(SEURAAVA)-sarja, shoud 2
NÄIN UNTA, ETTÄ OLIN UNESSA
Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (Cauldre) ( www.crimsoncircle.com)
4.9.2010, Crimson Circlen kuukausitapaaminen
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
Ladatkaa, shaumbra! Ladatkaa! Ladatkaa! (Naurua) Tuokaa se sisään. Hengittäkää sitä sisään. Se oli kaikki siinä. Kaikki. Tietysti kaunista musiikkia, shoudimme energiat ja koko tietoisuus. (Viitaten Hannibal Meansin juuri esittämään musiikkiin)
Minä olen mitä minä olen, täysivaltaisen, täysivaltaisen alueen Adamus. Tervetuloa tähän pyhään tilaan, naurun ja ilon paikkaan.
Jotkut teistä jotka ovat uusia, voivat ajatella tämän olevan vähän kummallista, teille on kummallista olla täällä (naurua). "Millainen ryhmä tämä oikein on? Mitä temppuja täällä tapahtuu? Mikä on tämä olento, joka sulkee silmänsä ja sitten yhtäkkiä kävelee ympäriinsä?" Mutta haluan teidän ajattelevan hetken asiaa minun näkökulmastani. Minulle tämä on todella kummallista (naurua). Minulle on outoa olla täällä ns. ihmisten edessä, joiden tiedän olevan ehdottomasti Merlinejä, jotka teeskentelevät olevansa unessa. Kuvitelkaa hetken, millaista olisi olla minun tuolissani - kun täytyy yhtäkkiä tulla tähän ihmiskehoon, joka väittää viestejäni, olentoon joka myös teidän tapaanne teeskentelee olevansa unessa, ja minun täytyy puhua tämän läpi (naurua). Se on outoa. Se on kummallista.
Unessa olemisen teeskenteleminen
Kuvitelkaa asettuvanne hetkeksi minun kenkiini - miten kummallista on puhua teidän kanssanne, jotka olen tuntenut aiemmin, joiden kanssa olen työskennellyt aiemmin ja jotka tunnen mestarina - monia, monia mestareita - mutta teeskentelette, että te ette ole. Niinpä sanon itselleni ennen näiden tilaisuuksien aloittamista: "Mitä aion sanoa heille tänään? Miten aion saada läpi sen, että te vain teeskentelette olevanne unessa?" Teeskentelette olevanne jotain vähemmän, mitä todellisuudessa olette. Miksi? Miksi? Se on tämän päivän iso kysymys. Miksi? Sanotte: "Kuulen mitä sanot, kuulen mitä sanot, mutta Adamus, en osaa herätä." (Naurua, kun hän leikkii lyövänsä päätä tuoliin) Ei, te ette halua herätä.
Sanotte: "Adamus, olen opiskellut kaikkea. Olen käynyt jokaisen kurssin." Voi, tiedän. "Adamus, olen käynyt kaikilla parantajilla, jolla olen voinut. Adamus, minulla oli todella rankka lapsuus." Entä sitten? Vien teidät kristalliini joku päivä ja lukitsen teidät sisään ja sitten katson, mitä siitä pidätte!
Sain hyvin kauniin, kauniin ja yksinkertaisen - luullakseni sitä voisi kutsua runoksi tai proosaksi - hiljattain ja sanoisin sen symboloivan hyvin teitä kaikkia. Sähkömoottorit (hän sulkee tuulettimen). Niinpä haluaisin hetken jakaa sitä teidän kanssanne täällä. Se on kaunis ja yksinkertainen.
Vedetäänpä syvään henkeä yhdessä. (Tauko)
Tämä tulee nimettömältä ihmisenkeliltä.
"Näin unta, että nukuin …"
Ai niin! Vetäkää syvään henkeä tälle.
"Näin unta, että nukuin ajoista, mitä ne olivat.
Näin unta, että nukuin läpi naurun ja itkun.
Näin unta, että nukuin kaikesta, mitä voisin olla.
Näin unta, että nukuin poikki suuren näkemisen.
Herää, herää, kuulen sisältäni.
Herää, herää, jotta elämä voi alkaa.
Herää, herää unen valheellisuudelle.
Herää, herää Jumalalle, joka olen minä."
Hannibal, voitko laulaa sen? Ilman mitään harjoittelua, voitko laulaa sen? Linda kirjoittaisitko sen paperille.
LINDA: Tietysti.
HANNIBAL: Kyllä, tietysti voin tehdä sen.
ADAMUS: Ehdottomasti.
HANNIBAL: Voin tehdä sen!
ADAMUS: Kun valmistaudumme tähän … Pidin sitä hyvin kauniina, koska rakas shaumbra, te näette unta, että olette unessa. Näette unta ollessanne unessa. Näette unta siitä, mitä voi olla. Näette unta siitä, mitä tulee olemaan. Olette tässä muuntuneessa tilassa. Tämä ei ole todellista. Näette unta. Olette unessa.
Näin unta, että olin unessa. (Linda kirjoittaa) Näin unta, että olin unessa …
LINDA: Kirjoitan nopeasti, koska et ole kärsivällinen.
ADAMUS: … ajoista, mitä ne olivat. Näin unta, että nukuin läpi naurun ja itkun.
LINDA: Uudestaan, kirjotanko sen kaiken?
ADAMUS: Voit käyttää lainausmerkkejä toistossa. (Linda kirjoittaa) Tänään tulee pitkä tilaisuus (naurua).
LINDA: Ai, okei.
ADAMUS: Näin unta, että nukuin läpi naurun ja itkun.
LINDA: Läpi naurujen ja itkun?
ADAMUS: Läpi naurun ja itkun.
LINDA: Kera?
ADAMUS: Läpi.
LINDA: Läpi! Niin minä sanoin.
ADAMUS: Sen ei tarvitse näyttää hyvältä.
LINDA: Okei.
ADAMUS: Näin unta, että nukuin … taas … kaikesta, mitä voisin olla.
LINDA: Tee se itse. (Naurua, kun Adamus alkaa kirjoittaa)
ADAMUS: Hmm … Näin unta, että nukuin poikki suuren näkemisen. Ja tässä tapauksessa se kirjoitetaan s-e-e. (Suom. huom. sea = meri, see = nähdä, molemmat äännetään samalla tavalla)
LINDA: Poikki …
ADAMUS: Poikki suuren näkemisen. Okei, kokeillaanpa tätä osaa ensin. Hannibal?
HANNIBAL: Kyllä.
ADAMUS: Onko sinulla melodia mielessä?
HANNIBAL: Voisitko laittaa sen tänne, että pystyn näkemään sen. (He repivät sivun irti ja pitävät sitä paikassa, missä Hannibal pystyy näkemään sen. Paljon sähläämistä ja naurua)
HANNIBAL: Nyt mennään.
ADAMUS: Herää.
HANNIBAL: Okei.
ADAMUS: Herää, herää. Hmm, ei, ei. (Naurua) Herää … samalla kun hän työstää tätä. (Hannibal soittaa melodiaa ja Adamus alkaa sanella seuraavaa säkeistöä Lindalle) … kuulen sisältäni.
HANNIBAL: (laulaen) Näin unta, että nukuin ajoista, mitä ne olivat.
Näin unta, että nukuin ajoista, mitä ne olivat.
Näin unta, että nukuin läpi naurun ja itkun.
ADAMUS: Hetkinen, voisinko keskeyttää hetkeksi. Kuulostaa aika ankealta.
HANNIBAL: Kuulostaa aika ankealta?
ADAMUS: Kuulostaa aika ankealta. Viedäänpä sitä ylöspäin. (Adamus alkaa laulaa Hannibalin tavalla) Näin unta, että nukuin!
HANNIBAL: Pitäisikö meidän mennä pääsävellajiin?
ADAMUS: Kyllä.
HANNIBAL: Surumielisessä sävellajissa.
ADAMUS: Se oli niin kaunis runo, että haluan tuoda sen esiin ilmaisussa.
HANNIBAL: Sanat eivät ole kovin selvät minulle tässä.
ADAMUS: Niin.
HANNIBAL: Katsotaanpa … onko tämä oikein? Näin unta, että nukuin ajoista, mitä ne olivat. Ja sitten …
ADAMUS: Näin unta, että nukuin läpi naurun ja itkun. Näin unta, että nukuin kaikesta, mitä voisin olla. Näin unta, että nukuin poikki suuren näkemisen.
LINDA: Sori, sori, Hannibal.
ADAMUS: Kokeilemme uudestaan.
HANNIBAL: Linda, voitko tulla tänne?
LINDA: Kyllä herra.
HANNIBAL: Okei.
LINDA: Olen kaikkien komennettavana. (Paljon naurua)
ADAMUS: Lindalla on kova päivä tänään.
HANNIBAL: Voisitko auttaa minua seuraavan kanssa.
Näin unta, että nukuin ajoista, mitä ne olivat … Ja toistammeko sen taas uudestaan?
LINDA: Uudestaan.
HANNIBAL: Ajoista, mitä ne olivat.
Näin unta, että nukuin ajoista, mitä ne olivat.
Näin unta, että nukuin läpi naurusta ja itkusta.
Ja näin unta, että nukuin kaikesta, mitä voisin olla.
Näin unta, että nukuin poikki suuren näkemisen.
Voitteko vain repäistä sen irti? (He tuovat hänelle seuraavan sivun) Tunnuin ikään kuin tietävän tämän jo, kun aloit puhua siitä. Voi, kyllä. (Hän alkaa soittaa taas) Voi! Näin unta, että nukuin ajoista, mitä ne olivat …
Näin unta, että nukuin ajoista, mitä ne olivat.
Herää, herää, kuulin sisältäni.
Näin unta, että nukuin ajoista, mitä ne olivat, jota elämä voisi alkaa.
Näin unta, että nukuin ajoista, mitä en olevat.
Unen valheellisuudelle, Jumalalle …
Mikä tämä on?
LINDA: Olen minä
HANNIBAL: Olen minä! (Yleisö taputtaa)
ADAMUS: Niin, rakas shaumbra, mikä on pointti? Mikä on pointti? Kiitos, rakkaani.
LINDA: Ole hyvä, herra.
ADAMUS: Kiitos. Mikä on pointti? Pari asiaa. Ensinnäkin, se oli hyvin, hyvin yksinkertainen runo, mitä rakastan, koska se kantaa sitä energiaa, mitä monet teistä ovat käymässä läpi. Näette itse asiassa unta, että olette unessa, ja näette unta ollessanne unessa. Ja tämä ei ole todellista eikä tällä ole merkitystä ja olette tavallaan muuntuneessa tilassa ja ihmettelette, miten päästä siitä ulos. Menemme siihen hetken kuluttua.
Toiseksi, olkaa tästedes aina valmiina odottamattomaan. Aina. Linda ei tiennyt, että pyytäisimme häntä kirjoittamaan. Hannibal ei tiennyt, että häntä pyydettäisiin tulemaan eteen ja improvisoimaan laulu. Ja se on erittäin hyvä oppitunti kaikille, koska niin asiat alkavat olla nyt - hetkessä. Hetkessä.
Kaikki suunnittelu, kaikki ennakoiva työ mitä normaalisti teette, alkaa mennä ovesta ulos. Kaikki tapahtuu hetkessä ja se yllättää jotkut teistä. On aikoja, jolloin hermostutte. On aikoja, jolloin vähän suututte ja haluatte tietää, miksei teillä ollut enemmän aikaa suunniteluun. Kaikki on hetkessä.
Teitä saatetaan pyytää nousemaan 500 ihmisen eteen hetkessä ja tunnette pikkusydämenne pamppailevan. Yhtäkkiä televisiokamera saattaa olla nenänne edessä, jotta sanoisitte koko maailman nähden: "Miltä se sinusta tuntuu?"
Kaikki on hetkessä. Ja pikkuharjoituksellamme demonstroimme, että tuntuu kummalliselle ja kömpelölle hetkessä ja siitä tulee hetkessä hyvin älyllistä. Yritätte rientää taaksepäin siihen, mitä tiedätte tai mitä olette kokeneet. Se ei toimi ja sitten antaudutte. Sitten antaudutte ja vain päästätte sen ulos. Ettekä välitä, jos sekoitatte vähän sanoja, koska löydätte kenties parempia sanoja.
Näin unta, että olin unessa! Kyllä. Anna minun kuulla se sinun tekemänäsi.
HANNIBAL: Näin unta, että nukuin!
ADAMUS: Kyllä, kyllä. Ja sitten kaikki virtaa siitä. Sellaista on siis tulossa. Se … No, itse asiassa, se on täällä (naurua). Arvatkaapa mitä - se on jo täällä.
Niin, shaumbra, se on täällä! Puhuin siitä muutama viikko sitten maissipelloilla Iowassa (naurua). Itse asiassa nautin kovasti tuosta matkasta.
Sisääntulevat energiat
Se on täällä. Kerroin sinne kerääntyneellä ryhmälle, että tällä hetkellä tulee paljon energiaa sisään. Olette ehkä panneet merkille sen muutaman viime viikon aikana. Jotkut teistä ovat käsitelleet sen yllättävän hyvin. Jotkut teistä ovat vain vetäneet syvään henkeä ja antaneet sen tulla. Jotkut teistä ovat hermostuneet kovasti. Olette joutuneet tilanteeseen, missä sanotte: "Se on täällä taas. Miksi aina minä? Miksi näytän jatkuvasti käyvän läpi tätä häiriötekijöiden, hulluuden ja levottomuuden kiertoa?"
Pari viime viikkoa ovat olleet hyvin hulluja. Ne ovat todella olleet - ei välttämättä edes teillä. Katsokaa maailmaa parin viime viikon aikana. Hullua! Se käy läpi samoja asioita kuin yleensä, mutta nyt kaikki se voimistuu todella. Maanmuutoksia kaikkialla, poliittiset tilanteet joutuvat myllerrykseen ja asioita jotka eivät ole edes tulleet uutisiin vielä siitä, mitä on tapahtunut parin viime viikon aikana.
Oli valtava energialisäys, erilainen kuin mikään muu energia, mikä normaalisti raivaa tiensä tänne - on kyse sitten fyysisestä energiasta, kenties toisesta ulottuvuudesta tai ei-fyysisestä, ei-maasidonnaisesta energiasta. Sitä tuli roppakaupalla sisään ja se oli kaaosta. Se oli kaaosenergiaa.
Kaaos merkitsee, ettei sillä ole tyypillisiä piirteitä, mihin olette normaalisti tottuneet suurten energiamäärien tullessa sisään. Joskus huomaatte, että suuret energiamäärät ovat upeita, suotuisia ja ne piristävät teitä. Joskus se voivat pakahduttaa, koska aina tällaisen lisäyksen tullessa hienovaraiset tasapainot voivat häiriintyä. Ja te olette kaikki hienovaraisessa tasapainossa. Itse asiassa, te kaikki hädin tuskin roikutte ohuesta, ohuesta säikeestä. (Naurua) Ja se on hyvä uutinen. Se on totta! Se on hyvin totta. Roikutte … Hämmästelemme toisinaan toisissa ulottuvuuksissa, miten voitte edelleen pitää kiinni!
Tiedättekö, mikä salaisuus on? Päästäkää irti. Päästäkää irti. Päästäkää irti.
Mutta takaisin kaaokseen. Oli suuri energialisäys, mikä alkoi tulla pari viikkoa sitten. Se on edelleen matkalla sieltä tänne - sieltä tänne, mikä on aivan tässä. Miksi? Miksi? Koska tähdet ovat linjassa? Ei. Koska auringossa on tosisuuria pilkkuja nyt? Kenties. (Adamus naureskelee) Koska avaruusolennot valmistautuvat hyökkäämään? Kyllä. (Paljon naurua)
LINDA: Tätä ei tulkita hyvin.
ADAMUS: Sitä se on! Sitä se on. Voi, ne valmistautuvat, mutta aion puhua siitä toisella kertaa. Puhumme "enkeleistä ja avaruusolennoista". Mutta kyllä, ne valmistautuvat. Ne eivät pääse kovin pitkälle … uskoakseni. Mutta saatan olla väärässä. (Naurua, kun Adamus kiusoittelee yleisöä) Leikin näiden energioiden kanssa.
Siis on uskomaton määrä energiaa, mitä voisimme kutsua kaaokseksi. Siinä ei ole järkeä. Se ei noudata vanhoja kaavoja. Sitä tulee, koska …
KATHLEEN: Meidän vuoksemme.
ADAMUS: Kiitos!
KATHLEEN: Meidän vuoksemme!
ADAMUS: Hetkinen, pysy siinä. (Adamus menee huoneen takaosaan) Teidän vuoksenne, koska olette kutsuneet sitä, koska kauan sitten lähetitte kutsun. Voisinko saada erikois- … (Hän pyytää henkilökunnalta jotain) Kiitos. Kiitos. (Yleisö sanoo "ahaa!", kun hän tuo paketin eteen, polvistuu ja antaa sen Kathleenille) Sinulle, rakkaani. (Yleisö taputtaa) Tule tänne eteen. Kyllä, hän (miespuolinen) haluaa tulla tänne eteen.
KATHLEEN: Hän!
ADAMUS: Hän.
KATHLEEN: Hei siellä internetissä! (Hän lähettää lentosuukon kameralle ja sitten avaa paketin)
ADAMUS: Erikoislahja sinulle kaikilta meiltä.
KATHLEEN: Kiitos.
ADAMUS: Älä roskaa. (Hän nostaa käärepaperin)
KATHLEEN: (Hän ottaa paketista metallikyltin ja lukee sen) Rouva Hämmästyttävä!
ADAMUS: Rouva Hämmästyttävä. (Yleisö taputtaa) Kiitos.
Kyllä. Teidän vuoksenne. Te - te kaikki - olette kutsuneet sen sisään. Ihmiskunta on kutsunut sen sisään. Voitaisiin sanoa, että enkeliperheet ovat kutsuneet sen sisään. Maan lähiulottuvuudet mitkä ovat nyt todella loukkaantunut maailma, ovat kutsuneet sen sisään. Sinulle. (Naurua, kun hän antaa Lindalle kultaisen käärepaperin, mutta tämä ei ota sitä)
KAHTLEEN: Minä otan sen. Minä otan sen.
ADAMUS: Se arvokas. Kultalehtinen!
LINDA: Tunnen omat juttuni. (Naurua)
ADAMUS: Siis tämä suuri energialisäys ja se on hyvin kaoottista. Se tulee sisään kuin kaaos. Se tulee odottamattomasti, ennustamattomasti. Siellä missä olette tottuneet energioiden virtavan tiettyjen verkkojen tai meridiaanien tai kehon energiamallien läpi, ne eivät tule enää sillä tavalla. Ne tulevat eri tavalla.
Se voi oikeasti saada teidät pois tasapainosta. Se voi saada teidät todella … Miten monilla teistä on ollut draamaa parin viime viikon aikana? Suljen silmäni. (Naurua, kun paljon käsiä nousee) Niin. Ja se on vain draamaa toisten kanssa, toisten ihmisten ulkopuolellanne. Miten monilla teistä oli draamaa itsensä kanssa? (Muutamia käsiä nousee) Tai traumaa itsensä kanssa? Kyllä, kyllä.
KERRI: Entä unettomat yöt?
ADAMUS: Unettomat yöt. Kyllä. Olette viime aikoina juhlineet liikaa toisissa ulottuvuuksissa. Joo, joo.
Mutta tätä energiaa tulee sisään. Se on hyvin kaoottista, mutta kuten olemme puhuneet aiemmin, kaaos ei oikeasti ole kaoottista. Kyse on vain erilaisesta - kyse ei ole edes malleista - järjestelystä, erilaisesta toimitustavasta, millä se tulee sisään. Se tulee sisään ollakseen kanssanne.
Osa tästä kaaosenergiasta on vanhaa värähtelyenergiaa, kuten sitä kutsuttaisiin. Olette tottuneet tähän osaan, mutta ette sen tulemistapaan. Osa siitä on kirjaimellisesti uutta energiaa.
Niillä joille uusi energia ei ole tuttua, jotka ovat vielä hyvin paljon kaksinaisuudessa ja todella haluavat pitää siitä kiinni, uusi energia menee suoraan ohi. Se ei mene hukkaan. Se ikään kuin kiertää takaisin ja laskeutuu myöhemmin.
Teille jotka olette tietoisia siitä, jotka pystytte käsittelemään sitä ja voitte hengittää sitä sisään - ja hengittää sitä sisään täysin hyväksyen itsenne ja kaikki ympärillänne, edes sitä ette halua työntää pois, joka istuu vieressänne tällä hetkellä, täysin hyväksyen - se on käytettävissä.
Mikä on ydinkysymys?
No niin, mielenkiintoinen asia minkä olen pannut merkille muutaman viime viikon aikana, on, että se osuu jollain teistä ytimeen, kuten pitäisikin. Se voi tuntua ikävältä, mutta se osuu teitä ytimeen. Niinpä minulla on teille nyt kysymys, mikä on tuo ydin? Mikä on tuo ydinkysymys, mihin se osuu? Pyydän ihanaa, kaunista Lindaa menemään yleisön joukkoon mikrofonin kanssa.
EDITH: Voi, ajattelin, että esität hänelle kysymyksen.
ADAMUS: Aion esittää sen myös hänelle, mutta ensin hän on yleisön joukossa.
Niin, Linda, valitse kuka tahansa vapaaehtoinen, jonka haluat. On itse asiassa kaksi kysymystä, mitkä energia tuo esiin tällä hetkellä. Mitä se on? Kyllä. Kiitos, ettet nostanut kättäsi, mutta otat mikrofonin.
JAN: En ole oikein varma.
ADAMUS: Tunnustele sisältä. Vain sulje hengityksesi. Tai (naurua) sulje silmäsi ja vedä henkeä! (Nauru)
LINDA: Huono ajatus!
JAN: Ajattelen, että jotain traumaattista tapahtui elämässäni tällä viikolla. Menetin lemmikin ja tunsin sydämeni särkyvän ja palojen yhteen kerääminen on ollut hyvin mielenkiintoista, hmm … Kaikki näyttää vähän erilaiselta. En tiedä, miten erilaiselta näytän laitettuani palat takaisin yhteen.
ADAMUS: Mikä on siis ydinkysymys? Mikä on ydinkysymys? Tämä energia osuu johonkin. Mitä se on? Ja annat minulle melkein vastauksen. Pyörit sen ympärillä. Ydinkysymys.
Muuten, monet lemmikit lähtevät. Älkää tyrmistykö, kun näin tapahtuu. Ne lähtevät syystä: a) energia on hyvin intensiivistä, ne haluavat pois, b) ne tulevat takaisin. Ne tulevat takaisin vielä läheisempinä, upeampina lemmikkeinä olemaan kanssanne.
Siis, ydinkysymys.
JAN: Hmm … (pitkä tauko) En ole varma. Vain … itseni hyväksyminen?
ADAMUS: Öö, et oikeasti usko vastaukseen, mutta kirjoitan sen joka tapauksessa.
JAN: Kiitos.
ADAMUS: Sanot itsellesi: "Se oli oikeastaan keskinkertainen vastaus." Mutta kirjoitan sen muistiin, koska sinä tiedät ja minä tiedän, ettei se ollut oikein. (Naurua) Mutta kirjoitamme sen muistiin.
Okei. Seuraava. Mitä ovat ydinkysymykset? On kaksi ydinkysymystä, jotka tulevat esiin tällä hetkellä teillä - shaumbralla. Ei kaikilla maailmassa, mutta teillä.
CAROLYN: Tiedostin, että sydämeni on …
ADAMUS: (katkaisten puheen) Haluaisin vain seistä lähempänä sinua.
CAROLYN: Okei, minä myös. (He halaavat) Tiedostin, että sydämeni on jättimäinen.
ADAMUS: Kyllä.
CAROLYN: Ja että kykyni sabotoida itseäni on yhtä suuri.
ADAMUS: Ahaa! Hyvä, hyvä. Se on … Älä anna mikrofonia minulle. Minulle on annettu jo yksi. Siis sabotointi. (Hän kirjoittaa sen) Kyllä, okei. Seuraava? Ydinkysymykset? Älä kysy Aandrah'lta. Hän tietää jo.
VINCE: Minusta ydinkysymykseni on menettäminen, menettämisen oivaltaminen.
ADAMUS: Menettäminen. Minkä menettäminen?
VINCE: Kaiken! Kaiken.
ADAMUS: Se on hyvä vastaus. Kyllä. Miltä se tuntuu? … sanotaan mikrofoniin.
VINCE: Tyhjältä.
ADAMUS: Niin, niin. Se ei itse asiassa ole huono asia. Se on vaikea asia, mutta ei huono asia. Nukkumisnäkökulmasta - kuten sitä kutsuisin - se on vaikea asia. Heränneestä näkökulmasta se on itse asiassa hyvin kaunista. Heräämme siis aivan vähän päästä. Siis menettäminen.
Muita? Ydinkysymyksiä. Kahdesta vastauksesta aion hyppiä, sitten kun saan ne.
CATHY: Sanoisin vanha energia versus uusi energia. Vanha energia kohdataan ja vapautetaan, jotta voidaan tehdä tilaa uudelle energialle täyttämään tyhjiön.
ADAMUS: Vanha versus uusi. Kutsutaan sitä kaksinaisuudeksi?
CATHY: Joo.
ADAMUS: Okei, kaksinaisuus. Ja muuten, näihin kaikkiin energioihin vaikuttaa tämä tuleva kaaosenergia - aalto toisensa jälkeen. Jos voisitte nähdä sen tai ymmärtää sitä, pakahtuisitte vähän ja … no, se on toinen tarina. Ydinkysymykset.
PAUL: Mieli sekoaa. (Vähän naurua)
ADAMUS: Hyvä! Hyvä. Annan sinulle ensin halauksen.
PAUL: Upeaa. Kiitos. Kiitos.
ADAMUS: Ja sitten annan Adamus-palkinnon, koska sinä ja minä olemme työstäneet sitä pitkään. Olet ollut sitkeä tapaus. Olet koetellut minua kaikin tavoin, silloin kun puhumme tulemisesta ulos mielestä … Miksi haluat kutsua tätä? Mielestä irtipäästäminen? Meneminen …
PAUL: Tiedän, se on vaikea paikka.
ADAMUS: Mielen tuolle puolen.
PAUL: Kyllä, mielen tuolle puolen.
ADAMUS: Okei. Olet ollut … (hän kirjoittaa) Mielen tuolle puolen. Tämä olisi hyvä asia opetettavaksesi, koulutettavaksi toisille, koska olet ollut todella jääräpäinen, olet todella pitänyt siitä kiinni. Ja kertoisitko toisille, mitä sitten tapahtuu, kun todella päästää irti?
PAUL: Rauha.
ADAMUS: Hyvä.
PAUL: Tasapaino.
ADAMUS: Niin.
PAUL: Onnellisuus.
ADAMUS: Hyvä. Erinomaista. Se ei ole niin huono juttu, miltä näyttäisi.
PAUL: Ei, mutta se voi olla pelottavaa.
ADAMUS: Hyvin pelottavaa. Hyvin pelottavaa, jos menettää mielensä ja jos menee mielen tuolle puolen, kun on unessa. Se on erittäin vaikea juttu. Ja sinun - teidän kaikkien - on hyväksyttävä, että olette edelleen unessa. Te olette. Mielenne yrittää herätä eikä se pysty, koska mieli on alun alkaen laittanut teidät uneen. Siitä tulee mahdoton tehtävä.
Kyse on irtipäästämisestä ja kyse on - kuten runossa sanottiin - sen ymmärtämisestä, että näette unta nukkuessanne. Näette unta - tämä on kuin tieteiselokuvaa! - mitä voisi olla. Näette unta ajoista, jotka olivat tai jotka ovat. Tämä ei ole todellista. Se vain vaikuttaa todelliselta. Pääsemme siihen hetken kuluttua.
Toinen ydinkysymys. Mikä tuodaan todella esiin nyt?
ALAYA: Minulla, oltuani 16 vuotta kontrolloivassa suhteessa …
ADAMUS: Kyllä.
ALAYA: Kaksi viikkoa sitten …
ADAMUS: Ja miksi kontrolloit?
ALAYA: Sallin sen.
ADAMUS: Niin. Ei. miksi kontrolloit?
ALAYA: Ei, minua kontrolloitiin.
ADAMUS: Niinkö?
ALAYA: Niin. No, minä …
ADAMUS: Okei.
ALAYA: Okei. Sallin sen. Sallin. Sanoin kyllä.
ADAMUS: Kyllä.
ALAYA: Ja käsittäessäni, että en enää halunnut elää tuossa suhteessa, kaksi viikkoa sitten 20.8. vein itseni ja tyttäreni tuosta suhteesta naisten turvakotiin.
ADAMUS: Kyllä, hyvä.
ALAYA: Minulle ydinkysymys on vastaanottaminen toisilta ja täysivaltaisena oleminen.
ADAMUS: Juuri niin. Miten henkilökohtainen voin olla?
ALAYA: Ehdottoman.
ADAMUS: Hyvä. Sinulla on edelleen jäämäenergiaa, mikä sallii jatkaa pelien pelaamista. Enkä vitsaillut sanoessani "kuka kontrolloi?" Ajattelet mielelläsi, että sinua kontrolloitiin ja jokainen todisteesi … jokainen aistisi sanoo, että sinua kontrolloitiin, ja taistelet tässä minua vastaan koko päivän.
Sitten kun käsität, että sinä kontrolloit - eikä tämä ole tuomitsemista, vaan huomio - sinun ei tarvitse olla missään muussa turvasatamassa, paitsi omassasi. Tuota peliä pelataan edelleen tällä hetkellä. Draama on edelleen olemassa. Osa sinua luo, kontrolloi ja manipuloi sitä.
Sillä hetkellä kun todella voit päästää irti siitä ja kun ymmärrät, miten et voi syyttää toista elämäsi kontrolloimisesta, vain katso sisään eikä sinun tarvitse olla missään turvasatamassa, jossain ulkopuolisessa paikassa. Pääset elämääsi. Ei ole mitään pelkoa itsesi puolesta, lapsesi puolesta, kenenkään puolesta. Ja se minkä tunnet vaaralliseksi tilanteeksi, haihtuu pois.
ALAYA: Uskon sen.
ADAMUS: Haihtuu pois. Sinun ei tarvitse juosta enää. Sinun ei tarvitse piiloutua enää, koska kontrolloinnissa, juoksemisessa ja piiloutumisessa on kyse vain sinusta - sinun juoksemisestasi pakoon itseäsi. Siinä kaikki mitä se on.
Voimme vetää syvään henkeä nyt.
ALAYA: Joo.
ADAMUS: Voimme päästää siitä irti.
ALAYA: Haluan tuntea minut.
ADAMUS: Niin. Ja kun pääsemme yhteisen aikamme läpi tänään ja yhtäkkiä sallit itsesi alkaa herätä unesta, lakata jahtaamasta, lakata kontrolloimasta, se todella tapahtuu - sinulla on niin paljon vapautta, ettet tiedä, mitä tehdä sillä. Ja tulet antamaan minulle ison halauksen.
ALAYA: Olen saanut välähdyksiä.
ADAMUS: Niin.
ALAYA: Niin.
ADAMUS: Niin. Ja tiedätkö, mitä sinun on tehtävä nyt?
ALAYA: Aa, hengitettävä.
ADAMUS: Hengitettävä.
ALAYA: Hengitettävä. Niin.
ADAMUS: Ja vain todella tehtävä valinta. Täytyykö sinun oikeasti kontrolloida enää asioita? Täytyykö sinun kontrolloida niitä enää?
ALAYA: Ei.
ADAMUS: Mutta ennen kuin sanot ei, pohdi hetki, mitä tapahtuu, kun päästät irti kaikesta kontrollista.
ALAYA: Pohdi …
ADAMUS: Tunne. Mitä tapahtuu, kun lakkaat kontrolloimasta?
ALAYA: Se on uutta minulle.
ADAMUS: Se olisi uutta.
ALAYA: Se on uutta.
ADAMUS: Ja kuulin sanan "kaaos". Kyllä, se tuntuu kaoottiselta ja se tuntuu epämukavalta. Minäpä kysyn sinulta tässä hetkessä. Mikä synnytti tämän tarpeen kontrolloida ja näin vetää kontrolloivia ihmisiä elämääsi? Vain tunne sitä hetki.
ALAYA: Se tunne, että minulla oli oikeat vastaukset tai parempi näkemys.
ADAMUS: Hyvä. Kaksi palkintoa. Ehdottomasti. Ehdottomasti eräänlainen oikeamielisyyden tunne - niin sitä kutsuisin. Sillä ei ole merkitystä, milloin ja mistä se tuli, mutta se oli mielenkiintoista oikeamielisyyttä, missä tiesit, mikä on parasta sinulle. Ja huolimatta toisten yrityksestä käskeä tai pakottaa sinua tekemään jotain, tiesit, mikä oli parasta sinulle. Sitten aloit kontrolloida kaikkea ympärilläsi ja tuo kontrollointi toi kontrollia ulkopuolelta. Sitten sinusta tulee yhtäkkiä oman kontrollisi uhri ja se todella pakottaa sinut tällaisella hetkellä pysähtymään ja sanomaan: "No, oliko minun oltava niin oikeamielinen itseni tai toisten suhteen?" Kenties tässä hetkessä voimme päästää siitä irti ja vain hyväksyä. Hyväksyä. Puhdas, kaunis, yksinkertainen hyväksyntä. Siinä kaikki. Ei kontrollointia. Ei oikeamielisyyttä. Ei pelkoa. Vain hyväksyntä.
Vedetäänpä kaikki syvään henkeä yhdessä. Oooh, kyllä. Ja tämä kutsuu Hannibal-hetkeä. Nimittäin päästimme irti, vedimme henkeä ja tehdäänpä vain … (Joku sanoo "hallelujaa") Aion pistää paremmaksi. Tällä hetkellä haluaisin kaaosta. Kaaosta. Epäharmoniaa. Ei mallia. Ei laulua. Ehdotonta sotkua. Voitko johtaa kaaosta?
HANNIBAL: Voin johtaa kaaosta!
ADAMUS: Voi kyllä - sinä tuuuuunnnet kaaoksen!
HANNIBAL: Osaan johtaa kaaosta!
ADAMUS: Emme siis yritä tehdä kaunista. Emme yritä tehdä rumaa. Teemme ääntä sisältä ja päästämme sen ulos. Pyydän teitä nousemaan seisomaan ja Hannibal? Kaaosaika! Kaaos.
(Hannibal johtaa yleisön tekemään paljon kaoottisia ääniä)
ADAMUS: Kaaosta! Kaaosta!
(Kaoottiset äänet jatkuvat)
ADAMUS: Okei, hyvä.
HANNIBAL: Vau!
ADAMUS: Vau! Kiitos. Hyvää kaaosta.
LINDA: Vau! Kiitos, herra.
ADAMUS: Tämä siis vain laittamaan energian liikkeelle. Nimittäin jos olisimme yrittäneet kontrolloida sitä, se olisi tavallaan kukistanut itse tarkoituksen. Kyse on vain sen päästämisestä ulos. Se on vain energiaa. Se on vain mallitonta, kuritonta, täysin hyväksyvää energiaa. Ja se tekee ihmeitä - vähän hengittämistä, vähän kaaosta äänessä.
Se oli vain energiaa. Se ei kenties ollut miellyttävää korville tai edes fyysiselle keholle, ehdottomasti ei mielelle ja näin joidenkin teistä sulkeutuvan ja yrittävän välttää kaaosta. Mutta rakkaat ystävät, tällä hetkellä, ajassa missä olemme, paljon tätä energiaa tulee sisään ja se on kaaosta. Eikä se ole menneisyydestänne. Kyse ei ole menneisyyden haamuista tai mistään vastaavasta. Se on raikasta. Se on uutta. Se on parannettua ja se tulee sieltä. (Naurua) Ja se on todella kaoottista.
Kun siis tällaista kaaosta on maisemissa, älkää juosko sitä karkuun. Voitte hengittää sen sisään. Voitte hyväksyä sen sisään. Ja se menee suoraan palvelemaan valintojanne.
No niin, otetaanpa tuo energiapyörre, mikä tuli juuri sisään ja Hannibal, oletko sinä …
HANNIBAL: Olen täällä!
ADAMUS: Vielä kerran KÄSKEN SINUT PALVELMAAN MINUA! (Yleisö hurraa ja ulvoo) Hän rakastaa sitä! (Naurua) Ja hän tietää tarkkaan, mistä se tulee.
HANNIBAL: Mitä teemme nyt?
ADAMUS: Nyt otamme ne, jotka olivat kanssasi eilen …
HANNIBAL: Voi kyllä!
ADAMUS: … ja pyydä heitä nousemaan ylös.
HANNIBAL: Kyllä!
ADAMUS: Ja teemme … Kaaoksesta teemme kauniin luomuksen. Sinä johdat sitä. Sinä johdat sitä. Ryhmä mikä oli täällä työpajassa, nouskaa seisomaan.
HANNIBAL: Voivatko he tulla tänne?
ADAMUS: Ehdottomasti. Se olisi parempi.
HANNIBAL: Äkkiä nyt tänne, nopeasti. Tilaa riittää. Tehdään ympyrä (noin 30 ihmistä tulee eteen). Voi, tästä tulee hyvä! Äkkiä nyt, liikkukaa! (Naurua) Eivätkö he olekin upeita, eivätkö he olekin upeita!?! (Yleisö taputtaa) Tehdään kaaosta.
(Hannibal johtaa heidät tekemään kaoottisia ääniä)
Ollaan susia. (He tekevät paljon suden ääntä)
Ollaan pikkukissoja. (He tekevät paljon villin kissapennun ääntä)
Ollaan koiranpentuja. (He tekevät koiran ääntä)
Tehdään eeeeeeeeeeeeeeeee … (He laulavat "eeeeee")
Tehdään aa. Aaaaaaaaaaaaaaaaa … (He laulavat "aaa" ja "ooo" ja "eeee" Hannibalin johtaessa monia muunnelmia)
Kiitos. Kiitos teille kaikille. Kiitos. (Yleisö taputtaa)
ADAMUS: Niin, ydinkysymys. Otetaanpa vielä pari lisäkommenttia. Ydinkysymyksiä. Iso kaaospallo tulee sisään, jotkut teistä se järkyttää, heittää tasapainosta ja saa huolestumaan, mikä teissä on vikana. Teistä tulee hyvin älyllisiä. Se menee aivoihin. Mutta mitkä ydinkysymykset vaikuttavat tällä hetkellä - niitä on kaksi? David?
DAVID: Tuomitseminen.
ADAMUS: Tuomitseminen.
DAVID: Ja minusta se näyttää toisten tuomitsemiselta, mutta todellisuudessa tuomisten itseni.
ADAMUS: Hyvä. Miten olet tuominnut itsesi?
DAVID: Ankarasti.
ADAMUS: Ankarasti. Mikä oli pahinta?
DAVID: Erittäin ankarasti. (Naurua)
ADAMUS: Mikä oli pahinta? Näytän sinulle omani, jos sinä näytät omasi! (Naurua) Ole kiltti. Kehotin teitä "odottamaan odottamatonta". Olet tajuamassa sen.
DAVID: Kenties vain istun alas. (Naurua)
ADAMUS: Kenties istun sitten alas kanssasi. (Naurua) Miten pahaa se voi olla? (Tauko) Niin pahaa.
DAVID: Niin pahaa, joo.
ADAMUS: Niin pahaa. Tiedätkö, miten monia ihmisiä autat tällä hetkellä?
DAVID: No, itseäni.
ADAMUS: Totta. Muilla ei oikeastaan ole merkitystä, eihän? Mutta eikö olisi kiva, jos auttaisit heitäkin?
DAVID: Kyllä, kyllä.
ADAMUS: Tiesit, että tekisimme tämän.
DAVID: Unohdin sen. (Naurua)
ADAMUS: Minä en.
DAVID: Ja itsensä hyväksyminen on …
ADAMUS: Niin. Pyörimme nyt.
DAVID: Okei.
EDITH: Rakastamme sinua, David. Vain sano se.
DAVID: Hmm … (Tauko) No, itse asiassa, en ole edes varma kysymyksestäsi.
LINDA: David, nostit kätesi.
DAVID: Tiedän sen.
ADAMUS: Minkä kysymyksen se toi esiin sinussa? Sanoit tuomitseminen. Mitä se tuomitseminen oli? Mitä se oli, minkä kuulit - se ei ole todellisuudessa sinun, mutta kuulit sen ja tunsit sen, tunsit tuon tikari menevän suoraan lävitsesi - mitä se oli? Haluaisin sinun mieluummin sanovan sen kuin minun.
DAVID: Minä haluaisin sinun mieluummin sanovan sen kuin minun.
ADAMUS: Ei. (Paljon naurua) Tiedän.
DAVID: Ja tietysti itsensä tuomitseminen - taas esitettynä ulkopuolellani. Tuomitsin kaiken ja kaikki ympärilläni. Mutta tiesin, että tuomitsin itseni enkä hyväksynyt itseäni. Enkä hyväksynyt mieltäni ja aivojani. Sätin itseäni tyhmyydestä.
Lisää?
ADAMUS: Mennäänpä asiaan.
DAVID: Okei.
ADAMUS: Mennäänpä asiaan.
DAVID: En rakastanut itsenäni.
ADAMUS: Niin. Se on kiva tapa sanoa se.
DAVID: Epäilin itseäni.
ADAMUS: Se on hieno tapa sanoa se.
DAVID: En hyväksynyt itseäni.
ADAMUS: Pelkurimainen tapa sanoa se. (Naurua)
DAVID: En pitänyt itsestäni.
ADAMUS: Lähenee.
DAVID: Vihasin itseäni.
ADAMUS: Hmm, sitä se luultavasti on, mutta miksi? Miksi?
DAVID: (pitkä tauko) En ole varma.
ADAMUS: Niin, hmm, valhetta. Valhetta. Tunnet, että olet valehtelija. Olet huijari. Olet kenties manipuloiva ja kaikki on valhetta. Tämän havaitsin, silloin kun menit ytimeen. Se on rankkaa. Se on rankkaa ja se johtaa itsensä vihaamiseen. Se johtaa tietysti rakkauden puutteeseen, kun tunnet, että kaikki on ollut valhetta, kaikki on ollut vitsiä, peliä. Ja sitten menet kaikkiin sivujuoniin - "Olisin voinut tehdä sen paremmin. Minun olisi pitänyt tehdä se näin. Toivon, että olisin tehnyt sen niin", mutta kun pääset siihen kohtaan, kaikki on suurta valhetta. Mikä sitten on todellista? Kiitos.
DAVID: Kiitos.
ADAMUS: Oikeasti, kiitos.
DAVID: Kiitos.
ADAMUS: Ja se oli kaikille. (Yleisö taputtaa)
LINDA: Voi pojat, se oli kovaa ja järkyttävää työtä. Aion antaa hänelle vähän Geoffin rahoja
ADAMUS: Voi kyllä, ehdottomasti. Ja pääsemme lähemmäs, David. Olet auttanut meitä pääsemään lähemmäs sitä, mikä oli ydinkysymys. Aion ottaa vielä yhden kommentin ja sitten siirryn omaan vastaukseeni, mitä minä koen. Ja David, katso, miten tämä pyörähtää aivan siihen, mistä juuri puhuimme.
EDITH: Kaikkien kokemustemme täydellinen hyväksyminen, koska olemme myös Jumala ja minä olen mitä minä olen.
ADAMUS: Tavallaan, tavallaan, joo, mutta se on taas kiva tapa ilmaista se. Täydellinen hyväksyminen, sen ymmärtäminen, mitä "minä olen mitä minä olen", mutta mitä se todellisuudessa teki, kun tämä energia meni sinne? Mitä se pani teidät miettimään? Ja aion tuoda sen tänne Aandrah'lle.
EDITH: Pitää vain hyväksyä jokainen kokemus.
ADAMUS: Se mitä olet nähnyt, Aandrah, viimeisten parin viikon aikana, on ollut vau! - sitä tasoa. Mikä oli ongelma?
AANDRAH: Silloin kun uskomme valheen, hyväksymme sen täällä (pää), ja se istuu siellä. Mutta jos olen valmis hengittämään sen sisään ja omistamaan sen, se on hyvin eri asia. Oletko valmis syömään sen, vastaanottamaan sen, omistamaan sen ja antamaan sen tuntua joka solussasi? Rakastut. Rakastut. Hyväksyntä on edelleen torjumista, koska sen täällä ylhäällä (pää). Minulle kysymys ei ole hyväksymisestä. Kyse on siitä, että syö sen, omistaa sen, vastaanottaa sen, että on sitä. Kun on … (Edith kommentoi) Okei. Minulla hyväksyntä jää tänne (pää) ja se on siellä, mutta tästä syystä vain kutsun sen. Työssäni on kyse vain siitä, ottaako sen kotiin ja omistaa sen.
Todellinen ydinkysymys
ADAMUS: Kiitos. Ja jos voisin tosiaan keskittää laserin siihen - eivätkä kaikki teistä kokeneet tätä, mutta monet kokivat ja se leikkaa suoraan ytimeen. Erityisesti silloin kun - kuten ilmaisin Davidille - pääsette ytimeen ja tunnette eläneenne valhetta, minkä olette tavallaan … Ei tahallista valhetta. Ette koskaan ryhtyneet tekemään sitä, mutta jos olette unessa, niin elätte silloin valhetta. Siinä kaikki.
Ja sitten viimeisten parin viikon aikana tapahtui tulevien intensiivisten kaaosenergioiden vuoksi niin - niissä ei ollut tasapainoa, joten jouduitte todella pois tasapainosta - että katsoitte, haluatteko olla täällä. Haluatteko olla täällä?
Tätä on tullut esiin parin viime viikon aikana - haluatteko oikeasti olla täällä - ja se ärsyttää. Se työntää kaikkea. "Haluanko olla täällä?" Ja jotkut teistä pelkäävät edes puhua siitä. Jotkut teistä pelkäävät edes myöntää sitä itselleen. Jotkut teistä työntävät ajatukset sivuun, kun saatte niitä. Kun tullaan ajatuksiin "Miksi minun edes pitäisi herätä huomenna?", työnnätte ne pois. Ajattelette, ettei teillä pitäisi olla noita ajatuksia. Ehdottomasti teillä voi olla noita ajatuksia.
Osa teissä ajattelee, että olette eläneet valhetta, koska ette olleet sitä, kuka todellisuudessa olette. Sitten sanotte: "Miksi minun pitäisi olla täällä?" Ja sitten teette kaikkia näitä asioita - toivon teidän muistavan keskusteluja, joita meillä on toisissa ulottuvuuksissa, mutta luultavasti ette muista - alatte tehdä luetteloa kaikista asioista, miksi teidän pitäisi pysyä täällä. Polttakaa se! Lapsenne? Älkää viitsikö. Koska toiset tarvitsevat teitä, koska teillä on muutamia toteutumattomia asioita, koska pelkäätte ylittää rajan, koska … Rakkaat ystävät, mitä jos kaikki on ollut sitä suurta valhetta, mitä luulette sen olleen, ja sitten kuolette, ja se on ollut todella suurta valhetta? (Naurua) Pojat, munasitteko. Mitä nyt? Mitä nyt? Ja sitä tapahtuu koko ajan. Ei välttämättä teille, mutta sitä tapahtuu koko ajan. Mitä nyt? Viuh! Ja palatte saman tein takaisin tekemään sen taas.
Tässä energiassa on siis ollut suurta työntöä. Se menee ydinkysymykseenne eikä se tee sitä työtä, mutta se menee suoraan herkimpään, hauraimpaan, tuohon ohueen ytimeen, mistä olette pitäneet kiinni ja sanoo: "Haluatko olla täällä?" - ja se on siunaus. Se on uskomaton siunaus. Tiedän, ettei se tunnu hyvältä, mutta se on upea siunaus. Se on osa purkamista ja se myös osittain kannustaa teitä menemään syvälle sisään ja sanomaan: "Miksi haluat olla täällä? Miksi? Miksi?"
Se saa teidät pois hypnoosista. Sitä se tekee, koska te - ihmiset yleensä - menette päivästä toiseen käyttäytyen samalla tavalla, pelaten samaa peliä, tehden samoja asioita uudestaan ja uudestaan ja kun tulette tähän hiertävään tilanteeseen, joka sanoo: "Miksi haluat olla täällä?", on aika tulla hyvin, hyvin todelliseksi. Siinä tilanteessa, kun kuten David ja muut voisivat kertoa, ei voi valahdella itselleen. Ei voi.
Olette nuhdeltavana. Kyse on teistä ja teistä ja vain teistä. Minä en ole siinä. Muut eivät ole siinä. Emme voi olla ja tavallaan ette salli meidän olla. Mutta olette nuhdeltavana ja sanotte: "Miksi haluat olla täällä nyt?"
Teidän ei tarvitse nostaa kättänne, mutta miten moni on tuntenut tämän? Varmasti monta kertaa tässä elämässä, mutta nyt se on jotain erilaista. Tämä puristaa teistä makyon ulos. Vain puristaa sen ulos teistä, että te ette voi enää jauhaa paskaa itsellenne tai kenellekään muulle. Tämä vääntää sen ulos teistä, jotta teistä tulee aito ja tätä on tapahtunut - ja muuten, se jatkuu jonkin aikaa. Voisitte aivan hyvin kohdata sen nyt. Useimmat teistä ovat kohdanneet tai ovat sen keskellä juuri nyt.
Seuraava kysymys
Tämä energia mitä tulee sisään, tämä kaaos, esittää myös ison kysymyksen seuraamuksena kysymyksestä "Haluatko jäädä tänne vai et?" Se sanoo: "Mitä aiot tehdä?" Iso kysymys. Ja se on vaikea, koska sanotte: "No, en ole varma, haluanko jäädä, ja helvetti, en myöskään tiedä, mitä haluan tehdä, jos jään."
Ja ongelmana tässä on, että kun ensin … Tämä massiivinen kaaos on tullut sisään. Teillä on iso kysymys "Haluatko jäädä" ja nyt "Mitä aion tehdä, jos jään?" ja sitten menette takaisin tänne (pää). Menette takaisin tänne ja alatte sanoa: "No, kenties haluan vain …" Teistä tulee älyllinen. Teistä tulee tässä älyllinen ja alatte suunnitella: "No, haluan tehdä paljon rahaa ja haluan olla nuorempi ja kaikkea …" Niillä ei ole merkitystä. Millään niistä ei ole merkitystä.
Todellinen olemuksenne ei välitä rahasta. Se ei välitä eikä sen pitäisi välittää. Teidän sielunne, jumaluutenne, totuutenne - se ei välitä rahasta tai terveydestä tai varsinkaan suhteista toisten kanssa. Se ei välitä ÄO:stanne tai siitä, miltä näytätte - eikä sen pitäisikään.
Mitä jos sielunne jäisi kiinni yltäkylläisyyskysymyksiin? Se olisi todella huono juttu! Se on riittävän huono juttu, että ihminen jää niihin kiinni, mutta että sielunne jäisi kiinni niihin? Henkenne? Henkenne ei välitä kaikista noista asioista. Henki välittää itsensä rakastamisesta. Itsensä muistamisesta. Henki - sielunne - haluaa vain teidän heräävän.
Sielun ja ihmisen välillä on tämä kummallinen suhde. Jos ihminen välttämättä haluaa olla unessa, sielukin leikkii olevansa unessa. Jos ihminen välttämättä haluaa teeskennellä olevansa eksyksissä, jumalaisesta myötätunnosta sielu teeskentelee myös olevansa eksyksissä. Näettekö, miten se toimii? Se on tavallaan heijastus.
Teille tulee siis tämä valtava energiamäärä ja kysyy, haluatteko jäädä tänne ja mitä haluatte tehdä. Eikä se puhu käytännön asioista. Ei haluatko tulla lääkäriksi, haluatko tulla parantajaksi? Ne eivät ole niitä kysymyksiä.
Kysymyksiä ovat "Miten haluat kokea elämäsi?" Ja muuten, ette oikeasti elä tällä hetkellä. Ette niin, kuin me määrittelemme asian. Näette unta nukkuessanne. Näette unta nukkuessanne. Ette elä vielä. Pian elätte, mutta ette vielä.
Siis nämä voimat, joita jotkut teistä yrittävät vastustaa, joista jotkut teistä suuttuvat ja joita jotkut teistä yrittävät kuorruttaa runsaalla makyolla - se ei toimi, koska tämä energia mitä olette kutsuneet jollain tasolla, on niin voimakasta, että se menee suoraan ytimeen. Mitä haluatte? Mitä haluatte?
EDITH: Miksi olemme unessa?
ADAMUS: Miksi olette unessa? Edith esittää erinomaisen kysymyksen. Miksi nukutte? Kuka tahansa. (Tulee jotain epäselviä vastauksia)
SHAUMBRA: Kyse on säännöistä, joiden alaisuudessa tulimme.
ADAMUS: Sanotaan, että kyse on säännöistä, joiden alaisuudessa tulitte. Kuka loi nuo säännöt?
SHAUMBRA: Me loimme.
ADAMUS: Kuka voi mitätöidä ne?
SHAUMBRA: Me voimme.
ADAMUS: Ei, vaan minä. (Naurua) Halusin nähdä, oletteko hereillä.
Olet oikeassa. Te voitte mitätöidä ne. Mutta miksi olisi ollut jokin "sääntö"? Miksi olisitte koskaan valinneet sen? (Kuulumaton vastaus) Anteeksi kuinka? KÄYTETÄÄNPÄ SUURTA ÄÄNTÄ TÄNÄÄN, jotta kaikki voivat kuulla. Kiitos, Hannibal!
EDITH: (huutaen) Jotta voimme pysyä maan päällä!
ADAMUS: Jotta voitte pysyä maan päällä. No, maa on …
LINDA: Tässä tulee. (Hän vie mikin) Hän laittaa sinut sanomaan sen kovalla äänellä. Sano se uudestaan, Edith.
ADAMUS: Anna palaa.
EDITH: Viisastelin vain.
ADAMUS: Miksi siis olette unessa? Miksi päätitte olla unessa?
EDITH: En tiedä. (Joku sanoo: "Ajattelimme sen olevan hauskaa peliä.")
ADAMUS: Hauskaa peliä? Pidän siitä! Kyllä. Ja se oli itse asiassa hyvin todellista. Se on tavallaan hauskaa - tiettyyn pisteeseen saakka. Tiettyyn pisteeseen saakka ja sitten se on … Sanoisitko sen todella kovaa?
KAY: Sitten se on perseestä! (Naurua)
ADAMUS: Ei, niin että tarkoitat sitä. Nouse seisomaan. Olit Hannibalin kurssilla eilen.
KAY: SITTEN SE ON PEREESTÄ!
LINDA: Hän oli Hannibalin kurssilla.
ADAMUS: Se ei ollut kovin hyvä. Joku muu?
LINDA: Odota, haluan tietää, mitä tämä 16-vuotias sanoo.
ADAMUS: Hannibal, voisitko havainnollistaa, miten se sanotaan. Anna mennä.
HANNIBAL: Mikä?
ADAMUS: JA SITTEN SE ON PERSEESTÄ!
HANNIBAL: SITTEN SE ON PEREESTÄ!
ADAMUS: Niin sitä pitää. Juuri niin. Kiitos.
MACKENZIE: Se on helppo tie ulos. On helpompi pysyä unessa kuin herätä.
ADAMUS: Kyllä, mutta miksi menitte uneen alussa?
MACKENZIE: No, se on jotain erilaista, joten haluaa nähdä, miten se on erilaista. Ja sitten haluaa herätä taas, mutta se on vaikeaa, joten päättää pysyä unessa.
ADAMUS: Erittäin hyvä. Se on Adamus-palkkio. Kiitos. Kiitos.
Kyllä, se on liian vaikeaa ja on liikaa pakottavia voimia, jotka yrittävät pitää unessa. Ensinnäkin te itse ja kaikki ympärillänne - massatietoisuus, lapsenne, työpaikkanne, pelkonne - kaikki viittoilevat teille. Kaikki viettelee teitä pysymään unessa, mutta lopulta ette pysty siihen. Se on hyvä asia. Lopulta ette pysty.
Mitä tahansa se vaatii
Voi, sitä voi teeskennellä 100.000 vuotta olevansa unessa kristallissa, mutta lopulta jokin tulee sisään - tässä tapauksessa kaaos. Tässä tapauksessa energia jota jokin osanne on kutsunut sanoen: "Tule sisään ja ravistele minua totaalisesti. Kovistele minua. En välitä, koska en aio pysyä unessa enää. En välitä …" Muistatteko sanoneenne näin? Muistatteko sanoneenne: "En välitä, mitä se vaatii. Pystyn selviytymään siitä." (Naurua) Joo. "En välitä, mitä se vaatii." Luulen, että meidän pitäisi tehdä se ja Hannibal, sinun on lähdettävä hetken kuluttua. Luulen, että meidän pitäisi tehdä se yhdessä, "En välitä" -laulu. "En välitä, mitä se vaatii."
HANNIBAL: En välitä, mitä se vaatii.
ADAMUS: Ja teemme sen hetken kuluttua. "En välitä, mitä se vaatii!" Jokainen teistä on sanonut sen: "En välitä, mitä se vaatii." Mutta mitä sitten tapahtuu? No, tässä kohtaa olemme: "Oi, miksi minä? Mitä tein väärin?" Siinä teitte väärin, kun sanoitte: "En välitä, mitä se vaatii." Joten ...
HANNIBAL: Tämä on "En välitä, mitä se vaatii" -laulu.
ADAMUS: "En välitä, mitä se vaatii."
HANNIBAL: (soittaa pianoa ja alkaa laulaa) En välitä.
ADAMUS: En välitä.
HANNIBAL: Mitä se vaatii.
ADAMUS: Mitä se vaatii.
HANNIBAL: En välitä, mitä se vaatii. (Adamus laulaa mukana)
En välitä.
ADAMUS: En välitä!
HANNIBAL: Mitä se vaatii (yleisö liittyy mukaan)
ADAMUS: Antakaa mitä vaan!
HANNIBAL: En välitä!
ADAMUS: En välitä.
HANNIBAL: Mitä se vaatii.
ADAMUS: Otan vastaan mitä vaan.
HANNIBAL: En välitä. (Adamus laulaa mukana)
Mitä se vaatii.
En välitä.
ADAMUS: Olen suuri ja vahva!
HANNIBAL: Mitä se vaatii.
ADAMUS: Olen parempi kuin ne.
HANNIBAL: En välitä.
ADAMUS: Pystyn käsittelemään sen.
HANNIBAL: Mitä se vaatii.
ADAMUS: Antakaa tulla!
HANNIBAL: En välitä.
ADAMUS: Olen kova.
HANNIBAL: Mitä se vaatii.
ADAMUS: Se tulee kohti nyt!
HANNIBAL: En välitä.
ADAMUS: En välitä!
HANNIBAL: Mitä se vaatii.
ADAMUS: Olen paras!
HANNIBAL: En välitä, mitä se vaaaaaaatiiiiii!!!
ADAMUS: En välitä! (Naurua ja yleisön taputuksia) Voi, luulen, että Cauldre pyörtyi juuri. (Naurua)
Muistatteko sanoneenne sen? (Yleisö vastaa "kyllä") Kyllä. Ette sanoneet niin kauniisti, kuin juuri teimme tässä laulussa, mutta tavallaan.
EDITH: Viimeiset 11 vuotta olemme sanoneet sitä.
ADAMUS: Viimeiset 11 vuotta ja sitten se tulee ja "aijai, aijai, aijai, aijai" (vikisevällä äänellä).
Tämä siis menee ytimeen ja tässä ei ole mitään oppituntia. Tämä ei nyt ole oppitunti. Tätä ei ole, koska olette uhri, koska teitte jotain väärin, koska teitte huonoja valintoja - vaan koska pyysitte sitä ja se on tässä. Lapiossa - haa! (Naurua)
Liikutaanpa siis tämän läpi.
Tämä energia siis sanoo: "Haluatko olla täällä?" Te ja vain te voitte vastata siihen eikä se voi olla valhe, koska jos yritätte valehdella, se menee suoraan vieläkin syvempään ytimeen. Voitaisiin sanoa, että te ja henkenne olette tämän takana - tämän tapahtuvan liikkeen takana - koska on aika siirtyä eteenpäin. On aika herätä.
Voitaisiin sanoa, että energia pysyy, kunnes vastaatte. Teille ei voi enää olla toinen jalka sisällä ja toinen ulkona. Olette tällä tai olette poissa. Poissa ei ole kovin huono vaihtoehto. Lupaamme teille kivan huoneen (naurua), kolme ateriaa päivässä ja palvelijoita.
Vitsi, vitsi! (Naurua)
Itse asiassa on muutamia shaumbroja, jotka ovat siirtyneet rajan yli, ja heillä on ilmavaivoja, koska täällä on hyvin eteeristä. (Yleisö vaikeroi huonolle vitsille) Heille on upeaa työskennellä kanssanne ja joskus he vain haluavat ravistella teitä (hän ravistelee jotakuta), mutta en salli sitä. Olen ainoa, joka saa ravistella täällä!
Se ei siis ole kovin huono vaihtoehto. Se ei ole huono. Mutta te olette kovia, olette päättäväisiä ja aiotte jäädä. Eikö vain, rouva Hämmästyttävä!
KATHLEEN: Ehdottomasti.
ADAMUS: Ehdottomasti. Silloinkin kun tavallaan masennutte ja kaikki näyttää ulkopuolella tulevan hulluksi ja mietitte - sinä mietit - mitä minun pitäisi tehdä täällä?
KATHLEEN: Kyllä.
ADAMUS: Kyllä. Mitä tahansa halutatte. Mitä tahansa haluatte. Mitä tahansa haluatte.
Se siis kysyy teiltä: "Haluatko jäädä?" Se jatkaa kysymistä. Ette voi välttää sitä. Ette voi lykätä sitä. Se jatkaa kysymistä: "Haluatko olla täällä?" ja teidän on oltava aito.
Ja sitten, mitä teette? Mitä teette? No, tämä on osa, mistä haluaisin puhua vähän lisää tänään. Mitä teette? Koska ensinnäkin, ette voi mitenkään kuvitella siinä tietoisuudessa, missä olette nyt, mielessä mitä olette käyttäneet, mitä aiotte tehdä. Ette voi kuvitella sitä. Hannibal, kuvittelitko vuosi sitten, että olisit siinä, missä olet?
HANNIBAL: Ei, en ollenkaan kuvitellut.
ADAMUS: Kuvittelitko ... et.
HANNIBAL: En.
ADAMUS: Et, koska tietoisuutesi ja mielesi eivät yhdessä toimien olisi voineet todellakaan kuvitella sitä. Se oli mahdollisuus, mikä ei ollut edes näkyvä.
HANNIBAL: Aivan.
ADAMUS: Mutta teit muita päätöksiä, jotka ovat luoneet nämä toiset asiat. Minkä sanoisit olleen suurin yksittäinen päätöksesi?
HANNIBAL: Vetää henkeä!
ADAMUS: Kiitos. Ja sanoa ...
HANNIBAL: Ja sanoa "KYLLÄ!!!"
ADAMUS: Kyllä! Näettekö, miten yksinkertaista se on? Hänen ei tarvinnut sanoa: "Haluan tämän, halun tuon." Hänen ei tarvinnut tehdä pitkää listaansa sanoen: "Minun täytyy olla Amerikan Talent -kilpailussa" tai "Minun täytyy laulaa 80.000 ihmisen edessä huomenna", minkä tulet tekemään.
HANNIBAL: Aivan.
ADAMUS: Hän ei päässyt tuolle tasolle. Hän sanoi: "KYLLÄ!"
HANNIBAL: Kyllä!
ADAMUS: Kyllä! Sen hän vain sanoi. Tunnen laulun olevan tulossa. (Naurua) Voi! Mutta aika loppuu, joten teemme Kyllä-laulun pian.
Hän siis sanoi "kyllä" ja silloin kaikki alkoi liikkua. Ja sitten kokemista hetkessä, juuri kuten sanoin aiemmin. Kaikki vain tapahtuu hetkessä. Yhtäkkiä sinulle vain soitettiin "tyhjästä" "Haluaisitko esiintyä Tonight Show'ssa?" "Esiintyisitkö 80.000 ihmisen edessä?" Et suunnitellut sitä.
HANNIBAL: En.
ADAMUS: Hyväksyit sen. Aa! Takaisin hyväksymiseen.
HANNIBAL: Kun sanoin "kyllä", tunsin antaneeni itseni koko universumille
ADAMUS: Juuri niin. Juuri niin ja koko universumissa voi sanoa "kyllä" sille, mille haluaa sanoa "kyllä", ja sitten antaa kaiken muun mennä. Ei itse asiassa tarvitse koskaan enää sanoa "ei". Vain antaa kaiken muun mennä.
Uusia mahdollisuuksia hetkessä
Puhutaanpa tässä hetken mahdollisuuksista - ottaen esiin sen, mistä puhuimme viime kuussa. Puhuimme siitä, että energia virtasi näin, melko horisontaalisti. (Hän piirtää risteävät aallot vaakatasoon) Yhtäkkiä kaikki muuttuu ja se menee näin. (Hän piirtää risteävät aallot pystysuoraan) Se kulkee lineaarisesti. Tässä on nyt mahdollisuudet, tässä tilassa (aaltojen muodostamissa "silmukoissa").
Mahdollisuuksia tuli ennen täältä (aaltojen ulkopuolelta) ja aallon dynamiikka veti niitä. Aallot vetivät puoleensa energiaa, mikä toi sisään mahdollisuuksia, joita olitte kerran pohtineet, silloin kun menitte Tulimuurin läpi. Onko tässä järkeä? Toisin sanoen, vanhassa energiassa vanha aaltomuoto joka menee näin (horisontaalisti), vetäisi aallon tasapainosta riippuen ulkopuolelta energioita, jotka sitten periaatteessa ilmentäisivät mahdollisuuksia, joita olitte pohtineet lähdettyänne Kotoa. Toitte siis jonkin tarkoituksenmukaisen tilanteen elämäänne.
Nyt on vähän eri asia. Nyt on hyvin eri asia. Olette täysin muuttamassa sitä tapaa, millä käsittelette energiaa, tietoisuutta ja ilmentämistä.
Ilmentäminen ei tule ajatustenne tuloksena. Se ei tule. Se ei todellakaan tule. Olette yrittäneet ajatella tienne moniin asioihin. Yritätte edelleen tehdä sitä. Yritätte ajatella tai visualisoida. Uskokaa minua, se ei toimi teillä nyt. Se onnistuu jossain määrin joillain muilla ihmisillä, mutta se ei toimi.
Nyt mahdollisuudet eivät enää tule ulkopuolelta eikä energia tule enää tuolta jostain. Teidän ei tarvitse kutsua mitään esiin tai sisään. Kaikki on hetkessä. Kaikki on hetkessä. Energia on hetkessä. Toisin sanoen energia on jo tässä ja nyt. Teidän ei tarvitse enää odottaa vanhan "syy ja seuraus" -tilanteen tapahtumista ja se on yksi haastavimmista asioista, joiden kanssa teidän on työskenneltävä, koska olette tottuneet syyhyn ja seuraukseen - jotain tapahtuu ja jotain tapahtuu sen seurauksena. Homma ei enää toimi niin. Tulee olemaan tietysti siirtymäjakso.
Mahdollisuudet eivät tule sieltä, mitä koitte Tulimuurissa - kun menitte tuon vyöhykkeen läpi ja tulitte tähän todellisuuteen - eikä energia tule enää ulkopuolelta. Kaikki tapahtuu ehdottomasti hetkessä. Kun teimme aiemmin laulun hetkessä, Linda kirjoitti hetkessä, Hannibal lauloi hetkessä - te koette sitä elämässänne. Ette välttämättä kirjoittaen ja laulaen, mutta koette hetkessä olemisen. On taipumusta haluun mennä nopeasti siitä jonnekin etsimään vastausta tai palata takaisin muistoihin, aiempiin kokemuksiin etsimään vastausta. Se kaataa teidät pois jaloiltanne.
Teidän on pysähdyttävä hetkeksi, vedettävä syvään henkeä ja käsitettävä, että energia ja mahdollisuus on jo siinä. Mahdollisuus ... Tämä on tavallaan mielenkiintoista, koska mahdollisuus on hetkessä. Se ei tapahtunut "silloin joskus", jotta voitte vetää sen tähän hetkeen. Mahdollisuus olisi luultavasti vaikea ... Hannibal, nähdään Oaklandissa! (Hannibal lähtee ehtiäkseen lennolle, yleisö sanoo hyvästit hänelle)
LINDA: Heippa Hannibal! Heippa Hannibal!
ADAMUS: Tehdään se yhdessä! Näkemiin Hannibal! Olen huomenna paikalla Pride-vaatteissani! (Viitataan Gay Pride -paraatiin, missä hän laulaa)
HANNIBAL: Kyllä! (Naurua)
ADAMUS: Olen stadionilla hänen kanssaan huomenna!
Mahdollisuudet ovat siis juuri siinä, mutta jos yritätte älyllistää ja selvittää niitä etukäteen, ette pysty siihen. Tämä kuulostaa kamalan hämmentävältä, mutta oikeastaan se ei ole. Se on kamalan yksinkertaista, ihanan yksinkertaista - ihanan yksinkertaista.
Mahdollisuudet eivät tule enää sieltä, mistä ne tulivat ennen - ne tulevat uudesta paikasta. Energia henkilökohtaiseen elämäänne ei tule enää sieltä, mistä se tuli ennen - se tulee hetkestä. Kaikki tapahtuu hetkessä ja arvatkaapa, kuka ei todellakaan pidä siitä? (Joku sanoo "mieli") Mieli ja? Aspektinne. Ne eivät pidä siitä vähääkään. Se on niille epämiellyttävää, ne eivät ole tottuneet siihen ja ne tuntevat ehdottomasti menettäneensä hallinnan, koska sieltä ne ovat toimineet. Ne ovat toimineet menneisyydestä ja ne tekevät paljon lupauksia tulevaisuudesta. Mutta aspektit - häiriintyneet tai irralliset aspektit - eivät pidä ollenkaan nyt-hetkestä. Ei, ei, ei. Ne maleksivat menneisyydessä ja ne leikkivät tulevaisuuden kanssa.
Ne eivät siis pidä siitä pätkääkään. Mitä siis tapahtuu? Aspektimellakka! (Naurua) Aspektimellakka. Joo! Ehdottomasti! Ne eivät pidä siitä pätkääkään ja ne kertovat teille, miten arvoton ... (joku sanoo "paska"). Kuka sanoi ruman sanan? Emme kiroile täällä. (Naurua) ... ihminen olette.
Ne siis järjestäytyvät. Ne järjestäytyvät toistensa kanssa. Ne menevät jopa niin pitkälle, että ne sopivat yhteistyöstä toistensa kanssa, mitä ne eivät normaalisti tee. Mitä te siitä huolehditte? Tähän olette yhdistäneet kaikki aspektinne! (Naurua) Norma, Aandrah, luulen, että puhelimesi tulee soimaan vilkkaasti. Mutta joka tapauksessa, ei, ne eivät pidä siitä lainkaan, koska tämä on ennenkuulumatonta niille. Ne suuttuvat sinulle muuttumisesta, John. Ne sanovat, että olet väärässä. Ne sanovat kaikille teille, mutta kiusaan veli Johnia. Ne sanovat, että olet möhlinyt aiemminkin. Miten monta ohjelmaa sinulla on ollut, John? Arvaa.
JOHN: Paljon.
ADAMUS: Paljon. Miten monelta paljon näyttäisi? Neljältä?
JOHN: En tiedä.
ADAMUS: Neljältä miljoonalta luultavasti.
JOHN: Luultavasti.
ADAMUS: Ja kaikilla. Ne sanovat: "Onko tämä vain yksi ohjelma? Oletko näiden kaikkien uusien menetelmien, näiden ohjelmien, näiden kaikkien uusien asioiden addikti?" Voi, ne tulevat sisään. Ja kun kaikki tämä on sanottu, niin se on täydellinen ajankohta kutsua ne takaisin kotiin. Todella on. Todella on. Ei ole aika väitellä niiden kanssa. Ei ole aika pelata pelejä niiden kanssa. Ei ole aika antaa niiden riehua. Sanokaa: "Kutsun sinut takaisin, koska olemme vaihtamassa uuteen. Olemme muuttumassa. Olemme tulossa ei-polaariseksi. Olemme ottamassa täysin uuden polun. Sinun on aika joko nousta jumalaiseen junaan tai jätämme sinut taakse. On aika. Siirrymme eteenpäin. Siirrymme eteenpäin."
JOHN: Hallelujaa.
ADAMUS: Olen siis sanomassa tässä sitä ... Mitä olenkaan sanomassa tässä? (Naurua) Olen sanomassa, että on paljon kaaosta. Ja sanon, että kaaos on ok. Sanon, että asioita ei tehdä enää niin kuin ennen.
Teidän ei itse asiassa tarvitse tehdä paljon mitään. Teidän ei tarvitse piestä itseänne. Teidän ei tarvitse juoda 12 gallonaa vettä päivässä - kolme tai neljä riittää mainiosti (gallona = 3.8 litraa). Ei ole paljon muuta tehtävää kuin avainsana viime tilaisuudestamme - toivon, että tajuatte sen oikein ensimmäistä kertaa. Avainsana viime tilaisuudestamme oli yksi asia, jonka pyysin teitä tekemään - yksi ainoa asia. (Yleisö sanoo "hyväksyä") Hyväksykää. Rakastan teitä kaikkia. Hyväksykää. Se on siinä. Se on siinä. Se on siinä. Kaikki muu on makyota. Makyota. Juu. Mitä on makyo? (Yleisö sanoo "paskaa") Tässä huoneessa ei ole tarkoitus kiroilla. (Naurua) Parempi kuitenkin te kuin minä.
Se on siinä! Hyväksykää. Miten voitte todella hyväksyä? Vedätte syvään henkeä. Vau! Ja sitten kenties laulatte vähän, koska laulaminen vie sen ilmaisuksi. Se on siinä. Se on siinä. Se on siinä.
Unta näkevät Merlinit
Seison siis täällä tänään - ravaan, kuten Cauldre sanoo. Hän haluaa, että istuisin, joten istun täällä tänään (naurua, kun hän tuskin koskettaa tuolia ja nousee taas seisomaan) ja puhun tässä hyvin epätavallisessa ympäristössä. Puhun ryhmälle Merlinejä, jotka ovat nukuttaneet itsensä ja teeskentelevät olevansa unessa - haluavat herätä, mutta teeskentelevät, etteivät osaa herätä. Nukkuvat, nukkuvat, näkevät unta nukkuessaan. Näkevät unta, kuka voisitte olla. Näkevät unta. Näkevät unta kaikesta, mitä voisitte olla. Ja alatte päästä siihen, siihen hetkeen että voitte herätä. Silloin heräätte - hetkellä jolloin hyväksytte, että voitte. Ja te voitte. Lakatkaa ajattelemasta sitä, vain hyväksykää se.
Valtava määrä kaaosta tulee sisään eikä sen tarvitse olla teille kaaosta. Maailma on menossa skitso-kaaokseen tällä hetkellä. Vau! Jos vain voisitte nähdä sen, mitä me näemme, jos voisitte nähdä tekemämme mittaukset - maailma pyörii hulluna ja se tulee pyörimään vielä hullummin eikä kyse ole teistä. Kyse ei ole teistä. Kun luette noita otsikoita, jotkut teistä saavat kamalaa ahdistusta, "Maailma romahtaa" - no, joo! (Naurua) Oikeastiko? Mitä Cauldre sanoo - "itsestäänselvyyden mestari". Okei, siirrytäänpä seuraavaan askeleeseen. Kyllä, maailma hajoaa.
Ja tiedättekö mitä? Jos katsotte sen kuvioita, näette itsenne - itsenne 20 vuoden takaa, 10 vuoden takaa. Voitte nimittäin kaikki olla oman aikanne pikaprofeettoja. Tiedättekö miten? Katsomalla maailmaa ja vertaamalla siihen, missä olitte 10 vuotta sitten, 5 vuotta sitten, 3 vuotta sitten. Sen kurssin se ottaa. Se horjuu. Se hajoaa. Se joutuu taisteluun itsensä kanssa. Sillä on joitain upeita päiviä. Se valehtelee itselleen. Se vihaa itseään ja haluaa piiloutua itseltään.
Voitte ennustaa taloutta. Voitte ennustaa politiikkaa. Voitte ennustaa kaikkea, koska sen juuri olette käyneet läpi. Sitä tapahtuu maailmassa.
Se käy läpi omaa kaaostaan ja se käy läpi omaa heräämistään - aivan kuten te olette käyneet läpi oman heräämisenne. Mutta minun on sanottava - mikä on ilmaisunne? Kestit ovat menossa nyt. Joko heräätte tai no ... En sanonut sitä, mutta joko heräätte tai alatte olla toisessa ulottuvuudessa. Joko heräätte tai tämä fyysinen kehonne ja mielenne eivät halua pysyä maisemissa. Pysyä missä? Lisää kurjuutta? Lisää petosta? Lisää pelejä? Joko heräätte tai siirrytte eteenpäin.
Tämän myötä, rakas shaumbra, hengitetään sisään kaaosta. Se on täällä, koska olet kutsunut sitä, Kay. Se on täällä, koska se palvelee teitä, kuten kaikki energia.
On ollut ilo olla täällä tänään. On ollut outoa olla niin monien Merlinien edessä, jotka todella teeskentelevät olevansa unessa.
Tämän kera muistakaa kuten aina: kaikki on hyvin koko luomakunnassa. Lauletaanpa se yhdessä (yleisö liittyy mukaan). Kaikki on hyvin koko luomakunnassa!!
Siksi minä olen täysivaltaisen alueen Adamus. Hyvästi.
***********
Cirmson Circle -aineistoa Tobiaksen, Adamus Saint Germainin ja Kuthumi lal Singhin kera on tarjottu veloituksetta valotyöntekijöille ja shaumbroille ympäri maailmaa elokuusta 1999 saakka.
Crimson Circle on maailmanlaajuinen verkosto ihmisenkeleitä, joita kutsutaan nimellä shaumbra ja jotka ovat ensimmäisten joukossa siirtymässä uuteen energiaan. Kun he kokevat ylösnousemuksen iloja ja haasteita, heistä tulee standardeja muille ihmisille näiden matkalla sisäisen Jumalan löytämiseen.
Crimson Circle kokoontuu kuukausittain Deneverissä, Coloradon alueella, missä Adamus esittää viimeisintä informaatiota Geoffrey Hoppen kautta. Crimson Circlen kokoontumiset ovat avoimia yleisölle ja kaikki ovat tervetulleita.
Jos luet tätä ja tunnet totuuden ja yhteyden tunteen, olet todellakin shaumbra. Olet opettaja ja opastaja yhtä lailla ihmisille ja enkeleille. Salli jumaluuden siementen kukoistaa sisälläsi tällä hetkellä ja kaikkina tulevina aikoina. Et ole koskaan yksin, sillä perhettä on ympäri maailmaa ja enkeleitä sinua ympäröivissä ulottuvuuksissa.
Voit vapaasti jakaa tätä tekstiä epäkaupalliselta pohjalta veloituksetta. Ole hyvä ja ota mukaan informaatio kokonaisuudessaan, tämä lopputeksti mukaan luettuna. Kaikki muu käyttö pitää olla Geoffrey Hoppen (Golden, Colorado) kirjallisesti hyväksymää. Katso yhteystiedot sivuilta www.crimsoncircle.com.
Tekijänoikeus 2010 Geoffrey Hoppe, Golden, CO 80403.
-----------
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.