CRIMSON CIRCLEN MATERIAALEJA
Kharisma-sarja

SHOUD 10: "Kharisma 10" – Adamus St. Germain, Geoffrey Hoppen kanavoimana
 
Esitetty Crimson Circlelle
4.7.2015
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
www.crimsoncircle.com
 
Minä olen mitä olen, St. Germainin Adamus.
 
Rakas Eesan Linda sanoi: "Kuka tulee tänään?" Kuka tulee sisään? Onko se Adamus – rohkea, uhmakas ja aggressiivinen. Onko se St. Germain – lempeä, syvällinen ja rakastava?
 
Kuka se on? No, se on mielenkiintoinen kysymys, koska vastaus on aina sama: se olette te. Te tulette sisään. Tämä on teidän aikaanne. Tämä on meidän kokoontumisemme. Musiikki soi – hyvin kaunista musiikkia* vaihteeksi. Kaunis musiikki soi tänään ja te tulette sisään ja saatte muuta ajateltavaa kuvista ja musiikista. Silloin asetutte ja sallitte "sinut".
 
*Viitataan "Book of Love" –kappaleeseen, mikä soi juuri ennen kanavointia.
 
Turvallinen tila. Kaunis ympäristö muiden rakastavien olentojen ympäröimänä. Tulette sisään ja sanotte: "Tehdään se. Siirrytään seuraavalle tasolle. Karistetaan asioita, jotka tarvitsi karistaa kauan sitten. Teeskennellään kuuntelevamme jotain, mutta oikeasti vain sallitaan se. Kun emme ole olleet yhdessä pariin kuukauteen, sallitaan." Voi, hullu, tuo hullu ulkoinen maailma, kaikki tuo melu ja tohina – tuleeko se koskaan paremmaksi? Ei. Sallitaan vain nämä 90 minuuttia tai enemmän, jotka vietämme yhdessä. Se olette siis te.
 
Minä tulen sisään erilaisten kasvojen ja näytösten, tietoisuuteni näytösten, kera. Tänään se on kaunis yhdistelmä Adamusta ja St. Germainia, mutta enimmäkseen te. Havaitkaa siis päivän aikana, milloin kyse on Adamuksesta ja milloin St. Germainista. Hmm. Annan teille vihjeen. Se ei ole Adamus aina kaikkein sopivimmalla hetkellä.
 
Adamus, Adam-energia. Ei Adam niin kuin mies, vaan Adam Kadmon –energia, maapallon ihmisen lähtökohta. Sillä ei ole mitään tekemistä maskuliinisen tai feminiinisen kanssa, vaan se on Adam. Se on Adam-us (suom.huom. us = me), Adamus, Adam, me kaikki – kaikki te jotka olette ottaneet ihmismuodon ja lähteneet tälle matkalle. Aah! Miten hämmästyttävä matka se onkaan!
 
Vapaus
 
Ja tässä olemme, 4.7.2015. Suuri kunnia. Heinäkuun 4. päivä kuulostaa erityislaatuiselta minulle. Se on itse asiassa 2.7., mutta ei sotkeuduta historiallisiin yksityiskohtiin. Mutta 4.7. on aina erityislaatuinen. Miksi? Koska olin tärkeänä vaikuttajana tämän mahtavan maan luomisessa. Ja vaikket olisikaan USA:sta, tämä ei ole isänmaallinen saarna. En usko juurikaan isänmaallisiin saarnoihin. Se oli uusi mahdollisuus, vapauden ja täysivaltaisuuden mahdollisuus, mikä ei mitenkään liity – tarkoittanut mitenkään liittyä – hallituksiin, vaan teidän vapauteenne ja täysivaltaisuuteenne. Ja olette tulleet tänne ympäri maailmaa, esi-isänne ovat tulleet tänne ympäri Eurooppaa, Etelä-Amerikkaa, Aasiaa, kaikkialta maailmasta, ollaksenne täällä ja salliaksenne jotain, mitä sanotaan vapaudeksi.
 
Onko se toiminut? Suurelta osin, kyllä. Maailma on äärettömän erilainen kuin vuonna 1776. Valovuosien päässä kunnioituksen ja tasavertaisuuden osalta ja näette sitä enemmän ja enemmän joka päivä ympäri maailmaa. Se on tarttuvaa nyt, tämä koko vapausjuttu.
 
Kuten tiedätte, tultuani rakkaan Tobiaksen lähdettyä sanoin, että tässä on kyse vapaudesta. Ja mitä maailmassa tapahtuu – jos haluatte tietää, miksi energiat tekevät sitä, mitä tekevät, niin kaikessa on kyse vapaudesta.
 
Jotkut ihmiset ovat valmiita siihen, monet eivät ole. Jotkut ihmiset pitävät tuosta sanasta ja ajatuksesta, mutta he eivät ole valmiita ottamaan sitä elämäänsä. Vapaus vaatii valtavaa vastuuta.
 
Se on vapautta kaikesta, mihin pääsemme tänään. Se ei ole vain vapautta veroista. Se ei ole myöskään vapautta vain uskonnosta tai politiikasta. Se on teidän vapauttanne – itsestänne, itsenne kanssa.
 
Niiden jotka paasaavat hallitusvapaudesta, pitäisi pysähtyä hetkeksi ja katsoa, ovatko he vapaa itsessään. Se ei liity mitenkään salaliittoihin, liikeyrityksiin, hallituksiin, uskontoihin tai mihinkään muuhun, koska ihminen voi olla vapaa myös kaikkien noiden tekijöiden suurimmassa tiheydessä. Voitte olla vankilassa ja ehdottoman vapaa. On itse asiassa valtava kokemus olla vangittuna ja pakotettu löytämään oman vapautensa. Valtava kokemus. Elämä ei ole koskaan entisensä.
 
Olin tärkeä vaikuttaja ja työskentelin Euroopassa erityisesti niiden kanssa, jotka tunnetaan vapaamuurareina, tämän vapaan paikan luomiseksi. Kyse ei ollut itse asiassa yhdestä paikasta. Oli monia paikkoja muissa maissa ympäri maailmaa, erityisesti Australia. En halua mennä tuohon luetteloon, koska alatte vertailla, mutta tämä oli yksi noista paikoista. Sillä oli sopivat energiat. Sillä oli sopivat aikomukset, joten asiat alkoivat yhdistyä.
 
Kolmetoista siirtomaata, 13 alkuperäistä siirtomaata – ja tietenkään luku 13 ei ole lainkaan huono. Itse asiassa se on hyvin, hyvin pyhä luku. Mutta se on saanut huonon maineen – perjantai 13. päivä, kuten monet teistä tietävät. Mistä perjantai 13. päivä tulee? Miksi 13.? No, se liittyi temppeliherroihin, jotka kutsuttiin kirkon ja hallitusten taholta kauan, kauan sitten eri paikkoihin Euroopassa perjantaina 13. päivä – kutsuttiin tapaamiseen, suureen kokoontumiseen ja juhlaan ja heidät telotettiin tuona päivänä. Niinpä siitä lähtien perjantailla 13. päivä on ollut tämä maine, tämä energia ympärillään.
 
Useimmat eivät ymmärrä sitä. He vain kuulevat "perjantai 13. päivä". He ovat taikauskoisia. Kolmetoista – erittäin kaunis luku. Kolmetoista siirtomaata aloitti USA:n.
 
Ja allekirjoitettiin itsenäisyysjulistus, mitä ei itse asiassa kutsuttu tuolla nimellä silloin. Itse asiassa siitä äänestettiin mannerkongressissa tuolloin, äänestettiin 2.7. – ei 4.7., mutta se oli vähän parempi numerologinen päivämäärä – ja se ratifioitiin lopulta, lopulliset hahmotelmat. Mutta siinä on tiettyjä asioita – ja taas kerran olin tavallaan ruumiillistuneena ja työskentelin perustajaisien kanssa. Lisäksi minulla ja vapaamuurareilla oli hyvin suuri vaikutus tämän kehittämisessä.
 
Ja yksi yleisimmistä fraaseista tietoisuudessa oli "Kaikki miehet on luotu tasavertaisiksi". Itse asiassa se ei ollut alkuperäinen sanamuoto. Haluamamme sanamuoto muutettiin myöhemmin. Halusimme sen olevan: "Kaikki olennot on luotu tasavertaisiksi". Mutta kaikki perustajaisät olivat miehiä, joten siinä sanottiin: "Kaikki miehet on luotu tasavertaisiksi". Itse asiassa olin kirjoittanut alkuperäiseen versioon: "Kaikki olennot on luotu tasavertaisiksi, mutta joillain on vain enemmän karmaa kuin toisilla." (Naurua) Se tietysti poistettiin.
 
Se on täysin totta. Kaikki sieluolennot ovat tasavertaisia. Tasavertaisia mahdollisuuksien, potentiaalin ja vapauden osalta, mutta monilla on paljon karmaa. Karmaa entisistä elämistään, karmaa esi-isiltään ja karmaa yhteiskunnasta. Monet niistä kantavat sitä eivätkä siksi anna itselleen todellista vapautta, minkä ne oikeasti ansaitsevat.
 
Karmakeskustelu palaa Tobiakseen aikaan, joka sanoi, että se on vain uskomus. Se ei ole totta. Sitä ei ole kosmoksessa. Kukaan ei pidä kirjaa. Ei ole oikeasti akaasisia tiedostoja, mitkä tallentavat tämän kaiken. Yksilö on vapaa karmastaan sillä hetkellä, kun hän päästää siitä irti. Teillä voi olla maailman pahin rikosrekisteri, teillä voi olla elämä toisensa jälkeen pahoja tekoja ja sillä hetkellä, kun sanotte: "Päästän irti tuosta taakasta, tuosta karmasta, päästän irti siitä ilman syyllisyyttä", vapaudutte siitä. Se on vaikea tehdä, kun tunnette itsenne huonoksi satutettuanne toisia ihmisiä ja satutettuanne itseänne. Se tuntuu melkein vastuuttomalta. Mutta se on itse asiassa vastuullisin teko, minkä voitte tehdä, koska sillä hetkellä kun päästätte irti karmastanne, kun päästätte irti havainnoistanne, mitä menneisyys oli, se muuttaa tulevaisuuden potentiaalia. Kuten Tobias sanoi, tulevaisuus on parannettu menneisyys, irtipäästetty menneisyys.
 
Niinpä perustajaisät laittoivat alkuperäistä dokumenttia kirjoittaessaan siihen rivin: "Kaikilla olennoilla on oikeus elämään, vapauteen ja onnellisuuden tavoitteluun." Itse asiassa alkuperäinen versio, mikä tietysti muutettiin, on: "Kaikilla olennoilla on ei-muukalainen oikeus …" (Muutama naurahdus), koska muukalaisten ei pitäisi puuttua ihmisiin ja ihmistapaan mitenkään. Mitä he tietävät ihmismatkasta? "Kaikilla olennoilla on ei-muukalainen oikeus elämään, vapauteen ja valaistumisen tavoitteluun." Valaistumisen tavoitteluun. Itse asiassa Benjamin Franklin sanoi: "En pidä tuosta sanasta kovin paljon. Valaistuminen – mitä se merkitsee? Miten ihmiset hahmottavat sen?" Ja tietysti hän halusi muutettavaksi sen "onnellisuudeksi". Ja minä sanoin: "Ben, …" (Naurua) Minä sanoin, oikeasti sanoin. Sanoin: "Ben, mitä onnellisuus ylipäätään on?" Ja Ben otti leveän hymyn kasvoilleen.
 
Ben oli vähän hedonisti – hän rakasti ruokaa, juomaa, naisia ja kaikkea mikä kutitti hänen vanhaa kunnon mielihyväkeskustaan. Ja hän sanoi leveä hymy kasvoillaan: "Onnellisuus – kaikki tietävät, mitä se merkitsee." Niinpä se muutettiin. Myöhemmin sanoin: "Ben, mene vaikka lennättämään leijaa." (Naurua) En pidä muutoksesta, joka siihen tehtiin. Mutta se on, mitä on – "Elämä, vapaus ja onnellisuuden tavoittelu". Ja jos uskotte tarinani, rakastan teitä. (Lisää naureskelua) Enimmäkseen kuitenkin totta. Olin todella paikalla. Muurareilla, vapaamuurareilla, oli uskomaton vaikutus tämän maan perustamisessa. Siinä on kyse vapaudesta.
 
Vapaus. Palaan siihen, mistä puhuin vuosia sitten ja mikä sai monet ihmiset suuttumaan. Oletteko valmis siihen, omaan vapauteenne – vapauteen siitä, miten hahmotatte itsenne, itsenne havaitsemisen rajoista? Vapaudella ei ole mitään tekemistä ulkoisen maailman kanssa. Vapaus on erittäin henkilökohtainen asia itsessänne. Vapaus olla sinä. Vapaus syyllisyydestä tai häpeästä tai menneisyyden taakasta.
 
Kun pääsette sen ohi, ei ole mitään hallitusta, uskontoa, naapuria tai ketään, joka voi sanoa teille, miten eletään. Lähdette yksinkertaisesti pois tuosta algoritmista. Puhun siitä myöhemmin.
 
Tässä siis ollaan, on 4.7.2015. Tässä me olemme – tässä te olette – oivaltamassa – ei tavoittelemassa, vaan oivaltamassa – oman elämänne, miten haluatte luoda sen, vapauden ja valaistumisen.
 
Vetäkää kunnolla syvään henkeä tässä.
 
Hämmästyttäviä energioita virtaa juuri läpi, hmm.
 
Okei, aloitetaanpa. Hmm. (Adamus viheltelee ja sitten hyräilee) Hmm, mmm, mmm, mmm.
 
Miksi odotitte?
 
Viime shoudissa kysyin, mikä teitä pidättelee. Miksi odotitte? Miksi odotitte valaistumista? Mitä se oli? Ja sanoin, että sitten kun oikeasti tajuatte sen – vain muutaman sanan – sallitte sen. Mitä tunsitte? Kun lähditte täältä, muistitteko sitä edes? Luultavasti ette.
 
No, kierretään kuitenkin hyvin nopeasti mikrofonin kanssa. Miksi odotitte? Ja kerron teille jotain nyt. Linda ojentaa jollekin mikrofonin ja hän järkyttyy – kuka tahansa sen saakin. Pysähtykää hetkeksi. Älkää ajatelko sitä. Sanokaa vain se, mitä tulee suustanne ulos – kunhan se ei ole liian pitkä. Sanokaa vain se, koska tiedätte sen jo. Alatte ajatella sitä ja annatte minulle jonkin makyo-vastauksen ja sitten energiat tulevat kummalliseksi. Sanokaa vain se. Miksi odotitte? Linda, otamme vain neljä.
 
Miksi odotit, David?
 
DAVID: No, itse asiassa rakastin todella Geoffin kommenttia aiemmin – riippuvuus elämästä.
 
ADAMUS: Kyllä, hyvä.
 
DAVID: Tarkoitan, että se resonoi kanssani.
 
ADAMUS: Kyllä.
 
DAVID: Ja sitten toinen osa on – se on "ja" – etten halunnut vain saada valaistumista ja lähteä, vaan todella oikeasti nauttia elämästä ensimmäistä kertaa.
 
ADAMUS: Hyvä, erinomaisia vastauksia. Erinomaisia.
 
Seuraava. Miksi odotit? Linda vaanii. Miksi odotit?
 
SUE: Mieleeni tuli syyksi: olla täällä tänä aikana, erityisesti juuri tänä aikana.
 
ADAMUS: Okei, ja mikä tässä ajassa on?
 
SUE: Se on taianomainen.
 
ADAMUS: Hyvä, kyllä.
 
SUE: Joo, ymmärtää ja tuntea …
 
ADAMUS: Mutta oli taianomaista myös …
 
SUE: Ei.
 
ADAMUS: … elämä, kaksi tai kolme sitten. Tota, oli melko makeeta.
 
SUE: Ai, okei.
 
ADAMUS: Joo, joo.
 
SUE: Joo.
 
ADAMUS: Taianomaista, okei. Onko sinulla taikaa elämässäsi?
 
SUE: Häh, ei. (He nauravat) Ei tällä hetkellä.
 
ADAMUS: Okei, mutta odotamme.
 
SUE: Kyllä.
 
ADAMUS: Vau. Olen ollut tulevaisuudessa ja näen, että vuosi 2077 on todella taianomaista aikaa, ja voisit odottaa ja tulla takaisin silloin.
 
SUE: Ei.
 
ADAMUS: Ei. Haluat sen nyt.
 
SUE: Joo, tehdään se nyt.
 
ADAMUS: Miten aiot tehdä sen?
 
SUE: Antautua, sallia.
 
ADAMUS: Antautua mille?
 
SUE: Itselleni.
 
ADAMUS: Hyvä, kutsutaan sitä "sallimiseksi".
 
SUE: Salliminen, aivan.
 
ADAMUS: Antautuminen kuulostaa niin alistuvalta.
 
SUE: Aivan. No, joo, ihmiset …
 
ADAMUS: Lyö minua! Lyö minua! (He nauravat)
 
SUE: Salliminen.
 
ADAMUS: Salliminen, hyvä.
 
SUE: Ja sallimisen tunteminen sisälläni.
 
ADAMUS: Okei.
 
SUE: Joo.
 
ADAMUS: Kiitos.
 
SUE: Ole hyvä.
 
Kaksi vielä. Miksi odotit?
 
ALI: Mieleeni tuli, että odotin, koska en luottanut itseeni.
 
ADAMUS: Okei. Luotatko itseesi nyt?
 
ALI: Luotan itseeni enemmän ja enemmän.
 
ADAMUS: En kysynyt sitä.
 
ALI: Kyllä, luotan.
 
ADAMUS: Koska "enemmän ja enemmän" jatkuu ikuisesti.
 
ALI: Luotan itseeni.
 
ADAMUS: Hyvä, pidän siitä. Vaikket uskoisikaan siihen, niin koska uskomukset ovat melko ohuita ja valheellisia, näyttele se. Näyttele se – (hän läimäyttää puhujakorokettaan) pidän tästä!
 
ALI: Okei.
 
ADAMUS: Ja tiedätkö mitä sitten?
 
ALI: Niin on.
 
ADAMUS: Näet myöhemmin, että niin on. Aion puhua myöhemmin algoritmeista ja siitä, miten se kaikki tapahtuu. Hyvä, rakastan sitä. Yksi vielä. En ole saanut sitä vastausta vielä, mutta saamme joitain hyviä vastauksia. Muuten, se vastus on Adamuksen vastaus. (Adamus naureskelee)
 
Ole hyvä, miksi odotit?
 
SART: Norkoilen jäätelöä. (Naurua)
 
ADAMUS: Vihaan sanoa tätä sinulle, että lehmä on kuollut.
 
SART: Luultavasti pelko.
 
ADAMUS: Pelko.
 
SART: Joo.
 
ADAMUS: Se on hyvä.
 
SART: Pelko.
 
ADAMUS: Minkä pelko?
 
SART: Fyysisyydestä lähtemisen pelko.
 
ADAMUS: Joo.
 
SART: Ja …
 
ADAMUS: No, olet tehnyt sen monta kertaa.
 
SART: Joo.
 
ADAMUS: Olet tekemässä sen – et oitis, mutta myöhemmin. Pelko. Mitä luulet tapahtuvan tuolla?
 
SART: Luulen sen olevan pelkoa siitä, ettei ole saanut asioita valmiiksi tällä puolella.
 
ADAMUS: Ahaa! Siinä se on – valmiiksi saamattomuuden pelko.
 
SART: Joo.
 
ADAMUS: Mikä on saatava valmiiksi?
 
SART: Ei aavistustakaan (he nauravat).
 
ADAMUS: Näetkö tämän aiheuttaman ongelman? Olet itse asiassa hyvin täsmällinen ja avoin siinä. Ei ole saanut valmiiksi. Tämä on yksi riippuvuus elämään, josta puhumme elokuussa. "En ole saanut valmiiksi". Valmiiksi mitä? "En tiedä." Mutta et ole saanut valmiiksi.
 
SART: Jep.
 
ADAMUS: Eikö se sinusta jatkuisi ikuisesti, ja se jatkuu. Se on riippuvuutta elämään. Kyllä, hyvä.
 
SART: Jep.
 
ADAMUS: Kiitos.
 
Esitin siis kysymyksen, miksi odotitte. Vastaukseni olisi, jos minulla olisi mikrofoni, mikä minulla on: "En odottanut. En odottanut." Se on vähän hulluttelua, mutta "En odottanut. Elän ja koen. Olen ihminen, joka käy läpi haasteita, mutta myös hämmästyttävää heräämistä, mikä on jo tapahtunut – itse asiassa se on jo olemassa, mutta pidän hauskaa, Adamus. Minulla on paljon hauskaa. Miksi? Koska oivallan, että se on jo olemassa. Olen jo valaistunut. Ja oivallan, että voin edelleen pelata peliä. Voin olla edelleen riippuvainen elämästä. Voin pitää edelleen hauskaa. Voin edelleen … Nimittäin oppimisessa on paljon hauskaa. Ja kukoistamisessa, kehittymisessä on paljon hauskaa, joten teen sitäkin, Adamus."
 
Niinpä kun seuraavan kerran kysyn: "Miksi odotit?" "En odottanut. En odottanut. Olen valaistunut ja minulla on myös hauskaa tätä peliä pelatessa. Hemmetti! Luon asioita niin kuin sinäkin. Hemmetti! Minulla on vain hauskaa niiden asioiden tekemisessä, joita en sallinut itseni tehdä muissa elämissä! Minulla on juhlat tänään iltapäivällä. Se johtuu siitä, että voin, Adamus. Siksi."
 
(Pieni tauko)
 
Hiljaisuus laskeutuu yleisön ylle (vähän naurua). En ole varma, oliko se yksi noista viisaista "Voi kyllä" vai yksi noista "Mistä hän oikein puhuu? (Adamus naureskelee)  Avaisitko oluen ja jatkat!"
 
Uskotteko Jumalaan?
 
Okei, seuraava kysymys. Linda valmiina, seuraava kysymys. Muuten, haluan pitää tämän päivän yksinkertaisena. Tiedän, että teillä on juhlat, joten haluan vain edetä asioissa. Emme siis mene kovin syvälle. Tämä ei ole mikään klassinen shoud, jos se on ok. Jotkut vain ovat. Tarkoitan, että niin vain on – oli ns. se aika kuukaudesta ja meidän täytyi tehdä se.
 
Siis seuraava kysymys on: uskotteko Jumalaan?
 
Okei, käsitättekö, että tällä planeetalla noin 78% maailman väestöstä uskoo jonkinlaiseen Jumalaan? Vaihtelevassa määrin tietysti ja erilaisiin Jumaliin tietysti, mutta noin 78% uskoo tuohon Ylimmäiseen olentoon tai voimaan ulkopuolellaan. Jää noin 22% ja itse asiassa vain noin 10% on julkisesti ateisteja – "Ei ole mitään Jumalaa".
 
Sillä ei tietysti ole merkitystä. Voi tietysti kieltää Jumalan, mutta hassua ateistissa on, että todellinen ateisti ei koskaan edes ajattele sitä. Ei tunne koko sanaa. Se ei ole hänen tietoisuudessaan. Se on todellinen ateisti. Hän on tavallaan: "Mitä sinä sanot? Mistä sinä puhut?" Hänellä ei ole mitään ymmärrystä Jumalasta. Ns. ateistit menevät koko ajan edestakaisin älyllisessä mielessään Jumalan osalta. Minulle ei ole merkitystä sillä, uskovatko he vai eivät. Itse asiassa ateistien kanssa on helpointa työskennellä. Heillä ei ole paljon ennakkokäsityksiä tai suuria toiveita tai haluja. He elävät ja kuolevat.
 
Kun he kuolevat, heidän kanssaan on hauskaa työskennellä. "Huhuu! Olet kuollut!" Hän sanoo tavallaan: "Ei, en ole. Voin tuntea edelleen itseni. Olen edelleen tietoinen." "Mutta olet kuollut. Sinulla ei ole kehoa! Katso, minäpä näytän sinulle. Näetkö tuon auto-onnettomuuden tuolla alhaalla? Se olet sinä." "Aaa! Voiii! Oli siis Jumala! Voi ei! Minun olisi pitänyt kuunnella äitiäni." (Naurua)
 
Sitten he alkavat tietysti tehdä tunnustuksia, mitä en halua kuulla. He luulevat, että nyt on aika tunnustaa ja … Ei, ei, ei, ei, ei. Se on kuin: "Olet kuollut, sinulla ei ole vain kehoa enää, mutta voit olla edelleen ateisti. Voit olla edelleen ateisti. Se on ok." Menemme siihen myöhemmin. Se on itse asiassa melko hauskaa.
 
Ja sitten on jokin prosenttiosuus väestöstä, mikä ei vain tajua sitä. Tarkoitan Jumalaa, mitään. He eivät vain tajua sitä. He eivät halua tajuta sitä. He eivät ole ateisteja, he ovat epäuskonnollisia. He eivät vain tajua sitä. He eivät halua tajuta sitä. Siinä on liikaa ajateltavaa, jos yrität puhua heille kuoleman jälkeisestä elämästä tai Hengestä tai Jumalasta tai ihmeistä tai mistään sellaisesta. He ovat keskittyneet niin elämän perusydinasioihin, että he eivät tajua sitä.
 
Mutta 78% tämän planeetan ihmisistä uskoo jonkinlaiseen Ylimpään olentoon. Tämä on luultavasti suurin yksittäinen massatietoisuuskäsitys mistään, yhtään mistään tällä planeetalla. Voitte siis kuvitella sen vaikutuksen.
 
Siis Linda, juostaanpa yleisön joukkoon tässä. Esitän kysymyksen: uskotko Jumalaan?
 
Ole hyvä, April. Uskotko Jumalaan?
 
APRIL: En tyypilliseen määritelmään Jumalasta, ei.
 
ADAMUS: Okei, hyvä. Mihin määritelmään sitten?
 
APRIL: (pitäen tauon) Tietoisuuteen, luulisin. Se olisi tietoisuus, voima.
 
ADAMUS: Rukoiletko?
 
APRIL: En.
 
ADAMUS: Et. Se olisi ok, jos rukoilisit. Uskotko, että on joku korkeampi olento?
 
APRIL: Ei korkeampi, ei.
 
ADAMUS: Alempi?
 
APRIL: Ei alempikaan (he nauravat). Ei, minä …
 
ADAMUS: Ja käsität – te kaikki – että leikin kanssanne näin saadakseni vain energiat liikkeelle. Joo, okei. Ei korkeampi, ei alempi. Mikä?
 
APRIL: (pitäen taas tauon) Yritän päästä pois päästäni tässä.
 
ADAMUS: Se on vaikeaa. Joo, sen tekeminen on vaikeaa.
 
APRIL: Kyllä!
 
ADAMUS: Kyllä, todella vaikeaa. Vedät syvään henkeä ja sitten sylkäisen sinua. (Nainen haukkoo henkeä, yleisö sanoo "voi ei!") Se herätti hänet!
 
APRIL: (nauraen) Kyllä!
 
ADAMUS: Hän meni … En oikeasti tee sitä, mutta näettekö? Voi, sanon sen uudestaan ja uudestaan, että jos aiotte opettaa, teidän täytyy häiritä. Teidän oikeasti täytyy, koska ihmiset menevät päähänsä ja sitten heistä tulee hyvin rajoittuneita ja tukkoisia. Teidän on tehtävä jotain häiritsevää. (Adamus teeskentelee sylkäisevänsä taas, muutama naurahdus) Saimme siis nyt sinut pois päästäsi. Kaiken tämän häiritsemisen aikaan sinulla oli tavallaan hyvä tunne tai jotain tuli esiin. Mitä se oli Jumalasta?
 
APRIL: Jumala on minä.
 
ADAMUS: Hyvä.
 
APRIL: Kaikki on osa minua.
 
ADAMUS: Eikö sitä paremmaksi tule?
 
APRIL: Kyllä, se on hiton hyvä! (He naureskelevat)
 
ADAMUS: Hyvä, te ihmiset opitte. Ja anna minulla vain yksi sana kuvaamaan Jumalaa, minkä tunnet.
 
APRIL: Suloisuus.
 
ADAMUS: Suloisuus. Häh, en käyttäisi tuota sanaa kuvaamaan Jumalaa, mutta pidän siitä. Pidän siitä.
 
APRIL: Aioin sanoa "rakkaus".
 
ADAMUS: Tuodaanpa oikea kirjoitustaulumme tänne eteen. Ei tätä – tämä (iPad) on hyvin kummallinen.
 
LINDA: Ei ole, mutta sinä olet!
 
ADAMUS: Tuodaan kirjoitustaulu tänne eteen. (Fläppitaulu tuodaan näyttämölle)
 
Siis okei, suloisuus. Hyvä, kiitos.
 
APRIL: Kiitos.
 
ADAMUS: Huh! Eikö ole helpotus, että se on ohi?
 
APRIL: Kyllä.
 
ADAMUS: Ai niin, mutta tiedätkö, mitä tapahtuu myöhemmin? Elät uudestaan tämän hetken, mikä nauhoitettiin historiaan ja mikä on videonauhalla. Elät sen uudestaan ja kuljetat sitä edestakaisin mielessäsi: "Mitä minun olisi pitänyt sanoa? Mitä minun olisi pitänyt sanoa? Hitto soikoon! Adamus laittoi minut valokeilaan. Hitto soikoon, Adamus oli … Tiesin, mutten vain osannut sanoa." Ja sitten tajuat sen. Hyvä.
 
LINDA: Voi, katso tuota!
 
ADAMUS: (katsoo fläppitaulua ja huomaa, ettei jalkoja ole pidennetty) Ai, okei. Teen vain tämän kirjoittaessani (polvistuen lattialle). Kiitos, hyvät herrat. (Paljon naurua)
 
SART: Hei, minä kysyin!
 
ADAMUS: Ei, se on ok. He haluavat minut polvilleen koko ajan. En tiedä miksi.
 
LINDA: Kyselet Jumalasta.
 
ADAMUS: Totta kai. Miksi ei? (Lisää naurua, joku tulee korjaamaan kirjoitustaulun) Odottaessamme tätä, niillä 78%:lla jotka uskovat Jumalaan, on monia erilaisia tapoja määritellä se. Jotkut uskovat deismiin, suureen Jumalaan tuolla ylhäällä. Yhteen Jumalaan, kaikkivaltiaaseen, todella etäiseen, mutta tavallaan kaiken päällä olevaan – kaiken, ihmisten asioiden, universumin asioiden – mutta kaukana tuolla jossain, jumaluus tuolla jossain.
 
Ja on paljon eri uskontoja, joilla on oma määritelmänsä jumaluudesta. Jotkut kutsuvat sitä Allahiksi, jotkut Jumalaksi. Jotkut kutsuvat sitä Hengeksi tai miksi tahansa, mutta joksikin jumalolennoksi.
 
On niitä, joilla on panteistinen näkemys Jumalasta – Jumala kaikessa. Jumala on luonto. Jumala on ilmassa. Jumala on meissä kaikissa. Mutta tuossakin uskomusjärjestelmässä Jumala on edelleen suurempi. Se on kaikessa, mutta se on silti jotenkin suurempi. Nämä ovat kaksi pääasiallista tapaa määritellä yksilön usko Jumalaan.
 
Kierretäänpä vähän lisää. Uskotko Jumalaan? Tässä ei tuomita. Kirjoitamme … Viitsisitkö sinä kirjoittaa "suloisuus"?
 
ALAYA: Suloisuus.
 
ADAMUS: Joo, joo. Ei, en kutsu sinua suloisuudeksi. Se on tuonne laitettava sana, mutta olet melko suloinen, hyvin suloinen itse asiassa, kyllä.
 
VINCE: Totta kai!
 
ADAMUS: Totta kai uskot Jumalaan, okei.
 
VINCE: Joo.
 
ADAMUS: Ja miten määrittelisit tuon Jumalan tai miten luonnehtisit sitä?
 
VINCE: No, se on kaikkialla läsnä oleva. Kaikkialla.
 
ADAMUS: Ommmmm (suom. huom. liittyy käytetyn sanan alkuun)
 
VINCE: Minä täällä, tuolla ylhäällä.
 
ADAMUS: Joo, iso om. Kaikkialla läsnä oleva, kaikkivoimainen, kaikkitietävä. Onko tämä sinun Jumalasi?
 
VINCE: Ei. Siksi hän loi meidät lähtemään ulos ja hankkimaan kokemuksia hänelle (miespuolinen) tai hänelle (naispuolinen), sille.
 
ADAMUS: Aivan, aivan. Eikö ole vaikeaa? Mies- vai naispuolinen, mitä käytät?
 
VINCE: Se.
 
ADAMUS: Joo, se on vaikea kohta. Uskot siis, että Jumala on …
 
VINCE: Hei, olen edelleen elossa kaiken sen paskan jälkeen, mitä olen suoltanut.
 
ADAMUS: On siis Jumala!
 
VINCE: On Jumala!
 
ADAMUS: On Jumala! (Naurua) Rakastan sitä. Upeaa, hyvä. Anna minulle sana tai pari taululle.
 
VINCE: Universaali.
 
ADAMUS: Universaali. Okei, hyvä. Entä sitten universumin tuolla puolen? Universumi on tavallaan pieni paikka, otettaessa huomioon kaikki asiat.
 
VINCE: No, mennään multiversumiin, kaikkiversumiin.
 
ADAMUS: Kaikkiversumi. Hyvä, hyvä! Pidän siitä.
 
VINCE: Anna minulle delta ja minä annan sinulle ypsilonin.
 
ADAMUS: Kaikkiversumi. Laitamme tänne alle toisen kohdan – vain "kaikki". Kaikkiohjaava, kaikkiseksuaalinen, kaikkikaikki, eikö? Vain … (Tussi on kuivunut) Voi, tässä. Minäpä lataan sen uudelleen sinulle. (Hän pitää sitä päätään vasten hetken, vähän naurua)
 
Okei, seuraava. Ole hyvä.
 
Uskotko Jumalaan? Kevyt aihe tänään. Jos olisi Jumala, meillä olisi parempia tusseja. (Vähän naurua) Ole hyvä.
 
DONNA: Minä.
 
ADAMUS: Ai, sinä olet Jumala.
 
DONNA: Joo.
 
ADAMUS: Okei. Siis mitä?
 
DONNA: Siinäs kuulit!
 
ADAMUS: Tarkoitan … (naurua) Mitä teet sillä? Tarkoitan, mitä teet sillä. Sanomalla "Olen Jumala …"
 
DONNA: No, sen olemme täällä selvittämässä, luulisin – mitä teemme sillä.
 
ADAMUS: Joo, mitä teet sillä? Tarkoitan: Olen Jumala ja …" Loitko universumin?
 
DONNA: Kyllä (epäröiden, he nauravat). Se oli yksi parempi päiväni!
 
ADAMUS: Yksi parempi päiväsi. Loit myös helvetin.
 
DONNA: Joo, joo, joo, tein sen.
 
ADAMUS: Anna minulle siis pari sanaa taululle. Jumala, jumala. (Nainen huokaa syvään) Kun mietit sitä, käsitättekö, että yhtä moni ihminen uskoo enkeleihin kuin Jumalaan – itse asiassa vähän suurempi prosenttiosuus. Melkein 80% ihmisistä uskoo jonkinlaiseen enkeliolentoon – ei aivan Jumala, mutta ei ihminen. Jokin olento jolla on vähän enemmän voimaa, vähän enemmän charmia, joka on vähän kivempi kuin ihmiset.
 
Useammat ihmiset uskovat ns. väliolentoon kuin Jumalaan. Se on mielenkiintoista. Miten voi uskoa enkeleihin, jos ei oikeasti usko Jumalaan? Ihmiset ovat todella outoja. Kyllä, okei. Takasin sanaasi.
 
DONNA: Kivaa häiritsemistä.
 
ADAMUS: Joo (he nauravat). Se on hyvää. Todellista häiritsemistä tapahtuu, silloin kun sitä tuskin huomaa. Se tunnetaan, mutta ollaan hyvin aulis menemään sen mukana. Ei olla niin epäkohtelias, että mainitaan siitä. Virrataan vain sen mukana: "Ai, okei." Kyllä, sinä et tietenkään ollut epäkohtelias. Olit neuvokas.
 
DONNA: Kiitos.
 
ADAMUS: Kyllä.
 
DONNA: Tietoinen luovuus.
 
ADAMUS: Häh. Ahaa, okei, okei. Annan sen mennä ohi tämän kerran.
 
DONNA: Liian makyoa?
 
ADAMUS: On menossa siihen.
 
DONNA: Menossa siihen.
 
ADAMUS: Menossa siihen.
 
DONNA: No, se on luomista …
 
ADAMUS: Luomista
 
DONNA: … mutta tietoisena siitä – ei sen tekemistä unessa, vaan todella valiten luomisen.
 
ADAMUS: Kyllä! Okei.
 
DONNA: Sitä tarkoitin.
 
ADAMUS: Kiitos.
 
DONNA: Ole hyvä.
 
ADAMUS: Laitammeko vain "tietoinen luoja", "tiedostava luoja"?
 
DONNA: Kumpi vaan.
 
ADAMUS: Joo, kumpi vaan.
 
DONNA: Kumpi vaan.
 
ADAMUS: Okei, laita "kumpi vaan".
 
DONNA: "Tiedostava luoja" on kaunis.
 
ADAMUS: Kirjoita "kumpi vaan".
 
KIRJURI: "Kumpi vaan"? (Vähän naureskelua)
 
ADAMUS: Kirjoita vain k-u-m-p-i v-a-a-n.
 
DONNA: Tiedostava luoja.
 
ADAMUS: Joo, "tiedostava luoja". Okei, pari lisää.
 
Kaikki jotka katselette netissä tällä hetkellä, esitän teille saman kysymyksen kuin kaikille täällä: uskotko Jumalaan?
 
Muuten, ei ole oikeaa tai väärää vastausta. Ei ole oikeaa tai väärää. Keskustelu on tärkeä ja pääsen asian ytimeen viimeistään ensi vuonna.
 
LINDA: Voi hyvä! Hyvä.
 
ADAMUS: Okei.
 
LINDA: Lisää?
 
ADAMUS: Kyllä. Uskotko Jumalaan? Jos olisi Jumala, ihmisiä ei kuolisi. Niin sanotaan: "Jos olisi Jumala, maapallolla ei olisi kaikkea tuskaa ja kärsimystä." Uskotko Jumalaan?
 
NICOLE: Uskon itseeni.
 
ADAMUS: Uskot itseesi. Okei, mutta uskotko Jumalaan?
 
NICOLE: Jossain määrin.
 
ADAMUS: Jossain määrin, okei. Mikä uskonnollinen taustasi on?
 
NICOLE: Olin katolilainen.
 
ADAMUS: Olit katolilainen, mennyt muoto. Uskon sen.
 
NICOLE: Joo.
 
ADAMUS: Joo. Etkö koskaan tunne kirkon pitkää kättä, kun se tavallaan edelleen tunnustelee sinua?
 
NICOLE: En.
 
ADAMUS: Oikeasti?
 
NICOLE: En.
 
ADAMUS: Ai jaa, tulet näkemään, että se tunnustelee. Ja näet, mutta se on ok.
 
LINDA: Voit sanoa Adamukselle, että hän valehtelee.
 
ADAMUS: Totta kai, totta kai.
 
LINDA: Etkö luota häneen?
 
ADAMUS: Voi en, voin nähdä suoraan hänen lävitseen (naureskellen). Olen aina hämmästynyt siitä, että ihmiset sanovat asioita eikä se ole oikeasti sitä, mitä on. Se on yksi asia, minkä olet havaitsemassa itsestäsi. Se mitä olet ajatellut itsestäsi, ei ole oikeasti sinä.
 
Alat oivaltaa sen. No, synnyit ja sinut kasvatettiin katolilaiseksi ja … Nunnia elämässäsi?
 
NICOLE: Ei yhtään (naurua). (Suom. huom. vastaus ääntyy samalla tavalla kuin "nunna")
 
ADAMUS: Oliko silloin ennen?
 
NICOLE: Ei.
 
ADAMUS: Pappeja?
 
NICOLE: Tota, ei koulussa.
 
ADAMUS: Millaista katolilaista koulua oikein kävit? Ei nunnia, ei pappeja. Mikä …
 
NICOLE: No, meillä oli …
 
ADAMUS: Hindumunkkeja kenties?
 
NICOLE: Meillä oli kirkko joka päivä, tavallisesti lounasaikaan, joo.
 
ADAMUS: Joka päivä lounasaikaan.
 
NICOLE: Joo, mutta koulussa ei ollut nunnia. Vain …
 
ADAMUS: Vain pappeja?
 
NICOLE: Vain pappeja.
 
ADAMUS: Veljiä?
 
NICOLE: Ei.
 
ADAMUS: Vain pappeja. Vau, okei.
 
Mutta missä olimmekaan? Häiritsit minua (naurua ja vähän taputuksia). Alat havaita, että on kerroksia, ja vaikka et enää käy katolilaisessa kirkossa, sillä on edelleen vaikutusta, eräänlainen kuorikerros. Ei paha, mutta se on edelleen jossain määrin. Näytän sinulle myöhemmin.
 
Ja miten määrittelisit Jumalan sanalla tai parilla?
 
NICOLE: (pitäen tauon) Mieleen ei tullut mitään (hän naureskelee).
 
ADAMUS: Se on okei. Tullaan toista kautta. Mitä tunnet, kun puhun Jumalasta – mitä juolahtaa mieleen välittömästi?
 
NICOLE: Makyo.
 
ADAMUS: Makyo, joo. Se on hyvä. Voisinko lisätä muutaman asian? Vähän pelkoa. Vähän epäilyä. Tavallaan … käyttäisin sanaa "varjostava". Varjostava. Se on tavallaan olemassa. Älyllisesti et usko siihen, Jumalan makyo-osaan, mutta varjostus on olemassa, tavallaan pilvi. Vähän, vähän. Ei niin paljon, että se aiheuttaa sinulle suuria ongelmia elämässä, mutta se pidättelee sinua vähän – teitä kaikkia. Okei, kiitos.
 
NICOLE: Kiitos.
 
ADAMUS: Ja yksi vielä. Kiitos. Eikö se ole valtava paine? Huh! Vau.
 
LINDA: Olet tiukka!
 
ADAMUS: Kun otamme huomioon, että kamara, miljoonat ihmiset ympäri maailmaa ja Jumala katselivat sinua (vähän naurua). Jumala oli erityisen kiinnostunut: "Mitä hän aikoo sanoa minusta tänään?" Okei, seuraava. Uskotko Jumalaan?
 
ELIZABETH: Kyllä.
 
ADAMUS: Ja se Jumala olisi?
 
ELIZABETH: Minusta tämä on erittäin hyvä kysymys, Adamus.
 
ADAMUS: Totta kai.
 
ELIZABETH: Koska kuulemme …
 
ADAMUS: Jumala pyysi minua esittämään sen.
 
ELIZABETH: No, aion selittää sen hänelle (mies), hänelle (nainen), sille.
 
ADAMUS: Hänelle, hänelle (mies) (kuiskaten).
 
ELIZABETH: Ilmaisemme jossain vaiheessa polullamme: "Olen myös Jumala."
 
ADAMUS: Kyllä.
 
ELIZABETH: Olen Jumalan kanssaluoja.
 
ADAMUS: Kyllä.
 
ELIZABETH: Minusta on mielenkiintoista yrittää hoksata kysymyksesi ydin.
 
ADAMUS: Joo, joo.
 
ELIZABETH: Ja luulen, että minulle Jumala – tuo sana – merkitsee kaikkialla läsnä olevaa voimaa, kaikkea, mitä me yksilöinä ilmaisemme, ja luomme itsestämme tuon Jumalan ilmaisun ja siksi olemme ilmaiseva Jumala.
 
ADAMUS: Okei, okei (vähän naurua). Minun täytyy, minun täytyy antaa sinulle … (he halaavat) Kiitos, Jumala. Kirjoitetaanpa "Jumala on hämmentävä" (lisää naurua).
 
ELIZABETH: Mutta eikö siinä ole sinusta järkeä?
 
ADAMUS: Missään ei ole minusta järkeä!
 
ELIZABETH: Ei niin, että järki on …
 
ADAMUS: Enkä välitä. Siinä ei tarvitse olla.
 
ELIZABETH: Aivan, koska järki ei ole vastaus kysymykseen.
 
ADAMUS: Aivan, loogista, kyllä.
 
ELIZABETH: Mitä tietämiseen tulee, niin luulen, että yksilöinä, erityisesti shaumbrat, tunnemme toisiaan tuon ykseyden, tuon yhteyden, tuon tietämisen "Tiedän että tiedän".
 
ADAMUS: Aivan.
 
ELIZABETH: Niinpä siinä tapauksessa olemme se, tuo se.
 
ADAMUS: Kyllä.
 
ELIZABETH: Mutta minusta näyttää, että näyttelemme ilmaisuja tuosta yhdestä kaikesta.
 
ADAMUS: Ei oikeastaan.
 
ELIZABETH: Ai, no.
 
ADAMUS: Tarkoitan, kyllä jossain määrin, ja menen tähän aivan hetken kuluttua …
 
ELIZABETH: Okei.
 
ADAMUS: … ja todistan pointtini. Mutta itse asiassa autoit minua siirtymisessä siihen, kiitos.
 
ELIZABETH: Ai, olen siitä tyytyväinen.
 
ADAMUS: Kiitos.
 
ELIZABETH: Varmasti.
 
ADAMUS: Mitä siis kirjoitamme tänne? Mikä on …
 
ELIZABETH: Ai, okei. Hyvä kysymys. Ääretön kaikkeus Jumala. Mikä on Jumala? Kaikki mitä on.
 
ADAMUS: Kaikki mitä on. Okei, okei. Ääretön makyo.
 
ELIZABETH: Oikeasti?! Koska minkä …
 
ADAMUS: Enkä kiusaa sinua.
 
ELIZABETH: Minkä kanssa me luomme? Minkä kanssa … Mikä on tuo lähde? Tiedän, että se on sisällämme.
 
ADAMUS: Sanotko niin vai tiedätkö sen? Elätkö sen vai ajatteletko sitä?
 
ELIZABETH: Olen tuntenut sen. Olen elänyt sen toisinaan.
 
ADAMUS: Miten monta kertaa tässä elämässä?
 
ELIZABETH: Ai jaa, katsotaanpa. Neljäsataaseitsemänkymmentä … En tiedä. (Naurua)
 
ADAMUS: Minä vain kysyn. Kiitos, kiitos.
 
ELIZABETH: Rakastaisin tuota vastausta, sinun vastaustasi tuohon kysymykseen.
 
ADAMUS: Joo. Uskotko Jumalaan?
 
ELIZABETH: No, "Jumala" on sana ja mitä se merkitsee, kun esität tuon kysymyksen?
 
ADAMUS: Mutta 78% tämän planeetan ihmisistä uskoo johonkin versioon …
 
ELIZABETH: Uskon johonkin korkeampaan.
 
ADAMUS: … Jumalasta. Se on pointtini. Ja on tämä kuorikerros, tämä valtava turmeltunut pilvi ihmiskunnan päällä. Ja sanoin, että pidämme tämän kevyenä tänään, joten räjäytämme Jumalan.
 
ELIZABETH: Okei.
 
LINDA: Ai jaa, se on kevyttä. Se on kevyttä.
 
ADAMUS: Ei, vaan olen hyvin vakavissani.
 
LINDA: Joo, se on kevyttä.
 
ADAMUS: Se on kevyttä. Teistä tuntuu paljon paremmalta jälkeenpäin. (Linda kikattaa) Siis kiitos.
 
ELIZABETH: Kiitos paljon.
 
ADAMUS: Henkilökohtaiset vastaukset eivät olleet kovin tärkeitä. Haluan teidän tuntevan, mitä tässä huoneessa tapahtuu. Se on hyvin selvää.
 
Jumala
 
Puhumme Jumalasta. Se on asia … Sanoisin, että se on luultavasti ainoa asia, jolla on suurempi tietoisuus ihmiskunnassa kuin Super Bowlilla (naurua). Se on totta! Mutta … se on itse asiassa fakta.
 
Se on tietoisuudessa ja ihmiset … Se on hyvin hämmentävää. Sanat joita käyttäisin kuvaamaan ihmisten havaintoa Jumalasta, ovat "hämmentävä, musertava, etäinen, epämiellyttävä, epämääräinen, älyllinen, miespuolinen, erittäin ärsyttävä" – kaikkia näitä asioita ja siihen ihmiset uskovat! He uskovat itseään suurempaan olentoon tuolla jossain. Sanotte "Jumala" tai "Allah" – mikä se sattuukin olemaan – ja yhtäkkiä olemme polvillamme palvomassa. Mistä siinä on kyse?
 
Mutta tämä on yksi pääkudelma ihmistietoisuudessa, ihmisyydessä. Se on yksi algoritmi, mikä luo jokapäiväistä elämäänne.
 
Ymmärrys Jumalasta on tällä planeetalla parhaimmillaan uskomattoman naiivi ja pahimmillaan ehkä äärettömän turmeltunut. Se on hyvin eilistä. Se on erittäin kontrolloitu eikä se ole ehdottomasti täsmällinen – ellette halua sen olevan, ellette usko siihen.
 
Esitin tämän kysymyksen, yksinkertaisen kysymyksen: "Uskotko Jumalaan ja mitä sitten Jumala on sinulle?" Olette paljon tietoisempia ja älykkäämpiä ja kaikkea muuta kuin monet muut ihmiset. Silti on vähän kamppailua. Teistä tuli älyllisiä. Yrititte käyttää oikeita sanoja. Yrititte samaistua tähän asiaan, mikä on tavallaan vain epämääräinen käsite tuolla jossain.
 
Ottaen huomioon, että teillä on parempi ymmärrys ja enemmän valaistumista, niin ajatelkaa nyt, että menette ulos ovesta ja kysytte ihmisiltä kadulla.
 
Vastaukset ovat ehdottoman säälittäviä – minun nöyrästä mielestäni, ehdottomasti säälittäviä. Noista 78% ihmisistä jotka uskovat Jumalaan, ehkä noin 60-62% antaa jonkun muun tehdä oman ajattelunsa Jumalasta, antaa jonkun muun määritellä, mikä tämä Jumala on. He eivät esitä kysymyksiä, kun sanotaan: "Jumala, Isä taivaassa". Miksi se on isä? Missä on taivas? Mitä Jumala tekee kaiken päivää? He antavat jonkun muun käsitellä sen.
 
Kysytään monilta ihmisiltä: "Mikä on Jumala?" "En tiedä. Tiedäthän, hän on taivaassa." Mitä vikaa tässä kuvassa on? Ja se jatkuu. Se jatkuu, ja sitten ihmiset saadaan tuntemaan syyllisyyttä ja pelkoa Jumalasta. "Voi, minulla ei ole oikeita ajatuksia tai uskomuksia Jumalasta." Olen sanonut täällä, tällä samalla näyttämöllä, että vihaan Jumalaa. En ole huolissani siitä. En tietysti ole ihmismuodossa. Minulla ei ole mitään menetettävää. Mutta … (vähän naureskelua)
 
Ei, sillä ei ole merkitystä. Sillä ei oikeasti ole merkitystä, koska Jumala on ihmistietoisuuden rakennelma, ihmistietoisuuden heijastus ja se on siinä. Jumalalla ei ole mitään tekemistä ihmisen nykyisten uskomusjärjestelmien kanssa. Mutta et voi kertoa sitä heille, koska he tappavat sinut, etkä voi kertoa sitä heille, koska he hermostuvat kovasti. Heistä tulee hyvin älyllinen. Älyllisestä tulee tunteellista ja tunteellisesta irrationaalista. Ihmiset on koulutettu ja opetettu pelkäämään Jumalaa ja palvomaan Jumalaa. Siinä ei ole mitään järkeä.
 
Jumalan tarkistaminen
 
Niinpä tuon tämän esiin 4.7., itsenäisyyspäivänä, jotta me – me kaikki täällä ja myös te (kameralle) – voimme tuoda sisään uuden Jumalan. Se kuulostaa isolta tehtävältä, mutta oikeasti ei ole kovin vaikea tuoda eri Jumalaa tälle planeetalle. Ei sellaista, jota täytyy palvoa. Ei sellaista, jota täytyy rukoilla. Ei sellaista, joka on tuolla jossain. En puhu vain asioista, joita teette itsellenne – puhun ihmiskunnan tietoisuudesta.
 
Nykyinen Jumalatietoisuus on luultavasti 5000 vuotta vanha, jotain sellaista. Sillä ei ole oikeasti merkitystä, mutta se on vanha. Se on todella vanha. Se on säälittävä. Se on hyvin miehinen, se on hyvin vihainen, kostonhaluinen – kaikkia noita muita asioita. En tietenkään kerro teille mitään, mitä ette jo tiedä, mutta sitä vaikutusta ette ehkä oivalla, mikä Jumalakäsityksellä on tällä planeetalla – valtava vaikutus. Ja kun puhutaan Jumalasta, myös oppineiden teologien kanssa, he eivät tiedä. He laittavat paljon sanoja siihen – sanoja joissa ei ole järkeä kenestäkään, myös heistä itsestään – ja he yrittävät määritellä sen ja heillä on kaikkia akateemisia termejä, mutta he eivät tiedä.
 
On niitä, jotka palaavat raamattuun tai muihin pyhiin kirjoituksiin. "Jumala on tämä". Pyh! Ei, se kirjoitettiin kauan sitten eikä se sovellu.
 
Sedonassa muutama viikko sitten mainitsin, että oli new agen loppu. Sitä en sanonut – en voinut sanoa siellä, mutta täällä voin – että on itse asiassa Jumala-ajan loppu. Vanhan Jumalan, tuon ajan loppu. Nyt on tietoisuuden aika.
 
On vaikea puhua Jumalakäsityksestä, koska siitä tulee älyllistä. Kuten Tobias sanoi kerran, Jumala on kokemus, ehdottomasti kokemus. Siitä voi puhua koko päivän eikä mikään muutu, mutta perimmiltään se on henkilökohtainen kokemus.
 
Niin arvostettuja kuin kaikki olettekin, kannatte edelleen päällysteitä mukananne, Jumalanpelkoa. Riippumatta siitä, mitä sanotte, mitä olette oppineet, on edelleen eräänlainen Jumalastigma. Tavallaan: "No, tuolla jossain on jotain, suuri olento, suuri luoja, suuri kaikkivoimainen, kaikkivaltias, kaikki …" Teillä on edelleen tuo kuorikerros ja on aika päästää siitä irti. On aika päästää siitä irti.
 
Taas kerran, sanat tekevät tästä vaikeaa, mutta käytän joitain. Jumala on ehdoton yksinkertaisuus. Vain ydinyksinkertaisuus. Tässä asiassa ei ole mitään monimutkaista.
 
Se ei pidä kirjaa. Se ei tunne aikaa. Se ei oikeasti tunne menneisyyttänne. Se tuntee vain teidät. Se ei laske pisteitä. Se ei tee teitä olemaan itsensä arvoinen, ei lainkaan. Se ei välitä. Se on piittaamaton Jumala ja tarkoitan sitä erittäin hyvällä tavalla. Se ei anna palveluksia, sillä ei ole suosikkiurheilujoukkueita – päinvastoin kuin monet ihmiset luulevat (muutama kikatus).
 
Kuten joku täällä mainitsi, Jumala on periaatteessa tietoisuus. Vain tietoisuus. Mutta mikä tietoisuus on? Yksinkertaisesti vain tiedostamista ilman muotoa tai rakennetta, ilman kokoa, ilman valtaa/voimaa. Ei valtaa.
 
Nykyinen käsitys Jumalasta on valtakäsitys. Näitä sanoja voidaan käyttää vaihtoehtoisesti. No, voitaisiin käyttää muitakin uskonnollisia sanoja vaihtoehtoisesti. "Uskon valtaan. Uskon kaikkivaltiaaseen Jumalaan." Sanotte: "Uskon kaikkivaltiaaseen voimaan." Se on todellinen ydinongelma tällä planeetalla: suora korrelaatio Jumalan ja voiman/vallan välillä.
 
Jumalan on elettävä jossain kaukana. Se on niin voimakas, ettei se – hän – voi olla täällä. Näettekö ongelmat, joihin törmäämme määrittelyssä.
 
Tietää kaiken. Jumala, Henki – miten sitä kutsutaankin – ei välitä. Ei välitä lainkaan. Se on muuten suurinta myötätuntoa. Se ei ole piittaamaton, välittämätön. Se on niin suurta myötätuntoa, koska Henki, Jumala, ei näe teitä niin, kuin näette itsenne.
 
Tässä uudessa tietoisuusajassa suurin muutos mikä voi tapahtua tällä planeetalla, on irtipäästäminen vanhoista Jumalakäsityksistä. Se on vaikeaa, silloin kun on iskostettu varhaisvuosinanne, myöhempinä vuosinanne, elämien aikana, jotain kaukaista olentoa.
 
Mitä teemme? Mitä teemme?
 
Ensinnäkin alamme tuntea, ajatella, assosioida uskomuksianne Jumalasta. Sanotte jotain, mutta samaan aikaan myös Lindan ojentaessa mikrofonin tai yksityisesti sanotte: "Uskon rakastavaan Jumalaan." Odottakaas hetki. Sanotte, että uskotte rakastavaan Jumalaan, mutta on myös syvään juurtunut ydinusko kostonhimoiseen Jumalaan tai vihaiseen Jumalaan tai Jumalaan – vaikkei se olisikaan kostonhaluinen ja vihainen – jonka kunnioitusta ette ole ansainneet, joka ei anna tunnustusta teille.
 
Niinpä siitä huolimatta, mitä sanotte, on edelleen tuntemuksia ja kuorikerroksia. Tiedän ilman epäilyksen häivää, että niin paljon kun opitte, keskuudessanne on edelleen vaihtelevassa määrin kuolemanpelkoa, ihmettelyä, mitä tapahtuu. Ja tuotte sisään koko Jumalajutun, koska se liittyy kuolemaan – ai niin, tarkoitin valta-asian, kun se liittyy kuolemaan. Mitä tapahtuu, kun pääsette toiselle puolelle? Keitä tapaatte? Pystyttekö puolustautumaan? Iso kysymys: "Kun kuolen ja pääsen toiselle puolelle, voi jessus! Pystynkö käsittelemään kaikki nuo olennot, kaiken tämän …"
 
Haluatko oluen? Mene ulos. (Adamus naureskelee) Linda elehtii, että minun pitäisi juoda. Sandra, miten kauan olemme tunteneet toisemme?
 
SANDRA: Tein sen sinulle.
 
ADAMUS: Kolmekymmentäseitsemäntuhatta vuotta, muutama vuosikymmen sinne tänne.
 
SANDRA: Tein jo …
 
ADAMUS: Kolmekymmentäseitsemäntuhatta vuotta ja luulisi, että hän olisi tarpeeksi intuitiivinen ymmärtääkseen, että oli kahvin aika. Äläkä näytä minulle keskisormea.
 
LINDA: Hän näyttää sinulle käsivartta. (Vähän naurua)
 
MOFO (Marty): Minulla on mansikka-cappuccino.
 
ADAMUS: Joo, mutta sinulla on ollut se jo. Palataanpa Jumalaan.
 
Huolehditte siis edelleen Jumalasta. Keräännymme tällä tavalla yhteen ja puhumme fiksuja ja sanotte: "Voi kyllä, olemme yli noista uskomuksista", mutta ei oikeasti. On edelleen tuota pelkoa.
 
Yksi suurimmista syistä, miksi ihmiset pelkäävät kuolemaa, ei ole vain fyysinen tuska. Mitä helvettiä tapahtuu, kun pääsen sinne? Mikä on valtadynamiikka toisissa ulottuvuuksissa? Tai mitä Jumala on toisissa ulottuvuuksissa? Se on suuri huolenaihe. Miten torjutte pahoja henkiä muissa ulottuvuuksissa? Nämä voimakkaat olennot, Saatana ja Jumala – miten käsittelette kaiken sen? Kykenettekö pysymään siellä Jumalan tutkakatveessa, kuten olette yrittäneet tehdä täällä?
 
Kierretäänpä siis takaisin tässä. (Hänen kahvinsa toimitetaan) Onko se tuoretta? (Adamus haistelee kahviaan)
 
LINDA: Ei yhtä tuoretta kuin sinä. (Naurua)
 
ADAMUS: Mmm, okei. (Hän siemaisee ja sitten yskäisee)
 
SART: Tehtiin juuri pari tuntia sitten.
 
ADAMUS: Okei. Kestämme sen.
 
Siis iso, iso, iso – tullaanpa uuteen Jumalatietoisuuteen. Tehdään se. Ensin te ja annetaan sen sitten säteillä ihmiskuntaan, joka on edelleen jumissa hyvin vanhassa ja vaikutusvaltaisessa Jumalassa. Mennään yli Jumalakäsityksistä, joita edelleen pidetään mielessä, koska te sanoitte sen, en minä. Viittasitte Jumalaan miehenä. Sanoitte sellaisia sanoja kuin "voimakas, universaali" – ja näitä muita asioita. Olisimme voineet jatkaa ja jatkaa, mutta kaikki tiivistyy samaan asiaan. Se on hämmennystä, kaaosta, epävarmuutta ja pelkoa tavallaan.
 
Jumala ei ole tehnyt mitään hyväksenne elämässä. Pidän tällaisten toteamusten tekemisestä … voi! Toivon, että kristittyjä katselisi tätä. Mutta he eivät katsele. Mikä heissä on vikana? Häh? Voi, he katselevat kristillistä televisiota. Okei.
 
Tehdään tämä (Linda huokaisee). Muutetaan seuraavaan lähetykseen nimi internetissä, kenties luodaan uudet nettisivut: "uutta kristillistä ohjelmaa" (muutama naurahdus).
 
LINDA: Ei!
 
ADAMUS: Ja laitamme show'n sinne.
 
LINDA: Ei!
 
ADAMUS: Kyllä, uutta kristillistä ohjelmaa. Rakastan sitä.
 
LINDA: Ei! Ei helvetissä!
 
ADAMUS: Ylistystä ja palvontaa ja sitten me …
 
LINDA: Ei Jeesus!
 
ADAMUS: Jatkamme keskusteluamme niin kuin nyt.
 
Siis Jumala ei ole tehnyt mitään hyväksenne ja niin pitäisikin olla. Ei ole tehnyt teille mitään palveluksia. Ei pelastanut teitä tuolta mahdolliselta pahalta onnettomuudelta. Ei tuonut teille elämänne rakkautta, josta erositte joka tapauksessa. Ei ole tehnyt mitään. Ei ole tehnyt teistä fiksumpaa, lahjakkaampaa tai mitään muuta. Ihmiset uskovat kummalliseen Jumalaan. He rukoilevat aina.
 
Itse asiassa aina yöaikaan jossain päin maailmaa 9-10% ajatusenergiasta menee rukouksiin. Luultavasti noin 60% on seksuaalista, mutta loppu on rukoilua (vähän naurua) ja sitä lähtee joka yö. Tarkoitan, että voin tuntea sen riippuen siitä, missä oleskelen. Mutta kun ilta tulee ja ihmiset menevät nukkumaan, rukoukset alkavat.
 
En tiedä, onko se huvittavaa, se on todella mahtava komedia. En tiedä, onko se surullisin asia planeetalla, koska Jumala ei vastaa rukouksiin. Jumala ei välitä. Jumala ei edes rakasta teitä (Adamus naureskelee).
 
LINDA: Voi eiii! (Yleisö vaikeroi) Voi eiii!
 
ADAMUS: Ai! Näettekö! Osuin hermoon!
 
LINDA: Voi eiiii!
 
ADAMUS: Osuin lopultakin hermoon! Voi!
 
LINDA: Voi eiii!
 
ADAMUS: Voi eiii! Siinä se on. Siinä se on. Näitte sen tässä. Se on videoitu. Kaikki te siellä, voi eiii! Teette saamaa "voi eiii!". Ei, Jumala ei rakasta teitä. Eikö se ole vaikea kohta?
 
Kun sanon sen, se näyttää teille yhteytenne. Teillä täytyy olla Jumala rakastamassa teitä. Teillä täytyy olla itseänne fiksumpi Jumala, suurempi ja vaikutusvaltaisempi kuin te. Jumala ei rakasta teitä. Miksi? Koska itse asiassa ihmiset loivat rakkauden, ensimmäisen koetun rakkauden. Jumala ei tiennyt rakkaudesta, ennen kuin ihmiset tulivat mukaan.
 
Ihmiset ovat niitä, suuresta, suuresta intohimostaan … Se on tavallaan kummallista intohimoa. Se oli intohimoa olla elämässä. Se oli intohimoa, mikä perustui yksinäisyyteen, toisen löytämiseen. Se oli intohimoa päästä takaisin kotiin, missä Jumala ei myöskään ole. Jumala ei ole koti. Koputtakaa ovelle, huhuu? Jumala? Ei siellä ole ketään.
 
Se loi rakkauden. Se loi tämän hämmästyttävimmän asian, mikä on nyt ympäri kosmosta. Mutta Jumala ei luonut sitä. Jumala ei rakastanut teitä (Linda haukkoo henkeään) eikä edelleenkään rakasta. Tämä on perimmäinen Jumalatesti. Kuulen kaikki sanat ja kuulen kaikki käsitykset ja kaiken keskustelun Jumalasta. Menkää joku päivä rabbin luo: "Jumala ei rakasta sinua." Voi eii! Voi ei! (Naureskelua) Ei, vaan se on todella hyvä asia. Se on perimmäinen testi hänen erittäin vanhalle Jumalavarjostukselleen.
 
Haluatte Jumalan rakastavan teitä. Haluatte Jumalan tunnistavan teidät. Haluatte Jumalan olevan parempi kuin te. No, se ei ole mitään yllä mainittua (Linda alkaa nyyhkyttää, vähän naureskelua). Voitatte vähän, häviätte vähän (lisää naurua).
 
Haluan teidän tuntevan tätä hetken. Ei ole tarvetta siihen, että Jumala on ylin. Ei ole tarvetta.
 
Nyt mieli raksuttaa. Yritätte täyttää tyhjiötä tällä hetkellä, täyttää vanhan Jumalan tyhjiötä. Mihin sitten uskotte? Mihin sijoitatte tämän Jumalan? Pysähtykää vain hetkeksi. Lakatkaa yrittämästä niin kovasti korvata Jumalaa.
 
Ei ole mitään tarvetta siihen, että Jumala on ylin tai että sillä on valtaa. Olen iloinen, ettei Jumala rakasta teitä, koska rakkaus voi olla hyvin tuskallinen asia. Rakkaus voi kääntyä teitä vastaan koska tahansa. Tiedätte sen. Rakkaus voi olla hyvin julmaa toisinaan – hyvin kaunista tietenkin, mutta myös julmaa.
 
Ja annan sen takaisin teille. Nimittäin jos Jumala rakastaisi teitä, teidän ei tarvitsisi rakastaa itseänne. Antaisitte Jumalan tehdä sen. Hmm.
 
Jumalalla ei ole tarvetta rakastaa teitä lainkaan, sillä ei tarvitse olla rakastuneita tunteita teitä kohtaan, koska Jumala, Henki on pelkästään myötätuntoa ja tiedostamista.
 
Nämä ovat ihmisominaisuuksia, jotka laitatte jollekin, mitä sanotaan Jumalaksi, Allahiksi, miksi tahansa – heijastuksia ihmishaluista, jotka menevät tähän pilveen ja luovat tämän Jumalaksi kutsutun jutun eikä se ole mitään yllämainittua. Se ei ole mitään siitä.
 
Haluatte määritellä sen. Haluatte ilmaista sen sanoina. Perimmiltään se on määrittelemätön. Se on vain kokemus.
 
Uuden "Jumalan" määritteleminen
 
Yritämme antaa muutamia määritelmiä, mutta joustavia määritelmiä. Sanoisin, että ensimmäinen on "yksinkertainen". Yksinkertainen. Henki on yksinkertainen. Sillä ei ole mitään tarvetta monimutkaisuuteen eikä ole teilläkään. Ei ole teilläkään.
 
Henki on tiedostaminen tai tietoisuus, oivaltaminen – kutsutaan sitä niin. Tiedostamisen ei tarvitse olla itsekorostusta. Se ei tarvitse ketään palvomaan. Se ei tarvitse sääntöjä ja määräyksiä. Se on pelkästään "minä olen". Ja tämä tietoisuus on teilläkin.
 
On paljon keskustelua sieluolentona olemisesta – oletteko Jumalan laajentumia ja onko Jumala edelleen iso pelaaja? Ei, ei, ei. Ei mitään tästä. Haluatte edelleen jotenkin roikkua kiinni hyvin syvässä ja vanhassa uskomuksessa, että olette Jumalasta, että teidät luotiin, eikä teitä luotu. Te ette ole, te ette ole Jumalasta. Te ette ole Jumalan pieniä koiranpentuja. Te ette ole myöskään Jumalan lapsia. Te ette ole Jumalan liekanarussa. Te ette mene takaisin kotiin, kuten tiedätte, mutta te ette ole myöskään minkäänlaisessa Jumalalieassa, mikä kontrolloi teitä, vetää teitä takaisin tai haluaa teidän tekevän tiettyjä asioita.
 
On erittäin kummallinen tunne sanoa yhtäkkiä: "Jumala ei rakasta minua" ja "Jumala ei luonut minua". Hyvin kummallinen, melkein tyhjä tunne, ja pyydän teitä vain olemaan tuon tyhjyyden kanssa vähän aikaa. Yritätte määritellä sen. Yritätte sanoa: "No, näin Adamus sanoi ja näin aion määritellä tämän uudestaan. Ja yritän kiillottaa vähän Jumalakakkapötköä (Linda haukkoo henkeä, naurua) ja teen siitä vähän paremman. Ja …" Mutta se on! Se on iso juttu ja se istuu aivan keskellä ihmistietoisuuden boolimaljaa (Adamus naureskelee). Se on …
 
MOFO: Herkullista!
 
ADAMUS: Kanavoin sinua, Mofo (lisää naureskelua).
 
Yritätte määritellä sen uudestaan ja pyydän teitä kaikki olemaan tekemättä sen, tästä seuraavaan kokoontumiseemme. Käytte läpi Jumalatyrmistyksen ja kerron teille nyt, että sitten kun painatte päänne alas illalla ja yritätte nukahtaa, olen paikalla ja puhumme Jumalasta lisää. Jatkan tämän puskemista. Ja yritätte olla piittaamatta siitä. Yritätte sanoa: "Voi, se on liikaa käsiteltäväkseni" ja sivuutatte sen. Mutta olen paikalla, koska tuomme yhdessä uuden tietoisuuden ja tajunnan Jumalasta tälle planeetalle.
 
Emme kirjoita paljon pitkähköjä kirjoja. Meillä ei ole sääntöjä ja määräyksiä. Se on tunne, kokemus uudesta Jumalasta.
 
Ja kerron teille nyt, että meillä on uudelleenmäärittely, talon siivoaminen ja uuden tunteen sisääntuominen, eikä se ole perimmäinen totuus. Se muuttuu. Kenties kymmenen vuoden päästä, kenties 100-500 vuoden päästä, mutta se muuttuu taas tietoisuuden myötä.
 
Jumala – en edes pidä tuosta sanasta. Kutsun tätä tietoisuutta Theoksi. Theo. Kirjoittaisitko sen taululle (Lindalle)? Theo. Minulla oli kerran koira nimeltään Theo. Sillä oli tapana purra minua koko ajan.
 
SART: Jukra, minkähän takia?!
 
ADAMUS: Theo … (Adamus nauraa) Häh, minulla oli toinen koira nimeltään Sart ja … (naurua)
 
Kutsun sitä Theoksi, Ikuiseksi. Ikuinen, olen aina pitänyt tuosta nimestä. Se on ikuinen. Se oli ykseys. Se on ikuinen. Se jatkuu. Ei aikaa. Se ei varaa paikkaa. Sen yksinkertaisuus on sen ykseys.
 
Uskoakseni Theo merkitsee myös Jumalaa kreikaksi, joten se on erittäin hyvä sana. Theo, Ikuinen. Se on minun sanani. Lakkasin kauan sitten käyttämästä Jumalaa tai Henkeä. Sitäkin alettiin käyttää vähän liikaa tietoisuudessa. Minulla on siis vain Theo. Lisäksi se kuulosta Theodorilta, naapurin kaverilta, joo.
 
SHAUMBRA 6 (nainen): Entä Thea?
 
ADAMUS: Thea. Thea naispuolisesta versiosta, totta kai, mutta se ei toimi Ikuisen kanssa (suom. huom. sanaleikkiä). The eternal one. The eternal "A"?
 
SHAUMBRA 8: Miten olisi the eternal everything?
 
ADAMUS: "Everything" on "E". The eter- … Thee. Näetkö? Siksi käytän vain Theoa. Eikä se ole miehen nimi. Se on vain Ikuinen.
 
SHAUMBRA 6: Eikö Theodore ole miespuolinen?
 
ADAMUS: Theodore on miespuolinen, mutta Theolla, alkuperäisellä kreikkalaisella, ei ollut mitään tekemistä mies- tai naispuolisen kanssa. Se on vain Jumala. Ja tuon kreikankielisen Theo-sanan alkuperä merkitsi – tämä on erittäin tärkeää – "on". Se merkitsi "on". Jumala on. Se merkitsi vain "on". Ja siitä voimme mennä mihin vaan, koska Jumala on. Jumala on kaikessa ja se on myös tavallaan tuolla ylhäällä. Jumala on yksi/yksilö, mutta kaikkialla.
 
Ilmaistaan se näin: Jumala on määrittelemätön parhaalla mahdollisella tavalla, koska Jumala on. Mitä tahansa joku päättää uskoa ja tuntea – se on. Siksi se on Jumala. Se on osa teitä. Se on osa tietoisuutta. En edes pidä sanasta "luominen/luomakunta" siinä.
 
Ja mennäänpä askel pidemmälle. Haluan aina sanoa: "Jumala on minun _____" ja sitten täytän puuttuvan osan. "Jumala on minun kaikkeni – ajatukseni ja tunteeni, kehoni, tuntemukseni, mahdollisuuteni" ja kyllä, koska sinä olet Jumala – suljetaan ympyrä. Olet Jumala.
 
Sitä ei ole tarkoitettu rehenteleväksi. Sitä ei ole myöskään tarkoitettu laittamaan painetta teille sanoaksenne: "Voi, mutta jos olen Jumala, miksi ihmeessä en pysty yhtäkkiä ilmentämään viinilasillista?" Ne ovat …
 
LINDA: Sandra! (Adamus naureskelee)
 
ADAMUS: … ihmisen haluja. Siis "Jumala on minun ______" ja sitten täytätte puuttuvan osan. Jumala on minun mitä tahansa. "Jumala on ajatukseni tällä hetkellä. Jumala on kaikki tunteeni."
 
Niinpä pyydän teitä taas, sanokaa tästä seuraavaan sessioomme saakka: "Jumala on minun _____" mitä ikinä se sattuukin olemaan.
 
Haluaisin siirtyä yli tästä koko käsityksestä, jostain tuolla jossain, joka on luultavasti, erityisesti miehisempi, kontrolloivampi ja jolla on valtaa. Se on hyvin yksinkertaista, hyvin, hyvin yksinkertaista, mutta siitä tulee vaikeaa. Kuten olette jo oppineet, yksinkertaisimmat asiat voivat olla hyvin haastavia.
 
Jumala-algoritmi
 
Mennäänpä askel pidemmälle tässä. Tiedättekö, mitä algoritmit ovat? Algoritmia käytetään ohjelmoinnissa. Se on prosessi, mikä tapahtuu tietyn lopputuloksen aikaansaamiseksi. Tai matematiikassa on algoritmeja – on matemaattisia kaavoja, jotka johtavat lopulliseen vastaukseen.
 
Algoritmi merkitsee periaatteessa virtaa, mallia, joka pääsee tiettyyn lopputulokseen.
 
On Jumala-algoritmi, -algoritmeja. Ne ovat … Ne eivät ole sellaisia kuin digitaaliset algoritmit tai tieteelliset algoritmit tai luonto. Luonnossakin on mallinsa, algoritminsa.
 
Algoritmit perustuvat perimmiltään uskomusjärjestelmiin. Ja sanotte: "Ei, mutta se on matemaattinen. Se on totuus." Matematiikka on vain uskomusjärjestelmä. Tai sanotte: "No ei, se on digitaalinen ja tietyn ohjelmiston algoritmin on oltava tietynlainen." Ei, se on silti vain uskomusjärjestelmä. Se on tietoisuusvirta, mikä vetää puoleensa energioita ja tuo tietyn tyyppisen lopputuloksen, jonkin tyyppisen ilmentymän.
 
Siis perimmiltään jokainen algoritmi on uskomusjärjestelmän tulos. Planeetalla on tällä hetkellä Jumala-algoritmi. Se on virta, prosessi, mikä tapahtuu. Se tulee ihmisten uskomusjärjestelmien tuloksena ja luo tiettyjä malleja, jotka päättyvät tiettyihin ilmentymiin tai luomuksiin
 
Rajoittamaton ja vapaa Jumala-algoritmi on juuri se asia, joka … Tiedätte, miten sanotte joskus: "Aa, olosuhteet. Jotain tapahtui. Tapasin erään ihmisen. Mahdollisuus sille, että me kaksi tapaamme tänä aikana tässä paikassa kaikkien muuttujien kera, on melkein mahdottomuus. Taianomaista." Ei. Itse asiassa Jumala-algoritmi luo kaikki olosuhteet, vaikka niihin sisältyisi satoja muita ihmisiä. Vaikka se näyttää olevan sattumaa, se on vain Jumala-algoritmi. Joskus kun ajattelisitte jonkun olevan hyvin, hyvin monimutkaista, koska on kaikkia kerroksia, kaikkia asioita tapahtuu, on kaikkia mahdollisuuksia ja epätodennäköisyyksiä ja kaikkea muuta, Jumala-algoritmissa, Theo-algoritmissa – mitä sanoisin valoalgoritmiksi – se on hyvin helppoa.
 
Ihmismielelle se on hämmentävää ja ylivoimaista: "Mutta jos en olisi kääntynyt tiettynä hetkenä kuuntelemaan ääntä, joka tuli yhtäkkiä, ja nähnyt ihmistä, joka juuri vilkaisi sivulleen ja oli joku, joka minun täytyi tavata, koska hän kertoi minulle jostain uudesta tilaisuudesta. Jos tuota ääntä ei olisi ollut …" ja tavallaan ajattelette: "Voi hyvä luoja, elämä on riskaabelia." Ja ikään kuin: "Mitä jos?" Jumala-algoritmissa se ei ole mikään ongelma. Se vain virtaa. Se vain tapahtuu. Se vain on siinä.
 
Tuo algoritmi tulee periaatteessa intohimosta ja halusta. Ei ihmisen intohimosta kovin paljon, vaan syvästä sisäisestä intohimosta, mikä luo valoa – kuten haluan kutsua sitä – muttei tällaisia valoja; valovirran, periaatteessa eräänlaisen tietoisuusvirran, muttei aivan. Kutustaan sitä siis vain valovirraksi, tietoisuussäteilyksi mikä menee ulos.
 
Se vetää puoleensa tässä todellisuudessa periaatteessa kolmen tyyppistä energiaa – sähköinen, magneettinen ja jotain, mitä kutsun nimellä "plunk". Se on suoraan siinä. Kukaan ei tunne sitä vielä. Tiede ei tiedä siitä, mutta plunk on periaatteessa – se on todellinen sana, mitä käytämme – gravitaatio, mutta eri tavalla, miten tunnette gravitaation ja sillä on valtava vaikutus perusilmentymiseen.
 
On gravitaatio, kuten tiedätte, koska kun pudottaa jotain lattialle, se putoaa. On myös antigravitaatio, eräänlainen käänteisgravitaatio. Kyse ei ole siitä, että se imee, vaan gravitaatiovoima tuo jotain tai torjuu jotain.
 
Gravitaatio ei ole vain fyysinen ilmiö, se on tunneilmiö. Tunteissanne on gravitaatio. Se on myös teidän intohimonne, halunne ilmiö. Se vetää puoleensa tai torjuu asioita. Se siis laitetaan yhteen magnetismin ja sähkön, sähköimpulssien kanssa ja siis on tämä valonsäde, eräänlainen tietoisuusvirta, joka poimii kaikki nämä energiat, positiivisesti ja negatiivisesti varautuneet, sähkön, magnetismin ja plunkin muodossa – ja yhtäkkiä on todellisuus. Yhtäkkiä on Jumala-algoritmi. Yhtäkkiä on ilmentäminen.
 
Minäpä vedän tämän kaiken nyt yhteen.
 
On uuden Jumalatietoisuuden aika tällä planeetalla ja monet vastustavat sitä. Teidän ei tarvitse mennä käännyttämään ketään. Kyse on vain sen oivaltamisesta itse ja sitten se on tuolla ulkona. Se on yksi vapauden suurimmista estäjistä tällä planeetalla. Jumala, uskonto – hyvin vanhoja, hyvin vanhoja käsityksiä.
 
Sitten kun pääsette vapaaksi näistä vanhoista Jumalakäsityksistä, sitten kun siitä tulee kokemus, vapauttava kokemus, alatte ymmärtää, miten tämä kaikki toimii. Ei biologiassa, ei tieteessä, vaan Jumala-algoritmissa ja sitten olette yhtäkkiä siinä. Ette ole sen ulkopuolella. Ei ole mysteeri, miten nämä asiat tapahtuvat.
 
Teidän ei tarvitse enää olla tekemisissä vallan/voiman kanssa, joten teidän ei tarvitse olla huolissanne universumin räjäyttämisestä tai jonkun toisen vahingoittamisesta. Oivallatte yhtäkkiä, miten kaikki yhdistyy, ja sitten alatte yhtäkkiä oivaltaa, miten te olette Jumala-algoritmi, miten vaikutatte kaikkeen ja miten luotte kaiken.
 
Tämä on paljon käytäväksi läpi yhtenä päivänä ja haluaisin lopettaa tämän lyhyellä merabhilla. On paljon ajatuksia ja paljon ihmettelyä, minne olemme menossa, mitä teidän pitäisi ymmärtää, mitä teidän pitäisi tajuta. Pysähtykää vain hetkeksi.
 
Pysähtykää vain hetkeksi. Kyse on kokemuksen saamisesta Jumalasta, Hengestä, sen sijaan että se on vain tämä epämääräinen mysteeri tuolla jossain.
 
Himmennetään valoja merabhia varten.
 
Vedetään kunnolla syvään henkeä.
 
(Musiikki alkaa)
 
Theo-merabh
 
Merabhissa sallimme tietoisuusmuutoksen. Sinun ei tarvitse ajatella sitä. Sinun ei tarvitse ponnistella sen kanssa.
 
Puhuin paljon sanoja tänään. Paljon … Voit tuntea energioiden lentelevän ympäri huonetta, lentelevän ympäri siellä, missä satut olemaan.
 
Vedetään syvään henkeä ja alat oivaltaa vapautesi – vapautesi vanhasta voiman ja kontrollin, pelon ja kyllä, myös rakkauden Jumalasta.
 
Ja puhuessani olet miettinyt: "No, olenko huono ihminen, jos en pidä kiinni tuosta vanhasta Jumalasta enkä usko enää Jumalaan?" Ei. Sinä vain muutut. Vain muutut, jotta perimmiltään Theosta tulee paljon henkilökohtaisempi, säteilevämpi, elävämpi ja todellisempi.
 
Tapahtuu yhtäkkiä tieteen ja Hengen yhdistyminen. Sitten kun alat todella ymmärtää Jumala-algoritmin, tietoisuuden virtaamisen ilmentymään, yhtäkkiä se tuo yhteen nämä kaksi maailmaa, jotka ovat olleet erillään pitkän aikaa – tiede ja uskonto. Sitä teemme täällä.
 
Yhtäkkiä alat todella tuoda elämään Theon, tuoda sen todella kokemukseksi, ei uskomusjärjestelmäksi tai ajatuksiksi.
 
Niinpä kysyn sinulta: onko sinun mukava olla määrittelemättä Jumalaa? Onko sinun mukava mennä uudelle tietoisuustasolle? Jumalan ei tarvitse olla tuolla jossain. Jumalan ei tarvitse rakastaa sinua. Se on vaikea pala.
 
Onko sinulle ok, että laitat sen vain syrjään ja annat itsesi alkaa kokea Ikuisen? Päästäen irti myös käsityksistä luojana, alat oivaltaa, ettei se ole sellainen suhde. Et ole Jumalan sätkynukke. Jumala ei oikeasti luonut, rakentanut ja suunnitellut sinua. Tavallaan outo asia, "No, mistä sitten tulin?" Shhh!
 
Jumala on.
 
Jumala on minun tunteeni, minun tietämiseni.
 
Jumala on minun intohimoni.
 
Jumala on minun jokapäiväinen elämäni.
 
Jumala on minun naiiviuteni ja älykkyyteni.
 
Pidän siitä: "Jumala on minun _____ " ja sitten mitä tahansa.
 
Sen ei tarvitse olla myöskään vain hyviä juttuja. Se voi olla vaikeita juttuja. "Jumala on kaikki roskani. Kaikki roskani, kaikki syyllisyyteni ja häpeäni." Jumala ei välitä.
 
Olemme siis menossa suhteellisen kartoittamattomalle alueelle tässä. Ja sen tekeminen vaatii melko rohkeaa ja uskaliasta olentoa, mutta on aika.
 
Olemme menossa sinne, missä puhumme – rakastan tätä – Jumala-algoritmeista, tietoisuusvirrasta, kun se poimii energiaa, poimii dynamiikkoja ja elämää ja sitten niin tulee olemaan.
 
Vedä siis kunnolla syvään henkeä ja ota tämä hetki sallimiseen.
 
On kiehtovaa katsella, tuntea omassa kokemuksessasi, omassa oivalluksessasi, kun olet rento sanomaan: "En tarvitse Jumalaa rakastamaan minua. En tarvitse sitä." Taaskin on aluksi eräänlainen tyhjä ja kummallinen tunne, mutta sitten yhtäkkiä: "Voi vau, se oli melko iso matka, jonka tein Theoon. Se oli melko iso matka, minkä tein itse asiassa itseeni."
 
On siis itsenäisyyspäivä täällä Amerikassa. On täysivaltaisuuspäivä täällä Crimson Circlessä – vapauden, elämän ja valaistumisen aika.
 
Vedä kunnolla syvään henkeä. Vedä kunnolla syvään henkeä.
 
Myrsky menee ohi, hmm, kuten aina. Puhun niille, jotka ovat täällä Crimson Circle –keskuksessa. Myrsky menee ohi. Vähän tuulta ja sadetta. Myrsky tulee puhdistamaan. Oletteko koskaan huomanneet, miten myrskyt vain näyttävät tulevan oikealla tai kenties väärällä hetkellä? Se vain tulee. Miksi se tulee juuri nyt? Se on Jumala-algoritmi. Ja taaskin mieli yrittää selvittää: "Miten kaikki tämä tapahtuu ja miksi?" Sitten yhtäkkiä vedät syvään henkeä ja oivallat, että se on ehdottoman täydellistä. Se on tarkoituksenmukaista.
 
Ja sitten vedät syvään henkeä ja oivallat: "Tajuan lopultakin, mitä Adamus sanoo."
 
ADAMUS JA YLEISÖ: Kaikki on hyvin koko luomakunnassa.
 
ADAMUS: Tämän myötä, rakkaat ystävät, palaamme ensi kuussa saamaan lisää. Kiitos, on aina kunnia palvella teitä. Kiitos. (Yleisö taputtaa)