CRIMSON CIRCLEN MATERIAALEJA
Kharisma-sarja
SHOUD 7:
"Kharisma 7" – Adamus St. Germain, Geoffrey Hoppen kanavoimana
Esitetty Crimson Circlelle
7.3.2015
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
www.crimsoncircle.com
Minä olen,
mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.
Tervetuloa,
rakkaat ystävät. Tervetuloa, tervetuloa. Kiitos kauniista musiikista (Einat ja
Gerhard esittivät). Aah! Vedetäänpä syvään henkeä, kun pääsemme alkuun.
Millainen
ryhmä täällä onkaan. Millainen ryhmä siellä (netissä). Aah! Tuodaanpa kaikki
yhteen. Kaikki teidät sieltä tuodaan yhteen kaikkien kanssa täällä ja haluaisin
aloittaa shaumbra-arvoituksella, hmm. Kyllä, tämä on helppo –
shaumbra-arvoitus.
Mutta ennen
shaumbra-arvoitusta minun on luultavasti esitettävä relevantimpi kysymys.
Sandra, missä kahvin on? (Naurua) Aah! (Sandra ojentaa sen hänelle) Melkein
kuin tilauksesta ja miten jumalaisesta kupista minulle tarjoillaankaan tänään.
Ei enää noita muovimukeja. Ei enää noita pahvimukeja, vaan todella eleganttia
todelliselle mestarille.
LINDA: Niin
kuin pitäisikin olla. (Yleisö on samaa mieltä)
ADAMUS:
Kyllä, kyllä. Ja kuten kuulin sanottavan tänään, tämä on Louisville Colorado.
(Adamus pilkkaa Geoffin ääntämistä) Louie-ville (ranskalaisittain äännettynä) Louie-ville.
Louie-ville. "Lou" kuin kuninkaat, aah "ville" kuin kodit.
Kyllä, kyllä. Miten sopivaa, että olemme tällä Louievillessä, kyllä. Ei
Louisvillessä. (Naurua)
Siis malja
teille kaikille (nostaen kahvikuppiaan), aah, kyllä, katselemassa netissä ja
istumassa täällä henkilökohtaisesti.
Ja mitä
meillä on täällä? (Katsoen Lindaa, joka on pukeutunut vulkaaniksi kunnioittaen
Leonard Nimoyn äskettäistäistä kuolemaa)
LINDA: Ei
mitään erityistä.
ADAMUS:
Spock, Spock. Aa, kyllä, Spock (hieroen Lindan hartioita) Aa, minun on otettava
tässä hetki, Spock. Rentoudu, Spock, kyllä.
LINDA: Se ei
ole loogista. (Naurua)
ADAMUS:
Rentoudu. Kuulen siis kerrottavan, että hän joka esitti, joka näytteli Spockia,
on kuollut äskettäin. Ja mitä luulette Spockin olemuksen kokeneen, kun tämä
olento kuoli? Tämä olento joka esitti sitä rooliolentoa, joka oli hyvin kiinni
mielessä? Mitä luulette Spockin yhtäkkiä oivaltaneen?
LINDA: Hän
on myös Jumala.
ADAMUS:
Tuskinpa vaan. (Naurua) Tuskinpa, tuskinpa, tuskinpa.
Siis kun
Spock, mikä on nyt osa tietoisuutta … Voi, toisissa ulottuvuuksissa on
Spock-niminen olento. Ei ainoastaan hän joka esitti Spockia, tämä rakas
Leonard, vaan toisissa ulottuvuuksissa on nyt Spock.
Ja kun Spock
vaihtoi maisemaa, siinä ei ollut järkeä. Se ei ollut loogista – tämä rajan
ylittämisen kokemus, tämä kuoleman kokemus. Siinä ei ollut lainkaan järkeä ja
se aiheutti Spockin tietoisuudessa vähän myllerrystä. Heitettiin tavallaan
nurinpäin ja ylösalaisin. Siinä ei ollut järkeä. Ja niin paljon kuin Spock
yritti saada logiikkaa tähän rajan ylittämiseen, siinä ei yksinkertaisesti
ollut.
Ja niin
paljon kuin Spock yritti vastustaa ja saada järkeä ja logiikkaa siihen ja
yritti halveksia tätä vain tarpeettomana ihmisen kuolemakokemuksena, Spockille
tapahtui jotain, tietysti tuon näyttelijän kuvaamana. Mutta jotain todellakin
tapahtui. Spock oivalsi, että on muutakin kuin logiikka – paljon, paljon
enemmän kuin asiat, joissa on järkeä.
Ja
erityisesti Spock oivalsi, että maapallo on ehdottomasti suurin kaikista
planeetoista. (Vähän naurua)
LINDA:
Tietysti.
ADAMUS: Ja
kaikessa alentuvuudessaan maapalloa ja ihmismatkaa ja ihmisasioita kohtaan,
joita hän ei tietenkään oikeasti ymmärtänyt, ja kaikessa ihmisten
halveksunnassaan, hän yhtäkkiä oivalsi, ettei siinä ole koskaan järkeä.
LINDA: Ei
hän halveksunut, hän ei vain ymmärtänyt!
ADAMUS: Sama
se. (Adamus naureskelee) Hän oivalsi yhtäkkiä, ettei universumissa ole
perimmiltään aitoa logiikkaa. Universumissa ei ole myöskään totuutta. Hän
oivalsi yhtäkkiä, että on jotain paljon, paljon suurempaa, ja se on elämän
aistillinen kokeminen.
LINDA: Mmm.
ADAMUS:
Jotain minkä voi kokea täysimmillään vain maapallolla, vain maapallolla. Ja
mitä Spock, tuo tietoisuus, tekee tällä hetkellä?
LINDA:
Juhlii.
ADAMUS:
(naureskellen) Suunnittelee inkarnoitumista. Kyllä, Spockin tietoisuus – ei tuo
näyttelijä, vaan Spockin tietoisuus – suunnittelee ottaa fyysisen muodon, ottaa
mielen. Mutta ennen kaikkea ottaa sen sydämen ja intohimon, mitä ei voi löytää
edes älykkäimmiltä planeetoilta, koska perimmiltään älykkyys ei merkitse mitään
ilman sydäntä.
Siis Spock,
toivotamme sinut tervetulleeksi kokoontumiseemme, ja kenties opit tänään jotain
ihmisen koettelemuksista ja kärsimyksestä, ihmisen tragedioista ja komedioista.
Kenties opit jotain koko ihmiskokemuksesta, mikä lopulta tuo sinulle, rakas
looginen ystäväni, todellisen valaistumisen. (Adamus siemaisee kahvia) Aah!
LINDA:
Pidättelen hengitystäni.
ADAMUS: Ja
kahvia. Ja kahvia, kyllä.
Arvoitus
Siis tuo
arvoitus on, shaumbra, tuo arvoitus on: mikä on täällä ja mikä puuttuu?
LINDA: Mmm.
ADAMUS: Mikä
on täällä, mutta saman aikaan myös puuttuu? Sen selvittämisen ei pitäisi viedä
sinulta kovin kauan. Rakas Spock, Linda – ihan sama – ottaisitko mikrofonin,
kiitos. Meillä on useita kysymyksiä. Mikä on täällä ja puuttuu? Hyvin
yksinkertaista.
SHAUMBRA 1
(nainen): Oivaltaminen.
ADAMUS:
Oivaltaminen. Toki, hyvä. Mikä on täällä ja puuttuu? Älä anna sitä tänne. Hän
ei halua sitä. (Adamus naureskelee) Mikä on täällä ja puuttuu samanaikaisesti?
SHAUMBRA 2
(mies): Tietoisuus.
ADAMUS:
Tietoisuus, joo. Se on melko ilmeistä. Meidän ei tarvitse alleviivata tätä
kysymystä tässä kohtaa …
LINDA: Voi
hyvä.
ADAMUS: …
mutta se on upea shaumbra-arvoitus. Kyse on siitä, mikä on täällä ja mikä puuttuu
samanaikaisesti – tunne, intohimo, tietoisuus, "minä olen" ja
"minä olen olemassa". Se on täällä, mutta myös puuttuu. Menemme
siihen tänään ja annan teille vähän paremman ymmärryksen siitä, miten se voi
olla täällä ja puuttua samanaikaisesti.
Kysymys
Vedetäänpä
syvään henkeä, kun pääsemme tähän päivään ja shoudin päivän kysymykseen.
Meillä on
vähän yli kaksi kuukautta takana tätä vuotta. Vuodesta tulee mielenkiintoinen,
paljon erilaisia tapahtumia – joo, ei tarvitse olla mestari oivaltaakseen sen –
mutta paljon kaaosta, paljon levottomuutta. Se on väsyttävää useimmille
ihmisille – hyvin, hyvin väsyttävää, kun monet asiat muuttuvat tällä
planeetalla. Ja juuri kun ajattelit: "Miten mikään voi muuttua
lisää?", se muuttuu lisää. Ehdottomasti.
Siis kysymys
on …
SART: Kaikki
laivaan!
ADAMUS: Joo,
aika innostua.
Kysymys on:
millaisia sisäiset kokemuksenne ovat olleet näiden kuluneiden parin kuukauden
ja yhden viikon aikana? Haluan teidän ottavan hetken – sisäiset kokemuksenne.
En halua
tarinoita. En halua mitään "en tiedä". (Adamus kuiskaa) Ei mitään
sellaista. Kymmenen sanaa tai vähemmän. Ja jos sanotte: "No, katsotaanpa,
sisäiset kokemukseni ovat olleet", olette käyttäneet juuri suurimman osan
sanoistanne. (Vähän naurua) Siis menkää asiaa, kuten sanotaan.
Ja haluan
tehdä tämän, koska haluan teidän kaikkien täällä – istutte sitten täällä
Louisvillessä tai katselette netissä – oivaltavan samankaltaisuutta
kokemuksissanne, koska on taipumusta tuntea, että olette yksin, että olette
ainoa, joka käy läpi näitä kokemuksia.
Käytte läpi
omia henkilökohtaisia kokemuksianne, syviä kokemuksianne, mutta on myös
samanhenkisiä ihmisiä, jotka käyvät läpi tätä teidän kanssanne.
Siis Linda,
voisitko mennä mikrofonin kanssa – ota erityisesti uusia. Joo, kouluta heitä.
LINDA: Ai
jaa, uusia?
ADAMUS:
Kouluta heitä.
LINDA:
Oi-oi. (Vähän kikatusta)
ADAMUS:
Summatkaa sisäiset kokemuksenne vuoden alusta lähtien.
SHAUMBRA 3
(mies): Todella henkilökohtaisia ja että tiedän jo.
ADAMUS: No,
henkilökohtaiset kokemukset ovat henkilökohtaisia.
ADAMUS: Että
tiedän jo.
ADAMUS:
Hyvä.
SHAUMBRA 3:
Että tiedän jo. Tuntuu, että se mitä haluan tietää, on todella ohikiitävää. Se
tulee ja sitten haluan sen olevan jotain muuta, mutta kun pääsen loppuun, niin tiesin
sen. Tavallaan tiedän jo, joten …
ADAMUS:
Hyvä, hyvä.
SHAUMBRA 3:
En tiedä, miksi haluan sen olevan eri vastaus, mutta …
ADAMUS: Todellakin.
Ja osa siitä on, että sinä ja muut alatte tulla ajattomaksi. Ja kun teistä
tulee ajaton, se on kummallinen sekoitus mennyttä ja nykyistä, tavallaan mennyt
ja tuleva ohittavat toisena, pysähtyen joskus lyhyesti ja siinä on lyhyeksi
tavallaan järkeä tai ainakin teistä tuntuu asettuneelta. Mutta se jatkuu, tuo
tietämisen/ei-tietämisen tunne. Voitko rentoutua siihen?
SHAUMBRA:
Joo, voin.
ADAMUS:
Hyvä, hyvä. Sinulla ei ole oikeasti vaihtoehtoa. (Naurua)
LINDA: Hyvä
vastaus.
ADAMUS: Se
on, mitä on. Kyllä, hyvä. Kiitos, kiitos.
LINDA: Ja
sinä et ole uusi, mutta sinä olet. (Seuraava shaumbra huokaisee)
ADAMUS: Joo.
LINDA: Sinun
oli pakko nähdä sen tulevan.
ADAMUS: Olit
samassa tuon mikrofonin …
TERESA:
Hitto!
ADAMUS: …
vaikka mikä olisi.
TERESA:
Hitto!
ADAMUS:
Yritin suojella sinua.
TERESA:
Tiedän, kiitos.
ADAMUS: Joo.
Sisäiset kokemukset vuoden alusta.
TERESA:
Hullua, kaoottista, tunteellista, musertavaa ja sitten kaunista, järjetöntä ja
lahjoja joita ne antavat.
ADAMUS:
Okei, hyvä. Tekisitkö yhden sitoumuksen itsellesi?
TERESA:
Kyllä!
ADAMUS: Ei
enää oppitunteja. Et tarvitse kaikkea tuota hulluutta.
TERESA:
Tiedän! Eikö niin?
ADAMUS: Joo,
aivan!
TERESA:
Kerroin … kyllä! Kyllä, tiedän, tiedän. (Adamus naureskelee) Kyllä.
ADAMUS: Et
tarvitse kaikkea tuota hulluutta ja älä erityisesti yritä sitten saada tolkkua
tuosta hulluudesta. Spock teki niin. Mutta älä yritä saada tolkkua siitä. Se on
vanhaa. Se on tavallaan heräämistä, jopa esiheräämistä. Se tavallaan hipoo
makyoa. Yrität sanoa: "No, tämä minun pitäisi oppia siitä."
(Sylkäisy) Tällä tavalla. (Naurua) Ei, ei, ei, ei, ei, ei, ei, ei, koska saat
itsesi enemmän ja enemmän "no, tarvitsen lisää oppitunteja" –kuvioon,
etkä sinä tarvitse.
Tätä tapahtuu
…
TERESA:
Okei.
ADAMUS: …
aivan kuten edessäsi olevalla herrasmiehellä. Mennyt ja tuleva menevät
sivuttain nyt ja ne kohtaavat toisensa. Ne tanssivat toistensa kanssa, ne
sylkevät toisiaan, ne käyttävät hyväkseen toisiaan eikä siinä ole mitään järkeä,
Spock. Siinä ei ole mitään järkeä.
LINDA: Se
oli 60-luvun puolivälissä! (Adamus naureskelee)
ADAMUS: En
näe, että olet tällä hetkellä pukeutunut vuoden 2015 tyyliin.
LINDA: Tämä
ei näytä vuodelta 2015?!
ADAMUS:
Sanoit juuri, että se oli 60-luvun puoliväliä.
LINDA: Kun
Spock meni siitä ohi.
ADAMUS:
Mutta – se on hyvä pointti, olen iloinen, että tuot sen esiin – eikö ole
edelleen paljon kiinnittymistä vanhaan? En välitä, tapahtuuko se Jeesuksen vai
Buddhan vai Spockin kanssa. Ei silti, että he ovat välttämättä samaa
kategoriaa. (Naurua)
LINDA:
Jokseenkin!
ADAMUS:
Jokseenkin – hänelle, kyllä.
LINDA:
Trekkeri on trekkeri. (Suom. huom. Star Trek
–fani)
ADAMUS:
Jeesusta ei arvostettu aivan yhtä korkealle, Spock on paljon korkeammalla.
Se on yksi
mielenkiintoinen asia. On aika … tiedättehän, että olette vaalineet uskomuksia.
Teillä on patsaanne alttarilla kotona tai sisäisellä alttarillanne ja melkein
pelkäätte päästää irti. Ja kyllä, kunnioittaminen on upeaa. Mutta huomaatte
noiden kiintymysten muuttuvan – ja odottakaa sitä. Hyväksykää se. Sallikaa se.
Niiden asioiden oleellisuus ja yhteys teihin muuttuu, joista olette pitäneet
kiinni. Ne eivät mene pois, mutta jos teillä on syvä yhteys, no vaikka minuun
(Adamus naureskelee), sekin muuttuu. Se muuttuu.
Okei,
jatketaanpa. Kokemuksia, sisäisiä kokemuksia vuoden alusta.
EMMA: Valtavia,
intensiivisiä, moniulotteisia ja upeita.
ADAMUS: Joo,
hyvä. Entä fyysinen puoli?
EMMA: Voi
jukra! (Hän naureskelee) Kehoni on tulossa hulluksi.
ADAMUS: Joo!
EMMA: Mutta
okei, ei hulluksi kuin …
ADAMUS:
Miksi?
EMMA: Okei,
tota …
ADAMUS: Ei,
vaan se on tulossa hulluksi kuin. Se on sama asia. Keho ja mieli – oikeasti
periaatteessa sama asia.
EMMA: Kyllä.
Okei, se on kuin. Se on …
ADAMUS:
Tuntuuko oudolta olla kamerassa ja kaikki ystäväsi katselevat?
EMMA: Hei!
ADAMUS: Ja
olet lähetyksessä maailmanlaajuisesti ja moniulotteisesti. Tuntuuko se oudolta?
EMMA: Vähän.
ADAMUS:
Vähän.
EMMA: Joo.
ADAMUS:
Okei. Näetkö, mitä tein juuri?
EMMA:
Häiritsit minua!
ADAMUS:
Häirintää! Joo, miksi? Olit tulossa älylliseksi kanssani enkä halunnut sitä.
Haluan sinun jakavan. Keho – mitä tapahtuu kehossa?
EMMA: Se
tavallaan transformoituu.
ADAMUS: Joo,
joo.
EMMA: Joo.
ADAMUS:
Sattuuko se?
EMMA: Joskus
kyllä.
ADAMUS: Joo.
Ja yritätkö kontrolloida sitä aivojutuillasi?
EMMA: Joo,
melko paljon!
ADAMUS:
Melko paljon, joo. (Nainen kikattaa) Joo, tavallaan joo. Eikä se toimi. Vai
toimiiko?
EMMA: Ei
lainkaan.
ADAMUS:
Ahaa! Näetkö?
EMMA: Mm
hmm.
ADAMUS: Et
ole ainoa …
EMMA: Ei, ei
olla ainoita.
ADAMUS: …
joka käy läpi tätä.
EMMA: Usko
minua.
ADAMUS: Joo.
EMMA: Okei,
joo.
ADAMUS:
Hyvä. Muut kokemuksesi, sisäiset kokemuksesi. Onko sinulla ollut mitään,
tavallaan ns. verhon avautumisia? Toisin sanoen "ahaa!" aivan
yhtäkkiä …
EMMA:
Ehdottomasti.
ADAMUS:
Hyvä.
EMMA: Kyllä.
ADAMUS:
Kyllä. Kuten jonkin paljastuminen hyvin syvältä sisältäsi.
EMMA: Mm
hmm.
ADAMUS: Ja
sitten sinun on vaikea selittää sitä muille ihmisille.
EMMA: Annan
periksi.
ADAMUS:
Okei.
EMMA: Joo.
ADAMUS: Siis
sinulla ei ole vaikeaa. Annat vain periksi. (Nainen kikattaa) Okei, siinä on
järkeä.
EMMA: Luovun
yrityksestä selittää.
ADAMUS: Joo,
koska se ei toimi. Vai toimiiko?
EMMA: Ei se
toimi.
ADAMUS: Se
itse asiassa … kiitos, kiitos.
EMMA: Oi.
(Hän lähettää lentosuukon)
ADAMUS: Se
itse asiassa … (Adamus lähettää lentosuukon takaisin) Se itse asiassa …
EMMA: Olet
upea. (Lindalle, naurua ja ihmiset kääntyvät katsomaan)
ADAMUS:
Okei, huomio tänne. (Lisää naurua) Olette yrittäneet selittää ystävillenne,
perheellenne, myös toisille jotka ovat tavallaan shaumbroja. Se ei oikeasti
toimi ja tavallaan se on hyvä asia, koska tällä hetkellä neuvoisin teitä
saamaan tuon sisäisen säteilyn. Tavallaan pitämään sen itsellänne. Tuntemaan
sen itse. Sillä hetkellä kun alatte hölöttää sitä ulos, se on makyoa ja sitten
se ei toimi kovin hyvin ja sotkeudutte sanoihin ja sitten turhaudutte. Sitten
teistä tuntuu typerältä ja sitten kaikki katsovat teitä kuin: "Hmm,
okei". Ja te tavallaan: "Plääh, miksi teen niin? Pidän vain suuni
kiinni …" Joo, vain lurps! (Vetäen sisään henkensä)
Olemme
menossa paikkaan, missä todellinen kharisma säteilee sisältänne, huokuu
sisältänne, sen sijaan, että sanotte: "Kvaak, kvaak, kvaak, kvaak."
Tuolla tavalla, joo. Sillä tavalla kuulette itsenne tulevaisuudessa. Katsotte
itseänne ja sanotte: "Se oli vain "kvaak, kvaak, kvaak".
Tuollaista, mitään ei tullut ulos!" Ja seisotte vain siinä mestarina, joka
olette – hmm – tai ette. (Muutama naurahdus) Vain kharismassanne. Vau! Aaah!
Okei, siihen olemme menossa. Kiitos.
Pari vielä.
Sisäisiä kokemuksia.
SHAUMBRA 4
(mies): Vaikea selittää. Se on jo sanottu.
ADAMUS:
(naureskellen) Hyvä.
(Pieni
tauko)
Korkeaa?
Matalaa? Pimeää? Valoista?
SHAUMBRA 4:
Mm, luultavasti vähän kumpaakin.
ADAMUS: Joo,
joo.
SHAUMBRA 4:
Tavallaan sekoitusta.
ADAMUS: Joo.
SHAUMBRA 4:
Ei koskaan oikeastaan samanlaista.
ADAMUS: Voisinko
kysyä sinulta jotain?
SHAUMBRA 4:
Mm (nyökäten).
ADAMUS:
Sinun pitäisi aina sanoa "ei" siihen. (Naurua)
SHAUMBRA 4:
No, en oikeasti voi sanoa "ei". Sinä kysyt joka tapauksessa, eikö?
ADAMUS: Onko
sinusta tuntunut henkilökohtaisesti turralta, tunnottomalta?
SHAUMBRA 4:
Joo, on aika ajoin.
ADAMUS: Joo.
Ja tavallaan olet ihmetellyt miksi …
SHAUMBRA 4:
Mitä se on?
ADAMUS: Mitä
se on? Aivotunnottomuutta ja kehotunnottomuutta ja herkkyystunnottomuutta, joo.
Ja toisinaan tuntuu niin avoimelta, että haluaisit olla tunnoton.
SHAUMBRA 4:
Sitäkin.
ADAMUS: Sitäkin.
Se sopii ponttiini. Teillä kaikilla on tätä ja tunnottomuusaikaa. Tiettyjä
päiviä, jolloin tavallaan: "Missä kaikki on? Minusta tuntuu, kuin olisin
kivi. Ja se on … en innostu mistään. En halua ajatella edes seksiä tai ruokaa
tai mitään. Ei …" Se oli muuten hauskaa. (Muutama naurahdus) Ai, ei tässä
ryhmässä, okei. Jotkut nauravat netissä. Kun tälle ryhmälle kertoo seksivitsin,
niin: "Häh? Häh? (Naurua) Ai niin, muistan. Se oli 60-luvulla Spockin
kanssa. (Lisää naurua) Se oli loogista seksiä." (Adamus naureskelee) Spock
harrastamassa seksiä … (Adamus esittää sitä seisomalla tikkusuorassa
ilmeettömänä, sitten lyhyt mutta iloton hymy. Paljon naurua)
LINDA:
Oikeasti?! Oikeasti?!
ADAMUS:
Tehdäänpä se kerran vielä.
SHAUMBRA 4:
Muuten, kiitos, että jaat sen kanssamme.
ADAMUS:
Spock harrastamassa seksiä. (Adamus ottaa saman asennon)
LINDA: Kenen
kanssa?! Miten sinä tiedät? (Lisää
naurua, Adamus kikattaa)
ADAMUS:
Rakkaani, sinä se olet pukeutunut. Sinä se esität tuota osaa. Olet vain …
LINDA: Olen
pahoillani. Voin samaistua todella vulkaanina olemiseen.
ADAMUS: … "suora
mies" mestaruudessani. (Suom. huom. viitataan luultavasti koomikon
apuriin)
LINDA: Sori,
sori.
ADAMUS:
Toisinaan siis tuntuu todella turralta ettekä nauraisi edes hyvälle
seksivitsille, puhumattakaan Spock-vitsistä. Toisilla kerroilla tunnutte olevan
vereslihalla, hyvin vereslihalla. Tarkoitan, että kaikki häiritsee – pelkkä
lähellä olevan mehiläisen ääni, jopa perhonen. Se on vain voimakasta – värit ovat
voimakkaita ja kaikki.
Mitä tässä
tapahtuu? Tunnoton yhtenä päivänä, yliherkkä seuraavana. Mitä tässä tapahtuu?
SHAUMBRA 4:
Uutta energiaa?
ADAMUS: Joo,
no. (Naureskellen) Kyllä ja ei. Kaikki on uutta energiaa, kyllä. Mutta selitän
hetken kuluttua, mitä tapahtuu. Järjestäydyn täydellisiä selityksiäni varten.
Sitä vain teen.
SHAUMBRA 4:
Sori, että sotkin sen.
ADAMUS:
Tulevaisuuteni tulee nykyhetkeen. Joo, täydellinen integrointi. Mutta näitä
asioita tapahtuu. Joo, hyvä. Ja rentoutukaa siihen. Älkää yrittäkö saada
tolkkua siitä tai logiikkaa siihen. Älkää yrittäkö kontrolloida sitä. Häh?
Täällä on paljon hyviä kontrolloijia, mutta älkää yrittäkö kontrolloida sitä.
Hyvä, kiitos.
Oletko
nauttinut tästä kokoontumisesta tähän saakka?
SHAUMBRA 4:
On se parempaa kuin katsominen kameran välityksellä.
ADAMUS: Joo!
LINDA:
Kiitos, että olet täällä.
ADAMUS:
Piditkö tämän katselemisesta kameran välityksellä?
SHAUMBRA 4:
Se oli ok.
ADAMUS: Häh,
se oli ok.
SHAUMBRA 4:
Tämä on parempaa. Mutta se oli aivan ok.
ADAMUS: Se
oli ok.
LINDA:
Kiitos, että olet täällä.
ADAMUS:
Okei, kiitos.
LINDA: Ja
kiitos, että teit yhteistyötä Adamuksen kanssa.
SHAUMBRA 4:
Kyllä.
ADAMUS:
Kyllä, seuraava, joo.
SAM: Minusta
on tuntunut siis …
ADAMUS:
(matkien häntä ja laskien sanoja) Minusta on tuntunut siis …
SAM: Ai,
okei. Montako sanaa siinä on?
ADAMUS: Olet
jo valmis, kiitos.
SAM: Olen
valmis? Jee!! Okei! (Vähän naurua) Irrottautuminen massatietoisuuden
elämänkäsityksestä.
ADAMUS: Kyllä.
SAM: Ja
omista sisäisistä merkeistäni ja identiteetistä myös sen mukana. Ja itseni
salliminen olla turhautunut siihen ja se on ok.
ADAMUS:
Aivan. Mitä sinä sanoit? (Adamus naureskelee)
SAM: Oliko
se pelkkää muminaa? Olen pahoillani.
ADAMUS: Kuulin
"kvaak, kvaak" ja se on tavallaan … Haluan sinun pääsevän suoraan
tänne (sydän). Mene taloon, jos tiedät, mitä tarkoitan.
SAM: Sinä
haluat, minä haluan. (Pitäen pienen tauon) Irtipäästäminen …
ADAMUS: Joo,
ei.
SAM: …
ajatuksista, miten elämää pitäisi elää, ja vain elän sitä.
ADAMUS: Joo,
kuulostaa tavallaan uniselta.
SAM: Olen
ollut uninen! Olen ollut todella uninen.
ADAMUS: Nyt
aletaan päästä johonkin! (Vähän naurua)
SAM: Joo,
olen nukkunut vaikka kuinka paljon.
ADAMUS:
Miksi? Miksi? Miksi? Miksi? Nyt alamme päästä johonkin.
SAM: Joo.
ADAMUS:
Näetkö, päästyämme kaiken tämän pintakaman läpi, miksi olet nukkunut? Mitä on
tapahtunut?
SAM: No,
inspiroidun ja lähestyn ihmisiä, joiden tunnen olevan mukana tai ainakin
kiinnostuneen siitä, mitä minulla on sanottavana.
ADAMUS:
Nukkuessasi?
SAM: Ei, ei,
valve-elämässäni,
ADAMUS:
Okei.
SAM: Aivan.
ADAMUS:
Puhutaanpa nukkumisestasi.
SAM: Okei.
Mitä teen nukkuessani?
ADAMUS: Joo,
joo.
SAM: Se on …
LINDA: Ei
kuulu sinulle. (Naurua)
SAM: Se on aktiivista,
muttei mitään kovin fantastista. Se on tavallaan lähiulottuvuuksien juttuja.
ADAMUS: Joo,
joo. Mutta mitä tapahtuu? Miksi nukut paljon? Mitä tässä oikeasti tapahtuu?
SAM: Tuntuu
rajoittuneelta. Stimuloimattomalta.
ADAMUS:
Voisinko antaa oman perspektiivini siihen?
SAM: No,
sinä aiot antaa – haluaisin sinun antavan. (Naurua)
ADAMUS:
Minne sinä olet menossa?! (Adamus naureskelee) (Suom. huom. sanaleikkiä)
Nukkuminen.
Sillä ei ole oikeasti merkitystä nyt. Myös unitila on hyvin erilaista ja joskus
vain tylsää. Tällä hetkellä usein vanhoja juttuja tulee unitilaasi ja usein se
on vain … Nuo unet vain jatkuvat ja jatkuvat ja jatkuvat ja jatkuvat eikä
niissä ole todellisuudessa mitään tolkkua. Ja haluaisit nähdä hyviä seksikkäitä
unia aina silloin tällöin, mutta niitä ei vain ole. Uni on erittäin tärkeää
teille kaikille tällä hetkellä, kun se kutsuu, ja nukkumistavat muuttuvat.
Mutta käytte läpi intensiivisiä muutoksia. Se on keholle ja mielelle aikaa olla
tavallaan hiljaa. Se on tavallaan uudistumisaikaa.
SAM: Joo.
ADAMUS:
Talon remontointia, kuten sanotaan.
SAM: Kyllä.
ADAMUS: Joo,
kyllä. Hyvä, hyvä, kiitos.
SAM: Mm hmm.
ADAMUS:
Okei, vielä yksi. Mitä on tapahtunut vuoden alusta saakka?
LINDA: Voi
hyvä luoja, hän nosti kätensä.
ADAMUS: Sisäisiä
tuntemuksia ja perspektiivejä, kyllä.
LADONNA: No,
minulla on kysymyksiä. Olen siis ollut henkisellä matkalla. Tiedän, en edes aio
– emme laske asioita, joten …
ADAMUS:
Okei.
LADONNA:
Okei, minä vain.
ADAMUS: Minä
lasken.
LADONNA:
Neljä vuotta olen muuttanut elämääni. Lakkasin olemasta kristitty – parasta
mitä minulle on koskaan tapahtunut.
ADAMUS: Voi
ei! (He naureskelevat)
LADONNA: Älä
puhu vanhemmilleni siitä!
ADAMUS:
Voisinko esittää sinulle kysymyksen? Miten lakataan olemasta kristitty?
LADONNA: Sitä
…
ADAMUS:
Allekirjoitetaanko vain jokin paperi: "En ole enää kristitty"?
LADONNA: No,
se on iso juttu.
ADAMUS:
Aivan.
LADONNA:
Pidin siitä kiinni 10-15 vuotta tai ylikin … se on valtava asia.
ADAMUS:
Miksi?
LADONNA:
Koska niin minut kasvatettiin.
ADAMUS: Joo,
mutta ollaksesi ylipäätään kristitty, mitä sinun täytyi tehdä, täyttää
vaatimukset?
LADONNA:
Uskoa Kristukseen ja tehdä kaikkia asioita, jotka olivat oikeita.
ADAMUS: Mitä,
uskoa Kristukseen? Tarkoitan, mitä … Mitä epäuskottavaa siinä on?
LADONNA: No,
en tiedä.
ADAMUS:
Tarkoitan … okei.
LADONNA:
Kasvoin sillä tavalla ja meidät iskostettiin. Siitä oli vaikea luopua. Niinpä
löysin tämän …
ADAMUS:
Kyllä, niin muuten on.
LADONNA:
Olen ollut tällä matkalla neljä vuotta.
ADAMUS:
Kyllä.
LADONNA: Ja
…
ADAMUS: Onko
tämä toinen kristityn matka?
LADONNA: Ei,
en usko, mutta minusta tuntuu … (Adamus naureskelee) Okei, tämä on siis
kysymykseni.
ADAMUS:
Pysähdytään nyt!
LADONNA:
Tämä on kysymykseni.
ADAMUS:
Pääsemme siihen.
LADONNA:
Olen yrittänyt oikein kovasti olla jumalainen sisältä.
ADAMUS: Joo.
LADONNA: Ja
minulla on kroonista kipua (itkun partaalla).
ADAMUS:
Varmasti.
LADONNA:
Enkä tiedä, miksi se tulee fyysisesti esiin tällä tavalla? Yritän olla kovasti
…
ADAMUS: Sanoit
sen! Juuri ennen kuin sanoit "kroonista kipua" – "yritän oikein
kovasti".
LADONNA: …
en kroonisessa kivussa. Mutta yritän olla kovasti jumalainen.
ADAMUS:
Mutta yrität oikein kovasti jumaluuttasi. Se ei ole mitään kovasti yrittämistä,
rakkaani.
LADONNA:
(nyt itkien) No, miksi se tulee ulos kipuna?
ADAMUS:
Koska yrität niin kovasti, koska kanniskelet edelleen vanhaa Kristusta. Ota
Kristus, ota Jeesus pois ristiltä.
LADONNA:
Aivan.
ADAMUS: Joo.
Ja itsesi. Siellä oleminen sattuu. Se todella sattuu. Kokeilin sitä kerran.
LADONNA:
Mutta en tajua, mistä tuo kipu tulee. Yritän – olisi luullut, että kun vuosia
sitten elin näissä uskon siteissä …
ADAMUS:
Aivan.
LADONNA: …
ja …
ADAMUS:
Pysähdy siihen.
LADONNA:
Okei.
ADAMUS: Etkö
ole nyt siteissä?
LADONNA:
Luulin, etten ollut …
ADAMUS: No …
LADONNA: En
vain tarvitse tuota kipua.
ADAMUS:
Jotkut näistä asioista menevät hyyyvin syvälle. Sanoit sen ja rakastan sitä
sinussa, teissä kaikissa. Sanotte sen, mutta ette oivalla sitä. Se on aivan
tässä, mutta se puuttuu. Jeesus! (Naurua)
LADONNA: Ei
Jeesus! (Nauraen ja kyyneliä pyyhkien)
ADAMUS:
Sanoit sen! Se on aivan siinä, mutta se menee sinulta ohi – "Teen niin
kovasti töitä jumaluuteni eteen." Miksi?? Tämä ei ole kristillinen kirkko.
(Nainen naureskelee) Tämä ei ole synagoga. Tämä ei ole moskeija. Me emme yritä
kovasti.
LADONNA:
Okei, mutta nyt kun tiedän, mitä haluan …
ADAMUS: Et
kuullut, mitä sanoin. Ja se on niin merkitsevää … voi ei! (Nainen kikattaa) Me
… voi eiii! (Naurua) Me emme tee työtä siihen. Me emme tee työtä jumaluutemme,
valaistumiseemme, oivaltamiseemme, koska se on luonnollista. Vain silloin kun
joku pitää sitä luonnottomana, hän tekee työtä siihen. Silloin kun hän ei pidä
itseään arvokkaana, hän tekee työtä siihen. Kun sinä … (Adamus lepuuttaa
käsiään jonkun pään päällä, LaDonna nauraa, Adamus suutelee tuon ihmisen päätä)
Kun sinä lakkaat tekemästä työtä siihen, myös taistelemasta omia uskomuksiasi
vastaan …
LADONNA:
Okei.
ADAMUS: …
myös itseäsi ja kristinuskoa ja kaikkea muuta vastaan, kun pelkästään sallit,
rakkaani, kun vain sallit, se on kuin myrsky, kuin vuolas hurrikaanimyrsky,
joka iskee sinuun ensin, mutta se puhdistaa sinut. Siinä kaikki. Etkä sinä
toimi tuota myrskyä vastaan etkä yritä ymmärtää myrskyä – "Miksi Jeesus lähetti
tämän myrskyn?" – ja kaikkea muuta. Sinä vain sallit, koska tämä
oivaltaminen on ehdottoman luonnollista. Kehosi haluaa saada tämän, mutta
tavallaan on edelleen vastustusta vanhojen implanttien vuoksi, jotka sanovat:
"Ei, keho ei ole … voi, keho tekee pahoja asioita." Tarkoitan, että
se harjoittaa haureutta, ja se tekee sitäkin, joo. Se tekee kaikkia noita
asioita.
Sinulla on
siis kaikkia näitä asioita ja yrität ymmärtää niitä. Yrität löytää logiikkaa
niistä. Sinun ei tarvitse.
Jos siis
valitset sen juuri nyt tässä hetkessä, voit lopettaa kaiken tuon yrittämisen,
kaiken ponnistelun, kaiken "Mitä teen väärin?" Et mitään.
Mikä on
tässä ja mikä puuttuu samaan aikaan? Tässä on luonnollinen oivaltamistila,
jumalainen ihminen. Sen salliminen puuttuu.
LADONNA:
Okei.
ADAMUS:
Lakkaa ajattelemasta. (Nainen naureskelee) Ei, vaan olen vakavissani.
LADONNA:
Okei.
ADAMUS: Tämä
ei ole enää polku. Tulit polkua pitkin tiettyyn pisteeseen. Ei ole polkua.
LADONNA:
Okei.
ADAMUS: Ei
polkua. On vain vastaanottamista …
LADONNA:
Olen sanonut "olen olemassa" joka aamu.
ADAMUS: Joo,
häh. Nyt haastan sinut tässä.
LADONNA:
Käskit meitä tekemään niin!
ADAMUS:
Nouse ylös. Kuulen sinun sanovan "olen olemassa" ja sitten lisäät
siihen asioita, rakkaani. (Nainen haukkoo henkeä) Kuulen sinut.
LADONNA: Voi
hyvä luoja!
ADAMUS: Voi
hyvä luoja, Jeesus! (Vähän naureskelua) Siinä on kyse … "Olen
olemassa" on vain sitä – olen olemassa. Turpa kiinni! Ei enää "jäkä,
jäkä, jäkä! Olen olemassa ollakseni yltäkylläinen. Olen olemassa, koska …"
Se on siinä – olen olemassa. (Nainen haukkoo taas henkeään).
LADONNA: Oi
vau!
ADAMUS: Se
on siinä – olen olemassa. Ja ennen kuin tunnet sen ja sinulla on ehdoton
älyllinen, fyysinen ja henkinen orgasmi joka paikassa, et ole tajunnut sitä
vielä. "Olen olemassa, koska tänään on aurinkoista. Olen olemassa, koska
…" Turpa kiinni! (Nainen naureskelee) Tiedät tarkkaan, mitä tarkoitan.
LADONNA:
Joo, joo. Teen sitä joka päivä.
ADAMUS:
Ehdottomasti ja lista pitenee! "Olen olemassa, koska olin ennen kristitty,
ja edelleen olen." Mitä?! "Olen olemassa …" Yäk! Kuuntelen
joskus ja huudan. (Nainen naureskelee) Älä tee sitä! Olen olemassa. okei?
LADONNA:
Okei.
ADAMUS:
Okei.
LADONNA:
Vau.
ADAMUS: Olen
olemassa. Ja kunnes se ehdottomasti ravistaa kehoasi ja vavahtelee mielessäsi
ja tunnet sen kuin ehdottoman aistillisen orgasmin, lopeta kaikki muu paska sen
kanssa. Se on: "Olen olemassa. Olen olemassa". Se on kenties liian
yksinkertaista sinulle. Mikä on tässä ja mikä puuttuu? Olen olemassa – se on
tässä, mutta sinä puutut, koska sinun on lisättävä siihen kaikki nuo muut
asiat.
Olen
olemassa. Ja sitten siitä tulee tunne.
Se ei ole
loogista. Siinä ei ole järkeä tässä hyvin hullussa maailmassa. Mutta sitten kun
tajuat sen, kun tunnet sen, se on siinä – olet kotona.
Vielä yksi.
Minä muuten
katselen. En yksityisiä yksityisiä hetkiäsi, vaan tiedäthän … no, muutamia.
(Naurua) Minulla ei ole mitään nauhoituskeinoa, mutta työstän sitä. (Lisää
naurua)
SART: Vain
toisella silmällä!
ADAMUS:
Spock-orgasmi. (Adamus ottaa taas tuon asennon typerä ilme kasvoillaan, naurua)
Okei, kyllä.
CRISTIAN: Ne
olivat kaksi rankkaa kuukautta.
ADAMUS:
Kaksi rankkaa kuukautta.
CRISTIAN:
Kyllä.
ADAMUS:
Miksi?
CRISTIAN:
Keholle, yskimistä.
ADAMUS:
Kyllä.
CRISTIAN:
Nenä, myös korvat ja silmät.
ADAMUS:
Kyllä.
CRISTIAN:
Vatsa.
ADAMUS:
Lopetetaanpa siihen. (Naurua)
CRISTIAN:
Jotain erilaista.
ADAMUS:
Kyllä.
CRISTIAN:
Kuin en pystyisi tunnistamaan kehoni reaktioita niin kuin ennen.
ADAMUS: Joo.
Haluan kuitenkin tietää, mitä tapahtuu.
CRISTIAN: Ja
myös …
ADAMUS: Anna
palaa. Älä anna minun keskeyttää.
CRISTIAN:
Myös …
ADAMUS:
Mutta haluan tietää, mitä … (naurua) Kyllä.
CRISTIAN:
Mielessä on myös erittäin paljon jännitettä ja myös taipumusta suhteissa torjua
toiset … (Hän huokaisee)
ADAMUS:
Voisinko mennä tässä suoraan ytimeen?
CRISTIAN:
Kyllä.
ADAMUS: Joo,
kiitos. Sinun pitäisi sanoa "ei", mutta … (Adamus naureskelee) Onko
sinulla ollut musertavia pelkoja, erityisesti parin viime kuukauden aikana,
syviä, syviä pelkoja, selittämättömiä? Voi, ei pimeyttä, ei synkkien asioiden
pelkoa, vaan pelkoja joita et ole koskaan tuntenut niin syvällä aiemmin.
CRISTIAN:
Kyllä, se on totta.
ADAMUS:
Kellään muulla? (Jotkut yleisönjäsenet ovat samaa mieltä) Mistä se tulee?
Tarkoitan,
että on jokapäiväisiä pelkoja. On nimittäin eri juttuja. Huolehditte rahasta,
huolehditte terveydestä, huolehditte ex-miehestä ja ex-vaimosta – sellaisia
asioita. Tai mitä teette ex-vaimonne ja –miehenne kanssa. (Vähän naurua) Mutta
puhun pelosta, mikä on hyvin erilaista, hyvin henkilökohtaista ja hyvin
musertavaa ja ihmettelette, mistä se tulee. Ja teillä on melkein taipumus
sulkeutua, koska pystyisitte hallitsemaan vanhat, päivittäisen roskan pelot.
Nimittäin vain tavalliset asiat, joita tulee esiin, ja jopa fobianne – en katso
ketään – mutta myös fobianne ja pelkonne. Käsitätte niiden olevan tavallaan
hallittavia, mutta tässä on pelko, mikä on niin henkilökohtainen, että ette
osaa edes käsitellä sitä. Arvasin vain.
CRISTIAN:
Ikään kuin kaikki fobiat ja pelot tulevat yhteen ja mieli yrittää selvittää,
mistä on kyse, mutta ei ole mitään mahdollisuutta.
ADAMUS: Joo,
hyvä. Voisinko halata sinua?
CRISTIAN:
Kyllä.
ADAMUS: Oi.
(He halaavat lempeästi) Kaipaan vanhaa maatani. Mm. (Cristian on Romaniasta)
CRISTIAN:
Kiitos.
ADAMUS:
Transilvania.
CRISTIAN:
Kiitos.
ADAMUS: Mm, oi.
(Vähän naureskelua) Uskomaton paikka. Uskomaton. Käy läpi paljon omia
transformaatioitaan. Kiitos, että olet täällä, kiitos. Tuot jotain hyvin, hyvin
erityistä takaisin mukanasi.
Siis
ystäväni, miksi esitän näitä kysymyksiä kenenkään ärsytykseksi? (Adamus
naureskelee) Koska haluan teidän tuntevan, haluan teidän kuulevan, että
toisetkin käyvät läpi sitä, minkä luulette olevan vain omaanne. Tämän pitäisi
kertoa teille jotain – että käymme läpi tätä siirtymä- ja
muodonmuutosprosessia. Olemme menossa johonkin, mutta sillä on haasteensa.
Siinä ei ole järkeä. Se ei ole loogista. Haluatte taistella sitä vastaan ja
kontrolloida sitä. Haluatte tehdä työtä siihen, mutta te ette voi. Teidän ei
pitäisi tarvita.
Ensinnäkään
teidän, ihmisen, ei pitäisi tarvita ottaa vastuuta kaikesta tästä. Tavallaan … te
ette luoneet sitä! Ei, te ette oikeasti luoneet, hyvin mielenkiintoisella
tavalla. Teidän ei tarvitse tehdä työtä siihen. Se on hyvin luonnollista. Se
vain on. Ja näen teidän, kaikkien teidän, tekevän työtä siihen. Vetäkää vain
syvään henkeä. Pidämme kivan ei-työskentelemisen merabh-session hetken
kuluttua, mutta vetäkää nyt vain syvän henkeä.
Oivaltaminen
Nimittäin
valaistuminen – pidän nyt enemmän sanasta "oivaltaminen" – on
palapeli, missä on vain yksi pala. Se on palapeli, missä on vain yksi pala, ja
kuitenkin mestari joka raivaa tietään, tuntee, että se on erittäin haastava
sokkelo. Tavallaan labyrintti minkä läpi hänen on mentävä ja tavallaan Henki
testaa häntä ja laittaa kaikkien ankarien olosuhteiden läpi nähdäkseen, onko
hän sen arvoinen. Ja kysytte koko ajan itseltänne – siis tältä hengeltä minkä
laitatte tuonne jonnekin – "Olenko sen arvoinen?" ja "Mitä
testejä minun on läpäistävä?" Kyse on vain teistä.
Voimme
oikaista paljon siitä nyt. Paljon tuosta itsensä testaamisesta ja tästä
"olenko tarpeeksi arvokas?" ja "olenko tarpeeksi vahva?" ja
"olenko tarpeeksi valoa?" Voimme oikaista paljon siitä vain
sanomalla, että oikaistaan paljon siitä. (Vähän naureskelua) Laittamalla vain
tietoisuutemme sen yli, tuon vanhan kristinuskon Jeesuksen tai mikä sattuukin
olemaan tiellänne. Sen yli, että teidän täytyy todistaa itsenne itsellenne.
Ollaanpa valmiita sen osalta.
Ette koskaan
pääse siihen. Ette ehdottomasti koskaan pääse siihen. Ja tuntien paljon ylösnousseita
mestareita tai kaikki heidät, kuten minä tunnen, he yrittivät. He yrittivät
saada tolkkua siitä. He yrittivät selvittää sitä. He yrittivät testata itseään
uudestaan ja uudestaan ja uudestaan, kunnes he romahtivat uupumuksesta tai
kuolemasta tai kummastakin ja oivalsivat: "Minun täytyi vain laittaa
tietoisuuteni tuohon oivallukseen ja sitten se oli siinä." Sitten se oli
siinä – astu pois tieltä ja salli sen tulla. Kyllä, asiat muuttuvat elämässänne
ja kehoonne sattuu.
Sanoisin
jopa, että suurimman kehon sattumisen aika on tavallaan oikea juuri nyt. Olemme
juuri tulossa astrologiseen "kehoon sattuu helvetisti" –jaksoon ja se
kestää luultavasti kesän puoliväliin tai loppuun. Se ei ole huono asia.
SART: Jee!
(Adamus naureskelee)
ADAMUS: Voi,
helppo nakki.
Ja on
tarkoituksenmukaista, että kehoonne sattuu, koska se käy läpi muutoksia. Jotkut
teistä ovat tulleet hyvin, hyvin sairaaksi, koska kehonne käy läpi muutoksia.
Se ei petä teitä. Se ei yritä kertoa teille mitään.
Sattuu
enemmän, kun alatte murehtia: "Mitä teen väärin? Mikä oppitunti tässä
on?" ja alatte vetää esiin paljon vanhoja uskomuksia ja vanhaa roskaa.
Kehonne käy silloin läpi edelleen samaa perustransformaatiota, mutta siinä on
vain enemmän vastustusta ja sen te tunnette. Miksi kaikki kipu? Kaiken
vastustuksen vuoksi. Se on melko helppoa.
Vedätte siis
vain syvään henkeä ja oivallatte, että tämä fyysinen olemus joka on ollut
tavallaan monien huonojen tunteiden, huonojen ajatusten lähde – pidätte sitä
myös tavallaan huonona aspektina ja teillä on tavallaan outo suhde. No, totta
kai, siinä on vähän kipua integroituessa, koska se yrittää karistaa kaikki
jutut ja kaiken, mitä siihen on laitettu.
Siis
kehossanne on kipua. Mielenne on kaaoksessa. Kaikki tämä jatkuu ja se ok. Se on
tavallaan makeeta. Näytän teille hetken kuluttua.
Mutta tämä
valaistuminen on oikeasti vain yhden palan palapeli. Sitä ei ole vaikea ratkaista,
ellette yritä selvittää sitä, tehdä siitä loogista, saada siihen tolkkua,
selvittää, mikä polku on, ja laittaa kaikkea muuta älyllistä kamaa siihen. Ja
näen teidän kaikkien tekevän sitä melkein joka päivä. Silloin vedätte syvään
henkeä "vau". Tämä on luonnollinen tapahtuma, oivallus. Se tapahtuu.
Mutta mitä enemmän vastustatte, mitä enemmän yritätte tajuta ja tehdä
kaikenlaisia kummallisia seremonioita ja muita asioita siihen liittyen, sitä
enemmän se sattuu.
Mitä teemme,
shaumbra, mitä teemme, sanotaan loppuna aikanani … Ja lakatkaa ennustamasta,
milloin minä lähden. (Adamus naureskelee) Se on suurta shaumbra-draamaa –
"Miten kauan Adamus on täällä?" No, siihen saakka kunnes meillä on
noin viisi, jotka oikeasti oivaltavat.
Mihin siis
menemme, mitä teemme, tavallaan astuessamme seuraavaan vaiheeseemme –
voitaisiin sanoa? Kolme asiaa. Ja Spock, osaatko kirjoittaa? Vai ajatteletko
vain ja se ilmestyy ruudulle? Osaatko …
LINDA: Se
riippuu sinusta. (Adamus naureskelee)
ADAMUS:
Okei. Vain …
LINDA: Rakas
Adamus, sinä kehotat meitä pukeutumaan, esittämään rooleja ja sitten leikit
kanssani tällä tavalla?!
ADAMUS:
Kyllä! Kehotan näyttelemään. Etkö ole tyytyväinen kaikkeen huomioon? Kaikkeen
leikkisään …
LINDA:
Katsotaanpa. Huono huomio on parempi kuin ei mitään.
ADAMUS:
Leikkisyys, leikkisyys. Ja oivallat, että ensi kuussa puolet kaikista pukeutuu
tänne tullessaan joksikin. Ei, vaan he ihailevat sinua. "Voi pojat! Linda
saa pukeutua kuolleiksi ihmisiksi. Voi, eikö se ole upeaa!"
LINDA: Sinä
käskit meitä pukeutumaan!!
ADAMUS:
Rakastamme sitä. Rakastamme sitä, eikö vain? (Yleisö taputtaa) Kyllä, okei.
Spockin
partneri harrastamassa seksiä. (Adamus seisoo täysin liikkumatta ja
ilmeettömänä)
LINDA:
Mitä?!! (Naurua ja vaikerointia yleisössä, Adamus nauraa) Jumalattomille ei ole
rauhaa.
ADAMUS:
Hyvä. Hämmästytän jopa Cauldren tänään. Normaalisti hän on paniikissa.
Minne olemme menossa – kolme asiaa
Minne siis
olemme menossa – kolme asiaa. Voit kirjoittaa ne tai voit ajatella ne.
Laitetaan se tänne taululle, jotta ne jotka eivät kuule sanoja, voivat ainakin
nähdä kuvia. (Adamus naureskelee)
* Tietoisuus
Siis
ensimmäisenä "tietoisuus". Aah, kyllästytte vielä sanaan "tietoisuus".
Cauldre kirjoitti jopa artikkelin tietoisuudesta. Se on vaikea sana ja kyllä,
sille on parempia sanoja.
LINDA:
Haluatko sen taululle?
ADAMUS:
Tietoisuus. Osaatko kirjoittaa sen?
LINDA:
Kyllä. Osaatko sinä?
ADAMUS: Se
on vaikea kirjoittaa, erityisesti …
LINDA: Ei se
ole!
ADAMUS: …
kun joku puhuu ja yrität kirjoittaa ja yrität olla looginen ja turhaudut minuun
ja sitten kirjoitat sen väärin. Unohdat toisen s:n.
LINDA: En
unohtanut sitä. Yritin saada tilaa sille. (Hän kirjoittaa sen
"consciouss") Se ei ole oikein! (Paljon naurua) Olet tosi paha. Paha,
paha, paha, paha, paha!
ADAMUS:
Zzzzzz! Ei logiikkaa. Ei osaa edes tavata. Zzzzz! (Lisää naurua)
Siis tietoisuus.
Voit mennä seuraavalle sivulle tai poistaa tai tee ihan mitä vaan.
Tietoisuus
tulee olemaan hyvin tärkeä. Tietoisuus on yksinkertaisesti tiedostamista,
oivaltamista, mutta tasolla mitä ette voineet kuvitella aiemmin loogisessa
mielessänne.
Tietoisuus –
tiedostaminen mikä menee joka tasolle, joka ulottuvuuteen. Ei ainoastaan
yksityiskohtien tiedostamista. Ne ovat melko merkityksettömiä. Ei vain sen
tiedostamista, että vieressäsi istuu joku ihminen. Se on ilmiselvää. Vaan
tiedostamista, tietoisuutta – mihin pääsemme hetken kuluttua – paljon
rikkaammista ja tyydyttävämmistä asioista.
Siis
tietoisuus, tiedostaminen. Se on "olen olemassa". Ja tiedän joidenkin
teistä sanovan: "Voi jee, tajuan sen. Olen olemassa." Ei, te ette
tajua sitä – muuten ette sanoisi sitä enää. Olisitte vain säteilevä,
karismaattinen.
LINDA:
Looginen.
ADAMUS:
Kyllä. "Olen olemassa" ei ole mantra, mitä sanotaan uudestaan ja
uudestaan kyllästymiseen saakka. Kyllästytätte itsenne muilla tavoin. Ette
tarvitse enää uutta tapaa itsenne kyllästyttämiseen. (Adamus naureskelee)
Seksi. (Adamus menee taas tuohon asentoon)
SART: Vau!
(Vähän naurua)
ADAMUS: Shaumbra-seksiä.
(Hän seisoo silmät pyörien edestakaisin, kuin ihmetellen, mitä tapahtuu, lisää
naurua)
LINDA: Tuo
ei ole hauskaa! Tuo ei ole hauskaa! Olet tuhma! (Adamus nauraa)
ADAMUS:
Teidän on naurettava aina silloin tällöin. Mahtavin asia tämän planeetan
ihmisissä on kyky nauraa, huumori. On valtavaa ristiriitaa, mutta jossain
matkan varrella ihmiset muuttivat sen huumoriksi, nauruksi tai
saippuaoopperaksi. Se on jompaakumpaa. Mutta tämä ristiriita, tämä haaste voi
olla itse asiassa melko huvittavaa toisinaan. Kun voitte nauraa itsellenne –
aah! – silloin se on mestaruutta.
Tietoisuus,
tiedostaminen, mutta ei ajattelutiedostaminen. Tiedostamista, missä ei itse
asiassa melkeinpä ole aktiivista ajattelua. Tiedostamista niin, ettei ole enää
mitään sanoja. Ei ole sanojen tarvetta. Ei ole määritelmän tarvetta, mitään
sellaista. Se on tietoisuutta. Ja sitten mestari oppii tuon aidon
tietoisuustilan jälkeen, miten se kommunikoidaan. Ja olemme menossa siihen –
enemmän ja enemmän on kyse kommunikoinnista
Nyt
kommunikointi on mielenkiintoinen asia, koska kun puhun tässä ja kommunikoin,
kuulette sanoja, erityisesti jos puhutte englantia. Jos ette, se on kuin
"kvaak, kvaak, kvaak!" Mutta todellinen kommunikointi tässä on
silmissä, kyllä, ja eleissä. Mutta itse asiassa todellinen kommunikointi tulee
hyvin syvästä yhteydestä. Kaikki muu on tavallaan häiriötekijöitä. Luulette
kuulevanne sanoja tai näkevänne jotain tai tuntevanne kosketuksen tai jotain.
Se on vain osa. Todellinen kommunikointi tapahtuu eri tasolla.
Ja koska
olen täällä ja teen loistavaa työtä teidän häiritsemisessänne ja … Muuten,
täällä on vähän viileää. On jäätävää. (Yleisö on samaa mieltä) On jäätävää.
Näettekö tämän uuden häiriötekijän? Minä en oikeasti välitä, koska minulla ei
ole kehoa, mutta pikku häiriötekijä. Voi, se on hyvä asia.
Missä
olimmekaan? (Joku sanoo "kommunikointi") Joo, kommunikointi. Ette
muista sitä, eikö niin? Kommunikointi.
Olen täällä
häiritsemässä ja tuplahäiritsemässä. Pystyn menemään ihmisten kanssa viisi tai
kuusi kerrosta syvemmälle häiritsemisessä, ennen kuin heiltä menee taju. (Vähän
kikatuksia) Todellisuudessa te kommunikoitte itsenne kanssa tällä hetkellä.
Mikä on
täällä ja mikä puuttuu? Tämä on shaumbra-arvoitus, kyllä. Aa, t-paitoja – voin
nähdä niitä. Voiko joku teistä siis tehdä? Sinä kommunikoit itsesi kanssa.
Haluan
teidän olevan tietoisia. Haluan teidän tiedostavan … Haluan vain istua tässä ja
… (Hän istuu Einatin tuoliin ja teeskentelee sotkevansa hänen äänilaitteensa)
LINDA: Voi
eiii!
ADAMUS: Haluan
teidän tiedostavan, miten kommunikoitte itsenne kanssa, kun annan teille muuta
ajateltavaa. Se on tilaisuuksiemme todellinen hyöty, kun kokoonnumme tällä
tavalla. Analysoitte, mitä sanon, ja ajattelette, mitä sanon, mutta
todellisuudessa vaivutte uneen. Käsitättekö, että noin 6% huomiostanne on
täällä ja loput jonkinlaisessa sotkussa? Ja sanon "jonkinlaisessa
sotkussa", koska … no, en tarkoita sitä negatiivisesti, mutta se on melko
hassua.
Se on
tavallaan äh, äh, tavallaan plääh ja yritätte tajuta asioita. Ja voi, sitten
saatte muistikuvia jostain ja ajattelette, mitä ette tehneet ja mitä aiotte
tehdä. Tämä koko mekanismi, tämä tavallaan Rube Goldbergmäinen outo härveli,
joka toimii sisällä … Siis noin 94% ajasta mitä olemme yhdessä tänään, teillä pyörii
kaikkia näitä juttuja. Aina silloin tällöin: "Joo, Adamus puhuu. Ai, hän
aikoo tehdä seksitemppunsa taas. Okei, hyvä, hyvä." (Adamus naureskelee)
LINDA:
Oikeasti?!
ADAMUS: En
tee sitä enää. (Adamus naureskelee) Mitä … Kertoisitko minulle, miten … Miten
planeettasi olentoja kutsutaankaan?
LINDA:
Vulkaanit.
ADAMUS:
Vulkaanit. Tule tänne. (Joku sanoo "voi ei") Voi kyllä. (Joku sanoo
"joka seitsemäs vuosi") Joka seitsemäs vuosi, tarvitsevatko he vai …
joo. Siis miten vulkaani harrastaa seksiä? (Adamus istuu yleisötuoliin)
LINDA: En
tiedä enää. Olen niin täysin kehittynyt. Te vain harrastatte seksiä kuin apinat.
(Vähän kikatusta)
ADAMUS:
Ihmisenä vai vulkaanina?
LINDA: Olen
puoliksi vulkaani, puoliksi ihminen.
ADAMUS:
Okei, näytä meille, miten vulkaani ja ihminen harrastavat seksiä.
LINDA: Geoff
ei pystyisi käsittelemään sitä. (Naurua ja vähän taputuksia)
ADAMUS:
Hauskaa, hauskaa. Geoff ei ole täällä nyt. (Naurua)
LINDA: Ai
jaa, mutta hän kuulisi siitä.
ADAMUS:
Voisin saada hänet unohtamaan … (Lisää naurua)
LINDA:
Sinäkään et pystyisi käsittelemään sitä.
ADAMUS: …
sadaksi vuodeksi, joo.
LINDA:
Sinäkään et pystyisi käsittelemään sitä.
ADAMUS: Joo.
(Lisää naurua) Miten olisi näin. (Adamus laittaa kätensä Lindan hartioille,
tämä vastustaa) Ei, ei, ei, tule tänne. (Naurua) Saamme sivukuvan, joo. Näin he
harrastavat seksiä. (Naurua, kun hän näyttelee sen) Miten olisi vain
nnnnnnnnnnn! (Seisten lähellä hänen edessään) Aaah! Aaah!
LINDA: Voi,
se on hyvä syy olla, joo.
ADAMUS: Hän
ei edes hymyile sen jälkeen. (Lisää naurua) Ei edes "aaaah!" Se oli
vain: "Siinä ei ollut järkeä." (Puhuen kuin robotti, lisää naurua)
Kokeilemme sitä myöhemmin.
Okei,
tietoisuus, kyllä. Missä tuo sana on taululla? Haluan sen erottuvan.
LINDA:
Oi-oi, odota, odota.
ADAMUS:
Tietoisuus. Siihen olemme menossa. Tietoisuus, tiedostaminen, olen olemassa.
Tämä ei ole vain uusi harjoitus. Se ei ole uusi käytäntö. Se on kaikki.
Tietoisuus
on kaikki. Olen kertonut ryhmille viime aikoina, ettei ole universumia, missä
on pieni … (Naurua, kun Lindalla on vaikeuksia kirjoittaa sanaa oikein) En
halua tuoda huomiota hänen kirjoittamiseensa, mutta aion leikkiä, että tämä
ruutu on universumi. Leikitään, että tämä ruutu on universumi, fyysinen
universumi. Täällä ei ole vain pieni tietoisuuspiste. (Linda kirjoittaa
lopultakin oikein "tietoisuus", yleisö sanoo "jee" ja
taputtaa). Ei ole niin, että on pieni tietoisuuspiste suuressa universumissa –
tee pieni piste siihen, vain pieni, joo. Mutta niin ihmiset elävät – enimmäkseen
muut, te ette niin paljon enää.
He
tavallaan: "Olen tässä suuressa universumissa" eivätkä he kutsu sitä
edes tietoisuudeksi, vaan "Tässä olen minä ja suuri universumi. Olen vain
pieni täplä." Käsitättekö, että se on uskon perusta – se on suurempi
uskomus kuin Jeesus. Se on: "No, olen vain tämä pieni asia suuren asian
sisällä enkä tiedä, minne menen kaiken tämän kanssa, mutta katsomme, minne se
haluaa viedä minut." Tämä on ihmisten tietoisuus.
Onko teillä
nyt lämpimämpi? (Yleisö sanoo "kyllä") Onko teillä liian kuuma?
(Yleisö sanoo "ei")
LINDA: Ei
vielä.
ADAMUS: Joo,
hyvä.
Pyöräytetäänpä
se ympäri. Tietoisuus on kaikki ja tuossa koko tietoisuudessa on pienen, pienen
pieni piste nimeltään universumi, joo. Ja tuo suuri tietoisuus – enkä puhu
sinusta ja miljardeista muista ihmisistä ja miljardeista muukalaisolennoista ja
muutamasta vulkaanista ja muista. Puhun sinusta. Sinä olet koko ruutu ja tuon
ruudun sisällä on vähän universumia, mutta paljon muita asioita.
Mikä on
täällä ja mikä myös puuttuu? Tietoisuus, tietoisuus. Ja valitettavasti – tai kenties
onneksi – mutta valitettavasti ette pysty ajattelemaan tietänne tietoisuuteen.
Tiedättekö sen? No, ette tiedä, koska olette yrittäneet. Ette pysty
ajattelemaan tietänne tietoisuuteen. Se voidaan vain kokea.
Olemme siis
menossa siihen ja olemme "sovellettu tietoisuus" – kuten Cauldre
keksi yhden markkinointijuttunsa. Emme puhu liikaa tietoisuudesta, koska muuten
siitä tulee älyllistä. Sovellamme tietoisuutta. (Joku sanoo "kiitos")
Joo, kiitos.
Mutta sen
tehdessänne käytte läpi paljon haasteita. Yritätte ajatella tienne sen läpi.
Yritätte saada siihen logiikkaa. Yritän painia teidät mattoon ja saada teidät
mielestä itseenne. Itseenne.
Sovellettu
tietoisuus, koska sinne tulee elämää, missä sovelletaan/käytetään tietoisuutta.
No niin,
haluan teidän tuntevan – ajattelette vähän, mutta haluan teidän tuntevan –
missä tietoisuutenne on ollut, sovellettu tietoisuus mikä luo todellisuuden.
Missä se on ollut? Eivät ajatuksenne. Ajatusten ja tietoisuuden välillä on valtava
ero. Siitä syystä aloitin kysymällä teiltä tänään, mikä sisäinen tunteenne tai
matkanne on ollut kuluneet pari kuukautta. Ja monet teistä aloittivat
ajatuksistanne. Mitä olette tunteneet? Oletteko tunteneet syvän pelon otteen?
Toivon niin. Ei, vaan todella toivon niin, koska sitten kun alatte sallia sen,
se merkitsee avautumistanne. Joo, se on pelottavaa, mutta sitten se on
hämmästyttävää, koska tuo pelko, tuo musertava pimeys tuntuu kuin magneetilta,
pimeyden magneetilta, mikä vetää teitä.
Ensinnäkin
oivallatte: "Olen elossa!" koska tunnette sen niin voimakkaasti.
Toiseksi jotain hämmästyttävää tapahtuu, kun pääsette tuohon pisteeseen.
"Aion vain sallia sen, koska se on kaikki minun. Se on kaikki minun."
Toisin sanoen, ei ole mitään kummitusta, mitään demoneja, paholaisia, Saatanaa
tai mitään muuta.
Voitko
sallia itsesi? Voitko olla sellaisessa armon paikassa sanoaksesi: "En
välitä. Tuo pelkomagneetti voi vetää minut suoraan sisään, koska se on kaikki
minun. Se kaikki on vain osa näytöstä, osa kokemusta."
Menemme
tietoisuuteen hyvin sovelletulla, mutta hyvin ei-älyllisellä tavalla. Se minne
laitatte tietoisuutenne, on todellisuutenne. Enkä puhu mistään triviaaleista
asioista, kuten itsenne tekemisestä viisi vuotta nuoremmaksi tai viiden kilon
laihtumisesta tai mistään vastaavasta. Se on lasten leikkiä. Osa siitä on
tarkoituksellisia häiriötekijöitä. Osa siitä on tahattomia häiriötekijöitä. Se
on lasten leikkiä, kuten on myös alkemia, vanha ajatus alkemiasta: "Muutan
kiven kullaksi". Olen hyvin iloinen, että opimme tuon tempun kauan sitten
– miten päästään eroon niistä, jotka eivät ole todellisuudessa kiinnostuneet
oivaltamisesta. He ovat kiinnostuneet vain ihmispelin pelaamisesta ja siinä
kaikki, tavallaan melko kavalalla tavalla. Niinpä hankkiudumme niistä eroon
noilla häiriötekijöillä.
Menemme
sovellettuun tietoisuuteen täysin uusissa maailmoissa.
Toinen ja
hyvin tärkeä – ja haluat ehkä vähän apua tämän kirjoittamisessa. (Linda ivaa)
Kenties uusi sivu.
LINDA:
Työstän sitä. Työstän sitä.
ADAMUS: Älä
tee työtä siihen. Tuosta vaan, viuh!
LINDA: Se
tekee jatkuvasti tätä outoa asiaa.
ADAMUS:
Viuh!
LINDA:
(kuiskaten) Minä tulen, minä tulen. (Hän juoksee käytävää pitkin hakemaan John
Kuderkalta teknistä apua)
ADAMUS:
Seuraava. Niin loogista. toinen vulkaani menee hakemaan apua toiselta
vulkaanilta. (Naurua ja yleisö sanoo "ai jaa")
Okei, teen
paljastuksen tässä. Paljastan jotain koskaan kertomatonta ja hyvin
henkilökohtaista. He tunsivat toisensa ns. toisella planeetalla, toisessa
paikassa, muukalaispaikassa ja olivat hyviä kavereita, hyviä ystäviä. He ovat
kumpikin suhteellisen uusia tällä planeetalla ja yrittävät tavallaan edelleen
selvittää tilannetta. On siis side, tavallaan Spock- tai haamuside. (Adamus
naureskelee) Olenko oikeassa? (Joku vastaa) "Kiitos", sanoo hänen
vaimonsa (viitaten Johnin vaimoon, naurua). Kyllä! (Adamus naureskelee) Ja
lasketaanpa vähän lämpöä. Okei, leikimme lämpötilalla tänään.
* Ja
Okei, pitikö
sinun kysyä häneltä, miten seuraava sana kirjoitetaan? (Joku sanoo "emme
edes tiedä sitä") Ai jaa, emme tiedä seuraavaa sanaa. Seuraava sana,
erittäin tärkeä. Olemme puhuneet siitä keahakissa ja siitä tulee tärkeämpi ja
tärkeämpi osa sanastoanne ja se sallii teidän saada rikkautta ja iloa elämään.
"Ja". J-a.
LINDA: Pyh!
ADAMUS: Ja.
(Adamus naureskelee) Se on J … A. (Linda kirjoittaa sen taululle)
"Ja"
tulee olemaan erittäin tärkeä siinä, mitä teemme, koska oivallatte, että
kehonne voi olla kipeä ja olla olematta. Teillä voi olla muita hämmästyttäviä
kokemuksia. Ette ole enää yksittäisiä. Voitte olla looginen ja ehdottoman
aistillinen. Voitte olla tämän magneettisen pelon otteessa ja istua järven
rannalla katselemassa perhosia, laulelemassa ja nauttimassa pullon viiniä.
Ihmiset ovat
… Oletko kyllästynyt?
LINDA:
Tuskin.
ADAMUS:
Hyvä, hyvä. (Adamus naureskelee) Ihmiset …
LINDA: Miten
olisi ärsyyntynyt?
ADAMUS: Joo.
Ihmiset, ja tiedätte tämän ihmisistä. Ihmiset ovat yksittäisiä. Oletko
ärsyyntynyt ja mitä muuta? Hurmaantunut? Näen sen. Näen ehdottomasti sen.
Kyllä, ärsyyntynyt ja niin rakastunut Spockiin. (Adamus naureskelee)
"Ja."
Voi, hyvin yksinkertaista! Mutta jos menisitte ulos ja yrittäisitte selittää
sitä toisille, he vain tavallaan katsoisivat teitä. Mutta te alatte elää
ja-elämää eli teillä voi olla huono päivä ja yhtä hyvä päivä.
Tässä ei ole
loogisesti järkeä. Se ei ole loogista.
LINDA: Itse
asiassa siinä on.
ADAMUS:
Siinä on! (Adamus naureskelee) Siinä ei ole järkeä, mutta se on ehdottomasti
luonnollista. Eikö se ole hauska asia?
Nimittäin
ihmiset menevät tähän yksittäisyyteen ja he menevät enemmän ja enemmän
laatikkoon. Itse asiassa he tekevät työtä ollakseen konfiguroidumpi/määritellympi.
Ihmiset tekevät työtä ollakseen konfiguroidumpi mielessään, kehossaan,
teoissaan ja ajatuksissaan. Voi ei! Se on uuvuttavaa, koska yritätte
kontrolloida ajatuksianne, kehoanne ja kaikkea elämässänne. Tiedätte
täsmälleen, mistä puhun. Yritätte kontrolloida kaikkea. Teistä tulee konfiguroitu.
Se on kiva sana "hypnotisoidulle", "kontrolloidulle".
Kontrolloitte itseänne. Teistä tulee niin laskelmoitu kaikessa, että puristatte
elämän pois elämästä.
Vielä
pahempaa, otatte tietoisuuden pois tietoisuudesta. Mikä on tässä ja mikä
puuttuu samanaikaisesti? Tietoisuus. Itse elämä. Se on tässä. Se on kaikki
tässä. Emme ole menossa minnekään. Emme ole menossa minnekään. Me vain
oivallamme, että se on tässä ja se ei ole tässä ja sen mestari tietää. Ahaa,
ahaa!
Mestari ei saa
yhtäkkiä oivallusta, mikä lopettaa hänen oman typeryytensä, oman
viattomuutensa, oman haavoittuvuutensa. Hän ei saa yhtäkkiä oivallusta, mikä
antaa hänelle kaiken maailman älykkyyden. Ei, ei. Hänestä tulee "ja".
Hän on älykäs ja tyhmä. Hän on haavoittua ja hyvin avoin. "Ja".
Ja ihminen
ajattelee tyypillisesti hyvin, hyvin lineaarisesti. Hän heittää sekaan vähän
suolaa ja pippuria, vähän kaksinaisuutta todellisuuteensa, fokukseensa – vain riittävästi
estääkseen sitä olemasta kuolettavan tylsää. Niinpä hän heittää sekaan vähän
kaksinaisuutta – vähän valoa, vähän pimeyttä, vähän nautintoa, vähän tuskaa,
vähän hyvää, vähän pahaa.
Siis
seuraava tietoisuustaso yksittäisyyden jälkeen on vain vähän tätä
kaksinaisuutta. Hän ei mene sen yli. Kaksinaisuuden jälkeen ei ole mitään.
Useimmat ihmiset eivät ajattele mitään mustan ja valkoisen, ylhäällä ja
alhaalla ulkopuolella. Se on siinä.
Käsitättekö,
että se on luultavasti tietoisuuden ulkoraja?
LINDA: Oho!
ADAMUS:
Ulkoraja! Oho! (Naurua)
LINDA: Oho!
Vau!
ADAMUS: Se
on tavallaan tietoisuuden ulkoraja, mutta me menemme hämärän rajamaille.
LINDA: Ai
jaa!
ADAMUS: Tein
tuon hänelle.
LINDA: Voi,
laulat minun lauluani. Haluatko saada seksiä? (Paljon naurua)
ADAMUS: No
niin, useimmat ihmiset … joo. (Hän havainnollistaa taas vulkaaniseksin, mutta
ainoastaan hermostuneen puolihymyn kera, lisää naurua) Oi! (Adamus naureskelee)
Siis …
LINDA:
Hävytöntä.
ADAMUS:
Voitteko kuvitella tai tuntea hetken, ei vain yksittäisyyttä, ei vain
kaksinaisuutta, vaan itse asiassa ja, ja, ja, ja.
"Mitä
on kaksinaisuuden tuolla puolen?" voitaisiin sanoa. "Mitä on pimeän
ja valon tuolla puolen?"
Rakkaat
ystäväni, siellä on maailmoja. Tuolla puolen on maailmoja. Kaksinaisuus on
tavallaan vain tämän todellisuuden perusohjelmointia. Mutta on muita todellisuuksia,
jotka eivät tarvitse koodia, ohjelmointia.
Kaunis asia
on, että voitte kokea sen täällä ja voitte olla yksittäinen samaan aikaan.
Kuvitelkaa
hetki kaikkia näitä ominaisuuksia. "Ja" – hämmästyttävä kyky olla
viaton, naiivi, melkein tyhmä ja tietää kaikki. Hämmästyttävää, hämmästyttävää.
Sinne olemme menossa – "ja".
Emme siis
ole oikeastaan menossa valaistumiseen. Se olisi hyvin yksittäistä. Ei. Se on
"ja". Ja. Voitte olla tuo ihminen ja ehdoton mestari.
Se on
kaunista, koska oivallatte yhtäkkiä, ettei itsenne näytös ole enää rajattu
itsenne näytökseen. Se on "ja".
No niin, se
tuntuu epämukavalta ensin. Ja jotkut teistä keahakissa ovat saaneet vilauksia
siitä. Se on vähän epämukavaa ensin, koska mieli ei ole tottunut siihen. Mieli
sanoo: "Seuraa tuota polkua. Teet tämä asia" tai "Mene
nukkumaan", mutta se ei ole tottunut moneen. Se ei ole tottunut
"ja".
Mitä siis
teette, kun teistä tuntuu epämukavalta? "Voi kyllä, ja minulla on
epämukavaa ja oivallan. Ja hitto, se on todella vaikeaa keholleni ja se ei
oikeastaan ole, heh. Ja minulla ei ole kehoa ja minulla on valokeho."
Voisi
periaatteessa sanoa, että se on tavallaan skitsofreenista. (Naurua) Muuten,
älkää kertoko terapeutillenne tästä. (Lisää naurua) Ei sanaakaan. Tämä on vain
meidän välistämme.
Se näyttää
vähän pirstoutuneelta, mutta se ei ole. Se ei lainkaan ole. Yhtäkkiä
oivallatte, että oli syy alun perin kyetä luomaan aspekteja – ei hätistää niitä
pois, vaan luoda niitä – ja voitte alkaa elää tällä kauniilla,
moniulotteisella, "aspektoidulla", loogisella tavalla, olematta enää
rajattuna vain siihen. Tarkoitan, ettei se ole huono asia, ja pidän todellakin
paidastasi ja se on monisinä. Monisinä.
Tämä tuo
esiin hyvin mielenkiintoisen kysymyksen. Sanotte: "No, mikä on totuus?
Mikä on todellisuus?" Ja ei ole mitään totuutta. Ei ole. Lakatkaa
etsimästä totuutta. Se ei toimi. Elämällä ei ole mitään merkitystä. Sori vaan.
Ei ole totuutta, koska kaikesta tulee totuus.
Johonkin
universumin ytimeen ei ole kätkettynä yhtä totuutta. Ei ole. Totuus on, että
kaikki on totuus.
Jos haluatte
todella sanoa: "Mutta mistä löydän perustani, tasapainoni? On niin
kaoottista, että minun täytyy löytää tuo mukava paikka aina silloin
tällöin." Olen olemassa – se on siinä. Se on siinä. Ja loppu on
"ja".
Koemme
"ja". Se on ehdottoman epämukavaa teille ja luultavasti suututte
vähän minulle, kuten tapahtuu aina silloin tällöin, koska sanotte: "En
käsittänyt, että siitä tulee näin hullua." Kerron teille nyt, että siitä
tulee hullua ja hauskaa ja hyvin erilaista monin tavoin. Ja voitte edelleen
näyttää keskivertoihmiseltä supermarketissa eikä teitä vaivata. Teitä ei
luultavasti edes nähdä.
Oivallatte,
että voitte olla vain ihminen, voitte pitää edelleen hauskaa ihmisnäytöksessä
ja samaan aikaan kuljette ruokakaupassa ja hedelmät ja vihannekset puhuvat
teille. Voi, ne puhuvat jo. Se on eri ongelma. (Vähän naurua) Ja kuljette
ruokakaupassa ja voitte olla nälkäinen. Näen muutamien teidän syövän
ruokakaupassa enkä puhu nyt maistiaisista, vaan puhun vain tarttumisesta ruokiin
ja niiden syömisestä. Mutta voitte kulkea ruokakaupassa – minä näin – ja voitte
syödä vain energeettisesti ja olla nälkäinen samaan aikaan.
Sanoisitte:
"Ei, jos olen nälkäinen, se täytyy tyydyttää, minun on syötävä." Ei,
ei. Voitte tehdä kumpaakin. Syöminen ja nälkäisenä oleminen on tavallaan
mielenkiintoinen cocktail, koska syödessänne ja ollessanne edelleen nälkäinen,
teillä on vielä tuo aistillinen tunne. Okei, joudun sivuraiteille.
"Ja".
*
Synkroninen
Ja kolmas
erittäin tärkeä tässä työssämme – ei, vaan ilossamme – mitä teemme yhdessä.
Meillä on "tietoisuus", meillä on "ja" ja sitten lopuksi
erittäin tärkeä tekijä on "synkroninen" tai kaiken synkronointi
yhteen, laittaminen yhteen.
Hyvä
analogia, hyvä vertauskuva on, että useimmilla teistä on kannettava, pöytäkone,
kännykkä, tabletti ja kaikkia näitä eri laitteita – GPS ja kellot ja uudet
kellot. Teillä on kaikkia näitä laitteita ja helvetillistä niissä on, etteivät
ne ole samassa tahdissa. Niitä ei ole synkronoitu. Eikö niiden synkronointi ole
yksi suuri turhautumisen aihe … ?(Hän pysähtyy ja irvistelee sille, mitä Linda
on kirjoittanut)
LINDA:
Sanoit "synchronous" (hän on kirjoittanut sen "synchronis")
Se ei ole edes sana. Ehkä on. N-o-u-s? Ok, ihan sama.
ADAMUS:
Kyllä. Spock ei siis ole aina kovin looginen. (Adamus naureskelee)
Siis rakkaat
ystäväni, synkroninen.
Kun
käytetään analogiaa kaikista laitteistanne, ne kulkevat epätahtiin. Ja sitten te
suututte niille ja suututte sille, joka valmisti ne ja joka teki ohjelmiston.
Ja se on kuin: "Jeesus, eikö kukaan voi …" Tässä sitä mennään taas
Jeesuksen kanssa. "Eikö kukaan voi laittaa …" Miksi Jeesusta
käytetään tällä tavalla? (Naurua) Jeesus! Se on melkein kirosana nyt. Jessus …
ja sitten pukeudutaan ja tullaan shoudeihimme Jeesuksena ja Maria Magdaleenana,
voi jessus.
LINDA:
Mestari joka kuussa.
ADAMUS:
Synkroninen, niiden tuominen yhteen. Toinen sana sille voisi olla
"integrointi". Integrointi, mutta se on tavallaan synkronista.
Meillä on
siis tämä tilanne kannettavien laitteidenne kanssa. Ne ovat epäsynkronissa.
Kalenterit eivät toimi ja kontaktinne ja tietokantanne ja kaikki muu. Eikö se
oikeasti merkitse vain ihmistä? Se on oikeasti maailman yksinkertaisin
järjestely. Olen yllättynyt, että siitä tehdään niin suuri numero, ettei voida
tuosta vain – naps! – selvittää sitä. Mutta voi, on kaikkia näitä ohjelmistoja
ja teidän täytyy ostaa …
Sitten
teidän täytyy ostaa synkronointilaite muiden laitteidenne synkronoimiseksi eikä
se toimi hyvin synkronissa toisten kanssa ja sitten soitatte asiakastukeen ja
siellä sanotaan: "No, kyllä, ostit synkronointilaitteen, mutta sinun
täytyy hankkiutua eroon kaikista muista laitteistasi." Sitten sanotte
tavallaan: "Mutta sitten minulla ei ole mitään laitteita!" Ja sitten
he sanovat: "Sitten olet synkronissa." (Naurua) Vau.
"Joo,
mutta minulla ei ole enää muita laitteitani." "No, mikä on tärkeämpää
– kaikki roska mitä kannat mukanasi, vai synkronissa oleminen?"
"Synkronissa
ei minkään kanssa", sanotte. "Minulla ei ole … Mitä synkronoitavaa
enää on?" "Aa, ratkaisimme ongelmasi." Just joo. (Vähän naurua)
Ja teillä
voi olla laitteenne. Teillä voi olla roskanne oivaltamisessa, valaistumisessa.
Teillä voi olla roskanne ja se voi olla synkronissa tai epäsynkronissa. Sillä
ei ole merkitystä. Kyse on siitä, mihin laitatte tietoisuutenne.
Mikään siitä
ei ole ns. ikuista tai korjattu, koska voitte olla yhtenä päivänä
epäsynkronissa. Nimittäin kuvitelkaa olevanne sellainen mestari, joka ei välitä
siitä, oletteko epäsynkronissa. Ette välitä, onko teillä kaikkia näitä
sirpaleita, aspekteja, oivaltamaton Itse ja kaikkea tätä. "Vau, tänään on
tavallaan hauskaa olla epäsynkronissa", koska tiedätte, että sillä
hetkellä kun sovellatte tietoisuuttanne – sovellettu tietoisuus – sanotte:
"Jes, nyt aion palata takaisin integraatioon, synkroniin". Tämä on
hauska osa.
Itse asiassa
ei ole kovin hauskaa, jos olette aina synkronissa. Se ei ole. Se on tavallaan
tylsää. Voi luoja, kaikki toimii. (Vähän naureskelua) Kaikki on vain,
tiedättehän: "Herään aamulla ja olen terve ja sitten rahaa vain ilmestyy
ja kaikki rakastavat minua eikä ole mitään liikennettä ja vau, olen täydellisen
painoinen enkä ole vanhentunut vuosiin. Olen hyvin kyllästynyt elämään tällä
planeetalla." (Yleisö naureskelee)
LINDA:
Kuulostaa tavallaan vulkaanilta.
ADAMUS:
"Toivon, että auto osuisi minuun, mutta olen niin täydellinen, ettei niin
tapahdu. (Naurua) Olen täällä 500 vuotta. Minun on päästävä yhteen toisten
vampyyrien kanssa." (Adamus naureskelee) Se on siis tavallaan tylsää.
Kuvitelkaa
siis, että tässä ja-mestaruudessa voitte yhtenä päivänä vain olla
epäsynkronissa. "Voi paska! Tämä on hauskaa! Taloni paloi juuri. En
kuitenkaan välitä, koska toista suurempaa taloa rakennetaan. Enkä välitä
siitäkään." Se on ruumiillistunutta mestaruutta. Ihmisillä on tunteita.
Olen kertonut ryhmille aiemmin, että mestarit ovat varsinaisia paskiaisia. He
ovat yliherkkiä. He eivät siedä mitään paskaa. Sitten seuraavassa hetkessä he sietävät
sitä. Ja,
Voitko
kuvitella läksyttäväsi todella jonkun? (Puhuen hänelle hyvin vihaisesti) Et tee
sitä, koska rajoitat itseäsi. "En voi tehdä sitä. Se on paha asia."
Häh, se on itse asiassa tavallaan hauskaa aina silloin tällöin.
"Oooooo!" ajattelet. "Mutta missä määrin? Voisinko tapaa
hänet?" (Vähän naureskelua) Kysy häneltä ensin. Sitten vain tee se. (Lisää
naureskelua)
Kyky olla
"ja", olla kaikkia näitä asioita, mihin tahansa haluatte käyttää
tietoisuuttanne, eikä se koskaan jää jumiin siihen. Ei edes täydellisyyteen.
Luottakaa minuun, se on todella tylsää. Pitäkää hauskaa sen kanssa.
Ja sitten
alatte liukua edestakaisin ajassa. Alatte kulkea ulottuvuuksissa. Alatte kokea
"ja", sovellettua tietoisuutta. Ja sitten sen jälkeen alatte oppia –
ei ole hyvää sanaa vielä, keksin sellaisen – mutta alatte kyetä jakamaan
tietoisuuden. Nimittäin ajattelette nyt: "Okei, laitan tietoisuuteni tähän
synoronissa olemiseen ja sitten tähän." Yhtäkkiä olette kumpaakin
kerralla. Ja sitten olette synkronoidun tuolla puolen ja kyky olla
monitietoisuus, monitietoinen vain jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu. Se on
hämmästyttävää. Todella hämmästyttävää.
Aah!
Vedetäänpä syvään henkeä.
Ja pääsette
siihen luonnostaan. Siinä ei ole työtä. Siinä ei ole työtä, ellette halua sanoa
"sallin". Se on ainoa työ, mikä teidän täytyy tehdä. Salliminen ei
ole oikeasti työtä, mutta useimmille ihmisille se näyttää työltä, koska he
eivät edes halua sallia. He haluavat vain sanoa: "Voi, aion katsoa, mitä
tänään tapahtuu." Se on kuin … No, voisitteko ottaa herätessänne aamulla
hetken: "Olen olemassa"? Ja sitten myöhemmin eri lauseessa:
"Sallin"? He eivät halua tehdä sitä. (Joku nostaa kätensä)
Kysymys.
Linda juoksuttaa mikrofonin. Ja ottaisitko tämän (Spockin
"tahdistaja") siltä varalta, että sinun täytyy sädettää hänet. (Vähän
naurua)
LINDA: Okei.
ADAMUS: Vain
siltä varalta.
SHAUMBRA 5
(mies): Pääseekö tuohon synkronismikohtaan ja sitten haluaa vain olla
epäsynkronissa, koska se on tylsää?
ADAMUS: Tai
tekee kumpaakin kerralla. Voitko kuvitella kummankin kerralla? Miten voit olla
synkronissa ja epäsynkronissa samanaikaisesti? Miksi ei?
SHAUMBRA 5:
Joo, miksi ei?
ADAMUS:
Miksi ei? Se on kysymys. Ei ole mitään fysiikanlakeja, jotka estävät sitä
tapahtumasta. Ei mitään. Ei ole mitään tunne- tai mielilakia, mikä estäisi sitä
tapahtumasta. Kukaan ei ole edes ajatellut sitä aiemmin.
SHAUMBRA 5:
Joo, siitä tulee ehdottomasti tylsää ja sitten oivaltaa, miten paljon pitää
siitä. On kuin: "Voi hyvä luoja, pidän siitä oikeasti."
ADAMUS:
Juuri niin. Se on pointti.
SHAUMBRA 5:
Joo, se ehdottomasti … Se on melko makeeta.
ADAMUS: Joo,
ihmiset eivät pärjää kovin hyvin ilman draamaa. Siitä tulee tylsää.
SHAUMBRA 5:
Joo.
ADAMUS:
Niinpä he mokaavat tarkoituksellisesti asioita, jotta he voivat saada sitä
taas.
LINDA:
Mitä?!
ADAMUS: Joo,
he tekevät niin koko ajan. Siinä ei ole mitään vikaa, kunnes väsyt tuohon
yksittäisyyteen – draamaa, draamaa, draamaa, draamaa. Mutta mestaruudessa
tavallaan: "Minulla on vähän draamaa ja minulla on draamattomuutta. Aion
vain …" Se on "ja".
Kun olet
niin vapaa, että voit valita, haluatko soveltaa tietoisuuttasi ja saada monia
paikkoja samanaikaisesti, aah, ystäväni, se on mestaruutta. Ruumiillistunutta
mestaruutta.
Voitaisiin
siis sanoa näiden olevan suuret kategoriat siinä, mitä teemme ja koemme ja
tunnemme. Jos haluat tietää: "Pitäisikö minun pysyä Crimson
Circlessä?", olen juuri antanut hahmotelman, ja jos se ei ole sinua
varten, se on ok. Se on täysin ok.
Keahak
Aion tehdä
yhden huomautuksen keahakista. Cauldre ja Linda puhuivat siitä aiemmin.
Keahak on
sovellettua tietoisuutta, kuten nyt sanotaan. Olen pyytänyt
keahak-henkilökuntaa pitämään sen edelleen "henkenä liikkeessä",
mutta olemme yhdessä kaksi kertaa kuukaudessa ja meillä on kokemuksia,
keskusteluja – no, ei keskusteluja, vaan minä puhun – ja kaikkien näiden juuri
mainitsemien asioiden syvällistä penkomista.
Keahak antaa
teille tilaisuuden sitoutua siihen, että työskentelemme henkilökohtaisesti
vuoden yhdessä – sinä ja minä. Kyllä, meillä on ryhmäkokoontumisia, mutta se on
vain jäävuoren huippu. Kun osallistut tähän, sanot periaatteessa, että olet
valmis minun olemiseeni maisemissa joka päivä. Kuulostaa hyvältä toiseen
päivään saakka (naurua), koska provosoin joitain ihmisiä.
LINDA:
Niinkö?
ADAMUS:
Ärsytän joitain toisia.
LINDA: Vau.
ADAMUS:
Mutta se on jatkuvaa sanomista: "Päästä irti. Lakkaa tekemästä työtä
siihen. Lakkaa ponnistelemasta siinä. Lakkaa …" Jos teillä on kipua, se on
vastustamista. Siihen on syy. Vastustatte jotain. Pitäkää siis turpanne kiinni,
vetäkää syvään henkeä ja sallikaa. Se on niin yksinkertaista.
Ja minun
tehtäväni – olen yksinkertaistaja. Olen pääyksinkertaistaja, joka työskentelee
kanssanne, koska te harhaudutte. Teette siitä hyvin vaikeaa. Tuotte sisään
paljon kaaosta. Pakahdutatte itsenne ja tulen paikalle yksinkertaistajasauvani
kanssa. Se näyttää tavallaan tällaiselta (Einatin nuija soivia kulhoja varten),
mutta se on pidempi. Ja autan teitä yksinkertaistamaan. Sanon: "Yksinkertaistat
tai haemme tällaisen." Mm, joten …
LINDA:
Mielenkiintoista.
ADAMUS:
Mielenkiintoista, kyllä. Se on yksinkertaistajani. Voisinko saada tämän
ikuisiksi ajoiksi (Einatille)? Kiitos.
Siis rakkaat
ystäväni, tähän menemme keahaksissa. Pointtini on, ettei teidän tarvitse
liittyä keahakiin ollaksenne hyvä shaumbra. Ei lainkaan. Itse asiassa haluan
teidän todella kyseenalaistavan, pitäisikö teidän osallistua siihen vain siksi,
että puhumme siitä täällä. Sen on oltava oikein teille. Haluan teidän todella
tuntevan sitä.
Itse asiassa
… Voisinko sädettää sinut ulos hetkeksi? (Linda huokaa raskaasti ja kävelee
huoneen takaosaan) Itse asiassa kannustaisin teitä olemaan yhtäkkiä liittymättä
tähän keahak-ryhmään, koska se on hyvin, hyvin intensiivinen ja maksaa paljon
ja se on iso sitoutuminen. Älkää siis vain hypätkö siihen. Ja estän teitä,
ennen kuin kutsun teidät, koska jos hyppäätte vain siihen: "Voi! Tuhlaan
kaiken tämän rahan ja korjaan elämäni" – ei, ei, ei, ei, ei. Ette korjaa.
Jos teette sen tästä syystä, se sattuu ja se on rankkaa. Siitä tulee rankka
vuosi teille.
Jos teette
sen, koska todella tunnette, että haluatte käydä läpi suuren uudistumisen,
muutoksen joka toisinaan on erittäin haastava ja jossa sitten minä tulen ja
yritän yksinkertaistaa sitä, niin harkitkaa toki sitä. Mutta tuntekaa sitä.
Tuntekaa hyvin syvästi sitä.
Se on vuoden
kaunis matka monien muiden kanssa ympäri maailmaa, mutta toisinaan – ei
sessioidemme aikana, vaan muina aikoina – se voi olla – miten sanoisit sen,
rakas Linda? – vähän musertava. Joo, hyvä tapa ilmaista se, kiitos.
Okei,
seuraava kohta. Teemme merabhin ennemmin tai myöhemmin. (Linda viittoo johonkin,
minkä hän toi Adamukselle) Hän yrittää lahjoa minua pipareilla.
No niin,
käsitän, että meiltä alkaa loppua aika ja meiltä ei lopu. Saamme tämän kaiken
tehtyä, joo. Kestää se sitten 10, 20 tai 30 minuuttia, sillä ei ole merkitystä.
Ympäröivät maailmat
Seuraava
kohta. Ympärillänne on tällä hetkellä maailmoja. Ympärillänne on maailmoja.
Siitä syystä sanon: mikä on täällä, mutta mikä puuttuu. Ympärillänne on
maailmoja, suurenmoisia maailmoja – ei vain perhosia, keijuja ja sellaisia
asioita, vaan aistillisten luomiskokemusten maailmoja, ja ne ovat kaikkialla
ympärillänne. Ne eivät ole tuolla. Ne ovat aivan tässä. On monia maailmoja,
mutta on myös osia, jotka ovat ihmissanoilla tai ihmismielelle kuvaamattomia.
Mutta ette
kuitenkaan näe niitä. Sanotte: "Mutta missä ne ovat? En näe mitään. En
tunne mitään." Sen ymmärtäminen, että ympärillänne on maailmoja, on
perimmiltään sallimisasia ja tuohon tietoisuuteen menemisessä teistä tuntuu
toisinaan, että teistä on tulossa hullu. Ja se on itse asiassa luultavasti hyvä
merkki, koska se rikkoo paljon vanhoja rajoituksia. On hyvin monia maailmoja ja
teillä on suuri halu niihin. Tiedän sen. Teillä on suuri halu …
Ilmaistaanpa
se näin. Se on kuin eläisi luolassa ja odottaisi näkevänsä auringonnousun eikä
näe. Voi ajatella auringonnousua ja auringonlaskua. Voi ajatella myrskypilviä.
Voi ajatella tuulta. Mutta jos elää luolassa, se on vain ajatus.
Taustalla on
tietämys, että tuon luolan ulkopuolella on jotain – on tunne, syvä halu. Mutta
auringonnousua ei koe, ennen kuin astuu ulos luolasta. Hyvin selvää, hyvin
yksinkertaista.
Ja joku
sanoisi: "Okei, no, astutaanpa ulos luolasta", mutta haluan teidän
ajattelevan, mitä on tuon luolan ovella. Ensinnäkin on Jeesus ja hän on
vihainen. (Naurua) Mutta ei se Jeesus, vaan teidän Jeesuksenne ja vanhan
massatietoisuuden Jeesus. Ja on tiikereitä ja dinosauruksia ja ihmisiä, jotka
ovat satuttaneet teitä aiemmin, ja on ansoja ja odottamatonta ja käärmeitä ja
hyönteisiä. Ja kaikki pahat unenne ja kaikki pahat kokemuksenne ovat suoraan
tuon oven ulkopuolella.
Niinpä
silloin kun joku sanoo: "No helvetti, kävellään vain ulos tästä luolasta
katsomaan auringonnousua", olette luolassa syystä. Tuossa luolassa ei ole
ovea. Tiedätte sen. Mutta kuitenkin on monia esteitä. Niinpä pysytte luolassa
ja puhutte auringonnoususta ja yritätte tuntea sitä, mutta jonkin ajan kuluttua
myös nuo tunteet ovat poissa. On tunnottomuutta.
Sitten
yritätte tehdä luolasta paremman. Maalaatte vähän seiniä. Lakaisette vähän.
Yritätte kaivaa vähän syvemmälle ja tehdä luolasta vähän tilavamman. Sitten
ihmettelette koko ajan, miksi menetätte elämän intohimon. Sitten sanotte:
"No, en koskaan hoksaa sitä." Niinpä palaatte kaivamaan, siivoamaan
ja siistimään luolaa vähän lisää, aina siihen pisteeseen saakka, että melkein
unohdatte auringonnousun.
Auringonnousu
on siellä. Kävelemme suoraan ulos tuosta luolasta. Kävelemme pahoihin uniinne, Jeesuksen,
demonienne ja kaikkien niiden ihmisten luo, jotka satuttivat teitä, ja te
tunnette sen. Tullette kaiken tuon pelon ja kauhun ja kaiken. Se tuo esiin
kaiken ja kuljemme suoraan sen läpi, koska se on "ja". Ja. "Ja
aion nähdä auringonnousun. Nähdään taas luolassa. Hei muuten, ei ole ovea. Ei
ole ovea." Vauu! Ja he kaikki seisovat siinä: "Ei, hän on hullu. Hän
on hullu." Ei, vaan hän menee katsomaan auringonnousua.
Ympärillänne
on maailmoja tällä hetkellä, mutta kun elätte tuossa luolassa ja pelkäätte
astua ulos siitä, pelkäätte olevanne hullu, pelkäätte fobioitanne, pelkäätte
riippuvuuksianne ja pelkäätte itseänne, voitte seistä aivan tuon luolan
oviaukolla, tuolla sisäänkäynnillä ja olla astumatta ulos.
Aion
provosoida ja ärsyttää teitä ja tehdä kaikkea, mitä voin, viihdyttää teitä,
mitä tahansa vaaditaan sanoaksenne: "Sillä ei ole merkitystä enää. En
välitä, tulenko hulluksi. En välitä, meneekö kehoni päin helvettiä. En välitä,
jos häviän. En välitä, koska kaikki on vain yksi suuri "ja". Sitä se
vain on. Yksi suuri "ja". Pelot, fobiat, ilot, aistillisuus,
valaistuminen ja typeryys – se on "ja". Se on kaikkea yllä mainittua
– elämistä luolassa ja elämistä sen ulkopuolella. Ystäväni, se on oivaltamista.
Vedetäänpä
valtavan syvään henkeä. Ooh! Mmm, mm, mm. Voi tuntea, että tämä on menossa
jonnekin. Hmm, hyvä.
Ja nyt
kauniin musiikin säestyksellä, no, se on itse asiassa enimmäkseen musiikkia ja
vähän puhetta. Tässä kauniissa … Tehdään merabh tai miten haluattekin kutsua
sitä. Tehdään merabh.
Vedetäänpä
nyt kunnolla syvään henkeä ja valmistaudutaan. Himmennetään valoja ja kaikki te
jotka katselette netissä, liittykää meihin tässä merabhissa. Tekin olette
täällä. Olette kanssamme täällä Louisvillessä, Coloradossa.
EDITH:
Voinko esittää yhden pienen kysymyksen?
ADAMUS:
Haluatko rikkoa tämän kauniin hetken esittämällä kysymyksen, johon tiedät jo
vastauksen?
EDITH:
Kyllä.
ADAMUS: Anna
palaa. Mikrofoni.
EDITH: No,
olen miettinyt …
ADAMUS:
Mikki. Meillä on oltava mikki, kyllä. Ja laitetaan valot takaisin. Muutamme
kaiken täällä, kyllä.
EDITH: Mikä
ero on … ?
ADAMUS:
Nousisiko seisomaan?
EDITH: Toki.
ADAMUS:
Hyvä.
EDITH: Mikä
ero on harhan ja "ja":n välillä?
ADAMUS: Aa,
se on hyvä kysymys. "Ja" ja harha – mikä on ero? Minä kysyn sinulta.
EDITH: Minä
kysyin ensin. (Naurua)
ADAMUS: Minä
kysyin sinulta toiseksi, kolmanneksi, neljänneksi, viidenneksi, kuudenneksi,
seitsemänneksi, kahdeksanneksi, yhdeksänneksi, kymmenenneksi, loppuun saakka.
Otin kaikki loput numerot, joten …
EDITH: Ei.
ADAMUS: Ei,
ei. Ei ole totuutta, ystäväni, sillä tavalla, kuin haluaisitte ajatella olevan.
Ei ole yksittäistä/yhtä totuutta. Jos on jokin totuus, se on "ja".
Kaikki on totta. Harhan ja todellisuuden välillä ei ole eroa. Kyse on vain
siitä, miten se sattuu, kun juoksette sitä päin.
LINDA: Auts.
ADAMUS: No,
se on hyvin sananmukaista, koska tämä on harhaa. Tämä seinä on ehdottomasti
harhaa. Mutta jos juoksette sitä päin – jos juoksette sitä päin tässä
ulottuvuudessa – se tavallaan sattuu. Mutta sitten parannutte tai mitä tahansa.
Mutta toiset harhakuvat eivät ole yhtä fyysisiä, mutta ne ovat enemmän tai
vähemmän harhaa. Yksittäisyys sanoo: "Jos jokin on kiinteä, se on totta.
Jos ei ole, sitä ei ole olemassa." Mutta tietysti vastaukseni tuohon on,
erityisesti kirjoituspäivistäni: entä rakkaus? Sillä ei ole massaa. Sitä ei voi
kaataa lasiin, mutta kuitenkin se sattuu enemmän kuin juokseminen pää edellä
seinään. Kyllä, tämä on ihana ajatus, eikö vain? (Vähän naurua)
Mutta mikä
on totta? Mikä on harhaa? "Ja". Kaikki on totta ja kaikki on harhaa.
Mikään ei ole totta, mutta mikään niistä ei ole valetta. Se on ja-juttu taas.
Oivallat, että tämä Edith-näytös on harhaa. Se on mielenkiintoinen näytös ja on
paljon muutakin. Kyse ei ole siitä, että Edithistä tulee enemmän – kyse on
Edithistä ja muista maailmoistasi, joo. Haluaisitko mennä siihen?
EDITH: En
osaa vastata.
ADAMUS: Et
osaa vastata. Se on parempi kuin sanoa "en tiedä". (Adamus
naureskelee)
EDITH: Minun
ei siis tarvitse mennä vessaan?
ADAMUS: En
voi … Mene vessaan. Vien sinut vessaan.
EDITH: Ei.
ADAMUS: Ole
hyvä.
EDITH: Ei.
ADAMUS:
Siitä on jo aikaa, kun olen vienyt naisen vessaan. (Adamus naureskelee) Minä
menen, jos sinä menet.
EDITH: Ei.
ADAMUS: Minä
menen, jos sinä menet. Sinä menet ensin. Minä tulen perässä.
EDITH:
Miksi?
ADAMUS:
Koska sinun täytyy mennä. En halua nolata sinua kaikkien edessä.
EDITH: Minun
ei tarvitse mennä vessaan. Ei, en halua mennä.
ADAMUS: Ai,
hän ei halua mennä – nyt hänen ei tarvitse mennä. "Ja". Se on kuin
sinä menet, sinä et mene – ja – samanaikaisesti. Okei.
Voiko …
Edith? Okei, himmennetään valoja. (Adamus naureskelee)
Aistillinen merabh
Okei, syvään
henkeä. Syvään, syvään henkeä.
Ja ennen
kuin musiikki alkaa, haluan esittää kysymyksen ja himmensin valoja, jotta te
ette nolaa itseänne tai minua. Milloin teillä oli viimeksi todella, todella
hyvä aistillinen kokemus? Milloin? (Joku sanoo "hetki sitten", Adamus
naureskelee) Se joka on huoneen takaosassa ilman housuja, sanoo: "Hetki
sitten". (Naurua)
SART: Voiko
se olla tässä elämässä?
ADAMUS: Joo,
tässä elämässä. Minäpä palaan tavallaan purevuuteen tässä. Okei, onko yleisöllä
muita huomautuksia? Tarvitseeko kenenkään mennä vessaan tai … okei.
Vedetään
syvään henkeä ja tullaan tähän hetkeen.
Aistillinen
kokemus. Voi, tämä on tavallaan valtava aalto, tavallaan valtava ja
pakahduttava, tavallaan valtava aistillisen kokemuksen tuulahdus elämässänne.
Sellainen aistillinen kokemus, minkä tunnette koko kehossanne. Se hiljentää
mielen ja mieli tuntee olevansa harmoniassa. Tuon aistillisen kokemuksen
todellinen maininki. Uskaltaisin sanoa, että joko siitä on melko kauan tai sitä
ei ole riittävän usein.
(Musiikki
alkaa)
Joskus tästä
on jopa syyllisyyttä, koska no, teidän täytyy olla konfiguroitu. Pidän tuosta
sanasta. Teidän täytyy olla konfiguroitu. Mutta valtava aistillinen kokemus
joka tulee teille ja se voi olla seksuaalinen, kyllä. Voitaisiin varmaan kysyä,
voisin kysyä, milloin viimeksi kukaan teistä on saanut todella hyvän fyysisen orgasmin?
GERHARD:
Eilen illalla. (Adamus nauraa, vähän kikatusta yleisössä)
ADAMUS:
Okei, lopetetaan musiikki, sytytetään valot ja puhutaan tästä. (Naurua) Laskin
leikkiä. Okei, ja ennen sitä, ystäväni?
GERHARD:
Edellisiltana. (Lisää naurua)
ADAMUS: Ja ennen
sitä?
GERHARD: En
muista.
ADAMUS:
Einat hymyilee. Hän hymyilee. Hyvä. Hyvä sinulle.
EINAT: Tämä
on outoa. (Adamus naureskelee)
ADAMUS: Hyvä
sinulle.
Sanoisin,
ettei tarpeeksi usein – oli se sitten eilen illalla tai koska tahansa, niin ei
tarpeeksi usein.
Ja
jatkaakseni tätä kysymyslinjaa, milloin saitte viimeksi mielen hyvän orgasmin?
Mitä, vastako te nyt hoksaatte, että voitte saada mielen orgasmin? Miten
ihmeessä kukaan ei ole kertonut teille tästä? Mitä? Joo, mielen orgasmi. Se ei
ole silloin, kun laitatte kaiken yhteen ja saatte tolkun kaikesta. Kyse on
siitä, kun sillä ei ole merkitystä. Se on hyvä mielen aistillinen orgasmi –
tuntea olonsa niin mukavaksi, että voisitte sanoa: "Sillä ei ole
merkitystä. Minun ei tarvitse jatkaa konfigurointia. Voin päästää siitä
irti."
Käsitättekö,
mikä helpotus se on mielellenne – mieliraukallenne – kun sanotte: "Minun
ei tarvitse selvittää tätä. En koskaan kuitenkaan selvitä. Sitä ei ole
kirjoitettu sopimukseen. Se ei ole osa sopimusta. Minun ei tarvitse selvittää
sitä." Ja siitä ei tule koskaan loogista. Siinä ei ole koskaan tolkkua, ei
koskaan.
Kaikki
mestarit ovat löytäneet sen. Voi, he tekivät kovasti työtä – filosofit – ja
yrittivät saada tolkkua siitä eikä siinä ole tolkkua. Ja sitten kun voitte
"jata" sen – tässä "ja":sta tulee verbi – kun voitte
"jata" sen, siinä ei tarvitse olla tolkkua. Sillä ei ole edes
merkitystä.
Sitten
alatte saada mielen orgasmeja. Orgasmi on vapautuminen, vapautuminen
konfiguroinnista, vapautuminen normista. Joskus se on hyvin voimakas, koska
asiat ovat olleet tukahtuneena sisälle. Vapautus on valtava – valtava,
käyttääkseni Lindan sanaa.
Milloin
teillä viimeksi oli hengen orgasmi? Minusta on mukava katsella teidän
mieliänne, kun leikitte tällä: "Miten henki saa orgasmin?" Se on
vähän kuin Spock. (Adamus naureskelee) Se on niin sisäistä, että sitä tuskin
huomaa, mutta jotain suurta tapahtuu sisällä.
Hengen
orgasmi, vapautuminen, hengen konfiguroimattomuus, vapautuminen koko
uskonnollisesta uskosta ja myös henkisestä uskosta, koska ne ovat
todellisuudessa hengen ummetusta – uskonnot, filosofiat ja uskomukset.
Milloin
teillä oli viimeksi henkinen orgasmi? Kenties teillä on ollut muutamia
kokemuksia matkan varrella, joidenkin oivallusten, näkemysten, ahaa-elämysten
kera, mutta ei riittävästi.
Sitä pitäisi
olla koko ajan – tietoisuuskehon fyysistä, älyllistä ja henkistä orgasmia eli
täydellistä vapautumista, avautumista, ilon virtaamista ulos.
Milloin
teillä viimeksi oli suuri tietämisen aistillinen aalto? Ei älyllinen,
yrittämättä selvittää asioita, vaan ainoastaan sallien tietämisen siinä määrin,
että se vei lähes jalat altanne? Ei riittävän usein.
Ansaitsette
sen.
Milloin
teillä oli viimeksi tuo musertava aalto, tuo kaunis viisausaalto – aistillisen
viisauden aalto – missä on tunne eikä mitään muuta? Ei sanoja. Ei "miten
fiksu olen", vaan viisausaalto. Aistillinen tunne – "Minä tiedän,
että tiedän. En tiedä, miten helvetissä voin tietää. Sillä ei ole oikeasti
merkitystä. Minun ei edes tarvitse yrittää tietää."
Mutta
rakkaat ystäväni, näiden asioiden pitäisi olla tavallisia, koko ajan. Ei aina
silloin tällöin, ei fyysistä orgasmia kerran kolmessa vuodessa, ei ihmettelyä,
mikä mielen orgasmi tai henkinen orgasmi on. Näitä pitäisi olla koko ajan.
Tiedän, että
voitte tuntea sen. Tiedän, että haluatte sitä. Voitteko sallia sen?
Siihen ei
mitenkään liity: "No, minulla on liian kiire" tai "Huolehdin
toisista". Ei. Ne ovat tekosyitä. Ne ovat makyoa. Kaikki tekosyyt olla
antamatta itsellenne jotain, mitä ajattelette ansaitsevanne.
Se on
viisautta, se ei ole ajattelua.
Se on
aistillisuuden sallimista kehossanne, ei sen rajoittamista.
Se on
aistillinen sallimisaalto, tuomitsemisen ja rajoittamisen sijasta.
"Sinun"
aistillinen aalto, aistillinen ja olennainen.
Milloin
viimeksi tällainen pakahduttava aalto tuli kehoonne, ajatuksiinne, uniinne,
sydämeenne?
Tämän
pitäisi olla luonnollista. Tämän pitäisi virrata. Ja tämän voitte sallia.
Aistillisuus
merkitsee tiedostamista joka tasolla. Puhun tietoisuudesta. Tietoisuus on
tiedostamista, mutta aistillisuus on sitä, kun tuota tiedostamista ns.
sovelletaan ja koetaan, voitaisiin sanoa.
Aistillisuus
… silloin tietoisuus todella koetaan.
Ette voi
tehdä tätä aistillista orgasmia. Ette voi tehdä sitä, vaatia, että se on
täällä. Voitte sallia sen. Ette voi pakottaa itseänne ajatuksilla saamaan sen.
Mutta voitte avautua ja sallia sen, vastaanottaa sen.
Tehdäänpä se
siis nyt.
Emme yritä
konfiguroida aistillisuutta tässä, vain sallia sen.
Vetäkää
kunnolla syvään henkeä.
Kun musiikki
soi, vapauttakaa itsenne.
Vapauttakaa
itsenne.
(Pitkä
tauko)
Voitteko
kuulla teidän kommunikoivan itsenne kanssa ilman sanoja? Ainoastaan tuolla
aistillisuudella.
Kerroin
teille aiemmin, että tietoisuudessa minne olemme menossa, on myös kyse
kommunikoinnista. Kerroin teille, että me kommunikoimme – minä puhun teille,
rakas Eesan Linda puhuu, Gerhard ja Einat kommunikoivat kauniin
musiikkivärähtelyn kautta – mutta voitteko kuulla tuon todellisen
kommunikoinnin? En puhu päänne ajatuksista teille, vaan Teidän kommunikoinnista
teille? Aah, se on aistillista. Se on erittäin aistillista.
Kuunnelkaa.
Kuunnelkaa tuota aistillista ilmaisua tapahtuvan teissä joka tasolla,
"ja":ssa.
(Pitkä
tauko)
Vetäkää
kunnolla syvään henkeä.
Miten kauan
siitä on, kun teillä oli tuo hyvin syvä henkilökohtainen sisäinen aistillinen
kokemusaalto kehossa, mielessä, hengessä, "minä olen" –olemuksessa?
Luultavasti liian kauan.
Kun kysyin
teiltä aiemmin, millaista on ollut tämän vuoden kaksi viime kuukautta, uskaltautuisin
sanomaan, että luultavasti kenties tavallaan samanlaista kuin viime vuosi tai
viisi vuotta. Ei tarpeeksi tuota todellista aistillisuutta, tuntemista,
tiedostamista intiimeillä tasoilla, luovuudessa, viisaudessa, "minä
olen" –olemuksessa.
Vedetäänpä
kunnolla syvään henkeä.
Millainen
päivä onkaan ollut. Millainen päivä onkaan ollut. Erityiskiitos mestari G:lle
ja Einatille.
Tämän päivän
lopuksi luultavasti esitätte kysymyksen, joten vastaan. Sanotte luultavasti:
"Miltä se näyttää, kun Adamus rakastelee?" (Adamus kääntyy ympäri ja
halaa itseään, naurua)
Tämän myötä,
rakkaat ystäväni, muistakaa, että kaikki on hyvin koko luomakunnassa.
Kiitos.
Siunausta teille kaikille. (Yleisö taputtaa)