CRIMSON CIRCLEN MATERIAALEJA

Merlin minä olen -sarja

SHOUD 10 – ADAMUS ST. GERMAIN, Geoffrey Hoppen kanavoimana

Esitetty Crimson Circlelle

3.7.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
www.crimsoncircle.com

Minä olen mitä olen, St. Germainin Adamus.

Mikä ilo olla taas teidän kaikkien kanssa (yleisö osoittaa suosiotaan ja taputtaa seisten). Vou! Vou! Vau. Kiitos, kiitos. Vau. Vou! Kiitos, kiitos. Olkaa mukavasti, koska yritän saada olonne epämukavaksi tämän session loppuosan ajan (vähän naureskelua, ja Kerri lähestyy Adamuksen kahvin kanssa). No mutta! (Joku sanoo "auu") Kiitos, rakkaani. Kiitos.

KERRI: Ole hyvä.

ADAMUS: Otan vain tämän (ottaen kupin tarjottimelta) ja alan siemailla välittömästi. Mm. Mm.

LINDA: Kiitos, Kerri.

ADAMUS: Mikään ei vedä vertoja sille, että pistäytyy pieneksi hetkeksi Maahan ja nauttii joistain hienoista jutuista. Kerri, viitsisitkö tulla takaisin. Joistain hienoista jutuista (he halaavat). Mmm. Mm (yleisö sanoo "auuu" ja lisää taputuksia). Vou! Voi että! (Vähän naurua) Aah. Eikä sinulla ole poikaystävää?

KERRI: Ei, olen sinkku ja valmis seurustelemaan (naurua). Tule katsomaan minua!

ADAMUS: Horjun kahden vaiheilla Cauldren ja Lindan kanssa. Miten hoidamme tämän? (Lisää naurua) En ole varma, onko tämä kovin hyvä ajatus (Adamus naureskelee).

En olisi osannut sanoa sitä paremmin itse, sanat jotka tulivat juuri esiin (viitaten lauluun, joka soitettiin ennen kanavointia "If You Love Me"), "yhteenkuuluvuus ja kommunikointi, se luo todellisuuden", ja sitä teemme. Siihen olemme menossa. Yhteenkuuluvuus – läheisyys, rakkaus, hyväksyminen, salliminen, yhteenkuuluvuus; viehtymys, pitää olemisesta itsensä kanssa, heh-heh! – ja kommunikointi. Se on kaikki. Se on kaikki. Sillä tavalla käsittelette energiaanne.

Kommunikoinnissa ei ole kyse vain sanoista, joita lentää suustanne, tai ilmeestä kasvoillanne. Linda, rakas Eesan Linda, on erittäin hyvä kasvojensa ilmeissä (vähän naureskelua, kun Linda vääntelee naamaansa).

Näistä puhumme. Tunnen vain kaikkia energioitanne, ja kommunikoin takaisin teille. Teen sen sanallisesti, mutta se ei ole oikeasti kovin tärkeää. Muu kommunikointi on hyvin, hyvin tärkeää.

Tuntekaa sitä hetki. Ei tarvita sanoja. Ei tarvita kuvaa. Se on suurempaa, kuin mitkään sanat tai kuvat voivat koskaan olla, ja siihen olemme menossa. Se kaikki liittyy suhteeseenne omaan energiaanne. Ja voi, hyvin monien vuosien, vuosikymmenten jälkeen, kun on käsitelty haavoja ja ongelmia ja kaikkea muuta, nyt olemme siinä.

Selvisitte koronaviruksen läpi. Selvisitte siitä. Puhumme siitä aivan hetken kuluttua. Selvisitte koronaviruksen läpi. Planeetta tavallaan selvisi. En tee ennustusta tässä, miten kauan se kestää. Luulen, että minun ennustukseni on tehty tällä erää (naureskellen vähän). Tiedättekö miksi?

LINDA: Miksi?!

ADAMUS: Kiitos (naurua). En tiennyt, että Kuthumi oli täällä tänään.

Miksi? On vaikeaa lahjakkaimmalle ja taitavimmalle selvänäköiselle tulkitsijalle planeetalla, on vaikeaa kenelle tahansa ylösnousseelle mestarille tällä hetkellä ennustaa, mitä planeetalla seuraavaksi tapahtuu. Se muuttuu niin nopeasti, ja ajan pirstoutuessa ja kaiken mennessä niin, kuin menee, se miten asiat näyttävät menevän planeetalla, voi muuttua hetkessä.

Ennen ennusteiden tekeminen oli helppoa. Voi, kolme, neljä sataa vuotta sitten voin ennustaa seuraavat kolme tai neljä sataa vuotta. Samaa vanhaa, koko lailla. Asiat eivät edenneet kovin nopeasti. Kuten olen sanonut aiemmin, kuka tahansa täällä voi olla ammattiselvänäkijä. Ennen täytyi vain … No, ennustukset ovat kuin säätila: se on koko lailla sama kuin eilen, ja sellainen on myös huominen. Se saattaa muuttua joka kolmas tai neljäs päivä, mutta todennäköisyytenne on noin 75 %, että osutte oikeaan, ja ihmiset maksavat paljon rahaa siitä. Siis jos tarkoituksenne olisi tulla ammattimaiseksi selvänäkijäksi ja joku tulisi luoksenne, niin katsokaa, mitä hänellä on päällään. Tavallaan samaa hänellä olisi huomenna. Katsokaa, miten hän puhuu, miten hän käyttäytyy, mitä hän ajattelee, miten hän syyttää asioita. Sitä hän on huomenna. Melko helppoa olla selvänäkijä nykyaikana.

Mutta nyt, jopa suurelle ylösnousseelle mestarille, jopa suurten ylösnousseiden mestareiden klubin puheenjohtajalle, se on vaikeaa. Kaikki muuttuu niin nopeasti. En keksi tekosyitä ennustukselleni, vaan sanon, että asiat muuttuvat niin nopeasti. Niin nopeasti.

Nuo sanat, "yhteenkuuluvuus ja kommunikointi, se luo todellisuuden". Se miten olette itsenne kanssa, ja se miten kommunikoitte, miten olette energianne kanssa, luo todellisuuden. Olemme menossa siihen. Ai niin, muuten, Van Morrison – en tiedä, onko täällä ketään Van Morrisonin faneja (vähän taputuksia). Tiedättekö, miksi hyvin monet teistä tuntevat tuota yhteenkuuluvuutta Van Morrisonin kanssa? Van on luultavasti niin lähellä shaumbroja, kuin voi päästä olematta shaumbra.

LINDA: Ai jaa.

ADAMUS: Tuon olennon ydinolemus, syvyys, sielu.

Opetin Van Morrisonia (vähän naureskelua). Miksi kaikki nauravat, kun sanon niin? Linda sanoo: "Joo, Adamus auttoi kirjoittamaan perustuslain." No, mitä sitten? Siis, eivätkö kaikki auttaneet? (Lisää naurua) Olkaa ylpeä siitä, mitä teette, ja sitten osatkaa nauraa sille.

Kyllä, tunsin Van Morrisonin hyvin. Mutta tunsin hänet naisena, ja se oli mysteerikoulussa melko kauan sitten. Hän oli erinomainen oppilas. Erinomainen. Viihdyttävää seuraa. Hyvin, hyvin viisas. Hyvin syvällinen. Hänen nimensä …

LINDA: Vanessa.

ADAMUS: G-l-o-r-i-a. Gloria!

LINDA: Ai jaa! Kyllä, kyllä!

ADAMUS: Olen tosissani.

LINDA: Kyllä, tajuan sen!

ADAMUS: Olen ehdottomasti tosissani.

LINDA: Rakastan sitä!

DAVE (Crash): Muistako bändin nimen?

ADAMUS: Bändin. Tuossa elämässä? Meillä ei ollut bändejä. Meillä oli orkestereita. Bändi tässä elämässä, Dave Schemel, Crash, mikä sen nimi oli?

LINDA: Van Morrison (Adamus naureskelee).

ADAMUS: Ei, ei.

TAD: Hän lauloi sen ollessaan 15-vuotias. Muistan sen.

ADAMUS: Gloria. Tarkoitan, että on ilmiselvää, että kirjoittaisitte siitä laulun. Siis, teillä on kaikkia noita entisen elämän juttuja, mutta kaunista.

Halkeileva aika

Siis olemme täällä tätä – miten sitä sanoisi – melkein koronaviruksen jälkeistä aikaa varten. Melkein. Ja kuten Caudlre ja Linda puhuivat eeppisestä esityksestäni, ProGnost 2021 Update, aika on pirstoutumassa. Minun ei tarvitse kertoa sitä teille. Tiedätte jo omassa elämässänne, että aika alkaa hajota.

Jotkut teistä sanovat: "Voi, olen tulossa vanhaksi. En muista", tai "Minun täytyy lakata polttamasta niin paljon kannabista", tai mitä ikinä. Mutta se ei ole sitä. Ei, ei, ei. Lopettakaa tuo paska-ajattelu. Aika pirstoutuu. Se on liimaa, tehokkainta liimaa joka sisältää tilan/avaruuden, gravitaation, sähkömagnetismin, ja joka pitää koko tämän systeemin kasassa, ja se halkeilee.

Ihmiset murtuvat sen mukana, koska aika on viitekohta. Se on yleisimmin käytetty viitekohta fyysisessä todellisuudessa. Se hajoaa. Se ei ole lainkaan huono uutinen. Se on mahtava uutinen. Useimmat ihmiset eivät pitkään aikaan ymmärrä, mitä todellisuudessa tapahtuu. Te olette tietysti pioneereja. Te olette niitä, jotka rohkenevat mennä siihen. Menette paikkaan, minne kukaan ihminen ei ole aiemmin mennyt tällä planeetalla – ajan ulkopuolelle – ja teette sen hyvin ainutlaatuisella tavalla. Ette mene ainoastaan ajan ulkopuolelle, æternaan, vaan olette kummassakin samanaikaisesti. Se on – miten sitä sanotaan – hemmetin uskomatonta (vähän naureskelua).

Edith. Kun Edith siirtyi rajan taakse, keskustelimme, ja yksi ensimmäisistä asioista, jonka hän sanoi, oli: "Adamus, en tiedä, miksi käytät tuota kieltä koko ajan. Se on hyvin mautonta, enkä voi sietää sitä." Siis minulla on Edith-kirous. Yritän olla sanomatta "vittu" – yritän olla kiroilematta enää (naurua). Olen tosi pahoillani. Tosi pahoillani, Edith (Adamus naureskelee). Muuten, Edith on täällä tänään.

LINDA: Mmm.

ADAMUS: Edith on täällä (vähän taputuksia). Näetkö, Edith, minähän kerron sinulle, että he muistaisivat. Kuka voisi unohtaa Edithin? Kuka voisi unohtaa Edithin?

Joka tapauksessa, aika pirstoutuu. Se on hyvä uutinen. Teistä tuntuu hämmentyneeltä. Se on ok. Sekoitatte ajan ja päivämäärät, koska kuten olemme puhuneet viime shoudissamme, ne alkavat tavallaan virrata yhteen – menneisyys ja tulevaisuus. Se on … phuuuu! Ei ole ihmissanaa, joka voi kuvata, miten eeppistä se on, mitä teette täällä nyt. Aika-avaruus, menneisyys ja se mitä kutsuisitte tulevaisuudeksi, tulevat nyt-hetkeen, olemaan tänne mestarin kanssa, ja sielu. Se kaikki tulee yhteen.

Se ei ole aina helppoa, koska teitä on ehdollistettu – monta elämää, tuhat tai enemmän – siihen tapaan, jolla olette tehneet asioita. Mutta olette murtautumassa siitä läpi. Me olemme murtautumassa siitä läpi. Siis haluan ottaa tässä hetken, ennen kuin menemme vuorovaikutukseen – ja minulla on 18 kuukauden verran yleisön vuorovaikutusta kirittävänä umpeen (naureskellen), joten meillä on pitkä päivä edessämme – sen tuntemiseen, mitä te oikeasti teette. Menneisyys, tulevaisuus ja sielu tulevat sisään, eikä se tapahdu opiskelemalla sitä, ei tekemällä kaikenlaisia harjoituksia siihen. Se ei toimi, koska ihmismieli sössii sen. Ihmisaspekti sössii sen. Se tapahtuu sallimalla, vetämällä syvään henkeä ja sanomalla: "Tämä on sieluni kohtalo. Tätä varten tulin tänne." Sitten vedätte syvään henkeä, ja jatkatte elämäänne.

(Tauko, ja kuuluu sateen ääntä)

Juuri oikeaan aikaan, sadetta.

LINDA: Kuulostaa rakeilta.

ADAMUS: Ja auringonpaistetta, kumpikin kerralla, jos tähystätte.

LINDA: Äh!

ADAMUS: Sadetta ja auringonpaistetta.

Se on Ja-tilanne. Se on Ja, joo.

Siis yksi asia tietysti siinä, mitä teemme, on, että aina silloin tällöin (Adamus huokaisee) on rankkaa. Aina silloin tällöin tarvitsette kunnon potkun perseelle.

LINDA: Mitä?!

ADAMUS: Kunnon potkun perseelle, koska on helppoa jäädä jumiin. On helppoa mennä takaisin ihmisen syyttelypeliin ja siihen, "Mitä vikaa minussa on?" Teissä ei ole mitään vikaa. Kyse on vain siitä, että käytte läpi rankkoja asioita. Olette uppoutuneena tänne, ja tämä planeetta on ollut hyvin pakkautuneena aikaan, avaruuteen/paikkaan, gravitaatioon, kaikkeen siihen muuhun, ja nyt olette murtautumassa ulos. No, todellakin se on vähän outoa.

Aina silloin tällöin pieni perseelle potkiminen on hyvä asia, ja se on yksi asia, josta pidän shaumbroissa: rakastatte perseelle potkimista (Linda haukkoo henkeään). Kyllä, he rakastavat. Esimerkki. Ensimmäinen esimerkki. Tule tänne eteen. Tule tänne, Tad. Tule vaan (hänellä on kaulassa kyltti, jossa sanotaan: "Potkaise persettäni tai Pussaa persettäni", ja siihen on teipattuna rahaa). Siis hän on valmis potkuun perseelle, joo (vähän naureskelua). Ja hän toi rahaa perseelle potkaisemista varten. Siinä on kuitenkin jotain vialla (katsellen Tadin kylttiä).

TAD: No, potkaise tai voisit … (hän osoittaa tekstiä "pussaa persettäni")

ADAMUS: Eih, eih! Ei, potku on hyvä. Potku on hyvä. Joo, joo. Mutta se on tavallaan epätasapainossa.

TAD: Ai, no, okei. Näin (kyltissä on tavallaan yksi seteli kolmessa kulmassa, ja hän siirtää yhden niistä kyltin "potkaise persettäni" -puolelle).

ADAMUS: Ei. Ei, vaan …

TAD: Tänne.

ADAMUS: Joo. No … (Adamus huokaisee) Okei, odota (Adamus alkaa laskea taskusta ottamaansa rahaa). Cauldre ei pidä tarpeeksi rahaa … (Hän laittaa setelin Tadin kylttiin)

TAD: Maksan sinulle?!

ADAMUS: Ei, ei. Minä maksan sinulle. Pidän perseelle potkimisesta.

TAD: Ai, minulle maksetaan!!

ADAMUS: Joo, siis kumartuisitko …

TAD: Okei!

ADAMUS: … nyt (yleisö sanoo "vou!", ja vähän taputuksia). Kumarru, ja näin se tapahtuu! (Adamus on potkaisevinaan häntä takamukseen; naurua)

TAD: Vou! Se oli kunnon perseelle hihkaisu! Voin kertoa!

ADAMUS: Siis, aion jakaa potkuja perseelle ja maksaa sata taalaa jokaiselle.

TAD: Kiitos.

ADAMUS: Ja laittakaa sen piikkiini. Kiitos. Kiitos, Tad.

TAD: Kiitos.

ADAMUS: Joo, se oli … Miksi muuten (Tadille) … eikö Gary antanut sinulle vielä yhtä satasta tasapainottamaan kyltin, että olisi ollut neljä seteliä, yksi joka kulmassa?

GARY: (Tadin aviomies) Hän pitää kaikki rahat.

ADAMUS: Hän pitää kaikki rahat (Adamus naureskelee). Joo, joo. Hyvä.

TAD: Kulutan kaikki rahat.

GARY: Joo.

ADAMUS: No, näetkö, että tulit tänne, ja rahaa vain virtaa. Sitä vain virtaa.

TAD: Niin tekee.

Koronavirus

Siis, olemme käyneet läpi, te olette käyneet läpi suuren osan koronaviruksesta. En kutsu sitä covidiksi. Covid-19 on kai … Mikä on hyväksytty nimi nykyään? Mikä on hyväksytty nimi?

LINDA: Covid-19.

ADAMUS: En pidä siitä.

LINDA: Harmi. Milloin se loppuu?

ADAMUS: Pidän "koronaviruksesta". Pidän "kruunuviruksesta".

LINDA: Milloin se loppuu?

ADAMUS: Pidän "kruunuviruksesta". Sitten kun ihmiset ovat valmiita, se loppuu.

LINDA: Ai jaa! Niinkö?! Oikeasti?!

ADAMUS: Mitä? Yritätkö kanavoida tohtori Dougia? (Linda haukkoo henkeä) Ai.

LINDA: Ja kaikki nämä variantit? Oikeasti?!

ADAMUS: Selitin sen. Minun ei tarvitse jatkaa sanomisieni selittämistä uudestaan ja uudestaan.

LINDA: Mitä sinä selitit?

ADAMUS: Selitin, että – ja tarkoitan tätä kirjaimellisesti – koronavirus tuli juuri oikeaan aikaan. Hidasti kaikkea vähän, aiheutti paljon häiriöitä ihmisten elämissä. Se oli hyvä asia, koska he tarvitsevat potkun perseelle aina silloin tällöin tai potkun koronaa, kun tässä oli, että jokin muuttuu. Ja todella tunnen, että se oli luultavasti nerokkain järjestely, jonka olen nähnyt ihmiskunnalla pitkään aikaan.

Ihmiskunta ei ole kovin fiksua, enkä tarkoita sitä negatiivisella tavalla (vähän kikatusta). Se on fakta. On paljon jopa shaumbroja, mutta ihmisiä yleensä, jotka menevät salaliittoteorioihin, erityisesti hallitukseen liittyen. Hei haloo, en ole koskaan tavannut niin fiksua hallitusta, että se suoriutuisi jostain salaliittoteoriasta (vähän naureskelua). Hallituksen/valtionhallinnon työntekijät – ai niin, täällä on muutama. Sori. Kerri, menisitkö ulos tekemään jotain? (Kerri huutaa jotain toisesta huoneesta; Adamus nauraa). Hallituksen työntekijät menevät töihin yhdeksältä. He ovat valmiita kymmeneen mennessä, mutta he jäävät sinne neljään saakka (lisää naureskelua). Heippa, Kerri! (Adamus naureskelee) Jos heidän pitäisi toteuttaa jokin salaliitto, he eivät ole tarpeeksi paikalla. Miten … Hei, Kerri.

KERRI: Minä menen töihin 9.30.

ADAMUS: Hän menee töihin 9.30, ei 9. Ja mihin aikaan lähdet pois?

KERRI: Kuuden, seitsemän maissa.

ADAMUS: Oikeasti? Okei, se on hyvä. Mutta et ole tyypillinen hallituksen työntekijä. Olet implantti.

KERRI: En ole lainkaan tyypillinen.

ADAMUS: Ei, olet soluttautuja.

KERRI: Mitä minä teen?

ADAMUS: Säteilet hiton valoasi! Jonkun täytyy tehdä se. Hei!

KERRI: Heidän pitäisi maksaa minulle enemmän.

ADAMUS: Kerro heille, että olet siellä. Kerro heille, että olet kohottanut valoasi, ja nyt haluat lisää palkkaa.

KERRI: Okei, kerrot sen minulle, sitten kerron heille.

ADAMUS: Teen sen. Okei (muutama naurahdus). Hän on hyvä neuvottelija. Missä olimme?

Salaliitot. Ihan oikeesti! Älkää viitsikö, ihmiset! Millainen häiriötekijä muuten täydellisen upeaan Oivaltamiseen. Siis, millainen häiriötekijä. Useimmat hallitukset – ei, vaan planeetalla ei ole tällä hetkellä yhtään hallitusta, joka kykenee toteuttamaan salaliiton pitkällä aikavälillä. Puhumme hallituksesta! Yritykset, jossain määrin, mutta ne ovat periaatteessa tulosorientoituneita. Siis loppu viimein, jos se ei palvele tulosta, ne eivät jatka salaliittoa.

Ja kyllä, asioita tapahtuu. Ihmisiä juonittelee koko ajan. Planeetalla on paljon tasapainottomuuksia, mutta onneksi suurin osa shaumbroista vetää syvään henkeä ja sanoo: "Se ei ole minun. Vaikka sitä tapahtuu, se ei ole minun." Sen vuoksi energiaanne ei sotketa siinä. Ja – näetkö, en sanonut tuota pahaa sanaa, Edithille – energiaanne ei sotketa siihen, eikä se vaikuta teihin. Se voin vaikuttaa muuhun planeettaan, mutta se ei vaikuta teihin.

Tosiasia, koronavirus – pidän sanasta "korona", koska se on kruunu – on vanhojen järjestelmien hajoaminen, ja loppujen lopuksi suurin vaikutus käytännön tasolla, aineellisella tasolla, sillä on talouteen. Katsokaa, mitä se tekee. Siis, katsokaa, miten se on muuttanut kaikkea. Kuka olisi ennustanut, minä mukaan luettuna (vähän naureskelua), että kun ollaan näin syvällä koronaviruksessa, ongelmana ei ole se, ettei ihmisillä ole työpaikkoja? Ongelma on se, ettei ole riittävästi työntekijöitä työpaikkoihin, joita on. Mitä se kertoo teille? Jotain ilmestyi elämään tänä aikana. Asiat muuttuivat. Talous on dynaamisempi kuin koskaan, jos työntekijöitä ilmaantuu.

Mutta kuka olisi ennustanut? Se on melkein vastakohta sille, mikä oli yleinen, tavallaan yhteisymmärrys tai ajatus koronaviruksesta, silloin kun se tuli. Kaikki muuttuu erittäin nopeasti tällä hetkellä, ja enimmäkseen omassa elämässänne. Voitte unohtaa muun maailman tai myös shaumbrat. Omassa elämässänne kaikki muuttuu nopeasti.

Suunnitelmat joita luulette itsellänne olevan tällä hetkellä – eivät toteudu kovin hyvin. Se on hyvä uutinen, koska suunnitelmat jotka tekisitte tällä hetkellä, perustuisivat paljon menneisyyteen, vanhoihin ihmiskokemuksiinne, siihen mitä luulette ihmisenne tarvitsevan, ja se muuttuu erittäin nopeasti. Olkaa valmis siihen. Kuulen, että Crimson Circlen henkilöstö kokoontui hiljattain yhteen ja suunnitteli tulevaisuutta. Se muuttuu (vähän naureskelua). Se on erilainen.

Suunnitelmat ovat hyviä. Ne saavat olonne tuntumaan mukavalta. Ne saavat teidät ajattelemaan, että alla on turvaverkko. Mutta todellisuus on, ettei ole mitään turvaverkkoa. Ja varsinainen todellisuus on: miksi katsotte alaspäin, kun teidän pitäisi katsoa ylöspäin? Hmm. Sanonpahan vain.

Selvisitte läpi koronaviruksesta. Sillä on kierroksiaan jonkin aikaa. Se tekee syväpuhdistusta. Nimittäin siinä on eroa, että käytte suihkussa tai otatte nopean kylvyn, jolloin puhdistutte vähän. Ja sitten hyppäätte pois ja palaatte suoraan siihen, mitä olitte tekemässä. Ihmiskunta pyysi syväpuhdistusta. Se pyysi koko hoitoa, ja sitä tapahtuu. On muutosaalto toisensa jälkeen, joita syntyy tämän koronaviruksen tuloksena. Aalto toisensa jälkeen. Se ei ole vain pintapuhdistusta.

Se oli alun alkaen jo nerokas idea, ja sitten siitä tuli vielä nerokkaampi matkan varrella. Nerokas, koska planeetalla oli muutoksen aika. Luulen, että olemme kaikki samaa mieltä siitä. Se ei merkitse vain uuden johtajan valitsemista, koska tällä hetkellä ei ole johtajia. He ovat vanhoja johtajia, puettuna ja vähän meikattuna.

Mutta se oli nerokasta. Ei ollut sotaa, ja kyllä, paljon ihmisiä kuoli. Mutta – eikä Cauldre pidä siitä, kun sanon tämän – he olisivat kuolleet joka tapauksessa (Linda ilmeilee, ja Adamus naureskelee). En tarkoittanut sitä niin. Tarkoitin, että he tiesivät olevansa planeetalla enää tietyn aikaa. Jos se ei ollut yksi asia, se olisi ollut jokin toinen. He eivät halunneet jäädä. Olkaa myötätuntoisia sitä kohtaan, ja hyväksykää syyttelyn sijasta. Ja se oli paljon vähemmän tuhoisaa, kuin mikään sota olisi voinut olla. Se oli nerokas suunnitelma, koska menneisyydessä se oli: "Yäk! Muutoksen aika. Lähdetään sotaan." Tai tapahtui jokin valtava luonnonkatastrofi, kuten Atlantis. Atlantista ei tapahtunut, toisin sanoen tuntemaanne elämää ei pyyhitty luonnollisesti pois, koska ette halunneet sen menevän niin. Sanoitte: "Olemme käyneet sen läpi aiemmin. Ei tehdä sitä uudestaan."

Siis koronavirus oli alun alkaen nerokas idea. Se aiheutti planeetalla muutoksia, joita ette ole vielä alkuunkaan oivaltaneet. Pelkästään teknologiasektorilla ne asiat, jotka kehitettiin kuluneiden puolentoista vuoden aikana. Kun ihmiset hidastivat vähän ja pysyivät enemmän itsessään – he eivät menneet töihin, he eivät olleet häiritsevässä ympäristössä, he olivat kotona – se kiihdytti dramaattisesti sitä vauhtia, jolla asioita tapahtuu. Teknologia – kovasti, kovasti eteenpäin. Tulette näkemään sen, ja dokumentoimme sitä muutaman seuraavan vuoden kuuluessa, mitä kehitettiin, mitä haudottiin tämän koronavirusjakson aikana. Se on todella ilmiömäistä.

Muutoksia ihmisten havaintotavassa itsestään. On kokonainen ryhmä, joka ei palaa takaisin töihin. Ja se on hyvä asia, koska aiemmin monet olivat kuin drooneja, nousivat ylös joka päivä, tekivät samat vanhat liikkeet, menivät paikkaan, jossa he eivät halunneet työskennellä, istuivat kopissa, kävivät saman raadannan läpi päivästä toiseen – pomo josta he eivät pitäneet, työpaikka joka ei ollut tyydyttävä. Miljoonat ja miljoonat ja miljoonat ihmiset ympäri maailmaa sanoivat: "Ei enää. Ei enää." Kuulostaako tutulta? Koska hyvin monet teistä tekivät sen ensin.

Tulee aika … Työskentelen Cauldren, Lindan ja Crimson Circlen henkilöstön kanssa, ja teemme aikajanoja siitä, mitä te olette tehneet shaumbroina kuluneiden 20 vuoden aikana, ja sitten myös planeetan muutoksista, ja näette, miten ne (esittäen käsillään näitä kahta tilannetta) – ja pidän käsiäni erillään tällä tavalla, koska te teitte sen ensin ja sitten se tapahtuu planeetalla (tuoden käsiään lähemmäs yhteen), vuoden päästä, viiden vuoden päästä? Sanat joita käytämme kokoontumisissamme, teidän sananne, ilmestyvät jokapäiväiseen elämään nyt. Te asetatte tahdin. Mielenkiintoista tässä on, että siinä oli ennen suuri jakautuminen, missä te olitte ja missä tavallaan voisi sanoa yleisen massatietoisuuden olleen. Yleinen massatietoisuus ottaa nopeasti kiinni, ja ajan pirstoutumisen myötä tuo viive pienenee ja pienenee siinä välillä, mitä te teette ja mitä planeetalla tapahtuu.

Tiedän, että aina silloin tällöin teillä on "kuka minäkö" -kompleksi. "Kuka, minäkö? Teen muutoksen planeetalla? En pääse edes sängystä ylös aamulla. Menen kaatamaan kermaa kahviini, ja se on hapanta, koska unohdin … kuka, minäkö??! Teen planeettamuutoksen?" Albert Einstein ei osannut solmia kengännauhojaan. Hänellä oli vaikeaa. Hänet yritettiin pitää erossa ruuanlaitosta, koska hän oli katastrofi, mutta hän oli yksi sukupolvien nerokkaimmista ihmisistä.

Sillä mitä teette tällä hetkellä, ei ole mitään tekemistä sen kanssa, miten hyvin sidotte kengännauhanne (Linda kikattaa). Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, pääsettekö ylös sängystä. Teiltä kaikilta menee ajantaju, ilmestytte myöhässä sovittuihin tapaamisiin ettekä tiedä suurimman osan ajasta, mikä päivä on. Tuette puhumaan kanssani yötilassanne, ja olen kuin sellainen trauman testaaja, ja se on tällaista: "Okei, katso minua silmiin. Kerro nyt, mikä päivä on." (Adamus katsoo Lindaa silmiin, ja Linda tuijottaa takaisin; naurua)

"Voi, minulla ei ole aavistustakaan."

Se on kuin: "Okei, mikä on nimesi?"

"Mikä nimi? Minulla on paljon nimiä." (Lisää naureskelua) "Mistä elämästä puhut? Ne ovat kaikki …"

Aika halkeilee, ja kyllä, meidän täytyy nauraa sille. Meidän täytyy pitää hauskaa sen kanssa. Se on todella, todella hyvä juttu.

Vuorovaikutusta yleisön kanssa

Eksyn nyt aiheesta. Minun täytyy päästä vuorovaikutukseen yleisön kanssa. Siitä on 18 kuukautta. En tiedä, tiedänkö enää, mitä tehdään. Saatan tarvita apua tässä, kuka olen – epämiellyttävä, provosoiva, ärsyttävä.

LINDA: Ei, ei, ei! Se tulee luonnostaan sinulta. Älä huoli.

ADAMUS: Ai, olet oikeassa. Olet oikeassa.

LINDA: Älä huoli.

ADAMUS: Se on luonnollista. Okei.

LINDA: Ei! Ei, ei, ei!

ADAMUS: Okei. Siis …

LINDA: Pystyt siihen. Ylistämme sinua. Pystyt siihen! Me pystymme siihen! Pystymme tähän! (Linda osoittaa Adamusta pyörivällä "valohärpäkkeellä")

ADAMUS: Jessus! (Naurua) Okei. Mikset ottaisi vain mikrofoniasi ja lähtisi tuonne johonkin?

LINDA: Ajoitko minut juuri ulos?

ADAMUS: Ei, ei, ei. Ja haluan ottaa hetken ja antaa tunnustusta rakkaalle Lindalle siitä, että hän on ottanut kaiken paskanne kuluneet 18 kuukautta (Linda nauraa, yleisö taputtaa; Adamus kumartaa Lindalle).

LINDA: Se oli haaste. Se oli minulle kunnia. Kiitos kovasti.

ADAMUS: Joo. Mutta nyt voit luopua tuosta roolista …

LINDA: Niin, aivan!

ADAMUS: … ja palata takaisin ärsyttäväksi mikrofonin kantajaksi (Linda kikattaa).

Pari varoituksen sanaa. Jos ette halua mikrofonia, älkää istuko tällä tavalla (kutistuneena pää painoksissa; vähän naureskelua). Lindalla on hevonpaskan tunnistin, ja hän käyttää sitä Cauldreen koko ajan (Linda kikattaa). Hän tietää. Se on kuin tämä kommunikointi, vaikka olette näin (kyyryssä), hän tuntee sen huutavan: "En minä, Linda!" Tavallaan hidastettuna "ee-i-i-i-i!" Ja toisaalta, jos ajattelette menevänne toiseen suuntaan heiluttamalla kättänne: "Otan tuon mikin! Otan tuon mikin!", hän ohittaa sen. Hän löytää ne, jotka ovat mielenkiintoisimpia.

Siis, Linda, taputetaanpa hänelle, kun hän menee takaisin yleisön pariin (yleisö taputtaa) …

LINDA: Kunnia minulle!

ADAMUS: … shaumbra-mikrofonin kanssa.

LINDA: Kunnia minulle! (Taputukset jatkuvat) Etsin pohdiskelijat! (He naureskelevat)

Ensimmäinen kysymys

ADAMUS: Kysymys, kun aloitamme tämän. Mikä on tärkein henkilökohtainen anti, jonka olette saaneet tästä koronavirusajasta? Ei planeetalla, vaan teillä itsellänne. Mikä oli tuo viisaus? Mikä oli tuo iso henkilökohtainen "ahaa", jonka saitte? Ja jos ette ole saaneet, keksikää se. Sanon näin, koska jäätte jumiin ja menette aivoihinne, ettekä osaa ajatella: "Minulla ei ollut yhtään" (heikolla äänellä). Kyllä, sinulla oli! En esittäisi muuten tätä kysymystä, eikä Linda antaisi teille mikrofonia. Keksitte jotain – oikeasti ette keksi sitä. Se ei ole valhe. Ette keksi sitä – viittaatte johonkin, mitä on, ja sitten saatte energian liikkumaan ja sitten oivallatte oikean vastauksen.

Siis, Linda, kuka on ensimmäinen hittilistallamme tänään?

LINDA: Mary Sue.

ADAMUS: Mary Sue Dickerson. Tervetuloa takaisin, Mary (yleisö taputtaa).

MARY SUE: Kiitos.

ADAMUS: Suuri henkilökohtainen antisi koronavirusajasta.

MARY SUE: Miten paljon oikeasti pidin yksinolemisesta.

ADAMUS: Yksin, joo. Tunteeko kukaan muu niin? Joo, yksin oleminen.

LINDA: Mielenkiintoista.

MARY SUE: Kun ei ole kiireinen koko ajan.

ADAMUS: Ei ole kiireinen koko ajan. Kun on vain – luulen, että se oli yksi suurista ihanuuksista tässä ajassa kaikilla.

MARY SUE: Ja on aikaa kuunnella materiaalejasi monta kertaa (naurua).

ADAMUS: Ehdottomasti. Ehdottomasti. Otetaanpa hetki ja tunnetaan sitä. Sinulla oli paljon aikaa (Mary Sue naureskelee). Mutta ne ovat oikeasti shaumbra-materiaaleja. Olen täällä vain häiritsemässä vähän, jotta voitte antaa sen mennä perille.

MARY SUE: Okei.

ADAMUS: Shaumbra-kirjastossa on runsaasti viisautta.

MARY SUE: Kyllä.

ADAMUS: Sen te olette rakentaneet, sitä te olette kaikki rakentaneet kuluneet 20 vuotta. Teemme työtä – no, emme varsinaisesti tee työtä – vaan tuomme sen yhteen niitä varten, jotka tulevat seuraavaksi, ja se on kaunista. Menkää kuuntelemaan niitä. Kuulkaa oma äänenne – kuulkaa oma äänenne siinä. Se on tärkeä asia. Kuulette Cauldren yhdellä tasolla, mutta kuulette oman äänenne siinä.

MARY SUE: Kyllä.

ADAMUS: Hyvä. Tekisitkö sen uudestaan?

MARY SUE: Kyllä.

ADAMUS: Tekisit (Mary Sue naureskelee), joo.

MARY SUE: Ja alan myös oivaltaa hyvin voimakkaasti, että havaitsen muilla tasoilla asioita …

ADAMUS: Kyllä.

MARY SUE: … joiden oivaltamiseen en ole aiemmin ottanut aikaa.

ADAMUS: Anna minulle jokin esimerkki siitä.

MARY SUE: Minulla on tuntemuksia, ja minulle on ok, etten määrittele sitä.

ADAMUS: Aah! Haluan sinun toistavan sen kameralle (Mary Sue naureskelee). Tuolle kameralle.

MARY SUE: Okei. Saan …

ADAMUS: Se on Dave.

MARY SUE: Hei!

ADAMUS: Se kamera on tuolla!

MARY SUE: Ai, okei (naurua). Minulla …

ADAMUS: Voit puhua Crashille, jos haluat. Hän on mukava kaveri.

MARY SUE: Minulla on tuntemuksia, joista en tiedä, mistä ne tulevat – no, hetkinen.

ADAMUS: Huh, huh, huh, huh! Joo! (Adamus naureskelee)

MARY SUE: Meidän ei pitäisi sanoa niin.

ADAMUS: Errrrrrr!

MARY SUE: Okei. Minulla on tuntemuksia, joita en määrittele …

ADAMUS: "Joita sinun ei tarvitse määritellä."

MARY SUE: Minun ei tarvitse …

ADAMUS: Piste.

MARY SUE: … määritellä …

ADAMUS: Piste! Piste!

MARY SUE: … tällä todellisuudella.

ADAMUS: Piste. Joo, ainoastaan … joo, kiitos.

MARY SUE: Okei.

ADAMUS: Joo, tuntemuksia joita sinun ei tarvitse määritellä. Se on vähän haastavaa ensin, koska olet kuin: "Häh! Tunnen jotain. Minun täytyy laittaa nimilappu siihen. Minun täytyy liittää siihen jokin tunne ja tuomio. Pidinkö siitä, enkö pitänyt siitä? Mitä se merkitsee? Mitä se yrittää kertoa minulle?" Ei.

Siinä tunteessa jonka saatte, on kauneutta, eikä teidän tarvitse määritellä sitä. Se tapahtuu luonnostaan vähän ajan kuluttua. Silloin kun ette yritä määritellä sitä, se sallii ihmismielen laajentua, mennä korkeammalle tietoisuustasolle kohtaamaan sen. Sen sijaan että mieli vetää tuon tunteen omalle tasolleen, se avautuu ja laajenee. Mutta sitten teillä on tuo välitila, jossa ei ole tunnistamista, ja se tuntuu todella hiljaiselta ja tyhjältä, ja sitten aivan yhtäkkiä se tulee näkyviin ja teidät valtaa tuo iso "syöksähdys!". Ei edelleenkään sanoina tai kuvina tai tuomioina. Se on iso "syöksähdys!", ja voisitte pakahtua siitä, se on niin kaunista. Sitten tulee hetki, jolloin ette halua määritellä sitä ja sanotte: "En halua laittaa tähän mitään nimilappua. Tämä on niin kallisarvoista, ja se on kokonaan minun. En halua yrittää määritellä sitä tai laittaa sitä laatikkoon."

MARY SUE: Kyllä.

ADAMUS: Loppujen lopuksi mieli nousee tilanteen tasalle ja antaa teille jonkin määritelmän, mutta ei suljettua määritelmää. Se on kaunista. Siihen olemme menossa.

MARY SUE: Okei.

ADAMUS: Kyky kommunikoida kaiken kanssa ilman sanoja. Voitte edelleen puhua sanoja, kuten minä teen nyt, mutta se mitä oikeasti tapahtuu tässä, on sanatonta. Useimmat ihmiset sujahtavat sen ohi tuosta vaan, ainakin tällä erää. Siihen me olemme menossa. Silloin te – voi, se on niin kaunista – silloin ette … Nimittäin jotkut teistä yrittävät puhua puille. Käsitättekö, miten outoa se on? (Vähän naureskelua) Kyllä, se on (Adamus naureskelee). Puhutte puille tai eläimille tai mille tahansa, ja käytätte edelleen ihmiskieltä. Käytätte edelleen ajatuksianne tai tunteitanne. Kommunikointi ei mene niin. Se ei tarvitse mitään siitä. Se avaa täysin uuden maailman. Se avaa aistinne. Siis, rakastan sitä, mitä sanoit.

MARY SUE: Kiitos.

ADAMUS: Kiitos. Kiitos, Mary Sue.

Seuraava. Mikä oli anti koronaviruksesta? Hmm? Joo, "kuka minäkö" siellä (Adamus naureskelee):

JOEP: Kuka, minäkö?

ADAMUS: Kuka, minäkö?!

JOEP: No, samaa kuin Mary Sue sanoi. Pidän todella omasta seurastani.

ADAMUS: Joo. Olet yleisesti – sinulle on aina ollut suhteellisen mukavaa olla omassa seurassasi.

JOEP: Mm hmm. Jep.

ADAMUS: Toisinaan äärimmäisyyksiin saakka (Joep naureskelee), mutta mitä erilaista siinä oli tällä kertaa?

JOEP: No, ensinnäkin, muutin lopultakin omaan paikkaani.

ADAMUS: Ai, hyvä, hyvä. Mutta toista se kameralle. Sinä lopultakin mitä?

JOEP: Muutin lopultakin omaan paikkaani.

ADAMUS: Okei, tarkoittaa mitä?

JOEP: Monilla tasoilla.

ADAMUS: Kiitos. Siis, useimmiten ajattelette, että no, hän sai oman talonsa, huoneistonsa tai minkä ikinä, itselleen. Ei, se oli symboli muuttamisesta omaan paikkaasi, Joep.

JOEP: Joo.

ADAMUS: Paikkaan joka ei ollut aina mukava sinulle, tai paremminkin etsit aina sitä, vaikka se oli tavallaan aivan siinä. Mutta oli jonkin aikaa hauskempaa etsiä.

JOEP: Etsiä.

ADAMUS: Mutta nyt et voinut etsiä, koska kaikki oli suljettu, sekä ulkoisessa että sisäisessä maailmassa, ja sitten sinun täytyi mennä omaan paikkaasi. Vau. Millainen paikkasi on?

JOEP: Se on suuri.

ADAMUS: Joo, hyvä. Ja se suurenee koko ajan.

JOEP: Ja se suurenee, joo.

ADAMUS: Hyvä.

JOEP: Joo, siinä määrin, etten enää halua mennä minnekään.

ADAMUS: Ja monet teistä tuntevat Joepin menneisyydestä, täältä henkilökohtaisesti tai netistä. Energiasi on erilainen. Siis, todella erilainen. Siis se palveli sinua hyvin.

JOEP: Kyllä, niin palveli.

ADAMUS: Joo, kiitos. Hyvä. Pari vielä. Anteja koronaviruksesta, eli covidista. Hei, Vince.

VINCE: Hei! Miten menee? (Suom. huom. sananmukainen käännös "millainen sinä olet?")

ADAMUS: Olen suuri (Adamus naureskelee), kuten aina. Miten sinulla menee?

VINCE: Minulla menee hyvin.

ADAMUS: En pidä tuosta vastauksesta.

VINCE: Tiedän sen.

ADAMUS: Joo (Adamus naureskelee). Voisitko jauhaa paskaa meille hetken tässä?

VINCE: Aivan.

ADAMUS: Hei, Vince, miten menee?

VINCE: Oiiih! (He naureskelevat) Liian pitkä tarina kerrottavaksi.

ADAMUS: Okei.

VINCE: Mutta ensin haluan tervehtiä ystäväämme, Beirtaa, toista alumnia Chartresin ja Karnakin matkalta.

ADAMUS: Okei, mahtavaa. Hyvä, hyvä.

VINCE: Ja olen oppinut – ja käsittelen tavallaan edelleen jälkimaininkeja – että harvat asiat ovat energiani tai aikani arvoisia.

ADAMUS: Mielenkiintoista. Tarkoittaen mitä?

VINCE: No, kuten saada joku tyyppi tulemaan pesemään ikkunat.

ADAMUS: Aivan (Adamus naureskelee).

VINCE: Heitä on edelleen.

ADAMUS: Aivan.

VINCE: Näemme edelleen valon ja pimeyden.

ADAMUS: Tavallaan. Joo, joo.

VINCE: Mutta minusta on tulossa kärttyisä, kuten sinä voit joskus olla (vähän naureskelua).

ADAMUS: Se on esitystä. Se on täysin esitystä.

VINCE: No, tämä ei ole esitystä (Vince naureskelee).

ADAMUS: Nimittäin, minun täytyy kuunnella sitä, kun pääse Ylösnousseiden mestareiden klubille tänä iltana: "Joo, sinua sanottiin kärttyisäksi." (Naurua) Kärttyisä?! "Kärttyisä" ei ole yksi kaikista niistä sanoista, joita käytän määrittelemään itseäni. Mutta anna mennä, Vince. Sinulla on oikeus väärään mielipiteeseesi (lisää naureskelua).

VINCE: Joo, no, minulla ehdottomasti on, ja minulla on niitä (he naureskelevat). Mutta on paljon asioita, jotka eivät ole vaivautumisen arvoisia.

ADAMUS: Aivan oikein. Aivan oikein. Eivät oikeasti ole. Eivät ole kovin tärkeitä lainkaan.

VINCE: Enkä kaipaa niitä.

ADAMUS: Joo, hyvä. Eivät kovin tärkeitä. Eikö ole mielenkiintoista, että yksi koko tämän koronavirusajan ilmiöistä on – erityisesti Euroopassa ja USA:ssa – että käydään läpi näitä rankkoja aikoja ja kaikkea muuta, muttei löydä ketään tekemään mitään. Tarkoitan, että täällä Coloradossa tai missä tahansa muussa paikassa USA:ssa, ja monin paikoin Euroopassa, saattoi löytää ikkunanpesijän melkein mistä tahansa, ja sitten sai ikkunansa pestyä, kerran kuussa tai mitä ikinä, mutta nyt ei löydä ketään. Mitä tapahtui? Lähtivätkö nuo ihmiset pois?

VINCE: He tulivat samaan oivallukseen.

ADAMUS: He tulivat! "Olen väsynyt pesemään Vincen ikkunoita. Minulla on parempaakin tekemistä elämässäni." (Vähän naureskelua) Se on yhteiskunnallinen ilmiö, eikä ole alettu päästä vielä edes jäävuorenhuippuun sen tutkimisessa, mitä tapahtuu. Ja fakta on – tämä on todella outoa, minun täytyy saada tämä Cauldren läpi – ettei ole vähemmän ikkunanpesijöitä kuin ennen. On sama määrä ikkunanpesijöitä tavallaan, mutta heitä ei vain löydä.

On aika huolehtia omasta talostanne. Se on erittäin kummallinen asia, koska hyvin lineaarisella tasolla sanotte: "No, on sama määrä ikkunoita, ja on sama määrä ikkunanpesijöitä. Siksi pitäisi olla helppoa saada ikkunani pestyä." Mutta tässä ajan halkeilemisessa, jota tapahtuu, on jotain sellaista, että yhtäkkiä ei ole ikkunanpesijöitä käytettävissä, koska on todella aika pohtia, mikä on tärkeää, tai siivota talonsa itse, pestä ikkunansa itse, vertauskuvallisesti sanottuna. Kyllä. Haluaako kukaan mennä Vincen luo tekemään vähän ...? (Vähän naureskelua) Kiitos, Vince.

Vielä yksi.  

LINDA: (kuiskaten) Okei.

ADAMUS: Vielä yksi. Mikä oli anti koronaviruksesta?

JULIE: Nautin ehdottomasti kaleidoskoopista. Paljon virtausta, ja pidän todella monipuolisuudesta.

ADAMUS: Siis olet lääkäri.

JULIE: Joo-o.

ADAMUS: Ja mitä muutoksia näit ammatissasi?

JULIE: Paljon netissä. Tapasin ihmisiä ulkona. Paljon joustavuutta.

ADAMUS: Joo. Hektisempää? Vai rauhallisempaa?

JULIE: Rauhallisempaa.

ADAMUS: Rauhallisempaa. Nautit työstäsi enemmän kuin koskaan?

JULIE: Joo.

ADAMUS: Hyvä, hyvä. Siis taaskin anti, miten sanoisit sen?

JULIE: Rakastan todella monipuolisuutta.

ADAMUS: Joo, joo.

JULIE: Ja tämä siis toi paljon lisää tilaisuuksia.

ADAMUS: Monipuolisuuden mahdollisuutta.

JULIE: Joo-o.

ADAMUS: Joo, ehdottomasti. Hyvä. Meidän täytyy ottaa vielä yksi. Kiitos paljon, Julie.

LINDA: Sanoitko, että vielä yksi?

ADAMUS: Vielä yksi.

LINDA: Vielä yksi. Ai jaa! Du-du, du-du. Du-du, du-du …

ADAMUS: Ai jaa! Ai jaa!

LINDA: (jatkaen Tappajahai-elokuvan teemamusiikin matkimista) … du-du, du-du.

ADAMUS: Hän vaanii. Voi ei! Voi ei! (Linda kikattaa)

Anti koronaviruksesta sinulle henkilökohtaisesti.

LUCRETIA: Todellisuuteni omistaminen.

ADAMUS: Todellisuutesi omistaminen. Se kuulostaa hyvältä. Mitä se merkitsee?

LUCRETIA: Se merkitsee, että kun kaikki ovat kotona, minä menen ulos. Lensin, koko lentokone itselläni, matkustelin.

ADAMUS: Aivan. Koronaviruksen aikana?

LUCRETIA: Koronaviruksen aikana, minulla oli elämäni eeppisintä aikaa.

ADAMUS: Missä kävit?

LUCRETIA: Kävin Havaijilla, Sedonassa, Kaliforniassa, New Mexicossa. Teksasissa.

ADAMUS: Kun menit Sedonaan, sattuiko kukaan sanomaan (naurua): "Tunnetko Adamuksen? Missä hän on ollut viime aikoina?"

LUCRETIA: Laitoin itse asiassa etukäteen kyltin: "En tunne Adamusta" (paljon naurua ja vähän taputuksia). "Olen täällä omasta tahdostani!"

ADAMUS: Joo, mutta tiedäthän, mitä ihmiset näkevät. He näkevät vain sanan "Adamus". Eikö?

LUCRETIA: Joo!

ADAMUS: Joo, joo, joo.

LUCRETIA: Ei vaan, sanoisin ylpeästi, että tunnen sinut.

ADAMUS: Olen tavallaan …

LUCRETIA: Siis oivalsin, ettei se ollut minun todellisuuteni.

ADAMUS: Koko sulkutila.

LUCRETIA: Koko koronavirus.

ADAMUS: Niin.

LUCRETIA: Ja lentelin, matkustelin, ajelin.

ADAMUS: Et istunut sisällä ja …

LUCRETIA: Voi, en.

ADAMUS: … ai okei.

LUCRETIA: Ei mitään.

ADAMUS: Käytitkö maskia?

LUCRETIA: Siellä missä minun täytyi.

ADAMUS: Onko sinua rokotettu?

LUCRETIA: Ei … ei.

ADAMUS: Okei, minulla ei ole ongelmaa sen kanssa.

LUCRETIA: Halaanko sinua? Voinko halata sinua?

ADAMUS: Kyllä. En ole huolissani siitä. Cauldre saattaisi sairastua kovasti, mutta … (naurua)

LINDA: Cauldre on rokotettu (Adamus ja Lucretia halaavat)

ADAMUS: Kiitos.

LUCRETIA: Kiitos.

ADAMUS: Bzzzzz! (Tökäten Lucretiaa sormella selkään) Okei, nyt hänet on rokotettu (Lucretia naureskelee). Energiarokotus, joo.

Voi, puhutaanpa rokotuksista. Siis ei. Mikä suuri salaliitto. Miten upea tapa jakaa ihmiskunta vielä enemmän kuin koskaan. Eikä se ole edes lääketieteellinen juttu. Ja itse asiassa, sanon jopa, että se työ mitä tehdään lääketieteellisessä tutkimuksessa, avaa ovia uusiin ihmislajeihin tällä planeetalla. Ymmärretään sellaisia asioita, kuin mRNA ja erilaiset toiminnot, erityisesti kun aletaan päästä mielen neuronitoimintaan – ei neuroottiseen, vaan neuronitoimintaan. Ilmiömäistä, hämmästyttävää.

Rokote, onko se salaliitto? Se riippuu teistä. Se riippuu teistä. Jos ette halua ottaa rokotusta, se ei ole ongelma. Jos haluatte ottaa rokotuksen, se ei ole ongelma. Tarkoitan, että siirrytäänpä … Shaumbrat ovat enimmäkseen siirtyneet sen yli. Se on kuin: aiommeko mennä mukaan siihen taisteluun? Aiommeko mennä tuohon juttuun? Uskooko kukaan oikeasti, että se on jokin avaruusolentojen salaliitto tai hallitus tai jokin muu? Siis, ihan oikeasti ihmiset, meillä on työtä tehtävänä, ei pelejä pelattavana tällä planeetalla. Siis siirrytään eteenpäin. Okei.

Linda, missä olimme? Olimme valmiita tuossa osassa.

LINDA: Missä ikinä haluat olla. Missä ikinä haluat olla.

ADAMUS: Hyvä. Vedetäänpä syvään henkeä tässä kohtaa.

Teidän antinne koronavirusajasta – ehdottaisin, että kirjoitatte pienen tarinan siitä. Tehkää pieni kotielokuva, tehkää jotain. Huvitutte katsoessanne sitä muutaman vuoden kuluttua. Hyvin paljon liikkui eteenpäin planeetalla tänä aikana, tänä tavallaan hiljaisena aikana. Joo, turhauttavaa joillekin ihmisille ja vaikeaa suhteille, vaikeaa jos oli lapsia koulussa. Mutta kaiken kaikkiaan, se mitä tämän tuloksena tulee, muutti planeettaa tavalla, jota sanoisin nerokkaaksi. Ja nerokkuus jatkuu, ja aivan kuten ennustuksessani sanottiin, tämä kestäisi kauan. Nerokkuus … (Adamus naureskelee) … nerokkuus jatkuu.

Siis vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tässä kohtaa. Mennään seuraavaan osioon tässä show'ssamme. Minulla on kovin hauska. On hyvä olla taas shaumbrojen kanssa. Olimme yhdessä, muttemme tällä tavalla.

Toinen kysymys

Seuraava. Seuraava kysymys. Valmistaudu mikrofonin kanssa, rakas Linda. Kerroin sinulle, että sinulla olisi kiire tänään. Joo, missä mikrofoni on? (Adamus naureskelee, kun Linda etsii sitä). Seuraava kysymys.

On monia eri tapoja sanoa tämä, mutta mitä ihmiset oikeasti etsivät? Mitä he oikeasti etsivät? Mitä vastauksia? Jos sitä katsotaan hyvin filosofisesti, mitä he etsivät? Mitä ihmiset oikeasti etsivät elämässä? Tavallaan avoin/rajaton kysymys. Tuntekaa sitä hetki.

(Tauko)

Mitä he oikeasti etsivät? Ja kenties he eivät edes tiedä etsivänsä sitä. Ole hyvä.

LENA: Puhummeko ihmisistä vai shaumbroista?

ADAMUS: Ihmisistä, yleisesti.

LENA: Onnellisuutta.

ADAMUS: Onnellisuutta. Joo, okei. Löytävätkö he sitä koskaan?

LENA: Kyllä, kun heistä tulee oivaltaneita.

ADAMUS: Kun heistä tulee – tota, okei. Se johtaa mielenkiintoiseen asiaan. Hän sanoi, että kyllä onnellisuutta on, kun on oivaltanut. Minä sanon "ei". Onnellisuus menee ikkunasta ulos. Se on mayko-tavoittelua. Se on ihmiskäsite. Ja itse asiassa sanon jopa, että koko ajatus onnellisuudesta syntyi Atlantiksen aikoina ihmisen mielihyväkeskuksen myötä – laukaistiin tuo mielihyväkeskus saamaan ihmiset, työntekijät, orjat reagoimaan sen mukaisesti. Onnellisuus on osa tuota monimutkaista mielihyväkeskusjuttua. Ja mielihyvä voi olla ruokaa, seksiä, huumeita, television katselemista, mitä tahansa. (Lisää informaatiota mielihyväkeskuksesta Ask Tobias, Addictions)

Onnellisuus on käsitteenä hyvin vaikeasti tavoitettava. Sanoisin jopa hyvin rohkeasti: unohtakaa se. Ja se on kuin: "Hah! Mitäää?! (haukkoen henkeä) Haluan onnellisuuteni!" Ei, et halua. Ensinnäkään sitä ei tapahdu, ei onnellisuuden tyypillisen määritelmän muodossa.

Mitä onnellisuus on – kolmen makuuhuoneen talo, kaksi lasta, koira, kissa ja työn tekeminen kopissa? Ei. Se ei ole onnellisuutta, ja sen hyvin monet saivat selville koronavirusjakson aikana. Ihan sama. Ihan sama. On tärkeämpiä asioita, kuin saada ikkunansa pestyä. Siis, ihan sama. Se oli vääränlainen este, ja sitten ihmiset pääsivät siihen ja sanoivat: "Voi paska! En ole onnellinen. Minulla on lainaa. Minulla on perhe, josta olen vastuussa. Minulla on koira, joka ei pidä minusta ja joka kakkaa sisälle koko ajan. Onnellisuus?? Tämä ei ole sitä." Sitten alatte tavoitella uutta onnellisuutta. Ette koskaan pääse siihen. Vain minun mielipiteeni. Ole onnellinen. Älä huoli. Ole onnellinen (matkien suosittua kappaletta; muutama naurahdus).

Mutta kyllä, minusta meidän pitäisi puhua suoraan onnellisuudesta, mitä se on. Se on tavallaan illuusio. Se on porkkana ihmisen edessä. Mitä onnellisuus on? Tuo sana poistuu sanastosta, kun tulette Oivaltamiseen. Se vain poistuu. Ei ole onnellisuutta. Ei ole surullisuutta. Se ei merkitse, että on tyhjää. Se merkitsee, että siirrytte noiden hyvin ikivanhojen termien yli – onnellisuus ja surullisuus. "Minä olen mitä olen." Se on siinä. Joo, kommunikointi siinä on, ettei ole vain "minä olen mitä olen", vaan on paljon muuta.

Hyvä. Pari vielä. Mitä ihmiset etsivät? Mitä vastauksia? Mikä on tuo suuri mysteeri?

ALICE: Pari asiaa. Aioin sanoa "mukavuus".

ADAMUS: Mukavuus, joo.

ALICE: Mutta sitten ajattelin ihmisiä, joita on hyväksikäytetty, ja sellaisia asioita, ja kenties he etsivät jotain vain vähän …

ADAMUS: (keskeyttäen) Ja muuten, rakastan t-paitaasi. Haluaisin sellaisen.

ALICE: Makee, eikö?

ADAMUS: Joo, joo.

ALICE: Syntymäpäivälahja.

ADAMUS: Extra-largen (Alice naureskelee). Joo.

ALICE: Kenties se on vain jotain vähän parempaa. Kyse ei ole meistä, vaan ihmisistä. Kenties on vain – se ei ole onnellisuutta, vaan: "Okei, no, mikä on jokin täällä (astuu sivuun yhden askeleen) verrattuna siihen, missä olen nyt (astuen takaisin)?"

ADAMUS: Joo, se on erinomainen huomio.

ALICE: Siltä se näyttää.

ADAMUS: Ja se on hyvin totta. Se on vain "vähän parempaa, vähän enemmän".

ALICE: Joo,

ADAMUS: Ja sitten on nuo kaksi askelta taaksepäin.

ALICE: Mm hmm.

ADAMUS: Ja sitten okei, menemme kenties kolme askelta eteenpäin, yhden taaksepäin.

ALICE: Joo, kenties huomenna voimme tehdä sen.

ADAMUS: Ja melko pian tanssitaan, ja se on kuin eteen ja taakse (Adamus naureskelee). Mutta joo, vähän parempaa. Ja miten surullista on viettää koko elämänsä saadakseen vähän parempaa, vähän enemmän sirkusta, vähän enemmän olutta. Ja mitä sitten?

ALICE: Kuolee (naureskellen).

ADAMUS: "Joo, vietin koko elämäni yrittäen saada vähitellen parempaa. Miksi en vain räjäyttänyt kaikkea ja tavoitellut koko juttua? Vähitellen parempaa. Ja voi, sen lisäksi tuossa toisessa elämässä, ja nyt minulla on kaikkea karmaa elämässäni noiden ihmisten kanssa, jotka tekivät siitä kurjaa, tai se ei voinut olla parempi. Ja nyt minun on täytynyt tulla takaisin ja viettää uusi elämä "heidän" kanssaan." (Alice kikattaa) Tiedätte "heidät". Aina puhutaan "heistä". Keitä "he" ovat? Se on kaikki, mikä et ole sinä. Kaikki mikä et ole sinä. Siis, pidän siitä. Hyvä vastaus.

ALICE: Mm hmm.

LINDA: (kuiskaten) Kiitos.

ADAMUS: Mitä ihmiset etsivät?

LINDA: Kirositko minulle? (Dianelle)

DIANE: En! (Vähän naureskelua) En. En tekisi sitä koskaan (naurua). Aioin sanoa "kontrollia".

ADAMUS: Joo, koska he voivat olla onnellisempia, jos heillä on kontrolli.

DIANE: Joo, että he eivät ole uhri, että ulkopuoliset olosuhteet eivät muuta heidän elämäänsä. Voisi olla parempaa tai huonompaa, mutta on tunne kontrollista.

ADAMUS: Kuka kontrolloi heitä?

DIANE: Kuka kontrolloi heitä?

ADAMUS: Mm hmm.

DIANE: He luulevat, että …

ADAMUS: Kuka heitä kontrolloi oman havaintonsa mukaan.

DIANE: Heidän kontrollinsa ulkopuoliset asiat.

ADAMUS: Mikä olisi ykkösasia, jonka ihmiset ajattelisivat kontrolloivan elämäänsä?

DIANE: Ykkösasia?

ADAMUS: Joo. Siis, niitä on paljon ja mikä tahansa niistä toimii, mutta …

DIANE: Jumala?

ADAMUS: Jumala. Jumala on useimmille ihmisille tavallaan vieras, se ei ole läsnä. Se on, kuin "johto ei ole paikalla". (Adamus naureskelee) Se on jossain muualla. Mutta kuka pyörittää taloa? Luultavasti verot.

DIANE: Joo.

ADAMUS: Hallitukset.

DIANE: Aioin sanoa "hallitus".

ADAMUS: Tarkoitan, että hallitusta pääsee tavallaan pakoon. Veroja ei voi päästä pakoon.

DIANE: Ei.

ADAMUS: Verot …

DIANE: Olen yrittänyt vuosia (naureskellen).

ADAMUS: Tiedän! (Vähän naureskelua) Ja perheet. Useimmat ihmiset eivät myönnä sitä, mutta heidän perheensä kontrolloivat valtavasti heidän elämäänsä, koska he kuulevat perheen äänen päässään – äiti, isä, sisarukset tai kuka tahansa – sanovan: "Sinun ei pitäisi tehdä tuota", tai "Sinun täytyy tehdä tämä. Sinun täytyy parantua."

DIANE: Mm hmm.

ADAMUS: Siis se on iso kontrollitekijä. Joo. Ja työpaikat. Pakko tehdä työtä. Miten monta kertaa olemme vuosien saatossa kuulleet shaumbrojen sanovan: "No, minun täytyy maksaa laskut." Ruiskuttakaa heitä vesipistoolista välittömästi. Ja se on kuin: "Oikeasti? Oikeasti? Onko sinun tietoisuutesi se, että sinun täytyy jatkaa tuota kurjaa ja ankeaa polkua, että sinulla täytyy olla työpaikka, josta et pidä, jotta voit maksaa asunnosta, josta et pidä, jonka joku muu omistaa ja josta sinua veloitetaan liikaa … Räjäytä se." Mutta hyvä vastaus. Kiitos. Kontrolli.

DIANE: Okei.

ADAMUS: Vielä yksi, ja sitten menen omaani.

LINDA: Näkyykö yhtään vapaaehtoista? Uhria? Ai! Hyvät hyssykät! (Muutama naurahdus)

ADAMUS: Ole hyvä, Joseph.

JOSEPH: Kiitos.

ADAMUS: Muuten, tervetuloa. Hyvä nähdä sinut taas. Siitä on melko kauan. Melko kauan. Pari elämää joka tapauksessa. Joo, hyvä.

JOSEPH: Kiitos.

ADAMUS: Nousisitko seisomaan?

JOSEPH: Kyllä.

ADAMUS: Joo.

JOSEPH: Ajattelen tai tunnen, että he etsivät ensin tietoa ja valtaa, ja sitten sen jälkeen tavoittelevat kontrollia. Mutta luulen, että oikeasti he etsivät sitä, että jollain on merkitystä.

ADAMUS: Jollain on merkitystä. Joo, joo.

JOSEPH: He haluavat, että jollain on merkitystä, eikä oikeastaan ole.

ADAMUS: Joo. He haluavat jotain intohimoista, jolla olisi vaikutusta, jotain tavallaan todellista/aitoa, merkityksellistä. Anna minulle jokin lukema – keksi vain jotain – millä prosenttiosuudella maailman väestöstä on jotain, jolla on oikeasti merkitystä. Ei ainoastaan auto autotallissa typpistä asiaa, vaan jotain jolla on todella merkitystä.

JOSEPH: Kolme prosenttia.

ADAMUS: Se on melko oikein, jessus! Joo, se on melko lähellä. Ei monella, ja paljon siitä … No, muistatte, millaista oli, kun olitte vanhassa intohimossanne, ja sitten se hävisi pois ja se oli todella helvetillistä. Mutta useimmat ihmiset etsivät jotain, jolla on merkitystä, joka on hyvin merkityksellistä. He yrittävät löytää sen kaikesta, perheestä tavallisesti, ja sitten he yrittävät löytää sen työstään, omaisuudestaan, tai he yrittävät löytää sen uskonnostaan. Hyvä luoja (Joseph naureskelee), ja hyvin harvoilla oikeasti on jotain, millä on merkitystä. Entä sinä?

JOSEPH: Huomasin, että ainoa asia jolla on merkitystä, on olemassaoloni, ja se on kokemus.

ADAMUS: Joo, hyvä. Ja tyypillisesti syyttäisin tässä makyosta ja sanoisin: "Häh, älä viitsi, se on klisee, jota käytät." Sinun tapauksessasi se ei ole. Mitä tahansa teet tällä hetkellä, jatka sen tekemistä.

JOSEPH: Kiitos.

ADAMUS: Tarkoitan sitä suuntaa, jonka olet valinnut itsellesi, sitä elämäntapaa jonka olet valinnut, jatka sitä. Hyvä.

JOSEPH: Kiitos.

ADAMUS: Kiitos.

Siis mitä ihmiset oikeasti etsivät? Kiitos, rakas Linda. Voit levähtää, ole hyvä. Haluatko kahvia?

LINDA: Ei kiitos, herra.

ADAMUS: Kyllä, voin ilmentää sinulle sellaisen tuosta vaan (naps!). Joo (Adamus naureskelee ja "napsuttelee" Kerrille, joka nousee tekemään kahvin). Kiitos, Kerri. Minusta meidän pitäisi taputtaa Kerrille kaikesta … (yleisö taputtaa). Ja voi, siinä hän on! Joo (Adamus taputtaa, ja lisää yleisön taputusta). Ja miten hän sietääkään minua. Okei.

Ihmiset, mitä he etsivät elämässä. Sinä tavallaan kosketit sitä – tarkoitus, intohimo. Yleisesti sanottaisiin, filosofit sanoisivat … Olen valmis tältä erää, voitte lakata sokaisemasta heitä (henkilökunnalle; yleisövaloja himmennetään). Siis sanottaisiin, filosofit sanoisivat "elämän tarkoitus", eli että ihmiset etsivät merkitystä. Monet heistä etsivät, tavallaan. Kenties kerran joka viides tai kuudes vuosi he voisivat ajatella sitä noin viisi sekuntia: "Mikä elämän tarkoitus on?", ja sitten he siirtyvät eteenpäin.

Itse asiassa koronaviruksen kauneus on, että se todellakin pysäytti monet ihmiset – aiheutti tauon, toisin sanoen – ja he ottivat hetken sanoakseen: "Mikä se tarkoitus on?" tai "Mitä varten olen täällä?" Oli paljon sitä. Saamme sitä aina silloin tällöin. Mittaamme tavallaan näitä asioita omissa ulottuvuuksissamme. Aina sitä on ollut, mutta se oli ohikiitävää, se oli vain hetken: "Mitä teen täällä? Mitä, häh. Emme esitä näitä kysymyksiä."

Sitä oli paljon koronaviruksen aikana. "Mitä teen täällä? Mikä on tarkoitus? Mikä on merkitys? Mitä tapahtuu? Miksi olen tässä kurjassa työpaikassa?" tai "Nyt olen puolisoni tai kumppani kanssa koko ajan. Koko ajan." Ja monia asioita tapahtui. Jotkut ihmiset oivalsivat, miten paljon he rakastavat tuota ihmistä. Toiset oivalsivat, miten paljon he eivät kestäisi häntä enää hetkeäkään. Mutta sitten he ottivat eron, joka heidän olisi pitänyt ottaa jo kauan sitten, ja sanoivat: "Tämä oli tässä. Sori, mutta tämä oli tässä." Asiat joita tapahtui, olivat ilmiömäisiä. En pysy alkuunkaan kuvaamaan sitä, mutta takaisin asiaan.

Hyvin harvat ihmiset oikeasti koskaan etsivät merkitystä elämässä. Ja loppujen lopuksi, vastaukseni olisi, että oikeasti ihmiset etsivät sitä, miten eletään. Elämän tarkoitus – ok, mutta itse asiassa se on kuin onnellisuus. Ette löydä sitä koskaan. Elämässä ei ole mitään tarkoitusta, sori vaan. Tiedän, että se tavallaan vetää maton monien ihmisten alta. Ei ole. Tarkoitan, ettei ole mitään suurta elämän tarkoitusta. Se ei ole mikään suuri koe, jonka läpi teidän täytyy päästä. Olette täällä vain kokemassa. Kenties se on tarkoitus, mutta se laittaa siihen väärän sävyn.

Menette uimaan järveen kesällä kuumana päivänä kokeaksenne veden viileyden ja millaista on uppoutua siihen. Siinä ei ole paljon tarkoitusta. Mikä on järveen hyppäämisen tarkoitus? (Vähän naureskelua) En tiedä – jotta voitte uida kalojen kanssa. Kuka tietää? Se on tavallaan kuin elämä. Ei ole paljon tarkoitusta. Jotkut ihmiset suuttuisivat minulle todella tämän sanomisesta. Mutta ei, siinä on kyse kokemisesta. Siinä on kyse hyppäämisestä katsomaan, millaista se on, ja sitten, voitteko päästä helvettiin (Adamus naureskelee). Tarkoitan, että voitteko päästä pois.

Siis sanon, että todellisuudessa ihmiset etsivät, miten eletään, ja he ovat etsineet vastauksia siihen pitkän, pitkän aikaa – miten eletään. He etsivät opiskelemalla paljon, kenties käymällä koulua, kuuntelemalla muiden neuvoja, yrityksen ja erehdyksen kautta, sanomalla: "Okei, en pitänyt tuosta kokemuksesta. Teen tällä tavalla." Siis he yrittävät luoda kaavan sille, miten eletään. Mutta en tiedä, onko kukaan koskaan oikeasti päässyt siihen. Siis, miten eletään, asioiden lineaarisessa mielessä. Ette voi antaa jollekin kirjaa tai nykyään pilvikurssia: "Näin eletään. Tässä on selviytyjän opas tälle planeetalle." Ei ole yhtä vastausta.

Mutta se tuo minut yhteen tämän päivän tärkeään aiheeseen, ja minulla oli … Oih! Siinä on kahvisi (Lindalle). Kiitos, Kerri.

LINDA: Ai! Kiitos kovasti.

ADAMUS: Ja Linda, haluaisitko ottaa tätä minun juttuani tässä (tarjoten hänelle jälkiruokaa)?

LINDA: Miksi olet niin mukava?

ADAMUS: Tämä on todellinen minä (vähän naureskelua). Tarkoitan, että se toinen Adamus, joka ennen tuli paikalle, oli ilkeä kaksoisveljeni (lisää naureskelua). Tämä on todellinen Adamus (Adamus naureskelee). Miksi olen niin mukava? Koska olemme onnistuneet pääsemään eroon makyosta.

LINDA: Okei, kyllä.

ADAMUS: Olemme onnistuneet sanomaan hyvästi niille, jotka eivät olleet täällä oikeasti ruumiillistunutta Oivaltamistaan varten ja jäädäkseen planeetalle mestarina. Voin rentoutua nyt.

LINDA: Ai!

ADAMUS: Joo, nimittäin …

LINDA: Oih! Oih! Vau.

ADAMUS: … teille, kaikille teille jotka olette jääneet, kaikille teille jotka olette täällä nyt, tämä on tosi juttu.

LINDA: Vau!

ADAMUS: Voin olla nyt mukava Adamus.

LINDA: Vau!

ADAMUS: Joo, joo (vähän naurua).

LINDA: Vau!

ADAMUS: Siis, pyysin Cauldrea …

LINDA: Vau! (Adamus nauraa; Linda on laittamassa taas "valohärpäkkeen" hänen eteensä)

ADAMUS: Pyysin Cauldrea valmistelemaan muutaman kalvon, koska haluan sanoa jotain tärkeää tässä. Siis voisimmeko saada ne esiin.

Shaumbra-elämä

Siis, ihmiset etsivät tapaa elää. Ja siirrän sen nyt shaumbroihin. Ei, ei. Kiitos. Ei, ei. Lopettakaa se! Lopettakaa se! Ensimmäinen kalvo (on vähän hämmennystä, että saadaan oikea kalvo näkyviin). Okei. Joko se, tai annamme Lindalle kirjoitustaulun.

LINDA: Olkaa tarkkana.

ADAMUS: Ihmiset etsivät, miten eletään, ja nyt olen tavallaan räätälöinyt sen shaumbroja varten – Shaumbra-elämä. Melko yksinkertaista tässä.

Ensimmäinen, syleilkää energianne rohkean intohimoisesti.

Se on todella tärkeää. Se on teidän energiaanne. Se on sielunne laulua. Olette kieltäneet sen, mikä on teidän. Olette sanoneet: "Se on tuolla ulkona. Se on jotain muuta. Se ei ole minun. Minun täytyy sopeutua energiaan, jota on tuolla ulkona." Ei. On aika syleillä energiaanne rohkean intohimoisesti.

Siis, se on tuo juttu, jonkin löytäminen, tarkoituksen ja merkityksen löytäminen. Se on teidän energianne. Ja kun sanon "intohimoisen rohkeasti", emme voi sipsutella tähän – se ei onnistu kovin hyvin. Teidät kaadetaan kumoon todella kovaa. Siis on aika olla rohkea oman energianne kanssa. Ja mukava asia on, ettei se ole jonkun muun energiaa. Se ei ole edes Jumalan. Se on teidän energiaanne. Miksi ette syleilisi sitä, ottaisi sitä itsellenne rohkeasti? Se ei merkitse suurien ja mahtavien päätösten tekemistä – "Voi, pelkään tehdä tämän." Aloitetaan perusasioista. Syleilkää energiaanne rohkeasti, kaikkea sitä, ja intohimoisesti, ja sillä tavalla elätte. Melko yksinkertaista.

LINDA: Adamus, livahdan nyt pois, koska valkoiset housuni …

ADAMUS: Täh! Okei, kiitos.

LINDA: … estävät kirjaimia näkymästä (kalvot heijastetaan valkoisena tekstinä samaan kuvaan Adamuksen kanssa).

ADAMUS: Kiitos. Heh-heh, kiitos. Olin hyvässä vauhdissa. Missä olin? Ja jos ette ajattele, että se on todella teidän energiaanne, jos ette ajattele, että se on – useimmat teistä eivät itse asiassa ajattele niin. Teillä on vain kiva käsite tässä, "teidän energianne, teidän tietoisuutenne, la-la-la."

Tärkeä asia myös on, ja sanon sen tähän väliin – nyt kun minut on keskeytetty, keskeytän itseni. On tietoisuus, ja se on tiedostamista, ja on energia, ja ne ovat täysin erillään. Ne eivät ole sekoittuneet. Ne eivät ole yksi ja sama asia.

Tietoisuus ei ole energiaa, älkää tulko harhaanjohdetuksi tai harhautetuksi tässä. On muita, jotka tavallaan – yritän sanoa tämän kohteliaasti – seuraavat perässä siinä, mitä teemme. He eivät ole aivan vielä siinä. He ovat vielä siinä tietoisuus- ja tiedostamisvaiheessa, jossa he ajattelevat, että energia ja tietoisuus ovat sama asia. Ne eivät ole. Ne eivät ole. Tulee olemaan – ja on jo – joitain "metafyysikkoja", jotka eivät ole ihan vielä siinä. Shaumbrat, älkää hämmentykö.

Tietoisuus on tiedostamista. Sitä se vain on. Se ei sisällä mitään muuta, ettekä tällä hetkellä halua sen sisältävän mitään muuta. Se on puhdas. Se on "minä olen" -olemus, eikä se sisällä energiaa. Se ei sisällä historiaa. Siinä ei ole tuomitsemisia tai mielipiteitä. Se on "minä olen mitä olen".

Sitten on energia, ja se on erillään. Se sallii teidän leikkiä energiassa sössimättä tietoisuutta (Adamus naureskelee). Se pitää tietoisuuden puhtaimmassa tilassaan. Siis olkaa kilttejä, älkääkä hairahtuko. Takaisin nyt pointtiin tässä.

Jos ette ajattele, että se on todella teidän energiaanne – monet teistä pitävät noista sanoista, mutta ette ole aivan vielä siinä. Se on kuin: "No, okei, tiedän, mitä sanotaan, mutta en tajua sitä. Minulle se on edelleen jotain ulkopuolellani." Jos tilanne on tämä, kuten hyvin monilla shaumbroilla on, syleilkää sitä vielä rohkeammin ja intohimoisemmin.

Älkää lähtekö näille päämatkoille "minun energiaani, ei minun energiaani". Sukeltakaa siihen. Syleilkää energiaanne. Se olet sinä. Se on kommunikointia, se on sielusi laulua. Se kaikki on sinä. Syleile sitä. Sukella siihen. Älä pelkää sitä. Se ei satuta sinua. Se ei satuta sinua. Se on sinun energiaasi, ja sinun on aika syleillä sitä intohimoisesti, rohkeasti. Taas kerran, en sano, että nyt on päätöksentekoaika. Se tulee myöhemmin, kun valitset asioita elämässä. Aloita nyt perusasioista. Syleile sitä.

Miten teette sen? Vetäkää syvään henkeä, ja annatte tuon energian tulla sisään, ja päästätte sen sisään intohimoisesti, kuin: "Valitsen elämän! Tämä olen MINÄ! Tämä on minun energiaani! Hengitän sen sisään! Elän sen! Lakkaan olemasta arka pieni hiiri, joka juoksee karkuun kaikkea. Olen tuo suuri elefantti huoneessa, josta puhutaan. Syleilen energiaani intohimoisesti." Se on melko yksinkertaista, ja silloin oikeasti ymmärrätte, miten eletään. Miten eletään.

Siis jo laitamme kaiken tämän yhteen, niin vielä yksi osa tätä on, että sitten rakastelkaa energianne kanssa. Tanssikaa cha-cha-chaata energianne kanssa. Olkaa intiimisti energianne kanssa, ja saatte selville, että tuo sama energia rakastelee teidän elämänne kanssa. Rakastelkaa, eli rakastakaa sitä. Tuokaa se sisään. Älkää pidätelkö sitä. Rakastelkaa. Enkä halunnut sanoa vain "rakastakaa energiaanne". Halusin tuon "rakastelkaa". Olkaa sen kanssa. Ja sitten katsokaa, miten se rakastaa elämäänne. Se on sinä. Sinä rakastelet sinun kanssasi. Ja tuo energia … Häh, ei sillä tavalla, senkin sekopää (jollekin yleisössä; vähän naurua). No, voisi se olla sellaistakin (Adamus naureskelee). Rakastelkaa, olkaa intiimisti energianne kanssa hyvin aistillisella tavalla, ja sitten katsokaa, miten se rakastaa elämäänne.

Melko yksinkertaista, yksinkertainen juttu, ja laitetaan se nyt yhteen: Syleile energiaasi rohkean intohimoisesti. Jos et usko, että se on oikeasti sinun energiaasi, syleile sitä vielä rohkeammin ja intohimoisemmin kuin koskaan. Rakastele energiasi kanssa, ja se rakastelee elämäsi kanssa.

Se on melko yksinkertaista. Melko yksinkertaista. Okei, kiitos.

Vedetäänpä syvään henkeä tässä kohtaa.

Mitä ihmiset etsivät? Loppujen lopuksi sitä, miten eletään. Miten eletään. Tarkoitan, että katsokaa kaikkia noita oma-apukirjoja kirjakaupoissa. No, enää ei ole kirjakauppoja, mutta oma-apukirjoja. He etsivät, miten eletään. Shaumbrojen osalta, miten eletään? Syleilkää energiaanne rohkeasti. Ei älyllisesti. Syleilkää sitä rohkeasti.

Rakkaus

No niin, ja Cauldre kertoo minulle, että jatkan pitkään, mutta edellisestä kerrasta on jo tovi. Haluan puhua muutaman hetken rakkaudesta. En puhu paljon rakkaudesta. Cauldrella on sana sille: mummosyötti (Grandma bait). (Suom. huom. viittaus tullee tunnetusta kalastusviehemerkistä Grandma Lure; grandma = mummo, lure = viehe, syötti, uistin) Mummosyötti, eli tulemme tänne eteen ja puhumme rakkaudesta ja pörröisyydestä ja toistemme rakastamisesta, ja se on kuin: "Älä viitsi, ihan oikeasti?" Se on halpaa (Adamus naureskelee) ja teennäistä.

Rakastan rakkautta, mutten aloittanut shaumbrojen kanssa puhumalla siitä, emmekä ole oikeastaan puhuneet siitä kovin paljon ennen tätä. Kuitenkin – pieni tuotesijoittelu tässä – meillä oli upeita sessioita vuosia sitten Ranskassa. Saimme koko ryhmän humalaan yhtenä iltana ja (joku sanoo "vau") – kyllä, niin tapahtui. Se oli mahtavaa. Oli upeita sessioita, Mysteries of Love*. Ehdottaisin sitä Spotlightiin (suom. huom. "valokeila" johon nostetaan kuukausittain vanhoja tuotteita). Puoleen hintaan, Adamuksen tervehdys. Mahtavaa materiaalia.

*Tämä tuote on saatavana 50 %:n alennuksella elokuun 2021 aikana.

Mielenkiintoista, mielenkiintoinen asia on, että rakkaus koettiin ensimmäisenä tällä planeetalla. Ei missään muualla.

Sielunne ei tiennyt rakkaudesta. Sillä mitä kutsutte Jumalaksi, ei ollut aavistustakaan. Miten Henki olisi tiennyt? Tarkoitan, että miten Henki olisi tiennyt, ennen kuin te koitte sen. Se koettiin Maassa, ensimmäistä kertaa ikinä koko luomakunnassa täällä Maassa. Se tekee Maasta tavallaan erityislaatuisen. Sen vuoksi järkytyn, kun ihmiset puhuvat avaruusolentojen tulemisesta Maahan kertomaan, miten eletään elämäänne.

Ensinnäkään, heillä ei ole hajuakaan siitä. Toiseksi, he yrittävät oppia teiltä. Avaruusolentojen luotaimet, avaruusalukset tai mitkä tahansa – ne ovat täällä yhdestä syytä. He kuulivat tästä rakkaudeksi kutsutusta asiasta, ja he haluavat tietää enemmän siitä. He tutkivat, leikkaavat, viipaloivat, kuutioivat, he menevät aivoihin yrittäen löytää: "Missä tuo rakkaus on? Missä se on? Onko se tällä (osoittaen eri paikkoja)? Onko se täällä vai ympärillä?" Ei, se on aisti*. Kenties se on kaikkein kaunein aisti, jota ei koskaan ollut, ennen kuin ihmiset kokivat sen maan päällä ensimmäistä kertaa.

*Lisää aisteista Master's Life 4 – Sensuality

Pyydän teitä pääsemään pois aivoistanne hetkeksi. Ensimmäinen kerta kun koskaan koitte rakkauden ihmisenä tällä planeetalla, tuntekaa sitä hetki. Ei tässä elämässä. Se oli kauan sitten.

(Tauko)

Ensimmäinen kerta kun koskaan tunsitte rakkautta. Älkääkä olko huolissanne yksityiskohdista.

(Tauko)

Miltä se tuntui?

(Tauko)

Hyvä uutinen, huono uutinen. Tunsitte rakkauden, ettekä olleet koskaan kokeneet mitään sellaista missään enkelimaailmoissa. Teillä ei ollut rakkautta missään, ja rakkaus kosketti teitä ja se muutti teitä syvästi.

Huono uutinen. Koitte rakkauden ja sanoitte: "Haluan jäädä tälle planeetalle pitkäksi, pitkäksi aikaa jatkamaan rakkauden kokemista." (Adamus naureskelee) Sori, mutta niin te sanoitte.

Se on hyvin kaunista, enkä ole halunnut puhua siitä ennen tätä, ja se liittyy erittäin paljon kaikkeen muuhun tällä hetkellä. Se liittyy kommunikointiin ja energiaan ja kaikkeen muuhun. Mutta rakkaus koettiin ensin täällä.

Nyt siirrymme täysin uuteen ymmärrykseen rakkaudesta. Ensimmäinen kerta kun koskaan koitte oikeasti rakkauden monta elämää sitten, oli pakahduttava. Se kosketti sieluanne. Voi, tavallaan sielunne ei tiennyt rakkaudesta. Se kosketti sieluanne, ja tuo sielu syöksähti auki tuon rakkauskokemuksen myötä.

Valitettavasti rakkautta on monin tavoin pienennetty, kaupallistettu, halvennettu, hyväksikäytetty, ja tiedätte sen. Nimittäin kun vanhempanne sanovat: "Annan sinulle nyt piiskaa, koska rakastan sinua", se ei oikein toimi. Se ei ole yhtenevä sen ensimmäisen rakkauskokemuksen kanssa, joka teillä oli tällä planeetalla. Nämä kaksi asiaa ei ole sama asia. Ja hyvin usein ihmiset kertovat rakastavansa teitä, mutta sitten teitä puukotetaan selkään, tai viikon päästä he kertovat seinänaapurille tai maitomiehelle rakastavansakin heitä, eikä sillä ollut mitään merkitystä. Se ei merkinnyt mitään. Mutta kuitenkin kaunista on, että teillä on ollut noita rakkauskokemuksia. Joo, joskus vastoinkäymisten kera joita tulee sen myötä, mutta teillä on silti tuo rakastamisen kokemus.

Katsotaan kaikkia muita maailmoja, kaikkia muita sieluolentoja jotka eivät ole koskaan olleet tällä planeetalla, eikä heillä ole ollut sitä. Rakkaus ei ole yleinen aisti kosmoksessa. Se ei ole. Siksi väki jonottaa tälle planeetalle tulemista, niin hullulta kuin se tuntuukin. Miksi he jonottaisivat kaikkea sitä, mitä heille tapahtuu? Siksi he jonottavat – kokeakseen rakkauden.

Olette rakkauden opettajia. Olette opettaneet sitä muissa elämissä. Olette opettaneet sitä Maan lähiulottuvuuksissa, mutta vaikein asia rakkauden opettamisessa on, ettei sitä voi opettaa. Voitte kokea sen, voitte kommunikoida tuon kokemuksen energiaa – ei vain sanoina, vaan todellisena sielukommunikointina. Voitte kommunikoida siitä, mutta sitä ei voi opettaa. Miten opettaisitte rakkautta? Miten opettaisitte rakkautta? Sanotaan, että putoatte rakkauteen (suom. huom. englannin kielessä "rakastua" on sanamukaisesti "pudota, langeta, kaatua" rakkauteen). Ette suunnittele rakkauteen.

Nyt siirrymme shaumbrojen kanssa täysin uudelle koronaviruksen jälkeiselle tasolle: se on rakastaa itseänne. Se on rakastaa itseänne. Se on vaikeaa, ja hyvin, hyvin harvat ovat koskaan tehneet sen. Kokemus jonka saatte itsenne todellisesta rakastamisesta, ylittää ensimmäisen kokemuksenne, joka teillä oli tällä planeetalla rakkaudesta. Se ylittää sen. Tuo pakahtuminen … (Adamus huokaisee) Sitä on vaikea edes ilmaista sanoina, mutta voitte tuntea sen, mitä kommunikoin. Emme puhu oppimisesta rakastamaan itseänne. Puhumme rohkeasta menemisestä omaan energiaanne, intohimoisesta menemisestä omaan energiaanne ja itsenne rakastamisesta.

Itsensä rakastamisella on tavallaan outoja sivumerkityksiä joillekin ihmisille. Teidän ei pitäisi rakastaa itseänne, tai rakastakaa muita ensin, tai että itserakkaus on tavallaan ns. narsistista. Ei ole. Laittakaa sivuun kaikki nuo käsitykset, kiitos.

Tämän Maa-planeetan koko tarkoitus oli tulla ymmärrykseen tietoisuudesta ja energiasta, teidän tietoisuudestanne suhteessa energiaan. Koko tarkoitus oli vapauttaa kaikkien sieluolentojen energia kosmoksessa, joka oli melkein kuin jumittunut ikuisiksi ajoiksi. Se on tehty. Henkiperheet hajosivat, koska energiat liikkuvat taas. Uusi ymmärrys tietoisuudesta ja energiasta, ja älkää laittako näitä kahta yhteen tällä hetkellä. Se tulee myöhemmin, mutta sitä ei ole koskaan tehty, ikinä, missään.

On tultu ymmärrykseen tietoisuudesta ja energiasta, ja tehtävä on suoritettu, koska tarpeeksi moni on tehnyt sen tällä planeetalla, ja nyt se säteilee muille. He alkavat tehdä sitä.

Shaumbrat, nyt siirrymme seuraavalle tasolle, itsenne rakastamiseen rohkeasti, intohimoisesti. Missään ei ollut rakkautta, ennen kuin ihmiset tulivat tänne, eivätkä ihmiset tulleet tänne rakkauden vuoksi. He tulivat tänne tietoisuuden ja energian vuoksi. Mutta oli yksi asia, jota kukaan ei ennustanut, en edes minä – kukaan ei ennustanut, kenelläkään ei ollut aavistustakaan, ei ollut edes pientä vihiä, mitä tapahtuisi enkelien tullessa tälle planeetalle – ja se oli rakkaus. Sielu ei tiennyt siitä, "minä olen" -olemus ei tiennyt siitä, kukaan ei tiennyt siitä. Se oli mahtavin asia, joka on koskaan tullut tältä planeetalta. Tietoisuus ja energia, totta kai. Se on selviö. Rakkaus? Kukaan ei tiennyt.

Nyt menemme itserakkauteen. Siinä on pimeät nurkkansa ja vaikeakulkuiset tiensä. Se tuo esiin muistoja, kenties ei kovin miellyttäviä, mutta teemme sen rohkeasti ja intohimoisesti, jotta voitte tulla kokemustenne seuraavalle tasolle tällä planeetalla – itsenne rakastamiseen. Se on hyvin kaunista, ja se on hyvin yksinkertaista. Mutta moni asia voi häiritä teitä.

Otetaanpa hetki merabh-musiikin kanssa, aloittamaan matkamme shaumbroina itserakkauteen.

Itserakkaus-merabh

Jotkut puhuvat pelistä, itsensä rakastamisesta. Kuuntelen … Ja Cauldre suuttuu minulle tällä hetkellä.

(Musiikki alkaa)

Hän sanoo, ettei minun pitäisi arvostella muita ihmisiä, jotka tekevät muuta työtä. Miksei? Heh! Hei, minulla on mikrofoni (muutama naurahdus).

Kyllä, tsekkaan joskus joitain näitä muita, jotka antavat kursseja rakkaudesta, eivätkä he ikään kuin … Miten voi edes puhua siitä, ennen kuin ymmärtää energian ja tietoisuuden? Eikä sokeripölyn sirotteleminen asioiden päälle ole rakkautta. Se ei ole rakkautta. Rakkaus ei ole vain tukku enkelipölyä.

Ensimmäinen kerta kun koskaan koitte rakkauden tällä planeetalla – eikä sillä ole merkitystä, oliko se Lemuria, Atlantis, Egypti – pyydän teitä hengittämään sitä nyt sisään, tietämättä mitään yksityiskohtia siitä. Teidän ei tarvitse tietää.

Tuossa ensimmäisessä rakkauskokemuksessa on kommunikointia.

Ja siinä on mysteeri. Se muutti teitä.

Muita ihmisiä tuli myöhemmin kokemaan myös rakkautta, ja rakkaus on nyt yleistä.

Sanon, että rakkaus, sillä tavalla kuin ihmiset käyttävät sitä, on tylsää, ei juurikaan oikeaa aistillisuutta. En hauku rakkautta. Sanon vain, että menemme eri tasolle.

Ensimmäinen kerta kun koskaan koitte rakkautta, tuntekaa sitä tarvitsematta tietää yksityiskohtia.

Tuntekaa sitä hetki. Ooh!

(Tauko)

Hyvin monet teistä tuolla hetkellä, kun tunsitte ja koitte rakkauden aivan ensimmäistä kertaa, ja kenties jos olitte toisen ihmisen kanssa, edes hän ei tuntenut samaa. Mutta te tunsitte, ja "Ooh! Minun täytyy päästä enkeliperheeni luo ja kertoa heillä tästä asiasta, mutta miten kuvaan sitä? Minun täytyy päästä takaisin sinne, ja minun täytyy kertoa kaikille olemassaolon enkeleille tästä asiasta, rakkaudesta."

Ja nyt tässä, kun istutte kaikkien näiden mestareiden kanssa, mestareiden joita olette, teillä on ollut paljon kokemuksia rakkaudesta. Jotkut haluaisitte unohtaa. Pari teistä käy läpi avioeroa tällä hetkellä ja sanoo: "Voi kyllä, voi kyllä."

Tuodaan se laajemmaksi kokemukseksi, ja nyt avatkaa ovet rohkeasti itsenne rakastamiseen.

(Tauko)

Tavallaan kuin tuo laulu, yhteenkuuluvuus ja kommunikointi, se luo todellisuuden. Yhteenkuuluvuus, itsenne rakastaminen ja hyväksyminen. Itsenne täydellinen hyväksyminen, ja sitten kommunikointi, eli teidän energianne.

Itsenne rakastamista ette voi harjoitella, opiskella, valmentaa.

Se ei tule, kun sanotte: "Hankkiudun eroon kaikista huonoista tavoistani. Olen todella mukava ihminen." Se ei tule sillä tavalla.

Se tulee, kun vedätte syvään henkeä ja hyväksytte itsenne.

Menen askeleen pidemmälle tässä, kun astumme nyt tähän seuraavaan shaumbra-vaiheeseen. Itserakkauden kokemus ei ole vain yksin, vain te itse. Tarkoitan, että sekin on tietysti itserakkautta.

Koette myös sielunne rakkauden – sielun joka ei tiennyt rakkaudesta, ennen kuin te koitte sen. Mutta nyt se tietää. Sielunne rakkauden.

Ihmiset puhuvat aina siitä, miten sielunne todella rakastaa teitä. Ei, ei, ei. Sielu ei tiennyt rakkaudesta. Mutta nyt siinä viisaudessa, jota on tuotu sieluun, se tietää rakkauden, ja … (Adamus huokaisee) … se haluaa jakaa sen kanssanne.

Se oppi rakkaudesta teiltä, ja nyt se haluaa jakaa sen kanssanne.

Menneisyytenne ja kaikkien elämienne rakkaus – se haluaa jakaa sen kanssanne, rakkautensa, ja tulevaisuuden.

Miten kallisarvoista aikaa, jolloin menemme sen yli, mitä koskaan suunnittelimme tekevämme, kun tulimme tänne Maahan. Miten kallisarvoista aikaa. Ja teidän, ihmisen kokemassa, joka itse asiassa löysi rakkauden, on nyt aika vastaanottaa se itseltänne.

Vetäkää kunnolla syvään henkeä.

Itserakkaus. Siinä ei ole kyse vain ihmisestä, joka katsoo peiliin sanoen: "Rakastan sinua, kaunokainen" (muutama naurahdus). Ei, ei.

Siinä on kyse sielun, menneisyyden, tulevaisuuden, mestarin, jokaisen osanne, antamisesta osoittaa teille nyt, miten paljon se rakastaa teitä. Se on itserakkautta.

Ei vain nousta ylös aamulla sanoen: "Olen hyvä, olen kaunis. Rakastan minua." Ei, kyse on sen vastaanottamisesta nyt.

Sielunne haluaa todella osoittaa teille tämän, ja se haluaa tanssia sen kokemisessa teidän kanssanne.

Avataan tämä uusi luku/vaihe shaumbroille.

Vedetään kunnolla syvään henkeä.

Miten hullu maailma. Miten outo maailma. Millaisen ajan olemme juuri käyneet läpi, ja sanoisin, että nyt aloitamme todellisen intohimon – millaista on tuntea Itsen rakkaus?

Kaipa meillä on vähän kuoppaisia teitä matkan varrella. Se ruoppaa ylös vanhan paskan. On aikoja, jolloin teistä tulee hyvin, hyvin mentaalinen. On aikoja, jolloin ajattelette itserakkautta ja minun täytyy potkaista teitä perseelle, ja kun teen sen, se on sata taalaa. Oikeudesta potkaista teitä perseelle.

Mutta kun nyt tulemme itserakkauteen mestareina tällä planeetalla, kun asioista tulee vähän rankkoja, kun maailmasta tulee hullu, muistakaa vain tuo yksi asia: kaikki on hyvin koko luomakunnassa.

Tämän myötä, tervetuloa takaisin Itseenne. Kiitos, kiitos (yleisö taputtaa).