CRIMSON
CIRCLEN MATERIAALEJA
Kharisma-sarja
SHOUD 6: "Kharisma 6" – Adamus
St. Germain, Geoffrey Hoppen kanavoimana
Esitetty
Crimson Circlelle
Minä olen mitä olen, täysivaltaisen
alueen Adamus.
Miten olisi rakkaiden ystäviemme pieni
kunnioittaminen? (Yleisö taputtaa Gerhardille ja Einatille) Kaunista musiikkia,
kaunista musiikkia.
Niin rakas shaumbra, mistä aloitamme?
Mistä aloitamme? Aloitetaanpa lopusta.
SHAUMBRA 1 (nainen): Adamus,
pyynnöstäsi. (Hän ojentaa Adamukselle lautasen, millä on Adamuksen edellisessä
shoudissa pyytämiä tonnikalaleipiä)
ADAMUS: Minulleko?! (Joku sanoo
"vau!") Moi?! (Joku sanoo "ooh!") Tonnikalaleipiä.
LINDA: Oi, tonnikalaa! Oi!
ADAMUS: Mmm! (Joku naureskelee)
Perunalastujen ja suolakurkkujen kera. Palaamme tunnin päästä shoudin
loppuosaan. (Naurua) Kiitos, rakkaani.
SHAUMBRA 1: Ilo minulle.
ADAMUS: Otan vain pikkuhaukun. Mm-mm,
mmmmm, mm-mm, mm-mm, mmmm. (Hän maistelee sormin monia ruokia)
LINDA: Niin tyylikästä, niin tyylikästä
(naurua).
ADAMUS: Mmm! Ihmisruokaa. Mmm.
LINDA: Tässä, tässä. Anna mennä.
ADAMUS: Mm, mm-mm. Ei.
LINDA: Sinulta meni tonnikala ohi.
ADAMUS: Ei. Tarvitsen pöydän, missä on
pöytäliina, ja sopivan tuolin, kynttilän, vähän viiniä tietysti ja kauniin
daamin. (Hän katsoo Lindaa, vähän naureskelua)
LINDA: Oi! Aah! Sait minut puolellesi.
(Lisää naurua)
ADAMUS: Aloitetaanpa lopusta.
Aloitetaanpa lopusta tämä, koska siihen asiat ovat tavallaan menossa. On
todella tylsää aloittaa aina alusta ja mennä loppuun. Mennään siis loppuun ja
katsotaan, mitä helvettiä tapahtuu.
Tämän loppu – teillä on paljon jäämiä
kaikkialla. Olette tavallaan kuin todella likainen tuulilasi, joka tarvitsee
kunnon puhdistamista. Totutte niin katsomaan tuon tuulilasin läpi, että te ette
edes oivalla, miten likainen se on, ennen kuin se pestään ja sitten sanotte:
"Hämmästyttävää! Voin taas nähdä! Voi!"
Siinä te tavallaan olette. Olette
likaisia. (Vähän naureskelua) Se on totta. Jäämiä, energiajäämiä. Tiedän, että
olette käyneet läpi paljon …. Älä, ei minun voileipääni.
LINDA: En koskenut siihen! Yritin vain
laittaa sen ulottuvillesi.
ADAMUS: Okei.
LINDA: Tarvitsetko viiniä välittömästi?
ADAMUS: Teemme merabhin ja minä syön …
LINDA: Näykkien.
ADAMUS: … merabhin aikana. (Muutama
kikatus) Niin, rakas shaumbra …
LINDA. Kuin Costco.
ADAMUS: Aa, missä olimmekaan? Ai niin,
olette likaisia. (Lisää kikatusta) Teillä on energiajäämiä. Olette tehneet
valtavan määrän irtipäästämistä. Voi, tuo irtipäästäminen on jatkunut vuosia ja
vuosia ja vuosia ja vuosia ja vuosia ja itse asiassa se on erittäin lyhyt aika
ottaen huomioon ne kerääntyneet uskomukset, ajatukset, haavat ja kaikki muut,
mistä täytyi päästää irti. Olette tehneet hyvää työtä riisumisessa. Et sinä
henkilökohtaisesti (naurua) Minun on kanavoitava jotain tuolla. (Adamus
naureskelee)
Olette tehneet hyvää työtä noiden
kerrosten irtipäästämisessä eikä se ole ollut helppoa. Se ei ole ollut helppoa,
koska no, on huolta. Mitä jos otatte seuraavan kerroksen pois? Miten
haavoittuva ja vereslihalla sitten olette? Noista vanhoista kerroksista ja
haavoista on myös tiettyä lohtua, uhritunteesta on tiettyä lohtua. Siitä on.
Minulla on ollut sitä itselläni. Täällä on vielä vähän sitä energiaa, mutta
olette päästäneet irti suurimman osan siitä, mikä on hyvä asia, ja siksi voimme
tehdä, mitä teemme nyt. Mutta on edelleen joitain jäämiä, jotka haluamme puhdistaa.
Teemme sen tänään.
Tuo jäämä itse asiassa vetää edelleen
samanlaisia tilanteita elämäänne. Vain vähän jäämää – on vähän tuota vanhaa
jäämää teissä, vähän tuota uhrienergiaa, vähän tuota pelkoenergiaa. Joillakin
teistä täällä – en katso ketään erityisesti – on pimeyttä, pimeysenergiaa.
(Adamus naureskelee)
Okei. Jokainen teistä on leikkinyt
pimeyden kanssa, se on vain osa kasvamista. Olette leikkineet pimeyden kanssa.
Se on myös hyvin aistillista – tuo pimeys – hyvin aistillista ja pimeydessä on
paljon valtaa/voimaa. Melkein ihmettelisi: "Miksi edes haluaisin mennä
valoon? Valossa ei ole mitään tuota suurta energiaa. Se on pimeydessä. Siinä on
valtavaa voimaa, valtavaa viettelyä, joo." Ei siis mikään ihme, että
teillä on edelleen vähän tuota jäämää.
Muuten, kasvatte ja opitte, ettei
tarvita voimaa/valtaa, sitten kun todella päästätte irti tuosta vanhasta
pimeydestä. En katso ketään … mutta te (katsoen kameraan). Te jotka katselette
netissä, joo te. Tiedätte, että puhun teistä nyt. Joo, kyse on teistä.
Aiomme siis puhdistaa sitä tänään.
Teemme erittäin kivan merabhin, joo, kauniin maailmanluokan musiikin kera ja
päästämme irti siitä. Teemme sen vaivattomasti, kauniisti.
Kuten Cauldre ja Linda sanoivat
aiemmin, ystäväni, yksi asia missä olette todella hyviä kerääntyessänne yhteen,
on turvallisten tilojen luominen. Yksin ette ole yhtä hyviä. (Adamus
naureskelee, Linda haukkoo henkeään, vähän naureskelua yleisössä) Ette ole!
Ette ole oikeasti kovin hyviä henkilökohtaisesti luomaan turvallista tilaanne,
koska tuotte aina roskanne siihen. Mutta silloin kuin joku kehottaa teitä
luomaan yhdessä turvallisen tilan, olette hyvin kohteliaita ja jätätte roskanne
turvattomaan paikkaanne ja tulette itse turvalliseen paikkaan.
Teidän pitäisi kaikkien nauraa nyt
hysteerisesti. Osuinko arkaan kohtaan? (Vain muutama naurahdus)
LINDA: Oikeasti?!
ADAMUS: Luulen, että pidämme tänään
todella pitkän puhdistussession. Yhdessä olette hyviä luomaan turvallisia
tiloja, tällaisen tilaisuuden kuin nyt. Täällä on melko turvallista, kunnes
alan kuljeskella. Melko turvallista. Voitte vain rentoutua valaistumiseenne
täällä. Itse asiassa huomasiko kukaan musiikin soidessa, että täällä on jotain
hyvin erilaista tänään, erilaista tässä huoneessa. Huomasiko kukaan? Se ei ole tonnikalaleipäni.
(Adamus naureskelee) Hyvin erilainen dynamiikka, josta puhun hetken kuluttua,
mutta palataanpa loppuun.
Annamme todella tuon jäämän puhdistua
ja sitten annamme tuon kharisman säteillä, tuon valon säteillä. Tuon valon mikä
on teissä tällä hetkellä, mutta tavallaan pidättelette, ette ole aivan varma,
mikä tuo valo on. Ette ole aivan varma, oletteko valmis päästämään sen ulos.
Kerron teille tämän: jos ette päästä
sitä ulos tänä vuonna – tarkoitan nyt, juuri nyt – tulee hyvin epämiellyttävää.
On hyvin kurjaa. Olette tavallaan "tee se tai kuole" –kohdassa. Tee
se … (Adamus naureskelee)
LINDA: Häh!
ADAMUS: Ei kuolla kuolla, vaan kuolla –
tiedättehän – käytän vain ihmissanontaa. Tee se tai kärsi helvetisti. (Muutama
naurahdus) Kenties ilmaisen sen vähän liian voimakkaasti. Tee se tai tuhoudu.
Ei, se …
LINDA: Voi eiii!
ADAMUS: Se ei kuulosta oikealta.
LINDA: Se oli parempi! (Lisää
naureskelua)
ADAMUS: Miten pystyn pehmentämään sitä?
LINDA: Haluatko suolakurkun?
ADAMUS: En voi! Miten voin olla
selkeämpi? On aika säteillä valoanne. On aika antaa tuon kharisman tulla ulos,
muuten kehoanne särkee ja mielenne on täysin tolaltaan, kuten se on jo. Ja
siitä tulee kurjaa ja sitten päästätte lopultakin tuon valon ulos ja sanotte:
"Miksi et kertonut minulle sitä aiemmin?"
Vedetäänpä siis kunnolla syvään henkeä
tälle.
Voitaisiin siis sanoa, että olemme mielenkiintoisella
tavalla jo tehneet tuon puhdistuksen. Olemme jo päässeet eroon tuosta jäämästä.
Tuosta jäämästä, tuosta asiasta mikä saa teidät jatkuvasti saamaan samoja
kokemuksia uudestaan ja uudestaan, koska tuo jäämä on kuin magneetti. Se vetää
jatkuvasti samantyyppisiä ihmisiä, samantyyppisiä kokemuksia, vaikka sanotte
itsellenne: "Aion olla valaistunut. Aion olla korkeassa
tietoisuudessa", mutta tuo tahmea aine tuo silti jatkuvasti samoja vanhoja
kokemuksia.
Laitetaanpa siis tietoisuutemme kaiken
tuon jäämän puhdistamiseen, irtipäästämiseen. Huh! Voi, jokin muuttui
huoneessa.
Olemme shoudin alussa nyt. Huomasitteko
jotain todella erilaista täällä tänään? Joo, päästitte jo irti jäämästä.
KERRI: Jihuu!
ADAMUS: Kiitos. (Naurua) Yksinäinen
mutta voimakas ääni huoneen takaosasta. (Adamus naureskelee)
Pointtini on tämä: se on jo tapahtunut.
Siitä syystä tähän meneminen tuntui erilaiselta, kun aloitimme, kun musiikki
soi. Siitä syystä jotain erilaista tapahtui. Meidän ei tarvinnut valita
lineaarista polkua siihen pääsemiseksi. Se oli jo olemassa. Odottakaa enemmän,
enemmän ja enemmän sitä elämässänne. Teidän ei tarvitse enää polkea pyörää
elämäntietä pitkin. Kuten Tobias sanoi vuosia sitten: "Te olette paikoillanne.
Nyt kaikki liikkuu. Kaikki tulee teille." Aah, mikä ajatus. Voitteko
oikeasti sallia sen? (Muutama ihminen huutaa "kyllä") Kolme ääntä,
kolme ääntä tällä kertaa. Tilanne paranee, hyvä.
Saint
Germain ja shaumbra
Kerron teille pienen tarinan, jonka
kerroin Kvanttisallimisessa, mutta halusin todeta sen kaikille shaumbroille.
Vähän ennen kun Tobias lähti 2009,
lähti reinkarnoituakseen taas tänne maan päälle … Ja muuten, Sam on tullut
paljon aktiivisemmaksi Crimson Circlen toiminnassa … Ja meidän on pysähdyttävä
tähän hetkeksi, kunnes tulevaisuus kohtaa nykyisyyden ja kahvini tuodaan
nopeasti. Luulisi – luulisi, että vaikka olen vain ylösnoussut mestari, joka on
opettanut enemmän ylösnousseita mestareita kuin kukaan toinen ylösnoussut
mestari, luulisi, että kahvi ilmestyisi taianomaisesti.
LINDA: Älä viitsi! Sait
tonnikalaleivän, suolakurkkuja ja perunalastuja! Ja vikiset edelleen?!
ADAMUS: Mutta miten syön sen ilman
kahvia?
LINDA: Coke lightin kanssa.
ADAMUS: Yäk!
LINDA: Jossa on Splendaa.
ADAMUS: Oho! (Yleisö sanoo
"äh")
LINDA: Voi ei!
ADAMUS: Voi ei! Ja katsoisitteko tätä
(viitaten kuppiin, jonka joku antoi Geoffille ja Lindalle) Oikeasti. Sanoin,
että olette hyviä luomaan turvallisen tilan ollessanne yhdessä, mutta kun joku
oli yksin eikä ollut turvallisessa tilassa, hän teki kynttilänjalan,
kristallikynttilänjalan ja laittoi sen päähän muovimukin, ihan kuin joisin siitä
tätä litkua, mitä tässä on?
LINDA: Tässä, minä vaihdan. (Linda
tarjoaa hänelle Sandran tuomaa kahvia)
ADAMUS: Kunnioittakaa enemmän … aah!
LINDA: Vaihdan kanssasi.
ADAMUS: Ja kunnon …
LINDA: Ole hyvä.
ADAMUS: … kunnon muki.
LINDA: Ole hyvä.
ADAMUS: Kyllä.
LINDA: Ole hyvä.
ADAMUS: Aah, hmm.
LINDA: Okei, onko valittamiset nyt jo tehty?
ADAMUS: Kyllä. Ja muuten … (hän näyttää
keskisormia Sandralle) tässä keskisormen näyttämisestä minulle aiemmin.
LINDA: Gulp! Voi ei! (Naurua)
ADAMUS: Minä näin sen! Näin sen. Peitän
sinut nyt kaikilla täällä ja netissä olevien jäämillä. (Yleisö sanoo "voi
ei!", kun hän elehtii taas)
LINDA: Voi ei! Mitä
"keskisormi" merkitsee? En ole varma, kääntyykö se.
ADAMUS: En usko, että meidän täytyy
mennä nyt sille tielle.
Siis, missä olimmekaan? Ai niin, olin
kertomassa teille koskettavaa tarinaa, mutta …
LINDA: Keskisormi häiritsi sinua.
ADAMUS: Minua häirittiin.
Siis kyllä, Tobias, 2009 valmiina
tulemaan takaisin maapallolle, inkarnoitumaan takaisin maapallolle ja hän sanoi
minulle: "St. Germain, jonain päivänä opit rakastamaan shaumbroja yhtä
paljon kuin minä."
LINDA: Mmm.
ADAMUS: Hän rakasti todella teitä
kaikkia hyvin syvästi. Hän halusi todella ottaa kaikki ongelmanne, kaikki
heikkoutenne, kaikki epävarmuutenne pois, mutta hän tiesi, ettei voisi tehdä
sitä.
Hän rakasti teitä todella ja kun hän
sanoi minulle tämän, se kosketti minua syvästi. Ja sitten tunnustelin teitä.
(Vähän naurua, Adamus naureskelee) Tunnustelin tätä ryhmää. Hämmästyttävä
ryhmä. Jos ei mitään muuta, niin todella sitoutunut, kenties pakkomielteisen
sitoutunut omaan valaistumiseensa. Mutta se on hyvä asia.
Tunnustelin sitä ja tiesin, että meillä
olisi hyviä aikoja yhdessä ja meillä olisi rankkoja aikoja. Tiesin, että minun
olisi käytettävä lähes kaikkea, mitä laukussani oli … no, ei temppulaukussani,
vaan oivaltamislaukussani. Minun olisi vedettävä esiin melkein kaikki, koska te
olette kaikki käyneet läpi melkein kaiken. Olette käyneet läpi elämiä
uskonnollisissa veljeskunnissa, mysteerikouluissa ja kirkoissa. Teitä on
rääkätty kaikin tavoin, mitä voitte kuvitella, ja olette rääkänneet toisia melkein
kaikin tavoin. Niinpä tiesin, että minun olisi käytettävä melkein kaikkea –
provosoinnista siihen, että jotkut teistä suorastaan suuttuvat minulle. Ei niin
paljon ollessamme yhdessä tällä tavalla, mutta tiedätte, keitä olette – en
katso ketään, paitsi netissä katselevia. Suututtamista, viihdettä, häiriötekijöitä
ja myös menemistä ydinenergioihin merabheilla hyvin turvallisessa paikassa.
Niin se on, ystäväni, että aloin
työskennellä kanssanne ja oivalsin, miten sitoutuneita olitte – ja
hämmentyneitä toisinaan, mutta todella sitoutuneita siihen, että homma tulee
tehtyä.
Toinen kaunis asia oli oivaltaa, että
te ette ottaneet asioita itsestäänselvyytenä. Käytitte arvostelukykyä myös
minun kanssani, palasitte aina, aina siihen, tuntuiko jokin oikealta teille vai
ei – ja riippumatta siitä, mitä sanoin ja tein, oli hyvin suurta
tinkimättömyyttä ja arvostelukykyä.
Se vaikutti valtavasti. Olemme
kulkeneet pitkän tien suhteellisen lyhyessä ajassa. Tiedän, ettei se teistä
tunnu lyhyeltä ajalta, mutta se todella on. Ja uskollisena Tobiaksen sanoille,
olen oppinut rakastamaan teitä kovasti ja sen yli. Minulla on valtavaa
kunnioitusta jokaista teitä kohtaan siitä, mitä teette. Se ei ole helppoa. Se
ei ole helppoa.
Olisi melkein helpompaa vain jättää
fyysinen keho ja lähteä kuin pysyä tässä rajoittuneessa tilassa. Melkein
helpompaa sanoa: "Menin pidemmälle, mihin ajattelin kykeneväni tässä
elämässä. Ja nyt – huh! – siitä on tulossa vähän vaikeaa, joten aion lähteä
pois. Palaan takaisin myöhemmin. Annan jonkun toisen ottaa johtopaikan."
Mutta ette ole tehneet sitä. Olette pitäytyneet siinä ja käsitän, miten
vaikeaa, hämmentävää, ahdistavaa ja kaunista se on.
Nyt
on se aika
Siis, ystäväni, sanon tämän, koska
tiedän myös, että tämä on oivaltamisen vuosi vaihtelevassa määrin ja
vaihtelevilla tavoilla, mutta saatte ainakin vilauksia siitä, ainakin
konkreettisia kokemuksia siitä. Se ei välttämättä merkitse, että tiedätte
yhtäkkiä kaiken, koska sitä valaistuminen ei ole. Mutta saatte noita
läpimurtoja ja vilauksia, mitkä ovat erittäin tärkeitä. Erittäin tärkeitä,
koska sitten kun saatte niitä, tiedätte sen mahdolliseksi. Tiedätte sen
todeksi. Sitten kun saatte todellisen tietoisuusläpimurron, niin tiedätte, että
voitte saada sen uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Sitten alatte oivaltaa,
että voitte saada tuon täyden tietoisuustilan ja voitte saada myös rajoittuneen
ihmistilan. Ne voivat olla yhdessä. Voitte edelleen kokea ihmiselämää tavalla,
millä olette aina halunneet kokea, ja olla silti hyvin tietoinen, oivaltanut ja
jumalainen yhdessä – yhdessä ja erikseen – mutta voitte kulkea tällä
planeetalla mestarina ja voitte nauttia tästä planeetasta ihmisenä.
Tämä on oivaltamisvuosi jokaiselle
teistä. Kyse ei ole tästä kalenterivuodesta, mutta nyt on tuon oivaltamisen
aika. Olette maksaneet kaikki maksut. Olette käyneet kaikki kurssit. Olette
tehneet kaiken kärsimisen ja nyt on se aika.
Jokin on muuttunut teissä ja
planeetassa. Jokin jatkaa muuttumista tässä, mitä kutsumme Uudeksi Maaksi –
oivallus, että Uusi Maa voi olla täällä, tällä maapallolla. Kenties vanha
maapallo ei edes tunnista sitä tai tiedä, mikä se on, mutta te tiedätte ja se
on tärkeää.
On oivaltamisvuosi tavalla, mitä ette
ole ehkä odottaneet, ja kenties se tulee teille, silloin kun vähiten odotatte
sitä. Se voi tulla, kun istutte täällä shoudissa. Se voi tulla, kun kävelette
puistossa. Se voi tulla jonkin myllerryksen keskellä. Mutta alatte saada näitä
läpimurtoja. Alatte ymmärtää, mitä tietoisuus on.
Käytän sitä termiä paljon – tietoisuus.
Se on tiedostamista. Se on sitä, mihin laitatte oivalluksenne. Se on sitä, mihin
laitatte tiedostamisenne. Se on sitä, mihin laitatte Itsenne.
Se on mielenkiintoinen sana. Sitä on
käytetty ikuisuuksia eivätkä vieläkään monet ihmiset oikeasti ymmärrä sitä,
koska perimmäinen tietoisuus on kokemus ja sen saatte tänä vuonna – sanat ylittävän
oivalluksen, kokemuksen siitä.
Se on jotain hyvin henkilökohtaista ja
intiimiä. Siinä ei ole kyse Jumalasta ja enkelien tulemisesta alas. Siinä
olette te itsenne kanssa. Ja tuossa kokemuksessa, tuossa läpimurrossa,
oivallatte asioita itsestänne, jotka ovat hyvin laajentavia …
"kaunis" ei ole läheskään oikea sana. Se on hyvin loistavaa. Sitten
oivallatte, että se oli aina olemassa. Aina olemassa.
Se on erittäin kummallinen tunne.
Tiedän sen omista henkilökohtaisista kokemuksistani ja työskentelystäni toisten
ylösnousseiden mestareiden kanssa. Se on hyvin kummallinen kokemus, koska
tuolla oivaltamishetkellä tavallaan sanotte: "Tiedän sen olleen aina
olemassa. Vaikken oivaltanut sitä, tiesin, että se oli aina olemassa." Se
oli jotain, mikä oli varjossa, aina läsnä kanssanne, mutta yhtäkkiä se
valaistaan ja se on sinä. Se on todellinen "sinä". Se on
hämmästyttävä "sinä".
Se on erittäin kummallinen kokemus –
"No, jos tiesin, että se oli olemassa, ja jos se oli hyvin tuttua, jos
tiesin, että se oli olemassa, miksen oivaltanut sitä aiemmin? Mikä esti minulta
sen? Miksi en vain sallinut sitä?"
Siihen on paljon syitä. Voitaisiin
sanoa, että tuo vapaa Itse – oivallettu Itse ns. tulevaisuudesta, mutta se ei
oikeasti ole – tuo oivallettu Itse salli teidän, ihmisen, käydä läpi omat kokemuksensa,
mitä olivat sen kokemuksia. Ei oppituntien tai evoluution vuoksi, vaan
pelkästään kokemisen vuoksi. Se salli itsensä saada syvän kokemuksen ihmisenä
olemisesta. Ja siksi oli tällainen keinotekoinen erillisyys ihmisen ja
jumaluuden väillä.
Ja voisitteko kuvitella myös jumaluuden
tällä itsensä kosmisen oivaltamisen hetkellä sanovan: "En täysin
oivaltanut, mitä kävin läpi ihmisenä. Se oli aina olemassa. Kokemukset olivat
aina olemassa, mutta en oikeasti oivaltanut niitä."
Se on siis tämän Itsen kaikkien osien
kaunista oivaltamista ja saatte tämän kokemuksen eri muodoissa. Kerron teille
sen nyt. Saatte tämän kokemuksen, koska olette valmis. Olette ehdottoman
valmis.
Ja puhun kaikille tässä huoneessa,
mutta myös katselemassa. Ja tämä kokemus, tämä läpimurto – tai läpimurrot – on
myös hyvin vaikea, koska teistä tuntuu siltä, että teidät vedetään takaisin
rajoittuneeseen todellisuuteen. Teistä tuntuu, että teidät vedetään takaisin
massatietoisuuteen, ja olette siinä monin tavoin. Yritätte tarttua tuohon
kokemukseen ja toistaa sen, tehdä sen uudestaan. Ette voi saada sitä
tapahtumaan. Se vain tapahtuu.
Se johtaa jonkinasteiseen masennukseen,
ahdistukseen (Linda ojentaa hänelle kahvia), kahviin (naureskelua) ja silloin
nauratte. On erittäin vaikeaa nauraa, mutta silloin nauratte. Haluatte kokea
sen uudestaan. Kun olette maistaneet tuota vapautta, mikään muu ei riitä. Kun
olette maistaneet tuota Itsenne osaa – voitaisiin kutsua sitä ehkä "Itsen
rakkaudeksi" – on erittäin vaikeaa palata takaisin rajoittuneeseen
ihmistietoisuuteen, ja on masennusta, vihaa, liikayrittämistä toistaa tuo
kokemus.
Sanotaanpa, että saatte tuon kokemuksen
ollessanne kalastamassa. On kaunis kesäpäivä ja kalastatte, kuten mestarit
mielellään tekevät, ja saatte tämän kokemuksen ja se on yksi näistä asioista,
mitä on vaikea ilmaista sanoin. Ja palaatte rannalle, palaatte kotiinne,
palaatte elämäänne ja masennutte, koska yhtäkkiä teistä tuntuu kaikki taas
supistuvan tai rajoittuvan.
Mitä te siis teette? No, menette
seuraavana päivänä veneelle, soudatte samaan paikkaan ja alatte taas kalastaa.
Se on kuin: "Hitto soikoon! Missä on oivallukseni?" Ajattelette
melkein, että kyse oli veneestä tai kaloista tai vavasta tai mistä tahansa.
Ette pysty luomaan sitä uudestaan tällä tavalla.
Voitte oivaltaa, että sitten kun
läpimurto tapahtuu – tarkoitan todellinen oivaltaminen, tiedän teidän kaikkien
saaneen sitä jossain määrin, mutta tämä ylittää kaiken, mitä olette aiemmin
kokeneet – kun saatte tämän kokemuksen, on tuo sisäinen tietämys, että se on
olemassa. Se ei ole enää vain puhetta. Se ei ole vain kokoontumistamme tällä
tavalla kerran kuussa. Se on hyvin totta ja se on aikaa, jolloin vedätte pari
kertaa kunnolla syvään henkeä ja vain sallitte. Se ns. kiertää takaisin.
Ylipelkistän sitä, mutta saatte tämän
läpimurto-oivalluksen, tämän hämmästyttävän "Voi! Tämä osa oli aina
olemassa" –kokemuksen – rakkauden, myötätunnon ja vaivattomuuden – saatte
tuon oivalluksen ja palaatte ihmiselämäänne. Voitaisiin sanoa, että läpimurto
tekee tavallaan mielenkiintoisen spiraalin – ylipelkistän sitä – mutta
mielenkiintoisen spiraalin ylös jumaluuteenne ja sitten taas takaisin alas.
Teillä kulkee näitä kauniita energiaspiraaleja ja ne kohtaavat uudestaan ja
uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Ja jossain kohtaa ne pysyvät yhdistyneenä.
Ne pysyvät tietoisuudessa toisistaan.
Silloin teillä on leveä hymy
kasvoillanne, tavallaan typerä hymy. Nimittäin mestarit hymyilevät typerästi,
koska he voivat. (Adamus havainnollistaa sen, vähän kikatusta) Typerä hymy.
Teillä on tuo leveä, typerä hymy kasvoillanne ja tiedätte, että olette
oivaltanut, että olette "minä olen" ja voitte olla edelleen ihminen.
Ja se on hämmästyttävä asia.
Käsitättekö, ettei muilla mestareilla
ollut koskaan tilaisuutta jäädä maisemiin ja esittää edelleen ihmistä? Te
voitte esittää rajoittunutta ja tietää, että oikeasti te ette ole. Voitte
esittää "minua raukkaa" ja tietää, että oikeasti te ette ole. Voitte
esittää ehdottoman hämmästyttävää luovaa olentoa, ihmisolentoa ja olette sitä,
mutta olette myös jumala. Voitte esittää mitä tahansa haluatte.
Siksi odotan kirjani julkaisemista, "Tietoisuusnäytös",
koska silloin todella ymmärrätte. Kyse on vain tietoisuusnäytöksestä, näytöksestä.
Voitteko kuvitella näyttelevänne, mitä haluatte, huolehtimatta, että jumiudutte
siihen? Ajattelematta, että vain teeskentelette sen – leikitte vain
tietoisuudella. Kenties se on alaotsikko kirjaan, mitä ei ole vielä julkaistu
"Tietoisuudella leikkiminen". Aah, se on hämmästyttävää! Hämmästyttävää.
LINDA: Tässä on nenäliina ongelmaasi
varten. (Vähän naureskelua)
ADAMUS: (teeskennellen itkevänsä) Tässä
on nenäliina, mihin voi kirjoittaa Cauldrelle muistutuksen kannen
viimeistelystä.
Siis, rakas shaumbra, vedetäänpä syvään
henkeä tälle.
Kyllä, olen alkanut rakastaa teitä
kovasti ja tämä on vuosi, jolloin alamme oivaltaa. Se on joko tai. Kerro
teille, että jos emme ala oivaltaa nyt, joko te lähdette pois turhautumisesta
ja inhosta minua tai itseänne kohtaan. Joko te lähdette, koska olette vain niin
valmis, että te ette halua pidätellä enää. Joko te lähdette tai minä lähden. Se
on lupaus. (Joku sanoo "ei") Joo, joo. Itse asiassa kyllä, ja itse
asiassa se on hyvä uutinen. Koska jos te ette pääse tietoiseen oivaltamiseen,
sanotaan, tänä vuonna, seuraavien kahden- … ensi vuoden ystävänpäivään mennessä
– siihen on vähän yli vuosi. Jos te ette pääse, en tunne, että olen tehnyt
työni ja hakannut teitä riittävästi (naurua), viihdyttänyt teitä, tehnyt mitä
tahansa. En tunne, että olen tehnyt työni. En tunne, että olen näyttänyt
teille, keitä oikeasti olette. Niinpä lähtisin, jos ei tapahdu oivalluksia.
Se ei merkitse teitä jokaista,
ainoastaan viittä. Ainoastaan viittä. Siis olkaa kilttejä, olkaa kilttejä te
viisi. Tulkaa esiin. Tulkaa nyt! Aloitetaan kampanja "Pidä Adamus
messissä", joten tarvitsen viisi! (Tauko) Se oli hauskaa minun mielestäni.
(Muutama naurahdus)
Luulen siis, että se on hyvä lupaus
tehdä toisillemme nyt – ensi vuoden helmikuuhun mennessä. Merkitsemme muistiin
tuon päivämäärän. Joko te olette lähteneet tai minä lähden tai saamme
oivalluksen.
LINDA: Miltä lähteminen näyttää?
ADAMUS: Tota, tällaiselta. Odota hetki.
Sammutetaan valot ja suljetaan internet. (Huone pimenee, vähän naureskelua)
(Tauko)
Riittääkö?
LINDA: Ok.
ADAMUS: (naureskellen) No niin, en ole
vetoa lyövä mies tai vetoa lyövä mestari, ellen tiedä voittavani. (Vähän
kikatusta) Älä koskaan lyö vetoa, ellet tiedä voittavasi. Tämän siis pitäisi
kertoa teille jotain siitä, mitä tiedän tulevaisuudesta. En ole selvänäköinen.
En ennusta. Olen jos siinä, joo. On 14.2.2016. Adamus teki hyvää työtä! (Yleisö
taputtaa ja Adamus naureskelee, sitten heittää lentosuukon Lindalle)
Jatketaanpa sitten.
Tämä on … Muuten, se on hyvin kaunista.
Haluan teidän kaikkien alkavan tehdä sitä. Ajattelette tulevaisuutta jonain,
mitä ei ole vielä tapahtunut. Roskaa. Se on jo tapahtunut. Kyse on oikeasti
siitä, miten haluatte järjestää elementit. On elämän elementtejä – vähän
energiaelementtejä ja muuttujia ja asioita, syitä ja seurauksia ja seuraamuksia.
Mutta ne ovat kuin pelipöydän nappuloita. Voitte järjestellä ne haluamallanne
tavalla. Teidän ei tarvitse järjestää niitä lineaariseen järjestykseen tästä
päivästä huomiseen ja ensi viikkoon, ensi kuukauteen. Ei! Sekoittakaa niitä.
Tuokaa tulevaisuus tähän nyt. Se on ehdottomasti mahdollista. On erittäin
hauskaa, kun voi leikkiä sillä tavalla.
Tietoisuusvuosi
Tämä on tietoisuusvuosi, kuten sanoin
ProGnostissa. Tota, joka vuosi on tietoisuusvuosi itse asiassa, mutta se
kuulostaa hyvältä. Se on kiva otsikko. Tämä on tietoisuusvuosi, mutta niin oli
viime vuosikin. Mutta tämä on todella tietoisuusvuosi. (Naurua) No, itse
asiassa se on, koska viime vuosi oli tietoisuusvuosi ja sitten tuli vähän
tietoisuutta. Niinpä tämä vuosi on oikeasti … Tämä on supertietoisuusvuosi.
(Naurua ja joku sanoo "kvantti") Kvantti! Korkeaoktaaninen
kvanttisupertietoisuus.
Ja se on. Miksi? Miksi? Koska minä
sanoin niin ja koska te sanoitte niin ja – ja tiedättehän, tämä on kaunis asia
ymmärrettäväksi – todellisuus luodaan sinne, minne laitatte tietoisuutenne.
Yhtäkkiä todellisuus tulee sinne, missä ei ollut ennen mitään, koska tietoisuus
on siellä.
Jos siis sanotaan: "Joo, tämä on
tietoisuusvuosi", sitten se on! Se on nimittäin näin yksinkertaista. Se on
näin yksinkertaista. Jos sanotte: "Tämä on läpimurtovuosi minulle",
sitten se on! Siihen laitatte tietoisuutenne, tiedostamisenne.
Yhtäkkiä puhun ja ikään kuin sanon:
"Joo, aion lähteä, jos te ette saa läpimurtoa tai te lähdette ja sitten
minulla ei ole ketään, kenelle puhua", ja laitan tietoisuuteni siihen.
Siinä oli tavallaan tyhjiö ja täytimme sen. Ja nyt vain sukellamme siihen ja
nautimme siitä, rakastamme sitä.
Kun siis sanon, että tämä on
tietoisuusvuosi, no, kenties se ei ollut 10 minuuttia sitten, mutta siitä tulee
nyt, koska tietoisuus on siinä. Voi laittaa tietoisuuden ehdottomaan tyhjiöön –
ei-mihinkään, tyhjään tilaan, ei edes tilaan – ja se herää henkiin.
Miten luulette, että maapallo luotiin?
Luuletteko, että pieniä perhosia tuli tänne enkeliperheistä ja ripotteli pientä
perhospölyään? No, tavallaan vähän. (Naurua) Niillä oli tietysti yksisarvisten
apua ja … (lisää naurua) Ei! Tapahtui tavallaan: "Vau. Tarvitsemme jonkin
paikan. Paikan mikä on todella erilainen kuin mikään muu paikka, missä olemme
olleet. Tarvitsemme paikan, missä voimme näytellä todella eriskummallisella,
oudolla, kummallisella ja sekopäisellä tavalla. Laitetaanpa siis tietoisuutemme
tähän kummalliseen paikkaan." Ennen sitä ei ollut kummallista paikkaa ja
sitten se yhtäkkiä tulee. Sitä kutsutaan maapalloksi ja universumiksi. Ja
yhtäkkiä se alkaa olla.
Se ei vaatinut yhtään energiaa. Se ei
vaatinut yhtään energiaa. Se ei vaatinut yhtään voimaa. Se ei vaatinut
joukoittain enkeleitä. Se ei vaatinut Jumalaa. Ei, ei. Se vaati vain pari meitä
hengailemassa sanoen: "Lähdetäänpä löytömatkalle. Laitetaan tietoisuutemme
Planeetta Kummalliseen ja sitten annetaan sen tapahtua."
Ja se on hämmästyttävää. Tietoisuus –
puh! – loi yhtäkkiä universumin tuosta vaan. Naps! Se vei itse asiassa
seitsemän päivää – kuusi päivä ja pidin seitsemännen vapaata. (Paljon naurua)
Aah!
LINDA: Aah! Hah, hah, hah!
ADAMUS: Aah! Hah, hah.
LINDA: Aah! Hah, hah.
ADAMUS: Ja arvatkaa mitä? Niin tekin
teitte? Niin tekin teitte. Me vain: "Aah, levätäänpä tänään." Joo.
(Adamus naureskelee) Yritän vain nähdä, kuka on hereillä ja kuka ei.
Siis laitoimme vain tietoisuuden siihen
ja sitten peräännyimme ja osittain tässä kohtaa ihmiset joutuvat vaikeuksiin.
Laitatte siis tietoisuutenne jonnekin ilman energiaa, ilman voimaa. Se on vain
tiedostamista. Siinä kaikki. Vain: "Voi kyllä, kummallinen
planeetta." Tiedostaminen, tietoisuus on siinä ja sitten se alkaa
kukoistaa. Sitten peräännytään. Hyvä luoja luo ja sitten – puh! – vapauttaa
luomuksen. Miksi? Koska sitten se jatkaa laajentumista. Se jatkaa luojan
perimmäistä ilmaisemista tavalla, mitä luoja ei ehkä olisi pystynyt
kuvittelemaan itse.
Luot jotain. Se on kaunista. Joo
tarkoitan, että luominen on kaunista. Luot jotain, kuten Planeetta Kummallisen
ja sitten peräännyt ja katsot, kun omat luojaenergiat jatkavat laajentumista ja
ilmaisemista takaisin sinulle, luojalle, tavoilla jotka ovat rajattomia,
tavoilla joita et ehkä olisi edes pystynyt kuvittelemaan.
Mielikuvitus ja luovuus – ne ovat
tavallaan yhdessä – ovat sellaisia, että ne jatkavat laajentumista. Joo!
Luovuus ei ole yksittäistä. Kyse ei ole siitä, että luot maalauksen ja se on sitten
siinä. Se roikkuu seinällä. Tarkoitan, että niin voisi luulla, mutta ei, se
jatkaa laajentumista moniulotteisesti. Siitä syystä jotkut suuret mestarit
pystyivät todella maalaamaan ihmisiä maalauksiin, vangitsemaan heidät sinne,
vangitsemaan heidän – tota, se ei ole heidän sielunsa, mutta he luulivat sitä
heidän sielukseen – heidän energiaolemuksensa. Ja tuo maalaus jatkaa
laajentumista ja ilmaisemista.
En halua mennä siihen nyt, mutta osa
maailman voimakkaammasta mustasta magiasta on tehty maalauksilla ja vähän
musiikilla. Voi, erittäin helppoa! Erittäin helppoa. Jotkut ihmiset
ajattelevat, että heidän täytyy tehdä kirouksia (naurua, kun Adamus nostaa taas
keskisormet) tai vastaavia asioita ja yrittää vaikuttaa … Teen sen uudestaan
kameralle (hän näyttää taas keskisormiaan) Kiitos. Joo, tässä on ylösnoussut
mestarinne, joka peukuttaa teille! (Lisää naurua)
Okei, nyt välipalalle. Hän toi minulle
tämän … Sandra, oliko sinulla mitään tekemistä tämän tonnikalaleivän kanssa?
SANDRA: Ei, se on turvallinen.
ADAMUS: Ai jaa, sitten voin
turvallisesti syödä sitä. (Muutama naurahdus, Linda huokaisee, kun Adamus
haukkaa suuren palan) Mmm, mmm. Haluaako joku haukata? (Joku sanoo
"joo") Laita kiertämään, mutta säästän tämän minulle. (Hän antaa
lautasen jollekin yleisössä) Mmm! Te jotka katselette, koettakaa kestää minua,
kun syön. Mmm. Mm-mm? (Tarjoten Lindalle)
LINDA: Ei kiitos! Rakastan sinua, mutta
ei.
ADAMUS: Mmm. Mmm. Mmmmm. Okei, missä
olimmekaan? Voimakasta mustaa magiaa maalauksilla. Älkää juosko tänä iltana
kotiin aloittamaan anoppinne, ex-vaimonne maalaamista siihen. (Naurua) Tunnen
teidät, shaumbra. Rakastan teitä, mutta tunnen teidät. (Adamus naureskelee)
Siis tosiasia on, että aina kun luoja …
mikä te muuten olette. Muistatteko sen? Olemme luojia. Olette unohtaneet sen.
Mutta luoja luo jotain, mitä tahansa, ja se siunataan ja sitä rakastetaan … On
hyvä ihailla omia luomuksiaan. Lakatkaa nöyristelemästä. Kun luotte jotain, on
todella hyvä sanoa: "Hitto soikoon, se on hyvä!" Ajatelkaa minua.
"Helvetti soikoon, se on hyvä!" (Vähän naurua) Sitten perääntykää.
Tuo luomus jatkaa laajentumista ja luomista moniulotteisesti ja mitä tahansa
muuta. Mutta se ei pysähdy, koska se on teidän pikkuvauvanne. Se on teidän
luomuksenne. (Edith pudottaa jotain syliinsä) Katsokaa tuota. Tuo tonnikala
pomppii vielä, suoraan voileivältä syliisi. (Vähän naureskelua)
Tuo luomus haluaa jatkaa ilmaisemista
takaisin luojalle – teille – ilmaista omaa iloaan, omaa rajattomuuttaan. Se
haluaa jatkaa ilmaisemista takaisin teille, ilmaista armoaan ja täyteyttään.
Niinpä se jatkaa kasvamista tai laajentumista, miten tahansa haluattekin kutsua
sitä. Se on hämmästyttävä asia luomisessa. Sillä on paljon seuraamuksia, kuin
pysähdytte hetkeksi tuntemaan sitä. Kaikki mitä teette, on periaatteessa luomista
riippumatta siitä, luodaanko se hypnoosin alaisuudessa, toisin sanoen vanhan
ohjelmoinnin alaisuudessa. Se on silti luomista ja se jatkaa silti ilmaisemista
takaisin teille, jatkaa kasvamista.
Tuodaanpa nyt tietoisuus tuohon
yhtälöön, missä sitä ei ole tavallisesti ollut.
Olette siis yhtäkkiä tietoinen luoja.
Mitä se merkitsee? Se merkitsee, että te ette vain kompuroi päivänne läpi
yrittäen päästä sen loppuun. Koska käännämme sen nyt joka tapauksessa, päivän
loppu tapahtuu ennen päivän alkua. Siis sen sijaan, että pelkästään kompuroitte
päivän läpi käyden läpi tavalliset liikkeet päästäksenne sen loppuun, teistä
tulee yhtäkkiä tietoinen. Teistä tulee tietoinen siitä, että olette päivässä.
Tarkoitan, että se näyttää yksinkertaiselta, mutta useimmat ihmiset eivät
oivalla sitä: "Tänään on päivä." Pyysin Kvanttisallimisessa kaikkia
aloittamaan aamunsa jo ennen sängystä nousemista sanomalla: "Minä olen
olemassa". Se on oikeasti yksi suurimmista asioista, mitä voitte tehdä
hyväksenne. "Minä olen olemassa", ennen kuin jalkapohjat osuvat
lattiaan. Kuulostaa hyvältä, eikö vain? – "Minä olen olemassa".
Tulette tuohon tietämiseen ja tuohon selkeyteen: "Aa, vau! Olen luoja.
Olen tässä."
Kuulostaa todella yksinkertaiselta,
eikö vain? (Joku sanoo "kyllä") Ja teet sen kerran ja sitten unohdat
sen. (Joku sanoo "jep") Joo. (Adamus naureskelee) Jep! Miksi niin on?
No, se on täysin toinen shoud, mutta ihmettelen sitä joskus. Se on hyvin
helppoa. Oivallatteko, miten paljon aikaa, energiaa ja tietoisuutta kulutatte
ongelmiinne? Miten paljon aikaa, tietoisuutta ja energiaa luulette kuluvan ongelmiinne,
sanotaan keskimääräisestä 16 tunnin valveajasta joka päivä?
SART: Kuusitoista.
ADAMUS: (naureskellen) Sart, 16. Mitä,
anna itsellesi enemmän kunniaa. Viisitoista ja puoli! (Naurua) Ei, sanoisin,
että realistisesti noin 60-70 prosenttia ajasta ihmiset käyttävät energiansa
ongelmiin.
Miksi siis on niin, että kun kehotan
aloittamaan päivän yksinkertaisella "minä olen olemassa" – ei
"minä olen olemassa" (äreästi), vaan "minä olen olemassa!"
– tuntemaan sitä, tuota oivallusta, että olette olemassa! Tarkoitan, että se on
hyvä uutinen, eikö vain? (Ei vastausta) Ai jaa. (Joku sanoo "kyllä")
Kenties 14.2. ensi vuonna ei ole kovin hyvä ... (Adamus nauraa)
Siis miten vaikeaa on aloittaa päivänne
yksinkertaisella "minä olen olemassa" ja tuntea se. Se muuttaa
ehdottomasti perspektiiviänne. Sen sijaan, että kulutatte 70 prosenttia
ajastanne ongelmiin – aikaa ja tietoisuutta – se alkaa mennä 50, 40, 30, 20
prosenttiin. Edelleen 15 tai 20 prosenttia ajastanne, energiastanne ja
tietoisuudestanne pysyy ongelmissa. Se on tavallaan hauskaa. Se on. Se on kuin
… Kieltäydytte heittämästä sitä pois. Se on tavallaan pieni itsensä
rääkkäämisaika joka päivä. (Vähän naurua) Se on pientä ruoskimista. Se on kuin
(hän elehtii piiskaavansa itseään), mutta se on tavallaan hauskaa. Ja sitten
voitte edelleen yhdistyä toisiin ihmisiin ja kertoa itsellenne, miten hyvä
olette, kun pääsette pois niistä. Pidätte siis edelleen noin 15 prosenttia. Se
on hyvä asia. Se on hauskaa ja suuri muutos siihen, että 70 prosenttia ajasta,
energiasta ja tietoisuudesta menee ongelmiin.
Oletteko koskaan … (Adamus naurahtaa
hieman) Oletteko koskaan pysähtyneet hetkeksi … Minun on vastattava omaan
kysymykseeni, ennen kuin jatkan – ei vais! (naurua). Oletteko koskaan vain
pysähtyneet hetkeksi ja sanoneet itsellenne: "Näitä ongelmia vain tapahtuu
uudestaan ja uudestaan." Juuri niin, itse asiassa sama ongelma. Sama
ongelma. Miten monta elämää sama haiseva ongelma? Sama ihminen. Sama …
tiedättehän? Tarkoitan, että voimme puhua avoimesti, eikö? (Joku sanoo
"aivan")
LINDA: Ehkä.
ADAMUS: Tälle puolelle huoneesta on ok.
(Naurua) Mutta sanotaan, että puhumme toisista ihmisistä. Ei tietenkään teistä.
Mutta pysähtyvätkö he koskaan sanomaan: "Miksi nämä ongelmat eivät koskaan
lopu?! Nämä ongelmat vain jatkuvat." Ihmiset joita tunnen, joita katselen
– en katso ketään – ovat olleet naimisissa viisi, kuusi kertaa. (Adamus
vääntelee epäuskoisena naamaansa, vähän naurua) Ja valitatte siitä??!
Tarkoitan, että voin ymmärtää, että teette sitä, koska pidätte tuosta
kokemuksesta, mutta sitten te valitatte siitä?! Ja ongelmana on, että sitten
kuulen heidän puhuvan päässään eivätkä he muista edes exiensä nimiä. (Lisää
naurua) Tarkoitan, että muistavat, jos oikein pakotan heitä, mutta heille se on
vain yhtä suurta valitusta. Se on yhtä suurta huonoa suhdetta ja jotkut heistä
eivät edes oivalla sitä. He heräävä aamulla ja sanovat: "Kuka hän on? Ai
niin, se on neljänteni. Okei." (Lisää naurua)
Se aika- ja energiamäärä … Hei rakas
(Lindalle, vähän naurua). Se aika- ja energiamäärä mikä menee ongelmiin, ja
voitte muuttaa sen tuosta vain – naps! – tietoisuudella. Tietoisuudella.
Haluan teidän nyt katsovan itseänne.
Miten paljon … Voitteko antaa minulle vain "minä olen olemassa"
ensimmäiseksi aamulla, ennen kuin nousette ylös sängystä? (Yleisö sanoo
"kyllä") Sanotte niin, mutta voitteko vain antaa itsellenne
"minä olen olemassa", ennen kuin nousette ylös sängystä? Se ei ole
taikakaava. Se on oivallus. Se on tietoisuus. Minä olen olemassa. Pum! Perustietoisuus
– päihittää kaiken muun. Jos voitte herätä aamulla tietoisesti sen sijasta,
miten teette sen nyt, se muuttaa ehdottomasti päivän.
Teidän ei tarvitse tehdä mitään muuta.
Teidän ei tarvitse sanoa sitä 20 minuuttia. Teidän ei tarvitse tehdä mitään
muuta. Herätkää vain aamulla ja tuntekaa se – "minä olen olemassa" –
ja nouskaa sitten ylös ja jatkakaa päiväänne, mutta tarkkailkaa, miten päivänne
järjestyy hyvin, hyvin eri tavalla. Te järjestytte eri tavalla.
Tietoisuusvuosi on tiedostamisvuosi –
tietoisuus päivästänne, tietoisuus tiedostamisestanne. Tietoisuus ei ole voimaa
eikä energiaa, se on vain tiedostamista. Ja se on mielenkiintoista, koska
väitettäisiin: "No, ihmisten täytyy tiedostaa. Heidän täytyy pystyä
ajamaan autoa, kirjoittamaan nimensä ja muistamaan
sosiaaliturvatunnuksensa." No, se ei ole tiedostamista. Se on kaikki ulkoa
opettelua. Siinä on vähän tai ei yhtään tiedostamista. He eivät kirjoita
nimeään tiedostaen. He vain kirjoittavat nimensä. Se on kuin itsestäänselvyys.
Se on vain mekaanista. He tekevät sen uudestaan ja uudestaan.
Tämä on tietoisuusvuosi teille. Se on
tiedostamisvuosi. Se on niin yksinkertaista. Teidän ei tarvitse oikeastaan edes
työstää sitä. Teidän täytyy vain tiedostaa se. Se muuttaa kaiken.
Se muuttaa planeettaa – se muuttaa
ehdottomasti planeettaa – kun tiedostamista tulee enemmän ja enemmän. Ja kuten
puhuimme ProGnostissa, on joitain, jotka taistelevat ehdottomasti sitä vastaan.
He eivät halua sitä. He eivät halua tiedostamista. Miksi niin olisi? Miksi ei haluttaisi
tiedostamista? (Yleisö huutaa eri vastauksia) Valta, muutos, pelko. Pelko …
tiedostamisen mukana tulee, no, tiedostaminen. Tulee oivallus, tulee
tietäminen. Ja kenties on monia, jotka eivät halua sitä, jotka pelkäävät sitä.
"Mitä tapahtuu, jos minun täytyy katsoa itseäni enkä pidä
näkemästäni?"
Minulla on mielenkiintoinen kysymys
teille – ja Linda, luulen, että tässä on mikrofonin aika. Missä ihmistietoisuus
on asteikolla yhdestä sataan – sadan ollessa tietysti suurin lukema ja ykkösen
pienin? Olen vain utelias näkemään. Ei teidän tietoisuutenne, vaan planeetan
tietoisuus.
LINDA: Planeetan.
ADAMUS: Yhdestä sataan.
LINDA: Okei, menen ekspertin luo.
ADAMUS: Missä tietoisuus on? Aha!
Yhdestä sataan. Mihin sijoittaisit sen?
PATRICIA: Kaksikymmentäviisi.
ADAMUS: Minulla on lukema ja … okei.
PATRICIA: En tiedä, sain sen vain.
ADAMUS: Okei, hyvä. Erinomaista. Missä
tietoisuus on? Yhdestä sataan. Käsittäkää, että ihmiset ovat olleet tällä
planeetalla miljoonia ja miljoonia vuosia …
SHAUMBRA 2 (nainen): Kymmenen.
ADAMUS: Kymmenen, okei. Menemme
nopeasti alaspäin. (Naurua)
PETE: Kaksi.
ADAMUS: Kaksi! Jessus, Pete! Voi Peten
tähden! (Naurua)
LINDA: Hah-hah-haa! Peten tähden!
Hah-hah-haa!
ADAMUS: Voi Pete!
LINDA: Tämä on tosi hauskaa!
ADAMUS: Okei. Kaksi, 10, 25. Kuulenko …
kuulenko …
SHAUMBRA 3 (nainen): Viisi.
LINDA: Ai, hän sanoi "viisi".
ADAMUS: Viisi. (Adamus huokaa) Vau …
lähden ensi vuonna! (Adamus naureskelee)
SHAUMBRA 4 (mies): Kahdeksantoista.
ADAMUS: Kahdeksantoista. Okei, meillä
on toivoa takaisinpaluusta. Joo, meillä on toivoa takaisinpaluusta. Mikä …
TAD: Kolmekymmentä.
ADAMUS: Kolmekymmentä. Ikuinen
optimisti täällä. (Adamus naureskelee) Hyvä.
MARY SUE: Menen ylöspäin 35:een.
ADAMUS: Kolmekymmentäviisi. Vau, vau! Kuulenko
40? (Naurua)
LINDA: Okei, odota. Tässä.
Tonnikalaleipiä sinulle.
SHAUMBRA 1: Neljäkymmentä.
ADAMUS: Neljäkymmentä.
SHAUMBRA 6: Sitä ajattelin ensin.
ADAMUS: Neljäkymmentä, okei.
SHAUMBRA 1: Joo.
ADAMUS: Ei ole oikeaa tai väärää. On
kuitenkin minun vastaukseni. (Vähän naureskelua)
LINDA: Kiitos. Haluaako kukaan muu
sanoa?
ADAMUS: Pari vielä. Olemme siis
tavallaan kahden ja 40:n välillä.
SHAUMBRA 5 (nainen): Sata, koska olemme
jo tässä.
ADAMUS: Joo. No, puhun ihmisistä tuolla
jossain. Ei … (Joku sanoo "koko universumi")
Luuletteko, että se on sadassa? Minä
lähden.
SHAUMBRA 5: Koska …
ADAMUS: Enkä odota ensi vuoteen.
SHAUMBRA 5: … olemme tässä ja nyt.
ADAMUS: Menen nyt. (Adamus naureskelee)
SHAUMBRA 5: Menemme loppuun nyt.
ADAMUS: Kyllä.
PETE: Kolme.
ADAMUS: Voi Pete! Jukra (naurua),
lisäsit 50 prosentilla kahdessa minuutissa. Hämmästyttävää.
SCOTT: 22,33.
ADAMUS: 22,33. Okei, se on hyvä. Ekstrapoloitko
sitä enää?
SCOTT: Piste, piste, piste.
ADAMUS: Piste, piste, piste. Joo, okei,
hyvä. Yksi vielä.
ALI: Ensin ajattelin 24.
ADAMUS: Kaksikymmentäneljä, okei. Hyvä,
mielenkiintoista.
LINDA: Ai, vielä yksi. Vielä viimeinen.
ADAMUS: Vielä viimeinen.
SART: Se on vain Sart. (Naurua) Ei,
sanoisin noin 40.
ADAMUS: Noin 40, okei. Olen yllättynyt,
ettei kukaan teistä sanonut: "Sillä ei ole merkitystä", koska sillä
ei ole. Oma lukemani on itse asiassa 26. Kaksikymmentäkuusi. Ylitimme tavallaan
juuri 25:n neljänneskohdan. Eikä muissa ulottuvuuksissa ole virallista lukemaa,
mutta teen mittauksen. Katson ruumiillistuneen elämisen ja tietoisuuden todellista
potentiaalia tällä planeetalla.
Sanoisin, että ennen kuin jotain
supermegakvanttista tapahtuu, planeetta menee ensin jonnekin muualle, mutta
planeetan nykyolosuhteissa lukema olisi noin 26.
En tiedä, onko se hyvä uutinen tai
huono uutinen. Luulen, että se on hyvä uutinen, koska meillä on paljon
kasvunvaraa. (Muutama naurahdus) Luulen, että se on … Jos katsotaan sitä
kaikkien näiden miljoonien vuosien perspektiivistä, miten paljon pidempään vie
päästä siihen, sanotaan 60:een, jos vei miljoonia vuosia päästä 26:een?
LINDA: Kolmekymmentäviisi vuotta.
ADAMUS: Kolmekymmentäviisi vuotta
vielä?
LINDA: Joo.
ADAMUS: Päästä 60:een?
LINDA: Mm hmm.
ADAMUS: Ja ilman merkittäviä häiriöitä
planeetalla?
LINDA: En sanonut niin.
ADAMUS: Aha, aha! Okei.
Antaisin siis noin 26, toisin sanoen on
vielä pitkä matka kuljettavana, mutta Linda on ehdottomasti oikeassa – ei vie
miljoonia vuosia …
LINDA: Mitä se oli?!! Voi hyvä luoja!
Tuliko se nauhalle?! Voitko sen soittaa Geoffille?!
ADAMUS: Kerrankin … (Linda nauraa
äänekkäästi) Tänään Linda on ehdottomasti oikeassa, koska kuten olen sanonut
monta kertaa aiemmin, tietoisuus synnyttää tietoisuutta. Kyse on tavallaan lumipalloilmiöstä
ja se alkaa juuri tapahtua. Ei siis vie kolmea tai neljää miljoonaa vuotta
päästä 50:een. Se voi olla 10 tai 15 vuoden asia. Tavallaan sillä ei ole
merkitystä perimmiltään, mutta antamaan teille vain käsityksen siitä, että tietoisuus
on itse asiassa tavallaan pientä. Ja se hiipuu. Se menee ylös ja alas. On ollut
kohtia, missä se on voinut olla 14, se on mennyt 20:een ja takaisin kahdeksaan.
Tietoisuus tavallaan tulee ja menee. Mutta tällä hetkellä se paahtaa täyttä
höyryä ja ruumiillistuneiden mestarien myötä, teidän myötänne hyvin tietoisessa
ihmistilassa, se kiihtyy nopeasti.
Siinä tulee ongelmia, koska vanhat
järjestelmät eivät yksinkertaisesti pysty käsittelemään tietoisuutta. Eikä
välttämättä ole kyse sodista tai mistään sellaisesta, mutta vanhat järjestelmät
eivät vain pysty käsittelemään sitä. Tämä siis merkitsee, että ihmisten on
oltava hyvin joustavia, hyvin sopeutuvia.
Ylösnousseet
mestarit
Ja jotain mielenkiintoista tapahtui
myös äskettäin tietoisuudessa ja teidän tietoisuudessanne.
ProGnost-tapahtumassa puhuin tästä Ylösnousseiden mestareiden huoneesta –
kokoontumisesta kerran kuussa ylösnousseiden mestarien kanssa. Se oli melko
merkittävää. Emme olisi todellisuudessa voineet tehdä sitä aiemmin – kaksi
vuotta sitten, kolme vuotta sitten. Ensinnäkään ylösnousseet mestarit jotka
ovat nyt lapsia enimmäkseen – kaksi, kolme, viisi, kuusi, seitsemän vuotta
vanhoja – eivät olleet aivan valmiita siihen. Te ette olleet aivan valmiita
siihen. Olisitte menneet tuohon huoneeseen ja alkaneet jäkättää ja keksiä
paljon makyoa. Mutta nyt voimme tehdä sen. Näen nyt, miten menette tuohon
Ylösnousseiden mestareiden huoneeseen täydenkuun aikaan ja olette vain tuossa
suloisuudessa. Olette vain tuossa energiassa ilman tuota rupattelua ja makyoa
ja kaikkea muuta. Voitte tuossa paikassa vain olla, kuka olette. Erittäin
kaunista.
Se oli tärkeä kohta myös, koska näillä
ylösnousseilla mestareilla on pienen lapsen keho ja tavallaan heillä on
mestarin sydän ja tietoisuus, mutta edelleen lapsen mieli. He siis käyvät läpi
monia muutoksia. Mutta he ovat nyt siinä kohtaa, missä he voivat tulla
jokaiseen kokoontumiseemme. He eivät tehneet sitä aiemmin. Mutta kun sanoin
aiemmin, oletteko huomanneet jotain erilaista tänään, niin he ovat
kokoontumisissamme nyt. He eivät ole täällä oppimassa tai opettamassa. He ovat
täällä ollakseen tässä turvallisessa tilassa, jotta he voivat oivaltaa itsensä.
Heidän oivaltamisensa on vähän
erilaista kuin teidän. Teillä on kyse "minä olen" –olemuksenne
oivaltamisesta, mutta he tulevat oivaltaakseen ihmisyytensä tavalla, millä he
eivät ole oivaltaneet sitä aiemmin. Voitteko siis kuvitella nyt tapahtuvan
energioiden yhdistymisen? He ovat täällä. He ovat täällä ja liittyvät meihin
shoudeissa ja he ovat jatkossakin täällä. Te sallien oivalluksen tai
tietoisuuden jumaluudestanne ja he sallien oivalluksen ihmisyydestään. Melko
vakuuttavaa. Melko hämmästyttävää. Jokin on ehdottomasti erilaista täällä.
Vedetäänpä siis syvään henkeä ja
tunnetaan vain näitä ylösnousseita mestareita vähän … On joskus vaikea
kuvitella suuren ylösnousseen mestarin juoksentelevan ympäriinsä kuolaten, kun
räkää valuu hänen nenästään ja hän unohtaa laittaa housut jalkaan tai vastaavia
asioita. Ja nämä ovat niitä kypsiä. (Naurua)
Ottakaa hetki vain tunteaksenne sitä,
miten he liittyvät seuraamme. He pyrkivät todella oivaltamaan ihmisyyden, mitä
he eivät ole todella koskaan sallineet elämissään.
Mikä yhdistyminen meillä täällä
tapahtuukaan.
(Tauko)
No niin, vielä yksi asia ja sitten
pääsemme merabhiimme.
LINDA: Mmm.
ADAMUS: Mmm. Mitä, sitä sinä vain
haluat, merabheja.
Jumala
Vielä yksi asia. Aion jatkaa pienellä
Jumala-saarnalla ja jos ette pidä Jumala-saarnoista, nukahtakaa.
LINDA: Oho.
ADAMUS: Ja teen tämän siksi, että tämä
tietoisuusaika ja planeetan tietoisuus – tietoisuuslukema 26 – on suora tulos
Jumalasta … Jumalasta. Kyse ei ole siitä, että Jumala aiheuttaa sen, vaan kyse
on Jumalasta. Se on tietoisuuden lasikatto. Se on ihmiskunnan laajentumiskyvyn
lasikatto. Jumala, Jumala. Käsitys Jumalasta, tietoisuus Jumalasta pitää asiat
tavallaan pullossa.
No niin, voin seistä tässä puhumassa
Jumalasta huolehtimatta, että salama iskee, koska minun Jumalani ei tee sitä.
Se on jonkun muun Jumala ja hänen pelkonsa. En pelkää Jumalaa, koska olen oma
Jumalani, aivan kuten te olette omanne.
Mutta tällä planeetalla on tällä
hetkellä Jumalan lasikatto. Tosin sanoen, se pitää asiat keinotekoisesti
paikoillaan. Kyse on ihmisen erittäin vanhasta käsityksestä, mikä Jumala on. Ja
osa jäämäänne, ystävät, on edelleen tuo Jumala, on edelleen jotkut vanhat
Jumalaa koskevat kysymykset, osittain kasvatuksenne vuoksi ja osittain koska
massatietoisuus luo sen.
Jumala ei ole mitään muuta kuin
massatietoisuus. Se on niin yksinkertaista. Sitä Jumalaa mitä ihmiset
oletettavasti palvovat, ei ole oikeasti olemassa. Tuo Jumala ei ole luoja. Se
Jumala mitä ihmiset palvovat, on vain massatietoisuus.
Ja se on hassua, koska joillain oikeamielisimmillä
ja usko-orientoituneimmilla olennoilla joita olen koskaan tavannut, on
suurimpia epäilyksiä – niillä jotka todella ylistävät Jumalaa. He jauhavat
raamatusta, he paasaavat kirjoituksista, he jatkavat Jumalasta ja Jeesuksesta
eikä heillä ole mitään käsitystä, mitä kumpikin niistä on. He ovat
todellisuudessa suurimpia epäilijöitä. Mutta mitä he tekevät omassa epäilyssään?
Heistä tulee suurimpia puolustajia. Heistä tulee suurimpia puolustajia ja
toisten tuomitsijoita. Jos katsotaan jonkun sydämeen näistä hyvin
konservatiivisista, oikeaoppisista kiihkoilijoista – suuria epäilijöitä. Miksi?
No, se on ilmiselvää. He puhuvat Jumalasta. He saarnaavat Jumalasta. He
tuomitsevat Jumalaan perustuen, mutta he eivät ole vielä kokeneet sitä. He
eivät ole vielä tunteneet sitä.
Eikö tämä siis aiheuttaisi epäilyä
teillä omaan mieleenne? Jos olisitte jonkin suurin puolestapuhuja,
sitruunamarenkipiirakan suurin puolestapuhuja, mutta ette olisi koskaan
maistaneet sitä, niin eikö se aiheuttaisi jonkinlaista sisäistä ristiriitaa siitä,
että paratiisissa on jotain pielessä? Ja juuri tätä meillä on tällä planeetalla
– niitä jotka pitävät pontevasti kiinni Jumalasta, jota ei ole olemassa. Heillä
ei ole mitään käsitystä. Kyse on hyvin vanhasta ihmisen Jumalasta.
Tuon tämän esiin, koska tämä kysymys on
edelleen jossain määrin jokaisessa teistä. Jossain määrin. Jumala on se, minkä
ihmiset asettavat itsensä yläpuolelle ja ulkopuolelle. Suurempi voima,
tuntematon, mystinen. Mutta on ollut kummallinen tietoisuus Jumalasta –
laitetaan se itsensä ulkopuolelle, tehdään siitä jokin jossain muualla. On
melkein epäkunnioittavaa sanoa, että se on tässä.
Missä tietoisuus siis on? Jossain
muualla. Tuntematon tuntematon. Löydettävä suurempi olento. Tietoisuus on
laittanut Jumalan tuonne jonnekin ja siksi olemme edelleen 26:ssa. Mutta tällä
ryhmällä – tällä ryhmällä – on kyky laittaa se tänne (sisälle). Laittaa se
tänne – tietoisuus Lähteestä, Hengestä, "minä olen", "minä olen
olemassa". Siitä ruumiillistuneessa valaistumisessa on kyse. Ei tietoisuus
Jumalasta tuolla tai luojasta tuolla, vaan aivan tässä. Kuulostaa hyvin
yksinkertaiselta. Se on, se on … joo.
Siitä missä ei ollut ennen
todellisuutta, ei ollut mitään, ei ollut totuutta, yhtäkkiä tulee se, kun
tietoisuus on siinä. Voitte väittää vastaan ja sanoa: "No, miten tiedän?
Miten Jumala on yhtäkkiä täällä?" Koska tietoisuutesi on täällä, koska
tietoisuutesi Jumalasta on yhtäkkiä integroitu, ruumiillistettu, hyväksytty ja
sallittu sisällä. Ja sitten siitä tulee se.
EDITH: Tuntuu suurenmoiselta.
ADAMUS: Se tuntuu suurenmoiselta.
Mutta sanoin alkumme lopussa, että on
edelleen vähän likaa. On edelleen kiinnittymistä massatietoisuus-Jumalaan, mikä
ei ole lainkaan Jumala – Jumala auttaa kaikkia niitä, jotka uskovat tuohon
Jumalaan – koska se ei ole totta, sillä ei ole mitään tekemistä totuuden
kanssa. Jos joku tulisi sanomaan minulle: "Adamus Saint Germain, mikä
Jumala on?" Tietoisuus, tiedostaminen, "minä olen" –olemus. Ja
sitten kaikki kumpuaa siitä – elämä, luovuus, kokemukset, ilo, kamppailut, kaikki.
Mutta se alkaa … Jumala on vain "minä olen olemassa". (Joku sanoo
"saarnaa sitä, veli!") Eikä se ole tuolla jossain. Se on aivan tässä.
Joo, joo! Kuulin sinut, veli! Joo, joo! Ojenna kori! Nopeasti, Linda! Nopeasti,
nopeasti! (Naurua) Meillä on kulho tässä, kierrättäkää sitä ympäri! Okei.
Siis ystäväni, asian ydin on 26, tuo
lukema, koska on Jumalan lasikatto. Ihmiset pelkäävät murtautua sen läpi. He
ovat kauhuissaan sen läpi murtautumisesta. He kohtaisivat itse asiassa
mieluummin Saatanan kuin yrittäisivät murtautua Jumalan lasikaton läpi, koska
se pirstoo kaikki uskomusjärjestelmät. Se pirstoo kaikki heidän kiinnikkeensä
ja yhteytensä siihen, mitä he luulevat todellisuudeksi, mikä ei ole oikeasti
todellisuus. Se muuttaa kaiken. Se muuttaa. Ja te teette sen. Se ei ole paha
asia.
Puhdistus-merabh
Mutta tehdään pikkukylvetys. Tuodaan
Einatin ja Gerhardin kaunista musiikkia. Ja pyydän teiltä tätä: älkää yrittäkö
mitään tässä. Sallikaa vain teidän, tietoisuutenne, "minä olen"
–olemuksenne taianomaisten energioiden puhdistaa noita jäämiä – uskonnollista
jäämää, new age –jäämää, henkistä jäämää – ja antakaa niiden vain puhdistua. Ja
sen tehdessänne hävittäkää oma Jumala-lasikattonne.
Nimittäin niin kauan kun on tuo Jumala-lasikatto,
on tietoisuusraja. Niin kauan kun on tuo keinotekoinen tietoisuuskatto,
tunnette pusertumista ja pidättelemistä, tunnette tuskaa kehossa ja hulluutta
aivoissa.
Vedetään siis syvään henkeä ja
himmennetään yleisvaloja. Tämä on siis tavallaan puhdistus-merabh.
Vedetään kunnolla syvään henkeä.
(Musiikki alkaa)
Se on kuin menemistä autopesun läpi,
tavallaan – sinun ei tarvitse tehdä mitään. Et mene kuuraamaan autoa,
poistamaan piintynyttä likaa. Rullaat vaan autosi sisään ja painat tuota pientä
nappulaa.
Tiedän, että jotkut teistä sanovat:
"Voi! Tuli merkki: "Autopesu ei toimi tänään."" (Adamus
naureskelee) Ei. Painat vain tuota nappulaa, rullaat sisään ja annat kaikkien
energioiden palvella sinua.
Vedetään kunnolla syvään henkeä.
Tietoisuus on hyvin kaunista. Se on
vain tiedostamista. Se on "minä olen", "minä olen
olemassa". Siihen ei liity ajatusta tai energiaa. Se ei tarvitse sitä. Se
on tavallaan sisäinen rytmi, harmonia, jatkuva virta – minä olen olemassa, minä
olen – ja elämä kumpuaa siitä. Luominen tulee siitä.
Mutta silloin kun tuo tietoisuus on
tukahdutettu, kun tuo tietoisuus periaatteessa sivuutetaan, kun tuon
tietoisuuden periaatteessa peittää elämän lika, vanhat uskomukset, vanha jäämä,
elämästä tulee tavallaan rankkaa. Silloin ihmiset toistavat jatkuvasti samoja malleja,
samoja kokemuksia, samoja toimia samojen ihmisten ja samojen lopputulosten kera
elämästä toiseen.
Silloin tulet tavallaan hulluksi ja
sanot: "Miksi kaikkien näiden asioiden tapahtuminen jatkuu minulla?"
No, se on melko yksinkertaista. Kyse on vain siitä, että olet peittänyt
tietoisuuden.
Mutta sillä hetkellä … sillä hetkellä
minkä valitset, hetkellä jolloin sinusta tulee tietoinen tietoisuudesta, kaikki
tulee takaisin. Sillä hetkellä tietoisuus laitetaan taas tietoisuuteen – aah! –
ja kaikki alkaa taas laajentua.
Siis rullaa tässä vain itsesi omaan
kosmiseen autopesuusi ja anna pesun alkaa.
Anna energioiden palvella sinua.
(Tauko)
Puhdistaa lempeästi kaiken vanhan
jäämän.
(Tauko)
Siinä on todella mukavaa se, ettei
sinun tarvitse tehdä mitään työtä. Laitat vain tietoisuutesi tähän ja kaikki
tapahtuu.
Rakastan tiedostamista. Se on hyvin
yksinkertaista. Se on minusta aina outoa, etteivät ihmiset salli tiedostamista.
Itse asiassa he välttelevät sitä. He itse asiassa välttelevät tiedostamista.
Voitaisiin väittää vastaan ja sanoa, että kenties se on liian tuskallista, valo
säteilee liian kirkkaasti, mitä tahansa. He häviävät tieltään,
tiedostamistieltään.
He ajattelevat niin, koska se luulevat
elävänsä, mutta siinä on valtava ero.
Voit ajatella, miten aiot ratkaista
tietyt ongelmat työssä. Voit ajatella, mitä teet töiden jälkeen. Voit ajatella,
miten olet elänyt elämääsi. Mutta se ei ole oikeasti tiedostamista. Se on
ajattelua. Ajattelussa ei ole paljon elämää.
Mutta sitten on tiedostaminen. On tietoisuus
ja sillä hetkellä kun laitat tietoisuutesi johonkin, minne laitat sydämesi –
voitaisiin luullakseni sanoa – se tuo yhtäkkiä elämää.
Se on niin yksinkertaista, että luulisi
kaikkien tekevän sen. Niin yksinkertaista, että ihmettelet, miksi et ole tehnyt
sitä aiemmin.
Joskus tätä jäämää kerääntyy ja sn on
vaikea tehdä ja päädyt kuluttamaan 70 prosenttia valveajasta ongelmiesi
työstämiseen. Ja unohdin mainita, että 30 prosenttia valveajastanne – ajasta,
energiasta ja tietoisuudesta – kulutetaan uusien ongelmien luomiseen.
LINDA: Auts.
ADAMUS: (naureskellen) Kulutetaan!
Seitsemänkymmentä prosenttia vanhojen ongelmien ratkaisemiseen ja 30 prosenttia
– okei, 29 prosenttia – uusien ongelmien luomiseen.
Niin ei tarvitse lainkaan olla. Ei
lainkaan.
Vedät vain syvään henkeä ja ole
tietoisuudessa. Tiedosta tiedostamisesi. Siinä kaikki. Vain "minä olen
olemassa".
Missä tietoisuus on, sinne tulee elämä
– todellinen elämä, luova elämä.
(Tauko)
Kun olemme tämän puhdistus-merabhin
keskellä, kun saatte tätä sielunne autopesua, meillä on tänään erityisbonus.
Saatte nyt myös tilaisuuden tuntea luovuutta.
Jotkut teistä ajattelevat, että te ette
ole luova – monet teistä ajattelevat, että te ette ole. En puhu sellaisesta
luovuudesta kuin runon kirjoittaminen. Puhun jonkin tekemisestä tyhjästä. Se
taitaa olla tietoisuuden määritelmä: tuoda tietoisuus siihen, missä ei ole
mitään, ja sitten se puhkeaa elämään.
Kyse ei välttämättä ole siitä, mitä
teet käsilläsi tai hoksaat mielessäsi, vaan täysin avoimesta luovuudesta.
Tietoisuuden tuomisesta elämääsi, mihin tahansa.
Puhuin aiemmin siitä, miten todellinen
luoja luo, siunaa, on kamalan vaikuttunut itsestään ja sitten perääntyy. Tunne
nyt hetki luomistasi, mikä jatkaa laajentumista ja ilmaisemista, periaatteessa
laulaen takaisin sinulle kaikkea olemiseniloaan, haluaan jatkaa ilmaisemista ja
laajentumista.
Se on hämmästyttävää. Ja nuo luomukset
– ovat ne sitten fyysisiä tai ei-fyysisiä – ne vain jatkavat kulkemista
aika-avaruuden läpi.
Voitko kuvitella sitä hetken? Jotain
mitä luot. Sanotaanpa, että luot laulun. Olet ulkona kävelyllä ja teet
pikkulaulun ja laulat sitä itsellesi. No, loit juuri jotain eikä se kuole
koskaan. Ei koskaan kuole. Ihmismielesi saattaa unohtaa sen kymmenessä minuutissa,
mutta se kulkee nyt periaatteessa koko luomakunnassa, ulottuvuuksissa ja
ilmaisee jatkuvasti ilossa.
Kiva asia on myös se, että voit tuntea
uudestaan kaiken, mitä olet koskaan luonut, kaiken mitä olet koskaan luonut.
Voit tuntea sen olemisenilon. Se ei ole sieluolento kuten sinä, vaan jotain
minkä loit ja mikä riemuitsee jatkuvasti.
Voitko kuulla sen? Voitko tuntea sen?
(Tauko)
Monet unesi yöllä ovat luomuksia. Voi,
ne ovat edelleen olemassa. Ne laajentuvat, ovat ja riemuitsevat edelleen.
Usein saat pieniä inspiraatioita päivän
aikana, ajatuksen jostain tai kenties myös pienen keksinnön tai joskus näen
teidän kirjoittavan kirjoja. Kirjoitatte kirjoja sydämessänne, kovin monet
teistä eivät kirjoita niitä paperille. Mutta oivallatteko, että nuo luomukset
ovat edelleen olemassa? He eivät menneet pois. Kenties niitä ei koskaan paineta
kirjaksi. Sillä ei ole merkitystä. Loitte sen. Se on edelleen ja se on myös
aivan tässä.
Tunne sen riemuitsevan nyt. Teit sen.
Sitä ei ollut ennen. Teit sen ja nyt se laulaa takaisin sinulle.
(Tauko)
Miten tuo peseminen sujuu? Miten tuo
puhdistaminen sujuu? Melko helppoa, eikö vain?
(Tauko)
Tulemme muutaman hetken kuluttua
lopulliseen huuhteluvaiheeseen, sitten kunnon kuivaukseen.
Vedä nyt syvään henkeä ja tunne, miten
energiat palvelevat sinua, jos vain sallit sen.
(Tauko)
Se on tavallaan hämmästyttävä. Teille
on opetettu, että teidän täytyy teettää energioilla, kuin pitäisitte
karjalaumaa, ja saada ne tekemään työtä itsellenne. Ei, ei. Teidän ei tarvitse
valvoa niitä. Teidän ei tarvitse jatkuvasti työntää niitä. Ne vain ovat täällä
työskentelemässä hyväksenne.
Teit valinnan olla tässä tilassa
tänään.
Autoit luomaan tämän tilan tänään.
Nyt nuo energiat saippuoivat sinua,
kuuraavat sinua ja auttavat tuon vanhan pinttyneen lian irtipäästämisessä. Tuon
vanhan pinttyneen lian, mitä on kerääntynyt ja mikä on estänyt sinua todella
tiedostamasta tietoisuutesi. Paljossa tuosta vanhasta pinttyneestä liasta,
tuosta todella tahmeassa aineessa on kyse Jumalasta.
Joskus se on noita vanhoja ääniä, joita
soi päässäsi – opettajia, nunnia, rabbeja – mutta kuten sanoin aiemmin,
ihmistietoisuus laittoi tavallaan Jumalan jonnekin muualle. Ei niinkään
uskomus, vaan tietoisuus ja siinä on valtava ero.
Ihmistietoisuus on laittanut Jumalan
jonnekin muualle. Tehnyt hänestä melko lailla jonkun tyypin, miehen. Tehnyt
hänestä todella mystisen, tehnyt hänestä tavallaan ihmisen samaan aikaan.
Koskemattoman, koskemattoman.
Ja sitten kävi niin. Siellä Jumala
sitten asui. Siellä tietoisuus oli. Siellä se oli rajoittunut ja siksi luominen
oli myös rajoittunutta.
Mutta rakkaat ystäväni, Jumala kuuluu
teille.
Jumala kuuluu teille.
Henki, Lähde, luova olento, ikuinen
olento, "minä olen" kuuluu teille.
Yhdistetäänpä sitten pisteet. Muistakaa
minun sanoneen, että tietoisuus voi mennä mihin tahansa ja se tuo elämän. Missä
on tietoisuutta, siellä on elämää. Jos tietoisuus on, että Jumala on teissä,
niin se sitten on.
Siksi meidän täytyi tehdä tämä
puhdistus tänään, päästä eroon vanhasta käsityksestä Hengestä, Jumalasta,
Luojasta.
(Tauko)
Se on sinussa tällä hetkellä. Se olet
sinä. Hassu asia: se on aina ollut.
Voi, tiedän, että pääsi papattaa vähän
nyt, ei kykene aivan ymmärtämään. Mutta se on sinussa. Se on aina ollut, hyvin
tuttu … sinussa.
Tietoisuusajassasi tuomme Jumalan
takaisin, Hengen takaisin, Lähteen takaisin – takaisin sinuun.
Vau.
(Tauko)
Voitteko tuntea ylösnousseet
mestariystävämme, inkarnoituneet mestarit? Täällä tapahtuu jotain. Energiassa
muuttuu jokin.
Jotain tavallaan hassua tapahtuu nyt
noin 1500:lle 2-, 3-, 4-vuotiaalle. Jotain tavallaan hassua tapahtuu tuhansille
40-, 50-, 60-vuotiaille, jotka kutsuvat itseään shaumbraksi.
Tietoisuus. Minä olen. Minä olen
olemassa.
Murtaudumme tuon Jumala-lasikaton läpi.
Kuulostaa melko yksinkertaiselta, mutta
tämä oli iso juttu. Tämä oli oikeasti iso juttu.
Mennäänpä siis kuivausvaiheeseen nyt.
Olemme saaneet kunnon pesun. Mennään kuivausvaiheeseen ja kuunnelkaa musiikin
soivan.
Vedä kunnolla syvään henkeä, kun
kuivaaja ympäröi sinut lämpimällä virtauksella.
(Pitkä tauko)
Kuten Cauldre ja Linda sanoivat, olette
todella hyviä luomaan turvallisia tiloja, tiloja kokeaksenne oman
oivaltamisenne.
Muistakaa, että missä on tietoisuus,
siellä on elämää. Missä on tietoisuus, siellä on elämää. Missä on tietoisuus,
siellä on iloa.
Vetäkää kunnolla syvään henkeä …
kunnolla syvään henkeä, rakkaat ystäväni.
Voin kuulla nyt erään keskustelun.
Menette kotiin ja lapsenne sanoo: "Äiti, mitä teit tänään?" Sanotte:
"Voi, toin Jumalan takaisin minuun."
Tämän myötä, rakkaat ystäväni, kaikki
on hyvin koko luomakunnassa.
Kiitos, kiitos. (Yleisö taputtaa)