CRIMSON CIRCLEN MATERIAALEJA
Kharisma-sarja

SHOUD 6: "Kharisma 6" – Adamus St. Germain, Geoffrey Hoppen kanavoimana
 
Esitetty Crimson Circlelle
7.2.2015
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
www.crimsoncircle.com
 
Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.
 
Miten olisi rakkaiden ystäviemme pieni kunnioittaminen? (Yleisö taputtaa Gerhardille ja Einatille) Kaunista musiikkia, kaunista musiikkia.
 
Niin rakas shaumbra, mistä aloitamme? Mistä aloitamme? Aloitetaanpa lopusta.
 
SHAUMBRA 1 (nainen): Adamus, pyynnöstäsi. (Hän ojentaa Adamukselle lautasen, millä on Adamuksen edellisessä shoudissa pyytämiä tonnikalaleipiä)
 
ADAMUS: Minulleko?! (Joku sanoo "vau!") Moi?! (Joku sanoo "ooh!") Tonnikalaleipiä.
 
LINDA: Oi, tonnikalaa! Oi!
 
ADAMUS: Mmm! (Joku naureskelee) Perunalastujen ja suolakurkkujen kera. Palaamme tunnin päästä shoudin loppuosaan. (Naurua) Kiitos, rakkaani.
 
SHAUMBRA 1: Ilo minulle.
 
ADAMUS: Otan vain pikkuhaukun. Mm-mm, mmmmm, mm-mm, mm-mm, mmmm. (Hän maistelee sormin monia ruokia)
 
LINDA: Niin tyylikästä, niin tyylikästä (naurua).
 
ADAMUS: Mmm! Ihmisruokaa. Mmm.
 
LINDA: Tässä, tässä. Anna mennä.
 
ADAMUS: Mm, mm-mm. Ei.
 
LINDA: Sinulta meni tonnikala ohi.
 
ADAMUS: Ei. Tarvitsen pöydän, missä on pöytäliina, ja sopivan tuolin, kynttilän, vähän viiniä tietysti ja kauniin daamin. (Hän katsoo Lindaa, vähän naureskelua)
 
LINDA: Oi! Aah! Sait minut puolellesi. (Lisää naurua)
 
ADAMUS: Aloitetaanpa lopusta. Aloitetaanpa lopusta tämä, koska siihen asiat ovat tavallaan menossa. On todella tylsää aloittaa aina alusta ja mennä loppuun. Mennään siis loppuun ja katsotaan, mitä helvettiä tapahtuu.
 
Tämän loppu – teillä on paljon jäämiä kaikkialla. Olette tavallaan kuin todella likainen tuulilasi, joka tarvitsee kunnon puhdistamista. Totutte niin katsomaan tuon tuulilasin läpi, että te ette edes oivalla, miten likainen se on, ennen kuin se pestään ja sitten sanotte: "Hämmästyttävää! Voin taas nähdä! Voi!"
 
Siinä te tavallaan olette. Olette likaisia. (Vähän naureskelua) Se on totta. Jäämiä, energiajäämiä. Tiedän, että olette käyneet läpi paljon …. Älä, ei minun voileipääni.
 
LINDA: En koskenut siihen! Yritin vain laittaa sen ulottuvillesi.
 
ADAMUS: Okei.
 
LINDA: Tarvitsetko viiniä välittömästi?
 
ADAMUS: Teemme merabhin ja minä syön …
 
LINDA: Näykkien.
 
ADAMUS: … merabhin aikana. (Muutama kikatus) Niin, rakas shaumbra …
 
LINDA. Kuin Costco.
 
ADAMUS: Aa, missä olimmekaan? Ai niin, olette likaisia. (Lisää kikatusta) Teillä on energiajäämiä. Olette tehneet valtavan määrän irtipäästämistä. Voi, tuo irtipäästäminen on jatkunut vuosia ja vuosia ja vuosia ja vuosia ja vuosia ja itse asiassa se on erittäin lyhyt aika ottaen huomioon ne kerääntyneet uskomukset, ajatukset, haavat ja kaikki muut, mistä täytyi päästää irti. Olette tehneet hyvää työtä riisumisessa. Et sinä henkilökohtaisesti (naurua) Minun on kanavoitava jotain tuolla. (Adamus naureskelee)
 
Olette tehneet hyvää työtä noiden kerrosten irtipäästämisessä eikä se ole ollut helppoa. Se ei ole ollut helppoa, koska no, on huolta. Mitä jos otatte seuraavan kerroksen pois? Miten haavoittuva ja vereslihalla sitten olette? Noista vanhoista kerroksista ja haavoista on myös tiettyä lohtua, uhritunteesta on tiettyä lohtua. Siitä on. Minulla on ollut sitä itselläni. Täällä on vielä vähän sitä energiaa, mutta olette päästäneet irti suurimman osan siitä, mikä on hyvä asia, ja siksi voimme tehdä, mitä teemme nyt. Mutta on edelleen joitain jäämiä, jotka haluamme puhdistaa. Teemme sen tänään.
 
Tuo jäämä itse asiassa vetää edelleen samanlaisia tilanteita elämäänne. Vain vähän jäämää – on vähän tuota vanhaa jäämää teissä, vähän tuota uhrienergiaa, vähän tuota pelkoenergiaa. Joillakin teistä täällä – en katso ketään erityisesti – on pimeyttä, pimeysenergiaa. (Adamus naureskelee)
 
Okei. Jokainen teistä on leikkinyt pimeyden kanssa, se on vain osa kasvamista. Olette leikkineet pimeyden kanssa. Se on myös hyvin aistillista – tuo pimeys – hyvin aistillista ja pimeydessä on paljon valtaa/voimaa. Melkein ihmettelisi: "Miksi edes haluaisin mennä valoon? Valossa ei ole mitään tuota suurta energiaa. Se on pimeydessä. Siinä on valtavaa voimaa, valtavaa viettelyä, joo." Ei siis mikään ihme, että teillä on edelleen vähän tuota jäämää.
 
Muuten, kasvatte ja opitte, ettei tarvita voimaa/valtaa, sitten kun todella päästätte irti tuosta vanhasta pimeydestä. En katso ketään … mutta te (katsoen kameraan). Te jotka katselette netissä, joo te. Tiedätte, että puhun teistä nyt. Joo, kyse on teistä.
 
Aiomme siis puhdistaa sitä tänään. Teemme erittäin kivan merabhin, joo, kauniin maailmanluokan musiikin kera ja päästämme irti siitä. Teemme sen vaivattomasti, kauniisti.
 
Kuten Cauldre ja Linda sanoivat aiemmin, ystäväni, yksi asia missä olette todella hyviä kerääntyessänne yhteen, on turvallisten tilojen luominen. Yksin ette ole yhtä hyviä. (Adamus naureskelee, Linda haukkoo henkeään, vähän naureskelua yleisössä) Ette ole! Ette ole oikeasti kovin hyviä henkilökohtaisesti luomaan turvallista tilaanne, koska tuotte aina roskanne siihen. Mutta silloin kuin joku kehottaa teitä luomaan yhdessä turvallisen tilan, olette hyvin kohteliaita ja jätätte roskanne turvattomaan paikkaanne ja tulette itse turvalliseen paikkaan.
 
Teidän pitäisi kaikkien nauraa nyt hysteerisesti. Osuinko arkaan kohtaan? (Vain muutama naurahdus)
 
LINDA: Oikeasti?!
 
ADAMUS: Luulen, että pidämme tänään todella pitkän puhdistussession. Yhdessä olette hyviä luomaan turvallisia tiloja, tällaisen tilaisuuden kuin nyt. Täällä on melko turvallista, kunnes alan kuljeskella. Melko turvallista. Voitte vain rentoutua valaistumiseenne täällä. Itse asiassa huomasiko kukaan musiikin soidessa, että täällä on jotain hyvin erilaista tänään, erilaista tässä huoneessa. Huomasiko kukaan? Se ei ole tonnikalaleipäni. (Adamus naureskelee) Hyvin erilainen dynamiikka, josta puhun hetken kuluttua, mutta palataanpa loppuun.
 
Annamme todella tuon jäämän puhdistua ja sitten annamme tuon kharisman säteillä, tuon valon säteillä. Tuon valon mikä on teissä tällä hetkellä, mutta tavallaan pidättelette, ette ole aivan varma, mikä tuo valo on. Ette ole aivan varma, oletteko valmis päästämään sen ulos.
 
Kerron teille tämän: jos ette päästä sitä ulos tänä vuonna – tarkoitan nyt, juuri nyt – tulee hyvin epämiellyttävää. On hyvin kurjaa. Olette tavallaan "tee se tai kuole" –kohdassa. Tee se … (Adamus naureskelee)
 
LINDA: Häh!
 
ADAMUS: Ei kuolla kuolla, vaan kuolla – tiedättehän – käytän vain ihmissanontaa. Tee se tai kärsi helvetisti. (Muutama naurahdus) Kenties ilmaisen sen vähän liian voimakkaasti. Tee se tai tuhoudu. Ei, se …
 
LINDA: Voi eiii!
 
ADAMUS: Se ei kuulosta oikealta.
 
LINDA: Se oli parempi! (Lisää naureskelua)
 
ADAMUS: Miten pystyn pehmentämään sitä?
 
LINDA: Haluatko suolakurkun?
 
ADAMUS: En voi! Miten voin olla selkeämpi? On aika säteillä valoanne. On aika antaa tuon kharisman tulla ulos, muuten kehoanne särkee ja mielenne on täysin tolaltaan, kuten se on jo. Ja siitä tulee kurjaa ja sitten päästätte lopultakin tuon valon ulos ja sanotte: "Miksi et kertonut minulle sitä aiemmin?"
 
Vedetäänpä siis kunnolla syvään henkeä tälle.
 
Voitaisiin siis sanoa, että olemme mielenkiintoisella tavalla jo tehneet tuon puhdistuksen. Olemme jo päässeet eroon tuosta jäämästä. Tuosta jäämästä, tuosta asiasta mikä saa teidät jatkuvasti saamaan samoja kokemuksia uudestaan ja uudestaan, koska tuo jäämä on kuin magneetti. Se vetää jatkuvasti samantyyppisiä ihmisiä, samantyyppisiä kokemuksia, vaikka sanotte itsellenne: "Aion olla valaistunut. Aion olla korkeassa tietoisuudessa", mutta tuo tahmea aine tuo silti jatkuvasti samoja vanhoja kokemuksia.
 
Laitetaanpa siis tietoisuutemme kaiken tuon jäämän puhdistamiseen, irtipäästämiseen. Huh! Voi, jokin muuttui huoneessa.
 
Olemme shoudin alussa nyt. Huomasitteko jotain todella erilaista täällä tänään? Joo, päästitte jo irti jäämästä.
 
KERRI: Jihuu!
 
ADAMUS: Kiitos. (Naurua) Yksinäinen mutta voimakas ääni huoneen takaosasta. (Adamus naureskelee)
 
Pointtini on tämä: se on jo tapahtunut. Siitä syystä tähän meneminen tuntui erilaiselta, kun aloitimme, kun musiikki soi. Siitä syystä jotain erilaista tapahtui. Meidän ei tarvinnut valita lineaarista polkua siihen pääsemiseksi. Se oli jo olemassa. Odottakaa enemmän, enemmän ja enemmän sitä elämässänne. Teidän ei tarvitse enää polkea pyörää elämäntietä pitkin. Kuten Tobias sanoi vuosia sitten: "Te olette paikoillanne. Nyt kaikki liikkuu. Kaikki tulee teille." Aah, mikä ajatus. Voitteko oikeasti sallia sen? (Muutama ihminen huutaa "kyllä") Kolme ääntä, kolme ääntä tällä kertaa. Tilanne paranee, hyvä.
 
Saint Germain ja shaumbra
 
Kerron teille pienen tarinan, jonka kerroin Kvanttisallimisessa, mutta halusin todeta sen kaikille shaumbroille.
 
Vähän ennen kun Tobias lähti 2009, lähti reinkarnoituakseen taas tänne maan päälle … Ja muuten, Sam on tullut paljon aktiivisemmaksi Crimson Circlen toiminnassa … Ja meidän on pysähdyttävä tähän hetkeksi, kunnes tulevaisuus kohtaa nykyisyyden ja kahvini tuodaan nopeasti. Luulisi – luulisi, että vaikka olen vain ylösnoussut mestari, joka on opettanut enemmän ylösnousseita mestareita kuin kukaan toinen ylösnoussut mestari, luulisi, että kahvi ilmestyisi taianomaisesti.
 
LINDA: Älä viitsi! Sait tonnikalaleivän, suolakurkkuja ja perunalastuja! Ja vikiset edelleen?!
 
ADAMUS: Mutta miten syön sen ilman kahvia?
 
LINDA: Coke lightin kanssa.
 
ADAMUS: Yäk!
 
LINDA: Jossa on Splendaa.
 
ADAMUS: Oho! (Yleisö sanoo "äh")
 
LINDA: Voi ei!
 
ADAMUS: Voi ei! Ja katsoisitteko tätä (viitaten kuppiin, jonka joku antoi Geoffille ja Lindalle) Oikeasti. Sanoin, että olette hyviä luomaan turvallisen tilan ollessanne yhdessä, mutta kun joku oli yksin eikä ollut turvallisessa tilassa, hän teki kynttilänjalan, kristallikynttilänjalan ja laittoi sen päähän muovimukin, ihan kuin joisin siitä tätä litkua, mitä tässä on?
 
LINDA: Tässä, minä vaihdan. (Linda tarjoaa hänelle Sandran tuomaa kahvia)
 
ADAMUS: Kunnioittakaa enemmän … aah!
 
LINDA: Vaihdan kanssasi.
 
ADAMUS: Ja kunnon …
 
LINDA: Ole hyvä.
 
ADAMUS: … kunnon muki.
 
LINDA: Ole hyvä.
 
ADAMUS: Kyllä.
 
LINDA: Ole hyvä.
 
ADAMUS: Aah, hmm.
 
LINDA: Okei, onko valittamiset nyt jo tehty?
 
ADAMUS: Kyllä. Ja muuten … (hän näyttää keskisormia Sandralle) tässä keskisormen näyttämisestä minulle aiemmin.
 
LINDA: Gulp! Voi ei! (Naurua)
 
ADAMUS: Minä näin sen! Näin sen. Peitän sinut nyt kaikilla täällä ja netissä olevien jäämillä. (Yleisö sanoo "voi ei!", kun hän elehtii taas)
 
LINDA: Voi ei! Mitä "keskisormi" merkitsee? En ole varma, kääntyykö se.
 
ADAMUS: En usko, että meidän täytyy mennä nyt sille tielle.
 
Siis, missä olimmekaan? Ai niin, olin kertomassa teille koskettavaa tarinaa, mutta …
 
LINDA: Keskisormi häiritsi sinua.
 
ADAMUS: Minua häirittiin.
 
Siis kyllä, Tobias, 2009 valmiina tulemaan takaisin maapallolle, inkarnoitumaan takaisin maapallolle ja hän sanoi minulle: "St. Germain, jonain päivänä opit rakastamaan shaumbroja yhtä paljon kuin minä."
 
LINDA: Mmm.
 
ADAMUS: Hän rakasti todella teitä kaikkia hyvin syvästi. Hän halusi todella ottaa kaikki ongelmanne, kaikki heikkoutenne, kaikki epävarmuutenne pois, mutta hän tiesi, ettei voisi tehdä sitä.
 
Hän rakasti teitä todella ja kun hän sanoi minulle tämän, se kosketti minua syvästi. Ja sitten tunnustelin teitä. (Vähän naurua, Adamus naureskelee) Tunnustelin tätä ryhmää. Hämmästyttävä ryhmä. Jos ei mitään muuta, niin todella sitoutunut, kenties pakkomielteisen sitoutunut omaan valaistumiseensa. Mutta se on hyvä asia.
 
Tunnustelin sitä ja tiesin, että meillä olisi hyviä aikoja yhdessä ja meillä olisi rankkoja aikoja. Tiesin, että minun olisi käytettävä lähes kaikkea, mitä laukussani oli … no, ei temppulaukussani, vaan oivaltamislaukussani. Minun olisi vedettävä esiin melkein kaikki, koska te olette kaikki käyneet läpi melkein kaiken. Olette käyneet läpi elämiä uskonnollisissa veljeskunnissa, mysteerikouluissa ja kirkoissa. Teitä on rääkätty kaikin tavoin, mitä voitte kuvitella, ja olette rääkänneet toisia melkein kaikin tavoin. Niinpä tiesin, että minun olisi käytettävä melkein kaikkea – provosoinnista siihen, että jotkut teistä suorastaan suuttuvat minulle. Ei niin paljon ollessamme yhdessä tällä tavalla, mutta tiedätte, keitä olette – en katso ketään, paitsi netissä katselevia. Suututtamista, viihdettä, häiriötekijöitä ja myös menemistä ydinenergioihin merabheilla hyvin turvallisessa paikassa.
 
Niin se on, ystäväni, että aloin työskennellä kanssanne ja oivalsin, miten sitoutuneita olitte – ja hämmentyneitä toisinaan, mutta todella sitoutuneita siihen, että homma tulee tehtyä.
 
Toinen kaunis asia oli oivaltaa, että te ette ottaneet asioita itsestäänselvyytenä. Käytitte arvostelukykyä myös minun kanssani, palasitte aina, aina siihen, tuntuiko jokin oikealta teille vai ei – ja riippumatta siitä, mitä sanoin ja tein, oli hyvin suurta tinkimättömyyttä ja arvostelukykyä.
 
Se vaikutti valtavasti. Olemme kulkeneet pitkän tien suhteellisen lyhyessä ajassa. Tiedän, ettei se teistä tunnu lyhyeltä ajalta, mutta se todella on. Ja uskollisena Tobiaksen sanoille, olen oppinut rakastamaan teitä kovasti ja sen yli. Minulla on valtavaa kunnioitusta jokaista teitä kohtaan siitä, mitä teette. Se ei ole helppoa. Se ei ole helppoa.
 
Olisi melkein helpompaa vain jättää fyysinen keho ja lähteä kuin pysyä tässä rajoittuneessa tilassa. Melkein helpompaa sanoa: "Menin pidemmälle, mihin ajattelin kykeneväni tässä elämässä. Ja nyt – huh! – siitä on tulossa vähän vaikeaa, joten aion lähteä pois. Palaan takaisin myöhemmin. Annan jonkun toisen ottaa johtopaikan." Mutta ette ole tehneet sitä. Olette pitäytyneet siinä ja käsitän, miten vaikeaa, hämmentävää, ahdistavaa ja kaunista se on.
 
Nyt on se aika
 
Siis, ystäväni, sanon tämän, koska tiedän myös, että tämä on oivaltamisen vuosi vaihtelevassa määrin ja vaihtelevilla tavoilla, mutta saatte ainakin vilauksia siitä, ainakin konkreettisia kokemuksia siitä. Se ei välttämättä merkitse, että tiedätte yhtäkkiä kaiken, koska sitä valaistuminen ei ole. Mutta saatte noita läpimurtoja ja vilauksia, mitkä ovat erittäin tärkeitä. Erittäin tärkeitä, koska sitten kun saatte niitä, tiedätte sen mahdolliseksi. Tiedätte sen todeksi. Sitten kun saatte todellisen tietoisuusläpimurron, niin tiedätte, että voitte saada sen uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Sitten alatte oivaltaa, että voitte saada tuon täyden tietoisuustilan ja voitte saada myös rajoittuneen ihmistilan. Ne voivat olla yhdessä. Voitte edelleen kokea ihmiselämää tavalla, millä olette aina halunneet kokea, ja olla silti hyvin tietoinen, oivaltanut ja jumalainen yhdessä – yhdessä ja erikseen – mutta voitte kulkea tällä planeetalla mestarina ja voitte nauttia tästä planeetasta ihmisenä.
 
Tämä on oivaltamisvuosi jokaiselle teistä. Kyse ei ole tästä kalenterivuodesta, mutta nyt on tuon oivaltamisen aika. Olette maksaneet kaikki maksut. Olette käyneet kaikki kurssit. Olette tehneet kaiken kärsimisen ja nyt on se aika.
 
Jokin on muuttunut teissä ja planeetassa. Jokin jatkaa muuttumista tässä, mitä kutsumme Uudeksi Maaksi – oivallus, että Uusi Maa voi olla täällä, tällä maapallolla. Kenties vanha maapallo ei edes tunnista sitä tai tiedä, mikä se on, mutta te tiedätte ja se on tärkeää.
 
On oivaltamisvuosi tavalla, mitä ette ole ehkä odottaneet, ja kenties se tulee teille, silloin kun vähiten odotatte sitä. Se voi tulla, kun istutte täällä shoudissa. Se voi tulla, kun kävelette puistossa. Se voi tulla jonkin myllerryksen keskellä. Mutta alatte saada näitä läpimurtoja. Alatte ymmärtää, mitä tietoisuus on.
 
Käytän sitä termiä paljon – tietoisuus. Se on tiedostamista. Se on sitä, mihin laitatte oivalluksenne. Se on sitä, mihin laitatte tiedostamisenne. Se on sitä, mihin laitatte Itsenne.
 
Se on mielenkiintoinen sana. Sitä on käytetty ikuisuuksia eivätkä vieläkään monet ihmiset oikeasti ymmärrä sitä, koska perimmäinen tietoisuus on kokemus ja sen saatte tänä vuonna – sanat ylittävän oivalluksen, kokemuksen siitä.
 
Se on jotain hyvin henkilökohtaista ja intiimiä. Siinä ei ole kyse Jumalasta ja enkelien tulemisesta alas. Siinä olette te itsenne kanssa. Ja tuossa kokemuksessa, tuossa läpimurrossa, oivallatte asioita itsestänne, jotka ovat hyvin laajentavia … "kaunis" ei ole läheskään oikea sana. Se on hyvin loistavaa. Sitten oivallatte, että se oli aina olemassa. Aina olemassa.
 
Se on erittäin kummallinen tunne. Tiedän sen omista henkilökohtaisista kokemuksistani ja työskentelystäni toisten ylösnousseiden mestareiden kanssa. Se on hyvin kummallinen kokemus, koska tuolla oivaltamishetkellä tavallaan sanotte: "Tiedän sen olleen aina olemassa. Vaikken oivaltanut sitä, tiesin, että se oli aina olemassa." Se oli jotain, mikä oli varjossa, aina läsnä kanssanne, mutta yhtäkkiä se valaistaan ja se on sinä. Se on todellinen "sinä". Se on hämmästyttävä "sinä".
 
Se on erittäin kummallinen kokemus – "No, jos tiesin, että se oli olemassa, ja jos se oli hyvin tuttua, jos tiesin, että se oli olemassa, miksen oivaltanut sitä aiemmin? Mikä esti minulta sen? Miksi en vain sallinut sitä?"
 
Siihen on paljon syitä. Voitaisiin sanoa, että tuo vapaa Itse – oivallettu Itse ns. tulevaisuudesta, mutta se ei oikeasti ole – tuo oivallettu Itse salli teidän, ihmisen, käydä läpi omat kokemuksensa, mitä olivat sen kokemuksia. Ei oppituntien tai evoluution vuoksi, vaan pelkästään kokemisen vuoksi. Se salli itsensä saada syvän kokemuksen ihmisenä olemisesta. Ja siksi oli tällainen keinotekoinen erillisyys ihmisen ja jumaluuden väillä.
 
Ja voisitteko kuvitella myös jumaluuden tällä itsensä kosmisen oivaltamisen hetkellä sanovan: "En täysin oivaltanut, mitä kävin läpi ihmisenä. Se oli aina olemassa. Kokemukset olivat aina olemassa, mutta en oikeasti oivaltanut niitä."
 
Se on siis tämän Itsen kaikkien osien kaunista oivaltamista ja saatte tämän kokemuksen eri muodoissa. Kerron teille sen nyt. Saatte tämän kokemuksen, koska olette valmis. Olette ehdottoman valmis.
 
Ja puhun kaikille tässä huoneessa, mutta myös katselemassa. Ja tämä kokemus, tämä läpimurto – tai läpimurrot – on myös hyvin vaikea, koska teistä tuntuu siltä, että teidät vedetään takaisin rajoittuneeseen todellisuuteen. Teistä tuntuu, että teidät vedetään takaisin massatietoisuuteen, ja olette siinä monin tavoin. Yritätte tarttua tuohon kokemukseen ja toistaa sen, tehdä sen uudestaan. Ette voi saada sitä tapahtumaan. Se vain tapahtuu.
 
Se johtaa jonkinasteiseen masennukseen, ahdistukseen (Linda ojentaa hänelle kahvia), kahviin (naureskelua) ja silloin nauratte. On erittäin vaikeaa nauraa, mutta silloin nauratte. Haluatte kokea sen uudestaan. Kun olette maistaneet tuota vapautta, mikään muu ei riitä. Kun olette maistaneet tuota Itsenne osaa – voitaisiin kutsua sitä ehkä "Itsen rakkaudeksi" – on erittäin vaikeaa palata takaisin rajoittuneeseen ihmistietoisuuteen, ja on masennusta, vihaa, liikayrittämistä toistaa tuo kokemus. 
 
Sanotaanpa, että saatte tuon kokemuksen ollessanne kalastamassa. On kaunis kesäpäivä ja kalastatte, kuten mestarit mielellään tekevät, ja saatte tämän kokemuksen ja se on yksi näistä asioista, mitä on vaikea ilmaista sanoin. Ja palaatte rannalle, palaatte kotiinne, palaatte elämäänne ja masennutte, koska yhtäkkiä teistä tuntuu kaikki taas supistuvan tai rajoittuvan.
 
Mitä te siis teette? No, menette seuraavana päivänä veneelle, soudatte samaan paikkaan ja alatte taas kalastaa. Se on kuin: "Hitto soikoon! Missä on oivallukseni?" Ajattelette melkein, että kyse oli veneestä tai kaloista tai vavasta tai mistä tahansa. Ette pysty luomaan sitä uudestaan tällä tavalla.
 
Voitte oivaltaa, että sitten kun läpimurto tapahtuu – tarkoitan todellinen oivaltaminen, tiedän teidän kaikkien saaneen sitä jossain määrin, mutta tämä ylittää kaiken, mitä olette aiemmin kokeneet – kun saatte tämän kokemuksen, on tuo sisäinen tietämys, että se on olemassa. Se ei ole enää vain puhetta. Se ei ole vain kokoontumistamme tällä tavalla kerran kuussa. Se on hyvin totta ja se on aikaa, jolloin vedätte pari kertaa kunnolla syvään henkeä ja vain sallitte. Se ns. kiertää takaisin.
 
Ylipelkistän sitä, mutta saatte tämän läpimurto-oivalluksen, tämän hämmästyttävän "Voi! Tämä osa oli aina olemassa" –kokemuksen – rakkauden, myötätunnon ja vaivattomuuden – saatte tuon oivalluksen ja palaatte ihmiselämäänne. Voitaisiin sanoa, että läpimurto tekee tavallaan mielenkiintoisen spiraalin – ylipelkistän sitä – mutta mielenkiintoisen spiraalin ylös jumaluuteenne ja sitten taas takaisin alas. Teillä kulkee näitä kauniita energiaspiraaleja ja ne kohtaavat uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Ja jossain kohtaa ne pysyvät yhdistyneenä. Ne pysyvät tietoisuudessa toisistaan.
 
Silloin teillä on leveä hymy kasvoillanne, tavallaan typerä hymy. Nimittäin mestarit hymyilevät typerästi, koska he voivat. (Adamus havainnollistaa sen, vähän kikatusta) Typerä hymy. Teillä on tuo leveä, typerä hymy kasvoillanne ja tiedätte, että olette oivaltanut, että olette "minä olen" ja voitte olla edelleen ihminen. Ja se on hämmästyttävä asia.
 
Käsitättekö, ettei muilla mestareilla ollut koskaan tilaisuutta jäädä maisemiin ja esittää edelleen ihmistä? Te voitte esittää rajoittunutta ja tietää, että oikeasti te ette ole. Voitte esittää "minua raukkaa" ja tietää, että oikeasti te ette ole. Voitte esittää ehdottoman hämmästyttävää luovaa olentoa, ihmisolentoa ja olette sitä, mutta olette myös jumala. Voitte esittää mitä tahansa haluatte.
 
Siksi odotan kirjani julkaisemista, "Tietoisuusnäytös", koska silloin todella ymmärrätte. Kyse on vain tietoisuusnäytöksestä, näytöksestä. Voitteko kuvitella näyttelevänne, mitä haluatte, huolehtimatta, että jumiudutte siihen? Ajattelematta, että vain teeskentelette sen – leikitte vain tietoisuudella. Kenties se on alaotsikko kirjaan, mitä ei ole vielä julkaistu "Tietoisuudella leikkiminen". Aah, se on hämmästyttävää! Hämmästyttävää.
 
LINDA: Tässä on nenäliina ongelmaasi varten. (Vähän naureskelua)
 
ADAMUS: (teeskennellen itkevänsä) Tässä on nenäliina, mihin voi kirjoittaa Cauldrelle muistutuksen kannen viimeistelystä.
 
Siis, rakas shaumbra, vedetäänpä syvään henkeä tälle.
 
Kyllä, olen alkanut rakastaa teitä kovasti ja tämä on vuosi, jolloin alamme oivaltaa. Se on joko tai. Kerro teille, että jos emme ala oivaltaa nyt, joko te lähdette pois turhautumisesta ja inhosta minua tai itseänne kohtaan. Joko te lähdette, koska olette vain niin valmis, että te ette halua pidätellä enää. Joko te lähdette tai minä lähden. Se on lupaus. (Joku sanoo "ei") Joo, joo. Itse asiassa kyllä, ja itse asiassa se on hyvä uutinen. Koska jos te ette pääse tietoiseen oivaltamiseen, sanotaan, tänä vuonna, seuraavien kahden- … ensi vuoden ystävänpäivään mennessä – siihen on vähän yli vuosi. Jos te ette pääse, en tunne, että olen tehnyt työni ja hakannut teitä riittävästi (naurua), viihdyttänyt teitä, tehnyt mitä tahansa. En tunne, että olen tehnyt työni. En tunne, että olen näyttänyt teille, keitä oikeasti olette. Niinpä lähtisin, jos ei tapahdu oivalluksia.
 
Se ei merkitse teitä jokaista, ainoastaan viittä. Ainoastaan viittä. Siis olkaa kilttejä, olkaa kilttejä te viisi. Tulkaa esiin. Tulkaa nyt! Aloitetaan kampanja "Pidä Adamus messissä", joten tarvitsen viisi! (Tauko) Se oli hauskaa minun mielestäni. (Muutama naurahdus)
 
Luulen siis, että se on hyvä lupaus tehdä toisillemme nyt – ensi vuoden helmikuuhun mennessä. Merkitsemme muistiin tuon päivämäärän. Joko te olette lähteneet tai minä lähden tai saamme oivalluksen.
 
LINDA: Miltä lähteminen näyttää?
 
ADAMUS: Tota, tällaiselta. Odota hetki. Sammutetaan valot ja suljetaan internet. (Huone pimenee, vähän naureskelua)
 
(Tauko)
 
Riittääkö?
 
LINDA: Ok.
 
ADAMUS: (naureskellen) No niin, en ole vetoa lyövä mies tai vetoa lyövä mestari, ellen tiedä voittavani. (Vähän kikatusta) Älä koskaan lyö vetoa, ellet tiedä voittavasi. Tämän siis pitäisi kertoa teille jotain siitä, mitä tiedän tulevaisuudesta. En ole selvänäköinen. En ennusta. Olen jos siinä, joo. On 14.2.2016. Adamus teki hyvää työtä! (Yleisö taputtaa ja Adamus naureskelee, sitten heittää lentosuukon Lindalle)
 
Jatketaanpa sitten.
 
Tämä on … Muuten, se on hyvin kaunista. Haluan teidän kaikkien alkavan tehdä sitä. Ajattelette tulevaisuutta jonain, mitä ei ole vielä tapahtunut. Roskaa. Se on jo tapahtunut. Kyse on oikeasti siitä, miten haluatte järjestää elementit. On elämän elementtejä – vähän energiaelementtejä ja muuttujia ja asioita, syitä ja seurauksia ja seuraamuksia. Mutta ne ovat kuin pelipöydän nappuloita. Voitte järjestellä ne haluamallanne tavalla. Teidän ei tarvitse järjestää niitä lineaariseen järjestykseen tästä päivästä huomiseen ja ensi viikkoon, ensi kuukauteen. Ei! Sekoittakaa niitä. Tuokaa tulevaisuus tähän nyt. Se on ehdottomasti mahdollista. On erittäin hauskaa, kun voi leikkiä sillä tavalla.
 
Tietoisuusvuosi
 
Tämä on tietoisuusvuosi, kuten sanoin ProGnostissa. Tota, joka vuosi on tietoisuusvuosi itse asiassa, mutta se kuulostaa hyvältä. Se on kiva otsikko. Tämä on tietoisuusvuosi, mutta niin oli viime vuosikin. Mutta tämä on todella tietoisuusvuosi. (Naurua) No, itse asiassa se on, koska viime vuosi oli tietoisuusvuosi ja sitten tuli vähän tietoisuutta. Niinpä tämä vuosi on oikeasti … Tämä on supertietoisuusvuosi. (Naurua ja joku sanoo "kvantti") Kvantti! Korkeaoktaaninen kvanttisupertietoisuus.
 
Ja se on. Miksi? Miksi? Koska minä sanoin niin ja koska te sanoitte niin ja – ja tiedättehän, tämä on kaunis asia ymmärrettäväksi – todellisuus luodaan sinne, minne laitatte tietoisuutenne. Yhtäkkiä todellisuus tulee sinne, missä ei ollut ennen mitään, koska tietoisuus on siellä.
 
Jos siis sanotaan: "Joo, tämä on tietoisuusvuosi", sitten se on! Se on nimittäin näin yksinkertaista. Se on näin yksinkertaista. Jos sanotte: "Tämä on läpimurtovuosi minulle", sitten se on! Siihen laitatte tietoisuutenne, tiedostamisenne.
 
Yhtäkkiä puhun ja ikään kuin sanon: "Joo, aion lähteä, jos te ette saa läpimurtoa tai te lähdette ja sitten minulla ei ole ketään, kenelle puhua", ja laitan tietoisuuteni siihen. Siinä oli tavallaan tyhjiö ja täytimme sen. Ja nyt vain sukellamme siihen ja nautimme siitä, rakastamme sitä.
 
Kun siis sanon, että tämä on tietoisuusvuosi, no, kenties se ei ollut 10 minuuttia sitten, mutta siitä tulee nyt, koska tietoisuus on siinä. Voi laittaa tietoisuuden ehdottomaan tyhjiöön – ei-mihinkään, tyhjään tilaan, ei edes tilaan – ja se herää henkiin.
 
Miten luulette, että maapallo luotiin? Luuletteko, että pieniä perhosia tuli tänne enkeliperheistä ja ripotteli pientä perhospölyään? No, tavallaan vähän. (Naurua) Niillä oli tietysti yksisarvisten apua ja … (lisää naurua) Ei! Tapahtui tavallaan: "Vau. Tarvitsemme jonkin paikan. Paikan mikä on todella erilainen kuin mikään muu paikka, missä olemme olleet. Tarvitsemme paikan, missä voimme näytellä todella eriskummallisella, oudolla, kummallisella ja sekopäisellä tavalla. Laitetaanpa siis tietoisuutemme tähän kummalliseen paikkaan." Ennen sitä ei ollut kummallista paikkaa ja sitten se yhtäkkiä tulee. Sitä kutsutaan maapalloksi ja universumiksi. Ja yhtäkkiä se alkaa olla.
 
Se ei vaatinut yhtään energiaa. Se ei vaatinut yhtään energiaa. Se ei vaatinut yhtään voimaa. Se ei vaatinut joukoittain enkeleitä. Se ei vaatinut Jumalaa. Ei, ei. Se vaati vain pari meitä hengailemassa sanoen: "Lähdetäänpä löytömatkalle. Laitetaan tietoisuutemme Planeetta Kummalliseen ja sitten annetaan sen tapahtua."
 
Ja se on hämmästyttävää. Tietoisuus – puh! – loi yhtäkkiä universumin tuosta vaan. Naps! Se vei itse asiassa seitsemän päivää – kuusi päivä ja pidin seitsemännen vapaata. (Paljon naurua) Aah!
 
LINDA: Aah! Hah, hah, hah!
 
ADAMUS: Aah! Hah, hah.
 
LINDA: Aah! Hah, hah.
 
ADAMUS: Ja arvatkaa mitä? Niin tekin teitte? Niin tekin teitte. Me vain: "Aah, levätäänpä tänään." Joo. (Adamus naureskelee) Yritän vain nähdä, kuka on hereillä ja kuka ei.
 
Siis laitoimme vain tietoisuuden siihen ja sitten peräännyimme ja osittain tässä kohtaa ihmiset joutuvat vaikeuksiin. Laitatte siis tietoisuutenne jonnekin ilman energiaa, ilman voimaa. Se on vain tiedostamista. Siinä kaikki. Vain: "Voi kyllä, kummallinen planeetta." Tiedostaminen, tietoisuus on siinä ja sitten se alkaa kukoistaa. Sitten peräännytään. Hyvä luoja luo ja sitten – puh! – vapauttaa luomuksen. Miksi? Koska sitten se jatkaa laajentumista. Se jatkaa luojan perimmäistä ilmaisemista tavalla, mitä luoja ei ehkä olisi pystynyt kuvittelemaan itse.
 
Luot jotain. Se on kaunista. Joo tarkoitan, että luominen on kaunista. Luot jotain, kuten Planeetta Kummallisen ja sitten peräännyt ja katsot, kun omat luojaenergiat jatkavat laajentumista ja ilmaisemista takaisin sinulle, luojalle, tavoilla jotka ovat rajattomia, tavoilla joita et ehkä olisi edes pystynyt kuvittelemaan.
 
Mielikuvitus ja luovuus – ne ovat tavallaan yhdessä – ovat sellaisia, että ne jatkavat laajentumista. Joo! Luovuus ei ole yksittäistä. Kyse ei ole siitä, että luot maalauksen ja se on sitten siinä. Se roikkuu seinällä. Tarkoitan, että niin voisi luulla, mutta ei, se jatkaa laajentumista moniulotteisesti. Siitä syystä jotkut suuret mestarit pystyivät todella maalaamaan ihmisiä maalauksiin, vangitsemaan heidät sinne, vangitsemaan heidän – tota, se ei ole heidän sielunsa, mutta he luulivat sitä heidän sielukseen – heidän energiaolemuksensa. Ja tuo maalaus jatkaa laajentumista ja ilmaisemista.
 
En halua mennä siihen nyt, mutta osa maailman voimakkaammasta mustasta magiasta on tehty maalauksilla ja vähän musiikilla. Voi, erittäin helppoa! Erittäin helppoa. Jotkut ihmiset ajattelevat, että heidän täytyy tehdä kirouksia (naurua, kun Adamus nostaa taas keskisormet) tai vastaavia asioita ja yrittää vaikuttaa … Teen sen uudestaan kameralle (hän näyttää taas keskisormiaan) Kiitos. Joo, tässä on ylösnoussut mestarinne, joka peukuttaa teille! (Lisää naurua)
 
Okei, nyt välipalalle. Hän toi minulle tämän … Sandra, oliko sinulla mitään tekemistä tämän tonnikalaleivän kanssa?
 
SANDRA: Ei, se on turvallinen.
 
ADAMUS: Ai jaa, sitten voin turvallisesti syödä sitä. (Muutama naurahdus, Linda huokaisee, kun Adamus haukkaa suuren palan) Mmm, mmm. Haluaako joku haukata? (Joku sanoo "joo") Laita kiertämään, mutta säästän tämän minulle. (Hän antaa lautasen jollekin yleisössä) Mmm! Te jotka katselette, koettakaa kestää minua, kun syön. Mmm. Mm-mm? (Tarjoten Lindalle)
 
LINDA: Ei kiitos! Rakastan sinua, mutta ei.
 
ADAMUS: Mmm. Mmm. Mmmmm. Okei, missä olimmekaan? Voimakasta mustaa magiaa maalauksilla. Älkää juosko tänä iltana kotiin aloittamaan anoppinne, ex-vaimonne maalaamista siihen. (Naurua) Tunnen teidät, shaumbra. Rakastan teitä, mutta tunnen teidät. (Adamus naureskelee)
 
Siis tosiasia on, että aina kun luoja … mikä te muuten olette. Muistatteko sen? Olemme luojia. Olette unohtaneet sen. Mutta luoja luo jotain, mitä tahansa, ja se siunataan ja sitä rakastetaan … On hyvä ihailla omia luomuksiaan. Lakatkaa nöyristelemästä. Kun luotte jotain, on todella hyvä sanoa: "Hitto soikoon, se on hyvä!" Ajatelkaa minua. "Helvetti soikoon, se on hyvä!" (Vähän naurua) Sitten perääntykää. Tuo luomus jatkaa laajentumista ja luomista moniulotteisesti ja mitä tahansa muuta. Mutta se ei pysähdy, koska se on teidän pikkuvauvanne. Se on teidän luomuksenne. (Edith pudottaa jotain syliinsä) Katsokaa tuota. Tuo tonnikala pomppii vielä, suoraan voileivältä syliisi. (Vähän naureskelua)
 
Tuo luomus haluaa jatkaa ilmaisemista takaisin luojalle – teille – ilmaista omaa iloaan, omaa rajattomuuttaan. Se haluaa jatkaa ilmaisemista takaisin teille, ilmaista armoaan ja täyteyttään. Niinpä se jatkaa kasvamista tai laajentumista, miten tahansa haluattekin kutsua sitä. Se on hämmästyttävä asia luomisessa. Sillä on paljon seuraamuksia, kuin pysähdytte hetkeksi tuntemaan sitä. Kaikki mitä teette, on periaatteessa luomista riippumatta siitä, luodaanko se hypnoosin alaisuudessa, toisin sanoen vanhan ohjelmoinnin alaisuudessa. Se on silti luomista ja se jatkaa silti ilmaisemista takaisin teille, jatkaa kasvamista.
 
Tuodaanpa nyt tietoisuus tuohon yhtälöön, missä sitä ei ole tavallisesti ollut.
 
Olette siis yhtäkkiä tietoinen luoja. Mitä se merkitsee? Se merkitsee, että te ette vain kompuroi päivänne läpi yrittäen päästä sen loppuun. Koska käännämme sen nyt joka tapauksessa, päivän loppu tapahtuu ennen päivän alkua. Siis sen sijaan, että pelkästään kompuroitte päivän läpi käyden läpi tavalliset liikkeet päästäksenne sen loppuun, teistä tulee yhtäkkiä tietoinen. Teistä tulee tietoinen siitä, että olette päivässä. Tarkoitan, että se näyttää yksinkertaiselta, mutta useimmat ihmiset eivät oivalla sitä: "Tänään on päivä." Pyysin Kvanttisallimisessa kaikkia aloittamaan aamunsa jo ennen sängystä nousemista sanomalla: "Minä olen olemassa". Se on oikeasti yksi suurimmista asioista, mitä voitte tehdä hyväksenne. "Minä olen olemassa", ennen kuin jalkapohjat osuvat lattiaan. Kuulostaa hyvältä, eikö vain? – "Minä olen olemassa". Tulette tuohon tietämiseen ja tuohon selkeyteen: "Aa, vau! Olen luoja. Olen tässä."
 
Kuulostaa todella yksinkertaiselta, eikö vain? (Joku sanoo "kyllä") Ja teet sen kerran ja sitten unohdat sen. (Joku sanoo "jep") Joo. (Adamus naureskelee) Jep! Miksi niin on? No, se on täysin toinen shoud, mutta ihmettelen sitä joskus. Se on hyvin helppoa. Oivallatteko, miten paljon aikaa, energiaa ja tietoisuutta kulutatte ongelmiinne? Miten paljon aikaa, tietoisuutta ja energiaa luulette kuluvan ongelmiinne, sanotaan keskimääräisestä 16 tunnin valveajasta joka päivä?
 
SART: Kuusitoista.
 
ADAMUS: (naureskellen) Sart, 16. Mitä, anna itsellesi enemmän kunniaa. Viisitoista ja puoli! (Naurua) Ei, sanoisin, että realistisesti noin 60-70 prosenttia ajasta ihmiset käyttävät energiansa ongelmiin.
 
Miksi siis on niin, että kun kehotan aloittamaan päivän yksinkertaisella "minä olen olemassa" – ei "minä olen olemassa" (äreästi), vaan "minä olen olemassa!" – tuntemaan sitä, tuota oivallusta, että olette olemassa! Tarkoitan, että se on hyvä uutinen, eikö vain? (Ei vastausta) Ai jaa. (Joku sanoo "kyllä") Kenties 14.2. ensi vuonna ei ole kovin hyvä ... (Adamus nauraa)
 
Siis miten vaikeaa on aloittaa päivänne yksinkertaisella "minä olen olemassa" ja tuntea se. Se muuttaa ehdottomasti perspektiiviänne. Sen sijaan, että kulutatte 70 prosenttia ajastanne ongelmiin – aikaa ja tietoisuutta – se alkaa mennä 50, 40, 30, 20 prosenttiin. Edelleen 15 tai 20 prosenttia ajastanne, energiastanne ja tietoisuudestanne pysyy ongelmissa. Se on tavallaan hauskaa. Se on. Se on kuin … Kieltäydytte heittämästä sitä pois. Se on tavallaan pieni itsensä rääkkäämisaika joka päivä. (Vähän naurua) Se on pientä ruoskimista. Se on kuin (hän elehtii piiskaavansa itseään), mutta se on tavallaan hauskaa. Ja sitten voitte edelleen yhdistyä toisiin ihmisiin ja kertoa itsellenne, miten hyvä olette, kun pääsette pois niistä. Pidätte siis edelleen noin 15 prosenttia. Se on hyvä asia. Se on hauskaa ja suuri muutos siihen, että 70 prosenttia ajasta, energiasta ja tietoisuudesta menee ongelmiin.
 
Oletteko koskaan … (Adamus naurahtaa hieman) Oletteko koskaan pysähtyneet hetkeksi … Minun on vastattava omaan kysymykseeni, ennen kuin jatkan – ei vais! (naurua). Oletteko koskaan vain pysähtyneet hetkeksi ja sanoneet itsellenne: "Näitä ongelmia vain tapahtuu uudestaan ja uudestaan." Juuri niin, itse asiassa sama ongelma. Sama ongelma. Miten monta elämää sama haiseva ongelma? Sama ihminen. Sama … tiedättehän? Tarkoitan, että voimme puhua avoimesti, eikö? (Joku sanoo "aivan")
 
LINDA: Ehkä.
 
ADAMUS: Tälle puolelle huoneesta on ok. (Naurua) Mutta sanotaan, että puhumme toisista ihmisistä. Ei tietenkään teistä. Mutta pysähtyvätkö he koskaan sanomaan: "Miksi nämä ongelmat eivät koskaan lopu?! Nämä ongelmat vain jatkuvat." Ihmiset joita tunnen, joita katselen – en katso ketään – ovat olleet naimisissa viisi, kuusi kertaa. (Adamus vääntelee epäuskoisena naamaansa, vähän naurua) Ja valitatte siitä??! Tarkoitan, että voin ymmärtää, että teette sitä, koska pidätte tuosta kokemuksesta, mutta sitten te valitatte siitä?! Ja ongelmana on, että sitten kuulen heidän puhuvan päässään eivätkä he muista edes exiensä nimiä. (Lisää naurua) Tarkoitan, että muistavat, jos oikein pakotan heitä, mutta heille se on vain yhtä suurta valitusta. Se on yhtä suurta huonoa suhdetta ja jotkut heistä eivät edes oivalla sitä. He heräävä aamulla ja sanovat: "Kuka hän on? Ai niin, se on neljänteni. Okei." (Lisää naurua)
 
Se aika- ja energiamäärä … Hei rakas (Lindalle, vähän naurua). Se aika- ja energiamäärä mikä menee ongelmiin, ja voitte muuttaa sen tuosta vain – naps! – tietoisuudella. Tietoisuudella.
 
Haluan teidän nyt katsovan itseänne. Miten paljon … Voitteko antaa minulle vain "minä olen olemassa" ensimmäiseksi aamulla, ennen kuin nousette ylös sängystä? (Yleisö sanoo "kyllä") Sanotte niin, mutta voitteko vain antaa itsellenne "minä olen olemassa", ennen kuin nousette ylös sängystä? Se ei ole taikakaava. Se on oivallus. Se on tietoisuus. Minä olen olemassa. Pum! Perustietoisuus – päihittää kaiken muun. Jos voitte herätä aamulla tietoisesti sen sijasta, miten teette sen nyt, se muuttaa ehdottomasti päivän.
 
Teidän ei tarvitse tehdä mitään muuta. Teidän ei tarvitse sanoa sitä 20 minuuttia. Teidän ei tarvitse tehdä mitään muuta. Herätkää vain aamulla ja tuntekaa se – "minä olen olemassa" – ja nouskaa sitten ylös ja jatkakaa päiväänne, mutta tarkkailkaa, miten päivänne järjestyy hyvin, hyvin eri tavalla. Te järjestytte eri tavalla.
 
Tietoisuusvuosi on tiedostamisvuosi – tietoisuus päivästänne, tietoisuus tiedostamisestanne. Tietoisuus ei ole voimaa eikä energiaa, se on vain tiedostamista. Ja se on mielenkiintoista, koska väitettäisiin: "No, ihmisten täytyy tiedostaa. Heidän täytyy pystyä ajamaan autoa, kirjoittamaan nimensä ja muistamaan sosiaaliturvatunnuksensa." No, se ei ole tiedostamista. Se on kaikki ulkoa opettelua. Siinä on vähän tai ei yhtään tiedostamista. He eivät kirjoita nimeään tiedostaen. He vain kirjoittavat nimensä. Se on kuin itsestäänselvyys. Se on vain mekaanista. He tekevät sen uudestaan ja uudestaan.
 
Tämä on tietoisuusvuosi teille. Se on tiedostamisvuosi. Se on niin yksinkertaista. Teidän ei tarvitse oikeastaan edes työstää sitä. Teidän täytyy vain tiedostaa se. Se muuttaa kaiken.
 
Se muuttaa planeettaa – se muuttaa ehdottomasti planeettaa – kun tiedostamista tulee enemmän ja enemmän. Ja kuten puhuimme ProGnostissa, on joitain, jotka taistelevat ehdottomasti sitä vastaan. He eivät halua sitä. He eivät halua tiedostamista. Miksi niin olisi? Miksi ei haluttaisi tiedostamista? (Yleisö huutaa eri vastauksia) Valta, muutos, pelko. Pelko … tiedostamisen mukana tulee, no, tiedostaminen. Tulee oivallus, tulee tietäminen. Ja kenties on monia, jotka eivät halua sitä, jotka pelkäävät sitä. "Mitä tapahtuu, jos minun täytyy katsoa itseäni enkä pidä näkemästäni?"
 
Minulla on mielenkiintoinen kysymys teille – ja Linda, luulen, että tässä on mikrofonin aika. Missä ihmistietoisuus on asteikolla yhdestä sataan – sadan ollessa tietysti suurin lukema ja ykkösen pienin? Olen vain utelias näkemään. Ei teidän tietoisuutenne, vaan planeetan tietoisuus.
 
LINDA: Planeetan.
 
ADAMUS: Yhdestä sataan.
 
LINDA: Okei, menen ekspertin luo.
 
ADAMUS: Missä tietoisuus on? Aha! Yhdestä sataan. Mihin sijoittaisit sen?
 
PATRICIA: Kaksikymmentäviisi.
 
ADAMUS: Minulla on lukema ja … okei.
 
PATRICIA: En tiedä, sain sen vain.
 
ADAMUS: Okei, hyvä. Erinomaista. Missä tietoisuus on? Yhdestä sataan. Käsittäkää, että ihmiset ovat olleet tällä planeetalla miljoonia ja miljoonia vuosia …
 
SHAUMBRA 2 (nainen): Kymmenen.
 
ADAMUS: Kymmenen, okei. Menemme nopeasti alaspäin. (Naurua)
 
PETE: Kaksi.
 
ADAMUS: Kaksi! Jessus, Pete! Voi Peten tähden! (Naurua)
 
LINDA: Hah-hah-haa! Peten tähden! Hah-hah-haa!
 
ADAMUS: Voi Pete!
 
LINDA: Tämä on tosi hauskaa!
 
ADAMUS: Okei. Kaksi, 10, 25. Kuulenko … kuulenko …
 
SHAUMBRA 3 (nainen): Viisi.
 
LINDA: Ai, hän sanoi "viisi".
 
ADAMUS: Viisi. (Adamus huokaa) Vau … lähden ensi vuonna! (Adamus naureskelee)
 
SHAUMBRA 4 (mies): Kahdeksantoista.
 
ADAMUS: Kahdeksantoista. Okei, meillä on toivoa takaisinpaluusta. Joo, meillä on toivoa takaisinpaluusta. Mikä …
 
TAD: Kolmekymmentä.
 
ADAMUS: Kolmekymmentä. Ikuinen optimisti täällä. (Adamus naureskelee) Hyvä.
 
MARY SUE: Menen ylöspäin 35:een.
 
ADAMUS: Kolmekymmentäviisi. Vau, vau! Kuulenko 40? (Naurua)
 
LINDA: Okei, odota. Tässä. Tonnikalaleipiä sinulle.
 
SHAUMBRA 1: Neljäkymmentä.
 
ADAMUS: Neljäkymmentä.
 
SHAUMBRA 6: Sitä ajattelin ensin.
 
ADAMUS: Neljäkymmentä, okei.
 
SHAUMBRA 1: Joo.
 
ADAMUS: Ei ole oikeaa tai väärää. On kuitenkin minun vastaukseni. (Vähän naureskelua)
 
LINDA: Kiitos. Haluaako kukaan muu sanoa?
 
ADAMUS: Pari vielä. Olemme siis tavallaan kahden ja 40:n välillä.
 
SHAUMBRA 5 (nainen): Sata, koska olemme jo tässä.
 
ADAMUS: Joo. No, puhun ihmisistä tuolla jossain. Ei … (Joku sanoo "koko universumi")
 
Luuletteko, että se on sadassa? Minä lähden.
 
SHAUMBRA 5: Koska …
 
ADAMUS: Enkä odota ensi vuoteen.
 
SHAUMBRA 5: … olemme tässä ja nyt.
 
ADAMUS: Menen nyt. (Adamus naureskelee)
 
SHAUMBRA 5: Menemme loppuun nyt.
 
ADAMUS: Kyllä.
 
PETE: Kolme.
 
ADAMUS: Voi Pete! Jukra (naurua), lisäsit 50 prosentilla kahdessa minuutissa. Hämmästyttävää.
 
SCOTT: 22,33.
 
ADAMUS: 22,33. Okei, se on hyvä. Ekstrapoloitko sitä enää?
 
SCOTT: Piste, piste, piste.
 
ADAMUS: Piste, piste, piste. Joo, okei, hyvä. Yksi vielä.
 
ALI: Ensin ajattelin 24.
 
ADAMUS: Kaksikymmentäneljä, okei. Hyvä, mielenkiintoista.
 
LINDA: Ai, vielä yksi. Vielä viimeinen.
 
ADAMUS: Vielä viimeinen.
 
SART: Se on vain Sart. (Naurua) Ei, sanoisin noin 40.
 
ADAMUS: Noin 40, okei. Olen yllättynyt, ettei kukaan teistä sanonut: "Sillä ei ole merkitystä", koska sillä ei ole. Oma lukemani on itse asiassa 26. Kaksikymmentäkuusi. Ylitimme tavallaan juuri 25:n neljänneskohdan. Eikä muissa ulottuvuuksissa ole virallista lukemaa, mutta teen mittauksen. Katson ruumiillistuneen elämisen ja tietoisuuden todellista potentiaalia tällä planeetalla.
 
Sanoisin, että ennen kuin jotain supermegakvanttista tapahtuu, planeetta menee ensin jonnekin muualle, mutta planeetan nykyolosuhteissa lukema olisi noin 26.
 
En tiedä, onko se hyvä uutinen tai huono uutinen. Luulen, että se on hyvä uutinen, koska meillä on paljon kasvunvaraa. (Muutama naurahdus) Luulen, että se on … Jos katsotaan sitä kaikkien näiden miljoonien vuosien perspektiivistä, miten paljon pidempään vie päästä siihen, sanotaan 60:een, jos vei miljoonia vuosia päästä 26:een?
 
LINDA: Kolmekymmentäviisi vuotta.
 
ADAMUS: Kolmekymmentäviisi vuotta vielä?
 
LINDA: Joo.
 
ADAMUS: Päästä 60:een?
 
LINDA: Mm hmm.
 
ADAMUS: Ja ilman merkittäviä häiriöitä planeetalla?
 
LINDA: En sanonut niin.
 
ADAMUS: Aha, aha! Okei.
 
Antaisin siis noin 26, toisin sanoen on vielä pitkä matka kuljettavana, mutta Linda on ehdottomasti oikeassa – ei vie miljoonia vuosia …
 
LINDA: Mitä se oli?!! Voi hyvä luoja! Tuliko se nauhalle?! Voitko sen soittaa Geoffille?!
 
ADAMUS: Kerrankin … (Linda nauraa äänekkäästi) Tänään Linda on ehdottomasti oikeassa, koska kuten olen sanonut monta kertaa aiemmin, tietoisuus synnyttää tietoisuutta. Kyse on tavallaan lumipalloilmiöstä ja se alkaa juuri tapahtua. Ei siis vie kolmea tai neljää miljoonaa vuotta päästä 50:een. Se voi olla 10 tai 15 vuoden asia. Tavallaan sillä ei ole merkitystä perimmiltään, mutta antamaan teille vain käsityksen siitä, että tietoisuus on itse asiassa tavallaan pientä. Ja se hiipuu. Se menee ylös ja alas. On ollut kohtia, missä se on voinut olla 14, se on mennyt 20:een ja takaisin kahdeksaan. Tietoisuus tavallaan tulee ja menee. Mutta tällä hetkellä se paahtaa täyttä höyryä ja ruumiillistuneiden mestarien myötä, teidän myötänne hyvin tietoisessa ihmistilassa, se kiihtyy nopeasti.
 
Siinä tulee ongelmia, koska vanhat järjestelmät eivät yksinkertaisesti pysty käsittelemään tietoisuutta. Eikä välttämättä ole kyse sodista tai mistään sellaisesta, mutta vanhat järjestelmät eivät vain pysty käsittelemään sitä. Tämä siis merkitsee, että ihmisten on oltava hyvin joustavia, hyvin sopeutuvia.
 
Ylösnousseet mestarit
 
Ja jotain mielenkiintoista tapahtui myös äskettäin tietoisuudessa ja teidän tietoisuudessanne. ProGnost-tapahtumassa puhuin tästä Ylösnousseiden mestareiden huoneesta – kokoontumisesta kerran kuussa ylösnousseiden mestarien kanssa. Se oli melko merkittävää. Emme olisi todellisuudessa voineet tehdä sitä aiemmin – kaksi vuotta sitten, kolme vuotta sitten. Ensinnäkään ylösnousseet mestarit jotka ovat nyt lapsia enimmäkseen – kaksi, kolme, viisi, kuusi, seitsemän vuotta vanhoja – eivät olleet aivan valmiita siihen. Te ette olleet aivan valmiita siihen. Olisitte menneet tuohon huoneeseen ja alkaneet jäkättää ja keksiä paljon makyoa. Mutta nyt voimme tehdä sen. Näen nyt, miten menette tuohon Ylösnousseiden mestareiden huoneeseen täydenkuun aikaan ja olette vain tuossa suloisuudessa. Olette vain tuossa energiassa ilman tuota rupattelua ja makyoa ja kaikkea muuta. Voitte tuossa paikassa vain olla, kuka olette. Erittäin kaunista.
 
Se oli tärkeä kohta myös, koska näillä ylösnousseilla mestareilla on pienen lapsen keho ja tavallaan heillä on mestarin sydän ja tietoisuus, mutta edelleen lapsen mieli. He siis käyvät läpi monia muutoksia. Mutta he ovat nyt siinä kohtaa, missä he voivat tulla jokaiseen kokoontumiseemme. He eivät tehneet sitä aiemmin. Mutta kun sanoin aiemmin, oletteko huomanneet jotain erilaista tänään, niin he ovat kokoontumisissamme nyt. He eivät ole täällä oppimassa tai opettamassa. He ovat täällä ollakseen tässä turvallisessa tilassa, jotta he voivat oivaltaa itsensä.
 
Heidän oivaltamisensa on vähän erilaista kuin teidän. Teillä on kyse "minä olen" –olemuksenne oivaltamisesta, mutta he tulevat oivaltaakseen ihmisyytensä tavalla, millä he eivät ole oivaltaneet sitä aiemmin. Voitteko siis kuvitella nyt tapahtuvan energioiden yhdistymisen? He ovat täällä. He ovat täällä ja liittyvät meihin shoudeissa ja he ovat jatkossakin täällä. Te sallien oivalluksen tai tietoisuuden jumaluudestanne ja he sallien oivalluksen ihmisyydestään. Melko vakuuttavaa. Melko hämmästyttävää. Jokin on ehdottomasti erilaista täällä.
 
Vedetäänpä siis syvään henkeä ja tunnetaan vain näitä ylösnousseita mestareita vähän … On joskus vaikea kuvitella suuren ylösnousseen mestarin juoksentelevan ympäriinsä kuolaten, kun räkää valuu hänen nenästään ja hän unohtaa laittaa housut jalkaan tai vastaavia asioita. Ja nämä ovat niitä kypsiä. (Naurua)
 
Ottakaa hetki vain tunteaksenne sitä, miten he liittyvät seuraamme. He pyrkivät todella oivaltamaan ihmisyyden, mitä he eivät ole todella koskaan sallineet elämissään.
 
Mikä yhdistyminen meillä täällä tapahtuukaan.
 
(Tauko)
 
No niin, vielä yksi asia ja sitten pääsemme merabhiimme.
 
LINDA: Mmm.
 
ADAMUS: Mmm. Mitä, sitä sinä vain haluat, merabheja.
 
Jumala
 
Vielä yksi asia. Aion jatkaa pienellä Jumala-saarnalla ja jos ette pidä Jumala-saarnoista, nukahtakaa.
 
LINDA: Oho.
 
ADAMUS: Ja teen tämän siksi, että tämä tietoisuusaika ja planeetan tietoisuus – tietoisuuslukema 26 – on suora tulos Jumalasta … Jumalasta. Kyse ei ole siitä, että Jumala aiheuttaa sen, vaan kyse on Jumalasta. Se on tietoisuuden lasikatto. Se on ihmiskunnan laajentumiskyvyn lasikatto. Jumala, Jumala. Käsitys Jumalasta, tietoisuus Jumalasta pitää asiat tavallaan pullossa.
 
No niin, voin seistä tässä puhumassa Jumalasta huolehtimatta, että salama iskee, koska minun Jumalani ei tee sitä. Se on jonkun muun Jumala ja hänen pelkonsa. En pelkää Jumalaa, koska olen oma Jumalani, aivan kuten te olette omanne.
 
Mutta tällä planeetalla on tällä hetkellä Jumalan lasikatto. Tosin sanoen, se pitää asiat keinotekoisesti paikoillaan. Kyse on ihmisen erittäin vanhasta käsityksestä, mikä Jumala on. Ja osa jäämäänne, ystävät, on edelleen tuo Jumala, on edelleen jotkut vanhat Jumalaa koskevat kysymykset, osittain kasvatuksenne vuoksi ja osittain koska massatietoisuus luo sen.
 
Jumala ei ole mitään muuta kuin massatietoisuus. Se on niin yksinkertaista. Sitä Jumalaa mitä ihmiset oletettavasti palvovat, ei ole oikeasti olemassa. Tuo Jumala ei ole luoja. Se Jumala mitä ihmiset palvovat, on vain massatietoisuus.
 
Ja se on hassua, koska joillain oikeamielisimmillä ja usko-orientoituneimmilla olennoilla joita olen koskaan tavannut, on suurimpia epäilyksiä – niillä jotka todella ylistävät Jumalaa. He jauhavat raamatusta, he paasaavat kirjoituksista, he jatkavat Jumalasta ja Jeesuksesta eikä heillä ole mitään käsitystä, mitä kumpikin niistä on. He ovat todellisuudessa suurimpia epäilijöitä. Mutta mitä he tekevät omassa epäilyssään? Heistä tulee suurimpia puolustajia. Heistä tulee suurimpia puolustajia ja toisten tuomitsijoita. Jos katsotaan jonkun sydämeen näistä hyvin konservatiivisista, oikeaoppisista kiihkoilijoista – suuria epäilijöitä. Miksi? No, se on ilmiselvää. He puhuvat Jumalasta. He saarnaavat Jumalasta. He tuomitsevat Jumalaan perustuen, mutta he eivät ole vielä kokeneet sitä. He eivät ole vielä tunteneet sitä.
 
Eikö tämä siis aiheuttaisi epäilyä teillä omaan mieleenne? Jos olisitte jonkin suurin puolestapuhuja, sitruunamarenkipiirakan suurin puolestapuhuja, mutta ette olisi koskaan maistaneet sitä, niin eikö se aiheuttaisi jonkinlaista sisäistä ristiriitaa siitä, että paratiisissa on jotain pielessä? Ja juuri tätä meillä on tällä planeetalla – niitä jotka pitävät pontevasti kiinni Jumalasta, jota ei ole olemassa. Heillä ei ole mitään käsitystä. Kyse on hyvin vanhasta ihmisen Jumalasta.
 
Tuon tämän esiin, koska tämä kysymys on edelleen jossain määrin jokaisessa teistä. Jossain määrin. Jumala on se, minkä ihmiset asettavat itsensä yläpuolelle ja ulkopuolelle. Suurempi voima, tuntematon, mystinen. Mutta on ollut kummallinen tietoisuus Jumalasta – laitetaan se itsensä ulkopuolelle, tehdään siitä jokin jossain muualla. On melkein epäkunnioittavaa sanoa, että se on tässä.
 
Missä tietoisuus siis on? Jossain muualla. Tuntematon tuntematon. Löydettävä suurempi olento. Tietoisuus on laittanut Jumalan tuonne jonnekin ja siksi olemme edelleen 26:ssa. Mutta tällä ryhmällä – tällä ryhmällä – on kyky laittaa se tänne (sisälle). Laittaa se tänne – tietoisuus Lähteestä, Hengestä, "minä olen", "minä olen olemassa". Siitä ruumiillistuneessa valaistumisessa on kyse. Ei tietoisuus Jumalasta tuolla tai luojasta tuolla, vaan aivan tässä. Kuulostaa hyvin yksinkertaiselta. Se on, se on … joo.
 
Siitä missä ei ollut ennen todellisuutta, ei ollut mitään, ei ollut totuutta, yhtäkkiä tulee se, kun tietoisuus on siinä. Voitte väittää vastaan ja sanoa: "No, miten tiedän? Miten Jumala on yhtäkkiä täällä?" Koska tietoisuutesi on täällä, koska tietoisuutesi Jumalasta on yhtäkkiä integroitu, ruumiillistettu, hyväksytty ja sallittu sisällä. Ja sitten siitä tulee se.
 
EDITH: Tuntuu suurenmoiselta.
 
ADAMUS: Se tuntuu suurenmoiselta.
 
Mutta sanoin alkumme lopussa, että on edelleen vähän likaa. On edelleen kiinnittymistä massatietoisuus-Jumalaan, mikä ei ole lainkaan Jumala – Jumala auttaa kaikkia niitä, jotka uskovat tuohon Jumalaan – koska se ei ole totta, sillä ei ole mitään tekemistä totuuden kanssa. Jos joku tulisi sanomaan minulle: "Adamus Saint Germain, mikä Jumala on?" Tietoisuus, tiedostaminen, "minä olen" –olemus. Ja sitten kaikki kumpuaa siitä – elämä, luovuus, kokemukset, ilo, kamppailut, kaikki. Mutta se alkaa … Jumala on vain "minä olen olemassa". (Joku sanoo "saarnaa sitä, veli!") Eikä se ole tuolla jossain. Se on aivan tässä. Joo, joo! Kuulin sinut, veli! Joo, joo! Ojenna kori! Nopeasti, Linda! Nopeasti, nopeasti! (Naurua) Meillä on kulho tässä, kierrättäkää sitä ympäri! Okei.
 
Siis ystäväni, asian ydin on 26, tuo lukema, koska on Jumalan lasikatto. Ihmiset pelkäävät murtautua sen läpi. He ovat kauhuissaan sen läpi murtautumisesta. He kohtaisivat itse asiassa mieluummin Saatanan kuin yrittäisivät murtautua Jumalan lasikaton läpi, koska se pirstoo kaikki uskomusjärjestelmät. Se pirstoo kaikki heidän kiinnikkeensä ja yhteytensä siihen, mitä he luulevat todellisuudeksi, mikä ei ole oikeasti todellisuus. Se muuttaa kaiken. Se muuttaa. Ja te teette sen. Se ei ole paha asia.
 
Puhdistus-merabh
 
Mutta tehdään pikkukylvetys. Tuodaan Einatin ja Gerhardin kaunista musiikkia. Ja pyydän teiltä tätä: älkää yrittäkö mitään tässä. Sallikaa vain teidän, tietoisuutenne, "minä olen" –olemuksenne taianomaisten energioiden puhdistaa noita jäämiä – uskonnollista jäämää, new age –jäämää, henkistä jäämää – ja antakaa niiden vain puhdistua. Ja sen tehdessänne hävittäkää oma Jumala-lasikattonne.
 
Nimittäin niin kauan kun on tuo Jumala-lasikatto, on tietoisuusraja. Niin kauan kun on tuo keinotekoinen tietoisuuskatto, tunnette pusertumista ja pidättelemistä, tunnette tuskaa kehossa ja hulluutta aivoissa.
 
Vedetään siis syvään henkeä ja himmennetään yleisvaloja. Tämä on siis tavallaan puhdistus-merabh.
 
Vedetään kunnolla syvään henkeä.
 
(Musiikki alkaa)
 
Se on kuin menemistä autopesun läpi, tavallaan – sinun ei tarvitse tehdä mitään. Et mene kuuraamaan autoa, poistamaan piintynyttä likaa. Rullaat vaan autosi sisään ja painat tuota pientä nappulaa.
 
Tiedän, että jotkut teistä sanovat: "Voi! Tuli merkki: "Autopesu ei toimi tänään."" (Adamus naureskelee) Ei. Painat vain tuota nappulaa, rullaat sisään ja annat kaikkien energioiden palvella sinua.
 
Vedetään kunnolla syvään henkeä.
 
Tietoisuus on hyvin kaunista. Se on vain tiedostamista. Se on "minä olen", "minä olen olemassa". Siihen ei liity ajatusta tai energiaa. Se ei tarvitse sitä. Se on tavallaan sisäinen rytmi, harmonia, jatkuva virta – minä olen olemassa, minä olen – ja elämä kumpuaa siitä. Luominen tulee siitä.
 
Mutta silloin kun tuo tietoisuus on tukahdutettu, kun tuo tietoisuus periaatteessa sivuutetaan, kun tuon tietoisuuden periaatteessa peittää elämän lika, vanhat uskomukset, vanha jäämä, elämästä tulee tavallaan rankkaa. Silloin ihmiset toistavat jatkuvasti samoja malleja, samoja kokemuksia, samoja toimia samojen ihmisten ja samojen lopputulosten kera elämästä toiseen.
 
Silloin tulet tavallaan hulluksi ja sanot: "Miksi kaikkien näiden asioiden tapahtuminen jatkuu minulla?" No, se on melko yksinkertaista. Kyse on vain siitä, että olet peittänyt tietoisuuden.
 
Mutta sillä hetkellä … sillä hetkellä minkä valitset, hetkellä jolloin sinusta tulee tietoinen tietoisuudesta, kaikki tulee takaisin. Sillä hetkellä tietoisuus laitetaan taas tietoisuuteen – aah! – ja kaikki alkaa taas laajentua.
 
Siis rullaa tässä vain itsesi omaan kosmiseen autopesuusi ja anna pesun alkaa.
 
Anna energioiden palvella sinua.
 
(Tauko)
 
Puhdistaa lempeästi kaiken vanhan jäämän.
 
(Tauko)
 
Siinä on todella mukavaa se, ettei sinun tarvitse tehdä mitään työtä. Laitat vain tietoisuutesi tähän ja kaikki tapahtuu.
 
Rakastan tiedostamista. Se on hyvin yksinkertaista. Se on minusta aina outoa, etteivät ihmiset salli tiedostamista. Itse asiassa he välttelevät sitä. He itse asiassa välttelevät tiedostamista. Voitaisiin väittää vastaan ja sanoa, että kenties se on liian tuskallista, valo säteilee liian kirkkaasti, mitä tahansa. He häviävät tieltään, tiedostamistieltään.
 
He ajattelevat niin, koska se luulevat elävänsä, mutta siinä on valtava ero.
 
Voit ajatella, miten aiot ratkaista tietyt ongelmat työssä. Voit ajatella, mitä teet töiden jälkeen. Voit ajatella, miten olet elänyt elämääsi. Mutta se ei ole oikeasti tiedostamista. Se on ajattelua. Ajattelussa ei ole paljon elämää.
 
Mutta sitten on tiedostaminen. On tietoisuus ja sillä hetkellä kun laitat tietoisuutesi johonkin, minne laitat sydämesi – voitaisiin luullakseni sanoa – se tuo yhtäkkiä elämää.
 
Se on niin yksinkertaista, että luulisi kaikkien tekevän sen. Niin yksinkertaista, että ihmettelet, miksi et ole tehnyt sitä aiemmin.
 
Joskus tätä jäämää kerääntyy ja sn on vaikea tehdä ja päädyt kuluttamaan 70 prosenttia valveajasta ongelmiesi työstämiseen. Ja unohdin mainita, että 30 prosenttia valveajastanne – ajasta, energiasta ja tietoisuudesta – kulutetaan uusien ongelmien luomiseen.
 
LINDA: Auts.
 
ADAMUS: (naureskellen) Kulutetaan! Seitsemänkymmentä prosenttia vanhojen ongelmien ratkaisemiseen ja 30 prosenttia – okei, 29 prosenttia – uusien ongelmien luomiseen.
 
Niin ei tarvitse lainkaan olla. Ei lainkaan.
 
Vedät vain syvään henkeä ja ole tietoisuudessa. Tiedosta tiedostamisesi. Siinä kaikki. Vain "minä olen olemassa".
 
Missä tietoisuus on, sinne tulee elämä – todellinen elämä, luova elämä.
 
(Tauko)
 
Kun olemme tämän puhdistus-merabhin keskellä, kun saatte tätä sielunne autopesua, meillä on tänään erityisbonus. Saatte nyt myös tilaisuuden tuntea luovuutta.
 
Jotkut teistä ajattelevat, että te ette ole luova – monet teistä ajattelevat, että te ette ole. En puhu sellaisesta luovuudesta kuin runon kirjoittaminen. Puhun jonkin tekemisestä tyhjästä. Se taitaa olla tietoisuuden määritelmä: tuoda tietoisuus siihen, missä ei ole mitään, ja sitten se puhkeaa elämään.
 
Kyse ei välttämättä ole siitä, mitä teet käsilläsi tai hoksaat mielessäsi, vaan täysin avoimesta luovuudesta. Tietoisuuden tuomisesta elämääsi, mihin tahansa.
 
Puhuin aiemmin siitä, miten todellinen luoja luo, siunaa, on kamalan vaikuttunut itsestään ja sitten perääntyy. Tunne nyt hetki luomistasi, mikä jatkaa laajentumista ja ilmaisemista, periaatteessa laulaen takaisin sinulle kaikkea olemiseniloaan, haluaan jatkaa ilmaisemista ja laajentumista.
 
Se on hämmästyttävää. Ja nuo luomukset – ovat ne sitten fyysisiä tai ei-fyysisiä – ne vain jatkavat kulkemista aika-avaruuden läpi.
 
Voitko kuvitella sitä hetken? Jotain mitä luot. Sanotaanpa, että luot laulun. Olet ulkona kävelyllä ja teet pikkulaulun ja laulat sitä itsellesi. No, loit juuri jotain eikä se kuole koskaan. Ei koskaan kuole. Ihmismielesi saattaa unohtaa sen kymmenessä minuutissa, mutta se kulkee nyt periaatteessa koko luomakunnassa, ulottuvuuksissa ja ilmaisee jatkuvasti ilossa.
 
Kiva asia on myös se, että voit tuntea uudestaan kaiken, mitä olet koskaan luonut, kaiken mitä olet koskaan luonut. Voit tuntea sen olemisenilon. Se ei ole sieluolento kuten sinä, vaan jotain minkä loit ja mikä riemuitsee jatkuvasti.
 
Voitko kuulla sen? Voitko tuntea sen?
 
(Tauko)
 
Monet unesi yöllä ovat luomuksia. Voi, ne ovat edelleen olemassa. Ne laajentuvat, ovat ja riemuitsevat edelleen.
 
Usein saat pieniä inspiraatioita päivän aikana, ajatuksen jostain tai kenties myös pienen keksinnön tai joskus näen teidän kirjoittavan kirjoja. Kirjoitatte kirjoja sydämessänne, kovin monet teistä eivät kirjoita niitä paperille. Mutta oivallatteko, että nuo luomukset ovat edelleen olemassa? He eivät menneet pois. Kenties niitä ei koskaan paineta kirjaksi. Sillä ei ole merkitystä. Loitte sen. Se on edelleen ja se on myös aivan tässä.
 
Tunne sen riemuitsevan nyt. Teit sen. Sitä ei ollut ennen. Teit sen ja nyt se laulaa takaisin sinulle.
 
(Tauko)
 
Miten tuo peseminen sujuu? Miten tuo puhdistaminen sujuu? Melko helppoa, eikö vain?
 
(Tauko)
 
Tulemme muutaman hetken kuluttua lopulliseen huuhteluvaiheeseen, sitten kunnon kuivaukseen.
 
Vedä nyt syvään henkeä ja tunne, miten energiat palvelevat sinua, jos vain sallit sen.
 
(Tauko)
 
Se on tavallaan hämmästyttävä. Teille on opetettu, että teidän täytyy teettää energioilla, kuin pitäisitte karjalaumaa, ja saada ne tekemään työtä itsellenne. Ei, ei. Teidän ei tarvitse valvoa niitä. Teidän ei tarvitse jatkuvasti työntää niitä. Ne vain ovat täällä työskentelemässä hyväksenne.
 
Teit valinnan olla tässä tilassa tänään.
 
Autoit luomaan tämän tilan tänään.
 
Nyt nuo energiat saippuoivat sinua, kuuraavat sinua ja auttavat tuon vanhan pinttyneen lian irtipäästämisessä. Tuon vanhan pinttyneen lian, mitä on kerääntynyt ja mikä on estänyt sinua todella tiedostamasta tietoisuutesi. Paljossa tuosta vanhasta pinttyneestä liasta, tuosta todella tahmeassa aineessa on kyse Jumalasta.
 
Joskus se on noita vanhoja ääniä, joita soi päässäsi – opettajia, nunnia, rabbeja – mutta kuten sanoin aiemmin, ihmistietoisuus laittoi tavallaan Jumalan jonnekin muualle. Ei niinkään uskomus, vaan tietoisuus ja siinä on valtava ero.
 
Ihmistietoisuus on laittanut Jumalan jonnekin muualle. Tehnyt hänestä melko lailla jonkun tyypin, miehen. Tehnyt hänestä todella mystisen, tehnyt hänestä tavallaan ihmisen samaan aikaan. Koskemattoman, koskemattoman.
 
Ja sitten kävi niin. Siellä Jumala sitten asui. Siellä tietoisuus oli. Siellä se oli rajoittunut ja siksi luominen oli myös rajoittunutta.
 
Mutta rakkaat ystäväni, Jumala kuuluu teille.
 
Jumala kuuluu teille.
 
Henki, Lähde, luova olento, ikuinen olento, "minä olen" kuuluu teille.
 
Yhdistetäänpä sitten pisteet. Muistakaa minun sanoneen, että tietoisuus voi mennä mihin tahansa ja se tuo elämän. Missä on tietoisuutta, siellä on elämää. Jos tietoisuus on, että Jumala on teissä, niin se sitten on.
 
Siksi meidän täytyi tehdä tämä puhdistus tänään, päästä eroon vanhasta käsityksestä Hengestä, Jumalasta, Luojasta.
 
(Tauko)
 
Se on sinussa tällä hetkellä. Se olet sinä. Hassu asia: se on aina ollut.
 
Voi, tiedän, että pääsi papattaa vähän nyt, ei kykene aivan ymmärtämään. Mutta se on sinussa. Se on aina ollut, hyvin tuttu … sinussa.
 
Tietoisuusajassasi tuomme Jumalan takaisin, Hengen takaisin, Lähteen takaisin – takaisin sinuun.
 
Vau.
 
(Tauko)
 
Voitteko tuntea ylösnousseet mestariystävämme, inkarnoituneet mestarit? Täällä tapahtuu jotain. Energiassa muuttuu jokin.
 
Jotain tavallaan hassua tapahtuu nyt noin 1500:lle 2-, 3-, 4-vuotiaalle. Jotain tavallaan hassua tapahtuu tuhansille 40-, 50-, 60-vuotiaille, jotka kutsuvat itseään shaumbraksi.
 
Tietoisuus. Minä olen. Minä olen olemassa.
 
Murtaudumme tuon Jumala-lasikaton läpi.
 
Kuulostaa melko yksinkertaiselta, mutta tämä oli iso juttu. Tämä oli oikeasti iso juttu.
 
Mennäänpä siis kuivausvaiheeseen nyt. Olemme saaneet kunnon pesun. Mennään kuivausvaiheeseen ja kuunnelkaa musiikin soivan.
 
Vedä kunnolla syvään henkeä, kun kuivaaja ympäröi sinut lämpimällä virtauksella.
 
(Pitkä tauko)
 
Kuten Cauldre ja Linda sanoivat, olette todella hyviä luomaan turvallisia tiloja, tiloja kokeaksenne oman oivaltamisenne.
 
Muistakaa, että missä on tietoisuus, siellä on elämää. Missä on tietoisuus, siellä on elämää. Missä on tietoisuus, siellä on iloa.
 
Vetäkää kunnolla syvään henkeä … kunnolla syvään henkeä, rakkaat ystäväni.
 
Voin kuulla nyt erään keskustelun. Menette kotiin ja lapsenne sanoo: "Äiti, mitä teit tänään?" Sanotte: "Voi, toin Jumalan takaisin minuun."
 
Tämän myötä, rakkaat ystäväni, kaikki on hyvin koko luomakunnassa.
 
Kiitos, kiitos. (Yleisö taputtaa)