahtuu. Sitä on kaikkialla. Ihmiset joilla ei ole koskaan ennen ollut ahdistusta, nukkumisvaikeuksia, jotka eivät ole koskaan juoneet tai ottaneet huumeita/lääkkeitä turruttamaan tuota tuskaa, turvautuvat nyt sellaisiin asioihin. He eivät tiedä, mihin turvautua.

Jo solisitte jästi, kuten olitte ennen, mihin turvautuisitte tällä hetkellä? Perheeseen? Jotkut, eivät monet. Työpaikkaanne? Pyyyh! Ennen saatoitte aloittaa jonkin työn, uran, ja pysyitte siinä. Pysyitte samassa yrityksessä suurimman osan elämästänne, mitä en suosittele, mutta ennen oli hyvin vakaata, ja tuo yritys huolehti teistä. Mutta ne eivät tee sitä enää. Mihin ihmiset turvautuvat tällä hetkellä?

No, he turvautuvat sellaisiin asioihin, kuin videopelit, koska niihin voi uppoutua. Voi mennä siihen maailmaan, johon menee, ja räjäyttää muita maailmoja. En ymmärrä kaikkea sitä, mutta voi mennä digitaaliseen maailmaan, ja he menevät sinne. He juovat ja käyttävät huumeita tietysti. He masentuvat. He melkein kuin kutsuvat itsensä masennukseen, koska silloin ei tarvitse kohdata todellisia energioita. On masentunut. Voi valittaa ja vaikeroida masennusta, mutta oikeasti ei tarvitse kohdata sitä, mitä tuolla ulkona on tai mitä täällä sisällä on.

Sanon kaiken tämän, eikä se todellakaan ole mitään kannustuspuhetta – heh-heh! – mutta se on todellisuutta planeetalla tällä hetkellä, ja teidän täytyy ymmärtää, ettei se ole teidän, ellette halua sen olevan. Jos haluatte sen olevan, en yritä ottaa sitä pois, mutta tätä planeetta käy läpi tällä hetkellä. 

Ja kummallista kyllä, se kaikki on hyvin sopivaa tänä uskomattomana muutosaikana. Näette sitä teknologiassa. Näette sitä fysiikassa. Näette sitä elämän joka osassa – kaikki muuttuu hyvin nopeasti. Se tapa jolla lapsia tulee tälle planeetalle, syntymäprosessi. Näette kaikkea tätä, kaikki muuttuu. Vanhat ja vakaat elämän peruspilarit, joihin voitte aina ennen luottaa – vaikka kaikki muu muuttuisi, teillä olisi nämä elämän peruspilarit, joiden tietäisitte aina olevan – lähtevät pois, ja ihmiset ovat epätoivoisia. Ihmiset ovat epätoivoisia.

Tasapainossa pysyminen

Nyt se kannustuspuheosuus – tässä kohtaa te tulette kuvaan mukaan. Tästä syystä olette täällä. Tiedätte sen. Olemme puhuneet siitä. Siinä ei ole mitään mystistä, ja teidän täytyy vain säteillä valoanne. Melko yksinkertaista.

On hyvin, hyvin tärkeä nyt ymmärtää se ero, mikä on teidän ja mikä ei ole. Se on hyvin tärkeää. Ja sotkeudutte aivoihin, ja kuten sanoin, Keahakissa – alamme tehdä sitä siellä ja tuomme sen shoudeihin – menemme aivojen ja jatkuvan asioiden analysoinnin yli. Vain teemme sen. Mutta teidän on oltava melko tasapainoinen itsessänne tehdäksenne sen. Teidän täytyy olla melko selkeä itsessänne siitä, mikä on teidän ja mikä ei. Ja se on yksinkertaista, koska olette mestari – jos ette pidä jostain, jos ette halua sitä, niin se ei ole teidän, sanokaa hyvästi. Jos haluatte pelata sillä, se on ok, mutta luultavasti päädyn paljastamaan teidän pelinne sanoen: "Se on suurta peliä. Päästä irti siitä." Ja jotkut teistä päästävät, jotkut eivät.

Mutta tämä tilanne ei parane ihan vähään aikaan. Ette näe yhtäkkiä kaikkien kerääntyvän polttamaan rauhanpiippua ja maailman ongelmien ratkeavan, ja yhtäkkiä ei ole nälkäisiä ihmisiä. Näette suuremman kuilun niiden välillä, jolla on, ja niiden joilla ei ole, eikä se ole myöskään tuomitsemisen paikka.

Itse asiassa taustani ja sen vuoksi, mitä tunnen asioista, sanon, että ne joilla ei ole, hävetköön. Hävetköön, ettei heillä ole. He käyttävät sitä tekosyynä: "Voi minua raukkaa, minulla ei ole. Heillä kaikilla on. He ottavat rahat." Eivät ota. Ette ole vain tarpeeksi fiksuja saadaksenne sitä itsellenne. Siis aion olla kova niille, jolla ei ole. En tunne sympatiaa heitä kohtaan. Jos haluat sitä, saat sen. Ja sitten he sanovat: "Mutta en tiedä, miten." Ja tavallaan sanon: "Tulkaa tänne. Näytän teille ihmisryhmän ympäri maailmaa, jota kutsutaan shaumbroksi. Näytän teille, miten he muuttivat elämänsä. He loivat polun teille. He antoivat esimerkkejä. He ovat standardeja, ja voitte muuttaa, minkä tahansa haluatte. Minkä tahansa haluatte." Ja rakastan sitä, että olette saamassa sen selville. Olette löytämässä sen

Olette myös havaitsemassa korkeammalla tasolla, että se mitä luulitte tarvitsevanne aiemmin – ihmistarpeet – ei ole oikeasti kovin tärkeää. Puhumme sitä aivan hetken kuluttua, mutta olette muuttuneet, ja näette sen täällä aivan hetken kuluttua. Olette muuttuneet uskomattomasti siinä, mikä on tärkeää elämässänne. Ja kenties se oli aiemmin raha ja suhteet, mikä tahansa. Oivallatte, ettei se ole oikeasti kovin tärkeää enää. Alatte oivaltaa, että nuo asiat ovat vain siinä. Teidän ei tarvitse ponnistella niitä varten. Ne eivät ole oikeastaan tarpeita. Nimittäin raha – ei! Laittakaa tunteenne johonkin paljon suurempaan, mikä on todella tärkeää teille. Raha – se ei ole oikeastaan mitään, se on vain energiaa, ja lisäraha on useimmille planeetan ihmisille itse asiassa itsetuhoisaa. Se todella on … Teen upeita toteamuksia tänään (Adamus naureskelee).

Mutta jos joku elää säälissä, on tavallaan itsesäälin urassa, ja annat hänelle lisää rahaa, mitä hän tekee? Hän saa vain lisää surua. Se on melkein kuin fysiikan kaava. Annatte lisää energiaa jollekin, joka on matalassa tietoisuudessa ja jolta puuttuu itsearvostus, niin muuttaako hän yhtäkkiä sen: "Voi, nyt olen arvokas! Nyt annan kaikkien ongelmieni mennä"? Ei! Hän käyttää tuon energian, tuon raha, pahentamaan ongelmiaan. Se on näin yksinkertaista. Ja sanon tämän, koska olette oppineet sen. Olette käyneet sen läpi vaikealla tavalla. Olette menneet helvetin läpi, ja nyt oivallatte, ettei ei ole välttämätöntä.

Penkkeily

Penkkeily. Tämä on ollut Penkkeilyn taito -sarja. Menemme Alt-sarjaan. Viime shoudit ovat olleet hyvä siirtymä sarjasta toiseen. Tosiasia on, ettei teidän tarvitse penkkeillä, ja saitte sen selville. Tarkoitan, ettei teidän tarvitse mennä mihinkään ja määrätä aika, mennä etsimään penkki jostain tai tuoli tai mikä se onkin, ja sitten säteillä valoanne. Sanoisin, että noin 81 % shaumbroista hoksasi: "Hei, Adamus, helvettiin koko penkki. Säteilen aina valoani." (Vähän naurua) Minä tavallaan sanoin: "Niinkö?! En tiennyt sitä!"

Kyllä, tosiaankin, säteilette aina valoanne. Penkkeilyssä ei ollut niin paljon kyse planeetasta kuin teistä, koska silloin kun istuitte siinä – pysähdyitte hetkeksi, otitte itsellenne hyvää kahvia tai jotain – niin otitte aikaa itsellenne. Ensin ajattelitte: "Teen tämän planeetan hyväksi." Hah-hah-haa! Teitte sen itsenne hyväksi. Säteilette aina valoanne. Se säteilee aina, eikä teidän tarvitse ajatella sitä. Teidän ei tarvitse penkkeillä. Voisitte olla hyvällä päivällisellä. Voisitte harrastaa seksiä, mitä tahansa sellaista, ja säteilette kuitenkin valoanne (Adamus naureskelee), erityisesti hyvän päivällisen myötä. Siis koko Penkkeily-sarjassa oli kyse pysähtymisestänne hetkeksi, todella antaen tuon valon säteillä teihin. Se on aina säteillyt planeetalle.

Jotkut ovat haastaneet minut – itse asiassa monet ovat haastaneet minut (Adamus naureskelee) – jotkut shaumbrat ovat haastaneet sanoen: "Okei, aloitimme tämän Penkkeily-sarjan, valomme säteilemisen maailmaan, vuosi sitten. Paljon hyväähän se onkin saanut aikaan, eikö? (Adamus nauraa) Katso, missä olemme nyt. Kenties meidän pitäisi himmentää tuota valoa? Kenties meidän pitäisi sammuttaa tuo valo kokonaan?" Mutta itse asiassa se on todiste. 

Säteilette valoanne, ja se saa asioita liikkeelle. Se saa ihmiset pois laiskuudestaan, rajoituksistaan, koska silloin kun valoa säteilee yhtäkkiä – joku on tarkoituksella elämänsä pimeydessä ja valoa säteilee – ja näyttää muita mahdollisuuksia, he eivät välttämättä halua nähdä sitä. Se paljastaa heidän pelinsä. Se sanoo: "Voisit valita tämän. Voisit valita tuon. Voisit tehdä kaikkia näitä muita asioita." He eivät pidä siitä, joten he yrittävät himmentää tuon valon tai teeskennellä, ettei sitä ole. Mutta tuo valo on ravistellut tällä planeetalla paljon asioita, joita tarvitsi ravistella. 

Sanotte: "No joo, mutta meillä on sota käynnissä." Eikö sekin ole mielenkiintoista, jos katsotte – Cauldre keskeyttää minut sanoen: "Voi, venäläiset shaumbrat suuttuvat sinulle"; en vältä siitä (Adamus naureskelee) – niitä päivämääriä, joita Putin käyttää muiden maiden ystävälliseen miehittämiseen, ne ovat tilastollisesti hyvin linjassa numerologian kanssa. Siinä kaikessa ei ole mitään virheitä. Sori, jos loukkasin teitä, mutta lähtekää. Menkää sitten jonnekin muualle.

Hmm, emme kiihdy siitä tänään. Myöhemmin vaihdan muutaman sanan teidän kanssanne. Okei, teen sopimuksen teidän kansanne. Pidän erityissession pelkästään venäjänkielisille shaumbroille, olette sitten Venäjältä tai jostain muualta. Heitätte hankalimmat kysymyksenne minulle, mitä tahansa haluatte kysyä. Pidämme sessiomme vain venäläisille. Linda, kirjoita tämä tietysti muistiin (Adamus naureskelee).

LINDA: Aivan.

ADAMUS: Kyllä, ja Linda juokse nyt toiseen huoneeseen (vähän naureskelua). Kyllä, haluan puhua siitä, koska te ette ole vapaita. Eivät ole ketkään muutkaan, mutta te ette ole vapaita. Olette siellä syystä, ja jotkut teistä eivät ole vain hoksanneet tuota syytä, miksi olette Venäjällä, miksi reinkarnoiduitte Venäjälle. Monet teistä ovat olleet siellä kerta toisensa jälkeen. Jotkut teistä vähän häiritsevät minua, koska unohditte, miksi oikeasti olette siellä. Olette alkaneet olla hyvin puolustuskannalla.

Ette ole venäläisiä, ettekä amerikkalaisia, ettekä brasilialaisia, ettekä meksikolaisia. Olette kaikki sen yli. Ja jos pelaatte edelleen tuota kansallisuuspeliä tai sukupuolipeliä, jos pelaatte edelleen ikäpeliä, ette ole oppineet sitä vielä. Ette ole hoksanneet sitä. Te ette ole sitä. Saatatte asua Venäjällä, saatatte olla nainen, saatatte olla 52-vuotias, mutta te ette ole se. Te ette ole.

Siis meillä on vähän kahdenkeskeistä keskustelua, joo. Eihän teillä ole mitään muutakaan tekemistä, vai? (Lindalle) Luulitte, että seuraava viikonloppu on Kasamaa. Ei ole (vähän naureskelua). Meillä on ollut täydellinen avaus. Livautetaan vain mukaan pieni kanavointi. Okei, sovittu. Kiitos. Kiitos. Ovatko kaikki nyt rauhoittuneet (kameralle)? Okei, huh-huh! Hassua, annat heille pienen kanavoinnin, ja he kaikki asettuvat. He kirjoittavat kysymyksiään tällä hetkellä. Joo (muutama naurahdus).

Jatketaanpa. Missä olimmekaan? Ai niin, penkkelyssä, Penkkeilyn taidossa. Siis se oli oikeasti teitä varten. Valonne säteilee aina tällä planeetalla. Siitä hetkestä lähtien, kun teitte päätöksen tulla takaisin tässä elämässä ja tehdä, mitä teette, olette säteilleet valoa – olitte pimeimmissä päivissänne tai ette. Ja jatkamme sitä.

Alt

Menemme Alt-sarjaan, ja "Alt" merkitsee useita eri asioita. Se on muuttuvia, monia todellisuuksia. (Suom. huom. englannin kielen "alternative" merkitsee "vaihtoehtoinen, vaihtoehto") Emme ole enää jumissa tässä. Keahakissa "porhallamme" mielen ohi, ja sitten autamme tuomaan kaikki ne energiat shaumbroille. Mutta opitte, millaista on todella olla Alt. Ja se on vähän … Nimittäin se kuulostaa hauskalta, mutta se on itse asiassa melko häiritsevää. Se ravistelee vanhoja järjestelmiä, mutta olette turvassa. Olette turvassa siinä. 

Saamme Altissa selville, että on hyvin monia todellisuuksia ja hyvin monia eri tapoja leikkiä/pelata todellisuudessa. Mutta iso kysymys on, miten haluatte leikkiä. Iloa vai kärsimystä? Haluatteko mennä kauas tuonne, vai haluatteko tavallaan pysyä pienenä? Ja pienenä pysyminen on ok – tarkoitan pysymistä rajoittuneessa, mukavassa todellisuudessa. Mutta me menemme tuonne kauas. Siinä mihin olemme menossa, ei ole sijaa vanhoille ongelmille. Ei ole. Niinpä meidän täytyy päästää irti niistä, eikä se ole kovin vaikeaa. Se ei oikeasti ole.

Alt on myös Atlantiksen alkuperäinen nimi. Alt. Emme mene takaisin Atlantikselle, mutta koko tuo Atlantiksen unelma ja koko tuo toveruus, jota meillä oli, yhdistyvät tässä seuraavassa sarjassa. Mutta taas kerran, ei ole sijaa ongelmille. Ei ole sijaa valitukselle.

On paljon epävarmuuksia – ja meillä on paljon puhetta niistä. On asioita, joita ette ehkä ymmärrä. Keskustelemme niistä, mutta ei prosessoida niitä, vaan keskustellaan, jotta voimme antaa niiden mennä. Sanon tässä kai sitä, että on aika laittaa mestarin housut jalkaanne, tai paita tai rintsikat tai mitä ikinä, koska menemme nyt tuonne. Teemme sen tällä planeetalla. Kun säteilette valoanne, se ravistelee asioita, ja minusta se on upea osoitus siitä, mitä teette. Asioita ravistellaan tällä planeetalla.

Emme halua mennä niin pitkälle, että ne räjähtävät. Ravistelemisen ja räjäyttämisen välillä on iso ero. Mutta haluamme ravistella asioita vähän. Muuten asiat jatkavat vain samalla vanhalla tavalla, on samoja vanhoja ongelmia/asioita. Mikään ei kehity ja muutu. Siis jatkamme valon säteilemistä Alt-todellisuuksissa, monin eri tavoin, ja jatkamme ravistelemista tällä planeetalla. Mutta tällä hetkellä, jos teillä on ongelmia, jos on asioita, jotka painavat raskaasti teitä, vittu, pääskää niiden yli. Siellä minne menemme, ei ole sijaa niille. Eikä ole tarvetta niille. Ei oikeasti ole tarvetta. Ei oikeasti ole. Siis siirrytäänpä eteenpäin sen myötä, mihin menemme seuraavaksi. 

Okei, kunnolla syvään henkeä tässä kohtaa.

Linda, oletko valmis? Olen pahoillani, olenko vähän liian aggressiivinen tänään?

LINDA: Et yhtään tavallista enempää.

ADAMUS: Okei, hyvä. Ja haluan tehdä hyvin selväksi, että tämä seuraava askel on iso, ettekä yksinkertaisesti voi pitää kiinni ongelmista. Se sattuu paljon enemmän, jos pidätte kiinni. Se satuttaa teitä paljon enemmän ja jossain määrin pidättelee myös koko ryhmää. Siis mennään vain yli niistä.

Mestarin oikeudet

Viime shoudissa puhuimme Mestarin oikeuksista. Puhuimme Mestarin oikeuksista, ja hyvin monet teistä kirjoittivat ja antoivat ehdotuksiaan ja ideoitaan. Useimmat niistä olivat erittäin, erittäin hyviä. Ja jälleen olin kuin ylpeä isä Ylösnousseiden mestareiden klubilla ja näytin tuota luetteloa heille. Jotkut olivat vähän omituisia – heh-heh! – erilaisia, mutta ne olivat enimmäkseen hyviä.

Tunsin/tunnustelin kaikkia niitä. En vain niitä, jotka jätettiin kirjoitettuna, vaan myös niitä joita ajattelitte, tai jotka kenties postasitte nettiin, mutta ette lähettäneet. Siis tein yleisarvion Mestarin oikeuksista, eikä tämä ole lopullinen dokumentti – se on keskeneräinen. Mutta poimin todella kärkioikeudet ja sanoitin ne uudestaan, koska suuri osa niiden sanoituksesta tuli tavallaan negatiiviselta puolelta, ja halusin todeta ne myönteisellä tavalla. Sellaiset asiat kuin "minulla on oikeus olla pelkäämättä enää". Se on okei, mutta siinä on edelleen pelko, joten miten ilmaisemme sen positiivisesti. Siis tein paljon hiomista ja tiivistämistä tässä ja …

LINDA: Hioit mitä?

ADAMUS: Hioin sanoja. Sanoja. Siis tein paljon "sanaseppoilua" tässä ja kehittelin tämän luettelon, mitkä olivat kärkikohtia – melko tärkeysjärjestyksessä shaumbroille. Siis käymme läpi ne nyt ja puhumme niistä, Mestarin oikeuksista, tai miten niitä halutaankin kutsua.

Se oli itse asiassa mielenkiintoinen tutkimus – katsoa ja tuntea kaikkia näitä energioita ja sitä, mitä shaumbroilla todella tapahtuu. Ja minulle oli jokseenkin yllätys se, mistä tuli tärkein oikeus shaumbroille. Ja se on … (tauko, kun Adamus odottaa kuvan ilmestymistä näytölle) Se on … tämä on (teatteri)merkki (muutama naurahdus).

LINDA: "Olen turvassa – aina luontaisen suojaukseni myötä."

ADAMUS: Hyvä. Joo, Cauldre kertoo minulle, että hän aikoo näyttää ne (kuvat).

"Olen turvassa." Se oli läpitunkevaa kaikissa vastauksissa – satoja, satoja, satoja ja satoja vastauksia – joita lähetitte, eikä tarvinnut sisällyttää edes noita muita vastauksia. Mutta shaumbrat oivaltavat, että heillä on oikeus tuntea turvaa. Heillä on oikeus tuntea turvaa oman luontaisen suojauksensa myötä. 

Kun aloitimme tämän shoudin, sanoin: "Mitä maailmassa tapahtuu?" Maailma tuntuu turvattomalta tällä hetkellä. Kun kaikki todella tiivistetään, niin ihmiset tuntevat turvattomuutta. Tässä sanotte, että teillä on oikeus tuntea turvaa, ja se on täysin totta. Teillä on luontainen suojaus. Sillä ei ole merkitystä, mitä muuta maailmassa tapahtuu tällä hetkellä. Sillä ei ole merkitystä, onko valtava laskusuhdanne tai lama. Olette turvassa. Voisitteko tuntea sen, olkaa kilttejä? Ja ymmärtää, että jos on sota, olette turvassa. Jos on luonnonkatastrofi, suurta ympäristön epätasapainoa, mitä tällä hetkellä on, olette turvassa. Voitteko tuntea sen ja hyväksyä tuon oikeuden? Tarkoitan, että se on teidän oikeutenne. Älkääkä sanoko: "No, miten?" Hyväksyvää vain, että on oikeutenne olla turvassa.

Voitteko tuntea sen ja sallia sen? Se oli ykkösenä shaumbroilla.

Vuosia sitten se oli raha. Olisi sanottu: "Oikeus yltäkylläisyyteen, oikeus olla rikas" ja kaikkea vastaavaa. Miten asiat ovatkaan muuttuneet nyt. "Minulla on oikeus olla turvassa turvattomassa maailmassa." Ja tuntematta tarvetta, että teidän täytyy mennä pelastamaan kaikki muut, jotka eivät ole turvassa tai jotka eivät ehkä ole turvassa. Ette voi tehdä sitä. Teidän täytyy pysyä omassa turvassanne. He luottavat siihen. Se on kuin hukkuvan ihmisen syndrooma. Hukkuva ihminen ei auta toista hukkuvaa ihmistä. Pysykää veden pinnalla. Pysykää turvassa. Siis voitteko tuntea sen ja todella ruumiillistaa sen? "Minulla on oikeus olla turvassa." Se on kriittistä, kun mennään eteenpäin.

Okei, seuraava kohta luettelossa.

LINDA: "Olen avointa ilmaisua – tarvitsematta selittää tai rajoittaa."

ADAMUS: Tämä tuli tuloksena siitä, kun ihmiset sanoivat: "Olen kyllästynyt siihen, etteivät ihmiset ymmärrä minua. Olen kyllästynyt siihen, etten voi olla, kuka olen. Olen kyllästynyt siihen, etten voi puhua totuuttani. Olen kyllästynyt siihen, että minua analysoidaan, kritisoidaan, hyljeksitään ja kaikkea muuta, tämän vuoksi." Ja tiivistin tämän, ja tein siitä vähän helpomman ilmaista kymmenellä sanalla tai alle (vähän naurua). "Olen avointa ilmaisua. Olen avointa ilmaisua. Minulla on tuo oikeus", tarvitsematta selittää tai rajoittaa sitä.

Se tuli esiin, uskoakseni yhdessä kokoontumisessamme Konassa aiemmin tänä vuonna, ja myös yllätti minut. Suurin ongelma tuolla ryhmällä, suurin asia johon he olivat turhautuneita, oli, ettei heitä nähty. Heitä ei nähty. Heistä tuntui, että heidän täytyi pysyä pienenä ja olla ilmaisematta, tai yrittää jatkuvasti selittää itseään. Se aika on nyt ohi. Se aika on ollut jo pitkään ohi. Teillä on oikeus täyteen ilmaisuunne.

Joku voisi väittää vastaan ja sanoa: "No, merkitseekö se, että voi huutaa "tulipalo" elokuvateatterissa?" Ihan oikeasti! Olemme sen yli. Ei mennä noihin filosofisiin väittelyihin. Te ette tee sitä.

Teillä on oikeus olla, kuka olette, ja se on valon säteilemistä. Sen on kykenemistä … Hyvin monilla teistä on ollut ongelmia artikuloinnin kanssa, asioiden pukemisessa sanoiksi, puhumisessa. Ja voitte tuntea jotain sisällä, ja se yrittää alkaa tulla ulos sanoina, ja sitten kangertelette ja haparoitte, koska se oli tukahdutettuna hyvin pitkään. Teillä on oikeus ja kyky puhua, ja sanat vain virtaavat ulos, kun lakkaatte tulemasta pelkästään aivoista ja opitte antamaan energian puhua puolestaan.

Energia puhuu puolestaan. Teidän ei tarvitse ajatella sitä. Sanat vain virtaavat, ja te vain virtaatte, eikä teidän tarvitse selittää kenellekään. Tiedättekö miksi? No, koska ensinnäkään teidän ei tarvitse. Ette ole velkaa sitä muille. Ja toiseksi, he vain tajuavat sen. Kun olette aidossa ilmaisussanne, he tajuavat sen riippumatta siitä, mitä sanoja sanotaan. Se tapahtuu monilla eri tasoilla. 

Siis se on oikeutenne nyt, avoin ilmaisu – verbaalisesti, energeettisesti, taiteellisesti, millä tavalla tahansa haluatte. Enkä puhu … Saan joiltain näitä haasteita: merkitseekö se, että menette ulos ja alatte puhua politiikasta ja … Ei, siitä ei ole kyse. Olette nyt sen yli, toivoakseni. Ja te muutamat jotka olette edelleen jumissa siinä – salaliitoissa ja politiikassa – olkaa hyvä ja lähtekää. Tarkoitan, että meillä on täällä parempaa tekemistä.

Teidän ei tarvitse enää nousta saippualaatikon päälle ja puhua siitä, mikä poliittinen puolue on oikea tai väärä, tai mitään sellaista. Aatteet eivät ole enää teidän. Teillä on jotain paljon tietoisempaa tekemistä tällä planeetalla.

Siis tuntekaa sitä hetki – "Olen avointa ilmaisua, tarvitsematta oikeuttaa sitä."

Seuraavana listalla.

LINDA: "Olen vapaa – ilman karmaa, syyllisyyttä tai häpeää."

ADAMUS: Oli paljon inputia, sanottuna monin eri tavoin, mutta shaumbrat sanoivat: "Olen kyllästynyt karmaan. Olen kyllästynyt syyllisyyteen ja häpeään." Erityisesti monet jotka ovat käyneet Thesholdin, sanovat: "Tajuan sen lopultakin, että minulla oli hyvin paljon syyllisyyttä ja häpeää. Nyt olen valmis sen osalta." Siis tavallaan tiivistin kaiken tähän yksinkertaiseen muotoon: "Teillä on oikeus olla vapaa", ja se sisältää karman. Teillä ei ole yhtään karmaa, ellette halua sitä. Karmaa ei ole olemassa. Tarkoitan, että se on illuusio, kunnes päätätte, että haluatte tuoda sen elämäänne.

Toisaalta syyllisyys ja häpeä ovat melko todellisia, koska generoitte niitä. Teillä on sisällänne pieni kone, joka tekee syyllisyyttä ja häpeää joka päivä, ja se suoltaa sitä ulos (muutama naurahdus). Mutta enemmin tai myöhemmin sanotte: "Irrotan tuon koneen pistorasiasta, koska olen todella kyllästynyt siihen." Teillä on oikeus olla vapaa.

Ihmispsyykessä on jokin tavallaan jumissa: "Minun täytyy tuntea syyllisyyttä jostain, muuten teen pahoja asioita." Ei, ei. Se on niin eilispäivää. Se on niin vanha juttu. Ette tarvitse syyllisyyttä ja häpeää tienviitoiksi tai käytäviksi, jotka johtavat teitä elämässä. Syyllisyys ja häpeä ovat vain huono yksisuuntainen katu. Ette tarvitse syyllisyyttä ja häpeää pitämään teitä paikoillaan. 

Jossain matkan varrella saitte tämän jutun: "Olen paha ihminen." Yksi häpeällinen asia new agessa on, että voi jestas, että he rakastavat tuota syyllisyyttä. "Entisissä elämissä murhasit kaikki nämä ihmiset." Yäk! Ette te olleet se. Se oli hemmetti entinen elämänne, ja sen täytyy käsitellä se, ja se käsittelee sitä monilla tasoilla tällä hetkellä. Se ei ole teidän, eikä teidän tarvitse kantaa sitä enää. Ja voitte päästää siitä vain irti välittömästi. Mutta sitten syyllisyys ja häpeä tulevat takaisin: "No, minun täytyy kantaa vähän sitä. Enkö ole osittain vastuussa siitä?" Ei. On karman loppu. On syyllisyyden ja häpeän loppu.

Kuvitelkaa hetki, käyttäkää todella mielikuvitustanne. Millaista olisi tyypillisenä päivänä, jos teillä ei olisi syyllisyyttä, häpeää tai karmaa? Vau! Se on vapautta. Siis se oli iso asia. Ja teillä on oikeus siihen. Teidän ei tarvitse saavuttaa sitä. Teidän ei tarvitse maksaa siitä. Teidän ei tarvitse tehdä kovasti työtä sen eteen, eikä teidän tarvitse kärsiä sen vuoksi. Välittömästi, juuri nyt se on teidän oikeutenne: "Olen vapaa syyllisyydestä, häpeästä ja karmasta." Okei.

LINDA: "Olen kauneus – ja aistillisuus."

ADAMUS: Kyllä, niin olet (Lindalle, vähän naureskelua).

Tämä oli tavallaan toistuva teema, joka tuli läpi kaikessa inputissa. Shaumbrat sanoivat: "Haluan lopultakin saada kauneutta elämääni. Haluan nähdä kauneutta. Haluan olla aistillinen. Olen kyllästynyt vain katsomaan puuta ja ajattelemaan, että se on puu. Haluan nähdä sen kauneuden, jota on luonnostaan kaikessa." Ja se on oikeutenne. Mieli on ohjelmoitu näkemään asiat hyvin lineaarisella ja kirjaimellisella tavalla. Ja usein elämän kauneuden, aistillisuuden riisuvat pois monet, monet asiat.

Mutta sanoisin, että se on yksi kauneimmista aisteistanne – kauneusaisti. Se on aisti. Ja aistillisuus on elää aistillista elämää, herkullista elämää, jossa kaikki mitä syötte, on aistillista, kaikki missä annatte silmienne levätä, on aistillista – kaikki – musiikki ja kaikki muu. Ja jos jokin ei ole aistillista, jos se ei ole luonnostaan aistillista ettekä pysty yhdistymään sen aistillisiin energioihin, heittäkää se pois elämästänne. Sillä on asioita, on energiaa ja tavallaan sen rakennustapa, joka on epäaistillinen, mutta heittäkää se pois elämästänne. On aika olla kauneutta itsessänne ja kaikessa ympärillänne. 

Kuvitelkaa nyt, että näette eteenpäin mentäessä kauneutta kaikissa asioissa – eikä se tarkoita vain pientä kliseetä, vaan tarkoitan, että tunnette todella kauneuden asioissa. Sellaista elämän pitäisi olla. Ilman sitä ei ole onnellisuutta. On masennusta. On ahdistusta. Sitten kun alatte antaa kaiken luontaisen kauneuden tulla läpi, ja annatte itsenne havaita sen, ette voi olla masentunut, ettekä voi olla ikävystynyt. Voisitte istua puistonpenkillä kahdeksan tuntia päivässä ja olla tekemättä muuta, kuin tuntea, aistia ja kokea kauneutta. Ja joku sanoisi: "No, eikö ole tylsää vain istua siinä koko päivä?" Ei. Tylsää on se, mitä teette – ette elä aistillista elämää. Se on tylsää.

Okei, mennään eteenpäin.

LINDA: Okei.

ADAMUS: "Minä …" Ai niin, sinä sanot tämän ensin.

LINDA: Halusitko sanoa sen?

ADAMUS: Ei, sano sinä se.

LINDA: Sanot sitä koko ajan.

ADAMUS: Tiedän, joten sinun pitäisi sanoa se.

LINDA: Okei, okei.

ADAMUS: Harjoitusta.

LINDA: Okei. "Minä olen, mitä minä olen – en massatietoisuus, en esi-isät, entiset elämät, enkeliperheet tai muiden projektiot."

ADAMUS: Ette ole mitään niistä. Ja taas kerran, yleisesti uskotaan, että olette osittain perheenne ja enkeliperheenne. Hankkiuduimme eroon enkeliperheistä pari vuotta sitten. Se oli hyvä juttu. Ette ole mitään niistä.

Se jättää kenties tunteen tyhjiöstä lyhyeksi aikaa, koska yhdistyitte noihin asioihin. Ne olivat osa teitä, ja tavallaan ne ovat edelleen osa teidän tarinaanne, mutta ette ole enää kiitollisuudenvelassa niille. Millekään niistä. Olette vapaa olento: "Minä olen mikä minä olen. En, mitä perheeni on, enkä mitä entiset elämäni olivat." 

Ette ole lainkaan entiset elämänne. Kuten olen sanonut aiemmin, ne ovat kuin sieluserkkuja tai jotain sellaista, mutta ne eivät ole te. Ja mikä vielä tärkeämpää, ne odottavat teidän pääsevän pois niistä, myös vanha sieluperhesukulinjanne. Ne etsivät sitä, että nousette sen yläpuolelle sanoen: "En ole vain yksi elämä sieluni elämien ketjussa." Olette nimetty ylösnousija. Olette se, joka murtautuu vapaaksi myös entisten eläimien sielukaavoista. Se on valtava asia. Se on valtava asia.

"Minä olen mitä minä olen – en mitä he ovat, en mitä biologinen perheeni on, en mitä massatietoisuus on, en muiden ihmisten projektiot minuun. Minä olen mitä minä olen. Minä päätän, kuka olen."

Inputinne läpikäyminen näistä, joita kutsumme perusoikeuksiksi tai Mestarin oikeuksiksi, oli ilmiömäistä, kaikkien näiden vastausten tunteminen. Minulle se on ollut melkoinen kokemus. Seuraava kohta.

LINDA: "Olen tietoinen sieluaisteistani – sekä ihmisaisteistani."

ADAMUS: Hyvä. Tunnette ihmisaistinne luultavasti aivan liiankin hyvin. Käytän nyt sanaa "sieluaistit", enkä "enkeliaistit". Olemme tavallaan pääsemässä pois enkeliperhejutuista. Ne ovat sieluaistejanne, ja niitä on yli 200.000. Ette tarvitse paljoa niitä, mutta nyt on se aika, että teillä on oikeus noihin aisteihin. Olemme puhuneet useista niistä – kauneus on yksi, kyky fokusoitua on toinen. Niitä on useita. Pudottelemme niitä lisää siellä täällä (Linda naureskelee). Kyllä, niin kuin nimien heittelyssä/pudottelussa (suom. huom. "nimien pudottelu" merkitsee tuntemiensa kuuluisien ihmisten mainitsemista tekemään vaikutuksen). 

LINDA: Ai jaa. Ai jaa.

ADAMUS: Joo. Yritän olla tässä trendikäs ja käyttää tavallaan trendikästä terminologiaa (vähän naureskelua). Sain Kuthumilta palautetta hiljattain, ja hän sanoi minun olevan vähän ajastani jäljessä, ja minun täytyy puhua ja pukeutua nykyaikaisemmin ja kuunnella muuta musiikkia kuin klassista. Niinpä yritän. Siis koeta kestää. Joo.

Kuis hurisee, kamu? (Adamus ottaa teennäisen rennon asennon; naurua)

LINDA: Oho, se on oikea raide (lisää naurua).

ADAMUS: Saatan tarvita vähän valmennusta tässä. Mutta hän on tietysti se, joka auttoi antamaan minulle nimeni, Adamus.

LINDA: Niin tietysti. Tiedämme, mitä se merkitsee. (Viitaten Kuthumin kanavointiin 10 Years with Adamus -tapahtumassa)

ADAMUS: Niin tiedämme (Adamus naureskelee). Siis hän lämmittelee Dream of the Merlin -tapahtumaa varten.

LINDA: Tietysti.

ADAMUS: Siis teillä on nämä upeat aistit. Tuodaan ne sisään. Ja miten teette sen? Te vain sallitte sen. Puhumme siitä jatkossa, ja annan joitain selityksiä, mitä nämä muut aistit ovat, mutta alamme kutoa niitä sisään, ja se tekee elämästä paljon palkitsevampaa, tyydyttävämpää, hauskempaa, jännittävämpää ja maagisempaa. Teillä on ihmisaistinne – mahtavaa – mutta integroidaan joitain näistä muista aisteista, tekemään jäljellä olevasta elämänkokemuksestanne tällä planeetalla paljon erityislaatuisempaa. 

Siis teillä on oikeus sieluaisteihinne. En välitä, mitä mieli sanoo: "No, missä ne ovat? Ja miten käytän niitä?" Suu kiinni! Tuomme ne vain sisään. Meillä on jatkossa paljon "suu kiinni" ja "haista vittu" (naurua), asettamassa tälle rajat. Okei. Tai "vittu, suu kiinni" (lisää naurua), joo. Tiedätte, että jos sanon "suu kiinni", se on kuin "okei, yksi asia". Mutta jos sanon "vittu, suu kiinni", se on todella tärkeää. Okei, pankaa se merkille. Se on todella tärkeää.

Okei, mitä seuraavaksi?

LINDA: Tästä tiedän, että Geoff kanavoi.

ADAMUS: Seuraavana listalla.

LINDA: "Olen ilo – kehoni joka solussa ja mieleni ajatuksessa."

ADAMUS: Joo. Oli paljon inputia esimerkiksi valokehosta. Oli paljon: "Haluan valokehoni nyt" ja "Haluan iloa", ja ne tuntuivat melkein sekoittuvan yhteen. Keho on haastava. Minun ei tarvitse kertoa teille sitä. Kehoon sattuu, ja siinä on kipua. Käytte läpi tätä transformaatiota. On aika kuitenkin sanoa: "Ollaan ilossa kehon jokaisessa atomissa, jokaisessa solussa. Ollaan ilossa mielen ajatuksissa."

En puhu keinotekoisesta optimismista. Puhun todellisesta ilosta – yhdistettynä joihinkin muihin asioihin, joita meillä on esillä tässä – kyvystä antaa itsenne olla ilossa. On iloa, onnellisuutta, aistillisuutta, virtausta. Se on ehkä vielä parempi sana kuin "ilo". "Olen virtaukseni – energiavirtaus, helppouden ja huolettomuuden virtaus – ilman kaikkea tätä vastustusta ja kitkaa matkan varrella." Tämä on oikeutenne. Antakaa sen olla kehossanne ja mielessänne ja kaikessa, mitä teette.

LINDA: "Olen rento(utunut) – vihdoinkin."

ADAMUS: Tämä oli myös mielenkiintoinen. Sitä oli paljon. Odottamatonta, mutta sitä ei sanottu niin. Se oli: "Minun täytyy lopultakin rentoutua" (Linda kikattaa), ja "Olen hyvin kyllästynyt olemaan stressaantunut. Ahdistus on ylivoimaista." Teillä on oikeus olla rento vihdoinkin. Miksi? Palataan takaisin ensimmäiseen kohtaan: koska olette turvassa. Kun olette turvassa, voitte rentoutua. Muu maailma ei ole turvassa. Se ei ole rento. Se on ahdistunut. Jännitteet lisääntyvät, kumuloituvat. Kuka tietää, minne asiat ovat menossa? No, minä tiedän, mutta …

"Olen rento." Tuntekaa sitä hetki. "Olen rento vidoinkin" (Adamus vetää syvään henkeä). Rentoudessanne on paljon kireyttä (Adamus naureskelee). Tarkoitan, että todella tuntekaa se. Se on oikeutenne. On oikeutenne olla rento, olla huoleton. Hyväksykää nyt tuo oikeus. "Olen rento." Aah! (Lyhyt tauko) Ette ole kovin rentoja (Adamus naureskelee) On edelleen paljon kireyttä. Okei.

Siis omalla ajallanne tulkaa takaisin "Olen turvassa" -oikeuteen. Se ei ole mentaalinen rakenne. Se ei ole mitään, mikä teidän täytyy suunnitella. Teidän ei tarvitse ajatella sitä. Se on oikeus: "Olen turvassa". Sitten voitte todella tuntea: "Olen rento". Aah! Voitte rentoutua, koska olette turvassa. Niin yksinkertaista. Se on oikeus. Teidän ei tarvitse maksaa siitä. Teidän ei tarvitse tehdä kovasti työtä sen eteen. Se on teidän oikeutenne.

Okei, mitä muuta meillä on listalla?

LINDA: "Olen fyysisesti harmoniassa – fyysisessä ja valokehossani."

ADAMUS: Taas kerran paljon fyysisyyttä tulee läpi tässä. Ymmärrän toki sen. Fyysinen puoli on kenties tällä hetkellä yksi haastavimmista asioista päästä läpi, ja minun täytyy sanoa, että epämukavuutta on koko tämän siirtymän ajan valokehoon. Kerron teille nyt helpomman tavan tehdä se, jos haluatte helppoa. Haluatteko helpon tavan? (Muutama shaumbra sanoo "kyllä") Kuolkaa (naurua). Kyllä, ja tulkaa sitten takaisin. Tulette takaisin uudessa pienessä kehossa, ja sanotte: "Ai! Jestas, kun synnyin uudestaan, toin valokehon mukanani synnytyskanavassa." Jos aiotte jäädä tänne tällä tavalla, se on rankkaa keholle. Hengittelette paljon ja muistatte, että teillä on oikeus turvallisuuteen. Siis teillä on oikeus fyysiseen harmoniaan biologianne osalta.

Biologianne on hyperaktiivinen kommunikoinnissaan tällä hetkellä. Teillä on anayatron, joka alkaa lähteä pois, mutta se itse asiassa stimuloi kommunikointia fyysisen kehonne hiukkasten, solujen ja ei-fyysisten osien välillä. Se on hyperkommunikoiva, mikä on yksi syy, että teillä on nukkumisvaikeuksia yöllä. Ja sitten sanotte: "En saa nukuttua, koska kehoani särkee." Se johtuu sitä, että kehonne puhuu paljon. Teidän on nyt aika oivaltaa, että teillä on oikeus fyysiseen harmoniaan. "Haista vittu, keho. Fyysistä harmoniaa. En välitä, mitä sanot. Olen kyllästynyt tähän sattumiseen. Olen kyllästynyt pelaamaan tätä pitkitettyä peliä. On valokehon aika. Nyt." Fyysinen harmonia. Hyväksykää tuo oikeus.

Se on ilmiömäistä. En tiedä, onko tällä hetkellä mitään koneita, jotka voisivat testata sen, mutta sitten kun hyväksytte tuon oikeuden, se alkaa tosiaankin muuttua. Kaikki tuo kommunikointi, joka tavallaan jatkuu, ja kehonne osat tavallaan sanovat: "Mitä tapahtuu? Mitä tapahtuu? Tämä valokeho tulee sisään, ja mitä minun pitäisi tehdä? Olenko vanhenemassa ja saanko covidin? Saanko apinarokon?" tai mitä se sattuukin olemaan. Vittu, suu kiinni! (Vähän naurua) "Minulla on oikeus fyysiseen harmoniaan. Suu kiinni! Tee tämä siirtymä. Valokeho, lakkaa seisomasta siellä sivussa. Potkaise fyysistä kehoani perseelle, mutta älä liian kovaa. Integroidutaan nyt." Teillä on tuo oikeus.

LUC: Tismalleen!

ADAMUS: Kiitos. Joo, joo (vähän taputuksia). Vau, vau! Biologia on todella vaikea pala, ja juuri kun luulette, että teillä on hyvä päivä, yhtäkkiä olette sairas tai teihin sattuu tai jotain, ja se vie teidät pois siitä kaikesta.

Siis pyydän teitä olemaan vahva ja rohkea ja oman fyysisyytenne johtaja. Se on teidän kehonne – se ei ole esi-isienne keho enää, se on teidän. Ottakaa johtajuus ja ottakaa tuo oikeus. Älkää vain katsoko sitä. Älkää vain lipaisko sitä. Ottakaa tuo oikeus, ja tuokaa se sisään. Se on teidän.

Okei, seuraava.

LINDA: Kääntyykö tuo F-sana (suom. huom. "fuck", vittu) niille 30 kielelle, jolle tämä käännetään?

ADAMUS: Voi, toki. Kaikki tietävät, mikä on "fuck".

LINDA: Kaikki?

ADAMUS: Joo, joo (muutama naurahdus). Olen huomannut, että muutama sana ovat yleisiä ympäri maailmaa. "Okei." Kaikki käyttävät sanaa "okei". useimmissa kulttuureissa: "Okei. Onko se sinulle okei?" Joo. Ja sitten "shit" (= paska) on toinen. Tarkoitan, ettei siinä ole mitään pahaa. Se on vain neljä kirjainta laitettuna yhteen – "shit" – mutta ihmiset ymmärtävät sen. Ja sitten on "fuck" (= voi vittu). "Fuck" on luultavasti … Jotkut teistä kavahtavat. Mitä sitten?! Mestari – sinulla on oikeus sanoa "fuck/vittu". Sen pitäisi olla noilla kalvoilla (naurua ja taputuksia). Joo! (Adamus naureskelee) 

Muut ihmiset saattavat kavahtaa. Se on sitten kuin: "No, painu vittuun sitten (lisää naurua). No, voi vittu! Olen mestari, eikä minun tarvitse nolostua. Minun ei tarvitse pidätellä siksi, etteivät sinun pienet ihmiskorvasi pidä sanasta "vittu". Painu vittuun siitä!" (Naurua) "Jessus, mitä vittua!" (Lisää naureskelua)

Siis meidän pitäisi lisätä se tähän, vai mitä mieltä olette? Kenties voisimme pitää "vittu"-äänestyksen (lisää naurua). Laitammeko sen perusoikeuksiin vai emme? (Yleisö huutaa "jooo!!!" ja naurua) Pidetään se? Vittu, joo! (Adamus naureskelee) Okei!

Seuraava kohta, todella tärkeä, supertärkeä kohta.

LINDA: "Olen kuoleman yli – sellaisena kuin ihmistila sen ennen tunsi."

ADAMUS: Olette kuoleman yli. Sanoisin jopa, että olette jo kuolleet. Fyysisen ihmistilan todellisella energeettisellä tavalla, olette jo kuolleet. Olette jo käyneet sen läpi. Hyvin paljon ihmiselämästä on järjestetty ajatellen kuolemaa. Kuljette hitaasti tietänne kuolemaan, ja siinä on pelkoa. On epävarmuutta, ja on epäilyä. Eivätkä ihmiset ymmärrä kuolemaa, ja he keksivät kummallisia asioita, mitä tapahtuu kuolemassa, tai ettei mitään tapahdu. 

Olette kuoleman yli, se on hyvin tärkeä ymmärtää, erityisesti teidän kaikkien jotka kirjoititte ja sanoitte: "En halua kuolla epäarvokkaalla tavalla." Aamen. Olette oikeassa. Teidän ei tarvitse. Teillä on oikeus lähteä, milloin haluatte, ja teillä on oikeus lähteä niin, kuin haluatte. Teillä oikeasti on, jos hyväksytte tuon oikeuden. Älkää katsoko sitä vain kalvona seinällä ja sano: "No, se kuulostaa hyvältä." Puhun sen hyväksymisestä. Teillä on oikeus kuolla.

Kuolema on hyvin, hyvin helppo. Kuolema on valtava … Kuolema on itse asiassa niin hauskaa, että haluatte palata takaisin ja tehdä sen uudestaan (naureskelua). Se on kuin vuoristorata: "Voiiii!! Voi vittu!!!" (Esittäen kauhistelevansa vuoristoradassa; naurua) Ja sitten pääsette pois siitä ja tavallaan sanotte: "Voi että, se oli makeeta. Teen sen uudestaan." Kuolema on tavallaan sellaista. Se on kuin: "Voiii! Viikatemies! Voii!" Ja sitten menette sen läpi, ja yhtäkkiä olette toisella puolella ja tavallaan sanotte: "Vauuu!" (Muutama naurahdus) Katsokaa minua nyt. Adamus, olet täällä tervehtimässä minua! Joitain shaumbra-ystäviäni on täällä. Vauuuu! Se oli hauskaa." Sitten teidän täytyy nauraa itsellenne, koska oivallatte, että koko tuo huoli 80-, 90-vuotisen elämänne aikana oli perusteeton. Se oli todella helppoa. 

Siis, yksi oikeuksistanne on kuolla, miten haluatte. Arvokkaasti, jos haluatte. Voitte tehdä sen hitaasti, jos haluatte. Voitte vain kävellä pois. Puhun siitä aivan hetken kuluttua. Siis olette kuoleman yli. Voitteko hyväksyä tuon oikeuden? (Jotkut shaumbrat sanovat "kyllä!") Okei. Kuolkaa arvokkaasti. Kuolkaa huumorin kera. Kuolkaa lähtien pois liekkinä. Kuolkaa kertoen vitsejä tai syöden hyvän aterian. 

Okei. Voi, tuo katse (Lindalle). Uuh! (Naurua) Voi jessus! Okei. Ja lopuksi.

LINDA: "Omistan salaisen puutarhani – syvällä sieluni pyhäkössä."

ADAMUS: Kukaan ei itse asiassa todennut sitä näin, vaan he sanoivat: "Minulla on oikeus omaan paikkaani, jonne kukaan muu ei voi tulla häiritsemään. Minulla on oikeus sieluuni, täysivaltaisuuteeni, jonne massatietoisuuden energiat eivät tule. Minulla on oikeus tähän yksityiseen paikkaan, jonne voin mennä uudistumaan aina, kun haluan." Se on teidän oikeutenne, ja kaikilla on se.

Puhumme siitä eri termein Keahakissa. Olemme puhuneet erityisesti dviristä. Se on puhdas energiatila, mutta menee vielä senkin yli. Se ei ole piilopaikka, ja jotkut teistä ovat ymmärtäneet sen väärin aiemmin. Se ei ole piilopaikka. Se ei ole salainen luola, maanalainen luola. Se on salainen puutarhanne. Voitte mennä sinne aina, kun haluatte. Kukaan muu ei voi häiritä teitä. Kukaan muu ei voi tulla sisään. Vaikka kutsuisitte hänet, hän ei voi tulla. Se on teidän paikkanne. Se on turvapaikkanne sielun kanssa. Se voi olla puutarha tai metsä. Se voi olla joki. Se voi olla taivas. Se voi olla ei-mitään. Mutta se on teidän paikkanne, joka on vain teitä varten. Voitte olla siellä niin pitkään, kuin haluatte – uudistua, tasapainottua, todella yhdistyä sielunne kanssa. 

Kukaan ei voi koskaan ottaa sitä pois, ja oivallatte, että se on aina ollut siinä. Te vain eksyitte, unohditte, että se oli siinä, ja luulitte, että se oli jokin iso yhteispuutarha, jonka jaamme kaikkien kanssa. Ei ole. Se on teidän puutarhanne.

Vedetään syvään henkeä tässä kohtaa. Tämä on oikeutenne.

Uskoakseni siinä on jokseenkin kaikki, mitä meillä on. Ai, yksi vielä. Ai, hyvä.

LINDA: "Olen mestari – ja minä määrittelen tuon todellisuuden."

ADAMUS: No, aivan varmasti! Se on tavallaan hyvä yhteenveto. "Olen mestari." Ette yritä saavuttaa mestaruutta enää. Olemme sen yli. Joko olette mestari tai ette ole. Jos ette ole, on aika lähteä. Jos olette, mennään eteenpäin siinä syyssä, siinä m-intohimossa (= missio + intohimo), miksi olette tällä planeetalla. 

Jotkut teistä luulevat, että teidän täytyy jatkuvasti yrittää ansaita tämä, tai katsotte ympärille todellisuudessa sanoen: "Mutta tarvitsen vahvistuksen siitä, että olen mestari. Tarvitsen muita ihmisiä ihastelemaan. Minun täytyy tehdä taikatemppuja." Ette koskaan saa sitä – ette koskaan – ennen kuin te päätätte olevanne mestari. Ette saa ulkopuolista vahvistusta, ennen kuin olette sisällä hyväksyneet oikeutenne mestarina. Se on siinä. Se on niin yksinkertaista. Ja sitten oivallatte mestarina, että määrittelette oman todellisuutenne. Kukaan muu ei määrittele sitä. Olette tietoinen muista todellisuuksista kaikkialla ympärillänne, mutta sanotte: "Olen mestari. Minä määrittelen todellisuuden." Ei massatietoisuus, ei vanhat perheenne tai mikään sellainen, vaan "Minä määrittelen todellisuuteni."

Tuossa kohtaa oivallatte, mikä on tärkeää, eikä se ole raha, eikä se ole suhteet. Se ei ole seksikkyys, tai kaikki nuo tittelit nimenne perässä, tutkintonne. Oivallatte, että se kaikki oli mielenkiintoinen kokemus, mutta alatte oivaltaa, mikä on tärkeää. Ja itse asiassa ei ole monta asiaa, jotka ovat. Hassu asia on, että kun oivallatte sen ja hyväksytte: "Olenmestari", kaikki muu ratkeaa. 

Teidän ei tarvitse edes ajatella yltäkylläisyyttä tai terveyttä tai suhteita tai mitään sellaista. Se on vain siinä. Kun olette mestaruudessa, se vain on siinä. Miksi? Koska energia tietää jo. Teidän täytyy nyt vain oivaltaa se. Energianne tietää jo, miten tuodaan yltäkylläisyyttä, viisautta, rauhaa, iloa ja tasapainoinen biologia. Se tietää jo, ja se odottaa vain teidän palvelemistanne. 

Tuntekaa oikeuttanne: "Olen mestari." Älkää testatko sitä jatkuvasti ulkopuolella: "Mutta minun täytyy nähdä jotain ulkoisesti. Ihmisten täytyy olla supervaikuttuneita minusta", tai "Minun täytyy yhtäkkiä pystyä kävelemään veden pinnalla". Sitä ei tapahdu koskaan, koska kaikki se merkitsee, että te ette usko siihen. Etsitte itsenne ulkopuolelta vahvistusta, eikä sitä tapahdu koskaan. Etsitte pitkään, pitkään, pitkään. Sillä hetkellä kun hyväksytte oikeutenne mestarina, energianne ja todellisuutenne, sitten tapahtuu taikuutta, ja sitten se ei ole tärkeää enää. Kaikki on vain siinä.

Siis oli monia, monia, monia, monia upeita vastauksia. Olin hyvin vaikuttunut siitä, mitä saimme. Se ei olisi ollut tällaista kolme tai neljä vuotta sitten.

Linda, pyysin Cauldrea keräämään muutaman muun kohdan, jotta voisitte kuulla niitä. Ne eivät päässeet mukaan tälle lyhyelle listalle, mutta ne kannattaa mainita. 

LINDA: Okei. Haluatko minun lukevan ne kaikki?

ADAMUS: Ensimmäinen kohta.

LINDA: Ensimmäinen?

ADAMUS: Eihän haittaa, jos syön? Tämä on erittäin hyvää.

LINDA: Olen vitun huumaantunut (naurua, ja vähän taputuksia ja hurrauksia).

ADAMUS: Okei. Mitä meillä on tässä? Joitain muita kohtia, jotka eivät päässeet listalle. Rakastan tätä ensimmäistä kohtaa.

LINDA: "Minulla on oikeus olla elämäni kirjoittaja."

ADAMUS: Rakastan tuota runollista tapaa, jolla se on ilmaistu: "Olen elämäni kirjoittaja. Kukaan muu ei kirjoita käsikirjoitusta. Olen kirjoittaja."

LINDA: Kirjoititko sinä sen?

ADAMUS: En kirjoittanut.

LINDA: "Minulla on oikeus olla tuntematta vastuuta muiden kokemuksista."

ADAMUS: Joo, se on hyvin tärkeää. Ette ole vastuussa. Ja jos heillä on kurja elämä, niin olkoon. Voitteko olla tarpeeksi mestari hyväksyäksenne, että he valitsevat sen? Kun he tulevat luoksenne ja pyytävät opastustanne, valoanne tai mitä tahansa, silloin on aika toimia. Mutta keskivertoihmisten, perheenjäsenten ja ystävien kurjan elämän osalta, olkaa myötätuntoinen. He valitsevat sen. On hyvin tärkeää olla ottamatta itselleen maailman ongelmia.

LINDA: "Oikeus olla merirosvo."

ADAMUS: Oli pakko ottaa mukaan tämä (muutama naurahdus). Hyvä. Luulen, että olemme todistaneet sen tänään joillekin toisella puolella. Seuraava.

LINDA: "Oikeus kommunikoida ja keskustella eläinten ja kasvien kanssa, aivan kuten puhun ihmiselle."

ADAMUS: Siis oikeus keskustella eläinten ja kasvien kanssa. Toivon, että sitten olisi ollut piste, mutta hän jatkoi sanoen …Mikä se loppu oli?

LINDA: (naureskellen pehmeästi) "Aivan kuten puhun ihmiselle."

ADAMUS: "Aivan kuten puhun ihmiselle." Ei, ei. Jos aiotte kommunikoida kasvien ja eläinten kanssa, ette käytä englantia tai saksaa tai venäjää tai mitään muuta. Ette käytä niitä. Teette sen energeettisesti. Teillä on luontainen kommunikointiaisti. Kun laajennamme tuota listaa vähän, kenties mukana on: "Teillä on oikeus kommunikoida sanattomasti ja ymmärtää sitä." Ette puhu koirallenne sanoilla. Koiranne sanoo: "Mitä vittua se oikein puhuu?" (Vähän naurua) Puhutte energeettisesti.

Kuulette mielenne pukevan sen sanoiksi, mikä on ok. Mutta ette laita sitä sanoiksi ensin. Siis yhdistytte koiranne … Yhdistyt Belleen ja tunnet tätä – ja on tavallaan vaikea olla pukematta sitä sanoiksi – mutta se on vain rakkaudentunne ja mitä muuta?

LINDA: Se on tuo energia. Se tuntee energian.

ADAMUS: Teidän ei tarvitse pukea sitä sanoiksi. Saatatte kuulla mielenne sanovan: "Okei, meidän täytyy tulkita se "rakkaudeksi" ja "hyväksynnäksi" tai "kaipaan sinua", mutta ette ilmaise sitä. Ette puhu ei-ihmisasioille ihmistermein. Tunnette sen psyykkisesti, ja on ok, että mielenne liittää jonkin sanan, mutta ensimmäisenä järjestyksessä on tehdä se energeettisesti. 

Siis kun kommunikoimme tässä näin Joannen kanssa (katsoen yleisön jäsentä), minun ei tarvitse käyttää sanoja. Sanat ovat nyt häiriötekijä, mutta kommunikoin jotain hyvin kaunista sinulle. Eikä siinä tarvita sanoja, etkä sinä tarvitse sanoja ymmärtääksesi sen. Se on siinä.

Okei, siis halusin tuon kohdan varmistamaan, että ymmärrätte. Lakatkaa käyttämästä kieltä. On korkeammantyyppistä kommunikointia. Hyvä.

LINDA: "Oikeus olla inkarnoitumatta koskaan enää minnekään." (Vähän naureskelua)

ADAMUS: Joo! (Adamus naureskelee) Lue se sillä ilmaisutavalla, jolla se alun perin kirjoitettiin. 

LINDA: (painokkaasti) "Oikeus olla inkarnoitumatta koskaan enää minnekään!!!!"

ADAMUS: Joo, okei. Luulen, että se puhuu omasta puolestaan. Ja muuten, teidän ei tarvitse inkarnoitua. Teidän ei tarvitse.

LINDA: Sen perässä on paljon huutomerkkejä.

ADAMUS: Siinä oli, joo! Minusta se oli hyvin sopiva shaumbroille: "En aio koskaan enää inkarnoitua." On kuitenkin vaihtoehto. Puhumme siitä Altissa. Okei, seuraava.

LINDA: "Oikeus olla piittaamatta kaikista ohjeista, joita kuka tahansa suuri ylösnoussut mestari antaa, ja valita sen sijaan oma kokemukseni." (Adamus näyttää keskisormeaan; yleisö huutaa "vauuu!!", ja naurua) Ai, olemme takaisin tuossa.

ADAMUS: Ei, ei! Se näytetään minulle (Adamus naureskelee). Sen tunnen sanojen yli. Mitä tämä henkilö yritti oikeasti ilmaista? Mmm (Adamus näyttää taas keksisormeaan, ja lisää naureskelua). Hyvä. Ja lopuksi.

LINDA: Sopiva tähän päivään Luen sen täsmälleen niin, kuin se postattiin: "Oikeus olla ylimielinen ja vittumainen tyyppi." (Vähän naureskelua)

ADAMUS: En usko, että luit sen oikein.

LINDA: "Oikeus olla ylimielinen, ja vittumainen tyyppi."

ADAMUS: Joo. Oikeus olla ylimielinen, ja vittumainen tyyppi. Okei.

LINDA: Luetaan se uudestaan ja varmistetaan, että se meni oikein (naurua).

ADAMUS: Haluat vain sanoa tuon sanan uudestaan, eikö niin? (Lisää naureskelua) Okei.

Tunnetaanpa hetki todellisia Mestarin oikeuksia. Jokainen näistä on oikeutenne, ja niitä on paljon enemmän. Voisimme tehdä todella pitkän listan. Halusin kuitenkin tiivistää sen. Nämä ovat oikeuksianne. Teidän ei tarvitse ansaita niitä. Ne eivät ole vaikeasti tavoitettavia. Ne eivät ole jossain muualla. Jokainen niistä on aivan tässä, ja aloitetaan nyt "turvasta".

Teillä on oikeus olla turvassa. Ymmärrättekö sen? Tarkoitan, että fyysisesti turvassa, tunteellisesti turvassa, taloudellisesti turvassa. Teillä on oikeus olla turvassa myös maailmassa, joka on täynnä rikollisuutta ja pimeyttä.

Voitte valita tuon oikeuden, tai voitte väitellä tuosta oikeudesta, tai voitte sanoa: "No, otan vain vähän sitä." Mutta teillä on oikeus olla täysin turvassa. Eikä joukko enkeleitä leiju suojelemassa teitä. Oma sielunne, oma energianne tekee sen.

Voitte olla myrskyn keskellä, kaaoksen keskellä, jota planeetta käy läpi tällä hetkellä, ja teillä on oikeus olla turvassa. Hyväksyttekö tuon oikeuden? Okei.

Vedetään kunnolla syvään henkeä.

Shaumbra-mestari

Teemme muutoksen. Teemme kovan energiamuutoksen, ja menemme nyt merabhiin, himmentäen valoja ja laittaen vähän musiikkia.

Vedetään kuitenkin pari kertaa kunnolla syvään henkeä, kun menemme merabhiin, ja aloitan sen tarinana. Ja kertokaa minulle, milloin olette valmiita siellä takana.

(Musiikki alkaa)

Vetäkää kunnolla syvään henkeä.

Mielenkiintoista, että olemme käyneet tänään paljon läpi, paljon sanoja, myös kirosanoja. Mutta tuntekaa noita energioita hetki. Teillä on tuo oikeus tuntea asioita, kommunikointia, monilla eri tasoilla.

Tämä tarina on hyvin tositarina. Se on eräästä shaumbrasta, todellisesta mestarista. Todellisesta mestarista.

Hän oli kuin monet teistä, jotka tulitte planeetalle melko kauan sitten, ja varhain elämässä hän mietti, miksi hän oli tullut siihen biologiseen perheeseen, johon hän oli tullut. Se ei koskaan tuntunut aivan oikealta. Hän ei koskaan tuntunut olevansa oikeasti perheenjäsen. Se ei ollut huono perhe. Oli vähän kaltoinkohtelua, muttei se ollut mitään poikkeuksellista. Mutta hän ei koskaan tuntenut olevansa yksi heistä.

Hyvin nuorena – hyvin, hyvin nuorena – muistan nähneeni hänet istumassa ruohikolla talon edessä, päiväunelmoimassa sanoen: "Jonain päivänä pakenen tästä paikasta." Tarkoittamatta vain perhettään ja taloa, vaan "paikka" tarkoitti tavallaan energiaa, todellisuutta. "Jonain päivänä pakenen tästä paikasta. Jonain päivänä menen katsomaan maailmaa. Jonain päivänä voin seurata sydäntäni."

Muistan katselleeni häntä tuona päivänä hyvin päättäväisenä, hyvin kauniina.

Hän ei ollut mikään erinomainen oppilas. Hän ei välittänyt juurikaan koulusta. Ja oli mielenkiintoista, että vaikka hän oli hyvä ihmisten kanssa, hänellä ei ollut paljon ystäviä, hän ei halunnut paljon ystäviä – hän huomasi, että oli tärkeä ottaa paljon aikaa itselleen.

Hän oli viehättävä, ja pojat tavallaan juoksivat hänen perässään. Mutta hänellä oli jokin sisään rakennettu juttu, kai sitä voisi kutsua tavallaan turvaverkoksi, ettei hän sekaantunut liikaa suhteisiin, koska hän tiesi, että siellä minne hän oli perimmiltään menossa, ei ollut tilaa sille. Valitettavasti kai, mutta ei vain ollut tilaa.

Hän lähti kotoa suhteellisen nuorena, pian lukion jälkeen, ja meni collegeen opiskelemaan psykologiaa ja terveydenhoitoa. Hän ei ollut koskaan oikein kiinnostunut opinnoista – hän halusi vain päästä pois sieltä ja itse asiaan. Tehdä tuota työtä, eikä vain opiskella sitä.

Ja hän pääsi lopulta kaiken koulutuksen läpi ja meni työmaailmaan ja oli hyvin pettynyt – hyvin pettynyt – että hänen unelmansa ja tavoitteensa, hänen pyrkimyksensä auttaa muita ihmisiä murskasi järjestelmä, byrokratia, ihmisten egot ja kaikki asiat, joita tapahtuu, sitten kun pääsee ns. reaalimaailmaan, joka ei ole oikeasti todellinen maailma.

Hän meni naimisiin matkan varrella, ja tuo suhde oli ok, mutta vain ok. Hän ei koskaan antautunut sille täysin. Hän oli tavallaan pahoillaan siitä, muttei hän voinut sille mitään. Hän ei vain voinut uppoutua täysin siihen. Hän ei voinut antaa oman sielunsa mennä niin syvälle toiseen ihmiseen.

Hän rakasti matkustella. Voi, hän ei voinut yhteen aikaan pysyä yhdessä paikassa minkään vuoksi. Hän löysi itsensä ajelemasta. Hänen autonsa oli luultavasti tärkein asia hänelle – mikä tahansa auto hänellä sattuikin olemaan – koska se oli hänelle vapautta. Hän hyppäsi tuohon autoon ja vain ajoi, ja tapasi ihmisiä matkan varrella. Hän otti työpaikkoja joksikin aikaa, ei koskaan kovin pitkäksi. Hän otti hoitajan paikkoja. Hän oli myös erinomainen opettaja. Mutta hän ei pystynyt jäämään siihen pitkäksi aikaa. 

Hän löysi Cirmson Circlen reilu 15 vuotta sitten. Hmm (Adamuksen on vaikea puhua). Minä en liikutu, vaan hän. Hän löysi Crimson Circlen, ja hän tiesi olevansa kotona. Nämä olivat hänen ihmisiään, joilla oli hänen elämässään enemmän merkitystä kuin kenelläkään muulla, kenelläkään muulla keitä hän koskaan tapasi. Hän oli kotona.

Hän huomasi matkustavansa eri tapaamisiin ja työpajoihin. Hänestä tuli Crimson Cirlen opettaja ja sitten mentoriopettaja. Hänelle oli vaikea, erityisesti covidin iskiessä, että hänen täytyi vähentää matkusteluaan ja vähentää olemistaan täällä shaumbrojen kanssa.

Ja sitten viime vuonna – no, palataanpa vielä vähän enemmän taaksepäin, vuoteen 2020. Hänestä tuli oivaltanut. Hän oivalsi olevansa oivaltanut. Hän ei vastustanut sitä enää. Hän ei käsitellyt sitä enää teoreettisesti. Hän sanoi yhtenä päivänä itselleen, autossa tietysti: "Olen oivaltanut", ja sitten niin oli.

Ja hänestä tavallaan vapautui paljon tuossa kohtaa. Hyvin paljon huolta ja epäilyä ja turvattomuutta ja "mitä-josseja", ja yhtäkkiä se oli: "Olen oivaltanut." Eikä iso salama iskenyt taivaalta, eivätkä enkelit tanssineet hänen autonsa ympärillä. Hän vietti itse asiassa tuon illan leirintäalueella ja teki leiritulen, eikä ketään muita ollut paikalla. Hän tuijotti vain tulta ja oivalsi, mitä oikeasti merkitsee olla oivaltanut. Se on hyvin hienovaraista ja hyvin kaunista. 

Sitten noin vuosi sitten hän sanoi: "Minä lähden. Minä menen pois, mutta teen sen omalla tavallani."

Ja se oli vaikeaa, koska hän kamppaili. Hän sanoi: "Kenties minun pitäisi jäädä tälle planeetalle. Kenties Adamus haluaa minut tänne säteilemään valoani, ja sitä kaikkea muuta." Mutta loppujen lopuksi hän sanoi: "Ei, valitsen sen, mitä minä haluan. Valitsen myös, miten kuolen." Hän vietti suurimman osan viime vuodesta ajellen ympäriinsä, käyden ystävien luona, käyden paikoissa joita hän rakasti syvästi, päättäen asioita, viimeistellen asioita. Ei draamaa – ei yhtään. Ei vihaa. Ei, hän oli jo kauan, kauan, kauan sitten päästänyt irti kaikesta siitä. Ei surua.

Ja sitten yhtenä päivänä hän meni leirintäalueelle yksin – yhtenä päivänä hiljattain. Hän istui siinä ja katseli vettä, taputti autoaan – hmm (Adamus hymähtää hyväntahtoisesti) – puhui autolleen, ajatteli elämänsä ja Oivaltamistaan, ja sitten vain alkoi kävellä vettä kohti, järveä tai paremminkin merta kohti. Hän alkoi kävellä sitä kohti.

Ensin hän saattoi tuntea veden kylmyyden jaloissaan, tuo stimulaation jonka saa, kun astuu veteen. Tuon tietoisuuden: "Ooo, se on vettä ja se on viileää."

Hän meni siihen noin polviaan myöten ja oivalsi: "Tota, se on melko kylmää. Ehkä minun olisi pitänyt valita parempi tapa lähteä. Mutta ei, ei. Näin suunnittelin sen." Ja siihen mennessä, kun hän oli vedessä vyötäröä myöten, hän oli jo poissa.

Hän siirtyi rajan yli. Hänen fyysinen kehonsa kai jatkoi kävelemistä veteen. Hän ei ollut oikeastaan ajatellut kehon ottamista mukaansa, suuntaan tai toiseen, mutta se jatkoi vain menemistä veteen. Mutta hän lähti.

Hän oleskeli joitain viikkoja ympäri planeettaa, ei-fyysisessä muodossa tietysti, ja kävi monien teidän luona ja tunnusteli toiselta puolelta, mistä tässä on kyse. Ei ollut tietenkään katumusta. Ei ollut katumusta. Ja sitten aika pian, kai noin viikon päästä maa-aikaa, hän sanoi: "Okei, on aika lähteä eteenpäin." Ja kun hän teki sen, hän löysi itsensä välittömästi Ylösnousseiden mestarien klubilta.

Puhumme hänestä, jonka monet teistä tuntevat – Patti Severance. Patti Severance.

Patti on kanssamme tänään. Hän itkee. Hän on täynnä kyyneliä, rakkauden ja ilon kyyneliä teidän vuoksenne, hänen perheensä vuoksi – niiden jotka hän tunsi henkilökohtaisesti ja myös niiden, joita hän ei tuntenut, joita ei koskaan tavannut, vain perheensä energian. Hän on ylösnoussut mestari.

Tietysti oli välittömästi melkoista juhlaa Sartin ja Kuderkan ja joidenkin muiden kanssa, jotka ovat ylittäneet rajan, ja iloa heidän näkemisestään. 

Se tuo esiin ison kysymyksen, ison kysymyksen.

Hän lähti. Se ei ollut tuskallista. Se ei ollut vaikeaa. Hän lähti, ja hän on samaa mieltä kanssani, kun sanon, että se on helpoin asia, jonka koskaan teette. Ja kutsun häntä todelliseksi mestariksi, koska hän tiesi, että hänen aikansa oli ohi. Ja taas kerran, siihen ei liittynyt mitään lääkkeitä/huumeita. Hän vain käveli ulos kehostaan. Eikä se johtunut mistään terveysongelmasta, tai mistään muusta. Oli vain aika, ja se tuo esiin hyvin tärkeän asian.

Hän on todellinen mestari, koska hän seurasi sydäntään siinä, mitä hän halusi tehdä. Mutta te olette täällä, edelleen tällä planeetalla. Se tuo esiin kysymyksen: miksi? Teidän ei tarvitse olla täällä.

Muuten, haluan olla hyvin, hyvin selkeä tässä. Se ei ollut itsemurha. Itsemurha on silloin, kun joku ottaa elämän fyysisestä kehostaan ja siksi aivoistaan. 

Silloin kun vain kävelette ulos, se ei ole itsemurha. Ette tuhoa kehoanne tai aivojanne. Valitsette tietoisesti lähteä. Se siis tuo esiin kysymyksen jäämisestä, menemisestä eteenpäin.

Hänellä ei ollut sitä energiaa. Hän sanoi: "Olen ollut tällä planeetalla reilut 70 vuotta. Olen väsynyt, olen valmis, ja olen onnellinen. Ja on ok, jos te muut jäätte, mutta nyt on minun aikani lähteä."

Siis hän on täällä kanssamme tänään, lähettämässä rakkauttaan ja tervehdyksiään, mutta esittämässä teille hyvin korostetun kysymyksen: "Katsoessasi sydämeen, haluatko jäädä?"

Hän ei halunnut, katsoen sydämeensä. Ja hän sanoo: "Tässä ei ole kahdella tuolilla istumista. Ei ole: no ehkä, ehkä ei. Haluatko jäädä?"

Ja jos jäätte, on aika vaatia oikeutenne mestarina. Ette voi tehdä sitä ilman niitä. Se sattuu liikaa. Ette voi empiä tietänne siihen.

Jos haluatte jäädä, vaatikaa oikeutenne. Jos ette halua jäädä, voitte lähteä pois.

Henkenne tosiaankin lähtee fyysisestä kehosta ennen fyysistä kuolemaa. Olette poissa. Keho on tavallaan robottimoodissa tuossa kohtaa. Se voi kestää päiviä, mutta se on kuollut. 

Ja hän esittää tuon hyvin syvällisen kysymyksen tänään: "Mitä sinä haluaisit tehdä?"

(Tauko)

Hänellä ei ole katumusta tai syyllisyyttä tai mitään vastaavaa siitä, ettei jäänyt planeetalle – ei voi olla, kun on ylösnoussut mestari. Ei mitään. Mutta hän haluaa tehdä sen hyvin, hyvin selväksi, että teidän täytyy tehdä se selväksi omassa itsessänne: valitsetteko jäädä ja siksi valitsette energianne palvelevan teitä? Vai haluatteko lähteä? Ei ole mitään siltä väliltä. Hänen sanojaan, ei minun.

Vedetään kunnolla syvään henkeä.

Rakas Patti, rakas Patti. Voi, monet teistä tunsivat hänet henkilökohtaisesti. Hän oli täällä monta kertaa, tuli näihin kokoontumisiin monta kertaa. Hän on nyt ylösnoussut mestari. Mitä siitä sanotte? Mitä siitä sanotte? (Yleisö taputtaa) Joo, se ansaitsee tapatukset.

Ja hän sanoo nyt, vastaten Cauldren kysymykseen: "Kyllä, on oikeasti Ylösnousseiden mestareiden klubi. (Vähän naureskelua) Oikeasti on, ja se on kiehtova, upea."

Vedetään kunnolla syvään henkeä nyt koko tähän kysymykseen, tähän asiaan: jäädä, vai olla jäämättä. Olemme puhuneet siitä aiemmin, mutta jos valitsette jäädä, on aika vaatia oikeutenne. Tarvitsette niitä, ja helvetti, ne ovat joka tapauksessa teidän oikeuksianne. Siis hyväksykää ne.

Jos valitsette lähteä, älkää – hänen sanojaan tulee nyt läpi – aikailko siinä. Älkää pelatko sitä viittä vuotta, kuin peliä: "Lähdenkö, vai olen lähtemättä?" koska joudutte mukaan omaan saippuaoopperaanne. Tehkää päätös, mitä haluatte tehdä, ja sitten tehkää se. Hänen sanojaan.

Vedetään kunnolla syvään henkeä tässä.

Hän haluaa tietää, kanavoimmeko häntä jossain kohtaa, kenties seuraavassa Merlin-tapahtumassa tai sitä seuraavassa. Sinusta tuli juuri ylösnoussut mestari. Rentoudu vähän (muutama pehmeä naurahdus).

Siis meillä on nyt upeaa aikaa, suurta muutosaikaa. Jos jäätte, vaatikaa oikeutenne.

Vedetään kunnolla syvään henkeä tässä kohtaa, kun päätämme Penkkeilyn taito -sarjan, ja valmistaudumme Altiin.

Kunnolla syvään henkeä, ja muistakaa koko ajan, että kaikki on hyvin koko luomakunnassa.

Sen myötä, kiitos.

Olen täysivaltaisen alueen Adamus. Kiitos (yleisö taputtaa).