CRIMSON CIRCLEN MATERIAALEJA

Valaiseminen-sarja

SHOUD 8 – ADAMUS ST. GERMAIN, Geoffrey Hoppen kanavoimana

Esitetty Crimson Circlelle

4.5.2024
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
www.crimsoncircle.com

(Adamuksen viestiä edelsi tämä video)

Minä olen mitä olen, St. Germainin Adamus.

Tervetuloa tähän shoudiin, tähän kauniiseen shoudiin, tähän kauniiseen kokoontumiseen. Kun musiikki soi, tunsin kaikkia teitä, jotka liityitte mukaan. Ensin on aina jotain musiikkia – teille jotka ette kuuntele livenä. Ja leikkiäkseni tuolla laululla – ”Millään muulla ei ole merkitystä” – minun täytyy esittää tuo kysymys teille jokaiselle: ”Millä on merkitystä elämässäsi?” Millä on oikeasti merkitystä? Pitäkää se viidessä kohdassa. Pitäkää se vain muutamassa sanassa per kohta, mutta millä on oikeasti merkitystä elämässänne?

Millä on merkitystä?

Tuntekaa sitä hetki. Millä on oikeasti merkitystä?

(Tauko)

Ihmismieli hyppää mukaan, kuten luultavasti huomasitte, ja siitä tulee tavallaan sekava ja hämmentynyt. Ja jos tulee, pysähtykää hetkeksi ja tuntekaa sitä jälleen, mutta mestarina. Mestarina. Se on viisautenne kaikista elämistä, joita teillä on koskaan ollut, ja tuo mestari on nyt käytettävissä. Se on tässä.

Siis, kysy itseltäsi mestarina, millä on oikeasti merkitystä elämässäsi. Viisi kohtaa, muutama sana.

(Tauko)

Kirjoita se ylös, jos haluat. Millä on oikeasti merkitystä?

(Tauko)

Nimittäin hassu asia on – ja voitte jatkaa leikkimistä sen kanssa – että teillä tapahtuu kaikkia näitä asioita elämässänne joka päivä – ylä- ja alamäkiä, mutkia ja kaarteita; yhtenä hetkenä olette sairas, seuraavana hetkenä teistä tuntuu hyvältä; yhtenä hetkenä teillä tapahtuu kaikkea draamaa, tavallisesti muiden ihmisten kanssa, ja seuraavana hetkenä se hiljenee; yhtenä hetkenä tunnette olevanne mestari, seuraavana teistä tuntuu tavallaan tuolta halveksittavalta ihmiseltä – mutta jos oikeasti kunnolla tunnette sitä, millä on oikeasti merkitystä mestarina? Se on melko yksinkertaista.

Se on melko yksinkertaista.

En aio käydä läpi kaikkia mahdollisia vastauksia, mutta se on usein sellaisia asioita, kuin ”Minulla on merkitystä. Minulla on merkitystä.” Sen pitäisi olla luettelonne kärjessä: ”Minulla on merkitystä minulle. Minun matkani, minun elämäni, sillä on merkitystä.”

Rakkaudella on merkitystä, mutta rakkaudella itseänne kohtaan. Siinä ei ole kyse kaikkien muiden rakastamisesta. Se auttaa siinä. Silloin kun rakastatte itseänne, alatte todella ymmärtää muiden ihmisten rakastamisen. Tähän saakka olette olleet vain amatööri, joka pelaa rakkauspeliä, silloin kun ette oikeasti rakasta itseänne.

Sisäisellä rauhallanne on merkitystä. On ollut paljon, paljon, paljon, paljon elämiä, joissa ei ole ollut sitä, ja on menty edestakaisin, etsien vastausta koko tuohon kysymykseen: ”Kuka minä olen?” Ja sitten koko tämän metamorfoosin läpikäyminen Oivaltamiseen ja planeetalle jääminen. Siis, vähän rauhaa, vähän lohtua, vähän iloa. Sillä pitäisi olla merkitystä.

Sen lisäksi paljolla ei ole merkitystä. Ei oikeasti ole. On hyvin helppoa kietoutua kaikkiin juttuihin, joita tapahtuu elämässä, ja palata edelleen noihin kalvaviin kysymyksiin: ”Teenkö oikein? Miksi minusta tuntuu kamalalta?” Noilla asioilla ei ole oikeasti merkitystä. Haaskaatte paljon energiaanne tuohon jatkuvaan, tavallaan mentaaliseen itsearviointiin. Sillä ei ole oikeasti merkitystä. Ei millään siitä.

Teillä, itsenne rakastamisella ja tälle planeetalle jäämisen ilolla, on merkitystä. Siinä se koko lailla on. Koko lailla.

Kaikki yli sen, on paljon makyoa, paljon henkistä ummetusta, paljon oman aikanne haaskaamista. Ja silloin kun annatte kaikkien näiden muiden asioiden sekaantua elämäänne – päivittäisten ongelmien ja vastaavien asioiden – haaskaatte paljon aikaa, mutta myös energianne ohjataan noihin asioihin. Olette kuin iso magneetti omalle energiallenne. Sitä tulee. Jos haluatte olla huolissanne jokaisesta pikku yksityiskohdasta, jos haluatte stressata jokaisesta pikku asiasta, jos olette jatkuvasti tuossa mielessä, joka motkottaa teistä itsestänne, energiat tukevat sitä. Ne tukevat – ne eivät välitä.

Mutta jos tunnette syvältä sitä, niin millä on oikeasti merkitystä? Ei paljolla. Ei paljolla. Energiat asettuvat sitten uudelleen riviin ja tukevat sitä, millä on oikeasti merkitystä – millä on oikeasti merkitystä.

Mestari alkaa oivaltaa, että yltäkylläisyyden kaltaisilla asioilla ei ole oikeasti merkitystä. Sitä sanaa ei itse asiassa ole enää sanavarastossanne. Yltäkylläisyyttä vain on. Mestari oivaltaa, ettei terveyden kaltaisilla asioilla ole oikeasti merkitystä. Tarkoitan, että niillä on, jos teillä ei ole hyvä terveys. Mutta loppujen lopuksi niillä ei ole oikeasti merkitystä, koska olette nyt terveyden tilassa, värähtelyn tilassa. Käytte läpi paljon asioita, koska menette vanhasta biologiasta valokehoonne, ja tunnette sen. Mutta sillä ei ole oikeasti merkitystä.

Minulla oli suhteellisen lyhyt elämä satoja, kenties tuhansia, vuosia sitten zen-munkkina, osan ajasta Kiinassa ja sitten osan Japanissa. Se oli mielenkiintoinen elämä. Halusin kokea zenin. Zen on tuota jatkuvaa tarkoituksen kysymistä: ”Mikä on elämän tarkoitus?”

Pääset zeniin, ja se nyrjäyttää mielesi. Se nyrjäyttää, mutta sellaisella tavalla, että saat selkeyttä, koska oivallat, ettei millään ole merkitystä. Ei oikeasti ole. Millään ei ole oikeasti merkitystä, ja oivallat, että, no, kuten sanoin, se oli lyhyt elämä ja kysyin jatkuvasti itseltäni: ”Mikä on tarkoitus?” Ja zenissä oivalsin, ettei ole mitään tarkoitusta: ”Grasshopper, ei ole mitään tarkoitusta.” Ja sen myötä lähdin tuosta elämästä. Ei inhosta tai vihasta tai mistään muusta, mutta ei ole mitään tarkoitusta. Siis lähdin, ja oivalsin, että itse asiassa on kauneutta. Kenties et määrittele sitä tarkoitukseksi tai tavoitteeksi, mutta elämässä on kauneutta. Ja jos on jokin tarkoitus, jos on jokin syy, se kenties on se. Vain tuo kauneus, sen silkka kauneus, että pystyy elämään tässä todellisuudessa.

Rakastin tuota elämää. Se oli jatkuvaa pallottelua muiden zen-mestareiden kanssa. Kuin pelaisit jatkuvasti zen-shakkia, mutta sillä ei ole merkitystä, voitatko vai häviät. Sillä ei ole merkitystä. Zenissä oivallat, että riisut kaiken ydinolemukseen saakka, ja edes sillä ei ole merkitystä. Ei oikeasti ole, paitsi sillä, millä on merkitystä sinulle. Se on todellista zeniä. Millään ei ole merkitystä, paitsi sillä, millä on merkitystä sinulle. Ja siksi rakastan zeniä. Mutta jonkin ajan kulutta siitä tulee vähän turhauttavaa. Sillä on merkitystä, millä on merkitystä sinulle. Se on siinä.

Tuntekaa sitä jälleen. Millä on oikeasti merkitystä tässä elämässä? Millä on oikeasti vaikutusta? Ei paljolla. Voisi luultavasti sanoa, että 99 prosentilla siitä, mikä täyttää ajatuksenne, vie energiaanne ja stressaa teitä, ei ole oikeasti merkitystä.

Siis, herää kysymys: ”Miksi ihmiset tekevät sitä?” No, osittain, koska he eivät tiedä mistään paremmasta. He eivät ole koskaan olleet zen-munkki tai opiskelleet/tutkineet sillä tavalla, kuin monet teistä ovat. He tekevät sitä, koska se pitää heidät kiireisenä. Se pitää heidät kiireisenä. Se antaa heille kokemuksia, se antaa heille tarinoita. Se täyttää päivän. Se antaa heille jotain tekemistä. Mutta pääsette myös siihen pisteeseen, jossa oivallatte, ettei sillä ole merkitystä. Millään siitä.

Millä on oikeasti merkitystä, paitsi Itsellä, Itsen rakkaudella? Täällä olemisen kauneus, itsenne kauneus, luonnon kauneus, myös muiden ihmisten kauneus toisinaan. Enkä sano, että tämä on oikea vastaus – se on minun vastaukseni: elämän kauneus.

Olette täällä tässä uskomattomassa paikassa, hyvin rankassa paikassa myös. Mutta tässä rankkuudessa, elämän haasteissa, teidän sallitaan havaita kauneus eri tavalla, paljon selkeämmällä tavalla, koskettavammalla tavalla. Siis, minulle elämän kauneudella oli merkitystä, ja siksi tuon lyhyen elämän jälkeen zen-munkkina tulin takaisin kauneuden vuoksi. Itseni kauneuden, kaiken minua ympäröivän kauneuden, energiani kokemisen kauneuden ja sen kauneuden vuoksi, miten valo – energia ja valo – muuttuvat joksikin tällaiseksi. Se on melko hämmästyttävää. Se muuttuu täksi todellisuudeksi. Se antaa elämän biologiallenne, mielellenne, kaikelle teissä, kokemuksillenne. Myös pahimmissa kokemuksissa on kauneutta.

Siis, kun aloitamme tämän shoudin, minun täytyy sanoa, että siitä tulee vähän erilainen kuin normaalisti. Meillä on erittäin pitkä merabh, joten asettukaa mukavasti, rentoutukaa. Ja jos nukahdatte merabhin aikana – ai, jotkut teistä ovat jo unessa – mutta jos nukahdatte merabhin aikana, se on ok.

Mitä tulee loppuunsaattamisen jälkeen?

Päivän zen-kysymys: mitä tulee loppuunsaattamisen jälkeen?

Mitä tulee loppuunsaattamisen jälkeen? Tuntekaa sitä hetki, ja tuntekaa sitä mestarina.

Mitä tulee loppuunsaattamisen jälkeen? Hmm. Annan teille hetken pohtia sitä.

(Tauko)

Samalla rupattelen tässä Lindan kanssa. Eesan Linda, mitä kuuluu tänään? He pohtivat, me vain keskustelemme.

LINDA: Hmm, on outoa.

ADAMUS: Niin kuin aina?

LINDA: Oudompaa.

ADAMUS: Oudompaa. Oudompaa kuin aina. Miksi niin on?

LINDA: (pitäen tauon) Yritän edelleen selvittää sitä.

ADAMUS: Selvittää mitä?

LINDA: Miksi minusta tuntuu niin oudolta.

ADAMUS: Ai. Miksi yrität selvittää sitä? Tarkoitan, ettei se vie sinua kerrassaan mihinkään.

LINDA: No, on ärsyttävää, että tuntuu niin oudolta.

ADAMUS: Miksi? Miksi? Tarkoitan, miten sinusta tuntuu oudolta? Millä tavalla?

LINDA: Tuntuu epämukavalta.

ADAMUS: (kameralle) Jatkakaa sen ajattelemista, mitä tulee loppuunsaattamisen jälkeen. Me vain rupattelemme tässä.

LINDA: On epämukavaa.

ADAMUS: Epämukavaa, koska minä olen tässä?

LINDA: Ei. Ei se sinusta johdu.

ADAMUS: Ei, ei, ei, ei, ei.

LINDA: Ei, ei, ei.

ADAMUS: Epämukavaa, koska …? Tapahtuuko elämässäsi jotain suurta? Tapahtuuko jotain?

LINDA: En ole oikein varma, mutta olen pitänyt paljon hauskaa Geoffin ja Bellen kanssa, ja kai harmittelen, tai oletan, että täytyy tehdä jotain muuta.

ADAMUS: Niin. En usko, että se on todellinen syy, mutta se on ok, koska teidän täytyy jättää Belle vähän ajan kuluttua. Sillä tulee olemaan kaikki ok. Mutta ei, siinä tapahtuu jotain muuta. Mitä se on?

(Linda pitää tauon)

Laitan sanat suuhusi, jos ei haittaa. Se on tämän päivän shoud …

LINDA: Ai jaaa.

ADAMUS: … ja se, mitä tulee sen jälkeen, varmasti. Havaitset sen. Havaitset kaikki shaumbrat tuolla. Ja havaitset tavallaan – mmmm – siirtymisen johonkin uuteen, ja silloin on aina ahdistusta ja huolta. Sinun pitäisi olla innostunut! Sinun pitäisi olla innostunut. Menemme johonkin uuteen tänään.

LINDA: Mutta sitä ei tapahdu kovin usein. Miksi tämä kerta on niin huolestuttava, ahdistava …?

ADAMUS: Olemme valmistautuneet siihen jonkin aikaa. Monet shaumbrat ovat valmiita. Monet shaumbrat ovat todella kyllästyneitä siihen tapaan, jolla he elävät, ja he sanovat oikeasti: ”Ei enää, ei enää, ei enää”, koska on aika edistyä. Nimittäin, voitte raahata asioita – perheasioita, työasioita, kenties ette ole tyytyväinen elämänne tilaan tällä hetkellä, suhteisiin tai missä asutte tai vastaaviin asioihin – mutta kuitenkin ihmiset käyvät edelleen läpi niitä, eikä siinä ole juuri tolkkua.

Ja kun täytymme enemmän valolla ja meistä tulee henkilökohtaisesti voimaantuneempi, yhtäkkiä sitä oivaltaa, että voimme muuttaa tätä. Ja sitten se muuttuu. Ei siksi, että ajattelette tienne siihen, tai pakotatte tienne mielen avulla, vaan koska yhtäkkiä olette valmis johonkin muutokseen, ja sitten tuo muutos tapahtuu.

LINDA: Mutta jos tämän on tarkoitus olla jotain, mikä tuntuu paremmalta, miksi minusta tuntuu niin epämukavalta?

ADAMUS: Zen-kysymys. Miksi sinusta tuntuu niin epämukavalta?

LINDA: Koska voin tuntea niin.

ADAMUS: Kyllä, koska voit, koska sinulla ei ole kenties mitään muuta parempaa tekemistä, tai koska se on lähtemistä. Se on ihmisitsen jättämistä taakse. Se on tavallaan identiteetin kuolema, ja se on pelottavaa, koska mitä tulee sen jälkeen? Eikä ihmismieli voi mitenkään kuvitella, mitä tulee seuraavaksi. Kun se kuvittelee, se rajoittaa tuon ”seuraavan” ihmisrajoituksiensa mukaiseksi. Siis tulette tähän loppuunsaattamisen kohtaan – mitä tulee sen jälkeen?

No, voitaisiin väittää, ettei mitään tapahdu loppuunsaattamisen jälkeen. Se on valmis. Se on tehty. Se on siinä. Kenties lakkaatte olemasta – sitä ei tapahdu. Kenties vain olette olemassa. Olette vain … (tuijottaen ylöspäin, kädet levitettynä, kämmenet ylöspäin) … koko päivän, koko yön, koko ikuisuuden: ”Olen olemassa.” Olette vain olemassa, mikä ei ole itse asiassa kovin huono asia. Mutta ihmisestä se kuulostaa tylsältä.

LINDA: Kyllä, niin kuulostaa.

ADAMUS: Se kuulostaa hyvin tylsältä. Ihmisellä täytyy olla jotain tekemistä. Ihminen halua nakertaa ongelmia, se on pakkomielteinen ongelmista. Ihminen todella haluaa: ”Antakaa minulla jotain työstettävää”, ja se tekee sitä pakkomielteisesti uudestaan ja uudestaan, kunnes kyllästytte siihen täysin. Ja monille on käynyt niin ja ajattelette: ”No, olen todella kyllästynyt siihen.” No, ette ole tarpeeksi kyllästynyt, koska hyppäätte suoraan takaisin siihen. Sitten tulee kohta, jossa sanotte: ”Ei, ei. Oikeasti, olen valmis tämän osalta. Olen väsynyt. Ei enää. Mikä on tarkoitus?”

Siis, tässä puhumme juuri tuosta kysymyksestä, ja teille jotka kuuntelette: mitä tulee loppuunsaattamisen jälkeen? Kenties ei mitään. Tai kenties jotain, mitä mieli ei ole pystynyt kuvittelemaan.

Siis, vedetään kunnolla syvään henkeä. Tuntekaa sitä hetki.

(Tauko)

Mitä tulee seuraavaksi? Mitä tulee seuraavaksi?

(Tauko)

Ja samaan aikaan kun teette sitä, ratkaisemme muutaman teknisen ongelman, joka meillä on täällä.

Vetäkää syvään henkeä. Millään muulla ei ole merkitystä.

(Tauko)

Hyvä, okei.

Siis, rakkaat shaumbrat, tulette loppuunsaattamisen kohtaan. Mitä tapahtuu loppuunsaattamisen jälkeen?

Aloitatteko vain uuden syklin? Ei. Ette aloita. Menette johonkin täysin uuteen ja erilaiseen, ihmiselle enimmäkseen käsittämättömään – enimmäkseen – koska ihmismielessä ette voi tehokkaasti, täysin kuvitella, mitä on sen jälkeen, koska ”ihmismäistätte” sen. Laitatte sen ihmistermeiksi ja ihmisperspektiiviin. Mutta siellä on jotain.

Siis, kun tunnette tuota zen-kysymystä, niin mitä tulee loppuunsaattamisen jälkeen? Jotain. Jotain. Ja kenties ei välittömästi havaintoihinne, mutta on jotain. Se odottaa teitä. Se on siellä jo. Teidän ei ihmisenä tarvitse tehdä, luoda, rakentaa, suunnitella, muotoilla sitä, tai mitään sellaista. Se odottaa teitä. Ja siihen liittyy vähän ahdistusta, koska ”Mitä se on? Onko se hyvä asia minulle? Tappaako se minut? Satuttaako se minua? Aiheuttaako se minulle stressiä ja tyrmistystä ja kaikkea?” En tiedä. Se on vain jotain.

Siis, tunnette tuota ”jotain”, ja juuri sen teemme tänään. Tunnette ”jotain”.

Tulette loppuunsaattamisen kohtaan, ja zenissä kutsuimme sitä ”samsaraksi”. Samsara. Samsara merkitsee juuri sitä. Tulette syklien loppuun, erityisesti kun ajatellaan ihmisen kuoleman ja syntymän inkarnaatiosyklejä. Tulette sen loppuun. Se on samsara, eikä mitään ole edessä. Kun katsotte sitä ihmissilmin, edessä ei ole mitään, ja se on hemmetin pelottavaa.

Ihminen haluaa tuntea, mitä tulee seuraavaksi, vaikkei se ole välttämättä konkreettista tai selkeää. Se on kuin: ”Okei, menemme seuraavalle kierrokselle.” Siellä on tavallaan ei-mitään. Mutta tuossa ei-mitään/tyhjyydessä, niin kuin zenissä, on jotain. Ei-mikään ole ei-mitään (Adamus naureskelee). Voisimme jatkaa näin koko päivän, mutta tyhjyydessä on ei-mitään, paitsi kaikki. Mutta se on silti ei-mitään. Siis, mitä se on?

Tulette samsaraan. Tulette polun, aikakauden, loppuun. Tulette elämienne loppuun. Useimmat shaumbrat ovat myöntäneet itsessään: ”Ei enää elämiä. Laitetaan ne pakettiin tässä.” Samsara. Mihin menemme tästä? Mitä tapahtuu?

No, mestari kertoo teille: ”Älä ole huolissasi siitä, äläkä ajattele sitä. Se tekee sinusta vain masentuneen ja surullisen, ja tunnet ahdistusta. Älä edes ajattele sitä.” Mutta ihminen sanoo: ”Voi ei, minun täytyy tietää, mitä tapahtuu. Entä tämä? Entä tuo?” Ja mestari tavallaan sanoo: ”Sulkeeko tämä ihminen koskaan suunsa? Vetäisikö tämä ihminen vain syvään henkeä? Millään ei ole merkitystä, paitsi sillä, millä on merkitystä sinulle.”

Kaikella muulla – kaikella melulla elämässä, kaikella hälinällä, kaikella liikenteellä, kaikilla ihmisillä, kaikilla perheenjäsenillä, kaikella draamalla, kaikilla entisillä elämillä – ei ole merkitystä. Ei oikeasti ole, ellette halua olevan, ja sitten ne ilmentyvät. Ne ovat siinä yhdessä ongelmienne, sairauksienne, masennuksenne, kaikkien elämänne haasteiden, uhrina olemisen ja kaiken muun kanssa. Silloin sillä on todellakin merkitystä. Silloin teillä virtaa siihen paljon energiaa ja nyt paljon valoa, kunnes vedätte syvään henkeä samsaraan. Loppu. Vanhojen syklien loppu.

Ja kun menemme tähän päivään, oivallatte, että te ette jatka uuteen sykliin. Ette mene tuohon vanhaan kaavaan ja tuohon vanhaan ansaan, kenties näyttäen vähän paremmalta tai ollen vähän fiksumpi. Ei lainkaan. Lähdemme pois tuosta kierrosta, tuosta jatkumisesta, jossa olette olleet, ja menemme johonkin erilaiseen. ”Ja mitä se on?” sanotte. No, teidän tehtävänne on ottaa selvää.

Kerron teille nyt kuitenkin, ettei se ole välttämättä lineaarista. Se ei ole vain suurempi ympyrä. Se ei vain olla onnellinen ihminen ja olla tekemättä mitään. Se on paljon enemmän. Se on kypsyyttä. Se on kypsyyttä. Olen puhunut hiljattain paljon siitä joissain kokoontumisissa täällä, kuten tiedät. Se on kypsyyttä. Ja kypsyys tulee kokemuksen myötä.

Kypsyys

Teillä ei voi olla kypsyyttä ilman, että teillä on ollut kokemuksia, eivätkä kokemukset välttämättä edes opeta teille mitään. Kyse ei ole oppitunneista elämässä. En ole koskaan pitänyt tuosta ajatuksesta, että elämä on oppitunti. Se ei ole. Se on kokemus. Mutta käytte kuitenkin läpi asioita, ja opitte niistä. Enimmäkseen. Joskus ette kovin paljon. Menette näihin kokemuksiin, ja nuo kokemukset ovat iloa varten, valoa varten, vain siellä olemista varten, ilman mitään tiettyä ja välttämätöntä tarkoitusta siinä, paitsi vain olla siinä, koska voitte olla.

Ja kun menette monien, monien elämienne kokemuksiin, jossain kohtaa teistä tulee kypsempi. Oivallatte, että on tiettyjä tapoja tehdä asioita saadaksenne onnellisuutta ja iloa, ja tiettyjä asioita olla tekemättä asioita, koska ne tekevät olonne kurjaksi ja ne tekevät myös ympärillänne olevien ihmisten olon kurjaksi. Oivallatte, että on asioita, joilla on merkitystä, ja monia asioita, joilla ei ole. Monia, monia, monia asioita, joilla ei ole merkitystä, ja päästätte niistä irti. Se on kypsyyttä.

Kypsyydellä ei ole mitään tekemistä älykkyyden kanssa. Vaikka minun täytyy sanoa, että mitä kypsemmäksi tulee, sitä älykkäämmäksi tulee ihmisenä. Kypsyys ei ole asia, jonka eteen voitte tehdä työtä. Se on asia, jonka vastaanotatte ja sallitte. Ja monien, monien elämien jälkeen tulette kypsyyden kohtaan. Tulette kohtaan, jossa olette kokenut, ymmärrätte enemmän ja enemmän, mikä on oikeasti tärkeää ja millä on merkitystä teille, ja tuo kypsyys on sitten se asia, joka laittaa teidät Nirvana-tilaan.

Nirvana – se on iso sana. Monet teistä ajattelevat, että Nirvanassa ollaan vain autuas tomppeli, joka juoksee ympäri planeettaa täysin autuaana. Se on tavallaan länsimainen näkemys siitä. Samsara on kuoleman kohta. Se on ”ei enää” -kohta. Se on ”ei enää syklejä” -kohta. Kun sanon ”kuolema”, en puhu vain fyysisestä kehostanne. Puhun olemisestanne. Se on kohta, jossa se kuolee. Jos se ei kuole, tappakaa se, koska se ei enää palvele teitä. Ja nämä kaikki ovat pelottavia ajatuksia.

Nimittäin monet shaumbrat haluavat pudottaa muutamia asioita pois ja jatkaa vain vähän kevyemmin, mutta pitäen edelleen kiinni moniasta vanhoista asioista. Ja se on erittäin vaikeaa, koska jos pidätte edelleen kiinni asioista, joilla ei ole merkitystä – joilla ei pohjimmiltaan ole merkitystä – teidät vedetään suoraan takaisin kaikkiin noihin vanhoihin juttuihin. Kyse on – Cauldre aikoi käyttää sanaa ”luovuttaminen”, sitä voisi mahdollisesti käyttää – irtipäästämisestä. Kyse on irtipäästämisestä. Ja kyllä, se vaatii valtavasti rohkeutta, mutta toisaalta ei vaadi yhtään. Se vaatii valtavasti luottamusta itseenne, mutta luottamus on luontaista, joten teidän ei tarvitse tehdä työtä siihen. Se on jo siinä.

Siis, menemme nyt tästä samsara-kohdasta, jossa kierto on loppu – erityisesti Apokalypsin ollessa päällä. Eikä se ole vain uusi alku – kuin vanha, mutta vähän parempi. Se ei ole, kuin uusien renkaiden laittamista autoonne. Luulen, että monet shaumbrat ajattelevat Oivaltamisen olevan sitä. Nimittäin, teillä on todella vanhat ja kuluneet renkaat, kun on menty monien, monien, monien elämien läpi, ja nyt laitatte uudet renkaat autoonne ja kutsutte sitä Oivaltamiseksi. Se on paljon enemmän. Se on paljon enemmän, ja tämä on yleisesti shaumbrojen kanssa se kohta, jossa olemme. Kohta jota myös työnnän/vaadin.

Tänään kyse on siitä, että tehdään se. Tehdään se.

Nirvana merkitsee uudestisyntymää – Itsen uudestisyntymää, ilman että ihminen työstää sitä. Minun täytyy painottaa tätä: ilman että ihminen työstää sitä. Menkää helvettiin tieltänne. Se mitä teissä tällä hetkellä tapahtuu, on luonnollista, ehkä pelottavaa ihmiselle, joka ei käsitä: ”Mitä tapahtuu? Miksi minusta tuntuu tältä?” No, ihminen, tunne vain sillä tavalla. Tarkoitan, että sukella vain tuohon tunteeseen luottaen. Sukella tuohon tunteeseen ja lakkaa yrittämästä sotkeutua siihen.

Nirvanassa ei ole lainkaan kyse vain autuudesta. Siinä on kyse itsensä uudelleenluomisesta, mutta ei ihmisen tasolla. Tuo uudelleenluominen tapahtuu mestarin tasolla. Ja tuo mestari antaa sitten nämä lahjat ihmiselle ja sanoo: ”Elä ne nyt. Elä tällä uudella tavalla. Koe tällä uudella tavalla. Ole tämän uuden valon kanssa.” Ja sitä tapahtuu.

Nyt on Apokalypsin aika. Aloitimme sen yleisestä näkökulmasta viime vuonna 22.3.. Mutta nyt tulemme syvemmälle, syvemmälle ja syvemmälle henkilökohtaiseen Apokalypsiinne. Sitä tapahtuu tällä hetkellä. Meneminen henkilökohtaisen Apokalypsinne syvyyksiin. Ja mitä Apokalypsi tarkoittaa? Ei katastrofia, ei maailman räjähtämistä tai hajoamista. Apokalypsi tarkoittaa yksinkertaisesti paljastumista tai paljastusta.

Menette tällä hetkellä henkilökohtaiseen Apokalypsiinne, paljastukseen jonka olisi jo pitänyt tapahtua, joka teille hyvin ansaittu. Hyvin ansaittu. Se saattaisi olla vähän pelottavaa ihmiselle, koska se ei ole varma, mitä sille tapahtuu. Mutta palaten tuohon vanhaan, vanhaan vertauskuvaan, toukkakaan ei tiennyt, mitä sille tapahtui. Mutta tuossa sallimisessa – kotelossa itse asiassa ja hajoamisessa osiin; kutsun sitä sallimiseksi – se transformoitui, ja se muuttui joksikin tässä samsaran hetkessä, joksikin mitä se ei voinut kuvitella aiemmin, perhosnirvanaksi.

Se tapahtuu ihmisen kypsyyden myötä, ja lopulta tuosta kypsyydestä tulee osa mestaria. Ja siitä eteenpäin, tästä hetkestä eteenpäin, teitä pyydetään enemmän ja enemmän tunnustamaan sisäinen mestari, lakkaamaan turvautumasta vanhoihin ihmistapoihin.

Tämän kauneutta on, että mestari tuli ihmisestä. Se ei tullut mistään taivaallisesta paikasta tai joltain muulta planeetalta. Ei. Se ymmärtää ihmistä. Se tulee ihmisen kypsyydestä, ja se on suora yhteys jumaluuteen. Mestari on lähin Jumalaa oleva asia, joka teillä on – lähin asia – koska se toimii kypsyyden ja viisauden tasolla, mutta se kuitenkin ymmärtää ihmistä.

Siis, ihminen, ala perääntyä. Vielä parempi, ala pakata ja valmistautua lähtemään – minne? sillä ei ole merkitystä – ja tuo mestari tulee sisään nyt. Mestari on täynnä viisautta, ja se on täynnä sen rakkauden viisautta, jonka olette alkaneet tietää/tuntea elämissänne. Mestarin ei tarvitse turvautuna aivoihin päätöksissään, valinnoissaan ja siinä, millä on merkitystä. Se tietää hyvin eri tasolla.

Ihminen esittää edelleen tärkeää roolia toiminnallisemmassa logistiikassa, kun jäädään tälle planeetalle biologisena olentona, mutta sekin muuttuu. Ihminen on erityisen tärkeä juuri nyt siinä kokemuksessa, että mennään mestaruuteen ja jäädään planeetalle.

Monet näistä ongelmista, esimerkiksi samsara, eivät olleet suuria ongelmia aiemmille mestareille. Kun he tulivat samsaraan, he menivät Nirvanaan, siirtyvät rajan taakse. He lähtivät. He eivät pysyneet maisemissa, enimmäkseen. Siis, ne keskustelut joita käymme nyt, ovat hyvin erilaisia kuin ne asiat, joita he kokivat.

Keskustelut joita käymme nyt, liittyvät tällä planeetalla pysymisen, ja se on tavallaan haaste. Mutta pyydän teitä muuttamaan perspektiiviä siitä. Se ei ole oikeasti haaste. Se on vain outoa ja vierasta ihmiselle, mutta se ei ole oikeasti haaste. Se on tilaisuus. Se on uusi tapa elää ja kokea tällä planeetalla. Se on uusi tapa sallia itsenne säteillä valoanne.

Menneisyydessä, silloin kun olin zen-munkki, puhuimme samsarasta, ja sanottiin, että se oli siinä. Se on tehty. Olit valmis elämiesi osalta tällä planeetalla. Adios. Hyvästi. Pankaa pillit pussiin. Nyt on hyvin eri tilanne.

Nyt kyse on siitä, miten mennään armollisesti seuraavalle tasolle, jolla ollaan todellinen mestari, jolla mestarin ihmispuoli on edelleen läsnä, mutta ihmisen ei enää tarvitse – Cauldre varmistaa minulta tämän – taistella tietään elämän läpi. Ihmisen ei enää tarvitse tehdä vaikeita päätöksiä. Ei lainkaan. Ja jotkut ihmiset eivät ehkä pidä siitä. He haluavat olla se, joka kontrolloi asioita.

Mutta yrittäkää päästää mestari sisään, ja ihminen voi vain nauttia kyydistä. Antakaa mestarin ajaa autoa, tehdä ylläpito, pitää huolta asioista ja selvittää, mitä tulee seuraavaksi, ja ihminen saa olla vain matkustajan paikalla ja nauttia siitä. Tiedän, että monet ihmiset kirkuvat: ”Ei, ei! Vaadin. Minun täytyy ajaa. Minun täytyy tehdä kaikki.” Se on ok, mutta silloin olette edelleen samoissa vanhoissa sykleissä. Yritätte vain tehdä sen vähän paremmin.

Antakaa ihmisen nyt istua matkustajan paikalla. Antakaa mestarin tulla sisään. Se on täysin erilainen tapa elää. Se on täysin erilainen tapa kokea Oivaltamisenne, kun jäätte tälle planeetalle.

Mutta juuri nyt, vedetään syvään henkeä. Tämä on henkilökohtainen Apokalypsinne. Se on paljastuminen.

Sen paljastuminen, mikä oikeasti olette, ja loppujen lopuksi sen paljastuminen ja ymmärtäminen, miten energia ja tietoisuus toimivat yhdessä. Sen mestari haluaa tehdä. Sanotte: ”Millä on merkitystä mestarille?” Se olisi yksi asia. Miten ne toimivat tehokkaasti yhdessä, tietoisuus ja energia?

Kerroin ryhmälle, joka oli täällä hiljattain, että kun minä ”puolilähden”, jään eläkkeelle Crimson Circlestä, minulla on muita suunnitelmia. Ei asioita, joita minun täytyy tehdä, vaan haluja. Minulla on todellisia sieluni haluja, ja tuo seuraava taso on työstää energian ja tietoisuuden tuomista yhteen singulaarisuudessa, ykseydessä. Tällä hetkellä koette, millaista on leikkiä energialla ja tietoisuudella, mutta ne ovat tavallaan erilliset komponentit. Mutta seuraava askel minulle on työskennellä useiden teidän ja muiden enkeliolentojen kanssa siinä, että tietoisuus ja energia tuodaan lopulta yhteen.

Siis, se on haluni. Se on intohimoni. Mutta palaan asiaan. Juuri nyt kyse on henkilökohtaisesta Apokalypsistänne, ja ihminen häviää hitaasti pois. Vaikka vastustaisitte, silti se häviää hitaasti pois. Ja sen jälkeen sisään tulee todellinen mestari – jäämään ruumiillistuneena tälle planeetalle, käymään läpi valokehon koko integrointiprosessin ja olemaan täällä säteilemässä valoaan planeetalla.

Uusi valo

Puhutaanpa hetki uudesta valosta. Olemme puhuneet siitä keahakissa, jossain määrin shoudeilssa, mutta uusi valo on hyvin erilaista, kuin ns. klassinen valo, tyypillinen valo. Valo on tulos energian kutsumisesta palvelukseen – tekee sen sitten sielu, mestari tai ihminen. Mutta erityisesti tässä tapauksessa, puhutaanpa ihmisestä, joka haluaa jotain, uskoo tietyllä tavalla, haluaa kokea uskomustensa mukaisesti – on hän tietoinen siitä tai ei.

Tapahtuu niin, että sillä hetkellä kun tuo ihmisen halu – ei niinkään ajatus, vaan halu, ja tuo halu voisi olla mitä tahansa pelosta onnellisuuteen, yltäkylläisyydestä sairauteen. Ja sanotte: ”No, se ei olisi ihmisen halu.” Mutta itse asiassa, jos sitä tarkastellaan, se on toisinaan. Ei tietoisesti. Ihminen ei halua tietoisesti sairastua, enimmäkseen. Mutta on jotain, mikä halutaan kokea tai saada tapahtumaan sen perspektiivin pohjalta, mikä ihmisellä on itsestään. Se kutsuu valoa. Pum! Energiaa virtaa nyt sisään valona.

Tuo valo luo nyt gravitaation. Kyllä, valo luo gravitaation. Tuo gravitaatio luo ajan ja paikan, ja kaikki se laitettuna yhteen alkaa luoda aineellista maailmaa – aaltomuotoja, hiukkasia, atomeja, molekyylejä, soluja, elimiä, aivoja ja kaikkea muuta. Mutta nyt tuo valo – se ei edes itse asiassa liiku – säteilee johonkin, ja siksi se tapahtuu.

Siis, tällä hetkellä se valo, jonka kanssa olette työskennelleet ikuisuuksia, tuo valo joka luo todellisuuden – todellisuuden joka antaa teille leikkikentän kokemuksille – muuttuu, ja sitä kutsun uudeksi valoksi.

Nimittäin kaikki kokemukset joita teillä on koskaan ollut tässä elämässä tai missään, on tavallaan talletettu paikkaan, jota kutsutaan akashaksi, ja se on henkilökohtainen. Se ei ole mikään yksi paikka, mutta se on tavallaan kaikki muistot.

Kaikki mitä olette koskaan kokeneet tai tehneet, on edelleen siellä, ja se kaikki on teidän. Ette jaa sitä. Se ei ole, kuin vuokraisitte kopin jostain suuresta varastosta, jossa teillä on tavaranne, ja kaikilla muilla on omansa, ja se kaikki on siellä. Se ei ole lainkaan sellainen. Se on vain teidän. Ja jokaisesta kokemuksesta, joka teillä on, tuo varasto täytyy vähän lisää ja vähän lisää ja vähän lisää, kunnes tulette kypsyyden kohtaan. Ja oivallatte, ettei teidän tarvitse jatkaa kokemusten lisäämistä niin, kuin olette tehneet aiemmin. Toisin sanoen, nyt on aika tehdä kvanttimuutos siinä, miten koette elämää.

Siis, silloin kun kypsyys tulee, kun te ihmisenä sanotte: ”On jonkin erilaisen aika”, ja kun mestari sanoo ehdottomasti: ”Okei, muutamme peliä tässä”, akasha alkaa vapauttaa tarinoita, muistoja ja kokemuksia. Nimittäin se on paisunut. Siitä on tullut valtava, ja se on paisunut kaikista näistä kokemuksista. Siihen on sullottu roskaa, jota ette oikeasti tarvitse enää ja jolla ei ole merkitystä enää. Ja nyt tuo akasha avautuu ja alkaa hitaasti vapauttaa kokemuksia, tarinoita, tapahtumia, elämiä, takaisin sieluun.

No, sielu katsoo kaikkia näitä sisääntulevia juttuja ja sanoo: ”Voi jukra, kaikkea tätä roskaa tulee sisään – kaikkia kokemuksia ja yksityiskohtia”. Ja  sielu sanoo: ”Hetkinen, meidän täytyy siivota tämä.” Ja sielu tuo sen sitten viisauteen sanoen: ”Emme tarvitse kaikkia näitä yksityiskohtia. Meidän ei tarvitse tietää, minä päivänä jokin tapahtui, tai jokaista pientä emootiota tai tunnetta, jonka kävit läpi. Meidän ei tarvitse myöskään tietää matematiikkaa tai tiedettä tai mitään sellaista.” Sielu ei välitä, joten sielu tuo sen viisaudeksi.

Tuossa puhtaassa viisaudessa on kaikki, mitä haluaisitte tietää, kaikki mitä haluaisitte muistaa, oikeaan aikaan, silloin kun teidän täytyy tietää tai muistaa se. Mutta se ei kaikki ole kuin talletettuna sinne. Se vain ilmestyy takaisin, jos tarvitsette sitä jossain kohtaa.

Mutta sielu puhdistaa kaikki nuo jutut, ja se puhdistaa ne viisaudeksi saakka. Ja sielu vetää syvään henkeä: ”Aah! Viisautta. Rakastan viisautta”, ja se valaistuu/kirkastuu. Sielu valaistuu, ja sitten se jakaa tuon viisauden "minä olen” -olemuksen kanssa – kaiken sen kauneuden, mitä olette koskaan tehneet. Ja sitten sielu tuo tämän viisauden takaisin mestarin ja teidän käyttöönne.

Se on uutta valoa. Se toimii jokseenkin samalla tavalla kuin vanha valo, mutta siinä on viisautta. Siinä on kypsyyttä. Siinä on syvyyttä. Eikä se tee asioita niin, kuin olisitte ehkä tehneet vanhan valon kanssa. Se ei jatka asioiden toistamista uudestaan ja uudestaan, ajatellen, että lopputulos muuttuu. Se tietää intuitiivisesti ja välittömästi, ja tuon viisauden kera, ihmistä varten.

ihmisellä on paljon tarpeita ja puutteita/haluja. Paljon. Suurimmalla osalla niistä ei ole oikeasti merkitystä. Mutta nyt ihminen oivaltaa, ettei sen tarvitse stressata päivittäisten tarpeidensa ja puutteidensa vuoksi, koska yksi uuden valon ominaisuuksista on, että asiat vain tulevat teille, joskus jo ennen kuin tiedätte tarvitsevanne niitä.

Olen puhunut paljon tästä aiemmin – ”Se tulee teille” – mutta nyt sen sijaan, että se on teoria, josta on kiva puhua, se todella tapahtuu. Kaikki vain alkaa tulla teille. Ihminen on ymmällään. Ihminen ajattelee: ”Se vain on siinä. Miten se tapahtui?” Ihminen, älä ole huolissasi siitä. Sillä tavalla uusi valo toimii.

Joskus ihminen ajattelee: ”No, olen ilman työtä, koska nyt kaikki vain ilmaantuu. Minun ei tarvitse tehdä työtä siihen. Minun ei tarvitse stressata sitä. Minun ei tarvitse olla pakkomielteinen. Ja ajattelen: ”Olen työtön.” Sitä tein todella hyvin ihmisenä. Tein kovasti työtä, ja stressasin ja minulla oli tuskaa, ja kärsin, eikö minun tarvitse nyt tehdä mitään siitä? Mikä on tarkoitus? Miksi olla täällä?” Taas palaan takaisin siihen – hyvin yksinkertaisesti ”nauttia kauneudesta”. Se on siinä. Nauttia kauneudesta.

Yksi uuden valon ominaisuuksista on – niitä on monia – ettei se tule ihmisestä. Ette voi tehdä sitä. Ette voi lisätä kokoa tai volyymiä. Voitte vain kokea sen. Ette voi keksiä sitä mielessänne. Ette voi oikeasti edes ajatella sitä. Voitte kokea sen.

Uusi valo ei tule teille minään suurena räjähdyksenä, ilotulituksena, jonain valtavana katarsismuutoksena elämässänne. Sitä tapahtui epäkypsälle ihmiselle, kun teillä oli noita isoja kokemuksia, joita haluatte saada uudestaan nyt. Epäkypsä ihminen koki sitä. Uuden valon myötä, kypsyytenne myötä, se ei tapahdu sillä tavalla. Se on äärimmäisen hienovaraista. Uusi valo on niin hienovaraista, että te ette ehkä edes oivalla, että se on aivan siinä. Se on aivan siinä. Etsitte jotain isoa tuolta jostain. Se on hienovaraista tässä (sydänalue), mutta kuitenkin tuossa hienovaraisuudessaan se on erittäin syvää.

Se on ristiriidatonta. Ihminen on usein ristiriitainen monista asioista, erityisesti työskennellessä valon kanssa, klassisen valon kanssa. Mutta uudessa valossa ei ole tätä ristiriitaa, ja siksi ette ehkä tunne sitä, koska olette tottuneet tuntemaan ristiriitaa, kaksinaisuutta, erillisyyttä, haastetta ja taisteluja. Sitä ei ole. Se on kauniin hienovaraista.

Hienovarainen ei merkitse, että se on nynnyä. Se ei merkitse, ettei se ole tehokasta. Se merkitsee, ette teillä on nyt kypsyyttä, teillä on nyt tasapainoa, ettekä mene ylös ja alas ja ylös ja alas tällä tavalla (näyttäen kädellä vuoristorataa). Voi, kyse ei ole siitä, että teillä on ”tasainen viiva” (näyttäen kädellä tasaista viivaa), vaan avaudutte ja laajennutte (näyttäen käsillä ulospäin).

Siis kun elämäänne tulee uutta valoa, ja sitä tulee – tarkoitan, että se on luonnollinen asia. Uutta valoa tulee. Voitte rukoilla sitä koko päivän, mutta se tulee oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan, ettekä voi saada sitä tulemaan enemmän. Sallitte sen. Se on siinä.

Uusi elämä – tai uusi valo, heh, on kuin uusi elämä – on kuin Nirvana, ja käytte läpi tuon muutosprosessin ihmisestä, joka yrittää tehdä kaiken, kontrolloida kaikkea, ajatella kaiken, ja yhtäkkiä oivallatte, ettei teidän ei ole pakko. Teidän ei tarvitse. Ja ihminen alkaa oikeasti antaa tietä mestarille, ja juuri sitä tapahtuu nyt. Se on henkilökohtainen Apokalypsi.

Vedetään syvään henkeä tässä kohtaa.

Siis, millä on oikeasti merkitystä, tai mitä tulee loppuunsaattamisen jälkeen? Otetaan selvää, yrittämättä ajatella tietämme sen läpi tai johtaa sitä. Sallitaan sen vain tapahtua.

Muistamisen merabh

Nyt on merabhimme aika. Laitetaan musiikkia.

Rakas shaumbra, vedä kunnolla syvään henkeä. Rentoudu. Vedä kunnolla syvään henkeä, ja rentoudu ja nauti.

Muista, että merabh ei ole aikaa yrittää ajatella sitä.

(Musiikki alkaa)

Voi, eikö se satu – kun yrittää ajatella kaikkea? Kun oivallat, sinun tarvitse. Luonnollinen prosessi tapahtuu, jossa ihminen kehittyy mestariksi, ja mestari siirtyy ihmiseen. Hyvin monet asiat alkavat vain pitää huolen itsestään.

Tämä on muistamisen merabh, mutta jonkin sellaisen muistamista, mikä olisi ollut vaikea muistaa ennen tätä.

Muistaen, että olet valinnut olla täällä. Ja kenties et voit muistaa sen ihmismielen tasolla, mutta pyydän sinua muistamaan, kuka oikeasti olet.

Vedetään syvään henkeä, kun menemme tähän muistamisen merabhin.

(Tauko)

On sen muistamista, että tulit tähän elämään tietäen, että se olisi hyvin erilainen. Olisi monia haasteita ja transformaatioita. Ja sitten tulisit siihen kohtaan, mitä kutsun samsaraksi, jossa se vain loppuu.

(Tauko)

Mutta loppu ei merkitse lopullista. Se ei merkitse valmista. Se on vain loppu vanhalle tavalle tehdä asioita.

(Tauko)

Olisi ollut vaikea kuvitella, mitä tulee seuraavaksi.

Olisi ollut vaikea tehdä tämä jokin aika sitten, koska jos olisimme menneet ”sinne” – edes mielikuvituksessa olisimme menneet sinne – ja sanoneet: ”Mitä tulee seuraavaksi?” olisitte luultavasti saaneet vain ison tyhjyyden, ison ei-mitään.

Se on tavallaan henkilökohtainen singulaarisuuskohta, eli asiat muuttuvat niin paljon, ettei vanha itse tunnistaisi niitä. Sillä ei ollut kapasiteettia kuvitella sillä tavalla.

Mutta nyt kypsyyden, viisauden ja uuden valon myötä, voimme muistaa. Voimme nyt kuvitella, mitä tulee seuraavaksi.

(Tauko)

Eikä se ole lainkaan olla vain vähän parempi ihminen. Se on jotain paljon yli sen. Siis, pyydän sinua vetämään syvään henkeä ja muistamaan, mitä tulee seuraavaksi.

(Tauko)

Muistamiskohtanne ei ole välttämättä edes tästä elämästä ihmisenä, koska useimmat teistä eivät oikeasti tienneet. Ette voineet kuvitella sitä. Muistaminen tulee sielutasolta – sielun halu lopettaa ihmiselämän syklit ja kuitenkin pysyä tällä planeetalla jonkin aikaa.

(Tauko)

Se on aina ollut mahdollisuuksissasi. Se on aina ollut siinä, mutta hyvin kaukana, hyvin ulkona tietoisuudesta, enimmäkseen. Mutta tänään voimme käydä tuossa sielun muistossa: samsaran yli jumaluuteen.

(Tauko)

Sielu ei koskaan tiennyt yksityiskohtia. Ei lainkaan. Se ei sanonut: ”Tiettyinä päivinä tapahtuu näitä tiettyjä asioita.” Ei lainkaan. Sielu tiesi pelkästään, että nyt tulee jotain uutta.

Jotain mikä on pitkällä ihmistilan yli.

(Tauko)

Jotain mikä ylittää logiikan.

(Tauko)

Vedä syvään henkeä, ja muista nyt mestarina.

(Tauko)

Muista, mitä tulee seuraavaksi.

(Tauko)

Zenissä sanottaisiin: ”Ei mitään tule seuraavaksi. Ei mitään.” Mutta hyppäämme suoraan sen yli. Menemme sen tuolle puolen.

Se mitä tulee seuraavaksi, ei ole ei-mitään. Se on täysin uutta. Se on kaukana tuolla puolen.

(Tauko)

Anna itsesi tuntea tämä ja muistaa korkeampi kutsumus ihmisen ja sielun välillä.

(Pidempi tauko)

Ja tuo ihminen haalistuu hitaasti, kun mestarin valo tulee sisään. Sen ei tarvitse tehdä, mitä se teki ennen.

(Tauko)

Anna tämän sielun halun olla kanssasi nyt, muistaaksesi sen. Se on tunne. Se on aistimus. Se ei ole yksityiskohtia.

(Tauko)

Se on siinä. Se on siinä. Anna sen tulla sinulle. Jotkut teistä yrittävät mennä etsimään sitä. Ei, anna sen tulla sinulle mestarina, muiston ja tietämisen samsaran jälkeen.

(Pidempi tauko)

Mestari ja sielu ovat aina tienneet, ovat aina tunteneet, ovat aina ymmärtäneet, että tämä mahdollisuus voisi tulla. Eivät olleet varmoja, milloin tai täsmälleen miten, mutta olematta koskaan huolissaan noista yksityiskohdista. Koskaan. Sillä ne tiesivät. Ne ovat aina tienneet.

Vedä syvään henkeä nyt mestarina, ja muista.

(Tauko)

Muistaen sielun halun muuttaa kokemukset viisaudeksi ja antaa se takaisin, mestari-inkarnaatiolle maan päällä – antaa tämä takaisin mestarille.

(Tauko)

Muistaen, miten ihminen tulee loppuunsaattamiseen.

(Tauko)

Se astuu sivuun ja sallii itsensä mestarin – mestarin, todellisen mestarin – olla nyt täällä ja läsnä.

(Pidempi tauko)

Monet teistä ovat ajatelleet ja uneksineet elämästä ihmisenä, asioiden tekemisestä, asioiden saavuttamisesta, ja kaikki tämä on upeaa, koska se antoi teille paljon kokemuksia.

Monet teistä ovat ajatelleet sellaisia asioita, kuin Oivaltaminen, valaistuminen. Joskus se tuntui hyvin läheiseltä, toisilla kerroilla hyvin vaikeasti tavoitettavalta, hyvin kaukaiselta. Ja jos muistat nyt, se oli aina siinä.

Mitä tulee seuraavaksi?

Anna itsesi muistaa. Ja taaskin mestarina, kiitos. Ja mestari ymmärtää jo, ettet tarvitse yksityiskohtia. Et tarvitse tarkempia tietoja. Se on aistimus. Se on tietäminen, mitä tulee seuraavaksi.

Anna sen nyt tulla sinulle, muistaen.

(Tauko)

Ja rakas ihminen, hiljenny nyt. Päästä irti. Siirry sivuun, jotta mestari voi olla aivan tässä. Toinen tapa sanoa se: ole kiltti, ja muista, että sinä olet mestari.

(Tauko)

Muista unelma täällä olemisesta – omassa vapaudessasi, vapautettuna kaikista noista syvistä rajoituksista – olemisesta tällä ja uuden valon elämisestä.

(Tauko)

Tämä on sielun halu, mestarin halu. Muistamisessa tuot sen nyt tänne.

(Tauko)

Ihmisen haalistuminen ei ole surullinen asia. Osia tuosta ihmisyydestä on edelleen täällä palvelemassa hyvin erityisiä ihmistarpeita. Mutta ihmisen ei tarvitse enää johtaa ja käsitellä kaikkea ja tehdä kaikkia päätöksiä.

Ihminen – tuo puolesi – voi nyt hiljentyä, asettua, kun muistat itsesi mestariksi.

(Pidempi tauko)

Toinen tapa ilmaista se on, että voimakas fokus pelkään ihmispuoleen voi antaa nyt periksi, avautua, kun muistat itsesi mestariksi. Kun muistat sielusi halun olla täällä valossa ja uudessa valossa.

Hengitä sisään ja muista. Se kaikki on aivan siinä. Se kaikki on sinun.

Hengitä sisään ja muista.

(Tauko)

Anna sen tulla sinulle.

(Pidempi tauko)

Muistaminen on avautumista Itsellesi.

Se on avautumista sille, mikä on aina ollut siinä, haluille jotka ovat olleet siinä hyvin pitkään. Ja kauneutta on, ettei kyse ole ns. mistään uudesta. Mikään ei ole uutta. Se on aina ollut siinä.

On aina mahdollisuus sinulle, mestarille, olla tällä planeetalla uudessa valossa. Ja nyt kyse on vain sen muistamisesta, ja sitten se on siinä.

Kyse ei ole edes siihen uskomisesta. Kyse on yksinkertaisesti sen muistamisesta – ja sitten se tulee sinulle.

Sinun ei tarvitse pakottaa itseäsi uskomaan tai tehdä työtä siihen. Kyse on vain siitä, että vetää syvään henkeä, avautuu ja muistaa.

(Tauko)

Kun teet sen, alat kuin saada tuon tunteen, että se on aina ollut siinä.

Se on aina ollut siinä. Et ollut vain tietoinen siitä.

Mestari-inkarnaatio on aina ollut tässä, mutta on ollut niin voimakas fokus ihmispuoleen ja ihmisen tarpeisiin ja puutteisiin, ja ihmisen jatkuvaan: ”Mikä on tarkoitus?”

Nyt voit vetää syvään henkeä ja vain muistaa.

Ja kun teet sen nyt, energiat toimivat eri tavalla. Kokemukset tulevat sinulle eri tavalla. Täytyy tehdä paljon vähemmän työtä elämän eteen.

Kun avaudut ja muistat, että olet mestari, että olet aina ollut tässä, muistat myös, että asiat vain tulevat sinulle.

Voi, se ei ollut ihmiskokemus. Ihmisen täytyi kaapia ja ryömiä melkein kaikessa. Mutta kun muistat mestarin, on hyvin, hyvin erilaista.

(Tauko)

Vedetään syvään henkeä sen muistamiseen, mikä oli unelma ja mistä tulee nyt hyvin todellista.

Vedä syvään henkeä, ja päästä se sisään.

Anna ihmisen kehittyä mestariksi nyt.

(Tauko)

Samsara on syklien loppu, ja juuri se tapahtuu nyt. Mutta loppu joka ei merkitse kuolemaa, vaan uutta tapaa.

Vedetään syvään henkeä muistamiseen.

Kunnolla syvään henkeä.

Kerron sinulle jotain: kun muistat, et unohda. Et unohda.

(Musiikki loppuu)

Siitä tulee vain osa leimaasi/tunnustasi, identiteettiäsi, tietoisuuttasi. Et unohda. Ja ole kiltti, älä tee työtä muistamiseen. Muistaminen on vain toinen tapa sanoa salliminen. Heh!

Vedä kunnolla syvään henkeä itseesi mestarina, kun ihminen tulee nyt sykliensä loppuun. Ihmispuoli on tehnyt sen, mitä sen oli tarkoitus tehdä. Mutta nyt kun se tulee loppuun, mestari tulee esiin ja elää hyvin eri tavalla, elää ja leikkii tämän uuden valon kanssa hyvin eri tavalla.

Vedetään kaikki yhdessä kunnolla syvään henkeä tänä kauniina päivänä.

Ja takaisin zeniin: sallit itsesi muistaa sen, mitä tapahtuu loppuunsaattamisen jälkeen.

Kunnolla syvään henkeä.

Tämän myötä, rakkaat ystävät, odotan innolla, että saan yleisöni takaisin ensi kuussa. Silloin kun tulen tänne Konaan, rakastan tehdä shoudeja kanssanne. Mutta aah, rakastan yleisöä. Rakastan tuota vuorovaikutusta, huumoria, noloutta, sen joka osaa.

Siis, kunnes tapaamme jälleen ensi kuussa Yhteyskeskuksessa Coloradossa, minä olen St. Germainin Adamus. Kiitos.