CRIMSON CIRCLEN MATERIAALEJA
Kharisma-sarja

SHOUD 7: "Kharisma 7" – Adamus St. Germain, Geoffrey Hoppen kanavoimana
 
Esitetty Crimson Circlelle
7.3.2015
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
www.crimsoncircle.com
 
Minä olen, mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.
 
Tervetuloa, rakkaat ystävät. Tervetuloa, tervetuloa. Kiitos kauniista musiikista (Einat ja Gerhard esittivät). Aah! Vedetäänpä syvään henkeä, kun pääsemme alkuun.
 
Millainen ryhmä täällä onkaan. Millainen ryhmä siellä (netissä). Aah! Tuodaanpa kaikki yhteen. Kaikki teidät sieltä tuodaan yhteen kaikkien kanssa täällä ja haluaisin aloittaa shaumbra-arvoituksella, hmm. Kyllä, tämä on helppo – shaumbra-arvoitus.
 
Mutta ennen shaumbra-arvoitusta minun on luultavasti esitettävä relevantimpi kysymys. Sandra, missä kahvin on? (Naurua) Aah! (Sandra ojentaa sen hänelle) Melkein kuin tilauksesta ja miten jumalaisesta kupista minulle tarjoillaankaan tänään. Ei enää noita muovimukeja. Ei enää noita pahvimukeja, vaan todella eleganttia todelliselle mestarille.
 
LINDA: Niin kuin pitäisikin olla. (Yleisö on samaa mieltä)
 
ADAMUS: Kyllä, kyllä. Ja kuten kuulin sanottavan tänään, tämä on Louisville Colorado. (Adamus pilkkaa Geoffin ääntämistä) Louie-ville (ranskalaisittain äännettynä) Louie-ville. Louie-ville. "Lou" kuin kuninkaat, aah "ville" kuin kodit. Kyllä, kyllä. Miten sopivaa, että olemme tällä Louievillessä, kyllä. Ei Louisvillessä. (Naurua)
 
Siis malja teille kaikille (nostaen kahvikuppiaan), aah, kyllä, katselemassa netissä ja istumassa täällä henkilökohtaisesti.
 
Ja mitä meillä on täällä? (Katsoen Lindaa, joka on pukeutunut vulkaaniksi kunnioittaen Leonard Nimoyn äskettäistäistä kuolemaa)
 
LINDA: Ei mitään erityistä.
 
ADAMUS: Spock, Spock. Aa, kyllä, Spock (hieroen Lindan hartioita) Aa, minun on otettava tässä hetki, Spock. Rentoudu, Spock, kyllä.
 
LINDA: Se ei ole loogista. (Naurua)
 
ADAMUS: Rentoudu. Kuulen siis kerrottavan, että hän joka esitti, joka näytteli Spockia, on kuollut äskettäin. Ja mitä luulette Spockin olemuksen kokeneen, kun tämä olento kuoli? Tämä olento joka esitti sitä rooliolentoa, joka oli hyvin kiinni mielessä? Mitä luulette Spockin yhtäkkiä oivaltaneen?
 
LINDA: Hän on myös Jumala.
 
ADAMUS: Tuskinpa vaan. (Naurua) Tuskinpa, tuskinpa, tuskinpa.
 
Siis kun Spock, mikä on nyt osa tietoisuutta … Voi, toisissa ulottuvuuksissa on Spock-niminen olento. Ei ainoastaan hän joka esitti Spockia, tämä rakas Leonard, vaan toisissa ulottuvuuksissa on nyt Spock.
 
Ja kun Spock vaihtoi maisemaa, siinä ei ollut järkeä. Se ei ollut loogista – tämä rajan ylittämisen kokemus, tämä kuoleman kokemus. Siinä ei ollut lainkaan järkeä ja se aiheutti Spockin tietoisuudessa vähän myllerrystä. Heitettiin tavallaan nurinpäin ja ylösalaisin. Siinä ei ollut järkeä. Ja niin paljon kuin Spock yritti saada logiikkaa tähän rajan ylittämiseen, siinä ei yksinkertaisesti ollut.
 
Ja niin paljon kuin Spock yritti vastustaa ja saada järkeä ja logiikkaa siihen ja yritti halveksia tätä vain tarpeettomana ihmisen kuolemakokemuksena, Spockille tapahtui jotain, tietysti tuon näyttelijän kuvaamana. Mutta jotain todellakin tapahtui. Spock oivalsi, että on muutakin kuin logiikka – paljon, paljon enemmän kuin asiat, joissa on järkeä.
 
Ja erityisesti Spock oivalsi, että maapallo on ehdottomasti suurin kaikista planeetoista. (Vähän naurua)
 
LINDA: Tietysti.
 
ADAMUS: Ja kaikessa alentuvuudessaan maapalloa ja ihmismatkaa ja ihmisasioita kohtaan, joita hän ei tietenkään oikeasti ymmärtänyt, ja kaikessa ihmisten halveksunnassaan, hän yhtäkkiä oivalsi, ettei siinä ole koskaan järkeä.
 
LINDA: Ei hän halveksunut, hän ei vain ymmärtänyt!
 
ADAMUS: Sama se. (Adamus naureskelee) Hän oivalsi yhtäkkiä, ettei universumissa ole perimmiltään aitoa logiikkaa. Universumissa ei ole myöskään totuutta. Hän oivalsi yhtäkkiä, että on jotain paljon, paljon suurempaa, ja se on elämän aistillinen kokeminen.
 
LINDA: Mmm.
 
ADAMUS: Jotain minkä voi kokea täysimmillään vain maapallolla, vain maapallolla. Ja mitä Spock, tuo tietoisuus, tekee tällä hetkellä?
 
LINDA: Juhlii.
 
ADAMUS: (naureskellen) Suunnittelee inkarnoitumista. Kyllä, Spockin tietoisuus – ei tuo näyttelijä, vaan Spockin tietoisuus – suunnittelee ottaa fyysisen muodon, ottaa mielen. Mutta ennen kaikkea ottaa sen sydämen ja intohimon, mitä ei voi löytää edes älykkäimmiltä planeetoilta, koska perimmiltään älykkyys ei merkitse mitään ilman sydäntä.
 
Siis Spock, toivotamme sinut tervetulleeksi kokoontumiseemme, ja kenties opit tänään jotain ihmisen koettelemuksista ja kärsimyksestä, ihmisen tragedioista ja komedioista. Kenties opit jotain koko ihmiskokemuksesta, mikä lopulta tuo sinulle, rakas looginen ystäväni, todellisen valaistumisen. (Adamus siemaisee kahvia) Aah!
 
LINDA: Pidättelen hengitystäni.
 
ADAMUS: Ja kahvia. Ja kahvia, kyllä.
 
Arvoitus
 
Siis tuo arvoitus on, shaumbra, tuo arvoitus on: mikä on täällä ja mikä puuttuu?
 
LINDA: Mmm.
 
ADAMUS: Mikä on täällä, mutta saman aikaan myös puuttuu? Sen selvittämisen ei pitäisi viedä sinulta kovin kauan. Rakas Spock, Linda – ihan sama – ottaisitko mikrofonin, kiitos. Meillä on useita kysymyksiä. Mikä on täällä ja puuttuu? Hyvin yksinkertaista.
 
SHAUMBRA 1 (nainen): Oivaltaminen.
 
ADAMUS: Oivaltaminen. Toki, hyvä. Mikä on täällä ja puuttuu? Älä anna sitä tänne. Hän ei halua sitä. (Adamus naureskelee) Mikä on täällä ja puuttuu samanaikaisesti?
 
SHAUMBRA 2 (mies): Tietoisuus.
 
ADAMUS: Tietoisuus, joo. Se on melko ilmeistä. Meidän ei tarvitse alleviivata tätä kysymystä tässä kohtaa …
 
LINDA: Voi hyvä.
 
ADAMUS: … mutta se on upea shaumbra-arvoitus. Kyse on siitä, mikä on täällä ja mikä puuttuu samanaikaisesti – tunne, intohimo, tietoisuus, "minä olen" ja "minä olen olemassa". Se on täällä, mutta myös puuttuu. Menemme siihen tänään ja annan teille vähän paremman ymmärryksen siitä, miten se voi olla täällä ja puuttua samanaikaisesti.
 
Kysymys
 
Vedetäänpä syvään henkeä, kun pääsemme tähän päivään ja shoudin päivän kysymykseen.
 
Meillä on vähän yli kaksi kuukautta takana tätä vuotta. Vuodesta tulee mielenkiintoinen, paljon erilaisia tapahtumia – joo, ei tarvitse olla mestari oivaltaakseen sen – mutta paljon kaaosta, paljon levottomuutta. Se on väsyttävää useimmille ihmisille – hyvin, hyvin väsyttävää, kun monet asiat muuttuvat tällä planeetalla. Ja juuri kun ajattelit: "Miten mikään voi muuttua lisää?", se muuttuu lisää. Ehdottomasti.
 
Siis kysymys on …
 
SART: Kaikki laivaan!
 
ADAMUS: Joo, aika innostua.
 
Kysymys on: millaisia sisäiset kokemuksenne ovat olleet näiden kuluneiden parin kuukauden ja yhden viikon aikana? Haluan teidän ottavan hetken – sisäiset kokemuksenne.
 
En halua tarinoita. En halua mitään "en tiedä". (Adamus kuiskaa) Ei mitään sellaista. Kymmenen sanaa tai vähemmän. Ja jos sanotte: "No, katsotaanpa, sisäiset kokemukseni ovat olleet", olette käyttäneet juuri suurimman osan sanoistanne. (Vähän naurua) Siis menkää asiaa, kuten sanotaan.
 
Ja haluan tehdä tämän, koska haluan teidän kaikkien täällä – istutte sitten täällä Louisvillessä tai katselette netissä – oivaltavan samankaltaisuutta kokemuksissanne, koska on taipumusta tuntea, että olette yksin, että olette ainoa, joka käy läpi näitä kokemuksia.
 
Käytte läpi omia henkilökohtaisia kokemuksianne, syviä kokemuksianne, mutta on myös samanhenkisiä ihmisiä, jotka käyvät läpi tätä teidän kanssanne.
 
Siis Linda, voisitko mennä mikrofonin kanssa – ota erityisesti uusia. Joo, kouluta heitä.
 
LINDA: Ai jaa, uusia?
 
ADAMUS: Kouluta heitä.
 
LINDA: Oi-oi. (Vähän kikatusta)
 
ADAMUS: Summatkaa sisäiset kokemuksenne vuoden alusta lähtien.
 
SHAUMBRA 3 (mies): Todella henkilökohtaisia ja että tiedän jo.
 
ADAMUS: No, henkilökohtaiset kokemukset ovat henkilökohtaisia.
 
ADAMUS: Että tiedän jo.
 
ADAMUS: Hyvä.
 
SHAUMBRA 3: Että tiedän jo. Tuntuu, että se mitä haluan tietää, on todella ohikiitävää. Se tulee ja sitten haluan sen olevan jotain muuta, mutta kun pääsen loppuun, niin tiesin sen. Tavallaan tiedän jo, joten …
 
ADAMUS: Hyvä, hyvä.
 
SHAUMBRA 3: En tiedä, miksi haluan sen olevan eri vastaus, mutta …
 
ADAMUS: Todellakin. Ja osa siitä on, että sinä ja muut alatte tulla ajattomaksi. Ja kun teistä tulee ajaton, se on kummallinen sekoitus mennyttä ja nykyistä, tavallaan mennyt ja tuleva ohittavat toisena, pysähtyen joskus lyhyesti ja siinä on lyhyeksi tavallaan järkeä tai ainakin teistä tuntuu asettuneelta. Mutta se jatkuu, tuo tietämisen/ei-tietämisen tunne. Voitko rentoutua siihen?
 
SHAUMBRA: Joo, voin.
 
ADAMUS: Hyvä, hyvä. Sinulla ei ole oikeasti vaihtoehtoa. (Naurua)
 
LINDA: Hyvä vastaus.
 
ADAMUS: Se on, mitä on. Kyllä, hyvä. Kiitos, kiitos.
 
LINDA: Ja sinä et ole uusi, mutta sinä olet. (Seuraava shaumbra huokaisee)
 
ADAMUS: Joo.
 
LINDA: Sinun oli pakko nähdä sen tulevan.
 
ADAMUS: Olit samassa tuon mikrofonin …
 
TERESA: Hitto!
 
ADAMUS: … vaikka mikä olisi.
 
TERESA: Hitto!
 
ADAMUS: Yritin suojella sinua.
 
TERESA: Tiedän, kiitos.
 
ADAMUS: Joo. Sisäiset kokemukset vuoden alusta.
 
TERESA: Hullua, kaoottista, tunteellista, musertavaa ja sitten kaunista, järjetöntä ja lahjoja joita ne antavat.
 
ADAMUS: Okei, hyvä. Tekisitkö yhden sitoumuksen itsellesi?
 
TERESA: Kyllä!
 
ADAMUS: Ei enää oppitunteja. Et tarvitse kaikkea tuota hulluutta.
 
TERESA: Tiedän! Eikö niin?
 
ADAMUS: Joo, aivan!
 
TERESA: Kerroin … kyllä! Kyllä, tiedän, tiedän. (Adamus naureskelee) Kyllä.
 
ADAMUS: Et tarvitse kaikkea tuota hulluutta ja älä erityisesti yritä sitten saada tolkkua tuosta hulluudesta. Spock teki niin. Mutta älä yritä saada tolkkua siitä. Se on vanhaa. Se on tavallaan heräämistä, jopa esiheräämistä. Se tavallaan hipoo makyoa. Yrität sanoa: "No, tämä minun pitäisi oppia siitä." (Sylkäisy) Tällä tavalla. (Naurua) Ei, ei, ei, ei, ei, ei, ei, ei, koska saat itsesi enemmän ja enemmän "no, tarvitsen lisää oppitunteja" –kuvioon, etkä sinä tarvitse.
 
Tätä tapahtuu …
 
TERESA: Okei.
 
ADAMUS: … aivan kuten edessäsi olevalla herrasmiehellä. Mennyt ja tuleva menevät sivuttain nyt ja ne kohtaavat toisensa. Ne tanssivat toistensa kanssa, ne sylkevät toisiaan, ne käyttävät hyväkseen toisiaan eikä siinä ole mitään järkeä, Spock. Siinä ei ole mitään järkeä.
 
LINDA: Se oli 60-luvun puolivälissä! (Adamus naureskelee)
 
ADAMUS: En näe, että olet tällä hetkellä pukeutunut vuoden 2015 tyyliin.
 
LINDA: Tämä ei näytä vuodelta 2015?!
 
ADAMUS: Sanoit juuri, että se oli 60-luvun puoliväliä.
 
LINDA: Kun Spock meni siitä ohi.
 
ADAMUS: Mutta – se on hyvä pointti, olen iloinen, että tuot sen esiin – eikö ole edelleen paljon kiinnittymistä vanhaan? En välitä, tapahtuuko se Jeesuksen vai Buddhan vai Spockin kanssa. Ei silti, että he ovat välttämättä samaa kategoriaa. (Naurua)
 
LINDA: Jokseenkin!
 
ADAMUS: Jokseenkin – hänelle, kyllä.
 
LINDA: Trekkeri on trekkeri. (Suom. huom. Star Trek –fani)
 
ADAMUS: Jeesusta ei arvostettu aivan yhtä korkealle, Spock on paljon korkeammalla.
 
Se on yksi mielenkiintoinen asia. On aika … tiedättehän, että olette vaalineet uskomuksia. Teillä on patsaanne alttarilla kotona tai sisäisellä alttarillanne ja melkein pelkäätte päästää irti. Ja kyllä, kunnioittaminen on upeaa. Mutta huomaatte noiden kiintymysten muuttuvan – ja odottakaa sitä. Hyväksykää se. Sallikaa se. Niiden asioiden oleellisuus ja yhteys teihin muuttuu, joista olette pitäneet kiinni. Ne eivät mene pois, mutta jos teillä on syvä yhteys, no vaikka minuun (Adamus naureskelee), sekin muuttuu. Se muuttuu.
 
Okei, jatketaanpa. Kokemuksia, sisäisiä kokemuksia vuoden alusta.
 
EMMA: Valtavia, intensiivisiä, moniulotteisia ja upeita.
 
ADAMUS: Joo, hyvä. Entä fyysinen puoli?
 
EMMA: Voi jukra! (Hän naureskelee) Kehoni on tulossa hulluksi.
 
ADAMUS: Joo!
 
EMMA: Mutta okei, ei hulluksi kuin …
 
ADAMUS: Miksi?
 
EMMA: Okei, tota …
 
ADAMUS: Ei, vaan se on tulossa hulluksi kuin. Se on sama asia. Keho ja mieli – oikeasti periaatteessa sama asia.
 
EMMA: Kyllä. Okei, se on kuin. Se on …
 
ADAMUS: Tuntuuko oudolta olla kamerassa ja kaikki ystäväsi katselevat?
 
EMMA: Hei!
 
ADAMUS: Ja olet lähetyksessä maailmanlaajuisesti ja moniulotteisesti. Tuntuuko se oudolta?
 
EMMA: Vähän.
 
ADAMUS: Vähän.
 
EMMA: Joo.
 
ADAMUS: Okei. Näetkö, mitä tein juuri?
 
EMMA: Häiritsit minua!
 
ADAMUS: Häirintää! Joo, miksi? Olit tulossa älylliseksi kanssani enkä halunnut sitä. Haluan sinun jakavan. Keho – mitä tapahtuu kehossa?
 
EMMA: Se tavallaan transformoituu.
 
ADAMUS: Joo, joo.
 
EMMA: Joo.
 
ADAMUS: Sattuuko se?
 
EMMA: Joskus kyllä.
 
ADAMUS: Joo. Ja yritätkö kontrolloida sitä aivojutuillasi?
 
EMMA: Joo, melko paljon!
 
ADAMUS: Melko paljon, joo. (Nainen kikattaa) Joo, tavallaan joo. Eikä se toimi. Vai toimiiko?
 
EMMA: Ei lainkaan.
 
ADAMUS: Ahaa! Näetkö?
 
EMMA: Mm hmm.
 
ADAMUS: Et ole ainoa …
 
EMMA: Ei, ei olla ainoita.
 
ADAMUS: … joka käy läpi tätä.
 
EMMA: Usko minua.
 
ADAMUS: Joo.
 
EMMA: Okei, joo.
 
ADAMUS: Hyvä. Muut kokemuksesi, sisäiset kokemuksesi. Onko sinulla ollut mitään, tavallaan ns. verhon avautumisia? Toisin sanoen "ahaa!" aivan yhtäkkiä …
 
EMMA: Ehdottomasti.
 
ADAMUS: Hyvä.
 
EMMA: Kyllä.
 
ADAMUS: Kyllä. Kuten jonkin paljastuminen hyvin syvältä sisältäsi.
 
EMMA: Mm hmm.
 
ADAMUS: Ja sitten sinun on vaikea selittää sitä muille ihmisille.
 
EMMA: Annan periksi.
 
ADAMUS: Okei.
 
EMMA: Joo.
 
ADAMUS: Siis sinulla ei ole vaikeaa. Annat vain periksi. (Nainen kikattaa) Okei, siinä on järkeä.
 
EMMA: Luovun yrityksestä selittää.
 
ADAMUS: Joo, koska se ei toimi. Vai toimiiko?
 
EMMA: Ei se toimi.
 
ADAMUS: Se itse asiassa … kiitos, kiitos.
 
EMMA: Oi. (Hän lähettää lentosuukon)
 
ADAMUS: Se itse asiassa … (Adamus lähettää lentosuukon takaisin) Se itse asiassa …
 
EMMA: Olet upea. (Lindalle, naurua ja ihmiset kääntyvät katsomaan)
 
ADAMUS: Okei, huomio tänne. (Lisää naurua) Olette yrittäneet selittää ystävillenne, perheellenne, myös toisille jotka ovat tavallaan shaumbroja. Se ei oikeasti toimi ja tavallaan se on hyvä asia, koska tällä hetkellä neuvoisin teitä saamaan tuon sisäisen säteilyn. Tavallaan pitämään sen itsellänne. Tuntemaan sen itse. Sillä hetkellä kun alatte hölöttää sitä ulos, se on makyoa ja sitten se ei toimi kovin hyvin ja sotkeudutte sanoihin ja sitten turhaudutte. Sitten teistä tuntuu typerältä ja sitten kaikki katsovat teitä kuin: "Hmm, okei". Ja te tavallaan: "Plääh, miksi teen niin? Pidän vain suuni kiinni …" Joo, vain lurps! (Vetäen sisään henkensä)
 
Olemme menossa paikkaan, missä todellinen kharisma säteilee sisältänne, huokuu sisältänne, sen sijaan, että sanotte: "Kvaak, kvaak, kvaak, kvaak." Tuolla tavalla, joo. Sillä tavalla kuulette itsenne tulevaisuudessa. Katsotte itseänne ja sanotte: "Se oli vain "kvaak, kvaak, kvaak". Tuollaista, mitään ei tullut ulos!" Ja seisotte vain siinä mestarina, joka olette – hmm – tai ette. (Muutama naurahdus) Vain kharismassanne. Vau! Aaah! Okei, siihen olemme menossa. Kiitos.
 
Pari vielä. Sisäisiä kokemuksia.
 
SHAUMBRA 4 (mies): Vaikea selittää. Se on jo sanottu.
 
ADAMUS: (naureskellen) Hyvä.
 
(Pieni tauko)
 
Korkeaa? Matalaa? Pimeää? Valoista?
 
SHAUMBRA 4: Mm, luultavasti vähän kumpaakin.
 
ADAMUS: Joo, joo.
 
SHAUMBRA 4: Tavallaan sekoitusta.
 
ADAMUS: Joo.
 
SHAUMBRA 4: Ei koskaan oikeastaan samanlaista.
 
ADAMUS: Voisinko kysyä sinulta jotain?
 
SHAUMBRA 4: Mm (nyökäten).
 
ADAMUS: Sinun pitäisi aina sanoa "ei" siihen. (Naurua)
 
SHAUMBRA 4: No, en oikeasti voi sanoa "ei". Sinä kysyt joka tapauksessa, eikö?
 
ADAMUS: Onko sinusta tuntunut henkilökohtaisesti turralta, tunnottomalta?
 
SHAUMBRA 4: Joo, on aika ajoin.
 
ADAMUS: Joo. Ja tavallaan olet ihmetellyt miksi …
 
SHAUMBRA 4: Mitä se on?
 
ADAMUS: Mitä se on? Aivotunnottomuutta ja kehotunnottomuutta ja herkkyystunnottomuutta, joo. Ja toisinaan tuntuu niin avoimelta, että haluaisit olla tunnoton.
 
SHAUMBRA 4: Sitäkin.
 
ADAMUS: Sitäkin. Se sopii ponttiini. Teillä kaikilla on tätä ja tunnottomuusaikaa. Tiettyjä päiviä, jolloin tavallaan: "Missä kaikki on? Minusta tuntuu, kuin olisin kivi. Ja se on … en innostu mistään. En halua ajatella edes seksiä tai ruokaa tai mitään. Ei …" Se oli muuten hauskaa. (Muutama naurahdus) Ai, ei tässä ryhmässä, okei. Jotkut nauravat netissä. Kun tälle ryhmälle kertoo seksivitsin, niin: "Häh? Häh? (Naurua) Ai niin, muistan. Se oli 60-luvulla Spockin kanssa. (Lisää naurua) Se oli loogista seksiä." (Adamus naureskelee) Spock harrastamassa seksiä … (Adamus esittää sitä seisomalla tikkusuorassa ilmeettömänä, sitten lyhyt mutta iloton hymy. Paljon naurua)
 
LINDA: Oikeasti?! Oikeasti?!
 
ADAMUS: Tehdäänpä se kerran vielä.
 
SHAUMBRA 4: Muuten, kiitos, että jaat sen kanssamme.
 
ADAMUS: Spock harrastamassa seksiä. (Adamus ottaa saman asennon)
 
LINDA: Kenen kanssa?! Miten sinä tiedät? (Lisää  naurua, Adamus kikattaa)
 
ADAMUS: Rakkaani, sinä se olet pukeutunut. Sinä se esität tuota osaa. Olet vain …
 
LINDA: Olen pahoillani. Voin samaistua todella vulkaanina olemiseen.
 
ADAMUS: … "suora mies" mestaruudessani. (Suom. huom. viitataan luultavasti koomikon apuriin)
 
LINDA: Sori, sori.
 
ADAMUS: Toisinaan siis tuntuu todella turralta ettekä nauraisi edes hyvälle seksivitsille, puhumattakaan Spock-vitsistä. Toisilla kerroilla tunnutte olevan vereslihalla, hyvin vereslihalla. Tarkoitan, että kaikki häiritsee – pelkkä lähellä olevan mehiläisen ääni, jopa perhonen. Se on vain voimakasta – värit ovat voimakkaita ja kaikki.
 
Mitä tässä tapahtuu? Tunnoton yhtenä päivänä, yliherkkä seuraavana. Mitä tässä tapahtuu?
 
SHAUMBRA 4: Uutta energiaa?
 
ADAMUS: Joo, no. (Naureskellen) Kyllä ja ei. Kaikki on uutta energiaa, kyllä. Mutta selitän hetken kuluttua, mitä tapahtuu. Järjestäydyn täydellisiä selityksiäni varten. Sitä vain teen.
 
SHAUMBRA 4: Sori, että sotkin sen.
 
ADAMUS: Tulevaisuuteni tulee nykyhetkeen. Joo, täydellinen integrointi. Mutta näitä asioita tapahtuu. Joo, hyvä. Ja rentoutukaa siihen. Älkää yrittäkö saada tolkkua siitä tai logiikkaa siihen. Älkää yrittäkö kontrolloida sitä. Häh? Täällä on paljon hyviä kontrolloijia, mutta älkää yrittäkö kontrolloida sitä. Hyvä, kiitos.
 
Oletko nauttinut tästä kokoontumisesta tähän saakka?
 
SHAUMBRA 4: On se parempaa kuin katsominen kameran välityksellä.
 
ADAMUS: Joo!
 
LINDA: Kiitos, että olet täällä.
 
ADAMUS: Piditkö tämän katselemisesta kameran välityksellä?
 
SHAUMBRA 4: Se oli ok.
 
ADAMUS: Häh, se oli ok.
 
SHAUMBRA 4: Tämä on parempaa. Mutta se oli aivan ok.
 
ADAMUS: Se oli ok.
 
LINDA: Kiitos, että olet täällä.
 
ADAMUS: Okei, kiitos.
 
LINDA: Ja kiitos, että teit yhteistyötä Adamuksen kanssa.
 
SHAUMBRA 4: Kyllä.
 
ADAMUS: Kyllä, seuraava, joo.
 
SAM: Minusta on tuntunut siis …
 
ADAMUS: (matkien häntä ja laskien sanoja) Minusta on tuntunut siis …
 
SAM: Ai, okei. Montako sanaa siinä on?
 
ADAMUS: Olet jo valmis, kiitos.
 
SAM: Olen valmis? Jee!! Okei! (Vähän naurua) Irrottautuminen massatietoisuuden elämänkäsityksestä.
 
ADAMUS: Kyllä.
 
SAM: Ja omista sisäisistä merkeistäni ja identiteetistä myös sen mukana. Ja itseni salliminen olla turhautunut siihen ja se on ok.
 
ADAMUS: Aivan. Mitä sinä sanoit? (Adamus naureskelee)
 
SAM: Oliko se pelkkää muminaa? Olen pahoillani.
 
ADAMUS: Kuulin "kvaak, kvaak" ja se on tavallaan … Haluan sinun pääsevän suoraan tänne (sydän). Mene taloon, jos tiedät, mitä tarkoitan.
 
SAM: Sinä haluat, minä haluan. (Pitäen pienen tauon) Irtipäästäminen …
 
ADAMUS: Joo, ei.
 
SAM: … ajatuksista, miten elämää pitäisi elää, ja vain elän sitä.
 
ADAMUS: Joo, kuulostaa tavallaan uniselta.
 
SAM: Olen ollut uninen! Olen ollut todella uninen.
 
ADAMUS: Nyt aletaan päästä johonkin! (Vähän naurua)
 
SAM: Joo, olen nukkunut vaikka kuinka paljon.
 
ADAMUS: Miksi? Miksi? Miksi? Miksi? Nyt alamme päästä johonkin.
 
SAM: Joo.
 
ADAMUS: Näetkö, päästyämme kaiken tämän pintakaman läpi, miksi olet nukkunut? Mitä on tapahtunut?
 
SAM: No, inspiroidun ja lähestyn ihmisiä, joiden tunnen olevan mukana tai ainakin kiinnostuneen siitä, mitä minulla on sanottavana.
 
ADAMUS: Nukkuessasi?
 
SAM: Ei, ei, valve-elämässäni,
 
ADAMUS: Okei.
 
SAM: Aivan.
 
ADAMUS: Puhutaanpa nukkumisestasi.
 
SAM: Okei. Mitä teen nukkuessani?
 
ADAMUS: Joo, joo.
 
SAM: Se on …
 
LINDA: Ei kuulu sinulle. (Naurua)
 
SAM: Se on aktiivista, muttei mitään kovin fantastista. Se on tavallaan lähiulottuvuuksien juttuja.
 
ADAMUS: Joo, joo. Mutta mitä tapahtuu? Miksi nukut paljon? Mitä tässä oikeasti tapahtuu?
 
SAM: Tuntuu rajoittuneelta. Stimuloimattomalta.
 
ADAMUS: Voisinko antaa oman perspektiivini siihen?
 
SAM: No, sinä aiot antaa – haluaisin sinun antavan. (Naurua)
 
ADAMUS: Minne sinä olet menossa?! (Adamus naureskelee) (Suom. huom. sanaleikkiä)
 
Nukkuminen. Sillä ei ole oikeasti merkitystä nyt. Myös unitila on hyvin erilaista ja joskus vain tylsää. Tällä hetkellä usein vanhoja juttuja tulee unitilaasi ja usein se on vain … Nuo unet vain jatkuvat ja jatkuvat ja jatkuvat ja jatkuvat eikä niissä ole todellisuudessa mitään tolkkua. Ja haluaisit nähdä hyviä seksikkäitä unia aina silloin tällöin, mutta niitä ei vain ole. Uni on erittäin tärkeää teille kaikille tällä hetkellä, kun se kutsuu, ja nukkumistavat muuttuvat. Mutta käytte läpi intensiivisiä muutoksia. Se on keholle ja mielelle aikaa olla tavallaan hiljaa. Se on tavallaan uudistumisaikaa.
 
SAM: Joo.
 
ADAMUS: Talon remontointia, kuten sanotaan.
 
SAM: Kyllä.
 
ADAMUS: Joo, kyllä. Hyvä, hyvä, kiitos.
 
SAM: Mm hmm.
 
ADAMUS: Okei, vielä yksi. Mitä on tapahtunut vuoden alusta saakka?
 
LINDA: Voi hyvä luoja, hän nosti kätensä.
 
ADAMUS: Sisäisiä tuntemuksia ja perspektiivejä, kyllä.
 
LADONNA: No, minulla on kysymyksiä. Olen siis ollut henkisellä matkalla. Tiedän, en edes aio – emme laske asioita, joten …
 
ADAMUS: Okei.
 
LADONNA: Okei, minä vain.
 
ADAMUS: Minä lasken.
 
LADONNA: Neljä vuotta olen muuttanut elämääni. Lakkasin olemasta kristitty – parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut.
 
ADAMUS: Voi ei! (He naureskelevat)
 
LADONNA: Älä puhu vanhemmilleni siitä!
 
ADAMUS: Voisinko esittää sinulle kysymyksen? Miten lakataan olemasta kristitty?
 
LADONNA: Sitä …
 
ADAMUS: Allekirjoitetaanko vain jokin paperi: "En ole enää kristitty"?
 
LADONNA: No, se on iso juttu.
 
ADAMUS: Aivan.
 
LADONNA: Pidin siitä kiinni 10-15 vuotta tai ylikin … se on valtava asia.
 
ADAMUS: Miksi?
 
LADONNA: Koska niin minut kasvatettiin.
 
ADAMUS: Joo, mutta ollaksesi ylipäätään kristitty, mitä sinun täytyi tehdä, täyttää vaatimukset?
 
LADONNA: Uskoa Kristukseen ja tehdä kaikkia asioita, jotka olivat oikeita.
 
ADAMUS: Mitä, uskoa Kristukseen? Tarkoitan, mitä … Mitä epäuskottavaa siinä on?
 
LADONNA: No, en tiedä.
 
ADAMUS: Tarkoitan … okei.
 
LADONNA: Kasvoin sillä tavalla ja meidät iskostettiin. Siitä oli vaikea luopua. Niinpä löysin tämän …
 
ADAMUS: Kyllä, niin muuten on.
 
LADONNA: Olen ollut tällä matkalla neljä vuotta.
 
ADAMUS: Kyllä.
 
LADONNA: Ja …
 
ADAMUS: Onko tämä toinen kristityn matka?
 
LADONNA: Ei, en usko, mutta minusta tuntuu … (Adamus naureskelee) Okei, tämä on siis kysymykseni.
 
ADAMUS: Pysähdytään nyt!

LADONNA: Tämä on kysymykseni.
 
ADAMUS: Pääsemme siihen.
 
LADONNA: Olen yrittänyt oikein kovasti olla jumalainen sisältä.
 
ADAMUS: Joo.
 
LADONNA: Ja minulla on kroonista kipua (itkun partaalla).
 
ADAMUS: Varmasti.
 
LADONNA: Enkä tiedä, miksi se tulee fyysisesti esiin tällä tavalla? Yritän olla kovasti …
 
ADAMUS: Sanoit sen! Juuri ennen kuin sanoit "kroonista kipua" – "yritän oikein kovasti".
 
LADONNA: … en kroonisessa kivussa. Mutta yritän olla kovasti jumalainen.
 
ADAMUS: Mutta yrität oikein kovasti jumaluuttasi. Se ei ole mitään kovasti yrittämistä, rakkaani.
 
LADONNA: (nyt itkien) No, miksi se tulee ulos kipuna?
 
ADAMUS: Koska yrität niin kovasti, koska kanniskelet edelleen vanhaa Kristusta. Ota Kristus, ota Jeesus pois ristiltä.
 
LADONNA: Aivan.
 
ADAMUS: Joo. Ja itsesi. Siellä oleminen sattuu. Se todella sattuu. Kokeilin sitä kerran.
 
LADONNA: Mutta en tajua, mistä tuo kipu tulee. Yritän – olisi luullut, että kun vuosia sitten elin näissä uskon siteissä …
 
ADAMUS: Aivan.
 
LADONNA: … ja …
 
ADAMUS: Pysähdy siihen.
 
LADONNA: Okei.
 
ADAMUS: Etkö ole nyt siteissä?
 
LADONNA: Luulin, etten ollut …
 
ADAMUS: No …
 
LADONNA: En vain tarvitse tuota kipua.
 
ADAMUS: Jotkut näistä asioista menevät hyyyvin syvälle. Sanoit sen ja rakastan sitä sinussa, teissä kaikissa. Sanotte sen, mutta ette oivalla sitä. Se on aivan tässä, mutta se puuttuu. Jeesus! (Naurua)
 
LADONNA: Ei Jeesus! (Nauraen ja kyyneliä pyyhkien)
 
ADAMUS: Sanoit sen! Se on aivan siinä, mutta se menee sinulta ohi – "Teen niin kovasti töitä jumaluuteni eteen." Miksi?? Tämä ei ole kristillinen kirkko. (Nainen naureskelee) Tämä ei ole synagoga. Tämä ei ole moskeija. Me emme yritä kovasti.
 
LADONNA: Okei, mutta nyt kun tiedän, mitä haluan …
 
ADAMUS: Et kuullut, mitä sanoin. Ja se on niin merkitsevää … voi ei! (Nainen kikattaa) Me … voi eiii! (Naurua) Me emme tee työtä siihen. Me emme tee työtä jumaluutemme, valaistumiseemme, oivaltamiseemme, koska se on luonnollista. Vain silloin kun joku pitää sitä luonnottomana, hän tekee työtä siihen. Silloin kun hän ei pidä itseään arvokkaana, hän tekee työtä siihen. Kun sinä … (Adamus lepuuttaa käsiään jonkun pään päällä, LaDonna nauraa, Adamus suutelee tuon ihmisen päätä) Kun sinä lakkaat tekemästä työtä siihen, myös taistelemasta omia uskomuksiasi vastaan …
 
LADONNA: Okei.
 
ADAMUS: … myös itseäsi ja kristinuskoa ja kaikkea muuta vastaan, kun pelkästään sallit, rakkaani, kun vain sallit, se on kuin myrsky, kuin vuolas hurrikaanimyrsky, joka iskee sinuun ensin, mutta se puhdistaa sinut. Siinä kaikki. Etkä sinä toimi tuota myrskyä vastaan etkä yritä ymmärtää myrskyä – "Miksi Jeesus lähetti tämän myrskyn?" – ja kaikkea muuta. Sinä vain sallit, koska tämä oivaltaminen on ehdottoman luonnollista. Kehosi haluaa saada tämän, mutta tavallaan on edelleen vastustusta vanhojen implanttien vuoksi, jotka sanovat: "Ei, keho ei ole … voi, keho tekee pahoja asioita." Tarkoitan, että se harjoittaa haureutta, ja se tekee sitäkin, joo. Se tekee kaikkia noita asioita.
 
Sinulla on siis kaikkia näitä asioita ja yrität ymmärtää niitä. Yrität löytää logiikkaa niistä. Sinun ei tarvitse.
 
Jos siis valitset sen juuri nyt tässä hetkessä, voit lopettaa kaiken tuon yrittämisen, kaiken ponnistelun, kaiken "Mitä teen väärin?" Et mitään.
 
Mikä on tässä ja mikä puuttuu samaan aikaan? Tässä on luonnollinen oivaltamistila, jumalainen ihminen. Sen salliminen puuttuu.
 
LADONNA: Okei.
 
ADAMUS: Lakkaa ajattelemasta. (Nainen naureskelee) Ei, vaan olen vakavissani.
 
LADONNA: Okei.
 
ADAMUS: Tämä ei ole enää polku. Tulit polkua pitkin tiettyyn pisteeseen. Ei ole polkua.
 
LADONNA: Okei.
 
ADAMUS: Ei polkua. On vain vastaanottamista …
 
LADONNA: Olen sanonut "olen olemassa" joka aamu.
 
ADAMUS: Joo, häh. Nyt haastan sinut tässä.
 
LADONNA: Käskit meitä tekemään niin!
 
ADAMUS: Nouse ylös. Kuulen sinun sanovan "olen olemassa" ja sitten lisäät siihen asioita, rakkaani. (Nainen haukkoo henkeä) Kuulen sinut.
 
LADONNA: Voi hyvä luoja!
 
ADAMUS: Voi hyvä luoja, Jeesus! (Vähän naureskelua) Siinä on kyse … "Olen olemassa" on vain sitä – olen olemassa. Turpa kiinni! Ei enää "jäkä, jäkä, jäkä! Olen olemassa ollakseni yltäkylläinen. Olen olemassa, koska …" Se on siinä – olen olemassa. (Nainen haukkoo taas henkeään).
 
LADONNA: Oi vau!
 
ADAMUS: Se on siinä – olen olemassa. Ja ennen kuin tunnet sen ja sinulla on ehdoton älyllinen, fyysinen ja henkinen orgasmi joka paikassa, et ole tajunnut sitä vielä. "Olen olemassa, koska tänään on aurinkoista. Olen olemassa, koska …" Turpa kiinni! (Nainen naureskelee) Tiedät tarkkaan, mitä tarkoitan.
 
LADONNA: Joo, joo. Teen sitä joka päivä.
 
ADAMUS: Ehdottomasti ja lista pitenee! "Olen olemassa, koska olin ennen kristitty, ja edelleen olen." Mitä?! "Olen olemassa …" Yäk! Kuuntelen joskus ja huudan. (Nainen naureskelee) Älä tee sitä! Olen olemassa. okei?
 
LADONNA: Okei.
 
ADAMUS: Okei.
 
LADONNA: Vau.
 
ADAMUS: Olen olemassa. Ja kunnes se ehdottomasti ravistaa kehoasi ja vavahtelee mielessäsi ja tunnet sen kuin ehdottoman aistillisen orgasmin, lopeta kaikki muu paska sen kanssa. Se on: "Olen olemassa. Olen olemassa". Se on kenties liian yksinkertaista sinulle. Mikä on tässä ja mikä puuttuu? Olen olemassa – se on tässä, mutta sinä puutut, koska sinun on lisättävä siihen kaikki nuo muut asiat.
 
Olen olemassa. Ja sitten siitä tulee tunne.
 
Se ei ole loogista. Siinä ei ole järkeä tässä hyvin hullussa maailmassa. Mutta sitten kun tajuat sen, kun tunnet sen, se on siinä – olet kotona.
 
Vielä yksi.
 
Minä muuten katselen. En yksityisiä yksityisiä hetkiäsi, vaan tiedäthän … no, muutamia. (Naurua) Minulla ei ole mitään nauhoituskeinoa, mutta työstän sitä. (Lisää naurua)
 
SART: Vain toisella silmällä!
 
ADAMUS: Spock-orgasmi. (Adamus ottaa taas tuon asennon typerä ilme kasvoillaan, naurua) Okei, kyllä.
 
CRISTIAN: Ne olivat kaksi rankkaa kuukautta.
 
ADAMUS: Kaksi rankkaa kuukautta.
 
CRISTIAN: Kyllä.
 
ADAMUS: Miksi?
 
CRISTIAN: Keholle, yskimistä.
 
ADAMUS: Kyllä.
 
CRISTIAN: Nenä, myös korvat ja silmät.
 
ADAMUS: Kyllä.
 
CRISTIAN: Vatsa.
 
ADAMUS: Lopetetaanpa siihen. (Naurua)
 
CRISTIAN: Jotain erilaista.
 
ADAMUS: Kyllä.
 
CRISTIAN: Kuin en pystyisi tunnistamaan kehoni reaktioita niin kuin ennen.
 
ADAMUS: Joo. Haluan kuitenkin tietää, mitä tapahtuu.
 
CRISTIAN: Ja myös …
 
ADAMUS: Anna palaa. Älä anna minun keskeyttää.
 
CRISTIAN: Myös …
 
ADAMUS: Mutta haluan tietää, mitä … (naurua) Kyllä.
 
CRISTIAN: Mielessä on myös erittäin paljon jännitettä ja myös taipumusta suhteissa torjua toiset … (Hän huokaisee)
 
ADAMUS: Voisinko mennä tässä suoraan ytimeen?
 
CRISTIAN: Kyllä.
 
ADAMUS: Joo, kiitos. Sinun pitäisi sanoa "ei", mutta … (Adamus naureskelee) Onko sinulla ollut musertavia pelkoja, erityisesti parin viime kuukauden aikana, syviä, syviä pelkoja, selittämättömiä? Voi, ei pimeyttä, ei synkkien asioiden pelkoa, vaan pelkoja joita et ole koskaan tuntenut niin syvällä aiemmin.
 
CRISTIAN: Kyllä, se on totta.
 
ADAMUS: Kellään muulla? (Jotkut yleisönjäsenet ovat samaa mieltä) Mistä se tulee?
 
Tarkoitan, että on jokapäiväisiä pelkoja. On nimittäin eri juttuja. Huolehditte rahasta, huolehditte terveydestä, huolehditte ex-miehestä ja ex-vaimosta – sellaisia asioita. Tai mitä teette ex-vaimonne ja –miehenne kanssa. (Vähän naurua) Mutta puhun pelosta, mikä on hyvin erilaista, hyvin henkilökohtaista ja hyvin musertavaa ja ihmettelette, mistä se tulee. Ja teillä on melkein taipumus sulkeutua, koska pystyisitte hallitsemaan vanhat, päivittäisen roskan pelot. Nimittäin vain tavalliset asiat, joita tulee esiin, ja jopa fobianne – en katso ketään – mutta myös fobianne ja pelkonne. Käsitätte niiden olevan tavallaan hallittavia, mutta tässä on pelko, mikä on niin henkilökohtainen, että ette osaa edes käsitellä sitä. Arvasin vain.
 
CRISTIAN: Ikään kuin kaikki fobiat ja pelot tulevat yhteen ja mieli yrittää selvittää, mistä on kyse, mutta ei ole mitään mahdollisuutta.
 
ADAMUS: Joo, hyvä. Voisinko halata sinua?
 
CRISTIAN: Kyllä.
 
ADAMUS: Oi. (He halaavat lempeästi) Kaipaan vanhaa maatani. Mm. (Cristian on Romaniasta)
 
CRISTIAN: Kiitos.
 
ADAMUS: Transilvania.
 
CRISTIAN: Kiitos.
 
ADAMUS: Mm, oi. (Vähän naureskelua) Uskomaton paikka. Uskomaton. Käy läpi paljon omia transformaatioitaan. Kiitos, että olet täällä, kiitos. Tuot jotain hyvin, hyvin erityistä takaisin mukanasi.
 
Siis ystäväni, miksi esitän näitä kysymyksiä kenenkään ärsytykseksi? (Adamus naureskelee) Koska haluan teidän tuntevan, haluan teidän kuulevan, että toisetkin käyvät läpi sitä, minkä luulette olevan vain omaanne. Tämän pitäisi kertoa teille jotain – että käymme läpi tätä siirtymä- ja muodonmuutosprosessia. Olemme menossa johonkin, mutta sillä on haasteensa. Siinä ei ole järkeä. Se ei ole loogista. Haluatte taistella sitä vastaan ja kontrolloida sitä. Haluatte tehdä työtä siihen, mutta te ette voi. Teidän ei pitäisi tarvita.
 
Ensinnäkään teidän, ihmisen, ei pitäisi tarvita ottaa vastuuta kaikesta tästä. Tavallaan … te ette luoneet sitä! Ei, te ette oikeasti luoneet, hyvin mielenkiintoisella tavalla. Teidän ei tarvitse tehdä työtä siihen. Se on hyvin luonnollista. Se vain on. Ja näen teidän, kaikkien teidän, tekevän työtä siihen. Vetäkää vain syvään henkeä. Pidämme kivan ei-työskentelemisen merabh-session hetken kuluttua, mutta vetäkää nyt vain syvän henkeä.
 
Oivaltaminen
 
Nimittäin valaistuminen – pidän nyt enemmän sanasta "oivaltaminen" – on palapeli, missä on vain yksi pala. Se on palapeli, missä on vain yksi pala, ja kuitenkin mestari joka raivaa tietään, tuntee, että se on erittäin haastava sokkelo. Tavallaan labyrintti minkä läpi hänen on mentävä ja tavallaan Henki testaa häntä ja laittaa kaikkien ankarien olosuhteiden läpi nähdäkseen, onko hän sen arvoinen. Ja kysytte koko ajan itseltänne – siis tältä hengeltä minkä laitatte tuonne jonnekin – "Olenko sen arvoinen?" ja "Mitä testejä minun on läpäistävä?" Kyse on vain teistä.
 
Voimme oikaista paljon siitä nyt. Paljon tuosta itsensä testaamisesta ja tästä "olenko tarpeeksi arvokas?" ja "olenko tarpeeksi vahva?" ja "olenko tarpeeksi valoa?" Voimme oikaista paljon siitä vain sanomalla, että oikaistaan paljon siitä. (Vähän naureskelua) Laittamalla vain tietoisuutemme sen yli, tuon vanhan kristinuskon Jeesuksen tai mikä sattuukin olemaan tiellänne. Sen yli, että teidän täytyy todistaa itsenne itsellenne. Ollaanpa valmiita sen osalta.
 
Ette koskaan pääse siihen. Ette ehdottomasti koskaan pääse siihen. Ja tuntien paljon ylösnousseita mestareita tai kaikki heidät, kuten minä tunnen, he yrittivät. He yrittivät saada tolkkua siitä. He yrittivät selvittää sitä. He yrittivät testata itseään uudestaan ja uudestaan ja uudestaan, kunnes he romahtivat uupumuksesta tai kuolemasta tai kummastakin ja oivalsivat: "Minun täytyi vain laittaa tietoisuuteni tuohon oivallukseen ja sitten se oli siinä." Sitten se oli siinä – astu pois tieltä ja salli sen tulla. Kyllä, asiat muuttuvat elämässänne ja kehoonne sattuu.
 
Sanoisin jopa, että suurimman kehon sattumisen aika on tavallaan oikea juuri nyt. Olemme juuri tulossa astrologiseen "kehoon sattuu helvetisti" –jaksoon ja se kestää luultavasti kesän puoliväliin tai loppuun. Se ei ole huono asia.
 
SART: Jee! (Adamus naureskelee)
 
ADAMUS: Voi, helppo nakki.
 
Ja on tarkoituksenmukaista, että kehoonne sattuu, koska se käy läpi muutoksia. Jotkut teistä ovat tulleet hyvin, hyvin sairaaksi, koska kehonne käy läpi muutoksia. Se ei petä teitä. Se ei yritä kertoa teille mitään.
 
Sattuu enemmän, kun alatte murehtia: "Mitä teen väärin? Mikä oppitunti tässä on?" ja alatte vetää esiin paljon vanhoja uskomuksia ja vanhaa roskaa. Kehonne käy silloin läpi edelleen samaa perustransformaatiota, mutta siinä on vain enemmän vastustusta ja sen te tunnette. Miksi kaikki kipu? Kaiken vastustuksen vuoksi. Se on melko helppoa.
 
Vedätte siis vain syvään henkeä ja oivallatte, että tämä fyysinen olemus joka on ollut tavallaan monien huonojen tunteiden, huonojen ajatusten lähde – pidätte sitä myös tavallaan huonona aspektina ja teillä on tavallaan outo suhde. No, totta kai, siinä on vähän kipua integroituessa, koska se yrittää karistaa kaikki jutut ja kaiken, mitä siihen on laitettu.
 
Siis kehossanne on kipua. Mielenne on kaaoksessa. Kaikki tämä jatkuu ja se ok. Se on tavallaan makeeta. Näytän teille hetken kuluttua.
 
Mutta tämä valaistuminen on oikeasti vain yhden palan palapeli. Sitä ei ole vaikea ratkaista, ellette yritä selvittää sitä, tehdä siitä loogista, saada siihen tolkkua, selvittää, mikä polku on, ja laittaa kaikkea muuta älyllistä kamaa siihen. Ja näen teidän kaikkien tekevän sitä melkein joka päivä. Silloin vedätte syvään henkeä "vau". Tämä on luonnollinen tapahtuma, oivallus. Se tapahtuu. Mutta mitä enemmän vastustatte, mitä enemmän yritätte tajuta ja tehdä kaikenlaisia kummallisia seremonioita ja muita asioita siihen liittyen, sitä enemmän se sattuu.
 
Mitä teemme, shaumbra, mitä teemme, sanotaan loppuna aikanani … Ja lakatkaa ennustamasta, milloin minä lähden. (Adamus naureskelee) Se on suurta shaumbra-draamaa – "Miten kauan Adamus on täällä?" No, siihen saakka kunnes meillä on noin viisi, jotka oikeasti oivaltavat.
 
Mihin siis menemme, mitä teemme, tavallaan astuessamme seuraavaan vaiheeseemme – voitaisiin sanoa? Kolme asiaa. Ja Spock, osaatko kirjoittaa? Vai ajatteletko vain ja se ilmestyy ruudulle? Osaatko …
 
LINDA: Se riippuu sinusta. (Adamus naureskelee)
 
ADAMUS: Okei. Vain …
 
LINDA: Rakas Adamus, sinä kehotat meitä pukeutumaan, esittämään rooleja ja sitten leikit kanssani tällä tavalla?!
 
ADAMUS: Kyllä! Kehotan näyttelemään. Etkö ole tyytyväinen kaikkeen huomioon? Kaikkeen leikkisään …
 
LINDA: Katsotaanpa. Huono huomio on parempi kuin ei mitään.
 
ADAMUS: Leikkisyys, leikkisyys. Ja oivallat, että ensi kuussa puolet kaikista pukeutuu tänne tullessaan joksikin. Ei, vaan he ihailevat sinua. "Voi pojat! Linda saa pukeutua kuolleiksi ihmisiksi. Voi, eikö se ole upeaa!"
 
LINDA: Sinä käskit meitä pukeutumaan!!
 
ADAMUS: Rakastamme sitä. Rakastamme sitä, eikö vain? (Yleisö taputtaa) Kyllä, okei.
 
Spockin partneri harrastamassa seksiä. (Adamus seisoo täysin liikkumatta ja ilmeettömänä)
 
LINDA: Mitä?!! (Naurua ja vaikerointia yleisössä, Adamus nauraa) Jumalattomille ei ole rauhaa.
 
ADAMUS: Hyvä. Hämmästytän jopa Cauldren tänään. Normaalisti hän on paniikissa.
 
Minne olemme menossa – kolme asiaa
 
Minne siis olemme menossa – kolme asiaa. Voit kirjoittaa ne tai voit ajatella ne. Laitetaan se tänne taululle, jotta ne jotka eivät kuule sanoja, voivat ainakin nähdä kuvia. (Adamus naureskelee)
 
* Tietoisuus
 
Siis ensimmäisenä "tietoisuus". Aah, kyllästytte vielä sanaan "tietoisuus". Cauldre kirjoitti jopa artikkelin tietoisuudesta. Se on vaikea sana ja kyllä, sille on parempia sanoja.
 
LINDA: Haluatko sen taululle?
 
ADAMUS: Tietoisuus. Osaatko kirjoittaa sen?
 
LINDA: Kyllä. Osaatko sinä?
 
ADAMUS: Se on vaikea kirjoittaa, erityisesti …
 
LINDA: Ei se ole!
 
ADAMUS: … kun joku puhuu ja yrität kirjoittaa ja yrität olla looginen ja turhaudut minuun ja sitten kirjoitat sen väärin. Unohdat toisen s:n.
 
LINDA: En unohtanut sitä. Yritin saada tilaa sille. (Hän kirjoittaa sen "consciouss") Se ei ole oikein! (Paljon naurua) Olet tosi paha. Paha, paha, paha, paha, paha!
 
ADAMUS: Zzzzzz! Ei logiikkaa. Ei osaa edes tavata. Zzzzz! (Lisää naurua)
 
Siis tietoisuus. Voit mennä seuraavalle sivulle tai poistaa tai tee ihan mitä vaan.
 
Tietoisuus tulee olemaan hyvin tärkeä. Tietoisuus on yksinkertaisesti tiedostamista, oivaltamista, mutta tasolla mitä ette voineet kuvitella aiemmin loogisessa mielessänne.
 
Tietoisuus – tiedostaminen mikä menee joka tasolle, joka ulottuvuuteen. Ei ainoastaan yksityiskohtien tiedostamista. Ne ovat melko merkityksettömiä. Ei vain sen tiedostamista, että vieressäsi istuu joku ihminen. Se on ilmiselvää. Vaan tiedostamista, tietoisuutta – mihin pääsemme hetken kuluttua – paljon rikkaammista ja tyydyttävämmistä asioista.
 
Siis tietoisuus, tiedostaminen. Se on "olen olemassa". Ja tiedän joidenkin teistä sanovan: "Voi jee, tajuan sen. Olen olemassa." Ei, te ette tajua sitä – muuten ette sanoisi sitä enää. Olisitte vain säteilevä, karismaattinen.
 
LINDA: Looginen.
 
ADAMUS: Kyllä. "Olen olemassa" ei ole mantra, mitä sanotaan uudestaan ja uudestaan kyllästymiseen saakka. Kyllästytätte itsenne muilla tavoin. Ette tarvitse enää uutta tapaa itsenne kyllästyttämiseen. (Adamus naureskelee) Seksi. (Adamus menee taas tuohon asentoon)
 
SART: Vau! (Vähän naurua)
 
ADAMUS: Shaumbra-seksiä. (Hän seisoo silmät pyörien edestakaisin, kuin ihmetellen, mitä tapahtuu, lisää naurua)
 
LINDA: Tuo ei ole hauskaa! Tuo ei ole hauskaa! Olet tuhma! (Adamus nauraa)
 
ADAMUS: Teidän on naurettava aina silloin tällöin. Mahtavin asia tämän planeetan ihmisissä on kyky nauraa, huumori. On valtavaa ristiriitaa, mutta jossain matkan varrella ihmiset muuttivat sen huumoriksi, nauruksi tai saippuaoopperaksi. Se on jompaakumpaa. Mutta tämä ristiriita, tämä haaste voi olla itse asiassa melko huvittavaa toisinaan. Kun voitte nauraa itsellenne – aah! – silloin se on mestaruutta.
 
Tietoisuus, tiedostaminen, mutta ei ajattelutiedostaminen. Tiedostamista, missä ei itse asiassa melkeinpä ole aktiivista ajattelua. Tiedostamista niin, ettei ole enää mitään sanoja. Ei ole sanojen tarvetta. Ei ole määritelmän tarvetta, mitään sellaista. Se on tietoisuutta. Ja sitten mestari oppii tuon aidon tietoisuustilan jälkeen, miten se kommunikoidaan. Ja olemme menossa siihen – enemmän ja enemmän on kyse kommunikoinnista
 
Nyt kommunikointi on mielenkiintoinen asia, koska kun puhun tässä ja kommunikoin, kuulette sanoja, erityisesti jos puhutte englantia. Jos ette, se on kuin "kvaak, kvaak, kvaak!" Mutta todellinen kommunikointi tässä on silmissä, kyllä, ja eleissä. Mutta itse asiassa todellinen kommunikointi tulee hyvin syvästä yhteydestä. Kaikki muu on tavallaan häiriötekijöitä. Luulette kuulevanne sanoja tai näkevänne jotain tai tuntevanne kosketuksen tai jotain. Se on vain osa. Todellinen kommunikointi tapahtuu eri tasolla.
 
Ja koska olen täällä ja teen loistavaa työtä teidän häiritsemisessänne ja … Muuten, täällä on vähän viileää. On jäätävää. (Yleisö on samaa mieltä) On jäätävää. Näettekö tämän uuden häiriötekijän? Minä en oikeasti välitä, koska minulla ei ole kehoa, mutta pikku häiriötekijä. Voi, se on hyvä asia.
 
Missä olimmekaan? (Joku sanoo "kommunikointi") Joo, kommunikointi. Ette muista sitä, eikö niin? Kommunikointi.
 
Olen täällä häiritsemässä ja tuplahäiritsemässä. Pystyn menemään ihmisten kanssa viisi tai kuusi kerrosta syvemmälle häiritsemisessä, ennen kuin heiltä menee taju. (Vähän kikatuksia) Todellisuudessa te kommunikoitte itsenne kanssa tällä hetkellä.
 
Mikä on täällä ja mikä puuttuu? Tämä on shaumbra-arvoitus, kyllä. Aa, t-paitoja – voin nähdä niitä. Voiko joku teistä siis tehdä? Sinä kommunikoit itsesi kanssa.
 
Haluan teidän olevan tietoisia. Haluan teidän tiedostavan … Haluan vain istua tässä ja … (Hän istuu Einatin tuoliin ja teeskentelee sotkevansa hänen äänilaitteensa)
 
LINDA: Voi eiii!
 
ADAMUS: Haluan teidän tiedostavan, miten kommunikoitte itsenne kanssa, kun annan teille muuta ajateltavaa. Se on tilaisuuksiemme todellinen hyöty, kun kokoonnumme tällä tavalla. Analysoitte, mitä sanon, ja ajattelette, mitä sanon, mutta todellisuudessa vaivutte uneen. Käsitättekö, että noin 6% huomiostanne on täällä ja loput jonkinlaisessa sotkussa? Ja sanon "jonkinlaisessa sotkussa", koska … no, en tarkoita sitä negatiivisesti, mutta se on melko hassua.
 
Se on tavallaan äh, äh, tavallaan plääh ja yritätte tajuta asioita. Ja voi, sitten saatte muistikuvia jostain ja ajattelette, mitä ette tehneet ja mitä aiotte tehdä. Tämä koko mekanismi, tämä tavallaan Rube Goldbergmäinen outo härveli, joka toimii sisällä … Siis noin 94% ajasta mitä olemme yhdessä tänään, teillä pyörii kaikkia näitä juttuja. Aina silloin tällöin: "Joo, Adamus puhuu. Ai, hän aikoo tehdä seksitemppunsa taas. Okei, hyvä, hyvä." (Adamus naureskelee)
 
LINDA: Oikeasti?!
 
ADAMUS: En tee sitä enää. (Adamus naureskelee) Mitä … Kertoisitko minulle, miten … Miten planeettasi olentoja kutsutaankaan?
 
LINDA: Vulkaanit.
 
ADAMUS: Vulkaanit. Tule tänne. (Joku sanoo "voi ei") Voi kyllä. (Joku sanoo "joka seitsemäs vuosi") Joka seitsemäs vuosi, tarvitsevatko he vai … joo. Siis miten vulkaani harrastaa seksiä? (Adamus istuu yleisötuoliin)
 
LINDA: En tiedä enää. Olen niin täysin kehittynyt. Te vain harrastatte seksiä kuin apinat. (Vähän kikatusta)
 
ADAMUS: Ihmisenä vai vulkaanina?
 
LINDA: Olen puoliksi vulkaani, puoliksi ihminen.
 
ADAMUS: Okei, näytä meille, miten vulkaani ja ihminen harrastavat seksiä.
 
LINDA: Geoff ei pystyisi käsittelemään sitä. (Naurua ja vähän taputuksia)
 
ADAMUS: Hauskaa, hauskaa. Geoff ei ole täällä nyt. (Naurua)

LINDA: Ai jaa, mutta hän kuulisi siitä.
 
ADAMUS: Voisin saada hänet unohtamaan … (Lisää naurua)
 
LINDA: Sinäkään et pystyisi käsittelemään sitä.
 
ADAMUS: … sadaksi vuodeksi, joo.
 
LINDA: Sinäkään et pystyisi käsittelemään sitä.
 
ADAMUS: Joo. (Lisää naurua) Miten olisi näin. (Adamus laittaa kätensä Lindan hartioille, tämä vastustaa) Ei, ei, ei, tule tänne. (Naurua) Saamme sivukuvan, joo. Näin he harrastavat seksiä. (Naurua, kun hän näyttelee sen) Miten olisi vain nnnnnnnnnnn! (Seisten lähellä hänen edessään) Aaah! Aaah!
 
LINDA: Voi, se on hyvä syy olla, joo.
 
ADAMUS: Hän ei edes hymyile sen jälkeen. (Lisää naurua) Ei edes "aaaah!" Se oli vain: "Siinä ei ollut järkeä." (Puhuen kuin robotti, lisää naurua) Kokeilemme sitä myöhemmin.
 
Okei, tietoisuus, kyllä. Missä tuo sana on taululla? Haluan sen erottuvan.
 
LINDA: Oi-oi, odota, odota.
 
ADAMUS: Tietoisuus. Siihen olemme menossa. Tietoisuus, tiedostaminen, olen olemassa. Tämä ei ole vain uusi harjoitus. Se ei ole uusi käytäntö. Se on kaikki.
 
Tietoisuus on kaikki. Olen kertonut ryhmille viime aikoina, ettei ole universumia, missä on pieni … (Naurua, kun Lindalla on vaikeuksia kirjoittaa sanaa oikein) En halua tuoda huomiota hänen kirjoittamiseensa, mutta aion leikkiä, että tämä ruutu on universumi. Leikitään, että tämä ruutu on universumi, fyysinen universumi. Täällä ei ole vain pieni tietoisuuspiste. (Linda kirjoittaa lopultakin oikein "tietoisuus", yleisö sanoo "jee" ja taputtaa). Ei ole niin, että on pieni tietoisuuspiste suuressa universumissa – tee pieni piste siihen, vain pieni, joo. Mutta niin ihmiset elävät – enimmäkseen muut, te ette niin paljon enää.
 
He tavallaan: "Olen tässä suuressa universumissa" eivätkä he kutsu sitä edes tietoisuudeksi, vaan "Tässä olen minä ja suuri universumi. Olen vain pieni täplä." Käsitättekö, että se on uskon perusta – se on suurempi uskomus kuin Jeesus. Se on: "No, olen vain tämä pieni asia suuren asian sisällä enkä tiedä, minne menen kaiken tämän kanssa, mutta katsomme, minne se haluaa viedä minut." Tämä on ihmisten tietoisuus.
 
Onko teillä nyt lämpimämpi? (Yleisö sanoo "kyllä") Onko teillä liian kuuma? (Yleisö sanoo "ei")
 
LINDA: Ei vielä.
 
ADAMUS: Joo, hyvä.
 
Pyöräytetäänpä se ympäri. Tietoisuus on kaikki ja tuossa koko tietoisuudessa on pienen, pienen pieni piste nimeltään universumi, joo. Ja tuo suuri tietoisuus – enkä puhu sinusta ja miljardeista muista ihmisistä ja miljardeista muukalaisolennoista ja muutamasta vulkaanista ja muista. Puhun sinusta. Sinä olet koko ruutu ja tuon ruudun sisällä on vähän universumia, mutta paljon muita asioita.
 
Mikä on täällä ja mikä myös puuttuu? Tietoisuus, tietoisuus. Ja valitettavasti – tai kenties onneksi – mutta valitettavasti ette pysty ajattelemaan tietänne tietoisuuteen. Tiedättekö sen? No, ette tiedä, koska olette yrittäneet. Ette pysty ajattelemaan tietänne tietoisuuteen. Se voidaan vain kokea.
 
Olemme siis menossa siihen ja olemme "sovellettu tietoisuus" – kuten Cauldre keksi yhden markkinointijuttunsa. Emme puhu liikaa tietoisuudesta, koska muuten siitä tulee älyllistä. Sovellamme tietoisuutta. (Joku sanoo "kiitos") Joo, kiitos.
 
Mutta sen tehdessänne käytte läpi paljon haasteita. Yritätte ajatella tienne sen läpi. Yritätte saada siihen logiikkaa. Yritän painia teidät mattoon ja saada teidät mielestä itseenne. Itseenne.
 
Sovellettu tietoisuus, koska sinne tulee elämää, missä sovelletaan/käytetään tietoisuutta.
 
No niin, haluan teidän tuntevan – ajattelette vähän, mutta haluan teidän tuntevan – missä tietoisuutenne on ollut, sovellettu tietoisuus mikä luo todellisuuden. Missä se on ollut? Eivät ajatuksenne. Ajatusten ja tietoisuuden välillä on valtava ero. Siitä syystä aloitin kysymällä teiltä tänään, mikä sisäinen tunteenne tai matkanne on ollut kuluneet pari kuukautta. Ja monet teistä aloittivat ajatuksistanne. Mitä olette tunteneet? Oletteko tunteneet syvän pelon otteen? Toivon niin. Ei, vaan todella toivon niin, koska sitten kun alatte sallia sen, se merkitsee avautumistanne. Joo, se on pelottavaa, mutta sitten se on hämmästyttävää, koska tuo pelko, tuo musertava pimeys tuntuu kuin magneetilta, pimeyden magneetilta, mikä vetää teitä.
 
Ensinnäkin oivallatte: "Olen elossa!" koska tunnette sen niin voimakkaasti. Toiseksi jotain hämmästyttävää tapahtuu, kun pääsette tuohon pisteeseen. "Aion vain sallia sen, koska se on kaikki minun. Se on kaikki minun." Toisin sanoen, ei ole mitään kummitusta, mitään demoneja, paholaisia, Saatanaa tai mitään muuta.
 
Voitko sallia itsesi? Voitko olla sellaisessa armon paikassa sanoaksesi: "En välitä. Tuo pelkomagneetti voi vetää minut suoraan sisään, koska se on kaikki minun. Se kaikki on vain osa näytöstä, osa kokemusta."
 
Menemme tietoisuuteen hyvin sovelletulla, mutta hyvin ei-älyllisellä tavalla. Se minne laitatte tietoisuutenne, on todellisuutenne. Enkä puhu mistään triviaaleista asioista, kuten itsenne tekemisestä viisi vuotta nuoremmaksi tai viiden kilon laihtumisesta tai mistään vastaavasta. Se on lasten leikkiä. Osa siitä on tarkoituksellisia häiriötekijöitä. Osa siitä on tahattomia häiriötekijöitä. Se on lasten leikkiä, kuten on myös alkemia, vanha ajatus alkemiasta: "Muutan kiven kullaksi". Olen hyvin iloinen, että opimme tuon tempun kauan sitten – miten päästään eroon niistä, jotka eivät ole todellisuudessa kiinnostuneet oivaltamisesta. He ovat kiinnostuneet vain ihmispelin pelaamisesta ja siinä kaikki, tavallaan melko kavalalla tavalla. Niinpä hankkiudumme niistä eroon noilla häiriötekijöillä.
 
Menemme sovellettuun tietoisuuteen täysin uusissa maailmoissa.
 
Toinen ja hyvin tärkeä – ja haluat ehkä vähän apua tämän kirjoittamisessa. (Linda ivaa) Kenties uusi sivu.
 
LINDA: Työstän sitä. Työstän sitä.
 
ADAMUS: Älä tee työtä siihen. Tuosta vaan, viuh!
 
LINDA: Se tekee jatkuvasti tätä outoa asiaa.
 
ADAMUS: Viuh!
 
LINDA: (kuiskaten) Minä tulen, minä tulen. (Hän juoksee käytävää pitkin hakemaan John Kuderkalta teknistä apua)
 
ADAMUS: Seuraava. Niin loogista. toinen vulkaani menee hakemaan apua toiselta vulkaanilta. (Naurua ja yleisö sanoo "ai jaa")
 
Okei, teen paljastuksen tässä. Paljastan jotain koskaan kertomatonta ja hyvin henkilökohtaista. He tunsivat toisensa ns. toisella planeetalla, toisessa paikassa, muukalaispaikassa ja olivat hyviä kavereita, hyviä ystäviä. He ovat kumpikin suhteellisen uusia tällä planeetalla ja yrittävät tavallaan edelleen selvittää tilannetta. On siis side, tavallaan Spock- tai haamuside. (Adamus naureskelee) Olenko oikeassa? (Joku vastaa) "Kiitos", sanoo hänen vaimonsa (viitaten Johnin vaimoon, naurua). Kyllä! (Adamus naureskelee) Ja lasketaanpa vähän lämpöä. Okei, leikimme lämpötilalla tänään.
 
* Ja
 
Okei, pitikö sinun kysyä häneltä, miten seuraava sana kirjoitetaan? (Joku sanoo "emme edes tiedä sitä") Ai jaa, emme tiedä seuraavaa sanaa. Seuraava sana, erittäin tärkeä. Olemme puhuneet siitä keahakissa ja siitä tulee tärkeämpi ja tärkeämpi osa sanastoanne ja se sallii teidän saada rikkautta ja iloa elämään. "Ja". J-a.
 
LINDA: Pyh!
 
ADAMUS: Ja. (Adamus naureskelee) Se on J … A. (Linda kirjoittaa sen taululle)
 
"Ja" tulee olemaan erittäin tärkeä siinä, mitä teemme, koska oivallatte, että kehonne voi olla kipeä ja olla olematta. Teillä voi olla muita hämmästyttäviä kokemuksia. Ette ole enää yksittäisiä. Voitte olla looginen ja ehdottoman aistillinen. Voitte olla tämän magneettisen pelon otteessa ja istua järven rannalla katselemassa perhosia, laulelemassa ja nauttimassa pullon viiniä.
 
Ihmiset ovat … Oletko kyllästynyt?
 
LINDA: Tuskin.
 
ADAMUS: Hyvä, hyvä. (Adamus naureskelee) Ihmiset …
 
LINDA: Miten olisi ärsyyntynyt?
 
ADAMUS: Joo. Ihmiset, ja tiedätte tämän ihmisistä. Ihmiset ovat yksittäisiä. Oletko ärsyyntynyt ja mitä muuta? Hurmaantunut? Näen sen. Näen ehdottomasti sen. Kyllä, ärsyyntynyt ja niin rakastunut Spockiin. (Adamus naureskelee)
 
"Ja." Voi, hyvin yksinkertaista! Mutta jos menisitte ulos ja yrittäisitte selittää sitä toisille, he vain tavallaan katsoisivat teitä. Mutta te alatte elää ja-elämää eli teillä voi olla huono päivä ja yhtä hyvä päivä.
 
Tässä ei ole loogisesti järkeä. Se ei ole loogista.
 
LINDA: Itse asiassa siinä on.
 
ADAMUS: Siinä on! (Adamus naureskelee) Siinä ei ole järkeä, mutta se on ehdottomasti luonnollista. Eikö se ole hauska asia?
 
Nimittäin ihmiset menevät tähän yksittäisyyteen ja he menevät enemmän ja enemmän laatikkoon. Itse asiassa he tekevät työtä ollakseen konfiguroidumpi/määritellympi. Ihmiset tekevät työtä ollakseen konfiguroidumpi mielessään, kehossaan, teoissaan ja ajatuksissaan. Voi ei! Se on uuvuttavaa, koska yritätte kontrolloida ajatuksianne, kehoanne ja kaikkea elämässänne. Tiedätte täsmälleen, mistä puhun. Yritätte kontrolloida kaikkea. Teistä tulee konfiguroitu. Se on kiva sana "hypnotisoidulle", "kontrolloidulle". Kontrolloitte itseänne. Teistä tulee niin laskelmoitu kaikessa, että puristatte elämän pois elämästä.
 
Vielä pahempaa, otatte tietoisuuden pois tietoisuudesta. Mikä on tässä ja mikä puuttuu samanaikaisesti? Tietoisuus. Itse elämä. Se on tässä. Se on kaikki tässä. Emme ole menossa minnekään. Emme ole menossa minnekään. Me vain oivallamme, että se on tässä ja se ei ole tässä ja sen mestari tietää. Ahaa, ahaa!
 
Mestari ei saa yhtäkkiä oivallusta, mikä lopettaa hänen oman typeryytensä, oman viattomuutensa, oman haavoittuvuutensa. Hän ei saa yhtäkkiä oivallusta, mikä antaa hänelle kaiken maailman älykkyyden. Ei, ei. Hänestä tulee "ja". Hän on älykäs ja tyhmä. Hän on haavoittua ja hyvin avoin. "Ja".
 
Ja ihminen ajattelee tyypillisesti hyvin, hyvin lineaarisesti. Hän heittää sekaan vähän suolaa ja pippuria, vähän kaksinaisuutta todellisuuteensa, fokukseensa – vain riittävästi estääkseen sitä olemasta kuolettavan tylsää. Niinpä hän heittää sekaan vähän kaksinaisuutta – vähän valoa, vähän pimeyttä, vähän nautintoa, vähän tuskaa, vähän hyvää, vähän pahaa.
 
Siis seuraava tietoisuustaso yksittäisyyden jälkeen on vain vähän tätä kaksinaisuutta. Hän ei mene sen yli. Kaksinaisuuden jälkeen ei ole mitään. Useimmat ihmiset eivät ajattele mitään mustan ja valkoisen, ylhäällä ja alhaalla ulkopuolella. Se on siinä.
 
Käsitättekö, että se on luultavasti tietoisuuden ulkoraja?
 
LINDA: Oho!
 
ADAMUS: Ulkoraja! Oho! (Naurua)
 
LINDA: Oho! Vau!
 
ADAMUS: Se on tavallaan tietoisuuden ulkoraja, mutta me menemme hämärän rajamaille.
 
LINDA: Ai jaa!
 
ADAMUS: Tein tuon hänelle.
 
LINDA: Voi, laulat minun lauluani. Haluatko saada seksiä? (Paljon naurua)
 
ADAMUS: No niin, useimmat ihmiset … joo. (Hän havainnollistaa taas vulkaaniseksin, mutta ainoastaan hermostuneen puolihymyn kera, lisää naurua) Oi! (Adamus naureskelee) Siis …
 
LINDA: Hävytöntä.
 
ADAMUS: Voitteko kuvitella tai tuntea hetken, ei vain yksittäisyyttä, ei vain kaksinaisuutta, vaan itse asiassa ja, ja, ja, ja.
 
"Mitä on kaksinaisuuden tuolla puolen?" voitaisiin sanoa. "Mitä on pimeän ja valon tuolla puolen?"
 
Rakkaat ystäväni, siellä on maailmoja. Tuolla puolen on maailmoja. Kaksinaisuus on tavallaan vain tämän todellisuuden perusohjelmointia. Mutta on muita todellisuuksia, jotka eivät tarvitse koodia, ohjelmointia.
 
Kaunis asia on, että voitte kokea sen täällä ja voitte olla yksittäinen samaan aikaan.
 
Kuvitelkaa hetki kaikkia näitä ominaisuuksia. "Ja" – hämmästyttävä kyky olla viaton, naiivi, melkein tyhmä ja tietää kaikki. Hämmästyttävää, hämmästyttävää. Sinne olemme menossa – "ja".
 
Emme siis ole oikeastaan menossa valaistumiseen. Se olisi hyvin yksittäistä. Ei. Se on "ja". Ja. Voitte olla tuo ihminen ja ehdoton mestari.
 
Se on kaunista, koska oivallatte yhtäkkiä, ettei itsenne näytös ole enää rajattu itsenne näytökseen. Se on "ja".
 
No niin, se tuntuu epämukavalta ensin. Ja jotkut teistä keahakissa ovat saaneet vilauksia siitä. Se on vähän epämukavaa ensin, koska mieli ei ole tottunut siihen. Mieli sanoo: "Seuraa tuota polkua. Teet tämä asia" tai "Mene nukkumaan", mutta se ei ole tottunut moneen. Se ei ole tottunut "ja".
 
Mitä siis teette, kun teistä tuntuu epämukavalta? "Voi kyllä, ja minulla on epämukavaa ja oivallan. Ja hitto, se on todella vaikeaa keholleni ja se ei oikeastaan ole, heh. Ja minulla ei ole kehoa ja minulla on valokeho."
 
Voisi periaatteessa sanoa, että se on tavallaan skitsofreenista. (Naurua) Muuten, älkää kertoko terapeutillenne tästä. (Lisää naurua) Ei sanaakaan. Tämä on vain meidän välistämme.
 
Se näyttää vähän pirstoutuneelta, mutta se ei ole. Se ei lainkaan ole. Yhtäkkiä oivallatte, että oli syy alun perin kyetä luomaan aspekteja – ei hätistää niitä pois, vaan luoda niitä – ja voitte alkaa elää tällä kauniilla, moniulotteisella, "aspektoidulla", loogisella tavalla, olematta enää rajattuna vain siihen. Tarkoitan, ettei se ole huono asia, ja pidän todellakin paidastasi ja se on monisinä. Monisinä.
 
Tämä tuo esiin hyvin mielenkiintoisen kysymyksen. Sanotte: "No, mikä on totuus? Mikä on todellisuus?" Ja ei ole mitään totuutta. Ei ole. Lakatkaa etsimästä totuutta. Se ei toimi. Elämällä ei ole mitään merkitystä. Sori vaan. Ei ole totuutta, koska kaikesta tulee totuus.
 
Johonkin universumin ytimeen ei ole kätkettynä yhtä totuutta. Ei ole. Totuus on, että kaikki on totuus.
 
Jos haluatte todella sanoa: "Mutta mistä löydän perustani, tasapainoni? On niin kaoottista, että minun täytyy löytää tuo mukava paikka aina silloin tällöin." Olen olemassa – se on siinä. Se on siinä. Ja loppu on "ja".
 
Koemme "ja". Se on ehdottoman epämukavaa teille ja luultavasti suututte vähän minulle, kuten tapahtuu aina silloin tällöin, koska sanotte: "En käsittänyt, että siitä tulee näin hullua." Kerron teille nyt, että siitä tulee hullua ja hauskaa ja hyvin erilaista monin tavoin. Ja voitte edelleen näyttää keskivertoihmiseltä supermarketissa eikä teitä vaivata. Teitä ei luultavasti edes nähdä.
 
Oivallatte, että voitte olla vain ihminen, voitte pitää edelleen hauskaa ihmisnäytöksessä ja samaan aikaan kuljette ruokakaupassa ja hedelmät ja vihannekset puhuvat teille. Voi, ne puhuvat jo. Se on eri ongelma. (Vähän naurua) Ja kuljette ruokakaupassa ja voitte olla nälkäinen. Näen muutamien teidän syövän ruokakaupassa enkä puhu nyt maistiaisista, vaan puhun vain tarttumisesta ruokiin ja niiden syömisestä. Mutta voitte kulkea ruokakaupassa – minä näin – ja voitte syödä vain energeettisesti ja olla nälkäinen samaan aikaan.
 
Sanoisitte: "Ei, jos olen nälkäinen, se täytyy tyydyttää, minun on syötävä." Ei, ei. Voitte tehdä kumpaakin. Syöminen ja nälkäisenä oleminen on tavallaan mielenkiintoinen cocktail, koska syödessänne ja ollessanne edelleen nälkäinen, teillä on vielä tuo aistillinen tunne. Okei, joudun sivuraiteille. "Ja".
 
* Synkroninen
 
Ja kolmas erittäin tärkeä tässä työssämme – ei, vaan ilossamme – mitä teemme yhdessä. Meillä on "tietoisuus", meillä on "ja" ja sitten lopuksi erittäin tärkeä tekijä on "synkroninen" tai kaiken synkronointi yhteen, laittaminen yhteen.
 
Hyvä analogia, hyvä vertauskuva on, että useimmilla teistä on kannettava, pöytäkone, kännykkä, tabletti ja kaikkia näitä eri laitteita – GPS ja kellot ja uudet kellot. Teillä on kaikkia näitä laitteita ja helvetillistä niissä on, etteivät ne ole samassa tahdissa. Niitä ei ole synkronoitu. Eikö niiden synkronointi ole yksi suuri turhautumisen aihe … ?(Hän pysähtyy ja irvistelee sille, mitä Linda on kirjoittanut)
 
LINDA: Sanoit "synchronous" (hän on kirjoittanut sen "synchronis") Se ei ole edes sana. Ehkä on. N-o-u-s? Ok, ihan sama.
 
ADAMUS: Kyllä. Spock ei siis ole aina kovin looginen. (Adamus naureskelee)
 
Siis rakkaat ystäväni, synkroninen.
 
Kun käytetään analogiaa kaikista laitteistanne, ne kulkevat epätahtiin. Ja sitten te suututte niille ja suututte sille, joka valmisti ne ja joka teki ohjelmiston. Ja se on kuin: "Jeesus, eikö kukaan voi …" Tässä sitä mennään taas Jeesuksen kanssa. "Eikö kukaan voi laittaa …" Miksi Jeesusta käytetään tällä tavalla? (Naurua) Jeesus! Se on melkein kirosana nyt. Jessus … ja sitten pukeudutaan ja tullaan shoudeihimme Jeesuksena ja Maria Magdaleenana, voi jessus.
 
LINDA: Mestari joka kuussa.
 
ADAMUS: Synkroninen, niiden tuominen yhteen. Toinen sana sille voisi olla "integrointi". Integrointi, mutta se on tavallaan synkronista.
 
Meillä on siis tämä tilanne kannettavien laitteidenne kanssa. Ne ovat epäsynkronissa. Kalenterit eivät toimi ja kontaktinne ja tietokantanne ja kaikki muu. Eikö se oikeasti merkitse vain ihmistä? Se on oikeasti maailman yksinkertaisin järjestely. Olen yllättynyt, että siitä tehdään niin suuri numero, ettei voida tuosta vain – naps! – selvittää sitä. Mutta voi, on kaikkia näitä ohjelmistoja ja teidän täytyy ostaa …
 
Sitten teidän täytyy ostaa synkronointilaite muiden laitteidenne synkronoimiseksi eikä se toimi hyvin synkronissa toisten kanssa ja sitten soitatte asiakastukeen ja siellä sanotaan: "No, kyllä, ostit synkronointilaitteen, mutta sinun täytyy hankkiutua eroon kaikista muista laitteistasi." Sitten sanotte tavallaan: "Mutta sitten minulla ei ole mitään laitteita!" Ja sitten he sanovat: "Sitten olet synkronissa." (Naurua) Vau.
 
"Joo, mutta minulla ei ole enää muita laitteitani." "No, mikä on tärkeämpää – kaikki roska mitä kannat mukanasi, vai synkronissa oleminen?"
 
"Synkronissa ei minkään kanssa", sanotte. "Minulla ei ole … Mitä synkronoitavaa enää on?" "Aa, ratkaisimme ongelmasi." Just joo. (Vähän naurua)
 
Ja teillä voi olla laitteenne. Teillä voi olla roskanne oivaltamisessa, valaistumisessa. Teillä voi olla roskanne ja se voi olla synkronissa tai epäsynkronissa. Sillä ei ole merkitystä. Kyse on siitä, mihin laitatte tietoisuutenne.
 
Mikään siitä ei ole ns. ikuista tai korjattu, koska voitte olla yhtenä päivänä epäsynkronissa. Nimittäin kuvitelkaa olevanne sellainen mestari, joka ei välitä siitä, oletteko epäsynkronissa. Ette välitä, onko teillä kaikkia näitä sirpaleita, aspekteja, oivaltamaton Itse ja kaikkea tätä. "Vau, tänään on tavallaan hauskaa olla epäsynkronissa", koska tiedätte, että sillä hetkellä kun sovellatte tietoisuuttanne – sovellettu tietoisuus – sanotte: "Jes, nyt aion palata takaisin integraatioon, synkroniin". Tämä on hauska osa.
 
Itse asiassa ei ole kovin hauskaa, jos olette aina synkronissa. Se ei ole. Se on tavallaan tylsää. Voi luoja, kaikki toimii. (Vähän naureskelua) Kaikki on vain, tiedättehän: "Herään aamulla ja olen terve ja sitten rahaa vain ilmestyy ja kaikki rakastavat minua eikä ole mitään liikennettä ja vau, olen täydellisen painoinen enkä ole vanhentunut vuosiin. Olen hyvin kyllästynyt elämään tällä planeetalla." (Yleisö naureskelee)
 
LINDA: Kuulostaa tavallaan vulkaanilta.
 
ADAMUS: "Toivon, että auto osuisi minuun, mutta olen niin täydellinen, ettei niin tapahdu. (Naurua) Olen täällä 500 vuotta. Minun on päästävä yhteen toisten vampyyrien kanssa." (Adamus naureskelee) Se on siis tavallaan tylsää.
 
Kuvitelkaa siis, että tässä ja-mestaruudessa voitte yhtenä päivänä vain olla epäsynkronissa. "Voi paska! Tämä on hauskaa! Taloni paloi juuri. En kuitenkaan välitä, koska toista suurempaa taloa rakennetaan. Enkä välitä siitäkään." Se on ruumiillistunutta mestaruutta. Ihmisillä on tunteita. Olen kertonut ryhmille aiemmin, että mestarit ovat varsinaisia paskiaisia. He ovat yliherkkiä. He eivät siedä mitään paskaa. Sitten seuraavassa hetkessä he sietävät sitä. Ja,
 
Voitko kuvitella läksyttäväsi todella jonkun? (Puhuen hänelle hyvin vihaisesti) Et tee sitä, koska rajoitat itseäsi. "En voi tehdä sitä. Se on paha asia." Häh, se on itse asiassa tavallaan hauskaa aina silloin tällöin. "Oooooo!" ajattelet. "Mutta missä määrin? Voisinko tapaa hänet?" (Vähän naureskelua) Kysy häneltä ensin. Sitten vain tee se. (Lisää naureskelua)
 
Kyky olla "ja", olla kaikkia näitä asioita, mihin tahansa haluatte käyttää tietoisuuttanne, eikä se koskaan jää jumiin siihen. Ei edes täydellisyyteen. Luottakaa minuun, se on todella tylsää. Pitäkää hauskaa sen kanssa.
 
Ja sitten alatte liukua edestakaisin ajassa. Alatte kulkea ulottuvuuksissa. Alatte kokea "ja", sovellettua tietoisuutta. Ja sitten sen jälkeen alatte oppia – ei ole hyvää sanaa vielä, keksin sellaisen – mutta alatte kyetä jakamaan tietoisuuden. Nimittäin ajattelette nyt: "Okei, laitan tietoisuuteni tähän synoronissa olemiseen ja sitten tähän." Yhtäkkiä olette kumpaakin kerralla. Ja sitten olette synkronoidun tuolla puolen ja kyky olla monitietoisuus, monitietoinen vain jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu. Se on hämmästyttävää. Todella hämmästyttävää.
 
Aah! Vedetäänpä syvään henkeä.
 
Ja pääsette siihen luonnostaan. Siinä ei ole työtä. Siinä ei ole työtä, ellette halua sanoa "sallin". Se on ainoa työ, mikä teidän täytyy tehdä. Salliminen ei ole oikeasti työtä, mutta useimmille ihmisille se näyttää työltä, koska he eivät edes halua sallia. He haluavat vain sanoa: "Voi, aion katsoa, mitä tänään tapahtuu." Se on kuin … No, voisitteko ottaa herätessänne aamulla hetken: "Olen olemassa"? Ja sitten myöhemmin eri lauseessa: "Sallin"? He eivät halua tehdä sitä. (Joku nostaa kätensä)
 
Kysymys. Linda juoksuttaa mikrofonin. Ja ottaisitko tämän (Spockin "tahdistaja") siltä varalta, että sinun täytyy sädettää hänet. (Vähän naurua)
 
LINDA: Okei.
 
ADAMUS: Vain siltä varalta.
 
SHAUMBRA 5 (mies): Pääseekö tuohon synkronismikohtaan ja sitten haluaa vain olla epäsynkronissa, koska se on tylsää?
 
ADAMUS: Tai tekee kumpaakin kerralla. Voitko kuvitella kummankin kerralla? Miten voit olla synkronissa ja epäsynkronissa samanaikaisesti? Miksi ei?
 
SHAUMBRA 5: Joo, miksi ei?
 
ADAMUS: Miksi ei? Se on kysymys. Ei ole mitään fysiikanlakeja, jotka estävät sitä tapahtumasta. Ei mitään. Ei ole mitään tunne- tai mielilakia, mikä estäisi sitä tapahtumasta. Kukaan ei ole edes ajatellut sitä aiemmin.
 
SHAUMBRA 5: Joo, siitä tulee ehdottomasti tylsää ja sitten oivaltaa, miten paljon pitää siitä. On kuin: "Voi hyvä luoja, pidän siitä oikeasti."
 
ADAMUS: Juuri niin. Se on pointti.
 
SHAUMBRA 5: Joo, se ehdottomasti … Se on melko makeeta.
 
ADAMUS: Joo, ihmiset eivät pärjää kovin hyvin ilman draamaa. Siitä tulee tylsää.
 
SHAUMBRA 5: Joo.
 
ADAMUS: Niinpä he mokaavat tarkoituksellisesti asioita, jotta he voivat saada sitä taas.
 
LINDA: Mitä?!
 
ADAMUS: Joo, he tekevät niin koko ajan. Siinä ei ole mitään vikaa, kunnes väsyt tuohon yksittäisyyteen – draamaa, draamaa, draamaa, draamaa. Mutta mestaruudessa tavallaan: "Minulla on vähän draamaa ja minulla on draamattomuutta. Aion vain …" Se on "ja".
 
Kun olet niin vapaa, että voit valita, haluatko soveltaa tietoisuuttasi ja saada monia paikkoja samanaikaisesti, aah, ystäväni, se on mestaruutta. Ruumiillistunutta mestaruutta.
 
Voitaisiin siis sanoa näiden olevan suuret kategoriat siinä, mitä teemme ja koemme ja tunnemme. Jos haluat tietää: "Pitäisikö minun pysyä Crimson Circlessä?", olen juuri antanut hahmotelman, ja jos se ei ole sinua varten, se on ok. Se on täysin ok.
 
Keahak
 
Aion tehdä yhden huomautuksen keahakista. Cauldre ja Linda puhuivat siitä aiemmin.
 
Keahak on sovellettua tietoisuutta, kuten nyt sanotaan. Olen pyytänyt keahak-henkilökuntaa pitämään sen edelleen "henkenä liikkeessä", mutta olemme yhdessä kaksi kertaa kuukaudessa ja meillä on kokemuksia, keskusteluja – no, ei keskusteluja, vaan minä puhun – ja kaikkien näiden juuri mainitsemien asioiden syvällistä penkomista.
 
Keahak antaa teille tilaisuuden sitoutua siihen, että työskentelemme henkilökohtaisesti vuoden yhdessä – sinä ja minä. Kyllä, meillä on ryhmäkokoontumisia, mutta se on vain jäävuoren huippu. Kun osallistut tähän, sanot periaatteessa, että olet valmis minun olemiseeni maisemissa joka päivä. Kuulostaa hyvältä toiseen päivään saakka (naurua), koska provosoin joitain ihmisiä.
 
LINDA: Niinkö?
 
ADAMUS: Ärsytän joitain toisia.
 
LINDA: Vau.
 
ADAMUS: Mutta se on jatkuvaa sanomista: "Päästä irti. Lakkaa tekemästä työtä siihen. Lakkaa ponnistelemasta siinä. Lakkaa …" Jos teillä on kipua, se on vastustamista. Siihen on syy. Vastustatte jotain. Pitäkää siis turpanne kiinni, vetäkää syvään henkeä ja sallikaa. Se on niin yksinkertaista.
 
Ja minun tehtäväni – olen yksinkertaistaja. Olen pääyksinkertaistaja, joka työskentelee kanssanne, koska te harhaudutte. Teette siitä hyvin vaikeaa. Tuotte sisään paljon kaaosta. Pakahdutatte itsenne ja tulen paikalle yksinkertaistajasauvani kanssa. Se näyttää tavallaan tällaiselta (Einatin nuija soivia kulhoja varten), mutta se on pidempi. Ja autan teitä yksinkertaistamaan. Sanon: "Yksinkertaistat tai haemme tällaisen." Mm, joten …
 
LINDA: Mielenkiintoista.
 
ADAMUS: Mielenkiintoista, kyllä. Se on yksinkertaistajani. Voisinko saada tämän ikuisiksi ajoiksi (Einatille)? Kiitos.
 
Siis rakkaat ystäväni, tähän menemme keahaksissa. Pointtini on, ettei teidän tarvitse liittyä keahakiin ollaksenne hyvä shaumbra. Ei lainkaan. Itse asiassa haluan teidän todella kyseenalaistavan, pitäisikö teidän osallistua siihen vain siksi, että puhumme siitä täällä. Sen on oltava oikein teille. Haluan teidän todella tuntevan sitä.
 
Itse asiassa … Voisinko sädettää sinut ulos hetkeksi? (Linda huokaa raskaasti ja kävelee huoneen takaosaan) Itse asiassa kannustaisin teitä olemaan yhtäkkiä liittymättä tähän keahak-ryhmään, koska se on hyvin, hyvin intensiivinen ja maksaa paljon ja se on iso sitoutuminen. Älkää siis vain hypätkö siihen. Ja estän teitä, ennen kuin kutsun teidät, koska jos hyppäätte vain siihen: "Voi! Tuhlaan kaiken tämän rahan ja korjaan elämäni" – ei, ei, ei, ei, ei. Ette korjaa. Jos teette sen tästä syystä, se sattuu ja se on rankkaa. Siitä tulee rankka vuosi teille.
 
Jos teette sen, koska todella tunnette, että haluatte käydä läpi suuren uudistumisen, muutoksen joka toisinaan on erittäin haastava ja jossa sitten minä tulen ja yritän yksinkertaistaa sitä, niin harkitkaa toki sitä. Mutta tuntekaa sitä. Tuntekaa hyvin syvästi sitä.
 
Se on vuoden kaunis matka monien muiden kanssa ympäri maailmaa, mutta toisinaan – ei sessioidemme aikana, vaan muina aikoina – se voi olla – miten sanoisit sen, rakas Linda? – vähän musertava. Joo, hyvä tapa ilmaista se, kiitos.
 
Okei, seuraava kohta. Teemme merabhin ennemmin tai myöhemmin. (Linda viittoo johonkin, minkä hän toi Adamukselle) Hän yrittää lahjoa minua pipareilla.
 
No niin, käsitän, että meiltä alkaa loppua aika ja meiltä ei lopu. Saamme tämän kaiken tehtyä, joo. Kestää se sitten 10, 20 tai 30 minuuttia, sillä ei ole merkitystä.
 
Ympäröivät maailmat
 
Seuraava kohta. Ympärillänne on tällä hetkellä maailmoja. Ympärillänne on maailmoja. Siitä syystä sanon: mikä on täällä, mutta mikä puuttuu. Ympärillänne on maailmoja, suurenmoisia maailmoja – ei vain perhosia, keijuja ja sellaisia asioita, vaan aistillisten luomiskokemusten maailmoja, ja ne ovat kaikkialla ympärillänne. Ne eivät ole tuolla. Ne ovat aivan tässä. On monia maailmoja, mutta on myös osia, jotka ovat ihmissanoilla tai ihmismielelle kuvaamattomia.
 
Mutta ette kuitenkaan näe niitä. Sanotte: "Mutta missä ne ovat? En näe mitään. En tunne mitään." Sen ymmärtäminen, että ympärillänne on maailmoja, on perimmiltään sallimisasia ja tuohon tietoisuuteen menemisessä teistä tuntuu toisinaan, että teistä on tulossa hullu. Ja se on itse asiassa luultavasti hyvä merkki, koska se rikkoo paljon vanhoja rajoituksia. On hyvin monia maailmoja ja teillä on suuri halu niihin. Tiedän sen. Teillä on suuri halu …
 
Ilmaistaanpa se näin. Se on kuin eläisi luolassa ja odottaisi näkevänsä auringonnousun eikä näe. Voi ajatella auringonnousua ja auringonlaskua. Voi ajatella myrskypilviä. Voi ajatella tuulta. Mutta jos elää luolassa, se on vain ajatus.
 
Taustalla on tietämys, että tuon luolan ulkopuolella on jotain – on tunne, syvä halu. Mutta auringonnousua ei koe, ennen kuin astuu ulos luolasta. Hyvin selvää, hyvin yksinkertaista.
 
Ja joku sanoisi: "Okei, no, astutaanpa ulos luolasta", mutta haluan teidän ajattelevan, mitä on tuon luolan ovella. Ensinnäkin on Jeesus ja hän on vihainen. (Naurua) Mutta ei se Jeesus, vaan teidän Jeesuksenne ja vanhan massatietoisuuden Jeesus. Ja on tiikereitä ja dinosauruksia ja ihmisiä, jotka ovat satuttaneet teitä aiemmin, ja on ansoja ja odottamatonta ja käärmeitä ja hyönteisiä. Ja kaikki pahat unenne ja kaikki pahat kokemuksenne ovat suoraan tuon oven ulkopuolella.
 
Niinpä silloin kun joku sanoo: "No helvetti, kävellään vain ulos tästä luolasta katsomaan auringonnousua", olette luolassa syystä. Tuossa luolassa ei ole ovea. Tiedätte sen. Mutta kuitenkin on monia esteitä. Niinpä pysytte luolassa ja puhutte auringonnoususta ja yritätte tuntea sitä, mutta jonkin ajan kuluttua myös nuo tunteet ovat poissa. On tunnottomuutta.
 
Sitten yritätte tehdä luolasta paremman. Maalaatte vähän seiniä. Lakaisette vähän. Yritätte kaivaa vähän syvemmälle ja tehdä luolasta vähän tilavamman. Sitten ihmettelette koko ajan, miksi menetätte elämän intohimon. Sitten sanotte: "No, en koskaan hoksaa sitä." Niinpä palaatte kaivamaan, siivoamaan ja siistimään luolaa vähän lisää, aina siihen pisteeseen saakka, että melkein unohdatte auringonnousun.
 
Auringonnousu on siellä. Kävelemme suoraan ulos tuosta luolasta. Kävelemme pahoihin uniinne, Jeesuksen, demonienne ja kaikkien niiden ihmisten luo, jotka satuttivat teitä, ja te tunnette sen. Tullette kaiken tuon pelon ja kauhun ja kaiken. Se tuo esiin kaiken ja kuljemme suoraan sen läpi, koska se on "ja". Ja. "Ja aion nähdä auringonnousun. Nähdään taas luolassa. Hei muuten, ei ole ovea. Ei ole ovea." Vauu! Ja he kaikki seisovat siinä: "Ei, hän on hullu. Hän on hullu." Ei, vaan hän menee katsomaan auringonnousua.
 
Ympärillänne on maailmoja tällä hetkellä, mutta kun elätte tuossa luolassa ja pelkäätte astua ulos siitä, pelkäätte olevanne hullu, pelkäätte fobioitanne, pelkäätte riippuvuuksianne ja pelkäätte itseänne, voitte seistä aivan tuon luolan oviaukolla, tuolla sisäänkäynnillä ja olla astumatta ulos.
 
Aion provosoida ja ärsyttää teitä ja tehdä kaikkea, mitä voin, viihdyttää teitä, mitä tahansa vaaditaan sanoaksenne: "Sillä ei ole merkitystä enää. En välitä, tulenko hulluksi. En välitä, meneekö kehoni päin helvettiä. En välitä, jos häviän. En välitä, koska kaikki on vain yksi suuri "ja". Sitä se vain on. Yksi suuri "ja". Pelot, fobiat, ilot, aistillisuus, valaistuminen ja typeryys – se on "ja". Se on kaikkea yllä mainittua – elämistä luolassa ja elämistä sen ulkopuolella. Ystäväni, se on oivaltamista.
 
Vedetäänpä valtavan syvään henkeä. Ooh! Mmm, mm, mm. Voi tuntea, että tämä on menossa jonnekin. Hmm, hyvä.
 
Ja nyt kauniin musiikin säestyksellä, no, se on itse asiassa enimmäkseen musiikkia ja vähän puhetta. Tässä kauniissa … Tehdään merabh tai miten haluattekin kutsua sitä. Tehdään merabh.
 
Vedetäänpä nyt kunnolla syvään henkeä ja valmistaudutaan. Himmennetään valoja ja kaikki te jotka katselette netissä, liittykää meihin tässä merabhissa. Tekin olette täällä. Olette kanssamme täällä Louisvillessä, Coloradossa.
 
EDITH: Voinko esittää yhden pienen kysymyksen?
 
ADAMUS: Haluatko rikkoa tämän kauniin hetken esittämällä kysymyksen, johon tiedät jo vastauksen?
 
EDITH: Kyllä.
 
ADAMUS: Anna palaa. Mikrofoni.
 
EDITH: No, olen miettinyt …
 
ADAMUS: Mikki. Meillä on oltava mikki, kyllä. Ja laitetaan valot takaisin. Muutamme kaiken täällä, kyllä.
 
EDITH: Mikä ero on … ?
 
ADAMUS: Nousisiko seisomaan?
 
EDITH: Toki.
 
ADAMUS: Hyvä.
 
EDITH: Mikä ero on harhan ja "ja":n välillä?
 
ADAMUS: Aa, se on hyvä kysymys. "Ja" ja harha – mikä on ero? Minä kysyn sinulta.
 
EDITH: Minä kysyin ensin. (Naurua)
 
ADAMUS: Minä kysyin sinulta toiseksi, kolmanneksi, neljänneksi, viidenneksi, kuudenneksi, seitsemänneksi, kahdeksanneksi, yhdeksänneksi, kymmenenneksi, loppuun saakka. Otin kaikki loput numerot, joten …
 
EDITH: Ei.
 
ADAMUS: Ei, ei. Ei ole totuutta, ystäväni, sillä tavalla, kuin haluaisitte ajatella olevan. Ei ole yksittäistä/yhtä totuutta. Jos on jokin totuus, se on "ja". Kaikki on totta. Harhan ja todellisuuden välillä ei ole eroa. Kyse on vain siitä, miten se sattuu, kun juoksette sitä päin.
 
LINDA: Auts.
 
ADAMUS: No, se on hyvin sananmukaista, koska tämä on harhaa. Tämä seinä on ehdottomasti harhaa. Mutta jos juoksette sitä päin – jos juoksette sitä päin tässä ulottuvuudessa – se tavallaan sattuu. Mutta sitten parannutte tai mitä tahansa. Mutta toiset harhakuvat eivät ole yhtä fyysisiä, mutta ne ovat enemmän tai vähemmän harhaa. Yksittäisyys sanoo: "Jos jokin on kiinteä, se on totta. Jos ei ole, sitä ei ole olemassa." Mutta tietysti vastaukseni tuohon on, erityisesti kirjoituspäivistäni: entä rakkaus? Sillä ei ole massaa. Sitä ei voi kaataa lasiin, mutta kuitenkin se sattuu enemmän kuin juokseminen pää edellä seinään. Kyllä, tämä on ihana ajatus, eikö vain? (Vähän naurua)
 
Mutta mikä on totta? Mikä on harhaa? "Ja". Kaikki on totta ja kaikki on harhaa. Mikään ei ole totta, mutta mikään niistä ei ole valetta. Se on ja-juttu taas. Oivallat, että tämä Edith-näytös on harhaa. Se on mielenkiintoinen näytös ja on paljon muutakin. Kyse ei ole siitä, että Edithistä tulee enemmän – kyse on Edithistä ja muista maailmoistasi, joo. Haluaisitko mennä siihen?
 
EDITH: En osaa vastata.
 
ADAMUS: Et osaa vastata. Se on parempi kuin sanoa "en tiedä". (Adamus naureskelee)
 
EDITH: Minun ei siis tarvitse mennä vessaan?
 
ADAMUS: En voi … Mene vessaan. Vien sinut vessaan.
 
EDITH: Ei.
 
ADAMUS: Ole hyvä.
 
EDITH: Ei.
 
ADAMUS: Siitä on jo aikaa, kun olen vienyt naisen vessaan. (Adamus naureskelee) Minä menen, jos sinä menet.
 
EDITH: Ei.
 
ADAMUS: Minä menen, jos sinä menet. Sinä menet ensin. Minä tulen perässä.
 
EDITH: Miksi?
 
ADAMUS: Koska sinun täytyy mennä. En halua nolata sinua kaikkien edessä.
 
EDITH: Minun ei tarvitse mennä vessaan. Ei, en halua mennä.
 
ADAMUS: Ai, hän ei halua mennä – nyt hänen ei tarvitse mennä. "Ja". Se on kuin sinä menet, sinä et mene – ja – samanaikaisesti. Okei.
 
Voiko … Edith? Okei, himmennetään valoja. (Adamus naureskelee)
 
Aistillinen merabh
 
Okei, syvään henkeä. Syvään, syvään henkeä.
 
Ja ennen kuin musiikki alkaa, haluan esittää kysymyksen ja himmensin valoja, jotta te ette nolaa itseänne tai minua. Milloin teillä oli viimeksi todella, todella hyvä aistillinen kokemus? Milloin? (Joku sanoo "hetki sitten", Adamus naureskelee) Se joka on huoneen takaosassa ilman housuja, sanoo: "Hetki sitten". (Naurua)
 
SART: Voiko se olla tässä elämässä?
 
ADAMUS: Joo, tässä elämässä. Minäpä palaan tavallaan purevuuteen tässä. Okei, onko yleisöllä muita huomautuksia? Tarvitseeko kenenkään mennä vessaan tai … okei.
 
Vedetään syvään henkeä ja tullaan tähän hetkeen.
 
Aistillinen kokemus. Voi, tämä on tavallaan valtava aalto, tavallaan valtava ja pakahduttava, tavallaan valtava aistillisen kokemuksen tuulahdus elämässänne. Sellainen aistillinen kokemus, minkä tunnette koko kehossanne. Se hiljentää mielen ja mieli tuntee olevansa harmoniassa. Tuon aistillisen kokemuksen todellinen maininki. Uskaltaisin sanoa, että joko siitä on melko kauan tai sitä ei ole riittävän usein.
 
(Musiikki alkaa)
 
Joskus tästä on jopa syyllisyyttä, koska no, teidän täytyy olla konfiguroitu. Pidän tuosta sanasta. Teidän täytyy olla konfiguroitu. Mutta valtava aistillinen kokemus joka tulee teille ja se voi olla seksuaalinen, kyllä. Voitaisiin varmaan kysyä, voisin kysyä, milloin viimeksi kukaan teistä on saanut todella hyvän fyysisen orgasmin?
 
GERHARD: Eilen illalla. (Adamus nauraa, vähän kikatusta yleisössä)
 
ADAMUS: Okei, lopetetaan musiikki, sytytetään valot ja puhutaan tästä. (Naurua) Laskin leikkiä. Okei, ja ennen sitä, ystäväni?
 
GERHARD: Edellisiltana. (Lisää naurua)
 
ADAMUS: Ja ennen sitä?
 
GERHARD: En muista.
 
ADAMUS: Einat hymyilee. Hän hymyilee. Hyvä. Hyvä sinulle.
 
EINAT: Tämä on outoa. (Adamus naureskelee)
 
ADAMUS: Hyvä sinulle.
 
Sanoisin, ettei tarpeeksi usein – oli se sitten eilen illalla tai koska tahansa, niin ei tarpeeksi usein.
 
Ja jatkaakseni tätä kysymyslinjaa, milloin saitte viimeksi mielen hyvän orgasmin? Mitä, vastako te nyt hoksaatte, että voitte saada mielen orgasmin? Miten ihmeessä kukaan ei ole kertonut teille tästä? Mitä? Joo, mielen orgasmi. Se ei ole silloin, kun laitatte kaiken yhteen ja saatte tolkun kaikesta. Kyse on siitä, kun sillä ei ole merkitystä. Se on hyvä mielen aistillinen orgasmi – tuntea olonsa niin mukavaksi, että voisitte sanoa: "Sillä ei ole merkitystä. Minun ei tarvitse jatkaa konfigurointia. Voin päästää siitä irti."
 
Käsitättekö, mikä helpotus se on mielellenne – mieliraukallenne – kun sanotte: "Minun ei tarvitse selvittää tätä. En koskaan kuitenkaan selvitä. Sitä ei ole kirjoitettu sopimukseen. Se ei ole osa sopimusta. Minun ei tarvitse selvittää sitä." Ja siitä ei tule koskaan loogista. Siinä ei ole koskaan tolkkua, ei koskaan.
 
Kaikki mestarit ovat löytäneet sen. Voi, he tekivät kovasti työtä – filosofit – ja yrittivät saada tolkkua siitä eikä siinä ole tolkkua. Ja sitten kun voitte "jata" sen – tässä "ja":sta tulee verbi – kun voitte "jata" sen, siinä ei tarvitse olla tolkkua. Sillä ei ole edes merkitystä.
 
Sitten alatte saada mielen orgasmeja. Orgasmi on vapautuminen, vapautuminen konfiguroinnista, vapautuminen normista. Joskus se on hyvin voimakas, koska asiat ovat olleet tukahtuneena sisälle. Vapautus on valtava – valtava, käyttääkseni Lindan sanaa.
 
Milloin teillä viimeksi oli hengen orgasmi? Minusta on mukava katsella teidän mieliänne, kun leikitte tällä: "Miten henki saa orgasmin?" Se on vähän kuin Spock. (Adamus naureskelee) Se on niin sisäistä, että sitä tuskin huomaa, mutta jotain suurta tapahtuu sisällä.
 
Hengen orgasmi, vapautuminen, hengen konfiguroimattomuus, vapautuminen koko uskonnollisesta uskosta ja myös henkisestä uskosta, koska ne ovat todellisuudessa hengen ummetusta – uskonnot, filosofiat ja uskomukset.
 
Milloin teillä oli viimeksi henkinen orgasmi? Kenties teillä on ollut muutamia kokemuksia matkan varrella, joidenkin oivallusten, näkemysten, ahaa-elämysten kera, mutta ei riittävästi.
 
Sitä pitäisi olla koko ajan – tietoisuuskehon fyysistä, älyllistä ja henkistä orgasmia eli täydellistä vapautumista, avautumista, ilon virtaamista ulos.
 
Milloin teillä viimeksi oli suuri tietämisen aistillinen aalto? Ei älyllinen, yrittämättä selvittää asioita, vaan ainoastaan sallien tietämisen siinä määrin, että se vei lähes jalat altanne? Ei riittävän usein.
 
Ansaitsette sen.
 
Milloin teillä oli viimeksi tuo musertava aalto, tuo kaunis viisausaalto – aistillisen viisauden aalto – missä on tunne eikä mitään muuta? Ei sanoja. Ei "miten fiksu olen", vaan viisausaalto. Aistillinen tunne – "Minä tiedän, että tiedän. En tiedä, miten helvetissä voin tietää. Sillä ei ole oikeasti merkitystä. Minun ei edes tarvitse yrittää tietää."
 
Mutta rakkaat ystäväni, näiden asioiden pitäisi olla tavallisia, koko ajan. Ei aina silloin tällöin, ei fyysistä orgasmia kerran kolmessa vuodessa, ei ihmettelyä, mikä mielen orgasmi tai henkinen orgasmi on. Näitä pitäisi olla koko ajan.
 
Tiedän, että voitte tuntea sen. Tiedän, että haluatte sitä. Voitteko sallia sen?
 
Siihen ei mitenkään liity: "No, minulla on liian kiire" tai "Huolehdin toisista". Ei. Ne ovat tekosyitä. Ne ovat makyoa. Kaikki tekosyyt olla antamatta itsellenne jotain, mitä ajattelette ansaitsevanne.
 
Se on viisautta, se ei ole ajattelua.
 
Se on aistillisuuden sallimista kehossanne, ei sen rajoittamista.
 
Se on aistillinen sallimisaalto, tuomitsemisen ja rajoittamisen sijasta.
 
"Sinun" aistillinen aalto, aistillinen ja olennainen.
 
Milloin viimeksi tällainen pakahduttava aalto tuli kehoonne, ajatuksiinne, uniinne, sydämeenne?
 
Tämän pitäisi olla luonnollista. Tämän pitäisi virrata. Ja tämän voitte sallia.
 
Aistillisuus merkitsee tiedostamista joka tasolla. Puhun tietoisuudesta. Tietoisuus on tiedostamista, mutta aistillisuus on sitä, kun tuota tiedostamista ns. sovelletaan ja koetaan, voitaisiin sanoa.
 
Aistillisuus … silloin tietoisuus todella koetaan.
 
Ette voi tehdä tätä aistillista orgasmia. Ette voi tehdä sitä, vaatia, että se on täällä. Voitte sallia sen. Ette voi pakottaa itseänne ajatuksilla saamaan sen. Mutta voitte avautua ja sallia sen, vastaanottaa sen.
 
Tehdäänpä se siis nyt.
 
Emme yritä konfiguroida aistillisuutta tässä, vain sallia sen.
 
Vetäkää kunnolla syvään henkeä.
 
Kun musiikki soi, vapauttakaa itsenne.
 
Vapauttakaa itsenne.
 
(Pitkä tauko)
 
Voitteko kuulla teidän kommunikoivan itsenne kanssa ilman sanoja? Ainoastaan tuolla aistillisuudella.
 
Kerroin teille aiemmin, että tietoisuudessa minne olemme menossa, on myös kyse kommunikoinnista. Kerroin teille, että me kommunikoimme – minä puhun teille, rakas Eesan Linda puhuu, Gerhard ja Einat kommunikoivat kauniin musiikkivärähtelyn kautta – mutta voitteko kuulla tuon todellisen kommunikoinnin? En puhu päänne ajatuksista teille, vaan Teidän kommunikoinnista teille? Aah, se on aistillista. Se on erittäin aistillista.
 
Kuunnelkaa. Kuunnelkaa tuota aistillista ilmaisua tapahtuvan teissä joka tasolla, "ja":ssa.
 
(Pitkä tauko)
 
Vetäkää kunnolla syvään henkeä.
 
Miten kauan siitä on, kun teillä oli tuo hyvin syvä henkilökohtainen sisäinen aistillinen kokemusaalto kehossa, mielessä, hengessä, "minä olen" –olemuksessa? Luultavasti liian kauan.
 
Kun kysyin teiltä aiemmin, millaista on ollut tämän vuoden kaksi viime kuukautta, uskaltautuisin sanomaan, että luultavasti kenties tavallaan samanlaista kuin viime vuosi tai viisi vuotta. Ei tarpeeksi tuota todellista aistillisuutta, tuntemista, tiedostamista intiimeillä tasoilla, luovuudessa, viisaudessa, "minä olen" –olemuksessa.
 
Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä.
 
Millainen päivä onkaan ollut. Millainen päivä onkaan ollut. Erityiskiitos mestari G:lle ja Einatille.
 
Tämän päivän lopuksi luultavasti esitätte kysymyksen, joten vastaan. Sanotte luultavasti: "Miltä se näyttää, kun Adamus rakastelee?" (Adamus kääntyy ympäri ja halaa itseään, naurua)
 
Tämän myötä, rakkaat ystäväni, muistakaa, että kaikki on hyvin koko luomakunnassa.
 
Kiitos. Siunausta teille kaikille. (Yleisö taputtaa)