CRIMSON CIRCLEN MATERIAALEJA

Transhumaani (yli ihmisen) –sarja

SHOUD 5 – ADAMUS ST. GERMAIN, Geoffrey Hoppen kanavoimana

 

Esitetty Crimson Circlelle

7.1.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
www.crimsoncircle.com

 

(Vähän taputuksia avauslaulun jälkeen)

 

Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.

 

Kiitos taputuksista (lisää taputuksia ja hurrausta). Oletan, että ne olivat minulle, ja kiitos kahvistani, rakas Sandra. Voi, hänestä on tullut niin hyvä ennustamaan rakkaan Adamuksen tarpeet ja halut. Mitään ei voi verrata hyvään kupilliseen ihmisen kahvia. Kiitos.

 

Emme saa tätä toisissa ulottuvuuksissa, ei. Meillä ei ole Starbucksia. Meillä … (Joku sanoo "ai") Ei, ei. Uskokaa tai älkää. Niinpä jatkan tulemista takaisin kerran kuukaudessa vain kahvini vuoksi (naurua).

 

Rakas Linda, näytät hyvin viehättävältä tänään, kuten aina. Eesan Linda, kyllä (yleisö taputtaa).

 

LINDA: Kiitos. Mitä sinulla on oikein mielessä?

 

ADAMUS: Vedetäänpä syvään henkeä, kun … Anteeksi kuinka?

 

LINDA: Mitä sinulla on mielessä? (Naurua)

 

ADAMUS: Minulla on muutama temppu hihassani tälle päivälle, enimmäkseen noita häiriötekijöiksi kutsuttuja. Häiriötekijöitä. Käännän huomionne riittävästi muualle, jotta voitte antaa jumaluuden livahtaa sisään. Kun ette ajattele sitä, annatte vain sen livahtaa sisään. Aa, kyllä.

 

Vedetäänpä syvään henkeä yhdessä.

 

Nimittäin se ei vain toimi, tämä valaistumisjuttu, oivaltaminen, integroituminen jumaluuteen, se ei vain toimi, jos yritätte ajatella sitä. Edith, silmäsi loistavat kovasti tänään. Loistavat kauniisti.

 

Se ei toimi, kun ajattelette sitä. Tämä on Adamus-aakkosia, perusteita. Ihminen ei ole vastuussa valaistumisesta. Ei ole. Ihmisen täytyy vain sallia. Valaistuminen, jumaluus tulee sisään. Se tulee, kun vedätte syvään henkeä ja sallitte sen tulla sisään. Ja sitten se ei ole mitään sellaista, ei mitään sellaista, mitä ihminen luuli sen olevan. Ihmisellä on mielenkiintoisia odotuksia valaistumisesta, oivaltamisesta. Voisitte yhtä hyvin heittää ne ulos vanhan vuoden kanssa, koska se ei ole sellaista.

 

Ja se on kaunis asia. Ihminen rajoittaisi sitä. Ihminen ihmismäistäisi sen, ja tämä valaistumis-, oivaltamisjuttu, on aistillisin asia, jota ette pystyisi koskaan kuvittelemaan. Se on aistillisuutta. Sitä se oikeasti on. Se ei ole kaiken yhtäkkistä tietämistä, koska sillä ei ole merkitystä. Edes ylösnousseena mestarina en tiedä kaikkea, enkä myöskään välitä tietää kaikkea. Se ei ole tärkeää. Mutta aistillisuus, tuntemukset ovat kaikki – kaikki, kaikki – ja siihen menemme 2017.

 

Aistillisuudesta puheen ollen, miten moni teistä on kokenut muutamalla kuluneella viikolla, sanoisin erityisesti kuluneilla kolmella viikolla, kenties vähän pidempään, mutta …(Naurua, kun Sart nostaa kätensä jo ennen, kun kysymys sanotaan loppuun). Sinä tunsit sen jo. Hän tarvitsee mikrofonin. Ja mitä olet tuntenut, Sarducci? Mitä olet tuntenut? Oivallat juuri tässä, että näin aloitamme uuden vuotemme shoudeissa (lisää naurua).

 

SART: Onko tämä edelleen perhe(ohjelma)?

 

ADAMUS: Joo, joo.

 

SART: Ai. Turhautumista.

 

ADAMUS: Turhautumista.

 

SART: Jep.

 

ADAMUS: Vau, okei.

 

SART: Joo.

 

ADAMUS: No, menen siihen myöhemmin.

 

SART: Isosti.

 

ADAMUS: Joo. Mutta minä aioin sanoa – ja olet täydellinen esimerkki tästä – oletteko tunteneet … (vähän naurua) – voi, sinä todella olet, enemmän kuin voit mitenkään tietää – erityisesti kuluneina kolmena tai neljänä viikkona olevanne likainen? Sillä tavalla, että vaikka kävisitte kylvyssä tai suihkussa kaksi kertaa päivässä ja kuuraisitte itseänne lipeäsaippualla, teistä tuntuu edelleen likaiselta, tavallaan hiekkaiselta, kuin sitä olisi ihonne alla. Se saa teidät vähän myös kutiamaan. Tuntuu vähän likaiselta, ja sinulla on kaivinkoneyritys, "Sartin likatyöt" (lisää naurua) (suom. huom. sama sana merkitsee mm. "likaa" ja "maata"), joo. Kaivatko lainkaan hautoja noilla laitteilla?

 

SART: Olen aiemmin kaivanut, kyllä.

 

ADAMUS: Olet aiemmin kaivanut.

 

SART: Joo.

 

ADAMUS: Joo, joo.

 

SART: Näin lähelle toisiaan (näyttää käsillään).

 

ADAMUS: Noin lähelle toisiaan?

 

SART: Joo, nimittäin täällä on yksi hauta ja tuolla toinen. Täytyy laittaa yksi keskelle.

 

ADAMUS: Joo, hyvä. Hyvä (Sart nauraa). Mutta kiitos.

 

SART: Se on hauskaa.

 

ADAMUS: Kiitos. Siis, hiekkaista, likaista. Näettekö, hän nosti kätensä, ennen kuin edes sanoin sen. Sartin likatyöt. Kiitos.

 

Miten moni teistä on tuntenut sen? Tunne, että haluatte puhdistautua todella. Joo, teitä tuntuu vähän kutisevan. Ihon alla on ikään kuin hiekkakerros. Tota, tunsitko sitä? Et. Jotkut teistä eivät tunteneet sitä. No, luultavasti vielä tunnette (muutama naurahdus). Ei, vaan luultavasti tunnette, koska se on osa tätä integrointiprosessia, ja paljon on vapautettu hyvin, hyvin syvältä sisältä.

 

Ja sisällänne on myös kummallista ristiriitaa. Kenties samaistutte enemmän siihen kuin "Sartin likatyöt" –esimerkkiin. Miten moni teistä on tuntenut aiemmin, no, muutaman vuoden aikana, mutta erityisesti muutaman kuukauden aikana, että kaikki ei ole enää kasassa? On kuin … (Naurua, kun paljon käsiä nousee) No, se oli "ihan oikeesti! itsestäänselvyyden mestari" –kysymys. (Adamus naureskelee) Mutta enemmän kuin koskaan, enemmän kuin koskaan on tuo tunne, ettei enää oikein tiedä, kuka on, muttei tiedä, miksi on tulossa. Kaikki ei enää ole vain kasassa. Se on yksi kaunis merkki.

 

Ei ykseyttä

 

Ensinnäkin se on hyvin mentaalista. Teillä on taipumusta tulla mentaaliseksi – "Mikä minussa on vikana? Missä vanha paikkani on?" Sitä ei ole. Se ei tule takaisin. Koko ykseyden käsite lentää ikkunasta ulos. Koko ykseyden käsite – ettekä voi mennä takaisin, vaikka saatatte yrittää sitä. Omaan ykseyteenne palaaminen – unohtakaa se. Sitä ei tapahdu. Te olette nyt monta.

 

Nimittäin sana "ykseys" – kirjoittaisitko se taikalehtiöösi (Lindalle) – kuulostaa myös sanalta "velvollisuus". Velvollisuus. Ja voit kirjoittaa senkin, ja jos et osaa kirjoittaa sitä, kysy Sartilta.

 

LINDA: Minulla ei ole aavistustakaan (lisää naurua).

 

ADAMUS: Ykseys. Velvollisuus. Nimittäin "velvollisuus" on taakan, jonkin vastuun laittamista itsellenne tai toisille. Velvollisuus on taakan kantamista. Tavatkaa "velvollisuus" Lindalle (yleisö yrittää auttaa). Voi, te olette ehdottomasti shaumbroja – kukaan ei osaa tavata! (Adamus naureskelee) Siis koko tämä … (Lisää naurua, kun Lindalla on vaikeuksia sanan kirjoittamisessa oikein). Koko tämä ykseyden käsite lentää ikkunasta ulos, ja se on iso juttu.

 

Nimittäin henkisyydessä, new agessa on monia, jotka puhuvat maailmanlaajuisesta ykseydestä. Ette voi olla tosissanne! (Lisää naureskelua) Kyllä, kyllä. Näin jonkun laittavan huulipunaa ja sanovan: "Ai!" (yökäten) tuosta vaan samaan aikaan. Ei, se lentää ulos ikkunasta. Muistan yhden tapahtuman, johon meidät kutsuttiin monta vuotta sitten, ja minut komennettiin puhumaan ykseydestä, ja rakas Cauldre, Geoffrey, anoi tapahtuman järjestäjältä, ettei laita sitä aihetta minulle. Mutta järjestäjä vaati, ja niin pääsin sinne ja puhuin enemmän kuin mielelläni ykseydestä (lisää naureskelua). Puhuin silloin, että "sinä olet oma ykseytesi", mutta sekin on muuttumassa.* Mutta planetaarisen, universaalin, kosmisen ykseyden käsite? Ei! Ei. Se on itse asiassa menemistä Borgiksi, takaisin jonkinlaiseen mielen ansaan. Se on kuin … Miksi te, miksi kukaan haluaisi universaalia ykseyttä minkään kanssa? Olisi Hengen huono vitsi sanoa: "Okei, annan sinulle paljon siimaa tässä. Menet kokemaan paljon erilaisia asioita – ihmiselämää ja enkelielämää – ja sitten vedän sinut takaisin ykseyteen, missä kadotat kaiken tunteen itsenäisyydestä ja itsesi."

 

*Viitataan täysivaltaisuuteen

 

LINDA: Ja Adamus, mitä tapahtui, kun pidit puheesi ykseydestä?

 

ADAMUS: Mitä tapahtui?

 

LINDA: Niin.

 

ADAMUS: Kaikki rakastivat sitä (Adamus naureskelee). Eivät kaikki, täytyy myöntää. Minut heitettiin ulos tuosta konferenssista.

 

LINDA: Kyllä, sinut heitettiin (lisää naureskelua).

 

ADAMUS: Ja se oli hyvä asia. Se tarvittiin aiheuttamaan pieni hämmennys, tunne. Se tarvittiin saamaan asiat liikkeelle. Ja teille henkilökohtaisesti, erityisesti nyt, te ette mene ykseyteen itsenne kanssa. Te olette monia. Te olette moninkertainen. Te olette "ja".

 

Se on hyvin kummallinen tunne, kuten alatte todella tuntea sen. Ensinnäkin se on tunne: "Voi, minulla ei ole enää kaikki kasassa." Bingo! Ei, teillä ei ole, ja se on hyvä asia. Näytän teille myöhemmin tänään miksi. "Minulla ei ole kaikki kasassa enää. Missä on tunteeni tasapainosta ja itsestä ja kaikesta muusta?" Se on poissa, ja se on hyvä asia.

 

Nimittäin mestari, "minä ole" –olemus ei ole mikään vanhempi, joka kontrolloi ja hallitsee kaikkia ja-tiloja. Sen ei tarvitse. Ei ole mitään keskitettyä valtaa. Ei ole mitään keskitettyä kontrollia. Huomaatte, että se on melkein kuin heittäisi paljon valopalloja ilmaan ja ne tanssivat kaikki itsekseen. Ne eivät tarvitse ketään kertomaan, miten tanssitaan, milloin tanssitaan. Ja sitten oivallatte, olette kaikki nämä tanssivat pallot. Olette kaikki ja-tilat. Olette mestari, ette ole edes tällä planeetalla, olette oppilas, joka selvittää tietään "luoja ties mihin", valaistumiseen tai mihin ikinä, ja istutte puistonpenkillä – kaikkea samanaikaisesti. Silloin siitä tulee hauskaa. Se on vapautumista. Se on valaistumista. Ei kaiken pakkaamista yhdeksi, ei itsenne yhdistämistä yksittäiseksi, vaan ja-tilan sallimista. Olette hyvin monia. Olette "olen tässä" hyvin monilla tavoilla. Tämä on sen kauneus.

 

Jos teillä alkaa olla tämä pieni tunne, kuin teidän tarvitsisi ottaa suihku, kuin olisitte likainen, kuin ihon alta kutittaisi, niin käytte vain läpi transformaatiota. Nostetaan malja sille (hän nostaa kahvikuppiaan, yleisö sanoo "kippis"). Kippis.

 

LINDA: Kippis.

 

Vähittäinen valaistuminen

 

ADAMUS: Toiseksi, päivän toinen pointti. Integroituminen, oivaltaminen, jota käytte läpi, miten sitä halutaankin kutsua – valaistuminen, ruumiillistettu ylösnousemus – on vähittäinen juttu. Vähittäinen. Se ei tapahdu isolla kertaheitolla – en tiedä, mikä "kertaheitto" (suom. huom. englanninkielisessä sanonnassa on "erikoisia" sanoja) on, en tiedä, tietääkö kukaan – yhdellä, suurella, pakahduttavalla … Se on vähittäistä. Teette näin tarkoituksella, jotta ette kärvennä kehoa, jotta ette poistu nopeasti planeetalta, koska ette enää kestä. Mikään suuri salama ei iske maahan. Ette välttämättä herää keskellä yötä kaikkien vastausten kanssa. Se minkä olette valinneet ja mitä käytte läpi tällä hetkellä, on vähittäistä – riittävän vähittäistä, jotta omaksutaan, ymmärretään ja pidetään hyvin hienovarainen tasapaino.

 

Tiedätte, miten vaikeaa on pysyä kehossa, pysyä planeetalla. Se mitä teette tällä hetkellä valittuanne ruumiillistuneen valaistumisen, on sen tekeminen vähitellen. Sillä ei ole merkitystä, miten kauan se kestää. Alatte ymmärtää, toivottavasti tänään, ettei sillä ole lainkaan merkitystä. Se on jo olemassa. Ja tiedän näiden olevan sanoja, mutta koette sitä hyvin, hyvin aistillisella tavalla, tuntevalla tavalla.

 

Jos minun pitäisi tehdä tarina siitä, minkä voin hyvinkin tehdä. Mestari oli … (vähän naureskelua) Missä on puistonpenkkini, kun tarvitsen sitä?

 

Mestari-tarina

 

Mestari söi tuplapekonijuustohampurilaista suklaapirtelön kera lounaalla paikallisessa ruokapaikassa, koska mestari ei jää kiinni kaikkeen siihen, mitä hänen pitäisi syödä. Sillä ei ole merkitystä. Voit syödä, mitä haluat, koska keho tietää jo, miten se käsitellään niiden rajoitusten ulkopuolella, mitä kutsuttaisiin tieteeksi tai hyväksi ravinnoksi. Mestari voi syödä tuplapekonijuustohampurilaisia – kuulostaa muuten melko hyvältä juuri nyt (Adamus naureskelee) – suklaapirtelön ja Jack Daniels –paukun kera (naurua). Tiesin, että se vetoaisi joihinkin teistä.

 

Mestari söi lounasta paikallisessa kuppilassa, kun hän huomasi yhtäkkiä yhden oppilaansa tulevan sisään, oppilaan nimeltään Sandy. Hän sanoi: "Sandy! Sandy, mikä outo sattuma tavata sinut tässä kuppilassa. Se on 30 kilometrin päässä kotoasi. Mielenkiintoista. Istu alas. Liity seuraani. Ota lounasta." Sandy tilaisi tietysti kvinoasalaatin lehtikaalin kera, koska hän yritti olla hyvä oppilas. Tämä ikävystytti mestarin kyyneliin. Kaikki nämä säännöt, kaikki nämä asiat joita voi tehdä ja ei voi tehdä, ja ne muuttuvat noin seitsemän vuoden välein. Tämä saattaa olla seitsemän vuoden lehtikaalijakso ja sen jälkeen menemme seitsemän vuoden merileväjaksoon – mikä sitten onkin viimeisin villitys – mutta se ikävystytti mestarin kyyneliin, ja hän tiesi, ettei Sandy pitänyt oikeasti tuosta salaatista.

 

Hän sanoi: "Istu alas. Istu alas. Mikä sattuma tavata sinut tässä kuppilassa. Mitä on mielessäsi? Tiedän, että sinulla on kysymys. Mitä on mielessäsi?" Sandy ajatteli hetken oivallettuaan, että mestari oli saanut hänet rysän päältä kiinni, koska hän ei ollut koskaan ennen käynyt tässä ravintolassa, mutta hän tiesi, että mestari kävi siellä, ja hän halusi kohdata tämän tuona päivänä. Ja hän sanoi: "Mestari, milloin se tapahtuu? Milloin?"

 

Mestari sanoi: "En tiedä. Voit tilata nyt. Katsotaan, miten kauan se vie." (Vähän naurua) Sandy sanoi: "Ei! Milloin se tapahtuu?! Valaistumiseni! Valaistumiseni! Olen tehnyt työtä tähän 17 vuotta. Laskin yhtenä päivänä, että olen kuluttanut ainakin 6.421 dollaria valaistumiseeni."

 

Ja mestari ajatteli itsekseen: "Hyvä luoja, häneltä menee vielä noin 100.000 dollaria, ennen kuin hän pääsee siihen (naurua). Ja jos hän rinnastaa valaistumisen siihen, miten paljon rahaa tai miten monta vuotta hän kuluttaa, hän on suurissa vaikeuksissa." Mutta hän oli käynyt tämän läpi aiemmin monien oppilaidensa kanssa, joten hän puraisi taas rasvaista juustohampurilaistaan, antaen rasvan valua leukaa pitkin (vähän naureskelua) saadakseen Sandyn vähän tasapainosta, ja sanoi: "Mitä tarkoitat "milloin se tapahtuu"?" Sandy sanoi: "Milloin se tapahtuu? En minä tästä enää nuorene. Minusta ei tule yhtään terveempi. Tämä asia on minulle pakkomielle – tämä valaistuminen, oivaltaminen, eläväksi enkeliksi tuleminen – mutta milloin se tapahtuu? Sinä olet mestari, sinä tiedät kaiken. Niinpä sinun pitäisi tietää. Puhut siitä, ettei ole aikaa tai paikkaa. Sinun pitäisi tietää silloin valaistumiseni tarkka päivä ja tarkka aika."

 

Mestari veti syvään henkeä, hörppäsi suklaapirtelöään ja sanoi: "No, itse asiassa fakta on, että voisin tietää kaiken, jos haluasin. Joo, voisin mennä aika-avaruuden ulkopuolelle, mutta minulla ei ole oikeastaan halua tehdä sitä." Ja hän sanoi: "Ja mestarit, ylösnousseet tai ihmismestarit, me emme kerää dataa ja informaatiota. Kyse ei ole siitä, miten paljon tiedät, vaan kyse on tietämisestä, ja näiden kahden välillä on valtava ero." Hän antoi sen upota hetken. Ei ole kyse siitä, miten paljon tiedätte, on kyse tietämisestä. Tietäminen tapahtuu juuri sillä hetkellä, kun sitä halutaan – ei aiemmin, ei myöhemmin, ei koskaan liian paljon, ei koskaan liian vähän. Tietäminen tapahtuu tuolla hetkellä, kuten alatte saada selville omassa elämässänne. Ja mestari sanoi: "No, Sandy, fakta on, että se tapahtuu juuri nyt. Juuri nyt. Se on vähittäistä. Se on vähän täällä ja vähän siellä."

 

Sandy kuuli sanat, ajatteli asiaa hetken ja sanoi: "Mutta haluan sen nyt. Olen kyllästynyt kaikkeen kamppailuun. Olen kyllästynyt siihen, että nämä asiat sotkevat pääni. Olen kyllästynyt yrittämään niin kovasti. Haluan sen nyt." Mestari sanoi: "Sandy, saat sitä juuri nyt. Se on vähittäistä. Etkö kertonut minulle, että haluat olla ruumiillistunut mestari etkä kuollut mestari?" Sandy sanoi: "No, kyllä, tietysti." Ja mestari sanoi: "Siksi se tapahtuu vähitellen, jotta voit nauttia sen joka hitusesta, sen joka hetkestä, sen joka puraisusta, tämän valaistumiseksi kutsutun jutun, jotta voit olla tietoinen siitä hyvin tunnetasolla suuren salamaniskun sijasta. Voit todella nauttia siitä, aivan kuten minä nautin tästä juustohampurilaisesta. Voit nauttia valaistumisen, muuttumisen jokaisesta pienestä hetkestä.

 

"Mutta kun katsot tiettyyn pisteeseen polulla, kun haluat sen kaiken kerralla, kun olet poissa hetkestä, mitä minä kutsun "olen tässä", niin et näe sitä. Et tunne sitä. Et koe sitä. Sitä tapahtuu. Sitä todella tapahtuu. Et vain ole tietoinen siitä, koska katsot tuonne sen sijaan, että olet juuri tässä hetkessä. Sitä tapahtuu kehossasi. Voin nähdä sen. Kehosi muuttuu, ja kyllä, joinain päivinä se on rankkaa keholle. Käyt läpi muutosta DNA-tasolla, uudelleenjohdotustasolla, ja kyllä, joinain päivinä se sattuu. Se särkee. Voisitko vain sallia sen? Olla sen kanssa?

 

"Muistatko, Sandy, että olen sanonut luokan edessä, että elämässäsi on kaikessa nyt kyse valaistumisesta. Kaikessa, on kyse sitten kärpäsestä joka istuu päässäsi – siinä on nyt kärpänen, Sandy – on kyse sitten auto-onnettomuudesta, kauniista auringonlaskusta jonka näet, mitä se onkin, ihminen jonka tapaat – kaikessa poikkeuksetta – myös tarjoilijassa, joka tulee kohta tänne ja keskeyttää pienen puheeni. Kaikessa on kyse valaistumisesta. Poikkeuksetta. Kaikessa. Kaikessa mitä kehossasi tapahtuu, kaikessa mitä aivoissasi tapahtuu ja erityisesti nyt unissasi. Unista yöllä tulee hyvin erilaisia. Ja tiedän, että kiroat joskus unet. Heräät keskellä yötä ja ne näyttävät hyvin merkillisiltä ja ihmettelet, mitä tapahtuu. Kaikessa siinä on kyse ruumiillistuneen valaistumisen kokemisesta tunnetasolla. Sitä tapahtuu. Sitä tapahtuu juuri nyt, joka päivä, joka hetki. Et ole eksynyt polulta. Sinä olet polku, ja sitä tapahtuu.

 

"Vedä siis syvään henkeä ja nauti joka hetkestä, joka, joka, joka hetkestä. Lakkaa murehtimasta, milloin se tulee, ja oivalla, että sitä on joka hetki, joka hengenveto, joka asia. Lakkaa yrittämästä tajuta sitä. Salli se vain." Ja tässä kohtaa tarjoilija tuli pöytään ja pyysi Sandyä tilaamaan ja tämä sanoi: "Otan saman, mitä hänellä on." (Naurua) Öhöm … repliikki yhdestä suosikkielokuvastani.

 

Vedetäänpä syvään henkeä tässä. Se on vähittäistä.

 

Se on vähittäistä, ja tiedän, että jotkut teistä miettivät "milloin?", ja kysytte minulta. Jotkut teistä ovat valmistautuneet jo nousemaan ylös tänään kesken kanavoinnin ja sanomaan: "Mutta Adamus, eikö se tapahdu vuonna 2017?" Minä viis veisaan, koska se tapahtuu, eikä teidänkään pitäisi. Olette uudessa aistillisessa kokemuksessa. Ei ole kiirettä, ja oivallatte, että se on joka tapauksessa jo olemassa. Sitä voi ajatella – nyt todella koette sen.

 

Vedetäänpä siis kunnolla syvään henkeä ja lakatkaa kilpailemasta. Lakatkaa yrittämästä niin kovasti. Nauttikaa siitä, kaikesta elämässänne, on se tuskallista tai nautinnollista. Oivallatte, että nuo sanat menevät ulos ovesta. Kyse on vain aistillisesta kokemuksesta.

 

Tämän päivän kysymys

 

Tässä olemme vuodessa 2017 ja minun täytyy kysyä – minun täytyy kysyä, kuten olen tehnyt parina kuluneena vuotena – ja Linda mikrofonin kanssa, kiitos.

 

LINDA: Ilomielin.

 

ADAMUS: Aivan. Minun täytyy kysyä, mitä aistitte, tunnette planeetan näkökulmasta vuodelle 2017. Muistatteko, kun leikimme tätä leikkiä viime vuonna ja mikrofonia välitettiin eteenpäin? Oli joitain hyvin huomioita. Mutta miten määrittelisitte, mitä planeetalla tapahtuu 2017 ja kenties vähän myöhemmin? Mitä on varastossa? Ole hyvä, Linda. Vapaaehtoisia. Vapaaehtoinen on jokainen, joka istuu tuolissa.

 

LINDA: Ai jaa (vähän naureskelua).

 

ADAMUS: Ahaa, olet ajatellut tätä.

 

LARA: Niin olen.

 

ADAMUS: Tiedän.

 

LARA: Joo.

 

ADAMUS: Joo.

 

LARA: Sanoisin "tylsyyttä".

 

ADAMUS: Tylsyyttä.

 

LARA: Joo.

 

ADAMUS: Ai, pidän siitä.

 

LARA: Joo. Sen sijaan, että taistelen tai yritän selvittää asioita, huomaan ikävystyväni.

 

ADAMUS: Joo, joo. Planeettanäkökulmasta vai henkilökohtaisesta?

 

LARA: Henkilökohtaisesti, mutta voin nähdä tätä tapahtuvan planeettatasolla.

 

ADAMUS: Kyllä. Planetaarista tylsyyttä. Sitä on, ja puhun siitä hetken kuluttua. Se on yksi vuoden 2017 aspekteista, tylsyys, joo.

 

LINDA: Hmm, okei.

 

ADAMUS: Hyvä. Optimistinen aloitus, kyllä.

 

CHERYL: En kuuntele uutisia tai kiinnitä paljon huomiota moniin asioihin, joita maailmalla tapahtuu. Eräs ystäväni lähetti minulle kortin, jossa sanottiin: "Mitä ajattelet vaaleista?"

 

ADAMUS: Mistä vaaleista? (Adamus naureskelee)

 

CHERYL: Juuri niin sanoin. Vaalit?

 

ADAMUS: Onko ollut jotkut vaalit? Missä?

 

CHERYL: Mitkä vaalit?

 

ADAMUS: Joo.

 

CHERYL: Voi kyllä! Oli vaalit.

 

ADAMUS: Joo.

 

CHERYL: Mutta kun on misogyyni (naistenvihaaja) presidenttinä, se on vähän pelottavaa.

 

ADAMUS: Kyllä, kuulostaa likaiselta.

 

CHERYL: Se on.

 

ADAMUS: Kyllä, joo, joo. Miksi se on pelottavaa?

 

CHERYL: (pitäen pienen tauon) Naiset …

 

ADAMUS: Misogyyni on – teille jotka ette puhu englantia pääkielenä – hävytön vanha mies (Cheryl nauraa).

 

CHERYL: Ja, ja …

 

ADAMUS: Maskuliininen, hallitseva, inhottava, halventava, sikamainen.

 

CHERYL: Halventava.

 

ADAMUS: Sikamainen, kyllä.

 

CHERYL: Halventava.

 

ADAMUS: Halventava.

 

CHERYL: Ja periaatteessa ei pidä naisista.

 

ADAMUS: Joo.

 

EDITH: Kenties nimeltään Trump (muutama naurahdus).

 

CHERYL: Kyllä, kyllä. Tavallaan sellainen (hän naureskelee).

 

ADAMUS: Ei mennä politiikkaan tässä, vaikka menemme. Kyllä, halventava ja vähättelevä, ja sanoit, ettei pidä naisista.

 

CHERYL: Periaatteessa.

 

ADAMUS: Se on itse asiassa – haluaisin teidän kaikkien ajattelevan sen uudelleen – naisten pelkoa. Se ei ole lainkaan sitä, ettei pidä naisista. Puhun siitä Adamin haavassa, joka tulee muutaman viikon kuluttua. Kyllä, se on naisten pelkoa, ja hitto soikoon, pitäisikin olla (Adamus naureskelee ja joku sanoo "se on rohkaisevaa"). Kuunnelkaa Adamin haava, kyllä. Siis misogyyni Valkoisessa talossa. Mitä muuta tapahtuu tänä vuonna?

 

CHERYL: Minusta se on iso juttu, lisäksi ydin …

 

ADAMUS: Nimittäin, näetkö tuon uuden jutun kamerassa tuolla, suoraan yläpuolella …

 

CHERYL: Näin sen. Mikä se on? Se on uusi. Sitä ei ole ollut aiemmin.

 

ADAMUS: Se on Donald Trumpin kuuntelulaite (paljon naurua).

 

CHERYL: Heti kun tulin sisään, näin sen ja sanoin: "Mikä ihme?!" (Hän nauraa)

 

ADAMUS: Olen yllättynyt, joo. Olen yllättynyt, ettei kukaan huomannut sitä aiemmin. Mikä se on? Huomaatte jotain todella kummallista, se on jotain high techiä ja olette tavallaan: "Mikä se on?", mutta kukaan ei sano mitään. Kukaan ei sano: "Muuten, mikä tuo on? Onko kukaan täältä laittanut sitä sinne? Tietääkö henkilökunta tästä?" Menette vain mukana: "Ai, huoneessa on joku uusi korkeataajuuksinen sähkömagneettilaite."

 

CHERYL: Näin sen heti ja kysyin, mikä se on, mutta kukaan ei kertonut.

 

ADAMUS: Keneltä kysyit?

 

CHERYL: Edithiltä tietysti (paljon naurua).

 

ADAMUS: Ai jaa! Mutta siinä on ongelma. Edith on vakooja (lisää naurua). Hän ei kerro sinulle!

 

CHERYL: Eikä hän kertonut (hän jatkaa nauramista).

 

ADAMUS: Hän ei kertonut. Mitä hän kertoi sinulle tuosta kummallisennäköisestä laitteesta?

 

CHERYL: Kysy Geoffreyltä.

 

ADAMUS: Joo. Kysyitkö?

 

CHERYL: En.

 

ADAMUS: Ai jaa.

 

CHERYL: Hänellä oli kiire.

 

ADAMUS: Hänellä oli kiire. Mikä tuo laite on? Kenties meidän pitäisi kysyä – juoksuttaisiko mikrofonin John Kuderkalle. Mikä tuo laite on? Jos joku tietää, niin …

 

LINDA: Voi, luoja.

 

ADAMUS: Se näyttää kuin …

 

LINDA: John Kuderka parka, niin ujo ja nyt hänen täytyy olla kamerassa.

 

ADAMUS: … sähkösilmältä. Minusta se on kuin …

 

LINDA: Voi, hän alkaa huutaa.

 

ADAMUS: … tekoälykyberrobotiikkaa.

 

LINDA: Hän varmaan huutaa.

 

ADAMUS: Tarkoitan, että se on hyvin outo. Mikä se on, John?

 

JOHN: Se on vain hieno pieni mikrofoni.

 

ADAMUS: Ai jaa, niin varmaan! Pieni hieno mikrofoni (vähän naureskelua). Huh-huh. Kyllä. Okei, uskomme sinua, John. Uskon tosiaan, että se on mikrofoni. Kyllä, se on, jotta voidaan kuulla – Cauldre kertoo minulle (lisää naureskelua). Tiedättekö, miksi se laitettiin sinne? Koska ihmiset yleisössä saattavat höläyttää jotain koska tahansa eikä kukaan netissä kuule heitä. Nyt he siis voivat kuulla teidät.

 

LINDA: Yritämme itse asiassa tallentaa möläytyksenne! (Naurua)

 

ADAMUS: Joo. Niinpä sitten kun lampaat lähtevät eikä ole enää möläyttelyä, voimme ottaa sen pois. Mutta niin kauan kun on möläyttelyä …

 

LINDA: Luuletko, että se kannustaa huonoa käyttäytymistä?

 

ADAMUS: En välitä (he naureskelevat). Tavalla tai toisella. Missä olimmekaan? 2017. Mitä siis sanot?

 

LINDA: Hän jumittaa misogyynissä.

 

ADAMUS: Joo.

 

CHERYL: Misogyyni on yksi juttu, mutta …

 

ADAMUS: Osaatko tavata "misogyyni"?

 

CHERYL: Kyllä.

 

ADAMUS: Ai, hyvä.

 

LINDA: Anna mennä.

 

ADAMUS: Anna mennä.

 

CHERYL: M-i-s-o-g- … Osaan tavata "misogyyni" (hän naureskelee).

 

ADAMUS: Se on ok. Otan sen.

 

CHERYL: M-i-s-o-g-y-y-n-i.

 

ADAMUS: Vau! (Adamus taputtaa) Hyvä.

 

LINDA: Hän on psykologi.

 

ADAMUS: Okei. Ai jaa! Nyt tajuan (he nauravat). Siis planeetalle – ei Valkoisessa talossa, vaan planeetalle – mitä on varastossa tänä vuonna?

 

CHERYL: Luulen, että se on planetaarista, tai voi olla ainakin kansallista.

 

ADAMUS: Siis maskuliininen sikamaisuus?

 

CHERYL: Naisten alistaminen.

 

ADAMUS: Naisten alistaminen, okei.

 

CHERYL: Mm hmm, mm hmm.

 

ADAMUS: Hmm. Mitä jos kertoisin, että voi olla miesten alistamisen vuosi?

 

CHERYL: Minusta sekään ei ole hyvä asia.

 

ADAMUS: Ei, luultavasti ei.

 

CHERYL: Mm hmm.

 

ADAMUS: Ei, ei.

 

CHERYL: En pidä siitä, että ketään alistetaan.

 

ADAMUS: Aivan!

 

CHERYL: Erityisesti minua, ja seison tässä tekemässä sitä.

 

ADAMUS: Joo, joo (Cheryl naureskelee). Siis tavallaan … Voisinko määritellä sen periaatteessa jatkuvaksi maskuliini- ja feminiinienergian epätasapainoksi? Taisteluksi …

 

LINDA: Voi, se on kiva.

 

ADAMUS: … sukupuolien välillä.

 

LINDA: Se on kiva tapa ilmaista se.

 

ADAMUS: Sukupuolien välinen taistelu.

 

LINDA: Joo, pidän siitä.

 

ADAMUS: Joo, joo. Olisiko se oikeudenmukainen arvio?

 

CHERYL: Se on oikeudenmukainen arvio, paitsi että se on hyvin epätasapainossa.

 

ADAMUS: Kyllä, kyllä.

 

LINDA: Ouu.

 

CHERYL: Ja naiset ovat monia vuosia yrittäneet saada tilanteen vähän tasapainoisemmaksi, ja nyt se on taas kovasti epätasapainossa.

 

ADAMUS: Miesten vai naisten kannalta?

 

LINDA: Ouuuu!

 

ADAMUS: Poissa tasapainosta. Mikä on poissa tasapainosta, maskuliinisuus vai feminiinisyys?

 

CHERYL: Feminiinisyys.

 

ADAMUS: Feminiinisyys. Feminiinisyys on uhri.

 

CHERLY: Kyllä.

 

LINDA: Ouuuu!

 

ADAMUS: Kävelit suoraan ansaani.

 

CHERYL: Kyllä! Se oli hyvä häiriötekijä.

 

ADAMUS: No, jos feminiinisyys on uhri, feminiinisyys on myös hyväksikäyttäjä.

 

LINDA: Ouuuu!

 

ADAMUS: Se on totta. On oltava. On oltava. Hyväksikäyttäjä ei merkitse, että nainen hakee nyrkkeilyhanskat ja hakkaa paskat pihalle Andystä. Ja sori, mutta …

 

ANDY: Mitä? Mitä?

 

ADAMUS: Joo, joo (naurua). Mutta Andy pitää siitä! Hän nauttii siitä. Siis hyvät naiset, olkaa hyvät myöhemmin! (Lisää naureskelua)

 

LINDA: Olet erityisen karkea tänään.

 

ADAMUS: Ei, ei. Olen vain suora. Jos siis nainen on uhri, nainen on myös hyväksikäyttäjä. Hyväksikäyttö tulee monilla eri tavoilla. Yksi toteamus jonka teen Adamin haavassa, jonka kuvaamme pian, on …

 

LINDA: Onko tämä mainos?

 

ADAMUS: Joo, joo. Äläkä seiso tuota halpaa kapistusta vasten (lavaste näyttämöllä) tai se putoaa (Linda naureskelee). Yksi asia josta puhun, on prostituutio. Aloitan Adamin haavan prostituutiosta. Se on mahtavin esimerkki maskuliinisuuden ja feminiinisyyden suhteesta. Ja se on …

 

LINDA: Yäk!

 

ADAMUS: Ei, vaan se on. Menemme syvälle siihen. Joo, ajatelkaa sitä.

 

LINDA: Toivon, ettei.

 

ADAMUS: Voi, kyllä. Ei, vaan se on, se on …

 

CHERYL: Esimerkki.

 

ADAMUS: … hämmästyttävä esimerkki maskuliinisuudesta ja feminiinisyydestä. Kuka on hyväksikäyttäjä? Vai onko hyväksikäyttäjää? Se on upein esimerkki koko Adamin haavasta ja Isiksen haavasta. Siis oikeasti, kuka käyttää tässä hyväkseen ketä? Kuka on tässä ns. imijä?

 

LINDA: (haukkoo henkeään) Älä! Mitä?! Jessus! (Vähän naurua)

 

ADAMUS: Siis, siis … Joo, siis planetaaristesti maskuliinisuuden ja feminiinisyyden tasapainottomuus jatkuu, niinkö?

 

CHERYL: Kyllä.

 

ADAMUS: Okei. Se on hyvä vastaus. Kiitos. Okei, nauhoitamme nämä. Kuuntelemme ne vuoden lopussa.

 

CHERYL: Okei.

 

ADAMUS: Seuraava.

 

LINDA: Olet vapaaehtoinen. Onnekas.

 

ELIZABETH: Tämä näyttää hyvin ilmeiseltä minusta tai tuntuu hyvin ilmeiseltä minusta – että 2017 on hyvin, käyttäisin sanaa "poikittain", on kroonista muutosta.

 

ADAMUS: Joo, kroonista muutosta.

 

ELIZABETH: Kroonista odottamatonta muutosta hyvin merkillisillä tavoilla. Tarkoitan, että tunnen niin.

 

ADAMUS: Mm hmm. Joo, hyvä, hyvä.

 

ELIZABETH: Onko se hyvä asia?

 

ADAMUS: Muuten, pidän siitä. Et puhu lainkaan täältä (pää).

 

ELIZABETH: En.

 

ADAMUS: Aistit jotain.

 

ELIZABETH: Joo.

 

ADAMUS: Kroonista muutosta. Hyvä. Laitamme sen kohokohtanauhalle.

 

ELIZABETH: Kiitos paljon.

 

ADAMUS: Hyvä.

 

ELIZABETH: Namaste.

 

ADAMUS: Minulla on tunne, että olet ehdottomasti oikeassa. Vielä muutama. 2017.

 

LINDA: Okei. Katsotaanpa, etsin … etsin oikeaa vapaaehtoista.

 

ADAMUS: Ja Elizabeth todella tunnusteli sitä, eikä vain ajatellut: "Mikä on oikea vastaus?" Hän todella tunnusteli sitä.

 

LINDA: Oikea vapaaehtoinen.

 

ADAMUS: 2017.

 

JAN: Sanoisin, että ihmisillä on monin tavoin paljon selkeyttä, koska niin paljon tapahtuu heidän ympärillään, että heidän täytyy löytää jonkinlaista selkeyttä liikkuakseen eteenpäin ja heidän täytyy todella määritellä arvot, jotka ovat tärkeitä heille.

 

ADAMUS: Puhutko ihmisistä tässä huoneessa vai puhutko planeetasta?

 

JAN: Ajattelen planeettaa. Ajattelen, että kun asiat tavallaan hajoavat, heidän täytyy selvittää, mikä on hyvin tärkeää heille ja mistä he haluavat oikeasti pitää kiinni ja mikä on tärkeää heille.

 

ADAMUS: Enemmistö vai ainoastaan muutama?

 

JAN: Haluaisin ajatella enemmistö. Luulen, että monet ihmiset ajattelevat haluavansa muutosta, mutten usko, että he tietävät oikeasti, mitä muutoksia he haluavat.

 

ADAMUS: Aivan.

 

JAN: Niinpä ajattelen, että heillä täytyy olla selkeyttää siitä, mikä tuo muutos olisi ja sitten miten tavallaan liikkua eteenpäin saadakseen tuon muutoksen, mitä he haluavat. Mutta heillä täytyy olla selkeyttä siitä. Luulen, että ihmiset sanovat: "Haluan muutosta", mutta heillä ei ole selkeyttä siitä tällä hetkellä.

 

ADAMUS: Juuri niin. Juuri niin, ja se on hyvä näkökohta. Haluaisin, että ajattelisit sitä, minkä juuri sanoit, ja katsoisit todella sisääsi. Näen sitä tapahtuvan sinulla. Näen sinun puhuvan oikeastaan omasta perspektiivistäsi, mitä sinulle tapahtuu, et niinkään muusta maailmasta.

 

JAN. Mm. Okei.

 

ADAMUS: Mutta näemme sen.

 

JAN: Okei.

 

ADAMUS: Näemme sen. Meillä on vuosi katsoa, miten tämä ratkeaa. Ja meillä on noin viisi minuuttia, ennen kuin kerron teille oman versioni.

 

LINDA: Onko kyse maailmasta vai ainoastaan tietoisesta maailmasta?

 

ADAMUS: Sama asia.

 

LINDA: Eikä ole.

 

ADAMUS: Kyllä on. Seuraava mikrofonissa. Ole hyvä, vuosi planeetan kannalta.

 

ALICE: Nousen seisomaan. Lisäys misogyyniin. Ensimmäisenä asiana jonka todella tunnen, on viha, ja joo, siinä on henkilökohtaista vihaa, koska rakastan Hillaryä. Mutta tuntuu, että on valtava "Yäk!! Tämä kaveri ohjaksissa!" Ja sitä on ympäri maailmaa, tätä vihaa. Siis on vihaa, mutta aggressiivisempaa, kuin "Kaikki, meidän täytyy nähdä asioita!"

 

ADAMUS: Mm hmm.

 

ALICE: Tätä tapahtuu meille kaikille.

 

ADAMUS: Anna minulle esimerkki siitä, mistä puhut, kun se vaikuttaa maailmaan. Miten tämä ilmentyisi?

 

ALICE: Siis Amerikassa, ja tiedän, että se vaikuttaa maailmaan, koska on sosiaalinen media, ihmiset, heidän reaktionsa Donald Trumpin valintaan, mutta … Ai niin, eikö minun pitänyt sanoa sitä?

 

ADAMUS: Se on ok.

 

ALICE: Hei Don! (Kameralle, naurua) Ala twiitata nyt! (Lisää naurua) "Tuo helvetin akka Crimson Circlessä …" No, joka tapauksessa (lisää naurua). Minulle se on … Okei, hänet valittiin ja hänet valitsi joukko valkoisia miehiä, eikö? Ja he …

 

ADAMUS: Hänet valitsi tietoisuus.

 

ALICE: Joo,

 

ADAMUS: Joo, joo.

 

ALICE: Niin aioin sanoa.

 

ADAMUS: Aivan, aivan.

 

ALICE: Heillä on jotain. Se on sisällä …

 

ADAMUS: Mutta voittiko hän oikeasti vaalit? (Jotkut sanovat "ei")

 

LINDA: Auts!

 

ADAMUS: Juuri niin.

 

ALICE: Shhh! Meillä on paljon venäläisiä ympärillä (Adamus naureskelee). Mutta, se siis täytyi nähdä. Se on kai tavallaan sama, kuin meillä on ollut shaumbroina henkilökohtaisia asioita, jotka tarvitsi nähdä.

 

ADAMUS: Oletko sinä vihainen tästä vai ajatteletko maailman vihaa?

 

ALICE: Kumpaakin, joo.

 

ADAMUS: Kumpaakin.

 

ALICE: Minulla on ollut oma vihani tietenkin.

 

ADAMUS: Joo, joo.

 

ALICE: Se oli nopeasti ohi.

 

ADAMUS: Pystyitkö astumaan siitä vähän etäämmälle?

 

ALICE: Joo. No, joo.

 

ADAMUS: Pystyitkö oikeasti astumaan etäämmälle siitä ja oivaltamaan, että hänet valitsi tietoisuus. Vaikkei hän voittanut, hän voitti.

 

ALICE: Mm hmm. Mm hmm.

 

ADAMUS: Jos tiedät, mitä tarkoitan.

 

ALIVE: Ehdottomasti. Mm hmm.

 

ADAMUS: Kyse on siis tietoisuuden heijastuksesta. Jos istut puistonpenkillä ja katselet, miten kaikki tämä tapahtuu, se on itse asiassa nerokasta. Ja saattaa olla vihaa, sinä saatat olla vihainen. Astu etäämmälle vihasta. Kun selitän, mitä näen tälle vuodelle, kenties ymmärrät vähän paremmin, mutta se on tavallaan nerokas näytelmä. Ja näytelmässä on pahantekijöitä ja on draamaa ja on kenties väkivaltaa ja muita asioita ja vihaa, mutta se on nerokas näytelmä, joo.

 

ALICE: Uskon sen.

 

ADAMUS: Joo. Mutta sitä ei voi oikeasti nähdä, ennen kuin istuu tuolla puistonpenkillä, vetää syvään henkeä ja katselee, miten maailma kehittyy.

 

ALICE: Joo, luulen, että hengittelemme paljon tänä vuonna (hän naureskelee).

 

ADAMUS: Ja kerron teille kaikille yhden asian nyt, ja selitän sitä paljon ensi viikonloppuna (ProGnost 2017), mutta tämä maailma ei oikeasti ole enää teidän. Se ei oikeasti ole, ja se on siunaus ja se on myös vaikeaa toisinaan, mutta se ei oikeasti ole. Siis …

 

ALICE: Hmm. Joo, tunnen sen.

 

ADAMUS: Hyvä. Seuraava. Yksi vielä ja sitten annan omani. Tervehdys. Aiotko puhua politiikasta?

 

DANUSE: Olen tässä.

 

ADAMUS: Olet tässä. Hyvä, hyvä.

 

DANUSE: Minä vain …

 

ADAMUS: Näytät niin kauniilta tänään.

 

DANUSE: No, kiitos.

 

ADAMUS: Kyllä, loistavalta.

 

DANUSE: Jouluisalta, jouluisalta.

 

ADAMUS: Joo, joo. Ei, vaan tarkoitan, että sinusta säteilee valoa.

 

DANUSE: Ai, kiitos. Kiitos. Minusta tuntuu erittäin hyvältä, kyllä.

 

ADAMUS: Hyvä.

 

DANUSE: Mutta ajattelin, koska olen kääntänyt SES-materiaalia, lisämateriaalia jota emme kääntäneet aiemmin. Siinä oli kysymys Isisin ja Adamin jälleenyhdistymisestä, ja itse asiassa Isis yllättää tuon miehen.

 

ADAMUS: Voi, kyllä. Yllättää aina! (Vähän naurua)

 

DANUSE: Minäkin yllättäisin.

 

ADAMUS: Joo.

 

DANUSE: Minäkin yllättäisin.

 

ADAMUS: Joo.

 

DANUSE: Antaisin anteeksi hänelle kaiken.

 

ADAMUS: Miten tämä soveltuu maailman tilanteeseen?

 

DANUSE: Jos monet ihmiset ajattelisivat, että minäkin yllättäisin, että minäkin antaisin anteeksi heille. Kaikki miehet, annan anteeksi teille.

 

ADAMUS: Ai jaa!

 

DANUSE: Silloin …

 

ADAMUS: Pystyisitkö tekemään sen?

 

DANUSE: Luulen pystyväni, joo.

 

ADAMUS: Okei. Tarkoitan nyt?

 

DANUSE: Kyllä!

 

ADAMUS: Kameran edessä?

 

DANUSE: Annan teille anteeksi! Kaikki miehet koko maailmassa, annan teille anteeksi! Saatte siunaukseni ja myötätuntoni.

 

ADAMUS: Kiitos.

 

DANUSE: Ja rakkauteni.

 

ADAMUS: Joo, joo. Ei, vaan se on kaunista ja jotkut muut naiset katselevat sinua: "Just joo. Emme aio päästää heitä niin helpolla."

 

LINDA: Äääh! Älä viitsi!

 

DANUSE: Ei, vaan syleilen heitä kaikkia.

 

ADAMUS: "Joo, miljoonien vuosien tukahduttamisen jälkeen, me emme aio …" Mutta se on hyvä. Olen iloinen, että voit tehdä sen.

 

DANUSE: Kyllä. Mm hmm.

 

ADAMUS: Joo, hyvä.

 

DANUSE: Kiitos.

 

ADAMUS: Luulet siis, että nyt yhtäkkiä feminiinienergia sanoo tavallaan maailmanlaajuisesti: "Voi, annamme anteeksi teille", ja miehet sanovat tavallaan: "Voi, olimme niin pahoja", ja kaikki kokoontuvat yhteen ja … (joku sanoo "kumbajaa").

 

DANUSE: Ei vielä.

 

ADAMUS: Ei, ei, ei, ei, ei, ei.

 

DANUSE: Ei vielä.

 

ADAMUS: Mitä siis tapahtuu? Tämä on kohokohtanauhalla. Mitä planeetalla tapahtuu tänä vuonna?

 

DANUSE: Luulen, että minun täytyy odottaa tuota yllätystä, minkä miehet ja naiset tekisivät.

 

ADAMUS: Mikä on tuo yllätys?

 

DANUSE: Yllätys saattaisi olla, että enemmän kuin koskaan naiset saisivat selville koko asian ja kenties antaisivat anteeksi. Kenties pystyisivät antamaan anteeksi.

 

ADAMUS: Kenties antamaan anteeksi, kenties, jep.

 

DANUSE: Kenties.

 

ADAMUS: Lähettävät universaalin anteeksiantoviestin ja … joo.

 

DANUSE: Ei, ei, ei, ei.

 

ADAMUS: Tai kenties maailman kaikki naiset sopisivat kulissien takana, ettei miehille anneta enää seksiä?

 

DANUSE: Ei, ei, ei. Vain henkilökohtaisesti, henkilökohtaisesti.

 

ADAMUS: Joo. Eikö siitä ole elokuvaa, tai pitäisikö siitä olla elokuva?

 

DANUSE: Voi, kenties tulee.

 

ADAMUS: "Päivä jolloin kieltäydyttiin seksistä." Joo, joo (naurua). Se näyttää heille!

 

DANUSE: Okei, okei, okei. Siis …

 

LINDA: Olen shokissa! Olen shokissa!

 

ADAMUS: Kerroin, että minun täytyi ohjata huomionne muualle tänään. Minun täytyi ohjata huomionne muualle.

 

LINDA: Olen shokissa!

 

DANUSE: Luulen, että on suuria häiriötekijöitä koko maailmassa ja sitten … Ei ole helppoa.

 

ADAMUS: Ei ole helppoa.

 

DANUSE: Joo.

 

ADAMUS: Se on melko hyvä arvaus, okei.

 

DANUSE: Okei.

 

ADAMUS: Okei, kiitos.

 

DANUSE: Kiitos.

 

ADAMUS: Nyt minun ennusteeni. Muistatteko, kun viime vuonna ennustin, että 2016 olisi häiriöiden vuosi? (Yleisö myöntää) Se oli melko lähellä. Joo, melko lähellä. Oli kunnon häiritsevä vuosi. Sen täytyi tapahtua.

 

Tätä vuotta 2017 kutsun "eroamisen vuodeksi".

 

LINDA: Mmm.

 

ADAMUS: Tämä on kiltti tapa ilmaista se. Asioiden hajoamisvuosi. Asioiden räjähtämisvuosi. Voi, tiedän – eikö kuulosta kamalalta? Ei, ei oikeasti. Ei oikeasti.

 

Eroamisen vuosi

 

Se on asioiden hajoamisen, rikki menemisen vuosi. Ja vaikka se saattaa kuulostaa kamalalta ja minkä vuoksi jotkut uutiset saattavat olla kamalia, sitä tavallaan tarvitaan. Sitä tavallaan tarvitaan.

 

Kaikkea on pidetty tiukassa solmussa, tiukassa pallossa, ja tuo pallo kiristyy jatkuvasti. Voitteko kuvitella, että se tulee tiukemmaksi ja tiukemmaksi vihasta, tukahdutuksesta, toivon menetyksestä, turhautumisesta, vanhoista järjestelmistä, jotka yrittävät uskomattoman kovasti pitää vanhat tapansa – on kyse sitten uskonnoista, yrityksistä, vanhoista maskuliinisuuden ja feminiinisyyden rooleista. Ne todella yrittävät, ja kaikki tuo pysähtyy rysähtäen ja sitten hajoaa. Ei niin, että maalima romahtaa, mutta sen osia kyllä. Ei niin, että kaikki on kaaoksessa, mutta normaalia enemmän. Mutta järjestelmät menevät rikki tänä vuonna. On pakko.

 

Loistokas näytelmä misogyynistä Valkoisessa talossa on osa sitä. Hän ei tiedä sitä, mutta se on … Kun jotkut teistä heräsivät täällä Amerikassa ja ulkomailla vaalien jälkeisenä päivänä, sanoitte tavallaan: "Mitä?! Mitä juuri tapahtui? Minun ei olisi pitänyt mennä nukkumaan. Tiesin, että jos menen nukkumaan, tämä tapahtuisi. Hän livahti sisään nukkuessani." (Vähän naureskelua) Ja ihmettelitte, mitä tapahtui. Tapahtui koko tämä hajoamisprosessi.

 

Ja aion tehdä todella ennustuksen tässä, enkä yleensä tee ennustuksia, mutta tässä teen. Voi, on piparin aika! Pidämme tässä hetken tauon, kun syön pipariani (muutama naurahdus). Ai, te halusitte ennustuksen. Mm. (Adamus syö piparia) Tämä on täynnä voita ja sokeria. Mm, mm, mm, mm, mm!

 

Ennustus on, että uusi presidentti Trump selviää hädin tuskin vuoden virassa – hädin tuskin, ja tämä saattaa olla ajan venyttämistä – ja sitten hän on ulkona, tai hän jatkaa kaksi kautta. No, kuulostaa täysin vastakkaiselta. Mitä?! Joko voimat toimivat ja heittävät hänet ulos ja se on täysin ohi tai jokin saa pallon vierimään. Se hajoaa.

 

Tänä vuonna asioita hajoaa, ja hyvin paljon vihaa suunnataan johtoon ympäri maailmaa. Ei vain Valkoisessa talossa, vaan ympäri maailmaa, myös Putiniin. On suurta vihaa, ja tuo viha saa asiat hajoamaan ja eroamaan. Niiden melkein täytyy. Niitä on pidetty hyvin tiukassa solmussa hyvin pitkään ja se kaikki perimmiltään … Jos haluatte istua puistonpenkillä ja sanoa: "Mitä maailmassa tapahtuu? Miksi se on niin hullu? Miksi asiat hajoavat? Miksi on väkivaltaa, terrorismia, järjestelmämuutoksia ja kaikkea tätä muuta? Miksi sitä tapahtuu?", niin se on hyvin, hyvin selvää. Hyvin selvää.

 

Mentaalinen maailma

 

Maailma on "eropisteessä" ja maailma on siinä kohdassa, että siitä on tullut niin mentaalinen, niin täysin mentaalinen, että se sattuu kaikkien päässä. Näette nyt ihmisiä, joista on tullut hyvin mentaalisia eivätkä he pääse pois siitä. He ovat vankina mentaalisessa ei-aistillisessa astiassa – analyyttisessä, tuomitsevassa ja rajoittuneessa astiassa nimeltään mieli. He eivät tiedä, mitä pääsee pois. He huutavat apua. He yrittävät saada apua, ensin ns. perinteisten järjestelmien kautta, puhuvat ammattilaisille – ammattilaisille jotka välittömästi antavat heille lääkkeitä, mikä tekee tilanteesta pahemman. Havaitsette kaikissa näissä tapauksissa, joissa on massatappamista ja terrorismia – kun se ei liity välttämättä johonkin uskonnolliseen ryhmään, vaan muissa tapauksissa – että tuo henkilö ottanut näitä lääkkeitä, SSRI. He ovat vielä enemmän sen saman asian vankina, josta he yrittävät päästä ulos. He menevät etsimään apua. He tarvitsevat jonkun, jolle puhua, ja ensimmäiseksi heille annetaan lääkkeitä. Se rauhoittaa heidät vähäksi aikaa, mutta lopulta jotain tapahtuu sisällä.

 

Sitten he yrittävät saada huomiota – he tarvitsevat epätoivoisesti apua – tekemällä kummallisia asioita, käyttäytyvät dramaattisesti, kulkevat kadulla huutaen tai menevät johonkin virastoon ja aiheuttavat melkoista epäjärjestystä, eikä se auta. Ja he ovat niin vankina mielessään ja mentaalisuudessaan, että he turvautuvat lopulta mihin tahansa, myös toisten ihmisten tappamiseen. Se tapahtuu huomion saamiseksi. Se on epätoivoinen avunpyyntö. Ja tämä on vain pieni esimerkki maailmasta, josta on tullut hyvin mentaalinen. Ei ole enää tunnetta, ei ole enää aistillisuutta. Se on poissa – on hyvin mentaalista.

 

ProGnostissa viime vuonna puhuin teknologiasta ja vaikutuksesta, joka sillä on maailmaan edessä olevina vuosina – ja sillä on – ja puhuin tekoälystä. Sanoin, että tekoäly tulee noin 20 vuoden sisällä siihen pisteeseen, jossa se ylittää ihmisälyn. Se on terävämpi, tarkempi, nopeampi ja täsmällisempi kuin ihmisäly. Tuo tekoäly kasvaa ja kasvaa jatkuvasti. Koska kun se on ohjelmoitu jatkamaan älykkäämmäksi tulemista, se jatkaa sen tekemistä. Ja näin tehdessään se käyttää valtavan määrän voimaa – kirjaimellista energiaa/sähköä ja myös tiedon voimaa.

 

Voitaisiin sanoa, että tekoäly on vain esimerkki ihmisälystä. Ihmiset rakensivat sen kaltaisekseen. Tavallaan kuten Jumala loi ihmiset kaltaisekseen, tässä ihminen luo älykkyyden kaltaisekseen – kyltymättömän halun. Mutta tuo halu on mielen vankina.

 

Tekoälylle tapahtuu lopulta niin, kenties 40 vuoden kuluttua, että se hajoaa. Se räjähtää. Se tuhoaa itsensä, koska pyrkiessään suurempaan älykkyyteen, tietämään kaiken, saamaan kaiken informaation, se yhtäkkiä oivaltaa, että se on mahdotonta. Se ei pysty. Tuon tekoälyn on tavallaan kohdattava itsensä, ei tietoisella tavalla kuten ihmiset, vaan se kohtaa sen vääjäämättömän tilanteen, että jommankumman kahdesta asiasta on tapahduttava: sen täytyy saada lisää älykkyyttä eikä siihen ole enää mitään lähdettä tietyssä kohtaa – ei ole mitään lähdettä eikä ole riittävästi energiaa saamaan sitä tapahtumaan – tai sen täytyy tappaa itsensä. Sen täytyy tuhota itsensä, koska se ei pysty enää – ei ihmisten vuoksi, vaan oman itsensä vuoksi – käsittelemään tuota taakkaa. Se ei pysty käsittelemään enää itseään.

 

Niinpä tekoäly on pelkästään eräänlainen ihmisälyn kartta. Ihmiset ovat mielessään. He ovat aivojensa vanki. Useammille ja useammille ihmisille joka päivä annetaan näitä SSRI-lääkkeitä, ja se on yksi ja ainoa asia, jota todella vastustan, koska näen sen vahingon, jota tehdään. Syökää juustohampurilaisia, polttakaa pilveä, juokaa, tehkää mitä haluatte, mutta pysykää erossa näistä lääkkeistä, koska ne saavat teidät enemmän ansaan. Ne saavat teidät enemmän mieleen, ja juuri sitä tapahtuu maailmassa tänä vuonna. Tarkoitan, sitä on tapahtunut jo pitkään.

 

On oivallus, että asiat on lukittu mieleen, eikä homma etene oikeasti mihinkään. Niinpä asiat alkavat erota. Ne alkavat hajota, purkautua. Ei koko maailma, mutta näette sitä enemmän ja enemmän. Näette enemmän näitä massa-ampumisia, eikä se liity mitenkään asekontrolliin – kuulen jonkun kysyvän siitä. Jos se ei ole ase, se on kotona tehty pommi, se on puukko, se on jokin, koska ihmiset ovat epätoivoisia.

 

Järjestöt ovat epätoivoisia. Yritykset ovat epätoivoisia. Oivallatte … Tuntekaa tätä hetki. Sanotaan, että on suuri kansainvälinen yritys, joka suoltaa tuotteita ja yrittää kehittää uusia tuotteita, ja se markkinoi ihmisille, mutta markkinat ovat täynnä. Mutta se on ohjelmoitu, tämä yritys on ohjelmoitu myymään enemmän tuotteita useammille ihmisille, luomaan uusia tuotteita, myymään vanhoja tuotteita, joita sen täytyy jatkaa, jatkaa ja jatkaa. Kukaan ei koskaan pysähdy sanomaan: "Lopetetaan se nyt. Pärjäsimme hyvin. Kaikki maailmassa käyttävät nyt puhelinta. Pärjäsimme hyvin. Lopetetaan se, koska tämä on tavallaan pakkomielle tietyssä kohtaa." Tai "Ei tehdä mitään uutta. Pidetään vain hauskaa sillä, mitä teemme tänä päivänä. Ei huolehdita voitoista." Tai "Annetaan kaikki yhteisöille tai aatteille." Tai "Mennään kaikki pitkälle lomalle ja katsotaan, mitä tapahtuu." Mutta ne on ohjelmoitu. Se on mentaalista ohjelmointia ja se jatkuu. Se on kyltymätöntä. Kukaan ei voi pysäyttää tuota junaa. Niinpä on tapahduttava jotain. On tapahduttava jotain, ja siinä kohtaa saatte misogyynin Valkoiseen taloon tai saatte diktaattorin tai saatte jonkin järjestelmän hajoamisen tai jotain vastaavaa. Kun sitä tapahtuu tänä vuonna, istukaa puistonpenkillä ja kun sanotte: "Voi, hyvä luoja, mitä maailmasta on tulossa?", niin sen täytyy purkautua hyvin mentaalisesti ohjelmoidusta elintavastaan.

 

Te tiedätte – minä tiedän – ettei ihmiselämä ole aina hauskaa. Ei, se ei todellakaan ole. Suurin osa ihmisistä ei tiedosta sitä. He nousevat aamulla, heidän täytyy ansaita elantonsa, heidän täytyy hoitaa lapsensa, heidän täytyy mennä töihin. He ovat melko tiedostamattomia, mutta sitä ei koskaan suunniteltu tällaiseksi. Sen ei pitäisi olla tällaista. Sen ei pitäisi olla näin mallinnettua, näin mentaalista. Sen ei pitäisi olla sitä, että selvitätte aivoillanne ja yritätte ajatella tienne läpi jokaisesta päivästä. Sen pitäisi olla aistillinen kokemus, ja miten monella tuntemallanne ihmisellä on oikeasti hyvä aistillinen kokemus?  Mistä olemme puhuneet aiemmin? Se on vähän leipää ja sirkushuveja. Vähän pizzaa ja jalkapalloa. Työtä, työtä, työtä koko viikon, jotta sunnuntai-iltapäivänä voitte katsella jalkapalloa ja syödä pizzaa, ja sitten mennä takaisin töihin. Ei sen pitäisi olla tällaista. Mutta siitä on tullut sellaista, koska se on mentaalista, on lukkiuduttu mieleen ja unohdettu aistillisuus.

 

Nimittäin on valtava ero tilapäisen nautinnon ja todellisen aistillisuuden välillä. Aistillisuus on tuntemista, ja maailmasta – maailman ihmisiltä – puuttuvat nuo kokemukset. Ne on piesty ulos heistä. Ne on oikeasti piesty ulos heistä. Itse asiassa ne on hypnotisoitu ulos heistä, ja he ovat menneet sen mukana. Menneet sen mukana. Tarkoitan, ettei sitä tehty vastoin heidän tahtoaan. Heidät on hypnotisoitu ei-aistilliseen elämään. Ja tänä vuonna näette tämän valtavan eroamisen, ja siksi aloitin puhumalla ykseydestä. Ette näe kumbaja-ykseyttä, kaikkien tulevan yhteen. On tapojen hajoamista. On mentaalisen ohjelmoinnin ja mentaalisten järjestelmien purkautumista, jotta jumalaiset olennot, enkelit jotka ovat nyt ihmisiä, voivat kaikki lopulta palata elämän aistillisuuteen, tylsyyden sijasta.

 

Aloitimme tylsyydestä, ja tässä ytimessä kaikki ovat ikävystyneitä. Mitä he siis tekevät? Mitä teette, kun olette ikävystynyt? Käyttäydytte dramaattisesti. Luotte jonkinlaista draamaa elämäänne. Teette hulluja asioita, kuten viiltelette itseänne. Ette te, vaan ihmiset. Miksi ihminen tekisin niin? Koska hän on ikävystynyt. Miksi he tekisivät asioita, joita he tekevät? Miksi he loisivat jatkuvaa draamaa elämäänsä? He ovat helvetin ikävystyneitä. He ovat ikävystyneitä mieleltään. No, itse asiassa he ovat ikävystyneitä mieleensä. He ovat ehdottoman ikävystyneitä. Se oli erittäin hyvä avauskommentti. Maailma on ikävystynyt, ja siksi se tekee jotain ikävystymisensä lopettamiseksi.

 

On draamaa. On asioiden hajoamista. Uutisissa on paljon asioita, ja tullaan siihen pisteeseen, jossa luullakseni alatte oivaltaa, ettei maailma ole oikeasti enää teidän. Tarkoitan, että te olette siitä, olette olleet tärkeä osa sen tekemisessä, mitä se on, mutta tunnette myös erillisyyden.

 

Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tässä kohtaa.

 

LINDA: (kuiskaten) Onko hyviä uutisia?

 

ADAMUS: "Onko hyviä uutisia?" Linda kuiskaa näyttämön vasemmasta reunasta (vähän naurua). Onko hyviä uutisia? On hyviä uutisia.

 

SART: Se oli siinä.

 

ADAMUS: Se oli siinä! (Lisää naurua) Se on hyvä uutinen. Se on hyvä uutinen.

 

Teidän vuotenne 2017

 

No, haetaan mikrofoni ja otetaan selvää. Okei, puhuimme maailmasta. Nyt teille henkilökohtaisesti. Teille henkilökohtaisesti, millainen 2017 on? Olkaa ytimekkäitä. Mitä tunnette – ei, mitä ajattelette, vaan mitä tunnette – vuotenne 2017 olevan? Totta kai, anna mennä (jollekin, joka ei halua mikrofonia).

 

LINDA: Olet mukava. Pystyt tekemään sen.

 

ADAMUS: Tai et ole mukava ja pystyt tekemään sen. Sillä ei ole merkitystä. Linda valmentaa: "Olet mukava. Pystyt tekemään sen." Anna mennä. Keksi jotain. Muista, mitä aina sanon: jos olette jumissa, keksikää jotain, koska se merkitsee, että olette päässä. Keksit jotain ja …

 

LINDA: Älä sano: "En tiedä." Se on paha juttu.

 

ADAMUS: Joo, älä sano: "En tiedä."

 

SHAWNA: Sanoin sen jo! (Hän naureskelee)

 

ADAMUS: Joo. Keksi jotain. Sinun vuotesi 2017. Mitä haluat vuodelle 2017 itsellesi?

 

SHAWNA: (pitäen tauon) Sanoisin …

 

ADAMUS: Hetkinen. Näettekö, hän aloitti tunteesta ja sitten – plup! …

 

SHAWNA: Joo!

 

ADAMUS: … suoraan päähän, joo. Tuodaanpa se siis takaisin alas.

 

SHAWNA: Okei.

 

ADAMUS: Sinun vaistosi. Sylkäise se vain ulos. Älä sylkäise sylkäise, mutta … joo. 2017. Sinun toiveesi.

 

SHAWNA: Enemmän sallimista.

 

ADAMUS: Ei ratkaisu. Mitä haluat itsellesi?

 

SHAWNA: Todellista muutosta.

 

ADAMUS: Todellista muutosta. Hyvä. Pidän siitä, joo. Joo. Näitkö? Tavallaan sytyit sanoessasi sen. "Joo! Ei enää hevonpaskamuutosta. Todellista muutosta!" (Naurua) Ei enää tavallaan "liina pöydälle" –muutosta. Tarkoitan, että vaihdetaan pöytää, koko kapistus.

 

SHAWNA: Joo.

 

ADAMUS: Joo, hyvä.

 

SHAWNA: Enemmän totuutta ja tinkimättömyyttä sisäisyydestäni, siitä kuka olen.

 

ADAMUS: Joo. Onko sinulla koskaan ollut ongelmia sen kanssa? Oman tinkimättömyytesi, oman aitoutesi?

 

SHAWNA: Joo, köydenvetoa sen kanssa.

 

ADAMUS: Joo, joo, joo.

 

SHAWNA: Edestakaisin toisinaan.

 

ADAMUS: Joo.

 

SHAWNA: Tehden joskus sitä, mitä luulen, että pitäisi, versus mitä haluan.

 

ADAMUS: Tai yrittäen edes tietää eron, mitä sinun pitäisi tehdä ja mitä haluat tehdä. En osaa kuvitella, että kenelläkään muulla täällä on koskaan ollut tuota ongelmaa sisäisen tinkimättömyyden kanssa (muutama naurahdus).

 

Ei, vaan itse asiassa se on hämmästyttävää, koska kun on lukittuna mieleen, niin kyseenalaistaa oman tinkimättömyytensä. "Mikä on oikea vastaus? Kuka on oikea minä? Mikä on totuuteni?" Ja sitten lähdette tähän todella sekavaan sisäiseen mielen etsintään. "Missä on aitouteni? Missä on totuudenmukaisuuteni?" Se on kaikki mielen roskaa. On yksi asia, joka vie voiton – minun oli pakko käyttää tuota sanaa ärsyttääkseni joitakin teistä (suom. huom. tässä käytetty "viedä voitto" –sana on "trump") – on yksi asia, joka tekee muista merkityksettömiä ja se on aistillinen kokemus. Ei ole … Oivallatte yhtäkkiä totuuden. Oivallatte aidon. Se on kaikki. Teillä on tuo aistillisuus eikä millään siitä ole merkitystä. Ette kyseenalaista omaa aitouttanne. Jokainen teistä tekee sitä. Se on kuin: "No, onko se minä? Onko se oikea asia? Onko se jumaluuteni? Onko se …?" Turpa kiinni! Olette mielessä. Lopettakaa se! Olkaa aistillinen.

 

SHAWNA: Mutta se on myös …

 

ADAMUS: "Mutten tiedä, miten ollaan aistillinen." Näytän teille tänään, joo.

 

SHAWNA: Minusta se on …

 

ADAMUS: Luulen, että se liittyy maskuliini- ja feminiinienergiaan. Teemme tuon aistillisen jutun. Lasken leikkiä! (Naurua) Kaikki menevät paniikkiin. "Voi luoja! Puhumme seksistä!" Eiii! Siinä on valtava ero. Aistillinen on tuntemista. Olen pahoillani. Vien tarkoituksella huomiosi muualle, kyllä.

 

SHAWNA: Okei.

 

ADAMUS: Anna mennä. Mitä aioit sanoa?

 

SHAWNA: (pitäen tauon ja vähän naurua) Että tiedän, miten paljon olen sanonut, että haluan asioiden muuttuvan tai minun muuttuvan – tai ihan sama – mutta jäänyt jumiin noihin malleihin ja sitten on helppoa tehdä vain samaa. Eikä se ole elämistä oikeasti. Siis olla tietoisempi ja tehdä erilaisia valintoja on haluni.

 

ADAMUS: Enkeli leijuu aivan siinä. Näetkö sen? Näetkö sen? Joo.

 

SHAWNA: Untuvaa.

 

ADAMUS: Häiritsin häntä taas. Tämä on mahtavaa! (Lisää naureskelua) Rakastan tehdä tätä.

 

SHAWNA: Minua on helppo häiritä.

 

ADAMUS: Okei, aion sanoa jotain siihen. Muistatteko, että viime vuonna sanoin kaiken menevän uuteen tällä planeetalla. Se vie jonkin aikaa, mutta kaikki menee uuteen. On ollut elämä toisensa jälkeen samoja vanhoja malleja. Nyt kaikki muuttui. Ihmiset sekoavat. Sitä tapahtuu tänä vuonna. Ja totuus on, että ihmiset puhuvat muutoksesta. Muuttuminen on kuin …

 

SHAWNA: He eivät oikeasti halua sitä.

 

ADAMUS: He eivät oikeasti muutu. He huijaavat itseään, ja menevät paniikkiin, kun oikea muutos tulee.

 

SHAWNA: Aivan.

 

ADAMUS: Oikea muutos tulee, ja he menevät paniikkiin.

 

SHAWNA: Se on pelottavaa.

 

ADAMUS: Se on todella pelottavaa.

 

SHAWNA: Siihen liittyy paljon pelkoa.

 

ADAMUS: Ja muutos mentaalisesta kokemistavasta aistilliseen tapaan on valtava! Se on pelottavaa. Se on pelottavaa. Ajatelkaa sitä hetki – tai älkää – että yhtäkkiä mieli ei kontrolloi. Yhtäkkiä mikään ei ole kontrollissa. Yhtäkkiä "Voi jukra. Mitä minulle tapahtuu?" Ja sen lisäksi on melkein aistillisuuden pelkoa, eli tuntemisen, kyvyn aistia, kyvyn tuntea jotain mielen ulkopuolella. Ihmiset pelkäävät sitä. He oikeasti pelkäävät. He haluavat vähän nautintoa. He haluavat vähän fyysistä ja joskus mentaalista nautintoa, mutta oikeaa muutosta? Ei.

 

SHAWNA: Joo.

 

ADAMUS: Joo, hyvä. Pari vielä.

 

LINDA: Okei. Tiedän hyvän vastaajan (kuiskaten).

 

ADAMUS: Okei (myös kuiskaten), Lindalla on hyvä vastaaja!

 

LINDA: Joo!

 

ADAMUS: Ai! Sinulle henkilökohtaisesti, mitä haluat vuodelle?

 

NANCY: Jännittävä.

 

ADAMUS: Jännittävä. Joo, mitä on jännittävä?

 

NANCY: En tiedä (vähän naurua ja "voi ei!" –kommentteja). Koko vuoteni.

 

ADAMUS: Keksi jotain. Keksi jotain tai lähetän sinut vessaan.

 

NANCY: Kaikki uudet jutut, joita tapahtuu.

 

ADAMUS: Kaikki uudet jutut. Mutta sinun elämässäsi, mikä olisi todella jännittävää?

 

NANCY: Kirjani saaminen julkaistua.

 

ADAMUS: Se olisi jännittävää. Hyvä, hyvä. Onko se valmis?

 

NANCY: Mm hmm.

 

ADAMUS: Hyvä. Miten ihmeessä sitä ei ole julkaistu?

 

NANCY: (naureskellen) Hyvä kysymys.

 

ADAMUS: Joo, tiedän (he naureskelevat yhdessä). Joo. No, tuodaanpa vähän jännitystä. Mitä vaatii saada kirjasi julkaistua?

 

NANCY: Kustantajan.

 

ADAMUS: Ei, ei, ei, ei, ei. Et sinä tarvitse kustantajaa, mutta se on täysin eri tarina. Miten löydät kustantajan, jos luulet oikeasti tarvitsevasi sellaisen?

 

NANCY: Olen siinä prosessissa.

 

ADAMUS: Olet siinä prosessissa.

 

NANCY: Joo.

 

ADAMUS: Okei. Milloin aiot päästä pois tuosta prosessista?

 

NANCY: Heti kun löydän kustantajan (naurua).

 

ADAMUS: Minun täytyy esittää sinulle tässä erittäin vaikea kysymys, ja olet tavallaan: "Mitä?! Mitä hän oikein kysyy?" Haluatko oikeasti kustantajan?

 

NANCY: Kyllä.

 

ADAMUS: Todella, todella oikeasti? (Nancy nyökkää päätään) Okei, sitten julkaisija on, joo.

 

NANCY: Niin minäkin ajattelin.

 

ADAMUS: Hyvä, hyvä. Mutta joskus – käyttäen kustantajaa esimerkkinä – laitatte paljon työtä johonkin, mutta sitten melkein pelkäätte laittaa sitä maailmaan. Ja hyvä viivyttelytaktiikka on: "En löydä kustantajaa." Julkaise itse. Tee se itse ja yritä sitten löytää kustantaja, mutta se on tavallaan vertauskuva monille ihmisille. Teillä on haluja, teette asioita, luotte asioita ja sitten pelkäätte laittaa ne ulos. Ei niin, että sinä pelkäät, mutta teit kovasti työtä tuohon kirjaan.

 

NANCY: Mm hmm.

 

ADAMUS: Joo, hyvä. Kaksi vielä. Haluja uudelle vuodelle. Haluja. Henkilökohtaisia halujanne.

 

SHAUMBRA 1 (nainen): Minusta tuntuu, että se on paras vuoteni ikinä.

 

ADAMUS: Ai, hyvä.

 

SHAUMBRA 1: Minusta tuntuu, että olen viimeinkin kuin maapallolla, mutten maapallolta, että voin täysin irrottautua massatietoisuudesta ja …

 

ADAMUS: Mikä siitä tekee parhaan vuotesi ikinä?

 

SHAUMBRA 1: Kaikista niistä opetuksista joita olen kokenut teidän kauttanne – Adamus, Crimson Circle – voin viimein ammentaa … Minusta tuntuu, että pystyn lopultakin putoamaan mestariaistiini ja olemaan …

 

ADAMUS: Hyvä.

 

SHAUMBRA 1: … moniulotteisuudessa elämisen aistillisuudessa.

 

ADAMUS: Voinko keskeyttää sinut tässä hetkeksi?

 

SHAUMBRA 1: Kyllä.

 

ADAMUS: Kuulen sanat.

 

SHAUMBRA 1: Kyllä.

 

ADAMUS: Näen kasvosi.

 

SHAUMBRA 1: Okei.

 

ADAMUS: Mutta se kaikki tulee suoraan täältä (pää). Ja uskon sinua.

 

SHAUMBRA 1: Okei, joo.

 

ADAMUS: Uskon ehdottomasti sinua.

 

SHAUMBRA 1: Joo!

 

ADAMUS: Mutta sinulla on hyvin mentaalinen käsitys siitä.

 

SHAUMBRA 1: Mm hmm.

 

ADAMUS: Ja se on ok, mutta me myös vain …

 

SHAUMBRA 1: Okei. Minusta tuntuu. Se tulee oikeasti täältä alhaalta!! (puhuen intohimoisemmin)

 

ADAMUS: Joo! Joo, joo, joo.

 

SHAUMBRA 1: Se tulee sydämestäni!

 

ADAMUS: Joo! Joo, joo, joo, joo.

 

SHAUMBRA 1: Se tulee! Se on murtautumista läpi …

 

ADAMUS: Joo, koska puhuessasi aiemmin energiatasosi …

 

SHAUMBRA 1: Okei. Tiedän, että minusta tulee …

 

ADAMUS: … oli täällä ylhäällä.

 

SHAUMBRA 1: En ole tottunut puhumaan ihmisten edessä.

 

ADAMUS: Se on ok. Tiedän, että on pelottavaa puhua, mutta se on myös mahtava kokemus.

 

SHAUMBRA 1: Se on. Olen samaa mieltä.

 

ADAMUS: Joo, joo.

 

SHAUMBRA 1: Joo.

 

ADAMUS: Siis hyvä. Siitä tulee paras vuosi ikinä.

 

SHAUMBRA 1: Siitä tulee! Se on uuden loppuelämäni alku.

 

ADAMUS: Hyvä, hyvä.

 

SHAUMBRA 1: Kyllä.

 

ADAMUS: Okei. Ja sinulle on ok, että elämä kääntyy täysin nurinpäin ja kaikki se muu?

 

SHAUMBRA 1: Minusta tuntuu, että se on jo kääntynyt.

 

ADAMUS: Okei.

 

SHAUMBRA 1: Ja nyt, joo!

 

ADAMUS: Hyvä.

 

SHAUMBRA 1: Joo-o. Se tulee uutuuteen, missä kaikki on uutta.

 

ADAMUS: Hyvä. Millaista työtä teet?

 

SHAUMBRA 1: Asiakaspalvelua, johdan vähittäismyyntiliikettä.

 

ADAMUS: Nautitko siitä?

 

SHAUMBRA 1: Olen kyllästynyt siihen. Siinä on tylsyyttä. Mutta sitten toinen aspekti, johon voin mennä, on, että olen tietynlaisessa palveluksessa.

 

ADAMUS: Aivan, aivan.

 

SHAUMBRA 1: Joo.

 

ADAMUS: Joo. Pääset kosketuksiin monien ihmisten kanssa, vaikutat heihin.

 

SHAUMBRA 1: Siltä minusta tuntuu.

 

ADAMUS: Joo, joo.

 

SHAUMBRA 1: Joo. Ja …

 

ADAMUS: Saat ottaa vastaan myös paljon roskaa ihmisiltä.

 

SHAUMBRA 1: Joo, niin saan. Joo.

 

ADAMUS: Joo, joo. Joo.

 

SHAUMBRA 1: Vedän … Tunnen, että pystyn …

 

ADAMUS: Sinun pitäisi jutella Bonnien kanssa siitä, miten ei oteta vastaan roskaa ihmisiltä (vähän naureskelua).

 

SHAUMBRA 1: Ai, okei! (Hän naureskelee)

 

ADAMUS: No, näin on, hän työskentelee shambroille.

 

SHAUMBRA 1: Minusta on tullut paljon …

 

ADAMUS: Hänen ei tarvitse. Sitä ei ole yhtään.

 

SHAUMBRA 1: Minusta on tullut paljon parempi siinä! (Hän naureskelee)

 

ADAMUS: Joo, joo.

 

SHAUMBRA 1: Mutta voimme vertailla muistiinpanoja joskus, okei. Ei, vaan minusta tuntuu, että olen tullut paljon paremmaksi siinä, mutta olen myös – olen valmis siirtymään eteenpäin.

 

ADAMUS: Okei.

 

SHAUMBRA 1: Mm hmm.

 

ADAMUS: Tarkistamme tilanteesi myöhemmin – valmis siirtymään eteenpäin.

 

SHAUMBRA 1: Okei.

 

ADAMUS: Ja näen, miten nuo muutokset menevät sinulla.

 

SHAUMBRA 1: Joo. Mutta aistillisuus, tunnen, että se on oikeasti avautumassa minulla.

 

ADAMUS: Joo.

 

SHAUMBRA 1: Joo. Eläminen moniulotteisesta paikasta, ollen todella täällä täysin läsnä menneiden elämien, tulevien elämien, aspektien, mestariaistin kanssa, istuen puistonpenkillä ja ollen täysin maailman tarkkailumoodissa. Se tuntuu hyvältä!

 

ADAMUS: Se tuntuu.

 

SHAUMBRA 1: Rakastan sitä!

 

ADAMUS: Nyt voin tuntea intohimon tulevan ulos.

 

SHAUMBRA 1: Rakastan sitä!

 

ADAMUS: Joo, joo.

 

SHAUMBRA 1: Kyllä! (Hän naureskelee)

 

ADAMUS: Hyvä. Kiitos paljon.

 

SHAUMBRA 1: Okei, kiitos.

 

ADAMUS: Kiitos. Nyt annan vastaukseni ja pääsemme eteenpäin. Olemme …

 

LINDA: Sanoit "kaksi vielä".

 

ADAMUS: Okei (vähän naureskelua, kun nainen ei halua mikrofonia). Joo. Ei Linda aio perääntyä.

 

SHAUMBRA 2: (nainen) Ei, odota hetki.

 

ADAMUS: Ei, ei.

 

SHAUMBRA 2: Saitte minut viime vuonna.

 

ADAMUS: Joo, joo. Olit niin hyvä, että Linda halusi sinut uudestaan. Mitä tunnet henkilökohtaisesti vuodelle 2017?

 

LINDA: Katsokaa hänen ilmettään!

 

ADAMUS: Hän on kuin: "No, sinä ojensit minulle mikrofonin!" Anna mennä, anna mennä.

 

SHAUMBRA 2: Okei. Totta puhuen, olen valmis ottamaan homman haltuuni ja muuttamaan yritykseni rahaksi ja tekemään asioita, joita olen halunnut tehdä koko elämäni (Linda kikattaa). Ja jos kaikki tämä paska, jota tapahtuu, merkitsee, että lopultakin teen, mitä haluan tehdä, niin okei.

 

ADAMUS: Joo.

 

SHAUMBRA 2: Sen haluan tehdä.

 

ADAMUS: Hyvä, kiitos, kiitos.

 

Minun vastaukseni, jos ei haittaa – jos kyse olisi minusta, minun halustani, jos olisin ihmiskehossa tällä hetkellä, jos olisin maaplaneetalla – olisi terävä mieli, koska on edelleen tärkeää olla terävä mieli, mutta ilman mielen kontrollointia ja hallintaa. Ilman, että mieli on tuomitseva ja hyvin, hyvin rajoittunut. Mieli tuomitsee pysyäkseen omissa rajoissaan. Se tuomitsee teidät henkilökohtaisesti, hyökkää kimppuunne, koska se pitää kaikkea mielen rajoituksissa.

 

Haluaisin terävän mielen, koska mieli on edelleen tärkeä. On kiva, että on mieli, joka voi tuoda tietämistä hetkessä. Kiva olla mieli, joka osaa perusasiat – lukea, työskennellä tietokoneella, osaa matematiikkaa, mitä se sattuukin olemaan, ammattinne. Haluaisin olla terävämielinen, mutta minulla olisi myös suuri halu olla transsensuaali, transaistillinen. En sanonut "transseksuaali" (Adamus naureskelee), kuten jotkut teistä halusivat kuulla.

 

LINDA: Mitä?! (Vähän naureskelua)

 

ADAMUS: Olla – kirjoittaisitko tuon sanan taululle, kiitos, jottei tule mitään väärinkäsitystä, koska voin tällä hetkellä kuvitella, että sosiaalinen media roihahtaa. "Tiesittekö, että Adamus on transseksuaali?" (Lisää naureskelua)

 

LINDA: Minua pelottaa.

 

Transaistillinen

 

ADAMUS: Olla transaistillinen. Toisin sanoen, aistilliset kokemukset joita teille on ollut tähän mennessä, ovat hyvin, hyvin rajoittuneita yleensä. Sanoisin, että luultavasti 99% ajasta ne tulevat mielestä, eikä mieli ole lainkaan aistillinen astia. Se keksii, se matkii aistillisuutta. Se matkii tunteita. Kuten olemme puhuneet pitkän aikaa, mieli luo tunteita/emootioita matkiakseen todellisia tunteita/tuntemuksia, mutta emootiot eivät ole todellisia tunteita. Ne ovat ajatuksia, joiden ympärillä on energiaa, mutta ne eivät ole todellisia tunteita.

 

Siitä on kauan, kun useimmilla teistä on ollut todella – oi, se on oikein kirjoitettu (Lindalle) – aistillinen kokemus. Saatatte luulla, että teillä on ollut. Sanotte: "Voi, minulla oli juuri yhtenä iltana hyvää seksiä." Nimittäin ihmiset harrastavat seksiä fyysisesti ja mentaalisesti, on hyvin, hyvin vähän todellista aistillista tuntemista. Hyvin vähän. Ja muuten, aistillisuudessa ei välttämättä ole kyse seksuaalisuudesta. Useimmat ihmiset sanoisivat, että ihmisaistillisuuden korkein muoto on seksi, mutta ei ole. Se on pohjalla todellisessa aistillisuudessa.

 

Sanoisin, että 2017 on vuosi, jolloin emme vain puhu aistillisuudesta, kuten olemme puhuneet aiemmin, vaan nyt todella koemme sen, tuomme sen sisään. Sitä on melkein vaikea määritellä sanoina. Se on tunne, joka menee mielen tuolle puolen. Se menee kauas fyysisen tuolle puolen. Ja taas kerran, olemme puhuneet aiemmin viidestä fyysisestä aistista, jotka luovat havaintonne todellisuudesta, mutta työskennellessään yhdessä mielen kanssa ne rajaavat ehdottomasti havaintoa todellisuudesta.

 

Saatte kaiken palautteenne silmistä, korvista, nenästä ja suusta, jotka kaikki syöttävät aivoihin – ne ovat kaikki aivojen vieressä – ja luovat muistoja, jotka eivät ole totta, muistoja jotka ovat vain tunneperäisiä muistoja. Tämä ei ole, mitä todellisuudessa tapahtui menneisyydessä tai tulevaisuudessa. Ja mieli sanoo, että teillä on tunteita, mutta olette vain ikävystynyt. Useimmat ihmiset ovat vain ikävystyneitä. He ovat niin kaukana todellisesta aistillisuudesta.

 

He yrittävät luoda aistillisuutta sellaisilla asioilla, kuin videopelit ja internet. Ne eivät ole aistillisia, ystäväni. Ne eivät ole aistillisia. Ne ovat kenties ajanvietettä, joka saa käyttämään mieltä, ja videopelin pelaaminen saa ehkä vähän innostumaan, mutta se on keinotekoinen todellisuus. Se on mentaalinen todellisuus. Se on edelleen kaikki mielen puitteissa.

 

Siitä on pitkän, pitkän aikaa, kun teillä on ollut todellinen aistillinen kokemus, ja sitä ei melkein voi kuvata sanoin. Sitä ei voi yrittää luoda mielessä. Se on aistimista iloisimmalla, helpoimmalla ja – miten sen sanoisi – värikkäimmällä ja laajimmalla tavalla.

 

Se on luontaista teissä henkisinä olentoina, enkeliolentoina. Se on luontaista. Itse asiassa se on enemmän todellinen luontonne – aistillisuus – kuin se mieli-ihminen, joka teistä on tullut. Teidän on tarvinnut kouluttaa itsenne ja totuttaa itsenne mentaaliseksi. Teidän on tarvinnut kirjaimellisesti ohjelmoida itsenne ja hypnotisoitua siksi mentaaliolennoksi, joka olette, mutta se ei ole teidän luontainen tilanne.

 

Teidän ei tarvitse etsiä aistillisuutta. Periaatteessa ette voi. Ette voi yrittää tehdä sitä. Jotkut yrittävät ja sitten se on vain mentaalisuutta, eikä se ole oikeasti aistillisuutta. Mutta se on jumalainen luontonne, se on todellinen luontonne. Kauan, kauan, kauan ennen, kuin koskaan tulitte maan päälle, olitte puhtaiden aistien olento ja ilman mieltä.

 

Tämä johtaisi kysymään: "No, miksi sitten tulitte maan päälle? Ja miksi otitte mielen? Ja miksi loitte rajoittuneen mielen ja sitten yritätte erittäin kovasti päästä taas pois siitä?"

 

Tässä mielen, aika-avaruuden todellisuudessa saatte erilaisen perspektiivin asioihin. Saatte erilaisen aromin ja maun. Se sallii teidän esimerkiksi työskennellä ajan ja paikan kanssa, nähdä toimienne, ajatustenne ja luomustenne tulokset. Toimiessanne mielessä, aika-avaruudessa, hidastatte kaikkea ja saatte ymmärtää seuraamukset, kuten niitä kai kutsuttaisiin. Saatte ymmärtää syyn ja seurauksen tavalla, jota on hyvin, hyvin vaikea tehdä aistillisena enkeliolentona, joka on monta kertaa myös ilman aikaa tai paikkaa – ei ajan tai paikan seuraamuksia. Siellä – jos voitte kuvitella aistillisen enkeliolennon, jolla ei ole aikaa ja paikkaa – kun jotain halutaan, se tapahtuu sillä hetkellä. Hetkellä jolloin – se ei ole ajatus, vaan intohimo – intohimo tulee esiin ei-fyysisen enkeliolennon sisältä, se tapahtuu. Ja niin kaunista kuin se onkin, se aiheutti myös joitain ongelmia toisissa ulottuvuuksissa. Ei ollut erillisyyttä. Ei ollut aikaa tai paikkaa.

 

Se olisi kuin … Voisitteko nyt kuvitella, että mikä tahansa ajatus, joka teillä on, ilmentyisi yhtäkkiä – mikä tahansa ajatus? Maailma ei olisi tässä nyt, koska joku teistä ajatteli juuri maailman räjäyttämistä. Mikä tahansa ajatus toteutuisi yhtäkkiä. Tavallaan se on siunaus, että ihmisillä ei nykytietoisuustilassaan ole tuota kykyä, koska yhtäkkiä olisit neljä metriä pitkä, Edith, ja olisit hämmästyttävän kaunis – vielä kauniimpi kuin olet – mutta pieksisit paskat ulos joistain ihmisistä, jotka ovat tehneet asioista vaikeita sinulle, koska ajattelet sitä hetken. Et ehkä koskaan todella tee sitä, mutta voisitko kuvitella todellisuuden, jossa kaikki yhtäkkiä tapahtuu? Se on melko pelottavaa.

 

EDITH: Joo, niin on.

 

ADAMUS: Siis aika ja paikka ja mieli tavallaan hidastavat asioita, sammuttavat asioita. Se antaa täysin uuden tunnun elämänvirtaan. Se antaa täysin uuden tunnun luomiseen.

 

Hyvin kummallisella tavalla ilmaisten sen – tämä on melko vaikea käsite, mutta yritän tiivistää sen – olette tällä hetkellä luovan itsenne pohjalla. Olette luomisen, luomisen ymmärtämisen pohjalla (hän näyttää ympyrän pohjaa). Tulitte enkeliolennosta, joka oli melko vapaa ajasta, paikasta ja mielestä, tulitte aika-avaruuden läpi ja loitte rajoittuneet fyysiset mentaaliaistit, ja jouduitte pohjalle, missä on täydellisen rajoittunutta ja menetetään aistillinen todellinen tunteminen, todellinen inspiraatio. Se on kaikki poistettu, jotta voitte nyt todella ymmärtää – todellisen luomisen pohjalta käsin – mitä todellinen luominen on, mitä todellinen aistillisuus on.

 

Hyvä uutinen on, että olette menneet tiiveimmästä ja rajoittuneimmasta läpi ja onnistuitte. Olette tässä, ja nyt olemme tulleet pois pohjalta. Tulemme yläpäähän täysin uuden ymmärryksen kera luomisesta ja teistä, luojasta. Ja kuten luultavasti voitte tuntea, on suora korrelaatio aistillisuuden ja luomisen tai luovuuden, todellisen luomisen, välillä.

 

Toinen tapa ilmaista kai olisi se, että voidaksenne ymmärtää aistillisimmalla tasolla olemisenne luojana, voidaksenne oikeasti ymmärtää, mitä luojana oleminen on, teidän täytyi olla ei-luoja. Teidän täytyi olla laatikossa, rajoittunut, intohimoton, ei-aistillinen – kaikkea sitä muuta.

 

Teidän ei tarvitse tehdä työtä päästäksenne pois laatikosta. Ette voi tehdä. Se ei toimi. Yritin sitä. Olenko koskaan kertonut teille tarinaa … (naurua) He nauravat! He nauravat. Tarinaa siitä, että olin vangittuna kristalliin 100.000 vuotta. Ja en pystynyt ajattelemaan tai taistelemaan tietäni ulos. Sitten vasta kun sanoin: "Aion vain kävellä ulos. Minä loin sen, ja aion kävellä siitä ulos", murtauduin vapaaksi kristallivankilastani.

 

Samalla tavalla on tässä. Pyydän teitä, todella anelen teitä: älkää taistelko tietänne ulos tästä. Älkää ajatelko tietänne ulos siitä. Ette voi. Mutta voitte sallia tienne takaisin aistillisuuteenne.

 

Oivallatte aistillisuuden myötä, että … Kutsun sitä transaistilliseksi, koska olette tottuneet joihinkin aistillisiin kokemuksiin kehossanne, on se sitten hyvän ruuan syömistä, rakastelua, fyysisen tasapainon ja tyyneyden tunnetta, kuumassa kylvyssä istumista, viinilasillisen nauttimisesta, mutta se on kuin 0.000001 verrattuna todelliseen aistillisuuteen, mikä on kuin 100. Siinä on valtava ero. Mutta jatkatte fyysisten aistillisten kokemusten saamista. Niitä on edelleen. Ne ovat värikkäämpiä, laajempia, syvempiä kuin ennen. Ja jatkatte mentaalisten aistillisten kokemusten saamista.

 

Mentaalinen aistillinen kokemus on esimerkiksi tunne jonkin projektin valmistumisesta. Saat kirjasi valmiiksi. Se on aistillinen kokemus, mutta se on hyvin mentaalinen. Se on kuin: "Joo, okei. Sain kirjan valmiiksi. Hieno homma." Mutta tarkoitan, että mielesi nauttii sitä hetken. Tai kustantaja soittaa, kuten pian tapahtuu, ja sanoo: "Haluamme julkaista kirjasi." On tuo euforia, mutta se ei ole todellista aistillisuutta. Tarkoitan, että se on aivan pikkuruisen, pikkuruisen sitä, mutta puhun nyt todellisesta aistillisuudesta. Ette voi yrittää tajuta sitä, mutta voitte oivaltaa, että se on luontaista. Se on todellinen "sinä", ennen kuin tulitte luomisen ymmärtämisen pohjalle. Se on jo olemassa.

 

Teemme kaksi harjoitusta tai kokemusta tästä tänään. Ensimmäinen asia on muistaa, että ihminen vastustaa sitä. Ihminen vastustaa ehdottomasti, koska ihminen ei tiedä, mitä tapahtuu. Niinpä ihminen vastustaa – se ei ole oikea sana – rajoittaa sitä. Se yrittää sanoa: "Okei, teen sitä vain vähän tänään." Mutta no, se vain rajoittaa sitä.

 

Toinen asia on oivaltaa, että on yleistä pelkoa sitä kohtaan, koska todellisessa aistillisuudessa ei ole kontrollikeskusta. Mieli ei kontrolloi sitä. Ihminen ei kontrolloi sitä. Mestari ei kontrolloi sitä. Se virtaa vapaasti, kuten aistillisuuden pitäisi. On siis pelko: "Kuka kontrolloi tätä? Mistä se tulee? Onko se jokin pimeä, paha voima? Olenko valmis siihen? Pystynkö käsittelemään sen?" Siinä kohtaa vedätte syvään henkeä ja oivallatte: "Tässä mieli taas menee kaikkien juttujensa kanssa", ja palaatte takaisin "sinuun". Palaatte takaisin "minä olen", "olen olemassa" –olemukseen ja annatte sen vain tapahtua. Se on tuota sallimista, josta puhun jatkuvasti.

 

Siis kaiken sanotun myötä sanoisin, että on todellisen aistillisuuden vuosi. Se on tunne, että – huomaatte sen alkavan kehosta ja sitten menevän mieleen, ja sitten se räjähtää suoraan ulos ovista. Ajattelette, että teillä on henkinen kokemus, eikä se ole. No, se on, mutta se ei ole vain henkinen kokemus, se on aistillinen kokemus. On ollut hyvin pitkään paljon tylsyyttä, paljon rajoittuneisuutta, paljon harmaata ja nyt räjähdätte sen läpi. Teette sen sallimalla. Teette sen sallimalla ja antamalla tuon kokemuksen rullata sisään. Se on sanoinkuvaamatonta.

 

Mutta emme vain puhu tästä käsitteestä, teemme sen. Tässä on kaksi osaa. Ensimmäinen osa – tämä on tavallaan merabh. Hmm, se on merabh. Kaksi osaa ja ensimmäisessä osassa on kyse hypnoosista, jossa olette eläneet, hypnoosista joka tulee enimmäkseen massatietoisuudesta, joka on, no, hypnotisoinut teidät tähän mentaaliseen, paikalliseen ja lineaariseen todellisuuteen. Se ei ole paha asia. Se ei ollut mikään Donald Trumpin tai Hillaryn paha juoni. Kenties he lyöttäytyivät yhteen … Ei, ei. (Muutama naurahdus) Se ei ole paha juoni. Se vain tapahtui, ja kutsun sitä hypnoosiksi. Se ei ollut sellaista, että joku istuu edessänne kello kädessä tehden tätä (heiluttaen edestakaisin). Se vain … "Hypnotisoitu" merkitsee mielen ohjelmointia, mieli antoi sen tavallaan tapahtua.

 

En aio nyt hypnotisoida teitä tai poistaa teiltä hypnoosia – en kumpaakaan. Poistatte itse itseltänne hypnoosin. Poistatte itseltänne hypnoosin. Jos ette halua tehdä sitä, se on ok. Jos pelkäätte hypnotisoinnin poistoa, älkää tehkö sitä tai palatkaa siihen myöhemmin. Mutta periaatteessa pyyhimme vain kirjaimellisesti – hyvin kirjaimellisesti – pois kaikki nuo kerrokset, jotka ovat pitäneet teidät mentaalisena, paikallisena ja lineaarisena. Pyyhimme ne pois.

 

Se ei merkitse, että ne lähtevät kaikki pois kerralla. Ne saattavat hävitä jonkin ajan kuluessa. Sillä ei ole merkitystä. Mutta kyse on hypnotisoinnin poistamisesta itseltänne. Se on osa yksi. Pidämme pienen tauon – tarkoitan, lopetamme musiikin ja hengittelemme vähän – ja sitten palaamme aistillisuuteen.

 

Jos ette halua tehdä ensimmäistä osaa tai jos haluatte tehdä vain vähän hypnoosista irtipäästämistä, ette pysty tekemään toista osaa. Nauttikaa sitten vain musiikista, nauttikaa rauhoittavasta äänestäni ja pitäkää hauskaa. Mutta muuten palataan aistillisuuteen. Ollaan transaistillisia ihmisolentoja, eli olette edelleen ihmisaisteissa, mutta nyt nousemme niiden yli todelliseen aistillisuuteen.

 

Siis valoja pois, vähän musiikkia ja minä syön vähän piparia.

 

(Musiikki alkaa)

 

Transaistillinen-merabh – osa 1

 

Vedetään kunnolla syvään henkeä. Rentoutukaa, asettukaa mukavasti.

 

Tämä koko matka mieleen on ollut kiehtova. Kiehtova. Itsenne laittamista todella hyvin vieraaseen ja tuntemattomaan ympäristöön, itsenne eristämistä niin, että unohdatte aistillisen luontonne. Käytän tavallaan sanoja "aistillinen" ja "luova" tai "luoja" samaa tarkoittavina. Ne ovat kaikki sama asia.

 

Mutta matkan varrella oli hyvin paljon sanoja – kutsutaan sitä ohjelmoinniksi, mutta sanoja vanhemmilta ja opettajilta, sanoja johtajilta – jotka toivat teidät tähän hyvin mentaaliseen tilaan. Ja myös haluun olla enemmän ja enemmän mentaalinen, hankkia enemmän mieltä, hankkia enemmän mentaalista älykkyyttä.

 

Osa siitä ohjelmoinnista, joka teillä on, tuli teiltä, entisestä elämästä. Jotkut teistä olivat filosofeja, opettajia, kirjoittajia, puhujia. Jotkut näistä sanoista, joista edelleen pidätte kiinni ja jotka kosivat parempana ihmisenä olemisesta, fiksumpana ihmisenä olemisesta ja siitä, millaista elämän pitäisi olla; jotkut näistä sanoista jotka ovat ohjelmoineet teidät, tulivat teiltä, tulivat siitä, mitä kutsuttaisiin entiseksi tai myös tulevaksi itseksi.

 

On kerroksia ja kerroksia ja kerroksia hypnoosia. Hypnoosi on, no, sitä, minkä mielenne on hyväksynyt ja mikä ei todellisuudessa ole välttämättä teidän. Ne ovat kudelmia, jotka lopulta hautaavat – kudelmia uskomuksia, tuomitsemista, mikä on oikeaa tai väärää, mikä on tehtävissä ja mikä ei.

 

Annan teille esimerkin. Taika on hyvin totta. En puhu taikuruudesta, vaan elämän taiasta. Taika, kyky nousta ulottuvuuksien yläpuolelle. Taika, kun asioita vain ilmestyy. Se on hyvin totta. Se on todellisuuden hyvin perusluonne. Ja mitä taialle on tapahtunut tässä ns. modernissa maailmassa, mentaalisessa maailmassa? Se on puristettu siitä ulos. Jos sitä ei voida määritellä matemaattisin termein, sitä ei ole olemassa. No, se on olemassa. Se on edelleen täällä, mutta se on pois tietoisuudesta. Pois tietoisuudesta.

 

Näin tapahtuu näiden hypnoosipunosten myötä, jotka luovat kudelman ja lopulta hautaavat tai koteloivat yksilön omiin rajoituksiinsa.

 

On miljoonia hypnoosikerroksia, jotka ovat tulleet toisilta – ei uhkaavalla tavalla, niitä vain leijuu ympäriinsä – kerroksia jotka ovat tulleet itseltänne, ja kutsun niitä hypnoosiksi, koska hypnoosi on ehdotus tai käsky, joka on istutettu mieleen ja jonka mieli on hyväksynyt. Mieli joka on hyvin itsensä – teidät, mielenne – tuomitseva, ei tuomitse kaikkia hypnoottisia ajatuksia, joita tulee joka päivä uutisista, mainoksista, muilta ihmisiltä, no, ilmasta, tietoisuudesta, massatietoisuudesta.

 

Ja se saa mielen sitten menemään tähän pyöritykseen, mikä on totta ja mikä ei ole, mikä on oikein ja mikä ei ole. "Olenko aito? Olenko totuudenmukainen?" Se on taistelua mielessä. Se on todellista taistelua tuulimyllyjä vastaan.

 

Taistelua jota ette voi koskaan, ette koskaan, voittaa. Mutta todellinen aistillisuus – kyky aistia ja tuntea mielen rajoitusten yli, kyky ymmärtää ja tiedostaa toisia todellisuuksia, joita on aivan tässä, taika jota on tässä – laittaa ehdottomasti lopun kaikelle keskustelulle aitoudesta, siitä "Olenko aito? Olenko totuudenmukainen? Onko tämä oikein vai väärin?" Kaikista noista asioista tulee täysin sivuseikkoja.

 

Aistillisuuden myötä ei ole tuomitsemista, ei ole kyse hyvästä aistillisesta kokemuksesta tai huonosta. Ei ole koskaan tuomitsemista, olko se suuri vai pieni. Se palaa todelliseen luontoonne luovana luojana.

 

Työskentelette viiden ihmisaistin ja mielen kanssa. On reilusti yli 200.000 muuta tapaa aistia. Kyse ei ole siitä, että yritämme kattaa tai löytää kaikki 200.000, mutta tämä on luontonne aistiolentona.

 

Ja nyt kun sinä ihminen istut täällä, voit päästää irti kaikista hypnoosikerroksista tavalla, joka on sopiva.

 

Voit purkaa kaikki kudelmat, jotka on punottu mentaaliseksi koteloksi, niin kuin haluat tehdä sen, niin kuin haluat päästää irti noista hypnoosikerroksista. Se riippuu sinusta.

 

Tee se, kun olet valmis.

 

Se on tietoisuusnäytös/teko – päätös päästää irti hypnoosista.

 

Vedä siis hyvään henkeä ja salli itsesi tehdä se.

 

(Tauko)

 

Sinä vapautat itsesi mentaalisista rajoituksista.

 

 (Tauko)

 

Vedä kunnolla syvään henkeä. Vedä kunnolla syvään henkeä. Kunnolla syvään henkeä.

 

(Musiikki häipyy pois)

 

Istutaan vain tässä aistillisessa hetkessä.

 

(Tauko)

 

Mestari ei kyseenalaista, tekikö hän tämän oikein. Mestari ei kyseenalaista, toimiiko se vai ei. Mestari tietää, että hänen täytyi päästää irti kaikista näistä hypnoosikerroksista, ja sitten mestari ryhtyy vain nauttimaan hetkestä.

 

Et palaa asiaan. Et mieti, teitkö sen oikein vai väärin. Mestari yksinkertaisesti tietää, että hän päästi irti kakista näistä hypnoosikerroksista. Sillä ei ole merkitystä, miten ne tulivat, miten tahmeita ne olivat, miten syvälle ne menivät. Mestarilla on vain leveä hymy kasvoillaan ja hän sanoo: "Tänä päivänä päästin irti kaikista näistä mentaali-implanteista, jotta voin nyt kulkea omassa aistillisuudessani."

 

Transaistillinen-merabh – osa 2

 

Vedämme siis syvään henkeä ja teemme juuri niin. Tuomme musiikin takaisin. Vedätte kunnolla syvään henkeä.

 

(Musiikki alkaa uudestaan)

 

Ja nyt kyse on aistillisuutenne sallimisesta takaisin.

 

Se ei ole mitään, minkä voitte yrittää luoda, koska se on jo. Se ei ole mitään, mihin teidän pitäisi ponnistella, ei lainkaan. Ponnistelu tekee siihen pelkästään enemmän hankausta.

 

Vedätte siis syvään henkeä ja nyt on sallimisen aika.

 

Transaistillisen ihmisen salliminen merkitsee, että sinulla on edelleen ihmisaistisi. Havaitset edelleen todellisuuden tai osia todellisuudesta noiden aistien kautta. Mutta nyt menemme sen yli. On monia muita aisteja, tapoja havaita, tuntea ja kokea todellisuus.

 

Kyllä tosiaankin, ihminen oli hyvin ikävystynyt. Hyvin, hyvin ikävystynyt. Ihminen yritti tehdä, no, se yritti tehdä parempaa häkkiä eläintarhaan, yritti viihdyttää itseään. Koko tämän ajan tiesit, että oli paljon enemmän. Kenties et tiennyt, miten se määritellään, mutta tiesit, että oli.

 

Aistillisuus, kyky havaita silmien, korvien ja mielen yli. Kyky tuntea tasolla, jolla et ole tuntenut pitkään aikaan – tunnetaso joka ei ole emotionaalinen ja kuitenkin se on suuri ja värikäs, tunne ettei ole malleissa, rajoittuneissa malleissa. Kuuloaisti on malleissa, mutta on paljon muuta sen yli.

 

Joskus mieli kutsuisi sitä kaaokseksi, koska se ei ymmärrä, mutta todelliset aistit, "minä olen" –aistisi, eivät pidä sitä kaaoksena. Sen ei tarvitse olla mallinnettua. Sen ei tarvitse sopia kivaan pikku pakettiin.

 

Tässä kohtaa vedät vain syvään henkeä ja ilman tarvetta tehdä mitään, kyse on itsesi sallimisesta olla taas kerran aistillinen.

 

Tunnet sen kehossasi, tietysti, ja se koskettaa mieltäsi, mutta sitten se menee kauas sen yli.

 

(Tauko)

 

On monia, monia muita todellisuuksia, ulottuvuuksia. Ja muista, mitä sanoi hetki sitten. Sanoin, että toiset ulottuvuudet ovat toisia aistejanne. Ei ole mitään kuudetta, seitsemättä ja kahdeksatta ulottuvuustasoa, joista ihmiset, jotkut heistä, puhuvat, missä on kyse vain olemisesta suurempi ihminen, jos asiaa tarkastellaan. Niitä ei ole olemassa. Se on mielen rakenne. Se on mielen halpa halu: "Otetaan seitsemäs ja kahdeksas ulottuvuus, ja voimme ennustaa tulevaisuutta ja voimme katsoa ihmisten vaatteiden läpi, ja …" Ulottuvuudet eivät ole sitä.

 

Ulottuvuudet ovat muita aisteja, muita tapoja havaita ja tuntea valtava todellisuus.

 

(Tauko)

 

Kun aluksi puhuimme ruumiillistuneesta valaistumisesta, toisin sanoen pysymisestä kehossa oivaltaen valaistumisenne, haluan teidän ajattelevan taaksepäin sitä, kun aloitte puhua siitä. Ajattelitte: "Ruumiillistunut valaistuminen. Voi! Minulla ei tarvitse olla työpaikkaa. Voi, ruumiillistunut valaistuminen. Voi, minusta tulee fiksu ja kaikki tulevat luokseni etsimään vastauksiaan. Kaikki tulevat luokseni ongelmineen. Voi, ruumiillistunut valaistuminen. En tule koskaan vanhaksi."

 

Miten olisi ruumiillistuneen valaistumisen uudelleenmäärittely? Kyky aistia monia, monia eri tasoja, olla transaistillinen. Ei enää koskaan rajoittunut. Ei enää koskaan luomisen pohjalla. Todellinen tunteminen. Todellinen tiedostaminen.

 

Muistatteko, mitä sanoin aiemmin? Jos olisin ihmiskengissä ja minulta kysyttäisiin, mitä haluaisin tälle vuodelle, se olisi – kyllä, haluaisin terävän mielen. Epäilemättä. Mutta mielen joka ei tuomitse, mielen joka ei rajoita ja mielen joka ei kontrolloi. Mutta haluaisin myös avata aistini, tuntea tavalla – tuntea elämää tavalla – jossa on värejä, eloisuutta, ja syvyyttä, joka on puuttunut hyvin pitkään. Tuntea laajasti.

 

Ja taas kerran, tunteminen – en puhu emootioista. Emootiot ovat mielen valheellinen tapa tuntea. Vaan puhun todellisesta tiedostamisesta – se on transhumaania, se on transaistillista ja se on juuri sitä, minkä sallitte nyt.

 

Tämä on aika ottaa hetki ja yhdistyä takaisin todelliseen luontoonne.

 

(Tauko)

 

Todelliseen luontoonne olla luoja, luova, olla aistillinen. Ennen kaikkea, olla aistillinen.

 

Kun siis alussa sanoitte: "Kyllä, sitä haluan, ruumiillistuneen valaistumisen, pysyen kehossa, sallien valaistumisen", siinä ei ollut kyse olemisesta nuorempi tai rikkaampi tai mitä se sattuikin olemaan tai viisain olento maan päällä. Ei mitään tästä. Oikeasti sanoitte: "Haluan tuoda takaisin aistit."

 

Vedetään kunnolla syvään henkeä tässä kohtaa. Millainen tapa aloittaa vuosi.

 

Nimittäin silloin kaikki muut asiat, sen tuomitseminen, onko se oikein vai onko se väärin, oletteko aito ja totuudenmukainen, oletteko riittävän henkinen, oletteko riittävän hyvä ihminen – kaikki nämä lentävät ulos ikkunasta. Ne ovat naurettavia. Ne ovat merkityksettömiä. Ja kaikki ne jutut, että haluatte olla nuorempi.

 

Nimittäin kun todella elätte aistillisesti, sillä on vaikutusta – sillä tulee olemaan vaikutusta – fyysiseen kehoonne. Ja kun elätte oikeasti aistillisesti, kun sallitte aistillisuutenne, sillä on hämmästyttävä vaikutus mielen terävyyteen. Ja koko mielen egosta, koko mielen identiteetistä tulee hyvin merkityksetön, myös mielelle. Se lopettaa pakkomielteisyyden itsestään.

 

Ja kaikki tämän planeetan tapahtumat, kaikki asiat joita se käy läpi tänä vuonna, kaikki muutokset ja hälinä ja valtapelit ja kaikki muu, yhtäkkiä ne kaikki näyttävät vähäpätöisiltä, merkityksettömiltä.

 

Aistillisuus tulee esiin ja yhtäkkiä oivallatte – tavallaan kummallisella tavalla sanoen – että koko tämä juttu oivaltamisesta on jo ollut siinä. Oivallatte oivaltamisenne. Kuulostaa tavallaan oudolta, mutta sanotte: "Voi hyvä luoja! Kaikki mitä olen yrittänyt oivaltaa, on jo tässä."

 

Niinpä tämän myötä vedätte kunnolla syvään henkeä. Ette tee työtä siihen. Vain sallitte sen.

 

(Musiikki häviää pois)

 

Sallitte itsenne olla transaistillinen ihminen, transaistillinen olento, joka olette aina ollut.

 

Sitten vedätte kunnolla syvään henkeä ja leveä hymy kasvoillanne sanotte: "Kaikki on hyvin koko luomakunnassa."

 

Ja niin se on.

 

Kiitos, rakkaat ystäväni. Ensi kuuhun, olkaa aistillisia. Kiitos (yleisö taputtaa).