e2012-sarja, shoud 12
ATLANTISLAISEN RAJAN YLITTÄMINEN
4.8.2012 Crimson Circlen kuukausitapaaminen
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Huom.: Katsoaksesi valokuvia tilaisuudesta lataa pdf-tiedosto tai käy Crimson Circlen valokuva-albumissa.
Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus ja korkeaa energiaa tänään.
Tervetuloa shaumbra. Vaikea ryhmä tänään. Olen täysivaltaisen alueen Adamus, mutta minun täytyi tuoda vahvistusta tänään - arkkienkeli Mikael (Robert Theissin kanavoimana). (Joku sanoo "hyvä" ja "joo!") Hyvä? Etkö ole tyytyväinen minuun?! (Naurua ja taputuksia)
Miksi? Koska emme anna teidän lähteä tänään ilman muutosta. Sanoin "muutosta", Linda. Muutosta. (Naurua ja Adamus naureskelee) (Suom. huom. sana kuulostaa "paskalta") Voin kuulla hänen mielensä.
Miksi? Koska haluatte muutosta. Ja miten aiomme tehdä sen? (Joku sanoo "merabh", joku toinen sanoo "helppoa") Helppo tapa, toivon. Toivon. Miksi ei?
Olemme täällä tänään juhlaa varten. Olemme täällä tänään naurua ja oivalluksia varten ja ymmärtääkseni ruokaa, laulua varten - juhlapäivä. Aa, paljon juhlittavaa. Pääsemme siihen aivan hetken kuluttua, mutta minun on vilkaistava tätä hienoa, hienoa ihmisryhmää tänään. Hmm? (Joku sano "hei") Hei. (Adamus suutelee naisen kättä) Kiitos. Hieno shaumbra-ryhmä. Aah!
Olette mielenkiintoinen ryhmä. (Naurua) Planeetalla on melkein seitsemän miljardia ihmistä. Se on paljon. Se on paljon. Seitsemän miljardia ihmistä tukkii tämän planeetan energioita - mm, mm, mm, väylä Adamukselle (hän kävelee tuolirivien läpi) - ja kuitenkin on alle, sanoisin noin 150 miljoonaa ihmistä, joilla on mitään käsitystä heräämisestä, mitään todellista … (Hän pysähtyy Dave Schemelin eteen) Crash? Voi, kyllä. (Hän poseeraa kuvaa varten)
CRASH: Ylösnoussut tyyppi? (Naurua, kameran salama välähtää)
ADAMUS: Olen sokea! Olen kuin Tobias, en voi nähdä. (Yleisö nauraa) Noin 150 miljoonaa ihmistä, joilla on edes … (Adamus lähettää lentosuukon kameralle) jokin haju heräämisestä. Tällä planeetalla on kenties alle miljoona ihmistä, jotka ovat valinneet valaistumisen, joilla on aavistus siitä, mitä valaistuminen on. Voi, monet ihmiset luulevat haluavansa mennä taivaaseen, itse asiassa he pelkäävät helvettiin menemistä. Monet ihmiset haluavat saada vain vähän paremman ihmiselämän. Mm, mm, mm, joo, niin sitä pitää, väylä Adamukselle. (Hän työntää hartioista jonkun tuolia pois tieltään) Luulit minun vain halaavan sinua, iso kaveri! (Naurua)
Mutta te, rakkaat ystäväni … aah! (Hän tulee avoimelle ovelle) Voin paeta! (Naurua, kun hän menee ovesta ulos) Siellä on arkkienkeleitä. Alle …
Te, rakas shaumbra. Valaistuminen. Olette pyytäneet valaistumista. Haluatte sitä tässä elämässä enemmän, kuin haluatte hengittää ilmaa. Kokeillaanpa sitä. (Adamus pidättelee hengitystä) Ette voi hengittää. Enemmän kuin ilmaa. Valaistumista. (Adamus pidättelee hengitystä) Ei hengittämistä, vain valaistumista.
(Tauko, kun Adamus jatkaa hengityksensä pidättelemistä)
Voin odottaa pitkään. (Naurua) Tässä on tupakoitsijan keuhkot, mutta ylösnousseen mestarin viisaus. (Paljon naurua) Haaaa. (Hän vapauttaa hengityksensä)
Valaistuminen. Miksi? Linda, mikrofoni kiitos.
LINDA: Ilomielin.
Miksi valaistuminen?
ADAMUS: Miksi valaistuminen? Ei "mitä on valaistuminen", vaan "miksi"? Miksi valitsette …
LINDA: Teenkö ihmisistä vapaaehtoisia?
ADAMUS: Kirjoittaisitko taululle, rakkaani (yleisön jäsenelle)?
LINDA: Teenkö ihmisistä vapaaehtoisia?
ADAMUS: Kyllä, kuten aina. Miksi valaistuminen? Ennen kuin vastaatte, niin olen täällä työskentelemässä kansanne, tukemassa teitä, rakastamassa teitä, kannustamassa teitä, työntämässä teidät kielekkeeltä valaistumiseen. Tästä syystä te olette täällä, minä olen täällä.
Valaistuminen. Miksi? Voisitte vain teeskennellä, ettei sitä ole. Voisitte odottaa toiseen elämään. Miksi, upea rakkaani, miksi? Parempi kamerakuva.
ELIZABETH: Minulla ei ole …
ADAMUS: Nousisitko seisomaan?
ELISZABETH: Minulla ei ole älyllistä …
ADAMUS: Puhuisitko niin, että oikeasti tarkoitat sitä?!
ELIZABETH: Puhuisin. (Hän puhuu vähän tiukemmin) Minulla ei ole älyllistä selitystä.
ADAMUS: Kyllä.
ELIZABETH: Minulla on … En halua kutsua sitä "draiviksi", vaan se on vain ydin … Se on vain sitä, mitä teen.
ADAMUS: Missä se on? Puristamme sen.
ELISZABETH: Ei missään erityisessä paikassa. Se on vain intohimo ja yli tuon sanan. Ei ole sanoja. Se on vain tietämistä, että siihen olen menossa.
ADAMUS: Kyseenalaistaako mielesi koskaan koko sen valaistumisjutun, mitä haluat?
ELISABETH: Voi, ei tietenkään. Se ei koskaan tule … tietysti! (Naurua)
ADAMUS: Jopa Aandrah aikoi kääntyä tuijottamaan sinua. (Lisää naurua)
ELISABETH: Tietysti.
ADAMUS: Kyllä. Sanot siis, että tämä etsimäsi valaistuminen on suurempaa kuin itse mieli.
ELISABETH: Ehdottomasti.
ADAMUS: Hyvä. Mitä jos voisimme puristaa tuon valaistumisen, ottaa sen pois sinusta, laittaa sen holviin toista elämää varten. Mitä sitten? Mitä tuntisit, ajattelisit, tekisit? Mitä sitten? Missä olisit ilman tätä valaistumisintohimoa?
ELIZABETH: En voi ajatella sitä.
ADAMUS: Hyvä. Erinomaista. Mutta kerrot minulle, ettet voi myöskään todella määritellä sitä.
ELIZABETH: En.
ADAMUS: Se vain on. Se on intohimo. Se on valtava.
ELIZABETH: Se vain on. Se vain on. Se on ollut olemassa. En voi sanoa älyllisesti, milloin se alkoi. Se alkoi hyvin oudosta elämästä tietäen, että oli jotain enemmän.
ADAMUS: Kyllä ja miten elämä on mennyt sen jälkeen?
ELIZABETH: Voi, se on niin eriskummallista, etten voi kertoa sinulle. (Naurua)
ADAMUS: Miten siis määrittelisit tämän tauluamme varten, miksi valaistuminen - "se vain on"?
ELIZABETH: (Hän pitää tauon) Miksi valaistuminen? (Hän pitää taas tauon ja vetää syvään henkeä) Se on vain ainoa tie, mitä kuljen. Se on ainoa polku. Se on ainoa asia, minkä tiedän tai mitä halua tällä ajan hetkellä.
ADAMUS: Voitko tuntea sen … Minä voin tuntea sen tulevan sinusta. Voitko sinä tuntea sen tulevan sinusta?
ELIZABETH: Voin. Kyllä voin.
ADAMUS: Hyvä, hyvä.
ELIZABETH: Tarkoitan, minä olen mitä olen. (Yleisö nauraa ja taputtaa) (Adamus tuo hänet eteen)
LINDA: Ei! Ei!
ADAMUS: Sinä sen aloitit. Mutta kun sanot "minä olen mitä olen", sen pitäisi ravistaa tiilet tuosta takasta. Sen pitäisi saada karvat nousemaan shaumbrojen käsivarsissa tai jaloissa tai mitä tahansa. Siinä pitäisi olla varsinaista intohimoa, sellaista mitä juuri ilmaisit. Miten se menee nyt, "minä olen mitä olen"? Miten se menee?
ELIZABETH: On mielenkiintoista, että sanoisit sen, koska …
ADAMUS: No, sanon sen aina. Minä olen mitä olen. Ne ovat minun vuorosanani.
ELIZABETH: Ja sanot usein, ettei sen tarvitse olla … ettei sen tarvitse ravistaa kattotuoleja. Sen ei tarvitse olla äänekästä.
ADAMUS: Niin sanoin, ettei sen tarvitse olla äänekästä.
ELIZABETH: Ok. Selvä.
ADAMUS: Ok. Hyvä. Tehdään se.
ELIZABETH: Minä olen mitä olen.
ADAMUS: Öö, melko hyvä. Hyvä tunne. Hyvä tunne. Hyvä. Entä heille nyt? (Vähän taputuksia)
ELIZABETH: Minä olen mitä olen.
ADAMUS: Vähän horjuvaa.
ELIZABETH: Joo, tiedän! No, kyse on heistä! (Naurua)
ADAMUS: Yritetään uudestaan.
ELIZABETH: He tuijottavat minua!
ADAMUS: Joo. Sulkisitteko silmänne, kiitos? (Yleisölle, lisää naurua)
ELIZABETH: Minä olen mitä olen. (Adamus irvistää) Ei?
ADAMUS: (nauraen) En sanonut sanaakaan.
ELIZABETH: Näin sinut. Okei. Selvä. (Hän pitää tauon) Norma? (Naurua) Okei. Minä olen mitä olen.
ADAMUS: Paljon tasapainoisempi.
ELIZABETH: Kiitos.
ADAMUS: Kiitos.
ELIZABETH: Kiitos. Kiitos.
ADAMUS: Kiitos.
ELIZABETH: Saanko mennä nyt?
ADAMUS: Saat mennä nyt.
ELIZABETH: Namaste.
ADAMUS: Kyllä, suoraan ulos ja kulman taakse. Se on tuo hassu pikkurakennus. Kyllä, voit mennä nyt.
ELIZABETH: Kiitos.
ADAMUS: Vai menitkö jo? Ai. (Adamus naureskelee) Valaistuminen, miksi? Miksi? Miksi? Miksi? Miksi?
SHAUMBRA 1 (nainen): En tiedä.
ADAMUS: Anna mennä ja nouse seisomaan, kiitos.
SHAUMBRA 1: En tiedä miksi.
ADAMUS: Et tiedä miksi?
SHAUMBRA 1: Ei ole sanoja.
ADAMUS: Ei sanoja.
SHAUMBRA 1: Se on vain tunne.
ADAMUS: Niin, mutta se on tärkeää sinulle?
SHAUMBRA 1: Kyllä!
ADAMUS: Onko mitään tärkeämpää?
SHAUMBRA 1: Tällä hetkellä ei.
ADAMUS: Ei. Muttet osaa pukea sitä sanoiksi.
SHAUMBRA 1: En.
ADAMUS: Mielenkiintoista. Mielenkiintoista. Jos sinut pakotettaisiin kuvaamaan edes tunnetta siitä, mitä se olisi, tunne tästä valaistumisesta - kaipausta?
SHAUMBRA 1: Kyllä.
ADAMUS: Tarkoitus ei ole laittaa sanoja suuhusi.
SHAUMBRA 1: Jännitystä.
ADAMUS: Jännitystä.
SHAUMBRA 1: Kaipausta, intohimoa.
ADAMUS: Intohimoa.
SHAUMBRA 1: Öö, ooo aaa.
ADAMUS: Ooo aaa. Se on hyvä sana. Kyllä. (Naurua)
SHAUBRA 1: Joo.
ADAMUS: Muuten, ensimmäinen on Elizabethin "se vain on". Ja nyt "ei voi ilmaista sanoin, ooo aaa", jos voit …
SHAUMBRA 1: Se on hyvä.
ADAMUS: Se on hyvä. Itse asiassa, pidän siitä todella. Ja voisitko tehdä sen …
SHAUBRA 1: Menen kananlihalle sanoessani sen.
ADAMUS: Kyllä.
SHAUMBRA 1: Ja olen kananlihalla nyt.
ADAMUS: Juuri niin.
SHAUMBRA 1: Se on kuin haa!
ADAMUS: Miten sanoit sen aiemmin? Ooo aaa?
SHAUMBRA 1: Ooo aaa!
ADAMUS: Ooo aaa! (Naurua) Voitko tehdä sen tälle kameralle koko maailman nähtäväksi? Ooo aaa!
SHAUMBRA 1: Ooo aaa!
ADAMUS: Aa!
SHAUMBRA 1: Ooo aaa!
ADAMUS: Mitä jos teemme kaikki sen? Ooo aaa!!
SHAUMBRA 1: Joo! Se on siinä.
ADAMUS: Kiitos. Voi, ooo!
SHAUMBRA 1: Olen tulessa!! Se on siinä.
ADAMUS: Kiitos. (Nainen yrittää ojentaa hänelle mikrofonin) En halua tuota kapistusta. Valaistuminen. Miksi? Miksi? Miksi? Miksi?
YVONNE (nainen): Miksi ei? (Linda sanoo "aaah")
ADAMUS: Sanoisin, että se on hyvä syy. Miksi ei? Olette kokeillut kaikkea muuta, voisit aivan hyvin kokeilla valaistumista. (Naurua) Onko sinulla intohimoa sitä kohtaan?
YVONNE: Vain sillä on merkitystä. Ei ole mitään muuta.
ADAMUS: Ei ole mitään muuta.
YVONNE: Ei ole mitään muuta.
ADAMUS: Hyvä. Teen kaupat kanssasi, 1000 dollaria tässä ja nyt. Linda kirjoittaa sinulle shekin valaistumisestasi.
LINDA: Joo, puppua. (Naurua)
ADAMUS: Eikö?! (Adamus naureskelee)
YVONNE: En ottaisi sitä.
ADAMUS: Et ottaisi sitä.
YVONNE: En.
ADAMUS: Et ottaisi sitä. Antaisitko minulle 1000 dollaria valaistumisestasi?
YVONNE: Jos minulla olisi.
LINDA: Hän on kuluttanut kaiken tapahtumiimme! Hänellä ei ole yhtään rahaa jäljellä vuoteen!
ADAMUS: Haistan pulmatilanteen. (Naurua) Tämä on tärkeämpää kuin mikään, "miksi ei" joka tapauksessa ja vain 1000 dollarilla - hinta nousee. Tuhannella dollarilla voit saada sen, mutta sinulla ei ole 1000 dollaria?
YVONNE: Ei mukana. En nimittäin tuonut sitä tarkoituksella. (Adamus naureskelee)
ADAMUS: Mutta valaistuminen on tärkeää.
YVONNE: Ehdottomasti.
ADAMUS: Kenties seuraavassa elämässä tuot 1000 dollaria tunnille. (Naurua)
YVONNE: Kenties.
ADAMUS: Pelkkä 1000 dollaria … Hyvä. Kiitos. Kiitos.
Valaistuminen. Onko sinulla 1000 dollaria?
LINDA: Älä kuuntele häntä.
BRIAN (Yvonnen aviomies): Pankissa.
ADAMUS: Pankissa? Pankit romahtavat kaikki. Mitä helvettiä se siellä tekee? (Adamus naureskelee) Vitsi, vitsi. Älkää …
Valaistuminen, miksi? Miksi? Miksi?
BRIAN: Kuten on sanottu aiemmin, se on intohimo.
ADAMUS: Intohimo, mutta miksi? Pidätkö jännityksen etsimisestä? Oletko hypännyt koskaan laskuvarjolla?
BRIAN: En.
ADAMUS: Et? Mikä on pelottavin asia, mitä olet tehnyt?
BRIAN: Kävellyt korkeilla teräsrakenteilla.
ADAMUS: Tehnyt mitä?
BRIAN: Kävellyt korkeilla teräsrakenteilla, rakennusten terästyöntekijä.
ADAMUS: Se on melko pelottavaa.
BRIAN: Kyllä.
ADAMUS: Aa joo. Olisiko valaistuminen siis seuraava jännitys, seuraava nuorallakävelyteko?
BRIAN: Näen siinä jännitystä, kyllä.
ADAMUS: Kyllä, kyllä. Ja mitä mielesi kertoo sinulle tästä valaistumisesta?
BRIAN: Siinä on ongelma - pysyn mielessä. Minun täytyy päästä ulos mielestäni.
LINDA: Aaaa!
ADAMUS: Aha! No, sinun täytyy tulla oikeaan paikkaan oikeana päivänä. (Naurua)
BRIAN: Niin täytyy.
ADAMUS: Sinulta puuttuu vain 1000 dollaria! (Lisää naurua) Hyvä. Kiitos. Kiitos. Hyvä.
LINDA: Kiitos, Brian.
ADAMUS: Kyllä, mieli. Huh, mm. Valaistuminen, miksi? Miksi? Miksi? Miksi? Vain siksi. Meillä on kummallisia vastauksia tässä - "millään muulla ei ole merkitystä". Miten haluaisit määritellä omasi taululle? Onko mitään sanoja sille?
BRIAN: Sanoisin "jännityksen etsiminen".
ADAMUS: Jännitys! Hyvä. Valaistumisen jännitys, vau. Hyvä. Seuraava.
LINDA: Ole kiltti.
SHAUMBRA 2 (nainen): Kiitos, Linda.
ADAMUS: Olen aina kiltti.
SHAUMBRA 2: Kyllä, olen varma siitä.
ADAMUS: Kyllä. (Adamus naureskelee) Valaistuminen, miksi? Sinulla on upea hymy tänään. Kyllä, olet täällä ystävien keskellä. Olet tässä elävän ylösnousemuksen luokassa. Valaistuminen!
SHAUMBRA 2: Ja oikopäätä, on aika, se on tie. Se on vain sulkemista …
ADAMUS: Se on tie, jolla olet.
SHAUMBRA 2: Kyllä.
ADAMUS: Ei muita teitä?
SHAUMBRA 2: No, ei tässä elämässä.
ADAMUS: Kyllä. On joitain muita teitä, voin näyttää sinulle tien. Sen ei tarvitse olla valaistuminen. Mutta valaistuminen, miltä se tuntuu sisälläsi?
SHAUMBRA 2: Vain …
ADAMUS: (menee ruokien luo) Aion syödä, samalla kun ajattelet tätä.
SHAUMBRA 2: Okei. Kahvinautinto. Kenties. Kahvia täällä?
ADAMUS: Anna palaa. Valaistuminen.
SHAUMBRA 2: Täydellinen täyttymys.
LINDA: (näkee Adamuksen syövän suoraan tarjoiluastiasta) Voiiii!
ADAMUS: Mitä?!
SHAUMBRA 2: Ja ilo.
ADAMUS: Valaistuminen.
SHAUMBRA 2: Vain sitä. Hauskaa, nautintoa.
ADAMUS: Hauskaa, nautintoa.
SHAUMBRA 2: Vain täydellistä …
ADAMUS: Täydellistä.
SHAUMBRA 2: Täyttymystä, oivallusta. En tiedä, se on vain "olla".
ADAMUS: Olla, joo, joo.
SHAUMBRA 2: Älä viitsi! (He nauravat)
ADAMUS: Epäiletkö koskaan tätä koko valaistumisjuttua? Ajatteletko koskaan, kuinka typerää se kaikki on?
SHAUMBRA 2: En.
ADAMUS: Et?
SHAUMBRA 2: En. Vain tie siihen pääsemiseen on typerä osa.
ADAMUS: Tie - juuri niin. Joo, joo! Hyvä. Meillä on siis edelleen yksi … Miten määrittelisit? "En tiedä?" vai "Olen vain jumissa tällä polulla?" Se on hyvä.
SHAUMBRA 2: Ei, ei, ei jumissa. Vain, vain …
ADAMUS: Olin ajelemassa, autoni hajosi, renkaat puhkesivat, ole nyt jumissa tällä valaistumispolulla.
SHAUMBRA 2: Ei, ei, ei. Ei jumissa. Ei, ei jumissa.
ADAMUS: Ei jumissa. Ei, ei.
SHAUMBRA 2: Se on vain polun loppu. Tarkoitan, kun pääset sinne, minne olet menossa. Tarkoitan, vain tien loppu, kun pääset lopulta …
ADAMUS: Olet vain menossa sinne.
SHAUMBRA 2: … kotiin.
ADAMUS: Olet vain menossa sinne.
SHAUMBRA 2: Niin luulen.
ADAMUS: Okei. "Satun vain olemaan menossa sinne."
SHAUMBRA 2: Tien loppu.
ADAMUS: Pieni automatka valaistumiseen! Huomaan, ettemme pääse kovin pitkälle tänään. Arkkienkeli Mikael haluaa tulla puhumaan ja meillä on paljon keskusteltavaa tässä. Voi hyvänen aika, aika loppuu.
Kaksi vielä. Valaistuminen. Valaistuminen, miksi?! Voisitte tehdä jotain muuta. Voisitte maata rannalla jossain. Voisitte tehdä mitä tahansa. Miksi valaistuminen? Voisitte olla pastorina jossain kirkossa. Teistä tulisi hyvä kirkon pastori.
TERRY: Mutta en tuntisi itseäni koskaan niin rakastetuksi.
ADAMUS: Et koskaan tuntisi itseäsi rakastetuksi.
TERRY: Jos olisin pastori, en koskaan tuntisi sieluni rakkautta niin syvästi.
ADAMUS: Nyt edistymme. Hyvä. Hyvä.
TERRY: Eikä sitä voi ostaa millään rahalla.
ADAMUS: Voi. Se on tuhat dollaria. (Naurua) Olet skeptikko, mutta!
TERRY: Eikä kukaan voi antaa sitä minulle.
LINDA: Mmmm.
ADAMUS: Ai. Kenties …
TERRY: Mutta voin vastaanottaa sen.
ADAMUS: Hyvä. Hyvä. Täydellinen järjestely. Miksi et ole ottanut?!
TERRY: Olen.
ADAMUS: Aaa! Ooo! Hyvä. Hyvä. Olet valaistunut?
TERRY: Kyllä.
ADAMUS: Täysin, kokonaan, olet tyytyväinen?
TERRY: Ei. (Naurua)
ADAMUS: Hyvä.
TERRY: Mutta.
ADAMUS: Mutta.
TERRY: Se on yhden hengenvedon päässä ja on hengenveto.
ADAMUS: Tuhannesta dollarista näytän sinulle tuon hengenvedon. (Naurua)
TERRY: Ei, sinä et voi tehdä sitä! Se on minun valintani, kaveri! (Naurua)
ADAMUS: Huh, arkkienkeli Mikael, tarvitsen täällä vähän apua! (Naurua) Minulla on vaikea tapaus.
TERRY: Hän on olkapäälläni.
ADAMUS: Seisot hänen takanaan, työnnän häntä! (Naurua) Hyvä, hyvä. Mutta valaistuminen, miksi? Miksi?
TERRY: No, se pitää minut tällä planeetalla. Se pitää minut hengissä.
ADAMUS: Intohimoa?
TERRY: Mikään muu ei pitäisi minua hengissä.
ADAMUS: Aa, hyvä.
TERRY: Ei mikään.
ADAMUS: Hmm. Tunnen sen. Kiitos.
TERRY: Kyllä.
ADAMUS: Kiitos.
LINDA: Hmm.
ADAMUS: Ja yksi vielä. Kiitos. Okei. Valaistuminen, miksi? Miksi? Miksi? Linda juoksee. Miksi?
CHRISTY: Tiesin, että tulisit luokseni.
LINDA: Nouse seisomaan, ole hyvä.
CHRISTY: (laulaen) Koska on aika.
ADAMUS: Pidän siitä.
CHRISTY: Mm hmm.
ADAMUS: On aika. Sinulla on hiljaista taputusta, golf-taputusta takanasi. Kyllä. Koska on aika, hyvä.
CHRISTY: Joo.
ADAMUS: Mutta miksi?
CHRISTY: Koska on kestänyt jo kauan.
ADAMUS: Tehden mitä?
CHRISTY: Öö, tiedäthän tuon kysymyksen: "Kuka minä olen?"
ADAMUS: Aivan, aivan, aivan.
CHRISTY: Kokien sitä.
ADAMUS: Kyllä.
CHRISTY: Löytäen, kuka olen, kuka en ole.
ADAMUS: Kyllä.
CHRISTY: Ja on vain hemmetin aika. (Naurua)
ADAMUS: On vain hemmetin aika. Kiitos ja tämä ryhmä on tosi upea, kun ajattelen t-paitoja ja puskuritarroja. "On vain hemmetin aika". "Valaistuminen. On vain hemmetin aika." Se on kaunista. Ravistelette joitain ihmisiä ostoskeskuksessa. Hyvä. Kiitos.
Valaistuminen. Siksi minä olen täällä, siksi te olette täällä. Olen valmis (Lindalle).
Valaistuminen. Se on tunne. Vaikea kuvata. Vaikea ilmaista sanoin. Miksi? Koska se ei todellakaan ole älyllinen asia eikä se ole tavoite eikä se ole vain seuraava ihmisseikkailu eikä se tapahdu vain itsenne viihdyttämiseksi. Täysin päinvastoin. Se ei ole vain viemässä aikaa. Valaistuminen on jotain, mikä on palo sisällänne, intohimo sisällänne, halu.
Ja mielenkiintoista valaistumisessa on, ettei se tullut ihmismielestä. Siksi sitä on vaikea kuvailla. Se ei ollut mitään, mitä ajattelitte täällä (pää), "Hei! Aion kokeilla valaistumista. Miksi ei?" Se on jotain, mikä tuli täältä (sydän) ja täältä (kaikkialta) ja kaikkialta. Ja mieli yrittää edelleen ymmärtää sitä, määritellä sitä, työntää sen kenties pois ja ihmettelee, miten vakavissanne olette sen kanssa. Mutta valaistuminen on luonnollinen, luonnollinen osa teitä. Vastaus kysymykseen "Kuka minä olen?".
Valaistuminen tapahtuu joka tapauksessa, kuten olen sanonut monta kertaa. Se on luonnollista. Ennemmin tai myöhemmin - luultavasti myöhemmin - muut ihmiset maan päällä käyvät läpi heräämisen, kun he ovat valmiita, sopivana aikanaan. Jostain syystä te, ystäväni, olette valinneet sen nyt ja se on tapahtumassa.
Sitä tapahtuu joka päivä. Siitä on joskus vaikea päästä läpi, koska ei ole mitään kirjaa, mitään pätevää kirjaa valaistumisesta eikä melkein voi ollakaan. Voi olla tarinoita ihmisistä, heidän elämästään ja identiteetistään, jotka ovat käyneet tämän läpi, muttei prosessin askeleita. Ei voida sanoa: "Näin sinusta tulee valaistunut." Voidaan kertoa tarinoita ja toiset jotka lukevat näitä tarinoita, voivat tuntea tuota intohimoa, ihmistragediaosuutta, lopullista sulautumista ja integroitumista. Mutta valaistuminen on luonnollinen prosessi, mikä on tapahtumassa.
Atlantislaisen rajan ylittäminen
Tuon tämän esiin tänään, koska tänään on juhla, todellinen juhla, monin tavoin. Tänään puheeni otsikko on "Atlantislaisen rajan ylittäminen". Atlantislaisen rajan ylittäminen.
Olen kuullut paljon puhetta tänä vuonna 2012 Mayoista ja Maya-kalenterista - muuten, hyvin totta tiettyyn pisteeseen, ihmisen kaupallistamista tiettyyn pisteeseen, draamaa ja kaikkea muuta - mutta Maya-kalenterissa oli syklejä. Mutta oli myös atlantislaisia mielikuvitussyklejä. Se ei ollut niin paljon kalenteri, se oli syklien heijastusta tai ymmärrystä.
Atlantislaiset - joita te kaikki olitte - ymmärsivät, erityisesti Tienin temppeleissä, että tapahtuisi 13 sykliä. Sillä ei ole merkitystä, miten pitkiä ne olivat, koska nämä eivät olleet kalenterivuosia. Sitä ei voi kiinnittää vuosiin, mutta planeetalla tapahtuisi ihmisen kehittymisen, henkisen kehittymisen, 13 sykliä, joista viimeinen olisi atlantislaisen mielentietoisuuden rajan ylittäminen.
Ei ole sattumaa, että olette 13. vuodessanne shaumbrana. Ei ole sattumaa, että jos laskette nyt yhteen kuukauden ja vuoden, saatte 13. "Kolmetoista" on hyvin, hyvin pyhä luku.
Tiedän, että monet ihmiset pelkäävät 13:a. Monissa rakennuksissa ympäri maailmaa ei ole 13. kerrosta. Se on kuin "teeskentelemme, ettei sitä ole". Tavallaan se on tarkoituksenmukaista, koska 13:a kutsutaan myös näkymättömäksi voimaluvuksi - "voima" ei ole aivan oikea sana - mutta se on potentiaalinen luku.
Jos katsotaan apostoleja, 12 apostolia plus Jeshua on kolmetoista. Miten monta ritaria oli Pyöreässä pöydässä? Miten monta ritaria Pyöreässä pöydässä? Kaksitoista plus Arthur on 13. Perjantai 13. - tuo pelottava luku. Itse asiassa se ei ollut lainkaan pelottava. Se oli pyhä luku, kunnes joku, joku järjestö lähti yhtäkkiä noitavainoon perjantaina 13. päivä tappaen monia, monia, jotka kävivät mysteerikouluja, olivat osa Temppeliritareita, osia työstä mitä hyvin monet teistä tekivät. Mutta 13 - hyvin, hyvin mielenkiintoinen muutosluku. Muutosluku.
Juhla
On siis juhlan kuukausi, päivä, aika, on meneminen yli tästä atlantislaisesta rajasta. Siksi teidän oli vaikeaa pukea sanoiksi, mitä tämä juttu on, tämä valaistuminen. Vaikeaa pukea sanoiksi, mitä se on. (Joku sanoo "bar mitsva"; Adamus naureskelee) Se ei ole bar mitsva. (Vähän naurua) Kiitos. Kolmetoista on bar mitsva. Kiitos. Kyllä, hyvä. Kasvamista aikuiseksi. Olet ehdottomasti oikeassa.
Tehdään siis seremonia. Tehdään … (Yleisö sanoo "merabh!") Myöhemmin. Merabh! Merabh! Merabh! Sitä te vain haluatte. Miten olisi luento? (Joku huutaa "vou!") Miten olisi … (naureskellen) He haluavat vain merabh'n. Voin lähteä, ottakaa te homma haltuunne (Yohamille). Te teette merabh'n. (Gerhard kysyy "mitä merabh on?", naurua). En tiedä, mutta meillä on niitä 13 siihen mennessä, kun olemme valmiita! Pidetään juhla.
No niin, rakas Linda, minusta tuntuu, etten ole tämän tekemiseksi pukeutunut sopivasti. Siis kiitos, kyllä. (Linda menee takahuoneeseen) Tunnen, että olen pukeutunut kuin huono turisti. (Naurua) Niinpä olen pyytänyt Lindaa hankkimaan sopivamman asun tilaisuutta varten. Kyllä, kyllä.
Pidetään juhla. Se on yhdistelmä asioista. Tämä on tavallaan kuin merkki tai virstanpylväs - atlantislaisen rajan ylittäminen, meneminen johonkin uuteen, valtavan siirtymän tekeminen nyt, ehdottoman siirtymän. Siis, kyllä. (Linda tuo kauniin kaavun) Vähän sopivampi nyt. (Yleisö vastaa "ooh!" ja "aah!") Jos minulla vain olisi korkeat saappaat, sopivat housut, sopiva röyhelöpaita ja kruunu. (Joku sanoo "Voi, se on hieno") Kyllä, eikö olekin? Kyllä. Kyllä. Kyllä. Ole hyvä.
LINDA: Ai odota, ja kruunu? (Linda laittaa purppuran värisiä kukkia sisältävän hiuskoristeen Adamuksen päähän, paljon naurua)
ADAMUS: Näytin arvokkaalta tässä. Öö, ei se niin paha ole. Tänne taakse. (Hän laittaa sen takaraivolle) Ai. (Lisää naurua) En ole huolestunut - öhöm - miehisyydestäni. Siis hyvä. Erinomaista. Erinomaista.
No niin, seuraava askel. Ymmärtääkseni tänään on näytösseremonia, joten esitetään se. (David McMasters ja Robert Thiess tuovat Adamuksen uuden puhujakorokkeen, jonka Robert Theiss on rakentanut)
LINDA: Okei. Hmmmm. Ooh! Ooh! (Vähän yleisön taputuksia) Vau!
ROBERT: Minun iloni.
ADAMUS: Pyydä ja sinulle annetaan.
ROBERT: Ehdottomasti.
ADAMUS: Haluaisitko vähän selittää?
ROBERT: No, puu on kaunista sepele-puuta Afrikasta ja kun katsot sitä, se näyttää eri puolia itsestään ollen samaan aikaan itsensä. (Hän näyttää puun pintakuvioita eri kulmista) Kutsumme tätä puhujakorokkeeksi.
ADAMUS: Puhujakoroke.
ROBERT: Suurille puhujille.
ADAMUS: Mmm, kaunis.
ROBERT: Ja voit tietysti koristella sen haluamallasi tavalla ja ymmärtääkseni sinulla on siihen logo?
ADAMUS: Tulossa.
ROBERT: Kyllä.
ADAMUS: Kyllä.
ROBERT: Kyllä.
ADAMUS: Kaunis.
ROBERT: Kiitos.
ADAMUS: Olet todellinen artesaani.
ROBERT: Aa, kiitos.
ADAMUS: Kyllä, ja mestari.
ROBERT: Kiitos.
ADAMUS: On kysyttävä tässä: teitkö sinä tämän?
ROBERT: Minulla oli vähän apua.
ADAMUS: Vai ystäväni Mikael?
ROBERT: Mutta me kaksi pystymme tekemään tämän. Hänellä ei ole samaa herkkyyttä, vannesahoja, pöytäsahoja ja saumaajia kuin minulla.
ADAMUS: Hän on kuitenkin hyvä miekan kanssa.
ROBERT: Hän on erittäin hyvä miekan kanssa, mutta täällä tänään hän laskee miekan maahan kunniaksesi.
ADAMUS: Aa! Kiitos.
ROBERT: Kiitos.
ADAMUS: Joo, kiitos. Aah, niin … (Yleisön taputuksia)
LINDA: Kaunis. Vau! Tunnen olevani kirkossa.
ADAMUS: Aa. Kaunis. Minusta tuntuu nyt kotoisalta. Kyllä. Mmm.
Siis nyt voimme jatkaa seremoniaamme, kyllä, "atlantislaisen rajan ylittäminen".
Vedetään syvään henkeä yhdessä …
(Tauko)
… ylittäen atlantislaisen rajan … siirtyen valaistumisen oivaltamiseen. Nautin todella paljon tästä puhujakorokkeesta.
Rakas shaumbra … tunnen olevani valmistujaispuheessa.
Aika mennä tuolle puolen
Rakas shaumbra, matka alkoi kaikilla meillä, kaikilla meillä, Tienin temppeleistä Atlantiksella. Tienin temppeleissä kokoonnuimme yhteen. Kuvittelimme juuri tällaisen ajan, 13 sykliä myöhemmin, muutosajan ja evoluutioajan meille kaikille. Se alkoi sieltä.
Emme tienneet, mitä mutkia ja käänteitä polulla tapahtuisi. Meillä ei ollut mitään ajatusta, ei mitään käsitystä vastoinkäymisistä ja haasteista, kyynelistä ja naurusta. Emme voineet mitenkään edes kuvitella tuossa kohtaa, miten olisi päiviä ja elämiä, jolloin olisimme täysin hukassa, täysin täynnä toivottomuutta, visiottomuutta, identiteetittömyyttä. Mutta kuvittelimme silloin Tienin temppeleissä aikaa, joka tulisi ja jolloin voisimme sanoa "valaistuminen", jolloin voisimme hyväksyä sen sisällämme, jolloin voisimme tuoda tuon tietoisuuden tähän todellisuuteen - todellisuuteen minkä tiesimme olevan tiheä ja kova, todellisuuteen mikä yrittäisi melkein ajaa sen meistä pois. Mutta syvän intohimon kera jonka me kaikki toimme sisään Atlantiksella, tiesimme, että se kestäisi, ja tiesimme, että se kukoistaisi täällä maan päällä.
Atlantis oli älyllistä aikaa, mielen kehittämistä, itsemme standardisoimista ihmisinä tällä planeetalla, mitä rakastamme hyvin paljon. Se oli aikaa ajatella, se oli aikaa jäsennellä, se oli aikaa suunnitella ja sen me teimme. Suunnittelimme koko sen ihmismallin, mikä näemme nyt planeetalla.
Ja Altantiksella kuvittelimme myös ajan, jolloin astuisimme mielen rajan yli - mielen mikä piti meidät paikoillaan, piti meitä yhdessä, toi meidät yhteen, salli meidän nähdä maailmamme mielen ja ihmisen silmillä. Mutta sanoimme itsellemme: "Tulee aika, jolloin ylitämme tuon rajan, kun menemme yli mielen aikakaudesta, kun menemme seuraavaan uuden energian aikaan", ja tässä olemme. Tässä olemme tänään.
Atlantiksen jälkeen palasimme maan alta, missä elimme suojautuaksemme, mutta myös symbolisesti oman sisäisen näkökykymme vuoksi ja menimme sisäiseen visioon, yhdistyen sieluumme ja jumaluuteemme, mikä olisi ollut vaikeaa ollen samalla edelleen mukana ulkoisen tai yläpuolisen maailman toiminnoissa.
Ja sieltä menimme Egyptin aikoihin ja tulimme kirjaimellisesti maasta temppeleihin, pyramideihin ympäri maailmaa. Ilmestyimme esiin. Hyvin monet teistä olivat Egyptin aikoina suurissa pyramideissa, Kuninkaiden kammioissa ja hengittivät sisään jumaluuttamme, hengittivät sisään tämän ihmiskunnan aikakauden mahdollisuuksia.
Liittyen myöhemmin yhteen kehossa tai hengessä Jeshuan aikana essealaisina, niinä jotka toivat tälle planeetalle mysteerejä ja jotka olivat merkki siitä, minkä monet luulivat olevan uuden ajan ja uuden aikakauden alku, mutta kaikki te tiesitte, että se oli jo alkanut. Kulkien suuren mestari Jeshuan kanssa Israelin mailla, tuoden sisään noita energioita ja kylväen tämän maan Kristus-energialla, Kristus-energialla.
Unohtamatta Tobiaksen aikoja. Kyllä, Tobiaksen. Rakas Tobias, ja myös monet teistä olivat noina aikoina. Tobias senior, mitä kutsuttiin myös nimellä Tobit, Tovius. Tobias junior, Saara, arkkienkeli Rafael. Kaunis tarina ja aika silloin, kun taas kerran olimme kaikki yhdessä, kaikki tuotiin yhteen tämän tarkoituksen toteuttamista varten, minkä olimme kuvitelleet Atlantiksen temppeleissä.
Ja sitten mysteerikouluihin - aah, mysteerikoulut - ympäri Eurooppaa. Hauskanpidon ja opiskelun paikka, todella sen ymmärtämisen paikka, miten tuodaan sisään jumaluus. Mutta kuten tiedätte, maailma ei ollut aivan valmis tuolloin. Mysteerikoulut olivat kuin saaria, kuin saaria itsessään - erittäin paljon juhlaa, mutta sillä hetkellä kun te, me, menimme ulkopuoliseen maailmaan, se oli järkytys. Oli traumaattista mennä mysteerikoulun kauniista energioista ihmismaailman hyvin, hyvin tiheään tietoisuuteen.
Ja nyt tämä aika. Kolmetoista vuotta sitten todellinen shaumbra-energia alkoi ilmentyä. Vuosien saatossa monet teistä toi yhteen tämä arkkienkeli Gabrielin uusi kutsu, tämä uusi kutsu tulla yhteen, mikä sanoi: "On valaistumisesi aika." On aika. Tuo kutsu joka on tuonut meidät yhteen, kuukausi kuukauden jälkeen näiden vuosien aikana. Kutsu mikä on tuonut esiin jotain sisällänne, antanut rohkeutta, antanut toivoa omaan valaistumiseenne. Ei maailmalle, ei perheellenne, ei kenellekään paitsi teille. Se on antanut teille mahdollisuuden - joka on tuotu tänne maan päälle - olla omassa valaistumisessanne.
Tänä päivänä menemme tuolle puolen. Ylitämme atlantislaisen rajan, menemme yli mielestä, mielestä missä olette olleet melkein ansassa. Olemme puhuneet siitä hyvin usein kokoontumistemme aikana, mutta voitaisiin sanoa, että tänään energiat ovat oikeat. Ne ovat täällä mennäksenne tuolle puolen. Tuolle puolen.
Tämä kaunis puhujakoroke on enemmän kuin jotain sellaista, mihin nojaan ja mitä paukutan tulevina kuukausina ja muutamina vuosina. Se on enemmän kuin vain huonekalu, enemmän kuin vain puuta.
Tämä puhujakoroke - ja toivon teidän kaikkien koskettavan sitä tänään ennen lähtöänne - on todella symboli, symboli siitä, mistä me kaikki olemme. Se on symboli viisaudestamme. Tätä ei annettu minulle. Tämä annettiin teille. Se on symboli viisaudestanne. Se on symboli siitä, mitä teillä on tarjottavana toisille henkisten energioiden opettajina. Se on symboli kaikesta, mitä olette oppineet, mitä olemme sanoneet yhdessä näiden viimeisten 13 vuoden aikana.
Se on symboli valaistumisesta, se on symboli teistä - oikeutetun paikkanne ottamisesta puhujakorokkeellanne. Jokaisesta teistä, ei istuen yleisössä vertauskuvallisesti, vaan ollen omalla puhujakorokkeellanne puhuen omalla äänellänne - yleisölle jossa ei ehkä ole muita kuin te itse tai yleisölle joka voisi täyttää suuria saleja.
Tämä on symboli matkasta, miten kauas olemme tulleet Atlantiksen Tienin temppelien jälkeen, miten kauas olette tulleet vain 13 vuodessa. Tiedän sen näyttävän pitkältä ajalta joskus, 13 vuotta. Kolmetoista vuotta elämänne omistamista - ja enemmän, mutta 13 vuotta shaumbra-energiana. Mutta kun ajatellaan, miten kaukana Atlantiksen ajat olivat, Tobiaksen, Jeshuan ja myös mysteerikoulujen ajat, niin 13 vuotta on tosiaankin erittäin lyhyt aika. Joten …
Meiltä puuttuu vain samppanja. Mutta ymmärtääkseni myöhemmin tänään on vähän hemmottelua.
Niin rakas shaumbra, vedetään syvään henkeä symbolille viisaudestanne, opetuksistanne, matkastanne. Puhujakoroke edustaa viisauttanne.
Aah, syvään henkeä. Aah. Hyvä. Hyvä.
Atlantislainen raja
No niin, atlantislainen raja mistä puhun, on mieli, ja se on kenties suurin haaste, mikä kenelläkään teistä tällä hetkellä on. Cauldre sanoo, että minulta loppuu aika. Minulla on seitsemän minuuttia tehdä hämmästyttävät toteamukseni.
Atlantislainen raja on älyllinen. Kenties sanoisin, että suurin dynamiikka … (joku nousee ja menee vessaan) Kyllä, menemme yhdessä.
JOANNE: Ai, okei.
ADAMUS: Kyllä, ole hyvä. Saatan sinut.
Suurin dynamiikka mikä tapahtuu … Minne olemme menossa?
JOANNE: En tiedä, minne sinä olet menossa. Minä olen menossa vessaan.
ADAMUS: Ai, niin minäkin! Sinne juuri olin menossa. (Naurua, kun Adamus menee naisen kanssa ulos huoneesta) Hyvä. Hyvä. Olen iloinen. Joo, autan sinua polkua pitkin. Se on nimittäin yksi asia valaistumisesta. Joo, kulkea polkua pitkin. Joo. (Naurua) Ja mihin koppiin haluat? (Nainen nauraa)
JOANNE: Tämä on tytöille.
ADAMUS: Haluatko vasemmalle vai oikealle?
JOANNE: Tytöt voivat käyttää sisäpuolta ja poikien on käytettävä ulkopuolista "pottaa".
ADAMUS: Voi ei, tulen tänne vain sinun kanssasi.
JOANNE: Ai!
ADAMUS: Ei, ei, ei. Tämä on ok. Tämä on ok. Kyllä. Odota hetki. (Linda selvittää kurkkuaan, Dave on mennyt taakse kameran kanssa) Meistä on otettava kuva. Kyllä. Minusta tuntuu, että minullakin on tänään mekko. Miten nostan tätä mennäkseni? Ai, no, okei. Hyvää onnea. Hyvää onnea. Huuda vain, jos tarvitset apua. (Naurua, kun Adamus palaa kokoushuoneeseen) Yritän vain auttaa. Pärjäätkö siellä hyvin?
Tämä opettaa teitä kaikkia olemaan menemättä pissalle puheen aikana. (Naurua) Jos tunnette niin liikuttuvanne, pidätelkää. (Lisää naurua)
Missä olimmekaan. Puhuimme suurimmasta muutoksesta, mikä tapahtuu juuri nyt teille kaikille. Suurimmasta muutoksesta. Itse asiassa nyt on kenties suurin planeettamuutos, mutta suurin muutos mitä te käytte läpi. Käykö hän muutosta läpi tuolla takana? (Naurua)
Suurin muutos mitä käytte läpi, on vapaus. Se on … Jos summaatte kaiken, mitä planeetalla tapahtuu tällä hetkellä - selkkausta, myllerrystä ja kaikkea muuta - kaikessa on kyse vapaudesta. Kaikessa kyse vapaudesta. Ja olemme puhuneet tästä. Olen ärsyttänyt joitakin teistä aiemmin, koska sanoin, etten ollut oikein varma, ovatko ihmiset valmiita vapauteen. Oikeasti! He ovat tottuneet, ettei heillä ole sitä. Heistä on tullut itseensä tyytyväisiä. He ovat sallineet jonkun tavallaan huolehtia itsestään ja sitten tottuneet valittamaan siitä.
Mutta se mitä tapahtuu tällä hetkellä - jos katsotaan joitain sotia, jotain asioita joita planeetalla tapahtuu - niin todellisessa kahakassa on kyse vapaudesta, ja siinä on edelleen valtava kysymys. Ovatko ihmiset valmiita vapauteen? Kyllä, Pollyanna, olisi kiva sanoa, että ihmiset ovat ehdottomasti kauniita ja upeita olentoja, mutta he ovat edelleen Atlantiksen mielentietoisuudessa, tietoisuudessa mikä on ohjelmoitu, mikä on koulutettu olemaan ilman vapautta. Ajattelemaan, että heillä on vapaus, teeskentelemään, että heillä on vapaus, mutta heillä ei todellisuudessa ole sitä.
Te, valaistumisintohimonne kera, täysivaltaisuusintohimonne kera, olette menossa muutoksen läpi vapauteen. Todelliseen vapauteen. Täysivaltaisuuteen, "minä olen", riippumattomana kestään toisista olennoista, jäämättä kiinni massatietoisuuden toimintoihin. Se on vaikea juttu. Vapautua henkiperheestänne, enkeliperheestänne. Vapautua biologisesta perheestänne. Jumala rakastaa heitä. Jättäkää heidät. (Naurua) Jättäkää heidät oman vapautenne vuoksi, jotta te ette ole sidottu esi-isien karmaan, esi-isien biologiaan. Rakastakaa heidän "minä olen" -olemustaan, sisäistä Jumalaansa, mutta älkää vain siksi, että he ovat perhettänne. Oman ilmaisuvapautenne, oman ilmaisuvapautenne vuoksi. Vapaus mielestä.
No niin, tarkoitus ei ole sanoa, ettei mielellä ole paikkaa, mutta itse asiassa jos todella tunnette tätä tilannetta, mieli ei enää halua paikkaa, missä se on ollut. Se ei oikeasti halua. Se on asia, mikä saa teidät … tavallaan asia, mikä saa teidät epäilemään. Todellisuudessa mieli ei oikeastaan saa teitä epäilemään, mutta mieli prosessoi kaikkea epäilemistietoisuutta. Te epäilette itseänne, mutta mieli menee sitten töihin palvellen teitä ja prosessoi sitä kaikkea, keksii muistoja menneisyydestä, aikoja jolloin teihin on sattunut, aikoja jolloin teidät on heitetty leijonille ja susille ja kaikkea muuta. Mieli siis tavallaan tekee yhteistyötä tässä koko asiassa.
Tulemme tähän vapauskohtaan tänään, juuri nyt tässä huoneessa, kaikkien shaumbrojen kanssa ympäri maailmaa ja esitän kysymyksen teille, taas kerran: oletko yksilönä - älä vastaa siihen välittömästi, tunne sitä, koska siinä on pienellä präntättyä tekstiä - valmis tähän siirtymiseen vapauteen? Pienellä präntätty teksti on: no, saat vapauden. Saat täysivaltaisuuden. Mutta kun siirryt vapauteen, päästät irti kiinnikkeistä kaikkiin asioihin, jotka ovat pitäneet sinua eräänlaisessa vankilassa tai poissa vapaudesta.
Ja sanotte: "No, eikö se ole hyvä asia?" En tiedä. En tiedä, koska mitä ne asiat ovat, joista pidätte edelleen kiinni. Raha tai vanhat käsityksenne rahasta? Ystävät ja perhe? Pelko yksin olemisesta maailmassa? Muuten, täysivaltaisuus on yksin olemista, mutta monet teistä pelkäävät … Voi, pidän tästä (puhujakoroke). Tämä on hyvä. (Naurua, Robert sanoo jotain, Adamus naureskelee) Se ei kata tätä! Joo. Hyviä otoksia kuitenkin Crashille. Kyllä. Yrititkö hyppiä sen päällä varmistaaksesi, että se on tukeva? Kyllä. Kutsuit sitä "puhujakorokkeeksi" (suom. huom. sanaleikkiä). En seiso sillä vielä. (Robert vastaa, kumpikin nauraa)
Oletteko siis valmiita tähän vapauteen? Koska se merkitsee irtipäästämistä kiinnikkeistä laajaan valikoimaan asioita. Mitä jos menetätte työpaikkanne huomenna? "Aa! Mitä tein väärin?", sanotte. Ei, se on vapautta. Se on todellista vapautta. Suhteet, kaikki muu. Emme mene niihin, koska en halua masentaa teitä, mutta se on vapautumista täysivaltaisuutenne, vapauteenne. Mutta se asia mitä todella katsomme tänään, on vapaus mielen tuolla puolen. Vapaus mielen tuolla puolen.
Taas kerran, mieli on rajannut kykyänne nähdä mahdollisuuksia ja mahdollisuudet ovat mahtavat. Seuraavassa sarjassamme mikä alkaa lok- … (hän pysähtyy paukuttaen puhujakoroketta) - tarvitsemme kenties lisävahvistusta. Seuraavassa sarjassamme joka alkaa lokakuussa, on enemmän mahdollisuuksista. Annamme sille otsikoksi "Uudet mahdollisuudet" tai jotain vielä fiksumpaa.
Mieli on estänyt teitä … Olette sallineet mielen estää teitä näkemästä mahdollisuuksia. Siksi ette ole olleet oikeasti vapaa. Mahdollisuudet jotka ovat mielen tuolla puolen, ovat ilmiömäisiä, henkeä salpaavia, jännittäviä, mutta ne ovat hyvin kvanttisia, hyvin kvanttisen erilaisia kuin tapa, millä olette ajatelleet tähän saakka. Kvanttisesti hyvin erilaisia.
Sitä ei melkein voi selittää tällä hetkellä, niitä mahdollisuuksia joita tulee teille oivallettavaksi, joita on elämässänne - ne eivät tule minulta, ne tulevat teiltä - …
JOANNE (palaa vessasta): Hei.
ADAMUS: Taas täällä? Hyvä.
Mahdollisuudet ovat mielen tuolla puolen. Asioita joiden kuvittelemisesta pitäisitte itseänne hulluna tällä hetkellä sanoen: "Se on aivan hullua. Se on ehdottoman hullua", mutta itse asiassa ei ole. Mutta elämässänne tapahtuu muutoksia. On muutoksia.
Muutokset
Haluan puhua muutoksista hetken. Meillä oli hyvin korkean energian kokous äskettäisellä DreamWalker Life -kurssillamme (pidettiin 12 päivää aiemmin). Hyvin korkean. Se oli malliesimerkki. Se oli kaunista. Te rokkasitte. Tulin sisään ensimmäisenä aamuna ja sanoin: "Energiat liikkuvat jo. Ne virtaavat jo." Ja sanoin: "Ne jatkuvat. Saatatte ne uusille tasoille. Saatatte ne hämmästyttäville uusille tasoille, mutta …" eikä kukaan kuullut tuota "muttaa". Hmm. Ehkä unohdin sanoa sen. (Adamus naureskelee) Mutta sanoin kyllä, että kun lähditte takaisin elämäänne, vanhaan identiteettiinne - talo, auto, työpaikka ja kaikki muu - on vaikeaa jonkin aikaa, lyhyen aikaa. Miksi? Koska käytte läpi kvanttimuutoksen.
Mikään ei ole niin kuin lähtiessänne ja se mitä koitte DreamWalker Life -kurssilla vuoristossa, on pienenpientä verrattuna siihen, mitä koette muutaman seuraavan vuoden aikana. Se oli pienenpientä, mitä tapahtui.
Niin rakkaat ystäväni, miten muututte? Miten menette läpi siitä? Miten estätte sitä musertamasta teitä täysin?
No, ensinnäkin käsitätte, ettei se muserra teitä. Toiseksi käsitätte, että teillä on vaikutuksia. Tunnette ne kehossanne, koska kehonne muuttuu dramaattisesti tällä hetkellä. Teillä on muutoksia elämäntyylissänne, kun käytte läpi tuollaisen muutoksen. Se on ensin rankkaa ja töyssyistä. Te huomaatte, jos tarvitsette lepoa ja lähdette pois toisten luota. Mieli luo toimintaa itsensä oikeuttamiseksi, itsensä pitämiseksi kiireisenä ja hyvin monet teistä ovat kiireisiä koko ajan. Toimintaa toiminnan perään, projektia projektin perään eikä oikeastaan valaistumispolun mukaista - vain pitääksenne itsenne kiireisenä.
Silloin kun käytte läpi suuren muutoksen, asioita tapahtuu. Se voi laittaa teidät matalaksi. Saatatte sairastua. Saatatte mennä järjiltänne, tulla hulluksi. Oikeasti. Ja yksi shaumbra-ystävänne tuli. Ja se on hyvä asia. Se on hyvä asia. Älkää säälikö.
Rakas Joe, rakas Joe tarvitsi hiljaista aikaa, tarvitsi aikaa mennäkseen ulos mielestään. Juuri nyt kun puhumme mielen tuolle puolen menemisestä, sillä on itse asiassa kaunis jälkivaikutus Joeen, koska Joe tavallaan meni järjiltään teidän kaikkien puolesta. Hän tekee sen itsensä vuoksi, mutta sillä on vaikutusta teihin. Kun tunnette tätä nyt, se auttaa häntä.
Tuon esiin tämän kohdan - ja minun on tuotava se uudestaan esiin myöhemmin muistuttamaan teitä - kun käymme läpi … Olette käyneet läpi muutoksia, mutta käymme läpi kvanttimuutoksia seuraavassa sarjassa ja sen jälkeen. Sallikaa näiden muutosten tapahtua elämässänne. Kun jotain tapahtuu, älkää joutuko paniikkiajatteluun siitä, mitä olette tehneet väärin. Ette voi tehdä väärin valaistumisessa! Itse asiassa ette voi edes mennä taaksepäin. Ette voi. Voitte sanoa: "En ole kovin varma tästä valaistumisesta. Aion mennä taaksepäin." Ette ollenkaan voi. Ette voi myöskään tehdä väärin valaistumisessa.
Vedetäänpä siis syvään henkeä tälle.
Monet teistä kävivät läpi valtavia muutoksia muutaman viime viikon aikana - valtavia muutoksia - ja kävitte ne läpi melko sujuvasti. Sallitte nämä muutokset. Kuuntelitte itseänne. Kun tunsitte väsymystä, nukuitte. Teitte asioita, joita teidän pitäisi tehdä. Hengittelitte, kun aloitte joutua vaikeuksiin, toisin sanoen liialliseen mielen toimintaan. Kuvittelitte Aandrah'n. Joku teistä meni … monet teistä menivät Aandrah'n luo. (Adamus naureskelee) Näiden muutosten tapahtuminen jatkuu.
Ymmärtääkseen todella muutoksia, mitä tapahtuu, on tärkeää ymmärtää suhde ns. ihmisitsen ja tietoisuuskehon, sielunne, jumaluutenne välillä.
Kuvitelkaa hetki upeaa kirjaa. (Naurua kun Adamus nappaa käteen oman kirjansa "Live Your Divinity" (= elä jumaluutesi)). Tämä kirja sisältää useita eri elementtejä. Paperia. Paperia mikä tulee tavallisesti puista. Paperia. Ja jos todella katsotte paperia, jos katsotte sitä tarkasti, siinä on kuituja. Se on tehty monista kuiduista, jotka on puristettu yhteen paperin aikaansaamiseksi.
Sivuilla on mustetta. Sivuilla mustetta, mikä muodostaa sanoja. Ne ovat vain hassuja pikkukoukeroita, mutta kun luette niitä, se merkitsee paljon. Ja sitten on liimaa, joka pitää kirjan kasassa.
Karkeassa analogiassa tämä on kuin ihmisitsenne. Olette muste. Olette sanat paperilla. Olette tarina, mikä on kirjoitettu paperille. Voitaisiin sanoa, että paperi olisi henkenne, ydinolemuksenne. Ja liima on energia ja tietoisuus, mikä pitää kaiken kasassa.
Sanat ovat siis tiettyyn pisteeseen saakka erillään paperista. Ne ovat paperilla, mutta ne ovat erillisiä, ja tavallaan niin näette itsenne. Ette ole paperi, olette sanat. Olette muste sivulla ja paperi on ollut erillään. Ja liima - ette aina edes tietoinen siitä.
Näiden kaikkien elementtien suhteen ymmärtämisessä tapahtuu yhtäkkiä niin, ettei ole oikeastaan enää paperia. Ei ole oikeastaan mustetta. Ne alkavat sulautua yhteen. Myöskään paperin kuituja ei enää pidetä vain paikoillaan kuituina. Ne alkavat liikkua, muuttua, sulautua yhteen ja luoda täysin erilaista kuitutyyppiä siihen pisteeseen saakka, missä ei oikeastaan ole enää erillisyyttä paperin, sanojen, musteen ja liiman välillä. Tätä tapahtuu.
Ette ole enää vain ihminen. Olette ylittäneet mielen atlantislaisen rajan. Ei ole enää tätä erillisyyttä tai eroa hengen, ihmisen, mielen tai minkään energian, minkään näiden asioiden välillä. Ne sulautuvat yhteen. Tämä on transformaatioprosessi, mitä jokainen teistä käy läpi.
Tapahtuu muutoksia, jotka tuntuvat toisinaan kuin kuopilta tiessä tai kolareilta tiellä eivätkä ne ole sitä. Ne eivät ole. Menette tästä kvanttimahdollisuuksiin, kvanttimuutoksiin mielen tuolla puolen. Teistä tuntuu toisinaan siltä, että tulette hulluksi. On myös aikoja, jolloin mielenne sulkeutuu tai kytkeytyy irti tai aikoja, jolloin kehonne tuntuu käyvän läpi valtavaa kipua tai mullistusta. On toisinaan myös aikoja, jolloin teistä tuntuu, että kuolette. Mutta itse asiassa olette vain heräämässä eloon.
Vedetäänpä syvään henkeä.
Muutoksen salliminen
Miten teemme muutoksia? Vetäkää syvään henkeä. Se auttaa aina. Auttaa hiljentämään mieltä, auttaa tuomaan sisään energioita, auttaa edistämään muutoksia, joita käytte läpi.
Voitte tehdä myös merabh'n. Siis miksi ei tehdä sellaista juuri nyt. (Vähän taputuksia, Linda sanoo "jee") Tehdään atlantislaisen rajan, mielen rajan ylittämis-merabh. Tässä merabh'ssa Yohamin kanssa vain olkaa. Pelkästään sallikaa. Merabh on todellisuudessa sallimista. Sallikaa. Ei pakottamista. Se on yksi kvanttimuutoksista, joista puhumme - ei enää pakottamista.
Voitteko kuvitella - ennen musiikin alkamista - tämän uuden mahdollisuuden, missä teidän ei tarvitse enää yrittää? Ei yrittämistä? Yrittäminen on mielen energiaa. Missä teidän ei tarvitse pakottaa mitään. Teidän ei tarvitse pakottaa jotain muutosta merabh'lla, se pelkästään tekee sen. Miksi? Koska kuvittelitte sen. Toitte sen sisään.
Siellä minne olemme menossa tässä, ei ole enää kaiken selvittämistä. Ei ole enää kaiken selvittämistä. Ette voi. Ette halua. Asioiden selvittäminen on erittäin älyllistä ja itse asiassa tulee epämiellyttäväksi yrittää selvittää asioita. Tulee epämiellyttäväksi myös olla selvittämättä asioita, koska ihmiset esittävät teille kysymyksiä.
He tulevat luoksenne ja sanovat: "Miksi valaistuminen?" ettekä pysty selvittämään sitä. Teillä ei ole vastausta ja lyhyen hetken teistä tuntuu typerältä, kuin: "Aa! Kaikki mitä teen, on valaistuminen, enkä osaa edes vastata jonkun kysymykseen kadulla." Ja sitten yhtäkkiä, koska mielenne ei enää rajoita teitä tai kontrolloi ajattelua, tajuatte sen eikä se tule mielestä, mutta tajuatte sen. Ja kun teille esitetään tuo kysymys: "Miksi valaistuminen?" ja sanat ovat teiltä jumissa, teette vain tämän (hän koskettaa lempeästi jotakuta poskeen). Te vain kosketatte heitä olkapäähän tai kasvoihin tai mihin tahansa - he tajuavat sen. Sanaakaan ei tarvitse sanoa - suoraan heihin. Aah! Siihen olemme menossa, shaumbra. Siihen olemme menossa.
Se ei ole taikaa. Ei lainkaan taikaa. Itse asiassa minun on naurettava. Hah, hah, hah. (Naurua, Adamus naureskelee) Ei ole mitään salaisuuksia. Ei ole mitään mysteerejä. Ei ole mitään taikaa. Tämä on luonnollinen olotila. Luonnollinen olotila. Kaikki muu on ollut luonnotonta.
Tehdään siis merabh, ylittäen atlantislaisen rajan, siirtyen vain mielen tuolle puolen. Voi, tuokaa mieli mukananne, koska se muuttuu. Aivan kuten suhde musteen, paperin ja liiman välillä muuttuu, suhde mieleen muuttuu. Teidän ei tarvitse enää selvittää kaikkea, luojan kiitos. Teidän ei tarvitse enää työstää kaikkea.
Siis merabh. Muutama minuutti kaunista musiikkia. Haluaisitteko minun laulavan kanssanne tällä kertaa (Yohamille)?
EINAT: Kyllä, todella! (Adamus naureskelee)
(Musiikki alkaa)
ADAMUS: Muutama minuutti kaunista musiikkia ja vain sallimista. Sallimista. Se on sana, mihin palamme uudestaan ja uudestaan - salliminen.
Teemme erityisen kvanttisallimiskokemuksen - ei työpajaa, vaan kokemuksen - niille, jotka haluavat viisi päivää intensiivistä sallimista. Se tulee ensi vuoden alkupuolella. Ja puhumme usein sallimisesta. Siitä kaikessa on kyse. Vapaus on sallimista. Salliminen on vapautta. Siis …
Musiikin kera, merabh'n kera muutos. Muutos. Sujuva muutos. En halua saada ketään teistä kiinni tienne ajattelemisesta tämän läpi.
Ja jos musiikin soidessa ihmettelette: "Toimiiko tämä? Toimiiko tämä?", lopettakaa, olkaa kiltti. Ettekö ole väsyneet vanhaan tapaan? Kyllä, se toimii! Tietysti. Miksi? Yohamin vuoksi. (Hän naureskelee) Ei, koska sallitte sen. Sallitte sen. Se toimii. Voisitte kyseenalaistaa itsenne koko päivän. Onko se tapa, millä haluatte jatkaa? Vai sanoa: "Se toimii."
Sujuva muutos. Tasapainottuen uudelleen kehossa, mielessä, hengessä. Se toimii. Se on merabh. Aah! Teidän ei tarvitse tehdä mitään.
Atlantislaisen rajan ylittäminen … 13 aikakauden jälkeen olemme tässä.
(Tauko)
Aika jonka kuvittelitte. Voi, ette tienneet päivämäärää, sillä ei ollut merkitystä.
(Tauko)
Siinä oli kyse enemmän potentiaalista.
(Tauko)
Sujuvasti liukuen rajan yli …
(Tauko)
… todelliseen tuntemiseen, sellaiseen tuntemiseen, mitä ilmaistiin aiemmin tänään valaistumisesta.
(Tauko)
Teidän ei tarvinnut mennä mieleen. Ilmaisitte tunteidenne kautta.
(Tauko)
Ylittäen rajan …
(Pidempi tauko)
Vapauden mahdollisuus … Aah, vapaus - palaten takaisin luontaiseen tilaanne.
(Tauko)
Mukava tietää, ettei ole mitään, mitä teidän täytyy saada tai saavuttaa. Vapaus takaisin luontaiseen tilaanne.
(Tauko)
Mieli haluaisi teidän yrittävän saavuttaa valaistumisen.
(Tauko)
Se on jo täällä. Se on jo teidän luontainen tilanne.
(Tauko)
Vapaudessa on myös tilaisuus elää unelmanne. Puhuimme tästä monien teidän kanssa aiemmin - ei vain unelmienne haaveilemista, vaan todella niiden elämistä. Niissä olemista. Niiden tuomista tänne. Unelman kokemista. Ei enää erillisyyttä tämän ihmiseksi tuntemanne asian ja unelmienne välillä, ne tulevat yhteen.
(Tauko)
Se on kvanttista. Se on täydellistä sallimista … eikä ole mitään, mitä teidän tarvitsee tehdä päästäksenne siihen, paitsi sallia se. Se on parasta. Ei salaisuuksia, ei mysteerejä, ei 1000 dollaria. Se palaa takaisin sinuun. Palaa takaisin siihen, kuka olet.
(Tauko)
Rakastan katsella, kun jotkut teistä alkavat nyt tajuta sen. Jotkut teistä sanovat edelleen: "Teenkö tämän oikein?" Jotkut teistä sanovat: "Minun täytyy oikeasti nousta ylös ja mennä vessaan, mutta Adamus seuraa minua." Jotkut teistä ovat nälkäisiä.
On eräs mielenkiintoinen juttu. Jotkut teistä miettivät, oletteko oikeasti valmis siihen tai sen arvoinen - sen arvoinen - ja se on erittäin mielenkiintoista. No, tietysti olette valmis, jos haluatte olla. Ettekä tietysti ole koskaan sen arvoinen, jos jatkatte sillä tavalla ajattelemista.
Ylittäkää atlantislainen raja. Ylittäkää atlantislainen raja. Teidän ei tarvitse kysyä itseltänne, oletteko sen arvoinen. Tuo kysymys on ehdottomasti epäoleellinen. Ehdottomasti epäoleellinen. Kyse on yksinkertaisesti jostain, minkä valitsette. Sitä se on.
Kuunnelkaa siis, kun merabh-musiikki soi.
(Pitkä tauko, kun musiikki jatkuu)
Siis atlantislaisen rajan ylittäen, mielen tuolle puolen mennen, odottaa valtavia uusia mahdollisuuksia. Teidän ei tarvitse ajatella niitä tai miettiä, mitä siellä todellisuudessa on tai oletteko valmis. Ei. Menemme tutkimaan. Menemme kokemaan.
On muutoksia. On aikoja, kun teistä tuntuu eriskummalliselta tai oudolta, koska siirrytte tasolta toisille. Muututte. Ja kun menemme tähän seuraavassa sarjassamme, vetäkää vain syvään henkeä, tehkää muutama merabh silloin tällöin, mutta sallikaa näiden muutosten tapahtua. Hyvä.
Kiitos, Yoham. Hyvää merabh-maista musiikkia.
Arkkienkeli Mikael
No niin, on aika arkkienkeli Mikaelin siunausten ja rakkauden tulla mukaamme, olla kanssamme täällä. Minulla ei usein ole vieraita täällä Shaumbra-teatterissa. Aina silloin tällöin - mutta ei usein, pidän ajastani kanssanne. Meillä on paljon työtä tehtävänä. Haluan jatkaa kaiken puskemista läpi, mutta erityisesti pidän siitä, miten Mikael ja Robert Thiess ja Koka tuovat energiansa yhteen ja tuovat tämän kauniin Mikael-energian teille kaikille.
Ja haluan korostaa, että tämä puhujakoroke, mikä meillä täällä on, on todellisuudessa lahja arkkienkeli Rafaelin, arkkienkeli Mikaelin, Jeshuan ja Metatronin perheiltä. Tämä on siis teidän. Kiitos. Ja tämän myötä on kunnia jakaa tämä näyttämö arkkienkeli Mikaelin kanssa. Kiitos. Kiitos. (Yleisö taputtaa)
ARKKIENKELI MIKAEL: Luoja, jätit kirjasi. (Viitaten kirjaan "Live Your Divinity")
ADAMUS: Ai, se on sinun luettavaksesi. (Naurua)
MIKAEL: Ai. Voi kyllä. Kyllä.
ADAMUS: Siinä on uutta informaatiota sinulle, Mike.
MIKAEL: Kyllä. Kyllä.
ADAMUS: Kyllä.
MIKAEL: Mitä lukua suosittelet, kaveri?
ADAMUS: Pidän luvusta "Pimeyden ja valon alkemia".
MIKAEL: Ehdottomasti.
ADAMUS: Se on yksi suosikkini.
MIKAEL: Ehdottomasti.
ADAMUS: Kyllä. Kyllä, hyvä. Kiitos.
MIKAEL: Tervehdys. Miten olen kanssanne ilman miekkaa? Oletteko valmiita sen osalta, että annatte minun taistella demonejanne vastaan teidän puolestanne? Onko todella se aika, että voitte olla niin vapaita tietääksenne, ettei tuolla jossain tai sisällänne ole mitään, mitä teidän enää koskaan täytyy pelätä? Oletteko valmiita tuohon vapauteen? Tosiaankin.
Tämä on ryhmä tuollaisen vapauden etulinjassa, sillä rakas ystäväni ja mestariopettaja Adamus on esitellyt ja jakanut kanssanne joukon tuotteita, palveluja ja ohjelmia. (Naurua)
ADAMUS: Mutta valitettavasti en ole arkkienkeli.
MIKAEL: Aivan.
ADAMUS: Pelkkä ylösnoussut mestari.
MIKAEL: Aivan.
ADAMUS: Mistä sinä muistutat minua koko ajan!
MIKAEL: Aivan. (Naurua)
ADAMUS: Mutta minulla on kuitenkin kiva kaapu. (Adamus nousee ylös esittelemään kaapuaan)
MIKAEL: Hmm.
ADAMUS: Ja kirja.
MIKAEL: Mutta tällä ryhmällä, kaikkien opetusten, kaiken tanssimisen ja kaiken juhlimisen jälkeen, voimmeko oikeasti lopultakin tehdä tästä todellista - energia, ulottuvuus, kokemus, rakkaus itse elämää kohtaan - tullaksemme uusiksi elämän rakastajiksi? Onko teillä tuo rakkaus itseänne kohtaan ollaksenne sitä? Kuten Adamus on jakanut kanssanne, lakataksenne tosiaankin ajattelemasta sitä. Lakataksenne ajattelemasta rakkautta.
Olen ehdottomasti rakastunut teihin tai muuten en olisi täällä, sillä eikö tämä ole melko tylsänlainen kokemus, jos ette ole rakastunut elämään? Lakatkaa raahaamasta minua mukananne. (Vähän naurua) Tämä on se aika ja te olette se ryhmä. Edessänne ei ole ketään. Onko se taakka vai ilo? (Yleisö sanoo "ilo") Todellakin. Onko se taakka vai ilo? (Yleisö sanoo taas "ilo") Todellakin.
On minun iloni palvella uusia luojia, sillä katselen heitä. Niitä joilla oli rohkeutta lähteä matkalle, seikkailuun, kokemukseen löytääkseen jotain, mitä kukaan muu ei ole löytänyt, paitsi kaikki ylösnousseet mestarit. Mutta hekin ovat ehdottomasti rakastuneita teihin. He eivät voi kuin rakastaa teitä sellaisina, kuin olette, ja se särkisi heidän sydämensä, kuten se särkisi minun sydämeni, jos päättäisitte kääntää selkänne tällaiselle vapaudelle - vapaudelle mikä sijoittaa teidät aina omien luomustenne eteen. Aina. Miten rohkea askel. Miten rohkea askel. Onko tässä huoneessa rakkautta tuollaiseen rohkeuteen?
Näemme sen. Näemme sen. Ja ymmärrämme silmänräpäyksessä, että haluaisitte sen kaiken olevan totta, ja kuitenkaan kehonne ei pystyisi integroitumaan. Mielenne tulisi vieläkin hullummaksi. Mutta teillä on viisautta ja rakkautta sallia tämän integroitua. Mutta onko huomista, jotta tästä valinnasta tehdään oikeasti totta? Onko tälle kokemukselle huomista? Aiotteko odottaa huomiseen? (Joku sanoo "ei") Tosiaankin, tosiaankin. Ja aiotteko lakata pyytämästä minua taistelemaan niitä olentoja vastaan, jotka olette luoneet? Hmm.
Tämän ryhmän kanssa laitan miekkani maahan. Miksi? Hmm. En siksi, että kumppanini epäilee minun ehkä kehittävän rannekanavasyndrooman. (Naurua) Aivan. Laitan miekkani maahan syvimmästä kunnioituksesta luodakseni nyt yhdessä teidän kanssanne tietoisesti. Ei yläpuolellanne, sillä te synnytitte minut arkkienkelinä. Te olette kaikkea, mitä minä olen. Omistakaa se nyt. Omistakaa se. Hengittäkää tuota potentiaalia sisään, kuin se olisi totta, vaikka mielenne kysyykin: "Miten voisin olla tätä? Sillä kaikki kirjat ja kaikki opetukset ovat vihjanneet toista. Katsokaa yläpuolellenne ja sieltä löydätte jotain itseänne suurempaa." Mutta me katsomme alas teihin ja näemme suuruutta. Näemme sen. Lakatkaa nyt piiloutumasta siltä.
No niin, kysymykseni on - todella - miten haluatte minun palvelevan teitä, luojat? Miekka on maassa. Ei enää taisteluja. Kyse ei ole valosta ja pimeydestä. Ei ole mitään, mitä tarvitsee pelätä. Miten voin palvella teitä? Puhukaa, täällä edessä. Ensimmäinen vapaaehtoinen. Tosiaankin.
ALAYA: Saan mikin myös!
MIKAEL: Saat mitä vain haluat.
ALAYA: Kiitos.
MIKAEL: Pidätkö eri väristä? Puhujakorokkeelle, kiitos. (Nainen nousee puhujakorokkeelle)
ALAYA: Haluaisin ratsastaa sinun siivilläsi ja nähdä, mitä sinä näet.
MIKAEL: Ei. Ei.
ALAYA: Ei? Haluaistiko sinä ratsastaa minun siivilläni ja nähdä, mitä minä näen?
MIKAEL: Mitä jos siipiä ei koskaan ollutkaan? Mutta olemmeko valmiita lentämään yhdessä? Sinun sanoillasi.
ALAYA: Matkustaa, lentää, nähdä, kokea, olla ja hengittää … tuntea.
MIKAEL: Kyllä. No niin, haluatko oikeasti tämän vapauden? (Nainen huokaa) Minäpä havainnollistan. Saanko koskettaa kehoasi?
ALAYA: Kyllä.
MIKAEL: Et voi saada sitä. Reagoi.
ALAYA: Et edes kosketa minua. Olen poissa. Olen valmis.
MIKAEL: Hmm. (Davidille) Kosketa jalkoja. Saako hän koskettaa jalkojasi? (Nainen nyökkää) Pidä häntä jaloista. (David pitää naisen jalkoja) Haluat kävellä? Et voi.
ALAYA: Voin minä. Kävelen jo. En tarvitse kehoani kävelemiseen.
MIKAEL: Olet kehossasi.
ALAYA: Olen osa sitä.
MIKAEL: Tämä koko transformaatio ei tapahdu käsitteenä vaan fyysisenä kokemuksena. Miltä tuntuu, kun kielletään vapaus kävellä?
ALAYA: Minulta ei kielletä. Minulta ei kielletä vapautta kävellä.
MIKAEL: Kävele. (Hän yrittää, mutta David pitää häntä jaloista, naurua kun nainen taistelee) Miltä se tuntuu? Hän on upea mies, ihanteellinen virkamies, mutta hän on juuttunut sinuun loppuiäksesi! Älä vahingoita puhujakoroketta, kiitos. (Naurua)
Haluamme vain havainnollistaa … kiitos. Kiitos.
ALAYA: Ole hyvä.
MIKAEL: Mutta haluamme havainnollistaa, että teidän on haluttava tätä vapautta! Kuka muu roikkuu teissä? Kenen muun sallitte roikkua itsessänne jonkin nimissä? Teidän on sanottava "ei" niille, jotka ovat epämukavia tai kuten Adamus on puhunut, ei ole yksinkertaisesti heidän aikansa. Kenties elämässänne ne joihin sydämenne on hyvin syvästi yhdistynyt myötätunnosta, eivät koskaan tajua sitä. Oletteko valmis tekemään myönnytyksen oman vapautenne osalta heidän ajoituksensa vuoksi? (Joku sanoo "ei") Mutta oletteko valmis olemaan elävä esimerkki kaikille ihmisille, jotka haluavat tietää: "Onko jotain kaikkien niiden oppien ulkopuolella, jotka on tungettu kurkustamme alas?" Tosiaankin. Tosiaankin.
Niin, te olette uusia hengen vapauskävelijöitä, uusia eläviä luojia, uusia shamaaneja, uudestisyntynyt papitar ja pappi ilman saarnaa. Aah! Eikö tuo vapaus tunnu ihanalta? Ei millään pahalla (Adamukselle).
Pappi ilman saarnaa. Vain kävelevä vapaus. Vain tietoisuus ollakseen niin elossa. Tämä on se aika, tänään, tällä hetkellä. Tämä on se aika omistaa se.
Täytyykö vapauden tulla kanavoituna ollakseen todellista? (Yleisö sanoo "ei") Voitteko puhua oman jumaluutenne puolesta? (Yleisö sanoo "kyllä") Ja omistaa sen? (Yleisö sanoo "kyllä") Ja muistaa sen? (Yleisö sanoo "kyllä") Tosiaankin. Tosiaankin.
Toinen vapaaehtoinen. Kenties tästä suunnasta.
LINDA: Mistä suunnasta?
MIKAEL: Suoraan edestämme? Bob on hyvin järkyttynyt. Hänellä on vielä kolme päivää tiellä hänen (naispuolinen) kanssaan.
LINDA: Ai! Sori, noudatan vain ohjeita.
KOKA: Kiitos. Mikä on kysymys?
MIKAEL: Miten minä palvelen sinua, rakas …
KOKA: Miten sinä palvelet minua?
MIKAEL: … papitar?
KOKA (pitää tauon): Haluatko todella ajaa kolme päivää kanssani?
MIKAEL: Todellakin, todellakin. Puhut sukulinjan puolesta, joka on syntynyt sukupuolesta, mikä on kasvanut itsestään yli. Puhut täysivaltaisuudesta, mitä ei ole käsitetty. Elät armotilaa, mikä on kielletty. Miten voin palvella sinua uutena luojana?
KOKA: Luulen, että paras tapa palvella minua on luottaa, että voin tehdä sen itse.
MIKAEL: Kiitos. Kiitos. Uusi vapaaehtoinen. Aa, meillä on jo! Tosiaankin. (Yleisö taputtaa, kun Linda valitaan)
LINDA: Tiesin tämän olevan tulossa.
MIKAEL: En ole yhtä kohtelias kuin Adamus. Miten palvelen sinua?
LINDA (pitää tauon): Sallien minun olla kaikkea, mitä olen.
MIKAEL: Siis ole sitä. Siis ole sitä. Se on näin helppoa, eikö vain?
LINDA: Kyllä, itse asiassa.
MIKAEL: Emmekö nyt voin vain tanssia yhdessä, juhlia yhdessä? Onko meidän säilytettävä tämä fasadi fyysisen ja eetteriulottuvuuden välillä? (Joku yleisöstä sanoo "ei") Tosiaankin. Tosiaankin. Avaammeko sitten tilan yleisille kysymyksille?
Kysymyksiä ja vastauksia
LINDA: Tunnen kysymyksen täällä.
JULIE: Kun puhuit palvelemisesta, mieleeni tuli "nauttiminen" ja keijumaailmat ja vain asioiden näkeminen ja tunteminen. On ollut taianomaista.
MIKAEL: Kyllä. Kyllä. Mutta leiki tuolla taialla myös niiden kanssa, jotka näyttävät tietämättömiltä ja liian tiheiltä tuntemaan, tietämään. Näe heidät keijuina, jotka ovat vain eksyneet. Ja lakkaa odottamasta sitten, että heistä tulee enemmän sitä, mitä sinä jo olet, antaaksesi itsellesi luvan todella lähteä lentoon tässä. Sillä ei ehkä vain ole heidän aikansa, mutta on sinun aikasi. Ehdottomasti.
Mitä sellaista Adamuksella on, mitä teiltä puuttuu? (Naurua, kun Adamus hymyilee, tarttuu puhujakorokkeeseen ja sitten leveilee kaavussaan)
Oikeasti. Mitä sellaista Adamuksella on, mitä teiltä puuttuu? (Pari ihmistä sanoo "ei mitään") Älkää viitsikö. Ollaan rehellisiä.
JOSHUA: Kokemuksen toteuttaminen.
MIKAEL: Kyllä. Mutta olemme jo sopineet, että kokeminen alkaa teillä nyt.
JOSHUA: Kyllä.
MIKAEL: Ja mitä muuta puuttuu?
(Joshua pitää tauon)
MIKAEL: Olet oikeassa.
JOSHUA: Vain toteuttaminen.
MIKAEL: Kyllä. Ja kuitenkin se alkaa nyt?
JOSHUA: Kyllä.
MIKAEL: Eikö olisi hauskempaa tanssia tämän hahmon kanssa?
JOSHUA: Grillijuhlan jälkeen. (Naurua)
MIKAEL: Tosiaankin. Hän on melko hyvä tanssija. (Lisää naurua, kun Adamus irvistää)
Hän havainnollistaa vapautta, minkä kiellätte itseltänne. Hän havainnollistaa vapautta, mikä on syntymäoikeutenne. Hän havainnollistaa sitä sekä komedian että armon paikasta ja hän tarjoaa teille tilaisuuden rakastua siihen, mihin hän on jo rakastunut.
No niin. Se alkaa nyt, seuraavalla hengenvedolla ja sitten se on tehty. Olette valmiita. Ja tulkaa sitten yhteen juhlimaan. Valitsette tietoisesti hengittämisen. Mahdollisuuden - mahdollisuuden tietämättä, mitä siitä tulee - ja te ja me olemme käyneet suuria taisteluja yhdessä ja te kehitätte rannekanavasyndrooman. (Naurua)
Kierrätetään sitä. Kiitos.
APRIL: Siis mitä teen?
MIKAEL: Lähemmäs suuta. Kyllä.
APRIL: Mikä kysymys on?
MIKAEL: Kysymys on sinun. Minulla on vastaukset.
APRIL: Okei! (Hän suoristuu)
MIKAEL: Kyllä, tuntuu hyvältä vain seistä suorassa. Tuntea selkärangan tukevan koko kehoa. Kaikki historia mitä olet kantanut, kaikki tuska, kaikkia valepuvut joita olet käyttänyt.
APRIL: Olen valmis päästämään niistä irti.
MIKAEL: Todellakin. Se on hyvin vahva, tuo selkäranka. Se tukee tätä kehoa. Jalkasi ovat vahvat. Kehosi on luja. Se haluaa vain tanssia nyt. Sitä se vain haluaa tehdä.
APRIL: Olen valmis.
MIKAEL: Kyllä. Kyllä.
TIM: Kaikissa monissa keskusteluissa, joita olemme käyneet keskenämme …
MIKAEL: Tosiaankin.
TIM: … monien vuosituhansien aikana, kumpi puhui enemmän, sinä vai suuri itseni?
MIKAEL: Hmm. Kumman haluat uskoa puhuvan enemmän?
TIM: Suuren itsen.
MIKAEL: Usko niin sitten.
TIM: Mutta …
MIKAEL: Mutta sitten, oletko valmis toimimaan sen mukaan, minkä kuulet omaksi totuudeksesi, ja omistamaan sen ollaksesi oma totuutesi ja vaatimaan sitä omaksi totuudeksesi ja olemaan kuuntelematta kaikkea taustamelua, mitä tulee ja mikä vihjaa, ettet se ole sinä, joka esittää kysymyksen "kuka puhuu"?
TIM: Kyllä.
MIKAEL: Haluatko tuon vapauden saadaksesi tuollaisen selkeyden? Hänellä on se (osoittaen Adamusta).
TIM: Hänellä on ollut se kauan.
MIKAEL: Voi, en tiedä siitä. (Naurua) Kyllä, eikö se ollut Tobias, joka kuunteli lintujeni ääntä omassa vankilassaan?
TIM: Kyllä.
MIKAEL: (puhuen Adamukselle) Ja rakas kaveri, mitä sanoitkaan minulle piipittävistä linnuista ja jäit kiinni kristalliisi?
ADAMUS: Satatuhatta vuotta. Olenko kertonut sinulle tuon tarinan? (Naurua)
MIKAEL: Kyllä. Luulen siinä olleen viiden kirjaimen toistamista uudestaan ja uudestaan. (Lisää naurua)
Olemme siis tehneet sen selväksi. Olet tehnyt valinnan ja hengität sitä sisään tehdäksesi siitä tietoisesti osan sitä, mitä teet, mitä uskot, mitä tunnet, mitä koet ja sitten siirrymme eteenpäin.
TIM: Kiitos.
MIKAEL: Olet valmis. Sitten kaksi ylösnoussutta mestaria (Joshua seisoo Timin kanssa) vain alkamassa ilmentää sitä fyysiseen todellisuuteen, koska päätitte tehdä siitä todellista täällä. Adamus havainnollistaa vapautta, minkä ruumiillistamisen hyvin, hyvin harvat ovat valinneet, mistä tekin voitte tehdä kakkunne ja syödä sen. Voitte olla täällä fyysisyydessä ja nauttia eetteristä. Tai oliko eetterissä todella niin tylsää, että teidän täytyi tulla tänne? (Naurua)
Kyllä. Lisää kysymyksiä ja otetaan Adamus mukaan.
SHAUMBRA 3 (nainen): Haluaisin teidän kummankin puhuvan erosta voimaantumisessa tai heikentymisessä huolehtimisen ja myötätunnon välillä.
ADAMUS: Hmm.
MIKAEL: Kyllä. Jos olet valmis huolehtimaan itsestäsi, se on merkittävä myötätuntotila. Jos huolehdit muista, jotka käyttävät elämääsi tukijärjestelmänä, niin miksi kutsut sitä?
SHAUMBRA 3: Ruokkimiseksi.
ADAMUS: Juuri niin. On erittäin helppoa jäädä kiinni tähän ruokkimisansaan. On toisia, jotka pelkästään haluavat energiaasi. He haluavat ottaa sitä, joten se riippuu oikeastaan siitä, miksi sinä teet sitä. Ja miksi tekisit tätä huolehtimista? Myötätunto? Suru? Parantuminen? Kun olet ollut menneisyydessä kenties samassa roolissa, sellaisena josta täytyi huolehtia, niin nyt palaat huolehtimaan? Mikä siis tuo tämän esiin sinussa?
(Nainen pitää tauon)
Etkö tiedä?
SHAUMBRA 3: En.
ADAMUS: Nautitko siitä?
SHAUMBRA 3: Joskus.
ADAMUS. Milloin et nauti siitä?
(Hän pitää taas tauon ja huokaa)
Kun olet väsynyt, uupunut ja ihmettelet, mitä se oikeastaan auttaa?
SHAUMBRA 3: Kun vaikutus on, että se puuttuu toisten ihmisten yksinkertaisuuteen ja voimaantumiseen sen sijaan, että antaa heille itselleen takaisin.
ADAMUS: Kyllä. Ja on ollut aika, jolloin jokainen teistä on ollut huolehtija muodossa tai toisessa - perheessänne, kenties ammatissanne, mutta olette huolehtineet toisista. Yksi vaikeista asioista oli siirtyä energian ylläpitäjästä ja huolehtijasta energiapioneeriin ja merirosvoon. Erittäin vaikeaa, koska teissä on edelleen osa, joka tuntee suurta myötätuntoa tuota roolia kohtaan ja rakastaa sitä, osa joka tuntee vähän itsekkääksi tehdä tätä valaistumisjuttua vain itseänne varten. Mutta minun olisi sanottava jokaiselle teistä, joka on aktiivisesti mukana huolehtimisessa, että tulee piste, jolloin teidän on siirryttävä itsestänne huolehtimiseen. Kyllä. Kiitos.
SHAUMBRA 3: Kiitos.
ADAMUS: Hyvä. Luulen, että meillä on aikaa vielä kolmeen.
MIKAEL: Vielä kolme.
ADAMUS: Vielä kolme.
KATE: Kysymykseni olisi, etten muista kaikkia muita ulottuvuuksia. Tiedän niitä olevan. Onko se tärkeää valaistumisessani?
MIKAEL: Sinun on tärkeää vain muistaa, miltä tuntuu olla yhteydessä toisiin ulottuvuuksiin, ja kun luotat tuohon yhteyden tunteeseen, informaatio näyttää - mielesi aavistamatta - latautuvan omaan tietoisuuteesi tullen sitten todelliseksi. Mutta jos luotat tunteeseen, luota tunteeseen. Yhteys Cauldren ja Adamuksen välillä ei olisi kehittynyt, jos Cauldre ei yksinkertaisesti olisi lopulta luottanut tunteeseen tästä suhteesta, niin että Adamus voisi kertoa teille toisista ulottuvuuksista. Ja niin tuo lahja joka näytetään toteen, on lahja, mikä jaetaan kanssanne. Se on myös syntymäoikeutenne. Haluamme teidät kaikki tänne eteen, niin että me voimme istua täällä (yleisönä) kuuntelemassa teidän viisauttanne. Jonkin ajan kuluttua meillä ei ole enää sanoja kerrottavaksi teille. Meiltä loppuu tarinat. (Naurua)
ADAMUS: Ja toinen mielessä pidettävä asia on: tehdään muutos koko käsityksessä toisista ulottuvuuksista. Ei oikeasti ole mitään toisia ulottuvuuksia. On tämä ulottuvuus, havaitaan se sitten hyvin kapeana tai hyvin laajana. Kaikki on oikeasti samaa maailmaa. On aina ollut, tulee aina olemaan. Kyse on siis hengen vetämisestä syvään ja vapauden tunteesta havaita tämän ulottuvuuden suurempia alueita. Ei ajatella, että ne ovat tuolla ylhäällä ja täällä alhaalla tai mitään vastaavaa. En tiedä sinusta, Mike, mutta minä en ehdottomasti ole mikään ulottuvuuksien 1, 2, 3, 4 tai vastaavaa fani. Kaikki on tavallaan samaa. Kyse on siitä, mitä sallitte itsenne rohkeasti hahmottaa.
No niin, koska ihmiset ovat olleet rajoitettuja tai hillittyjä tietylle havaintotasolle, niin kun he avautuvat, se tuntuu epämukavalta. Heitä huimaa. He tuntuvat tulevan mielettömäksi. Heidän kehonsa alkaa oksentaa ja paskantaa ja tehdä kaikkea muuta vastaavaa ja heistä tuntuu todella epämukavalta, mutta kyse on vain tottumisesta tämän ulottuvuuden laajuuteen. Joo.
En pidä siitä, kun menemme kaikkiin muihin ulottuvuuksiin ja maailmoihin. Se luo vielä lisää erillisyyttä. Kyse on siitä, miten suureksi olet valmis hengittämään tämän ulottuvuuden. Kyllä, miten upea t-paita. Kyllä.
(Lindaa ojentaa mikin Paulille, hän nousee seisomaan eikä sano mitään. Adamus alkaa kävellä häntä kohti, arkkienkeli Mikael seuraa mukana)
MIKAEL: Tosiaankin. (Naurua kun Paul säpsähtää) Meidän on vähän vaikea kuulla. (He kaikki elehtivät toisilleen "namaste") Luoja.
PAUL: Siitä on pitkän aikaa.
ADAMUS: Kysymys?
MIKAEL: Vastaus.
ADAMUS: Hyvä. Luulen, että olemme valmiita. (Naurua, he kävelevät takaisin) Se oli vähän outoa.
MIKAEL: Miten selviydyt siitä?!
ADAMUS: Paul, anna palaa.
PAUL: Hmm.
ADAMUS: Luulen, että meidän on tehtävä se uudestaan.
MIKAEL: Ooh.
PAUL: Poistuminen mielestä. Puhukaa siitä.
(Adamus kävelee takaisin Paulin luo ja läpsäyttää häntä kasvoihin kummallakin kädellä, paljon naurua)
MIKAEL: Voi. Ja minun on siivottava hänen jälkeensä. (Mikael kävelee takaisin ja suutelee Paulia poskelle, naurua ja taputuksia)
ADAMUS: Kumpi sai hänet ulos mielestä?
MIKAEL: Mm hmm.
PAUL: Tämä oli täydellistä.
ADAMUS: Minäpä kysyn sinulta, Paul, miksi olet mielessä? Mikä tarina on? Mikä tarina on?
PAUL: Ei ole mitään tarinaa.
ADAMUS: Okei. Miksi mieli?
PAUL: No, yhteen aikaan se oli mukavaa, muttei nyt enää.
ADAMUS: Okei. Ja minne seuraavaksi?
PAUL: Mielen tuolle puolen.
ADAMUS: Kyllä, mutta … joo. Mihin se vie sinut?
PAUL: Sydämeen.
ADAMUS: Ehkä, joo, mutta sanoisin, ettei sillä ole merkitystä. Sillä ei ole merkitystä. Sillä ei oikeasti ole. Luota itseesi, sillä ei ole merkitystä. Mene ulos mielestä rajojen ulkopuolelle. Sillä ei ole merkitystä, koska siitä tulee mahtavaa. Siitä tulee mahtavaa.
PAUL: Joo.
ADAMUS: Hyvä. Lakkaa siis ajattelemasta mielestä ulos menemistä.
PAUL: (naureskellen) Upeaa.
ADAMUS: Hyvä. Kiitos.
PAUL: Kiitos.
ADAMUS: On paljon hyvin älyllisiä energioita - jos ette ole sattunut huomaamaan - hyvin älyllisiä energioita ja jos voitte tuntea, niin huoneessa on eräänlaista raskautta, tiukkuutta, unisuutta. Pitäisi olla juhlimisen aika, mutta edelleen ajattelette sitä. Siis mitä tapahtuu nyt? Taustalla tapahtuu muutos ja kuka tietää? Menette ehkä kotiin tänä iltana ja teillä on kamala päänsärky. Joo, joo. Tai … mutta miksi ei? Se on vain merkki siitä, että jotain tapahtuu. Tai saatatte olla vain kamalan hämmentynyt. "Mitä tapahtui tänään salissa shaumbrojen kanssa? En tajua sitä." Yritätte saada siitä tolkkua, kuten ehkä teette tällä hetkellä. Sillä ei ole merkitystä. Sillä ei ole merkitystä. Tuo muutos tapahtuu.
Miksi? Koska sallitte sen. Kyllä. Hyvä. Vielä yksi, oikein hyvä kysymys, todella hämmästyttävä kysymys. (Joku todella haluaa mikin)
LINDA: Okei.
ALAYA: Merkitseekö tämä, että koska Geoffery kanavoi Adamusta - enkä tiedä niemeäsi - mutta sinä kanavoit Mikaelia …
ADAMUS: Robert.
ALAYA: Kiitos Robert - merkitseekö tämä, että päästämme irti ja kanavoimme joukkoa toisia ihmisiä?
MIKAEL: Lopetetaan kanavointi. En halua tulla kanavoiduksi. Haluan tulla syleillyksi myös Robertin aspektina. Haluan tulla syleillyksi myös teidän aspektina. Voimmeko vain lakata luomasta erillisyyttä? Tässä tulee aika, jolloin kanavointi ei ole tarkoituksenmukaista. Luuletko, että Geoffreyltä puuttuu viisautta? (Naurua, kun Adamus katsoo naista kysyvästi)
ALAYA: Ei, mutta tiedän, että puhun siitä tai ajattelen paljon koko itseni integroimista.
MIKAEL: Korkeampi itse, suurempi itse …
ALAYA: Aivan, suurempi itse.
MIKAEL: … alempi itse, keski-itse, koko itse …
ALAYA: Aivan.
MIKAEL: Jumalitse, tietoinen luojaitse. Jotain mitä ihminen ei vain pysty selvittämään, ennen integroitumisen tapahtumista. Voimmeko siis lopettaa? Mitä muuten tapahtuu?
ALAYA: No, erillisyys jatkuu.
MIKAEL: Todellakin. Ja tuska ja kärsimys ja puute. Mitä sellaista sinulta puuttuu, mitä hän jo ilmentää?
ALAYA: Ei mitään.
MIKAEL: No, kysyt …
ALAYA: Paitsi kysymys erillisyydestä. Merkitseekö se siis, että Geoffrey menee pois ja Adamus jää?
MIKAEL: No, toivottavasti ei.
ALAYA: Näitä kysymyksiä tulee esiin. Ja niin …
ADAMUS: Ei se mahdollisuus!
ALAYA: Tiedän, mutta se on kysymys.
ADAMUS: Kuvittele taas … Aiomme keskittyä, aiomme olla niitä mahdollisuuksia, joita ei välttämättä ole voinut kuvitella atlantislaisessa mielessä. Siksi ylitämme tänään tuon rajan.
Ette tarvitse jatkossa tällaisia kanavointeja, kuten teemme nyt, koska olette ryhmässä ja olette puhujakorokkeella jakamassa ja nauramassa toistenne kanssa tai joku olento ilmestyy ja kykenette näkemään sen. Ja nyt sanotte: "Mutta en tiedä, miten tehdä sen ja miten se tapahtuu. Emmekö tarvitse jonkun helpottamaan sitä?" Ei, jokin olento ilmestyy, kenties ei fyysisessä muodossa, vaan energiamuodossaan ja pystytte näkemään ja kuulemaan sen. Eikä tuo olento ole välttämättä kertomassa täällä teille, miten tehdä asioita, vaan se kertoo jotain tapoja, miten se tekee asioita, ja kuuntelee, miten te teette niitä.
Siivotaanpa siis kaikki vanhat ajattelutavat pois pöydästä. Ei ajatella enää kuin atlantislaiset.
ALAYA: Ja siksi minun tarvitsi esittää kysymys.
MIKAEL: Ehdottomasti.
ALAYA: Minä vain … kyllä.
ADAMUS: Ehdottomasti.
Vedetäänpä syvään henkeä.
Kyllä! Meille on tullut se hetki, on tullut se tunti, on tullut se aika kulkea yli atlantislaisesta rajasta, mielen tuolle puolen. Tökin teitä. Tökin teitä lakkaamaan ajattelemasta kuin atlantislainen, avautumaan unelmille ja mahdollisuuksille. Se mitä tänään pidätte tuossa mielessä ehkä hulluna - no, alatte käsittää, ettei se lainkaan ole.
Haluatte tehdä sen, tämän valaistumisen, koska se on suuri haaste, erittäin palkitsevaa, hyvin stimuloivaa, rikkoo vanhan ihmisen muotin, koska voitte, koska olette viettäneet 1000 elämää tai enemmän maan päällä. Haluatte tehdä sen vain tehdäksenne sen. Ja kun teette, se vaikuttaa valtavasti tämän planeetan tietoisuudessa. Kaikki tietoisuus ja energia mitä laitatte ulos, menee potentiaaliksi toisten käyttöön.
Vedetään syvään henkeä yhdessä, kun ylitämme atlantislaisen rajan, kun menemme uusiin mahdollisuuksiin, mitkä eivät ole lineaarisia, mitkä eivät ole rajoitettuja.
Vedetään syvään henkeä ja kiitetään arkkienkeli Mikaelia, Robertia, Kokaa olemisesta täällä Shaumbra-teatterissa.
Vedetään syvään henkeä kaikille olennoille ja teille.
Ja kun kävelette ulos täältä, kun lähdette tästä energiasta ja ihmettelette, mistä kaikessa on kyse, teettekö asiat oikein, milloin se toteutuu ja mitä tahansa muita kysymyksiä, niin vedätte syvään henkeä ja sanotte itsellenne: "Kaikki on hyvin koko luomakunnassa."
Juhlat pystyyn, shaumbra, juhlat pystyyn. Kiitos. Kiitos.