CRIMSON CIRCLEN MATERIAALEJA

Esiintuleminen-sarja

SHOUD 1 – ADAMUS ST. GERMAIN, Geoffrey Hoppen kanavoimana

 

Esitetty Crimson Circlelle

4.8.2018
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
www.crimsoncircle.com

 

LINDA JA YLEISÖ: "Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan, paljon onnea, Adamus, paljon onnea vaan!"(Yleisö laulaa, hurraa ja taputtaa, kun Linda tuo kärryillä kakun ja ilmapalloja)

 

ADAMUS: (naureskellen) Aa! Minä olen mitä olen, vähän häkeltynyt (vähän naureskelua, kun Linda laittaa riipuksen hänen kaulaansa) tänä kauniina päivänä. Vähän häkeltynyt. Kiitos, aah! (Linda laittaa pöydälle kristallipikarin ja kannun) Ai jaa! Vettä. Vettä?

 

LINDA: Kyllä, herra. Pérginon.

 

ADAMUS: Ja voi Cauldre-parkaa, joka saa kaiken valmiiksi antaakseen minun hypätä ulos, ja sitten tämä? Aa! Minun täytyy sanoa … No, minun täytyy sanoa, että rakastan jokaista teitä (lisää naureskelua). Todella rakastan.

 

Nimittäin olin Ylösnousseiden mestareiden klubissa eilen illalla ja puhuimme, ja he sanoivat: "Adamus, aiotko oikeasti tehdä tämän Esiintuleminen-jutun huomenna? Oletteko oikeasti valmiita siihen? Ovatko shaumbrat valmiita siihen?"

 

Ja sain kunnon naurut. Sain oikein kunnon naurut, ja vastaus on "ehdottomasti". Oikea vastaus taitaa olla: "Miksi odottaa yhtään pidempään? Miksi odottaa yhtään pidempään?" Ja tietäen, että olin tulossa tänne teidän luoksenne, tietäen, mitä todellisuudessa tekisimme. Menemme läpi. Menemme läpi. Elämien ja elämien ja elämien jälkeen menemme nyt läpi, ja sitten otetaan vastaan tällä tavalla? Se …

 

LINDA: Toivo jotain!

 

ADAMUS: … riittää tuomaan (vähän naureskelua) ylösnousseelle mestarille vähän kyyneliä, enkä malta odottaa, että pääsen takaisin Ylösnousseiden mestareiden klubille tänä iltana sanomaan: "Katsokaa! Katsokaa, mitä shaumbrat tekivät. Katsokaa tätä kauneutta." Ja kyllä, eilen oli syntymäpäiväni, ja olen Leijona, ehdottomasti. Onko siellä ketään muita Leijonia? Tiedätte, millaista se on. Tiedätte, millaista se on (lisää naureskelua ja joku sanoo "puhalla kynttiläsi").

 

Minun täytyy … (joku huutaa "toivo jotain") Minun täytyy toivoa jotain.

 

LINDA: Pidä kiirettä, ennen kuin tuo viimeinenkin kynttilä sammuu.

 

ADAMUS: Minun täytyy toivoa jotain, ja mitä toivoisin? Kaikista maailman asioista, kaikista kosmoksen asioista.

 

JOANNE: No, Edith on vaihtanut tuoliaan (naurua).

 

ADAMUS: Joo, se oli … Ensimmäinen toiveeni oli, että Edith vaihtaisi tuoliaan. Ja hän siirtyi kokonaisen rivin taaksepäin (lisää naurua). Siis en aio … (viimeinen kynttilä sammuu) Ai, sytytämme ne uudelleen. Sytytämme ne uudelleen.

 

SHAUMBRA 1: (nainen) Hänen ei tarvitse puhaltaa nyt.

 

ADAMUS: Joo. Kaikki se kuuma ilma, jota laitan ilmaan, sammutti sen (vähän naureskelua). Mitä toivoisin, koska Edith on jo vaihtanut tuolia? Mitä toivoisin, kun olen jo ylösnoussut mestari? Mitä toivoisin? On hyvin vähän mitään, mitä haluan, ei mitään, mitä tarvitsen, ei mitään, mitä en ole jo oikeastaan kokenut. Nimittäin se on tavallaan kuin teillä, jos ajattelette asiaa. Ei ole mitään, mitä oikeasti haluatte, ei mitään, mitä oikeasti tarvitsette, ei mitään, mitä ette ole kokeneet. Mitä toivoisin?

 

Aa! Siis teeskentelen, että ne kaikki palavat, koska niin voi tehdä (joku sanoo "tässä hän tulee", kun Linda tuo lisää kynttilöitä kakkuun). Ai, Linda pelasti päiväni. Mutta toiveeni pysyy samana, ja kerron sen teille puhallettuani kynttilän, joka on jo puhallettu. Nimittäin se on kuin pääseminen perille, ennen kuin on varsinaisesti siellä. Se on jo tehty, mutta mennään taaksepäin ja koetaan uudelleen, millaista oli puhaltaa tuo kynttilä, vaikka se on jo sammunut ja toivomus on jo tehty. Mutta … (Bonnie tuo sytyttimen Lindalle) Ai, se on vakavasti otettava … Se näyttää aseelta. Luulin, että hän aikoi ampua jonkun (naurua).

 

LINDA: Älä yllytä minua!

 

ADAMUS: En ole tottunut kaikkiin näihin uusiin … Okei, sytytätkö ne kaikki?

 

LINDA: Totta kai.

 

ADAMUS: Koska, no, pitäisi olla noin 300.000 kynttilää (lisää naureskelua). Okei, mitä toivon?

 

LINDA: Näetkö, että siinä lukee: "Hyvää syntymäpäivää, Adamus"?

 

ADAMUS: Näen sen, kyllä.

 

LINDA: Haluatko lisää kynttilöitä?

 

ADAMUS: Ei, ei, tämä on hyvä. Tehdään se vain. Nimittäin voisimme istua puhumassa siitä ikuisesti, tavallaan kuin teidän valaistumisessanne, tai voimme vain (hän puhaltaa ne) tehdä sen (hurrausta ja taputuksia).

 

Toivoin monia onnellisia lisävuosia kanssanne, teidän kaikkien kanssa. Sitä toivoin, koska en pystynyt ajattelemaan mitään muuta, mitä halusin tai haluan yhtä paljon, kuin jakaa tämän kanssanne, jakaa koko tämän ruumiillistuneen valaistumisen.

 

Se on tässä

 

Nimittäin kuten sanoin, olin Ylösnousseiden mestareiden klubissa ja oivalsin, että se on tässä. Olemme tässä. He kyseenalaistivat minut ja kiusoittelivat minua sanoen: "Oletteko oikeasti siinä vai yritätkö vain olla meitä parempi?" Nimittäin on joitain muita ylösnousseita mestareita, jotka tavallaan kanavoivat ja opettavat toisten ihmisten kautta, ja he ovat olleet tavallaan kateellisia, ja he luulevat, että paljon tästä on ollut vain puhetta. Raportoin heille ja näytän, mitä transformaatiota käytte läpi, mutta luulen heidän ajattelevan, että yritän vain ehtiä ennen heitä Leijonaporttiin. Ja tämä on totta, muuten en tekisi sitä. Muuten minulla ei olisi sitä viestiä, joka minulla on teille tänään. 

 

Se on hyvin totta. Olemme tässä. Miksi odottaa yhtään pidempään? Ei ole oikeasti paljon muita opetuksia, jotka liittyvät omaan oivaltamiseenne tulemiseen. Ei ole oikeasti mitään. Siirrymme tästedes puhumaan elämisestä maan päällä valaistuneena, oivaltaneena olentona. Siihen fokusoidumme. Ei ole enää paljon lisää, mistä voimme puhua. Olemme tässä. Tässä se on.

 

Pari asiaa muistettavaksi, ja Tobias pyysi minua tuomaan nämä teille. Hän sanoi, että kun menemme nyt läpi, kun puhun läpimenemisestä – on kaikki nämä elämät ja sitten menette vain suoraan niistä läpi. Ette juokse niitä karkuun – te vain uppoudutte ja sitten ilmestytte esiin. Siis kun menemme siihen nyt, hän halusi minun muistuttavan teitä kahdesta tärkeästä asiasta. 

 

Tobiaksen ensimmäinen muistutus

 

Ensinnäkään te ette ole hullu. Miten monta kertaa olette ajatellut olevanne hullu? Miten monta kertaa olette herännyt keskellä yötä ja sanonut: "Mitä helvettiä olen oikein tekemässä?" Miten monta kertaa olette kyseenalaistanut itsenne hyvin syvästi siitä, kuka olette, ja tästä matkasta, ja samalla usein halunnut palata takaisin – kenties teidän pitäisi olla vain tavallinen ihminen? Mutta te ette voi. Te ette voi. Olette yrittänyt, ette voi.

 

Ette ole hullu. Jotkut saattavat sanoa teitä hulluksi. Kliinisesti ajatellen, taidatte olla (naurua). Kliinisesti ajat- … Joo, se on täysin totta. Tämä on kiva, elegantti lasi, kiitos (hän ottaa kulauksen vettä). Mm, maistuu itse asiassa hyvältä.

 

Kliinisesti ajatellen taitaisitte olla – harhainen, bipolaarinen, miten sitä sanotaankin nykyään, psykoottinen, sekopää (lisää naurua) – koska he eivät ymmärrä. Mutta kuten olemme aina sanoneet teille, riippumatta siitä, miten paljon he kritisoivat teitä tai haastavat teidät, he haluavat todellisuudessa, että te olette totta. He oikeasti haluavat. He haluavat saada tuon toivon, että elämässä on muutakin – erityisesti ensikertalaiset – enemmän kuin vain lyhyt elämä tällä planeetalla. He haluavat uskoa, että on taikaa, että on enemmän.

 

Ja sitten uudestisyntyjät, ne jotka uskovat reinkarnaatioon – tiedättehän, syntyä uudestaan? He haluavat uskoa sen myös, mutta usein he ovat niin jumissa omissa tavoissaan, opeissaan, henkisissä rituaaleissaan, että … Ja olette ehkä tunteneet sen, että he katsovat teitä joskus nenänvarttaan pitkin, koska ette istu meditaatiossa kahdeksaa tuntia päivässä ettekä ole välttämättä vegetaristi tai vegaani eikä teillä ole kotonanne alttaria – useimmilla teistä; tiedän, että joillakin teistä edelleen on – ettekä käy läpi rituaaleja. Kaikessa on kyse vain teistä, joten joskus he ajattelevat: "No, se on tavallaan hullu ryhmä. He ovat joukko boheemeja, jotka tekevät, mitä haluavat. Henkisesti täytyy nimittäin olla tiukka ja täytyy olla kurinalainen ja täytyy noudattaa sääntöjä. Ja tämä ryhmä tekee, mitä helvettiä se haluaa. He juovat, he polttavat, he kiroilevat." (Yleisö nauraa ja hurraa)

 

Myös muissa ulottuvuuksissa – ei Ylösnousseiden mestareiden klubissa, mutta joissain muissa ulottuvuuksissa joita kutsuttaisiin korkeammaksi tietoisuudeksi – raavitaan päätään sanoen: "Ei taivaaseen voi päästä tuolla tavalla." Ei taivaaseen voi päästä Daemienin autolla, koska tuo hiton vanha kapistus ei pääse niin pitkälle! (Adamus naureskelee) He ihmettelevät tätä kummallista ryhmää, ja olemme tavallaan pitäneet matalaa profiilia. Olemme tehneet työtämme, te olette tehneet työtänne, ja siinä on ollut kyse irtipäästämisestä. Kun tullaan sen ytimeen, kyse on irtipäästämisestä ja sallimisesta. Ei jonkin rituaalin, jonkin mielen ansan korvaamisesta toisella, vaan antamisesta sen kaiken mennä. Ja sen antamisesta mennä, perimmiltään sen antamisesta mennä viisauteen.

 

Mietitte irtipäästäessänne, minne se menee. Kun päästätte irti haavoistanne, kun päästätte irti kerroksista – rakenne- ja kaavakerroksista, samassa tuolissa istumisesta – mietitte, mihin se menee. Se menee viisauteen. Ja kun sallitte, sallitte tuon viisauden tulla suoraan tänne. Suoraan tänne. Ei, te ette ole hullu.

 

Kuten oivallatte, ei luultavasti ole ollut tietenkään – kuten sanotaan – kuuluisaa olentoa, pioneeria tieteessä, teknologiassa, filosofiassa tai missään vastaavassa, ei ole ollut yhtäkään pioneeria, jonka tunnen, jota ei olisi pidetty vähän mielipuolena. Taitaa täytyä olla sitä valitakseen erilaisen polun. Täytyy päästä käsiksi tuohon sisäiseen tietämiseen. Täytyy tehdä eri tavalla. Ette pääse tähän kohtaan pysymällä kirkoissa tai hikimajoissa tai ashrameissa tai missään sellaisessa. Pääsette tähän kohtaan päästämällä irti viisauteen, päästämällä irti viisauden vuoksi ja sitten päästämällä tuon viisauden takaisin elämäänne. Se on siinä. Te ette ole hullu.

 

Se oli luultavasti asia, jota Tobias työsti tiiveimmin teidän kaikkien kanssa: te ette ole hullu. Ja silloin oli tuo tunne, että kaikki energiat olivat hyvin kaoottisia. "Mitä vikaa minussa on?" oli jatkuva kysymys. "Mikä minun täytyy korjata?" Ei mitään. Antakaa sen vain mennä. Ei mitään.

 

Tobiaksen toinen muistutus

 

Ja sitten se toinen asia, jonka hän halusi minun välittävän: te ette ole yksin. Muistelkaa taaksepäin, kun – joillakin siitä ei ole kovin pitkää aikaa, joillakin se oli monta vuotta sitten – oli tuo syvä yksinäisyyden tunne. Voisitte olla ihmisryhmässä, voisitte seurustella ihmisten kanssa, voisitte olla töissä, perheen kanssa, mutta silti tuntea kamalaa yksinäisyyttä. Miten kamalaa se olikaan?

 

Se oli kaikki myös osa tapaa päästä takaisin itseenne, päästä takaisin "sinuun", koska silloin ei luultavasti ollut mitään muuta. Päästä takaisin sisään sen sijaan, että katsoo kaikkea, tarvitsee peilejä nähdäkseen itsensä.

 

Ette enää tarvitse peiliä nähdäksenne itsenne. Se on valtava asia.

 

Jokseenkin yhtä kauan, kun teillä on ollut elämiä maan päällä, olette käyttäneet aina ulkopuolisia ihmisiä nähdäksenne itsenne – "Kuka minä olen?" – toisten ihmisten kautta. Miten he näkevät teidät? Sitten sellaisena näitte itsenne. Oli se sitten opettaja tai ystävät tai perheenjäsenet tai viholliset tai mitä tahansa, oli aina tuo peili. Oli aina tuo muiden ihmisten peili, koska ette halunneet nähdä itseänne omassa peilissänne. Mutta nyt voitte nähdä.

 

Ette halunneet nähdä itseänne tuossa peilissä, koska kenties se oli ruma. Kenties se oli sitä, että olitte tehneet pahoja asioita. Kenties se ei ollut heijastus siitä, mitä halusitte oikeasti olla. Kenties olitte niin toisten talloma ja sitten itsenne talloma, että te ette voineet pitää tuota peiliä teistä itsellenne. Ette pystyneet mahdollisesti katsomaan siihen, joten käytitte toisia peilinänne. Näitte sen itsessänne, mitä he näkivät teissä.

 

Se on mielenkiintoista. Se on hyvin mielenkiintoinen tapa hahmottaa todellisuus. Mutta lopulta otatte tuon peilin ja näette itsenne. Tarkoitan sitä vertauskuvallisesti, mutta myös oikeasti. Nyt voitte katsoa tuohon peiliin.

 

Kun katsotte peiliin, se ei ole vain heijastus muista ihmisistä, vaan näette sisäisen Jumalan, "minä olen" -olemuksen, viisauden ja kauneuden. Kokeilkaa sitä muutamina seuraavina päivinä. Kokeilkaa sitä, ennen kuin tapaamme taas seuraavassa tällaisessa sessiossamme. Katsokaa peiliin. Tiedätte, miten vaikeaa se on joskus. Itse asiassa joskus jotkut teistä oikeasti välttävät peiliin katsomista. Mutta katsokaa nyt siihen. Näette jotain täysin erilaista. Ette tarvitse toisia olemaan peilinänne. Se on yksin mahtavimmista asioista nyt, kun menemme Esiintulemiseen.

 

Mutta tosiasia on, että kävitte läpi paljon yksinäisiä päiviä – hyvin, hyvin yksinäisiä päiviä. Vaikka teillä olisi ollut perhe ja puoliso ja kaikkea sitä muuta, olitte yksinäinen ja ajattelitte, että olitte ainoa tuollainen. Ja katsokaa nyt, mitä meillä on tässä – täällä Coloradossa ja teidän kaikkien kera, jotka katselette. Olette kaikki täysivaltaisia. Olette kaikki itsenäisiä. Tässä ei ole mitään ykseyttä, paitsi että olette oma ykseytenne. Emme mene tuohon koko ykseyteen. Se olisi pahin asia maailmassa – mennä takaisin ykseyteen, kun olette päässeet näin pitkälle täysivaltaisuudessanne. Meillä on tässä sinä.

 

Ja saatte selville, että koko tänä aikana ette ole olleet koskaan yksin, eikä meillä ole ainoastaan tätä kaunista perhettä nimeltään shaumbra – ja kerroin teille kauan sitten, ettei minulle ollut merkitystä, olisiko vain viisi. Se oli tavallaan kynnykseni, vain viisi. Sitä vähemmän, ja olisi ehkä siirtynyt eteenpäin, mutta vain viisi. No, katsokaa sitä nyt. Ette ole yksin, ja oikeasti sillä tarkoitetaan, että sisällänne on hyvin paljon. Ette ole enää vain yksinäinen ihminen. On mestari, on "minä olen", on ihminen. On kaikki ne puolet, jotka olette tuoneet aspekteista (integroiduiksi) puoliksi (suom. huom. "puolia" ovat esimerkiksi timantin eri viistot pinnat, "aspektit" ovat erillisiä). On kaikki kokemukset. Mutta se kaikki kulminoituu ihmisessä, mestarissa ja "minä olen" -olemuksessa. 

 

En voi kutsua teitä enää ihmiseksi – vain ihmiseksi. En voi puhutella teitä vain sellaisena. Puhuttelen teitä ihmismestareina, koska tästä eteenpäin ei ole enää yksinäisenä ihmisenä olemista. Nyt kaikki on yhdessä.

 

Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tässä kohtaa.

 

Ja niin paljon kun rakastankin tätä kakkua, haluan – ja sinä haluat (Lindalle) – kävellä edestakaisin käytäviä pitkin (Linda kärrää kakun pois). Siis … Ja nauttikaa toki tuosta kakusta. Kun haukkaatte tuota kakkua, olen aivan siinä kanssanne maistamassa sitä. Siis nauttikaa. Voi, saakaa kaikki tuo sokeri itseenne (vähän naureskelua).

 

SART: Joo!

 

ADAMUS: Siis tulemme tähän mielenkiintoiseen kohtaan, ja sanoin ylösnousseille mestareille: "Ehdottomasti olemme valmiita siihen." Mitä vielä voisimme oppia? Mistä vielä voisimme päästää irti? Mistä vielä voisimme puhua? Koska kaikki on saman asian iterointia. Kun sitä katsotaan, se kaikki on itse asiassa sen välittämästä, mitä Tobias sanoi, erityisesti kahdessa tai kolmessa ensimmäisessä sarjassa. Olemme menneet siinä syvemmälle. Olemme menneet kokemiseen sen sijaan, että se on vain älyllinen käsite. Mistä vielä voisimme puhua? Miksi odottaa? Miksi odottaa?

 

Luulen, että koko tässä jutussa on melkein hermostuneisuutta, jännitettä ja tunne: "No, ei, on jotain, mitä emme ole tajunneet oikein. On jotain, mistä meidän täytyy jatkaa keskustelua. On syy tulla takaisin ensi kuussa ja jatkaa puhumista siivistä ja kaikesta siitä muusta." Ei, tässä se on, Esiintuleminen.

 

Ihmisen viimeinen näytös

 

On mielenkiintoista, mitä on tapahtunut, sanoisin, että erityisesti viime kuukauden aikana. Olette saattaneet tuntea tuon intensiivisyyden viime viikolla, erityisesti. On ihmisen viimeisen näytöksen aika. Puhuin siitä taannoin Enkeli-lähetyksessä, ihmisen viimeisestä näytöksestä.

 

Antakaa sen tehdä näytöksensä. Antakaa sen tehdä viimeinen esityksensä. Se on sen arvoinen. Se on ansainnut sen tavallaan. Ihmisen viimeinen näytös, eli teistä tuntuu hullummalta kuin linnunpaska (vähän naureskelua). Teistä tuntuu sisällä kaikki kaoottiselta. Mutta hauska osa siinä on, että niin paljon kuin siellä onkin kaaosta, teissä on kaiken tuon kaaoksen keskellä kuitenkin osa, joka istuu vain leveästi hymyillen: "Okei, näyttele, ihminen. Näyttele. Anna palaa. Tee hullutuksesi. Tee viimeinen tanssisi." Joo, mene ulos ja tule umpikänniin, jos haluat. Ole täysin halveksittava ihminen. Osaat tehdä sen melko hyvin (muutama naurahdus). Viimeinen näytös.

 

Viimeinen näytös on kunnon tappelu puolisonne kanssa, jonkun kanssa. Kiroilkaa ja sadatelkaa. Viimeinen näytös. Keho sairastuu ja väsyy. Tuo viimeinen näytös on kuin: "Mitä teen tällä planeetalla? Mitä minun pitäisi olla …" (Naurua, kun Adamus käyttää marisevaa ääntä) Antakaa sen vain mennä viimeiseen näytökseensä. Ja ihminen tulee nyt myös tietoiseksi mestarin läsnäolosta. Ihminen itkee mestarille (taas marisevalla äänellä): "No, korjaa tämä" ja "Korjaa tuo" ja "Hanki minulle rahaa" ja "Hanki minulle kumppani". Se on kuin: "Voi ei!" (Lisää naureskelua) Kyllä, minä olen kuunnellut. 

 

Mutta erona aiempaan on – ja olen kuunnellut sitä pitkän, pitkän aikaa – että nyt istun teidän vierellänne, ja te ja minä, mestari ja minä, istumme siinä tavallaan katselemassa elokuvaa: "Ihmisen viimeinen näytös." Saakaa se tehtyä. Saakaa se ulos. Tehkää viimeinen marinanne. Tehkää viimeinen uhrina olemisenne. Tehkää viimeinen: "Täytyy mennä ulos ja sääliä itseään, juoda liikaa, päihtyä", mitä se onkin. "Minusta tuntuu, että tulen hulluksi" ja "Voi, minulla ei ole intohimoa ja olen väsynyt koko ajan!" (Lisää naurua) "Äh! Kukaan ei rakasta minua, eivätkä he kunnioita minua, ja on monia asioita, joita haluaisin tehdä, mutta …" Antakaa sen tapahtua nyt. Samaistuuko kukaan tähän, vai onko kyse vain parista teistä viime viikolla? (Naurua)

 

Ja hassu asia on, että nyt me – te, mestari ja minä – voimme istua siinä ja katsella tätä hämmästyneenä, ja teissä on osa, joka sanoo: "Voi hyvä luoja, se olin minä!" (Naurua) Joo, niin olit! Osa teissä joka sanoo: "Voi, en voi uskoa, että käyttäydyin noin. En voi uskoa, että olin tuollainen." Ja minä tavallaan: "Joo, sinä olit." (Lisää naureskelua) Ja sitten aivan yhtäkkiä tajuatte. Oivallatte ja sanotte tavallaan: "Mutta en ole sitä enää. Tuo osa on menossa pois. Se on aina muistoissa. Se on aina kaunis kokemus, mutta en ole enää tuo ihminen, joka taistelee saadakseen vain vähän ilmaa, vähän leipää, vähän sirkusta. En ole enää tuo ihminen, joka itkee sanoen: "Miksi tämä ja miksi tuo?" Minä olen mitä olen."

 

Ja sitten näen, miten kaikki se muuttuu aspekteista eri puoliksi, kauniiksi puoliksi, eikä kukaan enää käyttäydy huonosti. Ei enää tee "voi minua rukkaa". Ei enää tee tuota henkisen polun juttua: "Missä olen polullani? Miksi ihmeessä en ole pidemmällä?" ja kaikkea sitä muuta. Katselette kaiken sen muuttumista eri puoliksi, kauniiksi ilmaisuiksi. Ei enää taistelemista sisällänne. Ei ole enää taistelua sisällänne. Ei ole enää taistelua. Se on jo tehty. Nyt on kyse sen tuomisesta viisauteen.

 

Siis pitäkää hauskaa sen kanssa. Viimeinen näytös – miten kauan se kestää? En tiedä. "En halua olla täällä enää. En tiedä …" Rentoutukaa nyt katselemaan sitä kaikessa kauneudessaan, kaikessa huonossa käyttäytymisessään, kun se lähtee, menee, on matkallaan pois. Nyt tulee sisään erittäin viisas mestari. Erittäin viisas mestari.

 

Eikä kyse ole siitä, että kaikki ongelmat häviävät pois, mutta teillä on täysin eri tapa katsoa niitä. Niin kauan kun pysytte tässä fyysisessä kehossa, on joitain haasteita. Niin kauan kun on ihmisiä, toisia ihmisiä tällä planeetalla ja pysytte fyysisessä kehossa, on haasteita. On myös kehon haasteita – kipua tai sairautta tai sellaista – mutta teillä on täysin eri tapa katsoa sitä. Se ei ole enää: "Miksi minä?" Se ei ole enää: "Mitä tapahtuu huomenna? Kuolenko? Palaako taloni poroksi?" On täysin eri tapa katsoa sitä. Ja yhtäkkiä ratkaisut ovat siinä oitis. Teidän ei tarvitse käydä asioita läpi kuukausia tai vuosia. Yhtäkkiä vain naps! – se on sellaista. Tiedätte vain, mitä tehdä, ja tiedätte, miten se tuodaan viisauteen. Se tapahtuu välittömästi, hetkessä.

 

Ennen tuo viisaus tuli usein elämän lopussa. Menitte toisiin ulottuvuuksiin, ja istuimme kanssanne, kun olitte juuri saaneet valmiiksi vaikean elämän, ja te itkitte ja teistä tuntui kamalalta, ettekä edes oikein käsittäneet olevanne kuollut, ja meidän täytyi läimäyttää teiltä paskat housuun (naurua). Voi, me läimäytimme (Adamus naureskelee). Kerroin Cauldrelle, etten aikonut kiroilla tänään, mutten voi sille mitään. Kyllä, meidän täytyi läimäyttää teitä. Tiedätte, miten joskus vain – pam! – henkinen läimäytys. Mutta meidän täytyi sanoa: "Seis! Vedä syvään henkeä! Pääse yli siitä! Anna sen vain mennä."

 

Ja sitten viisautta alkoi tulla sisään. Aloimme viedä teitä siitä läpi ja sanoa: "Okei, hei, muistatko, kun tämä tapahtui elämässäsi? Muistatko?" – tavallaan kuin esittäen hologrammeja tai videoita teille – "Muistatko, kun tämä tapahtui? Muistatko, miten kamalalta sinusta tuntui? Muistatko, miten et edes muistanut sitä, ennen kuin toimme sen esille?" Ja sitten pyysimme teitä tuomaan sen viisauteen. Itse asiassa se on vähän helpompi tehdä toisissa ulottuvuuksissa, ja silloin teitte sen. Mutta nyt elämänne loppuun odottamisen sijasta se tapahtuu heti. Sillä hetkellä kun vain pysähdytte hetkeksi ja vedätte syvää henkeä: "Seis! Olen mestari", ja sitten tämä tuo sen viisauteen. Se on siinä.

 

Joka tapauksessa, sallikaa itsellenne ihmisen viimeisen näytöksen viisaus ja viihde. Antakaa itsenne saada se. Jotkut teistä ovat yrittäneet tukahduttaa sen, ja erityisesti nyt kun osumme tähän Esiintulemisen kohtaan, sanotte: "Voi, minun täytyy, minun täytyy – en voi olla tuollainen enää." Häh! Se on vain osa teitä. Se tekee vain viimeistä näytöstään ja viimeistä näytelmäänsä, ja sitten se on loppu. Ei enää olemista vainihminen. Siirrymme eteenpäin.

 

Vedetäänpä kunnolla syvään hetkeä tässä kohtaa.

 

Siirtyminen läpi

 

Siis kyllä, olemme tosiaankin valmiita Esiintulemiseen, ja tämä kysymys on tullut Cauldrelta noin 8.000 kertaa tällä viikolla (vähän hihitystä): "Menevätkö kaikki läpi? Menemmekö kaikki läpi?" Ennemmin tai myöhemmin, kyllä, kaikki. Ja teette kaikki sen eri tavalla. Teette kaikki sen omalla tahdillanne, omalla mukavuustasollanne. Mutta kyllä, se tapahtuu jokaiselle, joka on yhdistynyt tähän, joka on valmis menemään. Olemme päässeet eroon useimmista niistä, jotka eivät ole, useimmista niistä jotka edelleen leikkivät henkisellä harrastuksella, useimmista niistä jotka olivat energian syöjiä. Ja meidän täytyi siirtää heidät sivuun, jotta voisimme yhdessä mennä läpi, mitä teemme nyt.

 

Jotkut teistä menevät läpi nopeammin, voitaisiin sanoa. Se ei ole lainkaan kilpailua, mutta jotkut teistä ovat niin hemmetin valmiita siihen, että menette vain nopeammin läpi. Jotkut teistä ottavat oman aikansa. Jotkut teistä ovat – miksi sitä sanotaan. Cauldre? Se on imua. Olette imussa, niiden ilmavirrassa jotka menevät läpi ensin. Annatte heidän selvittää töyssyt pois tieltä (Adamus naureskelee). Nimittäin tuo imu – kun olette rekan takana maantiellä ja aivan sen perässä, se tavallaan aikaansaa ilmiön, joka vetää teidät läpi. Ja se on ok. Kyse ei ole kilpailusta, eikä se saa mitään palkintoa, kuka pääsee ensin perille.

 

Jotkut teistä tavallaan menevät siihen varpaisillaan hyvin varovasti, kuin yksi jalka kerrallaan, tavallaan kuin menisitte hyvin kylmään veteen ja sitten aivan yhtäkkiä – pum! – työnnämme teidät sinne. Mutta kyllä, menette kaikki läpi. Menette kaikki läpi.

 

Ja muutama pointti. Te jotka menette läpi, tiedätte jo, että te ette hakkaa rintaanne siitä. Ette pane sitä, ette kirjaile sitä, paitaanne: "Hah-hah! Menin läpi ensimmäisenä." Se on hyvin henkilökohtainen, kaunis ja hiljainen asia. Se on niin henkilökohtaista, että tiedätte, että te ette kerskaile sillä. TE ETTE TARVITSE TUNNUSTUSTA.Se on siinä. Minun täytyy alleviivata se kolme kertaa. Gail, tekisitkö sen puolestani, tai lihavoituna, isoilla kirjaimille ja yksi alleviivaus.

 

Te ette saa tunnustusta minulta tai toisilta. Toisin sanoen, nimeänne ei postata nettisivuille tai mitään sellaista, ettekä haluakaan sitä. Siis ei ole tunnustusta, ja niin se vain on. Te vain tiedätte, ja siinä on kaikki. Siinä on kaikki.

 

Teille jotka tulette läpi näin varhain – ja tiedätte jo tämän – ei ole toisille saarnaamista. Ei ole saarnaamista eikä sanomista: "Näin sinun täytyy tehdä se." Ja te käsitätte sen, mutta korostan vain sitä. Ei ole saarnaamista eikä sanomista: "Näin sinun täytyy tehdä se."

 

Nimittäin Cauldren ja joskus Lindan kautta kirjoittaudun sosiaaliseen mediaanne ja siellä on paljon saarnaamista, ja on paljon ihmisiä, jotka sanovat: "No, näin minä tein sen. Sinun täytyy tehdä se tuolla tavalla." Kyse ei ole siitä. Ei ole kenenkään hoputtamista eikä ole myöskään heidän ehdoillaan toimimista. Tiedättehän: "Voi sinua rakasta parkaa." Sallitte vain heidät. He tulevat läpi ja kenties teidän imussanne. 

 

Ja teille jotka otatte oman aikanne, on jotain sanottavaa: antakaa toisten mennä läpi ja saada vähän kivisempi polku. Mutta te jotka otatte oman aikanne, älkää heittäkö kivillä niitä, joiden luulette tehneen sen. Ja miksi heittäisitte kivillä? Testataksenne heitä. Mutta kivet sattuvat, myös mestariin, koska hän on edelleen ihmiskehossa. Älkää heittäkö kivillä. Älkää loukatko heitä. Älkää kritisoiko heitä. Todellisuudessa te testaatte vain, ovatko he oikeasti tehneet sen vai keksivätkö he vain sen. Älkää tehkö sitä, koska sitten kun tulette läpi Esiintulemisessa, aluksi on uskomatonta herkkyyttä ja aistillisuutta.

 

Siis te jotka pidättelette vähän ja odotatte, älkää heittäkö kivillä. Ja siinä määrin, että pyytäisin jopa, että jos jotain tällaista tapahtuu sosiaalisessa mediassa, tuhotkaa se välittömästi. Tuhotkaa nuo kivet. Tiedän, että joskus Crimson Circlen henkilökunta yrittää pysyä avoimena ja olla sensuroimatta, mutta tämä on liian herkkää. Hankkiutukaa eroon siitä. Se sattuu liikaa. Se menee liian syvälle, myös ihmismestarilla.

 

Kysymys

 

Siis olemme tässä. Se on tässä. Minun täytyy esittää kysymys: missä olette tunteneet sen kehossamme noin viimeisen viikon aikana? Paljon juttuja on tullut esiin, missä olette tunteneet sen? Linda, viitsisitkö? Ja nopea yksinkertainen vastaus. En tarvitse paljon tarinoita, mutta missä olette tunteneet sen kehossanne viime viikolla? Tai mielessänne? Minun täytyy ottaa mieli mukaan. Mieli on nyt osa kehoanne, ei enää erillinen. Ole hyvä, rakas, missä olet tuntenut sen? 

 

ELIZABETH: Haluatko minun nousevan seisomaan?

 

ADAMUS: Totta kai! Minäkin nousen, joo.

 

ELIZABETH: Okei.

 

ADAMUS: Joo.

 

ELIZABETH: Hassua, että kysyit.

 

ADAMUS: Heh, tavallaan (he naureskelevat).

 

ELIZABETH: No, sanoisin tässä.

 

ADAMUS: Missä on "tässä"?

 

ELIZABETH: Tässä minun … No, tästä syystä se on hassua. Olen elämässäni tuntenut tuon upean tunteen sydämessäni, kuten sanot, orgasmin sydämessäni. Tarkoitan syöksyjä – olen tuntenut sen, joten minulla on ollut vinkki siitä, että on jotain enemmän. Nyt tässä se, miksi se ei ole hauskaa. Viime viikolla (hän naureskelee), rintaani on sattunut. En tiedä, johtuiko se savusta vai pelkästään ahdistuksestani. Lapsena minulla oli ongelmia siinä suhteessa. Siis viime aikoina on tullut esiin monia asioita, joiden luulin olevan valmiita. Niin monia muistoja ja vain ajatuksia, että ajattelin: "Olen käynyt sen läpi. Mitä se tekee täällä?"

 

ADAMUS: Mitä se tekee täällä?

 

ELIZABETH: No, sitten kuuntelin upean Enkeli-kanavointisi ja sanoin: "Ahaa!"

 

ADAMUS: Ahaa.

 

ELIZABETH: Ahaa! Tarkoitan, kiitos. Se oli hyvin kaunis ja – itken kohta – koska se selvitti hyvin paljon minulle (ääni murtuen).

 

ADAMUS: Joo.

 

ELIZABETH: Ja tajuan sen. Siinä on tolkkua, koska kun menee läpi toiseen olemistietoisuuteen, tiellä on kiviä, ja luojan kiitos, minulla on muistot noista rakkaussyöksyistä sydämessäni. Siis se kaikki on täällä, vain eri sävyinä.

 

ADAMUS: Siis sydän. Sydän.

 

ELIZABETH: Kyllä, herra.

 

ADAMUS: Joo. Ja se on, kuten puhuimme Enkeli-lähetyksessä seikkaperäisesti, se on viimeinen näytös. 

 

ELIZABETH: Joo.

 

ADAMUS: Mutta sen sijaan, että liikaa yhdistytte tai osallistutte tunteillanne, rentoutukaa katsomaan sitä, kuin katselisitte elokuvaa. Se on hyvin mielenkiintoista. Se on viimeinen näytös, ja se on myös kaiken tuomisesta tällä hetkellä viisaudeksi. Siitä syystä puhuimme viime shoudissamme syyllisyydestä ja häpeästä. Se kaikkituodaan esiin. Ja se tapahtuu melkein vastakkaisesti, mitä luulisitte. Ajattelisitte, että nyt kaikesta tulisi valoista ja pehmeän pörröistä.

 

ELIZABETH: Aivan.

 

ADAMUS: Ei, vaan tämä on sitä kamaa, josta oikeat enkelit on tehty.

 

ELIZABETH: Okei.

 

ADAMUS: Tästä ylösnousseet mestarit on tehty – hiekka, lika, saasta tulevat kaikki esiin puhdistettavaksi, transformoitavaksi.

 

ELIZABETH: Aivan. Upeaa.

 

ADAMUS: Joo. Se on ilmiömäinen prosessi ja menee vastoin hyvin monia opetuksia – uskonnollisia ja henkisiä opetuksia – mutta tämä on totta. Tämä on totta, ja menette siitä läpi ja me nauhoitamme sen, te nauhoitatte sen, he nauhoittavat sen tuolla takana. Tämä on tosielämän Oivaltamista. Hyvä.

 

ELIZABETH: Kyllä.

 

ADAMUS: Kiitos.

 

ELIZABETH: Kiitos,

 

ADAMUS: Ja voisitteko kuvitella, millainen apu tämä on vuosien päästä jollekin, joka lukee teidän kirjanne tai lukee tai käy läpi "Mestarin elämää", katselee shoudeja, mitä tahansa, ja saa niistä valtavia ahaa-elämyksiä. Eikä vain retorista tai filosofista, vaan se tulee oikeilta ihmisiltä, joista oikeasti tuli oivaltaneita mestareita. Se mitä teette, on enemmän kuin kaikki maailman kanavoijat ja kaikki maailman gurut laitettuna yhteen. Tositarinat mestaruudesta ovat hyvin paljon dynaamisempia ja merkityksellisempiä. Hyvä. Missä muualla tunnette sen? Ole hyvä.

 

JORGE: Hei, veli.

 

ADAMUS: Hei.

 

JORGE: Mitä kuuluu?

 

ADAMUS: Hyvää. Pyhä veli, pyhä veli.

 

JORGE: Sinä vai minä? 

 

ADAMUS: Minä (he nauravat). Kyllä, se on nimeni. 

 

JORGE: Pyhä Veli.

 

ADAMUS: Joo, joo. Saint-Germain merkitsee pyhää veljeä.

 

JORGE: Ai!

 

ADAMUS: Siis kun kutsut minua veljeksi, olen kuin: "Joo-o!"

 

JORGE: Pyhä Veli.

 

ADAMUS: Se olen minä, Pyhä Veli.

 

JORGE: Vau. Hei, Pyhä Veli!

 

ADAMUS: Voit pudottaa sanan "pyhä" pois, mutta se on ok (Jorge naureskelee) Joo. Kyllä, valitsin tuon nimen tarkoituksella. Pyhä Veli, joo.

 

JORGE: Hyvä.

 

ADAMUS: Hyvä. Mikä sinun nimesi on?

 

JORGE: Jorge

 

ADAMUS: Jorge.

 

JORGE: Jorge (lausuen vähän eri tavalla).

 

ADAMUS: Hyvä. Mitä se merkitsee?

 

JORGE: Mmm …. (hän pitää tauon, sitten naureskelee) En ole vielä oivaltanut sen todellista merkitystä.

 

ADAMUS: Ahaa! Tämä on … (Jorge jatkaa naureskelemista) Se merkitsee viisasta miestä, joo. Kyllä, se merkitsee oikeasti. 

 

JORGE: Kuuntelen sinua (he naureskelevat).

 

ADAMUS: Etsi sen merkitys. Se merkitsee viisasta miestä tai … ei fiksua, vaan viisasta miestä. Viisas veli, niin kutsun sinua.

 

JORGE: No, kuten sanoin …

 

ADAMUS: Saint-Jorge.

 

JORGE: Jorge (lausuen vähän eri tavalla).

 

ADAMUS: Joo.

 

JORGE: No, minäpä kerron pienen tarinan. Tein entisen elämän regressioita …

 

ADAMUS: Mitä?!

 

JORGE: … kenties sinun neuvostasi (he naureskelevat). Ja niin löysin sinut ja löysin monia muita …

 

ADAMUS: Hetkinen, minun täytyy esittää sinulle kysymys. Siis otit jonkun tekemään entisen elämän regression?

 

JORGE: Ei, minä olen tehnyt sitä.

 

ADAMUS: Sinä olet – sen vastauksen halusin …

 

JORGE: Joo, me teimme.

 

ADAMUS: … sinä viisas veli, sinä.

 

JORGE: Heräämisprosessin myötä ja niin menin siihen.

 

ADAMUS: Joo, joo.

 

JORGE: En ollut henkinen tai uskonnollinen tai mitään sellaista. Fiksu juttu, sanoisin.

 

ADAMUS: Joo, joo. Viisas veli.

 

JORGE: Ja jotenkin menin – siitä on kokonainen tarina, mutta menin entisen elämän regressioihin, ja sain monia ihmisiä ympäri maailmaa …

 

ADAMUS: Tunsitko minut? Mysteerikouluissa?

 

JORGE: Tunsin toisella kerralla.

 

ADAMUS: Joo, joo.

 

JORGE: Ja olen melko varma, että ilmennyit yhdessä noista sessioista.

 

ADAMUS: Luultavasti, joo.

 

JORGE: Muutaman kerran.

 

ADAMUS: Joo.

 

JORGE: Ja joku kertoi minulle: "No, siihen on syynsä, miksi nimesi on Jorge." Vain muisto tarinasta, joka on Pyhästä Yrjöstä, ja se on vastauksesi. 

 

ADAMUS: Sviffft! (Adamus elehtii, kuin vetäisi miekan) Jep, jep.

 

JORGE: Ja sviffft! myös …

 

ADAMUS: Hyvä. Siis missä se sattuu, Pyhä Veli?

 

JORGE: Sattuuko se? Minulla?

 

ADAMUS: Joo, kehossasi. Mitä olet tuntenut noin viimeisen viikon aikana? Missä on jotain huomattavaa kehossa tai mielessä?

 

JORGE: En kiinnitä huomiota paljon, mitä tapahtuu …

 

ADAMUS: Oliko sinulla ilmavaivoja tai mitään viime viikolla? (Vähän naureskelua)

 

JORGE: Ei.

 

ADAMUS: Ei, ei.

 

JORGE: Ei. Joskus minulla oli vähän …

 

ADAMUS: En tiedä, haluammeko kuulla … Ai, anna mennä (lisää naureskelua).

 

JORGE: Poltetta sydämessäni.

 

ADAMUS: Poltetta sydämessäsi.

 

JORGE: Kyllä.

 

ADAMUS: Yllättävää. Yllättävää. Oikeasti?

 

JORGE: Tällä puolella (näyttäen vasenta puolta rinnassa).

 

ADAMUS: Joo, siellä sydän yleensä on, vaikka tiedän, että jollakin on toisella puolella.

 

JORGE: Kyllä, erityisesti …

 

ADAMUS: He kulkevat myös takaperin.

 

JORGE: … tänään, ja täällä olen tuntenut kipua päässäni.

 

ADAMUS: Joo, joo.

 

JORGE: Kuin päänsärkyä.

 

ADAMUS: Se olin minä (he nauravat). Hyvä. Siis sydämesi.

 

JORGE: Sydämeni.

 

ADAMUS: Sydämesi.

 

JORGE: Ja pääni.

 

ADAMUS: Okei, hyvä.

 

JORGE: Siinä se jokseenkin on, kyllä.

 

ADAMUS: Kiitos. Arvostan sitä. Ja Jorge, viisas. Viisas.

 

JORGE: Ai, kiitos.

 

ADAMUS: Hyvä. Pari vielä. Missä olette tunteet sen viime aikoina?

 

ALI: Olen tuntenut hyvin paljon todella kummallisia energioita, joita en muista tunteneeni aiemmin, ja todellista energiattomuutta. 

 

ADAMUS: Ai, niinkö?

 

ALI: En oikein halunnut tehdä mitään, ei olisi voinut vähempää kiinnostaa juuri mikään.

 

ADAMUS: Joo, tavallaan sitä, mitä sanoin aiemmin.

 

ALI: Joo.

 

ADAMUS: Ihminen: "En halua tehdä mitään, ja minä …" (marisevalla äänellä)

 

ALI: Joo. Olin todella syvällä siinä, ja kuuntelin livenä Enkeli-lähetyksen, ja se on myös todella …

 

ADAMUS: Tämä kaikki on erittäin hyvää mainosta Enkeli-ohjelmalle(vähän naureskelua). 

 

ALI: Niin on.

 

ADAMUS: (naureskellen) Kyllä.

 

ALI: Ja puhuin tuona päivänä aika monen muun Enkelin kanssa, ja sanoimme kaikki samaa. Se tuli täydelliseen aikaan.

 

ADAMUS: Joo.

 

ALI: Yksi pelkoni siinä oli kuitenkin puhe kolmesta viiteen vuodesta. Ajattelin: "Voi hyvä luoja, jos minun täytyy tehdä tätä kolme vuotta vielä, kokea tätä tunnetta, joka minulla on ollut tänään."

 

ADAMUS: Miksi kolmesta viiteen vuotta? Mistä se tuli?

 

ALI: En – no, se voisi kestää kolmesta viiteen vuotta.

 

ADAMUS: Ei, ei, ei.

 

ALI: Lähempänä kolmea.

 

ADAMUS: Minäpä selkeytän. Siinä mitä teemme täällä yhdessä, niin seuraavina kolmesta viiteen vuotena emme vedä paljon ihmisiä ulkopuolelta. Tämä on melko yhtenäinen ryhmä maailmanlaajuisesti. Ei iso ryhmä – ja annoin lukumääriä luullakseni viestissä 14.2. muutama vuosi sitten – ja tuo ryhmä pysyy jokseenkin samankokoisena. Muutama tulee, muutama lähtee, mutta sanoin myös: "En ota yhtään uutta oppilasta. Vain ne joiden kanssa olen työskennellyt Mysteerikouluissa ja muutama poikkeus, mutta ei kovin monta muuta." Seuraavina kolmesta viiteen vuotena naulaamme tämän. Tarkoitan, ettei se ole tuon kuoppaisen osan läpikäymistä, jossa olemme olleet.

 

ALI: Ai, hyvä.

 

ADAMUS: Se on täyttä integrointia.

 

ALI: Jee.

 

ADAMUS: Ja keskustelut keskittyvät sen ympärille, mitkä ovat vaikeita asioita ihmismestarina olemisessa. Ja me – tota, en halua mennä siihen nyt – mutta asetamme oikeasti kulisseja niille, jotka tulevat teidän jälkeenne. 

 

Se mitä tapahtuu kolmesta viiteen vuoden päästä – ja alan saada tunteen mitatessani asioita, että se tapahtuu vähän ennen sitä – on, että tämä räjähtää täysin auki. Sana kiirii, eikä se tapahdu siksi, että yritätte saada sen ulos. Mutta sana lähtee liikkeelle: "Siellä tapahtuu jotain", ja tulee uusi fokus ja huomio shaumbroihin. Ja se tulee nopeasti, se tulee raivokkaasti, ja se on vaikeaa jossain kohtaa, koska Crimson Circlen henkilökunta, Cauldre ja Linda haluavat pysyä tällä kivalla ja mukavalla areenalla, jossa olemme yhdessä. Ja yhtäkkiä kaikki koputtavat oveen ja etsivät taikaeliksiiriä.

 

Se on konstikas vaihe. Yhtäkkiä se sana lähtee liikkeelle, että nyt ei ainoastaan yksi tai kaksi, vaan tuhannet ja tuhannet ja tuhannet ihmiset antavat energian palvella itseään. He eivät puhu siitä, vaan se tapahtuu. Ja saatte kaikkea mahdollista, Hollywoodin elokuvantekijöitä, kirjaimellisesti – kirjaimellisesti … Joo, voitteko kuvitella sitä? (Vähän naureskelua) Hollywoodin elokuvantekijöitä, ja saatte ihmisiä, jotka tulevat – ja tätä tapahtuu jo – saatte ihmisiä, jotka tulevat ottamaan teidän materiaalejanne – näitä shoudeja, työpajojamme ja kokoontumisiamme, kurssejamme – ja vääristävät niitä. He kaupallistavat niitä. He – sanon tuon sanan, vaikka Cauldre ei halua minun sanovan sitä – mutta he varastavat niitä, ja kun he varastavat, siinä ei ole samaa ydinolemusta kuin siinä, mitä teemme täällä yhdessä.

 

Me toisissa ulottuvuuksissa, Crimson Councilissa, sekä te olemme rakentaneet kaikentämän tarkasti olemaan ehdottomasti tarkoituksenmukaista ja aina, aina, aina, aina palvelemaan teitä. Ei koskaan ottamaan pois, ei koskaan yrittäen guruistaa tätä, ei koskaan yrittäen fokusoitua mihinkään, paitsi teihin – niihin jotka käyvät tätä läpi. Se on haaste. Se on lainopillinen haaste. Se on sydänhaaste, kun ihmiset ottavat tämän ja muuttavat sen sellaiseksi, mistä te ja minä tiedämme, ettei se ole oikein. Sitä tehdään jossain määrin tällä hetkellä, mutta hyvin pienesti verrattuna siihen, mitä tulee tapahtumaan.

 

Siis pysymme yhtenäisenä, tiiviinä, fokusoituneena tämän ryhmän, teidän kaikkien kanssa muutaman seuraavan vuoden, ja sitten – pum! – se räjähtää. Ja sen on tarkoitus räjähtää. Se ei ole virhe, sen on tarkoitus räjähtää. Mutta se tuo monia haasteita teille, jos yhtäkkiä suuri valokeila on teissä, ja haluatte vain elää elämäänne ilossa. Haluatte elää elämäänne nyt ollen tietoinen luoja, ja yhtäkkiä he koputtavat ovellenne, kirjaimellisesti, ja haluavat tietää, mitä se on, mitä teillä on. He haluavat teidän olevan gurunsa. Ja vaikka siinä on vähän houkutusta, oivallatte lopulta, että te ette halua sitä, ette ole täällä sitä varten. Siis tästä sanon "kolmesta viiteen vuotta".

 

Se mitä olette käyneet läpi, ja kaikki paska siinä, olemme valmiita sen osalta. Kyllä. Hyvä. Mutta se antoi minulle tilaisuuden luennoida vähän. Yksi vielä, missä olet tuntenut sen?

 

LINDA: Okei, ilmiselvyyden mestari.

 

ADAMUS: Ja sanoin kommentin aiemmin. En tiedä, tajusitteko … (Yleisö sanoo "oi" viitaten Mary Suen murtuneeseen käsivarteen). Sanoin kommentin – en tiedä, menikö se perille. Sanoin vain, että keho ja mieli ovat sama nyt. Ne eivät ole erillään. Ajattelette aina, että mieli on jossain muualla. Mieli ottaa oikeutetun asemansa osana fyysistä kehoa. Tarkoitan, että se on kiinni fyysisessä, se tarvitsee hartioitanne ja käsivarsianne ja jalkojanne, mutta siitä on nyt tulossa fyysinen juttu. Ei vallan tai älyn tai minkään muun keskus. Se sulautuu yhteen kehon kanssa. Siis, ole hyvä.

 

MARY SUE: Vielä yksi …

 

ADAMUS: Selittäisitkö?

 

MARY SUE: Vielä yksi sarjassa …

 

ADAMUS: Selittäisitkö tuon …

 

MARY SUE: Onnettomuus.

 

ADAMUS: Onnettomuus. Oliko se onnettomuus? Mitä tapahtui?

 

MARY SUE: Kaaduin pyörälläni.

 

ADAMUS: Aivan.

 

MARY SUE: Ja sain aivotärähdyksen ja mursin vasemman käsivarteni (Adamus taputtaa hetken, yleisö nauraa).

 

ADAMUS: Olen niin nolona! (Adamus naureskelee)

 

MARY SUE: Olit ainoa, joka taputti! (Hän naureskelee)

 

ADAMUS: Milloin tämä tapahtui, rakas?

 

MARY SUE: Tiistaina. 

 

ADAMUS: Tiistaina. Ja enkö puhunut juuri kummallisista tapahtumista tällä viikolla?

 

MARY SUE: Kyllä.

 

ADAMUS: Joo, joo. Mitä tapahtui? Oikeasti, mitä tapahtui oikeasti?

 

MARY SUE: "Törmää ja täytä" olisi minun toiveeni.

 

ADAMUS: Juuri niin! Juuri niin (Mary Sue naureskelee). Juuri niin. Nimittäin olet vähän älyllinen joskus.

 

MARY SUE: Kyllä. Ja niin aivoni tavallaan saivat iskun. 

 

ADAMUS: Joo, aivosi saivat iskun, mutta sinä hymyilet.

 

MARY SUE: Okei.

 

ADAMUS: Siis oikeasti. Ei teidän kaikkien tarvitse tehdä sitä näin, mutta se oli itse asiassa nerokasta tavallaan. Tiesit, mitä oli tulossa täällä tänään ja mitä tekisimme. Ja tavallaan sanoit: "Voi jessus! Mutta joskus jään niin jumiin, ja ihmiseni älyllistää kaiken tämän." Eikö?

 

MARY SUE: Kyllä.

 

ADAMUS: Ja se on kuin: "Tiedän, mitä teen. Aion olla kuin lapsi. Aion kaatua pyörällä. Aion …" Mursitko käsivartesi vai ainoastaan …

 

MARY SUE: Kyllä, mursin sen.

 

ADAMUS: Joo, mursit käsivartesi.

 

MARY SUE: Mutta se ei mennyt sijoiltaan. 

 

ADAMUS: Okei. Ja sait aivotärähdyksen. Mitä muuta?

 

MARY SUE: Minulla on uskomattomia mustelmia …

 

ADAMUS: Ai!

 

MARY SUE: … ympäri kehoa (hän naureskelee).

 

ADAMUS: Joo, en pyydä sinua näyttämään niitä (Mary Sue naureskelee), mutta kenties myöhemmin jotkut ihmiset saattaisivat olla kiinnostuneita. Joo, ja se oli … En suosittele tekemään "törmää ja täytä", mutta joskus tarvitaan kunnon täräytystä.

 

LINDA: Määrittelisitkö "törmää ja täytä"? On ihmisiä, jotka eivät ymmärrä, mitä se merkitsee.

 

ADAMUS: Ai, törmää ja täytä. (Tobias puhui siitä "The Beauty of Life" -viestissä)

 

KERRI: Näytä meille! (Naurua)

 

ADAMUS: Tule tänne! Rakas Kerri sanoo: "Joo, näytä meille", ja se on kuin, okei, kun kompastut ja putoat (hän teeskentelee).

 

KERRI: Se ei ollut riittävän hyvä (muutama naurahdus). Tarkoitan, että sinulla on taitoja. Katsotaanpa …

 

ADAMUS: Mitä jos, mitä jos Cauldre saa aivotärähdyksen eikä hän pysty viemään tätä juttua loppuun?

 

KERRI: Törmää ja täytä!

 

ADAMUS: Joo, törmää ja täytä (Mary Sue naureskelee). Kiitos, hyvin myötätuntoista. "Törmää ja täytä" on sitä, kun yhtäkkiä tulee onnettomuus – putoatte portailta, kaadutte pyörällä, olette viinikiertueella muiden shaumbrojen kanssa ja joudutte onnettomuuteen ja kaikki menevät … Se on äkillinen, täräyttävä tapahtuma. 

 

Sitä tapahtuu yleensä jokaiselle lapselle, koska jumaluutenne, henkenne, ei tule heti kokonaan sisään. Monta kertaa se ei edes ala tulla, ennen kuin olette noin 2-vuotias. Olette tavallaan kuori. Teillä on vähän persoonallisuutta ja teillä on nimi, mutta se on melkein siinä. Ja sitten hitaasti se alkaa tulla sisään, ja siltä vie noin 18–21 vuotta tulla.

 

Mutta erityisesti lapsena putoatte puusta. Törmäätte seinään ilman selvää syytä. Kaadutte. Joku muu täräyttää teitä oikein kunnolla päähän koulun pihalla. Nämä ovat "törmää ja täytä", ja silloin olette yhtäkkiä – naps! – pois kehosta, pois logiikasta ja – viuh! – saatte suuren lisäyksen henkeänne tai jumaluuttanne, miksi sitä halutaankin kutsua. Paljon tulee ihmismuotoon. 

 

Olet pyöräsi päällä – se on melkein, kun palaisit takaisin lapsuuteen – ja kaadut. Mikä aiheutti kaatumisesi?

 

MARY SUE: Jalkakäytävässä oli useita tuumia leveä rako, ja kun yritin päästä takaisin ylös siitä, menetin tasapainoni. 

 

ADAMUS: Aa, joo.

 

MARY SUE: Kaaduin ojaan.

 

ADAMUS: Joo.

 

MARY SUE: Jossa oli kiviä.

 

ADAMUS: Ja sinulla oli tietysti kypärä.

 

MARY SUE: Minulla oli ehdottomasti kypärä.

 

ADAMUS: Hyvä, hyvä. Siis sinulla on kaikki ok, enimmäkseen. Sinä parannut.

 

MARY SUE: Enimmäkseen, kyllä.

 

ADAMUS: Enimmäkseen.

 

MARY SUE: Tarkoitan, että meillä oli tuona iltana happy hourin (= onnellinen tunti) sijasta kiitollisuustunti. 

 

ADAMUS: Aivan! (Adamus naureskelee)

 

MARY SUE: Se olisi voinut olla paljon pahempaa! (Hän naureskelee)

 

ADAMUS: Se olisi voinut olla paljon pahempaa, mutta sen ei ollut tarkoitus olla. Törmäsit ja täytyit juuri oikean määrän. Pääsit pois aivoistasi. Valtava lisäys tuli sisään, ja olet ok. Seisot täällä hymyillen puhumassa minulle siitä, ja kannustan sinua.

 

MARY SUE: Kiitos (hän kikattaa).

 

ADAMUS: Sinun täytyi päästä ulos mentaalisesta urasta. Sinulla oli entisissä elämissä aivan liian, liian monia vuosia henkistä opiskelua. Ja vaikka se on kiehtovaa, niin muuttaaksesi sen kokemukseksi sinun on täytynyt lakata opiskelemasta sitä ja mennä tekemään se. Ja sen teit. 

 

Siis sanon, että enimmäkseen olet ok – aivosi ovat tavallaan sekaisin.

 

MARY SUE: Okei.

 

ADAMUS: Ja se on hyvä asia, koska ne täytyi järjestää uudelleen. Säilytät edelleen ihmisesi älykkyystason, mutta mieli perääntyy nyt ja lakkaa olemasta tietoisuuden keskus. Se ei ole enää. Tietoisuuden keskus on, no, sinä, "minä olen". Se ei ole enää mieli, ja se oli iso askel sinulle. 

 

MARY SUE: Okei.

 

ADAMUS: Hyvä, kiitos sinulle.

 

MARY SUE: Kiitos sinulle.

 

ADAMUS: Siis kaikki ovat tunteneet jotain erilaista noin viime viikon aikana. Jotkut teistä törmäsivät ja täyttivät, joillakin teistä oli vain massiivista masennusta. Jotkut teistä ovat tunteneet täydellistä tyhjyyttä. Jotkut teistä suurta ahdistusta – ja tiedän puhuvani koko kirjosta, siis oli niin kuin kaikkea – mutta on erilaisia tuntemuksia. Jos oli jokin fyysinen reaktio, suurin asia jonka huomasin noin viime viikon aikana, oli sydän – eikä kaikilla ollut – ja Elizabeth sanoi sen heti kärkeen. Sydän – kenties painetta, kenties melankoliaa, kenties sydän hyppäsi lyönnin yli tai jotain – ja se on ehdottomasti sopivaa siinä, missä olette juuri nyt.

 

Sydän jota voidaan pitää fyysisen kehon energiakeskuksena ja rakkauskeskuksena ja kaikkea sitä muuta, mutta sydän tuntee, mihin olette menossa, ja on kaipausta. Kaipausta mennä eteenpäin luomiseenne ja mennä taaksepäin kaikkiin ihmisenä olemisen muistoihin. Siis se kaikki tulee tavallaan yhteen sydämen alueella. Joillakin teistä vatsassa. Huomaatte vatsan enemmän ja se tavallaan peittää alleen sydämen, mutta sanoisin, että sydän oli suurin juttu.

 

Ja se muuttuu melkein melankoliseksi arvostukseksi kaikesta, mitä olette käyneet läpi. Tavallaan: "Voi, vau. Nyt me lähdemme. Jätämme kaiken sen. Menemme johonkin uuteen paikkaan", ja sydämestä tavallaan riipaisee. Mutta samaan aikaan on kaipausta palata takaisin, no, luonnolliseen itseenne, siihen kuka oikeasti olette. Tätä teemme Esiintulemisessa.

 

Siis fyysisiä reaktioita, törmää-ja-täytä. Oli melko paljon "törmää ja täytä" -tapauksia tällä viikolla, ja jos kuuntelette tätä ja teillä on ollut tuo kokemus, postaisitteko sen – köhöm – sosiaaliseen mediaanne, jotta toiset näkevät. Ette ole yksin! Käymme tätä läpi yhdessä.

 

Esiintuleminen – logo ja intro

 

Siis pitemmittä puheitta haluan päästä toiseen niistä kahdesta syystä, miksi tulimme tänne tänään.

 

Kun menemme nyt Esiintulemiseen, aion tehdä pari asiaa ensin. Laittaisitteko tuon Esiintulemissymbolin ruudulle? Jos voisitte kuulla sen tarinan, mitä henkilökunta kävi läpi – mutta oli paljon eri kuvia edustamaan tätä, ja tämä oli suosikkini niistä kaikista. Rakastan erityisesti tätä, ja puhun Adamuksena, mutta uskoakseni Linda ja Cauldre pitivät tästä eniten. Rakastan tätä, koska Esiintuleminen … Mitä tulee esiin? Mitä tulee esiin tässä?

 

https://www.crimsoncircle.com/images/Library/Emergence_550x365.jpg

 

Meillä on kolme sektoria, kolme eri puolta – ihminen, mestari, jumaluus. Ja jos huomaatte, tämä on – miten tätä kutsutaan, Linda?

 

LINDA: Ääretön.

 

ADAMUS: Ääretön mikä?

 

LINDA: Kolminaisuus.

 

ADAMUS: Ääretön kolminaisuus tai ääretön jumaluus. Ne eivät ole enää erossa. Nämä osat (kolmion yksi sivu) olivat tavallaan piilossa tältä osalta (toinen sivu) menneisyydessä. Nyt on melkein niin, että voitte nähdä äärettömyyden, ja se on sisällä. Sitä ei projisoida ulos. Puhumme Esiintulemisesta ja välitön kuva on murtautuminen jokin läpi. Kyllä, tavallaan, mutta tärkeämpi asia on, että sulaudumme yhteen.

 

"Sulautuminen" (= merge) on suoraan tässä sanassa. Esiintuleminen (= emergence), sulautuminen yhteen, tuoden yhteen ihmistietoisuuden, mestarin ja "minä olen" -olemuksen ja "minä olen" -olemuksen säteet, "minä olen" -olemuksen kokemukset. Jokainen näistä säteistä edustaa kokemustasoja. Säteet menevät sitten mestariin. Tähän saakka teillä oli vain kokemus ja analysoitte sen ja tuomitsitte, millainen se oli. Se oli joko onnellinen tai surullinen. Nyt se menee mestariin ja tämä tiivistää sen viisaudeksi. Ja on monia eri viisauskerroksia ja -tasoja. Viisaus ei ole yksikkö. Viisaudessa on monia kauniita osia. Puhumme siitä paljon keahakissa ja shoudeissa. On monia asteita. On viisausasteikko. Se ei ole yksi asia, ja siinä on se kauneus. Kun opitte menemään viisauteenne, opitte, että on viisautta, joka on hyvin aistillista, ja on viisautta, joka on hyvin yksinkertaista. On viisautta, joka laulaa. Pääsemme siihen myöhemmin.

 

Mutta tässä siis mestari ottaa kaiken ihmisestä ja saattaa sen viisauteen, ja se on lahja "minä olen" -olemukselle. Ei niin, että "minä olen" tarvitsisi lahjoja, mutta "minä olen" rakastaa kokemuksiaan ja viisauttaan, joten on tämä virta takaisin "minä olen" -olemukseen. 

 

Voitte kuvitella minä-olen, minä-olen-olemassa -olemuksen pelkässä olemisen ilossa. Se ei tarvitse mitään, mutta sillä on tämä jatkuva Itsen orgasmi – se vuotaa yli ja päästää sen vain ulos ja tuo sitten taas sisään, vain luomisen vuoksi, vain olemassaolonsa vuoksi. On ainoastaan iloa. Ei katumista, ei surua. Se on pelkkää iloa. Siis tämä täyttää jatkuvasti "minä olen" -olemuksen kuppia, ja sitten "minä olen" säteilee sen takaisin ihmiseen sanoen: "Mene taas kokemaan. Mene kokemaan. Älä ole huolissasi menneisyydestä. Se on tuotu viisauteen. Koe elämässäsi." 

 

Esitin äskettäin keahakissa kysymyksen: "Mitä haluat kokea?" koska pystytte valitsemaan sen. Kaikkea ei vain tapahdu teille. Ei ole taas vain kohtalonpäivä ja asioita tapahtuu teille, ettekä tiedä miksi. Alatte tietoisesti valita kokemuksenne. Ja työnsin keahakereita erittäin kovasti ja toistin sitä kyllästymiseen saakka: "Mitä haluat kokea?" Koska tyypillisiä asioita ovat "raha" ja "lapset ovat kilttejä minulle" ja "tarvitsen vähän enemmän unta". Äääh! (vähän naureskelua)

 

Mitä haluatte kokea? Koska silloin kun voitte tuoda tietoisuutenne tuolle tasolle: "Mitä haluat kokea?" – tarkoitan tiivistää sen, ei ihmistarpeita. Mikä olisi intohimonne kokea ja ilonne? Kun pääsette tuohon kohtaan, kun osaatte määritellä sen, kun osaatte selkeyttää sen, teidän ei tarvitse olla enää huolissanne arkisista ihmisasioista. Niistä huolehditaan - miksi? Koska energia palvelee teitä, ei hyökkää kimppuunne. 

 

Kun osaatte määritellä: "Hei, tätä haluan kokea elämässäni", eikä mitään "Haluan matkustaa kolmeen eri maahan", tai kun kauan sitten esitin kysymyksen, mitä tekisitte, jos saisitte kolme toivetta: "Menisin sukeltelemaan". Se on kuin, ai, okei, mutta luulen, että tässä saattaisi olla vähän korkeampi kutsumus. Noita asioita vain tapahtuu. Kaikista tavallaan ihmistarpeista huolehditaan, mutta mitä haluatte kokea? Haluatteko kokea aistillisuutta? Haluatteko kokea vain syvää olemisentunnetta? Tuon tyyppisiä asioita. Kun pääsette tuohon kohtaan, jossa olemme, kaikki muu pitää huolen itsestään. Laskunne, autonne, halunne lähteä matkalle tai jotain – se loksahtaa vain paikoilleen.

 

Joka tapauksessa, tämän pointtina on, että rakastan juuri tätä Esiintulemisen esitystapaa, koska kaikki on sisällä. Se kaikki on sidottu yhteen. Se kaikki säteilee toisiinsa. Siis … Ja oli joitain pyyntöjä aiemmin ja minäkin haluaisin tehdä tämän: esitetäänpä tuo aloitusvideo uudestaan. Ja minäpä tuon esiin muutaman asian, ennen kuin teemme sen.

 

Jos todella tunnette tätä, niin se on kaiken sen yhdistämistä, kaiken sen ydinolemus, mitä olemme tehneet näinä yhteisinä vuosina, visuaalisesti – en tarkoita visuaalisesti, vaan energeettisesti – tähän hyvin lyhyeen aloitukseen. Tarkoitan, että sitä on ilo katsella, mutta henkilökunta oikeasti kamppaili tämän kanssa. En osaa kertoa, kuinka paljon he kamppailivat, mutta he taistelivat sen kanssa. He yrittivät saada sen oikein luovasta näkökulmasta. Sitä he eivät oivaltaneet, että he yrittivät saada sen oikein energeettisesti: "Miten laitamme sen siihen?" Kontrastin, ja näette sen sanoissa – kontrastin siinä, miten asiat olivat ennen ja miten ne ovat nyt. Energia joka välittyy tästä. Ja esitetäänpä se. Kommentoin sitä jälkikäteen. Valot pois, kiitos.

 

[Esitetään Esiintuleminen-aloitus]

 

Hmm (vähän taputuksia). Se on 19 vuotta. Yhdeksäntoista vuotta tuotuna yhteen, ja minun on pakko nauraa. Henkilökunnalla oli hyvin vaikeaa käydessään läpi jokaisen pikku yksityiskohdan. En tiedä, miten monta luonnosta he kävivät läpi. Kenties Jean tietää.

 

JEAN: Melkein 20.

 

ADAMUS: Melkein 20 luonnosta, ja ihmeteltiin, mikä oli pielessä. No, yrititte tiivistää kaiken tähän energeettisesti, saada tuon energian tähän.

 

Erinomaisuus

 

Haluan korostaa yhtä asiaa, joka on erittäin tärkeä, ja olen ollut järkähtämätön Crimson Circlen ja henkilökunnan kanssa erinomaisuudesta. Jos tästä lähtien teette jotain Esiintulemisessa, tehkää se hyvin. Älkää tehkö sitä niin, kuin vanha ihminen olisi tehnyt – puolittain, panostamatta. Jos aiotte elää, eläkää hyvin. Sitä kutsutaan ehkä laaduksi tai tyyliksi tai eleganssiksi tai miksi tahansa. Mutta jos aiotte jäädä tänne tähän fyysiseen kehoon, tehkää se hyvin. Jos teette videon, tehkää se hyvin.

 

Hyvintekeminen ei merkitse sen liika-ajattelua. Se merkitsee tietoisuutenne, Itsenne, laittamista siihen. Se on luojan tapa. Ihminen läiskäyttäisi vain asiat yhteen, tai pahimmassa tapauksessa käyttäisi sitä manipulointiin. Mutta jos teette jotain, jos rakennatte talon, tehkää se hyvin. Vanha ihminen olisi saattanut sanoa: "No, minulla ei ole rahaa." Mestari sanoo: "Se selviää. Tee se hyvin." Jos matkustatte, tehkää se hyvin. Jos pidätte juhlat kotonanne, tehkää se hyvin. Tämä ei merkitse, että se vaatii enemmän aikaa tai ponnistelua. Itse asiassa se vaatii vähemmän. Mutta tuokaa tietoisuutenne siihen, mitä teette.

 

Sanotaanpa, että pidätte päivällisjuhlat. Ihminen kävisi läpi kaikki yksityiskohdat – mitä teidän täytyy valmistella ja suunnitella ja siivota ja kaikkea muuta. Sen tekeminen hyvin merkitsee: "Olen tässä. Minä olentässä näissä päivällisjuhlissa, jotka aion pitää." Tuokaa tietoisuutenne siihen. Kaikki muu järjestyy. Kaikki muu tulee palvelemaan teitä. Energia tulee aina takaa. Se ei tule koskaan edestä ja käy kimppuunne. Se tukee teitä aina. Tehkää se hyvin. Ja taas kerran, teidän ei tarvitse ponnistella. Teidän ei tarvitse yliajatella sitä. Tuokaa "minä olen tässä" -läsnäolonne kaikkeen, mitä teette. Jos aloitatte bisneksen, tehkää se hyvin. "Olen tässä."

 

Ja luonnollinen tyylikkyys tulee esiin, luonnollinen ilmaisu. Sitten olette hyvin ylpeä, kun video esitetään, kun talo on valmis, kun bisneksenne lähtee lentoon. Katsotte sitä sanoen: "Tein sen kuin mestari, en kuin ihminen. En suoristanut mutkia. En pidätellyt energiaani. Tein sen kuin mestari."

 

Katsotte luomuksianne todellisina taideteoksina, ette pelkästään saa tuota työtä tehtyä. Aion oikeasti puskea sitä nyt, tästä eteenpäin. Tehkää se hyvin. Aion kysyä teiltä: "Teittekö sen hyvin? Teittekö sen kuin mestari?" Ja varmistan, että menemme siihen. Se on yksi noista asioista, kun sanon "kolmesta viiteen vuoden päästä", se on yksi noista asioista, jonka ihmiset huomaavat – teidät ryhmänä ja teidät yksilöinä. "Miksi he tekevät kaiken niin hyvin ja se näyttää olevan hyvin helppoa?"

 

Vedetäänpä syvään henkeä. Otamme muutaman minuutin tässä. Meillä on paljon puhuttavaa vielä. Otamme muutaman minuutin tässä. Tehkää se hyvin, okei? (Joku sanoo "okei") Okei, hyvä. Hyvä. Tehkää se niin, että tunnette oman luojuutenne siinä riippumatta siitä, mitä se on ja osallistuuko siihen muita ihmisiä. Tuokaa mestarinne töihin (Adamus naureskelee). Siis, okei.

 

Kaiken sen tiivistäminen – merabh

 

Teemme nyt näin. Soitamme vähän musiikkia. Voimme aloittaa musiikin. Teemme merabhin. Tuomme yhteen kaiken, mitä olemme tehneet kuluneina 19 vuotena – joo, joo, miksi ei?

 

(Musiikki alkaa)

 

Näitte, että tuo video edusti sitä, joten nyt kun musiikki soi ja menemme merabh-moodiimme, otetaanpa kaikki, mitä olemme tehneet. Vaikkette olisi olleet täällä koko 19 vuotta, olette kuitenkin olleet. Tiedän, että tiesitte sen, mutta sanotaanpa, että tulitte Crimson Circleen vasta vuosi sitten, niin silti olette olleet täällä. Otetaanpa kaikki nämä Tobiaksen kauniit opetukset, meidän ydinopetuksemme, teidänydinopetuksenne itse asiassa – vedetään syvään henkeä ja tiivistetään kaikki se.

 

(Tauko)

 

Hän kertoi teille alkuperästänne, mistä tulitte – enkeliperheistänne.

 

Joo, hän oli se, joka sanoi, että te olitte enkeliperheidenne edustaja. Olette luultavasti unohtaneet sen matkan varrella, mutta te olitte. Tulitte tähän juttuun, jota kutsutaan Arkkiveljeskunnaksi – kaikkien enkeliperheiden ensimmäinen kokoontuminen. Se oli itse asiassa hyvin hämmästyttävä kokoontuminen.

 

Arkkiveljeskunnassa päätettiin, että tapa ymmärtää energiaa oli luoda tämä paikka nimeltään Maa. Tapa ymmärtää, mistä tietoisuudessa oli oikeasti kyse, oli saada tämä Maa-paikka. Ja Tobias kertoo tarinaa ja sanoo, että oli tuo valtava taistelu, konflikti, tavallaan Tähtiensota, joka oli ratkaistava. Mutta minä sanon, ettei kyse ollut taisteluista, vaan suuresta uteliaisuudesta. 

 

Siis luotiin tämä Maa ja fyysiset alueet, ja te tulitte tänne. Ensin vain henkiolentona ja myöhemmin ruumiillistuneena biologisena olentona. Otetaan kaikki se ja tuodaan yhteen. 

 

Kaikki elämät Lemuriassa ja Atlantiksella. Voi, Atlantis, hyvin suurta rakkauden aikaa, mutta myös suurta tuhoutumisen ja romahduksen aikaa.

 

Otetaan kaikki se …

 

Kaikki elämät tuon Jeshuan elämän ympärillä … Mysteerikoulujen ajat ja tuodaan ne yhteen. Sitten tuleminen yhteen taas tässä elämässä, hyvin voimakkaasti sitoutuneena Oivaltamiseen, tyypillisten henkisten ja uskonnollisten polkujen ulkopuolella.

 

Kaikki shoudit, kaikki kyyneleet, kaikki kauniit shaumbra-kokoontumiset ympäri maailma.

 

Tuodaan se kaikki yhteen nyt.

 

Ihmisenä olemisen päivät.

 

Aah! Kaikki inhimilliset asiat. En tiedä, itkeäkö vai nauraa tässä kohtaa. Kaikki ihmisenä olemisen asiat – rajoitukset, tunteet, tunne millaista oli olla orja, kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti. Kun toiset ottivat pois valtanne.

 

Kaikki kokemukset, vau! Perheet, rakastajat. Sen katseleminen, kun rakastamanne ihmiset kuolevat, nukkuvat pois.

 

Kaikki ihmisenä olemisen ihmettely ja vaeltaminen, ihmetellen henkisellä polullanne: "Mitä tulee seuraavaksi?"

 

Otetaan kaikki se, ja ollaan mestareita ja tiivistetään se, tuodaan se viisauteen, myös kaikki jäljellä oleva syyllisyys tai häpeä.

 

Ajatelkaa hetki tätä symbolia, tätä taideteosta uutta sarjaamme varten. Ääretön jumaluus. Ihminen kokemuksineen, nyt mestari joka tuo vain kaiken sen viisauteen ja "minä olen", joka vain säteilee tietoisuuttaan ja valoaan omiin luomuksiinsa.

 

Vedetään syvään henkeä tässä.

 

(Tauko)

 

Siis nyt tulee se aika.

 

Sitä kutsutaan Esiintulemiseksi. Sitä kutsutaan Oivaltamiseksi.

 

Tässä se on, pum.

 

Vedetään kunnolla syvää henkeä tässä ja sallikaa nyt. Tarkoitan, sallikaa tässä Salliminen. Toisin sanoen, Kvanttisalliminen …

 

(Tauko)

 

… jossa ihminen tavallaan pääsee pois tieltä. Lakkaa olemasta huolissaan ja lakkaa ponnistelemasta. Menee vain pois tieltä ja sallii. Se on siinä. Teidän ei tarvitse tehdä työtä Sallimisessa. Te vain sallitte.

 

(Tauko)

 

Adamus. Adamus ei ole vain pieni kylä Romaniassa. Se on St. Germainin luomus, minun luomukseni. Se on tapa tulla shaumbrojen luo. Se on meidän luomuksemme, tämä Adamus.

 

Huomaatte luultavasti, että Adamus on vähän erilainen kuin St. Germain. Hänellä on taipumusta kiroilla ja sadatella. Provosoida, tuuppia, saada teidät siirtämään tuolianne, hän paljastaa makyonne. Se on itse asiassa minun – Adamuksen – lempiasia, paljastaa makyonne. Saada teidät nauramaan. Saada teidät itkemään. Mutta se on ehdottomasti kaunis yhdistelmä meitä kaikkia.

 

Mutta aina silloin tällöin St. Germainin on tultava sisään, minunilman Adamus-rattaita. Aina silloin tällöin on viesti, jonka täytyy tulla läpi. Ja koska tämä St. Germain oli kanssanne Mysteerikouluissa, hauskalla tavalla siinä on hyvin voimakas energia. St. Germain ei ole, minä en ole – on niin hämmentävää, kuka minä olen? (Adamus naureskelee) St. Germain ei kerro vitsejä yhtä paljon, hän haluaa pukeutua hyvin aina ja on kunnioittavampi.

 

Mutta aina silloin tällöin on tärkeää saada minut St. Germainina, joka oikeasti olen, vierailemaan luonanne. Niinpä välttääksemme Cauldren massiivisen, bipolaarisen, vääristymän ja romahduksen, annoin tämän viestin muutama päivä sitten St. Germainina.  

 

Siis vetäkää kunnolla syvään henkeä, rentoutukaa ja kuulkaa itsenne tässä viestissä.

 

(Näytetään video)

 

Esiintulemisen perustavanlaatuisia oivalluksia

 

ST. GERMAIN: Minä olen mitä olen, rakastettu St. Germain.

 

Nyt tulee Esiintulemisen aika ja tulen luoksenne St.Germainina. Rakastan sitä tietoisuusnäytöstä, kun tulen luoksenne Adamuksena. Adamus on shaumbrat uudessa enerigassa, shaumbrat, jokainen teistä. Mutta päätän tässä tilanteessa, kun tulemme Esiintulemiseen, tulla luoksenne St. Germainina.

 

Tulen luoksenne St. Germainina, koska se on teille tuttua energiaa, aina Mysteerikouluista saakka. Se on energiaa, jonka jokainen teistä voi tuntea aina mystiikan, opintojen, hauskanpidon ja ilon ajoista saakka Mysteerikouluissamme, koska nyt olemme valmiita seuraavaan isoon askeleeseen. Olemme valmiita Esiintulemiseen – tässä olemme nyt – ja kun olemme valmiita, kuten olemme tässä hetkessä, pyydän teitä vetämään syvään henkeä mystiseen ilmaan.

 

Vetäkää syvään henkeä mystiseen ilmaan – sitä on kaikkialla ympärillänne. Mysteerikoulujen mystiikkaa. Matkanne mystiikkaa. Seuraavan askeleen, Esiintulemisen, mystiikkaa. 

 

Vetäkää syvään henkeä mystiseen ilmaan.

 

Ja vetäkää syvään henkeä viisauteenne. Viisauteen jota kutsutaan myös mestariksi, viisauteen jota tulee nyt sisään. Viisauteen joka tasapainottaa ihmisen kaikki kokemukset. Viisauteen joka vahvistaa, joka pehmentää kovat reunat, joka tuon merkitystä kokemuksiin. 

 

Vetäkää syvään henkeä mystiseen ilmaan ja viisauteen. 

 

Kun menemme Esiintulemiseen, on useita perustavanlaatuisia ja nerokkaita oivalluksia, ja asioita joista pitää olla hyvin tietoinen, kun menemme seuraaviin askeliin. Nämä ovat astinlautoja. Nämä ovat sen joitain perusasioita, mihin menemme seuraavaksi.

 

Tuntekaa ne. Sallikaa niiden olla osa oivaltamistanne. Sallikaa itsenne hyväksyä ja ymmärtää ne – perusviisaudet – kun menemme Esiintulemiseen.

 

– Salliminen

 

Olette kuulleet monet niistä aiemmin, ei mitään uutta, mutta yksi ensimmäisistä ja kenties tärkein on sallia. Sallia Itsenne.

 

Mikään tästä ei tule ponnistelemalla tai kovalla työllä. Mikään siitä ei tule voimalla, eikä siinä ole valtaa. Se tulee sallimalla.

 

Salliminen itsessään ei ole ponnistelua. Se on avoimuutta. Viisauden sallimista, tietoisuuden sallimista, ja niiden päästämistä kehoonne, olemukseenne, jokaiseen kokemukseen, joka teillä on.

 

Salliminen on hyvin henkilökohtainen asia. Siinä ei ole kyse muusta maailmasta. Siinä ei ole kyse kenestäkään muusta ihmisestä, muusta olennosta. Siinä on kyse teistä itsestänne. Itsenne sallimisesta olla kaikkea, mitä olette.

 

Se on hyvin perusasia. Se on hyvin yksinkertaista – salliminen. Sydämenne avaamista, mielenne avaamista, Atlantiksen unelman sallimista, koko itsenne sallimista olla tässä hetkessä.

 

Salliminen. Vetäkää syvään henkeä sallimiseen. 

 

Ja kuten olemme puhuneet hyvin usein, tämä on luonnollista evoluutiota. Se on luonnollista. Teidän ei tarvitse tehdä siihen työtä. Teidän ei tarvitse ponnistella siinä. Se on luonnollista. Se on jotain, mikä tapahtuu jokaiselle sieluolennolle, joka tulee Maan kautta.

 

Käytte läpi maainkarnaationne ja kaikki kokemukset, joita katsotte, ja sitten tulette tähän kohtaan, jossa mestari tulee sisään luonnostaan. Joskus ihmisen vastustuksen kera, mutta mestari tulee sisään. Sitä ei tarvitse houkutella tai pakottaa.

 

Todellinen Oivaltaminen on luonnollinen prosessi. Ja silloin voitaisiin sanoa, että sallikaa ihmisen saada tämä luonnollinen prosessi. Ei taistelua, ei neuvottelua, ei työntämistä. Pelkästään luonnollisen prosessin sallimista.

 

– Energia

 

Sitten on hyvin tärkeää, hyvin tärkeää oivaltaa, että kaikki energia palvelee teitä.

 

Teillä on ollut nyt hyvin monta elämää, jossa olette tehneet työtä energian eteen, olleet energian orja. Mutta nyt se muuttuu ja oivallatte, että kaikki energia palvelee teitä. Sen on aina tarkoitus palvella. Se palvelee aina teitä, mutta hyvin monet eivät tiedosta sitä. He eivät ole tietoisia, että energia on täällä palvelemassa heitä.

 

Energia ei ole vihollinen. Energia ei koskaan työnnä teitä vastaan. Energia ei koskaan tee temppuja teille. Energia ei koskaan petä teitä, ei koskaan myy teitä.

 

Vetäkää syvään henkeä. Voitteko oivaltaa, että energia on täällä palvelemassa teitä?

 

Se on teidän. Se on jumalainen oikeutenne, tulee se sitten yltäkylläisyytenä, tulee se sitten rauhana, tulee se sitten viisautena, tulee se sitten olemisena oikeassa paikassa oikeaan aikaan, tulee se sitten muina ihmisinä. Riippumatta siitä, mitä se on, energia on täällä palvelemassa teitä.

 

Siinä huomaatte, että tietyt asiat lähtevät pois sanastosta. Niillä ei ole mitään merkitystä. Kun energia palvelee teitä, ei tarvitse kamppailla yltäkylläisyyden kanssa. Se on vain siinä. Kun sallitte energian palvella teitä, ette tarvitse mitään parantamista. Se on vain siinä. Tasapaino tulee takaisin itsestään.

 

Kun oivallatte, että energia on täällä palvelemassa teitä, ei ole mitään ponnistelua. Ei ole tarvetta tavoitteisiin. Ei ole tarvetta tarkoituksiin. 

 

Olette tässä nyt, Esiintulemisessa, ollaksenne kokemuksessa – valitsemassanne kokemuksessa, kokemuksessa jota tukevat kaikki teitä palvelevat energiat, kokemuksessa jonka mestarin viisaus aina tasapainottaa ja vahvistaa ja tuo kauneuteensa. 

 

Vedetään syvään henkeä tässä – kaikki energiat palvelevat teitä – ja annetaan niin olla. Annetaan niin olla. 

 

– Täysivaltaisuus

 

Teitä ei sido kukaan tai mikään. Teitä eivät sido esi-isänne. Teitä eivät sido menneisyytenne, entiset elämänne. Teitä eivät sido mitkään ihmiset tai hallitukset. Olette täysivaltainen olento, siksi myös vastuussa omista kokemuksistanne, omista iloistanne ja omista luomuksistanne elämässä.

 

Teitä eivät sido enkeliolennot, enkeliperheet tai enkelineuvostot. Huomaatte, että hyvin monet näistä asioista ovat täällä palvelemassa teitä, mutta teitä ei enää sidota. Teitä eivät sido mikään Jumala tai mitkään jumalat. Olette täysin vapaa.

 

Vetäkää syvään henkeä tässä, tämän oivalluksen myötä, ja päästäkää nyt irti kaikesta, mikä sitoo teitä, mikä pidättelee teitä, mikä hallitsee teitä ja mikä kontrolloi teitä. Teitä eivät enää sido mitkään noista asioista, kun tulette Esiintulemiseen.

 

– Kolminaisuus

 

Esiintulemisessa huomaatte myös, ettei mieli ole enää ohjaava ääni elämässänne. Aioneita mieli on ohjannut, puhunut teille, tehnyt tuomitsemisensa, tehnyt valintansa. Mutta nyt menette sen tuolle puolen, missä mieli on ohjaava ääni.

 

On uusi ääni. On uusi tunne. On uusi tietoisuus, ja se on kolminaisuus, täydellinen kolminaisuus: "minä olen", mestari ja ihminen. Ei edes "minä olen" tee ohjeita. Mestari ei kerro teille, mitä tehdä.

 

Kyse on mestarin, "minä olen" -olemuksen ja ihmisen kolminaisuudesta yhdessä, sillä ne ovat sama, mutta ne toimivat yhdessä. Ihmisellä on kokemuksensa, mutta nyt sen itse valitsemat kokemukset ja ilot, mestarin tuodessa aina viisautta kaikkeen. Ja nyt sen sijaan, että viisaus tulee kuollessa tai vuosia jonkin kokemuksen jälkeen, viisaus tulee samanaikaisesti kokemuksen kanssa. Siksi ei ole haavoja. Siksi ei ole epäilyksiä. Se tuodaan viisauteen tuolla hetkellä.

 

Ja on "minä olen" jatkuvassa ilonsa säteilemisessä, jatkuvassa minä-olen-olemassa, minä-olen -tietämisessään, jatkuvasti omassa luomuksessaan, sillä todellinen luominen on pelkästään "minä olen" -olemus ilossa, ihminen menossa kokemaan tuon luomuksen ja mestari aina tuomassa sen viisauteen ja takaisin "minä olen" -sydämeen.

 

Vedetään syvään henkeä tässä.

 

– Menneisyyden yli

 

Yksi perustavanlaatuisia oivalluksia, joita saatte ihmisenä, on, että syyllisyys ja häpeä ovat nautinnonhaluisia ihmisvääristymiä. Niille ei ole tilaa Esiintulemisessa. Ei ole tilaa velloa menneisyydessä, kantaa syyllisyyden tai häpeän taakkaa. Ja se vaivaa joskus ihmistä, koska ihminen tuntee, että sen täytyy peittää itsensä syyllisyyteen, ettei se toista menneisyyden virheitä. Se on koulutettu, se on hypnotisoitu uskomaan, että syyllisyys pitää ihmisen ruodussa, estää sitä väärinkäyttämästä valtaa, vahingoittamasta toisia, tuhoamasta luomuksia.

 

Mutta nyt ette voi mitenkään tehdä sitä. Teillä on mestarin viisaus. Teillä on ilo. Teillä on "minä olen" -tietoisuus. Siellä minne menette nyt Esiintulemisessa, ei ole paikkaa syyllisyydelle tai häpeälle. On aika päästää irti kaikesta siitä ja siirtyä kokemiseniloon luomuksissanne.

 

– Ainoastaan nyt

 

Mentäessä nyt Esiintulemiseen ei ole paluuta takaisin. Ei ole paluuta takaisin. Olette aina tunteneet sen vaihtoehtona tähän saakka, vaikka tavallaan oikeasti se ei ole ollut totta. Mutta olette aina pitäneet vaihtoehtona, mahdollisuutena, että voisitte palata takaisin, voisitte mitätöidä sen, mitä olette tehneet tässä elämässä. Mutta te ette yksinkertaisesti voi. 

 

Ei ole paluuta takaisin, mutta tavallaan ei ole myöskään menemistä eteenpäin. Ei ole mitään, mihin mennä. Ei ole oikeasti huomista. Ei ole seuraavaa oppituntia tai oppimista.

 

Siis jos ei ole paluuta takaisin eikä menemistä eteenpäin, kaikki on nyt-hetkessä. Juuri tässä. Ei ole jonkin lykkäämistä huomiseen, ei uuden päivän odottamista Oivaltaakseen. Ei paluuta takaisin eikä menemistä eteenpäin. Se on tässä. Se on nyt. Se on "olen tässä".

 

– Ei enää piiloutumista

 

Mentäessä Esiintulemiseen ei ole myöskään piiloutumista. Ei ole piiloutumista, ja hyvin monet teistä ovat tehneet sitä hyvin pitkään – piiloutuneet – ja sitä tehdessänne olette piilottaneet totuutenne. Olette piilottaneet tiedostamisenne. Olette piiloutuneet Sinulta. 

 

Nyt ei ole piiloutumista. Ei ole piiloutumista Sinulta. Ei ole pidättelemistä. Kaikki paljastuu – kaikki sen mysteerit, kaikki sen mystisyys, kaikki sen siunaukset, kuka olette. Ei enää sen piilottamista.

 

Ei enää piiloutumista muilta. Ei enää piiloutumista kirkolta. Ei enää piiloutumista perheeltä. Mutta ennen kaikkea, ei piiloutumista itseltänne. Ette voi tehdä sitä Esiintulemisessa. Kaikki tulee esiin. Kaikkikuka olette, kaikki kauneus, kaikki tietoisuus, tulee esiin. 

 

Ja niin paljon kuin onkin ei-enää-piiloutumista-itseltänne, minun täytyy sanoa, että Esiintulemisessa voitte olla näkymätön muille, kun päätätte. Kun päätätte olla omassa ulottuvuudessanne, omassa tilassanne, kun päätätte yksinkertaisesti olla vuorovaikuttamatta massatietoisuuden tai muiden kanssa, kun olette ihmisjoukkojen keskellä ja haluatte olla itseksenne, voitte tulla näkymättömäksi, eli voitte olla omassa turvallisessa ja pyhässä tilassanne, eivätkä toiset puutu siihen.

 

Kyllä, toisinaan valonne säteilee hyvin, hyvin kirkkaasti toisille, ja toisinaan huomaatte, että he tulevat luoksenne, tuntevat vetoa luoksenne ja haluavat tietää, mistä teissä on kyse. Mutta koska on tärkeää säilyttää oma tilanne ja tasapainonne, huomaatte, että voitte tulla näkymättömäksi. Ja se saattaa tuntua oudolta, ehkä sanotte: "Miten voi olla piiloutumatta, mutta kuitenkin olla näkymätön?" Koska. rakkaat ystäväni, te olette mystinen. Koska kun päätätte olla erossa toisista, kun päätätte olla vain pyhässä tilassanne, voitte olla näkymätön.

 

Vedetään syvään henkeä tässä.

 

– Loppuunsaattaminen

 

Ja vielä yksi asia. Ei ole enää teidän työstämistänne. Ei ole enää "minun" työstämistä. Ei enää tuon ihmisidentiteetin työstämistä. Se on valmis, tehty. Ei ole mitään tarvetta työstää mitään. Miksi työstäisitte, jos olette nyt täysivaltainen olento, jos olette nyt "minä olen" -olemuksen tietoisessa ymmärtämisessä ja tiedostamisessa – minä-olen, mestari ja ihminen kaikki yhdessä?

 

Ei enää "minun" työstämistä. Se merkitsee, että lopultakin on aika pelkästään kokea Itsen iloa. Ei enää yritystä tehdä siitä parempaa, vain kokemista. Ei enää yritystä kehittää, vain kokemista. Ei enää itsenne näkemistä minään vähempänä-kuin, vain täydessä jumaluus- ja ihmistilassanne.

 

Mentäessä Esiintulemiseen olette vapaa olento, täysivaltainen olento, riippumaton kenestäkään muusta missään asiassa. Kaikki mitä tarvitaan elämässänne, tulee teille. Kyllä, ikään kuin taiasta. Ei enää kenenkään tai minkään orjana olemista, mukaan luettuna oma menneisyytenne.

 

Vedetään syvään henkeä tässä.

 

Nämä ovat perustavanlaatuisia oivalluksia, kun menette Esiintulemiseen. Palatkaa näihin, käykää katsomassa näitä aika ajoin, koska on taipumusta unohtaa. Unohtaa, että energia palvelee teitä, unohtaa, että tämä on luonnollinen prosessi, unohtaa, että kyse on vain sallimisesta, ja unohtaa, että nyt mieli ei ole se ääni. Se on "minä olen" -olemuksen, mestarin ja ihmisen ääni yhdessä. 

 

On hyvin helppoa unohtaa monia asioita, joten palatkaa takaisin, käykää katsomassa näitä perustavanlaatuisia oivalluksia aika ajoin Esiintuleminen-sarjan aikana.

 

Yhdistyn kanssanne Mysteerikoulujemme ajasta, niistä ajoista jolloin puhuimme ajasta, joka tulisi tälle planeetalle, Oivaltamisen ajasta, muutoksen ajasta, ruumiillistumisen ajasta ja ennen kaikkea ajasta kokea tavalla, jota ihminen ei olisi koskaan yksin voinut kuvitella aiemmin. Tulen luoksenne tuon suoran yhteyden kera Mysteerikouluihin.

 

Vetäkää syvään henkeä mystiseen ilmaan.

 

Vetäkää syvään henkeä viisauteen.

 

Vetäkää syvään henkeä matkaan, joka johtaa nyt Esiintulemiseen.

 

Minä olen mitä olen, rakastettu St. Germain.

 

Kiitos.

 

DreamWalk Esiintulemiseen

 

ADAMUS: Nyt on aika tehdä DreamWalk Esiintulemiseen. DreamWalk (= uni/unelmakävely), koska se on ollut unelma. DreamWalk, koska kaikki energiat ovat juuri tässä ja nyt. Ja pyydän, ettei tätä DreamWalkia musiikkeineen eroteta itsenäiseksi ja laiteta sosiaaliseen mediaanne. Tämä on liian pyhä, liian kallisarvoinen. Emme halua sitä sinne energiansyöjiä ja kaikkia muita varten. Tämä on meidän pyhä aikamme.

 

Kun musiikki alkaa, vedetään kunnolla syvään henkeä DreamWalkiin, shaumbra-dreamwalkiin, Esiintulemiseen. 

 

(Musiikki alkaa)

 

Kyse on enemmästä kuin vain sarjasta, jossa olemme – se on elämien huipentuma. 

 

Esiintulemista pelkästä ihmisestä "ihminen, mestari ja minä-olen" -kolminaisuuteen. 

 

Esiintulemista, menemistä ihmisyyden rajoitusten yli, mutta aina arvostaen ja ymmärtäen, miksi teillä oli tuo matka.

 

Kerätäänpä meidät yhteen ja valmistaudutaan tähän DreamWalkiin. Mutta tämä on vähän erilainen. Nimittäin useimmissa DreamWalkeissa kun menemme toisiin ulottuvuuksiin, tavallaan palaamme takaisin siihen, mistä aloitimme. Kun teemme DreamWalkin kuoleman ulottuvuuksiin, palaamme takaisin siihen, mistä aloitimme. 

 

Tässä emme tule takaisin. Tässä menemme kokonaan uuteen ulottuvuuteen ja tuomme mukanamme kaiken, mitä olimme. Tuomme tuon rajoittuneen ihmisen, tuomme kaikki kokemukset – tuomme ne mukanamme. Tuomme tuon ihmiskehon ja mielen – tuomme ne mukanamme.

 

Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä ja aloitetaan shaumbra-DreamWalk Esiintulemiseen.

 

(Tauko)

 

Täällä on mielenkiintoista, koska liikummeko me? Vai liikkuuko kaikki muu?

 

Tarvitseeko meidän tässä DreamWalkissa mennä jonnekin vai liikkuuko kaikki muu?

 

Vanhassa todellisuusperustassa on ikivanha kysymys: liikkuuko tuo asia? Se on myös kuin kysyisi, kuljetteko te ajan läpi vai kulkeeko aika teidän lävitsenne.   

 

(Tauko)

 

Muuttuuko kaikki muu ja reagoi meihin?

 

Pyydän teitä tuntemaan sitä.

 

(Pidempi tauko)

 

Oliko se muuttumassa joka tapauksessa, ja nyt olemme vain tietoinen tuosta kokemuksesta?

 

Oliko se muuttumassa joka tapauksessa, vaikkemme tekisi DreamWalkia?

 

(Tauko)

 

Mikä liikkuu ja mikä muuttuu? Menemmekö me tämän DreamWalkin läpi? Vai onko kaikki muuttunut jo?

 

(Tauko)

 

Olimmeko jo tällä aiemmin, ja nyt vain koemme sen eri tavalla?

 

(Tauko)

 

Miksi se tuntuu hyvin tutulta?

 

(Pitkä tauko)

 

Miksi tuntuu siltä, että porhalsimme päästäksemme tänne, mutta kuitenkin se kesti hyvin pitkään?

 

Porhalsimme päästäksemme tänne, ja se oli tapahtumassa joka tapauksessa.

 

Varsinaisia paradokseja.

 

(Tauko)

 

Nimittäin tässä Esiintuleminen-DreamWalkissa … No, paras tapa kuvata sitä on, että peilit muuttuvat. Se peili muuttuu, joka on saanut teidät ehkä uskoman, että me liikuimme, menimme jonnekin ja teimme tämän DreamWalk-matkan.

 

Se peili muuttuu, joka mittaa kaikkea ja perustaa kaiken ulkopuolellanne oleviin asioihin.

 

(Tauko)

 

Se peili muuttuu, joka sanoo, että ihminen teki kovasti töitä päästäkseen tähän, suunnitteli tämän, pani sen tapahtumaan, koska oivallatte, että tämä oli aina tässä.

 

Kaikki peilit muuttuvat.

 

(Tauko)

 

Liikutteko te? Oletteko te se, joka pääsee perille? Oletteko te se, joka kävelee tässä DreamWalkissa? Vai muuttuuko kaikki muu vain reaktiona teihin?

 

Todellinen mestaruus on monien, monien peilien talo, ja kaikki ne ovat aitoja ja väärentämättömiä. Kaikki ne ovat tapa hahmottaa todellisuus. Kaikki ne ovat tarkoituksenmukaisia. 

 

Ihmisellä oli joukko peilejä, erityinen joukko peilejä. Niin paljon kuin tuo ihminen vaihtoikin ja muutti tuota peiliä, sen alkuperää, se oli silti erittäin rajoittunut peili. Siksi oli hyvin rajoittuneita tapoja hahmottaa todellisuus, energia, totuus ja ennen kaikkea Itsensä.

 

Tässä, tässä Esiintuleminen-DreamWalkissa, on todella aika vaihtaa peilejä.

 

Peilejä jotka sallivat teidän hahmottaa todellisuuden miten tahansa, millä päätätte kokea sen.

 

Peilejä jotka sallivat teidän olla menneisyydessä tai tulevaisuudessa, pysyen koko ajan nyt-hetkessä. 

 

Peilejä jotka sallivat teidän nähdä, mitä "minä olen" -myötätunto oikeasti on, kuka te oikeasti olette. 

 

(Tauko)

 

Ja sitten tietyissä kohdissa ei lainkaan peilejä. 

 

Kun päätätte tulla näkymättömäksi, kun päätätte mennä syvälle itseenne, ei ole lainkaan peilejä.

 

Ihminen olisi luullut sen olevan yksinäisistä yksinäisintä – ei peiliä, ei ulkopuolista reaktiota, ei näe edes omaa kuvaansa. Mutta mestari ymmärtää, että on aikoja, jolloin ei ole peilejä ja ollaan omassa tyhjyydessään.  

 

(Tauko)

 

Mestari ei tarvitse peilejä, mutta mestari tietää myös, että se voi nyt leikkiä minkä tahansa valitsemansa todellisuuden, peilin, kanssa – monia peilejä, erivärisiä peilejä, erimuotoisia peilejä, erikokoisia peilejä.

 

Tämä on mestarin tapa, Esiintulemisen tapa.

 

Mestari tietää, että yhdestä peilistä voitte nähdä itsenne tässä DreamWalkissa Esiintulemiseen, kuin se olisi pitkä tunneli, jota pitkin leijumme ja menemme Esiintulemiseen. Mutta toisessa peilissä ei samaan aikaan ole tunnelia. Mikään ei liiku. Te ette liiku. On vain todellisuus ja luominen vastaa. 

 

Olette pelkästään "olen tässä", ja kaikki muu muuttuu ja liikkuu.

 

Mestarilla on monia, monia peilejä. Se ei pelkää käyttää yhtäkään niistä, koska yhdelläkään ei ole valtaa. Ne ovat pelkästään tapoja hahmottaa todellisuus ja luominen. 

 

(Tauko)

 

Nämä peilit ovat teidän, "minä olen" -olemuksen, eri puolia – noita monia eri puolia jotka aiemmin tunnettiin aspekteina, mutta jotka tulevat nyt eri puolina niin, kuin jalokivessä on monta viistettä, monta osaa. Jokainen niistä säteilee, jokainen niistä heijastaa valoa.

 

(Tauko)

 

Mestarin peilit ovat "minä olen" -olemuksen eri puolia. 

 

Vedetään kunnolla syvään henkeä Esiintulemiseen.

 

Tässä tarvitaan vain yksinkertaista sallimista. Yksinkertaista sallimista.

 

(Pidempi tauko)

 

Mestari ei tarvitse peilejä itsensä hahmottamiseen. Mutta mestari tietää myös, että hän voi valita minkä tahansa peilin, monia peilejä, todellisuuden hahmottamiseen millä tahansa valitsemallaan tavalla.

 

Vedetään syvään henkeä Esiintulemiseen.

 

(Musiikki loppuu)

 

Uudestaan syvään henkeä tuohon suloiseen Esiintulemiseen.

 

Kun lopetamme tältä päivältä, vain lyhyt muistutus: te ette ole hullu. Te ette ole lainkaan hullu.

 

Olisi hullua jäädä luonnottomaan olotilaan, hullua jäädä onnettomuuteen, hullua jäädä tuohon lintuhäkkiin tai tuohon eläintarhaan. Ja rakkaat ystäväni, kuten Tobias sanoisi: ette ole koskaan yksin. On monia, monia, jotka kutsuvat itseään shaumbraksi. 

 

Mutta ei vain tämä – te ette ole koskaan yksin, koska nyt on "minä olen", mestari ja ihminen, ja tietenkin tiedätte, että kaikki on hyvin koko luomakunnassa.

 

Tämän myötä, olen St. Germain ja Adamus, teidän palveluksessanne.

 

Kiitos.