CRIMSON CIRCLEN MATERIAALEJA
Kharisma-sarja
SHOUD 11:
"Kharisma 11" – Adamus St. Germain, Geoffrey Hoppen kanavoimana
Esitetty Crimson Circlelle
1.8.2015
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
www.crimsoncircle.com
Minä olen
mitä olen, päivänselvästi Adamus. Aah!
Ei ole St.
Germain tänään, ei ehdottomasti Kuthumi – tänään on pelkkää Adamusta,
tähtiesiintyjäpäivä (yleisö hurraa ja taputtaa). Taputatte nyt, mutta vähänpä
tiedätte, mitä minulla on mielessä.
Ja rakas
Edith, sanottiin, että video olisi vähän epämiellyttävä sinulle (viitaten ennen
kanavointia esitettyyn Anoukin videoon Lost).
EDITH: Voi,
ei. Ei se saanut oloani tuntumaan epämiellyttävältä.
ADAMUS: Ei
saanut oloasi tuntumaan epämiellyttävältä?
EDITH: Ei.
Siinä on vain kyse itsemme rakastamisesta.
ADAMUS:
Ehdottomasti! Kuulitte sen Edithiltä! (Yleisö taputtaa) Adamus-palkinto sinulle
tänään.
EDITH: Ai,
vau!
LINDA: Haa!
Minulla on yksi. Minulla on yksi. Ha, haa! Ha, haa, haa!
ADAMUS: Saat
Adamus-palkkion.
LINDA:
Minulla on yksi!
ADAMUS:
Siinä on kyse vain itsensä rakastamisesta, kyllä.
LINDA:
Tulossa.
ADAMUS: Itse
asiassa minun täytyy kertoa pikku tarina. Valitsin sen. Ei suosikkimusiikkiani,
mutta kenties suosikkiaiheeni – itsensä rakastaminen. Ja yhdessä kohtaa rakas
Geoffrey, Cauldre, vähän hermostui ja aikoi laittaa jotain laimeaa,
ei-loukkaavaa, ei-epämiellyttävää. Ja hän käytti jopa Edithiä tekosyynä ja
sanoi: "Edithille tämä video saattaa olla epämukava." Olinko
oikeassa, rakas leidini? (Hän antaa suukon Edithille ja yleisö sanoo
"oiiii!")
EDITH:
Kiitos (Adamus suutelee uudestaan). Kiitos.
ADAMUS: Ei
lainkaan epämiellyttävää. Voi, joku rakastaa itseään ja laulaa … oi.
LINDA:
(tuoden Adamas-palkinnon) Se on ainoa.
ADAMUS: Ja
haluaisimme saada hyvän kuvan tästä. Edith, sinulle (Adamus antaa palkinnon
hänelle).
EDITH:
Kiitos oikein paljon.
ADAMUS:
Sinulle. Kyllä, kyllä (vähän taputuksia). Käsitätkö, ettemme anna kovin monia
näitä enää – nyt kun sellaisen voi osaa netistä 44 dollarilla (muutama
naurahdus). Mutta se on sinun.
Aah, yksi
suosikkiaiheeni on itsensä rakastaminen ja meillä on taipumusta – teillä on
taipumusta – tuntea se epämukavaksi toisinaan ja melkein nolostua siitä joskus.
Tässä meillä on kaunis musiikkivideo, joka puhuu eksymisestä – tiedän monien
teistä tuntevan niin, eksyneeltä omaan lauluunne – ja grafiikkaa, erittäin
ammattimaisesti tehty, mutta painaudutaan itseään vasten kylpyammeessa (naurua
kun Adamus asettuu mukavasti Edithin viereen). Tai kutsukaa minua. (Adamus
naureskelee)
Niin rakkaat
ystäväni, teemme tänään vähän eri tavalla, vähän eri tavalla.
Ensinnäkin
ymmärtäkää, että olen itse asiassa täällä tässä shoudissa – ja shoud on me
kaikki. Shoud on heijastus meistä kaikista. Silloin kun on hyvin mahtava shoud,
virstanpylväs-shoud, se johtuu siitä, että olette valmiita ottamaan seuraavan
askeleen. Se ei aina tunnu hyvältä tuolla hetkellä, se ei ole aina mukavaa
silloin, mutta sallitte menemisen seuraavalle tasolle. On helppoa joskus jäädä
elämässänne vallitsevaan tilaan ja vain ajatella elämän olevan erilaista,
muttei koskaan salli sen olla erilasta, ei tee rohkeita liikkeitä.
Jumalan kaataminen
Viime kuussa
teimme rohkean liikkeen. Teimme Jumalan kaatamisen (naurua). Teille jotka ette
tiedä, mistä puhun, niin on joitain, mitä kutsutaan "lehmän kaatamiseksi".
Lehmän kaatamiseksi. Kyllä, amerikkalaiset täällä tietävät, mitä se on. Uskon,
että sitä on harrastettu melko paljon täällä. Mutta te joille se ei ole tuttua
ja haluatte tehdä jotain tänä iltana … (Naurua ja yleisö sanoo "ei!")
Menkää lehmälaitumelle, kun lehmät nukkuvat. Ja kun näette, että lehmä nukkuu,
kaadatte sen yhdellä sormella, ilman varsinaista ponnistusta (Adamus
naureskelee). Ei, ei, lehmä ei välitä, kunhan se saa syödä seuraavana päivänä.
Teimme
Jumalan kaatamisen. Se oli valmis, koska Jumala on melko uninen. Jumala on
melko veltto ja Jumala on laitumella, tavallaan … (hän näyttää väsynyttä
naamaa). Voi, olen vakavissani. En kutsu Jumalaa lehmäksi (muutama naurahdus).
No, kenties kutsun (lisää naureskelua). Se oli täysin valmis kaadettavaksi,
menemään kumoon. Se oli iso askel. Ette ehkä oivaltaneet sitä viime kuussa,
mutta on valtava askel, että voimme edes puhua siitä huolestumatta, että joku
katselee tai kuuntelee, koska no, teidän ei tarvitse huolestua. Kukaan ei
kuuntele tätä! (Adamus nauraa)
Huolestumatta
jälkiseuraamuksista, koska niin paljon kuin Jumala onkin osa massatietoisuutta,
ihmiset haluavat sen muuttuvan. Ihmiset haluavat todella muutoksen Jumalassa,
mutta he pelkäävät. He pelkäävät, että se olisi liian suuri muutos tai muutos
väärään suuntaan, mutta he ovat tavallaan kyllästyneet Jumalaan sellaisena,
kuin ihmiset ovat tunteneet sen. He haluavat jonkin vähän dynaamisemman,
virkistävämmän, yksinkertaisemman – ei vain joidenkin kärttyisten vanhojen
miesten opettamaa.
Itse asiassa
asiat tekevät oikeasti läpimurron Jumalarintamalla, sitten kuin naiset yhtä
lailla kuin miehet jakavat tämän Jumala-asian, kun he saarnaavat. Minusta se on
hyvin kummallista – se oli kummallista 300 vuotta sitten, mutta vielä
kummallisempaa nyt – että pappien täytyy olla miehiä ja rabbien yleensä miehiä
ja saarnaajien ja kirkkoherrojen yleensä miehiä. Ei aina, mutta yleensä. Se on
erittäin kummallista. Se oli kummallista silloin. Kaikki tiesivät, että jotain
puuttui, mutta kukaan ei aikonut puhua siitä. Ja tässä olemme 300 myöhemmin ja
se puuttuu edelleen. Mutta tiedätte, milloin tapahtuu muutoksia jossain
pääkirkossa ja uskonnollisissa järjestöissä ja sallitaan naisten seistä edessä.
Mutta joka
tapauksessa teimme vähän Jumalan kaatamista viime kuussa ja se meni kumoon ja
on jälkiseuraamuksia. Tarkoitan, että sitä on hauska tehdä ja katsella, kun
koko Jumala, tämä suuri ja voimakas, kaikkitietävä olento– pum! kaatuu tuosta
vaan.
Teillä on
kuitenkin jälkiseuraamuksia. Se alkaa ravistella ja horjuttaa sitä perustaa,
jolle monet asiat oli rakennettu. Se alkaa repiä asioita alas sisäisesti.
Vaikka tiedän, että kaikki teistä ajattelevat, että te ette ole uskonnollisia,
mutta oli edelleen jonkinlainen vanha panostus Jumalaan. Alatte päästää irti
siitä ja asioita tulee esiin, koska Jumala on kuin suuri tukahduttava peitto
monien asioiden päällä – pelko, syyllisyys, häpeä ja muistojen piilottaminen –
kaikki tämä samalla, kun rukoilette Jumalaa. No, kun se lähtee pois, asioita
tulee esiin.
Sandra.
SANDRA: Olen
juuri tulossa.
ADAMUS:
Kahvia.
SANDRA: Olen
juuri tulossa (muutama kikatus).
ADAMUS:
Kyllä. Kiitos, rakkaani. Kiitos. (Vähän taputuksia) Kippis. Ryntää vain
vapaasti tänne koska tahansa, kunhan kyse on kahvistani, ei mistään muusta.
Se siis
ravistelee monia asioita ja luultavasti huomasitte, että monin tavoin oli hullu
kuukausi, erilainen kuin tavallinen hullu. Oli hullu kuukausi – tuntui vähän
eksyneeltä, irtonaiselta, ankkuroimattomalta ja vähän epämukavalta, kun vanhaa
perustaa ei ollut – ja se on ehdottomasti tarkoituksenmukaista. Se tuo esiin
asioita, kuten "Rakas John" –kirjeen, josta puhuitte aiemmin. Se tuo
esiin "Rakas Susan" –kirjeitä. Se tuo esiin "Rakas Mary"
–kirjeitä, "Rakas Benjamin" –kirjeitä, "Rakas Richard"
–kirjeitä. Se toi esiin paljon asioita ja se toi ne pintaan. Ja silloin kun
asioita tuodaan pintaan ja ne paljastetaan ns. valolle tai tietoisuudelle, se
sattuu jonkin aikaa. Se on epämukavaa, ettekä te tai minä halua palata mukavaan
pikku paikkaanne ja yritä tehdä siitä vain vähän mukavamman. Menemme tästä
läpi. Menemme siitä läpi ja se on vähän epämukavaa ja se tavallaan repii
ihmisalgoritminne kudelmaa ja se tarvitsi repiä. Ja se jatkuu.
Hämmästyttävä
asia kuitenkin on, että kun ymmärrätte, mitä tapahtuu, vaikka onkin vähän tunne-,
mentaali ja kenties fyysistä kipua, sanotte: "Ai, okei. Tätä
tapahtuu." Se on paljon helpompaa kuin olla ehdottomassa pimeydessä ja
sanoa: "Mikä minussa on vikana?" Se on kamalaa. Kyllä, on epämukavia
aikoja, sopeutumisaikoja, mutta kun ymmärrätte, että se on tarkoituksenmukaista
ja laajennutte sen yli, se on paljon miellyttävämpi, paljon helpompi ottaa
vastaan.
Kaikki nyt-hetkessä
Kun seison
tässä nyt puhumassa, puhun jokaiselle teistä. Tämä on teidän shoudinne. Tämän
te luotte. Mutta teen sitä yhtä paljon myös itselleni, yhtä paljon minua
varten, koska kun puhun tässä ja periaatteessa tulkitsen tai ilmaisen teidän
viestinne ja omani, minussa on osa joka kuulee tämän nyt – osa minua. Se on
osa, joka ei ole ylösnoussut mestari. Se on osa, jolla on erittäin vaikeaa 2600
vuotta sitten. Se on osani, joka on hyvin turhautunut, hämmentynyt ja
eksyksissä. Niinpä seison tässä puhuen itselleni, sanoen itselleni: "Käyt
läpi evoluutiota, avautumista. Tulee valaistumisen aika." Seison tässä
puhumassa menneisyydelleni eikä menneisyys ole tuolla jossain. Itse asiassa
menneisyys on aivan tässä.
Teette samaa
itsenne kanssa tällä hetkellä. Puhutte menneisyydellenne. Puhutte
nykyhetkellenne, ajankohtaiselle ajallenne. Ja teissä on osa, jonka sanoisitte puhuvan
teille tulevaisuudesta – mutta se ei oikeasti ole, kaikki on nyt-hetkestä –
sanoen: "Kaikki selviää." Sen on pakko. Sen on pakko. Kaikki yhdistyy
ehdottomasti mitä kauneimmalla ja hämmästyttävimmällä tavalla, jonka te loitte
– ei kukaan muu. Jonka te loitte. Niinpä huolimatta monista asioista, joista
olette huolissaan ja joita ihmettelette tällä hetkellä, kun ihminen istuu
täällä ja ajattelee, että on jotain, mitä ette ole vielä tajunneet, ihmettelee,
mitä tulee seuraavaksi, ja kenties on huolissaan siitä, kenties turhautunut
elämään, on tuo osanne, joka puhuu teille juuri nyt ja sanoo: "Vedä syvään
henkeä. Rentoudu. Rentoudu."
Nimittäin
mielenkiintoista on, ettei ole oikeasti menneisyyttä, nykyisyyttä ja
tulevaisuutta. Kaiken on tapahduttava nyt-hetkessä. Kaiken on tapahduttava
nyt-hetkessä. Mitään ei voi tapahtua menneisyydessä tai tulevaisuudessa. Niinpä
myös tuo ylösnoussut mestarinne on nyt-hetkessä, samassa nyt-hetkessä kuin tämä
ihminen on ja menneisyys.
"Mikä
on siis ongelma?" sanotte. "Miten ihmeessä en tajua sitä?" No,
koska näette tai tiedostatte vain pienen osa nyt-hetkeä. Kaikki tapahtuu nyt.
Ei ole menemistä tulevaisuuteen – se on aivan tässä. Ja tavallaan voitaisiin
sanoa, että sanotte itsellenne nyt: "Avaa tietoisuutesi. Salli
tietoisuutesi. Salli itsesi oivaltaa kaikki, mitä on tässä nyt-hetkessä."
Ei mielessä, ei älyllisesti. Teet sen olemalla ehdottoman rohkea ja uskalias ja
sanomalla: "Minulla ei ole mitään menetettävää. Aion ehdottomasti avautua
nyt." Ja lakkaa sitten ajattelemasta sitä. Se on hyvin tärkeää. Ja Itsesi,
valaistunut, oivallettu Itsesi sanoo sen sinulle nyt: "Lakkaa
ajattelemasta sitä. Jatka vain sitä, mitä haluat tehdä." Sallit. Avaudut
ja sallit ja sitten lakkaat ajattelemasta sitä. Jatkat jokapäiväistä elämääsi.
Jatkat sitä, mitä haluat tehdä.
Vedetäänpä
syvään henkeä ja tehdään se nyt.
Ei mitään uutta
Tänään en
aio kertoa teille mitään uutta. Sori. Olette kuulleet jo kaiken, mitä aion
kertoa teille – oli se sitten tällä tai ns. menneisyydessä tai valaistunut
Itsenne kertoo teille tämän. Olette jo kuulleet sen. Tiedätte sen jo. Niinpä ei
ole mitään uutta tänään. Ja minun oli mainittava tämä, koska on melko monia,
jotka seuraavat tätä saadakseen uutta: "Mitä uutta hän sanoo tänään?"
Jäätte kiinni uuteen. Kaiken on oltava uutta. Ei ole. Ei ole oikeasti mitään
uutta.
Voin kertoa
teille samat vanhat jutut täysin uudella tavalla, jota voitaisiin ajatella
uudeksi, mutta se ei oikeasti ole. Jos palaatte aiempiin shoudeihin Tobiaksen
kanssa – Luoja-sarjaan, Mestari-sarjaan, joihinkin muihin sarjoihin – mikään ei
ole uutta. Hän on sanonut sen jo aiemmin. Sanon sen vain eri tavalla –
huvittavammalla tai häiritsevämmällä tavalla, sanon sen vain eri tavalla –
mutta sen lisäksi ei ole mitään uutta, koska valaistunut oivallettu Itse on jo
kertonut teille kaiken. Se on jo kertonut teille.
Mainitsen
tämän siis teille, jotka tulette tänne vain saamaan uutta ja raportoitte vain
uutta – "Mitä uusia asioita hän sanoi?" – ja vain haukottelette
sille, minkä luulette kuulleenne aiemmin. Teidän ehkä kannattaa lähteä nyt.
Soitan teille sitten, kun puhumme jostain uudesta – en koskaan (vähän
naureskelua).
Siinä on
viehätyksensä. Se on kuin riippuvuus. Puhun enemmän siitä tulevassa
Riippuvuudet-tilaisuudessamme. Mutta on pakkomielle uudesta – "On pakko
löytää jotain uutta." Pakko löytää jotain uutta ensinnäkin, jotta voin
olla se, joka kertoo kaikille muille: "Kuulin juuri jotain uutta."
Sen on oltava jotain uutta, koska olette todella kyllästyneet vanhaan. Teidän
on saatava tuota uutta melkein häiriötekijänä, koska ette oikeasti koskaan
tehneet tuota vanhaa, mitä sanottiin aiemmin, ette koskaan oikeasti vieneet
sitä loppuun tai sallineet sitä, joten on oltava jotain uutta. Ja olen vähän
kyllästynyt siihen. Seiskää minun sandaaleissani hetki – aina on keksittävä
jotain uutta joka kuukausi vain noille "uutta"-ihmisille, niille
jotka pitävät uudesta.
Niinpä
päätin: ei tänään. Ei tänään. Tänään ei ole mitään uutta. Ja nyt jos pääsemme
eroon kaikista niistä, jotka tulevat tänne vain saamaan uutta, voimme äästä asiaan.
Okei, tehdäänpä jotain uutta nyt, kun he ovat poissa (naurua).
Se on
energiaruokkimista. Se on ärsyttävä. Se on kuin: mikä minä oikein olen, jokin
viihdyttäjä täällä edessä? (Joku yleisöstä sanoo "joo" ja vähän
naurua) Okei! Tehdäänpä jotain uutta!! (Lisää naurua)
Te ette tule
tänne saamaan uutta. Tulette tänne vain avautumaan. Olen vain suuri
purkinavaaja elämässänne (Adamus naureskelee). Tulette tänne vain avautumaan.
On helppoa jäädä jumiin "tuolla ulkona". Ette näe minun jäävän
maisemiin shoudin lopussa. Lähden, koska on erittäin helppoa jäädä jumiin ja
ansaan tuonne. Oikeasti on – ettekä ole ainoastaan jumissa jokapäiväisissä
toimissanne, vaan olette jumissa myös kehossa. Minä tulen sisään ja vuokraan
tämän kehon muutaman kerran kuussa ja siirryn eteenpäin. Mutta on rankkaa.
Tulemme tänne vain antamaan teille vähän – aioin sanoa "henkistä
hierontaa", mutta se ei ole sitä, vaan tietoisuushierontaa ja teemme vähän
ihmisenne kaatamista (Adamus naureskelee).
Oletko
koskaan tehnyt sitä, Kerri? Lehmän kaatamista?
KERRI: Ei,
en ole.
ADAMUS:
Kokeile sitä.
KERRI:
Voisin harjoitella sinulla.
ADAMUS:
Kokeile sitä (vähän naurua). Joo.
KERRI:
Minulla on hauskan kaatamista.
ADAMUS: No,
minun täytyy nukahtaa ensin enkä koskaan nuku.
KERRI: Ai.
ADAMUS: Siis
kyllä, kokeile sitä. Ota kuvia, joo, ja haluaisimme nähdä videon ensi kuussa
(Adamus naureskelee).
KERRI: Okei.
Onko se jokin tehtävä, professori?
ADAMUS: Ei.
Se on kuin menemistä huvipuistoon (Adamus naureskelee).
Siis ei
mitään uutta. Kaikki on tässä. Miksi ette tiedä sitä? Koska ette ole vain
avautuneet sille. Siinä kaikki. Miksi? Se on suuri haaste? Ja miksi? Menen
siihen taas tulevassa tilaisuudessamme, mutta teistä tulee riippuvainen
elämästä. Teistä tulee riippuvainen siitä. Teistä tulee riippuvainen matkasta.
Teistä tulee riippuvainen ongelmista. Teistä tulee riippuvainen koko jutusta ja
tulette tänne kuuntelemaan Itsenne, valaistuneen Itsenne sanovan: "Vedä
vain syvään henkeä. Vedä vain syvään henkeä ja salli."
Ristiriitaisuuksia
On toinen asia,
jonka halusin tuoda esiin. Havaitsette luultavasti jo tai havaitsette vielä
enemmän, että elämästä on tulossa sarja ristiriitaisuuksia ja se on vaikeaa.
Ihminen pitää siitä, että asiat ovat kivasti järjestetty ja se tietää, missä
piste A, piste B ja piste C ovat. Huomaatte luultavasti valtavia
ristiriitaisuuksia itsessänne, siinä mitä kerron teille – ristiriitaisuutta
siinä, että toisaalta sanon: "Olkaa elämässä. Olkaa elämän ilossa",
mutta seuraavassa hetkessä sanon, että olette riippuvaisia elämästä. Sanotte:
"No, eikö siinä ole ristiriita?" Ei lainkaan. Ei lainkaan.
Yhtenä
hetkenä puhumme avoimuudesta, seuraavana hetkenä puhumme fokusoitumisesta. Eikö
se ole ristiriitaista? Ei. Ei oikeastaan. Ei oikeastaan, erityisesti kun alatte
sallia itsenne olla ja-tilassa, koska ristiriitaisuuksia on eri todellisuus-,
värähtely- ja energiatasoilla. On suuria ristiriitaisuuksia ns. luonnon ja sen
välillä, mitä on muissa todellisuuksissa. Ja siitä syystä on vaikeaa nähdä
niitä, koska tarkastelette asioita odottavin silmin – että kaiken on oltava
tietyllä tavalla toisissa ulottuvuuksissa, ja sitten menette sinne ettekä löydä
sitä. No, koska se on "ja". Se on erilaista. Gravitaatio joka toimii
täällä, voi olla hyvin erilaista kuin gravitaatio jossain muualla, energiareaktio
täällä hyvin erilainen kuin toisissa paikoissa.
Totutelkaa
siis siihen. Ristiriitaisuuksiin. Mielessänne ei ole mitään vikaa, kun alatte
havaita suuria ristiriitaisuuksia asioissa ja itsessänne – ei ollenkaan mitään
vikaa. Itse asiassa, on oikeasti aika katsoa pelkän lineaarisen ajattelun ja
sen yli, että kaiken täytyy olla samanlaista.
Se on aluksi
erittäin vaikeaa mielellenne, todellisuusmaisemallenne. Olette hyvin pahalla
tuulella. Missään ei ole mitään tolkkua ja on epätoivoisia yrityksiä laittaa
kaikki takaisin yhteen. Ja sitten masennutte ja ahdistutte ettekä saa unta
yöllä. No, pääsette siitä yli. Pääsette siitä yli ja alatte oivaltaa, että
ruumiillistuneena mestarina on monia eri todellisuustasoja eikä niiden kaikkien
tarvitse sopia yhteen toistensa kanssa. Tämän planeetan fysiikan ei tarvitse
sopia vähääkään yhteen toisten ulottuvuuksien fysiikan kanssa.
Siksi se on
huvittavaa. Pidätte sitä huvittavana jossain kohtaa. Cauldre puhui tauolla
jollekin gravitaatiosta ja siitä energialähteenä, jonka Tesla alkoi ymmärtää.
Mutta tiedemiehet eivät näe sitä tällä hetkellä, koska he olettavat, että tämä
todellisuus toimii myös tässä toisessa todellisuudessa – dynamiikat tässä (yksi
paikka) soveltuvat tähän (toinen paikka) eivätkä ne sovellu. On hyvin erilaista.
Ja ne kaikki voivat olla rinnakkain yhdessä, vaikka ne eivät olekaan
järjestyksessä. Vaikka ne ovat yhteensopimattomia, ne voivat olla rinnakkain
yhdessä. Se on valtava pointti.
Siksi sanon,
että kaikki on nyt-hetkessä. Mitään ei voi mitenkään tapahtua nyt-hetken
ulkopuolella. Nyt-hetken ulkopuolella ei ole mitään. Mutta te hahmotatte, että
on menneisyys ja tulevaisuus, ja on erittäin vaikea havaita, että valaistunut
olento on aivan tässä ja myös törppö on aivan tässä. Kaikki on aivan tässä eikä
kaiken tarvitse olla yhteensopivaa – yhteensopivaa fysiikkaa, yhteensopivaa
energiaa, yhteensopivaa tietoisuutta – kuitenkin kaikki voi olla rinnakkain. Se
on valtavaa, erittäin tärkeää.
Mieli
kamppailee nyt sen kanssa, kuten muutamat teistä tekevät tällä hetkellä:
"Miten se toimii?" Mielenne ei saa selvää siitä ja selitän sitä
hetken kuluttua. Rentoutukaa siis vain siihen. Rentoutukaa siihen. Se on
avautumista. Se on avautumista ja on aikoja, jolloin teistä tuntuu hyvin
kiusalliselta eikä missään ole tolkkua fyysisesti, älyllisesti, henkisesti ja
teistä tuntuu, että teidät käännetään ylösalaisin, ja se on okei. Se on okei.
Mieli
Monet teistä
ovat huolestuneita tulemisesta vähän vanhemmaksi ja mielen sekoamisesta.
Nimittäin ei ole kovin paljon eroa vanhaksi tulemisen ja valaistumisen välillä
(vähän naurua). Ei ole. Ei ole, paitsi kyky ymmärtää, mitä tapahtuu.
Käytän
esimerkkiä. Kuvitelkaa taskulamppu. Kun ihminen tulee vanhemmaksi, hänen
mielensä – no, taskulampun paristot eivät ole aivan yhtä voimakkaat kuin ennen.
Ja tämän lisäksi sen sijaan, että valokeila on hyvin tarkkaan fokusoitunut, se
on vähän epätarkempi ja laajempi. Niinpä usein vanhemmat ihmiset joiden
ajattelette tulleen vähän höpsöksi – ja he ajattelevat olevansa vain kummasti
onnellisempia kuin koskaan ennen (naurua) – heidän ei tarvitse enää käsitellä
kaikkea. Jotkut heistä muuten teeskentelevät sen, jottei heidän tarvitse enää
olla tekemisissä ihmisten kanssa. Mutta mielestä tulee puuromaisempi ja se
alkaa ajelehtia toisiin ulottuvuuksiin. On kyse sitten kuolemaulottuvuudesta
tai muista ulottuvuuksista, joita jo on, he alkavat ajelehtia sinne.
Ns.
tervejärkinen, rationaalinen ihminen kuuntelee heidän pölpöttävän ja ajattelee:
"Voi, heiltä alkaa mennä järki ja toivon, ettei minusta tule koskaan
sellaista." No, teistä tulee sellainen (Adamus naureskelee). Se oli
huvittavaa! (Lisää naureskelua) Mutta yhdellä erolla. Kyse ei ole vanhenemisesta.
Teille tapahtuu niin, että laajenette mielen tuolle puolen ja alatte havaita
toisia ulottuvuuksia. Ja kun kuulette minun puhuvan siitä, sanotte: "Ai!
Se kuulostaa upealta. Se on kuin mahtava tieteiselokuva ja minä olen tähti.
Tämä on upea uusi maailma – Star Trek, Tähtiensota", ja kaikkea muuta.
Mutta sitten kun se alkaa tapahtua, sanotte: "Voi ei! Mikä minussa on
vikana?! En muista mitään. Voi! Mikä aivoissani on vikana?"
Ne ovat kuin
vanhan ihmisen aivot. Ne vain laajentuvat. Mutta fokusenne kadottamisen
sijasta, teillä on edelleen – tämä on hyvä uutinen ja huono uutinen – fokus ja
paristot täyteen ladattu. Kyllä, ne ovat. Teillä on edelleen fokus, mutta nyt
teillä on yksi fokus täällä ja toinen fokus täällä ja kolmas fokus täällä ja neljäs
täällä (osoittaen eri paikkoihin). Teistä tulee nimittäin monifokuksinen.
Teillä on kaikki nämä eri valokeilat. Yhden valokeilan sijasta – niin kuin
30-vuotiaalla on vain yksi valokeila fokusoituneena tähän – alatte laittaa
niitä kaikkialle. Se on hyvin outoa ensin, mutta haluan teidän menevän kanssani
hetkeksi paikkaan, missä se ei ole outoa. Okei?
Tässä siis
ihmettelette nyt: "Mitä minulle tapahtuu? En muista kaikkea."
Laitatte vain fokuksenne moniin eri todellisuuksiin. Mieli yrittää ymmärtää
sen, muistaa sen, saada tolkkua siitä, mutta se ei pysty. Se ei pysty. Suurin
virhe on – odotan loppuun, ennen kuin paketoin tämän – se ei pysty. Lakatkaa
siis yrittämästä. Se on niin yksinkertaista.
Mielellänne
on fokus täällä ja se pysty fokusoitumaan vain tänne – kenties tänne (toinen
paikka) ja vähän sen yli, mutta ei kuitenkaan paljon – joten lakatkaa panemasta
mieltä ymmärtämään sellaista, mihin se ei pysty. Se ei pysty.
Tulkaa siis
kanssani nyt. Emme tarvitse musiikkia tai mitään, mutta tulkaa kanssani
nyt-hetkeen, siihen mikä ei ole uutta. Okei? Ensimmäinen asia. Se ei ole uutta.
Emme mene mihinkään uuteen tässä, koska olette jo siellä. Ja tämä ei ole mielen
peliä – tämä on nimeltään "Todellisuuden 101" (eli todellisuuden
perusteet). Tulkaa kanssani hetkeksi sinne, missä teillä on tämä fokuspaikka
tällä maapallolla – kehonne, ajatuksenne, identiteettinne. Sen pitäisi olla
helppoa. Tätä teette joka päivä – missä ovat tapanne ja missä teillä on
tasapainon ja havaitsemisen tunne.
Okei. Nyt
meillä on se. Se on selviö. Mutta juuri nyt tällä samalla hetkellä, älyllisen
ajattelun tuolla puolen, on toisia asioita, joita kutsuttaisiin
ulottuvuuksiksi. Haluaisin myös päästä puolessa vuodessa siihen, ettemme käytä
enää sanaa "ulottuvuus". Se kuulostaa niin new age –äitelältä. Ne
ovat vain todellisuuksia. Ne ovat vain ilmaisuja ja juuri nyt teillä on niitä.
Juuri nyt ne ovat olemassa.
No, voin
todistaa sen. Teette sitä unissanne joka yö. Jotkut teistä muistavat, jotkut teistä
eivät, mutta menette toiseen todellisuuteen, toiseen ilmaisuun, toiseen
kokemukseen. Ja usein se menee fyysis-älyllisen yli, joten siihen on vaikea
samaistua, mutta se on siinä. Esimerkiksi sielunne, "minä olen"
–olemuksenne vain laulaa tarvitsematta käyttää äänihuulia, koska niitä ei
tarvita. Se vain laulaa, tuntee tuon ilmaisun tulevan läpi. Se on yksi todellisuus.
On myös
todellisuus, fokus, "ja", missä olette tyytyväinen. Tyytyväinen – en
halua käyttää sanaa "rauha", koska silläkin on väärä merkitys – mutta
teille on vain ok kaikki, mitä tapahtuu monilla tasoilla.
Se on tässä
nyt. On sinä, fokus joka on opettaja, upea opettaja. Sen ei tarvitse olla
täällä fyysisessä kehossa, mielessä. Se voi olla, mutta sen ei tarvitse olla.
Ja siinä jaatte kharismaanne, valoanne. Teillä ei tarvitse olla 100 ihmistä
istumassa edessänne kovilla tuoleilla ihmetellen, milloin he saavat pizzaa
(muutama kikatus). Ei. Voisitte olla vain toisessa fokuksessa ja säteillä
kharismaanne. Se on opettamista. Kuka sanoi, että sen täytyy tapahtua ryhmän
edessä? Sellainen ei itse asiassa aina toimi kovin hyvin – mutta olette vain
säteilevä.
Teillä on
toinen fokus, niin ei-ihminen että sitä on melkein vaikea ymmärtää, niin
ei-keho, ei-mieli, että se on vain olemista. Olemista. Se on aivan siinä.
Ja on toinen
fokuksenne, ilmaisu joka – uskokaa tai älkää – haluaa tehdä kaiken uudestaan,
koko ihmisjutun uudestaan. Ei, vaan oikeasti. Oikeasti. Se pelottaa minua
(Adamus naureskelee). Ei, vaan se ymmärtää tämän jutun, monimuotoisuuden,
"ja". Ja se ymmärtää, ettei oikeasti ole tuskaa tai traumaa, ja se
ymmärtää, että kyse on vain hämmästyttävästä kokemuksesta, ei testistä ja se
haluaa tulla takaisin. Se todella haluaa. Ja on toinen fokus, joka on jo
tullut. Toinen elämä. En sanonut "tämän jälkeen" – se voi olla ennen
tätä. Se voi olla ennen tätä.
Kyllä,
voitte olla ylösnoussut mestari ja teillä on uusi elämä eikä sillä ole
merkitystä, missä se on. Sillä ei ole merkitystä, onko se ennen valaistumista
vai sen jälkeen, koska millään siitä ei ole merkitystä tietyssä pisteessä.
Sillä ei ole. Voitte olla ehdottomasti ylösnoussut ja sanoa: "Haluan tehdä
uuden ilmaisun." Ja voitte tehdä sen eri tavalla, tarvitsematta käydä läpi
tavallista syntymäprosessia, kuten Tobias kävi. Ja voitte tehdä sen vain
pitääksenne hauskaa. Voitte tehdä sen tulematta täysin päihtyneeksi ja
filosofiseksi ja jumiutuneeksi ja kaikkea muuta. Ja olette kaikkia näitä
asioita.
Nyt minä
sanon sen, te sanotte sen – valaistunut Itsenne joka on ehdottomasti tässä,
sanoo sen, yrittäen tehdä asia selväksi ihmisfokukselle, joka istuu näissä
tuoleissa tai katselee internetin kautta – ja te sanotte tavallaan: "Just
joo! Tämä ei ole uutta. Tiedän tämän kaiken. Tiedän tämän. Se on hyvin helppoa.
Olen ja-olento. En ole paskan vankina!" Tein se herättääksenne teidät
(muutama naurahdus). Jotkut teistä olivat tavallaan puolinukuksissa. Ette ole
missään vankina – betonissa, paskassa, missään. Ette ole! Se oli vain se fokus,
missä olitte. Mutta kuten tiedätte, osa teistä – eivät kaikki – kävelee ulos
ovesta ja sammuttaa myöhemmin internetin ja palaa takaisin yhteen fokukseen.
Kun teette sen, pysähtykää.
Pysähtykää.
Vetäkää syvään henkeä – ja – te ette ole.
Tässä
tapahtuu niin, että höllennätte. Höllennätte lineaarista todellisuutta, joka on
ollut aikakausia – olette tavallaan olleet tuon todellisuuden vankina, samalla
kun myös kaikki nämä muut todellisuudet ovat olemassa, mutta höllennätte sitä.
Pääsette ulos omista tiukoista alusvaatteistanne ja se on haastavaa, koska jokin
osanne haluaa kovasti vain tehdä tuosta lineaarisesta todellisuudesta vähän
paremman. Ja suututte minuun, koska joka kuukausi tulette tänne tavallaan
sanoen: "Haluan vain tehdä elämästäni paremman" ja minä tavallaan
räjäytän elämänne. Sitä te itse asiassa haluatte, koska jäätte kovasti jumiin,
kun ette ole "ja".
Jokainen
mestari, myös te, tajusi sen: "Ai! Yritin vain tehdä ihmiselämästäni
täydellisen", ja se on syvältä. Jos yritätte tehdä sen, se tekee teistä
kirjan "Red Lion, numero 2" (Adamus naureskelee). Seuraava kirjani.
Etsin kirjoittajaa työskentelemään kanssani siinä. "Red Lion, numero 2"
tulee, silloin kuin ihmiselle on pakkomielteenä oma … (Crash ottaa kuvan)
Kiitos. Täytyy pysähtyä aina silloin tällöin ja saada kuva otetuksi. Se on
Zen-sanonta – "Pysähdy aina silloin tällöin kuvaa varten." Missä
olinkaan?
LINDA: Tee
se vielä kerran. (Crash nappaa toisen kuvan ja Adamus nauraa)
ADAMUS:
Linda-ilme (lisää naurua). Mitä sanot, rakkaani? Mitä yrität kertoa minulle
tässä? Mitä … Joo, pidä kiirettä, ota kuva. Paina nappia. Okei. Nyt hän siis
lähtee pois näyttämöltä (Adamus kulkee käytävää pitkin). Crash miettii:
"Mitä teen seuraavaksi? Seuraanko häntä ympäri huonetta? Seuraanko häntä
kuin pieni koira ja otan kuvia hänestä?" No, tietysti seuraat! (Naurua)
Koska meidän täytyy näyttää Adamuksen monet poseeraukset ja kasvot (hän
poseeraa takapöydällä). En ole pelkkä näyttämökaveri. Pidä kiirettä, ota kuva.
En ole vain näyttämökaveri (naureskellen). Voi, missä on tuo häiriötekijä,
jonka juuri kylvin? Voi, rakastan sitä!
"Red
Lion, numero 2". "Red Lion, numero 1" on adeptista, oppilaasta
joka yrittää kovasti tehdä valaistumista. Voi, se on kuin hänen kantamansa
risti ja se on asia, jolla hän pitkästyttää kaikki, myös itsensä, ja hän
yrittää kovasti. Ja hän sanoo aina: "Voi minua raukkaa. Teen työtä siihen.
Ei läpimurtoa. Ei läpimurtoa. Mikä on vikana?" Ja niin hänestä tulee vielä
oikeamielisempi omasta valaistumisestaan. Voi – haukotus – tuttu juttu.
Hän yrittää
niin kovasti rakentaa ihmisyyttään, että häneltä katoaa koko hemmetin pointti.
Hän yrittää niin kiireisenä tehdä pienestä häkistään vähän suuremman tai
paremman, että häneltä katoaa koko pointti. Me räjäytämme tuon häkin. "Voi
ei! Et voi. Olen tehnyt niin kovasti työtä siihen. Voi! Ja olen hyvä oppilas ja
voi minua raukkaa ja voi!" Minä tulen vain mukaan ja – pum! – räjäytän
häkin tai tökkään, kaadan sen kumoon.
"Voi!
Miten voisit tehdä sen, Adamus? Voi, Jumala ei rakasta minua." Ei, ei ole
Jumalaa eikä hän rakasta sinua missään tapauksessa" (naurua). Niinpä
tökkään – pum! – kaikki menee nurin. "Voi! Elämäni hajoaa. En tiedä,
haluanko jäädä planeetalle. Voi!" Turpa kiinni! Pum!!
"Voi
luoja! Kiitos, Adamus. Tarvitsin sitä. Tarvitsin jonkun räjäyttämään
todellisuuteni, koska olin niin jumissa siinä ja luulin, että oli tarkoitus
kehittyä ja tehdä siitä vain mukavampi. Ja nyt oivallan, voi luoja, miten suuri
ylösnoussut mestari oletkaan. Räjäytit sen." (Vähän naureskelua) Hei, teen
sitä elääkseni. Kuulen tavallaan puolittaista naurua tässä (lisää naureskelua).
Voi, ei kai.
Arvatkaapa
mitä? Sen sijaan, että minä räjäytän sen, annan teidän räjäyttää sen.
KERRI: Hyvä!
ADAMUS: Hyvä
(naureskellen). Joo, odottakaa ensi kuuhun.
Mutta tavallaan
– ja sanon, että on pelkkää Adamusta tänään, ei mitään muuta kuin Adamusta – sitä
tapahtuu ja joskus se on hyvin vaikeaa ja joskus tiedän joidenkin teistä
hiippailevan pois Crimson Circlestä. Petkutatte minua. Menette toisiin ryhmiin
ja avaruusolentojen luo, jotka sanovat teille: "Voi sinua raukkaa! Sinua
rakastetaan kovasti" ja "Tulemme tänne ja annamme teille kaiken
informaation ja teemme teistä paremman." He eivät tee sitä! Olen kuullut
tuota sontaa noin kolme miljoonaa vuotta. "Voi! Tulemme maapallolle
auttamaan teitä." He eivät tule! Ja itse asiassa en minäkään. Kerron vain,
miten asiat ovat.
Käytte läpi
tätä hämm- … Eikö tämä olekin tavallaan hauskaa tänään?
DAVID:
Kyllä.
ADAMUS:
Kyllä (Adamus naureskelee). Tapahtuu hämmästyttävä, haastava, vaikea ja kaunis
asia ja pääsette pois tuosta yhdestä ihmisfokuksesta ja se on rankkaa. Se on
rankkaa. Mutta se on upeaa ja kiitätte minua myöhemmin. Ehkä. (Joku sanoo
"joo") Joo, joo.
Missä siis
olimmekaan? Ai niin, tänään pidämme "kysymyksiä ja vastauksia"
-osuuden. Normaalisti emme tee sitä. Mutta Linda, hakisitko mikrofonin? Minä
esitän kysymykset ja te annatte vastaukset (vähän naureskelua).
LINDA:
Järkyttävää.
ADAMUS: Ja
tänään on tavallaan … on erilainen energia. Olkaa siis vapaasti, kuka tahansa
haluatte olla, ja oma itsenne. Olkaa vapaasti. Tänään on rennompaa. Lähetin
pois puolet ihmisistä, jotka halusivat uusia asioita, joten me vain puhumme ja
muutama kaunis sielu kuuntelee. Pidetään homma siis rentona, pidetään se
avoimena. Epäilen, että kukaan koskaan palaa kuuntelemaan tätä.
LINDA: Just
joo (vähän naureskelua).
ADAMUS: Vain
me ylösnousseet mestarit.
Kysymyksiä ja vastauksia
Siis
ensimmäinen kysymys, ja muistakaa pitää vastaus ytimekkäänä. Okei, ensimmäinen
kysymys. Etsi joku ensin ja sitten esitän kysymyksen.
LINDA: Okei.
ADAMUS: Aa!
Etsi joku. Ai jaa, okei. Saat kysymyksen, ja viitsisitkö seistä. Mistä olet
huolissasi? Ja kirjoittaisiko joku taululle? Onko joku tarpeeksi armollinen
kirjoittaakseen?
LINDA: Tad.
ADAMUS: Tad,
upeaa. Kiitos.
LINDA: Voi,
odota, odota! Okei, kaikki hyvin. Joo, Tad. Anna mennä, Tad.
ADAMUS: Tad,
ja hän saa Adamus-palkinnon tulemisesta tänne saakka …
LINDA:
Minulla ei ole enää!
ADAMUS: …
huoneen takaosasta.
LINDA: Ne
ovat loppu!
ADAMUS: Saat
rahaa. Voi, Geoffilla ei ole yhtään rahaa.
LINDA: Voi
sinua raukkaa!
ADAMUS: Yäk!
TAD:
Veloituksetta tänään.
ADAMUS: Vau,
vau. Se oli typerää.
TAD: Olen
opettaja.
ADAMUS: Olin
antamassa sinulle 100 dollaria. Okei. Siis kysymys on: mistä olet huolissasi?
NANCY: En
pysty oikein ajattelemaan mitään, mistä olen huolissani.
ADAMUS:
Oikeasti?! Haluatko minun antavan jotain mistä huolestua?
NANCY: Totta
kai (vähän naureskelua).
ADAMUS:
Okei. Oikeasti? Ei unettomia öitä?
NANCY:
Tiedäthän olen …
ADAMUS:
Raha?
NANCY: Ei.
ADAMUS:
Terveys?
NANCY: Ei.
ADAMUS:
Tota, siinä on vähän epäröintiä.
NANCY: Joo,
minulla on pieni ongelma silmässä tänään, mutta …
ADAMUS:
Mutta et ole huolestunut siitä.
NANCY: No,
se menee pois.
ADAMUS: No …
Näettekö tämän? Voi, te tyypit olette liian hyviä minulle. Okei, kiitos.
Kirjoittaisitko "huoli" (Tadille) ja sitten vastaus numero yksi
"nada", kiitos. Ei mitään. Et ole huolissasi perheenjäsenistä tai
ystävistä tai mistään?
NANCY: En
oikeastaan.
ADAMUS: Et
oikeasti välitä heistä, okei (naurua). Hyvä, kiitos.
NANCY: Okei.
ADAMUS:
Okei, seuraava.
LINDA:
Täytyy ottaa vierailija.
ADAMUS: Joo,
joo, vierailija. Vierailijat ovat reilu peli. Mistä olet huolissasi elämässä?
LEONARD:
Joskus en tiedä, mitä teen ajallani.
ADAMUS: Joo,
ajallasi vai koko elämälläsi?
LEONARD:
Ajallani.
ADAMUS:
Kyllä. Vaivaako se sinua?
LEONARD: Ei
oikeastaan.
ADAMUS: Ai
jaa. Mitä tämä on – "ei huolta" -osa täällä?! (Naurua) Kaikki muut
kärsivät ummetuksesta, ahdistuksesta, kaikesta muusta. Mutta täällä, joo, Linda
vain sattui valitsemaan ne kaksi. Vai onko se makyoa?
LINDA: Mmm.
LEONARD: Mmm.
ADAMUS: Hmm.
LEONARD: Hmm.
ADAMUS: Hmm.
Mistä olet huolissasi?
LEONARD:
(pitäen tauon) Tiedän, että pääsen perille …
(Tauko)
ADAMUS:
Mutta?!
LEONDARD:
Mutta milloin?
ADAMUS:
Mutta milloin, okei. Murehditko sitä paljon?
LEONARD: En.
ADAMUS: Hmm.
Oletko huolissasi rahasta?
LEONARD:
Vähän, en paljon.
ADAMUS: Joo,
et paljon. Miten paljon sinulla on taskussasi?
LEONARD: Ei
yhtään.
ADAMUS:
Olisin huolissani, jos olisin sinä (naurua), joo. Se oli hyvä vastaus, koska
olisin ottanut ne (lisää naurua). Oletko huolissasi siitä, mihin olet menossa
elämässä?
LEONARD: En.
ADAMUS: Et.
Asutko vanhempiesi luona?
LEONARD:
Mmm. Olen vanhempieni luona, mutta en …
ADAMUS: Ahaa!
Ahaa! (Naurua) Olet heidän luonaan vaikka 50 vuotta? (Adamus naureskelee)
LEONARD: Ei,
ei! Kuukauden tai jotain.
ADAMUS: Ai
jaa, okei.
LEONARD:
Mutta se on mukavaa, koska vierailen isäni luona, jota en näe paljon.
ADAMUS:
Ehdottomasti, ehdottomasti. He nauravat, en minä. Minä ymmärrän. Mutta
ajatteletko koskaan – et huolestu musertavasti, mutta ajattelet vain: "Äh,
missä olen viiden vuoden päästä?"
LEONARD: En.
ADAMUS: Onko
sinulla työpaikka?
LEONARD:
Tällä hetkellä ei.
ADAMUS: Ei
huolia, hyvä. Olen hämmentynyt ja ällistynyt, ja huomauttaisin makyostasi, jos
tuntisin sitä.
LEONARD:
Okei.
ADAMUS:
Okei, hyvä. Hyvä, erinomaista.
TAD: Nada.
LINDA. Okei.
TAD: Nada.
ADAMUS:
Nada, nada, kyllä. Ja kaikki te netissä katselevat, tiedän teidän olevan hämmästyneitä
myös, niin kuin minä – ei huolia tähän mennessä. Mutta tässä luulen meillä
olevan sellaisia.
DIANE: Ei
kai! (Hän naureskelee) Muutama.
ADAMUS:
Muutama. Mistä olet huolissasi?
DIANE:
(huokaisten) Tyttärestäni.
ADAMUS:
Tyttärestäsi. Miten paljon huolestumisestasi kohdistuu tyttäreesi?
DIANE: No,
ei 24/7, mutta …
ADAMUS:
Mutta kaikesta huolehtimisestasi, miten suuri prosenttiosuus liittyy
tyttäreesi?
DIANE:
Kolmekymmentä.
ADAMUS:
Kolmekymmentä, viisikymmentä.
DIANE: Mmm.
Viisikymmentä, okei.
ADAMUS: Joo,
viisikymmentä, kuusikymmentä, okei. Miten se auttaa häntä?
DIANE: Voi,
ei se auta. No, on asioita, joita teen auttaakseni häntä, mutta jään
vanhanaikaiseen …
ADAMUS:
Sanooko hän koskaan: "Voi äiti, kiitos, kun olet huolissasi minusta, koska
se auttaa todella paljon"?
DIANE: Ei.
ADAMUS: Ei,
okei. Ja mistä muusta olet huolissasi?
DIANE:
Aivovammasta.
ADAMUS: Hmm,
joo.
DIANE: Se
kulkee suvussa
ADAMUS: Joo.
DIANE: Ja
tiedän, että meidän pitäisi päästää irti …
ADAMUS: Ei.
DIANE: … esi-isistämme.
ADAMUS: Ei.
DIANE: Mutta
sitä on.
ADAMUS:
(tökäten) Esi-isien kaataminen. Kyse on – tökkää, työnnä ne vain kumoon, joo.
En tiedä miksi, mutta Cauldre ja Linda eivät ilmoittaneet, että teimme juuri
yhtenä päivänä hämmästyttävän ja upean nauhoituksen nimeltään "Vapaus
esi-isistä", ja kahdessa ja puolessa tunnissa se parantaa koko jutun.
DIANE:
Upeaa!
ADAMUS: Jep,
jep.
DIANE:
Varmasti hankin sen.
ADAMUS:
Kyllä. Teen pientä ennakkomainontaa siitä, kyllä.
DIANE: Okei.
ADAMUS: Saat
ilmaisen kappaleen.
DIANE:
Kiitos.
ADAMUS:
Kyllä, kiitos. Onko mitään muuta, mistä olet huolissasi?
DIANE: Hmm,
ei mitään merkittävää, ei.
ADAMUS: Ei.
DIANE: Mmm.
ADAMUS: Mmm.
Mm-mm-mm-mm. Okei, vielä yksi, vielä yksi asia.
(Nainen
pitää tauon)
Joo.
DIANE: No,
koko valaistumisjuttu.
ADAMUS: Koko
valaistumisjuttu. Kyllä, kyllä (naurua). Joo. "Katsotaanpa, en voi
ajatella mitään muuta. Voi, kyllä! Maailma! Universumi! Jumala! Koko … voi
kyllä! Tavallaan unohdin tuon pienen stressin elämässäni." Joo.
Mikä siis on
huolenaiheesi siitä?
DIANE: Voi,
tiedäthän. Teenkö sen oikein? Pääsenkö perille? Ymmärrän, että olen jo perillä.
ADAMUS: Ai,
mennäänpä suoraan ytimeen. Onko sitä olemassa?
DIANE:
(pitäen tauon) Okei.
ADAMUS: Minä
olisin huolissani siitä. Jos olisi kuka tahansa teistä, olisin huolissani:
"Onko se edes totta?" Joo. Tarkoitan, että olisin kovasti huolissani
siitä.
DIANE: Mm
hmm.
ADAMUS: Joo.
DIANE:
Uskomme siihen.
ADAMUS:
Totta kai, totta kai. Ja mitä todisteita teillä on?
DIANE: Ei
mitään.
ADAMUS: Ei
ehdottomasti mitään. Mutta kerron teille yhden pikku salaisuuden.
Vaikka se ei
olisi totta, vaikka se olisi vain kaunistelua, hassu asia tapahtuu tietoisuuden
luonteen vuoksi – jos jotain ei ole olemassa, tietoisuus saa sen olemaan, luo
sen olemaan. Jos käytän tarinaani vihreästä lampivaahdosta, niin sanotaan,
ettei ollut Jumalaa, tapahtui vain tämä kummallinen evoluutio vihreästä
lampivaahdosta ja se loi maapallon ja ihmiset ja kaiken muun. Ei ole Jumalaa,
ei ole enkeleitä ja tietoisuus, minkä täytyy olla minkään muun olemiseksi
olemassa, luo nyt Jumalan, taivaan, enkelit, ylösnousemuksen, valaistumisen ja
sen täydellisen kukoistamisen, mikä oli vain vihreää lampivaahtoa,
suurenmoisiksi valaistuneiksi mestareiksi.
Tämä on sen
kauneus. Se ei itse asiassa välttämättä tule ylähäältä alaspäin – Jumala,
enkelit, ihmiset, eläimet, vihreä lampivaahto – vaan se voi syntyä toisinpäin.
Se on hämmästyttävä asia. Se on tietoisuuden kauneus. Jos kaikki muu vääristyy
tai ei ole totta tai ei ole olemassa, sillä hetkellä kun tietoisuus lisätään
mukaan, niin tulee olemaan. Se on hämmästyttävä asia.
Sanotaanpa
siis, ettei ole sellaista asiaa kuin valaistuminen. Synnytte ja kuolette ja se
on siinä. Yhtäkkiä sillä hetkellä kun tietoisuutenne sanoo: "Ei, on
enemmän", niin sitten on. Se on hämmästyttävä asia. Ja tämä pätee
kaikkeen, on kyse sitten tästä tai ihmiselämästänne, ja tätä tavallaan tapahtuu
tällä hetkellä ihmiselämässänne. Laitatte tietoisuutenne siihen ja se laajenee
ja luo. Oli sitten jokin aiemmin tai ei, nyt on. Hämmästyttävä ihme tapahtuu,
vaikka olisi vain vanha raamatullinen Jumala eikä olisi muuta ja kuolette ja
menette taivaaseen tai helvettiin – sanotaan, ettei ole muuta – niin yhtäkkiä
se muuttuu tietoisuudesta. Yhtäkkiä tavallaan: nyt haluan enemmän. Nyt on
enemmän. Okei. No, kiitos. Kiitos, että annoit minun jatkaa.
Vielä yksi
huolista – mitä ovat huolesi? Mitä ovat huolesi?
Esitän tämän
kysymyksen, koska kuulen hyvin paljon huolestumista koko ajan – huolta, huolta,
huolta, huolta, stressiä, stressiä, stressiä – ja se vaikuttaa nukkumiseenne,
terveyteenne ja kaikkeen muuhun. Ja nyt en kuule kovin monia huolia. Te jotka
katselette netissä, annatte huolienne tulla ulos. Sanotte: "Mitä
helvettiä! Heillä on mikrofoni. Jos se olisin minä, puhuisin kaikista näistä
asioista!"
Pete, mitä
se on?
PETE: No,
syöpä.
ADAMUS:
Syöpä. Se on iso murehdittava asia.
PETE: Joo.
ADAMUS: Joo.
PETE: Kävin
juuri läpi syöpäleikkauksen.
ADAMUS:
Kyllä, hyvä.
PETE: Ja
viidellä veljellä oli syöpä. Isälläni oli syöpä ja hänen veljellään oli syöpä.
Se on kuin geeni suvussani ja se vain – se on ainoa huoleni.
ADAMUS: Se
on enemmän kuin geeni.
PETE: Joo,
sellainen on, ihan sama.
ADAMUS: Joo.
Se on energiaominaisuus, joka on juuttunut sukulinjaan.
PETE: Aivan.
ADAMUS: Aiomme
mennä pois siitä ja menemme. Se on yksi suurimmista intohimoistani
työskentelyssä kanssanne.
PETE: Mutta
toinen asia …
ADAMUS:
Perheen kaataminen – tökkääminen.
PETE: Joo.
No, toinen asia oli, että sanoin, mikä on oppitunti tässä syövässä on.
ADAMUS:
Aivan.
PETE: Ja
kävi ilmi, etten ole kontrollissa tai tekijä. Ja minun täytyy antautua ja antaa
periksi. Niinpä luovun huolesta.
ADAMUS:
Luovut huolesta.
PETE: Joo.
ADAMUS: Ja
Pete …
PETE: Ja
tiedäthän …
ADAMUS:
Huolehtiminen ei ratkaise sitä.
PETE: Ei, ei
ratkaise. Ei ratkaise.
ADAMUS: Ja
yritys voittaa se älyllisesti ei ratkaise sitä …
PETE: Ei.
ADAMUS: …
lainkaan. Mitä siis teet?
PETE: Minun
oli antauduttava sille.
ADAMUS:
Sanot "antautua" …
PETE: Se
merkitsee …
ADAMUS:
Lakkaa yrittämästä kontrolloida …
PETE: Aivan.
ADAMUS: … ja
huolehtimasta.
PETE: Joo.
ADAMUS: Joo,
joo.
PETE:
Miehenä olin aina kontrollissa. Siitä sain omanarvontuntoni.
ADAMUS:
Varmasti.
PETE:
Tiedäthän ole tuottava ja kaikki nuo jutut, ja se on hevonpaskaa.
ADAMUS:
Aatamin haava.
PETE: Joo,
okei.
ADAMUS:
Tarkoitan tiedäthän: "Voi, olen mies ja minun täytyy …" Joo, joo.
PETE: Joo.
ADAMUS:
Aiomme puhua siitäkin pian, joo. Annan sinulle ilmaisen kappaleen.
PETE: No,
kiitos. (Adamus naureskelee)
ADAMUS: Siis
okei. Ja miten voit nyt?
PETE:
Todella hyvin.
ADAMUS:
Hyvä.
PETE: Myös
tänään … Olin muissa ajatuksissa viimeiset kolme kuukautta, kuten voit nähdä
miksi.
ADAMUS:
Kyllä.
PETE: Mutta
tänä aamuna nousin ylös ja sanoin: "Hei, menet ihanaan paikkaan, paljon
enkeleitä. Pidän itsestäni."
ADAMUS:
Taivaaseenko? Taivaaseenko?
PETE: Ei.
ADAMUS: Ai
jaa, tarkoitat tänne! Tänne! (Naurua)
PETE: Joo,
täällä on paljon enkeleitä.
ADAMUS:
Luulin, että jättäisit meidät tänään. Jaa, tarkoitit täällä, joo.
PETE: Ja täällä
on ihana energia. Ja harmonisoidun tuon energian kanssa.
ADAMUS:
Täällä on.
PETE: Ja
virityn.
ADAMUS: Joo.
Ja se on mielenkiintoista. Riippumatta siitä, miten paljon mieli yrittäisi
keskittyä siihen ja selvittää: "Miksi minulla on syöpä ja mitä teen ja
mitä Jumala yrittää kertoa minulle? Mikä on oppitunti?" Sylkäisy! kaikelle
sille.
Olet
edelleen sukuenergiassa ja se oli herätys sinulle. Se on tavallaan, ettet ole
enää sukuasi. Ja näitä asioita kannetaan, on kyse sitten henkisestä sairaudesta
tai fyysisestä … Puhuin siitä. Miksi emme julkaise sitä? Miksi emme julkaise
tuota nauhoitusta nyt, Linda?
PETE: Se
riisui pois paljon asioita. Tunnen sen.
ADAMUS: Joo,
ja se riisuu. Ja se on kuin … Se vain päästää siitä irti. "Se ei ole
minun."
PETE: Joo.
ADAMUS: Ja
samaan aikaan on melkein epämukavuutta. Sanot: "Joo-o. Päästän irti
perheperustastani ja noiden energiaperinteiden kantamisesta. Kuka olen
nyt?" On siis tuo osa, mutta sitten pääset siitä läpi. Hyvä. Kiitos, Pete.
Seuraava
kysymys ja meidän täytyy siirtyä eteenpäin. Meillä on paljon puhuttavaa.
Seuraava kysymys on, ja Linda, tämä on kenelle tahansa – suoraan takanasi.
LINDA:
Anteeksi kuinka?
ADAMUS: Tämä
on kenelle tahansa, suoraan takanasi.
LINDA: Okei,
okei, okei (Adamus naureskelee). Ai jaa, ai jaa! Ei aivan kuka tahansa.
ADAMUS: Joo,
joo, joo.
LINDA: Mutta
kuka tahansa. Tajusin.
ADAMUS: Ei,
ei. Aivan tässä.
LINDA:
Tajusin.
ADAMUS:
Kathleen.
LINDA:
Tajusin.
ADAMUS: Joo,
okei.
LINDA: Esitä
kysymys.
ADAMUS: Ei.
Anna mikrofoni. Ei, vaan Kathleenille.
LINDA: Ai
jaa!
ADAMUS:
Kyllä. Mitä vastaan taistelet? Tule esiin, tule valoon, kuten haluan sanoa
(vähän naurua). Tule, tule, tule valoon, kyllä. Olet edelleen varjossa siellä.
KATHLEEN:
Mitä vastaan taistelen?
ADAMUS: Mitä
vastaan taistelet? Voi, tämä on hyvä (nainen huokaisee). Aah!
LINDA:
Pelottavaa.
KATHLEEN:
Sallin kaiken.
ADAMUS:
Kuinka …
KATHLEEN:
Oivallukseni.
ADAMUS: Joo,
okei. Mutta mennään …
KATHLEEN:
Koska se on …
ADAMUS: Mitä
vastaan taistelet? Se on kunnon taistelu. Olen katsellut tuota taistelua jonkin
aikaa.
(Nainen
pitää tauon)
Nyt minun on
häirittävä sinua, koska sinusta tulee liian älyllinen.
KATHLEEN:
Menet syvälle.
ADAMUS: Mm
hmm. Mm.
KATHLEEN: Ja
haluat minun menevän sinne.
ADAMUS:
Todella syvälle. Voi, rakastan sitä. Ja seisomme molemmat (hän nousee ylös).
Pysymme molemmat seisomassa. Siis mitä vastaan taistelet siellä?
(Nainen
pitää taas tauon ja huokaa)
Höyryä
nousee korvista (muutama naurahdus), kyllä.
KATHLEEN: Sydäntäni.
ADAMUS: Joo,
joo. No …
KATHLEEN:
Koko minua.
ADAMUS: Joo,
mitä vastaan taistelet? Mitä nämä taistelut ovat? Tiedätkö, mitä ne ovat?
(Tauko)
Voinko …
Onko sinulle ok, jos sanon?
KATHLEEN:
Olen ollut melko onnellinen, mutta kuuntelen sinua.
ADAMUS: Häh!
Jos se on onnellisuutta, menen helvettiin! (Naurua) Voi pojat! On niin paljon
enemmän, rakkaani. Älä tyydy siihen onnellisuutena. Se on … Saanko kirota? Se
on hevonpaskaa. Älä tyydy siihen onnellisuutena. Se ei ole. Hallitset kurjuutta
– enkä kiusaa sinua, yritän vain räjäyttää sinut vähän tässä – ja se on
hallittua kurjuutta ja siinä on suuri ero, rakkaani. Olet pärjännyt paremmin …
KATHLEEN:
Päätin olla valmis kurjuuden osalta viime vuonna.
ADAMUS:
Pärjäät mielestäsi paremmin, mutta on silti paljon enemmän. Ja voinko kertoa,
mitä vastaan taistelet? Vai haluatko, että mieluummin en?
KATHLEEN:
Kuuntelen sen.
ADAMUS: En
tiedä.
KATHLEEN:
Kuuntelen sen.
ADAMUS:
Tarkoitan, että kaikki katselevat.
KATHLEEN:
Kuuntelen sen.
ADAMUS:
Okei. Valmiina? Älä syytä … Cauldre sanoo, että älä syytä Cauldrea.
KATHLEEN:
Tutisen kengissäni tällä hetkellä.
ADAMUS:
Sinun pitäisikin, koska olemme tulossa totuuden hetkeen tässä.
KATHLEEN:
Paska!
ADAMUS:
Pojat! Tämä on intensiivistä!
KATHLEEN:
Paska! Vittu!
ADAMUS: Joo!
(Nainen kikattaa) Joo, okei. Sinulla on noita sisälläsi.
KATHLEEN: Ai
jaa.
ADAMUS:
Noita joka olit. Olen pahoillani, mutta pum! (Nainen huokaa) Noita joka olit ja
jonka tunsit epäonnistuneen kurjasti, ja se vainoaa sinua edelleen. Ja puhun
entisen elämän todellisesta noidasta. Tarkoitan, oikeasta noidasta. Oikeasta
noidasta. Ja tuo valta jonka kanssa leikit ja jolla tavallaan tuhosit, ja nyt
taistelet sitä vastaan joka päivä. Eikä sillä ole edes kasvoja, mutta se on
siellä. Ja rakkaani, ei ole mitään tarvetta taistella enää, koska kukaan ei
voita. Kukaan ei voita. Sinä et voita, noita ei voita. Siis taistelu on valmis.
Siinä oli kyse vallasta, hyväksikäytöstä, väärinkäytöstä – pidättelit itseäsi.
Pidättelit itseäsi, haluamatta olla koskaan enää noita, mutta sitten kerrot
minulle, että olet onnellinen, ja se on kuin: "Voi pojat, onko se
onnellisuutta? Vau."
Lopeta. Vedä
syvään henkeä. Lakkaa yrittämästä selvittää sitä, okei? Noita on magee. Noita
ei ollut, mitä luulit sen olevan, okei? Et välitä siitä, mitä sinulle
kerrottiin.
KATHLEEN: Se
tapahtuu, kun seison ihmisten edessä.
ADAMUS: Joo!
KATHLEEN:
Joo.
ADAMUS: Joo.
Ja se tapahtuu enimmäkseen, kun seisot itsesi edessä.
Siis
tapahtuu valtavaa tukahduttamista, tavallaan: "Laita se alas, laita se
alas, laita se alas". Ja noita tavallaan sanoo: "Painu
helvettiin" ja se käyttää noitajuttujaan sinuun ja se olet sinä. Se on
kummallista (vähän naureskelua), mutta se on täysin totta. Se tavallaan sanoo:
"Aion jatkaa sinun noitumistasi. Aion pitää sinut jatkuvasti varpaillasi."
En anna sinun asettua Onnenkylään, ennen kuin pääsemme jonkinlaiseen ratkaisuun
tästä, okei? Päästä siis noita ulos.
KATHLEEN:
Okei.
ADAMUS: Ei,
vaan olen vakavissani. Ja pysykää te muut poissa tieltä (naurua). No, se on –
en pidä näistä entisten elämien jutuista, mutta tässä tapauksessa kyse on siitä
ja se pidättelee tarkoituksella ja se on paljon: "Yritän olla hyvä tyttö.
Yritän käyttäytyä. Yritän …" eikä se toimi. Se ei toimi. Ja räjäytät
asioita ja sitten tavallaan sanot: "Ai, minun täytyy olla yksin, koska
räjäytän kaikki ja mokaan kaikkien kanssa." Ja kyse on tavallaan siitä,
että pysähdyt hetkeksi, okei? Päästä tuo noita ulos. Päästä se vapaaksi. Se on
niin yksinkertaista. Okei.
Pointtini
tässä on, että on paljon näitä sisäisiä taisteluja, ja kun kuulen jonkun teistä
sanovan: "En ole huolissani mistään" tai "Ei, elämäni on
onnellista", krrrr! Oikeasti?! Oikeasti?! Tarkoitan, kuka luulette minun
olevan, Kuthumi vai? Huijaatteko minua? Ha, ha? (Vähän naurua) Sori. Päästä se
ulos, okei? Ja on … Kysyn sinulta, mitä vastaan taistelet ja a) et tiedä – no,
tiedät, mutta et myönnä sitä – ja b) et voita. Et voita tuota taistelua. Noita
voittaa. Sillä on enemmän valtaa, koska se tietää, miten noita asioita
käytetään. Sinua pidätellään. Yrität sulkeutua ja se voittaa joka kerta. Okei?
Päästä noita ulos.
Okei, olemme
todella raiteilla tässä. Niinpä en esitä enää tuota kysymystä. Menen viimeiseen
kysymykseen, jonka olen esittänyt aiemmin ja esitän taas. Mikrofoni jollekin.
Ai jaa!
Haluat pantata kysymystäni. Miksi aiot jäädä?
LARRY: Jäädä
minne? (Vähän kikatusta) En …
ADAMUS:
Miksi aiot jäädä?
LARRY: Ai,
planeetalle. Ai jaa, kysyn sitä koko ajan.
ADAMUS:
Tiedän. Etkä ole ainoa, Larry.
LARRY: Ai
jaa.
ADAMUS: Et
ole. Miksi siis jäät?
LARRY:
Hmmmmm (pitäen tauon). Valaistumisen vuoksi (Adamus päästää äänen). En vai?
ADAMUS:
Okei.
LARRY: Ok.
ADAMUS:
Miksi jäät? Haluatko minun olevan julman rehellinen siitä?
LARRY: Totta
kai.
ADAMUS:
Okei. Ja tämä on monille …
LARRY: Miksi
ei? Olet tehnyt sitä täällä. Annat tulla!
ADAMUS:
Totta kai, totta kai. Sanoin, että on "pelkkää Adamusta" –päivä,
"pelkkää Adamusta tähtiesiintyjät" –päivä.
LARRY:
Aivan, on pelkkää sinua. Anna tulla.
ADAMUS:
Koska pelkäät lähteä.
LARRY: Ai
jaa, okei.
ADAMUS: Ja
teille muille, jotka tunnette tämän kysymyksen – koska pelkäätte lähteä, muuten
lähtisitte.
LARRY: Joo.
ADAMUS:
Mutta pelkäätte ja tiedättehän: "Mitä tapahtuu?" ja "Olenko
epäonnistunut?" ja "Onko tämä todellista. Mitä oikeasti on toisella
puolella?" ja "Onko siellä mitään?" Muuten monet teistä olisivat
jo lähteneet. Mutta pelkäätte lähteä, joten hengaatte mukana
vankkurikaravaanissa ja tavallaan: "Okei, menemme kuukausitapaamisiin ja
sanomme olevamme henkisiä." Ja itse asiassa se pidättelee kaikkea. Itse
asiassa lähteminen ei ole epäkunnioittavaa, enkä puhu ainoastaan sinulle,
Larry. Mutta Larry ja monet muut, odotatte näkevänne: "No, kenties kaikki
muuttuu huomenna." Luultavasti ei. Olemme puhuneet siitä aiemmin. Se on
kuin sää – on samanlaista. "Kenties hyvä tuuri osuu eteeni."
Kuunnelkaa, jos hyvä tuuri ei ole osunut taloosi tähän mennessä, se ei koskaan
osu (Adamus naureskelee).
Tapahtuu
siis eräänlaista apaattista viivyttelyä ja: "Voi, en halua olla täällä,
mutta pelkään lähteä" ja "Odotamme vain ja katsomme, mitä tapahtuu."
Ja sitten minun on tultava läimäyttämään sinua muutaman kerran ja pieksemään
sinut ja tökkäämään! – kaatamaan sinut kumoon ja kaikkea vastaavaa. Teen sen
uudestaan – tökkään! kameralle (naurua). Kuva vastaa tuhatta muistoa.
LARRY: Joo.
ADAMUS:
Mutta tiedättehän – ja voit antaa mikrofonin Lindalle, koska puhun nyt kaikille
– katsokaa asiaa minun näkökulmastani hetki. Teeskennelkää olevanne ylösnoussut
mestari.
Teillä on
tämä dynamiikka: "Voi, en tiedä, haluanko jäädä. Ja voi, on rankkaa. Ja
…" Okei, okei. Mutta ette myöskään lähde. Se on itse asiassa tavallaan vastenmielistä.
Tarkoitan, että se on oikeasti vastenmielistä. Se ei todellakaan näytä hyvältä
teillä ja se näyttää huonolta tilastossani Ylösnousseiden mestareiden klubilla.
He sanovat: "Hei, miten moni haluaa lähteä?" "Kolme, kenties
neljä." Siinä kaikki (naurua). Siinä kaikki. Mutta teen työtä heidän
kanssaan." Ja on koko joukko, joka on tavallaan välitilassa.
Välitilassa
oleminen on kamala paikka, kuten Kathleenella. Välitila on kamala, kamala paikka,
koska ette ole täällä ettekä siellä. Ette ole nyt-hetkessä. Ette ole missään.
Olette vain välitilassa. Mitä haluaisitte kirjoitettavan hautakiveenne?
"En muista, kuka hän oli. En muista nimeä hautakivessä tai vuotta, mutta
hän oli välitilassa." "Kuka se oli?" "En tiedä. Hän oli
välitilassa."
Se on kamala
paikka. On siis tavallaan inhottavaa, kun sanotte: "Voi! En tiedä,
haluanko olla täällä", ja toisaalta: "No, odotan ja katson, mitä
huomenna tapahtuu." Emme pääse mihinkään tässä. Emme pääse. Ja se on
Aatamin haava … öhöm … Adamuksen (hän naureskelee) haava. Se oli hauskaa.
Kerron sen ystävilleni. Adamuksen haava. "Mitä teen?" Meillä on
kaikkia näitä shaumbra-kokoontumisia ja se on kuin: "Voi, en halua olla
täällä, mutten halua lähteä." Mitä?! Se on inhottavaa. Valitkaa vain
jomkikumpi. Olette täällä tai ette ole. Se on siinä. Sitoutukaa hemmetti
olemaan täällä tai lähtekää helvettiin. Olkaa kilttejä. Itse asiassa olette
huolestuneita kuolemisesta – olette tehneet sen tuhat kertaa tai useammin. Se on
hyvin helppoa. Se oikeasti on. "Voi! Mutta se on niin tunteellista ja
minun täytyy ottaa pillereitä tai ajaa autoni alas kielekkeeltä" (muutama
kikatus). Mutta se on oikeasti helppoa.
Siis
jatkakaa tavalla tai toisella sen osalta. Eläkää tai kuolkaa. On pelkkää
Adamusta tänään (Adamus naureskelee). Ei ole myötätuntoa, eihän? Mutta sinä
naurat.
TAD: Minä
nauran.
ADAMUS:
Kyllä, joo. Okei, mennäänpä nyt asian ytimeen.
Vedetään
kunnolla syvään henkeä.
Olen
hämmentänyt kattilaa käyttämällä mikrofonia. Olen todella hämmentänyt. Ja
"Mistä tässä kaikessa on kyse? Pääsisikö hän jo asian ytimeen? Pääsisikö
hän asian ytimeen?" Kyllä, pääsen.
Asia ydin on
… Olen valmis (Tadille). Kiitos kovasti ja saat 20 dollaria aarreaitasta tuolla
takana. Lesliellä on rahaa. Voi, maksa hänelle tästä päivästä. Maksa kaikesta.
Ok?
Meneminen ihmisen tuolle puolen
Asian ydin
on – onko asiassa ydintä? Kyllä, on asian ydin. Se on itse asiassa hyvin
yksinkertainen.
Asian ydin
on kaksiosainen. Monia fokuksia tapahtuu samaan aikaan, mutta olette niin
lukkiutuneet pelkkään ihmiseen, että te ette näe muita. Okei?
Toinen on –
eikä tämä ole uutta – että yritätte tehdä elämää tai valaistumista
ihmismielellä ja –havaintotavalla eikä se toimi. Yritätte tehdä heräämistä,
henkisyyttä, valaistumista, oivaltamista – miksi sitä halutaankin sanoa – ja
yritätte tehdä sitä ihmishavaintotavalla. Se ei toimi ollenkaan. Turhaudutte,
suututte, väsytte, sairastutte ja sitten kuolette – ja kuolette tuhrautuneena,
vihaisena, sairaana, väsyneenä ja rahattomana, yritettyänne niin kovasti saada
tätä kaikkea toimimaan ihmisyydestä käsin.
Olen sanonut
sen aiemmin, mutta minun täytyi ottaa tämä päivä sanoakseni sen uudestaan.
Lopeta se, veli John. Lakkaa yrittämästä tehdä sitä veli Johnista käsin. Se ei
toimi. Ja te kaikki teette sitä ja päädytte kaikki kurjuuskujalle, joka on
päättyvä katu, eikä kukaan voi pelastaa teitä. Lakatkaa yrittämästä tehdä sitä
mielestä, uskomuksista ja ihmisyydestä käsin. Se ei toimi.
Se on melko
yksinkertaista. Kysymys kuuluu: "No, miten sitten teen sen? Mitä teen,
Adamus? Jos minun ei ole tarkoitus tehdä sitä ihmismielestä, mistä tai miten
minun on tarkoitus tehdä se?"
Palaan
erittäin tärkeään toteamukseen. Kuten sanoin, meidän täytyi vain pysäyttää
kaikki ja palata vanhaan aiheeseen. Te ette ole vastuussa valaistumisestanne,
ok? Ja sanoin sen, olen sanonut sitä nyt puolitoista vuotta, mutta päädytte
palaamaan siihen ja yritätte tehdä sen. Miksi? Miksi? Minä ihmettelen. Onko
teille pakkomielle sen tekeminen? (Joku sanoo "kyllä") Kyllä, kiitos.
Kaikki nostavat kätensä: "Jep!"
SART:
Jokseenkin! (Adamus naureskelee)
ADAMUS:
Palatkaa takaisin. Miten se toimii teillä? "Ei kovin hyvin". Miksi
siis jatkat sen tekemistä.? "En osaa paremmin." Kyllä osaat.
"Dialogia Itsen kanssa" – aion kirjoittaa kirjan siitä.
Siis
yritätte jatkuvasti. Mistä siinä on kyse? Miksi palaatte jatkuvasti johonkin,
mikä ei ole toiminut aiemmin eikä toimi vieläkään – ihminen joka yrittää tehdä
valaistumisen? Tiedän miksi, joku sanoi sen täällä – kontrolli. Joo, Pete.
Kontrolli. "Minun on oltava mies" tai "Se on ainoa asia, joka
minulla on. En osaa paremmin." Lopettakaa se. Lopettakaa se.
Te ihmisenä
istutte täällä nyt samassa paikassa kuin valaistunut olento tai noita – te
ihmisenä ette ole vastuussa. Teitä pyydetään tekemään vain kaksi yksinkertaista
asiaa. Toisen olette jo tehneet – valinta. Olette jo tehneet sen, muuten ette
olisi täällä. Muuten ette laittaisi itseänne niin sietämättömän tunne- ja
joskus fyysisen tuskan läpi. Olette jo tehneet valinnan.
Toinen asia:
olkaa tietoinen. Olkaa tietoinen. Siinä kaikki.
"Minä
olen" huolehtii kaikesta muusta. Ei Jumala – pääsimme eroon Jumalasta – ei
enkelineuvostot tai minkään muu, vaan "minä olen". "Minä
olen" –olemuksenne tekee kaiken. Kaiken. Ette ehkä pysty havaitsemaan
sitä, koska teillä on odotus, joka tulee rajoittuneesta ihmisperspektiivistä.
Ette ehkä ymmärrä, mutta "minä olen" tekee kaiken. Teidän täytyy vain
tiedostaa ja sallia.
Salliminen
Meillä
sulkeutuu siis suuri ympyrä eikä se ole uutta. Kyse on sallimisesta. Mutta
sallimiselle tapahtui hassu asia matkalla valaistumiseen – ihminen kaappasi
sen. Ihminen sanoi: "Okei, minun täytyy ottaa salliminen hallintaan",
ja luulette nyt, että salliminen on toisten ihmisten sallimista varastaa
energiaanne. Se ei ole sallimista – se on typeryyttä. Luulette, että salliminen
on vain pysymistä vanhoissa tavoissanne. Se ei ole sallimista – se on
jääräpäisyyttä.
Salliminen
merkitsee ehdotonta avautumista itsellenne, vaikka mikä olisi – riippumatta
siitä, mitä tapahtuu. Jotkut teistä käyttävät sallimista parkkipaikan
löytämiseen ostoskeskuksessa. Hävetkää! (Vähän naureskelua) "Sallin itseni
– plaa, plaa, plaa! – luoda parkkipaikan." Se ei ole sallimista. Se on
psyykkistä hevonpaskaa. Ja tiedättekö mitä? Olento joka todella aidosti sallii
– eikä leiki pakottavaa valtapeliä Adamuksen sanoilla – ei koskaan ajattele
parkkipaikkoja. Hänen ei tarvitse. Se on vain siinä. Hänen ei tarvitse olla
huolissaan: "Saanko parhaan paikan?" Pysäköikää parkkipaikan toiseen
päähän ja kävelkää kenties, mutta lakatkaa käyttämästä sitä valtatyökaluna. Se
ei ole sitä lainkaan. Se on antiteesi.
Jotkut
teistä ovat kaapanneet sallimisen sanoen: "Sallin yltäkylläisyyden, sallin
yltäkylläisyyden." Miltä se oikeasti kuulostaa: "Sallin
yltäkylläisyyden. Sallin yltäkylläisyyden"? (Joku sanoo: "ettei ole
yhtään") Juuri niin. Ei ole yhtään. Ihmisen joka oikeasti sallii, ei
tarvitse koskaan ajatella yltäkylläisyyttä. Hänen ei tarvitse tehdä siitä
mantraa, tästä sanasta "salliminen". Hän on sallinut eikä hänen tarvitse
työstää sitä. Hänen tarvitsee muistuttaa itselleen aina silloin tällöin:
"Hei, piristy vähän". Ja kun ajattelette sitä, muistatte: "Ai
niin, juuri niin. Olen taas palaamassa tuohon tiukkaperseiseen, ummetuksella
olevaan, älylliseen itseeni." Tökätkää vain itseä. Pum! Kumoon, kumoon.
Vetäkää nyt syvään henkeä ja rentoutukaa.
Teemme 12
minuuttia sallimista. Tiedän, se ei ole uutta, mutta se on tärkeää tällä
hetkellä.
Himmennetään
siis valoja. Laitetaan jotain musiikkia ja sallitaan oikeasti – laajaa ja
rohkeaa sallimista.
Sallimis-merabh
(Musiikki
alkaa)
En vain
pysty sanomaan sitä tarpeeksi, rakkaat ystäväni. En pysty sanomaan sitä
tarpeeksi. Tämä ihmisen keho-mielikokoonpano/identiteetti ei tee valaistumista.
Kuljette hyvin rankkaa umpikujapolkua, jos luulette niin.
Se on
luonnollista, kyllä. On luonnollista palata siihen aina silloin tällöin ja silloin
tulen muistuttamaan teitä. Mutta tuo ihmisaspektinne ei tee sitä. Se ei osaa.
Sillä ei ole laajuutta sen tekemiseen. Eikä sitä myöskään pitäisi pitää
vastuullisena.
Hyvä luoja! Silloin
kun olin pelkkä kuolevainen, en tiennyt, miten se tehdään. En pystynyt
selvittämään sitä. Siinä ei ollut kyse olemisesta hyvä tai asioiden tekemisestä
oikein, vaikka luulinkin niin jokin aikaa ja kuljin tuota suoraa ja kapeaa
polkua. Se ei toimi. Ja kuitenkin hyvin moni teistä yrittää kovasti. Minua
satuttaa joskus nähdä teidän yrittävän valaistua. Siis lopettakaa se.
Haluan sinun
panevan tämän merkille tänä seuraavana kuukautena, tavallaan hauskana
kotiläksynä. Haluan sinun joko menevän fyysisesti jonnekin, missä on henkisiä
ihmisiä tai uskonnollisia ihmisiä, tai jos et elä paikassa, jossa voit tehdä
sen, niin mene vain henkisille tai uskonnollisille nettisivuille, ja haluan
sinun näkevän, miten paljon yritystä noissa harjoituksissa on. Älä tuomitse,
vaan haluan sinun näkevän, miten kovasti he yrittävät työstää sitä ja miten
myös johto panee jäsenensä, seuraajansa työstämään sitä.
Ja sitten
haluan sinun katsovan itseäsi, miten kovasti olet tehnyt sitä itsellesi. Se ei
ole sinun vastuusi. Tavallaan kummallista, mutta se ei ole. Sinua pyydetään
vain tekemään valinta ja sitten vain olemaan tietoinen. Tarkoitan, että
tiedosta vain muutokset, joita tapahtuu. Tiedosta muutokset, joita tapahtuu
sisälläsi. Mutta lakkaa yrittämästä saada selvää siitä. Tätä kutsutaan
sallimiseksi.
Ei ole
ihmisen vastuulla avautua Itsen toisten todellisuuksien muille aspekteille. Ei
ole.
Ei ole sinun
tehtäväsi selvittää valaistumista. Ei ole.
Sinua
pyydetään vain sallimaan – sallimaan sinun, "minä olen" –olemuksen.
On asia
nimeltään kharisma. Se on tuo sisäinen valo, tuo säteily.
Tuossa
säteilyssä on sellaisia asioita kuin tietäminen ja myötätunto. On sellaisia
asioita kuin oivaltaminen ja integrointi. Ja tämä kharisman valo säteilee aina,
on aina olemassa. Sinua pyydetään vain sallimaan se.
Sinun ei
tarvitse luoda kharismaa. No, minäpä ilmaisen sen eri tavalla. Olet luonut sen
jo.
Sinun ei
tarvitse yrittää saavuttaa jotain korkeaa, henkistä, ylevää ja yliluonnollista
itseä. Et pysty siihen. Et pysty, mutta se on jo olemassa.
Se on jo
olemassa. Sinua pyydetään vain sallimaan sen. Siinä kaikki.
Sinun
pyydetään vain vastaanottamaan se, avautumaan sille.
Mutta et voi
tehdä sitä, jos luulet, että sinun täytyy selvittää kaikki. Et yksinkertaisesti
pysty. Silloin kun otat tuon taakan ihmisitsellesi, sinusta tulee niin
pakkomielteinen, niin uppoutunut ja olet niin muissa ajatuksissa, ettei sitä
nähdä, mikä on aivan siinä, ettei tuota kharismaa, tuota valoa edes huomata,
koska olet niin kiireinen. Ihmisitse yrittää kovin kiireisenä selvittää
valaistumista.
Voitaisiin
sanoa, että monilla teistä oli "Rakas John" –kuukausi, syvää
turhautumista ja toivottomuutta.
Voin kertoa
sinulle ja voin kertoa Johnille tämän erittäin yksinkertaisen asian: lakkaa
yrittämästä tehdä valaistumistasi.
Ihminen,
ihmishavainto ja ihmisrajoitukset yrittävät selvittää kaiken ja poltat vain
itsesi loppuun.
Mitä voit
tehdä? Mitä voit tehdä ihmisenä? Salli. Ei Jeesuksen, ei Jumalan, ei Buddhan,
ei minkään muun. Sallit Itsesi.
Ota siis
kunnolla syvään henkeä tässä kohtaa.
Sinussa on
monia, monia, monia puolia ja ilmaisuja, jotka ovat täällä nyt, jotka menevät
yli kaiken, minkä ihmismieli voisi koskaan kuvitella, joten et yritä. Et yritä.
Pelkästään sallit.
On asioita
nimeltään "valaistuminen" ja "jumaluus", joita ihminen ei
voi mitenkään tehdä tai pakottaa tai käskeä, mutta voit sallia.
Joskus
salliminen merkitsee, että elämässä on erilaisia mutkia ja käänteitä, kuin
ihminen odotti. Tällä ihmisellä joka yrittää kovasti olla valaistunut, on
odotus siitä, mitä tulee seuraavaksi.
Se mitä
tulee seuraavaksi, on todellisuudessa osa Jumala-algoritmia, jumalaista
algoritmia, mutta se ei ehkä ole johdonmukaista sen kanssa tai on ristiriidassa
sen kanssa, mitä kutsutaan "ihmisalgoritmiksi". Ihmistä pyydetään
vain sallimaan tämä.
Ihminen on
saattanut ajatella, että hänestä tulee joku suuri henkinen opettaja tässä
elämässä, eikä se ole tullut edes lähelle. Mutta se oli hyvin ihmisodotus.
Niin rakas
ihminen, sinua pyydetään vain sallimaan.
Se on kuin
Itsensä vastaanottamista, mutta ei Itsen, joka on sinun, ihmisen rajoittama.
Sinua pyydetään vastaanottamaan kaikki, mitä olet, mutta se voi olla
ristiriidassa sen kanssa, mitä ihminen odotti. Voitko sallia sen?
Voitko
sallia sen, että saattaa olla paljon enemmän kuin vain yritys hioa ihmiselämän
teräviä kulmia, jotta siitä tehdään vähän mukavampaa, ja että tällä hetkellä
tapahtuu muita asioita, jotka saavat ihmisen tuntemaan olonsa vähän
epämukavaksi?
Palaan
perhosen ja toukan hyvin perusanalogiaan. On täysin totta, että silloin toukka
katsoi taivaalle ja näki kauniin perhosen ja sanoi: "Jonain päivänä
haluaisin olla tuollainen", toukalla ei ollut toukkana kykyä saada sitä
tapahtumaan. Toukka yritti ja yritti ja yritti olla perhonen – yritti liimata
siivet selkäänsä, yritti leikata osan jaloistaan – mutta ei silti pystynyt
olemaan perhonen. Se turhautui kovasti ja ajatteli: "Voi, tämä
perhosunelma on typerä."
Tavallaan
sama tapahtuu monilla teistä. Yritätte laittaa jumalaiset enkelinsiivet
selkäänne, ihmisselkäänne eikä se vain toimi.
Vasta kun
toukka lakkasi yrittämästä, lakkasi niin kovasti ponnistelemasta ja pelkästään
salli sen perhosen, joka oli ole olemassa – pelkästään salli sen – se oivalsi,
että se oli itse asiassa kumpikin. Se oli kumpikin samaan aikaan. Se oli toukka
ja se oli perhonen.
Tämä osa on
aina jätetty pois tuosta tarinasta, koska se ei vain muuttunut toukasta
perhoksesi. Se oli itse asiassa kumpikin.
Juuri tämä
tapahtuu sinulla. Et muutu ihmisestä jumalaiseksi. Olet kumpikin ja paljon
muuta.
Lakkaat
yrittämästä sitä niin kovasti ihmisperspektiivistä.
Se on
tavallaan "helppo lippusi" tänään, joka sanoo, ettei sinun tarvitse
enää työstää sitä niin kovasti. Vain salli. Salli mitä? No, se on "minä
olen" –olemuksen sallimista. Mutta salliminen merkitsee myös
irtipäästämistä odotuksista, mitä tapahtuu seuraavaksi ja miten se tapahtuu.
Sallit vain sen.
Se on yksi
yksinkertaisimmista asioista. Mutta kuten sanoin aiemmin, kun puhuin
ristiriitaisuuksista, se voi olla yksi vaikeimmista ja haastavimmista asioista.
Voi olla yksinkertaisinta ja haastavinta sallia.
(Tauko)
Noin 83%
teistä lähtee täältä tuntien olonsa vähän paremmaksi jonkin aikaa ja sitten
heräätte huomenaamuna ja taas kerran alatte yrittää tehdä valaistumista, niin
kuin toukka yrittää liimata perhosensiipiä selkäänsä, eikä se vain toimi.
Turhaudutte,
masennutte ja kulutatte itsenne loppuun. Menetätte toivon. Mutta sitten jokin
pärähtää sisällänne kuin kello soimaan, kenties sireeni, ja se sanoo:
"Pysähdy hetkeksi. Minun ei tarvitse tehdä tätä. Ihmisen ei tarvitse tehdä
tätä. Minun täytyy vain sallia."
Sitten
vedätte oikein kunnolla syvään henkeä ja vain elätte elämäänne, millaista
haluattekin sen olevan.
Siis … hyvä.
Olen iloinen, että pääsimme jonnekin tänään. Olen iloinen, että pääsimme
jonnekin tänään.
Vedetäänpä
kunnolla syvään henkeä tänään ja aah! Pitäisi itse asiassa olla virkistävää,
ettei tuo vastuu ole teidän – todella virkistävää. Tarkoitan, rajoittuneen
"sinun". Sitä tapahtuu tällä hetkellä. Asiat liikkuvat. Asiat
muuttuvat. Pitäisi olla oikeasti todella virkistävää, että teidän tarvitsee
vain sallia.
Siis
vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tälle ja tunnetaan oikeasti tuota
eroamislausetta, että …
ADAMUS JA
YLEISÖ: … kaikki on hyvin koko luomakunnassa.
ADAMUS:
Mwuahh!
Kiitos,
kiitos, kiitos (yleisö taputtaa).