CRIMSON CIRCLEN MATERIAALEJA

Transhumaani (yli ihmisen) –sarja

SHOUD 3 – ADAMUS ST. GERMAIN, Geoffrey Hoppen kanavoimana

 

Esitetty Crimson Circlelle

5.11.2016
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
www.crimsoncircle.com

 

Minä olen mitä olen, St. Germainin Adamus.

 

On hyvä olla täällä taas ystävien kanssa, taas Crimson Circlen yhdistymiskeskuksessa. Aah! Taas tässä kauniissa energiassa, jonka te kaikki luotte. Taas teidän kaikkien netissä katsovien kanssa. Aah!

 

Ystäviä tosiaan olette. Olen opettanut monia, olen työskennellyt monien, monien kanssa vuosien saatossa, vuosisatojen saatossa. Olen opettanut mysteerikouluissa. Olen opettanut salaseuroissa. Minulla on ollut muita kanavoijia menneisyydessä, muttei ole mitään aivan tämän ryhmän kaltaista, mitään teidän kaikkien kaltaista. Shaumbrat, olette harvinainen rotu, mielenkiintoinen rotu (vähän naurua), kapinallisia ja merirosvoja, ja rakastan sitä. Rakastan sitä, ja tänään, no, pääsemme siihen energiaan.

 

Minulla ei ole ollut koskaan aiemmin kanavoijaa, joka on pukeutunut moottoripyöräilijäksi, ja se taitaa olla hyvä asia. Nimittäin voisitte kai olla munkin kaavussa, voisitte kai olla bisnespuvussa, mutta sitä rakastan tässä ryhmässä. Aah! Niin sinnikkäitä, niin täynnä huumoria, myös joinain vaikeimpina hetkinä. Ja käytte tällä hetkellä läpi yhtä parhaimmista ja yhtä vaikeimmista ajoista, ja pystytte edelleen hymyilemään. Voitte edelleen ilmestyä paikalle. Tiedän, että ilmestytte paikalle kahvin ja ilmaisen ruuan vuoksi, mutta teeskennellään, että ilmestytte paikalle kaiken muun vuoksi.

 

Kahvista puheen ollen, missä helvetissä … (yleisö sanoo "se on takanasi") On vain takanani? Eikä sitä tarjoilla kunnolla?! Linda, viitsisitkö ojentaa minulle kahvini? (Vähän naureskelua)

 

LINDA: Se oli minun vikani. Minä tein sen. Se oli aivan tässä.

 

ADAMUS: Ai! Kiitos. Nimittäin haluan teidän näkevän tämän uudestaan. Tehdään se uudestaan. (Naurua) Ei, vaan … Katsokaa, mitä tapahtuu energiavaihdossa. Antaminen ja vastaanottaminen, rakkaus ja kiitollisuus (lisää naureskelua, kun Linda vääntelee naamaa). Tiedän, että tämä on … (lisää naurua, kun Linda polvistuu). Hän pilkkaa minua. Hän pilkkaa minua, ja tässä puhuu Adamus, ei Cauldre. Hän pilkkaa minua. Tehdäänpä se uudestaan. Haluan sinun … (yleisö sanoo "voi ei!") Ei, vaan minä …

 

LINDA: Älä luota liikaa onneesi.

 

ADAMUS: Aa. Tässä on hyvin, hyvin tärkeä pointti – hyvin tärkeä pointti – jokaiselle teistä. Kyse ei ole vain Lindan olemisesta rakastaen palveluksessa, vaan haluan teidän katsovan energiavaihtoa (lisää naurua, kun Linda kieltäytyy ojentamasta kahvia takaisin Adamukselle).

 

LINDA: Voisitko olla kiltti?

 

ADAMUS: Osoitan tässä asian, jota jokainen teistä voi käyttää elämässään.

 

LINDA: Vain mestari voi olla palveluksessa (pitäen edelleen kahvin poissa Adamukselta, vähän lisää naureskelua). En tee tätä palvelijajuttua.

 

ADAMUS: Osoitan hyvin tärkeän asian, ja tämä menee alamäkeä nopeasti (lisää naureskelua). Okei, leikitäänpä se uudestaan. Laita se tähän. Laita se tähän. Anna mennä. Anna mennä, laita se tähän. Okei. Ja ruuasta ja kahvista puheen ollen, missä on kahvini?

 

LINDA: Voi, Adamus! Voi, Adamus! Se on tässä.

 

ADAMUS: Jähmety nyt paikallesi. Katsokaa energiavaihtoa (yleisö nauraa, kun he havainnollistavat). Ei, vaan tässä tapahtuu kaunis energiavaihto. Sen sijaan että kahvikuppi vain on tässä pöydällä, mistä se on otettava itse, energiavaihdossa on jotain hyvin eleganttia, hyvin pyhää. Niinpä käytän sitä …

 

LINDA: Saanko palvella sinua vielä kerran? (Lisää naureskelua)

 

ADAMUS: Käytän tätä … Ei, voit istua nyt (naurua). Käytän sitä pointtina jokaiselle teistä, hyvin, hyvin tärkeänä pointtina. Kun jokin tulee teille, kun se tuodaan ja palvellaan teille, pankaa merkille energiavaihto. Olkaa tietoinen siitä.

 

Hyvin monet teistä ovat olleet tavallaan tukossa vastaanottamisessa, sallimisessa. Kaikki tulee teille hyvin kauniilla, uusilla tavoilla. Vastaanottakaa se. Olkaa tietoinen energiavaihdosta, jos se tulee teille toisen ihmisen kautta – rakkaus, ihailu, kunnioitus, oleminen todella palveluksessa …

 

LINDA: Ei, rakastan sinua! Rakastan sinua! Olen pahoillani.

 

ADAMUS: … kun se tulee teille.

 

LINDA: Olen pahoillani. Musta nahka vain yllättää minut.

 

ADAMUS: Ja sallikaa sitten itsenne vastaanottaa se ilman syyllisyyttä tai häpeää. Kaikessa tässä on hyvin, hyvin tärkeä pointti, koska se tulee teille. Se on siinä. Vastaanottakaa se. Älkää antako sen, mitä tulee teille, olla jossain pöydällä, olla ullakolla tai autotallissa. Antakaa sen tulla perille saakka. Antakaa energian palvella teitä. Älkää vain menkö nappaamaan omaa mukianne – se ei ole energian antamista todella palvella itseänne. Antakaa sen palvella teitä. Antakaa sen palvella teitä.

 

Tämä on hyvin kaunis aloitus päivälle, koska menemme vanhoihin malleihin tänään. Rikomme ne. Vanha malli on esimerkiksi, että täytyy hakea oma kahvinsa. Monet teistä tekevät sen joka aamu, mutta on myös kahvia – energiaa, yltäkylläisyyttä – joka tulee teille, ja vain vastaanotatte sen sujuvasti (hän ojentaa kahvin Lydialle eturivissä) ja panette merkille energiavaihdon. Ei, ei. Ota se. Ota nyt hemmetti hörppy (naurua). 

 

LYDIA: (ottaen siemauksen) Mm.

 

ADAMUS: Melko hyvää.

 

SART: Juo koko kuppi!

 

LYDIA: Melko hyvää.

 

ADAMUS: Melko hyvää, joo. (Naurua) Haluaisitko oman? Sandra, toinen kahvi, kiitos. Lattea? Rasvatonta? Kookosmaitoa?

 

LYDIA: Samanlaista kuin sinulla.

 

ADAMUS: Samanlaista kuin minulla. Toinen kahvi, Sandra. Huuda se (lisää naurua).

 

SANDRA: (toisesta huoneesta) Okei!

 

ADAMUS: Miten helvetissä hän kuuli sen?

 

LINDA: Tulee pitkä iltapäivä.

 

ADAMUS: Häh, tulee lyhyt iltapäivä (Adamus naureskelee).

 

Ennen kuin menemme yhtään pidemmälle, kyllä, olette todella hyviä ystäviä. Minulle on ollut hyvin ilahduttavaa työskennellä teidän kaikkien kanssa, ja se jatkuu vielä jonkin aikaa. On suurta epäkunnioitusta (vähän naurua), on suurta huumoria, on suurta kauneutta tässä kaikessa. Minä – ja tämä on hyvin, hyvin totta – käyn tosiaan Ylösnousseiden mestareiden klubissa. Se ei ole vain tarinaa. Menen tosiaan sinne, ja he todella kysyvät, koska monet heistä opettavat toisia ryhmiä ja he haluavat tietää: "Miten shaumbra-ryhmällä menee?" Ja he haluavat tietää: "Teettekö läpimurron?"

 

Jotkut ylösnousseet mestarit kamppailevat omien ryhmiensä kanssa. He kamppailevat oikeasti, koska ihmiset ryhmissä ovat usein hyvin lukossa, he pelkäävät kovasti todellista muutosta. Voin mennä sinne kuin ylpeä isä ja kertoa heille, miten teemme sen. Me ehdottomasti teemme sen. Siis … (joku sanoo "vou vou!) Joo, kiitos. Yksi "vou vou" (nyt yleisö sanoo "vouuuu!" ja vähän taputusta).

 

Muistutus

 

Muistutus, asia muistettavaksi – luultavasti teen tämän useammin shoudeissa, koska meillä on paljon asioita, joista olemme puhuneet – mutta asia jonka haluan teidän muistavan ja joka on erityisen oleellinen tulevina viikkoina: jos on jotain … Nämä ovat pikku asioita, joita olen sanonut aiemmin, mutta toistan niitä, koska tavallaan tunnen, mitä on tulossa. Tämä on myös tärkeä asia.

 

Jos elämässänne on jotain, mistä ette pidä, katsokaa kunnolla sitä, koska siinä on jotain, mikä palvelee edelleen teitä. Tämä on hyvin perusasia, hyvin tärkeä.

 

Joskus kamppailette näiden asioiden kanssa. Ette pidä yltäkylläisyyden puutteestanne. Ette pidä terveysongelmistanne. Ette pidä kumppanistanne – mitä se sattuukin olemaan. Ette pidä surkeasta elämästänne, kenties. Ja tiedän, että olen suututtanut muutaman shaumbran sanoessani näin. "No, et ymmärrä. Minulla on tämä sairaus" tai "Pystyn tuskin maksamaan laskujani. Asun autoni takaosassa." Okei, katsokaa sitä. Siinä on jotain, mistä edelleen pidätte. Se palvelee teitä jollain tasolla. Ja on todella rankkaa mennä siihen ja olla todella tietoinen siitä. On helpompaa syyttää ongelmistanne tuota asiaa – sanotaan yltäkylläisyyden puutetta – helpompaa syyttää niistä sitä ja sanoa: "No, en voi tehdä sitä – mitä tahansa – yltäkylläisyydenpuutteen vuoksi." Ei, itse asiassa oikeasti pidätte siitä vielä. Siinä on jotain, mistä pidätte.

 

Sukeltakaa syvälle siihen. Mistä pidätte? No, monilla teistä – tämä ei päde kaikkiin – yltäkylläisyydenpuute estää, ettei teidän tarvitse tehdä todellisia muutoksia elämässänne. Yltäkylläisyydenpuute – tekosyy jossa roikkumista jatkatte – sallii teidän olla päästämättä enemmän valoa sisään. Mitä tahansa se on – täyttäkää puuttuva kohta; teillä on päänsärkyä koko ajan, sanotaan, että se on tuo tekosyy – se palvelee teitä jollain tavalla. Muuten sitä ei olisi. Se on perusasia, universaali periaate, kuten sitä kutsuttaisiin. Tämä on hyvin, hyvin yksinkertaista.

 

Sairaalat, lääkärien vastaanotot, ovat täynnä ihmisjonoja – jonokaupalla ihmisiä – joilla on tekosyitä. Jonoittain ihmisiä jotka yrittävät löytää vastauksia, mutta eivät oikeasti yritä löytää vastausta, eivät ehdottomasti oikeasti yritä löytää vastausta. He yrittävät löytää tekosyitä.

 

Jos elämässänne on jotain, mistä ette pidä – tämä ei ole tuomitsemista – selvittäkää, miten se palvelee teitä edelleen. Kysykää itseltänne, olkaa mestari ja kysykää itseltänne: "Miten se palvelee minua edelleen?" – mitä se onkin, mistä ette pidä. Voi, Lydialle tässä (Sandra tuo hänen kahvinsa), ja se maksaa kolme dollaria (naurua ja yleisö sanoo "oh-hoh!) Lasken leikkiä.

 

SART: Pistä se tiliin (Adamus naureskelee).

 

ADAMUS: Vedetäänpä siis syvään henkeä sille.

 

Asia muistettavaksi näiden seuraavien kolmen, neljän viikon aikana, ennen kuin taas kokoonnumme, koska se tulee esiin: miten elämässänne jokin, jotkut asiat, joista ette pidä, palvelevat teitä? Perhe, suhteet. Nimittäin kyse on perusjuitusta, kuten Tobias hahmotteli monta vuotta sitten: teillä on terveysongelmia, teillä on yltäkylläisyysongelmia ja teillä on suhdeongelmia – ja itsearvostusongelmia, mutta se aiheuttaa nämä kolme muuta – miten ne palvelevat teitä edelleen? Älkääkä sanoko minulle: "En tiedä." Se ei ole hyväksyttävää. Siihen on syy. Siis, miten kaunis tapa aloittaa se, että energia palvelee teitä (hän siemaisee kahviaan). Aaaah!

 

Keho-ongelmat

 

Mitä on tapahtunut viime kokoontumisemme jälkeen? No, sanoisin, että suuri asia jota on tapahtunut monilla teistä – ei kaikilla, mutta monilla teistä – ovat keho-ongelmat (joku sanoo "voi, kyllä"). Keho-ongelmat. Kipuja kehossa, keho toimii kummallisesti, keho tekee outoja asioita. Jotkut teistä luulevat, että saatte sydänkohtauksen ja kuolette keskellä yötä. Joillakin teistä keho on hidas, keho ei reagoi, ja mitä syytätte siitä? Minua, tietysti (naurua). Joo, kiitos! Ikää. Ikää. Joo, nekin teistä jotka ovat parikymppisiä. Ai, en näe 20-vuotiaita täällä. Kaksikymmentäviisi? Ikää. Voi, se on vain: "Minä vanhenen." Ei, se ei ole sitä. Olkaa kilttejä, riippumatta siitä, miten vanha, miten nuori olette, se ei ole ikääntymisjuttu. On liian helppoa syyttää siitä vanhenemista. Kyse on niistä intensiivisistä muutoksista, joita käytte läpi. Intensiivisistä muutoksista.

 

Se mihin olette menossa ruumiillistuneena mestarina – olet niin rakas (Edithille) – ruumiillistuneena mestarina tällä planeetalla, vaatii paljon muutoksia. Muutoksia tietoisuuskehossa, johon sisältyy fyysinen keho. Tuotte täysin uusia tietoisuus-, valo- ja energiatasoja kehoonne.

 

Useimmat teistä ovat päästäneet irti monista – kenties ette kaikista, mutta monista – vanhoista esi-isäenergioista, joita oli kehossanne. Teillä on kehossa vielä joitain, joita kutsun "karmaenergioiksi" – omianne – mutta ne eivät ole läheskään yhtä merkittäviä, kuin esi-isienne energiat olivat. Jos ette ole kuunnelleet Ancestral Freedomia, tehkää se. Jos teillä ei ole varaa – miten paljon Ancestral Freedom maksaa, 500-600 dollaria? Miten paljon? (Joku sanoo "Luulen, että se on 300 dollaria, eikö vain?"). Kolmesataa.

 

LINDA: Ei!

 

ADAMUS: Miten paljon?

 

JEAN: Seitsemänkymmentäviisi.

 

ADAMUS: Seitsemänkymmentäviisi! Senkö verran vain veloitatte siitä?! Jos teillä ei ole 75 dollaria esi-isäkarmaan, katsokaa yltäkylläisyysongelmianne (naurua). Tai katsokaa luottokorttianne, joo. Se on todella yksi upeimmista asioista, jonka voitte tehdä hyväksenne.

 

Olette päästäneet – useimmat teistä – irti noista esi-isäjutuista. Sille teidät on rakennettu. Sille kehonne on rakennettu – vanhat esi-isäongelmat, DNA, kudokset, kaikki muu. Päästätte siitä irti. Nyt kehonne käy läpi muutosta, kun se sallii enemmän valoa ja enemmän tietoisuutta.

 

Voitaisiin sanoa myös, että nyt tapahtuu tietoisuuskehossanne integrointi, jossa – kuvitelkaa, että "minä olen" –olemuksenne kaunis hehkuva pallo, fyysinen kehonne, joka oli erillään ja kuului tavallaan esi-isillenne, mielenne – luoja tietää, mistä se tuli – ja kaikki muu integroituu, tuodaan tietoisuuskehokokonaisuuteen, pisteeseen jossa – kuten olen sanonut aiemmin – ette oikeasti tunne eroa fyysisen kehon, mielen, tietämisen ja tietoisuuden välillä. Kaikki on integroitu.

 

Se mitä olette käyneet läpi erityisesti kuluneet kolme tai neljä viikkoa, tapahtui kehossa. Voi, se on rankkaa. Se on rankkaa, koska olette kipeä, teillä ei ole energiaa ja jokin alkaa olla hyvin, hyvin tuskallista. Kehonne ei reagoi niin kuin ennen, ja tietysti – minä katselen – näen monien teistä tunkevan lisäravinteita suuhunsa. Monet teistä kokeilevat jonkinlaisia uusia lääkkeitä. Voisitteko välttää niitä pari viikkoa? Lakata ottamasta kaikkia noista lisäravinteita?

 

Kerrotte vain kehollenne: "Sinussa on jotain vikaa, rakas keho, joten lastaan sinuun vitamiineja tai kaktusmehua tai retiisipillereitä" tai mitä ikinä. Joitain kummallisimpia asioita, joita olen nähnyt. Joitain kummallisimpia asioita. Itse asiassa teidän pitäisi laittaa Facebookiinne, sosiaaliseen mediaanne "Kummallisimpia asioita, joita olen ottanut tielläni mestaruuteen", koska on jotain outoja asioita, joita en laittaisi koskaan omaan kehooni, jos minulla olisi fyysinen keho, ja te tungette niitä omaanne sanoen: "Se on luonnollista." No, ei. Se on roskaa! (Naurua) Ja se maistuu pahalta ja se tekee vielä kummallisempia asioita kehollenne. Se todella tekee.

 

Teillä tapahtuu tällä hetkellä elegantti, sujuva ja joskus tuskallinen prosessi. Älkää sotkeko sitä. Nukkukaa enemmän. Se on luultavasti yksi suurimmista asioista, jota voisi neuvoa – lisäuni – ja tiedän, että olette nukkuneet jo paljon, koska yöllä kuin te, mielenne, ihmismieli sulkeutuu vähän, keho voi tehdä, mitä tekee.

 

Tämä prosessi jota käytte tällä hetkellä, esi-isäbiologian poistaminen ja kaiken tuominen tietoisuuskehoon – meillä oli pieni kokous Ylösnousseiden mestareiden klubilla. Katsoimme sitä ja sanoimme: "Miten kauan normaalisti veisi, että joku käy läpi koko tämän prosessin?" Ja pääsimme 179 vuoteen (joku sanoo "huh!"). No, meistä se oli itse asiassa melko lyhyt aika. Sataseitsemänkymmentäyhdeksän vuotta, montako inkarnaatiota? Luultavasti kolme.

 

Tyypillisesti 179 vuotta tämäntyyppisen asian läpikäymiseen tulematta hulluksi. Ja te teette sen – missä – kenties 20 vuodessa? Tai jotkut vähemmässä, jotkut vähän enemmässä. Tämä ei ole kilpailu, mutta käytte läpi sitä sellaisella vauhdilla, että se vaikuttaa polviin, selkään, niskaan, hartioihin, vatsaan, suolistoon, sydämeen, maksaan – yksi suuri juttu on maksa – ja munuaisiin. Se vaikuttaa kaikkeen. Se vie ne pois vanhoista malleista ja muuttaa niitä. Mutta se on todella luonnollinen prosessi. Se tapahtuu luonnollisesti, sujuvasti.

 

Te ette kuole. Teillä ei ole mitään sairautta. Teissä ei ole mitään vikaa. Voitte mennä lääkäriin, kuten monet teistä ovat menneet. Menette lääkäriin melkein toivoen, että lääkäri löytää jotain, koska mitä sitten? Sitten saatte siihen lääkettä ja teeskentelette, että se menee pois, eikä se oikeasti mene. Menette lääkäriin ja lääkäri sanoo: "Hmm, itse asiassa Elizabeth, olemme tehneet kaikki testit, päivätolkulla testejä, emmekä ole itse asiassa löytäneet mitään vikaa. Mutta annan sinulle reseptin joka tapauksessa. Tohtori Mindful, psykiatri, voit mennä sen sijaan hänen luokseen." Vinkki, vinkki, vuu, vuu, vuu (elehtien "olet hullu", naureskelua)!

 

ELIZABETH: Niinkö?

 

ADAMUS: Moiskis! (Adamus antaa hänelle pusun) Olet niin kaunis. Tiedäthän, että jos tulet tänne, on leikittävä mukana (lisää naureskelua).

 

Siis jotkut teistä ovat menneet lääkäriin ja lääkäri sanoo: "No, kehossasi ei ole mitään vikaa", koska ei ole, ja yleensä ei löydetä mitään. Nyt sanomme vastuuvapauslausekkeen.

 

LINDA: Ai. Tällä on vain viihdearvoa. Tämä ei ole lääketieteellinen neuvo.

 

ADAMUS: Kiitos. Ja nyt kun se on sivuutettu (vähän naureskelua) … Olette siis käyneet läpi kehojuttuja, ja sanoisin, että suurimpia asioita, joita olen havainnut teillä, on yleinen särky. Yleinen. Ylhäältä alas, sivulta toiselle. Yleistä särkyä. Nimittäin on erilaista, kun vain yhtä kehon osaa särkee – sanotaan vaikka selkää – ja sitten keskitätte kaiken sinne. Mutta jessus, mitä tehdään, kun koko kehoa särkee? Silmäripsiänne särkee (naurua).

 

LINDA: Punaviiniä.

 

ADAMUS: Kipua on kuin joka osassa – ei terävää kipua, vaan "yäääk!"-tyyppistä kipua. Mitä tehdään?

 

Ymmärtäkää siis, että käytte oikeasti läpi muodonmuutosta, transformaatiota kehossa ollessanne täällä. (Joku nostaa kätensä) Hetki vain. Ja toisilla kerroilla ei yhtään energiaa, ei lainkaan. Pidän siitä. Se on yksi suosikeistani, koska sanotte: "En pääse edes ylös. Katselen sohvalla … En tiedä, mitä katselen (naurua). Ai, ne ovat vaalit. En pääse edes ylös. Minulla ei ole energiaa." Pidän siitä paljon, koska se saa teidät eroon tuosta vanhan energian tuttipullosta, se estää menemästä samoihin vanhoihin paikkoihin saamaan energiaa.

 

Kun olette tuossa tilassa – ja se on kuin: "Voi hyvä luoja, ei ole mitään jäljellä" – silloin ovet avautuvat, silloin energia tulee palvelemaan teitä eri tavalla. Pääsette pois vanhasta tavasta saada fyysistä energiaa sisältä ja ulkoa. Ja tiedän, että monet teistä ovat syöneet hyvin kummallisesti viime aikoina ja sitten tunteneet syyllisyyttä. Se ei tee teille juuri hyvää. Syökää hullusti, jos haluatte. Oikeasti. Syökää hullusti tai jotkut teistä, älkää lainkaan. Mutta kehojutut ovat olleet iso asia viime aikoina.

 

Se jatkuu jonkin aikaa, mutta on suuri helpotus, kun tiedätte, miksi sitä on. Siinä ei ole kyse teistä. Siinä on kyse tästä kauniista prosessista, jota käytte läpi, tuotte valoa kehoon, tulette valokehoksi, ja juuri sitä teette. Teemme merabhin aivan hetken kuluttua – aloitamme merabhilla – jotta voitte tuntea, mitä oikeasti tapahtuu, ja olla ok sen kanssa, lakata olemasta huolissaan siitä. Joo, teille tulee joitain alakuloisia vanhan energian päiviä. Mutta teillä on myös – joillakin teistä on jo ollut – hyvin hilpeitä, hyvin – no, "hilpeä" ei ole oikea sana – laajentavia uuden energian kehopäiviä. Kysymys.

 

HENRIETTE: Voisitko puhua siitä, mitä tapahtuu …

 

ADAMUS: Laitan Lindan tuomaan sinulle mikrofonin.

 

HENRIETTE: Voisitko puhua siitä, mitä tapahtuu mielessä, kallossa? Toisin sanoen kokemukseni … Olen kiitollinen, että puhut tästä tänään.

 

ADAMUS: Aivan.

 

HENRIETTE: Jokapäiväisessä työssäni täytyy käyttää mieltä ja suunnitella logistiikkaa ja kaikkea tätä.

 

ADAMUS: Totta kai.

 

HENRIETTE: Ja on oltava siinä. (Naps! Naps!)

 

ADAMUS: Aivan. Ei oikeastaan.

 

HENRIETTE: Huomaan …

 

ADAMUS: Joo, mutta ei oikeastaan (kuuluu kovaa takaisinkytkentä-ääntä). Keho-ongelmia (naurua). Ole hyvä.

 

HENRIETTE: Huomaan tuntevani, että olen kuin merabhissa jokapäiväisessä elämässäni. Jotain päivinä enemmän kuin toisina.

 

ADAMUS: Varmaan.

 

HENRIETTE: Mutta okei, esimerkiksi, kun olen merabhissa …

 

ADAMUS: Mennään … Yhteenveto.

 

HENRIETTE: Kun olen merabhissa, minusta tuntuu, kuin aivojani hierottaisiin. Niitä huuhdellaan, selvitetään – en tiedä – uudelleenjohdotetaan, jotain sellaista. Miksi tätä tapahtuu, kun olen juuri tekemässä jotain, missä minun täytyy …

 

ADAMUS: No, ei.

 

HENRIETTE: Miksi?

 

ADAMUS: En mene mieleen tänään. Tänään on enemmän kehopäivä. Mieli tulee … (Adamus naureskelee) Tota, mieli on kokonaan toinen asia. Kumpaa pidät helpompana käydä läpi, keho-ongelmia vai mielen ongelmia?

 

HENRIETTE: Minulla se on tasatilanne.

 

ADAMUS: Joo.

 

HENRIETTE: Tunnen kumpaakin, ja arvostan siitä puhumista, mutta tämä on kuin … mitä tässä tapahtuu? Onko se osa uudelleenjohdotusta? Onko se osa uuden energian tulemista?

 

ADAMUS: Vastaus on "kyllä". Vastaus on "kyllä".

 

HENRIETTE: Se nimittäin tuntuu fyysiseltä mielen sisällä, kallon sisällä.

 

ADAMUS: Sanoisin, että on vaikeampaa käydä läpi keho-ongelmia. Jos kehoon sattuu, jos siinä on kipua, jos yhtäkkiä stressaatte, koska luulette, että teillä on syöpä ja diabetes ja kaikkea muuta samaan aikaan, se pysäyttää teidät. Se pysäyttää teidät todella nopeasti. Käsittelemme mieltä myöhemmin, se on tavallaan eri asia. Tänään halusin puhua kehosta.

 

Merabh keholle

 

Tehdäänpä siis lyhyt merabh. Ennen kuin menemme tämän päivän loppukeskusteluun, tehdään lyhyt merabh teidän fyysiselle kehollenne. Hyvä. Ja menemme myöhemmin mieleen, mutta asia kerrallaan. Jep.

 

Ja Cauldre pyytää minua kysymään teiltä, millainen lämpötila täällä on. (Yleisö sanoo "kylmää") Kylmää. Lisätään lämpöä vähän. Mikä tämä täällä on, ruumishuone tai jotain? (Vähän naureskelua) Se on kuin: "Puhumme kehosta, ja sitten teidät jäädytetään." Okei.

 

(Musiikki alkaa)

 

Ai, Cauldre käskee minua istumaan tuolille, mutta en halua istua, mutta istun (lisää naureskelua). Okei.

 

Vedetään kunnolla syvään henkeä. Kunnolla syvään henkeä.

 

Keho siis käy läpi valtavia, valtavia muutoksia tällä hetkellä. Kehossanne ei ole itse asiassa mitään vikaa, ei mitään vikaa. Se käy vain läpi muutoksia, jotka olisivat vieneet 179 vuotta, lineaarista vuotta.

 

Haluan teidän tuntevan hetken, mitä käytte läpi tällä hetkellä, sallimalla nämä muutokset, monet muutokset. Kutsuisin niitä "rajan työntämisen" tyyppisiksi muutoksiksi.

 

Tuntekaa kehoanne, myös sen särkyjä tai kipuja tai matalaa energiatasoa tai mitä tahansa, mitä ajattelette tapahtuvan. Tuntekaa kehoa ja sitä, mitä oikeasti tapahtuu. Nimittäin tartutte siihen, mitä tapahtuu pinnalla – yleinen särky – mutta tuntekaa sitä, mitä oikeasti tapahtuu biologiassanne.

 

Ennenkuulumatonta irtipäästämistä yhdessä elämässä.

 

(Tauko)

 

Vanhoista malleista irtipäästämistä.

 

(Tauko)

 

Ja ennenkuulumatonta uusien energioiden tuomista, energioita palvelemaan teitä.

 

(Tauko)

 

Tämän päivän kahviesimerkkimme mukaan annatte noiden energioiden tulla teille. Ojentaa itsensä teille, ojentaa itsensä biologiallenne, ja hyväksytte, sallitte energiavaihdon siinä, mikä on ollut hyvin, hyvin vanha biologiamalli, ikivanha ja muinainen malli. Annatte sen mennä ja hyväksytte nämä uudet energiat, joita tulee, aivan kuten kahviesimerkissämme.

 

Kyllä, annatte niiden tulle teille – teidän ei tarvitse mennä etsimään näitä energioita. Annatte niiden tulla teille, ja sitten hyväksytte ne. Oman biologianne.

 

(Tauko)

 

"Olen tässä. Olen tässä, tässä valokehossa joka on minun. Olen tässä uuden biologian kera, joka ei ole enää vain fyysinen eikä läheskään yhtä altis kaikille ulkoisille voimille, ei läheskään yhtä turvaton kuin vanha biologia", koska nyt se on teidän. "Olen tässä, tässä tietoisuuskehossa."

 

(Tauko)

 

Taisin itse asiassa aloittaa tämän koko prosessin muutama kuukausi sitten. Tönäisin tavallaan sitä, mitä olette käyneet läpi viime kuukauden. Ja sitten tunsitte sen. Sanoin, että kuolema on harhaa, ja se on. On transformaatio, siirtymä, mutta kuolemaa ei ole – eli sinä et ole täällä enää, olet poissa ja jossain muualla, että sinä et ole enää sinä. Sitä ei ole lainkaan.

 

Aloitin siis sen puhuessani, että kuolema on harhaa. Ajattelitte sitä, tunsitte sitä ja kehonne alkoi reagoida myös.

 

Kuolema voi tapahtua vain niille, jotka pitävät vanhan kehonsa, esi-isäkehonsa, mutta ei niille jotka tuovat sisään oman kehonsa, ovat valokehonsa.

 

(Tauko)

 

Kuolema on vanhan fyysisen kehon malli, emmekä mene siihen. Emme anna kehonkaan mennä siihen.

 

(Tauko)

 

Keho reagoi teihin, tietoisuuteenne, toiveisiinne ja intohimoihinne. Ja sillä on edelleen mallinsa, se yrittää edelleen palata siihen, minkä se on tiennnyt kenties tuhansia elämiä tai enemmän.

 

Ja sitten kun se ei toimi, keho, tietoisuuskehon biologia, tulee valoon. Se tekee itsensä uudestaan, ja juuri sitä olette käyneet läpi.

 

Tiedän, että se on epämukavaa, mutta kaunein asia jonka voitte tehdä, on saada oma tietoisuuskehonne.

 

(Tauko)

 

En halunnut puhua mielestä paljon tänään, koska on todella vaikeaa edes sallia mestarin "ja"-tila, joka olette. On vaikeaa olla tuossa kauniissa, jatkuvan sallimisen tilassa, kun kehossa on vaikeaa, se on tuskaisa, särkevä tai pelästyttää teidät helvetisti.

 

Vetäkää syvään henkeä tähän kauniiseen tilaan ja tuntekaa tuota muuttuvaa biologiaanne.

 

(Tauko)

 

Ja sen sijaan, että olette huolissanne kehosta tai taistelette sitä vastaan tai yritätte nujertaa sen mielen ajatuksilla, haluaisin teidän nyt vain sallivan … vain sallivan.

 

Mitä tahansa tapahtuu kehossanne, mikä tahansa muuttuu, liikkuu, millaisia tahansa vaikutuksia teillä on tai tunnette, vain sallikaa se oivaltaen, että tulitte tähän elämään tekemään jotain, ja teette sitä. Se on näin yksinkertaista.

 

(Tauko)

 

Sallitte sen tapahtua, mitä biologiassa tapahtuu. Tapahtuu luonnollinen evoluutio, luonnollinen transformaatio, kun sallii itsensä olla mestari – keho muuttuu.

 

Me kaikki jotka olemme käyneet läpi tämän, tiedämme, että on hyvin epämukavia aikoja. Mutta sitten se näyttää yhtäkkiä menevän pois ja on uusi suhde fyysiseen olemukseen, täysin uusi suhde, mikä summataan parhaiten sillä, että yhtäkkiä sanotte: "Tämä olen minä. Tämä olen minä!"

 

Vedetään kunnolla syvään henkeä tässä.

 

Kunnolla syvään henkeä.

 

(Musiikki loppuu)

 

Tätä on tapahtunut viimeiset kolme tai neljä viikkoa. No, joillain vähän pidempään, mutta keho, keho muuttuu, joo.

 

Siis hyvä. Eikö tunnukin hyvältä? Voi, mikä helpotus! Voi, oi! Joo, hyvä.

 

Tämän päivän kysymys

 

Hypätäänpä suoraan seuraavaan asiaan, haluamme pitää asiat liikkeessä tänään. Seuraava asia, kysymys teille. Linda mikrofonin kanssa.

 

LINDA: Ilomielin.

 

ADAMUS: Aivan.

 

LINDA: Palveluksessa.

 

ADAMUS: Kiitos. Rakastan kahvia. Kysymys on, ja Lindan kiertäessä mikrofonin kanssa, kaikki panikoivat: "Mietin, valitaanko minut."

 

Kysymys on: mikä yllättää teidät eniten itsessänne tässä elämässä? Ei, mikä yllättää teidät ulkopuolisessa maailmassa – minulla ei ole aikaa siihen keskusteluun. Mikä yllättää teidät eniten itsessänne tässä elämässä? Mikä on se yksi asia, josta sanotte: "Jessus, se on yllätys. En …" No, annan teidän lopettaa tuon lauseen. Mikä yllättää teidät eniten itsessänne tässä elämässä? Aloitetaanpa.

 

Muuten, miten voit?

 

JANE: Hyvin.

 

ADAMUS: Joo, hyvin. Tunnetko virtauksen kehossasi?

 

JANE: Tunnen.

 

ADAMUS: Hyvä.

 

JANE: Joo, minusta tuntuu melko hyvältä.

 

ADAMUS: Joo. Jos ei haittaa, että olen vähän henkilökohtainen, niin olet käynyt läpi monia muutoksia. Oli hyvin monia vanhoja lukkoja ja koukkuja asioihin – vanhoihin perheasioihin, vanhoihin muihin asioihin.

 

JANE: Joo.

 

ADAMUS: Olet käynyt paljon läpi niistä irtipäästämisessä. Pelottavaa toisinaan.

 

JANE: Kyllä.

 

ADAMUS: Todella pelottavaa.

 

JANE: Mietin, että sitä on ollut noin kuusi vuotta.

 

ADAMUS: Joo, todella pelottavaa.

 

JANE: Hyvin pelottavaa.

 

ADAMUS: Mutta nuo päivät ovat, peruutuspeilissä, kuten Cauldre sanoisi, joo.

 

JANE: Sormet ristissä.

 

ADAMUS: Joo (Jane naureskelee).

 

JANE: Mutta se johdattaa minut siihen, mitä mieleeni tuli ensin. Se ovat kerrokset. Minut yllättää eniten pelkokerrokset, tietoisuuskerrokset, ilokerrokset, vihakerrokset. On hyvin monia kerroksia ja kerroksia ja kerroksia, ja minut yllättää aina se, etteivät ne koskaan lopu.

 

ADAMUS: Joo. Jos sinun pitäisi antaa jokin kerroslukumäärä, minkä olet käynyt läpi, miten monta luulet olevan?

 

JANE: En pysty edes …

 

ADAMUS: Keksi jokin luku.

 

JANE: Minusta tuntuu, että minulla on ollut monta elämää tässä elämässä, ja jokaisessa niistä on kerroksia. Siis, en tiedä, 2000.

 

ADAMUS: Neljä? Ai, hyvä.

 

JANE: Ei.

 

ADAMUS: Kaksi tuhatta (Adamus naureskelee).

 

JANE: Ei, vaan sanon "kerroksia ja kerroksia".

 

ADAMUS: Sanoisin luultavasti enemmän, jotain 17000, mutta se on ok. Paljon kerroksia.

 

JANE: Paljon kerroksia.

 

ADAMUS: Joo, joo. Ja siksi normaalisti veisi 179 vuotta käydä kaikki tämä läpi, koska kun kuorit yhden kerroksen, on toinen. Itse asiassa jonkin ajan kuluttua se on lannistavaa. Sanot tavallaan: "Loppuuko tämä koskaan?"

 

JANE: Kyllä.

 

ADAMUS: "Onko lisää kerroksia? Mitä tulee seuraavaksi? Mikä sipuli minun täytyy kuoria?" Olemme siis kummallisessa dynamiikassa. Vaihtoehtona on vain – pum! – tehdä se kaikki kerralla tai parissa isossa askeleessa. Ongelmana on, että se on ylivoimaista.

 

JANE: Kyllä.

 

ADAMUS: Se on todella ylivoimaista. Ja kun shaumbrat ovat yrittäneet sitä – he yrittävät tehdä sen supernopeasti, kuin kilpailisimme – niin he löytävät itsensä minun puoleltani verhoa, ilman fyysistä kehoa – tapahtuu sellainen muutos. Ja se on ok, mutta sitten he tuntevat pakkoa tulla heti takaisin jatkamaan siitä, mihin he jäivät.

 

JANE: Mm hmm.

 

ADAMUS: He eivät oleskele toisissa ulottuvuuksissa paria sataa vuotta kuten ennen. He tuntevat pakkoa tulla heti takaisin, ja kun joku tulee heti takaisin, tietää, mitä he tekevät. He valitsevat tuon saman perheen.

 

JANE: Kyllä.

 

ADAMUS: Sama perhe, koska perhe tavallaan sanoo: "Okei, tule sisään. Joku tulee raskaaksi ensi yönä, ja se voit olla yhtä hyvin sinä!" (Naurua) Ja sitten he tulevat suoraan takaisin ja sitten he ovat takaisin hyvin vanhassa mallissa. Ja se on tavallaan kuin 20 askeleen ottamista taaksepäin. Siis kyllä, se on vaikeaa. Voisimme tehdä sen paljon nopeammin, mistä jotkut teistä pitäisivät, mutta on henkinen ja fyysinen tasapaino, ja siitä tässä päivässä on oikeasti kyse – tämän kaiken tekemisen henkisessä ja fyysisessä tasapainossa, joo.

 

Sinut siis yllättää kerrosten määrä.

 

JANE: Kyllä.

 

ADAMUS: Okei. Miten pärjäät noiden kerrosten kanssa?

 

JANE: Paremmin nykyään, varmasti.

 

ADAMUS: Hyvä.

 

JANE: Kommentoit merabhissa sitä, että kun keho hajoaa, on vaikea olla mestaruudessaan. Se on hyvin häiritsevää.

 

ADAMUS: Kyllä.

 

JANE: Minusta tuntuu, että olen päässyt (tunnelista) läpi kehon kanssa. Pystyn nyt pääsemään läpi asioista paljon helpommin ja sujuvammin kuin aiemmin. Ei ole yhtä paljon pelkoa.

 

ADAMUS: Miten keho-ongelmat, nuo haamukeho-ongelmat, palvelivat sinua?

 

JANE: Tota! (Hän huokaa) Tarkoitan, luottamuskerroksia. Irtipäästäminen pelosta ja luottaminen todella itseeni siinä, että oikeasti on aina ratkaisu.

 

ADAMUS: Aivan. Tuijotan sinua tässä. Ja jos ei haittaa, että sanon, niin se antoi sinulle hyvän syyn olla olematta ensimmäinen tai ensimmäisten ensimmäisiä. Se antoi sinulle todella hyvän syyn olla olematta siinä. Osa sinusta haluaa olla siinä – "Haluan todella olla tuo uudistaja, tuo pioneeri muiden shaumbrojen edessä" – ja olet hyvä siinä, mutta sinulla on ollut joitain ongelmia sen kanssa menneisyydessä. Ja se oli siinä: "En koskaan aio tehdä sitä uudestaan, olla ensimmäinen", tiedäthän. Taitaa olla paras tapa ilmaista se, että tunsit olevasi tuo lehmä, joka käveli alas jyrkänteeltä (Jane naureskelee). Putosit ensimmäisenä ja kaikki muut seurasivat sinua ja melko pian oli kasa lehmiä pohjalla (vähän naurua). Ja se on kuin: "Voi eiii! Se oli minun vikani. Minun ei olisi koskaan pitänyt …"

 

JANE: Kyllä.

 

ADAMUS: Ja niin olet pidätellyt tarkoituksella.

 

JANE: Joo.

 

ADAMUS: Ja olet käyttänyt biologisia asioita pidättelyyn, ja sinulla on hyvin paljon lahjakkuutta. Ja menemme alas jyrkänteeltä, mutta sen sijaan että putoamme kuin joukko lehmiä – ja joku valittaa jo netissä: "Siinä hän jatkaa taas lehmistä." Kuuntele, tämä ei ole Eläinten oikeuksien puolustajat. Tämä on Crimson Circle ja voimme puhua lehmistä. Eivätkä ne ole kuolleet, se on kuviteltu asia. He uskovat sen!

 

Siis jyrkänteeltä putoamisen sijasta liidämme. Älä siis pelkää olla taas tavallaan lauman edessä. Okei.

 

JANE: Kyllä. Kiitos.

 

ADAMUS: Seuraava. Mikä yllättää sinut eniten itsessäsi tässä elämässä? Mikä yllättää sinut eniten?

 

JIM: Kun esitit alussa tuon kysymyksen, mieleeni juolahti, miten paljon aliarvioin itseni.

 

ADAMUS: Aha! Mielenkiintoista. Miten paljon aliarvioit. Mitä olet erityisesti aliarvioinut itsessäsi?

 

JIM: No, tavallaan käytin paljon aikaa irtipäästämiseen, korjaamiseen, täysivaltaisuuteen astumiseen ja unohdin, että sallin itseni hyväksyä toisen puolen.

 

ADAMUS: Jep. Miksi?

 

JIM: (pitäen tauon) En sanonut sitä (he naureskelevat ja Jim huokaa). Tämä ei oikeastaan vastaa kysymykseesi, mutta pelkään, etten ole enää erityinen.

 

ADAMUS: Mielenkiintoista.

 

JIM: Pelkään hukkuvani ihmismereen, he todella astuvat siihen nyt.

 

ADAMUS: Joo. No, voin kertoa sinulle, että olet erityinen, mutta et sillä vanhalla tavalla, jolla olisit luullut. Se on hyvin erilaista erityisyyttä. En halua sanoa liikaa nyt, mutta katsele ProGnost ja todella ymmärrät. Ymmärrät henkilökohtaisesti seuraavan askeleesi, joo.

 

JIM: Kiitos.

 

ADAMUS: Hyvä. Hyvä, hyvä.

 

Yksi ongelma on – sinulla ja monilla ihmisillä – "Onko kaikki tämä totta? Tarkoitan, onko tämä totta? Onko se vain …" ja se on hyvä kysymys. Siinä ihmisitse sanoo: "Onko tämä totta? Mikä on …" Ainoa vastaus jonka voin antaa, on se vastaus, jonka Tobias antoi monta vuotta sitten: "Jos sallit sen olla." Onko se ole hullua? Ehdottomasti. Ehdottomasti, verrattuna tuonne. Ehdottomasti, verrattuna perinteiseen ihmiseen tämä on ehdottoman hullu homma.

 

JIM: Olen mukana.

 

ADAMUS: Juuri niin, koska jos kertoisin sinulle, ettet voi tulla kyytiin mukaan, ettei ole mestaruutta ja sinun täytyy odottaa pari elämää lisää, sinun täytyy pysyä tuossa vanhassa ihmistilassa, se olisi kuin helvetti.

 

JIM: Järkyttävää.

 

ADAMUS: Järkyttävää. Järkyttävää.

 

Eikä se johdu edes siitä, että olet toivonut tätä – se johtuu tietämisestä. Se ei ole enää vain porkkana hevosen edessä – olet maistanut sitä nyt. Olet tuntenut sen, ja tiedät, että se on totta. Turhautuminen on siinä, että olet riittävästi aistinut tai maistanut sitä, tätä mestaruutta, saanut riittävästi vilauksia siitä, että haluat sen kokonaan nyt. Kuin: "Okei, sain tuon pienen vilauksen. Anna se kaikki minulle." Ja se on hassu raja, hassu tasapaino, jossa olemme ja josta olemme puhuneet tänään. Ja se on kuin: "Nyt olen saanut sen. En halua palata takaisin tuohon vanhaan tapaan. Haluan sen kokonaan nyt, mutta miksi se vie niin hiton kauan?" Siis hyvä. Kiitos.

 

JIM: No, luulen, että se vie minulla näin kauan, koska minulla on ollut joitain melko intensiivisiä kokemuksia. Ja minulle on hyvin selvää, että jos tekisin sen yhtään nopeammin kuin nyt, kärventyisin.

 

ADAMUS: Olet oikeassa. Olet hyvin oikeassa, ja se pätee todellisuudessa kaikkiin täällä, kaikkiin kuuntelemassa. Jos tekisitte sen paljon nopeammin, niin kärventyisitte. Kuljemme hienovaraista tasapainoa pitkin, kehon ja mielen loppuun palamisen, poroksi palamisen ja tämän ruumiillistuneen mestaruuden sallimisen välillä. Se on erittäin hienovarainen raja, ja jotkut shaumbrat ovat ylittäneet tuon rajan tai he ovat tulleet pisteeseen, jossa he eivät vain enää kestä sitä. Ja aion sanoa jotain, mikä ehkä kuulostaa vähän karkealta, mutta ne jotka ovat lähteneet, tulleet toisiin ulottuvuuksiin meidän kanssamme, ovat tulleet jääräpäiseksi, uppiniskaiseksi ja voitaisiin sanoa melkein vähän liian egoistiseksi siinä, ja he unohtivat sallia. He ovat tehneet työtä siinä ja polttaneet itsensä loppuun. Joo, hyvä.

 

JIM: Tiedän sen.

 

ADAMUS: Joo, joo. Ja tiedän, että jotkut teistä sanovat: "Voi, mutta he olivat niin upeita ja rakastimme heitä ja sitten he siirtyivät rajan taakse", mutta he polttivat itsensä loppuun. He kulkivat liian nopeasti.

 

Sen lisäksi, että tulen puhumaan teille joka kuukausi ja joskus joka päivä, on kokonainen joukko olentoja, jotka auttavat. Satoja, tuhansia olentoja jotka työskentelevät kanssanne kulissien takana. Minä taidan päästä parrasvaloihin, saada näyttämökunnian, mutta on monia, monia olentoja, jotka työskentelevät kanssanne. He eivät voi tehdä sitä puolestanne, mutta heitä on – voitaisiin sanoa – monissa energiatukirooleissa, ja tapaatte heidät oikeaan aikaan. Mutta se mitä teette, on monumentaalista – monumentaalista – eikä tietenkään pelkureille.

 

Jatka, kiitos. Mikä on suurin asia, joka yllättää sinut itsessäsi tässä elämässä?

 

GEORG: Suurin asia minulle oli, että katkaisin välit "ikivanhoihini" (suom. huom. tarkoitettaneen esi-isiä).

 

ADAMUS: Katkaisit välit …?

 

GEORG: Katkaisin välit ikivanhoihini, vanhempiini, isovanhempiini, sekä erityisajan poikieni kanssa.

 

ADAMUS: Mm hmm.

 

GEORG: Tämä oli hyvin tärkeää minulle, yltäkylläisyydelleni – sanon sen näin. Ei vain rahan vuoksi (hän naureskelee), vaan myös tunteiden.

 

ADAMUS: Siis suhteiden katkaiseminen.

 

GEORG: Suhteiden katkaiseminen. Olen heitä varten aina, kun he haluavat olla kanssani.

 

ADAMUS: Aivan.

 

GEORG: Mutta aiemmin tulin aina heidän luokseen eivätkä he tulleet minun luokseni.

 

ADAMUS: Aivan.

 

GEORG: Aa?

 

ADAMUS: Aa, aa. Aha!

 

GEORG: Joo, ja oli virta, suuri energiavirta minusta heihin.

 

ADAMUS: Aivan. Mutta he eivät tulleet sinun luoksesi.

 

GEORG: Mutta ei takaisin.

 

ADAMUS: Aivan. He eivät tulleet sinun luoksesi.

 

GEORG: Tämä on yhteensopimatonta energiaa.

 

ADAMUS: He eivät siis ilmestyneet tarjoamaan sinulle kahvia?

 

GEORG: Tällä tavalla (Adamus tarjoaa kahviaan).

 

ADAMUS: Joo, ota hörppy.

 

GEORG: Voi, kyllä.

 

ADAMUS: Se on yhteisölähde täällä.

 

GEORG: On yhteisomistus (naurua).

 

ADAMUS: Ei, vaan anna palaa ja ota hörppy. Joo, joo (Georg siemaisee Adamuksen kahvia) Joo. Kukaan muu? Haluaisitko oman kahvisi?

 

GEORG: Okei! (Hän nauraa, ja yleisö naureskelee lisää)

 

SART: Sandra!

 

ADAMUS: Miksi ei? Hei, täällä on kone.

 

GEORG: Tiedän.

 

ADAMUS: Sinäkin voisit saada.

 

GEORG: Aivan.

 

ADAMUS: Hyvä. Miksi se yllättää sinut, suhteiden katkaiseminen?

 

GEORG: Koska minulta vaati paljon energiaa tehdä se. Aa, ja olin onnekas, että muutin jotain elämässäni, oikeasti. Yksi muutoksista on tietysti vaimoni Lydia (hän naureskelee). Tapasimme hyvin myöhään elämässämme. Meillä oli elämä aiemmin.

 

ADAMUS: Mm hmm. Joo, tämä on toinen, kenties kolmas elämänne.

 

GEORG: Ja nyt vietimme vuosia elämissämme (hän naureskelee).

 

ADAMUS: Joo, joo.

 

GEORG: Joo, tämä on kolmas elämä.

 

ADAMUS: Kolmas elämä, kolmas elämä, joo.

 

GEORG: Joo, joo. Se on hienoa, mitä? (He kumpikin nauravat)

 

ADAMUS: Siis paljon suhteita on muuttunut. Oletko yksinäinen?

 

GEORG: En lainkaan.

 

ADAMUS: Okei.

 

GEORG: En lainkaan.

 

ADAMUS: Hyvä.

 

GEORG: Olen itseni kanssa. Minusta tuntuu paremmalta ja paremmalta ja paremmalta.

 

ADAMUS: Hyvä. Millainen terveytesi on?

 

GEORG: Terveyteni on melko hyvä.

 

ADAMUS: Melko hyvä.

 

GEORG: Voimakas (hän naureskelee).

 

ADAMUS: Joo, joo. Hyvä.

 

GEORG: Voimakas.

 

ADAMUS: Kiitos.

 

GEORG: Jep.

 

ADAMUS: Pari vielä. Pari vielä. Suurin asia joka yllätti …

 

LINDA: Miss Brasilia!

 

ADAMUS: Suurin yllätys itsessäsi tässä elämässä. Ole hyvä. Oletko miss Brasilia? Kuulinko niin?

 

LIGIA (nainen): Ei, olen Brasiliasta, ja olin kuin: "Toivon, ettei Adamus pyydä minua!" (Vähän naurua)

 

ADAMUS: Tiedän. Tiedäthän, että minä en pyydä, eikä kukaan voi syyttää minua. Hän tekee sen (osoittaen Lindaa). Joo, joo. Mikä on suurin asia, joka yllättää sinut itsessäsi tässä elämässä?

 

LIGIA: On tunne, että tiedän asioita. Tiedän tien, mutta tavallaan en mene tuota tietä. Jatkan katselemista.

 

ADAMUS: Joo, joo.

 

LIGIA: Tiedän sen, mutta menen vastakkaiseen suuntaan.

 

ADAMUS: Miksi teet niin?! Minun täytyy … (naurua). Miksi ihmeessä tekisit niin?

 

LIGIA: Se mikä yllättää minut – mitä kysyit – on, että tiedän enkä tee.

 

ADAMUS: Aivan.

 

LIGIA: Se yllätti minut.

 

ADAMUS: Tiesit siis, että aioin kysyä … Tiesit, että sinua pyydettäisiin, mutta et halunnut, että pyydetään, mutta tässä sinua pyydetään. Mitä dynamiikkaa et halunnut siinä; mitä et halunnut tuntea? Ja se liittyy kaikkeen muuhun, mitä tapahtuu – tietäminen, mutta menet toiseen suuntaan. Turvallisuus. On turvallisempaa mennä toiseen suuntaan, kuin mennä tietämisen mukaan. Tietäminen on tavallaan kartoittamatonta aluetta. Ja on melkein turvallisempaa: "No, jään vain siihen, minkä tekemistä vihaan. Jään siihen, minkä tekemisestä en pidä. Jään vanhaan tapaan, ja uneksin vain uudesta tavasta. Uneksin vain tietämisestä. Uneksin mestarina olemisesta, mutta paska, en aio mennä siihen, koska mitä tapahtuu?"

 

LIGIA: (pitäen pienen tauon) Miten tietää?

 

ADAMUS: Kyllä, kiitos. Seuraava. Kiitos.

 

LINDA: Seuraava.

 

ADAMUS: Kiitos, arvostan vastaustasi.

 

LINDA: Okei.

 

ADAMUS: Viimeinen vastaus. Mikä yllättää sinut itsessäsi eniten tässä elämässä?

 

APRIL (nainen): Luulen se, että tähän mennessä olisin luullut olevani vähän kärsivällisempi asioiden suhteen. Ja minusta tulee vähemmän ja vähemmän ja vähemmän kärsivällinen joka päivä.

 

ADAMUS: Varmasti. No, siinä osut naulan kantaan (April naureskelee). Ei, vaan oikeasti. Osut naulan kantaan. Taas kerran, puhumme kaikesta tästä Ylösnousseiden mestareiden klubissa, ja puhumme siitä, mitä kävimme läpi. Ja on tämä – en tiedä, mistä se tuli – "Sinusta tulee kärsivällinen ja olet rento kaiken suhteen." Ei! Olen sanonut aiemmin, että mestari on suvaitsematon paskiainen (naurua).

 

APRIL: No, sitten olen todellinen paskiainen, koska olen todella suvaitsematon!

 

ADAMUS: Kerron vain, millainen olet (he nauravat). Ja se on kamppailua, koska yrität: "Minun pitäisi olla niin pyhä ja rakastaa delfiinejä ja yksisarvisia ja olla kaikkien kanssa." Ja nimittäin, Äiti Teresa ei ole ylösnoussut mestari (joku sanoo "ai jaa"). Sanon sen uudestaan: Äiti Teresa ei ole ylösnoussut mestari, ja hänellä on vielä pitkä matka jäljellä. Rakastakaa häntä, ei erityisen hauska nainen, mutta … (naurua). Kamala huumorintaju, mutta hänellä on pitkä matka jäljellä. Hän oli tavallaan esimerkkitapaus tämän ajan marttyyriudesta. Ja hän teki jonkun verran hyvää työtä, mutta paljossa siitä oli kyse – viuh! viuh! viuh! (kuin ruoskien itseään). Onko siitä oikeasti mitään hyötyä kenellekään?

 

Nimittäin haluan sinun ajavan uutta … Millaisen auton haluat?

 

APRIL: Haluan aivan uuden Subarun.

 

ADAMUS: Mitäääää?! (Naurua)

 

APRIL: En pidä muista autoista!

 

ADAMUS: Oletko Boulderista?!!

 

APRIL: En! (Paljon naurua ja vähän taputuksia) En pidä muista autoista. Pidän Subarustani.

 

ADAMUS: Ei. Haluan jotain vaikuttavampaa. Haluan … Joku sanoi "Tesla". Mennään Teslalla.

 

APRIL: Okei, okei.

 

ADAMUS: Mutta super deluxena ja moottorilla, joka ei kuulosta sähköautolta. Siinä on vrum, vrum, vrum, vaikka se on sähköauto.

 

APRIL: Ja tehoa, eikö?

 

ADAMUS: Joo, joo. Mutta se kuulostaa vaikuttavalta. Ja haluan nähdä sinun ajavan leprayhteisöön tai lasten orpokotiin hienoimmalla autolla ja menevän sisään – ei tällaisena (Cauldren pukeutumistyyli) – hienoissa vaatteissa ja haluan sen kaiken valo ympärilläsi, ei tuo – (ruoskimista) – kärsimys. Se vaikuttaa enemmän ihmisiin.

 

Nimittäin nämä ihmiset, lapset orpokodissa ja vastaavassa, ovat siellä syystä. Tarkoitan, että se on heidän sielusyynsä. Kyse ei ollut siitä, että yhteiskunta laittoi heidät sinne, tai mitään vastaavaa. Jotenkin siellä oleminen palvelee heitä. Muuten he eivät olisi siellä! Tämä ei ole rakettitiedettä. Ei ole vaikea selvittää tätä. He ovat siellä syystä – heidän sielunsa syy, heidän ihmisensä syy, mikä vaan. Niinpä heille ei ole kovin paljon hyötyä nähdä joku toinen heidän kaltaisensa – vaikeuksia, yltäkylläisyyden puutetta, ongelmia elämässä, polvillaan jonkun Jumalan edessä, joita he eivät edes tunne. He haluavat nähdä – tai minusta heidän pitäisi nähdä – todellinen mestari. "Olen tässä. Olen läsnä, olen yltäkylläinen, ja arvaa mitä? Sinäkin voit tehdä sen, mutta sinun täytyy päästää irti tuosta paskasta. Meidän täytyy oikeasti päästää irti joistain perusjutuista. Esi-isäkehosta" – tässä puhut nyt pienille lapsille – "esi-isäsukulinjasta. Tiedät, mitä – joo, sinulla ei ole vanhempia. On luultavasti hyvä asia, ettet muista heitä, koska silloin et ole yhtä kiinni siinä." Kiitos (Sandra tuo kahvia Georgille).

 

SANDRA: Kiinnitän huomiota (vähän naureskelua).

 

ADAMUS: Joo. Ja tämä yltäkylläisyyden puute, kaikki muut asiat. Heidän täytyy nähdä mestari, ei joku, joka on varaton, kärsii ja pelaa koko tällä ihmisen kärsimysroskalla. Se on peliä. Voi, toivon, että voisimme tehdä ProGnostin nyt, koska lyön sen suoraan maaliin (naurua).

 

APRIL: No, tunnen, että pidättelen itseäni, koska en voi päästää irti.

 

ADAMUS: Joo. Joo, joo. Mutta voit päästää irti. Päästämme irti tänään.

 

APRIL: Okei, hyvä. Olen valmis.

 

ADAMUS: Voitko päästää irti tänään?

 

APRIL: Olen valmis siihen.

 

ADAMUS: Okei. Oikeasti?

 

APRIL: Olen.

 

ADAMUS: Hän pääsi 90-prosenttisesti siihen. "Oleen …"

 

APRIL: Ai (hän naureskelee).

 

ADAMUS: Hmm. Tehdäänpä se uudestaan, "olen valmis".

 

APRIL: Minä olen!

 

ADAMUS: Hyvä, hyvä. Kyllä, sinä olet. Me kaikki olemme, ja teemme sen niin, että te ette kärvennä itseänne tai pala loppuun. Mutta meidän täytyy tavallaan tehdä hyppy tässä. Meidän täytyy tavallaan ottaa hyppy palamatta loppuun, ja siitä tässä päivässä on kyse. Siis kiitos.

 

APRIL: Kiitos.

 

ADAMUS: Joo. Ja tämä riittää nyt. Kiitos vastauksistanne.

 

Adamuksen vastaus

 

Asia joka yllättää minut eniten teissä kaikissa, on omistautumisenne, sitoutumisenne, että olette vielä täällä. Se yllättää minut. Tässä huoneessa, katsomassa netissä. Tässä kehossa. Se on vaikeaa. Se on todella vaikeaa. Ja tuhansia on lähtenyt – luultavasti tuhansia ja tuhansia ja tuhansia on lähtenyt Crimson Circlestä – monista syistä. Siinä ei ole oikeaa tai väärää, mutta te jäitte itsenne vuoksi. Te jäitte. Sitkeytenne, sitoutumisenne ja jääräpäisyytenne on hämmästyttävää. Se yllätti minut, koska tullessani Tobiaksen lähdettyä mietin: "Miten pitkälle voimme mennä tässä? Miten moni lähtee?" Ja palaa itse asiassa … no, todellinen yllätys, kuten osoitit, on tietäminen. Se on siinä. Tietäminen on voimakasta. Se aiheuttaa pelkoa. Tiedätte, että tietäminen on siinä, mutta te tavallaan: "Palataan vain mukavaan ja turvalliseen tapaan tehdä asioita."

 

Olette nähneet tuon tietämisenne tulevan esiin viime aikoina – viime aikoina, kahtena tai kolmena viime kuukautena – ja jotkut teistä sanovat siitä, että teistä tulee selvänäköinen aivan yhtäkkiä. Tiedätte jotain, ennen kuin se tapahtuu. Tiedätte, että puhelin soi. Tiedätte, että törmäätte johonkuhun kaupassa. Teillä on tuo tietäminen, ja se on tavallaan selkeyttää, joka alkaa kehittyä. Mutta samaan aikaan pelkäätte sitä – pitäisikö minun seurata sitä? – koska sen seuraaminen on tuntematon polku. Ja siitä syystä en halunnut mennä mieleen tänään. Puhumme siitä myöhemmin, mutta tuo tietäminen alkaa tulla läpi, ja pyydän teitä vain tiedostamaan sen. Teidän ei tarvitse seurata sitä nyt, ainoastaan tiedostaa, koska kun tiedostatte, se on kuin valo, jota tulee vielä lisää.

 

Siis minut yllättää eniten kaikissa teissä se, että olette pitäneet kiinni siitä. Olette pitäneet kiinni siitä. Se on vaikeaa! Se on todella, todella vaikeaa. On helpompaa viivytellä pari elämää tai enemmän. On helpompaa olla olematta ensimmäinen, joka menee siitä läpi, ja on taipumusta joskus haluta mennä piiloon, mutta olette roikkuneet mukana. Siis siunausta. (Joku huutaa "jes!") Jes (yleisö taputtaa).

 

Siis, seuraava. Seuraavana tämän päivän aikataulussa. Juodaanpa kuppi kahvia. Haluaako kukaan kahvia? (Naurua) Välitän niitä tänään.

 

SART: (huutaen) Sandra!! (Lisää naurua)

 

ADAMUS: Hänen pitäisi kuunnella täällä shoudeja. Mitä hän tekee sen sijaan? Keittää kahvia.

 

Mallit

 

Seuraava asia josta haluan puhua, päästen tämän päivän ytimeen, on, että teillä on ollut paljon elämiä, ja vaikka olisittekin sellainen, jolla ei ole ollut paljon, jolla on ollut vain muutama elämä, teillä on silti elämien malleja. Te joilla on ollut täällä yli tuhat elämää, olette kehittäneet hyvin selkeitä malleja, selkeitä kehon, mielen ja kaiken malleja.

 

Toistatte noita malleja, ja olitte toistaneet niitä. Hassu asia itse asiassa on, että aiemmissa elämissänne teitte töitä noiden mallien luomiseksi. Halusitte tulla takaisin fyysisen kehon ja mielen malliin. Ette halunneet sinkoilla seinistä, joten hyvin pian olitte noissa malleissa. Nyt tulette kohtaan, jossa mallit eivät toimi enää.

 

Mallit ovat sellaisia asioita kuin vanheneminen. Vanheneminen. Vanheneminen ja itse asiassa kuolema. Vanheneminen on malli, jonka olette alkaneet hyväksyä – "Minä vanhenen" – koska olette tehneet sen tuhat kertaa. Vanheneminen on teille melko tuttua. Teille on melko tuttua siirtyä syntymästä kypsymiseen fyysisesti, seksuaalisesti, älyllisesti, päästä sitten huippuunne ja sitten hitaasti, hitaasti, hitaasti, hitaasti vanhentua.

 

Se on melkein kuin hypnoosi, mutta kyse on enemmän vain siitä, että olette malleissa, ja teissä on valtava osa, joka sanoo: "No, niin se on. Tulemme vanhaksi ja sitten kuolemme." Ei. Ei. Rikomme nuo mallit tai päästämme niistä irti tai miten haluattekin kutsua sitä.

 

Sen ei tarvitse olla totta. Sen ei tarvitse olla sillä tavalla. Mutta teillä on ollut niin monta elämää, jolloin olette tehneet sen, kokeneet sen, että menette tavallaan vain virran mukana. Ja sitten kun jotain tulee, yritätte muuttaa sen. Kun tietäminen tulee – tiedätte jo kaiken, mitä olen sanonut tänään tähän mennessä – kun tietäminen tulee, tavallaan sanotte: "Uh! Siinä on liikaa käsiteltävää minulle. Mitä tarkoitat, etten vanhene? Mitä tarkoitat, ettei minun tarvitse seurata enää kehon vanhoja tapoja?" Ja sanotte tavallaan: "No, odotetaan vain ja katsotaan, mitä huomenna tapahtuu ja sitten ensi viikolla." Joudutte siis näihin malleihin.

 

Toinen ruma malli on täyttymättömyys. Menette elämänne läpi, ja saatte tiettyä asioita tehtyä ja toisia asioita ette saa tehtyä. Teillä ja ihmisillä yleensä on täyttymättömyyden malli – "En oikeastaan tehnyt, mitä halusin tuossa elämässä." Ja kun tulette toiselle puolelle, kokoonnumme ja on tavallisesti melko välittömästi: "No, minun olisi pitänyt. Toivon, että olisin voinut. Minulla oli hyvin korkeat toiveet tuolle elämälle", ja on täyttymättömyyden malli. Jonkin ajan jälkeen melkein vain hyväksytte, että teillä ei ole täyttymystä elämässä. Melkein hyväksytte sen – "No, halusin omistautua taiteelle" tai "Halusin oikeasti saada läpimurron joillakin henkisillä metafyysisillä tasoilla" tai "Halusin todella matkustaa maailmassa". Ja kuulen tätä koko ajan shaumbroilta, ja sitten katselen joitain muita ja on suurta täyttymättömyyttä. Siitä tulee malli, hyväksytty malli. On ok, ettei saa täyttymystä.

 

Murtaudumme siitä läpi, koska se ei ole ok. Tulitte tänne jotain varten. Olitte riittävän sinnikäs, riittävän jääräpäinen ja riittävän sitoutunut päästäksenne näin pitkälle. Emme päädy moniin täyttymättömiin asioihin, kun tulette toiselle puolelle – "Olin nimittäin näin lähellä todellista ruumiillistettua oivaltamista. Mutta tavallaan jänistin noiden muutamien viime askeleiden ottamisessa, enkä tehnyt sitä." Se ei toimi enää. Nuo mallit eivät kuulu teille, mutta roikutte niissä vähän. Roikutte niissä syistä, joista puhumme hetken kuluttua.

 

Perhemallit tietysti. Ne joista useimmat teistä ovat menneet jokseenkin yli. Mitä muita malleja on?

 

Kerron teille vielä yhden, kun mietitte sitä. On levon ja valmistautumisen malli. Olette niin hiton väsynyt kehossa ja mielessä, että mallina on: "Kuolen saadakseni vähän lepoa. Kuolen pysähtyäkseni ja levätäkseni muissa ulottuvuuksissa. Luon pienen ruohikkoisen paikan, jossa on lehmiä, kukkia ja lintuja, ja aion vain nukkua siinä noin 100 vuotta. Aion vain nukkua. Aion levätä ja valmistautua seuraavaan elämään, koska nimittäin" – ja tämä on malli jonka teette, jonka sanotte – "olisin voinut tehdä sen, mutta minulta loppui polttoaine. Minulla ei ollut energiaa. Niinpä aion mennä nukkumaan 100 vuodeksi toiselle puolelle ja sitten palaan takaisin täysin uudistuneena." Tulette takaisin täysin surkeana. Tulette takaisin, ja kaikki alkaa kaukaa taaksepäin, unohdatte kaiken, mitä kerroitte itsellenne, käytte läpi kaikki prosessit, palaatte esi-isäperheisiinne, palaatte tylsään fyysiseen kehoon valokehon sijasta. Se on siis malli.

 

Malli "En osaa tehdä sitä. En osaa tehdä sitä. Tämä on niin ylivoimaista. En vain osaa tehdä sitä." Ja täyttäkää tyhjä kohta, mitä se onkin. "En pysty saamaan sitä toimimaan. Olen yrittänyt. Olen yrittänyt valaistumista, ja Adamus, teen sen väärin. En osaa tehdä sitä. Siinä on jokin pielessä. Kenties minun täytyy vain lähteä planeetalta ja tulla puhumaan kanssasi ja tarkistaa itseltäni. Minulla on enemmän selkeyttä, kun tulen toiselle puolelle."

Ei. Ei se niin mene, että pääsette toiselle puolelle ja – pum! – saatte yhtäkkiä oivalluksen. Pääsette toiselle puolelle ja saatte "voi paska" –hetkiä. "Voi, jessus! Minun olisi pitänyt" ja sitten hyppäätte takaisin alas ja yritätte tehdä sen uudestaan.

 

Mitä siis on muita malleja, joita teillä on täällä? Ole hyvä. Linda juoksuttaa mikrofonin sinulle.

 

LINDA: Kyllä, kyllä! Minä juoksen.

 

ADAMUS: Miljardit olennot katselevat netissä.

 

JIM: Voimmeko nähdä sen uudestaan, Linda? (Hän naureskelee) Yksi suosikkini on, ettei ole ketään, joka voi olla suhteessa tasolla, mihin minä kykenen nyt.

 

ADAMUS: Okei, joo. Itse asiassa se on mielenkiintoinen vastaus. En sanoisi, että se on vanha malli. Vanha malli olisi: "Minulla on oltava suhde ollakseni oikeanlainen." Itse asiassa se mihin olette menossa, on täysin uusi asia – "Ei ole suhdetta, joka resonoi kanssani tällä hetkellä", joo.

 

Vanha malli on malleja. Synnytte pienen vauvan fyysiseen kehoon. Teidän ei tarvitse. Tobias näytti sen meille. Hän aloitti 10 vuodesta. Pääskää ohi kaikesta housuun kakkaamisesta ja kaikesta siitä muusta – itkemisestä ja sairastumisesta. Tulkaa silloin, kun keho on pääsemässä tuohon testosteronin ja kaiken muun lisääntymiseen. Tulkaa silloin.

 

Seuraava malli jossa ihmiset ovat nyt, ei ollut ennen näin: "Minun täytyy saada koulutus. Sitten minulla täytyy olla kumppani. Sitten minulla täytyy olla lapsia kumppanini kanssa. Sitten" – uusi malli – "minun täytyy erota, ja sitten minun täytyy erota uudestaan ja taas uudestaan (naurua), ja sitten taas, ja sitten tulen vanhaksi ja sitten minulla ei ole rahaa eikä urani ollut tyydyttävä. Miksi kävin koulua tuon typerän työn vuoksi, joka oli niin epätyydyttävä? Minä kuolen." (Lisää naurua)

 

Nämä ovat malleja, eikä kukaan kyseenalaista niitä. Kukaan ei sano: "Pysähdy hetkeksi. Tätäkö oikeasti haluat?" Suosittelisitteko tätä lapsillenne? (Joku sanoo "ei!") Tai lapsenlapsille? Suosittelisitko tätä kaikkea Tobinille?

 

KERRI: Ei, en suosittele.

 

ADAMUS: Mikrofoni, kiitos.

 

LINDA: Kuka huutaa? Ei, ei Kerri. Hän ei huutaisi (Adamus naureskelee)

 

ADAMUS: Siis Kerri, olet langennut malleihin, mutta …

 

KERRI: Surullista kyllä, se totta (naurua).

 

ADAMUS: Ei, se on ok.

 

KERRI: Se on ok. Olen hyväksynyt sen.

 

ADAMUS: Sillä ei ole merkitystä, kunhan on ok, että pääsee pois niistä.

 

KERRI: Tunnistan sen.

 

ADAMUS: Okei, hyvä.

 

KERRI: Itsensä sabotointia.

 

ADAMUS: Sinulla on loistetta silmissäsi tänään.

 

KERRI: Niin on!

 

ADAMUS: Joo, sinulla on.

 

KERRI: Vain sinun vuoksesi.

 

ADAMUS: Siinäs näette (vähän naurua). Mitä siis suosittelit Tobinille?

 

KERRI: Olen suositellut Tobinille, että "olet täällä elääksesi (heittäen nyrkin ilmaan)! Ja se on ainoa asia, joka sinun täytyy tehdä." Ja tiedätkö, mitä hän sanoi minulle kaksi iltaa sitten?

 

ADAMUS: Oliko se – iskitkö häntä nyrkillä, kun sanoit sen?

 

KERRI: Ei, ei. Makasimme sängyllä.

 

ADAMUS: Ajattelin vain tarkistaa (Adamus naureskelee).

 

KERRI: Menen tavallaan hänen päänsä yli, mutta …

 

ADAMUS: Joo. Pum! Pum!

 

KERRI: Ei, vaan oikeasti poikani sanoi minulle: "Selvitin elämän tarkoituksen, ja se on, että me kuolemme! Ja mitä itua on nousta ylös sängystä?" Ja minä sanoin: "Elää, poika! Mennä retkelle ja haistella kukkia ja olla faunassa", eikö?

 

ADAMUS: Joo, miten se sujuu?

 

KERRI: Ja sanoin: "Sinulla on 90 vuotta jäljellä. Älä edes murehdi sitä."

 

ADAMUS: Joo, joo. Miten hän pärjää kaikessa tässä?

 

KERRI: Olemme vähän kiihkeitä, hänen vanhempansa (vähän naurua).

 

ADAMUS: Joo, joo.

 

KERRI: Mutta hän pitää siitä, ja hän valitsi minut, ja olemme tässä yhdessä.

 

ADAMUS: Joo.

 

KERRI: Liian myöhäistä nyt (lisää naureskelua).

 

ADAMUS: Et siis luultavasti suosittelisi hänelle vanhoja malleja?

 

KERRI: En. En halua hänen menevän collegeen ja ottavan 50.000 dollaria lainaa humanististen aineiden oppiarvoa varten. Ei.

 

ADAMUS: Aivan, aivan.

 

KERRI: Ei, en halua sitä.

 

ADAMUS: Luultavasti kerrot hänelle kaiken ytimenä: "Seuraa vain sydäntäsi."

 

KERRI: Niin kerron.

 

ADAMUS: Okei.

 

KERRI: Ja sanon: "Älä anna kenenkään pilata suunnitelmiasi, lapsi."

 

ADAMUS: Aivan.

 

KERRI: Kun joku kusipää tulee luoksesi ja alkaa olla ilkeä …

 

ADAMUS: Käytätkö tuota kieltä pienen poikasi kanssa?

 

KERRI: No, sanon: "Kun tuo pikku paskiainen tulee luoksesi (naurua) ja yrittää pilata hauskasi, sanot: "Hei, tyyppi! Meillä olin hauskaa, kunnes sinä ilmestyit." Kirjaimellisesti. Opetan hänelle nimittäin seksuaalienergiaviruksesta ja sellaisia asioita.

 

ADAMUS: Hyvä. Mutta et haluaisi vanhoja malleja hänelle.

 

KERRI: En. Haluan hänen olevan vapaa. Hän on niin täynnä valoa ja iloa koko ajan. Ja tätä haluan hänelle, ja kerron hänelle koko ajan: "Olemme täällä elääksemme, eikä millään muulla ole merkitystä."

 

ADAMUS: Tiedät, mitä minun on kysyttävä.

 

KERRI: (kuiskaten) Kysy.

 

ADAMUS: Oletko hyvä standardi siinä?

 

KERRI. En ollenkaan aina. Ei (vähän naureskelua). Koska huhkin töissä kopissani.

 

ADAMUS: Ei työssäsi ole mitään vikaa.

 

KERRI: Aion kuitenkin kaivaa syvältä ja selvittää tämän antamasi neuvon mukaan.

 

ADAMUS: Joo, se palvelee sinua. Se palvelee sinua.

 

KERRI: Se tosiaan palvelee minua. Kasvatin lapsen. Sain katon päämme päälle, ja olen viimeinkin kunnioittanut sitä, että olen tehnyt tämän, kun melkein lähdin monta kertaa planeetalta, kuten tiedät.

 

ADAMUS: Ja aioin kertoa sinulle henkilökohtaisesti, antaa tavallaan vastauksen, mutta annan Cauldren tehdä sen myöhemmin.

 

KERRI: Voi, hienoa!

 

ADAMUS: Se on vähän henkilökohtaista.

 

KERRI: Varmasti – ai.

 

ADAMUS: Joo, mutta …

 

KERRI: En välitä, anna palaa.

 

ADAMUS: No, käytät lasta tekosyynäsi.

 

KERRI: Ai, joo! Tiesin sen.

 

ADAMUS: Joo, joo.

 

KERRI: Tiesin tuon asian!

 

ADAMUS: Mutta heität kaikenlaista huonoa energiaa häneen osana sitä. Otat eräänlaisen vainoamisroolin. Hän tuntee sen: "Äiti tekee tämän vuokseni, muuten hän olisi jo ylösnoussut mestari."

 

KERRI: Tiedän, eikö?

 

ADAMUS: Aivan, aivan.

 

KERRI: Tiesin sen, mutta pitäisikö minun sitten viedä hänet orpokotiin? (Naurua) Kenties se olisi hänelle parempi.

 

ADAMUS: Ei sinun ehkä tarvitse … (Adamus naureskelee)

 

KERRI: Kehotin hänen isäänsä ottamaan hänet. "Kokeile sinä tätä!"

 

ADAMUS: Lakkaa käyttämästä häntä tekosyynä.

 

KERRI: Okei, teen sen.

 

ADAMUS: Lakkaa käyttämästä …

 

KERRI: Olen käyttänyt.

 

ADAMUS: "Minun täytyy huolehtia …" Haluan sinun katsovan Tobinin tulemisen ajankohtaa, omaa evoluutiotasi ja asioita, joita tapahtui elämässäsi ja jotka olisivat voineet saada popcorin poksahtamaan. Ja toit Tobinin tänne, mikä on upeaa, mutta olet käyttänyt häntä tekosyynä asioihin elämässäsi. Ja hän tuntee tuon energian jollain tasolla. Ihmettelet, miksi hän reagoi voimakkaasti joskus. Koska hän tuntee tuon energian. Lakkaa käyttämästä häntä tekosyynä.

 

KERRI: Okei, teen sen. Ja tunnistan sen. Oikeasti, rehellisesti … Tarkoitan, että ystäväni tietävät, että olen sanonut sen.

 

ADAMUS: Siis ensi kuussa tuot kolmisivuisen raportin ja luet sen kaikkien edessä (lisää naurua).

 

KERRI: Voinko laulaa laulun ja tanssia sen sijaan? Koska se on hauskempaa.

 

ADAMUS: Joo, myöhemmin.

 

KERRI: Okei, okei.

 

ADAMUS: Hyvä.

 

KERRI: Mutta kiitos, tunnistan sen tosiaan.

 

ADAMUS: Kiitos. Ei enää tekosyitä.

 

KERRI: Ei enää!

 

ADAMUS: Se on malli. Se on tyypillinen malli. Toinen malli … kiitos. Kiitos, että annoit minun olla niin henkilökohtainen.

 

Toinen malli, jonka mainitsen tässä hyvin nopeasti, on siitä huolehtiminen, mitä kaikki muut ajattelevat. Voi, se on hyvin raskas! "Mitä he ajattelevat?" Sillä ei ole merkitystä, ja eikö olisi surullista, jos tulisitte toiselle puolelle ilman täyttymystä ja minä sanoisin: "Mistä siinä kaikessa oli kyse? Miksi … Olit melkein perillä. Olit vain muutaman hengenvedon päässä tuosta todellisesta ruumiillistuneesta valaistumisesta."

 

"Tiedän, mutta pelkäsin, mitä toiset ajattelisivat." Eikö se olisi … Ylösnousseet mestarit nauraisivat katketakseen. He oikeasti nauraisivat. "Oikeasti?! Annatko sen, mitä muut ihmiset ajattelevat, annatko vanhan tietoisuuden oikeasti ohjata, mitä teet?" Ja minä nauran sille ja he nauravat sille, mutta te jäätte kiinni siihen, "mitä muut ajattelisivat" –malleihin. Erilaisena olemisen malleihin.

 

Olette jo erilainen, ja se on hyvä asia. Olette jo erilainen. Itse asiassa olette jääneet erilaisena olemisen välialueelle. Olette riittävän erilainen, mutta ette ainutlaatuinen vielä. Ymmärrättekö eron? Olette alkaneet olla erilainen kuin valtavirta ja he pilkkaavat teitä siitä, mutta ette ole alkaneet olla vielä ainutlaatuinen.

 

Oli suuria taidemaalareita, jotka tunsin satoja vuosia sitten. He olivat erilaisia. He opettelivat ensin, miten maalataan niin kuin kaikki muut, ja se muistuttaa teitä – opettelitte, miten ollaan ihminen niin kuin kaikki muut. Sitten he alkoivat olla erilaisia. He alkoivat tehdä omilla tyyleillään ja menetelmillään, ja kaikki muut pilkkasivat heitä kovasti. Pilkkaaminen loppui, kun heistä tuli ainutlaatuisia, kuin he menivät oikeasti loppuun saakka sen tavan muuttamisessa, miten taidetta tehtiin, hyvin käytännönläheisestä maalaamisesta abstraktiin maalaamiseen. Sitten heistä tuli ainutlaatuisia ja sitten kaikki hyväksyivät heidät, itse asiassa kunnioittavat ja palvoivat heitä, koska he vapautuivat. Ja … (joku sanoo "he kuolivat") Ei välttämättä. Jotkut heistä kuoleman jälkeen, kyllä. Jotkut heistä vielä ollessaan elossa – tapasin melko monia heistä. He kävivät läpi oman pilkkaamisjaksonsa. Te olette erilaisia, mutta ette ole antaneet itsenne olla ainutlaatuisia. Olette erilainen, mutta ette ole antanut itsenne mennä loppuun saakka ja olla ehdottoman ainutlaatuinen, täysivaltainen ja vapaa kaikista näistä malleista. Sitä varten olemme täällä.

 

Muutama malli lisää, hyvin nopeasti. Näin muutaman käden ylhäällä. Linda juoksuttaa mikrofonin. Kiitos, Linda. Haluaisitteko kahvia siellä takana?

 

LINDA: Mm hmm. Mm hmm. Mm hmm. Mm hmm. Mm hmm.

 

ADAMUS: Malli.

 

SHAUMBRA 1 (nainen): Pelko seistä omassa voimassani.

ADAMUS: Seistä omassa voimassasi, joo. Muutetaanpa tuo sana: seistä omassa valossasi. Voima (suom. huom. sama sana on myös "valta") on harhaa. Ymmärrän kuitenkin, mitä tarkoitit – olla "minä olen". Olen ytimekkäämpi siinä – olla "minä olen tässä". Olen tässä eli "Kaikkien sitä koskevien ajatusten ja unelmien sijasta, ruumiillistuneesta oivaltamisesta uneksimisen sijasta, olen tässä. Olen mestari." Ja sitten ihmisosa hyppää mukaan ja sanoo: "Joo, mutta katso, katso. Olet edelleen …" Ja se on kuin: "Hetkinen, hetkinen, ihminen. Kuulen sinua. Minä olen tässä ja sinä, ihminen, olet edelleen tässä ja olemme yhdessä." Se on "ja". Siis oleminen omassa valossasi, oleminen "olen tässä". Osa jonka tiedät hyvin, tunnet hyvin – tuo suuruus, "Olen tässä. En ole tuolla. En odota. Olen tässä." Hyvä. Minusta tulee intohimoinen tässä.

 

Vielä yksi käsi, joka todella nousee ylös, Linda. Mitä muuta? Mitä muita malleja?

 

MARY SUE: Tämäkin loppuu. Ja kun se on ohi, kaikki on paremmin.

 

ADAMUS: Joo, joo, aivan (Adamus naureskelee). Anna jokin tosielämän esimerkki.

 

MARY SUE: Ai, no, minulla on tämä asia, joka minun täytyy tehdä. Minun täytyy keskittyä siihen enkä voi elää elämääni, ennen kuin se on ohi, koska se hallitsee elämääni.

 

ADAMUS: Aivan.

 

MARY SUE: Ja sitten kun se on ohi, voin nauttia olostani.

 

ADAMUS: Kaikki on ok.

 

MARY SUE: Kyllä.

 

ADAMUS: Kunnes sinulla on seuraava asia, joka sinun täytyy …

 

MARY SUE: Juuri niin!

 

ADAMUS: Ja on seuraava asia.

 

MARY SUE: Se tulee aina esiin. Ja joskus saa useampia, joo.

 

ADAMUS: Joo. Kaunista – se on kaunis esimerkki.

 

MARY SUE: Okei.

 

ADAMUS: Ja vielä yksi malli, ja sitten haluaisin tavallaan siirtyä eteenpäin. Tuo yksi malli lisää on, että … okei.

 

LINDA: Odota. Joo, joo.

 

ADAMUS: Pari vielä. Hyvä, hyvä.

 

LINDA: Kuuluisa Patricia Aburdene.

 

PATRICIA: Joo, kuuluisa Patricia Aburdene. Okei, tässä se on. Se liittyy tuohon.

 

ADAMUS: Kyllä.

 

PATRICIA: Tämä on todella hevonkukkua, mutta se on totta minulle. Siis, joo, voit tehdä oikeasti upeita asioita, mutta sinun täytyy käsittää, että se on hyvin stressaavaa.

 

ADAMUS: Aivan.

 

PATRICIA: Pläääääh! Mutta se on minussa! Voi hyvä luoja, että se on niin minussa!

 

ADAMUS: Miten olisi toimiva esimerkki siitä?

 

PATRICIA: Häh! Minun elämäni!! (Naurua)

 

ADAMUS: Voit tehdä todella upeita asioita, mutta …

 

PATRICIA: Varmasti se on stressaavaa ja vaikeaa.

 

ADAMUS: Aivan.

 

PATRCIA: Mutta jotenkin stressaavaa.

 

ADAMUS: Joo.

 

PATRICIA: Sinun täytyy osata odottaa sitä.

 

ADAMUS: Stressaavaa, kamppailua.

 

PATRICIA: Se on stressaavaa, jos haluat tehdä oikeasti upeita asioita.

 

ADAMUS: Joo, joo. Mistä se tulee?

 

PATRICIA: Pyh! No, se on malli.

 

ADAMUS: Juuri niin. Se on malleja. Se on elämiä. Sillä ei ole edes merkitystä, tunnistatko se olemiseksi nunnana tai jotain vastaavaa. Mutta se on …

 

PATRICIA: Nunnilla ei ole stressaavaa.

 

ADAMUS: Tota …

 

PATRICIA: Ainakaan minun päässäni.

 

ADAMUS: On eräänlaista stressiä, pyhää stressiä.

 

PATRICIA: Pyhää stressiä! (Naurua)

 

ADAMUS: Nunnilla on paljon stressiä – teille jotka olette nunnia ja katselette netissä tänään. On paljon stressiä, koska ei voi koskaan olla riittävän hyvä. Ei voi koskaan – on isä, tarkoitan isä (pappi) ja Isä (Jumala) … Naiset eivät ole koskaan riittävän hyviä. Naiset eivät ole – mm-mm-mm – riittävän hyviä. Ja näin ollen jos olet naiskehossa, et voi missään tapauksessa olla koskaan riittävän hyvä, olen pahoillani. Nunnilla on siis paljon stressiä.

 

PATRICIA: Siis kenties minä – kenties …

 

ADAMUS: Joo!

 

PATRICIA: … se on osa järjettömyyttäni/hölynpölyäni.

 

ADAMUS: Kyllä. Nunnatuntua, niin kutsun sitä (naurua). (Suom. huom. sanaleikkiä, hyvin samanlainen sana kuin "järjettömyys") Te kaverit annatte tänään minulle näitä repliikkejä (lisää naureskelua). Kyllä, se on nunnatuntua. Ja kyllä, se on malli. Se on ohjelmointia: "Minun on tehtävä kovasti työtä siihen. Minun täytyy stressata siitä. Sen täytyy olla vaikeaa, jotta sillä on mitään arvoa. Minun täytyy antaa verta, hikeä, kyyneleitä ja sieluni, jotta sillä on mitään arvoa." Se on hauskaa, koska saat todistaa jotain itsellesi. Ja tehdä sitä uudestaan ja uudestaan ja uudestaan.

 

PATRICIA: Paitsi se ei ole oikeasti hauskaa.

 

ADAMUS: Ensimmäisellä kerralla on.

 

PATRICIA: Voi, kyllä, ensimmäisellä kerralla se on.

 

ADAMUS: Onhan … ensimmäinen kerta kuin: "Tein sen! Voitin kaikki todennäköisyydet. Pysyin keskittyneenä siihen. Se oli hyvin intensiivistä ja olin sairas ja kaikkea muuta." Ensimmäinen kerta. Sen jälkeen se on vanha malli. Se on vanha malli. Miten vapaudut siitä?

 

PATRICIA: En tiedä.

 

ADAMUS: En pidä tuosta fraasista.

 

LINDA: Voi ei!! (Naurua) Eii! Sinä teit sen!

 

PATRICIA: Minä tein sen (hän haukkoo henkeään).

 

ADAMUS: Mitä, sinä teit sen.

 

PATRICIA: Minä tein sen.

 

ADAMUS: Keksi vain jotain. Mitä tahansa. Se saa energian liikkumaan, kun vain keksit … jotain. Esitetäänpä se uudestaan.

 

LINDA: Näytä hänelle, Patricia!

 

PATRICIA: Joku antoi minulle vastauksen.

 

ADAMUS: Se on ok. Menemme ajassa taaksepäin …

 

PATRICIA: Annan periksi!

 

ADAMUS: … ja sanot. Miten käsittelet sen? Mitä teet? Miten pääset yli siitä?

 

PATRICIA: Joku antoi minulle vastauksen: annan periksi.

 

ADAMUS: Annat periksi. Annat vain periksi! Pidän siitä tai mistä tahansa vastauksesta, jonka olisit antanut. Mutta joo, annat periksi. Mutta se on malli, joten se yrittää vietellä sinun takaisin …

 

PATRICIA: Joo, niin yrittää.

 

ADAMUS: … malliinsa. Miksi? Koska se on mukavaa, se on tuttua. Vaikkei se saa oloasi tuntumaan erityisen hyvältä, se on malli ja tunnet sen.

 

PATRICIA: Annoin periksi, eikä mitään tapahdu.

 

ADAMUS: Joo, okei. Hyvä (joku naureskelee kovaan ääneen).

 

PATRICIA: Annoin periksi! Mitään ei tapahdu.

 

ADAMUS: Okei. Milloin annoit periksi? (Patricia naureskelee) Milloin annoit periksi?

 

PATRICIA: Viime kirjani jälkeen.

 

ADAMUS: Okei. Tota …

 

PATRICIA: No, en antanut oikeasti periksi, vai mitä? (Paljon naurua)

 

ADAMUS: Okei, okei. Annoit periksi 8.2 prosenttia.

 

PATRICIA: 8.2 prosenttia?

 

ADAMUS: Sadasta. Annoit vähän periksi.

 

PATRICIA: Ai, sadasta (Adamus naureskelee). Luulin, että asteikolla 1-10 se on melko hyvin! (Lisää naurua)

 

ADAMUS: Ei, ei, ei, ei!! Vai oliko se tuhannesta? Ei, annoit periksi 8.2 prosenttia, joten annoit periksi vähän, ja se on hyvä alku. Mutta se on täydellinen siirtymä siihen, mitä tulee seuraavaksi tässä. Okei.

 

PATRICIA: Kiitos.

 

ADAMUS: Kiitos. Arvostan sitä. Ja kiitos kaikille, jotka osallistuivat.

 

Kuten sanoin, rakastan shaumbroja. Voimme leikkiä. Voimme pitää hauskaa. Voimme puhua joistain elämänne syvimmistä, tuskallisimmista ja kipeimmistä osista, ja te jäätte. Olette täällä. Se on siis kaunista. Kiitos. Kiitos.

 

Mihin siis menemme seuraavaksi tässä kaikessa? No, tänään on päivä, jolloin puhumme malleista. Malleista kehossa. Olemme käyneet läpi kehokipuja, matalia energiatasoja.

 

Nostetaanpa lämpöä vielä asteella, koska … (yleisö on samaa mieltä). Joo, joo, joo. On vähän viileää, ja teemme merabhin aivan hetken kuluttua. Haluan teidän olevan hyvin rentoutuneita ja …

 

LINDA: Unisia?

 

ADAMUS: Totta kai. Unisia. No, joo. Haluaako kukaan kahvia, ennen kuin aloitamme?

 

LINDA: Ääääääähhh!

 

ADAMUS: Kaikki menevät käymään vessassa merabhin aikana.

 

Oivaltaminen

 

Asian ydin. Mallit ovat palvelleet teitä monin tavoin. Aloitimme tänään periaatteessa sanomalla: "Katsokaa elämäänne." Katsokaa, mitä tapahtuu, vaikkette pitäisikään siitä. Se on siinä, koska se palvelee teitä. Katsokaa sitä. Yrittämättä taistella sitä vastaan,  kyse on oivalluksesta. "Voi! Malleja oli, koska ne olivat mukavia. Ne olivat tuttuja. Minun ei tarvinnut olla oikeasti erilainen. Minun ei tarvinnut olla ainutlaatuinen. Voisin olla tavallaan vain vähän erilainen." Malleja oli, koska, no, ette ajatelleet niiden tappavan teitä, mutta ne tappavat. Malleja oli, koska oli muistinmenetys. Oli hypnoosi. On tavallaan peitto todellisen tiedostamisen päällä, ja te vain teette sitä. Menette vain paraatiin ja marssitte niin kuin kaikki muutkin, vaikka tietämisenne sanoo: "Minun ei pitäisi olla tässä paraatissa enää. Minun ei pitäisi marssia."

Kysymys kuuluu, miten menette sen yli. Ette voi – voin kertoa sen teille nyt – taistella sitä vastaan. Voitte yrittää ja siitä tulee pakkomielteistä peliä, jossa yritätte päästä itsenne yli, yritätte taistella itseänne vastaan ja yritätte tahtoa itsenne. Se ei toimi. Se ei lainkaan toimi. Silloin kaivaudutte vain syvemmälle.

 

Siis mitä teemme? No, ensin meillä on oivallus siitä, mitä tapahtuu – teette mallin mukaisesti, se pitää teidät tavallaan sisällä, se estää teitä tekemästä läpimurtoja – ja sitten tehdään hyvin selkeä ja tietoinen valinta sallia kvanttimuutos. Ei pikkumuutosta, ja se on yksi elämän muista malleista – vähittäinen eteneminen, kuin kilpikonnatyylillä (vähän naureskelua). Ja sitten voitte kertoa itsellenne: "No, edistyn. Katso, miten pitkälle olen päässyt." No, sanon tavallaan, että jessus, olet tullut noin kaksi metriä kuluneina 20 vuotena. Hyvä sinulle, mutta mennään kvanttisuuteen. Sallitaan. Ja kyse on – jatkan palaamista tähän uudestaan ja uudestaan – sallimisesta. Se on siinä. Salliminen.

 

Salliminen merkitsee menemistä pois itsenne tieltä, pääsemistä pois ihmistavoista. On luonnollinen evoluutio, luonnollinen kierto, joka tuo yksilön salliessa uusia valotasoja, kirjaimellisesti valoa kehoonne, valoa joka ottaa teidät pois malleista, jos sallitte – silloinkin kun ihminen yrittää edelleen pitää kiinni niistä.

 

Ja sanon taas "valo", koska valo on – emme puhu tässä auringon tai studion valosta – "minä olen" –olemuksen intohimon liikettä. Se on valoa, ja tämä valo vetää sitten puoleensa energiaa. Energia on se, mikä muuttaa kirjaimellisesti rakenteita ja mekaniikkoja ja ulkoista maailmaa, mutta kehoon päästetty valo muuttaa kehon mallit. Mieleen päästetty valo muuttaa lopulta mielen.

 

Ihminen vastustaa sitä, ehdottomasti. Ihminen haluaa ensinnäkin fysiikan kaavion, haluaa minun näyttävän sen ja sitten se haluaa minun leijuvan ilmassa päänne yläpuolella todistamassa, että sen voi tehdä. Tätä on ihminen.

 

SAM: Se olisi siistiä.

 

ADAMUS: Se olisi siistiä, joo. Ja miten tiedät, etten leiju? Miten tiedät, etten leiju? (Vähän naureskelua)

 

SAM: No, tarkoitan, että kun esität tuon kysymyksen, kyse on havainnosta. En havaitse sinua ilmassa, havaitsen sinut vain siellä.

 

ADAMUS: Joo, kyse on havainnosta ja aisteista. Mitä aisteja käytät tällä hetkellä?

 

SAM: Näköä, enimmäkseen. Saan todisteen, että olet siellä.

 

ADAMUS: Kuusikymmentä prosenttia kaikista havainnoistasi perustuu näköön, ja on muita aisteja. Ja voisin helposti leijua pääsi päällä tällä hetkellä, tulla olkapäällesi, mutta jos olet vain silmien aistissa ja vähän kuulossa tällä hetkellä, et tiedosta sitä.

 

SAM: Aivan.

 

ADAMUS: Avaudut sen yli muihin aisteihin, 200.000 muuhun aistiin, ja yhtäkkiä maailma avautuu. Sinä avaudut, joo.

 

SAM: Nimittäin minulla juttu on …

 

LINDA: Ptruu, ptruu, ptruu, ptruu. Jos aiot jatkaa puhumista, tarvitset mikin.

 

ADAMUS: Joo, joo, mikrofoni.

 

SAM: Ai, okei.

 

ADAMUS: Halusitko kahvia? (Vähän naureskelua)

 

SAM: Ei, kiitos. Minulla juttu on kuitenkin siitä, että sitten kun sallit sen – pääset pois mallista, olet uudessa täysivaltaisessa paikassa – mikä sen merkitys on? Käytännössä. Se on haaste minulle, luulisin.

 

ADAMUS: Merkitys mille? Työllesi? Tyttöystävällesi?

 

SAM: Kaikkea sitä ja niin edelleen, eikö? Tarkoitan, että olemme täällä ja …

 

ADAMUS: Kehottaisin sinua lakkaamaan ajattelemasta kuin ihminen, koska ajattelet viidessä aistissa ja mielessä.

 

SAM: Aivan.

 

ADAMUS: Ja ajattelet: "Miten tämä hyödyttää minua?" Tavalla, jota et pysty mitenkään edes kuvittelemaan, ennen kuin sallit sen. Ja ihminen sanoo: "Okei, mitä hyvää minä saan tästä? Mikä etu tässä on ihmiselle?"

 

SAM: No, se on käyttäytymisasia, eikö? Tarkoitan, että jotta osallistun, olen maadoittunut tässä uudessa kokemuksessa ja sallin sen, täytyy olla jotain merkitystä ihmisasteikolla, luulisin.

 

ADAMUS: Totta kai, totta kai.

 

SAM: Ja siihen jään silloin tällöin jumiin.

 

ADAMUS: Minkä luulet merkityksen olevan?

 

SAM: Luulisin, että jonkinlainen helppous, eikö? Tarkoitan, että se on universaalia valuuttaa.

 

ADAMUS: Joo, mutta kyse ei ole vain siitä. Sanoisin, asian rajaamiseksi – ja meiltä loppuu tavallaan aika – että merkitys on, että tiedät eläväsi mustavalkoisessa tai harmaassa maailmassa ja tiedät, että kaikkialla ympärilläsi on värillinen maailma.

 

SAM: Kyllä.

 

ADAMUS: Tiedät, että on paljon enemmän. Tämä on merkitys ihmiselle. Kyse ei ole olemisesta nuorempi, seksikkäämpi, rikkaampi – mitään tällaista. Ne ovat vanhoja malleja. Ja ihminen on tehnyt niistä melkein saavuttamattomia malleja. Se luo riittävästi esteitä noille asioille. Todellinen merkitys on meneminen harmaasta värilliseen, pois hyvin rajoittuneesta aistillisesta kokemuksesta.

 

SAM: Mm hmm.

 

ADAMUS: En ole täällä tekemässä viiden aistin 3D-kokemustanne paremmaksi. Voitte mennä kirjakauppaan ja hankkia paljon kirjoja parantaaksenne vähän elämäänne. Olemme täällä mennäksemme täysin uuteen aistikokemukseen. Emme ole tyydyttämässä vain ihmistä, vaan tuon mestarin, joka on koputtanut ovellanne sanoen: "Ihminen, päästä minut sisään." Ja ihminen sanoo: "No, mutta miten tiedän, ettet ole iso, paha susi? Mitä tuot? Miten aiot tehdä talostani paremman?" Ja käytte läpi koko litanian asioita. Sitä varten emme ole täällä. Olette täällä ruumiillista valaistumista varten, ei ihmisen parantamista.

 

SAM: Mm hmm.

 

ADAMUS: Joo. Onko siinä tolkkua?

 

SAM: On siinä. En tiedä, onko se aivan sitä, mitä esitin, mutta siinä on tolkkua.

 

ADAMUS: Joo.

 

SAM: Kyse ei ole niinkään pelosta, että se on iso, paha susi. Kyse on siitä, ettei ole paljon paikkoja ilmaista tai laittaa sitä maahan tässä todellisuudessa, jonka jaamme kaikkien muiden kanssa. Tässä fyysisessä maailmassa, jossa meidän täytyy elää, olet 3D:ssä ja sitten tuot sen sisään ja olet tavallaan mallin ulkopuolella, mutta kuitenkin löydät edelleen täältä itsesi, eikö?

 

ADAMUS: Aivan. Siis kysymys kaikille: haluatteko jatkaa sitä elämää, jossa olette nyt? Rukata sitä vähän, hioa vähän karheita reunoja, mutta periaatteessa haluatteko jatkaa siinä elämässä, jossa olette nyt, siinä perspektiivissä elämästä, joka teillä on nyt? Ja jos haluatte, se on ok, mutta uskallan sanoa, että ennemmin tai myöhemmin kyllästytte siihen. Tai sitten on tietämys – on tietämys, joka teillä on jo ja joka tuo teidät tänne: "Hitto! On jotain rikkaampaa, intohimoisempaa ja merkityksellisempää. On jotain muuta." Ja olette saaneet maistaa sitä ja nyt haluatte sen kokonaan, ja se on ok. Joo.

 

Mutta uskallan sanoa, että ihminen hyötyy, mutta emme tee tätä ihmisen hyödyttämiseksi, jos siinä on tolkkua. Ihminen hyötyy ehdottomasti. Siis ihminen, joka katselet tällä hetkellä, kenties kehon kivut ja säryt menevät pois, kenties sinusta tulee nuoremman näköinen, terveempi, onnellisempi, sinulla on uutta intohimoa – kaikkea tätä muuta – mutta emme tee sitä ihmisen hyödyttämiseksi. Muuten jäisimme jumiin samoihin vanhoihin malleihin.

 

Jos haluatte tietää, mikä saa ihmisen jumiin tässä tavoittelussa, menkää kirjakauppaan ja katsokaa – miten sitä kutsutaan nyt? – okkultismia, oma-apua, itse-mitä-tahansa. Menkää katsomaan. Ne ovat asioita ihmisen hyödyttämiseksi. Katsokaa nimiä, suurin osa niistä hoitaa kaiken leikiten. Sanoisin, että hyvin harvoin poikkeuksin ne ovat ihmisen hyödyttämistä varten, emmekä me tee sitä.

 

Se mitä teet täällä, rakas mestari, hyödyttää ihmistä, mutta emme tee sitä ihmisen vuoksi. Se on vanha malli, ja se pitää teidät täällä. Ja me murtaudumme siitä läpi.

 

Vedetään syvään henkeä, himmennetään valoja ja valmistaudutaan merabhiimme.

 

Rakastan kokoontumista kanssanne! Rakastan kertoa tarinoita, kun pääsen takaisin Ylösnousseiden mestarien klubiin (muutama naurahdus ja taputuksia). Ei, vaan ne tarinat. Ja sitten sanoin: "Olen siis näyttämöllä ja Linda kurkottaa iskemään minua ja heittää kahvia päälleni! Ja sitten jotkut yleisön jäsenet alkavat sylkeä päälleni ja heittävät omenoita (naurua). Ja sitten alkaa nyrkkitappelu, ja melko pian kaikki energiat yhdistyvät ja tanssimme kaikki alasti, ja …" (Naurua)

 

LINDA: Sinun unissasi! (Lisää naurua)

 

ADAMUS: Pidän tarinoiden kertomisesta. Muuten, hekään eivät usko sitä, koska suuri osa heistä tulee tänne.

 

Merabh mallien yli

 

Soitetaan jotain musiikkia ja himmennetään valoja.

 

(Musiikki alkaa)

 

En tiedä, mikä ajassa on tänään. Se näyttää kulkevan kummallisesti. Rakas Cauldre ja Linda hämmensivät – lopettivat diaesityksensä etuajassa. Minä? Saatan jatkaa hyvin pitkään tänään. Mutta eikö vaikuta siltä, että vasta aloitimme? (Yleisö on samaa mieltä)

 

Nämä ovat muita malleja, vanhoja aikamalleja. Ne alkavat kuolla.

 

(Tauko)

 

Mikään ei vastaa hyviä ystäviä ja hyvää musiikkia ja melko hyvää kahvia. Kaipaan jotain asioita ihmisenä olemisesta, mutta voin tuntea ne tai kokea ne Cauldren ja teidän kautta. Kaipaan, kyllä, hyvää kahvikupillista. Kaipaan ateriaa, jossa on kaurahiutaleita, hunajaa ja pähkinöitä. Riittävästi saamaan minut kuolaamaan nyt.

 

(Tauko)

 

Itse asiassa luulen, että asia jota kaipaan todellisuudessa eniten kaikista, on ihmisnauru. Luulen, että kaipaan sitä eniten. Olen työskennellyt muiden kanavoijien ja muiden ihmisten kanssa, eikä ollut paljon naurua. Ja sitten kun tein temppujani ja yritin saada vähän naurua, he lähtivät (naurua). No, he ajattelivat … No, he olivat henkisessä mallissa ja kaiken täytyy olla tietynlaista.

 

Tulemme siis kohtaan, johon yritin päästä tänään. Kaikki nämä mallit joita on muodostettu, nämä tavat tehdä asioita – tavat joilla keho elää ja kuolee, tapa jolla mieli ajattelee – ne muuttuvat. Mallit, henkilökohtaiset mallit, tarve tehdä kovasti työtä tai stressata asioita. Voi, ne ovat hyvin juurtuneita! Hitto! Todella juurtuneita. Ja tiedättekö, mitä tapahtuu? Kun ihminen yrittää taistella niitä vastaan, kun ihminen yrittää taistella niitä vastaan, ne juurtuvat itse asiassa enemmän. Eikö se ole kummallista? Ne juurtuvat enemmän. Sitä samaa hiton asiaa, jota yrititte olla tekemättä, teette nyt vielä enemmän, koska mielen energiafokus pitää vanhat mallit lineaarisena ja paikallisena. Se pitää mallit juurtuneena.

 

Kun yritätte taistella näitä asioita vastaan mielessänne, kun yritätte taistella vanhenemista vastaan, esimerkiksi – "Olen nuorempi. Olen nuorempi." tai "Minusta tuntuu paremmalta" – en ole koskaan pitänyt affirmaatioista. Minut melkein heitettiin ulos Sedonasta kahdeksan vuotta sitten sen sanomisesta, mutta jotkut ihmiset alkavat oivaltaa miksi. Te vain affirmoitte tasapainottomuutta, affirmoitte juuri sitä asiaa, josta ette pitäneet, ja se pysyy.

 

Mitä siis tehdä? Mitä tehdä? Tehdä juuri sitä, mitä teemme nyt. Nauraa vähän, juoda vähän kahvia ja sallia energian palvella teitä.

 

Muistatteko, miten aloitimme tänään? Improvisoituna, sitä ei harjoiteltu, siitä ei edes puhuttu. Kukaan ei tiennyt, että se oli tulossa. "Missä on kahvini?" Ja energian salliminen palvella. Toivon, että se teki vaikutuksen teihin. Vastustus antaa energian vain palvella, ja se palvelee, jos sallitte.

 

Salliminen on tässä tapauksessa kvanttimuutos. Kenties se on ylikäytetty sana, "kvantti", mutta ei-lineaarinen, ei-ennustettava muutos, murtautuminen ulos vanhoista tavoista – kehon vanhoista tavoista, työnteon vanhoista tavoista – ettekä voi taistella niitä vastaan, mutta voimme sallia ne.

 

Salliminen toimii, koska nuo mallit olivat luonnottomassa energiatilassa.

 

Ne olivat melkein kuin savea, joka oli laitettu savenvalajan käsiin, ja siitä tuli ruukku, maljakko, ja se oli hieno ja se oli kaunis. Mutta lopulta on luonnotonta pysyä sillä tavalla ikuisuuden. Siksi asiat menevät rikki, asiat hajoavat. Ne palaavat luonnolliseen tilaansa.

 

Mallit, saviesineet, olivat kauniita jonkin aikaa. Mutta niin ei ollut tarkoitus olla ikuisesti. Mallienne ei ollut koskaan tarkoitus pysyä ikuisesti, olivat ne sitten itse luotuja tai massatietoisuuden, tuhansien elämien luomia.

 

Mestari oivaltaa, että on aika sallia energioiden muuttuminen.

 

On aika päästä pois tieltä ja sallia. Todella sallia. Ei vain puhua sallimisesta, vaan sallia kvanttinen, eli paljon enemmän kuin tavallinen.

 

(Tauko)

 

Tuhansien elämien mallit muuttuvat nyt.

 

Se on vähän pelottavaa ihmiselle, mutta mestarille se on ihastuttavaa. Ihastuttavaa.

 

(Tauko)

 

Tuhansia elämiä on tehty maljakoita, ja nyt menemme johonkin täysin erilaiseen.

 

(Tauko)

 

Tässä kohtaa on kyse sallimisesta, energioiden sallimisesta palvella teitä, tuon kahvin sallimisesta tulla käsiinne.

 

(Tauko)

 

Katsoen, mitä elämässänne on, asioita joista ette ehkä pidä, asioista joista olette valmis pääsemään yli, mutta ne ovat edelleen siinä. Miksi? Tässä kohtaa sallitte itsenne kuulla vastauksen, miksi se on vielä siinä, miksi tarvitaan kärsimystä tai stressiä, miksi huonoja suhteita, miksi selkeyden puutetta. Tämä johtuu siitä, että se palvelee teitä jotenkin edelleen, ja se on hyvin valmis muuttumaan, hyvin halukas muuttumaan, kun sallitte.

 

(Tauko)

 

Mikään tästä ei ole oikeasti kovin vaikeaa tai kovin hankalaa. Missään tästä ei ole mitään suuria salaisuuksia.

 

(Tauko)

 

Eikö ole kummallista, että muutoksen, malleista luopumisen edesauttaminen on itse asiassa antiteesi sille, mitä ehkä olette luulleet? Kyse ei ole kovasta työnteosta. Kyse ei ole jonkin salaisuuden selvittämisestä. Hitto, kyse on vain luonnollisen tilan, luonnollisen evoluution, sallimisesta.

 

Voitaisiin sanoa, että tapahtuu tavallaan energialiike pois malleista, energialiike joka tuo valoa kehoonne, tuo kehonne tietoisuuskehoon. Se on luonnollista liikettä. Se on sujuvaa liikettä.

 

Tuntekaa sitä hetki. Tuntekaa hetki tuota sujuvaa liikettä, joka tuo valoa kehoon. Se integroituu tietoisuuskehoon.

 

(Tauko)

 

Tuntekaa nyt tuota sujuvaa liikettä, tuota laajentavaa, vapaata energialiikettä …

 

(Tauko)

 

… verrattuna sen ajattelemiseen, sen ponnistelemiseen mielessä, yritykseen saada se tapahtumaan, sen tahtomiseen tapahtumaan. Tuntekaa energiaeroa näiden kahden välillä. Jonkin yrittäminen mielellä …

 

(Tauko)

 

… verrattuna sen sallimiseen.

 

(Tauko)

 

Iso ero, eikö olekin?

 

Tiedän, että jotkut teistä ajattelevat: "No, sallia. Eikö minun pitäisi tehdä jotain?" Ei. Ei. Siitä syystä loimme merabhit. Ei. Hengittäkää vain sitä sisään.

 

(Tauko)

 

Jotkut teistä ajattelevat: "No, eikö meidän pitäisi "veisata" jotain nyt?" Ei. Voitte kuunnella musiikkia nyt. Tai voisitte ottaa myös torkut.

 

Olemme tässä tietoisuudessa, halussa ja tietoisuudessa sanoa: "Päästetään irti tuhansien elämien vanhoista malleista. Sallitaan niiden mennä takaisin luonnolliseen tilaan." Ja sitten annatte sen vain tapahtua.

 

(Tauko)

 

Se on yksinkertaisuutta. Voitaisiin kai sanoa, mestarin yksinkertaisuutta, ja sitten tapahtuu kaunis asia. Yhtäkkiä: "Olen tässä. Olen tässä ulkona malleista. Olen tässä valossani. Vau! Kunpa olisin tiennyt, että se oli näin helppoa. Joo, olen tässä valossani, valossani joka on kehoni."

 

(Tauko)

 

Valossani joka on tietämiseni.

 

(Tauko)

 

Valossani joka tulee uniini yöllä.

 

(Tauko)

 

Valossani joka tulee tietoisuuteeni joka valvehetki. Olen tässä valossani.

 

Ja sitten olette.

 

(Tauko)

 

Muutokset joita käytte läpi tällä hetkellä, ovat eeppisiä, todella eeppisiä keholle ja mielelle, ettekä voi ajatella tietänne näihin muutoksiin. Ette voi mielessä yrittää suunnitella näitä asioita. Ette voi yrittää tehdä näitä muutoksia. Se ylittää mielen kapasiteetin, se ylittää sen, mitä mieli pitää mahdollisena.

 

Muutoksia tulee kaikilla tavoin. Ne muuttavat aistinne, tapanne hahmottaa todellisuus.

 

Olemme puhuneet siitä jonkin aikaa – aisteistanne. Aistit ovat tapa havaita todellisuus, mutta tällä hetkellä jotain muuta tapahtuu tässä kaikessa. Ei vain aistien muutos, vaikka se on suuri. Se on valtava.

 

Tällä hetkellä tapahtuu muutos teissä ja tavassanne luoda. Se oli hyvin juurtunut malli – miten luotte.

 

(Tauko)

 

Miten luotte. Rajoittuneilla tavoilla, pienten lisäysten tavoilla.

 

Mutta kaikki se muuttuu, ja halusin odottaa päivämme tätä osaa puhuakseni edes siitä. Olen puhunut ja puhun jatkossakin aisteista, tavastanne havaita todellisuus. Mutta haluan teidän tuntevan hetken malleja, joita teillä on ollut tavassanne luoda – luoda todellisuutenne, luoda energiavirtanne, luoda mitä tahnansa – onnellisuus.

 

Miten luotte. Eikö se ollut ennen kaikkea asia, joka oli tukahtunein, rajoittunein, kaikkein suurin malli?

 

(Tauko)

 

Pieniä luomuksia. Usein värittömiä luomuksia. Epätyydyttäviä luomuksia. Turhauttavia luomuksia usein, harvoja ns. läpimurtoluomuksia.

 

(Tauko)

 

"Minä olen" on luoja.

 

(Tauko)

 

Ytimessänne, sydämessänne, olette luoja. Kaikkein suurin malli on rajoittaa todellista Itseänne, jota voitaisiin sanoa syntymäoikeudeksenne, olemisoikeudeksenne. Se oli mallinnettu. Sitä pidäteltiin. Se on vastauksen ydin jokaiseen kysymykseen, joka tuli esiin tänään, jokaisen keskustelun ydin.

 

"Missä on se luoja, joka olen?"

 

Se on malli, jonka muutamme tänään ja sallimme. Kaikki muu tänään oli melkein häiriötekijöitä, jotta voisimme päästä tähän – kvanttimuutokseen siinä, miten luotte.

 

(Tauko)

 

Ja olette oikeassa, vanha tapa jolla loitte, ei toimi enää. Olette havainneet sen viime aikoina. Tuo vanha tapa ei toimi enää.

 

Sallitaanpa muutos juuri tässä, juuri nyt.

 

Vain sallikaa se. Älkää ajatelko sitä. Älkää stressatko siitä. Älkää edes keskittykö siihen. Vain sallikaa se – jokaisen vanhan mallin multikosminen, hämmästyttävä ja laajentava kvanttimuutos.

 

(Tauko)

 

Murtaudutaan sen tavan läpi, jolla luotte.

 

Voi luoja, siitä on tarvinnut tulla todella vanhaa, tylsää, turhauttavaa ja epämestarillista.

 

Vetäkää syvään henkeä ja sallikaa – vapaan luojan tapa.

 

Teidän ei tarvitse tehdä muuta, kuin vain vetää syvään henkeä ja sallia. Se luo tietoisuuden, joka tuo valoa, ja tämä vetää energiaa, joka muuttaa, vapauttaa ja avaa teitä.

 

Hitto! Täytyi olla todella, todella vaikeaa olla olematta luoja tai olla rajoittunut luoja.

 

(Musiikki loppuu)

 

Kunnolla syvään henkeä, rakkaat ystäväni. Kunnolla syvään henkeä.

 

(Tauko)

 

Kehoanne saattaa särkeä vähän. Tunnette, että teillä on mielessänne sisäisiä kamppailuja. Teistä saattaa tuntua täysin suuntavaistonsa menettäneeltä. Teistä saattaa toisinaan tuntua, että olette täysin hakoteillä, ja silloin vedätte syvään henkeä ja sallitte ja oivallatte, että sen mitä käytte läpi, olisi pitänyt viedä 179 vuotta, ja te teette sen muutamassa lyhyessä vuodessa.

 

Menette normaalista, valtavirrasta erilaiseen ja täysin ainutlaatuiseen. Kyllä!

 

Vedetään siis kunnolla syvään henkeä sen myötä.

 

Ja silloin kun teitä vähän pelottaa ja itkettää, vedätte syvään henkeä ja muistatte …

 

ADAMUS JA YLEISÖ: Kaikki on hyvin koko luomakunnassa.

 

ADAMUS: Tämän myötä, on ilo olla kanssanne, ystäväni. Kiitos, kiitos (yleisö taputtaa).

 

THE CRIMSON CIRCLE MATERIALS

The Transhuman Series

SHOUD 3 – Featuring ADAMUS SAINT-GERMAIN, channeled by Geoffrey Hoppe

Presented to the Crimson Circle
November 5, 2016
www.crimsoncircle.com

I Am that I Am, Adamus of St. Germain.

It’s good to be back here with my friends, back at the Crimson Circle Connection Center. Ah! Back in this beautiful energy that you’re all creating, back with all of you online. Ah!

Friends, you are, indeed. I’ve taught, I’ve worked with many, many over the years, over the centuries. I’ve taught in the Mystery Schools. I’ve taught in the secret societies. I’ve had other channelers in the past, but nothing quite like this group, nothing quite like all of you. Shaumbra, you’re a rare breed, an interesting breed (some laughter), rebels and pirates, and I love that. I love that, and today, well, we’re going to be getting into that energy.

I’ve never had a channeler dressed up like a biker before, and I guess that’s a good thing. I guess, you know, you could be in a monk’s robe; I guess it could maybe be a business suit, but that’s what I love about this group. Ah! So tenacious, so filled with humor, even in some of the toughest moments. And you’re going through one of the best and one of the toughest times right now, and you can still smile. You can still show up. I know you show up for the coffee and the free food, but let’s just pretend you’re showing up for everything else.

Speaking of coffee, where the hell … (audience is saying “It’s right there behind you”) Just sitting behind me? Not being served properly?! Linda, would you mind handing me my coffee? (some chuckles)

LINDA: This was my fault. I did it. It was right here.

ADAMUS: Oh! Thank you. You see, you see, I want you to witness this again. Let’s do that again. No, there is … watch what happens in the energy exchange that occurs. The giving and the receiving, the love and the gratitude (more chuckles as Linda is making faces). I know this is … (more laughter, as Linda gets on one knee) She mocks me. She mocks me, and that’s Adamus talking, not Cauldre. She mocks me. Let’s do that again. I want you to … (audience says “Ohh!”) No, I …

LINDA: Don’t push your luck.

ADAMUS: Ah! There’s a very, very important point here – very important point – for each and every one of you. It’s not just about Linda being in loving service. But I want you to watch the energy exchange (more chuckles, as Linda refuses to hand the coffee back to him).

LINDA: Could you be nice?

ADAMUS: I’m making a point here that each and every one of you can use in your life.

LINDA: Only a Master can be in service (still keeping the coffee away from him; a few more chuckles). I’m not doing this server thing.

ADAMUS: I’m making a very important point and this is going downhill quickly (more chuckles). Okay, let’s play that again. Set it here. Set it here. Go ahead. Go ahead, set it here. Okay. And speaking of food and coffee, where is my coffee?

LINDA: Oh, Adamus! Oh, Adamus! Here it is.

ADAMUS: Now, freeze. Watch the energy exchange (laughter as they demonstrate). Oh, no, there’s a beautiful energy exchange that takes place. Instead of just the cup of coffee sitting here on the counter, having to get it yourself, there’s actually quite something very elegant, very sacred in an energy exchange. So I use that …

LINDA: May I serve you one more time? (more chuckles)

ADAMUS: I use that as a point … no you may sit down now (laughter). I use that as a point for each and every one of you, a very, very important point. When it comes to you, when it’s brought to you and served to you, notice the energy exchange. Be aware of it.

So many of you have been blocked, in a way, from receiving, from allowing. It’s going to be coming to you in very beautiful new ways. Receive it. Be aware of the energy exchange. If it comes through another person, the love, the admiration, the honoring, the being in true service …

LINDA: No, I love you! I love you! I’m sorry.

ADAMUS: … when it comes to you.

LINDA: I’m sorry. It’s … the black leather’s throwing me.

ADAMUS: And then allow yourself to receive it without guilt or shame. There’s a very, very important point in all of this, because it comes. It’s there. Receive it. Don’t just let whatever comes to you like be sitting on a counter somewhere, be sitting in your attic or your garage. Let it come all the way to you. Let energy serve you. Not just going and grabbing your own cup; that’s not letting energy truly serve you. Let it serve you. Let it serve you.

This is such a beautiful start to the day, because we’re going to be getting into old patterns today. We’re going to be breaking through those. An old pattern is, for instance, having to go get your own coffee. Many of you do it every morning, but there’s also coffee – energy, abundance – that’s going to come to you and just receive it in grace (he hands it to Lydia in the front row), and notice the energy exchange. No, no. Take it. Take a damn drink (laughter).

LYDIA: (taking a sip) Mm.

ADAMUS: Pretty good.

SART: Drink the whole cup!

LYDIA: Real good.

ADAMUS: Pretty good. Yeah. (laughter) Would you like your own? Sandra, another coffee please. Latte? Nonfat? Coconut milk?

LYDIA: Like yours.

ADAMUS: Just like mine. Another one, Sandra. Yell it (more laughter).

SANDRA: (from the other room) Okay!

ADAMUS: How in the hell did she hear that?

LINDA: It’s going to be a long afternoon.

ADAMUS: Eh, it’s going to be a short afternoon (Adamus chuckles).

Before we go any further, yes, you are, indeed, good friends. I’ve had such a delightful time and will continue to for a little while, working with all of you. There’s such an irreverence (some laughter). There’s such humor. There’s such beauty in all of this. I – and this is very, very true – I do go to the Ascended Masters Club. It’s not just a story. I do go there and they do ask, because many of them are teaching other groups and they want to know, “How is this Shaumbra group going?” And they want to know “Are you breaking through?”

They’re struggling, some of the Ascended Masters, with their groups. They’re really struggling, because people in the groups tend to get so locked in, so afraid of real change. I can go there, kind of like a proud poppa, and let them know we’re doing it. We are absolutely doing it. So … (someone says “Woo hoo!”) Yeah, thank you. One “woo-woo” (now audience says “Wooo!” and some applause).

 

A Reminder

So, a reminder, a point to remember – I’ll probably be doing this more often in the Shouds, because we have a lot of things we’ve covered – but a point I want you to remember that’s going to be particularly relevant in these coming weeks: If there’s something … these are little things I’ve said before, but I’m going to repeat them because I can feel kind of what’s coming up. This is an important one also.

If there is something in your life that you don’t like, take a really good look at it because there’s something in it that’s still serving you. That is so basic, so important.

Sometimes you struggle with these things. You don’t like your lack of abundance. You don’t like your health issues. You don’t like your partner, whatever it might happen to be. You just don’t like your stinking life, maybe. There is something that is still serving you, otherwise it would not be there. And I know I’ve upset a few Shaumbra when I said that. “Well, you don’t understand. I’ve got this disease” or “I can barely pay my bills. I’m living in the back of my car.” Okay, take a look at it. There is something you still like in it. It’s serving you at some level. And going in there and really being conscious and aware of it, that’s tough. It’s easier to blame your problems on that thing – let’s say, lack of abundance – easier to blame it on that, to say, “Well, I can’t do whatever because of my lack of abundance.” No, you actually really like it still. There’s something in it you like.

Dive deep into it. What is it that you like? Well, for a lot of you now – this doesn’t apply to everyone – for a lot of you now, the lack of abundance keeps you from having to make real changes in your life. The lack of abundance excuse, that you continue to hang on to, allows you to not allow more light in. The whatever-it-is – you fill in the blanks; you know, you get headaches all the time, let’s say that’s the excuse – okay, it’s serving you somehow. Otherwise it wouldn’t be there. It’s a basic, what you would call, universal principle. It’s very, very simple.

The hospitals, the doctor’s offices, everything filled with lines of people – lines and lines, queues of people – with excuses. Lines of people trying to find answers, but really not trying to find the answer, really absolutely not trying to find the answer. They’re trying to find excuses.

If there’s something in your life you don’t like – this is no judgment – but if there’s something you don’t like, find out how it’s still serving you. Ask yourself; be the Master and ask yourself, “How is that still serving me?” whatever it is that you don’t like. Oh, to Lydia right here (Sandra brings her coffee) and that’s three dollars (laughter and audience says “Ohhhh!”). I’m kidding.

SART: Put it on a charge card (Adamus chuckles).

ADAMUS: So let’s take a deep breath with that.

Point to remember these next three, four weeks until we get together again, because it’s going to come up: Something, some things in your life you don’t like, how is it serving you? Family, relationships. You know, it’s so basic, as Tobias outlined a number of years ago: You have your health issues, you’ve got your abundance issues and you’ve got your relationship issues – and self-worth, but self-worth is what causes those three others – how is it still serving you? And it is, and don’t tell me, don’t tell yourself, “I don’t know.” That’s not acceptable. It’s there for a reason. So, what a beautiful way to start out about energy serving you (he takes a sip of his coffee). Ahhh!

 

Body Issues

Since our last gathering, what’s been going on? Well, I would say the biggest that’s been going on with many of you – not all, but with many of you – body issues (someone says “Oh, yes”). Body issues. Pains in the body, body acting strange, body doing weird things; some of you think you’re having heart attacks and you’re going to die in the middle of the night; some of you, your body is sluggish, your body just isn’t responding, and what do you blame it on? Me, of course (laughter). Yeah, thank you! Age. Age. Yeah, even those of you who are twenty. Oh, I don’t see any twenty-year-olds here. Twenty-five? Age. Oh, it’s just, “I’m getting older.” No, it’s not. Please, no matter how old, how young you are, it is not an aging thing. It’s too easy to blame it on aging. It is the intensity of the changes you’re going through. The intensity of the changes.

Now, where you’re going as an embodied Master – you are so precious (to Edith) – as an embodied Master on this planet requires a lot of changes. Changes in the Body of Consciousness, which includes the physical biology. You’re bringing in whole new levels of consciousness and light and energy into your body.

Most of you have released a lot – maybe not all, but a lot – of the old ancestral energies that were in your body. You still have some what I’m going to call karma energies in the body – your own – but those weren’t nearly as significant as your ancestral. If you haven’t listened to Ancestral Freedom, please do so. If you can’t afford – how much is Ancestral Freedom, five, six hundred dollars? How much? (somebody says “I think it’s three hundred, isn’t it?”) Three hundred.

LINDA: No!

ADAMUS: How much?

JEAN: Seventy-five.

ADAMUS: Seventy-five dollars! Is that all you’re charging for it?! If you can’t afford $75 for ancestral karma, just look at your abundance problems (laughter). Or look at your credit card, yeah. It’s truly one of the greatest things you can do for yours.

You’ve let – most of you – have now let that ancestral stuff go. That’s what you’re built on. That’s what your body is built on – old ancestral issues, DNA, tissue, everything else. You’re letting that go. Now your body is going through a level of change as it literally allows more light and more consciousness.

You could also say what’s happening is the integration is taking place right now in your Body of Consciousness where … imagine this kind of a beautiful glowing ball of the I Am, and your physical biology, which was separate, which kind of belonged to your ancestors, and your mind, which God knows where that came from, and everything else is kind of integrating, being brought into the wholeness of the Body of Consciousness, to the point where, like I’ve said in the past, you won’t really feel the difference between your physical body, your mind, your knowingness, your consciousness. It’ll all be integrated.

What you’ve been going through these last three or four weeks in particular was in the body. Oh! And it’s tough. It’s tough, because you’re sore, you don’t have energy, something really starts being very, very painful. Your body doesn’t react like it used to, and of course, I watch; I see a lot of you are shoving supplements in your mouth. A lot of you are trying new remedies of some type. Could you just refrain, if you would, just for a couple of weeks? Stop all those supplements.

All you’re doing is telling your body, “There’s something wrong with you, dear body, so I’m going to load you up with vitamins or cactus juice or radish pills” or whatever. Some of the strangest things I’ve seen. Some of the strangest things. As a matter of fact, you should put something on your Facebook, social media site – “The strangest things I was taking on my way to mastery” – because there are some weird ones, things I would never put into my body, if I had a physical body, and you’re shoving it into yours saying, “It’s natural.” Well, no. It’s crap! (laughter) And it tastes bad and it does weirder things to your body. It really does.

You’ve got an elegant, graceful, sometimes painful process going on right now. Don’t mess it up. Get extra sleep. That’s probably one of the biggest things I could advise, extra sleep, and I know you’ve been sleeping a lot anyway, because at night when you, your mind, the human mind shuts down for a little bit, the body can do what it’s going to do.

This process that you’re going through right now, of getting off ancestral the biology and bringing everything into Body of Consciousness; we had a little meeting in the Ascended Masters Club. We looked at it and said, “How long would this normally take for somebody to go through this whole process?” And we came up with a number 179 years (someone says “Whoa!”). Well, we thought that was pretty short, actually. One hundred and seventy-nine years, how many incarnations? Probably three.

Typically, 179 years to go through this type of thing without going crazy first. And you’re doing it in, what, maybe twenty years? Or less for some of you, some of you a little bit more. This isn’t a race, but you see, you’re going through it at such a speed it’s going to affect your knees and your back and your neck and your shoulders and your gut and your bowels and your heart and your liver – the big one, liver – and kidneys. It’s going to affect everything. It’s taking it out of old patterns and readjusting it. But it’s a truly natural process. It occurs naturally, gracefully.

You’re not going to die. You don’t have a disease. There’s nothing wrong with you. You can go to the doctor, as some of you have; you go to the doctor, almost hoping the doctor finds something, because then what? Then you can get a medication for it and pretend that it goes away, and it really doesn’t. You go to the doctor and the doctor says, “Um, actually, um, Elizabeth, um, we’ve run all the tests, you know, days’ and days’ worth of tests, and we actually have found nothing wrong. But I’m going to give you a prescription anyway. Dr. Mindful, the psychiatrist, you can go see him instead.” Hint, hint, woo, woo, woo! (gesturing that “you’re crazy”; chuckles)

ELIZABETH: Really?

ADAMUS: Mwah! (he gives her a kiss) You are so beautiful. You know, if you come here, you have to play (more chuckles).

So some of you have gone to the doctor and the doctor says, “Well, there’s nothing wrong with you in your body,” because there’s not, and generally they’re not going to find anything. Now, we do the disclaimer.

LINDA: Oh. This is for entertainment value only. This is not medical advice.

ADAMUS: Thank you. And now, that being ignored (some chuckles), so you’ve been going through the body stuff, and I would say the biggest things I’ve observed with you – overall aching. Overall. Top to bottom, side to side. Overall aching. You know, it’s different when just one part of our body aches, let’s say your back, and then you focus everything there. But, geez, what do you do when your entire body aches? Your eyelashes ache (laughter).

LINDA: Red wine.

ADAMUS: It’s like every part just not a sharp pain, but just an “ughhhh!” kind of pain. What do you do?

So please understand what that is is you are really going through a metamorphosis, a transformation in body while you’re here. (someone raises their hand) One moment. And other times just no energy whatsoever, none at all. I like that one. It’s one of my favorites, because you say, “I can’t even get up. I’m on the sofa watching … I don’t know what I’m watching (laughter). Uhh, it’s the elections. I can’t even get up. I have no energy.” I like that a lot, because that is going to get you off of that baby-bottle of old energy, of going to the same old places to get your energy.

When you’re in that state and it’s like, “Oh, my god, there’s nothing left,” that’s when the door opens, that’s when energy comes to serve you in a different way. You get off of the old way of getting physical energy from within and from the outside. And I know a lot of you have been eating really strange lately and then feeling guilty. That doesn’t do you much good. Just eat crazy, if you want. Really. Eat crazy or, some of you, not at all. But the body stuff has been the big thing lately.

It’ll continue for a little bit, but you know, there’s such a relief when you know why it’s there. It’s not about you. It’s about this beautiful process that you’re going through, bringing the light into the body, becoming the light body, and that’s exactly what you’re doing. We’re going to do a merabh in just a moment – we’re going to start out with a merabh – just so you can feel what’s really happening and be okay with it, stop worrying about it. Yeah, you’ll have some low, Old Energy days. But you’re going to have, some of you already have had, very high, very – well, high is not the right word – expansive, New Energy body days. Question.

HENRIETTE: Could you please address what is happening …

ADAMUS: I’m going to have Linda bring you the microphone.

LINDA: Okay.

HENRIETTE: Could you please address what’s happening in the mind, in the cranium? In other words, my experience … I appreciate you addressing this today.

ADAMUS: Right.

HENRIETTE: In my everyday work, I mean, you have to use your mind and plan and logistics and all of this.

ADAMUS: Sure.

HENRIETTE: And you need to be on it. (Snap! Snap!)

ADAMUS: Right. Not really.

HENRIETTE: I am finding …

ADAMUS: Yeah, but not really (there’s a loud feedback noise). Body issues (laughter). Yes.

HENRIETTE: I am finding that I feel like I am in a merabh when I’m in my everyday life. You know, some times of the day more than others.

ADAMUS: Sure.

HENRIETTE: But okay, for instance, when I’m in a merabh …

ADAMUS: Let’s go … summary.

HENRIETTE: When I’m in a merabh I feel like my brain is being massaged. Like it’s just being washed, cleared, I don’t know, rewired, something like that. Why is this happening when I’m in the middle of doing something where I need to have …

ADAMUS: Well, no.

HENRIETTE: Why?

ADAMUS: I’m not going to get into the mind today. Today’s more of a body day. The mind is coming … (Adamus chuckles) Ehhh, the mind’s a whole other issue. Which do you consider easier to go through, body issues or mind issues?

HENRIETTE: For me that’s a toss-up.

ADAMUS: Yeah.

HENRIETTE: I’m feeling both, and I appreciate the addressing, but this is what’s, it’s like what is happening here? Is this part of the rewiring? Is this part of the New Energy coming in?

ADAMUS: The answer is yes. The answer is yes.

HENRIETTE: You know, it feels like it’s physical inside the mind, inside the cranium.

ADAMUS: I would say it’s harder to go through body issues. If your body is hurting, if it’s in pain, if you’re suddenly stressing because you think you have cancer and diabetes and everything else all at the same time, it’ll stop you. It’ll stop you really quick. The mind we’re going to deal with later, it’s kind of a different thing. Today, I wanted to address the body.

 

Merabh for the Body

So let’s do a short merabh. Before we get into the rest of our discussion today, let’s do a short merabh for that physical body of yours. Good. And we will get to the mind, but one thing at a time. Yep.

And Cauldre’s asking me to ask you how’s the temperature in here? (audience says “Cold”) Cold. Let’s turn it up a little bit. What is this a morgue in here or something? (some chuckles) It’s like, “We’re talking about the body, and then you’re freezing them out.” Okay.

(music starts)

Oh, Cauldre’s telling me to sit in the chair. But I don’t want to sit, but I will sit (more chuckles). Okay.

Let’s take a good deep breath. Good deep breath.

So the body’s going through tremendous, tremendous levels of change right now. There’s actually nothing wrong with your body, nothing wrong. It is just going through changes that would have taken 179 years, linear years.

I want you to feel for a moment what you’re actually doing right now by allowing these changes, a lot of changes. I would call it “pushing the limit” kind of changes.

Feel into your body, even with its aches or pains or low energy or whatever you think is going on. Feel into the body and what’s really going on. You see, you’re addressing what’s going on at the surface – overall aching – but feel into what’s really taking place in your biology.

A level of unprecedented releasing in a single lifetime.

(pause)

Releasing old patterns.

(pause)

And an unprecedented level of bringing in new energies, energies to serve you.

(pause)

With our coffee example today, letting those energies come to you. Handing themselves to you, handing themselves to your biology, and you accepting, allowing the exchange of energies from what has been a very, very old template of biology, ancient, ancient template; letting that go and accepting these new energies that come in, just like our coffee example.

Yes, letting them come to you – you don’t have to go out and search for these energies – letting them come to you, and then you accepting them. Your own biology.

(pause)

“I Am Here. I Am Here in this body of light that is mine. I Am Here with the new biology that’s not just physical anymore and not nearly as vulnerable to all of the outside forces, not nearly as unsafe as the old biology,” because now it’s yours. “I Am Here in this Body of Consciousness.”

(pause)

A few months ago, I actually suppose I started this whole process. What you’ve been going through this last month, I kind of nudged it. And then you felt it. I said that death is an illusion, and it is. There’s a transformation, indeed, a transition, but death – meaning you’re not here anymore, you’re gone, you’re off someplace else, that you’re not you anymore – no. Not at all.

So I started it when I was talking about that death is an illusion. You thought into that, you felt it and your body started responding also.

Death can only occur to one who holds their old body, their ancestral body; but not to the one who brings in their own, is their light body.

(pause)

Death is a pattern of the old physical body, and we’re not going there. We’re not going to let the body go there either.

(pause)

The body is responding to you, to your consciousness, to your desires and to your passions. And it still has its patterning, it still tries to go back to what it’s known for maybe a thousand lifetimes or more.

And then, when it doesn’t work, then the body, the biology of the Body of Consciousness, then it comes to the light. It remakes itself, and that’s exactly what you’ve been going through.

I know it’s uncomfortable, but actually, the most beautiful thing you can do is have your own Body of Consciousness.

(pause)

I didn’t want to talk about the mind so much today, because it’s really difficult to even allow the “and” of the Master that you are; it’s difficult to be in that beautiful space of always allowing when the body is troubled, painful, aching or scaring the hell out of you.

Take a deep breath into this beautiful space, feeling into that changing biology of yours.

(pause)

And, instead of worrying about the body or fighting it or even trying to overpower it with your mind thoughts, I’d like you right now to just allow … to just allow.

Whatever’s going on in your body, whatever is changing, moving, shifting, whatever kind of effects that you’re having or feeling, just allow it with the realization that you came here in this lifetime to do something, and you’re doing it. It’s that simple.

(pause)

Allowing whatever is taking place in the biology to happen. There’s a natural evolution, there’s a natural transformation that takes place when one allows themselves to be the Master; their body changes.

All of us who have gone through this know that there are times of great discomfort. But then it suddenly seems to go away, and there’s a new relationship with your physical being, a whole new relationship, best summarized by you suddenly say, “This is me. This is me!”

Let’s take a good deep breath with that.

Good deep breath.

(music ends)

That’s what’s been happening these past three or four weeks. Well, some of you a little bit longer than that, but the body. The body. It’s changing. Yeah.

So, good. Doesn’t that feel good? Oh! What a relief. Oh! Ooh! Yeah. Good.

 

Today’s Question

Now, let’s jump right into the next thing, we want to keep things moving today. Next thing, question for you. Linda with the microphone.

LINDA: My pleasure.

ADAMUS: Yes.

LINDA: In service.

ADAMUS: Thank you. Love the coffee. The question is and Linda with the roving microphone, everybody, oh, panicking, “I wonder if they’ll get me.”

Question is, what surprises you most about yourself in this lifetime? Not what surprises you about the outside world, I don’t have time for that discussion. What surprises you most about yourself in this lifetime? What’s that one thing you go, “Geez, that’s a surprise. I didn’t …” Well, I’ll let you finish it. What surprises you most about you in this lifetime? Let’s begin.

How are you feeling, by the way?

JANE: Good.

ADAMUS: Yeah, good. You feel like a flow in the body?

JANE: I do.

ADAMUS: Good.

JANE: Yeah. I feel pretty good.

ADAMUS: Yeah. You’ve – if you don’t mind me being a little personal – you’ve gone through a lot of changes. There was so many old locks and hooks into things – old family things, old thing things.

JANE: Yeah.

ADAMUS: You’ve gone through a lot in letting those go. Scary at times.

JANE: Yes.

ADAMUS: Really scary.

JANE: I was reflecting it’s been about six years.

ADAMUS: Yeah. Really scary.

JANE: Very scary.

ADAMUS: But those days are, as Cauldre would say, they’re going to be in the rearview mirror. Yeah.

JANE: Fingers crossed.

ADAMUS: Yeah (she chuckles).

JANE: But that actually leads to what came to me first. It’s the layers. What surprises me the most is just layers of fear, layers of awareness, layers of joy, layers of anger. It’s just so many layers and layers and layers, and it just always surprises me that it never ends.

ADAMUS: Yeah. If you were going to put a number on the number of layers that you’ve gone through, how many do you think?

JANE: I can’t even …

ADAMUS: Make up a number.

JANE: I feel like I’ve had so many lifetimes in this lifetime and there are layers within each lifetime. So, I don’t know, 2,000.

ADAMUS: Four? Oh, good.

JANE: No.

ADAMUS: Two thousand (Adamus chuckles).

JANE: No, I’m saying layers and layers.

ADAMUS: I would say probably more like about 17,000, but that’s okay. A lot of layers.

JANE: A lot of layers.

ADAMUS: Yeah. Yeah. And that’s why it would normally take 179 years to work through all this, because you peel off one, there’s another. Actually, after a while it’s demoralizing. You’re like, “Will this never end?”

JANE: Yes.

ADAMUS: “Are there going to be more layers? What comes next? What onion do I have to peel?” So we’re in a strange dynamic. The alternative is to just –bang! – do it all at once or do it like in a couple of big steps. The problem is, that’s overwhelming.

JANE: Yes.

ADAMUS: It’s really overwhelming. And when Shaumbra have tried that – they try to get out there and do it like super-fast, like we’re racing – then they find themselves on my side of the veil, out of the physical body like, you know, that kind of change. And that’s okay, but then they feel very compelled to have to come back right away to pick up where they left off.

JANE: Mm hmm.

ADAMUS: They don’t hang around in the other realms for a couple hundred years like they used to do. They feel very compelled to come back right away, and you know when somebody comes back right way, you know what they do. They pick that same family.

JANE: Yes.

ADAMUS: Same family. It’s like you know, because the family’s like, “All right, come on in. Somebody’s going to get pregnant tonight, and it might as well be with you!” (laughter) And then they come straight back in and then they’re back in a very old pattern. And it’s actually like taking about twenty steps backwards. So, yeah, that’s the difficulty. We could do it a lot faster, which some of you would like, but there is the mental and physical balance, and that’s what today is really about; that mental and physical balance of doing all this. Yeah.

So it surprises you the amount of layers.

JANE: Yes.

ADAMUS: Okay. How are you doing with those layers?

JANE: Better these days, for sure.

ADAMUS: Good.

JANE: You made a comment in the merabh about when the body is falling apart, it’s hard to be in your mastery. It’s so distracting.

ADAMUS: Yes.

JANE: So I feel like I have come out on the other side with the body. So now I am able to get through things a lot easier and with more grace than I have been in the past. There’s not as much fear.

ADAMUS: How did the body issues, the phantom body issues, how did that serve you?

JANE: Uhh! (she sighs) I mean, layers of trust. Just letting go of the fear and really just trusting myself that there really is always a solution.

ADAMUS: Right. I’m doing a stare down here with you. And if you don’t mind me saying, it gave you a good reason for not being first or in the first of the first. It gave you a really good reason for not being right out there. Part of you wants to be right out there – “I really want to be that innovator, that pioneer ahead of the other Shaumbra” – and you’re good at that, but you’ve had some problems with it in the past. And there was that, “I’m never going to do that again, be the first,” you know. I guess the best way to put it, you felt like you were that cow who walked off the cliff (she chuckles). You’re the first one off and everybody else followed you and pretty soon there’s a whole pile of cows down at the bottom (some laughter). And it’s like, “Ohhh! It was my fault. I should have never …”

JANE: Yes

ADAMUS: And so you’ve intentionally held back.

JANE: Yeah.

ADAMUS: And you’ve used the biological things for holding back, and you have so much brilliance. And we are going to go off a cliff, but instead of falling like a bunch of cows – and somebody’s already complaining online, “There he goes about cows again.” You know, listen, this is not PETA. This is Crimson Circle and we can talk about cows. And they’re not dead, it’s an imaginary thing. They believe that!

So, but instead of falling off the cliff, we soar. So don’t be afraid of kind of being ahead of the pack again. Okay.

JANE: Yes. Thank you.

ADAMUS: Next. What surprises you most about yourself in this lifetime? What surprises you most?

JIM: When you first asked the question, what popped up for me was how much I underestimate myself.

ADAMUS: Ah! Interesting. How much you underestimate. What have you specifically underestimated yourself about?

JIM: Well, it was like I spend a lot of time working on releasing, fixing, stepping into sovereignty, and I forgot about allowing myself to accept the other side.

ADAMUS: Yep. Why?

JIM: (pausing) I didn’t say it (they chuckle and Jim sighs). This doesn’t really answer what you asked, but I am afraid of not being special anymore.

ADAMUS: Interesting.

JIM: I am afraid of getting lost in the sea of humanity, they’re really stepping into it now.

ADAMUS: Yeah. Well, I can tell you, you will be special, but not in the old way that you would have thought. It’s a very different kind of special. I don’t want to say too much right now, but tune into ProGnost and you’ll really understand. You’ll personally understand your next step. Yeah.

JIM: Thank you.

ADAMUS: Good. Good, good.

One of the issues is, for you, for a lot of people, “Is this all real? I mean, is this all real? Is it just …” and that’s a good question. It’s the human self saying, “Is this real? What’s …” You know, the only answer I can give to that is the answer Tobias gave many years ago – “If you allow it to be.” Is it crazy? Absolutely. Absolutely, compared to back there. Absolutely, compared to a conventional human, this is absolutely crazy stuff.

JIM: I’m in.

ADAMUS: Exactly, because if I told you that you can’t come along for the ride, there’s no mastery, you’ve got to wait a couple of more lifetimes, you have to stay in that old human condition – that would be like hell.

JIM: Devastating.

ADAMUS: Devastating. Devastating.

And it’s not even because of the hope that you’ve put around this; it’s the knowingness that it’s there. It’s no longer just a carrot in front of the horse; you’ve tasted it now. You’ve sensed it and you know it’s real. Now the frustration is you’ve had enough sense or taste of it, this mastery, enough glimpses of it that you want it all right now. Like, “Okay, I had that little glimpse. Give it to me all.” And that’s the funny line, the funny balance that we’re at and what we’re talking about today. And it’s like, “Now I’ve had it. I don’t want to go back to that old way. I want it all now, but why is it taking so damn long?” So, good. Thank you.

JIM: Well, I think the reason why it takes me so long is I’ve had some pretty intense experiences, and I’m very clear that if I did it any faster than I’m doing, I’d fry.

ADAMUS: You are right. You are very right, and that really applies to everyone here, everyone listening in. If you did it too much faster, then you fry. We’re walking a fine balance between the burnout, the burn-up of the body and the mind, and this allowing of the embodied mastery. It’s a very fine line, and some Shaumbra have crossed that line or they’ve gotten to the point they just can’t take it anymore. And I’m going to say something that may sound a little rude, but the ones who have left, come over to the other realms with us, have gotten stubborn, headstrong, almost a little bit too, you could say, egotistical about it and they forgot to allow. They’ve been working at it and then they burn themselves out. Yeah. Good.

JIM: I know that one.

ADAMUS: Yeah, yeah. And I know some of you are saying, “Oh, but they were so beautiful and we loved them and then they crossed over,” but they burned themselves out. They went too fast.

In addition to my coming in to talk to you every month and sometimes every day, in addition to that, there is a whole league of beings that is assisting. Hundreds, thousands of beings who are working with you behind the scenes. I guess I get the limelight, the stage credit, but there are many, many beings who are working with you. They can’t do it for you, but they’re there in a lot of, you could say, energy support roles, and you’ll meet them at the right time. But what you’re doing is monumental – monumental – and certainly not for the weak of heart.

Continue please. What’s the biggest thing that surprises you about yourself in this lifetime?

GEORG: This biggest one for me was that I broke with my ancients.

ADAMUS: You broke with…?

GEORG: I broke with my ancients, with my parents, with my grandparents, as well as up to a special time to my sons.

ADAMUS: Mm hmm.

GEORG: This was very important for me, for my abundance, I will say it this way. Not only for money (he chuckles), but also for the feeling.

ADAMUS: So breaking with relationships.

GEORG: Breaking with relationships. I will be there for them whenever they want to be.

ADAMUS: Right.

GEORG: But before, I ever came to them and they didn’t come to me.

ADAMUS: Right.

GEORG: Ah?

ADAMUS: Ah, ah. Ahh!

GEORG: Yeah, and there was a flow, a big flow of energy from me to them.

ADAMUS: Right. But they didn’t come to you.

GEORG: But not backwards.

ADAMUS: Right. They didn’t come to you.

GEORG: This is a mismatch of energy.

ADAMUS: So they just didn’t show up and offer you some coffee, did they?

GEORG: Like this (Adamus offers his coffee).

ADAMUS: Yeah, take a drink, you know.

GEORG: Oh, yes.

ADAMUS: It’s a community well here.

GEORG: It’s a community (laughter).

ADAMUS: No, go ahead and have a drink. Yeah. Yeah (George takes a sip of Adamus’ coffee). Yeah. Anybody else? Would you like your own coffee? Sandra! Another coffee.

GEORG: Okay! (he laughs and more audience chuckles)

SART: Sandra!

ADAMUS: Why not? Hey, they’ve got a machine here.

GEORG: I know.

ADAMUS: You might as well.

GEORG: Yes.

ADAMUS: Good. Why does that surprise you, the breaking of relationships?

GEORG: Because it was a lot of energy for me to do this. Ah, and was lucky that I changed something in my life, really. One of the changes, of course, my wife, Lydia (he chuckles). We met very late in our life. We had a life before.

ADAMUS: Mm hmm. Yeah. This is your second, maybe your third life.

GEORG: And now we spent years with our lives (he chuckles).

ADAMUS: Yeah. Yeah.

GEORG: Yeah, this is the third life.

ADAMUS: Third wife, third life. Yeah.

GEORG: Yeah, yeah. That’s fine, huh? (they both laugh)

ADAMUS: So a lot of relationships have changed. Are you lonely?

GEORG: Not at all.

ADAMUS: Okay.

GEORG: Not at all.

ADAMUS: Good.

GEORG: I’m with me. I feel better and better and better.

ADAMUS: Good. How’s your health?

GEORG: My health is quite good.

ADAMUS: Quite good.

GEORG: Powerful (he chuckles).

ADAMUS: Yeah, yeah. Good.

GEORG: Powerful.

ADAMUS: Thank you.

GEORG: Yep.

ADAMUS: Couple more. Couple more. Biggest thing that surprised …

LINDA: Miss Brazil!

ADAMUS: Biggest surprise about yourself in this lifetime. Yes. Do you miss Brazil? Is that what I heard?

LIGIA (woman): No, I come from Brazil and I was like, “I hope Adamus don’t call on me!” (some laughter)

ADAMUS: I know. You know, I don’t and nobody can blame me. She does it (pointing to Linda). Yeah. Yeah. What is the biggest thing that surprises you about yourself in this lifetime?

LIGIA: It’s a feeling that I know things. I know the way but I kind of don’t go to that way. I keep watching.

ADAMUS: Yeah, yeah.

LIGIA: I know it, but I go in the opposite way.

ADAMUS: Why do you do that?! I have to … (laughter) Why would you possibly do that?

LIGIA: What surprises me that you asked is that I know and I don’t do.

ADAMUS: Right.

LIGIA: That’s what surprised me.

ADAMUS: So you knew I was going to ask … you knew you were going to be called on, but you didn’t want to be called on, but here you are being called on. What dynamic in there didn’t you want, didn’t you want to feel? And it relates to everything else that’s going on – knowingness, but you go the other way. Safety. It’s safer going the other way, rather than with the knowingness. The knowingness is kind of like uncharted territory. And it’s almost safer, “Well, I’ll just stay with what I hate doing. I’ll stay with what I don’t like doing. I’ll stay in the old way and I’m just going to dream about the new way. I’m just going to dream about knowingness. I’m going to dream about being a Master, but, shit, I’m not going to go there, because what’s going to happen?”

LIGIA: (pausing slightly) How do you know?

ADAMUS: Yes. Thank you. Next. Thank you.

LINDA: Next.

ADAMUS: Thank you, I appreciate your answer.

LINDA: Okay.

ADAMUS: Last one. What surprises you about yourself most in this lifetime?

APRIL: I guess by this point I would have thought I would have been a little more patient with things. And I am getting less and less and less patient every day.

ADAMUS: Sure. Well, then you’re spot on (she chuckles). No, really. You’re spot on. Again, we talk about all this at the Ascended Masters Club and we talk about what we went through. And there is this – I don’t know where it came from – “You’re going to be patient and at ease with everything.” No! I’ve said it before is the Master is an intolerant son of a bitch (laughter).

APRIL: Well, then I’m a real son of a bitch then, because I’m really intolerant!

ADAMUS: I’m just telling you what you’re like (they laugh). And it’s a struggle, because you trying, “I’m supposed to be so holy and love the dolphins and the unicorns and be around everybody.” And, you know, Mother Teresa is not an Ascended Master (someone says “Ohh”). I’m going to say that again, Mother Teresa is not an Ascended Master, and she’s got a ways to go. Love her; not particularly funny lady, but … (laughter). Dreadful sense of humor, but, you know, she’s got a ways to go. She was kind of the poster child for martyrdom in this age. And she did some good work, but a lot of it was about – choo! choo! choo! (as if whipping himself). Does that really do anybody any good?

You know what I want to see is you driving in your new … what kind of car you want?

APRIL: I want a brand new Subaru.

ADAMUS: Whatttt?! (laughter)

APRIL: I don’t like the other ones!

ADAMUS: Are you from Boulder?‼

APRIL: No! (lots of laughter and some applause) I don’t like the other cars. I like my Subaru.

ADAMUS: No. I want something impressive. I want a … somebody said Tesla. Let’s go with a Tesla.

APRIL: Okay. Okay.

ADAMUS: But the super deluxe, and with an engine that doesn’t sound like an electric car. It’s got a vroom, vroom, vroom to it, even though it’s electric.

APRIL: And power, right?

ADAMUS: Yeah, yeah. But it just sounds impressive. And I want to see you pulling up to a leper community or a children’s orphanage in the grandest car and walking in – not like this (how Cauldre’s dressed) – but I want you walking in with grand clothes and I want that with a light around you, rather than the – (whipping) – suffering. That makes a bigger difference on people.

You know, these people, the children, like in an orphanage and that, they’re in there for a reason. I mean, it’s their soul reason. It wasn’t society that put them in there or anything like that. Somehow it’s serving them to be there. Otherwise, they wouldn’t be there! This is not rocket science. It’s not difficult to figure this out. They’re in there – their soul, their human, whatever – is in there for a reason. So it doesn’t do a whole lot of good to have them see somebody else just like them – having trouble, lack of abundance, problems in life, on their hands and knees to some God they don’t even know. They want to see – or I think they should see – a true Master. “I Am Here. I’m present, I’m abundance, and guess what? You can do it too, but you’re going to have to let go of some of that shit. We’re going to have to really let go of some basic stuff. Your ancestral body” – now, here’s you talking to the little kids, you know – “Your ancestral body, your ancestral lineage. You know what – yeah, you don’t have any parents. That’s probably good that you don’t remember them, because then you’re not as caught up in it.” Thank you (Sandra brings coffee to Georg).

SANDRA: I pay attention (some chuckles).

ADAMUS: Yeah. And this lack of abundance thing, all the other things. They need to see a Master, not somebody who’s broken down and suffering and playing on this whole human suffering crap. It’s a game. Oh, I wish we could do ProGnost right now, because I’m going to slam it home (laughter).

APRIL: Well, I feel like I’m holding myself back because I can’t just let go.

ADAMUS: Yeah. Yeah, yeah. But you can let go. We’re going to let go today.

APRIL: Okay, good. I’m ready.

ADAMUS: Can you let go today?

APRIL: I’m ready for it.

ADAMUS: Okay. Really?

APRIL: I am.

ADAMUS: Now, she got 90 percent of the way there. “I ammmm …”

APRIL: Oh (she chuckles).

ADAMUS: Hmm. Let’s do that again, “I am ready.”

APRIL: I am!

ADAMUS: Good. Good. Yes, you are. We all are, and we’re going to do it so you don’t fry yourself or burn up. But we’ve got to kind of take a leap here. We’ve got to kind of take a leap without burning out, and that’s what today is all about. So, thank you.

APRIL: Thank you.

ADAMUS: Yeah. And that’s it for right now. Thank you for your answers.

 

Adamus’ Answer

The thing that most surprises me about all of you is your dedication, your commitment, that you’re still here. That surprises me. Here in the room, watching online. Here in the body. It’s tough. It’s really tough. And thousands have left – probably thousands and thousands and thousands have left Crimson Circle – for a lot of reasons. There’s no right or wrong about it, but you stayed for yourself. You stayed. Your level of tenacity, commitment, stubbornness is amazing. That surprised me, because when I came in after dear Tobias left I wondered, “How far can we go with this? How many will leave?” And it comes back to, actually, the real surprise, as you pointed out, is the knowingness. It’s there. The knowingness is so strong. Now, it creates a fear; you know the knowingness is there, but you’re like, “Let’s just go back to the comfortable, safe way of doing things.”

That knowingness that you have, you’ve seen it come up recently – recently, the last two or three months – and some of you are calling it, oh, that you’re getting psychic all of a sudden. You just know something before it happens. You know the phone’s going to ring. You know you’re going to bump into somebody at the store. You just have a knowingness and it’s kind of a clarity that’s starting to develop. But at the same time you’re afraid of it – should you follow that? – because it’s following an unfamiliar path. And that’s why I didn’t want to get into the mental today. We’re going to talk about that later, but that knowingness is starting to come through, and I’m going to ask you just to be aware of it. You don’t have to follow it right now, but just to be aware, because when you are, it’s like a light that comes in even more so.

So, what surprises me the most about all of you is just you’ve stuck with it. Ah. You’ve stuck with it. It’s tough! It’s really, really tough. It’s easier to hang back a couple lifetimes or more. It’s easier not to be the first going through it, and there’s a tendency, sometimes, to want to go and hide, but you’ve hung with it. So blessings. (someone shouts “Yay!”) Yay (audience applause).

So next. Next on today’s schedule. Let’s have a cup of coffee. Anybody, coffee? (laughter) I’m passing them around today.

SART: (shouting) Sandra!! (more laughter)

ADAMUS: She should be here listening to the Shouds. Instead, what is she doing? Making coffee.

 

Patterns

So the next thing I want to address, getting into the core of today, is that you’ve had a lot of lifetimes, and even if you’re one of the ones who hasn’t been here a lot, who’s only had a few lifetimes, you’re still into the patterns of lifetimes. For those of you who have been here a thousand-plus lifetimes, you develop very clear patterns; clear patterns of the body, of the mind, of everything.

You repeat those patterns, you had repeated them; actually, the funny thing is, in your early lifetimes you actually worked on creating those patterns. You wanted to come back now in the pattern of the physical body and the pattern of the mind. You didn’t want to be bouncing off the walls, so pretty soon you were in those patterns. Now you come to the point of the patterns aren’t working anymore.

Patterns are things like aging. Aging. Aging and death actually. Aging is a pattern you have just come to accept – “I’m going to age” – because you’ve done it a thousand times. You’re pretty familiar with aging. You’re pretty familiar with [going] from birth and then maturing physically, sexually, mentally and then hitting your peak and then slowly, slowly, slowly, slowly aging.

It’s almost like a hypnosis, but it’s more just you’re in patterning, and there’s a huge part of you that’s just saying, “Well, that’s the way it is. You know, we get old and then we die.” No. No. We’re going to break those patterns or let them go or whatever you want to call them.

It doesn’t have to be real. It doesn’t have to be the way it is. But you’ve had so many lifetimes of working at it, of doing it, of experiencing it, you’re just kind of going along with the flow. And then when something comes in to try to change that, when the knowingness comes in – everything I’m saying so far today, you already know – when the knowingness comes in, it’s like, “Oof! It’s too much for me to handle. What do you mean I don’t age? What do you mean I don’t have to follow the old ways of the body anymore?” And you’re like, “Well, let’s just wait to see what happens tomorrow and then the next week.” So you get into these patterns.

Another ugly pattern is the pattern of unfulfillment. So you go through life and you get certain things done and other things you don’t get done and you – you and humans in general – have a pattern of unfulfillment – “I didn’t really do what I wanted to in that lifetime.” And when they come over to the other side, we gather around, there’s usually that pretty immediate like, “Well, I should’ve. I wish I could’ve. I had such high aspirations for that lifetime,” and there is a pattern of unfulfillment. It almost becomes, after a little while like, well, you just accept that you’re not going to have a fulfilling life. You almost accept that – “Well, I wanted to dedicate myself to art” or “I really wanted to break through on some spiritual metaphysical levels” or “I really wanted to travel the world.” And I hear this all the time from Shaumbra, and then tuning in to some of the others, a great level of unfulfillment. It’s become a pattern, an accepted pattern. It’s okay to be unfulfilled.

We’re going to break through that, because it’s not okay. You came here for something. You were tenacious enough, stubborn enough, committed enough to get this far. We’re not going to end up with a lot of unfulfilled things when you come to the other side – “You know, I was that close to true embodied realization. But, you know, I was kind of chicken to go those last few steps and I didn’t do it.” That’s not going to work anymore. Those patterns don’t belong to you, but you’re going to hang on to them for a little bit. You’re going to hang on to them for reasons we’ll talk about in a moment.

Patterns of family, of course. Those most of you have pretty much gone beyond. What other patterns are there?

I’ll tell you one more, while you consider that. There is the pattern of rest and preparedness that occurs. When you’re so damned tired in the body and mind that the pattern is “I’m going to die to get some rest. I’m going to die to just stop and rest in the other realms. I’ll create a little grassy place with cows and flowers and birds, and I’m just going to sleep here for about 100 years. And I’m just going to sleep. I’m going to rest and I’m going to prepare myself for the next lifetime, because, you know” – and this is a pattern you do, you say – “You know, I could have done it, but I just ran out of gas. I just didn’t have the energy. So I’m going to go and sleep for 100 years on the other side and then come back all rejuvenated.” You’re going to come back all crapped out. You’re going to come back all starting way back when, forgetting everything you told yourself, going through all the process, going back to your ancestral families, going back into the lame physical body rather than the light body. So that’s a pattern.

The pattern of “I can’t do it. I can’t do it. This is so overwhelming. I just can’t do it.” And fill in the blank whatever that is. “I can’t make it work. I’ve tried. I’ve tried for enlightenment, and Adamus, I’m just doing it wrong. I can’t do it. There’s something wrong. Maybe I just have to like, you know, leave the planet and come and talk to you and check with myself. I’ll have more clarity when I come to the other side.”

No. It’s not like you get to the other side and – boof! – you have sudden realization. You get to the other side and you have the “oh shit” moments. “Oh! Geez, I should’ve” and then you jump back down and try to do it again.

So what are some of the other patterns that we have here? Yes. Linda will run the microphone to you.

LINDA: Yes, yes! I’m running.

ADAMUS: The billions of entities watching online.

JIM: Can we see that again, Linda? No (he chuckles). One of my favorites is there’s nobody around who can do relationship at the level that I’m capable of doing now.

ADAMUS: Okay. Yeah. Yeah. Actually, that’s interesting. I wouldn’t say that’s an old pattern. The old pattern would be, “I’ve got to have a relationship to be right.” Actually, where you’re going is a whole new thing, the “There’s no relationship that’s actually going to resonate with me right now.” Yeah.

The old pattern is patterns. You’re born into a physical body in a little baby. You don’t have to. Tobias showed us that. He started out ten years old. Get through all the pooping on yourself and all the rest of that, the crying and the getting sick. Come in when the body is just about to get that infusion of testosterone and everything else. Come in then.

So the next pattern that people are into now, didn’t used to be this way, “I have to get education. Then I have to have a partner. Then I have to have children with my partner. Then I” – new pattern – “I have to get divorced, and then I have to get divorced again and then again (laughter), and then again, and then I get old and then I don’t have any money and my career was unfulfilling. Why did I go to school for that stupid career that was so unfulfilling? I’m going to die.” (more laughter)

These are patterns, and nobody questions them. Nobody says, “Stop for a minute. Is this what you really want?” Would you recommend this to your children? (someone says “No!”) Or grandchildren? Would you recommend it at all to Tobin?

KERRI: No, I do not.

ADAMUS: Microphone, please.

LINDA: Who’s yelling? No, not Kerri. She wouldn’t be yelling (Adamus chuckles).

ADAMUS: So Kerri, you’ve fallen into patterns, but …

KERRI: Sadly, it’s true (laughter).

ADAMUS: No, that’s okay.

KERRI: It’s all right. I’m cool with it.

ADAMUS: It doesn’t matter, as long as you’re okay with getting out of them.

KERRI: I recognize it.

ADAMUS: Okay, good.

KERRI: Self-sabotage.

ADAMUS: You have a sparkle in your eye today.

KERRI: I do!

ADAMUS: Yeah, you do.

KERRI: Only because of you.

ADAMUS: See (some laughter). So, now what would recommend to Tobin?

KERRI: I have recommended to Tobin that, “You are here to live! (throwing her fist in the air) And that’s the only thing you had to do.” And you know what he said to me two nights ago?

ADAMUS: You – was that – you were punching him when you said that?

KERRI: No, No. We were laying bed.

ADAMUS: Thought I would check (Adamus chuckles).

KERRI: I kind of go over his head, but …

ADAMUS: Yeah. Boom! Boom!

KERRI: No, truthfully, my son said to me, “I figured out the meaning of life and it’s we’re going to die! And what’s the point of getting out of bed?” And I said, “To live, son! To go camping and to smell the flowers and be in the fauna,” right?

ADAMUS: Yeah, how’s it going?

KERRI: And I said, “You have 90 years left. Don’t even worry about it.”

ADAMUS: Yeah, yeah. Yeah. How’s he doing with all this?

KERRI: We’re a little intense, his parents (some laughter).

ADAMUS: Yeah, yes. Yeah.

KERRI: But he likes it, and he chose me, and we’re here together.

ADAMUS: Yeah.

KERRI: Too late now (more chuckles).

ADAMUS: So you probably would not recommend to him the old patterns.

KERRI: No, I do not want him to go to college and take on fifty thousand dollars for a liberal arts degree. No.

ADAMUS: Right, right.

KERRI: No, I do not want that.

ADAMUS: You probably tell him, at the core of everything, “Just follow your heart.”

KERRI: I do.

ADAMUS: Okay.

KERRI: And I say, “Don’t let anybody rain on your parade, kid.”

ADAMUS: Right.

KERRI: When some asshole and comes up to you and starts to be mean …

ADAMUS: Do you use that language with your young son?

KERRI: Well, I say, you know, “When that little bastard comes up to you (laughter) and tries to ruin your fun, you say, ‘Hey man! We were having a good time till you show up.’” Literally. You know, I’m teaching him about sexual energy virus and that sort of thing.

ADAMUS: Good. But you would not wish the old patterns on him.

KERRI: No, I want him to be free. He’s so full of light and joy all the time. And this is what I want for him, and I tell him all the time, “We are here to live and everything else doesn’t matter.”

ADAMUS: You know what I’ve got to ask.

KERRI: (whispers) Ask it.

ADAMUS: Are you a good Standard for that?

KERRI: Not always at all. No (a few chuckles). Because I grind away at my job in my cubicle.

ADAMUS: There’s nothing wrong with your job.

KERRI: I’m going to dig deep and figure this out though, based on your advice.

ADAMUS: Yeah, it’s serving you. It is serving you.

KERRI: It does serve me, you know. I raised a child. I put a roof over our head and I’ve finally honored that I’ve done that, where I almost left the planet numerous times, as you know.

ADAMUS: And I was going to tell you in person, kind of give you the answer, but I’ll let Cauldre do it afterwards.

KERRI: Oh, great!

ADAMUS: It’s a little bit personal.

KERRI: I bet – oh.

ADAMUS: Yeah, but …

KERRI: I never mind. Go ahead.

ADAMUS: Well, you’re using your child as your excuse.

KERRI: Oh, yeah! I knew that.

ADAMUS: Yeah, yeah. Yeah.

KERRI: I knew that one!

ADAMUS: But actually what you’re doing is throwing all sorts of bad energy on him as part of that. There is kind of a persecution role that you’re taking on. He can feel it, “Mommy’s doing this for me otherwise she’d be an Ascended Master already.”

KERRI: I know, right?

ADAMUS: Right. Right.

KERRI: I knew that but, like, should I take him to the orphanage then? (laughter) Maybe he’d be better off.

ADAMUS: You may not have to … (Adamus chuckles)

KERRI: I told his dad to take him. I’m like, “You give this a try!”

ADAMUS: Stop using him as an excuse.

KERRI: Okay, I will.

ADAMUS: Stop using …

KERRI: I have been.

ADAMUS: “I have to take care …” I want you to look at the timing of when Tobin came in and your own evolution, and things that were happening in your life that could have caused the popcorn to pop and you brought Tobin in, which is wonderful, but you’ve used him as an excuse for things in your life. And he feels the energy at some level. You wonder why he acts out sometimes, because he feels that energy. Stop using him as an excuse.

KERRI: Okay, I will. And I recognize that. I really honestly … I mean, my friends know I’ve said that.

ADAMUS: So for next month you come in with a three-page report and give it in front of everybody (more laughter).

KERRI: Can I sing a song and dance instead? Because that’s more fun.

ADAMUS: Yeah, afterwards.

KERRI: Okay. Okay.

ADAMUS: Good.

KERRI: But thank you. I do recognize that.

ADAMUS: Thank you. No more excuses.

KERRI: No more!

ADAMUS: It’s a pattern. It’s a typical pattern. Another pattern … thank you. Thank you for letting me be so personal.

Another pattern that I’m going to mention here real quick, the pattern of worrying about what everybody else thinks. Oh! That’s so heavy – “What are they going to think?” It doesn’t really matter, and wouldn’t that be sad if you got to the other side, unfulfilled, and I said, “So what was that all about? Why … you were so almost right there. You were just a few breaths away from that real embodied enlightenment.”

“I know, but I was afraid of what others were going to think.” Wouldn’t that be … the Ascended Masters would be laughing their ass off. They really would be. “Really?! You’re going to let what other people think; you’re going to let old consciousness really guide what you’re doing?” And I laugh about it and they laugh about it, but you get caught into that – the patterns of “What are they going to think?” The patterns of being different.

You’re already different, and that’s a good thing. You’re already different. Actually, you’re kind of caught in the middle zone of being different. You’re different enough, but you’re not unique yet. You understand the difference? You’ve come to be different from mainstream and they ridicule you for that, but you haven’t come to be unique yet.

There were some great painters that I knew hundreds of years ago. They were different. They learned, first, how to paint like everybody else, and it’s kind of like you; you learned how to be a human like everybody else. Then they started being different. They started going off with their own styles and their own methods, and they got a lot of ridicule from everybody else. The ridicule stopped when they became unique, when they really went all the way with the change of the way art was done, from painting very practically to painting abstractly. Then they became unique and then everybody accepted, actually honored and worshipped, them, because they broke out. And … (someone says “They died”) Not necessarily. Some of them after they died, yes. Some of them, no – I met quite a few of them – some while they were still alive. They went through their period of ridicule. But you’re different, but you haven’t allowed yourself to be unique. You’re different, but you haven’t allowed yourself to go the rest of the way, to be absolutely unique, sovereign, free of all these patterns. That’s what we’re here for.

A few more patterns, real quickly. I saw a few hands go up. Linda’s running the microphone. Thank you, Linda. Would you like some coffee back there?

LINDA: Mm hmm. Mm hmm. Mm hmm. Mm hmm. Mm hmm.

ADAMUS: Pattern.

SHAUMBRA 1 (woman): Being afraid to stand in my power.

ADAMUS: Stand in your power, yeah. Let’s change that word: Stand in your own light. Power is truly an illusion. I understand what you meant, though; to be the I Am. I’m going to be more succinct with that – to be “I Am Here.” I Am Here, meaning “Instead of all the thoughts and the dreams about it, instead of dreaming about embodied realization, I Am Here. I’m the Master.” And then that human part jumps in and says, “Yeah, but look, look. You’re still …” And it’s like, “Hang on. Hang on, human. I hear you. I Am Here and you, human, are still here and we’re together.” That’s the “and.” So just being in your own light, being the “I Am Here.” The part you know so well, feel so well; the grandness, “I Am Here. I’m not out there. I’m not waiting. I Am Here.” Good. I get so passionate about this.

One more for hands that actually are going up, Linda. What else? What other patterns?

MARY SUE: This, too, shall end. And once it’s over, everything will be better.

ADAMUS: Yeah, yeah. Right (Adamus chuckles). Give us a real life example.

MARY SUE: Oh, well, I’ve got this thing that I need to do and I have to focus on it and I can’t live my life until it’s over, because it dominates my life.

ADAMUS: Right.

MARY SUE: And once it’s over, then I can enjoy myself.

ADAMUS: Everything is going to be okay.

MARY SUE: Yes.

ADAMUS: Until you have the next thing that you have…

MARY SUE: Exactly!

ADAMUS: And it’s the next thing.

MARY SUE: It always comes up. And sometimes you get more. Yeah.

ADAMUS: Yeah. Beautiful – that’s a beautiful example.

MARY SUE: Okay.

ADAMUS: And the one more pattern, and then I would like to kind of move on. The one more pattern is that … okay.

LINDA: Wait. Yeah, yeah.

ADAMUS: A couple more. Good. Good.

LINDA: The famous Patricia Aburdene.

PATRICIA: Yeah, the famous Patricia Aburdene. Okay, so here it is. It’s related to that.

ADAMUS: Yes.

PATRICIA: So, this is really bullshit, and it is so real to me. So, yeah, you can do really great things, but you’ve got to realize it’s going to be very stressful.

ADAMUS: Right.

PATRICIA: Bleagghhh! But that is in me! Oh, my god! That is so in me.

ADAMUS: How about a working example of that.

PATRICIA: Heh! My life!! (laughter)

ADAMUS: You can do really great things, but …

PATRICIA: It sure is going to be stressful and hard.

ADAMUS: Right.

PATRICIA: But somehow stressful.

ADAMUS: Yeah.

PATRICIA: You’ve got to expect that.

ADAMUS: Stressful, struggling.

PATRICIA: It’s going to be stressful, if you want to do really great things.

ADAMUS: Yeah. Yeah. Where does it come from?

PATRICIA: Pftt! Well, it’s a pattern.

ADAMUS: Exactly. It’s patterns. It’s lifetimes. It doesn’t even matter if you go and identify it like being a nun or anything like that. But it’s …

PATRICIA: Nuns don’t have it stressful.

ADAMUS: Uhhh …

PATRICIA: At least in my head.

ADAMUS: It is a type of stress, holy stress.

PATRICIA: Holy stress! (laughter)

ADAMUS: Nuns have a lot of stress, for any of you who are nuns watching in online today. There’s a lot of stress, because you can never be good enough. You can never – and the father, I mean, the father and the Father – they’ll never … you know, women aren’t good enough. Women are – mm-mm-mm – aren’t good enough. And so, no matter what, if you’re in a female body, I’m sorry, you can never do good enough. So nuns have a lot of stress.

PATRICIA: So maybe I – maybe …

ADAMUS: Yeah!

PATRICIA: … that’s part of my nonsense.

ADAMUS: Yes. Nunsense, I call it (laughter). You guys are handing me the lines today (more chuckles). Yes, it is nunsense. And, yes, and it’s a pattern, it’s a programming that “I’ve got to work hard for it, I’ve got to stress for it, it’s got to be difficult for it to have any value. I have to give my blood, sweat, tears and soul for it to have any value.” It’s fun, because you get to prove something to yourself. But to do it over and over and over.

PATRICIA: Except it’s really not fun.

ADAMUS: The first time it is.

PATRICIA: Oh, yeah, the first time it is.

ADAMUS: After that … the first time it’s like, “I did it! I overcame all the odds. I stayed focused on it. It was so intense and I was sick and everything else.” The first time. After that, it’s an old pattern. It’s an old pattern. How do you break out of it?

PATRICIA: I don’t know.

ADAMUS: I don’t like that phrase.

LINDA: Uh oh‼ (laughter) Ohh! You did it!

PATRICIA: I did it (Linda gasps).

ADAMUS: Eh, you did it.

PATRICIA: I did it.

ADAMUS: Just make something up. Anything. It starts the energy moving when you just make … make up anything. So let’s play that again.

LINDA: Give him hell, Patricia!

PATRICIA: Somebody gave me the answer.

ADAMUS: That’s okay. We’ll go back in time …

PATRICIA: Give up!

ADAMUS: … and say. So how do you handle that? What do you do? How do you get over it?

PATRICIA: Somebody gave me the answer. Give up.

ADAMUS: Give up. You just give up! I like that or any answer you would have given. But, yeah, you give it up. But it’s a pattern, so it’s going to try to seduce you back …

PATRICIA: Yeah, it is.

ADAMUS: … into its pattern. Why? Because it’s comfortable, it’s familiar. Even if doesn’t make you feel particularly good, it’s a pattern and you know it.

PATRICIA: So I gave up and nothing’s happening.

ADAMUS: Yeah, okay. Good (someone chuckles loudly).

PATRICIA: I gave up! Nothing’s happening.

ADAMUS: Okay. When did you give up? (she chuckles) When did you give up?

PATRICIA: After my last book.

ADAMUS: Okay. Um …

PATRICIA: Well, I didn’t really give up, did I? (lots of laughter)

ADAMUS: All right. Okay. You gave up 8.2 percent.

PATRICIA: 8.2 percent?

ADAMUS: Out of a hundred. You gave up a little bit.

PATRICIA: Oh, out of a hundred (Adamus laughs). I thought on a scale of one to ten, that’s pretty good! (more laughter)

ADAMUS: No, no, no, no‼ Or is that a thousand? No, you gave up 8.2 percent, so you gave up a little bit, and that’s a good start. But that is a perfect segue into what comes next here. Okay.

PATRICIA: Thank you.

ADAMUS: Thank you. I appreciate it. And thank you everybody who participated.

As I said, I love Shaumbra. We can play. We can have fun. We can talk about some of the most deep, painful, poignant parts of your life and you stay. You’re here. So that’s beautiful. Thank you. Thank you.

So where do we go next with all this? Well, today is the day we’re talking about patterns. Patterns in the body. You’ve been going through body pains, low energy levels.

Let’s turn the heat up one more degree because … (audience agrees) Yeah, yeah, yeah. Yeah. It’s a little chilly and we’re going to do a merabh in just a moment. I want you to be so relaxed and …

LINDA: Sleepy?

ADAMUS: Sure. Sleepy. Well, yeah. Anybody want some coffee before we start?

LINDA: Aghhhh!

ADAMUS: Everybody’ll be getting up to use the bathroom during the merabh.

 

Realization

Point. Patterns have served you in a lot of ways. We started today by basically saying, “Look at your life.” Look at what’s going on, even if you don’t like it. It’s there, because it’s serving you. Look at it. Not trying to battle it, but its realization. “Oh! Patterns were there because they were comfortable. They were familiar. I didn’t have to be really different. I didn’t have to be unique. I could kind of just be a little different.” Patterns were there because, well, you didn’t think they’d kill you, but they do. Patterns were there because there is an amnesia. There is a hypnosis. There is kind of like this blanket over the real awareness, and you just do it. You just get in that parade and march like everybody else, even though your knowingness says, “I shouldn’t be in this parade anymore. I shouldn’t be marching.”

The question is, how do you go beyond that? You cannot – I can tell you right now – you cannot fight it. You can try to and it becomes an obsessive game of trying to get over yourself, trying to battle yourself, trying to will yourself. Those don’t work. Those don’t work at all. Then you just dig yourself in deeper.

So what do we do? Well, first we have the realization of what’s going on – you have patterning, it keeps you kind of in; patterning keeps you from making those breakthroughs – and then it’s making a very clear and conscious choice to allow a quantum shift. Not a little shift, and that’s one of the other patterns of life – incremental progress, like turtle style (some chuckles). And then you can tell yourself, “Well, I’m making progress. Look how far I’ve come.” Well, I’m like, geez, you’ve only come about like two meters in the past twenty years (more chuckles). Good on you, but let’s go quantum. Let’s allow. And that’s – I’ll keep coming back to this and back to this – it’s the allowing. That’s it. Allowing.

Allowing means getting out of your way, getting out of the human way. There is a natural evolution, natural cycles that, when one allows, will bring in new levels of light, literal light into that body of yours; light that will take you out of patterns, even when the human is still trying to hold on to it, if you allow.

And I say light, again, because light is – we’re not talking about the lights of the sun or the studio here – but it is the movement of the passion of the I Am. It’s light, and this light then attracts energy. The energy is what literally changes the structures and the mechanics and the outer world, but it’s the light let into the body that will change the patterns of the body. It’s the light that’s allowed, eventually, into the mind that changes the mind.

The human will resist it, absolutely. The human, first of all, wants a physics charts, wants me to show that and then wants me to float in the air above your heads to prove that it can be done. That’s the human.

SAM: That would be cool.

That would be cool, yeah. And how do you know I’m not? How do you know I’m not? (some chuckles)

SAM: Well, I mean, when you’re asking that question, it just get into perception. I perceive not in the air, I just perceive you there.

ADAMUS: Yeah. It’s perception and senses. What senses are you using right now?

SAM: Visual, mostly. I confirm that you’re right there.

ADAMUS: Sixty percent of all your perception is based on visual, and there are other senses. And I could easily be floating above your head right now, about to come down on your shoulders, but if you’re only in the sense of the eyes and a little bit of the hearing at this point, then you’re not aware of it.

SAM: Right.

ADAMUS: You open up beyond that into the other senses, 200,000 other senses, and suddenly the world opens up. You open up. Yeah.

SAM: See, the thing for me is …

LINDA: Whoa, whoa, whoa, whoa. If you’re going to keep talking, you need the mike.

ADAMUS: Yeah, yeah, microphone.

SAM: Oh, okay.

ADAMUS: Did you want some coffee? (some chuckles)

SAM: No, thank you. The thing for me, though, is once you allow that – you know, you get out of the pattern, you’re in the new sovereign space, you know – where is the relevance there? The practice. That’s the challenge for me, I suppose.

ADAMUS: Relevance to what? Your job? Your girlfriend?

SAM: All of the above, you know, et cetera, right? I mean, we’re here and …

ADAMUS: I’d invite you to stop thinking like a human, because you’re thinking within five senses and a mind.

SAM: Right.

ADAMUS: And you’re thinking of, “How this is going to benefit me?” in a way that you can’t even possibly imagine until you actually allow it, and the human saying, “Okay, what good do I get out of this? What’s the benefit here for the human?”

SAM: Well, it’s a matter of behavior, right? I mean, for me to participate, to be grounded in the new experience, to allow it there has to be some relevance on a human scale, I suppose.

ADAMUS: Sure. Sure.

SAM: And that’s where I get stuck every once in a while.

ADAMUS: What do you think the relevance is?

SAM: I suppose ease of some sort, right? I mean, that’s the universal currency.

ADAMUS: Yeah, but it’s not just that. I’d say, to narrow it down – and we’re kind of running out of time – the relevance is that you know you’re living in a black and white or a gray world and you know there’s a color world all around.

SAM: Yes.

ADAMUS: You know there is so much more. That’s the relevance to the human. It’s not about being younger, sexier, richer, any of that. Those are old patterns. And they’re almost set as unattainable patterns by the human. It creates enough barriers to those things. The real relevance is going from gray to color, from a very limited sensual experience.

SAM: Mm hmm.

ADAMUS: I’m not here to make your 3D, 5S – five sense – experience better. Why? Because, sooner or later, you’d get tired of it anyway.

SAM: Mm hmm.

ADAMUS: My role is not to make your 3D, 5S experience better. You can go to the bookstore and get a lot of books to slightly improve your life. We’re here to go into totally sensory experience. Not just to satisfy the human, but to satisfy that Master who’s been knocking at your door saying, “Human, allow me in.” And the human says, “Well, but how do I know you’re not a big, bad wolf? What do you bring? How are you going to make my house better?” And you go through the whole litany of things. That’s not why we’re here. You’re here for embodied enlightenment, not for human betterment.

SAM: Mm hmm.

ADAMUS: Yeah. Does that make sense?

SAM: It does. I don’t know if that’s quite what I was putting forward, but it does make sense.

ADAMUS: Yeah.

SAM: It’s not so much like fear that it’s the big, bad wolf. It’s that there’s not a lot of places to express or put that into the ground here in the reality that we’re sharing with everybody else. In this physical world that we have to live in, you’ll be on that 3D and then you bring that in, and, you know, you’re kind of outside of the pattern, yet still here you find yourself, right?

ADAMUS: Right. So, question for everyone, is do you want to continue in the life that you’re in now? Tweaking it a little bit, sanding off some rough edges, but basically do you want to continue in the life you’re in now, in your perspective of life that you’re in now? And if you do, that’s fine for you, but I dare say that sooner or later you’ll get tired of it. Or, there is a knowingness – there is a knowingness that you already have which brings you here – “Damn! There’s something richer, more passionate, more meaningful. There’s something else there.” And you’ve gotten a taste of it, and now you want the whole thing and that’s fine. Yeah.

But I dare say that the human will benefit, but we’re not doing this for the benefit of the human, if that makes sense. The human will absolutely benefit. So the human who’s watching right now, maybe the body aches and pains go away, you become younger looking, healthier, happier, new passion, all the rest of that; but we’re not doing it for the benefit of the human. Otherwise, we would get stuck in the same old patterns.

If you want to know what gets the human stuck in this pursuit, go to a bookstore and look in the – what do they call it now? – occult, self-help, self-whatever. Go look. Those are the things for the benefit of the human. Look at the titles, breeze through most of them. I’d say, with a very few exceptions, they’re for the benefit of the human, and we’re not doing that.

What you are doing here, dear Master, will benefit the human, but we’re not doing it for the human. That’s an old pattern, and it will keep you here. And we’re going to break through.

Let’s take a deep breath, turn down the lights and get ready for our merabh.

I love getting together with you! I love telling the stories when I get back to the Ascended Masters Club (a few chuckles and applause). No, the stories. And then I said, “So I’m on stage and Linda reaches over and hits me and throws coffee on me! And then some of the members in the audience start spitting at me and throwing apples (laughter). And then a fistfight breaks out, and then pretty soon all the energies converge and we’re all dancing naked, and …” (laughter)

LINDA: In your dreams! (more laughter)

ADAMUS: I like to tell stories. They don’t believe it either, by the way, because a lot of them come here.

 

Merabh Beyond Patterns

Let’s get some music on, house lights down.

(music begins)

I don’t know what it is with time today. Seems to be going odd. Dear Cauldre and Linda, they were stumped. Finished their slideshow way ahead of time. Me? I may go really long today. But it doesn’t it seem like we just started? (audience agrees)

Those are other patterns, the old time patterns. They start slipping away.

(pause)

Nothing like good friends and good music and pretty good coffee. I miss some things about being human, but I can sense them or experience them through Cauldre and through you. I miss, yes, a good cup of coffee. I miss a good meal of rolled oats, honey and nuts, just enough to make me salivate right now.

(pause)

Actually, I think the thing I miss most, truly, of anything is human laughter. I think I miss that the most. I’ve worked with other channelers, other groups, there wasn’t a lot of laughter. And when I did my antics to try to get some laughter, they left (laughter). Well, they thought … well, they were in that spiritual pattern, everything having to be a certain way.

So now we come to the point where I was trying to get to today. All these patterns that have been set up, these ways of doing things – the ways the body lives and dies, the way the mind thinks – all those change. The patterns, the personal patterns, having to work hard or stress for things. Oh! They get so ingrained. Damn! Really ingrained. And, you know what happens? When the human tries to battle those, when the human tries to fight those, they actually get more ingrained. Isn’t that odd? They actually get more ingrained. The very damn thing you were trying not to do and now you’re doing it even more, because there is a mental energy focus on it that keeps old patterns linear and local. It keeps the patterns ingrained.

When you try to fight these things in your mind, when you try to fight aging, for instance – “I’m going to be younger. I’m going to be younger,” or “I’m going to feel better,” you try – I never liked affirmations. I nearly got run out of Sedona eight years ago for saying that, but some people are starting to realize why. All you’re doing is affirming the imbalance, affirming the very thing that you didn’t like, and it’s going to stay there.

So what to do? What to do? It’s to do exactly what we’re doing now. Have some laughs, drink some coffee and allow energy to serve you.

Remember how we started today? Adlibbed, it wasn’t rehearsed, wasn’t even discussed. Nobody knew what was coming. “Where’s my coffee?” And allowing that energy to serve you. I hope that made an impression on you. And the resistance to just letting the energy serve you, and it will if you allow.

Allowing, in this case, is a quantum shift. Perhaps that’s an overused term “quantum,” but a nonlinear, non-predictable shift; breaking out of old patterns – old patterns of the body, old patterns of work habits – and you can’t fight them, but we can allow them.

You see, the reason why allowing works is because those patterns were in an unnatural state of energy.

It was almost like clay that was put into the hands of the potter and went to be a pot, a vase, and that’s fine, it’s beautiful. But, ultimately, it’s unnatural for it to stay that way forever. That’s why things break, things deteriorate. They go back to their natural state.

The patterns, the pottery, it was beautiful for a while. But it wasn’t meant to be that way forever. Your patterns, whether self-created or created by mass consciousness, created by a thousand lifetimes, were never meant to stay forever.

The Master realizes it’s time to allow the shifting of energies.

It’s time to get out of the way and allow. Truly allow. Not just talk about allowing, but allow quantum, meaning off the charts.

(pause)

A thousand lifetimes of patterns, now changing.

It’s a bit frightening to the human, but to the Master it’s exquisite. Exquisite.

(pause)

A thousand lifetimes of creating vases, and now we go on to something totally different.

(pause)

This is where it’s about allowing, and allowing the energies to serve you; allowing that coffee to be delivered into your hands.

(pause)

Looking at what’s in your life, things that maybe you don’t like, things that you’re ready to get over, but they’re still there. Why? This is where you allow yourself to hear the answer why it’s still there, why the need for suffering or stress, why the bad relationships, why the lack of clarity. It’s there because somehow it’s still serving you, and it’s so ready to change, so willing to change when you allow.

(pause)

None of this is really that difficult or that hard. There’s not great big secrets to any of this.

(pause)

Isn’t it strange that, actually, to truly facilitate a change, a shift of going out of patterns, it’s actually the antithesis of what you may have thought. It’s not working hard at it. It’s not figuring out a secret. It is just damn allowing into a natural state, into a natural evolution.

There’s kind of, you could say, an energy movement out of pattern that occurs; an energy movement that brings the light into your body, that brings your body, you could say, into the Body of Consciousness. It’s a natural movement. It’s a graceful movement.

Feel it for a moment. Feel that graceful movement for a moment that brings that light into the body. It integrates into the Body of Consciousness.

(pause)

Now, feel that graceful movement, that expansive free movement of energy …

(pause)

… compared to thinking about it, trying to mentally effort it, trying to make it happen, will it to happen. Feel the energy difference between these two. Trying to mentally will something …

(pause)

… versus allowing it.

(pause)

Big difference, isn’t there?

I know some of you think, “Well, allow. Shouldn’t I be doing something?” No. No. That’s why we created merabhs. No. Just breathe it in.

(pause)

Some of you are thinking, “Well, shouldn’t we be like chanting something right now?” No. What you can do right now is listen to the music. Or you could take a nap, even.

But we’re here in this consciousness, a desire and a consciousness of saying, “Let’s release the old patterns of a thousand lifetimes. Let’s allow these to go back to the natural state.” And then you just let it happen.

(pause)

It’s the simplicity, I guess you would say; the simplicity of the Master, and then a beautiful thing happens. It’s suddenly, “I Am Here. I Am Here out of patterns. I Am Here in my light. Wow! Wish I had known it was this easy. Yeah. I Am Here in my light, my light that is my body.”

(pause)

My light that is my knowingness.

(pause)

My light that comes into my dreams at night.

(pause)

My light that comes into my awareness at every waking moment. I Am Here in my light.

And then you are.

(pause)

The changes you’re going through right now are epic, truly epic on the body and the mind, and these are not changes you can think your way into. You cannot mentally try to chart these changes. You cannot try to make these changes. It’s beyond the mind’s capability; it’s beyond what the mind would consider to be possible.

The changes come in every way. They come to the change of your senses, your ways of perceiving reality.

We’ve been talking about that for a while – your senses. Senses are a way you perceive reality, but there’s something else happening with all of this right now. Not just the change of senses, although that’s big. That’s huge.

What’s happening right now is the change in you and the way you create. That was a pattern that was so ingrained – how you create.

(pause)

How you create. In limited ways, in small incremental ways.

But all that changes, and I wanted to wait till this part of our day to even talk about that. I’ve talked and will continue to talk about senses, the way you perceive reality. But I want you to feel for a moment, the patterns that you’ve had of how you create – create your reality, create your energy flow, create anything; happiness.

How you create. Isn’t that the thing, above and beyond all, that was the most suppressed, the most limited, the biggest pattern of all.

(pause)

Small creations. Oftentimes, colorless creations. Unfulfilling creations. Frustrating creations, oftentimes, with very few, what I would call, breakthrough creations.

(pause)

The I Am is a creator.

(pause)

At your core, in your heart, you are a creator. What’s the biggest pattern of all is the limitation of what is your true Self, what is your, what you could say, your birthright, your being right, right of beingness. That’s what was patterned. That’s what was held back. That’s the core of the answer to every question that came up today, of every discussion.

“Where is the creator that I am?”

That’s the pattern that we shift today and are allowing. Everything else today was almost a distraction so we could get right here – quantum change in how you create.

(pause)

And you’re right; the old way that you were creating isn’t going to work anymore. You’ve discovered that recently. That old way is not going to work anymore.

Let’s allow the shift right here, right now.

Just allow it. Don’t think about it. Don’t stress on it. Don’t even focus on it. Just allow it – a quantum, multi-cosmic, amazing, expansive change of a very old pattern.

(pause)

Let’s break through in the way you create.

My god, it had to have been getting really old and boring, frustrating, unmasterly.

Take a deep breath and allow; the way of the free creator.

You don’t have to do a thing other than just take a deep breath and allow. That creates a consciousness that brings in the light that attracts the energy that changes and that frees, that opens you up.

Damn! It had to be really, really difficult being not the creator, or being the limited creator.

(music ends)

Good deep breath, my dear friends. A good deep breath.

(pause)

Your body might ache a little bit. You feel you’re having these internal struggles in the mind. You may feel absolutely disoriented. You may feel so off-base at times, and that’s where you take a deep breath and allow and realize what you’re going through should have taken 179 years and you’re doing it in a few short years.

You’re going from being normal, being mainstream to being different, to being absolutely unique. Yes!

So let’s take a good deep breath with that.

And when you get a little fearful and tearful, you take a deep breath and remember …

ADAMUS AND AUDIENCE: All is well in all of creation.

ADAMUS: With that, a delight to be with my dear friends. Thank you. Thank you (audience applause).

 

AVAILABLE SOON