CRIMSON CIRCLEN MATERIAALEJA

Transhumaani (yli ihmisen) -sarja

SHOUD 10, OSA 1 – ADAMUS ST. GERMAIN, Geoffrey Hoppen kanavoimana

 

Esitetty Crimson Circlelle

3.6.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
www.crimsoncircle.com

 

Minä olen mitä olen, Adamus ja St. Germain.

 

Tervehdys, rakas shaumbra. Suuri ilo olla täällä kanssanne. Tervehdys. Kiitos, rakas Yoham. Kiitos.

 

Energia tässä huoneessa on muuttunut valtavasti kuluneiden 24 tunnin aikana (naurua). Eilen kun laitettiin käyttökuntoon laitteita, kun henkilökunta teki kovasti töitä valmisteluna teitä varten – tervehtimään teitä ja toivottamaan tervetulleeksi teidät – energia täällä oli melko pimeää ja nyt se on valoisampaa, kun sytytämme valot (muutama naurahdus). Energia täällä oli raskasta. Täällä oli melkein kuin portaali, kuin imu, koska kaikki energiat jotka olivat täällä entisestä – muista ryhmistä, muista ajoista – siirrettiin pois tilan tekemiseksi teille.

 

Voitte kuvitella, miltä niistä jotka järjestelivät täällä, tuntui olla keskellä valtavaa energiapuhdistusta. Eikä vain tämä, vaan olentojen jotka tulivat tekemään järjestelyjä teitä varten, minä mukaan luettuna, tarvitsi vakiinnuttaa se korkeammalle värähtelytasolle, korkeammalle tasolle, muuten olisimme törmänneet ongelmiin teknisten laitteiden kanssa. Tehtiin muita värähtelymuutoksia, jottei aiheutettu ongelmia rakennuksen rakenteelle tai toivottavasti niille asukkaille, jotka asuvat lähellä. Mutta tapahtui valtava muutos.

 

Ja tiedätte, etteivät muutokset ole aina helppoja. Tiesittekö sen? (Vähän naureskelua) Joo. Muutoksia on joskus hyvin, hyvin vaikea käydä läpi. Mutta kun ne ovat valmiita, kun kaikki on paikoillaan, kun kaikki on valmiina teitä varten, aah, se luo hyvin hämmästyttävän ja uuden energian.

 

Ja sitten te tulitte tänne. Sitten te kävelitte sisään tänään. Täytitte tämän huoneen, no, tietoisuudella. Täytitte tämän huoneen itsellänne, "minä olen tässä" -energialla. Hyvin suuri ilo olla teidän kaikkien kanssa täällä. Mm.

 

Täytitte huoneen itsellänne eikä tämä huone ole luultavasti koskaan enää entisensä. Aion rikkoa sääntöjä, koska säännöt eivät ole minua varten. Kävelen tällä kielletyllä alueella (vähän naurua ja taputusta). Mutta nuo takana informoivat minua, että säännöt ovat teitä varten. Ei kävelyä (lisää naureskelua).

 

Tervetuloa

 

Siis rakkaat shaumbrat, olemme täällä, ja aloitetaanpa kutsumalla kaikki muut shaumbrat, kaikki shaumbrat ympäri maailmaa kaikista maista seuraamme tänne. Vedetään syvään henkeä ja toivotetaan heidät kaikki tervetulleeksi. Hyvin monet katselevat tätä nyt tai myöhemmin. Hyvin monet heistä ovat odottaneet tätä päivää ja haluaisivat olla täällä henkilökohtaisesti, mutta eivät voi. Siis toivotetaan heidät tervetulleeksi.

 

Vetäkää kunnolla syvään henkeä, kutsu kaikille shaumbroille.

 

Ja sitten toivotetaan tervetulleeksi sisään – ja meillä on paljon tilaa täällä – kaikki ne, jotka ovat heräämässä tällä hetkellä tai matkallaan heräämisestä mestaruuteen. Ne jotka saattavat löytää Crimson Circlen tulevina vuosina, ne jotka saattavat löytää jalanjälkenne tästä kauniista, kauniista ruumiillistuneen valaistumisen tarinasta. Ne jotka käyvät nyt läpi sitä, minkä te kävitte läpi monta vuotta sitten matkalla heräämiseen.

 

Voi, herääminen on hyvin kaunista. Puhun siitä vähän muutamana seuraavana päivänä, mutta heräämiselle ei ole asetettu päivämäärää. Useimmilla ei ole edes tiettyä elämää, joka on määrätty heidän heräämiseensä. Se tavallaan vain tapahtuu – he käyvät läpi heräämisen. Voi, muistatteko ne muutokset, jotka kävitte läpi? Muistatteko yhtenä hetkenä heräämisen kauneuden ja ilon, tunteen että olette löytäneet jotain – jotain hyvin kallisarvoista, jotain jota ehkä kukaan muu ole tiennyt? Mutta herääminen, "On muutakin, kuin vain standardi-ihmiselämä."  Herääminen, kun oivallatte, että pääsette pois tästä karusellista, tästä ihmiselämästä toisensa jälkeen. Herääminen, "Nyt on täyttymyksen aika".

 

Voitaisiin sanoa, että heräämiselle ei ole asetettu päivämäärää. Ei ole todellakaan asetettu päivämäärää, milloin tulette heräämisen läpi ja olette nyt matkallanne mestaruuteen. Olette käyneet läpi heräämisen hauskan osan ja nyt olette osassa, jossa teiltä viedään kaikki, revitään kaikki rikki, on kaikki hämmennys, kaikki sisäiset muutokset. Sille ei todellakaan ole asetettu päivämäärää, ja se on tavallaan hankalaa, koska ihmettelette: "Miten kauan tätä kestää? Miten kauan se vie? Tapahtuuko se oikeasti tässä elämässä?" Kuulette minun sanovan niin, mutta ihmettelette: "Tapahtuuko se oikeasti?"

 

Ihmettelette, teettekö oikeita asioita, otatteko oikeita askelia. Ihmettelette, elättekö oikeanaista elämää, ja sanon sinulle jatkuvasti, rakas shaumbra, että lopeta kaikki ponnistelu. Lopeta kaikki yrittäminen. Olet sitoutunut. Olet sitoutunut itsessäsi ruumiillistuneeseen valaistumiseen, mutta kuitenkin epäilet sitä, mietit sitä, stressaat paljon siitä ja melkein tarkoituksella viet huomiosi muualle.

 

Ja sitten tulet kohtaan, jossa melkein mitään ei ole jäljellä. Ns. tankissa ei ole enää melkein bensaa. Ei ole mitään jäljellä, ja lopulta muistat nuo sanat, joita olen sanonut: "Lakkaa yrittämästä. Valaistumisessa ei ole ponnistelua. Se on sallimista. Ei ole ponnistelua." Ja kun tämä tapahtuu, ystäväni, kun lakkaatte yrittämästä, niin päivämäärä on asetettu. Ei tarkka sekunti, minuutti tai tunti, mutta sanotaan noin viikko. Päivämäärä on asetettu.

 

Kun lakkaatte yrittämästä ja ponnistelemasta ja vääristelemästä ja manipuloimasta ja olemasta huolissanne ja ihmettelemästä, tuo ruumiillistuneen valaistumisen päivämäärä on asetettu. Kun vedätte syvään henkeä ja sallitte, se tapahtuu. Se on siinä.

 

Nauttikaa vain tuosta hetkestä lähtien ruumiillistuneen oivaltamisenne ajankohtaan saakka. Pitäkää hauskaa. Seuratkaa sydäntänne, tietämistänne. Tehkää asioita, joita olette aina halunneet tehdä. Mutta lakatkaa olemasta huolissanne siitä, teettekö sen oikein ja milloin se tulee.

 

Jotkut teistä täällä, jotkut teistä katsomassa tällä hetkellä, tekevät vielä erittäin kovasti työtä siihen. Edelleen yritätte ja ponnistelette ja ajattelette, että siihen on jokin taianomainen ratkaisu. Tulette kohtaan, jossa päästätte siitä irti. Uupumuksesta, turhautumisesta tai silkasta mielen kaaoksesta päästätte siitä irti, vedätte syvään henkeä ja sallitte, ja sitten päivämäärä on asetettu.

 

Älkää kysykö minulta nyt, mikä tuo päivämäärä on (vähän naureskelua, Adamus naureskelee). Älkää kysykö itseltänne, mikä tuo päivämäärä on, koska sillä ei ole merkitystä. Mutta tietäkää, että tuo päivämäärä on olemassa. Tietäkää, että se on jo olemassa, ja nyt käytte vain tuon kokemuksen läpi, elätte tuon elämän ja sitten olette perillä.

 

Mitä tapahtuu sen jälkeen? Puhumme siitä vähän seuraavina päivinä, mutta katsokaa itseänne nyt, omaa henkistä matkaanne, omaa polkuanne. Teettekö edelleen töitä siinä? Yritättekö edelleen? Yritättekö edelleen selvittää sitä? Onko se jokin kaava? Onko se jokin vaikeasti tavoitettava salaisuus, jonka saatte vain tietyllä käyttäytymisellä, olemalla tietyllä ruokavaliolla, ajattelemalla tiettyjä ajatuksia? Jos näin on, päivämäärää ei ole asetettu. Mutta jos vedätte syvään henkeä ja luotatte täysin itseenne ja vain itseenne, "minä olen" -olemukseenne, kun vedätte syvään henkeä ja lakkaatte yrittämästä, niin päivämäärä on asetettu. Mikä valtava helpotus. Mikä valtava helpotus. Se on olemassa. Nauttikaa nyt vain.

 

Monet teistä ovat tuossa kohdassa, jossa olette lakanneet yrittämästä, ja kenties se tuntuu teistä vähän pahalta. Teillä ei ole mitään jäljellä. Ette tiedä, mihin suuntaan kääntyä tai mihin suuntaan mennä. Lakkasitte vain yrittämästä, ja se on itse asiassa hyvä asia. Jos teette edelleen työtä siihen, vetäkää vain syvään henkeä ja päästäkää nyt irti. Teidän ei tarvitse tehdä työtä valaistumiseen. Olen sanonut melkein alusta saakka, kun aloitin kanssanne, että valaistuminen on luonnollista. Se on luonnollista. Se ei ole mitään sellaista, minkä ihminen tai ihmismieli tekee tai mikä sen täytyy koota tai mihin sen täytyy ponnistella. Se on luonnollista.

 

Vedetäänpä siis kunnolla syvään henkeä ja vain sallitaan, joo.

 

Kutsutaan siis kaikki shaumbrat, jotka katselevat, kaikki ne jotka menevät heräämisestään noihin mestaruuteensa tulemisen vaikeisiin, vaikeisiin, mutta kauniisiin aikoihin.

 

Vedetään syvään henkeä ja kutsutaan sisään myös ne 1590 ruumiillistunutta mestaria, ylösnoussutta mestaria jotka ovat tulleet takaisin Maahan, kuten Tobias ja monet muut jotka ovat tulleet – monet heistä ovat tällä hetkellä vasta 7-8-vuotiaita, vasta nuoria, mutta jotka tulevat maailmaan hyvin mielenkiintoiseen aikaan. He eivät tule maailmaan pelastaakseen sen, vaan nauttiakseen elämästä, mitä he eivät ehkä ole tehneet aiemmassa elämässään – nauttimaan elämästä – mutta he tulevat myös yhdistämään tämän ns. tietoisuuden, yhdistämään sen jokaiseen teistä.

 

Vedetään siis syvään henkeä nyt ja toivotetaan tervetulleeksi kaikki ruumiillistuneet mestarit, 1590 jotka ovat tulleet takaisin, inkarnoituneet fyysiseen kehoon. Toivotetaan myös heidät tervetulleeksi.

 

(Pieni tauko)

 

Ja huone tulee hyvin täyteen (Adamus naureskelee).

 

Uni/unelma

 

Olette nyt keskellä unelmaa. Olette todella keskellä unelmaa. Se on uni, joka teillä on ollut, ja uni joka tulee Atlantikselta saakka. Se on Atlantiksen uni. Teillä on osa, joka on tällä hetkellä Tienin temppelissä, osa joka tällä hetkellä uneksii ajasta, jolloin tulisitte maan päälle, ajasta kaukana, kaukana tulevaisuudessa, mutta jolloin tulisitte Maahan, kun kaikki olisi valmista vastaanottamaan teidät. Uneksitte Atlantiksen aikoina siitä, milloin lopultakin kutsuisitte, toisitte jumaluutenne kehoon ja jäisitte ainakin joksikin aikaa.

 

Tienin temppeleissä Atlantiksella menimme tavallaan muuntuneeseen tilaan, vain puolen henkäyksen päähän tuosta ulottuvuudesta tuolloin. Menimme yhdessä muuntuneeseen tilaan ja kuvittelimme projektiolla – niin kai sitä kutsuttaisiin – astraaliprojektiota vastaavalla tavalla. Mutta matkustimme Atlantikselta ajassa tänne saakka ja tunsimme, näimme ja aistimme hyvin syvällä tasolla tuon ajan, jolloin te, jolloin muut tulisivat takaisin ruumiillistumaan.

 

Olette siis keskellä unta tällä hetkellä. Uneksitte Tienin temppeleissä Atlantiksella. Uneksitte, projisoitte tulevaisuuteen, tuohon valaistumisaikaan.

 

Tuolloin se tuntui hyvin, hyvin kaukaiselta, mutta nyt olette tässä. Teitte sen. Minä olen tässä. Te olette tässä. Atlantiksen uni on toteutunut.

 

Ei ole aina ollut helppoa. On ollut monia, monia haastavia elämiä, tämä elämä yksi niistä. Ei ollut helppoa saada tätä unelmaa sisällänne, kun toiset eivät ole jakaneet sitä. Ei ollut helppoa tulla tähän elämään tietäen, että tuon unelman oli aika toteutua, kun toiset pilkkaisivat teitä, kun toiset nauraisivat teille ja toiset syyttäisivät teitä hulluudesta, mutta olette tässaä. Se on Atlantiksen uni.

 

Niitä oli paljon enemmän, paljon enemmän, jotka aloittivat tämän Atlantiksen unen ja jotka eivät päässeet näin pitkälle. Jotkut heistä putosivat pois entisissä elämissä – häiriötekijät, pimeyden kanssa leikkiminen, jääminen kovasti kiinni massatietoisuuteen, tuon unen unohtaminen. Vaikka se on edelleen heissä, se on unohdettu.

 

Toisia oli kanssamme Tienin temppeleissä Atlantiksen unessa, mutta he eivät ole kanssamme tänään – täällä tai katsomassa netissä – koska heidän oli tässä elämässä liian vaikeaa jatkaa. He lähtivät. He häipyivät.

 

Oli myös joitain, jotka saavuttivat valaistumiskohdan, joitain shaumbroja, erityisesti näiden muutaman vuoden aikana, mutta kun he tekivät sen, oli hyvin vastustamatonta, hyvin kauniin viettelevää jättää keho ja mennä toiselle puolelle, päästää irti fyysisyydestä. Monet shaumbrat ovat lähteneet. Voitte nähdä sen nettisivuillanne (täällä), ja on myös monia, monia muita, jotka eivät onnistuneet siinä.

 

Tienin temppeleissä oli monia, monia, jotka ovat olleet tässä elämässä henkisellä matkalla, mutta jotka ovat kovasti hämmentyneet. Matka voi olla hyvin hämmentävä, voi, kamalan hämmentävä, erityisesti kun ihmisitse, ihmistarpeet huutavat, mitä ne haluavat, ja varjostavat sisällä todellisen, todellisen "minä olen" olemuksen, hengen.

 

Mutta te onnistuitte siinä. Olette tässä. Pääsitte siitä läpi sinnikkyydellä, kyllä, päättäväisyydellä, ehdottomasti, mutta seuraamalla tietämistänne, seuraamalla sydäntänne. Myös joinain vaikeimmista ajoista, jolloin halusitte antaa periksi tässä kaikessa, tunsitte tuon unelman, Atlantiksen unelman, ja siksi olemme tässä.

 

Ja sitten kun otatte tuon viimeisen askeleen ja päästätte irti kaikesta yrittämisestä ja kovasta työntekosta henkisyydessä ja kovasta työnteosta matkalla, kun päästätte vain irti, tuo päivämäärä on asetettu. Ja siitä kohdasta eteenpäin, kyse on vain elämästä nauttimisesta. Miten teette sen? Siksi olemme täällä muutaman päivän puhumassa siitä.

 

Vedetään syvään henkeä ja kutsutaan Yoham eteen, ja tehdään kaunis merabh muistaen tuon unen.

 

Unen/unelman muistaminen

 

Tuo unelmointi ikään kuin tapahtuu tällä hetkellä Atlantiksella, kauan, kauan, kauan sitten. Olette siellä temppeleissä. Me kaikki vaihdoimme puolen ulottuvuuden päähän, jotta voimme vapauttaa itsemme, jotta voimme projisoida itsemme tulevaisuuteen, ruumiillistuneen valaistumisen ajankohtaan.

 

Unelma, halu olla tällä planeetalla ja olla yhtä jumaluutemme kanssa, oli niin syvä ja niin voimakas, että ette koskaan, koskaan anna sen unohtua.

 

Tuo unelma tuoda todellinen jumaluus tälle planeetalle – niin ettei se ollut vain muuntuneessa tilassanne, niin ettei se ollut vain toisessa maailmassa, vaan todella tuoda se tälle planeetalle – oli niin syvä, niin todellinen ja niin intohimoinen, että teitte sen. Olette tässä.

 

(Musiikki alkaa)

 

Se on tämä, rakkaat ystäväni, olette tässä. Ja tiedän, että toisinaan mielenne ehkä epäilee. Saatatte miettiä, onko tämä Hölmön paratiisi. Saatatte miettiä, onko se vain hullun mielen vaeltelua, mutta ei lainkaan. Enkä vain minä sano sitä. Te tiedätte jo sen.

 

Se oli unelma elää fyysisessä muodossa ja kuitenkin tuoda "minä olen" sisään, tuoda todellinen tietoisuuskeho sisään.

 

Unelma on kaukaa, kaukaa Atlantiksen ajoista, ja se on lopultakin tässä. Ei huomenna, ei ensi vuonna, ei seuraavassa elämässä. Se on tässä.

 

Ja teidät toi tähän, kun muistitte Atlantiksen unelman – tietoisuusajan maan päällä, todellisen transsendenssin ajan, täyttymyksen ajan ja ajan, jolloin kulkisitte maan päällä todellisena mestarina, todellisena oivallettuna olentona, kun kulkisitte maan päällä edelleen fyysisyydessä, mutta valaistumisen ja-tilassa.

 

Atlantiksen unessa näitte kyyneleet, jotka joutuisitte kestämään päästäksenne tähän. Näitte vastoinkäymiset.

 

Atlantiksen unessa tiesitte, että olisi häiriötekijöitä. Voi, suhteet erityisesti, perheet. Tiesitte, että olisi häiriötekijöitä, mutta unessa näitte, miten lopulta pääsitte perille. Pääsitte lopulta tuohon kohtaan.

 

Olette nyt unen keskellä, Atlantiksen unen, uneksitte siitä atlantislaisena Tienin temppeleissä, mutta olette myös unessa, jossa se on hyvin totta teille nyt ja tulee valmiiksi. Olemme tässä.

 

Vetäkää kunnolla syvään henkeä, ja kuten rakas ystävä, Tobias, sanoi, kiittäkää itseänne. Kiittäkää itseänne.

 

Olette kamalan ankara itsellenne toisiaan, mutta vetäisittekö tässä hetkessä vain henkeä ja kiittäisitte itseänne?

 

Atlantiksen unessa näitte, miten olisi vaikeita ja pimeitä päiviä – päiviä jolloin olisitte hyvin hämmentynyt ja eksyksissä. Mutta tuossa unessa toitte itsenne takaisin lempeästi joka kerta.

 

Tuossa unessa tulitte itseenne, ihmiseen joka kävi läpi vaikeuksia, tulitte omaan uneenne ja sanoitte: "Rakas, enkeli joka olet, seuraa sydäntäsi. Seuraa tuota unelmaa. Et voi epäonnistua, jos teet sen. Seuraa vain sydäntäsi."

 

(Tauko)

 

Olette tässä. Olette tässä, ja aivan viimeinen asia on lakata yrittämästä, jos ette ole jo lakanneet. Aivan viimeinen asia on lakata tekemästä työtä siihen.

 

Tiedän, että se tuntuu oudolta – olette tulleet näin pitkälle ja puskette tuon viimeisen kilometrin, tuon viimeisen mailin – mutta tämä on yksi aika, jolloin vedätte syvään henkeä ja nyt annatte unelmanne siipien kantaa teitä loppumatkan.

 

Lakatkaa yrittämästä, lakatkaa tekemästä töitä siihen, ja antakaa unelmanne siipien kantaa teitä loppumatkan ruumiillistuneeseen valaistumiseen.

 

(Tauko)

 

Se on ikivanha unelma, ikivanha unelma, ja se on tässä nyt. Vedetään syvään henkeä, ja antakaa nyt vain unelman siipien kantaa teitä oivaltamiseen. Se on niin helppoa.

 

Vedetään kunnolla syvään henkeä yhdessä tässä kauniissa kokoontumisessa, tässä huoneessa joka on täynnä shaumbroja, täynnä niitä jotka tulisivat heräämisen läpi mestaruuteensa, ja täynnä muita ruumiillistuneita mestareita, jotka kulkevat planeetalla tällä hetkellä.

 

Vedetään syvään henkeä.

 

Tämän myötä, minä olen mitä olen. Olen Adamus. Kiitos.