CRIMSON CIRCLEN MATERIAALEJA

Penkkeilyn taito -sarja

SHOUD 9 – ADAMUS ST. GERMAIN, Geoffrey Hoppen kanavoimana

 

Esitetty Crimson Circlelle

4.6.2022
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
www.crimsoncircle.com

Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.

Aah! Liveyleisö (naurua). Aah! Olen odottanut tätä (yleisö hurraa ja taputtaa), odottanut ollakseni taas rakkaiden shaumbrojeni kanssa. Aah!

Tietysti olemme kaikki yhdessä energeettisesti, mutta mitään ei voi verrata lihan tuntuun (ottaen kiinni jonkun kädestä), tuohon katseeseen silmissä, suoraan energiaan, jonka saamme, kun kokoonnumme tällä tavalla. Pari viime vuotta on ollut mielenkiintoista, hmm. Täytyi oppia paljon uusia tapoja tehdä asioita. Täytyi oppia, miten mennään yli asioista, hyvin monin eri tavoin.  

Puhumme siitä hetken kuluttua, mutta nyt, ennen kun menemme yhtään pidemmälle, haluaisin antaa tunnustusta ja kiittää rakasta Eesan Lindaa hänen upeasta työstään yleisönä viimeiset pari vuotta (lisää hurrausta ja taputuksia). Yleisönä. Siis Linda, miltä se tuntui ottaa itselleen shaumbrojen kaikki ominaisuudet (Linda huokaisee) ja olla yleisönä?

LINDA: Se oli kunnia ja haaste.

ADAMUS: Meillä on pieni lahja sinulle …

LINDA: Ai jaa! Hyvät hyssykät!

ADAMUS: … tekemästäsi työstä. (Kerri tuo suuren maljakon, jossa on kukkia)

LINDA: Vouuuu!

ADAMUS: Kaksitoista kaunista, punaista ruusua (lisää taputuksia) …

LINDA: Oi, vau!

ADAMUS: … rakkaalle Lindalle. Kyllä.

LINDA: Kauniita karmiininpunaisia (crimson) ruusuja!

ADAMUS: Joo, voit kiittää minua, ei Cauldrea.

LINDA: Oiiii!

ADAMUS: Se oli minun ideani.

LINDA: Kiitos paljon!

ADAMUS: Kyllä.

LINDA: Voinko jättää ne tähän?

ADAMUS: Ole hyvä, juuri siihen.

LINDA: Voiii! Hyvin kauniita!

ADAMUS: Halusimme virallisesti tunnustaa, että olet tehnyt tuon kysymysosion, olet ollut se, joka on tavallaan ottanut vastaan iskuni, joka on saanut – ei solvauksia, vaan – no okei, solvauksia (vähän naureskelua) tänä aikana ja tehnyt siinä erinomaista työtä. Nyt haluaisimme sinun jatkavan osallistumista shaumbrojen kanssa.

LINDA: Ai!

ADAMUS: Mutta nyt …

LINDA: Ai, okei. 

ADAMUS: … voit vetää syvään henkeä, rakas Linda, ja perääntyä vähän.

LINDA: Okei!

ADAMUS: Sinun ei tarvitse ottaa tuota (Linda hengittää ulos kuuluvasti) valtavaa vastuuta. Kyllä, kiitos paljon.

LINDA: Jälleen kerran, se oli minulle kunnia.

ADAMUS: (selvittää kurkkuaan) Anteeksi (selvittää taas kurkkuaan). Cauldren kurkku on hyvin kuiva täällä Coloradossa (puhuen kuin ääni rasittuneena), pitkien aikojen jälkeen lämpimän kosteassa tropiikissa. Ei kai! Kyllä! (Kerri tuo hänen kahvinsa). Kyse ei ole siitä, että minä tarvitsen tätä, mutta Cauldre rakastaisi sitä. Kiitos.

KERRI: Haluaisitko tätä herkkua, jota on tarjolla? (Tarjoten hänelle jälkiruokaa kahvin kanssa)

ADAMUS: Kyllä haluaisin. Kiitos (vähän naureskelua). Miten hän tiesi? Hänen täytyy olla selvänäköinen, kyllä. Kiitos paljon, Kerri. Kiitos. Aah, kyllä. Minäpä varmistan, että ääneni tai Cauldren ääni pärjää paremmin (hän siemaisee kahvia). Aaah! Ihmisten kahvia. Aah! Kahvi on yksi mahtavista asioista ihmisenä olemisessa – on se ja muutama muu. Mutta kahvi on erittäin hyvää.

Siis on ollut mielenkiintoiset pari vuotta, ja minun täytyy sanoa, ettei se ole vielä ohi.

LINDA: Yäk!

ADAMUS: Ei, ei. Se ei ole vielä ohi. Olette vain oppineet käsittelemään sitä (Adamus naureskelee). Oppineet selviytymään sen kanssa, enimmäkseen. Lisää on tulossa, eikä sillä ole merkitystä. Sillä ei ole merkitystä. Huomaatte, että asiat tulevat maailmassa hullummiksi ja hullummiksi, muta sillä ei ole tavallaan merkitystä.

 

Shaumbra-arviointi

Astutaanpa etäämmälle hetkeksi ja tehdään pieni arviointi yhteisistä shaumbra-vuosistamme. No, ensin oli kokoontuminen Tobiaksen kanssa, kun hän tuli 1999, elokuussa 1999. Vuosipäivämme tulee melko pian. Hän lähetti kutsun shaumbroille. Hän työskenteli arkkienkeli Gabrielin kanssa, ja puhallettiin tuohon torveen, mutta kuulivatko shaumbrat? Eivät tietenkään. Eivät (naurua). Eivät (Adamus naureskelee). Ja Gabriel puhalsi ja puhalsi ja puhalsi ja puhalsi, kunnes häneltä loppu henki, ja shaumbrat olivat: "Häh? Mitä? Mitä?"

Mutta sitten tapahtui jotain. Syttyi tavallaan oikeanlainen kipinä. Ruusuja … Tavallaan tuo ruusujen tuoksu, tuo "herää ja haista ruusut, shaumbra", tuo "tule takaisin kotiin", ja se oli siinä, ja internet toi shaumbrat takaisin yhteen 1999, 2000, ja kokoontumiset jatkuivat. Energia jonka lähetitte monta vuotta sitten, on jatkunut juuri oikeana värähtelynä ja taajuutena vetämään juuri oikeat ihmiset puoleensa. Kyse ei ole ryhmän koosta tai mistään sellaisesta. Kyse on niistä, jotka ovat todella valmiita käymään läpi heräämisensä, eikä vain heräämistä, vaan nuo seuraavat askeleet, irtipäästämisen.

Siis kun tuo kokoontumiskutsu oli lähtenyt – ja se on edelleen olemassa, se on melkein kuin majakka, ja sitä FM työstää omassa työssään. Se kuuluu näin: "Jos olet valmis, jos olet todella valmis etkä ole kiinnostunut makyosta, jos olet todella valmis käymään läpi vaikeita, sisäisiä juttuja, tämä on paikka sinulle." Se on makyoton vyöhyke. Tulette tänne – uudet tulokkaat – makyon kanssa, ja opitte todella nopeasti, että tämä on makyoton vyöhyke. Minun täytyi ennen haastaa teidät siitä, mutta nyt muut shaumbrat haastavat teidät siitä. 

Siis kun kokoontumiskutsu oli lähtenyt, oli tuo pitkä, pitkä matka irtipäästämistä. Muistatteko sen? Ai niin, olette edelleen siinä (Adamus naureskelee). Irtipäästäminen. Ja Tobias puhui teille siitä – "päästä irti ja salli" – ja sitten hän työskenteli kanssanne, kertoen teille, että te ette oikeasti olleet hulluja. Ette lainkaan. Kyse oli vain siitä, mitä kävitte läpi. Ja oikeasti hullua on hyväksyä vain elämä 3D-todellisuudessa, olla menemättä sen yli. Ette olleet lainkaan hulluja. Olitte pioneereja tietysti, mutta ette hulluja. 

Vei tovin, pitkän tovin, työstää tuota irtipäästämistä, ja jotkut teistä tekevät sitä edelleen. Siihen sanon: "Pääskää helvetissä yli siitä." (Linda tirskahtaa) Kyllä, se on todella niin yksinkertaista. Joskus vellotaan siinä ja on ahdistusta ja kärsimystä ja: "Minulla on kaikki nämä ongelmat, ja minulla oli huonot vanhemmat. Minulla oli huono elämä." Pääskää yli siitä. Meillä on paljon … 

Kyllä, se on noin yksinkertaista. Tein julkilausuman – enkä ollut kaikkein suosituin tyyppi sanottuani sen – että jos teillä on edelleen ongelmia elämässänne, yltäkylläisyydessä tai terveydessä tai jossain muussa, saatte edelleen jotain siitä. Okei, jatkakaa sen kanssa. Mutta sitten kun olette valmis, menkää vain yli siitä. Se on näin yksinkertaista. 

Jos teette siitä yhtään vaikeampaa, niin pelaatte peliä itsenne kanssa. Menkää vain yli siitä. Ei ole salaliittoja. Ketkään eivät lyöttäydy yhteen teitä vastaan. Teillä ei ole mitään ylivoimasta taakkaa harteillanne. Teillä ei tarvitse olla mitään karmaa – ei, jos ette halua. Siis pääskää helvetissä vain yli siitä, jotta voimme edistyä. Ja tiedän, että se kuulostaa piittaamattomalta, vai luulenko vain niin?

LINDA: Hmm, on muutamia …

ADAMUS: Puhu jonkin aikaa, jotta voin syödä (ottaen jälkiruokaa).

LINDA: … ihmisiä, jotka ihmettelevät sitä.

ADAMUS: Jotka … hups! (jotain herkkuja putoaa lattialle).

LINDA: Ai, kiva.

ADAMUS: Joo. No, minun täytyy syödä tässä samalla, kun puhumme. Mutta kuulostaako se piittaamattomalta? 

LINDA: Jos joku ei tunne sinua.

ADAMUS: Jos joku ei tunne minua. Tunne minua vai tunne "minua"?

LINDA: Tunne sinua!

ADAMUS: Tunne minua, okei. (Hän poimii jotain lattialta) Haluaisitko tämän?

LINDA: Ei kiitos!

ADAMUS: Laitan sen suoraan tänne (vähän kikatusta, kun hän heittää sen kukkien sekaan ja poimii jotain muuta). Ja haluaisitko tämän?

LINDA: Ei kiitos!!! (Lisää naureskelua)

ADAMUS: (naureskellen) Laitan sen tänne (naurua, kun hän laittaa senkin kukkien sekaan). Tulee kohta – olen vakavissani tässä – jolloin sanotte: "Olen valmis sen osalta. Olen valmis tämän paskan osalta …"

LINDA: Olet oikeassa.

ADAMUS: " … ja uhrina olemisen osalta. Olen valmis sen osalta."

LINDA: Olet oikeassa.

ADAMUS: Siis lähdemme tuosta irtipäästämisestä ja kaikkien noiden juttujen puhdistamisesta. Ette tarvitse niitä. Ne eivät ole teidän. Tiedän sanoneeni sen monta kertaa, mutta pääskää siitä yli, ja yhtenä päivänä oivallatte: "Aion päästä vain yli siitä." En sano, etteivät asiat elämässä satu toisinaan, mutta ihmisillä on taipumusta jatkaa niiden kanniskelua. Käytte vain läpi tuon loukkaantumisen, tuon surun, tuon tuskan – mitä se sattuu olemaankin. Käytte läpi tuon uskomattoman prosessin ja sitten päästätte siitä irti, ja sallitte sen mennä viisauteen. Se on seuraava askel. Sallitte sen mennä viisauteen. Lakkaatte vatvomasta sitä. Lakkaatte olemasta uhri ja sanotte: "Annetaan sen viisautua", ja sielunne tekee sen. Te ette tee sitä. Sielunne tekee kaiken tuon viisauttamisen. 

Sielu odottaa vain teidän sanovan: "Okei, olen valmis päästämään irti tästä ja viemään sen viisauteen", ja sitten se tapahtuu. Se nappaa sen teiltä. Ja sitten tietysti yritätte pitää siitä kiinni ja saada tolkkua siitä ja oikeuttaa sen, ja ette voi tehdä sitä. Päästätte vain irti ja annatte sen mennä viisauteen.

Taas kerran, se voi kuulostaa vähän tunteettomalta, kuin: "Voi, et tiedä, mitä olen käynyt läpi." Ja kuulin jonkun sanovan hiljattain, että koska en ole ollut planeetalla vähään aikaan, en ymmärrä joitain asioita, joita käytte läpi. Minun ei tarvitse ymmärtää. Minun ei oikeasti tarvitse. Kyse ei ole yrityksestä ymmärtää kaikkea. Kyse on siitä, milloin olette valmis päästämään irti uhrina olemisesta, yltäkylläisyyden puutteesta. 

Voi, se on ollut shaumbroilla yksi suurista haasteista, ja päästätte vain irti siitä. Sanotte – teette tuon toteamuksen itsellenne – "Olen valmis päästämään siitä irti." Piste. Ei mitään "jos", "ja" tai "mutta". Ei mitään "ehkä" tai "tavallaan" tai "mitä tapahtuu seuraavaksi?" "Olen valmis päästämään siitä irti", ja sitten päästätte. Puh! Se tulee viisauteen. Se on todellinen siunaus siinä. 

Teidän ei tarvitse tehdä tuota viisauttamista. Sielunne tekee sen. Sielunne tiivistää sen. Se ottaa siitä kaiken roskan pois. Se ottaa kaikki pienet yksityiskohdat pois, myös jumittuneet ihmistunteet sen takaa, ja se tuo sen viisaudeksi. Ja sitten voitaisiin sanoa tavallaan, että se antaa sen "minä olen" -olemukselle elämänlahjana. 

Siis … Niin? (Linda heiluttaa kättään)

LINDA: Minulla on kysymys, jota yleisö huutaa. Kuulen sen ja tunnen sen ja tiedän sen, mutta on erittäin vaikea kuvitella, miten sellainen joka on parantumattomasti sairas, jolla on sanoinkuvaamaton sairaus, josta ei voi toipua – miten hän tekee sen?

ADAMUS: Ensinnäkin, annoimme sinulle nämä ruusut, joten lakkaa edustamasta yleisöä. 

LINDA: Äh!

ADAMUS: Joo.

LINDA: Äh! (Vähän naureskelua, kun Linda esittää harmistunutta) No, olen tottunut siihen. 

ADAMUS: Siis, voisimmeko ottaa nämä ruusut takaisin, kiitos? (Naurua) Ottakaa ne takaisin. Viekää ne floristille.

Toiseksi, hyvä kysymys. En halua viedä tässä huomiota liikaa muualle, mutta hyvä kysymys. Ja annan vastauksen, jota jotkut eivät ehkä ymmärrä aivan oikein, mutta hyväksykää kuolema. Hyväksykää kuolema. Se on niin yksinkertaista. Se tulee tapahtumaan. Puhumme siitä enemmän tässä sessiossa, mutta lakatkaa taistelemasta näitä asioita vastaan. Ja kuolema on kaunis prosessi. Olemme tehneet sen – uskoakseni Jean valitsi jonkin tuotteen tälle kuukaudelle, mikä sen nimi oli?

JEAN: Simple Master (= yksinkertainen mestari).

ADAMUS: Simple Master, ja siinä puhutaan … teemme siinä kuolemakokemuksen. Kuolemme, ennen kuin teette sen fyysisesti. Siis jos olette kiinnostuneet kuolemisesta, kuunnelkaa Simple Master. Kuolette, koska se ei ole fyysinen asia yhtä paljon, kuin tietoisuuden transformoitumista. Siis saatte kuolla – en tiedä – millä hinnalla myytte sitä?

JEAN: 250 dollaria kesäkuun loppuun.

ADAMUS: 250 dollarilla kesäkuun loppuun saatte kuolla. Mikä kauppa! (Vähän naureskelua, ja Linda huokaisee) Kyllä, on paljon kalliimpaa mennä hautausurakoitsijalle. Mikä on tyypillinen tuhkaushinta nykyään? (Linda huokaisee taas) En tiedä, jotain 2.000 dollaria tai mitä ikinä. Siis, 250 dollaria, kymmenesosa tuosta hinnasta.

Siis, kyllä, se on vaikea kysymys. Lakatkaa taistelemasta sitä vastaan. Menemme siihen myöhemmin, ja tiedän, että meillä on tulossa pian nettilähetys enkeleille. Se on yksi isoista aiheista, josta puhutaan. Mutta mennään eteenpäin.

Sitten menette viisauden läpi, ja viisaus sanoo: "Hei, minä kuolen. Tämä keho joko integroidaan tai jätän sen taakseni. Sillä ei ole merkitystä, mutta minä kuolen." Se on helpotus. Voisitteko kuvitella jonkun sanovan: "Et kuole koskaan"? Pitäisitkö siitä, Andy?

ANDY: En.

ADAMUS: Et. Miksi?

ANDY: No, vaikka eläminen on hyvin hauskaa …

ADAMUS: Voisimmeko saada mikrofonin?

LINDA: Toki. Voi, ensimmäistä kertaa kuukausiin ja kuukausiin …

ADAMUS: Joo, voi pojat …

LINDA: … ja kuukausiin ja kuukausiin ja kuukausiin ja kuukausiin ja kuukausiin ja kuukausiin.

ADAMUS: Kiitos, että olet ensimmäinen ja rikot jään (yleisö taputtaa).

ANDY: Elämä on todella hyvin hauskaa, mutta kuten sanoit, sitä kuolee. Se on kuin syntymistä uudestaan. Teet luultavasti senkin. 

ADAMUS: Joo, se on vapautuminen.

ANDY: Joo.

ADAMUS: Se on todella upea vapautuminen, irtipäästäminen. Joo, hyvä. Kiitos, kiitos.

Siis tuotte sen viisauteen, ja sitten jotain alkaa tapahtua ja alatte oivaltaa, mitä juttuja olette kanniskelleet pitkään, ja oivallatte, että oikeasti roikuitte kiinni tuossa jätteessä. Ja tavallaan oli hauskaa käydä läpi tuo katarttinen prosessi ja kaikki tuo prosessointi ja kaikki muu. Mutta sitten nousette sen yläpuolelle ja sanotte: "Jessus, se oli todella työlästä. Se oli kuin …" Se esti teitä todella elämästä.

Sitten tuon viisauttamisen jälkeen, jota shaumbrat käyvät läpi, nyt on aika ymmärtää fysiikkaa, josta puhumme – todellisuuden metafysiikkaa ja todellisuuden illuusiot. Puhumme ajasta ja paikasta. Puhumme tuolle puolen menemisestä. Puhumme monista samanaikaisista todellisuuksista. Puhumme siitä, millaista on valita kohtalonne, sen sijaan että se vain tapahtuu teille.

Siis menemme nyt tähän täysin uuteen osaan, fysiikan todelliseen ymmärtämiseen, ja se on loistavaa. Se on melko yksinkertaista. Teidän ei tarvitse olla fyysikko. Itse asiassa se fysiikka, se metafysiikka josta puhumme, on enemmän runollista kuin tieteellistä. Tiede on upea asia. Rakastan tiedettä, mutta tiede katsoo omaa itseään. Se tarkkailee, mitä se ajattelee tarkkailevansa. Meistä tulee runollisia metafysiikkamme kanssa, ja puhumme siitä, mitä valo on, mitä energia on, miten asiat yhdistyvät aineeksi, ja sitten lopulta, miten mielenne eivätkä myöskään juuri uskomuksenne luo todellisuutta teille, vaan tietoisuutenne. Sitä teemme nyt. Paljon elämän fysiikkaa, metafysiikkaa.

Ja sitten lopulta, tavallaan samaan aikaan sen kaiken kanssa, tulemme nyt siihen pisteeseen, miksi oikeasti olette täällä. Kyse ei ollut vain asioiden irtipäästämisestä. Meidän täytyi tehdä se, mutta oikeasti olette täällä säteilemässä valoanne, penkkeilemässä, olemassa tuo läsnäolo tällä planeetalla nyt. Tiesitte, että planeetta tarvitsisi sitä. Tiesitte, että tämä olisi eeppistä aikaa.

 

Valosi vaikutukset

Planeetasta ei ole tulossa pahempi paikka kuin koskaan. Ei oikeasti ole. Itse asiassa tilastollisesti tyypillisen ihmisen elämä on parempaa kuin koskaan ennen, sanoisin noin Atlantiksen lopulta tähän päivään. Tiedän, että monet ihmiset huutavat ja sanovat: "Voi, planeetta on menossa päin helvettiä." Ei, planeetta oli helvetissä, ja planeetta on tavallaan tulossa siitä esiin, mutta siinä on edelleen paljon jälkiä helvetistä (muutama naurahdus).

Nyt planeetalla on enemmän tietoisuutta, valoa, kuin koskaan ennen. Asiat eivät ole hajoamassa. Mutta täytyy pitää mielessä, että tahti on nopeampi kuin koskaan. Kyse ei ole siitä, että planeetta on menossa päin helvettiä. Itse asiassa elämä on yleisesti parempaa. Ei silti, että se olisi ollut kamalan mahtavaa aiemmin, mutta se on nyt parempaa. On vähemmän sotia. On vähemmän nälkäisiä ihmisiä. Planeetalla on vähemmän sairautta kuin koskaan. Mutta asiat menevät nopeammin. Pitäkää se mielessä, kun teillä on niitä päiviä, jolloin tunnette massatietoisuuden tai kuuntelette uutisia: "Voi, kaikki hajoaa nyt." Ei itse asiassa hajoa. Kaikki tapahtuu vain nopeammin. Se antaa tunteen, että menetätte kontrollin. Se antaa tunteen, että ette pysy siinä mukana ja kaikki räjähtää. 

Mutta se kaikki tapahtuu syystä, ja itse asiassa jos tunnette sitä hetken, valonne pahentaa joitain ongelmia planeetalla. Valonne aiheuttaa enemmän häiriöitä. Valonne saa tuntumaan, että kaikki menee nopeammin, ja aiheuttaa enemmän muutoksia. Kun valonne lähtee ulos, se ei laita kaunista ja kimaltavaa vettä tai öljyä kaiken pinnalle ja tee sitä hyväksi. 

Ravistelette asioita tällä hetkellä. Ette tarkoituksella tietenkään, mutta tuo valo, tietoisuus, menee koskettamaan paikkoja, joissa ei ole kovin paljon valoa – en kutsu sitä pimeydeksi – paikkoja jotka saattavat olla jopa pahoja. Valonne menee sinne, ja se ravistelee asioita. Ja sitten vastaavassa metafysiikassa kaikki menee vielä nopeammin. Valonne saa asioita tapahtumaan nopeammin.

Aika ei välttämättä muutu, mutta se tulee muuttumaan. Aika ei mene nopeammin. Tapahtumaketju menee nopeammin. Valonne aiheuttaa sen. Siis taas kerran, luette uutisia: "Voi, jukra! Mitä Ukrainassa tapahtuu? Mitä energialle tapahtuu? Mitä taloudelle tapahtuu?" Tota, katsokaa peiliin. Te aiheutatte kaiken sen, mutta vain valon näkökulmasta. Ette tee sitä yrittääksenne aiheuttaa vahinkoa. Teette sitä, kun valonne säteilee, koska maan päällä oli hyvin monia asioita, jotka olivat valmiita muuttumaan. Ne olivat valmiita. Ne tarvitsivat tavallaan jotain laukaisemaan, sysäämään liikkeelle. 

Ihmislaji on kauan odottanut uutta versiota. Se on ilmiömäistä. Tämä vanha biologia, jossa olette edelleen, on hyvin yliaikainen. Mihin se menee? Meneekö se superbiologiaan? Ehkä. Ehkä ei. Ehkä digitaaliseen biologiaan. Ehkä täysin kasvatettuun biologiaan. Mutta onko sillä merkitystä? Onko sillä merkitystä? Nimittäin teillä on mielenkiintoinen viha-rakkaussuhde kehoon. Ja jos sanon: "No, katsotaanpa, 30 vuoden kuluttua ihmiskeho on pelkästään digitaalinen muoto", sanotte: "Voi jukra! Se on kamalaa. Se kuulostaa joltain pahaenteiseltä teolta." No, minusta biologia oli vielä huonompi vaihtoehto (Adamus naureskelee), kuka mahtoi sen keksiä (muutama naurahdus). Siihen upotitte itsenne. 

Ihmisistä voi tulla digitaalisia. Heistä saattaa tulla täysin "kasvatettuja". Se voi olla koeputkiversio siitä biologiasta, joka teillä on nyt. Se voi olla täysin robotti. Sillä ei ole merkitystä. Siihen upotatte tietoisuutenne. Siis sillä ei ole oikeasti merkitystä, onko se tämä biologiaa vai ei.

Pointti on, että kaikki menee nopeammin. Tilanne ei todellisuudessa pahene. Siis päästäisittekö irti siitä, kiitos? Se ei pahene. Hankin tilastoja, joista puhun kenties ProGnostissa, kenties shoudissa, mutta todellisuudessa planeetalla on enemmän valoa ja tietoisuutta kuin koskaan ennen. Mutta se on todella ärsyttävää joillekin ihmisille. He eivät todellakaan halua sitä. Joillekin organisaatioille, mainitsematta mitään kirkkoa (vähän naureskelua), mutta jotkut niistä eivät halua päästää irti, ja heidän täytyy. 

Kaikki kehittyy. Kaikilla on kuolemansa, mikä ei ole mitään muuta, kuin transformaatio tilasta toiseen. Biologia on hyvin yliaikainen. Se on yksi syy joillekin sairauksille, joita nyt on. Se pakottaa tieteen tarkastelemaan uusia ratkaisuja. Ei vain rokotetta, ei vain lääkettä, vaan uutta ratkaisua kehoon. Minusta se on hämmästyttävää, mitä tehdään laboratorioissa tällä hetkellä fyysisen kehon osalta. Ajatteluprosessi menee sellaisten asioiden yli, kuin DNA ja atomit ja vastaavat – fyysisen kehon täysin uuteen versioon. Kiehtovaa.

Nostetaanpa malja: planeetta ei tule huonommaksi, kaikki menee vain nopeammin. Ja miten käsittelette sen? Sallitte (joku sanoo "juodaan"). Sallitte. Juotte! Juotte! (Vähän naureskelua) Juotte kahvia, syötte suklaata, juotte vähän viiniä, paljon viiniä. Kaikki menee vain nopeammin. Ja kun olette pakahtunut – tiedän, että monet teistä ovat olleet todella stressaantuneita viime aikoina. Haluaisin tehdä myös kaavion, joka näyttää shaumbrojen ahdistustason päivittäin (vähän naureskelua, ja joku sanoo "voi!"). Joo, voi! Meillä ei ole tarpeeksi paperia siihen (lisää naureskelua).

Nimittäin joskus oli jakso, jolloin shaumbra-energiat olivat melko rentoja ja paljon avoimempia, ja sitten siihen tuli piikki viime aikoina – parina viime vuotena erityisesti.  Ahdistustaso. Kenellä täällä on ollut ahdistusta viimeisen kuukauden aikana? Viimeisen kuukauden aikana (monet ihmiset nostavat kätensä). Joo, okei. Muuten, se on luonnollista. Tarkoitan, että se on okei. Älkää taistelko ahdistusta vastaan. Astukaa etäämmälle ja sanokaa: "Mikä aiheuttaa tuon ahdistuksen?" Toisin sanoen, onko se teidän? Luultavasti ei. Tunnette vain sitä ympäri planeettaa, kun kaikkia näitä muutoksia tapahtuu, joista hyvin monet perustuvat teidän valoonne. Teidän penkkeilynne tekee paljon siitä.

Huvitan itseäni joskus shaumbroilla, koska on edelleen jotain, jotka ajattelevat: "Voi, penkkeilemme ja lähetämme rakkaus-valoamme maailmaan. Ja korvaamme FedEx-kuljetuksen yksisarviskuljetuksella, ja se on kaunista …" Voi ei. Jos voisitte astua etäämmälle ja katsoa, mitä oikeasti tapahtuu, niin valonne menee maailmaan ja potkaisee paskat pihalle joistain vanhoista järjestelmistä tällä planeetalla. Mutta sitä halusitte. Ette halunneet sen tekevän vain kivaa, oikein kivaa, ja pirskottavan keijupölyä, koska tiesitte, ettei se toimi pitkässä juoksussa. Siis valo menee sinne ja häiritsee järjestelmiä. Ei tarkoituksella. Ei siksi, että haluatte räjäyttää rakennuksia tai sotkea asioita. Mutta se on tulos valon menemisestä sinne.

Vedetäänpä syvään henkeä tässä kohtaa.

Ei, planeetta ei pärjää huonommin. Kaikki vain menee nopeammin. Ja taas kerran, muistetaan tuo iso kuva. Tulitte tänne. Vastasitte tuohon kutsuun. Kävitte läpi paljon irtipäästämistä. Sitten olette tulleet siihen kohtaan, että tuotte sen viisauteen tai annatte sen viisaudelle. Nyt käymme läpi todellisuuden fysiikkaa, metafysiikkaa – sitä minä odotin – ja säteilette valoa planeetalle. Se tarvitsee sitä. Se tarvitsee tietoisuutta. Se ei tarvitse pelastamista, se tarvitsee ja haluaa tietoisuutta. 

Taas kerran, pitäisikö meidän tehdä kenties animaatiovideo tästä. Siis istutte siinä eräänä päivänä penkkeilemässä, istutte puistossa lähellä järveä penkkeilemässä, tai jotain – ja ilman agendaa päästätte valonne vain ulos. Ja sitten tässä animaatiovideossa seuraamme valoanne, kun se lähtee ulos, kun se menee maailmaan ja koskettaa jotakuta, fyysikkoa joka työskentelee laboratoriossa. Se koskettaa hallituksen virkamiestä, joka työstää jonkinlaista ratkaisua kansainvälisiin ongelmiin. Se kosketta pankkiiria, joka tarkastelee uutta järjestelmää, joka on todella paljon oikeudenmukaisempi. Se koskettaa kaupunkinne tai maanne koulutusjärjestelmää. 

Seuraamme tuota valoa, kun se kulkee. Eikä se yritä saada muuttumaan sitä, ketä se koskettaa. Se ei yritä pakottaa mitään muutosta. Se vain tavallaan kietoo hänet valoon, ja tuossa valossa hän näkee yhtäkkiä jonkin mahdollisuuden, jota hän ei ole ehkä koskaan ennen nähnyt. Lääkäri joka työstää vastauksia syöpään. Kehon syöpä on pelkästään kehon kommunikointijärjestelmän väärää kommunikointia, mitä aiheuttavat usein vihan ja kiukun kaltaiset asiat. Sitä se vain on.

Siis tämä valo lähtee ulos, ja seuraamme sitä. Ja sitten se menee todella hullujen ja outojen fyysikkojen ryhmään. Albert Einsteinin kaltaisia tiedemiehiä. Häntä pidettiin todella omituisena. Ja valo menee tähän ryhmän, joka istuu siellä, ja yhtäkkiä valo säteilee koko ryhmän keskellä ja yksi heistä sanoo: "En tiedä, mistä sain tämän, mutta se vain juolahti mieleeni – kaiken tämä tutkimuksen ja kaiken tämän työn jälkeen – että energia on vain laulu. Sitä se vain on. Laulu, kommunikointia." Ja muut katsovat häntä, kuin hän olisi hullu, kuin hän olisi sekopää. Mutta sitten hän tekee jotain odottamatonta, myös itselleen. Hän alkaa laulaa: "Energia on vain kommunikointia." (Laulaen) Työstämme tuota laulutaitoa (naurua). "Energia …" No, työstämme sitä (vähän lisää naureskelua).

Ja yhtäkkiä he ovat hyvin hämmentyneitä. He eivät ole koskaan nähneet tohtori Lipschizin laulavan kesken kokouksen (naurua). He ovat hämmentyneitä, ja he kuuntelevat tämän laulavan energiasta ja kommunikoinnista laulussa. Ja koska he eivät puhu älyllisesti ja he ovat tavallaan tyrmistyneitä tästä lauluun puhkeamisesta, yhtäkkiä he alkavat tajuta sen. Ja huone täyttyy valosta, teidän valostanne, ja he sanovat: "Se on ollut siinä koko ajan. Olimme niin kiinni matematiikassa, tieteessä ja oikeamielisyydessä ja tieteen yleisessä käytännössä, että emme ole koskaan nähneet sitä, että energia on vain kommunikointia." Pum!

Sitten seuraamme, tuo video seuraa, että valo tulee takaisin teille, ja istutte tuolla puistonpenkillä leveä hymy kasvoillanne sanoen: "En ole varma, mitä tuo valo tarkkaan ottaen tekee, mutta voin tuntea, että se tekee jotain." Ja sitten puoli vuotta myöhemmin luette sanomalehdestä, no okei, tsekkaatte älypuhelimestanne uutiset – ja ette salaliittosivuja, vaan oikeita uutisia – ja yhtäkkiä näette tämän: "Tiedemiesryhmä, tohtori Albert Lipschitzin johdolla, tekee sen johtopäätöksen, että energia on kommunikointia." Maailma muuttuu, kuten se muuttui, silloin kun Einstein keksi suhteellisuusteoriansa. 

Muuten, se ei ollut absoluuttisuusteoria. Se ei ollut absoluuttisuusteoria. Einstein sanoi, että se on suhteellista. Kaikki on suhteessa mihin? Suhteellisuusteoria – ihmettelettekö koskaan, miksi se nimettiin niin? Luulitteko, että kyse oli sukulaisistanne? (Adamus naureskelee) (Suom. huom. "suhteellinen" on sama sana kuin "sukulainen") Ei, ei, ei, ei. Suhteellisuusteoria, miksi se nimettiin niin? Se oli suhteellista. Einstein sanoi, että kaikki riippuu tarkkailijasta, eikä sitä ole julkaistu tai siihen ei ole fokusoiduttu paljon. Siitä syystä kaikki on suhteellista, ja se voi muuttua. Ja se voi muuttua. Tämä ja vähän hyvää valoa, ja se muuttuu. Oi! No, eksyn tässä vähän kurssista. 

Vedetään syvään henkeä. Minun täytyy tehdä, mitä tulin tänne tekemään: kysellä teiltä (vetäen muistikortteja taskustaan) (yleisö sanoo "oiii!").

 

Adamuksen visailuohjelma

No niin, yhdessä viimeaikaisista kokoontumisistamme Shaumbra-paviljongilla Konassa kerroin yleisölle, että minulla on salainen halu, salainen intohimo. Jos tulisin takaisin elämään, mitä ei koskaan tapahdu, olisin … Oivallatte sen jonain päivänä. Se on kuin: "E-ei. Ei." Sitä voisi tulla takaisin aina silloin tällöin kenties kanavoijan kautta tai pariksi päiväksi tavallaan kangastuksena. Mutta tulla takaisin tulemalla takaisin? Ei ikinä, ellette tarjoaisi minulle todella hyvää työpaikkaa visailuohjelman isäntänä (vähän naureskelua). Sitä olisin, jos tulisin takaisin. Guru? Ei! Ei, ei, ei. Ylösnoussut mestari reinkarnoituneena? Eeei, Tobias teki sen. Haluan olla visailuohjelman isäntä. Tarkoitan, että se on mahtava työ. Istut vain edessä korttien kanssa ja esität kysymyksiä ja saat kaikki muut näyttämään typeriltä (muutama kikatus). Siis sen teemme nyt (lisää naureskelua).

Nyt on "Kuka on mestari?" -aika. Okei, minulla on luettelo huolellisesti laadittuja kysymyksiä. Konsultoin Kuthumia, Tobiasta ja muutamaa muuta ylösnoussutta mestaria tullakseni tänne näiden kysymysten kera. Tämän päivän yleisaihe on globaali muutos.

LINDA: Paska? (Suom. huom. sanat "muutos" ja "paska" ovat lähellä toisiaan)

ADAMUS: Muutos. Kuulit sen. Halusit vain sanoa "paska". Anna mennä. Anna mennä. Sano se kovaan ääneen (vähän naureskelua). Tiesit, mitä yritin sanoa. Halusit vain sanoa "paska", eikö vain?

LINDA: Eikö se ole sama asia?

ADAMUS: Tavallisesti, kyllä (Linda naureskelee). Okei.

Ensimmäinen kysymys, ja Linda, ole valmis mikrofonin kanssa. Ensimmäinen kysymys: aiheuttiko koronavirus – noin vuodesta 2020 lähtien tähän päivään – muutoksen, vai aiheuttiko muutos koronaviruksen? Tik tak. Tik tak. Linda antaa mikrofonin.

JARED: Hei.

ADAMUS: Hei. Kumpi tuli ensin, muna vai kana?

JARED: Ai! Sanoisin, että kumpikin.

ADAMUS: Kumpikin.

JARED: Samaan aikaan.

ADAMUS: Ehdottomasti. Se on Ja.

JARED: Ta daa!

ADAMUS: Miksi ihmiset eivät oivalla sitä? He ovat kuin: "Voi, minun täytyy päättää tämä tai tuo. En tiedä, mitä tehdä!" Se on Ja. Ne tulivat samaan aikaan. Miksi kana ylitti tien?

JARED: Koska se päätti ylittää.

ADAMUS: Päästäkseen toiselle puolelle.

JARED: Ai.

ADAMUS: Viuh! Rekka menee ohi. Päästäkseen toiselle puolelle (osoittaen ylös). Ylitys … ja badam! (Selittäen yleisölle vitsiään) Aa, okei. On vaikeaa olla visailuohjelman isäntä. Okei! (Vähän naureskelua) Siis aiheuttiko koronavirus muutoksen vai muutos koronaviruksen?

JARED: Sanoisin, että oli muutos, ja sitten se tavallaan ilmentyi valitsemallaan tavalla, koronaviruksena. 

ADAMUS: Joo, hyvä.

JARED: Joo.

ADAMUS: Hyvä vastaus. Okei. Kokeilemme pari lisää samalla kysymyksellä. Hyvä vastaus.

LINDA: Okei. Kiitos.

ADAMUS: Hän sanoo, että se oli oikeasti tietoisuus, muutos, ja sitten tuli koronavirus, eikö niin? Hyvä. Seuraava.

PAUL: Voisi olla kumminkin päin.

ADAMUS: Voisi olla kumminkin päin.

PAUL: Joo.

ADAMUS: Kumman valitset?

PAUL: Miltä minusta tuntuu hetkessä.

ADAMUS: Miltä sinusta tuntuu, okei! Miltä sinusta tuntuu tässä hetkessä?

PAUL: Tässä hetkessä? (Pieni tauko) Sillä ei ole …

ADAMUS: Aiheuttiko muutos koronaviruksen vai koronavirus muutoksen?

PAUL: No, sillä ei ole merkitystä.

ADAMUS: Sillä ei ole merkitystä.

PAUL: Joo.

ADAMUS: Okei.

PAUL: Okei,

ADAMUS: Okei, hyvä. 

PAUL: Joo.

ADAMUS: Mahtavaa. Pari vielä, sama kysymys.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Kumpi tuli ensin? Mikä aiheutti minkä? Muutos vai koronavirus?

LINDA: Tässä on häirikkö.

ADAMUS: Laskeutuiko koronavirus yhtäkkiä maan päälle ja sitten sai tämän ison muutoksen tapahtumaan?

ALICE: Minusta tuntuu, että … Onko tämä mikki päällä?

ADAMUS: Voisimmeko saada hänelle vähän volyymiä mikrofoniin?

ALICE: Hei?!

ADAMUS: Nyt toimii.

ALICE: Se tuntuu itse asiassa kehältä. Siis teemme vähän muutosta, ja sitten kutsumme sitä joksikin. 

ADAMUS: Kyllä.

ALICE: Ja sitten tuo jokin aiheuttaa lisää muutosta. Niinpä pidän itse asiassa vastauksesta "kumpikin". Mutta tässä tapauksessa, jos panet minut valitsemaan, sanoisin, että muutos aiheutti koronaviruksen.

ADAMUS: Paska aiheutti – tuota, muutos aiheutti koronaviruksen (suom. huom. aiemmin mainittua leikkiä melkein samalta kuulostavilta sanoilla). Hyvä. Vielä yksi samalla kysymyksellä (muutama kikatus).

LINDA: Uusi vastaaja?

ADAMUS: Kyllä.

LINDA: Katsotaanpa. Alexandra.

ALEXANDRA: Joo, olisin samaa mieltä, että …

ADAMUS: Voimmeko saada vähän volyymiä mikrofoniin, kiitos?

ALEXANDRA: Tiedän, ja onko suuni tarpeeksi lähellä? Luulen, että jos emme olisi olleet valmiita siihen tai pyytäneet sitä – ei vain me, vaan kaikki muutkin – sitä ei olisi tapahtunut, vai mitä? Eroamis/jakautumispisteiden koko pointti on, että ihmiset jotka eivät kokeneet sitä, olisivat olleet jossain muualla, koska he eivät pyytäneet. 

ADAMUS: Ehdottomasti.

ALEXANDRA: Joo.

ADAMUS: Ja oikea vastaus on kumpikin, mutta kallistuen enemmän sille puolelle, että muutos aiheutti koronaviruksen. Suurempi tietoisuus planeetalla aiheutti jotain. Teidän ei tarvinnut tietää, mitä se olisi. Sillä ei ollut merkitystä. Se olisi voinut olla monia asioita. Mutta se mitä tapahtui, oli tämä virus, joka levisi planeetan yli ja aiheutti valtavia muutoksia. Siis oikeastaan muutos tavallaan aiheutti koronaviruksen, ja sitten koronavirus lisäsi tuota muutosta. Siis se on tavallaan kumpikin, mutta muutos todellisuudessa aloitti sen. Taas kerran, sen ei tarvinnut olla koronavirus. Se olisi voinut olla monia eri asioita. Se olisi voinut olla valtavia maanjäristyksiä, tulivuorenpurkauksia tai jotain sellaista. En ennusta sitä lähitulevaisuuteen, mutta sitä voisi tapahtua.

Siis jokainen joka vastasi kysymykseen oikein tai edes osittain oikein, käykää Bonnien luona saadaksenne 25 dollarin lahjakortin Crimson Circlen kauppaan (Adamus viheltää). Joo (yleisö sanoo "vouuu!" ja "jeee!", ja vähän taputuksia). Ja Bonnie näyttää siltä kuin "Kuka, minäkö?" Kyllä, olet ainoa Bonnie, joka istuu siellä huoneen takaosassa ja voi mahdollisesti suoriutua tästä tehtävästä.

Okei, seuraava kysymys. Huuuuh! Jännitys tiivistyy nyt. Seuraava kysymys. Miten maailma on muuttunut kahden kuluneen vuoden aikana?

LINDA: Uh.

ADAMUS: Tik tak. Tik tak. Linda? Miten maailma on muuttunut? Tämä ei ole yksinkertainen "kyllä" tai "ei". Tämä vaatii vähän ajattelua, kun Scott valmistautuu.

SCOTT: Joo. En tiedä, onko se vieläkään päällä. Tuota, miten se on muuttunut? (Hän huokaisee) Vähän hullumpi. Vähän introspektiivisempi. 

ADAMUS: Joo-o. Joo-o.

SCOTT: Vähän enemmän ihmisiä kysyy: "Mitä helvettiä tuolla tapahtuu? Mitä helvettiä sisällä tapahtuu? Omassa elämässäni?"

ADAMUS: Aivan, joo.

SCOTT: "Milloin se loppuu?" (Hän naureskelee)

ADAMUS: Aivan, aivan. He kaikki haluavat tietää, milloin se loppuu.

SCOTT: Milloin se loppuu? Joo.

ADAMUS: Joo. Ja kuten sanoin aiemmin, se jatkuu ja jatkuu ja jatkuu pitkän, pitkän aikaa.

(Pieni tauko)

En sanonut niin. Alun perin sanoin, että se olisi hyvin nopea ja pian ohi, eikä se ole. Enkä ole myöskään väärässä. Ihmiset vain päättivät antaa sen mennä syvemmälle ja pitkittyä lisää, koska he ovat tavallaan kiinnostuneita muutoksesta. Kyllä, he pitävät asioista, joita tapahtuu.

SCOTT: Joo.

LINDA: Kiinnostuneita mistä? (Suom. huom. aiemmin mainittua leikkiä melkein samalta kuulostavilta sanoilla)

ADAMUS: Kuulit kyllä. 

SCOTT: (naureskellen) Voi hyvä luoja.

ADAMUS: Kuulit kyllä (vähän naureskelua). Joitain täsmällisiä tapoja. Anna minulle yksi tai kaksi täsmällistä tapaa, miten maailma on muuttunut.

SCOTT: Ai.

ADAMUS: Se oli yksi tämän päivän kalvoista.

SCOTT: No, suuri ulosmarssi.

ADAMUS: Joo, joo.

SCOTT: Työstä irtisanoutuminen. Ihmiset sanovat: "Mitä haluan oikeasti tehdä elämälläni?" "Ja tarvitseeko minun rikastua – tai miten paljon rahaa haluan ansaista nauttiakseni vain elämästä, versus haluanko raataa reilut 60 tuntia viikossa?"

ADAMUS: Joo. Millaista on oma työelämäsi?

SCOTT: (naureskellen) En koskaan ajatellut, että tekisin omaishoitoa niin paljon, kuin teen. En koskaan ajatellut, että tulonlähteeni olisi etupäässä vain kumppanini vammaisuus.

ADAMUS: Aivan.

SCOTT: Siis tarkoitan, että en olisi koskaan kuvitellut sitä. Tarkoitan, että nyt on kuusi ja puoli vuotta siitä, kun puhuit tästä.

ADAMUS: Aivan.

SCOTT: Siis tuolla tavalla. Mutta se vain tulee, kun tarvitsen sitä. 

ADAMUS: Sellaista sen pitäisi olla. 

SCOTT: Se on ollut tasaisempaa, kuin yritys rikastua.

ADAMUS: Joo, joo. Oliko sinulla koskaan hauskaa rikastuessa?

SCOTT: Ei oikeastaan, ei.

ADAMUS: Vähän aikaan, mutta tarkoitan …

SCOTT: (naureskellen pehmeästi) Se on kuin, mitä enemmän tein työtä, sitä vähemmän tavallaan ansaitsin.

ADAMUS: Juuri niin! Haluan sinun toistavan sen koko maailmalle.

SCOTT: Mitä enemmän tein työtä rikastuakseni/ansaitakseni, sitä vähemmän ansaitsin.

ADAMUS: Okei, ja jokaiselle shaumbralle maailmassa, joka edelleen ajattelee, että hänen täytyy tehdä kovasti työtä ansaitakseen enemmän, niillä shaumbroilla jotka ovat tällä hetkellä taloudellisesti enimmäkseen riippumattomia eivätkä kärsi taloudellisesti, on täsmälleen samat sanat. He sanovat: "Mitä enemmän tein työtä, sitä vähemmän ansaitsin." Se uhmaa logiikkaa, mutta se on metafysiikkaa, koska sallitte sen tulla teille, ette tee työtä sen eteen. Työntekeminen on kärsimyskonsepti. Piste. Siis nyt saat nauttia elämästä.

SCOTT: Makeeta. Niin sanotusti, tavallaan.

ADAMUS: Okei. Niin sanotusti, joo (he naureskelevat). Okei, pari vielä.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Joo, okei. Siis miten maailma on muuttunut parin viime vuoden aikana? Herra on hyvä.

PATRICK: Luulen, että se tavallaan riippuu.

ADAMUS: Aivan. Se on tyypillinen shaumbra-vastaus (he naureskelevat), nimittäin …

PATRICK: Sori siitä.

ADAMUS: Okei.

PATRICK: Luulen, että ne jotka kävivät enemmän ulkona, tavallaan pakotettiin pysymään sisällä.

ADAMUS: Aivan.

PATRICK: Heillä tuli vähemmän ulkoisia tekijöitä sisään.

ADAMUS: Siis onko maailmassa nyt vähemmän a-tyypin ihmisiä tämän viruksen seurauksena?

PATRICK: Joo (naureskellen), on kai. Siis he keskittivät enemmän kodin sisäpuolelle sen, millä oli merkitystä heille, eikö niin?

ADAMUS: Aivan.

PATRICK: Luulen, että ne jotka olivat jo kotona, jotka olivat enemmän kotikissoja, katsoivat tavallaan ulkoista maailmaa.

ADAMUS: Aivan.

PATRICK: Aivan. Siis Ukrainan tapahtumien myötä, tai he viettivät enemmän aikaa kenties uutisten parissa. Myös he halusivat katsoa, millä oli merkitystä heille.

ADAMUS: Aivan. Siis ihmiset olivat enemmän sisäänpäin kääntyneitä.

PATRICK: Joo.

ADAMUS: Joo, hyvä. Mitä tapahtuu, kun ihmiset kääntyvät sisäänpäin? Tarkoitan, ettei vain kirjaimellisesti, vaan kuvainnollisesti. 

PATRICK: Heidän täytyy tavallaan oivaltaa, mikä on tärkeää heille.

ADAMUS: Lääkkeiden/huumeidenkäyttö lisääntyy.

PATRICK: Joo.

ADAMUS: Kyllä, kyllä.

PATRICK: Siis kuin …

ADAMUS: Kyllä, se lisääntyy. Lääkkeiden/huumeidenkäyttö, koska ihmiset eivät halua kääntyä sisäänpäin. On paljon helpompaa olla ulkoinen koko ajan ja syyttää jotakuta muuta, kuin tarkastella itseään. Siis aion tehdä kaikkia näitä kaavioita ja taulukoita jonkinlaiseen seuraavaan kokoontumiseemme, jotka näyttävät tilastollisesti hyppäyksen näiden lääkkeiden käytössä.

PATRICK: Joo, todellisuuspakoa.

ADAMUS: Ahdistus, tuska ja kaikki muut tällaiset asiat menivät katosta läpi, nousivat pilviin, koska ihmisten täytyi pysähtyä hetkeksi ja tarkastella itseään, eivätkä he halua tehdä sitä. He kulkisivat mieluummin ympäriinsä.

PATRICK: Huomio muualle.

ADAMUS: Huomio muualle. Mutta koronaviruksen kauneus on, että se panee teidät istumaan perseellenne ja tuntemaan itseänne, eivätkä monet ihmiset halua tehdä sitä. Mutta monet ihmiset tekivät se. Se oli hyvä asia monille. Kiitos.

PATRICK: Kiitos.

ADAMUS: Vielä yksi tähän kysymykseen, ja sitten siirrymme eteenpäin.

LINDA: (kuiskaten) Okei.

OLIVIA: Hei. Toimiiko tämä? (Viitaten mikrofoniin, jossa on teknisiä ongelmia)

ADAMUS: Emme tiedä (naurua). Meillä ei ole aavistustakaan. Ja shaumbra-vastaus siihen on: "Onko sillä merkitystä?"

OLIVIA: Onko sillä merkitystä? Ei ole.

ADAMUS: Onko sillä merkitystä? Joo, joo, anna palaa ja teeskentele puhuvasi siihen.

OLIVIA: Totta kai. Hei.

ADAMUS: Hei.

OLIVIA: Se ei ollut tyydyttävää, tuo todellisuus. Kukaan ei ollut tyytyväinen elämäänsä, kun heidän täytyi pysähtyä ja tarkastella elämäänsä.

ADAMUS: Mm hmm. Kukaan ei ollut.

OLIVIA: No, luulen …

ADAMUS: Olitko sinä?

OLIVIA: En.

ADAMUS: Et.

OLIVIA: En. Se pakotti minut pysähtymään.

ADAMUS: Mikä sinun täytyi lopettaa?

OLIVIA: No, tein joitain konsultointiprojekteja, ja sitten se loppui juuri ennen – no, pandemian alkaessa – ja minulla oli paljon vapaa-aikaa.

ADAMUS: Mitä teit – istuit vain kotona ja kuuntelit minua?

OLIVIA: No, itse asiassa joo (naurua).

ADAMUS: Joo, joo (naureskellen).

OLIVIA: Se on totta.

ADAMUS: Tiesin sen, joo. Kuuntelit minua ja rupattelimme, ja toin valoani elämääsi. Mitä tapahtui sen tuloksena? Mikä muuttui elämässäsi?

OLIVIA: No, minun oli aika katsoa asioita, jotka olin unohtanut.

ADAMUS: Kuten?

OLIVIA: Uneni.

ADAMUS: Unesi. Siis vietit koko kaksi vuotta katsellen unia?

OLIVIA: Ei. Olin silloin kirjoittanut muistiin uniani melkein 20 vuotta, ja sitten muistin, että minulla oli kaikki tämä materiaali, joten …

ADAMUS: Näetkö unta minusta?

OLIVIA: (Hän miettii) Muutaman …

ADAMUS: (kuiskaten) Kyllä, kyllä, kyllä!

OLIVIA: Luulen niin.

ADAMUS: Joo, luulen niin. Okei.

OLIVIA: Luulen niin.

ADAMUS: Näitkö unta Kuthumista?

OLIVIA: En.

ADAMUS: Et. Okei. Hah, hah, hah. hah, hah! (Adamus katselee ylöspäin; naurua)

OLIVIA: En oikeasti. (Adamus jatkaa nauramista) 

ADAMUS: Joo, hyvä. Siis unia. Mitä olet tehnyt kaikilla näillä unijutuilla? Tarkoitan, että ne ovat vain unia. Mitä aiot tehdä niillä?

OLIVIA: Voin kirjoittaa. Aloin kirjoittaa lokakuussa 2020, ja se on ollut mielenkiintoista. Nautin siitä kovasti.

ADAMUS: Siis kirjoitat kirjaa unistasi.

OLIVIA: Ei. Minulla on blogi Mediumissa. Medium on sosiaalisen median alusta kirjoittajille.

ADAMUS: Aivan, aivan.

OLIVIA: Ja olen yrittänyt tehdä jotain niistä, mutta hiljattain sain idean rakentaa alustan, nettialustan unille.

ADAMUS: Niinkö? Olisitko koskaan tehnyt sitä, jos sinua ei olisi pakotettu pysymään kotonasi kaksi vuotta?

OLIVIA: En.

ADAMUS: Et.

OLIVIA: Olen ehdottoman varma.

ADAMUS: Siis sanoisitko, että tämän tekeminen on intohimo, valtava intohimo elämässäsi.

OLIVIA: Ehdottomasti.

ADAMUS: Joo, ja kommunikoida muiden kanssa unista. Mitä unet ylipäätään ovat?

OLIVIA: Ulottuvuuksia.

ADAMUS: Ulottuvuuksia. Mutta ovatko ne vain unia? Ovatko ne vain mielen tarinoita? Ovatko ne …

OLIVIA: Ei, ei.

ADAMUS: … vain mielen höpötystä?

OLIVIA: Todellisia kohtaamisia. Useimmat niistä ovat todellisia asioita, joita tapahtuu ikään kuin toisessa ulottuvuudessa. Se ei ole 3D, mutta se on jokin.

ADAMUS: Kuinka monella täällä on ollut kummallisia unia viime aikoina? Tarkoitan, että todella kummallisia. Liioitellun kummallisia. Joo, joo (ihmiset nostavat käsiään), koska jotain tapahtuu unissa. Paljon irtipäästämistä tapahtuu unissa. Asioita ei tapahdu ainoastaan tällä planeetalla.

OLIVIA: Ei.

ADAMUS: Sitä on kaikissa ulottuvuuksissa/maailmoissa ympärillänne. Ja yksi asia jota teemme tällä hetkellä shaumbroina, erityisesti tulevassa Keahakissa, on mennä tuolle puolen. Tämä ulottuvuus on mahtava paikka ja hyvin tuntuva, hyvin todellinen, mutta hyvin paljon muuta tapahtuu. Ja jos voitte tuoda sen kaiken yhteen viisauden ja ymmärryksen kera, että on paljon muutakin muissa ulottuvuuksissa, elämästä tulee paljon hauskempaa. Vähemmän tylsää, vähemmän työlästä. Silloin olette hyvin moniulotteinen.

OLIVIA: Se on hyvin, hyvin kiinnostavaa, koska tiedän, että paljon asioita tapahtuu unissa. 

ADAMUS: Aivan.

OLIVIA: Tarkoitan, että monia asioita voi tapahtua unissa. Voit käydä ei maailmoissa, esimerkiksi.

ADAMUS: Kyllä.

OLIVIA: Mutta mitä voisi tapahtua, jos olisi maailmanlaajuinen nettialusta, jotta kaikki maailmassa voivat laittaa unensa sinne, ja sitten voimme alkaa muodostaa tietoisuutta, globaalia ja yhdistynyttä. Mitä voisi tapahtua?

ADAMUS: Siis mietitkö tämän tekemistä? Vai teetkö sitä?

OLIVIA: Kerään pääomaa nyt.

ADAMUS: Ai, okei.

OLIVIA: Juuri tällä hetkellä.

ADAMUS: Hyvä, hyvä. Miten paljon?

OLIVIA: Miljoona dollaria.

ADAMUS: Miljoona. Hyvä. Täsmälleen se luku, joka minullakin oli. Sen tarvitset.

OLIVIA: Jotakuinkin (suom. huom. sananmukaisesti enemmän tai vähemmän), joo.

ADAMUS: Ei, ei. Ei enemmän tai vähemmän. Tarkoitan, että se on juuri tuo määrä, miljoona dollaria.

OLIVIA: Se on tuo määrä, joo.

ADAMUS: Joo, joo.

OLIVIA: Joo.

ADAMUS: Hyvä. Siis miksi tämä on tärkeää? Tarkoitan, että se on tavallaan vain unijuttuja ja ihmisillä on parempaakin tekemistä kuin olla huolissaan unistaan. Useimmat ihmiset eivät muista uniaan. Miksi tämä on tärkeää?

OLIVIA: Se on kuin yksi tapa selittää, miten todellisuus toimii. Jos ymmärrät, miten ulottuvuudet toimivat, niin menet niihin tekemään joitain asioita, sitten tulet tänne ja puhkaiset reiän ulottuvuuksiin, ja sitten tuot juttuja sieltä tänne, silloin kun tarvitset. Se on vain ulottuvuuksien kokemista.

ADAMUS: Siis aiotko haastatella minua tälle alustalle, saada minun versioni unista?

OLIVIA: Haastattelen sinua, tietysti.

ADAMUS: Joo. Haastatteletko minua? Onko tämä aikomuksesi, istua haastattelemaan Adamus-setää unista? (Muutama naurahdus)

OLIVIA: Kyllä, ehdottomasti.

ADAMUS: Hyvä, hyvä.

OLIVIA: Ehdottomasti.

ADAMUS: Jep.

OLIVIA: Kyllä, kyllä, ehdottomasti.

ADAMUS: Joo. Hän ei ollut ajatellut sitä vielä, mutta kylvin tuon idean (naurua). Kyllä, haluaisin puhua unista, koska ne eivät ole, mitä ihmiset luulevat niiden olevan. Unissa tapahtuu hyvin paljon. Ensinnäkin, unet ovat suuri näyttämö. Menette näyttelemään eri asioita. Testaatte niitä, ennen kuin tuotte ne tänne. Tuotte sen tänne ja usein se poikkeaa siitä, mitä harjoittelitte siellä, mutta kokeilette erilaisia tilanteita. Laitatte yllenne näyttelijän eri asukokonaisuuksia, vaatteita, eri asenteita, ja testaatte erilaisia lopputuloksia, ja sitten katsotte, voitteko tuoda sen tänne. 

Siinä on se juju, ja siinä kohtaa useimmat jumiutuvat, kun tuotte sen tänne, kun kohtaatte tämän todellisuuden, massatietoisuuden, ettekä ylipäätään muista noita hemmetin unianne. Sitten se latistuu. Se ei toimi. Mutta on tapa yhdistää kaikki nuo pisteet ja tuoda se tänne. Siitä puhumme haastattelussamme.

OLIVIA: Mahtavaa. Kiitos.

ADAMUS: Hyvä, hyvä.

OLIVIA: Kiitos.

ADAMUS: Rakastan unia. Rakastan unia. Mitä unista/unelmista voi tulla? Joo.

OLIVIA: Mitä unista voi tulla? (Suom. huom. viitattaneen elokuvan nimeen What Dreams may come

ADAMUS: Joo, okei.

Meidän täytyy mennä eteenpäin tässä. Seuraava kysymys on … okei (katsoen muistikorttiaan). Ai niin, tämä on hyvä kysymys! Minä kirjoitin sen (vähän naureskelua). Mikä aiheutti sen ajankohtaisen, globaalin konfliktin, joka on keskittynyt nyt Venäjään ja Ukrainaan? Mikä aiheutti tämän konfliktin?

Niin, muuten, käy hakemassa Bonnielta 50 dollarin lahjakorttisi kauppaan (yleisö sanoo "ooo!"). Joo.

OLIVIA: Kiitos.

ADAMUS: Okei. Tämä on 100 dollarin kysymys.

EMMA: Voi hyvänen aika.

ADAMUS: Siis katsotaanpa. Mikä aiheutti ajankohtaisen konfliktin?

EMMA: En saa sitä oikein, sanon mitä tahansa (pehmeästi naureskellen)?

ADAMUS: Anna mennä, ja voisitko nousta seisomaan.

EMMA: Okei. Minun mielestäni se oli …

ADAMUS: Sinut täytyy puhua todella kovaa. Meillä on teknisiä ongelmia (jotain mikkipalautetta).

EMMA: Niin kovaa. Minusta sen aiheutti valtataistelu.

ADAMUS: Valtataistelu, kyllä.

EMMA: Ja ihmiset kyllästyvät siihen kaikkeen.

ADAMUS: Kyllä.

EMMA: Supervalta vastaan pikkukaveri, ja maailma yhdistyy päättämään, ettei siitä tehdä suurempaa sotaa.

ADAMUS: Aivan.

EMMA: Se kuivuu kokoon. 

ADAMUS: Jos katsot noita energioita, tavallaan taustaenergioita, miten paljon tästä konfliktista perustuu maskuliiniseen valtaan, kun puhuit vallasta?

EMMA: Voi kyllä.

ADAMUS: Miesvaltaan, poikavaltaan.

EMMA: Sata prosenttia …

ADAMUS: Sata prosenttia.

EMMA: … sanoisin.

ADAMUS: Annan sille noin 90, mutta.

EMMA: Joo, 99.

ADAMUS: Tarkoitan, ettemme halua syyttää siitä kaikesta miehiä.

EMMA: Joo, noin 99.

ADAMUS: Siis mitä oikeasti tapahtuu tässä kriisissä, joka on meneillään? Olet viitannut ja osunut joihinkin niistä – valta.

EMMA: Minusta globaali fokus on: "Ei enää kiusaamista."

ADAMUS: Aivan. Ei enää kiusaamista, joo.

EMMA: Ja koko maailma on tavallaan yhdistymässä siinä.

ADAMUS: Näin on.

EMMA: "Olemme saaneet tarpeeksemme."

ADAMUS: Tarkoitan, eikö se ole upeaa tavallaan? Tämä konflikti oli jokseenkin tapahtumassa joka tapauksessa. Siis en sano, että se vain tapahtui, vaan se oli tapahtumassa, koska maassa on paljon vanhoja energioita, historiallisia vanhoja energioita. Nimittäin karma ja karmavelan kantaminen ei ole vain yksilöitä varten. Sitä voi tapahtua maissa, ja tämä on vanhaa, vanhaa karmaa. Lisäksi on joitain uskonnollisia vaikutuksia, valtakamppailua, tuota poikaongelmaa, miesongelmaa (muutama naurahdus). Tämä kaikki oli tulossa esiin.

Kun valonne menee sinne – taas kerran, teemme tämän ilmiömäisen videoanimaation valonne lähtemisestä ulos – tämä ongelma tuli esiin. Sen täytyi tulla. Se oli tukahdutettu pitkän aikaa, eikä vain Ukrainan ja Venäjän välillä, vaan ympäri maailmaa. Sisällissotaa käydään edelleen, hyvät naiset ja herrat, täällä Amerikassa (yleisö on samaa mieltä). Ja sitä käydään. Menkää jollekin vanhalle taistelukentälle. Energiat siellä ovat voineet olla melko laimeita 10 vuotta sitten, 20 vuotta sitten, mutta tällä hetkellä nuo energiat taistelevat, koska valonne lähti ulos ja valonne sanoo: "Meidän täytyy päästää irti noista vanhoista ongelmista. Ne ovat jumiutuneita energioita, ja nuo energiat aiheuttavat paljon hemmetin kärsimystä tällä planeetalla, ja on aika vapauttaa ne." Sitä tapahtuu, kun valonne menee sinne.

Ja tämä ongelma Ukrainan ja Venäjän välillä – vanha karma, miespuolinen, vanha valta – saa globaalin fokuksen. Mitä ihmiset tekevät sillä? Olisi toivottavaa ihmisnäkökulmasta, että he sanoisivat: "Ei enää. Ei enää näitä taisteluja. Ei enää tätä …" Et voi tunkeutua toisen energiaan, vaikka luulet voivasi. Et voi yrittää varastaa enää keneltäkään. Et voi väittää jonkun muun aluetta omaksesi, koska tämä on symbioottinen ja samankaltainen kanssasi. Se on jumalaista, täysivaltaista energiaa. Älä mene tuohon peliin, että annat jonkun muun ottaa alueesi uskomalla, että hän voi tehdä sen, uskomalla, että hän voi varastaa sinulta. Ja nyt sitä näytellään maailmannäyttämöllä. Se on todella uskomatonta.

Siis teille … kiitos. Saat … Mitä lupasin sinulle?

EMMA: Oliko se 200 dollaria?

ADAMUS: Tehdään siitä 200 dollaria (naurua). Käy Bonnien luona (vähän taputuksia), tai voit valita sen tai uuden Crimson Circlen krypovaluutan, bitcoinin, joo.

LINDA: Eiiii!

ADAMUS: Ota se hyvitys kauppaan (lisää naureskelua). Okei, viimeinen kysymys tässä luettelossa. Uuuh! Tämä on 250 dollarin kysymys.

LINDA: Voiii! Nuoleskele minua! (Linda ja Adamus naureskelevat)

ADAMUS: Okei. Siis, mitä olet oppinut itsestäsi parin viime vuoden aikana? Mitä olet oppinut itsestäsi parin viime vuoden aikana? Linda, käy kimppuun (hän antaa mikin jollekin, joka ei halua ottaa sitä; vähän naureskelua). Mitä olet oppinut itsestäsi? Tiivistettynä viiteen minuuttiin tai alle. Saatoin nähdä, että tästä oli tulossa pitkä vastaus.

MARY: Paljon tapahtui parin viime vuoden aikana. Erityisesti …

ADAMUS: Eikö olisi ollut surullista, ettei olisi tapahtunut?

MARY: Joo, no, erityisesti viimeisen puolen vuoden aikana.

ADAMUS: Joo, joo.

MARY: Joo.

ADAMUS: Vaikeita juttuja?

MARY: Joo, minulla oli hyvin ikävä onnettomuus talvella, ja paljon – ei oppitunteja, vaan oli paljon kokemuksia.

ADAMUS: Aivan.

MARY: Lopulta minun numeroni nostettiin, ja sain ison pyöräkolarini, jollaista minulla ei koskaan ollut.

ADAMUS: Aivan.

MARY: Ja nyt olen todellinen fillaristi, koska minulla on arpia.

ADAMUS: Aivan. Mitä siinä oikeasti tapahtui?

MARY: Luulen, että se oli paljon kokemuksia. Se oli paljon asioita, joita en ole koskaan ennen tehnyt – kaikkia näitä lääketieteellisiä asioita, kuten ambulanssit ja leikkaus.

ADAMUS: Aivan, aivan. Mutta mitä tapahtui oikeasti energeettisesti?

MARY: Ai! Puhalsin massiivisen määrän energiaa ulos …

ADAMUS: No, todellakin! Joo!

MARY: … niin kuin ikuisuuden ajalta.

ADAMUS: Miksi valitsit pyöräonnettomuuden, etkä vain "ommannut" sitä ulos?

MARY: Voimakkaampaa minulle.

ADAMUS: Voimakkaampaa. Tai sinulla on taipumusta ajatella asioita liikaa.

MARY: Minulla?! Ajatella asioita liikaa?!

ADAMUS: Hmm. Arvailen vaan (he naureskelevat). Tekisit sen vähitellen. Ajattelisit sitä, ja sitten väittelisit ja sitten päättäisit olla tekemättä. Olit tavallaan valmis tähän massiiviseen muutokseen ja – palaten tuohon uniasiaan – niin menet muihin ulottuvuuksiin ja ajattelet tavallaan: "Voi pojat, näytelläänpä nyt eri asioita. Okei, ensin yritän tehdä sen ajattelemalla, että päästän irti kaikesta." Äääh! Ei se toiminut. Sitten "Kenties teen sen seremonian ja rituaalin avulla." Äh! Kokeilit sitä, ja se oli todella tylsää.

MARY: Luovuin niistä jo kauan sitten.

ADAMUS: Joo. Sitten tavallaan: "Oi! Hetkinen. Identifioidun pyöräilijäksi, eikä minulla ole ollut vielä omaa onnettomuuttani. Vauuu! Mikä tilaisuus tehdä paljon irtipäästämistä ja tuoda sisään paljon jumalaista energiani, samaan aikaan, ja sitten minulla on arpia todistamassa sen, ja voin kertoa ennenkuulumattomia tarinoita." (Mary nauraa) Olen tavallaan teatraalinen, mutta juuri se tapahtui.

MARY: Jotain sellaista, joo.

ADAMUS: Joo. Ja ihminen muistaa: "Voi! Minun täytyi käydä lääkärissä ja minulla oli kipuja, enkä pystynyt nukkumaan yöllä, ja plaa, plaa, plaa." Se ei ole oikeasti tärkeä osa siinä. Tärkeä osa on, että valitsit dramaattisen, värikkään ja tavallaan runollisen tavan päästää irti paljosta ja tuoda sisään paljon. Se oli täydellinen energiavaihto.

MARY: Ja hyvä aika tehdä se.

ADAMUS: Todella! Täydellinen aika.

MARY: Minulla oli onnettomuus talvipäivänseisauksessa, ja päästin takaisin pyörän päälle kevätpäiväntasauksessa.

ADAMUS: Tietysti! Eivätkö kaikki tekisi niin?! (Naurua)

MARY: Ystävien täytyi auttaa minua pääsemään pyörän päälle ja pois siitä.

ADAMUS: Totta kai.

MARY: Mutta tein sen.

ADAMUS: Mutta siitä tulee hyvin paljon viisautta, ja tietysti ihminen muistaa tuon kivun ja tavallaan sen tylsät tai työläät jutut.

MARY: No, kuntoutus oli tavallaan todella ärsyttävää.

ADAMUS: Kuntoutus. Mutta opit tuon kuntoutuksen aikana.

MARY: Mitä?

ADAMUS: Opit tuon kuntoutuksen aikana.

MARY: Voi, ehdottomasti!

ADAMUS: Olet kosketuksessa kehoosi enemmän kuin koskaan ennen.

MARY: Voi, se on hullua. Tavallaan joka päivä pystyn tekemään jotain, mitä en pystynyt tekemään edellispäivänä. Ja tuon parantumisprosessin katseleminen …

ADAMUS: Joo!

MARY: … on ollut taianomaista. Se on ihmeitä.

ADAMUS: Näetkö?! Miten kauniin asian järjestit. Siis mitä sanoisit muille parantumisprosessista?

MARY: Katselkaa sitä vain! Katselkaa sitä vain.

ADAMUS: Älkää kontrolloiko.

MARY: Ja sallikaa sen tapahtua.

ADAMUS: Älkää puuttuko siihen. Älkää …

MARY: No, ei. Tehkää oma osanne, ja tehkää suurin osa siitä, mitä lääkäri sanoo, jos tunnette lääkärinne olevan penninkään arvoinen, mutta …

ADAMUS: (kuiskaten) Sallikaa.

MARY: Sanoin sen jo!

ADAMUS: Tiedän sen. Joo, joo. Mutta lähdit pois siitä.

MARY: Sanoin, ja sallikaa vain sen …

ADAMUS: Koska ajattelit sitä, etkä sitten koskaan palannut siihen.

MARY: … tapahtua, koska se on todella taianomaista.

ADAMUS: Se tapahtuu! Fyysinen keho parantaa itsensä. Se todella parantaa. On ohjelmoitu aivan alustasta saakka niin, että enkeliolennoilla …

MARY: Se on hullua.

ADAMUS: … keho parantaa itsensä. 

MARY: Se on hullua.

ADAMUS: Keho voi myös transformoitua ja käydä läpi koko tämän muutoksen valokehoksi, uudeksi ihmislajiksi. Mutta menkää vain helvettiin sen tieltä. Ja kyllä, on …

MARY: Kiva siirtymä. Arvostan sitä. 

ADAMUS: Cauldre kritisoi minua.

MARY: Se on mahtava siirtymä.

ADAMUS: Totta, vähän kipuja, ja siihen ihminen fokusoituu: "Voi, se oli hyvin tuskallista." (Valittavalla äänellä) No, sait juuri koko uuden valokehosi! Kuljet tällä planeetalla ylösnousseena mestarina valokehon kera. "Tiedän, mutta minulla särki päätä kolme päivää." (Valittavalla äänellä) Okei sitten (naurua).

MARY: Kolme päivää.

ADAMUS: Okei, vedetäänpä kunnolla syvään henkeä. Kiitos, se on 250 dollaria, plus 100 dollarin bonus siitä, että annoit minun kiusata sinua (yleisö sanoo "vouuu!"). Kolmesataaviisikymmentä taalaa. Käy Bonnien luona (yleisö taputtaa). Okei.

Siirrytäänpä eteenpäin tässä. Voimme himmentää valoja ja tehdä sen, mikä tekee kuuluvuudesta paremman. Okei. Ole hyvä vaan, istu viereeni (Linda). Siis seuraavaksi. Okei.

Vedetään kunnolla syvään henkeä.

 

Valo, pimeys ja pahuus

Olemme puhuneet valosta. Viime kuukauden kokoontumisessa teimme valon DreamWalkin ja taas kerran, rakastaisin todella nähdä tällaisen videoanimaation – tämä on kenelle tahansa shaumbralle siellä tai täällä, joka haluaa tehdä sen. Seuraatte tuota valoa ulospäin penkkeilevästä shaumbrasta, joka tekee sen ilman agendaa, ja seuraatte sitä, kun se raivaa tiensä ympäri maailmaa. Pieniin lapsiin jotka tuntevat eksyneensä ja toivottomuutta, 5-vuotiaaseen joka ajattelee: "Miksi tulin takaisin uuteen elämään?" Ja yhtäkkiä – whiuuu! – valo tulee hänen päälleen ja hän tavallaan ajattelee: "Ai niin, nyt muistann. Voi paska! Tulin tänne takaisin päästääkseni irti kaikista jutuistani, integroidakseni kaikki entiset elämäni ja ollakseni mestari, kuin nuo toiset ihmiset, nuo shaumbrat." Mahtava video (Adamus naureskelee).

Siis puhuimme paljon valosta, ja kun se lähtee ulos, en voi painottaa tarpeeksi, että tuossa valossa ei ole silloin agendaa. Tiedän, että ihminen sanoo: "Joo, mutta haluan lähettää sitä tehdäkseni maailmasta paremman paikan." Miltä se näyttää? Onko se paikka, jonka kuvittelet mielessäsi? Onko se täynnä yksisarvisia? Kaikki kulkevat onnellisina ja antavat toisilleen suklaata? En usko, että moni ihminen haluaa sitä. Siis toisin sanoen, valonne lähtee ulos ilman agendaa.

Antakaa maailman, antakaa jokaisen yksilön mahdollisuuksien, päättää, miten hän haluaa tehdä sen. Kaatua kenties pyörällä. Se riippuu hänestä. Mutta tosiasia on, että valoa lähtee ulos. Siis teimme tämän kauniin, kauniin DreamWalkin.

Nyt tänään haluan puhua pimeydestä. Pimeydestä. Heh! Joo, miksi ei? Puhuimme valosta, voidaan puhua pimeydestä. 

Ensinnäkin ja ennen kaikkea pimeys ei ole vastavoima. Pimeys ei ole vastavoima. Ette taistele pimeyttä vastaan sisällänne. Pimeys on pelkästään, missä valo ei ole vielä ollut, ja vaaditaan pimeyttä, jotta saadaan valo olemaan valoa.

Planeetalla on tällä hetkellä tämä käsitys, vanha kaksinaisuuskaava, että teillä on valonne ja se on kaikki hyvää, ja teillä on pimeytenne, ja se on kaikki pahaa. Ja valo ja pimeys taistelevat, ja joskus pimeydellä on etulyöntiasema ja toisilla kerroilla valolla on. Mutta jos istumme kaikki pitämässä kädestä ja laulamassa kumbajaa, valo voittaa lopullisesti pimeyden. Tuossa skenaariossa periaatteessa kaikki lakkaa olemasta (Adamus naureskelee). Siis sanon, että tarvitsette pimeyden, koska se on, missä valo ei ole vielä ollut. Se ei vastusta valoa.

Pimeys ei teissäkään vastusta valoa. Se on pelkästään, missä tietoisuus ei ole koskaan ollut. Se ei ole paikka. Sillä ei ole kokoa tai volyymiä. Se on pelkästään, missä ette ole vielä olleet. Jotkut teistä uskaltautuvat pimeyteen unissanne yöllä: "Millaista olisi mennä sinne, millaista olisi tuoda valoni, tietoisuuteni paikkaan, jossa se ei ole koskaan ennen ollut?" Mikä kokemus.

Mutta valitettavasti tällä planeetalla, joka perustuu kaksinaisuuteen, polariteettiin ja taiteluihin, kyse on ollut pimeyden hävittämisestä. Tuntekaa sitä hetki. Se on täysin väärin! Se on vittu periaatteessa täysin väärin (Linda haukkoo henkeään). Sori (naurua). Tämän kerran minun täytyy käyttää tänään tuota sanaa, koska olen niin empaattinen siinä. Se on täysin väärin. Myös uusi ajattelu, new age, jotkut spiritualistit ovat lähteneet tähän kelkkaan: "Lähdemme taisteluun pimeyttä vastaan." Taistelette vain itseänne vastaan. Taistelette vain itseänne vastaan, ettekä oikeasti taistele edes pimeyttä vastaan. Taistelette vain omaa valoanne vastaan. Vääristätte valoanne, kun taistelette pimeyttä vastaan.

Tämä on hyvin kriittistä siinä, mitä teemme tällä hetkellä. Emme yritä nujertaa pimeyttä. Tarvitsette pimeyttä. Sitä on oltava.

Pimeys ei ole vastavoima, joten olkaa kilttejä ja lakatkaa uskomasta niin. Lakatkaa puhumasta omasta pimeydestänne. Vuosia ja vuosia sitten Tobias puhui siitä, ja Cauldre melkein lopetti kanavointiuransa siinä kohtaa, kun Tobias sanoi: "Pimeytenne on jumaluutenne" (täällä), eli että se on oikeasti paikka, joka sisältää vain kaiken paskan, jota ette rakasta itsessänne. Se on paikka, mihin ette halua mennä.

Siis työssämme metafyysikkoina, sellaisina jotka säteilevät valoa, kyse ei ole pimeyden vastustamisesta. Ja tämä on yksinkertaista fysiikkaa, mutta se on myös todella hyvä asia tunteellisesti. Menemme siihen aivan hetken kuluttua. On todella hyvä asia tunteellisesti ymmärtää, ettei pimeydessänne ole pahuutta. Ei lainkaan. Toisin sanoen, älkää pelätkö mennä, minne valonne ei ole vielä mennyt. Siellä ei ole mörköjä. Siellä ei ole hirviöitä. Saatana ei ole siellä. Pimeytenne on vain, minne valonne ei ole vielä säteillyt. 

Se tuo esiin kysymyksen: "Mutta Adamus, eikö planeetalla ole pahuutta? Eikö pahuus ole pimeyttä?" Mitä pahuus on? Mitä pahuus on? Epäilemättä voisitte kaikki nimetä jotain pahuutta. Monet teistä ovat olleet pahuuden kohteena elämässään. Luette pahuudesta uutisissa, mutta mitä pahuus on?

Evil (pahuus) on mielenkiintoinen sana – e-v-i-l – elämän (live) vastakohta – l-i-v-e. Mietin, oliko se pelkkää sattumaa. Ei. Evil sisältää sanan "lie" (vale). Vale. Ja mitä muuta? Veil (verho). Verho. Siis pahuus on loppujen lopuksi vain iso vale. Ei vale, jota jokin salaliitto kasvattaa. Kyse ei ole siitä. Se on vale itselle, ja kenties tuloksena verhosta, tuloksena tiheydestä tässä 3D-todellisuudessa, jossa olette. Mutta pahuus on perimmiltään vain valon vääristymä. Valon vääristymä. 

Se ei ole pimeyttä. Se on vain vääristymä, joka tapahtuu, kun yksilö on verhottu itseltään, kun yksilö valehtelee itselleen siitä, kuka hän oikeasti on. Hän valehtelee itselleen ja sanoo: "Olen vain ihminen tällä planeetalla. Olen hallitusten alamainen/kohde, olen jumalien alamainen, joten olen vain ihminen tällä planeetalla." Se on iso vale. Kun ihminen sanoo: "En tiedä", se on iso vale, ja se on periaatteessa pahuuden alkuperä, joka voi tulla vielä kieroutuneemmaksi ja ilkeämmäksi ja ilkeämmäksi, kun jatkatte eteenpäin.

Mutta pahuus ei ole pimeyttä. Pahuus on vain vääristymä, ja kaikkein suurin vääristymä kaikessa tässä – voisimme puhua siitä ikuisuuden, voisimme väitellä siitä – mutta kaikki tiivistyy tähän: pahuuden todellinen syy on, että joku uskoo siihen ja elää sen, että energia on hänen ulkopuolellaan. Se on pahuutta. Se tuo esiin pahuuden.

Se on näin yksinkertaista. Miksi ihmiset tunkeutuvat muihin maihin? Koska he eivät oivalla, että energia on jo heissä. He uskovat valtaan. He uskovat toisen maan ja toisten ihmisten valtaamiseen, ja kyllä, se on pahuutta. Mutta se johtuu tästä vääristymästä: "Minun täytyy saada jotain tuolla. Minun täytyy varastaa se joltain. Minun täytyy tappaa joku saadakseni sen. Minun täytyy pelata psykologisia pelejä hänen kanssaan. Minun täytyy sekoittaa hänen päänsä. Minun täytyy vääristää hänen elämäänsä voidakseni saada jotain." Se on pahuutta, tai pahuuden alkuperä on, että jokin on ulkopuolellanne.

Jos todella ymmärretään, että kaikki on teidän energiaanne, se on kaikki tässä ja se on valmis palvelemaan, miten voisitte mitenkään vääristyä ajattelemaan, että teidän täytyy varastaa sitä toiselta, teidän täytyy vahingoittaa toista, teidän täytyy kenties hellitellä toista, teidän täytyy nuoleskella jotakuta? Siis todellakin, pahuuden alkuperä on sen ymmärryksen puute, että se kaikki on teidän ja se kaikki on siinä. Ei ole mitään, mitä tarvitsette mistään muualta. 

Ja shaumbrat ovat edelleen tämän teoriavaiheessa. He kuulevat nämä sanat, mutta he joutuvat mentaalisiin väittelyihin siitä: "No joo, jos se kaikki on minun, miten ihmeessä elämäni ei ole täydellistä?" No, esitän saman kysymyksen takaisin teille. Miten ihmeessä? Miten ihmeessä raahaatte juttuja mukananne? Miten ihmeessä itkette ja ulisette sitä, että joku teki jotain teille?

Miten ihmeessä – jotkut teistä shaumbroista – käytte kaikilla noilla salaliittosivustoilla joka päivä? Tarkoitan, että katsokaa noita salaliittosivustoja. Menkää katsomaan niitä. Kannustan kaikkia teitä tekemään sen. Mikä on yleisin tekijä kaikilla niillä? "Joku muu kusettaa teitä" (vähän naureskelua). Sanoin sen taas (lisää naureskelua). (Suom. huom. sananmukaisesti ilmaisuun sisältyy "vittu") Tarvitsen vähän suklaata tässä.

LINDA: Niin tarvitset. Niin tarvitset.

ADAMUS: Olen niin ärsyyntynyt (Adamus naureskelee). Joku muu kontrolloi …

LINDA: Voinko hakea sinulle jotain muuta, mikä auttaa? Onko jotain muuta?

ADAMUS: Kaikki ok. "Joku muu kontrolloi teitä. Joku muu hallitsee teitä. Joku muu tekee salaisia asioita teille. Joku muu laittaa pieniä robotteja kehoonne käsivarren kautta, kun saatte rokotuksen." Mutta se on tavallaan menettelytapa kaikissa salaliitoissa. On aina ollut. Katsotaan taaksepäin salaliittohistoriaa, ja joku ottaa jotain sinulta ja: "Emme kerro sinulle, kuka tai mikä se on. Se kaikki on suuri salaisuus, kunnes liityt salaliittoaatteeseemme, mihin vihkiminen maksaa sinulle 500 dollaria."

Se on energian imemistä, ja haluan puhua siitä, koska minusta se on loistava esimerkki tästä uskomuksesta, että se on tuolla jossain muualla – vastaukset, yltäkylläisyys, energia ja kaikki se muu. Se on pahuuden alkuperä.

LINDA: Miksi on niin paljon näitä salaliittojuttuja? Se näyttää tulleen hulluksi.

ADAMUS: Ihmiset polarisoituvat kovasti. Ja siinä on monia tekijöitä – hyvä kysymys – koska ihmiset pitävät myös draamasta. Otetaan salaliittojutut pois salaliittojen rakastajilta, fanaatikoilta, eikä heillä ole mitään tekemistä. He eivät ole enää erityislaatuisia. Koska silloin kun he ovat mukana salaliitoissa, he ovat hyvin erityislaatuisia: "Tiedän jotain, mitä sinä et tiedä. Olen erityislaatuinen, koska minulla on tätä salaista informaatiota, jota sinulla ei ole, koska sinä luet vain valtavirtauutisia. Minä luen tosijuttuja." (Muutama naurahdus) Okei.

Mutta he rakastavat draamaa. Siitä tulee hyvä tarina. Se lisää koko tätä juttua, että energia on teidän ulkopuolellanne ja joku yrittää ottaa sen – on se sitten avaruusolennot, tai ai niin! ihmiset jotka elävät maan alla. En ole kertonut heistä vielä. He tulevat maan alta esiin ensi viikolla, ja he varastavat pieniä lapsia ja lampaita, kaikkia samanaikaisesti (lisää naureskelua), ja vievät ne maan alle – ja luoja tietää, mitä he tekevät niiden kanssa.  

Ja he uskovat sen. He rakastavat sitä, koska he väittävät ehdottomasti, että energia on heidän ulkopuolellaan. Se on pahuutta. Pimeys ei ole. Pimeys ei ole. Pimeys on vain, minne ette ole vielä menneet. Pahuus on valon vääristymä, ja kuka tahansa voi päästää irti siitä koska tahansa. He voivat sanoa: "Ai okei. Kukaan ei yritä käyttää minua hyväkseen. He eivät yritä saada salaisia hallituksia tai tappaa meitä kaikkia viljan pölyttäjillä, jotka ilmassa suihkuttavat näitä juttuja päällemme, tai mitään vastaavaa." 

Siitä tulee hyviä tarinoita, ja shaumbrat … shaumbrat (katsoen väärään kameraan). Siellähän te olette (katsoen toiseen kameraan). Aa, yritättekö juosta minua karkuun? Shaumbrat (Adamus naureskelee), siitä tulee hyviä tarinoita, ja se tavallaan harhauttaa teidät siitä, mitä olemme täällä oikeasti tekemässä nyt. Hahmottelin aiemmin, miksi olemme täällä.

Olemme menneet heräämiskutsun läpi ja tulleet irtipäästämiseen, viisauttamiseen, fysiikkaan ja valon säteilemiseen. Melko yksinkertaista. Mutta nämä jutut harhauttavat teidät. Ja miksi? No, koska se on kiihottavaa, se on viettelevää. Se tekee teistä erityislaatuisen. Siinä on paljon draamaa. Ja jumalauta, välttelette edelleen sitä tosiasiaa, että se on teidän energiaanne. Miksi ette katso sitä? Miksi ette kohtaa sitä? Se on teidän energiaanne. Mutta ette halua, koska: "Kyse on salaisesta hallituksesta, ja kaiken kukkuraksi jokainen joka on rokotettu, on nyt kävelevä zombi." (Adamus matkii zombikävelyä) Ainakin he ovat elossa. En voi muuta sanoa (vähän kikatusta). Jotkut teistä ovat fanaattisia siitä. Ai, te kiehutte. Voin tuntea kiehumisenne tällä hetkellä. Kiehuuko kukaan täällä? Ei, ei. 

LINDA: Ei ääneen!

ADAMUS: Joo (he naureskelevat). Entä sinä?

LINDA: En.

ADAMUS: Okei.

Siis kaksi asiaa. Ymmärtäkää, että pimeys on vain, missä valonne ei ole vielä ollut. Ja ymmärtäkää myös, että pahuus voi vääristää valon. Pahuuden määritelmä on uskoa, että energia on ulkopuolellanne ja teidän täytyy jotenkin saada sitä. Se on kuin mahtavaa, suurta peliä, jota pelaamme: "Okei, sinulla ei ole yhtään energiaa. Se kaikki on tuolla ulkona, tai se on kaikissa muissa, mutta olet hyvin erityislaatuinen. Tämä on peli: mene hakemaan sitä. Mene hakemaan energiaa. Ja sitten teet sitä elämä toisensa jälkeen."

 

DreamWalk pimeyteesi

Nyt haluaisin jatkona viime kuukaudelle tehdä DreamWalkin pimeyteenne. 

LINDA: Oho!

ADAMUS: Joo. Kuulostaa jännittävältä, häh?

LINDA: Mmm!

ADAMUS: Kenet kohtaatte siellä? Okei, laitetaan vähän musiikkia, ja vedetään kunnolla syvään henkeä.

(Musiikki alkaa)

Ihmiset miettivät usein: "Mikä on pahuuden alku? Mistä se alkoi? Miksi Jumala sallii pahuuden? Miten pahaa pahuus on? Voiko olla vähän pahaa tai paljon pahaa, vai onko paha aina vain pahaa?"

Pahuus on vale, ja tuo vale on, että energia on ulkopuolellasi, että vastaukset ovat ulkopuolellasi, että myös oma henkesi ja sielusi ovat ulkopuolellasi. Se on pahuutta.

Se johtaa usein kataliin tekoihin, todellakin. Mutta tavallisesti pahuus on vain – no, hassua sanoa – tavallaan sisäinen juttu. Se on vain jotain, mitä ihmiset … Se on märkivä sisäinen juttu. Aina silloin tällöin, kyllä, se näytellään hyvin dramaattisesti näyttämöllä, mutta useimmat ihmiset hautovat pahuutta sisäisesti, hiljaa.

"Mikä minussa on vikana? Miten ihmeessä minulla ei ole enemmän? Miten ihmeessä toisilla on, mitä minulla ei ole? Miten voin saada enemmän? Kenties en ole sen arvoinen?" Se on pahuutta.

Pahuus asuu ja tunnustetaan usein sisällä, mikä on mielenkiintoista, koska se on itsessään hyvin vääristynyt uskomus, että kaikki on ulkopuolella, mutta kuitenkin sallitaan pahuuden olla sisällä ja märkiä, kasvaa ja kasautua. 

Miksi ihmiset antavat pahuuden olla itsessään, eivätkä kuitenkaan oman energiansa, oman valonsa?

Tämä on nyt DreamWalk omaan pimeyteenne, ja olkaa kilttejä, älkää sekoittako pahuutta ja pimeyttä. Haluan, että te ette enää pelkää omaa pimeyttänne, ja haluan teidän tiedostavan, mitä pahuus, mitä usko valheeseen voi tehdä – tuon valheen ollessa, ettei teillä ole.

Mutta vedä nyt kunnolla syvään henkeä.

Sinulla on ollut pari vuotta aikaa kääntyä sisäänpäin. Syväsukelluksia. Syviä unia.

Nyt on aika kohdata oma pimeytesi, ja sitten olla koskaan enää pelkäämättä sitä. Olla koskaan pelkäämättä sitä, mitä et vielä tiedä, mitä et ole vielä kokenut.

Vedä kunnolla syvään henkeä ja tunne, kun valosi mestarin tulee nyt kosketukseen pimeytesi kanssa.

(Tauko)

Yleinen ajatus on, että yrittäisit valollasi nujertaa pimeyden, yrittäisit räjäyttää sen. Mutta emme yritä tässä tehdä sitä.

Valo on armollinen. Se ei yritä murtautua pimeyteen. Se vain tuntee sen.

Valo ei yritä musertaa pimeyttä. Se sulautuu yhteen sen kanssa, integroituu sen kanssa.

Valo on tietoisuus, tiedostaminen. Perimmiltään se on energiaasi, ja pimeys on pelkästään, missä et ole vielä ollut.

Shaumbrat kysyvät minulta usein: "Miten pääsen ulos? Miten murtaudun ulos? Miten menen mielen yli? Tiedän, että on enemmän, mutta en tiedä, miten sinne pääsee. Miten nousen näihin muihin ulottuvuuksin, josta sinä, Adamus, puhut? Miten menen näihin paikkoihin, jotka ovat mielen ulkopuolella?"

Astu vain omaan pimeyteesi. Siellä valo ei ole vielä ollut.

Anna valosi, tietoisuutesi, tuntea nyt tuo pimeys ilman pelkoa. Miksi pelkäisit sitä, missä et ole vielä ollut, kun et vielä tiedä, missä se on? Miksi olisi lainkaan pelkoa? Et ole vielä vain ollut siellä.

Pimeys ei ole täynnä pahuutta. Pahuus on pelkästään valon vääristymä. Se ei ole pimeyttä.

Anna pimeyden tulla luoksesi nyt, sisäisen pimeytesi. Anna sen tulla luoksesi.

(Tauko)

Ihmisille on opetettu, että pimeys on demoneja, joten "juokse karkuun sitä". Heille on opetettu, että pimeys on saatana: "Älä mene sinne. Pysy poissa siitä. Se on saatanan pesä."

Pimeydelle on annettu hyvin huono nimi. Se on vain, missä et ole vielä ollut. Ja aionien ajan ihmishistoriassa on ollut niitä, jotka haluavat pysyä itsessään. Toisin sanoen, siinä missä he tällä hetkellä ovat, ja sitten he haluavat myös kaikkien muiden tekevän saman: "Älä mene mihinkään uuteen, mihinkään tuolle puolen. Pysy siinä, missä olemme."

Todellinen metafyysikko oivaltaa, ettei hänen pimeydessään ole pahuutta. Siinä on vain vielä kokemattomia asioita.

Anna itsesi tuntea omaa pimeyttäsi ja tanssia sen kanssa.

Pimeydellä ei ole mitään agendaa. Se ei yritä saada sinua sukeltamaan kokemuksiinsa, joita ei vielä ole. Se ei yritä sammuttaa valoasi. Se ei pysty.

Pimeys ei ole paha paikka. Se on vain, missä et ole vielä ollut.

Sanoisin jopa, että siinä missä olet jo ollut valossasi, kokemuksissasi, sisältää paljon enemmän demoneja, paljon enemmän huonoja muistoja. Mutta pimeydellä ei ole agendaa.

Pimeydenpelko on yksi suurimmista syistä, miksi ihmiset pidättelevät. "Pysy siinä, minkä jo tiedät. Pysy tietoisuudessa nykyisistä kokemuksista. Älä mene sinne. Älä avaa sitä ovea", he sanovat. Mutta shaumbrat, jokaisen on aika tuoda valonsa pimeyteen ja pimeytensä valoon.

Omassa pimeydessänne ei ole mitään pelättävää, ei kerrassaan mitään. Hyvin loogisesti, koska siellä ei ole vielä tapahtunut mitään. Mitään ei ole vielä koettu, jos se on edelleen pimeässä. 

Sillä kun yksilö ei enää pelkää pimeyttään, se sallii/antaa hänelle vapauden ja vapautumisen. Kun hän ei enää pelkää, että siellä on demoneja, haamuja hänen menneisyydestään, asioita jotka johtavat hänet harhaan, että pimeyteen meneminen tekee hänestä addiktin tai idiootin tai helvetissä kärsijän. 

Anna itsesi tuntea oma pimeytesi.

(Tauko)

Se aiheuttaa vähän ahdistusta, vähän epäröintiä. "Uh! Onko tämä ok? Mitä tapahtuu?" Anna itsesi mennä sisään täysin.

Pahuus jota ajattelette, pahuus jonka usein samaistatte pimeyteen – kaksi hyvin eri asiaa. Pahuus on vääristymä, valhe että jotain on ulkopuolellanne. Mutta se ei ole pimeyttä. Kuitenkin ihmistietoisuudessa ne laitetaan yhteen, ja se on sama asia. Ei ole.

Anna itsesi tuntea syvästi pimeyttä. Anna pimeyden tuntea valoasi.

Siinä ei ole mitään pelättävää, erityisesti kun oivallat sen kaiken tulevan energiastasi, sielustasi, "minä olen" -olemuksestasi. Kaikki on siinä. Ei ole mitään erillisyyttä.

Valon ja pimeyden välillä ei ole erillisyyttä. Erillisyys on todella oikeasti ihmiskäsitys. Ne eivät ole eri asia.

Pimeys ei ole mikään vastavoima. Anna itsesi tuntea se tukevana energiana.

(Tauko)

Sanotaan, että ihmiset pelkäävät omaa varjoaan, omaa pimeyttään. Todellisuudessa he pelkäävät omaa menneisyyttään.

(Tauko)

On suuri uskomusjärjestelmä pimeydestä, uskomus, että on vastavoimia. Ei ole. Ne toimivat yhdessä. 

Jos ei olisi pimeyttä, valolla ei olisi paikkaa, minne mennä. Jos ei olisi valoa, pimeyttä ei olisi olemassa. Sillä ei olisi mitään, mitä varten olla. Ne toimivat yhdessä – valosi ja pimeytesi.

Tunne se. Kosketa sitä. Tunne pimeyttäsi.

Tunne käsilläsi, ihollasi. Tunne se mielesi "virtapiireissä". Tunne se hengityksessäsi. Se ei ole vastavoima, eikä siinä ole mitään pelättävää.

Miten monta kertaa olet pidätellyt, miten monta kertaa olet vetäytynyt, koska se on tuntematonta? Pelkäät, mitä voisi tulla. Pelkäät perimmiltään sitä, mitä kutsutaan pimeydeksi. Se on vältetty sukupolvelta toiselle filosofian, uskonnon, uutisten kautta, mitä kutsutaan pimeydeksi. Se on saanut monet ihmiset pelkäämään itseään.

Meidän on metafyysikkoina aika mennä tuon esteen yli ja sallia valon ja pimeyden olla yhdessä – työskennellä yhdessä. Valo ei vastusta pimeyttä. 

Planeetalla on muuten älykkäitä ihmisiä, jotka vaativat edelleen, että menemme taistelemaan pimeyttä vastaan, nujertamaan sen. He eivät yksinkertaisesti ymmärrä. He jatkavat tuota hyvin vanhaa taistelua.

Patsaita arkkienkeli Mikaelista, joka pitää miekkaa, kuin lähtisimme kaikki taistelemaan pimeyttä vastaan. Tuo miekka on vain Itsen kärsimystä, pimeyden pelkoa.

Vedetään kunnolla syvään henkeä.

Pyydän sinua syleilemään pimeyttäsi, koska se on sinä. Se on siinä. Se on sielusi. Se on energiaasi. Eikä siinä ole mitään pelättävää.

Sille on annettu hyvin paha nimi, eikä se ole sitä. Se on vain sellaista, mitä ei ole vielä koettu. Se on, minne valoa ei ole vielä tullut – pelon vuoksi tai pelkästään, koska yksilö ei ollut vielä valmis. Ja kun yksilö on valmis, hän astuu tuohon pimeyteen. Ja jos yksilö todella ymmärtää, että kaikki on hänen energiaansa, niin se mitä tulee esiin, sitten kun valo astuu pimeyteen, on taianomaisen kauniita asioita, ilman kärsimystä, ilman pelkoa, ilman vainoharhaisuutta.

Pahuus joka ei ole pimeyttä, on pelkästään ei-elämistä – ei-elämistä, koska yksilö ei ymmärrä, että se on hänen energiaansa joka tapauksessa.

Vedetään kunnolla syvään henkeä tässä kohtaa, rakas shaumbra.

Tunne tätä – pimeytesi ja valosi tulemista yhteen, taistelematta.

Valosi lähtee ulos, kun penkkeilet, yrittämättä nujertaa maailman pimeyttä. 

Ei. Maailman pimeys on välttämätöntä. Pahuus? Se on eri tarina, mutta kenties valosi säteilee auttamaan ihmisiä ymmärtämään, että se kaikki on heidän energiaansa. Ei ole tarvetta saada sitä, etsiä sitä, himoita sitä joltain muulta, keneltäkään muulta, miltään muulta. Se ei ole missään yhteisessä kentässä kaukana galakseissa. Ei ole mitään syytä ottaa hallintaan toisen aluetta. Tällä planeetalla ei ole mitään syytä valtaan. Se on pahuutta, mutta ei teidän pimeytenne.

Noustaanpa metafyysikkoina tuon vanhan pimeyskäsityksen yli ja opitaan tanssimaan sen kanssa. Se on pelkästään, missä ette vielä olleet.

Eikä ole tarvetta pelätä, mitä tulee, sitten kun menet siihen, vaikkei sinulla ole aavistustakaan, mitä tapahtuu. Koska on luontainen luottamus itseesi, sieluusi siinä, että kun astut pimeyteen, ne kokemukset joita tulee, ovat täydellisiä, koska ne ovat sinun. Ne ovat sinun energiaasi. Ne ovat sinun armoasi. 

Vedetään kunnolla syvään henkeä DreamWalkissamme, DreamWalkissamme pimeyteenne. Ei ole mitään pelättävää.

(Musiikki loppuu)

Vedetään kunnolla syvään henkeä tämän myötä.

Siis kun penkkeilette, kun säteilette valoanne, kun se säteilee itseenne, kyse ei ole pimeyttä vastaan taistelemisesta. Se on surullisen lapsellista niillä, jotka edelleen uskovat niin. Hyvin eilispäivää todellisen metafysiikan osalta.

Olkaa pimeytenne kanssa. Olkaa valonne kanssa. Ja ymmärtäkää, mitä todellinen pahuus oikeasti on. Se on vale, että jokin on ulkopuolellanne.

Vedetään kunnolla syvään henkeä tänä kauniina päivänä, paluussamme shaumbra-liveyleisön pariin. Te jolla on saatavia, käykää Bonnien luona huoneen takaosassa hakemassa rahanne.

Tämän myötä, rakkaat ystävät, vedetään kunnolla syvään henkeä, muistaen mitä?

ADAMUS JA YLEISÖ: Kaikki on hyvin koko luomakunnassa.

ADAMUS: Kiitos, shaumbrat (yleisö taputtaa).