CRIMSON CIRCLEN MATERIAALEJA

Merlin minä olen -sarja

SHOUD 9 – ADAMUS ST. GERMAIN, Geoffrey Hoppen kanavoimana


Esitetty Crimson Circlelle

5.6.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
www.crimsoncircle.com

Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.

Tervetuloa shoudiin. Tervetuloa "Merlin minä olen" -sarjan shoudiin 9, livenä täältä Crimson Circlen yhteyskeskuksesta Coloradosta. Vedetäänpä syvään henkeä yhdessä, kun aloitamme sessiomme tänään.

Meillä on paljon käsiteltävää, paljon tehtävää tässä sessiossa, joten vedetään kunnolla syvään maadoittavaa henkeä, kunnolla syvään henkeä, kun aloitamme tämän kokoontumisen.

Aah! Tuntuu hyvältä olla jälleen Maassa, jälleen fyysisissä maailmoissa teidän kaikkien kanssa, jälleen Cauldren kehossa. Kyllä. Mutta ennen kuin menemme yhtään pidemmälle, tärkeimmät asiat otetaan ensin. Vierailevana suurena ylösnousseena mestarina, missä on kahvini? Hmm? Haluaisin saada kupin kahvia. Aa! Ja ikään kuin tilauksesta. Kiitos, rakas Kerri.

KERRI: Haluaisitko vähän pikkuherkkuja?

ADAMUS: Pysyn pelkässä kahvissa tällä erää.

KERRI: Okei.

ADAMUS: Mutta laita ne tänne. Cauldre tai Linda saattaisivat haluta niitä. Kiitos.

KERRI: Se on sinulle.

ADAMUS: Aa! Ja viitsisitkö sanoa "hei" kaikille tuolla Shaumbra-maassa?

KERRI: Hei, shaumbrat! Olen kaivannut teitä. Ja jos tulette käymään, annan teille suukon poskelle (sanoen kameralle).

ADAMUS: Mutta et minulle?

KERRI: Ai, odota, odota! (Palaten takaisin eteen)

ADAMUS: Juuri niin.

KERRI: Voit antaa suukon minulle.

ADAMUS: Moiskis! Aah! (Antaen suukon Kerrin poskelle)

KERRI: Kiitos.

LINDA: Arvostan aina Kerri Galantia ja sitä suurta palvelua, jota hän antaa muille. Hän tekee todella mahtavaa työtä.

KERRI: Rakastan sinua, Linda! (Adamus naureskelee) Ja Adamus.

ADAMUS: Ja iso suukko rakkaalle Lindalle.

LINDA: Ai!

ADAMUS: Moiskis! (Antaen suukon Lindan poskelle)

LINDA: Voi minua onnekasta!

ADAMUS: Ymmärtääkseni jotkut kaikista niistä seuraelämään liittyvistä toimenpiteistä, joita teidän on ollut siedettävä kuluneet puolitoista vuotta, alkavat loppua. Suuri ilo, että voi halata ja antaa suukon, ja joillakin teistä muita asioita, joita voitte tehdä nyt.

Meillä on paljon käsiteltävää tänään. Tärkeä osa on, että se tapahtuu monilla eri tasoilla. Totutelkaa siihen. Elämään eri tasoilla. 

Tiedän, että se on joskus hämmentävää. Tiedän, että joskus haluatte olla vain tuolla yhdellä pienellä ja mukavalla tasolla, jolla haluatte olla, mutta se ei ole sitä, mihin olemme menossa shaumbrojen, teidän, kanssanne. Toimimme monilla eri tasoilla.

Tänään on tietysti puhuttuja sanoja. Meillä tavallaan täytyy olla niitä, ainakin tällä erää, mutta siinä mitä teemme tänään, on energeettistä kommunikointia enemmän kuin koskaan.

Kuulette sanoja, mutta olen "trimmannut" Cauldren tekemään useammanlaista energiakommunikointia. Siihen olemme menossa. Menemme siihen keahakissa. Puhumme siitä live-kokoontumisissamme, pilvikursseissamme ja kaikessa muussa. Totutelkaa kommunikointiin hyvin monilla tasoilla. Totutelkaa siihen, että kykenette kommunikoimaan ja säteilemään monilla tasoilla. Ei vain yhdellä tasolla, vaan monilla tasoilla. Ei vain tällä tavalla (liikuttaen kättä tasaisesti eteenpäin), yhdellä tasolla, vaan monilla tasoilla. Ja sitten kykenette vastaanottamaan monilla tasoilla ja ymmärtämään, saamaan tuon luontaisen ymmärryksen, jolloin teidän ei tarvitse käyttää sanoja tai kieltä. Teidän ei tarvitse saada jotakuta puhumaan korvaanne tai lukemaan – alatte vain tajuta asioita.

Siis tänään, vetäkää syvään henkeä nyt ja menkää monitasoiseen, moniulotteiseen, monikommunikointiin.

Nimittäin jos menette takaisin shoudeihin, asioihin joita olemme tehneet aiemmin, on tietysti sanoja, mutta siellä on upotettuna myös energioita. Ne ovat eläviä. Ne eivät ole vain vanhoja, kuolleita energioita, jotka maleksivat siellä. Jokaisessa shoudissa jonka olemme koskaan pitäneet, on eläviä energioita, jokaisessa ns. tuotteessa – en pidä oikein sanasta "tuote" – jokaisessa asiassa jonka olen tehnyt teidän kanssanne. Nuo energiat elävät ja kasvavat. Ne eivät ole paikalleen pysähtyneitä. Emme ikään kuin laita 52 astetta energiaa johonkin. Ei. Ne jatkavat kasvua, ja se on niiden kauneus, ja se on osa koko tätä kommunikointipakettia, josta puhumme.

Vetäkää syvään henkeä ja tuntekaa kaikkia eri tasoja, ja luottakaa itseenne. Se on hyvin tärkeää. Luottakaa itseenne.

Tämän päivän keskustelussa on seitsemän lukua, seitsemän eri kerrosta. Kyllä.

LINDA: Vau.

ADAMUS: No, miksi? Halusitko enemmän?

LINDA: Joo (Linda naureskelee).

ADAMUS: Tai vähemmän (Adamus naureskelee).

LINDA: Ei, vaan se on paljon. Se kuulostaa paljolta.

ADAMUS: Ei, vaan se on itse asiassa hyvin yksinkertaista. Voitte luoda … Näette unta ainakin 12 eri tasolla tällä hetkellä, vaikka luulette olevanne hereillä, mutta oikeasti näette unta kaikilla näillä tasoilla. Ette ole vain tietoinen sitä tällä hetkellä. Ei, seitsemän ei ole mitään. Ajattelin, että yksinkertaistaisin. Kun tein muistiinpanoja Ylösnousseiden mestareiden klubilla ja valmistauduin tulemaan tänne tänään, minulla oli alussa noin 42 eri tasoa, ja ajattelin, että minun olisi parasta tiivistää sitä yksinkertaisuuden vuoksi. Haittaako, jos syön tässä samalla, kun … (hän nappaa pikkuleivän) Haluaisitko vähän ensin (tarjoten Lindalle pikkuleipäänsä)?

LINDA: Ei kiitos.

ADAMUS: Mm. Ihmisruokaa. Mielenkiintoista, mutta hyvin todellista verrattuna siihen, mitä meille tarjoillaan Ylösnousseiden mestareiden klubilla. Se on erittäin hyvää, mutta …

LINDA: Entä koko se "kaurajauhoja ja hunajaa" -juttu? Sen piti olla sinun suuri ajatuksesi innostavasta ruuasta.

ADAMUS: Satuin pitämään siitä viime elämässäni. Minusta se oli erittäin tyydyttävää omalle …

LINDA: Etkö pidä tätä parempana?

ADAMUS: Se sisältää joitain mielenkiintoisia makuja, mutta ei mitään verrattuna kaurajauhoihin, hunajaan ja pähkinöihin. Ne ovat kaurahiutaleita itse asiassa. Ei vain kaurajauhoja, vaan kaurahiutaleita. Ylösnousseiden mestareiden klubilla se on luultavasti suosituin annos ruokalistalla.

LINDA: (puoliääneen) Niin tietysti.

ADAMUS: (naureskellen) Kaikki muut syövät niin, kuin Adamus syö.

LINDA: Ilmeisesti olet ainoa, joka saa määrätä ruokalistan. 

ADAMUS: No, minä omistan keittiön, joten sitä syömme. Seitsemän eri tasoa tänään.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Aloitetaanpa ensimmäisestä tasostamme.

LINDA: Hmm.


1 – Epäily

ADAMUS: Puhuimme viime kuukauden kokoontumisessamme epäilystä. Epäilystä. Se on jotain, mikä on tavallaan juurtuneena ihmisluonteeseen – epäily. Se tulee mielestä. Epäily on asia, jota käytätte säätelemään ja johtamaan itseänne. Sen on tavallaan outo tapa tehdä se, mutta itsenne epäilemisessä mieli lähettää signaaleja siitä, että saatatte tehdä virheen. Mieli lähettää signaalin: "Älä tee samoja asioita kuin ennen, koska lopputulokset olivat huonoja." 

Mutta mieli on hyvin lineaarinen ja mieli käsittelee paljon tietoja, joten se lähettää näitä signaaleja. Se tulee selviytymisosasta, aivojen selviytymisaspektista – tämä itsenne epäileminen – ja sitten sitä vahvistavat muut ihmiset, jotka ovat todellisuudessa te itse, mutta sitä vahvistetaan. Ja teillä on epäilyn ääniä mielessänne – on se sitten vanhempi, te itse, jokin aspekti menneisyydestä, joka on kokenut jotain vaikeaa. Joillakin teistä on psykiatri- tai psykologiääniä päässänne, vaikkette olisi käyneet koskaan sellaisen luona. Mutta esitätte aivoissanne tätä psykologia, joka on oma henkilökohtainen psykologinne, joka epäilee aina ja kysyy aina: "Haluatko tehdä niin oikeasti? Niinkö oikeasti tunnet?" Se tiedustelee ja tökkii ja saa teidät epäilemään itseänne.

Epäily – teillä ei ole tuota ylellisyyttä enää. Linda, kirjoittaisitko tämän hienolle ja maagiselle kirjoitustabletillesi, joka on todella hämmästyttävä.

LINDA: Okei, hyvä herra.

ADAMUS: Teillä ei ole enää epäilemisen ylellisyyttä.

LINDA: Siis, onko "epäily" numero 1 vai kirjoitanko vain "epäily"?

ADAMUS: Teillä ei ole enää epäilemisen ylellisyyttä.

LINDA: Ai!

ADAMUS: Kyllä. Teillä ei ole. Se on peliä. Pidetäänpä sitä sellaisena, mitä se on. Se on peliä, jota pelataan mielessä ja toteutetaan jokapäiväisessä elämässänne. Teillä ei ole enää epäilemisen ylellisyyttä. Teillä ei ole. Se on peliä, joka ei vie teitä ehdottomasti mihinkään. Lautapelit ovat tuttuja monille teistä. Usein heitätte noppaa ja liikutte pelilaudalla, yrittäen olla etevä ja lyödä muut ihmiset. Jos epäily olisi lautapeli, ette pääsisi koskaan mihinkään. Kiertäisitte vain kehää. Ette etenisi koskaan. Ette edistyisi koskaan. Itse asiassa, luultavasti menisitte taaksepäin epäilyn elämänpelissä. Jokainen nopanheitto olisi huono heitto. Jokainen … Voi, se on kaunis, Linda. Vau (puhuen Lindan kirjoituksesta)

LINDA: En ole tehnyt sitä pitkään aikaan. Minulta puuttuu vähän harjoitusta.

ADAMUS: Missä?

LINDA: Kirjoittamisessa.

ADAMUS: Ai, kirjoittamisessa. Kirjoittamisessa, okei. Halusin vain varmistaa, että puhumme samasta asiasta.

Siis jos epäily olisi lautapeli ja heittäisitte noppaa, jokainen heitto olisi huono. Jokainen kortti jonka ottaisitte pakasta, kun olisi aika nostaa kortti, olisi huono. Epäily ei vie teitä mihinkään. Mitä hyötyä epäilystä on? Miksi sitä edes on? No, kuten sanoin, se saa teidät säätelemään itseänne. Kun epäilette itseänne, luotte tavallaan rajoja. Määrittelette seiniä. Teette oman laatikkonne.

Teillä ei ole tuota ylellisyyttä enää. Ei ole.

Teillä ei ole itsenne epäilemisen ylellisyyttä siinä, mihin olemme menossa ja mitä olette tekemässä tällä planeetalla. Toisaalta tämä voi tuntua riemastuttavalta, toisaalta hyvin pelottavalta. Kuvitelkaapa hetki elämäänne ilman epäilyä. Kirjoittaisitko sen taululle: "Elämänne ilman epäilyä."

Tuntekaa sitä hetki.

(Tauko)

Yhtäkkiä teistä tulee tietoinen siitä, miten usein epäilette itseänne pitkin päivää. Epäilykommunikointia tulee jatkuvana sarjana, ja se pidättelee teitä. Se pitää teidät pienenä. Se pitää teidät hyvin litteänä, lineaarisena ja paikallisena. Teillä ei ole elämässänne enää epäilemisen ylellisyyttä. Se on huono peli. Siinä kaikki.

Kukaan ei aiheuta sitä teille. Ihmiskunnalla ei ole mitään Keskuskomentojärjestelmää, joka saa teidät epäilemään itseään. Olette pelanneet tuota peliä, ja nyt on aika päästä pois siitä.

Epäily. Haluaisin sinun kirjoittavan myös nämä – yksittäisinä sanoina, tai voit laittaa ne lauseeksi. Epäily on raiskaaja (Linda haukkoo henkeään). Mitä? En epäile itseäni. Tiedän, mitä sanoja käytän. Epäily on varas.

LINDA: Samalle sivulle?

ADAMUS: Niin kuin haluat, rakas. Se on sinun laitteesi. Epäily on varas (mumisten vähän haukatessaan piparkakkua).

LINDA: Varas?

ADAMUS: Minun täytyy syödä tässä. Oli pitkä matka. Mm. Ylösnousseiden mestareiden klubilta on pitkä matka tänne. Minulle tulee vähän nälkä.

Epäily on varas, ja epäily on murhaaja …

LINDA: (haukkoen henkeään) Vau!

ADAMUS: … energian, teidän energianne. Epäily on raiskaaja! Se on varas. Se on energianne murhaaja. Juuri sitä se tekee. Ja käytän mielelläni tällaisia hyvin voimakkaita sanoja, koska juuri sitä se tekee. Lakataan tanssimasta sen ympärillä. Se on raiskaaja. Se raiskaa energianne. Se vie sen pois, saa teidät epäilemään itseänne. Se on varas. Se varastaa teiltä. Se ei varasta ainoastaan elämänvoimaa kehostanne ja mielestänne, vaan se varastaa todellisen identiteettinne. Se on murhaaja. Se tappaa sen todellisen "minä olen" -olemuksen, joka olette. Se murhaa Merlinin, sen maagikon joka olette, eikä teillä ole enää tuon pelin pelaamisen ylellisyyttä. Se on valmis.

Joka kerta kun tunnette epäilyä, menkää sen yli. Joka kerta kun tunnette, että epäilyä tulee esiin, menkää sen yli. Saamme sanan sille hetken kuluttua. Mikä on epäilyn vastakohta? Tulemme siihen hetken kuluttua – tuokaa tuo sana sisään ja menkää sen yli.

Siinä mihin olemme menossa, ei ole ehdottomasti sijaa epäilylle, ja jos pidätte kiinni siitä … Muuten, ennen kuin menen siihen, niin lohikäärme auttaa teitä löytämään tuon epäilyn. Siitä syystä olette käyneet läpi joitain asioita viime aikoina. Tuntuu siltä, että epäilyä ruopataan esiin sameasta likakaivosta sisällänne, ja juuri sitä tapahtuu. Lohikäärme löytää sen, koska siinä mihin olemme menossa, ei ole sijaa epäilylle. 

Voitaisiin sanoa, että menemme tuolle puolen. Menemme muihin maailmoihin. Menemme todelliseen mestarina elämiseen tällä planeetalla. Ette voi tehdä sitä epäilyn kera. Siis lohikäärme löytää sen ja tuo esiin.

Siinä mihin olemme menossa, ei ole sijaa epäilylle. Se repii teidät kappaleiksi. Se oikeasti repii teidät kappaleiksi. Kuvitelkaa astronautti, joka laukaistaan ulkoavaruuteen ja jolla on liikaa painoa avaruuskapselissa. Hän on tavallaan ylikuormannut sen. Viime hetkellä kun kukaan ei katsonut, astronautti laittoi koko joukon ylimääräisiä tarvikkeita – peittoja, ruokaa, työkaluja, pelastusvälineitä ja kaikkea muuta – avaruuskapseliinsa, koska hän oli peloissaan. Hän ajatteli, että hän saattaisi tarvita niitä. Mutta nyt hän on ulkoavaruudessa, ja hänen kapselinsa suunniteltiin tiettyä painomäärää varten, mutta nyt siinä on kaikki tämä ylimääräinen painolasti. Mitä tapahtuu? Se repii kapselin kappaleiksi. Se ei pääse sinne, mihin se on menossa, tai se on täysin poissa kurssista, tai se revitään hajalle, revitään kappaleiksi.

Sellaista epäily on. Se on ylimääräistä painolastia, enkä oikein tiedä, miksi edes ottaisitte sen mukaan, paitsi että olette vain tottuneet epäilyyn. Se on kuin vanha, huono ystävä, joka on aina siinä, mutta te luotatte siihen. Kun olette jossain tilanteessa, jossa teidän täytyy tehdä päätös, teidän täytyy päättää tehdä yhtä kolmesta tai neljästä asiasta, tuotte epäilyn auttamaan tuossa päätöksenteossa. Voitteko kuvitella, miten huonolaatuisen päätöksen teette epäilyn perusteella?

Sanotaanpa, että on tilaisuus johonkin uuteen, innostavaan, erilaiseen, seikkailulliseen ja nyt on aika tehdä päätös, mutta epäily tulee sanomaan: "No, en tiedä, voinko oikeasti tehdä sen", tai "Kenties keksin vain tämän." Voi, on muutama asia, joista en pidä shaumbroissa. Niitä lukuun ottamatta voitte tehdä, mitä haluatte. Mutta en pidä, kun sanotte tuon "en tiedä" -lauseen (Linda haukkoo henkeään). En sano, että en tiedä. Sanon, että te sanotte: "En tiedä."

LINDA: Okei, okei.

ADAMUS: Enkä myöskään siitä, kun epäilette, kun epäilette itseänne. Sille ei ole enää sijaa siinä, mihin olemme menossa. Se repii teidät kappaleiksi. Menemme ulos. Menemme tuolle puolen. Menemme kokonaan uudelle tietoisuus- ja kommunikointitasolle, ja jos epäily on seuralaisenne, ette pääse koskaan irti maasta. Ja vaikka onnistuisitte pääsemään irti maasta, se ei ole miellyttävää.

Siis otetaanpa tässä hetki, yhdessä shaumbrojen kanssa ympäri maailmaa. Vetäkää syvään henkeä, ja mennään epäilyn yli. Mitä ylipäätään epäilette? Ainoa epäiltävä asia on ihmisyytenne. Ainoa epäiltävä asia on tuo epäily ihmisyydessänne, joka käskee teitä olemaan nousematta korkeuksiin ja joka on pitänyt teidät täällä. 

Voisimme käydä pitkän, pitkän, pitkän keskustelun epäilystä, mutta periaatteessa te ette halua vaikuttaa erilaiselta. Ette halua vaikuttaa tekevän virheitä tai olla epäonnistuja muiden ihmisten silmissä. Nimittäin ei ole itse asiassa kovin paha asia tehdä virhe omissa silmissänne, omassa itsehavainnossanne. Pääsette yli siitä. Voitte kertoa itsellenne: "No, se oli virhe, ja asiat eivät toimineet niin, kuin luulin. Mutta se ei ollut oikeasti virhe, koska haluan hyväksyä sen ja katsoa, miten energia tavallaan jatkaa kiertämistä, palaamista takaisin, eikä se ollut oikeasti virhe." Se oli vain osa koko elämän kokemisen prosessia. Ei lainkaan virhe. Jos sallitte energioiden pyöriä ja jatkuvasti avautua ja avautua, oivallatte, ettei virheenne ollut lainkaan virhe.

Siis muut ihmiset ovat oikeasti se asia, josta olette huolissanne ja jota ajattelette. Oliko se virhe? Katsovatko he teitä ja sanovat: "Voi pojat, se oli tyhmää. Se oli todella typerää." (Linda teeskentelee itkevänsä) "Miksi teit sellaisen virheen?" Ja vaikkeivät he sanoisi sitä sinulle suoraan päin naamaa, mitä he eivät yleensä tee, he kuitenkin ajattelevat sitä (Linda jatkaa itkun teeskentelemistä), ja he puhuvat siitä muiden ihmisten kanssa: "Näitkö, mitä Linda …" Olen pahoillani, että sinun täytyy edustaa koko yleisöä tänään.

LINDA: Voi, kiitos.

ADAMUS: "Näitkö, mitä Linda teki? Näitkö tuon tyhmän virheen, jonka hän teki?" (Linda jatkaa tekoitkua) Se todella osuu teihin. Tarkoitan, että osaatte käsitellä itsenne kanssa muutaman virheen tekemisen, joidenkin tyhmien asioiden tekemisen, koska alatte käsittää, kun pääsemme todella ajan luonteeseen, ettei se ollut todellisuudessa virhe. Se oli astinkivi. Kenties sillä hetkellä kun astuitte tuolle kivelle, ei tuntunut kovin hyvältä, mutta kuitenkin toisaalta se oli tärkeä osa noiden energioiden pyörimistä, jotka perimmiltään palvelevat teitä. 

Mutta sitten ihminen ajattelee: "Joo, mutta mitä kaikki muut ajattelevat?" Se on kova paikka. Se on kova paikka. Taas kerran, pääsemme muutaman hetken kuluttua siihen, mitä tehdään, kun olette tuossa epäilytilanteessa. Mutta kuvitelkaa epäilyksetön elämä. Olemme puhuneet vallattomasta elämästä. Kuvitelkaa nyt epäilyksetön elämä.

Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tässä kohtaa.

(Tauko)


2 – Aika

Numero kaksi: aika. Aika on kiehtova aihe. Aika on jotain, mistä edes fyysikot eivät ole samaa mieltä. Aika ei ole vakio. Tarkoitan, että se on, kun se on ranteessanne – tai niin ajattelette. Mutta tieteellisestä tai fysiikan näkökulmasta katsottuna se ei ole määritelty. Se ei ole totta. Se on periaatteessa ihmisen luoma väline. Se on upea väline. Se on hauska väline, kunnes siihen jää jumiin. Sitten siitä tulee riesa. Siitä tulee tylsää. Siitä tulee itse kuolema – itse kuolema – koska useimmat ihmiset ovat lineaarisessa ajassa, joka johtaa syntymätraumasta kuolemantuskaan. Siinä on kaikki, mitä he tekevät – odottavat aikajanalla kuolemaa. Se on surullista. Se on hyvin, hyvin surullista, eikö vain?

LINDA: Kyllä.

ADAMUS: Niin surullista, että se on vaikuttanut tietoisuuteen tällä planeetalla. No, se on yksi asia, jonka yli menemme. Alamme ymmärtää ajan, mikä sallii teidän olla ajassa ja päästä pois ajasta samanaikaisesti. Ajasta tulee lelu, taakan sijasta. Se on työkalu. Se on jotain, minkä kanssa voitte leikkiä.

Hyvin monet teistä ovat hiljattain – Cauldre kysyy aina: "Mikä on hiljattain?" Minulle se on vähän eri asia. Viimeiset 100 vuotta, se on hiljattain. Mutta hiljattain ihmisajassanne, muutaman viime kuukauden aikana ja erityisesti parin viime viikon aikana, olette tunteet ajan vääristyvän. Se on hämmentävää. Se on tavallaan vähän hauskaa, mutta se on hämmentävää, ja se on turhauttavaa, jos yritätte pysyä rutiineissa päivänne aikana.

Olette tunteneet ajan vääristyvän, ja se on hyvä asia, koska seuraavaa tapahtuu. Puhuimme tästä vähän viime kuussa, mutta kyse ei ole vain teistä tällä matkalla nyt. Tarkoitan, ettei ole vain se "sinä", jonka näette peilissä joka päivä. Teillä on paljon seuraa tällä hetkellä. Teillä on paljon työtovereita, kollegoja, jotka ovat osa tätä matkaa nyt. He ovat menneisyyttänne ja tulevaisuuttanne. Voitaisiin sanoa, että kannatte heidän painoaan, myös heidän iloaan. Kannatte vastuuta kaikista heistä nyt mukananne. 

Tätä tavallaan tapahtuu. Linda, pyydän sinua piirtämään kuvan. Käytä kokonaista paperia tässä.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Ja piirrä tavallaan suppilo.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Se kanavoi alaspäin, ja piirrä se kivasti, taiteellisesti.

LINDA: No, en ole niin hyvä tämän iPadin kanssa.

ADAMUS: Ja suppilon alle …

LINDA: Niin.

ADAMUS: Itse asiassa, anna tälle suppilolle nimi: "nyt-hetki".

LINDA: Okei.

ADAMUS: Pelkkä "nyt" on hyvä. Suppilon alle ihminen. 

LINDA: Okei.

ADAMUS: Voisit piirtää pienen tikku-ukon.

LINDA: Sen sinä saat.

ADAMUS: Tai "pullapojan" tai mitä haluat, mutta tässä on ihminen nyt-hetkessä. Ja piirrä nyt nuoli, joka tulee kello kymmenen suunnasta, ja toinen nuoli joka tulee kello kahden suunnasta, alas tähän suppiloon.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Hyvä. Ja sitten vasemmanpuoleiseen nuoleen sana "menneisyys" ja oikeanpuoleiseen sana "tulevaisuus". Juuri tätä tapahtuu tällä hetkellä aikalaajentumisessanne.

Tällä hetkellä tapahtuu niin – ei planeetalla, vaan shaumbroilla – että menneisyys, teidän menneet elämänne, menneisyys myös tässä elämässä, avautuu. Se ei ole enää lineaarinen suora jana, vaan se avautuu ja tulee nyt-hetkeenne. Tulevaisuutenne mahdollisuudet … Nimittäin tätä on vähän vaikea tehdä (naureskellen, kun hän yrittää näyttää oikeata puolta kuvassa, joka näkyy näytöllä).

LINDA: Joo!

ADAMUS: Tulevaisuuden mahdollisuutenne eivät ole enää tulevaisuudessa. Tulevaisuuden mahdollisuutenne avautuvat, kun meistä tulee ajattomia, tietoisia olentoja. Tulevaisuus avautuu, ja se tulee myös tähän suppiloon. Siksi olette tunteneet ajan vääristyvän viime aikoina. Joskus se on maadoittumisvääristymää – olette tottuneet olemaan maadoittunut tietyllä tavalla ja nyt tunnette kaikessa tässä kummallista vääristymää, koska olette avautumassa. Avaudutte menneisyyteen, tulevaisuuteen. Ne tulevat nyt-hetkeen. Eikä vain tämä, vaan jos menemme takaisin kuvan yläosaan, niin tänne ylös tulee "sielu". 

LINDA: Ai.

ADAMUS: Ja nuoli tulee suoraan alas nyt-hetkeen. Siis on sielu, ja kaikki se kanavoituu, virtaa alas, kun sallitte. Tämä on sallimisen fysiikkaa. Tätä tapahtuu. 

Menneisyytenne vapautuu aikalukostaan. Tulevaisuus joka on kaikki mahdollisuutenne, vapautuu aikalukostaan. Ja sitten sielu, mestari, kaikki mahdollisuutenne, kaikki energianne, pystyy myös virtaamaan alas, kun sallitte. Tämä on tavallaan kaaviokuva sallimisen aakkosista. Tätä tapahtuu, ja se kaikki laskeutuu teihin, ihmiseen tämän suppilon alla. Se kaikki laskeutuu teihin. Miksi? Koska pyysitte sitä, koska haluatte sitä, koska sanoitte: "Tämä on se elämä. Laitamme kaiken tämän pakettiin. Jäämme tänne ruumiillistuneena mestarina. Olemme tietoinen sielusta." Ja samalla se tavallaan avaa lukosta myös ns. menneisyytenne historian, mistä puhun aivan hetken kuluttua. Mutta se avaa historian lukosta. 

Mitään mitä on koskaan tapahtunut, ei ole lukittu kiveen tai betoniin. Useimmille ihmisille niin on. Heidän havaintonsa on, että se on lukittu, ja he käyttäytyvät sen mukaisesti. Se on, kuin kuningas Artturi joka veti miekan pois kivestä. Monet yrittivät ennen kuningas Artturia, mutta epäonnistuivat, ja sitten hän tuli paikalle ja veti vain tuon miekan pois kivestä, eli hän avasi aikalukon itselleen. Siis yhtäkkiä avaatte aikalukosta menneisyytenne – ja kaikki asiat, jotka luulette tehneenne väärin, kaikki virheet joita luulette tehneenne, kaiken epäilyn jota teillä on ollut. Tämä on valtava asia. Tarkoitan, että tämä on über-valtava, ultra-valtava, kvanttivaltava asia. Ja samaan aikaan avaatte tulevaisuuden aikalukon – olette aina pitäneet sitä tulevaisuudessa jossain muualla, jonain muuna, ja nyt tuotte sen saataville. 

Muuten, voitaisiin sanoa, että kaikki tämä tapahtuu luonnollisesti. Teidän ei tarvitse opiskella sitä. Kerron teille tapahtumisen jälkeen tai kenties sen aikana, mitä tapahtuu. Tämä ei ole mitään, mitä meidän täytyy yrittää tehdä tai pyrkiä tekemään. En hahmottele, mitä tulee seuraavaksi. Tässä kohtaa olette juuri nyt. Tätä on tapahtunut elämässänne. Yritän nyt vain määritellä sen teille sanojen kautta, mutta mikä tärkeämpää, energiakommunikoinnin kautta. 

Siis tosiasia on, että aika muuttaa virtaustaan, se ei ole enää lineaarista. Se on edelleen lineaarista, jos ja kun valitsette niin, mutta nyt se avaa menneisyyden ja tulevaisuuden lukon. Ja sitten se virtaa sisään, samaan aikaan sielunne tiedostamisen kera – kaikki tulee teihin, vastaanottajaan, tämän suppilon alla nyt-hetkeen. Se on melko iso juttu. Se on melko iso juttu. Ottakaa hetki vain salliaksenne ja tunteaksenne sen. 

(Tauko)

Ottakaa hetki ja vain tuntekaa, miten kaikki tämä virtaa ja kanavoituu teihin tällä hetkellä. Lukosta avattu menneisyytenne ja tulevaisuutenne, sekä sielunne. 

Puhun sielusta ja määrittelen sielun "Master's Life 14" -pilvikurssissa, joka on nyt saatavana Crimson Circle -suosikkikaupastanne. Pientä myynninedistämistä tässä sivussa, rakas Linda.

LINDA: Hm, se on melko hyvää informaatiota.

ADAMUS: Se on hyvää – se on upeaa informaatiota – ja tiedättekö miksi? Koska se on teidän informaatiotanne. Tietysti minä kommunikoin sen, sanoitin sen, mutta se on teidän informaatiotanne. Sitä te käytte läpi. Emme tekisi mitään tästä, jos ette kävisi sitä läpi. Ja sitten työskennellessämme yhdessä ns. shoudeissa ja tavallaan ryhmä-äänenä, ryhmäkommunikointina kaikille, se muuttuu "Master's Lifen" kaltaisiksi asioiksi. Mutta niin on, koska te olette siinä kohtaa.


3 – Historia on sydämessä

Seuraava luku, numero kolme. Todellinen historia, teidän todellinen historianne, on sydämessänne. Se ei ole mielessänne. Se ei ole tietoa. Todellinen historia ei ehdottomasti ole tietoa.

No niin, katsotte historiaa – sanotaan, että historiakirjoja, planeetan historiaa, maanne historiaa.

LINDA: Onko numero kolme "historia"?

ADAMUS: Joo. Ei sanota siinä "Historia", vaan että "Historia on sydämessä". Joo, historia on sydämessä. 

Katsotte historiakirjaa, ja siinä on paljon faktoja ja paljon tietopisteitä. Siinä on nimiä ja päivämääriä. Siinä on tarkkoja yksityiskohtia. Ja sitä ihmiset uskovat historian olevan. Jossain määrin, kyllä, mutta se on vain yksi aspekti, yksi kerros kymmenistä, sadoista, kenties tuhansista kerroksista, mitä todellinen yleishistoria on.

Se on ensin vaikea käsite tajuta, ja siinä kohtaa pyydän teitä vain tuntemaan. Jotkut teistä alkavat todella tajuta sen. Menneisyys ei ole, mitä luulette ja epäilette sen olleen, ja kun sanon "epäilette", tarkoitan epäilyksiänne menneisyydestä. Niin ei lainkaan ole.

Teillä on yleensä sarja tietopisteitä, joiden luulette muodostavan menneisyyden, ja luulette sen olevan jotenkin tallennettuna mieleenne. Teillä on kaikki tämä historia. Teillä on pieniä elokuvia, teillä on kuvia, teillä on muistoja, teillä on tunteita. Ne eivät ole tallennettuna tänne mieleen. Siellä ei ole mitään sellaista. Missä se olisi? Jossain mielenne nesteissä, joissain aminohapoissa, joissain muissa asioissa, joita on aivoissanne? Ei, ne eivät ole siellä. Sinne ei ole tallennettuna mitään.

Kaikki muistot ovat tavallaan pilvessä, ja kyllä, siinä on analogia tietokonejärjestelmiinne, jotka käsittelevät tietoja, ja laitatte niitä pilveen. Ne eivät yleensä ole suoraan tietokoneellanne, koska se kaikki jäljittelee ja tavallaan kopioi koko ihmisprosessia.

Siis teillä on kaikkia näitä tietopisteitä ja muistoja. Ne on tallennettu tai ne sisältyvät kuin pilveen, mutta tuo pilvi ei ole missään. Tarkoitan, että ette voisi lähteä etsimään sitä taivaista, aivan kuten ei ole planeetan tai universumin akaasisia tiedostoja. Se vain on. Se on siinä.

Toisaalta, sanotaanpa, että koko historianne, kaikki mitä olette koskaan tehneet ja kokeneet, kaikki mitä tiedätte, jokainen ajatus joka teillä on koskaan ollut, ei ole tallennettuna johonkin paikkaan, mutta se on vain siinä. Missä se on? Se vain on siinä. Tarkoitan, että se on kuin tyhjässä/ilmassa, eikä sitä voi löytää mistään. Se on tavallaan kummallista. 

Kuitenkin tässä kaikessa on sähkömagneettisia ominaisuuksia, jotka voidaan havaita, ja kun ne havaitaan – vähän tutkimusta tapahtuu tällä hetkellä, ei kovin paljon – mutta näette, että noin kolmen tai neljän vuoden kuluttua aletaan havaita tavallaan  ajatusalueita/poukamia tai muistialueita ihmisen lähellä tai ympärillä. Ne eivät ole oikeasti siinä – siihen ja sillä tavalla tavallaan vedätte ne. Se on tavallaan kuin osa tuota suppiloa, ja niissä on sähkömagneettisia ominaisuuksia. Siis tullaan siihen johtopäätökseen, että teillä on tällainen aurakenttä ympärillänne – paremman sanan puutteessa – ja siihen kaikki ajatuksenne ja muistonne on tallennettuna. Se ei ole totta, mutta siinä niistä tulee havaittavia. Nyt takaisin asiaan.

Sen todellinen historia kuka olette, on sydämessänne, enkä tarkoita tätä tässä (fyysinen sydän). Tiedätte, mitä tarkoitan sydämellä. Se on tunteissanne. Se on tietämisessänne. Se on gnostissanne. Ja missä se on? No, se ei ole päässänne eikä fyysisessä sydämessänne. Se vain on tässä. Se on osa kaikkea, mitä olette, eikä sen tarvitse olla paikassa tai ajassa, eikä lainkaan aineessa. Sen ei tarvitse olla.

Ihmismieli haluaisi ajatella, että se on jossain, että sillä täytyy olla määrätty paikka ja sen täytyy olla määrätyssä ajassa, mutta ei ole. Sen ei tarvitse, ja siinä on kauneutta. Siinä on vapaus. Sillä ei tarvitse olla tuota määritelmää.

Todellinen historianne on sydämessä. Ja jälleen kerran, sanaa "sydän" käytetään tarkoittamaan tietämistänne, intohimoanne, todellista Itseänne – miten sitä halutaankin kutsua – sieluanne. Siellä se on. Se ei ole muistoissa, joita on tapahtuneista asioista. Ne ovat hyvin vääristyneitä, ja tuskin maltan odottaa useampia ja useampia läpimurtoja shaumbroilla, teillä, kun alatte oivaltaa. Ja se on yksi noista "no, voi hyvänen aika" -hetkistä, kun oivallatte: "Näin ainoastaan vääristyneen version menneisyydestäni. Siksi loin epäilyksiä, jotka rajoittivat vielä lisää elämääni, jotka laittoivat minut enemmän fyysisyyden vankina olemiseen, ja nyt murtaudun ulos. Nyt vapautan itseni."

Todellinen historianne on sydämessänne. Se on tietämisessänne.

Kun menette epäilyn yli ja sanotte: "Tiedän, että tiedän", kun lakkaatte epäilemästä sitä, mitä saatte, kun lakkaatte epäilemästä inputia, kun alatte luottaa kommunikointiin sisällänne, mitä kommunikoidaan menneisyydestänne ja tulevaisuudestanne – nimittäin ei ole vielä tuota luottamusta tähän kommunikointiin. Odotatte edelleen sanoja, ja silloinkin kun sanoja tulee, epäilette niitä. Ja lopulta tapahtuu niin, että kuljette vain tietämättömänä siitä, että kaikkea tätä tapahtuu, että kaikki tämä kommunikointi on jo siinä.

Olette jo murtautuneet ajan läpi. Olette jo murtautuneet historiatietokantanne läpi. Mutta epäily estää teitä havaitsemasta sitä. Epäily saa teidät teeskentelemään, ettei sitä ole siinä ja että se on vain – no, ette kuule edes tuota ääntä/melua. Aina silloin tällöin – erityisesti kun olette todella epätoivoinen – voitte aistia sen ja tuntea sen. Mutta sitten kun palaatte taas rutiiniinne, jokapäiväiseen ihmiselämään, sivuutatte sen. Se kaikki on siinä.

Historianne, todellinen historianne siitä, kuka olette, tuosta uskomattomasta olennosta, joka olette – ilman että tämä epäilemisen hirviö ja murhaaja leijuu yläpuolellanne heittäen varjonsa – todellinen historianne on sydämessänne, ei tiedoissa. Se voitaisiin sanoa yksilötasolla, mutta se voidaan sanoa myös ihmiskunnan osalta. Se voidaan sanoa myös oman maanne osalta, mikä tahansa se on ja mitä tahansa tuohon historiaan sisältyy. Se ei ole oikeasti tiedoissa. Teillä henkilökohtaisesti se on sydämessänne, ja tiedätte sen jo. Mutta olette epäilleet sitä hyvin raskaasti. Olette sulkeneet siltä oven, ja avaamme nuo ovet. Avaamme nuo ovet, ja menemme ajan ulkopuolelle. Se tulee olemaan hyvin tärkeää – se on tärkeää nyt – siinä mitä teemme ja mihin menemme. 

Mutta tässä vaaditaan todellista itseenne luottamista. Ei vain noiden sanojen sanomista, vaan todellista luottamista. Palataanpa kuitenkin nyt hetkeksi taaksepäin.


4 – Ulosmurtautuminen

Seuraava luku. Ulosmurtautuminen.

LINDA: Numero neljä "ulosmurtautuminen"?

ADAMUS: Numero neljä olisi ulosmurtautuminen.

Mitä tarkoitan ulosmurtautumisella? No, ihmiset elävät laatikoissa. Kirjaimellisesti he elävät/asuvat laatikoissa, mutta kuvainnollisesti he elävät myös laatikoissa. Noissa laatikoissa on tietty määrä mukavuutta heille. Seinät on määritelty. Katto, korkeus on määritelty. Kaikki laatikon rajat on määritelty, ja on valtavasti mukavuutta, vaikka ihmiset valittavat siitä kaiken päivää. He valittavat elämästään. Mutta esitän tuon kysymyksen: jos et pidä siitä, miksi et muuta sitä? Jos et pidä siitä, miksi et tee jotain erilaista? Sanon myös shaumbroille – ja minua on kritisoitu sen vuoksi, mutta yhtä lailla myös rakastettu sen vuoksi – että jos elämässänne on jotain, mistä ette pidä, se johtuu sitä, että saatte edelleen jotain siitä. Saatte siitä edelleen nautintoa, kokemuksen, uutta ymmärrystä, jotain, vaikka se olisi vain kärsimystä, jota luulette ansaitsevanne. 

Siis ihmiset elävät laatikoissa. He elävät rajoittuneessa havainnossaan omasta ja planeetan historiasta. He valittavat noita seiniä. He valittavat elämäänsä, mutta kuitenkin he jatkavat saman tekemistä joka päivä. Siinä ei ole mitään tolkkua, koska he syyttävät siitä kaikkea muuta. He syyttävät siitä vanhempiaan tai kulttuuria tai yhteiskuntaa. He syyttävät sitä, ettei heitä ymmärretä. He syyttävät sitä, että ovat vähemmistöä. He syyttävät sitä, että ovat enemmistöä. He syyttävät siitä, että ovat mies. He syyttävät sitä, että ovat nainen. Mitä se sattuukin olemaan – päivän syytös – ja se pitää heidät laatikossa.

Miten moni oikeasti pysähtyy hetkeksi sanoamaan: "Miten menen näiden rajoitusten yli, joihin olen hyvin kyllästynyt? Miten uskaltaudun ulkopuolelle?" Ja sitten he vain ajattelevat sitä.

He kenties päiväuneksivat siitä, ja sitten kun he tulevat ulos tuosta päiväunesta, he jatkavat jonkun tai jonkin muun syyttämistä. Tai jos ei ole syyttelyä, on ainakin jokin tekosyy: "En voi tehdä tätä, ennen kuin lapseni valmistuvat collegesta. En voi mennä ulkopuolelle, he tarvitsevat minua. En voi mennä ulkopuolelle, ennen kuin saan avioeron, koska puolisoni ei ymmärtäisi. Puolisoni kertoisi lakimiehille ja oikeudelle kummallisesta käyttäytymisestäni." On kaikkia näitä tekosyitä. "En voi tehdä sitä nyt, koska etsin eri työpaikkaa." Tarkoitan, että olen kuullut ne kaikki. Haluan kirjoittaa "Tekosyiden kirjan – miljardi ihmisen tekosyytä sille, ettei ole, kuka oikeasti on". Olen kuullut ne kaikki, nämä tekosyyt, eikä yksikään niistä ole pätevä, ei yksikään, paitsi: "Päätin tulla tänne tässä elämässä." Se on ainoa tekosyy. "Olin tarpeeksi typerä tullakseni tänne" – tai tarpeeksi viisas, riippuen tavastanne tarkastella sitä. Sitä lukuun ottamatta, ihmiset elävät laatikoissa, ja mennäänpä nyt shaumbroihin. 

Shaumbroilla on edelleen laatikot. He ovat laajentaneet laatikkoaan vähän. He ovat tehneet siitä vähän isomman – ja heidän vähän suuremmassa laatikossaan on vähän enemmän tietoisuutta. Mutta se on edelleen laatikko. En puhu kaikista teistä, mutta suuresta osasta teitä.

Puhutte ulkopuolelle menemisestä. Puhutte ulosmurtautumisesta. Luulette olevanne kapinallinen, kun itse asiassa ette oikeasti ole. Ette oikeasti ole. Tavallaan pukeudutte kuin kapinallinen, puhutte kuin kapinallinen, mutta kapinallinen laatikossa on edelleen laatikossa olemista. Joo. Siis älkää ylpeilkö niin paljon kaikista kapinallisista toimistanne, ennen kuin pääsette ulos tuosta laatikosta. Sitten voimme puhua siitä. Sitten ette voi ainoastaan pukeutua kuin kapinallinen, vaan annan teille kunniamerkin, merirosvomerkin, kun pääsette ulos laatikosta.

Tarkoitukseni ei ole lainkaan olla alentuvainen, vaan tarkoitan potkua perseellenne (Linda haukkoo henkeään). Se ei ole paha asia. Ei, ei. Sen vuoksi itse asiassa – jos pitäisin perseellepotkimis- …

LINDA: Tarkoitatko fyysistä perseelle potkaisemista? 

ADAMUS: Joo, joo. Jos meillä olisi täällä Crimson Circlen yhteyskeskuksessa perseellepotkimispäivä ja saisitte 100 dollarilla minut potkaisemaan perseellenne ja 150 dollarilla se olisi vähän kovempi potku perseelle, ja 250 dollarilla se olisi potku perseelle ja läpsäys naamalle, niin kummalliselta kuin se kuulostaakin, meillä olisi jonossa ihmisiä oven ulkopuolella, kadulle saakka, korttelin ympäri, kenties valtatielle saakka. Mutta sitä varten olemme täällä, perseelle potkimista varten. Tarkoitan, että se on tavallaan Crimson Circlen ydin – perseelle potkiminen – eikö? No, etkö halua, että sinua potkaistaan perseelle aina silloin tällöin?

LINDA: En.

ADAMUS: Et nyt kaikkien edessä?

LINDA: En.

ADAMUS: Edustat yleisöä.

LINDA: En tänään.

ADAMUS: Et tänään. Vai niin, okei (Adamus naureskelee). Kyllä, itse asiassa minusta se on mahtava idea. Kenties vielä joskus tänä kesänä meillä on perseellepotkimispäivä, sitten kun ihmiset voivat tulla. 

LINDA: Onko meillä jonkinlainen vamman julkituontilomake, joka heidän täytyy allekirjoittaa ja jossa sanotaan …

ADAMUS: Näetkö, siinä sitä taas ollaan. Syytetään jotakuta muuta, ja meillä täytyy olla julkituonteja ja lakimiehiä ja kaikkea muuta ja …

LINDA: Joo, ja vastuuvapauksia. 

ADAMUS: Jos haluat.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Mutta itse asiassa heidän täytyy allekirjoittaa vain suostumus. "Haluan Adamukselta potkun perseelle, ja olen valmis maksamaan siitä", ja sitten he allekirjoittavat sen. Se on täydellinen julkituonti ja sopimus. Se on hyvää sopimuslakia.

LINDA: Mielenkiintoista.

ADAMUS: Joo. "Valitsen sen, että Adamus potkaisee perseelleni." Ja sitten saatte pienen rintamerkin sen jälkeen. Tarkoitan, että kunniamerkin. "Adamus on potkaissut minua perseelle." Maksamalla 100 dollaria lisää, teistä otetaan kuva perseelle potkaisemisen aikana. Minusta se on mahtava idea.

LINDA: Mitä sinä oikein juot?

ADAMUS: En …Kerri teki sen. Se maistuu hyvin epätavalliselta, tavallaan maalta, siinä on tavallaan pistävä haju. En tiedä, mitä se on.

LINDA: Mary Janea tai jotain? (Adamus naureskelee, "Mary Jane" on kiertoilmaus marihuanalle)

ADAMUS: Joka tapauksessa, takaisin asiaan. Murtautuminen ulos laatikosta.

Siellä minne olemme menossa, meidän täytyy murtautua ulos. Emme voi vain ajatella sitä tai tehdä vähän isompaa laatikkoa. Ulosmurtautumisen vaikeutena on, että epäily pysäyttää teidät. Se sanoo: "Tulet hulluksi." Se sanoo: "Mitä muut ihmiset sanovat?" Se sanoo: "Eksyt jonkinlaiseen metafyysiseen helvettiin." Kaikkia näitä ajatuksia tulee esiin. "Mitä jos murtaudut ulos, etkä koskaan enää tule takaisin? Mitä jos murtaudut ulos, eikä siellä ole mitään? Mitä jos murtaudut ulos, ja nyt osallistut vielä vähemmän elämään kuin koskaan ennen?" Siis keksitte kaikki nämä myriadit ulosmurtautumisepäilyksenne.

Mutta rakkaat ystäväni, minun täytyy sanoa, pienen kärsimättömyyden kera, että meidän täytyy murtautua ulos nyt. Meidän täytyy murtautua ulos. Se merkitsee ehdotonta luottamusta itseenne. Ei minuun. Ei keneenkään muuhun, vaan ehdotonta luottamusta itseenne. Ja olette tulleet tähän hetkeen pitkän aikaa, ja olette vältelleet tätä hetkeä pitkän aikaa.

Ja voi, te kysytte: "Mistä murtaudumme ulos?" No, ajasta. Kuulostaa melko hyvältä, mutta silloin kun olette aivan sen partaalla, kun olette juuri tuossa aikajyrkänteeltä astumisen kohdassa, se on vähän pelottavaa. Se on, kuin menisitte hyppäämään laskuvarjolla. Hyppäätte lentokoneeseen ja laitatte laskuvarjon selkäänne – ja se kaikki kuulosti todella hyvältä idealta, kun juopottelitte kavereidenne kanssa yhtenä iltana baarissa, ja sitten yhtäkkiä olette lentokoneessa ja se lähtee lentoon, ja olette kuin yhdessä noista "voi paska" -hetkistä. Ja nyt olette korkealla, on aika hypätä ja katsotte ympärille ja kaikki katsovat teitä kuin: "Hei, oletko pelkuri tai jotain?" Ja pelko saa vallan, mutta tiedätte, että teidän täytyy tehdä se. Tarkoitan, ettei teidän ole pakko, mutta tiedätte, että teidän on parempi tehdä se. Ja se on tuon rajan ylittäminen. On tavallaan samanlaista, kun mennään ajan ulkopuolelle.

Ulosmurtautuminen on myös murtautumista ulos mielen laatikosta. Totuus on, että mieli ei välitä suuntaan tai toiseen. Se pitää teidät laatikossa niin kauan, kun haluatte olla laatikossa, ja se pelaa tuota peliä kanssanne. Se pelaa epäilyä. Se pelaa rajoittuneisuutta. Se on kone, joka palvelee teitä. Kun se tietää, että olette tosissanne – ettekä vain marise ja valita ettekä vain kuvittele ja päiväuneksi, vaan olette oikeasti valmis menemään laatikon ulkopuolelle – se tekee yhteistyötä kanssanne.

Se on ollut työkalu, joka on pitänyt teidät laatikossa, koska olette halunneet pysyä siinä. Se on ollut työkalu. Siitä on tullut melkein kostaja, koska se on pitänyt teidät sisällä. On gravitaatiovoima, ja se käyttää sellaisia tekijöitä, kuin epäily, pelko, selviytyminen ja kaikki muu. Mutta kun mieli tietää, että olette todella oikeasti valmis murtautumaan ulos siitä, menemään tietämiseen, menemään muihin maailmoihin, menemään tuolle puolen – miten sitä halutaankin kutsua – menemään moniulotteisuuteen, menemään todelliseen aitoon Itseenne, mieli tekee yhteistyötä. Mutta ei hetkeäkään aiemmin. Älkää odottako sen alkavan jättää asioita. Vasta sitten kun olette tuossa hetkessä, jolloin lähdette ulos lentokoneesta, astutte ulos, se tekee muutoksensa ja antaa teidän mennä. Siihen saakka, tuohon hetkeen saakka jolloin otatte tuon viimeisen askeleen, mieli yrittää suojella teitä ja pitää teidät sisällä.

Laatikon ulkopuolelle menemisessä luultavasti pelottavin osa on: tuletteko hulluksi? Määritelkää hullu. Minulle hullua on pysyä laatikossa – tietäen, että olette laatikossa, tietäen, että voitte astua ulos koska tahansa, mutta tietäen, että laatikko on hyvin mukava teille ja olette tässä suuressa pelissä, mukaan luettuna epäilypeli, ja jäätte siihen. 

Siis sanon sitä, että meidän on aika mennä ulkopuolelle ja todella tehdä se. Ajan ulkopuolelle, mielen rajoitusten ulkopuolelle, fyysisen todellisuuden ulkopuolelle, koska ne eivät ole oikeasti totta. Ne on osa peliä.

Meidän on aika murtautua ulos ja olla odottamatta, että joku muu tekee sen ensin. Se on yksi suuri tekosyy, joka monilla teillä on ollut: "No, odotan, kunnes toinen shaumbra tekee sen ja näen, onko hän sen jälkeen edelleen olemassa." Se on nyt, shaumbrat. Se on nyt. Teidän ei tarvitse ponnistella siihen. Te vain sallitte sen. Teidän ei tarvitse tehdä mitään erityisharjoituksia tai laulaa mantraa tai mitään sellaista. Te vain sallitte sen, ja se tuntuu oudolta. Se tuntuu ensin hyvin, hyvin oudolta. Mutta sitten kun olette menneet tuon alun kummallisuustunteen läpi, niin olette häkeltynyt siitä ja teidät valtaa se tunne, miten luonnolliselta se itse asiassa tuntuu. 

Menette tavallaan alussa tämän käytävän läpi, jossa kaikki on outoa, häiriintynyttä, vääristynyttä, kaoottista. Se on kuin menemistä jonkinlaisen ulottuvuuksienvälisen kaaoksen läpi. Ja mitä teette tuon kaaoksen aikana? Vedätte syvään henkeä. Ette taistele sitä vastaan. Sallitte sen. Ja tuon kaaoskäytävän jälkeen teillä on yhtäkkiä hämmentävää luonnollisuudentunnetta.

Muutama teistä kysyy nyt: "Onko tämä samanlaista kuin kuolemaprosessi?" Kuolemaprosessi on tavallaan samanlainen kuin tämä, mutta tässä ette kuole. Kuolemaprosessissa kuolette. Kuolemaprosessi on samanlainen: päästettyänne irti fyysisestä todellisuudesta ja mentyänne luonnolliseen tilaanne, on tavallaan hämmennyskäytävä ja sitten se yhdistyy ns. Maan lähiulottuvuuksiin. Sitten menette kuolemaprosessissa sen yli ja alatte tavallaan muistaa luonnollisen tilanne.

Kun menemme tähän ulosmurtautumismoodiimme, murtautuen ulos lineaarisesta, paikallisesta mentaalitodellisuudesta, se on outo tunne, ja sitten yhtäkkiä hämmentävä tunne luonnollisuudesta, tulemisesta takaisin luontaiseen tilaanne. Sitten tavallaan katsotte taaksepäin siihen, mistä juuri tulitte, ja sanotte: "Se oli omituista. Se oli todella, todella omituista." Pystytte palaamaan takaisin tuohon omituiseen tilaan aina, kun haluatte, ja niin haluaisin kutsua sitä tästä eteenpäin – ihmisenä, mentaalisena ja lineaarisena olemisen omituinen tila. Voitte palata takaisin omituisuuteen koska tahansa haluatte, tai voitte olla luonnollisessa tilassanne, tai voitte olla kummassakin samanaikaisesti.

Tällä hetkellä on ilmiömäisen uskomatonta. En tiedä, onko se mennyt ohi joiltakin teistä, mutta se on uskomatonta, mitä planeetalla tapahtuu tällä hetkellä. En halua paljastaa liikaa tässä, koska puhun siitä tulevassa "ProGnost Updatessamme". Puhumme kyvystä elää omituisuudessa, tässä ihmistilassa, ja kyvystä olla taas siinä luonnollisessa tilassanne, kuka oikeasti olette, ja kyetä olemaan niissä samanaikaisesti, kummassakin kerralla. Se ei ole joko/tai. Voitte tehdä sitä kumpaakin kerralla tai joko/tai.

Mitä tapahtuu fysiikassa tällä planeetalla ja erityisesti kvanttilaskennassa? Sen tuloksena, mitä te teette, kirjaimellisesti – enkä yleistä tässä; ja tarkoitan, että kirjaimellisesti sen tuloksena, mitä te teette, mitä me teemme tässä Ja-tilassa – fysiikasta on nyt tulossa Ja. Kvanttilaskennassa saadaan selville – laskenta ei ole minulle kovin tuttua; katson energiaa ja yritän kommunikoida sanoina – ettei ole enää vain nolla ja yksi. Kvanttilaskennassa voi olla kumpikin. Voidaan olla Ja-tilassa. 

Se on tällä hetkellä ns. hyvin hauraassa tilassa, mutta opetellaan työskentelemään sen kanssa, olemaan nolla/yksi/ja – samanaikaisesti. Voidaan olla nolla, yksi tai Ja. Kaikki tämä seuraa tietoisuutta, ja se kehittää täysin uuden asian nimeltään kvanttilaskenta, joka on satoja, jos ei tuhansia, kenties jopa kymmeniätuhansia tai miljoonia kertoja tehokkaampaa kuin nykyinen laskenta ja paljon varmempaa. Täytyy nyt vain keksiä muutama eri tapa käsitellä kommunikointilähetystä. 

Rakkaat ystäväni, tarkastelkaa sitä hetki – sen rinnakkaisilmiötä, mitä me teemme, ja mitä sitten tulee näkyviin. Ennen oli niin, että se tulisi näkyviin 10, 20, 30 vuotta myöhemmin. Nyt se mitä teemme, tulee näkyviin vuoden kuluttua, kenties kahden vuoden kuluttua, mutta aikaväli on hyvin supistunut tällä hetkellä. Menette Ja-tilaan. Murtaudumme ulos, mutta voimme edelleen olla tuossa omituisessa ihmistilassa.

Vedetäänpä syvään henkeä tässä.

Se ei ole mitään, mihin pyrimme menemään, tai mistä sanomme: "Olemme siinä vuoden kuluttua." Käytte läpi sitä nyt. Minä vain raportoin, mitä käytte läpi. 


5 – Epäilyn vastakohta

Seuraava asia listallamme. Uskoakseni tämä vie meidät kohtaan viisi.

LINDA: Kyllä, hyvä herra.

ADAMUS: Mikä on perimmiltään epäilyn vastakohta? Tunnette epäilyn hyvin. Se on läheinen ystävä. Se on ystävä, joka tulee jatkuvasti lainaamaan rahaa, aikaa, energiaa ja kaikkea muuta eikä koskaan maksa sitä takaisin. Sen vastakohta. Se on sana – tavaan sen, Linda.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Se on t-r-é-s-o-r-t, trésort. Ja e:n yläpuolella on pieni viiva. Trésort.

Olemme puhuneet samankaltaisesta termistä keahakissa, trésor, ilman t:tä. Trésor on ranskan kielen sana "aarre" ja trésort on muunnelma siitä, mutta trésort, t:n kera, merkitsee yksinkertaisesti "epäilemättä/ei epäilyä". Epäilemättä. Se merkitsee, että löytää todellisen aarteen ja luottaa itseensä kerta kaikkiaan, ehdottomasti. Ehdottomassa luottamuksessa itseenne ja paluussa takaisin luontaiseen tilaanne on aarteita yli sen, mitä ihmismieli voisi mitenkään käsittää tällä hetkellä. Ja kun sanon "aarteita", en puhu kullasta ja hopeasta ja rubiineista ja timanteista, mutta ne ovat tietysti kivoja. Puhun Itsenne aarteista, tullen takaisin luontaiseen olotilaanne ja pysyen samalla edelleen kehossa fyysisellä tasolla. Trésort.

Kun kohtaatte epäilyn mennessänne laatikon ulkopuolelle – ja taas kerran, emme rakenna suurempia laatikoita, olemme valmis sen osalta; lähdemme pois, menemme ulos laatikosta – ja lähestytte tuota kriittistä kohta, kuin astuisitte ulos lentokoneesta, tulisitte jyrkänteen reunalle, tuota kriittistä kohtaa jossa tunnette ahdistusta sisällänne ja teidän täytyy vetää syvään henkeä ja tunnette epäilyn yrittävän vetää teidät takaisin ja sanovan: "Älä tee sitä. Älä mene pois laatikosta. Laatikko on melko kiva. Kenties siivoamme laatikon. Kenties ostamme muutaman asian lisää koristamaan laatikkoa, teemme siitä vähän kivemman. Kenties maalaamme laatikon, mutta älä mene. Älä mene, koska kaikkia näitä kamalia asioita voisi tapahtua sinulle." Tuo on se hetki, jolloin vedätte syvään henkeä ja tunnette tuota kommunikointia, tuota energiaa joka on jo sisällänne - trésort. Se on itseenne luottamisen aarre. Ei pelaten mielen pelejä ja kuvitellen: "Mitä muut ihmiset sanovat?" Ei miettien, lakkaatteko olemasta tai mitään sellaista.

Trésort on teidän valtikkanne. Trésort on se aarre, joka on sisällänne, ja se tulee luottamuksen kautta.

Kohtaatte näitä epäilyksiä, joita teillä on siitä, mihin menette seuraavaksi tällä matkalla – ajan yli, lineaarisen mentaalisen tiedon yli, sen tavan yli jolla historianne tällä hetkellä määritellään – kun menette tuolle puolen, takaisin luonnolliseen tilaanne. Se on trésort. Tuntekaa sitä hetki. 

Trésor on ranskan kielen sana "aarre". Trésort on itseenne luottamisen aarre.

Tarvitsette sitä. Haluatte sitä. Tulette tässä noihin hetkiin elämässänne, jolloin tiedätte sen olevan ratkaiseva hetki. Tiedätte tulevanne kohtaan, jossa menette laatikon ulkopuolelle. Laatikko on edelleen siinä, jos päätätte pelata siinä, mutta nyt kyse on menemisestä tuon laatikon ulkopuolelle. Ja teillä on näitä kohtaamisia. Saatte näitä kokemuksia elämässänne siitä, oletteko epäilyn riuduttama, murhaama ja raiskaama, vai pelkästään luotatte, trésort, ja tulette itsenne aarteeseen luottamalla itseenne. Ja jos sitten vain tuntisitte sitä hetken, trésortia, kaikkea luottamusta joka teillä on. Se ei ole mentaalinen asia tässä kohtaa. Se ei sijaitse missään. Se on luontainen asia, se on luontaista luottamusta. Sanon sitä oikeamielisyydeksi itsessänne, koska tiedätte, että se on oikein. Tulette tähän trésort-kohtaan, ja kaikki aarteet ovat siinä. Se räjäyttää laatikon täysin auki, ja olette ulkona.

Se tuntuu vähän kummalliselta ensin, mutta olette viimeinkin ulkona. Teitä ei enää määrittele aika eikä historianne eikä fyysinen kehonne. Ja tässä kohta voimme sitten myös todella alkaa työskennellä vapaan energiakehon kanssa. Nimittäin shaumbrat kysyvät jatkuvasti: "Milloin "teemme" vapaata energiakehoa?" Sitten kun pääsette ulos laatikosta, koska muuten pelaatte peliä itsenne kanssa. Teeskentelette, kiellätte fyysisen kehonne. Pelaatte peliä laatikon sisällä, ja loppujen lopuksi se kaikki hajoaa. Mutta kun menemme ulkopuolelle trésortin myötä, luottaen ehdottomasti itseenne – ei kenenkään muun luottaessa teihin, ei edes minun, mutta on ehdotonta luottamusta itseenne – silloin näette kaikki aarteet.

Vedetään kunnolla syvään henkeä tässä kohtaa trésortiin. 

Se on luottamusta itseenne. Sen ei tarvitse tulla mielestä. Teidän ei tarvitse keksiä näitä pikkupelejä: "Luotan itseeni. Luotan itseeni." Se vain on. Te vain luotatte itseenne.

Ette tarvitse paljon sanahelinää. Ette tarvitse paljon pikkukliseitä. Ette tarvitse mitään elämänmyönteisiä toteamuksia. Ette tarvitse mitään noita julisteita, joita joillakin teistä edelleen on seinillänne, optimismijulisteita. Repikää ne alas.

Trésort. Se on sisällänne. Se ei ole julisteessa seinällä tai puskuritarrassa.

Itseenne luottaminen. Voi, tiedätte, millaista se on. Teillä on tavallaan innostusta, teillä on tietäminen, että tehdään jotain, mennään jonnekin, mitä se onkin. Sitten tuo epäily, tuo murhaaja tulee sisään, tuo varas tulee sisään ja varastaa sen teiltä. Silloin pidätte kiinni tuosta valtikasta ja tunnette trésortia. Kyse ei ole vain tuosta sanasta, vaan se on energiakommunikointia, jota jatkuvasti säteillään, lähetetään sielustanne. Trésort.

Tuntekaa sitä hetki tässä. Tuntekaa sitä.

(Tauko)


6 – Yksinäisyys

Ja seuraava kohtamme listalla, seuraava lukumme, asia josta täytyy puhua.

Siis käytte läpi kaikkia näitä asioita, ja tiedän, että se on ollut riemastuttavaa ja vaikeaa samanaikaisesti, mutta on vielä yksi asia, joka tapahtuu jokseenkin nyt, ja jotkut teistä ovat todella kokeneet tätä viime aikoina. Se on vaikea asia. Se on yksinäisyys. Yksinäisyys. Se on osa ulosmurtautumisprosessia. Se on osa tuolle puolen menemistä. Ja ajattelette, että yksinäisyys on ollut teille tuttua menneisyydessä, ja yhtäkkiä yksinäisyyttä tunnetaan täysin uudella tavalla. Se houkuttelee. Se on melkein gravitaatiovetoa massatietoisuudesta, joistain menneisyyden aspekteistanne. 

On yksinäisyyttä, silloin kun päästätte irti perheestänne, esi-isistänne. On yksinäisyyttä, silloin kun päästätte irti massatietoisuudesta, ja jotkut teistä ovat sanoneet – ja voin todellakin olla kanssanne samaa mieltä monin tavoin – "Haluan olla vain yksin." Yksinolemisen ja valtavan yksinäisyydentunteen välillä on eroa.

Sen ytimessä mitä tapahtuu, on, että ihmisitse johon olette samaistuneet, ihmisitse joka oli ainoa asia, jonka oikeastaan tiesitte itsestänne, transformoituu ja vaikuttaa lähtevän pois – se ei lähde, se pelkästään kehittyy – ja yhtäkkiä on valtavaa yksinäisyyttä. Ei ole perhettä ja ystäviä, ei tunne olevansa osa massatietoisuutta, ja yhtäkkiä myös oma ihmisitsenne tuntuu lähtevän pois – musertavaa yksinäisyydentunnetta.

Tämä on pelkästään osa koko sitä prosessia, joka tapahtuu. Älkää järkyttykö siitä liikaa. Se menee ohi. Se on siirtymä sitä, missä olitte ja kuka olitte, siihen mitä teistä nyt tulee – tämä tunne, että olette täysin yksin.

Ja sen rinnalla on kaipausta. Kaipausta. Kenties teidän pitäisi yrittää palata takaisin perheen ja ystävien luo, takaisin exän luo. Ai, pudistelette päätänne sille, "ei". Takaisin johonkin, mitä se ikinä olikin, sosiaalisten yksikköjenne, perheyksikköjenne mukavuuteen/lohtuun.

Nimittäin te ette lähteneet – useimmat teistä – ilkeydestä tai vihasta. Tiesitte vain, että oli aika lähteä. Tiesitte, että teidän täytyi rikkoa paljon vanhoja kaavoja ja kahleita. Ei vain teidän vuoksenne, vaan myös heidän. Ette lähteneet, koska vihasitte heitä. Teillä oli se tietäminen, että teidän täytyi lähteä jonkin vuoksi ja olla omin päin. Teidän täytyi päästä pois muusta laumasta voidaksenne löytää, mitä yrititte oikeasti löytää. 

Teidän täytyi päästä pois kaikkien muiden luota, koska oli liian paljon melua ja hämmennystä ja tuomitsemista ja liian paljon laatikkoa. Ja te lähditte, mutta ette tienneet sitä tuolloin, että sen kauneus mitä teitte ja mitä teette tällä hetkellä, on, että vapautatte itsenne, mutta perimmiltään vapautatte myös heidät. He eivät oikeasti ymmärrä tai tiedä sitä tällä hetkellä, mutta loppujen lopuksi katkaisette kahleenne, muutaman lenkin sieltä ja muutaman lenkin täältä, mutta melko pian se on kuin dominoilmiö. Kahleiden kaikki lenkit alkavat hajota, ensin esi-isissänne, seuraavaksi oman menneisyytenne sukulinjassa, ja sitten se menee massatietoisuuteen. Ja ne jotka ovat valmiita olemaan vapaita, todella vapaita, vain astuvat pois kahleista. 

Mutta takaisin asiaan – yksinäisyys. Kyllä, on päiviä, jotka voivat tuntua hyvin, hyvin yksinäisiltä, ja kun menette laatikon ulkopuolelle, luulette olevanne ainoa siellä. Saatte selville, ettei se ole totta, mutta alkuun luulette olevanne ainoa siellä. Ja ajattelette, että kenties eksyitte johonkin yksinäiseen todellisuuteen, jossa olette vain te. Mutta edes se "sinä", jonka tunsitte ennen, ihmissinä, ei ole siellä. Ja yhdessä kohtaa olisitte ajatelleet tämän tuovan suurta ilon ja tyydytyksen tunnetta – olette omassa tilassanne, olette omassa täysivaltaisuudessanne. Olisitte ajatelleet sen olevan syy juhlaan – ja yhtäkkiä on syvää yksinäisyyttä. Tämäkin menee ohi. Se on vain osa koko sitä prosessia, kun tulette todella omaan täysivaltaisuuteenne.

Sitten oivallatte, että te ette ole koskaan yksin. Oivallatte kaikkien niiden aspektienne kauneuden, jotka ovat nyt eri puolianne (suom. huom. kuin hiotun jalokiven viisteitä) – kaikki entiset elämänne ja kaikki tulevaisuuden mahdollisuudet ja kaikki muut sieluolennot, mutta täysin uudella tasolla. 

Vedetäänpä syvään henkeä kaiken tämän myötä.

Kun tämä yksinäisyys tulee, pyydän teitä olemaan siinä. Kokemaan sen, taistelematta sitä vastaan. Yrittämättä löytää tietänne ulos, vaan uppoutumaan tähän yksinäisyyteen, koska siinä on aarteita.

Vedetään kunnolla syvään henkeä ja tuodaan tämä kaikki merabhiin.

LINDA: (kuiskaten) Numero seitsemän?

ADAMUS: Merabh.

LINDA: Ai jaa!

ADAMUS: Seitsemän, "merabh".

LINDA: Jee!

ADAMUS: Mitä, eikö se ole luku?


7 – Unikokoontumisen merabh

Laitetaan musiikkia ja vedetään kunnolla syvään henkeä.

Olemme käyneet melko paljon läpi tänään.

(Musiikki alkaa)

Mutta ei todellisuudessa tunnu kovin pitkältä, eihän? Olemme käyneet paljon läpi keskusteluissamme, mutta kenties se tuntuu vain muutamalta minuutilta. Voi, jotkut teistä sanovat sen tuntuvan päiviltä.

Hyvin paljon tapahtuu tällä hetkellä. Tahti on hyvin, hyvin nopea. Uskomattoman nopea. Hullu toisiaan.

Meillä on enemmän kuin koskaan keskusteluja, kokoontumisia ns. unitiloissanne.

Joskus kuluisi kuukausia, ennen kuin tulisitte johonkin unitilakokoontumiseen. Se tapahtuu vain eri tasolla, erilaisessa ulottuvuudessa, eri todellisuusmaisemassa. Eläisitte toisinaan kuukausitolkulla piipahtamatta käymään, mutta meillä on ollut melko kiire viime aikoina.

Kaikki tapahtuu hyvin nopeasti.

Meillä oli iso kokoontuminen muutama yö sitten. Tässä kokoontumisessa oli noin 8.000 shaumbraa. Se ei vie tilaa, joten teidän ei tarvitse olla huolissanne. Ja olemme covid-vapaassa ulottuvuudessa, joten kasvomaskeja ei vaadittu.

Kokoonnuimme kaikki vain olemaan. Ei ollut pitkää luetteloa puhujia tai luennoitsijoita. Se oli vain aikaa olla yhdessä ja oivaltaa, että te ette ole yksin tässä. Se oli aikaa toveruudelle, aikaa sen oivaltamiselle tai muistamiselle, miksi olette täällä.

Voi, näissä kokoontumisissa ei ole pitkiä luentoja. Minä puhun aina silloin tällöin. Kuthumi oli siellä. Hän kertoi muutaman vitsin. Hän on tavallaan lämmittelyesitys minulle. Hän ei pidä, kun sanon sen.

Puhumme samoista asioista, joista puhuimme tänään, koska siellä sanoimme: "Tästä meidän täytyy puhua. Tässä on seitsemän lukua, seitsemän pointtia, jotka ihmisen täytyy kuulla. Tässä on ne asiat, joiden täytyy tulla energioiden läpi."

Siis te tiivistitte kaiken tämän. Minä tiivistin sitä vielä lisää, supistin sen noin 50 omituisesta kohdasta seitsemään. Mutta kun tunnette, mitä oikeasti kommunikoidaan, on tuhansia ja tuhansia tasoja. Seitsemän puhuttua kohtaa, mutta tuhansia energiatasoja.

Tämän kokoontumisen huipentuma oli – hyvin moni shaumbra oli siellä – että tämä on se tie/tapa. Paljon on pudonnut pois matkan varrella. Ryhmäyhteisymmärrys oli, että matka on ollut rankka monilla, monilla tavoilla, mutta tämä on juuri sitä, minkä vuoksi tulimme tänne. 

Tässä kokoontumisessa oli tavallaan jakautumis/eroamiskohta – mennä eteenpäin sen seuraavaan vaiheeseen, mitä teemme, tai tavallaan pidätellä täyttä vauhtia ja antaa kaiken saada kiinni ja omaksua asiat. Shoudit olisivat ehkä vain sen toistoja, mitä on jo sanottu. Ei mitään todella uutta. Tavallaan vain lisää tilaisuuksia antaa sen imeytyä, tai sitten antaa palaa.

Tuossa yli 8.000 shaumbran joukossa, jotka olivat tuossa unitilakokoontumisessa, oli vain kuusi, jotka eivät halunneet mennä eteenpäin nopeammin, eikä luultavasti kyse ollut kenestäkään teistä, jotka katselette nyt. Kaikki muut sanoivat: "Kyllä, tämä on se tie/tapa. Tätä varten tulimme tänne." Ja vaikka on toisinaan hyvin vaikeaa kantaa kaikkea tätä sisällänne, käydä läpi näitä muutoksia näin nopeasti, se on myös intohimonne.

Siis sanoitte: "Adamus, puhu meille siitä, mitä puhuimme täällä tänään tässä unitilakokoontumisessa. Vedä yhteen se. Ja kun vedät yhteen sen ja Cauldre kanavoi, me virratamme energiamme tuosta unitilasta tähän päivään kesäkuussa, kesäkuun 2021 shoudissa. Virratamme energiamme läpi. Sanot nuo puhutut sanat, Adamus. Me virratamme 8.000 hengen vahvuudella. Tämä on se tie/tapa. Tämän vuoksi tulimme tänne. Emme pidättele nyt. Emme hidasta vauhtia."

Sitä olemme tehneet täällä tänään.

Tämän shoudin energioiden elämä jatkuu pitkän, pitkän aikaa. Sen ei tarvitse loppua tähän. Energioiden kasvaminen ja avautuminen jatkuu, kuten kaikissa muissa shoudeissa, muissa asioissa, joita olemme tehneet yhdessä.

Voitte melkein tuntea koko tätä kirjastoa, mitä olemme tehneet yhdessä vuosien saatossa ja myös Tobiaksen ollessa täällä – kaikkea sisältöä – ja ne kaikki elävät, kasvavat ja ovat energisiä tällä hetkellä. Ne ovat tässä kirjastossa. Se on tavallaan kuin hautomo, ja niiden kasvaminen jatkuu ja jatkuu.

Siis sanoitte unitilakokoontumisessamme, reilu 8.000 teitä: "Ei, emme pidättele. Tämä on se tie/tapa." Ja saatoin tuntea tietyn tason ahdistusta, pelkoa, epäilyä. Saatoin tuntea sen, ja tiedän, että olette tunteet sitä täällä muutamana viime päivänä.

Silloin sanoin: "Vaikka mitä tapahtuisi, tiedän, että tämä aukeaa vielä parempana, kuin olisitte voineet koskaan kuvitella. Mitä tahansa kohtaamme, mitä tahansa koemme, muistakaa vain, että kaikki on hyvin koko luomakunnassanne/luomisessanne."

Tämän myötä, olen Adamus ja tulen unitilakokoontumisestamme, vain muutama yö sitten.

Kiitos.