(Pitkä tauko)
Vetäkää kunnolla syvään henkeä ja tuntekaa kaikkia
energiakerroksia, kaikkea mitä huoneessa tapahtuu.
(Tauko)
No niin, pari tärkeää asiaa kun pääsemme liikkeelle
tässä tilaisuudessa.
Ensinnäkin seuraavat 90 minuuttia ovat vähän muuta
ajateltavaa, ajanvietettä, kenties joitain inspiroivia sanoja. Mutta ennen
kaikkea tämä tapaaminen on teille jokaiselle aikaa, minkä otatte itsellenne,
aikaa jolloin vain vedätte syvään henkeä ja rentoudutte valaistumiseenne. Aah!
Jokapäiväisessä maailmassa on hyvin vaikeaa, hyvin paljon melua ja
kaaosta, hyvin paljon asioita kulkee mielessänne. Niinpä tulette tänne eikä
tämän tilaisuuden todellinen syy ole kuulla jotain syvällistä – sillä tänään
ette kuule yhtään mitään uutta. Hmm, joo.
Voi, tiedän, että monet teistä ovat
"uusiaddikteja", joo. (Vähän naureskelua) Tulette tänne sanoen:
"Mikä on uutta? Mikä on viimeisintä? Mitä on seuraavaksi?" Ei, ei ole
mitään uutta. Kaikki on sanottu aiemmin – jos en minä tai Tobias, niin joku muu
on sanonut. Ei ole mitään uutta, koska olette jo perillä. Olette jo perillä.
Koette vain, millaista on päästä sinne.
Minulle ovat varsinaista huvia ne, jotka ovat
addiktoituneet uuteen. Haluan sanoa heille toisinaan ensinnäkin, että miksi
tarvitsette uutta, jos ette ole integroineet tai ymmärtäneet edes vanhaa. Aa.
Mutta he mittavat tämän henkistä sisältöä, mitä he kuulevat henkisiltä
opettajilta, sen perusteella, mikä on uutta. Ei, mikään ei ole. Yhtään mikään
ei ole.
Hämmästyttävä asia on, että kaikki on jo siinä. Voin
katsoa teitä enkä näe rajoittunutta ihmistä, vaan ihmisen joka on jo
valaistunut, ihmisen joka ei enää etsi tai pyri, ihmisen joka ei tarvitse
jotain uutta päivittäin pysyäkseen henkisellä polulla. Näen ihmisen, joka on jo
perillä.
Ja kenties, vain kenties, seuraavien 90 minuutin
aikana tässä turvallisessa tilassa, tässä kauniissa energiassa, pystytte
oivaltamaan sen itse, pystytte tuntemaan sen itse.
Mitä huoneessa
on
Tunteista puheen ollen, huone on täynnä tunteita.
Kyse ei ole vain suloisista tunteista, kuten jotkut teistä haluaisivat. Täällä
on kaaosta. Tietysti, Merkurius perääntyy. Heh, ei silti, että se vaikuttaisi.
Se on vain hyvä kaaoksen tekosyy – lisäkaaoksen, kyllä – vaikka sillä on vähän
vaikutusta. On jom kippur, sovituspäivä, hmm. Kun se yhdistetään Merkuriuksen
perääntymiseen, saadaan erittäin vahva cocktail.
Mitä tunteita huoneessa on? On paljon hämmennystä. On
paljon surua. On paljon "mitä helvettiä" (naurua) – sitä on paljon
huoneessa. "Mistä tässä kaikessa on kyse? Milloin saan jotain tolkkua
siitä? Milloin tämä matkaa loppuu?"
Ja on paljon onnellisuutta. Huoneessa on paljon iloa,
iloa vain olemisesta täällä yhdessä tämän upean ryhmän kanssa. Olen täällä, en
siellä ylhäällä. (Adamus naureskelee, kun jotkut yleisöstä katselivat häntä
monitorissa) Ihmiset ja heidän televisionsa! Kyllä, kyllä, täällä. (Naurua)
Huoneessa on paljon iloa ja onnellisuutta. Huoneessa on paljon toivoa. Aah!
Paljon tätä kharismaa. Aah! Tsa-tsa-tsaa! Paljon kharismaa.
Nimittäin hassu asia kharismassanne on, että se on
olemassa. Haluan vain, että päästäisitte sen ulos. Joskus päästätte, mutta
hyvin usein se tukahdutetaan. Se on … Hei, Edith.
EDITH: Hei, rakas Adamus.
ADAMUS: Mmm. (Hän suutelee Edithiä kädelle) Olen
kaivannut sinua kovasti.
EDITH: Samoin.
ADAMUS: Kyllä, samoin. Hyvä. (Vähän naureskelua)
Valtava määrä kharismaa. Näettekö, miten kharisma
toimii? Tuosta vain, huoneessa on valtava määrä kharismaa. Pointtini on … (Hän
keskeyttää) Täällä, ei siellä. Se en ole minä (osoittaen näyttöruudulle). Se en
ole minä. (Adamus naureskelee ja vähän naurua) Jean, ei enää tuolle näytölle.
Ei, ei. Ei, sori vaan. Siirtäkää tuolejanne vähän lähemmäs. Tulkaa tänne.
Istukaa sinne. Mutta ei, ei, ei, ei.
Käsitättekö, miten kiusallista on olla täällä teidän
kaikkien kanssanne, kun jopa ne joiden edessä suoraan seison, katselevat minua
tuolta ylhäältä! (Naurua) Se taitaa merkitä ei-todellisuuden luonnetta.
Todellisuus seisoo tässä näin. Todellisuus on suoraan edessänne, todellisuus
teistä. Mitä te teette? Katselette televisioruutua lumoutuneena. (Lisää naurua)
Kiitos. Siirtykää vapaasti lähemmäs, jotta näette koko show'n ettekä katsele
sitä hemmetin ruutua. (Lisää naureskelua)
Okei. Aah! Näettekö, miten se toi energian vähän
paremmin yhteen? Palataanpa ruutuun hetkeksi ja testataan. Okei. Näettekö, te
ette voi itsellenne mitään! Katsotte sinne. (Naurua) Te katsotte! Sammuta nyt
se näyttö. Okei, hyvä. Paljon parempi. (Lisää kikatusta)
Ei ole helppoa olla ylösnoussut mestari. (Naurua)
Siis, rakkaat ystävät, tunne tässä huoneessa – täällä
näin. Tässä on mestarioppitunti – huoneessa ei ole vain yhtä tunnetta. Pääskää
siitä yli. Yritätte saada yksittäisiä tunteita. Yritätte pakotta tunteenne:
"Haluan ajatella rauhaa, onnellisuutta ja iloa". Pyh! Ei! On sitä,
mutta on myös paljon roskaa. On paljon juttuja.
Mestari ymmärtää, että se kaikki tapahtuu yhtä aikaa,
on monia kerroksia ja tasoja. Mestari ei yritä suodattaa roskia pois. Ja täällä
on paljon roskaa. Ei vain teidän, vaan sitä tulee tästä planeetasta, muista
paikoista, kaikkialta – paljon roskaa. Mestari ei juokse sitä karkuun. Mestari
ei käännä siitä huomiotaan ei-todellisuuteen. Mestari ymmärtää, että kaikkia näitä
asioita tapahtuu.
Se on valtava vapautus ja helpotus, sitten kun alatte
oivaltaa, ettei teidän tarvitse täyttää tätä huonetta vain enkelipölyllä. Se
voi olla enkelipölyä, se voi olla navettapihan jätöksiä (kikatusta), se voi
olla puutetta, se voi olla ei-mitään, se voi olla kaikkea. Se on kaikkea eikä
se ole mitään. Se on mestarina olemisen kauneus. Et ole enää rajoittunut yhteen
tai kahteen tunteeseen tai ajatukseen.
Ongelmanne osittain ja se syy, miksi teillä on
taipumusta juosta karkuun omia ajatuksianne, on, että kun ajatuksenne ovat
luonnottoman lineaarisia ja keskitytte vain yhteen tai kahteen ajatukseen,
kuten "olen onneton tänään", ja yritätte juosta karkuun sitä,
yritätte muuttaa sitä mielessänne – mikä ei toimi, tiedätte jo, ettei se toimi
– niin todellisuudessa torjutte kaikki muut asiat, joita tapahtuu.
Tässä huoneessa on monia asioita. Tässä huoneessa on
oivallettu Itsenne. Mutta te ette oivalla sitä, koska ajatukset ja tunteet ovat
olleet hyvin kapeita. Tässä huoneessa on se "sinä", mikä vasta
aloittaa tätä suurta matkaa maapallolla fyysisessä ruumiissa. Tarkoitan
miljoonia vuosia sitten. Se on täällä. Tässä huoneessa on suuri kharismanne ja
myös tylsä ja ikävystyttävä itsenne. Se kaikki on … Sori. Se kaikki on … Saimme
yhden naurun täältä. (Muutama lisänaurahdus) Se kaikki on täällä.
Ja todellinen mestari ei koskaan juutu yhteen
tunteeseen, ajatukseen, tuntemukseen tai kokemukseen. Kaikkea tapahtuu koko
ajan. Todellinen mestari voi kokea sen kaiken.
Tässä on analogia. Tyypillinen ihminen on kuin suuri
metsä, jossa on miljoonia, kenties miljardeja puita – kauniita kaikenkokoisia,
–muotoisia ja –ikäisiä puita. Kaunis metsä. Mutta ihminen keskittyy yhteen
puuhun ja työstää helvetisti tuota puuta. Se yrittää tehdä tuosta puusta suuremman,
vahvemman ja kauniimman. Se keskittyy tuon yhden puun terveyteen. Kaikki koskee
tuota yhtä puuta.
Se on ihmismatkan nerokkuutta – kyky todella olla
niin rajoittuneessa tietoisuudessa.
Fakta on, että on monia puita – eikä vain puita, vaan
lintuja, kukkia ruohikossa, vettä, taivas ja kaikkea muuta. Siellä on kaikkea.
Siellä on kaikkea.
Siksi sanon, että te ette kuule mitään uutta tänään.
Olette kuulleet kaiken aiemmin, mutta ole ette välttämättä halunneet uskoa
sitä. Kaikki on siellä ja yksi asia minkä teemme ja kysymys mikä tulee
mieleenne nyt: "Miten sitten pääsen sinne?" Aha! Keskustelemme siitä
tänään ja sitten katsomme, haluatteko oikeasti tehdä sen, oletteko oikeasti
valmis siihen. Okei.
Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä sille.
Mestari tuntee monia asioita eikä yritä suodattaa
niitä pois. Se on yksi asia, minkä piilotajunta yrittää tehdä. Se yrittää aina
suodattaa asioita ja pitää tietyn fokuksen. Ei lainkaan. Kaikki on olemassa –
kaikki – ja se on kaunista.
Sitten vain hypitte yhdestä tunteesta, yhdestä
aistihavainnosta toiseen ettekä pelkää, että jäätte siihen jumiin ja teiltä
menee ohi jokin. Hypitte yhdestä toiseen – hyvään, huonoon, kaikkeen siihen –
koska se ei enää jää kiinni teihin. Okei. Antakaa siis itsenne tuntea huono ja
surullinen sekä iloinen ja hyvä ja kaikki siltä väliltä.
Tässä mestaritilassa oleminen … Aah! Lopettakaa –
jotkut teistä ajattelevat nyt liikaa. Vou! Häh, se on okei.
Mestaritila on hyvin vapaa, koska voi kokea kaiken.
Eikä vain lineaarisesti, ei vain yhtä asiaa kerralla. Kuvitelkaa hetki kykyä
kokea tämä kaikki samanaikaisesti. Aah! Se on hämmästyttävä asia, vähän vaikea
mielen kuvitella, mutta kaikki tapahtuu samanaikaisesti. Koette siinä kaiken
kerralla. Se on hämmästyttävää. Hmm.
Adamuksen
mielentila
Päivän kysymys on: millä tuulella minä olen? Millä
tuulella olen? No, kerroin Cauldrelle aiemmin, että se riippuu tavallaan
teistä. Millä tuulella olen?
No, olen vähän vihainen. (Vähän naureskelua) Ja
sanotte: "No, voiko ylösnoussut mestari olla huonolla tuulella,
vihainen?" Ehdottomasti, koska en ole jumissa siinä. Se ei oikeastaan
vaikuta minuun. Minä vain koen sen. Haluan kokea pientä vihaisuutta aina
silloin tällöin. Se on tavallaan hauskaa.
Kuvitelkaa. Kuvitelkaa, että annatte itsenne tuntea vihaa.
Miten kauan siitä on, kun teillä on oikeasti ollut kunnon vihaa? (Adamus
haukkoo henkeä) Mutta sanotte: "Voi, new age –ihmiset eivät voi tehdä
sitä." No, heh, joo, mutta te voitte. Se on upeaa.
Hassu asia on, että kun annatte itsenne tuntea vihaa mestarina,
ette jää siihen kiinni. Vain koette sen, pidätte hauskaa ja päästätte tuon
vihan ulos. Sanotte: "Mitä jos loukkaan jotakuta toista?" No,
luultavasti hän ansaitsee sen ja … (naurua) Olen puolivakavissani. (Adamus
naureskelee) Joo, on hänen huonoa karmaansa olla polullanne tuona päivänä.
(Lisää naurua) Hän etsii sitä.
Mutta todennäköistä on, että te ette oikeasti pura
sitä häneen. No, psyykkisesti puratte, mikä on itse asiassa luultavasti
pahempaa kuin varsinainen purkaminen. Luultavasti on parempi tehdä se
kirjaimellisesti. Nimittäin joskus kun lähetätte kaiken tuon psyykkisen
vihaenergian jollekin – olette kasvotusten todella kiva hänelle, mutta
mielessänne sanotte: "Tuo paskiainen … krrr!" (tehden kuristavan
eleen, vähän kikatusta) – se vaikuttaa enemmän kuin ilkeys suoraan päin naamaa.
Mutta joka tapauksessa, on ok olla vihainen. On
oikein olla vähän suuttunut. Ylösnoussut mestari voi tehdä sen, joo. Meillä voi
olla omat päivämme, koska samalla hetkellä kun olen vähän vihainen – selitän
sitä myöhemmin – olen todella ylpeä teistä, joo. Muutama … Missä isot
taputukset ovat? (Yleisö taputtaa ja hurraa) Samaan aikaan en välitä. Sillä ei
ole merkitystä. (Vähän naureskelua) Samaan aikaa kilpailen joidenkin muiden
ylösnousseiden mestareiden kanssa. (Naurua) Se on totta. Se on todella totta.
Voi, kerron siitä teille hetken kuluttua.
Mutta hämmästyttävä asia on, ettei ole yhtä asiaa.
Kyse ei ole siitä, että olen vain tämä kyllästynyt ylösnoussut mestari. Kun
olemme puhuneet aiemmin valaistumisesta, jotkut teistä ovat mielestään:
"Ai, se kuulostaa hyvin tylsältä. Ei ole mitään tekemistä." Voi ei,
on kaikkea tekemistä. Vihainen ja onnellinen yhtä aikaa – sillä ei ole
merkitystä – ja toisten ylösnousseiden mestareiden kanssa kilpailemista yhtä
aikaa. On kaunista, on hämmästyttävää, on rikasta pystyä tekemään kaikkia noita
asioita.
Miksi olen vihainen? Koska haluatte minun olevan.
(Pari naurahdusta) Kukaan ei usko sitä. (Adamus naureskelee) Ei, vaan oikeasti.
Oikeasti. Okei, kerron, vaikka pyysitte minua olemaan kertomatta. (Lisää
naureskelua)
Muistatteko, kun äskettäin sanoitte tavalla tai
toisella: "Adamus, tarvitsen kunnon potkun persuuksille. Adamus, olen
todella kyllästynyt itseeni" – kyllä, minäkin olen (naurua) – "ja
haluan oikeasti muutoksia. Olen kyllästynyt vain toistamaan samoja asioita
uudestaan ja uudestaan." Muistatteko sen? Sanoitte sen tavalla tai
toisella. Joo, joo. Niinpä olen tässä vastauksena siihen. Olen tässä
provosoimassa teitä, ärsyttämässä teitä, saamassa teidät vähän suuttumaan,
saamassa teidät vähän pois mielestänne. Miksi? No, koska taas kerran, kuten
sanoin, 90 pyhää minuuttiamme ei ole mitään verrattuna siihen, mitä tapahtuu
täällä tai siellä.
Voitteko edelleen nähdä hyvin (yleisölle
äärialueilla)? Hyvä. Meiltä ei mene mitään ohi … (osoittaen tyhjää näyttöä)
Seuraavissa 90 minuutissa on kyse vain puolustuksen
laskemisesta ja antamisesta tuon luonnollisen valaistumisen tulla. Siksi sanon,
että te ette oikeasti kuule mitään uutta tai tärkeää tai kenties edes hauskaa
siinä, mitä teemme tänään. (Muutama naurahdus)
Siis kyllä, vihainen vähän. Vihainen koska teillä on
kaikki työkalut. Kaikki on sanottu – jos en minä ole sanonut, niin joku muu.
Teillä on kaikki, mutta jatkatte ilmestymistä tänne ajatellen, että kuulette
jotain uutta. Te ette kuule. Kaikki on valmista. Kaikki.
Olen siis vähän vihainen, koska olen käyttänyt paljon
aikaa. Heh! Olen kaatanut sydämeni teihin. (Muutama "oi" ja
naureskelua, kun Adamus teeskentelee olevansa surullinen) Olen kertonut teille
salaisuuksien salaisuudet. Olen ollut ympäri maailmaa kanssanne ja mitä te
teette? Tulette tänne, syötte, katselette televisiota (naurua) ja sanotte:
"Mitä uutta? Mitä uutta hänellä on tässä kuussa?" (Naurua)
Ja tietysti sosiaalisessa mediassanne on aina joku,
joka … Luojan kiitos, meillä ei ole sitä Ylösnousseiden mestareiden klubissa –
kyllä, yksi nauraa. Rakastan häntä. (Vähän naureskelua) Joku sosiaalisessa
mediassanne aina sanoo: "Adamuksella ei ollut tänään mitään uutta
sanottavana. (Naurua) Olen kuullut kaiken sen aiemmin." Se on kuin:
"No, miksi ihmeessä olet sitten sellainen idiootti? (Lisää naurua) Miksi
ihmeessä elämäsi on niin kurjaa, jos olet kuullut kaiken aiemmin? Tarkoitan
toisin sanoen, että sinulla on …"
LINDA: Ai jaa. (Naurua)
ADAMUS: Eikö hän olekin söpö? (Adamus naureskelee)
Toisin sanoen … Rakastan tuota hattua, joo. Toisin sanoen … missä olimmekaan?
(Joku sanoo "vihainen") Vihainen, joo, joo. Yksi vihainen ylösnoussut
mestari.
Joku menee internetiin arvioimaan, niin kuin hänellä
olisi jokin hiton oikeus arvioida minua
kaikista ihmisistä, kaikista ylösnousseista mestareista! "Joo, tänään oli
samoja juttuja". Just joo! Katsokaa sitä minun näkökulmastani – tänään on
samoja juttuja. Kokoonnumme yhteen ja on samoja juttuja.
Olen siis vähän vihainen, vain vähän, mutta minulla
on kovin hauskaa tehdessäni sitä. (Naurua) Katsokaa, olen vihainen, mutta
kuitenkin saan kirjoittaa kirjoja. Minulta on tulossa yksi melko pian.
Kilpailen itse asiassa Cauldren kanssa. Hänen pitäisi kirjoittaa kirja
nimeltään "Tietoisuusnäytös". Se on yli vuoden myöhässä
kustantajalla. Höh! Samaan aikaan minä kirjoitan salamavauhdilla kirjaa
nimeltään "Mestarin muistelmia". Saan omani valmiiksi tämän vuoden
loppuun mennessä. Cauldre? Linda? Missä omanne on?
LINDA: Lokakuun lopussa! (Adamus naureskelee)
ADAMUS: Saan siis pitää tätä hauskaa. Saan tavallaan
tulla takaisin. Minun ei tarvitse tulla koko syntymäprosessin läpi. Otan vain
Cauldren hallintaani tai tulen joskus johonkin teistä ja kirjoitan kirjoja,
matkustan ympäri maailmaa, kerron huonoja vitsejä ja annan teille vähän muuta
ajateltavaa. Annan teille vain muuta ajateltavaa, jotta voitte vetää syvään
henkeä ja antaa todellisen sinun, oivalletun sinun, tulla sisään. Se on
todellinen sinä. Oivallettu sinä.
Mieliala? Voi, olen onnellinen. Olen iloinen. Olen
onnellinen ja iloinen, koska on vähän yli 9600 ylösnoussutta mestaria muissa
ulottuvuuksissa. Ei kovin monta. Ei kovin monta, kun ottaa huomioon kaikki miljardit
inkarnaatiot, joita tällä planeetalla on ollut. Kun ajatellaan kaikkia olentoja
kaikissa muissa ulottuvuuksissa, on vain 9600. Se on itse asiassa erittäin
pieni ja erittäin elitistinen olentoryhmä.
Ylösnousseet
mestarit
No niin, tämä on fakta. Se on Adamus-fakta, mutta se
on fakta. (Muutama naurahdus) Runsaasta 9600:sta olen ollut mestarina 852:lle
tai opettanut tai opastanut heitä. (Yleisö sanoo "vau" ja vähän
taputuksia) Vau! Olen vaikuttunut itsestäni. (Adamus naureskelee) Se on tavallaan
"vau". Olen itse asiassa ansainnut itselleni sillä oman paikan
Ylösnousseiden mestareiden klubissa ja siinä on nimeni – kultaisena tietysti.
Ja kun tulen huoneeseen, kaikki pysähtyy. Tulee hyvin hiljaista ja on suuri
"vau!". (Naurua kun hän saapastelee) Vau. Ja katson Buddhaa (lisää
naurua, kun hän on vahingoniloinen) ja …
Buddhalla ei ollut ennen huumoritajua, mutta nyt on.
Ja tämä on tosiasia, en keksi tätä. Mutta Buddha on tehnyt hyvää työtä. Hän on
tehnyt hyvää työtä, mutta minulla oli omat ongelmani 100000 kristallissa
olemisvuoden kanssa – ja pärjään hyvin ensi viikolla (viitaten tulevaan
työpajaan Swarovski Crystal –lomapaikassa). Itse asiassa aion räjäyttää
muutaman kristallin. (Naurua) Pääsin pois kristallistani eikä se ollut iso
juttu.
Buddha on lukittuna patsaaseen. Pieni lihava kaveri
istuu miljoonilla ja miljoonilla ja miljoonilla alttareilla ja kirjahyllyillä
ympäri maailmaa. Ja miten monta ylösnoussutta valaistunutta olentoa Buddha on
saanut omalle puolelleen? Ei kovin monta. Miksi? Koska he kaikki palvovat
Buddhaa ja patsaita. Minä en salli sitä. Siksi ette näe pieniä St. Germain
–hahmoja. (Muutama naurahdus) Vaikka nyt kun ajattelen asiaan, niin se ei ole …
(Naurua) Pikkukaveri kristallin vankina! (Lisää naurua) Paina nappia ja hän
murtautuu ulos! (Lisää naureskelua)
Todellakaan en salli sitä. Ärsytän teitä, ennemmin
kuin annan teidän palvoa minua. Heitän teidät ulos täältä, ennen kuin sitä
tapahtuu. Eikä Buddha tarkoittanut koskaan sitä tapahtuvaksi, mutta se vain
tapahtui.
Niinpä on noin sata valaistunutta olentoa, joita hän
on opettanut. Mutta he ovat jumissa. He ovat jumissa Buddhavillessä, jos
tiedätte, mitä tarkoitan. (Vähän naureskelua) Se on jossain heräämisen ja
mestaruuden välillä ja he ovat jumissa siellä. Hän ei voi sille juuri mitään.
Oletteko panneet merkille, ettei juuri kukaan kanavoi
Buddhaa. Oletteko koskaan ihmetelleet miksi? Joo, ette kuule koskaan
Buddha-kanavoijasta. Ei, ei. Ajatelkaa sitä. Tuntekaa sitä. Annan teille
vastauksen myöhemmin.
Sitten on Kwan Yin – kaunis, upea nainen. Olemme
olleet muutamilla treffeillä yhdessä … (Naurua) Oikeasti olimme, kun olimme
ihmismuodossa.
Kwan Yin on täällä opettamassa myötätuntoa niille,
joiden täytyy kuulla siitä, ja monien täytyy – myötätunto itseään ja myötätunto
toisia kohtaan, mikä sallii heidän todella hyväksyä itsensä sellaisena, kuin he
ovat. Se on myötätunnon todellinen määritelmä. Siinä ei ole kyse kenenkään
säälimisestä. Sääli on todella kieroutunutta, koska välitätte psyykkistä
energiaa: "Voi, säälin tuota kerjäläisraukkaa kadulla." Se ei ole
myötätuntoa. Se on omia rajoituksianne, joita tuotatte tai projisoitte heihin.
Hän siis on opettanut paljon myötätunnosta, mutta
yleensä nämä olennot tässä tietoisuudessa eivät ole oikeasti valmiita
valaistumiseen. He ovat matkalla, mutta he eivät ole valmiita. Niinpä ei ole
monia, joita hän on opettanut ja jotka ovat nyt ylösnousseita olentoja.
Sitten on Jeesus – huh! (Hän havainnollistaa
ristiinnaulitsemisen, naurua) Sillä ei pääse pitkälle. Hän ei usein saa monia,
jotka ovat todella kiinnostuneita valaistumisesta. He ovat kiinnostuneita
kärsimisestä. He ovat kiinnostuneita saamaan jonkun kuolemaan syntiensä vuoksi.
Siinä ei ole juurikaan tolkkua, mutta siinä tietoisuudessa he ovat.
On Jeesus – se jota palvotaan, se joka laitettiin
ristille, se joka pelastaa kaikki – mutta sitten on Jeshua. On Jeshua ja se on
todellinen olento, joka eli noin 2000 vuotta sitten. Se oli ns.
kollektiivitietoisuus. Se oli yhdistelmä monista olennoista, jotka laittoivat
energiansa ns. standardiksi. Jeshuaksi joka oli todella mestari, Jeshuaksi joka
suuttui, Jeshuaksi joka harrasti seksiä, Jeshuaksi joka haastoi sen, miksi hän
oli täällä – siksi tavallaan te haastatte sen, miksi te olette täällä –
Jeshuaksi joka tuli kylvämään tälle planeetalle Kristus-tietoisuussiemen, mikä
merkitsee kristallitietoisuutta.
Ei ole itse asiassa monia, jotka muistavat Jeshuan,
mutta useimmille teistä hän oli myös opettaja, kuten hän oli minullekin. Hän oli teidän opettajanne. Voitaisiin siis
sanoa, että Ylösnousseiden mestareiden klubissa on hyvin harvoja, joilla oli
todellinen Jeshua oppaanaan, opettajanaan, mestarinaan.
Monilla teistä on ollut molemmat – Jeshua useita
tuhansia vuosia sitten ja minä nyt. Vertaanko itseäni Jeshuaan? Totta kai.
(Naurua) Miksi en? Onko se jokin pyhä alue, koska itse asiassa te ja minä
olemme ja olimme Jeshua? Olimme Kristus-tietoisuussiemen, mikä tuli tälle
planeetalle. Nyt palaatte tekemään todeksi saman Kristus-tietoisuuden, minkä
kylvitte. Palatte oivaltamaan sen, mitä olette aina olleet, mitä olette aina,
aina olleet. Se ei ole mitään uutta. Sitä todellisuudessa olette.
Siis rakkaat ystäväni, minulla on ansionani 852,
jotka ovat olleet oppiaitani ja joita olen opettanut menneisyydessä. Nyt opetan
hyvin suurta ryhmää. Voitaisiin sanoa, että ennen tulemistani shaumbroihin,
työskentelin, opetin, opastin – miten sitä halutaankin kutsua – noin 52000
olentoa menneisyyden mysteerikouluissa. Se ei itse asiassa ole paljon. Se ei
ole paljon – tietysti 852 ylösnousseiden mestareiden ulottuvuuksissa.
"Ylösnoussut mestari" merkitsee vain, että voi tehdä mitä haluaa,
silloin kun haluaa, niin kuin haluaa. Se on tavallaan "coolia". Joo,
joo, joo. (Vähän taputuksia ja naureskelua) Joo, joo, beibi. Mutta se ei ole
uutta. Tiesitte jo sen. (Adamus naureskelee)
Niin rakkaat ystäväni, nyt työskentelen suhteellisen
suuren ryhmän kanssa, koska voimme tehdä sellaisia asioita kuin puhua
internetin kautta. Voimme kokoontua, voimme matkustaa ympäri maailmaa tavoilla,
mihin emme koskaan ennen ole pystyneet. Siis mihin tuo 852 menee? Miten pian se
menee? Aa! Tästä puhumme Ylösnousseiden mestareiden klubissa, missä minulla on
oma tuoli kultaisen nimen kera, kuten mainitsin. (Muutamia naurahduksia)
Tuo kysymys palaa teille, jokaiselle teistä. Tämä valaistuminen,
oivaltaminen – siinä ei ole mitään uutta. Siinä on kyse oivaltamisesta. Siinä
on kyse sallimisesta. Siinä ei ole enää kyse yrityksestä selvittää jotain.
Joudutte vaikeuksiin tehdessänne sen.
Se on itsenne sallimista kokea ja tuntea se kaikki.
Ei enää vain yhtä puuta metsässä, vaan kaikki mitä olette.
Tiedän, että teillä on vilpitön halu tehdä se, mutta
tiedän myös, että teillä on voimakasta pelkoa. Tiedän, että teillä suuria
huolia siitä.
En ole täällä itse asiassa opastamassa teitä
valaistumiseen. En todellisuudessa voi opettaa teille mitään, en lainkaan.
Perimmiltään valaistumisessa on kyse itsenne sallimisesta oivaltaa se. Se ei
tule täältä (mieli). Ette voi päästä siihen täältä ja sanoa: "Aion
oivaltaa. Aion oivaltaa. Aion oivaltaa." Se ei toimi. Oivallus tulee
sallimisen, rentoutumisen myötä.
Aa, kyllä. Kuulin Cauldrelta aiemmin tällä viikolla
sen … Olen käyttänyt tätä fraasia: "Rentoudu valaistumiseesi".
Lakatkaa ottamasta sitä liian vakavasti. Lakatkaa tekemästä työtä sen eteen.
Rentoutukaa siihen. Rentoutukaa. Voi, tuntekaa tuota sanaa. Oi!
"Rentoudun. Minun ei tarvitse tehdä työtä sen eteen. Minun ei tarvitse
ajatella sitä. Rentoudun vain siihen."
Tätä sanaa käytti jopa rakkaan Cauldren
suosikkipelinrakentaja NFL:ssä, jolla on ollut suhteellisen huono kausi tähän
mennessä ja joka tunsi lähettämäni projektiot. Sanoin: "Rentoudu, Aaron
Rodgers. Rentoudu." (Vähän naureskelua) Ja sitten hän kertoi koko
maailmalle ja faneille ja muutama viime peli ovat olleet loistavia. Rentoutukaa
siis. Rentoutukaa valaistumiseenne.
Kysymys
Nyt on pienen keskustelun aika. Linda, olisitko
valmiina mikrofonin kanssa. Aion esittää kysymyksen – kysymyksen joka näyttäisi
ilmiselvältä, muttei oikeasti ole – ja kysyn … Meillä on makyo-mittari tässä.
(Vähän naureskelua) Joo, joo. Meillä on elävä ihmis-makyo- mittari. Mofo,
tulisitko tänne eteen makyo-mittariksi. (Vähän naureskelua ja taputuksia) Joo,
toivottakaa tervetulleeksi Mofo (Marty), ihmis-makyo-mittari. (Yleisö taputtaa)
Kyllä, kyllä.
No niin, koska todella rakastan ja kunnioitan teitä
jokaista, minun tehtäväni ei ole tuomita, ovatko toteamuksenne tai vastauksenne
kysymyksiini makyoa. Hän saa syyn. (Naurua) Ja jos on makyoa, miten ilmaiset se
meille? (Mofo laittaa kädet kaulaansa ikään kuin kuristaen, naurua). Okei. Se
on paha makyo. Miltä lievä makyo näyttää? (Hän laittaa sormen suun eteen ikään
kuin tukahduttaen oksennuksen, naurua) Okei, okei. Hyvä. Ja entä pelkkä makyon
hipominen, horjuminen sen reunalla? (Hän raapii niskaansa, lisää naurua) Okei,
hyvä. Erinomaista.
Ja kuten tiedätte, tätä ei ole harjoiteltu – täysin
odottamatonta hetkessä. Ja se tekee tästä hyvin erityislaatuista. (Mofo ojentaa
kätensä ikään kuin pyytäen Adamukselta rahaa, yleisö nauraa) Siis joo, joo.
Toki, toki. Annahan, kun katson tuota kättä. Phyi! (Adamus teeskentelee
sylkäisevänsä siihen, lisää naurua) Okei.
Kysymys on – vetäkää kunnolla syvään henkeä. Kysymys
on: miksi olet täällä? Oletko täällä tekemässä ihmiselämästäsi vähän parempaa
vai oletko täällä todellista transformaatiota ja valaistumista varten? Ja ennen
kuin vastaatte tuohon kysymykseen – herra makyo-mittari tänne. Ennen kuin
vastaatte tuohon kysymykseen, miettikää myös ajatuksianne ja tekojanne. Ei sitä,
mitä ajattelette haluavanne uskoa, vaan mitä todella teette elämässänne.
Kysymys uudestaan. Oletko täällä – tässä vaiheessa
elämääsi, tässä tilaisuudessa, tällä planeetalla – parempaa ihmiselämää vai
todellista transformaatiota ja valaistumista varten? Kuljemme siis tässä hyvin
hauraalla maaperällä. Hyvin ohuella jäällä.
Ja esitän tämän kysymyksen hyvästä syystä. Osittain
koska, no, suoraan sanottuna jotkut teistä ovat ihmetelleet, haluatteko olla
täällä. Olette ihmetelleet todella syvästi. Jotkut teistä ovat jopa sanoneet:
"Voi, ota minut pois yöllä nukkuessani", koska kuolema on kummallinen
asia. Ette välitä, jos teidät otetaan pois yöllä nukkuessanne – te ette halua
vain tuskaa. Eikö? Joo. Ja jos meillä ei olisi tuskaa, tämä yleisö olisi nyt
noin puolet tästä! (Naurua) Ette halua vain tuskaa. Sanotte: "Voi luoja!
En halua … auts! En halua kuolla noin! En halua kuolla Tenat housussani."
Ja …
LINDA: Mitä?!
ADAMUS: Ihmiselämän nöyryyttävä puoli – kyvyttömyys
huolehtia omasta …
LINDA: Tenat? Tarkoitatko vaippoja?
ADAMUS: Joo! Ei pysty huolehtimaan itsestään. Ette
siis halua tuota nöyryytystä. Ette halua tuskaa. Muuten olisitte jo luultavasti
lähteneet täältä, ajatelleet itseksenne: "Voi, yritän uudestaan. Otan
uuden alun. Palaan takaisin." Sori, homma ei toimi niin.
Kysymys taas kerran: oletko täällä paremman
ihmiselämän vai todellisen transformaation ja valaistumisen vuoksi? Hmm. Linda,
mikrofonin kanssa. Mofo, valmiina makyo-mittarin kanssa. Annamme heidän vastata
loppuun ja sitten kysyn sinulta …
SHAUMBRA 1 (nainen): Voi ei.
ADAMUS: Voi kyllä. Voi kyllä! (Vähän naureskelua, kun
nainen ottaa haluttomasti mikin) Muuten, tämä on malliesimerkki muusta
ajateltavasta. Kaikkia näitä muita juttuja tapahtuu, huomionne on muualla ja
jokainen teistä joka saa mikrofonin, sallii itse asiassa paljon jotain tulla
sisään. Okei. Vastaus, ole hyvä, ja nousisitko seisomaan.
SHAUMBRA 1: Ensimmäisenä tuli mieleen, että polulla
liikkuessa tai matkalla valaistumiseen …
ADAMUS: Voimmeko pysähtyä tähän hetkeksi? Otetaan
lukema nyt. (Naurua, kun Mofo laittaa sormen huulille, mikä merkitsee lievää
makyoa) Joo, joo. Aloitetaanpa alusta. Yksinkertainen vastaus.
SHAUMBRA 1: Näen tavallaan ne samana asiana.
ADAMUS: Aha.
SHAUMBRA 1: Siihen olin menossa.
ADAMUS: Okei. Näet ne samana asiana. Okei,
erinomaista. Erinomaista. Älä katso minua vahvistuksen saamiseksi, mutta on …
SHAUMBRA 1: Joo, ja ensimmäinen asia oli vain – aioin
selittää sitä vähän lisää.
ADAMUS: Totta kai.
SHAUMBRA 1: Mutta asian ydin on, että näen ne samana
asiana.
ADAMUS: Joo, joo. Mutta voisinko kertoa sinulle
jotain? Pidän siitä, että Mofo on paha tyyppi, enkä se ole minä tällä kertaa.
Tunsit sen ensin, mutta sitten menit sivuraiteille. Teet sitä elämässäsi.
Tiedät sen. Sinulla on upeita tuntemuksia, mutta sitten ajattelet asiaa ja
prosessoit ja sitten kaikki kharisma lähtee siitä, koska et pysynyt siinä, mitä
alun perin tunsit. Yllätin sinut. Hyvä, kiitos.
Ja miten pärjään omassa makyossani?
MOFO: Mmm. (Hän hymyilee leveästi ja nostaa kummankin
peukalon pystyyn, naurua)
ADAMUS: Rakastan ylösnousseena mestarina olemista!
(Lisää naurua) Hyvä, okei.
LINDA: Lisää?
ADAMUS: Voi lisää! Olemme päässeet hädin tuskin
alkuun. Kyllä, kyllä.
SHAUMBRA 2 (nainen): Olen todella oikeasti 100%:sti
valmis.
ADAMUS: Mihin?
SHAUMBRA 2: Ylösnousseeseen mestaruuteen.
ADAMUS: Ai, okei. Ylösnousseeseen mestar- …
SHAUMBRA 2: Okei.
ADAMUS: Aivan, aivan.
SHAUMBRA 2: Olemaan valaistunut. Olen valmis, ja siksi
olen täällä.
ADAMUS: Ja kuolet sen vuoksi.
SHAUMBRA 2: Ei! En halua kuolla sen vuoksi! Haluan
olla täällä ja tehdä sen. Tarkoitan, kuolen lopulta, mutta haluan olla täällä
ja tehdä sen ihmisenä.
ADAMUS: Mutta sanotaan, että jos se olisi … jos sinun
täytyisi kuolla. Kuolisitko?
SHAUMBRA 2: Totta kai!
ADAMUS: Ai, okei.
SHAUMBRA 2: Joo!
ADAMUS: Okei. Makyo? (Mofo nostaa peukalot pystyyn)
Häh, okei. Hyvä, hyvä. Kiitos, kiitos.
SHAUMBRA 2: Jep. Olisin jopa pienessä tuskassa.
ADAMUS: Okei.
SHAUMBRA 2: Minun ei tarvitse tehdä sitä yöllä.
ADAMUS: Okei.
SHAUMBRA 2: Kiitos. (Vähän kikatusta)
ADAMUS: Seuraava. Otetaan jotain uusia täällä. Jotain
aloittelijoita, jotka eivät ole koskaan ennen olleet täällä. Ole hyvä, herra.
SHAUMBRA 3 (mies): Minulle se on – tunnen sen
oikeastaan kumpanakin.
ADAMUS: Okei.
SHAUMBRA 3: Tavallaan saman kolikon kaksi puolta.
ADAMUS: Aivan, aivan. Mutta kumpi kolikon puoli tulee
ensin?
SHAUMBRA 3: Ai. Viime aikoihin saakka se on ollut
enemmän valaistumispolkua, mutta nyt olen todella valmis saamaan täyden
ihmiskokemuksen valaistuneena olentona.
ADAMUS: Okei.
SHAUMBRA 3: Ja nauttia yltäkylläisyydestä,
intohimosta ja moninaisista kokemuksista, joita tulee ihmisenä, mutta joita en
voinut saada toiselta puolelta.
ADAMUS: Okei. Makyo-metri? (Mofo nostaa peukalot
pystyyn)
Joo, joo. En aio olla samaa mieltä hänen kanssaan
tässä. Minusta sinä … (Paljon naurua, kun Mofo näyttää Adamukselle keskisormea)
Luulen, että hän maksoi sinulle!
Luulen, että oikeasti uskot sen, mutta tekosi eivät
todista sitä. En minä sinua vakoile, mutta tunnen sitä. Sanot niin ja se
kuulostaa ylevältä – tavallaan. Itse asiassa kuulostat melkein kuin älyköltä,
niin kuin entisessä elämässä missä olit filosofi. Mutta tekosi jokapäiväisessä
elämässä eivät osoita sitä tällä hetkellä.
SHAUMBRA 3: Mihin suuntaan näet sen menevän?
ADAMUS: (pysähtyen hetkeksi) Hmm, minä ajattelen. En
ole … Se riippuu täysin sinusta. Kenties se muuttuu tänään – mahdollisesti. Ja
jos et välitä, että kerron …
SHAUMBRA 3: En.
ADAMUS: Näen ristiriidan, koska toisaalta sinulla on
näitä yleviä, tavallaan syvällisiä ajatuksia tiedäthän: "Kyse on
valaistumisesta, mutta aion nauttia elämästä." Itse asiassa olet todella
sotkeutunut melkein selviytymismoodiin. Olet sotkeutunut identiteettiin. Olet
todella sotkeutunut tavallaan: "Kuka minä olen ja miten teen itsestäni
vielä ainutlaatuisemman itselleni?" Sanot tekeväsi sen toisten ihmisten
vuoksi – "Olen vain ainutlaatuinen massojen joukossa". Teet sen vain
itsesi vuoksi.
SHAUMBRA 3: Mm hmm.
ADAMUS: Siis joo, karvas pala nieltäväksi, mutta …
SHAUMBRA 3: Joo, luulen, että pystyn näkemään sen.
ADAMUS: Joo, joo, hyvä. Ja se on osittain sitä, miksi
olet täällä.
SHAUMBRA 3: Voi hyvä.
ADAMUS: Mutta tämä päivä voisi tehdä hyvin, hyvin
suuren muutoksen siinä. Siis hyvä. Kiitos.
SHAUMBRA 3: Mahtavaa.
ADAMUS: Erinomaista. Ja arvostan sitä, että annat
minun olla niin suora.
SHAUMBRA 3: Tietenkin.
ADAMUS: Kiitos. Aa, sanot "tietenkin, mutta
hyvin harvat oikeasti sallivat sen.
LINDA: Seuraava?
ADAMUS: He tavallaan sanovat: "Adamus, kerro
minulle, miten erityislaatuinen olen." (Muutama naurahdus) Puhuttuani
ensin siitä, miten erityislaatuinen minä
olen, puhumme teistä! (Naurua) Seuraava, kiitos kyllä.
LINDA: Hän pyysi aloittelijoita.
ADAMUS: Näyttelet hyvin yllättynyttä. Sinä tiesit.
Tiesit, ennen kuin tulit tänne tänään, että saisit mikrofonin. Nouse seisomaan,
ole hyvä. Kyllä. Mistä siis on kyse?
SHAUMBRA 4 (nainen): Uskon, että kyse on
valaistumisesta ja transformaatiosta.
ADAMUS: Okei. Se on siinä?
SHAUMBRA 4: Se on siinä.
ADAMUS: Okei. Mikä saa sinut uskomaan niin?
SHAUMBRA 4: Se on syvä tunne. Rakkaus sisälläni …
ADAMUS: Aivan.
SHAUMBRA 4: … mistä en pysty päästämään irti.
ADAMUS: Okei. Voimmeko mennä ihmis-makyo-mittarin
luo? Ja makyo-mittari sanoo … (Mofo raapii niskaansa, mikä merkitsee makyon
hipomista) Joo, tavallaan, olisin samaa mieltä. Olisin samaa mieltä siinä. Ja
taas kerran, niin kuin herrasmies edessäsi, tiedän sinun uskovan niin. Sinä
uskot niin, mutta voisinko olla todella suora? (Joku sanoo "voi ei")
LINDA: Sano "ei"! (Naurua)
ADAMUS: Juokse, juokse!
LINDA: Sano "ei"!
ADAMUS: Sanot niin, mutta miksi sisälläsi on sitten
valtava ristiriita? Miksi?
(Nainen pitää tauon ja huokaisee, Adamuskin
huokaisee)
Miksi tunnet toisinaan, että sinut revitään hajalle?
SHAUMBRA 4: Joskus minusta tuntuu, että minun on
luovuttava perheestäni ja että …
ADAMUS: Joo. Voisinko kertoa sinulle? Perheesi on
tekosyy. Se on muuta ajateltavaa. Käytät heitä tavallaan hyväksesi. Ja täysin
suoraan sanottuna, he eivät estä sinua. He eivät. Uskot, että olet ehdottomasti
omistautunut valaistumisellesi, ja sitä on jatkunut monta elämää. Ja taistelet
tavallaan valaistumisen puolesta, mutta taistelet myös yhtä lailla
ei-valaistumisen puolesta. Ja on valtava ristiriita, minkä tiedät alkavan
vaikuttaa sinuun fyysisesti ja henkisesti, mutta olet huolissasi fyysisestä
puolesta. Päästät siitä irti tänään. Päästät kaikesta tuosta ristiriidasta
irti. Okei?
SHAUMBRA 4: Okei.
ADAMUS: Okei. Ensimmäinen asia on vetää syvään henkeä
ja lakata kertomasta itsellesi, että olet täällä valaistumisen vuoksi. Lakkaa
teeskentelemästä itsellesi. Sillä ei ole merkitystä. Se tapahtuu joka
tapauksessa. Okei? (Nainen nyökkää päätään) Hyvä.
SHAUMBRA: (kuiskaten) Okei.
ADAMUS: Kiitos. Seuraava. Tässä ihmiselle … (Naurua
kun seuraava henkilö järkyttyy saadessaan mikrofonin)
Aion kertoa teille salaisuuden tässä. Silloin kun
yritätte sulkea itsenne, energianne, kun yritätte laittaa energeettisesti
peiton päällenne, niin silloin kun kävelette tuosta ovesta, se peitto tavallaan
poistuu. Ei siis voi piiloutua. Te jotka tulette tänne sanoen: "Voi, aion
sulkea energiani", se on kuin: Voi, Linda pystyy havaitsemaan teidät
(vähän naureskelua). Siis vastauksesi, herra.
SHAUMBRA 5 (mies): Valaistuminen, transformaatio ja
sitten aistillinen elämä.
ADAMUS: Miten pärjäät?
SHAUMBRA 5: Melko hyvin.
ADAMUS: Ihmis-makyo-mittari? (Mofo tekee "siinä
ja siinä" –eleen) Oikeasti? Puhutaanpa vähän. Puhutaanpa vähän. (Naurua,
kun Adamus menee sivummalle keskustelemaan Mofon kanssa yksityisesti ja on
paljon elehtimistä) Okei, hyvä. Minun oli säädettävä … (Mofo laittaa yhtäkkiä
kädet kaulalleen ja kaatuu maahan, paljon naurua) Tiedättehän, että joskus
elektroniikka ja muut mittauslaitteet vaativat vähän korjaamista. (Naurua) Kyse
on varmaan Merkuriuksen perääntymisestä.
Miten kauan luulet olleesi tällä henkisellä polulla?
SHAUMBRA 5: 2009, 15.8.
ADAMUS: Luulin sinun sanovan "2000 vuotta"
ja aioin sanoa, että se on lähellä, muttei aivan – vähän pidempään. Mutta
milloin tuo päivämäärä oli?
SHAUMBRA 5: 15.8.2009.
ADAMUS: 2009, 15.8. Joo, no, se on kestänyt vähän
pidempään. Ja aion olla julman rehellinen. Rakastan olla julman rehellinen.
Miten kauan vielä? Miten kauan vielä? Tarkoitan, mitä sinä oikein odotat.
Olettaen, ettei ole mitään uutta informaatiota. Puh! Otin sen juuri pois teiltä
kaikilta. Ei ole mitään uutta. Et siis voi sanoa: "No, minun on odotettava
sitä kanavointia, mikä laittaa kaiken yhteen." Ei laita. Se on vain samaa
vanhaa roskaa uudestaan ja uudestaan, joka kanavointi. (Adamus naureskelee) Ja
sitten: älä juokse luotani jonkun toisen kanavoijan luo. Ei, ei, ei, ei, ei.
(Shaumbra 5 naureskelee) Koska tiedät heidän kaikkien kertovan samoja vanhoja
juttuja, vain eri tavalla.
Siis miten kauan vielä se kestää?
SHAUMBRA 5: Itse asiassa, kaikki on jo valmista.
Tarkoitan …
ADAMUS: Ihmis-makyo-mittari?
MOFO: (nyökäten päätään hyväksyvästi) Kyllä.
ADAMUS: Oikeasti? Oikeasti?
MOFO: Hän puhuu totta.
ADAMUS: Puhu- … Oikeasti?!
MOFO: Hän ei usko sitä, mutta hän puhuu totta.
ADAMUS: Ai jaa! (Naurua ja Adamus naureskelee)
Hän ei usko sitä, mutta hän puhuu totta. Okei. Itse
asiassa uskon sen. Tunnen suurta sitoutumista ja intohimoa ja kaikkea, mutta
homma vain jatkuu. Se vain jatkuu ja jatkuu ja jatkuu. Tämä on yksi syy, miksi
olet tässä haastettavana sanomalla: "Ei ole mitään muuta. Se on
tässä." Tarkoitan, tämä on … – no, aika ei ole oikea sana, mutta tämä on
se oivallus. Oletko valmis siihen?
SHAUMBRA 5: Joo.
ADAMUS: Toivon niin, koska yritän lisätä lukemaani.
Minulla on 852! (Paljon naurua) Kerroin heille, että tullessani takaisin tänään
minulla saattaisi olla 853 ja se voisit olla sinä, joo.
Yksi asia valaistumisenne oivaltamisessa on oivaltaa
myös oma makyonne. Se on. Se on oivaltaa roska, hevonpaska, valheet, itsepetos,
kaunistelu/valkopesu – valkopestä pinttyneen lian ja sanoa: "Aion heittää
kerroksen hyvää, vanhaa, ohutta väri-makyoa roskani päälle." Tunnistaa
makyonne. Se on itse asiassa kaunis asia. Ei pidä koskaan pelätä sitä, mutta
tunnistaa. Ja sitten nauratte itsellenne: "Voi hyvä luoja! Se oli kasa
hevonpaskaa." Joo, tuntuu hyvältä tehdä se. Kiitos.
SHAUMBRA 5: Kiitos.
ADAMUS: Voisit olla 853. (Naurua)
SHAUMBRA 5: Kiitos.
ADAMUS: Hyvä. Seuraava.
SHAUMBRA 5: Kiitos.
ADAMUS: Ja viimeinen, kiitos. (Yleisö taputtaa)
LINDA: Uusi vastaus?
ADAMUS: Viimeinen vastaus. Viimeinen vastaus, joten
tämä on todella hyvä. Mikä se on?
LINDA: Pistä hänet kärsimään.
ADAMUS: Joo. (Naurua) Usutan sinua. Joo, kyllä.
SHAUMBRA 6 (nainen): Valaistuminen, ehdottomasti.
ADAMUS: Hyvä.
SHAUMBRA 6: Vapaus.
ADAMUS: Kyllä. Ja?
SHAUMBRA 6: Transformaatio, integrointi.
ADAMUS: Hyvä. Ja …
SHAUMBRA 6: Ilo.
ADAMUS: Milloin luulet tämän tapahtuvan?
SHAUMBRA 6: Sitä tapahtuu.
ADAMUS: Sitä tapahtuu, okei. Ja ihmis-makyo-mittari
sanoo …
MOFO: Pidän hänestä! (Naurua)
ADAMUS: Häntä on niin helppoa horjuttaa kharismalla
ja hyvällä ulkonäöllä. (Lisää naurua) Tota, kenties hän ei ollut oikea valinta.
Häneen voi vaikuttaa niin helposti. Ja sinä lähetät hänelle pieniä sydänkuplia.
Näen sen. Näen niiden menevän häneen. (Nainen lähettää lentosuukon Mofolle,
lisää naurua) Miten saamme koskaan mitään tehtyä, kun oma laitteeni on
epätasapainossa? Siis kiitos. Kiitos, joo. Hyvää työtä. (He kättelevät, yleisö
nauraa, kun Adamus näyttää peukaloa alaspäin ja Mofo istuu Lindan tuoliin) Häh,
kiitos (viittoen hänet pois näyttämöltä). Kiitos. (Yleisö nauraa ja taputtaa)
Kiitos, kiitos.
Siis esitin tänään kysymyksen pieneksi ajanvietteeksi
ja ajanvietteen tarkoitus on kiinnittää huomionne muualle muutamaksi hetkeksi,
jotta voitte antaa tuon luonnollisen oivalluksen tavallaan tulla tähän
todellisuuteen – voitte tavallaan imeä sitä, samalla kun meillä on muutamia
nauruja ja muutamia kyyneliä.
Vastaus
Mutta tosiasia on, että se on kumpaakin. Se on
kumpaakin tai ei yhtään mitään. Tai "sillä ei ole merkitystä". Tai
"turpa kiinni, Adamus. Lakkaa esittämästä näitä typeriä kysymyksiä."
(Adamus naureskelee) Mutta meillä oli hauskaa, eikö? (Yleisö on samaa mieltä)
Joo, joo. Hyvä. Kysymyksessä tai vastauksissa ei ole mitään pyhää ja henkistä.
Se oli vain aikaa hymyillä.
Mutta rakkaat ystäväni, se on kumpaakin. Tapahtuu
tämä avautuminen transformaatiolle ja aion puhua siitä lisää aivan hetken
kuluttua. Mutta transformaatio on ehdottoman julmaa ja läpikotaista. Niin
julmaa, että joskus toivotte, että olisitte kuolleet keskellä yötä ilman
tuskaa. Julmaa – se tulee jokaisen osanne ylle.
Valaistumisessa ei ole kyse vain vähän paremman
ihmiselämän saamisesta, mutta valaistuminen tuo teille paremman ihmiselämän.
Ette voi kuitenkaan laittaa parempaa ihmiselämää etusijalle, mutta monet
henkisellä polulla laittavat. Niinpä hyvin monet joiden kanssa olet
työskennellyt menneisyydessä mysteerikouluissa, ne jotka ovat olleet
oppilaitani ja myös ne, jotka ovat sallineet valaistumisensa, ovat sanoneet,
että kyse oli vain valaistumisesta, ettei millään ollut enemmän merkitystä kuin
heidän valaistumisellaan. Mutta kuitenkaan heidän jokapäiväisissä teoissaan,
ajatuksissaan ja valinnoissaan – luultavasti valintojen ollessa etusijalla – ei
ollut kyse valaistumisesta. Niissä oli oikeasti kyse yrityksestä saada vain
vähän parempi ihmiselämä.
Tämä luo valtavan ristiriidan, valtavan ristiriidan minkä jokainen teistä kohtaa jokapäiväisessä
elämässään. Sanotte haluavanne valaistumista. Useimmat teistä eivät edes tiedä,
mitä valaistuminen on – täällä ylhäällä (pää), mutta tiedätte sen täällä
(sydän). Sanotte haluavanne valaistumista, mutta kuitenkin jokapäiväisissä
teoissa ja valinnoissa on oikeasti kyse vain vähän paremmasta ihmiselämästä.
Tunnette sen hyvin syvästi, tämän ns. valaistumisen,
mutta myytte itsenne hyvin helposti tälle ns. vähän paremmalle ihmiselämälle.
Jokainen teistä tietää täsmälleen, mistä puhun. Jokainen teistä tietää sen
ristiriidan, mitä teillä on sisällänne. Epäilemättä.
Tänään olemme täällä antaaksemme olla ok, että on tuo
ristiriita. Se on luonnollista. Ei ole mitään järkeä taistella sitä vastaan
enää, kertoa itsellenne, että pärjäätte huonosti tässä ns. valaistumisessa ja
ihmetellä, mistä saatte seuraavan uuden viestin, mikä laittaa kaiken yhteen.
Rakkaat ystäväni, se on luonnollista – tämä koko
ristiriita paremman ihmiselämän ja todellisen valaistumisen välillä. Koko
ristiriita siinä, mitä tapahtuu jokaiselle teistä – transformaatio aidoimmassa
ja syvimmässä mielessä. Se tapahtuu jokaiselle teistä täällä, niille jotka
katselevat suorana, jotka katselevat myöhemmin. Siitä ei ole epäilystäkään. Ja
myös tämä taipumus myydä itsensä paremmalle ihmiselämälle.
Niinpä yksi asia mitä pyydän jokaiselta teistä
tänään, on olla sujut sen kanssa, olla ehdottoman ja täydellisen sujut sen
kanssa.
Tämä valaistuminen – niin hyvältä kuin se kuulostaa –
on hyvin julmaa, hyvin anteeksiantamatonta kaikin tavoin. Sillä hetkellä kun
oivallatte valaistumisenne, sillä hetkellä kun kaikki tuo transformaatio ja
oivaltaminen alkaa, se menee jokaiseen osaanne, paljastaa kaiken petoksen,
kaiken makyon, kaikki rajoitukset, kaiken mitä on pidetty luonnottomassa
tietoisuustilassa. Vastustatte sitä. Pidätte kiinni asioista. Sanotte olevanne
henkinen, luulette olevanne henkinen ja se tulee näyttämään teille julmimmilla
tavalla, että te ette ole, koska henkinen itse on juuri yksi niistä asioista,
jotka estävät teiltä valaistumisen. Ehdottomasti.
Tämä valaistuminen ei määrittele itseään, se ei tiedä
itseään julmaksi. Se tietää itsensä myötätuntoiseksi. Se tietää itsensä – tämä
valaistuminen, tämä oivaltaminen – puhdistavaksi ja se puhdistaa pois kaiken
lian, rasvan, tervan ja kumuloituneen roskan elämästänne. Ja teissä on tuo osa,
mikä yrittää pitää kiinni siitä, tuo osa mikä yrittää parempaa ihmiselämää. Tuo
osa joka toisaalta sanoo: "Haluan valaistumisen. Kuolen valaistumisen
vuoksi", mutta toinen osa roikkuu kiinni identiteetissä, mikä ei ole
todellinen.
Se ei ole todellinen, eli se ei ole väärä, vaan se on
rajoittunut. Se ei ole todellinen, koska se ei ole kokonaisuus. Se ei ole
todellinen, silloin kun yritätte keskittyä vain onnellisiin henkisiin aikoihin,
iloon ja rauhaan maailmassa, koska se ei ole kokonaisuus. Kokonaisuus on myös
ahdistusta ja syvällisyyttä ja tuskaa ja oivallusta ja tyhjyyttä – kaikkea
samanaikaisesti.
Valaistuminen, "minä olen" –olemus, tämä
valaistumisaalto – itse asiassa se on aalto toisensa jälkeen – jatkaa
tulemistaan. Se jatkuu herpaantumattomana, kunnes olette vapautunut
tietoisuusrajoituksista. (Joku sanoo "okei") Joo no, sanot nyt
"okei", mutta …
Tarina
Mutta minäpä annan esimerkin tarinana tulevasta
maailmanlaajuisesta jymymenestyksestäni "Mestarin muistelmia", joka
on vielä julkaisematta, mutta se kilpailee Cauldren kanssa. Ja siitä tulee
jymymenestys, koska no, ne ovat tarinoita teistä. Ne perustuvat kaikki
totuuteen, perustuvat teihin, hahmoihin joita olette.
Kerrotanpa siis tarina. Himmennetään yleisön valoja,
jotta voitte ottaa mukavan asennon ja rentoutua, jopa nukahtaa aivan vapaasti,
kun nautitte tästä tarinasta, joka on "Mestarin muistelmista".
Vedetäänpä kunnolla syvään yhdessä.
Oppilas makaa sängyssään kenties elämänsä pahimman
jakson jälkeen. Hänellä oli 21 päivää säälimätöntä sairautta, mielen kaaosta,
hämmennystä, toivottomuutta ja yleistä tietämättömyyttä, mitä tehdä ja missä
hän on. Näiden 21 päivän aikana hän oli täysin yksin ja itsekseen eikä hän
enimmäkseen pystynyt edes ruokkimaan itseään – hän oli sellaisessa kaaoksessa.
Se tavallaan alkoi fyysisen kehon sairastumisella ja
hän ajatteli kenties vilustuneensa tai saaneensa flunssan, mutta oireet eivät
tuntuneet sopivan. Oli pelkkää hämmennystä. Hän ei halunnut mennä lääkäriin,
koska hän tiesi aiemmista kokemuksista, että hyvin harvat terveydenhoidossa
todella ymmärsivät, mitä sellaisella tapahtuu, joka käy läpi heräämistä
valaistumiseensa.
Niinpä hän makasi sängyssä 21 päivää olematta koskaan
varma siitä, näkikö hän unta vai oliko hereillä, mikä oli totta ja mikä ei.
Oli kamala kokemus, kun täytyi kohdata itsensä
pimeimmällä ja pahimmalla tavalla, minkä hän pystyi mitenkään kuvittelemaan –
kaikki samaan aikaan, kun hänen kehonsa kävi läpi suuria kipuja. Usein runsasta
hikoilua, usein niin suurta kylmyyttä, ettei mitkään peitot tai tulet voisi
lievittää hänen syvää, syvää sisäistä fyysistä ahdistustaan.
Se oli hyvin, hyvin huonoa aikaa, ja oli aikoja,
jolloin hän toivoi, että hänet otettaisiin vain pois, että hänet
vapautettaisiin fyysisestä kehosta. Aikoja jolloin hän kirosi sen, että hän oli
koskaan ajatellut heräämistä tai ollut kiinnostunut mistään henkisyydestä,
sillä nyt näiden 21 fyysisen ja henkisen ahdistuspäivän aikana missään
sanoissa, joita hän oli kuullut tai lukenut tai joita opettajat olivat
opettaneet hänelle, ei ollut tolkkua tai ne eivät voisi mitenkään korjata
tilannetta, missä hän oli.
Patrick, oppilas joka makasi sängyssä nämä 21 päivää,
oli yksin ja surkea.
21 päivän lopussa hän alkoi tulla ulos tästä
kamalasta, kamalasta pimeydestä, missä hän oli ollut, edelleen epävarmana, kuka
hän oli tai mitä oli tapahtunut. Hän oli täynnä epäilyksiä. Hän oli täynnä
epävarmuutta ja hänellä oli edelleen paljon ristiriitaa. Mutta hän pystyi
tuntemaan, että jokin oli muuttunut näiden kolmen viikon aikana. Jokin oli
muuttunut.
Yhtäkkiä Mestari ilmestyi hänen eteensä. Patrick,
oppilas, ajatteli hetken: "En todellakaan pidä tästä, Mestari ilmestyy
yhtäkkiä. En kuullut askelia. Hän ei koputtanut ovelle tai ilmoittanut
tulostaan enkä omassa tilassani edes tiedä, onko hän fyysisesti paikalla vai
ei."
Mutta toinen osa hänestä oli helpottunut siitä, että
Mestari oli paikalla. Oli jokin paluu sellaiseen, mitä hän pitäisi normaalina,
jokin paluu johonkin, mihin hän voisi samaistua. Ja Mestarin oleminen siinä
merkitsi, että hän oli joko päässyt läpi erittäin vaikeasta jaksosta tai hän
oli kuollut.
Hän sanoi ääneen: "Rakas Mestari, minusta
tuntuu, että kuolin. Kuolinko?" Mestari veti syvään henkeä ja katsoi sänkyä,
missä Patrick makasi, ja hetken hän tunsi vähän surua muistaessaan omat hyvin
haastavat ja vaikeat aikansa, juuri tällaiset – revittynä täysin hajalle kaikin
tavoin, eksynyt ja hämmentynyt ja tuntien olleensa omassa helvetissään.
Mestari katsoi Patrickia ja sanoi: "Ei, rakas
ystäväni, et ole kuollut. Olet hyvin elossa. Ei, rakas ystäväni Patrick,
voitaisiin sanoa, että ennen tätä kokemusta olit todella kuollut. Elit hyvin
rajoittuneesti. Elit pelkotilassa. Elit oivaltamatta todellista "minä
olen" –olemusta ja se on minusta enemmän kuolema kuin pelkkä fyysisestä
kehosta irtipäästäminen. Mutta ei, rakas ystäväni Patrick, olet tullut tästä
läpi ja olet hyvin, hyvin elossa."
Patrick veti syvään henkeä ja tunsi suurta helpotusta
tietäessään, että hän oli vielä elossa. Hän oli kestänyt nämä 21 erittäin
vaikeaa päivää.
Patrick sanoi Mestarille: "Mestari, onko tämä
viimeinen kerta, kun koen tätä säälimätöntä ja rankaisevaa kaaosta kehossani ja
mielessäni?"
Mestari veti syvään henkeä ja sanoi: "Patrick,
ei, se ei ole viimeinen kerta. Myös mestari, myös ylösnoussut mestari käy
tällaisia jaksoja läpi. Se on puhdistus. Se on vapautus. Silloin kun olet
tekemisissä maapallon asioiden kanssa, kun olet tekemisissä toisten olentojen
kanssa ja itsesi kanssa ihmisenä, keräät aina tämän värähtelytilan rasvaa,
tervaa, likaa ja tasapainottomuutta, koska eläminen ihmistilassa, eläminen
tässä maapalloksi kutsutussa paikassa on luonnotonta. Se on hämmästyttävä
kokemus, mutta se ei ole luonnollista. Ja kun upotat ja ruumiillistat itsesi
siihen, nappaat aina elämän tasapainottomuuksia, likaa ja rasvaa.
"Käyt siis läpi tätä, mutta hyvä asia on, että
tulevaisuudessa käyt sen läpi enemmän tarkkailijana. Et ole niin intiimisesti
mukana etkä tunne sitä kysymystä, pääsetkö siitä läpi. Tiedät jo, että pääset
siitä läpi. Kyllä, keho voi sairastua, ja kyllä, voi olla aikoja, jolloin mieli
on hämmentynyt. Mutta tarkkailijana, mestarina, oivallat, että olet jo tullut
siitä läpi. Ei ole kysymystä, selviääkö tilanne vai ei. Tuohon kysymykseen on
jo vastattu. Kyllä, se selvisi. Sitten kyse on vain siitä, että sallii tuon
hyvin luonnollisen prosessin tapahtua – tuon puhdistumisen ja tuon
uudistumisen."
Patrick sanoi Mestarille: "Mutta enkö voi tehdä
tätä toisessa maailmassa tai toisessa ulottuvuudessa? Miksi se täytyy käydä
läpi tässä ulottuvuudessa ja siksi se on niin vaikeaa?"
Ja Mestari sanoi Patrickille: "Koska keräät sen
täällä. Käyt kokemuksia läpi täällä. Et siis voi viedä näitä toiseen
ulottuvuuteen puhdistuaksesi. Sinun täytyy tehdä se sisältä.
"Mutta rakas Patrick, muista, että kun käyt läpi
näitä kokemuksia taas tulevaisuudessa, olet tarkkailija. Näetkö, että tässä
minkä kävit läpi näiden 21 päivän aikana, et ollut tarkkailija. Olit kenties,
sanoisimmeko, uhri. Olit niin syvällä siinä, ettet voinut nähdä, että olit jo
tullut siitä läpi. Olit niin tuskan, epäilyksen ja pelon kokemisessa, ettet
voinut nähdä, että se oli vain uudistumis- ja puhdistumisaikaa. Epäilyksesi
varjostivat todellisia ajatuksiasi, todellista tietämistäsi ja "minä
olen" –olemustasi siinä määrin, että unohdit, kuka olit, ja unohdit oman
"minä olen" –olemuksesi, Patrick. Ja sitä ei tapahdu enää."
Patrick veti syvään henkeä helpotuksesta, ettei hänen
koskaan enää täytyisi käydä läpi tuon tason epäilystä ja ahdistusta.
Kun hän veti syvään henkeä, hän ajatteli seuraavaa
kysymystään Mestarille. Ja hän sanoi: "Kuka siis olen nyt? Mitä olen nyt,
kun olen käynyt läpi syvimmän, anteeksiantamattomimman ja säälimättömimmän
transformaation? Kuka olen nyt?"
Ja Mestari ajatteli hetken, muistellen omaa aikaansa,
kun hän esitti juuri tämän kysymyksen: "Mitä tapahtuu seuraavaksi nyt, kun
vanha identiteetti on täysin hajonnut? Nyt kuin kaikki yhteydet vanhaan itseen
ovat katkenneet, mitä tapahtuu seuraavaksi?"
Mestari hymyili muistellessaan, kun hän kauan sitten
oli kysynyt tätä omalta mestariltaan. Hän veti syvään henkeä ja sanoi:
"Patrick, yritit kovasti pitää kiinni vanhasta identiteetistäsi. Siitä
huolimatta, että sanoit olevasi henkisellä polulla, että sanoit valinneesi
valaistumisen, niin joka kerta kun valaistuminen tuli sinulle tai yritti tulla
sinulle, joka kerta kun todellinen oivallus seisoi aivan edessäsi, jatkoit
kiinnipitämistä vanhasta identiteetistäsi. Vanha identiteetti oli rajoittunut.
Vanha identiteetti ei ollut ns. unessa tai heräämätön – se oli vain hyvin
rajoittunut. Yritit kovasti tehdä tästä vanhasta identiteetistä sen, mikä olisi
valaistunut. Yritit tehdä vanhasta Patrickista valaistuneen olennon sen sijaan,
että sallit koko sinun, koko "minä olen" –olemuksen olla valaistunut.
"Kutsuit sitä valaistumisesi, vaikka hyvin monta
kertaa yritit vain tehdä elämästä vähän helpompaa ja vähän paremman
Patrickille. Elit suurimmassa kaksinaisuudessa, missä ihminen voi koskaan elää
– siinä kaksinaisuudessa, että toisaalta sanoit haluavasi vapauden,
valaistumisen ja tietoisuuden, kun taas toisaalta teit kaikkesi roikkuaksesi
kiinni rajoituksissasi, vanhassa identiteetissäsi, yksittäisyydessäsi, vanhassa
itsessäsi.
"Onko mikään ihme, Patrick, onko mikään ihme,
että elämäsi muutama viime vuosi ovat olleet kiduttavia monin tavoin? Onko
mikään ihme, että tunnet olleesi uskoton itsellesi monin tavoin? Onko mikään
ihme, että olit jatkuvasti epäsynkronissa itsesi kanssa sekä muun maailman
kanssa parina viime vuotena? Onko mikään ihme, että energiatasosi oli matala,
koska energiasi meni kokonaan yritykseen suojella vanhaa identiteettiäsi –
suojella sitä ulkoista maailmaa vastaan, suojella sitä itseäsi vastaan, suojella
sitä myös valaistumista vastaan. Energiasi meni kaikkiin kilpiin ja muureihin
ympärilläsi, kaikkiin peleihin ja teeskentelyyn. Siksi olit uupunut ja
hämmentynyt.
"Olet nyt monta vuotta elänyt suuressa
sisäisessä ristiriidassa, suuressa taistelussa itsesi kanssa ja yrittänyt tehdä
oikein, yrittänyt olla henkinen ja samaan aikaan – oivalsit sitä tai et –
yrittänyt vain koristella vanhaa identiteettiäsi. Eikä se toimi.
"Siksi sinä ja toiset, jotka ovat tulleet ennen
sinua, olette päätyneet tällaiseen – 21 päivään, joskus pidempään,
intensiivistä, säälimätöntä ja raa'asti kohtelevaa myötätuntoa.
"Tästä eteenpäin, Patrick, ei ole enää
Patrickia, ellet halua, että on Patrick. Et ole yksi/yksikkö enää. Et ole
rajoittunut yhteen ilmaisuun tai yhteen identiteettiin.
"Ensi alkuun et ole mitään. Olet mu – kuten
sanotaan muinaisessa kielessä. Et mitään. Sinua ei ole olemassa enää. Sinut on
murskattu ja revitty ulos olemassaolosta. Mitään ei ole jäljellä. Voisin jopa
sanoa, ettemme käytä edes sanaa "mu", mikä merkitsee
"tyhjyyttä", koska sillä hetkellä kun edes sanot "mu",
siitä tulee jotain.
"Olet siis tyhjyys. Tästä hetkestä eteenpäin
olet tyhjyys.
"Mutta tyhjyys on kuin hiljaisuus. Edes
hiljaisuudessa ei ole hiljaista. Tyhjyys on mitä tahansa, mitä haluat olla. Ei
enää kiinnittyneenä vain Patrickina olemiseen. Ei enää kiinnittyneenä vain
elämän tekemiseen paremmaksi itsellesi eikä varmasti kiinnittyneenä enää
koskaan tähän ns. valaistumiseen tai henkisyyteen. Se oli osa Patrickin peliä
vahvistaa ja koristella vanhaa identiteettiään.
"Sen kauneus ja upeus on, että sait todella
valaistumisen. Lopulta se tuli. Lopulta sait todella sen, vanhan yksittäisyyden
julmasti kohtelemisen ja murskaamisen jälkeen.
"Sinusta tuli kaikkea tyhjyydessä. Sinun ei
tarvitse keskittyä enää Patrickiin. Sinun ei tarvitse enää olla yksi. Et ole
enää vain elävä tai kuollut. Sinusta tulee kaikkia asioita. Et ole enää
maskuliininen tai feminiininen.
"Tämän tyhjyyden kauneus on, että se vapauttaa
sinut. Vapauttaa sinut todelliseen tietoisuusnäytökseen. Toisin sanoen, rakas
aiempi Patrick, kaikki mitä valitset tästä eteenpäin, jokainen tietoisuus minkä
valitset, voidaan näytellä. Nimittäin aiemmin tässä hyvin rajoittuneessa
Patrick-tilassa kyse ei ollut näytöksestä. Se oli ainoa todellisuus. Et nähnyt
itsesi näyttelevän. Näit itsesi vain elävän.
"Mutta kun lopulta sallitaan oma oivaltaminen,
se on kuin tietoisuutensa vapauttamista. Ja tuolla hetkellä voit näytellä, voit
tehdä mitä haluat. Voit olla taikuri, maagi. Voit olla tomppeli. Voit olla
niitä yhdessä samanaikaisesti.
"Voit olla ruumiillistunut mestari ja voit olla
sellainen, joka on täysin tietämätön, että hänen näkökenttänsä ulkopuolella on
jotain. Ja voit olla kumpaakin samanaikaisesti. Voit olla yltäkylläinen ja
ei-yltäkylläinen samanaikaisesti.
"Kaunista on, että vapautit itsesi nyt
näyttelemään haluamallasi tavalla ja olemaan tietoinen siitä. Nimittäin aiemmin
et ollut oikeasti tietoinen. Et tiedostanut. Ennen olit niin "yksi",
että olit tietämätön kaikesta muusta kuin Patrickin selviytyminen.
"Nyt kun olet vapaa siitä, voit näytellä ja olla
kaikkea, mitä haluat. Se on todella tietoisuusnäytös, tiedostamisnäytös,
ilmaistuna miten tahansa haluat. Se on vapautta, rakas Patrickini. Se on
tosiaankin vapautta.
"Kuvittele hetki, ettet ole lukittuna yhteen
määritelmään itsestäsi. Kuvittele hetki, ettet ole enää tässä suuressa
ristiriidassa itsesi kanssa, vaan vapaa näyttelemään, käyttämään tietoisuutta
mihin tahansa."
Patrick veti syvään henkeä ja sanoi: "Olen siis
valaistunut nyt, rakas Mestari? Olenko valaistunut?"
Mestari veti syvään henkeä, hymyili ja sanoi:
"Jos päätät olla."
Se on
luonnollista
Siihen loppuu tarinani, seuraava tarina tulevasta
maailmanlaajuisesta jymymenestyskirjastani "Mestarin muistelmia". Ja
se on teidän tarinanne. Riippumatta siitä, otatteko sen kirjaimellisesti vai
kuvainnollisesti, se on teidän tarinanne. Tarinanne tämän suuren sisäisen
taistelun käymisestä itsenne kanssa, kertoen itsellenne, että teette kaiken
valaistumisenne vuoksi, mutta periaatteessa yritätte valaista Patrickinne,
yksittäisyytenne, vanhan identiteettinne.
Kaunis asia valaistumisessa on, että se on
luonnollista. Sitä ei voi kontrolloida – edes Patrickinne. Sitä ei voi
manipuloida tuo yksi "yritän tehdä elämästä vähän paremman" –
Patrick.
Valaistumistanne ei tapahdu, koska luulette
pyytäneenne sitä. Valaistumistanne ei tapahdu, koska anoitte sitä tai koska
olette todella vilpitön siinä. Se tapahtuu, koska sitä te oikeasti olette.
Valaistumisenne ei ole mitään, mitä voitte
manipuloida tai johtaa. Voitte teeskennellä jonkin aikaa, että voitte
manipuloida sitä. Mutta rakkaat ystäväni, se on säälimätöntä. Se on julmaa
myötätunnossaan. Se vapauttaa teidät rajoituksistanne. Se antaa teille
vapautenne riippumatta siitä, mitä se vaatii, riippumatta siitä, miten monia
kiduttavia öitä, miten monia sairauksia, miten monia huonoja suhteita tai
mitään muuta on. Se tapahtuu myötätunnosta.
Vedetäänpä syvään henkeä tällä kauniilla, kauniilla
hetkellä.
Mitä tehdä? Mitä tehdä Patrickinne kanssa? Hmm.
Oivaltakaa, että tämä valaistuminen, tämä
oivaltaminen, ei ole vain tuota ihmistä varten – tuota rajoittunutta ihmistä,
joka tuli ovesta tänään, tuota ihmistä joka valehteli minulle ja
ihmis-makyo-mittarillemme siitä, mitä oikeasti haluatte ja valitsette.
Todellinen vastaus kysymykseen on, että te ette
tiedä. Ja sanon sen suurella rakkaudella ja kunnioituksella. Teidän ei tarvitse
tietää vastausta tuohon kysymykseen, oletko täällä tehdäksesi ihmisitsestäsi
vähän paremman vai todellista valaistumista varten. Te ette oikeasti tiedä eikä
sillä ole merkitystä. Teidän ei tarvitse tietää. Sillä ei ole merkitystä.
Tosiasia on, että toteutuminen takaisin todelliseen
luonteeseenne, todelliseen "minä olen" –olemukseenne, mikä ei ole
Patrick – hyvin paljon Patrickin yli – tapahtuu joka tapauksessa, enemmin tai
myöhemmin jokaiselle ihmiselle maan päällä, paljon ennemmin jokaiselle teistä.
Mitä tehdä?
Vetäkää syvään henkeä. Aah, kyllä.
Vetäkää syvään henkeä ja rentoutukaa siihen. Sallitte
sen. Oivallatte, että myös synkät päivät ja yöt, myös tämä kiduttava sisäinen
kaksinaisuus on syystä. Ei oppituntina, ei todistamassa mitään Patrickille,
vaan suurimmasta valaistumisen ja oivaltamisen myötätunnosta – oivaltamisen, että
voisitte sanoa, että se on jo. Ei ole mitään uutta. Ei ole mitään uutta. Nyt on
kyse vain sallimisesta.
Tiedän, että kenties tämä on liian yksinkertaista.
Tiedän, että kenties se on liian helppoa. Mutta rakkaat ystäväni, niin se on.
Saatatte käydä läpi oman versionne Patrickin
kokemuksesta. Kamalaa, kamalaa. Tunnette, että teidät revitään hajalle, ja
ihmettelette, selviydyttekö siitä. No, kerron teille nyt, että selviydytte.
Kerron teille nyt, että voitte vetää syvään henkeä ja olla sen tarkkailija. Lakatkaa
yrittämästä teeskennellä, ettei sitä tapahdu. Lakatkaa yrittämästä kaunistella
ja peittää sitä. Se on syystä.
Lakatkaa ihmettelemästä, teettekö sen väärin. Ei. Ei,
itse asiassa ette tee. Itse asiassa ette lainkaan tee. Se on puhdistus, se on
vapautus, mikä teille tulee.
Se auttaa teitä oivaltamaan, ettei Patrick valaistu,
vaan se olet sinä, koko sinä.
Tunnetaanpa nyt taas huoneen energiaa.
(Tauko)
Kenties tänään altistuimme, avauduimme tälle
julmuudelle, kaaokselle, hämmennykselle, tasapainoon tulemisen epätasapainolle.
Toisin sanoen, ettei yritetä vain tehdä huoneesta kaunista ja laiteta siihen
enkelipölyä, vaan sanotaan: "Vau! Tämä on todellista. Tarkoitan, että se
tapahtuu. Koko tämä tiedostaminen ja tietoisuus ja pääseminen ulos Patrickistani,
rajoituksistani – se tapahtuu." Kaikki nämä vastoinkäymiset, kivut ja
säryt ja kaikki muu mitä olette käyneet läpi, ovat todellisia ja tärkeitä. Ja
voitte olla niiden tarkkailija sen sijaan, että teidän täytyy sekaantua
kaikkeen epäilykseen.
Vedetään kunnolla syvään henkeä ja tunnetaan kenties
altistuminen joillekin asioille, jotka ovat hyvin todellisia. Altistuminen sekä
haasteille että kauneudelle.
Vedetään kunnolla syvään henkeä ja tunnetaan koko
tätä ns. valaistumista. Se ei tietenkään ole sitä, mitä luulitte sen olevan, ja
tämä on hyvä uutinen. (Muutamia naurahduksia)
Vedetään kunnolla syvään henkeä ja tunnetaan, että
jos vain rentoudutte ja sallitte, oivallatte, että kaikki on hyvin koko
luomakunnassanne.
Kiitos, rakkaat ystäväni. Olen Adamus, nöyrimmin
palveluksessanne. Kiitos. Kiitos. (Yleisö taputtaa)