CRIMSON CIRCLEN MATERIAALEJA

Penkkeilyn taito -sarja

SHOUD 1 – ADAMUS ST. GERMAIN, Geoffrey Hoppen kanavoimana

Esitetty Crimson Circlelle

2.10.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
www.crimsoncircle.com

Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.

"Voi paska! Voi paska!" Sen Sart juuri sanoi, kun tulimme sisään musiikin myötä, tuntien tämän uuden sarjan, Penkkeilyn taito -sarjan, energioita. "Voi paska!"

Minulla on Sart täällä. Minulla on FM täällä. Minulla on hyvin monia shaumbroja, jotka lähtivät, ennen kuin pääsimme puistonpenkille. Muuten, rakas Linda, näytät aivan ihanalta siinä puistonpenkillä. Aivan ihanalta.

LINDA: Kiitos.

ADAMUS: Voi, meillä on Timothy ja DocCE ja Edith ja hyvin monia shaumbroja, jotka ovat lähteneet. He ovat toisella puolella. Jotkut todella ylösnousseita mestareita. Jotkut vain päättivät palata uuteen elämään jatkamaan sitä työtä, mitä te shaumbrat teette juuri nyt tässä elämässä. He eivät olleet aivan valmiita tuohon täyteen Oivaltamiseen. He itse asiassa päättivät olla tekemättä sen. He päättivät palata taas takaisin, mutta minulla on heidät täällä tänään uuden sarjamme alkamisen vuoksi, Penkkeilyn taito.

He ovat innoissaan siitä. Minä olen innoissani siitä, koska tämä on täsmälleen sitä, missä meidän pitäisi olla, täsmälleen oikeiden ihmisten kanssa, täsmälleen oikeaan aikaan tällä planeetalla. Olemme tässä. Teimme sen. Olemme saapuneet perille. Juna tuli asemalle juuri oikealla hetkellä – ei hetkeäkään liian aikaisin, ei hetkeäkään liian myöhään – juuri oikeiden matkustajien kanssa, teidän kanssanne.

Olemme menneet nyt hyvin monien keskusteluvuosien läpi, puhuen ongelmista, entisistä elämistä, erilaisista kysymyksistä, puhuen maailmasta, puhuen fysiikasta, energiasta ja tietoisuudesta ja tehden paljon irtipäästämistä ja paljon sallimista. Se on ollut vaikea kohta. Nimittäin joskus päästätte jostain irti, ja se vain tulee suoraan takaisin teille. Mutta kun sallitaan jatkuva irtipäästäminen, melko pian se vain lähtee. Vanhat asiat ja vanhat ongelmat, jumiutuneet energiat – ne vain lähtevät, ja muuttuvat takaisin luonnolliseen energiatilaan. Eivät ole enää jumissa vanhassa energiamuodossaan, vaikeassa ja haastavassa muodossaan. Eivät ole enää jumissa, vaan ovat nyt tässä, energiana valmiina palvelemaan teitä.

Olemme nyt tässä eeppisessä ajassa tällä planeetalla, tässä kauniissa ajassa shaumbroille, Penkkeilyn taito -ajassa. Vei tovin päästä tähän, mutta olemme tässä, ja nyt todellinen – no, en halua edes kutsua sitä työksi – nyt todellinen mintohimo (missio + intohimo) alkaa. Penkkeilyn taito. Ja minulle tosiaankin löydettiin kaunis penkki, ja kaunis emäntä seurakseni.

LINDA: Ystävällisiä sanoja.

ADAMUS: Kaikki on tässä. Tämä penkki. Olemme täällä Villa Ahmyossa, tässä kauniissa paikassa, Konassa. Minulla on kaikki paitsi kahvini.

LINDA: Äh!

ADAMUS: Ehkä näette tämän Havaijilainen kahvi -mukin täällä näyttämöllä kanssani, mutta tämä on jotain kummallista keitosta, jota Cauldre juo. Se on sientä tai jotain sellaista. Siis, rakas Kerri …

LINDA: Hän lähti jo.

ADAMUS: Rakas Kerri …

KERRI: Kyllä, rakkaani, haen sinulle kahvisi (Adamus naureskelee).

ADAMUS: Rakas Kerri on matkalla hakemaan kahvia. Nautin kupillisesta hyvää kahvia. Meillä on tietysti Ylösnousseiden mestareiden klubilla kahvia, muttei mitään ihmiskahvin kaltaista – ei sen vahvuutta ja joskus jopa karvautta ja sen potkua ja suurta määrää kofeiinia. Siis rakas Kerri on täällä, ja juoksee hakemaan kahvia nyt.

LINDA: Kyllä, niin juoksee.

ADAMUS: Kiitos.

LINDA: Ja se on melkoinen juoksu.

ADAMUS: Se on melkoinen juoksu. Sitä ei ole ihan naapurissa, mutta on tärkeää saada se.

LINDA: Tietysti.

ADAMUS: Siis sanon teille, että olemme saapuneet tähän hyvin erityiseen paikkaan ja hyvin erityiseen aikaan. Hyvin paljon on tullut, ennen kuin pääsimme tähän. Asioiden työstämistä elämien ajan, ja voin sanoa nyt, ettei enää tarvita yhtään työtä. Huomasitteko koskaan, että kun työstitte asioita, ne näyttivät vain taistelevan teitä vastaan? Työn tekemisestä ei ollut oikeasti mitään hyötyä. Työn tekeminen asioiden eteen ja niiden kanssa kamppaileminen ja niiden läpi kärsiminen ei oikeasti toimi. Kyse on perimmiltään vain sallimisesta. Vain sallimisesta.

On luultavasti vielä jäämiä, ja jotkut teistä ovat ehkä edelleen melkein riippuvaisia ongelmienne työstämisestä, mutta kannustan teitä omalla lempeällä, hurmaavalla tavallani olemaan tekemättä sitä enää. Jos elämässänne on ongelmia – en välitä, mitä se on, suhde tai terveys tai yltäkylläisyys tai mitä tahansa, itsearvostus. Jos elämässänne on jokin ongelma, menkää vain sen yli. Älkää fokusoituko siihen. Älkää tapelko sen kanssa. Se on matkalla ulos tällä hetkellä. Vain silloin kun annatte sille huomioita, kun käytte sotaa sen kanssa, se pysyy. Koska kuten olen sanonut melko kohteliaasti, jos jokin on edelleen olemassa, siinä on pakko olla jotain, mitä rakastatte.

Nyt on aika antaa sen vain mennä. Huomaatte, että myös sairaudet, jokin jonka luulette olevan hyvin juurtuneena kehoonne, jokin sairaus tai vaiva … älkää taistelko sitä vastaan. Älkää yrittäkö hellitellä sitä. Älkää antako sille huomioita. Oivaltakaa vain, että se on jäänne menneisyydestä. Se on matkalla ulos. Älkää olko huolissanne, miten se lähtee, miten se menee pois.

Se on matkalla ulos, koska nyt olette täällä, no, mintohimoa varten, juuri sitä syytä varten, minkä vuoksi tulitte tälle planeetalle tässä elämässä. Eikä kyse ollut vain valaistumisesta. Tarkoitan, että voitaisiin tavallaan sanoa, että se on sivuhyöty. Kyse on siitä, että ollaan tekemässä täällä, mitä teemme nyt tässä Penkkeilyn taito -sarjassa. Tulemme penkkeilemään, säteilemään valoa.

Se ei itse asiassa ala tästä. Olemme tehneet sitä jonkin aikaa hienovaraisesti. Olemme tehneet sitä jonkin aikaa, kuten näitte dreamwalkissa Journey on Metatron's Starboat (= matka Metatronin tähtilaivalla), josta puhuttiin aiemmin. Teimme sen silloin Metatronin kanssa, ja menimme muihin ulottuvuuksiin, niiden inkarnoitumattomien olentojen ulottuvuuksiin, jotka vaeltelevat muissa ulottuvuuksissa eksyneenä, juuttuneena omaan pimeyteensä. Mutta rakastaen sitä, sanon minä. Ja jatkan sen sanomista – ja tiedän, että jotkut teistä pyörittelevät silmiään ja suuttuvat.

Mutta vaikka olisit inkarnoitumaton olento, ja olet muissa ulottuvuuksissa, olet haamu tai kummitus, joka vaeltaa päämäärättömästi, on jotain, mitä rakastat siinä. Muuten et tekisi sitä. Se on hyvin tärkeä pointti nyt kenelle tahansa teistä, jolla on jokin ongelma elämässään – mikä tahansa tuo ongelma onkin. Siinä on jotain, mikä edelleen antaa teille mielihyvää, kummallisella tavalla. Myös kärsimys voi olla mielihyvän muoto – se edelleen antaa teille jotain. Mennään kaiken sen yli nyt. Tässä haluamme olla, puistonpenkillä, mikä on juuri se syy, miksi tulitte tänne.

Vedetään kunnolla syvään henkeä tässä kohtaa, kun aloitamme innokkaasti uuden sarjamme, Penkkeilyn taito.

Ennen kuin sukellan syvälle siihen – ja meillä on joka shoudissa penkkeilykokemuksia. Eikä kyse ole siitä, että meidän täytyy puhua paljon siitä tai opettaa teille paljon sitä, vaan haluan kerätä shaumbrat kerran kuussa tekemään tämän myötätuntoisimman asian teidän ja planeetan kannalta. Teette tietysti sitä yksin, mutta haluan kerätä shaumbrat kerran kuussa. Meillä on tietysti puhetta ja keskusteluja, mutta joka shoudissa penkkeilemme vähän. Annamme valomme säteillä ulospäin, kuten tapahtui Journey on Metatron's Starboatissa. Ei mennä muihin ulottuvuuksiin yrittämään pelastaa näitä eksyneitä olentoja, vaan ollaan ainoastaan valona siellä. Ja on aina riittävästi – pieni määrä, suuri määrä – mutta on aina riittävästi olentoja ja riittävästi ihmisiä, jotka ovat avoimia tälle valolle.

He eivät tiedä, mistä se tulee, eikä se tule minkään agendan kanssa. Se ei tule ohjeiden kanssa, eikä se tule minkäänlaisen takaisinmaksuvaatimuksen kanssa, vaan he huomaavat vain jotain. Ja tarkastelemme tänä penkkeilyvuotena muutoksia, joita planeetalla tapahtuu. Joskus ne eivät ole helppoja muutoksia, joskus ne ovat hyvin vaikeita, mutta tarkkailemme noita muutoksia suorana tuloksena penkkeilystä ja valonne säteilemisestä.

Aah! Kiitos, rakas Kerri. Kahvini on lopultakin täällä.

KERRI: Kiitos, rakkaani.

ADAMUS: Eikö ole uskomatonta, että satuit juuri olemaan täällä saarella auttamassa kahvin kanssa?

KERRI: Ehdottomasti!

ADAMUS: Voi, voisitko … Ai jaa, suklaata mukana. Cauldre haluaisi vähän kermaa siihen.

KERRI: Haen sitä mielelläni.

ADAMUS: Merci. Kiitos, kiitos. Minulla on suklaata, mutta palataanpa asian ytimeen. Penkkeilyn taito. Linda, ole hyvä ja istu … ei, vaan älä istu, koska pyydän sinua kirjoittamaan taululle. Kyllä, valmistaudu kirjoittamaan taululle. Minä olen valmis.

LINDA: Okei.

Nollan luonne

ADAMUS: Siis ennen kuin pääsemme varsinaineen penkkeilemiseen, haluan puhua Adamatiikasta, ja kirjoittaisitko sen taululle, Linda. Se voi olla melko suurella. Emme kirjoita paljon muita asioita tuolle sivulle. Adamatiikka (Adamamatics). Ja mitä Adamatiikka on? No, se on tavallaan kuin Adamanomia (Adamanomics). Se oli minun versioni ekonomiasta/taloustieteestä (ProGnostissa). Tämä on Adamus-matematiikkaa, ja kirjoittaisitko sen alle – Adamus-matematiikka.

Nimittäin minulla oma versioni asioista, olette luultavasti huomanneet sen, ja tässä haluan puhua vähän matematiikasta. Ei kovin monimutkaisin termein, itse asiassa melko yksinkertaisin termein, mutta kiitos (Lindalle), se on Adamatiikaa. Adamatiikkaa, Adamus-matematiikkaa. Ja seuraavalle sivulle, Linda, kirjoittaisitko ... Olet siellä vähän aikaa, joten pysy paikoillasi. Mutta seuraavalle sivulle – puhumme tänään nollan luonteesta.

LINDA: Sankarin luonteesta? (Suom. huom. sanoissa "sankari" ja "nolla" on yhden kirjaimen ero)

ADAMUS: Nollan luonne.

LINDA: Nollan luonne.

ADAMUS: Ei "sankari", vaan "nolla". Nollan luonne. Ja siinä se on, minun kahvini, Cauldrelle kermaa kahvissa, ja olemme valmiina lähtöön. Kiitos, rakas Kerri. Kiitos.

LINDA: Nollan luonne.

ADAMUS: Nollan luonne.

Useimmille teistä nolla on tuttu. Nimittäin nolla ei ole ollut osa matematiikkaa oikeastaan kovin pitkään. Sanoisin, että hädin tuskin yli 500 vuotta. Siis ihmiskunta on elänyt kaiken tämän ajan ilman nollaa, ja lopulta joku löysi nollan. Eikö se ole tavallaan mielenkiintoista, että se kaikki liittyy tietoisuuteen? Asioita ei löydetä, ennen kuin tietoisuus on valmis, vaikka ne ovat suoraan edessänne. Sama oli atlantislaisilla – he eivät nähneet tähtiä, hädin tuskin havaitsivat auringon ja kuun. He tiesivät, että ne olivat siellä, mutta tähdet eivät olleet edes heidän tietoisuudessaan.

Sama nollan kanssa. Sama nollan kanssa. Se ei ole ollut tietoisuudessa, ennen kuin, sanoisin itse asiassa 800 vuotta sitten. Ja silloin se oli vain suuri teoria, ja se oli suuren väittelyn aihe. Oli paljon ihmisiä, jotka sanoivat: "Ei ole nollaa. Sen täytyy alkaa jostain." Toiset sanoivat: "Nolla ei ole oikeasti numero", joka se ei itse asiassa oikeasti ole. Se ei ole oikeasti numero, vaan se on nollapiste. Se on alkupiste.

Tuntekaa nollaa hetki, ja Linda, piirtäisitkö ison nollan tuon kirjoitetun nolla-sanan alle. Tuntekaa nollaa hetki. Se on kiehtova ei-numero, mutta se liittyy matematiikkaan. Nolla. Ja siihen menemme tämän penkkeilyn taidon myötä – nollaan, takaisin nollaan.

Minäpä selitän vähän lisää. Linda, taululle, kiitos.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Juuri kun hän luulee saavansa levätä. Ja piirtäisitkö sivun keskelle, kenties noin 15 cm korkean nollan. Kiva pyöreä nolla. Siinä, hyvä. Ja sitten kirjoittaisitko sen oikealle puolelle "+1, +2, +3", kulkien vasemmalta oikealle nollan sivusta poispäin, kuin nollan itäpuolelle – "+1, +2, +3, +4" ja niin edelleen. Nollan vasemmalle puolelle, länsipuolelle "-1, -2, -3, -4" ja niin edelleen. Ja sitten nollan päälle tai pohjoispuolelle, pieni "poisjättämismerkki ylöspäin", “^1, ^2, ^3, ^4, ^5, ^6”.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Joo, sillä tavalla. Hyvä, hyvä. Ja sitten nollan alle, "poisjättämismerkki alaspäin", “v1, v2, v3, v4, v5, v6.” Tämä on todella yksinkertaista Adamus-matematiikkaa – Adamamatamat … (Adamus naureskelee) En osaa edes sanoa sitä.

Ja nyt, Linda, kaiken sen lisäksi, laittaisitko pisteen tuon nollan keskelle. Pisteen. Se on nollapiste. Se olet periaatteessa sinä, ja jokainen numero jonka Linda on kirjoittanut, edustaa jotain kokemusta tai aspektia tai todellisuutta. (Suom. huom. valmis kuva vähän alempana)

No niin, fakta on, että useimmilla ihmisillä on erittäin lineaarinen "vasemmalta oikealle" -todellisuusperusta. Matematiikka perustuu yleensä tähän (osoittaen numeroita nollan oikealla puolella). Ja voitte yhdistellä näitä – lisätä niitä, vähentää niitä, jakaa niitä, kertoa niitä, mitä ikinä haluatte tehdä – ja luoda näin kokemuksen. Voitte ottaa ykkösen ja kolmosen ja laittaa ne yhteen, ja saatte nelosen. Ja voitte laittaa nelosen ja kympin yhteen ja saatte 14 ja jakaa sen seitsemällä – mitä ikinä haluatte tehdä. Mutta tämä on symboli todellisuuden luonteesta.

Tämä voisi olla myös entisiä elämiänne. Kenties laittaisitte sen nollan vasemmalle puolelle. Kaikki entiset elämänne laitettuna riviin. Oikeasti ne ovat menneitä kokemuksia. Ja sitten laitoin Lindan kirjoittamaan numeroita yläpuolelle ja alapuolelle, koska todellisuus ja myös matematiikka ei kulje vain lineaarisesti, joko vasemmalta oikealle tai oikealta vasemmalle. Todellisuus on myös kaikkialla ympärillä, ja jos haluttaisiin olla tässä esimerkissä täsmällinen, numeroita laitettaisiin ympäri taulua. Siis Linda, laita vain sattumanvaraisesti numeroita, minne haluat, mihin tahansa siellä taululla …

LINDA: Mihin tahansa järjestykseen?

ADAMUS: … paitsi nollan sisälle. Mitä tahansa numeroita, minne tahansa haluat. Ei tarvita mitään merkkiä niiden eteen, mutta älä laita niitä nollan sisälle.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Minne tahansa haluat.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Siis periaatteessa tämä sanoo, että jokainen numero tai numeroyhdistelmä on kokemus tai todellisuus. Teillä voi olla kokemuksia, joita ei ole lukittu mihinkään todellisuusmuotoon. Voitte lähteä pois ja saada kokemuksen, mitä teette usein yöllä unitilassanne. Voitte lähteä pois ja saada kokemuksen, eikä se ole lukittu mihinkään todellisuuteen, kuten tämä hyvin lineaarinen ihmistodellisuus, jossa olemme tällä hetkellä.

Loppujen lopuksi, se kaikki palaa takaisin nollaan, takaisin keskikohtaan, joka kummallisesti näyttää nyt kuin ympyrältä, jossa on piste keskellä, tai tietoisuuden symbolilta. Voitte mennä ulos ja saada kaikki nämä kokemukset, nämä numeroyhdistelmät. Kuten sanoin, useimmiten ihmiset pystyvät tässä ulottuvuudessa (vasemmalta oikealle). Alleviivaisitko sen, Linda, ja laittaisit sen oikeaan päähän nuolen.

Useimmat ihmiset tarkastelevat elämää hyvin lineaarisesti, ja he inkarnoituvat takaisin tuolle samalle lineaariselle viivalle. He yhdistävät noita numeroita monin eri tavoin – ja jälleen kerran, numerot edustavat pelkästään kokemuksia, tai kyse voisi olla aspektista tai elämästä – ja he alkavat yhdistää noita numeroita, ja niitä voisi jatkua miljardeihin ja triljooniin. Ne voivat tulla hyvin, hyvin monimutkaisiksi, ja sitten teillä on kaikki eri tavat jakaa tai laskea numeroita. Samalla tavalla elämässänne valitsette energioita – tässä tapauksessa taululla ne ovat numeroita – ja yhdistätte niitä, sulautatte niitä yhteen luomaan kokemuksianne. Mutta kaiken tämän perusta on nolla, joka ei itse asiassa ole numero. Se on yksinkertaisesti aloituspiste.

Se mitä ihmiset eivät yleensä tee … Ja anteeksi, minun täytyy kävellä tässä Bellen ympäri, koska se on hyvin, hyvin mukavasti ja tuntee olonsa hyvin turvalliseksi tässä paikassamme (Linda naureskelee; Belle makaa kyljellään suoraan kirjoitustaulun edessä). Mutta ihmiset eivät koe näissä muissa ulottuvuuksissa (osoittaen koko kirjoitustaulua). He jäävät tälle tasolle (nollasta oikealle). Se on mukavaa. Se on turvallista. He ovat tottuneet fyysiseen todellisuuteen.

Mutta voisitte mennä ylöspäin ja alaspäin. Voisitte mennä … No, tämä (nollasta vasemmalle) voisi olla entiset elämänne, joita voisitte kokea tällä hetkellä, jos päättäisitte, mutta yleensä ette tee sitä. Olette fokusoituneet tähän (nollasta vasemmalle). Voisitte olla hajaantuneena tänne kaikkialle (koko taulu) ja saada jonkin, tietystä todellisuudesta riippumattoman kokemuksen. Ja kaiken tämä pointti on, että loppujen lopuksi palaatte aina takaisin nollaan.

Nolla ei ole oikeastaan nolla. Se on vain alkupiste. Nolla ei ole numero, joka yhdistetään muihin numeroihin. Nolla ei ole numero, jota käytetään jakamaan muita numeroita. Se on tavallaan paikanpitäjä. Se on kokemisen alkupiste.

Ja tuon tämän ja sen tärkeyden esiin tässä shoudissa tänään, koska sitä juuri teemme. Palaamme takaisin nollaan. Se ei merkitse, että aloitamme alusta, koska teillä on ollut kaikki nämä muut kokemukset, jotka tavallaan näkyvät taululla. Teillä on kaikki nämä muut kokemukset, mutta nyt palaamme takaisin nollaan.

Nollassa ei ole sinällään yhtään numeroa, mutta nollassa on nyt valtava määrä viisautta. Ja palatessanne nyt takaisin nollaan aloituspaikkana, oivallatte, ettei teillä tarvitse olla uutta kokemusta. Teidän ei tarvitse päästä takaisin ihmisen lineaariseen "+1, +2, +3, +4" -elämään. Voitte valita, mitä ikinä haluatte, ja voitte kokea sen, miten ikinä haluatte. Voitte tehdä sen monissa eri ulottuvuuksissa, jos haluatte.

Takaisin nollapisteeseen

Tuntekaa taas hetki nollaa. Ei numero. Ette yhdistä sitä muihin, mutta se on aina tuo aloituskohta, jota ihmiset usein kutsuvat nollapisteeksi. Siinä kohtaa olemme.

Teillä on ollut kaikki nämä kokemukset tässä elämässä. Olette käyneet läpi koko tätä lineaarista kokemuskirjoa monta, monta, monta elämää, ja nyt olemme takaisin nollapisteessä. Mitä se merkitsee?

Se merkitsee, että olette menneet erittäin syvälle itseenne. Olette tutkineet sen ydintä, kuka oikeasti olette. Olette tehneet hyvin, hyvin syvän sukelluksen tässä elämässä, monien kokemusten lisäksi, ja olette tulleet takaisin tähän kohtaan, nollapisteeseen.

Kannatte edelleen mukananne joitain jäänteitä vanhoista haavoista ja vanhoista ongelmista, kun tulemme takaisin tähän. Ne haihtuvat pois. Ja kuten sanoin aiemmin, älkää tehkö työtä niiden kanssa. Älkää pakottako niitä. Älkää käyttäkö tekniikkoja. Älkää yrittäkö "mantrata" niitä pois elämästänne. Älkää yrittäkö käyttää parantajia. Ne vain haihtuvat pois, myös jumittuneimmat ongelmat.

Jollakin shaumbroilla on edelleen ongelmia yltäkylläisyyden kanssa. Ne vain haihtuvat pois. Sillä hetkellä kuin alatte yrittää selvittää niitä, painitte niiden kanssa tai yritätte nujertaa ne, ne vain pysyvät. Ne jäävät maisemiin. Mutta jos vedätte vain syvään henkeä ja oivallatte, että kaikki nämä asiat sulavat nyt vain pois, tulette takaisin nollapisteeseen. Tulette takaisin omaan tietoisuuteenne. Matkustettuanne tässä universumissa, tässä numeroiden kosmoksessa, jotka ovat oikeasti vain kokemuksia, palaatte takaisin nollapisteeseen. Se on puistonpenkki. Se on puistonpenkki. Se on nollapiste, johon tulemme takaisin.

Nyt olette täällä tekemässä sitä varsinaista asiaa, jota tulitte tänne tekemään. Taas kerran, tärkeä asia on: älkää osallistuko ongelmiin. Ja tiedän, että jotkut teistä ovat vähän raivoissaan, koska en tiedä – kenties haluatte osallistua niihin. Haluatte kärsiä. Ette voi uskoa, että se olisi näin helppoa. Se on. Sillä hetkellä kun osallistutte johonkin fyysiseen ongelmaan, toisin sanoen yritätte selvittää sitä tai olette pakkomielteinen siitä, tai yritätte selvittää jonkin vaihtoehtohoidon tai jotain muuta, olette suoraan takaisin siinä ja se ei häviä pois.

Koska tämä ongelma sanoo – ajatelkaa sitä yhtenä näistä numeroista – "Ai, haluat minut edelleen maisemiin, koska osallistut minuun. Niinpä pysyn maisemissa." Mutta se lähtee, jos vain oivallatte tulevanne takaisin nollapisteeseen. Ja se olet sinä, se on tietoisuus – tietoisuus joka perimmiltään komentaa energiaa. Jos oivallatte, että teillä on ollut valtava määrä kokemuksia, mutta nyt olette takaisin kotona, nyt kyse on vain olemisesta tällä puistonpenkillä ja valonne säteilemisestä. Olette takaisin nollapisteessä.

Matkan varrella shaumbroja putosi pois. Melko monia shaumbroja putosi pois, useista syistä. Kenties loukkasin heitä. En voi mitenkään kuvitella sitä, mutta kenties loukkasin. Kenties jopa yritin päästä eroon heistä, koska he olivat niin syvään juurtuneita omiin ongelmiinsa. He pitivät hyvin järkähtämättä kiinni niistä ja syyttivät jotakuta muuta. He taistelivat omia tuulimyllyjään vastaan. He taistelivat haamuja vastaan, joita ei ollut. He olivat pakkomielteisiä omien haasteidensa kanssa. He roikkuivat kiinni niissä, oli kyse sitten perhetilanteesta tai suhteesta tai itsearvostuksesta, mitä se sattuikin olemaan. He eivät oikeasti olleet valmiita olemaan täällä. Ja heidän oli parempi olla olematta, koska sillä olisi ollut vaikutusta kaikkiin muihin.

Hyvin monet teistä pysyivät. Pääsitte näin pitkälle. Nyt olemme takaisin nollapisteessä.

Vetäkää syvään henkeä. Ja jos teillä on joitain ongelmia jäljellä – itsearvostusongelmia tai jotain epäilyksiä – vetäkää syvään henkeä, älkääkä osallistuko. Antakaa niiden mennä. Ne ovat valmiita lähtemään, oikeasti. He ovat valmiita lähtemään. Älkää osallistuko. Ja Cauldre kysyy minulta: "Okei, onko tämä olemista viaton suurten taistelujen edessä?" "Onko se typeryyttä", luulen hänen kysyvän. Onko naiivia periaatteessa sivuuttaa nuo ongelmat? Ei lainkaan.

Energiadynamiikka on hyvin yksinkertainen. Jos osallistutte johonkin ongelmaan – ja tiedätte, millaista se on; sanotaan, että se on yltäkylläisyysjuttu, jonka kanssa olette kulkeneet elämiä, kenties vuosikymmeniä – se jatkuu. Jos oivallatte, että olette takaisin nollapisteessä, olette takaisin omassa tietoisuudessanne, omassa kodissanne, omassa energiassanne, nämä asiat lähtevät vain pois, ilman että teidän täytyy fokusoitua niihin, sirotella enkelipölyä niihin, ilman minkäänlaista kristalliparannusta tai terapiaa, ilman mitään sellaista. Ja sitten ihmettelette, miksi ette tehneet tätä aiemmin, miksi en kertonut teille siitä aiemmin, mutta puhumme siitä myöhemmin.

Mutta juuri nyt, vetäkää syvään henkeä ja sallikaa itsenne tulla takaisin nollapisteeseen. Joo, teillä on kaikki nämä numerot, jotka edustavat kaikkia kokemuksianne ja kaikkea, mitä olette tehneet, mutta nyt olette taas nollapisteessä. Se ei ole numero. Toisin sanoen, se ei ole kokemus. Se on, kuka olette.

Tuntekaa sitä hetki.

Teiltä vei tovin päästä takaisin tähän. Teidän täytyi päästä läpi tuosta suunnattomasta määrästä kaikkia näitä numeroita, läpi kaikista kokemuksista ja kaikista asioista, joita olette käyneet läpi. Jokainen numero voisi olla identiteetti, joka teillä oli menneisyydessä, entisessä elämässä tai eri identiteettejä tässä elämässä. Teillä oli kaikki nuo hahmot, kaikki nuo aspektit, mutta jotenkin raivasitte tienne takaisin nollapisteeseen. Se ei ole uusi kokemus. Se ei ole uusi hahmo tai aspekti. Se on, kuka olette. Sukelsitte tarpeeksi syvälle siihen, löysitte tienne tähän monista häiriötekijöistä huolimatta, ja nyt olette tässä.

Kuten mainitsin, joitain shaumbroja putosi pois matkan varrella. He olivat liian kiinnostuneita aatteista ja taisteluista, ja olette kaikki nähneet sitä, erityisesti tänä koronavirusaikana. Se on täynnä taisteluita, kiistanalaisuuksia, salaliittoja, oikeamielisyyttä ja kaikkea muuta. Millään siitä ei ole oikeasti merkitystä. Joka tapauksessa, millään siitä ei ole merkitystä teille.. Se ei ole teidän taisteluanne enää.

Hyvin monet haluavat ehdottomasti näitä tappeluja, eikä heillä ole yksinkertaisesti paikkaa siinä, mihin olemme nyt menossa. He saattavat muuttaa mielensä joskus tulevaisuudessa, mutta tällä hetkellä se on tämä ryhmä, te, tämä todella hyvin omistautunut shaumbra-ryhmä ympäri maailmaa. Siis vetäkää nyt syvään henkeä ja asettukaa mukavasti omalle puistonpenkillenne – riippumatta siitä, istutteko sellaisella vai ette, onko teillä sellainen vai ei, mutta se on vertauskuva. Se on vertauskuva nollapisteestä, tulemisesta takaisin kotiin itseenne. Varmasti taisteluväsyneenä ja kenties lentelee paljon tarinoita, paljon numeroita, mutta nyt on aika tulla takaisin, tulla takaisin itseenne ja siihen todelliseen syyhyn, miksi olemme täällä.

Olette nolla. Hmm. Olette nolla, ja se on hyvä asia. Joka tapauksessa teidän ytimenne, keskipisteenne on nolla. Se on hyvä asia, koska nyt siinä ei ole kaikkia menneisyyden, vanhojen haamujen, vanhojen muistojen ja kaiken muun kuorikerroksia. Olette taas kotona itsessänne. Se on "minä olen, olen olemassa", ja nyt se on puistonpenkkinne.

Tarvitsetteko puistonpenkin kirjaimellisesti? Ei, mutta ei ole huono idea hankkia sellaista, vain muistutuksena, paikkana istua ja paikkana tehdä, mitä tulemme tekemään. Se on hyvä symboli. Mutta ei, teillä ei tarvitse oikeasti olla sellaista. Voitte kutsua jotain tuolia omaksi puistonpenkiksenne, tai voitte kutsua vaikka vessanpönttöä puistonpenkiksi – ihan sama minulle. Sillä ei ole oikeasti merkitystä, mutta muistakaa vain, että olette nyt nolla.

Nolla ei ole numero. Nolla olet sinä. Se on tietoisuus.

(Tauko)

Tässä sarjassa penkkeilemme aktiivisesti. Pääsen kohta siihen, ja taas kerran, kyse ei ole siitä, että vaaditaan paljon opettamista tai selittämistä – teemme vain sen. Mutta tänään halusin aloittaa, no, perusasioiden alkeilla. Tänään halusin aloittaa penkkeilyn aakkosilla. Laitetaanpa siis vähän musiikkia, ja aloitetaan puistonpenkkeilymme nyt.

Penkkeilyn taito

No niin, kuvitelkaa hetki taloa. Teillä on suuri talo, jossa on monia, monia huoneita.

(Musiikki alkaa)

Olette tutkineet näitä huoneita ja remontoineet ja muuttaneet niitä vuosien saatossa, erityisesti aloitettuanne tämän matkan. Ja poikkean nyt aiheesta hetkeksi.

Tämä ei ole henkinen matka, jolla olette. Joskus se voi olla suuri häiriötekijä, koska no, ihmiset ajattelevat olevansa henkisellä matkalla ja sitten he luulevat, että heidän täytyy käyttäytyä henkisesti. He luulevat, että heidän täytyy syödä tai eivät voi syödä tiettyjä asioita. Heidän täytyy käyttäytyä tietyllä tavalla. Heidän täytyy "ommata" ja "ammata" koko ajan, ja heidän täytyy olla mukava kaikille, eivätkä he voi polttaa tupakkaa tai juoda tai mitä tahansa. Se ei ole henkistä. Se on peliä. Se on uusi numero taululla. Sitä se vain on. Se on uusi numero tai numeroyhdistelmä.

Ja mielenkiintoinen asia usein on – ei aina, mutta usein – että kun ihmiset "ovat henkisiä", he taistelevat asioita vastaan itsessään. Tarkoitan, että se on niin yksinkertaista, että no, henkinen kulttinne ei salli teidän syödä sokeria, ja nyt taistelette siinä, että sokeri on jotenkin paha asia. En tiedä miksi, mutta sokeri on paha asia, ja nyt taistellaan. Siis, se ei ole oikeasti henkistä.

Ja se mitä teemme, ei ole henkistä. Siinä mitä teemme, on kyse vain tietoisuudesta. Sillä ei ole merkitystä, mitä syötte tai juotte tai miten rienaavaa kielenkäyttönne ehkä on, tai millään sellaisella. Kyse ei ole siitä. Kyse ei ole yrityksestä korjata itsenne tai hioa pois rosoiset reunat. Te kaikki olette luonnostaan merirosvoja. Heh! Siis ei, tämä ei ole henkinen kokemus. Metafyysinen ehkä, mutta oikeasti kyse on tietoisuudesta. Siis kun palaatte takaisin nollapisteeseen, älkää olko huolissanne henkisenä olemisesta. Emme ole sitä. Emme ole.

Siis teillä on tämä suuri talo, ja olette kuljeskelleet ympäri siinä, kokeneet siinä. Se on tavallaan symboli kehostanne. Se on symboli mielestänne. Voitaisiin kai sanoa, että kellari ja ullakko ovat symboleja alitajunnasta ja supertajunnasta, mutta tämä on ollut teidän paikkanne, ja olette yrittäneet pitkän aikaa saada selvää siitä. Miten korjaatte sen? Miten saatte sen toimimaan hyväksenne? Useinkaan teistä ei tuntunut siltä, että olisitte omistaneet sen – kuin se kuuluisi jollekin muulle.

Mutta erityisesti nyt näinä kuluneena 20 vuotena, jolloin monet meistä ovat olleet yhdessä – tai miten pitkään olette olleetkin Crimson Circlessä – on kasattu uutta huonetta. Eikä se ole sellainen, minkä ihminen suunnitteli ja mikä sen täytyy mennä rakentamaan. Se ei ole sellainen, mitä varten ihmisen täytyy mennä hakemaan ulkoa puuta ja materiaaleja ja vasaran ja nauloja, tai mitä hänen täytyy laatoittaa polvillaan. Se ei ole sellainen.

Tämä on erilainen huone teidän talossanne. Kutsun sitä yksinkertaisesti nollahuoneeksi. Se on rakentunut itsestään. Ja kaikki se työ mitä olette tehneet, kaikki se omistautuminen jota teillä on ollut – se on rakentunut vain itsestään, ja siitä tulee pysyvä lisä taloonne, teihin, kehoonne, mieleenne, elämäänne.

Ja tämä huone on erilainen kuin muut. Siinä ei ole kiinteitä seiniä. Siinä ei ole ikkunoita, koska se ei tarvitse niitä. Itse asiassa se ei ole talossanne minkään muun huoneen kaltainen.

Se on vain valoa. Se on vain tiedostamista ja tietoisuutta. Ja pitkän aikaa tämä huone on ollut tavallaan metafyysisesti rakenteilla.

Joskus olette tietoinen siitä, joskus ette. Joskus ihmettelitte, mitä teidän tarvitsi tehdä rakentaaksenne tämän huoneen. Mutta enimmäkseen se oli: "Pidä vain kätesi erossa siitä. Anna sen rakanetua itsestään." Se on jumaluuden huone.

Olette sallineet sen rakentua. Kuka sitä rakentaa? No, voitaisiin sanoa, että mestari, "minä olen" -olemus. Sillä ei ole oikeastaan merkitystä, mutta se on teidän.

Valon huone, jumaluuden huone, ja se on tuo asia, joka säteilee.

Se on tuo asia, joka on säteilyä, ja tällä jumaluuden huoneella ei ole mitään agendaa. Se ei koskaan kerro teille, mitä pitää tehdä. Se säteilee pelkästään valoa. Se ei koskaan anna teille mitään "rikastu nopeasti" -suunnitelmaa, se ei koskaan yritä parantaa kehoanne.

Tällä huoneella ei ole mitään agendaa. Se on vain valoa. Mutta siinä on kaikki. Siinä on kaikki mahdollisuudet.

Ja nyt tässä, kun aloitamme tämän sarjan, haluaisin teidän menevän etsimään tuon huoneen oven. Se on siellä. Se on talossanne. Teidän talonne, taas kerran, on vertauskuva, symboli kehostanne ja mielestänne ja no, teistä tässä elämässä.

Haluaisin teidän menevän etsimään sen. Kävelkää talossa vähän.

Siellä on ovi.

Tuon oven takana on teidän valonne.

(Tauko)

Tietysti tämä kaikki on vain vertauskuva jostain hyvin, hyvin todellisesta, mutta hyvin monet teistä huomaavat ja oivaltavat, että tuo ovi on aina ollut siinä. Ette koskaan oikeastaan kysyneet, mitä varten se oli. Ja joskus vain unohditte sen.

Oivallatte, että se on aina ollut siinä, mutta se tavallaan sivuutettiin. Se oli vähän tietoisuuden ulkopuolella. Mutta nyt, rakkaat ystävät, on aika avata tuo ovi.

Laittakaa kätenne tuolle oven nupille tai kahvalle, miten tahansa tuo ovi onkin suunniteltu avattavan, ja sitten vetäkää syvään henkeä ja avatkaa se.

Ja antakaa tuon valon, jota tässä huoneessa on, tulvia nyt muualle taloon.

Teidän ei tarvitse mennä tuohon huoneeseen. Olette tervetullut menemään, jos haluatte, mutta nyt avaatte tuon oven ja annatte tuon valon tulvia sisään. Se on säteilyä. Se on jumaluutenne.

Se ei mene yrittämään muuttaa kaikkea talossa, vaan se säteilee valoa, jotta näette asiat. Olette tietoinen asioista, joista ette koskaan ennen tienneet. Oivallatte, miten taianomainen oma talonne todellisuudessa on, ja miten unohditte sen pitkäksi aikaa.

Antakaa tuon valon säteillä omaan taloonne.

Tämä on ensimmäinen askel penkkeilyn taidossa.

Siinä ei ole kyse sen tekemisestä muun maailman tai muiden ihmisten vuoksi tällä hetkellä. Tulemme siihen, mutta tässä sessiossa kyse on puistonpenkkeilystä itsesi vuoksi, palaten takaisin nollapisteeseesi, palaten takaisin sinuun, ytimeesi, tietoisuuteesi ja antaen tuon valon säteillä.

Teet sen ensin itsellesi. Teet sen ensin itsesi vuoksi.

Säteilyä vain virtaa. Se virtaa kehoosi, ajatuksiisi, mieleesi. Ja taas kerran, yrittämättä muuttaa mitään, yrittämättä tehdä itsestäsi erilaista, vain säteile tuota valoa, jotta voit nähdä, kuka oikeasti olet ja mistä sinut on oikeasti tehty. Sinua ei ole tehty kaikista noista numeroista, joista puhuimme. Sinut on tehty tietoisuudesta ja sinusta.

Anna nyt tuon valon tulla tuosta jumaluutesi huoneesta.

Tämä hävittää pois niiden ongelmien viime jäänteet, joista pidit kiinni, joiden kanssa taistelit ja tappelit ja jotka ehdottomasti halusit.

Tämä virtaa koko siihen asiaan, jos sinulla on ollut yltäkylläisyysongelmia. Ja se virtaa sisään ja näyttää sinulle, ettei mikään oikeasti pidättele sinua yltäkylläisyydestä.

Se ei tee tuota työtä puolestasi, vaan se näyttää sinulle, ettei se ole koskaan ollut todellinen ongelma. Se oli vain jotain, minkä kanssa leikit. Se oli yksi numero taululla, etkä nyt tarvitse sitä.

Nyt et tarvitse sitä.

Anna tuon valon säteillä joka osaasi nyt.

Anna sen säteillä kehoosi. Se ei yritä muuttaa biologiaasi, mutta se tekee hyvin selväksi sinulle, että ensinnäkään tuo vanha keho jota olet raahannut perässäsi, ei ollut oikeasti sinun. Se säteilee valoa näyttäen sinulle, mikä aito ja todellinen kehosi on, jota kutsun vapaaksi energiakehoksi. Anna sen säteillä biologiasi joka osaan.

Joillakin teillä saattaa olla jokin sairaus tai vaiva tai sairauksia ja kipuja ja särkyjä. Anna tuon valon vain säteillä sisään.

Anna sen säteillä sisään, koska melko pian Kuthumi alkaa "kehittää" kanssanne todellista valokehoanne. Anna tuon valon säteillä sisään nyt, jotta hänen alkaessaan työskennellä kanssasi, voit helposti ja armollisesti tuoda sisään tuon valokehon täysin.

Tiedän, että joillakin teistä on näitä demoneja mielessänne. Demoneja mielessänne. Ne ovat vaikeita. Demoneja jotka vaanivat pimeydessä, eli niitä on siellä, koska ei ole paljon tietoisuutta. Ne ovat pimeässä. Ne ovat tavallaan tietämättömiä, hyvin rajoittuneita. Mutta kun avaatte nyt oven tuohon jumaluuden huoneeseen ja tuo valo säteilee sisään, demonit lähtevät pois. Ne eivät voi sietää valoa. Niiden täytyy toimia pimeässä. Niiden täytyy toimia tietämättömyydessä.

Siis huomaatte, että nämä demonit joita olette kestäneet – kutsutaan niitä aspekteiksi, vanhoiksi ääniksi jotka jatkuvasti yrittävät nujertaa teidät – eivät voi sietää valoa. Ja te päästätte tuon valon sisään. Ne saattavat huutaa teille ja käskeä sulkemaan tuon oven tai kertoa teille, että teette typerästi päästäessänne valoa sisään, mutta niiden täytyy lähteä pois. Ne voivat olla vain pimeydessä, tiedostamisen puutteessa.

Aloitamme penkkeilyn teistä.

Hassu asia tapahtuu, kun päästätte tuon valon sisään. No, jos seisoisitte talonne ulkopuolella, näkisitte yhtäkkiä tämän valon talon kaikkien ikkunoiden läpi.

Tiedätte, miten näette jonkin talon alkuillasta, kun aurinko on laskenut, mutta taivaalla on vielä vähän valoa, ja sitten yhtäkkiä taloissa alkaa syttyä valoja. Se on hyvin kaunis näky, ja tuota kultaista hehkua vain virtaa ulos talon ikkunoista. Aah, siellä näyttää hyvin kutsuvalta, hyvin lämpimältä ja turvalliselta.

Se tapahtuu tällä hetkellä. Jos olisitte seisoneet talonne ulkopuolella katselemassa, kun avasitte tuon jumaluutenne oven, niin tuo valo tulvi sisään ja valaisi jokaisen osan talossanne, mutta säteili myös ulos pihalle.

Se on todella näin yksinkertaista. Voitte tehdä siitä monimutkaisempaa, jos haluatte, mutta se on niin yksinkertaista, kuin sanoa, että nyt on aika päästää tuo valo, tuo tietoisuus, jokaiseen osaanne.

Ja sitten seisoessanne talon ulkopuolella katsotte ympärille, naapuruston muita taloja, ja yhtäkkiä näette niiden valojen syttyvän, yksitellen, talo talolta, ja myös naapurustossa valot alkavat syttyä.

Se on kaunis näky. Kaikki on hiljaista, rauhallista, mutta valoja alkaa syttyä.

Kun ajattelette ensin: "Ai, ne ovat naapureita. Ne ovat muita ihmisiä. Alkaa pimetä, ja he alkavat sytyttää valojaan", katsokaa uudestaan.

Ne eivät ole muita ihmisiä, ne ovat muita "sinuja". Ne ovat entisiä elämiäsi, koska kun avaat tuon oven talossasi, se avaa oven myös heidän talossaan.

Ne ovat entisiä elämiäsi, ns. tulevia elämiäsi, vaikka alat oivaltaa, ettei ole mitään menneisyyttä tai tulevaisuutta. Ne ovat vain kokemuksia. Ne ovat numeroita taululla. Ja sinä olet nolla.

Sinä olet nolla. Sinä olet ydin, ja nyt näitä valoja alkaa syttyä kaikkialla ympärillä naapurustossa – verannan valoja ja sisävaloja ja katuvaloja.

Tämä naapurusto on kokonaan sinun. Se on kaikki sinun energiaasi. Nämä ovat sinun entisiä elämisiäsi, koska nyt kun sallit Oivaltamisesi ja avaat tuon oven jumaluuteesi tässä todellisuudessa, se valaisee kaikki muut todellisuudet. Se valaisee kaikki muut elämät. Ne muuttuvat sen tuloksena. Muutat kirjaimellisesti menneisyyttä, pelkästään avaamalla oven jumaluuteesi nyt.

Katuvalot syttyvät, ja pystyt melkein haistamaan taikuuden ilmassa.

Kun teet tämän nyt, jokainen muu kokemuksesi – aspektit, elämät, vaihtoehtoiset todellisuudet joista sinulla ei ole käsitystä ihmismielessäsi, nuo muut numerot taululla, numerot joita meni ylös ja alas ja sivuttain ja sattumanvaraisesti – jokainen niistä on nyt valosi kohteena.  

Kyse ei ole vain tästä olennosta tässä kehossa ja tässä mielessä, tässä elämässä. Kyse on kaikesta, mitä olet.

Tunne sitä hetki. Tuo yksinkertainen toiminta, tuo yksinkertainen penkkeilyn taito, alkaa sinusta. Se alkaa juuri nyt ja se vaikuttaa kaikkeen, mitä olet.

Tuo valo virtaa energiaasi. Tuo valo virtaa jokaiseen kokemukseen, joka sinulla on ollut, ja myös kokemuksiin, joita sinulla ei ole ollut. Se muuttaa kaiken.

Tästä syystä sanoin teille kauan sitten, että teette paljon enemmän, kuin luulitte tekevänne. Luulitte, että yrititte korjata vain tätä ihmistä tässä elämässä. Ei lainkaan.

Valo menee jokaiseen osaasi.

Vedä syvään henkeä ja salli sen nyt virrata. Vain salli se.

Sinun ei tarvitse tehdä työtä siihen. Sinun ei tarvitse pakottaa sitä. Salli vain tuon valon jatkua, tässä tämän elämän talossasi, mutta leviten nyt koko naapurustoon, kortteliin.

Valoja syttyy kaikkialla. Jokainen talo edustaa elämää tai kokemusta tai jotain osaasi, on se sitten tässä ulottuvuudessa tai jossain muussa, ja melko pian kaikki talot on valaistu.

Se kaikki alkaa tästä …

… tästä nollapisteestä, jossa olet. Tullen takaisin nollaan, tullen takaisin sinuun.

Se kaikki alkaa, kun puistonpenkkeilet itsesi vuoksi.

Tiedän, että on upeaa ajatella, että teemme tätä valomme säteilemistä muun maailman hyväksi, mutta on tärkeintä tehdä se tässä ensin itsesi vuoksi.

Aah! Anna tuon valon säteillä kaikkialle sinuun. Puistonpenkkeile nyt itsesi vuoksi. Ei agendaa. Ei sanota: "Tätä tarvitsen. Tätä minulla ei ole. Tästä olen huolissani." Ei mitään sellaista.

Vain valoa ja tietoisuutta ja myötätuntoa virtaa jokaisen osasi läpi ja koskettaa kehosi jokaista osaa.

(Tauko)

Menee muistojesi jokaiseen osaan.

(Tauko)

Jokaiseen hahmoon, jokaiseen persoonallisuuteen, jokaiseen persoonaan jonka otit itsellesi, oli se sitten elämä tai aspekti tai jotain, mitä teit yhden päivän. Mutta tuota valoa menee nyt puistonpenkiltäsi, nollapisteestäsi, jokaiseen osaasi. Yrittämättä muuttaa mitään, sanoen ainoastaan: "Minä olen mitä olen. Olen olemassa."

Tätä on penkkeilyn taito.

(Tauko)

Ja tästä syystä päätit jäädä planeetalle, säteilläksesi lopulta tuota valoa omasta talostasi, omasta olemuksestasi toisille, jotka ehkä havaitsevat sen tai ehkä eivät. Sillä ei ole merkitystä, mutta se alkaa tässä sinusta.

Useimmat ihmiset ajattelevat – useimmat ihmiset jotka uskovat entiseen elämään – että entinen elämä on kaiverrettu betoniin, kirjoitettu kiveen, että se on, mitä on. Ei lainkaan.

Tässä hyvin yksinkertaisessa penkkeilykokemuksessa valo menee jokaiseen entiseen elämään, ja heidän elämänsä alkaa muuttua. Heidän kokemuksensa. Heidän numeronsa eivät ole enää tuolla lineaarisella polulla vasemmalta oikealle, käyttäen hyvin rajoittunutta numeromäärää kokemusten luomiseen. Yhtäkkiä se kaikki muuttuu heillä.

Yhtäkkiä, sen sijaan että olisivat jumissa tietyllä polulla, he ovat vapaita. Se vapauttaa myös sinut.

Olette päässeet näin pitkälle, ja pyydän – lähes anon – älkää työstäkö ongelmianne. Teillä ei oikeasti ole yhtään. Älkää osallistuko kaksinaisuustaisteluihin.

Voi, muu maailma on todella hyvä siinä tällä hetkellä, ja paljon sitä tapahtuu, mutta teillä ei ole mitään tarvetta tehdä sitä. Ei ole taisteluja. Ei ole aatteita. Olette pelkästään tietoisuus ja valo tällä planeetalla.

Älkää jääkö kiinni heidän draamoihinsa. Älkää jääkö kiinni omiin ongelmiinne. Älkää tulko imetyksi takaisin tuohon kaksinaisuuteen.

Tulkaa takaisin tähän puistonpenkille, omalle puistonpenkillenne. Tulkaa takaisin nollapisteeseen.

Tiedän, että toisinaan teille on melkein viettelevää palata takaisin vanhoihin taisteluihin ja vanhoihin tappeluihin, mutta älkää palatko. Tulkaa takaisin nollapisteeseen, juuri tähän, omalle puistonpenkillenne.

Vetäkää syvään henkeä. Ja sen sijaan, että taistelisitte ongelmien kanssa tai olisitte pakkomielteinen tai huolissanne tai mitään muuta, vetäkää syvään henkeä ja olkaa tuossa valossa. Se on siinä.

Kaikki mitä olette pitäneet ongelmana tai haasteena, haihtuu pois.

Ei ole enää taistelua. Ei ole enää kärsimystä.

Vedetään syvään henkeä tässä, ensimmäisessä penkkeilyn ryhmäkokemuksessamme. Tämä kerta on teille.

Avaatte tuon valon, jumaluutenne, tietoisuutenne, oven ja annatte sen levitä koko taloonne, ja sitten naapurustoonne, ja sitten jokaiseen osaanne. Tämä on nollapiste.

Tätä varten puistonpenkki on.

(Tauko)

Kyllä, se on melko yksinkertaista, mutta teidän täytyy käydä paljon läpi päästäksenne tähän. Melko yksinkertaista, todellakin.

Siis tätä varten olemme täällä. Emme ratkaisemassa ongelmia ja olemassa pakkomielteinen ongelmista, emme huolehtimassa politiikasta ja kamppailemassa terveysongelmien tai rahan kanssa. Ne ovat poissa nyt. Ne ovat takananne.

Olemme täällä penkkeilyn taitoa varten.

Tämän myötä, rakas shaumbra, vedä kunnolla syvään henkeä. Vedä oikein kunnolla syvään henkeä.

Palaamme takaisin kuukauden kuluttua, ja jatkamme penkkeilyämme ja puhumista ja viihdyttämistä, mutta tämä yksi päivä on hyvin erityislaatuinen. Siinä on kyse vain sinusta.

Tämän myötä, olen täysivaltaisen alueen Adamus, omalla puistonpenkilläni.