CRIMSON CIRCLEN MATERIAALEJA

Siivet-sarja

SHOUD 2 – ADAMUS ST. GERMAIN, Geoffrey Hoppen kanavoimana

 

Esitetty Crimson Circlelle

7.10.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
www.crimsoncircle.com

 

Minä olen mitä olen, St. Germainin Adamus.

 

Vedetäänpä yhdessä syvään henkeä, rakkaat shaumbrat, kun keräännymme yhteen taas kerran – näitä kerääntymisiä on jatkunut satojatuhansia vuosia eri tavoin, eri muodoissa ja eri paikoissa. Emme ole kerääntyneet yhteen vain tässä elämässä sydämiemme ja sielujemme vuoksi, vaan sitä on tapahtunut ikuisuuksia. Ja tässä olemme nyt, kaikkein aikojen tärkeimmässä ajassa.

 

Kun pidämme kokoontumisiamme nyt ympäri maailmaa – meillä on ns. työpajaa tai seminaaria, kuljemme ympäri maailmaa – jotain hyvin ainutlaatuista tapahtuu. Jos olette olleet jossain kokoontumisessa, tiedätte luultavasti, että hyvin usein sanon ryhmälle: "Mikä on yhteinen energia? Mikä toi juuri tämän 50 tai 100 tai 200 hengen ryhmän yhteen? Mikä on yhteinen energia huoneessa?" Ja sitten monien väärien vastausten jälkeen annan oikean vastauksen, ja se voi olla mitä tahansa: ryhmä joka on kokoontunut sinne, on tuntenut toisensa menneisyydessä, he ovat olleet mysteerikoulussa yhdessä. Heillä on tuo yhteinen side, samassa mysteerikoulussa vuosia ja vuosia ja he päättävät yhdistyä taas kerran. He luulevat tulleensa työpajaan – se on hyvä fasadi. Voi, puhumme, pidämme luentoja, pidämme vähän hauskaa, liikutamme paljon energiaa, mutta siinä on oikeasti kyse sellaisten sielujen jälleentapaamisesta, jotka olivat mysteerikouluissa.

 

Toisilla kerroilla ryhmässä on yleisesti itse-epäilyenergiaa. Laitetaan ilmoitus työpajasta, siitä kerrotaan täällä shoudissa, se laitetaan lehteen, se laitetaan kauppaan ja se lähtee ulos ja vetää puoleensa juuri oikeat ihmiset, juuri oikean ryhmän. Meillä on ollut ryhmiä, jotka ovat täynnä itse-epäilyä. He ovat hyvin lähellä, mutta kuitenkin on hyvin paljon itse-epäilyä.

 

Meillä on ollut ryhmiä, jotka tulevat yhteen, koska he ovat haavoittuneita, syvästi haavoittuneita – haavoja joista heidän on erittäin vaikea päästää irti – ja se on yhteinen energia tuossa työpajassa. Niinpä puhumme vähän haavoista. Häiritsen paljon toisaalla muilla tavoilla, mutta todellisuudessa päästämme tuossa kokoontumisessa irti paljosta vanhasta energiasta tai ainakin tunnustamme, että sitä on – tuota vanhaa haavaenergiaa tai vanhaa uhrienergiaa – jotta osallistujat voivat päästää siitä irti.

 

Mutta kukaan ei ole koskaan sanonut: "Mikä on meidän kaikkien yhteinen energia?" Meidän kaikkien, niiden jotka katselevat netissä tänään tai joskus tulevaisuudessa, niiden jotka ovat kerääntyneet tänne. Mikä on shaumbrojen yhteinen energia? Onko vain sattumaa, että ihmisiä ympäri maailmaa sattuu yhdistymään nettisivustoon, Crimson Circleen? Aa! En uskosi.

 

Atlantiksen unelma

 

Yhteinen energia tässä on se, mitä kutsun Altantiksen unelmaksi. Se ulottuu kauas, kauas taaksepäin, Tienin temppeleihin Altantiksella. Se oli unelma ruumiillistuneesta valaistumisesta, jolloin mestari tapaa ihmisen ruumiillistuneessa valaistumisessa. Oli silloin unelma, että jumala tulee tähän ulottuvuuteen ja sitten elää – elää täysillä, elää sitä, mikä nyt tunnetaan Ahmyo-elämänä.

 

Se oli Atlantiksen unelma, eikä sillä ole merkitystä, tulitteko tuohon unelmaan, tuohon unelmaan ruumiillistuneesta valaistumisesta, Tienin temppeleissä Altantiksella, Jeshuan aikana, jolloin hyvin monet teistä kerääntyivät yhteen, tulitteko siihen mysteerikoulujen aikaan, koska yhteinen tekijä on silti, että tuo unelma ulottuu aina Atlantikselle saakka.

 

Voi, Atlantis. Eikö ole mielenkiintoista tällä hetkellä katsoa uutisista, mitä tapahtuu? Hyvin monia hurrikaaneja, hyvin paljon tuhoa tuolla alueella. Kun todella tunnette, mitä tapahtuu, niin se on puhdistamista, Altantiksen vanhojen energioiden puhdistamista – ne tulevat juuri oikeaan aikaan puhdistamaan, selvittämään.

 

Joskus puhdistaminen on traagista ihmisen mukavuuden ja usein ihmishengen kannalta. Ei ole mikään erehdys, että kukaan joka siellä on, on menettänyt henkensä jossain näistä tapahtumista. Mutta se mitä oikeasti tapahtuu, on vanhan atlantislaisen energian syvää, syvää puhdistamista – haavojen ja sodan energiaa, energiaa jossa Isis oli todella haavoittunut. Tästä syystä näette tällä alueella tätä jatkuvaa puhdistamiskuviota. Se on poissa jonkin aikaa, ja sitten se palaa taas, kunnes kaikki on puhdistettu.

 

Näin homma toimii, myös teidän sisällänne, kunnes kaikki on puhdistettu. Voi, ja joskus on asioita, joista ette ole edes tietoinen ja jotka ovat hyvin juurtuneita elämäänne ja käyttäytymiseenne. Niinpä myrskyjä tulee takaisin, kerta toisensa jälkeen, puhdistamaan joka kerta – joskus suuren epämukavuuden kera, joskus runsaiden tunteiden kera ja joskus myös fyysisen kivun kera – mutta puhdistamaan sen, mikä ei ole teidän.

 

Yhteinen energia kaikilla, jotka kutsuvat itseään shaumbroiksi – ei tietenkään liitytä mihinkään mukaan eikä vannota valoja – mutta yhteinen energia joka tuo kaikki yhteen, on Atlantiksen unelma taivaasta ja Maasta yhdessä, mutta ei toisessa ulottuvuudessa, vaan täällä, aivan tässä. Se tuo kaikki yhteen.

 

Teille se saattaa tuntua ilmiselvältä: "No tietenkin, sitä varten olemme täällä. Olemme täällä oivaltamistamme, valaistumistamme varten. Olemme täällä elääksemme nyt fyysisessä kehossa", mutta vetäkää syvään henkeä ja tuntekaa toisia, jotka ovat henkisellä matkallaan ja polullaan, toisia jotka opiskelevat mystisiä taitoja. Heillä ei ole välttämättä samoin. Jollakin kyllä, mutta kaikilla ei välttämättä ole sama tilanne.

 

Ei ole mitään syvää sisäistä halua ruumiillistuneeseen valaistumiseen. Kyse on valaistumisesta, eikä sitten tiedä, mitä tapahtuu sen jälkeen, eikä oikeasti välitä. Mutta teillä on kyse jäämisestä, kyse on olemisesta täällä. Ja voi, olette havainneet – ja jatkatte sen havaitsemista – miten vaikeaa se voi olla toisinaan.

 

Yhteinen energia meillä kaikilla, teillä kaikilla, on Atlantiksen unelma. Minun unelmani myös. Se on yksi syy, miksi tulin työskentelemään teidän jokaisen kanssa.

 

Olemme sen aatossa. Emme ole kaukana siitä. Emme aio jatkaa kamppailemista sen kanssa elämien ajan. Olemme sen aatossa, ja joskus minkä tahansa aatto on vaikein, jännittävin – tulee eniten pelkoa ja epäilyä esiin, kun asiat ovat juuri tapahtumassa. Juuri ennen syntymäpäiväänne, juuri ennen naimisiinmenoanne, juuri ennen ruumiillistunutta valaistumistanne kaikki alkaa täristä ja kolista. "Kaikki alkaa olla huteraa", kuten Kuthumi sanoi vuosia sitten. Mikään ei tunnu olevan kunnossa. Mikään ei tunnu oikealta. Kaikki tuntuu olevan epätasapainossa, ja silloin vanhoilla ongelmilla on taipumusta tulla esiin. Ja silloin mietitte: "Miksi taistelen edelleen? Miksi näitä vanhoja ongelmia on? Miksi minulle kerrotaan, että olen hyvin lähellä valaistumista, mutta kuitenkin minusta tuntuu tosinaan, että se on 10000 mailin päässä. Miksi, oi miksi?"

 

Ja muuten, pysyminen kehossa, kun käytte läpi oivaltamistanne, on vaikeaa monin tavoin. Se on kaunista. Se on ehdottoman kaunista – sitten kun olette päässeet siitä läpi (vähän naureskelua). Mutta pysyminen kehossa tämän koko prosessin ajan on hyvin haastavaa, ja on joitain, jotka pääsevät näin lähelle oivaltamistaan, ja he lähtevät. He lähtevät. On 157 shaumbraa, jotka ovat tulleet minun puolelleni omalla vahtivuorollani vuoden 2009 jälkeen, jolloin aloitin työskentelyn shaumbrojen kanssa. Sataviisikymmentäseitsemän jotka pääsivät hyvin lähelle tai olivat vain niin loppuun kuluneita ja väsyneitä, että he päästivät irti. Aa! Sen tekeminen oli heille yksi helpoimmista asioista. Suurta iloa, suurta kunnioitusta, ei katumista. Ei toivomista, että he olisivat tehneet eri tavalla, mutta toisinaan on hyvin houkuttelevaa vain lähteä, kun pääsette niin lähelle.

 

Miksi jäädä? Tarkoitan oikeasti, miksi jäädä - jotta voisitte kestää päivittäisiä uutisia? (Vähän naureskelua) Miksi jäädä – jotta voisitte syödä uuden aterian? Miksi jäädä – jotta voisitte harrastaa seksiä? Teillä ei ole ollut edes sitä vähään aikaan, joten miksi jäädä? (Linda haukkoo henkeään) Sori, köhöm.

 

LINDA: Puhu vaan omasta puolestasi (lisää naureskelua).

 

ADAMUS: Miksi jäädä? Miksi jäädä, kun Maan energiat ovat myrskyisiä? Ne ovat todella myrskyisiä. On edelleen ihmisiä, joilla on monta, monta, monta, monta elämää jäljellä. Miksi jäädä? Tiedätte, että te ette pelasta heitä. Tiedätte, että te ette pelasta maailmaa, joten miksi jäädä? No, vain siksi, että olette tulleet näin pitkälle. Vain siksi, että se oli Atlantiksen unelma ja haluatte katsoa sen läpi. Vain siksi, että haluatte nähdä, millaista on elää aistillista elämää, todella aistillista elämää. Sitä ei ole koskaan oikeasti tehty ihmismuodossanne. Haluatte nähdä, millaista se on. Ja vain siksi, että on Ahmyo-elämän aika.

 

Ahmyo-elämä on sitä, kun olette mestari ja olette ihminen. Se on ja-tila, jolloin ei ole enää taisteluja, ei ole enää kamppailuja, ei ole enää kovaa työskentelemistä asioiden eteen. Nyt voitte antaa sen tulla teille – yltäkylläisyyden, suhteiden, energioiden, mitä se onkin.

 

Shaumbra-unelma

 

Se on unelma, ja kutsun sitä shaumbra-unelmaksi. Unelma, ettei teidän tarvitse tehdä kovasti töitä kaiken eteen ja kamppailla, että se on vain siinä. Siinä juuri oikeaan aikaan. Että ette enää taistele mielessänne. Ei ole enää taisteluja. Olette valmis. Kun ette enää taistele minkään kanssa. Kun olette oikeasti poikkeuksellinen toisten joukossa. Toisin sanoen, voitte olla heidän kanssaan, mutta toimitte todella eri tasolla. Ette ole enää mielessä.

 

Voi, mieli, mieli, mieli. Puhumme mielestä yksityiskohtaisesti tulevassa ProGnostissa 2018. On mielen loppu. On mielen viimeinen aikakausi, mutta useimmat ihmiset eivät käsitä sitä. Mitä ihmismielelle tapahtuu? Se hämmentyy, se traumatisoi ihmisiä.

 

Ihmismieli on ollut samanlainen Atlantiksen ajan keskivaiheilta saakka. On otettu itsestäänselvyytenä, että tätä on mieli ja se on aina samanlainen. Ei lainkaan. Mieli käy läpi valtavan evoluution, eivätkä useimmat ihmiset ole todella valmistautuneita käsittelemään sitä. Siis jos ProGnostilla 2018 on jokin otsikko, se on "ProGnost 2018 – mielen aikakauden loppu".

 

LINDA: Oho!

 

ADAMUS: Oi. Vau.

 

Olemme sen yli. Olemme sen yli. Tutkitte jo tietämistä. Seuraatte intuitiotanne. Avaatte sydäntänne. Mieli on riittävän rentoutunut teillä kaikilla, jokaisella teistä. Mieli on nyt riittävän rentoutunut. Se nykii ja vetää edelleen toisinaan. Se tuo edelleen esiin omia houkutuksiaan jäädä, mutta mieli sopeutuu ja mukautuu. Mieli tekee sitä jo. Siksi joinain päivinä siellä ylhäällä on vähän hullua.

 

Mutta se on shaumbra-unelma, tämä Ahmyo – ei ainoastaan olla fyysisessä kehossa. Itse asiassa arvelisin, että joskus se ei ole teidän unelmanne. Haluaisitte voida olla täällä tarvitsematta raahata tätä kehoa mukanaan, mutta se on unelma olla täällä helpossa ja vaivattomassa energiassa. Energia palvelee teitä. Te ette palvele sitä. Ei energiakriisejä, ei olemista jollain tavalla matalassa energiassa, vaan antaa kerta kaikkiaan energian palvella teitä. Se on shaumbra-unelma, Ahmyo-elämä. On uskomatonta ja myös yllättävää, kun se on vain yhtäkkiä siinä.

 

Ihminen on tietysti vuorovaikutuksessa sen kanssa. Ette voi istua puistonpenkillänne koko päivää. Se saattaa vaatia muutaman sähköpostin tekemistä. Se saattaa vaatia matkan tekemistä, muutamia tällaisia asioita. Mutta vanha kamppailu, tuo polvet verillä kamppailu – kun teette polvillanne kovasti töitä ja uuvutatte itsenne – menee pois, ja sen täytyy. Muuten, se menee pois mielenne myötä, koska mieli laittaa kaikki nuo asiat sinne. Mutta se menee pois ja yhtäkkiä shaumbra-unelma on siinä.

 

Se on vähän pelottavaa, tavallaan, koska olette tottuneet siihen, että teidän täytyy harkita perusteellisesti asioita ja tehdä kovasti töitä asioiden eteen, ja haluatte edelleen toistaa noita kaavoja. Haluatte niiden olevan vain vähän helpompia – vähän helpompi ajatteluprosessi ja vähän helpompi kamppailu – mutta ne menevät pois kokonaan, ja se tuntuu oudolta, kummallista kyllä. Se tuntuu omituiselta. Siinä on kyse energian antamisesta lopultakin palvella teitä.

 

Yksi suurimmista haasteista teille kaikille on, että kyse on teistä. Siinä on kyse teistä. Sillä hetkellä kun vedätte mukaan heimonne, perheenne, ystävänne, ihmiskunnan, mitä tahansa, kaikki ne muut, yhtäkkiä siinä ei ole kyse teistä. Yhtäkkiä teillä on heidän juttunsa. Yhtäkkiä teidän täytyy käydä läpi teidän – ei enää teidän – vaan heidän juttujaan, ja yhtäkkiä se hidastaa, kenties jopa pysäyttää koko Ahmyo-elämäprosessin, kaiken sallimisen tulla teille. Teistä tuntuu kummalliselta, kun kaikki vain tulee teille, muttei tule kenties puolisollenne, lapsillenne, parhaille ystävillenne, ihmisille ympärillänne. Ja haluatte jakaa kaiken, ja huomaatte, ettei se toimi, koska he eivät halua sitä. He eivät ole valmiita siihen. Se ei palvele heitä lainkaan, ja se on yksi haasteista.

 

Aa, kun sanon shaumbra-unelma – Ahmyo on vain siinä. Se on vain siinä, ja se kuulostaa hyvin upealta, mutta sanon nyt: se on teille. Teille, ei lapsille, ei puolisolle, ei kenellekään muulle. Jos he haluavat sen, hekin voivat sallia sen, mutta heidän täytyy tehdä se itse.

 

Se on yksi kummallisista asioista Ahmyo-elämässä, tunnette ehkä toisinaan olevanne vähän itsekäs. Silloin vedätte syvään henkeä ja päästätte siitä irti, ja olen aivan lähellänne vaatimassa, että päästätte siitä irti. Sisällänne on hyvin paljon, mikä … No, pääsemme siihen hetken kuluttua. Hmm.

 

Olette siis aivan aatossa, eikä se ole mikään porkkana-hevosen-edessä-tyyppinen asia. Olette siinä. Olette tuossa energiassa, ja kuten olen sanonut aiemmin, on liikevoima, joka ei salli teidän mennä taaksepäin. Se voi sallia teidän tuntea olonne vähän kurjaksi ja tuntea, että kuljette kehää, mutta ette voi mennä taaksepäin. On liikevoima, joka kantaa teidät valaistumiseen. Siksi kutsumme tätä Siivet-sarjaksi. Se kantaa teidät valaistumiseenne. Atlantiksen unelma, shaumbra-unelma, tietäminen joka teillä on sydämessänne, kantaa teidät sinne – joskus potkien ja huutaen.

 

Niinpä sanotte: "Mutta Adamus, milloin? Mutta milloin?! Teen kovasti työtä sen eteen! (Vähän naureskelua) Sallin sen. Odotan kärsivällisesti." Mikään näistä kolmesta asiasta ei ole totta (lisää naureskelua). Te ette odota kärsivällisesti. Te ette oikeasti salli, koska on edelleen paljon väärinkäsitystä sallimisesta. "Salliminen = maailma saa kävellä ylitseni." Se ei ole sallimista. Sallimisessa on kyse vain teistä, teistä, teistä itsestänne, jumalasta, mestarista, miten sitä halutaankin kutsua. Vain noista kahdesta elementistä. Te, ihminen, sallitte mestarin. Ne tulevat yhteen.

 

Nimittäin tuossa pienessä kaaviokuvassa ei ollut sisarianne ja veljiänne ja äitiänne ja isäänne ja ihmisiä töistä tai ketään muuta. Ette salli muun maailman. Tämä (keskisormet ylhäällä) muulle maailmalle (vähän naurua). Se merkitsee, että menkää omaa tietänne (lisää naureskelua, kun hän elehtii uudella tavalla). Siinä ei ole minkään muun sallimisesta, kuin teidän ja jumalan, teidän ja mestarin, teidän ja "minä olen" -olemuksen. Se on siinä. Ei mitään muuta. Ei maailman sallimisesta olla parempi paikka. Ei!

 

Shaumbra, olemme sanoneet sen uudestaan ja uudestaan. Joskus mietin, kuunteletko sinä, shaumbra, tunnetko? Sallimisessa on kyse sinusta ja "minä olen" -olemuksesta. Se on siinä. Ei mitään muuta. Ei henkioppaita, ei Adamusta, ei mitään muuta. Älkää salliko minun, koska aiheutan häiriöitä teille (vähän naureskelua). Sallimisessa on kyse itsenne sallimisesta, ettekä te tee kovasti työtä siinä. Mutta näen teidän tekevän kovasti työtä siihen. Kaikki tuo työ tehdään täällä ylhäällä (osoittaen päätä). Ei käsillä, vaan se tehdään täällä (osoittaen päätä). Ja kärsivällisyys. Voi, ei. Ei lainkaan.

 

Mutta sanotte: "Siis milloin, milloin se tapahtuu? Minä sallin. Minä teen kovasti työtä sen eteen ja olen kärsivällinen." – mikään siitä ei ole totta – "Milloin se tapahtuu? Mikä minua pidättelee? Mitä teen väärin?"

 

Hyvin erityislaatuinen viesti

 

Auttamaan vastaamista tuohon kysymykseen luen teille jotain. Haluan lukea jotain, jonka rakas suosikkini, John Kuderka, antoi Cauldrelle, jotta minä lukisin sen teille. Kuulostaa vähän monimutkaiselta, mutta kun Cauldre kysyi herra Kuderkalta: "Siis haluatko minun kanavoivan sinua shoudissa?", John teki sen hyvin selväksi: "Kukaan ei kanavoi minua." (Naurua) Joten Cauldre kirjoitti tämän ja pyysi minua lukemaan sen shoudin aikana.

 

Vedetäänpä syvään henkeä, kun tunnemme Johnin läsnäolon – vai läsnäoloa, hänen koko olemuksensa on huoneessa.

 

Minun täytyy pysähtyä hetkeksi ja selittää. John pitkitti tehtävänsä, pitkitti pysymistään täällä maan päällä. Hän aikoi alun perin lähteä noin kolme ja puoli vuotta sitten. Kun hän käsitti, että Crimson Circle tekisi studion, hän päätti pysyä pidempään osallistuakseen tämän kaiken rakentamiseen. Hänen palvelunsa oli tehty. Hän oli valmis tulemaan tälle puolelle. Hänellä on iso projekti, jota hän työstää täällä, mutta hän päätti jäädä.

 

Hän teki siirtymän hiljattain. Hän on aina osa shaumbroja, aina osa tätä studiota. Hän ei ole poissa. Hän on luultavasti nyt tietoisempi jokaisesta teistä kuin koskaan aiemmin. Ja hän työstää kirjaimellisesti – tunnette Johnin – uutta teknologiaa, mutta teknologiaa johon ei liity virtapiirejä ja johtoja ja sähköä. Teknologiaa pysymiseen yhdistyneenä ulottuvuuksiin. Nimittäin saatte lyhyitä vilauksia silloin tällöin muista ulottuvuuksista, mutta sitten se näyttää häviävän pois, joten rakas John työstää teknologiaa, jolla shaumbrat voivat pysyä yhdistyneenä, pysyä noissa ulottuvuuksissa. Hmm.

 

Johnilta: "Suurin sairaus. Suurin sairaus ei ole syöpä tai sydänkohtaus. Nämä ovat kehon epätasapainoa. Suurin sairaus ei ole masennus, ahdistus tai skitsofrenia. Nämä ovat mielen reaktioita. Suurin sairaus on pysyminen unessa siitä huolimatta, että tiedät olevan aika herätä."

 

Toistan sen.

 

"Suurin sairaus on pysyminen unessa, vaikka tiedät olevan aika herätä. Unessa pysyminen repii sydäntäsi ja sieluasi. Se on olemista totuudenvastainen itsellesi kaikkein suurimman totuuden keskellä: olet vapaa. Unessa pysyminen on elämistä rajoittuneessa olotilassa, ja tämä vainoaa sinua enemmän kuin minkään kehon tai mielen sairaus."

 

Toistan myös tämän.

 

"Unessa pysyminen on elämistä rajoittuneessa olotilassa, ja tämä vainoaa sinua enemmän kuin mikään kehon tai mielen sairaus. Mene syvemmälle sydämeesi syöpää tai masennusta vastaan taistelemisen sijasta. Tunne, mikä on sinun, ja jätä sitten kaikki muu taakse".  

 

Sallikaa minun toistaa se.

 

"Tunne, mikä on sinun, kun menet syvälle sydämeesi, ja jätä kaikki muu taakse. Älä vatvo vanhoja muistoja tai ole huolissasi tulevaisuudesta. Nämä ovat sairauksia, jotka kieltävät sinulta elämän. Kaikkein suurin sairaus shaumbralla – se joka pitää sinut poissa sydämestäsi – on pysyminen unessa."

 

Johnilla oli uskomattomia kokemuksia, omat taistelunsa syöpää vastaan, mutta itse asiassa kyse ei oikeasti ollut taistelusta. Voitaisiin sanoa, että siinä oli kyse sen sallimisesta, mikä oli hänen aidossa sydämessään. Sen sallimisesta, mitä oli oikeasti siellä.

 

Ihminen ei koskaan halua kohdata kehon tai mielen sairauksia. Mutta hän ei taistellut syöpää vastaan. Kyse oli Itsensä sallimista. Ja viime päivinään ja erityisesti muutamana viime kuukautena, hän oivalsi, että hän oli pitänyt kiinni paljosta. Paljosta vanhasta kamasta, joka ei palvellut häntä, mutta kuitenkin hän oli pitänyt kiinni siitä. Tämä oli suurin sairaus, ei syöpä. Hän ei kalistellut miekkaansa syövälle. Hän kalisteli sitä heräämättömyyttä ja sallimattomuutta vastaan. Kaikki työkalut ovat siinä. Kaikki mitä te tarvitsette, kaikki mitä John tarvitsi, on siinä.

 

Kun hän teki siirtymänsä, se oli iloista. Häntä tervehtivät tuhannet ja tuhannet, kirjaimellisesti, jotka jonottivat Kunniasalissa häntä – enkeleitä, shaumbroja, ylösnousseita mestareita. Mikä ilon hetki. Mikä ilon hetki. Pian sen jälkeen hän välitti tämän viestin sanoakseen, että sairaus ei ollut syöpä. Voi, älkää suuttuko syövälle. Sairaudessa oli todellisuudessa kyse siitä, ettei herää, kun tietää paremmin. Kun tietää paremmin.

 

Niillä on eri asia, joilla ei ole aavistustakaan jostain, mitä kutsutaan valaistumiseksi, joita Henki, Theo, ei ole koskaan koskettanut, jotka eivät ole koskaan tunteneet "minä olen" -olemusta sisällään, jotka eivät ole koskaan kokeneet "olen olemassa". Heillä on eri asia. Mutta teillä, joilla on ollut noita kohtaamisia, jotka olette tunteneet läsnäolon sisällänne, teillä jotka olette menneet mielen tuolle puolelle ja joilla on kokemus Hengestä arjessanne, suurin sairaus on olla heräämättä, kun tiedätte paremmin.

 

Kun on pelkoa, kun pidättelette, kenties odotatte jonkun muun tekevän sen, kun on asioita, joista ette yksinkertaisesti päästä irti, asioita jotka eivät ole enää teille, asioita joista olette pitäneet kiinni, koska tavallaan se luo identiteetin teille, antaa teille hiekkasäkin elämään, antaa teille jotain mistä syyttää asioita. Se antaa teille toistuvan taistelukierteen jotain vastaan, pääsemättä oikeasti mihinkään.

 

Aa, sen tekemisestä on tietynlaista lohtua, ja olen ärsyttänyt monia shaumbroja – ja jatkan sen tekemistä – sanomalla, että jos elämässänne on jotain, sen täytyy edelleen palvella teitä jotenkin, muuten sitä ei olisi. Jotain, on se sitten alkoholismia, masennusta, on sitten tunne täydellisestä tasapainottomuudesta, on se sitten yltäkylläisyyden puutetta, suhdeongelmia – jos se on edelleen elämässänne, teidän täytyy edelleen saada jotain siitä. Ei oppitunti. Ei oppitunti, koska ei ole mitään oppitunteja. Mutta teidän täytyy saada jonkinlaista lohtua tai identiteettiä tai itse aiheutettua tuskaa siitä.

 

Siis rakkaat ystäväni, suurin sairaus on itse asiassa jatkaa teeskentelyä, että te ette ole hereillä, että te ette ole mestari, kun teillä tosiaan on kaikki, mitä tarvitsette siihen.

 

Se ei ole teidän

 

Mitä se siis on? Mitä se on? Mistä pidätte kiinni?

 

Edith. Edith, pidät kiinni soturi-itsestäsi (Adamus ottaa häntä kädestä). Pidät kiinni vanhoista, elämien takaisista taisteluista. Pidät kiinni oikeamielisyydestäsi. Pidät kiinni siitä, että "asioiden täytyy olla tietyllä tavalla". Ne eivät ole sinun. Ne eivät ole sinun. Vaikka se tulisi entisestä elämästä, se ei ole enää sinun. Tämä ei ole sinun, Edith. Päästä siitä irti. Nuo vanhat taistelut, ne eivät ole sinun.

 

EDITH: (kuiskaa) Kiitos.

 

ADAMUS: Päästä siitä irti. Päästä siitä irti, rakkaani.

 

On asioita, jotka ovat hyvin syvällä sisällä. Joskus ette edes huomaa, mutta ne eivät ole enää teidän. Pääsette tähän kohtaan valaistumisen aattona, ja on yksinkertaisesti vain aika päästää irti. Ne eivät ole teidän.

 

David, myötätuntosi toisia kohtaan, toisista välittäminen, aah, todella suuri siunaus (Adamus ottaa häntä kädestä), mutta nämä asiat eivät ole enää sinun. Se loi identiteetin sinulle – hyvän Davidin – ja se sai sinut tuntemaan täällä (osoittaen hänen sydämeensä). Mutta nämä asiat eivät ole enää sinun. Se ei merkitse, että vahingoitat toisia ihmisiä. Se ei merkitse, että olet välinpitämätön toisia kohtaan. Se merkitsee pelkästään, että et voi kantaa niitä enää. Ne eivät ole sinun, David. Vedä syvään henkeä, ja päästä niistä irti.

 

Rankkaa, vaikeaa. Vaikeaa päästää irti asioista. Se auttoi luomaan teidät. Se auttoi tekemään sen, mitä olette, mutta ne eivät ole teidän. Tämä et ole teidän. Kuulette minun sanovan uudestaan ja uudestaan, ja vastustatte sitä. Vastustatte minua.

 

Vince ja Caroline, asiat jotka ovat koskettaneet fyysistä kehoanne (Adamus laitaa kätensä heidän harteilleen), eivät ole teidän. Olette ottaneet ne omaksenne. Lääkärit ovat sanoneet, että ne ovat teidän. Saatatte katsoa röntgenkuvia, saatatte tuntea kehonne särkyjä ja kipuja, mutta ne eivät ole teidän. Ne eivät ole. Olette kantaneet liian paljon toisten ihmisten puolesta, ja itse asiassa paljon toistenne puolesta. On kaunis asia, kun kaksi jotka rakastaa toisiaan, kantaa toistensa taakkoja, mutta kehonne sairaus ei ole teidän.

 

En voi ottaa niitä pois teiltä. En parantaisi teitä, vaikka pystyisin, mutta voin pyytää teitä päästämään niistä irti. Nämä asiat kehossanne tulevat elämistä, joissa on kannettu liikaa, taisteltu liikaa aatteen puolesta. Ne eivät ole teidän. Päästäkää niistä irti. Vetäkää syvään henkeä. Tämä ei ole sinun, Vince, Caroline. Tämä ei ole sinun.

 

Se on vaikeaa joskus, koska teistä tuntuu niin läheiseltä, niin yhdistyneeltä asioihin elämässänne. Tunnette olevanne osa niitä. Ajattelette: "Tietysti sen täytyy olla minun", ja jatkatte taistelua. Jatkatte taistelemista näitä asioita vastaan, eivätkä ne ole teidän.

 

Tobias sanoi kauan sitten: teidän on ainoastaan se, mitä valitsette. Se on siinä. En välitä, onko kyse yltäkylläisyydestä. En väitä, onko kyse entisen elämän ongelmasta. Mitä ikinä se onkin, se ei ole teidän.

 

Katson teitä ja näen suurta hyvyyttä jokaisessa teistä, hyvyyttä jonka toivoisin teidän voivan nähdä itsessänne. Mutta kannatte liian paljon. Sydämenne on pinttyneen lian ja tervan peitossa, koska kannatte asioita, jotka eivät ole enää teidän. Ettekä voi viedä niitä ruumiillistuneeseen valaistumiseen. Jatkatte valaistumisenne yrittämistä, työskentelemistä sen eteen, mutta tuo pinttynyt lika estää teitä kokemasta sitä.

 

Tämä ei ole teidän. Kerron sen teille uudestaan ja uudestaan, kunnes kyllästytte kuulemaan sen, mutta kunnes todella päästätte siitä irti.

 

Tuo syvä särky sydämessäsi, rakkaani, tuo syvä särky sydämessäsi ei ole sinun (Adamus ottaa Laraa kädestä). Olet kantanut sitä mukanasi pitkän aikaa. Isisin haava, henkilökohtaiset kokemuksesi jotka ulottuvat kauas, kauas Atlantiksen aikaan, tuo syvä kipu, jota olet tuntenut koko elämäsi, ei ole sinun. Olet luonut identiteetin sen ympärille. Olet luonut tuhoa ja traumaa sen ympärille. Se ei ole enää sinun. Se ei ole. Se oli kokemus, mutta se ei ole sinun. Vedä syvään henkeä ja päästä siitä irti. Se ei ole sinun.

 

Nämä ovat asioita, jolloin sanoitte: "Mutta milloin, Adamus? Milloin se tapahtuu?" Nämä ovat asioita, joista pidätte kiinni. Ja kerron teille, että valaistuminen on luonnollista ja se tapahtuu – ja se tulee tapahtumaan. Se tapahtuu tässä elämässä – tässä elämässä – ja mietitte, miksi se kestää niin kauan, miksi on niin monia kamppailuja. Koska pidätte kiinni asioista, jotka eivät ole teidän.

 

Joka päivä, joka hetki tästä lähtien, katsokaa: onko tämä minun? Yritätte oikeuttaa sen ja sanotte: "No, kyllä, loukkasin toista ihmistä. Tein joitain epärehellistä" tai mitä tahansa se onkin. Sanotte: "No, tietysti se on minun." Ja keskeytän hetkeksi, keskeytän teidät ja sanon: "Se ei ole. Älä kanna sitä enää. Älä pidä siitä kiinni enää. Älä anna sen houkutella enää. Se ei ole sinun."

 

Teistä tuntuu alastomalta toisinaan, hyvin, hyvin alastomalta, koska luotte nahkanne, karistatte identiteetin, kuka olette olleet, mikä on määritellyt teidät, mikä motivoi teitä, mikä saa teidät tekemään päätöksiä. Ja yhtäkkiä teistä tuntuu hyvin alastomalta, hyvin haavoittuvalta: "Kuka olen? Mitä teen täällä? Miksi haluan jäädä?", ja se on aika palata "olen olemassa, minä olen mitä olen" -tilaan.

 

Nämä asiat eivät ole teidän. Hullut ajatukset jotka kulkevat vain mielenne läpi, ongelmat kehossanne, ongelmat yltäkylläisyydessä, säryt ja kivut – ne eivät ole teidän.

 

Voitko pyyhkiä pöydän puhtaaksi välittömästi? (Adamus laittaa kätensä Alicen hartioille). Voitko sanoa vain: "Ne eivät ole minun enää"? Voitko tehdä sen? Tietysti voit! Osa sinua haluaa pitää kiinni ja sanoo (laittaen kätensä Julien hartioille): "Mutta minun täytyy pitää kiinni vähän muistaakseni olla olematta paha ihminen", ja silloin sanon (asettaen kätensä Steven hartioille): "Nämä asiat eivät ole sinun." Mikä on sinun? Vain se, mitä valitset.

 

Et ole lainkaan entinen elämäsi. Et ole entiset elämäsi (laittaen kätensä Cathyn hartioille). Viittamme niihin. ja ne ovat kuin sielun serkkuja. Voitte tuntea ne, mutta ette ole ne. Sinun ei tarvitse kärsiä asioista, joita ne tekivät (laittaen kätensä Tiffanyn hartioille). Ne eivät ole sinun. Kaltoinkohtelu jota olet ottanut vastaan toisilta, ja sitten vienyt sen niin syvälle itseesi, että tunnet tehneesi jotain väärin ansaitaksesi sen – ne eivät ole sinun, eivät enää. Ei mikään. Ne eivät ole sinun.

 

Vetäkää syvään henkeä ja päästäkää niistä irti.

 

Teidän ei tarvitse työntää niitä pois. Teidän ei tarvitse taistella niitä vastaan. Päästätte niistä vain irti. Se on siinä. Se on siinä. Nämä asiat eivät ole teidän (Adamus kävelee tuotantopöydän takana). Minun täytyy katsoa kunnolla täällä takana kaikkea tätä suurenmoista työtä, jota on tehty (viitaten uuteen järjestelyyn).

 

Tyttäresi, voi, tyttäresi (laittaen kätensä Peterin hartioille). Sydäntäsi särkee. Ihmettelet, mitä tapahtuu. Niin paljon kuin rakastatkin häntä, se ei ole sinun. Niin paljon kuin mietitkin, teitkö oikein, olitko hyvä isä, se ei ole sinun. Se mitä tapahtui, oli elämää muuttava kokemus, joka oli kirjoitettu sieluun. Sen oli tarkoitus tapahtua – jotain mikä toisi hänet sisäiseen näkökykyynsä, ihmisyyteensä, jotain mikä toisi hänet itsensä syvemmille tasoille. Se tiedettiin jo, se oli jo osa sitä, mitä hän oli valinnut. Ole myötätuntoinen, rakastava ja välittävä häntä kohtaan, ja osoita hänelle inhimillisyyttä, inhimillisyyttä jota kannat olemuksessasi, mutta se ei ole sinun.

 

Se on vaikea sanoa isälle, jonka tytär on loukkaantunut. En kehota olemaan välinpitämätön. Kehotan pelkästään olemaan ottamatta sitä olemukseesi. Ole häntä varten vahva, ole häntä varten viisaudessa, mutta se ei ole sinun. Ja hänen osaltaan on vuosi vaikeuksia, ja sitten hän oivaltaa, miksi hän on oikeasti täällä.

 

Nämä asiat eivät ole sinun. Perheesi. Olemme puhuneet siitä paljon Esi-isistä vapautumisessa. Sinun tehtäväsi ei ole pelastaa perhettäsi! (Asettaen kätensä Jeanin hartioille) Sukupolvi toisensa jälkeen itsearvostuksen, perheen arvostuksen, puutetta, perheen köyhyyttä, perheen katumusharjoitusta Hengelle, Jumalalle, sukupolvien ajan syntisiä, tai niin perhe sanoo. Ne eivät ole sinun, mutta pidät niitä edelleen itsessäsi. Käyt edelleen näitä taisteluja. Päästä siitä irti.

 

Mitä se merkitsee – et näe koskaan enää perhettäsi? Kiellät perheesi? Ei välttämättä. Se merkitsee irtipäästämistä noista asioita sisälläsi. Itsesi vapauttamista, sillä suurin asia jonka voit tehdä esi-isiesi hyväksi, elävän perheesi hyväksi tässä ja nyt, on vapauttaa se. Ne eivät ole enää sinun. Mutta jatkat niiden pitämistä. Jatkat niiden kanssa taistelemista. Jatkat unien näkemistä niistä. Ne eivät ole enää sinun.

 

Ongelmasi auktoriteettien kanssa (laittaen kädet Joen hartioille) joka ulottuu elämien taakse – auktoriteettien epäoikeudenmukainen vaino, niiden jotka ovat vallassa, niiden jotka pitivät sinua panttivankina, jotka kontrolloivat elämääsi. Se oli entinen elämä. Ne eivät ole enää sinun. Ne eivät ole sinun. Jos jatkat kiinnipitämistä niistä, tämä koko valaistumiseen tuleminen on yhtä kamppailua. Se on tuskallista, ja se synnyttää sellaisia asioita, kuin syöpä tai jonkinlainen psykoosi. Ne eivät ole sinun. Se oli entinen elämä. Olet "minä olen" -olemus tässä elämässä. Päästä siitä irti.

 

Ja se sama sinulle perheestä (Adamus koskettaa Gaelonin hartioita), mitä sanoin hänelle (viitaten Jeaniin, hänen äitiinsä). Se pätee (muutama naurahdus).

 

Nämä asiat eivät ole enää teidän. Se näyttää ilmiselvältä. Se näyttää hyvin selkeältä. Ne eivät ole teidän, mutta pidätte kiinni niistä. Joskus ette edes oivalla, mitä on. Joskus olette niin juurtunut näihin asenteisiin ja vanhoihin käyttäytymistapoihin elämien takaa, perheiden takaa. Joskus, joskus ette edes tiedä, että niitä on.

 

Jokainen huoli joka sinulla on, rakkaani (laittaen kätensä Janen hartioille) – tiesit, että olin tulossa tähän suuntaan (muutama naurahdus), voi, hän tunsi sen – jokainen huoli joka sinulla on, se ei ole sinun. Mutta pidät kiinni niistä. Se on kuin vanha villapaita, jonka kutomista jatkat, ja pidät siitä kiinni. Se ei ole sinun. Miksi pidät siitä kiinni? No, irtipäästämisen pelosta. Pelko päästää irti puikoista ja langasta, kaikesta mitä teet, kaikesta mikä on luonut identiteettisi, kaikesta tarpeettomasta huolehtimisesta. John toruisi sinua kovasti nyt. Ainoa sairaus on olla heräämättä, kun sinulla on kaikki työkalut, kaikki mitä tarvitset, ja pitää vain sallia. Mutta jatkat huolivillapaitasi kutomista.

 

Ne eivät ole sinun. Voi, voi (Adamus laittaa kätensä Sartin olkapäälle).

 

SART: Paska! (Naurua)

 

ADAMUS: Heikkous. Ihmisitsen heikkous, ihmisen haavoittuvuus, se ei ole sinun. Voi, olet saattanut ottaa osan siitä ja kokea sen, mutta se ei ole enää sinun. Tuo sisäinen heikkous, tuo haavoittuvuus joka sai sinut tekemään päinvastoin – kova kaveri, vitsikäs kaveri, häiritsevä kaveri, mutta kaveri joka oikeasti tunsi, että oli heikkoutta, jotain pielessä sisällä – se ei ole enää sinun. Tuota heikkoutta ei itse asiassa koskaan ollut. Ei ollut koskaan heikkoutta, mutta olet pitänyt kiinni siitä. Voi, hautasit sen niin, ettei kukaan voisi nähdä sitä, mutta minä tiedän, että se on siellä. Se ei ole sinun.

 

Nämä asiat eivät ole sinun. Kamppailu, ongelmat, lapset (katsoen Kerriin), puolisot, kova työn tekeminen, pakko olla soturi. Eikö ole hassua, kaksi soturia peräkkäin (viitaten Kerriin ja Edithiin). Ei ole enää mitään taisteltavaa. Ei ole mitään. Se ei ole sinun. Siis jokainen ajatus joka tulee mieleesi, joka liittyy olemiseen vähempiarvoinen, jokainen ajatus joka liittyy siihen, että sinun täytyy tehdä kovasti työtä ja kamppailla, että jokin on pielessä, ne eivät ole sinun! Olen sanonut sitä vuosia ja vuosia teille: 93% siitä, mitä mielenne läpi kulkee, ei ole teidän, ja sanoisin, että toiset 5-6% on pelkkää roskaa, josta päätätte pitää kiinni. Se tuli luoja ties mistä. Ne eivät ole teidän. 

 

Taas kerran, niin yksinkertaiselta kuin se kaikki kuulostaakin, kamppailette edelleen sen kanssa. Haluan teidän oikeasti tarkkailevan itseänne nyt – ajatuksia, tunteita, mitä elämässänne tapahtuu, mitä vedätte elämäänne, ovatko asiat vaikeita vai helppoja, onko paljon yhteenottoja ja ristiriitaa – ja joka kerta kun sitä tulee esiin, haluan teidän vetävän syvään henkeä ja kysyvän: "Onko tämä minun vai ei?" Joka kerta kun sitä tulee esiin, haluan teidän katsovan sitä. Teettekö edelleen vanhaa juttua: "Mitä Henki yrittää kertoa minulle? Mikä läksy minun pitäisi oppia? Pitäisikö minun pelastaa maailma, pelastaa perheeni tai jokin muu?" Ne eivät ole teidän.

 

Menen jopa niin pitkälle, että sanon teidän olevan itsekäs sanan pahimmalla tavalla. Olette itsekäs roikkumalla kiinni näissä asioissa, roikkumalla kiinni vanhoissa psyykkisissä ongelmissa – yltäkylläisyyden puute, sairaudet kehossanne, ajatukset olemisesta heikko tai vähempiarvoinen. Se on itse asiassa itsekkyyttä. Ja kehotan teitä pitämään huolta itsestänne, tietysti, mutta kun pääsette tähän kohtaan, kun olette salliva vanhoissa toistuvissa ajatuksissa, kun olette salliva asioissa, jotka eivät ole edes teidän, silloin sanon teitä itsekkääksi. Torjutte mestarin talosta. Torjutte oikeasti myös kaikkien entisten ja tulevien elämien evoluution. Se on itsekästä.

 

Kaikkien suurin sairaus on olla sallimatta itsenne herätä, kun olette saaneet vilauksia siitä, kun teillä on kaikki työkalut – kaikki.

 

Vedetäänpä syvään henkeä tässä.

 

"Tämä ei ole minun." Haluan teidän tuntevan sen olemuksessanne, kun näitä asioita tulee esiin, kun piinaatte itseänne, kun estätte itseltänne valaistumisen. "Tämä ei ole minun." Ja sen tekeminen auttaa teitä oivaltamaan, mikä on teidän.

 

Viedäänpä tämän merabhin, rakkaat ystäväni.

 

"Teidän hyvyytenne" -merabh

 

Siis monet asiat joita kannatte, eivät ole teidän, ja se on peittänyt teidät kaikenlaiseen roskaan. Yritätte edelleen vetää sitä mukananne ruumiillistuneeseen valaistumiseen. Sille ei ole paikkaa.

 

(Musiikki alkaa)

 

Ei ole paikkaa perheongelmille, yltäkylläisyysongelmille, yritykselle pelastaa ihmiskunta, syyllisyydelle kyvyttömyydestä pelastaa ihmiskunta.

 

Vedetään syvään henkeä.

 

Nämä asiat eivät ole teidän, siis mikä on? Mikä on teidän?

 

Voidaksenne ymmärtää sen, mennäänpä sydämeen. Ei mieleen, vaan sydämeen.

 

Olette nimittäin niin tottuneet arvioimaan itseänne mielen perspektiivistä – hyvä vai huono, oikein vai väärin. Mennäänpä sydämeen ja katsotaan, mitä siellä on.

 

Yhdessä äskettäisessä kokoontumisessamme, kauniissa kokoontumisessa, sanoin: "Mikä on hyvyytenne? Mikä on hyvyytenne?" Ja olisi voinut luulla, että suljin aika-avaruuden, pysäytin kaiken. "Hyvyys?"

 

"Mikä on hyvyytenne?" kysyin, ja heidän oli vaikea löytää sitä.

 

Katsotaanpa nyt, mikä on hyvyytenne. Tulkaa sydämeen.

 

(Tauko)

 

Jotain mitä ette anna itsenne tehdä, on tulla omaan sydämeenne. Näen sydämessänne hyvän ihmisen, erittäin hyvän ihmisen. Ihmisen joka on välittänyt toisista hyvin syvästi, hyvin pitkään. Ihmisen joka on yrittänyt lohduttaa ja parantaa toisia, huolehtia toisista.

 

(Tauko)

 

Ihmisen joka on antanut oman itsensä, oman energiansa, toisille. Kyllä, se on hyvyyttä, todellakin. Mutta sen tehdessänne olette myös ottaneet heidän juttujaan omaksenne. Olette ottaneet omaksenne asioita, jotka eivät kuulu teille. Olette ottaneet itsellenne heidän vastoinkäymisensä, heidän vaikeutensa, heidän fyysiset ongelmansa.

 

(Tauko)

 

Vetäkää kunnolla syvään henkeä ja tuntekaa tuota hyvyyttä.

 

Olento joka tuli tänne hyvin, hyvin varhain tätä maaplaneettaa muodostettaessa, tuomaan elämää tälle planeetalle, tekemään tästä planeetasta viisauden ja rakkauden paikan. Se on hyvyyttä. Se on teidän hyvyyttänne – suuri välittäminen tästä planeetasta. Se näkyy nyt rakkaudessanne luontoa ja eläimiä kohtaan. Se on hyvyyttänne.

 

Niin paljon hyvyyttä, että olette itse asiassa ottaneet itsellenne maailman ongelmia. Pystytte tuskin katsomaan uutisia, koska se menee hyvin syvälle. Olette ottaneet sen itsellenne hyvin syville tasoille. Ja sitten on syyllisyyttä ja tuskaa, että te ette ole tehneet mitään maailman muuttamiseksi.

 

Nimittäin mennessänne sydämeen, oivallatte, että tulitte tänne hyvin tärkeästä syystä, joka muuttaa maailmaa. Ette tulleet tänne muuttamaan maailmaa, mutta se mitä varten tulitte tänne, muuttaa maailmaa.

 

Teillä on niin paljon hyvyyttä, että haluatte ihmisten kaikkialla olevan onnellisia. Sellaista hyvyyttä, että haluatte kaikilla olevan yltäkylläisyyttä. Sellaista hyvyyttä, että toivotte vain hyvää toisille. Mutta näin tehdessänne olette ottaneet itsellenne hyvin paljon heiltä, eivätkä nämä asiat ole teidän.

 

Kyllä, kunnioittakaa kenties itseänne siitä kokemuksesta, että olette ottaneet itsellenne kaikki nämä asiat, jotka eivät ole teidän. Mutta kun kysytte minulta: "Miksi? Milloin? Milloin se tapahtuu? Milloin tämä valaistuminen tapahtuu?" silloin päästätte irti kaikista näistä asioista, jotka eivät ole teidän.

 

Tuntekaa syvälle sydämeenne, omaan hyvyyteenne, valtavaan inhimillisyyden tunteeseenne.

 

Mitä yhteistä on shaumbroilla? Miksi tulemme kaikki yhteen? No, kyse on Atlantiksen unelmasta, mutta se on myös muuttunut valtavaksi myötätunnoksi ihmiskuntaa kohtaan. Tiedän, että ärsyynnytte ihmisiin – niin minäkin – mutta sydämessänne on suurta rakkautta toisia kohtaan.

 

Siksi on vaikeaa, kun tulette tähän kohtaan ja kun sanon: "Tämä ei ole teidän." Sydämessänne on sellaista inhimillisyyttä, sellaista ihmisrakkautta, että melkein luulette, että tehtävänne on ottaa itsellenne kaikki heidän ongelmansa, eikä ole.

 

Tämä ei ole teidän, tämä planeetan kärsimys. Ei. Pienistä lapsista koiranpentuihin ja vanhuksiin, tuo kärsimys ei ole teidän.

 

Kaikkien teidän sydämissä on suurta rakkautta, jokaisella teistä. Viimeisenä haluaisitte loukata jotakuta toista. Ja sitten kun vahingossa loukkaatte jotakuta toista, on valtavaa syyllisyyttä – ja pidättelette itseänne, suljette siipenne ja kätkette ne. Tämä ei ole teidän.

 

(Tauko)

 

Entiset elämänne – aa, hyvin monet teistä halusivat yhdistyä kaikkiin entisiin elämiinne. Mitä teitte? Missä olitte? Keitä olitte? Mutta ne eivät ole teidän. Ne odottavat teitä. Ne odottavat teitä, ei toisinpäin. Ne odottavat teitä. Kyse ei ole siitä, kuka olitte – kyse on siitä, mitä olette nyt.

 

Ette kiellä entisiä elämiä. Ette kiistä niitä, mutta se ei ole teidän. Heidän kokemuksensa, heidän traumansa, edes heidän saavutuksensa ja ilonsa – se ei ole teidän.

 

Jokainen ajatus mielessänne, joka kulkee läpi – ajatukset joita vastaan olette taistelleet, ajatukset jotka olette yrittäneet tukahduttaa – pysähtykää hetkeksi. "Tämä ei ole minun." Epäilyajatukset – kyllä, luulette omistavanne epäilynne – mutta ne eivät ole teidän. Ne ovat epäilyksiä. Tulevat ne sitten massatietoisuudesta, entisistä elämistä, mistä tahansa, ne eivät ole teidän.

 

(Tauko)

 

Se tuo vähän epämukavuutta. "No, kuka sitten olen? Mikä on minun?" Silloin sanon: "Mennään sydämeen. Mennään suoraan takaisin sydämeen, hyvyyteen, ihmisyyteenne, rakkauteenne." Voi, autoitte luomaan jonkin, jota sanotaan rakkaudeksi, ja tietysti teillä on valtava sydän, valtava rakkaus. Se on sydämessänne. Se on hyvyydessänne.

 

Sydämessänne on syvää, syvää elämästä välittämistä. Se on mustelmilla, naarmuilla ja lommoilla. Se on ruostunut. Se on peittynyt pinttyneeseen likaan.

 

Mutta jos ravistatte kaiken sen pois ja katsotte hyvyyttänne, sydämessänne on syvää välittämistä – vilpitöntä ja aitoa välittämistä.

 

(Tauko)

 

Kun katson teidän sydämeenne, en näe mitään pimeitä paikkoja tai pimeitä pisteitä. En näe pahuutta. En näe heikkoutta. Näen sellaisen myötätuntoisen ja välittävän olennon sydämen, joka on ottanut itselleen asioita, jotka eivät ole hänen – perheeltä, toisilta ihmisiltä, entisistä elämistä – mutta ne eivät ole teidän. Voitteko vain päästää niistä irti? Älkää taistelko niitä vastaan. Älkää konsultoiko niitä. Päästäkää niistä vain irti.

 

(Tauko)

 

Olemme turvallisessa paikassa tässä, kauniissa ja turvallisessa paikassa. Olemme tulossa seuraavaan aikakautemme yhdessä, Ahmyo-elämään. Silloin jumala ja ihminen ovat sama asia. Ette voi tehdä sitä pitämällä kiinni sellaisesta, mikä kuuluu oikeasti jollekin muulle. Ja salaisuus on, että ne eivät oikeasti halua teidän pitävän kiinni.

 

Siis monet asiat – huolenne, epäilynne, kipunne, särkynne, sairautenne, yltäkylläisyyden puute, itsenne inhoaminen toisinaan, kehän kiertäminen – ne eivät ole teidän.

 

Ja mestarina teillä on kaikki oikeus julistaa se ja tehdä niin. Mestarina teillä on kaikki oikeus antaa niiden mennä tietoisuudestanne, mielestänne, mutta erityisesti sydämestänne.

 

Päänsärkynne, masennuksenne, pakkomielteisyytenne itsestä, eli epäilynne ja huolenne ja pimeytenne – ne eivät ole teidän.

 

Ne eivät ole teidän.

 

(Tauko)

 

Se mitä kutsun mestariksi, on ollut kulisseissa (suom. huom. sananmukaisesti "odottanut siivissä"). Se on tavallaan sanaleikkiä. Mestari on odottanut siivissä, odottanut teidän päästävän irti kaikista jutuista, jotka eivät ole teidän, mutta teistä on tullut melko itsekäs, tavallaan nautinnonhaluinen. Olette sallineet itsenne leikkiä kaikkein suurimmalla sairaudella – roikkuneet kiinni asioissa, jotka eivät ole teidän, heräämättä oikeasti, vaikka teillä on kaikki työkalut.

 

Muutetaan se juuri nyt, vain vetämällä henkeä. Ei tekemällä kovasti työtä siihen, vaan pelkästään hengityksellä.

 

Kuulette minun sanovan uudestaan ja uudestaan: "Tämä ei ole teidän" – ajatukset mielessänne, shoudeissa, unet yöllä, mitä tahansa. Tämä ei ole kysymys, tämä on toteamus. En kysy teiltä. Sanon teille: "Tämä ei ole sinun. Päästä siitä irti. Vapauta itsesi."

 

Mestari ei halua odottaa enää siivissä. Mestari haluaa olla siivet.

 

(Tauko)

 

Tämä ei ole teidän.

 

Mikä on teidän? Hyvyytenne. Välittämisenne ja myötätuntonne. Syvä, syvä sitoutumistunteenne. Nämä asiat ovat teidän. Sydämenne, hyvyytenne.

 

(Tauko)

 

Vedetään kunnolla syvään henkeä.

 

Tämä ei ole teidän, eli mikään mikä piti tuota pinttynyttä likaa ja roskaa. Se ei ole teidän.

 

Vedetään kunnolla syvään henkeä tämän kauniin merabhin myötä tänään.

 

(Musiikki loppuu)

 

Meillä oli koeajo tästä yhdessä kokoontumisessamme Italiassa. Hmm, mielenkiintoista. Hyvin mielenkiintoista. Emme tehneet sitä aivan näin, teimme sen vähän eri tavalla. Minun täytyi siinä viedä huomio vähän toisaalle – sytytetään valot, kiitos. Oli hämmästyttävää, mitä tapahtui.

 

Yhtäkkiä kaikki alkoivat vapauttaa sitä, mikä ei ollut heidän, mikä ei kuulunut heille, mitä he olivat kantaneet pitkän, pitkän aikaa. He alkoivat päästää siitä irti, ja tämä ällöttävä, ruskea pilvi joka roikkui koko huoneen yläpuolella, sai Cauldre-raukan voimaan pahoin. Hänestä tuntui, että hän joko oksentaisi tai pyörtyisi tai pyörtyisi omaan oksennukseensa (vähän naureskelua). Ja mitä hän tietenkin teki? Hän teki sen, mitä kaikki hyvät olennot tekisivät. Hän ihmetteli, mikä hänessä oli vikana. Mitä hän teki väärin? Eikö hän valmistautunut kunnolla? Eikö hän syönyt oikeita asioita? Hän otti sen omakseen, vaikka se ei ollut lainkaan hänen. Kyse oli siitä, että kaikki päästivät irti jutuista, jotka eivät olleet heidän.

 

Teette samaa elämänne joka päivä, elämänne joka tunti, reagoitte asioihin, jotka eivät ole teidän. Se on itsekästä. Teidän täytyy päästää niistä irti. Olette antaneet minulle luvan auttaa teitä näistä asioista irtipäästämisessä.

 

Ahmyo-elämä

 

Olemme tulossa täysin uuteen aikaan. Sitä kutsutaan ruumiillistuneeksi valaistumiseksi. Se on Atlantiksen unelma. Siksi te olette täällä. Siksi minä olen täällä. Se ei ole peli, se on intohimo. Se ei ole harrastus, sitä varten te olette täällä ja minä olen täällä. Voimme pitää hauskaa sen kanssa. Se voi olla kokemus, joka ylittää sanat. Mutta on aika päästää irti asioista, jotka eivät ole teidän.

 

Myös katsoessanne peiliin tänä iltana tai huomenna, haluan teidän katsovan peiliin ja oivaltavan, että hyvin paljon siitä ei ole teidän. Mutta uskotte, että on. Olette sallineet sen olla, eikä se ole.

 

Käymme tavallaan läpi hyvin intensiivisiä ja melko ärsyttäviä aikoja yhdessä, koska on tuo jatkuva, jatkuva, jatkuva muistutus: "Tämä ei ole teidän", eikä se ole kysymys. Minä vain kerron teille tai mestarinne kertoo teille: "Tämä ei ole sinun." Se merkitsee: päästä siitä irti. Pääse pois siitä. Päästä irti siitä.

 

Tulemme uuteen aikakauteen työssä, jota teemme, eli me vain teemme sen. Meillä on ollut paljon puhetta, meillä on ollut paljon hauskaa, mutta nyt vain teemme sen. Sitä kutsun Ahmyo-elämäksi, ja näette sen alkavan kukoistaa kaikkialla – Crimson Circlessä, shaumbroilla ympäri maailmaa – helppoutta ja sujuvuutta ja mestarin hyvää elämää. Kyse ei ole siitä, että ihmisellä on vain vähän parempi ihmiselämä. Kyse on täysin erilaisesta elämästä, ja se tulee, kun mestarin viisaus … Muistakaa, mistä olen puhunut aiemmin – viisaus. Se on kaikki kokemuksenne, myös kaikki elämänne, mutta kaikki kokemuksenne tässä elämässä – hyvät, huonot, tuskalliset, iloiset – kun ne on tiivistetty viisaudeksi, jossa ei ole enää määritelmää, joka sanoo "onnellinen" tai "surullinen". Se on vain viisautta.

 

Viisaus on yksi vaikeimmista sanoista kuvata. Mutta kuten kerroin äskettäisessä kokoontumisessa, Mark Twain josta tiedän vähän, sanoi: "Viisaus on sitä, kun ei vain välitä enää hittoakaan", eli ei ole enää taisteluja. Ette taistele mitään vastaan. Ette yritä manipuloida. Ette välitä hittoakaan, on vain viisaus. Se on kaikki, mitä olette oppineet, mitä olette tunteneet. Sen rakkautta ja vihaa ja kaikkea muuta tiivistettynä viisaudeksi. Tähän saakka tämä viisaus ei ole ollut ihmisen ulottuvilla. Olemme puhuneet siitä, mutta se ei ole ollut ulottuvilla.

 

Olemme menossa nyt mestarin viisauteen ja ihmisen sydämeen, ne yhdistyvät. Koskaan aiemmin ihmisen ei ole ollut mahdollista päästä käsiksi tähän viisauteen. Voitaisiin sanoa, että sitä pidettiin tavallaan toisessa tilassa. Ihminen ei ollut valmistautunut siihen, koska viisaus on niin makeaa ja niin voimakasta, ettei ihminen itse asiassa ajatellut olevansa valmis siihen. Ihminen ajatteli, että se olisi liian pakahduttavaa. Mutta nyt tulemme siihen kohtaan – mestarin viisaus ja ihmisen sydän.

 

Niinpä kysyn teiltä, mitä on sydämessä. Mikä on hyvyytenne? Mikä on hyvyys itsessänne? Ja pyydän teitä katsomaan syvälle siihen, hyvyyteen itsessänne.

 

Puhuin vähän siitä, jostain mitä näen jokaisessa teistä – inhimillisyys, toisista välittäminen, planeetasta välittäminen, siinä määrin että olette ottaneet itsellenne asioita, jotka eivät yksinkertaisesti ole teidän – mutta pyydän teitä menemään sinne tästä shoudista, tästä kokoontumisesta, ja tuntemaan syvälle sydämeenne. Ei pintavastauksia, joita joskus saan, vaan mikä on hyvyytenne? Koska kun voitte sallia itsenne puhua tuosta hyvyydestä ja tuntea sen, saman hyvyyden jota teillä on ollut kaikkia muita kohtaan, mutta tuntea sen nyt itsestänne. Mikä on hyvyytenne? En kysy taitojanne tai missä loistatte tai mitä olette saavuttaneet. Ne eivät merkitse mitään.

 

Mikä on hyvyytenne? Koska siellä minne menemme nyt, tuomme yhteen mestarin viisauden ja ihmisen sydämen. Se on Ahmyo-elämää.

 

Vedetään syvään henkeä yhdessä.

 

Tämän ja seuraavan kokoontumisemme välillä, mikä on hyvyytenne? Avaamme seuraavan shoudmme sillä, että kuljeskelen ympäri tai Linda kuljeskelee mikrofonin kanssa etsien vastauksia tuohon kysymykseen. Mikä on hyvyytenne? Ja sitä ennen muistakaa, että se ei ole teidän. Kaikki tuo roska – fyysinen kipu, perheongelmat, rahaongelmat, suhdeongelmat – se ei ole teidän. Ja jos pidätte kiinni siitä, kutsun teitä itsekkääksi.

 

Tämän myötä rakkaat ystäväni, vedetään syvään henkeä, kun Cauldre kerää kenkänsä. Vedetään kunnolla syvään henkeä ja vähän musiikkia upean Martyn kera.

 

Muistakaa: kaikki on hyvin koko luomakunnassa. Kiitos (yleisö taputtaa).