CRIMSON CIRCLEN MATERIAALEJA

Transhumaani (yli ihmisen) –sarja
SHOUD 2 – ADAMUS SAINT-GERMAIN, Geoffrey Hoppen kanavoimana

Esitetty Crimson Circlelle

1.10.2016
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
www.crimsoncircle.com

 

Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.

 

Voin haistaa ja kuulla, että kahviani laitetaan minulle tällä hetkellä (naurua), kuin tilauksesta. Minun ei tarvitse edes pyytää enää. Rakas Sandra pitää tuolla takana vaahdottamisen ääntä – jauhaa ja höyryttää Adamus-sedälleen (lisää naurua).

 

Tervetuloa, rakkaat shaumbrat, tervetuloa. Teille kaikille jotka kuuntelette netissä, teille kaikille jotka olette täällä tänään, tervetuloa. Tämän päivän shoud on vähän erilainen.

 

LINDA: Hmm.

 

ADAMUS: Vähän erilainen. Selitän myöhemmin, kun pääsemme siihen. Mutta vetäkää syvään henkeä ja päästäkää irti siitä tavasta, jolla olette osallistuneet shoudeihin tähän saakka. Tulee vähän erilaista.

 

Yksi asia: meillä on useita vieraita täällä tänään, tietysti kukas muu kuin Malu (viitataan Malu Gaxiolaan, joka teki siirtymän hiljattain). Olemme säästäneet hänelle eturivin paikan. Eihän haittaa, jos Malu istuu vieressäsi? Kyllä. (Yleisö taputtaa) Kyllä.

 

Hyvin lyhyt viesti Malulta. Hän sanoi, että fyysisen integroiminen "minä olen" –olemukseen ja lähteminen fyysisiltä tasoilta on erittäin helppoa – ei lainkaan mitään, mitään, mitään pelättävää. Mutta kuitenkin hän kannustaa jokaista teitä jatkamaan täällä maan päällä tuossa kehossa, tekemään integrointityön ja sitten nauttimaan elämästänne niin monta vuotta, kuin päätätte pysyä, ehdottomasti nau- … (taustalta kuuluu kahvihöyrystimen ääntä, yleisö nauraa). Teille jotka ette kuule sitä netissä, vessasta tulee inhottavaa ääntä (naurua).

 

LINDA: Vessasta? Vai onko se kahvisi?

 

ADAMUS: Ja se saattaa olla kahvini valmistamista.

 

LINDA: Luulen, että se on sinun kahvisi! (Lisää naurua) Tarkistitko sen? Voiko sen tarkistaa Mestarien klubista?

 

ADAMUS: Se on krrrrrrrrrrrrrrrrrrr!

 

LINDA: Voisiko sen tarkistaa Mestarien klubista?

 

ADAMUS: Sandra, missä kahvini on?

 

LINDA: Voisimmeko tarkistaa Mestarien klubista?

 

ADAMUS: Tarkistamme, tuleeko tuo ääni Mestarien klubista.

 

LINDA: Eikö siellä ole kamera?

 

ADAMUS: Tarkistamme vessat ja Mestarien klubin (lisää naurua) …

 

LINDA: Voimmeko vaihtaa Mestarien klubiin?

 

ADAMUS: … mitä tapahtuu tässä pyhässä ja ihaillussa tilassa? Mitä tapahtuu?

 

LINDA: Vaihdetaan Mestarien klubiin? Vaihtakaa Mestarien klubiin. Siellä on oikea todiste.

 

ADAMUS: Tule mukaan, Linda.

 

LINDA: Ai, totta kai.

 

ADAMUS: Auta minua löytämään se.

 

LINDA: Voi, totta kai!

 

ADAMUS: Tuleeko tuo ääni …

 

LINDA: Voi, totta kai!

 

ADAMUS: Tuleeko tuo ääni täältä (tarkistaen vessan)? Yääääk! (Lisää naurua) Ei, väärä ääni. Väärä ääni.

 

LINDA: Oletko varma?

 

ADAMUS: Se ei tule sieltä.

 

LINDA: Oletko varma?

 

ADAMUS: Täysin. Tule ulos sieltä miesten huoneesta!

 

LINDA: Koska sinä – ai jaa!

 

ADAMUS: Tuleeko tuo ääni … (avaten naistenhuoneen oven). Oho! Olen hyvin pahoillani. Hyvin pahoillani. Sinun ei pitäisi tehdä tuota siellä.

 

LINDA: Ei siellä ole mitään!

 

ADAMUS: Aivan. Mistä siis tuo inhottava ääni tulee?

 

LINDA: Aa.

 

ADAMUS: Mistä ihmeestä se … (Hän on Mestarien klubissa nyt ja Sandra ojentaa hänelle kahvin). Aaa!

 

ADAMUS JA LINDA: Aaaa!

 

ADAMUS: Prinsessa Dracula on valmistanut kahvini minulle. Minäpä puraisen kaulaasi (hän leikkii puraisevansa Sandran kaulaa).

 

SANDRA: Aah!

 

LINDA: Oi! Hän tajusi sen oikein!

 

ADAMUS: Kyllä. Kiitos. Ja uusi kierros Mestarien klubiin. Tähän kauniiseen, kauniiseen paikkaan ihmismestareille. Miten sopivaa juuri tänään.

 

Palataanpa nyt sitten takaisin käsillä olevaan työhön.

 

LINDA: Okei.

 

ADAMUS: Kyllä. Kiitos noista inhottavista äänistä siellä, Sandra (lisää naureskelua).

 

LINDA: Tiedäthän, että elämä on, mitä on.

 

ADAMUS: Haluaako kukaan muu kupin kahvia? Kupin kahvia, kun pidämme shoudiamme? Eikö? Ei.

 

LINDA: Mutta minua vähän pelottaa mielikuvituksesi, että voit muuttaa kahvin siksi.

 

ADAMUS: Siis vähän erilainen shoud tänään …

 

LINDA: Niinkö?

 

ADAMUS: … Malun istuessa tässä nauramassa, nauramassa ja nauttimassa sen jokaisesta hetkestä teidän ja joidenkin muiden erityisvieraiden kanssa täällä Mestarien klubilla Crimson Circlen yhdistymiskeskuksessa.

 

Vaalit

 

Ilmassa on jotain kaiken tämän lisäksi teillä, jotka asutte Amerikassa – paikassa jonka perustamisessa autoin monien teidän rinnalla. On nimittäin vaaliaika (joku sanoo "joo" ja vähän naureskelua yleisössä). Olette kuulleet uutisista, että on vaaliaika, ja useimmat teistä ympäri maailmaa tietävät, että USA:ssa on vaaliaika. Tavallaan melko viihdyttävää (lisää naureskelua).

 

LINDA: Tuo on kiltti sana siitä.

 

ADAMUS: Ehdottomasti viihdyttävää, kaiken tuon hälinän, kaiken tuon melun ja erityisesti kaiken tuo vallan myötä.

 

LINDA: Aa.

 

ADAMUS: Vaaleissa on yleensä kyse vallasta riippumatta siitä, missä ne pidetään. Vallasta. Ja haluan teidän kaikkien olevan erityisen tietoinen vaaleista tänä vuonna.

 

Monta vuotta sitten Tobias sanoi: "Älkää äänestäkö. Seiskää matalan aidan takana. Tarkkailkaa, mitä tapahtuu." En mene aivan niin pitkälle, mutten sano, että on tärkeää äänestää. Äänestäkää, jos haluatte. Äänestäkää ns. paljon heikompia ehdokkaita, vain isojen ehdokkaiden karistamiseksi pois (vähän naurua). Vaikkette tietäisi heidän nimiään, vaikkeivät he tietäisi tiettyjen maailmanjohtajien nimiä, sillä ei ole merkitystä, vain … (lisää naurua) Vaikkeivät he muistaisi omaa nimeään. Mutta äänestäkää vain joitain vähemmän tunnettuja osoittaaksenne, että valta on harhaa, koska poliittiset pääpuolueet ympäri maailmaa jäävät kovasti kiinni valtaan.

 

He eivät voi sille mitään, koska heihin vaikuttavat ns. erityisryhmät, erityiset vaikutusvaltaryhmät. Heihin vaikuttaa raha. Heihin vaikuttaa uskonto. Heihin vaikuttaa niin monet muut asiat, että siihen mennessä kun he pääsevät siihen paikkaan, mihin he ovat ehdolla, heihin on vaikuttanut niin paljon valta – mukaan luettuna heidän oma valtansa – etteivät he tunne tai näe mitään muuta kuin vallan. Se on riippuvuus heillä, kun he pääsevät tuon pisteeseen, ja kaikilla muilla heidän ympärillään. Se on valtapeliä. He puhuvat kansan palvelemisesta, mutta hyvin harvat itse asiassa palvelevat. Siitä on vuosikymmeniä, kun on ollut valtakunnallinen ehdokas, joka keskittyi oikeasti kansan palvelemiseen, koska se ei palvele vallan tarpeita.

 

Tuntekaa tänä vuonna vaaleja ns. henkisenä tutkimuksena tai metafyysisenä tutkimuksena. Tuntekaa niitä muillakin, kuin vain tavallisilla aisteillanne. Tuntekaa niitä mestariaistillanne, tuomitsematta jotain ehdokasta oikeaksi tai vääräksi, jäämättä kiinni vaalien erimielisyyteen siinä määrin, että se vaikuttaa teihin henkilökohtaisesti. Tuntekaa sitä. Mitä oikeasti tapahtuu? Mitä tavallinen kansa tekee? Miksi he seuraavat tiettyjä ehdokkaita? Miksi he ovat vimmaisia tästä? Miksi on niin paljon erimielisyyttä ja nimittelyä? Kaikki perustuu valtaan. Sitä on todella hämmästyttävää katsella. Ehdottoman kiehtovaa. On kiehtovaa tutkia ihmisiä, kun on kyse vaaleista.

 

Minulla ei ole mitään ongelmaa vaalien kanssa sinänsä. Demokratia – maailmassa ei ole todellisuudessa yhtään oikeaa demokratiaa tällä hetkellä, vaan käytännössä on tekodemokratioita – sitä on kiehtovaa katsella. Ja kun olette tarkkailija, katsokaa, miten kaiken tämän alla paljossa on kyse vapaudesta. Sanasta "vapaus", ei niinkään vapaustoiminnasta. Puhetta vapaudesta, kun todellisuudessa sitä ei anneta lainkaan. Tavallaan enemmän ja enemmän otetaan pois, mutta vapauden ja vallan dynamiikat työskentelevät yhdessä tai toisiaan vastaan. Kuunnelkaa, miten ne jotka tukevat tiettyjä ehdokkaita, puhuvat vapaudesta, mutta oikeasti sitä ei ole paljon. Sanoisin jopa, etteivät he oikeasti ymmärrä, mitä vapaus on.

 

Vapaudessa ei ole kyse siitä, mitä muut ihmiset antavat sinun tehdä. Vapaudessa on kyse siitä, mitä annat itsesi tehdä, ja tässä on hyvin, hyvin suuri ero. Ihmiset huutavat vapautensa, oikeuksiensa puolesta, ikään kuin toisen pitäisi antaa ne heille, kun todellisuudessa vapaudessa on kyse itsestä, siitä mitä sallit ja annat itsellesi. Kukaan ei voi antaa sinulle vapautta. Kukaan ei voi antaa sinulle mitään vapautta. Voit olla vankilassa ja sinulla on enemmän vapautta kuin ihmisellä, joka kulkee kadulla. Vapaus on sisäinen asia.

 

Kun kuuntelette kaikkea poliittista retoriikkaa tänä vaaliaikana – ja saatte sitä paljon – kun kuuntelette sitä, haluan teidän myös kääntyvän sisäänpäin tuntemaan vaalijärjestelmää, joka teillä on ollut sisällänne. Hmm. Kuka valitaan? Kuka on pomo? Kuka on ohjaksissa? Haluan teidän kuuntelevan, koska ulkoisten ja sisäisten vaalien välillä on kaunis analogia. Kuka on pomo tänään? Kuka on ohjaksissa – uhri-ihmisitse vai voimaantunut ihminen? Onko se haavoittunut ja vahingoittunut aspekti vai onko se terve ja integroitu aspekti?

 

Kuunnelkaa väittelyjä, joita käydään mielessänne joka päivä siitä, kuka on ohjaksissa. Kuunnelkaa, kuka lupaa enemmän vapautta, kuka lupaa enemmän vaurautta, kuka lupaa enemmän onnellisuutta, kuka lupaa vähemmän sääntöjä, mutta ei koskaan todellisuudessa täytä lupausta, koska tavallaan ihmisitse on tähän asti elänyt yksiä jatkuvia vaaleja. Kuunnelkaa, kuka manipuloi tuloksia. Kuunnelkaa, kuka valehtelee itsen toisille aspekteille. Kuunnelkaa, kuka tekee suuria lupauksia, muttei todellisuudessa koskaan täytä niitä.

 

Takaan yhden asian tämän vuoden vaaleissa USA:ssa: mitään muutoksia, mitään todellisia muutoksia ei tule. Niitä ei vain tule. On paljon retoriikkaa. On paljon puhetta. Mitään todellisia muutoksia ei tule. Miksi? Koska ihmiset eivät itse asiassa halua todellista muutosta. Jotkut ihmiset haluavat pientä muutosta. Useimmat ihmiset eivät oikeasti halua paljon muutosta. Kenties vähemmän veroja, mutta silloinkin he unohtavat sen vähän ajan päästä. Ihmiset eivät oikeasti halua suuria muutoksia.

 

Kuunnelkaa vaaleja itsessänne – kaikkia lupauksia, kaikkia upeita asioita paremmasta, terveemmästä kehosta, hoikemmasta, nuoremmasta, varakkaammasta – ja sisäiset poliitikot, sisäiset aspektit tekevät näitä lupauksia, eivätkä täytä niitä. Mutta seuraavana päivänä ne yrittävät taas tulla valituksi. Kuka on ohjaksissa? Ja tosiasia on, että hyvin harvoja muutoksia todella tapahtuu.

 

Mutta toivottavasti tänään on vähän erilaista. Toivottavasti. Siksi potkaisemme ulos poliitikot, potkaisemme ulos vallanvälittäjät, potkaisemme ulos kaikki ne aspektit, jotka ovat pitäneet kaikkea tätä melua ja tehneet kaikkia näitä lupauksia, ja tuomme mestarin esiin tänään. Teemme ison ja rohkean liikkeen. Potkaisemme kaikki nuo pummit virasta. Ajamme ne pois kaupungista ja pääsemme oikeaan henkilökohtaiseen täysivaltaisuuteen (yleisö hurraa ja taputtaa).

 

LINDA: Odota hetki (hän korjaa Adamuksen asua).

 

ADAMUS: Mutta oletteko valmiita muutokseen? Se on todellinen kysymys. Ja sanotte "kyllä", ja ymmärrän sen, mutta pyydän teitä kuuntelemaan kaikkia muita ehdokkaita, jotka sanovat: "Tuomme muutosta", mutta ei, he eivät oikeasti tuo. He yrittävät vain rauhoittaa.

 

Vaaleista puheen ollen, olen aina ajatellut, että pappien pitäisi tarvita asettua ehdokkaaksi.

 

LINDA: Oho! (Taputtaen)

 

ADAMUS: Kyllä, pappien, paikallispappien ja pastorien pitäisi tarvita asettua ehdokkaiksi. Heidät nimitetään jotenkin – en tiedä, miten he pääsevät virkaan – mutta heidät nimitetään siihen. Kardinaalien ja piispojen pitäisi tarvita asettua ehdokkaaksi ja kaikille pitäisi antaa äänioikeus, ei vain katolilaisille. Annetaan kaikkien äänestää ja katsotaan, mitä tapahtuu. Juutalaiset, muslimit ja kaikki muut saavat äänestää …

 

LINDA: Pitäisikö olla virkakausirajoituksia?

 

ADAMUS: Ja virkakausirajoituksia, kyllä – ei virassa kuolemaan saakka (Linda naureskelee ja jotkut yleisössä).

 

Osaatteko kuvitella poliittiset väittelyt tai poliittiset mainokset, joita olisi, jos papin täytyisi asettua ehdokkaaksi virkaan? "Taistelen paholaista vastaan kovemmin kuin vastaehdokkaani! Vastaehdokkaani on istunut autossa itse paholaisen kanssa ja maannut hänen kanssaan. Minä taistelen paholaista vastaan!" Tai luvataan pienempiä kymmenyksiä, kyllä (vähän naureskelua). "Lupaan 25%:n vähennyksen kymmenyksiin jokaiselle, joka äänestää."

 

LINDA: Kymmenys merkitsee 10%:a.

 

ADAMUS: Mutta saamme 25%:n alennuksen kymmenyksiin. "Saamme 7.5% - teidän täytyy antaa vain se. Sen sijaan vastaehdokkaani tukee suurempia kymmenyksiä kaikille." (Lisää naureskelua) Osaatteko kuvitella, mitä tapahtuisi rippituolissa? (Naurua)

 

LINDA: Onko tämä häiriötekijä?

 

ADAMUS: Se on komediarutiinini (lisää naurua). Tavallaan, tavallaan komediaa.

 

Ylösnousseilla mestareilla on itse asiassa hyvin erilainen huumorintaju kuin ihmisillä. Niinpä minun on täytynyt työstää koko viikko tätä ohjelmanumeroa (vähän naureskelua). Koko viikko, koska Ylösnousseiden mestarien klubissa istumme puhumassa: "Voi! Näittekö tuon ihmisen, joka joutui tänään auto-onnettomuuteen? Aah! Luoja, että se oli hassua!" Näettekö, ihmiset eivät naura. Ihmiset sanovat: "Voi, hyvä luoja! He nauravat." Kyllä, koska tiedämme, ettei sillä ole merkitystä. Voimme nauraa sille. Me itse asiassa … Jokainen ylösnoussut mestari on oppinut nauramaan kaikelle, koska se vapauttaa kaiken tuon jumiutuneen energian. Kaikelle, kaikelle. "Kuulitteko tuosta ihmisestä, joka hyppäsi jyrkänteeltä taannoin? Voi luoja! Se oli hassua!"

 

LINDA: Kuulostaa Loukkaantuneiden mestarien klubilta.

 

ADAMUS: Ei, vaan se on hassua Ylösnousseiden mestarien klubissa. Olen kehottanut shaumbroja valmistelemaan tarinoitaan, ennen kun pääsette sinne. Panemaan tarinansa valmiiksi.

 

Käsitättekö, että olemme istuneet tuhansia, kenties kymmeniätuhansia vuosia Ylösnousseiden mestarien klubissa – meitä on vain vähän yli 9000 – ja tarinat käyvät vanhoiksi (vähän naurua). Tarvitsemme tuoretta verta, tuoretta lihaa Ylösnous- … Tarvitsemme teidän tarinoitanne, ja kerron teille salaisuuden nyt – värittäkää. Älkää sanoko: "No, kun olin lapsi, minua hakattiin paljon, ja sitten lukoissa kukaan ei pitänyt minusta ja sen jälkeen sain huonon työpaikan" (apaattisella äänellä). Värittäkää sitä! Sanokaa: "Olin lapsena tappelija! Tyrmäsin toisia lapsia ja sitten he tyrmäsivät minut. Ja sitten lukiossa kukaan ei pitänyt minusta, mutta en välittänyt, koska olin oma persoonani. Sitten sain työpaikan, joka oli perseestä, ja irtisanouduin ja olin kadulla vähän aikaa."

 

LINDA: Kenen tarina se on?! (Naurua)

 

ADAMUS: Värittäkää! Kun pääsette sinne, melkein anon teitä: värittäkää tarinoita vähän, koska meillä on ollut joitain hyvin vanhoja ja kuivia tarinoita. Malu tietää. Ei nimittäin ole mitään väärää, että näyttelee sen, että pitää hauskaa sen kanssa. Ottakaa huonoin elämässänne tapahtunut asia ja pitäkää hauskaa sen kanssa. Valmistelkaa tuo tarina, koska kun pääsette Ylösnousseiden mestarien klubiin, on paljon painetta. Yhtäkkiä olette 9693 ylösnousseen mestarin edessä ja heillä on ollut tylsää vähän aikaa, heillä ei ole ollut paljon hauskaa. He haluavat uusia juttuja, ja on valtavasti painetta, että kerrotte todella hyvän tarinan. Alkakaa harjoitella nyt. Ottakaa pahin asia, joka on tapahtunut elämässänne, ja tehkää siitä tarina. Pitäkää hauskaa sen kanssa.

 

Nimittäin ihmiskomedia perustuu konfliktiin ja sitten sen laukeamiseen. Konflikti, laukeaminen. Konflikti, laukeaminen. Olette edelleen konfliktiosassa (Adamus naureskelee, jotkut yleisössä nauravat). Ja voin nauraa sille. Olette edelleen konfliktiosassa, ja joudutte kuraan ja sanotte: "Voi, minua raukkaa ja peukalooni sattuu. Ja voi, minulla on ollut rankka elämä." Ottakaa jokin tarina, ottakaa kolme pahinta asiaa, joita on koskaan tapahtunut teille, joita olette koskaan tehneet, joita olette koskaan tehneet muille, ja alkakaa työstää sitä. Katsokaa peiliin ja harjoitelkaa. Käyttäkää käsiänne. Kädet ovat erittäin tärkeä osa tietoisuusnäytöstä. Käyttäkää käsiä, astelkaa vähän, kävelkää edestakaisin.

 

Ette voi uskoa tätä. Meille tuli äskettäin uusi mestari, ja tuo uusi ylösnoussut mestari vain seisoi siinä: "Joo, minulla oli melko mielenkiintoinen elämä maan päällä, ja joo, meditoin paljon ja …" (puhuttuna tylsällä äänellä) Näytelkää vähän. Tarkoitan, että olette suurella näyttämöllä ylösnousseiden mestareiden edessä.

 

Ja kerron teille tämän yhden erittäin tärkeän asian vuoksi, kun pidämme tässä tauon kahviani varten (Adamus ottaa siemauksen). Mmm. Kerron teille tämän yhden asian vuoksi, koska ette oikeasti tee tätä ylösnousseita mestareita varten. He tarvitsevat kunnon nauruja. He tarvitsevat todella kunnon nauruja, mutta teette sen itsenne vuoksi, koska nuo kolme pahinta asiaa, joita elämässänne tapahtui ja joiden vuoksi olette edelleen jumissa ja kenties vähän haavoittunut, joissa on energiasolmuja, eivät ole se, mitä todellisuudessa tapahtui. Kerron teille sen nyt – ne eivät ole se, mitä tapahtui.

 

Muisti. Muistot eivät ole muuta kuin tunteita. Ne eivät ole yksityiskohtia. Muistot eivät – kaikki puhdistavat päätään tällä tavalla (Adamus pudistaa päätään puolelta toisille), joo tekin (puhuen kameralle) puhdistatte päätänne – muistot eivät ole yksityiskohtia. Muistot ovat tunnesolmuja. Ne ovat jumissa. Ne menevät muistiinne. Ne ovat kuin peitto olemuksenne päällä, ja sen luulette muistavanne – "Tämä kamala asia tapahtui minulle." Pitäkää vähän hauskaa sen kanssa. Se vapauttaa tuon energian, joka on hyvin jumissa. Näette huumoria siinä, ja sitten alatte nähdä, ettei se itse asiassa tapahtunut.

 

Sitten mieli välittää: "No, se tapahtui." Mieli sanoo myös: "Minulla on valokuva todisteena siitä. Katso, käsivarteni oli murtunut ja päässä oli kymmenen tikkiä. Minulla on valokuva." Se ei ole todellisuudessa se, mitä tapahtui. Se on osa sitä, mitä tapahtui, mutta ei koko juttu.

 

Kun alatte näytellä tarinoitanne, harjoitella siihen, kun tulette Ylösnousseiden mestarien klubiin – koska he tarvitsevat kunnon nauruja – kun alatte näytellä niitä, oivallatte, että kaikki nuo muistot, kaikki tuo roska joka on tallennettuna niihin, on vain tunteita. Se ei ole yksityiskohtia. Ei ole.

 

Elämän asioista on faktoja, joissa yksi plus yksi on kaksi, mutta sekään ei ole itse asiassa totuus. Se on osatotuus, mutta ei koko asia. Kaikki mitä muistatte itsestänne tällä hetkellä, ei ole totta. Kaikki nuo muistot joita tulvii, vaikutukset, kaikki päätökset elämässänne – ei ole yhtäkään päätöstä, jonka tekeminen ei perustu tunteeseen. Sanotte: "No, ei, päätin ostaa uuden auton, koska vanha autoni oli rikki." Se on tunnepäätös. En mene siihen kaikkeen tänään, mutta se on tunteellinen, koska kaikki muistoissanne on vain tunnetta – siinä on kuin energiasolmu, tunnepallo. Ja alatte saada paljon tunnepalloja, paljon tunnehaavoja sinne, ja silloin mieli sanoo: "Se mitä tapahtui, kun olin 20-vuotias, se mitä tapahtui viisi vuotta sitten, se mitä tapahtui erotessani, se mitä tapahtui …" Se menee tunnelampeen, tunnevarastoon. Se ei ole totuus. Se ei ole koko tarina. Niinpä kehottaessani värittämään, en sano, että lainkaan valehtelette. Sanon, että pääsette pois tuosta vanhasta valheesta: "Tämä tapahtui minulle." Ei tapahtunut.

 

Alatte näytellä sen. Alatte kertoa tarinaa – elämänne pahin asia, jota teidän on vaikea antaa itsenne edes ajatella. Se ilmestyy joskus uniin ja se ilmestyy joskus tuona ilkeänä haamuajatuksena, jota yritätte sitten juosta pakoon. Se ei ole se, mitä tapahtui. Alatte näytellä sen. Pitäkää hauskaa sen kanssa – pahin asia. "Kuulitteko tarinan siitä kaverista, joka putosi kallionkielekkeeltä?" Kaikki Ylösnousseiden mestarien klubissa nauravat (Adamus naureskelee). Oikeasti nauramme, koska tiedämme, ettei se ole välttämättä sitä, mitä ajattelette. Ihminen ajattelee: "Voi, hyvä luoja! Hän kuoli." Joo, no, se on hauskaa itse asiassa! Nimittäin koska hän oli valmis siihen. Hän halusi kuolla. Tai ei, hän ei kuollut, hän putosi järveen alapuolella ja hänen oli opeteltava uimaan, koska hän ei ollut koskaan aiemmin uinut, ja sitten kaikki oli ok (pari naurahdusta).

 

Värittäkää. Valmistelkaa tarinoita. Värittäkää niitä, eli pitäkää hauskaa niiden kanssa.

 

Mutta takaisin lähtökohtaani, ennen kuin minut keskeytettiin. Pitäkää hauskaa! Herran jestas! Pidämme tilaisuuksiamme, ja rakastan olla shaumbrojen kanssa, mutta on joskus vaikeaa saada heidät tänne eteen vain olemaan vapaa ja virtaava, nestemäinen, juokseva ja joustava. He nousevat ylös ja ovat hyvin jäykkiä. Pitäkää hauskaa. Olkaa vähän näyttelijä. Te ette keksi sitä. Tämän kaiken muun te keksitte. Kun näyttelette, sallitte itsenne. Minä rakastan näyttelemistä, koska siinä on kyse tietoisuudesta. Te ette keksi sitä. Ilmaisette itseänne monin eri tavoin, ei vain rajoittuneella ihmistavalla. Ettekö ole vähän kyllästynyt noihin rajoittuneisiin ihmistapoihin? (Yleisö sanoo "kyllä") Okei, hyvä. Näytelkää siis.

 

Joka tapauksessa, takaisin pappeihin ja vaaleihin.

 

LINDA: Jee!

 

ADAMUS: Papit ja vaalit, ja ilmaisia raamattuja kaikille. Ilmaisia raamattuja kaikille (naurua). Kyllä.

 

LINDA: Emme ole mikään hotelli! (Lisää naureskelua)

 

ADAMUS: Ja vähemmän katumusharjoituksia. "Voi, olet tehnyt syntiä. Edith, olet tehnyt taas syntiä. Käytit rumia sanoja. Vittu!" Hän sanoo nimittäin aina "vittu" (naurua). Ja se on kuin: "Hyvä jumala, Edith! Tarkoitan, että mikä syntinen!" Ja se on kuin: "Mutta äänestit minua, joten annan sinulle puolet vähemmän katumusharjoituksia." Joo.

 

EDITH: Ei ikinä!

 

ADAMUS: Vain kaksi "Ave Mariaa", kaksi "Isä meidän" ja yksi "Mitä helvettiä tapahtuu?" (lisää naurua). Joo, siinä kaikki. Voit sanoa sen kaiken …

 

EDIHT: Ei, kiitos.

 

ADAMUS: Voit sanoa kaiken, mitä haluat. Ai, aiotko sitten pysyä rumissa sanoissasi?

 

EDITH: Ei, se on oma asiani (lisää naureskelua).

 

ADAMUS: Ja täytyy äänestää myös pappia, ja mitä sanotte tästä: "Olen lähempänä Jumalaa kuin vastaehdokkaani tuolla."

 

LINDA: Mitä?!

 

ADAMUS: "Saan sinulle paremman huoneen taivaasta. Ei vain ensimmäiselle tasolle tai toiselle, vaan saan sinut seitsemännelle tasolle, jos äänestät minua."

 

LINDA: Olet siis mormoni (lisää naurua).

 

ADAMUS: Sekoitan tavallaan niitä kaikkia yhteen. Vähän mormonia, vähän juutalaista …

 

LINDA: Ahaa! Olet siis mormoni.

 

ADAMUS: … vähän tätä, vähän tuota.

 

LINDA: Luiskahdit sinne.

 

ADAMUS: Koska kaikki uskonnot ovat periaatteessa sama asia. Ne ovat kuin politiikkaa. Siksi sanon, että pappien pitäisi ryhtyä ehdokkaaksi virkaan. Politiikkojen ja pappien välillä on vähän eroa.

 

LINDA: Ai jaa.

 

ADAMUS: Ja sanoin sen tässä ja nyt, ja olen ylpeä siitä, kyllä (vähän taputuksia). Ja miksi?

 

LINDA: Ai jaa.

 

ADAMUS: Miksi sanoisin niin? Kummassakin niistä on jonkin verran arvoa. Ei paljon, mutta jonkin verran, mutta mille ne kumpikin perustuvat? (Yleisö sanoo "vallalle") Vallalle. Ja mistä kumpikaan ei puhu? Vapaudesta!

 

LINDA: Mmm.

 

ADAMUS: Eivät puhu. Siis ne ovat itse asiassa hyvin, hyvin samanlaisia. Se tekisi tästä maailmasta vielä huvittavamman paikan, jos pappien pitäisi asettua ehdokkaaksi virkaan. Mutta se on vain minun mielipiteeni.

 

Vedetään syvään henkeä. Uusi kahvisiemaus. Oi! On suuri ilo saada hyvä kuppi kahvia Mestarien klubin mukissa täällä studiolla.

 

LINDA: Jihuu! Kuka tiesi?

 

ADAMUS: Kysymys jonka esitin äskettäin tilaisuudessamme Etelä-Ranskassa. Kysymys jonka esitin shaumbroille, ja aion esittää sen täällä tänään, koska se on relevantti. Hyvin, hyvin relevantti. Linda, oletko valmiina mikrofonin kanssa?

 

LINDA: Aina.

 

ADAMUS: Kyllä. Kiva asu tänään (Linda on pukeutunut Dracula-faniksi).

 

LINDA: Kiitos.

 

ADAMUS: Näyttää siltä, että kävit kotimaassani.

 

LINDA: Olen Draculan suurin ystävä.

 

ADAMUS: Helvetin kuuluisa. (Hänen t-paidassaan lukee "helvetin kuuluisa") (Suom. huom. merkitsee myös "verisen kuuluisa")

 

LINDA: Menin Transilvaniaan saakka.

 

Dracula

 

ADAMUS: Transilvaniaan saakka saadaksesi sen, ja suurin osa teistä tietysti tuntee historian Dracula-tarinan takana. Kirkoista puheen ollen … (Naurua ja Adamus naureskelee) Sain valtavan suosion ympäri Eurooppaa 1800-luvulla, enemmän suosiota kuin minulla normaalisti oli. Olin kuin popikoni – niin sitä taidettaisiin kutsua nykyään.

 

LINDA: Oi!

 

ADAMUS: Kaikki puhuivat St. Germainista.

 

LINDA: Oi!

 

ADAMUS: Minusta puhuttiin baareissa, päivällispöydissä ja bordelleissa. Kaikki puhuivat: "St. Germain! St. Germain! St. Germain pystyi ilmentämään kultaa ja jalokiviä käsiinsä. St. Germain ei koskaan syönyt ateriaa! St. Germain rakasti naisia." No, niissä kaikissa on vähän totta, mutta … Sain siis valtavan suosion, ja se vaivasi kirkkoa, koska ihmiset tulivat kysymään papeilta: "Entä St. Germain? Millainen pyhimys hän oli?" (Suom. huom. "saint" on "pyhimys") Ja papit olivat hyvin hämmentyneitä: "Pyhimys? Pyhimys? Ai …" Tietysti valitsin tuon nimen tarkoituksella, pelkästään hämmentääkseni, koska pidän hauskanpidosta. En ollut mikään pyhimys. Se oli nimeni, mutten ollut tietenkään mikään pyhimys. "Entä tämä St. Germain?" Niinpä kirkon vanhimmat kerääntyivät yhteen ja sanoivat: "Meidän täytyy tehdä jotain vastustamaan näitä kaikkia myyttejä ja tarinoita St. Germainista. Hänestä tulee suositumpi kuin … – uskallanko sanoa tuon sanan? – Jeesuksesta." (Linda haukkoo henkeään ja Adamus naureskelee)

 

LINDA: Voi ei.

 

ADAMUS: Jeesuksen ja Jeshuan välillä on ero, joten pääskää siitä yli. Jeshua oli todellinen olento, jonka tunsin. Jeesus on tämä sepitetty, keksitty ihminen, epätodellinen superihminen. Niinpä voin sanoa, kyllä, minusta oli tulossa suositumpi kuin Jeesus.

 

LINDA: (haukkoen henkeä) Shh! Siirry eteenpäin! Siirry eteenpäin!

 

ADAMUS: Meidän olisi pitänyt äänestää nähdäksemme sen.

 

LINDA: Shh!

 

ADAMUS: Ei, vaan minä olin, ja kirkko oli hyvin huolestunut siitä – tuosta St. Germain –ilmiöstä. Niinpä se palkkasi mitättömän kirjoittajan Englannista, nimeltään Bram Stoker, jolla ei ollut ollut mitään mielenkiintoisia kirjoituksia siihen mennessä, mutta he tiesivät, että tämä kirjoittaisi, mistä tahansa hänelle maksettiin, ja he antoivat hänelle kaiken materiaalin. Kun tämä hahmo, Dracula, katsoo peiliin, hän ei näe kuvaansa, koska kun todellinen mestari katsoo peiliin, hän ei näe kuvaa vanhasta ihmisitsestä. Hän saattaa nähdä mestarinsa. Hän saattaa nähdä valonsa, mutta hän ei näe vanhaa ihmisitseä, eivätkä näe muutkaan, ettekä näe tekään omassa mestaruudessanne. Ihmiset eivät näe tuota vanhaa ihmisitseä. He näkevät valonne. Siksi ette näe kuvaa peilissä.

 

Ja valkosipuli (Adamus naureskelee). "Valkosipuli", niin sanotaan. En ollut koskaan valkosipulin ystävä. Miksi pilaisi täydellisen hyvät kaurahiutaleet, hunajan ja pähkinät valkosipulilla?! (Muutama naurahdus) Ja se oli enimmäkseen ruokavalioni tuolloin. En ollut valkosipulin tai sipuleiden suuri ystävä, kuten ei Cauldrekaan, koska jotkut väittävät, että valkosipuli on hyvä elimistölle. No, jos elimistö on kuin viemäri, kyllä, mutta se ei itse asiassa ole oikeasti kovin hyvää teille. Pysyin erossa valkosipulista. Haju oli vastenmielinen ja maku oli kamala. Olen pahoillani joidenkin teidän puolesta, jotka olette valkosipulipakanoina (lisää naureskelua), mutta se on todella … Siis ei, en syönyt valkosipulia.

 

He siis antoivat Braham Stokerille kaikki nämä palaset, kaikki itse asiassa minusta – se että pystyin muuntumaan, erityisesti Merlininä, ihmisitsestä pakauwakseni. Pystyin olemaan pöllö tai haukka ja lentämään minne vain.

 

Stoker siis kirjoitti kirjan vastustamaan joitain noita myyttejä, kirkon tarkoituksella innostamana ja maksamana. Ei tietenkään käytetty nimeä "St. Germain", mutta käytettiin kaikkia näitä asioita, joihin minun väitettiin kykenevän. He laittoivat sen Dracula-nimen alle. He perustivat osan siitä siihen, mitä minä kykenin tekemään, ja osan mielenkiintoiseen historian hahmoon, Vlad III (tai Vlad Seivästäjä), johon minulla ei ollut mitään yhteyttä. Mutta he yhdistivät nämä kaksi asiaa ja asettivat Transilvaniaan, mikä oli ainoa asia, joka todella loukkasi minua, koska rakastan Transilvaniaa. Vietin monta elämää ja vartuin viimeisessä elämässäni Transilvaniassa – yhdessä romanttisimmista, mystisimmistä ja kauneimmista paikoista maailmassa – ja katson, mitä he – kirkko ja kirjoittajat – ovat tehneet tälle koko kuvalle … Tule takaisin tänne (Lindalle). Tämä kuva verestä ja energiaruokkimisesta …

 

LINDA: Mitä? Minulla ei ole verta, ei ole verta!

 

ADAMUS: … ja kaikesta muusta. Siis tämä oli ainoa osa, joka oikeasti häiritsi minua tuolloin. Tässä siis vähän Draculan historiaa.

 

Tämän päivän kysymys

 

Missä siis olimmekaan? Kysymys, jonka esitin äskettäiselle ryhmälle. Kysymys jonka aion esittää, ja Linda tuo mikrofonin vapaaehtoisille yleisössä. Jos istut näillä tuoleilla, olet vapaaehtoinen (naurua).

 

Kysymys on: kuka ihminen tässä elämässä on sinulle läheisin? Kuka ihminen on sinulle läheisin? On hän sitten edelleen fyysisessä muodossa tai lähtenyt, kuka ihminen on läheisin sinulle? Linda, aloita.

 

LINDA: Okei.

 

ADAMUS: Ole hyvä, rakkaani.

 

TIFFANY: Hei.

 

ADAMUS: Loit kauniin seinän Mestarien klubin toiselle puolelle.

 

TIFFANY: Kiitos.

 

ADAMUS: Kuka ihminen on läheisin sinulle?

 

TIFFANY: Minä.

 

ADAMUS: Hyvä. Miksi?

 

TIFFANY: Joo. Koska en voi päästä eroon itsestäni, vaikka kuinka yrittäisin (hän naureskelee).

 

ADAMUS: Joo.

 

TIFFANY: Kaikista muista voin päästä eroon, mutten itsestäni.

 

ADAMUS: Joo, ihminen. Aion vaatia sinulta vähän tässä. Sinulla on ollut myös vaikeinta itsesi kanssa. Niinpä se, että sanot olevasi itse läheisin ihmisesi, on vähän makyoa. Vähän makyoa.

 

TIFFANY: Miten niin? Minusta se ei tunnu makyolta.

 

ADAMUS: Olen iloinen kuullessani, että sanot niin, mutta näen ne jatkuvat taistelut, joita olet käynyt itsesi kanssa. Olen nähnyt inhon, jota sinulla on ollut omia osiasi kohtaan, mutta kuitenkin sanot, että olet läheisin itsellesi.

 

TIFFANY. No, kenties tulkitsen "läheisin" eri tavalla kuin sinä.

 

ADAMUS: Ystävä?

 

TIFFANY: Ystävä? Joo, tarkoitan, että me – ystävät eivät tule aina toimeen.

 

ADAMUS: Totta.

 

TIFFANY: Niinpä olen silti ollut läheisin myös niille osilleni, joita olen inhonnut.

 

ADAMUS: Mielenkiintoinen kysymys tässä, mutta voitko uskoa itsellesi syvimmät ja pimeimmät salaisuudet, joita sinulla on?

 

TIFFANY: Enimmäkseen.

 

ADAMUS: Ne jotka muistat.

 

TIFFANY: Joo.

 

ADAMUS: Joo.

 

TIFFANY: Mutta kuten sanoit, oivallan enemmän ja enemmän, mikä ei ole totta, koska olen elämässäni soimannut itseäni paljon – jotain tulee mieleeni ja sitten tulee esiin häpeää. Se on kuin: "Voi ei! Se tapahtui! Häpeän kovasti itseäni."

 

ADAMUS: Joo.

 

TIFFANY: Mutta oivallan enemmän ja enemmän, ettei se ollut oikeasti tuo tarina. Se oli sitä, minkä laitoin siihen.

 

ADAMUS: Miten pärjäsit eilen tämän ystävä-sinun kanssa? Miten sinä ja ystäväsi tulitte toimeen eilen? (Tiffany pitää tauon) Eilen, sinä ja ystäväsi sinä.

 

TIFFANY: Eilen?

 

ADAMUS: Oliko eilen hyvä ystäväpäivä? Huono ystäväpäivä?

 

TIFFANY: Eilen oli melko hyvä ystäväpäivä. Toissapäivä ei ollut kovin hyvä ystäväpäivä.

 

ADAMUS: Aivan. Mitä tapahtui? Voisitko jakaa osia siitä, miksi se ei ollut hyvä ystäväpäivä?

 

TIFFANY: No, soimasin itseni koko päivän.

 

ADAMUS: Mm hmm.

 

TIFFANY. Joo.

 

ADAMUS: Vau, se kuulostaa hyvältä ystävältä (vähän naureskelua). Miksi?

 

TIFFANY: Koska tunsin, että olen viivytellyt monissa asioissa.

 

ADAMUS: Aivan, aivan.

 

TIFFANY: Enkä ole halunnut katsoa joitain asioita.

 

ADAMUS: Mm hmm.

 

TIFFANY: Ja …

 

ADAMUS: Ja ketä soimaat?

 

TIFFANY: Minua.

 

ADAMUS: Ystävääsi.

 

TIFFANY: Kyllä.

 

ADAMUS: Joo, soimaat itseäsi.

 

TIFFANY. Joo.

 

ADAMUS: No, tuntuiko se hyvältä?

 

TIFFANY: Ei.

 

ADAMUS: Joo. Haluatko nähdä ystäväsi vielä?

 

TIFFANY: Joo!

 

ADAMUS: Joo? Ai, oikeasti.

 

TIFFANY: Joo.

 

ADAMUS: Okei.

 

TIFFANY: Haluan integroida kaikki ... minut kokonaan.

 

ADAMUS: Joo.

 

TIFFANY: Joo.

 

ADAMUS: Joo. Kuulostaa mielenkiintoiselta ystävyydeltä (Tiffany naureskelee), mutta kuten sanot, ystävyydet voivat olla yhtenä päivänä hyviä, toisena ei niin kovin hyviä. Hyvä. Arvostan …

 

TIFFANY: Minusta tuntuu todella hyvältä tänään.

 

ADAMUS: Hyvä.

 

TIFFANY: Joo.

 

ADAMUS: Arvostan suoruuttasi. Varmistan vain, että haastamme kaiken tässä.

 

TIFFANY: Okei. Onko mitään muuta makyoa, josta haluat minun puhuvan, kun olen tässä? (Vähän naureskelua)

 

ADAMUS: (naureskellen) En juuri nyt.

 

TIFFANY: Okei.

 

ADAMUS: Meidän täytyy pitää aikataulusta kiinni (lisää naureskelua).

 

Seuraava. Kuka on ollut läheisin ihminen sinulle? Paras ystävä, lähin kumppani elämässäsi. Mikrofoni on suoraan takanasi.

 

DIANA: Larry.

 

ADAMUS: Larry. Ja miksi Larry? Mikä teki Larrystä erityisen? Larry on edesmennyt, upea ja rakastava kumppanisi, joo. Tunnetko Larry lähellä hyvin usein? (Nainen nyökkää myöntävästi) Joo. Onko Larry unissasi?

 

DIANA: Ei kovin usein.

 

ADAMUS: Ei kovin usein. Okei, mikä teki Larrystä niin erityislaatuisen?

 

DIANA: Luulen, että kyse on siitä, että olimme niin täysin oma itsemme, monipuolinen itsemme.

 

ADAMUS: Okei.

 

DIANA: Ja hyväksyttiin kaikki.

 

ADAMUS: Oliko Larry turvapaikka sinulle?

 

DIANA: Erittäin paljon.

 

ADAMUS: Okei, mahtavaa. Kiitos.

 

DIANA: Kiitos.

 

ADAMUS: Ja miten kauan olitte yhdessä Larryn kanssa?

 

DIANA: Kahdeksan vuotta.

 

ADAMUS: Kahdeksan vuotta. Luuletko, että mikään siitä – tarkoitan yhdessä olemisesta – oli karmallista, ei huonoa karmaa, vaan että olitte tunteneet toisenne aiemmin?

 

DIANA: Ehdottomasti.

 

ADAMUS: Ehdottomasti, kyllä. Hyvä. Esitän sinulle erittäin vaikean kysymyksen. Miksi luulet Larryn lähteneen?

 

DIANA: (pitäen tauon) Salliakseen minulle sen, mitä minun tarvitsee tehdä yksin.

 

ADAMUS: Okei, hyvä. Ja hän on edelleen maisemissa, joo.

 

DIANA: Joo.

 

ADAMUS: Kiitos.

 

DIANA: Kiitos.

 

LINDA: Yksi vasemmalle. Juuri siinä, kiitos.

 

ADAMUS: Tervetuloa.

 

JENNIFER: Hemmetti!

 

ADAMUS: Hemmetti! Hemmetti! Tuo, tuo …

 

JENNIFER: (huokaisten) Okei.

 

ADAMUS: … taianomainen mikrofoni tuli juuri sinua kohti.

 

JENNIFER: Siinä se on.

 

ADAMUS: Joo, mutta eikö se tunnu hyvältä? Tarkoitan, että jos et kuvittele, että kamera osoittaa sinuun …

 

JENNIFER: Jos en ole iso pelkuri, niin joo.

 

ADAMUS: … ja kymmenet tuhannet ihmiset katselevat, mutta muuten. Kuka on ollut lähin elämässäsi? Lähin.

 

JENNIFER: (hän pitää tauon ja huokaa) Voi paska! (Hän pitää tauon taas) Tiesin, että tekisit tämän. Lähin koko elämässäni.

 

ADAMUS: Jep.

 

JENNIFER: (pitäen tauon) Täytyisi luultavasti sanoa Eric.

 

ADAMUS: Joo. Ja kuka on Eric? Suhde sinun ja Ericin välillä?

 

JENNIFER: Aviomieheni.

 

ADAMUS: Aviomiehesi, ja?

 

JENNIFER:     Koska hän antaa minun olla, kuka olen (alkaen kakistella).

 

ADAMUS: Joo. Miksi se on vaikeaa? Miksi on tuo tunne?

 

JENNIFER: (kyynelehtien) Koska en usko, että minä annan.

 

ADAMUS: Ahaa. Hyvä. Eric on siis turvapaikka. Eric on hyväksyvä ja rakastava. Eric on, no, itse asiassa hulluna rakastunut sinuun. Joo, joo. Okei, kiitos.

 

JENNIFER: (kuiskaten) Kiitos.

 

ADAMUS: Kiitos avoimuudestasi.

 

LINDA: Ei voi tajuta oikein. Ei ole mitään tapaa. Katsotaanpa.

 

ADAMUS: Pari vielä.

 

LINDA: Okei.

 

ADAMUS: Kuka on läheisin elämässäsi?

 

LINDA: Hetki vain, olen melkein perillä.

 

ADAMUS: Kuka on läheisin? Kaikki sanovat: "Voi hyvä luoja, ei. Ei minua. Paska." Ole hyvä. Tervehdys.

 

SHAUMBRA 1 (nainen): Hei.

 

ADAMUS: Kuka on ollut läheisin elämässäsi?

 

SHAUMBRA 1: No, istuin tässä ja ajattelin sitä, ja luultavasti se on sisareni, koska olemme viettäneet aiemmin paljon aikaa samassa talossa monien veljien ja sisarien kanssa.

 

ADAMUS: Aivan.

 

SHAUMBRA 1: Ja meistä tuli erittäin läheisiä energeettisesti ja kaikilla muilla tavoin.

 

ADAMUS: Joo. Ja oletteko edelleen läheisiä?

 

SHAUMBRA 1: Kyllä, joidenkin heistä. 

 

ADAMUS: Joidenkin, hyvä. On siis ollut pitkä, pitkä matka yhdessä.

 

SHAUMBRA 1: Kyllä.

 

ADAMUS: Joo. Ja mikä tekee hänestä niin erityisen, että … Kertoisitko meille hänen nimensä?

 

SHAUMBRA 1: Patricia.

 

ADAMUS: Patricia. Mikä tekee Patriciasta niin erityisen?

SHAUMBRA 1: Meillä on sama ikä ja veriryhmä, joka on minusta tärkeä.

 

ADAMUS: DNA luultavasti. Joo, en tiedä. Arvailen vain.

 

SHAUMBRA 1: Kaikki.

 

ADAMUS: Joo.

 

SHAUMBRA 1: Ja voimme puhua keskenämme ja lähettää sähköpostia ja ymmärrämme, mitä toinen sanoo.

 

ADAMUS: Kyllä. Onko Patricia koskaan pettänyt sinua?

 

SHAUMBRA 1: Ei.

 

ADAMUS: Ei. Se on hämmästyttävää. Oletko koskaan ollut vihainen, suuttunut hänelle?

 

SHAUMBRA 1: En.

 

ADAMUS: Et. Se on todella hämmästyttävää. Luuletko, että tuo suhde perustuu entisiin elämiin, aiempiin aikoihin?

 

SHAUMBRA 1: Kyllä.

 

ADAMUS: Hyvä, kiitos. Kiitos. Tunnen sydämen siinä. Todellisen tunteen, hyvän tunteen.

 

SHAUMBRA 1: Kyllä.

 

ADAMUS: Joo, hyvä.

 

SHAUMBRA 1: Kyllä.

 

ADAMUS: Kenties pieni oivallus, kun sinun oli noustava ylös mikrofonin kanssa (nainen naureskelee). Tapahtui pieni oivallus.

 

SHAUMBRA 1: Kyllä.

 

ADAMUS: Kiitos. Muutama vielä, Linda.

 

LINDA: Mm hmm.

 

ADAMUS: Kuka on läheisin. Tervetuloa.

 

PAUL: Tervetuloa, kyllä.

 

ADAMUS: Et odottanut mikrofonia. No …

 

PAUL: Ei, en pitänyt siitä.

 

ADAMUS: Mutta on "mikrofonimagnetismia", kuten kutsun sitä. Ja tiedät, miten magneetit tavallaan vetävät puoleensa vastakkaista?

 

PAUL: Joo, joo.

 

ADAMUS: Niinpä istuessasi siinä ajatellen: "En halua mikrofonia. En …", Linda on kuin magneetin toinen osa – viuh! – suoraan sinulle.

 

PAUL: Joo, mutta se on hengetön.

 

ADAMUS: Siis, joo. Jos siis et halua mikrofonia, ajattele vain: "Kyllä, ole kiltti! Linda, valitse minut! Valitse minut!" (Naurua) Mutta ei häiritsemisen vuoksi.

 

PAUL: Okei. Minun täytyisi sanoa, että tänä aikana elämässäni se on vaimoni, Denise.

 

ADAMUS: Ai, se oli fiksun miehen veto (naurua ja vähän taputuksia).

 

PAUL: No, jonkin ajan päästä sitä oppii muutamia asioita.

 

ADAMUS: Niin oppii! (Lisää naureskelua) Ei, mutta voin itse asiassa sanoa, että olet hyvin aito. Mikä hänessä on niin erityistä? Nousisitko seisomaan hänen viereensä (vaimolle)? Tämä on niitä …

 

PAUL: Tule tänne.

 

ADAMUS: … kyynelhetkiä Crimson Circlessä (yleisö sanoo "oiiii").

 

DENISE: (naureskellen) Niin on.

 

ADAMUS: Joo. Viitsisitkö kertoa meille, mikä tekee hänestä niin erityislaatuisen sinulle?

 

PAUL: Hän arvostaa sitä, kuka olen, ja haluaa minun olevan se, kuka olen, niin täysin kuin pystyn.

 

ADAMUS: Voisiko jopa sanoa, että hän tavallaan auttoi tuomaan sinut ulos kuoresta, ulos …

 

PAUL: No, etsin häntä.

 

ADAMUS: Joo.

 

PAUL: Koska ne ovat asioita, joita odotin.

 

ADAMUS: Joo. Ja hän on auttanut sinua …

 

PAUL: Voi, ehdottomasti, kyllä.

 

ADAMUS: … ilmestymään esiin ja laajentumaan ja sallinut sinun olla sinä …

 

PAUL: Kyllä.

 

ADAMUS: … mikä ei ole ollut kovin yleistä elämässäsi.

 

PAUL: Ei (naureskellen).

 

ADAMUS: Sitä ei kovin paljon. Mahtavaa. Suutelisitko häntä huulille? (Yleisö sanoo "oiiii", kun hän suutelee vaimoa intohimoisesti)

 

LINDA: Oi! Kiva suudelma! (Yleisö taputtaa) Oi!

 

ADAMUS: Kyllä.

 

LINDA: Nami, nami!

 

PAUL: Kaikkien näiden ihmisten edessä.

 

ADAMUS: Adamus synnyttää upean illan kahden ihmisen välille (lisää naureskelua).

 

LINDA: Nami, nami!

 

ADAMUS: Hyvä. Vielä muutama.

 

LINDA: Yksi vielä? Yksi vielä?

 

ADAMUS: Totta kai.

 

LINDA: Anna palaa.

 

ADAMUS: Aa, tervetuloa, joo. Tiesit kuitenkin, että tämä tapahtuisi.

 

SHAUN: Tietenkin.

 

ADAMUS: Tiesit sen.

 

SHAUN: Kyllä.

 

ADAMUS: Jep.

 

SHAUN: Täytyisi sanoa, että äiti.

 

ADAMUS: Äiti, mielenkiintoista.

 

SHAUN: Joo, joo. Hänen nimensä on Janet.

 

ADAMUS: Joo-o.

 

SHAUN: Ja hän oli katalyytti alkaessani 14-vuotiaana todella …

 

ADAMUS: Vau. Alkaessasi … puberteetin?

 

SHAUN: Henkisen polun.

 

ADAMUS: Ai, henkisen polun, okei.

 

SHAUN: No, senkin.

 

ADAMUS: Okei. Henkisen polun, oikeasti? Hän kannusti sinua siinä.

 

SHAUN: No, joo. Todella vaikeana aikana hän puuttui asiaan … Hän meditoi ja hänellä oli oma tapansa kulkea omaa henkistä polkuaan ja hän kehotti minua harkitsemaan hänen tapaansa tehdä se.

 

ADAMUS: Mielenkiintoista. Hän ei pakottanut sitä sinulle?

 

SHAUN: Ei, hän vain kehotti.

 

ADAMUS: Vau, joo. Kertoiko hän sinulle St. Germainista?

 

SHAUN: Ei. Olen pahoillani.

 

ADAMUS: Joo. Se on ok.

 

SHAUN: Ja sitten me tavallaan täysin …

 

ADAMUS: Kertoiko hän sinulle Tobiaksesta?

 

SHAUN: Ei, ei hän kertonut. Hän on … Lazaris (hän naureskelee).

 

ADAMUS: Kertoiko hän sinulle … Lazariksesta. Voi, nouseminen …

 

SHAUN: Lazaris.

 

ADAMUS: Okei, Lazaris.

 

SHAUN: Kyllä.

 

ADAMUS: Okei.

 

SHAUN: Se siis oli – hän on …

 

ADAMUS: En nimittäin kilpaile.

 

SHAUN: Et, ymmärrän.

 

ADAMUS: En ole vaaliehdokkaana (naurua).

 

SHAUN: No, sinä voitit. Olen täällä. Siis … (hän naureskelee)

 

ADAMUS: (naureskellen) Jee! Kiitos. Hän siis antoi sinulle hyvin turvallisen paikan.

 

SHAUN: Kyllä.

 

ADAMUS: Hän kannusti sinua, ei vain älyllisesti, vaan hän kannusti myös sydäntä, joka sinulla on hyvin avoin.

 

SHAUN: Mm hmm.

 

ADAMUS: Ja tuntuuko sinusta, että tunsit hänet toisessa elämässä?

 

SHAUN: Monessa.

 

ADAMUS: Mikä suhde oli yhdessä viimeaikaisemmassa elämässä?

 

SHAUN: Meillä oli kummallakin kokemus … kumpikin sai oivalluksen – niin sitä kai kutsuttaisiin – missä olin eräässä kylässä hänen kanssaan. Luulen, että se oli Puolassa, ja minulla oli hyvin järkyttävä kokemus, jossa vaimoni jätti minut, ja hän oli luullakseni äitini tuossa samassa elämässä. Ja tavallaan lähdin metsään ja jätin hänet, lähdin kylästä kokonaan.

 

ADAMUS: Aivan.

 

SHAUN: En ole varma, mitä sen jälkeen tapahtui, mutta me …

 

ADAMUS: Ei, emme mene siihen …

 

SHAUN: Joo. Emme mene siihen.

 

ADAMUS: Joo.

 

SHAUN: Mutta yhdistyimme tuossa yhteisessä kokemuksessa ja se oli katalyytti siihen, että meistä tuli tavallaan ystäviä tässä elämässä. Olimme näytelleet äitiä ja poikaa pitkään.

 

ADAMUS: Aivan, aivan.

 

SHAUN: Ja sitten jonkin ajan kuluttua tavallaan transformoimme sen ja näimme toisemme sielusta sieluun.

 

ADAMUS: Aivan.

 

SHAUN: Ja se oli todella voimallista.

 

ADAMUS: Mielenkiintoista. Hyvä. Lähettäisitkö hänelle vain siunausta nyt?

 

SHAUN: Ehdottomasti.

 

ADAMUS: Hyvä, kiitos.

 

SHAUN: Hän katselee. Hei, äiskä.

 

ADAMUS: Eivätkä sudet syö sinua tässä elämässä, takaan sen (yleisö sanoo "ai!")

 

SHAUN: Kiitos. Joo, tiesin … okei. Hänen täytyi sanoa se, joo.

 

ADAMUS: Se oli pimeä ja kylmä yö ilman ruokaa. Joo, yksi noista. Mutta voimme nauraa sille – hah-hah-hah-hah-haa! Joo. Se olisi mahtava tarina! Kun pääset Ylösnousseiden mestareiden klubiin – "Ette usko, mitä minulle tapahtui."

 

SHAUN: Voimme siis käyttää aiempia elämiä?

 

ADAMUS: Joo, joo. Voitte käyttää aiempia elämiä, joo, voitte käyttää kaikkia elämiä. Voitte keksiä muutaman elämän, jos on pakko (lisää naureskelua). Seuraava. Tervetuloa. Kuka on ollut läheisin sinulle tässä elämässä?

 

YASMINA: Ensinnäkin haluan kiittää sinua. Haluan ilmaista kiitollisuuteni, tarttua vain hetkeen ja ilmaista sen.

 

ADAMUS: Hengitän sen sisään.

 

YASMINA: Hänen nimensä oli Charry.

 

ADAMUS: Mm hmm.

 

YASMINA: Hän oli opettajani.

 

ADAMUS: Joo.

 

YASMINA: Ja …

 

ADAMUS: Elämätyyppinen vai koulutyyppinen opettaja?

 

YASMINA: No, henkinen opettaja.

 

ADAMUS: Henkinen opettaja.

 

YASMINA: Joo.

 

ADAMUS: Hyvä, hyvä.

 

YASMINA: Ja …

 

ADAMUS: Kertoiko hän sinulle St. Germainista?

 

YASMINA: Ei (vähän naureskelua).

 

ADAMUS: Okei. Minä vain …

 

YASMINA: Ei, ei.

 

ADAMUS: … testailen sitä.

 

YASMINA: Joo.

 

ADAMUS: Joo, joo. Koska jos asetun ehdokkaaksi virkaan, haluan tietysti tietää, että monet ihmiset ovat tietoisia minusta. Mutta en pärjää kovin hyvin. En ehkä asetu ehdokkaaksi (lisää naureskelua).

 

YASMINA: Mutta luulen, että huono maine menee nyt, tunnen sen todella.

 

ADAMUS: Luulet, että maine …

 

YASMINA: Koska minulla oli tavallaan pikku juttu St. Germainin kanssa.

 

ADAMUS: Joo.

 

YASMINA: Luulen, että se oli vain ihastumista.

 

ADAMUS: Joo-o. Mutta luulet, että maine on nyt ok?

 

YASMINA: Ei, ei. Se lähtee. Se …

 

ADAMUS: Ai, huono maine.

 

YASMINA: Paljastut nyt siksi, kuka olet.

 

ADAMUS: Joo. Luulet siis, että minun oli hyvä muuttaa nimeni Adamus Saint Germainiksi – tavallaan huijatakseni kaikkia? (Naurua)

 

YASMINA: Kyllä, kyllä, ehdottomasti.

 

ADAMUS: Joo. Joo! (Adamus naureskelee) Hyvä. Siis läheisin henkisellä tavalla?

 

YASMINA: Luulen, että kaikilla tasoilla.

 

ADAMUS: Kaikilla tasoilla.

 

YASMINA: Eikä se ollut pelkkää auringonpaisetta ja kaunista, ja oli paljon tappelua ja oli paljon muokkaamista.

 

ADAMUS: Mistä tappelussa oli kyse?

 

YASMINA: Luulen, että se liittyi feminiinisen jumaluuden rooliin, jonka en tuntenut olevan edustettuna riittävästi hänen opetuksessaan.

 

ADAMUS: Hyvä.

 

YASMINA: Mutta kenties minä – tarkoitan, että hän oli itse hyvin tasapainossa, mutta minusta tuntui, että … tai en ottanut rooliani siinä mielessä henkisenä olentona.

 

ADAMUS: Kyllä. Se on hyvä juttu. Se on hyvä juttu. Autoit tuomaan sen sisään.

 

YASMINA: Joo. Ja minusta tuntuu, että tapahtui itse asiassa yhteensulautuminen. En tunne, että on – vaikka häntä ei enää ole, tunnen hänet läheiseksi.

 

ADAMUS: Voi, hän on vielä enemmän sitä. Mutta tarkoitan, ettei hän ole vain täällä.

 

YASMINA: Siis minusta ei tunnu tavallaan, että siinä on oikeasti eroa, vaikka tunnenkin tuon puumerkin edelleen, erilaisen …

 

ADAMUS: Kuuletko hänet, tunnetko hänet maisemissa?

 

YASMINA: Joo.

 

ADAMUS: Ehdottomasti hän on. Ja miten ajattelet minun pärjäävän maskuliini-feminiinitasapainossa?

 

YASMINA: Luulen, että … Pidän siitä miesaspektista, joka sinulla on.

 

ADAMUS: Voi, kiitos. Kiitos.

 

YASMINA: Pidän siitä todella. Ja tunnen, että jossain mielessä otat tuon roolin.

 

ADAMUS: Kyllä (naurua, kun hän tepastelee vähän).

 

YASMINA: Ei, vaan se on kuin …

 

ADAMUS: Minulla on feminiininen puoli, mutta …

 

YASMINA: Kyllä. Sitä minä sanon.

 

ADAMUS: Cauldre on vähän haluton …

 

YASMINA: Luulen, että maskuliinisuus tarvitsee paljon enemmän tukea vapautumisessa – miten sitä sanotaan – vapautunut maskuliinisuus.

 

ADAMUS: Joo, vapautunut maskuliinisuus.

 

YASMINA: Se tarvitsee paljon enemmän kuin feminiinisyys.

 

ADAMUS: Kyllä, kyllä. Niinpä aion tehdä Adamuksen haavan …

 

YASMINA: Kyllä, jotain sellaista (hän nauraa).

 

ADAMUS: … anteeksi, Aatamin (Adamin) haavan! (naurua) Hyvin pian tulee Aatamin haava. Puhumme maskuliinisesta haavasta. Tobias puhui tietysti paljon feminiinisestä haavasta, Isiksen haavasta. Mutta he ovat kumpikin haavoittuneita, ja se on tärkeä vapauttaa. Emme mene uhrijuttuihin, vaan vapautamme. Ja se kenties tekisi minusta paremmin tunnetun ympäri maailmaa, kenties enemmän miehiä alkaisi tulla mukaan.

 

YASMINA: Toivon sitä, kyllä.

 

ADAMUS: Joo, joo. Kyllä, kiitos. Kiitos. Vielä yksi.

 

LINDA: Okei, vielä yksi.

 

ADAMUS: Vielä yksi.

 

LINDA: Vielä yksi. Sen on oltava takarivistä. Katsotaanpa. Okei.

 

ADAMUS: Oi! Tunnen tuon mikrofonin laskeutuvan nyt. Tiesit, että se oli tulossa. Tervetuloa. Olen iloinen, että olet täällä.

 

AMINTAS: Okei.

 

ADAMUS: Joo.

 

AMINTAS: No, läheisin ihminen minulle oli isä. Hänen nimensä oli Adimee.

 

ADAMUS: Ja miksi hän oli sinulle läheisin? Mikä teki hänestä niin erityislaatuisen elämässäsi?

 

AMINTAS: Koska hän aina kannusti minua tekemään asioita.

 

ADAMUS: Kyllä.

 

AMINTAS: Eikä vain ammatillisesti, vaan myös henkisesti ja älyllisesti. Hän oli paras ystäväni.

 

ADAMUS: Vaikea kysymys. Vaikea kysymys. Tunnetko, että tuotit hänelle jollain tavalla pettymyksen, ei täysin mutta jollain tavalla?

 

AMINTAS: (huokaa) Joo, joskus tunnen.

 

ADAMUS: Joo.

 

AMINTAS: Joskus.

 

ADAMUS: Hän oli sinulle suuri mentori. Suuri ihminen toiveiden täyttämisen kannalta, ja joskus on … Ja hän haluaisi sinun tietävän, että hän yritti vain saada parhaan irti sinusta. Mutta kyse ei ole yrityksestä elää hänen odotustensa mukaisesti. Kyse on sinun sallimisesta, parhaasi tulemisesta esiin. Sen hän vain yritti tehdä, joo.

 

AMINTAS: Okei.

 

ADAMUS: Hyvä, kiitos. Kiitos kovasti.

 

LINDA: Oi! Vielä yksi viimeinen.

 

ADAMUS: Hyvä, hyvä.

 

LINDA: Vielä yksi viimeinen.

 

ADAMUS: Tuskin maltan odottaa.

 

LINDA: Näin vähän hämmennystä, mutta olen varma, että selvität tiesi siitä läpi.

 

ADAMUS: (naureskellen) Siis Jean (ranskalaisittain ääntäen, hän on pukeutunut mieheksi), haluaisitko tulla tänne eteen? Joo, hän teeskentelee olevansa kiireinen kaikkien säädinten kanssa ja …

 

JEAN: Täytyykö minun?

 

ADAMUS: Joo, joo. Haluatko siis tulla tänne eteen?

 

LINDA: Hänet voitaisiin laittaa kameraan.

 

ADAMUS: Okei, nousisitko seisomaan. Mahtavaa, kiitos. Ja tämä on todella vaikea kysymys, koska …

 

LINDA: Hyvä show.

 

ADAMUS: … monet ihmiset tuntevat sinut. Monet perheenjäsenesi istuvat todella lähellä ja kuuntelevat (muutama naurahdus). On siis painetta. Kuka on ollut läheisin sinulle tässä elämässä?

 

JEAN: (pitäen tauon) Se on vaikea kysymys.

 

ADAMUS: Se on Adamus-kysymys.

 

(Hän pitää taas tauon)

 

Eee, menet aivoihisi. Vedä syvään henkeä. Sulje silmäsi hetkeksi. Vedä syvään henkeä. Tiedät jo vastauksen. Ajattelit sitä jo itseksesi, kun istuit siellä takana. Ja jos et halua kertoa, niin se on ok.

 

JEAN: Minun täytyy sanoa, että se on ollut Cauldre.

 

ADAMUS: Aa.

 

JEAN: Vain henkisenä …

 

ADAMUS: Nyt Cauldre punastuu! (Adamus naureskelee)

 

JEAN: Joo, sitä on tavallaan outoa sanoa, mutta se on vain siksi, että on ollut suuri mielten kohtaaminen, niin turvallinen paikka, niin ikivanha ystävyys ja on aina ymmärrys.

 

ADAMUS: Luoko hän turvapaikan sinulle? Tämä on todella outoa (naurua). Hetki vain, minun täytyy päästä eroon hänestä (lisää naurua, kun Adamus hätistää Cauldren pois). Luoko hän turvallisen paikan?

 

JEAN: Kyllä.

 

ADAMUS: Vaatiiko hän sinulta?

 

JEAN: Voi, kyllä.

 

ADAMUS: Voi, kyllä. Okei, hyvä. Ja tuntuuko sinusta, että tunnette toisenne aiemman elämän perusteella?

 

JEAN: Ehdottomasti.

 

ADAMUS: Hyvä. Ja miten tunnet menneisyyden – miten yrittäisin sanoa tämän – kehittyneen täksi elämäksi? Miten se on tullut esiin, mitä oli toisissa elämissä?

 

JEAN: Syvä luottamus, keskinäinen ymmärrys suunnasta, sitoutuminen, syy että olen täällä, että olemme täällä ja työ, mitä teemme. Se on upeaa ystävyyttä.

 

ADAMUS: Joo. Ja jos voisin lisätä siihen vähän, ennen kuin tuon hänet takaisin, niin te kumpikin valitsitte: "Se on tämä, kaikesta riippumatta. Teemme sen yksilöinä, mutta olemme täällä myös palvelemassa toisia, ja se on tämä." Ei enää odottamista, kuten monet teistä tekivät. Odotitte ja sitten potkitte itseänne. Odotitte, vaikka olisitte voineet valita valaistumisenne muutama elämä sitten. Se on tämä. Ja se oli hyvin suuri sitoutuminen.

 

JEAN: Ehdottomasti, kyllä.

 

ADAMUS: Ja se tapahtuu. Hyvä.

 

JEAN: Kyllä.

 

ADAMUS: Kiitos.

 

JEAN: Kiitos.

 

ADAMUS: Okei. Voit tulla takaisin (Cauldrelle). Hyvä.

 

Vedetään nyt kunnolla syvään henkeä. Kaikki vastaukset olivat itse asiassa upeita. Kaikki vastaukset. Se sai jokaisen teistä, teidät kaikki pysähtymään hetkeksi.

 

Ihmissuhteet

 

Ei ole mitään vastaavaa kuin suhteet tällä planeetalla. Ei ole mitään sellaista. Ei missään muussa ulottuvuudessa, ei millään muulla asutulla planeetalla ole mitään ihmissuhteen kaltaista. Siinä on hyvin monia tasoja. On tunteita. On seksiä. On jakamista ja välittämistä. On … Suuren yksinäisyyden keskellä suhde – läheinen suhde jonkun kanssa – saa teidät ainakin vähän tuntemaan, että te ette ole yksin. Ihmissuhteet ovat parhaita ja vaikeimpia.

 

Ihmissuhteet, jokainen niistä – on se sitten äitinne kanssa, on se sitten isänne kanssa, jokainen suhde – on myös kuin kitkaa, jännitettä ja ristiriitaa. Jokainen läheinen suhde saa lopulta toisen ihmisen tuomaan jotain ulos teissä ja te tuotte jotain esiin hänessä. Suhteen, edes hyvän suhteen, määritelmä ei ole pelkkää hauskanpitoa ja pelejä. Menette syvälle toisten ihmisten kanssa, vaikka on pimeitä ja kamalia hetkiä.

 

Useimmat teistä puhuivat vain hyvästä läheisestä suhteesta, olettivat vain sellaista, mutta jotkut suhteet ovat vaikeita. Ne ovat olleet rankkoja. Teillä on saattanut olla hyvin, hyvin vaikea äiti tai isä tai ystävä, joka petti teitä syvästi. Se on silti läheinen. Se antoi silti joitain parhaista kokemuksista elämässänne – ei oppitunteja, vaan kokemuksia. Koko luomakunnassa ei ole missään vastaavaa, kuin ihmisten välinen suhde.

 

Siinä määrin, että ihmiset tulevat niin läheisiksi, niin yhdistyneiksi energeettisesti, fyysisesti ja psyykkisesti, kaikin muin tavoin niin yhdistyneeksi, että heistä tulee riippuvaisia, riippuvaisia toisistaan. He seuraavat toisiaan elämästä toiseen. Mutta enemmän murhia tapahtuu ystävien ja perheen kesken kuin mistään muusta syystä, paitsi kenties hyvin suuri sota. On murhia. Miten siis ihmiset voivat suhteissaan olla niin läheisiä, voivat jakaa niin paljon ja rakastaa niin syvästi, mutta myös taistella toistensa kanssa ja myös lopulta joskus jopa tappaa toisensa?

 

Ihmissuhteet ovat ehdottomasti kiehtovia. Ja itse asiassa paras vastaus, ei ainoa vastaus, vaan paras vastaus tuohon kysymykseen tuli sinulta, rakkaani (Tiffany). "Se olen minä. Se olen minä." Mutta kyseenalaistin sinut siinä parista syystä: varmistaakseni, että tunsit oikeasti niin. Varmistaakseni … Muuten, jos koskaan käsken teitä menemään kontillenne ja konttaamaan huoneen takaosaan kuin koira, käskekää minun … (naurua) Käskekää minun lopettaa sen sanominen teille. Käskekää minun lopettaa, kiitos. Ja kyseenalaistan sinut, koska haluan nähdä, tunnetko todella niin vai onko se jokin mielen juttu, jokin makyo-lause. Ja sinä tunsit sen. Tiesit sen. Mutta kyseenalaistin sinut ja sanoin: "Mutta eikä tuo ystävä, tuo minä-ystävä, ole joinain päivinä kuin pahin vihollinen, joka sinulla on koskaan ollut?"

 

Läheisin suhde joka teillä on koskaan ollut – ehkä ette vielä oivalla sitä – on itsenne kanssa. Teillä on ollut paljon muita upeita ja joitain kamalia suhteita, mutta lähin suhde joka teillä koskaan on, on itsenne kanssa. Ette ehkä ole oivaltaneet sitä, koska suuri osa itsestä suljettiin. Ja tänään tuomme mestarin esiin. Tuomme mestarin sisään ja löydätte, oivallatte, että se on läheisin ja paras ystävä, joka teillä on koskaan ollut ja tulee koskaan olemaan.

 

Ihmisillä on paljon suhteita elämässään – paljon suhteita, paljon ystäviä, paljon perheenjäseniä. Monet niistä eivät ole kovin syviä. Teillä on tuttavia, paljon ihmisiä jotka tiedätte, mutta miten monen ihmisen kanssa voitte oikeasti jakaa elämänne intiimeimmät ja herkimmät osat? Vaikka olisitte ollut naimisissa jonkun kanssa 20, 30 vuotta, teissä on edelleen osia, joita ette jaa, jotka pidätte edelleen piilossa, kätkettynä, ja se on ok.

 

Päädytte havaitsemaan, oivaltamaan, että läheisin suhde on itsenne kanssa, ihmisitsen ja mestarin välillä. Kaikki on sinä, kaikki on samaa – kyse on saman eri ilmaisuista, eri perspektiiveistä.

 

Ihmisolentona vietätte monta, monta yksinäistä vuotta, tai ainakin on havainto yksinäisyydestä. Vaikka tekisitte joka päivä töitä toisten kanssa, vaikka teillä olisi lapsia ja suuri suku ja kaikkea muuta, on paljon yksinäisyyttä, paljon aikaa itseksenne, omissa ajatuksissanne, omassa maailmassanne, usein miettien, oletteko hullu.

 

On ollut vaikeaa olla tuossa yksinäisessä maailmassa. Ja monta vuotta sitten kun Tobias tuli ja alkoi puhua ja työskennellä kanssanne sanoen: "Ette ole koskaan yksin", monet teistä hahmottivat sen tarkoittavan vain, että hän on teidän kanssanne tai oli toisia enkeliolentoja. Mutta hän tarkoitti kaiken aikaa, jo monta vuotta sitten, että te ette ole koskaan yksin – olette itsenne kanssa. Ei ole vain ihmisitse. Olemme nyt ja-tilassa. Ja. Ei ole vain ihmisitsenne.

 

Mestari

 

Tänään puhun vähän ja sitten teemme merabhin, ja vain teemme sen. Tuo mestari on täällä. Mestari on aina ollut siinä. Ja käytän sanaa "mestari". Olen vähän varovainen käyttämään termiä "jumalainen olento", koska yhtäkkiä saatte harhakuvia suurista kultaisista enkeleistä, joka tulee sisään. Käytän "mestaria" tarkoittamaan sitä, joka on ajaton, joka on menneisyydessä ja nykyisyydessä ja tulevaisuudessa, on aina aina ollut siinä, ei koskaan jossain muualla. Ja taas kerran, kun käytän sanaa "jumalainen", näen, minne menette – "Oi, se on tuo jumalainen olento tuolla kaukana." Mestari on aina ollut täällä, aina.

 

Mestari on se, joka ei ole kiinni kaikessa ihmisdraamassa ja –traumassa. Mestari on se, joka on täydellisessä sallimisessa. Mestari oivaltaa, ettei ole kuolemaa. Mestari oivaltaa, että paljon energiaa jää jumiin ihmiseen, muttei mestariin.

 

Mestari ei ole opetellut ulkoa Wikipediaa tai kaikkia tietosanakirjoja. Mestari ei tiedä kaikkia yksityiskohtia. Siis ihminen, pääse siitä yli. Älä odota meneväsi mestarin luo kysymään: "Mestari, miten paljon Maa painaa?" Mestari ei välitä, eikä sen tarvitse tietää, se ei kuljeskele kaikkien yksityiskohtien kanssa katsoen tulevaisuuteen ja menneisyyteen. Mestari on nykyhetkessä, ja se on siinä. Mestari ei tarvitse tuota kaikkea.

 

Älkää odottako, että mestari alkaa tehdä ihmeitä elämässänne. Älkää odottako, että mestari ratkaisee ongelmanne. Mutta mestari on paras ystävä, joka teillä on koskaan ollut. Mestari kuuntelee noita ongelmia. Mestari antaa valoa noihin ongelmiin, joita kohtaatte – ei kerro, mitä teette, vaan antaa ainoastaan valoa.

 

Mestari kuuntelee. Mestari ei kerro teille, mitä tehdä, tai yritä kontrolloida teitä tai mitään noita muita asioita. Mutta jos kuuntelette tuota mestaria, joka olette, jos pysähdytte hetkeksi, tunnette jotain tulevan tuolta mestarilta, perspektiivin jota ihminen ei olisi muuten ajatellut.

 

Tunnette niin paljon myötätuntoista rakkautta, ehdotonta rakkautta, mitä ette ole koskaan ennen tunteneet. Ja haluan teidän ymmärtävän nyt, ettei se tule Jumalalta. Tarkoitan, että se kaikki on tavallaan samaa, mutta älkää laittako sitä jonnekin muualle. Älkää antako kunniaa minulle, Jeesukselle, Jeshualle. Nuo vilaukset ja sitten pidempiaikaiset tunteet ehdottomasta rakkaudesta tulevat sinulta, mestarilta joka on aina, aina ollut siinä.

 

Ihminen on karkottanut mestarin pitkään yhdestä yksinkertaisesta syystä: se ei ole tuntenut olevansa sen arvoinen, se odotti lunastusta, pelastusta, täydellisyyttä tai jotain muuta. Ihminen on karkottanut sen, muttei enää. Tämä on mestarin esiintuomisen aika. Nyt alatte oivaltaa, että te ette ole enää yksi. Ette ole enää yksi. Olette, no, Linda, laskisitko täällä taululla.

 

LINDA: Voi, ei.

 

ADAMUS: Tämä on Adamus-matikkaa.

 

LINDA: (huokaisten) Okei.

 

ADAMUS: Yksi jaettuna kahdella on yksi.

 

LINDA: Miten isolla haluat tämän?

 

ADAMUS: Ota koko taulu. Se on ilmaista.

 

LINDA: Okei.

 

ADAMUS: Yksi jaettuna kahdella on yksi. Myöhemmin pääsemme yhteen jaettuna kolmella, neljällä, mutta tänään on tärkeä tuo yksi, joka on "minä olen". Alatte oivaltaa, että "kaksi" on ihminen ja mestari, mutta se on edelleen yksi. Se on edelleen yksi.

 

Kannustimme Cauldrea puhumaan teille kaikille aspektologiasta. Aspektologia on ymmärrys siitä, miten sielu tai ihminen tai mitkä tahansa itsen osat voivat luoda aspekteja itsestään, toimivia aspekteja jotka voivat tehdä asioita, kuten ajaa autoa tai kokata päivällisen, tai pitää erossa pimeät aspekti, jotka edustavat itsen osia, jotka ovat haavoittuneet, joita ei rakasteta, joista ei välitetä.

 

Aspektologian tutkiminen on kiehtovaa. On henkisen psykologian ydin – pitäisi olla kaiken psykologian ydin – miten yksi voi pirstoutua ns. aspekteiksi, kuten me kutsumme, kuten Tobias kutsui niitä. Kun ymmärtää, miten voitte luoda, miten voitte oivaltaa eri aspektejanne, sillä on valtava vaikutus seuraavan askeleen ymmärtämisessä, joka on "ja" – minä ihminen ja minä mestari. Kaikki on osa "minä olen" –olemusta. Kyse ei ole kahdesta tai kolmesta erillisestä osasta, vaan ne ovat eri puolia. Ne ovat ilmaisumuotoja yhden sisällä.

 

Pysytte yhdessä. Ette riko itseänne. Ette jaa itseänne. Itse asiassa hyvin mielenkiintoisella tavalla integroitte itsenne.

 

Tässä teillä on siis ihminen – se jonka olette tunteneet erittäin hyvin tai se jota olette kokeneet ja ilmaisseet – tässä on ihminen, joka on yrittänyt ja yrittänyt ja yrittänyt ja yrittänyt tehdä itsestään paremman, saavuttaa nirvanan, saada jonkinlaisen valaistumisen. Ihminen ei valaistu.

 

Ihminen on ihminen. Ihmisellä on niitä, joita ihminen pitäisi puutteinaan, mutta joita mestari ei pidä. Ihmisellä on kamppailunsa, ainakin niitä pidetään kamppailuina. Samaan aikaan teillä on mestari, joka ei pidä sitä puutteena. Ei ole kamppailuja. Ei ole ratkaisemattomia asioita. Mestari ei lataa mestarin aivoja yksityiskohdilla ja informaatiolla ja yritä aina olla ovelampi kuin ihmisjärjestelmä. Ihminen viettää suurimman osan elämästään yrittäen olla ovelampi kuin ihmisjärjestelmä. Mestari ei välitä. Mestari on vain sallimisen tilassa.

 

Mestari haluaa tulla sisään. Mikä tahansa sana – kuulen, etteivät jotkut ihmiset pidä sanasta "mestari". Minä satun pitämään siitä, koska kyse on mestaruudesta. Kyse on sallimisesta. Se ei merkitse, että olette perfektionisti. Se ei merkitse, että olette saaneet valmiiksi kaiken. Teistä on tullut vain olemassaolotaidon mestari. Olette itsenne mestari. Ette enää eristäydy vain ihmisnaamioonne, ihmisilmaisuunne. Osaatte sen kaiken. Ja siksi sanon, että mestari on ajaton. Se ei ole tulevaisuudessa tai menneisyydessä. Tarkoitan, että se on kaikessa, mutta se on hyvin läsnä.

 

Rakas ihminen, mestari on tässä ja se haluaa tulla sisään, ja olet pidätellyt sitä. "En ole valmis. Jos olisin mestari, osaisin lentää ilmassa." Mestari ei välitä hittoakaan siitä. Se on egoistinen ihmisongelma. Jos haluat lentää ilmassa, nouse lentokoneeseen ja mene (vähän naurua). Se on niin yksinkertaista.

 

Haluatte tehdä ihmeitä, enkä sano, etteivät ihmeet ole mahdollisia, mutta ihminen haluaa rahaa, ihminen haluaa rakkautta, ihminen haluaa olla täydellinen ja nuori ja olla kuolematta koskaan. Mestari ei välitä mistään noista asioista. Mestari on täydellinen myötätunto.

 

Mestari nauraa aina. Mestari nauraa aina. Tuomme mestarin sisään ja saatte mielenkiintoisia ja hauskoja kokemuksia. Kuljette talossanne paljain jaloin ja yhtäkkiä iskette varpaanne suureen kiinteään puuesineeseen lattialla tai jotain vastaavaa. Ja ensimmäisenä hätkähdätte ja kumarrutte: "Hemmetin …" Pitelette jalkaanne. Ja sitten kuulette naurua, ja se on mestari. Mestari repeää siitä, ja te suututte mestarille, mutta sitten tekin alatte nauraa. Oivallatte, että se oli itse asiassa melko hiton hauskaa. Se oli melko hauskaa.

 

Mestari on paras ystävä, joka sinulla on koskaan, koskaan, koskaan ollut, ja sitten vielä lisää. Mestari olet sinä. Se on osasi, jota olet pidätellyt pitkään.

 

Mestari on syvällisen viisas, ehdottoman viisas. Mestari ei laita sinua muuttamaan asioita, ei ala ohjata elämääsi, ei tietenkään kontrolloi tai johda sitä. Mutta kun pysähdyt hetkeksi, rakas ihminen, pysähdyt vain hetkeksi ja tunnet, aistit sitä mestaria, joka olet, yhtäkkiä saat samanaikaisesti perspektiivin ihmiselämästä ja mestarielämästä, jota sinulla ei ole koskaan ennen ollut.

 

Olette kulkeneet tavallaan … Puhumme tästä maskuliini-feminiiniepätasapainosta – se menee pois teillä. Sillä ei ole enää merkitystä. Olette todella melko kaukana sen yli. Itse asiassa käytämme Adamuksen haavaa – Aatamin haavaa! (naurua) – tavallaan sen yli menemiseen. Todellinen ongelma ei ole maskuliinisuuden ja feminiinisyyden välisen tasapainon puuttuminen – kyse on ihmisestä ja mestarista, ihmisestä ja "minä olen" –olemuksesta. Sen tuomme tasapainoon.

 

Merabhissamme pyydän sinua, ihminen, tekemään yhden asian ja vain yhden asian – päästämään/sallimaan mestarin elämääsi. Et tee sitä pakottamalla tai anomalla. Et tee sitä rukoilemalla tai veisaamalla. Ei ole mantraa. Meillä ei ole mitään Mestari-öljyjä sen tuomiseksi sisään. Se on pelkästään: "Olen tässä. Olen tässä." Se on siinä. Se on sallimista. Se on sallimista, ja sitten niin on. Niin on.

 

Nyt sanon sen ja ihminen kävelee ulos täältä sanoen: "Voi, minusta tuli viimeinkin mestari." Ja huomenna menette …

 

SART: Joo.

 

ADAMUS: Joo, joo, joo, joo (naurua). Ja sitten tapahtuu se, mitä tapahtui juuri täällä. Ihminen sanoo: "En tiedä. Oliko se vain yksi …" Ja sitten kuulette naurua.

 

Tunnistatte aluksi mestarin tuosta naurusta, joka tulee läpi. Se en ole minä. En nauraisi teille! (Vähän naureskelua, joku sanoo "varmaan!") Se ei ole henkioppaanne. Se ei ole mikään muu. Se on mestari sisällänne, ja se on täysin valmis. Se ei pidättele, te pidättelette. Se on täysin valmis olemaan elämässänne. Ei vain tavoite, ei vain mielikuvituksenne keksintöä – se on täällä ollakseen totta. Se on täällä ollakseen totta. Puhun enemmän tulevissa sessioissamme siitä, mitä mestari on ja ei ole. Mutta nyt tietäkää, että se on paras ystävä, jonka voisitte koskaan kuvitella. Myötätuntoisin, hyväksyvin, läheisin ystävä, ja mestari on ollut aina täällä.

 

Kuljette mestarin kanssa tästä eteenpäin. Kuljette mestarin kanssa tästä eteenpäin. Tästä syystä olette täällä ja tästä tässä sarjassa on kyse – transhumaani, transformoituminen pelkän ihmisen yli – ja se tuntuu hyvin kummalliselle. Ihmisenä se tuntuu hyvin kummalliselle. Teistä tuntuu – en tiedä, miten sitä kutsutaan? Bipolaariselta. Teistä tuntuu kaksijakoiselta (vähän naurua). Teistä tuntuu joskus – yritän kuvata sitä – on alussa aikoja, kun kuljette mestarin kanssa ja mestarina, kun kaikki on tavallaan huteraa, kuten Kuthumi sanoi. Missään ei ole ensin tolkkua, koska olette niin tottuneet olemaan tietoisuudessa, rajoittuneessa tietoisuudessa ihmisenä – ihmisajatukset, ihmistunteet, ihmisroska – että yhtäkkiä tämä toinen olemus, joka olet sinä, tuntuu kummalliselta. Se tuntuu sinulta toisinaan ja sitten se ei tunnu sinulta toisinaan. Ja toisinaan se tuntuu sinulta ja ei sinulta samaan aikaan.

 

Ihmisen on vaikea olla moniaistinen, moniulotteinen. Siksi sanoin puhuessamme vaaleista, ettei ihminen halua oikeasti muutosta. Hän haluaa vain vähän lisää sirkusta ja vähän lisää leipää, ja näin on vastustusta. Siis ihminen, ymmärrä jo, että on vastustusta. Sinusta tuntuu oudolta kehossasi, koska kehossa ei ole nyt vain ihminen. Sinulla on mestari kehossasi.

 

Mestari ei vain kulje rinnallasi tai pari metriä takanasi – ehdottomasti ei takanasi. Mestari on kehossasi, silmissäsi ja se tuntuu vähän oudolta – "Miten ihmeessä asiat eivät näytä samalta? Miten ihmeessä näen epäselvästi kahtena?" No, koska sinulla on nyt mestari siellä. "Ja." On siis vähän epäselvää.

 

Eikä mestari ole tottunut nukkumaan paljon yöllä (muutama naurahdus). Ihminen pitää nukkumisesta. Ihminen pitää todella nukkumisesta. Eikö se ole hassua? Annatte kaiken itsestänne ollaksenne tällä planeetalla, käytte läpi syntymän, ja mitä te sitten teette? Nukutte elämänne pois! (Lisää naureskelua) "Olen todella väsynyt. En kestä enää. Menen nukkumaan." Se on kuin ostaisi lipun elokuviin ja sitten nukahtaisi siellä! (Lisää naurua) No, teiltä menee elokuva ohi. Niinpä mestari ei halua välttämättä nukkua. Mutta kun ihminen herää keskellä yötä, valittaen ja vaikeroiden, koska ei saa unta, se on hyvä aika käydä kivaa keskustelua mestarin kanssa. Kiitos, rakas Linda (hän antaa nenäliinan). Se kaikki saa minut haluamaan itkeä ja aivastaa.

 

LINDA: Tarvitset kaksi.

 

ADAMUS: Tälle ystävyydelle.

 

LINDA: Tarvitset kaksi.

 

ADAMUS: Minulla on paljon, kiitos.

 

LINDA: Yksi ei riitä (muutama naurahdus).

 

ADAMUS: Olen valmis (hän niiskuttaa ja nappaa toisen nenäliinan).

 

Se on siis vähän kummallista ihmiselle. Vähän kummallista tosiaan, koska yhtäkkiä et ole vain yksi ihminen. Yhtäkkiä sinulla on mestari. Ja mestari olet sinä, ja se ihmisen on todella kummallista tajuta. Yrität laittaa mestarin eri olentoon, joksikin muuksi kuin sinä, mutta se on sinä. Ja sitten hämmennyt ja sinulla on yksi noista – Tiffany – huonoista ystäväpäivistä itsesi kanssa. Tuo huono ystäväpäivä oli, kun mestari alkoi tulla sisään ja ihminen ihmetteli: "Mitä helvettiä tapahtuu?" ja ihminen kyseenalaistaa sen sallimisen sijasta. Siinä kaikki, mitä tapahtui sinulle – "Mikä minussa on vikana?" Mestari on ovella ja se potkaisee sen melko pian sisään, jos et päästä sitä sisään ja olemaan elämääsi.

 

TIFFANY: Antaako mestari minun nukkua nyt? (Naurua)

 

ADAMUS: Ei, mestari ei anna sinun nukkua. Mutta tässä on mielenkiintoinen perspektiivi. Ihminen: "Voi, haluan nukkua. Haluan nukkua 10 tuntia." Mestari ei tarvitse unta, eikä itse asiassa ihminenkään.

 

Sekoaminen

 

Yhtäkkiä siis sekoatte, ja tästä sanasta tulee tavallinen sanastossanne – seota. Ei näyttää keskisormea (suom. huom. samantyyppinen ilmaus), vaan seota. Siksi on ollut tärkeää käsitellä vuosia, vuosia sitten sellaisia asioita kuin aspektologia ja kehottaa monia ihmisiä lähtemään Crimson Circlestä, koska raja neuroosin, psykoosin ja monien muiden henkisten sairauksien ja mestarin välillä ei ole kovin kaukana.

 

LINDA: Ai.

 

ADAMUS: Ei, oikeasti ei ole. Yksilö on tasapainossa hetkessä, maadoittunut, mutta myös pää pilvissä – voitaisiin sanoa – maadoittunut ja pää pilvissä, kun taas neuroosi, psykoosi, masennus ja jotkut muut asiat ovat vanhan järjestelmän hajoamista.

 

Useimmat teistä ovat käyneet läpi sen. Vanhat järjestelmänne ovat poissa. Se oli vaikeaa. Se oli todella vaikeaa. Mutta ne ovat suurimmalta osin poissa. On vähän jäämää, mutta pyydämme mestaria auttamaan sen siivoamisessa.

 

Tulee siis olemaan mielenkiintoista. Sekoatte ja yhtenä hetkenä kiroatte, koska ette saa nukuttua tarpeeksi, ja seuraavana hetkenä mestari makaa tuossa sängyssä ja on innoissaan maatessaan sängyssä täysin hereillä. Mestari ei halua nukkua. Mestari haluaa elää. Ihminen haluaa nukkua ja unohtaa kaiken.

 

Tunnette siis valtavaa ristiriitaa jonkin aikaa. Nousette ylös aamulla ja osa teistä on väsynyt ja osa teistä on täysin hereillä ja valmiina elämään. Teillä on aikoja, jolloin ihmisen on nälkä ja se haluaa syödä lehmän puolikkaan, kun olette tehneet "lehmän kaatamista" – pääskää sen yli! (naurua) – ja toisaalta mestarilla ei ole ruokahalua. Ja ihmettelette: "Onko minulla nälkä vai ei?" ja vastaus on "kyllä". Kyllä.

 

Saatte uuden suhteen itsenne kanssa. Menette naimisiin itsenne kanssa ja mestarin kanssa, samanaikaisesti, ja tämä on erittäin hyvä uutinen. Erittäin hyvä uutinen. Erittäin hyvä, että olemme Transhumaani-sarjassa. Mutta kerron teille nyt, että ihmisestä se tuntuu kiusalliselta. Sekoatte – yhtenä hetkenä nauratte, seuraavana itkette. Ette ole tulossa hulluksi, tuotte vain mestarin esiin. Ihminen tuolla itkee kaatunutta maitoa, ja mestari täällä nauraa niin, että melkein putoaa tuolilta, koska maidon kaatuminen on hassu asia! Se oikeasti on. Ylösnousseiden mestarien klubissa ei voi kaataa maitoa. Se ei kaadu. Kokeilimme. Yritimme kaataa sitä, mutta se ei kaadu. Ei ole mitään itkettävää (vähän naureskelua).

 

Ihminen menettää työpaikkansa, ja mestari taputtaa, juhlii ja tanssii kadulla. Ja ihminen sanoo: "Voi, mutta entä rahani ja vuokrani?" ja mestari sanoo: "Emme tarvitse rahaa. Emme tarvitse edes taloa." Ja ihminen ihmettelee: "Mikä helvetin vika minussa on?" Ihmisellä joka on tottunut kontrolloimaan elämänsä jokaista pikku osaa ja olemaan sellaisten asioiden kontrollissa kuin aika ja paikka ja massatietoisuus, on vaikeaa mestarin, "minä olen" –olemuksen kanssa, joka ei oikeasti välitä näistä asioista. Se ei oikeasti välitä. Ei niin, että mestari on laiska tai välinpitämätön, vaan nämä asiat ovat hyvin epäolennaisia. Ja mestari nauraa, kun ihminen kiroaa.

 

Muuten, tästä tulee mahtavaa materiaalia kirjoihin ja elokuviin ja kaikkeen muuhun – "Mestari ja minä."

 

Teemme merabhin aivan hetken kuluttua, mutta puhun tässä ihmiselle. Olet pyytänyt muutosta. Nyt se on täällä, ja pyydän sinua vain sallimaan sen. Älä estä sitä. Äläkä ota sitä vähitellen. Älä sano: "Okei, tänään tuon mestarin esiin 14.5% ja huomenna näen, millaista se on." Se on mestari tai ei mestaria.

 

LINDA: Hmmm.

 

ADAMUS: Se on sallimista tai ei. Ja sanon tämän, koska jotkut teistä kokeilevat – "No, katson, millaista on tänään, ja sitten palaan asiaan huomenna." Siinä kohtaa se sattuu. Siinä kohtaa se on vaikeaa. Siinä kohtaa teette ihmisitsellenne suuren karhunpalveluksen ajattelemalla: "No, kokeilemme sitä." Nimittäin se on kuin … Cauldre kertoo minulle, että on näitä – en voi uskoa, että tätä tehdään maan päällä. Hän kertoo minulle noista ihmisistä ruokakaupoissa, jotka antavat ilmaista ruokaa nähdäkseen, ostatteko sitä. Me emme ota tässä vain näytettä paikallisessa ruokakaupassa ja katso, pidättekö siitä. Kaivaudutte siihen. Päästätte mestarin sisään.

 

Jos ette halua, jos olette hermostunut, teidän on parempi lähteä. Tarkoitan, että teidän on parempi palata tähän shoudiin toisena päivänä, toisena vuonna, toisessa elämässä. Teidän on parempi tehdä niin. Mutta jos aiotte tehdä sen, tuokaa mestari esiin.

 

No niin, tässä tulemme tuohon vanhaan ihmisristiriitaan. Olette halunneet sitä. Olette toivoneet sitä. Se on syy, miksi olette tällä planeetalla, ja nyt se on tässä. Ja yhtäkkiä tavallaan sanotte: "Huh! Voi, en tiedä. Juku, minulla on tämä projekti. En ole saanut valmiiksi syyspuutarhanhoitoani vielä." Kutsukaa mestari syyspuutarhanhoitoon kanssanne! Mitä merkitystä sillä on?

 

Mestaria joka olette, ei ole toivotettu tervetulleeksi tai päästetty ihmiselämäänne. Niinpä mestari, vaikka se on sinä, ei ole tavallaan tehnyt paljon asioita. Se on hiton innostunut puutarhanhoidosta, kokkaamisesta, ja teistä tuntuu todella kummalliselle – "Istun tässä keittämässä munia kattilassa. Miksi olen niin hemmetin innostunut siitä? Olen tehnyt sen tuhansia kertoja." Mutta mestari ei ole. Mestari ei ole käynyt kunnon pitkällä fyysisellä kävelyllä ja yhtäkkiä tavallaan sanotte: "En pidä kävelemisestä, mutta yhtäkkiä kävelen. Mitä tapahtuu?" Tuotte mestarin esiin.

 

Ette mene ihmisestä portaita ylös ja sitten ole mestari. Olette ihminen ja mestari. Yksi jaettuna kahdella on edelleen yksi. Löydätte nyt, että olette moni-ilmaisua. Olette eläneet ihmisilmaisussa, ihmiskamppailujen, ihmistraumojen ja ihmisrajoitusten kanssa. Se on upeaa. Osa siitä jatkuu, mutta nyt teillä on mestari siinä. Se muuttaa koko perspektiivin. Silloin opitte nauramaan itsellenne, koska nauratte itsellenne. Mestari nauraa ihmisen heikkouksille. Silloin alatte saada tarinoitanne kasaan Ylösnousseiden mestareiden klubia varten. Silloin nauratte, kun pudotatte vasaran varpaallenne ja tavallaan sanotte: "Auu!" Ja sitten kuulette tätä naurua.

 

Mestari on – autoin Cauldrea hänen artikkelissaan vähän – paras ystävänne ja suurin kiusanne. Ja mielenkiintoista on, että kun sanon teidän sekoavan – tarkoitan, että menette yhden hetken ihmisoivalluksesta seuraavan hetken mestarioivallukseen – mutta todellisuudessa teillä on myös kumpikin oivallus samanaikaisesti. Kumpikin samanaikaisesti. Ei olla vain ihminen ja sitten mestari. Alatte kävellä, elää, hengittää – huomaatte sen … Pyydän teitä kaikkia tekemään vähän hengittämistä tulevina päivinä, ei harjoituksena, vaan kokemuksena. Silloin todella huomaatte myös mestarin. Yhtäkkiä oivallatte: "Hengittääkö joku vieressäni? Miksi hengitykseni on erilaista? Miksi haistan eri hengityksen, kun hengitän ulos?" Se on mestari, joka olette, ja se on täällä. Se haluaa olla teissä, elämässänne, kokemuksissanne. Se haluaa olla osa suuruuttanne nyt. Aika lakata pidättelemästä sitä.

 

Älkää pyytäkö mestari-itseä alkamaan tehdä asioita puolestanne. Älkää pyytäkö sitä ratkaisemaan ongelmianne. Älkää sanoko: "Jukra, mestari-itse, nyt kun olet täällä, minulla on tämä sairaus kehossani …" Se ei ole sen rooli. Mutta kun alatte antaa itsenne olla sekä ihminen että mestari ruumiillistuneena – ruumiillistuneena – yhtäkkiä ihmisen perspektiiviä siihen, mitä se ajatteli fyysiseksi sairaudeksi, ei ole. Vaikka lääkärit kertoivat teille, että teillä on tämä lääketieteellinen sairaus, jota ette osaa edes lausua, yhtäkkiä mestarin ja "minä olen" –olemuksen valolla oivallatte: "Vau! Minulla on tuo sairaus, mutta itse asiassa minulla ei ole tuota sairautta. Ja itse asiassa …" Cauldre haluaa minun sanovan vastuuvapauslausekkeen, mutta Linda voi tehdä sen myöhemmin.

 

No niin, tämän on tavallaan kummallista, yhtäkkiä ihmisellä voi olla …

 

LINDA: Tarkoitatko, että tällä on vain viihdearvo? Konsultoikaa lääkäriä, ennen kuin teette mitään kriittisiä päätöksiä? (Naurua)

 

ADAMUS: Joo, kyse on viihdearvosta, koska mestari nauraa nyt niin, että melkein putoaa tuolilta.

 

Ja yhtäkkiä – ja käytän esimerkkinä Malua – havaitset, että sinulla on syöpä, ja lääkärit sanovat sinulle – he näyttävät sinulle kuvia ja negatiiveja tai röntgensäteitä, miksi niitä kutsutaankin – "Tämä sinun täytyy tehdä hoidoksesi." Se on mielenkiintoinen asia, koska ihmisellä saattaa olla syöpä – se saattaa olla jonkinlainen tunnefakta, ihmisellä saatetaan diagnosoida syöpä – mutta mestarilla ei ole. Mestarilla ei ole. Miettikää seuraamuksia hetken. Yhtäkkiä on ihminen ja mestari. Yhtäkkiä sinulla on ja sinulla ei ole. Yhtäkkiä et yritä parantaa ihmistä, vaan olet mestarin ja-tilassa. Tuo ihminen voisi jatkaa uuden mestariperspektiivin vuoksi 30, 40, 50 vuotta syövän kanssa, eikä se vaikuta hänen biologiaansa.

 

Vastuuvapauslausekkeen aika.

 

(Pieni tauko)

 

Vastuuvapauslauseke (muutama naurahdus). Anna palaa.

 

LINDA: (erittäin kovaa) Tällä on vain viihdearvo. Etsikää hoitoa lääkäriltänne, ennen kuin teette mitään muutoksia tai mitään lääkemuutoksia. Tällä on ainoastaan viihdearvo.

 

ADAMUS: Ylösnousseelta mestarilta, mutta muuten … (Naurua ja vähän taputuksia) Muuten …

 

Teillä on ihmisilmaisu. Kutsutte sitä pelin muuttajaksi. Se on, ja taas kerran, mestari ei tule sisään ja yritä parantaa ihmistä. Mestari ei paranna, ei aio eikä halua parantaa. Mutta yhtäkkiä kun olette rinta rinnan "minä olen" –itsen kanssa, joka tulee nyt kehoon, mieleen, todellisuuteen, se muuttaa perspektiiviä. Se muuttaa tarinaa, ja ihmisellä saattaa olla syöpä, mutta mestarilla ei ole. Haluan teidän todella ajattelevan tai tuntevan noita seuraamuksia ja miten se muuttaa perspektiiviä kaikkeen ja miten se voisi lopulta parantaa ihmisen, tuo oivallus, että "olen myös mestari eikä mestareilla ole sitä".

 

Meillä on paljon kokemuksia yhdessä tässä sarjassa siitä oivalluksesta, että mestari on täällä – ei enää puhuta siitä tai ajatella sitä tai valmistauduta siihen. Se on tässä. Se on tässä. On aika. Mutta haluan kuitenkin kertoa ihmiselle, että se on hämmentävää. Olette bi-aistimuksellinen, bi-aistillinen, kenties bi-seksuaali – sillä ei ole merkitystä. Olette nyt bi-aistillinen. Niinpä yhtäkkiä tunkeudutaan sinne, missä olette eläneet yksittäisyydessä, paljon mielessänne, paljon siinä, jota luulitte identiteetiksenne. Saatte vierailijan, joka ei lähde koskaan (Adamus naureskelee). Teillä on yhtäkkiä kaksi perspektiiviä kaikkeen. Se laajenee useampaan myöhemmin, mutta käsitellään nyt kahta. Teillä on kaksi perspektiiviä ja sekoatte, menette edestakaisin ja sitten ne ovat myös yhdessä samanaikaisesti. Sekoatte. Olette sekoava mestari.

 

LINDA: Oho! (Naurua)

 

ADAMUS: Tai kuten mestari sanoisi: "Olette sekoava ihminen."

 

Ja taas kerran, tämä näyttää vähän kummalliselta, vähän hämmentävältä. Menette jääkaapille ottamaan maitoa, ja te, ihminen: "Haluan lasin maitoa", ja yhtäkkiä kätenne menee appelsiinimehuun. "En halua appelsiinimehua."

 

"Otamme appelsiinimehua." (Naurua) Ja sitten se on vielä kummallisempaa, kun kaadatte lasin maitoa ja lasin appelsiinimehua ja juotte ne samaan aikaan.

 

LINDA: Yäk!

 

ADAMUS: Ei, vaan se maistuu hyvältä.

 

LINDA: Yäääk! (Lisää naureskelua)

 

ADAMUS: Tuotte mestarin esiin. Mitä tarkoitat "ei"? Lakkaa kitisemästä, ihminen. Lakkaa kitisemästä.

 

Siitä tulee hyvin outoa, ja taas kerran, huomaatte sitä paljon, kun teette rutiinivalintojanne, ja koska mestari on täällä, oivallatte, miten rutiinia valintanne olivat. Luulitte vain haluavanne lasin maitoa, koska teidät on ohjelmoitu maitoon, koska se on ensimmäinen asia aamulla ja äitinne pani teidät juomaan sitä joka aamu. Mutta oikeasti halusitte appelsiinimehua tai ainakin mestari halusi. Se on siis melko kummallista, mielenkiintoista. Jakakaa kokemuksianne siitä sosiaalisessa mediassanne. Jakakaa niitä sähköpostilla tai millä tahansa. Puhumme lisää siitä ensi kuussa, mutta nyt on aika tuoda mestari esiin.

 

LINDA: Hupsis.

 

Merabh

 

ADAMUS: Merabh-valaistuksen ollessa päällä, asettukaa mukavasti – myös te jotka katselette netissä. Ja jos olette hermostunut, no, tuokaa vain mestari esiin (vähän naureskelua).

 

Tuntekaa nyt ero, koska mestari haluaa tehdä tämän.

 

Mestari on odottanut pitkän, pitkän aikaa.

 

(Musiikki alkaa)

 

Vedä kunnolla syvään henkeä tässä kauniissa turvallisessa tilassa täynnä tovereita, shaumbroja. Olemme Transhumaani-sarjassa ja on aika. On aika tuoda mestari esiin. Sinun on aika, rakas ihminen, päästää mestari elämääsi, ottaa se pois mielen käsityksestä, toiveesta ja halusta ja tehdä siitä totta. Ja sinun täytyy vain sallia. Se on siinä. Sinun täytyy vain sallia.

 

Vedät kunnolla syvään henkeä ja tuot mestarin esiin. Mestari on koko ajan vain odottanut siinä, mutta ollut niin myötätuntoinen, että se odotti, kunnes olit ehdottomasti valmis.

 

Mestari tuo alun siitä, mitä kutsuttaisiin valokehoksesi, ei-mentaalisesti suuntautuneiksi aisteiksi. Mielikuvitusaistit, uniaistit. Nimittäin unet ovat aisti.

 

Aistit ovat mitä tahansa, mikä antaa sinulle perspektiivin eri todellisuusmuodoista, ja unet ovat aisti. Sitä ne ovat.

 

Mestari tulee nyt sisään, se vain liukuu sisään. Se vain liukuu sisään, ja nyt se alkaa tulla osaksi biologiaasi, anatomiaasi. Ja vaikka sinulla olisi joitain ongelmia kehosi kanssa, mestarilla ei ole mitään. Olet ehkä katsonut peiliin ja ajatellut olevasi liian lihava, liian vanha, liian lysähtänyt, mitä tahansa. Mestarilla ei ole mitään siitä. Ja kuulet sen. Tunnet sen. Ihminen sanoo: "Voi! Katso tätä kehoa" ja mestari sanoo: "Voi hyvä luoja! Rakastan tätä kehoa."

 

Se tuntuu kummalliselta toisinaan. On eri ääni. Olet tottunut kuuntelemaan ihmisen ja sen aspektien ääntä. Olet tottunut kritiikin ja tuomitsemisen ääneen, kuuntelemaan paremminkin "minä en ole" kuin "minä olen" –ääntä.

 

Olet tottunut kuuntelemaan ihmisen aliäänitä, aspektien "vähemmän kuin" –ääntä. Ihmisitsesi väittelemässä ihmisitsesi kanssa, kummankin yrittäessä tulla valituksi päivän pomoksi, päivän kontrolloijaksi. Ja nyt on eri ääni, etkä ehkä kuule sitä sanoina. Se saattaa olla sanatonta ääntä, ei lainkaan sanoja. Mutta kuitenkin se on kuin ääni. Se on mestarin uusi ääni.

 

On aikoja, jolloin ihminen hämmentyy koko tästä uudesta olemustasosta, olemuksesta aisteissa, ajatuksissa, äänissä, kaikessa elämässäsi. Uusi olemus ajamassa autoa, kokkaamassa ateriaa, katsomassa elokuvaa – täysin uusi perspektiivi. Ja toisinaan ihminen yrittää ottaa kunnian tai saada mestarin tulemaan ihmiseksi, toisin sanoen yrittää tehdä egovallankaappauksen mestarista. Se ei yksinkertaisesti toimi. Et yksinkertaisesti pysty.

 

On aikoja, jolloin ihminen sanoo: "Enkö ole vain suurempi ihminen, koska ihmisestä on tullut mestari." Ei. Kyse ei ole siitä, että ihmisestä on tullut mestari. Ihminen on edelleen ihminen ja mestari on läsnä. Se on tämän kaiken kauneus.

 

Ei ole haltuunottoa. Ei ole ruokkimista. On vain "ja". Ja tulet hyvin kauniiseen paikaan, "olen ihminen" ja "olen mestari" yhdessä ja samanaikaisesti. Mutta kuitenkin suurien eroavuuksien, eri hahmojen, eri puolien kera.

 

Ihmisen ei tarvitse kamppailla kaiken tämän kanssa. Se on vain sen mestarin sallimista, joka on odottanut kovasti, odottanut innolla. Se vain liukuu suoraan sisään.

 

Se on vain siinä.

 

Se on sinussa, kehossasi, tietoisuudessasi.

 

Ja mestari kantaa mukanaan ns. valoa. Ja taas kerran, en viittaa vain siihen valoon, jota saatte auringosta tai muista valolähteistä, vaan mestari kantaa valoa, säteilyä. Minulle se on sitä, kun osa tietoisuutta säteilee ujostelematta, rajoittamatta. Vain säteilee. Mestari tuo sen sisään, tavallaan sytyttää sinut sisältä.

 

Niin upealta kuin se kuulostaakin, jotkut teistä ovat elämiä yrittäneet pysyä varjoissa, himmentää valoa. Niinpä se voi tuntua vähän kiusalliselta – mestari siinä säteilyssään. Tuo valo säteilee, ja sen säteileminen jatkuu. Siis rakas ihminen, ala tottua siihen. Se ei ole valoa, jota voit tai edes haluaisit koskaan yrittää kontrolloida.

 

Ja rakas ihminen, yöllä kun pystyt nukkumaan, nukut kahta unta, näet kaksia unia, olet kaksi eri olotilaa. Olet tottunut saamaan yhden unikokemuksen, mutta mestarin kanssa sinulla on nyt kaksi. Se voi olla vähän hämmentävää ihmiselle, jolla on joskus vaikeuksia muistaa edes yhtä herätessään, mutta yhtäkkiä kaksi erilaista unta tapahtuu. Miten niin voi olla? No, se on mestari ja ihminen.

 

Muista – muista tämä – se ei ole ihmisen tulemista mestariksi. Se ei ole ihmisen tulemista valmiiksi. Se on "ja". Se on mestari ja ihminen. Kaksi jotka ovat yksi, yksi josta tulee kaksi.

 

Olet ollut lukittuna tähän ihmistodellisuuden arkkuun niin pitkään, kuin voit mitenkään muistaa. Olet ollut suljettuna ihmistodellisuuden yksittäisyyteen, mutta nyt sinusta tulee kumpikin. Ihminen ja mestari.

 

Mestari on täällä ja hauskanpito alkaa.

 

"Ja" alkaa, todellinen "ja". Olemme puhuneet siitä jo useita vuosia. Tänään on mestarin esiintuomispäivä.

 

Vedä syvään henkeä, rakas ihminen, ja vedä syvään henkeä, rakas mestari.

 

Vedä nyt henkeä ihmisenä ja mestarina, ja tunne ero. Kumpikin hengittää. Kumpikin hengittää samanaikaisesti.

 

Se on melkein kuin syntyessä, kun vedit ensimmäisen kerran kunnolla syvään henkeä, ja tiesit, että olit taas uudessa elämässä. Ja tänään vedetään syvään tuota henkeä. Mestari ja ihminen, oivallat yhtäkkiä, ettei ole vain yksi hengitys – on ihmisen hengitys ja mestarin hengitys, samanaikaisesti.

 

Kyse ei koskaan ollut ihmisen voittamisesta. Kyse oli tulemisesta ja-tilaan, ihmiseksi ja mestariksi.

 

Mitä upeita lahjoja mestari ja ihminen jakavat ja antavat toisilleen, kuten ne upeat lahjat joita elämäsi lähimmät ihmiset antoivat, mutta syvemmällä, henkilökohtaisemmalla ja myötätuntoisemmalla tavalla. Annatte lahjoja toisillenne – elämän lahjoja mestarilta, viisauden lahjoja, "minä olen" –olemuksen lahjoja.

 

Ja ihminen, sinäkin annat lahjoja mestarille, joka on vain odottanut ollakseen elämässä, ollakseen sinussa – kokemusten lahjoja, rakkauden lahjoja, jakamisen lahjoja, vain elämässä olemisen lahjoja, ystävien kanssa olemisen lahjoja. Mestari haluaa tuntea, millaista on olla näiden ystävien kanssa, näiden sinun ystäviesi, sinun perheesi kanssa. Sinä, ihminen, annat lahjoja tälle mestarille. Kyse ei ole vain yksisuuntaisesta kadusta.

 

Mestari on tässä nyt.

 

Ei enää odottamista. Ei enää parhaan ystävän odottamista, joka sinulla on koskaan ollut. Mestari on tässä.

 

Mestari ei lähde. Mestari ei vain testaa täällä päivää. Mestari on tässä.

 

Jatkan puhumista ihmiselle siitä, mikä saattaa vaikuttaa ristiriitaisuuksilta elämässäsi toisinaan, mikä näyttää olevan ns. ihmisen hämmennystaso, mikä näyttää olevan moniolemistila. Jatkan puhumista ihmiselle siitä.

 

Jatkan puhumista mestarille ihmiselämästä, kummallisista asioista joita ihmiset tekevät.

 

Mutta juuri nyt haluaisin sinun vetävän mestarin ja ihmisen henkeä yhdessä, ja olkoon kaikki hengityksesi tästä eteenpäin mestari ja ihminen.

 

Ei enää yksinäisen ihmisen yksittäistä hengitystä, vaan nyt yhdistyneen ihmisen ja mestarin hengitystä.

 

Vedä kunnolla syvään henkeä. Vedä kunnolla syvään henkeä.

 

(Musiikki hiljenee taustalle)

 

Nyt tulee mestari. Nyt tulee mestari.

 

Vetäkää tuota uutta mestarin ja ihmisen henkeä, yhdessä.

 

Ja niin aloitamme kokonaan uuden luvun.

 

Tämän myötä, rakkaat ystäväni, on aina ilo olla täällä kanssanne näinä transformatiivisina hetkinä, ja pyydän teitä – riippumatta siitä, miten hulluja ajatukset ovat, unet ovat, ihmiskokemuksenne ovat – haluan teidän muistavan, että mestari on täällä ja siksi …

 

ADAMUS JA YLEISÖ: Kaikki on hyvin koko luomakunnassa.

 

ADAMUS: Tämän myötä, suurinta rakkauttani. Tosiaankin (yleisö taputtaa).