Mestarit-sarja, shoud 4
MITEN HOMMA TOIMII? OSA 1
Adamusta (Crimson Council) kanavoinut Geoffrey Hoppe (Cauldre) (www.crimsoncircle.com)
12.12.2009, Crimson Circle -kuukausitapaaminen
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
Koko olemuksessani, minä olen mitä minä olen, täysivaltaisen alueen Adamus. Tervetuloa maailmaani.
Sanon tämän uudestaan. Koko olemuksessani, minä olen mitä minä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.
Palaan tähän toteamukseen myöhemmin, mutta nyt on varsinainen ilo olla täällä. (Cauldren silmät avautuvat) Olen tottunut näkemään useimmat teistä energeettisesti, en fyysisesti, joten täällä tulee jonkinlainen shokki, kun ensin katson teitä. Näen valepukunne, jonka taakse kätkeydytte. Näen kauniit hymynne tänään, tuiketta silmissä, mitä ei ollut kovin paljon muutama vuosi sitten.
Voi kyllä, edelleen on haasteita, edelleen on pelejä, edelleen on käsiteltäviä ongelmia, no, se tosiasia, että te ette ole oikeastaan enää täällä. Ei vanha sinä. Nyt se menee ytimeen saakka. Se menee ytimeen saakka. Sitä sinua mikä oli kaksi vuotta sitten, viisi vuotta sitten, ei enää ole. Olette synnyttäneet uuden "sinun" ja totuttelette siihen nyt joka tasolla.
Teissä on edelleen osia, jotka haluavat palata vanhaan itseen. On turhauttavaa, kun ette pysty siihen. Silloin kun yritätte palata sinne ettekä löydä sitä, kun se ei ole siellä, on vähän pelottavaa. Mutta on kuitenkin varsinaista juhlaa se tosiasia, että olette synnyttäneet itsenne uudelleen. Ja tämä itse, tämä itse jonka olette synnyttäneet… Kukaan ei voi piiloutua minulta tänään. (Naurua, kun Adamus kurkkii yleisöön) Tämä itse jonka olette synnyttäneet, ei ole vain jatkoa menneistä elämistänne.
Anteeksi hetki. Tapatte sähköllä vielä joku päivä Cauldren sillä tavalla, millä johdotatte hänet… ja tuulettimet puhaltavat ja on sähkölaitteita. (Adamus poistaa sähkökojeen Cauldren rintataskusta) Olemme pahoillamme, herra Kuderka, mutta käytämme sitä myöhemmin. Näin on parempi.
Käsitättekö, miten paljon melua todellisuudessanne on, kun pamahdan paikalle tällä tavalla? Minun on vedettävä syvään henkeä. Teillä on melua valoista, tuulettimista, sähkölaitteista - kaikkialla ympärillänne - puhumattakaan toisten ihmisten melusta. Puhumattakaan heidän energiamelustaan. Aiheutatte kaikkia näitä asioita ympärillenne. Hmm. Niin…
Ette siis ole vain jatkoa menneistä elämistänne. Siksi kannustan teitä olemaan viivyttelemättä siinä, kuka olitte ennen. Se on kyllä mielenkiintoista ja ymmärtämällä reinkarnoitumista ymmärrätte sielun evoluutiota ja matkaa. Itse asiassa säälin niitä, jotka ovat täällä vain yhden kerran - jotka uskovat olevansa täällä vain yhden kerran. He vain tulevat… (Adamus kulkee kohti yleisöä, sitten astuu takaisin) En aio kiusata juuri nyt ketään, säästän sen tuonnemmaksi. Saatoin tuntea tuon energeettisen… (naurua) työnnön minua kohti. Se on kuin… melusta puheen ollen. Yksi askel kerrallaan, menemme shaumbran syvyyksiin. (Lisää naurua)
Niin, säälin niitä, jotka ovat täällä vain yhden kerran, mutta se on uskomusjärjestelmä, minkä he tällä hetkellä valitsevat. He pitävät kaiken suhteellisen rajallisena. He pelaavat peliä "yksi kerta, hyvä vai paha, onnistu tai epäonnistu". Toisaalta uudestaan syntyneillä - teillä, jotka syntyvät uudestaan ja uudestaan ja uudestaan - on taipumusta ajatella, että olette menneen elämänne jatke. Ette ole lainkaan sitä. Menneen elämänne aspektit ovat muodostaneet energialiikkeen, jotta voisitte tulla tähän elämään, päästää irti noista kaikista elämistä ja tavallaan aloittaa alusta - olla sitä, kuka haluatte olla.
Tunnette edelleen kaikkien menneiden elämien vedon. On edelleen helppoa palata taaksepäin ja miettiä, kuka olette olleet ja mitä olette tehneet. Ja tavallaan on vähän - miten sanottekaan - lintsausta olla ottamatta vastuuta itsestänne sanoen, että olette vain mennyt elämä, joka jatkaa eteenpäin. Mutta te ette ole. Ette ole. Voisitte käytännössä sanoa, että kuolitte henkisen kuoleman - historiallisen tai historian kuoleman - useita vuosia sitten, riippuen tapauksesta. Luultavasti muistatte tilanteen, missä tuntui täysin tyhjältä, täysin pimeältä, täysin intohimottomalta ja unohditte, kuka olitte, ja teillä oli valtava kysymysmerkki: "Kuka minä olen? Kuka minä olen?", koska olette keksineet itsenne uudelleen. Ja kun keksit itsesi uudelleen, veli (puhuen yleisön jäsenelle), kun keksit itsesi uudelleen, se oli mielenkiintoista, koska otit mukaan monia uusia ominaisuuksia.
Tuolla uudella olemuksella jonka olette sallineet itsestänne tulla, on monia uusia työkaluja, joita ei ole käytetty koskaan ennen missään elämässä. Sellaisia uusia työkaluja kuin, miten työskentelette uuden energian kanssa, miten saatte takaisin kehonne, miten kykenette menemään mielen rajoitusten ulkopuolelle - ja yksi hyvin oleellinen työkalu: miten ymmärrätte tämän asian nimeltään Jumala, nimeltään Henki.
Kun synnytitte itsenne uudelleen, tiesitte, että nämä olisivat asioita, joita pohdiskelette tässä elämässä, joten rakensitte sisään mekanismin kyetäksenne käsittelemään tätä kaikkea. Niinpä kaikki se mistä puhumme tällä hetkellä, ei ole oikeastaan uutta. Kyse on todellisuudessa vain muistamisesta, teidän muistuttamisestanne, teidän auttamisestanne ymmärtämään asioita, jotka ovat jo olemassa. Aiomme noin seuraavan tunnin aikana tuoda niitä pintaan tai tuoda niitä tähän todellisuuteen sen sijaan, että ne pidetään muissa todellisuuksissa.
Suurin ongelma mikä tässä tulee, on tuo epäilys, tuo kalvava, kiusaava epäilys, mikä tulee jatkuvasti esiin. Se on varsinainen ongelma ja taas kerran, juttelemme kaikki paljon. Tiedätte pystyvänne siihen. Tiedätte pystyvänne siihen. Kun puhumme unitilassanne, nauramme ja kikatamme, koska tiedätte pystyvänne siihen. Mutta palatessanne tänne epäilykset astuvat esiin. Ne tulevat osistanne, no, osistanne jotka eivät enää oikeastaan ole osianne, mutta te tavallaan jatkatte niiden hakemista takaisin. Toisin sanoen, on vanhoja uskomuksia, vanhoja pelkoja, asioita joita tapahtui menneissä elämissä tai tässä elämässä, joita tuotte jatkuvasti esiin. Tuotte niitä esiin tekosyinä, epäilyksinä tässä elämässä, mutta tiedätte, että tämä koko juttu on todellisuudessa hyvin yksinkertainen. Mutta mikä tuo juttu on? No, puhumme siitä myöhemmin.
Shaumbrasta
Mutta nyt haluan kertoa teille, että vuonna 2002, kun Crimson Circle ja shaumbra todella vakiintuivat, monet teistä kuulivat tämän kutsun kokoontua taas yhteen eikä edes Tobias tiennyt, miten monia tulisi. Kyse olisi voinut olla vain muutamasta. Kyse olisi voinut olla monista. Kävi ilmi, että kyse oli todella monista. Monista, monista jotka muistivat, että he olivat shaumbroja, he olivat perhettä. He - te - osallistutte Crimson Counciliin. Täällä maan päällä kutsutte sitä Crimson Circleksi, mutta toisissa ulottuvuuksissa osallistutte aktiivisesti Crimson Counciliin. Teillä on roolina tai olette ottaneet vastuuksenne ymmärtää tietoisuuden ja energian luonnetta.
Ajattelisi, että enkeliulottuvuuksissa, kaiken sen valtavan viisauden ja kaikkien niiden suurten olentojen myötä, mitä meillä siellä on, ymmärtäisimme kaikkia näitä asioita. Mutta me emme ymmärrä. Voi, ja tämä on asian kauneus. Me emme ymmärrä. Jaamme kokemuksen teidän kanssanne.
Toisin sanoen, miten tietoisuus reagoi tässä maaulottuvuudessa, mikä on erittäin kiinteä, erittäin tiheä? Miten tietoisuutenne reagoi täällä? Miten tuotte sisään energiaa yhdeksi työkaluksenne? Ja me opimme kanssanne. Tuotte sen viisauden ja sen tiedon Crimson Counciliin, missä on mukana olentoja, jotka eivät ole koskaan ennen olleet maan päällä. Siinä on mukana olentoja, jotka ovat olleet täällä maan päällä, mutta ovat pitkään päättäneet olla inkarnoitumatta uudestaan. Ja siinä olette tietysti mukana te - ihmisolennot, enkeliolennot jotka tuovat viisautensa.
Mutta tapahtuu eräs kummallinen asia. Riippumatta siitä miten viisaita olette Crimson Councilin kokoontumisissa, teillä on silti taipumusta unohtaa se täällä. Silti taipumusta unohtaa se täällä osittain, koska, kyllä, tämä maan energia on niin tiheää. Ja yksi asia mitä opettelemme teidän kauttanne, on se, miten murtaudutaan tämän tiheyden läpi, miten saadaan takaisin selkeys.
Me opimme siis teidän kauttanne ja te opitte itseänne varten, miten tehdään tämä siirtymä täysin uuteen tietoisuuteen. Sitä ei ole tehty aiemmin. Arkistoissa ei ole mitään. Akaasisissa tiedostoissa ei ole mitään, mikä on käynyt tämän aiemmin läpi. On taipumusta, erityisesti silloin kun alatte miettiä menneitä elämiä, haluun palata taaksepäin sanoen: "No, millaista se oli Egyptissä?" Silloin ei käyty läpi samaa kokemusta. "Millaista se oli Jeshuan aikana?" Se oli erilainen muutos. Se oli paljon hitaampi muutos ja se oli paljon tiheämpi muutos kuin se, mitä käytte läpi nyt.
Käytte läpi uskomatonta muutosta tässä. Se on hämmästyttävää. Se on hämmästyttävää, mitä me kaikki opimme. Osa rooliani tässä on jatkuvasti muistuttaa teitä yhteydestänne Crimson Counciliin, itseenne. On hyvin helppoa unohtaa tuo yhteys, hyvin helppoa ajatella, että enkeliulottuvuudet ovat unohtaneet teidät, että Crimson Council on unohtanut teidät. Eivät ne ole. Eivät ne ollenkaan ole.
Muutama vuosi sitten kun Tobias kokosi teidän energioitanne, hän oli hyvin innostunut näkemään, miten monet vastasivat, ja hyvin innostunut tietämään, että olitte valmiita olemaan todellisia pioneereja ja opettajia - aloittaen ensin itsestänne. Ei vain luennoiden toisille teoriapohjalta, vaan todella kokien tässä transformaation, alkemian - energia-alkemian.
Tuolloin Tobias myös tiesi, että hän palaisi takaisin maan päälle liittyäkseen seuraanne ja hän puhui minulle sanoen: "Adamus, oletko kiinnostunut ottamaan homman haltuusi tai tulemaan antamaan neuvoja, sitten kun palaan maan päälle?" Olin itse asiassa saanut tarjouksen toiselta ryhmältä. (Naurua) Ja tämä on tositarina, rakas shaumbra, mutta minulla tosiaankin oli toinen tarjous, joten aluksi vastaukseni oli, etten olisi käytettävissä, koska halusin keskittyä vain yhteen ryhmään, yhdenlaiseen energiaan. En halua pirstoutua kaikkialle ja haluan keskittyä shaumbraan. Siksi te ette kuule minun Adamuksena tekevän työtä muiden ryhmien kanssa. Tämä on se, tämä se ryhmä.
Tobias puhui minulle vähän lisää, kuten tiedätte, hyvin suostuttelevasti. Luullakseni hän tirautti pari kyyneltäkin (vähän naurua), mutta hän puhui vähän lisää ja suostutteli minut ainakin harkitsemaan tarjousta. Niinpä aloin esittää hänelle kysymyksiä niiden muutaman vuoden kokemuksista, joita hänellä oli työskentelystä kanssanne, ja hän selitti minulle, mitä hän kohtasi teidän kaikkien kanssa. Hän selitti haasteitanne, hän selitti haavoittuvuuttanne, mutta hän selitti myös tavoitteitanne ja halujanne.
Niinpä menin miettimään itsekseni "mennäkö Crimson Circleen vai mennäkö tähän toiseen ryhmään". Periaatteessa - en kirjaimellisesti - kirjoitin muistiin hyvät ja huonot puolet. Kyse oli ristiriitatilanteesta.
Tämä toinen ryhmä oli hyvin omistautunut. He olivat hyvin seremoniallisia. He olivat hyvin… voi, heidän energiansa tuntui hyvin tyyneltä ja he tekivät paljon meditointia ja ryhmätyötä ja he olivat varsinainen ilonaihe. Heillä oli upeita, upeita henkisiä näkemyksiä - toisella tasolla. Ei maan päällä. Upeita käsitteitä, jotka olivat tuolla jossain. Toisin sanoen, se mitä he kehittivät, mitä he saattoivat yhteen ryhmänä, laitettiin toiseen ulottuvuuteen. Se olisi ollut melko helppoa, koska tämän ryhmän kanssa olisin voinut sanoa pari valittua sanaa ja he olisivat kumartuneet jalkojeni juureen. (Adamus naureskelee) He rakastivat kovasti, kovasti palvomista - riippumatta siitä, mistä oli kyse tai mitä tuli eteen, he rakastivat palvomista.
Katsoin shaumbraa. (Naurua) Katsoin shaumbraa ja puhuessani Tobiaksen kanssa hän toi minut vierailemaan melko usein alkupäivinä näihin samoihin kokoontumisiin, jollainen meillä on nyt täällä - joskus ilmoitettuna vieraana, monta kertaa vain vieraana taustalla - ja katselin teitä. (Naurua) "Tobias", sanoin, "Tobias, tämä on rankka ryhmä. Tämä ryhmä ei tunne kunnioitusta oikeastaan mitään kohtaan." (Paljon naurua, hurraamista ja taputuksia) Jos olisin antanut tuolle toiselle ryhmälle kotitehtävän, he olisivat tehneet sen (naurua) joka päivä - viisi, kymmenen kertaa päivässä.
Tämä ryhmä… Tiedän, että te ette tee kotitehtäviä, ja siksi rakastan teitä. (Adamus naureskelee) Tiedän, että teette ne omalla tavallanne. Teidän, että te ette istu 20 minuutiksi päivässä työskentelemään Pakauwah'n kanssa. Olisin hyvin pettynyt, jos tekisitte sen. Teillä on liian kiire lähetellä sähköposteja maailmalle! (Naurua, kun Adamus puhuu yhdelle yleisön jäsenelle) Tiedän teidän hengittämisestänne - hengitätte vain ollessanne vaikeuksissa. (Paljon naurua) Se pitää Aandrah'n kiireisenä. Se merkitsee suurta pelastustyömäärää.
Tiedän, että hengitätte sydämessänne. Tiedän, että teidän on tarkoitus hengittää ja haluatte hengittää, mutta teillä on niin kiire elämänne muiden toimien kanssa. Mutta tiedän myös, että te ymmärrätte hengittämistä. Ymmärrätte, mitä se on, joten vaikkette hengitäkään syvään tällä hetkellä, tavallaan hengitätte. Hengitätte. Aahdrah tietää sen. Aandrah tietää sen - että te ymmärrätte sitä. Se merkitsee energian virtaamista. Se merkitsee elämistä. Se merkitsee uneksimista. Tiedän, että tiedätte sen.
Minun piti siis katsoa tätä ryhmää ja sanoin: "Mitä tässä shaumbrassa, jota pidän niin hemmetin turhauttavana (naurua) ja kiihtymystä aiheuttavana, on sellaista haastetta, että minun on otettava se? Mitä se on, mitä tämä toinen ryhmä ei ole?" Se on sitä, että te olette aitoja. Se on sitä, että te olette hyvin, hyvin aitoja. Voisi olla toisia sanoja kuvaamaan sitä - katu-uskottavia, sisukkaita, kipakoita, joskus hävyttömiä. Tarkoitan, että todella menette mukaan elämään. Ette vain puhu siitä. Ette vain istu vuoren huipulla mietiskelemässä sitä. Olette sitä. Olette hyvin, hyvin aitoja, ja siksi rakastan työskentelemistä kanssanne. Siksi meillä on paljon odotettavaa, kun menemme eteenpäin. Teillä on toisenne. Meillä on toisemme.
Kun tiedän, mitä sydämessänne on, mikään ei estä meitä. Estä mistä? En minä tiedä. Mutta mitä tahansa päätämmekin tehdä, mikään ei estä meitä. Ja tiedän, mihin ollaan menossa.
Se on paikka, missä yhtäkkiä käsitätte kaiken suuren yksinkertaisuuden. Olemme puhuneet tästä aiemmin - yksinkertaisuus, yksinkertaisuus. Yksinkertaisuudesta ei puutu syvyyttä, väriä tai merkitystä. Yksinkertaisuudessa on enemmän näitä ominaisuuksia kuin tässä hämmentävässä ajatteluelämässä, mitä hyvin monet teistä elävät. Osallistuminen ajattelu/draamaelämään on itse asiassa erittäin tylsää. Siinä ei ole syvyyttä. Siinä on leveyttä. Siinä on lineaarista leveyttä, mutta siinä ei ole syvyyttä. Ja se mitä oikeastaan kuulen teidän kutsuvan elämäänne, on syvyys, merkitys, väri, suhde itseenne ja maailmaan ympärillänne.
Tällä hetkellä ei ole oikeastaan suhdetta. On reagointia. On reagointia teiltä itsellenne, reagointia teiltä maailmaan ympärillänne, reagointia teiltä kehoonne, mutta ei ole oikeastaan suhdetta. Ja siihen olemme menossa. Tämä suhde tulee olemaan niin syvällinen, että teette näin (Adamus läimäyttää otsaansa), kun alatte ymmärtää sitä.
Ja se ei todellakaan ole mitään sellaista, että teidän täytyy elää kärsien, kurinalaisesti, tehden harjoituksia - jokainen teistä on käynyt tämän läpi aiemmin. Jokainen teistä on mennessä elämässä tehnyt sitä aiemmin - olitte sitten pappi, nunna tai rabbi, olitte sitten suuri meditoija, rukoilija, mitä tahansa olittekin. Olette menneet tavallaan läpi koko kirjon kurittomuudesta ylikurinalaisuuteen - eikä tätä pidä sekoittaa keskittymiseen, siinä on suuri ero. Ajattelitte, että kurinalaisuus antaisi teille näkemystä. Se antoi teille näkemystä sellaisiin asioihin, miten hemmetin kyllästyneitä te olitte kurinalaisuuteen, miten paljon polviinne sattui itsenne kurittaminen ja ennen kaikkea, miten paljon päähänne koski kurinalaisuus. Sitten tuli päivä, jolloin sanoitte: "Helvettiin koko kurinalaisuus. Ei enää." Ja pääsitte siitä irti.
Mutta se jättää tyhjiön. Mitä seuraavaksi? Mitä teette korvaamaan sen? Mikä on seuraava ohjelmanumero? Ja siinä kohtaa tavallaan olemme. Miten saavutatte valaistumisen? Eikö ole jotain, mitä teidän täytyy tehdä? Eikö teidän pitäisi lukea tietyt värssyt joka päivä tai tehdä tietyt harjoitukset joka päivä? Ehdottomasti ei.
Syy miksi rakastan työskentelemistä kanssanne, on se, että olette aitoja ja tavallaan tiedätte sen. Joudutte harhateille ja ajattelette edelleen, että on jokin uusi asia, mitä teidän on tehtävä, ja kokeilette tuota uutta asiaa ettekä pidä siitä: "Tämä ei toimi. Tämä haisee vanhalta jutulta. Tämä on vain sama vanha huora uudessa mekossa." (Naurua) Olemme aitoja, hyvin aitoja.
Tiedätte siis tämän, mutta siinä istutte sanoen: "Mutta eikö minun pitäisi tehdä jotain, opiskella jotain, tehdä kurinalaisesti jotain?" Ei, ei ollenkaan. Ei ollenkaan. Aiemman viisaan mestarin ja muusikon sanoin (viitataan Roger Drienkaan): "Menkää pois tieltänne. Menkää pois tieltänne", ja se tulee lentäen läpi. Menkää pois siitä ajattelusta, että teidän on manipuloitava energioitanne, manipuloitava kurinalaisuuden tai monimutkaisten järjestelmien avulla - ne eivät toimi. Ne ovat häiriötekijöitä.
Tämä ryhmä on aito - aito tarkoittaen sitä, että tiedätte, että olette täällä, elätte. Ette yritä päästä siitä pois. Yritätte itse asiassa päästä siihen enemmän mukaan kuin koskaan, olla siinä enemmän mukana kuin koskaan. Olette aitoja, koska ette yritä vältellä energioita. Hyviä tai huonoja, ette yritä vältellä niitä. Olette hyvin aitoja, kun annatte itsenne nyt todella alkaa tuntea. Alkaa tuntea. Se on pakahduttava, pakahduttava aistimus, kun alatte tuntea.
On valtava energiamuutos, kun pääsette ulos logiikasta, kun menette sen tuolle puolen. Logiikka palvelee edelleen tarkoitusta tietyssä määrin, mutta kun annatte itsenne tuntea suoraan sieltä, suoraan täältä ja joka osastanne, se on ensin vähän pakahduttavaa. Mutta olette tehneet sen. Olette antaneet itsenne tuntea elämää, tuntea itseänne ja tuntea muita. Ja tämä tunteminen johtaa teidät todelliseen ymmärrykseen tästä yksinkertaisuudesta, tästä syvällisestä, kauniista yksinkertaisuudesta - ei täältä (pää), vaan täältä (sydän). Tämä menee kaikkien sanojen ulkopuolelle… (Naurua, kun Adamus nappaa joulupukin lakin yleisön jäseneltä ja laittaa sen päähänsä) Lainaisin myös partaa, mutta sinun tulee kylmä. (Naurua)… Tämä menee kaikkien sanojen ulkopuolelle ja se vain on. Ette voi selittää sitä. Ette halua selittää sitä. Ja siihen olemme menossa.
Kyllä, katsokaa minua (paljon naurua, kun Adamus poseeraa pukin lakki päässä), henkistä mestaria, mutta tästä pidän shaumbrassa. Voimme tehdä näin. Meidän ei tarvitse teeskennellä eikä meidän tarvitse käyttää hyvin laskeutuvia kaapuja, vaikka haluaisinkin vähän kivemman puvun, mutta… (naurua) Tähän olemme menossa. Kiitos. (Adamus heittää lakin takaisin ja nojautuu Lindan puoleen) Onko tukka hyvin?
LINDA: On.
ADAMUS: (Naurua) Niin, shaumbra, pysytäänpä hyvin aitoina. Pysytäänpä hyvin, hyvin aitoina. Se on sinulle lupa olla sinä. Sillä ei ole merkitystä, mitä joku muu ajattelee. Tiedätte sen. Sillä ei ole merkitystä, onko sen hölmöä. Sillä ei ole merkitystä, onko se vakavaa. Pysytäänpä hyvin, hyvin aitoina, kun menemme eteenpäin.
Ja vedetään syvään henkeä juuri nyt…
Elämistä reunalla
Hyvin kiinnostavia energioita kaikkialla. Kiinnostavia. Joka päivä luultavasti tunnette, että olette aivan reunalla, voisitte mennä yli. Muuten, pyydän jotakuta hakemaan minulle fläppitaulun ja kirjoitusvälineitä. Tämä on luokkahuone, mutten en näe täällä liitutaulua, joten… (Joku kysyy "nytkö?") Kyllä, nyt on aina hyvä aika. (Naurua) Aina hyvä aika. …välineitä tarvitaan tämän tuomiseksi esiin.
On siis ollut hyvin mielenkiintoisia energioita ja tiedän teidän tunteneen, että joinain päivinä olette niin reunalla, että menetätte tasapainonne. Jotkut päivät ovat hyvin kummallisia ja hyvin outoja. Mitä tapahtuu? No, se on vain energiaa liikkeessä, itse asiassa. Tunnette sen asioista kaikkialla ympärillänne, mutta tunnette sen itsessänne. Käytte läpi tätä uudelleenrakennusprosessia. Se alkoi jonkin aikaa sitten, mutta se voimistuu tällä hetkellä. Se voimistuu hyvin merkittävästi ja se karistaa malleja ja logiikkaa asioista, joita on ollut. Ja siksi tunnette olevanne aivan reunalla ja jos päästätte irti, luiskahdatte yli. Ette tiedä, mitä tulee tapahtumaan, mutta luiskahdatte kenties tyhjyyteen… Tiedän teidän olevan huolissanne hulluksi tulemisesta. Olette jo hulluja, joten älkää olko huolissanne sen tapahtumisesta.
Se tapahtuu jo. Ja määrittelen "hulluuden" sanoen, että olette valmiita päästämään irti monista rajoituksista, monista rakenteista. Se on hullua. Se on hullua ja hulluus on ihanaa. Tiedättehän, että joissain… Aa, kyllä, siinä se tulee. (Joku tuo fläppitaulua). Toisitko sen tänne.
Joissain mielisairaaloissa ne joita kutustaan hulluimmiksi, ovat onnellisimpia. Eivät kaikki - älkää ymmärtäkö väärin. On joitain, jotka ovat piinattuja. He ovat eräänlaisessa helvetissä. Mutta jotkut heistä, joita pidetään hulluina, ovat itse asiassa hyvin onnellisia. Jos vain voisimme saada heidät pois noista laitoksista.
Hulluus merkitsee sitä, että päästätte irti. En usko, että teidän täytyy olla huolestunut siitä, että teidät laitetaan johonkin laitokseen, koska nyt annetaan vain lääkitystä. No, se on itsessään eräänlainen laitos. Se ei ole fyysinen paikka, mutta se on eräänlainen vankila. Mutta te ette mene niihin. Te ette mene niihin, joten älkää kantako huolta siitä. Antakaa itsenne tulla vähän hulluksi. Tulkaa hyvin, hyvin aidoksi.
Ajankohtaiset energiat
Energiat - erityisesti tällä viikolla - olivat mitä upeimmat maan päällä. Monia asioita tapahtui hienojakoisilla tasoilla ja se mitä tapahtuu siellä, tulee tähän todellisuuteen, ilmentyy tänne ennemmin tai myöhemmin. Näissä erilaisissa suurissa muutoksissa maan päällä on siis tietynlainen viivytysvaikutus. On nimittäin muutoksia, joita tapahtuu tällä hetkellä ja jotka ilmentyvät myöhemmin säämalleina, uutisraportteina ja jotka vaikuttavat tieteeseen ja teknologiaan - ne vaikuttavat jo.
Yksi asioista josta olen eniten innoissani teidän kanssanne työskentelemisessä - ainakin muutaman vuoden ajan - on teknologiaräjähdyksen kokeminen. Enkä puhu vain tietokoneesta - puhun lääketieteestä, tieteestä ja energian ymmärtämisestä, siitä miten energia toimii.
Eikö ole mielenkiintoista, että kuluu useita vuosia, ennen kuin tulee valtavirta-artikkeleita, joita pidettäisiin hulluina tänä päivänä ja jotka koskevat energian toimintatapaa. Puuttuu todellista ymmärrystä energiasta. Se on niin alkeellista, mitä tiedetään tällä hetkellä maan päällä. Se on melkeinpä hassunkurista. Mutta muutaman vuoden kuluessa tulee paljon syvempää ymmärrystä energiasta ja se tapahtuu teidän elinaikananne ja sen työn vuoksi, mitä me teemme täällä - mitä te teette täällä.
Sitten kun luette näitä artikkeleita ja ne selittävät suuria tieteellisiä löytöjä siitä, miten maailmankaikkeus toimii, ajattelette: "No, keksimme sen 10 vuotta sitten. Olemme tienneet sen pitkään." Sen ilmentyminen vain kestää jonkin aikaa.
Pointtinani on siis pari asiaa. Joinain päivinä kun luulette tulevanne hulluksi, te ette tule. Se on aikaa vetää kunnolla sisään henkeä ja kiittää itseänne. Vetäkää syvään henkeä sisään ja tietäkää, että te ette ole yksin tässä. Te ette ole tulossa hulluksi. Te ette romahda. Te tutkitte uusia maita, uusia alueita, uusia ulottuvuuksia. Tutkitte niitä koko ajan sisäpuolellanne ja ulkopuolellanne.
Oslo
Hullu viikko. Vietin suurimman osan siitä Oslossa. Minulla oli monia tehtäviä siellä. Olin kaikkea kissasta kreiviin ja talkkariin, kun pelleilimme Oslossa. Tietysti - kuten tiedätte - aiemmin tällä viikolla Nobelin rauhanpalkinto annettiin Abraham Obamalle (viitaten yhteyteen Abraham Lincolnin ja Barack Obaman väillä). Ja se oli hyvin todellista. Se oli hyvin mielenkiintoinen kokemus eikä kyse ollut vain niistä, jotka kokoontuivat sinne, kyse ei ollut vain poliitikoista ja eliitistä.
Siellä oli ihmisiä, jotka eivät kenties kutsu itseään shaumbraksi, mutta jotka työskentelevät samalla tietoisuus- ja ymmärrystasolla kuin te. Siellä oli ihmisiä, jotka eivät oikeastaan olleet siellä. Toisin sanoen, olentoja jotka ovat ylösnousseita mestareita, jotka tulevat maan päälle, jotka - jotkut ovat jo maan päällä, syntyneet vasta vähän aikaa sitten - olivat niin intohimoisia tämän tapahtuman osalta, että he ilmensivät kehon vähäksi aikaa. Toisia olentoja jotka tulivat toisista ulottuvuuksista osallistumaan tähän tapahtumaan ja ottivat ihmisen ulkomuodon.
Se oli suurenmoinen tapahtuma eikä kyse ollut vain rauhanpalkinnon antamisesta. Kyse oli todellisesta muutoksen merkistä ihmiskunnalle tällä hetkellä. Muutoksen merkistä ihmiskunnalle - tulosta siitä työstä, mitä te ja toiset kaltaisenne olette tehneet jonkin aikaa. Teidän olisi pitänyt olla kutsuttuna sinne. Teidän olisi pitänyt istua noissa tuoleissa sanomassa, että autoitte tuomaan uuden tietoisuuden maan päälle. Autoitte tuomaan tietoisuuden, mikä sallii sellaisen olennon kuin Abraham Obama tulla maan päälle ja valituksi hyvin suuren valtion presidentiksi.
Se on muuten, kuten luultavasti tiedätte, Suuren valkoisen veljeskunnan - en halua käyttää tätä termiä - toiveen täyttymys. Se oli vanha atlantislainen klubi, mikä meillä oli. Se ei mitenkään liittynyt valkoiseen eikä se ollut lainkaan niin suuri/upea. (Naurua) Se oli hyvä, ei upea. Mutta sen toiveena oli saada Amerikka uuden toivon maaksi, kun tiesimme satoja vuosia sitten - jolloin emme voineet saada energiaa liikkeelle Euroopassa, emme voineet saada myötätuntoa tai hyväksyntää eri maiden välille, oli aivan liikaa ihmisen vallanahneus- ja uskontokysymyksiä - että USA oli suunniteltu uudeksi Atlantikseksi tai uudeksi toivoksi.
Nähdä nyt vuosia myöhemmin - tietysti minun näkökulmastani, kun olen ollut hyvin paljon mukana Euroopan politiikassa - miten tämän suuren valtion johtaja voisi olla niin henkinen, kuin hän ja hänen vaimonsa on. He eivät tietysti voi rehennellä sillä julkisesti - no, tiedätte sen omista keskusteluistanne toisten kanssa. Mutta tulee hyvin pian aika, jolloin se on paljon avoimempaa. Mutta nähdä henkinen olento, myötätuntoinen olento, musta ihminen - sillä ei pitäisi olla merkitystä, mutta sillä on - ja nuori, suhteellisen nuori ihminen tässä ympäristössä, se oli hyvin innostavaa. Hyvin innostavaa. Se antoi minulle uutta toivoa ihmiskuntaan. Minulla on toivoa teissä, mutta ihmiskunta on joskus kyseenalainen.
Ihminen on 95%:sti hyvää. 95%:sti hyvää. On viisi prosenttia, yksilöstä tai väestöstä, jolla ei ole tuota hyvyyttä. Se näyttää varjostavan ihmisten valtavan hyvyyden.
Nähdä tässä Oslon kokoontumisessa meidän kaikkien tekemän työn huipentuma - ei maailman pelastamiseksi, vaan itsenämme olemiseksi, hengen tuomiseksi maan päälle. Henkeä ei pidetä jossain muualla, vaan se tuodaan maan päälle hyvin aidolla tavalla, hyvin rehellisellä tavalla ja hyvin tuntevalla tavalla - tämän näin.
On sanottava, etten ollut aivan valmis siihen, mitä koin Oslossa. Ajattelin, että syntyisi enemmän konfliktia, enemmän draamaa. Odotin todella pimeiden voimien - jos haluatte kutsua niitä niin - negatiivisuuden olevan paikalla, osallistujien mukanaan tuomana. Tai usein negatiivisuus, negatiiviset energiat tuntevat vetoa, kun ne näkevät niin paljon valoa kokoontuneena yhteen, kuten olemme nähneet täällä vuosien saatossa.
"Negatiiviset" energiat
Silloin kun kokoonnuimme tällä tavalla, erityisesti alkuaikoina kun energianne eivät olleet niin vakaita - ne olivat toiveikkaita ja korkeita, mutteivät vakaita - pimeillä energioilla oli tapana kerääntyä ympärille, tavallaan ruokkimaan itseään, tavallaan yrittämään osoittaa, ettei hyvyytenne ollut oikeastaan niin hyvää - ne yrittivät pitää energian jumissa. Ne eivät vain tiedä mistään paremmasta. Ne eivät todellakaan tiedä. Nämä energiat, ovat ne sitten psyykkisiä tai inhimillisiä, eivät vain tiedä mistään paremmasta. Ne eivät herää aamulla yrittäen olla negatiivisia. Niin vain on ja ne putoavat omiin malleihinsa ja omiin vankiloihinsa.
Mutta kun olin Oslossa, se antoi minulla uutta toivoa siihen, kun meillä oli kokoontuminen joidenkin mestareiden kanssa, kuten niitä kutsutte - ne ovat vain kuolleita. Kokoonnuimme jälkeenpäin puhumaan siitä, miten meidän on sopeutettava tapaamme työskennellä kanssanne, koska homma kulkee hyvin nopeasti. Meidän on työskenneltävä eri tahdilla teidän kanssanne nyt ja puhuttava teille eri tavalla. Puhuttava teille eri tavalla - aidommin kuin koskaan ennen, koska te olette aidompia kuin koskaan ennen.
Tämän äskettäisen kokoontumisen tuloksena käsitimme, että se mitä kutsutte negatiiviseksi, pimeäksi - miksi tahansa - ne jotka eivät ole yhtä mukavia kuin te, lisäävät työtään, tavallaan viimeisenä eläköön-huutona. Ne tietävät, että muutos uhkaa. Ne tietävät - ja kun sanon "ne", kyse ei ole mistään järjestäytyneestä ryhmästä, ainoastaan negatiivisesta tietoisuudesta. Ne ovat hyvin jumissa - tietoisuus on hyvin jumissa. Ne tavallaan huutavat "miten päästään liikkeelle", mutta ne ovat kuin raivotautinen koira - jos yrittää auttaa niitä, ne purevat.
Mutta koska kaikki muuttuu niin nopeasti, tiedämme, että niiden reagointi kiihtyy. Se on, kuten sanoin, viimeinen eläköön-huuto, ennen kuin astumme tällä maapallolla ehdottoman yhteistyön ja suuren hyväksynnän aikakauteen ja loppuun niille, jotka eivät ymmärrä vallan harhaa, ja loppuun vakaville tasapainottomuuksille sellaisissa energiadynamiikoissa kuin talous ja valtionhallinto.
On vielä pari vuotta, kun peto yrittää saada huomiota ja peto yrittää neuvotella, ja tätä näette paljon täällä seuraavien vuosien aikana - ja kyllä, vuoden 2012 loppuun saakka. Tämä peto, kuten sitä kutsun, aikoo neuvotella asemastaan. Se ei halua tulla unohdetuksi. Se tietää, ettei sen sota ole enää todellista. Se tietää, että sen paikka pienenee nopeasti täällä maan päällä. Ihmiset eivät siedä sitä - hyvät ihmiset, ihmiset joilla on myötätuntoa. Tätä petoa ei siedetä enää, joten se muuttaa taktiikkaansa. Sen taktiikkana ovat menneisyydessä olleet sellaiset asiat kuin sota, rikollisuus, manipulointi ja pelon käyttäminen. Mutta viime viikolla käsitimme, että se on käsittänyt jo hävinneensä. Kaikki sodat maailmassa eivät tee mitään sen hyväksi. Niinpä se alkaa neuvotella.
Neuvottelut koskevat sen paikan pitämistä, sen identiteetin pitämistä. Ja ainakin niissä ulottuvuuksissa missä minä työskentelen, missä te työskentelette, emme aio neuvotella sen kanssa. Ei tule mitään neuvotteluja. Ei neuvotteluja - eikä kyse ole siitä, että haluamme voittaa. Se ei liity mitenkään voittamiseen, vaan se liittyy siihen, mitä ihmiset valitsevat omasta puolestaan. Miksi neuvotella, kun… Neuvotteletteko te itsenne kanssa oman valonne ja pimeytenne tasapainosta? Ette, ette ollenkaan. Kyse ei ole siitä, että yritätte voittaa pimeyden, vaan yritätte yhdistyä siihen, mitä olette kutsuneet pimeydeksi, tai ymmärtää sitä. Ei ole mitään neuvottelua.
Niinpä haluan teidän olevan tietoisia siitä, mitä tapahtuu ja miksi tapahtuu, kun luette otsikoita. Nyt on itse asiassa aika monia hyvin valaistuneita olentoja hallintoasemassa - ja äskettäisen talousjärjestelmien romahtamisen myötä. Ja muuten, se on romahtanut. Edelleen teeskennellään, että se on olemassa, mutta se on hajonnut. Sen hajotti ja sen romahduksen sai aikaan se luottamuksen puute, mitä sinulla ja sinulla ja sinulla (Adamus napauttaa ihmisiä kynällään) oli talousjärjestelmää kohtaan. Sitä piti kasassa vain luottamus eikä tuohon vanhaan järjestelmään ole enää luottamusta. Ja tällä hetkellä kehitetään täysin uutta järjestelmää.
LINDA: Ihmiset eivät halua, että naputtelet heitä kynälläsi.
ADAMUS: He rakastavat sitä. (Naurua) Keskustelemme toisissa ulottuvuuksissa unitilassa ja sanotte: "Napautettiinko sinua? Minua napautettiin. Kyllä. Adamus todella rakastaa minua!" (Naurua)
Haluan teidän siis olevan tietoisia tästä, koska näette toisten yrittävän neuvotella kanssanne - perheen, ystävien, työtovereiden. Asiakkaanne alkavat neuvotella. Vanhat ristiriidat, jotka ennen menivät näin (lyöden nyrkit yhteen), yrittävät nyt mennä näin (liikuttaen sormia kuin keskustellen). Voi, he ovat neuvotteluissaan kiihkeitä ja uhkaavia, mutta älkää neuvotelko. Älkää neuvotelko, koska viette heiltä kokemuksen ymmärtää sisäistä valoa, silloin kun neuvottelette. Annatte niille vain tekosyyn olla jumissa jonkin aikaa.
Ja mitä neuvoteltavaa on? Jos olette "minä olen mitä minä olen" -olemuksessanne, ei ole mitään neuvoteltavaa. Ei ole mitään annettavaa. Ei ole mitään periksi annettavaa. Olkaa vain tietoisia neuvotteluista, okei? Erinomaista.
Valo Norjan taivaalla
Oslo - valo taivaalla. Mistä siinä oli kyse? Tämä on mielenkiintoista ja minä… (Adamus katsoo kelloa). Saattaa mennä pitkään tänään. (Naurua) Tämä on mielenkiintoista. Mikä aiheutti tuon valon taivaalla?
SHAUMBRA: Me aiheutimme.
ADAMUS: Me aiheutimme. Se on oikea vastaus. Me aiheutimme. Valo taivaalla - näitte spiraalimaisen valon. Useimmat teistä näkivät kuvan. Se oli ensimmäisenä shaumbra-viidakkorummun sähköpostiverkostossa ja se oli hyvä. Niin pitäisikin olla. Oppikaa, tuntekaa, ymmärtäkää nopeasti, koska energiat olivat vielä olemassa. Riippumatta siitä saitteko sähköpostin sitten kaksi tuntia tai kaksi päivää myöhemmin, energiat olivat vielä olemassa. Voi, ne olivat hyvin, hyvin voimakkaita.
Mistä siinä oli kyse? Siinä oli kyse tietoisuudesta. Tietoisuuden näkemisestä. Siinä kaikki. Tietoisuuden näkemisestä. Upean kaunis tietoisuus valaistuna ja ilmentyneenä.
Mielenkiintoinen asia on, että tuo portaali oli siellä joka tapauksessa. Tarkoitan, että se on tullut tuloksena työstä, mitä on tehty tuolla alueella ja kaikkialla maapallolla. Tuo portaali siis olisi ollut siellä. Mutta mielenkiintoista oli se, että aivan viime aikoihin asti ihmiset eivät olisi pystyneet näkemään sitä, puhumattakaan sen valokuvaamisesta. Se on ollut aina siellä, mutta sitä ei havaittu. Aivan samalla tavalla kuin energiat ovat nyt ympärillänne, mutta ette havaitse niitä.
Tämä upea juttu tuli siis lopulta tietoisuuteen. Se tuli tajuntaan. Tämä oli merkittävä asia - se että näimme sen, että näitte sen. Se kuvattiin. Se oli siellä. Se johtui niistä intensiivisistä toimista, mitä tapahtui Norjassa tuolloin ja että te kaikki yhdistyitte mukaan paljon ennen Nobel-seremoniaa. Te kaikki siis loitte nuo energiat - aukon, merkin - merkin itsellenne. Eivät muukalaiset, ei välttämättä olennot toisesta ulottuvuudesta, vaikka avasittekin tien toiseen ulottuvuuteen.
Tässä kohtaa siitä tulee mielenkiintoista. On niitä, jotka sanovat: "No, tosiasia on, että venäläisten raketti vain joutui harhaan. Näitte sen kulkevan spiraalina pois hallinnasta ja se meni harhaan. Valon kohdistuminen polttoainehöyryihin sai aikaan tämän upean näyn", mutta kukaan ei pysty selittämään tuota sinistä sädettä, mikä tuli esiin sen keskiosasta. Mutta muuten kyse oli vain venäläisistä. Voi, syyttäkää siitä vain venäläisiä. (Adamus naureskelee) Huvitan tällä enemmän itseäni kuin teitä. (Naurua)
Oliko se siis raketti? Sillä ei ole merkitystä. Sillä ei ole merkitystä! Ja jos se oli raketti, niin eikö siinä ole symbolismia, että raketti on joutunut pois tasapainosta ja mennyt harhaan? Maailma ei enää siedä sotilasmahtia. Se ei toimi. Hyvä jumala, se ei toimi. Tuhannet vuodet - miljoonat vuodet - ovat näyttäneet meille, ettei se toimi. Se ei toimi.
Vaikka se olisi ollutkin raketti, mitä se ei ollut, se on merkki tai symboli, että se kulki spiraalina pois hallinnasta ja vanha energia ei toimi enää.
LINDA: Cauldren kurkkua kuivaa (ojentaen juomaa).
ADAMUS: Niin kuivaa.
Siis joka tapauksessa - joudun tässä pois raiteilta. Oslo - kaunis asia ja jatkamme siellä tällä viikolla. Meillä on huippukokous, maailman ympäristökokous. Vihaan kutsua sitä maapallon lämpenemiseksi. (Adamus huokaa) Lämpenee, kylmenee. Tuulee, tyyntyy. Meret nousevat, meret laskevat. Kaikki tämä on totta. On arvaamatonta. Tässä kokouksessa puhumme maailmanlaajuisista aloitteista. Todellisuudessa tuomme vain tietoisuuteen sen, että maapallo on nyt teidän. Gaia on lähdössä, heippa. Te peritte, otatte vastuun. Mitä teette maapallolle? Mitä teette maapallolle?
Itse asiassa ette pysty oikeastaan vahingoittamaan maapalloa paljonkaan. Se korjaa itsensä. Sadassatuhannessa, parissa sadassatuhannessa vuodessa se on taas normaali. (Naurua) Ydinhyökkäys - sillä ei ole merkitystä. Se on vain energiaa ja se muuntuu takaisin maaksi ennemmin tai myöhemmin. Ihmiset ovat ehkä poissa, mutta maapallo pysyy.
Mutta nyt kun Gaia on lähdössä - kunnioittaen jokaista teitä ja te kunnioittaen tätä kaunista sielua - vastuu tulee takaisin teille. Mitä teette maapallon kanssa? Maapallo ei ole ollenkaan niin herkkä. Toisin sanoen, maapallolla on tapansa puhdistua ja tasapainottua täysin - aivan kuin teillä. Kyllä, voisitte yrittää tehdä vahinkoa, mutta maapallo korjaa sen.
Mutta tällä hetkellä tapahtuu tavallaan soihdun siirtäminen ihmisille. Se symboloi sitä, miten kohtelette itseänne. Se symboloi sitä, miten ilmennätte asioita, miten elätte todellisuudessa. Tässä suuressa aloitteessa ei oikeastaan ole siis kyse maapallon lämpenemisestä, siinä on kyse vastuun ottamisesta. Siinä on kyse olemisesta "minä olen mitä minä olen". Kun ei enää ole Äiti Maata, jolle siirtää vastuun, niin mitä aiotte tehdä? Kun ei enää ole henkioppaita, joille siirtää vastuu, kun ei enää ole menneitä elämiä, joille siirtää vastuun, kun ei enää ole guruja ja mestareita, joille siirtää vastuun, niin mitä aiotte tehdä?
Unet
Millaisia unesi ovat, Kathleen?
KATHLEEN: Ne ovat hyviä. Ne ovat eläviä. Paljon symboleita tai kirjoitusta.
ADAMUS: Luulin, ettet näe unta.
KAHTLEEN: Näen toki unta, en ole vain muistanut niitä.
ADAMUS: Ja nyt muistat.
KATHLEEN: Muistan vihreitä kenkiä ja purppuranvärisiä takkeja.
ADAMUS: Erinomaista, erinomaista.
KATHLEEN: Karibian merirosvoja.
ADAMUS: Katso, mitä syöt ennen nukkumaanmenoa, mutta erinomaista. (Naurua) Erinomaista. Hyvä. Ja tämä on hyvä, koska olet nähnyt joka tapauksessa unta. Sinulla oli vain tukos etkä antanut itsesi todella uskoa, että näit sillä tavalla unta. Osa sinusta pelkäsi unia, osaa sinusta unet hämmensivät ja osa sinusta on pelannut tätä "alhainen ihminen" -peliä etkä sinä ole sitä.
Unesi muistuttavat sinua - muuten, kengät koskevat matkaasi - siitä, kuka todellisuudessa olet. Eivät välttämättä siitä, kuka olet ollut, vaan kuka todellisuudessa olet. Osa siitä muistuttaa sinua siitä, että olet ilmiömäinen. Sinä olet. Että sinulla on paljon annettavaa. Ja katson nyt energiaasi ja sanon: "Miksi et opeta pieniä lapsia?" Miksi et opeta pikkuisia? Koska pystyt olemaan heihin suoraan yhteydessä. Heillä ei ole kaikkia niitä kuorikerroksia, joita ihmisillä yleensä on. Mutta et usko vielä itseesi. Unesi avaavat sinut sille, kuka todellisuudessa olet.
Äläkä oleta tämän merkitsevän sitä, että tulet ajattelemaan olleesi jossain menneessä elämässä jokin mystinen kuningatar - mikä luultavasti olet ollut - vaan se avaa sinut kaikille mahdollisuuksillesi, kaikille luontaisille kyvyillesi, kaikille energioillesi ja se pelästyttää sinut helvetisti. Ja sitten yhtenä päivänä, pian puhumme jostain hyvin, hyvin kummallisesta unestasi ja muistutan sinua silloin tästä keskustelustamme.
Missä olimmekaan? Oslossa. Kyllä, tosiaankin. Maapallon lämpeneminen. Vastuun ottaminen itsestänne.
Unet, unet. Olen toistanut tätä uudestaan ja uudestaan ja jatkan sen toistamista. Unenne ovat hyvin, hyvin merkittäviä. Työtä mitä teette toisissa ulottuvuuksissa, viestejä joita kirjoitatte itsellenne unissanne, tietoisuuksissanne.
Jos unitilassa opetatte uudella maapallolla, miksi ette tee sitä täällä? Jos työskentelette muissa ulottuvuuksissa henkiperheiden kanssa, jotka ovat traumatisoituneet, miksi ette työskentele ihmisten kanssa täällä? Jos yhdistätte energianne toisten enkeliolentojen kanssa luodaksenne uusia maailmankaikkeuksia, jotka perustuvat niille korkeimmille periaatteille, joita olette oppineet täällä, miksi ihmeessä ette tee sitä täällä? Miksi ihmeessä ette avaa yksinkertaista koulua tai kirjoita kirjaa tai ilmaise itseänne?
Tulee epäilys. "Lukeeko kukaan sitä? Mitä jos se ei pääse myydyimpien kirjojen listalle?" Millään näistä asioista ei ole merkitystä. Unenne avaavat teidät sille, mitä todellisuudessa teette. Niinpä kehotan teitä - vetoan teihin - pitämään muistilehtiötä sänkynne vieressä. Kirjoittakaa muistiin unenne. Tiedän, että te olette shaumbroja ja nyökkäätte päätänne oitis, sitten petkutatte minua myöhemmin ettekä tee sitä, mutta se on korvaamatonta. Se on itse asiassa hauskaa.
Niin… unet. Viime kuussa sanoin, että tehdäänpä yhdessä unikokemus 11.11., jotta muistaisitte tehdä sen. Tehdäänpä unikokemus yhdessä ja me teimme. Me teimme. Ja pilailen kanssanne, rakkaat ystävät, mutta silloin kun on kyse jostain kokemuksesta, olette ensimmäisinä hyppäämässä siihen. Kotitehtävistä ette paljonkaan pidä, mutta kokemus - voi, siihen te hyppäätte.
Meillä siis oli tämä unikokemus ja siihen osallistui tuhansia ja tuhansia ja tuhansia shaumbroja, niin monia että meidän oli otettava ylimääräisiä auttajia käsittelemään tätä. En aio mennä kaikkiin henkilökohtaisiin uniin, vaikka minusta olisi ihanaa, jos joku olisi kiinnostunut laittamaan tämän eräänlaiseen päiväkirjaan. Työskentelisin mielelläni hänen kanssaan henkilökohtaisesti auttaakseni häntä ymmärtämään enemmän taustaa.
Mutta mitä tapahtui näissä unissa? Oli ryhmäuni ja oli henkilökohtainen uni. Ensinnäkin, kaiken ei tarvinnut tapahtua samaan aikaan. Ensimmäiseksi saimme teiltä taivaalliseen sähköpostiimme kysymyksen: "Mihin aikaan? Asun maailman toisella puolella. Onko kyse Saksan ajasta 6.00 vai Japanin ajasta 6.00?" Sillä ei ole merkitystä. Menemme ajan yläpuolelle. Se tapahtuu joka tapauksessa. Aika on varsinaista harhaa. Se on itse asiassa upea työkalu, mutta se on varsin petollista harhaa.
Meillä oli tämä mahtava kokemus yhdessä ja siinä oli kyse siitä ristiriidasta, mitä tapahtuu tällä hetkellä mielen ja sen välillä, mikä menee mielen tuolle puolen. Ristiriidasta siinä, että käytätte mieltä työkaluna päivittäiseen opastukseen elämässänne, arvosteluun ja pysymiseen keskittyneenä, vakiintuneena tänne maan päälle, verrattuna siihen, että avaudutte jumalaiselle älykkyydelle, aidolle sinulle, kokosinulle - miksi kutsuttekin sitä. Sanotte usein, että mieli on täällä (osoittaen päätä) - aivot ovat täällä, mieli on kaikkialla - mutta liitätte usein mielen tiettyyn paikaan ja asiaan ja sanotte: "Missä tämä jumalainen älykkyys sitten on?" Kaikkialla. Se on luonnostaan punottuna jokaiseen osaanne - jokaiseen ajatukseen, jokaiseen kehon osaan, jokaiseen muistoon ja jokaiseen mahdollisuuteen. Se on kaikkialla.
Teillä on siis tällä hetkellä ristiriita, köydenvetoa kahden välillä - no, itse asiassa, veto tulee vain mielestä - ja yritätte ratkaista sitä. Yritätte neuvotella itsenne kanssa ja tästä tuossa unesta oli kyse. Yritätte neuvotella mielen kanssa ja "sinun" kanssa. Miten selviämme tästä? Mitä osaa mieli esittää mentäessä eteenpäin?
Mieli yrittää parhaillaan neuvotella "sinun" kanssa. Sen täytyy edelleen olla tärkeä. Sen täytyy edelleen saada tunnustusta, joten se sanoo: "Chad, kerro minulle, mitä osaa esitän elämässäsi? Olet henkinen - nyt näen sen", mieli sanoo teille. "Tiedän, ettet käänny takaisin. Olen yrittänyt saada sinua kääntymään takasin. Olen halunnut sinun kääntyvän takaisin. Olen koetellut sinua kääntyäksesi takaisin. Et aio kääntyä takaisin. Mitä aiot tehdä minulla nyt? Minkä aseman, minkä tittelin, minkä auktoriteetin, minkä voiman annat minulle? Olen työskennellyt sinulle?", mieli sanoo, "Olen työskennellyt sinulle ikuisuuden, pitkään. Hitto soikoon, ansaitsen vähän arvostusta, kun mennään eteenpäin. Haluan jonkin roolin tässä uudessa sinussa. Haluan kontrolloida tiettyjä asioita elämässäsi. Haluan kaikkien tietävän, että olen edelleen täällä. Haluan kontrolloida. Haluan valtaa ja olet sen velkaa minulle." Tätä näytellään nyt. Tietysti dramatisoin tilannetta. Tätä näytellään ja tästä unessanne oli kyse yksilönä ja ryhmänä. Teemme sitä erikseen ja teemme sitä yhdessä.
(Adamus puhuu Lindalle) Miten pärjään?
LINDA: Upeasti.
ADAMUS: Vettä?
LINDA: Erittäin paljon.
ADAMUS: Puhuin ajasta, en viestistäni. Viestini tiesin olevan upea! (Naurua) Aika.
LINDA: Sinulla on 28 minuuttia.
ADAMUS: Voi, ei onnistu. Tehdään se silti. Siis… En ole edes… tämä on vasta lämmittelyosuus, en ole päässyt vielä edes sisältöön! Mutta meillä on hauskaa.
Siis… kiitos, kiitos. (Yleisö taputtaa, Adamus naureskelee)
Rakas shaumbra, opetelkaa näyttelemään. Opetelkaa näyttelemään. Minä teen sitä koko ajan. Tämä on yhtä suurta esitystä ja olen ylpeä siitä.
Luojaolennolle annetaan kyky näytellä ja te juututte niin kiinni tähän ihmisfasadiin. Luulette, että teidän on otettava itsenne vakavasti ja että jos näyttelette, se ei ole aitoa. Ei, ei. Näytteleminen vapauttaa teidät. Näytteleminen vapauttaa teidät Edithistä. Se on vapauttavaa ja sitten rakastatte Edithiä. Se vapauttaa teidät siitä "peräreikäkeskittymisestä", mikä teillä on ollut itseenne. Näytteleminen on upeaa, vapauttavaa. Kokeile sitä, Bonnie. Kokeile näyttelemistä. Kokeile näyttelemistä. Kokeilkaa kaikki näyttelemistä. Hullutelkaa vähän sen kanssa. Huomaatte sen olevan laajentavaa ja se tuntuu hyvältä. Hannibal tietää. Ehdottomasti. Se antaa teidän nauttia elämästä. Kokeilkaa näyttelemistä.
Takaisin pääasiaan. Unikokeilussa, suuressa unikokeilussa oli kyse tästä käynnissä olevasta kamppailusta. Mielenne sanoo: "Huh! Asiat ovat muuttumassa. Roolini on ehdottomasti muuttumassa." Tämä vastaa sitä, että teille tultaisiin kertomaan, että työnne on loppu. Teille annetaan potkut. (Brittitermi, jonka perussana on sama kuin esim. "säkki, säkittää")
LINDA: Erotetaan.
ADAMUS: Erotetaan. Kyllä, se kuulostaa hyvin raa'alta. Erotetaan. (Amerikan termi, jonka perussana on sama kuin esim. "tulittaa, ampua") Tulisin mieluummin säkitetyksi kuin tulitetuksi. (Naurua) Tai purkitetuksi jopa, mutta tulitetuksi - enpä tiedä.
Pomonne siis tulee kertomaan teille, että työnne muuttuu, että työnne kenties lopetetaan. No, mitä teette? Alatte neuvotella. "Otan pienemmän huoneen" tai useimmissa tapauksissanne pienemmän kuution. Varmistakaa, että saatte huoneen ettekä kuutiota. Alennatte palkkaanne. Alennatte titteliänne. Ette todellisuudessa halua mitään näistä, mutta te neuvottelette. Sitä mielenne tekee tällä hetkellä. Vanha mieli neuvottelee ja mitä aiotte tehdä? Mitä aiotte antaa sille?
SHAUMBRA: Suklaata.
ADAMUS: Suklaata. Suklaata, kyllä. (Naurua) Tästä syystä rakastan shaumbraa. (Adamus naureskelee, lisää yleisön naurua) Tämä toinen ryhmä - en koskaan paljasta sen nimeä - mutta tämä toinen ryhmä olisi antanut sille rakkautta, lohtua, hoivaa ja… ei, shaumbra antaa sille suklaata. (Naurua)
Ette siis aio neuvotella, toivoakseni, koska mieli, ihmismieli tulee aina olemaan olemassa. Se ei mene pois. Se ei mene pois. Se ei vain omaksu enää sitä roolia, mikä sillä oli. Se itse asiassa omaksuu paremman roolin, sille paremmin sopivan roolin, roolin joka on varsinainen siunaus muulle osallenne. Mutta se ei enää ohjaa laivaa. Sinä johdat. Enkä uskalla edes sanoa "jumalainen älykkyys", koska luotte nopeasti mielen uudelleen ja käytätte sitä tekosyynä tai pakopaikkana. Sinä johdat ja otat vastuun ja siitä unessa oli kyse.
Sitä tapahtuu yksilötasolla, sitä tapahtuu ryhmätasolla, koska ryhmänä laajennutte tällä hetkellä kaikki. Menette kaikki tuolle puolen. Mieli ei kuole, se muuntuu. Mieli sellaisena, kuin olette tunteneet sen ja käyttäneet sitä, ei putoa ulos tunnetusta todellisuudesta. Se yhdistyy. Se yhdistyy. Se tulee "osaksi" - yhdeksi monista, monista, monista työkaluistanne.
Vedetäänpä syvään henkeä…
(Tauko)
…ja mennään seuraavaan osaamme, missä käytän tätä kynää ja fläppitaulua.
Miten homma toimii?
(Huom. Adamus havainnollistaa tätä osaa piirtämällä. Jos haluat nähdä tekstin kuvien kanssa, katso PDF-tiedosto CC:n englanninkielisestä tekstiarkistosta.)
LINDA: Sinulla on 22 minuuttia.
ADAMUS: Kaksikymmentäkaksi… Otsikkona "Miten homma toimii". Miten homma toimii? Käymme tässä läpi hyvin yksinkertaista fysiikkaa. Ja te haluatte tehdä siitä monimutkaista. Teen tämän tarkoituksella tänään nähdäkseni, tajuatteko sen energeettisesti tai tietoisuustasolla vai täytykö teidän analysoida sitä ajattelemalla.
Tästä tulee niin yksinkertaista, että haluatte tehdä siitä hämmentävää, mutta älkää tehkö. Miten homma toimii? Okei.
(Adamus piirtää pisteen ja ympyrän sen ympärille) Tämä edustaa teitä. Kyllä, tällaiselta näytätte energeettisesti.
LINDA: Se näyttää tuhmalta.
ADAMUS: Se ei ole tuhma. (Naurua) En tiedä, mistä saat sen. (Lisää naurua) Voisin piirtää tuhmia, mutten aio tehdä sitä.
LINDA: En ole täällä ainoa, joka ajatteli niin. (Naurua)
ADAMUS: Ei ole helppoa olla minä! (Lisää naurua)
Tämä on symboli teistä. Se on symboli, muinainen symboli. Se merkitsee sitä, että tämä (piste) on Lähde. Tästä tulitte, tämä on nyt sieluitsenne. Tämä ulkoympyrä edustaa kaikkea Tulimuurista laajentuneeseen tietoisuuteenne. Mutta tämä on symboli teistä. Hyvin, hyvin yksinkertainen. Voisin piirtää tähän tikku-ukon, mutta tämä on parempi esitys. Tämä (piste) on kaikki mitä minä olen ja tämä (ympyrä) on ilmaisuanne todellisuuteen.
Tämä on tietoisuus (consciousness). Laitan "C:n" tähän (ympyrään) merkitsemään tietoisuutta ja tätä olette. Olette jumalainen tietoisuus. Olette sieluolento. Kukaan ei koskaan voi ottaa pois tuota sielua. Sielunne on tietoisuus. Tietoisuus on tiedostamista. Jos otettaisiin pois fyysinen kehonne, mielenne, muistonne ja kaiken muun, olisitte silti tietoisuus, koska olette aina tietoinen itsestänne. Vaikka kaikki riisuttaisiin pois, vaikka palaisitte takaisin aikaan, jolloin menitte Tulimuurin läpi tyhjyyteen, olisitte edelleen tietoinen itsestänne. Ja se oli pelottava osa - tietoinen itsestänne tyhjyydessä. Se on myös upea osa, koska se sai teidät aloittamaan luomisen.
Siis tämä olette te. Tietoisuus käyttää energiaa. Se kutsuu energiaa. Se vetää energioita puoleensa halujensa perusteella. (Adamus piirtää nuolia, jotka osoittavat kohti ympyrää) Se voisi olla itsensä tuntemista, itsensä ilmaisemista, itsensä kanssa pelaamista, oppimista itseään varten - mitä tahansa. Mutta hyvin syvällä sisätasolla se kutsuu energiaa.
Energia on periaatteessa mahdollisuuksia, todennäköisyyksiä, jotka ovat lepotilassa, neutraalissa tilassa. Ne ovat täällä neutraalilla maaperällä (Adamus piirtää laatikon, jossa on "N" merkkinä neutraalista) odottamassa kutsua. Energia on liikettä ja stimulointia. Energia hengittää elämän tietoisuuteen. Siksi tietoisuus kutsuu sitä, tuo sen sisään ja alkaa käyttää sitä. Hyvin yksinkertaista.
Nyt on tämä energia, joka osallistuu tietoisuuteen, ja tietoisuus haluaa tehdä sillä jotain. Se haluaa luoda. Se tekee sen ilmentämällä. Siispä laitamme laatikon tänne alas - "M" eli ilmentäminen (manifesting). Ja laitan sen laatikkoon, koska se merkitsee ilmentämisen olevan todellista. Se on tavallaan ilmentämisen universaali symboli.
Nyt energiat tavallaan tulevat ilmentämiseenne kuin energiasäteet. (Adamus piirtää kiharaisia viivoja "tietoisuudesta" "ilmentämiseen") Tällä alueella (kiharaiset viivat) - tietoisuus joka vetää energiaa ilmentämiseen tuoden sen jonkinlaiseksi todellisuudeksi - tulee peliin erilaisia tekijöitä. Aika ja paikka tulevat mukaan.
Joskus sanotte: "No, tietoisuuteni haluaa tämän tietyn asian, mutta se ei tule tänne alas. Se ei ilmenny. Mitä teen väärin?" No, ette te tee mitään väärin, koska voisitte ilmentää silloin ei-fyysiselle tasolle. (Adamus piirtää M-laatikon ulkopuolelle) Toisin sanoen, kutsutte sitä toisiksi ulottuvuuksiksi - voisitte ilmentää toisiin ulottuvuuksiin. Mutta joka kerta kuin kutsutte energiaa, se todella ilmentyy jonnekin.
Sanotte: "No, miksi ihmeessä se ei ilmennyt tänne (M-laatikko)?" Sanotte: "Miksi ihmeessä? Haluan mennä kasinolle ja voittaa eikä se ilmenny." Monia asioita tapahtuu tällä alueella ("tietoisuuden" ja "ilmentämisen" välillä) - aika, paikka, toiset ihmiset. Toiset ihmiset - heidän aikomuksensa ja energiansa voivat itse asiassa hidastaa tai estää tuon ilmentymisen.
Ja sitten teillä on myös tekijöitä, jotka ovat tässä avaimena. Haluan teidän kiinnittävän erityistä huomiota näihin sanoihin. (Adamus kirjoittaa kuvan viereen) Teillä on halu, intohimo, tarkoitus/aikomus, voimakkuus… ei aivan oikea sana, Cauldre. Halu - miten paljon halua teillä on tämän tekemiseen? Kiihkeys. Ehdottomasti upea sana - kiihkeys.
Nämä ovat itse asiassa suurimmat tekijät, jotka tulevat mukaan tänä hyvin tärkeänä aikana - aika siitä kun tuotte energiaa siihen, mitä haluatte luoda, siihen saakka kunnes se ilmentyy. Se voisi ilmentyä eri tasolla, eri ulottuvuuteen - se on tuolla jossain. Jos halusitte voittaa kasinolla, se olisi voinut tapahtua jossain muualla, kenties ei täällä.
Halu, intohimo ja kiihkeys sitä kohtaan, mitä haluatte, tulevat mukaan peliin ja tämä vaikuttaa eniten elämäänne. Lisään tähän vielä yhden tekijän hyvää ystävääni varten - yksinkertaisuus. Yksinkertaisuus vaikuttaa paljon.
Voisitteko vain tuntea hetken… Teillä on jonkinlainen sielun halu, jotain mitä sielunne haluaa luoda, ja sitten mielenne menee mukaan ja tekee siitä monimutkaista. Ja se on mieli, joka epäilee. Sielunne ei oikeastaan koskaan epäile, mieli epäilee. Kaikki kulkee tämän kamalan piirroksen mukaisesti, mitä teemme tässä, mutta ymmärrätte pointtini - ja rakastan piirtämistä.
Nämä ovat siis avainkohdat (Adamus osoittaa sanoihin) ja tässä kohtaa saatte huonot arvosanat. No, kaikki saavat huonoja arvosanoja, mutta tekin saatte huonot arvosanat.
Olette piilossa. Pelkäätte. Pelkäätte kahta asiaa. Mennyt kokemus kertoo teille, että teitä väheksytään, kun luotte. Niinpä menette tavallaan matalan tason luomistilaan. Ette myöskään halua seistä selkä suorana joukon edessä. Ette halua erottua toisten ihmisten joukosta, koska teitä saatetaan väheksyä. Jos teitä väheksytään, muistakaa, että se on vain energiaa. Vain imekää se sisään, hengittäkää se sisään - se on vain energiaa. Kritiikki - se on upea asia. Teidän pitäisi kritisoida aamiaista. (Naurua) Ottakaa se sisään, se on vain energiaa. Tässä kohtaa teillä on siis vaikeuksia.
(Lindalle) Miten pärjään?
LINDA: Voi, sinulla on 12 minuuttia.
ADAMUS: Kaksitoista minuuttia. Hyvä.
Sanotaanpa, että saatte todella ilmennettyä jotain tänne maan päälle. Ilmennätte selvästi asioita. Luotte asioita - ette sen korkeimman järjestyksen mukaisia, kuin haluaisitte niiden olevan, mutta saatte jotain "kamaa" tänne. Tämä ilmentymä voisi olla rahaa taskuun, suhde. Se voisi olla koulutusta. Se voisi olla mitä tahnansa - sillä ei ole merkitystä. Se voisi olla fyysistä tai ei-fyysistä. Jokin ilmentymä. Tavallaan turhaudutte, koska se ei ole oikeastaan sitä, mitä tiedätte sen voivan olla.
Muuten, meidän täytyy puhua vastentahtoisesta luojasta, vastentahtoisesta ilmentäjästä, koska jokin osanne pelkää kritiikkiä, jokin osanne pelkää sitä, miten todellisesti, selvästi, yksinkertaisesti ja voimakkaasti pystytte ilmentämään. Pelkäätte omia ajatuksianne. Siksi suuntaamme ajatuksia tällä hetkellä uudelleen, palaamme takaisin todellisiin tunteisiin, koska… Cauldre antoi aiemmin hauskan esimerkin tästä eikä hän edes käsittänyt sitä (viitaten tarinaan, minkä Geoff antoi aloitusosuuden aikana). Hän siis menee sillan ali yhtenä päivänä ja ajattelee: "Hyvä jumala, mitä tapahtuisi, jos juna joskus putoaisi" ja se putosi seuraavana päivänä. Se on melko pelottavaa! Loiko hän sen? Se oli kipinä, mikä varmasti teki oman lisäyksensä. Oli muita tekijöitä. Taatusti oli toisia tekijöitä, mutta voivatko ajatuksenne suistaa junan raiteiltaan? Ehdottomasti, ehdottomasti.
Tällä alueella (energia-alue) tapahtuu siis perääntymistä - perääntymistä mikä sanoo: "Minun on parempi olla tekemättä sitä, koska en luota itseeni. Saattaisin räjäyttää maailman - tietysti vahingossa (naurua), en tarkoituksella - mutta vain yksi paha ajatus…" Ja katselette kaikkia näitä elokuvia ja saatte kaikkia hulluja ajatuksia. Nämä elokuvat stimuloivat erittäin kummallisia ajatuksia. Niinpä sanotte: "Parempi olla luomatta mitään kuin luoda helvetti." (Tauko) Se on hassunkurista. (Vähän naurua)
Nyt siis ilmennätte tänne ("ilmentäminen") yleensä vain murto-osan siitä, mitä todella haluaisitte ilmentää - mutta te ilmennätte tänne.
Tässä kohtaa törmäämme pikkuongelmaan. Kaiken mitä on ilmennetty - eli tietoisuus vetänyt energiaa ja tuonut sen todellisuudeksi - on liikuttava. Se on jatkettava virtaamista. Ilmennyksenne, luomuksenne - kirja, lapset, mikä tahansa - on jatkettava virtaamista. Virtaus on sen energian luonnollinen osa, minkä toitte tänne ("tietoisuus"). Näettekö, miten tuo energia virtaa? Se haluaa jatkaa virtaamistaan tällä ("ilmentäminen").
Näin tehdessään, vapaassa virtauksessa se suuntautuu tai muotoutuu uudestaan. Luomuksenne jatkaa kasvamista ja muuttumista pisteeseen, missä… Toivon, että minulla olisi enemmän tilaa kirjoittaa tässä, joten menemme tänne alas. (Adamus piirtää ympyrän) Esitän ilmentämisenne tai luomuksenne ympyränä, taas kerran, palaten alkuperäiseen. Palaten alkuperäiseen.
Kunnon virtauksen kera, se jatkaa virtaamista. Se jatkaa laajenemista. Alkuperäinen ilmentymä tai luomus ei koskaan, koskaan pysähdy. Se jatkaa laajentumista ja niin pitäisi olla. Sellainen henki on. Sellaisia te olette luonteeltanne.
Mutta ei, pysäytätte sen tänne (Adamus osoittaa "ilmentäminen"-laatikkoa), yleensä, koska yritätte kontrolloida, teistä tulee laiskoja, ette luota siihen, että ilmentymällä on oma ilmaisunsa, ja luulette omistavanne sen. Ajattelette: "No, loin sen. Siksi omistan sen." Ei, ette te omista. Voi, ette te omista. Loitte sen ja voitte tuntea siitä ylpeyttä ja iloa, mutta jokaisen luomuksen on oltava vapaa. Ja ollessaan vapaa, se syöttää takaisin teille. Se antaa takaisin teille. Silloin kun annatte luomustenne mennä vapaasti, jokainen kaunis asia, minkä ne oppivat tai tekevät, jokainen laajentuminen, jokainen ilmaisumuoto tulee teille joka tapauksessa takaisin. Se on lahja, joka jatkaa antamista - uudestaan ja uudestaan.
Todiste siitä? Henki itse ja te. Henki sanoi: "Andy, anna palaa. Anna palaa. En halua kontrolloida sinua. Rakastan sinua liikaa. En halua sanoa, mitä sinusta on tultava tai mitä sinusta ei voi tulla. Rakastan sinua liikaa. Mene siis Andy eteenpäin. Tee, mitä tahansa haluat. Olen aina paikalla."
Ja Hengen kauneus on siinä, että kaiken sen mitä Andy oppi ja tunsi, kaiken sen mikä oli kauneutta tai tuhoa, myös Henki tunsi, myös Henki tietää. Henki ei kisko naruista. Te ette ole sätkynukke. Henki sanoi: "Anna palaa. Anna palaa ja ole lopulta sitä, kuka minä olen, mutta omalla ilmaisutavallasi. Ole omalla tavallasi kaikkea, mitä minä olen."
Henki ei antanut teille 20% itsestään. Henki ei antanut teille 80% itsestään. Henki antoi teille 100%. Eikä ollut mitään ehtoja, ei ollut mitään rajoituksia eikä ollut mitään palautuskäytäntöä. (Tauko) Se oli vitsikästä. (Vähän naurua)
Tässä siis tapahtuu niin, että teillä on taipumus jäädä jumiin - kontrollointia, pelkoa, haavoja, laiskuutta, ei oteta vastuuta, liikapakahtumista - ja sitten tämä luomus, tämä ilmentymä villiintyy. Tuon energian täytyy pysyä virtaamassa ja se aikoo virrata teidän kanssanne tai ilman teitä. Se aikoo virrata.
Ja se tekee hassuja asioita - energia tekee, silloin kun sen tarvitsee virrata. Se ei piittaa keinoista. Tietoisuutenne on tavallaan samanlaista. Sen täytyy jatkaa laajentumista. Se ei piittaa keinoista. Se ei tiedä korkeaa tai matalaa, se vain tietää. Se ei tunne taivasta tai helvettiä, se vain on. Sen on jatkettava virtaamista.
Ja jos se lakkaa virtaamasta ja rajoitatte sitä, se räjähtää. Pam! (Adamus töhertää piirroksen päälle) Se luo suuren katastrofin, jos sen on pakko. Se ei piittaa.
Se ilmaisee itseään sillä tavalla - te ilmaisette itseänne sillä tavalla. Se on draamaa - tavallaan hauskaa kerran tai kaksi, muttei miljoonaa kertaa. Se räjähtää. Ja tätä tapahtuu hyvin monille ihmisille ja siksi meillä on tässä maailmassa tällä hetkellä mielisairausongelmia.
Energia on juuttunut mieleen. Se haluaa päästä ulos. Ihmisälyn energiat haluavat epätoivoisesti laajentua tällä hetkellä. Voi, meillä on ollut, herra tietää, miljoonia vuosia samantyyppinen ajattelumalli ja meillä on ollut satojatuhansia vuosia atlantislainen mielen rakenne. Ja hyvä jumala, mieli haluaa laajentua. Se todella haluaa. Vaikka teillä onkin tämä ristiriita tällä hetkellä, sen alla mieli haluaa laajentua.
Energian liikuttaminen
Tämän päivän kysymyksesi siis tulee, mitä teette saadaksenne tuon energian vapaaksi. Opiskelette? Ei. Kierrätte korttelin muutaman kerran? Se auttaa vähän. On pari asiaa, mitä teemme, ja tämä on hyvin yksinkertaista. Sanotte: "Adamus, miksi juuri haaskasit puolitoista tuntia aikaani? Vain kertoisit minulle alussa, mitä tämä on", mutta tässä on menossa toinenkin työ.
Tässä on siis muutamia yksinkertaisia asioita, joita teette. (Adamuksella on lasi vettä kädessään ja hän puhuu yleisön jäsenelle) En kaada tätä päällesi tänään. (Naurua) Tarvitset vain yhden kasteen.
On muutamia yksinkertaisia asioita, joita voitte tehdä, ja aion palata erääseen lähteeseen, jonka kanssa minulla on ollut ristiriitaa, mutta käytän sitä tässä, koska siinä on paljon hyvää. Aion palata pyhiin kirjoituksiin. Pyhiin kirjoituksiin.
Alussa oli sana. Te kaikki tiedätte sen, mutta tiedättekö, mitä se merkitsee? Alku. Se oli huono käännös. Huono käännös. Ja jos todella mennään sen merkitykseen, alku oli hengitys. Aandrah tietää tämän. Alku oli hengitys. Oli pakko olla. Silloin kun Henki lähetti teidät eteenpäin, sen täytyi tapahtua hengityksellä. Se oli itse asiassa ensimmäinen hengitys, mitä Hengellä oli koskaan ollut. Siihen saakka kun Henki antoi teille täyden rakkautensa, ei ollut hengitystä. Siksi se oli, mitä se oli. Siksi se ei ollut ilmaisua. Hengen oli ilmaistava, avauduttava ja koettava.
Niinpä Henki veti henkeä… (vetäen syvään henkeä)… ja siksi te olette. Alussa oli hengitys. Alussa hengitys loi sanan. Voi, käännökset eivät ole kovin hyviä… tuhansia vuosia. Kenties kirjoitan uuden raamatun (naureskellen) kunnon käännöksin. Mutta minulla on jo riittävästi tekemistä.
Meillä on siis hengitys ja sana. Mikä on sana? No, sana on ilmaisua. Sana on ilmaisua, mikä lähetetään eteenpäin. Tiedätte hengityksestä ja olemme puhuneet siitä riittävästi. Ja Aandrah on täällä valmiina pitämässä teidät hengittämässä. Mutta entä sana? Sana.
LINDA (matkien herätyskelloa): Piip, piip, piip, piip, piip, piip, piip.
ADAMUS: Ei ole mitään aikaa (naurua) verrattavissa nyt-aikaan. Ei, he ovat kerrassaan haltioissaan. He olisivat pettyneitä, jos lopettaisin nyt. Voi, meidän on päästävä tämä loppuun. Pääsemme muutamassa minuutissa.
LINDA: Jälkeesi juhlitaan.
ADAMUS: Juhlat ovat juuri nyt. Tämä on juhlaa. (Yleisö taputtaa)
Siis… siis, sana. Sana.
Sana on ansassa. Se on ansassa. Sana on ansassa sisällänne ja aiomme saada sen ulos muutaman minuutin kuluttua. Ja tarkoitan tällä sitä - ja olemme puhuneet tästä muutamassa mysteerikoulussa ja jatkamme siitä puhumista, mutta haluan puhua siitä nyt - että kun kuuntelen teitä, suutun vähän. Kun puhun teille ja sanon: "Mitä haluat? Mitä haluat saada tapahtumaan? Mitä valitset?" Ja kuulen tämän pienen äänen, tämän pikkuruisen äänen. En puhu volyymistä, puhun kiihkeydestä, halusta ja intohimosta. Mitä sille on tapahtunut? Ja jos ette pysty ilmaisemaan sitä äänen kautta, kuka uskoo teitä? Ei sielunne. Sielunne ei kuule teitä (puhuen hyvin kiihkeästi) Enkä puhu huutamisesta. Puhun aitona ja autenttisena olemisesta ja sen päästämisestä ulos.
Puhutte mielestänne tulevia sanoja eikä niissä ole sydäntä. Teillä on haluja ja toiveita eikä siinä ole kiihkeyttä. Sanotte: "Mutta en tiedä, miten luodaan." Ette, koska teidän on avauduttava ja se alkaa äänestä. Voi, kyse ei ole siitä, että äänenne on taianomainen. Mutta jos ette voi tehdä sitä siinä, jos ette voi ilmaista sitä tästä hyvin yksinkertaisesta peruspaikasta, miten Henki kuulee teitä? Miten aspektinne kuulevat teitä? Miten sielunne kuulee teitä? Sielunne ei voi kuulla teitä.
Puhutte ihmissanojenne pehmeästi eikä sielunne voi kuulla teitä. Se haluaa kuulla teidät, se haluaa tuntea teidät, mutta te olette piilossa. Olette piilossa.
Miten muut ihmiset voivat kuulla teidät? Tarkoitan, että he kuulevat korvillaan, mutta silloin kun se tulee pikkusanoina, he eivät kuule teitä. He eivät usko teitä. Ihmettelette, miksei kukaan vastaa teille. Ihmettelette, miksi ette pysty voittamaan ystäviä ja vaikuttamaan ihmisiin. (Naurua) He eivät kuule teitä ettekä te kuule itseänne. Ja valehtelette, jos sanotte minulle: "Voi, Adamus, kyllä, minä huudan itseni syvyyksistä." Itkette kenties, uikutatte, mutta ette oikeasti tuo sitä esiin.
Ja jos ei pysty puhumaan ihmisäänellä ja saamaan siihen intohimoa, tuo energia tukahtuu. Kaikki tuo energia ja mahdollisuudet ovat vain jumissa ja ansassa näissä eri paikoissa ja se räjähtää ennemmin tai myöhemmin. Ja mitä tapahtuu räjähtäessä? No, te kiljutte. Te huudatte. Olette todellisia ja ilmaisevia, mutta se on tavallisesti liian myöhäistä. Olette tavallisesti saaneet siihen mennessä aikaan paljon vahinkoa. Aa, voitte aina korjata tilanteen, mutta se on ajan hukkaamista.
Haluan kuulla teidät - ei vain tekopyhyyttä, ei vain puhetta, puhetta, puhetta. Haluan kuulla teidät, vaikka se olisi kuiskaus, jotta teidän sen olevan hyvin aitoa (puhuen hyvin intohimoisesti): "Koko olemuksestani minä olen mitä minä olen!" Onko siinä epäilyä? Sanoin avauksessani tänään "koko olemuksestani minä olen mitä minä olen" ja riemuitsen ja juhlin sitä enkä pidättele sitä.
Silloin kun jotkut teistä sanovat - en edes halua teidän käyttävän näitä sanoja, jos ette tarkoita niitä. Kun jotkut teistä sanovat hyvin pyhät sanat "minä olen mitä minä olen" (sanoen värittömästi). Niinkö? En usko. Yritätte vakuuttaa itsenne mielessä "minä olen mitä minä olen".
Ei. Minä olen mitä minä olen! Se on intohimoa. Se on halua. Se on kiihkeyttä ja se siirtää vuoria. Tämä vetää neutraalista hyvin paljon energiaa, mikä säteilee, ei vain tuiki, vaan se säteilee upeaa energiaa ilmennyksiinne, ja sitten ne karjuvat. Ne liikkuvat ja ne ovat aitoja. Kyllä, voitte suistaa junan raiteiltaan. Te ette tee sitä - useimmat teistä eivät tee. (Naurua) Te ette tee mitään pitkäaikaista vahinkoa, se on varma.
Niin - hengittäminen. Teidän täytyy hengittää, mutta ääni. Ääni.
Nyt tiedän monien teistä sanovan: "Mutta minulla ei ole oikein hyvä ääni." En puhu äänen laadusta. Puhun avautumisesta. Ilmaisemisesta. Ulospäästämisestä. Kaikki on sisällä - sen ulospäästämisestä. Se on myös symboli avautumisesta hengellenne, sielullenne, tietoisuudellenne, portaaleillenne, kaikelle. Päästäkää se ulos. Päästäkää se ulos.
Eikö olekin hämmästyttävää, että viime mysteerikoulussamme oli niitä, jotka ymmärtävät Hengen ääntä? Anders ja Cacina vain sattuivat olemaan siellä. Se ei ollut mitään sattumaa. Eikö olekin mielenkiintoista ja kummallista, että meillä vain sattuu olemaan kuuluisa, lahjakas laulaja kanssamme tällä tänään, päivänä jolloin puhun Hengen äänen käyttämisestä kaiken tuon jumiutuneen energian tuomiseksi esiin, avautumiseksi ja sen sallimiseksi virrata? Eikö olekin vain hämmästyttävää, että Hannibal sattuu olemaan täällä?
Eikö olekin hämmästyttävää, että Hannibal on hyvin innostunut menemään ryhmän eteen ja saamaan teidät huutamaan ja avautumaan? Ja jos joku osaa tehdä sen, niin se on Hannibal. Toivottakaa siis tervetulleeksi rakas ystäväni, Hannibal Means, joka saa teidät avautumaan. Ei sointumista välttämättä - avautumista. Avautumista. Eläimellistä avautumista nyt. Opitte sointumaan myöhemmin, mutta nyt eläimellistä avautumista.
Seuraa minua. Menemme eteen. (Yleisö taputtaa, kun Hannibal seuraa Adamusta huoneen etuosaan)
Aion haastaa jokaisen teistä avautumaan. Päästäkää se ulos. Älkää olko huolissanne, kukaan muu ei kuuntele - mitä nyt 20000 ihmistä linjoilla. (Naurua) Ja te kotona, avautukaa. Huutakaa. Itse asiassa teillä täällä on helpompaa nyt, koska olemme kaikki yhdessä. He ovat kotona ja heidän aviomiehensä on toisessa huoneessa (naurua) ja hän kuulee ulvomis- ja huutamisvapautusta mitä alkukantaisimmalla tasolla. Ja hän ihmettelee, mitä oikein tapahtuu, mutta se on ok. Siis… mikrofoni?
LINDA: Tarvitseeko hän mikkiä?
HANNIBAL: Ei mikrofonia?
ADAMUS: Se riippuu sinusta. Se riippuu sinusta.
Aion viedä Cauldren jaloittelemaan hetkeksi ja te muut huudatte.
HANNIBAL: Okei, teemme tämän yhdessä istuen suorana, vetäen syvään henkeä ja jalat maassa. Se alkaa vatsasta. Hengitys syvään. (Hannibal alkaa huutaa sointuja) Avatkaa suu!
(Hannibal ja yleisö jatkavat huutamista noin 45 sekuntia)
Vau!
ADAMUS: En kuullut mitään. (Naurua) Vielä kerran. Vielä kerran.
HANNIBAL: Vielä kerran!
ADAMUS: Hyvin syvältä tällä kertaa. Huutakaa jalkapohjistanne saakka.
HANNIBAL: Teidän on parempi nousta seisomaan. (Yleisö seisoo) Syvä, syvä hengenveto. Syvä, syvä hengenveto. Syvempi. Ja…
(Hannibal ja yleisö huutavat ja ulvovat taas, kovempaa tällä kertaa, noin 65 sekuntia)
ADAMUS: Erinomaista, erinomaista. (Yleisö taputtaa)
LINDA: Kiitos, Hannibal.
ADAMUS: No niin, nyt energia liikkuu. Energia liikkuu. Tämä on toinen tärkeä kohta, energia liikkuu - älkää tukahduttako sitä. Älkää tukahduttako sitä. Antakaa sen jatkaa… Se kaikuu. Se kajahtelee. Se on vapautettu enkä puhu tässä vain äänienergiasta. Ääni tietysti voi tehdä upeita asioita, mutta menitte syvälle joihinkin asioihin, jotka olivat jumissa - syvällä - ja annoitte niiden alkaa tulla ylös.
Antakaa sen nyt jatkaa virtaamista. Älkää kontrolloiko sitä. Älkää rajoittako sitä. Älkää juosko sitä karkuun. Se voisi tuoda esiin joitain kysymyksiä, jotka olivat haudattuna todella syvälle sisään, mutta älkää tukahduttako sitä nyt. Antakaa tuon energian jatkaa liikkumista ja virtaamista.
Se voi merkitä sitä, että huomenna teillä on selkäkipua, koska tuo energia, kun se virtaa ylöspäin, kun se ampuu ylös selkärankaanne, sinne piilotettu vanha kama - rakas opettaja, vanhaa kamaa oli piilotettuna sinne - se osuu heikkoihin kohtiin tai herkempiin kohtiin. Se voi merkitä selkäänne osumista. Se voi merkitä pieniä nenäongelmia huomenna, pieniä ontelovaivoja. Se on okei. Se on okei. Se on nyt energiaa liikkeessä.
Ette halua pitää sitä siellä jumissa. Ette halua tukahduttaa sitä. Se avautuu ja kun energia lopulta vapautuu, avautuu, sillä on oma elämänkierto, joka jatkaa sen laajentumista tai ilmaisua jollekin tasolle. Sitten jossain kohtaa se palaa takaisin puhtaaksi energiaksi.
Mutta nyt on erilaista. Tämä energia joka on ollut jumissa ja joka nyt virtaa, ei välttämättä palaa neutraaliin kenttään - ja tätä on vähän vaikeaa selittää - se pysyy täällä (Adamus viittaa piirroksen "tietoisuus" ja "ilmentäminen" -alueelle). Se pysyy kanssanne. Se palaa neutraaliksi, mutta se pysyy kanssanne.
Sitten se huutaa, aivan kuin te olette huutaneet, suurta "U:ta" - uutta energiaa.
Uusi energia on täällä, mutta se ei välttämättä kuule teitä. Se on käytettävissä, mutta se ei tiedä, että haluatte sitä. Silloin kun piiloudutte, kun piilotatte luomuksenne, kun piilotatte henkenne, miksi uusi energia haluaisi tulla? Jos päästätte sen irti, annatte sen virrata… Voitte tehdä sen hengittämisen, äänen kautta ja yhden muun asian avulla, mutta alkaa olla liian myöhäistä puhua siitä - meidän on tehtävä se seuraavassa tilaisuudessa…
LINDA: DJ on paikalla.
ADAMUS: Erinomaista. Hän siis kuuli! Hän kuuli ja hän tietää nyt, että osaatte laulaa. (Naurua) Ja tänään on laulamisilta. Päästäkää se vapaaksi. Päästäkää se ulos - eikä vain musiikillisella asteikolla. Ei vain mekaanisena laulamisena. Tarkoitan, että päästäkää se ulos. Antakaa sen päästä ilmoille vapaasti, koska henkenne haluaa kuulla teidät eikä se voi. Oikeasti. Se ei todella, todella, todella voi. Voitte piiloutua Jumalalta. Voitte verhoutua miltä tahansa. En tiedä, mistä se tuli, että Jumala tietää kaiken, näkee kaiken. Luulen, että nunnat käyttivät sitä pelotellakseen teitä helvetisti. Mutta se ei ole totta. Voitte piiloutua miltä tahansa ja olette erityisen hyviä piiloutumaan itseltänne.
Paljon…
LINDA: Lopuksi…
ADAMUS: Ei lopuksi (naurua), vaan on yhteenvetomme ensimmäinen kerros (paljon naurua). Monet shaumbrat - ja Tobias puhui tästä - lähtevät, menevät jonnekin muualle ja siunausta heille. Kyse ei ole oikeasta tai väärästä. He vaan tiesivät sen intensiivisyyden, mihin olemme pääsemässä. He tiesivät, ettei enää piilotella. Te ette voi piiloutua täällä enää. Voit sulkea sen. (Ovi on auki) Sinä jäädyt…
LINDA: Kyllä, mies.
ADAMUS: Ei ole enää piilottelua. Olette tehneet sitä jo riittävästi. Huudatte meitä toisissa ulottuvuuksissa kaikkine tarve-, halu- ja puutelistoinenne ja mietitte, miksi se ei toimi. No, piiloudutte itseltänne ja siksi piiloudutte hengeltänne. Piiloudutte uudelta energialta, kaikelta. Tuodaanpa se ulos nyt hengittämällä.
Hengitys todistaa, että olette elossa, että haluatte elää. Hengitys saa energian liikkeelle. Ääni - ei vain fyysinen ääni, vaan äänenne energia - on henkenne ilmaisemista. Ja silloin kun avaatte äänenne, henkenne voi kuulla teidät. Lopultakin kuulette itsenne. Olette kuljeskelleet sumussa. Ette kuule edes itse.
Sanotte sanoja, mutta ne tulevat mielestä. Ne ovat rakenteellisia. Kielissä ei ole oikeastaan mitään energiaa. Siksi minulla on nyt Cauldre - en puhu hänelle sanoilla. Ne ovat merkityksettömiä. Ne ovat paskaa. Vedätte pikkupalasia sieltä täältä ja puhutte ne sanoiksi ja ne eivät merkitse oikeastaan mitään. Ja aion haastaa myös teidät tekemään sen. Se on turhauttavaa, mutta se voi olla hauskaa. Ja tiedän, että te ette tee kotitehtäviänne, joten minun on tultava takaisin puhumaan siitä ensi kuussa. Mutta ainakin kerran - ainakin kerran seuraavan kuukauden aikana - puhukaa minulle ilman sanoja. Ja se on haaste - tai sitten ei. Tai sitten ei.
Se on itse asiassa hyvin, hyvin yksinkertaista. Itse asiassa ytimessänne tai juuressanne tai alussa emme käyttäneet sanoja. Puhukaa minulle. Kertokaa minulle tarina itsestänne. Se voi olla keksitty tarina, koska ei ole mitään keksittyä. Se voi olla tositarina. Kertokaa minulle tarina käyttämättä sanoja seuraavan kuukauden aikana.
Ja sanotte: "No, miten olen käyttämättä sanoja?" Aa, aa, aa, aa, heinäsirkka (naurua), se teidän on keksittävä. Ja sitten kommunikoin teille takaisin käyttämättä sanoja. Ja itse asiassa, se teidän on luultavasti helpompaa ymmärtää. Se on tietämistä, minkä vain tajuatte, kun kommunikoin takaisin teille. Vaikea osa on siinä, voitteko olla ilman sanoja - kielen sanoja. Toisin sanoen, teidän on käytettävä Hengen todellista ääntä, mikä on ilman kieltä. Ilman kieltä.
Tulemme tekemään työtä sen tuomiseksi ulos. Teemme työtä tietoiseen ilmentämiseen liittyen, tarkoitukselliseen ilmentämiseen liittyen. Ei tätä sumuista, hämärää, sameaa juttua, mitä olette tehneet. Se on ollut vain reagointia. Nyt menemme - minulla on puolitoista minuuttia - tarkoitukselliseen, tietoiseen luomiseen.
Kuunnelkaa omaa ääntänne. Kuunnelkaa ääntänne, kun puhutte muille ihmisille. Enkä yritä saada teitä nolostumaan kehottamalla teitä kuuntelemaan omaa ääntänne, vaan silloin käsitätte, miten heikko se on. Siinä ei ole auktoriteettia. Siinä ei ole luottamusta. Se on pintapuolista.
Kuunnelkaa, miten puhutte lapsillenne, puolisollenne ja erityisesti ihmisille, joiden kanssa työskentelette. Kiinnittäkää tarkkaa huomiota ääneenne. Ei volyymiin, vaan kiihkeyteen. Ei vaativaa, vaan tämän yksinkertaisuuden, tämän halun ääntä. Alatte käsittää, miten paljon olette piiloutuneet.
Ja tämän myötä, rakas shaumbra, minun on aika palata taas Osloon, missä minulla on hyvin pian aamiaistapaaminen. Kissan aamiainen ei ole kovin hyvä (naurua), mutta teen mitä tahansa pitääkseni energian liikkeellä.
Ja älkää unohtako: luottakaa itseenne, koska kaikki on hyvin kaikessa luomisessanne.
Minä olen mitä minä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.