CRIMSON CIRCLEN MATERIAALEJA

Penkkeilyn taito -sarja

SHOUD 3 – ADAMUS ST. GERMAIN, Geoffrey Hoppen kanavoimana

Esitetty Crimson Circlelle

11.12.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
www.crimsoncircle.com

Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.

Tervetuloa joulukuun 2021 shoudiin. Tervetuloa jokainen teistä ympäri maailmaa tähän ennenkuulumattomaan aikaan, kaikkeen mitä tapahtuu planeetalla tällä hetkellä.

Tuntuu, kuin se olisi ollut eilen, kun ensimmäisen kerran kokoonnuimme yhteen. Tobiaksen lähdön jälkeen minä tulin, ja se tuntuu olleen vain muutama hetki sitten – siltä se tuntuu ainakin minusta. Miten aika onkaan lentänyt, ja miten olemme päässeet käsiksi hyvin paljoon työhön, jota teemme yhdessä.

Vedetäänpä syvään henkeä tässä kohtaa, kun aloitamme tämän shoudin, ja kun oikeastaan käännymme taas yhdestä kulmasta tai tulemme uuteen eroamis-/jakautumiskohtaan tässä työssä, jota teemme. Vedetään kunnolla syvään henkeä tässä kohtaa, tässä kauniissa shoudissa.

He ovat luoneet hyvin kauniin näyttämön kukkineen, puineen ja nallekarhuineen. Vedetään vain kunnolla syvään henkeä kokoontumisemme kauneuteen. Hmm.

Ennenkuulumatonta

Nämä ovat todellakin ennenkuulumattomia aikoja, ennen kaikkea teille – shaumbroille, Crimson Circlelle – koska tätä ei ole koskaan ennen tehty. Koskaan ennen ei ole ihmisryhmä ympäri planeettaa käynyt läpi Oivaltamistaan, tullut mestaruuteensa ja jäänyt planeetalle.

Kerron hiljattain jossain Kasama-kokoontumisessa tilanteesta, joka tapahtui Ylösnousseiden mestareiden klubilla. Annan siitä lyhyen version tässä.

Olin Ylösnousseiden mestareiden klubilla yhtenä iltana ja luin kirjaa hiljaa omissa oloissani, kun kuulin sattumalta muiden ylösnousseiden mestareiden puhuvan, tarpeeksi äänekkäästi, jotta voisin kuulla, tarpeeksi äänekkäästi ärsyttämään minua jossain määrin. He puhuivat siitä, miten helppoa teillä on.

Tämä yksi ylösnoussut mestari, Sebastian, huomautti välittömästi: "No, heillä on niin helppoa siellä. Heillä on kaikkea tuota teknologiaa, ja he kerääntyvät netissä, jolloin kaikki ympäri maailmaa voivat katsella, ja heillä on tietokoneet, ja he voivat hypätä lentokoneeseen ja mennä työpajaan Havaijille. Heillä on kaikkia noita mukavuuksia. Kun me tulimme Oivaltamiseemme, meillä ei ollut kaikkia noita asioita. Kamppailimme yksin. Meidän täytyi tehdä se omin päin. Emme tienneet, että oli toinen ryhmä. Meillä ei ollut ylösnousseita mestareita, jotka antoivat meille kanavoituja viestejä. Meillä oli hyvin vaikeaa."

He tavallaan jatkoivat tätä. Lopulta laitoin kirjani alas ja istuin kuuntelemassa hetken, ja ahdistukseni ja ärsytykseni lisääntyvät tässä. Ja eräs toinen ylösnoussut mestari sanoi: "Joo, heillä on tosi helppoa, ja me teimme sen vaikeamman kautta. Heillä on tosi helppoa planeetalla nyt."

No, lopulta läimäytin kirjan alas, nousin ylös ja kävelin tuon ryhmän luo ja sanoin: "Kyllä, heillä on joitain nykyajan mukavuuksia. He voivat pitää kanssani shoudin, johon shaumbrat ympäri maailmaa voivat yhdistyä, ja he voivat nauhoittaa ns. pilvikurssejaan, ja he voivat nykyään painaa helposti kirjoja. Ja kyllä, heillä on joitain nykyajan mukavuuksia, mutta hävetkää kaikki.

"Hävetkää, koska kun te olitte planeetalla ja kävitte läpi Oivaltamistanne, kaikki ei ollut niin hullua. Planeetta ei ollut niin hullu. Asiat tapahtuivat paljon hitaammin. Nyt on tuhansia ja tuhansia patentteja päivässä pelkästään USA:ssa. Kun te kävitte läpi Oivaltamistanne satoja tai tuhansia vuosia sitten, tuskin koskaan luotiin mitään uutta. Asiat olivat samanlaisia", sanoin. "Tuolla alhaalla on tällä hetkellä kiivasta, enkä tiedä, olisitteko te voineet mitenkään kestää sen. Pelkästään tiedon määrä, informaation määrä ja se vauhti, jolla asioita tapahtuu. En usko, että kukaan teistä olisi pystynyt käsittelemään sen."

No, he tavallaan edelleen tirskuivat tästä, ja ajattelin itsekseni: "No, menen varsinaiseen pointtiin tässä." Ja varsinainen pointti jonka kerroin heille, oli: "Kun te kävitte läpi Oivaltamistanne, kyllä, se oli vaikeaa, kuten jossain määrin oli myös minulla. Mutta teidän ja shaumbrojen välillä on yksi iso ero, ja se on, että te lähditte Oivaltaessanne. Voi, kenties jäitte muutamaksi päiväksi, muutamaksi viikoksi tai Kuthumi muutamaksi vuodeksi, mutta te muut lähditte välittömästi, ja tämä ryhmä ei tee niin. Tämä ryhmä jää planeetalle.

"Heidän ei tarvitse jäädä. He olisivat voineet pelkästään hyväksyä ja sallia Oivaltamisensa ja sitten lähteä, mutta he jäävät fyysiseen kehoon, jossa on paljon kipua. He jäävät, ja heidän täytyy käsitellä massatietoisuus, mikä muuttuu ennenkuulumattomalla vauhdilla. He jäävät planeetalle, kun asiat ovat oikeasti todella hulluja. He eivät vain livistä. He eivät sanoneet: "Okei, ylitin maaliviivan. Pääsin Oivaltamiseeni, ja nyt lähden pois täältä." He jäävät, ja he jäävät tehdäkseen jotain, mitä kutsumme Atlantiksen unelmaksi. He jäävät säteilemään valoaan planeetalle aikana, jolloin planeetta ehdottomasti tarvitsee sitä enemmän kuin koskaan.

"He jäävät säteilemään valoaan, ja heillä on vaikeita päiviä. On päiviä, jolloin heillä on ahdistusta. On päiviä, jolloin on vaikea sietää muita ihmisiä ja massatietoisuutta, mutta he jäävät. Eikä vain muutamaksi viikoksi tai muutamaksi päiväksi. He jäävät vuosiksi, jopa vuosikymmeniksi planeetalle, ja te ette jääneet."

Minusta tuntui hyvältä sisällä. Olin hyvin selkeä, olin hyvin tiukka. En hymyillyt pätkääkään, niin kuin hymyilen nyt. Minusta tuntui hyvältä sisällä, kun latasin sen heille. Huone hiljeni. Tähän mennessä jo tuhansia ylösnousseita mestareita oli kerääntynyt paikalle, ja jokainen heistä oli hiljaa, tietämättä, miten sen ottaisi. Ja sitten huoneen takaosasta, kaukaa huoneen takaosasta kuului, kun yksi ylösnoussut mestari (Adamus taputtaa hitaasti tap, tap, tap tap) taputti. Ja melko pian oli viisi, sitten 100 ja sitten muutama tuhat, ja melko pian koko sali Ylösnousseiden mestareiden klubilla räjähti taputtamaan teille sitä työstä, mitä teette.

Se oli koskettava hetki – en usko, että koskaan unohdan sen. Hyvin koskettava hetki, kun koko Ylösnousseiden mestareiden klubi oivalsi sen merkityksen, mitä te teette. Ja totta, teillä on joitain nykyajan mukavuuksia, mutta ne ovat myös nykyajan kiusankappaleita. Tarkoitan, että sosiaalinen media – siinä on hyvät puolensa ja siinä on huonot puolensa. Se vauhti jolla teknologia ja lääketiede muuttuu – siinä on hyvät puolensa, mutta siinä voisi olla myös huonot puolensa. Koko tekoälyasia, josta puhun ProGnostissa – siinä on mahtavat puolensa, mutta siinä on myös hyvin, hyvin pelottavat puolensa.

Kyllä, asiat ovat tosiaankin helpompia tavallaan, mutta toisella tavalla, kuten jokainen teistä tietää, on rankkaa tai rankempaa kuin koskaan. Ja tiedän työskentelystä kanssanne, ja Kuthumi tietää työskentelystä kanssanne, että olette sitoutuneet jäämään tänne. Teidän ei tarvitse jäädä. Ja kuten te tiedätte, jotka olette tulleet Oivaltamiseen, että tuossa tulemisessanne Oivaltamiseen – jolloin oivallatte, että olette oivaltanut, ettekä enää ajattele sitä tai taistele sen kanssa tai yritä tehdä sitä; eli oivallatte vain, että olette oivaltanut – tulee kohta, jossa tiedätte myös, ettei teidän tarvitse jäädä.

On myös erittäin viettelevää lähteä. Hyvin viettelevää, eli jos lähdette, yhtäkkiä teidän ei tarvitse enää kamppailla fyysisen kehon kanssa. Teidän ei tarvitse kamppailla muiden ihmisten tai perheenne aiheuttaman ärsytyksen ja suuttumuksen kanssa. Teidän ei tarvitse käsitellä maailmaa, kun se on pitkin ja poikin ja pyörii ympäriinsä ja ihmiset tulevat hulluiksi – ja tarkoitan sitä kirjaimellisesti – sen vauhdin vuoksi, millä asiat muuttuvat.

Eikä tämä tilanne välttämättä parane ihan vähään aikaan. En ennusta minkäänlaista kriisiä tai mitään katastrofeja, mutta kaikki vain kiihtyy nopeammin ja nopeammin, ja ihmisten on aina vain vaikeampaa kamppailla kaiken sen kanssa. Ja se vaikuttaa ensin heidän mieleensä ja lopulta heidän kehoonsa, mutta se vaikuttaa heidän mieleensä, henkiseen vakauteensa. Ja nyt tietysti heidät laitetaan vain lääkitykselle, mikä latistaa vain mieltä. Kaikki nuo tunteet, kaikki nuo aistimukset, kaikki draama ja kaikki emootiot ovat edelleen siellä, mutta nyt ne on naamioitu ja peitetty lääkkeillä. Ja kuten nykyajan lääketiede on saanut selville, voitte olla näillä masennuslääkkeillä … Ai! Hei, rakas Linda.

LINDA: Hei.

ADAMUS: No, näytät viehättävältä tänään.

LINDA: No, kiitos, herra.

ADAMUS: Kyllä. Saatoin tuntea sinun takanani kenties tavallaan vihjaavan minulle, että kävelen tässä heikoilla jäillä, ja miettivän, ylitänkö rajani. Mutta Linda kertoo teille, ennen kuin minä teen sen, että kaikella mitä sanon, on vain viihdearvo.

LINDA: Kaikki on ok tähän mennessä. Et ole ylittänyt rajaa.

ADAMUS: Joo, joo.

LINDA: Lähellä.

ADAMUS: Joo.

LINDA: Lähellä.

ADAMUS: Virallinen vastuuvapauslauseke, mutta mennään sen ohi.

LINDA: Ei, ei, ei. Kaikki on ok.

ADAMUS: Okei, hyvä.

LINDA: Ok.

ADAMUS: Hyvä. Varoita minua vain joka kerta …

LINDA: Okei, kiitos, herra.

ADAMUS: … kun tunnet, että minä olen ylittämässä rajan, jotta voin sitten ylittää sen.

LINDA: Ai, okei.

ADAMUS: Joo. Hyvä, hyvä.

LINDA: Mahtavaa, Adamus.

ADAMUS: Hyvä.

LINDA: Mahtavaa, mahtavaa. Hyvä pointti.

ADAMUS: Siis ihmisille annetaan noita lääkkeitä, ja heitä tulee enemmän ja enemmän. Eikä vain masennuslääkkeitä, vaan tulee enemmän ja enemmän sellaisten asioiden käyttöä, joita teillä on nyt planeetalla – opioidit, mikä tahansa kivun lievittäjä. Siitä tulee aina vain yleisempää ympäri planeettaa, koska asiat muuttuvat niin nopeasti. Elätte ennenkuulumattomia aikoja. Ennen ei ole ollut mitään tämän kaltaista.

Anteeksi, minun täytyy juoda kahviani. Rakastan suoda itselleni vähän Maa-kahvia, kun tulen tänne (ottaen hörpyn). Mm. Ja näen, että täällä tehdään tosiaankin latteja …

LINDA: Voi, gourmeta sinulle.

ADAMUS: Se on gourmeta, ja sen pitäisi olla hyvä syy kenelle tahansa tulla tänne työpajaan.

LINDA: Totta hemmetissä.

ADAMUS: Tuntekaa sitä hetki, näitä ennenkuulumattomia aikoja planeetalla, jollaisia ei ole koskaan ennen ollut. Ei ole mitään siihen verrattavaa. Voitte palata muinaisaikoihin. Voitte palata planeetan alkuperäiskansoihin. Voitte palata Atlantikselle, Lemuriaan, niin pitkälle kuin haluatte mennä, ettekä löydä mitään tällaista. Edes Atlantiksen parhaina aikoina ei ollut mitään tällaista, mitä tulee teknologian kehitykseen, vauhtiin jolla asioita tapahtuu – muutokset kirjaimellisesti räjähtävät tällä planeetalla. Ja käytän sanaa "räjähtää", eli on hyvin monia muutoksia yhteiskuntajärjestelmissä, rahoitusjärjestelmissä, keksimisessä, prosesseissa ja valmistuksessa. Näitä räjähdyksiä tapahtuu, eikä se ole negatiivinen termi. Se tarkoittaa vain, että asioita tapahtuu niin nopeasti, että tyypillisen ihmisen on vaikea pitää tasapainonsa.

Ja tästä syystä, silloin kun Ylösnousseiden mestareiden klubilla alettiin puhua siitä, että shaumbroilla on niin helppoa ja heillä on kaikki Adamuksen opastus, niin ei, ei, ei, heillä ei ole helppoa. Tiedän suuressa määrin, mitä käytte läpi tällä hetkellä tällä planeetalla. Ei ole mitään muuta ryhmää, joka käy läpi, mitä te käytte läpi Oivaltamiseen mennessänne.

Ja samaan aikaan opitte nyt todella menemään intuitioonne, gnostiinne, sen sijaan että luotatte mielen vanhoihin toimintoihin, ja se voi olla pelottavaa. Se vaatii valtavaa luottamusta itseenne, kun mieli yrittää pidätellä sanoen: "Ei. Sinun täytyy olla looginen."

Teillä on tällä hetkellä myös koko valokehojuttu. Valokeho tulee sisään. Annatte nyt valokeholle luvan tulla sisään, ja Kuthumi menee siihen yksityiskohtaisesti Making Light Body -pilvikurssissa. Olen iloinen, että hän suostui tekemään sen. Mutta hyvin paljon muuttuu biologiassanne nyt, tänä uuden ihmislajin aikana. Ja vaikka kuulostaa upealta, että valokeho tulee sisään, se voi olla hyvin vaikeaa. Se vaikuttaa fyysiseen kehoonne.

Ja kaiken tämän kanssa törmää yhteen koko covid-ongelma, josta puhun hetken kuluttua, ja sitten puhun siitä paljon enemmän, kun teemme ProGnostin 2022. Siis kun valokeho tulee sisään, se kuulostaa upealta, mutta sillä on vaikutus fyysiseen kehoonne, ja se tuo ahdistusta mieleen. Shaumbroilla on paljon ahdistusta tällä hetkellä kaikkien näiden muutosten vuoksi.

Siis annan jokaiselle teistä tunnustusta. Puolustan teitä Ylösnousseiden mestareiden klubilla tai missä tahansa muussa paikassa koko luomakunnassa, ja puolustan sitä, mitä te teette, ja autan muita ymmärtämään, mitä te teette tällä planeetalla nyt. Kiitän teitä henkilökohtaisesti sen läpikäymisestä, mitä olette käyneet läpi, ja että sallitte itsenne olla oivaltanut, sallitte itsenne olla ruumiillistunut mestari tällä planeetalla.

Kiitän jokaista teitä. Se ei ole helppo tehtävä, mutta se on Atlantiksen unelma ja kenties yksi (Adamus huokaisee) tyydyttävimmistä ja kauneimmista asioista, minkä koskaan teette.

Siis vedetäänpä kunnolla syvään henkeä sen myötä.

Koronavirus

Covid, covid, hmm. Se meni minulla pieleen, heh, kuten meni kaikilla muillakin ylösnousseilla mestareilla, jotka kommentoivat sitä. Kukaan meistä ei ymmärtänyt covidin laajuutta. Sen oletettiin tulevan kiivaasti ja lähtevän suhteellisen nopeasti. Covidin oletettiin ravistelevan asioita biologiassa, kun ihmiset alkavat mennä uuteen lajiin. Ja sen oli myös tarkoitus ravistella asioita hyvin laajasti rahoitusjärjestelmissä ja taloudessa tällä planeetalla, mikä saisi ajattelemaan uudelleen monia asioita.

Näette sen tuloksia. Ihmiset sanovat, etteivät he halua enää tehdä töitä, ja se on heidän oikeutensa. Ihmiset sanovat: "En halua olla keskijohtoa koko elämäni, saada kaksi viikkoa lomaa ja sitten jäädä eläkkeelle ja kuolla." Tällä hetkellä tapahtuu tietoisuusmuutos työhön, työpaikkoihin, uriin liittyen, ja ihmiset lähtevät omille teilleen enemmän kuin koskaan. Kyse ei ole siitä, että he haluavat istua vain kotona laiskottelemassa. He sanovat: "Haluan tehdä jotain enemmän. En tiedä, mitä se on, mutta haluan tehdä jotain enemmän tällä planeetalla."

Covid ravistelee järjestelmiä enemmän kuin koskaan, ja kyllä, ymmärsimme sen väärin, ja olen ensimmäisenä myöntämässä, että oletin sen tulevan nopeasti ja lähtevän nopeasti. Mutta jotain hauskaa tapahtui matkan varrella. No, ei kovin hauskaa, mutta jotain tapahtui matkan varrella. Kun covid tuli – uskoakseni siitä on nyt kaksi vuotta …

LINDA: Jep.

ADAMUS: Kun covid ensimmäisen kerran ilmestyi ja alkoi päästä ihmisiin, päästä biologiaan, ihmiset tekivät tavallaan hassun käännöksen, hassun käänteen asioihin. Sen sijaan että olisi otettu yksi iso kokemus covidista, he sanoivat – ihmiskunta, massatietoisuus yleisesti – "Tehdään täydellinen suursiivous. Emme tuo sitä vain muutamia muutoksia varten yhteiskunnassa ja taloudessa. Tuodaan se täysillä." Toisin sanoen, massatietoisuus antoi luvan sille tehdä varianttejaan, ja nyt uskoakseni sitä kutsutaan deltavariantiksi, ja teillä on uusi vielä sen jälkeen.

LINDA: Omikron.

ADAMUS: Mikä?

LINDA: Omikron.

ADAMUS: Omikronvariantti. Ja nyt se tekee kaikkia näitä variantteja, ja syntyy muita variantteja, koska covid on tekemässä täällä täydellistä suursiivousta ihmiskunnan antaman luvan perusteella. Ja mahdollisesti – mahdollisesti – myös, koska planeetalla oli tarpeeksi olentoja, jotka säteilevät valoaan ja sanoivat: "Tehdään se."

LINDA: Vau.

ADAMUS: On riittävästi olentoja, jotka ovat käyneet lohikäärmeen läpi omassa elämässään – ja covid on tavallaan hyvin paljon, no, se on lohikäärme. Mutta on riittävästi shaumbroja, jotka ovat käyneet lohikäärmeen läpi ja sanovat: "Ei tehdä pikku lohikäärmettä. Tehdään se loppuun saakka. Ei tehdä pientä siivousta ja sitten palata parin vuoden päästä tekemään vähän lisää. Tehdään se nyt."

Siis kenties tuo valo auttoi ja vaikutti massatietoisuuteen, että se sanoi: "Tule sisään. Hoidetaan homma nyt. Antaa sen tulla sisään ja muuttaa järjestelmät." Ja kyllä, se on aiheuttanut paljon kuolemia, mutta tavallaan ne olivat olentoja, jotka olivat valmiita lähtemään. Enkä yritä vähätellä sitä surua ja kärsimystä, mitä tulee, kun joku kuolee jonkin covidin kaltaisen vuoksi, mutta yleisesti ottaen nämä olivat ihmisiä, jotka eivät aikoneet joka tapauksessa pysyä pitkään. He olisivat löytäneet toisen tavan lähteä, ja monille heistä se on pelkästään uudelleenaloitus, uudelleenkäynnistys sanoen: "Jouduin hyvin paljon väärälle polulle tässä elämässä", tai "En tehnyt mitään tässä elämässä. Teen uudelleenkäynnistyksen ja tulen takaisin."

Hyvin luultavasti nähdään tavallaan minivauvabuumi noin 5–7 vuoden päästä niihin liittyen, jotka lähtivät covidin vuoksi, saavat nyt vähän uudistumisaikaa toisella puolella ja tulevat sitten takaisin. Mutta asian ydin on, että covid teki ja tekee edelleen syvää suursiivousta melkein kaikessa.

Covid on kutonut itsensä syvälle massatietoisuuteen. Se olisi voinut olla sellainen, että se vain tuli, vaikutti ja lähti, mutta se on kutonut itsensä sisään kuin syöpä. Toisin sanoen, siitä on tullut osa elämän rakennetta tällä hetkellä, ja näin se vaikuttaa kaikkeen. Se vaikuttaa lääketieteeseen. Ja taas kerran, positiivisesta näkökulmasta katsottuna se tutkimus, aika, panostus ja raha mitä on mennyt lääketieteen tutkimukseen, ulottuu pitkälle, pitkälle pelkän covidin yli. Uutta ymmärrystä ihmisen genomista. Uutta ymmärrystä siitä, miten hiukkaset toimivat yhdessä. Ja ennen kaikkea, nerokasta ymmärrystä jonka tunnen tulevan esiin seuraavan puolentoista vuoden aikana, todellista käytännön ymmärrystä siitä, miten elementit, hiukkaset liikkuvat sisään ja ulos todellisuudessa. Se ei vain jonkun fyysikon teoria, vaan nyt syvempää ymmärrystä, tuon ymmärryksen myötä hiukkasen siirtymisestä.

Jokaisella hiukkasella, jokaisella esineellä tässä maailmassa on vasta- tai rinnakkaisesineensä tai -hiukkasensa ei-fyysisessä maailmassa. Se on kuin varjo tai haamu, ja ne menevät edestakaisin toisinaan, ja joskus tämän maailman hiukkanen menee täysin toiseen maailmaan ja sitten tulee takaisin, tai tuo varjoesine tulee fyysiseen todellisuuteen.

Pointti on, että tämän uuden fokusoitumisen myötä lääketieteen tutkimukseen, ymmärretään nyt, miten hiukkaset todella toimivat, liikkuvat sisään ja ulos todellisuudessa, ja sitten on parempi ymmärrys siitä, mitä ihmiset kutsuvat muiksi ulottuvuuksiksi, mutta jotka ovat oikeasti muita maailmoja.

Siis covidin, koronaviruksen – pidän tästä termistä enemmän – sivutuote on, että se muuttaa planeettaa tällä hetkellä. Se kiihdyttää muutoksia. Se saa planeetalla aikaan paljon uudelleenajattelua, ja se on maisemissa jonkin aikaa, vaikken tee mitään ennustetta. Älkää kysykö minulta, miten kauan se on maisemissa.

LINDA: Okei.

ADAMUS: En tee mitään ennustuksia siitä.

Siis kaikkea tätä tapahtuu, ja te olette päättäneet jäädä tänne. Olette päättäneet olla ruumiillistuneita mestareita, eikä se ole helppoa. Ja joillakin teistä oli kenties vähän liikaa pölysokeria ja enkelipölyä päällänne ja ajattelitte, että tultuanne mestaruuteenne olisi pelkästään helppoa. Se on erilaista, ja monin tavoin helppoa, mutta joillain tavoin paljon vaikeampaa.

Ei henkilökohtaisesta näkökulmasta, ei "mitä olen tehnyt väärin?" -näkökulmasta, vaan paljon vaikeampaa sanoen: "On päiviä, jolloin en yksinkertaisesti halua olla täällä." Ja olkaa ok sen suhteen. Älkää yrittäkö taistella sitä vastaan, koska tulee päiviä, jolloin tunnette olevan ylikuormaa, kun tunnette kaikkea tätä tapahtuvan ympärillänne. Teidän ei tarvitse edes lukea sanomalehteä … Tekevätkö ihmiset vielä sitä? Teidän ei tarvitse – saan tämän Cauldrelta – katsoa internetiä, YouTubea ja näitä asioita ymmärtääksenne, että on hyvin haastavaa, ja tunnette se aistitasolla. Tunnette sen kaikkialla ympärillänne, ja teillä on edelleen tapana ottaa se omaksenne – että se on jokin asia, jonka teette väärin. Ei ole. Te vain (Adamus säpsähtää paukahtavaa ääntä) aistitte, mitä kaikkialla ympärillänne on (Adamus naureskelee).

Siis vedetään kunnolla syvään henkeä tässä kohtaa, kun täällä putoilee katosta asioita. Mutta sitä tapahtuu vääjäämättä. Asioita tapahtuu kaikkialla ympärillänne.

Luonnollinen suojaus

Kuten Cauldre ja Linda puhuivat avauspuheessaan, asioita tapahtuu, ja se jatkuu. Niin kauan kun olette tällä planeetan massatietoisuudessa, niin kauan kun olette luonnossa, niin kauan kun olette muiden ihmisten lähellä, asioita tapahtuu. Heidän esimerkkinsä oli, että puu kaatui hiljattain talon päälle. Mutta se aiheutti erittäin vähän vahinkoa. Ei ollut henkilökohtaisia vahinkoja. Kumpaankaan heistä ei sattunut, eikä Belleen.

Puu kaatui, koska se on luontoa. Puita kaatuu, ja puut eivät lakkaa kaatumasta pelkästään siksi, että olette ruumiillistunut mestari. Kuitenkin silloin kun asioita tapahtuu ja kun niitä tapahtuu ihan ympärillänne, on luonnollista suojelua ollessanne ruumiillistunut mestari. Puu voi kaatua, mutta sen sijaan, että se kaatuu suoraan talon päälle ja aiheuttaa paljon vahinkoa, se kaatui melkein täsmällisellä tavalla – tarkoitan uskomattomalla tavalla. Ja se kaatui sillä tavalla, että vahinko oli minimaalinen. Se aiheutti paljon jännitystä ja draamaa, mistä luulen Cauldren ja Lindan nauttineen tietyssä määrin.

LINDA: (kuiskaten) Mitä?!

ADAMUS: Se sai tosiaankin heidän huomionsa (Linda naureskelee). Linda istuu tuolla ja pyörittelee silmiään. Hän on todella hyvä siinä, silmien pyörittelyssä.

Mutta teillä on tavallaan luonnollinen suojaus sitä vastaan, mitä tapahtuu ympärillänne. Se ei tarkoita, ettei asioita tapahdu. Niitä tapahtuu, mutta teillä on tavallaan – haluan olla tarkkana, että Cauldre sanoo tämän oikein – suojapiiri ympärillänne, mutta älkää ajatelko sitä niin, kuin ne asiat, joita ennen teitte valkoisella valolla kaikkialle ympärillenne. Se oli tavallaan seinä, este. Nyt on tavallaan energiakenttä ympärillänne, teidän energiakenttänne, joka on luonnollinen suojaus.

Se voisi olla jotain sellaista, että olette väkijoukossa ja on ihmisiä, jotka kantavat covidia, ja teillä on luonnollinen suojaus. Joku muu voisi saada tartunnan, mutta te ette välttämättä saa. Tai sanotaanpa auto-onnettomuus. Joku liukuu tiellä, ja tulee ketjukolari. Se voisi olla suoraan edessänne, mutta jotenkin teille ei tapahdu mitään, mikä vaikuttaa melkein ihmeeltä. On vain pieni lommo autonne puskurissa. Tai voisitte kävellä metsässä ja nousee kova myrsky, salamoi ja ukkostaa, ja tätä kaikkea voi olla joka puolella ympärillänne, mutta luonnollinen suojauksenne suojelee teitä.

Tämä ei ole enkelisuojausta, emmekä myy täällä tänään suojeluvakuutusohjelmia. Se on luonnollista energiaanne. Se on tavallaan energiakenttä teidän ympärillänne, jolloin voitte olla suoraan kaikenlaisen draaman keskellä, hullujen asioiden keskellä, mutta olette suojassa, ja se on teidän energiaanne.

Haluaisin teidän tuntevan sitä nyt.

Se on siinä, koska olette sallineet itsenne olla täällä. Se on siinä, koska olette tällä planeetalla ja asioita tapahtuu. Kaikki päivät eivät ole kirkkaita ja aurinkoisia. Ja on kaaosta ja ongelmia, ja on ennenkuulumattomia asioita, kuten romahduksia internetissä ja sellaisia asioita, ja voisitte olla siinä, mutta jotenkin se ei vaikuta teihin. Ikään kuin kaikkien muiden päälle sataisi ja olette hyvin tietoinen siitä – voitte haistaa ja tuntea sateen ilmassa, voitte nähdä sen – mutta jostain syystä se ei vain sada teidän päällenne.

Sellaista elämä on eteenpäin mentäessä. Koko planeetta ei yhtäkkiä järjesty, ja kaikki eivät laula kumbajaa ja halaile toisiaan. Niin voisi olla jossain kohtaa, mutta tällä hetkellä ei. Planeetalla tapahtuu liian paljon muutosta, aivan liian paljon muutosta, jotta se olisi edes mahdollisuuksien rajoissa. Jos mitään, se tuo vain lisää konfliktia.

Ennen kaikkea haluaisin teidän kuitenkin nyt ymmärtävän – sen tavallaan luonnollisen suojauksenne lisäksi, että voisitte olla hullujen keskellä, mutta ette ole hullu. Yksi asia, jota shaumbrat edelleen tekevät, on syvän ahdistuksen tunteminen – ahdistuksen – ja se on haamuahdistusta. Cauldre sanoo kirjoittaneensa siitä hiljattain (Shaumbra-lehti 12 2021). Haamuahdistusta, ja te vain poimitte asioita kaikkialta ympäriltänne – muilta ihmisiltä, planeetasta yleisesti, tulevaisuudesta – eikä se ole teidän.

Se ei ole teidän

Shaumbralla on tapana ottaa asioita itselleen. Olette tehneet tätä monta, monta elämää. Olette olleet energianpitäjiä tällä planeetalla. Olette olleet tavallaan pelastajia monissa tilanteissa entisissä elämissä. Siis olette ottaneet itsellenne paljon planeetasta, paljon massatietoisuudesta. Ja tällä hetkellä sitä on sisällänne vielä jossain määrin, ja tämä aiheuttaa ahdistusta.

Tämä ahdistus on tavallaan kuin hevosenjouhipeitto, jota minä olen käyttänyt aika ajoin. Joillekin teistä se saattaa olla tuttu. Se antaa tietyn määrän mukavuutta ja lämpöä, mutta se kutittaa helvetisti. Ja shaumbrat, te tavallaan edelleen pidätte tästä planeetan lapsenvahdin roolista, energian pitämisestä, asioiden sisäistämisestä, jotka eivät ole teidän, voidaksenne prosessoida niitä, voidaksenne toivottavasti auttaa massatietoisuutta. Mutta on aika jättää se. On aika polttaa tuo hevosenjouhipeitto, koska siinä todellisessa työssä, jota teette tällä planeetalla – säteilette valoanne – sille ei ole paikkaa. Sille ei ole tarvetta. Ja tiedän, että joskus tuntuu kotoisalta ja mukavalta tuntea, että teette oikeasti jotain, kun otatte itsellenne maailman ongelmia, mutta kun menette valokehoonne, huomaatte, ettei se toimi kovin hyvin enää.

Otatte itsellenne muiden ihmisten ongelmia, muiden ihmisten energioita, ja se on hyvin, hyvin vaikeaa fyysiselle keholle. Otatte itsellenne ison ylimääräisen kuorman sellaista, mikä ei ole teidän. Monilla teistä jotka olette sairaita, joilla ei ole koskaan energiaa, joilla on vaivoja, ne eivät ole teidän. Olette ottaneet itsellenne massatietoisuuden ongelmia, osittain siksi että olette herkkä – tunnette nämä asiat ja sitten sanotte: "Voi, minussa täytyy olla jotain vikaa" – ja osittain siksi että teette edelleen sosiaalityötä. Antakaa muiden ihmisten tehdä tuo sosiaalityö. He haluavat nousta riveihin. Kun muut ihmiset kehittävät lisää tietoisuutta, he haluavat tehdä samaa, mitä te teitte ennen.

Energian pitäminen, planetaarinen sosiaalityö, henkinen sosiaalityö eivät ole enää teidän. Ja kun valokehonne tulee, on hyvin, hyvin vaikeaa sopeutua siihen ja samalla pitää tai kantaa näitä muita ongelmia. Ne eivät ole teidän, ja haluaisin teidän todella käyttävän erottelukykyä sen tunnistamisessa. Ne eivät ole teidän, ja teillä on edelleen tapana ajatella, että ne ovat, ja oikeutatte ne omiksenne, mutta ne eivät ole enää teidän.

Mikä on teidän? Tobias sanoi sen parhaiten: "Se minkä valitsette." Jos ette valitse jotain – roska-ajatuksia aivoissanne, fyysisiä ongelmia – jos ette valitse sitä, niin se ei ole teidän. Jos valitsette sen, niin olkoon ja se on teidän. Mutta teillä on oikeus, ja sanon, että teillä on myös velvollisuus – minua, shaumbroja ja eniten itseänne kohtaan – päästää nyt irti noista asioista.

Äskettäisissä kokoontumisissamme täällä Konassa, minulle on ollut suuri ilo haastaa ihmiset ongelmistaan. He haluavat puhua – ei ainoastaan aiemmin, vaan edelleen jossain määrin – joistain uhriongelmistaan ja siitä, miten he ovat elämässään paikassa, missä he eivät voi tehdä mitään, mikään ei toimi, ja se on: no, näin on, koska pidätte edelleen kiinni siitä. Otatte sen edelleen omaksenne. Jos jokin on siinä, se johtuu siitä, että pidätte siitä edelleen.

Niinpä kehotan jokaista teitä päästämään kaikesta siitä irti nyt. Meillä on muuta työtä tehtävänä. Meillä on valon säteilemistä. Se on valon loistamista, ei kaikkien muiden synkän pilven vetämistä sisään. Ette ole täällä enää keräämässä synkkiä pilviä ja katsomassa, pystyttekö prosessoimaan sen ja voittamaan sen, ja kaikkea muuta paskaa. Olette täällä nyt säteilemässä valoa, ja siinä on iso ero, ja tiedätte, mistä puhun. Siinä on suuri ero, että säteilette valoanne tai keräätte synkkiä pilviä, jotka eivät ole teidän.

Vedetään kunnolla syvään henkeä tässä kohtaa. Hmm!

Jatketaanpa. Vaihdetaan aihetta. Mutta ennen sitä haluan korostaa jälleen kerran tätä luonnollista suojausta. Se on teillä ruumiillistuneena mestarina, kun jäätte tälle planeetalle. Se johtuu energian tavasta toimia. Oma energianne ei aiheuta teille vahinkoa, ellette pidä siitä ja halua vahinkoa. Mutta muuten voisitte olla kaikkien näiden muiden juttujen keskellä, ja kuten puun kaatuessa Villa Ahmyon päälle, tapahtuu hyvin, hyvin vähän vahinkoa. Ja tuo vahinko oli oikeastaan erittäin hyvä esimerkki ja vähän hauskaa draamaa päivän tai pari. Mutta erilaisissa puitteissa ja muiden ihmisten kanssa, se olisi luultavasti pyyhkäissyt alas puolet tai ainakin kolmasosan koko talosta.

Vedetään syvään henkeä tässä kohtaa.

Rakkaus

Seuraava aihe – rakkaus. Rakkaus.

En puhu paljon rakkaudesta, monista hyvistä syistä, mutta alan puhua siitä enemmän. En puhu siitä, en käytä sitä tavallisessa sanastossani shaumbrojen kanssa eikä meillä ole rakkaus-kumbajoja, koska minulle rakkaus ei ole sitä, miten useimmat ihmiset määrittelevät sen tai minkä he kokevat rakkaudeksi. Minusta ihmisrakkaus on erittäin yliarvostettua.

Rakkautta on manipuloitu kovasti, ja rakkaus on tavallisesti jotain, mitä annetaan muille. Ja joskus kenties saatte sitä itsellenne, mutta sen antamista muille mainostetaan melko paljon. Ette kuule paljon puhetta rakkauden saamisesta. Kuulette rakkauden antamisesta.

Rakkautta on käytetty hyvin paljon liikaa, myös Raamatussa ja joissain muissa pyhissä kirjoissa. New age on "makyoinut" rakkauden kuoliaaksi, alkaen 60-luvulla, mutta jatkuen myös sen jälkeen. New age on makyoinut sen: "Rakastamme kaikki toisiamme ja teemme kumbaja-rakkautta, ja olemme kaikki ykseyttä, ja palaamme rakastamaan toisiamme ykseydessä". Ja minusta se on tavallaan farssia. Se on tavallaan energian ja sen valtavaa väärinymmärrystä, mitä rakkaus oikeasti on.

Minulle rakkaus on jotain, mikä koettiin ensimmäisen kerran täällä Maassa. Ja ihmiset puhuvat Jumalasta, joka jakaa rakkauttaan (suom. huom. viitaten miespuoliseen henkilöön). Jo siinä kohtaa tietää, että jokin on pielessä, kun he määrittelevät Jumalan miespuolisena ja hänen jakavan tätä rakkautta tavallaan pyynnöstä tai vetoomuspohjalta. Jumala antaa vähän rakkautta siellä täällä. Jumalalla – mikä ikinä se onkin – ei ollut mitään käsitystä, mitä rakkaus oli. Teidän sielullanne, "minä olen" -olemuksellanne, ei ollut mitään käsitystä, mitä rakkaus oli, ennen kuin ihmisiä tuli tälle planeetalle.

Kukaan ei sanonut: "Menette tälle planeetalle kokemaan rakkautta", koska heillä ei ollut aavistustakaan, mitä rakkaus oli. Tulitte tälle planeetalle ymmärtääksenne tietoisuuden ja energian välisen suhteen, ja tulitte enkeliperheidenne puolesta, joita ette rakastaneet, koska ei ollut mitään rakkautta.

Siis tulette tälle planeetalle, lähdette tähän uskomattomaan etsintään, ymmärtääksenne energiaa ja tietoisuutta, ja mitä löydätte? Rakkauden. Puhtaan rakkauden. Rakkauden toista kohtaan. Hyvin selkeän yhteyden, muiston – myös tässä planeettatodellisuudessa – tämän toisen ihmisen kanssa siitä, mistä tulitte, ja tiedätte, että tulitte kumpikin hyvin kaukaisesta paikasta, kauan sitten. Ja tuo yhteys sytytti sitten tämän asian, jota ei ollut koskaan koettu planeetalla – rakkauden – ja lopulta siitä tuli yksi enkeliaisteista.

Jatkoitte rakastamista, mutta sitten löysitte rakkauden pimeän puolen – avioeroasianajajat. Löysitte rakkauden julmuuden. Kun vanhempi lyö lastaan ja sanoo: "Teen tämän, koska rakastan sinua", kun tulette kotiin yhtenä iltapäivänä ja löydätte kumppaninne sängystä jonkun muun kanssa ja hän sanoo: "Ei! Minä todella rakastan sinua. Se oli vain pientä harkitsemattomuutta minulta", niin silloin rakkaus sattuu. Rakkaus puree.

Ja sitten ihmiset jotka eivät ole koskaan ennen tavanneet tosiaan, sanovat yhtäkkiä: "Voi, rakastan sinua", kuin se olisi samanlainen sana kuin "leipä" tai "ilma". No, minun mielestäni he käyttävät tuota sanaa vähän liian löyhästi siinä. Minun mielestäni täytyy tuntea toinen yli 10 minuuttia, ennen kuin voi sanoa rakastavansa häntä, yleensä.

Siis rakkaus on yksi niitä ilmiöitä, joita ihmiset kokivat ensin Maassa, ja nyt se raivaa tiensä koko luomakuntaan. On enkeliolentoja, jotka tulevat tänne vain kokemaan rakkautta, tavallaan rakkaussirkukseen: "Haluan mennä sinne ja katsoa, millaista se on, tämä rakkaudeksi kutsuttu asia." Ja mistä teidän laulunne on kirjoitettu? Rakkaudesta. Rakkaudesta. Miten monta laulua on kirjoitettu maapähkinävoista? Ei montaa. Ne on kirjoitettu rakkaudesta. Miten monta laulua on kirjoitettu tieteellisistä löydöistä? Noin 10, mutta loput ovat kaikki rakkaudesta tällä planeetalla.

En ole puhunut rakkaudesta, ja voitte sanoa, että olen vähän kyyninen – kenties? En tiedä, kuuletteko sen ja havaitsetteko sen äänestäni, kun kyse on rakkaudesta – pelkästään siksi, miten sitä on käytetty liikaa, miten se on kaupallistettu, väärinymmärretty ja miten sitä on vahingoitettu monin tavoin.

Olette käyneet paljon kokemuksia läpi rakkaudesta, ja useimmat teistä, valtaosa teistä, lähti viime elämässä omille teilleen ja sanoi: "Ei enää rakkautta. Olen valmis sen osalta." Ei enää suhteita ja kumppaneita. Ei enää syvää rakastumista, jollaista teillä oli ollut aiemmin ja jossa kadotitte kaiken järjen ja tunteen Itsestä rakastuessanne syvästi toiseen. Se palveli tarkoitusta. Opitte paljon, ja saitte kokea rakkauden.

Sitten hyvin monet teistä lähtivät viime elämässään omille teilleen, olivat yksinäisiä susia, kaukana muista ihmisistä ja rakkaudesta. Tarvitsitte tuon ajan itseksenne, ilman tunkeutuvaa/häiritsevää rakkaussuhdetta. Kyllä, sanoin "tunkeutuvaa", koska se voi olla sitä. Ja sitten tulitte tähän elämään.

Tulitte tähän elämään tietäen kaiken siitä, miksi olitte täällä. Tietäen kaiken siitä, mistä tässä elämässä oli kyse. Tarkoitan, ettei yksityiskohtia, vaan mitä varten olitte täällä – Oivaltaminen ja sitten loppujen lopuksi jääminen tänne ruumiillistuneena mestarina. Ja matkan varrella hyvin monet teistä yrittivät palata takaisin suhteisiin, mikä ei toiminut. Monet teistä yrittivät ja työskentelivät vuosia tai vuosikymmeniä jonkin suhteen eteen, koko perheyksikköasian ja koko rakkausasian eteen, eikä se toiminut.

Ja monet teistä ovat edelleen tänäkin päivänä surullisia, kun puhumme myöhään yöllä, ja sanotte: "Mutta Adamus, halusin vain kumppanin, rakastajan tässä elämässä, enkä koskaan löytänyt sellaista. Se on oikeasti elämässäni se yksi asia, jota ei koskaan tyydytetty – tuo kumppani, sielunkumppanini." Ja sitten kun sanotte "sielunkumppani", haluan yökätä ja oksentaa, ja te sanotte: "Voi ei! Olen pahoillani. Tarkoitin kaksoisliekkinäni." Ja sitten minulla on tuo ilme kasvoillani. Ei ole mitään sielunkumppania tai kaksoisliekkiä.

Siis tulitte tähän elämään toivoen taas saavanne tuota rakkautta, mutta tulitte myös tietäen, että työntäisitte sen pois, koska ette halunneet minkään sekaantuvan Oivaltamiseenne.

Rakkaus on kaunis asia – se rakkaus josta puhun, ei tyypillinen ihmisrakkaus. Rakkaus on hyvin kaunis asia, kun voitte avoimesti jakaa toisen kanssa. Jakaa kehonne, jakaa syvimmät ja intiimeimmät ajatuksenne, jakaa tarinanne omasta matkastanne, jakaa naurun, jakaa menemällä elokuviin tai pitkälle ajelulle. Kun ei ole mitään, mitä teidän tarvitsee piilottaa, kun ei ole mitään, mitä teidän tarvitsee pidätellä, niin se on rakkautta. Jos olette tilanteessa, jossa on pidättelyä, jossa on piilottelua, jossa teillä on salaisia käytäviä psyykeenne ja henkeenne, kun on mustasukkaisuutta, kun on syytöksiä ja kaikkea muuta tällaista, niin se ei ole rakkautta. Se ei ole rakkautta. Se on suhde, mutta se ei ole sitä rakkautta, josta puhun.

Siis matkan varrella ihmiset löysivät rakkauden ja kokivat sen syvästi, ja he kokivat sen pimeän puolen ja kauniin puolen. Ja ei, en ole lainkaan rakkautta vastaan. Olen rakkaus-termin sopimatonta käyttämistä vastaan. Voi, rakkaus. Ja tietysti kaikkein suurinta rakkautta ja vaikeasti saavutettavinta rakkautta on itsensä rakastaminen.

On sen aika, rakkaat shaumbrat, rakkaat mestarit. On aika rakastaa nyt itseänne ei-makyo-tavalla. Ei vanhalla tavalla: "Voi, rakastan itseäni, rakastan itseäni", mutta sitten ette oikeasti rakasta. Aika todella rakastaa itseänne.

Aion puhua siitä enemmän ja olla toisinaan hyvin kriittinen siitä, mitä kutsun "vanhan tyyliseksi rakkaudeksi" tai paskarakkaudeksi. Puhun nyt sen tärkeydestä, millaista on rakastaa itseään, kun on rakastettu toisia. Ja se on vaikeaa, koska niin pitkälle kuin olette tulleet ja niin tietoisia kuin olette, tällä hetkellä on edelleen vaikeaa rakastaa itseänne. Ja muistakaa, mitä sanoin kumppanista. Todellista rakkautta on, kun ei ole pidättelyä. Ei ole salaisuuksia. Ei ole piilotettuja kammioita tai käytäviä. Ei ole mustasukkaisuutta. Se on avointa ja luottamuksellista. Sitä on todellinen rakkaus. Se kun ette ole sidottuja toisiinne, kunnes kuolema teidät erottaa, ei ole rakkautta. Se on uskonto.

Todellinen rakkaus ei koskaan pidä kiinni kenestäkään tai mistään. Ei ole mitään tarvetta pitää kiinni hänestä, roikkua kiinni hänessä, sitoa häntä, koska se ei ole rakkautta. Rakkaus on syvää luottamusta itseenne ja muihin.

Mutta nyt alamme puhua enemmän itsenne rakastamisesta – itsenne rakastamisesta – ja se on todella yksi kaikkein vaikeimmista ja haastavimmista asioista. On paljon helpompaa rakastaa toista. On paljon helpompaa projisoida rakkautta, antaa rakkautta, kuin vastaanottaa sitä, tulee se sitten joltain toiselta, mutta enimmäkseen itseltänne. Enimmäkseen itseltänne.

Meidän on nyt aika puhua rakkaudesta tavalla, mitä ette ehkä ole koskaan ennen kuulleet. Järjestämme joitain erityiskokoontumisia, rakkauskokoontumisia, mutta haluan tuoda sen esiin nyt. Tämä seuraava kulma josta käännymme tai seuraava eroamis-/jakautumiskohta – miten sitä kutsutaankin – on itsenne rakastaminen.

Kuvitelkaa hetki mahdollisuutta rakastaa itseänne ehdottomasti.

Tulitte tälle planeetalle tietämättä mitään rakkaudesta. Sitten löysitte sen ja rakastuitte. Sitten rakastelitte, ja sitten teillä oli monia muita suhteita rakkaudessa. Ja sitten rakkaus happani, kuin pahentunut maito. Mutta silloinkin sen kautta opitte, mitä rakkaus ei ole, jotta voisitte lopulta olla tässä nyt rakastaen itseänne.

Minun tyyppiseni rakkaus josta puhumme, ei ole lainkaan makyoa. Ja jos alatte tehdä sitä, lohikäärmeenne tulee esiin ja haukkaa rakkauskeksiänne siinä paikassa. Se ei salli tällaista sokerikuorrutteista, hattararakkautta. Puhun itsenne rakastamisesta oikeasti. Se kuulostaa erittäin hyvältä, eikö vain? Mutta kuitenkin se on hyvin vaikeaa. Se on hyvin vaikeaa.

Vedetään syvään henkeä nyt, kun menemme seuraavaan askeleeseen shaumbrojen kanssa. Ja menen takaisin Ylösnousseiden mestareiden klubille ja kerron noille paskiaisille pari asiaa, niille jotka sanoivat, miten helppoa teillä on. Ja sanon: "Se mitä tällä hetkellä työstämme" – tai paremmin sanottuna – "mitä tällä hetkellä sallimme, on Itsen todellinen rakkaus." Ei sitä "orvokkirakkautta", jossa mennään "rakastamaan maailmaa", vaikkei oikeasti rakasteta. Itsen rakastaminen ja oikeasti sen toteuttaminen, miksi tulitte tälle planeetalle, koska energian ja tietoisuuden todellinen ymmärtäminen – miten ne toimivat yhdessä – on myös sen ymmärtämistä, miten rakastetaan itseään.

Itsensä rakastaminen merkitsee itsensä täyttä hyväksymistä, kaiken. Kaiken

Vedetään kunnolla syvään henkeä tässä kohtaa. Aah! Ihanaa kahvia.

Okei, seuraava asia. Seuraavana hittilistallamme. Hmm.

Tuota, haluan pysyä hetken tässä, vain tuntien rakkautta. Tehdäänpä se – itserakkaus – ja antakaa tämän tulla tietoisuutenne läpi nyt. Tullaan tälle planeetalle oppimaan tietoisuudesta ja energiasta, mutta mitä löydetään? Rakkaus toista kohtaan, ja sitten käytte läpi kaikki nuo kokemukset siitä. Toisen rakastaminen, sen hyvä ja huono, ja sitten jonkin aikaa on melkein, ettei ole yhtään rakkautta. Ja tuntuu, että rakkaus on lähtenyt elämästänne, ja sitten nyt on itsenne rakastamisen aika.

Planeetalla ei ole monia tällä hetkellä tai ollut koskaan, jotka ovat todella rakastaneet itseään. Ei monia. Teemme tämän – emme yhdessä, vaan tavallaan samanaikaisesti.

Mestaritarina

Okei, vedetään kunnolla syvään henkeä, kun vaihdamme aihetta. Taas kerran haluaisin kertoa tarinan, mestaritarinan.

Mestari istui mökissään iltapäivän lopulla, luki kirjaa takan ääressä, nautti lasillisesta hyvää viiniä ja teki, mitä todellinen mestari tekee – ottaa rennosti aina silloin tällöin. Mestari pitää paljon oppitunteja ja päivät ovat melko täynnä, mutta mestari tietää, että aina silloin tällöin hänen täytyy ottaa aikaa yksin. Hän istui siis lukemassa kirjaa ja yhtäkkiä hän tunsi kellon, heh-heh, alkavan soida päässään. Ei hän kuullut kirjaimellisesti kelloa, vaan se oli tönäisy. Se oli tietämistä, että yhtäkkiä hänen täytyi laittaa kirjansa alas ja viitta päälleen ja lähteä kävelylle.

Mielenkiintoinen asia on se, ettei mestari tiennyt miksi, eikä mestari kysy, koska silloin kun kysytte, alatte tulla mentaaliseksi. Kun sanotte: "Miksi minusta tuntuu tältä?" ja "Onko tämä vain minä?" tai "Mitä minun pitäisi tehdä? Mitä henki yrittää kertoa minulle?" ei, ei, ei, ei, ei.

Mestari tunsi tämän kellon alkavan soida, tämän tönäisyn, laittoi viitan päälleen ja tiesi mennä kävelylle – tietämättä miksi, tietämättä, mihin se johtaisi. Ja se on erittäin tärkeä pointti teille kaikille. Tunnette jotain, ja aiemmin teillä oli tapana ajatella sitä, diagnosoida se, analysoida se ja tulla typeräksi sen osalta. Nyt on aika mennä vain tietämiseenne, kuten mestari teki. Hän laittoi viitan päälleen ja meni ulos ovesta, tietämättä, pitäisikö hänen käätyä oikealle vai vasemmalle vai mennä suoraan – tietämättä yhtään. Mutta tietäen ja luottaen itseensä riittävästi tietääkseen, että se olisi oikea suunta, oikea paikka.

Hän käveli noin seitsemän minuuttia ja lopulta tuli kampuksella pienelle järvelle, jonka ympärillä oli suuria, kauniita puita, ja puistonpenkillä järven rannalla oli nyt yksi hänen oppilaistaan, Christina, joka itki, istui ja nyyhkytti penkillä. Mestari pysähtyi hetkeksi. Hän oli tuntenut viime aikoina, että Christinalla tapahtui paljon asioita, kuin jokin olisi piinannut häntä, joten mestari ei ollut yllättynyt nähdessään hänen itkevän. Hän oli hyvä oppilas. Hän oli ehdottomasti omistautunut, sitoutunut Oivaltamiseen. Hänellä oli hyvä perusote energiastaan, mutta oli jotain, mikä häiritsi, jotain mikä tuli tielle.

Mestari seisoi siinä hetken tuntien Christinaa, todella tuntien, oliko ok lähestyä häntä, tai kenties hänen pitäisi vain lähteä pois. Hän tunsi sitä, yrittämättä saada sanoja päähänsä ja Christinan korkeampaa itseä puhumaan hänelle. Hän vain tunsi energiaa, kuten teidän pitäisi tehdä. Älkää sotkeutuko totaalisesti aivoihinne. Älkää odottako kuulevanne jotain suurta ääntä. Tuntekaa vain. Se on teidän tietämistänne. Sen mestari teki. Hän tunsi sitä, ja tuntui hyvin sopivalta lähestyä Christinaa, melkein kuin energiat olisivat kutsuneet hänet sisään.

Niinpä hän – köhöm, köhöm – selvitti kurkkuaan muutaman kerran, jottei pelästyttäisi Christinaa lähestyessään puistonpenkkiä, jolla hän istui, ja Christina pysyi pää käsissä nyyhkyttäen ja nyyhkyttäen. Mestari istuutui hänen viereensä, sanomatta sanaakaan, sanomatta jotain sellaista typerää kuin: "Mitä sinulle kuuluu?" (Linda naureskelee pehmeästi) Miten hänen pitäisi vastata siihen? Eivätkö ihmiset sano niin: "Mitä sinulle kuuluu?" "Minulla on romahdus. En halua enää elää. Mitä sinulle kuuluu?" Ei! (Linda naureskelee) Mestari istui vain siinä – huvitan iloisesti Lindaa (Adamus naureskelee).

Mestari istui vain hänen vieressään – ja totutelkaa siihen, pelkkään olemiseen siinä. Mestari salli vain valonsa säteillä. Hänen ei tarvinnut tehdä työtä siihen. Hänen ei tarvinnut painaa nappulasta ja sanoa: "Valo, syty." Todellinen mestari säteilee aina valoaan. Mestari istui vain siinä vähän aikaa, yrittämättä lähettää Christinalle kaikenlaista hyvän fiiliksen energiaa, yrittämättä parantaa häntä, tekemättä mitään mantroja tai rukouksia. Mestari ei vetänyt suitsuketta taskustaan ja sytyttänyt sitä savuamaan ja puhdistamaan ilmaa. Ei mitään sellaista. Hän istui vain siinä. Se oli täydellinen asia tehdä. Sitä Christina tarvitsi.

Hän ei tarvinnut paljon puhetta tuolla hetkellä. Hän ei tarvinnut paljon luennoivia neuvoja vanhalta mieheltä, ja hän ei todellakaan tarvinnut suitsukkeenhajua kaikkialle ympärilleen. Joskus ihmisillä on kummallinen käsitys siitä, miten yritetään auttaa muita ihmisiä, ja minun kirjoissani se on hemmetin tunkeutumista. Joskus pelkkä läsnäolo – silloin kun tunnette, että on kutsu – eikä paljon sanoja, jos yhtään.

Siis mestari istui Christinan viereen. Tämä tiesi hänen olevan siinä. Hän havaitsi sen heti, ja mestari vain istui. Sanomatta mitään, yrittämättä tuputtaa itseään Christinalle, hän vain istui siinä. Jossain kohtaa, noin viiden minuutin kuluttua, Christina lakkasi itkemästä, hänen henkensä tasaantui, hän pyyhki tahrat kasvoiltaan, ja mestari pisti käden taskuunsa, viittansa sisään, ja veti pullon brandya ja antoi sen Christinalle sanomatta sanaakaan. Tämä otti ison kulauksen siitä ja sitten huokaisi syvään helpotuksesta.

Kyse ei ole siitä, että mestarin pitäisi aina kantaa brandypulloa mukanaan, mutta toisinaan se ei ole huono ajatus. Juuri sitä Christina tarvitsi, jotain mikä katkaisi tämän tunnepuhdistuksen, jossa hän oli. Mestari tiesi, että hänen täytyi käydä tämä läpi, jossain määrin, mutta mestari oivalsi myös, että hän oli jäänyt kiinni siihen. Hän pyöri siinä nyt.

Mestari oivalsi, että hänen elämässään oli ongelmia, asioita jotka eivät olleet sujuneet niin, kuin hän olisi halunnut, ja erityisesti suhteessa joka hänellä oli ollut, suhteessa joka oli jatkunut noin viisi vuotta. Hän ei ollut naimisissa tämän miehen kanssa, mutta he olivat asuneet yhdessä, ja mies oli kerännyt vain tavaransa ja lähtenyt, melkein ilman mitään varoitusta. Sanonut vain: "Se on loppu", ja Christina oli järkyttynyt.

Christina sanoi mestarille lopulta: "Kohtaloni ei ole koskaan tuntea rakkautta."

Mestari vain istui siinä. On aikoja, jolloin on parempi olla sanomatta mitään. Mestari vain istui siinä, ja Christina sanoi: "Mestari, tämä ei ole ensimmäinen kerta. Suhde ennen tätä kesti kaksi vuotta ja sitä edellinen kesti tuskin kahdeksan kuukautta, ja sitä edellinen oli noin viisi, kuusi vuotta." Ja hän sanoi: "Niin ei ole vain tarkoitus, että minulla on koskaan suhde tässä elämässä."

Mestari todella ymmärsi, sillä ennen Oivaltamisensa sallimista hän siirtyi suhteesta toiseen yrittäen löytää vastauksia, yrittäen löytää merkityksen ja yrittäen löytää rakkautta, eikä mikään siitä toiminut. Hän tiesi, millaista oli kohdata rakkauden pimeys, mutta lopulta tulla esiin Itsen rakkauden myötä, ja sitä te kaikki tarvitsette. Mutta silloin kun teillä on tuo Itsen rakkaus, teillä voi olla suhde toisen kanssa todellisessa rakkaudessa.

Christina alkoi puhua. Luulen, että iso kulaus brandya auttoi irrottamaan vähän kielenkannat, mutta hän alkoi puhua ja sanoi: "Mestari, menin (psykologiseen) neuvontaan/terapiaan (counseling) hiljattain."

Pelkästään tämä sana sai mestarin pyörittelemään silmiään, niin kuin Linda. "Terapiaan, voi hyvä luoja. Terapia on addikteille", mestari ajatteli itsekseen. Hän ei uskaltanut sanoa sitä Christinalle, mutta terapia on addikteille, sellainen terapia jota ihmisillä tällä hetkellä on. He ovat riippuvaisia ongelmistaan, ja terapia vahvistaa heidän ongelmiaan. Terapia saa heidät syvemmälle ongelmiinsa, niiden ratkaisemisen sijasta. Terapia auttaa usein itse asiassa luomaan enemmän uhri/hyväksikäyttäjä-tietoisuutta kuin mikään. Ja Cauldre sättii minua nyt, enkä sano, että kaikki terapeutit/neuvonantajat ovat sellaisia, mutta terapia yleisesti on sellaista. Se ei tarkastele juurisyitä. Se yrittää paikata ja korjata, ja kun se ei toimi, annetaan lääkkeitä.

Christina sanoi: "Mestari, olen käynyt terapiassa viime aikoina ja yrittänyt löytää vastauksia siihen, miksi en voi saada hyvää suhdetta, miksi se aina alkaa hyvin – kun se alkaa, ajattelen sen olevan todella parasta rakkautta, jonka olen koskaan löytänyt – mutta sitten meillä alkaa olla erimielisyyksiä. Sitten alamme riidellä. Sitten on kylmyyttä. Sitten on hiljaisuutta. Sitten on syytöksiä, ja se muuttuu kauniista ja autuaasta huonoksi. Terapeuttini kertoi, että luon itse kaiken tämän. Ja terapeuttini sanoi, että todellinen syy, mitä tässä oikeasti tapahtuu, on, että minulla on haavoittunut sisäinen lapsi, ja hän haluaa pitää minulle sisäisen lapsen retriitin. Se kestää noin kuukauden ja maksaa noin 8.000 dollaria, mutta käyn näissä seminaareissa kolme tai neljä kertaa viikossa ja opin haavoittuneesta sisäisestä lapsestani."

Mestari ajatteli itsekseen: "Juon koko tämän brandypullollisen yksin, jos kuulen yhtään enemmän tästä", koska hän oivalsi, että se oli todella tukku psykologista paskaa.

Mestari kuunteli Christinan puhuvan vielä vähän lisää. Hän tiesi, että tämän oli tärkeä vain saada se ulos. Hän sanoi tuskin sanaakaan. Hän nyökkäsi päätään aina silloin tällöin, pyöritteli silmiään paljon, mutta sanoi tuskin sanaakaan.

Lopulta, kun Christina oli tavallaan uuvuttanut itsensä puhumalla, mestari sanoi: "Christina, ongelma ei liity mitenkään haavoittuneeseen sisäiseen lapseen. Kyse on itse asiassa haavoittuneesta aikuisesta.

"Haluan sinun sulkevan silmäsi hetkeksi, Christina, ja muistavan sen, kun tulit tälle planeetalle tässä elämässä, kun synnyit tähän elämään. Haluan sinun muistavan, millaista oli, kun oli hyvin puhdas tietäminen siitä, miksi olit tällä planeetalla, mitä halusit tehdä ja mihin halusit mennä. Ja tämä on pysynyt sinulla.

"Kun olit 1- ja 2-vuotias, teit sellaisia asioita, kuin puhuit elementaalien, keijujen, minun ja muiden kanssa, ja se oli todella kaunista. Kun olit 3- ja 4-vuotias, sinulla oli edelleen tuo selkeä muistikuva, mutta nyt tulit enemmän tietoiseksi maailmasta ympärilläsi ja sen omituisuuksista, haasteista ja vaikeuksista, mutta muistit edelleen selvästi. Ja kun olit 5-vuotias, ja kenties 6-vuotiaaseen saakka, sinulla oli edelleen tuo selkeä tietoisuus, miksi olit täällä ja mitä tekisit."

Hän sanoi: "Christina, sinulla ei ole haavoittunutta sisäistä lasta. Se on aina tiennyt. Se on aina, aina tiennyt. Sinulla on haavoittunut teini ja haavoittunut aikuinen, hyvin haavoittunut aikuinen, mutta koko tämä haavoittuneiden sisäisten lasten juttu – ei, ei, ei. Niin ei ole. Se on yksi näistä new age -tyyppisistä asioista, jotka kuulostavat hyviltä, mutta tunne sitä itse."¨

Hän sanoi: "Haluan sinun tuntevan tuota sisäistä lasta, itseäsi. Tuo se tähän. Tiedät, ettei ole aikaa. Ei ole menneisyyttä ja tulevaisuutta, joten ole tuo sisäinen lapsesi nyt. Tunne sitä."

Christina istui siinä hetken, mestarin ollessa hyvin hiljaa, ja ensin hän kamppaili, koska oli koko tuo juttu, että hänen sisäinen lapsensa oli haavoittunut, joten hän odotti haavoittunutta sisäistä lasta ja toimi sen mukaisesti. Mutta hän jatkoi hengittämistä ja sen tuntemista, ja lopulta hän pystyi tuntemaan nuoremman itsensä, ns. sisäisen lapsensa. Ja yhtäkkiä hän tunsi sen selkeyden, että se tiesi, miksi hän tuli tänne, ja se oli säilynyt hänen sisällään.

Se hautautui. Se ei eksynyt, mutta sitä varjostivat hyvin monet muut asiat elämässä, mutta tuo sisäinen lapsi omassa puhtaudessaan, tietämisessään oli edelleen siellä. Ja se iski Christinaan kuin tiiliskivi. Se iski häneen, ja hän tiesi täsmälleen, ettei se ollut haavoittunut sisäinen lapsi. Se oli pelkästään asioita, joita oli tapahtunut elämässä, jotka olivat saaneet hänet pois kurssista ja jotka olivat saaneet hänet poikkeamaan todellisesta missiostaan tai m-intohimostaan (missio + intohimo) tällä planeetalla tai ainakin luulemaan, että hän oli poikennut.

Hän tunsi sitä jonkin aikaa, ja se alkoi virrata hänen lävitseen – tämä kristallinkirkas/selkeä nuori lapsi ja sitten kaikki ne ihmisyyden haasteet, pilvet, varjot ja pimeys joita pyöri ja jotka saivat tuon sisäisen lapsen menemään piiloon, muttei haavoittumaan. Se meni sisään suojellakseen itseään, jotta se voisi ilmestyä esiin oikeaan aikaan, selkeyden kera.

Se virtasi hänen lävitseen, tämä muistikuva hänen todellisesta, puhtaasta lapsi-itsestään, ja sitten kaikki ne asiat, jotka olivat saaneet sen menemään piiloon, kaikki asiat teini-iässä, oli kyse sitten tunteesta, että hän harrasti irtosuhteita tai loukkasi muita ihmisiä tai käytti huumeita varhaisvuosina tai että hänellä oli huonoja kumppaneita matkan varrella. Ja sitten hän oivalsi, että ei, ei ollut haavoittunutta sisäistä lasta, ja jos hän voisi palata tämän nuoren lapsen tietämiseen ja varmuuteen, se auttaisi häntä ymmärtämään kaikki ne muut asiat, joita tapahtui.

Mestari saattoi tuntea, että Christina oli tuossa jälleenyhdistymiskohdassa, ja sanoi: "Vedä nyt syvään henkeä ja anna tuon nuorekkaan viattomuuden tulla takaisin. Ympäröivä maailma on kovettanut sinut. Sinusta on tullut skeptinen ja kyyninen. Anna tuon viattomuuden nyt palata. On sen ika."

Ja Christina teki niin.

Mestari tiesi, että hänen oli aika nousta ja lähteä. Christina kävi läpi omaa juttuaan. Hän kävi läpi yhdistymistä tai jälleenyhdistymistä sisällään. Mestari nousi hiljaa ylös, ja juuri kun hän oli kävelemässä pois, Christina katsoi häntä kauniilla, mutta edelleen kyyneleisillä silmillään ja sanoi: "Mestari, jättäisitkö brandypullosi minulle?"

Rakkaat shaumbrat, teillä ei ole haavoittunutta sisäistä lasta. Teillä on tuo sisäinen itse, joka on oma nuorekas, kirkas, viaton ja puhdas tietämisenne ja joka on ollut piilossa kauan. Se ei ole haavoittunut. Se ei ole koskaan ollut – ihminen, aikuinen, teini kenties on ollut. Ja se on ollut tavallaan laitettuna pois, suojattuna elämän hulluudelta, mutta on aika tuoda se takaisin.

Laitetaan vähän musiikkia merabhia varten.

Sisäisen Kristus-lapsen merabh

Ei ole haavoittunutta sisäistä lasta.

(Musiikki alkaa)

On teini, aikuinen, keski-ikäinen, seniori – mikä tahansa – joka otti itselleen aivan liian paljon, mikä ei ollut hänen. Aivan liian paljon.

Ja sen lisäksi, monet teistä tulivat tälle planeetalle ja sitten teidän täytyi odottaa kauan, ennen kuin oli oikea aika, oikea aika tehdä todellista m-intohimoanne täällä, olla ruumiillistunut mestari.

Jotkut teistä odottivat 30, 40, 50 vuotta ja tuona aikana voitte likaantua erittäin paljon. Voitte muuttua hyvin negatiiviseksi, ja sitten sen lisäksi otitte itsellenne hyvin paljon, mikä ei ollut teidän. Hyvin paljon.

Otetaan tämä hetki tässä puhtauden ja viattomuuden merabhissa ja tuodaan tuo osa takaisin – tuo osa jonka toitte, oli hyvin puhdas monta vuotta, tuo osa joka tiesi, miksi olitte täällä, ja tuo osa joka periaatteessa toi viestin sisään.

Kutsutaan nyt tuo osanne takaisin. Se ei ole menneisyydessä. Se on tässä nyt. Se ei ole jossain muualla. Se on aivan tässä.

Se oli vain tavallaan piilossa suojautuakseen. Et halunnut koskaan minkään saastuttavan tai vääristävän tuota kaunista osaasi. Tuota lasta, itse asiassa Kristus-lasta.

Kristus-lapsi tai kristallilapsi joka tuli tänne suuren tietämisen ja päättäväisyyden kera. Se on tässä nyt. On ok tuoda se esiin. Nyt on luonnollinen suojaus. On aika päästää se ulos.

"Haavoittunut lapsi" – mitä nämä ihmiset oikein keksivät? Ei ole mitään haavoittunutta lasta. Se on puhdas lapsi. On haavoittunut aikuinen kenties. Haavoittunutta lasta ei ole. 

(Tauko)

Vedä kunnolla syvään henkeä, ja on ok antaa tuon puhtauden ja viattomuuden tulla esiin. Se on osasi, joka ehdottomasti tiesi, miksi tulit tänne.

Kenties aloit kyseenalaistaa asioita 7-, 8-, 9-vuotiaana. Kenties jäit kiinni massatietoisuuteen tai omaan syyllisyyteesi ja häpeääsi. Sillä ei ole merkitystä, millään siitä ei ole merkitystä. Mutta se ei ole haavoittunut lapsi.

Kehotan sinua tuntemaan sitä, tuota puhtautta, tuota tietämistä. Se on aito/todellinen sinä.

Niin oli, ennen kuin aloit ottaa itsellesi muiden ihmisten juttuja, aloit ottaa itsellesi massatietoisuutta, aloit tehdä luetteloita kaikista ongelmista – mikä oli väärin ja mikä oli haavoittunut ja mikä ei toiminut oikein ja missä menit vikaan.

Tämä puhdas lapsi-itse, tämä Kristus-lapsi joka olet, tiesi, miksi olit täällä.

(Tauko)

Tuo Kristus-lapsi ymmärsi, että yli 2.000 vuotta sitten olit tällä planeetalla samaan aikaan kuin Jeshua. Jeshua on kollektiivi – ei sieluolento, vaan kollektiivi teistä kaikista – ja tiesit, että kun Jeshua tuli sisään, oli aika kylvää jumaluuden, tietoisuuden, siemeniä tälle planeetalle, ja tulisit lopulta takaisin korjaamaan sen satoa. Se on tämä elämä nyt.

Tänä jouluaikana on aika antaa tuon Kristus-lapsen tulla esiin sisältäsi.

Ei ole haavoittunutta sisäistä lasta. Ei mitään sellaista. Mikä farssi.

(Tauko)

Linda, ojentaisitko minulle tänne tuon nallekarhun? Joo, haluan sen aivan tähän (Linda tuo todella suuren nallen istumaan Adamuksen viereen puistopenkille).

LINDA: Ai, aiotko korvata minut?

ADAMUS: Kyllä (he naureskelevat). Nalle tekee hengittämiset tästä eteenpäin (Linda leikkii itkevänsä).

Siis rakas shaumbra, ei ole haavoittunutta lasta. Ei ole haavoittunutta sisäistä lasta, ei mitään sellaista.

Sisälläsi on tuo lapsi, Kristus-lapsi. Nalle ja minä, Linda ja Belle pyydämme sinua nyt vetämään kunnolla syvään henkeä. Belle makaa ulkona selällään, yksi jalka suoraan ylöspäin, jalat levällään. Se tietää, mistä puhun.

Vedetään syvään henkeä yhdessä.

Se on ok nyt. Sinulla on luonnollinen suojaus. On ok päästää tuo Kristus-lapsi ulos, takaisin elämääsi. Se sisältää kaikki muistot ja kaiken tietämisen ja kaiken puhtauden ja kaiken ymmärryksen, miksi oikeasti tulit tänne tässä elämässä.

Se ei ollut koskaan poissa. Se oli vain piilossa, suojattuna.

Se ei koskaan ottanut itselleen muiden ihmisten juttuja, massatietoisuusjuttuja, niin kuin aikuisempi itsesi otti.

Se ei koskaan haavoittunut, eikä se koskaan haavoitu.

Vedä kunnolla syvään henkeä, sallien tämän Kristus-lapsen tulla esiin.

Hauska asia siinä on, että voitaisiin sanoa, että se kulkee rinnakkain valokehon tulemisen kanssa.

Valokehon viattomuus, valokehon yksinkertaisuus. Ei jätettä, ei roskaa, vain puhtautta.

Siis miten olisi, jos päästäisimme sisään sekä Kristus-lapsen että valokehon.

Kenties, vain kenties, ne ovat tavallaan sama asia.

Syvään henkeä nyt Kristus-lapseen.

Tämän myötä, ystäväni, toivotan teille erittäin, erittäin hyvää joulua. Meillä on paljon edessämme vuonna 2022. Siitä tulee vahva/voimakas vuosi, hyvin vahva vuosi.

Tehkää vuoden loppuosan aikana jotain hyväksenne, rakastakaa itseänne, uudistukaa, halatkaa nallea, halatkaa itseänne.

Tulemme takaisin tammikuun shoudissa. Panemme töpinäksi, mutta juuri nyt, vuoden lopun ajan, vetäkää syvään henkeä ja tuntekaa Kristus-lasta sisällänne ja antakaa sen alkaa tulla esiin.

Kaikkien ylösnousseiden mestareiden puolesta ja taputuksin, joita he antoivat teille, toivotan teille kaikkein parasta ja odotan innolla yhteistä loppumatkaamme tällä planeetalla.

Tämän myötä, toivon teille kaikkea hyvää.

Olen täysivaltaisen alueen Adamus. Kiitos.