CRIMSON CIRCLEN MATERIAALEJA

Merlin minä olen -sarja

SHOUD 11 – ADAMUS ST. GERMAIN, Geoffrey Hoppen kanavoimana

Esitetty Crimson Circlelle

7.8.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
www.crimsoncircle.com

Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus, eikä minulla ole paljon kärsivällisyyttä (naurua, ja Adamus naureskelee). Aa! Tämän pitäisi antaa teille ennakkovaroitus tästä shoudista. Hei, rakas Linda.

LINDA: Ai joo, okei. Ei kärsivällisyyttä.

ADAMUS: Ei kärsivällisyyttä. Hmm …

LINDA: Mitä?

ADAMUS: Puuttuuko meillä täältä jotain?

LINDA: Mitä sinä haluat?

ADAMUS: Onko …

LINDA: Mitä?

ADAMUS: … jotain mitä ei ole täällä?

LINDA: Missä kahvisi on?!

ADAMUS: Ahaa!

LINDA: Oi!

ADAMUS: Nyt …

LINDA: Tässä tulee kahvia.

ADAMUS: Nyt tajuan (Kerri tuo kärryillä syntymäpäiväkakun). Se on, voi …

LINDA: (laulaen) Paljon onnea …

ADAMUS: Olen hyvin …

LINDA: (jatkaa laulaen onnittelulaulua, ja yleisö tulee mukaan) … vaan!

ADAMUS: En ansaitse tätä (naurua).

Juuri kun sanoin olevani kärsimätön (yleisö jatkaa laulamista), ja sitten he laulavat (Kerri tuo kakun lähemmäs, ja yleisö saa laulunsa loppuun). Näettekö tämän siellä Ylösnousseiden mestareiden klubilla, mitä he tekevät? (Yleisö taputtaa)

LINDA: Ai, mutta odota!

ADAMUS: Siellä ei ole minulle mitään.

LINDA: Mutta odota!

ADAMUS: Minun täytyi tulla tänne alas saadakseni …

LINDA: Mutta odota!

ADAMUS: Näin on.

LINDA: On myös Geoffin syntymäpäivä 26. päivä (hän alkaa laulaa "paljon onnea vaan" Geoffille, ja yleisö liittyy mukaan).

ADAMUS: Ei, meillä ei ole aikaa siihen. Meillä on paljon tekemistä. Ei, hän ei tarvitse tuota laulamista (Adamus naureskelee, kun Linda ja yleisö jatkavat laulamista). Kiitos, kiitos.

LINDA: Ansaitset sen, kamu (yleisö taputtaa).

ADAMUS: Mutta on myös Vilin syntymäpäivä 23. tai 24. päivä. Kenties … (Adamus naureskelee) Kiitos, kiitos (Kerri antaa kahvikupin).

KERRI: Haluaisitko palan kakkua?

ADAMUS: Haluaisin. Itse asiassa …

KERRI: Sinun täytyy puhaltaa kynttilät.

ADAMUS: No, jos pyydät minua. Kyllä, mielelläni.

KERRI: Puhalla kovaa (vähän naureskelua).

LINDA: Oi! (Naurua, kun Adamus yrittää monta kertaa puhaltaa useimpia kynttilöitä) Äh! Nuo ovat hassuja kynttilöitä, eikö?

LINDA: Älä sylje siihen.

ADAMUS: Joo, no niin. Tarjoile tätä kaikille täällä, kun kaikkea tätä tapahtuu …

KERRI: Ei, ei.

ADAMUS: Okei. Hyvä, hyvä, okei. Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kuten sanoin … (huokaisten, kun näkee yhden kynttilän edelleen palavan). Kenties tarvitsemme Kuthumia täällä puhaltamaan kunnolla (lisää naurua).

LINDA: Ai, kosto elää! (Hän naureskelee)

ADAMUS: Siis, kuten sanoin, Adamus, täysivaltainen alue, kaikkea sitä muuta, eikä paljon kärsivällisyyttä tänään. Ei paljon kärsivällisyyttä. Tarvitsen tuon kahvin.

LINDA: Se on ihan siinä.

ADAMUS: Täytyy aloittaa tämä päivä pienellä kävelyllä ympäri, koska haluan pitää työryhmän siellä takana hereillä. Tiedän sen, käsitän sen (Lindalle).

LINDA: Ai jaa!

ADAMUS: Energioista tulee hyvin sakeita täällä. Ei välttämättä unisia, vaan hyvin, hyvin sakeita. Mukava nähdä sinut taas (jollekin shaumbralle, ja tämä vastaa "kiitos"). Siis pidetään heidät kiireisenä täällä takana.

Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä, kun aloitamme päivän, kun pääsemme alkuun tämän shoudin kanssa. Mukava nähdä monia teitä, joita en ole nähnyt vähään aikaan. Tarkoitan, että olen nähnyt teidät, tai no, kuullut teistä, tietysti, mutta en ole nähnyt nähnyt teitä.

Onko täällä takana kaikki hyvin? Näin teidän tekevän harjoituksia, ennen kuin aloitimme. Nimittäin kamerahenkilön harjoituksia (heilutellen sormia), lämmitellään pitkää päivää varten Adamuksen kanssa, irrotellaan sormet. Kaikki ok teknisesti tähän saakka? Hyvä.

LINDA: Ai.

ADAMUS: Se on tavallaan kyseenalaista tänään. Paljon kummallisia energioita. Paljon kummallisia energioita. Ette ole luultavasti huomanneet? Ei.

Olemme puhuneet tästä aiemmin, että maailma on tavallaan hullu, mutta … Anteeksi hetki (Adamus ottaa lusikallisen kakkua). Haluaisitko haukata?

LINDA: En, myöhemmin. Puhutko kakusta? (Vähän naureskelua)

ADAMUS: Mm, oikein hyvää. Mitä ilmassa on? (Yleisö huutaa "savua!") Linda, mikrofoni kiitos. Eikö siitä ole jossain laulu? Savua menee silmiisi.

Mitä ilmassa on?

Siis, mitä ilmassa on tällä hetkellä? Tuntekaa sitä hetki.

KRISTIE: Ilmassa on savua.

ADAMUS: Ilmassa on savua. Miksi niin on?

KRISTIE: Koska Cauldre oli ulkona liian kauan väliajalla – hän …

ADAMUS: (naureskellen) Suoden itselleen nautinnon.

KRISTIE: … puhalsi tupakansavua kaikkiin asioihin.

ADAMUS: Joo, joo. Siis sanot, että savu ilmassa joka peittää suurimman osan USA:sta, on siitä (pitäen kädessään tupakka-askia).

KRISTIE: Joo, se kaikki on sinulta.

ADAMUS: Kenties hänen pitäisi lopettaa, joo. Siis okei, ilmassa on savua, mutta mistä?

KRISTIE: Se tulee maan länsiosan palamisesta poroksi.

ADAMUS: Ai, okei. Vain pieni triviaali asia, okei. Mitä muuta? Mene enemmän ja-tilaan. Mitä muuta planeetalla tapahtuu tällä hetkellä? Mitä ilmassa on?

KRISTIE: Tietoisuuden sumua.

ADAMUS: Mm. Totta, joo. Se on hyvä vastaus.

KRISTIE: Tai tietoisuudenpuutteen sumua.

ADAMUS: Joo, hyvä. Okei, kiitos.

KRISTIE: Ole hyvä.

ADAMUS: Linda.

LINDA: Lisää?

ADAMUS: Mitä ilmassa on? No, kyllä, tämä on suosikkiosuuteni. Kaipasin tätä. Hyvin moneen kuukauteen en voinut tehdä tätä. Tervehdys, David.

DAVID: Tervehdys!

ADAMUS: Mitä ilmassa on?

DAVID: (laulaen) Muutos, muutos, muutos! (Matkien tunnettua laulua)

ADAMUS: Ai, hyvä, hyvä (naurua). Hyvä, teet sen erittäin hyvin. Millaista muutosta? Tarkoitan, että se on itsestäänselvyys.

DAVID: A:sta Ö:hön. Kaikkea.

ADAMUS: Kaikkea. Se on hyvä vastaus. Kaikkea, hyvä. Jos mittaisit sitä asteikolla yhdestä kymmeneen, yhden ollessa "ei paljon muutosta", tavallaan niin kuin asiat ovat menneet viimeiset pari tuhatta vuotta, missä olemme tällä hetkellä?

DAVID: Sata.

ADAMUS: Sata, okei. Hän ei noudata ohjeita kovin hyvin (David nauraa) – yhdestä kymmeneen – mutta tyypillinen shaumbra …

DAVID: Joo!

ADAMUS: … jos ymmärrät, mitä tarkoitan. Okei, hyvä. Okei, anna minulle yksi esimerkki muutoksesta.

DAVID: (pitää tauon) Ihmiset alkavat nyt integroida jumaluutensa.

ADAMUS: Ehkä (Adamus naureskelee).

DAVID: Shaumbrat. Shaumbrat.

ADAMUS: Ai, shaumbrat. Shaumbroilla se pitäisi paikkansa. Ihmisillä?

DAVID: Ei, vaan shaumbroilla.

ADAMUS: Mitä luulet, miten moni ihminen alkaa oikeasti integroida jumaluuttaan tällä hetkellä, iloisesti ja avoimesti? Ei kovin moni. Shaumbrat kyllä.

DAVID: Joo.

ADAMUS: Shaumbrat, joo.

DAVID: Joo.

ADAMUS: Hyvä. Kiitos, David.

DAVID: Kiitos.

ADAMUS: Pari vielä. Mitä ilmassa on? Vetäkää syvään henkeä. Pääskää tässä pois mielestä. Älkää ajatelko Lindaa, joka kiertelee ympäri ja ojentaa mikrofonin. Jos ette halua mikrofonia, käyttäkää maskia, koska hän olettaa, että teitä ei ole rokotettu. Siis laittakaa tuo maski naamalle todella nopeasti. Ei vaan, hän tietää jo, keitä olette.

Mitä ilmassa on, Tess? Hei! Siitä on pitkän aikaa.

TESS: Kyllä.

ADAMUS: Missä olet ollut?

TESS: Kaikkialla.

ADAMUS: Kaikkialla! Oletko matkustellut paljon?

TESS: En.

ADAMUS: Kyllä, olet sinä. Ei lentokoneella …

TESS: Sen aioin sanoa, en …

ADAMUS: … vaan muilla tavoilla.

TESS: … fyysisesti.

ADAMUS: Olet matkustellut paljon.

TESS: Kyllä, niin olen.

ADAMUS: Joo. Millaista tuolla on?

TESS: (huokaisten) Ihmismielessä? Massatietoisuusmielessä?

ADAMUS: Ei, vaan olet tehnyt paljon ulottuvuuksienvälistä, eteeristä matkustelua.

TESS: Joo.

ADAMUS: Tarkoitan, että näen sinut luomakunnan kaikenlaisissa paikoissa. "Ai, siinä on Tess! Mitä helvettiä hän täällä tekee?" (Tess naureskelee)

TESS: (kuiskaten) Se olen vain minä!

ADAMUS: Ei, vaan oikeasti. Olet tehnyt sitä paljon.

TESS: Joo.

ADAMUS: Paljon kummallisia unia?

TESS: Kyllä.

ADAMUS: Joo, joo.

TESS: Joo.

ADAMUS: Paljon matkustelua. Miten sinulla menee, yleisesti, millainen on sinun tasapainosi – fyysinen, mentaalinen, psyykkinen, henkinen, mikä ikinä?

TESS: Enemmän kuin koskaan maadoitun ja totuttelen siihen, mitä energiani on ja miten sitä säädellään täällä tai miten sitä navigoidaan ja miten se löydetään.

ADAMUS: Onko sinulla enemmän ongelmia olla muiden ihmisten kanssa?

TESS: Enemmän?

ADAMUS: Enemmän.

TESS: Ei.

ADAMUS: Ei voisi olla enempää! (He naureskelevat)

TESS: Ei, vaan sanoisin, että ihmisten navigoiminen on minulle tasaisempaa kuin pari vuotta sitten.

ADAMUS: Hyvä, okei. Siis mitä ilmassa on?

TESS: Voi, vaikka mitä – hiukkasia, savua, tulvia, sumua, paloja.

ADAMUS: Joo, mutta tunnetaanpa nyt tietoisuutta.

TESS: Tota, sanoisin, että mentaalista tasapainottomuutta.

ADAMUS: Mentaalista tasapainottomuutta.

TESS: Tunnen todella ahdistusta siellä.

ADAMUS: Okei.

TESS: Ja sitten se tulee minun maailmaani ja minun täytyy … Sitä tarkoitan navigoimisella. Sitä oppii, miten nopeasti liu'utaan …

ADAMUS: Kyllä, hyvä.

TESS: … sisään ja ulos oman tietoisuutensa kanssa, koska on sakeaa ja tapahtuu paljon halkeilemista.

ADAMUS: Paskantamista? (Vähän naurua) (Suom. huom. vähän samalta kuulostava sana) Ai, halkeilemista, halkeilemista. Okei, hyvä. Kiitos.

TESS: Jep.

ADAMUS: Arvostan sitä. Mukava nähdä sinut täällä. Teet paljon tuota oh-be-ahn-juttua nykyään. En tiedä, oivaltaako ihminen sen kovin paljon, mutta minä tiedän, että olet siellä, joo.

Iwona, mitä kuuluu?

IWONA: Upeaa, kiitos.

ADAMUS: Hyvä.

IWONA: Mahtavaa! (Hän kikattaa)

ADAMUS: Mukava nähdä sinut taas. Hyvä.

IWONA: Mukava nähdä sinut.

ADAMUS: Mitä ilmassa on?

IWONA: No, massatietoisuuden sakeutta, ja jotain minkä tunnen kaksinaisuuden venyttämisenä.

ADAMUS: Joo.

IWONA: On tulvia maailman yhdessä osassa ja tulipaloja toisessa, joten se tuntuu, kuin kaksinaisuutta vedettäisiin.

ADAMUS: Joo, ja on hyvä kohta korostaa tässä, että säätilaa muokkaa yleisesti ottaen tietoisuus, sen luo tietoisuus. Nimittäin sitä voi opiskella koko päivän ja oppia sen tieteellisiä puolia, mutta säätilaan vaikuttaa oikeasti tietoisuus tällä planeetalla, ja teoriassa täällä pitäisi olla melko lempeä ja leuto sää suurimman osan ajasta, ei näitä ylä- ja alamäkiä ja kaikkea muuta. Sitä oli kauan sitten, mutta tällä hetkellä sään pitäisi olla melko leuto, eikä se ole.

IWONA: Ei ole.

ADAMUS: Ei. Sää reagoi tietoisuuteen, ja sää sisältää minulla sellaiset asiat, kuin maastopalot ja tulvat ja kaiken muun sellaisen. Mikä on yksi niistä asioista, joita tapahtuu suhteessa säähän ja planeettaan, fyysiseen planeettaan?

(Iwona pitää tauon)

Ajattelet liikaa. Sinulla oli se siinä. Sinulla oli se siinä, ja sitten ajattelit sitä liikaa.

IWONA: No, aivan kuten mainitsin, kaksinaisuus haastetaan tällä hetkellä.

ADAMUS: Joo, kaksinaisuus haastetaan, ja Gaia on myös lähdössä tällä hetkellä, kuten olemme puhuneet. Gaia sanoo: "Okei, ihmiset, tämä on teidän paikkanne. Otatte sen haltuunne nyt." Ja sen myötä tulee erittäin paljon asioita esiin, ja tavallaan se on kaoottista, mutta toisaalta se on erittäin, erittäin hyvä asia, koska ihmisten täytyy kiinnittää huomiota planeettaan enemmän kuin koskaan. Ja kaikki asiat huomioon ottaen, se ei ole mikään valtavan pitkä aika, kunnes ihmisten täytyy hyväksyä vastuu tästä planeetasta.

Tuota … menen tavallaan nyt itseni edelle, mutta koko luomakunnassa ei ole planeettaa, jossa sillä asuvat olennot ottaisivat täyden vastuun siitä. Universumissa ei ole monta paikkaa, jossa olentoja on istutettuna, juurrutettuna, ruumiillistuneena tällaiseen fyysiseen rakenteeseen, mutta niiden joukossa jotka ovat, ei ole muuta ryhmää, jotka opettelevat nyt ottamaan vastuun planeetastaan, kotipaikastaan. Se on hyvin ilmiömäistä, ja kaikki katsovat, mitä täällä tapahtuu nyt. Jep, hyvä.

Ajan vuoksi annan nyt oman vastaukseni siihen, mitä ilmassa on, ja tunnen ahdistusta – Tess itse asiassa sanoi sen. Luulen, että sanoit ensin mentaalinen epätasapaino, mikä on hyvin totta, mutta planeetalla on valtava määrä ahdistusta tällä hetkellä, ja se saa sinut tuntemaan ahdistusta, se saa teidät kaikki tuntemaan ahdistusta.

Mitä ahdistus on? Linda, mitä ahdistus on? Ei silti, että sinulla olisi sitä koskaan, mutta … (vähän naureskelua) kun olet Cauldren ja minun lähellä.

LINDA: Voimakasta epämukavuutta.

ADAMUS: Mistä?

LINDA: Mistä tahansa.

ADAMUS: Mistä tahansa.

LINDA: Asioista jotka ovat kontrollin ulkopuolella.

ADAMUS: Okei, olettamuksena on, että ne ovat kontrollisi ulkopuolella. Okei.

LINDA: Aivan.

ADAMUS: Siis tällä planeetalla on kaikkialla valtavaa ahdistuksentunnetta tällä hetkellä, ja teistä tulee tietoinen siitä, kun näkyvillä on asioita, jotka voitte tuntea ja nähdä, kuten kummallinen sää, savu tai tulvat tai mitä se sattuukin olemaan. Mutta oikeasti on valtavaa ahdistusta, jos tunnette sitä – ette mene mieleen, vain tunnette sitä.

Ahdistusta tulee, kun ihmiset ja ryhmät eivät oikein ymmärrä, mitä tapahtuu seuraavaksi. Luulen, että teillä on täällä sanonta "toinen kenkä putoaa" (= kohta tapahtuu jotain), mutta ette ole varma, milloin se putoaa ja mitä tapahtuu, kun se putoaa. Jokainen tietää jonkinlaisella tasolla – jokainen ihminen planeetalla tietää, että jotain on tekeillä nyt, eikä se ole samanlaista kuin ennen. Se ei ole samanlaista kuin muut asiat. Kuten David sanoi, asteikolla yhdestä kymmeneen, tällä hetkellä tapahtuvat muutokset ovat sata. Ja jos ei oikeasti ymmärrä, mitä tapahtuu, ja jos ei tavallaan tiedä suuntaa, mihin asiat ovat menossa, mitä tulee seuraavaksi – ei yksityiskohtia, vaan tavallaan asioiden evoluutio – on hyvin pelottavaa. Se johtaa ahdistukseen.

Sitten kun joku saa ahdistusta, hän alkaa ajatella sitä, kuten te saattaisitte tietää: "Miksi minusta tuntuu tältä?", tai "Mitä tunnen? Miksi minusta tuntuu tältä?" Ja sitten hän yrittää korjata sen mielessään. Se aiheuttaa mentaalista tasapainottomuutta siinä kohtaa, koska hän yrittää selvittää sitä mielessään eikä vastaus ole mielessä. Vastaus on olemassa, mutta se ei ole täällä (osoittaen päätä).

Sitten hän saa ahdistusta. Ahdistus salpaa hengityksen. Ahdistus aiheuttaa paljon asioita, kuten unettomuus, liika juominen tai liika marihuanan polttaminen. Ihmiset yrittävät sitten selviytyä ja käsitellä tuota ahdistusta kummallisilla tavoilla. Jotkut tekevät sen tavoilla, joita pitäisin hyvin terveinä mentaalisesti ja fyysisesti. He menevät ulos pitkälle kävelylle. Lähtevät pois muiden ihmisten luota vähäksi aikaa. Pääsevät pois päästään. Pääsevät pois kaikesta logiikasta, jota menee läpi, kun yritetään saada selvää.

Ja shaumbrat, te olette eksperttejä tässä. Te melkein keksitte sen. Otatte sen omaksenne: "Mitä vikaa minussa on?", sen sijaan että sanoisitte: "Mitä kaikkialla ympärilläni tapahtuu? Minulla on kaikki hyvin. Minulla on todellakin kaikki hyvin. Mutta miksi tunnen kaikkea tätä ahdistusta, tätä kummallisuutta?" Ja sitten sanotte: "Aivan oikein, koska käymme valtavaa transformaatiota läpi tällä hetkellä", enkä pysty sanomaan tätä tarpeeksi. Se ei ole mikään ennuste, mitä asioita tulevaisuudessa voisi tapahtua. Olette suoraan sen keskellä. Se kaikki on tässä ja nyt, ja juuri sen vuoksi olette täällä.

Päätitte tulla kaiken tämän ahdistuksen keskelle, mitä planeetalla on tällä hetkellä. Se ei ole teidän. Ei, ei, se ei ole oikeasti teidän. Taistelette minua vastaan tästä toisinaan. Väittelemme.

Tad, olet yksi suosikeistani (vähän naureskelua). Voi, me väittelemme. Ja pidän siitä erityisesti, kun on juotu noin kaksi lasia viiniä, sinä ja minä muissa ulottuvuuksissa – se on henkiviiniä – ja sinä vain väittelet ja sinusta tulee niin … Gary (Tadin aviomies) ajattelee: "Tiedän, mistä hän puhuu." (Gary nyökkää vieressä päätään) Joo-o! Joo-o! Ja pidän siitä, koska olet kipakka, olet riehakas. Et tyydy mihinkään muuhun, kuin mitä varten tulit tänne. Sinua ei työnnetä sivuun tai harhauteta, mutta voi pojat, että väittelet asioista! Ja yksi asia josta väittelet kanssani, on, mitä vikaa sinussa on. Ja minä sanon: "Tad, sinussa ei ole mitään vikaa, paitsi että mietit, mitä vikaa sinussa on."

"No, minussa on jotain vikaa, koska jos ei olisi, elämäni olisi …" Ei sinussa ole mitään vikaa. Sitten kun hyväksyt sen ja asetut siihen, sinulla on kaikki ok ja Garylla on paljon paremmin (lisää naurua, kun Gary on samaa mieltä). Namaste, veli (Adamus naureskelee). Se ei maksanut 20 dollaria, se maksoi 100 dollaria! (Lisää naureskelua)

Siis on valtavaa ahdistusta. Voisimmeko pysähtyä hetkeksi, ja oivaltakaa, ettei se ole teidän, olkaa niin kilttejä. Se ei oikeasti ole. Otatte sen itsellenne. Tunnette sen. Aistitte sen. Ahdistutte. Teistä tulee tavallaan outo ja kummallinen. Olemme oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Planeetta on oikeassa paikassa. Elän ja – no, en voi kuolla, joten elän ja jotain – siitä toteamuksesta, että kaikki on juuri niin, kuin sen pitäisi olla tällä hetkellä. Olemme aivan suunnitelmassa, vähän aikataulusta edellä itse asiassa, planeetan osalta.

On erilaisia tapoja tehdä asioita, mutta ihmisillä on usein taipumusta valita kärsimyksen tie. En halua jatkaa tuota kärsimysvalitusta tänään. Minulla on muita saarnoja, jotka täytyy pitää, joten se ei ole yksi niistä (vähän naureskelua), mutta yksi asia jonka haluaisin tehdä niiden shaumbrojen kanssa, jotka menevät eteenpäin tämän päivän jälkeen, jos pääsemme niin pitkälle …

LINDA: Mennäänkö niin pitkälle?

ADAMUS: Joo, joo. Minulla oli lämmittely hiljattain, koeajo, ja nyt olen valmis tositoimiin.

Yksi asia jonka teemme, on, että … (Adamus huokaisee) Se riippuu teistä, mutta on aika, että koko kärsimiskäsite muuttuu tällä planeetalla. Kärsiminen on tarpeetonta, mutta se on juurtunut syvälle. Joka kerta kun kävelette kirkon ohi ja näette kamuni roikkumassa siellä (naurua) – jos tiedätte, mitä tarkoitan – se on muistutus kaikille: "Kärsi! Kärsi! Kärsi!" Siitä on vain tullut planeetan tapa, ja minua tavallaan vaivaa se, että ihmiset ovat hyväksyneet tämän kärsimisen. He sanovat: "No, niin se on – se on ihmisenä olemista." Ei! Ei, se ei ole niin.

Ja se on yksi asioista joita teemme uudessa sarjassamme, jonka nimi on jo ilmeisesti julkaistu: "Penkkeilyn taito". Penkkeilemme, eikä siinä ole mitään agendaa, mutta yksi asioista on säteillä valoamme itse kärsimiseen, suoraan kärsimyksen vatsaan, tämän kärsimykseksi kutsun asian sisuksiin. Säteillään valoa vapauttamaan se. Miksi kärsiä? Kuka olisi …

Siis jos teillä olisi täysin puhdas ja avoin taulu ja sanoisitte: "Mitä haluaisin tehdä? Menen tuolle Maa-planeetalle. Otan itselleni fyysisen kehon." No, kärsimys on numero yksi (vähän naureskelua). Muistakaa se seuraavalla kerralla, kun luotte planeetan (lisää naureskelua). Mutta miksi on kärsimistekijä? Se on tarpeeton. Se on yksi asia, jota voi odottaa innolla uudessa sarjassamme. Mutta takaisin asiaan.

Ahdistusta on kaikkialla, eikä se tule asettumaan. Ja kuten Tess sanoi, on mentaalista epätasapainoa, ja ihmiset alkavat tulla todella hulluiksi. Kaikki tähän saakka on ollut lämmittelyä, valmistautumista todelliseen hulluuteen …

LINDA: Ai jaa!

ADAMUS: … tällä planeetalla. No, se on totta. Näette sitä kaikkialla ympärillänne. Mutta kun menemme uuteen sarjaamme ja istutte puistonpenkillänne, muistakaa: "Vau, olemme juuri siinä, missä meidän pitäisi olla." Vanhoja asioita ravistellaan. Covid tekee upeaa työtä asioiden ravistelemisessa syvimmillä tasoilla. Kaikkea ravistellaan. Teillä ei ole mitään, mistä olla huolissaan, ja aion varmistaa sen, ja jos minun on pakko potkia kunnolla takapuoleen tänään, teen sen.

LINDA: Ja se auttaa ahdistuksessamme? (Naurua)

ADAMUS: Ehdottomasti! Ehdottomasti (Adamus naureskelee) Niin pessimististä, Linda! Etkö voi muuttaa sitä joksikin hyväksi? "Kiitos, Adamus, että tulet varmistamaan, että jos jäämme tänne, olemme terveitä, varakkaita ja viisaita."

LINDA: Tai potkaiset meitä perseelle.

ADAMUS: Ei, vain tänään. Ei myöhemmin.

LINDA: Ai jaa, ai jaa.

ADAMUS: Joo, vain tänään.

Okei. Kysymys ennen kuin menemme yhtään pidemmälle. Planeetalla on tätä valtavaa ahdistusta. Voisitteko ottaa hetken ja oivaltaa, ettei se ole teidän? Se ei oikeasti ole. Teillä on joitain muita ahdistuksia, mutta ne ovat melko pieniä. Ahdistusta siitä, "miten minä …" – no, teen sen, sitten kun potkin teitä takapuoleen myöhemmin.

Mikä on turva/pakopaikkasi?

Mikä on turvapaikkanne? Mikä on turvapaikkanne? Mitä teette shaumbrana, te kaikki? Mikä on turvapaikkanne tällä hetkellä? Mitä teette? Teillä on kaikkia näitä juttuja ympärillänne, mitä teette? Mikrofoni, Linda, kun minä syön vähän lisää kakkua.

LINDA: Minä nukun.

ADAMUS: Mm (syöden kakkua). Tämä on hyvää, riittävän hyvää kuninkaalle. Mm, mm. Mitä teet, Vince? Miten selviydyt?

VINCE: Minä vetäydyn.

ADAMUS: Vetäydyt, okei.

VINCE: Ja yritän luoda oma hiljaisuusmuurini.

ADAMUS: Okei, hyvä, hyvä. Ja miten tehokas se on?

VINCE: Se toimii.

ADAMUS: Joo.

VINCE: Mutta se ei siirry/jatku kovin hyvin, vielä.

ADAMUS: Siirry minne?

VINCE: Tulevaan aikaan, kun palaa taas maailmaan.

ADAMUS: Kun palaa taas maailmaan. Aiotko palata maailmaan?

VINCE: Yritän välttää sitä (naurua).

ADAMUS: Se on todella mielenkiintoinen ajatus. Aiotteko palata maailmaan? Aiotteko palata maailmaan, josta tulitte? Kukaan teistä? Ei. Ei. Ette oikeastaan palaa, ja se on kai aika surullista, mutta ei oikeasti ole. Olisi todella surullista, jos sanoisitte, että teidän täytyy palata takaisin. Olette hyvin tietoisia ihmisistä ja planeetasta. Olette hyvin, hyvin tietoisia, mutta se ei ole palaamista ja yhdistymistä jälleen. He liittyvät teihin. Ei, se ei ole sitä, vaan se on hyvä asia. Hän (joku yleisössä) ajattelee tavallaan: "Ei hyvänen aika! Lapset tulevat takaisin! Ei! Ei sitä!" (Lisää naurua)

Se on tavallaan kuin Jumala. Ette palaa takaisin kotiin Henkeen. Henki tulee teihin, tähän ja nyt tällä planeetalla, juuri siihen missä olette. Se on tavallaan samanlaista – te ette palaa takaisin ihmisten pariin. Miksi tekisitte sen? Ei. Yksitellen, satoja, sitten tuhansia, kenties miljoonia, liittyy teihin tällä seuraavalla tasolla – kutsun sitä uudeksi Maaksi vanhan Maan tasolla. He liittyvät teihin tässä ja oivaltavat, kritisoituaan teitä hyvin pitkään, että siellä tapahtuu jotain. Siis he tulevat teidän luoksenne.

Siis Vince, selviydyt ottamalla omaa aikaa, joo. Hyvä. Jotain muuta? Onko mitään muita suosituksia shaumbroille?

VINCE: Joo, ruisviski.

ADAMUS: Ruisviski. Okei, hyvä, hyvä. Miten paljon?

VINCE: Tota, paukku.

ADAMUS: Aamulla. Toinen puolilta päivin (Adamus naureskelee). Hyvä, okei. Nyt Cauldre haluaa todella pysäyttää minut tässä asiassa, mutta tunnen sen olevan tärkeää. Muuten, poliittinen korrektius ja tanssiminen asioiden ympärillä – luovutaan siitä kaikesta. Mennään suoraan asiaan.

Siis joo, itse asiassa, jos olisin planeetalla tällä hetkellä, minä joisin, ja Cauldre on huolissaan: "Voi luoja, nyt kaikki shaumbrat menevät ulos ryyppäämään ja heistä tulee addikteja ja he päätyvät AA-kerhoon ja …" Ei. Juuri nyt jotkut teistä sanovat: "No, minun ei pitäisi ottaa drinkkiä tai polttaa pilveä" tai mitä ikinä teette. Itse asiassa se ei vie teitä taaksepäin. Aina silloin tällöin, kuten aamulla, puolilta päivin (naurua). Ei, vaan oikeasti, aina silloin tällöin antakaa itsellenne tuo ilo. Älkääkä ajatelko sitä pahana paukkuna – mitä sanoitkaan? – ruisviskiä. Ei, vaan se on paremmin: "Ansaitsen tämän. Todella ansaitsen tämän."

Ja Cauldre taistelee kanssani tästä, ja hän sanoo: "Ai, annat luvan." Ei, te ette tarvitse lupaa. Teette sen joka tapauksessa (Adamus naureskelee). Nauttikaa nyt siitä, kun teette sen.

On rankkaa. On todella rankkaa, ja jos yritätte olla pyhimys planeetalla tällä hetkellä – seuraten ohjenuoria jotka eivät ylipäätään ole teidän – jos yritätte olla "pyhempi kuin sinä", se murskaa teidät. Siis puhaltakaa höyryjä, kun teidän täytyy puhaltaa höyryjä. Ottakaa drinkki. Ottakaa aikaa yksin, tai mitä ikinä se sattuu olemaan. Pysähdytään ja hengitetään tässä kohtaa hetki.

Ansaitsette sen, okei? Ansaitsette sen. Te ette mene taaksepäin. En anna teidän mennä. Teistä ei tule yhtäkkiä juoppoa – hmm, kenti- … (miettien tovin vitsikkäästi) Ei, teistä ei tule juoppoa (vähän naureskelua). Aina silloin tällöin, kaikesta tuosta kovasta työstä mitä teette, teidän täytyy lahjoa itsenne jollain. Teidän oikeasti täytyy. Teidän oikeasti täytyy, älkääkä tunteko syyllisyyttä siitä.

Siis takaisin asiaan. Mikä on turvapaikkanne? Miten selviydytte? Pari vielä, Linda.

LINDA: Aivan tässä.

ADAMUS: Aivan. Hei, Ricki.

RICKI: (nainen) Hei.

ADAMUS: Siitä on kauan. Kaipasin sinua. Tarkoitan, että kaipasin sinua täällä.

RICKI: On ilo olla takaisin.

ADAMUS: Joo.

RICKI: Jep. Sanoisin, että käytän välttämisen ja häiriötekijöiden yhdistelmää …

ADAMUS: Okei.

RICKI: … tietyssä määrin. En katsele televisiota, uutisia, tai en tee mitään kiistanalaista tai puhu ihmisten kanssa mistään kiistanalaisesta, koska en halua tietää, mitä heillä on sanottavana siitä.

ADAMUS: Aivan, aivan.

RICKI: Vietän aikaa vedessä. Se tuntuu auttavan minua rentoutumaan ja …

ADAMUS: Oletko koskaan ajatellut keksiä jotain salaliitoa ja katsoa, miten pitkälle se menee? (Ricki naureskelee)

RICKI: Se lähtisi lentoon.

ADAMUS: Katsoa, miten herkkäuskoisia ihmiset oikeasti ovat.

RICKI: Kyllä, kyllä.

ADAMUS: Ja siteeraat joitain arvovaltaisia lähteitä, joita ei oikeasti ole.

RICKI: Joo.

ADAMUS: Ja laitat sen julki ja puhut kaikista niistä ihmisistä ympäri maailmaa, jotka osallistuvat siihen. Se on tavallaan sairasta huumoria, mutta kiehtovaa, jos tekee sen tutkijanäkökulmasta selvittääkseen, miten ihmiset jymäytetään kaikkeen mahdolliseen, tällä hetkellä enemmän kuin koskaan. Kaikkeen mahdolliseen.

RICKI: Joo, ne uskomattomat asiat, joihin kuulee …

ADAMUS: Ja myös jotkut shaumbrat.

RICKI: … älykkäiden ihmisten sanovan uskovansa.

ADAMUS: Jotkut shaumbrat – tämä kamera kiitos – jotkut shaumbrat (katsoen kameraan), ja potkaisen teitä perseelle nyt, jos kuulen yhtään enempää tästä salaliittopaskasta ja kuulen yhtään enempää tästä: "Adamus suosii tai ei suosi rokotuksia, tai mitä tahansa." En halua kuulla siitä enää koskaan. En koskaan.

LINDA: Mikä salaliitto?

ADAMUS: Sellaista ei ole. Ihmiset ovat liian tyhmiä, että heillä olisi oikeasti salaliittoja. Ja tarkoitan sitä. Hallitukset erityisesti. Kyllä, he ovat. Se voi edetä vähän, mutta todellinen salaliitto on, että ihmiset ovat tarpeeksi tyhmiä uskoakseen salaliittoihin ja nielevät ne ja pilaavat elämänsä – pilaavat elämänsä – koska he ovat menneet tuohon rotankoloon. Sitten kun olet rotankolossa, on hyvin vaikeaa päästä ulos. Se viettelee sinut. Se pitää sinut paikoillaan. Se vääristää mielesi. Tällä hetkellä tehdään tutkimusta siitä – se tulee ulos parin kuukauden kuluttua – mitä tapahtuu mielen kemikaaleissa ja neuroneissa, kun menee mukaan salaliittoihin. Ja sillä on dramaattinen vaikutus itse aivoihin, ja se pitää sinut paikoillaan.

Kun menemme eteenpäin, ei ole paikkaa kenellekään teistä, jotka olette edelleen kiinnostuneita salaliitoista ja leikitte niillä. Se mitä meidän täytyy tehdä tällä planeetalla, ylittää sen, mitä voitte mitenkään edes kuvitella tällä hetkellä. Mutta kenties päivän loppuun mennessä saatte paremman ymmärryksen siitä (joku sanoo "ai jaa!"). Minulla ei ole toleranssia salaliitoille. Ne eivät sovi Crimson Circlen ja shaumbrojen työhön.

Olette täysivaltaisia olentoja. Vaikka hallitukset tai liikeyritykset tai kanit ja oravat olisivat salaliitossa teitä vastaan (naureskelua) – kyllä, kuulin sellaisesta taannoin, se on eläinsalaliitto – te olette täysivaltaisia, vaikka mikä olisi. Jos on salaliittoja – todellisia, ei vain keksittyjä, vaan jos niitä todella olisi – mitä sitten? Mitä sitten? Olette tällä planeetalla täysivaltaisena olentona. Sillä hetkellä kun menette mukaan salaliittoon, menette kaksinaisuuteen. Teidät imetään kaninkoloon. Unohdatte, miksi olette tällä planeetalla nyt, eikä se liity mihinkään muuhun, kuin olemiseen täydessä tietoisuudessanne. Se on siinä. Siirrytään eteenpäin.

Enkä siedä sitä yhtään jatkossa. Tulen käymään teidän luonanne. Estän teitä nukkumasta yöllä. Teen, mitä vaaditaan, jotta pääsemme tästä ohi. Se on todella viettelevää, ja monet teistä tietävät, millaista se on. Olette joutuneet vähän sen ansaan, ja sitten olette pakahduttaneet itsenne. Meillä on muita asioita tehtävänä tällä planeetalla.

Salaliitot – ensinnäkin, mikä salaliitto on? Tarkoitan, että massatietoisuus on itsessään salaliitto. Sillä on yleinen hyväksyntä. Se on keskinäinen sopimus, ja teidät imentään siihen, mutta sitten alatte oppia: "Hei, minun ei tarvitse olla sellainen."

Sori, Ricki, minä saarnaan tässä. Lämmittelen myöhempää saarnaamistani varten.

LINDA: Voi pojat (muutama naurahdus).

ADAMUS: Salaliitot. Mitä, onko raha salaliitto? (Joku sanoo "ei") Raha on energiavaihdon väline, ja epäilemättä on ihmisiä, jotka se on turmellut tai jotka tekevät pahoja asioita sillä, mutta se ei ole salaliitto. Onko jokin lääketieteellinen, lääkkeisiin liittyvä, salaliitto? Ei, se on vain ahneutta toisiaan (vähän naureskelua). He eivät istu takahuoneissa sanoen: "Kehitetäänpä salaliitto." Se on kuin: "Miten paljon rahaa voimme tehdä? Entä tulos? Saimmeko voittoa vai tappiota tällä vuosineljänneksellä? Entä osakkeenomistajat? Entä minä?"

Ovatko nämä salaliittoja? Ei, se on ihmisluonne. Älkää jääkö kiinni siihen. Meillä on aivan liikaa tekemistä siihen. Takaisin asiaan. Missä olinkaan?

Mikä on turvapaikkasi? Turvapaikkasi on minun kuunteleminen. Se veisi vaikka hevosen huomion muualle (lisää naurua). Jotain muuta, Ricki?

RICKI: Sanoisin, että pienten lasten lähellä oleminen. Leikin lastenlasteni kanssa.

ADAMUS: Hyvä.

RICKI: Ja minusta se on yksi parhaista häiriötekijöistä, mitä on.

ADAMUS: Mutta eivätkö lapsenlapset ole salaliittoja? (Vähän naureskelua)

RICKI: Ei! Eivät koskaan.

ADAMUS: (naureskellen) Voit sanoa … Kerroin teille heti alkuun, ettei minulla ole kärsivällisyyttä tänään, ja tämä salaliittojuttu ei vain ole sitä, mitä me teemme tällä planeetalla. Se ei ole. Menkää siis sen yli. Kyllä, kiitos.

RICKI: Kiitos.

ADAMUS: Kiitos. Okei, kaksi vielä. Mikä on turvapaikkanne?

LINDA: Okei.

ADAMUS: Miten selviydytte kaikesta tästä, mitä tapahtuu?

LINDA: Voi luoja, joku nosti kätensä (Linda naureskelee).

ADAMUS: Joku todella nosti kätensä. Hänen täytyy mennä vessaan, Linda (vähän naureskelua). Ole hyvä, äläkä välitä, että syön kakkuani.

STEPHANIE: Ajan todella nopeaa autoa …

ADAMUS: Millaista?

STEPHANIE: … ja soitan musiikkia todella kovaa. Corvette, avoauto.

ADAMUS: Vau.

STEPHANIE: Jep.

ADAMUS: Linda puhui tänään sellaisen hankkimisesta.

STEPHANIE: Hanki sellainen!

ADAMUS: Joo.

STEPHANIE: Hanki sellainen.

LINDA: Punainen.

STEPHANIE: No, joka tapauksessa!

ADAMUS: Hänellä täytyy olla lakimies, jos hänellä on sellainen auto, kaikkien noiden ylinopeussakkojen vuoksi (vähän naurua). Siis pääset vain ulos …

STEPHANIE: Pääsen elämään. Rakastan elämää.

ADAMUS: Helvetti soikoon, joo.

STEPHANIE: Rakastan elämää.

ADAMUS: Joo. Saatko paljon ylinopeussakkoja?

STEPHANIE: En. Minulla on tämä Griffey, joka menee katsomaan eteenpäin …

ADAMUS: Ai, hyvä, hyvä.

STEPHANIE: … jotta en saa sakkoja matkan varrella.

ADAMUS: Joo. Siis, milloin aiot viedä minut ajelulle?

STEPHANIE: Ai. Ihan oikeasti, miten monta kertaa olet ollut jo autossani?

ADAMUS: No, pari kertaa, mutta minua pelottaa ihan helvetisti suoraan sanottuna! (He naureskelevat) Enkä ole edes fyysisessä kehossa!

STEPHANIE: (he naureskelevat) Pyhä veli!

ADAMUS: Hyvä. Siis se on hyvä tapa vain ampua energioiden läpi.

STEPHANIE: Joo, se ja luonto. En tiedä, mitä tekisin ilman sitä.

ADAMUS: Vietkö Corvettesi luontoon?

STEPHANIE: Totta helvetissä, ja virvelini.

ADAMUS: Ai, totta kai, totta kai.

STEPHANIE: Suhautan vain pois, eikä minun tarvitse enää olla yksin kuukausitolkulla. Elin ennen perheessä. Se kaikki on muuttunut, ja se on kaunista.

ADAMUS: Siinä on tavallaan kaunis vertauskuva. Se on hyvin symbolista ja runollista. Olet avoimella tiellä yksin, nopea auto.

STEPHANIE: Katto alhaalla.

ADAMUS: Sinun ei tarvitse noudattaa kaikkia ihmissääntöjä. Katto alhaalla. Olet luonnossa.

STEPHANIE: Jep.

ADAMUS: Se on melko hyvä juttu.

STEPHANIE: Se toimii.

ADAMUS: Joo, joo.

STEPHANIE: Ja todella hyvä ruoka. Joskus (kovakuorisia) hillokarkkeja tai oudot sukat. Tarkoitan, että se on kuin …

ADAMUS: Hei, hetkinen nyt (Stephanie nauraa). En pysty yhdistämään asioita tässä. Hillokarkkeja ja sukkia.

STEPHANIE: Joo, outoja ruokia tai …

ADAMUS: Outoja ruokia.

STEPHANIE: … maustettuja …

ADAMUS: Ovatko sukkasi hyvää ruokaa?

STEPHANIE: Ei, mutta minulla on taikasukat, joita käytän löytääkseni sijaintini tällä planeetalla.

ADAMUS: Okei, totta kai. Ja hillokarkkeja.

STEPHANIE: Ja hillokarkkeja, joo.

ADAMUS: Aion kokeilla niitä ensi kuussa …

STEPHANIE: Tee se!

ADAMUS: … jos pyydän Kerriä tuomaan hillokarkkeja näytille (he naureskelevat). Hyvä.

STEPHANIE: Siis teen paljon asioita, jotta rakastaisin olla täällä.

ADAMUS: Hyvä, kiitos.

STEPHANIE: Mutta en ole oikein varma siitä, koska en ole kovin hyvä ihmisjutuissa.

ADAMUS: Häh, joo. Se on oppimista. Siis selviytyminen. Olen valmis, Linda, kiitos. Selviytyminen.

LINDA: Yksi vielä?

ADAMUS: Ei.

LINDA: Sanoit "kaksi vielä".

ADAMUS: Ei, en sanonut.

LINDA: Kyllä sanoit. Ja tuo oli yksi, ja sitten on toinen.

ADAMUS: Anna palaa sitten. Ole hyvä.

REHAN: Miten selviydyn?

ADAMUS: Niin.

REHAN: Olen samaa mieltä tämän shaumbran kanssa – mukavan auton ajaminen.

ADAMUS: Kyllä.

REHAN: Upeaa ranskalaista viiniä, hyvää ruokaa, appelsiiniankkaa.

ADAMUS: Joo.

REHAN: Rakastan lukemista. Luen hyvin nörttimäisiä Tähtiensota- ja Star Trek -romaaneja, ja rakastan sitä.

ADAMUS: Hyvä.

REHAN: Lopetin omaelämäkertojen ja kaiken sellaisen lukemisen.

ADAMUS: Puhumme tänään Tähtiensodasta.

REHAN: Ai, mahtavaa.

LINDA: Ai jaa!

ADAMUS: Tämä on lämmittelyä (he naureskelevat). Siis puhumme siitä. Hyvä.

REHAN: Ja teen, mitä haluan – en, mitä minun pitäisi.

ADAMUS: Missä ammatissa olet?

REHAN: Olen lakimies/asianajaja.

ADAMUS: Olet lakimies.

REHAN: Joo. Voin auttaa niiden ylinopeussakkojen kanssa.

LINDA: (naureskellen) Muistan sen! Vauu!

ADAMUS: Tad loukkasi nilkkansa täällä, joten hän tarvitsi lakimiestä. Puhuit jo hänen kanssaan!

REHAN: No, en ole sellainen lakimies (he naureskelevat).

ADAMUS: Siis lakimies. Se on mielenkiintoista, koska olet keskellä sakeaa massatietoisuutta. Tarkoitan sen sääntöjä.

REHAN: Voi, kyllä. Kaikki toimivat ihmisestä käsin, uhriudesta käsin.

ADAMUS: Joo, joo.

REHAN: Ja huomaan, että projisoimalla mestarini energiaa puran jännitystä huoneessa. Voisin vain istua – no, virtuaalisesti nykyään, eikö?

ADAMUS: Aivan.

REHAN: Kahdeksan ihmistä kokouksessa, ja puran jännitystä heiltä kaikilta. Ei mitään ongelmaa. Tein sitö tässä taannoin.

ADAMUS: Tunnetko koskaan, mitä pelejä he pelaavat?

REHAN: Voi kyllä. Ehdottomasti.

ADAMUS: Koska olette kokoontuneet lakimiehen pöydän ympärille, on intensiivistä.

REHAN: Ehdottomasti, mutta voin lukea sitä, sanattomia merkkejä.

ADAMUS: Juuri niin.

REHAN: Voin tuntea heidän energiansa.

ADAMUS: Juuri niin.

REHAN: Ja minulla on hauskaa siinä. Minulla on vain hauskaa siinä nyt.

ADAMUS: Joo, hyvä, kiitos. Ja toistaen joitain mainitsemiasi asioita siitä, miten selviydyt: itsesi hemmotteleminen.

REHAN: Kyllä.

ADAMUS: Hyvä ateria, lasi hyvää viiniä, kävely puistossa, ajelu nopealla autolla, mitä se sattuukin olemaan. Lahjoittakaa itsellenne näitä asioita. Älkää tunteko vähääkään syyllisyyttä niistä. Tarvitsette niitä. Hyvä, kiitos.

Turvapaikka-merabh

Selviytyminen. Paljon erilaisia tapoja selviytyä, paljon erilaisia asioita joita voitte tehdä, mutta haluaisin muistuttaa teitä tässä yhdestä asiasta. Laitamme vähän musiikkia soimaan, ja teemme hyvin lyhyen merabhin ja toisen myöhemmin. Haluaisin muistuttaa teitä tästä hyvin yksinkertaisesta asiasta, ja tehdäänpä tämä musiikin kanssa.

(Musiikki alkaa soida)

On helppoa mennä tuohon mielen peliin: "Mitä minun pitäisi tehdä?" Ja tiedätte, millaista se on, tuo mentaalinen kamppailu. Yritätte oikeuttaa tai rationalisoida asioita. Se ei toimi.

Se on oma henkilökohtainen salaliittonne. Se tuo teidät omaan henkilökohtaiseen rotankoloonne. Alatte ajatella: "Miksi tämä tapahtui? Miksi tuo tapahtui? Olen kamalan stressaantunut, mitä voin tehdä?"

Makaatte valveilla yöllä, käännätte ja väännätte, olette huolissanne, huomaatte tuon ahdistuksen, jota on kaikkialla. Se on yhtä sakeaa, kuin savu täällä tänään. Eikä se vie teitä mihinkään.

Kuten sanoin, kutsun sitä henkilökohtaiseksi salaliitoksenne – "Mitä vikaa minussa on?" Tarkoitan, että se on iso henkilökohtainen salaliitto, ja sitten menette jatkuvasti vain syvemmälle ja syvemmälle omiin henkilökohtaisiin salaliittoteorioihinne, ettekä koskaan oikeasti pääse siinä mihinkään, kuten eivät salaliittoteoreetikotkaan pääse. Se ei etene koskaan mihinkään.

Siis, vedätte syvään henkeä ja oivallatte ensinnäkin: "Minä olen mitä olen. Olen olemassa."

Ja sitten muistakaa – ajattelematta sitä, vaan tuntemalla sitä – että kaikki mitä käytte läpi tällä hetkellä, on luonnollista. Se kaikki on luonnollista.

Ette pysty ajattelemaan eikä teidän pitäisi ajatella tietänne pois siitä. Teidän ei pitäisi rakentaa mitään valesiltoja tällä hetkellä. Valesilta on, kun yritätte rationalisoida kaiken ja saada tolkkua asioista ja sanotte: "Minun täytyy rakentaa silta tästä sinne", ja sitten tarvitsette toisen sillan sieltä tänne, ja melko pian rakennatte valesiltoja kaikkialle. Ne eivät vie teitä minnekään.

Kaikki nuo valesillat tuovat teidät vain takaisin siihen, missä olette nyt. Se on luultavasti hyvä asia, koska valesillat kertovat teille tavallaan, että olette juuri siinä, juuri nyt.

Olette täsmälleen siinä, missä teidän pitäisi olla.

Ja mieli hyppää mukaan: "Ai, mutta entä tämä? Entä …" Okei. Puhumme siitä hetken kuluttua, mutta olette täsmälleen siinä, missä teidän pitäisi olla. Ja kun voitte hyväksyä sen, vedätte vain syvään henkeä. Eikä se ole mielen peliä, vaan se on hyväksymistä tai sallimista. Vedätte syvään henkeä. Vau!

Ja sitten uskomaton asia on: "Minusta huolimatta, miten koskaan pääsin tähän? Tarkoitan, miten saavuin juuri siihen, missä minun pitäisi olla, juuri siihen missä halusin olla? Kaikkien noiden omien salaliittojen ja kaikkien ulkoisten häiriötekijöiden kera, miten on mahdollista, että laskeuduin juuri siihen, missä minun pitäisi olla?"

Selitän sitä aivan hetken kuluttua. Mutta juuri nyt, vetäkää syvään henkeä ja oivaltakaa, että tämä kaikki on luonnollista ja teillä on uskomatonta opastusta. Sitä kutsutaan mestariksi, sieluksi. Ja tiedän, että te ette todellisuudessa aivan vielä ymmärrä, miten kommunikoidaan tuon Itsen osan kanssa, mutta toisella tavalla ymmärrätte.

Kommunikointia tapahtuu koko ajan. Se ei tapahdu ihmissanoina, ihmiskielellä, mutta on tuota kommunikointia.

Turvapaikka on vain pysähtyä hetkeksi ja sanoa: "Vau! Tämä kaikki on luonnollista. Minun ei tarvitse tehdä työtä siihen. Minun ei tarvitse taistella sen kanssa. Minun ei tarvitse rakentaa näitä valesiltoja. Kaikki on aivan tässä."

Se on todellista luottamusta. Se on todellista sallimista, koska olette sen oivaltamisen paikassa, ettei teidän tarvitse tehdä työtä siihen. Se on valesilta – "Minun täytyy tehdä työtä siihen. Minun täytyy selvittää tämä. Olen omillani. Minun täytyy olla huolissani siitä, mitä tulee huomenna." Ei, teidän ei tarvitse. Se oli vanha itse. Ei enää.

Se on syvään hengittämistä ja itselleen hymyilemistä, kuin: "Minusta huolimatta, kaikista ihmisheikkouksistani huolimatta, olen juuri tässä – hemmetti! – juuri siinä, missä minun pitäisi olla. Miten se on edes mahdollista?" Selitän sitä hetken kuluttua. Mitta miten se on edes mahdollista, miten pääsitte tähän. Kaikista niistä hulluista asioista huolimatta, joita teitte, ja kaikesta tuosta huolehtimisesta ja kaikista noista teeskentelyistä ja peleistä huolimatta, pääsitte tähän.

Siis se on turvapaikkanne – pysähtyä hetkeksi tai ajaa 100 mailia tunnissa, sillä ei ole merkitystä – mutta oivaltaa, ettei teidän tarvitse tehdä työtä siihen.

Pääsitte tähän, ja se on tärkeä asia. Lakatkaa ihmettelemästä, mikä teissä on vikana. Teissä on vikana se, että totuitte niin kovasti rakentamaan näitä valesiltoja, että luulitte, että teidän pitäisi tehdä niin. Oivallatte, ettei ole mitään siltaa, joka tarvitsee rakentaa.

Vedetäänpä syvään henkeä. Turvapaikkasi olet sinä. Se on luonnollinen, kaunis osa sinua.

Kunnolla syvään henkeä, ja otetaan vähän kakkua. Mm. Liian hyvää. Cauldren kaikki tämä: "Voi, tuo sokeri! Sinä …" Ei. Tarkoitan, että se on energiaa. Se virtaa kehoni läpi. Käyttäydynkö yhtään eri tavalla tai kummallisesti sokerista ja kahvista? (Adamus naureskelee) Okei.

Tähtiensota ja Maan alkuperä

Jatketaanpa seuraavaan askeleeseen. Tähtiensota. Sinä pidät Tähtiensodasta?

REHAN: Kyllä.

ADAMUS: Joo, joo! George Lucas on nerokas ja koko Tähtiensota. Mistä Tähtiensodan osasta pidit eniten?

REHAN: Luulen, että osista neljä, viisi, kuusi.

ADAMUS: Neljä, viisi, kuusi.

REHAN: Ja numero yksi.

ADAMUS: Joo, ja yksi. Ja sitten niistä tuli vähän kaupallisia, mutta niissä on edelleen hyvä itu.

Korostan jotain mielenkiintoista. Tähtiensota, tuo avauslause. Mikä oli tuo avauslause, joka on hyvin tuttu nyt, osa ihmissanastoa? (Yleisön jäsenet alkavat sanoa sitä hiljaa) He mumisevat. "Kauan sitten eräässä hyvin kaukaisessa galaksissa." Kauan sitten. Se on avain.

Siis luulen, että useimmilta ihmisiltä se menee tavallaan ohi. Siellä on näitä avaruusaluksia ja ne kulkevat ympäriinsä, ja siellä leijuu valtavia avaruusyhdyskuntia, ja ajattelette: "No, se on tulevaisuudessa." No ei, ystäväni. Se on menneisyyttä. Sieltä te tulitte. Sieltä te tulitte.

Ennen kuin tämä Maa-paikka alkoi oikeasti olla olemassa, oli elämää, jonka voitaisiin sanoa olevan jossain fyysisen maailman ja eetterimaailman välillä. Se ei ollut vielä kiteytynyt niin, kuin se on täällä. Se oli itse asiassa maan päällä, tällä planeetalla, missä elämä sellaisena, kuin tunnette sen biologiassanne, kiteytyi.

Näissä avaruusyhdyskunnissa oli maailmoja, joihin menitte, ja mieli hyppää mukaan ja ajattelee kiinteää ainetta, sellaista kuin teillä on nyt. Se oli jossain siinä välissä. Jossain biologian ja valokehon välissä, jossain tällaisen kovan seinän ja seinättömyyden välissä.

Kehotan teitä tuntemaan sitä hetken. Ennen kuin koskaan tulitte tälle planeetalle, elämää oli olemassa. Se ei ollut pelkää seitinohutta, epätodellista, valoa ja "arvotonta". Se oli sen alku, mitä kutsutaan aineeksi. Aineen alku.

Ja tuo menneisyys – kauan ennen kuin koskaan tulitte Maahan – on edelleen olemassa ja huristaa menemään ulkoavaruuden yhdyskunnissa. Ja fyysisessä universumissa on edelleen – kaukaisista ajoista – monia, monia paikkoja, joita oikeastaan vasta synnytetään tällä hetkellä. Se kaikki tapahtuu juuri nyt.

Sitten kun oikeasti sallitte itsenne mennä æternaan, oivallatte, että se kaikki on siellä, se kaikki tapahtuu, eikä se ole sellaista, mitä olette oppineet evoluutiosta. Evoluutiossa on periaatteessa osa oikein, mutta valtava osa siinä on väärin – kaikella asiaankuuluvalla kunnioituksella Charles Darwinia kohtaan.

Darwin katsoi sitä hyvin kapeasti fokusoituneesta näkökulmasta, ja tuosta perspektiivistä evoluutio on nerokasta. Hän puhuu vahvimman selviytymisestä. Hän puhuu miljoonista ja miljoonista ja miljoonista evoluutioprosessin vuosista. Jossain määrin se on oikein. Mutta suuressa määrin siitä menee asian ydin ohi. Jos se perustuisi pelkästään lineaariseen aikaan, niin se vaikuttaisi olevan totta, mutta fakta on, ettei oikeasti ole lineaarista aikaa. Tarkoitan, että on, mutta se ei ole kaikki.

Kuten korostan ProGnostissa, aika pirstoutuu tällä hetkellä planeetalla. Siitä syystä ihmiset ovat niin huolissaan. He ovat tottuneet menneisyyden, lineaarisen menneisyyden, kaavoihin, ja se alkaa hajota tällä hetkellä. Heillä on vaikeuksia selviytyä siitä. Teillä ei tarvitse lainkaan olla. Nautitte elämästänne ja oivallatte, että aika on suhteellisen merkityksetöntä, ellette halua sen palvelevan teitä, ja että teissä on osa, joka on jossain näistä Maata edeltävistä yhdyskunnista, joita huristaa ympäri universumia.

Fyysinen universuminne on tehty joistain hyvin, hyvin perusalkuaineista. Niitä on vain 10, mutta kolme niistä – vain kolme niistä – on tärkeitä. Vety, helium, happi – vety muodostaa 70 % aineesta universumissa, helium 28, 29 % ja happi alle yhden prosentin. Sitä on todellisuutenne. Sitä on tuo rakenne, joka luo kaiken fyysisessä universumissanne ja kvasifyysisissä universumeissa – universumeissa jotka eivät ole aivan yhtä kiteytyneitä kuin täällä.

Siis kun tunnette sitä – nimittäin teistä tulee hyvin juurtuneita elämään ja kaikkeen. Kun katsotte tuonne ulos ja katsotte täällä, kun katsotte mitä tahansa – uutisia, muita ihmisiä – se on vain vetyä, heliumia ja vähän happea ja muutamia hyvin pieniä häivähdyksiä muita alkuaineita, kymmentä kaikkiaan. Mutta nuo ovat isoja tekijöitä. Sitä todellisuus vain on. Se on erittäin joustava. Se ei ole ei-muokattava. Se on erittäin joustava. Siinä kaikki, minkä kanssa olette tekemisissä fyysisessä todellisuudessa.

Nuo ovat aineen perustekijöitä, mutta on muitakin muuttujia. On joitain nimeltään quanta. Olemme puhuneet siitä keahakissa, mutta voitaisiin sanoa, että quanta on noin miljoona kertaa pienempi kuin atomirakenne. Atomirakenne on nykyään havaittavissa ihmissilmin. Quanta ei vielä ole.

Siis on quanta, joka ei ole lainkaan ajassa tai avaruudessa, vaan se on aika-avaruus, tavallaan. Menemme siihen paljon enemmän keahakissa. Pointti on, ettei kaikki tämä ole lineaarista. Kaikki tämä ei ole kiinteää ja kestävää, ja juuri nyt se kaikki muuttuu erittäin nopeasti.

Evoluutio on ok tiettyyn pisteeseen saakka, mutta fakta on, että otatte nyt joustavan ajan ja koko teoria lajien ehdottomasta evoluutiosta lentää ikkunasta ulos. Voitte nousta evoluution yläpuolelle. Voitte kiihdyttää evoluutiota, kuten nyt tapahtuu planeetalla teknologian myötä. Kiihdytätte evoluutiota vauhdilla, jollaista ei ole koskaan ennen nähty tällä planeetalla tai missään muualla luomakunnassa. Ei ole muuta elämänmuotoa, planetaarista elämänmuotoa, joka käy läpi ns. evoluution niin nopeaa muutosta, kuin nyt tapahtuu tällä planeetalla, ja koko kosmos katselee, mitä täällä tapahtuu.

Tämä planeettaa jota pilkkaatte joskus, on planeetta, jossa rakkaus koettiin ensimmäisenä. Tämä on planeetta, jossa elämä kiteytyi ja juurtui planeetalle. Tällä hetkellä muut – ne eivät ole planeettoja, vaan kutsutaan niitä maailmoiksi/ulottuvuuksiksi – ovat pääsemässä siihen hitaasti, mutta se kaikki tapahtuu täällä. Kaikki katsovat. Ylösnousseet mestarit, Crimson Council, enkeliolennot katsovat. Jokainen uusi Maa katsoo nyt, mitä täällä tapahtuu, ja te ihmettelette, miksi on suurta ahdistusta. Se muuttuu hyvin, hyvin nopeasti nyt.

Suurin "ainesosa" on, että tällä hetkellä aikapohjainen evoluutioprosessi – on kyse sitten biologiasta, mielestä, hengestä – voidaan ylittää hyvin helposti ymmärtämällä, että on ja-tila, on ajattomuus, ja on juuri nyt teidän menneisyytenne noissa ns. tähtiensotajaksoissa. Nimittäin on julkaistu elokuvia, joiden alkuajatuksen George Lucas kanavoi. Nyt ne on tavallaan ylikaupallistettu, mutta se on tavallaan oikeilla raiteilla siinä, mitä todella tapahtui kauan sitten ja mitä tavallaan tapahtuu teille juuri nyt. Ja tiedätte sen lopputuloksen – puhuimme siitä Journey of the Angelsissa – kaikki hidastui. Kaikki hidastui, ja mietittiin, joutuisiko energia täydelliseen umpikujaan. Se on Tähtiensota, jota ei ole vielä tuotettu. Kaikki pysähtyy.

Ajan yläpuolelle nouseminen

Kun se kaikki tuodaan tähän hetkeen, siihen mitä teemme, niin kaikkien niiden muiden muutosten kera, joita planeetalla tapahtuu, ja evoluutio tapahtuu äärimmäisen nopealla tahdilla nyt teknologian aiheuttamana, myös aika vääristyy – paremman sana puutteessa – koska nyt voitte kirjaimellisesti olla menneisyydessä ollessanne tässä. Voitte olla noissa ajoissa, joissa yhdyskuntia leijuu ympäri avaruutta, kaiken kaikkiaan uskomattomien teknologioiden kera. Mutta myös tulevaisuus, tulevaisuus jonka sanoisitte olevan 20, 30 vuoden päässä, voi olla tässä ja nyt teitä varten.

Kun ymmärrätte sen kaiken – ja tämä on pelkästään sallimisasia. Älkää ajatelko sitä liikaa. Tuntekaa sitä. Tuntekaa sitä, mutta se tapahtuu joka tapauksessa. Teidän ei tarvitse saada sitä tapahtumaan. Minäpä ilmaisen sen paljon paremmalla tavalla: olette jo saaneet sen tapahtumaan. Nyt kyse on vain sen kokemisesta.

Olette saaneet sen jo tapahtumaan siellä, missä nousette ajan yläpuolelle, ja on vähän pelottavaa ensin, kun teette sen. Mutta yhtäkkiä nousette ajan yläpuolelle ja tulevaisuus 20 vuoden päästä on nyt – te ylösnousseena mestarina ilman kärsimystänne, ilman fyysisiä ongelmianne ja ilman tyhmyyttänne yltäkylläisyydestä. Sanoinko tosiaan niin? (Vähän naureskelua) Joo, sanoin niin. Niitä ei ole enää. Niitä ei ole, koska olette sallineet sen tulevaisuuden olla tässä nyt, jonka olette periaatteessa valinneet, ja sitten elätte sen. Olette räjäyttäneet ajan. Mutta se tapahtuu ja-tilassa. Voitte edelleen nauttia tiellä ajamisesta Corvettellanne. Se on aikapohjainen kokemus – aika ja nopeus. Voitte edelleen nauttia siitä.

Sanon tässä, että kaikki se yhtyy nyt – kaikki, menneisyys. Menneisyys vain odottaa, ja menneisyys transformoituu Oivaltamisen hetkessä. Menneisyys ei yhtäkkiä ole enää menneisyyttä. Toisin sanoen, ne asiat joita teille tapahtui elämä sitten tai Tähtiensota-ajassa, tapahtuvat nyt. Ne etsivät vastauksia. Ne yrittävät löytää ratkaisuja. Ne taistelevat toistensa kanssa. Ne varastavat energiaa. Ne tekevät kaikkia näitä asioita. On valtaa, on yliherruutta. Se kaikki loppuu ja muuttuu.

Tobias sanoi sen kauan sitten: tulevaisuus on parannettu menneisyys. Tulevaisuus parantaa menneisyyden – toinen tapa sanoa se. On transformaatio, joka jatkuu mittasuhteiltaan eeppisenä, kun sallitte itsenne olla, mitä olette jo päättäneet olla tulevaisuudessa – jos tässä on mitään järkeä. Teidän ei tarvitse istua täällä ja sanoa: "Voi, tämän haluan tapahtuvan. Tuonne haluan mennä kaiken tämän myötä. Haluan, että käsikirjoitus kirjoitetaan näin." Teitte sen jo kauan sitten, ja teitte sen myös tulevaisuudessa. Teitte sen kaukana täällä (menneisyys) ja olette tehneet sen monta kertaa, mutta olette tehneet sen myös tulevaisuudessa. Se sanoo: "Haluan sen päättyvän tällä tavalla." Ja sitten se tulee yhteen juuri nyt.

Tärkein asia: lakatkaa stressaamasta sitä. Mennään vain eteenpäin siinä. Jatketaan sinne, missä oikeasti haluatte olla juuri nyt.

Tunnetaan sitä vain hetki. Se on hyvin, hyvin kaunis asia. Kun annatte itsenne päästää irti menneisyyden kahleista ja tulevaisuuden huolista, massatietoisuudesta ja kaikesta siitä muusta, se on iso "minä olen" -hetki. Silloin lakkaatte olemasta huolissanne pikku asioista, ärsyttävistä pikku asioista. Nousette kaiken sen yläpuolelle.

Kaikki on siinä

Siis teillä on tässä nyt evoluutioprosessi, josta on tulossa vallankumouksellinen sen suhteen, että ujutatte nyt ajattomuuden tai æternan perspektiiviinne kaikesta, mitä tapahtuu evoluutiomielessä, jos siinä on mitään tolkkua (naureskellen). Huh! Joo. Mutta eikö se tunnu hyvältä, vaikkette tiedä, mistä helvetistä oikein puhun? (Vähän naureskelua) Tärkein asia on, ja parempi tapa sanoa se on: lakatkaa olemasta huolissanne siitä. Olette jo tehneet nuo valinnat. Olette jo tehneet nuo valinnat. Olette tehneet valinnan jäädä tänne. Olette tehneet valinnan Oivaltamisestanne. Tästä syystä emme ole huolissamme siitä. Seuraavana asiana teillä on tehdä, mitä tulitte tänne tekemään.

Teillä on kaikki työkalut. Ei ole mitään työkalua, joka teiltä puuttuu, ja jos luulette niin, olette työkalu (vähän naurua) (suom. huom. merkitsee myös mm. "marionetti" ja "miehen kalu"). Tiesin, että Linda pitäisi tästä (Linda nauraa). Ainoa joka nauraa.

Tällä hetkellä ei puutu mitään. Keneltäkään teistä ei puutu mitään – ei mitään, ei mitään. Se oli yhtä isoa peliä: "Minulla ei ole vielä joitain paloja." Teillä on kaikki palat. Teillä on kaikki vastaukset. Joskus menkää ja-tilaan hakemaan vastauksia. Joskus sanotte vain: "No, minulla on tämä pöytä tässä, en vain näe vastausta tällä pöydällä."

Pysähtykää ja vetäkää syvään henkeä. On monia pöytiä, kenties ei ihmisen silmin, mutta on monia pöytiä, ja kaikki vastaukset, kaikki työkalut, ovat aivan siinä. Joskus teidän täytyy vain esittää tuo kysymys – mikä se onkin – tai pyytää ratkaisua, ja sitten pysähtyä hetkeksi ja vetää syvään henkeä. Se on siinä teitä varten, jos päästätte itsenne ja-tilaan. Se ei ehkä ole se asia, jota ihminen olisi välttämättä ajatellut tai halunnut, mutta se on siinä.

Jokainen vastaus on siinä. Siitä syystä en pidä, kun shaumbra sanoo: "En tiedä", tai toinen lause, joka on aivan yhtä toksinen: "No, odotetaan. Katsotaan, mitä tapahtuu." Ei. Ei, koska periaatteessa kerrotte vain itsellenne: "Minulla ei ole vastauksia", ja odotatte isoa salamaniskua. Teidän Oivaltamisenne on tuolla pöydällä.

Jotkut teistä sanovat: "No, milloin se tulee?" Vastaus on kuin: "Katsoisitko vain? Se on jo siinä. Sinun täytyy vain hyväksyä ja sallia se."

"No, en näe sitä tällä pöydällä." Tule sitten pois aivoistasi. Mene ja-tilaan. On monia pöytiä. On monia todellisuuksia.

Kuunnelkaa: jäätte ajastanne jälkeen tässä. Nimittäin tiede, kova lineaarinen tiede, ymmärtää jo, että hiukkaset voivat liikkua todellisuuteen ja ulos siitä. Ne sujahtavat toiseen ulottuvuuteen, joka ei ehkä ole havaittavissa heidän nykyisillä mittausjärjestelmillään, mutta he tietävät, että on muita ulottuvuuksia. Älkää jääkö ajasta jälkeen. Älkää sanoko: "No, en näe noita muita pöytiä." Ne ovat siinä. Kenties ne eivät ole fyysisyydessä, mutta ne ovat siinä. Luiskahtakaa ja-tilaan. Kaikki vastaukset, teidän valaistumisenne, kaikki on aivan siinä odottamassa teitä.

Miksi olet täällä

Siis pointtina tässä on, että tulitte tänne tarkoituksesta, ollaksenne tällä planeetalla, ja olen sanonut tämän kerta toisensa jälkeen, mutta nyt meidän täytyy päästä sen ytimeen. Siirrymme pois Merlin minä olen -sarjasta, ja aloitamme Penkkeilyn taito -sarjan. Meillä on suuri työ tehtävänä, mutta se on helppoa työtä. Se on hauskaa työtä. Se ei ole lainkaan todellista, kovaa työtä. Mutta jos tuotte paskanne siihen – nimittäin voin jo kertoa teille, mitä tapahtuu. Katsoin mahdolliseen tulevaisuuteen, jonka oven suljin nyt, mutta jos tulette seuraavaan sarjaan siitä, mitä todella teemme tällä planeetalla … Kenties meidän pitäisi kutsua sitä "Se todellinen hemmetin syy, miksi olemme tällä planeetalla" -sarjaksi (naurua). Linda pitäisi siitä.

Jos tulet tähän seuraavaan sarjaan kanssamme ja olet edelleen huolissasi ja epäilet ja kannat painolastia mukanasi, päädyt tähän … Okei, näyttelen sen.

Tässä on shaumbra-penkkeilijä, joka on hyväksynyt: "Minä olen mitä olen. Olen tässä. Kaikki selviää. Minun ei tarvitse olla huolissani mistään." Siis näin hän penkkeilee (Adamus istu levollisesti kädet yhdessä, silmät suljettuna ja hymy kasvoillaan). Tällä tavalla. Hän näyttää tavallaan kai typerältä (Adamus naureskelee).

Sitten tässä on shaumbra, joka ei ole hyväksynyt ja on edelleen huolissaan kaikesta ja joka edelleen etsii ja yrittää löytää asioita ja on täynnä kaikkia vastaamattomia kysymyksiä ja joka edelleen stressaa ja on huolissaan siitä, mitä vikaa hänessä on. Ja hän penkkeilee tällä tavalla (hänen kasvonsa kurtistuvat irvistykseen ja keho on tiukkana). Hän näyttää siltä, kuin hänellä olisi ummetusta eikä hän tiedä, milloin se lentää tai ei lennä (lisää naurua), mutta hän on todella huolissaan siitä: "Mitä jos ummetus loppuu juuri tässä?"

Nimittäin silloin penkkeilette ja olette todella huolissanne – itse asiassa ette penkkeile lainkaan – ja yritätte projisoida agendojanne, ja yritätte ajatella muita asioita. Ette penkkeile oikeasti. Penkkeily on säteilemistä, valaisemista. Sitä se on. Ja se tuntuu todella hyvältä. Jotkut teistä ajattelevat: "Voi luoja, se kuulostaa tylsältä. Istun vain penkillä tekemättä mitään. Minun täytyy tehdä jotain." Ei, ei tarvitse. Se tuntuu todella hyvältä.

Se on itse asiassa valtava vapautuminen. Se on kuin valtava irtipäästäminen, ja se on oivaltamista, että olette täysin intohimossanne, tällä planeetalla olemisenne syyssä. Ei agendaa. Ei yritystä … Teemme joitain ryhmäpenkkeilyjuttuja, ja se on tavallaan hauskaa, ei agendaa. Teidän ei tarvitse muuttaa yhtään hemmetin asiaa itsessänne tai maailmassa. Ei mitään. Mutta hankkiudutaan nyt eroon tuosta paskasta. Tahatonta sanaleikkiä, mutta potkitaan vähän pepulle tässä.

Adamuksen saarna

Siis, meillä oli hiljattain Threshold-tapahtuma, uskoakseni se pidettiin täällä, ja sen aikana oli mahdollisuus kysymyksiin ja vastauksiin. En ole aina kovin innoissani siitä, koska on samoja vanhoja kysymyksiä koko ajan. Vaikka annankin eri vastauksia, kysymys on sama. Pääsin saarnaamaan, ja se oli tavallaan hauskaa minulle. Ja Linda, mitä ajattelisit saarnastani, Threshold-saarnastani?

LINDA: Vain yksi saarna.

ADAMUS: Vain yksi saarna. Mielestäni pidin tavallaan erityissaarnan. Lähdin lentoon. Oli muutamia kysymyksiä, ja se vain iski minuun, että kaiken tämän yhteisen ajan jälkeen minun täytyy jatkaa saman asian sanomista. Siis aion sanoa sen tänään uudestaan, ja saarnaan tänään, ja sitten pääsemme yli näistä asioista.

Jos elämässäsi on joitain, mistä et ajattele pitäväsi, se on siinä, koska pidät siitä. Mitä tahansa – ihmiset, sairaudet, epäonnistumiset – mitä tahansa elämässäsi. Jos kehossasi on kipua, jos on yltäkylläisyysongelmia, se johtuu siitä, että olet rakastunut siihen.

Se on minun saarnani. Se on totta, muuten sitä ei olisi. Ja minua on kritisoitu, että olen vähän tunteeton tässä, mutta se on täysin totta. Ja kun oivallatte sen, kun oivallatte, että te ette voi syyttää mitään muuta, ette voi syyttää entistä elämää. Ette voi syyttää sitä, että ette tajua kaikkea tätä upeaa, uskomatonta ja viisasta informaatiota. Kun oivallatte, että jos jokin on elämässänne, niin on, koska rakastatte edelleen sitä. Saatte edelleen jotain siitä. Pelaatte edelleen jotain peliä, ja meidän täytyy saada se päätökseen nyt. Mitä tahansa se on.

Ette ole minkään uhri. Jos ymmärrätte, että kaikki energia on teidän, olette hemmetin luoja ja voitte tehdä, mitä haluatte, en halua kuulla näitä tekosyitä: "Mutta olen yrittänyt." Ei, ette ole. Olette yrittäneet … Yltäkylläisyysasiassa ajattelette kenties tehdä työtä vähän kovemmin tai jotain sellaista, mutta pidätte edelleen kiinni tuosta vanhasta yltäkylläisyysongelmasta – "voi minua raukkaa", tai "en vain ole sen viisaampi", ja "raha on paha asia", ja kaikkia muita vastaavia. Teidän täytyy päästää siitä irti. Tai olkaa sen kanssa, mutta älkää jatkako eteenpäin shaumbrojen ja Crimson Circlen kanssa. Älkää. Palatkaa takaisin, olkaa köyhyysitsesäälissänne ja pitäkää hauskaa, kunnes olette valmis pääsemään pois siitä.

Sillä mitä teemme, on valtavat seuraamukset, ei vain teihin ja elämäänne, mikä on tietysti numero yksi, mutta mitä se tekee planeetan hyväksi tällä hetkellä ja koko luomakunnan hyväksi. Tiedän teidän joskus ajattelevan: "No, olen vain tämä pieni tietoisuustäplä suuressa tietoisuusmeressä", ja "Mitä vaikutusta minulla on?", ja "En ole kovin tärkeä", ja "Katsokaa elämääni, en ole tehnyt mitään." Vittu, turpa kiinni nyt! (Vähän naurua) Tarkoitan, että oikeasti turpa kiinni. Seuraavan kerran kun kuulen sen, hengitän tulta suoraan niskaanne, ja se tulee takapuolestanne ulos (lisää naurua), koska minä … (Adamus naureskelee)

Älä koske kahviini (Lindalle joka lähestyy ihmetellen Adamusta). Yritän sanoa tässä jotain tärkeää, enkä voi olla enää mukava siinä. Lakatkaa raahaamasta sitä mukananne.

LINDA: Annat minulle huonoja opetuksia, joita Geoff ei pysty käsittelemään (he naureskelevat).

ADAMUS: Siis jos jokin asia tapahtuu edelleen elämässänne, niin on, koska saatte edelleen jotain siitä. Kenties teillä on riippuvuus siihen, mutta pääskää sitten yli riippuvuuksista. Kenties pidätte edelleen kärsimyksestä. Pääskää yli kärsimyksestä. Kukaan ei aiheuta mitään teille. Saatatte uskoa massatietoisuutta, saatatte uskoa perhettänne, se on esi-isiltä peritty peli ja kaikkea vastaavaa, mutta pääskää yli siitä nyt. Meillä on isoja asioita tehtävänä.

Kyse on hyvin pienestä ryhmästä tällä planeetalla. On muita, jotka tekevät – mm-mm – tavallaan samanlaista työtä siinä, tai itse asiassa kopioi, mitä me teemme (yleisö sanoo "ai jaa!"). Tiedätte, mitä sanotaan: matkiminen on plaa, plaa, plaa. Mutta ei ole paljon ihmisiä. Ei tarvita paljon, mutta planeetalla ei ole paljon. Enkä halua antaa lukumääriä nyt – teemme sen tulevassa Time of the Merlin -tapahtumassa, kun St. Germain puhuu lukumääristä. Mutta sanotaanpa, että kaiken kaikkiaan vakavissaan olevia shaumbroja, mitä arvaisitte? (Joku sanoo "5.000") Se on lähellä. Vähän enemmän. Puhumme alle 10.000 vaikuttamassa tähän planeettaan – ei muuttamassa tätä planeettaa, vaan vaikuttamassa siihen. Se ei ole paljon.

Se on syy, miksi tulitte tänne. Ei mikään muu. Se on syy, miksi odotitte Oivaltamistanne, ja on aika, jolloin teemme sen. Emme tee sitä äänekkäästi. Emme tee sitä lyöden rintaamme. Emme tee sitä odottaen kunnianosoituksia tai palkointoja tai ilmaisia lomia Pariisin tai mitään sellaista. Teemme sen, koska päätitte tehdä sen.

On pieni ryhmä, mutta meidän täytyy olla selkeitä eteenpäin mentäessä. Meidän täytyy olla selkeitä. Ei ole tilaa … Jos sinulla on yltäkylläisyysongelma, olen pahoillani, mutta sinun täytyy kohdata se nyt. Se on sinun ongelmasi. Rakastat sitä. Haluan sinun katsovan, miksi rakastat sitä.

Jos kohtaatte jotain ongelmia, sanotaan vaikka terveydessä. Terveydessä. Näitä terveysongelmia ei ole, koska elätte likaisessa yhteiskunnassa, joka on täynnä bakteereita ja pöpöjä ja kaikkea muuta tai se on peräisin esi-isiltänne tai mitä tahansa. Se johtuu siitä, että siinä on jotain, mitä rakastatte. Eteenpäin mentäessä ei ole sijaa kärsimiselle, ja haastan teidät siitä. Haastan teidät siitä.

Ihmismielenne ei pystyisi kuvittelemaan, mitä teette tällä planeetalla tällä hetkellä. Mutta voisitte vetää vain syvään henkeä ja tuntea sitä hetken. Se ei ole pientä. Tarkoitan, että se on … Uskaltaisin melkein sanoa, että jos todella oikeasti ymmärtäisitte seuraamukset, se pelästyttäisi teiltä paskat housuun, mikä on luultavasti hyvä asia. Mutta se mitä pieni määrä tietoisuutta tällä planeetalla tekee nyt – ei vain Maan ja ihmisten hyväksi, vaan myös Tähtiensotien, jotka jatkuvat, ja tulevaisuuden hyväksi seuraavina 10, 15 vuotena – on monumentaalista Maalle.

Monumentaalista tälle singulaarisuuspisteelle noin vuonna 2050, suunnilleen, jolloin kaikki menee taulukoiden ulkopuolelle. Mutta mihin suuntaan mennään taulukoiden ulkopuolelle? Se riippuu tietoisuudesta, joka on käytettävissä nyt, eikä se merkitse yritystä muuttaa maailmaa, ratkaista köyhyyttä tai nälkää tai ympäristökysymyksiä. Se merkitsee vain kykyä avoimesti ja vapaasti säteillä valoanne ilman huolta, että joku tulee ja varastaa valonne, ilman tarvetta säädellä tai vartioida valoanne, tietoisuuttanne. Se merkitsee sen tekemistä vapaasti ja avoimesti. Mutta ette voi tehdä sitä, jos rakastatte edelleen joitain näitä ongelmia, joita elämässänne on. Meidän täytyy mennä niiden ohi – täytyy mennä niiden ohi.

Suurin taistelukenttänne on tällä hetkellä mielessänne, mennen edestakaisin itsenne kanssa, yrittäen selvittää asioita ja rakentaen lisää valesiltoja. Sen on aika loppua. Kaikki mitä tarvitsette, on siinä. Pysähtykää vain, vetäkää syvään henkeä ja antakaa sen tulla teille. Se on näin helppoa. Ette voi rakentaa sitä tai tehdä sitä tai keksiä sitä tai mitään sellaista, mutta voitte pysähtyä ja antaa sen tulla teille, ja se tulee. Sen täytyy tulla. Sen täytyy.

Merabh fyysisille ongelmille

Nyt haluan puhua tässä ongelmasta, jonka kanssa monet teistä taistelevat, jotain mistä FM puhuu muutaman viikon kuluttua kokoontumisessamme – fyysiset ongelmanne tällä hetkellä. Monet teistä ovat kohdanneet hyvin vaikeita fyysisiä ongelmia. Monet teistä vain kipuja ja särkyjä. Pysähdytään hetkeksi nyt, ja tehdään tavallaan merabh fyysisille ongelmille.

Himmennetään valoja, musiikki soimaan.

(Musiikki alkaa)

Sanon, että okei, nämä fyysiset ongelmat joita teillä on, ovat teidän. Tarkoitan, että ne ovat teidän. Siinä on jotain, mistä pidätte – "pitää" ei ehkä ole oikea sana – mutta on jotain, mitä saatte edelleen fyysisen kehon kärsimyksestä. Siinä on jotain, mikä ehkä muistuttaa teille, miten ihminen olette ja miten valheellinen tila se tavallaan on.

Mutta jos teillä on jokin fyysinen ongelma – syöpä, diabetes, sydänongelmia, kipuja ja särkyjä, mitä se sattuukin olemaan – haluatte ihmisten tavallaan säälivän itseänne ja haluatte itse sääliä itseänne. Sille ei ole enää paikkaa.

Kehonne reagoi huomiontarpeeseenne antamalla teille sitä. Mutta sitten sanotte: "Ei, ei, en pidä tästä kivusta." E-e-e-e, kyllä pidät. Muuten sitä ei olisi.

Olet täysivaltaisinen olento, ja vaikka olet tullut alas tai laskeutunut fyysiseen aineeseen, se ei ota pois sitä, että olet todella täysivaltainen olento, että se kaikki on sinun energiaasi ja se on palvelemassa sinua.

Jos kehossasi on fyysisiä ongelmia – en välitä, mitä se on, ruuansulatusvaivoja tai kihti tai korvasärkyä tai mitä tahansa – niin on, koska pidät edelleen kiinni niistä.

Sitten joudut niin sumuun sen osalta, miten se alun alkaen tuli ja mitä se tekee, ja se on niin ylivoimaista mielellesi, että sanot: "En tiedä. Minulla vain on tämä juttu. En pidä siitä, enkä halua sitä." Ja kenties otat lääkkeitä tai jotain siihen. Mutta hitto soikoon, löydät edelleen jotain siitä. On aika päästä siitä yli.

Alamme penkkeillä, enkä halua sen olevan penkkeilyä pyörätuolien ja kainalosauvojen kanssa (vähän naureskelua). Haluan nähdä terveitä mestareita istumassa näillä puistonpenkeillä. Teistä saattaa olla tulossa seniori, kuten sanotaan. Se on ok. Vähän harmaita hiuksia ja pääsee pitkälle siinä näkemyksessä, joka ihmisillä on. Mutta terveysongelmat? Heh, aioin sanoa: "Mitä vikaa teissä on?" mutta tiedätte jo. Teillä on tämä terveysongelma, ja hitto soikoon, sen täytyy lähteä.

Teidän ei tarvitse mennä selvittämään, mitä se tekee palvellakseen teitä, koska silloin menette takaisin tuolle mielen kaksinaisuustaistelukentälle, ettekä koskaan saa sitä selville. Mutta voitte kertoa itsellenne, että olette ehdottomasti valmis sen osalta, että se ei palvele teitä, ette valitse sitä enää ja sen täytyy lähteä. Ja sitten, hitto soikoon, olettakaa, että se lähtee pois.

Olettakaa, että transformaatioprosessi, johon sisältyy ajan taipuminen ja muovaaminen – periaatteessa menette ns. tulevaisuuteen, mutta se tapahtuu nyt – ratkaisee ongelman, koska tulevaisuudessa ette ole sairas.

Tulevaisuudessa ette ole vanha ja rikkinäinen. Teidän ei tarvitse nousta joka aamu ja ottaa lääkettä ratkaisemaan jokin ongelman. Tulevaisuudessa olette terve. Tiedän sen.

Teidän ei tarvitse yrittää selvittää: "Okei, mitä saan edelleen tästä fyysisestä ongelmasta?" Sanotaan vain: "Olen valmis päästämään tästä irti, ja nyt teen sen." Älkää ajatelko sitä. Älkää odottako huomiseen. Älkää menkö mielen peleihin. Se on kuin: "Se on valmis nyt." Ja sitten pysähtykää, vetäkää syvään henkeä tuossa hetkessä ja antakaa tulevaisuuden mennä työskentelemään puolestanne.

Ja kun se tapahtuu ja näiden fyysisten ongelmien vanhat energiat alkavat mennä pois, jotain tapahtuu. Teidän täytyy tuntea sitä, älkää tulko liian mentaaliseksi. Mutta jotain tapahtuu ja palataan takaisin Tähtiensota-aikajaksoomme, jolloin ette olleet vielä täysin kiteytyneet biologiaan.

Siellä on prosessi, evoluutioprosessi jota lopulta nopeuttivat jotkut muut energia-asiat, jotka työnsivät teidät syvälle tähän biologiaan, syvään biologiatilaan.

Mutta nyt, kun terveen sinun tulevaisuus tulee teihin, kun sanotte: "En suvaitse enää fyysisiä ongelmia", jotain tapahtuu siellä menneisyydessä, tuossa kvasi- tai kiteytymättömässä fyysisyydessä ja muuttaa sen.

Se muuttaa tuon kaukaisen menneisyyden niin, että te ette ole herkkä tai altis fyysisen kehon kivuille ja kärsimykselle.

Muutatte omaa mestarikoodianne aionien takaa, kauan ennen Maata, ja teette sen juuri nyt.

Sitä varten olette täällä, muun muassa, sanomassa: "On aika päästää se kaikki sisään nyt" – se mikä on puhuttu/pyydetty tulevaisuudessa, se mikä on räätälöity teille, teidän toimestanne tulevaisuudessa, ja se mikä on puhuttu teille menneisyydessä – ja antaa sen tapahtua nyt.

Se ei ole oikeasti kovaa työtä, mutta siinä vaaditaan pääsemään pois tuolta mielen taistelukentältä ja kaikesta ajattelusta ja ahdistuksesta ja massatietoisuuden ottamisesta itselleen ja kaikesta muusta.

Se on niin yksinkertaista, kuin tuntea tuota sanaa "puhuttu/pyydetty" (bespoken). Sillä on monia merkityksiä.

"Puhuttu" merkitsee, että olette räätälöineet tämän itsellenne. Olette muotoilleet sen itsellenne. Tulevaisuus on puhuttu teille, kuten on myös menneisyys. Se kaikki on räätälöity, suunniteltu. Ja juuri nyt on tuo aika oivaltaa se.

Oivaltaminen ja salliminen – melko lailla sama sana. Siksi en käytä sanaa "valaistuminen". Kutsun sitä oivaltamiseksi. Se on vain sallimista.

Näille fyysisille ongelmille ei ole sijaa, ja voitte muuttaa sen nyt, ehdottomasti.

Älkää menkö mielen peleihin. Älkää esittäkö tuhatta kysymystä.

Joka kerta kun esitätte jonkin kysymyksen, se menee todellisuudessanne jonnekin – kuin avaruusluotain joka lähtee ulos – eikä se tule takaisin, ennen kuin siihen on vastattu. Mutta joskus se vie aioneita. Siis lakatkaa esittämästä kaikkia noita hemmetin kysymyksiä, ja sallikaa vain tällä hetkellä.

Näillä fyysisillä ongelmilla ei ole paikkaa. Monet niistä ovat peräisin esi-isiltä, jotkut kiteytymisprosessistanne biologiaan.

Kuten sanoin, fyysinen todellisuus ei ole kovin monimutkainen. Teidän on tehty periaatteessa vedystä, heliumista – kuumasta ilmasta, heh! – ja vähän hapesta. Siis lakatkaa ajattelemasta, että se on suuri ja monimutkainen. Se ei ole. Mennään tuon fyysisen ongelman yli nyt. Ei mitään josseja ja muttia siinä.

Menemme uuteen sarjaamme melko pian, ja puhumme lisää asioista, mutta voitte soveltaa tätä samaa asiaa taloudelliseen yltäkylläisyyteenne. Voitte soveltaa sitä jokseenkin kaikkeen elämässänne. Teidän elämässänne. Älkää soveltako sitä planeettaan. Älkää soveltako sitä ystäviinne tai koiraanne tai kehenkään muuhun.

Voitte soveltaa sitä mihin tahansa. On aika päästää siitä irti, ja se kaikki kuuluu tuohon kärsimiskategoriaan.

Jos pidätte kiinni jonkinlaisesta kärsimyksestä, olette saaneet siitä jotain. Mitä? Saako se olonne tuntumaan hyvältä? Onnelliselta? Arvokkaalta? Kristusmaiselta? Haluatteko olla kuin Jeesus, paljon kärsimystä? Aika mennä sen yli.

Te olette sen aiheuttaja. En halua kuulla kenenkään teistä syyttävän mitään muuta. Kyllä, on massatietoisuuden vaikutuksia, mutta te nielette ne. Päästätte siitä nyt irti.

Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä.

Saatamme tämän Merlin minä olen -sarjan päätökseen, ja minä rakastan loppumisia (Adamus naureskelee).

Suurin ilo jota koskaan sain kirjojen tai näytelmien kirjoittamisesta missä tahansa elämässäni, oli aina viimeinen sivu, loppu. Se toi kaiken yhteen, mutta vielä enemmän tiesin, että jokainen loppuminen toisi uuden alun, transformaation, ja se tapahtuu nyt.

Siis tuomme Merlin minä olen -sarjan päätökseen. Mikä Merlin on? Merlin on aikamatkustaja. Merlin on sellainen, joka oivaltaa, ettei oikeasti ole menneisyyttä tai tulevaisuutta. Se ei ole lineaarista. Voitte tuoda mitä tahansa mistä tahansa ajasta, silloin ja sillä tavalla kuin haluatte. Ette ole enää rajoittunut. Olette vapaa liikkumaan ajassa. Se on uskomatonta. Se on hyvin vapauttavaa.

Mikä Merlin on? Merlin on ymmärtämistä, että ensinnäkään Merlin ei ole vain olennon nimi. Merlin on titteli, ja on ollut monia Merlinejä. Minä olen ollut Merlin, ja nyt teistä tulee Merlinejä. Se on tittelinne.

Merlin merkitsee, että kaikki on taianomaista, mutta kuitenkaan mikään ei ole taianomaista. Kaikki on taianomaista, koska se kaikki on osa teidän energiaanne ja teidän luomustanne, mutta siinä ei oikeasti ole mitään mysteeriä. Se on vain vetyä, heliumia ja happea. Se ei ole oikeasti vaikeaa.

Siinä ei ole mitään mysteeriä. Kyse on siitä, mitä haluatte tehdä näillä komponenteilla. Miten haluatte tietoisuutenne säteilevän omaan happeenne tai heliumiinne? Ja katsokaa sitten, miten kaikki atomirakenteet alkavat muodostua, ja ne sopivat yhteen luomaan todellisuuden, johon voitte mennä leikkimään.

Merlin ymmärtää, että fyysisyys ei rajoita teitä, ellette ajattele sen rajoittavan.

Merlin ymmärtää, että kärsimys on – ennen kaikkea ja luojan kiitos – väliaikaista. Se on huono vaihe, jonka läpi menette, ja sitten pääsette siitä yli. Oivallatte, että okei, tuo kärsiminen oli tavallaan hauskaa jonkin aikaa, mutta tule, menemme nyt kauas sen yli.

Merlin ymmärtää, että hänen ei tarvitse olla tällä planeetalla. Jokainen Merlin on kohdannut tuon haasteen: "Pitäisikö minun jäädä vai ei? Olen nyt Merlin. Olen täysivaltainen omasta ansiostani. Mutta jäänkö?"

Ja se on kysymys teille kaikille. Mutta jos jäätte – jos jäätte, älkää pitäkö enää kiinni vanhoista tekosyistä. Älkää pitäkö enää kiinni fyysisistä ongelmista.

Siihen ei ole mitään syytä, ja kenties – vain kenties – sen myötä mitä teemme eteenpäin mentäessä, se voisi säteillä sellaista valoa planeetalla, että he heräävät joku päivä ja sanovat: "Miksi koskaan kärsimme? Miksi välitimme sen lapsillemme ja he välittivät sen omilleen? Miksi koskaan kärsimme?"

Siis tämän myötä, rakkaat ystäväni, mikä ilo.

Vedetään syvään henkeä yhdessä ja tuodaan tämä Merlin minä olen -sarja päätökseen hyväksymällä, että olette Merlinejä. Teillä on se. Se on teidän. Se ojennetaan kaikille teille.

Useimmiten tällä planeetalla on ollut vain yksi elävä Merlin kerrallaan, mutta nyt tilanne on erilainen. No, nyt on tuhansia ja tuhansia, ja kenties tulee vielä monia lisää.

Minun on aika palata vaunuihini ja mennä takaisin Ylösnousseiden mestareiden klubille, jossa puhun tästä herkullisesta kakusta, jolla minua viekoiteltiin tänään, ja jossa puhun siitä, ettei minun tarvinnut saarnata kovin paljon. Minun ei tarvinnut saarnata kovin paljon. Pelästytin helvetisti teidät, jotka luulitte, että aioin todella saarnata. Ja sitten jotkut teistä menevät jälkeenpäin ulos ja sanovat: "No, luulin, että saisimme enemmän saarnaa. Luulin, että hän olisi pahempi. Minä tavallaan toivoin." Joo, te toivoitte. Te toivoitte.

Tämän myötä, vedetäänpä syvään henkeä ja oivalletaan, että tämä on nopeimmin muuttuvaa aikaa tämän planeetan, mutta myös minkään muun luojaolentosivilisaation historiassa, ja olette suoraan sen keskellä.

Katson teitä, ja joskus toivon, että voisin heilauttaa taikasauvaa ja saada teidät oivaltamaan, mitä oikeasti teette täällä – mitä oikeasti teette täällä. Kyse ei ole vain teistä ja teidän elämästänne. Kyse on planeetasta ja kyse on koko luomakunnasta.

Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä, rakkaat ystäväni, kaikkien liittyessä mukaan. Ja muistakaa, että kun menemme siihen, että istumme puistonpenkillä säteillen valoamme tällä planeetalla, kaikki on todellakin hyvin koko luomakunnassa.

Kiitos (yleisö taputtaa).