CRIMSON CIRCLEN MATERIAALEJA

"Kulje eteenpäin – vallaton elämä" -sarja

SHOUD 7: "Kulje eteenpäin 7" – Adamus St. Germain, Geoffrey Hoppen kanavoimana

 

Esitetty Crimson Circlelle

5.3.2016
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
www.crimsoncircle.com

 

Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.

 

Aah! Rakkaat ystäväni, vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tässä.

 

Rakastan sitä, että shaumbroilla on tyyliä. Rakastan siitä, kun teette jotain, kun kasaatte tällaisen videon* – se on tehty täällä Crimson Circlessä, ei jossain muualla – kun teette mitä tahansa elämässänne ja teette sen tyylillä. Sillä on vaikutusta. Se merkitsee, että laitatte energianne siihen. Laitatte luovuutenne siihen.

 

* Viitataan videoon "On children"

 

Useimmat ihmiset vain tekevät asioita. He vain tekevät niitä toistaen, lisäämättä tietoisuuttaan, intohimoaan, energiaansa siihen. Mutta te alatte laittaa Itsenne luomuksiinne, laittaa "sinut" siihen. Se ottaa suuren askeleen. On rohkea askel laittaa Itsenne elämäänne, luomuksiinne.

 

Jos ette laita, se ei ole sen väärti. Se ei ole sen tekemisen väärti. Jos ette tee sitä sydämenne intohimosta, se ei ole tekemisen arvoista. Sitten kuljette vain jokaisen päivän läpi ja toistatte samoja askelia uudestaan ja uudestaan. Olette arkisessa ja tylsässä elämänurassa. Mutta kun laitatte sydämenne siihen, tietäen myös, että se voi olla suuri riski – joku voi torjua sen, siitä ei ehkä pidetä, se ei ehkä toimi – sillä ei ole merkitystä. Ainakin elätte. Nyt otan kahvini (vähän naureskelua).

 

SANDRA: Minä odotin.

 

ADAMUS: Kyllä, kiitos (vähän taputuksia).

 

SANDRA: Tiesin, että hakisit sen lopulta.

 

ADAMUS: Kiitos. Ja sitä rakastan työskentelemisessä Crimson Circlen kanssa, nyt kun menemme eteenpäin. Teimme tuon päätöksen pari viikkoa sitten. Menemme eteenpäin, menemme tähän ns. ruumiillistuneeseen valaistumiseen, ja se on niin erilaista, niin täynnä intohimoa, niin riskaabelia, niin pelottavaa. On hetkiä, jolloin haluatte palata takaisin arkiseen, koska se oli turvallista. Mutta te ja minä tiedämme, että te ette voi elää enää niin. Ette aio elää enää niin. Lähdette pois, ennen kuin elätte enää niin.

 

Menemme enemmän siihen tänään, mutta nyt haluaisin teidän ottavan energiakuvan tästä hetkestä, olette sitten täällä studiossa tai katselette nyt netissä tai katselette myöhemmin. Ottakaa energiakuva – ei visuaalista kuvaa, vaan energiakuva – itsestänne ja kaikesta ympärillänne tällä hetkellä. Ottakaa energiakuva.

 

(Tauko)

 

Ja kun olemme valmiita tänään, ottakaa uusi kuva. Näette, miten voitte vaikuttaa muutokseen elämässänne. Hienovaraista kenties, hiljaista kenties, mutta tunnette eron, jos otatte uuden energiakuvan itsestänne ja todellisuudestanne tämän lopussa.

 

Vedetäänpä siis kunnolla syvään henkeä tässä.

 

Kysymys

 

Aloitamme tänään kysymyksellä. Rakastan aloittaa kysymyksellä. Se saa teidät kaikki hereille, se saa teidät tuntemaan mahdollisuuksia ja potentiaalia.

 

LINDA: Tarkoittaako tämä mikkiä?

 

ADAMUS: Kyllä, kiitos. Siis tämän päivä avauskysymys, ja se on haastava kysymys, se on esoteerinen kysymys. Ei ole oikeita tai vääriä vastauksia, mutta on tietysti Adamuksen vastaus (naurua).

 

LINDA: Ilman muuta!

 

ADAMUS: Ja pyydän teitä todella tuntemaan tätä. Pyydän teitä todella tuntemaan, kun Linda silmäilee yleisöstä, kuka saa mikrofonin ensimmäisenä.

 

LINDA: Ette voi piiloutua.

 

ADAMUS: Onko valaistuminen jotain, minkä valitsette, vai jotain minkä hyväksytte?

 

Onko valaistuminen jotain, minkä valitsette, vai jotain minkä hyväksytte? Ja samalla kun mietitte, ennen kuin Linda tulee mikrofonin kanssa, haluan myös mainita, että sekä Kuthumi että minä olemme viettäneet melko paljon aikaa Kahlil Gibranin kanssa (jonka runoja esitettiin videolla), työskennelleet hänen kanssaan.

 

LINDA: Totta kai.

 

ADAMUS: Keskustelimme hänen kanssaan, kuten myös Blavatsky, mutta hän haisi aina vanhalta tupakalta (pari kikatusta). Mutta ehdottomasti hän oli yksi todellisista opettajista tällä planeetalla ja hän on nyt ylösnoussut mestari ja itse asiassa käytettävissä kanavoitavaksi.

 

LINDA: Hmm.

 

ADAMUS: Hmm. Mutta on parempi olla hyvä kirjoittaja tai ainakin valmis laittamaan sydämensä siihen.

 

LINDA: Hmm.

 

ADAMUS: Siis kysymys on: onko valaistuminen jotain, minkä valitsette, vai jotain minkä hyväksytte? Linda, mikrofoni, ja yleisö, vastaukset.

 

LINDA: Okei. Tunnen vetoa välittömästi … Tiesin, että tänne minun oli mentävä.

 

ADAMUS: Kyllä, mielenkiintoista. Olet vähän muuttunut.

 

TAD (pukeutuneena Gilda Radnerin hahmoksi Roseanne Roseannandanna): En tiedä miksi … minulla ei ole aavistustakaan … No, en ole – tulin tuolta ylhäältä. Teillä on aivan liian vitun hauskaa ja minä vain … (naurua) Kuuntelin "Mestarin elämän". Olin sängynpohjalla neljä päivää. Jalkani haisevat. Vatsaani koskee. Voi luoja, on kamalaa.

 

ADAMUS: Miten siis …

 

TAD: Joka tapauksessa.

 

ADAMUS: Minkä nimen, minkä tittelin antaisit itsellesi? Mitä roolia esität?

 

TAD: Ai, Roseanne Roseannadanna.

 

ADAMUS: Aha! Hyvä, hyvä, hyvä.

 

TAD: Joo. Hän on ollut (osoittaen taivaalle), tiedättehän, mutta katselee. Teillä on liian v- … joka tapauksessa.

 

ADAMUS: Ja selittäisitkö katsojille vähän – tänne näin, Rose – Roseanne Roseannadannaa.

 

TAD: No, se oli Gilda Radnerin hahmo. Ette olleet luultavasti kaikki edes syntyneet vielä silloin, mutta se oli Saturday Night Liven alkuaikoja ja hän oli hyvin … Hän oli hyvä hahmo ja Gilda kuoli ja hän on ollut lähiulottuvuuksissa melko kauan.

 

ADAMUS: Ja työskentelee kanssasi näemmä.

 

TAD: No, hän yrittää.

 

ADAMUS: Joo, joo. Hän yrittää (Adamus naureskelee ja yleisö nauraa).

 

TAD: En tiedä, miten hyvä hänestä tulee, mutta joka tapauksessa kutsuin hänet alas.

 

ADAMUS: Gilda laittoi intohimonsa näyttelemiseen, rooleihinsa eikä hän pidätellyt. Monet kritisoivat, mutta se on "jos aiot tehdä jotain, tee se elämän ja intohimon kera" -esimerkki. 

 

TAD: Kumpaankin.

 

ADAMUS: Kumpaakin.

 

TAD: Kumpaakin.

 

ADAMUS: Okei.

 

TAD: Joo.

 

ADAMUS: Hyvä, hyvä. Okei, miksi? (Vähän taputuksia)

 

TAD: Unohdin, mikä kysymys oli, mutta tiesin vastauksen (paljon naurua). Vannon sen! Minulla oli se! Minulla oli vastaus, ja voisitko nyt toistaa kysymyksen.

 

ADAMUS: Siis Linda kuiskasi korvaasi ja sanoi: "Ihan sama mitä hän kysyy, sano "kumpaakin"."

 

TAD: Kumpaakin. Älä sano: "En tiedä."

 

ADAMUS: En tiedä.

 

TAD: Koska …

 

ADAMUS: Joo.

 

TAD: … se ei käy.

 

ADAMUS: Siis kumpaakin, okei. Aloitetaanpa valitsemisesta.

 

TAD: No, siinä täytyy olla tietoinen valinta. On oltava valinta, fokus, polku. Täytyy valita olevansa siinä, mutta kuten olet sanonut, se tapahtuu joka tapauksessa, joten oikeasti mitä helvettiä, tarkoitan …

 

ADAMUS: Kumman siis laittaisit ensimmäiseksi, hyväksymisen vai valinnan?

 

TAD: Luulen, että minun on hyväksyttävä se ensin ja sitten valittava.

 

ADAMUS: Okei. Se tuntuu tavallaan takaperoiselta, mutta okei. Joo, joo.

 

TAD: Hyväksyy valinnan (Adamus naureskelee): Okei.

 

ADAMUS: Hyvä. Hyvä, kiitos.

 

TAD: Kiitos.

 

ADAMUS: Kiitos vastauksestasi.

 

TAD: Kiitos.

 

ADAMUS: Kyllä (vähän taputuksia). Kiitos. Onko se vähän lämmin (viitaten hänen valtavaan peruukkiinsa)?

 

TAD: Siitä tulee …

 

ADAMUS: Siitä tulee (Adamus naureskelee).

 

TAD: … kohta. Minä vain ... joo.

 

ADAMUS: Hyvä, hyvä. Seuraava. Onko valaistuminen jotain, minkä valitsette, vai jotain minkä hyväksytte?

 

ANDY: Uskoakseni hän osui naulan kantaan, koska minun mielestäni täytyy tehdä tietoinen valinta mennäkseen siihen.

 

ADAMUS: Aivan.

 

ANDY: Mutta ei koskaan oikeasti päästä siihen. Se on sallittava.

 

ADAMUS: Aivan.

 

ANDY: Se on siis tavallaan …

 

ADAMUS: Siis kuitenkin, muna vai kana? Kumpi tulee ensin, valinta vai hyväksyntä?

 

ANDY: Koska olen ihminen, pidän valintaosasta.

 

ADAMUS: Pidät valintaosasta.

 

ANDY: Koska se on jotain, minkä voin tehdä.

 

ADAMUS: Okei, mahtavaa. Miksi kana meni tien yli?

 

ANDY: (pieni tauko) Luovutan. Miksi?

 

ADAMUS: En tiedä. Olen kysynyt tätä vuosisatoja (vähän naureskelee), kukaan ei tunnu tietävän vastausta. Minä vain …

 

ANDY: Meidän täytyy löytää kana.

 

ADAMUS: No, joo. Kyllä, kyllä.

 

ANDY: Joo, hyvä.

 

ADAMUS: Hyvä, seuraava. Valaistuminen – onko se valinta vai onko se hyväksyntä?

 

JEANNE: Olen myös samaa mieltä – kumpaakin.

 

ADAMUS: Kumpaakin, ja mikä on sinun kanasi ja munasi?

 

JEANNE: Luulen, että hyväksyin sen ennen tulemista tähän elämään ja ihmisosani valitsi toteuttavansa sen.

 

ADAMUS: Okei, miksi sinun täytyisi sitten valita?

 

JEANNE: Koska ihmisosani haluaa …

 

ADAMUS: Haluaa peukaloida.

 

JEANNE: … olla kaksinaisuudessa.

 

ADAMUS: Joo, joo.

 

JEANNE: Mutta ihmisosani valitsi sen jossain kohtaa, pienenä lapsena ja – tarkoitan, että ihmisosani hyväksyi sen – ja tanssin sen kanssa ja sitten torjuin sen ja valitsin uudestaan. Sitten kun elämä … en voinut elää ilman …

 

ADAMUS: Siis missä olet enemmän tällä hetkellä, valinnassa vai hyväksynnässä?

 

JEANNE: Hyväksynnässä.

 

ADAMUS: Hyväksynnässä?

 

JEANNE: Hyväksynnässä.

 

ADAMUS: Okei, hyvä.

 

JEANNE: Vain hyväksynnässä, joo.

 

ADAMUS: Hyväksynnässä.

 

JEANNE: Joo. Ihmisen täytyy vain sallia se.

 

ADAMUS: Hyvä. Hyviä vastauksia tähän mennessä. Mihin menemme tämän kanssa?

 

LINDA: Tähän mennessä?

 

ADAMUS: Tähän mennessä.

 

LINDA: Tähän mennessä?

 

ADAMUS: Otamme pari lisää.

 

LINDA: Okei.

 

ADAMUS: Valaistuminen. Onko siinä kyse valinnasta vai onko siinä kyse hyväksymisestä?

 

LINDA: Scott.

 

SCOTT: Luulisin …

 

ADAMUS: Voisitko nousta seisomaan …

 

SCOTT: Ai, totta kai, kyllä.

 

ADAMUS: … jotta koko maailma voi nähdä sinut ikuisesti.

 

SCOTT: Luulen, että se on kumpaakin.

 

ADAMUS: Kumpaakin.

 

SCOTT: Johtuen ja-voimasta.

 

ADAMUS: Kyllä.

 

SCOTT: Ja se on samaan aikaan. Kun valitsee sen, se on jo olemassa välittömästi toisessa todellisuudessa.

 

ADAMUS: Miten pärjäät sen hyväksymisessä, Scott?

 

SCOTT: Mm. Yritän tehdä parhaani tällä hetkellä (hän naureskelee).

 

ADAMUS: Miten hyvä sinun parhaasi on? Joo, se kuulostaa aina vähän välttelyltä …

 

SCOTT: Hyvä kysymys (hän naureskelee).

 

ADAMUS: "Yritän parhaani". Se merkitsee itse asiassa: "Epäonnistun (naurua), mutta epäonnistun hitaasti."

 

LINDA: Au!

 

ADAMUS: Epäonnistun hitaasti (he naureskelevat).

 

LINDA: Au!

 

ADAMUS: Siltä se kuulostaa. Luen energioita tässä. Miten siis pärjäät hyväksymisen kanssa?

 

SCOTT: Minusta pärjäsin melko hyvin vielä pari päivää sitten, ja sen jälkeen minusta on tuntunut, että nyt olisi tuelle vähän käyttöä.

 

ADAMUS: Joo.

 

SCOTT: Siis.

 

ADAMUS: Melko hyvin. "Melko hyvin" on yksi noista termeistä: "Se on todella perseestä, mutten halua myötää tappiota vielä." (He naureskelevat)

 

SCOTT: Voi olla vähän.

 

ADAMUS: Rakastan ihmisiä. He eivät sano, mitä oikeasti tarkoittavat, mutta jos todella tunnustelee energiaa jonkun sanojen takana, se kertoo täysin erilaista tarinaa. Joten … mutta ainakin hymyilet.

 

SCOTT: Kyllä, se on totta.

 

ADAMUS: Joo. Se on noita hymyjä (vähän naurua, kun Adamus hymyilee väkinäisesti). Siis, kyllä. Tuo mikrofoni takaisin tänne. Emme ole vielä valmiita.

 

LINDA: Ai! Okei.

 

ADAMUS: No ei. Siis asiat tulevat todella rankoiksi. Mitä tapahtuu?

 

LINDA: Scott, Scott.

 

ADAMUS: Mitä tapahtuu?

 

SCOTT: Tota … kerroin ihmisille tullessani tänne tällä kertaa, että summaisin viime kuukauden "kauniiksi sotkuksi2. Näen kaunista kanssaluomista siinä, mutta luulen, että se oli hulluinta aikaa, mitä minulla on ollut tässä elämässä.

 

ADAMUS: Eleganttia kaaosta.

 

SCOTT: Eleganttia kaaosta, kyllä.

 

ADAMUS: Joo. Tiedäthän, että se on itse asiassa todella hyvä asia.

 

SCOTT: Se on, se on … joo.

 

ADAMUS: Vaikea käydä läpi.

 

SCOTT: Joo.

 

ADAMUS: Mutta se on todella, todella, todella hyvä asia, ja aion puhua siitä.

 

SCOTT: En usko, että olisin selvinnyt tämän tason intensiivisyydestä kymmenen, kenties edes viisi vuotta sitten.

 

ADAMUS: Joo, tai kenties vuosi tai pari sitten.

 

SCOTT: Joo.

 

ADAMUS: Joo, joo.

 

SCOTT: Joo.

 

ADAMUS: Hyvä.

 

SCOTT: Siis olen … Sen osalta olen melko ylpeä itsestäni …

 

ADAMUS: Pieni neuvo …

 

SCOTT: Okei.

 

ADAMUS: … Adamus-sedältä?

 

SCOTT: Kyllä (vähän naureskelua).

 

ADAMUS: Kamppailet asioiden kanssa tällä hetkellä.

 

SCOTT: Joo.

 

ADAMUS: Ei vain yhden. Yksi on polttopisteessä, mutta sen ympärillä on monia, monia muita ongelmia.

 

SCOTT: Mm hmm.

 

ADAMUS: Yrität ratkaista ne vanhoilla työkaluillasi.

 

SCOTT: Kyllä, kyllä. Näen sen.

 

ADAMUS: Vanhoilla tempuilla. Vanhoilla tempuilla.

 

SCOTT: Joo, "selvitän sen" –moodissa, joo.

 

ADAMUS: Koska ne tavallaan toimivat ennen.

 

SCOTT: Kyllä.

 

ADAMUS: Osittain ainakin, ja vanhat työkalut saivat sinut kriisin läpi.

 

SCOTT: Mm hmm.

 

ADAMUS: Se ei toimi enää. Ne eivät toimi, ja on pelottavaa, kun asiat joihin olet luottanut – pikkukliseet joita sanot itsellesi, sellaiset asiat kuin itsesi projisoiminen tulevaisuuteen ja "kaikki on hyvin" tai ne mallit ja rutiinit jotka saat siihen … No, hemmetti, jos otetaan kerran ryhmäkuvaa … (Linda nauraa) Mennään kaikki tähän. Okei (hän tulee yleisön joukkoon).

 

LINDA: Okei.

 

ADAMUS: Menen tähän, ja jatkan edelleen puhumista sinulle …

 

SCOTT: Häiriötekijä, joo.

 

ADAMUS: … koska olet tärkein asia minulle tällä hetkellä, mutta … (naurua, kun Adamus menee kuvaan Sartin ja Lindan kanssa). Siis vanhat työkalut eivät toimi enää ja siksi … pari asiaa. Rakastan häiriötekijöitä.

 

SCOTT: Joo-o.

 

ADAMUS: Ja rakastan tahallisia, tietoisia häiriötekijöitä, koska ihmisillä ja shaumbroilla on taipumusta jäädä kovasti kiinni malleihin, vanhoihin malleihin – "Palamme tekemään tätä. Palaamme … Jos kaikki muu epäonnistuu, niin helvetti, meditoidaan tai hoetaan mantraa tai jotain sellaista tai palataan vaikka rukoilemaan". Jäätte siis kiinni uraan, ja rakastan häiritä, koska se ottaa pois mielestä hetkeksi. Se napsauttaa tietoisuuden, niin kuin napsautetaan kuminauha, erityisesti ranteessa, ja se muuttaa tavallaan asiat. Häiritseminen napsauttaa tietoisuuden uuteen paikkaan. Nimittäin tietoisuus tavallaan vedetään kireälle kaikesta, mitä käyt läpi, ja yrität selvittää kaiken ja käytät vanhoja työkaluja. No, häiritset vain itseäsi, jos on pakko. Teet jotain itseäsi häiritsevää. Hyppäät ulos ikkunasta – tietysti ensimmäisestä kerroksesta (vähän naureskelua). Ensimmäisestä kerroksesta tai sinä …

 

SCOTT: No, etsin nyt yksikerroksista taloa, joten se olisi helpointa (he nauravat).

 

ADAMUS: Mutta teet vain jotain itsesi häiritsemiseksi, mallin rikkomiksesi, pääsemiseksi ulos siitä. Siis, hyvä.

 

SCOTT: Okei.

 

ADAMUS: Siis kamppailet ja yrität vetää vanhat työkalut esiin eikä se toimi.

 

SCOTT: Joo, ja se tuntuu, kuten puhuit viime shoudissa, menemiseltä tilaan, jota en – jota ei ole olemassa minulle.

 

ADAMUS: Juuri niin.

 

SCOTT: Ja niin …

 

ADAMUS: Juuri niin.

 

SCOTT: … täytyy vain tietää, että se on toisella puolella.

 

ADAMUS: Joo. Ja sitten yrität mennä paikkaan, jota ei ole, koska et ole koskaan ollut siellä, ja sinut on välittömästi kukistettu, ennen kuin teet sen. Niinpä sanot vain: "Aion vain tehdä sen. En ajattele sitä", ja sitten olet siellä.

 

SCOTT: Okei.

 

ADAMUS: Hyvä.

 

SCOTT: Kiitos.

 

ADAMUS: Kiitos. Seuraava.

 

LINDA: Adamus, tiedäthän, että Geoff on pukenut sinut melko fiksusti tänään (yleisö on samaa mieltä).

 

ADAMUS: Miten olisi, että minä puin Cauldren …

 

LINDA: Eiiiii! (Naurua)

 

ADAMUS: … koska muuten sitä ei olisi tullut tehtyä. Tämän tajuaminen ei vaadi ylösnoussutta mestaria! (Lisää naurua) Luoja! Katsokaa hänen vaatekaappiaan! Ole hyvä.

 

NANCY: Luulen, että minulla "hyväksyä".

 

ADAMUS: Hyväksyä, okei.

 

NANCY: Koska olen aina tuntenut, että minua on tavallaan työnnetty siihen suuntaan, johon minun täytyy mennä.

 

ADAMUS: Joo. Kuka on työntänyt?

 

NANCY: Sitä ihmettelen (he naureskelevat).

 

ADAMUS: Taas kerran, ei tarvitse olla ylösnoussut mestari tajutakseen tämän. Onko mitään arvauksia, mistä tuo työntäminen tulee?

 

NANCY: Joo, Yoganandalta.

 

ADAMUS: Mmm, onko mitään arvausta, mistä tuo Yoganandan työntö tulee? Yogananda ei työnnä, ellei jotain muuta ole läsnä.

 

NANCY: Minulta itseltäni, luulen niin.

 

ADAMUS: Luulen niin.

 

NANCY: Joo.

 

ADAMUS: Joo, joo. Jos minulla olisi Adamus-palkinto, antaisin sinulle sellaisen tänään, mutta en usko … (Sart tarjoaa yhtä omistaan) Ne ovat sinun ikuisesti, kyllä. Ensi kuussa. Palaamme takaisin Adamus-palkintoihin, mutta kiitos vastauksestasi.

 

LINDA: Mitä halusit? Onko sinulla jokin erityispyyntö?

 

ADAMUS: Adamus-palkintoja?

 

LINDA: E! Liian myöhäistä siihen.

 

ADAMUS: Viitsisikö joku toinen jakaa niitä? (Joku sanoo "ei") Laittakaa seuraavaksi listalle.

 

LINDA: Löydän sinulle niitä. Löydän sinulle niitä.

 

ADAMUS: Hyvä, hyvä.

 

LINDA: Mutta ei tänään.

 

ADAMUS: Ei tänään.

 

LINDA: Ei tänään.

 

ADAMUS: Ensi kuussa, okei. Valaistuminen, onko kyse valinnasta vai hyväksymisestä?

 

SHAUMBRA 1 (nainen): (huokaa) No, ensin ajattelin, että tietysti valinnasta. Ja sitten ajattelin, että luonnollisesti kummastakin. Ja sitten ajattelin, että kyse onkin hyväksymisestä, ja toistaisin täsmälleen sen, mitä tämä kaunis Nancy sanoi, koska juuri sen tunsin. Tavallaan, se on hyväksyttävä, on oltava hyväksymisen tilassa ja sitten voi valita.

 

ADAMUS: Kyllä.

 

SHAUMBRA 1: Minusta hyväksyminen on ensin.

 

ADAMUS: Mielenkiintoista. Ihmisperspektiivistä katsottuna se kuulostaa vähän takaperoiselta, mutta mielenkiintoista, joo.

 

SHAUMBRA 1: Joo, joo.

 

ADAMUS: Hyvä, joo.

 

LINDA: Hmm.

 

ADAMUS: Hmm. Vielä yksi.

 

LINDA: Vielä yksi.

 

ADAMUS: Joo.

 

LINDA: Oi, valitaan Mofo.

 

ADAMUS: Kaikki sanovat: "Mofo! Mofo!" Joo, joo.

 

MOFO (Marty): Voi pojat, minun on parasta sanoa jotain hyvää! (Naurua)

 

ADAMUS: Tai häiritse kaikkia nopeasti, jompikumpi.

 

MOFO: Joo, joo.

 

ADAMUS: Häiritse nopeasti.

 

MOFO: Katsokaa! Elvis! (Lisää naurua) Hmm, aion tehdä tässä nyt jotain täysin poikkeavaa ja sanon "kumpaakin".

 

ADAMUS: Kumpaakin.

 

MOFO: Vau.

 

ADAMUS: Okei.

 

MOFO: Järkyttävää, häh!

 

ADAMUS: Vau!

 

MOFO: Järkyttävää.

 

ADAMUS: Vau. Mutta taas kerran, muna vai kana? Kumpi tulee ensin? Kumpi on hallitsevampi elämässäsi tällä hetkellä?

 

MOFO: Hyväksyminen, varmasti.

 

ADAMUS: Hyväksyminen.

 

MOFO: Joo.

 

ADAMUS: Okei.

 

MOFO: Valinta tulee ensin, mutta sitten täytyy hyväksyä se "pyhä shize" (suom. huom. kuulostaa englannin- ja saksakielisen "paskan" sekoitukselta).

 

ADAMUS: Anteeksi, mutta pyhä mikä?

 

MOFO: Shize.

 

ADAMUS: Shize.

 

MOFO: Joo.

 

ADAMUS: Uusi sana?

 

MOFO: Totta kai, miksi ei?

 

ADAMUS: Totta kai. Hyvä, hyvä.

 

MOFO: Olen hyvä keksimään niitä.

 

ADAMUS: Pyhä shize! Hyvä, hyvä. Okei, sinulla siis tällä hetkellä on enemmän kyse hyväksymisestä, mutta valinta tuli ensin.

 

MOFO: Ehdottomasti, ehdottomasti.

 

ADAMUS: Okei.

 

MOFO: Joo.

 

ADAMUS: Hyvä. Hyviä vastauksia. Itse asiassa, kaikki hyviä vastauksia. Tulee vaikeammaksi ja vaikeammaksi hämmentää teitä, se tulee todella vaikeammaksi, ja te jotka istutte kotona, sanotte myös luultavasti: "Joo, sitä se on. Kumpaakin. Se on kumpaakin."

 

Ja nyt Adamuksen vastaus. Se on kumpaakin. Se on kumpaakin. Kuitenkin mielenkiintoinen ilmiö on, johon jotkut teistä osuivat, ja sitten epäilitte itseänne, koska istutin teihin tuon epäilyn (vähän naurua), että valaistuminen tapahtui ensin. Valaistuminen tuli ensin. Koko polku valaistumiseen ja perimiltään hyväksyminen tuli ensin.

 

Se on mielenkiintoista. Kyse on evoluutiomallista. Monien elämien jälkeen tällä planeetalla, monien kokemusten jälkeen, päästään lopulta kokemusten loppuun ja periaatteessa sanotaan: "Okei, miten paljon vielä aion kokea tällä planeetalla? Mitä vielä minä, sielu, valitsen tehdä?" Jossain kohtaa tuo valaistumisprosessi alkoi evoluutiotietoisuudella tai –energiadynamiikalla. Se vain alkoi.

 

Sitten valitsitte sen mielenkiintoisessa kohdassa. Ihminen valitsi sen. Ihmisosanne tiesi jo, että paljon asioita tapahtui teidän elämässänne. Paljon asioita muuttui. Teistä tuntui erilaiselta kuin muista ihmisistä. Kävitte läpi paljon sisäistä myllerrystä, ja jossain kohtaa ihminen valitsi sen, antoi siihen sitten sysäyksen jokin kirja tai guru tai mikä tahansa muu.

 

Valaistumisen valitseminen oli pelkästään jonkin sellaisen vahvistamista, joka tapahtui jo. Valinta jonka teitte ihmisinä – valitsitte valaistumisen, valitsitte heräämisen – ja sanoitte: "Valitsen tämän suunnakseni, täyttymyksekseni." Voitte melkein kuulla sielun nauravan suloista naurua ja sanovan: "Se oli jo tapahtumassa." Tunnustatte ja vahvistatte sen vain lopulta. Ette enää ihmisenä vastusta ja kamppaile. Hyväksytte lopultakin jonkin, joka oli tapahtumassa joka tapauksessa.

 

Se on mielenkiintoinen kysymys ja vähän "muna vai kana" –kysymys, mutta halusin teidän kaikkein tiedostavan, että tämä koko matka valaistumiseen – tai itse asiassa koko ruumiillistuneen valaistumisen prosessi – oli tapahtumassa ja se on ollut tapahtumassa pitkään. Kenties ei tietoisesti. Kenties ihminen ei ollut tietoinen siitä, mutta se oli sielun evoluutiota. Se tapahtuu joka tapauksessa, ja kun pysähdyitte yhdessä kohtaa ja sanoitte: "Valaistuminen, sen valitsen elämässäni nyt", se tavallaan toi yhteen nämä energiat, toi vahvistuksen siitä, mikä oli jo tapahtumassa, toi sen vaivattomuuden, ettei enää luotu erillisyyttä ihmisen ja sielun välille, vaan tuotiin ne yhteen.

 

Niinpä silloin kun tietoisesti valitsitte sen, kun tiesitte heräävänne, kun tiesitte, että tämä oli tämän elämän polku, se oli kuin makea nauru hengeltänne: "Se tapahtuu joka tapauksessa. Rakas ihminen, hyväksyisitkö vain sen nyt?"

 

Te ette ohjaa valaistumista. Ette ole vastuussa valaistumisestanne, kuten olen sanonut monta kertaa aiemmin. Se ei perustu siihen, mitä ylhäällä (pää) tapahtuu – miten ajattelette tienne kaikesta läpi, miten yritätte pakottaa tienne kaikesta läpi. Se on todella hyväksymisasia. "Minä olen" –olemuksenne, sieluitsenne hyväksyminen todella. Se tapahtuu jo ja kysymys tänään kaikille on, voitteko vain hyväksyä ja näin vahvistaa sen.

 

Sitä ei hallita mistään enkelineuvostosta. Henki ei tee sitä. Ei ole henkioppaita, arkkienkeleitä, mitään tällaista. Tiedätte sen. Se tulee "minä olen" –olemukselta. Eikä sitä voi ajatella "minä olen" –olemuksen valintana – se on sielun evoluutiota ja se tapahtuu tavalla tai toisella, ennemmin tai myöhemmin kaikille, mutta te olette kaikki olleet tällä planeetalla enemmän kuin muut.

 

Teillä on ollut enemmän elämiä. Olitte tämän planeetan alkuperäisiä olentoja. Olette olleet täällä. Kaikki on teille tuttua. Olette valmis melkein kaiken osalta, ja sieluevoluutiossa tämä sanoo, että nyt on integroinnin aika. On aika tuoda kaikki tämä yhteen suuressa ja mahtavassa huipentumassa, aivan kuten tuon musiikin lopussa, kun kaikki musiikki, valot ja energiat tulevat yhteen ja integroituvat. Sallisitteko siis vain itsenne hyväksyä sen? Lakatkaa ajattelemasta, että teidän täytyy suunnitella se. Teidän ei tarvitse. Teidän ei tarvitse.

 

Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tässä. Aah! Mm. Hyvä.

 

Linda, tarvitsemme sinua tällä taikalehtiösi kanssa.

 

LINDA: Voi hyvänen aika.

 

ADAMUS: Kyllä, minun kirjoitustauluni vietiin. Sanottiin, ettei se näyttänyt hyvältä kamerassa.

 

LINDA: Voi sinua raukkaa. Hah!

 

ADAMUS: Nyt hänellä on siis taikalehtiö.

 

Okei, neljä pääkohtaa tänään. Ensimmäinen kohta, johon menen.

 

1. Kaikki käy evoluutiotaan läpi

 

Kaikki käy evoluutiotaan, syklejään läpi. Kaikki luonnosta ns. aikaan ja kokemuksiin. Sielu käy läpi evoluutiotaan. Ihminen paljon enemmän kuin sielu, ihminen käy läpi sarjan syklejä ja sillä on taipumusta jäädä jumiin malleihinsa.

 

On sähkö-, magneetti- ja gravitaatioenergiaa, joka kirjaimellisesti vetää ihmisen sykleihin, malleihin. Ja ihmisellä on taipumusta jäädä noihin sykleihin ja toistaa niitä. Yksinkertainen esimerkki on entiset elämät, inkarnoituminen – toistoa, toistoa kerta toisensa jälkeen. Dynamiikka vetää, teidän valonne vetää sähkö-, magneetti- ja gravitaatioenergioita, jotka sitten pitävät teidät noissa sykleissä.

 

Ennemmin tai myöhemmin se on katkaistava. Energia ei voi pysyä paikallaan. Energia ei voi pysyä muodossa ikuisesti. Ennemmin tai myöhemmin sen on vapauduttava, palattava alkuperäiseen tilaansa. Mikään ei pysy samana ikuisesti. Mikään ei voi pysyä samana ikuisesti – paitsi tietoisuus, paitsi tietoisuus. Kaikki muu muuttuu.

 

Mutta meillä on tämä planeetta – tämä planeetta joka on kehittynyt miljoonia ja miljoonia ja miljoonia vuosia – ja meillä on ihmisbiologia. Meillä on luonto. Meillä on ajattelu ja kaikki muu. Ne menevät malleihin.

 

Mallit ovat tavallaan upeita, koska energioista, kokemuksista, tulee hyvin tuttuja teille. Mutta mallit voivat myös pidätellä teitä. Se on oikeasti yksi suurimpia haasteita. Nimittäin käytte läpi kaikkia mielen juttuja, "Mikä minussa on vikana?" –tyyppisiä juttuja. Voitte päästä eroon 99.99%:sti siitä, koska teissä ei ole mitään vikaa, vaan jäätte jumiin malleihin, joista tiedätte, etteivät ne ole enää oikeita.

 

Mutta ihmismieli yrittää mennä kirjaimellisesti syvemmälle malleihinsa, koska se on hyvin mallinnettu, hyvin strukturoitu. Se menee syvemmälle itseensä ja yrittää löytää vastauksen, eikä se pysty. Silloin tulette hulluksi tai asiat muuttuvat elämässänne tai kyllästytte niin siihen, mitä koette, että alatte lopultakin hyväksyä ja sallia. Alatte lopultakin sanoa: "Hei, vanha tapa ei toimi enää. Olen yrittänyt sitä tuhat kertaa eikä se vain toimi, joten luovutan. Päästän irti. En antaudu tuntemattomalle olennolle, Hengelle, Jumalalle, enkeleille tai millekään – päästän vain irti. Piste. En tarvitse sen jatkumista enää." Niinpä päästätte irti ja sitten tapahtuu muutoksia.

 

Ihmiset ja tämä planeetta, kaikki tällä planeetalla, tässä ulottuvuudessa on tapahtunut malleissa hyvin pitkään. Mallit ovat hauskoja. Nimittäin silloin on vähemmän pelottavaa. Mallit ovat hauskoja, koska ympyränne sulkeutuessa – jatkatte näitä malleja ja elämän syklejä – saatte kokea sen uudestaan ja kenties poimia jotain, joka teiltä meni ohi ensimmäisellä kerralla tai toisella kerralla tai 847. kerralla (muutama naurahdus). Mutta jonkin ajan kuluttua tavallaan sanotte: "Okei, tajuan sen nyt. Tajuan sen."

 

Siis tietyssä kohtaa se rikkoutuu, räjähtää. Tietyssä kohtaa on riittävästi tietoisuutta, on riittävästi hyväksyntää, että yhtäkkiä kaikki mallit alkavat hajota. Ne alkavat pudota pois, ensin hyvin henkilökohtaisella tasolla sisällänne ja sitten hyvin globaalilla tasolla, ja sitä tapahtuu tällä hetkellä.

 

Helmikuussa tapahtui hyvin mielenkiintoinen asia, hyvin mielenkiintoinen asia. Kuuntelin puhetta aiemmin. Sanoitte, että helmikuu oli intensiivinen, helmikuu oli turhauttava kuukausi. Voimme käydä läpi nuo sanat: intensiivinen, turhauttava, pelottava, hauska – onko muita f-sanoja? (Naurua) (Suom. huom. monet luettelon sanat alkoivat f-kirjaimella, jolla alkaa myös "vittumainen".)

 

LINDA: Järjetön.

 

ADAMUS: Tai muita sanoja – voitte huutaa niitä ja toistan ne. Muita sanoja kuvaamaan helmikuuta? Pelottava? (Joku sanoo "kaunis") Kaunis, kiitos.

 

LINDA: Intensiivinen.

 

ADAMUS: Intensiivinen sanottiin jo, kyllä. (Joku sanoo "kaoottinen") Kaoottinen, ehdottomasti. (Joku sanoo "häiritsevä") Häiritsevä, isosti. Isosti. (Joku sanoo "järkyttävä") Järkyttävä, ällistyttävä. (Joku sanoo "ylimääräinen päivä") Upeaa, ylimääräinen päivä. (Joku naureskelee ja joku huutaa "jee!) Miksi ei? Laitetaan "ylimääräinen päivä". Polarisoitunut. Kaunis.

 

LINDA: Poliittisesti epäkorrekti (lisää naureskelua).

 

ADAMUS: Poliittisesti epäkorrekti. Ehdottoman hurmion hetkiä. Kummallisia unia.

 

LINDA: Hmm.

 

ADAMUS: Unista tulee kummallisempia ja kummallisempia.

 

LINDA: Mm hmm.

 

ADAMUS: Me puhumme. Ai! Tuleeko niistä kummallisempia?

 

LINDA: Mmm!

 

ADAMUS: Mikä unissa on?

 

LINDA: Mm.

 

ADAMUS: Miksi – aion poiketa aiheesta hetkeksi – niin vähän työtä on tehty unien parissa, unien ymmärtämisen parissa? On joitain kirjoja ja on joitain nukkumis- ja uni-instituutteja, muttei niillä ole aavistustakaan, mitä tapahtuu.

 

Vietätte 1/3 elämästänne unitilassa. Useimmat ihmiset sivuuttavat sen olankohautuksella: "No, se oli vain unta." Ette voi olla tosissanne! Ette voi olla toisissanne, että kaikki se tapahtuu "tuolla" ja ihmiset vain ohittavat sen olankohautuksella: "No, se oli vain unta" – ikään kuin se olisi vain sarjakuva, jota esitetään mielessänne koko yön? Ikään kuin teillä ei olisi mitään parempaa tekemistä kuin laittaa tätä paskaa mielenne läpi? (Vähän naureskelua)

 

LINDA: Mitä se oli?

 

ADAMUS: Ja sitten heräätte sanoen: "Mitä se oli?" tai vielä pahempaa: "En muista uniani." Näette yöllä unta ainakin 12 tasolla yhtä aikaa. Näette unta tällä hetkellä, mutta se on täysin toinen asia. Siis takaisin asiaan.

 

Helmikuussa tapahtui mielenkiintoinen asia ja useimmat teistä tunsivat sen jossain määrin. Mutta mitä teette? Kohtelette sitä kuin unta. "Ai, se oli vain yksi kuukausi." Se on kuin: "Toivottavasti sitä ei tapahdu uudestaan kovin pian." (Vähän naureskelua) Ohitatte sen olankohautuksella ja sanotte: "Energiat ovat vain korkealla." Mutta mitä oikeasti tapahtui helmikuussa? Mitä oikeasti tapahtui? No, antakaa minun selittää.

 

LINDA: Okei (muutama naurahdus).

 

ADAMUS: Okei. Mielenkiintoinen ilmiö.

 

Uudeksi tuleminen

 

Siis kun on oltu miljoonia ja miljoonia ja miljoonia ja miljoonia vuosia sykleissä, jotka muuttuvat hitaasti, hitaasti, hitaasti; kun on miljoonia vuosia ollut periaatteessa sama biologia ja sama mielen prosessi; kun luonto on käynyt miljoonia vuosia läpi evoluutiotaan, elämän ja kuoleman prosessia, uudistumista ja sitten kuolemista vuodesta toiseen, vuodesta toiseen, kun aionien ajan asiat ovat olleet malleissa tai sykleissä ja aloittaneet alusta – aloittaneet alusta, mutta se tavallaan merkitsee vain samojen vanhojen energioiden muokkaamista uudelleen, kenties pientä energiapuun karsimista, mutta periaatteessa vain aloittamista alusta – mielenkiintoinen asia tapahtui helmikuun loppupuoliskolla.

 

Tästä planeetasta tuli uusi, uusimisen sijasta. Mitä tarkoitan tällä? Se merkitsee, että tietoisuus, halu ja intohimo saavuttivat tällä planeetalla tietyn pisteen, jota ei ole koskaan ennen saavutettu, ja tästä lähtien kaiken on oltava uutta.

 

LINDA: Hmm.

 

ADAMUS: Hmm. Vau. "Mitä se merkitsee? Saanko uuden auton? (Vähän naurua) Menen ulos ja minun … " Joo. Joo, itse asiassa.

 

Palataan nyt takaisin siihen yksinkertaiseen lähtökohtaan, että kaikki on pysynyt malleissa hyvin pitkään. Se muuttuu hitaasti – se on teille todellinen turhautumisen aihe. Hemmetti, kaikki muuttuu niin hitaasti – kaikki malleissa. Yhtäkkiä planeetalla saavutettiin kohta, voitaisiin sanoa tavallaan kynnys. Nyt kaikesta on tultava uutta sen sijaan, että uusitaan.

 

LINDA: Alasti! (Naurua) (Suom. huom. "tultava uutta" kuulostaa samalta kuin "alasti")

 

ADAMUS: Tultava uutta. Jos joku heittää nyt vaatteensa pois ja juoksee ympäriinsä, ymmärrän sen (lisää naurua).

 

Kaikki on uutta. Aion puhua siitä enemmän ja paljon yksityiskohtaisemmin vuoden puolivälin ProGnostissamme. Teknologia tukee sitä. Teknologia ei aiheuta sitä, mutta se tukee sitä.

 

Kaikki on uutta, ja tämä on erilaista, koska sanotte: "Okei, no jukra, muutin uuteen taloon, joten eikö se ole jotain uutta elämässäni?" Ei. Se on sykli. Se on vain – se on edelleen talo. Se on vain muuttamista paikasta toiseen. Se on uusimista, ei täysin uutta.

 

Sanotte: "No, lähdin työpaikastani ja sain uuden, siitä saa enemmän rahaa ja pidän siitä enemmän." No, se on uusimista. Se ei ole uutta. Tai sanotte: "Vaihdoin autoa ja minulla on uusi auto." Ei, se on edelleen auto. Se ei ole uusi, se on vain uusittu. Samanlaista on ollut tavallaan myös elämienne kanssa. Tulette elämään ja se on kuin: "No, on uusi inkarnaatio". Se on kuin: "Ei, uusitte vain vanhan sopimuksen palata taas takaisin vanhaan biologiaan ja vanhaan mieleen.

 

Hassu asia tapahtui helmikuussa. Kaiken on mentävä uuteen, pois syklistä, pois mallista ja niin ihanalta kuin se kuulostaakin, se kuulostaa kamalan pelottavalta useimmille ihmisille – paitsi teille, koska sitä te olette halunneet. Kaikki menee uuteen.

 

Näette sitä, mutta näette myös sylkien jatkuvan ja tuntuu edelleen intensiiviseltä, ellette tiedä, mitä oikeasti tapahtuu energeettisesti. Näette sitä politiikassa – Linda käytti tätä esimerkkiä aiemmin. Se menee uuteen. Siinä on vanha tekemistapa – uskoakseni puhuitte aiemmin vaaleista – ja jokin tulee räjäyttämään sen. Se on räjäytettävä. Se on räjäytettävä (vähän taputuksia).

 

LINDA: Se on raiteilla! Se on raiteilla!

 

ADAMUS: Kyllä, mutta yhtä lailla minä sanon ja te sanotte: "No, katsokaa sitä, joka tuo uutta, tai sen viestintuojaa, toimittajaa. No, mikä tollo" tai mitä satuttekin tuntemaan. Minulla ei ole mieltymyksiä suuntaan tai toiseen. Ja te sanotte: "No, mikä idiootti".

 

No, katsokaa, mitä oikeasti tapahtuu. Kyse ei ole idiootista, kyse on asioiden muuttumisesta. Jonkin oli ravistettava puuta. Jonkin oli ravistettava asiat hajalle, räjäytettävä ne, ja se tapahtuu ja monet ihmiset ovat hyvin peloissaan, koska se ottaa pois heidän pienen tukialueensa. Se ottaa pois heidän syklinsä, heidän mallinsa, heidän mukavuusalueensa. He alkavat pelätä.

 

Peloissaan, pelko – toivottavasti olette kaikki saaneet hyvän annoksen pelkoa viime aikoina (Adamus naureskelee). Ei, vaan tarkoitan sitä, koska pelossa on uskomaton voima. Se on yhdistelmä magneetti-, gravitaatio- ja sähködynamiikkaa, joka imee kaiken sisään. Se tapahtuu, kun joudutte todelliseen pelkoon. Olen varma, että olette kaikki tunteneet ehdottoman todellista pelkoa. Ei vain pientä hermostumista, vaan todellista pelkoa. Se on kuin – kuvittelisitteko sitä hetken. Pelko saa kaiken luhistumaan, kutistumaan ja supistumaan ja menemään tavallaan pimeyteen. Se yrittää löytää turvan, mutta ei ole turvallista. Pelossa yritätte lakata olemasta, säteilemästä valoanne. Se on viimeinen asia, mikä teidän kannattaa tehdä.

 

Itse asiassa pelko voi toisinaan olla hyvin, hyvin dynaaminen muutosvoima. Se voi räjäyttää asiat, koska pelko vie teidät asioiden ydintasolle. Pelko ei välitä makyosta. Kokeilette makyoa pelkoon, muttei se toimi. Pelko ei välitä kivoista pikkukliseistä. Sanotte: "No, menen hierontaan päästäkseni pelostani yli". Tuskinpa. Ette lähde ulos ovesta, pelkäätte liikaa. Miten voisitte saada hieronnan?

 

Pelolla on siis tuo uskomaton … Se on kuin gravitaatio-, sähkö- ja magneettivoimien musta aukko. Se imee sisäänsä. Mutta sitten se räjäyttää kaiken. Se räjäyttää kaikki vanhat rakenteet, jos sallitte sen.

 

Ihmiset jäävät joskus jumiin pelkoon pitkäksi aikaa. He jäävät siihen kiinni, erityisesti lääkityksellä – sori, että tuon jatkuvasti sen esiin, mutta se ei ole hyvä asia. Alatte ottaa lääkkeitä voittaaksenne pelon ja yhtäkkiä olette jumissa siinä. Pääsette lopulta ulos, mutta useimmille teistä "Voi luoja, mitä tapahtuu seuraavaksi?" –pelko voi olla uskomaton asia. Se tuo teidät totuuden ja valon hetkeen siinä, mikä on oikeasti tärkeää. Takaisin pääpointtiini.

 

Kaikki menee nyt uuteen. Tämä planeetta ei voi jäädä enää sykleihin. Miten kauan tämä vie? En tiedä. Se ei ole oikeastaan tärkeä asia – satoja, tuhansia vuosia, kuka tietää; enemmänkin satoja – mutta kaikki muuttuu nyt. Uusimisen sijasta lähdetään polulle uuteen. Se saattaa käydä läpi muutaman lisäuusimisen, ennen kuin päästään uuteen. Se saattaa tuhoutua, ennen kun päästään uuteen, mutta kaikki menee uuteen. Tarkkailkaa sitä. Kiinnittäkää huomiota siihen, mitä maailmassa nyt tapahtuu. Monet teistä ovat tavallaan menneet omaan luolaansa eivätkä halua nähdä, mitä maailmassa tapahtuu, mutta nyt on hyvä aika tulla ulos ja katsoa, kun tämä dynamiikka tapahtuu maailmassa. Se liittyy suureen osaan siitä, mistä puhuin ProGnostissa, mutta ne ovat vain voimia, jotka tukevat uuteen menemistä.

 

Uusi vaikuttaa hallitukseen, rahoitukseen – kaikkiin tyypillisiin kategorioihin. Ruokaan, terveyteen, kaikkeen muuhun. Monet niistä hajoavat ensin, mutta ne menevät uuteen.

 

Mitä uusi merkitsee? Se merkitsee, että jokin on pois vanhasta urasta. Jotain mikä on kvanttista, voitaisiin sanoa. Jotain mikä on niin erilaista, miten ennen tehtiin, että sitä on vaikea yrittää edes kuvitella. Sitä olisi vaikea tajuta, ainakin vanhassa ihmismielessä, koska vanha ihmismieli on uusimisessa, eikä mene uuteen.

 

Mutta se tuo minut toiseen kohtaan – ensimmäinen asia, jonka huomaatte ja olette huomanneet uuteen menemisessä … Muuten, eikö ole mielenkiintoista, että "uusi" on myös sanassa "tietää", englanninkielisessä sanassa "tietää". Te siis tavallaan tiesitte uuden (vähän naureskelua). Tiesitte, että kyse oli menemisestä uuteen. Kyllä, tiesitte uuden. Voit kirjoittaa sen.

 

LINDA: Minkä osan?

 

ADAMUS: Tiesitte uuden (lisää naurua). (Suom. huom. nämä sanat lausutaan samalla tavalla)

 

LINDA: Okei, onko se kohta 2?

 

ADAMUS: Se oli vain häiriötekijä.

 

LINDA: Ai.

 

ADAMUS: Kaikki siis menee uuteen ja se alkaa, kuten tiedätte, mielestä ja kehosta teillä henkilökohtaisesti, ja se alkaa asioista, joista olemme puhuneet – vapaus esi-isistä. Se oli vaikea kohta, paljon vaikeampi kuin olisitte ehkä kuvitelleet, paljon vaikeampi kuin paljastin sen olevan teille, monille teistä, koska teillä on ollut elämiä tuossa samassa esi-isämallissa tai –syklissä.

 

Oli vaikeampaa sanoa tietoisesti: "Aion päästä pois siitä", sanoa: "Päästän irti esi-isien energiasta." No, valitsitte vain, vahvistitte vain sen prosessin, joka tapahtui joka tapauksessa. Te ette tehneet sitä – se tapahtui. Annoitte lopulta sille hyväksynnän, voitaisiin sanoa. Vahvistitte sen, mikä sallii teille tapahtua tämän asian, joka tapahtui jo elämässänne.

 

Kun lopulta sanoitte: "Joo, okei, perhe, päästän irti", monet teistä luultavasti havaitsivat: "Ai, se tapahtui jo joka tapauksessa."

 

Huomaatte sen siis kehossanne. Ette vain kierrätä ja uusi tuota kehoa, ja monet teistä yrittävät todella kovasti tehdä sen. Ajattelette mielessänne: "Minusta tulee nuorempi. Minusta tulee terveempi." Ei, menette uuteen. Ette vain virkistä tai nuorenna nykykehoanne.

 

LINDA: Paska! Oikeasti?!

 

ADAMUS: Ei. Lakkaa siis yrittämästä (Linda huokaa). Ei, ja olen tässä vakavissani. Se oli itse asiassa hyvä huomautus Eesan Lindalta. "Paska! Kaikki tämä aika, jonka olen käyttänyt voiteita. Olen yrittänyt ajatella positiivisesti mielestäni. Olen yrittänyt olla nuorekas ja olen yrittänyt tuoda nuorekkaita energioita kehooni." Uusitte vain jotain vanhaa, jotain jota ette oikeasti halua kovin paljon …

 

LINDA: Oletko varma?

 

ADAMUS: … uuteen menemisen sijasta (vähän kikatusta). Uuteen menemisen sijasta.

 

Mitä uusi on? Mitä uusi on biologiaan liittyen? Sillä ei ole merkitystä (Linda huokaisee raivostuneesti). Teidän ei tarvitse ajatella tietänne sen läpi – ette ylipäätään pystyisi – joten mitä teette? (Muutama ihminen sanoo "sallitaan") Sallitte, hyväksytte. Voitte tehdä valinnan sanomalla: "Okei, aion mennä uuteen" tietämättä, mitä se oikeastaan on, tietämättä, mitä tapahtuu seuraavaksi, ja sitten sallia. Sitten antaa sen tapahtua. Ja teillä on puhtaan pelon, kauhun tai epäilyn hetkiä. En tiedä, kumpi on pahempi, pelko vai epäily. Kumpaa te pidätte pahempana? (Joku sanoo "epäily") Epäily. Olisin taipuvainen olemaan samaa mieltä. Olisin taipuvainen olemaan samaa mieltä. Epäily. Epäily kalvaa. Epäily on harmaata ja tylsää ja se on tavallaan kuin tukehtumista hitaasti viiden vuoden aikana. Se vain piinaa, kun taas pelko (tukehtuen) – tunnette sen heti (muutama naurahdus).

 

Nimittäin hassu asia pelossa on, että yhtäkkiä tunnette elämän, ainakin sen halun, hyvin vakavana, kuoleman lähikokemuksena, kuin: "Voi hyvä luoja! Olen elossa, mutta kuolen hetken kuluttua". (Vähän naureskelua) Epäily on kuin: "No, en tiedä. Olenko elossa? Olenko kuollut?" Ja "Miksi minulla on tällaisia ajatuksia?" Ja "Eikö minulla pitäisi olla tällaisia ajatuksia? En tiedä, mitä minun pitäisi tehdä." Häh, shh … Se on epäilyä. Se on nimittäin rumaa, rumaa energiaa.

 

Se siis tapahtuu kehossanne, uuteen meneminen. Mitä se on? Sillä ei ole merkitystä. Se tapahtuu joka tapauksessa. Se on hassu asia. Se on tavallaan valaistumisen vitsi – se tapahtuu joka tapauksessa (vähän naureskelua). Voitte olla huolissanne siitä. Joo, te nauratte. Ei, vaan itse asiassa se on hyvin kaunis asia ja uskoakseni Kuthumi toi sen ensimmäisenä Crimson Circlelle monta vuotta sitten, mutta se tapahtuu joka tapauksessa. Tavallaan voitaisiin sanoa, että se on tapahtunut, mutta miksi olla huolissaan? Miksi olla huolissaan? Ja se kuulostaa kivalta, hyvin filosofisen kivalta, mutta sitten menette ulos ovesta ja tavallaan sanotte: "Häh! Aion olla huolissani!" koska olette malleissa. Olette tavallaan vanhoissa malleissa.

 

Se tulee mieleenne – uusi – eikä mieli ymmärrä sitä, se ei oikein pidä siitä. Mieli yrittää uusia. Mieli yrittää huijata teidät ja itsensä ajattelemaan, että työstätte jotain yhdessä, ja tavallaan vain korjaatte asioita vähän – kutsutte psykiatrisen rakennusremontointiporukan ja tavallaan korjaatte asiat, koska ne ovat vähän pois tasapainosta tässä. Ja iskette vähän maalia siihen, laitatte uuden maton ja yritätte sivuuttaa sen pahan hajun, joka on aina ollut. Uh. Joo, on totta, että mielessä on haju. Se on vanhoja ajatuksia. Vanhat ajatukset ovat tavallaan kuin vanha juusto jääkaapissa. "Uh! Voi ei!"

 

LINDA: Mitä?!

 

ADAMUS: (Yleisö sanoo "yäk!" ja Adamus naureskelee) Se siis tapahtuu ajatuksillenne. Uusi. Totutelkaa siihen. Se on pelottavaa ensin, koska teistä tuntuu, että teiltä menee järki. Yritätte palata malleihin. Yritätte palata moniin tapoihin, joilla asiat tehtiin ennen, sykleihin. Yritätte vain kiillottaa syklejä vähän ja tehdä niistä vähän parempia. Unohtakaa se. Mieli menee uuteen – uuteen ajattelutapaan.

 

Olen puhunut hiljattain, erityisesti keahaksissa … Muuten ilmoittautukaa nyt ensi vuoden ohjelmaan – siitä tulee dynaamisempi kuin aiemmat.

 

Olemme puhuneet keahakissa ja täällä mestariaistiin menemisestä, ja se on uutta. Se on uutta mielelle. Ja mieli yrittää, se teeskentelee tajuavansa mestariaistin. Mieli on kuin: "Joo, tätä mestariaisti on ja näin se toimii." Ei. Yritätte vain uusia mieltä. Menette ulos mielestä mestariaistiin. Se voi tapahtua ajaessanne katua pitkin. Se voi tapahtua millä hetkellä hyvänsä, missä kohdassa hyvänsä, mutta sitä tapahtuu. Sitä tapahtuu, ehdottomasti.

 

Palataan kysymykseen, onko kyse valinnan tekemisestä vai sen hyväksymisestä, mikä tapahtuu jo. Hyväksytte sen. Kun valitsette sen, se on tavallaan: "Ai, okei. Tajuan. Ajan jo autolla tietä pitkin 200 km/h. Nyt vain hyväksyn, että näin on." Menette jo valaistumiseen. Sen pitäisi olla suuri lohtu teille. Todella suuri lohtu. Mutta on myös: "No, mutta eikö minun tarvitse tehdä mitään? Eikö … Tarkoitan, että eikö minun pitäisi …" Shh! (Joku sanoo "hengitä") Hengitä. Tee jotain intohimoista. Tee video. Kirjoita kirja, mitä tahansa, äläkä kanna huolta, miten se otetaan. Tee vain jotain. Laita itsesi elämään, jos ei muuta niin häiriötekijänä.

 

Mieli siis muuttuu täysin. Olette huolissanne siitä. Olette huolissanne ja sanotte: "Voi luoja, olen masentunut." tai "Voi jessus, olen psykoottinen." Joo, okei. No, tiedättekö mitä? Kaikki ovat. Joo, kaikki ovat. Liittykää kerhoon (vähän naureskelua). Ei, vaan olen tunnustellut paljon energioita ja kaikki ihmiset ovat täysin sekaisin.

 

LINDA: Oho!

 

ADAMUS: Ei, vaan se on totta! Teidän täytyy olla sekaisin ollaksenne täällä tekemässä tätä kerta toisensa jälkeen, pysähtymättä sanoen: "Hetkinen nyt. Mistä tässä on kyse? Mitä haluan tehdä?" Siis kaikki ihmiset ovat psykoottisia jossain määrin. Jotkut hyvin, hyvin suuressa määrin. Ne jotka kyseenalaistavat, ovat vähiten psykoottisia, mutta heidän olonsa saadaan tuntumaan psykoottisimmalta, joo. Ne jotka kyseenalaistavat, ovat itse asiassa tervejärkisiä, mutta he vertaavat itseään todella psykoottisiin, niihin jotka ovat tyytyväisiä malleihin, ja sitten teistä tuntuu, että teissä on jokin vikana. Ei lainkaan.

 

Siis kaikesta tulee uutta. Kaikesta. Eikä tämä ole mikään kiva pikku toteamus. Se ei ole jotain, joka tapahtuu – sanotaan – 20, 30 vuoden kuluttua. Se on jo alkanut.

 

Ylitimme tuon kynnyksen, tuon pisteen viikko, pari sitten. Se rakentui ja tunsitte sen, eikä ollut mitään sattumaa, että olin valinnut päivämääräksi 14.2.2016 meille jokin aikaa sitten: "Jatkammeko treffailua? (Adamus naureskelee) Ja milloin suutelemme?" (Lisää naurua) Koska tunsitte, että se oli huipentumassa näihin aikoihin. Uusi [Crimson Circle] nettisivusto, uudet asiat elämässänne.

 

Uusi on upeaa. Kaikki haluavat uutta – tai luulevat haluavansa uutta – mutta oikeasti he vain uusivat. Todellinen uusi on hyvin, hyvin erilaista. Se näkyy teknologiassa. Se näkyy bisneksessä. Se näkyy kaikessa, terveydenhoidosta suhteisiin.

 

Perheet menevät uuteen. On ollut perhemalli niin kauan, kun ihmiset ovat harjoittaneet haureutta (vähän naureskelua), ja tuo malli on ollut ikuisesti perheytimessä. Ja on ihmisiä, jotka yrittävät palata enemmän kuin koskaan uusimiseen tai siihen, mitä sanon vanhaksi. He yrittävät perääntyä, koska heitä pelottaa helvetisti. Ja he ajattelevat, että sen on pakko olla jotain – "Paholainen tekee tämän" tai "Ihmiskunta joutuu pois tasapainosta" tai "Jumala on vihainen". He keksivät kaikkia näitä idioottimaisia tekosyitä menneisyyteen palaamiselle, eikä se toimi heillä. Se ei toimi.

 

Olette havainneet sen omassa elämässänne. Kun yritätte palata taaksepäin ja tehdä vanhalla tavalla nyt, se ei toimi. Tehkää siis jotain uutta elämässänne. Pelottavaa jossain määrin, mutta se on hyvin vapauttavaa ja hyvin uutta. Se on hyvin erilaista. Tehkää jotain uutta.

 

Milloin viimeksi teitte jotain uutta elämässänne?

 

(Lyhyt tauko)

 

Ai niin kauan sitten? (Adamus naureskelee) Hiljaisuus laskeutuu yleisön ylle. Ei, vaan milloin viimeksi teitte oikeasti jotain uutta? Tarkoitan "uutta". Ei vain eri reitin valitsemista töihin. Se on vain eri reitin valitsemista töihin. Mutta jotain niin uutta, että te ette ole tehneet sitä koskaan aiemmin – ette tiedä, mikä lopputulos on. Se on itse asiassa melko hyvä määritelmä uudesta – teillä ei ole aavistustakaan, mikä lopputulos on, mutta teette sen (joku sanoi "minä ilmoittauduin keahakiin"). Ilmoittauduit keahakiin, näettekö? Se oli uutta. Jotain niin uutta, ettet tiennyt lopputulosta.

 

Ihminen pelaa varman päälle ja se merkitsee pysymistä uusimisessa sen sijaan, että sanoo: "Haluan murtautua täysin irti tästä. En tiedä, mitä tapahtuu. Se on pelottavaa ja se on vapauttavaa. Se on pelottavaa ja se on täynnä intohimoa. Se on pelottavaa ja jessus, miksi en tehnyt uutta ennen tätä? Miksi odotin näin pitkään?"

 

Ja mitä sitten tapahtuu? Epäily. Sitten alatte miettiä: "No, kenties minun ei pitäisi. Kenties minun pitäisi odottaa. Kenties minun …" Ei, vaan tehkää jotain todella uutta elämässänne. Hämmästyttäkää itsenne, ällistyttäkää itsenne tekemällä jotain täysin uutta. Ja katsokaa sitten.

 

Maailma menee uuteen. Mikään ei voi enää vain uusia. Tarkoitan, että käydään läpi joitain uusimisyrityskierroksia ja sitten kaikki räjähtää. Tätä voi soveltaa elämän joka osaan. Kaikkeen. Ja tiedän, että monet ihmiset spekuloivat ja sosiaalisessa mediassanne käydään keskustelua: "Mitä hän tarkoittaa tällä?" Kaikki menee uuteen. Voidaan murentua ensin, mutta sitten mennään uuteen, myös vanhat traditiot. Vanhat traditiot. Voi, niillä on vaikeinta tämän kanssa, mikä tahansa tuo vanha instituutio tai traditio onkin.

 

Ja tiedättehän – Cauldtre ei pidä tästä esimerkistä, mutta kerron sen joka tapauksessa. En oikeuta mitään, mutta annan teille esimerkin asioiden tavasta toimia. Teillä on paljon pyhiä, kauniita muinaistemppeleitä ympäri maailmaa ja ryhmät, organisaatiot ja uskonnot kunnioittavat niitä. Ne ylläpitävät niitä. Niistä on tullut pyhiä paikkoja heille. Se ei ole oikein tai väärin, näin vain on. Ja sitten saatte terroristeja, jotka tulevat räjäyttämään ne, ja maailma huutaa: "Voii! Katsokaa, mitä terroristit tekevät." No, onko tavallaan kyse terroristeista vai tarvitseeko tuo energia vain avata?

 

LINDA: Yääääk!

 

ADAMUS: Yäääk. En sano, että se on hyvä tai huono asia. Sanon vain …

 

LINDA: Yääääk!

 

ADAMUS: … että katsokaa, miten se tapahtuu. Enkä nyt kehota teitä menemään räjäyttämään muinaistemppeleitä.

 

LINDA: Voi, kiitos tuosta vastuuvapaudesta (naurua).

 

ADAMUS: Teidän ei tarvitse, koska jokin räjäyttää niitä. Jos ei joku terroristi, niin maanjäristys sitten. Jos se ei ole maanjäristys, taivaasta tulee meteori – pum! Olemme tulleet täällä planeetalla paikkaan – vain muutamana viime viikkona – jossa kaikki menee uuteen.

 

Kuvitelkaa sitä näin. Kaikki pyörii. Kaikki pyörii ja joskus pyörimismallit ovat vähän suurempia ja vähän hitaampia, joskus ovat vähän nopeampia ja vähän pienempiä, mutta pyöriminen vain jatkuu ja jatkuu. Joskus elämän kierrokset ovat kiillotettuja. Lisäätte niihin vähän maalia. Pyyhitte niistä pölyt. Voitelette niitä, puhdistatte niitä, mutta syklit jatkuvat ja jatkuvat. Se on kierrätystä. Se on uusimista eikä se toimi.

 

Teillä on siis näitä elämän syklejä ja ne pätevät elämän joka osaan, joka instituutioon elämässä, kaikkeen elämässä, mitä voitte mitenkään ajatella. Ne ovat siis malleissaan, kierrossaan ja sitten ne menevät uuteen. Toisin sanoen ne lähtevät pois syklistä, mallista ja rytmistä. Ne menevät uuteen. Kaikki menee siihen.

 

Jotkut asiat yrittävät epätoivoisesti pysyä mallissa, pysyä sykleissään ja ne oikeutetaan sanomalla: "Näin asioiden pitäisi olla ja näin Jumala haluaa olevan, ja näin olemme tehneet aioneita ja siksi pysymme siinä", ja sitten se on, kuin vetäisitte ja vetäisitte ja vetäisitte tuota kuminauhaa ranteessanne, kunnes se napsahtaa poikki. Ja sitten se menee uuteen. Sitten se menee seuraavalle todellisuustasolle. Tietoisuuden muuttuminen aiheuttaa tämän kaiken.

 

Jos luulitte helmikuun olleen intensiivinen, niin odottakaas maaliskuuta.

 

LINDA: Kivaa.

 

ADAMUS: Tai huhtikuuta. Olemme maaliskuussa. Tai huhtikuuta tai toukokuuta. Mutta kun teillä on viisautta ymmärtää, että kaikki tällä planeetalla – en sovella tätä koko universumiin – tulee uudeksi.

 

Katselkaa tuntemianne ihmisiä, kun he yrittävät pysyä mallissa. Katselkaa tuntemianne ihmisiä, kun jokin vaikuttaa heidän elämäänsä, koska uudessa – jos minulla olisi piirustustauluni, piirtäisin tämän. Mutta uudessa …

 

LINDA: Haluatko? Tule, voit tehdä sen.

 

ADAMUS: Ei. Toinen kohta – muutoksen fysiikka.

 

2. Muutoksen fysiikka

 

LINDA: Muutoksen fysiikka?

 

ADAMUS: Joo, muutoksen fysiikka.

 

LINDA: Onko tämä vasta kohta kaksi?!

 

ADAMUS: Joo, meillä on kymmenen.

 

LINDA: Ai jaa! Muutoksen fysiikka.

 

ADAMUS: Toinen kohta – muutoksen fysiikka. Onko sinulla kiire?

 

LINDA: Ei.

 

ADAMUS: Onko sinulla hauskaa?

 

LINDA: Joo-o.

 

ADAMUS: Joo-o. Okei, hyvä hyvä (vähän naurua). Muutoksen fysiikka. Ja sitten kutsut minut piirtämään tuohon juttuun? (Hän irvistää)

 

LINDA: Tietysti.

 

ADAMUS: Ai, se on uutta. Se on minulle ok.

 

LINDA: Aaaa! (Yleisökin sanoo "aaa" ja vähän taputuksia)

 

ADAMUS: En tiedä, miten se toimii. En tiedä lopputulosta, mutta se on uutta ja haluan uskaltautua siihen, koska olen tavallaan uudenlainen tyyppi (naurua).

 

LINDA: Okei, annan sinulle uuden oman sivusi, jottet voi pilata mitään. Ole hyvä. Katso tätä. Katso tätä. Voimme tehdä sen.

 

ADAMUS: Jessus!

 

LINDA: Katso nyt itseäsi.

 

ADAMUS: Jessus!

 

LINDA: Katso itseäsi.

 

ADAMUS: Okei, minun täytyy olla enemmän …

 

LINDA: Otatko tämän haltuusi?

 

ADAMUS: Olen pahoillani, mutta valossa (hän siirtää puhujakoroketta).

 

LINDA: Otat sen haltuusi, se on ok.

 

ADAMUS: Siis … (hän piirtää viivan) Jessus! (Muutama naurahdus) Paholaisen työtä! (Naurua) (Huom.: Nähdäksesi Adamuksen kuvat, katso tämän viestin pdf-tiedosto tai video)

 

LINDA: Haluaisitko sen pois?

 

ADAMUS: Ei! Haluan pitää sen.

 

LINDA: Ai, haluatko?

 

ADAMUS: Joo, joo. Tämä on valo, jota tulee toisista ulottuvuuksista tälle planeetalle. Tämä on valovirta. Puhun tässä muutoksen fysiikasta, jotta ymmärrätte, mitä tavallaan tapahtuu. Ja matkan varrella valo vetää puoleensa energiaa, joka tulee plussina … Sanotaan, että plussina ja miinuksina, ja ne järjestyvät tämän valosäteen mukaisesti (Adamus piirtää + ja – merkkejä viivan ympärille). Ja tämä on vain esitys, ei kirjaimellinen piirros, mutta ne järjestyvät.

 

Siis tätä valoa tulee todellisuuteen. Energiaa tuodaan sisään. Energiaa kerätään valoviivojen ympärille, ja se kootaan tietoisuuden ja hyväksymistason perusteella, mikä saadaan aikaan valinnalla – mikä on oikeasti vain sanomista: "Okei, mitä tahansa" – ja sitten kaikki nämä energiat asettuvat riviin ja luodaan todellisuus monille eri tasoille. Tätä on siis jatkunut ikuisesti, tätä energioiden asettumista riviin.

 

Toisiaan nämä plussat ja miinukset jotka virtaavat valovirran mukana, tavallaan järjestäytyvät uudelleen. Ne oivaltavat, että ne ovat liikaa rykelmissä, liikaa sotkeutuneet yhteen, liikaa kerääntyneet yhteen. Niinpä toisinaan ne tavallaan mallintuvat uudelleen ja yrittävät päästä tasapainoon. Mutta ennemmin tai myöhemmin kaikki energia etsii ratkaisua, kuten Tobias sanoi kauan sitten. Energia ei halua olla juuttunut malleihin. Niinpä ennemmin tai myöhemmin – miten saamme kaiken pois tästä?

 

LINDA: Okei. Okei, kosketa tätä.

 

ADAMUS: (hän kuiskaa) Uusi sivu.

 

LINDA: (hänkin kuiskaa) Uusi sivu, tässä.

 

ADAMUS: Hyvä! Näettekö, miten se hävisi? Ennemmin tai myöhemmin kaikki räjähtää ja menee pois (vähän naureskelua). Ja meillä on edelleen tuo valovirta – valo on periaatteessa tietoisuussäde, joten se ei muutu. Nyt meillä on tämän valovirta ja mitä teemme? Mitä teemme? Palaammeko takaisin plussiin ja miinuksiin? Ei. Palaamme energiaan, joka on itse asiassa yhdessä. On plussia ja miinuksia tietoisuuspiirissä. Nämä plussat ja miinukset eivät ole enää kaksinaisuudessa ja polariteetissa, vaan ne ovat yhdessä (hän piirtää + ja – merkkejä ympyrän sisään). Ne on tuotu yhteen. Se on uutta. Kyse ei ole vain maalaamisesta ja puhdistamisesta. Kyse ei ole samojen vanhojen plus- ja miinusenergiamallien tuomisesta. Ei ole enää kaksinaisuutta. Nämä pienet räkäpallerot tässä eivät ole …

 

LINDA: Räkäpallerot?

 

ADAMUS: … enää kaksinaisuutta.

 

Siis "uusi" merkitsee täysin erilaista ja se on todella kummallista kehollenne ja mielellenne. Ne eivät ymmärrä. Ne ovat käyttäneet vuosisatoja, aioneita, miljoonia vuosia plussia ja miinuksia. Se ovat tottuneet tietynlaisiin magneetti-, gravitaatio- ja sähkövoimiin, jotka toimivat energioiden kanssa todellisuuden luomiseksi, ja nyt se kaikki räjähtää. Ja nyt yhtäkkiä on periaatteessa yhtenäinen energia, yksi energia, maskuliininen ja feminiininen tuotuna yhteen, plussat ja miinukset nyt samaa, jolloin ette osaa enää erottaa niitä. Se on uutta. Se on uutta.

 

Yhtäkkiä olette tällaisessa paikassa, mutta käsitätte myös, etteivät seinät, lattia, katto, kaikki ole enää muuttumatonta tai vakaata. Kaikki on virtaavaa. Kaikki muuttuu, ja se aiheuttaa valtavaa epämukavuuden tunnetta.

 

Kun tätä tapahtuu teille, on valtavaa epäilyä, epämukavuutta ja halua palata vanhaan tapaan, koska tunsitte vanhan tavan. Teille tulee valtava tunne: "Teen jotain väärin tässä, ja minun täytyy pysäyttää se heti paikalla. Minulta menee järki." Mutta rakkaat ystäväni, teiltä ei mene. Teiltä ei lainkaan mene.

 

Kaikessa on kyse siitä, että menette uuteen. Saatatte käydä ensin läpi muutamia uusimiskierroksia. Se on melkein kuin tutkimista: "Olenko oikeasti valmis tähän? Uskonko oikeasti tämän? Hyväksynkö oikeasti jonkin, joka tapahtuu joka tapauksessa?" Yritätte siis uusia tai kierrättää ensin, mutta sitten se menee uuteen.

 

Kun tiedätte tämän, kun teillä on viisautta tästä, se ei ole läheskään yhtä pelottavaa. Voitteko kuvitella kaiken tämän tapahtuvan … Voitteko kuvitella, mitä ylösnousseet mestarit ennen teitä kävivät läpi? He menivät siihen yksin, enimmäkseen. Heillä ei ollut tällaisia kokoontumisia. He eivät oikeasti ymmärtäneet sellaisia asioita kuin kanavointi tai moniulotteinen kommunikointi. He menivät siihen yksin. Se oli pelottavaa. Helvetinmoinen kokemus, mutta kamalan pelottavaa, joten se repi heitä ytimeen saakka. Meillä siis on ainakin se kauneus ja etu, että teemme tämän yhdessä.

 

Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tässä.

 

Kaikki tulee uudeksi tällä planeetalla. Se voi viedä jonkin aikaa ja on tietysti vaikeuksia. Vaikeudet tulevat vastustamisesta, sitä ettei sallita sitä, mikä tapahtuu joka tapauksessa luonnostaan. Kaikki energia etsii ratkaisua, paluuta takaisin puhtaaseen tietoisuuden palvelemistilaan.

 

Tuntekaa sitä hetki. Kaikki energia, kaikki elämässänne on pelkästään palvelemassa tietoisuuttanne. Matkan varrella sitä on vääristetty, muutettu, pidätelty, murskattu, "mentalisoitu" eli olette yrittäneet ajatella tienne kaikkeen. Mutta tuo energia mikä nyt sulautuu yhteen, lähtee pois kaksinaisuudesta ja tulee uuteen, on pelkästään palvelemassa teitä.

 

Hassu asia on siinä, käytättekö valtavan määrän aikaa ajatellen omaa tietänne … Tarvitsemme mikrofonia tässä. Miten menestyksekästä se on ollut, yrittää ajatella tienne kaikkeen tähän? Olen vain utelias.

 

LINDA: Okei.

 

ADAMUS: Millaista se on ollut teillä, tienne ajatteleminen asioihin?

 

LINDA: Katsotaanpa. Hmm.

 

ADAMUS: Vastaus on niin ilmeinen, että se sattuu.

 

LULU: Joo, tunsin sen täällä (hän naureskelee).

 

ADAMUS: Anteeksi kuinka?

 

LULU: Okei. Mikä kysymys oli? (He naureskelevat)

 

ADAMUS: Kysymys on, oletko hereillä vai unessa. Ei, ei. Se ei ollut kysymys.

 

LULU: Ai.

 

ADAMUS: Kysymys on, kaikki tuo ajattelu mitä olet tehnyt elämässäsi – sinä et ole pakkomielteinen ajattelija, mutta olet vakava ajattelija – miten paljon se on auttanut sinua?

 

LULU: No, olen valmis antamaan periksi.

 

ADAMUS: Okei, hyvä.

 

LULU: On tehty kaikki, yritetty kaikkea ja olen vain valmis sen osalta.

 

ADAMUS: Joo. Joo, se on … tiensä ajatteleminen valaistumiseen tai elämään on tylsää. Se ei toimi.

 

LULU: Ei.

 

ADAMUS: Olen varma, että useimmat teistä tietävät, että suurin täyttymyksen tai menestyksen tunne – miten tahansa sitä halutaan sanoa – on silloin, kun vähiten odottaa sitä, nuo kummalliset asiat, hassut asiat joita tapahtuu. Kun ajattelee tiensä, se ei ole kovin menestyksekästä.

 

LULU: No, oivalsin, että pikku tyttönä kaikki meni tasaisesti ja sallin kaiken.

 

ADAMUS: Aivan.

 

LULU: Sitten kun olin tietoinen siitä, mitä tein, aloin ajatella ja törmätä asioihin koko ajan.

 

ADAMUS: Juuri niin. Juuri niin. Eikä se vain toimi, ellei …

 

LULU: Ei.

 

ADAMUS: … pysy malleissa tai sykleissä koko elämänsä. Sitten se on ok. Mutta sinä et pysy. Et voi.

 

LULU: En niin.

 

ADAMUS: Joo. Evoluutio, muutos, uusi tuli elämääsi kauan sitten – tiesit siitä tai et – ja nyt kyse on vain siitä, hyväksytkö sen. Joo.

 

LULU: Hyväksyn, mutta tunnen samalla ikään kuin pakottavani sitä. Kuin olisin pienessä laatikossa ja tietäisin, että minun täytyy rikkoa se …

 

ADAMUS: Joo, joo.

 

LULU: … mutta pysyn edelleen sisällä. Niinpä se saa minut puskemaan.

 

ADAMUS: Se on ok, koska … Se on todella ok, koska jokin tulee räjäyttämään tuon pienen laatikon. Se ei voi yksinkertaisesti jäädä. Tarkoitan, että se on pelottavaa, kun asiaa ajattelee. Se on kuin: "Voi hyvä luoja, minun pikku laatikkoni, suojani …" Se on asia, jossa et halua olla. Niinpä jokin tulee räjäyttämään sen – jos vastustat, jos yrität epätoivoisesti vain uusia.

 

LULU: Joo, odotan vain, että saisin potkia vähän persuuksille (hän naureskelee).

 

ADAMUS: Joo, joo. Ja voisinko aloittaa tässä tuon persuuksille potkimisen hyvästä paikasta? Sinusta.

 

LULU: Voi hyvänen aika. Mmm.

 

ADAMUS: Joo, joo.

 

LULU: Olen potkaissut omaani jo hyvin monta kertaa (hän naureskelee).

 

ADAMUS: Joo, joo, mutta potkaise sitä mennäksesi eteenpäin, ei maahan. Okei?

 

LULU: Okei, kiitos.

 

ADAMUS: Vielä yksi tai kaksi. Poikkean aiheesta hetkeksi, mutta joskus mietin sitä energiamäärää, joka kulutetaan tien ajattelemiseksi sellaiseen, joka tapahtuu joka tapauksessa. Se on kuin ajaisitte autoa – pidän autoanalogioista; en ole koskaan ajanut autoa, mutta haluaisin ajaa (lisää naurua) – ja se on tuollainen älyauto ja se vain tekee omia juttujaan. Menette tietä pitkin 100 km/h ja se ohjaa itseään ja kaikkea muuta, ja sitten ajattelette, että teidän täytyy avata ovi ja nousta autosta työntämään sitä saadaksenne sen menemään 100 km/h. Mutta tällaista tienne ajattelemien kaikkeen tähän on. Se kaikki tapahtuu, se menee tietä pitkin. Miksi luulette, että teidän täytyy mennä ulos työntämään? Se on tavallaan vaarallista itse asiassa 100 kilometrin tuntinopeudella.

 

Yksi tai kaksi vielä. Aa, hyvä tyyppi jota kiusata, tarkoitan, jolta saada panos tähän (vähän naurua). Miten tuo ajattelu, Timothy?

 

TIMOTHY: Toimii hyvin huonosti.

 

ADAMUS: Joo, kiitos. Ja mitä aiot nyt tehdä?

 

(Hän pitää tauon)

 

Älä ajattele sitä, Timohty (naurua). Tiedätkö mitä? Jos ei mitään muuta – et melkein voi sille mitään – niin pidä sitten hauskaa sen kanssa. Lakkaa uurastamasta siinä, masentumasta siitä ja ajattelemasta liikaa kaikkea.

 

Tiedätkö, mikä muuttuu, Timohty ja te kaikki? Matematiikka. Matematiikka oli tapa mitata tai tajuta todellisuutta, periaatteessa tätä (hän piirtää), energian ja valon liikettä. Ja on matemaattisia kaavoja ja ne ovat upeita, koska supistatte vanhassa tavassa kaiken matematiikkaan. Mutta matematiikka menee ulos ovesta. Se räjähtää ja se on kuin: "Voi luoja, mitä teemme? Ilman matematiikkaa maailma hajoaa." Häh, maailma hajoaa joka tapauksessa.

 

Voitko kuvitella hetken – tuntea, koska et voi ajatella tätä. Kuvittele, tunne hetki jotain, joka on matematiikan tuolla puolen, yhden, kahden, kolmen, neljän, viiden jne. tuolla puolen, joka on piin tuolla puolen, joka on algebran ja trigonometrian tuolla puolen (pieni tauko). Vau! Mieli ei pysty ymmärtämään sitä, koska se on uutta ja se tapahtuu. Se tapahtuu. Jotain niin uutta, että se korvaa matematiikan. Ilmiömäistä! Matemaatikot kertovat, ettei niin voi tapahtua, mutta he eivät ole vielä selvittäneet äärettömyyttä.

 

TIMOTHY: Totta.

 

ADAMUS: Totta. Okei, kiitos. Kiitos. Okei.

 

Miellä on vielä yksi täällä, käsi pystyssä. Aha, oikea vapaaehtoinen. Ei Lindan vapaaehtoinen. Joo, siis miten tuo ajattelu on onnistunut sinulla?

 

HENRIETTE: Se antaa minulle …

 

ADAMUS: Voisitko nousta seisomaan?

 

HENRIETTE: No, saan siitä migreenin.

 

ADAMUS: Joo, ilman muuta! Joo.

 

HENRIETTE: Ja minulla on todella polttava kysymys …

 

ADAMUS: Okei.

 

HENRIETTE: … tänään ja se on: onko tämä kaikki uusi – onko uusi fyysinen keho sitä, että keho tuntuu hajoavan, tai tuntee asioita, jotka ovat täysin vieraita koko entiselle elämällesi – tunnenko osan tätä uuteen menemisen prosessia? Vai onko tämä heijastusta siitä, että helmikuu oli hyvin intensiivinen. Minulla oli upea mahdollisuus työpaikassani ja olen hyvin tyytyväinen lopputulokseen, mutta intensiivisen viikon jälkeen kehoni otti sen kaiken.

 

ADAMUS: Joo, totta kai.

 

HENRIETTE: Ja onko se omaa inhimillistä vastustamistani vanhojen mallieni vuoksi vai onko tämä osa uutta? Haluan oikeasti ymmärtää tämän, koska …

 

ADAMUS: Voi, vastaan siihen …

 

HENRIETTE: … tunnen nyt hulluja asioita.

 

ADAMUS: Totta kai. Vastaan suurimpaan osaan siitä kolmannessa kohdassa, mihin menemme aivan hetken kuluttua. Mutta ennen sitä, tunnet seuraavaa. Oli kvanttimuutos – voitaisiin sanoa – muutaman kuluneen viikon aikana ja käynnistettiin taso, periaatteessa tietoisuus siitä, missä kaikki menee uuteen. Ja sitä ei ole tapahtunut aiemmin. Ennen voitiin sanoa: "Kaikki uusitaan eri vauhdilla ja eri intensiivisyystasoilla. Kaikki uusitaan", mutta nyt kaikki menee uuteen. Kaikki. Voitte antaa minulle minkä tahansa aiheen, kysymyksen ja se menee uuteen. Kaikki. Luonto. Luonto. Se vie kauimmin. Se on vanhimmissa malleissa tällä planeetalla ja sen meneminen uuteen vie pisimpään. Mutta se mitä kutsumme vuodenaikojen kierroksi, luonnon elämän- ja kuolemankierroksi – eikä se välitä siitä, se ei vaikuta siihen niin kuin ihmisiin – sekin muuttuu, kaikki mallit.

 

Ja alatte tuntea sen ja viime kädessä on kyse matematiikasta ja tieteestä. Varmasti tieteestä. Kaikki menee uuteen. Ja se on valtava paine ihmisille, koska he luulevat haluavansa uutta, muttemme puhu mainoksista tässä. Emme puhu vain uudesta ja paremmasta deodorantista. Puhumme kaiken menemisestä uuteen, ja mielenkiintoista on, että te olette olleet eturintamassa. Olette olleet eturintamassa ja tunteneet sen kehossanne.

 

Kolmas kohta, kolmas kohta taululle – hävitä se (Linda poistaa piirustuksen). Paljon parempaa kuin paperin haaskaaminen.

 

3. Eniten tiellä oleva asia olet sinä

 

Kolmas kohta: asia joka menee tielle enemmän kuin mikään muu, asia joka menee tielle enemmän kuin mikään muu, olet sinä.

 

LINDA: Ooo.

 

ADAMUS: Tarkoitan, että tiesitte sen, mutta halusin sanoa sen tässä kolmantena kohtanani. Asia joka menee tielle enemmän kuin mikään muu, olet sinä. Siksi aloitin kysymyksellä, yksinkertaisella kysymyksellä: "Valaistuminen – hyväksytkö sen vai valitsetko sen?" Se tapahtuu, se on tapahtunut. Se on uuteen menemistä. Se on luonnollista. Se on evoluutiota ja jopa yli sen. Se on vallankumousta.

 

Ja sielu on aina uudessa. Se ei koskaan uusi, se on aina uudessa. Niin tekin tulette olemaan, mutta menette itsenne tielle.

 

Luulette, että teidän täytyy ponnistella valaistuminen elämäänne. Kuulette sanat ja sanotte: "Okei, lakkaan puskemasta niin kovasti", mutta piilotatte asioita taskuihinne kaikkialle. Piilotatte asioita: "Okei, menen uuteen. Päästän irti jutuista. Hyväksyn sen", mutta teillä on aina varasuunnitelma. "Okei, se oli pelkää paskaa. Ainakin minulla on tämä." (Linda haukkoo henkeään, kun Adamus teeskentelee laittavansa jotain taskuunsa) Ja se on uusi sana (Adamus naureskelee). "Ainakin minulla on varasuunnitelmani", ja kysyn teiltä jotain nyt, vaikean kysymyksen. Oletteko valmis luopumaan ihmiskeskeisestä, mieleen keskittyvästä varasuunnitelmastanne?

 

LINDA: Mmm (joku sanoo "kyllä").

 

ADAMUS: Sanot "kyllä" ja tiedän sinun tarkoittavan sitä. Tiedän teidän tarkoittavan sitä, mutta oletteko valmis luopumaan varasuunnitelmastanne? Ja joskus se on tavallaan luonnosmainen, tavallaan utuinen, ette ole oikein varma, mutta varasuunnitelma saattaa olla vain: "Käyn shoudeissa. Kuuntelen netissä, mutta annan toisten mennä ensin varmistaakseni, etteivät he häviä tyhjyyteen. Se on varasuunnitelmani. Olen neljäs tai viides. No, itse asiassa kuudes tai seitsemäs."

 

Oletteko siis valmis luopumaan tuosta varasuunnitelmasta? Koska suurin asia, joka menee tiellenne, olette te itse. Luuletteko valitsevanne valaistumisen? Ei. Valaistumisvalinta ihmisperspektiivistä oli vain lopullinen suostuminen: "Okei, se tapahtuu. Okei, teemme sen." Ja se toi tavallaan asioita rinnakkain, se toi asiat terveempään tasapainoon, mutta oletteko oikeasti valmis luopumaan varasuunnitelmasta, tuosta "mitä jos" –skenaariosta?

 

Ja minun täytyy kertoa, että kaikilla on niitä. Kaikilla on niitä. Se on ihmispiirre: "On oltava varasuunnitelmia. Mitä jos tämä ei toimi? Mitä teen seuraavaksi?" Mieli projisoi itsensä ns. tulevaisuuteen, mutta se ei ole sitä. Se on samaa sotkua, tavallaan vain eri päivä. Ja se projisoi itsensä sinne ja sanoo: "Mitä jos?" Se siis luo varasuunnitelman. Se on kuin sementin laittamista auton jarruihin. Se on kuin sellaisten osien liimaamista yhteen, joiden pitäisi liikkua. Tuo varasuunnitelma hidastaa kaikkea ja epäily sai aikaan sen. Epäily. "En ole varma, onko tämä totta."

 

Kerron teille yhden asian todellisuudesta. Toivon, että annatte itsenne todella tuntea sen.

 

Sillä ei ole merkitystä, onko mitään tästä tehty koskaan aiemmin. Sillä ei ole merkitystä, onko enkelineuvostoja ja Crimson Councilia. Sillä ei ole merkitystä, että on St. Germain. Sillä ei ole merkitystä, että on Jumala. Sillä ei ole merkitystä, että näette asiat tavallaan ylhäältä alaspäin, ja olette tavallaan pohjalla koko luomisen alaspäin tihkuvassa syklissä. Sillä ei ole merkitystä, että on uusi Maa. Sillä ei ole myöskään merkitystä, että on asia nimeltään Henki. Sillä ei ole tippaakaan merkitystä, koska sillä hetkellä kun sallitte tietoisuuden siitä, niin alkaa olla.

 

Ei ehkä ole koskaan ollut mitään ns. valaistumista, ei valaistunutta mestaria joka on kulkenut maan kamaralla. On saattanut olla pelkästään tylsää biologiaa, evoluutiota lampivaahdosta tähän kohtaan miljoonien ja miljoonien vuosien kuluessa eikä sitä luonut energiat tai Jumala tai mikään. Nimittäin hassu asia on, että sillä ei ole merkitystä, koska sillä hetkellä kun tietoisuus on siinä, sitten niin on. Silloin olette luoneet Jumalan. Silloin olette luoneet uuden. Olette luoneet jotain vanhan syklin ulkopuolella. Olette luoneet St. Germainin ja Adamuksen. Sillä ei ole merkitystä, onko sitä ollut koskaan aiemmin.

 

Voidaan luoda alhaalta ylöspäin ja voidaan luoda ylhäältä alaspäin. Sillä ei ole oikeasti merkitystä. Sillä on merkitystä, onko tietoisuutenne siinä. Sitten niin on. Sitten universumeita ja ulottuvuuksia luodaan.

 

Sillä ei ole merkitystä, oliko aika vakio ja energia vain energiaa, koska sillä hetkellä kun uneksitte jotain sen ulkopuolella, niin tapahtuu. Siksi rakastan luomista. Se toimii kumpaankin suuntaan. Se on ylhäältä alaspäin ja alhaalta ylöspäin. Se on hämmästyttävä asia.

 

Jos siis olette huolissanne varasuunnitelmasta, olette huolissanne siitä, mitä tapahtuu, sillä ei ole merkitystä, koska periaatteessa luotte sen, sallitte sen. Se ei tule ihmismielestä, se tulee sallimisesta ja sitten niin on. Sitten niin on.

 

Ja ennen kuin te kaikki sekoatte ja sanotte: "Voi hyvä luoja, eikö oikeasti ole mitään korkeampaa kuin minä?" Kyllä ja ei. Se on kumpaakin. Siinä on todellinen "ja". Se on tavallaan se puuttuva osa, jota uskonnot ja filosofia eivät tunnista. Ne eivät tunnusta, koska tavallaan se on todellisen luojan – teidän – tunnustamista.

 

On oltava toinen luoja, suuri luoja, parempi luoja, ja näin ne eivät tunnista, että kyse on itse asiassa kummankin yhdistymisestä. Hämmästyttävää.

 

Suurin asia joka menee tielle, olet sinä. Ajatus on, mitä tarkoitan "sinulla". Suunnittelua, varasuunnitelmia, mitä josseja, "Minun täytyy raivata tieni valaistumiseen. Minun täytyy ansaita tieni valaistumiseen. Minun täytyy kärsiä tieni valaistumiseen." Menkää pois itsenne tieltä. Uskoakseni Tobias sanoi sen monta vuotta sitten? Menkää helvettiin itsenne tieltä.

 

Menkää nauttimaan elämästä. Tehkää jotain, mitä olette aina halunneet tehdä. Murtautukaa uuteen, mutta lakatkaa yrittämästä suunnitella tätä koko asiaa. Se tapahtuu joka tapauksessa.

 

Tämä koko valaistuminen on tapahtunut pitkän aikaa. Silloin kun luulitte valinneenne sen, kun luulitte olevanne se, joka saa sen tapahtumaan, te ette olleet. Tunnustitte vain sen.

 

Se on helppo sanoa, mutta vaikea tehdä – mennä pois tieltänne – koska elämän dynamiikka on, että haluatte pelata varman päälle, pelata varovasti. Mutta pysähtykää hetkeksi ja harkitkaa, mitä sanoin. Kaikki menee nyt uuteen.

 

Kaikki menee uuteen tällä planeetalla – biologia, tiede, matematiikka, politiikka, pankkitoiminta, teknologia, kaikki. Sairaudet menevät uuteen. Kenties tulee uusia sairauksia, mutta ne menevät uuteen. Kaikki menee uuteen. Se on yksi näistä ilmiöistä, joista puhumme tavallaan hiljaa täällä – pieni ryhmä netissä ja ne jotka ovat täällä. Katsotte taaksepäin viiden, kymmenen vuoden päästä ja sanotte: "Voi hyvä luoja, kaikki meni uuteen." Ihmiset ympäri maailmaa tulevat hulluksi: "Mitä tapahtuu?" ja heillä on kaikenlaisia ongelmia sen kanssa ja te vain sanotte: "Kaikki menee vain uuteen." Siis hyvä.

 

Ja neljäs kohta.

 

LINDA: Uusi sivu? Sama sivu?

 

ADAMUS: Ai, ei haaskata digitaalista tilaa tässä. Säästetään mahdollisimman paljon (vähän naureskelua). Kyllä. Neljäs kohta, sama sivu. Eiiii! Otetaan uusi sivu! Otetaan uusi sivu! Okei, hyvä.

 

Ja neljäs kohta, joka tuo tämän kaiken yhteen. Luulen tuntevani merabh-musiikkia tulevan nyt (Adamus naureskelee ja jonkun voi kuulla sanovan "hyvä"). "Voi hyvä", hän sanoo. "Turpa kiinni siellä. Saan nukkua vähän."

 

(Musiikki alkaa)

 

Himmennetään myös valoja, jotta katselevat ihmiset eivät näe teidän nukkuvan.

 

LINDA: Oletko edelleen neljännessä kohdassa?

 

ADAMUS: Joo, neljäs kohta. Olemme pääsemässä siihen.

 

LINDA: Okei.

 

ADAMUS: Vedetään kunnolla syvään henkeä, kun "tuikemusiikki" alkaa.

 

Aah! Ennen kun teemme sen, niin pyysin teitä aiemmin ottamaan kuvan. Tuntekaa uudestaan. Tuntekaa uudestaan. Yrittämättä mitata tai määritellä sitä, vain todellinen tunne. Tunne jota teidän ei tarvitse määritellä tai mitata. Teidän ei tarvitse laittaa sanaa siihen. Muistatteko jokin aikaa sitten, kun puhuin "ilman määritelmää"? Se oli mestarin elämän alku. Jokin muuttui täällä ja teissä.

 

Antakaa itsenne vain tuntea sitä hetken. Mikä se oli?

 

No, sillä ei oikeasti ole merkitystä. Ymmärrätte sen myöhemmin.

 

Älkää nyt puskeko itseänne tajuamaan sitä. Aistikaa se vain. Tuntekaa se.

 

Puheemme ja häiriötekijöideni aikana asiat ympärillänne muuttuivat.

 

(Tauko)

 

4. Älkää pitäkö niin kiirettä

 

Nyt neljänteen kohtaan – yksinkertainen kohta, helppo kohta.

 

Kaiken sen myötä mistä olemme puhuneet tänään – kaikkea muutoksista, kaikkea asioiden menemisestä uuteen, kaikkea "onko valaistuminen jotain, mikä valitaan, vai jotain mikä hyväksytään?" – neljäs kohta on, älkää pitäkö kiirettä. Älkää pitäkö niin kiirettä.

 

Monet teistä yrittävät kiirehtiä tiensä valaistumiseen ja ajattelevat paljon, puskevat paljon. Miksi? Miksi? Se tapahtuu joka tapauksessa.

 

Kun istumme tässä nyt, kun olen antanut teille muuta ajateltavaa, se tapahtuu. Se ei ole aikapohjaista. Se ei ole arvopohjaista. Se ei ole edes määrä. Se on mittaamaton. Ettekä yritä kilpailla toisten ihmisten kanssa päästäksenne siihen. Ei ole oikeasti mitään, mitä voitte koskaan tehdä toisen ihmisen kanssa – "Olenko valaistuneempi kuin sinä?" Sillä ei vain ole merkitystä. Se ei ole edes ongelma.

 

Tässä ei ole kiirettä. Siinä on yksi tekijä, mutta minä … On yksi tekijä. Se on tämän hetken ja kuoleman välillä. Sanotte: "No, haluan saada tämän ennen kuolemaani." Mutta mennäänpä uuteen tässä. Mennään täysin uuteen.

 

Mitä jos tämä vanha, vanha, vanha kuolemasykli, kuolematapa, mitä jos se menee uuteen? Mitä jos kuolema ei ole sitä, mitä se oli muissa elämissä? Nimittäin käytätte vanhaa kuolemamerkitystä tahdittamaan valaistumistanne. "Minulla on 20, 30, 40 vuotta jäljellä", sanotte. "Aion saada sen ennen sitä ja minulla täytyy olla ainakin muutama vuosi valaistumisesta nauttimiseen." Mutta mitä jos kuolemamerkitys menee uuteen?

 

Sanotte: "No, mitä se merkitsee, jatkan vain elämistä? Tarkoitan …" Mitä jos se on niin laatikon ulkopuolella, niin erilaista kuin vanha elämän- ja kuolemankierto, ettei sillä kerrassaan ole enää merkitystä?

 

Mitä jos kuolema ei ole sitä, mitä muistatte sen olevan? Jos se ei ole tuo viimeinen hetki ihmiskehossa, kun yhtäkkiä kaadutte? Mitä jos se menee myös uuteen?

 

Silloin ei ole oikeastaan kiirettä valaistumiseen, koska kuolema oli ainoa todellinen mitta, mittari, syy valaistumiseen kiirehtimiselle. No, se ja pääseminen ulos nykyisistä elämänolosuhteista, mutta kuolema oli suurempi tekijä, suurempi ongelma. Vau.

 

Ja sitten laitatte omat juttunne itseenne. Sanotte. "Jessus, jos en saa sitä tässä elämässä, jos en saa valaistumista ennen kuolemaani, niin minun täytyy palata takaisin ja aloittaa taas alusta, toivottavasti muistaen jotain tästä, toivottavasti se ei ole yhtä vaikeaa seuraavassa elämässä." Ja sitten tavallaan sanotte: "Yäk! Toinen elämä?" Näettekö, ja sitten on tämä jatkuva paine – "Täytyy pitää kiirettä. Täytyy pitää kiirettä." Mutta miksi?

 

Itse kiirehtiminen on teidän menemistä itsenne tielle. Kiirehtimisestä tulee älyllistä, se laitetaan aikakehykseen ja sitten mittaatte itseänne. Oletteko 60%:sti perillä? Oletteko 90%:sti perillä? Ja yhtäkkiä olette takaisin aikasyklissä, elämän- ja kuolemansyklissä, takaisin yrittämässä tajuta, takaisin ajattelemassa, että valitsette valaistumisen sen sijaan, että vain sallitte sen.

 

Älkää pitäkö niin kiirettä, koska te – ihminen – ette tee sitä joka tapauksessa. Se ei ole teidän vastuullanne. Se ei ole koskaan ollut.

 

Juuri nyt se "minä olen" joka olette, pyytää teitä vain elämään, olemaan intohimossa, nauttimaan tästä koko valaistumisen, uuden kokemisesta.

 

Tässä tapahtuu hassu asia, hyvin mielenkiintoinen dynamiikka. Yritätte kiirehtiä valaistumiseen, yritätte työntää sitä, yritätte päästä pois vanhoista sykleistä mahdollisimman nopeasti, mutta "minä olen" –olemus ei itse asiassa anna teidän tehdä sitä. Se ei anna teidän vain rynnätä valaistumiseen, sen prosessin läpi joka vie valaistumiseen. Se ei anna teidän hypätä yli kauneimmasta kokemuksesta, joka teillä on koskaan ollut ihmismuodossa.

 

"Minä olen" sanoo: "Hidasta. Ei ole kilpailua. Hidasta. Tämä on se, minkä minä haluan kokea, minkä me haluamme kokea yhdessä."

 

Sielu, "minä olen" sanoo teille: "Haluan kokea sinun kauttasi. Haluan kokea tulemisen uuteen, tulemisen valaistumiseen ja oivaltamiseen. Siis hidasta, jotta voimme kokea tämän yhdessä."

 

"Minä olen", sielu sanoo: "Tämän halusin tuntea, tämän halusin aistia, tämä halusin olla. Ihminen, lakkaa siis kieltämästä tämä meiltä kummaltakin. Hidasta. Emme ole enää ajassa. Emme ole enää lineaarisia. Ole kiltti, koetaan oivaltaminen. Koetaan siirtymä yhdestä energiadynamiikasta moneen energiadynamiikkaan."

 

Sielu sanoo: "Tästä syystä olemme täällä nyt. Tämä ei ole kuin collegeen menemistä katsoen, pystymmekö valmistumaan kolmessa vuodessa, neljän tai viiden sijasta" – joillakin teistä seitsemän tai kahdeksan. "Emme yritä tässä päästä läpi esteradasta."

 

"Minä olen" sanoo: "Koetaanpa tämä."

 

Ihminen sanoo: "No, sinä et tiedä, miten vaikeaa tämä on. Sinä et tiedä." Ja sielu sanoo: "Koetaan sitten vaan sen kauneus. Koetaan vain energioiden ilo, intohimo ja muuttuminen. Koetaan sitten uusi luominen yhdessä."

 

"Minä olen" sanoo: "Minä en ole tehnyt siitä vaikeaa. Sinä olet. Menit tielle. Yritit puuttua tähän kaikkeen. Yritit hoitaa tiesi siihen, tehdä tiesi. En ole koskaan pyytänyt sinua tekemään sitä. Yritit olla tämän alkuunpanija, mestarisuunnittelija. En ole koskaan pyytänyt sinua tekemään sitä. Voisitko siis vain mennä pois tieltäsi, palata yhteen kanssani ja nauttia valaistumiskokemuksesta, tuntea ja aistia sen."

 

"Minä olen" sanoo: "Se on nimittäin kuin istuisimme ulkona kauniina kesäiltana, kaukana kaupungista, paikassa missä on hiljaista, ja katsoisimme taivasta yhdessä. Katselisimme tähdenlentoja ja galakseja ja tuntisimme kosmoksen upeaa energiaa. Se on kuin istumista tekemään tämä yhdessä sen sijaan, että sinä, rakas ihminen, ajattelet, että sinun täytyy saada se kaikki toimimaan ja kaikki hajoaa ilman sinua - että ajattelet, että ajatuksesi saavat aikaan nuo tähdenlennot taivaalla ja kaikki hajoaa, jos suljet silmäsi hetkeksi."

 

"Minä olen" siis sanoo: "Istutaan vain tässä yhdessä ja katsellaan tähtiä. Nautitaan kauniista hetkestä sen sijaan, että yritetään pitää kaikki yhdessä, korjata kaikki ja saada se tapahtumaan."

 

"Minä olen" sanoo: Istutaan tässä vain yhdessä – sinä ja minä, ihminen ja "minä olen" – ja nautitaan luomisemme syvästä kauneudesta. Ei ole kiirettä. Et voi kiirehtiä yötaivasta ja yrittää saada sitä aamuksi. Et voi kiirehtiä tietoisuuden luonnollisia liikkeitä."

 

"Minä olen" sanoo: "Nimittäin koemme tämän kaiken ihmismuodossa. Niin sovimme. Jaamme täällä tämän kokemuksen. Hitto soikoon, voisitko nyt vain antaa itsesi kokea sen?"

 

(Tauko)

 

Nyt sinä, ihminen, vedät syvään henkeä ja sinun täytyy tavallaan nauraa itsellesi ja ajattelet, miten olet yrittänyt siirtää vuoria eivätkä ne siirry kovin kauas. Ajattelet, miten olet yrittänyt tajuta tämän, ja se on ollut suurta ponnistelua ja suurta kamppailua.

 

Sinä, ihminen, ajattelet: "Voi kaikkea sitä ajattelua, mitä olen tehnyt. Ajattelen nyt myös ajatteluani – luullen, että se vaikuttaisi, ja ajatellen, ettei se on saanut minua oikeasti kovin pitkälle."

 

Ja sitten tuolla kauniilla hetkellä sinä ja "minä olen" istutte yhdessä tänä kauniina kesäiltana ja katsotte ylös kaikkia tuikkivia tähtiä. "Minä olen" ojentaa kauniin valokätensä sinulle ja sanoo: "Rakas ihminen, joka olen, ottaisitko vain minua kädestä? Ota vain minua kädestä hetkeksi. Se ei ole sinun asiasi. Pyydän vain, että nautit kokemuksesta, että elät kokemuksen ja tunnet kokemuksen. Sitä vain pyydän. Muusta huolehditaan.

 

"Rakas ihminen, voitko elää elämää? Voitko olla intohimossa? Voitko sallia luomustesi ilmentyä? Voitko sallia unelmiesi toteutua? Sitä vain pyydän, rakas ihminen. Muusta huolehditaan.

 

"Siis rakas ihminen, rakas ihminen, älä pidä niin kiirettä. Ole intohimossa ja nauti elämästä. Olen aina tässä silloinkin, kun ei tunnu siltä, että istumme tässä yhdessä tänä tähtisenä iltana. Olen aina tässä.

 

"Ja muista, rakas ihminen, tämä kaikki menee uuteen. Koko planeetta menee uuteen, ja vaikka mitä tapahtuisi, muista vain, että kaikki on hyvin koko luomakunnassa."

 

Kiitos, rakas shaumbra. Seuraavaan kuukauteen, odottakaa kaiken muuttuvan. Kiitos, kiitos (yleisö taputtaa).