CRIMSON CIRCLEN MATERIAALEJA

Esiintuleminen-sarja

SHOUD 9 – ADAMUS ST. GERMAIN, Geoffrey Hoppen kanavoimana

 

Esitetty Crimson Circlelle

4.5.2019
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
www.crimsoncircle.com

 

Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen ja St. Germainin Adamus.

 

Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä. Aah! Tavallaan kuin tuo vaimentuva laulu, Never Going Back Again (= en palaa koskaan enää takaisin). Ette voisi, vaikka yrittäisitte. Ette voi, vaikka haluaisitte. Ja jotkut teistä yrittävät edelleen. Siis vedetäänpä syvään henkeä tässä kohtaa. "Ei koskaan paluuta takaisin" -juhlanviettoa (yleisö sanoo "jee!, ja vähän hurrausta ja taputusta). Aa! Hurraatte ja taputatte nyt, mutta – öhöm (vähän naureskelua) – päivän lopussa jotkut teistä saattavat haluta mennä takaisin.

 

 

Tervetuloa uusille katselijoille

 

Haluan toivottaa tervetulleeksi kaikki täällä, kaikki katselemassa netissä ja kaikki ne 47 täysin uutta ihmistä, joilla ei ole ollut kokemusta Crimson Circlestä viime aikoihin saakka. Haluamme toivottaa teidät tervetulleeksi tänne. Mitä odotatte tältä ajalta, kun olemme yhdessä noin seuraavan tunnin? Se ei ole, mitä odotatte (vähän naureskelua).

 

Kun puhutaan toimistostani St. Germainina, niin tämän Adamus-nimisen olennon loivat shaumbrat ja St. Germain jokin aika sitten. Joillekin teistä St. Germain on ehkä tuttu. St. German antaa pohjan tälle, mutta on yksi puoli, ilmaisu, persoonallisuus, joka luotiin, kun kaikki shaumbrat … Shaumbra on termi näistä ihmisistä, jotka ovat olleet kauan yhdessä. He kutsuvat itseään shaumbroiksi. Se ei ole klubi. Ei tietenkään tarvitse maksaa mitään, ja voi lähteä pois, koska haluaa – öhöm! – tai niin te luulette (naurua).

 

Teemme täällä vähän eri tavalla. Ei ole paljon seremonioita. Ei ole toivottavasti paljon makyoa, kuten kutsumme sitä. Makyo on henkinen häiriötekijänne, ja kaikilla on sitä matkan varrella. Ennemmin tai myöhemmin kaikki kohtaavat makyoa. Se on asia, joka saa lähtemään todelliselta polultanne, lopettamaan sydämenne seuraamisen ja alkamaan seurata häiriötekijöitänne. Joillakin sitä kestää muutaman vuoden, joillakin muutaman elämän, mutta kaikki kokevat jossain määrin makyoa.

 

Siinä ihmismieli ja rajoitukset yrittävät ottaa omakseen tämän kaiken, ajatella, että ihminen valaistuu tai ylösnousee, eikä sitä koskaan tapahdu. Ei ole kyse ihmisestä tässä kohtaa.

 

Siis loimme tämän olennon nimeltään Adamus, joka olette te kaikki, joka on Cauldre, viestintuojani, ja joka on hänen hurmaava, hurmaava kumppaninsa, rakas Eesan Linda.

 

LINDA: (kuiskaten) Maksan sinulle myöhemmin! (Vähän naurua)

 

ADAMUS: Ja kaikki muut. Loimme tämän mennäksemme todella suoraan asioiden ytimeen, lentääksemme tai purjehtiaksemme makyon ohi, tuhotaksemme sen tai räjäyttääksemme sen, jos meidän täytyy, päästäksemme siihen, mitä olemme oikeasti tekemässä tällä planeetalla tässä elämässä juuri nyt. On hyvin helppoa kääntää huomio muualle, ja on joitain, jotka haluaisivat tulla tänne kerran kuussa ja vain istua kauniin musiikin, soinnutuksen, mantralaulun ja kaiken muun kera, mutta meillä ei ole aikaa sellaiseen. Menemme todelliseen tarkoitukseen, todelliseen mintohimoon, joka on teidän vapautenne ja intohimonne sekoitettuna yhteen, teidän missionne ja intohimonne. Menemme suoraan siihen, koska aiomme saavuttaa Oivaltamisen tässä elämässä.

 

Emme vain leikittele sillä. Emme pidättele sitä toiseen elämään. Teemme sen nyt, eikä se ole aina helppoa. On valtavia osia Itsestä, myös vanhoja aspekteja ja entisiä elämiä, jotka eivät itse asiassa halua sitä, koska ne pelkäävät, että niiltä katoaa identiteetti. Niinpä ne pitävät pintansa. Ne pitävät pintansa pelosta, siitä samasta pelosta jota niillä on ollut ihmisenä olemisesta hyvin pitkään.

 

Kyllä, ihmisenä olemiseen liittyy valtava määrä pelkoa – itsenne, kehonne, ajatustenne, menneisyytenne pelkoa. Me menemme kaiken sen yli. Menemme suoraan Oivaltamiseen tässä elämässä, eikä se ole itse asiassa vaikeaa. Se syntyy yhdellä hyvin, hyvin yksinkertaisella asialla nimeltään salliminen. Salliminen. Se merkitsee menemistä pois itsenne tietä, antaen luonnollisen prosessin tapahtua. Vaikea osa kuitenkin on uudelleenorientoituminen energiaan, uusi suhde energiaan, koska ette yksinkertaisesti voi jäädä tälle planeetalle mestarina, oivaltaneena olentona, jos käsittelette edelleen energiaa samalla tavalla kuin ennen.

 

Energiaorientoitumisen muuttaminen kuulostaa upealta, mutta se aiheuttaa valtavaa stressiä kehossanne. Stressiä kehossa, koska sen täytyy muuttaa kaikki ne tavat, jolla se on tuonut sisään energiaa. Keho käyttää periaatteessa ns. anayatronia, kehon valokommunikointiverkostoa. Sitä tapaa jolla solut kommunikoivat toistensa kanssa, jolla DNA kommunikoi, kutsutaan anayatroniksi. Se on tuonut sisään energiaa ja jakanut sen kehoon. Anayatron on ollut maisemissa ikuisuuksia, ja perimmiltään DNA on ollut maisemissa ikuisuuksia. Se kaikki on muuttumassa. Kaikki on muuttumassa.

 

Yhdessä kohtaa atlantislaisina teillä oli tavallaan informaatiolanka, jotain mihin kaikki informaatio biologisena olentona elämisestä laitettiin – se laitettiin tähän tavallaan joustavaan lankaan – jotta tullessanne takaisin uuteen elämään teidän ei tarvinnut palata oppimaan uudelleen kaikkea. Siis se laitettiin tähän lankaan, ja siitä tuli lopulta DNA ja hyvin joustamaton – hyvin, hyvin joustamaton – kahden säikeen järjestelmä, mutta alkuperäisessä DNA:ssa oli vain yksi säie, joka sisälsi informaatiota.

 

Kun uusitte suhteenne energiaan, se muuttaa kaiken tuon. Se muuttaa DNA:ta, ja se muuttaa anayatronia. Lopulta teillä on tämä ns. vapaa energiakeho – monet teistä kutsuvat sitä valokehoksi. En pidä kovin paljon tuosta termistä – mutta teidän valokehonne, vapaa energiakehonne. Lopulta teillä on tuo vapaa energiakeho, kun olette muuttaneet täysin suhteenne energiaan tässä elämässä.

 

En ole puhunut paljon valokehosta, koska se on valtava häiriötekijä tällä hetkellä. Valtava häiriötekijä. Ensinnäkin se tapahtuu jo, eikä teidän tarvitse tehdä – te ette voi tehdä – mitään edistääksenne sitä, tehdäksenne siitä nopeampaa. Ja jos puhuisimme siitä, haluaisitte vain saada sen tapahtumaan paljon nopeammin. Harhautuisitte, koska kyse ei ole valokehosta. Se on makyoa. Makyoa. Makyo on – muistatteko – henkinen häiriötekijänne, henkistä hevonpaskaanne.

 

Keskittyisitte valokehoon, koska haluatte olla terveempi ja nuorempi nyt. Mutta tosiasia on, että ennen kuin voitte edes … Ennen kuin voimme puhua paljon valokehosta, kyse on enemmän suhteestanne energiaan, joka ei ole kaikki asiat huomioon ottaen kovin hyvä. Se ei ole kovin hyvä. Teillä on hyvin, hyvin vanha suhde energiaan – ikään kuin energia olisi tuolla jossain, se ei kuulu teille ja teidän täytyy tehdä työtä sen eteen. Mikään näistä asioista ei ole totta.

 

Siis teille jotka olette uusia täällä: otamme täällä vähän eri lähestymistavan. Me pidämme hauskaa. Nauramme. Jos teitä loukkaa kiroileminen, rumat sanat, teidän ehkä kannattaa sulkea tietokoneenne nyt, koska sanomme muutamia niitä. He sanovat, siis yleisö (naurua). Minä en tee sitä kovin paljon.

 

Monta kertaa aiheutamme tarkoituksella lyhytaikaisia häiriötekijöitä. Etenemme jonkin kanssa, ja viemme tarkoituksella huomion muualle, koska ihmisellä on taipumusta tulla hyvin mentaaliseksi asioissa. Näette sitä – te jotka olette uusia – myöhemmin tänään. Siis häiritsemme saadaksemme nopeasti jonkun pois päästään, jotta normaali prosessi voi jatkua.

 

Ja sitä mitä teemme täällä, voidaan pitää joskus – no, useimmiten – epäkunnioittavana. Suurimman osan ajasta olen hyvin suora. Esimerkiksi, ympäri maailmaa on monia ihmisiä, jotka opettavat valokehosta. Heillä ei ole hajuakaan, mikä se on. He eivät ymmärrä energiaa. He eivät ymmärrä, mikä vapaa energiakeho on tai miksi teillä edes on sellainen. He näkevät sen jonain kimaltelevana, hehkuvana, tavallaan eteerisenä ihmiskehona, eikä se ole lainkaan sitä. Se ei ole mitään sellaista.

 

Planeetalla on ihmisiä, jotka pitävät kursseja siitä, miten integroidaan valokehonne 10 helpon askeleen avulla. Ensinnäkään, se ei ole helppoa. Toiseksi, oikeasti ei ole 10 askelta – on kaksi. Emme mene siihen nyt. Siis sanon asiat, kun näen niitä, ja se saattaa loukata ihmisiä – ei, vaan se todellakin loukkaa ihmisiä, mutta en oikeasti välitä. Kuten kerroin tälle shaumbra-ryhmälle kauan sitten, en välitä, onko heitä vain viisi, koska viisi oivaltanutta mestaria kulkemassa tällä planeetalla riittää vaikuttamaan kaikkiin. Tulee kuitenkin olemaan paljon enemmän niiden valtavien harppausten vuoksi, joita olemme tehneet vuosien saatossa.

 

Tämä ryhmä joka kutsuu itseään shaumbroiksi – he ovat erittäin vahvoja. Erittäin vahvoja, kuten Cauldre mainitsi artikkelissaan hiljattain. Vahvempia kuin ehkä odottaisi. Joskus pinnalta he vaikuttavat tavallaan kuin "melba toastilta" (vähän naureskelua) (suom. huom. melba toast on erittäin ohutta ja rapeaa paahtoleipää). Melba toastilta, tavallaan miksi edes syödä sitä? Ei ole makua. Ei ole ainetta. Ei ole mitään. Joskus he vaikuttavat hyvin, hyvin herkiltä. Joskus he itkevät. Aiemmin tänään oli paljon itkemistä – en ole varma, mistä siinä oli kyse. He itkevät ilman selvää syytä, vaikka oikeasti on syy. Mutta kun mennään sen yli, he ovat kovia kuin naula. Minäpä kerron teille: olen seissyt täällä 10 vuotta, ja he ovat pinnan alta kovia kuin naula. He purevat. He taistelevat. He tekevät kaikkea muuta (muutama naurahdus).

 

He ovat kovaa joukkoa, mutta he oppivat myös, että – sanotaan, että tästä päivästä alkaen – seuraavat askeleenne eivät liity mitenkään siihen, miten vahvoja olette. Ei lainkaan. Sitkeytenne, kovuutenne, kykynne ottaa vastaan iskuja ja nousta takaisin ylös ja ottaa vastaan lisää iskuja, ei oikeastaan palvele teitä tämän jälkeen. Vahvuus ei ole välttämättä etu. Siis te jotka käytätte vahvuutta, sisukkuutta tai yritätte puskea tienne tästä läpi, luopukaa siitä. Ne eivät auta tästä eteenpäin, koska mennessänne tuohon vahvuuspaikkaan sisällänne – "Aion olla vahva, aion olla kova, aion päästä läpi tästä seuraavasta haasteesta" – teette siitä taistelun, tappelun. Ja tiedätte, että nuo taistelut ovat tällä hetkellä sisällänne, joten mitä tolkkua on olla vahva?

 

Mutta mitä jos tästä eteenpäin olisitte vahvan sijasta viisas? Viisas jättää varjoonsa vahvan koska tahansa – aioin käyttää sanaa "trump" (suom. huom. merkitsee mm. "päihittää, viedä voitto"), mutta Cauldre sanoi sen olevan poliittisesti epäkorrektia (muutama naurahdus).

 

Siis kyllä, tämä ryhmä, he ovat olleet hyvin, hyvin vahvoja, äärimmäisen vahvoja. Mutta vedämme nyt syvään henkeä ja oivallamme, ettei siitä ole paljon hyötyä teille tästä eteenpäin – vahvuudesta. Ja tiedän, että se on luultavasti vanhassa ihmistyökalukassissanne yksi niistä viimeisistä asioista, joka teidän täytyi vetää esiin: "Aion olla vahva." Ja rakastan sitä, kun olette vahva omassa mielessänne, kun teillä on yksi noista hulluista päivistä – onko ketään, jolla ei ole ollut sellaista viime päivinä? (Vähän naurua) Teillä on yksi tuollainen hullu päivä, ja mitä te teette? Sanotte: "Pidän pintani hinnalla millä hyvänsä. Olen vahva. Pääsen läpi tästä. Teen vähän hengittelyä. Teen vähän sallimista" – jota ette oikeasti tee – "ja selviän läpi tästä." Lopettakaa sen nyt. Menemme tähän myöhemmin, mutta antakaa itsenne tulla hulluksi. Antakaa itsenne mennä tuolle puolen. Lakatkaa olemasta vahva. Olkaa viisas. Olkaa viisas.

 

Siis teille uusille, jos olette vielä täällä (katsoen kameraan) – ai, menetimme yhden (muutama naurahdus). Sori, sitä tapahtuu. Jos olette vielä täällä, niin tämä on uskomaton ryhmä. Olemme olleet yhdessä aioneita. Useimmat meistä aina Atlantikselta saakka. Ja muuten, kuka tahansa joka on uusi täällä, jos haluat koskaan kuulla tarinan, minun tarinani Atlantiksesta ja kristallivankilastani, kerron sen mielelläni (yleisö voihkii ja joku sanoo "se on ok"). Se on ok. Kysykää keneltä tahansa shaumbralta, he tuntevat koko tarinan – kerta toisensa jälkeen.

 

Olemme olleet yhdessä Atlantikselta saakka, ja on syvä side. Tulimme yhdessä takaisin Jeshuan aikana, ja silloin käytettiin shaumbra-termiä ensimmäisen kerran. Sieltä on peräisin erittäin syvä ja erittäin tunteellinen side – hyvin, hyvin tunteellinen. Ja sitten monet meistä olivat yhdessä mysteerikouluissa, erityisesti Euroopassa, noin 300–800 vuotta sitten. Siis olemme olleet yhdessä hyvin pitkään. Toivotamme tervetulleeksi ensikertalaiset, ja jotkut teistä eivät oikeasti ole ensikertalaisia. Olitte kanssamme kaikkina noina aikoina. Joillekin teistä tämä on täysin uutta. Älkää tunteko itseänne ulkopuoliseksi, koskaan. Olette tervetulleita liittymään mukaan siihen, mitä teemme, koska sitä ei ole tarkoitettu ainoastaan tälle ryhmälle.

 

Tämä ryhmä kokoontui yhteen rakkaan ystäväni, ylösnousseen mestaritoveri Tobiaksen opastuksella. Tämä ryhmä kokoontui yhteen Tobiaksen alaisuudessa ja on yhdistynyt siitä lähtien. He ovat käyneet läpi tätä uskomatonta transformaatiota – niin uskomatonta, ettei mieli pysty vieläkään ymmärtämään sitä. Niin uskomatonta, että toisinaan se tuntuu ehkä pelkästään massiiviselta peliltä. Mutta he heräävät yhtenä päivänä – ja niin tekin – ja oivaltavat, ettei se ollut lainkaan peliä. No, peliä oli oleminen Sinisen maassa, rajoittuneisuudessa. Itsenne pidätteleminen, itsenne epäileminen, itsenne rakastamattomuus – se oli peliä.

 

Siis tervetuloa kaikki, ja kaikki te vakiotyypit, vedetään syvään henkeä ja toivottakaa uudet ihmiset tervetulleeksi. Monia, monia lisää tulee.

 

Toiseksi, ennen kuin aloitamme tämän päivän aiheet, ymmärtäkää, että tämä päivä saattaa tuntua siltä, että hypimme aiheesta toiseen, ja me hypimme. Mutta meidän ei tarvitse olla enää lineaarisia, joten menemme tavallaan tänne, menemme tavallaan tuonne ja katsomme, mihin päädymme koko jutun lopussa. Kenties päädymme takaisin alkuun, koska sellaista elämän pitäisi olla. Tottukaa siihen. Sen ei ole tarkoitus olla aina suora viiva. Se voi kulkea ympyröissä. Se voi myös romahtaa. Koko juttu voi romahtaa, ja silloin oivallatte: "Ai, se on ok. Olen edelleen tässä. Olen olemassa. Millään siitä ei ollut oikeasti merkitystä." Hmm.

 

 

Viesti shaumbroilta, jotka siirtyivät hiljattain rajan yli

 

Ensin eräs ongelma. Minulla oli toissapäivänä tapaaminen 11 kauniin olennon kanssa, jotka olivat juuri siirtyneet rajan yli viimeisten kahden viikon aikana, kaikki sellaisia jotka kutsuvat itseään shaumbraksi. Jotkut tunsitte, joitain ette ehkä tunteneet, koska he olivat hyvin hiljaisia shaumbroja, mutta he kaikki siirtyivät rajan yli. Kokoonnuimme yhteen heidän kanssaan ja sanoin: "Mistä tässä kaikessa on kyse? Luulin, että halusitte jäädä maan päälle oivaltaneena mestarina." Juttelimme heidän kanssaan, ja he sanoivat: "Tultiin siihen pisteeseen, jossa tunsimme erityisesti kehon uupuvan tai saimme vain tarpeeksemme, ja oivalsimme tuolla hetkellä, että voisimme päästää kaikesta irti. Kaikesta. Millään ei ollut oikeasti enää merkitystä. Se millä luulimme olevan merkitystä, ei ollut kovin tärkeää, koska kyse on siitä, että olen olemassa. Se on ainoa asia. Siis päästimme vain irti. Päästimme vain irti."

 

Eikä rajan yli siirtyminen ollut edes tahallista. Jotkut heistä käyttivät vahvuuttaan taisteluun fyysisten vaivojensa kanssa. Jotkut heistä taistelivat erittäin kovasti joitain omia sisäisiä demonejaan vastaan – ei lohikäärmettä, vaan sisäisiä demoneja – eivätkä he pystyneet taistelemaan enää. He päästivät vain irti. Kukaan heistä ei sanonut: "Päätän lähteä", mutta he tulivat tiettyyn pisteeseen tuossa valtavassa irtipäästämisessä, ja he oivalsivat, että he olivat Oivaltaneita. Jossain kohtaa tuossa fyysisen kehon viimeisessä epätoivoisessa hetkessä he oivalsivat, että he olivat Oivaltaneita, ja he siirtyivät rajan yli.

 

Rajanylityksessä he alkoivat oivaltaa, että he olivat Oivaltaneita, ja he oivalsivat, että he olivat kuolleita fyysisessä kehossa, mutta todellisuudessa elävämpiä kuin koskaan. Ja sitten he tunsivat ihmishalunsa jäädä planeetalle fyysiseen kehoon, ja oli jossain määrin katumusta, vain ohikiitävän hetken katumusta siitä, etteivät he ole täällä teidän kaikkien kanssa tekemässä, mitä teemme. Mutta sitten he oivalsivat, että ensinnäkään heidän ei tarvinnut tehdä sitä. Oli valtavaa vapautumista jättää keho, valtavaa vapautumista olla Oivaltanut – tarkoitan niin kuin ylösnousemuksessa – eivätkä he edes odottaneet sitä. He odottivat monia lisävuosia planeetalla taistelemassa tai yrittämässä kovasti asioita tai mitä tahansa, ja yhtäkkiä he olivat vain siellä.

 

Jokaisella heistä oli sitten tilaisuus – kai sitä kutsuttaisiin valkoisen valon skenaarioksi: "Ai, olen kuollut. Se on upeaa. Kaikki tuntuu erittäin hyvältä nyt." Jokaisella heistä oli tilaisuus palata takaisin, päästä takaisin fyysiseen kehoon. Ne joilla oli fyysisiä sairauksia, sanoivat: "Ei ikimaailmassa. Ei ikimaailmassa." Ne jotka kävivät syviä sisäisiä taisteluja, eivät kestäneet palata takaisin siihen. Siis he lähtivät. He lähtivät, ja sitten kysyin heiltä: "Mitä haluatte todella jakaa shaumbrojen kanssa nyt? Mitä voin viedä seuraavaan shoudiin ja kertoa jokaiselle heistä, teidän viisautenne sanoja?" Ja tässä on joitain asioita, joita he sanoivat.

 

Ensinnäkin ja ennen kaikkea, sallikaa oikeasti itsenne. Ja he oivalsivat, että "salliminen" on edelleen monille vain sana, vain käsite, mutta he sanoivat: "Oikeasti sallikaa", koska he oivalsivat, että jos he olisivat sallineet, jos he eivät olisi ottaneet vain pikkuruisia askelia, asiat olisivat olleet hyvin eri tavalla heillä.

 

Ja sitten he sanoivat, että tuntekaa todella intohimoanne tällä hetkellä. Tuntekaa todella tuota intohimoa. Ja sanoin heille takaisin: "Mutta te olitte juuri niitä, jotka valittivat, ettei teillä ollut intohimoa, että olitte kyllästyneet asioihin, ja tylsyys itse asiassa sai monet teistä lähtemään, tulemaan takaisin tänne." Ja jokainen heistä sanoi: "Oivalsin noina elämäni hiipuvina viime hetkinä, että oli hyvin paljon intohimoa tuossa siirtymässä, tulemisessa Oivaltamiseen. Oli hyvin paljon intohimoa, mutta olin pidätellyt sitä. Olin etsinyt esimerkiksi vanhaa ihmisintohimoa. Olin melkein teeskennellyt, ettei ollut mitään intohimoa, että olin kyllästynyt. Mutta kerro kaikille, että intohimoa on, jos sallit sen, ja tuo intohimo on suuri tekijä suhteenne muuttamisessa energiaan."

 

Useat heistä sanoivat: "Adamus, jos voisit kertoa heille tämän. Älkää ajatelko sitä niin paljon. Hitto soikoon! Lakatkaa ajattelemasta sitä. Lakatkaa prosessoimasta sitä mielessänne. Lakatkaa puhumasta latteuksia ja kliseitä ja kaikkea sitä muuta ja pyörittämästä sitä mielessänne. Vetäkää vain syvään henkeä ja olkaa se. Vain olkaa se. Lakatkaa analysoimasta, mitä "se" on tai mitä "oleminen" on. Vain tehkää sen."

 

Siis tuon tämän viestin. Luultavasti ei kaikkein kohottavin viesti, jolla aloittaa päivämme, mutta tuon tämän heiltä, ja jokainen heistä sanoi: "Olemme aivan tässä", koska tarvitsemme sitä. Tarvitsemme sitä, tasapainoa toiselta puolelta. Kyllä, tiedän, että kaikki on sisällänne ja on todella kiva joskus saada ystävä ja tuntea se lohtu, että joku todella välittää siitä, mitä käytte läpi.

 

Siis vedetäänpä syvään henkeä niiden kanssa, jotka ovat siirtyneet rajan yli. Ja jokainen heistä ymmärtää, että te osutte omaan hetkeenne, osutte omaan aikaanne, ja niin paljon kuin ihminen sanookin: "Ei. Minä haluan jäädä", on hetki, jolloin teistä saattaa tuntua, että siirrytte rajan yli. Mutta teiltä kysytään uudestaan, kuoleman lähikokemuksenne jälkeen, haluatteko jäädä vai lähteä. Teillä on uusi tilaisuus.

 

On vaikeaa, on todella vaikeaa toisinaan, ja erityisesti nyt kun teemme läpimurtoamme, on hyvin, hyvin vaikeaa. Ette tiedä, mitä tapahtuu mielessänne tai kehossanne tai missään muussa. Mutta minä tiedän jo, että pääsemme siihen tässä elämässä. Se ei vain … No, jätetään tuo toteamus.

 

Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä.

 

(Tauko)

 

Hyvä.

 

 

Shaumbra-viisautta

 

Kysymys aloittamaan päivän vakio-osuuden. Kysymys. Linda, mikrofonin varteen, kiitos. Tämä on mielenkiintoinen kysymys. Annan sinun valita vapaaehtoisen, ennen kuin esitän tuon kysymyksen. Se muodostaa todella jännitettä tähän huoneeseen.

 

SART: Voi paska! (Naurua)

 

ADAMUS: Aa, paska on oikein! (Adamus naureskelee) Siis saat johtaa tietä tässä kysymyksessä.

 

Siis kysymys on, mitä sinun pitäisi tehdä tällä hetkellä, jos sinun ei pitäisi tehdä mitään?

 

Olen sanonut monta, monta kertaa, että älkää tehkö mitään. Lakatkaa yrittämästä valaista itseänne. Mutta kysymys on silloin, mitä teidän pitäisi tehdä tällä hetkellä? Mielenkiintoinen kysymys.

 

SART: Minun pitäisi rentoutua rannalla jossain.

 

ADAMUS: Hyvä. Hyvä vastaus. Hyvä vastaus. Joo, miksi et tee sitä?

 

SART: Jälkeenjääneisyyttä (naurua).

 

ADAMUS: Jälkeenjääneisyyttä ennen Oivaltamista. Joo, joo!

 

SART: Luulen, että se tulee ensin.

 

ADAMUS: No, tarkoitan, että se on looginen kysymys. Miksi et tee sitä?

 

SART: En anna itseni tehdä sitä.

 

ADAMUS: No, oivallamme sen! (Adamus naureskelee) Tarkoitan, että se on selviö. Teetkö töitä kovasti tällä hetkellä?

 

SART: En. En.

 

ADAMUS: Onko sinulla rahaa tällä hetkellä?

 

SART: Ei tarpeeksi.

 

ADAMUS: Ei tarpeeksi, no … (Sart naureskelee) Siis, mitä sinä teet?

 

SART: Itse asiassa tällä hetkellä vain hengailen.

 

ADAMUS: Hengailet.

 

SART: Joo.

 

ADAMUS: Siis se on todellinen vastaus tässä, mitä sinun pitäisi tehdä, kun sinun ei pitäisi tehdä mitään – hengailla.

 

SART: Joo.

 

ADAMUS: Mutta hengailua kenties rannalla?

 

SART: Olisi parempi.

 

ADAMUS: Etkö kyllästyisi pelkkään hengailuun rannalla?

 

SART: Luultavasti.

 

ADAMUS: Luultavasti? Joo.

 

SART: Joo.

 

ADAMUS: Ja mitä sitten tekisit?

 

SART: Kokeilisin jotain muuta.

 

ADAMUS: Hengailua jossain muualla.

 

SART: Hengailua jossain muualla.

 

ADAMUS: Aivan, aivan. Oletko kyllästynyt yleisesti ottaen elämässä?

 

SART: Kyllä.

 

ADAMUS: Kyllä.

 

SART: Odotan edelleen tuota mintohimoa.

 

ADAMUS: Okei, odotat edelleen mintohimoa.

 

SART: Joo. Ja olen nähnyt osia siitä, mutten ole tuonut sitä sisään.

 

ADAMUS: Kenties voimme saada Kerrin kokkaamaan jotain keittiössä (vähän naureskelua), ison kulhollisen mintohimoa, joo.

 

KERRI (huutaen keittiöstä): Okei! (Paljon naurua)

 

SART: Pane tuulemaan!

 

ADAMUS: Tulee tuota pikaa! Tulee tuota pikaa! Vakavasti sanottuna, Kerri, tuodaan tänne kulhollinen mintohimoa, kun ehdit. Okei, hyvä vastaus. Hyvä.

 

Seuraava. Mitä sinun pitäisi tehdä tällä hetkellä, jos sinun ei pitäisi tehdä mitään? Ja olen todellisuudessa sanonut: "Älä työstä Oivaltamistasi. Se ei ole sinun tehtäväsi, ihminen." Siis, mitä helvettiä sinun pitäisi tehdä?

 

ALAYA: Minäkin olisin rannalla.

 

ADAMUS: Sartin kanssa.

 

ALAYA: Voisimme varmaan tehdä sitä joskus yhdessä.

 

ADAMUS: Joo, joo.

 

ALAYA: Ehdottomasti.

 

ADAMUS: Mutta ei, odota hetki. Hän on speedoissa (tiukat uikkarit). Siis … (naurua)

 

ALAYA: Tiedän topless-rannan.

 

ADAMUS: Se oli Cauldre, joka heitti tuon mukaan, koska minä en tiedä, mitä ne ovat. En halua tietää, mitä ne ovat.

 

ALAYA: Tiedän, missä topless-rantoja on, joten mitä voisin sanoa?

 

LINDA: Voi pojat!

 

ADAMUS: Joo, joo. Siis, hengailua rannalla. Miksi ihmeessä et tee sitä?

 

ALAYA: Itse asiassa käyn siellä usein.

 

ADAMUS: Ai, sinä käyt. Hyvä, hyvä. Ja miksi ihmeessä et ole siellä juuri nyt?

 

ALAYA: Olen täällä.

 

ADAMUS: Hyvä vastaus. Se oli hyvin Zen-vastaus, joo. Tarvitsemme toisen pikku pöydän tänne suurta mintohimo-kulhoamme varten.

 

ALAYA: Mintohimoa!

 

KERRI: Meillä on perunoita (Kerri tulee perunakulhon kanssa, naurua).

 

ADAMUS: Hetki vain. Miten olisi hedelmäsalaatti (kuiskaten Kerrin korvaan ja tämä nyökkää)? Joo (vähän naureskelua). Joo, heitä minulle yksi niistä (Kerrille, joka on jo menossa pois)! Heitä yksi niistä!

 

LINDA: Ei.

 

ADAMUS: Ihan oikeasti. Jessus! (Kerri heittää perunanpalan Adamukselle; huutoa ja naurua yleisössä). Huh.

 

Okei, menetimme kaksi uutta katselijaa lisää (naurua). He eivät ymmärrä! En tiedä, mitä …

 

Okei, puhumme mintohimosta, ja jos tämä on shaumbra-käsitys mintohimosta – peruna (lisää naureskelua). Peruna! Mauton yleensä, tavallisesti paistettu, ei erityisen ravinteikas ja todella tylsä. Kuka tahansa voi syödä perunoita, mutta otetaan vähän … Tämä ei ole mintohimoa, tämä on tylsyyttä. Tämä olet sinä rannalla speedoissasi (Adamus heittää sen Sartille). Joo, eikä sitä ole tarkoitus laittaa speedoihisi (lisää naurua). Ai, menetimme kolme uutta lisää! Voisimmeko saada pienen pöydän tänne eteen kulhoa varten? Joe, siinä heti seinän takana on pieni pöytä.

 

LINDA: Käytä vain tuolia.

 

ADAMUS: Hän hakee pöydän.

 

LINDA: Käytä vain tuolia.

 

ADAMUS: Sitten sinä istut siihen ja se olisi tavallaan …

 

LINDA: Voi ei.

 

ADAMUS: Okei, takaisin pointtiin. Mitä sinun pitäisi tehdä juuri nyt, jos sinun ei pitäisi tehdä mitään?

 

ALAYA: Olisin Mauilla rakentamassa kotia.

 

ADAMUS: Miksi ihmeessä et ole?

 

ALAYA: Minä olen. Olen siinä prosessissa.

 

ADAMUS: Hyvä, hyvä. Hyvä. Mutta et ole Mauilla tällä hetkellä.

 

ALAYA: En fyysisesti.

 

ADAMUS: Milloin tuo koti on valmis?

 

ALAYA: Sanoisin, että kahden vuoden kuluttua.

 

ADAMUS: Kahden vuoden, vau. Se on … hidasta (Adamus naureskelee). Vau. Rakennatko sen itse?

 

ALAYA: Se on yhdistelmä.

 

ADAMUS: Yhdistelmä.

 

ALAYA: Se on yhteisprosessi.

 

ADAMUS: Ai, hyvä, hyvä. Ja mikä osoite on, jotta shaumbrat voivat tulla käymään?

 

ALAYA: Se on joko Hanassa tai Makawaossa.

 

ADAMUS: Okei, hyvä. (Joku tuo pienen pöydän ja kulhollisen hedelmäsalaattia).

 

ALAYA: Ja se on paikka shaumbroille tulla integroitumaan.

 

ADAMUS: Siis sinä tavallaan seuraat intohimoasi.

 

ALAYA: Mm hmm.

 

ADAMUS: Hyvä, hyvä.

 

ALAYA: Joo.

 

ADAMUS: Joo, näen sen hymystäsi, hehkustasi. Hyvä.

 

ALAYA: Joo, rakastan olla siellä.

 

ADAMUS: Pari vielä. Kiitos.

 

ALAYA: Mm hmm.

 

ADAMUS: Nam! (Hän ottaa itselleen hedelmäsalaattia)

 

LINDA: Kyllä (vähän kikatusta).

 

ADAMUS: Anteeksi. Ole hyvä.

 

SHAUMBRA 1 (nainen): Hei.

 

ADAMUS: Hei. Olisiko ylösnousseen mestarin mahdollista saada haarukka? (Lisää naureskelua) Voi, ei mitään kunnioitusta. Ei mitään kunnioitusta.

 

Mitä sinun pitäisi tehdä tällä hetkellä? (Naurua, kun joku heittää kertakäyttöhaarukan näyttämölle) Olisiko mahdollista saada puhdas haarukka? (Kerri ojentaa hänelle haarukan) Kiitos. Ole hyvä, anna mennä. Eihän sinua haittaa, jos syön?

 

SHAUMBRA 1: Ei, ei, ei. Anna mennä.

 

ADAMUS: Hyvä (he naureskelevat).

 

SHAUMBRA 1: Tosiasiassa ei ole oikein mitään, mitä olen kovin kiinnostunut tekemään fyysisessä maailmassa tai edes olemaan jossain muualla. Joskus uneksin …

 

ADAMUS: Haluaisitko hedelmäsalaattia?

 

SHAUMBRA 1: En oikeastaan.

 

ADAMUS: Saisimmeko toisen kulhon? Ai, unohda se kulho. Unohda se kulho. Jatka.

 

SHAUMBRA 1: Itse asiassa tunnen itseni vain tyhjäksi, ja haluan tuntea olevani täynnä itseäni. Se mitä haluan tehdä, on tuntea itseni. Yhdistyä jälleen itseni kanssa, kai.

 

ADAMUS: Okei. Miksi et ole tehnyt sitä?

 

SHAUMBRA 1: Huomioni on ollut hyvin muualla.

 

ADAMUS: Mikä sen on vienyt?

 

SHAUMBRA 1: Fyysinen maailma ja mieleni ja …

 

ADAMUS: Se kaikki on hevonpaskaa.

 

SHAUMBRA 1: … vain se, mitä olen … Se on. Se on.

 

ADAMUS: Kyllä, se oikeasti on.

 

SHAUMBRA 1: Joo.

 

ADAMUS: Tarkoitan, että se on kuin: "Häh? Mitä sinä sanot? Kuulen nuo sanat, mutta se on kuin plaa-plaa-plaa!" Se on siinä. Minulla on 11 kuollutta toisella puolella, jotka vahvistavat tuon faktan. Se on siinä.

 

SHAUMBRA 1: Joo.

 

ADAMUS: Miksi ihmeessä se ei ole tullut esiin vielä?

 

SHAUMBRA 1: No, olen itse asiassa kohdannut tämän erittäin voimakkaasti muutamana viime viikkona, ja minusta on myös tuntunut, että olen ikävystyttänyt itseni reikään ja jatkan menemistä tuohon samaan reikään, ja kyse on vain siitä, että "käänny ympäri".

 

ADAMUS: Se myös tylsä reikä.

 

SHAUMBRA 1: Joo. Joo, joo. Se on tylsä reikä.

 

ADAMUS: Joo, joo. Joo, vau.

 

SHAUMBRA 1: "Käänny vain ympäri. Anna itsesi astua ulos …"

 

ADAMUS: Mitä teemme sen muuttamiseksi?

 

SHAUMBRA 1: Luulen, että teen sitä (hän naureskelee).

 

ADAMUS: Et kovin paljon. Et kovin paljon.

 

SHAUMBRA 1: En kovin paljon?

 

ADAMUS: Et, et. Tavallaan …

 

SHAUMBRA 1: Luulen, että yritän tehdä sitä.

 

ADAMUS: Se on osa ongelmaa.

 

SHAUMBRA 1: Yrittäminen ei toimi.

 

ADAMUS: Joo, se on luultavasti osa ongelmaa.

 

SHAUMBRA 1: Joo, yrittäminen ei toimi.

 

ADAMUS: Joo. No, mitä haluat tehdä? Haluatko tehdä tuon Maui-jutun?

 

SHAUMBRA 1: Luulen, että lopulta …

 

ADAMUS: Vai olla rannalla Sartin kanssa?

 

SHAUMBRA 1: Luulen, että lopulta … Häh?

 

ADAMUS: Olla rannalla Sartin kanssa?

 

SHAUMBRA 1: Ei, ei (naurua). Sori, Sart.

 

ADAMUS: Haluat oman rantasi.

 

SHAUMBRA 1: Oman rantani? Joo.

 

ADAMUS: Okei. Okei, hyvä. Kiitos. Pari vielä.

 

LINDA: Okei, katsotaanpa.

 

ADAMUS: Mitä sinun pitäisi tehdä, jos sinun ei pitäisi tehdä mitään?

 

LINDA: Tässä.

 

ADAMUS: Hei, haluaisitko hedelmäsalaattia?

 

SHAUMBRA 2 (nainen): Ei, kiitos (hän naureskelee).

 

ADAMUS: Minun kai täytyy syödä se kaikki itse. Anna mennä. Mitä sinun pitäisi tehdä?

 

SHAUMBRA 2: Ei mitään.

 

ADAMUS: Ei mitään.

 

SHAUMBRA 2: En halua tehdä mitään.

 

ADAMUS: Mitä sinä teet?

 

SHAUMBRA 2: Paljon.

 

ADAMUS: Ai.

 

SHAUMBRA 2: Teen aivan liikaa tällä hetkellä, joten luulen, että se …

 

ADAMUS: Miksi?

 

SHAUMBRA 2: Laitan töitä ajan tasalle – olin poissa töistä kuukauden – ja se on ok. Olen muuttamassa, joten on paljon …

 

ADAMUS: Ai, varmaan, joo.

 

SHAUMBRA 2: … asioita menossa. Niinpä tunnen …

 

ADAMUS: Nautitko siitä vai onko se tylsää?

 

SHAUMBRA 2: Voi, en.

 

ADAMUS: Ai, et nauti siitä.

 

SHAUMBRA 2: Voi, en.

 

ADAMUS: Ai.

 

SHAUMBRA 2: Haluan rentoutua taas (hän naureskelee).

 

ADAMUS: Joo, joo.

 

SHAUMBRA 2: Haluan olla vain tekemättä mitään.

 

ADAMUS: Tekemättä mitään, okei.

 

SHAUMBRA 2: Ja sitten asiat virtaavat helpommin ja …

 

ADAMUS: Mutta mitä on "ei mitään?"

 

SHAUMBRA 2: Mitä tahansa haluan sen olevan.

 

ADAMUS: Tarkoitan, onko ei-mitään …

 

SHAUMBRA 2: Haluan vain istua ulkona ja katsella tähtiä.

 

ADAMUS: Mutta se ei ole ei-mitään. Se on istumista.

 

SHAUMBRA 2: Okei.

 

ADAMUS: Tai tähtien katselemista.

 

SHAUMBRA 2: Okei, okei.

 

ADAMUS: Joo, joo.

 

SHAUMBRA 2: Istua, katsella. Haluan vain rentoutua ja nauttia.

 

ADAMUS: Okei, hyvä. Mutta …

 

SHAUMBRA 2: Joka hetki.

 

ADAMUS: Joo. Näyttää siltä, ettet näe sitä lähitulevaisuudessa elämässäsi.

 

SHAUMBRA 2: Kenties näen.

 

ADAMUS: Ei kuulosta kovin optimistiselta.

 

SHAUMBRA 2: Kenties siksi, että olen kaiken keskellä, ja on kuin: okei, mistä tästä pääsee ulos (hän naureskelee).

 

ADAMUS: Joo. Joo, hyvä. Kiitos. Todella hyviä vastauksia tähän mennessä. Se on vaikea kysymys. Ole hyvä. Älä katso minua tai miestäsi (Linda). Joo, mitä sinun pitäisi tehdä, kun sinun ei pitäisi tehdä mitään?

 

AEMO: Jotain muuta.

 

ADAMUS: Jotain muuta.

 

AEMO: Kyllä.

 

ADAMUS: Mitä sinä teet?

 

AEMO: Mitä minä teen? No, koska minulla on nyt rahaa, voin tehdä mitä tahansa, ja teen sitä. Olen hyvin kiinnostunut monista asioista …

 

ADAMUS: Minun täytyy keskeyttää tässä, koska monet shaumbrat näyttivät yhtäkkiä keltaista lippua. He sanovat: "Ooo! Miten hän yhtäkkiä sai rahaa?" Miten teit sen?

 

AEMO: Minä perin.

 

ADAMUS: Sinä perit sen.

 

AEMO: Kyllä.

 

ADAMUS: Okei. Siis jos joku tulee takaisin seuraavaan elämään, valitse rikkaat vanhemmat (vähän naureskelua).

 

AEMO: No, he eivät olleet kovin rikkaita. Kyse on vain siitä, etten ole tyhmä. Siis tein asiat oikein, joten ne toimivat nyt hyväkseni, koska oivalsin, etten pysty tekemään Oivaltamista itse.

 

ADAMUS: Aivan, aivan.

 

AEMO: Siis ihmisosasta käsin.

 

ADAMUS: Joo. Mitä sinä teet? Tarkoitan …

 

AEMO: No, matkustelen.

 

ADAMUS: Matkustelet, hyvä.

 

AEMO: Ja etsin paikkaa joidenkin ihmisten kanssa, jotka tunnen monista inkarnaatioista – joitain kavereita, kuten Kaakkois-Aasiasta, Amerikasta. Tiedän, etten voi löytää paikkaa, jossa olen todella tyytyväinen monta, monta vuotta.

 

ADAMUS: Aivan, aivan.

 

AEMO: Siis minun täytyy aina … Miksikö?

 

ADAMUS: Ei, vaan olen samaa mieltä kanssasi.

 

AEMO: Joo.

 

ADAMUS: Joo.

 

AEMO: Koska siitä tulee tylsää.

 

ADAMUS: Tulee tylsää.

 

AEMO: Siis voin hengailla siellä kenties maksimissaan puoli vuotta, ja sitten minun täytyy – viuh! – kulkea eteenpäin. Ja minulla on hyvin paljon kiinnostusta tulevaisuuden teknologiaan. Investoin myös kryptoihin, robotiikkaan.

 

ADAMUS: Onko kaikki tämä tyydyttävää? Nautitko siitä?

 

AEMO: Voi, kyllä, kyllä.

 

ADAMUS: Ai, hyvä.

 

AEMO: Se on kuin todella, todella … Se saa tuntumaan, että olen elossa.

 

ADAMUS: Aivan, hyvä. Se on tärkeää.

 

AEMO: Ja lisäksi se tekee jotain ihmisille ympärilläni. Se innostaa myös heitä, koska voin näyttää heille tavan siihen, että ei ole kyllästynyt elämäänsä tai pääsee pois piinastaan.

 

ADAMUS: Aivan, aivan. Siis mainitsit matkustamisen. Kun meillä on keskusteluja shaumbrojen kanssa pienissä tilaisuuksissamme, ensimmäinen asia heidän toivelistallaan siitä (suom. huom. listalla, mitä haluaisi tehdä ennen kuolemaa), mitä he haluaisivat todella tehdä, on matkustelu.

 

AEMO: Joo.

 

ADAMUS: Se on matkustelu. Mennä katsomaan maailmaa viimeisessä elämässänne tällä planeetalla. Mennä joihinkin paikkoihin, joissa elitte entisissä elämissä tai joissa ette ole koskaan olleet, mutta matkustelu on ensimmäisen asia.

 

AEMO: Joo, minä aloitin menemällä Kanariansaarille. Ja sitten tänne. Kun lohikäärme tuli sisään, olin Ko Pha-nganissa Thaimaassa, ja siellä oli kuin toteutunut Disneyland. Se on kuin saari, joka on kuitenkin täysin …

 

ADAMUS: Oletko lainkaan kyllästynyt?

 

AEMO: En.

 

ADAMUS: Et. Hyvä.

 

AEMO: En.

 

ADAMUS: Okei, hyvä. Hyvä vastaus, kiitos.

 

AEMO: Kyllästyn, jos minulla ei ole mitään tekemistä. Esimerkiksi jos olen todella ikävystynyt, istun autooni ja lähden autobaanalle Saksassa.

 

ADAMUS: Joo. Se …

 

AEMO: Ja ajan 160 mailia tunnissa.

 

ADAMUS: Joo, joo. Se toimii.

 

AEMO: Se on mahtavaa.

 

ADAMUS: Se toimii, joo.

 

AEMO: Se saa tuntumaan, että olen elossa (hän naureskelee).

 

ADAMUS: Joo. Ja se on elämistä. Siinä ei tarvitse olla paljon tolkkua. Tarkoitan …

 

AEMO: Ei.

 

ADAMUS: … siinä ei tarvitse olla lainkaan tolkkua. Kyse on todella luottamisesta itseenne tällä hetkellä. Menemme siihen aivan hetken kuluttua.

 

AEMO: Joo. Joo, koska kyse on myös … Tiedän, ettei minulla ole kovin paljon rahaa, en ole miljardööri, ja se luultavasti – mutta jos jatkan tätä, se tulee takaisin.

 

ADAMUS: Se tulee.

 

AEMO: Joo.

 

ADAMUS: Se tulee. Mutta – tässä on pieni vinkki siihen – se ei tule vanhalla tavalla, kuten perintönä tai kovalla työnteolla työpaikassa tai yrittämällä vain visualisoida tukun rahaa. Se ei tule millään sellaisella tavalla, joten pääskää yli siitä nyt. Se tulee täysin eri tavoilla.

 

AEMO: Tunnen sen.

 

ADAMUS: Kun muutatte suhdettanne energiaan, niin sitä on vain siinä – en halua mennä siihen nyt. Teidän ei tarvitse tehdä kovasti työtä sen eteen. Ja ihmisellä on todella rankkaa, ja mieli menee kaikkiin niihin kertoihin, jolloin olette olleet rahaton, ja myös siihen, kun sanotte: "Mutta en näytä pystyvän keräämään tuota rahaa." Tietyssä kohtaa, muutoksen myötä energiadynamiikassanne, sitä on vain siinä.

 

AEMO: Joo. Ja sain myös paljon neuvoja sinulta.

 

ADAMUS: Ai, joo.

 

AEMO: Ja shaumbroilta.

 

ADAMUS: Viidentoista prosentin komissio (naurua).

 

AEMO: Puhutaan siitä myöhemmin, okei? (He nauravat)

 

ADAMUS: Kiitos vastauksestasi.

 

AEMO: Okei.

 

ADAMUS: Pari vielä. Anteeksi, kun ruokin samalla viestintuojaani. Haluaisitko sinä vähän (Lindalle)?

 

LINDA: En. Geoff olisi kauhuissaan.

 

ADAMUS: Miksi? Se on hyviä tuoreita hedelmiä. Hyvä.

 

LINDA: Kauhuissaan!

 

ADAMUS: Kauhuissaan.

 

LINDA: Kauhuissaan!

 

ADAMUS: Mm, mm, mm (nautiskellen, vähän kikatusta). Kuka tahansa, olkaa hyvä ja tulkaa tänne eteen (hän tarjoaa hedelmäsalaattia). Ottakaa kourallinen, koska meillä ei ole maljoja (lisää kikatusta). Mitä sinun pitäisi tehdä, jos sinun ei pitäisi tehdä mitään?

 

ANNETTE: Vain nauttia olostani.

 

ADAMUS: Mitä se merkitsee?

 

ANNETTE: Hauskanpitoa.

 

ADAMUS: Mitä se merkitsee?

 

ANNETTE: Päästä kosketuksiin intohimoni kanssa.

 

ADAMUS: Mitä se merkitsee?

 

ANNETTE: Sallia itseni.

 

ADAMUS: Okei, joo. Mutta tarkoitan, että kivoja sanoja.

 

ANNETTE: Joo, mutta tämä on vaikea kysymys, sinä tiedät sen.

 

ADAMUS: Minä tiedän sen.

 

ANNETTE: Joo, joten.

 

ADAMUS: Sitä rakastan tuossa kysymyksessä.

 

ANNETTE: Mitä minun pitäisi tehdä? Matkustaa, hmm …

 

ADAMUS: Oletko elämässäsi tällä hetkellä … (Kerri tuo lisää maljoja ja aterimia) Kiitos (naurua). Näettekö? Minun ei tarvinnut edes pyytää sitä. Se on vain siinä. Se vain ilmestyy. Kiitos.

 

ANNETTE: Joo.

 

ADAMUS: Siis, oletko kyllästynyt tällä hetkellä?

 

ANNETTE: En tällä hetkellä.

 

ADAMUS: Pelkäätkö tällä hetkellä?

 

ANNETTE: Joo, olen hermostunut.

 

ADAMUS: En tarkoita vain olemistasi tässä mikrofonin kanssa noin 18 miljardin ihmisen katsellessa.

 

ANNETTE: Ei, en tunne pelkoa. En.

 

ADAMUS: Elämässäsi?

 

ANNETTE: En.

 

ADAMUS: Et tunne.

 

ANNETTE: Ei, en tunne pelkoa.

 

ADAMUS: Häh.

 

ANNETTE: En. Itse asiassa tunnen vapautta, koska pystyn … Joo, minusta tuntuu, että olen vapauttanut itseni.

 

ADAMUS: Mistä?

 

ANNETTE: Kaikista niistä rajoitteista, joita minulla on ollut todella pitkään. 

 

ADAMUS: Et lähellekään, sori.

 

ANNETTE: Joo.

 

ADAMUS: Olen pahoillani.

 

ANNETTE: Joo.

 

ADAMUS: Erityisesti Linda ja vähän Cauldre on pyytänyt minua lopettamaan ihmisten kiusaamisen.

 

ANNETTE: Joo.

 

ADAMUS: Mutta minä en pidä sitä sellaisena. Pidän sitä rakkautena (vähän naureskelua). Pidän sitä vain …

 

ANNETTE: Joo, joo. Mutta se on okei. Se on okei.

 

ADAMUS: … mitä uskomattomimpana rakkautena.

 

ANNETTE: Joo.

 

ADAMUS: Kyllä, minä …

 

ANNETTE: Mutta tunnen todella itseni vapaammaksi, mitä olen tuntenut viime vuosina. Siis tunnen todella itseni vapaammaksi, vaikka sinä ehkä …

 

ADAMUS: Ei. Tavallaan mulkoilen tässä, koska katson yleisesti ja – en tiedä, miten henkilökohtaisuuksiin minun pitäisi mennä …

 

ANNETTE: Joo, voit mennä henkilökohtaisuuksiin.

 

ADAMUS: Rakastan, kun sanotaan niin.

 

ANNETTE: Joo, joo. Voit tehdä sen.

 

LINDA: Kadut sitä vielä.

 

ANNETTE: Ei, en kadu, koska se on oppimista, joten …

 

ADAMUS: Siis sinusta tuntuu vapaammalta kuin ennen, mutta katso, mistä tulit. Ja sinulla on pelkoa – tai miten sitä halutaankin kutsua – suurista muutoksista. Tarkoitan, että pidät pienistä vähittäisistä muutoksista ja sitten sanot: "Voi, katso! Olemme muuttuneet vaaleansinisen sävystä vähän syvempään sinisen sävyyn", mutta se ei ole mitään. Ja sinulla on … paljon pelkoa.

 

ANNETTE: Joo.

 

ADAMUS: Joo, ja lohikäärme on siellä ja yrittää myllätä asioita esiin, joten se laittaa minut tekemään työnsä ja sanoo: "Mutta mitä pelkäät niin kovasti? Mistä olet niin peloissasi?" Kenties et pienistä asioista, kuten lentäminen tai autolla ajaminen ja vastaavaa, mutta on pelkoa siitä, mitä tulee seuraavaksi. Sen minä tunnen. Kenties olen ihan hakoteillä. Kenties olen ihan hakoteillä.

 

ANNETTE: Joo, joo. En tiedä, mitä sanoa siihen. Minusta tuntuu vain onnelliselta ja vapaalta.

 

ADAMUS: Hyvä.

 

ANNETTE: Ja pystyn luomaan jotain erilaista, mitä olen luonut aiemmin.

 

ADAMUS: Mutta olen pahoillani …

 

ANNETTE: Ja minusta tosiaan tuntuu siltä, että asioita tulee minulle sen sijaan, että yritän … seuraan ulkopuolta. Siis joo, minusta tosiaan tuntuu siltä.

 

ADAMUS: Siis mitä teet jokapäiväisessä elämässäsi? Olet Norjasta?

 

ANNETTE: Joo, olen Norjasta, ja minulla on neljä lasta.

 

ADAMUS: Miten kauan olet asunut siellä?

 

ANNETTE: Joo, koko elämäni. Synnyin siellä.

 

ADAMUS: Ai, niinkö.

 

ANNETTE: Joo.

 

ADAMUS: Ja missä kaupungissa asut?

 

ANNETTE: Sandnesissa. Muutin hiljattain paikkaan nimeltään Ålgård, mutta se on jotain pari, kolme mailia etelään Stavangerista, joo.

 

ADAMUS: Siis miten kauas muutit kaiken kaikkiaan?

 

ANNETTE: Vain mailin.

 

ADAMUS: Ai, okei (vähän naureskelua).

 

ANNETTE: Siis mailin etelään päin, joten se on … joo. Siis suuria muutoksia. Minulla on neljä lasta …

 

ADAMUS: Siis miten kaukana asut tällä hetkellä sieltä, missä synnyit ja kasvoit?

 

ANNETTE: Ai, se ei ole kaukana. Se on jotain kaksi mailia.

 

ADAMUS: Okei. Se tuli siinä (todiste, että Adamus oli oikeassa). Kyllä, se oikeasti tuli.

 

ANNETTE: Joo. Joo, mutta mitä sitten tarkoitat? Mitä yrität …

 

ADAMUS: On erittäin helppoa tuntea … taisit sanoa, että olet suhteellisen onnellinen ja asiat ovat okei etkä pelkää, kun olet pysynyt hyvin sinisenä tuossa Sinisen maassa. Ja sitten sanot: "Voi, ei. Olen todella onnellinen. Kaikki on hyvin." Miten pitkälle olet päässyt? Tarkoitan, että nyt olit rohkea tullessasi tänne. Hyppäsit vain lentokoneeseen ja ilmestyit tänne, jotta voin rääkätä sinua (vähän naureskelua). Se on melko rohkeaa.

 

ANNETTE: Joo, mutta tarkoitan, että on tosiaankin rajoitteita. En voi vain muuttaa pois lasteni luota. Minulla on velvollisuus huolehtia lapsistani.

 

ADAMUS: Miten kauan sitä jatkuu?

 

ANNETTE: Jotain viisi vuotta ainakin, koska silloin he ovat 18.

 

ADAMUS: Ja mitä sitten aiot tehdä?

 

ANNETTE: Aion elää elämääni.

 

ADAMUS: Siis nyt he asuvat kellarissasi tai vintilläsi tai mitä tahansa.

 

ANNETTE: Joo, joo, minun talossani. Minun talossani.

 

ADAMUS: Ja he ovat edelleen siellä.

 

ANNETTE: Joo.

 

ADAMUS: Siis onko Oivaltamisessa ja todellisessa vapaudessa tärkeää, että sinun täytyisi jättää lapsesi?

 

ANNETTE: Mitä tarkoitat? Niin kuin …

 

ADAMUS: Että … No, menen suoraan asiaan. Pidättelevätkö lapset sinua?

 

ANNETTE: Joo, tunnen niin.

 

ADAMUS: Okei.

 

ANNETTE: Joo.

 

ADAMUS: Hyvä rehellinen vastaus.

 

ANNETTE: Joo, ja se on ollut todella vaikea asia, koska olen ollut yksin heidän kanssaan monta vuotta ja vanhin poika on todella sairas ja nyt kun muutin, hänestä tuli sairaampi. Se oli niin traumaattista, että hän lakkasi vain puhumasta – hän ei pysty puhumaan enää. Joo, lapseni …

 

ADAMUS: Tämä on todella henkilökohtaista, mutta mitä luulet tapahtuvan siinä?

 

ANNETTE: Herääminen.

 

ADAMUS: Sinun …

 

ANNETTE: Hänellä. Hänellä.

 

ADAMUS: Joo, sinun pojallasi.

 

ANNETTE: Ja hän myös esittää oman roolinsa koko perheelle, niin kuin …

 

ADAMUS: Entä se, että kenties hän omaksuu paljon energioita, ottaa ne itselleen henkilökohtaisesti sinun ja joidenkin muiden perheenjäsenten puolesta?

 

ANNETTE: Joo.

 

ADAMUS: Onko tämä hyvä asia, ottaa vastuu lapsistasi? Onko tämä hyvä asia?

 

ANNETTE: Ai, kysytkö minulta, onko minulle hyvä asia olla vastuussa lapsistani?

 

ADAMUS: Joo, joo. Tarkoitan, että onko se vastuullista?

 

ANNETTE: Ei, ei. Mutta en voi vain jättää heitä.

 

ADAMUS: Ai, siis on okei huusholli, jossa poikasi on sairas.

 

ANNETTE: Ei. Itse asiassa ostin hänelle – hän on nyt sairaalassa, ollut neljä kuukautta – ostin hänelle asunnon. En voi pitää häntä enää luonani pidempään, koska se on liian rajoittavaa tai tukahduttavaa.

 

ADAMUS: Mutta hän oli siellä pitkään, eikö?

 

ANNETTE: Joo, joo. Siis tämänhetkinen vapaudentunteeni liittyy häneen, miten se sanotaan? Mikä se sana on? Eroon …

 

ADAMUS: Tiedätkö, mikä on suurin asia hänelle?

 

ANNETTE: En.

 

ADAMUS: Että salit itsesi ottaa tämän valtavan askeleen ja olla Oivaltanut. Sinä pidättelet. Sanot, että se johtuu siitä, että olet vastuussa, mutta se on tekosyy, ja hän ottaa itselleen valtavan määrän juttuja koko perheen puolesta, omaksuu paljon energioita, mutta se on myös totaalinen häiriötekijä. Oman Oivaltamisesi salliminen – voit tehdä sen hänen kanssaan tai ilman häntä. Siinä ei ole kyse hänestä, mutta se on valtava palvelus. Katso, mitä tapahtuu, kun todella voitat joitain näistä syvistä peloistasi. Katso, mikä vaikutus sillä on häneen.

 

ANNETTE: Joo, mutta miten katsotaan heitä? Koska kun tunnen nyt olevani vapaa, minä …

 

ADAMUS: Vapaa mihin? Sinisen maassa vapaa vaeltamaan sinisessä niin pitkälle, kuin haluat?

 

ANNETTE: Tunnen olevani vapaa. Tunnen olevani vapaa, kun ymmärrän täysin, että olen osallistunut Sinisen maan luomiseen, ja nyt minun täytyy olla se, joka tuhoaa sen.

 

ADAMUS: Aivan.

 

ANNETTE: Ja vapautan itseni pelon rajoituksista.

 

ADAMUS: On paljon sanoja, mutta haluan nähdä jotain oikeasti elämässäsi, ei vain sanoja. Enkä yritä …

 

ANNETTE: Ei, minä olen ok.

 

ADAMUS: Hyvä, hyvä. Kiitos.

 

ANNETTE: Joo. Pidän siitä. Arvostan tätä, joten.

 

ADAMUS: Siis haluan sinun todella tuntevan tätä, tarkoitan tuntevan syvästi – joko ollessasi täällä tai lähdettyäsi. Havaitsen hyvin erityistä pelkoenergiaa. Ihmisten on tavallaan erittäin helppoa katsoa sen yli ja sanoa: "En ole peloissani. Katsokaa minua. Elämäni on ok." Mutta sinulla on poika, joka on erittäin sairas. Laitat paljon vastuuta harteillesi. Et ole koskaan oikeastaan tehnyt elämässä, mitä olet halunnut – tarkoitan, että tämä menee aina siihen aikaan saakka, jolloin olit 3- tai 4-vuotias, ja siellä oli joitain asioita, joita halusit tehdä, mutta pidit sitä itsessäsi siihen saakka, kun olit noin 12-vuotias – ja sitten et tehnyt.

 

ANNETTE: Jep.

 

ADAMUS: Ja sitten pysyit turva-alueellasi, mikä on ymmärrettävää, mutta sisälläsi jokin sanoo: "En voi jäädä tähän enää. En voi jäädä tuolle turva-alueelle." Ja sanot, että olet vapaa ja kaikki elämässäsi on hyvin. Ei ole.

 

ANNETTE: Ei, ei olekaan hyvin.

 

ADAMUS: Okei.

 

ANNETTE: Mutta minusta kuitenkin tuntuu vapaalta, kun voin … Olen vastuussa sen muuttamisesta tai siitä, miten luon elämäni tästä eteenpäin. Siis kaikki ei ole lainkaan hyvin.

 

ADAMUS: Okei.

 

ANNETTE: Ei, mutta päätän olla tyytyväinen siihen.

 

ADAMUS: Montako lasta sinulla on?

 

ANNETTE: Neljä.

 

ADAMUS: Ja miten vanhoja muut ovat?

 

ANNETTE: Yksi on 14 ja kaksoset ovat 13.

 

ADAMUS: Miten heillä menee?

 

ANNETTE: Ei kovin hyvin sen jälkeen, kun muutettiin ja he ovat katselleet isoveljensä tulevan todella sairaaksi. Se oli kuin: "Miten on mahdollista lakata vain puhumasta?"

 

ADAMUS: Joo.

 

ANNETTE: Joo, ja he ovat todella vihaisia.

 

ADAMUS: Aion mennä suoraan …

 

ANNETTE: Joo, he ovat vihaisia, ja he ovat vihaisia minulle, koska muutin, ja … joo.

 

ADAMUS: Joo.

 

ANNETTE: Joo. Mutta en voinut jäädä tuohon tilanteeseen, kun asuin hänen kanssaan ja asuin heidän kanssaan yksin tuossa paikassa. Se oli hyvin – miten sitä sanotaan – tukahduttavaa.

 

ADAMUS: Joo, joo.

 

ANNETTE: Joo.

 

ADAMUS: Joo. Ja tiedäthän, tukehtuminen …

 

ANNETTE: Minun täytyi tehdä jotain dramaattista muuttamaan se, koska en voinut elää enää sillä tavalla.

 

ADAMUS: Ja tukehtumiseen joskus tottuu, koska se tapahtuu hitaasti ajan kuluessa. Tukehtuminen pois intohimosta, elämästä, kaikesta muusta, ja kaikki on hyvin hidasta ja sanot tavallaan: "No, hengitän edelleen", mutta et kovin paljon. Ja tulit tänne tätä varten.

 

ANNETTE: Joo, tiedän.

 

ADAMUS: Ja kerron tämän sinulle nyt. Teet Oivaltamisen ja valaistumisen itsesi vuoksi – te kaikki. Teet sen itsesi vuoksi. Et kenenkään muun. Et voi tehdä sitä kenkään muun vuoksi, se kostautuu. Mutta sillä on valtava vaikutus lapsiisi, perheeseesi, koska on tasapainottomuutta, energiatasapainottomuutta. Sinun halusi ja tarpeesi, heidän tarpeensa lapsinasi. He tuntevat sen, mitä varten tulit oikeasti tähän elämään, ja se aiheuttaa valtavaa energiatasapainottomuutta. Tunnustelen kotitalouttasi tällä hetkellä. 

 

ANNETTE: Joo, se on totta.

 

ADAMUS: Ei vain tuossa fyysisessä paikassa, vaan koko kotitaloudessasi. Ja kaikki ovat kohteliaita siinä. Kaikki ovat kilttejä siinä, mutta on suurta energiatasapainottomuutta. Ja perimmiltään palataan takaisin sinuun, koska he ymmärsivät valitessaan sinut äidikseen tämän tärkeyden elämässäsi. He ovat suurimpia fanejasi ja tukijoitasi, ja tällä hetkellä he ovat pettyneitä, koska sinusta on tullut pieni. Olet sulkeutunut ja sanot: "Ei, vaan kaikki on hyvin." Ei ole hyvin. En yritä tehdä elämästäsi kurjaa …

 

ANNETTE: Mutta se tulee olemaan hyvin.

 

ADAMUS: Milloin?

 

ANNETTE: Pian.

 

ADAMUS: Ei, vaan milloin? Pian.

 

ANNETTE: Joo, joo. Minusta tuntuu, että olen kuin …

 

ADAMUS: Ei. Ei tule.

 

ANNETTE: Ai.

 

ADAMUS: Ei, ei nykytahdilla, ja siksi tulit tänne, jotta voimme tavallaan muuttaa kaiken sen. Nykyenergiamallilla jossa ollaan, sitä jatkuu pitkän, pitkän, pitkän aikaa.

 

ANNETTE: Okei.

 

ADAMUS: Etkä sinä halua sitä.

 

ANNETTE: Joo. Miten sitten rikon tuon mallin?

 

ADAMUS: Teit sen tulemalla tänne.

 

ANNETTE: Joo.

 

ADAMUS: Teit sen seisomalla tässä …

 

ANNETTE: Joo, joo, joo, joo. Jep. Jep.

 

ADAMUS: … minun kanssani.

 

ANNETTE: Joo, se oli intohimoni seuraamista, itseni sallimista, koska olen työntänyt sitä alas, intohimoani, koska mikä pointti siinä on?

 

ADAMUS: Mikä pointti siinä on?

 

ANNETTE: Joo, mutta en nyt.

 

ADAMUS: Ja käytät …

 

ANNETTE: Ja ihmiset kotona pitävät minua hulluna. Olen valmistelemassa konfirmaatiota, kristinuskon mukaista, kun pojat täyttävät 14.

 

ADAMUS: Kyllä.

 

ANNETTE: Siis minulla on se lauantaina, ensi lauantaina, ja sanotaan tavallaan: "Miten voit olla niin vastuuton ja lentää pois nyt?"

 

ADAMUS: Joo. Ai, varmasti.

 

ANNETTE: Mutta minusta vain tuntui, että oikeasti halusin, joten miksi en voi tehdä sitä?

 

ADAMUS: Ja totu siihen, että intohimo tekee jotain ja mieli sanoo: "Tämä on typerää, ja minulla on lapset kotona, ja entä rahat?"

 

ANNETTE: Eikä vain mieli, vaan koko perhe.

 

ADAMUS: Joo. No, kaikki.

 

ANNETTE: Joo, joo. Minua todella kiusataan siitä.

 

ADAMUS: Totu siihen. Ei ole mitään hullua enää. Ei ole. Ja ensin tuntuu hyvin kummalliselta ja epämukavalta sanoa: "Aion mennä Coloradoon viikonlopuksi. En tiedä miksi."

 

ANNETTE: Vain kolmeksi päiväksi. Kolmeksi päiväksi.

 

ADAMUS: Joo. "Kolme päivää, sinne ja takaisin. En tiedä miksi." Tarkoitan, että tämä kaikki on hullua, hullua, hullua. Ja jos sitä katsoo pinnalta ihmisnäkökulmasta, se on aivan hullua! Mikä sinua vaivaa?

 

ANNETTE: (naureskellen) Joo.

 

ADAMUS: Mutta jos katsotaan, mitä oikeasti tapahtuu, niin seuraat sydäntäsi. Tiesit, että sinun täytyi olla täällä. Tiesit, että tarvitsit potkun persuuksille, eikä se ollut niin kamalaa, eihän?

 

ANNETTE: Ei, ei, ei! Ei. Nautin …

 

ADAMUS: Potkusta persuuksille (naurua).

 

ANNETTE: Joo, mutta minä… joo! Joo!

 

ADAMUS: Linda, hakisitko hänelle maljallisen hedelmäsalaattia, kiitos (lisää naureskelua). Olen aina hämmästynyt, koska – eikä tämä tapahtunut ensimmäistä kertaa – joku nousee ylös ja sanoo: "Voi, elämäni on hyvä. Minulla menee hyvin." Ja katson energiaa ja sanon tavallaan: "Tämä on junan törmäys! Tarkoitan, miten voit …" Mutta se on kiva junan törmäys. "Joo, tuo törmäys on ok."

 

LINDA: Makeutta sinulle (ojentaen Annettelle hedelmäsalaattimaljan).

 

ANNETTE: Kiitos! Kiitos. Joo.

 

ADAMUS: Siis suurin asia ja mitä varten tulit tänne, on selkeys. Siis lohikäärme sanoi: "Hinaa perseesi Coloradoon", jotta voit saada tätä selkeyttä. Ei tekosyitä. Sallit Oivaltamisesi. Eikä se merkitse, että sinun täytyy muuttaa tai tehdä mitään muuta, vaan sallit sen, koska olet epäröinyt hullunlailla ja oikeuttanut. Olet todella hyvä varmistamaan – tyynnyttämään vesiä.

 

ANNETTE: Joo. Joo, joo.

 

ADAMUS: Sallit Oivaltamisesi, ja katsot, mitä tapahtuu, ensin lastesi kanssa, ja erityisesti poikasi, joka todella tuntee tämän nyt. Tarkoitan, että jotain tapahtuu. Hän tietää, että jotain tapahtuu. Tsekkaa hänen tilanteensa myöhemmin, ja hän alkaa taas puhua aika pian.

 

ANNETTE: Mutta olen pelännyt, että hylkään …

 

ADAMUS: Ai. Ei, sinä et pelännyt.

 

ANNETTE: Joo, mutta aiemmin olen pelännyt, että hylkään lapseni.

 

ADAMUS: Tavallaan ole hylännyt. Sinä hylkäsit jo. Hylkäämällä itsesi ja sen, mitä varten tulit tänne …

 

ANNETTE: Joo, joo, joo. Sillä tavalla.

 

ADAMUS: … tässä elämässä. Tavallaan hylkäsit lapsesi, ja siksi he reagoivat. Siksi he sairastuvat, ja siksi on paljon tunnepuolen ongelmia ja paljon syyllisyyttä sinulla. Mutta ei, kuten sanoit alussa, et ole peloissasi. Kaikki on hyvin, eikö?

 

ANNETTE: Joo, mutta ei ole ollut. Mutta tunnen niin nyt.

 

ADAMUS: Tunnet niin nyt.

 

ANNETTE: Joo, joo.

 

ADAMUS: Okei. Tarkoitan, ettei vain kaukaisena toiveena tulevaisuudessa: "Kenties asiat tulevat paremmiksi." Se on ihmisten upea tapa huijata itseään.

 

ANNETTE: Joo. Ei, vaan todella tunsin sydämessäni, että nyt kaikki selviää.

 

ADAMUS: Siis, mikä oli tärkein asia, jonka sanoin sinulle?

 

ANNETTE: Nyt?

 

ADAMUS: Mm hmm.

 

ANNETTE: Että … tota … (pitäen tauon) … joo.

 

ADAMUS: Joo.

 

ANNETTE: Joo.

 

ADAMUS: Vedetäänpä syvään henkeä yhdessä, vain sinä ja minä.

 

Salli olemuksesi. Salli ns. Oivaltaminen, mutta salli sinut, etkä ole tehnyt sitä, koska luulit, että sinun täytyi huolehtia kaikista muista.

 

ANNETTE: Joo, joo.

 

ADAMUS: Ja viisi vuotta lisää huolehtimista, mikä on oikeasti jotain 50 vuotta, mutta tavallaan: "Voi, odotan tavallaan." Älä. Ja lapsesi ovat … He rakastavat sinua hyvin paljon ja he ottavat itselleen monia tasapainottomuuksia, koska he tietävät, mitä varten olet täällä etkä tee sitä.

 

ANNETTE: Okei.

 

ADAMUS: Sinä et tee sitä. Niinpä tärkein asia, jonka sanon sinulle, on lakata viivyttelemästä tai harhautumasta. Se on paras asia lapsillesi. Älä tee sitä lastesi vuoksi, mutta se on paras asia heille. Se ei merkitse, että sinun täytyy jättää heidät. Voit olla lähempänä kuin koskaan. Se ei merkitse, että yhteisösi heittää sinut yhtäkkiä ulos. Itse asiassa he sokaistuvat siitä, mitä sinusta tulee, he ovat piittaamattomia parhaimmillaan, koska he ovat edelleen Sinisen maassa ja sinä olet Sateenkaarien maassa. Okei?

 

ANNETTE: Okei. Kiitos.

 

ADAMUS: Okei. Mikä on tärkein asia, jonka sanoin sinulle tänään?

 

ANNETTE: Oivaltamiseni salliminen.

 

ADAMUS: Juuri niin.

 

ANNETTE: Ja olemukseni.

 

ADAMUS: Ei tekosyitä. Ei mitään.

 

ANNETTE: Ei tekosyitä.

 

ADAMUS: Joo.

 

ANNETTE: Joo.

 

ADAMUS: Joo.

 

ANNETTE: Saanko mitään vinkkejä? (Naurua)

 

ADAMUS: Vinkkejä siitä, miten tehdä se?

 

ANNETTE: Tai ei siitä, miten tehdä se, vaan ainoastaan …

 

ADAMUS: Joo. Joo, se on iso juttu. Lakkaa pelkäämästä. Lakkaa olemasta peloissasi. Vaikka osa sinua sanookin: "En ole", niin sinä olet.

 

ANNETTE: Mitä minä pelkään?

 

ADAMUS: Sitä mitä tulee seuraavaksi. Sama asia jota jokainen ihminen tässä huoneessa pelkää, sama asia jota kaikki netissä katselevat pelkäävät: "Mitä tapahtuu seuraavaksi? Selviänkö siitä?" Ja aloitin tämän shoudin sanomalla, että 11 siirtyi juuri rajan yli, eikä sitä ole kovin suurta apua (Adamus naureskelee).

 

ANNETTE: Joo.

 

ADAMUS: Se ei ole kovin hyvä motivoija! Mutta siitä asioissa on viime kädessä kysymys tällä hetkellä. Ja on tuota pelkoa: "Osunko tuohon Oivaltamiskohtaan ja vain lähden?"

 

ANNETTE: Hmm.

 

ADAMUS: Ja se on hyvin houkuttelevaa, koska kun katsotte takaisin – tavallaan leijutte koko maiseman yllä elämässänne – se on kuin: "Jessus! Haluanko oikeasti palata takaisin ihmisten luo, jotka eivät ymmärrä minua, lasten luo joilla on ongelmia, kaikkeen muuhun elämässäni? Haluanko oikeasti palata takaisin siihen?"

 

ANNETTE: Siis epätasapainoisuudet lapsissa …

 

ADAMUS: Ajattelet liikaa. Ajattelet aivan liikaa.

 

ANNETTE: Joo, tiedän sen. Joo, niin ajattelen.

 

ADAMUS: Joo, aivan liikaa.

 

ANNETTE: Mutta tarkoitan, että lapset ovat …

 

ADAMUS: Vedä syvään henkeä (he kumpikin vetävät syvään henkeä). Aaah! Viisaus ennen vahvuutta.

 

ANNETTE: Häh?

 

ADAMUS: Viisaus.

 

ANNETTE: Joo, viisaus ennen vahvuutta. Joo.

 

ADAMUS: Viisaus ennen vahvuutta. Lakkaa taistelemasta tietäsi. Olet melko vahva itse asiassa, mutta ole nyt viisas. Okei? Ja vastaan kysymykseesi, kun pääsemme seuraavaan osaan.

 

ANNETTE: Okei.

 

ADAMUS: Okei.

 

ANNETTE: Kiitos.

 

ADAMUS: Totta kai. Ihmettelet: "Mitä minun pitäisi tehdä?"

 

ANNETTE: Okei.

 

ADAMUS: Kiitos.

 

ANNETTE: Joo, kiitos.

 

ADAMUS: Ja kiitos, että olet täällä. Se vaati paljon rohkeutta.

 

ANNETTE: Joo. Voinko saada halauksen?

 

ADAMUS: Monta. (Yleisö sanoo "oiii" ja vähän taputuksia, kun Adamus halaa häntä)

 

ANNETTE: Kiitos. Arvostan tätä todella. Kiitos paljon.

 

ADAMUS: Aa, hmm. Okei, vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tässä kohtaa. Luulen, että olemme saaneet kysymysosion valmiiksi.

 

Voi! Se mitä teit kaikkien puolesta, oli kaunista (yleisö taputtaa). Etkä muista siitä paljon. Ei, et muista, joten palaa myöhemmin takaisin kuuntelemaan tai katselemaan video. Mutta se oli hyvin rohkeaa sinulta. Oli normaalin asteikkosi ulkopuolella sanoa vain: "Aion hypätä lentokoneeseen – en tiedä miksi – ja menen Coloradoon – en tiedä miksi – ja toivottavasti jotain tapahtuu." Seurasit sydäntäsi tällä kertaa, et sitä, mitä ajattelet sinun pitävän tehdä, etkä velvollisuuksiasi, ja annoit hyvin suuren siunauksen hyvin monille ihmisille.

 

ANNETTE: Kiitos.

 

ADAMUS: Kiitos. Vedetäänpä syvään henkeä sen myötä. Aah!

 

Yksi lempiasiani on puhua ihmisten kanssa (Adamus naureskelee) ja erityisesti kokoontumisissamme, työpajoissamme ja myös täällä tänään, ja kun joku sanoo: "Ei, vaan kaikki on hyvin. Kaikki on hyvin, ja elämä on upeaa", minä tavallaan … (hän vääntelee naamaansa), koska näen paljon sen läpi (muutama naurahdus). Ja teille uusille netissä, joo, tulen käymään myös teidän luonanne (lisää naureskelua). Nimittäin – ja aikomukseni ei ole nolostuttaa ketään teistä. Aikomukseni on sanoa: "Ollaanpa totuudenmukaisia asioissa." Siis annoit minun olla lohikäärmeesi tänään ja tuoda selkeyttä, eikä se ole aina hauskaa. Joskus se on vähän hermoja raastavaa, mutta …

 

ANNETTE: Se ei tuntunut hermoja raastavalta. Se tuntuu hyvältä.

 

ADAMUS: Se tuntuu hyvältä.

 

ANNETTE: Joo, koska …

 

ADAMUS: Haluatko tehdä sen uudestaan? (Adamus naureskelee)

 

ANNETTE: Ole hyvä (naurua). Täysin avoin.

 

ADAMUS: Kyllä, niin olit.

 

ANNETTE: Vastaanotin ja sallin itseni täysin, koska tarvitsin tätä. Siis olen vain kiitollinen siitä, että olit … otit aikaa tässä shoudissa jakaa kanssani.

 

ADAMUS: Voi, se oli tärkeää kaikille.

 

Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä.

 

Siis esitin kysymyksen: "Mitä sinun pitäisi tehdä, jos sinun ei pitäisi tehdä mitään?" tavallaan niiden lauseiden mukaan, joita aina sanon teille: lakkaa työstämästä Oivaltamistasi, rakas ihminen. Se ei ole sinun tehtäväsi. Et ole itse asiassa edes se, joka halusi sitä. Halusit vain jatkaa kulkemista elämän läpi saaden lisää kokemuksia – kokemus toisensa perään, tavallaan kuin ikikokija (yksi ihminen naureskelee). Luulin sen olevan hauskaa. Saan vain yhden nauramaan täällä (muutama naurahdus lisää). Tavallaan kuin ikiliikkuja te vain menitte elämästä läpi ja saitte lisää kokemuksia. Ja sitten kävisitte läpi sen kokemuksen, millaista on olla henkinen, ja sitten taas uusi elämä ja henkisenä oleminen. Mutta jokin muuttui tässä elämässä. Se oli Oivaltamisen elämä. Piste. Se on siinä. Se on siinä.

 

Nyt sanon: "Mitä teidän pitäisi tehdä, jos teidän ei pitäisi tehdä mitään?" Hengailla vain Sartin kanssa rannalla tekemättä mitään? Matkustaa? Osallistua teknologiaan. Varmasti, kaikkia noita, ja miten olisi tämä?

 

 

Teidän mintohimonne

 

Muistatteko, kun pari shoudia sitten sanoin teille, että meillä on Ylösnousseiden mestareiden klubilla väittely vapaudesta versus intohimo tai mission tehdä jotain, ja sanoisin, että luultavasti 80 %:lla shaumbroista oli joko "vapaus" tai "vapaus ja" – he halusivat kummankin. Hyvin, hyvin harvat menivät intohimopuolelle. Ja luulin, että se oli iso vitsi, koska yksi asia joka niin puuttuu tällä hetkellä, on intohimo. Ja hyvin monet teistä ovat ikävystyneitä. Mutta tuossa tylsyydessä pelkäätte kamalasti mennä seuraavalle tasolle. Odotatte jonkin … odotatte meteorin tulevan taivaalta ja osuvan teitä päähän ja vievän teidät Oivaltamiseenne. Ja olette hullun ikävystyneitä tällä hetkellä. Ja jessus, niin minäkin olisin.

 

Ja halusin odottaa tähän shoudiin, ennen kun sanon, mistä mintohimosanne on oikeasti kyse tällä hetkellä. Entä vapaus? Ei, ei kovin paljon. Mitä vapaus ylipäätään on? Teillä ei ole vapautta, ennen kuin orientoidutte oikeasti uudelleen energiaan. Siihen saakka kunnes teillä on tuo uusi suhde energiaan, teillä ei ole vapautta. Se on kiva lennokas tavoite, ja se on mahtava muotisana shaumbrojen käyttöön: "Vapaus, vapaus, vapaus", mutta ei juurikaan tällä hetkellä. Ei juurikaan.

 

Ensinnäkään te ette tietäisi, mitä tehdä sillä, jos teillä olisi sitä. Olen pahoillani, että loukkaan teitä kaikkia, mutta ette yksinkertaisesti tietäisi, mitä tehdä sillä. Järjestelmälle olisi tällä hetkellä hyvin ylivoimaista saada todellinen vapaus. Ja ajattelette: "No, haluan vapautta. Haluan pystyä hyppäämään lentokoneeseen ja menemään Coloradoon viikonlopuksi." Tota, vapaus on olemista ilman fyysistä kehoa, joka pidättelee teitä, ilman kaikkia vanhoja aspekteja, ilman kaikkea vanhaa roskaa, ilman mitään sellaista, ilman tarvetta olla koskaan huolissaan rahasta. Se on todellista vapautta – ja kyllä, lopulta menemme siihen. Mutta tällä hetkellä kyse on itse asiassa mintohimosta.

 

Aion siirtää tätä (pikku pöytä), jotten … Minä haluan astella edestakaisin. Cauldre haluaa syödä, mutta minä haluan astella.

 

Siis tällä hetkellä kyse on mintohimosta. Mitä teidän pitäisi tehdä, jos teidän ei pitäisi tehdä mitään? No, ensinnäkin ihminen, mene pois tieltä ja anna tämän kaiken tapahtua. Ja ihminen, samalla on aika todella tunnustella mintohimoa, intohimoa, tuota missiota – kyllä, se on tavallaan sitä. Kyse ei ole siitä, että kaikki on kontrolloitua ja käsikirjoitettua tai mitään sellaista, mutta on tuo intohimo, ja löysimme sen viime shoudissamme.

 

Puhuimme päänpaukuttajista, joka on minun termini niistä atlantislaisista, jotka aloittivat työn kristalleilla, energialla, tarkoituksenaan standardisoida ihmiskeho ja -aivot, mutta perimmiltään se johti Sinisen maahan, joutumiseen erityisesti mielen vangiksi – kehon myös, mutta erityisesti mielen – ja lopulta sen muuttamiseen, mitä kutsuttaisiin DNA:ksi, rajoittuneisuuden tekemiseen tavallaan hyväksyttäväksi. Ja luominen kaikessa tässä työssä voimakkaiden kristallien kanssa … Voi, puhuimme siitä hiljattain Ahmyo-retriitissä saarella. Menimme siihen hyvin, hyvin syvälle. Tuo työ jota teimme, vaikutti syvästi 22 shaumbraan, ja muuten, se valmisteli sitä tätä päivää varten.

 

Työ jota Atlantiksella tehtiin, ei ollut ilkeää tai pahaa. Se tehtiin hyvistä syistä, mutta se tavallaan kostautui jollain tavoin. Jollain tavalla sitä ei voi kutsua edes takaiskuksi, se oli vain iso kokemus, mutta se johti valtavaan rajoittuneisuuteen – rajoittuneisuuteen kehossa, rajoittuneisuuteen mielessä – valtavaan rajoittuneisuuteen.

 

Ja sanoin viime kokoontumisessamme: "Olitte snoita päänpaukuttajia." Oli ääntä, erittäin selvää ääntä, kun nuo pannat laitettiin päähän. Eivätkä pääpannat näyttäneet noilta (viitaten Tadin ja Garyn hevirokkariperuukkeihin). Nuo teidän päässänne näyttävät bilelahjoilta tai linnunpesiltä (vähän naureskelua). En tiedä, kummalta, mutta ovat luultavasti hyvä linnunpesä. Nämä pääpannat olivat yhdistelmä kristalleja ja metallia, ja ne oli viritetty niin, että kun ne laitettiin päähän ja mentiin johonkin kammioon … Se oli tavallaan samanlaista – katson sitä aina ja se kiehtoo minua – mitä kutsuaan kauneusleikkauksiksi, kaikki nämä asiat joita ihmiset tekevät keholleen, eikä se ei ole mikään iso juttu.

 

Mutta silloin kaikki kulkivat pääpantojen kanssa, koska he halusivat olla samanlaisia kuin kaikki muutkin. Se oli se juttu, mikä piti tehdä. Tuolloin oli muotia ottaa pääpantahoitoja. Ja lopulta se sai kaikki aivojen, mielen, vangiksi. Ja sitten mieli oli hyvin ohjelmoitu tavallaan, mieli piti teidät mielessä eikä päästänyt teitä pois mielestä. Ja sitten jokin heräsi sisällänne ja sanoitte: "Minun täytyy päästä pois mielestä", mutta käytätte mieltä päästäksenne ulos mielestä, eikä se toimi.

 

Kun nämä pannat laitettiin päähän, kuului ääntä. Ja ei, minulle ei ole koskaan tehty sitä. Minulle ei ole koskaan tehty sitä. Näin paljon sen tekemistä, mutta minulle ei koskaan tehty sitä, koska olin pieni orjapoika. Kyllä, minä olin (muutama naurahdus). Pelleilyä yleisössä. Ei, ei, en ollut pääpannan saamisen arvoinen. Ei, sitä käytti ainoastaan eliitti – te. Sitä käytti ainoastaan eliitti. Kyllä, minä olin pieni orjapoika, joten minulla ei koskaan ollut sitä, ja luultavasti se on hyvä asia. Muuten istuisin luultavasti yleisössä tällä hetkellä, enkä olisi täällä edessä korkealla tuolilla (lisää naureskelua).

 

Kerron tässä pienen sivutarinan.

 

LINDA: Eikä!

 

ADAMUS: Kyllä, kyllä. Se on todella hyvä. Siis katselin kaiken tämän tapahtumista, ja minä juoksin sisään ja toin teille hedelmäkulhoja ja vettä, kuten kylpylässä teille tarjoillaan, ja teille laitettiin tällaiset pääpannat ja teitä hierottiin. Teidät laitettiin kammioon. Katselin kaikkea tätä ajatellen: "No, minä en ole sen arvoinen. Olen vain pieni orjapoika. En ole kaiken tämän arvoinen." Ja sitten tuolla hetkellä tavallaan tajusin ja oivalsin: "Yhtenä päivänä he kutsuvat minua saadakseen tämän paskan pois aivoistaan." (Naurua) Kyllä, oikeasti. Juuri se ajatus minulla oli. Emme käyttäneet silloin sanaa "paska", mutta se oli jotain vastaavaa. "Yhtenä päivänä he kutsuvat minua puristamaan kaiken tämän paskan pois päästään, ja eikö se ole tavallaan mielenkiintoista karmaa?" (Adamus naureskelee) Minä nauran, minusta se oli … Tuo ajatus se oli … ja tässä sitä ollaan.

 

Siis oli tätä ääntä, kun teidät laitettiin kammioon, ja melkein vihaan tuoda sen esiin, koska saatatte kuulla sitä jokin aikaa. Ei, emme soita mitään – voitte vain tuntea sen. Se oli kuin paukuttavaa ääntä. Se oli kuin: "Pam! Pam! Pam!" Tuollaista, mutta hyvin, hyvin kovaa, hyvin kovaa, kun olitte tuossa kammiossa. Itse asiassa jos teillä ei olisi ollut tuota pääpantaa, melkeinpä ei ollut lainkaan ääntä. Mutta jos teillä oli se päässä, oli tämä päng-ääntä, päng kuin murskaamista. Se oli energiaimpulsseja, joita meni mieleen niin syvälle, että lopulta se johti kaikki tulevat sukupolvet, kaikki jälkeläiset ja heidän jälkeläisensä ja lopulta kaikki ihmiset yhdenmukaisuuteen, elämiseen tuossa rajoittuneisuudessa, tuossa Sinisen Maassa, elämiseen mielessä, ja jossain kohtaa yritykseen päästä pois mielestä. Mutta sitten kun se epäonnistui, mieltä yritettiin käyttää pääsemiseen pois mielestä. Se ei toimi. Se kaivaa teidät vain syvemmälle. Täytyy tapahtua jotain mielen ulkopuolella, jotain mikä rikkoo tuon kaavan.

 

Siis olette ensimmäisten joukossa menossa tästä läpi. Nimittäin olemme aina ihmetelleet – en tiedä, oletteko te, mutta muut ovat – miksi tämä ryhmä. Mikä toi meidät yhteen? Se on kansainvälinen. Tarkoitan, ettei kyse ole vain yhdestä tai kahdesta maasta. Mikä toi meidät kaikki yhteen? Olette kuulleet tarinan yhdessä olemisesta Jeshuan aikana. Mutta se ei ollut yksinään riittävä side pitämään teitä kaikkia yhdessä näin pitkään. Oli tämä yhteinen asia, että osallistuitte Atlantiksen aikana tuon teknologian kehittämiseen, käyttämiseen ja soveltamiseen.

 

Sitä ei ole tarkoitettu syyllistämään tai mitään sellaista. Se ei ole karmaa, joten älkää ottako sitä sellaisena. Se ei ollut välttämättä paha asia, koska tietoisuus oli tuolloin siinä kohtaa. Silloin kyse oli siitä, että "Tuodaanpa tämä kaikki yhteen. Lauletaan kumbajaa koko ajan. Olemme kaikki yhtä. Pannaanpa meidät kaikki näyttämään samalta, käyttäytymään samalla tavalla ja ajattelemaan samalla tavalla." Siksi olen niin vastaan, kivenkovaan vastaan, koko tätä "palataan takaisin ykseyteen" -liikettä. Se on tukku atlantislaista paskaa, enkä suvaitse sitä lainkaan, koska olette täysivaltaisia olentoja, jotka eivät ole kiitollisuudenvelassa kenellekään tai millekään.

 

Mutta tässä kohtaa olemme nyt koko tässä jutussa – tulemme yhteen, olemme murtautumassa ulos ja menemässä Sinisen maan ulkopuolelle – ja osa koko tätä dynamiikkaa on tavallaan se, että hyvin monet shaumbrat sanovat: "Olen ok. Kaikki on hyvin, ja jossain kohtaa tien varrella kaikki on todella hyvin." Ja se on harhaista. Se saattaa tehdä teidän päivistänne vähän parempia. Mutta tiedätte ilman epäilyksen häivääkään – ilman mitään epäilystä – että on jotain enemmän. Jotain tapahtuu. Tiedätte ilman epäilyksen häivääkään, että tämän on aika räjähtää täysin auki, ja se on tuo mintohimo. Se on tuo mintohimo. Ja voitaisiin sanoa, että kyse on tästä vanhasta atlantislaisesta tarinasta, kristalleista ja yhdenmukaisuudesta ja kaikesta muusta. Kyse on vanhasta atlantislaisesta tarinasta.

 

Jokin aika sitten – hypin aiheesta toiseen Cauldren mukaan – puhuin kristalliluolista. Muistatteko sen? Kristalliluolat. Luulen, että teimme merabhin tai jotain vastaavaa*. Olin tavallaan pettynyt – ja haluaisin teidän antavan sen ilmaiseksi, en välitä. Yhdeksänkymmentä prosenttia shaumbroista jotka menivät sinne, olivat aarteenetsijöitä. He menivät sinne haluten rikkauksia, ja tiedättekö, mitä noissa kristalliluolissa oli? Siellä oli muistutus intohimosta purkaa se, mitä tuolloin tehtiin. Se on siinä. Kristalliluolat, jotka ovat muuten hyvin, hyvin todellisia – siellä oli tuo intohimo. Hyvin monet menivät sinne etsien kultaa ja hopeaa, ja sanoivat: "Miten ihmeessä en rikastunut käytyäni siellä?" Heiltä meni koko pointti ohi. He harhautuivat. Siellä oli muistutus mintohimostanne tässä elämässä. Missiostanne, kutsutaan sitä niin. (*Lisäinformaatiota DreamWalk to the Crystal Caves)

 

Vapaus? Ei juurikaan tällä hetkellä, koska teillä on jotain tärkeämpää sydämessänne, olemuksessanne, olemiseenne täällä. Siis aloitin sanomalla: "Mitä teidän pitäisi tehdä, kun teidän ei pitäisi tehdä mitään?" Toisin sanoen, ihminen, mene helvettiin, pois tieltä. Salli tämän tapahtua. Mutta korjaan sitä ja sanon, että juuri nyt on aika vapauttaa mintohimonne. Missionne tällä planeetalla olemiseen tänä aikana on murtautua ulos tuosta kristallisesta pääpannasta, ulos Sinisen maasta. Se on tuo intohimo. Se antaa teille suuren syyn herätä aamulla. Kun sallitte mintohimonne, katselette, miten energia muuttuu kaikkialla ympärillänne.

 

Pelkäätte tuota mintohimoa. Voitte ehkä ajatella sitä, mutta sanoisitte mieluummin: "Ei, otetaan vapaus." Emme pääse vapauteen, ennen kuin tartumme siihen varsinaiseen syyhyn, miksi tulitte tälle planeetalle tässä elämässä Koneiden aikaan. Ette saa tuota vapautta, ennen kuin pääsemme tästä yli. Oivaltaminen, kyllä, mutta puhun pysymisestä ihmisenä tällä planeetalla. Ja kerroin noille yhdelletoista muutama ilta sitten: "Ette antaneet mintohimonne – missionne, intohimonne – tulla esiin." Ja kävimme pitkän keskustelun, pitkän keskustelun, ja: "Voi, ei, ei. Ei. Oikeasti minä annoin intohimoni tulla." Tavallaan, älkää suoltako hevonpaskaa minulle. Olen Adamus Saint-Germain. Näen suoraan sen läpi. Älkää kertoko minulle, että te ette pelkää, kun näen teidän pelkäävän. Älkää kertoko minulle, että kaikki on ok, kun näen vain myllerrystä."

 

Siis tällä hetkellä, vapaus? Se tulee. Älkää olko huolissanne siitä. Mutta tällä hetkellä on aika tuoda takaisin tuo mintohimo, miksi tulitte tälle planeetalle, miksi käytte läpi uskomattomia haasteita elämässänne, miksi joskus tunnutte hukkuvan ongelmiin, joista ette näytä pääsevän ohi, miksi olette kokeneet sen, että kun haluatte murtautua vapaaksi, joudutte enemmän sinne (pää). Se kaikki oli osa tulemista takaisin tähän tilanteeseen: "Okei, tämä juttu tehtiin, ja tämä on se ryhmä, joka murtautuu ulos siitä."

 

Teemme merabhin aivan hetken kuluttua, mutta haluan teidän todella tuntevan sitä. Otetaan kaikki, mitä me olemme puhuneet ja mitä Tobias puhui viimeiset – miten monta vuotta – 20 vuotta tai enemmän, ja siinä kaikessa on viime kädessä kysymys tästä yksinkertaisesta asiasta: tulitte tänne rikkomaan vanhan kaavan, ensin itsellänne ja sitten toisilla. Oletteko valmis siihen? Ei, te pelkäätte sitä, ja minäkin pelkäisin, koska se muuttaa kaiken.

 

Onko tämä planeetta valmis siihen? Sillä ei ole oikeastaan merkitystä tällä hetkellä. Ei ole oikeastaan merkitystä. Mutta kun murtaudutte ulos tuosta vanhasta pääpantaohjelmoinnista, se ainakin antaa mahdollisuuksia toisille, kuten niille muutamalle uudelle, jotka edelleen katselevat. Se antaa heille mahdollisuuden tehdä sen.

 

 

Mitä tulee seuraavaksi

 

Seuraavina kahtena kuukautena, enemmänkin 45 päivänä, saatte elämässänne kokemuksia, joita olette vaatineet – tavallaan kuten sinä (Annette) tulit tänne ja vaadit tätä. Teille kaikille tulee jokin kokemus – ei tällainen, mutta elämäänne tulee jotain. Sanotaanpa vain, että lohikäärme edesauttaa sitä, eikä se tee teille mitään vahinkoa, mutta se tuo esiin teissä joitain pelkoja, uhkia, joitain asioita.  

 

Ainoa tarkoitus sille on, että menette mielen tuolle puolen, ja sen tehdessänne teistä tuntuu, että tulette hulluksi, kuin olisitte vapaassa pudotuksessa ettekä tiedä, osutteko maahan vai opitteko lentämään. Teillä on joitain hyvin kummallisia kokemuksia. Minä en tee sitä. Lohikäärme ei tee sitä. Te teette sen omassa elämässänne. Keskustelumme oli erittäin tärkeä lämmittelemään kaikkia sitä varten, mitä tulee seuraavaksi elämässänne.

 

Tiedätte, miten teistä joskus tuntuu siltä, että teiltä menee järki, teiltä menee kaikki todellisuudentaju, kaikesta tulee hämmentävää, ja saatatte myös ottaa sen fyysisesti kehoonne, minkä monet teistä tekevät. Tiedätte, miten teistä joskus tuntuu siltä, että menetätte otteen kaikesta, ja mitä silloin teette? Pidätte kiinni vielä enemmän, koska olette hyvin vahva. Älkää tällä kertaa. Se on hyvin pelottavaa joillekin teistä, mutta älkää pitäkö kiinni. Älkää yrittäkö saada itseänne takaisin laatikkoon. Älkää käyttäkö sinisiä affirmaatioita. Toisin sanoen, älkää yrittäkö päästä takaisin 3D:hen, takaisin omaan junaanne. Tämä kokemus joka tulee, on jotain, minkä mestarin voitaisiin sanoa suunnitelleen teille mestarillisesti, viisaasti, auttamaan teitä murtautumaan ulos, murtautumaan ulos mielestä.

 

Mieli on erittäin sitkeä juttu, ja tiedätte sen, koska autoitte sen ohjelmoinnissa. Ja mieli on erittäin rajoittunut juttu. Se kertoo teille, että kaikki on hyvin, silloin kun pinnan alla tiedätte, ettei ole. Ja se saa teidät lykkäämään kaiken huomiseen, jos se mitenkään vain voi.

 

Siis se mitä tulee elämäänne seuraavien, sanoisin 45, kenties 60 päivän aikana, on erilaisia kokemuksia teille kaikille. Ja älkää kertoko minulle, kukaan teistä, tai älkää myöskään postatko sosiaaliseen mediaan, että kävitte tämän läpi viime viikolla tai kuukausi sitten, koska se on ehdottomasti makyoa. Se olette te yrittämässä päästä valokeilaan, kun tässä ei ole kyse valokeiloista. Kukaan teistä, kukaan teistä, ei ole käynyt lävitse tätä vielä, ja olen auttanut sen varmistamisessa, että sitä ei ole tapahtunut vielä tähän mennessä.

 

Seuraavien 45–60 päivän kuluessa jotain ilmestyy, ja se voi olla kummallisin uni, jonka olette koskaan nähneet, ja se kääntää teidät ylösalaisin. Se voi olla jokin ulkopuolinen kokemus, kenties jokin terveystilanne, kenties aivan yhtäkkiä kaikki vain … teistä tuntuu, kuin matto vedettäisiin altanne. Älkää tällä kertaa pitäkö kiinni. Antakaa sen tapahtua.

 

Ja muistakaa, mitä sanoin aiemmin: viisaus jättää varjoonsa vahvuuden. Ja muistakaa se, kun tämä asia tulee elämäänne. Se ei ole ulkopuolinen voima, vaikka se vaikuttaa siltä. Se ei ole tekemässä teille mitään vahinkoa tai haittaa, vaikka ihminen ajattelee niin. Se on auttamassa teitä murtautumaan vapaaksi – murtautumaan vapaaksi sitä samasta mielestä, jota autoitte ohjelmoimaan jokin aika sitten.

 

Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tässä kohtaa, ja miten olisi vähän musiikkia ja merabh tuomaan kaikki tämä yhteen.

 

(Musiikki alkaa)

 

 

Takaisin kristalliluoliin -merabh

 

On valtavaa mintohimoa, teidän missionne – ja kutsutaan sitä niin: se on missionne tässä elämässä – ja se kaikki liittyy siihen, että tullaan Oivaltamiseen. Se kaikki liittyy viimeiseen elämäänne tällä planeetalla. Se kaikki liittyy Koneiden aikaan, jos katsotaan, miten kaikki tämä on hyvin täydellistä ja kaunista.

 

On valtavaa intohimoa purkaa se, mitä tehtiin kauan sitten, vapauttaa itsenne mielestä, sallia Oivaltamisenne, ja tiedätte, että te ette voi jäädä mieleen. Ette voi olla rajoittunut mieleen, jos aiotte olla Oivaltanut. Se ei vain toimi.

 

Ette voi käyttää vanhaa tapaa käsitellä energiaa. Se ei vain toimi.

 

Ne yksitoista jotka tulivat hiljattain luokseni, sanoivat: "Käske heitä antamaan mintohimonsa tulla esiin, olemaan pelkäämättä sitä enää, olemaan häiriintymättä." Ja sanoin, kyllä, olemaan sellaisten asioiden häiritsemättä, kuin vapaus.

 

Vapaus on yksi noista vaikeasti tavoitettavista asioista, ennen kuin olette tehneet sen, mitä tulitte tänne oikeasti tekemään. En sano, että olette ansassa. Sanon, että mintohimo tulee ennen vapautta. Voi, se tuo lopulta vapauden.

 

Minulle vapaus ja alkemia ovat joskus tavallaan suuria häiriötekijöitä. Käytimme alkemiaa satoja vuosia sitten saamaan nuo henkiset vampyyrit pois polulta. Sanoimme: "Katsokaa! Tänne! Tänne! Voitte muuttaa kiven kullaksi. Teidän täytyy vain pysyä tuon tulen luona, kohentaa sitä, jatkaa kivien laittamista siihen ja katsella, kun ne muuttuvat kullaksi." Muuten, se ei tapahdu niin, mutta se oli suuri tekijä viemään aarteenetsijöiden huomio muualle, jotta heidät saatiin pois tieltämme.

 

Juuri nyt on aika antaa tuon mintohimon tulla esiin. Ja juuri nyt teidän jokaisen on aika … Palataanpa takaisin kristalliluoliin, mutta nyt kypsinä olentoina, viisaina olentoina, ei vain olentoina jotka yrittävät tätä pientä alkemiatemppua, etsien rikkauksia.

 

Täytyy sanoa, että olin todella pettynyt siihen, miten monet menivät kristalliluoliin vain haluten aarteita. Eivät kaikki, mutta jotkut. Liian monet.

 

Mennäänpä nyt takaisin sinne, ja katsotaan, mikä oikeasti odottaa teitä.

 

Vedetäänpä syvään henkeä ja mennään yhdessä ryhmänä, te kaikki, me kaikki.

 

Keräännytäänpä yhteen ja tunnetaan tuo keskinäinen side kaikissa teissä päänpaukuttajissa, atlantislaisissa.

 

Silloin sitä olisi kai voinut kutsua "tieteeksi, joka tekee ihmiskunnan paremmaksi". Mutta se oli vähän holtitonta, vähän holtitonta, mutta yksi pirunmoinen kokemus, eikö? Yksi pirunmoinen kokemus.

 

Palataanpa nyt takaisin sinne yhdessä tämän yhteisen siteen kera, joka teillä kaikilla on yhteistä.

 

Haluan viedä teidät yhteen erityiseen kristalliluolaan tänään.

 

Mennäänpä sinne. Voitte tavallaan vain leijua sinne.

 

Kun astumme tähän kristalliluolaan, voi, siellä on hyvin kaunista.

 

Olen huomannut, että hyvin monista shaumbroista luolat ovat tavallaan aavemaisen kiehtovia. Olette asuneet maan alla pitkän aikaa Atlantiksen romahtamisen jälkeen, ja luolissa on jotain kaunista ja lohduttavaa. Mutta yksi asia niissä on se, että ne ovat hyvin rajoittavia. Ne ovat todella tiukkoja. Eikö ollut hyvin sopivaa, että Atlantiksen jälkeen, tuon kehoa ja mieltä rajoittavan työn jälkeen, teidän tarvitsi asua luolassa monta, monta, monta, monta elämää? Se itse asiassa auttoi maadoittamaan kaiken tuon yhdenmukaisuustyön, jota tehtiin.

 

Mennäänpä luoliin nyt. Ja pyydän hartaasti teitä antamaan itsenne nyt kuvitella, antamaan itsenne uneksia, antamaan itsenne … Ei, älkää pidätelkö enää epäilemällä tai miettimällä, mitä muut ihmiset ajattelevat.

 

Ei enää pidättelyä. Sitä ei voi olla, ja teillä on tuo kokemus seuraavien 45-60 päivän aikana. Se tulee suoraan päin naamaa. Mutta älkää pidätelkö.

 

Teillä on suurta tietämistä, suurta tietämistä, mutta sitten se peittyy ja sitä pidätellään. Ei enää. Emme vain voi mennä siihen enää. Ei enää pidättelyä. En välitä, miten kummallisena luulette ihmisten pitävän teitä. Sillä ei ole merkitystä.

 

Astutaanpa nyt kristalliluoliin ja todella aistitaan, mitä täällä on.

 

Ihminen sanoisi: "Katsokaa näitä upeita kristalleja. Lyön vetoa, että ne ovat omaisuuden arvoisia."

 

Oikeasti täällä on muistutus, muistutus tämän planeetan kauneudesta. Se kylvettiin kristallilla tai Kristus-energialla, puhtaalla kristallilla. Se ei ole vain kivissä, vaan on puhdasta kristallia.

 

Ja täällä luolissa on, no, myös muistutus niistä enkeliolennoista, jotka kylvivät aluksi tämän planeetan kristalleilla, energialla.

 

Antakaa itsenne todella tuntea. Älkää pidätelkö. Älkää tehkö enää sitä, että suodatatte ajatuksenne.

 

Se mitä näissä kristalliluolissa on, on elävää energiaa.

 

Täällä on mahdollisuus uuteen energiaan. Teille mahdollisuus käyttää energiaa eri tavalla, ja kuten yksi sanoi, ei koskaan ymmärretä, mitä oikeasti on täällä, ei koskaan ymmärretä näitä kristalliluolia, ennen kuin on valmis ymmärtämään, että energiaa voidaan käyttää hyvin, hyvin eri tavalla tällä planeetalla.

 

Ja sen ydin, sen todellisen ymmärtämisen ydin on tässä. Siinä ei ole kyse niiden jalokivien arvosta, joita täällä on.

 

Täällä on mahdollisuus uuteen energiaan, energian antamiseen palvella teitä nyt mestarina, viisaana olentona. Se täällä on.

 

(Tauko)

 

Ja täällä on myös muistutus Atlantiksesta, tämän puhtaasta kristallienergiasta, joka voi muuttaa mielen ja kehon hyvin pitkäksi aikaa. Se loi hypnoosivaikutuksen.

 

Kristallit ovat hyvin kirkasta energiaa. En puhu vain fyysisestä kristallista, vaan perusolemuksesta – Kristus, kirkas/selkeä.

 

Siis siellä on muistutus Atlantiksen pääpannoista, kaikesta hypnoosista. Sitä se kaikki oli. Se hypnotisoi hyvin syvästi mielen ja sitten kehon. Mutta täällä on myös vapautus siitä.

 

Täällä on paluu takaisin todelliseen Kristukseen, todelliseen selkeään energiaan. Jotkut sanoisivat sitä Kristus-siemenenergiaksi.

 

Täällä teidän mahdollisuutenne uuteen energiasuhteeseen on maadoitettu Maahan, maadoitettu fyysiseen todellisuuteen

 

Seuraavien parin kuukauden aikana saatte elämässänne kokemuksen, jotain mikä saattaa teidät mielen tuolle puolen, hypnoosin tuolle puolen, ja joillekin se on erittäin epämiellyttävää, kenties jopa pelottavaa. Ja yritätte pitää kiinni henkenne edestä, käyttää kaiken vahvuutenne, tahtonne, päättäväisyytenne.

 

Mutta kun käytte läpi tämän kokemuksen elämässänne, sen tarkoitus on oikeasti läpimurto, murtautua mielen yli, murtautua ulos sinisestä, murtautua ulos monista vanhoista laatikoista ja oikeutuksista, murtautua ulos pelosta olla ihminen ja pelosta tulla Oivaltamiseen ihmisenä.

 

Kun tuo kokemus ilmestyy – se on erilainen kaikilla teillä – vetäkää syvään henkeä ja muistakaa olemisenne täällä, täällä kristalliluolissa. Älkää muistako tulla tänne ja älkää ajatelko tätä vain, koska yritätte saada aarteita tai rahaa tai jotain sellaista. Älkää tulko tänne ollaksenne energiansyöjä.

 

Tulkaa tänne selkeyden vuoksi ja muistutuksen vuoksi.

 

Tulette tänne muistuttaaksenne itseänne mintohimostanne – miksi tulitte tänne, miksi valitsitte tämän elämän, mistä koko matkassanne on ollut kyse. Nimittäin mielellä on upea tapa panna se kaikki sekaisin ja haudata se ja kaikkea muuta. Mutta nyt on mintohimon aika – missionne, intohimonne – tulla takaisin.

 

Olette niitä, joita kutsun päänpaukuttajiksi, juuri niitä jotka tavallaan aloittivat kaiken tämän pääpantateknologian. Siksi te olette niitä, jotka olette päättäneet tulla takaisin ollaksenne ensimmäisenä ulos siitä.

 

Sallikaa itsenne tuntea tuo intohimo täällä kristalliluolissa.

 

Esitin tänään kysymyksen: "Mitä teidän pitäisi tehdä, jos teidän ei pitäisi tehdä mitään?" Antakaa itsenne tuntea tuo intohimo taas kerran.

 

Ei enää sen karkuun juoksemista, ei enää piiloutumista siltä, jotta tunnette tuon intohimon, muistatte sen syyn, miksi tulitte tähän elämään, muistatte, mikä oli todella tärkeää. Kaikki nuo muut pikku asiat, joista olette huolissanne päivät pitkät, eivät ole tärkeitä. Ne eivät oikeasti ole. Tämä tässä, tämä mintohimo, tämä syy teidän elämäänne – se on aivan tässä.

 

Ne yksitoista joiden kanssa puhuin muutama päivä sitten, sanoivat: "Jos olisin vain sallinut itseni muistaa." He sanoivat: "Adamus, olisitko kiltti ja toisit tämän shaumbroille. Kertoisitko heille, että jos he päättävät jäädä tänne kehoon oivaltaneena mestarina ja tuo intohimo tulee läpi, niin tylsyyden päivät ovat poissa, sen ihmettelemisen päivät, miksi he jäävät, päivät jolloin kaiken ympärillä on siniharmaata utua. Muistuttaisitko heille siitä, tuosta syystä miksi he ovat täällä."

 

Ja mielestä se voi kuulostaa uskomattomalta, liioitellulta, suureelliselta. Ja sanon mielelle: "Haista vittu." (Muutama naurahdus) Kyllä, oikeasti tarkoitan sitä. Painu hittoon, mitä tahansa haluatte sanoa. Tota, menetimme juuri muutaman uuden katselijan lisää (lisää naureskelua).

 

Sanon mielelle: "Turpa kiinni." Se ei ole suureellista. Se ei ole keksitty tarina, se ei mitään muuta, kuin lopullinen tuleminen takaisin totuuteen ja selkeyteen. Se on siinä.

 

Eikö ole hassua, miten mieli osaa minimoida? Sanoa: "Voi, se ei voi mitenkään olla totta."

 

Saatte seuraavien 45–60 päivän kuluessa kokemuksen, joka tuntuu hyvin uskomattomalta, tuonpuoleiselta, maadoittumattomalta, epärealistiselta, unenomaiselta, melkein kammottavalta – vähän kaikkea – ja tuossa kokemuksessa on kyse teidän saamisesta pois mielestä. Ja yksi asia jonka haluan osoittaa … (jonkun kännykkä alkaa soida) Aina tarvitaan yksi (vähän naureskelua). On erittäin helppoa häiriintyä, todella. Älkää.

 

Vedetäänpä syvään henkeä yhdessä, rakkaat shaumbrat.

 

Suureellista? Ei, ei lainkaan. Liioiteltua? Heh, ei lainkaan. Älkää pidätelkö.

 

Vedetään kunnolla syvään henkeä yhdessä, ja tuntekaa jälleen näiden kristalliluolien kauneutta.

 

Täällä on kaikki mahdollisuus uuteen energiasuhteeseen. Kristallit ja energia tällä planeetalla, ne ovat tavallaan synonyymejä, sama asia.

 

Täällä on muistutus intohimostanne tässä elämässä. Te tulette tänne, silloin kun tämä asia iskee, mitä ikinä se onkin.

 

Ja aioin todeta aiemmin, että tavallaan olen tehnyt teidän kaikkien kanssa työtä tämän järjestämiseksi, ja yksi asia josta teidän ei tarvitse olla huolissaan, on suuri törmää-ja-täytä tai tapa-ja-täytä, kuten haluan kutsua sitä (Adamus naureskelee). No, se (naureskellen) … se ei vain ole osa sitä. Se ei vain ole osa sitä. Ei, se on jotain, mitä sanottaisiin enemmänkin psyykkiseksi, tunteelliseksi, ei fyysiseksi.

 

Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä yhdessä. Mikä päivä on ollutkaan.

 

Hmm. On mielenkiintoista nähdä, mitä tapahtuu tällä aikajaksolla.

 

Mutta sitä odotellessa, muistakaa vain, että huolimatta kaikesta sisäisestä hulluudesta, vielä vähemmän maailmasta ympärillänne, huolimatta kaikesta hulluudesta, vedetään kunnolla syvään henkeä ja muistakaa, että …

 

ADAMUS JA YLEISÖ: … kaikki on hyvin koko luomakunnassa.

 

ADAMUS: Tämän myötä, minä olen St. Germainin Adamus. Kiitos.