CRIMSON CIRCLEN MATERIAALEJA

"Kulje eteenpäin – vallaton elämä" -sarja

SHOUD 4: "Kulje eteenpäin 4" – Adamus St. Germain, Geoffrey Hoppen kanavoimana

 

Esitetty Crimson Circlelle

5.12.2015
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
www.crimsoncircle.com

 

Minä olen mitä olen, professori Adamus, Dickens minä olen, St. Germain (yleisö hurraa ja taputtaa).

 

Tervetuloa, rakas shaumbra, tähän hyvin energisoituun kokoontumiseen. Tervetuloa te kaikki, jotka kuuntelette netissä, ja te kaikki jotka olette kokoontuneet tänne tänään. Aah!

 

Ihania, ihania, mielenkiintoisia, hämmästyttäviä asuja (monilla yleisössä on jouluasuja). Pukeutumisessa on sitä jotain. Tyypillisen rutiininne muuttamisessa on jotain, mikä saa olonne tuntumaan erilaiselta. Se vaikuttaa itse asiassa kehonne soluihin. Se vaikuttaa, ja se vaikuttaa myös mieleenne. Se avaa sen uusille mahdollisuuksille. Mutta solut kehos- … häh? (Adamus pysähtyy Sartin luo, joka on pukeutunut naiseksi, ja yleisö nauraa) Kyllä, se avaa monille uusille mahdollisuuksille, vai mitä? Anteeksi, rouva, mutta kumpaa vessaa käytitte tauolla? (Lisää naurua)

 

SART: En muista.

 

ADAMUS: Et muista. Kiitos kahvistani vaniljan kera (Sandralle), ja voisinko saada tänään vähän Kahluaa mukaan?

 

LINDA: Et.

 

SANRDA: Et.

 

ADAMUS: Luulen tarvitsevani sitä. Voi, hmm (lisää naureskelua).

 

Siis tervetuloa, rakas shaumbra. Kyllä, silloin kun pukeudutte – kuten Sart kertoo teille – teistä tuntuu erilaiselta (naurua). Se koskettaa jokaista solua kehossanne. Ette ole enää rajoittunut vanhaan rutiiniin olla vain – sanotaanpa – maskuliinisoluja. Teillä on kumpiakin niissä. Eikö tunnukin vähän kevyemmältä nauhattomissa kengissä? (Sart nyökkää) Kyllä, kyllä. Voi kyllä, kyllä (Adamus naureskelee).

 

Shaumbra, haluan teidän ottavan hetken tässä. Minusta tuntuu paljon mukavammalta tässä asussa kuin Cauldren tavanomaisessa (Adamus on pukeutunut Dickens-tyyliseen silinterihattuun ja frakkiin).

 

EDITH: Näytät upealta.

 

ADAMUS: Kiitos, kiitos, kuten aina (muutama naurahdus). Olin suurimman osan viime elämästäni hattu päässä. Ei mikään baseball-tyylinen lippalakki, vaan herrasmiehen hattu. Kyllä, ja keppi on Cauldrea varten. Hänelle on karttunut vähän vuosia (lisää naureskelua). Haluan teidän katsovan, tuntevan energiaa täällä nyt.

 

Tässä olemme, 5.12.2015. Tässä olemme kokoontuneena yhteen nopeasti muuttuvassa maailmassa. Puhumme siitä tänään. Tämä on standardi, uuden henkisyyden malliesimerkki tällä planeetalla. Tämä ei ole new agea. Ei, luulen, että new agessa istuttaisiin tai polvistuttaisiin tai mitä tahansa – olisi paljon hartaampaa, vakavampaa. Ei olisi paljon naurua. Tämä ei ole katolinen kirkko millään muotoa. Kuvittele meneväsi katoliseen kirkkoon pukeutuneena noin (vähän naurua). Mmm.

 

SART: Minut julistettaisiin pannaan (Adamus naureskelee).

 

LINDA: Pelottavaa.

 

ADAMUS: Sinusta tehtäisiin välittömästi pappi.

 

LINDA: Voi eii!! Voi eii!! (Yleisö nauraa ja taputtaa) Voi ei!

 

ADAMUS: Kuten sanoin, tämä on – jos tunnette sitä – tämä on esimerkki uudesta – se ei ole edes henkistä. Se on vain tietoisuutta, ja te olette riittävän hulluja ollaksenne pioneereja siinä. Te astutte ulos ja tuolle puolen.

 

Se vaatii vähän hulluutta, kenties paljon hulluutta. Se vaatii paljon huumoria. Se vaatii paljon huumoria. Vaatii erittäin hyvää tasapainottumista sisällä kyetäkseen murtautumaan normien läpi. Voi, tämä on varsinainen normimaailma.

 

Olemme täällä tänään, eikä tämä ole tietenkään moskeija, enkä välitä, jos et pidä siitä. (Adamus naureskelee) Kerron Muhammedille sinusta, jos jatkat – (Linda huokaisee) – rukoilemistani tuolla tavalla.

 

LINDA: Suu kiinni!

 

ADAMUS: Tunnen hänet, hän on hyvä ystävä. Hän on Ylösnousseiden mestareiden klubissa. Oikeasti.

 

Siis te pystytte nauramaan, pystytte elämään, pystytte menemään tuolle puolen ja sitä rakastan työskentelemisessä teidän jokaisen kanssa, yhteisissä ajoissamme.

 

Tänään saamme neljän ruokalajin Adamus-aterian …

 

LINDA: Huh-huh.

 

ADAMUS: … tietoisuudesta. Kyllä. Ensimmäisenä ruokalajina, alkupaloina on muutama hyvin relevantti kysymys yleisön vuorovaikutuksella. Valmistautukaa siis saamaan mikrofoni tänään. Edith, miksi silmäsi pyörivät? (Vähän naureskelua)

 

LINDA: Mmm?

 

ADAMUS: Näin silmämunat – tässä on Edith. Edith, tee se uudestaan. Olet kamerassa.

 

EDITH: Ai jaa, minulla oli ötökkä silmässä (naurua).

 

ADAMUS: Saat kohta ötökän jonnekin muualle (lisää naurua ja yleisö sanoo "oho!") Aivoihisi tietysti. Tietysti. Näytät upealta tänään, rakkaani.

 

EDITH: Kiitos.

 

ADAMUS: Kyllä, hän näyttää. Hän todella näyttää. Näytät nuoremmalta. Et näytä yhtä kuormitetulta, Edith. Edith, olet melkoinen rokkistara ympäri maailmaa. Siinä se silmäjuttu on taas (naurua). Olet melkoinen rokkistara ympäri maailmaa. Ihmiset katsovat: "Miten Edithillä menee tässä kuussa? Mitä Edith – miten hän pistää kampoihin Adamukselle?" Mutta ikään kuin taakka olisi nostettu. Mitä se on?

 

LINDA: Voi, odota. Haluatko mikrofonin?

 

ADAMUS: Joo, joo, mikrofoni.

 

EDITH: Minä vain … no.

 

LINDA: Ptruu. Hetkinen.

 

ADAMUS: Tämä on Edith-hetki.

 

EDITH: Kiitos.

 

ADAMUS: Teemme kokonaisen elokuvan joku päivä – Edithin hetket (vähän naureskelua). Mikä silmissäsi on tänään, rakkaani? Mikä silmissä on? Silmät pyörivät jatkuvasti – mmm-mmm-mmm-mmm – näin (Adamus pyörittää silmiään, lisää naureskelua). Siis Edith, mitä se on? Näytät nuoremmalta.

 

EDITH: Minusta tuntuu vain mukavalta itseni kanssa ja rakastan itsenäni niin paljon, etten voi olla pyörittelemättä silmiäni (naurua).

 

ADAMUS: Mutta miksi näytät vähän nuoremmalta, on hieman normaalia vähemmän taakkoja?

 

EDITH: No, olen nuorempi!

 

ADAMUS: Hyvä. Tapahtuuko jotain biologiassasi?

 

EDITH: Tietysti, se on aina terve.

 

ADAMUS: Aina terve?

 

EDITH: Niin.

 

ADAMUS: Mitä, mmm.

 

EDITH: Se on.

 

ADAMUS: Siitä on tullut vähän parempi viime aikoina. Hmm, palaamme siihen myöhemmin. Kiitos.

 

Ensimmäisenä ruokalajina teemme yleisön kanssa kysymyksiä ja vastauksia, joten valmistautukaa – kuka tahansa teistä voi saada mikrofonin minä hetkenä hyvänsä. Ei koskaan tiedä, sillä Grinch kuljettaa huoneessa tuota mikrofonia (Linda on pukeutunut Grinchiksi). Olet sitten täällä ensimmäistä kertaa tai olet "osa kalustoa", kuten sanotaan, voit saada tänään mikrofonin. Hmm.

 

Toinen ruokalaji on puhetta, luento, havaintoja, asioiden selkeyttämistä. Kolmas ruokalaji on henkilökohtainen merabh fantasiaan, mielen tuolle puolen, kyllä. Neljäs ruokalaji … (joku sanoo "vai pois mielestä"). No, pois mielestä. No, se on pois kehosta. En tiedä siitä mielestä.

 

Neljäs ruokalaji – aa, jätän sen jännitettäväksi ja mysteeriksi, myöhemmin ratkaistavaksi. (Joku sanoo "ooo") Ooo, kyllä. Hyvin jännittävää. Jännittävää, jännittävää.

 

Ensimmäinen kysymys

 

Siis ensimmäinen kysymys on – ja oletko valmis, Grinch, mikrofonin kanssa?

 

LINDA: Voi kyllä. Voi kyllä.

 

ADAMUS: Ensimmäinen kysymys on: olemme kalenterivuoden lopussa ja se on aina hyvää aikaa arvioida, millainen vuosi teillä oli, ja katsoa uusia lupauksia – joita henkilökohtaisesti sanon valheiksi – joita teette itsellenne ensi vuodelle. Siis ensimmäinen kysymys on: miten onnistuit olemaan luonnollinen tänä vuonna 2015 asteikolla yhdestä kymmeneen – 10 ollessa korkein, paras ja 1 ollessa alin, huonoin numero? Miten onnistuit sallimaan? Miten onnistuit pysymään pois kaikesta mielen myllerryksestä ja sallimaan tämän ns. valaistumisen tulla luonnollisesti kehoosi ja mieleesi?

 

Rakastan tätä keppiä.

 

LINDA: Joo, näemme sen.

 

ADAMUS: Asteikolla yhdestä kymmeneen, miten luonnollinen olit 2015? Tunne sitä hetki. Miten luonnollinen olit? Mmm.

 

Okei. Linda, olemme valmiita mikrofonin kanssa (Adamus kurkottaa kahviaan ja tönäisee kynttilän pöydältä) Hupsis. (Joku sanoo "voi paska" ja vähän naureskelua) Kiitos. Se on taikakynttilä, ei pala koskaan loppuun. Ole hyvä.

 

SAM: Kuusi.

 

ADAMUS: Kuusi.

 

SAM: Kuusi.

 

ADAMUS: Onko se inspiroiva numero?

 

SAM: Voisi olla.

 

ADAMUS: Voisi olla.

 

SAM: Totta kai, miksi ei?

 

ADAMUS: Joo, joo.

 

SAM: Se on upea numero.

 

ADAMUS: Upea numero, joo. Tarkoitan, olisitko – jos olisin viime vuoden lopussa kysynyt, miten aiot onnistua olemaan luonnollinen, sallimaan asioiden tulla sinulle, sallimaan oman valaistumisesi kehoon, niin mieleen, olisitko ollut tyytyväinen "kuutoseen"?

 

SAM: En olisi ollut superinnoissani sitä, luultavasti en.

 

ADAMUS: Aivan, et superinnoissasi, okei. Ensi vuonna, 2016, uskon niin olevan. Mitä tavoittelet tuolla samalla asteikolla?

 

SAM: Annan sen vain olla, mitä se on.

 

ADAMUS: Se kuullosta "kympiltä" minusta (he naureskelevat). Luonnollisesti, hyvä. Aion kiusata sinua – tarkoitan, että keskustelen kanssasi hetken tässä (muutama naurahdus).

 

SAM: Okei.

 

ADAMUS: Näen tätä pysähdy, aloita, pysähdy, aloita, ajattele, peräänny, joudu vaikeuksiin …

 

SAM: Joo-o.

 

ADAMUS: … rentoudu, asioita tulee. Oletko siis huomannut tuon kuvion?

 

SAM: Joo, joo.

 

ADAMUS: Joo, joo. Ja missä olet tällä hetkellä, tänään, tuossa kuviossa?

 

SAM: Luulen, että "peräänny", kaikkea yllä olevaa.

 

ADAMUS: Kaikkea yllä olevaa, okei.

 

SAM: Tähän mennessä tänään.

 

ADAMUS: Mitä aiot tehdä ollaksesi luonnollisempi kaikessa tässä?

 

SAM: Tarkoitan, että ajattelen, että taas mennään tuohon silmukkaan.

 

ADAMUS: Tavallaan.

 

SAM: Joo.

 

ADAMUS: Tavallaan.

 

SAM: En siis tiedä, onko sen tietämiseen hyvää vastausta.

 

ADAMUS: Aiotko lakata ajattelemasta?

 

SAM: Aionko lakata ajattelemasta?

 

ADAMUS: Niin, niin.

 

SAM: Epätodennäköisesti.

 

ADAMUS: Epätodennäköisesti, hyvin epätodennäköisesti, okei.

 

SAM: Joo.

 

ADAMUS: Hyvä, okei, kiitos.

 

SAM: Jep.

 

ADAMUS: Seuraava. Missä olet asteikolla yhdestä kymmeneen valaistumisesi sallimisessa tulla kehoosi, mieleesi ja kaikkeen luonnollisesti?

 

CHERYL: Sanoisin "seitsemän".

 

ADAMUS: Seitsemän! Vähän parempi kuin Samilla, hyvä. Oletko tyytyväinen siihen? (Cheryl naureskelee) Taidamme tietää vastauksen.

 

CHERYL: No, tietysti haluaisin mieluummin valaistumiseni olevan nyt ja saada kaiken …

 

ADAMUS: Totta kai. No, se voi olla.

 

CHERYL: Okei. No, valitsen sen nyt.

 

ADAMUS: Okei, mutta voitko sallia sen? Haa!

 

CHERYL: Joooo!

 

ADAMUS: Pysähdy siihen – "Valitsen sen". Hyvä. Olet siinä. Tiedän, että olette kaikki siinä, mutta voitko sallia sen?

 

CHERYL: Luulisin, kyllä.

 

ADAMUS: Se ei ollut kovin …

 

CHERYL: Se ei kuulostanut innostuneelta, eihän? (Hän naureskelee)

 

ADAMUS: Ei. No, ei, ei, ei, ei, ei, ei. Olette kaikki valinneet sen ja siksi se tulee. Ja siitä tulee rankkaa ja vaikeaa toisinaan, kun ette salli sitä. Ette salli luottamusta, ette salli, että se on totta. On edelleen tuo kysymys: "Onko kaikki tämä totta?" Kokoonnummeko vain kerran kuussa pitämään vähän jippii-aikaa yhdessä, jakamaan muutamat naurut …

 

LINDA: Jippii-aikaa?

 

ADAMUS: … pukeutumaan tai ylipukeutumaan (vähän naureskelua).

 

LINDA: Jippii-aikaa?

 

ADAMUS: Saamaan vähän helpotusta jokapäiväisen elämän tylsyyteen vai tapahtuuko tämä oikeasti?

 

(Cheryl pitää tauon)

 

Miten olet erilainen nyt kuin viisi vuotta sitten?

 

CHERYL: Voi pojat!

 

ADAMUS: Joo.

 

CHERYL: Valtavasti.

 

ADAMUS: Joo, millä tavoin?

 

CHERYL: (pitäen tauon) Olen paljon …

 

ADAMUS: Hetki vain (Adamus huiskaisee jonkin pois ilmasta hänen päänsä läheltä). Hyvä.

 

CHERYL: Kiitos.

 

ADAMUS: Olento oleskeli vähän liian lähellä. Hyvin mukava olento, mutta …

 

CHERYL: Okei.

 

ADAMUS: … tavallaan "hän on kamerassa nyt …" (Cheryl naureskelee) Se perääntyi.

 

CHERYL: "Aion siis olla kamerassa hänen kanssaan."

 

ADAMUS: Joo.

 

CHERYL: Luotan enemmän universumiin, asioiden tulemiseen minulle.

 

ADAMUS: Ai jaa, universumi, törppö universumi. Universumi ei tiedä mitään. Olen pahoillani. Tiedän, mitä tarkoitit, mutta en pidä tuosta sanasta. Universumi. Mikä? Mikä? Minä olen.

 

CHERYL: Luotan enemmän itseeni ja "minä olen" –olemukseeni ja olen siinä.

 

ADAMUS: Hyvä, koska universumi läpsäyttää sinua aina, kun mitenkään voi.

 

CHERYL: Joo, se on läpsäyttänyt.

 

ADAMUS: Olet huomannut sen? Joka kerta kun universumi voi tehdä kepposen sinulle, joka kerta kun universumi voi läpsäyttää sinua muutaman kerran, se tekee sen, koska universumi on vain energiaa, joka odottaa, hengailee, odottaa neutraalissa tilassa, odottaa tietoisuutta – tai sen puutetta – ja se läpsäyttää sinua. Siis kyllä, sinä luot tämän.

 

CHERYL: Rakastan itsenäni enemmän kuin ennen.

 

ADAMUS: Hyvä, hyvä.

 

CHERYL: Hyväksyn enemmän, kuka olen.

 

ADAMUS: Kyllä.

 

CHERYL: Arvostan sitä, kuka olen.

 

ADAMUS: Hyvä.

 

CHERYL: Koska minusta olen melko kiva (hän naureskelee).

 

ADAMUS: Niin minustakin.

 

CHERYL: Voi, kiitos. Ajattelen samoin myös sinusta (hän naureskelee).

 

ADAMUS: Kiitos. Keskinäisen ihailun kerho, joo.

 

CHERYL: Voi, se on totta! Se on totta! (He kumpikin nauravat)

 

ADAMUS: Hyvä. Siis "seitsemän". Pidän tuosta numerosta. Mihin aiot mennä ensi vuonna?

 

CHERYL: Aion sallia kaiken olla avoimempaa.

 

ADAMUS: Hyvä. Asteikolla yhdestä kymmeneen …

 

CHERYL: Joo, ainakin.

 

ADAMUS: Ainakin, ainakin, joo.

 

CHERYL: Ainakin "kymmenen".

 

ADAMUS: Okei, hyvä, kiitos.

 

CHERYL: Kiitos paljon.

 

ADAMUS: Kaksi vielä. Sama kysymys, ennen kuin menen eri kysymykseen. Miten pärjäsit tänä vuonna luonnollisuusasteikollasi? Eli että valaistuminen tulee sinulle, mutta miten usein kuitenkin istut murehtimassa sitä ja stressaat siitä? Ole hyvä, rakkaani.

 

MARY: Luulen, että noin "kahdeksan", kenties jopa "yhdeksän".

 

ADAMUS: Joo, antaisin sinulle "yhdeksän". Todella antaisin, kyllä.

 

MARY: Hyvä.

 

ADAMUS: Olen tuntenut ja katsellut … kyllä. Hyvä. Ensi vuonna?

 

MARY: Ainakin "yhdeksän".

 

ADAMUS: Ainakin "yhdeksän". Mitä teet? Minkä neuvon voit antaa shaumbroille täällä ja katselemassa ympäri maailmaa, että sallii tämän luontaisen kehittymisen valaistumiseen?

 

MARY: No, luulen, että tuleminen todella vanhaksi auttaa paljon (naurua ja vähän taputuksia).

 

ADAMUS: No, siinä on totuutta, ja siksi se tapahtuu kaikille täällä. Miksi vanha? Mitä sillä on tekemistä asian kanssa?

 

MARY: En tiedä. Siinä on vain vapautta.

 

ADAMUS: Siinä on. Jos et välitä, että jatkan samaa rataa, niin pelkäätkö kuolemaa?

 

MARY: En.

 

ADAMUS: Aivan, eikä sinun pitäisikään. Pelkäätkö jonkin sairauden saamista? Fyysisen sairauden.

 

MARY: En.

 

ADAMUS: Hyvä, hyvä, koska hyvin monet ovat huolissaan siitä ja sitten he eivät oikeastaan elä. He ovat huolissaan jostain uhkaavasta sairaudesta. No, "universumi" antaa sitten sen heille.

 

MARY: No, jos saan jonkin sairauden, minä vain kuolen.

 

ADAMUS: Juuri niin. Tulet käymään minun ja toisten luona. Meillä on upea Ylösnousseiden mestareiden klubi. Hankin sinulle vierailijapassin tai kenties sinulla on oma passisi, jos tiedät, mitä tarkoitan (Mary nauraa). Siis hyvä, kiitos.

 

Vielä yksi. Missä olet luonnollisuusasteikolla yhdestä kymmeneen?

 

WOLFGANG: Minä?

 

ADAMUS: Kyllä, kyllä.

 

WOLFGANG: Ai jaa.

 

ADAMUS: Tätä tapahtuu täällä Crimson Circlessä. Annamme mikrofonin.

 

WOLFGANG: Okei.

 

ADAMUS: Niin kuin alkuperäisasukkaat antoivat ennen rauhapiipun, me annamme mikrofonin.

 

WOLFGANG: (naureskellen) Kolme.

 

ADAMUS: Kolme. Olet siis älyllinen kaveri.

 

WOLFGANG: Olen (naureskellen).

 

ADAMUS: Joo, joo. Millaista työtä teet?

 

WOLFGANG: Ohjelmistoinsinööri.

 

ADAMUS: Ai jaa! (Linda naureskelee) Ai jaa. Kuka olisi arvannut? (Wolfgang nauraa) Siis ohjelmistoinsinööri, ja miksi olet niin mielessäsi?

 

WOLFGANG: Puuuuh! Sanoisin, että koska on todella paljon asioita, joista huolestua.

 

ADAMUS: Joo, niin on, jos pitää asioiden murehtimisesta (Wolfgang naureskelee). Ja sinulla on erittäin terävä mieli, erittäin hyvin koulutettu mieli, ja on melko mielenkiintoista, että olet täällä tänään, koska teemme jotain sille. Siis mietit kovasti asioita. Harkitset perusteellisesti. Vellot mielessäsi. Miten pitkälle se on vienyt sinut tänä vuonna?

 

WOLFGANG: Mmmmmm. Ei kovin pitkälle.

 

ADAMUS: Ei kovin pitkälle. Ainakin se toi sinut tänne Coloradoon.

 

WOLFGANG: Joo! (Hän nauraa)

 

ADAMUS: Minkä vuoksi olet täällä? Shoudia varten tietysti.

 

WOLFGANG: Viikon ohjelmistosuunnittelijakurssilla Boulderissa.

 

ADAMUS: Vau! (He naureskelevat) Pum! Esitän sinulle jotain. Sen perusteella, mitä teemme täällä tänään ja miten avoin olet vastaanottamaan sen, niin sanotaan, että se muuttaa joitain asioita mielessäsi ja menet tähän suureen ohjelmistosuunnittelujuhlaan, oppimaan ohjelmointia etkä vain tajua sitä. Istut siellä ja professori, luentojen pitäjä puhuu, käytte läpi kaikkia näitä asioita, joita ohjelmistosuunnittelijat tekevät – en tiedä, suunnittelette ja suunnittelette – etkä vain tajua sitä. Ymmärrystä ei vain ole. Sanotaan, että olet menettänyt sen. Olet menettänyt sen.

 

Mitä seuraavaksi? Mitä aiot tehdä? Aiotko hypätä koneeseen ja palata kotiin ja – en tiedä – irtisanoutua työstäsi? Aiotko miettiä, mikä on pielessä – joo, sinä mietit, mikä on pielessä (Wolfgang nauraa). Joo. Istut siellä etkä vain tajua. Et vain tajua. Mitä aiot tehdä sitten? Pääsi on aivan tyhjä. Onko jollakin teistä ollut tätä hiljattain? (Yleisö sanoo "kyllä") Asioita joita olette tehneet uudestaan ja uudestaan vuosia ja vuosia ja joissa teistä on tullut taitava – yhtenä päivänä istutte tietokoneruudun edessä ja teidän pitäisi tehdä jotain ja oivallatte, että olette tuijottanut kolme tuntia ruutua eikä mitään tapahdu. Mitä teet?

 

WOLFGANG: Hyvä kysymys. Siis …

 

ADAMUS: Tiedän (Wolfgang nauraa).

 

WOLFGANG: Koulutukseen liittyy koe ja tietysti olen ajatellut, mitä tapahtuisi, jos en läpäisisi sitä.

 

ADAMUS: Aivan. Mitä jos et läpäise?

 

WOLFGANG: Tota, elämäni menisi toiseen suuntaan, luulisin (naurua).

 

ADAMUS: Oletko valmis siihen?

 

WOLFGANG: Puuuuhh!

 

ADAMUS: Puuh! Paljon puhinaa tänään, joo. Onko mikrofonissa jotain vikaa? (Wolfgang naureskelee) Mitä jos et läpäisisi koetta? Onko se maailmanloppua?

 

WOLFGANG: Ei tietenkään.

 

ADAMUS: Ei, ei, ei. Tunnetko vain itsesi huonoksi? "Huono ohjelmoija."

 

WOLFGANG: Osittain kyllä (hän naureskelee).

 

ADAMUS: Joo, joo. "Ala-arvoinen ohjelmoija." Kyllä. Mitä aiot tehdä sille? (Wolfgang huokaa) Kerron sinulle, mitä aiot tehdä, koska olen suoraan ohjelmistosuunnittelijamielessäsi tässä asiassa. Sanot: "Se on tarkoituksenmukaista." Siinä ei ole mitään väärää. Siinä ei ole mitään väärää, että tuijotat vain tietokoneruutua edessäsi. Kyse ei ole siitä, että olet tulossa vanhaksi tai sinulla on aikaerorasitusta tai korkeusrasitusta tai mitä tahansa. Se kaikki on tarkoituksenmukaista. Et läpäise koetta, leveä hymy leviää kasvoillesi ja sanot: "Oli sen aika. Oli joka tapauksessa sen aika."

 

Saatat läpäistä kokeen, ja itse asiassa läpäiset kokeen (Wolfgang nauraa). Läpäiset kokeen, mutta sinulla on nyt myös tämä mahdollisuus, jonka annoin sinulle, ja ajattelet sitä, koska olet jo ajatellut, ja sanot itsellesi: "Jukra, olin paikallinen ja lineaarinen. Olin todella keskittynyt seuraavaan kokeeseen ja seuraavaan kokeeseen, mutta joo-o, on jotain muuta." Ja kenties voisit edelleen olla ohjelmoija. Kenties, vain kenties, ohjelmoida sen yli – kaukana sen yli – mitä olet koskaan ennen tiennyt. Ei enää ohjelmointia paikallisin, lineaarisin termein.

 

WOLFGANG: Joo, tietysti ajattelin sitä (hän nauraa), koska aina ajattelen.

 

ADAMUS: Joo, joo.

 

WOLFGANG: Kun tulin tänne, minulla oli tämä kysymys mielessä. Okei, suoritin diplomitutkinnon sähkösuunnittelussa ja sitten minusta tuli filosofian tohtori ja niin suoritan tämän ison kokeen ja kaikkea. On siis jana, missä tulee koe kokeen perään ja …

 

ADAMUS: Joo, ja miten monta …

 

WOLFGANG: … eikä sillä ole oikeasti merkitystä.

 

ADAMUS: Miten monta tutkintoa sinulla voi olla?

 

WOLFGANG: Luulen, että minulla on vähän liikaa (naurua).

 

ADAMUS: Tota ei, oppiarvot ovat hyviä. Olet osoittanut jotain itsellesi, mutta minne menet tästä? Ja sitä on tuo kalvava tunne. Jätän sinut olemaan kaiken tämän kanssa ja vedän tämän yhteen. Joo, ei huono tilanne. Aion potkia sinua perseelle, jos pysyt mielessäsi. Aion saada sinut ulos sieltä, koska on jotain sen tuolla puolen, ja pääsen siihen aivan hetken kuluttua. Mutta kiitos.

 

WOLFGANG: Kiitos.

 

ADAMUS: Kiitos. Siis kiitos kovasti. (Yleisö taputtaa)

 

LINDA: Kiitos, että olit hyvää huvia.

 

ADAMUS: Miten paljon lisää voitte sietää? Miten paljon lisää lineaarista polkua, miten paljon lisää mieltä, miten paljon lisää myös henkisiin tavoitteisiinne pyrkimistä, kun 10, 20, 30 vuotta sitten sanoitte: "Tämä on ainoa asia, joka on minulle tärkeä nyt"? Miten paljon lisää sitä? Ja tässä kohtaa me olemme, te olette – se on katkeamispiste.

 

Tähän mennessä on ollut pelkkiä pieniä töyssyjä, nyansseja ja säätöjä, mutta nyt tulee ennenkuulumaton katkeamispiste. Ja tästä erityisesti syystä teemme tänään vähän työtä, Timothy, mielestä ulos menemisen kanssa. Joo, joo, hyvä.

 

Toinen kysymys

 

Seuraavana kysymyksenä esitän: onko ihmisten arvio itsestään – ihmisten yleisesti ottaen – enemmän positiivinen vai negatiivinen, havainto itsestään enemmän positiivinen vai negatiivinen? Mitä ihmiset oikeasti tuntevat itsestään? Onko se yleisesti parempaa vai huonompaa? Kyllä, parempaa vai huonompaa? Heidän arvio itsestään, David – ei välttämättä teidän, vaan ihmisten yleensä.

 

DAVID: Ihmisten yleisesti ottaen olisi huonompi.

 

ADAMUS: Huonompi. Okei. Ja miksi?

 

DAVID: He tuomitsevat itsensä yrittäen elää täydellistä elämää.

 

ADAMUS: Okei.

 

DAVID: Mikä on mahdotonta, kuten tiedämme.

 

ADAMUS: Aivan. Arvion itsestä on taipumus sanomasi mukaan olla enemmän negatiivisella kuin positiivisella puolella. Onko se yhden asteen negatiivisella, kaksi astetta negatiivisella? Onko se merkittävän negatiivinen? Millainen tuo tasapaino on?

 

DAVID: Se on … tietoisesti erilainen kuin alitajuisesti.

 

ADAMUS: Okei.

 

DAVID: Ja alitajuisesti se on merkittävän negatiivinen. Tietoisesti se ei ole yhtä huono.

 

ADAMUS: Okei. Kysymyksen seuraava osa on sitten: miten he näkevät maailman ympärillään, onko se enemmän positiivinen vai negatiivinen?

 

DAVID: Enemmän negatiivinen.

 

ADAMUS: Enemmän negatiivinen.

 

DAVID: Erityisesti nyt tällä hetkellä.

 

ADAMUS: Meillä on siis tuplanegatiivinen.

 

DAVID: Kyllä.

 

ADAMUS: Tuplanegatiivinen, okei, koska he ovat negatiivisia itsensä osalta ja heidän havaintonsa ympäröivästä maailmasta on melko negatiivinen. Mitä ovat nuo negatiiviset asiat ympäröivässä maailmassa?

 

DAVID: Se ei toimi sen perusteella, mitä he näkevät.

 

ADAMUS: Aivan.

 

DAVID: On kyse sitten politiikasta tai terrorismista, verotuksesta, tasa-arvosta, vapaudesta.

 

ADAMUS: Hyvä, erinomaista. Hyvä havainto. Joo, se on järjestynyt heitä vastaan. Hyvä, okei. Mahtavaa, kiitos. Seuraavaa.

 

DAVID: Kiitos.

 

ADAMUS: Hyvä vastaus, David (kevyitä taputuksia). Isot golf-taputukset (David nauraa).

 

Ole hyvä. Siis kysymyksen ensimmäinen osa: ovat ihmiset yleisesti ottaen enemmän positiivisia vai negatiivisia havainnossa itsestään?

 

LARA: Negatiivisia.

 

ADAMUS: Negatiivisia. Miten paljon negatiivisia?

 

LARA: Mmm. Melko paljon.

 

ADAMUS: Kuinka paljon? Sanotaan, että nolla on neutraali ja sitten on negatiivinen 1, 2, 3, jokaisen mennessä huonommaksi ja huonommaksi.

 

LARA: Siis kymmeneen saakka – sanoisin luultavasti negatiivinen "seitsemän" tai "kahdeksan".

 

ADAMUS: Seitsemän, melko huono. Vau. Jos olisin juuri aloittamassa elämää ja haluaisin uran, minusta tulisi psykologi tai psykiatri tuon perusteella tai farmaseutti – jokin näistä kolmesta. Niissä kaikissa on kyse samasta. Siis melko negatiivisia, melko negatiivisia huomioita itsestään. Entä heidän havaintonsa ympäröivästä maailmasta?

 

LARA: No, luulen, että se luultavasti on sama.

 

ADAMUS: On sama.

 

LARA: Joo.

 

ADAMUS: Joo, okei.

 

LARA: Siinä on tolkkua.

 

ADAMUS: Joo. Ja mitä ovat nuo negatiiviset asiat ympäröivässä maailmassa?

 

LARA: Luulen, että tällä hetkellä kaikki, mitä maailmassa tapahtuu.

 

ADAMUS: Kaikki.

 

LARA: Joo.

 

ADAMUS: Se on hyvä tapa summata – kaikki.

 

LARA: Joo.

 

ADAMUS: Anna minulle pari asiaa, jotka tulevat heti mieleen. Negatiivisia asioita.

 

LARA: No, tapahtuva terrorismi.

 

ADAMUS: Kyllä. Vaivaako se sinua?

 

LARA: Pariisin isku vaivasi minua paljon.

 

ADAMUS: Niinkö?

 

LARA: Joo.

 

ADAMUS: Se vaikutti sinuun?

 

LARA: Joo, erittäin paljon.

 

ADAMUS: Joo. Tämänviikkoiset iskut?

 

LARA: Päätin olla seuraamatta niitä ja ne eivät oikeastaan ole vaikuttaneet.

 

ADAMUS: Aivan. Etkö melkeinpä pystynyt seuraamaan niitä?

 

LARA: Joo, joo.

 

ADAMUS: Joo. Ajatteletko sitä paljon?

 

LARA: En ajattele.

 

ADAMUS: Hmm. Okei.

 

LARA: En.

 

ADAMUS: Hyvä, okei.

 

LARA: Mutta ajattelin pari viikkoa sitten.

 

ADAMUS: Se on tunteellisesti kuluttavaa.

 

LARA: Kyllä.

 

ADAMUS: Se on energeettisesti uuvuttavaa. Kun katson ihmisten tai ryhmien energiakenttiä Pariisin tai San Bernardinon kaltaisten tapahtumien jälkeen, energiatasot – ei vain muutaman ihmisen, vaan kaikkien – menevät hyvin alas. On lamaantuneisuuden ja surun yhdistelmä, joka on mielenkiintoinen yhdistelmä.

 

LARA: Niin on.

 

ADAMUS: Joo. Siis sinulla on "seitsemän" ja "seitsemän" – negatiivinen, negatiivinen.

 

LARA: Joo-o.

 

ADAMUS: Okei, mahtavaa. Pari vielä, rakas Linda. Kiitos. Hyviä havaintoja. Pari lisää.

 

LINDA: Voi, mennäänpä kysymään neuvonantajalta.

 

ADAMUS: Ai, vau.

 

LINDA: Joo. Muuten, hän on halukas olemaan shaumbra-neuvonantaja, jos luulette tarvitsevanne sellaista. Voitte saada otteen Julie Mackista (Adamus naureskelee), uuden energian henkisestä neuvonantajasta.

 

ADAMUS: Voisimme heijastaa puhelinnumeron ja sähköpostiosoitteen kankaalle.

 

JULIE: Erinomaista.

 

ADAMUS: Kyllä. Siis ihmisten …

 

LINDA: Hän pitää puhelinsessioita.

 

ADAMUS: … havainto itsestään. Työskentelet ihmisten kanssa …

 

JULIE: Joo-o.

 

ADAMUS: … neuvontaympäristössä. Tavallisten ihmisten vai shaumbra-ihmisten?

 

JULIE: Näen valtavan kirjon, joten …

 

ADAMUS: Valtavan kirjon.

 

JULIE: Joo, näen shaumbroja ja tietoisia yksilöjä.

 

ADAMUS: Joo, okei.

 

JULIE: Se siis vaihtelee. Näen ihmisiä "kolmesta" "kymmeneen", joten …

 

ADAMUS: Kolmesta kymmeneen. Okei, joten ajattelet, että on melko … Minkä numeron antaisit sille yleisesti?

 

JULIE: Aioin sanoa "seitsemän".

 

ADAMUS: Seitsemän. Negatiivista vai positiivista "seitsemän"?

 

JULIE: Negatiivista "seitsemän".

 

ADAMUS: Negatiivista "seitsemän".

 

JULIE: No, massana joo.

 

ADAMUS: Massatietoisuus, negatiivinen havainto itsestä, okei. Ja sitten heidän havaintonsa ympäröivästä maailmasta?

 

JULIE: Se on samanlainen.

 

ADAMUS: Samanlainen.

 

JULIE: Joo.

 

ADAMUS: Pojat. Olemme todella surkeita tänään täällä (he naureskelevat). Ja mitä ovat suuret asiat ympäröivästä maailmasta, ongelmat joiden suhteen he ovat hyvin negatiivisia?

 

JULIE: Näen ehdottomasti, että joka kerta kun on maailmantapahtumia, ihmiset ovat hyvin negatiivisia …

 

ADAMUS: Päivästä toiseen, jos sinun pitäisi …

 

JULIE: Politiikasta tällä hetkellä.

 

ADAMUS: Politiikasta. Okei, mutta kun he tulevat puhumaan kanssasi, mistä asioista he puhuvat, muista kuin henkilökohtaisista, kun he puhuvat elämästä?

 

JULIE: Masennus ja ahdistus. Kaikki … Näen paljon, paljon ihmisiä.

 

ADAMUS: Tietävätkö he, miksi heillä on sitä?

 

JULIE: Kun puhun ihmisten kanssa elämästä, näen paljon ihmisiä, jotka ovat hyvin peloissaan eivätkä tee asioita, joista he nauttisivat, joita he haluavat, joista he pitävät.

 

ADAMUS: He ovat kuin suljettuna koteloon.

 

JULIE: Hyvin paljon, ehdottomasti.

 

ADAMUS: Kyllä, okei. Ja mistä he tuntevat tämän masennuksen ja ahdistuksen olevan peräisin? Onko kyse vain jostain biologisesta asiasta, mikä on tapahtunut?

 

JULIE: Sen tarinan kanssa useimmat ihmiset tulevat.

 

ADAMUS: Joo. Pyytävätkö he sinulta lääkkeitä?

 

JULIE: En kirjoita reseptejä, mutta he ehdottomasti … se vähän riippuu.

 

ADAMUS: Joo.

 

JULIE: Vedän puoleeni ihmisiä, jotka eivät usein halua käyttää lääkkeitä.

 

ADAMUS: Aivan. Prosentteina, niistä ihmisistä jotka tulevat hakemaan neuvojasi – etkä tietysti kirjoita reseptejä, mutta voit suositella – niin mikä prosenttiosuus tavallaan jo ajattelee haluavansa lääkkeitä, ennen kuin he tulevat tapaamaan sinua?

 

JULIE: Luultavasti noin 30%.

 

ADAMUS: Kolmekymmentä prosenttia, okei. Se on melko korkea luku. Se on melko korkea. Okei, hyvä. Erinomaista, erinomaista. Yksi vielä, yksi vielä.

 

LINDA: Okei. Minun täytyy mennä tälle puolelle huonetta. Katsotaanpa. Mmm, mmm, mmm. Mm, mm, mm.

 

ADAMUS: Yleisesti ottaen, mikä ihmisten havainto on itsestään? Ole hyvä.

 

Kyllä, rakkaani. Näytät upealta tänään.

 

CAROLINE: Ai, kiitos.

 

ADAMUS: Kyllä.

 

CAROLINE: Kiitos.

 

ADAMUS: Mikä on ihmisten havainto itsestään asteikolla yhdestä kymmeneen?

 

CAROLINE: Asteikolla yhdestä kymmeneen, ihmisten havainto itsestään?

 

ADAMUS: Kyllä.

 

CAROLINE: Minusta useimmilla ihmisillä ei ole kovin hyvä vaikutelma itsestään ja minusta kirkko ja kasvatuksemme on ehdollistanut meidät, ja itsensä oppiminen rakastamaan on yksi vaikeimmista asioista, joka meidän täytyy tehdä elämässä.

 

ADAMUS: Niin on.

 

CAROLINE: Ja kun joko sanoo kohteliaisuuden, joskus on vaikea sanoa vain "kiitos", koska emme usko sitä itse.

 

ADAMUS: Mutta sinä otit kohteliaisuuteni erittäin hyvin, todella.

 

CAROLINE: No, olet ihana.

 

ADAMUS: Kyllä, tavallaan olen (naurua).

 

LINDA: Niin rehellinen.

 

ADAMUS: Ja niin olet sinäkin. No, tavallaan se on hassu asia – nyt kun toit sen esiin – sanot jollekin kohteliaisuuden, miten usein hän melkein vastustaa sitä? He väistävät sitä tai "Voi jukra" tai "Ääh" tai se tuo heissä esiin jotain, melkein vihaa joskus. Se on erittäin kummallista.

 

Haluaisin nähdä maailman, jossa joku voi sanoa kohteliaisuuden sinulle: "Hyvänen aika, näytät tänään nuorelta" ja sen sijaan, että sanot paljon roskaa, sanot yksinkertaisesti: "Ehdottomasti", kuten Edith sanoi. "Ehdottomasti, koska minä elän ja olen nuori", joo. Minun pitäisi liittää teidät kaksi yhteen. Joka tapauksessa, ihmisten havainto asteikolla yhdestä kymmeneen ei ole siis kovin hyvä.

 

CAROLINE: Ei kovin hyvä.

 

ADAMUS: Antaisitko sille "viitosen"?

 

CAROLINE: Kaikille? Vai puhutko vain minusta?

 

ADAMUS: Joo, yleisesti kaikille.

 

CAROLINE: Minusta luultavasti "viisi".

 

ADAMUS: Viisi, okei.

 

CAROLINE: Ja luulen, että shaumbrassa ollaan, tämä on yksi … Opettelemme kokemaan ja hyväksymään, että olemme kauniita. Olemme upeita ihmisiä ja tuo kasvaminen ja kokeminen uudestaan ja uudestaan auttaa meitä.

 

ADAMUS: Ja nyt sama kysymys, asteikolla yhdestä kymmeneen, miten ihmiset hahmottavat ympäröivän maailman? Asteikolla yhdestä kymmeneen, onko se enemmän positiivinen vai negatiivinen?

 

CAROLINE: Minusta se on enemmän negatiivinen. Se on surullista, mutta luulen, että kaikkien noiden asioiden tapahtuessa ympärillämme, miten voimme … on vaikeaa nähdä valoa.

 

ADAMUS: Joo, hyvä. Kiitos paljon.

 

CAROLINE: Ole hyvä.

 

Ihmisten havainnot

 

ADAMUS: Olemme kerääntyneet tänne tähän huoneeseen, myös nettiin ja on surua. Shaumbroissa on surua. On surua ja ihmettelyä: "Mitä tapahtuu? Mitä tapahtuu seuraavaksi?" Ja muuten, tällaisina aikoina on erittäin helppoa hairahtua viimeisimpään tuotteeseen, ohjelmaan tai ihmiseen, guruun, kristalleihin, johonkin uuteen voiteeseen, joka puhdistaa kaiken, eikä se puhdista. Se ei puhdista.

 

Ja sanon koko ajan, että teillä on jo kaikki, mitä tarvitsette. Kaikki. Ette tarvitse mitään muuta. On hyvä puhua toisten kanssa aina silloin tällöin, kyllä, mutta ei ole mitään "parantaa kaiken" –juttua. Ei vaadita minkäänlaisia lääkkeitä, huumeita – laillisia tai laittomia – tai mitään muuta. Teillä on jo kaikki sisällänne. Mutta tällä hetkellä on erittäin paljon painetta. On erittäin helppoa hairahtua.

 

Olette nähneet sitä toisissa, jotka ovat istuneet näillä tuoleilla aiemmin – eikä niin, että heidän tarvitsee istua täällä – ja yhtäkkiä kaupungissa on uusi guru. Yhtäkkiä on jokin uusi tuote. Yhtäkkiä on uusi – mikä tämä huume on, jota otetaan lähtemiseksi psykedeelisille henkimatkoille? Mies hymyilee tuolla (vähän naurua). On siis erittäin helppoa hairahtua ja kokeilla uusinta upeinta asiaa, erityisesti kun olette surullinen ja erityisesti kun ihmettelette: "Mitä maailmassa tapahtuu tällä hetkellä? On hullua. Tuolla "ulkona" on erittäin hullua."

 

Mutta pointtiini: katsottaessa asiaa energeettisesti, ihmiset ovat tyytyväisempiä havaintoon itsestään kuin maailmaan ympärillään. Ihmiset ovat hyvin tuomitsevia itseään kohtaan, mutta ainakin he tietävät, missä heikkouksia on. He tietävät yleisesti, mitä heidän vahvuutensa ovat. He tietävät tavallaan, missä he ovat. Siitä on myös paljon hämmennystä, mutta yleisesti ottaen heistä tuntuu paremmalta omassa paikallisessa, lineaarisessa ympäristössään.

 

En sano, että he tuntevat itsensä upeaksi. En sano, että ihmisistä tuntuu oikeasti onnelliselta sisällään, koska onnellisuustaso on hassu asia mitata. Mutta maailmassa on tällä hetkellä luultavasti vähemmän onnellisuutta – ihmisissä itsensä kanssa – kuin 30 tai 50 vuotta sitten. Mielenkiintoisella tavalla hyvin monet ihmiset ovat hukassa tällä hetkellä. Hyvin monilla ihmisillä, erityisesti teidän joukossanne, on melko hyvä elämä. Teillä on autot, tietokoneet, talot, sellaiset asiat – monilla ihmisillä ei ole. Teillä on yleisesti ottaen melko hyvä elämä ja sanotte tavallaan: "No, mitä minun pitäisi tehdä? Minne minun pitäisi mennä? Mitä on seuraavaksi?" Ja shaumbroilla tämä on voimistunutta. Mutta ihmiset yleisesti ottaen pääsevät elämässään tiettyyn pisteeseen, jossa aineellisista tarpeista huolehditaan, ja sitten he kyllästyvät, järkyttyvät ja tulevat surulliseksi, joo.

 

Mutta yleisesti ottaen ihmisistä tuntuu paremmalta paikallisessa, lineaarisessa ympäristössään – itsessään ja välittömässä ympäristössään – koska he tietävät tavallaan, mitä tapahtuu seuraavana päivänä. Kuten olen sanonut hyvin usein, tulevaisuuden ennustaminen on hyvin, hyvin helppoa. Huominen on useimmilla ihmisillä jokseenkin samanlainen kuin eilinen. Ja he ovat tyytyväisiä siihen. He ovat todella tyytyväisiä siihen, kunnes he alkavat herätä. Sitten on yhtä helvettiä.

 

Heillä ei ole kovin mukavaa, heillä ei ole hyvää yleishavaintoa maailmasta. Jos kysytte joltain ihmiseltä, millaista hänen elämänsä on viiden tai kymmenen vuoden päästä – ei vain shaumbroilla, vaan kellä tahansa – niin arvioin sen olevan noin 5.5, kenties 6. Jos sanon heille: "Missä olet kymmenen vuoden päästä?" "No, olen oppinut vähän lisää. Ansaitsen vähän enemmän rahaa työssäni. Minulla on ehkä muutama ystävä lisää. Minulla on uusi auto, olen halunnut saada sellaisen jonkin aikaa." He tavallaan projisoivat. Ei mitään suurta. Tarkoitan, ei suuria asioita. Vähän enemmän rahaa. Kun kysyy joltakulta, miten paljon enemmän hän luulee ansaitsevansa kymmenen vuoden kuluttua, keskivertovastaus on noin 20-22% enemmän, kun teen tai tunnustelen tätä. Se on tavallaan surullista. Se on todella surullista. Sitä varten he elävät.

 

Mutta ainakin se menee ylöspäin. Silloin kun ihmisiltä kysyy heidän havaintoaan maailmasta: "Missä maailma on 10, 20 vuoden kuluttua?", on pelottavaa, mitä ihmiset ajattelevat. Se on todella pelottavaa. Vastaukset vaihtelevat: "En pysty edes kuvittelemaan 10 vuotta, vielä vähemmän viittä. En tiedä. Maailma on jonkinlaisessa kummallisessa käännekohdassa."

 

Kun kysyy heiltä maailmasta 10 vuoden kuluttua, millainen se on, niin valtaosa – eivät kaikki, mutta valtaosa – ihmisistä sanoo, että he elävät hyvin suojatussa ympäristössä, jotka on luotu tunteilla tai fyysisesti. Toisin sanoen, he vetäytyvät pienempään ja pienempään maailmaansa, koska maailmasta tulee pelottavampi. Maailma on täynnä pelkoa tällä hetkellä ja kysyttäessä ihmisiltä ihmiskunnasta 10 vuoden kuluttua, se tekee useimmista heistä melkein pahoinvoivan, koska he näkevät, mitä tapahtuu tällä hetkellä.

 

Todellinen fakta koko asiasta on – se on tavallaan mielenkiintoista. Todellinen fakta on – puhumme tästä ProGnostissa – että maailma on menossa hämmästyttäviin paikkoihin. Useimmat ihmiset eivät pysty näkemään sitä tällä hetkellä.

 

Tämän päivän maailma

 

Kuten sanoin Keahakissa viime viikolla, teknologia kasvaa eksponentiaalisesti. Itsessään se on jo iso juttu, mutta seuraamukset, syyt ja seuraamukset ovat hämmästyttäviä. Teknologia kasvaa ennenkuulumatonta tahtia. Jotkut teistä hyvin fiksuista, tohtoriarvoisista ihmisistä saattavat tuntea Mooren lain – että periaatteessa tietokoneteknologianne tuplaantuu joka toinen vuosi, itse asiassa noin 18-19 kuukauden välein, ja hinta puolittuu joka toinen vuosi. Siitä tulee halvempaa, parempaa, nopeampaan tällä planeetalla ja vain yhdestä syystä: tietoisuus. Ei älykkyyden vuoksi, ei siksi että meillä on ollut joitain mahtavia keksijöitä Teslasta Edisoniin ja Steve Jobsiin ja muutamaan muuhun. Ei heidän vuokseen. Heistä tuli teknologian puhemiehiä tai liikuttajia, mutta he eivät oikeastaan keksineet sitä. He vain poimivat sen ilmasta. He olivat riittävän taitavia kyetäkseen poimimaan sen, minkä tietoisuus muutti.

 

Teknologia kasvaa eksponentiaalisesti ja se muuttaa maailmaa. Mutta ymmärtäkää, ymmärtäkää hyvin selkeästi, että tietoisuus on ainoa syy teknologian kasvamiseen siinä määrin, että parin vuoden kuluttua pikkurobotit siivoavat talonne, leikkaavat varpaankyntenne, ajavat autoanne ja tekevät kaikkea muuta. Jos tietoisuus ei olisi lisääntynyt selvästi, mitään tästä ei tapahtuisi. Siis teknologia, tietoisuuden tuloksena, työntää eksponentiaaliseen kasvuun ja valtavaan muutokseen tällä planeetalla nyt.

 

En usko ennustuksiin, mutta uskon kuitenkin trendeihin. Toisin sanoen, tarkastelen ihmisten, planeetan ja kosmoksen energioita. Asiat ovat hyvin eri tavalla tällä planeetalla 10 vuoden kuluttua. Jotkut sanoisivat, että se on hyvä asia, ja jotkut sanoisivat, että se on huono asia – perspektiivistä riippuen.

 

Teknologia on sellaista, että teillä on mukananne yksi iYammerini (hän nappaa käteensä pienen kaukosäätimen) ja se skannaa kehonne noin viidessä sekunnissa ja tuo skannaus kertoo teille kaikki perusasiat – verenpaine, sydämen syke ja muuta vastaavaa – mutta se kertoo myös, onko teillä mitään taipumusta johonkin sairauteen. Se kertoo teille kehomassaindeksin. Se kertoo, vilustutteko kovasti parin viikon kuluttua tai saatteko flunssan. Pieni iYammerinne kertoo teille paljon enemmän, mitä voisitte mitenkään saada nyt, kun menette lääkärintarkastukseen. Ja teidän täytyy nyt maksaa paljon rahaa ja tulosten saaminen kestää kauan, ettekä tiedä, mitä helvettiä kaikki merkitsee, kun saatte ne, koska kukaan ei ymmärrä lääkäreiden puhetta. Katsotte iYammeria ja se kertoo teille. Se sanoo: "Elisabeth, tänään terveys on erittäin hyvä, mutta ehdotamme, että otat vähän enemmän emäksisiä ruoka-aineita. Sinulla on alttius saada flunssa kolmen, neljän viikon kuluttua, joten ehdotamme, että otat C-vitamiinia" tai mitä tahansa.

 

Se kertoo teille kaikkea eikä tämä ole mitään scifiä, ystäväni. Se on itse asiassa täällä jo tänä päivänä. Se ei ole vain markkinoilla vielä. Ja sen kustannus on matala, ja se alenee ja alenee. Pieni laite joka kertoo teille keholämpötilan, luutiheyden, sydämen terveyden paremmin kuin tällä hetkellä lääkäri, käytyänne viikon hänen vastaanotollaan. Se ei ole tieteiskirjallisuutta. Se on itse asiassa täällä. Tarkoitan, että se on laboratoriossa.

 

Jos muistatte, niin muutama vuosi sitten kvanttihyppykokoontumisessa 2007 sanoin – missä se olikaan? – Taosissa, New Meksikossa tietysti. Sanoin: "Kun istumme täällä, tiedemiehet tekevät laboratorioissa työtä löytääkseen parannuskeinon sellaisiin sairauksiin kuin diabetes ja syöpä." Siirrän syövän sivuun – se on suurta poliittista peliä. Olen pahoillani, jos ette pidä siitä, mutta se on. Se on poliittista ja rahapeliä tällä hetkellä. Mutta tällä hetkellä tiedemiehet etsivät parannuskeinoja asioihin, joita aiemmin luultiin parantumattomiksi. Tällä hetkellä tiedemiehet työstävät teknologioita, jotka 2007 olisivat näyttäneet käsittämättömiltä. Mutta ne ovat täällä. Ne ovat täällä.

 

Haluan ottaa hetken nyt – puhun paljon enemmän tästä ProGnostissa, mutta haluan teidän ottavan hetken – ja tuntevan. Sitä on täällä tietoisuuden vuoksi, tiedostamisen vuoksi, ja tässä tapauksessa sen tiedostamisen, että elämässä on paljon enemmän. Elämässä pitäisi olla paljon enemmän. Elämässä ja henkisyydessä pitäisi olla paljon enemmän. Työnsitte elämän ja henkisyyden, uskonnon rajoja. Sanoitte: "On pakko olla enemmän ja olen valmis siihen" ja siksi se on täällä.

 

Mutta tämä aiheuttaa planeetalla myös suuren konfliktin tällä hetkellä. Tämä sama tietoisuus aiheuttaa myös antitietoisuusliikkeen. Antitietoisuus – "Sulkeudutaan. Palataan vanhoihin tapoihin. Ei olla vapaita. Vapaus on liian vaikeaa. Vapaus on, no, liian vapaata. On liikaa työtä. Palataan aivan perusrutiineihin, -malleihin, -uskomusjärjestelmiin, -hierarkioihin ja –järjestöihin. Palataan takaisin mieleen."

 

Tällä planeetalla on tällä hetkellä valtava ongelmapotentiaali, mutta rakastan sitä ja tekin rakastatte, kun kerron teille. Rakastan sitä, koska sen aika on tullut ja ongelmana on – aah, rakastan tätä! Rakastan tätä ja tämä on työmme avain, tämä on sen avain, mitä teemme.

 

Ongelmana on, että asiat tapahtuvat hyvin nopeasti. Voi, teknologia ja koulutus. Käsitättekö, että koko koulutusjärjestelmä pyyhkäistään pois seuraavien 10 vuoden aikana, koska "paikallinen, lineaarinen" ei toimi. Lasten lähettäminen – ilman todellista ymmärrystä heidän terveydestään, mielestään, haluistaan tai luovuudestaan – luokkaan, missä heidän luovuutensa voidaan poistaa, ei toimi enää. Sen sijaan lapset istuvat kotona tietokoneellaan ja yhdistyvät ihmisiin ympäri maailmaa, ei vain pienessä yhteisössään ja he saavat opastusta todellisilta opettajilta ja jotkut ovat myös robotteja, mutta he oppivat omalla tahdillaan ja itse haluamallaan tasolla.

 

Näistä tiili- ja laastikouluista, joita on nyt, tulee varastohuoneita. Niitä käytetään marihuanan kasvattamiseen Coloradossa (paljon naurua). Vain Coloradossa tietysti. Kaikki se muuttuu. Ja sen kauneus on, että te autoitte sitä syttymään. Joo, sinä, "vanha pikkuminä". Joo, sinä joka ajattelit: "Voi, olen vain työstänyt omia ongelmiani elämässä." Ei, olette työstäneet tietoisuutta. Kaikki nuo ongelmat, joiden kimpussa olette painineet: "Miten käsittelen tätä? Miten käsittelen itseäni?" – se on oikea tietoisuusyliopisto.

 

Kaikissa noissa pienissä ongelmissa, joita luulitte itsellänne olleen, oikeasti otitte itsellenne maailman tietoisuusongelmia. Kaikki pienet haasteet, eivät ole oikeasti teidän – olen kertonut tämän teille tuhat kertaa – mutta otatte ne itselleen kuin varsinainen näyttelijä. Sanotte: "Voi, se on minun ongelmani ja minulla on näitä ongelmia." Ei. Käsitättekö, että useimmat ihmiset eivät huolestu melkein pakkomielteisesti sanoen "Mitä elämä on?" ja "Kuka minä olen?" –tapaisia asioita. Mutta te teette sitä ja se on muuttumassa. Mutta tämä ei ole pointtini.

 

Pointtini on, että tällä planeetalla on hyvin mielenkiintoinen pulmatilanne. Rakastan tätä pulmatilannetta – muut ihmiset eivät rakasta, mutta tässä on pulmatilanne. Aivot (osoittaen päätään), ei hattuni. Hattuni ei ole pulma! Jotkut teistä tavallaan sanovat: "Oikeasti? Hänen hattunsa?" Ei, vaan aivot, mieli, kuten sanoin keahakissa.

 

On ihmisiä, jotka sanovat, että ihmiset käyttävät vain 20% aivoistaan, mielestään. Minä kerron teille, että he käyttävät 100% joka päivä ja kamppailevat (Adamus naureskelee). He oikeasti käyttävät. Aivoissa ei ole käyttämätöntä osaa! Kehittyneen mielen jokaista osaa käytetään joka päivä. Joskus se kyllästyy ja tekee sanaristikon kaltaisia asioita, mutta sitä käytetään jotenkin. Koko ajan on valtavaa inputia/outputia.

 

Aivot ovat maksimissa. Teknologian kasvaessa tällä tavalla, tietoisuuden laajentuessa tällä tavalla, aivot ovat sekaisin (naurua). Aioin sanoa "viturallaan", mutta … (lisää naurua ja taputuksia), mutta on joulu ja … (Adamus nauraa) On joulu. Käytän teidän terminologiaanne. Tiedättehän, kun jokin on todella toivoton – "tuo jalkapallojoukkue on …" tai "tuo ihminen" tai mikä tahansa. Aivot ovat sekaisin, ehdottoman sekaisin. Ne ovat maksimissaan. Ne eivät pysty käsittelemään sitä, mitä seuraavaksi tulee, ja tämä on mielenkiintoinen ja hämmästyttävä väite.

 

Se johtaa mielenkiintoisiin asioihin. Ne ovat maksimissaan. Ne eivät pysty käsittelemään enemmän dataa tai inputia. Tiedätte sen. Yksityiskohtia ja ajattelua, ajattelujuttuja. Ne eivät pysty, kuitenkin ihmiset yrittävät. Ja on kaikkia näitä juttuja. Otatte – mitä – ginsengiä ja saatte aivonne kasvamaan. Ei, ei, ei, ei, ei. Muuten, aivot ovat jokseenkin maksimissaan kehittyneessä maailmassa, mutta pian kaikkialla muuallakin. Ne eivät pysty käsittelemään mitään muuta.

 

Tiedätte ne. Näette sitä joka päivä. Näette sitä itsessänne ja näette sitä muissa ihmisissä. Ne eivät vain pysty enää ottamaan vastaan, koska aivot ovat myös tunnekeskus. Yhteiskuntatieteilijät usein ohittavat tämän, mutta aivot ovat myös tunteiden paikka. Kun aivot eivät enää pysty ottamaan vastaan, aivot ja tunteet yksinkertaisesti suljetaan. Ne lamaantuvat. Ja kuten näette, sitten ihmiset vetäytyvät, tulevat taas pieneksi – ja kuulin aiemmin Cauldren käyttävän siitä erästä termiä – ja he elävät siiloissa. He rajoittavat itsensä. Siilo on kiva tunnejuttu ympärillä. Nimittäin maanviljelyksen siilo, joka on tehty betonista.

 

He siis elävät siiloissa. He elävät paikallisesti ja lineaarisesti. He alkavat sanoa, että he yksinkertaistavat elämäänsä. He eivät yksinkertaista, he vain sulkeutuvat. Mutta siinä on mielenkiintoinen pulmatilanne. Mieli ei halua, että sitä käsketään sulkeutumaan, vaikka se onkin äärirajoilla. Se on äärirajoilla, mutta mieli alkaa sitten kapinoida ja melko pian se sekoaa.

 

Mieli on maksimissaan, mutta se yrittää, yrittää, yrittää ja yrittää. Se on ohjelmoitu jatkamaan, vaikka mikä olisi. Se on ohjelmoitu jatkuvaan ajatus-, informaatio- ja myös univirtojen läpikulkuun. Sitä ei ohjelmoitu tai sen ei sallittu koskaan vain sulkeutua vähän. Ei edes yöllä, ei nähdessänne unta. Mieli ei pysähdy. Se toimii 24/7.

 

Planeetalla on siis tämä ongelma tällä hetkellä. Ihmisten aivot ovat maksimissaan. Ne eivät pysty enää käsittelemään kaikkea, mutta lisää on tulossa. Lisää on tulossa teknologian tuloksena, tietoisuuden tuloksena. Mitä teemme?

 

On ihmisiä, jotka yrittävät tulla fiksummaksi, mutta he tulevat hulluksi. He tulevat oikeasti hulluksi ja sitten he ottavat huumeita, vitamiineja, lääkkeitä, lisäravinteita ja kaikkea muuta yrittäessään rauhoittaa mieltä vähän.

 

On joitain hyvin fiksuja ihmisiä, hyvin, hyvin fiksuja ihmisiä, mutta heidänkin kapasiteettinsa on maksimissa, ja tämä on täydellistä. Tämä on täydellistä, ja se missä te olette, on täydellistä, koska menemme tästä kohtaa mielen tuolle puolen, kuten puhuin viime kokoontumissamme.

 

Niin on oltava. Niin on yksinkertaisesti oltava. On aika – kutsutaan sitä fantasiaksi, kutsutaan sitä tietämiseksi, miten tahansa – teidän on tehtävä tuo hyppy nyt.

 

Nyt enemmän kuin koskaan on kahden maailman aika. Olemme puhuneet siitä. Olette nähneet sen tulevan viimeiset 15 vuotta. Nyt on kahden maailman aika ja elätte siinä jonkin aikaa, melko pitkään ja se on ok.

 

Kaksi maailmaa, ja Linda, voinko saada sinut – ai niin, Grinch, voinko saada sinut tänne taululle, ole hyvä.

 

LINDA: Ilomielin.

 

ADAMUS: Maailmasta tulee – ja käytän kahta eri tapaa sen kuvaamiseen, mutta jos laittaisit kaksi saraketta sivulle.

 

LINDA: Okei.

 

Ajattelijat ja tietäjät

 

ADAMUS: Maailma jakautuu ajattelijoihin ja tietäjiin. Ajattelijat vasemmalla ja tietäjät oikealla. Se on yksi suurimmista eroista eikä tietäjiä ole paljon. Tietäjä on sellainen, joka käyttää gnostia. Tietäjä on sellainen … minun täytyy pysähtyä hetkeksi ja näyttää.

 

Siis rakas Cauldre ja Linda – öhöm – valittivat äkillisestä muutoksestani, kun he luulivat nauhoittavansa DreamWalker Syntymän ja yhtäkkiä tekivätkin jotain muuta. Mutta tietäjä vain menee sen mukana. Ei valita. Ei …

 

LINDA: Voimme valittaa vähän (muutamia naurahduksia).

 

ADAMUS: Ei. Ja se oli erittäin hyvä esimerkki, koska he seurasivat paikallista, lineaarista polkua. "Paikallisen" merkitessä – käsitättekö, miten moni ihminen tällä planeetalla ei koskaan asu yli 35-40 kilometrin päässä siitä, missä he kasvoivat! Se on paikallista. Jotkut ihmiset matkustavat vähän, mutta useimmat ihmiset viettävät elämässään noin 99.9% ajasta paikallisessa ympäristössään. Se ei ole kovin huono asia. Tarkoitan, että valitset paikan, josta pidät, ja asut siellä ja se on sinulle tuttu, mutta tapahtuu myös niin, että he ovat ajattelussaan paikallinen. Paikallinen, rajoittunut. Heistä tulee paikallinen kaikessa, mitä he tekevät. Ja heistä tulee paikallinen myös ajattelussaan ja ajattelu ei ole luovaa. Se ei kulje minnekään.

 

On siis maailma, joka on jakautunut ajattelijoihin ja tietäjiin, ja laita "tietäjien" alle suluissa "luova". Luova. Ja taas kerran, käyttäessäni termiä "luova", puhun yksinkertaisesti eksponentiaalisesta kulkemisesta … sana "luova".

 

LINDA: Luova? Alle …

 

ADAMUS: Luova. L-u-o …

 

LINDA: Tietäjien alle?

 

ADAMUS: Kyllä, rouva. Näette siis tämän maailman jakautuvan kahtia, ja hassua on, että tietäjät ovat hetkessä ja sallivat ehdottomasti, luottavat itseensä ehdottomasti, antavat tuon luovan virran tulla läpi ja helpottavat mielen painetta, koska sitten kun yksilö sallii itsensä olla tietäjä, luova olento, se ottaa valtavasti painetta pois mielestä. Ja mieli lopettaa tunne- ja ongelmapelinsä, huolissaan olemisen ja jatkaa sitä, minkä mieli tekee parhaiten – periaatteessa data, yksityiskohdat, historian muistaminen ja sen tietäminen, miten tässä ympäristössä pujotellaan. Sitä mieli tekee todella parhaiten, mieli ei ole kovin hyvä miettimään loppuun saakka mitään muuta.

 

Meille tulee siis ajattelijoiden ja tietäjien maailma. Te olette tietäjiä, tietäminen, gnost. Te menette ajattelemisen tuolle puolen. Mieli on maksimissaan ja yhtäkkiä teette vain tuon hypyn tietämiseen.

 

Se on iso hyppy. Se on oikeasti pieni hyppy. Se on pieni hyppy, kun otatte sen, mutta se on iso hyppy, kun ajattelette sitä etukäteen.

 

Jatkaaksemme tällä taululla, Linda, meillä on ajattelija-kategoriassa, että he ovat paikallisia ja lineaarisia.

 

LINDA: Paikallisia ja lineaarisia.

 

ADAMUS: Paikallisia ja lineaarisia. Silloin kun alkaa pohdiskella maailmaa, kosmosta, ei ole enää paikallinen, lineaarinen ajattelija. Kun alkaa pohdiskella maailmaa, koko kosmosta, on yhtäkkiä lähdettävä pois ajattelusta, koska mieli ei osaa tehdä sitä. Yhtäkkiä täytyy mennä tietämiseen, gnostiin.

 

Tässä sarakkeessa meillä on myös "valta".

 

LINDA: Valta?

 

ADAMUS: Valta. Valta. Maailma on suurta valtapeliä ja valta on mielen harhakuva. Ei ole mitään valtaa. Se kaikki on harhaa. Missään ei ole valtaa, ennen kuin yksilö uskoo sen ja alkaa elää sitä. Mutta tällä planeetalla on koko tämä valtayhtälö. Siinä mitä näette tällä hetkellä uutisissa, on kyse vain vallasta. Palaan siihen myöhemmin. Siinä on kyse vain vallasta.

 

Te oivallatte kuitenkin tietäjänä, että – voisit myös pysyä täällä edessä, Grinch – vallan sijasta kaikki on vain itse-energiaa. Itse-energiaa.

 

LINDA: Itse-energiaa.

 

ADAMUS: Kaksi sanaa: itse-energiaa. Itse-energia merkitsee, että vedätte tietoisuutena kaiken energian itsellenne – on se sitten jo fyysisessä olemuksessanne, on se sitten jo kentässänne. Vedätte sitä ja se on siinä. Ette tarvitse valtaa, koska tietoisuutenne tuo kaiken energian, mitä tarvitsette. Sitten alat näyttää nuoremmalta, Edith, joo, kun lakkaat ajattelemasta niin paljon.

 

Kyllä. Täällä meillä on tietysti "mieli, aivot maksimissaan". On tämä juttu, että käytätte vain 20% mielestänne. Saatatte käyttää vain 20% elämästänne, kyvyistänne, mutta mieltänne käytätte kokonaan.

 

Täällä meillä on siis "mieli", kyllä, ja täällä tietysti "gnost".

 

LINDA: (lyö kätensä) Auts.

 

ADAMUS: Auts, auts. Vasemmalla puolella meillä on – sanon sitä "gravitaatioksi". Gravitaatio. Kirjoita kaksi riviä: "gravitaatio" toiselle riville ja "aika-avaruus" toiselle. Ihmiset ovat siinä. He ovat jumissa siinä.

 

LINDA: "Aika-avaruus" sen alle?

 

ADAMUS: Kyllä, kiitos. He ovat jumissa siinä. Te oivallatte, te alatte oivaltaa, että aika-avaruus liikkuu itse asiassa teidän lävitsenne. Te ette liiku sen läpi. On valtava asia, kun alatte oivaltaa sen. Se on tavallaan outoa aluksi, mutta sitten kun alatte oivaltaa sen, se on valtava juttu. Ette siis tarvitse sitä. Me emme edes tarvitse sanaa sille täällä, koska – kyllä, emme tarvitse mitään sanaa.

 

Täällä gravitaatio on vastavoima. Jos pudottaa jotain … (Linda haukkoo henkeä, kun Adamus pudottaa vesipullon), se on vastavoima. Se putoaa maahan. Laita tänne "gravitaatio" ja plusmerkki. Gravitaatio palvelee teitä. Gravitaatio palvelee teitä.

 

Itse asiassa planeetalla on kaikkea tätä energian etsintää ja jessus, laitetaan aurinkopaneeleja ja ne menevät pois muodista – se on hassu asia (Adamus naureskelee). Jos siis käytätte paljon rahaa ensi vuonna aurinkopaneeleihin, niin sori vaan, koska todellista energiaa tällä planeetalla – todellista käytettävissä olevaa helppoa energiaa – on gravitaatio. Käsitätte, että se voima mitä tällä planeetalla on gravitaatiossa ja mikä saa sen (vesipullo) putoamaan, aiheuttaa myös – sillä on sama potentiaali mennä ylöspäin. Sillä on. Tiedemiehet pitävät minua hulluna, mutta minä nauran viimeisenä parin vuoden kuluttua.

 

Gravitaatioon on luonnostaan rakennettuna energiaa koko ajan. Se on neutraali, mutta siinä todellisuudessa, jossa te olette, kaikki putoaa maahan. Mutta oivalletaan, että gravitaatiossa on kaikki se energia, mitä tällä planeetalla tarvitaan, mutta se on kokonaan toinen asia.

 

Kirjoita tälle puolelle "fyysinen".

 

LINDA: Fyysinen.

 

ADAMUS: Fyysinen. Elätte fyysisessä kehossa ja tietäjät oivaltavat, että fyysinen keho on pelkästään yksi aistityökalu, joka heillä on. Vain yksi. En ole oikein varma, mitä kirjoitetaan tuolle puolelle, paitsi … laita vain "aistitietoisuus".

 

LINDA: Aisti …?

 

ADAMUS: Aistitietoisuus. Fyysinen keho on tapanne hahmottaa todellisuus. Se on aistit ja mieli. Mutta on aisti ja itse asiassa monta aistia sen lisäksi, jotka eivät liity kehoon. Alatte elää hyvin ja-todellisuudessa.

 

Kaksi maailmaa

 

Voisimme jatkaa ja jatkaa tätä, mutta meillä on kaksi muuta asiaa tehtävänä tänään. Haluan teidän alkavan nähdä, että maailma siirtyy tällä hetkellä kahdeksi maailmaksi enemmän kuin koskaan. Julistan tämän päivän – 5.12.2015 – päivämääräksi, jolloin yhtäkkiä oivalsimme, että on kaksi maailmaa, virallisesti kaksi maailmaa.

 

LINDA: Vau, vau, vau.

 

ADAMUS: On oltu menossa siihen jonkin aikaa. On ollut kytkentä ja sitten – pum! – olemme tässä. Virallisesti kaksi maailmaa.

 

Hyvät uutiset ja huonot uutiset. Hyvät uutiset ja huonot uutiset. On paljon kumbaja-ihmisiä, jotka eivät pidä siitä: "Voi, olemme kaikki yksi maailma". Ette ole. Ei, ette ole.

 

Niinpä haluan teidän olevan tietoinen näistä asioista, koska elätte vielä kaiken tämän (ajattelijapuoli) keskellä. Tulette kaikesta tästä. Se on juurtunut syvälle järjestelmäänne. Ja kaikki tämä, kaikki tämä yrittää vetää teidät takaisin, kun yritätte mennä tuonne (tietäjäpuoli). Se vetää teidät suoraan takaisin ja sanoo: "Olet fyysinen olento. Voit tuntea, miten kaikki sattuu. Olet tunne-mentaaliolento. Olet lineaarinen. Olet rajoittunut. Sinun on oltava hullu, jos luulet että pystyt uhmaamaan gravitaatiota ja aika-avaruutta. Olet hourupää." Kaikki tämä yrittää vetää teidät takaisin. Kaikki tämä yrittää pitää teitä mukana ja olette jo kokeneet sen. Mutta todellisuus on, että olette luonnostaan siirtymässä tänne (tietäjät). Siksi esitin teille kysymyksen, miten pärjäätte tänä vuonna luonnollisena itsenänne olemisessa.

 

Mieli ei siirrä teitä tänne. Henkisten kurssien käyminen ei siirrä teitä tänne. Tietynlaisten ruokien syöminen ei siirrä teitä tänne. Siirrytte tietäjiin, koska se on luonnollinen liike, luonnollinen laajentuminen ja sitä te myös haluatte.

 

Minun täytyy laittaa vielä yksi asia tähän listalle. Laitan "intohimon" sinne ja kun sanon "intohimo", kyse on vanhasta ihmisintohimosta, joka innostaa teitä, joka saa teidät liikkeelle. Muuten, maailmanlaajuisessa intohimossa on tapahtunut valtava pudotus, ihmisten keskuudessa on tapahtunut valtava pudotus ja jos sitä mitataan maailmalaajuisesti, intohimo menee näin (alaspäin). Ihmiset eivät enää tiedä, mitä tehdä.

 

Tulette tälle puolelle ja oivallatte, että tuo intohimo on vanhanaikaista (Adamus naureskelee). Pidän siitä.

 

LINDA: Hah-hah-haa.

 

ADAMUS: Intohimo on vanhanaikaista. Ette tarvitse tuota ulkoista stimulointia. Ette tarvitse noita pikkulaukaisijoita itsessänne enää. Ette oikeastaan tarvitse koko sanaa "intohimo" enää. Tiedän, että on ollut kamalaa joutua pois vanhoista intohimoistanne – "Mitä varten olen täällä? Miksi olen täällä?" Suu kiinni. Vain … (Adamus naureskelee)

 

"Intohimo" on sana, joka häviää sanastostanne, koska teidän ei tarvitse etsiä intohimoa. Teidän ei tarvitse "intohimottaa" itseänne muutaman päivän välein. Teidän ei tarvitse … Se on aina olemassa. Nimittäin se on vain "minä olen" –olemus. "Minä elän." Kuka tarvitsee kaikkia noita intohimoja – mitä se onkin, en tiedä – kolikkojen keräämistä tai pyöräkilpailuja tai mikä intohimonne onkin? Jokainen hetki on intohimoa, mutta "intohimo" häviää sanastostanne. Tänne ei siis ole oikein vastaavaa sanaa. Kuka sitä tarvitsee, silloin kun olette elossa ja tietoinen?

 

Merkitsen siis tämän päivän virallisesti päivämääräksi, jolloin kaksi maailmaa alkoi. Se on ollut tekeillä pitkän aikaa, mutta se on täällä. Se on nyt. Suurin ero on ajattelijat ja tietäjät. Ne jotka ovat edelleen mielessään ja yrittävät selvittää asioita mielessään. Ei mieli ole paha asia, mutta se on maksimissaan. Se on ehdottomasti maksimissaan.

 

Kun viime kuussa kokoonnuimme yhteen, puhuin fantasiasta ja monista näistä asioista, mutta sanoin fantasian olevan tie ulos. Se on tie tuolle puolen. Fantasia, sallien itsenne mennä mielen tuolle puolen asioihin, jotka mieli tuomitsisi mahdottomaksi, uskomattomaksi, keksityksi. Mennen fantasiaan, joka on yhtä totta kuin kaikki tämä – se on totta vain eri tavalla. Kenties ei totta fyysisellä, paikallisella, lineaarisella tavalla, mutta se on silti totta.

 

Tuo hyppy tuolle puolen, mielen tuolle puolen – ja se on iso hyppy, koska mieli pelästyy paskat housuun siitä. Mieli sanoo tavallaan: "Mitä tapahtuu?" Shhh! Mieli, kaikki se on luonnollista. Se on luonnollista.

 

Rakas mieli, aivan kuten keho ja jokainen solu kehossa on odottanut ja pitänyt tilaa valon tulemiselle, sinäkin olet odottanut tätä hyppyä gnostiin, tuolle puolen. Se on erilainen tapa aistia, ajatella. Se vie meidät paikallisesta, lineaarisesta globaaliin, eksponentiaaliseen ja kosmiseen eksponentiaaliseen. Kyse ei ole samasta alustasta, kyse ei ole samasta todellisuusperustasta. Se on täysin erilainen. Ja olemme edelleen täällä ja teemme tätä, ja pystymme edelleen aistimaan ihmisaisteillamme, mutta siirrymme johonkin muuhun. Ja hassu asia on, rakas mieli, tänä virallisena päivänä nyt – se on virallinen, koska sanoin sen ja se kirjoitettiin (fläppitaululle); sitten kun jokin kirjoitetaan, se on virallista (naurua) – tunnistetaan kaksi maailmaa tällä planeetalla, ajattelijoiden maailma ja tietäjien maailma. Rakas mieli, tänä päivänä ilman mitään ponnisteluja sallin itseni mennä sinne hyvin luonnollisella tavalla.

 

Mieli, et pysty tajuamaan sitä välittömästi. Siinä ei ehkä ole mitään tolkkua sinusta, mutta sinne olemme menossa. Ja menemme sinne luonnollisesti – ei pakkoa, ei ponnistelua, ei ajattelua.

 

Rakas mieli, tänään 5.12.2015 soitamme vähän joulumusiikkia, vähän kivaa joulumusiikkia – laittaisitko tuon joulumusiikin valmiiksi? Soitamme vähän kivaa joulumusiikkia ja sallimme vain sen luonnollisesti.

 

(Reipas joulumusiikki alkaa)

 

"Tietämisen salliminen" –merabh

 

Mitä se on? Se on "hyvän joulun toivotus" (viitaten lauluun), mutta mitä se on? Tämä tietäminen, missä se on? Mitä se tekee? Shhh.

 

Nimittäin jos yrität tajuta – voisimmeko saada näitä valoja himmeämmäksi? Tämä on merabh, uskokaa tai älkää. Puolet ovat jo unessa. Meidän oli pakko tehdä merabh (muutamia naurahduksia).

 

Siis rakas mieli, emme mieti tätä loppuun saakka, sallimme sen vain, koska rakas mieli, jos alat ajatella, sitten se on vain älyllistä. Sitten se ei ole oikeasti tietämistä. Niinpä istumme vain tässä hyvin, hyvin mukavassa energiassa ja kuuntelemme iloista joulumusiikkia ja menemme vain sinne. No, itse asiassa annamme sen vain tulla meille.

 

Tähän ei liity prosessia. Ei ole mitään ajattelua. Ei ole mitään analyysiä. On vain sallimista.

 

Ei ole mitään suunniteltua tapaa tämän tekemiseen. Kyse on vain sallimisesta. Mutta hassulla tavalla teillä ei ole mitään muuta tällä hetkellä. Kuten sanoin, mieli on äärirajoilla. Ihmiset puhuvat haasteista tällä planeetalla – ruoka ja vesi ja polttoaine, ynnä muu – mutta todellinen haaste on, ettei mieli pysty oikeasti ottamaan enää vastaan, eikä sen pitäisikään.

 

Synnytämme nyt tietäjiä. Tästä tulisi hyvä tieteiselokuva: "Tietäjät versus ajattelijat". Synnytämme tietäjiä ja hassu asia heissä on, että he elävät hetkessä. He sallivat kaiken virrata heille. Heidän ei tarvitse ajatella kaikkea loppuun saakka. Se on helpompaa elämää, koska kaikki on vain siinä. Heidän ei tarvitse edes ajatella sitä.

 

Kun sanon "kaikki", en puhu vain jostain rahasta tai terveydestä tai sellaisista asioista. Puhun vastausten tietämisestä suuriin kysymyksiin, sen tietämisestä, miten ratkaistaan suuret ongelmat, joita ihmiset tai planeetta kohtaavat – ajattelematta. Se on hassu asia: ajattelematta.

 

Olette niin tottuneet ajattelemaan loppuun saakka lisäten hyvin, hyvin vähän luovuutta – ajatelleet vain hyvin loogista polkua asioille. Niinpä näyttää hyvin oudolta olla tietäjä, koska kaikki vain on siinä. Ihmiset sanovat: "No, miten tiedät?" "Koska olen tietäjä." (Muutama naurahdus)

 

Se on vain siinä. "No, mistä saat sen?" "Se vain on siinä" – joo, ette sano: "En tiedä." (Adamus naureskelee) "Se on vain siinä."

 

"No, täytyikö sinun opiskella sitä?" "Ei. Se on vain siinä."

 

"Minkälaista valmistelua teet sitä varten?" "En mitään. Se on vain siinä."

 

"Voitko opettaa minua tekemään sitä?" he sanovat. "En." (Adamus naureskelee) Ajattelette omaa matkaanne tähän pisteeseen pääsemiseksi ja se alkoi ns. henkisenä matkana, muttei oikeasti ole sitä.

 

Se on vain siinä, ja ystäväni, mitä vähemmän yritätte, mitä vähemmän ponnistelette, mitä vähemmän kamppailette sen kanssa – kuten monet teistä tekevät tällä hetkellä – sitä enemmän se on vain siinä. Se ilmestyy esiin. Se tulee esiin. Teidän ei tarvitse mennä hakemaan sitä tai ansaitsemaan sitä mitenkään. Se on vain siinä. Teidän ei tarvitse olla fiksu. Itse asiassa, on parempi, että ette ole todella fiksu. Sillä on taipumusta mennä tiellenne.

 

Teidän ei tarvitse saada tolkkua siitä vanhalla ajattelijatavalla.

 

Voi, tuo vanha ajattelijatapa oli työläs.

 

Teidän ei tarvitse kantaa huolta siitä, että se häipyy pois, niin kuin mielessä tapahtuu. Rakastan sitä ajattelijoissa. He ajattelevat ja ajattelevat ja ajattelevat ja sitten he menettävät kaiken. Puh! Se menee pois.

 

Vanhenette. Muistinne lipsuu. Tiedättekö, minne se menee? Se alkaa mennä fantasiaan. Se alkaa mennä vanhempaan maailmaan, joka on aina ollut. Ja sitten kaikki sanovat: "No, katsokaa. Hän on tulossa hulluksi." Ei. Eläintarhassa oleminen on hullua.

 

Siis hämmästyttävä asia, todellinen siunaus on, ettei teidän tarvitse tehdä mitään päästäksenne tänne, paitsi sallia tämä luonnollinen tila. Ja taas kerran, mielenne sanoo: "No, sainko sen? Sainko sen? Vai olinko unessa?" Shhh! Saitte sen. Saitte sen.

 

"Joo, mutta missä se on?" Näette sen sitten. Näette sen. Se tulee monin mielenkiintoisin tavoin. Jotkut tavat yllättävät teidät, jotkut tavat hämmentävät teitä, jotkut tavat tekevät olonne todella hemmetin epämukavaksi, koska ne katkaisevat vanhat rutiininne.

 

Tästä syystä esitin tuon kysymyksen aiemmin. Sinä menet tuolle kurssillesi. Opit superkehittynyttä, kehittyneempää ohjelmistosuunnittelua, mutta sanotaan, että on kuin tyhjä ruutu. Et ymmärrä koko aikana mitään. Siinä ei ole tolkkua. "Voi ei! Mikä minussa on vikana?! Onko jotain pielessä?" Ei. Ei, koska itse asiassa tietäjänä saat edelleen tiedon ohjelmistosuunnittelusta. Se on edelleen olemassa, mutta yhtäkkiä jokin muuttuu ja tunnet koodin, joka ei ole nollia ja ykkösiä. Tunnet koodin, joka on universumi, koodin joka on tietoisuutta ja valoa. Menet elektronisen ohjelmistokoodauksen yli, todelliseen tietoisuuskoodaukseen. Se on paljon hauskempaa. Paljon hauskempaa.

 

Ja sitten kaikki tuo ohjelmistosuunnittelu – no, jätä se nuoremmille. Jätä se muille, koska sinulla on syvempää, hämmästyttävää ymmärrystä, joka menee mielen tuolle puolen.

 

Siis mieli, planeetan mieli on maksimissaan. Ihmiset yrittävät jatkaa sen käyttämistä, yrittävät tehdä siitä paremman. He yrittävät antaa sille kemikaaleja ja lisää ajatuksia ja kaikkea muuta, yrittäen stimuloida sitä ja yrittäen laajentaa sitä taas vähän lineaaristesti. Se ei vie kovin pitkälle.

 

Mutta tietäjät – intuitiiviset, luovat, gnost – te hyppäätte yhtäkkiä täysin eri tasolle. Ja teillä on edelleen mieli, mutta se ei ole enää hallitseva voima. Teillä on edelleen kaikki yksityiskohdat ja muistot ja kaikki muu, mutta ne eivät enää ohjaa laivaanne.

 

Kerron teille tämän nyt: siihen on vähän vaikea sopeutua, koska se häiritsee. Tietäminen on häiritsevää teknologiaa. Se häiritsee.

 

Muuten, rakastan häiritseviä teknologioita. Ne muuttavat maailman. Niitä on kaikkialla ympärillänne. Mutta ensisijainen tällä hetkellä on se häiritsevä teknologia – mutta se on oikeasti häiritsevä tietoisuus – joka tulee elämäänne tietäjänä. Se on vaikea osa. Se muuttaa asioita elämässänne, mutta tiedätte tämän jo, olette tottuneet siihen. Muuten, olette ammattilaisia siinä.

 

Vedetäänpä syvään henkeä ja ilman voimaa tai ponnistelua – eikö ole kummallista? Tavallaan: "No, miten voi tehdä jotain ilman voimaa tai ponnistelua?" Se on yksi tietäjän ensimmäisistä oppitunneista – yksi ensimmäisistä kokemuksista, minun pitäisi sanoa. Ei vaadita voimaa tai ponnistelua.

 

Tietäjänä oleminen

 

Muistatteko vanhan maailmamme täällä – voima, valta, ponnistelu, gravitaatio, kaikki se muu – ja tietäjä oivaltaa, ettei tämän tyyppinen eksponentiaalinen muutos vaadi mitään valtaa. Se ei vaadi mitään energiaa, voimaa. Hitto soikoon! Hitto soikoon, se on vaikea paikka tavallaan joillekin ihmisille. Ei Shealle. Se on hyvä asia, mutta joillekin se on kuin: "Joo, mutten tuntenut mitään." Se on hyvä. Se on hyvä, koska teidän ei pitäisikään tuntea. Tunteminen tulee vanhoista fyysisistä aisteista. Tunteminen tulee mielestä ja tunteista. Siis ei, ette tunne mitään välittömästi. Voimme vaimentaa musiikin. En halua teidän pääsevän liikaa joulutunnelmaan tässä (vähän naureskelua).

 

Se on siis hyvin mielenkiintoinen asia. Sen jälkeen pääsemme vielä yhteen asiaan. Odotatte tuntevanne jotain – sähkövarauksen kulkevan kehonne läpi tai väristysten kulkevan ylös ja alas. Odotatte jonkinlaista biofyysistä reaktiota ajatellaksenne, että se toimi. Ja oivallatte, että tietäjänä teillä ei tarvitse olla sitä. Itse asiassa, tavallisesti ette saa sitä. Ahaa! Sanotte: "Mutta miten sitten tiedän, että jotain tapahtui?" No, olette tietäjä. Te vain tiedätte.

 

No, tämä tapahtuu. Ei ole biofyysistä reaktiota tuohon muutokseen, tietämiseen, johonkin, joka vain tapahtui nyt – siirtyminen ajattelijasta tietäjään. Ei ole mitään varsinaista reaktiota, paitsi sanoisin suurin reaktio: teistä tuntuu vain vähän väsyneeltä, vähän uniselta. Mutta se on energia täällä tänään.

 

Mutta koska voitaisiin sanoa, että anturi lähtee sekä aivoistanne että tietoisuudestanne sanoen: "Tapahtuiko jotain? Tunsimmeko mitään? Tapahtuiko jotain?" eli siis tutkitte, se stimuloi uutta – itse asiassa luonnollista, mutta se on teille uutta – tuntua, aistitietoisuutta, uutta tuntemista.

 

Teillä on viisi fyysistä aistia ja aivot. Keho johon olette tottuneet. Mutta yhtäkkiä stimuloidaan todellista tuntemista.

 

Voisimme kutsua sitä "enkeliaisteiksi" tai miksi tahansa, mutta ne ovat luontainen kykynne havaita todellisuuksia, ja se on monikko. Jos Linda ei olisi – ai, Grinch on hereillä nyt. Luontainen kykynne tuntea todellisuuksia. Kirjoittaisitko sen uudelle paperille? Vain "luontaiset kykynne tuntea todellisuuksia". Todellisuuksia, monikko. Se herättää taas tuon vanhan – sanoisin – hyvin luonnollisen kyvyn havaita, tuntea.

 

LINDA: Luontaiset …?

 

ADAMUS: Kykynne havaita todellisuuksia. Ne siis heräävät luonnollisesti. Ja yhtäkkiä teillä on kummallinen … se ei ole edes tunne. Se ei ole biofyysistä. Teillä on vain yhtäkkiä kummallinen aistimus. Ja se on kummallista, koska se ei ole kehossanne tai oikeasti aivoissanne ja sanotte: "Jotain vain tapahtuu." Silloin tiedätte herättävänne – tai herättävänne uudelleen – tuon aistin. Tuon aistin.

 

Vedetäänpä siis kunnolla syvään henkeä. Meillä on ollut paljon puhetta, todella suuri häiriötekijä.

 

Mitä teimme juuri? Sanoitte: "Okei, olen valmis menemään aivojen tuolle puolen enkä tiedä, mitä se on, mutta minulle on ok mennä sinne." Se on ok teille? (Yleisö myöntää) Hyvä. Hyvä, okei.

 

Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä. Kunnolla syvään henkeä.

 

Vaihdan aihetta tässä vähän. Ja John, voisimmeko saada tavallista merabh-musiikkia, ei jouluista?

 

Vedetään kunnolla syvään henkeä.

 

(Musiikki alkaa)

 

Muutos-merabh

 

Ja haluan antaa tunnustusta teille kaikille, jotka sallitte itsenne luonnollisesti siirtyä ajattelijatietoisuudesta tietäjätietoisuuteen tai "minä olen" –tietoisuuteen.

 

Haluan antaa tunnustusta teille kaikille, jotka tavallaan tiesitte, että se oli joka tapauksessa tulossa.

 

Suurin haaste, jonka näen tällä planeetalla, on, että aivot eivät ymmärrä, mitä tulee seuraavaksi – teknologia tai filosofia tai haasteet. Mieli ei pysty käsittelemään sitä. On niitä, jotka yrittävät sitten saada koneet tekemään sen, tietokoneet tekemään sen. Mutta te ja minä tiedämme, että tietokone on vain mielen laajentuma. Sitten he kokeilevat tietokoneen tekoälyä eikä sekään toimi. Mutta tällä planeetalla on hyvin pieni, mutta hämmästyttävä ryhmä, joka on mennyt yli ajattelijasta. He ovat nyt tietäjiä.

 

Joo, haluan jättää teidät tämän hyvin erilaisen näkemyksen kera.

 

Valtavia muutoksia tapahtuu – olette hyvin tietoisia niistä, joita on tapahtunut sisällänne, mutta valtavia muutoksia tapahtuu planeetalla tällä hetkellä – ja ne liittyvät vapauteen. Ne liittyvät mielen tuolle puolen menemiseen, mikä on osa vapausyhtälöä. Ja näette planeetalla tällä hetkellä vastustusta – korkeamman tietoisuuden vastustamista, mielen aikakaudelta poistumisen vastustamista. Vastustus on luonnollista. Se on tavallaan tulosta muutosgravitaatiosta. Aina kun todellisuudessa on jokin muutos, se luo tavallaan tyhjiön, gravitaation, vedon.

 

Tätä siis tapahtuu planeetallanne tällä hetkellä. Näette sitä ja se jatkuu. Näette sitä terrorismissa, uskonnoissa, politiikassa, pankkitoiminnassa. Mutta ystäväni, nämä ovat kaikki järjestelmiä, jotka ovat matkalla ulos. Ne eivät tietenkään poistu sujuvasti. Ne yrittävät roikkua vallassa. Ne yrittävät roikkua vanhoissa tavoissaan tehdä asioita.

 

Ne tekevät sitä ns. terrorismin kautta, mutta terrorismi on oikeasti pelon iskostamista, luottamuksen horjuttamista. Ne tekevät sitä – eikä niitä oikeasti ole kovin monia itse asiassa. Nämä terrori-iskut joita näette – siinä eivät maat taistele toisia maita vastaan. Ne eivät itse asiassa ole uskontoja taistelemassa uskontoja vastaan. Joskus vaikuttaisi siltä, että kyse on ehkä uskonnollisesta asiasta, mutta uskonnot ovat mielen tuotetta ja kun mieli yrittää pitää kiinni vallasta, helpoin pääsy muutoksen vastustamiseen – yksi helpoimmista – on uskonto.

 

Uskonnoissa on kyse vain vallasta. Niissä on kaikissa kyse vain mielestä. Ja niinpä silloin kun terroristi etsii väylää, kun terroristi etsii tapaa tehdä työnsä, on helppoa mennä uskontoon. On helppoa hypnotisoida ihmisiä, kiihottaa ihmisiä tekemällä se taivaan lipun alla.

 

Terroristit eivät oikeasti ole uskonnollisia. He eivät oikeasti ole. On paljon retoriikkaa, paljon hypnoosia, mutta he eivät oikeasti ole. Heillä ei ole enempää tietoisuutta kuin hiekanjyvässä.

 

Mutta he käyttävät tätä laukaisualustana, ja todellisuudessa he horjuttavat luottamusta. He lietsovat pelkoa. He aiheuttavat suuria häiriötekijöitä. He saavat ihmiset keskittymään nyt vain siihen – puhumaan terroriteoista. Miten paljon keskusteluissa on viime kuun tapaamisemme jälkeen, miten paljon keskusteluissa uutisista juomavesiautomaatilla, on ollut kyse terrorismista?

 

Ja he horjuttavat sitä kauniisti. He horjuttavat elämän kudelmaa, kun sitä on yhtäkkiä seinänaapurissanne. Tuo mukava pariskunta asui naapurissanne. Ette tienneet heidän tekevän räjähteitä mennäkseen tappamaan kymmeniä, satoja ihmisiä. Se on horjuttavaa. Se on pelkoa. Se saa naapurin kääntymään toisiaan vastaan. Se saa ystävät epäilemään ystäviä. Se saa myös perheet kyselemään, miettimään omia perheenjäseniään. Se ei nimittäin vaadi kovin paljon. Se ei vaadi enää armeijoita.

 

Tässä on perimmiltään kyse vallasta, mielestä, vanhasta kiinnipitämisestä. Tämä kaikki on vapauden vastustamista.

 

Yksi upeimmista työkaluista, jota käytetään hyvin, hyvin tehokkaasti, on hypnoosi. Noin 10 minuutissa ihminen jota pidetään normaalina, ihminen jolla on säännöllinen työpaikka, ihminen joka on yrittänyt tehdä hyvää koko elämänsä, voidaan muuttaa terroristiksi, eikä hän edes tiedä sitä. Hän ei edes tiedä sitä.

 

Hypnoosi toimii erittäin hyvin, koska mieli on lineaarinen ja paikallinen. Mieli on herkkä. Hypnoosi toimii parhaiten silloin, kun joku on älyllinen – tarkoitan todella paljon mielessä. On paljon helpompaa hypnotisoida joku, jota sanotaan fiksuksi, kuin kylähullu. Kiittäkää Jumalaa kylähulluista.

 

Kun siis kuulette sellaisia asioita, joita tapahtui Pariisissa tai San Bernadinossa, kun kuulette lentokoneiden putoavan yhtäkkiä taivaalta ja kaikkia näitä muita asioita, ja mietitte, mitä tapahtuu, no, tapahtuu paljon hypnotisointia ja tuo hypnoosi voi olla latenttia. Älkää ajatelko vanhaa taskunaurista: "Sinua alkaa nukuttaa". Hypnotisointimenetelmät ovat hyvin jalostuneita ja sitä tulee koko ajan. Ette vain tiedä siitä.

 

Hypnoottiset ehdotukset voivat olla latenttina vuosia. Ei ole epätavallista, että on nyt implantti, joka annettiin 20 vuotta sitten, ja se on edelleen yhtä tehokas laukaistaessa. Laukaisija voi olla jokin ääni- tai sanayhdistelmä. Joskus niitä on myös matemaattisissa kaavoissa ja – öhöm – atk-ohjelmissa.

 

Ja sanon tämän, koska haluan teidän ymmärtävän, että tuolla "ulkona" voi olla hyvin pelottavaa. Ja tiedän, että sanoessani tämän mietitte: "Voi jukra. Olinko minä? Olinko se minä? Hypnotisoitiinko minut? Hypnotisoidaanko minua nyt?" (Vähän kikatusta, kun Adamus heiluttelee kiusoitellen käsiään)

 

Hypnoosi on erittäin pelottava asia ja se on mielen ja älyllisen yhteiskunnan sivutuote. Siksi se on niin helppoa. Kuka tarvitsee pommeja? Kuka tarvitsee armeijoita, kun on naapureita, jotka on hypnotisoitu? Yhtäkkiä puhelin soi kolme kertaa ja lakkaa soimasta. Yhtäkkiä puhelin soi kaksi kertaa ja lakkaa soimasta. Ja sitten se soi kerran ja kaikki signaalit ovat siinä ja tuosta mukavasta ja onnellisesta parista kadun varrella on yhtäkkiä tullut taktinen.

 

Ja juuri nyt jotkut teistä sanovat: "Adamus, mihin olet menossa tässä? Tämä on pelottavaa." Ehdottomasti, mutta haluan teidän käsittävän jotain. Haluan teidän palaavan tähän – kääntäisitkö sen sivun takaisin. Hypnoosi vaikuttaa vain ajattelijoihin. Se vaikuttaa vain ajattelijoihin. Se ei voi koskettaa sellaista, joka on tietämisessä.

 

Jos siis mietitte, jos ajattelette: "Hypnotisoitiinko minut? Olenko altis tälle?", salliessanne tietämisen, niin ei. Ei, ette ole. Ette ole herkkä sille, koska lineaarinen ei voi rajoittaa sitä tapaa, millä tämä aisti, todellinen "minä olen" –aisti, toimii. Ei voi.

 

Sitten kun tämä aisti alkaa todella integroitua elämäänne, on jatkuvaa lisävastauksien, lisämahdollisuuksien ja lisäkokemuksien tavoittelua. Niinpä sitten kun menette lineaarisen ja paikallisen yli ja olette tässä "minä olen" –aistissa, teitä ei koskaan rajoiteta hypnoottiseen ajatukseen.

 

Tietäminen on eksponentiaalista. Se kasvaa. Se tuntee. Se tietää kaikin tavoin. Mieli on lineaarinen. Siksi on erittäin helppoa laittaa hypnoottinen implantti lineaariselle polulle, joka jatkuu lineaarisena. Se ei tutki luonnostaan muita ulottuvuuksia, joten hypnoosi-implantti pysyy. Mutta tietämisessä teitä ei voi hypnotisoida. Teitä ei voi.

 

Halusin siis näyttää tämän, koska kyllä, maailma on hullu. Ei, teidän ei tarvitse olla huolissanne siitä itsenne vuoksi, mutta maailmasta tulee hullumpi ja hullumpi. Meillä on yhdistelmänä teknologia, mieli maksimissaan ja meillä on rikkaiden ja köyhien epätasapaino maailmassa. Helvetti pääsee irti – erittäin hyvällä tavalla.

 

Nimittäin välittömästi rakas Linda, Grinch sanoo: "Voi ei!" Ei, ei ystäväni. Haluan teidän käyttävän hetken. Haluan teidän käyttävän tämän hetken tänä kahden maailman tunnistamispäivänä. Se ei ole "yäk!" Se on "vau!"

 

Olette tietäjiä. Olette luovia. Mitä tulee seuraavaksi? Mitä tulee seuraavaksi teillä? Menkää lineaarisen tuolle puolen.

 

Antakaa tuon tietämisen tulla nyt sisään. Mitä tulee seuraavaksi teillä, lineaarisen polkunne ulkopuolella? Mitä tulee seuraavaksi planeetalla, lineaarisen polun ulkopuolella? Lineaarinen polku olisi "yäk", mutta mitä tulee seuraavaksi, kun yhdistetään eksponentiaalisesti kasvava teknologia tietoisuuteen, tiedostamiseen ja luovuuteen, kun yhdistetään maksimissaan oleva mieli ihmisten haluun jostain paremmasta tällä planeetalla, mitä nyt?

 

Mitä tulee tietämisestä, ei mielestä? Mikä on mahdollista?

 

Kyllä, muutos. Häiritseviä järjestelmiä, teknologioita, malleja – häiritseviä. Mutta tarvitseeko sen olla huono asia vanhan ajattelijan tavalla? Ei lainkaan. Ja siinä kohtaa te tulette mukaan. Siinä kohtaa fantasia, joka ei ole lainkaan fantasiaa, siinä kohtaa tietäminen, siinä kohtaa mielikuvitus tulee mukaan.

 

Kaikki nämä häiritsevät teknologiajärjestelmät, mallit, värähtelyt – merkitsevätkö häiriöt tuhoutumista?

 

Vai merkitsevätkö ne evoluutiota?

 

Vedetäänpä syvään henkeä tälle.

 

Ja tämän myötä, ystäväni, aina, aina, aina tietäkää, että kaikki on hyvin koko luomakunnassa.

 

Kiitos, rakkaat ystäväni. Kiitos (yleisö taputtaa).