CRIMSON
CIRCLEN MATERIAALEJA
"Kulje
eteenpäin – vallaton elämä" -sarja
SHOUD 4:
"Kulje eteenpäin 4" – Adamus St. Germain, Geoffrey Hoppen kanavoimana
Esitetty
Crimson Circlelle
5.12.2015
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
www.crimsoncircle.com
Minä olen mitä olen, professori Adamus, Dickens
minä olen, St. Germain (yleisö hurraa ja taputtaa).
Tervetuloa, rakas shaumbra, tähän hyvin
energisoituun kokoontumiseen. Tervetuloa te kaikki, jotka kuuntelette netissä,
ja te kaikki jotka olette kokoontuneet tänne tänään. Aah!
Ihania, ihania, mielenkiintoisia, hämmästyttäviä
asuja (monilla yleisössä on jouluasuja). Pukeutumisessa on sitä jotain.
Tyypillisen rutiininne muuttamisessa on jotain, mikä saa olonne tuntumaan
erilaiselta. Se vaikuttaa itse asiassa kehonne soluihin. Se vaikuttaa, ja se
vaikuttaa myös mieleenne. Se avaa sen uusille mahdollisuuksille. Mutta solut
kehos- … häh? (Adamus pysähtyy Sartin luo, joka on pukeutunut naiseksi, ja
yleisö nauraa) Kyllä, se avaa monille uusille mahdollisuuksille, vai mitä?
Anteeksi, rouva, mutta kumpaa vessaa käytitte tauolla? (Lisää naurua)
SART: En muista.
ADAMUS: Et muista. Kiitos kahvistani vaniljan kera
(Sandralle), ja voisinko saada tänään vähän Kahluaa mukaan?
LINDA: Et.
SANRDA: Et.
ADAMUS: Luulen tarvitsevani sitä. Voi, hmm (lisää
naureskelua).
Siis tervetuloa, rakas shaumbra. Kyllä, silloin kun
pukeudutte – kuten Sart kertoo teille – teistä tuntuu erilaiselta (naurua). Se
koskettaa jokaista solua kehossanne. Ette ole enää rajoittunut vanhaan
rutiiniin olla vain – sanotaanpa – maskuliinisoluja. Teillä on kumpiakin
niissä. Eikö tunnukin vähän kevyemmältä nauhattomissa kengissä? (Sart nyökkää)
Kyllä, kyllä. Voi kyllä, kyllä (Adamus naureskelee).
Shaumbra, haluan teidän ottavan hetken tässä.
Minusta tuntuu paljon mukavammalta tässä asussa kuin Cauldren tavanomaisessa
(Adamus on pukeutunut Dickens-tyyliseen silinterihattuun ja frakkiin).
EDITH: Näytät upealta.
ADAMUS: Kiitos, kiitos, kuten aina (muutama
naurahdus). Olin suurimman osan viime elämästäni hattu päässä. Ei mikään
baseball-tyylinen lippalakki, vaan herrasmiehen hattu. Kyllä, ja keppi on
Cauldrea varten. Hänelle on karttunut vähän vuosia (lisää naureskelua). Haluan
teidän katsovan, tuntevan energiaa täällä nyt.
Tässä olemme, 5.12.2015. Tässä olemme kokoontuneena
yhteen nopeasti muuttuvassa maailmassa. Puhumme siitä tänään. Tämä on
standardi, uuden henkisyyden malliesimerkki tällä planeetalla. Tämä ei ole new
agea. Ei, luulen, että new agessa istuttaisiin tai polvistuttaisiin tai mitä
tahansa – olisi paljon hartaampaa, vakavampaa. Ei olisi paljon naurua. Tämä ei
ole katolinen kirkko millään muotoa. Kuvittele meneväsi katoliseen kirkkoon
pukeutuneena noin (vähän naurua). Mmm.
SART: Minut julistettaisiin pannaan (Adamus
naureskelee).
LINDA: Pelottavaa.
ADAMUS: Sinusta tehtäisiin välittömästi pappi.
LINDA: Voi eii!! Voi eii!! (Yleisö nauraa ja
taputtaa) Voi ei!
ADAMUS: Kuten sanoin, tämä on – jos tunnette sitä –
tämä on esimerkki uudesta – se ei ole edes henkistä. Se on vain tietoisuutta,
ja te olette riittävän hulluja ollaksenne pioneereja siinä. Te astutte ulos ja
tuolle puolen.
Se vaatii vähän hulluutta, kenties paljon
hulluutta. Se vaatii paljon huumoria. Se vaatii paljon huumoria. Vaatii
erittäin hyvää tasapainottumista sisällä kyetäkseen murtautumaan normien läpi.
Voi, tämä on varsinainen normimaailma.
Olemme täällä tänään, eikä tämä ole tietenkään
moskeija, enkä välitä, jos et pidä siitä. (Adamus naureskelee) Kerron
Muhammedille sinusta, jos jatkat – (Linda huokaisee) – rukoilemistani tuolla
tavalla.
LINDA: Suu kiinni!
ADAMUS: Tunnen hänet, hän on hyvä ystävä. Hän on
Ylösnousseiden mestareiden klubissa. Oikeasti.
Siis te pystytte nauramaan, pystytte elämään,
pystytte menemään tuolle puolen ja sitä rakastan työskentelemisessä teidän
jokaisen kanssa, yhteisissä ajoissamme.
Tänään saamme neljän ruokalajin Adamus-aterian …
LINDA: Huh-huh.
ADAMUS: … tietoisuudesta. Kyllä. Ensimmäisenä
ruokalajina, alkupaloina on muutama hyvin relevantti kysymys yleisön
vuorovaikutuksella. Valmistautukaa siis saamaan mikrofoni tänään. Edith, miksi
silmäsi pyörivät? (Vähän naureskelua)
LINDA: Mmm?
ADAMUS: Näin silmämunat – tässä on Edith. Edith,
tee se uudestaan. Olet kamerassa.
EDITH: Ai jaa, minulla oli ötökkä silmässä
(naurua).
ADAMUS: Saat kohta ötökän jonnekin muualle (lisää
naurua ja yleisö sanoo "oho!") Aivoihisi tietysti. Tietysti. Näytät
upealta tänään, rakkaani.
EDITH: Kiitos.
ADAMUS: Kyllä, hän näyttää. Hän todella näyttää.
Näytät nuoremmalta. Et näytä yhtä kuormitetulta, Edith. Edith, olet melkoinen
rokkistara ympäri maailmaa. Siinä se silmäjuttu on taas (naurua). Olet
melkoinen rokkistara ympäri maailmaa. Ihmiset katsovat: "Miten Edithillä
menee tässä kuussa? Mitä Edith – miten hän pistää kampoihin Adamukselle?"
Mutta ikään kuin taakka olisi nostettu. Mitä se on?
LINDA: Voi, odota. Haluatko mikrofonin?
ADAMUS: Joo, joo, mikrofoni.
EDITH: Minä vain … no.
LINDA: Ptruu. Hetkinen.
ADAMUS: Tämä on Edith-hetki.
EDITH: Kiitos.
ADAMUS: Teemme kokonaisen elokuvan joku päivä –
Edithin hetket (vähän naureskelua). Mikä silmissäsi on tänään, rakkaani? Mikä
silmissä on? Silmät pyörivät jatkuvasti – mmm-mmm-mmm-mmm – näin (Adamus
pyörittää silmiään, lisää naureskelua). Siis Edith, mitä se on? Näytät
nuoremmalta.
EDITH: Minusta tuntuu vain mukavalta itseni kanssa
ja rakastan itsenäni niin paljon, etten voi olla pyörittelemättä silmiäni
(naurua).
ADAMUS: Mutta miksi näytät vähän nuoremmalta, on hieman
normaalia vähemmän taakkoja?
EDITH: No, olen nuorempi!
ADAMUS: Hyvä. Tapahtuuko jotain biologiassasi?
EDITH: Tietysti, se on aina terve.
ADAMUS: Aina terve?
EDITH: Niin.
ADAMUS: Mitä, mmm.
EDITH: Se on.
ADAMUS: Siitä on tullut vähän parempi viime
aikoina. Hmm, palaamme siihen myöhemmin. Kiitos.
Ensimmäisenä ruokalajina teemme yleisön kanssa
kysymyksiä ja vastauksia, joten valmistautukaa – kuka tahansa teistä voi saada
mikrofonin minä hetkenä hyvänsä. Ei koskaan tiedä, sillä Grinch kuljettaa
huoneessa tuota mikrofonia (Linda on pukeutunut Grinchiksi). Olet sitten täällä
ensimmäistä kertaa tai olet "osa kalustoa", kuten sanotaan, voit
saada tänään mikrofonin. Hmm.
Toinen ruokalaji on puhetta, luento, havaintoja,
asioiden selkeyttämistä. Kolmas ruokalaji on henkilökohtainen merabh
fantasiaan, mielen tuolle puolen, kyllä. Neljäs ruokalaji … (joku sanoo "vai
pois mielestä"). No, pois mielestä. No, se on pois kehosta. En tiedä siitä
mielestä.
Neljäs ruokalaji – aa, jätän sen jännitettäväksi ja
mysteeriksi, myöhemmin ratkaistavaksi. (Joku sanoo "ooo") Ooo, kyllä.
Hyvin jännittävää. Jännittävää, jännittävää.
Ensimmäinen kysymys
Siis ensimmäinen kysymys on – ja oletko valmis,
Grinch, mikrofonin kanssa?
LINDA: Voi kyllä. Voi kyllä.
ADAMUS: Ensimmäinen kysymys on: olemme
kalenterivuoden lopussa ja se on aina hyvää aikaa arvioida, millainen vuosi
teillä oli, ja katsoa uusia lupauksia – joita henkilökohtaisesti sanon
valheiksi – joita teette itsellenne ensi vuodelle. Siis ensimmäinen kysymys on:
miten onnistuit olemaan luonnollinen tänä vuonna 2015 asteikolla yhdestä
kymmeneen – 10 ollessa korkein, paras ja 1 ollessa alin, huonoin numero? Miten
onnistuit sallimaan? Miten onnistuit pysymään pois kaikesta mielen
myllerryksestä ja sallimaan tämän ns. valaistumisen tulla luonnollisesti
kehoosi ja mieleesi?
Rakastan tätä keppiä.
LINDA: Joo, näemme sen.
ADAMUS: Asteikolla yhdestä kymmeneen, miten
luonnollinen olit 2015? Tunne sitä hetki. Miten luonnollinen olit? Mmm.
Okei. Linda, olemme valmiita mikrofonin kanssa
(Adamus kurkottaa kahviaan ja tönäisee kynttilän pöydältä) Hupsis. (Joku sanoo
"voi paska" ja vähän naureskelua) Kiitos. Se on taikakynttilä, ei
pala koskaan loppuun. Ole hyvä.
SAM: Kuusi.
ADAMUS: Kuusi.
SAM: Kuusi.
ADAMUS: Onko se inspiroiva numero?
SAM: Voisi olla.
ADAMUS: Voisi olla.
SAM: Totta kai, miksi ei?
ADAMUS: Joo, joo.
SAM: Se on upea numero.
ADAMUS: Upea numero, joo. Tarkoitan, olisitko – jos
olisin viime vuoden lopussa kysynyt, miten aiot onnistua olemaan luonnollinen,
sallimaan asioiden tulla sinulle, sallimaan oman valaistumisesi kehoon, niin mieleen,
olisitko ollut tyytyväinen "kuutoseen"?
SAM: En olisi ollut superinnoissani sitä,
luultavasti en.
ADAMUS: Aivan, et superinnoissasi, okei. Ensi
vuonna, 2016, uskon niin olevan. Mitä tavoittelet tuolla samalla asteikolla?
SAM: Annan sen vain olla, mitä se on.
ADAMUS: Se kuullosta "kympiltä" minusta
(he naureskelevat). Luonnollisesti, hyvä. Aion kiusata sinua – tarkoitan, että
keskustelen kanssasi hetken tässä (muutama naurahdus).
SAM: Okei.
ADAMUS: Näen tätä pysähdy, aloita, pysähdy, aloita,
ajattele, peräänny, joudu vaikeuksiin …
SAM: Joo-o.
ADAMUS: … rentoudu, asioita tulee. Oletko siis
huomannut tuon kuvion?
SAM: Joo, joo.
ADAMUS: Joo, joo. Ja missä olet tällä hetkellä,
tänään, tuossa kuviossa?
SAM: Luulen, että "peräänny", kaikkea
yllä olevaa.
ADAMUS: Kaikkea yllä olevaa, okei.
SAM: Tähän mennessä tänään.
ADAMUS: Mitä aiot tehdä ollaksesi luonnollisempi
kaikessa tässä?
SAM: Tarkoitan, että ajattelen, että taas mennään
tuohon silmukkaan.
ADAMUS: Tavallaan.
SAM: Joo.
ADAMUS: Tavallaan.
SAM: En siis tiedä, onko sen tietämiseen hyvää
vastausta.
ADAMUS: Aiotko lakata ajattelemasta?
SAM: Aionko lakata ajattelemasta?
ADAMUS: Niin, niin.
SAM: Epätodennäköisesti.
ADAMUS: Epätodennäköisesti, hyvin
epätodennäköisesti, okei.
SAM: Joo.
ADAMUS: Hyvä, okei, kiitos.
SAM: Jep.
ADAMUS: Seuraava. Missä olet asteikolla yhdestä
kymmeneen valaistumisesi sallimisessa tulla kehoosi, mieleesi ja kaikkeen
luonnollisesti?
CHERYL: Sanoisin "seitsemän".
ADAMUS: Seitsemän! Vähän parempi kuin Samilla,
hyvä. Oletko tyytyväinen siihen? (Cheryl naureskelee) Taidamme tietää
vastauksen.
CHERYL: No, tietysti haluaisin mieluummin
valaistumiseni olevan nyt ja saada kaiken …
ADAMUS: Totta kai. No, se voi olla.
CHERYL: Okei. No, valitsen sen nyt.
ADAMUS: Okei, mutta voitko sallia sen? Haa!
CHERYL: Joooo!
ADAMUS: Pysähdy siihen – "Valitsen sen".
Hyvä. Olet siinä. Tiedän, että olette kaikki siinä, mutta voitko sallia sen?
CHERYL: Luulisin, kyllä.
ADAMUS: Se ei ollut kovin …
CHERYL: Se ei kuulostanut innostuneelta, eihän?
(Hän naureskelee)
ADAMUS: Ei. No, ei, ei, ei, ei, ei, ei. Olette
kaikki valinneet sen ja siksi se tulee. Ja siitä tulee rankkaa ja vaikeaa
toisinaan, kun ette salli sitä. Ette salli luottamusta, ette salli, että se on
totta. On edelleen tuo kysymys: "Onko kaikki tämä totta?" Kokoonnummeko
vain kerran kuussa pitämään vähän jippii-aikaa yhdessä, jakamaan muutamat
naurut …
LINDA: Jippii-aikaa?
ADAMUS: … pukeutumaan tai ylipukeutumaan (vähän
naureskelua).
LINDA: Jippii-aikaa?
ADAMUS: Saamaan vähän helpotusta jokapäiväisen
elämän tylsyyteen vai tapahtuuko tämä oikeasti?
(Cheryl pitää tauon)
Miten olet erilainen nyt kuin viisi vuotta sitten?
CHERYL: Voi pojat!
ADAMUS: Joo.
CHERYL: Valtavasti.
ADAMUS: Joo, millä tavoin?
CHERYL: (pitäen tauon) Olen paljon …
ADAMUS: Hetki vain (Adamus huiskaisee jonkin pois
ilmasta hänen päänsä läheltä). Hyvä.
CHERYL: Kiitos.
ADAMUS: Olento oleskeli vähän liian lähellä. Hyvin
mukava olento, mutta …
CHERYL: Okei.
ADAMUS: … tavallaan "hän on kamerassa nyt
…" (Cheryl naureskelee) Se perääntyi.
CHERYL: "Aion siis olla kamerassa hänen
kanssaan."
ADAMUS: Joo.
CHERYL: Luotan enemmän universumiin, asioiden
tulemiseen minulle.
ADAMUS: Ai jaa, universumi, törppö universumi.
Universumi ei tiedä mitään. Olen pahoillani. Tiedän, mitä tarkoitit, mutta en
pidä tuosta sanasta. Universumi. Mikä? Mikä? Minä olen.
CHERYL: Luotan enemmän itseeni ja "minä
olen" –olemukseeni ja olen siinä.
ADAMUS: Hyvä, koska universumi läpsäyttää sinua
aina, kun mitenkään voi.
CHERYL: Joo, se on läpsäyttänyt.
ADAMUS: Olet huomannut sen? Joka kerta kun
universumi voi tehdä kepposen sinulle, joka kerta kun universumi voi läpsäyttää
sinua muutaman kerran, se tekee sen, koska universumi on vain energiaa, joka
odottaa, hengailee, odottaa neutraalissa tilassa, odottaa tietoisuutta – tai
sen puutetta – ja se läpsäyttää sinua. Siis kyllä, sinä luot tämän.
CHERYL: Rakastan itsenäni enemmän kuin ennen.
ADAMUS: Hyvä, hyvä.
CHERYL: Hyväksyn enemmän, kuka olen.
ADAMUS: Kyllä.
CHERYL: Arvostan sitä, kuka olen.
ADAMUS: Hyvä.
CHERYL: Koska minusta olen melko kiva (hän
naureskelee).
ADAMUS: Niin minustakin.
CHERYL: Voi, kiitos. Ajattelen samoin myös sinusta
(hän naureskelee).
ADAMUS: Kiitos. Keskinäisen ihailun kerho, joo.
CHERYL: Voi, se on totta! Se on totta! (He kumpikin
nauravat)
ADAMUS: Hyvä. Siis "seitsemän". Pidän
tuosta numerosta. Mihin aiot mennä ensi vuonna?
CHERYL: Aion sallia kaiken olla avoimempaa.
ADAMUS: Hyvä. Asteikolla yhdestä kymmeneen …
CHERYL: Joo, ainakin.
ADAMUS: Ainakin, ainakin, joo.
CHERYL: Ainakin "kymmenen".
ADAMUS: Okei, hyvä, kiitos.
CHERYL: Kiitos paljon.
ADAMUS: Kaksi vielä. Sama kysymys, ennen kuin menen
eri kysymykseen. Miten pärjäsit tänä vuonna luonnollisuusasteikollasi? Eli että
valaistuminen tulee sinulle, mutta miten usein kuitenkin istut murehtimassa
sitä ja stressaat siitä? Ole hyvä, rakkaani.
MARY: Luulen, että noin "kahdeksan",
kenties jopa "yhdeksän".
ADAMUS: Joo, antaisin sinulle "yhdeksän".
Todella antaisin, kyllä.
MARY: Hyvä.
ADAMUS: Olen tuntenut ja katsellut … kyllä. Hyvä.
Ensi vuonna?
MARY: Ainakin "yhdeksän".
ADAMUS: Ainakin "yhdeksän". Mitä teet?
Minkä neuvon voit antaa shaumbroille täällä ja katselemassa ympäri maailmaa,
että sallii tämän luontaisen kehittymisen valaistumiseen?
MARY: No, luulen, että tuleminen todella vanhaksi
auttaa paljon (naurua ja vähän taputuksia).
ADAMUS: No, siinä on totuutta, ja siksi se tapahtuu
kaikille täällä. Miksi vanha? Mitä sillä on tekemistä asian kanssa?
MARY: En tiedä. Siinä on vain vapautta.
ADAMUS: Siinä on. Jos et välitä, että jatkan samaa
rataa, niin pelkäätkö kuolemaa?
MARY: En.
ADAMUS: Aivan, eikä sinun pitäisikään. Pelkäätkö
jonkin sairauden saamista? Fyysisen sairauden.
MARY: En.
ADAMUS: Hyvä, hyvä, koska hyvin monet ovat
huolissaan siitä ja sitten he eivät oikeastaan elä. He ovat huolissaan jostain
uhkaavasta sairaudesta. No, "universumi" antaa sitten sen heille.
MARY: No, jos saan jonkin sairauden, minä vain
kuolen.
ADAMUS: Juuri niin. Tulet käymään minun ja toisten
luona. Meillä on upea Ylösnousseiden mestareiden klubi. Hankin sinulle
vierailijapassin tai kenties sinulla on oma passisi, jos tiedät, mitä tarkoitan
(Mary nauraa). Siis hyvä, kiitos.
Vielä yksi. Missä olet luonnollisuusasteikolla
yhdestä kymmeneen?
WOLFGANG: Minä?
ADAMUS: Kyllä, kyllä.
WOLFGANG: Ai jaa.
ADAMUS: Tätä tapahtuu täällä Crimson Circlessä.
Annamme mikrofonin.
WOLFGANG: Okei.
ADAMUS: Niin kuin alkuperäisasukkaat antoivat ennen
rauhapiipun, me annamme mikrofonin.
WOLFGANG: (naureskellen) Kolme.
ADAMUS: Kolme. Olet siis älyllinen kaveri.
WOLFGANG: Olen (naureskellen).
ADAMUS: Joo, joo. Millaista työtä teet?
WOLFGANG: Ohjelmistoinsinööri.
ADAMUS: Ai jaa! (Linda naureskelee) Ai jaa. Kuka
olisi arvannut? (Wolfgang nauraa) Siis ohjelmistoinsinööri, ja miksi olet niin
mielessäsi?
WOLFGANG: Puuuuh! Sanoisin, että koska on todella
paljon asioita, joista huolestua.
ADAMUS: Joo, niin on, jos pitää asioiden
murehtimisesta (Wolfgang naureskelee). Ja sinulla on erittäin terävä mieli,
erittäin hyvin koulutettu mieli, ja on melko mielenkiintoista, että olet täällä
tänään, koska teemme jotain sille. Siis mietit kovasti asioita. Harkitset
perusteellisesti. Vellot mielessäsi. Miten pitkälle se on vienyt sinut tänä
vuonna?
WOLFGANG: Mmmmmm. Ei kovin pitkälle.
ADAMUS: Ei kovin pitkälle. Ainakin se toi sinut
tänne Coloradoon.
WOLFGANG: Joo! (Hän nauraa)
ADAMUS: Minkä vuoksi olet täällä? Shoudia varten
tietysti.
WOLFGANG: Viikon ohjelmistosuunnittelijakurssilla
Boulderissa.
ADAMUS: Vau! (He naureskelevat) Pum! Esitän sinulle
jotain. Sen perusteella, mitä teemme täällä tänään ja miten avoin olet
vastaanottamaan sen, niin sanotaan, että se muuttaa joitain asioita mielessäsi
ja menet tähän suureen ohjelmistosuunnittelujuhlaan, oppimaan ohjelmointia etkä
vain tajua sitä. Istut siellä ja professori, luentojen pitäjä puhuu, käytte
läpi kaikkia näitä asioita, joita ohjelmistosuunnittelijat tekevät – en tiedä,
suunnittelette ja suunnittelette – etkä vain tajua sitä. Ymmärrystä ei vain
ole. Sanotaan, että olet menettänyt sen. Olet menettänyt sen.
Mitä seuraavaksi? Mitä aiot tehdä? Aiotko hypätä
koneeseen ja palata kotiin ja – en tiedä – irtisanoutua työstäsi? Aiotko
miettiä, mikä on pielessä – joo, sinä mietit, mikä on pielessä (Wolfgang
nauraa). Joo. Istut siellä etkä vain tajua. Et vain tajua. Mitä aiot tehdä
sitten? Pääsi on aivan tyhjä. Onko jollakin teistä ollut tätä hiljattain?
(Yleisö sanoo "kyllä") Asioita joita olette tehneet uudestaan ja
uudestaan vuosia ja vuosia ja joissa teistä on tullut taitava – yhtenä päivänä
istutte tietokoneruudun edessä ja teidän pitäisi tehdä jotain ja oivallatte,
että olette tuijottanut kolme tuntia ruutua eikä mitään tapahdu. Mitä teet?
WOLFGANG: Hyvä kysymys. Siis …
ADAMUS: Tiedän (Wolfgang nauraa).
WOLFGANG: Koulutukseen liittyy koe ja tietysti olen
ajatellut, mitä tapahtuisi, jos en läpäisisi sitä.
ADAMUS: Aivan. Mitä jos et läpäise?
WOLFGANG: Tota, elämäni menisi toiseen suuntaan,
luulisin (naurua).
ADAMUS: Oletko valmis siihen?
WOLFGANG: Puuuuhh!
ADAMUS: Puuh! Paljon puhinaa tänään, joo. Onko
mikrofonissa jotain vikaa? (Wolfgang naureskelee) Mitä jos et läpäisisi koetta?
Onko se maailmanloppua?
WOLFGANG: Ei tietenkään.
ADAMUS: Ei, ei, ei. Tunnetko vain itsesi huonoksi?
"Huono ohjelmoija."
WOLFGANG: Osittain kyllä (hän naureskelee).
ADAMUS: Joo, joo. "Ala-arvoinen
ohjelmoija." Kyllä. Mitä aiot tehdä sille? (Wolfgang huokaa) Kerron
sinulle, mitä aiot tehdä, koska olen suoraan ohjelmistosuunnittelijamielessäsi
tässä asiassa. Sanot: "Se on tarkoituksenmukaista." Siinä ei ole
mitään väärää. Siinä ei ole mitään väärää, että tuijotat vain tietokoneruutua
edessäsi. Kyse ei ole siitä, että olet tulossa vanhaksi tai sinulla on
aikaerorasitusta tai korkeusrasitusta tai mitä tahansa. Se kaikki on
tarkoituksenmukaista. Et läpäise koetta, leveä hymy leviää kasvoillesi ja sanot:
"Oli sen aika. Oli joka tapauksessa sen aika."
Saatat läpäistä kokeen, ja itse asiassa läpäiset
kokeen (Wolfgang nauraa). Läpäiset kokeen, mutta sinulla on nyt myös tämä
mahdollisuus, jonka annoin sinulle, ja ajattelet sitä, koska olet jo ajatellut,
ja sanot itsellesi: "Jukra, olin paikallinen ja lineaarinen. Olin todella
keskittynyt seuraavaan kokeeseen ja seuraavaan kokeeseen, mutta joo-o, on
jotain muuta." Ja kenties voisit edelleen olla ohjelmoija. Kenties, vain
kenties, ohjelmoida sen yli – kaukana sen yli – mitä olet koskaan ennen
tiennyt. Ei enää ohjelmointia paikallisin, lineaarisin termein.
WOLFGANG: Joo, tietysti ajattelin sitä (hän
nauraa), koska aina ajattelen.
ADAMUS: Joo, joo.
WOLFGANG: Kun tulin tänne, minulla oli tämä kysymys
mielessä. Okei, suoritin diplomitutkinnon sähkösuunnittelussa ja sitten minusta
tuli filosofian tohtori ja niin suoritan tämän ison kokeen ja kaikkea. On siis
jana, missä tulee koe kokeen perään ja …
ADAMUS: Joo, ja miten monta …
WOLFGANG: … eikä sillä ole oikeasti merkitystä.
ADAMUS: Miten monta tutkintoa sinulla voi olla?
WOLFGANG: Luulen, että minulla on vähän liikaa
(naurua).
ADAMUS: Tota ei, oppiarvot ovat hyviä. Olet
osoittanut jotain itsellesi, mutta minne menet tästä? Ja sitä on tuo kalvava
tunne. Jätän sinut olemaan kaiken tämän kanssa ja vedän tämän yhteen. Joo, ei
huono tilanne. Aion potkia sinua perseelle, jos pysyt mielessäsi. Aion saada
sinut ulos sieltä, koska on jotain sen tuolla puolen, ja pääsen siihen aivan
hetken kuluttua. Mutta kiitos.
WOLFGANG: Kiitos.
ADAMUS: Kiitos. Siis kiitos kovasti. (Yleisö
taputtaa)
LINDA: Kiitos, että olit hyvää huvia.
ADAMUS: Miten paljon lisää voitte sietää? Miten
paljon lisää lineaarista polkua, miten paljon lisää mieltä, miten paljon lisää
myös henkisiin tavoitteisiinne pyrkimistä, kun 10, 20, 30 vuotta sitten
sanoitte: "Tämä on ainoa asia, joka on minulle tärkeä nyt"? Miten
paljon lisää sitä? Ja tässä kohtaa me olemme, te olette – se on katkeamispiste.
Tähän mennessä on ollut pelkkiä pieniä töyssyjä,
nyansseja ja säätöjä, mutta nyt tulee ennenkuulumaton katkeamispiste. Ja tästä erityisesti
syystä teemme tänään vähän työtä, Timothy, mielestä ulos menemisen kanssa. Joo,
joo, hyvä.
Toinen kysymys
Seuraavana kysymyksenä esitän: onko ihmisten arvio
itsestään – ihmisten yleisesti ottaen – enemmän positiivinen vai negatiivinen,
havainto itsestään enemmän positiivinen vai negatiivinen? Mitä ihmiset oikeasti
tuntevat itsestään? Onko se yleisesti parempaa vai huonompaa? Kyllä, parempaa
vai huonompaa? Heidän arvio itsestään, David – ei välttämättä teidän, vaan
ihmisten yleensä.
DAVID: Ihmisten yleisesti ottaen olisi huonompi.
ADAMUS: Huonompi. Okei. Ja miksi?
DAVID: He tuomitsevat itsensä yrittäen elää
täydellistä elämää.
ADAMUS: Okei.
DAVID: Mikä on mahdotonta, kuten tiedämme.
ADAMUS: Aivan. Arvion itsestä on taipumus sanomasi
mukaan olla enemmän negatiivisella kuin positiivisella puolella. Onko se yhden
asteen negatiivisella, kaksi astetta negatiivisella? Onko se merkittävän
negatiivinen? Millainen tuo tasapaino on?
DAVID: Se on … tietoisesti erilainen kuin
alitajuisesti.
ADAMUS: Okei.
DAVID: Ja alitajuisesti se on merkittävän
negatiivinen. Tietoisesti se ei ole yhtä huono.
ADAMUS: Okei. Kysymyksen seuraava osa on sitten:
miten he näkevät maailman ympärillään, onko se enemmän positiivinen vai
negatiivinen?
DAVID: Enemmän negatiivinen.
ADAMUS: Enemmän negatiivinen.
DAVID: Erityisesti nyt tällä hetkellä.
ADAMUS: Meillä on siis tuplanegatiivinen.
DAVID: Kyllä.
ADAMUS: Tuplanegatiivinen, okei, koska he ovat
negatiivisia itsensä osalta ja heidän havaintonsa ympäröivästä maailmasta on
melko negatiivinen. Mitä ovat nuo negatiiviset asiat ympäröivässä maailmassa?
DAVID: Se ei toimi sen perusteella, mitä he näkevät.
ADAMUS: Aivan.
DAVID: On kyse sitten politiikasta tai terrorismista,
verotuksesta, tasa-arvosta, vapaudesta.
ADAMUS: Hyvä, erinomaista. Hyvä havainto. Joo, se
on järjestynyt heitä vastaan. Hyvä, okei. Mahtavaa, kiitos. Seuraavaa.
DAVID: Kiitos.
ADAMUS: Hyvä vastaus, David (kevyitä taputuksia).
Isot golf-taputukset (David nauraa).
Ole hyvä. Siis kysymyksen ensimmäinen osa: ovat
ihmiset yleisesti ottaen enemmän positiivisia vai negatiivisia havainnossa
itsestään?
LARA: Negatiivisia.
ADAMUS: Negatiivisia. Miten paljon negatiivisia?
LARA: Mmm. Melko paljon.
ADAMUS: Kuinka paljon? Sanotaan, että nolla on
neutraali ja sitten on negatiivinen 1, 2, 3, jokaisen mennessä huonommaksi ja
huonommaksi.
LARA: Siis kymmeneen saakka – sanoisin luultavasti
negatiivinen "seitsemän" tai "kahdeksan".
ADAMUS: Seitsemän, melko huono. Vau. Jos olisin
juuri aloittamassa elämää ja haluaisin uran, minusta tulisi psykologi tai
psykiatri tuon perusteella tai farmaseutti – jokin näistä kolmesta. Niissä
kaikissa on kyse samasta. Siis melko negatiivisia, melko negatiivisia huomioita
itsestään. Entä heidän havaintonsa ympäröivästä maailmasta?
LARA: No, luulen, että se luultavasti on sama.
ADAMUS: On sama.
LARA: Joo.
ADAMUS: Joo, okei.
LARA: Siinä on tolkkua.
ADAMUS: Joo. Ja mitä ovat nuo negatiiviset asiat
ympäröivässä maailmassa?
LARA: Luulen, että tällä hetkellä kaikki, mitä
maailmassa tapahtuu.
ADAMUS: Kaikki.
LARA: Joo.
ADAMUS: Se on hyvä tapa summata – kaikki.
LARA: Joo.
ADAMUS: Anna minulle pari asiaa, jotka tulevat heti
mieleen. Negatiivisia asioita.
LARA: No, tapahtuva terrorismi.
ADAMUS: Kyllä. Vaivaako se sinua?
LARA: Pariisin isku vaivasi minua paljon.
ADAMUS: Niinkö?
LARA: Joo.
ADAMUS: Se vaikutti sinuun?
LARA: Joo, erittäin paljon.
ADAMUS: Joo. Tämänviikkoiset iskut?
LARA: Päätin olla seuraamatta niitä ja ne eivät
oikeastaan ole vaikuttaneet.
ADAMUS: Aivan. Etkö melkeinpä pystynyt seuraamaan
niitä?
LARA: Joo, joo.
ADAMUS: Joo. Ajatteletko sitä paljon?
LARA: En ajattele.
ADAMUS: Hmm. Okei.
LARA: En.
ADAMUS: Hyvä, okei.
LARA: Mutta ajattelin pari viikkoa sitten.
ADAMUS: Se on tunteellisesti kuluttavaa.
LARA: Kyllä.
ADAMUS: Se on energeettisesti uuvuttavaa. Kun
katson ihmisten tai ryhmien energiakenttiä Pariisin tai San Bernardinon
kaltaisten tapahtumien jälkeen, energiatasot – ei vain muutaman ihmisen, vaan
kaikkien – menevät hyvin alas. On lamaantuneisuuden ja surun yhdistelmä, joka
on mielenkiintoinen yhdistelmä.
LARA: Niin on.
ADAMUS: Joo. Siis sinulla on "seitsemän"
ja "seitsemän" – negatiivinen, negatiivinen.
LARA: Joo-o.
ADAMUS: Okei, mahtavaa. Pari vielä, rakas Linda.
Kiitos. Hyviä havaintoja. Pari lisää.
LINDA: Voi, mennäänpä kysymään neuvonantajalta.
ADAMUS: Ai, vau.
LINDA: Joo. Muuten, hän on halukas olemaan
shaumbra-neuvonantaja, jos luulette tarvitsevanne sellaista. Voitte saada
otteen Julie Mackista (Adamus naureskelee), uuden energian henkisestä
neuvonantajasta.
ADAMUS: Voisimme heijastaa puhelinnumeron ja
sähköpostiosoitteen kankaalle.
JULIE: Erinomaista.
ADAMUS: Kyllä. Siis ihmisten …
LINDA: Hän pitää puhelinsessioita.
ADAMUS: … havainto itsestään. Työskentelet ihmisten
kanssa …
JULIE: Joo-o.
ADAMUS: … neuvontaympäristössä. Tavallisten
ihmisten vai shaumbra-ihmisten?
JULIE: Näen valtavan kirjon, joten …
ADAMUS: Valtavan kirjon.
JULIE: Joo, näen shaumbroja ja tietoisia yksilöjä.
ADAMUS: Joo, okei.
JULIE: Se siis vaihtelee. Näen ihmisiä
"kolmesta" "kymmeneen", joten …
ADAMUS: Kolmesta kymmeneen. Okei, joten ajattelet,
että on melko … Minkä numeron antaisit sille yleisesti?
JULIE: Aioin sanoa "seitsemän".
ADAMUS: Seitsemän. Negatiivista vai positiivista
"seitsemän"?
JULIE: Negatiivista "seitsemän".
ADAMUS: Negatiivista "seitsemän".
JULIE: No, massana joo.
ADAMUS: Massatietoisuus, negatiivinen havainto
itsestä, okei. Ja sitten heidän havaintonsa ympäröivästä maailmasta?
JULIE: Se on samanlainen.
ADAMUS: Samanlainen.
JULIE: Joo.
ADAMUS: Pojat. Olemme todella surkeita tänään
täällä (he naureskelevat). Ja mitä ovat suuret asiat ympäröivästä maailmasta,
ongelmat joiden suhteen he ovat hyvin negatiivisia?
JULIE: Näen ehdottomasti, että joka kerta kun on
maailmantapahtumia, ihmiset ovat hyvin negatiivisia …
ADAMUS: Päivästä toiseen, jos sinun pitäisi …
JULIE: Politiikasta tällä hetkellä.
ADAMUS: Politiikasta. Okei, mutta kun he tulevat
puhumaan kanssasi, mistä asioista he puhuvat, muista kuin henkilökohtaisista,
kun he puhuvat elämästä?
JULIE: Masennus ja ahdistus. Kaikki … Näen paljon,
paljon ihmisiä.
ADAMUS: Tietävätkö he, miksi heillä on sitä?
JULIE: Kun puhun ihmisten kanssa elämästä, näen
paljon ihmisiä, jotka ovat hyvin peloissaan eivätkä tee asioita, joista he
nauttisivat, joita he haluavat, joista he pitävät.
ADAMUS: He ovat kuin suljettuna koteloon.
JULIE: Hyvin paljon, ehdottomasti.
ADAMUS: Kyllä, okei. Ja mistä he tuntevat tämän
masennuksen ja ahdistuksen olevan peräisin? Onko kyse vain jostain biologisesta
asiasta, mikä on tapahtunut?
JULIE: Sen tarinan kanssa useimmat ihmiset tulevat.
ADAMUS: Joo. Pyytävätkö he sinulta lääkkeitä?
JULIE: En kirjoita reseptejä, mutta he ehdottomasti
… se vähän riippuu.
ADAMUS: Joo.
JULIE: Vedän puoleeni ihmisiä, jotka eivät usein
halua käyttää lääkkeitä.
ADAMUS: Aivan. Prosentteina, niistä ihmisistä jotka
tulevat hakemaan neuvojasi – etkä tietysti kirjoita reseptejä, mutta voit
suositella – niin mikä prosenttiosuus tavallaan jo ajattelee haluavansa
lääkkeitä, ennen kuin he tulevat tapaamaan sinua?
JULIE: Luultavasti noin 30%.
ADAMUS: Kolmekymmentä prosenttia, okei. Se on melko
korkea luku. Se on melko korkea. Okei, hyvä. Erinomaista, erinomaista. Yksi
vielä, yksi vielä.
LINDA: Okei. Minun täytyy mennä tälle puolelle
huonetta. Katsotaanpa. Mmm, mmm, mmm. Mm, mm, mm.
ADAMUS: Yleisesti ottaen, mikä ihmisten havainto on
itsestään? Ole hyvä.
Kyllä, rakkaani. Näytät upealta tänään.
CAROLINE: Ai, kiitos.
ADAMUS: Kyllä.
CAROLINE: Kiitos.
ADAMUS: Mikä on ihmisten havainto itsestään
asteikolla yhdestä kymmeneen?
CAROLINE: Asteikolla yhdestä kymmeneen, ihmisten
havainto itsestään?
ADAMUS: Kyllä.
CAROLINE: Minusta useimmilla ihmisillä ei ole kovin
hyvä vaikutelma itsestään ja minusta kirkko ja kasvatuksemme on ehdollistanut
meidät, ja itsensä oppiminen rakastamaan on yksi vaikeimmista asioista, joka
meidän täytyy tehdä elämässä.
ADAMUS: Niin on.
CAROLINE: Ja kun joko sanoo kohteliaisuuden, joskus
on vaikea sanoa vain "kiitos", koska emme usko sitä itse.
ADAMUS: Mutta sinä otit kohteliaisuuteni erittäin
hyvin, todella.
CAROLINE: No, olet ihana.
ADAMUS: Kyllä, tavallaan olen (naurua).
LINDA: Niin rehellinen.
ADAMUS: Ja niin olet sinäkin. No, tavallaan se on
hassu asia – nyt kun toit sen esiin – sanot jollekin kohteliaisuuden, miten
usein hän melkein vastustaa sitä? He väistävät sitä tai "Voi jukra"
tai "Ääh" tai se tuo heissä esiin jotain, melkein vihaa joskus. Se on
erittäin kummallista.
Haluaisin nähdä maailman, jossa joku voi sanoa
kohteliaisuuden sinulle: "Hyvänen aika, näytät tänään nuorelta" ja
sen sijaan, että sanot paljon roskaa, sanot yksinkertaisesti:
"Ehdottomasti", kuten Edith sanoi. "Ehdottomasti, koska minä
elän ja olen nuori", joo. Minun pitäisi liittää teidät kaksi yhteen. Joka
tapauksessa, ihmisten havainto asteikolla yhdestä kymmeneen ei ole siis kovin
hyvä.
CAROLINE: Ei kovin hyvä.
ADAMUS: Antaisitko sille "viitosen"?
CAROLINE: Kaikille? Vai puhutko vain minusta?
ADAMUS: Joo, yleisesti kaikille.
CAROLINE: Minusta luultavasti "viisi".
ADAMUS: Viisi, okei.
CAROLINE: Ja luulen, että shaumbrassa ollaan, tämä
on yksi … Opettelemme kokemaan ja hyväksymään, että olemme kauniita. Olemme
upeita ihmisiä ja tuo kasvaminen ja kokeminen uudestaan ja uudestaan auttaa
meitä.
ADAMUS: Ja nyt sama kysymys, asteikolla yhdestä
kymmeneen, miten ihmiset hahmottavat ympäröivän maailman? Asteikolla yhdestä
kymmeneen, onko se enemmän positiivinen vai negatiivinen?
CAROLINE: Minusta se on enemmän negatiivinen. Se on
surullista, mutta luulen, että kaikkien noiden asioiden tapahtuessa
ympärillämme, miten voimme … on vaikeaa nähdä valoa.
ADAMUS: Joo, hyvä. Kiitos paljon.
CAROLINE: Ole hyvä.
Ihmisten havainnot
ADAMUS: Olemme kerääntyneet tänne tähän huoneeseen,
myös nettiin ja on surua. Shaumbroissa on surua. On surua ja ihmettelyä:
"Mitä tapahtuu? Mitä tapahtuu seuraavaksi?" Ja muuten, tällaisina
aikoina on erittäin helppoa hairahtua viimeisimpään tuotteeseen, ohjelmaan tai
ihmiseen, guruun, kristalleihin, johonkin uuteen voiteeseen, joka puhdistaa
kaiken, eikä se puhdista. Se ei puhdista.
Ja sanon koko ajan, että teillä on jo kaikki, mitä
tarvitsette. Kaikki. Ette tarvitse mitään muuta. On hyvä puhua toisten kanssa
aina silloin tällöin, kyllä, mutta ei ole mitään "parantaa kaiken"
–juttua. Ei vaadita minkäänlaisia lääkkeitä, huumeita – laillisia tai laittomia
– tai mitään muuta. Teillä on jo kaikki sisällänne. Mutta tällä hetkellä on
erittäin paljon painetta. On erittäin helppoa hairahtua.
Olette nähneet sitä toisissa, jotka ovat istuneet
näillä tuoleilla aiemmin – eikä niin, että heidän tarvitsee istua täällä – ja
yhtäkkiä kaupungissa on uusi guru. Yhtäkkiä on jokin uusi tuote. Yhtäkkiä on
uusi – mikä tämä huume on, jota otetaan lähtemiseksi psykedeelisille henkimatkoille?
Mies hymyilee tuolla (vähän naurua). On siis erittäin helppoa hairahtua ja
kokeilla uusinta upeinta asiaa, erityisesti kun olette surullinen ja
erityisesti kun ihmettelette: "Mitä maailmassa tapahtuu tällä hetkellä? On
hullua. Tuolla "ulkona" on erittäin hullua."
Mutta pointtiini: katsottaessa asiaa
energeettisesti, ihmiset ovat tyytyväisempiä havaintoon itsestään kuin
maailmaan ympärillään. Ihmiset ovat hyvin tuomitsevia itseään kohtaan, mutta
ainakin he tietävät, missä heikkouksia on. He tietävät yleisesti, mitä heidän
vahvuutensa ovat. He tietävät tavallaan, missä he ovat. Siitä on myös paljon
hämmennystä, mutta yleisesti ottaen heistä tuntuu paremmalta omassa paikallisessa,
lineaarisessa ympäristössään.
En sano, että he tuntevat itsensä upeaksi. En sano,
että ihmisistä tuntuu oikeasti onnelliselta sisällään, koska onnellisuustaso on
hassu asia mitata. Mutta maailmassa on tällä hetkellä luultavasti vähemmän
onnellisuutta – ihmisissä itsensä kanssa – kuin 30 tai 50 vuotta sitten. Mielenkiintoisella
tavalla hyvin monet ihmiset ovat hukassa tällä hetkellä. Hyvin monilla
ihmisillä, erityisesti teidän joukossanne, on melko hyvä elämä. Teillä on
autot, tietokoneet, talot, sellaiset asiat – monilla ihmisillä ei ole. Teillä
on yleisesti ottaen melko hyvä elämä ja sanotte tavallaan: "No, mitä minun
pitäisi tehdä? Minne minun pitäisi mennä? Mitä on seuraavaksi?" Ja
shaumbroilla tämä on voimistunutta. Mutta ihmiset yleisesti ottaen pääsevät
elämässään tiettyyn pisteeseen, jossa aineellisista tarpeista huolehditaan, ja
sitten he kyllästyvät, järkyttyvät ja tulevat surulliseksi, joo.
Mutta yleisesti ottaen ihmisistä tuntuu paremmalta
paikallisessa, lineaarisessa ympäristössään – itsessään ja välittömässä
ympäristössään – koska he tietävät tavallaan, mitä tapahtuu seuraavana päivänä.
Kuten olen sanonut hyvin usein, tulevaisuuden ennustaminen on hyvin, hyvin
helppoa. Huominen on useimmilla ihmisillä jokseenkin samanlainen kuin eilinen.
Ja he ovat tyytyväisiä siihen. He ovat todella tyytyväisiä siihen, kunnes he
alkavat herätä. Sitten on yhtä helvettiä.
Heillä ei ole kovin mukavaa, heillä ei ole hyvää
yleishavaintoa maailmasta. Jos kysytte joltain ihmiseltä, millaista hänen
elämänsä on viiden tai kymmenen vuoden päästä – ei vain shaumbroilla, vaan kellä
tahansa – niin arvioin sen olevan noin 5.5, kenties 6. Jos sanon heille:
"Missä olet kymmenen vuoden päästä?" "No, olen oppinut vähän
lisää. Ansaitsen vähän enemmän rahaa työssäni. Minulla on ehkä muutama ystävä
lisää. Minulla on uusi auto, olen halunnut saada sellaisen jonkin aikaa."
He tavallaan projisoivat. Ei mitään suurta. Tarkoitan, ei suuria asioita. Vähän
enemmän rahaa. Kun kysyy joltakulta, miten paljon enemmän hän luulee
ansaitsevansa kymmenen vuoden kuluttua, keskivertovastaus on noin 20-22% enemmän,
kun teen tai tunnustelen tätä. Se on tavallaan surullista. Se on todella
surullista. Sitä varten he elävät.
Mutta ainakin se menee ylöspäin. Silloin kun ihmisiltä
kysyy heidän havaintoaan maailmasta: "Missä maailma on 10, 20 vuoden
kuluttua?", on pelottavaa, mitä ihmiset ajattelevat. Se on todella
pelottavaa. Vastaukset vaihtelevat: "En pysty edes kuvittelemaan 10
vuotta, vielä vähemmän viittä. En tiedä. Maailma on jonkinlaisessa
kummallisessa käännekohdassa."
Kun kysyy heiltä maailmasta 10 vuoden kuluttua,
millainen se on, niin valtaosa – eivät kaikki, mutta valtaosa – ihmisistä sanoo,
että he elävät hyvin suojatussa ympäristössä, jotka on luotu tunteilla tai
fyysisesti. Toisin sanoen, he vetäytyvät pienempään ja pienempään maailmaansa,
koska maailmasta tulee pelottavampi. Maailma on täynnä pelkoa tällä hetkellä ja
kysyttäessä ihmisiltä ihmiskunnasta 10 vuoden kuluttua, se tekee useimmista
heistä melkein pahoinvoivan, koska he näkevät, mitä tapahtuu tällä hetkellä.
Todellinen fakta koko asiasta on – se on tavallaan
mielenkiintoista. Todellinen fakta on – puhumme tästä ProGnostissa – että
maailma on menossa hämmästyttäviin paikkoihin. Useimmat ihmiset eivät pysty
näkemään sitä tällä hetkellä.
Tämän päivän maailma
Kuten sanoin Keahakissa viime viikolla, teknologia
kasvaa eksponentiaalisesti. Itsessään se on jo iso juttu, mutta seuraamukset,
syyt ja seuraamukset ovat hämmästyttäviä. Teknologia kasvaa ennenkuulumatonta
tahtia. Jotkut teistä hyvin fiksuista, tohtoriarvoisista ihmisistä saattavat
tuntea Mooren lain – että periaatteessa tietokoneteknologianne tuplaantuu joka
toinen vuosi, itse asiassa noin 18-19 kuukauden välein, ja hinta puolittuu joka
toinen vuosi. Siitä tulee halvempaa, parempaa, nopeampaan tällä planeetalla ja
vain yhdestä syystä: tietoisuus. Ei älykkyyden vuoksi, ei siksi että meillä on
ollut joitain mahtavia keksijöitä Teslasta Edisoniin ja Steve Jobsiin ja
muutamaan muuhun. Ei heidän vuokseen. Heistä tuli teknologian puhemiehiä tai
liikuttajia, mutta he eivät oikeastaan keksineet sitä. He vain poimivat sen
ilmasta. He olivat riittävän taitavia kyetäkseen poimimaan sen, minkä
tietoisuus muutti.
Teknologia kasvaa eksponentiaalisesti ja se muuttaa
maailmaa. Mutta ymmärtäkää, ymmärtäkää hyvin selkeästi, että tietoisuus on
ainoa syy teknologian kasvamiseen siinä määrin, että parin vuoden kuluttua
pikkurobotit siivoavat talonne, leikkaavat varpaankyntenne, ajavat autoanne ja
tekevät kaikkea muuta. Jos tietoisuus ei olisi lisääntynyt selvästi, mitään
tästä ei tapahtuisi. Siis teknologia, tietoisuuden tuloksena, työntää
eksponentiaaliseen kasvuun ja valtavaan muutokseen tällä planeetalla nyt.
En usko ennustuksiin, mutta uskon kuitenkin
trendeihin. Toisin sanoen, tarkastelen ihmisten, planeetan ja kosmoksen
energioita. Asiat ovat hyvin eri tavalla tällä planeetalla 10 vuoden kuluttua.
Jotkut sanoisivat, että se on hyvä asia, ja jotkut sanoisivat, että se on huono
asia – perspektiivistä riippuen.
Teknologia on sellaista, että teillä on mukananne
yksi iYammerini (hän nappaa käteensä pienen kaukosäätimen) ja se skannaa
kehonne noin viidessä sekunnissa ja tuo skannaus kertoo teille kaikki
perusasiat – verenpaine, sydämen syke ja muuta vastaavaa – mutta se kertoo
myös, onko teillä mitään taipumusta johonkin sairauteen. Se kertoo teille
kehomassaindeksin. Se kertoo, vilustutteko kovasti parin viikon kuluttua tai
saatteko flunssan. Pieni iYammerinne kertoo teille paljon enemmän, mitä
voisitte mitenkään saada nyt, kun menette lääkärintarkastukseen. Ja teidän
täytyy nyt maksaa paljon rahaa ja tulosten saaminen kestää kauan, ettekä tiedä,
mitä helvettiä kaikki merkitsee, kun saatte ne, koska kukaan ei ymmärrä lääkäreiden
puhetta. Katsotte iYammeria ja se kertoo teille. Se sanoo: "Elisabeth,
tänään terveys on erittäin hyvä, mutta ehdotamme, että otat vähän enemmän
emäksisiä ruoka-aineita. Sinulla on alttius saada flunssa kolmen, neljän viikon
kuluttua, joten ehdotamme, että otat C-vitamiinia" tai mitä tahansa.
Se kertoo teille kaikkea eikä tämä ole mitään
scifiä, ystäväni. Se on itse asiassa täällä jo tänä päivänä. Se ei ole vain
markkinoilla vielä. Ja sen kustannus on matala, ja se alenee ja alenee. Pieni
laite joka kertoo teille keholämpötilan, luutiheyden, sydämen terveyden
paremmin kuin tällä hetkellä lääkäri, käytyänne viikon hänen vastaanotollaan. Se
ei ole tieteiskirjallisuutta. Se on itse asiassa täällä. Tarkoitan, että se on
laboratoriossa.
Jos muistatte, niin muutama vuosi sitten
kvanttihyppykokoontumisessa 2007 sanoin – missä se olikaan? – Taosissa, New
Meksikossa tietysti. Sanoin: "Kun istumme täällä, tiedemiehet tekevät
laboratorioissa työtä löytääkseen parannuskeinon sellaisiin sairauksiin kuin
diabetes ja syöpä." Siirrän syövän sivuun – se on suurta poliittista
peliä. Olen pahoillani, jos ette pidä siitä, mutta se on. Se on poliittista ja
rahapeliä tällä hetkellä. Mutta tällä hetkellä tiedemiehet etsivät
parannuskeinoja asioihin, joita aiemmin luultiin parantumattomiksi. Tällä
hetkellä tiedemiehet työstävät teknologioita, jotka 2007 olisivat näyttäneet
käsittämättömiltä. Mutta ne ovat täällä. Ne ovat täällä.
Haluan ottaa hetken nyt – puhun paljon enemmän
tästä ProGnostissa, mutta haluan teidän ottavan hetken – ja tuntevan. Sitä on
täällä tietoisuuden vuoksi, tiedostamisen vuoksi, ja tässä tapauksessa sen
tiedostamisen, että elämässä on paljon enemmän. Elämässä pitäisi olla paljon
enemmän. Elämässä ja henkisyydessä pitäisi olla paljon enemmän. Työnsitte
elämän ja henkisyyden, uskonnon rajoja. Sanoitte: "On pakko olla enemmän
ja olen valmis siihen" ja siksi se on täällä.
Mutta tämä aiheuttaa planeetalla myös suuren
konfliktin tällä hetkellä. Tämä sama tietoisuus aiheuttaa myös
antitietoisuusliikkeen. Antitietoisuus – "Sulkeudutaan. Palataan vanhoihin
tapoihin. Ei olla vapaita. Vapaus on liian vaikeaa. Vapaus on, no, liian
vapaata. On liikaa työtä. Palataan aivan perusrutiineihin, -malleihin,
-uskomusjärjestelmiin, -hierarkioihin ja –järjestöihin. Palataan takaisin
mieleen."
Tällä planeetalla on tällä hetkellä valtava
ongelmapotentiaali, mutta rakastan sitä ja tekin rakastatte, kun kerron teille.
Rakastan sitä, koska sen aika on tullut ja ongelmana on – aah, rakastan tätä!
Rakastan tätä ja tämä on työmme avain, tämä on sen avain, mitä teemme.
Ongelmana on, että asiat tapahtuvat hyvin nopeasti.
Voi, teknologia ja koulutus. Käsitättekö, että koko koulutusjärjestelmä
pyyhkäistään pois seuraavien 10 vuoden aikana, koska "paikallinen,
lineaarinen" ei toimi. Lasten lähettäminen – ilman todellista ymmärrystä
heidän terveydestään, mielestään, haluistaan tai luovuudestaan – luokkaan,
missä heidän luovuutensa voidaan poistaa, ei toimi enää. Sen sijaan lapset
istuvat kotona tietokoneellaan ja yhdistyvät ihmisiin ympäri maailmaa, ei vain
pienessä yhteisössään ja he saavat opastusta todellisilta opettajilta ja jotkut
ovat myös robotteja, mutta he oppivat omalla tahdillaan ja itse haluamallaan
tasolla.
Näistä tiili- ja laastikouluista, joita on nyt,
tulee varastohuoneita. Niitä käytetään marihuanan kasvattamiseen Coloradossa
(paljon naurua). Vain Coloradossa tietysti. Kaikki se muuttuu. Ja sen kauneus
on, että te autoitte sitä syttymään. Joo, sinä, "vanha pikkuminä".
Joo, sinä joka ajattelit: "Voi, olen vain työstänyt omia ongelmiani
elämässä." Ei, olette työstäneet tietoisuutta. Kaikki nuo ongelmat, joiden
kimpussa olette painineet: "Miten käsittelen tätä? Miten käsittelen
itseäni?" – se on oikea tietoisuusyliopisto.
Kaikissa noissa pienissä ongelmissa, joita luulitte
itsellänne olleen, oikeasti otitte itsellenne maailman tietoisuusongelmia.
Kaikki pienet haasteet, eivät ole oikeasti teidän – olen kertonut tämän teille
tuhat kertaa – mutta otatte ne itselleen kuin varsinainen näyttelijä. Sanotte:
"Voi, se on minun ongelmani ja minulla on näitä ongelmia." Ei.
Käsitättekö, että useimmat ihmiset eivät huolestu melkein pakkomielteisesti
sanoen "Mitä elämä on?" ja "Kuka minä olen?" –tapaisia
asioita. Mutta te teette sitä ja se on muuttumassa. Mutta tämä ei ole
pointtini.
Pointtini on, että tällä planeetalla on hyvin
mielenkiintoinen pulmatilanne. Rakastan tätä pulmatilannetta – muut ihmiset
eivät rakasta, mutta tässä on pulmatilanne. Aivot (osoittaen päätään), ei
hattuni. Hattuni ei ole pulma! Jotkut teistä tavallaan sanovat: "Oikeasti?
Hänen hattunsa?" Ei, vaan aivot, mieli, kuten sanoin keahakissa.
On ihmisiä, jotka sanovat, että ihmiset käyttävät
vain 20% aivoistaan, mielestään. Minä kerron teille, että he käyttävät 100%
joka päivä ja kamppailevat (Adamus naureskelee). He oikeasti käyttävät.
Aivoissa ei ole käyttämätöntä osaa! Kehittyneen mielen jokaista osaa käytetään
joka päivä. Joskus se kyllästyy ja tekee sanaristikon kaltaisia asioita, mutta
sitä käytetään jotenkin. Koko ajan on valtavaa inputia/outputia.
Aivot ovat maksimissa. Teknologian kasvaessa tällä
tavalla, tietoisuuden laajentuessa tällä tavalla, aivot ovat sekaisin (naurua).
Aioin sanoa "viturallaan", mutta … (lisää naurua ja taputuksia),
mutta on joulu ja … (Adamus nauraa) On joulu. Käytän teidän terminologiaanne.
Tiedättehän, kun jokin on todella toivoton – "tuo jalkapallojoukkue on
…" tai "tuo ihminen" tai mikä tahansa. Aivot ovat sekaisin,
ehdottoman sekaisin. Ne ovat maksimissaan. Ne eivät pysty käsittelemään sitä,
mitä seuraavaksi tulee, ja tämä on mielenkiintoinen ja hämmästyttävä väite.
Se johtaa mielenkiintoisiin asioihin. Ne ovat
maksimissaan. Ne eivät pysty käsittelemään enemmän dataa tai inputia. Tiedätte
sen. Yksityiskohtia ja ajattelua, ajattelujuttuja. Ne eivät pysty, kuitenkin
ihmiset yrittävät. Ja on kaikkia näitä juttuja. Otatte – mitä – ginsengiä ja
saatte aivonne kasvamaan. Ei, ei, ei, ei, ei. Muuten, aivot ovat jokseenkin
maksimissaan kehittyneessä maailmassa, mutta pian kaikkialla muuallakin. Ne
eivät pysty käsittelemään mitään muuta.
Tiedätte ne. Näette sitä joka päivä. Näette sitä
itsessänne ja näette sitä muissa ihmisissä. Ne eivät vain pysty enää ottamaan
vastaan, koska aivot ovat myös tunnekeskus. Yhteiskuntatieteilijät usein
ohittavat tämän, mutta aivot ovat myös tunteiden paikka. Kun aivot eivät enää
pysty ottamaan vastaan, aivot ja tunteet yksinkertaisesti suljetaan. Ne
lamaantuvat. Ja kuten näette, sitten ihmiset vetäytyvät, tulevat taas pieneksi –
ja kuulin aiemmin Cauldren käyttävän siitä erästä termiä – ja he elävät
siiloissa. He rajoittavat itsensä. Siilo on kiva tunnejuttu ympärillä.
Nimittäin maanviljelyksen siilo, joka on tehty betonista.
He siis elävät siiloissa. He elävät paikallisesti
ja lineaarisesti. He alkavat sanoa, että he yksinkertaistavat elämäänsä. He
eivät yksinkertaista, he vain sulkeutuvat. Mutta siinä on mielenkiintoinen
pulmatilanne. Mieli ei halua, että sitä käsketään sulkeutumaan, vaikka se onkin
äärirajoilla. Se on äärirajoilla, mutta mieli alkaa sitten kapinoida ja melko
pian se sekoaa.
Mieli on maksimissaan, mutta se yrittää, yrittää,
yrittää ja yrittää. Se on ohjelmoitu jatkamaan, vaikka mikä olisi. Se on
ohjelmoitu jatkuvaan ajatus-, informaatio- ja myös univirtojen läpikulkuun.
Sitä ei ohjelmoitu tai sen ei sallittu koskaan vain sulkeutua vähän. Ei edes
yöllä, ei nähdessänne unta. Mieli ei pysähdy. Se toimii 24/7.
Planeetalla on siis tämä ongelma tällä hetkellä.
Ihmisten aivot ovat maksimissaan. Ne eivät pysty enää käsittelemään kaikkea,
mutta lisää on tulossa. Lisää on tulossa teknologian tuloksena, tietoisuuden
tuloksena. Mitä teemme?
On ihmisiä, jotka yrittävät tulla fiksummaksi,
mutta he tulevat hulluksi. He tulevat oikeasti hulluksi ja sitten he ottavat
huumeita, vitamiineja, lääkkeitä, lisäravinteita ja kaikkea muuta yrittäessään
rauhoittaa mieltä vähän.
On joitain hyvin fiksuja ihmisiä, hyvin, hyvin
fiksuja ihmisiä, mutta heidänkin kapasiteettinsa on maksimissa, ja tämä on
täydellistä. Tämä on täydellistä, ja se missä te olette, on täydellistä, koska
menemme tästä kohtaa mielen tuolle puolen, kuten puhuin viime kokoontumissamme.
Niin on oltava. Niin on yksinkertaisesti oltava. On
aika – kutsutaan sitä fantasiaksi, kutsutaan sitä tietämiseksi, miten tahansa –
teidän on tehtävä tuo hyppy nyt.
Nyt enemmän kuin koskaan on kahden maailman aika.
Olemme puhuneet siitä. Olette nähneet sen tulevan viimeiset 15 vuotta. Nyt on
kahden maailman aika ja elätte siinä jonkin aikaa, melko pitkään ja se on ok.
Kaksi maailmaa, ja Linda, voinko saada sinut – ai
niin, Grinch, voinko saada sinut tänne taululle, ole hyvä.
LINDA: Ilomielin.
ADAMUS: Maailmasta tulee – ja käytän kahta eri
tapaa sen kuvaamiseen, mutta jos laittaisit kaksi saraketta sivulle.
LINDA: Okei.
Ajattelijat ja tietäjät
ADAMUS: Maailma jakautuu ajattelijoihin ja
tietäjiin. Ajattelijat vasemmalla ja tietäjät oikealla. Se on yksi suurimmista
eroista eikä tietäjiä ole paljon. Tietäjä on sellainen, joka käyttää gnostia.
Tietäjä on sellainen … minun täytyy pysähtyä hetkeksi ja näyttää.
Siis rakas Cauldre ja Linda – öhöm – valittivat
äkillisestä muutoksestani, kun he luulivat nauhoittavansa DreamWalker Syntymän
ja yhtäkkiä tekivätkin jotain muuta. Mutta tietäjä vain menee sen mukana. Ei
valita. Ei …
LINDA: Voimme valittaa vähän (muutamia
naurahduksia).
ADAMUS: Ei. Ja se oli erittäin hyvä esimerkki,
koska he seurasivat paikallista, lineaarista polkua. "Paikallisen"
merkitessä – käsitättekö, miten moni ihminen tällä planeetalla ei koskaan asu yli
35-40 kilometrin päässä siitä, missä he kasvoivat! Se on paikallista. Jotkut
ihmiset matkustavat vähän, mutta useimmat ihmiset viettävät elämässään noin
99.9% ajasta paikallisessa ympäristössään. Se ei ole kovin huono asia.
Tarkoitan, että valitset paikan, josta pidät, ja asut siellä ja se on sinulle
tuttu, mutta tapahtuu myös niin, että he ovat ajattelussaan paikallinen.
Paikallinen, rajoittunut. Heistä tulee paikallinen kaikessa, mitä he tekevät.
Ja heistä tulee paikallinen myös ajattelussaan ja ajattelu ei ole luovaa. Se ei
kulje minnekään.
On siis maailma, joka on jakautunut ajattelijoihin
ja tietäjiin, ja laita "tietäjien" alle suluissa "luova".
Luova. Ja taas kerran, käyttäessäni termiä "luova", puhun yksinkertaisesti
eksponentiaalisesta kulkemisesta … sana "luova".
LINDA: Luova? Alle …
ADAMUS: Luova. L-u-o …
LINDA: Tietäjien alle?
ADAMUS: Kyllä, rouva. Näette siis tämän maailman
jakautuvan kahtia, ja hassua on, että tietäjät ovat hetkessä ja sallivat
ehdottomasti, luottavat itseensä ehdottomasti, antavat tuon luovan virran tulla
läpi ja helpottavat mielen painetta, koska sitten kun yksilö sallii itsensä
olla tietäjä, luova olento, se ottaa valtavasti painetta pois mielestä. Ja
mieli lopettaa tunne- ja ongelmapelinsä, huolissaan olemisen ja jatkaa sitä,
minkä mieli tekee parhaiten – periaatteessa data, yksityiskohdat, historian
muistaminen ja sen tietäminen, miten tässä ympäristössä pujotellaan. Sitä mieli
tekee todella parhaiten, mieli ei ole kovin hyvä miettimään loppuun saakka
mitään muuta.
Meille tulee siis ajattelijoiden ja tietäjien
maailma. Te olette tietäjiä, tietäminen, gnost. Te menette ajattelemisen tuolle
puolen. Mieli on maksimissaan ja yhtäkkiä teette vain tuon hypyn tietämiseen.
Se on iso hyppy. Se on oikeasti pieni hyppy. Se on
pieni hyppy, kun otatte sen, mutta se on iso hyppy, kun ajattelette sitä
etukäteen.
Jatkaaksemme tällä taululla, Linda, meillä on
ajattelija-kategoriassa, että he ovat paikallisia ja lineaarisia.
LINDA: Paikallisia ja lineaarisia.
ADAMUS: Paikallisia ja lineaarisia. Silloin kun
alkaa pohdiskella maailmaa, kosmosta, ei ole enää paikallinen, lineaarinen
ajattelija. Kun alkaa pohdiskella maailmaa, koko kosmosta, on yhtäkkiä
lähdettävä pois ajattelusta, koska mieli ei osaa tehdä sitä. Yhtäkkiä täytyy
mennä tietämiseen, gnostiin.
Tässä sarakkeessa meillä on myös "valta".
LINDA: Valta?
ADAMUS: Valta. Valta. Maailma on suurta valtapeliä
ja valta on mielen harhakuva. Ei ole mitään valtaa. Se kaikki on harhaa.
Missään ei ole valtaa, ennen kuin yksilö uskoo sen ja alkaa elää sitä. Mutta
tällä planeetalla on koko tämä valtayhtälö. Siinä mitä näette tällä hetkellä
uutisissa, on kyse vain vallasta. Palaan siihen myöhemmin. Siinä on kyse vain
vallasta.
Te oivallatte kuitenkin tietäjänä, että – voisit
myös pysyä täällä edessä, Grinch – vallan sijasta kaikki on vain itse-energiaa.
Itse-energiaa.
LINDA: Itse-energiaa.
ADAMUS: Kaksi sanaa: itse-energiaa. Itse-energia
merkitsee, että vedätte tietoisuutena kaiken energian itsellenne – on se sitten
jo fyysisessä olemuksessanne, on se sitten jo kentässänne. Vedätte sitä ja se
on siinä. Ette tarvitse valtaa, koska tietoisuutenne tuo kaiken energian, mitä
tarvitsette. Sitten alat näyttää nuoremmalta, Edith, joo, kun lakkaat
ajattelemasta niin paljon.
Kyllä. Täällä meillä on tietysti "mieli, aivot
maksimissaan". On tämä juttu, että käytätte vain 20% mielestänne. Saatatte
käyttää vain 20% elämästänne, kyvyistänne, mutta mieltänne käytätte kokonaan.
Täällä meillä on siis "mieli", kyllä, ja
täällä tietysti "gnost".
LINDA: (lyö kätensä) Auts.
ADAMUS: Auts, auts. Vasemmalla puolella meillä on –
sanon sitä "gravitaatioksi". Gravitaatio. Kirjoita kaksi riviä:
"gravitaatio" toiselle riville ja "aika-avaruus" toiselle.
Ihmiset ovat siinä. He ovat jumissa siinä.
LINDA: "Aika-avaruus" sen alle?
ADAMUS: Kyllä, kiitos. He ovat jumissa siinä. Te
oivallatte, te alatte oivaltaa, että aika-avaruus liikkuu itse asiassa teidän
lävitsenne. Te ette liiku sen läpi. On valtava asia, kun alatte oivaltaa sen.
Se on tavallaan outoa aluksi, mutta sitten kun alatte oivaltaa sen, se on
valtava juttu. Ette siis tarvitse sitä. Me emme edes tarvitse sanaa sille
täällä, koska – kyllä, emme tarvitse mitään sanaa.
Täällä gravitaatio on vastavoima. Jos pudottaa
jotain … (Linda haukkoo henkeä, kun Adamus pudottaa vesipullon), se on
vastavoima. Se putoaa maahan. Laita tänne "gravitaatio" ja
plusmerkki. Gravitaatio palvelee teitä. Gravitaatio palvelee teitä.
Itse asiassa planeetalla on kaikkea tätä energian
etsintää ja jessus, laitetaan aurinkopaneeleja ja ne menevät pois muodista – se
on hassu asia (Adamus naureskelee). Jos siis käytätte paljon rahaa ensi vuonna
aurinkopaneeleihin, niin sori vaan, koska todellista energiaa tällä planeetalla
– todellista käytettävissä olevaa helppoa energiaa – on gravitaatio. Käsitätte,
että se voima mitä tällä planeetalla on gravitaatiossa ja mikä saa sen
(vesipullo) putoamaan, aiheuttaa myös – sillä on sama potentiaali mennä
ylöspäin. Sillä on. Tiedemiehet pitävät minua hulluna, mutta minä nauran
viimeisenä parin vuoden kuluttua.
Gravitaatioon on luonnostaan rakennettuna energiaa
koko ajan. Se on neutraali, mutta siinä todellisuudessa, jossa te olette,
kaikki putoaa maahan. Mutta oivalletaan, että gravitaatiossa on kaikki se
energia, mitä tällä planeetalla tarvitaan, mutta se on kokonaan toinen asia.
Kirjoita tälle puolelle "fyysinen".
LINDA: Fyysinen.
ADAMUS: Fyysinen. Elätte fyysisessä kehossa ja
tietäjät oivaltavat, että fyysinen keho on pelkästään yksi aistityökalu, joka
heillä on. Vain yksi. En ole oikein varma, mitä kirjoitetaan tuolle puolelle,
paitsi … laita vain "aistitietoisuus".
LINDA: Aisti …?
ADAMUS: Aistitietoisuus. Fyysinen keho on tapanne
hahmottaa todellisuus. Se on aistit ja mieli. Mutta on aisti ja itse asiassa
monta aistia sen lisäksi, jotka eivät liity kehoon. Alatte elää hyvin
ja-todellisuudessa.
Kaksi maailmaa
Voisimme jatkaa ja jatkaa tätä, mutta meillä on
kaksi muuta asiaa tehtävänä tänään. Haluan teidän alkavan nähdä, että maailma
siirtyy tällä hetkellä kahdeksi maailmaksi enemmän kuin koskaan. Julistan tämän
päivän – 5.12.2015 – päivämääräksi, jolloin yhtäkkiä oivalsimme, että on kaksi
maailmaa, virallisesti kaksi maailmaa.
LINDA: Vau, vau, vau.
ADAMUS: On oltu menossa siihen jonkin aikaa. On
ollut kytkentä ja sitten – pum! – olemme tässä. Virallisesti kaksi maailmaa.
Hyvät uutiset ja huonot uutiset. Hyvät uutiset ja
huonot uutiset. On paljon kumbaja-ihmisiä, jotka eivät pidä siitä: "Voi,
olemme kaikki yksi maailma". Ette ole. Ei, ette ole.
Niinpä haluan teidän olevan tietoinen näistä
asioista, koska elätte vielä kaiken tämän (ajattelijapuoli) keskellä. Tulette
kaikesta tästä. Se on juurtunut syvälle järjestelmäänne. Ja kaikki tämä, kaikki
tämä yrittää vetää teidät takaisin, kun yritätte mennä tuonne (tietäjäpuoli).
Se vetää teidät suoraan takaisin ja sanoo: "Olet fyysinen olento. Voit
tuntea, miten kaikki sattuu. Olet tunne-mentaaliolento. Olet lineaarinen. Olet
rajoittunut. Sinun on oltava hullu, jos luulet että pystyt uhmaamaan gravitaatiota
ja aika-avaruutta. Olet hourupää." Kaikki tämä yrittää vetää teidät
takaisin. Kaikki tämä yrittää pitää teitä mukana ja olette jo kokeneet sen.
Mutta todellisuus on, että olette luonnostaan siirtymässä tänne (tietäjät).
Siksi esitin teille kysymyksen, miten pärjäätte tänä vuonna luonnollisena
itsenänne olemisessa.
Mieli ei siirrä teitä tänne. Henkisten kurssien
käyminen ei siirrä teitä tänne. Tietynlaisten ruokien syöminen ei siirrä teitä
tänne. Siirrytte tietäjiin, koska se on luonnollinen liike, luonnollinen
laajentuminen ja sitä te myös haluatte.
Minun täytyy laittaa vielä yksi asia tähän
listalle. Laitan "intohimon" sinne ja kun sanon "intohimo",
kyse on vanhasta ihmisintohimosta, joka innostaa teitä, joka saa teidät
liikkeelle. Muuten, maailmanlaajuisessa intohimossa on tapahtunut valtava
pudotus, ihmisten keskuudessa on tapahtunut valtava pudotus ja jos sitä
mitataan maailmalaajuisesti, intohimo menee näin (alaspäin). Ihmiset eivät enää
tiedä, mitä tehdä.
Tulette tälle puolelle ja oivallatte, että tuo
intohimo on vanhanaikaista (Adamus naureskelee). Pidän siitä.
LINDA: Hah-hah-haa.
ADAMUS: Intohimo on vanhanaikaista. Ette tarvitse
tuota ulkoista stimulointia. Ette tarvitse noita pikkulaukaisijoita itsessänne
enää. Ette oikeastaan tarvitse koko sanaa "intohimo" enää. Tiedän,
että on ollut kamalaa joutua pois vanhoista intohimoistanne – "Mitä varten
olen täällä? Miksi olen täällä?" Suu kiinni. Vain … (Adamus naureskelee)
"Intohimo" on sana, joka häviää
sanastostanne, koska teidän ei tarvitse etsiä intohimoa. Teidän ei tarvitse
"intohimottaa" itseänne muutaman päivän välein. Teidän ei tarvitse …
Se on aina olemassa. Nimittäin se on vain "minä olen" –olemus.
"Minä elän." Kuka tarvitsee kaikkia noita intohimoja – mitä se onkin,
en tiedä – kolikkojen keräämistä tai pyöräkilpailuja tai mikä intohimonne
onkin? Jokainen hetki on intohimoa, mutta "intohimo" häviää
sanastostanne. Tänne ei siis ole oikein vastaavaa sanaa. Kuka sitä tarvitsee,
silloin kun olette elossa ja tietoinen?
Merkitsen siis tämän päivän virallisesti
päivämääräksi, jolloin kaksi maailmaa alkoi. Se on ollut tekeillä pitkän aikaa,
mutta se on täällä. Se on nyt. Suurin ero on ajattelijat ja tietäjät. Ne jotka
ovat edelleen mielessään ja yrittävät selvittää asioita mielessään. Ei mieli
ole paha asia, mutta se on maksimissaan. Se on ehdottomasti maksimissaan.
Kun viime kuussa kokoonnuimme yhteen, puhuin
fantasiasta ja monista näistä asioista, mutta sanoin fantasian olevan tie ulos.
Se on tie tuolle puolen. Fantasia, sallien itsenne mennä mielen tuolle puolen
asioihin, jotka mieli tuomitsisi mahdottomaksi, uskomattomaksi, keksityksi.
Mennen fantasiaan, joka on yhtä totta kuin kaikki tämä – se on totta vain eri
tavalla. Kenties ei totta fyysisellä, paikallisella, lineaarisella tavalla,
mutta se on silti totta.
Tuo hyppy tuolle puolen, mielen tuolle puolen – ja
se on iso hyppy, koska mieli pelästyy paskat housuun siitä. Mieli sanoo
tavallaan: "Mitä tapahtuu?" Shhh! Mieli, kaikki se on luonnollista.
Se on luonnollista.
Rakas mieli, aivan kuten keho ja jokainen solu
kehossa on odottanut ja pitänyt tilaa valon tulemiselle, sinäkin olet odottanut
tätä hyppyä gnostiin, tuolle puolen. Se on erilainen tapa aistia, ajatella. Se
vie meidät paikallisesta, lineaarisesta globaaliin, eksponentiaaliseen ja
kosmiseen eksponentiaaliseen. Kyse ei ole samasta alustasta, kyse ei ole
samasta todellisuusperustasta. Se on täysin erilainen. Ja olemme edelleen
täällä ja teemme tätä, ja pystymme edelleen aistimaan ihmisaisteillamme, mutta
siirrymme johonkin muuhun. Ja hassu asia on, rakas mieli, tänä virallisena
päivänä nyt – se on virallinen, koska sanoin sen ja se kirjoitettiin
(fläppitaululle); sitten kun jokin kirjoitetaan, se on virallista (naurua) –
tunnistetaan kaksi maailmaa tällä planeetalla, ajattelijoiden maailma ja
tietäjien maailma. Rakas mieli, tänä päivänä ilman mitään ponnisteluja sallin
itseni mennä sinne hyvin luonnollisella tavalla.
Mieli, et pysty tajuamaan sitä välittömästi. Siinä
ei ehkä ole mitään tolkkua sinusta, mutta sinne olemme menossa. Ja menemme
sinne luonnollisesti – ei pakkoa, ei ponnistelua, ei ajattelua.
Rakas mieli, tänään 5.12.2015 soitamme vähän
joulumusiikkia, vähän kivaa joulumusiikkia – laittaisitko tuon joulumusiikin
valmiiksi? Soitamme vähän kivaa joulumusiikkia ja sallimme vain sen
luonnollisesti.
(Reipas joulumusiikki alkaa)
"Tietämisen
salliminen" –merabh
Mitä se on? Se on "hyvän joulun toivotus"
(viitaten lauluun), mutta mitä se on? Tämä tietäminen, missä se on? Mitä se
tekee? Shhh.
Nimittäin jos yrität tajuta – voisimmeko saada
näitä valoja himmeämmäksi? Tämä on merabh, uskokaa tai älkää. Puolet ovat jo
unessa. Meidän oli pakko tehdä merabh (muutamia naurahduksia).
Siis rakas mieli, emme mieti tätä loppuun saakka,
sallimme sen vain, koska rakas mieli, jos alat ajatella, sitten se on vain
älyllistä. Sitten se ei ole oikeasti tietämistä. Niinpä istumme vain tässä
hyvin, hyvin mukavassa energiassa ja kuuntelemme iloista joulumusiikkia ja
menemme vain sinne. No, itse asiassa annamme sen vain tulla meille.
Tähän ei liity prosessia. Ei ole mitään ajattelua.
Ei ole mitään analyysiä. On vain sallimista.
Ei ole mitään suunniteltua tapaa tämän tekemiseen.
Kyse on vain sallimisesta. Mutta hassulla tavalla teillä ei ole mitään muuta
tällä hetkellä. Kuten sanoin, mieli on äärirajoilla. Ihmiset puhuvat haasteista
tällä planeetalla – ruoka ja vesi ja polttoaine, ynnä muu – mutta todellinen
haaste on, ettei mieli pysty oikeasti ottamaan enää vastaan, eikä sen
pitäisikään.
Synnytämme nyt tietäjiä. Tästä tulisi hyvä
tieteiselokuva: "Tietäjät versus ajattelijat". Synnytämme tietäjiä ja
hassu asia heissä on, että he elävät hetkessä. He sallivat kaiken virrata
heille. Heidän ei tarvitse ajatella kaikkea loppuun saakka. Se on helpompaa
elämää, koska kaikki on vain siinä. Heidän ei tarvitse edes ajatella sitä.
Kun sanon "kaikki", en puhu vain jostain
rahasta tai terveydestä tai sellaisista asioista. Puhun vastausten tietämisestä
suuriin kysymyksiin, sen tietämisestä, miten ratkaistaan suuret ongelmat, joita
ihmiset tai planeetta kohtaavat – ajattelematta. Se on hassu asia:
ajattelematta.
Olette niin tottuneet ajattelemaan loppuun saakka
lisäten hyvin, hyvin vähän luovuutta – ajatelleet vain hyvin loogista polkua
asioille. Niinpä näyttää hyvin oudolta olla tietäjä, koska kaikki vain on
siinä. Ihmiset sanovat: "No, miten tiedät?" "Koska olen
tietäjä." (Muutama naurahdus)
Se on vain siinä. "No, mistä saat sen?"
"Se vain on siinä" – joo, ette sano: "En tiedä." (Adamus
naureskelee) "Se on vain siinä."
"No, täytyikö sinun opiskella sitä?"
"Ei. Se on vain siinä."
"Minkälaista valmistelua teet sitä
varten?" "En mitään. Se on vain siinä."
"Voitko opettaa minua tekemään sitä?" he
sanovat. "En." (Adamus naureskelee) Ajattelette omaa matkaanne tähän
pisteeseen pääsemiseksi ja se alkoi ns. henkisenä matkana, muttei oikeasti ole
sitä.
Se on vain siinä, ja ystäväni, mitä vähemmän
yritätte, mitä vähemmän ponnistelette, mitä vähemmän kamppailette sen kanssa –
kuten monet teistä tekevät tällä hetkellä – sitä enemmän se on vain siinä. Se
ilmestyy esiin. Se tulee esiin. Teidän ei tarvitse mennä hakemaan sitä tai
ansaitsemaan sitä mitenkään. Se on vain siinä. Teidän ei tarvitse olla fiksu.
Itse asiassa, on parempi, että ette ole todella fiksu. Sillä on taipumusta
mennä tiellenne.
Teidän ei tarvitse saada tolkkua siitä vanhalla
ajattelijatavalla.
Voi, tuo vanha ajattelijatapa oli työläs.
Teidän ei tarvitse kantaa huolta siitä, että se häipyy
pois, niin kuin mielessä tapahtuu. Rakastan sitä ajattelijoissa. He ajattelevat
ja ajattelevat ja ajattelevat ja sitten he menettävät kaiken. Puh! Se menee
pois.
Vanhenette. Muistinne lipsuu. Tiedättekö, minne se
menee? Se alkaa mennä fantasiaan. Se alkaa mennä vanhempaan maailmaan, joka on
aina ollut. Ja sitten kaikki sanovat: "No, katsokaa. Hän on tulossa
hulluksi." Ei. Eläintarhassa oleminen on hullua.
Siis hämmästyttävä asia, todellinen siunaus on,
ettei teidän tarvitse tehdä mitään päästäksenne tänne, paitsi sallia tämä
luonnollinen tila. Ja taas kerran, mielenne sanoo: "No, sainko sen? Sainko
sen? Vai olinko unessa?" Shhh! Saitte sen. Saitte sen.
"Joo, mutta missä se on?" Näette sen
sitten. Näette sen. Se tulee monin mielenkiintoisin tavoin. Jotkut tavat
yllättävät teidät, jotkut tavat hämmentävät teitä, jotkut tavat tekevät olonne
todella hemmetin epämukavaksi, koska ne katkaisevat vanhat rutiininne.
Tästä syystä esitin tuon kysymyksen aiemmin. Sinä
menet tuolle kurssillesi. Opit superkehittynyttä, kehittyneempää ohjelmistosuunnittelua,
mutta sanotaan, että on kuin tyhjä ruutu. Et ymmärrä koko aikana mitään. Siinä
ei ole tolkkua. "Voi ei! Mikä minussa on vikana?! Onko jotain pielessä?"
Ei. Ei, koska itse asiassa tietäjänä saat edelleen tiedon ohjelmistosuunnittelusta.
Se on edelleen olemassa, mutta yhtäkkiä jokin muuttuu ja tunnet koodin, joka ei
ole nollia ja ykkösiä. Tunnet koodin, joka on universumi, koodin joka on
tietoisuutta ja valoa. Menet elektronisen ohjelmistokoodauksen yli, todelliseen
tietoisuuskoodaukseen. Se on paljon hauskempaa. Paljon hauskempaa.
Ja sitten kaikki tuo ohjelmistosuunnittelu – no,
jätä se nuoremmille. Jätä se muille, koska sinulla on syvempää, hämmästyttävää
ymmärrystä, joka menee mielen tuolle puolen.
Siis mieli, planeetan mieli on maksimissaan.
Ihmiset yrittävät jatkaa sen käyttämistä, yrittävät tehdä siitä paremman. He
yrittävät antaa sille kemikaaleja ja lisää ajatuksia ja kaikkea muuta, yrittäen
stimuloida sitä ja yrittäen laajentaa sitä taas vähän lineaaristesti. Se ei vie
kovin pitkälle.
Mutta tietäjät – intuitiiviset, luovat, gnost – te hyppäätte
yhtäkkiä täysin eri tasolle. Ja teillä on edelleen mieli, mutta se ei ole enää
hallitseva voima. Teillä on edelleen kaikki yksityiskohdat ja muistot ja kaikki
muu, mutta ne eivät enää ohjaa laivaanne.
Kerron teille tämän nyt: siihen on vähän vaikea
sopeutua, koska se häiritsee. Tietäminen on häiritsevää teknologiaa. Se
häiritsee.
Muuten, rakastan häiritseviä teknologioita. Ne
muuttavat maailman. Niitä on kaikkialla ympärillänne. Mutta ensisijainen tällä
hetkellä on se häiritsevä teknologia – mutta se on oikeasti häiritsevä
tietoisuus – joka tulee elämäänne tietäjänä. Se on vaikea osa. Se muuttaa asioita
elämässänne, mutta tiedätte tämän jo, olette tottuneet siihen. Muuten, olette
ammattilaisia siinä.
Vedetäänpä syvään henkeä ja ilman voimaa tai
ponnistelua – eikö ole kummallista? Tavallaan: "No, miten voi tehdä jotain
ilman voimaa tai ponnistelua?" Se on yksi tietäjän ensimmäisistä
oppitunneista – yksi ensimmäisistä kokemuksista, minun pitäisi sanoa. Ei
vaadita voimaa tai ponnistelua.
Tietäjänä oleminen
Muistatteko vanhan maailmamme täällä – voima,
valta, ponnistelu, gravitaatio, kaikki se muu – ja tietäjä oivaltaa, ettei
tämän tyyppinen eksponentiaalinen muutos vaadi mitään valtaa. Se ei vaadi
mitään energiaa, voimaa. Hitto soikoon! Hitto soikoon, se on vaikea paikka
tavallaan joillekin ihmisille. Ei Shealle. Se on hyvä asia, mutta joillekin se
on kuin: "Joo, mutten tuntenut mitään." Se on hyvä. Se on hyvä, koska
teidän ei pitäisikään tuntea. Tunteminen tulee vanhoista fyysisistä aisteista.
Tunteminen tulee mielestä ja tunteista. Siis ei, ette tunne mitään
välittömästi. Voimme vaimentaa musiikin. En halua teidän pääsevän liikaa
joulutunnelmaan tässä (vähän naureskelua).
Se on siis hyvin mielenkiintoinen asia. Sen jälkeen
pääsemme vielä yhteen asiaan. Odotatte tuntevanne jotain – sähkövarauksen
kulkevan kehonne läpi tai väristysten kulkevan ylös ja alas. Odotatte
jonkinlaista biofyysistä reaktiota ajatellaksenne, että se toimi. Ja
oivallatte, että tietäjänä teillä ei tarvitse olla sitä. Itse asiassa,
tavallisesti ette saa sitä. Ahaa! Sanotte: "Mutta miten sitten tiedän,
että jotain tapahtui?" No, olette tietäjä. Te vain tiedätte.
No, tämä tapahtuu. Ei ole biofyysistä reaktiota
tuohon muutokseen, tietämiseen, johonkin, joka vain tapahtui nyt – siirtyminen
ajattelijasta tietäjään. Ei ole mitään varsinaista reaktiota, paitsi sanoisin
suurin reaktio: teistä tuntuu vain vähän väsyneeltä, vähän uniselta. Mutta se
on energia täällä tänään.
Mutta koska voitaisiin sanoa, että anturi lähtee
sekä aivoistanne että tietoisuudestanne sanoen: "Tapahtuiko jotain?
Tunsimmeko mitään? Tapahtuiko jotain?" eli siis tutkitte, se stimuloi
uutta – itse asiassa luonnollista, mutta se on teille uutta – tuntua,
aistitietoisuutta, uutta tuntemista.
Teillä on viisi fyysistä aistia ja aivot. Keho
johon olette tottuneet. Mutta yhtäkkiä stimuloidaan todellista tuntemista.
Voisimme kutsua sitä "enkeliaisteiksi"
tai miksi tahansa, mutta ne ovat luontainen kykynne havaita todellisuuksia, ja
se on monikko. Jos Linda ei olisi – ai, Grinch on hereillä nyt. Luontainen
kykynne tuntea todellisuuksia. Kirjoittaisitko sen uudelle paperille? Vain
"luontaiset kykynne tuntea todellisuuksia". Todellisuuksia, monikko.
Se herättää taas tuon vanhan – sanoisin – hyvin luonnollisen kyvyn havaita,
tuntea.
LINDA: Luontaiset …?
ADAMUS: Kykynne havaita todellisuuksia. Ne siis
heräävät luonnollisesti. Ja yhtäkkiä teillä on kummallinen … se ei ole edes
tunne. Se ei ole biofyysistä. Teillä on vain yhtäkkiä kummallinen aistimus. Ja
se on kummallista, koska se ei ole kehossanne tai oikeasti aivoissanne ja
sanotte: "Jotain vain tapahtuu." Silloin tiedätte herättävänne – tai
herättävänne uudelleen – tuon aistin. Tuon aistin.
Vedetäänpä siis kunnolla syvään henkeä. Meillä on
ollut paljon puhetta, todella suuri häiriötekijä.
Mitä teimme juuri? Sanoitte: "Okei, olen
valmis menemään aivojen tuolle puolen enkä tiedä, mitä se on, mutta minulle on
ok mennä sinne." Se on ok teille? (Yleisö myöntää) Hyvä. Hyvä, okei.
Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä. Kunnolla syvään
henkeä.
Vaihdan aihetta tässä vähän. Ja John, voisimmeko
saada tavallista merabh-musiikkia, ei jouluista?
Vedetään kunnolla syvään henkeä.
(Musiikki alkaa)
Muutos-merabh
Ja haluan antaa tunnustusta teille kaikille, jotka
sallitte itsenne luonnollisesti siirtyä ajattelijatietoisuudesta
tietäjätietoisuuteen tai "minä olen" –tietoisuuteen.
Haluan antaa tunnustusta teille kaikille, jotka
tavallaan tiesitte, että se oli joka tapauksessa tulossa.
Suurin haaste, jonka näen tällä planeetalla, on,
että aivot eivät ymmärrä, mitä tulee seuraavaksi – teknologia tai filosofia tai
haasteet. Mieli ei pysty käsittelemään sitä. On niitä, jotka yrittävät sitten
saada koneet tekemään sen, tietokoneet tekemään sen. Mutta te ja minä tiedämme,
että tietokone on vain mielen laajentuma. Sitten he kokeilevat tietokoneen
tekoälyä eikä sekään toimi. Mutta tällä planeetalla on hyvin pieni, mutta
hämmästyttävä ryhmä, joka on mennyt yli ajattelijasta. He ovat nyt tietäjiä.
Joo, haluan jättää teidät tämän hyvin erilaisen
näkemyksen kera.
Valtavia muutoksia tapahtuu – olette hyvin
tietoisia niistä, joita on tapahtunut sisällänne, mutta valtavia muutoksia
tapahtuu planeetalla tällä hetkellä – ja ne liittyvät vapauteen. Ne liittyvät
mielen tuolle puolen menemiseen, mikä on osa vapausyhtälöä. Ja näette
planeetalla tällä hetkellä vastustusta – korkeamman tietoisuuden vastustamista,
mielen aikakaudelta poistumisen vastustamista. Vastustus on luonnollista. Se on
tavallaan tulosta muutosgravitaatiosta. Aina kun todellisuudessa on jokin
muutos, se luo tavallaan tyhjiön, gravitaation, vedon.
Tätä siis tapahtuu planeetallanne tällä hetkellä. Näette
sitä ja se jatkuu. Näette sitä terrorismissa, uskonnoissa, politiikassa,
pankkitoiminnassa. Mutta ystäväni, nämä ovat kaikki järjestelmiä, jotka ovat
matkalla ulos. Ne eivät tietenkään poistu sujuvasti. Ne yrittävät roikkua
vallassa. Ne yrittävät roikkua vanhoissa tavoissaan tehdä asioita.
Ne tekevät sitä ns. terrorismin kautta, mutta
terrorismi on oikeasti pelon iskostamista, luottamuksen horjuttamista. Ne
tekevät sitä – eikä niitä oikeasti ole kovin monia itse asiassa. Nämä
terrori-iskut joita näette – siinä eivät maat taistele toisia maita vastaan. Ne
eivät itse asiassa ole uskontoja taistelemassa uskontoja vastaan. Joskus
vaikuttaisi siltä, että kyse on ehkä uskonnollisesta asiasta, mutta uskonnot
ovat mielen tuotetta ja kun mieli yrittää pitää kiinni vallasta, helpoin pääsy muutoksen
vastustamiseen – yksi helpoimmista – on uskonto.
Uskonnoissa on kyse vain vallasta. Niissä on
kaikissa kyse vain mielestä. Ja niinpä silloin kun terroristi etsii väylää, kun
terroristi etsii tapaa tehdä työnsä, on helppoa mennä uskontoon. On helppoa
hypnotisoida ihmisiä, kiihottaa ihmisiä tekemällä se taivaan lipun alla.
Terroristit eivät oikeasti ole uskonnollisia. He
eivät oikeasti ole. On paljon retoriikkaa, paljon hypnoosia, mutta he eivät
oikeasti ole. Heillä ei ole enempää tietoisuutta kuin hiekanjyvässä.
Mutta he käyttävät tätä laukaisualustana, ja
todellisuudessa he horjuttavat luottamusta. He lietsovat pelkoa. He aiheuttavat
suuria häiriötekijöitä. He saavat ihmiset keskittymään nyt vain siihen –
puhumaan terroriteoista. Miten paljon keskusteluissa on viime kuun tapaamisemme
jälkeen, miten paljon keskusteluissa uutisista juomavesiautomaatilla, on ollut
kyse terrorismista?
Ja he horjuttavat sitä kauniisti. He horjuttavat
elämän kudelmaa, kun sitä on yhtäkkiä seinänaapurissanne. Tuo mukava pariskunta
asui naapurissanne. Ette tienneet heidän tekevän räjähteitä mennäkseen
tappamaan kymmeniä, satoja ihmisiä. Se on horjuttavaa. Se on pelkoa. Se saa
naapurin kääntymään toisiaan vastaan. Se saa ystävät epäilemään ystäviä. Se saa
myös perheet kyselemään, miettimään omia perheenjäseniään. Se ei nimittäin
vaadi kovin paljon. Se ei vaadi enää armeijoita.
Tässä on perimmiltään kyse vallasta, mielestä,
vanhasta kiinnipitämisestä. Tämä kaikki on vapauden vastustamista.
Yksi upeimmista työkaluista, jota käytetään hyvin,
hyvin tehokkaasti, on hypnoosi. Noin 10 minuutissa ihminen jota pidetään
normaalina, ihminen jolla on säännöllinen työpaikka, ihminen joka on yrittänyt
tehdä hyvää koko elämänsä, voidaan muuttaa terroristiksi, eikä hän edes tiedä
sitä. Hän ei edes tiedä sitä.
Hypnoosi toimii erittäin hyvin, koska mieli on
lineaarinen ja paikallinen. Mieli on herkkä. Hypnoosi toimii parhaiten silloin,
kun joku on älyllinen – tarkoitan todella paljon mielessä. On paljon helpompaa
hypnotisoida joku, jota sanotaan fiksuksi, kuin kylähullu. Kiittäkää Jumalaa
kylähulluista.
Kun siis kuulette sellaisia asioita, joita tapahtui
Pariisissa tai San Bernadinossa, kun kuulette lentokoneiden putoavan yhtäkkiä
taivaalta ja kaikkia näitä muita asioita, ja mietitte, mitä tapahtuu, no, tapahtuu
paljon hypnotisointia ja tuo hypnoosi voi olla latenttia. Älkää ajatelko vanhaa
taskunaurista: "Sinua alkaa nukuttaa". Hypnotisointimenetelmät ovat
hyvin jalostuneita ja sitä tulee koko ajan. Ette vain tiedä siitä.
Hypnoottiset ehdotukset voivat olla latenttina
vuosia. Ei ole epätavallista, että on nyt implantti, joka annettiin 20 vuotta
sitten, ja se on edelleen yhtä tehokas laukaistaessa. Laukaisija voi olla jokin
ääni- tai sanayhdistelmä. Joskus niitä on myös matemaattisissa kaavoissa ja –
öhöm – atk-ohjelmissa.
Ja sanon tämän, koska haluan teidän ymmärtävän,
että tuolla "ulkona" voi olla hyvin pelottavaa. Ja tiedän, että
sanoessani tämän mietitte: "Voi jukra. Olinko minä? Olinko se minä?
Hypnotisoitiinko minut? Hypnotisoidaanko minua nyt?" (Vähän kikatusta, kun
Adamus heiluttelee kiusoitellen käsiään)
Hypnoosi on erittäin pelottava asia ja se on mielen
ja älyllisen yhteiskunnan sivutuote. Siksi se on niin helppoa. Kuka tarvitsee pommeja?
Kuka tarvitsee armeijoita, kun on naapureita, jotka on hypnotisoitu? Yhtäkkiä
puhelin soi kolme kertaa ja lakkaa soimasta. Yhtäkkiä puhelin soi kaksi kertaa
ja lakkaa soimasta. Ja sitten se soi kerran ja kaikki signaalit ovat siinä ja
tuosta mukavasta ja onnellisesta parista kadun varrella on yhtäkkiä tullut
taktinen.
Ja juuri nyt jotkut teistä sanovat: "Adamus,
mihin olet menossa tässä? Tämä on pelottavaa." Ehdottomasti, mutta haluan
teidän käsittävän jotain. Haluan teidän palaavan tähän – kääntäisitkö sen sivun
takaisin. Hypnoosi vaikuttaa vain ajattelijoihin. Se vaikuttaa vain
ajattelijoihin. Se ei voi koskettaa sellaista, joka on tietämisessä.
Jos siis mietitte, jos ajattelette:
"Hypnotisoitiinko minut? Olenko altis tälle?", salliessanne
tietämisen, niin ei. Ei, ette ole. Ette ole herkkä sille, koska lineaarinen ei
voi rajoittaa sitä tapaa, millä tämä aisti, todellinen "minä olen"
–aisti, toimii. Ei voi.
Sitten kun tämä aisti alkaa todella integroitua
elämäänne, on jatkuvaa lisävastauksien, lisämahdollisuuksien ja lisäkokemuksien
tavoittelua. Niinpä sitten kun menette lineaarisen ja paikallisen yli ja olette
tässä "minä olen" –aistissa, teitä ei koskaan rajoiteta hypnoottiseen
ajatukseen.
Tietäminen on eksponentiaalista. Se kasvaa. Se
tuntee. Se tietää kaikin tavoin. Mieli on lineaarinen. Siksi on erittäin
helppoa laittaa hypnoottinen implantti lineaariselle polulle, joka jatkuu
lineaarisena. Se ei tutki luonnostaan muita ulottuvuuksia, joten
hypnoosi-implantti pysyy. Mutta tietämisessä teitä ei voi hypnotisoida. Teitä
ei voi.
Halusin siis näyttää tämän, koska kyllä, maailma on
hullu. Ei, teidän ei tarvitse olla huolissanne siitä itsenne vuoksi, mutta
maailmasta tulee hullumpi ja hullumpi. Meillä on yhdistelmänä teknologia, mieli
maksimissaan ja meillä on rikkaiden ja köyhien epätasapaino maailmassa.
Helvetti pääsee irti – erittäin hyvällä tavalla.
Nimittäin välittömästi rakas Linda, Grinch sanoo:
"Voi ei!" Ei, ei ystäväni. Haluan teidän käyttävän hetken. Haluan
teidän käyttävän tämän hetken tänä kahden maailman tunnistamispäivänä. Se ei
ole "yäk!" Se on "vau!"
Olette tietäjiä. Olette luovia. Mitä tulee
seuraavaksi? Mitä tulee seuraavaksi teillä? Menkää lineaarisen tuolle puolen.
Antakaa tuon tietämisen tulla nyt sisään. Mitä
tulee seuraavaksi teillä, lineaarisen polkunne ulkopuolella? Mitä tulee
seuraavaksi planeetalla, lineaarisen polun ulkopuolella? Lineaarinen polku
olisi "yäk", mutta mitä tulee seuraavaksi, kun yhdistetään eksponentiaalisesti
kasvava teknologia tietoisuuteen, tiedostamiseen ja luovuuteen, kun yhdistetään
maksimissaan oleva mieli ihmisten haluun jostain paremmasta tällä planeetalla,
mitä nyt?
Mitä tulee tietämisestä, ei mielestä? Mikä on
mahdollista?
Kyllä, muutos. Häiritseviä järjestelmiä,
teknologioita, malleja – häiritseviä. Mutta tarvitseeko sen olla huono asia
vanhan ajattelijan tavalla? Ei lainkaan. Ja siinä kohtaa te tulette mukaan.
Siinä kohtaa fantasia, joka ei ole lainkaan fantasiaa, siinä kohtaa tietäminen,
siinä kohtaa mielikuvitus tulee mukaan.
Kaikki nämä häiritsevät teknologiajärjestelmät,
mallit, värähtelyt – merkitsevätkö häiriöt tuhoutumista?
Vai merkitsevätkö ne evoluutiota?
Vedetäänpä syvään henkeä tälle.
Ja tämän myötä, ystäväni, aina, aina, aina
tietäkää, että kaikki on hyvin koko luomakunnassa.
Kiitos, rakkaat ystäväni. Kiitos (yleisö taputtaa).