Crimson Circlen materiaaleja
Löytäminen-sarja
Shoud 8: "Löytäminen 8"
5.4.2014 Crimson Circlen
kuukausitapaaminen
Energiaa välittäen
suomentanut Pirjo Laine
Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.
Tervetuloa, rakas shaumbra. Olen Adamus, vain
läpikulkumatkalla, hmm. Vain läpikulkumatkalla tässä ihmismestarien
kokoontumisessa, kun he ottavat muutaman tunnin kuussa kokoontuakseen,
ollakseen – aah – turvallisessa paikassa.
Tiedän, mitä teette, kun olette täällä
tilaisuudessani, hmm. Tiedän, mitä teette, kun seuraatte joka kuukausi tätä
shoudia.
Vedätte syvään henkeä. Rentoudutte. Päästätte irti
kaikesta makyosta. Ja sitten tulevina viikkoina otatte taas vähän lisää.
Epäilette itseänne. Ajattelette sitä. Ja sitten tulette takaisin ja vapautamme
ja päästämme irti taas kerran, koska teillä on tämä sisäinen tieto. Riippumatta
siitä, mitä mieli kertoo teille, teillä on tuo sisäinen tieto ja se opastaa
teitä. Se tuo teidät tänne ja se tekee teistä todellisen mestarin.
Mutta minä olen vain läpikulkumatkalla. Kuljen vain
läpi matkallani – kenties uuteen tilaisuuteen Ylösnousseiden mestarien
klubilla. Valitsimme uuden viime viikolla. (Muutama "oi" ja
"ooo" yleisöstä) Oletteko kateellisia? (Adamus naureskelee) He
sanovat oitis "ooo". Kuulitteko, kaverit (katsoen ylöspäin) ja
naiset? Kiitos. Ylösnousseiden mestareiden klubissa on itse asiassa enemmän
entisiä naisia kuin miehiä. Joo, suurin piirtein sama suhde kuin teillä täällä
– noin 70% naismestareita ja 30% miehiä. Siis miehet, olkaa miehiä! (Naurua)
Olkaa mestareita.
Mutta minä kuljen vain läpi matkallani toiseen
ulottuvuuteen, matkallani toiseen kokemukseen. Ei oppitunteja minulle. Olen
saanut ne valmiiksi kauan sitten. Olen vain läpikulkumatkalla, koska voin. Olen
vain läpikulkumatkalla, koska – aah – se on aistillista, se on kaunista, se on
hiton huvittavaa … (Adamus naureskelee) Kerri.
KERRI: Sinä olet huvittava.
ADAMUS: Kyllä, kyllä. Kuljen vain läpi matkallani
tuonne ja matkallani tapaan muita mestareita. "Oh-be-ahn" sanon
muutamille aikamatkaajille, muutamille tietoisille aikamatkaajille, joita on.
Oh-be-ahn. Oh-be-ahn. Lopultakin saimme tämän kameran. (Adamus naureskelee)
Lopultakin.
Olen vain läpikulkumatkalla. Mikään ei pidättele
minua. Mikään ei pidä minua paikoillaan. Mikään ei saa minua unohtamaan, kuka
olen.
Ja rakkaat mestariystäväni, samoin pitäisi olla
teillä – tietoisuus on vain läpikulkumatkalla. Sitä te kaikki vaan teette.
Kuljette vain tämän kokemuksen läpi tällä maaplaneetalla, kuljette vain läpi,
kuljette kauniin kokemuksen läpi. Kuljette vain läpi, kun taas useimmilla
ihmisillä on se havainto, että he elävät kuin: "Se on tässä" ja
sitten he … Voi, Sandra, vähän kahvia ja kermaa, kiitos.
SANDRA: Meillä ei ole kermajauhetta, mutta meillä on
vuohenmaitoa.
ADAMUS: Vuohenmaito käy hyvin. (Vähän naureskelua)
Juuri lypsetty. (Adamus naureskelee) Oi, kuten sanoin, olen vain
läpikulkumatkalla … läpikulkumatkalla. (Lisää naurua)
Vain läpikulkumatkalla ja se on mestarin tietoisuus.
Kirjoittaisitko sen ylös, Linda? Mestari on aina läpikulkumatkalla. Ette elä
tätä elämää vain kuollaksenne ja mennäksenne taivaaseen tai kiirastuleen,
helvettiin – mitä tahansa. Niin ihmistietoisuus ajattelee, se ib on kovasti
kallellaan siihen. Teillä on ikään kuin oppitunteja täynnä oleva elämä tällä
planeetalla ja sitten kuolette ja se on tavallaan siinä. Ja sitten menette
tuohon paikkaan tai ette mihinkään paikkaan.
Mestari on vapaa siitä. Mestari on aina
läpikulkumatkalla.
Palaan tähän myöhemmin keskustelussamme tänään.
Haluan teidän vain tuntevan sen ydinolemusta. Olette vain läpikulkumatkalla.
On ollut se harha, että se on tässä, että olette
jotenkin jumissa täällä. Olette jotenkin eksyneet tähän ulottuvuuteen. Löydätte
– toivottavasti päivän lopussa, mutta ehdottomasti seuraavaan kokoontumiseemme
mennessä – että olette vain läpikulkumatkalla. Se antaa suuren vapauden, suuren
vapauden.
SANDRA: Ja siinä on myös chaita.
ADAMUS: Chaita. Säästä se Kuthumille. (Naurua) Aa,
missä Kuthumi on? Kuthumi on itse asiassa tässä huoneessa, mutta en anna hänen
puhua kovin paljon. Hän ottaa aina valokeilan. Kuthumi työskentelee teidän
kaikkien kanssa. Kuthumi ilmestyy kaikkiin kokoontumisiin ja hän sanoo nyt,
että hän on se hassu tyyppi. (Muutama naurahdus)
Kuthumi työskentelee ,minun ja joidenkin muiden
kanssa, teidän kanssanne ja suurin haasteemme – ja asia missä Kuthumi on itse
asiassa yksi parhaista - on saada teidät pois mielestä. Se on minun suurin
haasteeni ja teidän suurin haasteenne. Se on vaikein asia – päästä pois
mielestä – koska mieli ei usko, että olette vain läpikulkumatkalla. Se uskoo,
että se on tässä. Mieli uskoo omiin ajatuksiinsa ja nuo ajatukset eivät ole
totta.
Mieli uskoo omiin uskomuksiinsa ja nuo uskomukset
eivät ole totta. Pääseminen mielestä aitoon tietämiseen, ydinolemukseen, on
kenties vaikein asia jokaiselle ihmiselle, joka on menossa mestaruuteensa. Ja
tämän vaikein osa on, silloin kun olette siinä välissä, kun olette edelleen
ajatteluorientoitunut.
Enkä puhu kovin paljon mielestä tässä. Mieli palvelee
itse asiassa tarkoitusta. Se sallii teidän tehdä asioita tässä ulottuvuudessa.
Se on tavallaan kuin ulottuvuuskovalevynne eikä se toimi, kun menette toisiin
ulottuvuuksiin. Mieli sallii teille biologiassa olemisen ja se koordinoi
kaikkea. Se auttaa teitä keplottelemaan ajassa ja tilassa. Ajatukset ovat
ongelma.
Ja sanoisin, että ajatukset eivät tule yleisesti
ottaen mielestä. Ei, ei. Mieli tekee upeaa työtä. Se sallii teidän nähdä
silmillä, kuulla korvilla ja ymmärtää asioita. Mieli saastuu ajatuksista ja
puhumme siitä tänään. Se on tavallaan teemana.
Mutta aloitetaanpa nyt merabhilla ja lopetamme myös
sillä. Mutta aloitetaan merabhilla, "vain läpikulkumatkalla"
–merabhilla.
Merabh on tietysti aikaa, jolloin teidän ei tarvitse
tehdä mitään, edes ajatella. Silloin vedätte syvään henkeä ja vain sallitte.
Vain sallitte. Mutta tässä merabhissa haluan teidän todella tuntevan, millaista
on olla vain läpikulkumatkalla.
Vain läpikulkumatkalla
(Musiikki alkaa)
Se ei merkitse, että te et voi kokea. Itse asiassa se
parantaa kokemuksia.
Se ei merkitse, ettei ole omistajuuden tunnetta
kokemuksiinsa. Ei, on täydellinen omistajuus, mutta hyvin vapaalla ja
vapauttavalla tavalla. Voimme himmentää valoja vähän.
Vetäkää kunnolla syvään henkeä, kun menemme tähän
avaus-merabhiin.
Olen vain läpikulkumatkalla.
Kokemus tällä planeetalla oli valinta ja oli aina se
tietämys, että kerääntymispäivä, yhdistymispäivä olisi täällä. Kuten Kuthumi
sanoisi: "Typerä, typerä ihminen, kun murehdit niin paljon, ettei sitä
tapahtuisi. Typerä, typerä ihminen, että jäit niin kiinni ajatuksiisi, jäit
niin kiinni rajoituksiin, että unohdit olevasi vain läpikulkumatkalla."
Kun kuljet läpi, voit nauttia kauneudesta. Voit
nauttia itse asiassa siitä, mikä on osoittautunut rajoituksiksi. Voit nauttia
uudesta tavasta ymmärtää "minä olen".
Olet vain läpikulkumatkalla.
Kuljet kuin kauniin metsän läpi. Voit nauttia hetken
tuoksuista, näkymistä ja äänistä. Voit olla hetken vuorovaikutuksessa puiden,
kauniiden kukkien ja luonnon deevojen kanssa.
Mutta olet vain läpikulkumatkalla. Tämä ei ole koti.
Tämä ei ole vankila. Tämä ei ole tietenkään testi. Et kilpaile ketään toista
vastaan.
Olet läpikulkumatkalla pelkän läpikulkemisen vuoksi,
vain koska voit tehdä sen.
Kuljet läpi sielun loiston vuoksi, jotta se voi nähdä
itsensä ja tuntea itsensä uusilla tavoilla.
Sinun ei tarvitse läpäistä testiä jatkaaksesi
läpikulkemista. Ei ole vaiheita tai askelia. Ei ole todellisuudessa
ulottuvuuksia. Ei ole salaisuuksia. Ei ole guruja tai pelastajia.
Olet vain läpikulkumatkalla.
Voit tanssia, kun kuljet läpi. Voit tanssia. Voit
myös leijua. Voit kiiruhtaa, jos haluat, mutta siihen ei ole tarvetta. Voit
ottaa myös kaikessa rauhassa. Ota niin kauan aikaa, kuin haluat. Ennemmin tai
myöhemmin oivallat, että olet vain läpikulkumatkalla.
Kyllä, olet ehkä elänyt monta, monta elämää
läpikulkumatkalla. Sinulla on ollut monia rakkauksia, olet itkenyt monia
kyyneliä. Sitä ei suunniteltu minkäänlaiseksi testiksi. Se ei tietenkään ollut
mitään, minkä määritteli joku toinen olento tai olentoneuvosto tai
olentoliitto, eikä kukaan enkeli.
Olet vain läpikulkumatkalla.
Sitä ei suunniteltu, jotta nähdään, miten vahva olet.
Sinun ei tarvitse olla vahva kokeaksesi iloa. Sinun ei tarvitse olla vahva
kokeaksesi aistillisuutta, valoa ja pimeyttä. Ei. Sillä ei ole mitään tekemistä
vahvuuden tai päättäväisyyden kanssa. Itse asiassa, mestari löytää, että on
kyse vain sallimisesta.
Läpikulkumatkalla kokemisesta tulee joskus niin
syvää, niin rikasta – no, itse asiassa useimmiten – että olet unohtanut, että
olit vain läpikulkumatkalla.
Toisinaan ajattelit, että oli ikuisuus täällä –
ikuisuus onnellisuuteen, ikuisuus täyttymykseen, integroitumiseen. Ei ole. Se
on harhaa. Mielenkiintoista harhaa, mikä läpi vain kuljet.
Läpikulkumatkalla tapasit paljon muita ihmisiä.
Sinusta tuli hyvin yhdistynyt tosiin ihmisiin. Kahlittu tavallaan.
Yhteenpunoutunut siinä määrin, että tunsit, ettet ollut enää vapaa vain
kulkemaan läpi. Sinulla oli velvollisuuksia ja vastuita kaikille,
täyttämättömiä sitoumuksia, tarve huolehtia toisista.
Vedä syvään henkeä. Olet vain läpikulkumatkalla ja
niin hekin.
Kun kuljet tämän maapalloksi kutsutun paikan läpi,
voit kokea sen, miten haluat. Voi, tiedän – tiedän, että kaikki näyttää
toisinaan toimivan sinua vastaan tai ulkopuolellasi. Mutta ei toimi. Siltä vain
näyttää – yksi noista harhoista.
Olet vain kulkemassa tämän paikan läpi. Miksi et
päättäisi tehdä sitä haluamallasi tavalla ja vain kulkea läpi.
Kun kuljet tämän paikan läpi, koskaan ei tuomita,
miten teit sen. Kukaan noin 9000 ylösnousseesta mestarista ei koskaan tuomitse,
miten nopeasti tai miten hitaasti, miten pimeästi tai miten valoisasti. Jumala
tai enkelit tai muut eivät tuomitse. Ne käsittävät, että kuljet vain läpi
sellaisesta, mikä on luultavasti yksi vaikeimmista, kauneimmista,
haastavimmista ja näkemyksellisimmistä kokemuksista, mikä sieluolennolla
koskaan on. Ne käsittävät, että olet vain läpikulkumatkalla. Ne käsittävät,
että omaksuit identiteettejä, jotka eivät olleet oikeasti sinun, ajatuksia
jotka eivät oikeasti olleet sinun ja asioita joita et valinnut oikeasti,
tietoisesti.
Sitä ei tuomita, miten kuljet läpi. Vain se on syy
juhlaan, että teit sen.
Minä, Adamus, sekä Kuthumi ja kaikki muut, jotka ovat
olleet täällä kanssanne tänään – teidän mestarien kanssa – pyydämme teitä
tuntemaan hetken tätä tietämistä, että olette vain läpikulkumatkalla – poissa
mielestä, mielen tuolla puolen. Tanssikaa, jos haluatte. Laulakaa, jos
haluatte. Nauttikaa kaikesta, mitä elämällä on tarjottavana, jos haluatte.
Mutta olette vain läpikulkumatkalla.
Sinä, sielusi, aspektisi – vain läpikulkumatkalla.
Jos meillä on teille yksi sana, se on pelkästään
"elää". Elää.
Kun kuljette läpi, eläkää. Tiedätte täsmälleen, mitä
tarkoitan tällä ja miten se soveltuu teihin.
Se on yksi asia, mikä on tullut esiin viime aikoina –
tullut esiin tunneitsestä – ja melkein törmännyt yhteen sisäisen tietämisen
kanssa. Tullut esiin tuosta osastanne, mikä on mestari ja mikä painii sen osanne
kanssa, millä on edelleen rajoittuneita ajatuksia.
Eläkää.
Aah! Tuntekaa sitä, tuon elämisen ydinolemusta. Se
kuulostaa kauniilta. Voi, vain eläkää olentona, joka on läpikulkumaalla ja elää
intohimoisesti, avoimesti, ennakkoluulottomasti ja häpeämätä. Eläkää.
Mutta sitten on tämän elämisen toinen osa. Olette
eläneet pienesti. Olette eläneet rajoittuneesti. Olette eläneet pelossa,
rajoituksissa, joten teillä on kaksi dynamiikkaa – "elä!" ja sitten
"elä?" Eläkää!
Voitte tuntea sen. Tiedän, että voitte tuntea sen.
Tiedän, että voitte kuvitella sen. Voi, vietän paljon aikaa kanssanne iltaisin,
joskus keskellä yötä. Voin tuntea sen. Voin tuntea tuon halun elää. Mutta
sitten voin tuntea noiden ajatusten tulevan – "Mutta mitä jos? Kenties en
voi. Kenties minun ei pitäisi." Mutta kuitenkin intohimo tulee takaisin –
"Elä! Elä!" Sitten tulevat ajatukset – "Mitä se merkitsee? Miten
teen sen? Milloin minun pitäisi aloittaa? Miten paljon minun pitäisi työstää
sitä?" Ja se on kenties yksi ydinasia, mitä tapahtuu tällä hetkellä.
Voitte tuntea sen – "elä!" Voitte tuntea sen.
Mutta sitten voitte tuntea myös tuon "elä?"
vai kuole. Voitte tuntea, että "ehkä minun pitäisi elää vain
pienesti". Ette voi enää. Ette voi. Voitte yrittää. Voi, te yritätte – te
yritätte todella hyvin. Saatte "kympin" yrittämisestä. Mutta ette voi
elää enää pienesti.
Vetäkää kunnolla syvään henkeä. Sytytetään valot ja
suljetaan musiikki.
Ette voi. Se on todellinen pulma. Se on todellinen
pulma. Ja sitä tapahtuu. Puhumme tänään vähän energioista ja kaikesta siitä
muusta. Mutta oikeasti ydin on, että teillä on tämä osa, joka sanoo
"Elä!" Ja toinen osa kyseenalaistaa sen, toinen osa on itse asiassa
vähän tyytyväinen elämään pienesti, eristyneesti. Ette voi enää.
Te yritätte. Te työstätte sitä. Te sanotte: "No,
elä, mutta jos vain supistan elämistä." Tiedätte, mitä se on. Olemme
puhuneet siitä aiemmin tässä samassa huoneessa. Se on neuvottelemista.
Neuvottelemista.
On nimittäin yksi asia neuvotella toisten kanssa ja
se on tarpeeksi paha asia, mutta neuvotella nyt itsensä kanssa? Kuka siinä
voittaa? Ei kukaan! Kiitos. Ei kukaan, ei kukaan.
Se on yksi noista asioista, mikä on melkein
huvittavaa, melkein huvittavaa – että ihminen yrittää neuvotella itsensä
kanssa. Siinä ei ole voittajia. On kaksi häviäjää. (Muutama naurahdus) Kolme,
jos minut lasketaan. (Lisää naureskelua)
Neuvottelette siis elämisestä eikä se toimi enää,
koska teillä on maku siitä, mitä eläminen on. Eikä elämisessä ole kyse siitä,
ajatko autollasi lujaa, Linda. (Naurua) Se on ehkä sen yksi ilmaisumuoto.
Elämisessä ei ole kyse juhlimisesta myöhään yöhön, Edith. (Paljon naurua) Ne
ovat kenties ilmaisumuotoja.
Eläminen on ydinolemus. Se on tunne. Se on tunne ja
olemme koskettaneet sitä vähän merabhissa. Eläkää! Avautukaa! Avatkaa tunteet!
Eläkää! Eläkää! Mutta kun sanon sen, kun pyydän teitä kuvittelemaan hetken
itsenne todella elämässä, mitä tapahtuu? Te voitte tuntea sen, minä voin tuntea
sen. Yhtäkkiä se on kuin: "Oi, eläminen!" Ja sitten "Huh, mutta
mitä jos? (Muutama naurahdus) Mitä jos?"
Ja (Lindalle) sinun ehkä kannattaa kirjoittaa tämä
arkistoihin tulevia viittauksia varten. Mutta ette voi enää neuvotella
elämisestä itsenne kanssa. Ette voi. Ja te yritätte, kuten sanoin, ja se sattuu
ja sitten lopultakin vain sallitte. Sallitte vain itsenne elää.
Olette kulkemassa tämän hämmästyttävän ulottuvuuden
ja planeetan läpi.
LINDA: "Ei enää" mitä?
ADAMUS: Unohdin. Muistaako kukaan? (Vähän
naureskelua)
LINDA: "Et voi enää neuvotella" kenen
kanssa? (Yleisö sanoo "itsesi")
ADAMUS: Elämisestä. Et voi enää neuvotella elämisestä
itsesi kanssa – ihan sama. Et voi neuvotella siitä enää.
Tämä on todellinen pulma ja näette muutaman minuutin
kuluttua, miten otatte kaikkia energioita, joita on ympärillä tällä hetkellä
maailmassa, ja mitä tapahtuu sisällänne ja brrrff! Törmäätte yhteen
sen kanssa, mitä tapahtuu. Ja hyvä uutinen on, että olette vain
läpikulkumatkalla. (Joku sanoo "luojan kiitos") Joo, luojan kiitos.
Joo, tai jonkun. Joo.
Jumala
Itse asiassa se on kummallinen ilmaus – "luojan
kiitos". Luulen, että haluaisitte olla vihainen Jumalalle. Häh … eturivi
nauraa! (Lisää naurua) No, itse asiassa kaksi eturivissä. (Adamus naureskelee)
Joo, "luojan kiitos" mistä? Tästä paskasta?! Tästä yltäkylläisyyden
puutteesta? Sairaasta kehosta? Voi, todella kummallinen ilmaus. "Luojan
kiitos sain pikku muruseni tänään" (Vähän naureskelua) Kiittäkää itseänne.
Eikö Tobias sanonut sitä vuosia sitten? "Kiittäkää itseänne." Luojan
kiitos – tämän luojan/jumalan.
Jumala on siis hyvin kummallinen asia. Luulen, että
haluaisin pitää "Jumala, hitto soikoon sinua" –työpajan. (Linda
haukkoo henkeään, naurua ja vähän taputuksia) Häh … ja meillä on tämä uusi
studio. Se olisi upea työpaja laitettavaksi internetiin koko maailmalle!
LINDA: Just joo! Tehdään se CNN:lle!
ADAMUS: Joo, joo, joo.
LINDA: Joo, joo! Ja BBC:lle.
ADAMUS: Ja hassu asia on …
LINDA: Joo!
ADAMUS: Tiedättekö mitä, jos me – jos me … sanon
"me". (Adamus naureskelee) "Me" teemme tämän. Jos tekisimme
tämän ja se on kuin "Jumala, hitto soikoon" ja todella
tarkastelisimme Jumalatietoisuutta, rehellisesti ja avoimesti, ilman pelkoa.
Nimittäin joskus puhutaan siitä, ettei Jeesuksesta voi sanoa pahoja asioita, ei
voi puhua Jeesuksen masturboinnista. (Vähän kikatusta) Mutta me … me puhuimme!
Tässä huoneessa! Tässä samassa huoneessa! (Linda roiskuttaa vettä Adamuksen
päälle, lisää naurua)
Hämmästyttävää tässä on, etten aio reagoida. (Lisää
naurua) Ja nyt tulevina vuosina hän miettii, milloin on takaisinmaksun aika.
(Naurua) Ja itse asiassa mitä pidemmälle kosto venyy, sitä hauskempaa se on,
koska takaisinmaksuun voisi mennä vuosia ja vuosia, joten hän murehtii sitä.
Milloin Adamus kostaa minulle? Kerron teille kaikille, kun se tapahtuu. Se voi
olla 10 vuoden päästä, mutta se tapahtuu. (Lisää naurua) Ja nyt näyttää siltä,
että Cauldre kasteli housunsa!
Missä siis olimmekaan? Jumala.
EDITH: Missä juhlani ovat?
ADAMUS: Missä juhlat ovat? Sinun luonasi tänään,
Edith. Sinä ja minä. Unohditko? (Naurua) Okei, olen vain läpikulkumatkalla.
Minä vain "Hei, Edith", tiedäthän.
Missä siis olimmekaan? Jumala. Ei, vakavasti
puhuttuna meidän pitäisi pitää työpaja, ohjelma Jumalasta ja olla todella
rehellisiä ja suoria siitä ilman tätä pelkoa, että jotain pahaa tapahtuu –
paitsi että saadaan kaikki uskonnolliset fanaatikot peräämme.
Mutta useimmat ihmiset – ei, muotoilen sen uudestaan
– muutamat ihmiset ymmärtäisivät, jos puhuisimme tästä Jumalaenergiasta. (Hän
pitää tauon ärsyyntyneenä märistä vaatteistaan) Anteeksi, minun on vaihdettava
vaatekertani. Linda, tee hengittelyä tai jotain. (Vähän naureskelua) Oikeasti.
(Adamus kävelee takahuoneeseen)
LINDA: Tämä on jo jonkinlainen takaisinmaksuhelvetti.
(Lisää naurua) Luulen, että on parempi, että nauramme ja huudamme. Joo, kadun
todella.
ADAMUS: (takaa) Häh …
LINDA: Kadun tekoani jo ja … (naurua)
ADAMUS: (takaa) Lindaaaa.
LINDA: Tiedän, että kosto on todella helvettiä.
(Lisää naureskelua) Jumala vain tietää, miltä se näyttää. Vain Jumala tietää …
ja Adamus, joten …
ADAMUS: Lindaaaa, Lindaaaa … (Hän tulee takaisin
suuren peilin ja Cauldren takin kanssa)
LINDA: Voi ei!
ADAMUS: Okei.
LINDA: Siitä tulee rumaa.
ADAMUS: Katso sitten tänne.
LINDA: Aa!!! Tiesin sen olevan tulossa! Tiesin sen
olevan tulossa!
ADAMUS: Käytämme tätä myöhemmin. (Hän laittaa peilin
sivuun) Missä siis olimmekaan? Jumala.
On hyvin mielenkiintoinen tietoisuus Jumalasta. (Hän
ottaa pois märän pikkutakin ja antaa sen Lindalle) Kuivapesuun, kiitos. Kyllä.
On … (Hän laittaa päälleen päällystakin) Tämä on elegantimpi. Voi kyllä, kyllä!
Kyllä.
Missä olimmekaan? Jumala. Useimmat ihmiset olisivat
samaa mieltä tästä Jumalajutusta – tämä Jumalajuttu on niin vanha, niin
rajoittunut, niin pelottava ... No, kun ajattelette Jumalaa, ette ajattele:
"Elä!". Ajattelette: "Pysy poissa Jumalan tutkasta. Pysy
pienenä."
LINDA: Joo.
ADAMUS: Siis kyllä, tehdään se. Laitetaan
aikatauluun, että kun uusi studionne avataan, pidämme "Jumala, hitto
soikoon" –työpajan. (Linda haukkoo taas henkeään ja vähän naureskelua) Aa,
kyllä. Mitä? Me olemme mestareita. Mitä pelättävää meillä on? Me elämme.
Näette nyt, että se on neuvottelemista. Tiedämme
kaikki sen. Tiedämme kaikki, että ihmisperspektiivi Jumalasta on a) väärä, b)
vanha ja c) todella huono. Se ei palvele ketään enää. Ja rikotaan tuo …
Pidetään hauskaa sen kanssa. Oletteko valmiita? (Yleisö vastaa
"kyllä!") Hyvä, hyvä, hyvä. Linda? (Hän irvistää) Ai jaa! Otetaan
tuosta kuva. Ei, tästä tulee upeaa.
Nimittäin jotkut hulluimmista asioista, joita olette
tehneet viime vuosina, asioista jotka ovat aiheuttaneet teille
ruuansulatusvaivoja, päänsärkyä ja ahdistusta – mutta teitte ne silti – ovat
osoittautuneet parhaiksi. Tunsitte melkein itsenne työnnettävän niihin – ja
teidät työnnettiin (vähän kikatusta). Kun sanottiin, että lähdette tälle
hämmästyttävälle matkalle, tiesitte, että se oli tarkoituksenmukaista, mutta
sitten tulivat ajatukset. "Kenties minun ei pitäisi. Kenties tämä on
liikaa rahaa. Kenties, kenties." Mutta teitte sen ja ettekö ole iloisia
siitä, että te ette täysin neuvotelleet sitä pois? Ettekö ole iloisia siitä,
että vain teitte sen – oli se sitten irtisanoutuminen työpaikastanne, jonkin
muuttaminen elämässänne? On hyvin helppoa joutua ajatusten ja neuvottelujen
hetteikköön.
Todellinen mestari on vain läpikulkumatkalla ja siksi
hän elää ja juhlii. Ja älkää murehtiko siitä, että teette sen väärin tai
loukkaatte jotakuta. Joo, te loukkaatte jotakuta, koska te vain … se tapahtuu.
Heillä on odotuksia teistä, joita teillä ei pitäisi olla itsellenne, joten se
loukkaa heitä vähän. Mutta loppujen lopuksi se auttaa heitä, joo. (Adamus
naureskelee) Eivätkö vanhempanne puhuneet tässä?
Puhutaanpa vähän energiasta. Siis älkää enää
neuvotelko itsenne kanssa ja muistakaa, että olette vain läpikulkumatkalla.
Ajankohtaiset energiat
Siis mestarit, tässä sitä ollaan, hädin tuskin vähän
yli kolme kuukautta tätä vuotta. Hädin tuskin. Eikö tunnu jo vuoden lopulta?
(Yleisö on samaa mieltä) Jotkut teistä ovat ajatelleet: "Voi, nyt on
varmaan marraskuu, koska …" (Adamus naureskelee) Ei, on huhtikuun alku.
Haluaisin pyytää teitä määrittelemään energiat, joita
on tällä hetkellä. Miten sanoisitte … mitä energiat ovat maailmanlaajuisesti,
laajemmin? Linda mikrofonin kanssa, mitä energiat ovat? Ja Vili,
kirjoittaisitko jotain näistä.
Mitä energioissa tapahtuu, Pete?
PETE: En osaa puhua maailman puolesta, mutta tiedän,
mitä minulle tapahtuu.
ADAMUS: Hyvä. Mitä tapahtuu?
PETE: Minua puserretaan ja se pakottaa minut enemmän
sisälleni.
ADAMUS: Puserretaan.
PETE: Puserretaan.
ADAMUS: Joo. Miltä sinusta tuntuu? Tunnetko sen
kehossasi? Sattuuko kehoosi?
PETE: No, olen nyt keskittyneempi itseeni.
ADAMUS: Okei.
PETE: Se irrotti paljon aspekteja tai riippuvuuksia.
Minusta tuli todella tietoinen, miten paljon elän niissä. Okei. Ja pääsin eroon
tuosta matalasta energiasta, kuten sitä nyt kutsutaan. Ei pahasta energiasta
tai mitään vastaavaa, vaan matalasta energiasta.
ADAMUS: Aivan, aivan. Sinut siis puristetaan
itseksesi.
PETE: Kyllä.
ADAMUS: Se on erittäin hyvä tapa ilmaista se.
PETE: Joo.
ADAMUS: Joo, joo. Hyvä, hyvä. Ja miltä se tuntuu?
PETE: Voi, upealta.
ADAMUS: Ai, oikeasti? (Vähän naurua)
PETE: Joo. Ei, vakavasti sanottuna, koska se herättää
minut sille, kuka oikeasti olen – Lähteelle – ja kiitollisuuteen, että minut on
luotu.
ADAMUS: Joo. Tuon pusertamisen haittapuoli on, että
sinun on tavallaan katsottava itseäsi peilistä.
PETE: Aivan. (Adamus tuo peilin hänen eteensä) Joo.
ADAMUS: Koska olet vain sinä. Joo, joo.
PETE: Siellä minä olen.
ADAMUS: Joo.
PETE: Joo.
ADAMUS: Sinä hymyilet! Voi, se on hyvä asia, se on
hyvä asia.
PETE: Rakastan sitä!
ADAMUS: Hienoa! Hyvä, hyvä. Kiitos, erinomaista.
Seuraava. Mitä energioissa tapahtuu? On tärkeää
todella ymmärtää sekä sisäiset että ulkoiset energiat, koska tällä hetkellä
tapahtuu paljon. Luulen, että Linda mainitsi siitä yhtenä päivänä
radio-ohjelmassanne – mitä sanottiinkaan energioista?
LINDA: Puhutko siitä Bob Scheifferin jutusta? Ai jaa.
On hyvin, hyvin vanha televisio-ohjelma nimeltään "Face the Nation"
ja isäntänä on Bob Scheiffer, joka on ollut siinä vuosikymmeniä – tarkoitan,
etten voi uskoa, että hän elää edelleen. Ja hän avasi ohjelmansa viime
sunnuntaina sanomalla, ettei hän voi muistaa ohjelmansa koko historian aikana,
että maailmassa tapahtuu samaan aikaan niin monia merkittäviä asioita, tärkeitä
asioita kuin tällä hetkellä.