Mestarit-sarja, shoud 9
HERÄÄMISALUE
 
Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (Cauldre) ( www.crimsoncircle.com)
1.5.2010, Crimson Circlen kuukausitapaaminen
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
 
Huom.: Adamuksen piirrokset voi nähdä PDF-versiossa sekä videolla (englanninkielisillä sivuilla).
 
Minä olen mitä minä olen - verraton, parantumaton ja usein väärin siteerattu Adamus Saint Germain (ranskalaisesti ääntäen). En ole äitinne Saint Germain (naurua) eikä tämä ole vanhaa aikaa, kuten olette luultavasti tähän mennessä huomanneet.
 
Rakas shaumbra, kokoonnumme taas kerran… ooh! (Naurua, kun Linda auttaa häntä mikrofonilaitteen kanssa)
 
LINDA: Huonoa käytöstä.
 
ADAMUS: Ooh! Kokoonnumme taas kerran kuukausittaiseen tilaisuuteemme Crimson Circlen kanssa - ihmisenkelien täällä maan päällä - ja Crimson Councilin kanssa - kaikkien enkelien, jotka työskentelevät kanssanne, joiden kanssa työskentelette säännöllisesti. Kokoamme energiamme yhteen shaumbrojen kanssa ympäri maailmaa.
 
(Tauko ja sitten naurua, kun Linda yrittää saada mikrofonin napsautettua takaisin Adamuksen vyöhön) Luulen hänen tekevän tämän tarkoituksella. Voinko jo kävellä?
 
LINDA: Joo, kulta… Kyllä, herra.
 
ADAMUS: Kiitos. (Laittaen laitteen taskuunsa)
 
LINDA: Kiitos.
 
ADAMUS: Keräämme yhteen energiamme, mitä teemme hyvin usein toisissa ulottuvuuksissa unitilanne aikana, ja nyt monet teistä alkavat uskaltautua toisiin ulottuvuuksiin myös ollessanne täysin valveilla. Mutta tämä on aina erityistilaisuus joka kuukausi, kun kokoonnumme tänne kaikkien niiden kanssa ympäri maailma, jotka katselevat internetin välityksellä. Kutsutaanpa teidät sisään… kutsutaan teidät… vedetään teidät meidän tilaamme täällä. (Katsoen kameraan) Te ette ainoastaan katsele, te… Tulkaahan, te kaikki. Tulkaa aivan tänne. Jos minun täytyy hakea teidät yksitellen, niin teen sen, mutta saamme kyllä teidät tänne.
 
Nimittäin jotkut käyvät mielellään läpi tämän kokemuksen ja tämän prosessin etäältä. He mielelleen katselevat ja tarkkailevat. He mielellään teeskentelevät, etteivät he ole oikeastaan osa tätä shaumbraksi kutsuttua juttua tai he vain seisovat ulkoreunalla. Mutta voi ei, voi ei. Jos katselet nyt, olet mukana.
 
Niin, rakas shaumbra, meillä on paljon puhuttavaa tänään. Kuten aina, hyvin vähän aikaa ja hyvin paljon sanottavaa.
 
Heräämisen haasteita
 
Mennäänpä suoraan asiaan. Pyydän Eesan Lindaa tarttumaan mikrofoniin ja menemään yleisön joukkoon. Luultavasti tarvitset Adamus-palkintoja takataskuusi. Emme tiedä vielä. Mutta, rakas shaumbra, minä kirjoitan kirjaa. Me kirjoitamme kirjaa. Minä saan ansion, mutta tekin saatte. Me kirjoitamme kirjaa… saanko tehdä sen puolestasi? (Tarjoutuen "auttamaan" Lindan mikrofonin kanssa)
 
LINDA: Ole hyvä. (Naurua)
 
ADAMUS: Me kirjoitamme kirjaa yhdistymisestä tietoisuuskehoon. Se ei ole kovin hyvä otsikko, joten kutsumme sitä jotenkin "Herääminen - usko tai älä" tai jollain muulla monista otsikoista, joihin en mene nyt.
 
Mutta jokainen teistä on ollut tällä matkalla, käynyt läpi tätä kokemusta elämien ajan. Olette käyneet sitä läpi intensiivisesti. Kaikilla on jotain yhteistä, koska sanoitte: "Olen väsynyt tekemään tätä elämä toisensa perään. Niin intensiivistä, vaikeaa ja haastavaa kuin siitä tuleekin, se tapahtuu tässä elämässä." Energiat ja tietoisuus maan päällä ovat oikeat sitä varten. Oli vaikeaa käydä läpi herääminen toisissa elämissä. Kävitte läpi paljon henkisiä prosesseja ja kärsimystä, mutta ajat ovat nyt oikeat.
 
Jotkut teistä turhautuvat joskus ja syytätte siitä Cauldre- ja Linda-raukkaa ja joskus minua. Mutta turhaudutte ja sanotte: "Miksei tämä tapahdu nopeammin? Miksei se tapahdu vain näin (naps)?" Paristakin syystä - oman valintanne mukaisesti. Yksi, se luultavasti polttaisi teidät poroksi, räjäyttäisi teidät ja lähettäisi suoraan takaisin ystävienne luokse Crimson Counciliin. Se ei ole mikään huono asia, mutta te teitte sitoumuksen. Aiotte tehdä sen tässä elämässä - tulkoon helvetti tai nouskoon vedet. On ollut paljon helvettiä ja vedet ovat vähän nousseet, mutta itse asiassa iloitsen siitä, että löydätte enemmän ja enemmän iloa siitä. Voitte nauraa sille. Voitte nyt jakaa tarinoitanne selvemmin.
 
Oletteko huomanneet, että vuosi, pari sitten kun yrititte selittää toisille prosessia, jota olitte käyneet läpi, se oli hyvin… Tule toki sisään, tule sisään (joku astuu huoneeseen). Täällä edessä on paikkoja. Ole kiltti, haluaisin sinun istuvan täällä edessä tänään. (Naurua) Voi, miten rakastaisinkaan sitä. Kyllä, olemme varanneet tämän paikan!
 
Olette siis tehneet tämän hyvin merkittävän sitoumuksen - aiotte tehdä sen tässä elämässä - ja energiat ovat nyt oikeita tukemaan sitä, mitä ne eivät olleet aiemmin. No niin, joskus turhaudutte. Haluatte edetä nopeammin, mutta olette myös tehneet sitoumuksen, että teette sen tavalla, mikä on yhteensopiva ja ystävällinen - heräämisystävällinen - maapallon tietoisuuden kanssa. Kuten sanoin aiemmin, vielä vuosi tai pari sitten teistä oli luultavasti vaikeaa kuvata mitenkään selkeästi prosessia, mitä kävitte läpi, kun puhuitte toisten kanssa. Se oli hyvin epäselvää, sekavaa. Ette ollut edes varma, mitä sanoitte. Mutta olen pannut nyt merkille, että pystytte artikuloimaan sen. Pystytte summaamaan sen. Pystytte tuomaan esiin pääkohtia sen sijaan, että menette vain vanhaan pitkään tarinaan, mikä kyllästyttää jotkin oppilaanne hiton kyyneliin saakka. En tietysti kiusaa sinua (yleisön jäsenelle). Haluan vain nojata aina silloin tällöin.
 
Yritätte siis tehdä tästä prosessista yhteensopivan tai ystävällisen maapallon tietoisuuden kehittymisen kanssa. Miksi luulet niin olevan, Kathleen?
 
KATHLEEN: En kuullut kysymystäsi. (Naurua)
 
ADAMUS: Tuijotit vain minua, eikö vain?
 
KATHLEEN: Minä vain… (nauraen).
 
ADAMUS: Lumoutunut! Pakahtunut ja katsoo tietysti suoraan Cauldren läpi minun energioihini, joita olen tuonut tänään vähän normaalia enemmän.
 
LINDA: Nousepa seisomaan.
 
ADAMUS: Kyllä. Olette siis… mikä kysymykseni olikaan?
 
KATHLEEN: En minä tiedä! En minä tiedä! (Naurua)
 
ADAMUS: Olen nyt aivan yhtä hämilläni kuin sinä. (Naurua) No, kiitos sinulle vastauksesta. Se oli hyvä. Niin, rakas shaumbra…
 
KATHLEEN: Saanko palkinnon?
 
ADAMUS: Et. Ei, et vielä. Palaan sinuun myöhemmin.
 
Olette siis tehneet energianne yhteensopiviksi maapallon energioiden kanssa. Niiden pitkien tarinoiden sijasta, joita olette kertoneet toisille, pystytte nyt selkeyttämään sen.
Minusta selkeytämme sitä, eikö vain? Me selkeytämme.
 
Haluan siis kirjoittaa kirjan kanssanne, teidän kaikkien kanssa. Aloitimme tämän prosessin viikko sitten Kelownassa ja kysyimme shaumbroilta siellä, mitä asioita teille on tapahtunut heräämisprosessin aikana. Henkilökohtaisen kokemuksenne, henkilökohtaisen näkökulmanne mukaan, mitä ovat olleet heräämisen haasteet?
 
Voitte luultavasti tehdä pitkän luettelon, mutta kun Linda tulee mikrofonin kanssa, pyydän teitä pitämään vastauksen selkeänä ja keskittyneenä - ja vain yksi asia, kiitos. Kierrämme ympäri, minä kirjoitan ne fläppitaululle ja taas kerran, liitymme yhteen kirjoittamaan kirjaa. Kirjoittamaan kirjaa.
 
Niinpä tämä kirja, "Heräämisen käsikirja", on hyvin arvokas niille, jotka tulevat seuraavaksi, jotka vasta nyt aloittavat heräämisen. Ja heidän kokemuksestaan, matkastaan tulee paljon helpompi, kun he tietävät, mitä te olette käyneet läpi. Se ei poista heiltä kokemusta, mutta se muuttaa kokemuksen luonnetta.
 
No niin, mennäänpä nyt ihanan Ritan luo.
 
LINDA: Tiesin sen!
 
RITA: Mikä oli kysymys?
 
ADAMUS: Niin, mitä… (Adamus nauraa) Se oli…
 
LINDA: Heräämisen haasteet.
 
ADAMUS: Unohdin, mitä kysyin.
 
LINDA: Haasteet.
 
ADAMUS: Mitä olivat haasteet?
 
RITA: Haaste, kuten…
 
ADAMUS: Haaste. Haaste henkilökohtaisesta näkökulmastasi.
 
RITA: Astuminen tuntemattomaan.
 
ADAMUS: Astuminen tuntemattomaan. Se on hyvä vastaus ja ansaitsee Adamus-palkinnon.
 
RITA: Ok!
 
ADAMUS: Muuten, se joka antaa tänään parhaan vastauksen, saa sileän, vähän kuluneen, viidensadan setelin. Tehkää siis työtä… (Paljon naurua, kun Linda vääntelee naamaa). Ei se ole minun rahaani!
 
LINDA: Okei!
 
ADAMUS: Siis (kirjoittaen), "tuntematon". Minäpä kysyn sinulta, rakas Rita, oliko sinusta koskaan innostavaa mennä tuntemattomaan?
 
RITA: Kyllä, joskus.
 
ADAMUS: Joskus. Ja toisaalta pelottavaa…
 
RITA: Voi, kyllä.
 
ADAMUS: … mutta innostavaa toisaalta.
 
RITA: Voi, kyllä.
 
ADAMUS: Onko sinun annettu laittaa yksi jalka tuntemattomaan vai tunsitko jonkun työntävän voimakkaasti takanasi?
 
RITA: (Nauraen) No, se oli jonkinlainen voimakas työntö.
 
ADAMUS: Voimakas työntö. Teen tähän alahuomautuksen "voimakas työntö", koska - "työntö takaa" (kirjoittaen) - kuten luultavasti voitte kaikki tuntea tämän, niin yrittäessänne laittaa vain varpaan tuntemattomaan, se ei toimi. Ette voi vain laittaa varvasta sinne, koska silloin se ei oikeastaan ole tuntematonta. Se on vain alkupalojen saamista siitä, mitä tuleman pitää. Niinpä saatte voimakkaan työnnön. Mistä tuo voimakas työntö tulisi?
 
RITA: Se tuli sisältä?
 
ADAMUS: Kyllä. Hyvä. Erinomaista. Olet mukana viidensadan setelin kilvassa.
 
RITA: Toinen palkinto minulle? (Naurua)
 
ADAMUS: Antaisin palkinnon, mutta Linda yrittää hallita varastoa. Kyllä, palkinto. Ja tänään saat erityislahjan palkinnon lisäksi.
 
LINDA: Nyt haluan mainita, mitä Amy Van Johnson sanoi: "Haluaisin antaa osuuteni Adamus-lahjoihin." Niinpä hän itse asiassa… Niissä on ässä sisällä, mutta hän teki kotelon ja jokainen niistä on jotenkin ainutlaatuinen.
 
ADAMUS: Kyllä.
 
LINDA: Kiitos Amy.
 
ADAMUS: Pidä sitä ylhäällä, jotta kaikki voivat nähdä.
 
LINDA: Kyllä. Ei, hänen on valittava. Nouse seisomaan. Nouse seisomaan, Rita. Valitse vain sattumanvaraisesti. (Rita valitsee yhden) Ooh!
 
ADAMUS: Ooh!
 
LINDA: Ja hän on tehnyt nämä kaikki käsin.
 
ADAMUS: Kyllä. Ja sisällä on palkinto.
 
LINDA: Ja sisällä pitäisi olla Adamus-ässä ja jotain muuta, jokin muu yllätys. Ooh, se on Adamus-ässä. Ja onko siellä toinen palkinto? Joskus on useampi.
 
RITA: Vain yksi.
 
LINDA: Vain yksi, okei. No, niitä on kaksi, koska sait myös pienen kotelon. Kiitos. Seuraava?
 
ADAMUS: Yksi kysymys vielä Ritalle. Nyt kun olet kokenut tuntematonta, mitä olet oppinut siitä?
 
RITA: Olen oppinut suurta älykkyyttä. Että siinä on paljon viisautta.
 
ADAMUS: Paljon viisautta - ja jos voisin lisätä vähän sanoihisi - tuntematon ei oikeastaan ole tuntematonta. Se on kokematonta ja siinä on eroa. Jotain mitä ei ole vielä koettu, mutta se ei todellisuudessa ole tuntematonta. Niinpä tavallaan ei ole mitään tarvetta pelätä sitä. Se on vain jotain, mitä ette ole vielä kokeneet. Mutta sitten kun sukellatte tuntemattomaan, kuten monet teistä ovat tehneet - asetuttuanne vähän alatte käsittää, ettei se ole oikeastaan tuntematonta. Osittain koska - aion päättää keskustelumme tähän tänään - se on mahdollisuus, mikä on melkein aina ollut olemassa. Eivät kaikki mahdollisuudet, mutta kyse on mahdollisuudesta, mikä on ollut olemassa.
 
Usein unitilassa menette mahdollisuuksiin tuntemaan niitä, koska suoraan sanottuna te ette ole olleet kovin hyviä tuntemaan valvetilassa, koska mieli usein estää sen. Niinpä menet - te kaikki menette - joka yö eri mahdollisuuksiin. Menemme siihen myöhemmin tänään, mutta hyvä vastaus. Kiitos. Kyllä. Ja tuntien sinut niin, kuin minä tunnen, on tiettyä innostusta tuntemattomaan menemisestä. Kyllästyisit totaalisesti, jos et menisi. Sinusta ei tulisi hyvää tehdastyöntekijää.
 
Okei, seuraava. Mennään Nauravaan karhuun.
 
LINDA: Voi toki.
 
ADAMUS: Olen vaihtanut nimeäsi (Seisovasta karhusta). Toivon, ettet pahastu. Hymyile, kumppani.
 
Siis, Naurava karhu, mikä on yksi heräämishaaste henkilökohtaisen kokemuksesi perusteella?
 
NAURAVA KARHU: Kundaliini-energian käsitteleminen.
 
ADAMUS: Niinkö?
 
NAURAVA KARHU: Intensiivisyys, koko selkärankajuttu.
 
ADAMUS: Mitä kundaliini on?
 
NAURAVA KARHU: No, se on energiasyöksy kaikkia chakrojani pitkin alhaalta ylös.
 
ADAMUS: Mikä on chakra?
 
NAURAVA KARHU: Kaikki keskukseni… Värähtelyni, silloin kun minulla on noita isoja ahaa-elämyksiä ja tuon energian käsitteleminen.
 
ADAMUS: Mitä tapahtui… ja leikin tässä kanssasi vähän, mutta energia on energiaa. Tietoisuus on tietoisuutta. Ei siis aleta leikellä sitä kundaliiniksi ja pyöriviksi käärmeiksi - se on vähän eroottista - ja chakroiksi. Jaottelet kehosi eri chakroihin. Olet yksi chakra. Olet tietoisuuskeho.
 
Sinulla on siis haasteena käsitellä tätä valtavaa energiamäärää. Miten selviydyt siitä?
 
NAURAVA KARHU: Osa siitä on miellyttävää ja osa epämiellyttävää.
 
ADAMUS: Miten selviydyt… mitä teet? Vain istut ja annat se pyyhkäistä ylitsesi kuin vuorovesiaalto?
 
NAURAVA KARHU: No, joskus se tekee niin. Toisilla kerroilla se on voimakasta. Se on hyvin voimakasta.
 
ADAMUS: Hyvin voimakasta. Ja laitatko jalkasi jarrulle ja yrität hidastaa sitä?
 
NAURAVA KARHU: Ei, annan sen mennä lävitseni.
 
ADAMUS: Onko sinulla jalka kaasupolkimella?
 
NAURAVA KARHU: Toivottavasti ei.
 
ADAMUS: Toivottavasti ei. (Naurua) Sinulla ei siis ole kaasupoljinta eikä jarrua.
 
NAURAVA KARHU: Ei…
 
ADAMUS: Sinä vain menet…
 
NAURAVA KARHU: Minä menen vain virran mukana.
 
ADAMUS: Menet virran mukana. Ja no, se tuo esiin kysymyksen: kenen virran?
 
NAURAVA KARHU: Minun virtani.
 
ADAMUS: Kyllä, se kuulostaa hyvältä vastaukselta, mutta se ole oikea vastaus, koska itse asiassa... menet ympärilläsi olevien ihmisten virran mukana. Menet massatietoisuuden virran mukana. Menet aspektiesi virran mukana, jotka hullaantuvat ja pitävät suurta juhlaa ympärilläsi, kun sinä menet vain virran mukana. Kuka on pomo?
 
NAURAVA KARHU: Minä olen.
 
ADAMUS: Itsenäinen olento.
 
NAURAVA KARHU: Kyllä.
 
ADAMUS: Kyllä, sinä olet pomo.
 
NAURAVA KARHU: Minä olen pomo.
 
ADAMUS: Kaikki tämä tapa sanoa… ja kiitos. Kiitos. Tämä on kaikki tapa sanoa, että kyllä, valtava määrä energiaa syöksyy läpi tietoisuudesta, mikä laajenee hyvin nopeasti, ja mitä nopeammin laajennat tietoisuuttasi, sitä enemmän energiaa se kutsuu tukemaan. On siis aikoja, jotka ovat pakahduttavia, mutta voit pysähtyä, vetää syvään henkeä ja sanoa: "Ptruu! Tiedän, että luon tämän kaikilla tasoilla, ja tiedän, että ryntään päästäkseni tämän läpi tässä elämässä. Mutta joskus tämän ihmisen, Nauravan karhun, on vain pysähdyttävä nauramaan. Minun ei tarvitse käydä läpi intensiivisyyttä."
 
Hyvin usein se muistuttaa hyppäämistä urheiluautoon, menemistä Los Angelesin valtatielle, kädet irti ohjauspyörästä, ei jalkaa jarrulla tai kaasulla ja menemistä virran mukana. Mitä tapahtuu? Kyllä, voit vain kuvitella. Voit vain kuvitella.
 
Tämä on siis erittäin hyvä pointti niille, jotka alkavat herätä. Ette halua manipuloida ihmisosastanne. Ette halua manipuloida heräämistä, mutta voitte ottaa aikalisän aina tunteissanne tarvetta. Voitte pyytää myös nopeutusta ja kyse on yhteishallinnasta kaikkien osienne kesken - henki, ihminen, keho. Keho - joskus tämä herääminen aiheuttaa tuhoa kehoon. Osittain siksi, että DNA-tasolla ja DNA:ta edeltävällä tasolla tapahtuu puhdistumistulva, tulee sisään energioita ja kaikki yhdistyvät valmistautumaan uuden energian tulemista varten. Teitä johdotetaan uudelleen. Sallitte itseänne johdotettavan uudelleen ja paranneltavan. Fyysisellä keholla on siis hyvin haastavaa.
 
Siis, kyllä, energian ja tietoisuuden hallitsemista. Ei ole mitään kilpailua. Tässä ei ole mitään kilpailua. Itse asiassa on mielenkiintoista huomata, että jokainen teistä on ehdottoman itsenäinen ja yksilöllinen, mutta kuitenkin on yleinen yhteys toisiin shaumbroihin ympäri maailmaa. Yleinen yhteys (katsoen kameraan) ja on - haluan saada heidät tuntemaan olevansa tervetulleita. Ja on… kyse ei ole mistään parveiluhetkestä, mutta te kaikki kuljette tämän läpi jotenkin yhdessä - itsenäisenä, mutta tavallaan yhdessä. Ei ole mitään virallisia sopimuksia ja kyllä, voitte erota jengistä koska tahansa. Mutta siinä on tiettyä mukavuutta, koska olette opiskelleet yhdessä, olette käyneet menneisyydessä mysteerikouluja yhdessä, olette liittyneet yhteen taas kerran tässä elämässä. Olette siis siirtymässä tästä läpi tavallaan yhdessä. Ja jaatte - kuten me teemme nyt - viisautta ja oivalluksia.
 
Mennäänpä sitten Lisaan takana. Voi, hän oli niin… hän tiesi tämän.
 
LISA: Kysymys?
 
ADAMUS: Kysymys on: mikä on heräämisen haaste, henkilökohtaisesta näkökulmasta?
 
LISA: Ettei voi palata takaisin.
 
ADAMUS: Ettei voi palata takaisin. Miksei?
 
LISA: Silloin kun on astunut siihen kokemukseen, että sallii itsensä, sielunsa, mennä eteenpäin ja haluaa palata takaisin, olla muiden ihmisten kanssa ja tehdä maallisia asioita, kuten liiketoimintapäätöksiä, se ei enää toimi.
 
ADAMUS: Ehdottomasti. Hyvä pointti. Teoriassa luultavasti voisitte. Voisitte luoda harhan, että menette takaisin, mutta sitten teidän täytyisi todella lääkitä itseänne. (Naurua) Todella - laillista, laitonta, pullotettua, poltettavaa - mutta teidän todella täytyisi hyvin keskittyneesti yrittää sukeltaa takaisin alas. Tämän ei ole tarkoitus halventaa ketään, mutta se on todella vaikea. Sitten kun prosessi alkaa, on erittäin vaikeaa palata takaisin. Ja teissä on osia, jotka ehdottomasti, ehdottomasti haluavat palata takaisin. "Miksi ihmeessä tein tämän? Mitä oikein ajattelin?" Mutta sitten tapahtuu kaunis asia.
 
Alatte käsittää, että asioissa joita olette kenties paheksuneet tai torjuneet aiemmin - perheenne, työnne, ihmisenä olemisen arkinen luonne, tuska ja kärsimys, typerät tv-ohjelmat - on tietty lohtua ja jokin osanne haluaa palata siihen. Mutta pitäisi olla lohduttavaa myös tietää, että on uskomaton ryhmä - shaumbra - jonka kanssa voitte jakaa kyyneleenne ja naurunne silloin, kun haluatte, mutta he antavat teille myös tilaa ja yksityisyyttä, silloin kun sitä haluatte.
 
Erinomaista ja siitä saa palkinnon. Kiitos.
 
LINDA: Okei… vain valitse. Niin sitä pitää.
 
ADAMUS: Kysymys siis taas kerran - jottei sinun tarvitse kysyä minulta - kysymys on: mikä on yksi heräämisen haaste henkilökohtaisen kokemuksesi perusteella, John Kuderka?
 
LINDA: Herranen aika! John kamerassa! Vau! Miten makeeta tämä onkaan?!
 
ADAMUS: Miten makeeta se onkaan.
 
JOHN: Ei kovinkaan. (Naurua ja vähän taputuksia)
 
ADAMUS: Rakas John, kuulostat vähän haastetulta.
 
JOHN: No, eikö tämän pitäisi olla haasteellista?
 
ADAMUS: Ehdottomasti!
 
JOHN: No, siksi se on. Voi, mikä kysymys oli? (Naurua)
 
ADAMUS: Kenties minun on "spreijattava" se seinälle. Kerro meille henkilökohtaisesta kokemuksestasi yksi heräämishaaste - olettaen nyt, että miljardit tai kenties parisataa ihmistä tulee lukemaan tämän jossain kohtaa.
 
(Tauko)
 
LINDA: (Kuiskaten) Pystyt siihen.
 
JOHN: No, se on hyvä kysymys. Kenties vain oleminen tietoinen prosessista.
 
ADAMUS: Tietoinen prosessista. Tarkoitatko, että haasteena on, ettei ole tietoinen? Vai onko haasteena tietäminen prosessista?
 
JOHN: Kyllä! (Naurua)
 
ADAMUS: Kumpaakin! (Nauraen) Okei, kenties saat kaksi Adamus-palkintoa, mutta aion kirjoittaa "prosessi" (kirjoittaen) ja haasteena on, ettei oikeastaan ymmärrä - jos voin laittaa sanat suuhusi - mitä on tiellä edessäsi.
 
JOHN: Se kuulostaa hyvältä.
 
ADAMUS: Tie ja tietämättömyys. Ja sitten sanomme myös, että intuitiivisesti - kuten luultavasti voit myöntää - tavallaan tiedät, mitä tiellä on edessäsi, ja se voi olla pelottavaa. Ja niin… hyvä. Saat palkinnon. (Kirjoittaen) "Tie… intuitiivinen tietäminen". Erinomaista.
 
LINDA: Voi, sinä olet erityinen.
 
ADAMUS: Okei, ja tulemme tänne eteen ja Gailiin - vain pitääkseni sinut liikkeellä. Siis Gail, kysymyksen perusteella, minkä tähän mennessä uskon kaivertuneen ja palaneen teihin… kyllä. Se toimii, kun puhut siihen. Se ei puhu itsestään.
 
GAIL: Tervehdys.
 
ADAMUS: Hyvä nähdä sinua.
 
GAIL: Hyvä nähdä sinua, rakas. Pysyminen läsnä nykyhetkessä.
 
ADAMUS: Pysyminen läsnä.
 
GAIL: Kaiken tämän tapahtuessa ja opeteltaessa, miten käyttää sitä, mitä valitsemme käyttävämme…
 
ADAMUS: Niin.
 
GAIL: … emmekä tiedä, miten kaikki toimii pysyen nykyhetkessä. Ei katuen menneisyyttä, ei odottaen tulevaisuutta, mikä aiheuttaa tai voi aiheuttaa, pelkoa.
 
ADAMUS: Erinomaista. Erinomaista, koska se on haaste. On taipumusta, että kun alat päästä tähän prosessiin, sinä - te kaikki - irrotatte itsenne menneisyydestä. Aloitatte irtipäästämisen, niin kuin Tobias puhui uudestaan ja uudestaan. Alatte päästää irti. Olette nyt kuin kuumailmapallo, vapaa tutkimaan, matkustamaan, laajentumaan. Mutta niin tehdessä on erittäin helppoa jättää nykyhetki, erityisesti kun ensinnäkin käsitätte, että te ette luultavasti ole olleet siinä kovinkaan paljon. Nykyhetki ei ole teille tuttu. Toiseksi, nykyhetki vaatii suuren määrän tiedostamista. Teistä tulee automaattisesti tietoinen, kun olette nykyhetkessä, ja joskus - useimmiten - ihmiset eivät oikeastaan halua olla tietoisia. He haluavat paljon muita asioita, mutta tiedostaminen on usein ylivoimaista, vähän vaikeaa käsitellä. Kyllä, tämä on siis hyvä.
 
GAIL: Luulen, että tunteeni on ollut tämä, koska useimmat meistä - luultavasti kaikki tässä huoneessa - päättivät syntyä vanhan energian aikaan…
 
ADAMUS: Kyllä.
 
GAIL: … ja yhdistyä, tulla ulos tuota johdotuksesta, samalla kun meitä johdotetaan uudelleen…
 
ADAMUS: Kyllä.
 
GAIL: … tietysti samaan aikaan…
 
ADAMUS: Kyllä.
 
GAIL: … siitä tulee vieläkin haastavampaa.
 
ADAMUS: Voi, paljon haastavampaa. Paljon haastavampaa, erityisesti jos tarkastellaan sitä melko kapeaa ikähaitaria, mistä te kaikki tulette. On kyse sitten 20 tai 80 vuodesta, se on melko kapea haitari ja te synnyitte hyvin vanhaan tietoisuuteen. Tietoisuuteen, missä oli paljon kysymyksiä siitä, jatkaisiko maapallo, tuhoaisivatko ihmiset itsensä ydinaseilla. Melkein, pääsitte hyvin lähelle tuota tapahtumaa. Tai käynnistäisikö jokin sellainen kuin vuosituhannen vaihtuminen asioita? On ollut paljon kysymyksiä ja tuleminen tänne tähän aikaan, perustan tekemisen aloittaminen uudelle tietoisuudelle - todella uudelle tietoisuudelle - ja sitten sen läpikäyminen hyvin henkilökohtaisella tasolla on haastavinta ja se voi ampaista teidät pois nykyhetkestä.
 
Minäpä kysyn sinulta omasta näkökulmastasi, elävätkö useimmat ihmiset - ei shaumbrat - menneisyydessä vai tulevaisuudessa?
 
GAIL: Kummassakin ja se on minun päähaasteeni…
 
ADAMUS: Anna minulla prosentteja.
 
GAIL: … mutta kerroit sen jo energiahallinnassa. Prosentteina - ainakin 95%.
 
ADAMUS: Tulevaisuudessa?
 
GAIL: Kummassakin.
 
ADAMUS: Kummassakin, kyllä, mutta mikä osuus heistä on menneisyydessä? Mikä osuus on tulevaisuudessa? Ja kenties miten paljon nykyisyydessä?
 
GAIL: Okei, sanoisin, että 45% menneisyydessä, 45% tulevaisuudessa ja noin 0.005% tietyllä hetkellä nykyisyydessä.
 
ADAMUS: (Nauraen) Kyllä, ratkaisematon!
 
GAIL: Puhunko sinun kieltäsi?!
 
ADAMUS: Pääsemme lähemmäs.
 
GAIL: Okei.
 
ADAMUS: Sanoisin henkilökohtaisesti, että noin 70% ajasta vietetään menneisyydessä. Enimmillään noin 5% vietetään nykyhetkessä. Loput mietitään tulevaisuutta. Ja tulevaisuus on hyvin erilainen kuin menneisyys. Menen siihen myöhemmin. Mutta, hyvä, kiitos.
 
GAIL: Ole hyvä. Kiitos.
 
ADAMUS: Kyllä.
 
LINDA: Palkinnon voittaja?
 
ADAMUS: Kyllä. Voi, ehdottomasti. Ehdottomasti.
 
LINDA: Et saa katsoa! Tämä on sattumanvaraista. Kiitos. Niin sitä pitää.
 
ADAMUS: Kiitos. Tämä on kuin rahapeliautomaatilla pelaamista.
 
LINDA: Se on tavallaan hauskaa.
 
ADAMUS: Mennäänpä Joe Engeliin.
 
LINDA: Okei, mielelläni. Missä on Joe Engel?
 
ADAMUS: Niin… kamera… täällä.
 
LINDA: Ai, sinne mennään. Ei, hän ei ole kamerassa. Ole hyvä, herra.
 
JOE: Minun olisi sanottava, että minulle henkilökohtaisesti valintojen tekeminen tai kenties niiden asioiden hyväksyminen, joiden olen tuntenut hidastavan minua menneisyydessä.
 
ADAMUS: Sanot siis, että valintojen tekeminen olisi haaste?
 
JOE: Kyllä, minulle luultavasti.
 
ADAMUS: Kyllä. No, se on hyvä. Jos et tee valintoja, mitä teet?
 
JOE: Tulen hulluksi.
 
ADAMUS: Tulet hulluksi, joo. Minäpä kysyn, miksi et haluaisi tehdä valintoja?
 
JOE: Epäonnistumisen tai tuolle puolen menemisen pelosta.
 
ADAMUS: Kenties huonon valinnan tekemisen pelosta?
 
JOE: Joo.
 
ADAMUS: Väärän valinnan pelosta? Suuri osa vanhasta tietoisuudesta liittyi hyvään ja huonoon, oikeaan ja väärään, siihen miten maailma näkee valintasi. Olet saanut kritiikkiä valinnoistasi, kuten kaikki ovat, vanhemmiltasi, opettajiltasi ja muilta. Niin, kyllä, se on hyvä. Teetkö valintoja nyt?
 
JOE: Teen vähän käsityötä toisinaan.
 
ADAMUS: Kyllä, mutta teetkö valintoja? Käsityö on upeaa, mutta entä valinnat? Tunnen kysymystäni välteltävän.
 
JOE: Laajoilla vedoilla - luultavasti en tee valintoja liittyen…
 
ADAMUS: Kiitos rehellisyydestäsi. Saat palkinnon pelkästään siitä. Et edes vastauksesta, vaan rehellisyydestäsi.
 
Olet oikeassa. On edelleen haluttomuutta tehdä valintoja ja edelleen taipumusta vain antaa asioiden tapahtua. Mennä virran mukana. Katsoa, mitä huomenna tapahtuu. No, voin kertoa sinulle. Tietoisuus on tavallaan kuin säätila. Se on hyvin ennustettava useimmilla ihmisillä, koska voitte lähes ennustaa, että huomisen sää on samanlainen kuin tänään. Niinpä se mitä elämässänne tapahtuu huomenna, on luultavasti samanlaista kuin tänään. Kunnes tulee myrsky, mikä tapahtuu noin joka kolmas, neljäs päivä - jos otetaan keskiarvo. Yhtäkkiä tulee siis myrsky ja silloin kaikki sekoavat säästä - tavallaan samanlaista kuin tietoisuus.
 
Tekemättä valintoja tavallaan vain menet päivästä toiseen. Yksi päivä on samanlainen kuin toinen päivä, kunnes myrsky iskee. Ja silloin sekoat: "Miksi kaikkia näitä huonoja asioita tapahtuu elämässäni?" (Yksi ihminen nauraa) Joo, sinä ja minä nauramme. Mikä vika muissa on tänään?
 
Tulee siis myrsky. On paljon draamaa. No, osittain myrsky tulee, koska olet ehdottomasti kyllästynyt säännölliseen arkipäiväiseen elämään. Jollain tasolla sisälläsi tiedät, että teit sitoumuksen olla täällä jostain syystä, tehdä jotain, joten tuo saamasi työntö - tuo työntö takaa - sanoo: "Vain tee jotain." Voidaan myös sanoa, että jumaluus saa sinut ylös ihmistakapuoleltasi. Niin, siis… Minusta se oli hauska. (Vähän naurua)
 
Kyllä, kiitos. Kiitos.
 
JOE: Kiitos.
 
ADAMUS: Mutta kysymys: aiotko alkaa valita?
 
JOE: Kyllä, valitsen jumalaisen tahdon.
 
ADAMUS: Kyllä, mutta tarkoitan, aiotko valita. Niin, muuten, jumalainen tahtosi valitsee sinut. Sinä et valitse sitä. Älä huijaa siinä itseäsi. (Adamus nauraa)
 
JOE: Niin, niin.
 
ADAMUS: Mutta puhun asioista elämässäsi. Puhun… voisiko kertoa vähän siitä, mitä me puhumme?
 
JOE: Kyllä, ehdottomasti.
 
ADAMUS: Niinkö?
 
JOE: Kyllä.
 
ADAMUS: Kaikkien kuullen?
 
JOE: Anna palaa. Olen tässä.
 
ADAMUS: Ja maailman kuullen?
 
JOE: Miksi ei?
 
ADAMUS: Yksi asia, mistä puhumme omalla mielenkiintoisella tavallamme, on turhautuminen siitä, ettet sinä tee mitään, ettet sinä saavuta mitään. Syvä henkäys. Sinulla on äärimmäisen korkeita tavoitteita. Siksi tulit niin pitkänä. Suuria tavoitteita. Ilmiömäisiä päämääriä. Kenties liian korkeita etkä usko, että voit ylittää tuon esteen, et usko pystyväsi siihen.
 
Niinpä tavallaan - ja puhun teille kaikille - asetat riman niin korkealle, ettet voi edes nähdä sitä. Toisinaan ei ole tapaa, millä ihmismielesi voi ymmärtää, miten aiot saavuttaa sen, joten alistut, annat periksi epäonnistuneena. "En pysty siihen." On melkein helpompaa sanoa: "Olen vain… Minulla on upeita ideoita, mutta yhteiskunta tai karmani tai mikä ikinä estää minua ja tukahduttaa minut" ja sitten olla tekemättä mitään, olla tekemättä valintoja.
 
Jos sinun täytyisi alkaa tehdä valintoja, niin tulisit tietoiseksi siitä, mitä todellisuudessa tulit tänne tekemään. Enkä puhu sellaisesta tekemisestä kuin korkea johtotehtävä tai suuri laulaja, mutta sinulla on mahdollisuus niihin muutaman hetken päästä - tai romaanien romaanin kirjoittaminen. On paljon upeita shaumbra-kirjoittajia, mutta he etsivät suurta kalaa. He etsivät valasta. He kirjoittavat kirjan vain, jos he tuntevat, että se saa ihmiset tutisemaan housuissaan, putoamaan polvilleen kunnioittamaan kirjoitettuja sanoja. Ja jos he eivät voi tehdä sitä, he eivät kirjoita kirjaa - tai mikä juttu onkin kyseessä.
 
Sinulla on nerokkaita näkemyksiä energian toiminnasta. Ymmärrät energiakiertoja ja -virtauksia, koska olet tutkinut sitä, sinulla on intohimoa sitä kohtaan ja sinulla on kolmannen silmän tietoisuutta siihen liittyen, kuten sitä kutsuttaisiin. Ymmärrät, miten se virtaa ja liikkuu, mutta et tee sillä mitään - paitsi että sinusta tulee äkäinen toisinaan. Sanoit, että voisin… Olen pahoillani, Kerri, sanoinko sen?
 
KERRI: Minä en sanonut sitä!
 
ADAMUS: Mutta pyysin häneltä luvan olla avoin. Siis sinusta tulee äkäinen. Miksi, Äkäinen?
 
JOE: Koska se on välimaastossa. Hyppy kuumasta…
 
ADAMUS: Ei. Energiasi on ummella (naurua) ja se pilaa kenen tahansa päivän.
 
JOE: Ehdottomasti.
 
ADAMUS: Se pilaa.
 
JOE: Se on totta.
 
ADAMUS: Sinulla on kaunis energia. Kaunis energia, mutta se on solmussa ja siitä on tullut hyvin älyllistä. Tiedätkö, mitä yrität tehdä? Olet hyvin paljon minun kaltaiseni, kyllä, koska yrität päästä ulos vankilastasi ajattelemalla. Yrität keksiä mielessäsi tien ulos. Sitä ei tule tapahtumaan ja kerron sinulle sen. Ja kerron sen sinulle taas uudestaan ja nyt se on videolla ja kenties satatuhatta ihmistä katselee tällä hetkellä. Luultavasti ei, mutta voisi katsella.
 
Niinpä energia "pullottuu" ja tässä sinä olet Herra… ei vaan Mestari Energia - Virtauskaveri, joka ymmärtää, miten se toimii - et sen matematiikkaa etkä myöskään pyhää geometriaa, vaikka se on mielenkiintoista, vaan energiavirtauksen intuitiivisen luonteen. Sinä ikään kuin ymmärrät energiavirtausta kuin "virtausinsinööri" ymmärtää veden, jokien ja muiden nesteiden liikettä. Kyllä, mutta se on pullossa.
 
Ja niin, mitä sinä teet? Menet jokaisen päivän läpi odottaen seuraavan päivän olevan erilainen. Eikä se ole. Se on kuin säätila. Se on sama huomenna, kunnes tulee myrsky ja sitten - itse asiassa se on luultavasti yksi asioista, joka antaa eniten jännitystä elämääsi - myrskyt. Luot siis niitä alitajuisesti päästäksesi ylös per… pois mukavuusalueeltasi. (Naurua) Mutta kiitos, että annoit minun puhua näin avoimesti tästä.
 
JOE: Ja kiitos kaikista näkemyksistä.
 
ADAMUS: Olen kertonut sinulle ne aiemmin. Lopultakin… toiset kuulevat sen.
 
JOE: Olen aina tuntenut, että olen hyvin vihainen…
 
ADAMUS: Sinä olet.
 
JOE: … sinulle ja…
 
ADAMUS: Sinä olet.
 
JOE: … tai etten vain kuuntele.
 
ADAMUS: Kumpaakin! Sinä et kuuntele ja sitten suutut. Jos kuuntelisit, et suuttuisi. Sinulla on valtavasti näkemyksiä, muttet tee valintoja - oman tunnustuksesi mukaan - ja sitten ne pullottuvat ja sitten vain haluat huutaa. On päiviä, jolloin et edes tiedä, haluatko olla täällä, haluatko vai et. Sinä… ooo… Sinä et ota vastaan rakkautta ihmisiltä, jotka yrittävät antaa sitä, mukaan luettuna tuo pikkuinen, mukaan luettuna rakkaasi, mukaan luettuna kaikki täällä. Sinulla on panssari ylhäällä etkä ota sitä vastaan, koska - no, kerro sinä minulle. Miksi? On ihmisiä, jotka haluavat epätoivoisesti rakastaa sinua. Miksi et anna heidän tehdä sitä?
 
JOE: Luulen, että kenties pelkään… Jos päästän heidät liian lähelle, pelkään, että he näkevät, millainen olen tai millaista elämäni on.
 
ADAMUS: Ahaa, ahaa. Itse asiassa, jos voisin korjata sitä vähän - pelkäät, että he näkevät sinut niin, kuin näet itse itsesi. Mutta he eivät näe sinua samalla tavalla. He eivät yritä nähdä tahroja, lommoja, mustelmia ja huonoja juttuja. Se ei ole heidän tavoitteensa. Se on kenties omasi - ylikriittinen itsensä arviointi. He yrittävät vain rakastaa sinua. Niinpä kenties, vain kenties, voisit oppia jotain niiltä, jotka haluavat rakastaa sinua, ja katsoa tuota myötätuntoa, mitä heillä on, ja nähdä, voitko tehdä sen itsellesi. Ja sitten emme kutsu sinua Herra Äkäiseksi. Kutsumme sinua Herra Hämmästyttäväksi. Kiitos. (Yleisö taputtaa)
 
JOE: Kiitos.
 
LINDA: Kuka on seuraava uhri?
 
ADAMUS: Ei ole mitään uhreja. Voi, voi, jos luulet, että tämä on sattumanvaraista nolaamista, niin ei ole. Ei, ei, ei, ei. Tässä on kyse valinnoista. No niin, kuka tekee valinnan? Kuka tekee valinnan? Sart.
 
Sart, sinulla on uskomatonta viisautta jaettavana tämän ryhmän kanssa. Siis perustuen henkilökohtaiseen kokemuksesi, mitkä ovat heräämishaasteita?
 
SART: Pysyminen siinä mukana.
 
ADAMUS: Pysyminen siinä mukana. Auta minua ymmärtämään, mitä tarkoitat sillä.
 
SART: Pysyminen siinä mukana sen sijaan, että antaa työn tai jokin toiminnan vaikuttaa siihen tai jonkun muun ihmisen elämässään.
 
ADAMUS: Miksi et haluaisi pysyä siinä mukana?
 
SART: Koska toinen osa on mukava.
 
ADAMUS: Mielenkiintoista. Hyvä, erinomaista. Erinomaista. Mitä tapahtuisi, jos et pysyisi siinä mukana?
 
SART: Sitten minusta tulisi äkäinen. (Paljon naurua ja taputuksia Adamukselta ja yleisöltä)
 
ADAMUS: No, kurjuus pitää seurasta, eikö vain!
 
SART: Niin pitää.
 
ADAMUS: Kyllä, pysyminen siinä mukana. Voisitko kuvitella kanssani hetken - voi, jos te kaikki kuvittelisitte. Sanot siis "pysyminen siinä mukana", minä kirjoitan "luonteenlujuus". Vain kuvittele hetken, että päästät siitä irti. Et kanna huolta mukana pysymisestä siinä. Mitä tapahtuisi?
 
SART: Nauttisin elämästä enemmän.
 
ADAMUS: (Nauraen) Se kuulostaa sitten melko hyvältä suositukselta.
 
SART: Niin kuulostaa.
 
ADAMUS: Kyllä.
 
SART: Ja toivon pääseväni siihen pian.
 
ADAMUS: Kyllä. Siis - ja auta minua ymmärtämään, koska kirjoitamme tässä kirjaa ja yritämme olla selkeitä kaikille lukijoillemme - miltä mukana siinä pysyminen näyttää? Mitä tekisit pysyäksesi siinä mukana?
 
SART: Tietää, että on Jumala ja luo kaiken.
 
ADAMUS: Okei, elämäsi toiminnoissa.
 
SART: Niin. Toiminnoissa joka päivä, joka…
 
ADAMUS: Mutta mitä tekisit päivän tai viikon tai kuukauden aikana pysyäksesi siinä mukana? Pakottaisit itsesi menemään näihin tilaisuuksiin?
 
SART: Ei, luulen, että kävisin enemmän tilaisuuksissa. Minä…
 
ADAMUS: Lukisit kirjoja? Tutkisit pyhiä kirjoituksia?
 
SART: Joo, no, itse asiassa lopetin kirjojen lukemisen jonkin aikaa sitten…
 
ADAMUS: Siis et pysy siinä mukana.
 
SART: Niin, en pysy siinä mukana. Annan asioiden vaikuttaa elämääni. Silloin kun pääsen työhön, menen siihen hyvin kiihkeästi.
 
ADAMUS: Aivan.
 
SART: Koska minulla on tiettyjä aikoja, jolloin voin tehdä työtäni, annan sen vaikuttaa enkä ole itseni kanssa, kuten sanotaan.
 
ADAMUS: Henkisen elämäsi kanssa.
 
SART: Niin, henkisen elämäni kanssa.
 
ADAMUS: Kyllä. On kamalaa, miten nuo asiat menevät tielle.
 
SART: Niin.
 
ADAMUS: Hitto! Jos ei olisi kaikkia noita ihmisen toimintoja, olisit luultavasti todella henkinen. (Naurua)
 
SART: Kyllä. Jos vain lopettaisin autojen ostamisen.
 
ADAMUS: Niin. Siis taas uudestaan, kuvittele kanssani hetken: jos et välittäisi mukana pysymisestä, jos…
 
SART: Sillä ei ole merkitystä.
 
ADAMUS: Jos sillä ei ole merkitystä tai kenties syvä luottamus itseesi tässä prosessissa sen ihmisen päättäväisyyden tai joskus jääräpäisyyden sijasta, että sinun pitäisi tehdä tiettyjä asioita - ja kenties luottamus irtipäästämiseen ja siihen ymmärrykseen, ettei mikään voi mennä tielle. Ei mikään. Se on luonnollista. Se on luonnollinen heräämisprosessi ja lopulta jokainen menee sen läpi. Jokainen olento menee sen läpi. Te olette vain vähän hulluja mennessänne sen läpi ensimmäisenä tai varhain.
 
Mutta on mielenkiintoinen ilmiö, että jotkut ajattelevat, että tämä on jokin kurinalainen harjoitus, että tämä on jotain opiskelua tai jokin rituaali tai käytäntö. Melkein jokainen teistä tuli tähän tällä tavalla - katsoen tai haluten taas yhtä rakennetta. Jollain tasolla vastustaen rakennetta, mutta jollain tasolla tuntien tärkeäksi, että on jokin rakenne, koska silloin teidän ei tarvitse luottaa itseenne - on jokin rakenne. Mutta mitä tapahtuu, jos vain päästät irti, lakkaat työstämästä sitä, missä kohdin työsi on henkistä, missä kohdin myös ajanvietteet. Itse asiassa käännät tuon energian tai tietoisuuden muotoon "kaikki on henkistä" tai todellisuudessa perimmiltään mikään ei ole henkistä. Henkisyys on vähän tärvääntynyt sana - nöyrän mielipiteeni mukaan.
 
SART: Tiesin sen.
 
ADAMUS: Se vain on. Se vain on. Sori, että otan sinulta mikrofoniaikaa.
 
SART: Ei, se on ok. Olen valmis suureen muutokseen - luulisin - päästämään irti siitä. Päästämään irti siitä.
 
ADAMUS: Voi ei! Voi ei! (Adamus nauraa)
 
SART: Kyllä.
 
ADAMUS: Nuo ovat kuuluisia, melkein viimeisiä sanoja.
 
SART: Melkein viimeisiä sanoja.
 
ADAMUS: Kyllä. Hyvä, hyvä. Ja minkä tyyppisiin muutoksiin?
 
SART: Ai, luulen, kuten sanot, teen niin…
 
ADAMUS: Miten suureen?
 
SART: … ettei sillä ei ole merkitystä.
 
ADAMUS: Miten suureen?
 
SART: En tiedä. En ole tehnyt tässä suurta asiaa pitkään aikaan.
 
ADAMUS: Okei, työstämme sitä myöhemmin.
 
SART: Joo.
 
ADAMUS: Ennen tilaisuutemme loppua, mikä voisi menne myöhään. (Adamus naureskelee)
 
SART: Minulla on paljon aikaa.
 
ADAMUS: Okei. Kiitos ja palkinto sinulle.
 
SART: Kiitos.
 
ADAMUS: Tietysti. Ja rakas Linda, sinun ei tarvitse juosta kovin kauas, koska mikrofoni menee suoraan Bonnielle.
 
BONNIE: Luulen, että minulle se on pysyminen maadoittuneena. Joudun pois tasapainosta helposti.
 
ADAMUS: Ai, pidän tästä. Pysyminen tasapainossa. Mitä siis tapahtuu, rakas Bonnie, kun joudut pois tasapainosta?
 
BONNIE: No, asiat eivät ole enää entisellään. Asiat muuttuvat enkä tiedä, miten reagoida.
 
ADAMUS: Kun sanot "asiat eivät ole entisellään", niin mitkä asiat? Sinä? Maailma? Minä?
 
BONNIE: Minä. Puhun minusta, koska minä joudun pois tasapainosta.
 
ADAMUS: Niin.
 
BONNIE: Ja pelkään joutumista pois tasapainosta. Minusta tuntuu, etten pysty kävelemään edes lattian poikki tuntematta, että nyt on erilaista.
 
ADAMUS: Niin. Ja mitä on tasapaino?
 
BONNIE: En tiedä. Mukava tunne vähemmän mukavien ja todella hyvien asioiden välissä ja vain pysyminen keskellä.
 
ADAMUS: Ajatteletko "tasapainoa" koskaan käytettävän sanana tai perusteluna siihen, että kaikki on järjestyksessä?
 
BONNIE: Kontrollina, kyllä.
 
ADAMUS: Minä en sanonut kontrolli. Sinä sanoit kontrolli, mutta olet ehdottomasti oikeassa. Kontrolli. Asioiden pitäminen järjestyksessä, todella mukavalla alueella itsesi kannalta, mutta sitten myös odotus siitä, että hemmetin muun maailman pitäisi myös olla järjestyksessä eikä se ole! Se ei ole! Siellä on kaaosta. Mutta itse asiassa, Bonnie, kaaokseen on upeaa sukeltaa ja sinulla on ollut kokemuksia siitä. Ei ole oikeasti mitään kaaosta. On vain paljon energialiikettä ja tietoisuutta, mikä on väärinymmärrettyä tai tuntematonta, ja on Joen kaltaisia rakkaita ystäviä, jotka todella ymmärtävät, mitä tapahtuu, mutteivät ole tehneet sitä valintaa, että tekisivät jotain sillä. Mutta ei ole mitään kaaosta. On hämmästyttävä asia.
 
Kuten haluan korostaa hyvin usein, maailma, universumi, luomakunta on täysin järjestyksessä. Kyse on vain siitä, että te ette täysin ymmärrä, miten se on järjestynyt. On sisäistä turhautumista siitä, ettei ehdottomasti tiedä, mikä se järjestys on ja kuka sen on ylipäätään järjestänyt. Ja tässä elämässä ette koskaan ymmärrä sitä mielessä, mutta voitte tuntea sen. Mutta teidän on sallittava itsenne tuntea kaaosta.
 
Esitin kysymyksen, mitä on tasapaino. Minun vastaukseni on: se on ehdotonta kaaosta. Tämä näyttää ristiriitaiselta, mutta todellinen tasapaino luomisen ydintasoilla on kaaosta. Se on kaaosta ihmisen havaintotavalla, mutta itse asiassa se on täydellisessä järjestyksessä - ei matematiikan järjestyksessä, ei luonnontieteen järjestyksessä, ei ehdottomasti Jumalan järjestyksessä. Se on esiintulevan täydellisyyden tilassa.
 
Ihmistermein se on ristiriitaista, koska teoreettisesti, täydellistä ei tarvitse muuttaa. Se on täydellistä. Mutta täydellisyydestä huolimatta koko luomakunta kehittyy jatkuvasti. Olisi siis terminologisesti ristiriitaista. Se mikä vaikuttaa kaaokselta, ei ole sitä, koska todellinen täydellisyys ja todellinen tasapaino haluaa jatkaa täydellisyytensä ja mahdollisuuksiensa kokemista. Ja tähän menemme myöhemmin tänään, kenties tänä iltana. Tulemme puhumaan mahdollisuuksista. Kiitos.
 
BONNIE: Kiitos.
 
ADAMUS: Sukella kaaokseen. Kaaos kutsuu sinua. Kaaos on kutsunut sinut päivälliskutsuille muutaman kerran ja olet mennyt potkien ja huutaen. Mutta se on hämmästyttävä juttu.
 
BONNIE: Kiitos.
 
ADAMUS: Kiitos. Ja kun menet kaaokseen, ymmärrä, ettei se ole oikeastaan kaoottista.
 
BONNIE: Hienoa.
 
LINDA: Annetaanko palkinto?
 
ADAMUS: Voi, ehdottomasti.
 
LINDA: Vain yksi, Bonnie.
 
ADAMUS: Tehdäänpä tämä valinnan mukaisesti. Te valitsette, haluatteko saada mikrofonin Lindalta. Käsiä ylös.
 
SHAUMBRA (nainen): Haasteeni on ollut lisääntynyt selkeys, mikä vie sellaiset asiat kuin vilpittömyys ja selkeys täysin uudelle tasolle, mikä vaatii toimintaa, ja se on ollut minulle haaste.
 
ADAMUS: Lisääntynyt selkeys. Voisinko laittaa tähän oman sanani kirjaa varten? Tiedostaminen.
 
SHAUMBRA (nainen): Okei.
 
ADAMUS: Tiedostaminen, selkeys. Ja monilla shaumbroilla ei ole sitä. He tuntevat lähes selkeyden puutetta. Mutta sinä sanot saavasi lisää selkeyttä, lisää tiedostamista.
 
SHAUMBRA (nainen): Kyllä, ja se vaikuttaa elämääni, koska asiat joiden olen ajatellut olevan hyvin tai menettelevän - no, tämän uuden selkeyden myötä yhtäkkiä käsitän, että olen valehdellut itselleni siinä.
 
ADAMUS: Aha! Mitä on sen alla? Mitä on sen alla ja se on suuri haaste ja se liittyy energiahallintaan, mistä puhuimme aiemmin, ja valintojen tekemiseen. Kaikki punoutuvat yhteen. Ja se liittyy siihen, ettei voi palata takaisin. Niinpä alat tulla tietoisemmaksi ja sitten käsität ensivaiheessa kaikki puutteesi ja kaikki valheet, joita on kerrottu. Ja katsot kokemustesi pimeää puolta ja ilmenee halua tulla tiedostamattomaksi.
 
SHAUMBRA (nainen): Joo.
 
ADAMUS: Toisaalta, puhutaanpa toisesta puolesta, tiedostamattomuudesta. Monet shaumbrat haluavat todella tiedostaa, joten laitan tämän tänne alakohtana. Koska te tiedostatte, niin miten saatte sitä? Miten sinä sait tietoisuutesi? Onko marketissa yrttilääke tiedostamiseen?
 
SHAUMBRA (nainen): Luulen, että todellisuudessa suurin muutos tuli, silloin kun osallistuin Moniulotteisuustyöpajaan ja pysyn siellä nyt ja laajennun lisää kaikkeen, mitä olen.
 
ADAMUS: Teit siis valinnan olla tietoisempi ja nyt sanot sen olevan haaste?
 
SHAUMBRA (nainen): Kyllä se on.
 
ADAMUS: Se on, kyllä.
 
SHAUMBRA (nainen): En palaisi mihinkään ja on haaste…
 
ADAMUS: Ja se on haaste.
 
SHAUMBRA (nainen): … kun täytyy muodostaa suhteet uudestaan elämässäni ja…
 
ADAMUS: Kyllä. Ja onko jotain, mitä voisit kertoa mahdollisesti tuleville lukijoille siitä, miten saa lisää tietoisuutta?
 
SHAUMBRA (nainen): Se on tavallaan kuin - tämä kuulostaa vähän kummalliselle - asettumista oikein mukavaan tuoliin. Minusta tuntuu, että olen istunut tuolini reunalla estääkseni tarpeen tiedostaa.
 
ADAMUS: Ja voisinko palata muutamiin muihin vastuksiin täällä. Lisää tietoisuutta toisi pysyminen nykyhetkessä. Ja valintojen tekeminen tuo luonnollisesti tietoisuutta.
 
SHAUMBRA (nainen): Kyllä.
 
ADAMUS: Mutta sitten ei voi palata takaisin.
 
SHAUMBRA (nainen): Aivan.
 
ADAMUS: Ei voi palata takaisin. Erittäin hyvä. Kiitos. Kiitos.
 
SHAUMBRA (nainen): Ole hyvä.
 
LINDA: Palkinnon voittaja?
 
ADAMUS: Voi, ehdottomasti.
 
LINDA: Täältä pesee.
 
ADAMUS: Ei ole huonoja vastauksia, on vain vastauksia, joista minä voin aiheuttaa kärsimystä. Kyllä, Pete. Hei Pete.
 
PETE: Kiitos.
 
ADAMUS: Maksoitko tänään 25 dollaria?
 
PETE: Kyllä.
 
ADAMUS: Saatko rahasi edestä?
 
PETE: Voi, uskomatonta. Kiitos.
 
ADAMUS: Kyllä. Uskomatonta.
 
PETE: Joo. Luulen, että minulla kasvaa kiitollisuus kasvavasta tietoisuudesta sisälläni.
 
ADAMUS: Aivan.
 
PETE: Ja minusta… mitä tulee tietoisuuteen, on kaksi puolta.
 
ADAMUS: Aivan.
 
PETE: Toinen puoli jota opetettiin ja joka on - keskustelin siitä juuri tänään - se perisynti, että olen huono ja kaikkea vastaavaa. Ja sitten on toinen puoli, mikä on ilo, rauha ja kiitollisuus. Ja minun mielestäni, mitä enemmän pääsen rauhaan ja kiitollisuuteen, se tavallaan heijastuu ja auttaa minua ns. perisynnin kanssa.
 
ADAMUS: Mutta olen pannut ihmisissä merkille mielenkiintoisen asian - eivät välttämättä shaumbrat - mutta ihmiset rakastavat tätä perisyntijuttua. Kun annetaan vaihtoehdoiksi perisynnin tyyppinen tietoisuus ja iloinen ja onnellinen tietoisuus, useammin he valitsevat perisynnin.
 
PETE: Kyllä. Se oli valhe. Se on valhe.
 
ADAMUS: Kyllä, mutta he myös pitävät siitä.
 
PETE: Voi kyllä! Ja nyt tiedostan, miten paljon…
 
ADAMUS: Kirkko myy sitä, mutta joku ostaa sen sieltä.
 
PETE: Niin.
 
ADAMUS: Ja siksi kyse on hyvin yhteensopivasta suhteesta.
 
PETE: Kyllä.
 
ADAMUS: Niin, kyllä. Mutta se haaste. Mikä on haaste?
 
PETE: No, haasteena on vain luopua perisynnistä, olla menemättä siihen ja tunnistaa, missä kohtaa se tulee esiin elämässäni.
 
ADAMUS: Aivan.
 
PETE: Ja vain olla iloinen, kiitollinen ja antaa positiivista muille ihmisille.
 
ADAMUS: Kyllä. Kyllä, on haaste luopua pimeydestä, syyllisyydestä,…?
 
PETE: Minut on ohjelmoitu siihen. Minut on tiukasti viritetty siihen, okei, eikä sitä toista vaihtoehtoa opetettu minulle - kiitollisuutta.
 
ADAMUS: No sitten, jos voisin ilmaista sen omin sanoin: olet ajanut valtatietä ja oikealla puolella on kauniisti kiemurteleva joki ja kauniita pajuja penkerellä ja oikealla puolella viisi rakennusta palaa kerralla ja siellä on paloautoja, ambulansseja ja helikoptereita. Minne katsot?
 
PETE: Joo, katson luultavasti ensin tulipaloa ja ambulansseja.
 
ADAMUS: Aivan.
 
PETE: Ja sitten sanon: "Se ei tunnu hyvältä. Se ei palvele minua."
 
ADAMUS: Juuri niin.
 
PETE: Ja sitten menen toiselle puolelle, tuohon kauniiseen erämaahan, vuoriin ja auringonlaskuun.
 
ADAMUS: Noin sekunnin miljoonasosaksi ja siiten palaat sireeneihin.
 
PETE: Kyllä, ja valitsen sen. Ja tiedän, että se on minulle hyvä tällä hetkellä. Se on kiva juttu.
 
ADAMUS: Kyllä. Mutta - ja tässä puhun yleisesti, en vain sinulle - ihmisillä on taipumus jatkaa tulipalon, draaman katsomista. Siihen on sairaalloista viehtymystä. Se on jännitystä. Se on toimintaa. Se stimuloi ihmisen perusaisteja ja se on draamaa. Ja kiemurteleva kaunis joki… myöhemmin. "Myöhemmin", he sanovat, "mutta tulipalo tapahtuu juuri nyt."
 
PETE: Joo.
 
ADAMUS: Niinpä tämä haaste summattaisiin muutamaan sanaan…?
 
PETE: Valon ilmaiseminen sisälläni.
 
ADAMUS: Ei aivan.
 
PETE: Ei aivan, okei.
 
ADAMUS: Ei, ei. Haaste. Joku lukee tätä kirjaa ja hän sanoo: "Mitä ovat haasteet, joita tämä uskomaton…"
 
PETE: Se on vastuullisuus. Vastuun ottaminen elämästäni ja valinnoistani.
 
ADAMUS: Yleisö - parempi tapa ilmaista tämä henkilökohtaisten kokemustenne perusteella?
 
SHAUMBRA: Draama.
 
ADAMUS: Draama. Kiitos. Kiitos, kyllä. Kyse on siis huomiosta draamaa tai mahdollisuuksia kohtaan. Kyllä. Hyvä, erinomaista. Okei ja vielä yksi. Tämä on vasta keskustelumme lämmittelyosuus, sitten meidän on mentävä luentooni.
 
LINDA: Lämmittelyä? Okei.
 
ADAMUS: Kyllä, aivan täällä. Elisabeth. Voin tuntea intohimon virtaavan sinusta ulos.
 
ELISABETH: Niinkö?
 
ADAMUS: Kyllä.
 
ELISABETH: Sanoisin, että minulle on suurin haaste päästä pois itseni kimpusta ja kunnioittaa enemmän sitä, miten pitkälle ole päässyt, kuin turhautua, koska en ole tehnyt tätä, tätä tai tätä. Arvostaa sitä, kuka olen joka hetki, riippumatta siitä, mitä teen, ja antaa sen olla täydellistä minua.
 
ADAMUS: Siis haasteena on ollut…
 
ELISABETH: Kyllä, ehdottomasti. Kritisoiminen hyväksymisen sijasta.
 
ADAMUS: Itsensä…
 
ELISABETH: Rakastaminen? Hyväksyminen?
 
ADAMUS: Itsensä epäileminen, kieltäminen, kriittinen analysointi. (Adamus kirjoittaa)
 
ELISABETH: Kyllä, kaikkia noita.
 
LINDA: Tuomitseminen?
 
ELISABETH: Joo, tuomitseminen.
 
ADAMUS: Ja koko itse ja kenties voimme sanoa sen olevan arvottomuutta. "En ole sen arvoinen."
 
ELISABETH: Ehdottomasti. Hyvä sana.
 
ADAMUS: Ja jos olisit sen arvoinen, Jumala olisi ensinnäkin ovellasi joka aamu aamiaisesi kanssa, jos olisit sen arvoinen.
 
ELISABETH: Kyllä.
 
ADAMUS: Ja kaikki virtaisi täydellisesti elämässäsi ja kaikki ehdottomasti rakastaisivat sinua ja hämmästyisivät sinusta.
 
ELISABETH: Hyvin sanottu!
 
ADAMUS: Kyllä, kyllä.
 
LINDA: Tämä ei käänny kovin hyvin. Olet sarkastinen, eikö?
 
ADAMUS: Juu!
 
ELISABETH: Voi, juu!
 
LINDA: Haluan vain auttaa niitä, joiden on käännettävä kanavoinnit.
 
ELISABETH: Ai, hyvä pointti.
 
ADAMUS: Ymmärrän. Siis on kaikki tämä roska itsestä ja jos voisin, sanoisin tässä, että se luultavasti on yksi suurimpia ongelmia, ja siinä palataan tavallaan edelliseen kohtaan, draamaan, mutta on myös helpompaa katsoa pimeätä puoltanne kuin valoisaa puoltanne. Ette usko välttämättä, että valoisa puoli - eikä tarkoitukseni ole tässä erilaistaa valoa ja pimeyttä, mutta tätä lukevat tekevät sen. Mutta pimeä puoli on melkein viehättävämpi. Tunnetaan vetoa tarkastelemaan pimeyttä ja arvioimaan - "Jos olisin parempi ihminen, olisin henkisempi ja valaistuneempi." Ei lainkaan.
 
Teidän pitäisi tavata joitain suuria ylösnousseita mestareita toisissa ulottuvuuksissa! He olivat rikollisia. He olivat kerettiläisiä. He eivät noudattaneet lakia - kenenkään lakia. He puhuivat epäpyhästi Jumalasta ja Jumalalle. Mutta he olivat kapinallisia. Heidän oli murtauduttava ulos siitä, mistä aion puhua hetken kuluttua - kaavoista. Kiitos. Se oli hyvin näkemyksellistä.
 
ELISABETH: Kiitos.
 
ADAMUS: Mennäänpä vielä yhteen.
 
LINDA: Okei.
 
ADAMUS: Käsiä nousee ylös.
 
LINDA: Urheat sielut. Oletko valinnut?
 
ADAMUS: En, anna palaa. Sinä valitset.
 
LINDA: Okei. Voi, ei sitä vielä.
 
STEVE: Saanko palkinnon ensin?
 
LINDA: Ei, saat mikin ensin. Sori.
 
STEVE: Mielen hämmennys.
 
ADAMUS: Mielen hämmennys. Kyllä. Ja nuo kaksi sanaa ovat periaatteessa sama sana (naurua), joten kutsumme sitä vain mieleksi. Oli aika, jolloin mieli ei ollut hämmentynyt, mutta se oli kauan sitten. Se on yksi kirja, jonka haluaisin jonkun kirjoittavan, koska minulla on muita mielessä, mutta pitäisi palata todella kanavoimaan menneisyyttä ja Atlantiksen kriisiä, mielen muuttumista Jumalaksi.
 
STEVE: Minun mieleni rakastaisi tietää kaiken siitä.
 
ADAMUS: Kyllä. Kyllä, se rakastaisi. Mutta jos kirjoittaisit tuon kirjan, sen olisi tultava sydämestäsi, ja sitten mielesi sanoisi: "Mutta sinä keksit tämän." Mutta keksitkö? Se on iso kysymys ja siinä syntyy älyllinen pulmatilanne. Iso, iso kysymys.
 
Niin, hyvä. Olemme päässeet juuri siihen, missä halusin olla - kaksitoista - on aika päättää, kuka saa… Voi, sen jälkeen kun palkintosi annetaan. Kuka saa viisisataa?
 
LINDA: Viisisataa mitä?
 
ADAMUS: Minulla on Cauldren taskussa… Mutta päätetään ensin, kuka sen saa. Ja henkilökohtaisesti minulle olisi kunnia, jos voisimme palkita Joen rehellisyydestä. (Yleisö hyväksyy ja taputtaa) Sileä viidensadan dollarin seteli - Unkarista. Kyllä. (Naurua) Ja jos pitäisit sitä ylhäällä kameralle. Pidä sitä ylhäällä… ei, tule tänne.
 
LINDA: (Joelle) Niskapuolesi näyttää hyvältä.
 
ADAMUS: Ja on sanottu, että se muistuttaa minun kuvaani tuolla. Ja jos voisimme löytää tavan heijastaa sen myös tänne. Jatka sen pitämistä kameralle. (Kuva tulee ruudulle ja shaumbrat sanovat "aah!") Kiitos. Käytä se viisaasti.
 
Kiitos. Niin… (yleisö taputtaa) Ja Linda oli niin huolissaan, että annoin pois omaisuuden.
 
Energian liikuttamista
 
Otetaanpa - hmm, paljon puhuttavaa - mutta otetaanpa hetken energiankehitystauko, ennen kuin sukellamme aiheeseen. Otetaanpa vähän musiikkia.
 
LINDA: Ole hyvä.
 
ADAMUS: Ja otetaan vähän äänen avausta. Siis, Hannibal, voisitko - sinulla on yhdeksän minuuttia.
 
HANNIBAL: (Laulaen) Yhdeksän minuuttia!

ADAMUS: Yhdeksän minuuttia!
 
HANNIBAL: Yhdeksän minuuttia. Okei. Eikä ole lainkaan aikaa. Istutaanpa selkä suorassa ja vedetään syvään henkeä. Ensin aloitamme laittamalla kädet kasvoille… ja hyräilemällä suu eteenpäin. (Yleisö liittyy mukaan) Hmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmm.
 
Erittäin korkealta. Niin korkealta kuin pystytte. Hmmmmmmmmmmmmmm. Hyräilyä. Suu eteenpäin kuin linnulla, linnun nokka. Hmmmmmmmmmmmmmm. Voitteko tuntea värähtelyn? Voitteko tuntea värähtelyn kallossa? (Laittaen kädet päätä vasten)
 
Hmmmmmmmmmmmm. Kovempaa. Kovempaa. Hengittäkää syvempään. Hmmmmmmmmmmmm.
 
Kädet täällä (kasvojen sivuilla) Ah-h-h-h-h-h-h-h-h-h-h-h-h! E-e-e-e-e-e-e-e-e-e-e-e!
 
E-e-e-e-e-e-e-e-e-e-e-e-e-e! Kuin spiraali. Korkeammalle, korkeammalle, korkeammalle!
 
Havainnollistan tätä. E-e-e-e-e-e-e-e ja takaisin alaspäin, sitten ylös pää-ääneksi. Käyttäkää vain pää-ääntä, älkää menkö alemmas. Monet ihmiset haluavat pysyä vain rintaäänessä. Me haluamme mennä pää-ääneen. Okei, syvään henkeä. E-e-e-e-e-e-e-e-e-e-e-e!
 
Miltä se tuntuu! Tehdäänpä se uudestaan. Tehdäänpä se uudestaan. Syvään henkeä. E-e-e-e-e-e-e-e-e-e-e-e-e!
 
Miten olisi "hah! hah! hah!" Teidän on avattava suu. On avattava ensin suu. Suuri suu. Tukahduttamatta. Hah! Hah! Hah! Hah! Hah! Ilmaiskaa. Ilmaiskaa. Hah! Hah! Hyvin nopeasti. Hah! Hah! Hah! Hah! Hah! Hah! Hah!
 
Nouskaa ylös, nouskaa ylös, nouskaa ylös. Kädet vatsalla ja avatkaa ensin suu ja painakaa ja sitten katsokaa minua, katsokaa minua. Hah! Hah! Avatkaa ensin suu. Hah! Juuri niin! Hah! Juuri niin! Hah! Hah! Hah!
 
Tehdäänpä o-ääntä. O-o-o-o-o-o-o-o-o-o-o-o. Tehkää käsillä. O-o-o-o-o-o-o-o-o-o-o. Korkeammalle! O-o-o-o-o-o-o-o-o-o-o-o-o. O-o-o-o-o-o-o-o-o-o-o-o.
 
E-e-e-e-e-e-e-e-e-e-e-e-e-e. Suu auki. E-e-e-e-e-e-e-e-e-e-e-e-e.
 
Tehdäänpä a:ta. A-a-a-a-a-a-a-a-a-a. Tehdään u:ta. U-u-u-u-u-u-u-u-u-u-u. Tehdään o:ta. O-o-o-o-o-o-o-o-o-o. Ja ah. Ah-h-h-h-h-h-h-h-h-h-h.
 
Aion laittaa teidät laulamaan yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan. Okei, nyt mennään. Yksi… Äärimmillään! Liioitelkaa, liioitelkaa, liioitelkaa, liioitelkaa. Rohkeasti. Hyvä hengitys ja Y-y-y-y-y-k-s-i…
 
Jos aloitatte noin korkealta, minne voitte mennä? Aloittakaa matalalta. Hyvä hengitys ja nyt mennään y-y-y-y-y-y-k-s-i…
 
Hyvä hengitys. K-a-a-a-a-a-a-k-s-i… K-o-o-o-o-o-o-l-m-e… N-e-e-e-e-e-e-e-l-j-ä… V-i-i-i-i-i-i-s-i… K-u-u-u-u-u-u-s-i… S-e-e-i-i-i-i-t-s-e-e-m-ä-ä-n…. Avatkaa suu!
 
Joillakin teistä ei ole suu auki. Sanotte "seitsemän". SEITSEMÄN!! Olkaa rohkeita, äärimmäisiä. Antakaa tulla. S-e-e-i-i-i-i-t-s-e-e-e-m-ä-ä-ä-ä-n… K-a-a-a-h-d-e-e-e-k-s-a-a-n…
 
Kiitos paljon! (Yleisö taputtaa) Kiitos. Voitte istua nyt. (Hannibal nauraa liioittelevasti ja yleisö matkii häntä)
 
LINDA: Kiitos, kiitos! Siinä oli vasta ääntä!! Vau.
 
Heräämisalue
 
ADAMUS: Rakas shaumbra, viime kuussa puhuimme tästä ihmisaaltomuodon ja jumalaisen aaltomuodon yhdistymisestä tai tulemisesta yhteen. Ymmärrettävästi yksinkertaistan siitä liikaa, koska tähän osallistuu monia muita aaltomuotoja. Mutta kuten muistamme, puhuimme, että jumaluudella on virtaus, rytmi, mihin voitte yhdistyä ja ihmisellä on oma virtaus ja rytmi. Ja nämä kaksi - joskus ne tanssivat kauniisti yhdessä.
 
Ne tulevat yhteen ja sitten menevät omiin matkoihinsa ja sitten tulevat takaisin. Ja joka kerta tullessaan lähemmäs toisiaan ne jakavat kokemuksiaan, ne jakavat sen, mitä ovat oppineet. Aivan kuin te olette täällä tällä hetkellä ja osa teissä oppii ja kokee, on jumaluutenne, joka on muissa ulottuvuuksissa myös oppimassa ja laajentumassa. Se on kaunista tanssia. Se on luonnollista tanssia.
 
Ennemmin tai myöhemmin nämä elementit päättävät yhdistyä ja sitä tapahtuu tällä hetkellä. Niinpä nämä aaltomuodot risteävät jossain kohtaa ja sitten tanssivat ikuisesti yhdessä - uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Tätä pistettä kutsutaan X-kohdaksi tai heräämisalueeksi ja siinä te olette. Siinä eivät monet ihmiset ole. Ne ovat jossain täällä tai täällä, mutta siinä te olette.
 
Tobias, siinä työssä jota hän teki kansanne vuosia - itse asiassa aikakausia, mutta vuosia - hän teki tätä tanssia kanssanne ja toi teidät tälle varhaiselle heräämisalueelle. Hän vakuutti teille - jos ei mitään muuta - että te olette jumalaisia, että te ette olleet hulluja. Hän auttoi teitä lievittämään haavojanne, joita olitte saaneet matkan varrella - joita ihminen oli saanut matkan varrella. Hän auttoi teitä katsomaan tuleviin mahdollisuuksiin, mikä toisi tehdä tähän pisteeseen tavalla, mikä oli lohduttava ja vakuutteleva ja missä voisitte nähdä mahdollisuuksiinne.
 
Hän siis auttoi saamaan teidät tähän ja teimme vahdinvaihdon ja hän sanoi: "Adamus, sinä otat tämän tästä, koska tulen takaisin sisään. Aion mennä tämän ohi (aaltomuodot) ja palata takaisin sisään ollakseni shaumbrojen kanssa tässä (X-piste) ja työskennelläkseni heidän kanssaan hyvin eri tavalla."
 
Niin, puhuimme tästä toisen ryhmän kanssa äskettäin, mutta juuri ennen kuin pääsette tuolle alueelle (X-alue), ihmisestä tulee hyvin, hyvin ailahteleva, jos korostaisimme tässä kohtaa juuri ennen pääsyänne X-pisteeseen. (Adamus piirtää särmikästä aaltoa) Siitä tulee hyvin arvaamaton.
 
Henki - jumaluutenne - reagoi mielenkiintoisella myötätunnolla, hyvin mielenkiintoisella heijastuksella teistä. Kun teistä tulee arvaamaton, teillä ei ole kokemuksia ja teillä täytyy olla myös myötätuntoa ja ymmärrystä sitä kohtaan, mitä käytte läpi, niin siitäkin tulee arvaamaton (Adamus piirtää toisen särmikkään aallon) ja se päättää olla seuraamatta samaa mallia kuin te, se on epätahdissa kanssanne. Ne joiden taustana on insinööritaito, tiede, ymmärtävät samatahtisuutta. Silloin kun taajuudet toimivat yhdessä samalla tasolla, se on kaunista musiikkia. Silloin kun eivät toimi, se kuulostaa kamalalta. Se tuntuu kamalalta.
 
Mutta sillä on tarkoitus. Sitä ei tehdä pahansuopaisella aikomuksella tai typeryydellä jumalaisen osan puolelta eikä tavallisesti myöskään ihmisosan puolelta, koska - yksinkertaistettuna - silloin kun tämä (aaltomuotomalli) on epätahdissa tai eri vaiheessa, on voimakas halu saattaa se takaisin samaan vaiheeseen - muttei vanhaan vaiheeseen, ei vanhoihin malleihin. Ja tällä arvaamattomalla alueella juuri ennen pääsemistä X-pisteeseen, nämä ailahtelevat mallit tavallaan kommunikoivat toistensa kanssa - ei äänin tai sanoin - mutta ne kommunikoivat sanoen: "Mennään seuraavalle tasolle. Tehdään se eri tavalla. Tämän jatkuvan aaltoilun, tämän jatkuvan joutsentanssin sijasta tuodaan homma yhteen."
 
Tämä arvaamaton käyttäytyminen antaa sille - kutsutaan sitä energiaksi tai vauhdiksi - pääsyn pisteeseen, missä olette juuri nyt - herääminen. Enkä kovasti pidä sanasta "herääminen". Se kuulostaa siltä, että olette olleet ikään kuin kuolemanunessa ettekä itse asiassa ole koskaan olleet. Olette vain luoneet erilaisia tietoisuustasoja ja sanotte: "Avataanpa ne nyt."
 
Monia mielenkiintoisia asioita tapahtuu tässä, ja yhdessä - työskennellen shaumbrojen kanssa ympäri maailmaa - kirjoitamme ja puhumme, mitä tapahtuu ailahtelevalla alueella ja mitä tapahtuu, kun pääsette tähän (X-alue). Eikö olisi ollut mielenkiintoista ja hyödyllistä, jos teille olisi ollut jotain, mikä ei olisi filosofista roskaa…
 
SHAUMBRA: Kyllä!
 
ADAMUS: Kiitos… mikä ei olisi teoriaa, mikä ei olisi vain jonkun yritystä myydä miljoonaa kirjaa, mikä ei olisi jonkun yritystä tehdä itsestään suurta ja gurumaista. Eikö olisi ollut arvokasta, jos joku olisi hahmotellut tämän - ei kaikkia yksityiskohtia tietenkään, mutta sanonut: "Tällaista tapahtuu. Teillä on oma tapanne kokea se, mutta tällaista tapahtuu." Ja sitä teemme.
 
Se on yksi niistä suurista syistä, miksi tulitte tänne maan päälle, miksi pysyitte täällä maan päällä ja miksi tunnette tätä yhteyttä shaumbraan. Ja teemme siitä yksinkertaisen ja helpon ymmärtää, ei minkäänlaista pintakoreaa juttua. Ilmaisemme sen termeillä, mitä ihmiset pystyvät ymmärtämään. Miksi ilmaista sitä joillain esoteerisilla ja teoreettisilla termeillä, joita kukaan lukija ei ymmärrä? Tuomme kaiken "maan pinnalle", koska osaamme tehdä sen, koska te olette käyneet läpi tuon kokemuksen ettekä halua tehdä siitä yhtään monimutkaisempaa, kuin se oli. Ja se oli riittävän monimutkaista. Meillä on siis kutsumus yksinkertaisuutta kohtaan.
 
Mitä siis tapahtuu tässä X-alueella? Ja muuten, näette, että arvaamattoman alueen ja X-alueen välillä on eroa. Kymmenen arvaamattoman vuoden jälkeen olemme nyt X:ssä.
 
Kaavat
 
Mitä tässä sitten tapahtuu? Mitä tässä tapahtuu? No, monia asioita. Kaavat eivät toimi ja kaavat ovat niitä asioita, joita olette keksineet, pikkukaavoja ihmiselämäänne varten. Ne eivät vain toimi enää. Ihmiset ja myös enkelit elävät kaavojen mukaan - mukavia, ennalta paketoituja pikku-uskomusjärjestelmiä, kuin menemistä kaupassa pakasteosastolle, mutta tämä on todella stimuloimaton uskomusosasto ja kahmitaan vain tavaroita hyllyiltä - kaavoja oman elämän elämiseen.
 
Takuulla jotkut kaavat ovat tarkoituksenmukaisia. Auton ajamiskaava - se on yleinen sopimus. Mutta enimmäkseen ihmiset jäävät kovasti kiinni kaavoihin. Miten pukeutua? Se on kaava. On monia eri kaavoja siitä, miten pitäisi syödä. Mutta ihmisillä on kaavamaisia uskomusjärjestelmiä. Heillä on rutiineja ja tapoja, jotka toistuvat uudestaan ja uudestaan ja uudestaan, yrityksenä antaa heille järjestyksen tuntua elämään, muttei heistä todella tunnu siltä, että on mitään järjestystä. He yrittävät saada aikaan järjestystä, mutta he tietävät, ettei sitä ole. Se on kuin yritystä haravoida lehtiä myrskytuulessa. Se ei vain toimi. Mutta kaavat voivat antaa mukavuutta/lohtua.
 
Kaavat kehitettiin kaukana täällä (ennen heräämistä) - tarkoitan kaavaelämiä - ja nyt pääsette tähän (X) eivätkä ne toimi. Tämä antaa vaikutelman, että ihminen kaatuu. (Adamus piirtää "kaatuneen" hahmon) Tämä antaa vaikutelman, että kaikki romahtaa ja ihminen rämpii jossain kuilussa tietämättä, milloin kaikki toipuu. Eikä se ole lainkaan totta. Ei ehdottomasti totta. Se vain tuntuu siltä ja joskus koette sen niin, mutta se on osa kokemista.
 
Kaavat eivät siis toimi ja olette luultavasti huomanneet sen omassa elämässänne. Olette yrittäneet palata vanhoihin kaavoihin, vanhoihin tapoihin tehdä asioista ja ne eivät toimi.
 
No niin, luonnollisesti seuraava askel on yrittää luoda uusi kaava! Ehdottomasti! Ehdottomasti. On epätoivoinen yritys, eräänlainen yliepätoivoinen yritys etsiä, yrittää löytää uusi kaava, uusi prosessi ja menetelmä. Ja muuten, olette kaikki käyneet läpi kaavojen romuttumisen tai ne ovat edelleen hajoamassa, jotta energia voi olla vapaa. Energia ei perimmiltään halua jäädä kiinni kaavaan. Se on hyvin vapaasti virtaavaa. Joe tietää sen.
 
Mutta mieli yrittää epätoivoisesti luoda uutta kaavaa. Ja sitten laitatte hienoja, ulkokultaisia sanoja siihen ja kutsutte sitä "uudeksi energiaksi". No, onko se? Eikö se ole vain sama vanha kaava vähän siistittynä ja otsikoituna uudelleen? Kyllä. Kyllä, koska ei… Antakaa minulle tässä vähän liikkumavaraa, mutta ei ole yleisesti ottaen mitään uuden energian kaavoja. Sen takana on fysiikkaa. Koska vanha energia tosiaan reagoi kaavoihin, se mitä tehtiin eilen, voidaan jäljentää tänään, ja sitten voitte toistaa sitä ja hioa sitä ja tehdä sitä taas uudestaan ja uudestaan ja uudestaan, kunnes joudutte kriisiin ja kaaokseen. Mutta vanha energia oli enimmäkseen värähtelevää ja ennustettavaa. Niinpä jatkoitte sillä leikkimistä uusin tavoin, mutta oikeasti se oli hyvin ennustettavaa. Jos kaadatte vettä Davidin päälle, mitä en aio tehdä, no, syntyy ennustettavia reaktioita.
 
Uutta energiaa ei suurimmalta osalta voi hillitä kaavaan, koska se ei ole värähtelevää. Siinä ei ole malleja. Se, että voitte tehdä jonkin kerran, ei merkitse välttämättä, että voitte tehdä sen uudestaan. Niinpä se vaikuttaisi hyvin kaoottiselta, Bonnie, mutta se ei ole. Se ei ole. Se on itse asiassa hyvin kaunista. Ja kun tutkitte uutta energiaa enemmän ja enemmän ja enemmän, käsitätte, että se on kaunista.
 
Te ette tarvitse kaavoja. Te ette tarvitse prosesseja ja toimintatapoja. Jos uudessa energiassa olisi jotain prosesseja, jotka toimisivat vanhan energian tai toisen uuden energian kanssa, prosessi olisi sen sisällä luonnostaan. Sitä ei tarvitse luoda tai valmistaa tai analysoida. Prosessi on siinä luonnostaan. Mutta se muuttuu, joten mieli hämmentyy. Kaikki näyttää romahtavan, mutta ei romahda. Se järjestyy uudelleen, ennen kuin rakentuu taas. Kaavat eivät siis toimi.
 
Teillä on myös Gabriel-syndrooma, kuten sitä kutsun. Mikä se on? Silloin kun olette tällä alueella, tässä trumpettipaikassa… mutta kyse on teidän trumpetistanne. Kerran vastasitte Gabrielin trumpettiin - ja olette usein katuneet sitä (naurua) - vastasitte kutsuun tulla maan päälle, vastasitte enkeliulottuvuuksille esitettyyn kutsuun tulla jakamaan tämän uskomattoman kokemuksen maan päälle. Luulen, että sen kirjoittivat jotkut mainosenkelit, jotka myivät sitä vähän liikaa, mutta… (naurua). Kyllä, "Menkää katsomaan maailmaa!" (Adamus naureskelee) Se on alkuperäinen "Nähkää maailma" -matkailumainos, joka jaettiin.
 
Niinpä Gabrielin trumpetti törähteli ja se törähtelee. Ja - (naurua) se oli hauskaa - tulitte maan päälle ottamaan kaikkia näitä kokemuksia. No, teillä soi oma Gabrielin trumpetti sisällänne, kun tulette tähän pisteeseen. Se on kutsu jokaiselle osallenne integroitua. Tämä (X) on todellisuudessa integroitumista - aspektinne, menneet elämänne, tulevaisuuden mahdollisuutenne, kokemattomat menneisyyden mahdollisuutenne. Kyse on jokaisesta osastanne ja tietysti jumaluuden ja ihmisyyden aaltomuodoista, joka tulevat nyt yhteen.
 
Teillä tapahtuu tätä siis nyt ja se saa aikaan paljon asioita, jotka vaikuttaisivat kaaokselta, paljon melua. Yhtäkkiä kaikki tulevat takaisin kotiin samaan aikaan eikä jokin osanne ole varma, haluaako se kaikkien palaavan. Olette tavallaan nauttineet saadessanne kodin vain itsellenne - toisin sanoen on ollut tiedostamisen puutetta - mutta nyt kaikki tulevat takaisin kotiin. Eivätkä ne tule vain käymään. Ne jäävät. Mutta se on hyvä, koska ne integroituvat. Tuotte takaisin kaiken tuon energian elämäänne.
 
Teillä siis tapahtuu kaikkea tätä ja sitten sukellatte syvään sisälle. Puhuimme siitä aiemmin muissa haasteissa. Joskus siitä tulee pakkomielteistä ja teistä tulee ylikriittinen, epäilette ja analysoitte itseänne liikaa - ja myös kaikkia muita. Metafyysikoilla on taipumusta haluta analysoida kaikkia, koska silloin heidän ei tarvitse analysoida itseään niin kovasti tuona päivänä. Mutta he haluavat analysoida kaikkia. Enkä puhu vain ohjelmiston, mekaanisten asioiden, tieteellisten tai matemaattisten asioiden analysoinnista, vaan ihmiskäyttäytymisen analysoinnista.
 
Yksi… (Adamus naureskelee) Ne joista - anteeksi, jos astun tässä rajojen yli - tulee terapeutteja ja psykologeja, ovat juuri tässä (missä aaltomuodot ovat arvaamattomia ja särmikkäitä). He ovat kenties sopimattomimpia, mutta kenties empaattisia analysoimaan ja neuvomaan toisia, koska he ovat arvaamattomalla alueella eikä heillä ole aavistustakaan, mitä tapahtuu - "Mutta varmasti tuntuu hyvältä puhua sinun ongelmistasi tänään omieni sijasta." Ei ole tarkoitus loukata ketään, mutta sitä tapahtuu.
 
Siis tällä X-alueella tapahtuu syvä sukellus sisään. Se on itsensä löytämissukellus. Se on sukellus sen näkemiseksi, mitä tapahtuu. Se on sukellus avautumiseksi tiedostamiselle, mutta se johtaa suureen määrään epäilyä, suureen määrään ylikriittistä analysointia ja siitä tulee pakkomielle. Siitä tulee ensiajatuksenne aamulla ja viimeinen ajatus illalla. Ja usein tuotte tuon pakkomielteisen analysoinnin rinnallenne unitilaan ja - huh! Se ei ole mielenkiintoista!
 
Analysoinnissa tullaan pisteeseen, missä Tobias luullakseni summasi sen täydellisesti - "En välitä hittojakaan!" Ei, hän sanoi "Sillä ei ole merkitystä." (Naurua) Sama asia. Sama asia, missä vain sanotte: "Miten paljon ylipäätään voi analysoida? Miten paljon voi keskittyä kaikkiin huonoihin, tuhmiin asioihin, joita on tehnyt menneissä elämissä ja tässä elämässä? Miten paljon voi mennä tapahtumien pimeälle puolelle?" Luulen, että olen kehottanut teitä tarkastelemaan muita mahdollisuuksia, joita ette ole koskaan tarkastelleet jossain pahassa asiassa, mitä teitte tai mitä tapahtui… En ota sinua esimerkiksi (Hannibalille), rakastan vain kaulakoruasi. Itse asiassa, menetit sen, kaveri! (Paljon naurua, kun Adamus ottaa Hannibalin kaulakorun ja laittaa sen omaan kaulaansa) Kyllä, kiitos. Ja se näyttää paremmalta Cauldrella! (Adamus nauraa) Niin, onko mikään pyhää? Ei, ei, ei.
 
Sukellatte siis syvälle ylianalysointiin ja teillä on taipumusta jäädä siihen jumiin ja sitten tarvitsette jonkun tai jotain ravistamaan itsenne siitä irti ja sanomaan: "Se oli mielenkiintoista, mutta miksi et katsoisi tuon tapahtuman toista puolta tai toisia puolia, tuon pahan tapahtuman, mitä teit jollekin muulle?" On tuhansia ja miljoona muuta mahdollisuutta, jotka ovat yhtä todellisia kuin toteutettu, ja se on hyvin todellista. Miksi ette menisi katsomaan asioiden kirkasta puolta tai ainakin toista puolta? Miksi ottaa sellaiseksi päähänpinttymäksi, kuten Pete sanoi, draama ja pimeys?
 
Niin, rakas shaumbra, tässä olette tällä hetkellä. Olette sen keskellä ja toisinaan se on kerrassaan masentavaa. Minun on myönnettävä se - kyllä se on. Toisinaan mietitte, mitä ihmettä olette tehneet ansaitaksenne tämän. Toisinaan se on kerrassaan stimuloivaa, elävöittävää ja vapauttavaa teille. Ja toisinaan valaistumiset ovat niin pakahduttavia, että päätätte vakaasti saada lisää valaistumisia - ja sitten yritätte opiskella ja työstää ja kaikkea muuta ja sitten joudutte taas tavallaan uraan. Mutta siinä kohtaa olette. Siinä kohtaa olette. On - en halua sanoa "hyviä uutisia", mutta asiat kehittyvät. Luulisin sen olevan hyvä uutinen - asiat kehittyvät.
 
Ja taas kerran, yksinkertaistamme hyvin traagisen ja eeppisen ihmismatkan. Toisin sanoen, sanomme: siirrytäänpä eteenpäin. Käydäänpä siihen käsiksi.
 
Mitä tehdä?
 
Mitä voitte siis tehdä, kun olette juuri tässä (X-alue)? Mitä voitte tehdä? Olemme puhuneet ongelmista. Mitä voitte tehdä?
 
Tässä siis olemme… Aion piirtää tämän itse asiassa uudelleen. Sallikaa minun haaskata vähän lisää paperia tässä. Kuten monet tietävät tai ovat ymmärtäneet, teillä on juttu nimeltään merkaba. (Adamus piirtää "salmiakkikuvion" ja sitten kaksi päällekkäin olevaa kolmiota, toisen kärki ylöspäin ja toisen kärki alaspäin) Merkaba. Tämä edusti monia, monia erilaisia asioita. Olen aina kutsunut sitä jalokiveksi, jossa on monta tahkoa - jos kuvittelette tämän kolmiulotteisena tai kahdeksanulotteisena - joita voisi tarkastella kaikista eri kulmista. Mutta se hahmoteltiin täällä näin, että voitaisiin sanoa, että toinen oli maskuliininen ja toinen feminiininen tai valo ja pimeys. Oli erilaisia tekijöitä, jotka sekoittuvat keskenään. Tämä voisi edustaa myös ihmistä ja jumaluutta. Mutta tätä olitte.
 
Nyt teen hypyn tästä - taas kerran, en ollakseni kriittinen, vaan tarkkailija - minua on huvittanut aina ne kurssit, jotka opettivat merkabanne toisen osan pyörivän toiseen suuntaan - en voi edes tehdä sitä, se on niin hämmentävää - ja toisen toiseen suuntaan. Niin kuin saisitte siitä irti jotain muuta kuin huimausta, pahoinvointia tai vieläkin enemmän hämmennystä? Kyse ei ole niiden pyörittämisestä. Tarkoitan, että energianne pyörittäminen on kuin draamaa. Sen pyörittämistä niin, että saatte siitä vähän varausta/latausta, mutta sitten palaatte takaisin melko lailla samaan paikkaan, missä olitte lähtiessänne. Niinpä piirrän uudestaan tänne.
 
Siis nämä erilliset tekijät lopulta yhdistyivät ja (Adamus piirtää)… piirustus ei ole kovin hyvä, Cauldre. Teemme sen uudestaan. Muistakaa alkuperäinen symbolinne (piste ympyrän sisällä) ja nuo elementit ovat tulleet yhteen - ei enää merkabaa, vaan nyt uusi energia. Pääsen siihen aivan hetken kulutta näiden 13 minuutin aikana, jotka meillä on jäljellä.
 
Mutta tässä olette X-alueella ja kysymys on: mitä siis voitte tehdä juuri nyt? Mitä voitte tehdä ollessanne tässä? Tiedätte nyt, että se onnistuu, koska ihminen/jumaluus, maskuliininen/feminiininen, kaikki muut kaksinaiset osanne alkavat sulautua takaisin yhteen. Mutta kriittiset ainesosat tässä ovat "luottamus" (Adamus kirjoittaa) - ja muuten, luottamus ei ole sokeaa. En aio käyttää tässä myöskään sanaa "usko" - usko mihin? Mutta terve luottamus itseenne - ei sokea luottamus, vaan terve luottamus - vaatii tai odottaa teitä todella avautumaan, antamaan noiden kaavojen hajota.
 
Terve luottamus siihen, että käytte läpi prosessia, mikä on hyvin tarkoituksenmukainen eikä perimmiltään ole enää prosessia. Prosessi putoaa pois. Luottamus siihen, että olette myös Jumala, mutta älkää olko typerä tai sokea sille. Todella, todella antakaa ihmisitsenne, ihmistietoisuutenne tuntea se. Tuntuuko se oikealta teistä? Tuntuuko oikealta avautua jumaluudellenne? Onko se kuin valkoinen seinä? Onko se kuin suuri kuilu, kun avaudutte luottamaan jumaluuteenne? Jos on, vetäkää syvään henkeä. Ei ole mitään kiirettä. Ei ole mitään kilpailua.
 
Luottamuksen on oltava aitoa sitä kohtaan, mitä sanon. Luottamuksen omaan jumaluuteenne, omaan itseenne, täytyy olla todellista. Ette voi tehdä sitä, ette voi manipuloida sitä ja itse asiassa, tämä luottamus ei oikeastaan voi olla sellainen uskomusjärjestelmä, joita olette tunteneet menneisyydessä - toisin sanoen, vain jokin kiva ajatusrakenne, mistä voitte pitää kiinni epätoivoisesti. Luottamuksen on oltava hyvin todellista.
 
Kysykää siis itseltänne, kun tutkitte tätä, koska luottamus on yksi avaimista - luottaminen itseenne. Ei häneen (osoittaen ylöspäin), ei henkioppaisiin, ei johonkin guruun, vaan ainoastaan itseenne. Alleviivatkaa kahdeksan kertaa "ainoastaan", vahventakaa ja lisätkää huutomerkki. AINOASTAAN! itseenne! Ei edes kauniisiin helmiin tai kristalleihin tai mantroihin tai mihinkään muuhun. Luottamuksen on oltava todellista. Älkää sanoko minulle: "Okei, Adamus, aion luottaa itseeni", ja sitten kävelkö täältä takaisin epäluottamukseen itseänne kohtaan.
 
Voitte kutsu itsenne kokemaan luottamuksen itseenne. Voitte tuoda tuon kokemuksen elämäänne. Minun on siirryttävä tässä eteenpäin, alkaa olla myöhä.
 
Siis luottamus. Toinen, "myötätunto". (Adamus kirjoittaa) Myötätunto on hyvin tärkeää tässä - itseänne kohtaan. Jotkut kutsuisivat sitä anteeksiannoksi, tavallaan. Myötätunto on jokaisen osanne hyväksymistä, koska teillä kaikki nämä aspektit, kaikki nämä osanne palaavat takaisin. Niiden täytyy tuntea tuota myötätuntoa. Se on tervetulotoivotus kotiin. Sitä ei voi tehdä. Toisin sanoen, ette voi vain sanoa: "Aion olla myötätuntoinen", ja sitten mennä kotiin ja alkaa sättiä itseänne tai sanoa itsellenne, että te ette voi päästä siihen, ennen kuin korjaatte asioita itsessänne. Myötätunnon on oltava rehellistä.
 
Myötätunto, kuten Aandrah ja On voivat kertoa teille, voi olla haastava juttu. Silloin kun menette myötätuntotilaan sisällänne, se tuo esiin myös kaikki ongelmanne siitä, miksi ette ole olleet myötätuntoinen. Kaikki mitä ei ole "myötätunnoitettu" (naurua Adamuksen uudelle sanalle) tulee esiin. Jokainen haava, jokainen rikkinäinen aspekti, jokainen paha ja pimeä puoli tulee esiin, koska perimmiltään se haluaa myötätuntoanne, muttei oikein usko myötätuntoonne. Siis taas kerran kaikki kiteytyy aitouteen itsenne osalta.
 
Myötätunto on kykyä tarkastella pahinta tapahtumaa elämässänne - pahinta - ja kykyä - olette aina katsoneet sitä täältä (edestäpäin) - kävellä ympäri toiselle puolelle ja katsoa sitä täältä (takaapäin). Enkä puhu jonkin epäaidon hyvyyden näkemisestä siinä, vaan todella sen tuntemisesta, todella sen ymmärtämisestä. Älkää menkö mieleen, vaan todella ymmärtäkää, mitä todella tapahtui tuossa tilanteessa ja toisissa osallisissa, jos niitä on. Mitä todella tapahtui? Olette katsoneet sitä vain yhdestä näkökulmasta ja yhdeltä tasolta. Jos haluatte todella saada myötätuntoa, tunteellisesti ja tuntien, menkää joka puolelle tarkkailijana ja antakaa itsenne kokea.
 
Olette kantaneet ristiä mukananne pitkään - paljon ristejä. Katsokaa tuota ristiä. Ristiin ei pitänyt naulita, risti oli jumaluuden ja ihmisyyden risteyskohta tässä - X-risti. Katsokaa sitä siis tuosta näkökulmasta. Menemme tähän lisää seuraavassa keskustelussa, mutta pari asiaa hupenevina hetkinämme.
 
Vapaa tahto & jumalainen tahto
 
Pari asiaa. Sanoin viime kuussa, että "onko ihmisillä vapaa tahto?" Ei. Heillä on saattanut jossain kohtaa olla, mutta he luopuivat siitä vapaasta tahdostaan. He luopuivat siitä. He antoivat sen monille muille asioille.
 
Tällä alueella, X-alueella, mihin palaamme, teille esitetään kysymys. Tässä (X) vapaa tahto - teidän termiänne käyttääkseni, mutta täysivaltaisuus - vapaa tahto voidaan tuoda takaisin, herättää henkiin. Voisitte saada tuon työkalun taas kerran, mutta sen täytyy tulla jumalaisen tahtonne hyvin tietoisesta tunnistamisesta. Tämä antaa teille jotain mietittävää ensi kuulle. Vapaa tahto palaa ihmiselle, kun ihminen tunnistaa tietoisesti oman jumalaisen tahtonsa.
 
Jumalaista tahtoa ei pidä sekoittaa kohtaloon tai jonkinlaiseen etäiseen Jumalaan. Jumaluus olette te, ja siksi tuo tahto, tuo aaltomuoto olette te. Silloin kun ihminen tunnistaa aaltomuotonsa jumaluudeksi, kun hän tulee tähän X-pisteeseen, vapaa tahto tulee takaisin. Silloin kun täysivaltaisuus hyväksytään ja käsitetään, todellinen vapaa tahto kaikessa - kaikessa mitä tapahtuu teille - tulee ehdottomasti takaisin.
 
Siis vastauksena kysymykseen: ihmisillä oli vapaa tahto kauan sitten. Enkeliolennoilla oli vapaa tahto. He luopuivat siitä. He luopuivat siitä. Se tietoisuus tuotiin maan päälle ja ihmisille on kerrottu, että heillä on vapaa tahto, mutta kukaan ei ole koskaan kyseenalaistanut sitä. "Jos minulla olisi vapaa tahto, miksi minun täytyy kuolla? Jos minulla olisi täysin vapaa tahto, miksi en voisi tehdä tätä ja tätä ja tätä? Jos minulla olisi täysin vapaa tahto, miksi minun täytyy edelleen totella lakeja, rakenteita ja kaavoja?" Näettekö?
 
Siis ei, ihmisillä ei ole vapaata tahtoa, mutta te, rakkaat ystäväni, voitte yhdistää jumalaisen tahdon, vapaan tahdon, takaisin "minä olen" -olemukseen, missä sitä ei enää erotella. "Minä olen" on kaikki. Te ette tarvitse vapaata tahtoa siinä kohtaa. Te ette tarvitse edes jumalaista tahtoa. Nuo kaksi tulee yhteen ja siitä tulee "minä olen".
 
Uusi energia
 
Voi, meiltä loppuu aika ja haluan tehdä kaksi erikoisharjoitusta, jotta tämä ei ole vain pitkä ja ikävystyttävä luento todellisuuden luonteesta ja siitä, mihin menette seuraavaksi.
 
Kun ollaan tässä X-pisteessä… voi, niin vähän aikaa. Aion pyytää palvelusta tai maksan, jos täytyy? Minun on maksettava Cauldrelle.
 
LINDA: Kaikki hyvin. Kaikki hyvin.
 
ADAMUS: Tarvitsemme muutaman minuutin yli viiden.
 
LINDA: Olemme sinulle mieliksi.
 
ADAMUS: Siis… ja aion kiirehtiä tässä. Palaamme tähän ensi kuussa.
 
Ensinnäkin, vetäkää syvään henkeä. Ensinnäkin, minun on saatava palloni esiin. (Adamus ottaa punaisen pallon) Niin, uusi energia. Puhutaanpa siitä hetki ja sitten menemme mahdollisuuksiin.
 
Vanha energia, vanha tietoisuus oli kaksi erillistä elementtiä. Teillä oli tietoisuus, kuten olemme puhuneet kerta toisensa jälkeen. Teillä oli tietoisuus, mitä tämä edustaa (Adamus piirtää ympyrän ja pisteen), ja teillä oli energia, minkä loi halunne palata Kotiin ja mikä tuli tietoisuuden sisään (Adamus piirtää viivan tulemaan ympyrän sisälle) - energia, tietoisuus - luomaan todellisuuden, ilmentämään, jotta tietoisuus voisi kokea itsensä. Ne olivat kaksi erillistä tekijää - tietoisuus ja energia.
 
Tämä mitä kutsumme uudeksi energiaksi, on hyvin erilaista, koska se - käyttäen palloa esimerkkinä - ei ole tietoisuus eikä erillinen energiaelementti. Uusi energia on kirjaimellisesti tietoisuuden ja energian yhdistymistä samaan pakettiin. Samaan pakettiin.
 
Tietoisuuden ei siis tarvitse kutsua sisään energiaa tukemaan itseään. Se on siinä jo sisäänrakennettuna ja tästä saadaan paljon keskustelua myöhemmin. Se on jo siellä. Siksi se on uutta. Se ei ole ollut siellä koskaan aiemmin, mutta se myös toimii hyvin uudella tavalla. Täysin uudella toimintajärjestelmällä. Pitäkää se siis mielessä. Mennäänpä seuraavaan askeleeseen.
 
Mahdollisuudet
 
Olemme X-alueella tässä ja sanotte: "Mitä seuraavaksi?" Ja se on todella erittäin hyvä kysymys. "Mitä seuraavaksi? Olen tässä. Se on hämmästyttävää, se on mielenkiintoista, mutta minne menemme tästä?"
 
Tästä alamme mennä mahdollisuuksiin. Mahdollisuudet eivät todellisuudessa ole tulevaisuudessa. Kuulostaa siltä, kuin ne olisivat. Kuulostaa siltä, kuin ne olisivat jollain lineaarisella janalla tuolla, mutta ne eivät ole. Mahdollisuus mihin tahansa tämän välittömän kokemuksen ulkopuoliseen, on jo tässä. Hyvin, hyvin harvat ihmiset todellisuudessa kuvittelevat mahdollisuuksia. He odottavat kohtaloa. Niinpä osa ongelmaa on ollut mielikuvituksen puute. Silloin kun tietyt teistä ovat menneet tulevaisuuden mahdollisuuksiin, teistä tulee analyyttisiä. Haluatte tehdä sen hyvin järjestelmällisesti tai teette sen hyvin rajoittuneesta ihmisnäkökulmasta. Toisin sanoen, kuvittelette pieniä. Hukkaatte suurimman osan mahdollisuuksista, melkein kaikki mahdollisuudet. Ette anna itsenne tuntea niitä.
 
Lisäksi on tämä uusi mahdollisuus, joka on olemassa ja jonka hukkaatte täysin, koska etsitte jotain, mikä oli vanhojen mahdollisuuksien kaltaista. Vähän tietoisuutta, lisätään pari kuppia energiaa, sekoitetaan yhteen ja toivottavasti se toimii. On hämmästyttäviä mahdollisuuksia tässä ja nyt, käytettävissänne siihen "mitä seuraavaksi". Hämmästyttäviä mahdollisuuksia ja joitain niistä kutsuisitte vanhaksi energiaksi ja joitain hyvin uudeksi energiaksi. Mutta ne ovat teidän vaihtoehtojanne. Ne ovat kenttä, mistä voitte valita, ja se on lähes rajaton.
 
Te ette pääse sinne aivojen kautta ja se on yksi niistä muista tekijöistä täällä, kun puhuimme periaatteessa oireista … (Adamus selailee papereita) Rakastan tehdä tätä papereilla. Yksi muista tekijöistä on älyllisyys - taipumus olla älyllinen - mutta mieli ei toimi täällä (X) tai ei niin, kuin ajattelette, että sen pitäisi. Kaikki räjäyttää mielen, kun olette tässä kohtaa.
 
Teillä on siis luojana taipumusta sanoa: "Aion mennä tutkimaan mahdollisuuksiani". No, ensinnäkin, älkää menkö tuonne jonnekin. Ne ovat aivan tässä. Toiseksi, antakaa itsenne tutkia. Älkää ajatelko sitä, tutkikaa sitä. Tuntekaa sitä. Vuosia Tobias on puhunut teille tuntemisesta versus ajattelemisesta ja te hiivitte varpaillanne siinä. Sukeltakaa sinne. Teillä ei ole paljon menetettävää. Todella antakaa itsenne mennä siihen ja tuntekaa kaikkia mahdollisuuksia tai niin monia, kuin haluatte.
 
Miltä tunteminen tuntuu? No, resonoiko se? Tuntuuko se olevan todella teidän? Onko se jotain, mitä haluatte kokea elämässänne? Teidän ei tarvitse mennä yksityiskohtiin tai olla kirjaimellinen - puhun vain tuntemisesta. Tuntemisesta. Kuvittelen kaikki nämä mahdollisuudet kuplina, jotka leijuvat kaikkialla ympärillänne tällä hetkellä, ja alatte kulkea niihin sisään ja ulos. Tuntekaa niitä. Teidän ei tarvitse tehdä valintaa aivan vielä, joten älkää pelätkö tuntemista. Tuntuuko se dramaattiselta? Tuntuuko se hyvältä? Tuntuuko se teiltä? Hyvin monet niistä tuntuvat tavallaan latteilta tai vanhoilta ja yhtäkkiä kun leijutte mahdollisuuksissanne, jokin resonoi. Jokin vain soittaa kelloa, se vain tuntuu oikealta.
 
Haluaisin tehdä kokemuksen siitä nyt. Olkaa hyvä ja sulkekaa silmänne, jos haluatte, tai seisokaa vaikka päällänne tai mitä tahansa. Pyydän paria asiaa. Ensinnäkin, antakaa itsenne tuntea. Toiseksi, älkää älyllistäkö. Kolmanneksi, olkaa tarkkailija, kuljeskelkaa ympäri, pitäkää hauskaa.
 
No niin, teillä on kaikki nämä mahdollisuudet siitä, mitä tulee seuraavaksi, enkä nyt puhu välttämättä työpaikasta, vaan siitä, mikä tunne, mikä intohimo, mikä kokemus elämässänne. Tulematta kirjaimelliseksi. Vain antakaa itsenne vaellella ympäri näissä uskomattomissa mahdollisuuskuplissa. Teidän ei tarvitse maksaa niistä, ei ole oikeaa tai väärää eikä teidän todellakaan tarvitse valita nyt.
 
(Hiljaisuutta noin minuutin ajan)
 
No niin, pysähdytäänpä hetkeksi. Tiedän, että jatkamme tämän työstämistä, joten meillä on paljon aikaa. Ja pyydän teitä… En kutsu sitä kotitehtäväksi. Sanomme vain "kokemus", mutta se on oikeastaan kotitehtävä. Tämän tekeminen on hyvin yksinkertaista ja se vaatii uskomattomasti taidokkuutta ja avautumista. Ette välttämättä tajua sitä oitis ja kun tajuatte sen, mietitte, miksi ette tajunnut sitä heti.
 
Niin, tämän pyydän teitä tekemään ennen seuraavaa kokoontumistamme. Menkää tavarataloon ja sitoutukaa itsellenne olemaan ostamatta mitään ja viettäkää tunti vaellellen ympäriinsä. Suuri kauppa mikä tarjoaa paljon erilaisia asioita - vaatteita, kenkiä, parfyymeja, koruja ja kotitaloustavaroita, tavaroita ei välttämättä toisia ihmisiä - ja vain tarkkailkaa ja tuntekaa, koska jokainen tavara tuntuu erilaiselta.
 
Jotkut niistä kutsuvat teitä nimeltä. Jotkut kiinnostavat teitä. Toiset saavat teidät vain haluamaan pois niiden luota. Tämä on hyvää harjoittelua tai kokemista, kun palaamme takaisin ja keskustelemme lisää mahdollisuuksista. Olette tarkkailija. Te ette yritä selvittää mitään. Teidän ei tarvitse analysoida mitään. Menette vain hyllyltä toiselle, rekiltä toiselle.
 
Millaista se on? Koska tämä on tavallaan samanlaista, mitä jatkamme mahdollisuuksien osalta - työskentelemistä, kokemista. Se on kuin kulkemista suuren tavaratalon läpi, missä on monia tavaroita. Tuntekaa niitä, kokekaa niitä, aistikaa niitä. Palaamme tähän. Seuraavassa tilaisuudessamme menemme paljon syvemmälle mahdollisuuksiin siitä, mihin menette tästä.
 
Seuraavassa tilaisuudessamme halusin tehdä sitä täällä, mutta kuvittelemme silloin mahdollisuuksia myös ihmisille. Ihmisille. Emme pelastaaksemme heitä, vaan tehdäksemme lisäyksen. Nimittäin tällä hetkellä ihmiset, massatietoisuus, voivat käyttää joitain uusia näkökulmia, joita on lisätty siihen mielipiteiden ja näkökulmien lammikkoon, mikä niillä jo on. He ovat joutuneet moniin kaavoihinsa ja uriinsa, mutta massatietoisuus itse asiassa lähettää omaa kutsuaan sanoen: "Kuka tahansa, jolla on erilainen näkökulma, erilainen mahdollisuus, pistäydypä täällä. Lisää joukkoon oma tietoisuutesi tai mahdollisuutesi."
 
Ensi kuussa menemme uuden energialähteen mahdollisuuteen. Uuden energialähteen. Älkää ajatelko sitä, koska silloin teistä tulee tekninen ja analyyttinen. Menemme vain sisään ja kuvittelemme ja sitten teemme lisäyksen uuden energialähteen mahdollisuuksiin. Tietysti tämä on ajankohtaista. Tämä öljyn vuotamistragedia vai mikä se nyt olikaan - sen synkkä puoli on tietysti paljon likaisia rantoja ja paljon likaisia kaloja, lintuja ja eläimiä. Se on synkkä puoli ja ympäristötuho. Kuulette tuosta draamasta viikkoja, kenties kuukausia. Ja sitten poliitikot käyttävät tätä tilaisuutena astua esiin ja sanoa: "Meidän on tehtävä jotain suojellaksemme ympäristöä." Mikseivät he tehneet sitä aiemmin? He yrittävät tehdä nyt vaikutuksen yleisöön.
 
Mutta se tuo toki tietoisuutta. Se on hyvä puoli. Se tuo valtavaa tietoisuutta - ei ympäristöön, vaan energiaan. Haloo! Teillä vain tihkuu tätä energiaa maasta - hyvin vanhaa, haisevaa, tahmeaa energiaa. Pinnalla ja otsikoissa itketään ympäristöä, mutta todellinen kyse tässä on energiasta. Mitä seuraavaksi? Kaksikymmentäviisi, kenties 30 vuotta jäljellä runsautta, polttoaine-energian virtaa. Se ei lopu sen jälkeen, mutta siitä tulee hyvin arvokasta.
 
Siis onko tämä vuoto huono asia? No, minäpä sanon, että on parempia tapoja käsitellä haasteita, mutta se voi olla hyvin edullinen asia ihmiskunnalle energian tarkastelemista varten. Ja siitä meissä on juuri kyse. Olemme uusi energia.
 
Tämän myötä, rakas shaumbra, muistakaa, että kaikki on täydellistä ja hyvin koko luomakunnassa. Minulle on kunnia ja ilo olla kanssanne X-pisteessä.
 
Siksi minä olen mitä minä olen ja tekin olette.
 
Seuraavaan kuukauteen saakka, adios.