Crimson Circlen materiaaleja
Löytäminen-sarja
Shoud 8: "Löytäminen 8"
 
Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (Cauldre) (www.crimsoncircle.com)
5.4.2014 Crimson Circlen kuukausitapaaminen
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
 
Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.
 
Tervetuloa, rakas shaumbra. Olen Adamus, vain läpikulkumatkalla, hmm. Vain läpikulkumatkalla tässä ihmismestarien kokoontumisessa, kun he ottavat muutaman tunnin kuussa kokoontuakseen, ollakseen – aah – turvallisessa paikassa.
 
Tiedän, mitä teette, kun olette täällä tilaisuudessani, hmm. Tiedän, mitä teette, kun seuraatte joka kuukausi tätä shoudia.
 
Vedätte syvään henkeä. Rentoudutte. Päästätte irti kaikesta makyosta. Ja sitten tulevina viikkoina otatte taas vähän lisää. Epäilette itseänne. Ajattelette sitä. Ja sitten tulette takaisin ja vapautamme ja päästämme irti taas kerran, koska teillä on tämä sisäinen tieto. Riippumatta siitä, mitä mieli kertoo teille, teillä on tuo sisäinen tieto ja se opastaa teitä. Se tuo teidät tänne ja se tekee teistä todellisen mestarin.
 
Mutta minä olen vain läpikulkumatkalla. Kuljen vain läpi matkallani – kenties uuteen tilaisuuteen Ylösnousseiden mestarien klubilla. Valitsimme uuden viime viikolla. (Muutama "oi" ja "ooo" yleisöstä) Oletteko kateellisia? (Adamus naureskelee) He sanovat oitis "ooo". Kuulitteko, kaverit (katsoen ylöspäin) ja naiset? Kiitos. Ylösnousseiden mestareiden klubissa on itse asiassa enemmän entisiä naisia kuin miehiä. Joo, suurin piirtein sama suhde kuin teillä täällä – noin 70% naismestareita ja 30% miehiä. Siis miehet, olkaa miehiä! (Naurua) Olkaa mestareita.
 
Mutta minä kuljen vain läpi matkallani toiseen ulottuvuuteen, matkallani toiseen kokemukseen. Ei oppitunteja minulle. Olen saanut ne valmiiksi kauan sitten. Olen vain läpikulkumatkalla, koska voin. Olen vain läpikulkumatkalla, koska – aah – se on aistillista, se on kaunista, se on hiton huvittavaa … (Adamus naureskelee) Kerri.
 
KERRI: Sinä olet huvittava.
 
ADAMUS: Kyllä, kyllä. Kuljen vain läpi matkallani tuonne ja matkallani tapaan muita mestareita. "Oh-be-ahn" sanon muutamille aikamatkaajille, muutamille tietoisille aikamatkaajille, joita on. Oh-be-ahn. Oh-be-ahn. Lopultakin saimme tämän kameran. (Adamus naureskelee) Lopultakin.
 
Olen vain läpikulkumatkalla. Mikään ei pidättele minua. Mikään ei pidä minua paikoillaan. Mikään ei saa minua unohtamaan, kuka olen.
 
Ja rakkaat mestariystäväni, samoin pitäisi olla teillä – tietoisuus on vain läpikulkumatkalla. Sitä te kaikki vaan teette. Kuljette vain tämän kokemuksen läpi tällä maaplaneetalla, kuljette vain läpi, kuljette kauniin kokemuksen läpi. Kuljette vain läpi, kun taas useimmilla ihmisillä on se havainto, että he elävät kuin: "Se on tässä" ja sitten he … Voi, Sandra, vähän kahvia ja kermaa, kiitos.
 
SANDRA: Meillä ei ole kermajauhetta, mutta meillä on vuohenmaitoa.
 
ADAMUS: Vuohenmaito käy hyvin. (Vähän naureskelua) Juuri lypsetty. (Adamus naureskelee) Oi, kuten sanoin, olen vain läpikulkumatkalla … läpikulkumatkalla. (Lisää naurua)
 
Vain läpikulkumatkalla ja se on mestarin tietoisuus. Kirjoittaisitko sen ylös, Linda? Mestari on aina läpikulkumatkalla. Ette elä tätä elämää vain kuollaksenne ja mennäksenne taivaaseen tai kiirastuleen, helvettiin – mitä tahansa. Niin ihmistietoisuus ajattelee, se ib on kovasti kallellaan siihen. Teillä on ikään kuin oppitunteja täynnä oleva elämä tällä planeetalla ja sitten kuolette ja se on tavallaan siinä. Ja sitten menette tuohon paikkaan tai ette mihinkään paikkaan.
 
Mestari on vapaa siitä. Mestari on aina läpikulkumatkalla.
 
Palaan tähän myöhemmin keskustelussamme tänään. Haluan teidän vain tuntevan sen ydinolemusta. Olette vain läpikulkumatkalla.
 
On ollut se harha, että se on tässä, että olette jotenkin jumissa täällä. Olette jotenkin eksyneet tähän ulottuvuuteen. Löydätte – toivottavasti päivän lopussa, mutta ehdottomasti seuraavaan kokoontumiseemme mennessä – että olette vain läpikulkumatkalla. Se antaa suuren vapauden, suuren vapauden.
 
SANDRA: Ja siinä on myös chaita.
 
ADAMUS: Chaita. Säästä se Kuthumille. (Naurua) Aa, missä Kuthumi on? Kuthumi on itse asiassa tässä huoneessa, mutta en anna hänen puhua kovin paljon. Hän ottaa aina valokeilan. Kuthumi työskentelee teidän kaikkien kanssa. Kuthumi ilmestyy kaikkiin kokoontumisiin ja hän sanoo nyt, että hän on se hassu tyyppi. (Muutama naurahdus)
 
Kuthumi työskentelee ,minun ja joidenkin muiden kanssa, teidän kanssanne ja suurin haasteemme – ja asia missä Kuthumi on itse asiassa yksi parhaista - on saada teidät pois mielestä. Se on minun suurin haasteeni ja teidän suurin haasteenne. Se on vaikein asia – päästä pois mielestä – koska mieli ei usko, että olette vain läpikulkumatkalla. Se uskoo, että se on tässä. Mieli uskoo omiin ajatuksiinsa ja nuo ajatukset eivät ole totta.
 
Mieli uskoo omiin uskomuksiinsa ja nuo uskomukset eivät ole totta. Pääseminen mielestä aitoon tietämiseen, ydinolemukseen, on kenties vaikein asia jokaiselle ihmiselle, joka on menossa mestaruuteensa. Ja tämän vaikein osa on, silloin kun olette siinä välissä, kun olette edelleen ajatteluorientoitunut.
 
Enkä puhu kovin paljon mielestä tässä. Mieli palvelee itse asiassa tarkoitusta. Se sallii teidän tehdä asioita tässä ulottuvuudessa. Se on tavallaan kuin ulottuvuuskovalevynne eikä se toimi, kun menette toisiin ulottuvuuksiin. Mieli sallii teille biologiassa olemisen ja se koordinoi kaikkea. Se auttaa teitä keplottelemaan ajassa ja tilassa. Ajatukset ovat ongelma.
 
Ja sanoisin, että ajatukset eivät tule yleisesti ottaen mielestä. Ei, ei. Mieli tekee upeaa työtä. Se sallii teidän nähdä silmillä, kuulla korvilla ja ymmärtää asioita. Mieli saastuu ajatuksista ja puhumme siitä tänään. Se on tavallaan teemana.
 
Mutta aloitetaanpa nyt merabhilla ja lopetamme myös sillä. Mutta aloitetaan merabhilla, "vain läpikulkumatkalla" –merabhilla.
 
Merabh on tietysti aikaa, jolloin teidän ei tarvitse tehdä mitään, edes ajatella. Silloin vedätte syvään henkeä ja vain sallitte. Vain sallitte. Mutta tässä merabhissa haluan teidän todella tuntevan, millaista on olla vain läpikulkumatkalla.
 
Vain läpikulkumatkalla
 
(Musiikki alkaa)
 
Se ei merkitse, että te et voi kokea. Itse asiassa se parantaa kokemuksia.
 
Se ei merkitse, ettei ole omistajuuden tunnetta kokemuksiinsa. Ei, on täydellinen omistajuus, mutta hyvin vapaalla ja vapauttavalla tavalla. Voimme himmentää valoja vähän.
 
Vetäkää kunnolla syvään henkeä, kun menemme tähän avaus-merabhiin.
 
Olen vain läpikulkumatkalla.
 
Kokemus tällä planeetalla oli valinta ja oli aina se tietämys, että kerääntymispäivä, yhdistymispäivä olisi täällä. Kuten Kuthumi sanoisi: "Typerä, typerä ihminen, kun murehdit niin paljon, ettei sitä tapahtuisi. Typerä, typerä ihminen, että jäit niin kiinni ajatuksiisi, jäit niin kiinni rajoituksiin, että unohdit olevasi vain läpikulkumatkalla."
 
Kun kuljet läpi, voit nauttia kauneudesta. Voit nauttia itse asiassa siitä, mikä on osoittautunut rajoituksiksi. Voit nauttia uudesta tavasta ymmärtää "minä olen".
 
Olet vain läpikulkumatkalla.
 
Kuljet kuin kauniin metsän läpi. Voit nauttia hetken tuoksuista, näkymistä ja äänistä. Voit olla hetken vuorovaikutuksessa puiden, kauniiden kukkien ja luonnon deevojen kanssa.
 
Mutta olet vain läpikulkumatkalla. Tämä ei ole koti. Tämä ei ole vankila. Tämä ei ole tietenkään testi. Et kilpaile ketään toista vastaan.
 
Olet läpikulkumatkalla pelkän läpikulkemisen vuoksi, vain koska voit tehdä sen.
 
Kuljet läpi sielun loiston vuoksi, jotta se voi nähdä itsensä ja tuntea itsensä uusilla tavoilla.
 
Sinun ei tarvitse läpäistä testiä jatkaaksesi läpikulkemista. Ei ole vaiheita tai askelia. Ei ole todellisuudessa ulottuvuuksia. Ei ole salaisuuksia. Ei ole guruja tai pelastajia.
 
Olet vain läpikulkumatkalla.
 
Voit tanssia, kun kuljet läpi. Voit tanssia. Voit myös leijua. Voit kiiruhtaa, jos haluat, mutta siihen ei ole tarvetta. Voit ottaa myös kaikessa rauhassa. Ota niin kauan aikaa, kuin haluat. Ennemmin tai myöhemmin oivallat, että olet vain läpikulkumatkalla.
 
Kyllä, olet ehkä elänyt monta, monta elämää läpikulkumatkalla. Sinulla on ollut monia rakkauksia, olet itkenyt monia kyyneliä. Sitä ei suunniteltu minkäänlaiseksi testiksi. Se ei tietenkään ollut mitään, minkä määritteli joku toinen olento tai olentoneuvosto tai olentoliitto, eikä kukaan enkeli.
 
Olet vain läpikulkumatkalla.
 
Sitä ei suunniteltu, jotta nähdään, miten vahva olet. Sinun ei tarvitse olla vahva kokeaksesi iloa. Sinun ei tarvitse olla vahva kokeaksesi aistillisuutta, valoa ja pimeyttä. Ei. Sillä ei ole mitään tekemistä vahvuuden tai päättäväisyyden kanssa. Itse asiassa, mestari löytää, että on kyse vain sallimisesta.
 
Läpikulkumatkalla kokemisesta tulee joskus niin syvää, niin rikasta – no, itse asiassa useimmiten – että olet unohtanut, että olit vain läpikulkumatkalla.
 
Toisinaan ajattelit, että oli ikuisuus täällä – ikuisuus onnellisuuteen, ikuisuus täyttymykseen, integroitumiseen. Ei ole. Se on harhaa. Mielenkiintoista harhaa, mikä läpi vain kuljet.
 
Läpikulkumatkalla tapasit paljon muita ihmisiä. Sinusta tuli hyvin yhdistynyt tosiin ihmisiin. Kahlittu tavallaan. Yhteenpunoutunut siinä määrin, että tunsit, ettet ollut enää vapaa vain kulkemaan läpi. Sinulla oli velvollisuuksia ja vastuita kaikille, täyttämättömiä sitoumuksia, tarve huolehtia toisista.
 
Vedä syvään henkeä. Olet vain läpikulkumatkalla ja niin hekin.
 
Kun kuljet tämän maapalloksi kutsutun paikan läpi, voit kokea sen, miten haluat. Voi, tiedän – tiedän, että kaikki näyttää toisinaan toimivan sinua vastaan tai ulkopuolellasi. Mutta ei toimi. Siltä vain näyttää – yksi noista harhoista.
 
Olet vain kulkemassa tämän paikan läpi. Miksi et päättäisi tehdä sitä haluamallasi tavalla ja vain kulkea läpi.
 
Kun kuljet tämän paikan läpi, koskaan ei tuomita, miten teit sen. Kukaan noin 9000 ylösnousseesta mestarista ei koskaan tuomitse, miten nopeasti tai miten hitaasti, miten pimeästi tai miten valoisasti. Jumala tai enkelit tai muut eivät tuomitse. Ne käsittävät, että kuljet vain läpi sellaisesta, mikä on luultavasti yksi vaikeimmista, kauneimmista, haastavimmista ja näkemyksellisimmistä kokemuksista, mikä sieluolennolla koskaan on. Ne käsittävät, että olet vain läpikulkumatkalla. Ne käsittävät, että omaksuit identiteettejä, jotka eivät olleet oikeasti sinun, ajatuksia jotka eivät oikeasti olleet sinun ja asioita joita et valinnut oikeasti, tietoisesti.
 
Sitä ei tuomita, miten kuljet läpi. Vain se on syy juhlaan, että teit sen.
 
Minä, Adamus, sekä Kuthumi ja kaikki muut, jotka ovat olleet täällä kanssanne tänään – teidän mestarien kanssa – pyydämme teitä tuntemaan hetken tätä tietämistä, että olette vain läpikulkumatkalla – poissa mielestä, mielen tuolla puolen. Tanssikaa, jos haluatte. Laulakaa, jos haluatte. Nauttikaa kaikesta, mitä elämällä on tarjottavana, jos haluatte. Mutta olette vain läpikulkumatkalla.
 
Sinä, sielusi, aspektisi – vain läpikulkumatkalla.
 
Jos meillä on teille yksi sana, se on pelkästään "elää". Elää.
 
Kun kuljette läpi, eläkää. Tiedätte täsmälleen, mitä tarkoitan tällä ja miten se soveltuu teihin.
 
Se on yksi asia, mikä on tullut esiin viime aikoina – tullut esiin tunneitsestä – ja melkein törmännyt yhteen sisäisen tietämisen kanssa. Tullut esiin tuosta osastanne, mikä on mestari ja mikä painii sen osanne kanssa, millä on edelleen rajoittuneita ajatuksia.
 
Eläkää.
 
Aah! Tuntekaa sitä, tuon elämisen ydinolemusta. Se kuulostaa kauniilta. Voi, vain eläkää olentona, joka on läpikulkumaalla ja elää intohimoisesti, avoimesti, ennakkoluulottomasti ja häpeämätä. Eläkää.
 
Mutta sitten on tämän elämisen toinen osa. Olette eläneet pienesti. Olette eläneet rajoittuneesti. Olette eläneet pelossa, rajoituksissa, joten teillä on kaksi dynamiikkaa – "elä!" ja sitten "elä?" Eläkää!
 
Voitte tuntea sen. Tiedän, että voitte tuntea sen. Tiedän, että voitte kuvitella sen. Voi, vietän paljon aikaa kanssanne iltaisin, joskus keskellä yötä. Voin tuntea sen. Voin tuntea tuon halun elää. Mutta sitten voin tuntea noiden ajatusten tulevan – "Mutta mitä jos? Kenties en voi. Kenties minun ei pitäisi." Mutta kuitenkin intohimo tulee takaisin – "Elä! Elä!" Sitten tulevat ajatukset – "Mitä se merkitsee? Miten teen sen? Milloin minun pitäisi aloittaa? Miten paljon minun pitäisi työstää sitä?" Ja se on kenties yksi ydinasia, mitä tapahtuu tällä hetkellä. Voitte tuntea sen – "elä!" Voitte tuntea sen.
 
Mutta sitten voitte tuntea myös tuon "elä?" vai kuole. Voitte tuntea, että "ehkä minun pitäisi elää vain pienesti". Ette voi enää. Ette voi. Voitte yrittää. Voi, te yritätte – te yritätte todella hyvin. Saatte "kympin" yrittämisestä. Mutta ette voi elää enää pienesti.
 
Vetäkää kunnolla syvään henkeä. Sytytetään valot ja suljetaan musiikki.
 
Ette voi. Se on todellinen pulma. Se on todellinen pulma. Ja sitä tapahtuu. Puhumme tänään vähän energioista ja kaikesta siitä muusta. Mutta oikeasti ydin on, että teillä on tämä osa, joka sanoo "Elä!" Ja toinen osa kyseenalaistaa sen, toinen osa on itse asiassa vähän tyytyväinen elämään pienesti, eristyneesti. Ette voi enää.
 
Te yritätte. Te työstätte sitä. Te sanotte: "No, elä, mutta jos vain supistan elämistä." Tiedätte, mitä se on. Olemme puhuneet siitä aiemmin tässä samassa huoneessa. Se on neuvottelemista. Neuvottelemista.
 
On nimittäin yksi asia neuvotella toisten kanssa ja se on tarpeeksi paha asia, mutta neuvotella nyt itsensä kanssa? Kuka siinä voittaa? Ei kukaan! Kiitos. Ei kukaan, ei kukaan.
 
Se on yksi noista asioista, mikä on melkein huvittavaa, melkein huvittavaa – että ihminen yrittää neuvotella itsensä kanssa. Siinä ei ole voittajia. On kaksi häviäjää. (Muutama naurahdus) Kolme, jos minut lasketaan. (Lisää naureskelua)
 
Neuvottelette siis elämisestä eikä se toimi enää, koska teillä on maku siitä, mitä eläminen on. Eikä elämisessä ole kyse siitä, ajatko autollasi lujaa, Linda. (Naurua) Se on ehkä sen yksi ilmaisumuoto. Elämisessä ei ole kyse juhlimisesta myöhään yöhön, Edith. (Paljon naurua) Ne ovat kenties ilmaisumuotoja.
 
Eläminen on ydinolemus. Se on tunne. Se on tunne ja olemme koskettaneet sitä vähän merabhissa. Eläkää! Avautukaa! Avatkaa tunteet! Eläkää! Eläkää! Mutta kun sanon sen, kun pyydän teitä kuvittelemaan hetken itsenne todella elämässä, mitä tapahtuu? Te voitte tuntea sen, minä voin tuntea sen. Yhtäkkiä se on kuin: "Oi, eläminen!" Ja sitten "Huh, mutta mitä jos? (Muutama naurahdus) Mitä jos?"
 
Ja (Lindalle) sinun ehkä kannattaa kirjoittaa tämä arkistoihin tulevia viittauksia varten. Mutta ette voi enää neuvotella elämisestä itsenne kanssa. Ette voi. Ja te yritätte, kuten sanoin, ja se sattuu ja sitten lopultakin vain sallitte. Sallitte vain itsenne elää.
 
Olette kulkemassa tämän hämmästyttävän ulottuvuuden ja planeetan läpi.
 
LINDA: "Ei enää" mitä?
 
ADAMUS: Unohdin. Muistaako kukaan? (Vähän naureskelua)
 
LINDA: "Et voi enää neuvotella" kenen kanssa? (Yleisö sanoo "itsesi")
 
ADAMUS: Elämisestä. Et voi enää neuvotella elämisestä itsesi kanssa – ihan sama. Et voi neuvotella siitä enää.
 
Tämä on todellinen pulma ja näette muutaman minuutin kuluttua, miten otatte kaikkia energioita, joita on ympärillä tällä hetkellä maailmassa, ja mitä tapahtuu sisällänne ja brrrff!  Törmäätte yhteen sen kanssa, mitä tapahtuu. Ja hyvä uutinen on, että olette vain läpikulkumatkalla. (Joku sanoo "luojan kiitos") Joo, luojan kiitos. Joo, tai jonkun. Joo.
 
Jumala
 
Itse asiassa se on kummallinen ilmaus – "luojan kiitos". Luulen, että haluaisitte olla vihainen Jumalalle. Häh … eturivi nauraa! (Lisää naurua) No, itse asiassa kaksi eturivissä. (Adamus naureskelee) Joo, "luojan kiitos" mistä? Tästä paskasta?! Tästä yltäkylläisyyden puutteesta? Sairaasta kehosta? Voi, todella kummallinen ilmaus. "Luojan kiitos sain pikku muruseni tänään" (Vähän naureskelua) Kiittäkää itseänne. Eikö Tobias sanonut sitä vuosia sitten? "Kiittäkää itseänne." Luojan kiitos – tämän luojan/jumalan.
 
Jumala on siis hyvin kummallinen asia. Luulen, että haluaisin pitää "Jumala, hitto soikoon sinua" –työpajan. (Linda haukkoo henkeään, naurua ja vähän taputuksia) Häh … ja meillä on tämä uusi studio. Se olisi upea työpaja laitettavaksi internetiin koko maailmalle!
 
LINDA: Just joo! Tehdään se CNN:lle!
 
ADAMUS: Joo, joo, joo.
 
LINDA: Joo, joo! Ja BBC:lle.
 
ADAMUS: Ja hassu asia on …
 
LINDA: Joo!
 
ADAMUS: Tiedättekö mitä, jos me – jos me … sanon "me". (Adamus naureskelee) "Me" teemme tämän. Jos tekisimme tämän ja se on kuin "Jumala, hitto soikoon" ja todella tarkastelisimme Jumalatietoisuutta, rehellisesti ja avoimesti, ilman pelkoa. Nimittäin joskus puhutaan siitä, ettei Jeesuksesta voi sanoa pahoja asioita, ei voi puhua Jeesuksen masturboinnista. (Vähän kikatusta) Mutta me … me puhuimme! Tässä huoneessa! Tässä samassa huoneessa! (Linda roiskuttaa vettä Adamuksen päälle, lisää naurua)
 
Hämmästyttävää tässä on, etten aio reagoida. (Lisää naurua) Ja nyt tulevina vuosina hän miettii, milloin on takaisinmaksun aika. (Naurua) Ja itse asiassa mitä pidemmälle kosto venyy, sitä hauskempaa se on, koska takaisinmaksuun voisi mennä vuosia ja vuosia, joten hän murehtii sitä. Milloin Adamus kostaa minulle? Kerron teille kaikille, kun se tapahtuu. Se voi olla 10 vuoden päästä, mutta se tapahtuu. (Lisää naurua) Ja nyt näyttää siltä, että Cauldre kasteli housunsa!
 
Missä siis olimmekaan? Jumala.
 
EDITH: Missä juhlani ovat?
 
ADAMUS: Missä juhlat ovat? Sinun luonasi tänään, Edith. Sinä ja minä. Unohditko? (Naurua) Okei, olen vain läpikulkumatkalla. Minä vain "Hei, Edith", tiedäthän.
 
Missä siis olimmekaan? Jumala. Ei, vakavasti puhuttuna meidän pitäisi pitää työpaja, ohjelma Jumalasta ja olla todella rehellisiä ja suoria siitä ilman tätä pelkoa, että jotain pahaa tapahtuu – paitsi että saadaan kaikki uskonnolliset fanaatikot peräämme.
 
Mutta useimmat ihmiset – ei, muotoilen sen uudestaan – muutamat ihmiset ymmärtäisivät, jos puhuisimme tästä Jumalaenergiasta. (Hän pitää tauon ärsyyntyneenä märistä vaatteistaan) Anteeksi, minun on vaihdettava vaatekertani. Linda, tee hengittelyä tai jotain. (Vähän naureskelua) Oikeasti. (Adamus kävelee takahuoneeseen)
 
LINDA: Tämä on jo jonkinlainen takaisinmaksuhelvetti. (Lisää naurua) Luulen, että on parempi, että nauramme ja huudamme. Joo, kadun todella.
 
ADAMUS: (takaa) Häh …
 
LINDA: Kadun tekoani jo ja … (naurua)
 
ADAMUS: (takaa) Lindaaaa.
 
LINDA: Tiedän, että kosto on todella helvettiä. (Lisää naureskelua) Jumala vain tietää, miltä se näyttää. Vain Jumala tietää … ja Adamus, joten …
 
ADAMUS: Lindaaaa, Lindaaaa … (Hän tulee takaisin suuren peilin ja Cauldren takin kanssa)
 
LINDA: Voi ei!
 
ADAMUS: Okei.
 
LINDA: Siitä tulee rumaa.
 
ADAMUS: Katso sitten tänne.
 
LINDA: Aa!!! Tiesin sen olevan tulossa! Tiesin sen olevan tulossa!
 
ADAMUS: Käytämme tätä myöhemmin. (Hän laittaa peilin sivuun) Missä siis olimmekaan? Jumala.
 
On hyvin mielenkiintoinen tietoisuus Jumalasta. (Hän ottaa pois märän pikkutakin ja antaa sen Lindalle) Kuivapesuun, kiitos. Kyllä. On … (Hän laittaa päälleen päällystakin) Tämä on elegantimpi. Voi kyllä, kyllä! Kyllä.
 
Missä olimmekaan? Jumala. Useimmat ihmiset olisivat samaa mieltä tästä Jumalajutusta – tämä Jumalajuttu on niin vanha, niin rajoittunut, niin pelottava ... No, kun ajattelette Jumalaa, ette ajattele: "Elä!". Ajattelette: "Pysy poissa Jumalan tutkasta. Pysy pienenä."
 
LINDA: Joo.
 
ADAMUS: Siis kyllä, tehdään se. Laitetaan aikatauluun, että kun uusi studionne avataan, pidämme "Jumala, hitto soikoon" –työpajan. (Linda haukkoo taas henkeään ja vähän naureskelua) Aa, kyllä. Mitä? Me olemme mestareita. Mitä pelättävää meillä on? Me elämme.
 
Näette nyt, että se on neuvottelemista. Tiedämme kaikki sen. Tiedämme kaikki, että ihmisperspektiivi Jumalasta on a) väärä, b) vanha ja c) todella huono. Se ei palvele ketään enää. Ja rikotaan tuo … Pidetään hauskaa sen kanssa. Oletteko valmiita? (Yleisö vastaa "kyllä!") Hyvä, hyvä, hyvä. Linda? (Hän irvistää) Ai jaa! Otetaan tuosta kuva. Ei, tästä tulee upeaa.
 
Nimittäin jotkut hulluimmista asioista, joita olette tehneet viime vuosina, asioista jotka ovat aiheuttaneet teille ruuansulatusvaivoja, päänsärkyä ja ahdistusta – mutta teitte ne silti – ovat osoittautuneet parhaiksi. Tunsitte melkein itsenne työnnettävän niihin – ja teidät työnnettiin (vähän kikatusta). Kun sanottiin, että lähdette tälle hämmästyttävälle matkalle, tiesitte, että se oli tarkoituksenmukaista, mutta sitten tulivat ajatukset. "Kenties minun ei pitäisi. Kenties tämä on liikaa rahaa. Kenties, kenties." Mutta teitte sen ja ettekö ole iloisia siitä, että te ette täysin neuvotelleet sitä pois? Ettekö ole iloisia siitä, että vain teitte sen – oli se sitten irtisanoutuminen työpaikastanne, jonkin muuttaminen elämässänne? On hyvin helppoa joutua ajatusten ja neuvottelujen hetteikköön.
 
Todellinen mestari on vain läpikulkumatkalla ja siksi hän elää ja juhlii. Ja älkää murehtiko siitä, että teette sen väärin tai loukkaatte jotakuta. Joo, te loukkaatte jotakuta, koska te vain … se tapahtuu. Heillä on odotuksia teistä, joita teillä ei pitäisi olla itsellenne, joten se loukkaa heitä vähän. Mutta loppujen lopuksi se auttaa heitä, joo. (Adamus naureskelee) Eivätkö vanhempanne puhuneet tässä?
 
Puhutaanpa vähän energiasta. Siis älkää enää neuvotelko itsenne kanssa ja muistakaa, että olette vain läpikulkumatkalla.
 
Ajankohtaiset energiat
 
Siis mestarit, tässä sitä ollaan, hädin tuskin vähän yli kolme kuukautta tätä vuotta. Hädin tuskin. Eikö tunnu jo vuoden lopulta? (Yleisö on samaa mieltä) Jotkut teistä ovat ajatelleet: "Voi, nyt on varmaan marraskuu, koska …" (Adamus naureskelee) Ei, on huhtikuun alku.
 
Haluaisin pyytää teitä määrittelemään energiat, joita on tällä hetkellä. Miten sanoisitte … mitä energiat ovat maailmanlaajuisesti, laajemmin? Linda mikrofonin kanssa, mitä energiat ovat? Ja Vili, kirjoittaisitko jotain näistä.
 
Mitä energioissa tapahtuu, Pete?
 
PETE: En osaa puhua maailman puolesta, mutta tiedän, mitä minulle tapahtuu.
 
ADAMUS: Hyvä. Mitä tapahtuu?
 
PETE: Minua puserretaan ja se pakottaa minut enemmän sisälleni.
 
ADAMUS: Puserretaan.
 
PETE: Puserretaan.
 
ADAMUS: Joo. Miltä sinusta tuntuu? Tunnetko sen kehossasi? Sattuuko kehoosi?
 
PETE: No, olen nyt keskittyneempi itseeni.
 
ADAMUS: Okei.
 
PETE: Se irrotti paljon aspekteja tai riippuvuuksia. Minusta tuli todella tietoinen, miten paljon elän niissä. Okei. Ja pääsin eroon tuosta matalasta energiasta, kuten sitä nyt kutsutaan. Ei pahasta energiasta tai mitään vastaavaa, vaan matalasta energiasta.
 
ADAMUS: Aivan, aivan. Sinut siis puristetaan itseksesi.
 
PETE: Kyllä.
 
ADAMUS: Se on erittäin hyvä tapa ilmaista se.
 
PETE: Joo.
 
ADAMUS: Joo, joo. Hyvä, hyvä. Ja miltä se tuntuu?
 
PETE: Voi, upealta.
 
ADAMUS: Ai, oikeasti? (Vähän naurua)
 
PETE: Joo. Ei, vakavasti sanottuna, koska se herättää minut sille, kuka oikeasti olen – Lähteelle – ja kiitollisuuteen, että minut on luotu.
 
ADAMUS: Joo. Tuon pusertamisen haittapuoli on, että sinun on tavallaan katsottava itseäsi peilistä.
 
PETE: Aivan. (Adamus tuo peilin hänen eteensä) Joo.
 
ADAMUS: Koska olet vain sinä. Joo, joo.
 
PETE: Siellä minä olen.
 
ADAMUS: Joo.
 
PETE: Joo.
 
ADAMUS: Sinä hymyilet! Voi, se on hyvä asia, se on hyvä asia.
 
PETE: Rakastan sitä!
 
ADAMUS: Hienoa! Hyvä, hyvä. Kiitos, erinomaista.
 
Seuraava. Mitä energioissa tapahtuu? On tärkeää todella ymmärtää sekä sisäiset että ulkoiset energiat, koska tällä hetkellä tapahtuu paljon. Luulen, että Linda mainitsi siitä yhtenä päivänä radio-ohjelmassanne – mitä sanottiinkaan energioista?
 
LINDA: Puhutko siitä Bob Scheifferin jutusta? Ai jaa. On hyvin, hyvin vanha televisio-ohjelma nimeltään "Face the Nation" ja isäntänä on Bob Scheiffer, joka on ollut siinä vuosikymmeniä – tarkoitan, etten voi uskoa, että hän elää edelleen. Ja hän avasi ohjelmansa viime sunnuntaina sanomalla, ettei hän voi muistaa ohjelmansa koko historian aikana, että maailmassa tapahtuu samaan aikaan niin monia merkittäviä asioita, tärkeitä asioita kuin tällä hetkellä.