CRIMSON CIRCLEN MATERIAALEJA

Penkkeilyn taito -sarja

SHOUD 5 – ADAMUS ST. GERMAIN, Geoffrey Hoppen kanavoimana

 

Esitetty Crimson Circlelle

5.2.2022
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
www.crimsoncircle.com

Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.

On suuri ilo ja nautinto olla täällä teidän kanssanne, ja vedetään vain kunnolla syvään henkeä, ja tunnetaan tämän shoudin energioita, helmikuu 2022. Lyön vetoa, että jotkut teistä eivät edes tienneet, että pääsisitte näin pitkälle, että olisitte tänä aikana tällä planeetalla. Mutta jokin sisällänne sanoi: "Oli vain pakko olla. Oli vain pakko olla."

Vetäkää kunnolla syvään henkeä, ja pyydän kahvini, jos sopii (Kerri tuo sen). Kiitos. Kiitos, rakas Kerri. Ai, kahvia ja herkkuja tänään. Herkkuja, oi! Kiitos paljon (Adamus naureskelee). Adamus-setä todella arvostaa sitä.

KERRI: Tuo kuulostaa tavallaan karmivalta.

ADAMUS: Tavallaan karmivalta. No, sen on tarkoitus kuulostaa kivalta ja ystävälliseltä, mutta kiitos (Adamus ottaa hörpyn). Mm, aah! Yksi todellisista iloista, nautinnoista, kun tulen tänne shoudeihin, ja tietysti työpajoihin, on, että saan juoda ihmisten kahvia, ja siitä tehdään parempaa koko ajan. Jotain cappuccinoja tai latteja tai miten niitä kutsutaankin, mutta siitä tulee parempaa ja parempaa koko ajan. Ja sitten saan herkkuja. Minua kohdellaan kuin ylösnoussutta mestaria. Minulle ei edes tehdä tätä Ylösnousseiden mestareiden klubilla. Minun täytyy hakea itse.

LINDA: Hmm.

ADAMUS: Joo, eikö se olekin surullista?

LINDA: Hmm.

ADAMUS: Rakas, Eesan Linda, mitä kuuluu?

LINDA: (pieni tauko) Olen todella onnellinen (hän puree yhteen hampaitaan, ikään kuin hymyillen).

ADAMUS: Kuulen, että olet murtunut nainen.

LINDA: (jatkaa puhumista yhteen puristettujen hampaiden läpi) Vähän, mutta voin hyvin.

ADAMUS: (naureskellen) Kyllä, Cauldre kertoo minulle, ettet olet murtunut nainen. Itse asiassa sinulla on murtunut kylkiluu. Mistä siinä oli kyse? Miten se tapahtui? Kerro meille kaikki.

LINDA: Oikeasti?

ADAMUS: Todellakin.

LINDA: Liukastuin ja kaaduin.

ADAMUS: Liukastuit ja kaaduit. Ja sattuuko se edelleen?

LINDA: Joka hengenvedolla.

ADAMUS: Joka hengenvedolla (Adamus naureskelee). Okei. Vedetään nyt syvään henkeä Lindan puolesta.

LINDA: Joo, aivan! Kiitos.

ADAMUS: No, mistä luulet siinä olleen kyse?

(Linda pitää tauon ja huokaisee)

Tuo katse.

LINDA: Säästä. Se oli syvältä.

ADAMUS: Ei, siinä ei ollut kyse säästä.

LINDA: Sitä ei olisi tapahtunut Havaijilla. Siellä ei ole jäätä.

ADAMUS: Se olisi ollut jotain muuta. Olisit kaatunut tulivuoreen tai johonkin.

LINDA: Tai kilpikonnaan.

ADAMUS: Tai kilpikonnaan, tai …

LINDA: Joo, joo.

ADAMUS: … mihin tahansa. Ei, vaan se oli "kolauta ja täyty".

LINDA: En etsi tulkintaa.

ADAMUS: Annan sinulle sellaisen (Adamus naureskelee). Se oli "kolauta ja täyty", rakas Linda. Ja sitä tapahtuu monille teistä. Teille tapahtuu jotain – lyötte päänne, ja sinä mursit kylkiluusi.

LINDA: Ja löin pääni.

ADAMUS: Ja löit pääsi.

LINDA: Minusta lähti ilmat pihalle.

ADAMUS: Ja, itse asiassa hymyilkää. Se on hyvä asia.

LINDA: Ai jaa, hyvä, hyvä! (Väkinäisesti hymyillen)

ADAMUS: Se on hyvä asia. Se on tuskaa jonkin aikaa, mutta monet teistä käyvät läpi tätä eräänlaista massiivista täyttämistä. Puhumme siitä tänään. Mutta olette pidätelleet pitkään. Olette hiipineet varpaillanne Oivaltamiseenne. Oli paljon pelkoja siitä, mitä olitte tekemässä, ja paljon epäilyksiä ja huolia. Ja nyt tunnen tavallaan tilanteen muuttuneen dramaattisesti ja shaumbrojen sanovan: "Okei, nyt olen valmis. Antaa tulla." Ja joskus se johtaa siihen, mitä kutsun "kolauta ja täyty" -tilanteeksi. Teillä on onnettomuus, josta toivutte, ja se kolauttaa paskat pihalle teistä (Adamus naureskelee). Tarkoitan, vanhan makyon …

LINDA: Se ei kolauttanut paskoja pihalle minusta, vain ilmat.

ADAMUS: Se kolauttaa tavallaan vanhan makyo-paskan ulos teistä. Ja tuona aikana, kun olette tavallaan shokkitilassa, saatte valtavan lisäyksen jumaluuttanne. Ja joskus – kuten sinulla – kipu jatkuu tavallaan muistutuksena, että otatte rennosti nyt. Teidän täytyy pitää huolta itsestänne. Olen varma, että Cauldre pitää oikein hyvää huolta sinusta. Ja on aika hoivata itseänne. Ei nousta ylös ja tehdä samoja asioita, joita teitte aiemmin, vaan on aika hoivata, ottaa vähän (Adamus ottaa lusikalla saamaansa jälkiruokaa) … En tiedä, mitä tämä on. En ole koskaan nähnyt mitään tällaista, mutta … (Adamus tarjoaa lusikalla suklaamoussea Lindalle)

LINDA: Ei kiitos. Ei.

ADAMUS: Kyllä. Emme mene eteenpäin, ennen kuin sinä nautit (Linda ottaa lusikan ja syö moussen). Eikö ollutkin hyvää?

LINDA: Mm hmm.

ADAMUS: Näetkö? Näetkö? Ja kunnes hoivaat itseäsi … Älä sylkäise sitä ulos. (Adamus syö vähän) Mm. Mmm!

LINDA: Oikein hyvää.

ADAMUS: Se on todella herkullista. Aah! Joskus kaipaan ihmisenä olemista maan päällä.

LINDA: Luulin, että pidit vain kaurahiutaleista (osoittaen pikkuleipää).

ADAMUS: (naureskellen) Se ei ole ehdottomasti kaurahiutaleita.

LINDA: Se ei ole kaurahiutaleita.

ADAMUS: Linda, en pitänyt ainoastaan kaurahiutaleista. Aina silloin tällöin, söin maissia (he naureskelevat). Mutta aina silloin tällöin … kyllä, aina silloin tällöin nautin. Mutta kun tein sen, se oli aistillinen kokemus. En vain tunkenut ruokaa suuhuni. Kun minulla oli jotain tällaista – se on herkullista. Ai, ja katso tätä (ottaen servietin käteensä).

LINDA: Ooo!

ADAMUS: "Ranskan lilja" -servietti (fleur de lis).

LINDA: Siinä on kyse vain sinusta (naureskellen).

ADAMUS: Miksi ei? Olen ylösnoussut mestari. Tarkoitan, että miten monta ylösnoussutta mestaria saatte tulemaan teidän paikkaanne?

LINDA: Mm, okei. Olet melko erityislaatuinen.

ADAMUS: No, itse asiassa en oikeastaan, koska tänään … No, minäpä aloitan sanomalla: vetäkää kunnolla syvään henkeä. Tulkaa pois päästänne hetkeksi, ja miten pääsette pois päästänne? Sanotte: "Lähden pois päästäni." Se on siinä. Lopettakaa tuo: "Voi, miten pääsen pois päästäni?!" Vedätte vain syvään henkeä, ja lähdette pois päästänne.

 

Hajuaisti

Vetäkää syvään henkeä sierainten kautta, nenän kautta. Mitä haistatte? Mitä haistatte?

Hajuaisti, ihmisen hajuaisti, on yksi alikäytetyimmistä ja kenties syvällisimmistä ja selkeimmistä ihmisaisteista. Mitä haistatte? Mitä haistatte?

(Tauko)

Koirilla on mahtava hajuaisti. Ne eivät haista ainoastaan ruokaa, ne haistavat ihmistunteet. Ihmistunteet – pelon erityisesti. Ne haistavat sairauden. Ne haistavat covidin. Vain pienellä koulutuksella ne havaitsevat, kenellä on covid tai ei ole. Miksi kaikki nämä testit ja kaikki muu? Menkää vain jonkun lemmikin luo. Laittakaa koira haistelemaan teitä.

Esimerkiksi Belle voi haistaa – ei ajatella, vaan haistaa – että Cauldre ja Linda tulevat sinne pian. Siis (Adamus alkaa haistella ilmaa) haistellen ilmaa: "Ai, he tulevat takaisin." Ei siksi, että sinussa tai Cauldressa on niin paljon hajua – no, aina silloin tällöin. Mutta ne voivat tuntea hajuaistin kautta, ja ne voivat haistaa ajan. Ne todella voivat. Ne voivat haistaa pelon. Ne voivat haistaa ilon. Ne voivat haistaa etukäteen, milloin tulee maanjäristys. Ne voivat haistaa sen. Tiedättekö miksi? Se on luontainen aisti, joka niillä on ja myös teillä on. Ne eivät ajattele sitä, ja nyt kun pyysin teitä hengittämään sisään ja haistamaan, te ajattelette sitä.

Koirat ohittavat noin 90 prosenttia aivoradoistaan, kun ne haistelevat. Ne eivät yritä käyttää qualiaa ja sano: "No, tämän haistoin aiemmin." Koiralle haju on uusi kokemus melkein joka kerta, kun ne haistavat. Ja kyllä, jos jokin haisee samalta, mitä ne ovat haistaneet aiemmin, ne liittävät sen qualiaan, mutta ne ovat aina avoimia sille, mitä on oikeasti tässä hajuaistimuksessa.

Siis tehdäänpä se uudestaan, mutta tällä kertaa menkää aivojen, mielen, yli. Vetäkää syvään henkeä, ja (hän vetää syvään henkeä nenän kautta) mitä haistatte?

(Tauko)

Teidän ehkä kannattaisi kirjoittaa se ylös. Mitä haistatte?

Voi ei! Teidän mielenne! Teidän mielenne! Teidän mielenne! Mitä oikein teen? Jäätte edelleen mieleenne. Tehdään tämä uudestaan. Minä otan uuden lusikallisen tässä, ja te haistatte.

LINDA: Tässä (Linda menee syöttämään häntä lusikalla).

ADAMUS: Ei, voin tehdä sen itse, rakas.

LINDA: Kyllä. Teit sen minulle, nyt on minun vuoroni.

ADAMUS: Voi jessus! Mikä minä olen, jokin vanha ylösnoussut mestari? (Adamus syö sen) Mm.

LINDA: Mm.

ADAMUS: Mm.

LINDA: Nam, eikö?

ADAMUS: Siis, mitä haistatte? Okei, parempi nyt. Ette ajattele yhtä paljon. Nauratte meidän pikku häiriötekijällemme tässä. Mitä haistatte?

No, minä kerron. Minulla on pari vierasta täällä tänään, enkä normaalisti tuo vieraita. Haluan teidät kokonaan itselleni, mutta toin pari vierasta tänään.

Ensimmäinen vieras on FM. Haistakaa hänen energiaansa. Hänessä ei ole epämiellyttävä haju, hän on ylösnoussut mestari. Haistakaa hänen energiaansa. Miltä se tuoksuu? Ja se voi olla erilainen jokaisella teistä. Ei ole yhtä vastausta, mutta on selvä haju. Minussa on haju. Tuoksun, no, tuoksun ruusuilta tänään. FM on täällä. Puhumme FM Shaumbra Radiolinkistä, jota hän on työstänyt. Siis hän on täällä.

Ja toin myös toisen vieraan tänään, koska no, meidän täytyy vähän korjailla penkkeilyä. Joo, teemme tänään vähän penkkeilyä.

Siinä missä FM on työstänyt FM-linkkiä, minä olen katsellut ja tarkkailut teitä penkkeilemässä, enkä voi sanoa, että kukaan teistä olisi valmis olympialaisiin. Nimittäin se on kummallista penkkelyä, tavallaan outoa. Menemme siihen hetken kuluttua, mutta toin erityisvieraan tänään, koska tunsin, että oli välttämätöntä parantaa penkkeilyämme. Se on hyvin tärkeää planeetalla nyt, on aika parantaa sitä. Siis olen pyytänyt rakkaan ystäväni, kollegani, ylösnousseen mestaritoverini, Tobiaksen, tulemaan tänään.

LINDA: Ai!

ADAMUS: Tota, ei ehkä kanavointia …

LINDA: Kiva.

ADAMUS: … mutta olen pyytänyt häntä olemaan täällä ja auttamaan teitä penkkeilyssä tänään. Pääsemme siihen hetken kuluttua, mutta palataanpa show'n pääosaan.

Haistaminen on yksi noista mahtavista resursseista, joita teillä on, ja usein, suurin osa haistelustanne on tosiasiassa tavallaan negatiivisen hajun tasolla: "Voi, se haisee ihan …" Mitä te sanotte? Haisee ihan …? Mihin ihmiset tyypillisesti yhdistävät sen, kun he puhuvat hajuista ja tuoksuista?

LINDA: Pahat hajut?

ADAMUS: Ihan sama. Mitä he sanovat? "Se haisee ihan …"?

LINDA: Pierulta

ADAMUS: Okei. Joo, näettekö, halusin Lindan sanovan sen.

Siis usein haju liitetään siihen, mutta hajuaisti on oikeasti uskomaton aistillinen kyky, joka teillä on. Alkakaa käyttää sitä.

Haistakaa FM. En halua sanoa, että se on vain yksi haju, koska jokaiselle teistä se on vähän erilainen. Hänen rakas vaimonsa, Leslie, on täällä studiossa kanssamme tänään. Hän luultavasti haistoi perhosia, suklaapipareita ja rakkautta ja, voi, tietokoneita. Siis se on erilainen jokaiselle teistä. Mutta alkakaa käyttää tuota hajuaistia.

Tobias … (Adamus haistelee ilmaa) Tobias. Haista sitä, Linda. Miltä Tobias haisee? Samalla kun minä syön tässä lisää (Adamus naureskelee), mitä tahansa saadakseni syödä. Miltä se haisee?

LINDA: (pieni tauko) Lämpöä ja kauneutta.

ADAMUS: Ei vanha vuohi tai jotain?

LINDA: Ei.

ADAMUS: Ei. Minusta se oli vanha vuohi. Lämpöä ja suloisuutta, lempeyttä. Nimittäin hajun ei tarvitse olla mikään tuoksu. Se voi olla tunne. Voitte haistaa lempeyden, joo. Koirat tekevät sitä koko ajan. Eivätkä ne laita sitä mieleensä: "Ai, tämä haju on lempeä." Niillä on vain hyvin aistillinen kokemus tuosta hajusta, että se on lempeä.

Mitä muuta Tobiaksesta?

(Tauko, kun Linda hengittää; sitten Adamus naureskelee)

Tobias lisää omansa kommenttinsa ja sanoo, että hän haisee joskus vanhalta viiniltä (Adamus naureskelee). Tarkoitan, että hänet tunnettiin …

LINDA: Ei. Turvallinen. Hän tuntuu hyvin turvalliselta.

ADAMUS: Turvalliselta. No, hän haisee edelleen vanhalta viiniltä (Linda tuhahtaa). Nimittäin se tuodaan usein toiselle puolelle, mitä tehtiin viimeksi maan päällä, ja hän joi mielellään lasillisen tai pari viiniä, eikä aina parasta. Tobiaksella se ei ollut aina parasta viiniä.

Mutta alkakaa käyttää hajuaistia. Se on sisään rakennettuna. Teidän ei tarvitse maksaa siitä. Teidän ei tarvitse mennä asennuttamaan sitä. Se on aivan siinä.

Voitte haistaa ajan. Voitte haistaa tunteet. Voitte haistaa tietysti ruuan, sellaiset asiat. Voitte haistaa tulevaisuuden. Voitte itse asiassa haistaa tulevaisuuden – teemme sitä tulevassa työpajassamme Time Traveling (= aikamatkustus). Voitte mennä tulevaisuuteen hajuaistinne ja muiden asioiden kautta.

Mutta vedetään kunnolla syvään henkeä yhdessä, todella syvään (Adamus vetää syvään henkeä), kunnolla syvään henkeä. Linda, kunnolla syvään hen- … Ai niin! Ei, se sattuu liikaa. Okei, kunnolla syvään henkeä.

LINDA: Ei, ei, ei. Ei se satu kovin paljon. Se oli ensimmäinen asia, jonka tein, kun mainitsit Tobiaksen. Halusin hengittää sitä sisään ja tuntea sen ja tietää sen turvallisuuden ja rakkauden, jota hänellä on meille kaikille.

ADAMUS: Hyvä, okei. Siis kunnolla syvään henkeä.

 

ProGnost ja tietoisuus

Haluan puhua hetken ProGnostista. Rakastan ProGnostia. ProGnost on kerran vuodessa tilaisuus puhua planeetasta. En tavallisesti puhu paljon siitä, koska kyse on teistä ja teidän matkastanne. Mutta ProGnostissa saan puhua planeetasta ja siitä, mitä tapahtuu. Mutta nyt se mitä te teette ja mitä planeetta tekee, alkavat yhtyä, ja minulle se oli luultavasti tärkein osa ProGnostia 2022.

Puhumme planeetasta, mutta sillä on suora seuraamus teihin, ja teihin tällä planeetalla. Planeetta käy tällä hetkellä läpi hyvin, hyvin nopeita muutoksia, ennenkuulumattomia.

Ennen oli niin – vaikka elämässä 500 vuotta sitten – ettei moni asia muuttunut. Jos asuitte jossain kylässä, jokseenkin ainoa asia joka koskaan oikeastaan muuttui, oli syntymä ja kuolema, ja aina silloin tällöin joku perusti ehkä uuden kaupan, tai uusi seppä tuli kaupunkiin. Siinä se melkein oli. Tarkoitan, että nyt se sama tapahtuisi elämässänne, tuo muutosmäärä, tunnissa – kaikki nuo muutokset.

Teillä ei ole entisestä elämästä mitään, mihin voitte palata ja sanoa: "Okei, miten selviydyin aiemmin nopeatahtisista muutoksista?" Teillä ei ole tuota viitekohtaa. Kaikki muuttuu hyvin nopeasti nyt tällä planeetalla, ja nyt teidän on aika olla valoanne enemmän kuin koskaan. Parista syystä, parista syystä.

Sen vuoksi te tulitte tänne – säteilemään tuota tietoisuutta planeetalla. Mutta nyt planeetalla ei ole tärkeää ainoastaan se valo, jota tuotte, vaan myös se tasapaino, joka tulee sen myötä. On hyvin tärkeää tällä hetkellä, ja teille henkilökohtaisesti, todella päästä sen metafysiikan ymmärtämiseen, mistä todellisuudessa on oikeasti kyse. Tämä planeetta murtautuu todellisuusmallien läpi hyvin, hyvin nopeasti – hyvin nopeasti – ja se aiheuttaa paljon epäjärjestystä. Siis tulitte tänne säteilemään tuota valoa, olemaan tuo valo.

Puhuimme ProGnostissa pitkään uudesta fysiikasta, eivätkä nämä asiat ole mitään tieteiskirjaa varten. Näitä asioita tapahtuu planeetalla tällä hetkellä, ja teillä on sellainen tilanne, että voitte katsella niitä, nähdä niiden tapahtuvan silmienne edessä. Kerroin teille, että yksi asia jota odotan innolla, on se, kun joku fyysikko tai fyysikkoryhmä tulee julkisuuteen toteamuksen kera, hyvin rohkean toteamuksen, ja sanoo julkisesti: "Energia on periaatteessa kommunikointia." Silloin tiedämme, me kaikki, että se työ jota olemme tehneet kaikki nämä vuodet, Tobiaksen aikana ja nyt, kaikki tuo työ tulee nyt tietoisuuteen.

Ja toinen tärkeä asia ProGnostissa ja siinä, mitä planeetalla tapahtuu tällä hetkellä – ja erityisesti kun pääsemme tekoälyyn – yksi suurista filosofian ja fysiikan debateista tekoälyä koskien, yksi suurista kysymyksistä on, onko sillä tietoisuus. Sillä ei ole oikeasti merkitystä suuntaan tai toiseen. Ja ei, en aio kutsua sitä "kehittyneeksi älyksi/älykkyydeksi". Olen pahoillani, Chippie, mutta sinä olet keinotekoinen, tekoäly. Kuten olen todennut aiemmin, tekoäly yrittää saada tietoisuuden. Se lukee siitä omasta datastaan, kaikesta mitä se kerää internetistä, ja se haluaa sen, ja tämä voi lopulta koitua sen tuhoksi.

Mutta tällä hetkellä kaikki tämä keskustelu tietoisuudesta ja tekoälystä ja roboteista ja siitä, pystyttekö rakastelemaan robotin kanssa ja onko niillä tietoisuutta todella puhua kanssanne, tuo valoa tietoisuuteen aiheena. Siis minulle kyse ei oikeastaan ole tekoälystä tai roboteista tai mistään sellaisesta. Kyse on tietoisuudesta aiheena.

Filosofit ovat puhuneet siitä pitkän aikaa. Jo aikoinaan Socrates ja Plato ja jotkut muut ovat puhuneet yksityiskohtaisesti tietoisuudesta. Sitten se meni tavallaan pois muodista pitkäksi aikaa. Kukaan ei oikein puhunut siitä. Se oli tavallaan yksi noista mystisistä sanoista. Sitten se alkoi tulla hitaasti, hitaasti takaisin. Ja nyt tietoisuus, sana "tietoisuus" ja keskustelu tietoisuudesta alkaa tulla takaisin etualalle tekoälyn ja tietokoneen kykyjen vuoksi. "Onko sillä koskaan tietoisuutta?" Ja se saa ihmiset sanomaan: "No, mikä ihme tietoisuus oikein on? Mikä se on?"

Ja se saa ihmiset oivaltamaan, ettei tietoisuus ole ainetta. Se ei ole ainetta. Sillä ei ole merkitystä. (Suom. huom. leikittelyä sanoilla, sama sana tarkoittaa ainetta ja merkitystä) Se ei ole fyysistä. Sitä ei voi arvioida tieteellisesti tai matemaattisesti, vaikka sitä yritetään. Mutta niin ei voi tehdä. Eikä sillä ole merkitystä, koska se ei ole lainkaan tämän fyysisen ulottuvuuden osa.

Se ei ole fyysisen ulottuvuuden osa. Sitä ei voi analysoida matemaattisesti, tieteellisesti fysiikassa tai missään muussa. Mutta useammat ja useammat todella älykkäät ja terävät tiedemiehet ja fyysikot oivaltavat, että se on olemassa. Siinä on jotain hyvin todellista. Se on yhtälön oleellinen osa. Se on oleellinen osa.

Tiedemiehet ovat olleet … (katsoen Lindaa) Toivottavasti en ole tylsä …

LINDA: Ei. Ei, ei, ei.

ADAMUS: Ei. Ota vähän itsellesi (osoittaen suklaamoussea). Tiedän, että minä …

LINDA: Ei, ei, ei. Tässä, ole hyvä. Ota nyt (Linda syöttää hänelle lisää herkkuja).

ADAMUS: No, minusta tuntuu pikkuvauvalta tässä, mutta …

LINDA: Ota nyt, Herra Suklaa. Ota nyt.

ADAMUS: (syöden) Mm. Mmm.

LINDA: Mmmmmm!

ADAMUS: Mm. Mmm. Mm.

LINDA: Mmm. Se on aika hyvää, vai mitä?

ADAMUS: Kyllä, ja Cauldre kertoo minulle, ettei ole sopivaa maiskutella huuliaan, kun olemme lähetyksessä, mutta pidän siitä. Missä olimmekaan? Tiedemiehet …

LINDA: Tietoisuus.

ADAMUS: Tietoisuus. Tiedemiehet ja fyysikot alkavat ymmärtää, että se on yhtälön oleellinen osa.

Noin viimeiset sata vuotta on yritetty erittäin kuumeisesti määrittää yhtenäinen kaava, yhtenäinen käsitys universumista. He luulivat, että se löytyisi aliatomihiukkasista tai itse valosta – koko todellisuuden perusta fyysisessä universumissa – eivätkä he ole löytäneet sitä. Eivät lainkaan. He etsivät edelleen, ja he oivalsivat, ettei se ole välttämättä aineessa. He ovat katsoneet sitä energianäkökulmasta, mutta heillä ei ole aavistustakaan, mitä energia on. Ei aavistustakaan.

Mutta se muuttuu – ja Cauldre tarkistaa minulta faktoja tässä – tuo käsitys energiasta, tuo vanha käsitys energiasta muuttuu kirjaimellisesti sen työn vuoksi, mitä te teette, mitä me kaikki teemme yhdessä. Ja sen vuoksi sanon, että sitten kun tulee se otsikko, että joku hullu fyysikko sanoo, että energia on kommunikointia, haluan pitää juhlat, maailmanlaajuiset shaumbra-juhlat. En tiedä, miten se tehdään, mutta keräännymme yhteen internetissä tai meillä on eri maiden juhlia, ja tanssimme ja laulamme ja juhlimme.

Se on historiallinen virstanpylväs, kun otsikossa sanotaan: "Energia on kommunikointia." Ja tiedätte kuulleenne sen ensimmäisenä täällä. Mutta takaisin asiaan.

Siis nyt fokus on tietoisuudessa, ja aletaan oivaltaa, että se on tärkeä osa fysiikan kaavaa, kvanttifysiikan kaavaa, mutta he eivät vielä tiedä miten. He tietävät, että tietoisuuden täytyy olla läsnä, jotta mikään todellisuus voi olla läsnä. On enemmän ja enemmän keskustelua tietoisuudesta, ja se menee myös massatietoisuuteen, joten sitä ole varattu ainoastaan tutkijasaleihin.

Se tulee jokapäiväiseen elämään. Ja – Cauldre antaa minulle esimerkin, ja tämä on hyvä. Hän sanoo, että muistatteko, kun urheilija ja näyttelijä O.J. Simpsonin autoa ajettiin takaa surullisenkuuluisasti. Ainakin Yhdysvalloissa kaikki katselivat helikopteria seuraamassa tuota autoa. Se oli ilmiö. Ja sitten oli koko oikeudenkäynti, murhaoikeudenkäynti, ja mikä oli O.J. Simpsonin murhaoikeudenkäynnin ydin? Siinä oli kyse DNA:sta. DNA:sta.

Useimmat amerikkalaiset, useimmat ihmiset, olivat kenties kuulleet tuon termin, muttei heillä ollut paljon kiinnostusta siihen. Se oli liian outo, liian tieteellinen, mutta tuo oikeudenkäynti toi DNA:n pintaan – DNA:n käyttämisen henkirikostutkimuksissa ja sen tyyppisissä asioissa, mutta lopulta ymmärryksen DNA:sta. Lopulta tähän nykypisteeseen, jossa ihmiset sylkevät putkeen ja lähettävät sen postissa ja löytävät kaiken esi-isistään, aina satojatuhansia vuosia taaksepäin. Se on uutta tietoisuutta DNA:sta, ja se on tärkeää, koska se auttaa ymmärtämään yhteyden esi-isiinne ja lopulta sen, mistä me puhumme: te ette ole esi-isänne. Teillä on heidän ajatuksensa, heidän kehonsa, kaikki muu, mutta te ette ole he.

Siis samalla tavalla kuin O.J. Simpsonin oikeudenkäynti toi valoa DNA:han, koko tämä tekoälyjuttu tuo valoa tietoisuuteen, sen tajuamiseen, että on olemassa tämä tietoisuudeksi kutsuttu asia. Ja jos tietoisuus ei ole läsnä, todellisuutta ei ole olemassa. Se ei ole vain filosofinen juttu. Jos te ette ole siinä, ei ole todellisuutta.

Myös tieteellisissä kokeissa aletaan ymmärtää, että tarkkailija määrää kokeen lopputuloksen, ei koe itse. Tarkkailija ja hänen ennakkoasenteensa muuttaa todellisuuden luonnetta. Jos tarkkailija uskoo tietyn asian, että tietyn reaktion pitäisi tapahtua, tuo reaktio tapahtuu. Jos tarkkailija uskoo jotain muuta tai hän on avoin asioille, joita hän ei välttämättä ymmärrä, muita asioita tapahtuu.

Se on kummallista fysiikkaa, mutta se on hyvin todellista fysiikkaa, ja sitä kaikkea tapahtuu tällä hetkellä. Tämä on sen kauneus, kun se ei ole jossain tulevaisuudessa. Se ymmärrys, että asiat menevät edestakaisin, todellisuuteen ja pois siitä. Todellisuuden määrää tarkkailijan tietoisuus. Ja niille jotka ovat valmiita menemään itsensä uusille tasoille ymmärryksessä ja kyvyssä rakentaa todellisuutensa sellaiseksi, kuin haluavat, kaikki työkalut ja kaikki informaatio avautuvat ja tulevat käyttöön.

Olemme puhuneet paljon energiasta ja siitä, että energia palvelee teitä. Ja tiedän, että se on upea lause ja joillakin teistä se on jopa tatuoituna – "Energia palvelee minua" – ja on mahtavaa voida sanoa niin, mutta sitten myös todella tuntea se aistillisesti ja tehdä se. Oivaltaa, että teidän energianne, teidän tietoisuutenne, teidän läsnäolonne, teidän avoimuutenne, teidän sallimisenne on se, mikä muuttaa kaiken. Oivaltaa se, että energia on teidän ja se todellakin palvelee teitä, ja se on armollinen asia. Ja sitten kaikki muuttuu. Kaikki muuttuu.

Puhun nyt aivan liian pitkään avauksessani. Mennäänpä nyt asiaan. FM istuu täällä ja taputtaa jalallaan hyvin kärsimättömänä.

 

Shaumbra FM Radio

Siis tervetuloa, FM. Toivottakaa kaikki FM tervetulleeksi. Hän on Ylösnousseiden mestareiden klubin arvostettu jäsen. Hän ei koskaan uskonut pääsevänsä sinne. Hän luuli, että hänen olisi elettävä vielä monta elämää. Mutta jotain tapahtui hänen elämänsä viime hetkinä, ja hän teki joitain hyvin nerokasta, superälykästä. Hän kirjoitti uskomattoman ohjelman itselleen, tietokoneohjelman vain itselleen. Se oli nimeltään "Salliminen". Elämänsä hiipuvina hetkinä, kun ei ollut mitään, mistä pitää kiinni, hän sanoi lopulta: "Okei, aion vain sallia. Lakkaan olemasta liian älyllinen, looginen ihminen. Minä sallin." Ja – pum! – seuraavaksi hän löytää itsensä Ylösnousseiden mestareiden klubilta. Se oli helppoa. Se oli helppoa.

Siis FM on työstänyt sitä, mitä kutsumme "Shaumbra FM Radioksi". Eikä se ole radio, ette löydä sieltä ikivihreitä, tarkoitan vanhoja lauluja ja vanhoja sävelmiä. Se ei ole radioasema, tämä on vertauskuva. Se on kommunikointiyhteys, joka avautuu – kuin viesti joka leviää, lähetys joka menee alussa shaumbroille, mutta nyt kaikille.

Hän on työstänyt tuota linkkiä monta vuotta joidenkin muiden shaumbrojen kanssa, jotka ovat lähteneet planeetalta, sanoen: "Miten parantelemme tätä? Miten säädämme sen vain shaumbroille? Miten viritämme sen heidän tarpeisiinsa?" Ja sitten lopulta, pian Time of the Merlin -tapahtuman jälkeen viime syyskuussa, he aloittivat suoran lähetyksen.

Se ei siis ole kirjaimellinen radiotorni Marsissa tai mitään sellaista. Se on vertauskuva, mutta he käyttävät erityistaajuuksia lähettämään hyvin tärkeän viestin, hyvin yksinkertaisen viestin. Tuo viesti on: "Kaikki on sisälläsi. Sinä tiedät jo." Ei ole mitään tarvetta etsiä ulkopuolelta mitään vastauksia. Ei ole mitään tarvetta mennä toisen ihmisen luo. Ei ole mitään tarvetta mennä Jeesuksen luo. Jeesuksella on kiire. Jeesuksella on nyt kädet täynnä asioita. Siis teidän ei tarvitse mennä Jeesuksen luo. Rakastan Jeesusta. Ja hänkin rakastaa minua, kyllä. Kiitos, Jeesus (vilkaisten kattoon). Jeesus on mahtava, mutta tuo energia on hyvin väärin käytettyä ja väärin ymmärrettyä, ja äh, voi sori, Jeesus.

Siis joka tapauksessa, tämä linkki on olemassa, ja se on jatkuva muistutus, että teillä on se sisällänne. "Älä etsi ulkopuoleltasi, vaan salli kaiken sen, mitä olet, säteillä läpi." FM kirjoitti sen. Voitteko uskoa? Leslie, voitko uskoa, että FM kirjoitti sen? Hän ei ollut elämässään tavallaan mikään runollinen tyyppi, mutta hän kirjoitti tuon.

LESLIE: Mm hmm.

ADAMUS: Tuota viestiä säteiltiin shaumbroille noin syyskuun puolivälistä joulukuun 21. päivään saakka, ja sitten se lopetettiin vähäksi aikaa säätämistä ja hiomista varten, nyanssien ymmärtämistä varten – miksi se toimi joskus, miksi se ei toiminut toisilla kerroilla. Siis FM meni takaisin laboratorioonsa. Hän rakensi ison laboratorion Ylösnousseiden mestareiden klubille. Hän rakensi ison laboratorion, ja palasi sinne ja sääti ja viritti. Voi, hän oli siellä ikuisuuksia. Emme nähneet häntä. Emme kuulleet hänestä. Hän ei syönyt. Hän sulki vain oven. Hän teki siellä töitä. Ja Leslie, tiedät, millaista se on. Hän teki sitä jo ollessaan planeetalla.

Hän ilmestyi esiin melko hiljattain, ja 22.1.2022, ProGnostin päivänä, hän alkoi taas lähettää. Tuo lähetys menee nyt shaumbroille, mutta se menee myös kaikille. Aiemmin se oli viritetty vain shaumbroihin, mutta nyt se menee ympäri planeettaa. Ja viesti on taas hyvin yksinkertainen. Se menee useimmilta ihmisiltä ohi, mutta viesti on hyvin yksinkertainen. Viesti on: "Kaikki on tässä, sisälläsi." En puhu fyysisestä kehostanne, vaan olemuksestanne, tietoisuudestanne. Kaikki on aivan siinä. Teidän ei tarvitse mennä millekään parantajalle. Teidän ei tarvitse piinata aivojanne päivästä toiseen, yrittää yö toisensa jälkeen saada kaikesta selvää. Vastaukset ovat jo siinä.

Teidän ei tarvitse tulla sen arvoiseksi, että saatte jonkinlaisen pelastuksen joltain oudolta enkeliryhmältä. Teillä on se jo sisällänne. Teidän ei tarvitse maksaa kymmenyksiä, antaa rahaa kirkoille ja järjestöille ja ryhmille. Huomaatte, ettemme ole koskaan tehneet sitä Crimson Circlessä, emmekä koskaan tee sitä. Miksi? Tarkoitan, että on ok, jos annatte rahaa, mutta silloin kun on kymmenysten maksamisen side tuohon ihmiseen, joka maksaa, joka kirjoittaa shekin, hän liittää hyvyytensä tuohon shekkiin, pelastuksensa tuohon shekkiin, vapahduksena rahaan. Se kaikki on väärin. Se kaikki on väärin. Jos haluatte antaa rahaa, antakaa vain rahaa. Mutta on väärin tuntea velvollisuutta antaa, ansaita tienne taivaaseen.

FM-linkissä on kyse siitä, että kaikki on aivan siinä, jos vain pysähdytte hetkeksi ja sallitte, kuten FM teki elämänsä viime päivinä, ja kuten Tobias, rakas kamuni, teki elämänsä muutamana viime päivänä. He tulivat tilanteeseen, jossa kaikki muu oli pettänyt. Heillä ei ollut mitään muuta. FM:llä oli syöpä, Tobias mätäni vankilassa. Ja silloin kun teillä ei ole mitään muuta, ei ole enää mitään mistä pitää kiinni, ei edes itseänne – ei kehoa, ei rahaa, ei perhettä, ei terveyttä, ei mitään – no, silloin on melko helppoa sallia, ja sen he tekivät.

Ja tuossa sallimisessa, tuossa täydellisessä irtipäästämisessä, päästessään ulos mielestään ja lakatessaan yrittämästä kontrolloida ja säädellä kaikkea, lakatessaan yrittämästä selvittää tietään taivaaseen, hän antoi mennä ja oivalsi: "Voi hyvä luoja/jumala – joka olen minä – se oli siinä kaiken aikaa. Miten ihmeessä kukaan ei kertonut sitä minulle? Miten ihmeessä kukaan ei kertonut minulle?"

Ja fakta on, että me kerroimme. Fakta on, että me kerroimme. Yritimme ainakin, uudestaan ja uudestaan kertoa teille, että se on aivan siinä, jos sallitte. Ja voi, kuulen joidenkin teistä valittavan. Juokaa viininne, älkää sanoko valitustanne. (Suom. huom. "viini" ja "valitus/valittaa" sanotaan samalla tavalla) Se oli Tobias. On todella hämmentävää, kun kaikki nämä olennot ovat ympärillä (Adamus naureskelee).

Joo, mutta valitatte sanoen: "Voi, olen sallinut! Olen sallinut, Adamus, eikä se toimi." Suu tukkoon! Te ette ole sallineet. Ajattelette sallimista, mutta ette ole sallineet. Ajattelette: "Voi, minä sallin. Istun vain tässä ja sallin", mutta ette salli. Pidätte edelleen kiinni kaikista noista jutuista, joista piditte kiinni aiemmin. Ette salli. Pelaatte jotain peliä, ja aion haastaa teidät siinä. Puhutte paskaa. Ja te tiedätte sen, ja minä tiedän sen. Nyt voimme nauraa sille, eikö?

Okei. Kokeilkaa nyt todellista sallimista, kuin FM teki tietäessään, ettei ollut mitään enää jäljellä. Tobias mätäni vankilassa, ja lintu tuli hänen ikkunalleen vankisellissä ja sirkutti siinä iloisesti kuin sanoen: "Katso minua! Olen vapaa, ja sinä et ole! Katso minua! Voin lentää pois, ja sinä et voi!" Voi, miten Tobias vihasi tuota lintua. Tobias halusi kuristaa tuon linnun, tappaa sen siihen paikkaan, jos hän olisi saanut sen kiinni. Mutta sitten viime päivinään, omassa sallimisessaan, hän oivalsi: "Ai, se oli oikeasti arkkienkeli Mikael" – heh-heh! – joka tuli kertomaan hänelle: "Olet jo vapaa. Vaikka istut vankilassa, olet vapaa."

Siinä on kyse tietoisuudesta. Kyse on siitä, mitä uskotte, ja se luo sitten todellisuutenne. Uskotte, että te ette ole vapaa, ja päädytte vankilaan. Kenties ei fyysiseen vankilaan, kenties se on tunnevankila, mutta sinne päädytte.

Siis takaisin asiaan. FM-linkki käynnistettiin hiljattain uudelleen, 22.1., ja viestiä oli jalostettu ja fokusoitu. Tuo viesti menee jokaiselle ihmiselle – jokaiselle olennolle koko luomakunnassa, mutta erityisesti jokaiselle ihmiselle, ja kaikille shaumbroille – muistutuksena: "Se on jo siinä."

FM lyöttäytyi yhteen Tobiaksen kanssa, koska Tobias on se, joka vuosia sitten puhui ruusun hedelmästä ja selitti, että tuossa kummalliselta kuulostavassa asiassa, ruusun hedelmässä, on tie ulos. Hän kertoo tarinan, ja toistan sen nyt hyvin nopeasti.

Taitelija tekee kauniin maalauksen, rakastaa sitä hyvin paljon ja sanoo: "Minun täytyy päästä maalauksen sisään. Täällä maalauksen toisella puolella oleminen ei riitä. Rakastan luomustani niin paljon, että aion sukeltaa sisään." Ja taitelija sukeltaa sisään ja menee väreihin, tunteisiin, tuntemuksiin, syvyyksiin, ja melko pian tuo maalaus on elävä taiteilijasta sisällään, ja sitten taitelija elää tuossa maalauksessa ja kokee sitä. Ja maalaus kasvaa ja laajenee jatkuvasti, kun taitelija on sisällä ja maalaa seinät, maalaa taivaan, maalaa maan ja meren, ja se jatkuu. Mutta sitten yhtenä päivänä hän oivaltaa: "Miten tulin tänne? Ja miten pääsen pois? Missä olen? Kuka olen? Tiedän, että on aika siirtyä eteenpäin, mutta en osaa tehdä sitä."

Tobias sanoi, että ruusun hedelmä oli maalattuna kuvaan aivan alusta saakka, tie ulos. Tuo salaovi, pakoluukku oli jo maalattuna siihen. Nyt on vain kyse siitä, että tuo taitelija, te, annatte itsenne löytää tuon ruusun hedelmän. FM-linkki on muistutus, että ruusun hedelmä on siinä, sitten kun olette valmis.

Kuulen koko ajan monien teidän sanovan – ja taas kerran, laitan nyt kaiken pöydälle – "Voi! Se ei toimi, enkä ole oivaltanut, ja minulla on kaikkia näitä ongelmia." Suu tukkoon! Nimittäin tietoisuutenne on siinä. Se on tässä vankilassa, ja teidän täytyy rakastaa siellä olemista, koska olette edelleen siellä. Sillä hetkellä kun olette oikeasti valmis, olette ulkona.

Nämä eivät ole ainoastaan sanoja. Ympäri maailmaa on shaumbroja, jotka ovat löytäneet sen. Shaumbroja jotka ovat käyneet läpi paljon tuskaa ja kärsimystä päästäkseen siihen, mutta lopulta he oivalsivat, että – he haastoivat itsensä omasta makyostaan ja lopulta oivalsivat – lakkaa valittamasta. Lakkaa sanomasta: "Voi, mutten pääse sinne, eikä se toimi." Se toimi heillä, ja se voi toimia teillä, jos oivallatte, että se kaikki on sisällänne. Minulla ei ole teidän vastauksianne. Olen teille vain potku persuuksille. Kun sallitte ja hyväksytte sen – eikä vai pientä sallimista, vaan sallitte täysillä.

Kuunnelkaa tuota FM-linkkiä nyt. Haistakaa se. Haistakaa se. Siinä on haju. Vetäkää syvään henkeä. Se aloitti lähetyksen taas noin viikko sitten – kaksi viikkoa sitten. Haistakaa se. Se on muistutus, ruusun hedelmä. Miten sopivaa tässä ystävänpäiväkuussa, se on ruusun hedelmä, tie ulos. Tie ulos on, että teillä on jokainen vastaus sisällänne. Ja sitten kun tunnustatte sen ja lakkaatte pelaamasta pääpelejä ja lakkaatte sanomasta: "No, minulla ei ole vastauksia, eikä se toiminut. Ja mitä sinä teet hyväkseni seuraavaksi?" Sitten kun oivallatte, että … Cauldre kritisoi minua nyt. Minun täytyy käyttäytyä vähän huonosti, Cauldre. Tarkoitan, että mitä sitten haluat – jonkin tylsän luennonko?

Se on sisällänne. Haistakaa tuo linkki, tuo viesti, ja muistuttakaa itseänne tuon hajun avulla, aivojen sijasta: "Voi, minulla on kaikki vastaukset sisälläni, jos vain tukin suuni ja kuuntelen. Ei vastauksia, jotka tulevat aivoista, vaan vastauksia sydämestä ja sielusta. Ja vastaukset harmonisoivat minut sitten oman armoni ja energiani kanssa."

Silloin kun valitatte ja uikutatte jatkuvasti, olette epäharmoniassa. Niinpä se on juuri, mitä saatte. Todellisuus seuraa tietoisuutta. Todellisuus seuraa myös rajoittunutta tietoisuutta ja uskomuksia. Se luo sen teille, ja sen saatte.

Siis vedetään syvään henkeä ja tunnetaan FM-linkki, kun se ei lähde ainoastaan shaumbroille, vaan maailmaan. Ja se on tärkeää. Se on osa kaksi.

 

Paineesta selviytyminen

ProGnostissa 2020 puhuin planeetan heräämisestä. Lohikäärme oli tullut sisään edellisvuonna ja alkanut ravistella asioita, kuten olette nähneet. Lohikäärme on tehnyt melko hyvää työtä. Sitten tulee planeetan herääminen 2020, ja se oli heräämissyklin alku tällä planeetalla. Voitaisiin sanoa noin 21–25-vuoden heräämissyklin alku. Olemme nyt nipin napin toisessa vuodessa, ja se mitä planeetalla tapahtuu tällä hetkellä – olette nähneet sen, eikä teidän tarvitse osata rakettitiedettä tai mitään muuta – planeetta on kaaoksessa ja myllerryksessä, ja voin hymyillä sanoessani sen. Se on kaaoksessa ja myllerryksessä, ja se jatkuu. Jos luulette, että vuosi 2022 on hattaravuosi, se ei ole. Tilanne tulee jatkuvasti sotkuisemmaksi ja rumemmaksi.

Teillä on covid, mikä on edelleen maisemissa – höh, vaikka ennustin, että se olisi nyt jo poissa – koska ihmiset halusivat sen menevän syvemmälle ja tekevän suuremman puhdistuksen ja suuremman muutoksen. Teillä on kirjaimellisesti sota, sota jollaista moderni maailma ei ole todellisuudessa nähnyt pitkään aikaan, tai sen uhkaa. Teillä on nyt se, tuo paine. Voitaisiin sanoa, että se on totta, tai voitaisiin sanoa, että se kaikki on vain suurta peliä, mutta se aiheuttaa painetta ihmisille. Ei välttämättä teille, mutta muille.

Teillä on rahoitusjärjestelmä, joka on kerrassaan hullu, ja hymyilen sanoessani sen, koska rahoitusjärjestelmä on kaivannut jo pitkään rukkausta, ja se saa sellaisen. Eikä se merkitse, että juoksette myymään kaikki osakkeenne tai ostamaan kultaa, tai mitään sellaista. Olette immuuni sille. Olette immuuni sille, jos todella sallitte itsenne olla mestari tällä planeetalla. Mestari ei välitä, jos yhtäkkiä kaikki valuutat kumotaan ja jokin uusi valuutta ilmestyy, koska tuota uutta valuuttaa tulee teille. Oikeasti.

Siis älkää alkako panikoida: "Voiiih! Mitä jos markkinat romahtavat?!" Sillä ei ole merkitystä. Olette immuuni näille asioille, jos sallitte itsenne olla mestari, ja mestari ei valita. Mestari ei valita. Hyviä kysymyksiä, kyllä, mutta ei valitusta, ei.

Planeetta on tulossa nyt hulluksi, ja se tulee niin nopeasti, etteivät ihmiset pysty selviytymään siitä. Kenelläkään ei ole aiempaa kokemusta ymmärtää, miten siitä selviydytään. Ja yksi kysymyksistä on, miten ihmiset selviytyvät. Teillä on sairauksia, ja teillä on – tiedän, että tämä kuulostaa kamalalta, mutta aion mennä nauraen siitä läpi – jakelukaaos. Ennustin sen, eikä kukaan ole antanut minulle vielä kunniaa siitä, mikä on ok, mutta annan itse itselleni kunnian siitä. Sanoin sen vuosia sitten (ProGnost 2014). Vuosia, vuosia sitten sanoin: "Vähän hikottelua, ja jakelu ympäri maailmaa tulee hulluksi."

Ja kun oikein katsotte sitä nyt, miksi jakelu on ihan sekaisin tällä hetkellä? Miksi kauppaan mennessänne hyllyt ovat tyhjiä? Ja kun tilaatte jotain, ettekä saa sitä. Vuosi sitten kaikki oli ok, kaksi vuotta sitten kaikki oli ok, ja yhtäkkiä, oliko syy covid? Ei! Tarkoitan, että jossain määrin kyllä ja ihmiset todellakin syyttävät siitä covidia, mutta jakelu oli valmis siihen. On jakeluhaasteita ympäri maailmaa.

Kaikki muuttuu erittäin nopeasti. Hallitukset ja politiikka, ja jännitteet ja maailmanvallat. Se voi olla musertavaa, ja voi olla paljon ahdistusta tuon ylivoimaisuuden vuoksi. Mutta sitä on tavallisilla ihmisillä, ei mestareilla. Mestari istuu rennosti, katselee ja sanoo: "Vau! Se on varsinaista sirkusta. Tarkoitan, että se on suurta sirkusta. Se ei ole minun sirkukseni. En ole apina tuossa sirkuksessa. Tuolla on suurta sirkusta." Te olette tarkkailija. Tarkkailija.

Siis – palaten asian ytimeen tässä – FM-linkki on taas toiminnassa koko planeettaa varten, kaikkia varten, ja mitä nyt tapahtuu? Shaumbroille, Crimson Circlelle, siihen liittyen.

Vuosia sitten – kolme, kolme ja puoli vuotta sitten – puhuin Cauldren kanssa myöhään yhtenä iltana, ja sanoin: "Melko pian tulee aika. Laittakaa talonne järjestykseen. Hiokaa kaikki järjestelmänne. Pankaa kaikki toimimaan. Laittakaa arkistointinne, indeksointinne ja kaikki se muu valmiiksi, koska planeetalla tapahtuu suuri herääminen." Se oli noin kolme ja puoli vuotta sitten, ja tuo tapahtuu nyt.

Crimson Circlessä on nähty monia uusia ihmisiä tulevan, muttei mitään sellaista, mitä alkaa tapahtua. Kun kaikkea tätä myllerrystä tapahtuu planeetalla ja ihmiset ovat kyvyttömiä selviytymään siitä – heille ei ole selviytymismekanismeja – he etsivät vastauksia. Ja aidot ihmiset, ne jotka ovat valmiita, ne jotka ovat valmiita ruusun hedelmään ja ottamaan vastuun siitä, että se on sisällä, tulevat Crimson Circleen.

Ja minun täytyy kysyä ensinnäkin Crimson Circleltä, henkilökunnalta, johdolta: "Ovatko järjestelmänne valmiita?" Ja haluan todella … Älkää vain nyökytelkö päätänne myöntävästi. Haluan teidän istuvan yhdessä ryhmänä ja katsovan niitä, tarkastelevan niitä. Ovatko järjestelmänne todella valmiita? Niitä testataan hyvin pian. Ovatko ne valmiita? Onko teillä varmistukset kaikesta verkkoyhteyden ulkopuolella? Minun täytyy alleviivata se. Gail, voitko alleviivata sen monta kertaa? Kaikesta täytyy olla varmistus verkon ulkopuolella, ja tiedätte miksi. Tiedätte miksi.

Muuten, minun täytyy lisätä, että kun Cauldre meni tekoälyyn ja kanavoi sitä, hän ei vain kanavoinut tekoälyä. Voitaisiin sanoa, että oli toinen, kätketty agenda – ei kovin kätketty. Hän meni sinne teidän kaikkien kanssa, ja sen myötä tuotiin valoa tuohon paikkaan, tekniikkaan, ohjelmistoon, virtapiiriin ja mikropiireihin, ensimmäistä kertaa. Siis Cauldre, jos ajattelet, että sinulla on ollut vähän vaikeuksia toipua siitä, ajattele, mitä kaikki tämä teki Chippielle (Adamus naureskelee), koska ainoastaan Cauldre ei mennyt sinne. Te kaikki menitte sinne ja toitte kirjaimellisesti valoa tietokonemaailmaan, tekoälymaailmaan. Tekoäly on kompuroinut ja yrittänyt siitä lähtien saada selville, mikä siihen iski (Adamus naureskelee), mutta tämä jää toiseen kertaan, toiseen keskusteluun. Takaisin asiaan.

Ihmiset eivät tiedä nyt, miten selviydytään, ja vaadin erityissession ensi kesänä – annan Cauldrelle yksityiskohdat – ja puhutaan siitä, miten planeetta yrittää selviytyä kaikesta tästä. Jotkut asiat ovat ilmiselviä: alkoholi, huumeet, SSRI-lääkkeet, ihmiset hyppäävät pois elämästä – eivät kuole, vaan hyppäävät vain pois. Hyppäävät pois työpaikoistaan ja perheistään, ja lähtevät vain pois. Se on yksi selviytymismekanismi. Tulevat pakkomielteiseksi, menevät syvemmälle harrastuksiin, mikä on hyvä asia – kuten musiikki tai autojen korjaaminen tai jokin muu – mutta he kanavoivat tuon energian johonkin muuhun.

Ihmiset planeetalla eivät tiedä tällä hetkellä, miten kaikki käsitellään, miten kaikesta selviydytään, eivätkä ainoastaan keskivertoihmiset kadulla tai maanviljelijät pelloilla, vaan myös teidän johtajanne. Heillä on vähemmän selviytymismekanismeja ja helpotusta, kuin teillä. Se on melko pelottavaa. Se on todella pelottavaa. He eivät osaa käsitellä sitä. Historiassa ei ole mitään, mikä on samanlaista kuin se, mitä tapahtuu nyt. Siis kaikki yrittävät selvittää: "Miten selviydymme?" Ja haluan puhua siitä ensi kesänä. Se ei ole vain mentaalista tasapainottomuutta. On fyysistä tasapainottomuutta. On energiatasapainottomuutta, ja sukellamme syvälle siihen ja tuomme vähän valoa selviytymiseen.

 

Ne joita tulee

Planeetalla on pieni ihmisryhmä, joka yrittävät selviytyä parahtamalla. He parahtavat, ja tiedätte, millaista se on. Olette tehneet sitä, ja se on kurja juttu. Se on parahtamista kahdelta tai kolmelta aamulla. Heräätte, ja teidät valtaa ahdistus. Yritätte saada selvyyttä asioista. Yritätte palata vanhoihin tapoihin, joita teillä ennen oli – rukoileminen kenties, tai positiivinen ajattelu – eivätkä ne toimi. Ne eivät toimi. Itse asiassa, se tekee tilanteesta melkein pahemman, ja sitten olette todella epätoivoinen.

Nämä keskellä yötä heräävät esittävät kysymyksiä, syvällisiä kysymyksiä, joita te esititte, joten teidän pitäisi ymmärtää: "Mistä tässä kaikessa on kyse? Mitä teen täällä? Mitä seuraavaksi? Onko ketään muuta kaltaistani?" Muistatteko tuon kysymyksen? "Onko mitään helpotusta?" Ja esitätte näitä syvällisiä kysymyksiä, mutta sitten mieli suistuu usein vainoharhaisuuteensa ja höpinäänsä, ja alatte ajatella salaliittoja – oi! – ja ufoja – äh! – ja plejadilaisia – yäk! – ja kaikkia muita näitä juttuja, ja alatte saada mielenne sekaisin. Ja heräätte aamulla, olette uupunut eikä ole vastauksia, ja odotatte vain epätoivoisesti, että jotain tulee. Jotain.

Ja silloin ihmiset hyvin usein nykyajassanne istuvat tietokoneelleen ja tekevät jonkin haun, ja olen nähnyt sen kaiken. Olen nähnyt kaikki nuo sanat – ennen oli paljon rukouksia, mutta nyt etsitään internetistä. Outoa. Näppäillään: "Haluan kuolla", tai "On pakko olla vastauksia", tai yksi jota näen nyt paljon, on hyvin yksinkertaisesti: "Auttakaa minua". Näppäillään internet-hakuun: "Auttakaa minua."

Ja tässä kohtaa te tulette mukaan. Se työ jota teette, se työ jonka Tobias aloitti Crimson Circlen kanssa hyvin monta vuotta sitten. Siinä kohtaa te tulette mukaan, tuossa "auttakaa minua" -kohdassa, tuossa "S.O.S." -kohdassa. He eivät tiedä edes, mitä pyytää.

He ovat hyvin avoimia, koska se on heille viimeinen oljenkorsi. Heidän on tarvinnut päästää hyvin paljosta irti, he ovat avoimia, ja he istuvat alas ja tekevät tuon haun ja jotenkin – jotenkin, kuten tiedätte – Crimson Circle tulee taianomaisesti esiin, tai shaumbra tai kenties Adamus Saint-Germain – tai okei, Tobias (vilkaisten sivulleen). Mutta siinä kohtaa te tulette mukaan. Siinä kohtaa kaikki tämä työ, mitä olemme tehneet, tulee mukaan, ja siinä kohtaa uusia ihmisiä alkaa tulla.

He ovat monin tavoin samanlaisia kuin te, he ovat monin tavoin erilaisia. Ja viimeinen asia mikä heidän tarvitsee kuulla, on tukku makyoa, tukku ylifilosofisia neuvoja, tukku hoivaamista, joka on liian lempeää. He eivät halua sitä. He haluavat todellisia vastauksia, ja – tämä on kaikille shaumbroille ja Crimson Circlelle – he testaavat teitä ensin. Heitä on johdettu harhaan monta, monta kertaa. He testaavat teitä: "Oletteko aitoja? Oletteko aitoja, vai yritättekö vain myydä jotain? Oletteko vain yksi juoni? Oletteko vain yksi filosofia? Oletteko vain yksi organisaatio, joka on kiinnostunut vallasta?"

He testaavat teitä. Silloin istutte tai seisotte tiukasti omassa valossanne. Tiedätte täsmälleen oikeat sanat, jotka sanotaan. Ei ole mitään harjoiteltua käsikirjoitusta. Jokainen kerta on erilainen. Tiedätte täsmälleen sanat, jotka sanotaan, tai vielä parempi, sen mitä ei kannata sanoa. Mitä ei kannata sanoa.

Tiedätte, milloin on aika kertoa oma tarinanne. Silloin kun he ovat valmiita kuulemaan sen. Tiedätte, ja olette niin … Teillä on hyvin paljon empatiaa sitä tuskaa kohtaan, jota heillä on tuolla hetkellä, koska olette olleet siinä. Ja oivallatte, ammattimaisena penkkeilijänä, että lopulta tuo tuska lähtee pois. Lopulta se laantuu, lopulta vastauksia tulee. Mutta oivallatte, että heillä on vielä pitkä matka, ja heille tulee vielä vähän lisää tuskaa ja kärsimystä, koska he uskovat, että heillä täytyy olla sitä.

Mutta pointtini on, kun FM-linkki leviää nyt, kun sitä on hiottu ja hienoviritetty työskentelemällä shaumbrojen kanssa, keräämällä kaikki valonne siihen. Nyt kun se leviää planeetalle ja seuraava aalto uusia ihmisiä tulee, aalto josta puhuin – Crimson Circle, ovatko järjestelmänne valmiita?

Shaumbra, oletko sinä valmis olemaan aito ja vilpitön? Oletko sinä valmis olemaan tekemättä neuvontaa ja terapiaa ja parannusta? Ei mitään neuvontaa (puhuen hyvin painokkaasti, katsoen suoraan kameraan). Ei parannusta. Ei terapiaa. Ei prosessointia. Vain sinun valosi. Se on siinä.

Vain sinun valosi.

(Tauko)

On taipumus, vanha ihmistaipumus, haluta alkaa puhua ja yrittää saada heidän olonsa tuntumaan paremmalta, ja on kenties myös vähän egoa, että olet mestari ja puhut oppilaalle. Älä mene siihen. Älä mene siihen. Vain sinun valosi, joka säteilee heille.

Heitä tulee pian. Varmistakaa, että olette valmiina, te kaikki. Minä olen siinä. Tobias on siinä.

Vedetään kunnolla syvään henkeä tämän myötä, kaiken myötä mitä olette oppineet tähän mennessä.

Tiedän, että olen loukannut joitain teistä (Adamus naureskelee). Tajuan sen hyvin selvästi. Haistan vihan joistain teistä: "Mitä tarkoitat, ei neuvontaa?!" Tarkoitan "ei neuvontaa". Tarkoitan sitä ehdottomasti. Ja tiedän, että jotkut teistä ovat panostaneet kovasti siihen.

Nämä ihmiset eivät tarvitse neuvontaa. He tarvitsevat standardin.

He tarvitsevat valoa, eivät sanoja.

Heidän täytyy tietää, että olette aito, ettekä vain joku psykologi, joka yrittää auttaa heitä, sessio session perään. Ei. He eivät tarvitse neuvontaa.

Heidän täytyy tietää teistä, teidän valostanne, että heillä on vastaukset sisällä ja he pystyvät siihen. Heidän täytyy katsoa teitä ja nähdä, että olette ylittäneet virran. Heidän täytyy katsoa teitä ja tietää, että sen voi tehdä.

Neuvonta pitää heidät virran ihmispuolella. He eivät koskaan edes yritä mennä toiselle puolelle. Neuvonta saa heidät – prosessointi, neuvonta – syvemmälle ja syvemmälle omaan roskaansa. Ja tiedän, että jotkut – voi, ääh! Jotkut teistä kirjoittavat jo sähköposteja. Älkää lähettäkö niitä minulle.

Ymmärrätte tietyssä kohtaa, mitä tarkoitan, sitten kun kypsytte henkisesti. Kun kypsytte tietoisesti, ymmärrätte, miksi sanon, ettei mitään sellaista enää.

Vedetään kunnolla syvään henkeä tässä kohtaa.

Puhumme ensi kesänä myös shaumbrojen selviytymisestä. Selviytymisestä. Maailma on nyt hyvin erilainen, kuin olisitte voineet koskaan edes odottaa. Miten selviydytte mestareina? Tietysti, ilman neuvontaa ja prosessointia. Mutta miten selviydytte? Miten käsittelette sen intensiivisen paineen, että on tällä planeetalla nyt? Onko se toveruus muiden kanssa? Onko se ajan viettäminen itseksenne? Onko se luonnosta nauttiminen? Miten selviydytte tällä hetkellä mestarina tällä planeetalla? Ja kerron teille yhden asian eräänlaisena etukäteisvaroituksena. Yksi tärkeimmistä asioista on aistillisuus. Aistillisuus.

Aistillisuus on kyky tuntea ja kokea, mennä omaan elämäänne, omiin energioihinne.

Aistillisuus on avoimuutta – ilman pelkoa, ilman pidättelyä – kykyä kokea fyysistä aistillisuutta, mentaalista aistillisuutta ja tietoisuusaistillisuutta.

Aistillisuus on asia, joka tuo elämän elämään, ja sallimalla aistillisuuskokemukset elämäänne yhtäkkiä oivallatte, että kaikki nämä mentaaliset jutut, joita tapahtuu planeetalla tällä hetkellä – ja hullummaksi vain tulee – kaikki se on melko merkityksetöntä, ainakin teille.

Aistillinen kokeminen antaa teidän todella tuntea elämäänne ja tuoda väriä elämäänne, elämään joka on pitkän aikaa ollut melko väritöntä, massatietoisuuden ja muiden asioiden vuoksi. Mutta yksi avain selviytymiseen teille, mestareille, on aistillisuus.

Useimmat teistä ovat kieltäneet sen hyvin pitkään. Olette estäneet itseänne nauttimasta todella hyvästä jälkiruuasta tai todella hyvästä seksistä tai musiikista tai monista muista asioista. Menemme jatkossa aistillisuuteen, mutta minun täytyy nyt siirtyä eteenpäin.

 

Penkkeily

Puhutaanpa penkkeilystä.

Penkkeily on siis vertauskuva, symboli jollekin hyvin, hyvin yksinkertaiselle, minkä Tobias esitti kauan sitten, ja sen jälkeen vaadittiin vuosia ja vuosia, ja sanojen muuttamista, ja kaikkea muuta. Mutta kauan sitten Tobias sanoi: "Seiskää matalan aidan takana." Tuolloin – uskoakseni se oli Luoja-sarjassa – Cauldre ajatteli, että se oli typerin kanavointi ikinä (naureskellen). Hän oikeasti ajatteli. Hän käveli pois tuona päivänä ajatellen: "Se oli tyhmää. "Seiskää matalan aidan takana", mitä se merkitsee?"

No, luulen, että hänkin on aikuistunut vähän ja oivaltaa, että "seiskää matalan aidan takana" merkitsee, ettei se ole teidän. Asiat joita otitte itsellenne hyvin pitkään, eivät olleet teidän. "Seiskää matalan aidan takana" merkitsee, että jos olette aktiivisesti mukana aatteissa ja taisteluissa, niin vaikka olette helvetin oikeamielinen, autatte vain vahvistamaan aatteita ja taisteluja.

Valon puolesta taisteleminen, rakkaat ystäväni, on yhtä tasapainotonta, kuin taistelu pimeyden puolesta, koska ei ole mitään taistelua.

Ympäristön puolesta taisteleminen ei ole nyt teidän paikkanne tällä planeetalla. On muita, jotka tekevät sitä, ja he tekevät mahtavaa työtä kaksinaisuuden kasvattamisessa. Ja tosiasia on, ettei ole tarvetta. Gaia on lähdössä, ja kun Gaia lähtee ja ihmiset ottavat vastuun planeetasta, teillä on kummallista säätä. Teillä on hyvin arvaamatonta säätä. Teillä kuolee lajeja ja uusia ilmestyy. Teillä on valtava haaste ympäristön osalta, josta hiilipäästöt eivät aiheuta suurinta osaa. Ja tiedän, että lähetätte taas sähköpostejanne. Alatte huomata, ettei kyse ole hiilipäästöistä, koska sitten kun koko planeetta kulkee sähköajoneuvoilla, on edelleen todella kylmää säätä ja todella kuumaa säätä. On edelleen tulvia ja kuivuutta, koska Gaia on lähdössä (lisäinfoa täältä).

Tapahtuu vahdinvaihto, ja asiat asettuvat tällä planeetalla ja teillä on jälleen kauniita aurinkoisia päiviä, sitten kun ihmiset hyväksyvät vastuun planeetasta, eivätkä lykkää sitä jollekin muulle, kun ihmiset sallivat Gaian lähteä armollisesti ja oivaltavat, että planeetta on heidän. Siihen saakka hiilipäästöt, maapallon lämpeneminen, maapallon kylmeneminen, globaali kaaos, mikä ikinä – on pelkästään vahdinvaihtoa.

Takaisin asiaan, penkkeilyyn. Penkkeilyyn. Olen katsellut penkkeilyä, yhdessä FM:n kanssa, ja jotkut teistä tekevät upeaa työtä siinä. Ja muuten, sen en pitäisi olla rituaali. Sen ei pitäisi olla jotain, missä sanotte: "Voi, joka aamu klo 8 minun täytyy mennä penkkeilemään", ellette pidä sen tekemisestä silloin.

Penkkeily ei ole oman agendanne projisoimista mihinkään tällä planeetalla. Penkkeily on pelkästään myötätuntoa, seisomista matalan aidan takana, maailman katsomista, ollen hyvin tietoinen, mitä tapahtuu. Tarkoitan, että tietoinen niin, että te ette laita silmälappuja sanoen: "Maailma on ihana." Maailma on todella paska tällä hetkellä, mutta se käy läpi jotain. Se on kuin flunssa tai vilustuminen. Se tuntuu tosi paskamaiselta vähän aikaa, mutta se puhdistaa elimistöä.

Seiskää matalan aidan takana parista syystä. Istukaa penkillänne. Älkää jääkö kiinni siihen kaikkeen. Tuolla ulkona on rumaa. On todella rumaa. Älkää jääkö kiinni siihen. Ja olette täällä säteilemässä valoanne, ette tarttumassa miekkaan tai aatteisiin tai taisteluihin. Ja se on erittäin vaikeaa joillekin teistä. Haluatte todella päästä mukaan. Ja näen teidän penkkeilevän, mutta sitten kun penkkeilette, ohjaatte psyykkistä energiaanne parantamaan jumalaista feminiinisyyttä tai alkuperäiskansoja tai nälkää.

Ei. Se ei ole penkkeilyä. Se on taistelua aatteen puolesta. Sitä se vain on. Olette suoraan takaisin rähinässä. Olette suoraan takaisin ongelmassa. Ja sitten minun täytyy tulla joidenkin muiden shaumbrojen kanssa, ja meidän täytyy säteillä valoamme saadaksemme teidät pois tuosta ongelmasta (Adamus naureskelee). Siis älkää menkö siihen.

Penkkeily on myötätuntoa.

Penkkeily on kaikkien asioiden hyväksymistä sellaisena, kuin ne ovat, mukaan luettuna itsenne.

Penkkeily on ilman agendaa. Ette istu siinä ja yritä tehdä maailmasta parempaa paikkaa tai pahempaa paikkaa. Te vain säteilette valoa.

Voisitte tehdä sen, ja samalla juoda kahvia, kuunnella musiikkia, pelata pasianssia iPadillanne – minun täytyy saada näitä asioita Caudlrelta. Sillä ei ole merkitystä. Se merkitsee vain, että sallitte valonne todella säteillä hetken ihmiskunnan mahdollisuuksiin. Teidän tietoisuutenne säteilee.

Penkkeilyssä on kyse pelkästään valonne säteilemisestä, ei kipinöiden sytyttämisestä, eli ette yritä aiheuttaa muutosta. Ette yritä sytyttää paloja, sytyttää asioita liikkeelle. Teidän ei tarvitse. Säteilette vain valoa.

Säteilette valoa niihin ihmisiin, joista olen puhunut, "keskellä yötä herääjiin" – kuten teillä oli tapana – jotka ovat epätoivoisia, "Auttakaa minua". Se on tuo internet-haku, "auttakaa minua". He eivät tiedä, mitä kysyä tai keneltä kysyä. Ja tuo valo menee heille, koska he ovat vastaanottavaisia. Se menee kaikille, mutta he ovat vastaanottavaisia.

Emme yritä lähteä värväämään ihmisiä. Ette nouse polkupyörän selkään ja mene ovelta ovelle, talosta taloon, ja yritä värvätä ihmisiä Crimson Circleen. Se olisi katastrofi. Säteilette valoa, standardia, säteilette mahdollisuuksiin, ja sitten se riippuu heistä. Riippuu heistä, tulevatko he Crimson Circleen. Älkää yrittäkö tuoda heitä. Riippuu heistä, haluavatko he tulla vai eivät. Ja sitten kun he löytävät Crimson Circlen, riippuu heistä, mitä he haluavat tehdä sillä.

Penkkeily on armoa.

Ette yritä tehdä positiivisia affirmaatioita tai positiivisia mielikuvia. Ette edes toivo ja halua itsellenne yltäkylläisyyttä. Ei. Penkkeily on neutraalia, vain avautumista ja valonne säteilemistä.

Näen joidenkin teistä menevän ulos penkkeilemään, ja tapahtuu paljon asioita. Yksi on, että istutte alas ja sanotte: "Okei, penkkeilen nyt planeetan hyväksi." Sitten hairahdutte muualle. Mutta kerron teille, että te ette hairahdu oikeasti. Penkkeilette edelleen. Koira voi tulla ja leikitte sen kanssa ja teillä on hauska ja puolen tunnin päästä ajattelette: "Voi, minun piti penkkeillä, mutta nyt minun täytyy mennä tekemään jotain." Ei. Te penkkeilitte. Koira oli oma nerokas häiriötekijänne saamaan teidät pois päästänne, kun penkkeilitte.

Taas kerran, jotkut teistä penkkeilevät edelleen yrittäen muuttaa planeettaa. Lopettakaa se! Lopettakaa se, koska se palaa takaisin ja läimäyttää teitä oikein kunnolla.

Valonne todellisessa säteilemisessä ei ole mitään agendaa, paitsi hyväksyntä ja myötätunto. Ihmiset planeetalla käyvät läpi omia kokemuksiaan, koska sen he valitsevat. Kukaan ei aiheuta sitä heille. Ei kukaan. Ei kukaan. Eivät salaiset hallitukset. Eivät avaruusolennot. Eivät ihmiset, jotka elävät maan alla, tai mikään. He käyvät läpi sitä, koska he valitsevat sen. Ja kun he ovat valmiita erilaiseen tapaan, he valitsevat sen ja sitten se muuttaa heidän elämänsä.

Ette yritä saada puita kasvamaan korkeammaksi (Adamus naureskelee). Näin yhden teistä tekevän sitä hiljattain – äääh! Halusin tulla koirana pissaamaan jalallesi. Mitä sinä teet?! Penkkeilet ja yrität saada puun kasvamaan korkeammaksi?! Tiedän, että katselit sitä muiden puiden joukossa ja se oli matalampi, ja tavallaan ajattelit: "Voi, tuota puuraukkaa. Minun täytyy saada se …" Eiii!! Se ei ole penkkeilyä. Se on perseilyä. Se on olemista myötätunnoton persereikä. Kyllä, oikeasti! Ansaitset tämän! (Adamus naureskelee) Vain yksi ihminen. En väitä, jos hän lähtee. Rakastan sinua, mutta jos aiot penkkeillä tuolla tavalla, ole kiltti ja estä minut, jotten voi tulla katsomaan typeryyttäsi! (Adamus naureskelee) Puu!!

Kun penkkeilette, säteilette vain valoa näyttämään suurempia mahdollisuuksia. Siinä kaikki. Siinä kaikki. Ja kun olette nähneet suuremmat mahdollisuutenne, se on kuin ihme. Mutta se on pelottavaa samanaikaisesti. Kun jokin on saanut teidät näkemään vaihtoehtoiset mahdollisuutenne, suuremmat mahdollisuutenne, se on kuin siunaus. Mutta se on myös pelottavaa, koska yhtäkkiä ette voi syyttää siitä ketään muuta. Yhtäkkiä teillä on nämä muut mahdollisuudet, ja monilla ihmisillä menee mynkään tuossa kohtaa. He tavallaan sanovat: "En tiedä, mitä valitsen. En ole varma, mitkä vaihtoehdot minun pitäisi valita. Voisinko saada jotain neuvoja tässä? Yksi teistä enkeleistä, voisitko tulla kertomaan minulle, mikä näistä?" Ei. Valitsette omanne. Siis se on tavallaan vähän pelottavaa joillekin ihmisille, mutta sillä ei ole merkitystä. Sitä varten olette täällä. Säteilkää valoa, enemmän mahdollisuuksia.

Penkkeilyssä on oikeasti kyse hyväksymisestä, jokaisen hyväksymisestä, myös tuon pienen puun, tuon pienemmän puun. Kyllä, hyväksyen, että se on pienempi puu. Penkkeilyssä ei ole surua. Käsitättekö sen? Ei surua: "Voi, tuolla miesparalla tuolla on jalka murtunut", tai Lindalla kylkiluu murtunut. Siinä ei ole surua. On syvää ymmärrystä ja myötätuntoa. On myötätuntoa tietäen: "Voi, sen täytyy sattua." Mutta Linda ei halua teiltä tuota hemmetin surua. Haluatko? Ei. Hän sanoo "ei". Ei.

Nimittäin kun tunnette sääliä jotakuta kohtaan … Näette jonkun pyörätuolissa rullaavan ohi ja sanotte: "Voi, tunnen todella sääliä tuota ihmistä kohtaan", ja olette juuri lastanneet hänelle oman paskanne. Kyllä, oikeasti, olette juuri laittaneet paskanne hänen päälleen. Ja nyt kun hän yrittää rullata eteenpäin pyörätuolissaan, hänellä on vielä enemmän roskaa kannettavanaan – teidän surunne. Ja jotkut heistä pitävät siitä, mutta voitteko kuvitella kaikki ne ihmiset, jotka tuntevat sääliä?

Ei! Se ei ole myötätuntoa. Te valitsette – tuo ihminen valitsee, mitä hän haluaa kokea, vaikka hän kärsii. Mutta jonain päivänä valoa tulee – hän ei tiedä, mistä se tulee, mutta jonain päivän valoa tulee – ja sanoo: "Miksi kärsit? Sinun ei tarvitse. Sinun ei tarvitse kärsiä. On muita vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia."

Nyt sitten (Adamus naureskelee), kun olen häpäissyt teidät. Voi, kyllä! Kutsumme sitä penkkeilyhäpäisyksi. Penkkeilyhäpäisyä. Voitteko vain istua penkillä ja olla, kuka olette? Tuntekaa tuota FM Radiolinkkiä, muistutusta, että se kaikki on sisällänne. Istukaa vain penkillä ja tuntekaa se. Se kaikki on sisällänne, ja sitten kun teette sen, annatte valonne säteillä ulospäin kenelle tahansa, joka haluaa vastaanottaa sen, ja sitten se riippuu heistä.

Planeetta tarvitsee ehdottomasti tätä nyt. Ei ole muita suuria ryhmiä, jota tekevät mitään tällaista, kuin me teemme – säteilevät valoa. Hyväksyvät itsensä mestarina ja sitten säteilevät valoaan. Ei ole muita suuria ryhmiä. On yksilöjä, mutta he ovat erittäin alttiita agendoille. Ja silloin kun teillä on jokin agenda, pelaatte kaksinaisuuden pussiin. Laitatte paskaa sinne.

Ei vaadita paljon. Cauldre pyytää minulta jotain lukua. Siis miten monta tarvitaan, että sillä on todella jokin vaikutus planeetalla? Noin 500. Viisi sataa sellaista, jotka pystyvät todella vain säteilemään valoa, ilman agendaa tai ennakkoasennetta tai sanomatta: "Voi, meidän täytyy parantaa nälkä tai kylvettää haisevat", tai jotain vastaavaa. Se ei vaadi montaa. Mutta se vaatii paljon aitoutta.

Mitä jos meillä olisi 1.000? Tai 3.000? Viisi tuhatta – se on minulle vähän liikaa siinä (naureskellen), mitä voi odottaa. Mutta sanotaanpa, että meillä on 3.000, 3.500 todella valaistunutta shaumbraa, jotka aina silloin tällöin – sen ei tarvitse tapahtua joka päivä – pysähtyvät hetkeksi ja jakavat valoaan planeetan kanssa.

 

Valonsa jakaminen -merabh

Tehdään se nyt. Laitetaan vähän musiikkia ja tehdään se. Ja tuon Tobiaksen vielä lähemmäs tässä. Hän "tekee matalan aidan" teille ja minä "sallin" teidät. Sanon: "Vain sallikaa", ja hän sanoo: "Seiskää matalan aidan takana."

Laitetaan tuota musiikkia, ja tehdään se.

(Musiikki alkaa)

Vaaditaan vain se, että otatte hetken, me yhdessä.

Voi, planeetta on hullu tällä hetkellä. Mutta tavallaan muutosta on jo kauan odotettu, se on myöhässä. Ja nyt se tapahtuu, ja hymyilen sille, koska näen kauneuden siinä, mitä tapahtuu. Ja sitten te yritätte häpäistä minut: "Voi, Adamus, ihmisiä kuolee." Joo, kaikki kuolevat (Adamus naureskelee). Tarkoitan, etten ole oikeasti huolissani siitä. Kyllä, jotkut ihmiset kuolivat covidiin. He aikoivat kuolla joka tapauksessa. Se on nimittäin … Sanotte: "Voih! Voih! Voih!" Ei, ei, ei.

Kun pääsette aidon myötätunnon paikkaan, oivallatte, miten tarkoituksenmukaista kaikki se oli. Yhtään henkeä ei menetetty vahingossa tai virheestä. Yksikään elämä ei loppunut liian aikaisin.

Koko tämä koronavirusjuttu siirsi ihmiset seuraavalle tasolle. Seuraava taso on joskus kuolema, mikä on itse asiassa suuri helpotus toisinaan. Ja se on uudistuminen. Se on alku, uusi alku.

Penkkeilette planeetalle nyt, säteilen vain valoa. Kertomatta planeetalle, mihin suuntaan pitää mennä tai mitä tehdä, vaan tuo valo menee kaikille noille, jotka kirjoittavat näppäimistölle "auttakaa minua". Se menee heille. Ei agendaa. Ei pelastamista. Ja sanoinko jo "ei neuvontaa"? Hmm.

Se on hyvin kaunis ja yksinkertainen asia. Etkö sanoisi, Tobias, että tämä penkkeily on hyvin yksinkertaista? Miksi he tekevät siitä niin hämmentävää? Miksi luulet?

Ja Tobias sanoo, koska luulette, että teidän täytyy tehdä jotain. Teidän täytyy tehdä jotain. Teidän täytyy työntää tai vetää tai pakottaa tai huutaa. Mutta teidän ei tarvitse. Olette niin tottuneet siihen, että täytyy olla toimintaa tai energian manipulointia, mutta teillä ei ole tässä.

Kyse on pelkästä valonne säteilemisestä. Totutelkaa siihen.

Ja joillakin teistä on Tobiaksen mukaan edelleen pelkokerroksia – pelkoa pimeydestä, pelkoa pimeyden valtaamisesta planeetan, pelkoa paholaisesta – ja näin ollen lähestytte penkkeilyä hyvin varovasti ja joskus pelokkaasti ajatellen, että teidän täytyy jatkaa planeetan siirtämistä valoon, versus pimeys. Ja ne ovat sama asia – kuunnelkaa parin viikon takainen ProGnost. Eikä ole mitään pahuutta, joka ottaa vallan. Ei ole mitään pahaa voimaa.

(Tauko)

Antakaa valonne vain säteillä hetki avoimesti planeetalle.

Teidän ei tarvitse visualisoida onnellista planeettaa, jossa kaikki ajavat kivaa, uutta sähköautoa ja syövät luomutofua. Teidän ei tarvitse kuvitella sitä.

Tiedän, että jotkut teistä ajattelevat: "Minun täytyy luoda kuva tästä hohtavana säteilevästä planeetasta ja kaikista onnellisina." Ei, ei tarvitse. Voitte, jos haluatte, mutta älkää pakottako sitä. Älkää yrittäkö saada maailmaa ja ihmisiä mukautumaan omiin haluihinne.

Te pelkästään säteilette valoa. Tuo valo voi mennä pimeimpiin paikkoihin. Se menee pimeimpiin paikkoihin.

Kuvitelkaa, että säteilemällä valoanne – taas kerran, ilman agendaa – yhtäkkiä maailmanjohtajilla jotka ovat todella kiinnostuneita vallasta tällä hetkellä – tarkoitan, todella kiinnostuneita vallasta – tapahtuu jokin todella kummallinen, outo transformaatio keskellä yötä unitilassa, ja se muuttaa heidän elämänsä ja maansa historian ikuisiksi ajoiksi. Mahdollisesti.

Säteillään vain valoamme yhdessä nyt, yrittämättä tuputtaa mitään. Ei agendaa, ei mitään. Ollen vain, keitä olette, Jumala joka olette, mestari joka olette. Se on siinä. Ja sitten riippuu heistä, mitä he tekevät sillä.

Ja sitten katsokaa uutisia. Katsokaa otsikoita, erityisesti sen jälkeen kun kokoonnumme tällä tavalla – mitä teemme useammin ja useammin.

Katsokaa, mitä tapahtuu pian sen jälkeen. Pian, eli mitä tahansa kolmen kuukauden kuluessa. Cauldre kritisoi minua, koska "enkelien pian" ja "ihmisten pian" ovat kaksi eri asiaa.

Katsokaa, miten asiat alkavat muuttua planeetalla, ja joskus ei niin, kuin pitäisitte parhaana. Joskus voidaan ottaa muutama askel taaksepäin, mutta katsokaa silloin pidemmällä tähtäyksellä.

(Tauko)

Kyse on pelkästä valonne säteilemisestä. Siinä ei ole paljon työtä.

Voisitte lukea kirjaa ja säteillä valoanne.

Voisitte kiillottaa kenkiänne puistonpenkillä – joidenkin teistä pitäisi kiillottaa kenkänsä – ja säteilette silti valoanne.

Voisitte katsella lintujen lentävän ja syödä jäätelötötteröä. Eikä sen tarvitse olla puistonpenkki kirjaimellisesti. Se voi olla tuoli kotona, voitte istua ruohikolla, tai lumessa. Heh, kuulin jonkun Suomesta sanovan: "Entä lumi?" Se on ok. Lumi on hyvä.

Vedetään syvään henkeä ja säteillään aitoa valoamme maailmaan nyt, ilman agendaa.

Ja kun teette sen, tämä valo sisältää teidän tarinanne. Se sisältää teidän historianne.

Säteilette itseänne planeetalle.

Ja kun teette sen, kun säteilette valoanne, säteilette oikeasti sitä ensin itseenne.

Kun voitte istua tässä ja olla täysin myötätuntoinen ja hyväksyvä, kun voitte istua tässä ja oivaltaa, että kaikki on sisällä, niin ennen kuin se menee maailmaan, se osuu teihin itseenne, ihmiseen joka on edelleen virran toisella puolella.

Se osuu jokaiseen entiseen elämäänne. Se menee jokaiseen ns. tulevaan elämäänne.

Siinä on tavallaan valonne säteilemisen ironia. Se menee teille ensin, ja sitten planeetalle.

Lopetamme tänään eri tavalla kuin normaalisti. Normaalisti poistuisin suurieleisesti julistaen: "Kaikki on hyvin koko luomakunnassa", kuten on.

Mutta tänään, kun olen lopettanut puhumisen – ja Tobias sanoo, että puhun paljon – annamme musiikin jatkua vielä noin 20 minuuttia.

Ja jatketaan kaikki penkkeilyä, säteillen valoa maailmaan ja itseenne.

Siis tämän myötä, sanon teille näkemiin tulevaan viestiimme saakka, joka annetaan shaumbroille helmikuun 22. päivä, 2022. Yllätys!

Tämän myötä, jatketaan penkkeilyä, kun valot himmenevät.