Crimson Circlen materiaaleja
Löytäminen-sarja
Shoud 8: "Löytäminen 8"
5.4.2014 Crimson Circlen
kuukausitapaaminen
Energiaa välittäen
suomentanut Pirjo Laine
Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.
Tervetuloa, rakas shaumbra. Olen Adamus, vain
läpikulkumatkalla, hmm. Vain läpikulkumatkalla tässä ihmismestarien
kokoontumisessa, kun he ottavat muutaman tunnin kuussa kokoontuakseen,
ollakseen – aah – turvallisessa paikassa.
Tiedän, mitä teette, kun olette täällä
tilaisuudessani, hmm. Tiedän, mitä teette, kun seuraatte joka kuukausi tätä
shoudia.
Vedätte syvään henkeä. Rentoudutte. Päästätte irti
kaikesta makyosta. Ja sitten tulevina viikkoina otatte taas vähän lisää.
Epäilette itseänne. Ajattelette sitä. Ja sitten tulette takaisin ja vapautamme
ja päästämme irti taas kerran, koska teillä on tämä sisäinen tieto. Riippumatta
siitä, mitä mieli kertoo teille, teillä on tuo sisäinen tieto ja se opastaa
teitä. Se tuo teidät tänne ja se tekee teistä todellisen mestarin.
Mutta minä olen vain läpikulkumatkalla. Kuljen vain
läpi matkallani – kenties uuteen tilaisuuteen Ylösnousseiden mestarien
klubilla. Valitsimme uuden viime viikolla. (Muutama "oi" ja
"ooo" yleisöstä) Oletteko kateellisia? (Adamus naureskelee) He
sanovat oitis "ooo". Kuulitteko, kaverit (katsoen ylöspäin) ja
naiset? Kiitos. Ylösnousseiden mestareiden klubissa on itse asiassa enemmän
entisiä naisia kuin miehiä. Joo, suurin piirtein sama suhde kuin teillä täällä
– noin 70% naismestareita ja 30% miehiä. Siis miehet, olkaa miehiä! (Naurua)
Olkaa mestareita.
Mutta minä kuljen vain läpi matkallani toiseen
ulottuvuuteen, matkallani toiseen kokemukseen. Ei oppitunteja minulle. Olen
saanut ne valmiiksi kauan sitten. Olen vain läpikulkumatkalla, koska voin. Olen
vain läpikulkumatkalla, koska – aah – se on aistillista, se on kaunista, se on
hiton huvittavaa … (Adamus naureskelee) Kerri.
KERRI: Sinä olet huvittava.
ADAMUS: Kyllä, kyllä. Kuljen vain läpi matkallani
tuonne ja matkallani tapaan muita mestareita. "Oh-be-ahn" sanon
muutamille aikamatkaajille, muutamille tietoisille aikamatkaajille, joita on.
Oh-be-ahn. Oh-be-ahn. Lopultakin saimme tämän kameran. (Adamus naureskelee)
Lopultakin.
Olen vain läpikulkumatkalla. Mikään ei pidättele
minua. Mikään ei pidä minua paikoillaan. Mikään ei saa minua unohtamaan, kuka
olen.
Ja rakkaat mestariystäväni, samoin pitäisi olla
teillä – tietoisuus on vain läpikulkumatkalla. Sitä te kaikki vaan teette.
Kuljette vain tämän kokemuksen läpi tällä maaplaneetalla, kuljette vain läpi,
kuljette kauniin kokemuksen läpi. Kuljette vain läpi, kun taas useimmilla
ihmisillä on se havainto, että he elävät kuin: "Se on tässä" ja
sitten he … Voi, Sandra, vähän kahvia ja kermaa, kiitos.
SANDRA: Meillä ei ole kermajauhetta, mutta meillä on
vuohenmaitoa.
ADAMUS: Vuohenmaito käy hyvin. (Vähän naureskelua)
Juuri lypsetty. (Adamus naureskelee) Oi, kuten sanoin, olen vain
läpikulkumatkalla … läpikulkumatkalla. (Lisää naurua)
Vain läpikulkumatkalla ja se on mestarin tietoisuus.
Kirjoittaisitko sen ylös, Linda? Mestari on aina läpikulkumatkalla. Ette elä
tätä elämää vain kuollaksenne ja mennäksenne taivaaseen tai kiirastuleen,
helvettiin – mitä tahansa. Niin ihmistietoisuus ajattelee, se ib on kovasti
kallellaan siihen. Teillä on ikään kuin oppitunteja täynnä oleva elämä tällä
planeetalla ja sitten kuolette ja se on tavallaan siinä. Ja sitten menette
tuohon paikkaan tai ette mihinkään paikkaan.
Mestari on vapaa siitä. Mestari on aina
läpikulkumatkalla.
Palaan tähän myöhemmin keskustelussamme tänään.
Haluan teidän vain tuntevan sen ydinolemusta. Olette vain läpikulkumatkalla.
On ollut se harha, että se on tässä, että olette
jotenkin jumissa täällä. Olette jotenkin eksyneet tähän ulottuvuuteen. Löydätte
– toivottavasti päivän lopussa, mutta ehdottomasti seuraavaan kokoontumiseemme
mennessä – että olette vain läpikulkumatkalla. Se antaa suuren vapauden, suuren
vapauden.
SANDRA: Ja siinä on myös chaita.
ADAMUS: Chaita. Säästä se Kuthumille. (Naurua) Aa,
missä Kuthumi on? Kuthumi on itse asiassa tässä huoneessa, mutta en anna hänen
puhua kovin paljon. Hän ottaa aina valokeilan. Kuthumi työskentelee teidän
kaikkien kanssa. Kuthumi ilmestyy kaikkiin kokoontumisiin ja hän sanoo nyt,
että hän on se hassu tyyppi. (Muutama naurahdus)
Kuthumi työskentelee ,minun ja joidenkin muiden
kanssa, teidän kanssanne ja suurin haasteemme – ja asia missä Kuthumi on itse
asiassa yksi parhaista - on saada teidät pois mielestä. Se on minun suurin
haasteeni ja teidän suurin haasteenne. Se on vaikein asia – päästä pois
mielestä – koska mieli ei usko, että olette vain läpikulkumatkalla. Se uskoo,
että se on tässä. Mieli uskoo omiin ajatuksiinsa ja nuo ajatukset eivät ole
totta.
Mieli uskoo omiin uskomuksiinsa ja nuo uskomukset
eivät ole totta. Pääseminen mielestä aitoon tietämiseen, ydinolemukseen, on
kenties vaikein asia jokaiselle ihmiselle, joka on menossa mestaruuteensa. Ja
tämän vaikein osa on, silloin kun olette siinä välissä, kun olette edelleen
ajatteluorientoitunut.
Enkä puhu kovin paljon mielestä tässä. Mieli palvelee
itse asiassa tarkoitusta. Se sallii teidän tehdä asioita tässä ulottuvuudessa.
Se on tavallaan kuin ulottuvuuskovalevynne eikä se toimi, kun menette toisiin
ulottuvuuksiin. Mieli sallii teille biologiassa olemisen ja se koordinoi
kaikkea. Se auttaa teitä keplottelemaan ajassa ja tilassa. Ajatukset ovat
ongelma.
Ja sanoisin, että ajatukset eivät tule yleisesti
ottaen mielestä. Ei, ei. Mieli tekee upeaa työtä. Se sallii teidän nähdä
silmillä, kuulla korvilla ja ymmärtää asioita. Mieli saastuu ajatuksista ja
puhumme siitä tänään. Se on tavallaan teemana.
Mutta aloitetaanpa nyt merabhilla ja lopetamme myös
sillä. Mutta aloitetaan merabhilla, "vain läpikulkumatkalla"
–merabhilla.
Merabh on tietysti aikaa, jolloin teidän ei tarvitse
tehdä mitään, edes ajatella. Silloin vedätte syvään henkeä ja vain sallitte.
Vain sallitte. Mutta tässä merabhissa haluan teidän todella tuntevan, millaista
on olla vain läpikulkumatkalla.
Vain läpikulkumatkalla
(Musiikki alkaa)
Se ei merkitse, että te et voi kokea. Itse asiassa se
parantaa kokemuksia.
Se ei merkitse, ettei ole omistajuuden tunnetta
kokemuksiinsa. Ei, on täydellinen omistajuus, mutta hyvin vapaalla ja
vapauttavalla tavalla. Voimme himmentää valoja vähän.
Vetäkää kunnolla syvään henkeä, kun menemme tähän
avaus-merabhiin.
Olen vain läpikulkumatkalla.
Kokemus tällä planeetalla oli valinta ja oli aina se
tietämys, että kerääntymispäivä, yhdistymispäivä olisi täällä. Kuten Kuthumi
sanoisi: "Typerä, typerä ihminen, kun murehdit niin paljon, ettei sitä
tapahtuisi. Typerä, typerä ihminen, että jäit niin kiinni ajatuksiisi, jäit
niin kiinni rajoituksiin, että unohdit olevasi vain läpikulkumatkalla."
Kun kuljet läpi, voit nauttia kauneudesta. Voit
nauttia itse asiassa siitä, mikä on osoittautunut rajoituksiksi. Voit nauttia
uudesta tavasta ymmärtää "minä olen".
Olet vain läpikulkumatkalla.
Kuljet kuin kauniin metsän läpi. Voit nauttia hetken
tuoksuista, näkymistä ja äänistä. Voit olla hetken vuorovaikutuksessa puiden,
kauniiden kukkien ja luonnon deevojen kanssa.
Mutta olet vain läpikulkumatkalla. Tämä ei ole koti.
Tämä ei ole vankila. Tämä ei ole tietenkään testi. Et kilpaile ketään toista
vastaan.
Olet läpikulkumatkalla pelkän läpikulkemisen vuoksi,
vain koska voit tehdä sen.
Kuljet läpi sielun loiston vuoksi, jotta se voi nähdä
itsensä ja tuntea itsensä uusilla tavoilla.
Sinun ei tarvitse läpäistä testiä jatkaaksesi
läpikulkemista. Ei ole vaiheita tai askelia. Ei ole todellisuudessa
ulottuvuuksia. Ei ole salaisuuksia. Ei ole guruja tai pelastajia.
Olet vain läpikulkumatkalla.
Voit tanssia, kun kuljet läpi. Voit tanssia. Voit
myös leijua. Voit kiiruhtaa, jos haluat, mutta siihen ei ole tarvetta. Voit
ottaa myös kaikessa rauhassa. Ota niin kauan aikaa, kuin haluat. Ennemmin tai
myöhemmin oivallat, että olet vain läpikulkumatkalla.
Kyllä, olet ehkä elänyt monta, monta elämää
läpikulkumatkalla. Sinulla on ollut monia rakkauksia, olet itkenyt monia
kyyneliä. Sitä ei suunniteltu minkäänlaiseksi testiksi. Se ei tietenkään ollut
mitään, minkä määritteli joku toinen olento tai olentoneuvosto tai
olentoliitto, eikä kukaan enkeli.
Olet vain läpikulkumatkalla.
Sitä ei suunniteltu, jotta nähdään, miten vahva olet.
Sinun ei tarvitse olla vahva kokeaksesi iloa. Sinun ei tarvitse olla vahva
kokeaksesi aistillisuutta, valoa ja pimeyttä. Ei. Sillä ei ole mitään tekemistä
vahvuuden tai päättäväisyyden kanssa. Itse asiassa, mestari löytää, että on
kyse vain sallimisesta.
Läpikulkumatkalla kokemisesta tulee joskus niin
syvää, niin rikasta – no, itse asiassa useimmiten – että olet unohtanut, että
olit vain läpikulkumatkalla.
Toisinaan ajattelit, että oli ikuisuus täällä –
ikuisuus onnellisuuteen, ikuisuus täyttymykseen, integroitumiseen. Ei ole. Se
on harhaa. Mielenkiintoista harhaa, mikä läpi vain kuljet.
Läpikulkumatkalla tapasit paljon muita ihmisiä.
Sinusta tuli hyvin yhdistynyt tosiin ihmisiin. Kahlittu tavallaan.
Yhteenpunoutunut siinä määrin, että tunsit, ettet ollut enää vapaa vain
kulkemaan läpi. Sinulla oli velvollisuuksia ja vastuita kaikille,
täyttämättömiä sitoumuksia, tarve huolehtia toisista.
Vedä syvään henkeä. Olet vain läpikulkumatkalla ja
niin hekin.
Kun kuljet tämän maapalloksi kutsutun paikan läpi,
voit kokea sen, miten haluat. Voi, tiedän – tiedän, että kaikki näyttää
toisinaan toimivan sinua vastaan tai ulkopuolellasi. Mutta ei toimi. Siltä vain
näyttää – yksi noista harhoista.
Olet vain kulkemassa tämän paikan läpi. Miksi et
päättäisi tehdä sitä haluamallasi tavalla ja vain kulkea läpi.
Kun kuljet tämän paikan läpi, koskaan ei tuomita,
miten teit sen. Kukaan noin 9000 ylösnousseesta mestarista ei koskaan tuomitse,
miten nopeasti tai miten hitaasti, miten pimeästi tai miten valoisasti. Jumala
tai enkelit tai muut eivät tuomitse. Ne käsittävät, että kuljet vain läpi
sellaisesta, mikä on luultavasti yksi vaikeimmista, kauneimmista,
haastavimmista ja näkemyksellisimmistä kokemuksista, mikä sieluolennolla
koskaan on. Ne käsittävät, että olet vain läpikulkumatkalla. Ne käsittävät,
että omaksuit identiteettejä, jotka eivät olleet oikeasti sinun, ajatuksia
jotka eivät oikeasti olleet sinun ja asioita joita et valinnut oikeasti,
tietoisesti.
Sitä ei tuomita, miten kuljet läpi. Vain se on syy
juhlaan, että teit sen.
Minä, Adamus, sekä Kuthumi ja kaikki muut, jotka ovat
olleet täällä kanssanne tänään – teidän mestarien kanssa – pyydämme teitä
tuntemaan hetken tätä tietämistä, että olette vain läpikulkumatkalla – poissa
mielestä, mielen tuolla puolen. Tanssikaa, jos haluatte. Laulakaa, jos
haluatte. Nauttikaa kaikesta, mitä elämällä on tarjottavana, jos haluatte.
Mutta olette vain läpikulkumatkalla.
Sinä, sielusi, aspektisi – vain läpikulkumatkalla.
Jos meillä on teille yksi sana, se on pelkästään
"elää". Elää.
Kun kuljette läpi, eläkää. Tiedätte täsmälleen, mitä
tarkoitan tällä ja miten se soveltuu teihin.
Se on yksi asia, mikä on tullut esiin viime aikoina –
tullut esiin tunneitsestä – ja melkein törmännyt yhteen sisäisen tietämisen
kanssa. Tullut esiin tuosta osastanne, mikä on mestari ja mikä painii sen osanne
kanssa, millä on edelleen rajoittuneita ajatuksia.
Eläkää.
Aah! Tuntekaa sitä, tuon elämisen ydinolemusta. Se
kuulostaa kauniilta. Voi, vain eläkää olentona, joka on läpikulkumaalla ja elää
intohimoisesti, avoimesti, ennakkoluulottomasti ja häpeämätä. Eläkää.
Mutta sitten on tämän elämisen toinen osa. Olette
eläneet pienesti. Olette eläneet rajoittuneesti. Olette eläneet pelossa,
rajoituksissa, joten teillä on kaksi dynamiikkaa – "elä!" ja sitten
"elä?" Eläkää!
Voitte tuntea sen. Tiedän, että voitte tuntea sen.
Tiedän, että voitte kuvitella sen. Voi, vietän paljon aikaa kanssanne iltaisin,
joskus keskellä yötä. Voin tuntea sen. Voin tuntea tuon halun elää. Mutta
sitten voin tuntea noiden ajatusten tulevan – "Mutta mitä jos? Kenties en
voi. Kenties minun ei pitäisi." Mutta kuitenkin intohimo tulee takaisin –
"Elä! Elä!" Sitten tulevat ajatukset – "Mitä se merkitsee? Miten
teen sen? Milloin minun pitäisi aloittaa? Miten paljon minun pitäisi työstää
sitä?" Ja se on kenties yksi ydinasia, mitä tapahtuu tällä hetkellä.
Voitte tuntea sen – "elä!" Voitte tuntea sen.
Mutta sitten voitte tuntea myös tuon "elä?"
vai kuole. Voitte tuntea, että "ehkä minun pitäisi elää vain
pienesti". Ette voi enää. Ette voi. Voitte yrittää. Voi, te yritätte – te
yritätte todella hyvin. Saatte "kympin" yrittämisestä. Mutta ette voi
elää enää pienesti.
Vetäkää kunnolla syvään henkeä. Sytytetään valot ja
suljetaan musiikki.
Ette voi. Se on todellinen pulma. Se on todellinen
pulma. Ja sitä tapahtuu. Puhumme tänään vähän energioista ja kaikesta siitä
muusta. Mutta oikeasti ydin on, että teillä on tämä osa, joka sanoo
"Elä!" Ja toinen osa kyseenalaistaa sen, toinen osa on itse asiassa
vähän tyytyväinen elämään pienesti, eristyneesti. Ette voi enää.
Te yritätte. Te työstätte sitä. Te sanotte: "No,
elä, mutta jos vain supistan elämistä." Tiedätte, mitä se on. Olemme
puhuneet siitä aiemmin tässä samassa huoneessa. Se on neuvottelemista.
Neuvottelemista.
On nimittäin yksi asia neuvotella toisten kanssa ja
se on tarpeeksi paha asia, mutta neuvotella nyt itsensä kanssa? Kuka siinä
voittaa? Ei kukaan! Kiitos. Ei kukaan, ei kukaan.
Se on yksi noista asioista, mikä on melkein
huvittavaa, melkein huvittavaa – että ihminen yrittää neuvotella itsensä
kanssa. Siinä ei ole voittajia. On kaksi häviäjää. (Muutama naurahdus) Kolme,
jos minut lasketaan. (Lisää naureskelua)
Neuvottelette siis elämisestä eikä se toimi enää,
koska teillä on maku siitä, mitä eläminen on. Eikä elämisessä ole kyse siitä,
ajatko autollasi lujaa, Linda. (Naurua) Se on ehkä sen yksi ilmaisumuoto.
Elämisessä ei ole kyse juhlimisesta myöhään yöhön, Edith. (Paljon naurua) Ne
ovat kenties ilmaisumuotoja.
Eläminen on ydinolemus. Se on tunne. Se on tunne ja
olemme koskettaneet sitä vähän merabhissa. Eläkää! Avautukaa! Avatkaa tunteet!
Eläkää! Eläkää! Mutta kun sanon sen, kun pyydän teitä kuvittelemaan hetken
itsenne todella elämässä, mitä tapahtuu? Te voitte tuntea sen, minä voin tuntea
sen. Yhtäkkiä se on kuin: "Oi, eläminen!" Ja sitten "Huh, mutta
mitä jos? (Muutama naurahdus) Mitä jos?"
Ja (Lindalle) sinun ehkä kannattaa kirjoittaa tämä
arkistoihin tulevia viittauksia varten. Mutta ette voi enää neuvotella
elämisestä itsenne kanssa. Ette voi. Ja te yritätte, kuten sanoin, ja se sattuu
ja sitten lopultakin vain sallitte. Sallitte vain itsenne elää.
Olette kulkemassa tämän hämmästyttävän ulottuvuuden
ja planeetan läpi.
LINDA: "Ei enää" mitä?
ADAMUS: Unohdin. Muistaako kukaan? (Vähän
naureskelua)
LINDA: "Et voi enää neuvotella" kenen
kanssa? (Yleisö sanoo "itsesi")
ADAMUS: Elämisestä. Et voi enää neuvotella elämisestä
itsesi kanssa – ihan sama. Et voi neuvotella siitä enää.
Tämä on todellinen pulma ja näette muutaman minuutin
kuluttua, miten otatte kaikkia energioita, joita on ympärillä tällä hetkellä
maailmassa, ja mitä tapahtuu sisällänne ja brrrff! Törmäätte yhteen
sen kanssa, mitä tapahtuu. Ja hyvä uutinen on, että olette vain
läpikulkumatkalla. (Joku sanoo "luojan kiitos") Joo, luojan kiitos.
Joo, tai jonkun. Joo.
Jumala
Itse asiassa se on kummallinen ilmaus – "luojan
kiitos". Luulen, että haluaisitte olla vihainen Jumalalle. Häh … eturivi
nauraa! (Lisää naurua) No, itse asiassa kaksi eturivissä. (Adamus naureskelee)
Joo, "luojan kiitos" mistä? Tästä paskasta?! Tästä yltäkylläisyyden
puutteesta? Sairaasta kehosta? Voi, todella kummallinen ilmaus. "Luojan
kiitos sain pikku muruseni tänään" (Vähän naureskelua) Kiittäkää itseänne.
Eikö Tobias sanonut sitä vuosia sitten? "Kiittäkää itseänne." Luojan
kiitos – tämän luojan/jumalan.
Jumala on siis hyvin kummallinen asia. Luulen, että
haluaisin pitää "Jumala, hitto soikoon sinua" –työpajan. (Linda
haukkoo henkeään, naurua ja vähän taputuksia) Häh … ja meillä on tämä uusi
studio. Se olisi upea työpaja laitettavaksi internetiin koko maailmalle!
LINDA: Just joo! Tehdään se CNN:lle!
ADAMUS: Joo, joo, joo.
LINDA: Joo, joo! Ja BBC:lle.
ADAMUS: Ja hassu asia on …
LINDA: Joo!
ADAMUS: Tiedättekö mitä, jos me – jos me … sanon
"me". (Adamus naureskelee) "Me" teemme tämän. Jos tekisimme
tämän ja se on kuin "Jumala, hitto soikoon" ja todella
tarkastelisimme Jumalatietoisuutta, rehellisesti ja avoimesti, ilman pelkoa.
Nimittäin joskus puhutaan siitä, ettei Jeesuksesta voi sanoa pahoja asioita, ei
voi puhua Jeesuksen masturboinnista. (Vähän kikatusta) Mutta me … me puhuimme!
Tässä huoneessa! Tässä samassa huoneessa! (Linda roiskuttaa vettä Adamuksen
päälle, lisää naurua)
Hämmästyttävää tässä on, etten aio reagoida. (Lisää
naurua) Ja nyt tulevina vuosina hän miettii, milloin on takaisinmaksun aika.
(Naurua) Ja itse asiassa mitä pidemmälle kosto venyy, sitä hauskempaa se on,
koska takaisinmaksuun voisi mennä vuosia ja vuosia, joten hän murehtii sitä.
Milloin Adamus kostaa minulle? Kerron teille kaikille, kun se tapahtuu. Se voi
olla 10 vuoden päästä, mutta se tapahtuu. (Lisää naurua) Ja nyt näyttää siltä,
että Cauldre kasteli housunsa!
Missä siis olimmekaan? Jumala.
EDITH: Missä juhlani ovat?
ADAMUS: Missä juhlat ovat? Sinun luonasi tänään,
Edith. Sinä ja minä. Unohditko? (Naurua) Okei, olen vain läpikulkumatkalla.
Minä vain "Hei, Edith", tiedäthän.
Missä siis olimmekaan? Jumala. Ei, vakavasti
puhuttuna meidän pitäisi pitää työpaja, ohjelma Jumalasta ja olla todella
rehellisiä ja suoria siitä ilman tätä pelkoa, että jotain pahaa tapahtuu –
paitsi että saadaan kaikki uskonnolliset fanaatikot peräämme.
Mutta useimmat ihmiset – ei, muotoilen sen uudestaan
– muutamat ihmiset ymmärtäisivät, jos puhuisimme tästä Jumalaenergiasta. (Hän
pitää tauon ärsyyntyneenä märistä vaatteistaan) Anteeksi, minun on vaihdettava
vaatekertani. Linda, tee hengittelyä tai jotain. (Vähän naureskelua) Oikeasti.
(Adamus kävelee takahuoneeseen)
LINDA: Tämä on jo jonkinlainen takaisinmaksuhelvetti.
(Lisää naurua) Luulen, että on parempi, että nauramme ja huudamme. Joo, kadun
todella.
ADAMUS: (takaa) Häh …
LINDA: Kadun tekoani jo ja … (naurua)
ADAMUS: (takaa) Lindaaaa.
LINDA: Tiedän, että kosto on todella helvettiä.
(Lisää naureskelua) Jumala vain tietää, miltä se näyttää. Vain Jumala tietää …
ja Adamus, joten …
ADAMUS: Lindaaaa, Lindaaaa … (Hän tulee takaisin
suuren peilin ja Cauldren takin kanssa)
LINDA: Voi ei!
ADAMUS: Okei.
LINDA: Siitä tulee rumaa.
ADAMUS: Katso sitten tänne.
LINDA: Aa!!! Tiesin sen olevan tulossa! Tiesin sen
olevan tulossa!
ADAMUS: Käytämme tätä myöhemmin. (Hän laittaa peilin
sivuun) Missä siis olimmekaan? Jumala.
On hyvin mielenkiintoinen tietoisuus Jumalasta. (Hän
ottaa pois märän pikkutakin ja antaa sen Lindalle) Kuivapesuun, kiitos. Kyllä.
On … (Hän laittaa päälleen päällystakin) Tämä on elegantimpi. Voi kyllä, kyllä!
Kyllä.
Missä olimmekaan? Jumala. Useimmat ihmiset olisivat
samaa mieltä tästä Jumalajutusta – tämä Jumalajuttu on niin vanha, niin
rajoittunut, niin pelottava ... No, kun ajattelette Jumalaa, ette ajattele:
"Elä!". Ajattelette: "Pysy poissa Jumalan tutkasta. Pysy
pienenä."
LINDA: Joo.
ADAMUS: Siis kyllä, tehdään se. Laitetaan
aikatauluun, että kun uusi studionne avataan, pidämme "Jumala, hitto
soikoon" –työpajan. (Linda haukkoo taas henkeään ja vähän naureskelua) Aa,
kyllä. Mitä? Me olemme mestareita. Mitä pelättävää meillä on? Me elämme.
Näette nyt, että se on neuvottelemista. Tiedämme
kaikki sen. Tiedämme kaikki, että ihmisperspektiivi Jumalasta on a) väärä, b)
vanha ja c) todella huono. Se ei palvele ketään enää. Ja rikotaan tuo …
Pidetään hauskaa sen kanssa. Oletteko valmiita? (Yleisö vastaa
"kyllä!") Hyvä, hyvä, hyvä. Linda? (Hän irvistää) Ai jaa! Otetaan
tuosta kuva. Ei, tästä tulee upeaa.
Nimittäin jotkut hulluimmista asioista, joita olette
tehneet viime vuosina, asioista jotka ovat aiheuttaneet teille
ruuansulatusvaivoja, päänsärkyä ja ahdistusta – mutta teitte ne silti – ovat
osoittautuneet parhaiksi. Tunsitte melkein itsenne työnnettävän niihin – ja
teidät työnnettiin (vähän kikatusta). Kun sanottiin, että lähdette tälle
hämmästyttävälle matkalle, tiesitte, että se oli tarkoituksenmukaista, mutta
sitten tulivat ajatukset. "Kenties minun ei pitäisi. Kenties tämä on
liikaa rahaa. Kenties, kenties." Mutta teitte sen ja ettekö ole iloisia
siitä, että te ette täysin neuvotelleet sitä pois? Ettekö ole iloisia siitä,
että vain teitte sen – oli se sitten irtisanoutuminen työpaikastanne, jonkin
muuttaminen elämässänne? On hyvin helppoa joutua ajatusten ja neuvottelujen
hetteikköön.
Todellinen mestari on vain läpikulkumatkalla ja siksi
hän elää ja juhlii. Ja älkää murehtiko siitä, että teette sen väärin tai
loukkaatte jotakuta. Joo, te loukkaatte jotakuta, koska te vain … se tapahtuu.
Heillä on odotuksia teistä, joita teillä ei pitäisi olla itsellenne, joten se
loukkaa heitä vähän. Mutta loppujen lopuksi se auttaa heitä, joo. (Adamus
naureskelee) Eivätkö vanhempanne puhuneet tässä?
Puhutaanpa vähän energiasta. Siis älkää enää
neuvotelko itsenne kanssa ja muistakaa, että olette vain läpikulkumatkalla.
Ajankohtaiset energiat
Siis mestarit, tässä sitä ollaan, hädin tuskin vähän
yli kolme kuukautta tätä vuotta. Hädin tuskin. Eikö tunnu jo vuoden lopulta?
(Yleisö on samaa mieltä) Jotkut teistä ovat ajatelleet: "Voi, nyt on
varmaan marraskuu, koska …" (Adamus naureskelee) Ei, on huhtikuun alku.
Haluaisin pyytää teitä määrittelemään energiat, joita
on tällä hetkellä. Miten sanoisitte … mitä energiat ovat maailmanlaajuisesti,
laajemmin? Linda mikrofonin kanssa, mitä energiat ovat? Ja Vili,
kirjoittaisitko jotain näistä.
Mitä energioissa tapahtuu, Pete?
PETE: En osaa puhua maailman puolesta, mutta tiedän,
mitä minulle tapahtuu.
ADAMUS: Hyvä. Mitä tapahtuu?
PETE: Minua puserretaan ja se pakottaa minut enemmän
sisälleni.
ADAMUS: Puserretaan.
PETE: Puserretaan.
ADAMUS: Joo. Miltä sinusta tuntuu? Tunnetko sen
kehossasi? Sattuuko kehoosi?
PETE: No, olen nyt keskittyneempi itseeni.
ADAMUS: Okei.
PETE: Se irrotti paljon aspekteja tai riippuvuuksia.
Minusta tuli todella tietoinen, miten paljon elän niissä. Okei. Ja pääsin eroon
tuosta matalasta energiasta, kuten sitä nyt kutsutaan. Ei pahasta energiasta
tai mitään vastaavaa, vaan matalasta energiasta.
ADAMUS: Aivan, aivan. Sinut siis puristetaan
itseksesi.
PETE: Kyllä.
ADAMUS: Se on erittäin hyvä tapa ilmaista se.
PETE: Joo.
ADAMUS: Joo, joo. Hyvä, hyvä. Ja miltä se tuntuu?
PETE: Voi, upealta.
ADAMUS: Ai, oikeasti? (Vähän naurua)
PETE: Joo. Ei, vakavasti sanottuna, koska se herättää
minut sille, kuka oikeasti olen – Lähteelle – ja kiitollisuuteen, että minut on
luotu.
ADAMUS: Joo. Tuon pusertamisen haittapuoli on, että
sinun on tavallaan katsottava itseäsi peilistä.
PETE: Aivan. (Adamus tuo peilin hänen eteensä) Joo.
ADAMUS: Koska olet vain sinä. Joo, joo.
PETE: Siellä minä olen.
ADAMUS: Joo.
PETE: Joo.
ADAMUS: Sinä hymyilet! Voi, se on hyvä asia, se on
hyvä asia.
PETE: Rakastan sitä!
ADAMUS: Hienoa! Hyvä, hyvä. Kiitos, erinomaista.
Seuraava. Mitä energioissa tapahtuu? On tärkeää
todella ymmärtää sekä sisäiset että ulkoiset energiat, koska tällä hetkellä
tapahtuu paljon. Luulen, että Linda mainitsi siitä yhtenä päivänä
radio-ohjelmassanne – mitä sanottiinkaan energioista?
LINDA: Puhutko siitä Bob Scheifferin jutusta? Ai jaa.
On hyvin, hyvin vanha televisio-ohjelma nimeltään "Face the Nation"
ja isäntänä on Bob Scheiffer, joka on ollut siinä vuosikymmeniä – tarkoitan,
etten voi uskoa, että hän elää edelleen. Ja hän avasi ohjelmansa viime
sunnuntaina sanomalla, ettei hän voi muistaa ohjelmansa koko historian aikana,
että maailmassa tapahtuu samaan aikaan niin monia merkittäviä asioita, tärkeitä
asioita kuin tällä hetkellä.
ADAMUS: Totta, niin tapahtuu. Emmekä katso toisella
puolella sitä otsikoina ja varsinaisina tapahtumina. Katsomme vain
energiatekijää ja energialiikettä. Toisin sanoen, miten paljon energiaa yleensä
on ja miten nopeasti se liikkuu.
Planeetalla on ollut aikoja, jolloin on ollut paljon
energiaa, muttei se oikeastaan liikkunut. Mutta tämä on ennenkuulumaton
energiamäärä – ja näin me näemme asiat. Emme näe teitä fyysisinä olentoina,
niin kuin te itse näette itsenne. Näemme vain kuin energiapalloja. Katsomme
tätä planeettaa energiakokonaisuutena. Voitaisiin sanoa, että siinä on
valikoima värejä, tasoja ja sävyjä. Mutta näemme sen vain tavallaan energia- ja
toimintakokonaisuutena. Ja kumpaakin on nyt.
Niinpä monet teistä ehkä tuntevat sen
kirjaimellisesti luissaan – tarkoitan, koska sitä on paljon. Hyvä. Seuraava,
kyllä.
LINDA: Täällä.
ADAMUS: Kyllä, energia. Mitä siinä tapahtuu?
JIN: Se repii elämääni. (Hän nauraa)
ADAMUS: Joo. Miten?
JIN: Sisältä ulos.
ADAMUS: Repii elämääsi sisältä ulos. Miten?
JIN: No, pääsen eroon roskasta, mitä on sisälläni.
ADAMUS: Joo, hyvä. Taisteletko sitä vastaan?
Tappeletko?
JIN: Joo, olen tehnyt sitä vähän, mutta annoin
tavallaan periksi.
ADAMUS: Joo, joo.
JIN: Ja näin on hyvä.
ADAMUS: Joo, hyvä, hyvä. Kiitos. Kun energiat ovat
näin intensiivisiä – olemme sanoneet tämän aiemmin – ne voivat murskata teidät,
jos vastustatte. Ja nämä energiat – en puhu niiden kuulumisesta millekään tai
kenellekään. Se on vain energiaa, mikä on kutsuttu tälle planeetalle nyt. Ja
tunnet sen osissanne, niin kuin se musertaisi teidät. Ja sekään mikä oli ennen
tavallaan pakopaikka – nukkumaanmeno illalla – ei ole sitä enää. Itse asiassa
on kyseenalaista, kumpi on haastavampaa, stressaavampaa – valvetila vai
unitila. Toisin sanoen, ei ole paljon pakopaikkaa. Se on siellä.
Tunnette sen kuitenkin puristavan teitä. Se voi tulla
siihen pisteeseen, että se tuntuu musertavan teidät ja se on itse asiassa tarkoituksenmukaista,
tuo yleistunne. Vasta sitten kun alatte taistella sitä vastaan tai neuvotella
sen kanssa tai jotain muuta, se sattuu. Mitä siis teette? (Joku sanoo
"sallitaan") Hengitätte ja sallitte. Oikeasti. Hengittäkää ja
sallikaa. Ehdottomasti.
Hyvä. Muutama vielä, rakas Linda. Ole hyvä, energiat
tällä hetkellä.
SHAUMMBRA 1 (nainen): Helppokäyttöisiä.
ADAMUS: Hyvä. Miten se toimi?
SHAUMBRA 1: Henkilökohtaisesti ole alkanut sallia
asioiden tapahtumisen elämässäni ja valmistaudun lähtemään Peruun.
ADAMUS: Hyvä, erinomaista.
SHAUMBRA 1: Sairaanhoitajaksi.
ADAMUS: Kyllä, erinomaista. Hyvä. Erittäin
helppokäyttöisiä, itse asiassa melkein järkyttävän helppokäyttöisiä. Ja taas
kerran, näette, että tapahtuu tämä yhdistyminen, energiat tulevat yhteen ja sen
myötä mahtavia tilaisuuksia. Tilaisuuksia joita ette luultavasti olisi
pystyneet kuvittelemaan tai paremmin sanottuna, ette olisi antaneet itsenne
kuvitella aiemmin. Toisin sanoen, olette melko lineaarisia siinä, mitä annatte
itsenne kuvitella.
Niinpä yhtäkkiä tulee kaikki tämä energia ja
voitaisiin sanoa, että se on kuin kaunis energiapeitto tai –pilvi tämän
planeetan ympärillä. Ja se on kaikki siinä, kun se ennen oli tavallaan jossain
muualla. Ja erityisesti niille jotka tiedostavat sen, se on aivan tässä. Se on
aivan tässä.
Monet ihmiset kulkevat vain tavallaan sen ohi,
tietämättömänä, että sitä on. Heistä vain tuntuu aivoissa hullummalta kuin
koskaan. Mutta niille jotka tiedostavat sen, se on niin helppokäyttöistä, että
yhtäkkiä kaikki tapahtuu kerralla sen sijaan, että asiat tapahtuvat kivoina
portaina ja askelina. Ei ole mitään portaita. Kaikki on vain siinä.
Se voi johtaa pieneen pakahtumiseen tällä hetkellä.
Vähän kuin suuri vuorovesiaalto (tsunami) tulisi kerralla. Mutta se ei …
LINDA: Tarkoitatko, että tulee kuin hulluksi vedestä?
ADAMUS: Anteeksi kuinka?
LINDA: Kuin hulluksi vedestä?
ADAMUS: Kyllä, hulluksi … joo. Ei, se on eri
koettelemus … (Vähän naurahduksia ja Adamus naureskelee)
Siis kyllä, hyvin helppokäyttöistä. Ja niin paljon
voi tapahtua teille elämässänne nyt, että aistitte tämän. Sitä on siinä, mutta
sitten on joskus taipumusta perääntyä ja ihmetellä, oletteko valmis siihen,
osaatteko käsitellä sitä – tätä kaikkea. Ehdottomasti osaatte, mutta se vaatii
paria asiaa – ei neuvottelemista, ei rajoittamista, vain sallimista.
Sallimista.
Kun sallitte, se on kuin osienne avaamista. Kun
sallitte, se on kuin upottaisitte suuren pallon vesialtaaseen, ja kun teette
sen, vesi tulee yli äyräiden, koska toitte jotain tuohon tilaan – toitte
periaatteessa itsenne tuohon tilaan sallimalla – ja se potkaisee pois muita
asioita. Se puhdistaa muita asioita. On siis tavallaan sallimisen
jälkivaikutus. Päästään eroon kaikesta roskasta.
Voitaisiin sanoa, että perimmiltään – odota vielä
(Lindalle) – salliminen tuo koko "sinän" sisään, jumaluutenne,
"minä olen" –olemuksen. Perimmiltään se on kaikki, mitä on tässä
astiassa, käyttäen analogiana allasta tai suurta vesiämpäriä. Yhtäkkiä
sallimisenne siirtää pois kaiken, mikä ei ole sinä, kaiken mikä on vierasta.
Teillä tapahtuu siis tällainen mielenkiintoinen ilmiö ja joskus tulee
ajatuksia. Sanotte: "Mitä tapahtuu? Miksi nämä asiat ovat?" Se johtuu
siitä, että sallitte. Salliminen on nimittäin sallimista. Kyse ei ole siitä, että
päästetään vähän sisään ja sitten yritetään ohjata sitä. Sallimisessa tapahtuu
sellaista. Se on kuin: "No, sallin, mutta vain vähän, ja sitten yritän
ohjata sitä." Voi ei, salliminen on sallimista. Joo, hyvä. Seuraava.
SHEEMA: Hei.
ADAMUS: Hei.
SHEEMA: Minä olen Sheema.
ADAMUS: Kyllä. Minä olen Adamus. (Nainen kikattaa)
Tapasin Shivan kerran. Et sattumoisin ole sukua?
SHEEMA: Voi luoja, en.
ADAMUS: Voi luoja, et. (He kumpikin nauravat) Kyllä,
hän oli hyvin mukava.
SHEEMA: Ei, minä olen.
ADAMUS: Ei. Joo, joo, joo.
SHEEMA: En tiedä, miten teet sen. Puhut aina juuri
siitä, mitä minulle tapahtuu.
ADAMUS: Miten teen sen?
SHEEMA: En tiedä, mutta …
ADAMUS: Eikö se olekin hämmästyttävää? Tiedän …
kyllä. Luuletko, että olen selvänäköinen? (Nainen kikattaa) Älä sano sitä,
Linda. Tai Garret. (Hän naureskelee) Ei, se on hämmästyttävä asia. Itse asiassa
koko selvänäköisyys tai vastaava on hyvin yliarvostettua. Kyse on vain
sallimisesta. Menemme siihen vähän ajan kuluttua, kunhan en puhu liikaa tänään.
Mutta näytän teille, miten helppoa se periaatteessa on. Mutta se voi olla
rankkaa.
SHEEMA: Ai, hyvä.
ADAMUS: Kyllä. On rankaa.
SHEEMA: No, on, koska olen sallinut ja minusta on
tuntunut upealta ja mestarilta ja suurelta ja sitten yhtäkkiä heräsin aprillipäivään
…
ADAMUS: Joo, joo.
SHEEMA: … ja se tuntui kamalalta. Se oli kiduttavaa.
Minua puserrettiin. Se meni siihen pisteeseen saakka, että eilen en halunnut
edes nousta sängystä.
ADAMUS: Joo.
SHEEMA: En tuntenut toivoa. Se oli …
ADAMUS: Nousitko ylös sängystä?
SHEEMA: Kyllä, nousin. Se oli kuin kuolema.
ADAMUS: Ai jaa. Minä olisin jäänyt sänkyyn.
SHEEMA: No, nousin. Nousin ylös ja sitten palasin
takaisin.
ADAMUS: Aha. Joo, joo.
SHEEMA: Sitten nousin ylös! Palasin takaisin! (Hän
naureskelee)
ADAMUS: Ai jaa. Katso neuvottelemista tässä.
"Minun on noustava ylös. Minun on todistettava itselleni." Ja sitten
neuvottelet ja se on kuin: "Ei, menen todella takaisin sänkyyn. Mutta
minun on noustava ylös ja tehtävä jotain." Pysy sängyssä! Olet vain
läpikulkumatkalla. Nimittäin kaiken tämän lopussa sanot: "Olen hyvin
iloinen, että jäin sänkyyn tuoksi päiväksi tai viikoksi."
SHEEMA: Mutta se oikeasti oli. Se oli kuin kuolema.
ADAMUS: Joo, joo.
SHEEMA: Tunsin, että jotain sisälläni ikään kuin kuoli.
Se oli – luulen, että se oli sitä, kun puhut, että sallittaessa kaikenlaista
kamaa tulee ulos.
ADAMUS: Niin tulee! Niin tulee!
SHEEMA: Sinä tiedät.
ADAMUS: Joo, oudoista paikoista toisinaan. (Vähän
naureskelua ja nainen kikattaa äänekkäästi)
LINDA: Oho!
ADAMUS: Puhun ajatuksistasi.
SHEEMA: Ainakin se tulee ulos!
ADAMUS: Joo. (Adamus naureskelee)
SHEEMA: Olen siis iloinen, että olen tässä.
ADAMUS: Hyvä, kiitos. Kiitos paljon. Okei, vielä
yksi. Energia, mitä tapahtuu?
LINDA: Oi-oi. Oi-oi.
ADAMUS: Mitä tässä maailmassa tapahtuu?
LINDA: Oi-oi.
MARTY (MOFO): Se on hyvää. Se on hajanaista.
ADAMUS: Hajanaista. Hyvä tapa ilmaista se.
MARTY: Ja olet jo puhunut, olemme jo puhuneet siitä,
mutta joo, se on hajanaista, koska huiput ovat uskomattoman korkeita nyt ja
alhot ovat kuin: "Mistä se oikein tuli?" (Muutama naurahdus)
ADAMUS: Joo. Mitä siis tehdä?
MARTY: Risteile siitä vaan läpi.
ADAMUS: Joo.
MARTY: Hengitä, beibi, hengitä.
ADAMUS: Joo. Hengitä ja salli. Joo, joo, joo.
Kiitos. Hajanaista, intensiivistä, pakahduttavaa,
hämmästyttäviä tilaisuuksia. Unohdin mainita, että maailma hajoaa ja ihmiset
tulevat hulluksi enemmän kuin koskaan ennen. Kyllä. Kyllä, se kaikki on täällä.
Ja kiitos tiedän, luojan kiitos, että te, Jumala, olette riittävän oivaltava,
riittävän viisas tietääksenne, että voitte tulla tänne ja kuulla itseänne, mitä
täsmälleen teemme täällä. Voitte tulla tänne ja – tarvitsen uudessa keskuksessa
todella suuren peilin.
LINDA: Okei, se ei ole ongelma.
ADAMUS: Voitte tulla tänne ja nähdä itsenne minun
kauttani peilissä. (Naurua kun hän pitää peiliä ylhäällä) Dave! Kuvatilaisuus!
Näe itsesi minun kauttani peilissä. (Dave ottaa kuvan) Joo, niin sitä pitää.
Yäk! (Adamus naureskelee) Siis iso peili.
On siis hyvin, hyvin hullua aikaa, hullumpaa kuin
koskaan, tasapainottomampaa kuin koskaan. Ja yksi sivuvaikutus, minkä
tiedostatte, mutta minkä kanssa onneksi teillä ei luultavasti ole ongelmia, on,
että useammista ja useammista ihmisistä tulee järjettömämpiä tällä hetkellä.
Minun ei pitäisi puhua tästä, mutta teen sen joka
tapauksessa (Linda huokaa äänekkäästi). Ne ovat aina hauskoja aiheita. Tällä
planeetalla on epidemia, että ihmiset käyttävät ahdistus- ja masennuslääkkeitä.
Ja voitaisiin sanoa, että kenties se on tarkoituksenmukaista, koska hyvin monet
ihmiset ovat tulossa järjettömiksi. Niinpä monet ihmiset romahtavat,
luhistuvat. Mutta hassu asia on, että nämä lääkkeet eivät oikeasti auta
pitkässä juoksussa. Kun otatte niitä tilapäisesti, teistä tuntuu toki vähän
paremmalta. Mutta ettekö ole kuulleet mainosten televisiossa ja radioissa
sanovan: "Muuten, jos masennuslääkkeesi eivät toimi ja sinusta tuntuu
entistä itsetuhoisemmalta, kokeile tätä sen lisäksi." (Naurua) Ihan kuin
toinen lääke tekisi vähemmän itsetuhoiseksi?!! Tuskinpa vaan.
Hypnoosi
Näette ensinnäkin, että olemme siirtymässä pois
älyllisestä aikakaudesta, mikä on kestänyt pitkän, pitkän aikaa. Tämä planeetta
on siirtymässä pois älyllisyydestä. Mutta on hyvin paljon intensiivisyyttä ja
painetta ja ihmiset eivät ymmärrä, mitä heidän ajatuksensa ovat – toisin
sanoen, mistä ajatukset tulevat. He eivät ymmärrä todellista tunnetta ja
todellista ydinolemusta. Niinpä heistä tulee järjettömiä.
Ja seuran lisäämiseksi kurjuudelle – ja tämä on yksi
asia, mitä työstämme tai minkä kanssa leikimme – hypnoosi on yleistä tällä
planeetalla. Se on ikään kuin seksuaalienergiaviruksen* kanssa. Eikä sitä tuotu
koskaan pahalla tavalla. Tavallaan vain tapahtui niin, että mielestä tuli
erittäin hyvä ottamaan ulkopuolelta asioita, jotka eivät kuulu sille, ja
omistamaan ne, mutta se kuitenkin torjui omat todelliset tunteensa ja ns.
todelliset ajatuksensa tunneitsen tai rajoittuneen itsen ajatusten sijasta. Se
on siis tavallaan kummallinen oikku ihmisälyssä, se on tavallaan mahdottomuus –
ajattelu. Se siis ottaa itseensä ajatuksia, jotka eivät kuulu sille. Tämän
vuoksi joillakin teistä on huono päivä. Teillä voi olla esim. pari hyvää
päivää, koska olette omassa energiassanne, mutta sitten jokin napsauttaa teidät
takaisin kaikkeen tuolla ja tunnette sen, koska olette edelleen virittyneet
siihen. Teidät on edelleen tavallaan säädetty siihen ja yhtäkkiä törmäätte.
Ja sitten syytätte siitä itseänne. "Mikä minussa
on vikana? Miksi minulla on huono päivä? Söinkö vääränlaista ruokaa? Enkö
sallinut oikealla tavalla?" – tiedätte nämä – "Olenko huono ihminen
pohjimmiltaan?" Ja kaikkea vastaavaa. Ei, kyse on vain siitä, että käytte
läpi intensiivisyyttä. Silloin vedätte syvään henkeä ja lakkaatte murehtimasta
siitä. Lakkaatte murehtimasta siitä. Olette vain läpikulkumatkalla. Tämä on
vain keikka. Pidätte vain hauskaa, eikö? Häh? (Joku sanoo "kyllä")
Joo, hyvä. (Adamus naureskelee)
Siis rakkaat ystäväni, teillä on kaikkia näitä
tekijöitä ja tämä hypnoosijuttu on hyvin, hyvin vallitsevaa planeetalla tällä
hetkellä, pelottavan vallitsevaa – ei teillä, mutta muilla.
Te ette voi tavallaan mennä takaisin hypnoottiseen
tyveneenne, hypnoottiseen uneenne. Ette voi. Älkää siis pelätkö, että yhtäkkiä
hypnotisoin teidät ja pistän teidät kävelemään ympäri huonetta huutaen kuin
kana. (Vähän naureskelua) Mutta ympäri planeettaa on tämä hypnoottinen vaikutus
ja se tavallaan punoutuu yhteen tai tanssii SES-viruksen ja monien muiden
asioiden kanssa ja se saa aikaan paljon hyvin outoja ja eriskummallisia
kuvioita ja tapahtumia planeetalla tällä hetkellä.
Näette iltauutisissa, jos katselette uutisia, tai
kuulette ystäviltä, kun puhuntaan massamurhaajasta: "Hän näytti niin
mukavalta kaverilta. Olen asunut hänen naapurissaan 20 vuotta enkä olisi
koskaan arvannut." Tiedättehän "Hän (miespuolinen) oli vapaaehtoisena
– tai hän (naispuoleinen), sori, että kiusaan tänään miehiä – hän teki
sosiaalityötä ja sitten yhtäkkiä veti esiin Mossbergin ja pamautti puolet pois
jostain." (Yksi ihminen naureskelee ja sitten Adamus naureskelee)
Luultavasti epäsopiva aika nauraa. (Naurua) Sanonpa vaan! Sanonpa vaan!
Luultavasti ei paras aika nauraa! (Lisää naureskelua) Joo, okei. (Adamus
naureskelee, lisää naurua, kun hän pitää peiliä yleisölle) Joo, näyttää melko
hyvältä, häh? Joo, joo, joo. Hyvä, okei.
Tämä johdattaa minut pieneen draamavälihuomautukseen
tässä. Mitä tapahtui lennolle 370? (Yleisö vastaa "ai jaa") Ei, minä
kysyn teiltä. Te asutte täällä, minä en. Olen vain läpikulkumatkalla. Mitä
tapahtui? Linda, haluaisin kuulla pari teoriaa? Mitä tapahtui? Mitä tapahtui
lennolle 370? Vain eläkää, tarkoitan, vain sanokaa se. Anna palaa. Nouse
seisomaan, kiitos.
DAVID M: Se syöksyi maahan. (Naurua ja joku sanoo
"vau!")
ADAMUS: Itse asiassa se oli hyvä vastaus, kiitos. Ei
mitään galaksienvälistä portaalia?
DAVID M: Ei.
ROBERT: Se ei syöksynyt maahan.
ADAMUS: Ai jaa! Voi teitä kahta! (Paljon naurua) Se
ei syöksynyt maahan, minne se siis laskeutui? (Joku huutaa "ufot")
ROBERT: Toiseen ulottuvuuteen.
ADAMUS: Toiseen ulottuvuuteen. Okei, mahdollista,
hyvin mahdollista. Olen varma, että sen ympärillä on nyt ulottuvuuksienvälistä
toimintaa, kyllä. Se siis vain lentelee toisessa ulott- … niin kuin 24.
ulottuvuudessa? Voi noita lentoemäntäraukkoja. (Naurua) Ei enää ruokaa tarjottavana
ja vessat ovat täynnä. Niin, David.
DAVID S: Crashiltä törmäyksestä. Kyllä, se tosiaan
syöksyi maahan.
ADAMUS: Kyllä, se syöksyi.
DAVID S: Merenpohjaan, pidemmälle etelään mistä
etsitään.
ADAMUS: Kyllä, hyvä.
DAVID S: Ja paras tapa kuvata ongelmaa – lentäjä ei
tehnyt itsemurhaa, vaan sanotaan, että elektronisia ohjausjärjestelmiä
harkkeroitiin.
ADAMUS: Hyvä.
DAVID S: Ja mukana on paljon rahaa. Siihen ei voi
päästä nyt. Mutta tämä on kaukokatselun kautta niille, jotka tietävät, mitä
tehdä. Teknisen kaukokatselun.
ADAMUS: Hyvä. Salaliitto, vai pitäisikö sanoa
tahallista? Tahallista – sitäkö sanot, Dave? Tahallista?
DAVID S: Kyllä.
ADAMUS: Okei, hyvä. Vielä yksi.
DAVID S: Tämä on tuolta puolen.
ADAMUS: Tuolta puolen. Vielä yksi.
LINDA: Ai jaa. Carolilla on ajatus. Ai, sitten yksi
Carolin jälkeen. Näin toisen käden nousevan.
ADAMUS: Okei, hyvä.
CAROL: Ufo tuli pelastamaan heidät, koska heillä oli
hydrauliikkaongelmia ja he …
ADAMUS: Ufolla oli?
CAROL: Ufo, Ashtar …
ADAMUS: Ufolla oli hydrauliikkaongelmia?
CAROL: Ei.
ADAMUS: Ai jaa, hyvä …
CAROL: Ei, ei. Se pelasti heidät …
ADAMUS: … koska en ole koskaan ollut
ufossa, missä on hydrauliikkaa. (Vähän naureskelua)
CAROL: Ja vei heidät planeetalle …
ADAMUS: Antakaa heidät takaisin?
CAROL: Heillä on paremmin kuin heillä oli täällä.
ADAMUS: Paremmin! (Adamus naureskelee) Okei, mutta
silti hävytöntä.
CAROL: Hävytöntä!?
ADAMUS: Napata nyt lentokone ja viedä se pois.
CAROL: He syöksyivät maahan. He syöksyivät maahan.
ADAMUS: Joo, joo. Mutta heidän olisi pitänyt
lempeästi vain hivuttaa heidät takaisin, kyllä.
LINDA: Viimeinen vastaus.
ADAMUS: Kyllä.
JIN: Se kävi läpi odottamattoman hullun kokemuksen.
(Vähän naurua)
ADAMUS: Ilmiselvyyden mestari. (Naurua) Uskaltaisin
sanoa, että olet oikeassa.
No niin, väitän, että planeetalla on niin paljon
hypnoosia ja niin monet ihmiset ovat alttiita sille, että jopa naapurin kivaan
kaveriin – sanotaan vaikka lentokoneen perämieheen – olisi voitu istuttaa hypnoottinen
ehdotus – paremman sanan puutteessa – jokin aikaa sitten eikä hän edes tiennyt
sitä. Hän ei edes oivaltanut sitä. Ja yhtäkkiä hän saa signaalin – se voisi
olla vaikka puhelujen muodostama kuvio, jos joku tarkistaisi puhelintiedot –
mikä käynnisti toiminnan, mihin ei olisi koskaan muuten normaalisti ryhdytty.
Mutta yhtäkkiä hän huomaa olevansa hypnoositranssissa ja tekevänsä asioita,
joita hän ei edes tiedosta, ja hän toimii kuin robotti. Muuttaa ja manipuloi
lentoreittiä ja poistaa ilmanpaineen koko matkustamosta, jottei kukaan voi
valittaa – jos tiedätte, mitä tarkoitan. Ja ottaa sitten pois maskinsa
tapettuaan työtoverinsa ja antaa vain mennä.
Miksi? Miksi joku tekisi niin? Miksi? Miksi joku
istuttaisi tietokoneeseenne viruksen? Miksi joku tuhoaisi kovalevynne? Koska
hän pystyy siihen, vaikkei hän saisi senttiäkään siitä. Hyvin, hyvin
kummallista energiaa. Miksi? Koska hän halusi nähdä, toimisiko se, ja se toimi.
Ja se toimi.
Eikä se ole ainoa tapaus. Jos palatte lukemaan
erityisesti viimeisten kolmen, neljän vuoden massamurhaajista tai ihmisten
hulluista teoista, kun poliisi yrittää palata taaksepäin keksiäkseen, mitä
tapahtui. Ja mukana on psykiatreja ja psykologeja ja he keksivät kaikkia
järjettömiä teorioitaan siitä. Mutta todellisuudessa on tätä hypnoosia. Ja
sanon teille taas, ettei teidän tarvitse huolehtia olemisestanne sellainen,
joka toteuttaa jonkin hullun teon tai joka on jonkin hullun teon uhri. Olette
poissa siitä energiasta. Mutta sitä tapahtuu enemmän ja enemmän tällä
planeetalla. Se on kuin kauko-ohjattavan lentokoneen lähettämistä, mutta tämä
sattuu olemaan ihminen – muuten hyvä ihminen, kenties kirkossa käyvä ihminen –
ja sitä tulee enemmän ja enemmän.
Olemme kummallisella reunalla mielen kanssa tällä
planeetalla ja vaaditaan nyt muutamaa ihmistä, ihmisryhmää, joka ymmärtää
mielen mekanismeja – enkä puhu nyt siitä, miten nesteet toimivat, tai
sähkömagneettitasapainosta ja kaikesta muusta. Puhun siitä, mikä mieli oikeasti
on, sen esittämästä roolista ja vielä enemmän siitä, mikä ajatus on.
Itse asiassa hyvin yksinkertaisen perusymmärryksen
myötä siitä, mikä ajatus on, voitte mennä tuon ajatuksen yli. Voitte päästä
pois tästä ajatusansasta. Voitte päästä pois tuosta rajoittuneesta ja
tunteellisesta ihmisajatusitsestä. Se muuttaa yleisesti planeetan ja
tietoisuuden dynamiikkaa, mutta ennen kaikkea teillä on hauskaa sen kanssa. Ja
sitten alatte ymmärtää, että olette vain läpikulkumatkalla. Ette ole jumissa
täällä.
Ajatteleminen
Puhutaanpa siis hetki ajattelusta. Tiedätte, että olen
puhunut siitä paljon menneisyydessä. Olen käyttänyt sanaa "mieli".
Itse asiassa mieli, aivot ovat erittäin tarpeellinen osa. Kun alussa aloitte
tulla tälle planeetalle ja ottaa fyysisen muodon, oli erittäin vaikeaa pysyä
täällä, pysyä tasapainossa. Valo-olento yritti tavallaan olla fyysinen olento.
Mieli oli ikään kuin yhdysosa, joka salli teidän pysyä tasapainossa täällä.
Mieltä käytettiin biologian ymmärtämiseen, itse
asiassa sen ohjaamiseen. Se oli sen ensimmäinen tarkoitus – ohjata biologiaa
tämän asian läpi, mitä kutsumme "anayatroniksi". Se oli siis
periaatteessa integroimassa valoitsen biologiaan.
Seuraavaksi sitä käytettiin yksinkertaisena muistina
ja yksinkertaisessa ajan ja paikan suhteessa. Todellinen valokeho ei oikeasti
ymmärrä aikaa ja paikkaa. Se ei halua. Se ei sopeudu hyvin aikaan ja paikkaan.
Niinpä se on kuin suuri ja pöyheä ajelehtiva asia. Oli siis erittäin vaikeaa
pysyä ruumiillistuneena tänne. Mutta tämän mieleksi kutsutun yhteyslaitteen
avulla se pystyttiin tekemään.
Mieli antoi myös tähän ulottuvuuteen erottelukyvyn,
mitä jumalaisella älykkyydellä ei oikeastaan ollut. Fyysinen todellisuus ei
ollut tuttu jumalaiselle älykkyydelle ja siksi sillä oli hyvin vähän
erottelukykyä siitä.
Mutta te olette sielun ihmisedustajana, joka on
käynyt läpi kaikki elämät, oppineet paljon erottelukykyä tällä planeetalla. En
puhu välttämättä arvostelukyvystä – teillä on sitäkin – vaan erottelukyvystä.
Älä laita kättä kuumalle liedelle, se palaa. Se on hyvin yksinkertaista
peruserottelua. Älä kävele jyrkänteenreunan yli, sinulla ei ole siipiä niin
kuin linnuilla. Siis opitte näitä asioita matkan varrella ja mieli palvelee
hyvin upeaa tarkoitusta tässä.
Mielen kautta myös … Niin paljon kuin mieli olikin
alussa yhteyslaite valokehonne tulemiselle fyysisyyteen, mielenne on myös
oleellinen osa todellisen valokehon päästämissä sisään. Sitä käytettiin
säätämään valokehoa menneisyydessä, mutta nyt se sallii tuon valokehon. Ja
mielestä on tullut hyvä kemiallisissa, sähkömagneettisissa ja joissain muissa energiasykkeissä,
jotka tietävät, miten pidetään tasapaino. Niinpä suuri osa valokehostanne tulee
sisään itse asiassa aivomekanismin kautta. Mennemme siihen myöhimmin
yksityiskohtaisemmin. Sitä tapahtuu nyt joka tapauksessa.
Siis mieli palvelee erittäin hyvää tarkoitusta, mutta
matkan varrella mielellä, itsellä, muilla dynamiikoilla oli näitä ns. ajatuksia
ja noista ajatuksista on tullut todella rajoittavia.
Ajatukset olivat tavallaan minitietoisuus tai
rajoittunut tietoisuus, mikä tuli aivojen ja tämän todellisuuden yhdistelmästä,
mutta ne alkoivat myös uskoa rajoittuneisuuteen. Voitaisiin siis sanoa, että
sielu ruumiillisti osan itsestään, säteen itsestään, tähän fyysiseen
todellisuuteen, otti kehon, otti aivot ja sitten pieraisi ja ne ovat ajatuksia.
(Naurua) Ja se on itse asiassa melko totta.
Se keksi ajatuksen. Ajatus oli rajoittunut. Ajatus
perustui moniin uskomuksiin, rajoituksiin, pelkoihin ja vastaaviin asioihin.
Ihmisistä on tullut siis ajatusolentoja.
Mielen ja sen tietojen ja ajatuksen välillä on eroa.
Ajatuksessa on usein tuomitsemista, rajoittamista, pelkoa ja ahdistusta ja
jonkin ajan kuluttua, monien peräkkäisten ajatusten jälkeen – mikä ei ole
oikeasti älykkyyttä, ne eivät ole korkeaa tietoisuutta – ne ovat kuin pieniä
pieruja matkan varrella. Tämä on paras tapa, millä voin kuvata sitä – pieniä
kuplia. Näitä pieniä ajatuksia tulee ulos, mutta sillä tavalla peräkkäin tai
sarjassa, että melko pian alatte uskoa ajatuksiin ja siihen, että olette yhtä
kuin nuo ajatukset. Ja melko pian ajatukset alkavat hallita, ne alkavat
kontrolloida, ne alkavat pyörittää show'ta.
Väitän, että nämä ajatukset ovat itse aisassa
jokseenkin yhtä arvokkaita kuin pieru ja ne ovat jokseenkin yhtä
näkemyksellisiä. (Vähän naureskelua) Se on totta ja ne tulevat hyvin väärästä
paikasta. Ne tulevat tavallaan hyvin toden tiedon väärästä tulkinnasta. Ja tuo
tosi data on, että olette tällä planeetalla ja jos laitatte käden liedelle, se
palaa, ja jos iskette jotakuta kasvoihin, hän luultavasti iskee takaisin tai
haastaa teidät oikeuteen. Ennen iskettiin takaisin, mutta nyt hankitte
lakimiehen ja haastatte oikeuteen.
Niinpä teillä on kokonainen sarja ajatuksia nyt ja
uskotte niihin ja sitten lähetätte taas uuden ajatuksen yrittäen kontrolloida
kaikkia näitä muita ajatuksia, joista ette pidä. Mutta se vain yhdistyy noihin
muihin ajatuksiin, joista ette pidä, ja tulee vielä lisää ajatuksia, joista
ette pidä. Ja sitten ajattelette: "No, miten pääsen pois kaikista näistä
ajatuksista?" ja teiltä tulee taas tuollainen pieru ja se liittyy yhteen
muiden haisevien ajatusten kanssa. Ja sitten epätoivoisesti sanotte:
"Miten pääsen ulos? Mitä teen? En tiedä enää, mitä ajatella" ja
silloin ihmisestä tulee hullu. Se alkaa tehdä hyvin eriskummallisia asioita.
Koska väitän myös, että ajatukset ottavat elämän pois
elämästä. Ne oikeasti ottavat. Ne ovat asioita, joista neuvottelette itsenne
kanssa. Ajatus neuvottelee toisen kanssa, niin kuin ilmavaivat neuvottelisivat
toisten ilmavaivojen kanssa ja ne molemmat haisevat. Olen pahoillani, että olen
… Ne molemmat haisevat. (Vähän naureskelua) En nimittäin neuvottele Cauldren
tai itseni kanssa. Sanon vain pierua pieruksi. (Vähän kikatusta) Tämä on
henkinen tilaisuus – teille jotka katselette vasta ensimmäistä kertaa …
(Naurua, joku sanoo "se on ilmavaiva") Se on ilmavaiva. Kyllä, kyllä.
Se on ilmavaiva. Hyvä. (Lisää naureskelua)
Teillä on siis ajatuksia, jotka yrittävät neuvotella
ja kontrolloida toisia ajatuksia ja tunnetaanpa sitä hetki. Tunnetaan
ajatuksia. Mistä ne ovat peräisin?
Miksi ihmeessä kukaan ei koskaan esitä sitä
kysymystä: "Mistä ajatukset tulevat?" Yritetään jäljittää ajatus.
Sanotaan, että teillä on nyt ajatus, että haluatte lähteä täältä nopeasti.
(Vähän naureskelua) Sanotaan, että teillä on ajatus, tunteellinen ajatus.
Kaikilla teistä on ollut useita niitä päivässä – tunteellinen ajatus, tunne
itsestänne, tunteellinen ajatus toisesta ihmisestä tai tunteellinen ajatus, kun
sanon: "Pitäkää hauskaa, kun palaatte maanantaina töihin koppiinne."
Oi! (Adamus naureskelee) Hyvin tunteellinen ajatus.
Mistä nämä siis tulevat? Miksi ihmeessä kukaan ei
koskaan katso ja sano: "Mistä ne tulevat?" No, tiedemiehet sanovat
niiden tulevan aivoistanne. Ei, itse asiassa ne eivät tule. Ne eivät tule
aivoistanne. Aivoilla ei ole lainkaan tunteellisia ajatuksia. Se suoltaa
faktoja ja lukuja. Se vetää esiin historiatietoa, silloin kun tunteellinen
ajatus kutsuu sitä. Mistä nämä ajatukset tulevat? Joo, suuri mysteeri. Suuri
mysteeri.
No, monet ihmiset sanovat: "No, se olet sinä.
Sitä sinä olet." Aha! Väitän – ja mestarin pitäisi ymmärtää tämä –
etteivät ne ole teidän. Eivät lainkaan. Ne ovat vain pikku kuplia, joita hyppii
esiin. Ne eivät ole teidän. Ja jos yritätte jäljittää niitä ja löytää jonkin
ajatuksen alkuperän – miten upea kirjan otsikko "ajatuksen alkuperä"
– se on melkein mahdotonta, koska jäljet on peitetty hyvin monien muiden
ajatusten jäljillä. Ja melko pian alatte katsoa jälkiä jälkien päällä ettekä
voi koskaan päästä jokin ajatuksen lähteeseen. Mutta kuitenkin se on siinä,
kuitenkin toimitte sen mukaan, koska uskotte siihen ja luulette, että se olet
sinä – eikä se ole.
Tuo ajatus voi olla myös ryhmäajatus tai
massatietoisuusajatus. Se voi olla ajatus, mikä tulee muilta ihmisiltä ja minkä
vain päästätte ajatuksiinne. Jonkun muun pierut liittyvät yhteen omien
pierujenne kanssa ja sanotte: "Voi kyllä, minun ovat todella pahoja, eikö
vain?" (Muutama naurahdus) No, ei! Itse asiassa ne eivät olleet alun
alkaenkaan teidän. Se oli vain haju tuolla jossain ja hyväksyitte sen itseksenne.
Ja osoitin aiemmin tuon hypnoosijutun, koska näin
ihmiset ovat alkaneet olla. Näin tietoisuus on alkanut olla. On vain paljon
näiden ajatusten hyväksymistä tai todellisen ymmärryksen puutetta. Ihmiset
sanovat: "No, nämä hullut ajatukset ovat minun" ja he menevät psykiatrille.
Se on kuin menisi suuremman pierun luo ymmärtääkseen omia pikku pierujaan.
(Naurua) Ja psykiatri tai psykologi yrittää auttaa ymmärtämään, miksi olet
hullu, vaikkei hän edes tiedä, mistä ajatukset tulevat. Hän ei ymmärrä aivoja.
Hän ei ymmärrä niiden roolia. Hän ei ymmärrä, mikä ajatus oli ja miten
ajatukset yhdistyivät.
Hän ei ymmärrä sitä tämän planeetan toiminnan
ajatteluperustan vuoksi – että yksilöön voidaan hyvin helposti istuttaa ajatus:
"Hei, laske kone mereen." Se oli perusehdotus. Se ei ollut:
"Mene tappamaan 250 ihmistä." Se oli: "Hei, laske tuo lentokone
mereen" ja se oli hyvin paljolti hypnoottinen ohjelma. Ja voitaisiin
sanoa, ettei puhuttu kuolemasta. Kun ohjelmointia tehtiin, ei puhuttu
negatiivista asioista. Se oli vain: "Laske kone mereen". Ei yhtään
erilaista, jos sanoisin: "Pysäköi autosi kadulle tänään". "Ai,
okei. Ai, teen sen."
Käytän tätä nyt esimerkkinä, koska se näyttää
ajatusten vaikutuksen ja voiman – ja niiden taustalla on paljon voimaa. Ja se
osoittaa myös periaatteessa täydellisen ymmärryksen puutteen siitä, mistä
ajatukset tulevat, miten ihmiset toimivat niiden perusteella ja miten ne
vaikuttavat yhteiskuntaan.
Ei ole paha asia, että on ajatuksia, ja teillä on
niitä myös mestarina. Mutta alatte erottaa, mitkä ovat oikeasti omia
ajatuksianne ja mistä ne ovat peräisin. Ovatko ne peräisin aidosta "minä
olen" –olemuksesta. Vai ovatko ne peräisin jostain yhteisötietoisuuden
sakokaivosta?
Ne eivät ole teidän. Ne eivät ole teidän ja tämä on
suurin haasteeni, kun työskentelen teidän kanssanne – auttaa teitä ymmärtämään,
että nuo ajatukset eivät ole teidän. Kuvitelkaa ne pieniksi haiseviksi
kupliksi, joita tulee ulos teistä. Ja kun yritätte vaikuttaa niihin ja
kontrolloida niitä toisella haisevalla kuplalla, se ei toimi. Se vain pahentaa
tilannetta, kunnes se uuvuttaa teidät, kunnes se hajottaa teidät. Ja sitten
joko saatte henkisen ilmestyksen tai teidät laitetaan hullujenhuoneeseen.
(Vähän kikatusta) Se on jokseenkin näin yksinkertaista – toinen tai toinen.
Kenties siinä ei ole paljon eroa, mutta ainakin toisessa todella elätte.
Kysymys on, kummassa. (Adamus naureskelee) Nyt voitte nauraa. Se oli hauskaa.
(Vähän naureskelua)
Siis ajatukset. Ajatukset ovat suurinta huijausta.
Mestarini, opettajani, ystäväni, jos pyydän teitä jotain opettamaan toisille,
niin se on, että ajatukset ovat todella petollisia. Ne eivät ole teidän ja kun
opetatte oppilaitanne, saatte heidät, autatte heitä – ette pakota heitä –
ymmärtämään, että ne eivät ole heidän, elleivät he halua niiden olevan. Mutta
se aiheuttaa kaikenlaista helvettiä, mistä murtautua ulos, koska he sanovat:
"En tiedä, mitkä ajatukset. En tiedä, haluanko sen olevan oma
ajatukseni." Ja sitten he saavat uuden ajatuspierun yrittäessään ymmärtää,
onko tuo ajatus heidän vai ei – ja näette tässä pulman. Näette pulman.
Erillisyyden harha
Aion nyt hypätä seuraavaan aiheeseen, mikä liittyy
tähän ja mikä on kaikkein suurin harha, ja se on erillisyys. Erillisyys.
Teillä on harhakuva, että olette erillään
korkeammasta itsestänne, koska teille on kerrottu niin, koska teillä on ollut
ajatuksia, haisevia ajatuksia. Teillä on harhakuva, että olette erillään
Jumalasta, olette erillään muista ulottuvuuksista, kun tosiasiassa te ette ole.
Ei ole mitään eroa sen Edithin joka istuu tällä ajatellen itseään ihmisenä, ja
se Edithin välillä, joka on ehdottoman jumalainen ja integroitunut, kokonainen.
Ei mitään eroa. Kyse on erillisyysharhasta.
Teille monille opetettiin pienenä se harha, että on
Jumala – josta en kovasti välitä – ja olet sinä. Ja sitten kiinnostuttuanne new
agesta ostitte sen harhan, että on korkeampi itse ja sitten on pikkusinä, on
suuria enkeleitä ja henkioppaita ja olet sinä. Erillisyyttä, erillisyyttä,
erillisyyttä, lokerointia lokeroinnin sisällä. Ja se on harhakuva, minkä
ajatuksenne ovat uskoneet, koska ne tavallaan pitävät siitä. Ne tavallaan
pitävät kaikista näistä lokeroista. Se auttaa niitä saamaan lisää ajatuksia ja
näitä lokeroita, näitä harhoja – ja sitä ne vain ovat. Ne eivät ole todellisia.
Ei ole oikeita muureja. Ei ole eroa nykyulottuvuutenne ja muiden ulottuvuuksien
välillä.
Ajatelkaa sitä. Erillisyys – maskuliininen ja
feminiininen, hyvä ja paha, valkoinen ja musta, hollantilainen ja
espanjalainen, kaikkia näitä – erillisyyttä erillisyyden perään.
Pyydän teitä tuntemaan – ei ajattelemaan, vaan
tuntemaan – kaikkea erillisyyttä, minkä olette omaksuneet luonnollisesti.
Omaksuitte ikäerillisyyden, melkein kaiken erillisyyden – terveys – ja se
jatkuu ja jatkuu. Ja jos voitte kuvitella sen energiamatriisin, mikä nyt on
luotu, ne kaikki energiakuviot, erillisyys luo jatkuvasti jaottelua jaottelun
perään, ja sitten kun yritätte löytää tienne tästä suosta takaisin
yksinkertaisuutenne, kauneuteenne, teillä on niin monia erillisyyksiä – se on
kuin suuri sokkelo, missä on umpikujia – että annatte vain periksi. Ponnistatte
vähän ja sitten tulee jokin ajatus, mikä saa teidät tekemään myönnytyksen ja
sanomaan: "En vain pysty siihen. Se on liian monimutkaista. Odotan vain
…" – mitä se onkin, seuraavaa kirjaa, seuraavaa mestaria, seuraavaa mitä
ikinä tuleekin – eikä sitä tule. Sitä odotellessa omaksutte lisää
erillisyystekijöitä.
Fakta on, että nämä erillisyydet ovat vain harhaa,
mikä alkaa teidän ja Jumalan, teidän ja korkeamman itsenne erillisyydestä.
Käytän kanssanne termiä "rajoittunut
itsenne" tai "rajoittunut tunneitsenne" versus "vapaa
itsenne", koska teissä on osa, joka istuu täällä nyt, Sart, ja se on vapaa
itse. Se on jo paikalla. Se ei ole jossain tuolla. Se ei ole minkään salamuurin
takana. Se on aivan siinä. Mutta harha, ajatuksilla vahvistettuna, on niin
voimakasta, että omaksutte sen. Omaksutte sen.
Ja voitaisiin sanoa, että on melkein, ajattelun
perustasta lähtien, ajatusten ollessa näitä pieniä … Ajatukset ovat
rajoittuneita, tuomitsevia, vääristyneitä todellisuuksia ja alatte laittaa sen
… (Linda antaa hänelle juotavaa) Kiitos. Alatte laittaa kaikkia näitä ajatuksia
erillisyyden rinnalle ja on melkein käsittämätöntä, miten pääsette ulos. Siinä
kohtaa ihmisistä tulee hulluja – "Miten pääsen ulos?"
Siinä kohtaa sanon "sallikaa". Sallikaa.
Salliminen
Salliminen on … Jotkut ovat sanoneet, että se on
ylipelkistämistä, ja minä sanon: "Ylistäkää herraa". Olette oikeassa,
olette oikeassa. Se on ylipelkistämistä ja sitä vaaditaan, koska on niitä,
jotka haluavat edelleen pitää ajatuksia, pieniä pierukuplia, jahdata toisia
ajatuksia, ajaa niitä yhteen, kerätä niitä, kontrolloida niitä ja sitten tulee
vain lisää sotkua – lisää ajattelua ja lisää erillisyyttä.
Mitä tehdä? Mitä tehdä?
Vetäkää syvään henkeä ja sallikaa.
Sallitte itsenne. Sallitte luontaisen prosessin,
missä periaatteessa irrotetaan kaikki ajatukset, jotka ovat linkittyneet yhteen
luomaan kummallisen siteen toistensa kanssa, mutta kuitenkin luomaan valtavan
verhon tai valtavan harhan. Ne – ajatuksenne – eivät voi olla yhteydessä
toimimattomalla tavallaan, sitten kun aloitatte sallimisen.
Siis yhtäkkiä nämä siteet … Kyse ei ole vain
siteistä, vaan nämä ajatukset linkittyvät toisiinsa tavallaan kun molekyylin
atomit. Ne linkittyvät toisiinsa, ne liimautuvat toisiinsa ja sitten tulee
ajatus ja ottaa haltuunsa koko pienten yhteenliimautuneiden ajatusten ryhmän ja
ympäröi sen, nielaisee sen. Ja sitten tulee uusi ajatus ja se nielaisee kaikki
nuo ajatukset.
Salliminen on periaatteessa liuotin sille liimalle,
joka on kiinnittänyt yhteen paljon ajatuksia. Se alkaa irrottaa niitä.
Tuo liima oli se uskomus, että tämä on todellista, ja
sitten kun alatte sallia, liima alkaa hajota. Teidän ei tarvitse tehdä mitään.
Älkää menkö sinne pienten kuurausharjojen ja ruiskukannujen kanssa ja yrittäkö
… Eksytte niin ajatuksiinne, että ne kirjaimellisesti imevät teidät sisäänsä.
Mitä siis teette? Rentoudutte. Teidän ei tarvitse
edes tarttua itse ajatuksiin. Teidän ei tarvitse ajatella ajatuksianne, koska
se ei ole kovin hyvä asia. Vedätte syvään henkeä ja sallitte.
Mitä sallitte? Kaiken. Eikä sallimisessa ole
neuvottelemista, koska jos te alatte neuvotella, te ajattelette, ja tuo ajatus
sallimisesta – mikä on itse asiassa hyvin rajoittunutta tuossa kohtaa – menee yhtäkkiä
vain hotkaisemaan muita ajatuksianne. Niinpä vain pysähdytte hetkeksi ja
sallitte. Te ette salli Jumalan tai minun tai enkeleiden. Voitaisiin sanoa,
että sallitte totuuden, ja ainoa totuus olette te.
Olette myös paljon epätotuuksia – itse asiassa
enimmäkseen epätotuuksia – ja se on ok. Se on hyvin ymmärrettävää, koska kun
kuljette tämän käytävän, tämän ulottuvuuden, tämän kokemuksen läpi, keräätte
paljon asioita, jotka eivät ole teidän. Keräätte paljon ajatuksia. Keräätte
tunteita. Keräätte myös kokemuksia, jotka eivät ole oikeasti teidän. Keräätte
paljon kamaa, kun kuljette läpi. Se on osa kokemusta.
Ette halua kulkea läpi niin puhtaana ja
koskemattomana, että te ette oikeastaan koe elämää. Mutta toisaalta, sitten kun
olette valmis sanomaan kaksi asiaa: "Haluan jatkaa läpikulkua. Jäin
tavallaan kiinni, rattaat jäivät tavallaan kiinni saveen. Lähdetään taas
liikkeelle" ja "Haluan elää, koska en halua kulkea läpi, ennen kuin
olen todella elänyt. En halua kulkea tämän paikan läpi, ennen kuin voin sanoa
itselleni: 'Olen elänyt, olen elänyt.'"
Vedätte siis syvään henkeä ja sallitte.
Sillä hetkellä kun sallit – todella sallit – tulet
omaan totuuteesi. Ei universaaliin totuuteen, ei kosmiseen totuuteen, ei
Jumalan totuuteen, ei enkelitotuuteen, vaan omaan totuuteesi. Sen sinä sallit –
sinut.
Tuleeko ajatuksia? Ehdottomasti. Niitä tulee
sanomaan: "Joo, mutta mikä on sinä? Ja mikä on totuus?" (Adamus
"sylkäisee") Lisää pieruja. (Vähän naureskelua) Melkein tein sen
tässä, mutta …
Vedätte siis syvään henkeä ja nauratte ja vain
sallitte, koska läpikulkeminen on luonnollinen prosessi. Elämisen, todellisen
elämisen, kokeminen on luonnollista. Ajatusten irrottaminen, toisin sanoen
harhasta irtipäästäminen, on luonnollista.
Harhakuvaa ei voi rikkoa uudella harhakuvalla ja sitä
hyvin monet ovat yrittäneet menneisyydessä. Sitä kutsumme makyoksi ja sitä
alkaa tapahtua, silloin kun yksilö alkaa tulla omaan mestaruuteensa – paljon
lisäharhakuvia jahtaa toisia harhakuvia. Se on kuin: "Okei, en ole tyytyväinen
näihin harhakuviin, joita minulla on elämässäni, ja ilmentymiin joita ne
luovat. Mitä siis teen? Luon uuden harhan jahtaamaan niitä." Nyt teillä on
vain lisää harhakuvia, lisää pierukuplia pelissä. Sitä te kaikki teette, kunnes
pysähdytte, vedätte syvään henkeä ja sallitte.
Annatte itsenne olla. Ei ole mitään temppuja. Ei ole
mitään manipulointia. Ei ole minkään tekemistä 20 minuuttia päivässä tai mitään
vastaavaa. Ei ole edes työkalua, ystäväni. Työkalu vihjaa, että aiotte mennä
sisään ja alatte manipuloida jotain. Se ei ole työkalu. Se on, kuka oikeasti
olette. Se on siinä.
Nyt ajatuksia tulee sisään ja ne yrittävät puuttua
asiaan ja silloin vain käskette niitä "Turpa kiinni. Olet pieru."
Luulen, että siitä sana "pierupää" tuli. Ajatusaivot ja pierupää –
sama asia. (Joko sanoo "aivopieru") Joo, (Adamus naureskelee)
aivopieru.
Siis vain pysähdytte ja annatte tapahtua
luonnollisen, mikä on sisällänne – ei tuolla, ei tuolla, ei täällä, vaan
sisällänne. Tavallaan melko pelottavaa. Melko kaunista ja yksinkertaista, mutta
melko pelottavaa tavallaan.
Erillisyyshara on niin valtava, että joku on meidän
puolellamme sanonut, että tuo harha on niin voimakas, ettei se voi mennä pois,
ettei sitä voi hajottaa muu kuin jokin valtava ja traumaattinen tapahtuma. Minä
en usko sitä. Itse asiassa se persoona joka sanoi näin, se olento joka sanoi
näin, joutui käymään läpi traumaattisen tapahtuman. Kenties hän omaksui sen.
Mutta teidän ei tarvitse käydä sitä läpi. Teidän elämässänne ei tarvitse
tapahtua valtavaa traumaattista tapahtumaa ymmärtääksenne, että erillisyys on
ehdottomasti harhaa. Teidän ei myöskään tarvitse olla älykkö, filosofi
ymmärtääksenne sen. Se on teidän ytimessänne.
Tiedätte täsmälleen, mitä sanon, kun sanon
erillisyyden olevan vain peliä. Erillisyys on tapa pelata valtavaa peliä.
Tiedätte sen jo. Teette sitä vain tehdäksenne sitä. Mutta yritättekö päästä
eroon tuosta erillisyydestä? Laitatte mielenne työhön ja sanotte: "Olen
ehjä ja kokonainen, olen yksi." Voi, turpa kiinni! Ette oikeasti usko
sitä. Tarkoitan, että te ette usko sitä, koska se on vain uusi ajatusjuttu.
Mutta voitte tuntea sen. Voitte tuntea sen.
Nyt seuraavaan askeleeseen. Teillä on siis ajatuksia.
Ne eivät ole teidän. Haluan teidän todella kuvittelevan sen, tuntevan sen ennen
seuraavaa kokoontumistamme, kun näitä pikku kuplia suolletaan. Olin pyytänyt
Lindalta pientä mannekiinipäätä, jonka murskaamme tänään, muttei hän saanut
sellaista. (Vähän naureskelua) Haluaako kukaan oman päänsä murskattavaksi,
koska … (lisää naurua).
LINDA: Vau, miten selvänäköinen olinkaan, kun en
tehnyt sitä.
ADAMUS: (naureskellen) Joo.
Mutta kuvitelkaa. Kuvitelkaa, kun ajatte autoa tai
teette jotain ja joudutte ajatuslinjalle, ajattelumoodiin ja pikku ajatuksianne
aletaan suoltaa ulos – brummp, brumpp, brumpp, brumpp – eivätkä ne tule
todellakaan aivoistanne.
Itse asiassa puhuin aiemmin ajatusten alkuperästä.
Ajatusten alkuperä on ole aivonne. Jossain kohtaa ne risteävät aivojenne kanssa
ja sitten sanovat: "Aha, katso, nämä tulevat aivoista". Ne eivät tule.
Ne tulevat tästä pienestä paikasta, mikä ei ole fyysisessä kehossanne, tästä
pienestä paikasta sisällänne – tästä pikkuruisesta laatikosta, tästä pikku
kaapista olemuksenne sopukoissa – ja se on rajoittunut tietoisuus. Se on
tavallaan kuin tietoisuusoikku, hassu pikku asia suuremmassa tietoisuudessanne
ja se uskoo rajoituksiin, ja se on todella oikku. Sieltä ajatukset tulevat. Ne
eivät tule mielestä tai sydämestä.
Se on tallaan tietoisuuden karhea reuna, mitä ei ole
koskaan hiottu, kuten muu tietoisuutenne. Niinpä se on edelleen tuo karhea
reuna, mikä ei aivan vielä ymmärrä "minä olen mitä olen". Sanotaan,
että 99% tietoisuudesta ymmärtää sen ja sanoo: "Voi kyllä. Minä olen mitä
olen. Tosi siistii." Mutta teillä on tämä pieni karhea reuna, mikä vaatii
vähän hiomista. Se itse asiassa etsii vain hauskanpitoa ja tuo pikku nurkka
sanoo, että se on rajoittunut, ja se syyttää näitä pikku ajatuksia.
Ajatuspierut
Olen vain utelias. Mitä tapahtuu, jos se syytää
rajoittuneisuusajatuksia, erillisyysajatuksia, ahdistusajatuksia,
yltäkylläisyyden puuteajatuksia ja vain pppbbbbtttt (pieruääntä)?! Vain suoltaa
… (Linda irvistelee) Haluatko sinä tehdä sen? Haluat tehdä sen. Se on … Ah,
kyllä. (Linda kikattaa) Ei tarvitse olla selvänäköinen ymmärtääkseen Lindaa.
Tule nyt. Tule tänne auttamaan minua sen tekemisessä.
LINDA: (nauraen) Eiiiiiiiiiiiiiiii!
ADAMUS: Tule nyt.
LINDA: Eeeeen!
ADAMUS: Tehdään se yhdessä. Tule nyt, tehdään se
yhdessä.
LINDA: En ... !
ADAMUS: Pppppbbbbbttttt! Tuo rajoittunut pikku tietoisuus
tekee sitä. Valmiina?
LINDA: Joo.
LINDA:
Ppppppppppppppbbbbbbbbbbbbbbbbtttttttttttttttttttttttttttt! (Naurua)
ADAMUS: Ystäväni, nuo ovat teidän ajatuksianne. Nuo
ovat teidän ajatuksianne –ppppppbbbbttt, ppppppbbbbbttt – eikä se ole näin
yhtenäistä. Ppbbtt! Ja sitten ei kuulu mitään. Pppppppbbbbttttt! Se on kuin …
ei kun oikeasti. Voitteko tuntea sen? Ne ovat ajatuksianne ja joskus ne
haisevat eivätkä ne ole oikeasti teidän. Mutta nyt niistä on tullut malli.
Niiden tuleminen vain jatkuu.
Olette ajatusmallinnettuja. Haluan teidän todella
tuntevan tätä – miten generoitte ajatuksia. Heräätte aamulla ja tavallisesti
minuutissa tai puolessatoista – ppppbbbbtttt! kummastakin päästä. (Vähän
kikatusta) Se on biologinen asia. Mutta alatte ajatella. Alatte ajatella:
"Mitä teen tänään? Mitä minulla on vastassani? Voi hyvä luoja, uusi päivä.
Voi, heräsin enkä ole vieläkään täysin valaistunut. Yäk, mitä minun on
tehtävä?" Turpa kiinni! (Naurua) Sallikaa! Tiedätte sen. Teette sitä. Minä
näen sen.
Ja sitten hiljennytte hetkeksi. Puuhailette … (Linda
antaa hänelle "turpa kiinni" –painikkeen) Ei, ei, haluan
pierupainikkeen. (Adamus naureskelee)
LINDA: Niitä on helppo löytää!
ADAMUS: Mestarin pierupainikkeen.
LINDA: Se on helppo löytää!
ADAMUS: Ja sitten puuhailette, koska ikään kuin:
"Voi hyvä luoja, olen kyllästynyt näihin ajatuksiin." Mitä siis
teette? Alatte puuhailla – keitätte kahvia, teette juttujanne, menette
internetiin. Mutta sitten noita ajatuksia alkaa tulla. Aamuajatuksia. Taas kerran
– olette saaneet yksityiskohdat pois tieltä, olette saaneet päivänne alkamaan,
joten voitte pysähtyä ja hengittää hetken. Mitä teette? Ajatuspieruja aletaan
taas syytää. Ja sitten kyllästytte siihen, se uuvuttaa teidät ja sanotte:
"Okei, minun on pärjättävä lounaaseen saakka." Ja muuten, se väsyttää
kehonne. Keho ei todellakaan pidä ajatuspieruista. Kehonne sanoo ikään kuin:
"Mitä tapahtuu? Eikö voida vain sallia?" Sallikaa kehon. Se parantaa
itsensä, mutta ei ajatuspierujen tapahtuessa.
Ne ovat siis malleja päivän mittaan. Pahimmat tulevat
usein myöhään illalla, erityisesti juuri ennen nukkumaanmenoa tai ollessanne
sängyssä. Voi, se on vaikea kohta, koska olette vaakatasossa, olette hiljaa ja
silloin niitä voi todella tulla ulos. Ja yritätte päästä uneen, mutta tuo
ajatuspierukone vain pyörii ja ikään kuin: "Voi hyvä luoja."
Mitä siis teette? Joko nousette ylös ja yritätte
puuhailla jotain tai otatte lasin viiniä tai jotkut teistä ottavat unilääkettä
tai mitä tahansa, kunnes uuvutatte itsenne. Oivallatteko, että se on
luultavasti oletustapa ajatusten käsittelemiseen – tunteellisten ajatusten,
rajoittuneiden ajatusten, jotka eivät ole oikeasti teidän – uuvutatte itsenne.
Ja sitten voitte vain rojahtaa sänkyyn. Sitä ei enää tapahdu.
On itse asiassa parempi tapa. Se on salliminen,
salliminen. Se ei ole ajatus. Se on todellinen sinä. Se on todellinen sinä.
Edith, hymyile. Kyllä, näytit hyvin vakavalta siellä
hetken, mmm.
Nyt seuraavaan, hyvin tärkeään edistysaskeleeseen
tänään. Itse asiassa se ei ole lainkaan tärkeä, vaan hauska edistysaskel.
Todellinen mielikuvitus
Tiedätte, miten joskus kun teitä pyydetään
kuvittelemaan, hengitätte ja kuvittelette – kuvitelkaa elämänne kahden vuoden
päästä, kuvitelkaa, missä haluatte asua, kuvitelkaa, kenen kanssa olette. Ja se
on hauskaa – kuvitteleminen. Kuvitelkaa, että olette vapaa joistain rasitteista
elämässänne. Teidän ei tarvitsee tehdä oikeasti työtä. Kuvitelkaa, että kehonne
on uudistunut.
Kaikki tämä on mielenkiintoista tiettyyn pisteeseen
saakka ja muuten, tässä todellinen mestaruus tulee mukaan. Mielenkiintoista
tiettyyn pisteeseen, mutta teillä on siinä ajatuksia mukana. Teillä on
ajatuksia, rajoittuneita ajatuksia, kun ensinnäkin alatte neuvotella ja
sanotte: "No, minulla ei voi olla niin suurta taloa. Minulla ei voi olla
…" Ja ystäväni, kuunnelkaa myös tarkkaan, jos tarvitsette kuvan
mielikuvituksessanne. Kuvan. Siis joku johtaa meditaatiota ja sanoo:
"Kahden vuoden kuluttua elämäsi on vapaa ja …" Nyt ajatuksenne – ei
kovinkaan paljon mielenne, vaan ajatuksenne – alkavat kuvitella, millaiselta
suuri talonne, suuri autonne, suuri työpaikkanne tai mikä tahansa näyttää. Se
on ensisijaisesti visuaalista, noin 85-90% visuaalista, mutta tuotte mukaan
myös vähän kuuloa, vähän ääniaistimusta, silloin tällöin vähän hajuaistimusta
ja tuskin koskaan makua.
Siis mestari ymmärtää, että todellinen mielikuvitus
menee visuaalisen yli. Todellinen mielikuvitus menee aistien yli. Todellinen
mielikuvitus menee niiden tyypillisten rakenteiden yli, joita teillä on ollut.
Haluaisin nyt saada esimerkin tästä ja siitä tulee
mielenkiintoista, kenties haastavaa, koska olette tottuneet saamaan kuvan ja
siitä suuri osa lähtee tai on peräisin tuosta ajattelusta, tuosta
tietoisuutenne karheasta osasta, tietoisuuden epäkypsästä osasta.
Siis teillä on tapana yhdistää tuo ajatus aivoihin,
ihmisaisteihinne ja luoda kuva mielikuvitukseenne. Mutta se on edelleen
rajoittunut. Itse asiassa hyvin rajoittunut. Ja toiseksi, siinä ei ole paljon
intohimoa, koska se on niin laimentunut, vesittynyt ja tukkeutunut, että siihen
mennessä kun tuo kuva tulee esiin – kuvittelette itsellenne täydellisen
biologian – se on hyvin rajoittunut. Siinä on erittäin vähän intohimoa. Se ei
elä. Se on vain kiva pikku kuva aivoissanne.
Ja sitten sitä ei tapahdu ja teillä on ajatus.
Sanotte: "No, en ole kovin hyvä kuvittelemaan enkä ole oikeastaan kovin
hyvä ihminen. Piste. Tiedäthän, en pysty tekemään sitä." Ja niin teillä on
noita ajatuksia, tuo pieni epäkypsä tietoisuus, mikä suoltaa pikku paskaa.
Mennemme siitä yli. Miksi? Ja tässä on miksi. Cauldre sanoo minun tulevan
pitkäveteiseksi. Tuskinpa vain. Olemme noin puolivälissä. (Linda nauraa)
Mestari ymmärtää, että sillä hetkellä kun hän
valitsee sen – naps! – se on siinä. Tobias kutsui sitä eroamispisteeksi. Minä
kutsun sitä vain olemiseksi. Ette ajattele asioita. Jos esimerkiksi haluatte
olla tietyllä ymmärrystasolla, te ette ajattele, miten pääsette tuolle
ymmärrystasolle. Teistä vain tulee se. Te vain olette. En tiedä, miten selittää
sitä muuten kuin sanomalla, että älkää työstäkö sitä. Jos teidän on työstettävä
sitä, te ajattelette ja se on rajoittunutta.
Siis kun teette esimerkiksi "minä olen",
teidän ei tarvitse ponnistella tietänne ihmisestä "minä olen"
–olemukseen. Se on kuin: "Minä olen" – se on siinä. Ei neuvottelua,
ei keskustelua, ei ajattelua. Minä olen.
Kutsun sitä tähtihyppelyksi. Haluatteko päästä
kaukaiselle tähdelle? Olette vain siellä! Ette ajattele, miten pääsette sinne.
Ette ajattele, miten teidän on käytävä läpi kahdeksan ulottuvuustasoa. Pthyi!
Se on luusereille. Te olette vain siellä! (Vähän naureskelua) Te olette vain
siellä. Kiitos (jollekin joka nauroi) Olette vain … Haluaisin nauhoittaa hänen
nauruaan ja sitten soitamme sitä toisinaan. (Lisää naureskelua) Silloin kun
kukaan ei naura, kun sinä et ole täällä – se on tavallaan naururaita, kyllä.
Hyvä. (Linda antaa Jinille mikrofonin) Ja voit antaa meille hyvän naurun ja
sitten dubbaamme sen, sekoitamme tavallaan.
JIN: Sano hyvä vitsi!
ADAMUS: Tota … (Jin nauraa kovaan ääneen, yleisö
nauraa)
Kerroin energeettisen vitsin! Se oli likainen
energeettinen vitsi ja hän tajusi sen! (Kumpikin nauraa ja menee hetken, kun
hengitys tasaantuu, yleisö nauraa) Ai että! Okei. Nauru on niin …
JIN: Tärkeää.
ADAMUS: … kaunista. Se tuo elämää ja siitä tämän
päivän keskustelussa on kyse – jessus, on aika elää. Mutta meidän on puhuttava
siitä, mikä on pidätellyt tätä.
Missä olimmekaan? Puhuimme pieruista. Puhuimme
elämästä. (Joku sanoo "mielikuvituksesta") Puhuimme
mielikuvituksesta.
Mestari menee sen yli. Silloin kun mestari haluaa
olla kaukaisella tähdellä, hän vain on – naps! tuosta vaan. Hän vain on. Kun
mestari haluaa olla yltäkylläinen, hän vain on. Ette pysähdy ajattelemaan,
miten vähän rahaa teillä on nyt, mitä teidän on tehtävä sen toteuttamiseksi.
Valitsette sen. Mutta se ei ole ajatus, koska ajatus yhtäkkiä rajoittaa sitä ja
saastuttaa sen ja antaa teille kaikkea muuta roskaa ja kaikkea muuta. Te vain
olette. Se on siinä. Niin nopeasti mestari tekee asioita.
Fyysinen biologinen terveys – älkää lukeko 18 kirjaa
terveydestä uudessa ajassa, koska ne kaikki kertovat teille jotain erilaista ja
ne ovat täynnä pieruja. Ne ovat kaikki hyvin älyllisiä! Se on vaikein haaste,
mikä minulla on kanssanne – vaikein haasteenne on ajattelu, tai sitten ei. Lakatkaa
ajattelemasta sitä. Lähtekää pois. Älkää ajatelko sitä, koska sillä hetkellä
kun saatte tuon epäkypsän tietoisuuden vääntämään sitä, se on rajoittunut, se
käy läpi … Yäk, sitten se ei toimi.
Tehdäänpä tämä. Saadaan mielikuvituskokemus, mutta
ilman kuvia. Ilman kuvia.
Muistatteko, että kun Cauldre työskenteli Tobiaksen
kanssa – hän on kertonut tämän tarinan – ennen kuin alkoi kanavoida, Tobias
tuli hänen luokseen yhtenä päivänä ja sanoi: "Ei enää sanoja"?
Tietysti Cauldre sanoi: "Kirjoitammeko kirjeitä?" (Muutama naurahdus)
Sai hyvät naurut. (Lisää naurua) Ei enää sanoja, koska sanat liittyvät
ajatuksiin ja ne ovat rajoittuneita eivätkä ihmisen sanat pysty koskaan todella
täysin ilmaisemaan ydinolemusta.
Tobias siis sanoi: "Ei enää sanoja" ja se
oli vaikeaa tälle (Cauldre), mutta hän tajusi sen lopulta, ja hän sanoi
lopulta: "Aha! Se on kaikki siinä. En tarvitse sanoja tunteakseni
sen." Sanoista tulee itse asiassa taakka. Sanat ovat joskus hyödyllisiä,
ne ovat mukava työkalu toisinaan, mutta sanat ovat hyvin rajoittuneita.
Sama koskee mielikuvituksenne kuvia. Kyse on tuon
mielikuvituksen ydinolemuksesta. Kyse on terveen kehon ydinolemuksesta ilman
ajattelua.
Se on ehkä vähän konstikasta, ehkä ei. Kenties olette
todella valmiita menemään tämän visuaalisen puolen yli ydinolemukseen. Siinä on
sen elämä, ydinolemus, energia.
Mielikuvituskokemus
Pyydän himmentämään valoja, kiitos. Vähän
merabhmaista musiikkia, mutta tämä ei ole merabh. Vain vähän kivaa
taustamusiikkia. Miksi? Pidän musiikista.
(Musiikki alkaa)
Miksi? Koska se tavallaan pitää teidät toiminnassa.
(Tauko)
Olette vain läpikulkumatkalla, ystävät. Kuljette vain
läpi tästä upeasta kokemuksesta, mitä nimitetään elämäksi tällä planeetalla.
Täynnä elämää. Ei rajoituksia, vaan elämää.
Elämä on vapautta. Elämä on sen tietämistä, että te
ette jää koskaan jumiin.
Elämä on sen tietämistä, että hyvin monet ajatukset
ja asiat, joiden kanssa olette taistelleet, eivät ole teidän.
Elämä on vapautta antaa tuon sielun, tuon jumaluuden
säteillä sisältänne.
Elämä on sen oivaltamista, ettei mikään toimi teitä
vastaan, ei mikään.
Elämä on sen tietämistä, että erillisyyttä voi olla,
silloin kun haluatte pelata erillisyyspeliä, mutta se voi välittömästi myös
poistua, kun haluatte tuntea taas "minä olen" –olemuksen,
kokonaisuuden.
Elämä mestarina merkitsee, ettei keho ole enää vain
tämä biologinen taakka, että se on teille tapa tuntea ja kokea elämää
sellaisena, kuin se on, ja kaikkea sen aistillisuutta. Tuo kehonne – tiedän,
että joskus ajattelette, että kello käy ja keho lisää ikää, lisää kipua
toisinaan, saa vähemmän joustavuutta.
Haluan teidän kuvittelevan nyt tämän kehonne, tämän
astianne, säteilevän terveenä. Mutta ennen kuin teette sen, älkää käyttäkö
ajattelua. Älkää nähkö kehoanne tai visualisoiko sitä sielunne silmin. Mennään
ydinolemukseen.
Voi, mieli yrittää tuoda ajatuksia. Vetäkää vain
syvään henkeä ja tulkaa kanssani ajattelun tuolle puolen. Tulkaa kanssani
tuntemiseen, ydinolemukseen.
Mitä biologia on? Se on valoa yhdistettynä fyysisiin
hiukkasiin. Se on valoa tuotuna upeaan tiivistymään. Se on valoa tuotuna
elävään, kasvavaan, liikkuvaan organismiin.
Mikä keho on? Se on teille tapa kokea elämää. Se on
biologiaa liikkeessä. Se on valoa liikkeessä. Hyvin hitaalla ja tiivistyneellä
tavalla, mutta se on valoa liikkeessä. Sitä se on.
Teillä on keho. Se ei ole todellisuudessa teidän. Se
on tavallaan mielenkiintoinen tulkinta evoluutiosta, esi-isistänne, vähän
ajatuksistanne, mutta enimmäkseen näistä muista asioista.
Olemme puhuneet aiemmin biologiasta ja parantumisesta
ja olette yrittäneet kuvitella itsenne, nähdä itsenne sielunne silmin
tietynlaisena. Mennään sen yli nyt. Ei laiteta siihen ajattelua. Tunnetaan
tuota ydinolemusta.
Mitä biologia on? Se on valoa liikkeessä hyvin
mielenkiintoisella tavalla. Se vetää puoleensa sellaisia asioita kuin DNA,
molekyylit, kromosomit ja kaikki muu, mutta se on periaatteessa valoa
liikkeessä.
Pyydän teitä tuntemaan sitä. Ei edes kuvaa. Tuntekaa
liikkuvan valon ydinolemusta.
Menkää nyt yli siitäkin kuvasta, minkä saatte
valosta, pyörivästä valosta. Mennään sen yli. Sanotte: "Miten saan sen
pois mielestäni? Miten olen ilman tuota kuvaa? Eikö ole vain pimeyttä, jos ei
ole jotain kuvaa?" Ei, ystäväni, ei ole. Menkää vain sinne. Älkää ajatelko,
miten menette sinne. Menkää vain sinne. Tuolle puolen.
Nimittäin vaan teette sen. Olette siellä. Olette
siellä, tuossa paikassa. Se on ydinolemus. Se on tunne. Se ei ole ajatus.
Se on todellinen sinä.
Kyllä, se on erittäin helppoa. Yhtäkkiä näyttää
siltä, että ajattelu tulee takaisin ja vedätte syvään henkeä. Ja tulette
kanssani taas kerran tuon kuvan yli, tuon ajattelumielikuvituksen yli,
ydinolemukseen. Ydinolemus olet sinä, säteilemässä itseäsi, kokemassa itseäsi
biologian kautta.
Olet vain siinä.
Vetäkää syvään henkeä – ja tunnen vähän ahdistusta.
Olette vain ydinolemuksessa, intohimossa. Intohimo on niin aistillista, että
myös kulkiessanne läpi, voitte osallistua kehonne kautta. Voitte olla osa tätä
kokemusta, tätä ulottuvuutta. Intohimo olla siinä sisällä – ei vain katsota
ulkopuolelta, ei vain pohdiskella elämää maan päällä, kuten joidenkin enkelien
on tehtävä, vaan ollaan siinä.
Tuo intohimo, tuo ydinolemus – se on todellinen
kehonne. Se on siinä.
Se on todellinen kehonne.
Kun pääsette tähän ydinolemukseen, ette tunne tuota
pingotusta päässänne yrityksestä ajatella tai kuvitella. Te vain sallitte sen.
Usein mielikuvitusta työnnetään tai pakotetaan
keinotekoisesti eikä se ole koskaan kovin tehokasta. Pääsette ydinolemukseen
vain antamalla itsenne olla siinä – kehon ydinolemuksessa, ajattelun tuolla
puolen tai kuvan tuolla puolen, intohimossa.
Sinne menemme, ystäväni. Sinne menemme.
Ajattelun tuolle puolen.
Ponnistelun tuolle puolen.
Rajoittuneisuuden tuolle puolen.
Pyydän teitä seuraavina viikkoina leikkimään
ydinolemustanne tuntien. Ei ajattelemaan tietänne sinne. Ei kuvia. No, kuvia
tulee, mutta antakaa itsenne tähtihypellä. Antakaa itsenne mennä kuvien yli,
älyllisten määritelmien yli, ajattelun yli. Sinne olemme menossa, rakkaat
ystäväni.
Kun teemme sen, kun sallitte tämän astian, kun
sallitte "minä olen" –olemuksen tulla tähän todellisuuteen, kuten
sanoin aiemmin, se on kuin suuren pallon laittamista vesiämpäriin ja kamaa
läikkyy joka puolelle – mutta kamaa mitä ei tarvita, paljon vanhoja ajatuksia
ja vanhoja tapoja – tekemään tilaa "minä olen" –olemukselle tähän
todellisuuteen.
Kun alatte ymmärtää, mitä ajatukset oikeasti ovat,
mistä ne tulevat ja miksi ne eivät ole teidän, näette sen itsessänne, mutta
alatte nähdä sen myös toisissa ihmisissä. Näette, miten normaalissa julkisessa
keskustelussa tai tilanteessa näitä ajatuspieruja tulee heiltä ja laskeutuu
teihin, ja siitä tulee melko ärsyttävää. Hyvin ärsyttävää ja vielä
intensiivisempää, koska sitten kun ymmärrätte sen dynamiikan, mitä tapahtuu, on
vaikeampaa olla siinä.
Mutta vedätte syvään henkeä ja oivallatte, että tämä
on vain osa siirtymää, ja oivallatte, että te ette ole jumissa täällä. Olette
vierailija. Olette vain läpikulkumatkalla ja muistatte myös, että …
ADAMUS JA YLEISÖ: … kaikki on hyvin koko
luomakunnassa.
ADAMUS: Kiitos. Pppppppbbbbbbtttttttttt! (Naurua ja
taputuksia)
*Tästä viruksesta puhutaan pitkään
Seksuaalienergiakoulussa (SES).
5.4.2014 Crimson Circlen
kuukausitapaaminen
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.
Tervetuloa, rakas shaumbra. Olen Adamus, vain läpikulkumatkalla,
hmm. Vain läpikulkumatkalla tässä ihmismestarien kokoontumisessa, kun he
ottavat muutaman tunnin kuussa kokoontuakseen, ollakseen – aah – turvallisessa
paikassa.
Tiedän, mitä teette, kun olette täällä
tilaisuudessani, hmm. Tiedän, mitä teette, kun seuraatte joka kuukausi tätä
shoudia.
Vedätte syvään henkeä. Rentoudutte. Päästätte irti
kaikesta makyosta. Ja sitten tulevina viikkoina otatte taas vähän lisää.
Epäilette itseänne. Ajattelette sitä. Ja sitten tulette takaisin ja vapautamme
ja päästämme irti taas kerran, koska teillä on tämä sisäinen tieto. Riippumatta
siitä, mitä mieli kertoo teille, teillä on tuo sisäinen tieto ja se opastaa
teitä. Se tuo teidät tänne ja se tekee teistä todellisen mestarin.
Mutta minä olen vain läpikulkumatkalla. Kuljen vain
läpi matkallani – kenties uuteen tilaisuuteen Ylösnousseiden mestarien
klubilla. Valitsimme uuden viime viikolla. (Muutama "oi" ja
"ooo" yleisöstä) Oletteko kateellisia? (Adamus naureskelee) He
sanovat oitis "ooo". Kuulitteko, kaverit (katsoen ylöspäin) ja
naiset? Kiitos. Ylösnousseiden mestareiden klubissa on itse asiassa enemmän
entisiä naisia kuin miehiä. Joo, suurin piirtein sama suhde kuin teillä täällä
– noin 70% naismestareita ja 30% miehiä. Siis miehet, olkaa miehiä! (Naurua)
Olkaa mestareita.
Mutta minä kuljen vain läpi matkallani toiseen
ulottuvuuteen, matkallani toiseen kokemukseen. Ei oppitunteja minulle. Olen
saanut ne valmiiksi kauan sitten. Olen vain läpikulkumatkalla, koska voin. Olen
vain läpikulkumatkalla, koska – aah – se on aistillista, se on kaunista, se on
hiton huvittavaa … (Adamus naureskelee) Kerri.
KERRI: Sinä olet huvittava.
ADAMUS: Kyllä, kyllä. Kuljen vain läpi matkallani
tuonne ja matkallani tapaan muita mestareita. "Oh-be-ahn" sanon
muutamille aikamatkaajille, muutamille tietoisille aikamatkaajille, joita on.
Oh-be-ahn. Oh-be-ahn. Lopultakin saimme tämän kameran. (Adamus naureskelee)
Lopultakin.
Olen vain läpikulkumatkalla. Mikään ei pidättele
minua. Mikään ei pidä minua paikoillaan. Mikään ei saa minua unohtamaan, kuka
olen.
Ja rakkaat mestariystäväni, samoin pitäisi olla
teillä – tietoisuus on vain läpikulkumatkalla. Sitä te kaikki vaan teette.
Kuljette vain tämän kokemuksen läpi tällä maaplaneetalla, kuljette vain läpi,
kuljette kauniin kokemuksen läpi. Kuljette vain läpi, kun taas useimmilla
ihmisillä on se havainto, että he elävät kuin: "Se on tässä" ja
sitten he … Voi, Sandra, vähän kahvia ja kermaa, kiitos.
SANDRA: Meillä ei ole kermajauhetta, mutta meillä on
vuohenmaitoa.
ADAMUS: Vuohenmaito käy hyvin. (Vähän naureskelua)
Juuri lypsetty. (Adamus naureskelee) Oi, kuten sanoin, olen vain
läpikulkumatkalla … läpikulkumatkalla. (Lisää naurua)
Vain läpikulkumatkalla ja se on mestarin tietoisuus.
Kirjoittaisitko sen ylös, Linda? Mestari on aina läpikulkumatkalla. Ette elä
tätä elämää vain kuollaksenne ja mennäksenne taivaaseen tai kiirastuleen,
helvettiin – mitä tahansa. Niin ihmistietoisuus ajattelee, se ib on kovasti
kallellaan siihen. Teillä on ikään kuin oppitunteja täynnä oleva elämä tällä planeetalla
ja sitten kuolette ja se on tavallaan siinä. Ja sitten menette tuohon paikkaan
tai ette mihinkään paikkaan.
Mestari on vapaa siitä. Mestari on aina
läpikulkumatkalla.
Palaan tähän myöhemmin keskustelussamme tänään.
Haluan teidän vain tuntevan sen ydinolemusta. Olette vain läpikulkumatkalla.
On ollut se harha, että se on tässä, että olette
jotenkin jumissa täällä. Olette jotenkin eksyneet tähän ulottuvuuteen. Löydätte
– toivottavasti päivän lopussa, mutta ehdottomasti seuraavaan kokoontumiseemme
mennessä – että olette vain läpikulkumatkalla. Se antaa suuren vapauden, suuren
vapauden.
SANDRA: Ja siinä on myös chaita.
ADAMUS: Chaita. Säästä se Kuthumille. (Naurua) Aa,
missä Kuthumi on? Kuthumi on itse asiassa tässä huoneessa, mutta en anna hänen
puhua kovin paljon. Hän ottaa aina valokeilan. Kuthumi työskentelee teidän
kaikkien kanssa. Kuthumi ilmestyy kaikkiin kokoontumisiin ja hän sanoo nyt,
että hän on se hassu tyyppi. (Muutama naurahdus)
Kuthumi työskentelee ,minun ja joidenkin muiden kanssa,
teidän kanssanne ja suurin haasteemme – ja asia missä Kuthumi on itse asiassa
yksi parhaista - on saada teidät pois mielestä. Se on minun suurin haasteeni ja
teidän suurin haasteenne. Se on vaikein asia – päästä pois mielestä – koska
mieli ei usko, että olette vain läpikulkumatkalla. Se uskoo, että se on tässä.
Mieli uskoo omiin ajatuksiinsa ja nuo ajatukset eivät ole totta.
Mieli uskoo omiin uskomuksiinsa ja nuo uskomukset
eivät ole totta. Pääseminen mielestä aitoon tietämiseen, ydinolemukseen, on kenties
vaikein asia jokaiselle ihmiselle, joka on menossa mestaruuteensa. Ja tämän
vaikein osa on, silloin kun olette siinä välissä, kun olette edelleen
ajatteluorientoitunut.
Enkä puhu kovin paljon mielestä tässä. Mieli palvelee
itse asiassa tarkoitusta. Se sallii teidän tehdä asioita tässä ulottuvuudessa.
Se on tavallaan kuin ulottuvuuskovalevynne eikä se toimi, kun menette toisiin
ulottuvuuksiin. Mieli sallii teille biologiassa olemisen ja se koordinoi
kaikkea. Se auttaa teitä keplottelemaan ajassa ja tilassa. Ajatukset ovat
ongelma.
Ja sanoisin, että ajatukset eivät tule yleisesti
ottaen mielestä. Ei, ei. Mieli tekee upeaa työtä. Se sallii teidän nähdä
silmillä, kuulla korvilla ja ymmärtää asioita. Mieli saastuu ajatuksista ja
puhumme siitä tänään. Se on tavallaan teemana.
Mutta aloitetaanpa nyt merabhilla ja lopetamme myös
sillä. Mutta aloitetaan merabhilla, "vain läpikulkumatkalla"
–merabhilla.
Merabh on tietysti aikaa, jolloin teidän ei tarvitse
tehdä mitään, edes ajatella. Silloin vedätte syvään henkeä ja vain sallitte.
Vain sallitte. Mutta tässä merabhissa haluan teidän todella tuntevan, millaista
on olla vain läpikulkumatkalla.
Vain läpikulkumatkalla
(Musiikki alkaa)
Se ei merkitse, että te et voi kokea. Itse asiassa se
parantaa kokemuksia.
Se ei merkitse, ettei ole omistajuuden tunnetta
kokemuksiinsa. Ei, on täydellinen omistajuus, mutta hyvin vapaalla ja
vapauttavalla tavalla. Voimme himmentää valoja vähän.
Vetäkää kunnolla syvään henkeä, kun menemme tähän
avaus-merabhiin.
Olen vain läpikulkumatkalla.
Kokemus tällä planeetalla oli valinta ja oli aina se
tietämys, että kerääntymispäivä, yhdistymispäivä olisi täällä. Kuten Kuthumi
sanoisi: "Typerä, typerä ihminen, kun murehdit niin paljon, ettei sitä
tapahtuisi. Typerä, typerä ihminen, että jäit niin kiinni ajatuksiisi, jäit
niin kiinni rajoituksiin, että unohdit olevasi vain läpikulkumatkalla."
Kun kuljet läpi, voit nauttia kauneudesta. Voit
nauttia itse asiassa siitä, mikä on osoittautunut rajoituksiksi. Voit nauttia
uudesta tavasta ymmärtää "minä olen".
Olet vain läpikulkumatkalla.
Kuljet kuin kauniin metsän läpi. Voit nauttia hetken
tuoksuista, näkymistä ja äänistä. Voit olla hetken vuorovaikutuksessa puiden,
kauniiden kukkien ja luonnon deevojen kanssa.
Mutta olet vain läpikulkumatkalla. Tämä ei ole koti.
Tämä ei ole vankila. Tämä ei ole tietenkään testi. Et kilpaile ketään toista
vastaan.
Olet läpikulkumatkalla pelkän läpikulkemisen vuoksi,
vain koska voit tehdä sen.
Kuljet läpi sielun loiston vuoksi, jotta se voi nähdä
itsensä ja tuntea itsensä uusilla tavoilla.
Sinun ei tarvitse läpäistä testiä jatkaaksesi
läpikulkemista. Ei ole vaiheita tai askelia. Ei ole todellisuudessa
ulottuvuuksia. Ei ole salaisuuksia. Ei ole guruja tai pelastajia.
Olet vain läpikulkumatkalla.
Voit tanssia, kun kuljet läpi. Voit tanssia. Voit
myös leijua. Voit kiiruhtaa, jos haluat, mutta siihen ei ole tarvetta. Voit
ottaa myös kaikessa rauhassa. Ota niin kauan aikaa, kuin haluat. Ennemmin tai
myöhemmin oivallat, että olet vain läpikulkumatkalla.
Kyllä, olet ehkä elänyt monta, monta elämää
läpikulkumatkalla. Sinulla on ollut monia rakkauksia, olet itkenyt monia
kyyneliä. Sitä ei suunniteltu minkäänlaiseksi testiksi. Se ei tietenkään ollut
mitään, minkä määritteli joku toinen olento tai olentoneuvosto tai
olentoliitto, eikä kukaan enkeli.
Olet vain läpikulkumatkalla.
Sitä ei suunniteltu, jotta nähdään, miten vahva olet.
Sinun ei tarvitse olla vahva kokeaksesi iloa. Sinun ei tarvitse olla vahva
kokeaksesi aistillisuutta, valoa ja pimeyttä. Ei. Sillä ei ole mitään tekemistä
vahvuuden tai päättäväisyyden kanssa. Itse asiassa, mestari löytää, että on
kyse vain sallimisesta.
Läpikulkumatkalla kokemisesta tulee joskus niin
syvää, niin rikasta – no, itse asiassa useimmiten – että olet unohtanut, että
olit vain läpikulkumatkalla.
Toisinaan ajattelit, että oli ikuisuus täällä –
ikuisuus onnellisuuteen, ikuisuus täyttymykseen, integroitumiseen. Ei ole. Se
on harhaa. Mielenkiintoista harhaa, mikä läpi vain kuljet.
Läpikulkumatkalla tapasit paljon muita ihmisiä.
Sinusta tuli hyvin yhdistynyt tosiin ihmisiin. Kahlittu tavallaan.
Yhteenpunoutunut siinä määrin, että tunsit, ettet ollut enää vapaa vain
kulkemaan läpi. Sinulla oli velvollisuuksia ja vastuita kaikille,
täyttämättömiä sitoumuksia, tarve huolehtia toisista.
Vedä syvään henkeä. Olet vain läpikulkumatkalla ja
niin hekin.
Kun kuljet tämän maapalloksi kutsutun paikan läpi,
voit kokea sen, miten haluat. Voi, tiedän – tiedän, että kaikki näyttää
toisinaan toimivan sinua vastaan tai ulkopuolellasi. Mutta ei toimi. Siltä vain
näyttää – yksi noista harhoista.
Olet vain kulkemassa tämän paikan läpi. Miksi et
päättäisi tehdä sitä haluamallasi tavalla ja vain kulkea läpi.
Kun kuljet tämän paikan läpi, koskaan ei tuomita,
miten teit sen. Kukaan noin 9000 ylösnousseesta mestarista ei koskaan tuomitse,
miten nopeasti tai miten hitaasti, miten pimeästi tai miten valoisasti. Jumala
tai enkelit tai muut eivät tuomitse. Ne käsittävät, että kuljet vain läpi
sellaisesta, mikä on luultavasti yksi vaikeimmista, kauneimmista,
haastavimmista ja näkemyksellisimmistä kokemuksista, mikä sieluolennolla
koskaan on. Ne käsittävät, että olet vain läpikulkumatkalla. Ne käsittävät,
että omaksuit identiteettejä, jotka eivät olleet oikeasti sinun, ajatuksia
jotka eivät oikeasti olleet sinun ja asioita joita et valinnut oikeasti,
tietoisesti.
Sitä ei tuomita, miten kuljet läpi. Vain se on syy
juhlaan, että teit sen.
Minä, Adamus, sekä Kuthumi ja kaikki muut, jotka ovat
olleet täällä kanssanne tänään – teidän mestarien kanssa – pyydämme teitä
tuntemaan hetken tätä tietämistä, että olette vain läpikulkumatkalla – poissa
mielestä, mielen tuolla puolen. Tanssikaa, jos haluatte. Laulakaa, jos
haluatte. Nauttikaa kaikesta, mitä elämällä on tarjottavana, jos haluatte. Mutta
olette vain läpikulkumatkalla.
Sinä, sielusi, aspektisi – vain läpikulkumatkalla.
Jos meillä on teille yksi sana, se on pelkästään
"elää". Elää.
Kun kuljette läpi, eläkää. Tiedätte täsmälleen, mitä
tarkoitan tällä ja miten se soveltuu teihin.
Se on yksi asia, mikä on tullut esiin viime aikoina –
tullut esiin tunneitsestä – ja melkein törmännyt yhteen sisäisen tietämisen
kanssa. Tullut esiin tuosta osastanne, mikä on mestari ja mikä painii sen
osanne kanssa, millä on edelleen rajoittuneita ajatuksia.
Eläkää.
Aah! Tuntekaa sitä, tuon elämisen ydinolemusta. Se
kuulostaa kauniilta. Voi, vain eläkää olentona, joka on läpikulkumaalla ja elää
intohimoisesti, avoimesti, ennakkoluulottomasti ja häpeämätä. Eläkää.
Mutta sitten on tämän elämisen toinen osa. Olette
eläneet pienesti. Olette eläneet rajoittuneesti. Olette eläneet pelossa,
rajoituksissa, joten teillä on kaksi dynamiikkaa – "elä!" ja sitten
"elä?" Eläkää!
Voitte tuntea sen. Tiedän, että voitte tuntea sen.
Tiedän, että voitte kuvitella sen. Voi, vietän paljon aikaa kanssanne iltaisin,
joskus keskellä yötä. Voin tuntea sen. Voin tuntea tuon halun elää. Mutta
sitten voin tuntea noiden ajatusten tulevan – "Mutta mitä jos? Kenties en
voi. Kenties minun ei pitäisi." Mutta kuitenkin intohimo tulee takaisin –
"Elä! Elä!" Sitten tulevat ajatukset – "Mitä se merkitsee? Miten
teen sen? Milloin minun pitäisi aloittaa? Miten paljon minun pitäisi työstää
sitä?" Ja se on kenties yksi ydinasia, mitä tapahtuu tällä hetkellä.
Voitte tuntea sen – "elä!" Voitte tuntea sen.
Mutta sitten voitte tuntea myös tuon "elä?"
vai kuole. Voitte tuntea, että "ehkä minun pitäisi elää vain
pienesti". Ette voi enää. Ette voi. Voitte yrittää. Voi, te yritätte – te
yritätte todella hyvin. Saatte "kympin" yrittämisestä. Mutta ette voi
elää enää pienesti.
Vetäkää kunnolla syvään henkeä. Sytytetään valot ja
suljetaan musiikki.
Ette voi. Se on todellinen pulma. Se on todellinen
pulma. Ja sitä tapahtuu. Puhumme tänään vähän energioista ja kaikesta siitä
muusta. Mutta oikeasti ydin on, että teillä on tämä osa, joka sanoo
"Elä!" Ja toinen osa kyseenalaistaa sen, toinen osa on itse asiassa
vähän tyytyväinen elämään pienesti, eristyneesti. Ette voi enää.
Te yritätte. Te työstätte sitä. Te sanotte: "No,
elä, mutta jos vain supistan elämistä." Tiedätte, mitä se on. Olemme
puhuneet siitä aiemmin tässä samassa huoneessa. Se on neuvottelemista.
Neuvottelemista.
On nimittäin yksi asia neuvotella toisten kanssa ja
se on tarpeeksi paha asia, mutta neuvotella nyt itsensä kanssa? Kuka siinä
voittaa? Ei kukaan! Kiitos. Ei kukaan, ei kukaan.
Se on yksi noista asioista, mikä on melkein
huvittavaa, melkein huvittavaa – että ihminen yrittää neuvotella itsensä
kanssa. Siinä ei ole voittajia. On kaksi häviäjää. (Muutama naurahdus) Kolme,
jos minut lasketaan. (Lisää naureskelua)
Neuvottelette siis elämisestä eikä se toimi enää,
koska teillä on maku siitä, mitä eläminen on. Eikä elämisessä ole kyse siitä,
ajatko autollasi lujaa, Linda. (Naurua) Se on ehkä sen yksi ilmaisumuoto.
Elämisessä ei ole kyse juhlimisesta myöhään yöhön, Edith. (Paljon naurua) Ne
ovat kenties ilmaisumuotoja.
Eläminen on ydinolemus. Se on tunne. Se on tunne ja
olemme koskettaneet sitä vähän merabhissa. Eläkää! Avautukaa! Avatkaa tunteet!
Eläkää! Eläkää! Mutta kun sanon sen, kun pyydän teitä kuvittelemaan hetken
itsenne todella elämässä, mitä tapahtuu? Te voitte tuntea sen, minä voin tuntea
sen. Yhtäkkiä se on kuin: "Oi, eläminen!" Ja sitten "Huh, mutta
mitä jos? (Muutama naurahdus) Mitä jos?"
Ja (Lindalle) sinun ehkä kannattaa kirjoittaa tämä
arkistoihin tulevia viittauksia varten. Mutta ette voi enää neuvotella
elämisestä itsenne kanssa. Ette voi. Ja te yritätte, kuten sanoin, ja se sattuu
ja sitten lopultakin vain sallitte. Sallitte vain itsenne elää.
Olette kulkemassa tämän hämmästyttävän ulottuvuuden
ja planeetan läpi.
LINDA: "Ei enää" mitä?
ADAMUS: Unohdin. Muistaako kukaan? (Vähän
naureskelua)
LINDA: "Et voi enää neuvotella" kenen
kanssa? (Yleisö sanoo "itsesi")
ADAMUS: Elämisestä. Et voi enää neuvotella elämisestä
itsesi kanssa – ihan sama. Et voi neuvotella siitä enää.
Tämä on todellinen pulma ja näette muutaman minuutin
kuluttua, miten otatte kaikkia energioita, joita on ympärillä tällä hetkellä
maailmassa, ja mitä tapahtuu sisällänne ja brrrff! Törmäätte yhteen
sen kanssa, mitä tapahtuu. Ja hyvä uutinen on, että olette vain
läpikulkumatkalla. (Joku sanoo "luojan kiitos") Joo, luojan kiitos.
Joo, tai jonkun. Joo.
Jumala
Itse asiassa se on kummallinen ilmaus – "luojan
kiitos". Luulen, että haluaisitte olla vihainen Jumalalle. Häh … eturivi
nauraa! (Lisää naurua) No, itse asiassa kaksi eturivissä. (Adamus naureskelee)
Joo, "luojan kiitos" mistä? Tästä paskasta?! Tästä yltäkylläisyyden
puutteesta? Sairaasta kehosta? Voi, todella kummallinen ilmaus. "Luojan
kiitos sain pikku muruseni tänään" (Vähän naureskelua) Kiittäkää itseänne.
Eikö Tobias sanonut sitä vuosia sitten? "Kiittäkää itseänne." Luojan
kiitos – tämän luojan/jumalan.
Jumala on siis hyvin kummallinen asia. Luulen, että
haluaisin pitää "Jumala, hitto soikoon sinua" –työpajan. (Linda
haukkoo henkeään, naurua ja vähän taputuksia) Häh … ja meillä on tämä uusi
studio. Se olisi upea työpaja laitettavaksi internetiin koko maailmalle!
LINDA: Just joo! Tehdään se CNN:lle!
ADAMUS: Joo, joo, joo.
LINDA: Joo, joo! Ja BBC:lle.
ADAMUS: Ja hassu asia on …
LINDA: Joo!
ADAMUS: Tiedättekö mitä, jos me – jos me … sanon
"me". (Adamus naureskelee) "Me" teemme tämän. Jos tekisimme
tämän ja se on kuin "Jumala, hitto soikoon" ja todella
tarkastelisimme Jumalatietoisuutta, rehellisesti ja avoimesti, ilman pelkoa.
Nimittäin joskus puhutaan siitä, ettei Jeesuksesta voi sanoa pahoja asioita, ei
voi puhua Jeesuksen masturboinnista. (Vähän kikatusta) Mutta me … me puhuimme!
Tässä huoneessa! Tässä samassa huoneessa! (Linda roiskuttaa vettä Adamuksen
päälle, lisää naurua)
Hämmästyttävää tässä on, etten aio reagoida. (Lisää
naurua) Ja nyt tulevina vuosina hän miettii, milloin on takaisinmaksun aika.
(Naurua) Ja itse asiassa mitä pidemmälle kosto venyy, sitä hauskempaa se on,
koska takaisinmaksuun voisi mennä vuosia ja vuosia, joten hän murehtii sitä.
Milloin Adamus kostaa minulle? Kerron teille kaikille, kun se tapahtuu. Se voi
olla 10 vuoden päästä, mutta se tapahtuu. (Lisää naurua) Ja nyt näyttää siltä,
että Cauldre kasteli housunsa!
Missä siis olimmekaan? Jumala.
EDITH: Missä juhlani ovat?
ADAMUS: Missä juhlat ovat? Sinun luonasi tänään,
Edith. Sinä ja minä. Unohditko? (Naurua) Okei, olen vain läpikulkumatkalla.
Minä vain "Hei, Edith", tiedäthän.
Missä siis olimmekaan? Jumala. Ei, vakavasti
puhuttuna meidän pitäisi pitää työpaja, ohjelma Jumalasta ja olla todella
rehellisiä ja suoria siitä ilman tätä pelkoa, että jotain pahaa tapahtuu –
paitsi että saadaan kaikki uskonnolliset fanaatikot peräämme.
Mutta useimmat ihmiset – ei, muotoilen sen uudestaan
– muutamat ihmiset ymmärtäisivät, jos puhuisimme tästä Jumalaenergiasta. (Hän
pitää tauon ärsyyntyneenä märistä vaatteistaan) Anteeksi, minun on vaihdettava
vaatekertani. Linda, tee hengittelyä tai jotain. (Vähän naureskelua) Oikeasti.
(Adamus kävelee takahuoneeseen)
LINDA: Tämä on jo jonkinlainen takaisinmaksuhelvetti.
(Lisää naurua) Luulen, että on parempi, että nauramme ja huudamme. Joo, kadun
todella.
ADAMUS: (takaa) Häh …
LINDA: Kadun tekoani jo ja … (naurua)
ADAMUS: (takaa) Lindaaaa.
LINDA: Tiedän, että kosto on todella helvettiä.
(Lisää naureskelua) Jumala vain tietää, miltä se näyttää. Vain Jumala tietää …
ja Adamus, joten …
ADAMUS: Lindaaaa, Lindaaaa … (Hän tulee takaisin
suuren peilin ja Cauldren takin kanssa)
LINDA: Voi ei!
ADAMUS: Okei.
LINDA: Siitä tulee rumaa.
ADAMUS: Katso sitten tänne.
LINDA: Aa!!! Tiesin sen olevan tulossa! Tiesin sen
olevan tulossa!
ADAMUS: Käytämme tätä myöhemmin. (Hän laittaa peilin
sivuun) Missä siis olimmekaan? Jumala.
On hyvin mielenkiintoinen tietoisuus Jumalasta. (Hän
ottaa pois märän pikkutakin ja antaa sen Lindalle) Kuivapesuun, kiitos. Kyllä.
On … (Hän laittaa päälleen päällystakin) Tämä on elegantimpi. Voi kyllä, kyllä!
Kyllä.
Missä olimmekaan? Jumala. Useimmat ihmiset olisivat
samaa mieltä tästä Jumalajutusta – tämä Jumalajuttu on niin vanha, niin
rajoittunut, niin pelottava ... No, kun ajattelette Jumalaa, ette ajattele:
"Elä!". Ajattelette: "Pysy poissa Jumalan tutkasta. Pysy
pienenä."
LINDA: Joo.
ADAMUS: Siis kyllä, tehdään se. Laitetaan
aikatauluun, että kun uusi studionne avataan, pidämme "Jumala, hitto
soikoon" –työpajan. (Linda haukkoo taas henkeään ja vähän naureskelua) Aa,
kyllä. Mitä? Me olemme mestareita. Mitä pelättävää meillä on? Me elämme.
Näette nyt, että se on neuvottelemista. Tiedämme
kaikki sen. Tiedämme kaikki, että ihmisperspektiivi Jumalasta on a) väärä, b)
vanha ja c) todella huono. Se ei palvele ketään enää. Ja rikotaan tuo …
Pidetään hauskaa sen kanssa. Oletteko valmiita? (Yleisö vastaa
"kyllä!") Hyvä, hyvä, hyvä. Linda? (Hän irvistää) Ai jaa! Otetaan
tuosta kuva. Ei, tästä tulee upeaa.
Nimittäin jotkut hulluimmista asioista, joita olette
tehneet viime vuosina, asioista jotka ovat aiheuttaneet teille ruuansulatusvaivoja,
päänsärkyä ja ahdistusta – mutta teitte ne silti – ovat osoittautuneet
parhaiksi. Tunsitte melkein itsenne työnnettävän niihin – ja teidät työnnettiin
(vähän kikatusta). Kun sanottiin, että lähdette tälle hämmästyttävälle
matkalle, tiesitte, että se oli tarkoituksenmukaista, mutta sitten tulivat
ajatukset. "Kenties minun ei pitäisi. Kenties tämä on liikaa rahaa.
Kenties, kenties." Mutta teitte sen ja ettekö ole iloisia siitä, että te
ette täysin neuvotelleet sitä pois? Ettekö ole iloisia siitä, että vain teitte
sen – oli se sitten irtisanoutuminen työpaikastanne, jonkin muuttaminen
elämässänne? On hyvin helppoa joutua ajatusten ja neuvottelujen hetteikköön.
Todellinen mestari on vain läpikulkumatkalla ja siksi
hän elää ja juhlii. Ja älkää murehtiko siitä, että teette sen väärin tai
loukkaatte jotakuta. Joo, te loukkaatte jotakuta, koska te vain … se tapahtuu.
Heillä on odotuksia teistä, joita teillä ei pitäisi olla itsellenne, joten se
loukkaa heitä vähän. Mutta loppujen lopuksi se auttaa heitä, joo. (Adamus
naureskelee) Eivätkö vanhempanne puhuneet tässä?
Puhutaanpa vähän energiasta. Siis älkää enää
neuvotelko itsenne kanssa ja muistakaa, että olette vain läpikulkumatkalla.
Ajankohtaiset energiat
Siis mestarit, tässä sitä ollaan, hädin tuskin vähän
yli kolme kuukautta tätä vuotta. Hädin tuskin. Eikö tunnu jo vuoden lopulta?
(Yleisö on samaa mieltä) Jotkut teistä ovat ajatelleet: "Voi, nyt on
varmaan marraskuu, koska …" (Adamus naureskelee) Ei, on huhtikuun alku.
Haluaisin pyytää teitä määrittelemään energiat, joita
on tällä hetkellä. Miten sanoisitte … mitä energiat ovat maailmanlaajuisesti,
laajemmin? Linda mikrofonin kanssa, mitä energiat ovat? Ja Vili,
kirjoittaisitko jotain näistä.
Mitä energioissa tapahtuu, Pete?
PETE: En osaa puhua maailman puolesta, mutta tiedän,
mitä minulle tapahtuu.
ADAMUS: Hyvä. Mitä tapahtuu?
PETE: Minua puserretaan ja se pakottaa minut enemmän
sisälleni.
ADAMUS: Puserretaan.
PETE: Puserretaan.
ADAMUS: Joo. Miltä sinusta tuntuu? Tunnetko sen
kehossasi? Sattuuko kehoosi?
PETE: No, olen nyt keskittyneempi itseeni.
ADAMUS: Okei.
PETE: Se irrotti paljon aspekteja tai riippuvuuksia.
Minusta tuli todella tietoinen, miten paljon elän niissä. Okei. Ja pääsin eroon
tuosta matalasta energiasta, kuten sitä nyt kutsutaan. Ei pahasta energiasta
tai mitään vastaavaa, vaan matalasta energiasta.
ADAMUS: Aivan, aivan. Sinut siis puristetaan
itseksesi.
PETE: Kyllä.
ADAMUS: Se on erittäin hyvä tapa ilmaista se.
PETE: Joo.
ADAMUS: Joo, joo. Hyvä, hyvä. Ja miltä se tuntuu?
PETE: Voi, upealta.
ADAMUS: Ai, oikeasti? (Vähän naurua)
PETE: Joo. Ei, vakavasti sanottuna, koska se herättää
minut sille, kuka oikeasti olen – Lähteelle – ja kiitollisuuteen, että minut on
luotu.
ADAMUS: Joo. Tuon pusertamisen haittapuoli on, että
sinun on tavallaan katsottava itseäsi peilistä.
PETE: Aivan. (Adamus tuo peilin hänen eteensä) Joo.
ADAMUS: Koska olet vain sinä. Joo, joo.
PETE: Siellä minä olen.
ADAMUS: Joo.
PETE: Joo.
ADAMUS: Sinä hymyilet! Voi, se on hyvä asia, se on
hyvä asia.
PETE: Rakastan sitä!
ADAMUS: Hienoa! Hyvä, hyvä. Kiitos, erinomaista.
Seuraava. Mitä energioissa tapahtuu? On tärkeää
todella ymmärtää sekä sisäiset että ulkoiset energiat, koska tällä hetkellä
tapahtuu paljon. Luulen, että Linda mainitsi siitä yhtenä päivänä
radio-ohjelmassanne – mitä sanottiinkaan energioista?
LINDA: Puhutko siitä Bob Scheifferin jutusta? Ai jaa.
On hyvin, hyvin vanha televisio-ohjelma nimeltään "Face the Nation"
ja isäntänä on Bob Scheiffer, joka on ollut siinä vuosikymmeniä – tarkoitan,
etten voi uskoa, että hän elää edelleen. Ja hän avasi ohjelmansa viime
sunnuntaina sanomalla, ettei hän voi muistaa ohjelmansa koko historian aikana,
että maailmassa tapahtuu samaan aikaan niin monia merkittäviä asioita, tärkeitä
asioita kuin tällä hetkellä.
ADAMUS: Totta, niin tapahtuu. Emmekä katso toisella
puolella sitä otsikoina ja varsinaisina tapahtumina. Katsomme vain
energiatekijää ja energialiikettä. Toisin sanoen, miten paljon energiaa yleensä
on ja miten nopeasti se liikkuu.
Planeetalla on ollut aikoja, jolloin on ollut paljon
energiaa, muttei se oikeastaan liikkunut. Mutta tämä on ennenkuulumaton
energiamäärä – ja näin me näemme asiat. Emme näe teitä fyysisinä olentoina,
niin kuin te itse näette itsenne. Näemme vain kuin energiapalloja. Katsomme
tätä planeettaa energiakokonaisuutena. Voitaisiin sanoa, että siinä on
valikoima värejä, tasoja ja sävyjä. Mutta näemme sen vain tavallaan energia- ja
toimintakokonaisuutena. Ja kumpaakin on nyt.
Niinpä monet teistä ehkä tuntevat sen
kirjaimellisesti luissaan – tarkoitan, koska sitä on paljon. Hyvä. Seuraava,
kyllä.
LINDA: Täällä.
ADAMUS: Kyllä, energia. Mitä siinä tapahtuu?
JIN: Se repii elämääni. (Hän nauraa)
ADAMUS: Joo. Miten?
JIN: Sisältä ulos.
ADAMUS: Repii elämääsi sisältä ulos. Miten?
JIN: No, pääsen eroon roskasta, mitä on sisälläni.
ADAMUS: Joo, hyvä. Taisteletko sitä vastaan?
Tappeletko?
JIN: Joo, olen tehnyt sitä vähän, mutta annoin
tavallaan periksi.
ADAMUS: Joo, joo.
JIN: Ja näin on hyvä.
ADAMUS: Joo, hyvä, hyvä. Kiitos. Kun energiat ovat
näin intensiivisiä – olemme sanoneet tämän aiemmin – ne voivat murskata teidät,
jos vastustatte. Ja nämä energiat – en puhu niiden kuulumisesta millekään tai
kenellekään. Se on vain energiaa, mikä on kutsuttu tälle planeetalle nyt. Ja
tunnet sen osissanne, niin kuin se musertaisi teidät. Ja sekään mikä oli ennen
tavallaan pakopaikka – nukkumaanmeno illalla – ei ole sitä enää. Itse asiassa
on kyseenalaista, kumpi on haastavampaa, stressaavampaa – valvetila vai
unitila. Toisin sanoen, ei ole paljon pakopaikkaa. Se on siellä.
Tunnette sen kuitenkin puristavan teitä. Se voi tulla
siihen pisteeseen, että se tuntuu musertavan teidät ja se on itse asiassa
tarkoituksenmukaista, tuo yleistunne. Vasta sitten kun alatte taistella sitä
vastaan tai neuvotella sen kanssa tai jotain muuta, se sattuu. Mitä siis
teette? (Joku sanoo "sallitaan") Hengitätte ja sallitte. Oikeasti.
Hengittäkää ja sallikaa. Ehdottomasti.
Hyvä. Muutama vielä, rakas Linda. Ole hyvä, energiat
tällä hetkellä.
SHAUMMBRA 1 (nainen): Helppokäyttöisiä.
ADAMUS: Hyvä. Miten se toimi?
SHAUMBRA 1: Henkilökohtaisesti ole alkanut sallia
asioiden tapahtumisen elämässäni ja valmistaudun lähtemään Peruun.
ADAMUS: Hyvä, erinomaista.
SHAUMBRA 1: Sairaanhoitajaksi.
ADAMUS: Kyllä, erinomaista. Hyvä. Erittäin
helppokäyttöisiä, itse asiassa melkein järkyttävän helppokäyttöisiä. Ja taas
kerran, näette, että tapahtuu tämä yhdistyminen, energiat tulevat yhteen ja sen
myötä mahtavia tilaisuuksia. Tilaisuuksia joita ette luultavasti olisi
pystyneet kuvittelemaan tai paremmin sanottuna, ette olisi antaneet itsenne
kuvitella aiemmin. Toisin sanoen, olette melko lineaarisia siinä, mitä annatte
itsenne kuvitella.
Niinpä yhtäkkiä tulee kaikki tämä energia ja voitaisiin
sanoa, että se on kuin kaunis energiapeitto tai –pilvi tämän planeetan
ympärillä. Ja se on kaikki siinä, kun se ennen oli tavallaan jossain muualla.
Ja erityisesti niille jotka tiedostavat sen, se on aivan tässä. Se on aivan
tässä.
Monet ihmiset kulkevat vain tavallaan sen ohi,
tietämättömänä, että sitä on. Heistä vain tuntuu aivoissa hullummalta kuin
koskaan. Mutta niille jotka tiedostavat sen, se on niin helppokäyttöistä, että
yhtäkkiä kaikki tapahtuu kerralla sen sijaan, että asiat tapahtuvat kivoina
portaina ja askelina. Ei ole mitään portaita. Kaikki on vain siinä.
Se voi johtaa pieneen pakahtumiseen tällä hetkellä.
Vähän kuin suuri vuorovesiaalto (tsunami) tulisi kerralla. Mutta se ei …
LINDA: Tarkoitatko, että tulee kuin hulluksi vedestä?
ADAMUS: Anteeksi kuinka?
LINDA: Kuin hulluksi vedestä?
ADAMUS: Kyllä, hulluksi … joo. Ei, se on eri
koettelemus … (Vähän naurahduksia ja Adamus naureskelee)
Siis kyllä, hyvin helppokäyttöistä. Ja niin paljon
voi tapahtua teille elämässänne nyt, että aistitte tämän. Sitä on siinä, mutta
sitten on joskus taipumusta perääntyä ja ihmetellä, oletteko valmis siihen,
osaatteko käsitellä sitä – tätä kaikkea. Ehdottomasti osaatte, mutta se vaatii
paria asiaa – ei neuvottelemista, ei rajoittamista, vain sallimista.
Sallimista.
Kun sallitte, se on kuin osienne avaamista. Kun
sallitte, se on kuin upottaisitte suuren pallon vesialtaaseen, ja kun teette
sen, vesi tulee yli äyräiden, koska toitte jotain tuohon tilaan – toitte
periaatteessa itsenne tuohon tilaan sallimalla – ja se potkaisee pois muita
asioita. Se puhdistaa muita asioita. On siis tavallaan sallimisen
jälkivaikutus. Päästään eroon kaikesta roskasta.
Voitaisiin sanoa, että perimmiltään – odota vielä
(Lindalle) – salliminen tuo koko "sinän" sisään, jumaluutenne,
"minä olen" –olemuksen. Perimmiltään se on kaikki, mitä on tässä
astiassa, käyttäen analogiana allasta tai suurta vesiämpäriä. Yhtäkkiä
sallimisenne siirtää pois kaiken, mikä ei ole sinä, kaiken mikä on vierasta.
Teillä tapahtuu siis tällainen mielenkiintoinen ilmiö ja joskus tulee
ajatuksia. Sanotte: "Mitä tapahtuu? Miksi nämä asiat ovat?" Se johtuu
siitä, että sallitte. Salliminen on nimittäin sallimista. Kyse ei ole siitä,
että päästetään vähän sisään ja sitten yritetään ohjata sitä. Sallimisessa
tapahtuu sellaista. Se on kuin: "No, sallin, mutta vain vähän, ja sitten
yritän ohjata sitä." Voi ei, salliminen on sallimista. Joo, hyvä.
Seuraava.
SHEEMA: Hei.
ADAMUS: Hei.
SHEEMA: Minä olen Sheema.
ADAMUS: Kyllä. Minä olen Adamus. (Nainen kikattaa)
Tapasin Shivan kerran. Et sattumoisin ole sukua?
SHEEMA: Voi luoja, en.
ADAMUS: Voi luoja, et. (He kumpikin nauravat) Kyllä,
hän oli hyvin mukava.
SHEEMA: Ei, minä olen.
ADAMUS: Ei. Joo, joo, joo.
SHEEMA: En tiedä, miten teet sen. Puhut aina juuri
siitä, mitä minulle tapahtuu.
ADAMUS: Miten teen sen?
SHEEMA: En tiedä, mutta …
ADAMUS: Eikö se olekin hämmästyttävää? Tiedän …
kyllä. Luuletko, että olen selvänäköinen? (Nainen kikattaa) Älä sano sitä,
Linda. Tai Garret. (Hän naureskelee) Ei, se on hämmästyttävä asia. Itse asiassa
koko selvänäköisyys tai vastaava on hyvin yliarvostettua. Kyse on vain
sallimisesta. Menemme siihen vähän ajan kuluttua, kunhan en puhu liikaa tänään.
Mutta näytän teille, miten helppoa se periaatteessa on. Mutta se voi olla
rankkaa.
SHEEMA: Ai, hyvä.
ADAMUS: Kyllä. On rankaa.
SHEEMA: No, on, koska olen sallinut ja minusta on
tuntunut upealta ja mestarilta ja suurelta ja sitten yhtäkkiä heräsin
aprillipäivään …
ADAMUS: Joo, joo.
SHEEMA: … ja se tuntui kamalalta. Se oli kiduttavaa.
Minua puserrettiin. Se meni siihen pisteeseen saakka, että eilen en halunnut
edes nousta sängystä.
ADAMUS: Joo.
SHEEMA: En tuntenut toivoa. Se oli …
ADAMUS: Nousitko ylös sängystä?
SHEEMA: Kyllä, nousin. Se oli kuin kuolema.
ADAMUS: Ai jaa. Minä olisin jäänyt sänkyyn.
SHEEMA: No, nousin. Nousin ylös ja sitten palasin
takaisin.
ADAMUS: Aha. Joo, joo.
SHEEMA: Sitten nousin ylös! Palasin takaisin! (Hän
naureskelee)
ADAMUS: Ai jaa. Katso neuvottelemista tässä. "Minun
on noustava ylös. Minun on todistettava itselleni." Ja sitten neuvottelet
ja se on kuin: "Ei, menen todella takaisin sänkyyn. Mutta minun on
noustava ylös ja tehtävä jotain." Pysy sängyssä! Olet vain
läpikulkumatkalla. Nimittäin kaiken tämän lopussa sanot: "Olen hyvin
iloinen, että jäin sänkyyn tuoksi päiväksi tai viikoksi."
SHEEMA: Mutta se oikeasti oli. Se oli kuin kuolema.
ADAMUS: Joo, joo.
SHEEMA: Tunsin, että jotain sisälläni ikään kuin
kuoli. Se oli – luulen, että se oli sitä, kun puhut, että sallittaessa
kaikenlaista kamaa tulee ulos.
ADAMUS: Niin tulee! Niin tulee!
SHEEMA: Sinä tiedät.
ADAMUS: Joo, oudoista paikoista toisinaan. (Vähän
naureskelua ja nainen kikattaa äänekkäästi)
LINDA: Oho!
ADAMUS: Puhun ajatuksistasi.
SHEEMA: Ainakin se tulee ulos!
ADAMUS: Joo. (Adamus naureskelee)
SHEEMA: Olen siis iloinen, että olen tässä.
ADAMUS: Hyvä, kiitos. Kiitos paljon. Okei, vielä
yksi. Energia, mitä tapahtuu?
LINDA: Oi-oi. Oi-oi.
ADAMUS: Mitä tässä maailmassa tapahtuu?
LINDA: Oi-oi.
MARTY (MOFO): Se on hyvää. Se on hajanaista.
ADAMUS: Hajanaista. Hyvä tapa ilmaista se.
MARTY: Ja olet jo puhunut, olemme jo puhuneet siitä,
mutta joo, se on hajanaista, koska huiput ovat uskomattoman korkeita nyt ja
alhot ovat kuin: "Mistä se oikein tuli?" (Muutama naurahdus)
ADAMUS: Joo. Mitä siis tehdä?
MARTY: Risteile siitä vaan läpi.
ADAMUS: Joo.
MARTY: Hengitä, beibi, hengitä.
ADAMUS: Joo. Hengitä ja salli. Joo, joo, joo.
Kiitos. Hajanaista, intensiivistä, pakahduttavaa, hämmästyttäviä
tilaisuuksia. Unohdin mainita, että maailma hajoaa ja ihmiset tulevat hulluksi
enemmän kuin koskaan ennen. Kyllä. Kyllä, se kaikki on täällä. Ja kiitos
tiedän, luojan kiitos, että te, Jumala, olette riittävän oivaltava, riittävän
viisas tietääksenne, että voitte tulla tänne ja kuulla itseänne, mitä
täsmälleen teemme täällä. Voitte tulla tänne ja – tarvitsen uudessa keskuksessa
todella suuren peilin.
LINDA: Okei, se ei ole ongelma.
ADAMUS: Voitte tulla tänne ja nähdä itsenne minun
kauttani peilissä. (Naurua kun hän pitää peiliä ylhäällä) Dave! Kuvatilaisuus!
Näe itsesi minun kauttani peilissä. (Dave ottaa kuvan) Joo, niin sitä pitää.
Yäk! (Adamus naureskelee) Siis iso peili.
On siis hyvin, hyvin hullua aikaa, hullumpaa kuin
koskaan, tasapainottomampaa kuin koskaan. Ja yksi sivuvaikutus, minkä
tiedostatte, mutta minkä kanssa onneksi teillä ei luultavasti ole ongelmia, on,
että useammista ja useammista ihmisistä tulee järjettömämpiä tällä hetkellä.
Minun ei pitäisi puhua tästä, mutta teen sen joka
tapauksessa (Linda huokaa äänekkäästi). Ne ovat aina hauskoja aiheita. Tällä
planeetalla on epidemia, että ihmiset käyttävät ahdistus- ja masennuslääkkeitä.
Ja voitaisiin sanoa, että kenties se on tarkoituksenmukaista, koska hyvin monet
ihmiset ovat tulossa järjettömiksi. Niinpä monet ihmiset romahtavat,
luhistuvat. Mutta hassu asia on, että nämä lääkkeet eivät oikeasti auta
pitkässä juoksussa. Kun otatte niitä tilapäisesti, teistä tuntuu toki vähän
paremmalta. Mutta ettekö ole kuulleet mainosten televisiossa ja radioissa
sanovan: "Muuten, jos masennuslääkkeesi eivät toimi ja sinusta tuntuu
entistä itsetuhoisemmalta, kokeile tätä sen lisäksi." (Naurua) Ihan kuin
toinen lääke tekisi vähemmän itsetuhoiseksi?!! Tuskinpa vaan.
Hypnoosi
Näette ensinnäkin, että olemme siirtymässä pois
älyllisestä aikakaudesta, mikä on kestänyt pitkän, pitkän aikaa. Tämä planeetta
on siirtymässä pois älyllisyydestä. Mutta on hyvin paljon intensiivisyyttä ja
painetta ja ihmiset eivät ymmärrä, mitä heidän ajatuksensa ovat – toisin
sanoen, mistä ajatukset tulevat. He eivät ymmärrä todellista tunnetta ja
todellista ydinolemusta. Niinpä heistä tulee järjettömiä.
Ja seuran lisäämiseksi kurjuudelle – ja tämä on yksi
asia, mitä työstämme tai minkä kanssa leikimme – hypnoosi on yleistä tällä
planeetalla. Se on ikään kuin seksuaalienergiaviruksen* kanssa. Eikä sitä tuotu
koskaan pahalla tavalla. Tavallaan vain tapahtui niin, että mielestä tuli
erittäin hyvä ottamaan ulkopuolelta asioita, jotka eivät kuulu sille, ja
omistamaan ne, mutta se kuitenkin torjui omat todelliset tunteensa ja ns.
todelliset ajatuksensa tunneitsen tai rajoittuneen itsen ajatusten sijasta. Se
on siis tavallaan kummallinen oikku ihmisälyssä, se on tavallaan mahdottomuus –
ajattelu. Se siis ottaa itseensä ajatuksia, jotka eivät kuulu sille. Tämän
vuoksi joillakin teistä on huono päivä. Teillä voi olla esim. pari hyvää
päivää, koska olette omassa energiassanne, mutta sitten jokin napsauttaa teidät
takaisin kaikkeen tuolla ja tunnette sen, koska olette edelleen virittyneet
siihen. Teidät on edelleen tavallaan säädetty siihen ja yhtäkkiä törmäätte.
Ja sitten syytätte siitä itseänne. "Mikä minussa
on vikana? Miksi minulla on huono päivä? Söinkö vääränlaista ruokaa? Enkö
sallinut oikealla tavalla?" – tiedätte nämä – "Olenko huono ihminen
pohjimmiltaan?" Ja kaikkea vastaavaa. Ei, kyse on vain siitä, että käytte
läpi intensiivisyyttä. Silloin vedätte syvään henkeä ja lakkaatte murehtimasta
siitä. Lakkaatte murehtimasta siitä. Olette vain läpikulkumatkalla. Tämä on vain
keikka. Pidätte vain hauskaa, eikö? Häh? (Joku sanoo "kyllä") Joo,
hyvä. (Adamus naureskelee)
Siis rakkaat ystäväni, teillä on kaikkia näitä
tekijöitä ja tämä hypnoosijuttu on hyvin, hyvin vallitsevaa planeetalla tällä
hetkellä, pelottavan vallitsevaa – ei teillä, mutta muilla.
Te ette voi tavallaan mennä takaisin hypnoottiseen
tyveneenne, hypnoottiseen uneenne. Ette voi. Älkää siis pelätkö, että yhtäkkiä
hypnotisoin teidät ja pistän teidät kävelemään ympäri huonetta huutaen kuin
kana. (Vähän naureskelua) Mutta ympäri planeettaa on tämä hypnoottinen vaikutus
ja se tavallaan punoutuu yhteen tai tanssii SES-viruksen ja monien muiden
asioiden kanssa ja se saa aikaan paljon hyvin outoja ja eriskummallisia
kuvioita ja tapahtumia planeetalla tällä hetkellä.
Näette iltauutisissa, jos katselette uutisia, tai
kuulette ystäviltä, kun puhuntaan massamurhaajasta: "Hän näytti niin
mukavalta kaverilta. Olen asunut hänen naapurissaan 20 vuotta enkä olisi
koskaan arvannut." Tiedättehän "Hän (miespuolinen) oli vapaaehtoisena
– tai hän (naispuoleinen), sori, että kiusaan tänään miehiä – hän teki
sosiaalityötä ja sitten yhtäkkiä veti esiin Mossbergin ja pamautti puolet pois
jostain." (Yksi ihminen naureskelee ja sitten Adamus naureskelee)
Luultavasti epäsopiva aika nauraa. (Naurua) Sanonpa vaan! Sanonpa vaan!
Luultavasti ei paras aika nauraa! (Lisää naureskelua) Joo, okei. (Adamus
naureskelee, lisää naurua, kun hän pitää peiliä yleisölle) Joo, näyttää melko
hyvältä, häh? Joo, joo, joo. Hyvä, okei.
Tämä johdattaa minut pieneen draamavälihuomautukseen
tässä. Mitä tapahtui lennolle 370? (Yleisö vastaa "ai jaa") Ei, minä
kysyn teiltä. Te asutte täällä, minä en. Olen vain läpikulkumatkalla. Mitä
tapahtui? Linda, haluaisin kuulla pari teoriaa? Mitä tapahtui? Mitä tapahtui
lennolle 370? Vain eläkää, tarkoitan, vain sanokaa se. Anna palaa. Nouse
seisomaan, kiitos.
DAVID M: Se syöksyi maahan. (Naurua ja joku sanoo
"vau!")
ADAMUS: Itse asiassa se oli hyvä vastaus, kiitos. Ei
mitään galaksienvälistä portaalia?
DAVID M: Ei.
ROBERT: Se ei syöksynyt maahan.
ADAMUS: Ai jaa! Voi teitä kahta! (Paljon naurua) Se
ei syöksynyt maahan, minne se siis laskeutui? (Joku huutaa "ufot")
ROBERT: Toiseen ulottuvuuteen.
ADAMUS: Toiseen ulottuvuuteen. Okei, mahdollista,
hyvin mahdollista. Olen varma, että sen ympärillä on nyt ulottuvuuksienvälistä
toimintaa, kyllä. Se siis vain lentelee toisessa ulott- … niin kuin 24.
ulottuvuudessa? Voi noita lentoemäntäraukkoja. (Naurua) Ei enää ruokaa
tarjottavana ja vessat ovat täynnä. Niin, David.
DAVID S: Crashiltä törmäyksestä. Kyllä, se tosiaan
syöksyi maahan.
ADAMUS: Kyllä, se syöksyi.
DAVID S: Merenpohjaan, pidemmälle etelään mistä
etsitään.
ADAMUS: Kyllä, hyvä.
DAVID S: Ja paras tapa kuvata ongelmaa – lentäjä ei
tehnyt itsemurhaa, vaan sanotaan, että elektronisia ohjausjärjestelmiä
harkkeroitiin.
ADAMUS: Hyvä.
DAVID S: Ja mukana on paljon rahaa. Siihen ei voi
päästä nyt. Mutta tämä on kaukokatselun kautta niille, jotka tietävät, mitä
tehdä. Teknisen kaukokatselun.
ADAMUS: Hyvä. Salaliitto, vai pitäisikö sanoa
tahallista? Tahallista – sitäkö sanot, Dave? Tahallista?
DAVID S: Kyllä.
ADAMUS: Okei, hyvä. Vielä yksi.
DAVID S: Tämä on tuolta puolen.
ADAMUS: Tuolta puolen. Vielä yksi.
LINDA: Ai jaa. Carolilla on ajatus. Ai, sitten yksi
Carolin jälkeen. Näin toisen käden nousevan.
ADAMUS: Okei, hyvä.
CAROL: Ufo tuli pelastamaan heidät, koska heillä oli
hydrauliikkaongelmia ja he …
ADAMUS: Ufolla oli?
CAROL: Ufo, Ashtar …
ADAMUS: Ufolla oli hydrauliikkaongelmia?
CAROL: Ei.
ADAMUS: Ai jaa, hyvä …
CAROL: Ei, ei. Se pelasti heidät …
ADAMUS: … koska en ole koskaan ollut
ufossa, missä on hydrauliikkaa. (Vähän naureskelua)
CAROL: Ja vei heidät planeetalle …
ADAMUS: Antakaa heidät takaisin?
CAROL: Heillä on paremmin kuin heillä oli täällä.
ADAMUS: Paremmin! (Adamus naureskelee) Okei, mutta
silti hävytöntä.
CAROL: Hävytöntä!?
ADAMUS: Napata nyt lentokone ja viedä se pois.
CAROL: He syöksyivät maahan. He syöksyivät maahan.
ADAMUS: Joo, joo. Mutta heidän olisi pitänyt
lempeästi vain hivuttaa heidät takaisin, kyllä.
LINDA: Viimeinen vastaus.
ADAMUS: Kyllä.
JIN: Se kävi läpi odottamattoman hullun kokemuksen.
(Vähän naurua)
ADAMUS: Ilmiselvyyden mestari. (Naurua) Uskaltaisin
sanoa, että olet oikeassa.
No niin, väitän, että planeetalla on niin paljon
hypnoosia ja niin monet ihmiset ovat alttiita sille, että jopa naapurin kivaan
kaveriin – sanotaan vaikka lentokoneen perämieheen – olisi voitu istuttaa
hypnoottinen ehdotus – paremman sanan puutteessa – jokin aikaa sitten eikä hän
edes tiennyt sitä. Hän ei edes oivaltanut sitä. Ja yhtäkkiä hän saa signaalin –
se voisi olla vaikka puhelujen muodostama kuvio, jos joku tarkistaisi
puhelintiedot – mikä käynnisti toiminnan, mihin ei olisi koskaan muuten
normaalisti ryhdytty. Mutta yhtäkkiä hän huomaa olevansa hypnoositranssissa ja
tekevänsä asioita, joita hän ei edes tiedosta, ja hän toimii kuin robotti.
Muuttaa ja manipuloi lentoreittiä ja poistaa ilmanpaineen koko matkustamosta,
jottei kukaan voi valittaa – jos tiedätte, mitä tarkoitan. Ja ottaa sitten pois
maskinsa tapettuaan työtoverinsa ja antaa vain mennä.
Miksi? Miksi joku tekisi niin? Miksi? Miksi joku
istuttaisi tietokoneeseenne viruksen? Miksi joku tuhoaisi kovalevynne? Koska
hän pystyy siihen, vaikkei hän saisi senttiäkään siitä. Hyvin, hyvin
kummallista energiaa. Miksi? Koska hän halusi nähdä, toimisiko se, ja se toimi.
Ja se toimi.
Eikä se ole ainoa tapaus. Jos palatte lukemaan
erityisesti viimeisten kolmen, neljän vuoden massamurhaajista tai ihmisten hulluista
teoista, kun poliisi yrittää palata taaksepäin keksiäkseen, mitä tapahtui. Ja
mukana on psykiatreja ja psykologeja ja he keksivät kaikkia järjettömiä
teorioitaan siitä. Mutta todellisuudessa on tätä hypnoosia. Ja sanon teille
taas, ettei teidän tarvitse huolehtia olemisestanne sellainen, joka toteuttaa
jonkin hullun teon tai joka on jonkin hullun teon uhri. Olette poissa siitä
energiasta. Mutta sitä tapahtuu enemmän ja enemmän tällä planeetalla. Se on
kuin kauko-ohjattavan lentokoneen lähettämistä, mutta tämä sattuu olemaan
ihminen – muuten hyvä ihminen, kenties kirkossa käyvä ihminen – ja sitä tulee
enemmän ja enemmän.
Olemme kummallisella reunalla mielen kanssa tällä
planeetalla ja vaaditaan nyt muutamaa ihmistä, ihmisryhmää, joka ymmärtää mielen
mekanismeja – enkä puhu nyt siitä, miten nesteet toimivat, tai
sähkömagneettitasapainosta ja kaikesta muusta. Puhun siitä, mikä mieli oikeasti
on, sen esittämästä roolista ja vielä enemmän siitä, mikä ajatus on.
Itse asiassa hyvin yksinkertaisen perusymmärryksen
myötä siitä, mikä ajatus on, voitte mennä tuon ajatuksen yli. Voitte päästä
pois tästä ajatusansasta. Voitte päästä pois tuosta rajoittuneesta ja
tunteellisesta ihmisajatusitsestä. Se muuttaa yleisesti planeetan ja
tietoisuuden dynamiikkaa, mutta ennen kaikkea teillä on hauskaa sen kanssa. Ja
sitten alatte ymmärtää, että olette vain läpikulkumatkalla. Ette ole jumissa
täällä.
Ajatteleminen
Puhutaanpa siis hetki ajattelusta. Tiedätte, että
olen puhunut siitä paljon menneisyydessä. Olen käyttänyt sanaa
"mieli". Itse asiassa mieli, aivot ovat erittäin tarpeellinen osa.
Kun alussa aloitte tulla tälle planeetalle ja ottaa fyysisen muodon, oli
erittäin vaikeaa pysyä täällä, pysyä tasapainossa. Valo-olento yritti tavallaan
olla fyysinen olento. Mieli oli ikään kuin yhdysosa, joka salli teidän pysyä
tasapainossa täällä.
Mieltä käytettiin biologian ymmärtämiseen, itse
asiassa sen ohjaamiseen. Se oli sen ensimmäinen tarkoitus – ohjata biologiaa
tämän asian läpi, mitä kutsumme "anayatroniksi". Se oli siis
periaatteessa integroimassa valoitsen biologiaan.
Seuraavaksi sitä käytettiin yksinkertaisena muistina
ja yksinkertaisessa ajan ja paikan suhteessa. Todellinen valokeho ei oikeasti
ymmärrä aikaa ja paikkaa. Se ei halua. Se ei sopeudu hyvin aikaan ja paikkaan.
Niinpä se on kuin suuri ja pöyheä ajelehtiva asia. Oli siis erittäin vaikeaa
pysyä ruumiillistuneena tänne. Mutta tämän mieleksi kutsutun yhteyslaitteen
avulla se pystyttiin tekemään.
Mieli antoi myös tähän ulottuvuuteen erottelukyvyn,
mitä jumalaisella älykkyydellä ei oikeastaan ollut. Fyysinen todellisuus ei
ollut tuttu jumalaiselle älykkyydelle ja siksi sillä oli hyvin vähän
erottelukykyä siitä.
Mutta te olette sielun ihmisedustajana, joka on
käynyt läpi kaikki elämät, oppineet paljon erottelukykyä tällä planeetalla. En
puhu välttämättä arvostelukyvystä – teillä on sitäkin – vaan erottelukyvystä.
Älä laita kättä kuumalle liedelle, se palaa. Se on hyvin yksinkertaista
peruserottelua. Älä kävele jyrkänteenreunan yli, sinulla ei ole siipiä niin
kuin linnuilla. Siis opitte näitä asioita matkan varrella ja mieli palvelee
hyvin upeaa tarkoitusta tässä.
Mielen kautta myös … Niin paljon kuin mieli olikin
alussa yhteyslaite valokehonne tulemiselle fyysisyyteen, mielenne on myös
oleellinen osa todellisen valokehon päästämissä sisään. Sitä käytettiin
säätämään valokehoa menneisyydessä, mutta nyt se sallii tuon valokehon. Ja
mielestä on tullut hyvä kemiallisissa, sähkömagneettisissa ja joissain muissa
energiasykkeissä, jotka tietävät, miten pidetään tasapaino. Niinpä suuri osa
valokehostanne tulee sisään itse asiassa aivomekanismin kautta. Mennemme siihen
myöhimmin yksityiskohtaisemmin. Sitä tapahtuu nyt joka tapauksessa.
Siis mieli palvelee erittäin hyvää tarkoitusta, mutta
matkan varrella mielellä, itsellä, muilla dynamiikoilla oli näitä ns. ajatuksia
ja noista ajatuksista on tullut todella rajoittavia.
Ajatukset olivat tavallaan minitietoisuus tai
rajoittunut tietoisuus, mikä tuli aivojen ja tämän todellisuuden yhdistelmästä,
mutta ne alkoivat myös uskoa rajoittuneisuuteen. Voitaisiin siis sanoa, että
sielu ruumiillisti osan itsestään, säteen itsestään, tähän fyysiseen
todellisuuteen, otti kehon, otti aivot ja sitten pieraisi ja ne ovat ajatuksia.
(Naurua) Ja se on itse asiassa melko totta.
Se keksi ajatuksen. Ajatus oli rajoittunut. Ajatus
perustui moniin uskomuksiin, rajoituksiin, pelkoihin ja vastaaviin asioihin.
Ihmisistä on tullut siis ajatusolentoja.
Mielen ja sen tietojen ja ajatuksen välillä on eroa.
Ajatuksessa on usein tuomitsemista, rajoittamista, pelkoa ja ahdistusta ja
jonkin ajan kuluttua, monien peräkkäisten ajatusten jälkeen – mikä ei ole
oikeasti älykkyyttä, ne eivät ole korkeaa tietoisuutta – ne ovat kuin pieniä
pieruja matkan varrella. Tämä on paras tapa, millä voin kuvata sitä – pieniä
kuplia. Näitä pieniä ajatuksia tulee ulos, mutta sillä tavalla peräkkäin tai
sarjassa, että melko pian alatte uskoa ajatuksiin ja siihen, että olette yhtä
kuin nuo ajatukset. Ja melko pian ajatukset alkavat hallita, ne alkavat
kontrolloida, ne alkavat pyörittää show'ta.
Väitän, että nämä ajatukset ovat itse aisassa
jokseenkin yhtä arvokkaita kuin pieru ja ne ovat jokseenkin yhtä
näkemyksellisiä. (Vähän naureskelua) Se on totta ja ne tulevat hyvin väärästä
paikasta. Ne tulevat tavallaan hyvin toden tiedon väärästä tulkinnasta. Ja tuo
tosi data on, että olette tällä planeetalla ja jos laitatte käden liedelle, se
palaa, ja jos iskette jotakuta kasvoihin, hän luultavasti iskee takaisin tai
haastaa teidät oikeuteen. Ennen iskettiin takaisin, mutta nyt hankitte
lakimiehen ja haastatte oikeuteen.
Niinpä teillä on kokonainen sarja ajatuksia nyt ja
uskotte niihin ja sitten lähetätte taas uuden ajatuksen yrittäen kontrolloida
kaikkia näitä muita ajatuksia, joista ette pidä. Mutta se vain yhdistyy noihin
muihin ajatuksiin, joista ette pidä, ja tulee vielä lisää ajatuksia, joista
ette pidä. Ja sitten ajattelette: "No, miten pääsen pois kaikista näistä
ajatuksista?" ja teiltä tulee taas tuollainen pieru ja se liittyy yhteen
muiden haisevien ajatusten kanssa. Ja sitten epätoivoisesti sanotte:
"Miten pääsen ulos? Mitä teen? En tiedä enää, mitä ajatella" ja
silloin ihmisestä tulee hullu. Se alkaa tehdä hyvin eriskummallisia asioita.
Koska väitän myös, että ajatukset ottavat elämän pois
elämästä. Ne oikeasti ottavat. Ne ovat asioita, joista neuvottelette itsenne
kanssa. Ajatus neuvottelee toisen kanssa, niin kuin ilmavaivat neuvottelisivat
toisten ilmavaivojen kanssa ja ne molemmat haisevat. Olen pahoillani, että olen
… Ne molemmat haisevat. (Vähän naureskelua) En nimittäin neuvottele Cauldren
tai itseni kanssa. Sanon vain pierua pieruksi. (Vähän kikatusta) Tämä on
henkinen tilaisuus – teille jotka katselette vasta ensimmäistä kertaa …
(Naurua, joku sanoo "se on ilmavaiva") Se on ilmavaiva. Kyllä, kyllä.
Se on ilmavaiva. Hyvä. (Lisää naureskelua)
Teillä on siis ajatuksia, jotka yrittävät neuvotella
ja kontrolloida toisia ajatuksia ja tunnetaanpa sitä hetki. Tunnetaan
ajatuksia. Mistä ne ovat peräisin?
Miksi ihmeessä kukaan ei koskaan esitä sitä
kysymystä: "Mistä ajatukset tulevat?" Yritetään jäljittää ajatus.
Sanotaan, että teillä on nyt ajatus, että haluatte lähteä täältä nopeasti.
(Vähän naureskelua) Sanotaan, että teillä on ajatus, tunteellinen ajatus.
Kaikilla teistä on ollut useita niitä päivässä – tunteellinen ajatus, tunne
itsestänne, tunteellinen ajatus toisesta ihmisestä tai tunteellinen ajatus, kun
sanon: "Pitäkää hauskaa, kun palaatte maanantaina töihin koppiinne."
Oi! (Adamus naureskelee) Hyvin tunteellinen ajatus.
Mistä nämä siis tulevat? Miksi ihmeessä kukaan ei
koskaan katso ja sano: "Mistä ne tulevat?" No, tiedemiehet sanovat
niiden tulevan aivoistanne. Ei, itse asiassa ne eivät tule. Ne eivät tule
aivoistanne. Aivoilla ei ole lainkaan tunteellisia ajatuksia. Se suoltaa
faktoja ja lukuja. Se vetää esiin historiatietoa, silloin kun tunteellinen
ajatus kutsuu sitä. Mistä nämä ajatukset tulevat? Joo, suuri mysteeri. Suuri
mysteeri.
No, monet ihmiset sanovat: "No, se olet sinä.
Sitä sinä olet." Aha! Väitän – ja mestarin pitäisi ymmärtää tämä – etteivät
ne ole teidän. Eivät lainkaan. Ne ovat vain pikku kuplia, joita hyppii esiin.
Ne eivät ole teidän. Ja jos yritätte jäljittää niitä ja löytää jonkin ajatuksen
alkuperän – miten upea kirjan otsikko "ajatuksen alkuperä" – se on
melkein mahdotonta, koska jäljet on peitetty hyvin monien muiden ajatusten
jäljillä. Ja melko pian alatte katsoa jälkiä jälkien päällä ettekä voi koskaan
päästä jokin ajatuksen lähteeseen. Mutta kuitenkin se on siinä, kuitenkin
toimitte sen mukaan, koska uskotte siihen ja luulette, että se olet sinä – eikä
se ole.
Tuo ajatus voi olla myös ryhmäajatus tai
massatietoisuusajatus. Se voi olla ajatus, mikä tulee muilta ihmisiltä ja minkä
vain päästätte ajatuksiinne. Jonkun muun pierut liittyvät yhteen omien
pierujenne kanssa ja sanotte: "Voi kyllä, minun ovat todella pahoja, eikö
vain?" (Muutama naurahdus) No, ei! Itse asiassa ne eivät olleet alun
alkaenkaan teidän. Se oli vain haju tuolla jossain ja hyväksyitte sen
itseksenne.
Ja osoitin aiemmin tuon hypnoosijutun, koska näin
ihmiset ovat alkaneet olla. Näin tietoisuus on alkanut olla. On vain paljon
näiden ajatusten hyväksymistä tai todellisen ymmärryksen puutetta. Ihmiset
sanovat: "No, nämä hullut ajatukset ovat minun" ja he menevät
psykiatrille. Se on kuin menisi suuremman pierun luo ymmärtääkseen omia pikku
pierujaan. (Naurua) Ja psykiatri tai psykologi yrittää auttaa ymmärtämään,
miksi olet hullu, vaikkei hän edes tiedä, mistä ajatukset tulevat. Hän ei
ymmärrä aivoja. Hän ei ymmärrä niiden roolia. Hän ei ymmärrä, mikä ajatus oli ja
miten ajatukset yhdistyivät.
Hän ei ymmärrä sitä tämän planeetan toiminnan
ajatteluperustan vuoksi – että yksilöön voidaan hyvin helposti istuttaa ajatus:
"Hei, laske kone mereen." Se oli perusehdotus. Se ei ollut:
"Mene tappamaan 250 ihmistä." Se oli: "Hei, laske tuo lentokone
mereen" ja se oli hyvin paljolti hypnoottinen ohjelma. Ja voitaisiin
sanoa, ettei puhuttu kuolemasta. Kun ohjelmointia tehtiin, ei puhuttu
negatiivista asioista. Se oli vain: "Laske kone mereen". Ei yhtään
erilaista, jos sanoisin: "Pysäköi autosi kadulle tänään". "Ai,
okei. Ai, teen sen."
Käytän tätä nyt esimerkkinä, koska se näyttää
ajatusten vaikutuksen ja voiman – ja niiden taustalla on paljon voimaa. Ja se
osoittaa myös periaatteessa täydellisen ymmärryksen puutteen siitä, mistä
ajatukset tulevat, miten ihmiset toimivat niiden perusteella ja miten ne
vaikuttavat yhteiskuntaan.
Ei ole paha asia, että on ajatuksia, ja teillä on
niitä myös mestarina. Mutta alatte erottaa, mitkä ovat oikeasti omia
ajatuksianne ja mistä ne ovat peräisin. Ovatko ne peräisin aidosta "minä
olen" –olemuksesta. Vai ovatko ne peräisin jostain yhteisötietoisuuden
sakokaivosta?
Ne eivät ole teidän. Ne eivät ole teidän ja tämä on
suurin haasteeni, kun työskentelen teidän kanssanne – auttaa teitä ymmärtämään,
että nuo ajatukset eivät ole teidän. Kuvitelkaa ne pieniksi haiseviksi
kupliksi, joita tulee ulos teistä. Ja kun yritätte vaikuttaa niihin ja
kontrolloida niitä toisella haisevalla kuplalla, se ei toimi. Se vain pahentaa
tilannetta, kunnes se uuvuttaa teidät, kunnes se hajottaa teidät. Ja sitten
joko saatte henkisen ilmestyksen tai teidät laitetaan hullujenhuoneeseen.
(Vähän kikatusta) Se on jokseenkin näin yksinkertaista – toinen tai toinen.
Kenties siinä ei ole paljon eroa, mutta ainakin toisessa todella elätte.
Kysymys on, kummassa. (Adamus naureskelee) Nyt voitte nauraa. Se oli hauskaa.
(Vähän naureskelua)
Siis ajatukset. Ajatukset ovat suurinta huijausta.
Mestarini, opettajani, ystäväni, jos pyydän teitä jotain opettamaan toisille,
niin se on, että ajatukset ovat todella petollisia. Ne eivät ole teidän ja kun
opetatte oppilaitanne, saatte heidät, autatte heitä – ette pakota heitä –
ymmärtämään, että ne eivät ole heidän, elleivät he halua niiden olevan. Mutta
se aiheuttaa kaikenlaista helvettiä, mistä murtautua ulos, koska he sanovat:
"En tiedä, mitkä ajatukset. En tiedä, haluanko sen olevan oma
ajatukseni." Ja sitten he saavat uuden ajatuspierun yrittäessään ymmärtää,
onko tuo ajatus heidän vai ei – ja näette tässä pulman. Näette pulman.
Erillisyyden harha
Aion nyt hypätä seuraavaan aiheeseen, mikä liittyy
tähän ja mikä on kaikkein suurin harha, ja se on erillisyys. Erillisyys.
Teillä on harhakuva, että olette erillään
korkeammasta itsestänne, koska teille on kerrottu niin, koska teillä on ollut
ajatuksia, haisevia ajatuksia. Teillä on harhakuva, että olette erillään
Jumalasta, olette erillään muista ulottuvuuksista, kun tosiasiassa te ette ole.
Ei ole mitään eroa sen Edithin joka istuu tällä ajatellen itseään ihmisenä, ja
se Edithin välillä, joka on ehdottoman jumalainen ja integroitunut, kokonainen.
Ei mitään eroa. Kyse on erillisyysharhasta.
Teille monille opetettiin pienenä se harha, että on
Jumala – josta en kovasti välitä – ja olet sinä. Ja sitten kiinnostuttuanne new
agesta ostitte sen harhan, että on korkeampi itse ja sitten on pikkusinä, on
suuria enkeleitä ja henkioppaita ja olet sinä. Erillisyyttä, erillisyyttä,
erillisyyttä, lokerointia lokeroinnin sisällä. Ja se on harhakuva, minkä
ajatuksenne ovat uskoneet, koska ne tavallaan pitävät siitä. Ne tavallaan
pitävät kaikista näistä lokeroista. Se auttaa niitä saamaan lisää ajatuksia ja
näitä lokeroita, näitä harhoja – ja sitä ne vain ovat. Ne eivät ole todellisia.
Ei ole oikeita muureja. Ei ole eroa nykyulottuvuutenne ja muiden ulottuvuuksien
välillä.
Ajatelkaa sitä. Erillisyys – maskuliininen ja
feminiininen, hyvä ja paha, valkoinen ja musta, hollantilainen ja
espanjalainen, kaikkia näitä – erillisyyttä erillisyyden perään.
Pyydän teitä tuntemaan – ei ajattelemaan, vaan
tuntemaan – kaikkea erillisyyttä, minkä olette omaksuneet luonnollisesti.
Omaksuitte ikäerillisyyden, melkein kaiken erillisyyden – terveys – ja se
jatkuu ja jatkuu. Ja jos voitte kuvitella sen energiamatriisin, mikä nyt on
luotu, ne kaikki energiakuviot, erillisyys luo jatkuvasti jaottelua jaottelun
perään, ja sitten kun yritätte löytää tienne tästä suosta takaisin
yksinkertaisuutenne, kauneuteenne, teillä on niin monia erillisyyksiä – se on
kuin suuri sokkelo, missä on umpikujia – että annatte vain periksi. Ponnistatte
vähän ja sitten tulee jokin ajatus, mikä saa teidät tekemään myönnytyksen ja
sanomaan: "En vain pysty siihen. Se on liian monimutkaista. Odotan vain
…" – mitä se onkin, seuraavaa kirjaa, seuraavaa mestaria, seuraavaa mitä
ikinä tuleekin – eikä sitä tule. Sitä odotellessa omaksutte lisää
erillisyystekijöitä.
Fakta on, että nämä erillisyydet ovat vain harhaa,
mikä alkaa teidän ja Jumalan, teidän ja korkeamman itsenne erillisyydestä.
Käytän kanssanne termiä "rajoittunut
itsenne" tai "rajoittunut tunneitsenne" versus "vapaa
itsenne", koska teissä on osa, joka istuu täällä nyt, Sart, ja se on vapaa
itse. Se on jo paikalla. Se ei ole jossain tuolla. Se ei ole minkään salamuurin
takana. Se on aivan siinä. Mutta harha, ajatuksilla vahvistettuna, on niin
voimakasta, että omaksutte sen. Omaksutte sen.
Ja voitaisiin sanoa, että on melkein, ajattelun
perustasta lähtien, ajatusten ollessa näitä pieniä … Ajatukset ovat
rajoittuneita, tuomitsevia, vääristyneitä todellisuuksia ja alatte laittaa sen
… (Linda antaa hänelle juotavaa) Kiitos. Alatte laittaa kaikkia näitä ajatuksia
erillisyyden rinnalle ja on melkein käsittämätöntä, miten pääsette ulos. Siinä
kohtaa ihmisistä tulee hulluja – "Miten pääsen ulos?"
Siinä kohtaa sanon "sallikaa". Sallikaa.
Salliminen
Salliminen on … Jotkut ovat sanoneet, että se on
ylipelkistämistä, ja minä sanon: "Ylistäkää herraa". Olette oikeassa,
olette oikeassa. Se on ylipelkistämistä ja sitä vaaditaan, koska on niitä,
jotka haluavat edelleen pitää ajatuksia, pieniä pierukuplia, jahdata toisia
ajatuksia, ajaa niitä yhteen, kerätä niitä, kontrolloida niitä ja sitten tulee
vain lisää sotkua – lisää ajattelua ja lisää erillisyyttä.
Mitä tehdä? Mitä tehdä?
Vetäkää syvään henkeä ja sallikaa.
Sallitte itsenne. Sallitte luontaisen prosessin,
missä periaatteessa irrotetaan kaikki ajatukset, jotka ovat linkittyneet yhteen
luomaan kummallisen siteen toistensa kanssa, mutta kuitenkin luomaan valtavan
verhon tai valtavan harhan. Ne – ajatuksenne – eivät voi olla yhteydessä
toimimattomalla tavallaan, sitten kun aloitatte sallimisen.
Siis yhtäkkiä nämä siteet … Kyse ei ole vain
siteistä, vaan nämä ajatukset linkittyvät toisiinsa tavallaan kun molekyylin
atomit. Ne linkittyvät toisiinsa, ne liimautuvat toisiinsa ja sitten tulee
ajatus ja ottaa haltuunsa koko pienten yhteenliimautuneiden ajatusten ryhmän ja
ympäröi sen, nielaisee sen. Ja sitten tulee uusi ajatus ja se nielaisee kaikki
nuo ajatukset.
Salliminen on periaatteessa liuotin sille liimalle,
joka on kiinnittänyt yhteen paljon ajatuksia. Se alkaa irrottaa niitä.
Tuo liima oli se uskomus, että tämä on todellista, ja
sitten kun alatte sallia, liima alkaa hajota. Teidän ei tarvitse tehdä mitään.
Älkää menkö sinne pienten kuurausharjojen ja ruiskukannujen kanssa ja yrittäkö
… Eksytte niin ajatuksiinne, että ne kirjaimellisesti imevät teidät sisäänsä.
Mitä siis teette? Rentoudutte. Teidän ei tarvitse
edes tarttua itse ajatuksiin. Teidän ei tarvitse ajatella ajatuksianne, koska
se ei ole kovin hyvä asia. Vedätte syvään henkeä ja sallitte.
Mitä sallitte? Kaiken. Eikä sallimisessa ole
neuvottelemista, koska jos te alatte neuvotella, te ajattelette, ja tuo ajatus
sallimisesta – mikä on itse asiassa hyvin rajoittunutta tuossa kohtaa – menee
yhtäkkiä vain hotkaisemaan muita ajatuksianne. Niinpä vain pysähdytte hetkeksi
ja sallitte. Te ette salli Jumalan tai minun tai enkeleiden. Voitaisiin sanoa,
että sallitte totuuden, ja ainoa totuus olette te.
Olette myös paljon epätotuuksia – itse asiassa
enimmäkseen epätotuuksia – ja se on ok. Se on hyvin ymmärrettävää, koska kun
kuljette tämän käytävän, tämän ulottuvuuden, tämän kokemuksen läpi, keräätte
paljon asioita, jotka eivät ole teidän. Keräätte paljon ajatuksia. Keräätte
tunteita. Keräätte myös kokemuksia, jotka eivät ole oikeasti teidän. Keräätte
paljon kamaa, kun kuljette läpi. Se on osa kokemusta.
Ette halua kulkea läpi niin puhtaana ja
koskemattomana, että te ette oikeastaan koe elämää. Mutta toisaalta, sitten kun
olette valmis sanomaan kaksi asiaa: "Haluan jatkaa läpikulkua. Jäin
tavallaan kiinni, rattaat jäivät tavallaan kiinni saveen. Lähdetään taas
liikkeelle" ja "Haluan elää, koska en halua kulkea läpi, ennen kuin
olen todella elänyt. En halua kulkea tämän paikan läpi, ennen kuin voin sanoa
itselleni: 'Olen elänyt, olen elänyt.'"
Vedätte siis syvään henkeä ja sallitte.
Sillä hetkellä kun sallit – todella sallit – tulet
omaan totuuteesi. Ei universaaliin totuuteen, ei kosmiseen totuuteen, ei
Jumalan totuuteen, ei enkelitotuuteen, vaan omaan totuuteesi. Sen sinä sallit –
sinut.
Tuleeko ajatuksia? Ehdottomasti. Niitä tulee
sanomaan: "Joo, mutta mikä on sinä? Ja mikä on totuus?" (Adamus
"sylkäisee") Lisää pieruja. (Vähän naureskelua) Melkein tein sen
tässä, mutta …
Vedätte siis syvään henkeä ja nauratte ja vain
sallitte, koska läpikulkeminen on luonnollinen prosessi. Elämisen, todellisen
elämisen, kokeminen on luonnollista. Ajatusten irrottaminen, toisin sanoen
harhasta irtipäästäminen, on luonnollista.
Harhakuvaa ei voi rikkoa uudella harhakuvalla ja sitä
hyvin monet ovat yrittäneet menneisyydessä. Sitä kutsumme makyoksi ja sitä
alkaa tapahtua, silloin kun yksilö alkaa tulla omaan mestaruuteensa – paljon
lisäharhakuvia jahtaa toisia harhakuvia. Se on kuin: "Okei, en ole
tyytyväinen näihin harhakuviin, joita minulla on elämässäni, ja ilmentymiin
joita ne luovat. Mitä siis teen? Luon uuden harhan jahtaamaan niitä." Nyt
teillä on vain lisää harhakuvia, lisää pierukuplia pelissä. Sitä te kaikki
teette, kunnes pysähdytte, vedätte syvään henkeä ja sallitte.
Annatte itsenne olla. Ei ole mitään temppuja. Ei ole
mitään manipulointia. Ei ole minkään tekemistä 20 minuuttia päivässä tai mitään
vastaavaa. Ei ole edes työkalua, ystäväni. Työkalu vihjaa, että aiotte mennä
sisään ja alatte manipuloida jotain. Se ei ole työkalu. Se on, kuka oikeasti olette.
Se on siinä.
Nyt ajatuksia tulee sisään ja ne yrittävät puuttua
asiaan ja silloin vain käskette niitä "Turpa kiinni. Olet pieru."
Luulen, että siitä sana "pierupää" tuli. Ajatusaivot ja pierupää –
sama asia. (Joko sanoo "aivopieru") Joo, (Adamus naureskelee)
aivopieru.
Siis vain pysähdytte ja annatte tapahtua
luonnollisen, mikä on sisällänne – ei tuolla, ei tuolla, ei täällä, vaan
sisällänne. Tavallaan melko pelottavaa. Melko kaunista ja yksinkertaista, mutta
melko pelottavaa tavallaan.
Erillisyyshara on niin valtava, että joku on meidän
puolellamme sanonut, että tuo harha on niin voimakas, ettei se voi mennä pois,
ettei sitä voi hajottaa muu kuin jokin valtava ja traumaattinen tapahtuma. Minä
en usko sitä. Itse asiassa se persoona joka sanoi näin, se olento joka sanoi
näin, joutui käymään läpi traumaattisen tapahtuman. Kenties hän omaksui sen.
Mutta teidän ei tarvitse käydä sitä läpi. Teidän elämässänne ei tarvitse
tapahtua valtavaa traumaattista tapahtumaa ymmärtääksenne, että erillisyys on ehdottomasti
harhaa. Teidän ei myöskään tarvitse olla älykkö, filosofi ymmärtääksenne sen.
Se on teidän ytimessänne.
Tiedätte täsmälleen, mitä sanon, kun sanon
erillisyyden olevan vain peliä. Erillisyys on tapa pelata valtavaa peliä.
Tiedätte sen jo. Teette sitä vain tehdäksenne sitä. Mutta yritättekö päästä
eroon tuosta erillisyydestä? Laitatte mielenne työhön ja sanotte: "Olen
ehjä ja kokonainen, olen yksi." Voi, turpa kiinni! Ette oikeasti usko
sitä. Tarkoitan, että te ette usko sitä, koska se on vain uusi ajatusjuttu.
Mutta voitte tuntea sen. Voitte tuntea sen.
Nyt seuraavaan askeleeseen. Teillä on siis ajatuksia.
Ne eivät ole teidän. Haluan teidän todella kuvittelevan sen, tuntevan sen ennen
seuraavaa kokoontumistamme, kun näitä pikku kuplia suolletaan. Olin pyytänyt
Lindalta pientä mannekiinipäätä, jonka murskaamme tänään, muttei hän saanut
sellaista. (Vähän naureskelua) Haluaako kukaan oman päänsä murskattavaksi,
koska … (lisää naurua).
LINDA: Vau, miten selvänäköinen olinkaan, kun en
tehnyt sitä.
ADAMUS: (naureskellen) Joo.
Mutta kuvitelkaa. Kuvitelkaa, kun ajatte autoa tai
teette jotain ja joudutte ajatuslinjalle, ajattelumoodiin ja pikku ajatuksianne
aletaan suoltaa ulos – brummp, brumpp, brumpp, brumpp – eivätkä ne tule
todellakaan aivoistanne.
Itse asiassa puhuin aiemmin ajatusten alkuperästä.
Ajatusten alkuperä on ole aivonne. Jossain kohtaa ne risteävät aivojenne kanssa
ja sitten sanovat: "Aha, katso, nämä tulevat aivoista". Ne eivät
tule. Ne tulevat tästä pienestä paikasta, mikä ei ole fyysisessä kehossanne,
tästä pienestä paikasta sisällänne – tästä pikkuruisesta laatikosta, tästä
pikku kaapista olemuksenne sopukoissa – ja se on rajoittunut tietoisuus. Se on
tavallaan kuin tietoisuusoikku, hassu pikku asia suuremmassa tietoisuudessanne
ja se uskoo rajoituksiin, ja se on todella oikku. Sieltä ajatukset tulevat. Ne
eivät tule mielestä tai sydämestä.
Se on tallaan tietoisuuden karhea reuna, mitä ei ole
koskaan hiottu, kuten muu tietoisuutenne. Niinpä se on edelleen tuo karhea
reuna, mikä ei aivan vielä ymmärrä "minä olen mitä olen". Sanotaan,
että 99% tietoisuudesta ymmärtää sen ja sanoo: "Voi kyllä. Minä olen mitä
olen. Tosi siistii." Mutta teillä on tämä pieni karhea reuna, mikä vaatii
vähän hiomista. Se itse asiassa etsii vain hauskanpitoa ja tuo pikku nurkka
sanoo, että se on rajoittunut, ja se syyttää näitä pikku ajatuksia.
Ajatuspierut
Olen vain utelias. Mitä tapahtuu, jos se syytää
rajoittuneisuusajatuksia, erillisyysajatuksia, ahdistusajatuksia,
yltäkylläisyyden puuteajatuksia ja vain pppbbbbtttt (pieruääntä)?! Vain suoltaa
… (Linda irvistelee) Haluatko sinä tehdä sen? Haluat tehdä sen. Se on … Ah,
kyllä. (Linda kikattaa) Ei tarvitse olla selvänäköinen ymmärtääkseen Lindaa.
Tule nyt. Tule tänne auttamaan minua sen tekemisessä.
LINDA: (nauraen) Eiiiiiiiiiiiiiiii!
ADAMUS: Tule nyt.
LINDA: Eeeeen!
ADAMUS: Tehdään se yhdessä. Tule nyt, tehdään se
yhdessä.
LINDA: En ... !
ADAMUS: Pppppbbbbbttttt! Tuo rajoittunut pikku
tietoisuus tekee sitä. Valmiina?
LINDA: Joo.
LINDA: Ppppppppppppppbbbbbbbbbbbbbbbbtttttttttttttttttttttttttttt!
(Naurua)
ADAMUS: Ystäväni, nuo ovat teidän ajatuksianne. Nuo
ovat teidän ajatuksianne –ppppppbbbbttt, ppppppbbbbbttt – eikä se ole näin
yhtenäistä. Ppbbtt! Ja sitten ei kuulu mitään. Pppppppbbbbttttt! Se on kuin …
ei kun oikeasti. Voitteko tuntea sen? Ne ovat ajatuksianne ja joskus ne
haisevat eivätkä ne ole oikeasti teidän. Mutta nyt niistä on tullut malli.
Niiden tuleminen vain jatkuu.
Olette ajatusmallinnettuja. Haluan teidän todella
tuntevan tätä – miten generoitte ajatuksia. Heräätte aamulla ja tavallisesti
minuutissa tai puolessatoista – ppppbbbbtttt! kummastakin päästä. (Vähän
kikatusta) Se on biologinen asia. Mutta alatte ajatella. Alatte ajatella:
"Mitä teen tänään? Mitä minulla on vastassani? Voi hyvä luoja, uusi päivä.
Voi, heräsin enkä ole vieläkään täysin valaistunut. Yäk, mitä minun on
tehtävä?" Turpa kiinni! (Naurua) Sallikaa! Tiedätte sen. Teette sitä. Minä
näen sen.
Ja sitten hiljennytte hetkeksi. Puuhailette … (Linda
antaa hänelle "turpa kiinni" –painikkeen) Ei, ei, haluan
pierupainikkeen. (Adamus naureskelee)
LINDA: Niitä on helppo löytää!
ADAMUS: Mestarin pierupainikkeen.
LINDA: Se on helppo löytää!
ADAMUS: Ja sitten puuhailette, koska ikään kuin:
"Voi hyvä luoja, olen kyllästynyt näihin ajatuksiin." Mitä siis
teette? Alatte puuhailla – keitätte kahvia, teette juttujanne, menette
internetiin. Mutta sitten noita ajatuksia alkaa tulla. Aamuajatuksia. Taas
kerran – olette saaneet yksityiskohdat pois tieltä, olette saaneet päivänne
alkamaan, joten voitte pysähtyä ja hengittää hetken. Mitä teette? Ajatuspieruja
aletaan taas syytää. Ja sitten kyllästytte siihen, se uuvuttaa teidät ja
sanotte: "Okei, minun on pärjättävä lounaaseen saakka." Ja muuten, se
väsyttää kehonne. Keho ei todellakaan pidä ajatuspieruista. Kehonne sanoo ikään
kuin: "Mitä tapahtuu? Eikö voida vain sallia?" Sallikaa kehon. Se
parantaa itsensä, mutta ei ajatuspierujen tapahtuessa.
Ne ovat siis malleja päivän mittaan. Pahimmat tulevat
usein myöhään illalla, erityisesti juuri ennen nukkumaanmenoa tai ollessanne
sängyssä. Voi, se on vaikea kohta, koska olette vaakatasossa, olette hiljaa ja
silloin niitä voi todella tulla ulos. Ja yritätte päästä uneen, mutta tuo
ajatuspierukone vain pyörii ja ikään kuin: "Voi hyvä luoja."
Mitä siis teette? Joko nousette ylös ja yritätte
puuhailla jotain tai otatte lasin viiniä tai jotkut teistä ottavat unilääkettä
tai mitä tahansa, kunnes uuvutatte itsenne. Oivallatteko, että se on
luultavasti oletustapa ajatusten käsittelemiseen – tunteellisten ajatusten,
rajoittuneiden ajatusten, jotka eivät ole oikeasti teidän – uuvutatte itsenne.
Ja sitten voitte vain rojahtaa sänkyyn. Sitä ei enää tapahdu.
On itse asiassa parempi tapa. Se on salliminen,
salliminen. Se ei ole ajatus. Se on todellinen sinä. Se on todellinen sinä.
Edith, hymyile. Kyllä, näytit hyvin vakavalta siellä
hetken, mmm.
Nyt seuraavaan, hyvin tärkeään edistysaskeleeseen
tänään. Itse asiassa se ei ole lainkaan tärkeä, vaan hauska edistysaskel.
Todellinen mielikuvitus
Tiedätte, miten joskus kun teitä pyydetään
kuvittelemaan, hengitätte ja kuvittelette – kuvitelkaa elämänne kahden vuoden
päästä, kuvitelkaa, missä haluatte asua, kuvitelkaa, kenen kanssa olette. Ja se
on hauskaa – kuvitteleminen. Kuvitelkaa, että olette vapaa joistain rasitteista
elämässänne. Teidän ei tarvitsee tehdä oikeasti työtä. Kuvitelkaa, että kehonne
on uudistunut.
Kaikki tämä on mielenkiintoista tiettyyn pisteeseen
saakka ja muuten, tässä todellinen mestaruus tulee mukaan. Mielenkiintoista
tiettyyn pisteeseen, mutta teillä on siinä ajatuksia mukana. Teillä on
ajatuksia, rajoittuneita ajatuksia, kun ensinnäkin alatte neuvotella ja
sanotte: "No, minulla ei voi olla niin suurta taloa. Minulla ei voi olla
…" Ja ystäväni, kuunnelkaa myös tarkkaan, jos tarvitsette kuvan
mielikuvituksessanne. Kuvan. Siis joku johtaa meditaatiota ja sanoo:
"Kahden vuoden kuluttua elämäsi on vapaa ja …" Nyt ajatuksenne – ei
kovinkaan paljon mielenne, vaan ajatuksenne – alkavat kuvitella, millaiselta
suuri talonne, suuri autonne, suuri työpaikkanne tai mikä tahansa näyttää. Se
on ensisijaisesti visuaalista, noin 85-90% visuaalista, mutta tuotte mukaan
myös vähän kuuloa, vähän ääniaistimusta, silloin tällöin vähän hajuaistimusta
ja tuskin koskaan makua.
Siis mestari ymmärtää, että todellinen mielikuvitus
menee visuaalisen yli. Todellinen mielikuvitus menee aistien yli. Todellinen
mielikuvitus menee niiden tyypillisten rakenteiden yli, joita teillä on ollut.
Haluaisin nyt saada esimerkin tästä ja siitä tulee
mielenkiintoista, kenties haastavaa, koska olette tottuneet saamaan kuvan ja
siitä suuri osa lähtee tai on peräisin tuosta ajattelusta, tuosta
tietoisuutenne karheasta osasta, tietoisuuden epäkypsästä osasta.
Siis teillä on tapana yhdistää tuo ajatus aivoihin, ihmisaisteihinne
ja luoda kuva mielikuvitukseenne. Mutta se on edelleen rajoittunut. Itse
asiassa hyvin rajoittunut. Ja toiseksi, siinä ei ole paljon intohimoa, koska se
on niin laimentunut, vesittynyt ja tukkeutunut, että siihen mennessä kun tuo
kuva tulee esiin – kuvittelette itsellenne täydellisen biologian – se on hyvin
rajoittunut. Siinä on erittäin vähän intohimoa. Se ei elä. Se on vain kiva
pikku kuva aivoissanne.
Ja sitten sitä ei tapahdu ja teillä on ajatus.
Sanotte: "No, en ole kovin hyvä kuvittelemaan enkä ole oikeastaan kovin
hyvä ihminen. Piste. Tiedäthän, en pysty tekemään sitä." Ja niin teillä on
noita ajatuksia, tuo pieni epäkypsä tietoisuus, mikä suoltaa pikku paskaa.
Mennemme siitä yli. Miksi? Ja tässä on miksi. Cauldre sanoo minun tulevan
pitkäveteiseksi. Tuskinpa vain. Olemme noin puolivälissä. (Linda nauraa)
Mestari ymmärtää, että sillä hetkellä kun hän
valitsee sen – naps! – se on siinä. Tobias kutsui sitä eroamispisteeksi. Minä
kutsun sitä vain olemiseksi. Ette ajattele asioita. Jos esimerkiksi haluatte
olla tietyllä ymmärrystasolla, te ette ajattele, miten pääsette tuolle
ymmärrystasolle. Teistä vain tulee se. Te vain olette. En tiedä, miten selittää
sitä muuten kuin sanomalla, että älkää työstäkö sitä. Jos teidän on työstettävä
sitä, te ajattelette ja se on rajoittunutta.
Siis kun teette esimerkiksi "minä olen",
teidän ei tarvitse ponnistella tietänne ihmisestä "minä olen"
–olemukseen. Se on kuin: "Minä olen" – se on siinä. Ei neuvottelua,
ei keskustelua, ei ajattelua. Minä olen.
Kutsun sitä tähtihyppelyksi. Haluatteko päästä
kaukaiselle tähdelle? Olette vain siellä! Ette ajattele, miten pääsette sinne.
Ette ajattele, miten teidän on käytävä läpi kahdeksan ulottuvuustasoa. Pthyi!
Se on luusereille. Te olette vain siellä! (Vähän naureskelua) Te olette vain
siellä. Kiitos (jollekin joka nauroi) Olette vain … Haluaisin nauhoittaa hänen
nauruaan ja sitten soitamme sitä toisinaan. (Lisää naureskelua) Silloin kun
kukaan ei naura, kun sinä et ole täällä – se on tavallaan naururaita, kyllä.
Hyvä. (Linda antaa Jinille mikrofonin) Ja voit antaa meille hyvän naurun ja
sitten dubbaamme sen, sekoitamme tavallaan.
JIN: Sano hyvä vitsi!
ADAMUS: Tota … (Jin nauraa kovaan ääneen, yleisö
nauraa)
Kerroin energeettisen vitsin! Se oli likainen energeettinen
vitsi ja hän tajusi sen! (Kumpikin nauraa ja menee hetken, kun hengitys
tasaantuu, yleisö nauraa) Ai että! Okei. Nauru on niin …
JIN: Tärkeää.
ADAMUS: … kaunista. Se tuo elämää ja siitä tämän
päivän keskustelussa on kyse – jessus, on aika elää. Mutta meidän on puhuttava
siitä, mikä on pidätellyt tätä.
Missä olimmekaan? Puhuimme pieruista. Puhuimme
elämästä. (Joku sanoo "mielikuvituksesta") Puhuimme
mielikuvituksesta.
Mestari menee sen yli. Silloin kun mestari haluaa
olla kaukaisella tähdellä, hän vain on – naps! tuosta vaan. Hän vain on. Kun
mestari haluaa olla yltäkylläinen, hän vain on. Ette pysähdy ajattelemaan,
miten vähän rahaa teillä on nyt, mitä teidän on tehtävä sen toteuttamiseksi.
Valitsette sen. Mutta se ei ole ajatus, koska ajatus yhtäkkiä rajoittaa sitä ja
saastuttaa sen ja antaa teille kaikkea muuta roskaa ja kaikkea muuta. Te vain
olette. Se on siinä. Niin nopeasti mestari tekee asioita.
Fyysinen biologinen terveys – älkää lukeko 18 kirjaa
terveydestä uudessa ajassa, koska ne kaikki kertovat teille jotain erilaista ja
ne ovat täynnä pieruja. Ne ovat kaikki hyvin älyllisiä! Se on vaikein haaste,
mikä minulla on kanssanne – vaikein haasteenne on ajattelu, tai sitten ei.
Lakatkaa ajattelemasta sitä. Lähtekää pois. Älkää ajatelko sitä, koska sillä
hetkellä kun saatte tuon epäkypsän tietoisuuden vääntämään sitä, se on
rajoittunut, se käy läpi … Yäk, sitten se ei toimi.
Tehdäänpä tämä. Saadaan mielikuvituskokemus, mutta
ilman kuvia. Ilman kuvia.
Muistatteko, että kun Cauldre työskenteli Tobiaksen
kanssa – hän on kertonut tämän tarinan – ennen kuin alkoi kanavoida, Tobias
tuli hänen luokseen yhtenä päivänä ja sanoi: "Ei enää sanoja"?
Tietysti Cauldre sanoi: "Kirjoitammeko kirjeitä?" (Muutama naurahdus)
Sai hyvät naurut. (Lisää naurua) Ei enää sanoja, koska sanat liittyvät
ajatuksiin ja ne ovat rajoittuneita eivätkä ihmisen sanat pysty koskaan todella
täysin ilmaisemaan ydinolemusta.
Tobias siis sanoi: "Ei enää sanoja" ja se
oli vaikeaa tälle (Cauldre), mutta hän tajusi sen lopulta, ja hän sanoi
lopulta: "Aha! Se on kaikki siinä. En tarvitse sanoja tunteakseni
sen." Sanoista tulee itse asiassa taakka. Sanat ovat joskus hyödyllisiä,
ne ovat mukava työkalu toisinaan, mutta sanat ovat hyvin rajoittuneita.
Sama koskee mielikuvituksenne kuvia. Kyse on tuon
mielikuvituksen ydinolemuksesta. Kyse on terveen kehon ydinolemuksesta ilman
ajattelua.
Se on ehkä vähän konstikasta, ehkä ei. Kenties olette
todella valmiita menemään tämän visuaalisen puolen yli ydinolemukseen. Siinä on
sen elämä, ydinolemus, energia.
Mielikuvituskokemus
Pyydän himmentämään valoja, kiitos. Vähän
merabhmaista musiikkia, mutta tämä ei ole merabh. Vain vähän kivaa
taustamusiikkia. Miksi? Pidän musiikista.
(Musiikki alkaa)
Miksi? Koska se tavallaan pitää teidät toiminnassa.
(Tauko)
Olette vain läpikulkumatkalla, ystävät. Kuljette vain
läpi tästä upeasta kokemuksesta, mitä nimitetään elämäksi tällä planeetalla.
Täynnä elämää. Ei rajoituksia, vaan elämää.
Elämä on vapautta. Elämä on sen tietämistä, että te
ette jää koskaan jumiin.
Elämä on sen tietämistä, että hyvin monet ajatukset
ja asiat, joiden kanssa olette taistelleet, eivät ole teidän.
Elämä on vapautta antaa tuon sielun, tuon jumaluuden
säteillä sisältänne.
Elämä on sen oivaltamista, ettei mikään toimi teitä
vastaan, ei mikään.
Elämä on sen tietämistä, että erillisyyttä voi olla,
silloin kun haluatte pelata erillisyyspeliä, mutta se voi välittömästi myös
poistua, kun haluatte tuntea taas "minä olen" –olemuksen,
kokonaisuuden.
Elämä mestarina merkitsee, ettei keho ole enää vain
tämä biologinen taakka, että se on teille tapa tuntea ja kokea elämää
sellaisena, kuin se on, ja kaikkea sen aistillisuutta. Tuo kehonne – tiedän,
että joskus ajattelette, että kello käy ja keho lisää ikää, lisää kipua
toisinaan, saa vähemmän joustavuutta.
Haluan teidän kuvittelevan nyt tämän kehonne, tämän
astianne, säteilevän terveenä. Mutta ennen kuin teette sen, älkää käyttäkö
ajattelua. Älkää nähkö kehoanne tai visualisoiko sitä sielunne silmin. Mennään
ydinolemukseen.
Voi, mieli yrittää tuoda ajatuksia. Vetäkää vain
syvään henkeä ja tulkaa kanssani ajattelun tuolle puolen. Tulkaa kanssani
tuntemiseen, ydinolemukseen.
Mitä biologia on? Se on valoa yhdistettynä fyysisiin
hiukkasiin. Se on valoa tuotuna upeaan tiivistymään. Se on valoa tuotuna
elävään, kasvavaan, liikkuvaan organismiin.
Mikä keho on? Se on teille tapa kokea elämää. Se on
biologiaa liikkeessä. Se on valoa liikkeessä. Hyvin hitaalla ja tiivistyneellä
tavalla, mutta se on valoa liikkeessä. Sitä se on.
Teillä on keho. Se ei ole todellisuudessa teidän. Se
on tavallaan mielenkiintoinen tulkinta evoluutiosta, esi-isistänne, vähän
ajatuksistanne, mutta enimmäkseen näistä muista asioista.
Olemme puhuneet aiemmin biologiasta ja parantumisesta
ja olette yrittäneet kuvitella itsenne, nähdä itsenne sielunne silmin
tietynlaisena. Mennään sen yli nyt. Ei laiteta siihen ajattelua. Tunnetaan
tuota ydinolemusta.
Mitä biologia on? Se on valoa liikkeessä hyvin
mielenkiintoisella tavalla. Se vetää puoleensa sellaisia asioita kuin DNA,
molekyylit, kromosomit ja kaikki muu, mutta se on periaatteessa valoa
liikkeessä.
Pyydän teitä tuntemaan sitä. Ei edes kuvaa. Tuntekaa
liikkuvan valon ydinolemusta.
Menkää nyt yli siitäkin kuvasta, minkä saatte
valosta, pyörivästä valosta. Mennään sen yli. Sanotte: "Miten saan sen
pois mielestäni? Miten olen ilman tuota kuvaa? Eikö ole vain pimeyttä, jos ei
ole jotain kuvaa?" Ei, ystäväni, ei ole. Menkää vain sinne. Älkää
ajatelko, miten menette sinne. Menkää vain sinne. Tuolle puolen.
Nimittäin vaan teette sen. Olette siellä. Olette
siellä, tuossa paikassa. Se on ydinolemus. Se on tunne. Se ei ole ajatus.
Se on todellinen sinä.
Kyllä, se on erittäin helppoa. Yhtäkkiä näyttää
siltä, että ajattelu tulee takaisin ja vedätte syvään henkeä. Ja tulette
kanssani taas kerran tuon kuvan yli, tuon ajattelumielikuvituksen yli,
ydinolemukseen. Ydinolemus olet sinä, säteilemässä itseäsi, kokemassa itseäsi
biologian kautta.
Olet vain siinä.
Vetäkää syvään henkeä – ja tunnen vähän ahdistusta.
Olette vain ydinolemuksessa, intohimossa. Intohimo on niin aistillista, että
myös kulkiessanne läpi, voitte osallistua kehonne kautta. Voitte olla osa tätä
kokemusta, tätä ulottuvuutta. Intohimo olla siinä sisällä – ei vain katsota
ulkopuolelta, ei vain pohdiskella elämää maan päällä, kuten joidenkin enkelien
on tehtävä, vaan ollaan siinä.
Tuo intohimo, tuo ydinolemus – se on todellinen
kehonne. Se on siinä.
Se on todellinen kehonne.
Kun pääsette tähän ydinolemukseen, ette tunne tuota
pingotusta päässänne yrityksestä ajatella tai kuvitella. Te vain sallitte sen.
Usein mielikuvitusta työnnetään tai pakotetaan
keinotekoisesti eikä se ole koskaan kovin tehokasta. Pääsette ydinolemukseen
vain antamalla itsenne olla siinä – kehon ydinolemuksessa, ajattelun tuolla
puolen tai kuvan tuolla puolen, intohimossa.
Sinne menemme, ystäväni. Sinne menemme.
Ajattelun tuolle puolen.
Ponnistelun tuolle puolen.
Rajoittuneisuuden tuolle puolen.
Pyydän teitä seuraavina viikkoina leikkimään
ydinolemustanne tuntien. Ei ajattelemaan tietänne sinne. Ei kuvia. No, kuvia
tulee, mutta antakaa itsenne tähtihypellä. Antakaa itsenne mennä kuvien yli,
älyllisten määritelmien yli, ajattelun yli. Sinne olemme menossa, rakkaat
ystäväni.
Kun teemme sen, kun sallitte tämän astian, kun
sallitte "minä olen" –olemuksen tulla tähän todellisuuteen, kuten
sanoin aiemmin, se on kuin suuren pallon laittamista vesiämpäriin ja kamaa
läikkyy joka puolelle – mutta kamaa mitä ei tarvita, paljon vanhoja ajatuksia
ja vanhoja tapoja – tekemään tilaa "minä olen" –olemukselle tähän
todellisuuteen.
Kun alatte ymmärtää, mitä ajatukset oikeasti ovat,
mistä ne tulevat ja miksi ne eivät ole teidän, näette sen itsessänne, mutta
alatte nähdä sen myös toisissa ihmisissä. Näette, miten normaalissa julkisessa
keskustelussa tai tilanteessa näitä ajatuspieruja tulee heiltä ja laskeutuu
teihin, ja siitä tulee melko ärsyttävää. Hyvin ärsyttävää ja vielä
intensiivisempää, koska sitten kun ymmärrätte sen dynamiikan, mitä tapahtuu, on
vaikeampaa olla siinä.
Mutta vedätte syvään henkeä ja oivallatte, että tämä
on vain osa siirtymää, ja oivallatte, että te ette ole jumissa täällä. Olette
vierailija. Olette vain läpikulkumatkalla ja muistatte myös, että …
ADAMUS JA YLEISÖ: … kaikki on hyvin koko luomakunnassa.
ADAMUS: Kiitos. Pppppppbbbbbbtttttttttt! (Naurua ja
taputuksia)
*Tästä viruksesta puhutaan pitkään
Seksuaalienergiakoulussa (SES).
5.4.2014 Crimson Circlen
kuukausitapaaminen
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.
Tervetuloa, rakas shaumbra. Olen Adamus, vain
läpikulkumatkalla, hmm. Vain läpikulkumatkalla tässä ihmismestarien
kokoontumisessa, kun he ottavat muutaman tunnin kuussa kokoontuakseen,
ollakseen – aah – turvallisessa paikassa.
Tiedän, mitä teette, kun olette täällä
tilaisuudessani, hmm. Tiedän, mitä teette, kun seuraatte joka kuukausi tätä
shoudia.
Vedätte syvään henkeä. Rentoudutte. Päästätte irti
kaikesta makyosta. Ja sitten tulevina viikkoina otatte taas vähän lisää.
Epäilette itseänne. Ajattelette sitä. Ja sitten tulette takaisin ja vapautamme
ja päästämme irti taas kerran, koska teillä on tämä sisäinen tieto. Riippumatta
siitä, mitä mieli kertoo teille, teillä on tuo sisäinen tieto ja se opastaa
teitä. Se tuo teidät tänne ja se tekee teistä todellisen mestarin.
Mutta minä olen vain läpikulkumatkalla. Kuljen vain
läpi matkallani – kenties uuteen tilaisuuteen Ylösnousseiden mestarien
klubilla. Valitsimme uuden viime viikolla. (Muutama "oi" ja
"ooo" yleisöstä) Oletteko kateellisia? (Adamus naureskelee) He
sanovat oitis "ooo". Kuulitteko, kaverit (katsoen ylöspäin) ja naiset?
Kiitos. Ylösnousseiden mestareiden klubissa on itse asiassa enemmän entisiä
naisia kuin miehiä. Joo, suurin piirtein sama suhde kuin teillä täällä – noin
70% naismestareita ja 30% miehiä. Siis miehet, olkaa miehiä! (Naurua) Olkaa
mestareita.
Mutta minä kuljen vain läpi matkallani toiseen
ulottuvuuteen, matkallani toiseen kokemukseen. Ei oppitunteja minulle. Olen
saanut ne valmiiksi kauan sitten. Olen vain läpikulkumatkalla, koska voin. Olen
vain läpikulkumatkalla, koska – aah – se on aistillista, se on kaunista, se on
hiton huvittavaa … (Adamus naureskelee) Kerri.
KERRI: Sinä olet huvittava.
ADAMUS: Kyllä, kyllä. Kuljen vain läpi matkallani
tuonne ja matkallani tapaan muita mestareita. "Oh-be-ahn" sanon
muutamille aikamatkaajille, muutamille tietoisille aikamatkaajille, joita on.
Oh-be-ahn. Oh-be-ahn. Lopultakin saimme tämän kameran. (Adamus naureskelee)
Lopultakin.
Olen vain läpikulkumatkalla. Mikään ei pidättele
minua. Mikään ei pidä minua paikoillaan. Mikään ei saa minua unohtamaan, kuka
olen.
Ja rakkaat mestariystäväni, samoin pitäisi olla
teillä – tietoisuus on vain läpikulkumatkalla. Sitä te kaikki vaan teette.
Kuljette vain tämän kokemuksen läpi tällä maaplaneetalla, kuljette vain läpi,
kuljette kauniin kokemuksen läpi. Kuljette vain läpi, kun taas useimmilla
ihmisillä on se havainto, että he elävät kuin: "Se on tässä" ja
sitten he … Voi, Sandra, vähän kahvia ja kermaa, kiitos.
SANDRA: Meillä ei ole kermajauhetta, mutta meillä on
vuohenmaitoa.
ADAMUS: Vuohenmaito käy hyvin. (Vähän naureskelua)
Juuri lypsetty. (Adamus naureskelee) Oi, kuten sanoin, olen vain
läpikulkumatkalla … läpikulkumatkalla. (Lisää naurua)
Vain läpikulkumatkalla ja se on mestarin tietoisuus.
Kirjoittaisitko sen ylös, Linda? Mestari on aina läpikulkumatkalla. Ette elä
tätä elämää vain kuollaksenne ja mennäksenne taivaaseen tai kiirastuleen,
helvettiin – mitä tahansa. Niin ihmistietoisuus ajattelee, se ib on kovasti
kallellaan siihen. Teillä on ikään kuin oppitunteja täynnä oleva elämä tällä
planeetalla ja sitten kuolette ja se on tavallaan siinä. Ja sitten menette
tuohon paikkaan tai ette mihinkään paikkaan.
Mestari on vapaa siitä. Mestari on aina
läpikulkumatkalla.
Palaan tähän myöhemmin keskustelussamme tänään.
Haluan teidän vain tuntevan sen ydinolemusta. Olette vain läpikulkumatkalla.
On ollut se harha, että se on tässä, että olette
jotenkin jumissa täällä. Olette jotenkin eksyneet tähän ulottuvuuteen. Löydätte
– toivottavasti päivän lopussa, mutta ehdottomasti seuraavaan kokoontumiseemme
mennessä – että olette vain läpikulkumatkalla. Se antaa suuren vapauden, suuren
vapauden.
SANDRA: Ja siinä on myös chaita.
ADAMUS: Chaita. Säästä se Kuthumille. (Naurua) Aa,
missä Kuthumi on? Kuthumi on itse asiassa tässä huoneessa, mutta en anna hänen
puhua kovin paljon. Hän ottaa aina valokeilan. Kuthumi työskentelee teidän
kaikkien kanssa. Kuthumi ilmestyy kaikkiin kokoontumisiin ja hän sanoo nyt,
että hän on se hassu tyyppi. (Muutama naurahdus)
Kuthumi työskentelee ,minun ja joidenkin muiden
kanssa, teidän kanssanne ja suurin haasteemme – ja asia missä Kuthumi on itse
asiassa yksi parhaista - on saada teidät pois mielestä. Se on minun suurin
haasteeni ja teidän suurin haasteenne. Se on vaikein asia – päästä pois
mielestä – koska mieli ei usko, että olette vain läpikulkumatkalla. Se uskoo,
että se on tässä. Mieli uskoo omiin ajatuksiinsa ja nuo ajatukset eivät ole
totta.
Mieli uskoo omiin uskomuksiinsa ja nuo uskomukset
eivät ole totta. Pääseminen mielestä aitoon tietämiseen, ydinolemukseen, on
kenties vaikein asia jokaiselle ihmiselle, joka on menossa mestaruuteensa. Ja
tämän vaikein osa on, silloin kun olette siinä välissä, kun olette edelleen
ajatteluorientoitunut.
Enkä puhu kovin paljon mielestä tässä. Mieli palvelee
itse asiassa tarkoitusta. Se sallii teidän tehdä asioita tässä ulottuvuudessa.
Se on tavallaan kuin ulottuvuuskovalevynne eikä se toimi, kun menette toisiin
ulottuvuuksiin. Mieli sallii teille biologiassa olemisen ja se koordinoi
kaikkea. Se auttaa teitä keplottelemaan ajassa ja tilassa. Ajatukset ovat
ongelma.
Ja sanoisin, että ajatukset eivät tule yleisesti
ottaen mielestä. Ei, ei. Mieli tekee upeaa työtä. Se sallii teidän nähdä
silmillä, kuulla korvilla ja ymmärtää asioita. Mieli saastuu ajatuksista ja
puhumme siitä tänään. Se on tavallaan teemana.
Mutta aloitetaanpa nyt merabhilla ja lopetamme myös
sillä. Mutta aloitetaan merabhilla, "vain läpikulkumatkalla"
–merabhilla.
Merabh on tietysti aikaa, jolloin teidän ei tarvitse
tehdä mitään, edes ajatella. Silloin vedätte syvään henkeä ja vain sallitte.
Vain sallitte. Mutta tässä merabhissa haluan teidän todella tuntevan, millaista
on olla vain läpikulkumatkalla.
Vain läpikulkumatkalla
(Musiikki alkaa)
Se ei merkitse, että te et voi kokea. Itse asiassa se
parantaa kokemuksia.
Se ei merkitse, ettei ole omistajuuden tunnetta
kokemuksiinsa. Ei, on täydellinen omistajuus, mutta hyvin vapaalla ja
vapauttavalla tavalla. Voimme himmentää valoja vähän.
Vetäkää kunnolla syvään henkeä, kun menemme tähän
avaus-merabhiin.
Olen vain läpikulkumatkalla.
Kokemus tällä planeetalla oli valinta ja oli aina se
tietämys, että kerääntymispäivä, yhdistymispäivä olisi täällä. Kuten Kuthumi
sanoisi: "Typerä, typerä ihminen, kun murehdit niin paljon, ettei sitä
tapahtuisi. Typerä, typerä ihminen, että jäit niin kiinni ajatuksiisi, jäit
niin kiinni rajoituksiin, että unohdit olevasi vain läpikulkumatkalla."
Kun kuljet läpi, voit nauttia kauneudesta. Voit
nauttia itse asiassa siitä, mikä on osoittautunut rajoituksiksi. Voit nauttia
uudesta tavasta ymmärtää "minä olen".
Olet vain läpikulkumatkalla.
Kuljet kuin kauniin metsän läpi. Voit nauttia hetken
tuoksuista, näkymistä ja äänistä. Voit olla hetken vuorovaikutuksessa puiden,
kauniiden kukkien ja luonnon deevojen kanssa.
Mutta olet vain läpikulkumatkalla. Tämä ei ole koti.
Tämä ei ole vankila. Tämä ei ole tietenkään testi. Et kilpaile ketään toista
vastaan.
Olet läpikulkumatkalla pelkän läpikulkemisen vuoksi,
vain koska voit tehdä sen.
Kuljet läpi sielun loiston vuoksi, jotta se voi nähdä
itsensä ja tuntea itsensä uusilla tavoilla.
Sinun ei tarvitse läpäistä testiä jatkaaksesi
läpikulkemista. Ei ole vaiheita tai askelia. Ei ole todellisuudessa
ulottuvuuksia. Ei ole salaisuuksia. Ei ole guruja tai pelastajia.
Olet vain läpikulkumatkalla.
Voit tanssia, kun kuljet läpi. Voit tanssia. Voit
myös leijua. Voit kiiruhtaa, jos haluat, mutta siihen ei ole tarvetta. Voit
ottaa myös kaikessa rauhassa. Ota niin kauan aikaa, kuin haluat. Ennemmin tai
myöhemmin oivallat, että olet vain läpikulkumatkalla.
Kyllä, olet ehkä elänyt monta, monta elämää
läpikulkumatkalla. Sinulla on ollut monia rakkauksia, olet itkenyt monia
kyyneliä. Sitä ei suunniteltu minkäänlaiseksi testiksi. Se ei tietenkään ollut
mitään, minkä määritteli joku toinen olento tai olentoneuvosto tai
olentoliitto, eikä kukaan enkeli.
Olet vain läpikulkumatkalla.
Sitä ei suunniteltu, jotta nähdään, miten vahva olet.
Sinun ei tarvitse olla vahva kokeaksesi iloa. Sinun ei tarvitse olla vahva
kokeaksesi aistillisuutta, valoa ja pimeyttä. Ei. Sillä ei ole mitään tekemistä
vahvuuden tai päättäväisyyden kanssa. Itse asiassa, mestari löytää, että on
kyse vain sallimisesta.
Läpikulkumatkalla kokemisesta tulee joskus niin
syvää, niin rikasta – no, itse asiassa useimmiten – että olet unohtanut, että
olit vain läpikulkumatkalla.
Toisinaan ajattelit, että oli ikuisuus täällä –
ikuisuus onnellisuuteen, ikuisuus täyttymykseen, integroitumiseen. Ei ole. Se
on harhaa. Mielenkiintoista harhaa, mikä läpi vain kuljet.
Läpikulkumatkalla tapasit paljon muita ihmisiä.
Sinusta tuli hyvin yhdistynyt tosiin ihmisiin. Kahlittu tavallaan.
Yhteenpunoutunut siinä määrin, että tunsit, ettet ollut enää vapaa vain
kulkemaan läpi. Sinulla oli velvollisuuksia ja vastuita kaikille,
täyttämättömiä sitoumuksia, tarve huolehtia toisista.
Vedä syvään henkeä. Olet vain läpikulkumatkalla ja
niin hekin.
Kun kuljet tämän maapalloksi kutsutun paikan läpi,
voit kokea sen, miten haluat. Voi, tiedän – tiedän, että kaikki näyttää
toisinaan toimivan sinua vastaan tai ulkopuolellasi. Mutta ei toimi. Siltä vain
näyttää – yksi noista harhoista.
Olet vain kulkemassa tämän paikan läpi. Miksi et
päättäisi tehdä sitä haluamallasi tavalla ja vain kulkea läpi.
Kun kuljet tämän paikan läpi, koskaan ei tuomita,
miten teit sen. Kukaan noin 9000 ylösnousseesta mestarista ei koskaan tuomitse,
miten nopeasti tai miten hitaasti, miten pimeästi tai miten valoisasti. Jumala
tai enkelit tai muut eivät tuomitse. Ne käsittävät, että kuljet vain läpi
sellaisesta, mikä on luultavasti yksi vaikeimmista, kauneimmista,
haastavimmista ja näkemyksellisimmistä kokemuksista, mikä sieluolennolla
koskaan on. Ne käsittävät, että olet vain läpikulkumatkalla. Ne käsittävät,
että omaksuit identiteettejä, jotka eivät olleet oikeasti sinun, ajatuksia
jotka eivät oikeasti olleet sinun ja asioita joita et valinnut oikeasti,
tietoisesti.
Sitä ei tuomita, miten kuljet läpi. Vain se on syy
juhlaan, että teit sen.
Minä, Adamus, sekä Kuthumi ja kaikki muut, jotka ovat
olleet täällä kanssanne tänään – teidän mestarien kanssa – pyydämme teitä
tuntemaan hetken tätä tietämistä, että olette vain läpikulkumatkalla – poissa
mielestä, mielen tuolla puolen. Tanssikaa, jos haluatte. Laulakaa, jos
haluatte. Nauttikaa kaikesta, mitä elämällä on tarjottavana, jos haluatte.
Mutta olette vain läpikulkumatkalla.
Sinä, sielusi, aspektisi – vain läpikulkumatkalla.
Jos meillä on teille yksi sana, se on pelkästään
"elää". Elää.
Kun kuljette läpi, eläkää. Tiedätte täsmälleen, mitä
tarkoitan tällä ja miten se soveltuu teihin.
Se on yksi asia, mikä on tullut esiin viime aikoina –
tullut esiin tunneitsestä – ja melkein törmännyt yhteen sisäisen tietämisen
kanssa. Tullut esiin tuosta osastanne, mikä on mestari ja mikä painii sen
osanne kanssa, millä on edelleen rajoittuneita ajatuksia.
Eläkää.
Aah! Tuntekaa sitä, tuon elämisen ydinolemusta. Se
kuulostaa kauniilta. Voi, vain eläkää olentona, joka on läpikulkumaalla ja elää
intohimoisesti, avoimesti, ennakkoluulottomasti ja häpeämätä. Eläkää.
Mutta sitten on tämän elämisen toinen osa. Olette
eläneet pienesti. Olette eläneet rajoittuneesti. Olette eläneet pelossa,
rajoituksissa, joten teillä on kaksi dynamiikkaa – "elä!" ja sitten
"elä?" Eläkää!
Voitte tuntea sen. Tiedän, että voitte tuntea sen.
Tiedän, että voitte kuvitella sen. Voi, vietän paljon aikaa kanssanne iltaisin,
joskus keskellä yötä. Voin tuntea sen. Voin tuntea tuon halun elää. Mutta
sitten voin tuntea noiden ajatusten tulevan – "Mutta mitä jos? Kenties en
voi. Kenties minun ei pitäisi." Mutta kuitenkin intohimo tulee takaisin –
"Elä! Elä!" Sitten tulevat ajatukset – "Mitä se merkitsee? Miten
teen sen? Milloin minun pitäisi aloittaa? Miten paljon minun pitäisi työstää
sitä?" Ja se on kenties yksi ydinasia, mitä tapahtuu tällä hetkellä.
Voitte tuntea sen – "elä!" Voitte tuntea sen.
Mutta sitten voitte tuntea myös tuon "elä?"
vai kuole. Voitte tuntea, että "ehkä minun pitäisi elää vain
pienesti". Ette voi enää. Ette voi. Voitte yrittää. Voi, te yritätte – te
yritätte todella hyvin. Saatte "kympin" yrittämisestä. Mutta ette voi
elää enää pienesti.
Vetäkää kunnolla syvään henkeä. Sytytetään valot ja
suljetaan musiikki.
Ette voi. Se on todellinen pulma. Se on todellinen
pulma. Ja sitä tapahtuu. Puhumme tänään vähän energioista ja kaikesta siitä
muusta. Mutta oikeasti ydin on, että teillä on tämä osa, joka sanoo
"Elä!" Ja toinen osa kyseenalaistaa sen, toinen osa on itse asiassa
vähän tyytyväinen elämään pienesti, eristyneesti. Ette voi enää.
Te yritätte. Te työstätte sitä. Te sanotte: "No,
elä, mutta jos vain supistan elämistä." Tiedätte, mitä se on. Olemme
puhuneet siitä aiemmin tässä samassa huoneessa. Se on neuvottelemista.
Neuvottelemista.
On nimittäin yksi asia neuvotella toisten kanssa ja
se on tarpeeksi paha asia, mutta neuvotella nyt itsensä kanssa? Kuka siinä
voittaa? Ei kukaan! Kiitos. Ei kukaan, ei kukaan.
Se on yksi noista asioista, mikä on melkein
huvittavaa, melkein huvittavaa – että ihminen yrittää neuvotella itsensä
kanssa. Siinä ei ole voittajia. On kaksi häviäjää. (Muutama naurahdus) Kolme,
jos minut lasketaan. (Lisää naureskelua)
Neuvottelette siis elämisestä eikä se toimi enää,
koska teillä on maku siitä, mitä eläminen on. Eikä elämisessä ole kyse siitä,
ajatko autollasi lujaa, Linda. (Naurua) Se on ehkä sen yksi ilmaisumuoto.
Elämisessä ei ole kyse juhlimisesta myöhään yöhön, Edith. (Paljon naurua) Ne
ovat kenties ilmaisumuotoja.
Eläminen on ydinolemus. Se on tunne. Se on tunne ja
olemme koskettaneet sitä vähän merabhissa. Eläkää! Avautukaa! Avatkaa tunteet!
Eläkää! Eläkää! Mutta kun sanon sen, kun pyydän teitä kuvittelemaan hetken
itsenne todella elämässä, mitä tapahtuu? Te voitte tuntea sen, minä voin tuntea
sen. Yhtäkkiä se on kuin: "Oi, eläminen!" Ja sitten "Huh, mutta
mitä jos? (Muutama naurahdus) Mitä jos?"
Ja (Lindalle) sinun ehkä kannattaa kirjoittaa tämä
arkistoihin tulevia viittauksia varten. Mutta ette voi enää neuvotella
elämisestä itsenne kanssa. Ette voi. Ja te yritätte, kuten sanoin, ja se sattuu
ja sitten lopultakin vain sallitte. Sallitte vain itsenne elää.
Olette kulkemassa tämän hämmästyttävän ulottuvuuden
ja planeetan läpi.
LINDA: "Ei enää" mitä?
ADAMUS: Unohdin. Muistaako kukaan? (Vähän
naureskelua)
LINDA: "Et voi enää neuvotella" kenen
kanssa? (Yleisö sanoo "itsesi")
ADAMUS: Elämisestä. Et voi enää neuvotella elämisestä
itsesi kanssa – ihan sama. Et voi neuvotella siitä enää.
Tämä on todellinen pulma ja näette muutaman minuutin
kuluttua, miten otatte kaikkia energioita, joita on ympärillä tällä hetkellä
maailmassa, ja mitä tapahtuu sisällänne ja brrrff! Törmäätte yhteen
sen kanssa, mitä tapahtuu. Ja hyvä uutinen on, että olette vain
läpikulkumatkalla. (Joku sanoo "luojan kiitos") Joo, luojan kiitos.
Joo, tai jonkun. Joo.
Jumala
Itse asiassa se on kummallinen ilmaus – "luojan
kiitos". Luulen, että haluaisitte olla vihainen Jumalalle. Häh … eturivi
nauraa! (Lisää naurua) No, itse asiassa kaksi eturivissä. (Adamus naureskelee)
Joo, "luojan kiitos" mistä? Tästä paskasta?! Tästä yltäkylläisyyden
puutteesta? Sairaasta kehosta? Voi, todella kummallinen ilmaus. "Luojan
kiitos sain pikku muruseni tänään" (Vähän naureskelua) Kiittäkää itseänne.
Eikö Tobias sanonut sitä vuosia sitten? "Kiittäkää itseänne." Luojan
kiitos – tämän luojan/jumalan.
Jumala on siis hyvin kummallinen asia. Luulen, että
haluaisin pitää "Jumala, hitto soikoon sinua" –työpajan. (Linda
haukkoo henkeään, naurua ja vähän taputuksia) Häh … ja meillä on tämä uusi
studio. Se olisi upea työpaja laitettavaksi internetiin koko maailmalle!
LINDA: Just joo! Tehdään se CNN:lle!
ADAMUS: Joo, joo, joo.
LINDA: Joo, joo! Ja BBC:lle.
ADAMUS: Ja hassu asia on …
LINDA: Joo!
ADAMUS: Tiedättekö mitä, jos me – jos me … sanon
"me". (Adamus naureskelee) "Me" teemme tämän. Jos tekisimme
tämän ja se on kuin "Jumala, hitto soikoon" ja todella
tarkastelisimme Jumalatietoisuutta, rehellisesti ja avoimesti, ilman pelkoa.
Nimittäin joskus puhutaan siitä, ettei Jeesuksesta voi sanoa pahoja asioita, ei
voi puhua Jeesuksen masturboinnista. (Vähän kikatusta) Mutta me … me puhuimme!
Tässä huoneessa! Tässä samassa huoneessa! (Linda roiskuttaa vettä Adamuksen
päälle, lisää naurua)
Hämmästyttävää tässä on, etten aio reagoida. (Lisää
naurua) Ja nyt tulevina vuosina hän miettii, milloin on takaisinmaksun aika.
(Naurua) Ja itse asiassa mitä pidemmälle kosto venyy, sitä hauskempaa se on,
koska takaisinmaksuun voisi mennä vuosia ja vuosia, joten hän murehtii sitä.
Milloin Adamus kostaa minulle? Kerron teille kaikille, kun se tapahtuu. Se voi
olla 10 vuoden päästä, mutta se tapahtuu. (Lisää naurua) Ja nyt näyttää siltä,
että Cauldre kasteli housunsa!
Missä siis olimmekaan? Jumala.
EDITH: Missä juhlani ovat?
ADAMUS: Missä juhlat ovat? Sinun luonasi tänään,
Edith. Sinä ja minä. Unohditko? (Naurua) Okei, olen vain läpikulkumatkalla.
Minä vain "Hei, Edith", tiedäthän.
Missä siis olimmekaan? Jumala. Ei, vakavasti
puhuttuna meidän pitäisi pitää työpaja, ohjelma Jumalasta ja olla todella
rehellisiä ja suoria siitä ilman tätä pelkoa, että jotain pahaa tapahtuu –
paitsi että saadaan kaikki uskonnolliset fanaatikot peräämme.
Mutta useimmat ihmiset – ei, muotoilen sen uudestaan
– muutamat ihmiset ymmärtäisivät, jos puhuisimme tästä Jumalaenergiasta. (Hän
pitää tauon ärsyyntyneenä märistä vaatteistaan) Anteeksi, minun on vaihdettava
vaatekertani. Linda, tee hengittelyä tai jotain. (Vähän naureskelua) Oikeasti.
(Adamus kävelee takahuoneeseen)
LINDA: Tämä on jo jonkinlainen takaisinmaksuhelvetti.
(Lisää naurua) Luulen, että on parempi, että nauramme ja huudamme. Joo, kadun
todella.
ADAMUS: (takaa) Häh …
LINDA: Kadun tekoani jo ja … (naurua)
ADAMUS: (takaa) Lindaaaa.
LINDA: Tiedän, että kosto on todella helvettiä.
(Lisää naureskelua) Jumala vain tietää, miltä se näyttää. Vain Jumala tietää …
ja Adamus, joten …
ADAMUS: Lindaaaa, Lindaaaa … (Hän tulee takaisin
suuren peilin ja Cauldren takin kanssa)
LINDA: Voi ei!
ADAMUS: Okei.
LINDA: Siitä tulee rumaa.
ADAMUS: Katso sitten tänne.
LINDA: Aa!!! Tiesin sen olevan tulossa! Tiesin sen
olevan tulossa!
ADAMUS: Käytämme tätä myöhemmin. (Hän laittaa peilin
sivuun) Missä siis olimmekaan? Jumala.
On hyvin mielenkiintoinen tietoisuus Jumalasta. (Hän
ottaa pois märän pikkutakin ja antaa sen Lindalle) Kuivapesuun, kiitos. Kyllä.
On … (Hän laittaa päälleen päällystakin) Tämä on elegantimpi. Voi kyllä, kyllä!
Kyllä.
Missä olimmekaan? Jumala. Useimmat ihmiset olisivat
samaa mieltä tästä Jumalajutusta – tämä Jumalajuttu on niin vanha, niin
rajoittunut, niin pelottava ... No, kun ajattelette Jumalaa, ette ajattele:
"Elä!". Ajattelette: "Pysy poissa Jumalan tutkasta. Pysy
pienenä."
LINDA: Joo.
ADAMUS: Siis kyllä, tehdään se. Laitetaan
aikatauluun, että kun uusi studionne avataan, pidämme "Jumala, hitto
soikoon" –työpajan. (Linda haukkoo taas henkeään ja vähän naureskelua) Aa,
kyllä. Mitä? Me olemme mestareita. Mitä pelättävää meillä on? Me elämme.
Näette nyt, että se on neuvottelemista. Tiedämme
kaikki sen. Tiedämme kaikki, että ihmisperspektiivi Jumalasta on a) väärä, b)
vanha ja c) todella huono. Se ei palvele ketään enää. Ja rikotaan tuo …
Pidetään hauskaa sen kanssa. Oletteko valmiita? (Yleisö vastaa
"kyllä!") Hyvä, hyvä, hyvä. Linda? (Hän irvistää) Ai jaa! Otetaan
tuosta kuva. Ei, tästä tulee upeaa.
Nimittäin jotkut hulluimmista asioista, joita olette
tehneet viime vuosina, asioista jotka ovat aiheuttaneet teille
ruuansulatusvaivoja, päänsärkyä ja ahdistusta – mutta teitte ne silti – ovat
osoittautuneet parhaiksi. Tunsitte melkein itsenne työnnettävän niihin – ja
teidät työnnettiin (vähän kikatusta). Kun sanottiin, että lähdette tälle
hämmästyttävälle matkalle, tiesitte, että se oli tarkoituksenmukaista, mutta
sitten tulivat ajatukset. "Kenties minun ei pitäisi. Kenties tämä on
liikaa rahaa. Kenties, kenties." Mutta teitte sen ja ettekö ole iloisia
siitä, että te ette täysin neuvotelleet sitä pois? Ettekö ole iloisia siitä,
että vain teitte sen – oli se sitten irtisanoutuminen työpaikastanne, jonkin
muuttaminen elämässänne? On hyvin helppoa joutua ajatusten ja neuvottelujen
hetteikköön.
Todellinen mestari on vain läpikulkumatkalla ja siksi
hän elää ja juhlii. Ja älkää murehtiko siitä, että teette sen väärin tai
loukkaatte jotakuta. Joo, te loukkaatte jotakuta, koska te vain … se tapahtuu.
Heillä on odotuksia teistä, joita teillä ei pitäisi olla itsellenne, joten se
loukkaa heitä vähän. Mutta loppujen lopuksi se auttaa heitä, joo. (Adamus
naureskelee) Eivätkö vanhempanne puhuneet tässä?
Puhutaanpa vähän energiasta. Siis älkää enää
neuvotelko itsenne kanssa ja muistakaa, että olette vain läpikulkumatkalla.
Ajankohtaiset energiat
Siis mestarit, tässä sitä ollaan, hädin tuskin vähän
yli kolme kuukautta tätä vuotta. Hädin tuskin. Eikö tunnu jo vuoden lopulta?
(Yleisö on samaa mieltä) Jotkut teistä ovat ajatelleet: "Voi, nyt on
varmaan marraskuu, koska …" (Adamus naureskelee) Ei, on huhtikuun alku.
Haluaisin pyytää teitä määrittelemään energiat, joita
on tällä hetkellä. Miten sanoisitte … mitä energiat ovat maailmanlaajuisesti,
laajemmin? Linda mikrofonin kanssa, mitä energiat ovat? Ja Vili,
kirjoittaisitko jotain näistä.
Mitä energioissa tapahtuu, Pete?
PETE: En osaa puhua maailman puolesta, mutta tiedän,
mitä minulle tapahtuu.
ADAMUS: Hyvä. Mitä tapahtuu?
PETE: Minua puserretaan ja se pakottaa minut enemmän
sisälleni.
ADAMUS: Puserretaan.
PETE: Puserretaan.
ADAMUS: Joo. Miltä sinusta tuntuu? Tunnetko sen
kehossasi? Sattuuko kehoosi?
PETE: No, olen nyt keskittyneempi itseeni.
ADAMUS: Okei.
PETE: Se irrotti paljon aspekteja tai riippuvuuksia.
Minusta tuli todella tietoinen, miten paljon elän niissä. Okei. Ja pääsin eroon
tuosta matalasta energiasta, kuten sitä nyt kutsutaan. Ei pahasta energiasta
tai mitään vastaavaa, vaan matalasta energiasta.
ADAMUS: Aivan, aivan. Sinut siis puristetaan
itseksesi.
PETE: Kyllä.
ADAMUS: Se on erittäin hyvä tapa ilmaista se.
PETE: Joo.
ADAMUS: Joo, joo. Hyvä, hyvä. Ja miltä se tuntuu?
PETE: Voi, upealta.
ADAMUS: Ai, oikeasti? (Vähän naurua)
PETE: Joo. Ei, vakavasti sanottuna, koska se herättää
minut sille, kuka oikeasti olen – Lähteelle – ja kiitollisuuteen, että minut on
luotu.
ADAMUS: Joo. Tuon pusertamisen haittapuoli on, että
sinun on tavallaan katsottava itseäsi peilistä.
PETE: Aivan. (Adamus tuo peilin hänen eteensä) Joo.
ADAMUS: Koska olet vain sinä. Joo, joo.
PETE: Siellä minä olen.
ADAMUS: Joo.
PETE: Joo.
ADAMUS: Sinä hymyilet! Voi, se on hyvä asia, se on
hyvä asia.
PETE: Rakastan sitä!
ADAMUS: Hienoa! Hyvä, hyvä. Kiitos, erinomaista.
Seuraava. Mitä energioissa tapahtuu? On tärkeää
todella ymmärtää sekä sisäiset että ulkoiset energiat, koska tällä hetkellä
tapahtuu paljon. Luulen, että Linda mainitsi siitä yhtenä päivänä
radio-ohjelmassanne – mitä sanottiinkaan energioista?
LINDA: Puhutko siitä Bob Scheifferin jutusta? Ai jaa.
On hyvin, hyvin vanha televisio-ohjelma nimeltään "Face the Nation"
ja isäntänä on Bob Scheiffer, joka on ollut siinä vuosikymmeniä – tarkoitan,
etten voi uskoa, että hän elää edelleen. Ja hän avasi ohjelmansa viime
sunnuntaina sanomalla, ettei hän voi muistaa ohjelmansa koko historian aikana,
että maailmassa tapahtuu samaan aikaan niin monia merkittäviä asioita, tärkeitä
asioita kuin tällä hetkellä.
ADAMUS: Totta, niin tapahtuu. Emmekä katso toisella
puolella sitä otsikoina ja varsinaisina tapahtumina. Katsomme vain
energiatekijää ja energialiikettä. Toisin sanoen, miten paljon energiaa yleensä
on ja miten nopeasti se liikkuu.
Planeetalla on ollut aikoja, jolloin on ollut paljon
energiaa, muttei se oikeastaan liikkunut. Mutta tämä on ennenkuulumaton
energiamäärä – ja näin me näemme asiat. Emme näe teitä fyysisinä olentoina,
niin kuin te itse näette itsenne. Näemme vain kuin energiapalloja. Katsomme
tätä planeettaa energiakokonaisuutena. Voitaisiin sanoa, että siinä on
valikoima värejä, tasoja ja sävyjä. Mutta näemme sen vain tavallaan energia- ja
toimintakokonaisuutena. Ja kumpaakin on nyt.
Niinpä monet teistä ehkä tuntevat sen
kirjaimellisesti luissaan – tarkoitan, koska sitä on paljon. Hyvä. Seuraava,
kyllä.
LINDA: Täällä.
ADAMUS: Kyllä, energia. Mitä siinä tapahtuu?
JIN: Se repii elämääni. (Hän nauraa)
ADAMUS: Joo. Miten?
JIN: Sisältä ulos.
ADAMUS: Repii elämääsi sisältä ulos. Miten?
JIN: No, pääsen eroon roskasta, mitä on sisälläni.
ADAMUS: Joo, hyvä. Taisteletko sitä vastaan?
Tappeletko?
JIN: Joo, olen tehnyt sitä vähän, mutta annoin
tavallaan periksi.
ADAMUS: Joo, joo.
JIN: Ja näin on hyvä.
ADAMUS: Joo, hyvä, hyvä. Kiitos. Kun energiat ovat
näin intensiivisiä – olemme sanoneet tämän aiemmin – ne voivat murskata teidät,
jos vastustatte. Ja nämä energiat – en puhu niiden kuulumisesta millekään tai
kenellekään. Se on vain energiaa, mikä on kutsuttu tälle planeetalle nyt. Ja
tunnet sen osissanne, niin kuin se musertaisi teidät. Ja sekään mikä oli ennen
tavallaan pakopaikka – nukkumaanmeno illalla – ei ole sitä enää. Itse asiassa
on kyseenalaista, kumpi on haastavampaa, stressaavampaa – valvetila vai
unitila. Toisin sanoen, ei ole paljon pakopaikkaa. Se on siellä.
Tunnette sen kuitenkin puristavan teitä. Se voi tulla
siihen pisteeseen, että se tuntuu musertavan teidät ja se on itse asiassa
tarkoituksenmukaista, tuo yleistunne. Vasta sitten kun alatte taistella sitä
vastaan tai neuvotella sen kanssa tai jotain muuta, se sattuu. Mitä siis
teette? (Joku sanoo "sallitaan") Hengitätte ja sallitte. Oikeasti.
Hengittäkää ja sallikaa. Ehdottomasti.
Hyvä. Muutama vielä, rakas Linda. Ole hyvä, energiat
tällä hetkellä.
SHAUMMBRA 1 (nainen): Helppokäyttöisiä.
ADAMUS: Hyvä. Miten se toimi?
SHAUMBRA 1: Henkilökohtaisesti ole alkanut sallia
asioiden tapahtumisen elämässäni ja valmistaudun lähtemään Peruun.
ADAMUS: Hyvä, erinomaista.
SHAUMBRA 1: Sairaanhoitajaksi.
ADAMUS: Kyllä, erinomaista. Hyvä. Erittäin
helppokäyttöisiä, itse asiassa melkein järkyttävän helppokäyttöisiä. Ja taas
kerran, näette, että tapahtuu tämä yhdistyminen, energiat tulevat yhteen ja sen
myötä mahtavia tilaisuuksia. Tilaisuuksia joita ette luultavasti olisi
pystyneet kuvittelemaan tai paremmin sanottuna, ette olisi antaneet itsenne
kuvitella aiemmin. Toisin sanoen, olette melko lineaarisia siinä, mitä annatte
itsenne kuvitella.
Niinpä yhtäkkiä tulee kaikki tämä energia ja
voitaisiin sanoa, että se on kuin kaunis energiapeitto tai –pilvi tämän
planeetan ympärillä. Ja se on kaikki siinä, kun se ennen oli tavallaan jossain
muualla. Ja erityisesti niille jotka tiedostavat sen, se on aivan tässä. Se on
aivan tässä.
Monet ihmiset kulkevat vain tavallaan sen ohi,
tietämättömänä, että sitä on. Heistä vain tuntuu aivoissa hullummalta kuin
koskaan. Mutta niille jotka tiedostavat sen, se on niin helppokäyttöistä, että
yhtäkkiä kaikki tapahtuu kerralla sen sijaan, että asiat tapahtuvat kivoina
portaina ja askelina. Ei ole mitään portaita. Kaikki on vain siinä.
Se voi johtaa pieneen pakahtumiseen tällä hetkellä.
Vähän kuin suuri vuorovesiaalto (tsunami) tulisi kerralla. Mutta se ei …
LINDA: Tarkoitatko, että tulee kuin hulluksi vedestä?
ADAMUS: Anteeksi kuinka?
LINDA: Kuin hulluksi vedestä?
ADAMUS: Kyllä, hulluksi … joo. Ei, se on eri
koettelemus … (Vähän naurahduksia ja Adamus naureskelee)
Siis kyllä, hyvin helppokäyttöistä. Ja niin paljon
voi tapahtua teille elämässänne nyt, että aistitte tämän. Sitä on siinä, mutta
sitten on joskus taipumusta perääntyä ja ihmetellä, oletteko valmis siihen,
osaatteko käsitellä sitä – tätä kaikkea. Ehdottomasti osaatte, mutta se vaatii
paria asiaa – ei neuvottelemista, ei rajoittamista, vain sallimista.
Sallimista.
Kun sallitte, se on kuin osienne avaamista. Kun
sallitte, se on kuin upottaisitte suuren pallon vesialtaaseen, ja kun teette
sen, vesi tulee yli äyräiden, koska toitte jotain tuohon tilaan – toitte
periaatteessa itsenne tuohon tilaan sallimalla – ja se potkaisee pois muita
asioita. Se puhdistaa muita asioita. On siis tavallaan sallimisen
jälkivaikutus. Päästään eroon kaikesta roskasta.
Voitaisiin sanoa, että perimmiltään – odota vielä
(Lindalle) – salliminen tuo koko "sinän" sisään, jumaluutenne,
"minä olen" –olemuksen. Perimmiltään se on kaikki, mitä on tässä
astiassa, käyttäen analogiana allasta tai suurta vesiämpäriä. Yhtäkkiä
sallimisenne siirtää pois kaiken, mikä ei ole sinä, kaiken mikä on vierasta.
Teillä tapahtuu siis tällainen mielenkiintoinen ilmiö ja joskus tulee ajatuksia.
Sanotte: "Mitä tapahtuu? Miksi nämä asiat ovat?" Se johtuu siitä,
että sallitte. Salliminen on nimittäin sallimista. Kyse ei ole siitä, että
päästetään vähän sisään ja sitten yritetään ohjata sitä. Sallimisessa tapahtuu
sellaista. Se on kuin: "No, sallin, mutta vain vähän, ja sitten yritän
ohjata sitä." Voi ei, salliminen on sallimista. Joo, hyvä. Seuraava.
SHEEMA: Hei.
ADAMUS: Hei.
SHEEMA: Minä olen Sheema.
ADAMUS: Kyllä. Minä olen Adamus. (Nainen kikattaa)
Tapasin Shivan kerran. Et sattumoisin ole sukua?
SHEEMA: Voi luoja, en.
ADAMUS: Voi luoja, et. (He kumpikin nauravat) Kyllä,
hän oli hyvin mukava.
SHEEMA: Ei, minä olen.
ADAMUS: Ei. Joo, joo, joo.
SHEEMA: En tiedä, miten teet sen. Puhut aina juuri
siitä, mitä minulle tapahtuu.
ADAMUS: Miten teen sen?
SHEEMA: En tiedä, mutta …
ADAMUS: Eikö se olekin hämmästyttävää? Tiedän …
kyllä. Luuletko, että olen selvänäköinen? (Nainen kikattaa) Älä sano sitä,
Linda. Tai Garret. (Hän naureskelee) Ei, se on hämmästyttävä asia. Itse asiassa
koko selvänäköisyys tai vastaava on hyvin yliarvostettua. Kyse on vain
sallimisesta. Menemme siihen vähän ajan kuluttua, kunhan en puhu liikaa tänään.
Mutta näytän teille, miten helppoa se periaatteessa on. Mutta se voi olla
rankkaa.
SHEEMA: Ai, hyvä.
ADAMUS: Kyllä. On rankaa.
SHEEMA: No, on, koska olen sallinut ja minusta on
tuntunut upealta ja mestarilta ja suurelta ja sitten yhtäkkiä heräsin
aprillipäivään …
ADAMUS: Joo, joo.
SHEEMA: … ja se tuntui kamalalta. Se oli kiduttavaa.
Minua puserrettiin. Se meni siihen pisteeseen saakka, että eilen en halunnut
edes nousta sängystä.
ADAMUS: Joo.
SHEEMA: En tuntenut toivoa. Se oli …
ADAMUS: Nousitko ylös sängystä?
SHEEMA: Kyllä, nousin. Se oli kuin kuolema.
ADAMUS: Ai jaa. Minä olisin jäänyt sänkyyn.
SHEEMA: No, nousin. Nousin ylös ja sitten palasin
takaisin.
ADAMUS: Aha. Joo, joo.
SHEEMA: Sitten nousin ylös! Palasin takaisin! (Hän
naureskelee)
ADAMUS: Ai jaa. Katso neuvottelemista tässä.
"Minun on noustava ylös. Minun on todistettava itselleni." Ja sitten
neuvottelet ja se on kuin: "Ei, menen todella takaisin sänkyyn. Mutta
minun on noustava ylös ja tehtävä jotain." Pysy sängyssä! Olet vain
läpikulkumatkalla. Nimittäin kaiken tämän lopussa sanot: "Olen hyvin
iloinen, että jäin sänkyyn tuoksi päiväksi tai viikoksi."
SHEEMA: Mutta se oikeasti oli. Se oli kuin kuolema.
ADAMUS: Joo, joo.
SHEEMA: Tunsin, että jotain sisälläni ikään kuin
kuoli. Se oli – luulen, että se oli sitä, kun puhut, että sallittaessa
kaikenlaista kamaa tulee ulos.
ADAMUS: Niin tulee! Niin tulee!
SHEEMA: Sinä tiedät.
ADAMUS: Joo, oudoista paikoista toisinaan. (Vähän
naureskelua ja nainen kikattaa äänekkäästi)
LINDA: Oho!
ADAMUS: Puhun ajatuksistasi.
SHEEMA: Ainakin se tulee ulos!
ADAMUS: Joo. (Adamus naureskelee)
SHEEMA: Olen siis iloinen, että olen tässä.
ADAMUS: Hyvä, kiitos. Kiitos paljon. Okei, vielä
yksi. Energia, mitä tapahtuu?
LINDA: Oi-oi. Oi-oi.
ADAMUS: Mitä tässä maailmassa tapahtuu?
LINDA: Oi-oi.
MARTY (MOFO): Se on hyvää. Se on hajanaista.
ADAMUS: Hajanaista. Hyvä tapa ilmaista se.
MARTY: Ja olet jo puhunut, olemme jo puhuneet siitä,
mutta joo, se on hajanaista, koska huiput ovat uskomattoman korkeita nyt ja
alhot ovat kuin: "Mistä se oikein tuli?" (Muutama naurahdus)
ADAMUS: Joo. Mitä siis tehdä?
MARTY: Risteile siitä vaan läpi.
ADAMUS: Joo.
MARTY: Hengitä, beibi, hengitä.
ADAMUS: Joo. Hengitä ja salli. Joo, joo, joo.
Kiitos. Hajanaista, intensiivistä, pakahduttavaa,
hämmästyttäviä tilaisuuksia. Unohdin mainita, että maailma hajoaa ja ihmiset
tulevat hulluksi enemmän kuin koskaan ennen. Kyllä. Kyllä, se kaikki on täällä.
Ja kiitos tiedän, luojan kiitos, että te, Jumala, olette riittävän oivaltava,
riittävän viisas tietääksenne, että voitte tulla tänne ja kuulla itseänne, mitä
täsmälleen teemme täällä. Voitte tulla tänne ja – tarvitsen uudessa keskuksessa
todella suuren peilin.
LINDA: Okei, se ei ole ongelma.
ADAMUS: Voitte tulla tänne ja nähdä itsenne minun
kauttani peilissä. (Naurua kun hän pitää peiliä ylhäällä) Dave! Kuvatilaisuus!
Näe itsesi minun kauttani peilissä. (Dave ottaa kuvan) Joo, niin sitä pitää.
Yäk! (Adamus naureskelee) Siis iso peili.
On siis hyvin, hyvin hullua aikaa, hullumpaa kuin
koskaan, tasapainottomampaa kuin koskaan. Ja yksi sivuvaikutus, minkä
tiedostatte, mutta minkä kanssa onneksi teillä ei luultavasti ole ongelmia, on,
että useammista ja useammista ihmisistä tulee järjettömämpiä tällä hetkellä.
Minun ei pitäisi puhua tästä, mutta teen sen joka
tapauksessa (Linda huokaa äänekkäästi). Ne ovat aina hauskoja aiheita. Tällä
planeetalla on epidemia, että ihmiset käyttävät ahdistus- ja masennuslääkkeitä.
Ja voitaisiin sanoa, että kenties se on tarkoituksenmukaista, koska hyvin monet
ihmiset ovat tulossa järjettömiksi. Niinpä monet ihmiset romahtavat,
luhistuvat. Mutta hassu asia on, että nämä lääkkeet eivät oikeasti auta
pitkässä juoksussa. Kun otatte niitä tilapäisesti, teistä tuntuu toki vähän
paremmalta. Mutta ettekö ole kuulleet mainosten televisiossa ja radioissa
sanovan: "Muuten, jos masennuslääkkeesi eivät toimi ja sinusta tuntuu
entistä itsetuhoisemmalta, kokeile tätä sen lisäksi." (Naurua) Ihan kuin
toinen lääke tekisi vähemmän itsetuhoiseksi?!! Tuskinpa vaan.
Hypnoosi
Näette ensinnäkin, että olemme siirtymässä pois
älyllisestä aikakaudesta, mikä on kestänyt pitkän, pitkän aikaa. Tämä planeetta
on siirtymässä pois älyllisyydestä. Mutta on hyvin paljon intensiivisyyttä ja
painetta ja ihmiset eivät ymmärrä, mitä heidän ajatuksensa ovat – toisin
sanoen, mistä ajatukset tulevat. He eivät ymmärrä todellista tunnetta ja
todellista ydinolemusta. Niinpä heistä tulee järjettömiä.
Ja seuran lisäämiseksi kurjuudelle – ja tämä on yksi
asia, mitä työstämme tai minkä kanssa leikimme – hypnoosi on yleistä tällä
planeetalla. Se on ikään kuin seksuaalienergiaviruksen* kanssa. Eikä sitä tuotu
koskaan pahalla tavalla. Tavallaan vain tapahtui niin, että mielestä tuli
erittäin hyvä ottamaan ulkopuolelta asioita, jotka eivät kuulu sille, ja
omistamaan ne, mutta se kuitenkin torjui omat todelliset tunteensa ja ns.
todelliset ajatuksensa tunneitsen tai rajoittuneen itsen ajatusten sijasta. Se
on siis tavallaan kummallinen oikku ihmisälyssä, se on tavallaan mahdottomuus –
ajattelu. Se siis ottaa itseensä ajatuksia, jotka eivät kuulu sille. Tämän
vuoksi joillakin teistä on huono päivä. Teillä voi olla esim. pari hyvää
päivää, koska olette omassa energiassanne, mutta sitten jokin napsauttaa teidät
takaisin kaikkeen tuolla ja tunnette sen, koska olette edelleen virittyneet
siihen. Teidät on edelleen tavallaan säädetty siihen ja yhtäkkiä törmäätte.
Ja sitten syytätte siitä itseänne. "Mikä minussa
on vikana? Miksi minulla on huono päivä? Söinkö vääränlaista ruokaa? Enkö
sallinut oikealla tavalla?" – tiedätte nämä – "Olenko huono ihminen
pohjimmiltaan?" Ja kaikkea vastaavaa. Ei, kyse on vain siitä, että käytte
läpi intensiivisyyttä. Silloin vedätte syvään henkeä ja lakkaatte murehtimasta
siitä. Lakkaatte murehtimasta siitä. Olette vain läpikulkumatkalla. Tämä on
vain keikka. Pidätte vain hauskaa, eikö? Häh? (Joku sanoo "kyllä")
Joo, hyvä. (Adamus naureskelee)
Siis rakkaat ystäväni, teillä on kaikkia näitä
tekijöitä ja tämä hypnoosijuttu on hyvin, hyvin vallitsevaa planeetalla tällä
hetkellä, pelottavan vallitsevaa – ei teillä, mutta muilla.
Te ette voi tavallaan mennä takaisin hypnoottiseen
tyveneenne, hypnoottiseen uneenne. Ette voi. Älkää siis pelätkö, että yhtäkkiä
hypnotisoin teidät ja pistän teidät kävelemään ympäri huonetta huutaen kuin
kana. (Vähän naureskelua) Mutta ympäri planeettaa on tämä hypnoottinen vaikutus
ja se tavallaan punoutuu yhteen tai tanssii SES-viruksen ja monien muiden
asioiden kanssa ja se saa aikaan paljon hyvin outoja ja eriskummallisia
kuvioita ja tapahtumia planeetalla tällä hetkellä.
Näette iltauutisissa, jos katselette uutisia, tai kuulette
ystäviltä, kun puhuntaan massamurhaajasta: "Hän näytti niin mukavalta
kaverilta. Olen asunut hänen naapurissaan 20 vuotta enkä olisi koskaan
arvannut." Tiedättehän "Hän (miespuolinen) oli vapaaehtoisena – tai
hän (naispuoleinen), sori, että kiusaan tänään miehiä – hän teki sosiaalityötä
ja sitten yhtäkkiä veti esiin Mossbergin ja pamautti puolet pois jostain."
(Yksi ihminen naureskelee ja sitten Adamus naureskelee) Luultavasti epäsopiva
aika nauraa. (Naurua) Sanonpa vaan! Sanonpa vaan! Luultavasti ei paras aika
nauraa! (Lisää naureskelua) Joo, okei. (Adamus naureskelee, lisää naurua, kun
hän pitää peiliä yleisölle) Joo, näyttää melko hyvältä, häh? Joo, joo, joo.
Hyvä, okei.
Tämä johdattaa minut pieneen draamavälihuomautukseen
tässä. Mitä tapahtui lennolle 370? (Yleisö vastaa "ai jaa") Ei, minä
kysyn teiltä. Te asutte täällä, minä en. Olen vain läpikulkumatkalla. Mitä
tapahtui? Linda, haluaisin kuulla pari teoriaa? Mitä tapahtui? Mitä tapahtui
lennolle 370? Vain eläkää, tarkoitan, vain sanokaa se. Anna palaa. Nouse
seisomaan, kiitos.
DAVID M: Se syöksyi maahan. (Naurua ja joku sanoo
"vau!")
ADAMUS: Itse asiassa se oli hyvä vastaus, kiitos. Ei
mitään galaksienvälistä portaalia?
DAVID M: Ei.
ROBERT: Se ei syöksynyt maahan.
ADAMUS: Ai jaa! Voi teitä kahta! (Paljon naurua) Se
ei syöksynyt maahan, minne se siis laskeutui? (Joku huutaa "ufot")
ROBERT: Toiseen ulottuvuuteen.
ADAMUS: Toiseen ulottuvuuteen. Okei, mahdollista,
hyvin mahdollista. Olen varma, että sen ympärillä on nyt ulottuvuuksienvälistä
toimintaa, kyllä. Se siis vain lentelee toisessa ulott- … niin kuin 24.
ulottuvuudessa? Voi noita lentoemäntäraukkoja. (Naurua) Ei enää ruokaa
tarjottavana ja vessat ovat täynnä. Niin, David.
DAVID S: Crashiltä törmäyksestä. Kyllä, se tosiaan
syöksyi maahan.
ADAMUS: Kyllä, se syöksyi.
DAVID S: Merenpohjaan, pidemmälle etelään mistä
etsitään.
ADAMUS: Kyllä, hyvä.
DAVID S: Ja paras tapa kuvata ongelmaa – lentäjä ei
tehnyt itsemurhaa, vaan sanotaan, että elektronisia ohjausjärjestelmiä harkkeroitiin.
ADAMUS: Hyvä.
DAVID S: Ja mukana on paljon rahaa. Siihen ei voi
päästä nyt. Mutta tämä on kaukokatselun kautta niille, jotka tietävät, mitä
tehdä. Teknisen kaukokatselun.
ADAMUS: Hyvä. Salaliitto, vai pitäisikö sanoa
tahallista? Tahallista – sitäkö sanot, Dave? Tahallista?
DAVID S: Kyllä.
ADAMUS: Okei, hyvä. Vielä yksi.
DAVID S: Tämä on tuolta puolen.
ADAMUS: Tuolta puolen. Vielä yksi.
LINDA: Ai jaa. Carolilla on ajatus. Ai, sitten yksi
Carolin jälkeen. Näin toisen käden nousevan.
ADAMUS: Okei, hyvä.
CAROL: Ufo tuli pelastamaan heidät, koska heillä oli
hydrauliikkaongelmia ja he …
ADAMUS: Ufolla oli?
CAROL: Ufo, Ashtar …
ADAMUS: Ufolla oli hydrauliikkaongelmia?
CAROL: Ei.
ADAMUS: Ai jaa, hyvä …
CAROL: Ei, ei. Se pelasti heidät …
ADAMUS: … koska en ole koskaan ollut
ufossa, missä on hydrauliikkaa. (Vähän naureskelua)
CAROL: Ja vei heidät planeetalle …
ADAMUS: Antakaa heidät takaisin?
CAROL: Heillä on paremmin kuin heillä oli täällä.
ADAMUS: Paremmin! (Adamus naureskelee) Okei, mutta
silti hävytöntä.
CAROL: Hävytöntä!?
ADAMUS: Napata nyt lentokone ja viedä se pois.
CAROL: He syöksyivät maahan. He syöksyivät maahan.
ADAMUS: Joo, joo. Mutta heidän olisi pitänyt
lempeästi vain hivuttaa heidät takaisin, kyllä.
LINDA: Viimeinen vastaus.
ADAMUS: Kyllä.
JIN: Se kävi läpi odottamattoman hullun kokemuksen.
(Vähän naurua)
ADAMUS: Ilmiselvyyden mestari. (Naurua) Uskaltaisin
sanoa, että olet oikeassa.
No niin, väitän, että planeetalla on niin paljon
hypnoosia ja niin monet ihmiset ovat alttiita sille, että jopa naapurin kivaan
kaveriin – sanotaan vaikka lentokoneen perämieheen – olisi voitu istuttaa
hypnoottinen ehdotus – paremman sanan puutteessa – jokin aikaa sitten eikä hän
edes tiennyt sitä. Hän ei edes oivaltanut sitä. Ja yhtäkkiä hän saa signaalin –
se voisi olla vaikka puhelujen muodostama kuvio, jos joku tarkistaisi
puhelintiedot – mikä käynnisti toiminnan, mihin ei olisi koskaan muuten
normaalisti ryhdytty. Mutta yhtäkkiä hän huomaa olevansa hypnoositranssissa ja
tekevänsä asioita, joita hän ei edes tiedosta, ja hän toimii kuin robotti.
Muuttaa ja manipuloi lentoreittiä ja poistaa ilmanpaineen koko matkustamosta,
jottei kukaan voi valittaa – jos tiedätte, mitä tarkoitan. Ja ottaa sitten pois
maskinsa tapettuaan työtoverinsa ja antaa vain mennä.
Miksi? Miksi joku tekisi niin? Miksi? Miksi joku
istuttaisi tietokoneeseenne viruksen? Miksi joku tuhoaisi kovalevynne? Koska
hän pystyy siihen, vaikkei hän saisi senttiäkään siitä. Hyvin, hyvin
kummallista energiaa. Miksi? Koska hän halusi nähdä, toimisiko se, ja se toimi.
Ja se toimi.
Eikä se ole ainoa tapaus. Jos palatte lukemaan
erityisesti viimeisten kolmen, neljän vuoden massamurhaajista tai ihmisten
hulluista teoista, kun poliisi yrittää palata taaksepäin keksiäkseen, mitä
tapahtui. Ja mukana on psykiatreja ja psykologeja ja he keksivät kaikkia
järjettömiä teorioitaan siitä. Mutta todellisuudessa on tätä hypnoosia. Ja
sanon teille taas, ettei teidän tarvitse huolehtia olemisestanne sellainen,
joka toteuttaa jonkin hullun teon tai joka on jonkin hullun teon uhri. Olette
poissa siitä energiasta. Mutta sitä tapahtuu enemmän ja enemmän tällä
planeetalla. Se on kuin kauko-ohjattavan lentokoneen lähettämistä, mutta tämä
sattuu olemaan ihminen – muuten hyvä ihminen, kenties kirkossa käyvä ihminen –
ja sitä tulee enemmän ja enemmän.
Olemme kummallisella reunalla mielen kanssa tällä
planeetalla ja vaaditaan nyt muutamaa ihmistä, ihmisryhmää, joka ymmärtää
mielen mekanismeja – enkä puhu nyt siitä, miten nesteet toimivat, tai
sähkömagneettitasapainosta ja kaikesta muusta. Puhun siitä, mikä mieli oikeasti
on, sen esittämästä roolista ja vielä enemmän siitä, mikä ajatus on.
Itse asiassa hyvin yksinkertaisen perusymmärryksen
myötä siitä, mikä ajatus on, voitte mennä tuon ajatuksen yli. Voitte päästä
pois tästä ajatusansasta. Voitte päästä pois tuosta rajoittuneesta ja
tunteellisesta ihmisajatusitsestä. Se muuttaa yleisesti planeetan ja
tietoisuuden dynamiikkaa, mutta ennen kaikkea teillä on hauskaa sen kanssa. Ja sitten
alatte ymmärtää, että olette vain läpikulkumatkalla. Ette ole jumissa täällä.
Ajatteleminen
Puhutaanpa siis hetki ajattelusta. Tiedätte, että
olen puhunut siitä paljon menneisyydessä. Olen käyttänyt sanaa
"mieli". Itse asiassa mieli, aivot ovat erittäin tarpeellinen osa.
Kun alussa aloitte tulla tälle planeetalle ja ottaa fyysisen muodon, oli
erittäin vaikeaa pysyä täällä, pysyä tasapainossa. Valo-olento yritti tavallaan
olla fyysinen olento. Mieli oli ikään kuin yhdysosa, joka salli teidän pysyä tasapainossa
täällä.
Mieltä käytettiin biologian ymmärtämiseen, itse
asiassa sen ohjaamiseen. Se oli sen ensimmäinen tarkoitus – ohjata biologiaa
tämän asian läpi, mitä kutsumme "anayatroniksi". Se oli siis
periaatteessa integroimassa valoitsen biologiaan.
Seuraavaksi sitä käytettiin yksinkertaisena muistina
ja yksinkertaisessa ajan ja paikan suhteessa. Todellinen valokeho ei oikeasti
ymmärrä aikaa ja paikkaa. Se ei halua. Se ei sopeudu hyvin aikaan ja paikkaan.
Niinpä se on kuin suuri ja pöyheä ajelehtiva asia. Oli siis erittäin vaikeaa
pysyä ruumiillistuneena tänne. Mutta tämän mieleksi kutsutun yhteyslaitteen
avulla se pystyttiin tekemään.
Mieli antoi myös tähän ulottuvuuteen erottelukyvyn,
mitä jumalaisella älykkyydellä ei oikeastaan ollut. Fyysinen todellisuus ei
ollut tuttu jumalaiselle älykkyydelle ja siksi sillä oli hyvin vähän
erottelukykyä siitä.
Mutta te olette sielun ihmisedustajana, joka on
käynyt läpi kaikki elämät, oppineet paljon erottelukykyä tällä planeetalla. En
puhu välttämättä arvostelukyvystä – teillä on sitäkin – vaan erottelukyvystä.
Älä laita kättä kuumalle liedelle, se palaa. Se on hyvin yksinkertaista
peruserottelua. Älä kävele jyrkänteenreunan yli, sinulla ei ole siipiä niin
kuin linnuilla. Siis opitte näitä asioita matkan varrella ja mieli palvelee
hyvin upeaa tarkoitusta tässä.
Mielen kautta myös … Niin paljon kuin mieli olikin
alussa yhteyslaite valokehonne tulemiselle fyysisyyteen, mielenne on myös
oleellinen osa todellisen valokehon päästämissä sisään. Sitä käytettiin säätämään
valokehoa menneisyydessä, mutta nyt se sallii tuon valokehon. Ja mielestä on
tullut hyvä kemiallisissa, sähkömagneettisissa ja joissain muissa
energiasykkeissä, jotka tietävät, miten pidetään tasapaino. Niinpä suuri osa
valokehostanne tulee sisään itse asiassa aivomekanismin kautta. Mennemme siihen
myöhimmin yksityiskohtaisemmin. Sitä tapahtuu nyt joka tapauksessa.
Siis mieli palvelee erittäin hyvää tarkoitusta, mutta
matkan varrella mielellä, itsellä, muilla dynamiikoilla oli näitä ns. ajatuksia
ja noista ajatuksista on tullut todella rajoittavia.
Ajatukset olivat tavallaan minitietoisuus tai
rajoittunut tietoisuus, mikä tuli aivojen ja tämän todellisuuden yhdistelmästä,
mutta ne alkoivat myös uskoa rajoittuneisuuteen. Voitaisiin siis sanoa, että
sielu ruumiillisti osan itsestään, säteen itsestään, tähän fyysiseen
todellisuuteen, otti kehon, otti aivot ja sitten pieraisi ja ne ovat ajatuksia.
(Naurua) Ja se on itse asiassa melko totta.
Se keksi ajatuksen. Ajatus oli rajoittunut. Ajatus
perustui moniin uskomuksiin, rajoituksiin, pelkoihin ja vastaaviin asioihin.
Ihmisistä on tullut siis ajatusolentoja.
Mielen ja sen tietojen ja ajatuksen välillä on eroa.
Ajatuksessa on usein tuomitsemista, rajoittamista, pelkoa ja ahdistusta ja
jonkin ajan kuluttua, monien peräkkäisten ajatusten jälkeen – mikä ei ole
oikeasti älykkyyttä, ne eivät ole korkeaa tietoisuutta – ne ovat kuin pieniä
pieruja matkan varrella. Tämä on paras tapa, millä voin kuvata sitä – pieniä
kuplia. Näitä pieniä ajatuksia tulee ulos, mutta sillä tavalla peräkkäin tai
sarjassa, että melko pian alatte uskoa ajatuksiin ja siihen, että olette yhtä
kuin nuo ajatukset. Ja melko pian ajatukset alkavat hallita, ne alkavat
kontrolloida, ne alkavat pyörittää show'ta.
Väitän, että nämä ajatukset ovat itse aisassa
jokseenkin yhtä arvokkaita kuin pieru ja ne ovat jokseenkin yhtä
näkemyksellisiä. (Vähän naureskelua) Se on totta ja ne tulevat hyvin väärästä
paikasta. Ne tulevat tavallaan hyvin toden tiedon väärästä tulkinnasta. Ja tuo
tosi data on, että olette tällä planeetalla ja jos laitatte käden liedelle, se
palaa, ja jos iskette jotakuta kasvoihin, hän luultavasti iskee takaisin tai
haastaa teidät oikeuteen. Ennen iskettiin takaisin, mutta nyt hankitte
lakimiehen ja haastatte oikeuteen.
Niinpä teillä on kokonainen sarja ajatuksia nyt ja
uskotte niihin ja sitten lähetätte taas uuden ajatuksen yrittäen kontrolloida
kaikkia näitä muita ajatuksia, joista ette pidä. Mutta se vain yhdistyy noihin
muihin ajatuksiin, joista ette pidä, ja tulee vielä lisää ajatuksia, joista
ette pidä. Ja sitten ajattelette: "No, miten pääsen pois kaikista näistä
ajatuksista?" ja teiltä tulee taas tuollainen pieru ja se liittyy yhteen
muiden haisevien ajatusten kanssa. Ja sitten epätoivoisesti sanotte: "Miten
pääsen ulos? Mitä teen? En tiedä enää, mitä ajatella" ja silloin ihmisestä
tulee hullu. Se alkaa tehdä hyvin eriskummallisia asioita.
Koska väitän myös, että ajatukset ottavat elämän pois
elämästä. Ne oikeasti ottavat. Ne ovat asioita, joista neuvottelette itsenne kanssa.
Ajatus neuvottelee toisen kanssa, niin kuin ilmavaivat neuvottelisivat toisten
ilmavaivojen kanssa ja ne molemmat haisevat. Olen pahoillani, että olen … Ne
molemmat haisevat. (Vähän naureskelua) En nimittäin neuvottele Cauldren tai
itseni kanssa. Sanon vain pierua pieruksi. (Vähän kikatusta) Tämä on henkinen
tilaisuus – teille jotka katselette vasta ensimmäistä kertaa … (Naurua, joku
sanoo "se on ilmavaiva") Se on ilmavaiva. Kyllä, kyllä. Se on
ilmavaiva. Hyvä. (Lisää naureskelua)
Teillä on siis ajatuksia, jotka yrittävät neuvotella
ja kontrolloida toisia ajatuksia ja tunnetaanpa sitä hetki. Tunnetaan
ajatuksia. Mistä ne ovat peräisin?
Miksi ihmeessä kukaan ei koskaan esitä sitä
kysymystä: "Mistä ajatukset tulevat?" Yritetään jäljittää ajatus. Sanotaan,
että teillä on nyt ajatus, että haluatte lähteä täältä nopeasti. (Vähän
naureskelua) Sanotaan, että teillä on ajatus, tunteellinen ajatus. Kaikilla
teistä on ollut useita niitä päivässä – tunteellinen ajatus, tunne itsestänne,
tunteellinen ajatus toisesta ihmisestä tai tunteellinen ajatus, kun sanon:
"Pitäkää hauskaa, kun palaatte maanantaina töihin koppiinne." Oi!
(Adamus naureskelee) Hyvin tunteellinen ajatus.
Mistä nämä siis tulevat? Miksi ihmeessä kukaan ei
koskaan katso ja sano: "Mistä ne tulevat?" No, tiedemiehet sanovat
niiden tulevan aivoistanne. Ei, itse asiassa ne eivät tule. Ne eivät tule
aivoistanne. Aivoilla ei ole lainkaan tunteellisia ajatuksia. Se suoltaa
faktoja ja lukuja. Se vetää esiin historiatietoa, silloin kun tunteellinen ajatus
kutsuu sitä. Mistä nämä ajatukset tulevat? Joo, suuri mysteeri. Suuri mysteeri.
No, monet ihmiset sanovat: "No, se olet sinä.
Sitä sinä olet." Aha! Väitän – ja mestarin pitäisi ymmärtää tämä –
etteivät ne ole teidän. Eivät lainkaan. Ne ovat vain pikku kuplia, joita hyppii
esiin. Ne eivät ole teidän. Ja jos yritätte jäljittää niitä ja löytää jonkin
ajatuksen alkuperän – miten upea kirjan otsikko "ajatuksen alkuperä"
– se on melkein mahdotonta, koska jäljet on peitetty hyvin monien muiden ajatusten
jäljillä. Ja melko pian alatte katsoa jälkiä jälkien päällä ettekä voi koskaan
päästä jokin ajatuksen lähteeseen. Mutta kuitenkin se on siinä, kuitenkin
toimitte sen mukaan, koska uskotte siihen ja luulette, että se olet sinä – eikä
se ole.
Tuo ajatus voi olla myös ryhmäajatus tai
massatietoisuusajatus. Se voi olla ajatus, mikä tulee muilta ihmisiltä ja minkä
vain päästätte ajatuksiinne. Jonkun muun pierut liittyvät yhteen omien
pierujenne kanssa ja sanotte: "Voi kyllä, minun ovat todella pahoja, eikö
vain?" (Muutama naurahdus) No, ei! Itse asiassa ne eivät olleet alun
alkaenkaan teidän. Se oli vain haju tuolla jossain ja hyväksyitte sen
itseksenne.
Ja osoitin aiemmin tuon hypnoosijutun, koska näin
ihmiset ovat alkaneet olla. Näin tietoisuus on alkanut olla. On vain paljon
näiden ajatusten hyväksymistä tai todellisen ymmärryksen puutetta. Ihmiset
sanovat: "No, nämä hullut ajatukset ovat minun" ja he menevät
psykiatrille. Se on kuin menisi suuremman pierun luo ymmärtääkseen omia pikku
pierujaan. (Naurua) Ja psykiatri tai psykologi yrittää auttaa ymmärtämään,
miksi olet hullu, vaikkei hän edes tiedä, mistä ajatukset tulevat. Hän ei
ymmärrä aivoja. Hän ei ymmärrä niiden roolia. Hän ei ymmärrä, mikä ajatus oli
ja miten ajatukset yhdistyivät.
Hän ei ymmärrä sitä tämän planeetan toiminnan
ajatteluperustan vuoksi – että yksilöön voidaan hyvin helposti istuttaa ajatus:
"Hei, laske kone mereen." Se oli perusehdotus. Se ei ollut:
"Mene tappamaan 250 ihmistä." Se oli: "Hei, laske tuo lentokone mereen"
ja se oli hyvin paljolti hypnoottinen ohjelma. Ja voitaisiin sanoa, ettei
puhuttu kuolemasta. Kun ohjelmointia tehtiin, ei puhuttu negatiivista asioista.
Se oli vain: "Laske kone mereen". Ei yhtään erilaista, jos sanoisin:
"Pysäköi autosi kadulle tänään". "Ai, okei. Ai, teen sen."
Käytän tätä nyt esimerkkinä, koska se näyttää
ajatusten vaikutuksen ja voiman – ja niiden taustalla on paljon voimaa. Ja se
osoittaa myös periaatteessa täydellisen ymmärryksen puutteen siitä, mistä
ajatukset tulevat, miten ihmiset toimivat niiden perusteella ja miten ne
vaikuttavat yhteiskuntaan.
Ei ole paha asia, että on ajatuksia, ja teillä on
niitä myös mestarina. Mutta alatte erottaa, mitkä ovat oikeasti omia
ajatuksianne ja mistä ne ovat peräisin. Ovatko ne peräisin aidosta "minä
olen" –olemuksesta. Vai ovatko ne peräisin jostain yhteisötietoisuuden
sakokaivosta?
Ne eivät ole teidän. Ne eivät ole teidän ja tämä on
suurin haasteeni, kun työskentelen teidän kanssanne – auttaa teitä ymmärtämään,
että nuo ajatukset eivät ole teidän. Kuvitelkaa ne pieniksi haiseviksi
kupliksi, joita tulee ulos teistä. Ja kun yritätte vaikuttaa niihin ja
kontrolloida niitä toisella haisevalla kuplalla, se ei toimi. Se vain pahentaa
tilannetta, kunnes se uuvuttaa teidät, kunnes se hajottaa teidät. Ja sitten
joko saatte henkisen ilmestyksen tai teidät laitetaan hullujenhuoneeseen.
(Vähän kikatusta) Se on jokseenkin näin yksinkertaista – toinen tai toinen.
Kenties siinä ei ole paljon eroa, mutta ainakin toisessa todella elätte.
Kysymys on, kummassa. (Adamus naureskelee) Nyt voitte nauraa. Se oli hauskaa.
(Vähän naureskelua)
Siis ajatukset. Ajatukset ovat suurinta huijausta.
Mestarini, opettajani, ystäväni, jos pyydän teitä jotain opettamaan toisille,
niin se on, että ajatukset ovat todella petollisia. Ne eivät ole teidän ja kun
opetatte oppilaitanne, saatte heidät, autatte heitä – ette pakota heitä –
ymmärtämään, että ne eivät ole heidän, elleivät he halua niiden olevan. Mutta
se aiheuttaa kaikenlaista helvettiä, mistä murtautua ulos, koska he sanovat:
"En tiedä, mitkä ajatukset. En tiedä, haluanko sen olevan oma
ajatukseni." Ja sitten he saavat uuden ajatuspierun yrittäessään ymmärtää,
onko tuo ajatus heidän vai ei – ja näette tässä pulman. Näette pulman.
Erillisyyden harha
Aion nyt hypätä seuraavaan aiheeseen, mikä liittyy
tähän ja mikä on kaikkein suurin harha, ja se on erillisyys. Erillisyys.
Teillä on harhakuva, että olette erillään
korkeammasta itsestänne, koska teille on kerrottu niin, koska teillä on ollut
ajatuksia, haisevia ajatuksia. Teillä on harhakuva, että olette erillään
Jumalasta, olette erillään muista ulottuvuuksista, kun tosiasiassa te ette ole.
Ei ole mitään eroa sen Edithin joka istuu tällä ajatellen itseään ihmisenä, ja
se Edithin välillä, joka on ehdottoman jumalainen ja integroitunut, kokonainen.
Ei mitään eroa. Kyse on erillisyysharhasta.
Teille monille opetettiin pienenä se harha, että on
Jumala – josta en kovasti välitä – ja olet sinä. Ja sitten kiinnostuttuanne new
agesta ostitte sen harhan, että on korkeampi itse ja sitten on pikkusinä, on
suuria enkeleitä ja henkioppaita ja olet sinä. Erillisyyttä, erillisyyttä,
erillisyyttä, lokerointia lokeroinnin sisällä. Ja se on harhakuva, minkä
ajatuksenne ovat uskoneet, koska ne tavallaan pitävät siitä. Ne tavallaan
pitävät kaikista näistä lokeroista. Se auttaa niitä saamaan lisää ajatuksia ja
näitä lokeroita, näitä harhoja – ja sitä ne vain ovat. Ne eivät ole todellisia.
Ei ole oikeita muureja. Ei ole eroa nykyulottuvuutenne ja muiden ulottuvuuksien
välillä.
Ajatelkaa sitä. Erillisyys – maskuliininen ja
feminiininen, hyvä ja paha, valkoinen ja musta, hollantilainen ja
espanjalainen, kaikkia näitä – erillisyyttä erillisyyden perään.
Pyydän teitä tuntemaan – ei ajattelemaan, vaan
tuntemaan – kaikkea erillisyyttä, minkä olette omaksuneet luonnollisesti.
Omaksuitte ikäerillisyyden, melkein kaiken erillisyyden – terveys – ja se
jatkuu ja jatkuu. Ja jos voitte kuvitella sen energiamatriisin, mikä nyt on
luotu, ne kaikki energiakuviot, erillisyys luo jatkuvasti jaottelua jaottelun
perään, ja sitten kun yritätte löytää tienne tästä suosta takaisin
yksinkertaisuutenne, kauneuteenne, teillä on niin monia erillisyyksiä – se on
kuin suuri sokkelo, missä on umpikujia – että annatte vain periksi. Ponnistatte
vähän ja sitten tulee jokin ajatus, mikä saa teidät tekemään myönnytyksen ja
sanomaan: "En vain pysty siihen. Se on liian monimutkaista. Odotan vain
…" – mitä se onkin, seuraavaa kirjaa, seuraavaa mestaria, seuraavaa mitä
ikinä tuleekin – eikä sitä tule. Sitä odotellessa omaksutte lisää erillisyystekijöitä.
Fakta on, että nämä erillisyydet ovat vain harhaa,
mikä alkaa teidän ja Jumalan, teidän ja korkeamman itsenne erillisyydestä.
Käytän kanssanne termiä "rajoittunut
itsenne" tai "rajoittunut tunneitsenne" versus "vapaa
itsenne", koska teissä on osa, joka istuu täällä nyt, Sart, ja se on vapaa
itse. Se on jo paikalla. Se ei ole jossain tuolla. Se ei ole minkään salamuurin
takana. Se on aivan siinä. Mutta harha, ajatuksilla vahvistettuna, on niin
voimakasta, että omaksutte sen. Omaksutte sen.
Ja voitaisiin sanoa, että on melkein, ajattelun
perustasta lähtien, ajatusten ollessa näitä pieniä … Ajatukset ovat
rajoittuneita, tuomitsevia, vääristyneitä todellisuuksia ja alatte laittaa sen
… (Linda antaa hänelle juotavaa) Kiitos. Alatte laittaa kaikkia näitä ajatuksia
erillisyyden rinnalle ja on melkein käsittämätöntä, miten pääsette ulos. Siinä
kohtaa ihmisistä tulee hulluja – "Miten pääsen ulos?"
Siinä kohtaa sanon "sallikaa". Sallikaa.
Salliminen
Salliminen on … Jotkut ovat sanoneet, että se on
ylipelkistämistä, ja minä sanon: "Ylistäkää herraa". Olette oikeassa,
olette oikeassa. Se on ylipelkistämistä ja sitä vaaditaan, koska on niitä,
jotka haluavat edelleen pitää ajatuksia, pieniä pierukuplia, jahdata toisia
ajatuksia, ajaa niitä yhteen, kerätä niitä, kontrolloida niitä ja sitten tulee
vain lisää sotkua – lisää ajattelua ja lisää erillisyyttä.
Mitä tehdä? Mitä tehdä?
Vetäkää syvään henkeä ja sallikaa.
Sallitte itsenne. Sallitte luontaisen prosessin,
missä periaatteessa irrotetaan kaikki ajatukset, jotka ovat linkittyneet yhteen
luomaan kummallisen siteen toistensa kanssa, mutta kuitenkin luomaan valtavan
verhon tai valtavan harhan. Ne – ajatuksenne – eivät voi olla yhteydessä
toimimattomalla tavallaan, sitten kun aloitatte sallimisen.
Siis yhtäkkiä nämä siteet … Kyse ei ole vain
siteistä, vaan nämä ajatukset linkittyvät toisiinsa tavallaan kun molekyylin
atomit. Ne linkittyvät toisiinsa, ne liimautuvat toisiinsa ja sitten tulee
ajatus ja ottaa haltuunsa koko pienten yhteenliimautuneiden ajatusten ryhmän ja
ympäröi sen, nielaisee sen. Ja sitten tulee uusi ajatus ja se nielaisee kaikki
nuo ajatukset.
Salliminen on periaatteessa liuotin sille liimalle,
joka on kiinnittänyt yhteen paljon ajatuksia. Se alkaa irrottaa niitä.
Tuo liima oli se uskomus, että tämä on todellista, ja
sitten kun alatte sallia, liima alkaa hajota. Teidän ei tarvitse tehdä mitään.
Älkää menkö sinne pienten kuurausharjojen ja ruiskukannujen kanssa ja yrittäkö
… Eksytte niin ajatuksiinne, että ne kirjaimellisesti imevät teidät sisäänsä.
Mitä siis teette? Rentoudutte. Teidän ei tarvitse
edes tarttua itse ajatuksiin. Teidän ei tarvitse ajatella ajatuksianne, koska
se ei ole kovin hyvä asia. Vedätte syvään henkeä ja sallitte.
Mitä sallitte? Kaiken. Eikä sallimisessa ole neuvottelemista,
koska jos te alatte neuvotella, te ajattelette, ja tuo ajatus sallimisesta –
mikä on itse asiassa hyvin rajoittunutta tuossa kohtaa – menee yhtäkkiä vain
hotkaisemaan muita ajatuksianne. Niinpä vain pysähdytte hetkeksi ja sallitte.
Te ette salli Jumalan tai minun tai enkeleiden. Voitaisiin sanoa, että sallitte
totuuden, ja ainoa totuus olette te.
Olette myös paljon epätotuuksia – itse asiassa
enimmäkseen epätotuuksia – ja se on ok. Se on hyvin ymmärrettävää, koska kun
kuljette tämän käytävän, tämän ulottuvuuden, tämän kokemuksen läpi, keräätte
paljon asioita, jotka eivät ole teidän. Keräätte paljon ajatuksia. Keräätte
tunteita. Keräätte myös kokemuksia, jotka eivät ole oikeasti teidän. Keräätte
paljon kamaa, kun kuljette läpi. Se on osa kokemusta.
Ette halua kulkea läpi niin puhtaana ja
koskemattomana, että te ette oikeastaan koe elämää. Mutta toisaalta, sitten kun
olette valmis sanomaan kaksi asiaa: "Haluan jatkaa läpikulkua. Jäin
tavallaan kiinni, rattaat jäivät tavallaan kiinni saveen. Lähdetään taas
liikkeelle" ja "Haluan elää, koska en halua kulkea läpi, ennen kuin
olen todella elänyt. En halua kulkea tämän paikan läpi, ennen kuin voin sanoa
itselleni: 'Olen elänyt, olen elänyt.'"
Vedätte siis syvään henkeä ja sallitte.
Sillä hetkellä kun sallit – todella sallit – tulet
omaan totuuteesi. Ei universaaliin totuuteen, ei kosmiseen totuuteen, ei
Jumalan totuuteen, ei enkelitotuuteen, vaan omaan totuuteesi. Sen sinä sallit –
sinut.
Tuleeko ajatuksia? Ehdottomasti. Niitä tulee
sanomaan: "Joo, mutta mikä on sinä? Ja mikä on totuus?" (Adamus
"sylkäisee") Lisää pieruja. (Vähän naureskelua) Melkein tein sen
tässä, mutta …
Vedätte siis syvään henkeä ja nauratte ja vain
sallitte, koska läpikulkeminen on luonnollinen prosessi. Elämisen, todellisen
elämisen, kokeminen on luonnollista. Ajatusten irrottaminen, toisin sanoen
harhasta irtipäästäminen, on luonnollista.
Harhakuvaa ei voi rikkoa uudella harhakuvalla ja sitä
hyvin monet ovat yrittäneet menneisyydessä. Sitä kutsumme makyoksi ja sitä
alkaa tapahtua, silloin kun yksilö alkaa tulla omaan mestaruuteensa – paljon
lisäharhakuvia jahtaa toisia harhakuvia. Se on kuin: "Okei, en ole
tyytyväinen näihin harhakuviin, joita minulla on elämässäni, ja ilmentymiin
joita ne luovat. Mitä siis teen? Luon uuden harhan jahtaamaan niitä." Nyt
teillä on vain lisää harhakuvia, lisää pierukuplia pelissä. Sitä te kaikki
teette, kunnes pysähdytte, vedätte syvään henkeä ja sallitte.
Annatte itsenne olla. Ei ole mitään temppuja. Ei ole
mitään manipulointia. Ei ole minkään tekemistä 20 minuuttia päivässä tai mitään
vastaavaa. Ei ole edes työkalua, ystäväni. Työkalu vihjaa, että aiotte mennä
sisään ja alatte manipuloida jotain. Se ei ole työkalu. Se on, kuka oikeasti
olette. Se on siinä.
Nyt ajatuksia tulee sisään ja ne yrittävät puuttua
asiaan ja silloin vain käskette niitä "Turpa kiinni. Olet pieru."
Luulen, että siitä sana "pierupää" tuli. Ajatusaivot ja pierupää –
sama asia. (Joko sanoo "aivopieru") Joo, (Adamus naureskelee)
aivopieru.
Siis vain pysähdytte ja annatte tapahtua
luonnollisen, mikä on sisällänne – ei tuolla, ei tuolla, ei täällä, vaan
sisällänne. Tavallaan melko pelottavaa. Melko kaunista ja yksinkertaista, mutta
melko pelottavaa tavallaan.
Erillisyyshara on niin valtava, että joku on meidän
puolellamme sanonut, että tuo harha on niin voimakas, ettei se voi mennä pois,
ettei sitä voi hajottaa muu kuin jokin valtava ja traumaattinen tapahtuma. Minä
en usko sitä. Itse asiassa se persoona joka sanoi näin, se olento joka sanoi
näin, joutui käymään läpi traumaattisen tapahtuman. Kenties hän omaksui sen.
Mutta teidän ei tarvitse käydä sitä läpi. Teidän elämässänne ei tarvitse
tapahtua valtavaa traumaattista tapahtumaa ymmärtääksenne, että erillisyys on
ehdottomasti harhaa. Teidän ei myöskään tarvitse olla älykkö, filosofi
ymmärtääksenne sen. Se on teidän ytimessänne.
Tiedätte täsmälleen, mitä sanon, kun sanon
erillisyyden olevan vain peliä. Erillisyys on tapa pelata valtavaa peliä.
Tiedätte sen jo. Teette sitä vain tehdäksenne sitä. Mutta yritättekö päästä
eroon tuosta erillisyydestä? Laitatte mielenne työhön ja sanotte: "Olen
ehjä ja kokonainen, olen yksi." Voi, turpa kiinni! Ette oikeasti usko
sitä. Tarkoitan, että te ette usko sitä, koska se on vain uusi ajatusjuttu.
Mutta voitte tuntea sen. Voitte tuntea sen.
Nyt seuraavaan askeleeseen. Teillä on siis ajatuksia.
Ne eivät ole teidän. Haluan teidän todella kuvittelevan sen, tuntevan sen ennen
seuraavaa kokoontumistamme, kun näitä pikku kuplia suolletaan. Olin pyytänyt
Lindalta pientä mannekiinipäätä, jonka murskaamme tänään, muttei hän saanut
sellaista. (Vähän naureskelua) Haluaako kukaan oman päänsä murskattavaksi,
koska … (lisää naurua).
LINDA: Vau, miten selvänäköinen olinkaan, kun en
tehnyt sitä.
ADAMUS: (naureskellen) Joo.
Mutta kuvitelkaa. Kuvitelkaa, kun ajatte autoa tai
teette jotain ja joudutte ajatuslinjalle, ajattelumoodiin ja pikku ajatuksianne
aletaan suoltaa ulos – brummp, brumpp, brumpp, brumpp – eivätkä ne tule
todellakaan aivoistanne.
Itse asiassa puhuin aiemmin ajatusten alkuperästä.
Ajatusten alkuperä on ole aivonne. Jossain kohtaa ne risteävät aivojenne kanssa
ja sitten sanovat: "Aha, katso, nämä tulevat aivoista". Ne eivät
tule. Ne tulevat tästä pienestä paikasta, mikä ei ole fyysisessä kehossanne,
tästä pienestä paikasta sisällänne – tästä pikkuruisesta laatikosta, tästä
pikku kaapista olemuksenne sopukoissa – ja se on rajoittunut tietoisuus. Se on
tavallaan kuin tietoisuusoikku, hassu pikku asia suuremmassa tietoisuudessanne
ja se uskoo rajoituksiin, ja se on todella oikku. Sieltä ajatukset tulevat. Ne
eivät tule mielestä tai sydämestä.
Se on tallaan tietoisuuden karhea reuna, mitä ei ole
koskaan hiottu, kuten muu tietoisuutenne. Niinpä se on edelleen tuo karhea
reuna, mikä ei aivan vielä ymmärrä "minä olen mitä olen". Sanotaan,
että 99% tietoisuudesta ymmärtää sen ja sanoo: "Voi kyllä. Minä olen mitä
olen. Tosi siistii." Mutta teillä on tämä pieni karhea reuna, mikä vaatii
vähän hiomista. Se itse asiassa etsii vain hauskanpitoa ja tuo pikku nurkka
sanoo, että se on rajoittunut, ja se syyttää näitä pikku ajatuksia.
Ajatuspierut
Olen vain utelias. Mitä tapahtuu, jos se syytää
rajoittuneisuusajatuksia, erillisyysajatuksia, ahdistusajatuksia,
yltäkylläisyyden puuteajatuksia ja vain pppbbbbtttt (pieruääntä)?! Vain suoltaa
… (Linda irvistelee) Haluatko sinä tehdä sen? Haluat tehdä sen. Se on … Ah,
kyllä. (Linda kikattaa) Ei tarvitse olla selvänäköinen ymmärtääkseen Lindaa.
Tule nyt. Tule tänne auttamaan minua sen tekemisessä.
LINDA: (nauraen) Eiiiiiiiiiiiiiiii!
ADAMUS: Tule nyt.
LINDA: Eeeeen!
ADAMUS: Tehdään se yhdessä. Tule nyt, tehdään se
yhdessä.
LINDA: En ... !
ADAMUS: Pppppbbbbbttttt! Tuo rajoittunut pikku
tietoisuus tekee sitä. Valmiina?
LINDA: Joo.
LINDA:
Ppppppppppppppbbbbbbbbbbbbbbbbtttttttttttttttttttttttttttt! (Naurua)
ADAMUS: Ystäväni, nuo ovat teidän ajatuksianne. Nuo
ovat teidän ajatuksianne –ppppppbbbbttt, ppppppbbbbbttt – eikä se ole näin
yhtenäistä. Ppbbtt! Ja sitten ei kuulu mitään. Pppppppbbbbttttt! Se on kuin …
ei kun oikeasti. Voitteko tuntea sen? Ne ovat ajatuksianne ja joskus ne
haisevat eivätkä ne ole oikeasti teidän. Mutta nyt niistä on tullut malli.
Niiden tuleminen vain jatkuu.
Olette ajatusmallinnettuja. Haluan teidän todella
tuntevan tätä – miten generoitte ajatuksia. Heräätte aamulla ja tavallisesti
minuutissa tai puolessatoista – ppppbbbbtttt! kummastakin päästä. (Vähän
kikatusta) Se on biologinen asia. Mutta alatte ajatella. Alatte ajatella:
"Mitä teen tänään? Mitä minulla on vastassani? Voi hyvä luoja, uusi päivä.
Voi, heräsin enkä ole vieläkään täysin valaistunut. Yäk, mitä minun on
tehtävä?" Turpa kiinni! (Naurua) Sallikaa! Tiedätte sen. Teette sitä. Minä
näen sen.
Ja sitten hiljennytte hetkeksi. Puuhailette … (Linda
antaa hänelle "turpa kiinni" –painikkeen) Ei, ei, haluan pierupainikkeen.
(Adamus naureskelee)
LINDA: Niitä on helppo löytää!
ADAMUS: Mestarin pierupainikkeen.
LINDA: Se on helppo löytää!
ADAMUS: Ja sitten puuhailette, koska ikään kuin:
"Voi hyvä luoja, olen kyllästynyt näihin ajatuksiin." Mitä siis
teette? Alatte puuhailla – keitätte kahvia, teette juttujanne, menette
internetiin. Mutta sitten noita ajatuksia alkaa tulla. Aamuajatuksia. Taas
kerran – olette saaneet yksityiskohdat pois tieltä, olette saaneet päivänne
alkamaan, joten voitte pysähtyä ja hengittää hetken. Mitä teette? Ajatuspieruja
aletaan taas syytää. Ja sitten kyllästytte siihen, se uuvuttaa teidät ja
sanotte: "Okei, minun on pärjättävä lounaaseen saakka." Ja muuten, se
väsyttää kehonne. Keho ei todellakaan pidä ajatuspieruista. Kehonne sanoo ikään
kuin: "Mitä tapahtuu? Eikö voida vain sallia?" Sallikaa kehon. Se
parantaa itsensä, mutta ei ajatuspierujen tapahtuessa.
Ne ovat siis malleja päivän mittaan. Pahimmat tulevat
usein myöhään illalla, erityisesti juuri ennen nukkumaanmenoa tai ollessanne
sängyssä. Voi, se on vaikea kohta, koska olette vaakatasossa, olette hiljaa ja
silloin niitä voi todella tulla ulos. Ja yritätte päästä uneen, mutta tuo
ajatuspierukone vain pyörii ja ikään kuin: "Voi hyvä luoja."
Mitä siis teette? Joko nousette ylös ja yritätte
puuhailla jotain tai otatte lasin viiniä tai jotkut teistä ottavat unilääkettä
tai mitä tahansa, kunnes uuvutatte itsenne. Oivallatteko, että se on
luultavasti oletustapa ajatusten käsittelemiseen – tunteellisten ajatusten,
rajoittuneiden ajatusten, jotka eivät ole oikeasti teidän – uuvutatte itsenne.
Ja sitten voitte vain rojahtaa sänkyyn. Sitä ei enää tapahdu.
On itse asiassa parempi tapa. Se on salliminen,
salliminen. Se ei ole ajatus. Se on todellinen sinä. Se on todellinen sinä.
Edith, hymyile. Kyllä, näytit hyvin vakavalta siellä
hetken, mmm.
Nyt seuraavaan, hyvin tärkeään edistysaskeleeseen
tänään. Itse asiassa se ei ole lainkaan tärkeä, vaan hauska edistysaskel.
Todellinen mielikuvitus
Tiedätte, miten joskus kun teitä pyydetään kuvittelemaan,
hengitätte ja kuvittelette – kuvitelkaa elämänne kahden vuoden päästä,
kuvitelkaa, missä haluatte asua, kuvitelkaa, kenen kanssa olette. Ja se on
hauskaa – kuvitteleminen. Kuvitelkaa, että olette vapaa joistain rasitteista
elämässänne. Teidän ei tarvitsee tehdä oikeasti työtä. Kuvitelkaa, että kehonne
on uudistunut.
Kaikki tämä on mielenkiintoista tiettyyn pisteeseen
saakka ja muuten, tässä todellinen mestaruus tulee mukaan. Mielenkiintoista
tiettyyn pisteeseen, mutta teillä on siinä ajatuksia mukana. Teillä on
ajatuksia, rajoittuneita ajatuksia, kun ensinnäkin alatte neuvotella ja
sanotte: "No, minulla ei voi olla niin suurta taloa. Minulla ei voi olla
…" Ja ystäväni, kuunnelkaa myös tarkkaan, jos tarvitsette kuvan
mielikuvituksessanne. Kuvan. Siis joku johtaa meditaatiota ja sanoo:
"Kahden vuoden kuluttua elämäsi on vapaa ja …" Nyt ajatuksenne – ei
kovinkaan paljon mielenne, vaan ajatuksenne – alkavat kuvitella, millaiselta
suuri talonne, suuri autonne, suuri työpaikkanne tai mikä tahansa näyttää. Se
on ensisijaisesti visuaalista, noin 85-90% visuaalista, mutta tuotte mukaan
myös vähän kuuloa, vähän ääniaistimusta, silloin tällöin vähän hajuaistimusta
ja tuskin koskaan makua.
Siis mestari ymmärtää, että todellinen mielikuvitus
menee visuaalisen yli. Todellinen mielikuvitus menee aistien yli. Todellinen
mielikuvitus menee niiden tyypillisten rakenteiden yli, joita teillä on ollut.
Haluaisin nyt saada esimerkin tästä ja siitä tulee
mielenkiintoista, kenties haastavaa, koska olette tottuneet saamaan kuvan ja
siitä suuri osa lähtee tai on peräisin tuosta ajattelusta, tuosta
tietoisuutenne karheasta osasta, tietoisuuden epäkypsästä osasta.
Siis teillä on tapana yhdistää tuo ajatus aivoihin,
ihmisaisteihinne ja luoda kuva mielikuvitukseenne. Mutta se on edelleen
rajoittunut. Itse asiassa hyvin rajoittunut. Ja toiseksi, siinä ei ole paljon
intohimoa, koska se on niin laimentunut, vesittynyt ja tukkeutunut, että siihen
mennessä kun tuo kuva tulee esiin – kuvittelette itsellenne täydellisen biologian
– se on hyvin rajoittunut. Siinä on erittäin vähän intohimoa. Se ei elä. Se on
vain kiva pikku kuva aivoissanne.
Ja sitten sitä ei tapahdu ja teillä on ajatus.
Sanotte: "No, en ole kovin hyvä kuvittelemaan enkä ole oikeastaan kovin
hyvä ihminen. Piste. Tiedäthän, en pysty tekemään sitä." Ja niin teillä on
noita ajatuksia, tuo pieni epäkypsä tietoisuus, mikä suoltaa pikku paskaa.
Mennemme siitä yli. Miksi? Ja tässä on miksi. Cauldre sanoo minun tulevan
pitkäveteiseksi. Tuskinpa vain. Olemme noin puolivälissä. (Linda nauraa)
Mestari ymmärtää, että sillä hetkellä kun hän
valitsee sen – naps! – se on siinä. Tobias kutsui sitä eroamispisteeksi. Minä
kutsun sitä vain olemiseksi. Ette ajattele asioita. Jos esimerkiksi haluatte
olla tietyllä ymmärrystasolla, te ette ajattele, miten pääsette tuolle
ymmärrystasolle. Teistä vain tulee se. Te vain olette. En tiedä, miten selittää
sitä muuten kuin sanomalla, että älkää työstäkö sitä. Jos teidän on työstettävä
sitä, te ajattelette ja se on rajoittunutta.
Siis kun teette esimerkiksi "minä olen",
teidän ei tarvitse ponnistella tietänne ihmisestä "minä olen"
–olemukseen. Se on kuin: "Minä olen" – se on siinä. Ei neuvottelua,
ei keskustelua, ei ajattelua. Minä olen.
Kutsun sitä tähtihyppelyksi. Haluatteko päästä kaukaiselle
tähdelle? Olette vain siellä! Ette ajattele, miten pääsette sinne. Ette
ajattele, miten teidän on käytävä läpi kahdeksan ulottuvuustasoa. Pthyi! Se on
luusereille. Te olette vain siellä! (Vähän naureskelua) Te olette vain siellä.
Kiitos (jollekin joka nauroi) Olette vain … Haluaisin nauhoittaa hänen nauruaan
ja sitten soitamme sitä toisinaan. (Lisää naureskelua) Silloin kun kukaan ei
naura, kun sinä et ole täällä – se on tavallaan naururaita, kyllä. Hyvä. (Linda
antaa Jinille mikrofonin) Ja voit antaa meille hyvän naurun ja sitten dubbaamme
sen, sekoitamme tavallaan.
JIN: Sano hyvä vitsi!
ADAMUS: Tota … (Jin nauraa kovaan ääneen, yleisö
nauraa)
Kerroin energeettisen vitsin! Se oli likainen
energeettinen vitsi ja hän tajusi sen! (Kumpikin nauraa ja menee hetken, kun
hengitys tasaantuu, yleisö nauraa) Ai että! Okei. Nauru on niin …
JIN: Tärkeää.
ADAMUS: … kaunista. Se tuo elämää ja siitä tämän
päivän keskustelussa on kyse – jessus, on aika elää. Mutta meidän on puhuttava
siitä, mikä on pidätellyt tätä.
Missä olimmekaan? Puhuimme pieruista. Puhuimme
elämästä. (Joku sanoo "mielikuvituksesta") Puhuimme
mielikuvituksesta.
Mestari menee sen yli. Silloin kun mestari haluaa
olla kaukaisella tähdellä, hän vain on – naps! tuosta vaan. Hän vain on. Kun
mestari haluaa olla yltäkylläinen, hän vain on. Ette pysähdy ajattelemaan,
miten vähän rahaa teillä on nyt, mitä teidän on tehtävä sen toteuttamiseksi.
Valitsette sen. Mutta se ei ole ajatus, koska ajatus yhtäkkiä rajoittaa sitä ja
saastuttaa sen ja antaa teille kaikkea muuta roskaa ja kaikkea muuta. Te vain
olette. Se on siinä. Niin nopeasti mestari tekee asioita.
Fyysinen biologinen terveys – älkää lukeko 18 kirjaa
terveydestä uudessa ajassa, koska ne kaikki kertovat teille jotain erilaista ja
ne ovat täynnä pieruja. Ne ovat kaikki hyvin älyllisiä! Se on vaikein haaste,
mikä minulla on kanssanne – vaikein haasteenne on ajattelu, tai sitten ei.
Lakatkaa ajattelemasta sitä. Lähtekää pois. Älkää ajatelko sitä, koska sillä
hetkellä kun saatte tuon epäkypsän tietoisuuden vääntämään sitä, se on
rajoittunut, se käy läpi … Yäk, sitten se ei toimi.
Tehdäänpä tämä. Saadaan mielikuvituskokemus, mutta
ilman kuvia. Ilman kuvia.
Muistatteko, että kun Cauldre työskenteli Tobiaksen
kanssa – hän on kertonut tämän tarinan – ennen kuin alkoi kanavoida, Tobias
tuli hänen luokseen yhtenä päivänä ja sanoi: "Ei enää sanoja"?
Tietysti Cauldre sanoi: "Kirjoitammeko kirjeitä?" (Muutama naurahdus)
Sai hyvät naurut. (Lisää naurua) Ei enää sanoja, koska sanat liittyvät ajatuksiin
ja ne ovat rajoittuneita eivätkä ihmisen sanat pysty koskaan todella täysin
ilmaisemaan ydinolemusta.
Tobias siis sanoi: "Ei enää sanoja" ja se
oli vaikeaa tälle (Cauldre), mutta hän tajusi sen lopulta, ja hän sanoi
lopulta: "Aha! Se on kaikki siinä. En tarvitse sanoja tunteakseni
sen." Sanoista tulee itse asiassa taakka. Sanat ovat joskus hyödyllisiä,
ne ovat mukava työkalu toisinaan, mutta sanat ovat hyvin rajoittuneita.
Sama koskee mielikuvituksenne kuvia. Kyse on tuon
mielikuvituksen ydinolemuksesta. Kyse on terveen kehon ydinolemuksesta ilman
ajattelua.
Se on ehkä vähän konstikasta, ehkä ei. Kenties olette
todella valmiita menemään tämän visuaalisen puolen yli ydinolemukseen. Siinä on
sen elämä, ydinolemus, energia.
Mielikuvituskokemus
Pyydän himmentämään valoja, kiitos. Vähän
merabhmaista musiikkia, mutta tämä ei ole merabh. Vain vähän kivaa
taustamusiikkia. Miksi? Pidän musiikista.
(Musiikki alkaa)
Miksi? Koska se tavallaan pitää teidät toiminnassa.
(Tauko)
Olette vain läpikulkumatkalla, ystävät. Kuljette vain
läpi tästä upeasta kokemuksesta, mitä nimitetään elämäksi tällä planeetalla.
Täynnä elämää. Ei rajoituksia, vaan elämää.
Elämä on vapautta. Elämä on sen tietämistä, että te
ette jää koskaan jumiin.
Elämä on sen tietämistä, että hyvin monet ajatukset
ja asiat, joiden kanssa olette taistelleet, eivät ole teidän.
Elämä on vapautta antaa tuon sielun, tuon jumaluuden
säteillä sisältänne.
Elämä on sen oivaltamista, ettei mikään toimi teitä
vastaan, ei mikään.
Elämä on sen tietämistä, että erillisyyttä voi olla,
silloin kun haluatte pelata erillisyyspeliä, mutta se voi välittömästi myös
poistua, kun haluatte tuntea taas "minä olen" –olemuksen,
kokonaisuuden.
Elämä mestarina merkitsee, ettei keho ole enää vain
tämä biologinen taakka, että se on teille tapa tuntea ja kokea elämää
sellaisena, kuin se on, ja kaikkea sen aistillisuutta. Tuo kehonne – tiedän,
että joskus ajattelette, että kello käy ja keho lisää ikää, lisää kipua
toisinaan, saa vähemmän joustavuutta.
Haluan teidän kuvittelevan nyt tämän kehonne, tämän
astianne, säteilevän terveenä. Mutta ennen kuin teette sen, älkää käyttäkö
ajattelua. Älkää nähkö kehoanne tai visualisoiko sitä sielunne silmin. Mennään
ydinolemukseen.
Voi, mieli yrittää tuoda ajatuksia. Vetäkää vain
syvään henkeä ja tulkaa kanssani ajattelun tuolle puolen. Tulkaa kanssani
tuntemiseen, ydinolemukseen.
Mitä biologia on? Se on valoa yhdistettynä fyysisiin
hiukkasiin. Se on valoa tuotuna upeaan tiivistymään. Se on valoa tuotuna
elävään, kasvavaan, liikkuvaan organismiin.
Mikä keho on? Se on teille tapa kokea elämää. Se on
biologiaa liikkeessä. Se on valoa liikkeessä. Hyvin hitaalla ja tiivistyneellä
tavalla, mutta se on valoa liikkeessä. Sitä se on.
Teillä on keho. Se ei ole todellisuudessa teidän. Se
on tavallaan mielenkiintoinen tulkinta evoluutiosta, esi-isistänne, vähän
ajatuksistanne, mutta enimmäkseen näistä muista asioista.
Olemme puhuneet aiemmin biologiasta ja parantumisesta
ja olette yrittäneet kuvitella itsenne, nähdä itsenne sielunne silmin
tietynlaisena. Mennään sen yli nyt. Ei laiteta siihen ajattelua. Tunnetaan
tuota ydinolemusta.
Mitä biologia on? Se on valoa liikkeessä hyvin
mielenkiintoisella tavalla. Se vetää puoleensa sellaisia asioita kuin DNA,
molekyylit, kromosomit ja kaikki muu, mutta se on periaatteessa valoa
liikkeessä.
Pyydän teitä tuntemaan sitä. Ei edes kuvaa. Tuntekaa
liikkuvan valon ydinolemusta.
Menkää nyt yli siitäkin kuvasta, minkä saatte
valosta, pyörivästä valosta. Mennään sen yli. Sanotte: "Miten saan sen
pois mielestäni? Miten olen ilman tuota kuvaa? Eikö ole vain pimeyttä, jos ei
ole jotain kuvaa?" Ei, ystäväni, ei ole. Menkää vain sinne. Älkää
ajatelko, miten menette sinne. Menkää vain sinne. Tuolle puolen.
Nimittäin vaan teette sen. Olette siellä. Olette
siellä, tuossa paikassa. Se on ydinolemus. Se on tunne. Se ei ole ajatus.
Se on todellinen sinä.
Kyllä, se on erittäin helppoa. Yhtäkkiä näyttää
siltä, että ajattelu tulee takaisin ja vedätte syvään henkeä. Ja tulette
kanssani taas kerran tuon kuvan yli, tuon ajattelumielikuvituksen yli,
ydinolemukseen. Ydinolemus olet sinä, säteilemässä itseäsi, kokemassa itseäsi
biologian kautta.
Olet vain siinä.
Vetäkää syvään henkeä – ja tunnen vähän ahdistusta.
Olette vain ydinolemuksessa, intohimossa. Intohimo on niin aistillista, että
myös kulkiessanne läpi, voitte osallistua kehonne kautta. Voitte olla osa tätä
kokemusta, tätä ulottuvuutta. Intohimo olla siinä sisällä – ei vain katsota
ulkopuolelta, ei vain pohdiskella elämää maan päällä, kuten joidenkin enkelien
on tehtävä, vaan ollaan siinä.
Tuo intohimo, tuo ydinolemus – se on todellinen
kehonne. Se on siinä.
Se on todellinen kehonne.
Kun pääsette tähän ydinolemukseen, ette tunne tuota
pingotusta päässänne yrityksestä ajatella tai kuvitella. Te vain sallitte sen.
Usein mielikuvitusta työnnetään tai pakotetaan
keinotekoisesti eikä se ole koskaan kovin tehokasta. Pääsette ydinolemukseen
vain antamalla itsenne olla siinä – kehon ydinolemuksessa, ajattelun tuolla
puolen tai kuvan tuolla puolen, intohimossa.
Sinne menemme, ystäväni. Sinne menemme.
Ajattelun tuolle puolen.
Ponnistelun tuolle puolen.
Rajoittuneisuuden tuolle puolen.
Pyydän teitä seuraavina viikkoina leikkimään
ydinolemustanne tuntien. Ei ajattelemaan tietänne sinne. Ei kuvia. No, kuvia
tulee, mutta antakaa itsenne tähtihypellä. Antakaa itsenne mennä kuvien yli,
älyllisten määritelmien yli, ajattelun yli. Sinne olemme menossa, rakkaat
ystäväni.
Kun teemme sen, kun sallitte tämän astian, kun
sallitte "minä olen" –olemuksen tulla tähän todellisuuteen, kuten
sanoin aiemmin, se on kuin suuren pallon laittamista vesiämpäriin ja kamaa
läikkyy joka puolelle – mutta kamaa mitä ei tarvita, paljon vanhoja ajatuksia
ja vanhoja tapoja – tekemään tilaa "minä olen" –olemukselle tähän
todellisuuteen.
Kun alatte ymmärtää, mitä ajatukset oikeasti ovat,
mistä ne tulevat ja miksi ne eivät ole teidän, näette sen itsessänne, mutta
alatte nähdä sen myös toisissa ihmisissä. Näette, miten normaalissa julkisessa
keskustelussa tai tilanteessa näitä ajatuspieruja tulee heiltä ja laskeutuu
teihin, ja siitä tulee melko ärsyttävää. Hyvin ärsyttävää ja vielä
intensiivisempää, koska sitten kun ymmärrätte sen dynamiikan, mitä tapahtuu, on
vaikeampaa olla siinä.
Mutta vedätte syvään henkeä ja oivallatte, että tämä
on vain osa siirtymää, ja oivallatte, että te ette ole jumissa täällä. Olette
vierailija. Olette vain läpikulkumatkalla ja muistatte myös, että …
ADAMUS JA YLEISÖ: … kaikki on hyvin koko
luomakunnassa.
ADAMUS: Kiitos. Pppppppbbbbbbtttttttttt! (Naurua ja
taputuksia)
*Tästä viruksesta puhutaan pitkään
Seksuaalienergiakoulussa (SES).