Crimson Circlen materiaaleja
Löytäminen-sarja
Shoud 8: "Löytäminen 8"
 
Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (Cauldre) (www.crimsoncircle.com)
5.4.2014 Crimson Circlen kuukausitapaaminen
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
 
Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.
 
Tervetuloa, rakas shaumbra. Olen Adamus, vain läpikulkumatkalla, hmm. Vain läpikulkumatkalla tässä ihmismestarien kokoontumisessa, kun he ottavat muutaman tunnin kuussa kokoontuakseen, ollakseen – aah – turvallisessa paikassa.
 
Tiedän, mitä teette, kun olette täällä tilaisuudessani, hmm. Tiedän, mitä teette, kun seuraatte joka kuukausi tätä shoudia.
 
Vedätte syvään henkeä. Rentoudutte. Päästätte irti kaikesta makyosta. Ja sitten tulevina viikkoina otatte taas vähän lisää. Epäilette itseänne. Ajattelette sitä. Ja sitten tulette takaisin ja vapautamme ja päästämme irti taas kerran, koska teillä on tämä sisäinen tieto. Riippumatta siitä, mitä mieli kertoo teille, teillä on tuo sisäinen tieto ja se opastaa teitä. Se tuo teidät tänne ja se tekee teistä todellisen mestarin.
 
Mutta minä olen vain läpikulkumatkalla. Kuljen vain läpi matkallani – kenties uuteen tilaisuuteen Ylösnousseiden mestarien klubilla. Valitsimme uuden viime viikolla. (Muutama "oi" ja "ooo" yleisöstä) Oletteko kateellisia? (Adamus naureskelee) He sanovat oitis "ooo". Kuulitteko, kaverit (katsoen ylöspäin) ja naiset? Kiitos. Ylösnousseiden mestareiden klubissa on itse asiassa enemmän entisiä naisia kuin miehiä. Joo, suurin piirtein sama suhde kuin teillä täällä – noin 70% naismestareita ja 30% miehiä. Siis miehet, olkaa miehiä! (Naurua) Olkaa mestareita.
 
Mutta minä kuljen vain läpi matkallani toiseen ulottuvuuteen, matkallani toiseen kokemukseen. Ei oppitunteja minulle. Olen saanut ne valmiiksi kauan sitten. Olen vain läpikulkumatkalla, koska voin. Olen vain läpikulkumatkalla, koska – aah – se on aistillista, se on kaunista, se on hiton huvittavaa … (Adamus naureskelee) Kerri.
 
KERRI: Sinä olet huvittava.
 
ADAMUS: Kyllä, kyllä. Kuljen vain läpi matkallani tuonne ja matkallani tapaan muita mestareita. "Oh-be-ahn" sanon muutamille aikamatkaajille, muutamille tietoisille aikamatkaajille, joita on. Oh-be-ahn. Oh-be-ahn. Lopultakin saimme tämän kameran. (Adamus naureskelee) Lopultakin.
 
Olen vain läpikulkumatkalla. Mikään ei pidättele minua. Mikään ei pidä minua paikoillaan. Mikään ei saa minua unohtamaan, kuka olen.
 
Ja rakkaat mestariystäväni, samoin pitäisi olla teillä – tietoisuus on vain läpikulkumatkalla. Sitä te kaikki vaan teette. Kuljette vain tämän kokemuksen läpi tällä maaplaneetalla, kuljette vain läpi, kuljette kauniin kokemuksen läpi. Kuljette vain läpi, kun taas useimmilla ihmisillä on se havainto, että he elävät kuin: "Se on tässä" ja sitten he … Voi, Sandra, vähän kahvia ja kermaa, kiitos.
 
SANDRA: Meillä ei ole kermajauhetta, mutta meillä on vuohenmaitoa.
 
ADAMUS: Vuohenmaito käy hyvin. (Vähän naureskelua) Juuri lypsetty. (Adamus naureskelee) Oi, kuten sanoin, olen vain läpikulkumatkalla … läpikulkumatkalla. (Lisää naurua)
 
Vain läpikulkumatkalla ja se on mestarin tietoisuus. Kirjoittaisitko sen ylös, Linda? Mestari on aina läpikulkumatkalla. Ette elä tätä elämää vain kuollaksenne ja mennäksenne taivaaseen tai kiirastuleen, helvettiin – mitä tahansa. Niin ihmistietoisuus ajattelee, se ib on kovasti kallellaan siihen. Teillä on ikään kuin oppitunteja täynnä oleva elämä tällä planeetalla ja sitten kuolette ja se on tavallaan siinä. Ja sitten menette tuohon paikkaan tai ette mihinkään paikkaan.
 
Mestari on vapaa siitä. Mestari on aina läpikulkumatkalla.
 
Palaan tähän myöhemmin keskustelussamme tänään. Haluan teidän vain tuntevan sen ydinolemusta. Olette vain läpikulkumatkalla.
 
On ollut se harha, että se on tässä, että olette jotenkin jumissa täällä. Olette jotenkin eksyneet tähän ulottuvuuteen. Löydätte – toivottavasti päivän lopussa, mutta ehdottomasti seuraavaan kokoontumiseemme mennessä – että olette vain läpikulkumatkalla. Se antaa suuren vapauden, suuren vapauden.
 
SANDRA: Ja siinä on myös chaita.
 
ADAMUS: Chaita. Säästä se Kuthumille. (Naurua) Aa, missä Kuthumi on? Kuthumi on itse asiassa tässä huoneessa, mutta en anna hänen puhua kovin paljon. Hän ottaa aina valokeilan. Kuthumi työskentelee teidän kaikkien kanssa. Kuthumi ilmestyy kaikkiin kokoontumisiin ja hän sanoo nyt, että hän on se hassu tyyppi. (Muutama naurahdus)
 
Kuthumi työskentelee ,minun ja joidenkin muiden kanssa, teidän kanssanne ja suurin haasteemme – ja asia missä Kuthumi on itse asiassa yksi parhaista - on saada teidät pois mielestä. Se on minun suurin haasteeni ja teidän suurin haasteenne. Se on vaikein asia – päästä pois mielestä – koska mieli ei usko, että olette vain läpikulkumatkalla. Se uskoo, että se on tässä. Mieli uskoo omiin ajatuksiinsa ja nuo ajatukset eivät ole totta.
 
Mieli uskoo omiin uskomuksiinsa ja nuo uskomukset eivät ole totta. Pääseminen mielestä aitoon tietämiseen, ydinolemukseen, on kenties vaikein asia jokaiselle ihmiselle, joka on menossa mestaruuteensa. Ja tämän vaikein osa on, silloin kun olette siinä välissä, kun olette edelleen ajatteluorientoitunut.
 
Enkä puhu kovin paljon mielestä tässä. Mieli palvelee itse asiassa tarkoitusta. Se sallii teidän tehdä asioita tässä ulottuvuudessa. Se on tavallaan kuin ulottuvuuskovalevynne eikä se toimi, kun menette toisiin ulottuvuuksiin. Mieli sallii teille biologiassa olemisen ja se koordinoi kaikkea. Se auttaa teitä keplottelemaan ajassa ja tilassa. Ajatukset ovat ongelma.
 
Ja sanoisin, että ajatukset eivät tule yleisesti ottaen mielestä. Ei, ei. Mieli tekee upeaa työtä. Se sallii teidän nähdä silmillä, kuulla korvilla ja ymmärtää asioita. Mieli saastuu ajatuksista ja puhumme siitä tänään. Se on tavallaan teemana.
 
Mutta aloitetaanpa nyt merabhilla ja lopetamme myös sillä. Mutta aloitetaan merabhilla, "vain läpikulkumatkalla" –merabhilla.
 
Merabh on tietysti aikaa, jolloin teidän ei tarvitse tehdä mitään, edes ajatella. Silloin vedätte syvään henkeä ja vain sallitte. Vain sallitte. Mutta tässä merabhissa haluan teidän todella tuntevan, millaista on olla vain läpikulkumatkalla.
 
Vain läpikulkumatkalla
 
(Musiikki alkaa)
 
Se ei merkitse, että te et voi kokea. Itse asiassa se parantaa kokemuksia.
 
Se ei merkitse, ettei ole omistajuuden tunnetta kokemuksiinsa. Ei, on täydellinen omistajuus, mutta hyvin vapaalla ja vapauttavalla tavalla. Voimme himmentää valoja vähän.
 
Vetäkää kunnolla syvään henkeä, kun menemme tähän avaus-merabhiin.
 
Olen vain läpikulkumatkalla.
 
Kokemus tällä planeetalla oli valinta ja oli aina se tietämys, että kerääntymispäivä, yhdistymispäivä olisi täällä. Kuten Kuthumi sanoisi: "Typerä, typerä ihminen, kun murehdit niin paljon, ettei sitä tapahtuisi. Typerä, typerä ihminen, että jäit niin kiinni ajatuksiisi, jäit niin kiinni rajoituksiin, että unohdit olevasi vain läpikulkumatkalla."
 
Kun kuljet läpi, voit nauttia kauneudesta. Voit nauttia itse asiassa siitä, mikä on osoittautunut rajoituksiksi. Voit nauttia uudesta tavasta ymmärtää "minä olen".
 
Olet vain läpikulkumatkalla.
 
Kuljet kuin kauniin metsän läpi. Voit nauttia hetken tuoksuista, näkymistä ja äänistä. Voit olla hetken vuorovaikutuksessa puiden, kauniiden kukkien ja luonnon deevojen kanssa.
 
Mutta olet vain läpikulkumatkalla. Tämä ei ole koti. Tämä ei ole vankila. Tämä ei ole tietenkään testi. Et kilpaile ketään toista vastaan.
 
Olet läpikulkumatkalla pelkän läpikulkemisen vuoksi, vain koska voit tehdä sen.
 
Kuljet läpi sielun loiston vuoksi, jotta se voi nähdä itsensä ja tuntea itsensä uusilla tavoilla.
 
Sinun ei tarvitse läpäistä testiä jatkaaksesi läpikulkemista. Ei ole vaiheita tai askelia. Ei ole todellisuudessa ulottuvuuksia. Ei ole salaisuuksia. Ei ole guruja tai pelastajia.
 
Olet vain läpikulkumatkalla.
 
Voit tanssia, kun kuljet läpi. Voit tanssia. Voit myös leijua. Voit kiiruhtaa, jos haluat, mutta siihen ei ole tarvetta. Voit ottaa myös kaikessa rauhassa. Ota niin kauan aikaa, kuin haluat. Ennemmin tai myöhemmin oivallat, että olet vain läpikulkumatkalla.
 
Kyllä, olet ehkä elänyt monta, monta elämää läpikulkumatkalla. Sinulla on ollut monia rakkauksia, olet itkenyt monia kyyneliä. Sitä ei suunniteltu minkäänlaiseksi testiksi. Se ei tietenkään ollut mitään, minkä määritteli joku toinen olento tai olentoneuvosto tai olentoliitto, eikä kukaan enkeli.
 
Olet vain läpikulkumatkalla.
 
Sitä ei suunniteltu, jotta nähdään, miten vahva olet. Sinun ei tarvitse olla vahva kokeaksesi iloa. Sinun ei tarvitse olla vahva kokeaksesi aistillisuutta, valoa ja pimeyttä. Ei. Sillä ei ole mitään tekemistä vahvuuden tai päättäväisyyden kanssa. Itse asiassa, mestari löytää, että on kyse vain sallimisesta.
 
Läpikulkumatkalla kokemisesta tulee joskus niin syvää, niin rikasta – no, itse asiassa useimmiten – että olet unohtanut, että olit vain läpikulkumatkalla.
 
Toisinaan ajattelit, että oli ikuisuus täällä – ikuisuus onnellisuuteen, ikuisuus täyttymykseen, integroitumiseen. Ei ole. Se on harhaa. Mielenkiintoista harhaa, mikä läpi vain kuljet.
 
Läpikulkumatkalla tapasit paljon muita ihmisiä. Sinusta tuli hyvin yhdistynyt tosiin ihmisiin. Kahlittu tavallaan. Yhteenpunoutunut siinä määrin, että tunsit, ettet ollut enää vapaa vain kulkemaan läpi. Sinulla oli velvollisuuksia ja vastuita kaikille, täyttämättömiä sitoumuksia, tarve huolehtia toisista.
 
Vedä syvään henkeä. Olet vain läpikulkumatkalla ja niin hekin.
 
Kun kuljet tämän maapalloksi kutsutun paikan läpi, voit kokea sen, miten haluat. Voi, tiedän – tiedän, että kaikki näyttää toisinaan toimivan sinua vastaan tai ulkopuolellasi. Mutta ei toimi. Siltä vain näyttää – yksi noista harhoista.
 
Olet vain kulkemassa tämän paikan läpi. Miksi et päättäisi tehdä sitä haluamallasi tavalla ja vain kulkea läpi.
 
Kun kuljet tämän paikan läpi, koskaan ei tuomita, miten teit sen. Kukaan noin 9000 ylösnousseesta mestarista ei koskaan tuomitse, miten nopeasti tai miten hitaasti, miten pimeästi tai miten valoisasti. Jumala tai enkelit tai muut eivät tuomitse. Ne käsittävät, että kuljet vain läpi sellaisesta, mikä on luultavasti yksi vaikeimmista, kauneimmista, haastavimmista ja näkemyksellisimmistä kokemuksista, mikä sieluolennolla koskaan on. Ne käsittävät, että olet vain läpikulkumatkalla. Ne käsittävät, että omaksuit identiteettejä, jotka eivät olleet oikeasti sinun, ajatuksia jotka eivät oikeasti olleet sinun ja asioita joita et valinnut oikeasti, tietoisesti.
 
Sitä ei tuomita, miten kuljet läpi. Vain se on syy juhlaan, että teit sen.
 
Minä, Adamus, sekä Kuthumi ja kaikki muut, jotka ovat olleet täällä kanssanne tänään – teidän mestarien kanssa – pyydämme teitä tuntemaan hetken tätä tietämistä, että olette vain läpikulkumatkalla – poissa mielestä, mielen tuolla puolen. Tanssikaa, jos haluatte. Laulakaa, jos haluatte. Nauttikaa kaikesta, mitä elämällä on tarjottavana, jos haluatte. Mutta olette vain läpikulkumatkalla.
 
Sinä, sielusi, aspektisi – vain läpikulkumatkalla.
 
Jos meillä on teille yksi sana, se on pelkästään "elää". Elää.
 
Kun kuljette läpi, eläkää. Tiedätte täsmälleen, mitä tarkoitan tällä ja miten se soveltuu teihin.
 
Se on yksi asia, mikä on tullut esiin viime aikoina – tullut esiin tunneitsestä – ja melkein törmännyt yhteen sisäisen tietämisen kanssa. Tullut esiin tuosta osastanne, mikä on mestari ja mikä painii sen osanne kanssa, millä on edelleen rajoittuneita ajatuksia.
 
Eläkää.
 
Aah! Tuntekaa sitä, tuon elämisen ydinolemusta. Se kuulostaa kauniilta. Voi, vain eläkää olentona, joka on läpikulkumaalla ja elää intohimoisesti, avoimesti, ennakkoluulottomasti ja häpeämätä. Eläkää.
 
Mutta sitten on tämän elämisen toinen osa. Olette eläneet pienesti. Olette eläneet rajoittuneesti. Olette eläneet pelossa, rajoituksissa, joten teillä on kaksi dynamiikkaa – "elä!" ja sitten "elä?" Eläkää!
 
Voitte tuntea sen. Tiedän, että voitte tuntea sen. Tiedän, että voitte kuvitella sen. Voi, vietän paljon aikaa kanssanne iltaisin, joskus keskellä yötä. Voin tuntea sen. Voin tuntea tuon halun elää. Mutta sitten voin tuntea noiden ajatusten tulevan – "Mutta mitä jos? Kenties en voi. Kenties minun ei pitäisi." Mutta kuitenkin intohimo tulee takaisin – "Elä! Elä!" Sitten tulevat ajatukset – "Mitä se merkitsee? Miten teen sen? Milloin minun pitäisi aloittaa? Miten paljon minun pitäisi työstää sitä?" Ja se on kenties yksi ydinasia, mitä tapahtuu tällä hetkellä. Voitte tuntea sen – "elä!" Voitte tuntea sen.
 
Mutta sitten voitte tuntea myös tuon "elä?" vai kuole. Voitte tuntea, että "ehkä minun pitäisi elää vain pienesti". Ette voi enää. Ette voi. Voitte yrittää. Voi, te yritätte – te yritätte todella hyvin. Saatte "kympin" yrittämisestä. Mutta ette voi elää enää pienesti.
 
Vetäkää kunnolla syvään henkeä. Sytytetään valot ja suljetaan musiikki.
 
Ette voi. Se on todellinen pulma. Se on todellinen pulma. Ja sitä tapahtuu. Puhumme tänään vähän energioista ja kaikesta siitä muusta. Mutta oikeasti ydin on, että teillä on tämä osa, joka sanoo "Elä!" Ja toinen osa kyseenalaistaa sen, toinen osa on itse asiassa vähän tyytyväinen elämään pienesti, eristyneesti. Ette voi enää.
 
Te yritätte. Te työstätte sitä. Te sanotte: "No, elä, mutta jos vain supistan elämistä." Tiedätte, mitä se on. Olemme puhuneet siitä aiemmin tässä samassa huoneessa. Se on neuvottelemista. Neuvottelemista.
 
On nimittäin yksi asia neuvotella toisten kanssa ja se on tarpeeksi paha asia, mutta neuvotella nyt itsensä kanssa? Kuka siinä voittaa? Ei kukaan! Kiitos. Ei kukaan, ei kukaan.
 
Se on yksi noista asioista, mikä on melkein huvittavaa, melkein huvittavaa – että ihminen yrittää neuvotella itsensä kanssa. Siinä ei ole voittajia. On kaksi häviäjää. (Muutama naurahdus) Kolme, jos minut lasketaan. (Lisää naureskelua)
 
Neuvottelette siis elämisestä eikä se toimi enää, koska teillä on maku siitä, mitä eläminen on. Eikä elämisessä ole kyse siitä, ajatko autollasi lujaa, Linda. (Naurua) Se on ehkä sen yksi ilmaisumuoto. Elämisessä ei ole kyse juhlimisesta myöhään yöhön, Edith. (Paljon naurua) Ne ovat kenties ilmaisumuotoja.
 
Eläminen on ydinolemus. Se on tunne. Se on tunne ja olemme koskettaneet sitä vähän merabhissa. Eläkää! Avautukaa! Avatkaa tunteet! Eläkää! Eläkää! Mutta kun sanon sen, kun pyydän teitä kuvittelemaan hetken itsenne todella elämässä, mitä tapahtuu? Te voitte tuntea sen, minä voin tuntea sen. Yhtäkkiä se on kuin: "Oi, eläminen!" Ja sitten "Huh, mutta mitä jos? (Muutama naurahdus) Mitä jos?"
 
Ja (Lindalle) sinun ehkä kannattaa kirjoittaa tämä arkistoihin tulevia viittauksia varten. Mutta ette voi enää neuvotella elämisestä itsenne kanssa. Ette voi. Ja te yritätte, kuten sanoin, ja se sattuu ja sitten lopultakin vain sallitte. Sallitte vain itsenne elää.
 
Olette kulkemassa tämän hämmästyttävän ulottuvuuden ja planeetan läpi.
 
LINDA: "Ei enää" mitä?
 
ADAMUS: Unohdin. Muistaako kukaan? (Vähän naureskelua)
 
LINDA: "Et voi enää neuvotella" kenen kanssa? (Yleisö sanoo "itsesi")
 
ADAMUS: Elämisestä. Et voi enää neuvotella elämisestä itsesi kanssa – ihan sama. Et voi neuvotella siitä enää.
 
Tämä on todellinen pulma ja näette muutaman minuutin kuluttua, miten otatte kaikkia energioita, joita on ympärillä tällä hetkellä maailmassa, ja mitä tapahtuu sisällänne ja brrrff!  Törmäätte yhteen sen kanssa, mitä tapahtuu. Ja hyvä uutinen on, että olette vain läpikulkumatkalla. (Joku sanoo "luojan kiitos") Joo, luojan kiitos. Joo, tai jonkun. Joo.
 
Jumala
 
Itse asiassa se on kummallinen ilmaus – "luojan kiitos". Luulen, että haluaisitte olla vihainen Jumalalle. Häh … eturivi nauraa! (Lisää naurua) No, itse asiassa kaksi eturivissä. (Adamus naureskelee) Joo, "luojan kiitos" mistä? Tästä paskasta?! Tästä yltäkylläisyyden puutteesta? Sairaasta kehosta? Voi, todella kummallinen ilmaus. "Luojan kiitos sain pikku muruseni tänään" (Vähän naureskelua) Kiittäkää itseänne. Eikö Tobias sanonut sitä vuosia sitten? "Kiittäkää itseänne." Luojan kiitos – tämän luojan/jumalan.
 
Jumala on siis hyvin kummallinen asia. Luulen, että haluaisin pitää "Jumala, hitto soikoon sinua" –työpajan. (Linda haukkoo henkeään, naurua ja vähän taputuksia) Häh … ja meillä on tämä uusi studio. Se olisi upea työpaja laitettavaksi internetiin koko maailmalle!
 
LINDA: Just joo! Tehdään se CNN:lle!
 
ADAMUS: Joo, joo, joo.
 
LINDA: Joo, joo! Ja BBC:lle.
 
ADAMUS: Ja hassu asia on …
 
LINDA: Joo!
 
ADAMUS: Tiedättekö mitä, jos me – jos me … sanon "me". (Adamus naureskelee) "Me" teemme tämän. Jos tekisimme tämän ja se on kuin "Jumala, hitto soikoon" ja todella tarkastelisimme Jumalatietoisuutta, rehellisesti ja avoimesti, ilman pelkoa. Nimittäin joskus puhutaan siitä, ettei Jeesuksesta voi sanoa pahoja asioita, ei voi puhua Jeesuksen masturboinnista. (Vähän kikatusta) Mutta me … me puhuimme! Tässä huoneessa! Tässä samassa huoneessa! (Linda roiskuttaa vettä Adamuksen päälle, lisää naurua)
 
Hämmästyttävää tässä on, etten aio reagoida. (Lisää naurua) Ja nyt tulevina vuosina hän miettii, milloin on takaisinmaksun aika. (Naurua) Ja itse asiassa mitä pidemmälle kosto venyy, sitä hauskempaa se on, koska takaisinmaksuun voisi mennä vuosia ja vuosia, joten hän murehtii sitä. Milloin Adamus kostaa minulle? Kerron teille kaikille, kun se tapahtuu. Se voi olla 10 vuoden päästä, mutta se tapahtuu. (Lisää naurua) Ja nyt näyttää siltä, että Cauldre kasteli housunsa!
 
Missä siis olimmekaan? Jumala.
 
EDITH: Missä juhlani ovat?
 
ADAMUS: Missä juhlat ovat? Sinun luonasi tänään, Edith. Sinä ja minä. Unohditko? (Naurua) Okei, olen vain läpikulkumatkalla. Minä vain "Hei, Edith", tiedäthän.
 
Missä siis olimmekaan? Jumala. Ei, vakavasti puhuttuna meidän pitäisi pitää työpaja, ohjelma Jumalasta ja olla todella rehellisiä ja suoria siitä ilman tätä pelkoa, että jotain pahaa tapahtuu – paitsi että saadaan kaikki uskonnolliset fanaatikot peräämme.
 
Mutta useimmat ihmiset – ei, muotoilen sen uudestaan – muutamat ihmiset ymmärtäisivät, jos puhuisimme tästä Jumalaenergiasta. (Hän pitää tauon ärsyyntyneenä märistä vaatteistaan) Anteeksi, minun on vaihdettava vaatekertani. Linda, tee hengittelyä tai jotain. (Vähän naureskelua) Oikeasti. (Adamus kävelee takahuoneeseen)
 
LINDA: Tämä on jo jonkinlainen takaisinmaksuhelvetti. (Lisää naurua) Luulen, että on parempi, että nauramme ja huudamme. Joo, kadun todella.
 
ADAMUS: (takaa) Häh …
 
LINDA: Kadun tekoani jo ja … (naurua)
 
ADAMUS: (takaa) Lindaaaa.
 
LINDA: Tiedän, että kosto on todella helvettiä. (Lisää naureskelua) Jumala vain tietää, miltä se näyttää. Vain Jumala tietää … ja Adamus, joten …
 
ADAMUS: Lindaaaa, Lindaaaa … (Hän tulee takaisin suuren peilin ja Cauldren takin kanssa)
 
LINDA: Voi ei!
 
ADAMUS: Okei.
 
LINDA: Siitä tulee rumaa.
 
ADAMUS: Katso sitten tänne.
 
LINDA: Aa!!! Tiesin sen olevan tulossa! Tiesin sen olevan tulossa!
 
ADAMUS: Käytämme tätä myöhemmin. (Hän laittaa peilin sivuun) Missä siis olimmekaan? Jumala.
 
On hyvin mielenkiintoinen tietoisuus Jumalasta. (Hän ottaa pois märän pikkutakin ja antaa sen Lindalle) Kuivapesuun, kiitos. Kyllä. On … (Hän laittaa päälleen päällystakin) Tämä on elegantimpi. Voi kyllä, kyllä! Kyllä.
 
Missä olimmekaan? Jumala. Useimmat ihmiset olisivat samaa mieltä tästä Jumalajutusta – tämä Jumalajuttu on niin vanha, niin rajoittunut, niin pelottava ... No, kun ajattelette Jumalaa, ette ajattele: "Elä!". Ajattelette: "Pysy poissa Jumalan tutkasta. Pysy pienenä."
 
LINDA: Joo.
 
ADAMUS: Siis kyllä, tehdään se. Laitetaan aikatauluun, että kun uusi studionne avataan, pidämme "Jumala, hitto soikoon" –työpajan. (Linda haukkoo taas henkeään ja vähän naureskelua) Aa, kyllä. Mitä? Me olemme mestareita. Mitä pelättävää meillä on? Me elämme.
 
Näette nyt, että se on neuvottelemista. Tiedämme kaikki sen. Tiedämme kaikki, että ihmisperspektiivi Jumalasta on a) väärä, b) vanha ja c) todella huono. Se ei palvele ketään enää. Ja rikotaan tuo … Pidetään hauskaa sen kanssa. Oletteko valmiita? (Yleisö vastaa "kyllä!") Hyvä, hyvä, hyvä. Linda? (Hän irvistää) Ai jaa! Otetaan tuosta kuva. Ei, tästä tulee upeaa.
 
Nimittäin jotkut hulluimmista asioista, joita olette tehneet viime vuosina, asioista jotka ovat aiheuttaneet teille ruuansulatusvaivoja, päänsärkyä ja ahdistusta – mutta teitte ne silti – ovat osoittautuneet parhaiksi. Tunsitte melkein itsenne työnnettävän niihin – ja teidät työnnettiin (vähän kikatusta). Kun sanottiin, että lähdette tälle hämmästyttävälle matkalle, tiesitte, että se oli tarkoituksenmukaista, mutta sitten tulivat ajatukset. "Kenties minun ei pitäisi. Kenties tämä on liikaa rahaa. Kenties, kenties." Mutta teitte sen ja ettekö ole iloisia siitä, että te ette täysin neuvotelleet sitä pois? Ettekö ole iloisia siitä, että vain teitte sen – oli se sitten irtisanoutuminen työpaikastanne, jonkin muuttaminen elämässänne? On hyvin helppoa joutua ajatusten ja neuvottelujen hetteikköön.
 
Todellinen mestari on vain läpikulkumatkalla ja siksi hän elää ja juhlii. Ja älkää murehtiko siitä, että teette sen väärin tai loukkaatte jotakuta. Joo, te loukkaatte jotakuta, koska te vain … se tapahtuu. Heillä on odotuksia teistä, joita teillä ei pitäisi olla itsellenne, joten se loukkaa heitä vähän. Mutta loppujen lopuksi se auttaa heitä, joo. (Adamus naureskelee) Eivätkö vanhempanne puhuneet tässä?
 
Puhutaanpa vähän energiasta. Siis älkää enää neuvotelko itsenne kanssa ja muistakaa, että olette vain läpikulkumatkalla.
 
Ajankohtaiset energiat
 
Siis mestarit, tässä sitä ollaan, hädin tuskin vähän yli kolme kuukautta tätä vuotta. Hädin tuskin. Eikö tunnu jo vuoden lopulta? (Yleisö on samaa mieltä) Jotkut teistä ovat ajatelleet: "Voi, nyt on varmaan marraskuu, koska …" (Adamus naureskelee) Ei, on huhtikuun alku.
 
Haluaisin pyytää teitä määrittelemään energiat, joita on tällä hetkellä. Miten sanoisitte … mitä energiat ovat maailmanlaajuisesti, laajemmin? Linda mikrofonin kanssa, mitä energiat ovat? Ja Vili, kirjoittaisitko jotain näistä.
 
Mitä energioissa tapahtuu, Pete?
 
PETE: En osaa puhua maailman puolesta, mutta tiedän, mitä minulle tapahtuu.
 
ADAMUS: Hyvä. Mitä tapahtuu?
 
PETE: Minua puserretaan ja se pakottaa minut enemmän sisälleni.
 
ADAMUS: Puserretaan.
 
PETE: Puserretaan.
 
ADAMUS: Joo. Miltä sinusta tuntuu? Tunnetko sen kehossasi? Sattuuko kehoosi?
 
PETE: No, olen nyt keskittyneempi itseeni.
 
ADAMUS: Okei.
 
PETE: Se irrotti paljon aspekteja tai riippuvuuksia. Minusta tuli todella tietoinen, miten paljon elän niissä. Okei. Ja pääsin eroon tuosta matalasta energiasta, kuten sitä nyt kutsutaan. Ei pahasta energiasta tai mitään vastaavaa, vaan matalasta energiasta.
 
ADAMUS: Aivan, aivan. Sinut siis puristetaan itseksesi.
 
PETE: Kyllä.
 
ADAMUS: Se on erittäin hyvä tapa ilmaista se.
 
PETE: Joo.
 
ADAMUS: Joo, joo. Hyvä, hyvä. Ja miltä se tuntuu?
 
PETE: Voi, upealta.
 
ADAMUS: Ai, oikeasti? (Vähän naurua)
 
PETE: Joo. Ei, vakavasti sanottuna, koska se herättää minut sille, kuka oikeasti olen – Lähteelle – ja kiitollisuuteen, että minut on luotu.
 
ADAMUS: Joo. Tuon pusertamisen haittapuoli on, että sinun on tavallaan katsottava itseäsi peilistä.
 
PETE: Aivan. (Adamus tuo peilin hänen eteensä) Joo.
 
ADAMUS: Koska olet vain sinä. Joo, joo.
 
PETE: Siellä minä olen.
 
ADAMUS: Joo.
 
PETE: Joo.
 
ADAMUS: Sinä hymyilet! Voi, se on hyvä asia, se on hyvä asia.
 
PETE: Rakastan sitä!
 
ADAMUS: Hienoa! Hyvä, hyvä. Kiitos, erinomaista.
 
Seuraava. Mitä energioissa tapahtuu? On tärkeää todella ymmärtää sekä sisäiset että ulkoiset energiat, koska tällä hetkellä tapahtuu paljon. Luulen, että Linda mainitsi siitä yhtenä päivänä radio-ohjelmassanne – mitä sanottiinkaan energioista?
 
LINDA: Puhutko siitä Bob Scheifferin jutusta? Ai jaa. On hyvin, hyvin vanha televisio-ohjelma nimeltään "Face the Nation" ja isäntänä on Bob Scheiffer, joka on ollut siinä vuosikymmeniä – tarkoitan, etten voi uskoa, että hän elää edelleen. Ja hän avasi ohjelmansa viime sunnuntaina sanomalla, ettei hän voi muistaa ohjelmansa koko historian aikana, että maailmassa tapahtuu samaan aikaan niin monia merkittäviä asioita, tärkeitä asioita kuin tällä hetkellä.
 
ADAMUS: Totta, niin tapahtuu. Emmekä katso toisella puolella sitä otsikoina ja varsinaisina tapahtumina. Katsomme vain energiatekijää ja energialiikettä. Toisin sanoen, miten paljon energiaa yleensä on ja miten nopeasti se liikkuu.
 
Planeetalla on ollut aikoja, jolloin on ollut paljon energiaa, muttei se oikeastaan liikkunut. Mutta tämä on ennenkuulumaton energiamäärä – ja näin me näemme asiat. Emme näe teitä fyysisinä olentoina, niin kuin te itse näette itsenne. Näemme vain kuin energiapalloja. Katsomme tätä planeettaa energiakokonaisuutena. Voitaisiin sanoa, että siinä on valikoima värejä, tasoja ja sävyjä. Mutta näemme sen vain tavallaan energia- ja toimintakokonaisuutena. Ja kumpaakin on nyt.
 
Niinpä monet teistä ehkä tuntevat sen kirjaimellisesti luissaan – tarkoitan, koska sitä on paljon. Hyvä. Seuraava, kyllä.
 
LINDA: Täällä.
 
ADAMUS: Kyllä, energia. Mitä siinä tapahtuu?
 
JIN: Se repii elämääni. (Hän nauraa)
 
ADAMUS: Joo. Miten?
 
JIN: Sisältä ulos.
 
ADAMUS: Repii elämääsi sisältä ulos. Miten?
 
JIN: No, pääsen eroon roskasta, mitä on sisälläni.
 
ADAMUS: Joo, hyvä. Taisteletko sitä vastaan? Tappeletko?
 
JIN: Joo, olen tehnyt sitä vähän, mutta annoin tavallaan periksi.
 
ADAMUS: Joo, joo.
 
JIN: Ja näin on hyvä.
 
ADAMUS: Joo, hyvä, hyvä. Kiitos. Kun energiat ovat näin intensiivisiä – olemme sanoneet tämän aiemmin – ne voivat murskata teidät, jos vastustatte. Ja nämä energiat – en puhu niiden kuulumisesta millekään tai kenellekään. Se on vain energiaa, mikä on kutsuttu tälle planeetalle nyt. Ja tunnet sen osissanne, niin kuin se musertaisi teidät. Ja sekään mikä oli ennen tavallaan pakopaikka – nukkumaanmeno illalla – ei ole sitä enää. Itse asiassa on kyseenalaista, kumpi on haastavampaa, stressaavampaa – valvetila vai unitila. Toisin sanoen, ei ole paljon pakopaikkaa. Se on siellä.
 
Tunnette sen kuitenkin puristavan teitä. Se voi tulla siihen pisteeseen, että se tuntuu musertavan teidät ja se on itse asiassa tarkoituksenmukaista, tuo yleistunne. Vasta sitten kun alatte taistella sitä vastaan tai neuvotella sen kanssa tai jotain muuta, se sattuu. Mitä siis teette? (Joku sanoo "sallitaan") Hengitätte ja sallitte. Oikeasti. Hengittäkää ja sallikaa. Ehdottomasti.
 
Hyvä. Muutama vielä, rakas Linda. Ole hyvä, energiat tällä hetkellä.
 
SHAUMMBRA 1 (nainen): Helppokäyttöisiä.
 
ADAMUS: Hyvä. Miten se toimi?
 
SHAUMBRA 1: Henkilökohtaisesti ole alkanut sallia asioiden tapahtumisen elämässäni ja valmistaudun lähtemään Peruun.
 
ADAMUS: Hyvä, erinomaista.
 
SHAUMBRA 1: Sairaanhoitajaksi.
 
ADAMUS: Kyllä, erinomaista. Hyvä. Erittäin helppokäyttöisiä, itse asiassa melkein järkyttävän helppokäyttöisiä. Ja taas kerran, näette, että tapahtuu tämä yhdistyminen, energiat tulevat yhteen ja sen myötä mahtavia tilaisuuksia. Tilaisuuksia joita ette luultavasti olisi pystyneet kuvittelemaan tai paremmin sanottuna, ette olisi antaneet itsenne kuvitella aiemmin. Toisin sanoen, olette melko lineaarisia siinä, mitä annatte itsenne kuvitella.
 
Niinpä yhtäkkiä tulee kaikki tämä energia ja voitaisiin sanoa, että se on kuin kaunis energiapeitto tai –pilvi tämän planeetan ympärillä. Ja se on kaikki siinä, kun se ennen oli tavallaan jossain muualla. Ja erityisesti niille jotka tiedostavat sen, se on aivan tässä. Se on aivan tässä.
 
Monet ihmiset kulkevat vain tavallaan sen ohi, tietämättömänä, että sitä on. Heistä vain tuntuu aivoissa hullummalta kuin koskaan. Mutta niille jotka tiedostavat sen, se on niin helppokäyttöistä, että yhtäkkiä kaikki tapahtuu kerralla sen sijaan, että asiat tapahtuvat kivoina portaina ja askelina. Ei ole mitään portaita. Kaikki on vain siinä.
 
Se voi johtaa pieneen pakahtumiseen tällä hetkellä. Vähän kuin suuri vuorovesiaalto (tsunami) tulisi kerralla. Mutta se ei …
 
LINDA: Tarkoitatko, että tulee kuin hulluksi vedestä?
 
ADAMUS: Anteeksi kuinka?
 
LINDA: Kuin hulluksi vedestä?
 
ADAMUS: Kyllä, hulluksi … joo. Ei, se on eri koettelemus … (Vähän naurahduksia ja Adamus naureskelee)
 
Siis kyllä, hyvin helppokäyttöistä. Ja niin paljon voi tapahtua teille elämässänne nyt, että aistitte tämän. Sitä on siinä, mutta sitten on joskus taipumusta perääntyä ja ihmetellä, oletteko valmis siihen, osaatteko käsitellä sitä – tätä kaikkea. Ehdottomasti osaatte, mutta se vaatii paria asiaa – ei neuvottelemista, ei rajoittamista, vain sallimista. Sallimista.
 
Kun sallitte, se on kuin osienne avaamista. Kun sallitte, se on kuin upottaisitte suuren pallon vesialtaaseen, ja kun teette sen, vesi tulee yli äyräiden, koska toitte jotain tuohon tilaan – toitte periaatteessa itsenne tuohon tilaan sallimalla – ja se potkaisee pois muita asioita. Se puhdistaa muita asioita. On siis tavallaan sallimisen jälkivaikutus. Päästään eroon kaikesta roskasta.
 
Voitaisiin sanoa, että perimmiltään – odota vielä (Lindalle) – salliminen tuo koko "sinän" sisään, jumaluutenne, "minä olen" –olemuksen. Perimmiltään se on kaikki, mitä on tässä astiassa, käyttäen analogiana allasta tai suurta vesiämpäriä. Yhtäkkiä sallimisenne siirtää pois kaiken, mikä ei ole sinä, kaiken mikä on vierasta. Teillä tapahtuu siis tällainen mielenkiintoinen ilmiö ja joskus tulee ajatuksia. Sanotte: "Mitä tapahtuu? Miksi nämä asiat ovat?" Se johtuu siitä, että sallitte. Salliminen on nimittäin sallimista. Kyse ei ole siitä, että päästetään vähän sisään ja sitten yritetään ohjata sitä. Sallimisessa tapahtuu sellaista. Se on kuin: "No, sallin, mutta vain vähän, ja sitten yritän ohjata sitä." Voi ei, salliminen on sallimista. Joo, hyvä. Seuraava.
 
SHEEMA: Hei.
 
ADAMUS: Hei.
 
SHEEMA: Minä olen Sheema.
 
ADAMUS: Kyllä. Minä olen Adamus. (Nainen kikattaa) Tapasin Shivan kerran. Et sattumoisin ole sukua?
 
SHEEMA: Voi luoja, en.
 
ADAMUS: Voi luoja, et. (He kumpikin nauravat) Kyllä, hän oli hyvin mukava.
 
SHEEMA: Ei, minä olen.
 
ADAMUS: Ei. Joo, joo, joo.
 
SHEEMA: En tiedä, miten teet sen. Puhut aina juuri siitä, mitä minulle tapahtuu.
 
ADAMUS: Miten teen sen?
 
SHEEMA: En tiedä, mutta …
 
ADAMUS: Eikö se olekin hämmästyttävää? Tiedän … kyllä. Luuletko, että olen selvänäköinen? (Nainen kikattaa) Älä sano sitä, Linda. Tai Garret. (Hän naureskelee) Ei, se on hämmästyttävä asia. Itse asiassa koko selvänäköisyys tai vastaava on hyvin yliarvostettua. Kyse on vain sallimisesta. Menemme siihen vähän ajan kuluttua, kunhan en puhu liikaa tänään. Mutta näytän teille, miten helppoa se periaatteessa on. Mutta se voi olla rankkaa.
 
SHEEMA: Ai, hyvä.
 
ADAMUS: Kyllä. On rankaa.
 
SHEEMA: No, on, koska olen sallinut ja minusta on tuntunut upealta ja mestarilta ja suurelta ja sitten yhtäkkiä heräsin aprillipäivään …
 
ADAMUS: Joo, joo.
 
SHEEMA: … ja se tuntui kamalalta. Se oli kiduttavaa. Minua puserrettiin. Se meni siihen pisteeseen saakka, että eilen en halunnut edes nousta sängystä.
 
ADAMUS: Joo.
 
SHEEMA: En tuntenut toivoa. Se oli …
 
ADAMUS: Nousitko ylös sängystä?
 
SHEEMA: Kyllä, nousin. Se oli kuin kuolema.
 
ADAMUS: Ai jaa. Minä olisin jäänyt sänkyyn.
 
SHEEMA: No, nousin. Nousin ylös ja sitten palasin takaisin.
 
ADAMUS: Aha. Joo, joo.
 
SHEEMA: Sitten nousin ylös! Palasin takaisin! (Hän naureskelee)
 
ADAMUS: Ai jaa. Katso neuvottelemista tässä. "Minun on noustava ylös. Minun on todistettava itselleni." Ja sitten neuvottelet ja se on kuin: "Ei, menen todella takaisin sänkyyn. Mutta minun on noustava ylös ja tehtävä jotain." Pysy sängyssä! Olet vain läpikulkumatkalla. Nimittäin kaiken tämän lopussa sanot: "Olen hyvin iloinen, että jäin sänkyyn tuoksi päiväksi tai viikoksi."
 
SHEEMA: Mutta se oikeasti oli. Se oli kuin kuolema.
 
ADAMUS: Joo, joo.
 
SHEEMA: Tunsin, että jotain sisälläni ikään kuin kuoli. Se oli – luulen, että se oli sitä, kun puhut, että sallittaessa kaikenlaista kamaa tulee ulos.
 
ADAMUS: Niin tulee! Niin tulee!
 
SHEEMA: Sinä tiedät.
 
ADAMUS: Joo, oudoista paikoista toisinaan. (Vähän naureskelua ja nainen kikattaa äänekkäästi)
 
LINDA: Oho!
 
ADAMUS: Puhun ajatuksistasi.
 
SHEEMA: Ainakin se tulee ulos!
 
ADAMUS: Joo. (Adamus naureskelee)
 
SHEEMA: Olen siis iloinen, että olen tässä.
 
ADAMUS: Hyvä, kiitos. Kiitos paljon. Okei, vielä yksi. Energia, mitä tapahtuu?
 
LINDA: Oi-oi. Oi-oi.
 
ADAMUS: Mitä tässä maailmassa tapahtuu?
 
LINDA: Oi-oi.
 
MARTY (MOFO): Se on hyvää. Se on hajanaista.
 
ADAMUS: Hajanaista. Hyvä tapa ilmaista se.
 
MARTY: Ja olet jo puhunut, olemme jo puhuneet siitä, mutta joo, se on hajanaista, koska huiput ovat uskomattoman korkeita nyt ja alhot ovat kuin: "Mistä se oikein tuli?" (Muutama naurahdus)
 
ADAMUS: Joo. Mitä siis tehdä?
 
MARTY: Risteile siitä vaan läpi.
 
ADAMUS: Joo.
 
MARTY: Hengitä, beibi, hengitä.
 
ADAMUS: Joo. Hengitä ja salli. Joo, joo, joo.
 
Kiitos. Hajanaista, intensiivistä, pakahduttavaa, hämmästyttäviä tilaisuuksia. Unohdin mainita, että maailma hajoaa ja ihmiset tulevat hulluksi enemmän kuin koskaan ennen. Kyllä. Kyllä, se kaikki on täällä. Ja kiitos tiedän, luojan kiitos, että te, Jumala, olette riittävän oivaltava, riittävän viisas tietääksenne, että voitte tulla tänne ja kuulla itseänne, mitä täsmälleen teemme täällä. Voitte tulla tänne ja – tarvitsen uudessa keskuksessa todella suuren peilin.
 
LINDA: Okei, se ei ole ongelma.
 
ADAMUS: Voitte tulla tänne ja nähdä itsenne minun kauttani peilissä. (Naurua kun hän pitää peiliä ylhäällä) Dave! Kuvatilaisuus! Näe itsesi minun kauttani peilissä. (Dave ottaa kuvan) Joo, niin sitä pitää. Yäk! (Adamus naureskelee) Siis iso peili.
 
On siis hyvin, hyvin hullua aikaa, hullumpaa kuin koskaan, tasapainottomampaa kuin koskaan. Ja yksi sivuvaikutus, minkä tiedostatte, mutta minkä kanssa onneksi teillä ei luultavasti ole ongelmia, on, että useammista ja useammista ihmisistä tulee järjettömämpiä tällä hetkellä.
 
Minun ei pitäisi puhua tästä, mutta teen sen joka tapauksessa (Linda huokaa äänekkäästi). Ne ovat aina hauskoja aiheita. Tällä planeetalla on epidemia, että ihmiset käyttävät ahdistus- ja masennuslääkkeitä. Ja voitaisiin sanoa, että kenties se on tarkoituksenmukaista, koska hyvin monet ihmiset ovat tulossa järjettömiksi. Niinpä monet ihmiset romahtavat, luhistuvat. Mutta hassu asia on, että nämä lääkkeet eivät oikeasti auta pitkässä juoksussa. Kun otatte niitä tilapäisesti, teistä tuntuu toki vähän paremmalta. Mutta ettekö ole kuulleet mainosten televisiossa ja radioissa sanovan: "Muuten, jos masennuslääkkeesi eivät toimi ja sinusta tuntuu entistä itsetuhoisemmalta, kokeile tätä sen lisäksi." (Naurua) Ihan kuin toinen lääke tekisi vähemmän itsetuhoiseksi?!! Tuskinpa vaan.
 
Hypnoosi
 
Näette ensinnäkin, että olemme siirtymässä pois älyllisestä aikakaudesta, mikä on kestänyt pitkän, pitkän aikaa. Tämä planeetta on siirtymässä pois älyllisyydestä. Mutta on hyvin paljon intensiivisyyttä ja painetta ja ihmiset eivät ymmärrä, mitä heidän ajatuksensa ovat – toisin sanoen, mistä ajatukset tulevat. He eivät ymmärrä todellista tunnetta ja todellista ydinolemusta. Niinpä heistä tulee järjettömiä.
 
Ja seuran lisäämiseksi kurjuudelle – ja tämä on yksi asia, mitä työstämme tai minkä kanssa leikimme – hypnoosi on yleistä tällä planeetalla. Se on ikään kuin seksuaalienergiaviruksen* kanssa. Eikä sitä tuotu koskaan pahalla tavalla. Tavallaan vain tapahtui niin, että mielestä tuli erittäin hyvä ottamaan ulkopuolelta asioita, jotka eivät kuulu sille, ja omistamaan ne, mutta se kuitenkin torjui omat todelliset tunteensa ja ns. todelliset ajatuksensa tunneitsen tai rajoittuneen itsen ajatusten sijasta. Se on siis tavallaan kummallinen oikku ihmisälyssä, se on tavallaan mahdottomuus – ajattelu. Se siis ottaa itseensä ajatuksia, jotka eivät kuulu sille. Tämän vuoksi joillakin teistä on huono päivä. Teillä voi olla esim. pari hyvää päivää, koska olette omassa energiassanne, mutta sitten jokin napsauttaa teidät takaisin kaikkeen tuolla ja tunnette sen, koska olette edelleen virittyneet siihen. Teidät on edelleen tavallaan säädetty siihen ja yhtäkkiä törmäätte.
 
Ja sitten syytätte siitä itseänne. "Mikä minussa on vikana? Miksi minulla on huono päivä? Söinkö vääränlaista ruokaa? Enkö sallinut oikealla tavalla?" – tiedätte nämä – "Olenko huono ihminen pohjimmiltaan?" Ja kaikkea vastaavaa. Ei, kyse on vain siitä, että käytte läpi intensiivisyyttä. Silloin vedätte syvään henkeä ja lakkaatte murehtimasta siitä. Lakkaatte murehtimasta siitä. Olette vain läpikulkumatkalla. Tämä on vain keikka. Pidätte vain hauskaa, eikö? Häh? (Joku sanoo "kyllä") Joo, hyvä. (Adamus naureskelee)
 
Siis rakkaat ystäväni, teillä on kaikkia näitä tekijöitä ja tämä hypnoosijuttu on hyvin, hyvin vallitsevaa planeetalla tällä hetkellä, pelottavan vallitsevaa – ei teillä, mutta muilla.
 
Te ette voi tavallaan mennä takaisin hypnoottiseen tyveneenne, hypnoottiseen uneenne. Ette voi. Älkää siis pelätkö, että yhtäkkiä hypnotisoin teidät ja pistän teidät kävelemään ympäri huonetta huutaen kuin kana. (Vähän naureskelua) Mutta ympäri planeettaa on tämä hypnoottinen vaikutus ja se tavallaan punoutuu yhteen tai tanssii SES-viruksen ja monien muiden asioiden kanssa ja se saa aikaan paljon hyvin outoja ja eriskummallisia kuvioita ja tapahtumia planeetalla tällä hetkellä.
 
Näette iltauutisissa, jos katselette uutisia, tai kuulette ystäviltä, kun puhuntaan massamurhaajasta: "Hän näytti niin mukavalta kaverilta. Olen asunut hänen naapurissaan 20 vuotta enkä olisi koskaan arvannut." Tiedättehän "Hän (miespuolinen) oli vapaaehtoisena – tai hän (naispuoleinen), sori, että kiusaan tänään miehiä – hän teki sosiaalityötä ja sitten yhtäkkiä veti esiin Mossbergin ja pamautti puolet pois jostain." (Yksi ihminen naureskelee ja sitten Adamus naureskelee) Luultavasti epäsopiva aika nauraa. (Naurua) Sanonpa vaan! Sanonpa vaan! Luultavasti ei paras aika nauraa! (Lisää naureskelua) Joo, okei. (Adamus naureskelee, lisää naurua, kun hän pitää peiliä yleisölle) Joo, näyttää melko hyvältä, häh? Joo, joo, joo. Hyvä, okei.
 
Tämä johdattaa minut pieneen draamavälihuomautukseen tässä. Mitä tapahtui lennolle 370? (Yleisö vastaa "ai jaa") Ei, minä kysyn teiltä. Te asutte täällä, minä en. Olen vain läpikulkumatkalla. Mitä tapahtui? Linda, haluaisin kuulla pari teoriaa? Mitä tapahtui? Mitä tapahtui lennolle 370? Vain eläkää, tarkoitan, vain sanokaa se. Anna palaa. Nouse seisomaan, kiitos.
 
DAVID M: Se syöksyi maahan. (Naurua ja joku sanoo "vau!")
 
ADAMUS: Itse asiassa se oli hyvä vastaus, kiitos. Ei mitään galaksienvälistä portaalia?
 
DAVID M: Ei.
 
ROBERT: Se ei syöksynyt maahan.
 
ADAMUS: Ai jaa! Voi teitä kahta! (Paljon naurua) Se ei syöksynyt maahan, minne se siis laskeutui? (Joku huutaa "ufot")
 
ROBERT: Toiseen ulottuvuuteen.
 
ADAMUS: Toiseen ulottuvuuteen. Okei, mahdollista, hyvin mahdollista. Olen varma, että sen ympärillä on nyt ulottuvuuksienvälistä toimintaa, kyllä. Se siis vain lentelee toisessa ulott- … niin kuin 24. ulottuvuudessa? Voi noita lentoemäntäraukkoja. (Naurua) Ei enää ruokaa tarjottavana ja vessat ovat täynnä. Niin, David.
 
DAVID S: Crashiltä törmäyksestä. Kyllä, se tosiaan syöksyi maahan.
 
ADAMUS: Kyllä, se syöksyi.
 
DAVID S: Merenpohjaan, pidemmälle etelään mistä etsitään.
 
ADAMUS: Kyllä, hyvä.
 
DAVID S: Ja paras tapa kuvata ongelmaa – lentäjä ei tehnyt itsemurhaa, vaan sanotaan, että elektronisia ohjausjärjestelmiä harkkeroitiin.
 
ADAMUS: Hyvä.
 
DAVID S: Ja mukana on paljon rahaa. Siihen ei voi päästä nyt. Mutta tämä on kaukokatselun kautta niille, jotka tietävät, mitä tehdä. Teknisen kaukokatselun.
 
ADAMUS: Hyvä. Salaliitto, vai pitäisikö sanoa tahallista? Tahallista – sitäkö sanot, Dave? Tahallista?
 
DAVID S: Kyllä.
 
ADAMUS: Okei, hyvä. Vielä yksi.
 
DAVID S: Tämä on tuolta puolen.
 
ADAMUS: Tuolta puolen. Vielä yksi.
 
LINDA: Ai jaa. Carolilla on ajatus. Ai, sitten yksi Carolin jälkeen. Näin toisen käden nousevan.
 
ADAMUS: Okei, hyvä.
 
CAROL: Ufo tuli pelastamaan heidät, koska heillä oli hydrauliikkaongelmia ja he …
 
ADAMUS: Ufolla oli?
 
CAROL: Ufo, Ashtar …
 
ADAMUS: Ufolla oli hydrauliikkaongelmia?
 
CAROL: Ei.
 
ADAMUS: Ai jaa, hyvä …
 
CAROL: Ei, ei. Se pelasti heidät …
 
ADAMUS: …  koska en ole koskaan ollut ufossa, missä on hydrauliikkaa. (Vähän naureskelua)
 
CAROL: Ja vei heidät planeetalle …
 
ADAMUS: Antakaa heidät takaisin?
 
CAROL: Heillä on paremmin kuin heillä oli täällä.
 
ADAMUS: Paremmin! (Adamus naureskelee) Okei, mutta silti hävytöntä.
 
CAROL: Hävytöntä!?
 
ADAMUS: Napata nyt lentokone ja viedä se pois.
 
CAROL: He syöksyivät maahan. He syöksyivät maahan.
 
ADAMUS: Joo, joo. Mutta heidän olisi pitänyt lempeästi vain hivuttaa heidät takaisin, kyllä.
 
LINDA: Viimeinen vastaus.
 
ADAMUS: Kyllä.
 
JIN: Se kävi läpi odottamattoman hullun kokemuksen. (Vähän naurua)
 
ADAMUS: Ilmiselvyyden mestari. (Naurua) Uskaltaisin sanoa, että olet oikeassa.
 
No niin, väitän, että planeetalla on niin paljon hypnoosia ja niin monet ihmiset ovat alttiita sille, että jopa naapurin kivaan kaveriin – sanotaan vaikka lentokoneen perämieheen – olisi voitu istuttaa hypnoottinen ehdotus – paremman sanan puutteessa – jokin aikaa sitten eikä hän edes tiennyt sitä. Hän ei edes oivaltanut sitä. Ja yhtäkkiä hän saa signaalin – se voisi olla vaikka puhelujen muodostama kuvio, jos joku tarkistaisi puhelintiedot – mikä käynnisti toiminnan, mihin ei olisi koskaan muuten normaalisti ryhdytty. Mutta yhtäkkiä hän huomaa olevansa hypnoositranssissa ja tekevänsä asioita, joita hän ei edes tiedosta, ja hän toimii kuin robotti. Muuttaa ja manipuloi lentoreittiä ja poistaa ilmanpaineen koko matkustamosta, jottei kukaan voi valittaa – jos tiedätte, mitä tarkoitan. Ja ottaa sitten pois maskinsa tapettuaan työtoverinsa ja antaa vain mennä.
 
Miksi? Miksi joku tekisi niin? Miksi? Miksi joku istuttaisi tietokoneeseenne viruksen? Miksi joku tuhoaisi kovalevynne? Koska hän pystyy siihen, vaikkei hän saisi senttiäkään siitä. Hyvin, hyvin kummallista energiaa. Miksi? Koska hän halusi nähdä, toimisiko se, ja se toimi. Ja se toimi.
 
Eikä se ole ainoa tapaus. Jos palatte lukemaan erityisesti viimeisten kolmen, neljän vuoden massamurhaajista tai ihmisten hulluista teoista, kun poliisi yrittää palata taaksepäin keksiäkseen, mitä tapahtui. Ja mukana on psykiatreja ja psykologeja ja he keksivät kaikkia järjettömiä teorioitaan siitä. Mutta todellisuudessa on tätä hypnoosia. Ja sanon teille taas, ettei teidän tarvitse huolehtia olemisestanne sellainen, joka toteuttaa jonkin hullun teon tai joka on jonkin hullun teon uhri. Olette poissa siitä energiasta. Mutta sitä tapahtuu enemmän ja enemmän tällä planeetalla. Se on kuin kauko-ohjattavan lentokoneen lähettämistä, mutta tämä sattuu olemaan ihminen – muuten hyvä ihminen, kenties kirkossa käyvä ihminen – ja sitä tulee enemmän ja enemmän.
 
Olemme kummallisella reunalla mielen kanssa tällä planeetalla ja vaaditaan nyt muutamaa ihmistä, ihmisryhmää, joka ymmärtää mielen mekanismeja – enkä puhu nyt siitä, miten nesteet toimivat, tai sähkömagneettitasapainosta ja kaikesta muusta. Puhun siitä, mikä mieli oikeasti on, sen esittämästä roolista ja vielä enemmän siitä, mikä ajatus on.
 
Itse asiassa hyvin yksinkertaisen perusymmärryksen myötä siitä, mikä ajatus on, voitte mennä tuon ajatuksen yli. Voitte päästä pois tästä ajatusansasta. Voitte päästä pois tuosta rajoittuneesta ja tunteellisesta ihmisajatusitsestä. Se muuttaa yleisesti planeetan ja tietoisuuden dynamiikkaa, mutta ennen kaikkea teillä on hauskaa sen kanssa. Ja sitten alatte ymmärtää, että olette vain läpikulkumatkalla. Ette ole jumissa täällä.
 
Ajatteleminen
 
Puhutaanpa siis hetki ajattelusta. Tiedätte, että olen puhunut siitä paljon menneisyydessä. Olen käyttänyt sanaa "mieli". Itse asiassa mieli, aivot ovat erittäin tarpeellinen osa. Kun alussa aloitte tulla tälle planeetalle ja ottaa fyysisen muodon, oli erittäin vaikeaa pysyä täällä, pysyä tasapainossa. Valo-olento yritti tavallaan olla fyysinen olento. Mieli oli ikään kuin yhdysosa, joka salli teidän pysyä tasapainossa täällä.
 
Mieltä käytettiin biologian ymmärtämiseen, itse asiassa sen ohjaamiseen. Se oli sen ensimmäinen tarkoitus – ohjata biologiaa tämän asian läpi, mitä kutsumme "anayatroniksi". Se oli siis periaatteessa integroimassa valoitsen biologiaan.
 
Seuraavaksi sitä käytettiin yksinkertaisena muistina ja yksinkertaisessa ajan ja paikan suhteessa. Todellinen valokeho ei oikeasti ymmärrä aikaa ja paikkaa. Se ei halua. Se ei sopeudu hyvin aikaan ja paikkaan. Niinpä se on kuin suuri ja pöyheä ajelehtiva asia. Oli siis erittäin vaikeaa pysyä ruumiillistuneena tänne. Mutta tämän mieleksi kutsutun yhteyslaitteen avulla se pystyttiin tekemään.
 
Mieli antoi myös tähän ulottuvuuteen erottelukyvyn, mitä jumalaisella älykkyydellä ei oikeastaan ollut. Fyysinen todellisuus ei ollut tuttu jumalaiselle älykkyydelle ja siksi sillä oli hyvin vähän erottelukykyä siitä.
 
Mutta te olette sielun ihmisedustajana, joka on käynyt läpi kaikki elämät, oppineet paljon erottelukykyä tällä planeetalla. En puhu välttämättä arvostelukyvystä – teillä on sitäkin – vaan erottelukyvystä. Älä laita kättä kuumalle liedelle, se palaa. Se on hyvin yksinkertaista peruserottelua. Älä kävele jyrkänteenreunan yli, sinulla ei ole siipiä niin kuin linnuilla. Siis opitte näitä asioita matkan varrella ja mieli palvelee hyvin upeaa tarkoitusta tässä.
 
Mielen kautta myös … Niin paljon kuin mieli olikin alussa yhteyslaite valokehonne tulemiselle fyysisyyteen, mielenne on myös oleellinen osa todellisen valokehon päästämissä sisään. Sitä käytettiin säätämään valokehoa menneisyydessä, mutta nyt se sallii tuon valokehon. Ja mielestä on tullut hyvä kemiallisissa, sähkömagneettisissa ja joissain muissa energiasykkeissä, jotka tietävät, miten pidetään tasapaino. Niinpä suuri osa valokehostanne tulee sisään itse asiassa aivomekanismin kautta. Mennemme siihen myöhimmin yksityiskohtaisemmin. Sitä tapahtuu nyt joka tapauksessa.
 
Siis mieli palvelee erittäin hyvää tarkoitusta, mutta matkan varrella mielellä, itsellä, muilla dynamiikoilla oli näitä ns. ajatuksia ja noista ajatuksista on tullut todella rajoittavia.
 
Ajatukset olivat tavallaan minitietoisuus tai rajoittunut tietoisuus, mikä tuli aivojen ja tämän todellisuuden yhdistelmästä, mutta ne alkoivat myös uskoa rajoittuneisuuteen. Voitaisiin siis sanoa, että sielu ruumiillisti osan itsestään, säteen itsestään, tähän fyysiseen todellisuuteen, otti kehon, otti aivot ja sitten pieraisi ja ne ovat ajatuksia. (Naurua) Ja se on itse asiassa melko totta.
 
Se keksi ajatuksen. Ajatus oli rajoittunut. Ajatus perustui moniin uskomuksiin, rajoituksiin, pelkoihin ja vastaaviin asioihin. Ihmisistä on tullut siis ajatusolentoja.
 
Mielen ja sen tietojen ja ajatuksen välillä on eroa. Ajatuksessa on usein tuomitsemista, rajoittamista, pelkoa ja ahdistusta ja jonkin ajan kuluttua, monien peräkkäisten ajatusten jälkeen – mikä ei ole oikeasti älykkyyttä, ne eivät ole korkeaa tietoisuutta – ne ovat kuin pieniä pieruja matkan varrella. Tämä on paras tapa, millä voin kuvata sitä – pieniä kuplia. Näitä pieniä ajatuksia tulee ulos, mutta sillä tavalla peräkkäin tai sarjassa, että melko pian alatte uskoa ajatuksiin ja siihen, että olette yhtä kuin nuo ajatukset. Ja melko pian ajatukset alkavat hallita, ne alkavat kontrolloida, ne alkavat pyörittää show'ta.
 
Väitän, että nämä ajatukset ovat itse aisassa jokseenkin yhtä arvokkaita kuin pieru ja ne ovat jokseenkin yhtä näkemyksellisiä. (Vähän naureskelua) Se on totta ja ne tulevat hyvin väärästä paikasta. Ne tulevat tavallaan hyvin toden tiedon väärästä tulkinnasta. Ja tuo tosi data on, että olette tällä planeetalla ja jos laitatte käden liedelle, se palaa, ja jos iskette jotakuta kasvoihin, hän luultavasti iskee takaisin tai haastaa teidät oikeuteen. Ennen iskettiin takaisin, mutta nyt hankitte lakimiehen ja haastatte oikeuteen.
 
Niinpä teillä on kokonainen sarja ajatuksia nyt ja uskotte niihin ja sitten lähetätte taas uuden ajatuksen yrittäen kontrolloida kaikkia näitä muita ajatuksia, joista ette pidä. Mutta se vain yhdistyy noihin muihin ajatuksiin, joista ette pidä, ja tulee vielä lisää ajatuksia, joista ette pidä. Ja sitten ajattelette: "No, miten pääsen pois kaikista näistä ajatuksista?" ja teiltä tulee taas tuollainen pieru ja se liittyy yhteen muiden haisevien ajatusten kanssa. Ja sitten epätoivoisesti sanotte: "Miten pääsen ulos? Mitä teen? En tiedä enää, mitä ajatella" ja silloin ihmisestä tulee hullu. Se alkaa tehdä hyvin eriskummallisia asioita.
 
Koska väitän myös, että ajatukset ottavat elämän pois elämästä. Ne oikeasti ottavat. Ne ovat asioita, joista neuvottelette itsenne kanssa. Ajatus neuvottelee toisen kanssa, niin kuin ilmavaivat neuvottelisivat toisten ilmavaivojen kanssa ja ne molemmat haisevat. Olen pahoillani, että olen … Ne molemmat haisevat. (Vähän naureskelua) En nimittäin neuvottele Cauldren tai itseni kanssa. Sanon vain pierua pieruksi. (Vähän kikatusta) Tämä on henkinen tilaisuus – teille jotka katselette vasta ensimmäistä kertaa … (Naurua, joku sanoo "se on ilmavaiva") Se on ilmavaiva. Kyllä, kyllä. Se on ilmavaiva. Hyvä. (Lisää naureskelua)
 
Teillä on siis ajatuksia, jotka yrittävät neuvotella ja kontrolloida toisia ajatuksia ja tunnetaanpa sitä hetki. Tunnetaan ajatuksia. Mistä ne ovat peräisin?
 
Miksi ihmeessä kukaan ei koskaan esitä sitä kysymystä: "Mistä ajatukset tulevat?" Yritetään jäljittää ajatus. Sanotaan, että teillä on nyt ajatus, että haluatte lähteä täältä nopeasti. (Vähän naureskelua) Sanotaan, että teillä on ajatus, tunteellinen ajatus. Kaikilla teistä on ollut useita niitä päivässä – tunteellinen ajatus, tunne itsestänne, tunteellinen ajatus toisesta ihmisestä tai tunteellinen ajatus, kun sanon: "Pitäkää hauskaa, kun palaatte maanantaina töihin koppiinne." Oi! (Adamus naureskelee) Hyvin tunteellinen ajatus.
 
Mistä nämä siis tulevat? Miksi ihmeessä kukaan ei koskaan katso ja sano: "Mistä ne tulevat?" No, tiedemiehet sanovat niiden tulevan aivoistanne. Ei, itse asiassa ne eivät tule. Ne eivät tule aivoistanne. Aivoilla ei ole lainkaan tunteellisia ajatuksia. Se suoltaa faktoja ja lukuja. Se vetää esiin historiatietoa, silloin kun tunteellinen ajatus kutsuu sitä. Mistä nämä ajatukset tulevat? Joo, suuri mysteeri. Suuri mysteeri.
 
No, monet ihmiset sanovat: "No, se olet sinä. Sitä sinä olet." Aha! Väitän – ja mestarin pitäisi ymmärtää tämä – etteivät ne ole teidän. Eivät lainkaan. Ne ovat vain pikku kuplia, joita hyppii esiin. Ne eivät ole teidän. Ja jos yritätte jäljittää niitä ja löytää jonkin ajatuksen alkuperän – miten upea kirjan otsikko "ajatuksen alkuperä" – se on melkein mahdotonta, koska jäljet on peitetty hyvin monien muiden ajatusten jäljillä. Ja melko pian alatte katsoa jälkiä jälkien päällä ettekä voi koskaan päästä jokin ajatuksen lähteeseen. Mutta kuitenkin se on siinä, kuitenkin toimitte sen mukaan, koska uskotte siihen ja luulette, että se olet sinä – eikä se ole.
 
Tuo ajatus voi olla myös ryhmäajatus tai massatietoisuusajatus. Se voi olla ajatus, mikä tulee muilta ihmisiltä ja minkä vain päästätte ajatuksiinne. Jonkun muun pierut liittyvät yhteen omien pierujenne kanssa ja sanotte: "Voi kyllä, minun ovat todella pahoja, eikö vain?" (Muutama naurahdus) No, ei! Itse asiassa ne eivät olleet alun alkaenkaan teidän. Se oli vain haju tuolla jossain ja hyväksyitte sen itseksenne.
 
Ja osoitin aiemmin tuon hypnoosijutun, koska näin ihmiset ovat alkaneet olla. Näin tietoisuus on alkanut olla. On vain paljon näiden ajatusten hyväksymistä tai todellisen ymmärryksen puutetta. Ihmiset sanovat: "No, nämä hullut ajatukset ovat minun" ja he menevät psykiatrille. Se on kuin menisi suuremman pierun luo ymmärtääkseen omia pikku pierujaan. (Naurua) Ja psykiatri tai psykologi yrittää auttaa ymmärtämään, miksi olet hullu, vaikkei hän edes tiedä, mistä ajatukset tulevat. Hän ei ymmärrä aivoja. Hän ei ymmärrä niiden roolia. Hän ei ymmärrä, mikä ajatus oli ja miten ajatukset yhdistyivät.
 
Hän ei ymmärrä sitä tämän planeetan toiminnan ajatteluperustan vuoksi – että yksilöön voidaan hyvin helposti istuttaa ajatus: "Hei, laske kone mereen." Se oli perusehdotus. Se ei ollut: "Mene tappamaan 250 ihmistä." Se oli: "Hei, laske tuo lentokone mereen" ja se oli hyvin paljolti hypnoottinen ohjelma. Ja voitaisiin sanoa, ettei puhuttu kuolemasta. Kun ohjelmointia tehtiin, ei puhuttu negatiivista asioista. Se oli vain: "Laske kone mereen". Ei yhtään erilaista, jos sanoisin: "Pysäköi autosi kadulle tänään". "Ai, okei. Ai, teen sen."
 
Käytän tätä nyt esimerkkinä, koska se näyttää ajatusten vaikutuksen ja voiman – ja niiden taustalla on paljon voimaa. Ja se osoittaa myös periaatteessa täydellisen ymmärryksen puutteen siitä, mistä ajatukset tulevat, miten ihmiset toimivat niiden perusteella ja miten ne vaikuttavat yhteiskuntaan.
 
Ei ole paha asia, että on ajatuksia, ja teillä on niitä myös mestarina. Mutta alatte erottaa, mitkä ovat oikeasti omia ajatuksianne ja mistä ne ovat peräisin. Ovatko ne peräisin aidosta "minä olen" –olemuksesta. Vai ovatko ne peräisin jostain yhteisötietoisuuden sakokaivosta?
 
Ne eivät ole teidän. Ne eivät ole teidän ja tämä on suurin haasteeni, kun työskentelen teidän kanssanne – auttaa teitä ymmärtämään, että nuo ajatukset eivät ole teidän. Kuvitelkaa ne pieniksi haiseviksi kupliksi, joita tulee ulos teistä. Ja kun yritätte vaikuttaa niihin ja kontrolloida niitä toisella haisevalla kuplalla, se ei toimi. Se vain pahentaa tilannetta, kunnes se uuvuttaa teidät, kunnes se hajottaa teidät. Ja sitten joko saatte henkisen ilmestyksen tai teidät laitetaan hullujenhuoneeseen. (Vähän kikatusta) Se on jokseenkin näin yksinkertaista – toinen tai toinen. Kenties siinä ei ole paljon eroa, mutta ainakin toisessa todella elätte. Kysymys on, kummassa. (Adamus naureskelee) Nyt voitte nauraa. Se oli hauskaa. (Vähän naureskelua)
 
Siis ajatukset. Ajatukset ovat suurinta huijausta. Mestarini, opettajani, ystäväni, jos pyydän teitä jotain opettamaan toisille, niin se on, että ajatukset ovat todella petollisia. Ne eivät ole teidän ja kun opetatte oppilaitanne, saatte heidät, autatte heitä – ette pakota heitä – ymmärtämään, että ne eivät ole heidän, elleivät he halua niiden olevan. Mutta se aiheuttaa kaikenlaista helvettiä, mistä murtautua ulos, koska he sanovat: "En tiedä, mitkä ajatukset. En tiedä, haluanko sen olevan oma ajatukseni." Ja sitten he saavat uuden ajatuspierun yrittäessään ymmärtää, onko tuo ajatus heidän vai ei – ja näette tässä pulman. Näette pulman.
 
Erillisyyden harha
 
Aion nyt hypätä seuraavaan aiheeseen, mikä liittyy tähän ja mikä on kaikkein suurin harha, ja se on erillisyys. Erillisyys.
 
Teillä on harhakuva, että olette erillään korkeammasta itsestänne, koska teille on kerrottu niin, koska teillä on ollut ajatuksia, haisevia ajatuksia. Teillä on harhakuva, että olette erillään Jumalasta, olette erillään muista ulottuvuuksista, kun tosiasiassa te ette ole. Ei ole mitään eroa sen Edithin joka istuu tällä ajatellen itseään ihmisenä, ja se Edithin välillä, joka on ehdottoman jumalainen ja integroitunut, kokonainen. Ei mitään eroa. Kyse on erillisyysharhasta.
 
Teille monille opetettiin pienenä se harha, että on Jumala – josta en kovasti välitä – ja olet sinä. Ja sitten kiinnostuttuanne new agesta ostitte sen harhan, että on korkeampi itse ja sitten on pikkusinä, on suuria enkeleitä ja henkioppaita ja olet sinä. Erillisyyttä, erillisyyttä, erillisyyttä, lokerointia lokeroinnin sisällä. Ja se on harhakuva, minkä ajatuksenne ovat uskoneet, koska ne tavallaan pitävät siitä. Ne tavallaan pitävät kaikista näistä lokeroista. Se auttaa niitä saamaan lisää ajatuksia ja näitä lokeroita, näitä harhoja – ja sitä ne vain ovat. Ne eivät ole todellisia. Ei ole oikeita muureja. Ei ole eroa nykyulottuvuutenne ja muiden ulottuvuuksien välillä.
 
Ajatelkaa sitä. Erillisyys – maskuliininen ja feminiininen, hyvä ja paha, valkoinen ja musta, hollantilainen ja espanjalainen, kaikkia näitä – erillisyyttä erillisyyden perään.
 
Pyydän teitä tuntemaan – ei ajattelemaan, vaan tuntemaan – kaikkea erillisyyttä, minkä olette omaksuneet luonnollisesti. Omaksuitte ikäerillisyyden, melkein kaiken erillisyyden – terveys – ja se jatkuu ja jatkuu. Ja jos voitte kuvitella sen energiamatriisin, mikä nyt on luotu, ne kaikki energiakuviot, erillisyys luo jatkuvasti jaottelua jaottelun perään, ja sitten kun yritätte löytää tienne tästä suosta takaisin yksinkertaisuutenne, kauneuteenne, teillä on niin monia erillisyyksiä – se on kuin suuri sokkelo, missä on umpikujia – että annatte vain periksi. Ponnistatte vähän ja sitten tulee jokin ajatus, mikä saa teidät tekemään myönnytyksen ja sanomaan: "En vain pysty siihen. Se on liian monimutkaista. Odotan vain …" – mitä se onkin, seuraavaa kirjaa, seuraavaa mestaria, seuraavaa mitä ikinä tuleekin – eikä sitä tule. Sitä odotellessa omaksutte lisää erillisyystekijöitä.
 
Fakta on, että nämä erillisyydet ovat vain harhaa, mikä alkaa teidän ja Jumalan, teidän ja korkeamman itsenne erillisyydestä.
 
Käytän kanssanne termiä "rajoittunut itsenne" tai "rajoittunut tunneitsenne" versus "vapaa itsenne", koska teissä on osa, joka istuu täällä nyt, Sart, ja se on vapaa itse. Se on jo paikalla. Se ei ole jossain tuolla. Se ei ole minkään salamuurin takana. Se on aivan siinä. Mutta harha, ajatuksilla vahvistettuna, on niin voimakasta, että omaksutte sen. Omaksutte sen.
 
Ja voitaisiin sanoa, että on melkein, ajattelun perustasta lähtien, ajatusten ollessa näitä pieniä … Ajatukset ovat rajoittuneita, tuomitsevia, vääristyneitä todellisuuksia ja alatte laittaa sen … (Linda antaa hänelle juotavaa) Kiitos. Alatte laittaa kaikkia näitä ajatuksia erillisyyden rinnalle ja on melkein käsittämätöntä, miten pääsette ulos. Siinä kohtaa ihmisistä tulee hulluja – "Miten pääsen ulos?"
 
Siinä kohtaa sanon "sallikaa". Sallikaa.
 
Salliminen
 
Salliminen on … Jotkut ovat sanoneet, että se on ylipelkistämistä, ja minä sanon: "Ylistäkää herraa". Olette oikeassa, olette oikeassa. Se on ylipelkistämistä ja sitä vaaditaan, koska on niitä, jotka haluavat edelleen pitää ajatuksia, pieniä pierukuplia, jahdata toisia ajatuksia, ajaa niitä yhteen, kerätä niitä, kontrolloida niitä ja sitten tulee vain lisää sotkua – lisää ajattelua ja lisää erillisyyttä.
 
Mitä tehdä? Mitä tehdä?
 
Vetäkää syvään henkeä ja sallikaa.
 
Sallitte itsenne. Sallitte luontaisen prosessin, missä periaatteessa irrotetaan kaikki ajatukset, jotka ovat linkittyneet yhteen luomaan kummallisen siteen toistensa kanssa, mutta kuitenkin luomaan valtavan verhon tai valtavan harhan. Ne – ajatuksenne – eivät voi olla yhteydessä toimimattomalla tavallaan, sitten kun aloitatte sallimisen.
 
Siis yhtäkkiä nämä siteet … Kyse ei ole vain siteistä, vaan nämä ajatukset linkittyvät toisiinsa tavallaan kun molekyylin atomit. Ne linkittyvät toisiinsa, ne liimautuvat toisiinsa ja sitten tulee ajatus ja ottaa haltuunsa koko pienten yhteenliimautuneiden ajatusten ryhmän ja ympäröi sen, nielaisee sen. Ja sitten tulee uusi ajatus ja se nielaisee kaikki nuo ajatukset.
 
Salliminen on periaatteessa liuotin sille liimalle, joka on kiinnittänyt yhteen paljon ajatuksia. Se alkaa irrottaa niitä.
 
Tuo liima oli se uskomus, että tämä on todellista, ja sitten kun alatte sallia, liima alkaa hajota. Teidän ei tarvitse tehdä mitään. Älkää menkö sinne pienten kuurausharjojen ja ruiskukannujen kanssa ja yrittäkö … Eksytte niin ajatuksiinne, että ne kirjaimellisesti imevät teidät sisäänsä.
 
Mitä siis teette? Rentoudutte. Teidän ei tarvitse edes tarttua itse ajatuksiin. Teidän ei tarvitse ajatella ajatuksianne, koska se ei ole kovin hyvä asia. Vedätte syvään henkeä ja sallitte.
 
Mitä sallitte? Kaiken. Eikä sallimisessa ole neuvottelemista, koska jos te alatte neuvotella, te ajattelette, ja tuo ajatus sallimisesta – mikä on itse asiassa hyvin rajoittunutta tuossa kohtaa – menee yhtäkkiä vain hotkaisemaan muita ajatuksianne. Niinpä vain pysähdytte hetkeksi ja sallitte. Te ette salli Jumalan tai minun tai enkeleiden. Voitaisiin sanoa, että sallitte totuuden, ja ainoa totuus olette te.
 
Olette myös paljon epätotuuksia – itse asiassa enimmäkseen epätotuuksia – ja se on ok. Se on hyvin ymmärrettävää, koska kun kuljette tämän käytävän, tämän ulottuvuuden, tämän kokemuksen läpi, keräätte paljon asioita, jotka eivät ole teidän. Keräätte paljon ajatuksia. Keräätte tunteita. Keräätte myös kokemuksia, jotka eivät ole oikeasti teidän. Keräätte paljon kamaa, kun kuljette läpi. Se on osa kokemusta.
 
Ette halua kulkea läpi niin puhtaana ja koskemattomana, että te ette oikeastaan koe elämää. Mutta toisaalta, sitten kun olette valmis sanomaan kaksi asiaa: "Haluan jatkaa läpikulkua. Jäin tavallaan kiinni, rattaat jäivät tavallaan kiinni saveen. Lähdetään taas liikkeelle" ja "Haluan elää, koska en halua kulkea läpi, ennen kuin olen todella elänyt. En halua kulkea tämän paikan läpi, ennen kuin voin sanoa itselleni: 'Olen elänyt, olen elänyt.'"
 
Vedätte siis syvään henkeä ja sallitte.
 
Sillä hetkellä kun sallit – todella sallit – tulet omaan totuuteesi. Ei universaaliin totuuteen, ei kosmiseen totuuteen, ei Jumalan totuuteen, ei enkelitotuuteen, vaan omaan totuuteesi. Sen sinä sallit – sinut.
 
Tuleeko ajatuksia? Ehdottomasti. Niitä tulee sanomaan: "Joo, mutta mikä on sinä? Ja mikä on totuus?" (Adamus "sylkäisee") Lisää pieruja. (Vähän naureskelua) Melkein tein sen tässä, mutta …
 
Vedätte siis syvään henkeä ja nauratte ja vain sallitte, koska läpikulkeminen on luonnollinen prosessi. Elämisen, todellisen elämisen, kokeminen on luonnollista. Ajatusten irrottaminen, toisin sanoen harhasta irtipäästäminen, on luonnollista.
 
Harhakuvaa ei voi rikkoa uudella harhakuvalla ja sitä hyvin monet ovat yrittäneet menneisyydessä. Sitä kutsumme makyoksi ja sitä alkaa tapahtua, silloin kun yksilö alkaa tulla omaan mestaruuteensa – paljon lisäharhakuvia jahtaa toisia harhakuvia. Se on kuin: "Okei, en ole tyytyväinen näihin harhakuviin, joita minulla on elämässäni, ja ilmentymiin joita ne luovat. Mitä siis teen? Luon uuden harhan jahtaamaan niitä." Nyt teillä on vain lisää harhakuvia, lisää pierukuplia pelissä. Sitä te kaikki teette, kunnes pysähdytte, vedätte syvään henkeä ja sallitte.
 
Annatte itsenne olla. Ei ole mitään temppuja. Ei ole mitään manipulointia. Ei ole minkään tekemistä 20 minuuttia päivässä tai mitään vastaavaa. Ei ole edes työkalua, ystäväni. Työkalu vihjaa, että aiotte mennä sisään ja alatte manipuloida jotain. Se ei ole työkalu. Se on, kuka oikeasti olette. Se on siinä.
 
Nyt ajatuksia tulee sisään ja ne yrittävät puuttua asiaan ja silloin vain käskette niitä "Turpa kiinni. Olet pieru." Luulen, että siitä sana "pierupää" tuli. Ajatusaivot ja pierupää – sama asia. (Joko sanoo "aivopieru") Joo, (Adamus naureskelee) aivopieru.
 
Siis vain pysähdytte ja annatte tapahtua luonnollisen, mikä on sisällänne – ei tuolla, ei tuolla, ei täällä, vaan sisällänne. Tavallaan melko pelottavaa. Melko kaunista ja yksinkertaista, mutta melko pelottavaa tavallaan.
 
Erillisyyshara on niin valtava, että joku on meidän puolellamme sanonut, että tuo harha on niin voimakas, ettei se voi mennä pois, ettei sitä voi hajottaa muu kuin jokin valtava ja traumaattinen tapahtuma. Minä en usko sitä. Itse asiassa se persoona joka sanoi näin, se olento joka sanoi näin, joutui käymään läpi traumaattisen tapahtuman. Kenties hän omaksui sen. Mutta teidän ei tarvitse käydä sitä läpi. Teidän elämässänne ei tarvitse tapahtua valtavaa traumaattista tapahtumaa ymmärtääksenne, että erillisyys on ehdottomasti harhaa. Teidän ei myöskään tarvitse olla älykkö, filosofi ymmärtääksenne sen. Se on teidän ytimessänne.
 
Tiedätte täsmälleen, mitä sanon, kun sanon erillisyyden olevan vain peliä. Erillisyys on tapa pelata valtavaa peliä. Tiedätte sen jo. Teette sitä vain tehdäksenne sitä. Mutta yritättekö päästä eroon tuosta erillisyydestä? Laitatte mielenne työhön ja sanotte: "Olen ehjä ja kokonainen, olen yksi." Voi, turpa kiinni! Ette oikeasti usko sitä. Tarkoitan, että te ette usko sitä, koska se on vain uusi ajatusjuttu. Mutta voitte tuntea sen. Voitte tuntea sen.
 
Nyt seuraavaan askeleeseen. Teillä on siis ajatuksia. Ne eivät ole teidän. Haluan teidän todella kuvittelevan sen, tuntevan sen ennen seuraavaa kokoontumistamme, kun näitä pikku kuplia suolletaan. Olin pyytänyt Lindalta pientä mannekiinipäätä, jonka murskaamme tänään, muttei hän saanut sellaista. (Vähän naureskelua) Haluaako kukaan oman päänsä murskattavaksi, koska … (lisää naurua).
 
LINDA: Vau, miten selvänäköinen olinkaan, kun en tehnyt sitä.
 
ADAMUS: (naureskellen) Joo.
 
Mutta kuvitelkaa. Kuvitelkaa, kun ajatte autoa tai teette jotain ja joudutte ajatuslinjalle, ajattelumoodiin ja pikku ajatuksianne aletaan suoltaa ulos – brummp, brumpp, brumpp, brumpp – eivätkä ne tule todellakaan aivoistanne.
 
Itse asiassa puhuin aiemmin ajatusten alkuperästä. Ajatusten alkuperä on ole aivonne. Jossain kohtaa ne risteävät aivojenne kanssa ja sitten sanovat: "Aha, katso, nämä tulevat aivoista". Ne eivät tule. Ne tulevat tästä pienestä paikasta, mikä ei ole fyysisessä kehossanne, tästä pienestä paikasta sisällänne – tästä pikkuruisesta laatikosta, tästä pikku kaapista olemuksenne sopukoissa – ja se on rajoittunut tietoisuus. Se on tavallaan kuin tietoisuusoikku, hassu pikku asia suuremmassa tietoisuudessanne ja se uskoo rajoituksiin, ja se on todella oikku. Sieltä ajatukset tulevat. Ne eivät tule mielestä tai sydämestä.
 
Se on tallaan tietoisuuden karhea reuna, mitä ei ole koskaan hiottu, kuten muu tietoisuutenne. Niinpä se on edelleen tuo karhea reuna, mikä ei aivan vielä ymmärrä "minä olen mitä olen". Sanotaan, että 99% tietoisuudesta ymmärtää sen ja sanoo: "Voi kyllä. Minä olen mitä olen. Tosi siistii." Mutta teillä on tämä pieni karhea reuna, mikä vaatii vähän hiomista. Se itse asiassa etsii vain hauskanpitoa ja tuo pikku nurkka sanoo, että se on rajoittunut, ja se syyttää näitä pikku ajatuksia.
 
Ajatuspierut
 
Olen vain utelias. Mitä tapahtuu, jos se syytää rajoittuneisuusajatuksia, erillisyysajatuksia, ahdistusajatuksia, yltäkylläisyyden puuteajatuksia ja vain pppbbbbtttt (pieruääntä)?! Vain suoltaa … (Linda irvistelee) Haluatko sinä tehdä sen? Haluat tehdä sen. Se on … Ah, kyllä. (Linda kikattaa) Ei tarvitse olla selvänäköinen ymmärtääkseen Lindaa. Tule nyt. Tule tänne auttamaan minua sen tekemisessä.
 
LINDA: (nauraen) Eiiiiiiiiiiiiiiii!
 
ADAMUS: Tule nyt.
 
LINDA: Eeeeen!
 
ADAMUS: Tehdään se yhdessä. Tule nyt, tehdään se yhdessä.
 
LINDA: En ... !
 
ADAMUS: Pppppbbbbbttttt! Tuo rajoittunut pikku tietoisuus tekee sitä. Valmiina?
 
LINDA: Joo.
 
LINDA: Ppppppppppppppbbbbbbbbbbbbbbbbtttttttttttttttttttttttttttt! (Naurua)
 
ADAMUS: Ystäväni, nuo ovat teidän ajatuksianne. Nuo ovat teidän ajatuksianne –ppppppbbbbttt, ppppppbbbbbttt – eikä se ole näin yhtenäistä. Ppbbtt! Ja sitten ei kuulu mitään. Pppppppbbbbttttt! Se on kuin … ei kun oikeasti. Voitteko tuntea sen? Ne ovat ajatuksianne ja joskus ne haisevat eivätkä ne ole oikeasti teidän. Mutta nyt niistä on tullut malli. Niiden tuleminen vain jatkuu.
 
Olette ajatusmallinnettuja. Haluan teidän todella tuntevan tätä – miten generoitte ajatuksia. Heräätte aamulla ja tavallisesti minuutissa tai puolessatoista – ppppbbbbtttt! kummastakin päästä. (Vähän kikatusta) Se on biologinen asia. Mutta alatte ajatella. Alatte ajatella: "Mitä teen tänään? Mitä minulla on vastassani? Voi hyvä luoja, uusi päivä. Voi, heräsin enkä ole vieläkään täysin valaistunut. Yäk, mitä minun on tehtävä?" Turpa kiinni! (Naurua) Sallikaa! Tiedätte sen. Teette sitä. Minä näen sen.
 
Ja sitten hiljennytte hetkeksi. Puuhailette … (Linda antaa hänelle "turpa kiinni" –painikkeen) Ei, ei, haluan pierupainikkeen. (Adamus naureskelee)
 
LINDA: Niitä on helppo löytää!
 
ADAMUS: Mestarin pierupainikkeen.
 
LINDA: Se on helppo löytää!
 
ADAMUS: Ja sitten puuhailette, koska ikään kuin: "Voi hyvä luoja, olen kyllästynyt näihin ajatuksiin." Mitä siis teette? Alatte puuhailla – keitätte kahvia, teette juttujanne, menette internetiin. Mutta sitten noita ajatuksia alkaa tulla. Aamuajatuksia. Taas kerran – olette saaneet yksityiskohdat pois tieltä, olette saaneet päivänne alkamaan, joten voitte pysähtyä ja hengittää hetken. Mitä teette? Ajatuspieruja aletaan taas syytää. Ja sitten kyllästytte siihen, se uuvuttaa teidät ja sanotte: "Okei, minun on pärjättävä lounaaseen saakka." Ja muuten, se väsyttää kehonne. Keho ei todellakaan pidä ajatuspieruista. Kehonne sanoo ikään kuin: "Mitä tapahtuu? Eikö voida vain sallia?" Sallikaa kehon. Se parantaa itsensä, mutta ei ajatuspierujen tapahtuessa.
 
Ne ovat siis malleja päivän mittaan. Pahimmat tulevat usein myöhään illalla, erityisesti juuri ennen nukkumaanmenoa tai ollessanne sängyssä. Voi, se on vaikea kohta, koska olette vaakatasossa, olette hiljaa ja silloin niitä voi todella tulla ulos. Ja yritätte päästä uneen, mutta tuo ajatuspierukone vain pyörii ja ikään kuin: "Voi hyvä luoja."
 
Mitä siis teette? Joko nousette ylös ja yritätte puuhailla jotain tai otatte lasin viiniä tai jotkut teistä ottavat unilääkettä tai mitä tahansa, kunnes uuvutatte itsenne. Oivallatteko, että se on luultavasti oletustapa ajatusten käsittelemiseen – tunteellisten ajatusten, rajoittuneiden ajatusten, jotka eivät ole oikeasti teidän – uuvutatte itsenne. Ja sitten voitte vain rojahtaa sänkyyn. Sitä ei enää tapahdu.
 
On itse asiassa parempi tapa. Se on salliminen, salliminen. Se ei ole ajatus. Se on todellinen sinä. Se on todellinen sinä.
 
Edith, hymyile. Kyllä, näytit hyvin vakavalta siellä hetken, mmm.
 
Nyt seuraavaan, hyvin tärkeään edistysaskeleeseen tänään. Itse asiassa se ei ole lainkaan tärkeä, vaan hauska edistysaskel.
 
Todellinen mielikuvitus
 
Tiedätte, miten joskus kun teitä pyydetään kuvittelemaan, hengitätte ja kuvittelette – kuvitelkaa elämänne kahden vuoden päästä, kuvitelkaa, missä haluatte asua, kuvitelkaa, kenen kanssa olette. Ja se on hauskaa – kuvitteleminen. Kuvitelkaa, että olette vapaa joistain rasitteista elämässänne. Teidän ei tarvitsee tehdä oikeasti työtä. Kuvitelkaa, että kehonne on uudistunut.
 
Kaikki tämä on mielenkiintoista tiettyyn pisteeseen saakka ja muuten, tässä todellinen mestaruus tulee mukaan. Mielenkiintoista tiettyyn pisteeseen, mutta teillä on siinä ajatuksia mukana. Teillä on ajatuksia, rajoittuneita ajatuksia, kun ensinnäkin alatte neuvotella ja sanotte: "No, minulla ei voi olla niin suurta taloa. Minulla ei voi olla …" Ja ystäväni, kuunnelkaa myös tarkkaan, jos tarvitsette kuvan mielikuvituksessanne. Kuvan. Siis joku johtaa meditaatiota ja sanoo: "Kahden vuoden kuluttua elämäsi on vapaa ja …" Nyt ajatuksenne – ei kovinkaan paljon mielenne, vaan ajatuksenne – alkavat kuvitella, millaiselta suuri talonne, suuri autonne, suuri työpaikkanne tai mikä tahansa näyttää. Se on ensisijaisesti visuaalista, noin 85-90% visuaalista, mutta tuotte mukaan myös vähän kuuloa, vähän ääniaistimusta, silloin tällöin vähän hajuaistimusta ja tuskin koskaan makua.
 
Siis mestari ymmärtää, että todellinen mielikuvitus menee visuaalisen yli. Todellinen mielikuvitus menee aistien yli. Todellinen mielikuvitus menee niiden tyypillisten rakenteiden yli, joita teillä on ollut.
 
Haluaisin nyt saada esimerkin tästä ja siitä tulee mielenkiintoista, kenties haastavaa, koska olette tottuneet saamaan kuvan ja siitä suuri osa lähtee tai on peräisin tuosta ajattelusta, tuosta tietoisuutenne karheasta osasta, tietoisuuden epäkypsästä osasta.
 
Siis teillä on tapana yhdistää tuo ajatus aivoihin, ihmisaisteihinne ja luoda kuva mielikuvitukseenne. Mutta se on edelleen rajoittunut. Itse asiassa hyvin rajoittunut. Ja toiseksi, siinä ei ole paljon intohimoa, koska se on niin laimentunut, vesittynyt ja tukkeutunut, että siihen mennessä kun tuo kuva tulee esiin – kuvittelette itsellenne täydellisen biologian – se on hyvin rajoittunut. Siinä on erittäin vähän intohimoa. Se ei elä. Se on vain kiva pikku kuva aivoissanne.
 
Ja sitten sitä ei tapahdu ja teillä on ajatus. Sanotte: "No, en ole kovin hyvä kuvittelemaan enkä ole oikeastaan kovin hyvä ihminen. Piste. Tiedäthän, en pysty tekemään sitä." Ja niin teillä on noita ajatuksia, tuo pieni epäkypsä tietoisuus, mikä suoltaa pikku paskaa. Mennemme siitä yli. Miksi? Ja tässä on miksi. Cauldre sanoo minun tulevan pitkäveteiseksi. Tuskinpa vain. Olemme noin puolivälissä. (Linda nauraa)
 
Mestari ymmärtää, että sillä hetkellä kun hän valitsee sen – naps! – se on siinä. Tobias kutsui sitä eroamispisteeksi. Minä kutsun sitä vain olemiseksi. Ette ajattele asioita. Jos esimerkiksi haluatte olla tietyllä ymmärrystasolla, te ette ajattele, miten pääsette tuolle ymmärrystasolle. Teistä vain tulee se. Te vain olette. En tiedä, miten selittää sitä muuten kuin sanomalla, että älkää työstäkö sitä. Jos teidän on työstettävä sitä, te ajattelette ja se on rajoittunutta.
 
Siis kun teette esimerkiksi "minä olen", teidän ei tarvitse ponnistella tietänne ihmisestä "minä olen" –olemukseen. Se on kuin: "Minä olen" – se on siinä. Ei neuvottelua, ei keskustelua, ei ajattelua. Minä olen.
 
Kutsun sitä tähtihyppelyksi. Haluatteko päästä kaukaiselle tähdelle? Olette vain siellä! Ette ajattele, miten pääsette sinne. Ette ajattele, miten teidän on käytävä läpi kahdeksan ulottuvuustasoa. Pthyi! Se on luusereille. Te olette vain siellä! (Vähän naureskelua) Te olette vain siellä. Kiitos (jollekin joka nauroi) Olette vain … Haluaisin nauhoittaa hänen nauruaan ja sitten soitamme sitä toisinaan. (Lisää naureskelua) Silloin kun kukaan ei naura, kun sinä et ole täällä – se on tavallaan naururaita, kyllä. Hyvä. (Linda antaa Jinille mikrofonin) Ja voit antaa meille hyvän naurun ja sitten dubbaamme sen, sekoitamme tavallaan.
 
JIN: Sano hyvä vitsi!
 
ADAMUS: Tota … (Jin nauraa kovaan ääneen, yleisö nauraa)
 
Kerroin energeettisen vitsin! Se oli likainen energeettinen vitsi ja hän tajusi sen! (Kumpikin nauraa ja menee hetken, kun hengitys tasaantuu, yleisö nauraa) Ai että! Okei. Nauru on niin …
 
JIN: Tärkeää.
 
ADAMUS: … kaunista. Se tuo elämää ja siitä tämän päivän keskustelussa on kyse – jessus, on aika elää. Mutta meidän on puhuttava siitä, mikä on pidätellyt tätä.
 
Missä olimmekaan? Puhuimme pieruista. Puhuimme elämästä. (Joku sanoo "mielikuvituksesta") Puhuimme mielikuvituksesta.
 
Mestari menee sen yli. Silloin kun mestari haluaa olla kaukaisella tähdellä, hän vain on – naps! tuosta vaan. Hän vain on. Kun mestari haluaa olla yltäkylläinen, hän vain on. Ette pysähdy ajattelemaan, miten vähän rahaa teillä on nyt, mitä teidän on tehtävä sen toteuttamiseksi. Valitsette sen. Mutta se ei ole ajatus, koska ajatus yhtäkkiä rajoittaa sitä ja saastuttaa sen ja antaa teille kaikkea muuta roskaa ja kaikkea muuta. Te vain olette. Se on siinä. Niin nopeasti mestari tekee asioita.
 
Fyysinen biologinen terveys – älkää lukeko 18 kirjaa terveydestä uudessa ajassa, koska ne kaikki kertovat teille jotain erilaista ja ne ovat täynnä pieruja. Ne ovat kaikki hyvin älyllisiä! Se on vaikein haaste, mikä minulla on kanssanne – vaikein haasteenne on ajattelu, tai sitten ei. Lakatkaa ajattelemasta sitä. Lähtekää pois. Älkää ajatelko sitä, koska sillä hetkellä kun saatte tuon epäkypsän tietoisuuden vääntämään sitä, se on rajoittunut, se käy läpi … Yäk, sitten se ei toimi.
 
Tehdäänpä tämä. Saadaan mielikuvituskokemus, mutta ilman kuvia. Ilman kuvia.
 
Muistatteko, että kun Cauldre työskenteli Tobiaksen kanssa – hän on kertonut tämän tarinan – ennen kuin alkoi kanavoida, Tobias tuli hänen luokseen yhtenä päivänä ja sanoi: "Ei enää sanoja"? Tietysti Cauldre sanoi: "Kirjoitammeko kirjeitä?" (Muutama naurahdus) Sai hyvät naurut. (Lisää naurua) Ei enää sanoja, koska sanat liittyvät ajatuksiin ja ne ovat rajoittuneita eivätkä ihmisen sanat pysty koskaan todella täysin ilmaisemaan ydinolemusta.
 
Tobias siis sanoi: "Ei enää sanoja" ja se oli vaikeaa tälle (Cauldre), mutta hän tajusi sen lopulta, ja hän sanoi lopulta: "Aha! Se on kaikki siinä. En tarvitse sanoja tunteakseni sen." Sanoista tulee itse asiassa taakka. Sanat ovat joskus hyödyllisiä, ne ovat mukava työkalu toisinaan, mutta sanat ovat hyvin rajoittuneita.
 
Sama koskee mielikuvituksenne kuvia. Kyse on tuon mielikuvituksen ydinolemuksesta. Kyse on terveen kehon ydinolemuksesta ilman ajattelua.
 
Se on ehkä vähän konstikasta, ehkä ei. Kenties olette todella valmiita menemään tämän visuaalisen puolen yli ydinolemukseen. Siinä on sen elämä, ydinolemus, energia.
 
Mielikuvituskokemus
 
Pyydän himmentämään valoja, kiitos. Vähän merabhmaista musiikkia, mutta tämä ei ole merabh. Vain vähän kivaa taustamusiikkia. Miksi? Pidän musiikista.
 
(Musiikki alkaa)
 
Miksi? Koska se tavallaan pitää teidät toiminnassa.
 
(Tauko)
 
Olette vain läpikulkumatkalla, ystävät. Kuljette vain läpi tästä upeasta kokemuksesta, mitä nimitetään elämäksi tällä planeetalla. Täynnä elämää. Ei rajoituksia, vaan elämää.
 
Elämä on vapautta. Elämä on sen tietämistä, että te ette jää koskaan jumiin.
 
Elämä on sen tietämistä, että hyvin monet ajatukset ja asiat, joiden kanssa olette taistelleet, eivät ole teidän.
 
Elämä on vapautta antaa tuon sielun, tuon jumaluuden säteillä sisältänne.
 
Elämä on sen oivaltamista, ettei mikään toimi teitä vastaan, ei mikään.
 
Elämä on sen tietämistä, että erillisyyttä voi olla, silloin kun haluatte pelata erillisyyspeliä, mutta se voi välittömästi myös poistua, kun haluatte tuntea taas "minä olen" –olemuksen, kokonaisuuden.
 
Elämä mestarina merkitsee, ettei keho ole enää vain tämä biologinen taakka, että se on teille tapa tuntea ja kokea elämää sellaisena, kuin se on, ja kaikkea sen aistillisuutta. Tuo kehonne – tiedän, että joskus ajattelette, että kello käy ja keho lisää ikää, lisää kipua toisinaan, saa vähemmän joustavuutta.
 
Haluan teidän kuvittelevan nyt tämän kehonne, tämän astianne, säteilevän terveenä. Mutta ennen kuin teette sen, älkää käyttäkö ajattelua. Älkää nähkö kehoanne tai visualisoiko sitä sielunne silmin. Mennään ydinolemukseen.
 
Voi, mieli yrittää tuoda ajatuksia. Vetäkää vain syvään henkeä ja tulkaa kanssani ajattelun tuolle puolen. Tulkaa kanssani tuntemiseen, ydinolemukseen.
 
Mitä biologia on? Se on valoa yhdistettynä fyysisiin hiukkasiin. Se on valoa tuotuna upeaan tiivistymään. Se on valoa tuotuna elävään, kasvavaan, liikkuvaan organismiin.
 
Mikä keho on? Se on teille tapa kokea elämää. Se on biologiaa liikkeessä. Se on valoa liikkeessä. Hyvin hitaalla ja tiivistyneellä tavalla, mutta se on valoa liikkeessä. Sitä se on.
 
Teillä on keho. Se ei ole todellisuudessa teidän. Se on tavallaan mielenkiintoinen tulkinta evoluutiosta, esi-isistänne, vähän ajatuksistanne, mutta enimmäkseen näistä muista asioista.
 
Olemme puhuneet aiemmin biologiasta ja parantumisesta ja olette yrittäneet kuvitella itsenne, nähdä itsenne sielunne silmin tietynlaisena. Mennään sen yli nyt. Ei laiteta siihen ajattelua. Tunnetaan tuota ydinolemusta.
 
Mitä biologia on? Se on valoa liikkeessä hyvin mielenkiintoisella tavalla. Se vetää puoleensa sellaisia asioita kuin DNA, molekyylit, kromosomit ja kaikki muu, mutta se on periaatteessa valoa liikkeessä.
 
Pyydän teitä tuntemaan sitä. Ei edes kuvaa. Tuntekaa liikkuvan valon ydinolemusta.
 
Menkää nyt yli siitäkin kuvasta, minkä saatte valosta, pyörivästä valosta. Mennään sen yli. Sanotte: "Miten saan sen pois mielestäni? Miten olen ilman tuota kuvaa? Eikö ole vain pimeyttä, jos ei ole jotain kuvaa?" Ei, ystäväni, ei ole. Menkää vain sinne. Älkää ajatelko, miten menette sinne. Menkää vain sinne. Tuolle puolen.
 
Nimittäin vaan teette sen. Olette siellä. Olette siellä, tuossa paikassa. Se on ydinolemus. Se on tunne. Se ei ole ajatus.
 
Se on todellinen sinä.
 
Kyllä, se on erittäin helppoa. Yhtäkkiä näyttää siltä, että ajattelu tulee takaisin ja vedätte syvään henkeä. Ja tulette kanssani taas kerran tuon kuvan yli, tuon ajattelumielikuvituksen yli, ydinolemukseen. Ydinolemus olet sinä, säteilemässä itseäsi, kokemassa itseäsi biologian kautta.
 
Olet vain siinä.
 
Vetäkää syvään henkeä – ja tunnen vähän ahdistusta. Olette vain ydinolemuksessa, intohimossa. Intohimo on niin aistillista, että myös kulkiessanne läpi, voitte osallistua kehonne kautta. Voitte olla osa tätä kokemusta, tätä ulottuvuutta. Intohimo olla siinä sisällä – ei vain katsota ulkopuolelta, ei vain pohdiskella elämää maan päällä, kuten joidenkin enkelien on tehtävä, vaan ollaan siinä.
 
Tuo intohimo, tuo ydinolemus – se on todellinen kehonne. Se on siinä.
 
Se on todellinen kehonne.
 
Kun pääsette tähän ydinolemukseen, ette tunne tuota pingotusta päässänne yrityksestä ajatella tai kuvitella. Te vain sallitte sen.
 
Usein mielikuvitusta työnnetään tai pakotetaan keinotekoisesti eikä se ole koskaan kovin tehokasta. Pääsette ydinolemukseen vain antamalla itsenne olla siinä – kehon ydinolemuksessa, ajattelun tuolla puolen tai kuvan tuolla puolen, intohimossa.
 
Sinne menemme, ystäväni. Sinne menemme.
 
Ajattelun tuolle puolen.
 
Ponnistelun tuolle puolen.
 
Rajoittuneisuuden tuolle puolen.
 
Pyydän teitä seuraavina viikkoina leikkimään ydinolemustanne tuntien. Ei ajattelemaan tietänne sinne. Ei kuvia. No, kuvia tulee, mutta antakaa itsenne tähtihypellä. Antakaa itsenne mennä kuvien yli, älyllisten määritelmien yli, ajattelun yli. Sinne olemme menossa, rakkaat ystäväni.
 
Kun teemme sen, kun sallitte tämän astian, kun sallitte "minä olen" –olemuksen tulla tähän todellisuuteen, kuten sanoin aiemmin, se on kuin suuren pallon laittamista vesiämpäriin ja kamaa läikkyy joka puolelle – mutta kamaa mitä ei tarvita, paljon vanhoja ajatuksia ja vanhoja tapoja – tekemään tilaa "minä olen" –olemukselle tähän todellisuuteen.
 
Kun alatte ymmärtää, mitä ajatukset oikeasti ovat, mistä ne tulevat ja miksi ne eivät ole teidän, näette sen itsessänne, mutta alatte nähdä sen myös toisissa ihmisissä. Näette, miten normaalissa julkisessa keskustelussa tai tilanteessa näitä ajatuspieruja tulee heiltä ja laskeutuu teihin, ja siitä tulee melko ärsyttävää. Hyvin ärsyttävää ja vielä intensiivisempää, koska sitten kun ymmärrätte sen dynamiikan, mitä tapahtuu, on vaikeampaa olla siinä.
 
Mutta vedätte syvään henkeä ja oivallatte, että tämä on vain osa siirtymää, ja oivallatte, että te ette ole jumissa täällä. Olette vierailija. Olette vain läpikulkumatkalla ja muistatte myös, että …
 
ADAMUS JA YLEISÖ: … kaikki on hyvin koko luomakunnassa.
 
ADAMUS: Kiitos. Pppppppbbbbbbtttttttttt! (Naurua ja taputuksia)
 
 
 
*Tästä viruksesta puhutaan pitkään Seksuaalienergiakoulussa (SES).
 
 
 

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (Cauldre) (www.crimsoncircle.com)
5.4.2014 Crimson Circlen kuukausitapaaminen
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
 
Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.
 
Tervetuloa, rakas shaumbra. Olen Adamus, vain läpikulkumatkalla, hmm. Vain läpikulkumatkalla tässä ihmismestarien kokoontumisessa, kun he ottavat muutaman tunnin kuussa kokoontuakseen, ollakseen – aah – turvallisessa paikassa.
 
Tiedän, mitä teette, kun olette täällä tilaisuudessani, hmm. Tiedän, mitä teette, kun seuraatte joka kuukausi tätä shoudia.
 
Vedätte syvään henkeä. Rentoudutte. Päästätte irti kaikesta makyosta. Ja sitten tulevina viikkoina otatte taas vähän lisää. Epäilette itseänne. Ajattelette sitä. Ja sitten tulette takaisin ja vapautamme ja päästämme irti taas kerran, koska teillä on tämä sisäinen tieto. Riippumatta siitä, mitä mieli kertoo teille, teillä on tuo sisäinen tieto ja se opastaa teitä. Se tuo teidät tänne ja se tekee teistä todellisen mestarin.
 
Mutta minä olen vain läpikulkumatkalla. Kuljen vain läpi matkallani – kenties uuteen tilaisuuteen Ylösnousseiden mestarien klubilla. Valitsimme uuden viime viikolla. (Muutama "oi" ja "ooo" yleisöstä) Oletteko kateellisia? (Adamus naureskelee) He sanovat oitis "ooo". Kuulitteko, kaverit (katsoen ylöspäin) ja naiset? Kiitos. Ylösnousseiden mestareiden klubissa on itse asiassa enemmän entisiä naisia kuin miehiä. Joo, suurin piirtein sama suhde kuin teillä täällä – noin 70% naismestareita ja 30% miehiä. Siis miehet, olkaa miehiä! (Naurua) Olkaa mestareita.
 
Mutta minä kuljen vain läpi matkallani toiseen ulottuvuuteen, matkallani toiseen kokemukseen. Ei oppitunteja minulle. Olen saanut ne valmiiksi kauan sitten. Olen vain läpikulkumatkalla, koska voin. Olen vain läpikulkumatkalla, koska – aah – se on aistillista, se on kaunista, se on hiton huvittavaa … (Adamus naureskelee) Kerri.
 
KERRI: Sinä olet huvittava.
 
ADAMUS: Kyllä, kyllä. Kuljen vain läpi matkallani tuonne ja matkallani tapaan muita mestareita. "Oh-be-ahn" sanon muutamille aikamatkaajille, muutamille tietoisille aikamatkaajille, joita on. Oh-be-ahn. Oh-be-ahn. Lopultakin saimme tämän kameran. (Adamus naureskelee) Lopultakin.
 
Olen vain läpikulkumatkalla. Mikään ei pidättele minua. Mikään ei pidä minua paikoillaan. Mikään ei saa minua unohtamaan, kuka olen.
 
Ja rakkaat mestariystäväni, samoin pitäisi olla teillä – tietoisuus on vain läpikulkumatkalla. Sitä te kaikki vaan teette. Kuljette vain tämän kokemuksen läpi tällä maaplaneetalla, kuljette vain läpi, kuljette kauniin kokemuksen läpi. Kuljette vain läpi, kun taas useimmilla ihmisillä on se havainto, että he elävät kuin: "Se on tässä" ja sitten he … Voi, Sandra, vähän kahvia ja kermaa, kiitos.
 
SANDRA: Meillä ei ole kermajauhetta, mutta meillä on vuohenmaitoa.
 
ADAMUS: Vuohenmaito käy hyvin. (Vähän naureskelua) Juuri lypsetty. (Adamus naureskelee) Oi, kuten sanoin, olen vain läpikulkumatkalla … läpikulkumatkalla. (Lisää naurua)
 
Vain läpikulkumatkalla ja se on mestarin tietoisuus. Kirjoittaisitko sen ylös, Linda? Mestari on aina läpikulkumatkalla. Ette elä tätä elämää vain kuollaksenne ja mennäksenne taivaaseen tai kiirastuleen, helvettiin – mitä tahansa. Niin ihmistietoisuus ajattelee, se ib on kovasti kallellaan siihen. Teillä on ikään kuin oppitunteja täynnä oleva elämä tällä planeetalla ja sitten kuolette ja se on tavallaan siinä. Ja sitten menette tuohon paikkaan tai ette mihinkään paikkaan.
 
Mestari on vapaa siitä. Mestari on aina läpikulkumatkalla.
 
Palaan tähän myöhemmin keskustelussamme tänään. Haluan teidän vain tuntevan sen ydinolemusta. Olette vain läpikulkumatkalla.
 
On ollut se harha, että se on tässä, että olette jotenkin jumissa täällä. Olette jotenkin eksyneet tähän ulottuvuuteen. Löydätte – toivottavasti päivän lopussa, mutta ehdottomasti seuraavaan kokoontumiseemme mennessä – että olette vain läpikulkumatkalla. Se antaa suuren vapauden, suuren vapauden.
 
SANDRA: Ja siinä on myös chaita.
 
ADAMUS: Chaita. Säästä se Kuthumille. (Naurua) Aa, missä Kuthumi on? Kuthumi on itse asiassa tässä huoneessa, mutta en anna hänen puhua kovin paljon. Hän ottaa aina valokeilan. Kuthumi työskentelee teidän kaikkien kanssa. Kuthumi ilmestyy kaikkiin kokoontumisiin ja hän sanoo nyt, että hän on se hassu tyyppi. (Muutama naurahdus)
 
Kuthumi työskentelee ,minun ja joidenkin muiden kanssa, teidän kanssanne ja suurin haasteemme – ja asia missä Kuthumi on itse asiassa yksi parhaista - on saada teidät pois mielestä. Se on minun suurin haasteeni ja teidän suurin haasteenne. Se on vaikein asia – päästä pois mielestä – koska mieli ei usko, että olette vain läpikulkumatkalla. Se uskoo, että se on tässä. Mieli uskoo omiin ajatuksiinsa ja nuo ajatukset eivät ole totta.
 
Mieli uskoo omiin uskomuksiinsa ja nuo uskomukset eivät ole totta. Pääseminen mielestä aitoon tietämiseen, ydinolemukseen, on kenties vaikein asia jokaiselle ihmiselle, joka on menossa mestaruuteensa. Ja tämän vaikein osa on, silloin kun olette siinä välissä, kun olette edelleen ajatteluorientoitunut.
 
Enkä puhu kovin paljon mielestä tässä. Mieli palvelee itse asiassa tarkoitusta. Se sallii teidän tehdä asioita tässä ulottuvuudessa. Se on tavallaan kuin ulottuvuuskovalevynne eikä se toimi, kun menette toisiin ulottuvuuksiin. Mieli sallii teille biologiassa olemisen ja se koordinoi kaikkea. Se auttaa teitä keplottelemaan ajassa ja tilassa. Ajatukset ovat ongelma.
 
Ja sanoisin, että ajatukset eivät tule yleisesti ottaen mielestä. Ei, ei. Mieli tekee upeaa työtä. Se sallii teidän nähdä silmillä, kuulla korvilla ja ymmärtää asioita. Mieli saastuu ajatuksista ja puhumme siitä tänään. Se on tavallaan teemana.
 
Mutta aloitetaanpa nyt merabhilla ja lopetamme myös sillä. Mutta aloitetaan merabhilla, "vain läpikulkumatkalla" –merabhilla.
 
Merabh on tietysti aikaa, jolloin teidän ei tarvitse tehdä mitään, edes ajatella. Silloin vedätte syvään henkeä ja vain sallitte. Vain sallitte. Mutta tässä merabhissa haluan teidän todella tuntevan, millaista on olla vain läpikulkumatkalla.
 
Vain läpikulkumatkalla
 
(Musiikki alkaa)
 
Se ei merkitse, että te et voi kokea. Itse asiassa se parantaa kokemuksia.
 
Se ei merkitse, ettei ole omistajuuden tunnetta kokemuksiinsa. Ei, on täydellinen omistajuus, mutta hyvin vapaalla ja vapauttavalla tavalla. Voimme himmentää valoja vähän.
 
Vetäkää kunnolla syvään henkeä, kun menemme tähän avaus-merabhiin.
 
Olen vain läpikulkumatkalla.
 
Kokemus tällä planeetalla oli valinta ja oli aina se tietämys, että kerääntymispäivä, yhdistymispäivä olisi täällä. Kuten Kuthumi sanoisi: "Typerä, typerä ihminen, kun murehdit niin paljon, ettei sitä tapahtuisi. Typerä, typerä ihminen, että jäit niin kiinni ajatuksiisi, jäit niin kiinni rajoituksiin, että unohdit olevasi vain läpikulkumatkalla."
 
Kun kuljet läpi, voit nauttia kauneudesta. Voit nauttia itse asiassa siitä, mikä on osoittautunut rajoituksiksi. Voit nauttia uudesta tavasta ymmärtää "minä olen".
 
Olet vain läpikulkumatkalla.
 
Kuljet kuin kauniin metsän läpi. Voit nauttia hetken tuoksuista, näkymistä ja äänistä. Voit olla hetken vuorovaikutuksessa puiden, kauniiden kukkien ja luonnon deevojen kanssa.
 
Mutta olet vain läpikulkumatkalla. Tämä ei ole koti. Tämä ei ole vankila. Tämä ei ole tietenkään testi. Et kilpaile ketään toista vastaan.
 
Olet läpikulkumatkalla pelkän läpikulkemisen vuoksi, vain koska voit tehdä sen.
 
Kuljet läpi sielun loiston vuoksi, jotta se voi nähdä itsensä ja tuntea itsensä uusilla tavoilla.
 
Sinun ei tarvitse läpäistä testiä jatkaaksesi läpikulkemista. Ei ole vaiheita tai askelia. Ei ole todellisuudessa ulottuvuuksia. Ei ole salaisuuksia. Ei ole guruja tai pelastajia.
 
Olet vain läpikulkumatkalla.
 
Voit tanssia, kun kuljet läpi. Voit tanssia. Voit myös leijua. Voit kiiruhtaa, jos haluat, mutta siihen ei ole tarvetta. Voit ottaa myös kaikessa rauhassa. Ota niin kauan aikaa, kuin haluat. Ennemmin tai myöhemmin oivallat, että olet vain läpikulkumatkalla.
 
Kyllä, olet ehkä elänyt monta, monta elämää läpikulkumatkalla. Sinulla on ollut monia rakkauksia, olet itkenyt monia kyyneliä. Sitä ei suunniteltu minkäänlaiseksi testiksi. Se ei tietenkään ollut mitään, minkä määritteli joku toinen olento tai olentoneuvosto tai olentoliitto, eikä kukaan enkeli.
 
Olet vain läpikulkumatkalla.
 
Sitä ei suunniteltu, jotta nähdään, miten vahva olet. Sinun ei tarvitse olla vahva kokeaksesi iloa. Sinun ei tarvitse olla vahva kokeaksesi aistillisuutta, valoa ja pimeyttä. Ei. Sillä ei ole mitään tekemistä vahvuuden tai päättäväisyyden kanssa. Itse asiassa, mestari löytää, että on kyse vain sallimisesta.
 
Läpikulkumatkalla kokemisesta tulee joskus niin syvää, niin rikasta – no, itse asiassa useimmiten – että olet unohtanut, että olit vain läpikulkumatkalla.
 
Toisinaan ajattelit, että oli ikuisuus täällä – ikuisuus onnellisuuteen, ikuisuus täyttymykseen, integroitumiseen. Ei ole. Se on harhaa. Mielenkiintoista harhaa, mikä läpi vain kuljet.
 
Läpikulkumatkalla tapasit paljon muita ihmisiä. Sinusta tuli hyvin yhdistynyt tosiin ihmisiin. Kahlittu tavallaan. Yhteenpunoutunut siinä määrin, että tunsit, ettet ollut enää vapaa vain kulkemaan läpi. Sinulla oli velvollisuuksia ja vastuita kaikille, täyttämättömiä sitoumuksia, tarve huolehtia toisista.
 
Vedä syvään henkeä. Olet vain läpikulkumatkalla ja niin hekin.
 
Kun kuljet tämän maapalloksi kutsutun paikan läpi, voit kokea sen, miten haluat. Voi, tiedän – tiedän, että kaikki näyttää toisinaan toimivan sinua vastaan tai ulkopuolellasi. Mutta ei toimi. Siltä vain näyttää – yksi noista harhoista.
 
Olet vain kulkemassa tämän paikan läpi. Miksi et päättäisi tehdä sitä haluamallasi tavalla ja vain kulkea läpi.
 
Kun kuljet tämän paikan läpi, koskaan ei tuomita, miten teit sen. Kukaan noin 9000 ylösnousseesta mestarista ei koskaan tuomitse, miten nopeasti tai miten hitaasti, miten pimeästi tai miten valoisasti. Jumala tai enkelit tai muut eivät tuomitse. Ne käsittävät, että kuljet vain läpi sellaisesta, mikä on luultavasti yksi vaikeimmista, kauneimmista, haastavimmista ja näkemyksellisimmistä kokemuksista, mikä sieluolennolla koskaan on. Ne käsittävät, että olet vain läpikulkumatkalla. Ne käsittävät, että omaksuit identiteettejä, jotka eivät olleet oikeasti sinun, ajatuksia jotka eivät oikeasti olleet sinun ja asioita joita et valinnut oikeasti, tietoisesti.
 
Sitä ei tuomita, miten kuljet läpi. Vain se on syy juhlaan, että teit sen.
 
Minä, Adamus, sekä Kuthumi ja kaikki muut, jotka ovat olleet täällä kanssanne tänään – teidän mestarien kanssa – pyydämme teitä tuntemaan hetken tätä tietämistä, että olette vain läpikulkumatkalla – poissa mielestä, mielen tuolla puolen. Tanssikaa, jos haluatte. Laulakaa, jos haluatte. Nauttikaa kaikesta, mitä elämällä on tarjottavana, jos haluatte. Mutta olette vain läpikulkumatkalla.
 
Sinä, sielusi, aspektisi – vain läpikulkumatkalla.
 
Jos meillä on teille yksi sana, se on pelkästään "elää". Elää.
 
Kun kuljette läpi, eläkää. Tiedätte täsmälleen, mitä tarkoitan tällä ja miten se soveltuu teihin.
 
Se on yksi asia, mikä on tullut esiin viime aikoina – tullut esiin tunneitsestä – ja melkein törmännyt yhteen sisäisen tietämisen kanssa. Tullut esiin tuosta osastanne, mikä on mestari ja mikä painii sen osanne kanssa, millä on edelleen rajoittuneita ajatuksia.
 
Eläkää.
 
Aah! Tuntekaa sitä, tuon elämisen ydinolemusta. Se kuulostaa kauniilta. Voi, vain eläkää olentona, joka on läpikulkumaalla ja elää intohimoisesti, avoimesti, ennakkoluulottomasti ja häpeämätä. Eläkää.
 
Mutta sitten on tämän elämisen toinen osa. Olette eläneet pienesti. Olette eläneet rajoittuneesti. Olette eläneet pelossa, rajoituksissa, joten teillä on kaksi dynamiikkaa – "elä!" ja sitten "elä?" Eläkää!
 
Voitte tuntea sen. Tiedän, että voitte tuntea sen. Tiedän, että voitte kuvitella sen. Voi, vietän paljon aikaa kanssanne iltaisin, joskus keskellä yötä. Voin tuntea sen. Voin tuntea tuon halun elää. Mutta sitten voin tuntea noiden ajatusten tulevan – "Mutta mitä jos? Kenties en voi. Kenties minun ei pitäisi." Mutta kuitenkin intohimo tulee takaisin – "Elä! Elä!" Sitten tulevat ajatukset – "Mitä se merkitsee? Miten teen sen? Milloin minun pitäisi aloittaa? Miten paljon minun pitäisi työstää sitä?" Ja se on kenties yksi ydinasia, mitä tapahtuu tällä hetkellä. Voitte tuntea sen – "elä!" Voitte tuntea sen.
 
Mutta sitten voitte tuntea myös tuon "elä?" vai kuole. Voitte tuntea, että "ehkä minun pitäisi elää vain pienesti". Ette voi enää. Ette voi. Voitte yrittää. Voi, te yritätte – te yritätte todella hyvin. Saatte "kympin" yrittämisestä. Mutta ette voi elää enää pienesti.
 
Vetäkää kunnolla syvään henkeä. Sytytetään valot ja suljetaan musiikki.
 
Ette voi. Se on todellinen pulma. Se on todellinen pulma. Ja sitä tapahtuu. Puhumme tänään vähän energioista ja kaikesta siitä muusta. Mutta oikeasti ydin on, että teillä on tämä osa, joka sanoo "Elä!" Ja toinen osa kyseenalaistaa sen, toinen osa on itse asiassa vähän tyytyväinen elämään pienesti, eristyneesti. Ette voi enää.
 
Te yritätte. Te työstätte sitä. Te sanotte: "No, elä, mutta jos vain supistan elämistä." Tiedätte, mitä se on. Olemme puhuneet siitä aiemmin tässä samassa huoneessa. Se on neuvottelemista. Neuvottelemista.
 
On nimittäin yksi asia neuvotella toisten kanssa ja se on tarpeeksi paha asia, mutta neuvotella nyt itsensä kanssa? Kuka siinä voittaa? Ei kukaan! Kiitos. Ei kukaan, ei kukaan.
 
Se on yksi noista asioista, mikä on melkein huvittavaa, melkein huvittavaa – että ihminen yrittää neuvotella itsensä kanssa. Siinä ei ole voittajia. On kaksi häviäjää. (Muutama naurahdus) Kolme, jos minut lasketaan. (Lisää naureskelua)
 
Neuvottelette siis elämisestä eikä se toimi enää, koska teillä on maku siitä, mitä eläminen on. Eikä elämisessä ole kyse siitä, ajatko autollasi lujaa, Linda. (Naurua) Se on ehkä sen yksi ilmaisumuoto. Elämisessä ei ole kyse juhlimisesta myöhään yöhön, Edith. (Paljon naurua) Ne ovat kenties ilmaisumuotoja.
 
Eläminen on ydinolemus. Se on tunne. Se on tunne ja olemme koskettaneet sitä vähän merabhissa. Eläkää! Avautukaa! Avatkaa tunteet! Eläkää! Eläkää! Mutta kun sanon sen, kun pyydän teitä kuvittelemaan hetken itsenne todella elämässä, mitä tapahtuu? Te voitte tuntea sen, minä voin tuntea sen. Yhtäkkiä se on kuin: "Oi, eläminen!" Ja sitten "Huh, mutta mitä jos? (Muutama naurahdus) Mitä jos?"
 
Ja (Lindalle) sinun ehkä kannattaa kirjoittaa tämä arkistoihin tulevia viittauksia varten. Mutta ette voi enää neuvotella elämisestä itsenne kanssa. Ette voi. Ja te yritätte, kuten sanoin, ja se sattuu ja sitten lopultakin vain sallitte. Sallitte vain itsenne elää.
 
Olette kulkemassa tämän hämmästyttävän ulottuvuuden ja planeetan läpi.
 
LINDA: "Ei enää" mitä?
 
ADAMUS: Unohdin. Muistaako kukaan? (Vähän naureskelua)
 
LINDA: "Et voi enää neuvotella" kenen kanssa? (Yleisö sanoo "itsesi")
 
ADAMUS: Elämisestä. Et voi enää neuvotella elämisestä itsesi kanssa – ihan sama. Et voi neuvotella siitä enää.
 
Tämä on todellinen pulma ja näette muutaman minuutin kuluttua, miten otatte kaikkia energioita, joita on ympärillä tällä hetkellä maailmassa, ja mitä tapahtuu sisällänne ja brrrff!  Törmäätte yhteen sen kanssa, mitä tapahtuu. Ja hyvä uutinen on, että olette vain läpikulkumatkalla. (Joku sanoo "luojan kiitos") Joo, luojan kiitos. Joo, tai jonkun. Joo.
 
Jumala
 
Itse asiassa se on kummallinen ilmaus – "luojan kiitos". Luulen, että haluaisitte olla vihainen Jumalalle. Häh … eturivi nauraa! (Lisää naurua) No, itse asiassa kaksi eturivissä. (Adamus naureskelee) Joo, "luojan kiitos" mistä? Tästä paskasta?! Tästä yltäkylläisyyden puutteesta? Sairaasta kehosta? Voi, todella kummallinen ilmaus. "Luojan kiitos sain pikku muruseni tänään" (Vähän naureskelua) Kiittäkää itseänne. Eikö Tobias sanonut sitä vuosia sitten? "Kiittäkää itseänne." Luojan kiitos – tämän luojan/jumalan.
 
Jumala on siis hyvin kummallinen asia. Luulen, että haluaisin pitää "Jumala, hitto soikoon sinua" –työpajan. (Linda haukkoo henkeään, naurua ja vähän taputuksia) Häh … ja meillä on tämä uusi studio. Se olisi upea työpaja laitettavaksi internetiin koko maailmalle!
 
LINDA: Just joo! Tehdään se CNN:lle!
 
ADAMUS: Joo, joo, joo.
 
LINDA: Joo, joo! Ja BBC:lle.
 
ADAMUS: Ja hassu asia on …
 
LINDA: Joo!
 
ADAMUS: Tiedättekö mitä, jos me – jos me … sanon "me". (Adamus naureskelee) "Me" teemme tämän. Jos tekisimme tämän ja se on kuin "Jumala, hitto soikoon" ja todella tarkastelisimme Jumalatietoisuutta, rehellisesti ja avoimesti, ilman pelkoa. Nimittäin joskus puhutaan siitä, ettei Jeesuksesta voi sanoa pahoja asioita, ei voi puhua Jeesuksen masturboinnista. (Vähän kikatusta) Mutta me … me puhuimme! Tässä huoneessa! Tässä samassa huoneessa! (Linda roiskuttaa vettä Adamuksen päälle, lisää naurua)
 
Hämmästyttävää tässä on, etten aio reagoida. (Lisää naurua) Ja nyt tulevina vuosina hän miettii, milloin on takaisinmaksun aika. (Naurua) Ja itse asiassa mitä pidemmälle kosto venyy, sitä hauskempaa se on, koska takaisinmaksuun voisi mennä vuosia ja vuosia, joten hän murehtii sitä. Milloin Adamus kostaa minulle? Kerron teille kaikille, kun se tapahtuu. Se voi olla 10 vuoden päästä, mutta se tapahtuu. (Lisää naurua) Ja nyt näyttää siltä, että Cauldre kasteli housunsa!
 
Missä siis olimmekaan? Jumala.
 
EDITH: Missä juhlani ovat?
 
ADAMUS: Missä juhlat ovat? Sinun luonasi tänään, Edith. Sinä ja minä. Unohditko? (Naurua) Okei, olen vain läpikulkumatkalla. Minä vain "Hei, Edith", tiedäthän.
 
Missä siis olimmekaan? Jumala. Ei, vakavasti puhuttuna meidän pitäisi pitää työpaja, ohjelma Jumalasta ja olla todella rehellisiä ja suoria siitä ilman tätä pelkoa, että jotain pahaa tapahtuu – paitsi että saadaan kaikki uskonnolliset fanaatikot peräämme.
 
Mutta useimmat ihmiset – ei, muotoilen sen uudestaan – muutamat ihmiset ymmärtäisivät, jos puhuisimme tästä Jumalaenergiasta. (Hän pitää tauon ärsyyntyneenä märistä vaatteistaan) Anteeksi, minun on vaihdettava vaatekertani. Linda, tee hengittelyä tai jotain. (Vähän naureskelua) Oikeasti. (Adamus kävelee takahuoneeseen)
 
LINDA: Tämä on jo jonkinlainen takaisinmaksuhelvetti. (Lisää naurua) Luulen, että on parempi, että nauramme ja huudamme. Joo, kadun todella.
 
ADAMUS: (takaa) Häh …
 
LINDA: Kadun tekoani jo ja … (naurua)
 
ADAMUS: (takaa) Lindaaaa.
 
LINDA: Tiedän, että kosto on todella helvettiä. (Lisää naureskelua) Jumala vain tietää, miltä se näyttää. Vain Jumala tietää … ja Adamus, joten …
 
ADAMUS: Lindaaaa, Lindaaaa … (Hän tulee takaisin suuren peilin ja Cauldren takin kanssa)
 
LINDA: Voi ei!
 
ADAMUS: Okei.
 
LINDA: Siitä tulee rumaa.
 
ADAMUS: Katso sitten tänne.
 
LINDA: Aa!!! Tiesin sen olevan tulossa! Tiesin sen olevan tulossa!
 
ADAMUS: Käytämme tätä myöhemmin. (Hän laittaa peilin sivuun) Missä siis olimmekaan? Jumala.
 
On hyvin mielenkiintoinen tietoisuus Jumalasta. (Hän ottaa pois märän pikkutakin ja antaa sen Lindalle) Kuivapesuun, kiitos. Kyllä. On … (Hän laittaa päälleen päällystakin) Tämä on elegantimpi. Voi kyllä, kyllä! Kyllä.
 
Missä olimmekaan? Jumala. Useimmat ihmiset olisivat samaa mieltä tästä Jumalajutusta – tämä Jumalajuttu on niin vanha, niin rajoittunut, niin pelottava ... No, kun ajattelette Jumalaa, ette ajattele: "Elä!". Ajattelette: "Pysy poissa Jumalan tutkasta. Pysy pienenä."
 
LINDA: Joo.
 
ADAMUS: Siis kyllä, tehdään se. Laitetaan aikatauluun, että kun uusi studionne avataan, pidämme "Jumala, hitto soikoon" –työpajan. (Linda haukkoo taas henkeään ja vähän naureskelua) Aa, kyllä. Mitä? Me olemme mestareita. Mitä pelättävää meillä on? Me elämme.
 
Näette nyt, että se on neuvottelemista. Tiedämme kaikki sen. Tiedämme kaikki, että ihmisperspektiivi Jumalasta on a) väärä, b) vanha ja c) todella huono. Se ei palvele ketään enää. Ja rikotaan tuo … Pidetään hauskaa sen kanssa. Oletteko valmiita? (Yleisö vastaa "kyllä!") Hyvä, hyvä, hyvä. Linda? (Hän irvistää) Ai jaa! Otetaan tuosta kuva. Ei, tästä tulee upeaa.
 
Nimittäin jotkut hulluimmista asioista, joita olette tehneet viime vuosina, asioista jotka ovat aiheuttaneet teille ruuansulatusvaivoja, päänsärkyä ja ahdistusta – mutta teitte ne silti – ovat osoittautuneet parhaiksi. Tunsitte melkein itsenne työnnettävän niihin – ja teidät työnnettiin (vähän kikatusta). Kun sanottiin, että lähdette tälle hämmästyttävälle matkalle, tiesitte, että se oli tarkoituksenmukaista, mutta sitten tulivat ajatukset. "Kenties minun ei pitäisi. Kenties tämä on liikaa rahaa. Kenties, kenties." Mutta teitte sen ja ettekö ole iloisia siitä, että te ette täysin neuvotelleet sitä pois? Ettekö ole iloisia siitä, että vain teitte sen – oli se sitten irtisanoutuminen työpaikastanne, jonkin muuttaminen elämässänne? On hyvin helppoa joutua ajatusten ja neuvottelujen hetteikköön.
 
Todellinen mestari on vain läpikulkumatkalla ja siksi hän elää ja juhlii. Ja älkää murehtiko siitä, että teette sen väärin tai loukkaatte jotakuta. Joo, te loukkaatte jotakuta, koska te vain … se tapahtuu. Heillä on odotuksia teistä, joita teillä ei pitäisi olla itsellenne, joten se loukkaa heitä vähän. Mutta loppujen lopuksi se auttaa heitä, joo. (Adamus naureskelee) Eivätkö vanhempanne puhuneet tässä?
 
Puhutaanpa vähän energiasta. Siis älkää enää neuvotelko itsenne kanssa ja muistakaa, että olette vain läpikulkumatkalla.
 
Ajankohtaiset energiat
 
Siis mestarit, tässä sitä ollaan, hädin tuskin vähän yli kolme kuukautta tätä vuotta. Hädin tuskin. Eikö tunnu jo vuoden lopulta? (Yleisö on samaa mieltä) Jotkut teistä ovat ajatelleet: "Voi, nyt on varmaan marraskuu, koska …" (Adamus naureskelee) Ei, on huhtikuun alku.
 
Haluaisin pyytää teitä määrittelemään energiat, joita on tällä hetkellä. Miten sanoisitte … mitä energiat ovat maailmanlaajuisesti, laajemmin? Linda mikrofonin kanssa, mitä energiat ovat? Ja Vili, kirjoittaisitko jotain näistä.
 
Mitä energioissa tapahtuu, Pete?
 
PETE: En osaa puhua maailman puolesta, mutta tiedän, mitä minulle tapahtuu.
 
ADAMUS: Hyvä. Mitä tapahtuu?
 
PETE: Minua puserretaan ja se pakottaa minut enemmän sisälleni.
 
ADAMUS: Puserretaan.
 
PETE: Puserretaan.
 
ADAMUS: Joo. Miltä sinusta tuntuu? Tunnetko sen kehossasi? Sattuuko kehoosi?
 
PETE: No, olen nyt keskittyneempi itseeni.
 
ADAMUS: Okei.
 
PETE: Se irrotti paljon aspekteja tai riippuvuuksia. Minusta tuli todella tietoinen, miten paljon elän niissä. Okei. Ja pääsin eroon tuosta matalasta energiasta, kuten sitä nyt kutsutaan. Ei pahasta energiasta tai mitään vastaavaa, vaan matalasta energiasta.
 
ADAMUS: Aivan, aivan. Sinut siis puristetaan itseksesi.
 
PETE: Kyllä.
 
ADAMUS: Se on erittäin hyvä tapa ilmaista se.
 
PETE: Joo.
 
ADAMUS: Joo, joo. Hyvä, hyvä. Ja miltä se tuntuu?
 
PETE: Voi, upealta.
 
ADAMUS: Ai, oikeasti? (Vähän naurua)
 
PETE: Joo. Ei, vakavasti sanottuna, koska se herättää minut sille, kuka oikeasti olen – Lähteelle – ja kiitollisuuteen, että minut on luotu.
 
ADAMUS: Joo. Tuon pusertamisen haittapuoli on, että sinun on tavallaan katsottava itseäsi peilistä.
 
PETE: Aivan. (Adamus tuo peilin hänen eteensä) Joo.
 
ADAMUS: Koska olet vain sinä. Joo, joo.
 
PETE: Siellä minä olen.
 
ADAMUS: Joo.
 
PETE: Joo.
 
ADAMUS: Sinä hymyilet! Voi, se on hyvä asia, se on hyvä asia.
 
PETE: Rakastan sitä!
 
ADAMUS: Hienoa! Hyvä, hyvä. Kiitos, erinomaista.
 
Seuraava. Mitä energioissa tapahtuu? On tärkeää todella ymmärtää sekä sisäiset että ulkoiset energiat, koska tällä hetkellä tapahtuu paljon. Luulen, että Linda mainitsi siitä yhtenä päivänä radio-ohjelmassanne – mitä sanottiinkaan energioista?
 
LINDA: Puhutko siitä Bob Scheifferin jutusta? Ai jaa. On hyvin, hyvin vanha televisio-ohjelma nimeltään "Face the Nation" ja isäntänä on Bob Scheiffer, joka on ollut siinä vuosikymmeniä – tarkoitan, etten voi uskoa, että hän elää edelleen. Ja hän avasi ohjelmansa viime sunnuntaina sanomalla, ettei hän voi muistaa ohjelmansa koko historian aikana, että maailmassa tapahtuu samaan aikaan niin monia merkittäviä asioita, tärkeitä asioita kuin tällä hetkellä.
 
ADAMUS: Totta, niin tapahtuu. Emmekä katso toisella puolella sitä otsikoina ja varsinaisina tapahtumina. Katsomme vain energiatekijää ja energialiikettä. Toisin sanoen, miten paljon energiaa yleensä on ja miten nopeasti se liikkuu.
 
Planeetalla on ollut aikoja, jolloin on ollut paljon energiaa, muttei se oikeastaan liikkunut. Mutta tämä on ennenkuulumaton energiamäärä – ja näin me näemme asiat. Emme näe teitä fyysisinä olentoina, niin kuin te itse näette itsenne. Näemme vain kuin energiapalloja. Katsomme tätä planeettaa energiakokonaisuutena. Voitaisiin sanoa, että siinä on valikoima värejä, tasoja ja sävyjä. Mutta näemme sen vain tavallaan energia- ja toimintakokonaisuutena. Ja kumpaakin on nyt.
 
Niinpä monet teistä ehkä tuntevat sen kirjaimellisesti luissaan – tarkoitan, koska sitä on paljon. Hyvä. Seuraava, kyllä.
 
LINDA: Täällä.
 
ADAMUS: Kyllä, energia. Mitä siinä tapahtuu?
 
JIN: Se repii elämääni. (Hän nauraa)
 
ADAMUS: Joo. Miten?
 
JIN: Sisältä ulos.
 
ADAMUS: Repii elämääsi sisältä ulos. Miten?
 
JIN: No, pääsen eroon roskasta, mitä on sisälläni.
 
ADAMUS: Joo, hyvä. Taisteletko sitä vastaan? Tappeletko?
 
JIN: Joo, olen tehnyt sitä vähän, mutta annoin tavallaan periksi.
 
ADAMUS: Joo, joo.
 
JIN: Ja näin on hyvä.
 
ADAMUS: Joo, hyvä, hyvä. Kiitos. Kun energiat ovat näin intensiivisiä – olemme sanoneet tämän aiemmin – ne voivat murskata teidät, jos vastustatte. Ja nämä energiat – en puhu niiden kuulumisesta millekään tai kenellekään. Se on vain energiaa, mikä on kutsuttu tälle planeetalle nyt. Ja tunnet sen osissanne, niin kuin se musertaisi teidät. Ja sekään mikä oli ennen tavallaan pakopaikka – nukkumaanmeno illalla – ei ole sitä enää. Itse asiassa on kyseenalaista, kumpi on haastavampaa, stressaavampaa – valvetila vai unitila. Toisin sanoen, ei ole paljon pakopaikkaa. Se on siellä.
 
Tunnette sen kuitenkin puristavan teitä. Se voi tulla siihen pisteeseen, että se tuntuu musertavan teidät ja se on itse asiassa tarkoituksenmukaista, tuo yleistunne. Vasta sitten kun alatte taistella sitä vastaan tai neuvotella sen kanssa tai jotain muuta, se sattuu. Mitä siis teette? (Joku sanoo "sallitaan") Hengitätte ja sallitte. Oikeasti. Hengittäkää ja sallikaa. Ehdottomasti.
 
Hyvä. Muutama vielä, rakas Linda. Ole hyvä, energiat tällä hetkellä.
 
SHAUMMBRA 1 (nainen): Helppokäyttöisiä.
 
ADAMUS: Hyvä. Miten se toimi?
 
SHAUMBRA 1: Henkilökohtaisesti ole alkanut sallia asioiden tapahtumisen elämässäni ja valmistaudun lähtemään Peruun.
 
ADAMUS: Hyvä, erinomaista.
 
SHAUMBRA 1: Sairaanhoitajaksi.
 
ADAMUS: Kyllä, erinomaista. Hyvä. Erittäin helppokäyttöisiä, itse asiassa melkein järkyttävän helppokäyttöisiä. Ja taas kerran, näette, että tapahtuu tämä yhdistyminen, energiat tulevat yhteen ja sen myötä mahtavia tilaisuuksia. Tilaisuuksia joita ette luultavasti olisi pystyneet kuvittelemaan tai paremmin sanottuna, ette olisi antaneet itsenne kuvitella aiemmin. Toisin sanoen, olette melko lineaarisia siinä, mitä annatte itsenne kuvitella.
 
Niinpä yhtäkkiä tulee kaikki tämä energia ja voitaisiin sanoa, että se on kuin kaunis energiapeitto tai –pilvi tämän planeetan ympärillä. Ja se on kaikki siinä, kun se ennen oli tavallaan jossain muualla. Ja erityisesti niille jotka tiedostavat sen, se on aivan tässä. Se on aivan tässä.
 
Monet ihmiset kulkevat vain tavallaan sen ohi, tietämättömänä, että sitä on. Heistä vain tuntuu aivoissa hullummalta kuin koskaan. Mutta niille jotka tiedostavat sen, se on niin helppokäyttöistä, että yhtäkkiä kaikki tapahtuu kerralla sen sijaan, että asiat tapahtuvat kivoina portaina ja askelina. Ei ole mitään portaita. Kaikki on vain siinä.
 
Se voi johtaa pieneen pakahtumiseen tällä hetkellä. Vähän kuin suuri vuorovesiaalto (tsunami) tulisi kerralla. Mutta se ei …
 
LINDA: Tarkoitatko, että tulee kuin hulluksi vedestä?
 
ADAMUS: Anteeksi kuinka?
 
LINDA: Kuin hulluksi vedestä?
 
ADAMUS: Kyllä, hulluksi … joo. Ei, se on eri koettelemus … (Vähän naurahduksia ja Adamus naureskelee)
 
Siis kyllä, hyvin helppokäyttöistä. Ja niin paljon voi tapahtua teille elämässänne nyt, että aistitte tämän. Sitä on siinä, mutta sitten on joskus taipumusta perääntyä ja ihmetellä, oletteko valmis siihen, osaatteko käsitellä sitä – tätä kaikkea. Ehdottomasti osaatte, mutta se vaatii paria asiaa – ei neuvottelemista, ei rajoittamista, vain sallimista. Sallimista.
 
Kun sallitte, se on kuin osienne avaamista. Kun sallitte, se on kuin upottaisitte suuren pallon vesialtaaseen, ja kun teette sen, vesi tulee yli äyräiden, koska toitte jotain tuohon tilaan – toitte periaatteessa itsenne tuohon tilaan sallimalla – ja se potkaisee pois muita asioita. Se puhdistaa muita asioita. On siis tavallaan sallimisen jälkivaikutus. Päästään eroon kaikesta roskasta.
 
Voitaisiin sanoa, että perimmiltään – odota vielä (Lindalle) – salliminen tuo koko "sinän" sisään, jumaluutenne, "minä olen" –olemuksen. Perimmiltään se on kaikki, mitä on tässä astiassa, käyttäen analogiana allasta tai suurta vesiämpäriä. Yhtäkkiä sallimisenne siirtää pois kaiken, mikä ei ole sinä, kaiken mikä on vierasta. Teillä tapahtuu siis tällainen mielenkiintoinen ilmiö ja joskus tulee ajatuksia. Sanotte: "Mitä tapahtuu? Miksi nämä asiat ovat?" Se johtuu siitä, että sallitte. Salliminen on nimittäin sallimista. Kyse ei ole siitä, että päästetään vähän sisään ja sitten yritetään ohjata sitä. Sallimisessa tapahtuu sellaista. Se on kuin: "No, sallin, mutta vain vähän, ja sitten yritän ohjata sitä." Voi ei, salliminen on sallimista. Joo, hyvä. Seuraava.
 
SHEEMA: Hei.
 
ADAMUS: Hei.
 
SHEEMA: Minä olen Sheema.
 
ADAMUS: Kyllä. Minä olen Adamus. (Nainen kikattaa) Tapasin Shivan kerran. Et sattumoisin ole sukua?
 
SHEEMA: Voi luoja, en.
 
ADAMUS: Voi luoja, et. (He kumpikin nauravat) Kyllä, hän oli hyvin mukava.
 
SHEEMA: Ei, minä olen.
 
ADAMUS: Ei. Joo, joo, joo.
 
SHEEMA: En tiedä, miten teet sen. Puhut aina juuri siitä, mitä minulle tapahtuu.
 
ADAMUS: Miten teen sen?
 
SHEEMA: En tiedä, mutta …
 
ADAMUS: Eikö se olekin hämmästyttävää? Tiedän … kyllä. Luuletko, että olen selvänäköinen? (Nainen kikattaa) Älä sano sitä, Linda. Tai Garret. (Hän naureskelee) Ei, se on hämmästyttävä asia. Itse asiassa koko selvänäköisyys tai vastaava on hyvin yliarvostettua. Kyse on vain sallimisesta. Menemme siihen vähän ajan kuluttua, kunhan en puhu liikaa tänään. Mutta näytän teille, miten helppoa se periaatteessa on. Mutta se voi olla rankkaa.
 
SHEEMA: Ai, hyvä.
 
ADAMUS: Kyllä. On rankaa.
 
SHEEMA: No, on, koska olen sallinut ja minusta on tuntunut upealta ja mestarilta ja suurelta ja sitten yhtäkkiä heräsin aprillipäivään …
 
ADAMUS: Joo, joo.
 
SHEEMA: … ja se tuntui kamalalta. Se oli kiduttavaa. Minua puserrettiin. Se meni siihen pisteeseen saakka, että eilen en halunnut edes nousta sängystä.
 
ADAMUS: Joo.
 
SHEEMA: En tuntenut toivoa. Se oli …
 
ADAMUS: Nousitko ylös sängystä?
 
SHEEMA: Kyllä, nousin. Se oli kuin kuolema.
 
ADAMUS: Ai jaa. Minä olisin jäänyt sänkyyn.
 
SHEEMA: No, nousin. Nousin ylös ja sitten palasin takaisin.
 
ADAMUS: Aha. Joo, joo.
 
SHEEMA: Sitten nousin ylös! Palasin takaisin! (Hän naureskelee)
 
ADAMUS: Ai jaa. Katso neuvottelemista tässä. "Minun on noustava ylös. Minun on todistettava itselleni." Ja sitten neuvottelet ja se on kuin: "Ei, menen todella takaisin sänkyyn. Mutta minun on noustava ylös ja tehtävä jotain." Pysy sängyssä! Olet vain läpikulkumatkalla. Nimittäin kaiken tämän lopussa sanot: "Olen hyvin iloinen, että jäin sänkyyn tuoksi päiväksi tai viikoksi."
 
SHEEMA: Mutta se oikeasti oli. Se oli kuin kuolema.
 
ADAMUS: Joo, joo.
 
SHEEMA: Tunsin, että jotain sisälläni ikään kuin kuoli. Se oli – luulen, että se oli sitä, kun puhut, että sallittaessa kaikenlaista kamaa tulee ulos.
 
ADAMUS: Niin tulee! Niin tulee!
 
SHEEMA: Sinä tiedät.
 
ADAMUS: Joo, oudoista paikoista toisinaan. (Vähän naureskelua ja nainen kikattaa äänekkäästi)
 
LINDA: Oho!
 
ADAMUS: Puhun ajatuksistasi.
 
SHEEMA: Ainakin se tulee ulos!
 
ADAMUS: Joo. (Adamus naureskelee)
 
SHEEMA: Olen siis iloinen, että olen tässä.
 
ADAMUS: Hyvä, kiitos. Kiitos paljon. Okei, vielä yksi. Energia, mitä tapahtuu?
 
LINDA: Oi-oi. Oi-oi.
 
ADAMUS: Mitä tässä maailmassa tapahtuu?
 
LINDA: Oi-oi.
 
MARTY (MOFO): Se on hyvää. Se on hajanaista.
 
ADAMUS: Hajanaista. Hyvä tapa ilmaista se.
 
MARTY: Ja olet jo puhunut, olemme jo puhuneet siitä, mutta joo, se on hajanaista, koska huiput ovat uskomattoman korkeita nyt ja alhot ovat kuin: "Mistä se oikein tuli?" (Muutama naurahdus)
 
ADAMUS: Joo. Mitä siis tehdä?
 
MARTY: Risteile siitä vaan läpi.
 
ADAMUS: Joo.
 
MARTY: Hengitä, beibi, hengitä.
 
ADAMUS: Joo. Hengitä ja salli. Joo, joo, joo.
 
Kiitos. Hajanaista, intensiivistä, pakahduttavaa, hämmästyttäviä tilaisuuksia. Unohdin mainita, että maailma hajoaa ja ihmiset tulevat hulluksi enemmän kuin koskaan ennen. Kyllä. Kyllä, se kaikki on täällä. Ja kiitos tiedän, luojan kiitos, että te, Jumala, olette riittävän oivaltava, riittävän viisas tietääksenne, että voitte tulla tänne ja kuulla itseänne, mitä täsmälleen teemme täällä. Voitte tulla tänne ja – tarvitsen uudessa keskuksessa todella suuren peilin.
 
LINDA: Okei, se ei ole ongelma.
 
ADAMUS: Voitte tulla tänne ja nähdä itsenne minun kauttani peilissä. (Naurua kun hän pitää peiliä ylhäällä) Dave! Kuvatilaisuus! Näe itsesi minun kauttani peilissä. (Dave ottaa kuvan) Joo, niin sitä pitää. Yäk! (Adamus naureskelee) Siis iso peili.
 
On siis hyvin, hyvin hullua aikaa, hullumpaa kuin koskaan, tasapainottomampaa kuin koskaan. Ja yksi sivuvaikutus, minkä tiedostatte, mutta minkä kanssa onneksi teillä ei luultavasti ole ongelmia, on, että useammista ja useammista ihmisistä tulee järjettömämpiä tällä hetkellä.
 
Minun ei pitäisi puhua tästä, mutta teen sen joka tapauksessa (Linda huokaa äänekkäästi). Ne ovat aina hauskoja aiheita. Tällä planeetalla on epidemia, että ihmiset käyttävät ahdistus- ja masennuslääkkeitä. Ja voitaisiin sanoa, että kenties se on tarkoituksenmukaista, koska hyvin monet ihmiset ovat tulossa järjettömiksi. Niinpä monet ihmiset romahtavat, luhistuvat. Mutta hassu asia on, että nämä lääkkeet eivät oikeasti auta pitkässä juoksussa. Kun otatte niitä tilapäisesti, teistä tuntuu toki vähän paremmalta. Mutta ettekö ole kuulleet mainosten televisiossa ja radioissa sanovan: "Muuten, jos masennuslääkkeesi eivät toimi ja sinusta tuntuu entistä itsetuhoisemmalta, kokeile tätä sen lisäksi." (Naurua) Ihan kuin toinen lääke tekisi vähemmän itsetuhoiseksi?!! Tuskinpa vaan.
 
Hypnoosi
 
Näette ensinnäkin, että olemme siirtymässä pois älyllisestä aikakaudesta, mikä on kestänyt pitkän, pitkän aikaa. Tämä planeetta on siirtymässä pois älyllisyydestä. Mutta on hyvin paljon intensiivisyyttä ja painetta ja ihmiset eivät ymmärrä, mitä heidän ajatuksensa ovat – toisin sanoen, mistä ajatukset tulevat. He eivät ymmärrä todellista tunnetta ja todellista ydinolemusta. Niinpä heistä tulee järjettömiä.
 
Ja seuran lisäämiseksi kurjuudelle – ja tämä on yksi asia, mitä työstämme tai minkä kanssa leikimme – hypnoosi on yleistä tällä planeetalla. Se on ikään kuin seksuaalienergiaviruksen* kanssa. Eikä sitä tuotu koskaan pahalla tavalla. Tavallaan vain tapahtui niin, että mielestä tuli erittäin hyvä ottamaan ulkopuolelta asioita, jotka eivät kuulu sille, ja omistamaan ne, mutta se kuitenkin torjui omat todelliset tunteensa ja ns. todelliset ajatuksensa tunneitsen tai rajoittuneen itsen ajatusten sijasta. Se on siis tavallaan kummallinen oikku ihmisälyssä, se on tavallaan mahdottomuus – ajattelu. Se siis ottaa itseensä ajatuksia, jotka eivät kuulu sille. Tämän vuoksi joillakin teistä on huono päivä. Teillä voi olla esim. pari hyvää päivää, koska olette omassa energiassanne, mutta sitten jokin napsauttaa teidät takaisin kaikkeen tuolla ja tunnette sen, koska olette edelleen virittyneet siihen. Teidät on edelleen tavallaan säädetty siihen ja yhtäkkiä törmäätte.
 
Ja sitten syytätte siitä itseänne. "Mikä minussa on vikana? Miksi minulla on huono päivä? Söinkö vääränlaista ruokaa? Enkö sallinut oikealla tavalla?" – tiedätte nämä – "Olenko huono ihminen pohjimmiltaan?" Ja kaikkea vastaavaa. Ei, kyse on vain siitä, että käytte läpi intensiivisyyttä. Silloin vedätte syvään henkeä ja lakkaatte murehtimasta siitä. Lakkaatte murehtimasta siitä. Olette vain läpikulkumatkalla. Tämä on vain keikka. Pidätte vain hauskaa, eikö? Häh? (Joku sanoo "kyllä") Joo, hyvä. (Adamus naureskelee)
 
Siis rakkaat ystäväni, teillä on kaikkia näitä tekijöitä ja tämä hypnoosijuttu on hyvin, hyvin vallitsevaa planeetalla tällä hetkellä, pelottavan vallitsevaa – ei teillä, mutta muilla.
 
Te ette voi tavallaan mennä takaisin hypnoottiseen tyveneenne, hypnoottiseen uneenne. Ette voi. Älkää siis pelätkö, että yhtäkkiä hypnotisoin teidät ja pistän teidät kävelemään ympäri huonetta huutaen kuin kana. (Vähän naureskelua) Mutta ympäri planeettaa on tämä hypnoottinen vaikutus ja se tavallaan punoutuu yhteen tai tanssii SES-viruksen ja monien muiden asioiden kanssa ja se saa aikaan paljon hyvin outoja ja eriskummallisia kuvioita ja tapahtumia planeetalla tällä hetkellä.
 
Näette iltauutisissa, jos katselette uutisia, tai kuulette ystäviltä, kun puhuntaan massamurhaajasta: "Hän näytti niin mukavalta kaverilta. Olen asunut hänen naapurissaan 20 vuotta enkä olisi koskaan arvannut." Tiedättehän "Hän (miespuolinen) oli vapaaehtoisena – tai hän (naispuoleinen), sori, että kiusaan tänään miehiä – hän teki sosiaalityötä ja sitten yhtäkkiä veti esiin Mossbergin ja pamautti puolet pois jostain." (Yksi ihminen naureskelee ja sitten Adamus naureskelee) Luultavasti epäsopiva aika nauraa. (Naurua) Sanonpa vaan! Sanonpa vaan! Luultavasti ei paras aika nauraa! (Lisää naureskelua) Joo, okei. (Adamus naureskelee, lisää naurua, kun hän pitää peiliä yleisölle) Joo, näyttää melko hyvältä, häh? Joo, joo, joo. Hyvä, okei.
 
Tämä johdattaa minut pieneen draamavälihuomautukseen tässä. Mitä tapahtui lennolle 370? (Yleisö vastaa "ai jaa") Ei, minä kysyn teiltä. Te asutte täällä, minä en. Olen vain läpikulkumatkalla. Mitä tapahtui? Linda, haluaisin kuulla pari teoriaa? Mitä tapahtui? Mitä tapahtui lennolle 370? Vain eläkää, tarkoitan, vain sanokaa se. Anna palaa. Nouse seisomaan, kiitos.
 
DAVID M: Se syöksyi maahan. (Naurua ja joku sanoo "vau!")
 
ADAMUS: Itse asiassa se oli hyvä vastaus, kiitos. Ei mitään galaksienvälistä portaalia?
 
DAVID M: Ei.
 
ROBERT: Se ei syöksynyt maahan.
 
ADAMUS: Ai jaa! Voi teitä kahta! (Paljon naurua) Se ei syöksynyt maahan, minne se siis laskeutui? (Joku huutaa "ufot")
 
ROBERT: Toiseen ulottuvuuteen.
 
ADAMUS: Toiseen ulottuvuuteen. Okei, mahdollista, hyvin mahdollista. Olen varma, että sen ympärillä on nyt ulottuvuuksienvälistä toimintaa, kyllä. Se siis vain lentelee toisessa ulott- … niin kuin 24. ulottuvuudessa? Voi noita lentoemäntäraukkoja. (Naurua) Ei enää ruokaa tarjottavana ja vessat ovat täynnä. Niin, David.
 
DAVID S: Crashiltä törmäyksestä. Kyllä, se tosiaan syöksyi maahan.
 
ADAMUS: Kyllä, se syöksyi.
 
DAVID S: Merenpohjaan, pidemmälle etelään mistä etsitään.
 
ADAMUS: Kyllä, hyvä.
 
DAVID S: Ja paras tapa kuvata ongelmaa – lentäjä ei tehnyt itsemurhaa, vaan sanotaan, että elektronisia ohjausjärjestelmiä harkkeroitiin.
 
ADAMUS: Hyvä.
 
DAVID S: Ja mukana on paljon rahaa. Siihen ei voi päästä nyt. Mutta tämä on kaukokatselun kautta niille, jotka tietävät, mitä tehdä. Teknisen kaukokatselun.
 
ADAMUS: Hyvä. Salaliitto, vai pitäisikö sanoa tahallista? Tahallista – sitäkö sanot, Dave? Tahallista?
 
DAVID S: Kyllä.
 
ADAMUS: Okei, hyvä. Vielä yksi.
 
DAVID S: Tämä on tuolta puolen.
 
ADAMUS: Tuolta puolen. Vielä yksi.
 
LINDA: Ai jaa. Carolilla on ajatus. Ai, sitten yksi Carolin jälkeen. Näin toisen käden nousevan.
 
ADAMUS: Okei, hyvä.
 
CAROL: Ufo tuli pelastamaan heidät, koska heillä oli hydrauliikkaongelmia ja he …
 
ADAMUS: Ufolla oli?
 
CAROL: Ufo, Ashtar …
 
ADAMUS: Ufolla oli hydrauliikkaongelmia?
 
CAROL: Ei.
 
ADAMUS: Ai jaa, hyvä …
 
CAROL: Ei, ei. Se pelasti heidät …
 
ADAMUS: …  koska en ole koskaan ollut ufossa, missä on hydrauliikkaa. (Vähän naureskelua)
 
CAROL: Ja vei heidät planeetalle …
 
ADAMUS: Antakaa heidät takaisin?
 
CAROL: Heillä on paremmin kuin heillä oli täällä.
 
ADAMUS: Paremmin! (Adamus naureskelee) Okei, mutta silti hävytöntä.
 
CAROL: Hävytöntä!?
 
ADAMUS: Napata nyt lentokone ja viedä se pois.
 
CAROL: He syöksyivät maahan. He syöksyivät maahan.
 
ADAMUS: Joo, joo. Mutta heidän olisi pitänyt lempeästi vain hivuttaa heidät takaisin, kyllä.
 
LINDA: Viimeinen vastaus.
 
ADAMUS: Kyllä.
 
JIN: Se kävi läpi odottamattoman hullun kokemuksen. (Vähän naurua)
 
ADAMUS: Ilmiselvyyden mestari. (Naurua) Uskaltaisin sanoa, että olet oikeassa.
 
No niin, väitän, että planeetalla on niin paljon hypnoosia ja niin monet ihmiset ovat alttiita sille, että jopa naapurin kivaan kaveriin – sanotaan vaikka lentokoneen perämieheen – olisi voitu istuttaa hypnoottinen ehdotus – paremman sanan puutteessa – jokin aikaa sitten eikä hän edes tiennyt sitä. Hän ei edes oivaltanut sitä. Ja yhtäkkiä hän saa signaalin – se voisi olla vaikka puhelujen muodostama kuvio, jos joku tarkistaisi puhelintiedot – mikä käynnisti toiminnan, mihin ei olisi koskaan muuten normaalisti ryhdytty. Mutta yhtäkkiä hän huomaa olevansa hypnoositranssissa ja tekevänsä asioita, joita hän ei edes tiedosta, ja hän toimii kuin robotti. Muuttaa ja manipuloi lentoreittiä ja poistaa ilmanpaineen koko matkustamosta, jottei kukaan voi valittaa – jos tiedätte, mitä tarkoitan. Ja ottaa sitten pois maskinsa tapettuaan työtoverinsa ja antaa vain mennä.
 
Miksi? Miksi joku tekisi niin? Miksi? Miksi joku istuttaisi tietokoneeseenne viruksen? Miksi joku tuhoaisi kovalevynne? Koska hän pystyy siihen, vaikkei hän saisi senttiäkään siitä. Hyvin, hyvin kummallista energiaa. Miksi? Koska hän halusi nähdä, toimisiko se, ja se toimi. Ja se toimi.
 
Eikä se ole ainoa tapaus. Jos palatte lukemaan erityisesti viimeisten kolmen, neljän vuoden massamurhaajista tai ihmisten hulluista teoista, kun poliisi yrittää palata taaksepäin keksiäkseen, mitä tapahtui. Ja mukana on psykiatreja ja psykologeja ja he keksivät kaikkia järjettömiä teorioitaan siitä. Mutta todellisuudessa on tätä hypnoosia. Ja sanon teille taas, ettei teidän tarvitse huolehtia olemisestanne sellainen, joka toteuttaa jonkin hullun teon tai joka on jonkin hullun teon uhri. Olette poissa siitä energiasta. Mutta sitä tapahtuu enemmän ja enemmän tällä planeetalla. Se on kuin kauko-ohjattavan lentokoneen lähettämistä, mutta tämä sattuu olemaan ihminen – muuten hyvä ihminen, kenties kirkossa käyvä ihminen – ja sitä tulee enemmän ja enemmän.
 
Olemme kummallisella reunalla mielen kanssa tällä planeetalla ja vaaditaan nyt muutamaa ihmistä, ihmisryhmää, joka ymmärtää mielen mekanismeja – enkä puhu nyt siitä, miten nesteet toimivat, tai sähkömagneettitasapainosta ja kaikesta muusta. Puhun siitä, mikä mieli oikeasti on, sen esittämästä roolista ja vielä enemmän siitä, mikä ajatus on.
 
Itse asiassa hyvin yksinkertaisen perusymmärryksen myötä siitä, mikä ajatus on, voitte mennä tuon ajatuksen yli. Voitte päästä pois tästä ajatusansasta. Voitte päästä pois tuosta rajoittuneesta ja tunteellisesta ihmisajatusitsestä. Se muuttaa yleisesti planeetan ja tietoisuuden dynamiikkaa, mutta ennen kaikkea teillä on hauskaa sen kanssa. Ja sitten alatte ymmärtää, että olette vain läpikulkumatkalla. Ette ole jumissa täällä.
 
Ajatteleminen
 
Puhutaanpa siis hetki ajattelusta. Tiedätte, että olen puhunut siitä paljon menneisyydessä. Olen käyttänyt sanaa "mieli". Itse asiassa mieli, aivot ovat erittäin tarpeellinen osa. Kun alussa aloitte tulla tälle planeetalle ja ottaa fyysisen muodon, oli erittäin vaikeaa pysyä täällä, pysyä tasapainossa. Valo-olento yritti tavallaan olla fyysinen olento. Mieli oli ikään kuin yhdysosa, joka salli teidän pysyä tasapainossa täällä.
 
Mieltä käytettiin biologian ymmärtämiseen, itse asiassa sen ohjaamiseen. Se oli sen ensimmäinen tarkoitus – ohjata biologiaa tämän asian läpi, mitä kutsumme "anayatroniksi". Se oli siis periaatteessa integroimassa valoitsen biologiaan.
 
Seuraavaksi sitä käytettiin yksinkertaisena muistina ja yksinkertaisessa ajan ja paikan suhteessa. Todellinen valokeho ei oikeasti ymmärrä aikaa ja paikkaa. Se ei halua. Se ei sopeudu hyvin aikaan ja paikkaan. Niinpä se on kuin suuri ja pöyheä ajelehtiva asia. Oli siis erittäin vaikeaa pysyä ruumiillistuneena tänne. Mutta tämän mieleksi kutsutun yhteyslaitteen avulla se pystyttiin tekemään.
 
Mieli antoi myös tähän ulottuvuuteen erottelukyvyn, mitä jumalaisella älykkyydellä ei oikeastaan ollut. Fyysinen todellisuus ei ollut tuttu jumalaiselle älykkyydelle ja siksi sillä oli hyvin vähän erottelukykyä siitä.
 
Mutta te olette sielun ihmisedustajana, joka on käynyt läpi kaikki elämät, oppineet paljon erottelukykyä tällä planeetalla. En puhu välttämättä arvostelukyvystä – teillä on sitäkin – vaan erottelukyvystä. Älä laita kättä kuumalle liedelle, se palaa. Se on hyvin yksinkertaista peruserottelua. Älä kävele jyrkänteenreunan yli, sinulla ei ole siipiä niin kuin linnuilla. Siis opitte näitä asioita matkan varrella ja mieli palvelee hyvin upeaa tarkoitusta tässä.
 
Mielen kautta myös … Niin paljon kuin mieli olikin alussa yhteyslaite valokehonne tulemiselle fyysisyyteen, mielenne on myös oleellinen osa todellisen valokehon päästämissä sisään. Sitä käytettiin säätämään valokehoa menneisyydessä, mutta nyt se sallii tuon valokehon. Ja mielestä on tullut hyvä kemiallisissa, sähkömagneettisissa ja joissain muissa energiasykkeissä, jotka tietävät, miten pidetään tasapaino. Niinpä suuri osa valokehostanne tulee sisään itse asiassa aivomekanismin kautta. Mennemme siihen myöhimmin yksityiskohtaisemmin. Sitä tapahtuu nyt joka tapauksessa.
 
Siis mieli palvelee erittäin hyvää tarkoitusta, mutta matkan varrella mielellä, itsellä, muilla dynamiikoilla oli näitä ns. ajatuksia ja noista ajatuksista on tullut todella rajoittavia.
 
Ajatukset olivat tavallaan minitietoisuus tai rajoittunut tietoisuus, mikä tuli aivojen ja tämän todellisuuden yhdistelmästä, mutta ne alkoivat myös uskoa rajoittuneisuuteen. Voitaisiin siis sanoa, että sielu ruumiillisti osan itsestään, säteen itsestään, tähän fyysiseen todellisuuteen, otti kehon, otti aivot ja sitten pieraisi ja ne ovat ajatuksia. (Naurua) Ja se on itse asiassa melko totta.
 
Se keksi ajatuksen. Ajatus oli rajoittunut. Ajatus perustui moniin uskomuksiin, rajoituksiin, pelkoihin ja vastaaviin asioihin. Ihmisistä on tullut siis ajatusolentoja.
 
Mielen ja sen tietojen ja ajatuksen välillä on eroa. Ajatuksessa on usein tuomitsemista, rajoittamista, pelkoa ja ahdistusta ja jonkin ajan kuluttua, monien peräkkäisten ajatusten jälkeen – mikä ei ole oikeasti älykkyyttä, ne eivät ole korkeaa tietoisuutta – ne ovat kuin pieniä pieruja matkan varrella. Tämä on paras tapa, millä voin kuvata sitä – pieniä kuplia. Näitä pieniä ajatuksia tulee ulos, mutta sillä tavalla peräkkäin tai sarjassa, että melko pian alatte uskoa ajatuksiin ja siihen, että olette yhtä kuin nuo ajatukset. Ja melko pian ajatukset alkavat hallita, ne alkavat kontrolloida, ne alkavat pyörittää show'ta.
 
Väitän, että nämä ajatukset ovat itse aisassa jokseenkin yhtä arvokkaita kuin pieru ja ne ovat jokseenkin yhtä näkemyksellisiä. (Vähän naureskelua) Se on totta ja ne tulevat hyvin väärästä paikasta. Ne tulevat tavallaan hyvin toden tiedon väärästä tulkinnasta. Ja tuo tosi data on, että olette tällä planeetalla ja jos laitatte käden liedelle, se palaa, ja jos iskette jotakuta kasvoihin, hän luultavasti iskee takaisin tai haastaa teidät oikeuteen. Ennen iskettiin takaisin, mutta nyt hankitte lakimiehen ja haastatte oikeuteen.
 
Niinpä teillä on kokonainen sarja ajatuksia nyt ja uskotte niihin ja sitten lähetätte taas uuden ajatuksen yrittäen kontrolloida kaikkia näitä muita ajatuksia, joista ette pidä. Mutta se vain yhdistyy noihin muihin ajatuksiin, joista ette pidä, ja tulee vielä lisää ajatuksia, joista ette pidä. Ja sitten ajattelette: "No, miten pääsen pois kaikista näistä ajatuksista?" ja teiltä tulee taas tuollainen pieru ja se liittyy yhteen muiden haisevien ajatusten kanssa. Ja sitten epätoivoisesti sanotte: "Miten pääsen ulos? Mitä teen? En tiedä enää, mitä ajatella" ja silloin ihmisestä tulee hullu. Se alkaa tehdä hyvin eriskummallisia asioita.
 
Koska väitän myös, että ajatukset ottavat elämän pois elämästä. Ne oikeasti ottavat. Ne ovat asioita, joista neuvottelette itsenne kanssa. Ajatus neuvottelee toisen kanssa, niin kuin ilmavaivat neuvottelisivat toisten ilmavaivojen kanssa ja ne molemmat haisevat. Olen pahoillani, että olen … Ne molemmat haisevat. (Vähän naureskelua) En nimittäin neuvottele Cauldren tai itseni kanssa. Sanon vain pierua pieruksi. (Vähän kikatusta) Tämä on henkinen tilaisuus – teille jotka katselette vasta ensimmäistä kertaa … (Naurua, joku sanoo "se on ilmavaiva") Se on ilmavaiva. Kyllä, kyllä. Se on ilmavaiva. Hyvä. (Lisää naureskelua)
 
Teillä on siis ajatuksia, jotka yrittävät neuvotella ja kontrolloida toisia ajatuksia ja tunnetaanpa sitä hetki. Tunnetaan ajatuksia. Mistä ne ovat peräisin?
 
Miksi ihmeessä kukaan ei koskaan esitä sitä kysymystä: "Mistä ajatukset tulevat?" Yritetään jäljittää ajatus. Sanotaan, että teillä on nyt ajatus, että haluatte lähteä täältä nopeasti. (Vähän naureskelua) Sanotaan, että teillä on ajatus, tunteellinen ajatus. Kaikilla teistä on ollut useita niitä päivässä – tunteellinen ajatus, tunne itsestänne, tunteellinen ajatus toisesta ihmisestä tai tunteellinen ajatus, kun sanon: "Pitäkää hauskaa, kun palaatte maanantaina töihin koppiinne." Oi! (Adamus naureskelee) Hyvin tunteellinen ajatus.
 
Mistä nämä siis tulevat? Miksi ihmeessä kukaan ei koskaan katso ja sano: "Mistä ne tulevat?" No, tiedemiehet sanovat niiden tulevan aivoistanne. Ei, itse asiassa ne eivät tule. Ne eivät tule aivoistanne. Aivoilla ei ole lainkaan tunteellisia ajatuksia. Se suoltaa faktoja ja lukuja. Se vetää esiin historiatietoa, silloin kun tunteellinen ajatus kutsuu sitä. Mistä nämä ajatukset tulevat? Joo, suuri mysteeri. Suuri mysteeri.
 
No, monet ihmiset sanovat: "No, se olet sinä. Sitä sinä olet." Aha! Väitän – ja mestarin pitäisi ymmärtää tämä – etteivät ne ole teidän. Eivät lainkaan. Ne ovat vain pikku kuplia, joita hyppii esiin. Ne eivät ole teidän. Ja jos yritätte jäljittää niitä ja löytää jonkin ajatuksen alkuperän – miten upea kirjan otsikko "ajatuksen alkuperä" – se on melkein mahdotonta, koska jäljet on peitetty hyvin monien muiden ajatusten jäljillä. Ja melko pian alatte katsoa jälkiä jälkien päällä ettekä voi koskaan päästä jokin ajatuksen lähteeseen. Mutta kuitenkin se on siinä, kuitenkin toimitte sen mukaan, koska uskotte siihen ja luulette, että se olet sinä – eikä se ole.
 
Tuo ajatus voi olla myös ryhmäajatus tai massatietoisuusajatus. Se voi olla ajatus, mikä tulee muilta ihmisiltä ja minkä vain päästätte ajatuksiinne. Jonkun muun pierut liittyvät yhteen omien pierujenne kanssa ja sanotte: "Voi kyllä, minun ovat todella pahoja, eikö vain?" (Muutama naurahdus) No, ei! Itse asiassa ne eivät olleet alun alkaenkaan teidän. Se oli vain haju tuolla jossain ja hyväksyitte sen itseksenne.
 
Ja osoitin aiemmin tuon hypnoosijutun, koska näin ihmiset ovat alkaneet olla. Näin tietoisuus on alkanut olla. On vain paljon näiden ajatusten hyväksymistä tai todellisen ymmärryksen puutetta. Ihmiset sanovat: "No, nämä hullut ajatukset ovat minun" ja he menevät psykiatrille. Se on kuin menisi suuremman pierun luo ymmärtääkseen omia pikku pierujaan. (Naurua) Ja psykiatri tai psykologi yrittää auttaa ymmärtämään, miksi olet hullu, vaikkei hän edes tiedä, mistä ajatukset tulevat. Hän ei ymmärrä aivoja. Hän ei ymmärrä niiden roolia. Hän ei ymmärrä, mikä ajatus oli ja miten ajatukset yhdistyivät.
 
Hän ei ymmärrä sitä tämän planeetan toiminnan ajatteluperustan vuoksi – että yksilöön voidaan hyvin helposti istuttaa ajatus: "Hei, laske kone mereen." Se oli perusehdotus. Se ei ollut: "Mene tappamaan 250 ihmistä." Se oli: "Hei, laske tuo lentokone mereen" ja se oli hyvin paljolti hypnoottinen ohjelma. Ja voitaisiin sanoa, ettei puhuttu kuolemasta. Kun ohjelmointia tehtiin, ei puhuttu negatiivista asioista. Se oli vain: "Laske kone mereen". Ei yhtään erilaista, jos sanoisin: "Pysäköi autosi kadulle tänään". "Ai, okei. Ai, teen sen."
 
Käytän tätä nyt esimerkkinä, koska se näyttää ajatusten vaikutuksen ja voiman – ja niiden taustalla on paljon voimaa. Ja se osoittaa myös periaatteessa täydellisen ymmärryksen puutteen siitä, mistä ajatukset tulevat, miten ihmiset toimivat niiden perusteella ja miten ne vaikuttavat yhteiskuntaan.
 
Ei ole paha asia, että on ajatuksia, ja teillä on niitä myös mestarina. Mutta alatte erottaa, mitkä ovat oikeasti omia ajatuksianne ja mistä ne ovat peräisin. Ovatko ne peräisin aidosta "minä olen" –olemuksesta. Vai ovatko ne peräisin jostain yhteisötietoisuuden sakokaivosta?
 
Ne eivät ole teidän. Ne eivät ole teidän ja tämä on suurin haasteeni, kun työskentelen teidän kanssanne – auttaa teitä ymmärtämään, että nuo ajatukset eivät ole teidän. Kuvitelkaa ne pieniksi haiseviksi kupliksi, joita tulee ulos teistä. Ja kun yritätte vaikuttaa niihin ja kontrolloida niitä toisella haisevalla kuplalla, se ei toimi. Se vain pahentaa tilannetta, kunnes se uuvuttaa teidät, kunnes se hajottaa teidät. Ja sitten joko saatte henkisen ilmestyksen tai teidät laitetaan hullujenhuoneeseen. (Vähän kikatusta) Se on jokseenkin näin yksinkertaista – toinen tai toinen. Kenties siinä ei ole paljon eroa, mutta ainakin toisessa todella elätte. Kysymys on, kummassa. (Adamus naureskelee) Nyt voitte nauraa. Se oli hauskaa. (Vähän naureskelua)
 
Siis ajatukset. Ajatukset ovat suurinta huijausta. Mestarini, opettajani, ystäväni, jos pyydän teitä jotain opettamaan toisille, niin se on, että ajatukset ovat todella petollisia. Ne eivät ole teidän ja kun opetatte oppilaitanne, saatte heidät, autatte heitä – ette pakota heitä – ymmärtämään, että ne eivät ole heidän, elleivät he halua niiden olevan. Mutta se aiheuttaa kaikenlaista helvettiä, mistä murtautua ulos, koska he sanovat: "En tiedä, mitkä ajatukset. En tiedä, haluanko sen olevan oma ajatukseni." Ja sitten he saavat uuden ajatuspierun yrittäessään ymmärtää, onko tuo ajatus heidän vai ei – ja näette tässä pulman. Näette pulman.
 
Erillisyyden harha
 
Aion nyt hypätä seuraavaan aiheeseen, mikä liittyy tähän ja mikä on kaikkein suurin harha, ja se on erillisyys. Erillisyys.
 
Teillä on harhakuva, että olette erillään korkeammasta itsestänne, koska teille on kerrottu niin, koska teillä on ollut ajatuksia, haisevia ajatuksia. Teillä on harhakuva, että olette erillään Jumalasta, olette erillään muista ulottuvuuksista, kun tosiasiassa te ette ole. Ei ole mitään eroa sen Edithin joka istuu tällä ajatellen itseään ihmisenä, ja se Edithin välillä, joka on ehdottoman jumalainen ja integroitunut, kokonainen. Ei mitään eroa. Kyse on erillisyysharhasta.
 
Teille monille opetettiin pienenä se harha, että on Jumala – josta en kovasti välitä – ja olet sinä. Ja sitten kiinnostuttuanne new agesta ostitte sen harhan, että on korkeampi itse ja sitten on pikkusinä, on suuria enkeleitä ja henkioppaita ja olet sinä. Erillisyyttä, erillisyyttä, erillisyyttä, lokerointia lokeroinnin sisällä. Ja se on harhakuva, minkä ajatuksenne ovat uskoneet, koska ne tavallaan pitävät siitä. Ne tavallaan pitävät kaikista näistä lokeroista. Se auttaa niitä saamaan lisää ajatuksia ja näitä lokeroita, näitä harhoja – ja sitä ne vain ovat. Ne eivät ole todellisia. Ei ole oikeita muureja. Ei ole eroa nykyulottuvuutenne ja muiden ulottuvuuksien välillä.
 
Ajatelkaa sitä. Erillisyys – maskuliininen ja feminiininen, hyvä ja paha, valkoinen ja musta, hollantilainen ja espanjalainen, kaikkia näitä – erillisyyttä erillisyyden perään.
 
Pyydän teitä tuntemaan – ei ajattelemaan, vaan tuntemaan – kaikkea erillisyyttä, minkä olette omaksuneet luonnollisesti. Omaksuitte ikäerillisyyden, melkein kaiken erillisyyden – terveys – ja se jatkuu ja jatkuu. Ja jos voitte kuvitella sen energiamatriisin, mikä nyt on luotu, ne kaikki energiakuviot, erillisyys luo jatkuvasti jaottelua jaottelun perään, ja sitten kun yritätte löytää tienne tästä suosta takaisin yksinkertaisuutenne, kauneuteenne, teillä on niin monia erillisyyksiä – se on kuin suuri sokkelo, missä on umpikujia – että annatte vain periksi. Ponnistatte vähän ja sitten tulee jokin ajatus, mikä saa teidät tekemään myönnytyksen ja sanomaan: "En vain pysty siihen. Se on liian monimutkaista. Odotan vain …" – mitä se onkin, seuraavaa kirjaa, seuraavaa mestaria, seuraavaa mitä ikinä tuleekin – eikä sitä tule. Sitä odotellessa omaksutte lisää erillisyystekijöitä.
 
Fakta on, että nämä erillisyydet ovat vain harhaa, mikä alkaa teidän ja Jumalan, teidän ja korkeamman itsenne erillisyydestä.
 
Käytän kanssanne termiä "rajoittunut itsenne" tai "rajoittunut tunneitsenne" versus "vapaa itsenne", koska teissä on osa, joka istuu täällä nyt, Sart, ja se on vapaa itse. Se on jo paikalla. Se ei ole jossain tuolla. Se ei ole minkään salamuurin takana. Se on aivan siinä. Mutta harha, ajatuksilla vahvistettuna, on niin voimakasta, että omaksutte sen. Omaksutte sen.
 
Ja voitaisiin sanoa, että on melkein, ajattelun perustasta lähtien, ajatusten ollessa näitä pieniä … Ajatukset ovat rajoittuneita, tuomitsevia, vääristyneitä todellisuuksia ja alatte laittaa sen … (Linda antaa hänelle juotavaa) Kiitos. Alatte laittaa kaikkia näitä ajatuksia erillisyyden rinnalle ja on melkein käsittämätöntä, miten pääsette ulos. Siinä kohtaa ihmisistä tulee hulluja – "Miten pääsen ulos?"
 
Siinä kohtaa sanon "sallikaa". Sallikaa.
 
Salliminen
 
Salliminen on … Jotkut ovat sanoneet, että se on ylipelkistämistä, ja minä sanon: "Ylistäkää herraa". Olette oikeassa, olette oikeassa. Se on ylipelkistämistä ja sitä vaaditaan, koska on niitä, jotka haluavat edelleen pitää ajatuksia, pieniä pierukuplia, jahdata toisia ajatuksia, ajaa niitä yhteen, kerätä niitä, kontrolloida niitä ja sitten tulee vain lisää sotkua – lisää ajattelua ja lisää erillisyyttä.
 
Mitä tehdä? Mitä tehdä?
 
Vetäkää syvään henkeä ja sallikaa.
 
Sallitte itsenne. Sallitte luontaisen prosessin, missä periaatteessa irrotetaan kaikki ajatukset, jotka ovat linkittyneet yhteen luomaan kummallisen siteen toistensa kanssa, mutta kuitenkin luomaan valtavan verhon tai valtavan harhan. Ne – ajatuksenne – eivät voi olla yhteydessä toimimattomalla tavallaan, sitten kun aloitatte sallimisen.
 
Siis yhtäkkiä nämä siteet … Kyse ei ole vain siteistä, vaan nämä ajatukset linkittyvät toisiinsa tavallaan kun molekyylin atomit. Ne linkittyvät toisiinsa, ne liimautuvat toisiinsa ja sitten tulee ajatus ja ottaa haltuunsa koko pienten yhteenliimautuneiden ajatusten ryhmän ja ympäröi sen, nielaisee sen. Ja sitten tulee uusi ajatus ja se nielaisee kaikki nuo ajatukset.
 
Salliminen on periaatteessa liuotin sille liimalle, joka on kiinnittänyt yhteen paljon ajatuksia. Se alkaa irrottaa niitä.
 
Tuo liima oli se uskomus, että tämä on todellista, ja sitten kun alatte sallia, liima alkaa hajota. Teidän ei tarvitse tehdä mitään. Älkää menkö sinne pienten kuurausharjojen ja ruiskukannujen kanssa ja yrittäkö … Eksytte niin ajatuksiinne, että ne kirjaimellisesti imevät teidät sisäänsä.
 
Mitä siis teette? Rentoudutte. Teidän ei tarvitse edes tarttua itse ajatuksiin. Teidän ei tarvitse ajatella ajatuksianne, koska se ei ole kovin hyvä asia. Vedätte syvään henkeä ja sallitte.
 
Mitä sallitte? Kaiken. Eikä sallimisessa ole neuvottelemista, koska jos te alatte neuvotella, te ajattelette, ja tuo ajatus sallimisesta – mikä on itse asiassa hyvin rajoittunutta tuossa kohtaa – menee yhtäkkiä vain hotkaisemaan muita ajatuksianne. Niinpä vain pysähdytte hetkeksi ja sallitte. Te ette salli Jumalan tai minun tai enkeleiden. Voitaisiin sanoa, että sallitte totuuden, ja ainoa totuus olette te.
 
Olette myös paljon epätotuuksia – itse asiassa enimmäkseen epätotuuksia – ja se on ok. Se on hyvin ymmärrettävää, koska kun kuljette tämän käytävän, tämän ulottuvuuden, tämän kokemuksen läpi, keräätte paljon asioita, jotka eivät ole teidän. Keräätte paljon ajatuksia. Keräätte tunteita. Keräätte myös kokemuksia, jotka eivät ole oikeasti teidän. Keräätte paljon kamaa, kun kuljette läpi. Se on osa kokemusta.
 
Ette halua kulkea läpi niin puhtaana ja koskemattomana, että te ette oikeastaan koe elämää. Mutta toisaalta, sitten kun olette valmis sanomaan kaksi asiaa: "Haluan jatkaa läpikulkua. Jäin tavallaan kiinni, rattaat jäivät tavallaan kiinni saveen. Lähdetään taas liikkeelle" ja "Haluan elää, koska en halua kulkea läpi, ennen kuin olen todella elänyt. En halua kulkea tämän paikan läpi, ennen kuin voin sanoa itselleni: 'Olen elänyt, olen elänyt.'"
 
Vedätte siis syvään henkeä ja sallitte.
 
Sillä hetkellä kun sallit – todella sallit – tulet omaan totuuteesi. Ei universaaliin totuuteen, ei kosmiseen totuuteen, ei Jumalan totuuteen, ei enkelitotuuteen, vaan omaan totuuteesi. Sen sinä sallit – sinut.
 
Tuleeko ajatuksia? Ehdottomasti. Niitä tulee sanomaan: "Joo, mutta mikä on sinä? Ja mikä on totuus?" (Adamus "sylkäisee") Lisää pieruja. (Vähän naureskelua) Melkein tein sen tässä, mutta …
 
Vedätte siis syvään henkeä ja nauratte ja vain sallitte, koska läpikulkeminen on luonnollinen prosessi. Elämisen, todellisen elämisen, kokeminen on luonnollista. Ajatusten irrottaminen, toisin sanoen harhasta irtipäästäminen, on luonnollista.
 
Harhakuvaa ei voi rikkoa uudella harhakuvalla ja sitä hyvin monet ovat yrittäneet menneisyydessä. Sitä kutsumme makyoksi ja sitä alkaa tapahtua, silloin kun yksilö alkaa tulla omaan mestaruuteensa – paljon lisäharhakuvia jahtaa toisia harhakuvia. Se on kuin: "Okei, en ole tyytyväinen näihin harhakuviin, joita minulla on elämässäni, ja ilmentymiin joita ne luovat. Mitä siis teen? Luon uuden harhan jahtaamaan niitä." Nyt teillä on vain lisää harhakuvia, lisää pierukuplia pelissä. Sitä te kaikki teette, kunnes pysähdytte, vedätte syvään henkeä ja sallitte.
 
Annatte itsenne olla. Ei ole mitään temppuja. Ei ole mitään manipulointia. Ei ole minkään tekemistä 20 minuuttia päivässä tai mitään vastaavaa. Ei ole edes työkalua, ystäväni. Työkalu vihjaa, että aiotte mennä sisään ja alatte manipuloida jotain. Se ei ole työkalu. Se on, kuka oikeasti olette. Se on siinä.
 
Nyt ajatuksia tulee sisään ja ne yrittävät puuttua asiaan ja silloin vain käskette niitä "Turpa kiinni. Olet pieru." Luulen, että siitä sana "pierupää" tuli. Ajatusaivot ja pierupää – sama asia. (Joko sanoo "aivopieru") Joo, (Adamus naureskelee) aivopieru.
 
Siis vain pysähdytte ja annatte tapahtua luonnollisen, mikä on sisällänne – ei tuolla, ei tuolla, ei täällä, vaan sisällänne. Tavallaan melko pelottavaa. Melko kaunista ja yksinkertaista, mutta melko pelottavaa tavallaan.
 
Erillisyyshara on niin valtava, että joku on meidän puolellamme sanonut, että tuo harha on niin voimakas, ettei se voi mennä pois, ettei sitä voi hajottaa muu kuin jokin valtava ja traumaattinen tapahtuma. Minä en usko sitä. Itse asiassa se persoona joka sanoi näin, se olento joka sanoi näin, joutui käymään läpi traumaattisen tapahtuman. Kenties hän omaksui sen. Mutta teidän ei tarvitse käydä sitä läpi. Teidän elämässänne ei tarvitse tapahtua valtavaa traumaattista tapahtumaa ymmärtääksenne, että erillisyys on ehdottomasti harhaa. Teidän ei myöskään tarvitse olla älykkö, filosofi ymmärtääksenne sen. Se on teidän ytimessänne.
 
Tiedätte täsmälleen, mitä sanon, kun sanon erillisyyden olevan vain peliä. Erillisyys on tapa pelata valtavaa peliä. Tiedätte sen jo. Teette sitä vain tehdäksenne sitä. Mutta yritättekö päästä eroon tuosta erillisyydestä? Laitatte mielenne työhön ja sanotte: "Olen ehjä ja kokonainen, olen yksi." Voi, turpa kiinni! Ette oikeasti usko sitä. Tarkoitan, että te ette usko sitä, koska se on vain uusi ajatusjuttu. Mutta voitte tuntea sen. Voitte tuntea sen.
 
Nyt seuraavaan askeleeseen. Teillä on siis ajatuksia. Ne eivät ole teidän. Haluan teidän todella kuvittelevan sen, tuntevan sen ennen seuraavaa kokoontumistamme, kun näitä pikku kuplia suolletaan. Olin pyytänyt Lindalta pientä mannekiinipäätä, jonka murskaamme tänään, muttei hän saanut sellaista. (Vähän naureskelua) Haluaako kukaan oman päänsä murskattavaksi, koska … (lisää naurua).
 
LINDA: Vau, miten selvänäköinen olinkaan, kun en tehnyt sitä.
 
ADAMUS: (naureskellen) Joo.
 
Mutta kuvitelkaa. Kuvitelkaa, kun ajatte autoa tai teette jotain ja joudutte ajatuslinjalle, ajattelumoodiin ja pikku ajatuksianne aletaan suoltaa ulos – brummp, brumpp, brumpp, brumpp – eivätkä ne tule todellakaan aivoistanne.
 
Itse asiassa puhuin aiemmin ajatusten alkuperästä. Ajatusten alkuperä on ole aivonne. Jossain kohtaa ne risteävät aivojenne kanssa ja sitten sanovat: "Aha, katso, nämä tulevat aivoista". Ne eivät tule. Ne tulevat tästä pienestä paikasta, mikä ei ole fyysisessä kehossanne, tästä pienestä paikasta sisällänne – tästä pikkuruisesta laatikosta, tästä pikku kaapista olemuksenne sopukoissa – ja se on rajoittunut tietoisuus. Se on tavallaan kuin tietoisuusoikku, hassu pikku asia suuremmassa tietoisuudessanne ja se uskoo rajoituksiin, ja se on todella oikku. Sieltä ajatukset tulevat. Ne eivät tule mielestä tai sydämestä.
 
Se on tallaan tietoisuuden karhea reuna, mitä ei ole koskaan hiottu, kuten muu tietoisuutenne. Niinpä se on edelleen tuo karhea reuna, mikä ei aivan vielä ymmärrä "minä olen mitä olen". Sanotaan, että 99% tietoisuudesta ymmärtää sen ja sanoo: "Voi kyllä. Minä olen mitä olen. Tosi siistii." Mutta teillä on tämä pieni karhea reuna, mikä vaatii vähän hiomista. Se itse asiassa etsii vain hauskanpitoa ja tuo pikku nurkka sanoo, että se on rajoittunut, ja se syyttää näitä pikku ajatuksia.
 
Ajatuspierut
 
Olen vain utelias. Mitä tapahtuu, jos se syytää rajoittuneisuusajatuksia, erillisyysajatuksia, ahdistusajatuksia, yltäkylläisyyden puuteajatuksia ja vain pppbbbbtttt (pieruääntä)?! Vain suoltaa … (Linda irvistelee) Haluatko sinä tehdä sen? Haluat tehdä sen. Se on … Ah, kyllä. (Linda kikattaa) Ei tarvitse olla selvänäköinen ymmärtääkseen Lindaa. Tule nyt. Tule tänne auttamaan minua sen tekemisessä.
 
LINDA: (nauraen) Eiiiiiiiiiiiiiiii!
 
ADAMUS: Tule nyt.
 
LINDA: Eeeeen!
 
ADAMUS: Tehdään se yhdessä. Tule nyt, tehdään se yhdessä.
 
LINDA: En ... !
 
ADAMUS: Pppppbbbbbttttt! Tuo rajoittunut pikku tietoisuus tekee sitä. Valmiina?
 
LINDA: Joo.
 
LINDA: Ppppppppppppppbbbbbbbbbbbbbbbbtttttttttttttttttttttttttttt! (Naurua)
 
ADAMUS: Ystäväni, nuo ovat teidän ajatuksianne. Nuo ovat teidän ajatuksianne –ppppppbbbbttt, ppppppbbbbbttt – eikä se ole näin yhtenäistä. Ppbbtt! Ja sitten ei kuulu mitään. Pppppppbbbbttttt! Se on kuin … ei kun oikeasti. Voitteko tuntea sen? Ne ovat ajatuksianne ja joskus ne haisevat eivätkä ne ole oikeasti teidän. Mutta nyt niistä on tullut malli. Niiden tuleminen vain jatkuu.
 
Olette ajatusmallinnettuja. Haluan teidän todella tuntevan tätä – miten generoitte ajatuksia. Heräätte aamulla ja tavallisesti minuutissa tai puolessatoista – ppppbbbbtttt! kummastakin päästä. (Vähän kikatusta) Se on biologinen asia. Mutta alatte ajatella. Alatte ajatella: "Mitä teen tänään? Mitä minulla on vastassani? Voi hyvä luoja, uusi päivä. Voi, heräsin enkä ole vieläkään täysin valaistunut. Yäk, mitä minun on tehtävä?" Turpa kiinni! (Naurua) Sallikaa! Tiedätte sen. Teette sitä. Minä näen sen.
 
Ja sitten hiljennytte hetkeksi. Puuhailette … (Linda antaa hänelle "turpa kiinni" –painikkeen) Ei, ei, haluan pierupainikkeen. (Adamus naureskelee)
 
LINDA: Niitä on helppo löytää!
 
ADAMUS: Mestarin pierupainikkeen.
 
LINDA: Se on helppo löytää!
 
ADAMUS: Ja sitten puuhailette, koska ikään kuin: "Voi hyvä luoja, olen kyllästynyt näihin ajatuksiin." Mitä siis teette? Alatte puuhailla – keitätte kahvia, teette juttujanne, menette internetiin. Mutta sitten noita ajatuksia alkaa tulla. Aamuajatuksia. Taas kerran – olette saaneet yksityiskohdat pois tieltä, olette saaneet päivänne alkamaan, joten voitte pysähtyä ja hengittää hetken. Mitä teette? Ajatuspieruja aletaan taas syytää. Ja sitten kyllästytte siihen, se uuvuttaa teidät ja sanotte: "Okei, minun on pärjättävä lounaaseen saakka." Ja muuten, se väsyttää kehonne. Keho ei todellakaan pidä ajatuspieruista. Kehonne sanoo ikään kuin: "Mitä tapahtuu? Eikö voida vain sallia?" Sallikaa kehon. Se parantaa itsensä, mutta ei ajatuspierujen tapahtuessa.
 
Ne ovat siis malleja päivän mittaan. Pahimmat tulevat usein myöhään illalla, erityisesti juuri ennen nukkumaanmenoa tai ollessanne sängyssä. Voi, se on vaikea kohta, koska olette vaakatasossa, olette hiljaa ja silloin niitä voi todella tulla ulos. Ja yritätte päästä uneen, mutta tuo ajatuspierukone vain pyörii ja ikään kuin: "Voi hyvä luoja."
 
Mitä siis teette? Joko nousette ylös ja yritätte puuhailla jotain tai otatte lasin viiniä tai jotkut teistä ottavat unilääkettä tai mitä tahansa, kunnes uuvutatte itsenne. Oivallatteko, että se on luultavasti oletustapa ajatusten käsittelemiseen – tunteellisten ajatusten, rajoittuneiden ajatusten, jotka eivät ole oikeasti teidän – uuvutatte itsenne. Ja sitten voitte vain rojahtaa sänkyyn. Sitä ei enää tapahdu.
 
On itse asiassa parempi tapa. Se on salliminen, salliminen. Se ei ole ajatus. Se on todellinen sinä. Se on todellinen sinä.
 
Edith, hymyile. Kyllä, näytit hyvin vakavalta siellä hetken, mmm.
 
Nyt seuraavaan, hyvin tärkeään edistysaskeleeseen tänään. Itse asiassa se ei ole lainkaan tärkeä, vaan hauska edistysaskel.
 
Todellinen mielikuvitus
 
Tiedätte, miten joskus kun teitä pyydetään kuvittelemaan, hengitätte ja kuvittelette – kuvitelkaa elämänne kahden vuoden päästä, kuvitelkaa, missä haluatte asua, kuvitelkaa, kenen kanssa olette. Ja se on hauskaa – kuvitteleminen. Kuvitelkaa, että olette vapaa joistain rasitteista elämässänne. Teidän ei tarvitsee tehdä oikeasti työtä. Kuvitelkaa, että kehonne on uudistunut.
 
Kaikki tämä on mielenkiintoista tiettyyn pisteeseen saakka ja muuten, tässä todellinen mestaruus tulee mukaan. Mielenkiintoista tiettyyn pisteeseen, mutta teillä on siinä ajatuksia mukana. Teillä on ajatuksia, rajoittuneita ajatuksia, kun ensinnäkin alatte neuvotella ja sanotte: "No, minulla ei voi olla niin suurta taloa. Minulla ei voi olla …" Ja ystäväni, kuunnelkaa myös tarkkaan, jos tarvitsette kuvan mielikuvituksessanne. Kuvan. Siis joku johtaa meditaatiota ja sanoo: "Kahden vuoden kuluttua elämäsi on vapaa ja …" Nyt ajatuksenne – ei kovinkaan paljon mielenne, vaan ajatuksenne – alkavat kuvitella, millaiselta suuri talonne, suuri autonne, suuri työpaikkanne tai mikä tahansa näyttää. Se on ensisijaisesti visuaalista, noin 85-90% visuaalista, mutta tuotte mukaan myös vähän kuuloa, vähän ääniaistimusta, silloin tällöin vähän hajuaistimusta ja tuskin koskaan makua.
 
Siis mestari ymmärtää, että todellinen mielikuvitus menee visuaalisen yli. Todellinen mielikuvitus menee aistien yli. Todellinen mielikuvitus menee niiden tyypillisten rakenteiden yli, joita teillä on ollut.
 
Haluaisin nyt saada esimerkin tästä ja siitä tulee mielenkiintoista, kenties haastavaa, koska olette tottuneet saamaan kuvan ja siitä suuri osa lähtee tai on peräisin tuosta ajattelusta, tuosta tietoisuutenne karheasta osasta, tietoisuuden epäkypsästä osasta.
 
Siis teillä on tapana yhdistää tuo ajatus aivoihin, ihmisaisteihinne ja luoda kuva mielikuvitukseenne. Mutta se on edelleen rajoittunut. Itse asiassa hyvin rajoittunut. Ja toiseksi, siinä ei ole paljon intohimoa, koska se on niin laimentunut, vesittynyt ja tukkeutunut, että siihen mennessä kun tuo kuva tulee esiin – kuvittelette itsellenne täydellisen biologian – se on hyvin rajoittunut. Siinä on erittäin vähän intohimoa. Se ei elä. Se on vain kiva pikku kuva aivoissanne.
 
Ja sitten sitä ei tapahdu ja teillä on ajatus. Sanotte: "No, en ole kovin hyvä kuvittelemaan enkä ole oikeastaan kovin hyvä ihminen. Piste. Tiedäthän, en pysty tekemään sitä." Ja niin teillä on noita ajatuksia, tuo pieni epäkypsä tietoisuus, mikä suoltaa pikku paskaa. Mennemme siitä yli. Miksi? Ja tässä on miksi. Cauldre sanoo minun tulevan pitkäveteiseksi. Tuskinpa vain. Olemme noin puolivälissä. (Linda nauraa)
 
Mestari ymmärtää, että sillä hetkellä kun hän valitsee sen – naps! – se on siinä. Tobias kutsui sitä eroamispisteeksi. Minä kutsun sitä vain olemiseksi. Ette ajattele asioita. Jos esimerkiksi haluatte olla tietyllä ymmärrystasolla, te ette ajattele, miten pääsette tuolle ymmärrystasolle. Teistä vain tulee se. Te vain olette. En tiedä, miten selittää sitä muuten kuin sanomalla, että älkää työstäkö sitä. Jos teidän on työstettävä sitä, te ajattelette ja se on rajoittunutta.
 
Siis kun teette esimerkiksi "minä olen", teidän ei tarvitse ponnistella tietänne ihmisestä "minä olen" –olemukseen. Se on kuin: "Minä olen" – se on siinä. Ei neuvottelua, ei keskustelua, ei ajattelua. Minä olen.
 
Kutsun sitä tähtihyppelyksi. Haluatteko päästä kaukaiselle tähdelle? Olette vain siellä! Ette ajattele, miten pääsette sinne. Ette ajattele, miten teidän on käytävä läpi kahdeksan ulottuvuustasoa. Pthyi! Se on luusereille. Te olette vain siellä! (Vähän naureskelua) Te olette vain siellä. Kiitos (jollekin joka nauroi) Olette vain … Haluaisin nauhoittaa hänen nauruaan ja sitten soitamme sitä toisinaan. (Lisää naureskelua) Silloin kun kukaan ei naura, kun sinä et ole täällä – se on tavallaan naururaita, kyllä. Hyvä. (Linda antaa Jinille mikrofonin) Ja voit antaa meille hyvän naurun ja sitten dubbaamme sen, sekoitamme tavallaan.
 
JIN: Sano hyvä vitsi!
 
ADAMUS: Tota … (Jin nauraa kovaan ääneen, yleisö nauraa)
 
Kerroin energeettisen vitsin! Se oli likainen energeettinen vitsi ja hän tajusi sen! (Kumpikin nauraa ja menee hetken, kun hengitys tasaantuu, yleisö nauraa) Ai että! Okei. Nauru on niin …
 
JIN: Tärkeää.
 
ADAMUS: … kaunista. Se tuo elämää ja siitä tämän päivän keskustelussa on kyse – jessus, on aika elää. Mutta meidän on puhuttava siitä, mikä on pidätellyt tätä.
 
Missä olimmekaan? Puhuimme pieruista. Puhuimme elämästä. (Joku sanoo "mielikuvituksesta") Puhuimme mielikuvituksesta.
 
Mestari menee sen yli. Silloin kun mestari haluaa olla kaukaisella tähdellä, hän vain on – naps! tuosta vaan. Hän vain on. Kun mestari haluaa olla yltäkylläinen, hän vain on. Ette pysähdy ajattelemaan, miten vähän rahaa teillä on nyt, mitä teidän on tehtävä sen toteuttamiseksi. Valitsette sen. Mutta se ei ole ajatus, koska ajatus yhtäkkiä rajoittaa sitä ja saastuttaa sen ja antaa teille kaikkea muuta roskaa ja kaikkea muuta. Te vain olette. Se on siinä. Niin nopeasti mestari tekee asioita.
 
Fyysinen biologinen terveys – älkää lukeko 18 kirjaa terveydestä uudessa ajassa, koska ne kaikki kertovat teille jotain erilaista ja ne ovat täynnä pieruja. Ne ovat kaikki hyvin älyllisiä! Se on vaikein haaste, mikä minulla on kanssanne – vaikein haasteenne on ajattelu, tai sitten ei. Lakatkaa ajattelemasta sitä. Lähtekää pois. Älkää ajatelko sitä, koska sillä hetkellä kun saatte tuon epäkypsän tietoisuuden vääntämään sitä, se on rajoittunut, se käy läpi … Yäk, sitten se ei toimi.
 
Tehdäänpä tämä. Saadaan mielikuvituskokemus, mutta ilman kuvia. Ilman kuvia.
 
Muistatteko, että kun Cauldre työskenteli Tobiaksen kanssa – hän on kertonut tämän tarinan – ennen kuin alkoi kanavoida, Tobias tuli hänen luokseen yhtenä päivänä ja sanoi: "Ei enää sanoja"? Tietysti Cauldre sanoi: "Kirjoitammeko kirjeitä?" (Muutama naurahdus) Sai hyvät naurut. (Lisää naurua) Ei enää sanoja, koska sanat liittyvät ajatuksiin ja ne ovat rajoittuneita eivätkä ihmisen sanat pysty koskaan todella täysin ilmaisemaan ydinolemusta.
 
Tobias siis sanoi: "Ei enää sanoja" ja se oli vaikeaa tälle (Cauldre), mutta hän tajusi sen lopulta, ja hän sanoi lopulta: "Aha! Se on kaikki siinä. En tarvitse sanoja tunteakseni sen." Sanoista tulee itse asiassa taakka. Sanat ovat joskus hyödyllisiä, ne ovat mukava työkalu toisinaan, mutta sanat ovat hyvin rajoittuneita.
 
Sama koskee mielikuvituksenne kuvia. Kyse on tuon mielikuvituksen ydinolemuksesta. Kyse on terveen kehon ydinolemuksesta ilman ajattelua.
 
Se on ehkä vähän konstikasta, ehkä ei. Kenties olette todella valmiita menemään tämän visuaalisen puolen yli ydinolemukseen. Siinä on sen elämä, ydinolemus, energia.
 
Mielikuvituskokemus
 
Pyydän himmentämään valoja, kiitos. Vähän merabhmaista musiikkia, mutta tämä ei ole merabh. Vain vähän kivaa taustamusiikkia. Miksi? Pidän musiikista.
 
(Musiikki alkaa)
 
Miksi? Koska se tavallaan pitää teidät toiminnassa.
 
(Tauko)
 
Olette vain läpikulkumatkalla, ystävät. Kuljette vain läpi tästä upeasta kokemuksesta, mitä nimitetään elämäksi tällä planeetalla. Täynnä elämää. Ei rajoituksia, vaan elämää.
 
Elämä on vapautta. Elämä on sen tietämistä, että te ette jää koskaan jumiin.
 
Elämä on sen tietämistä, että hyvin monet ajatukset ja asiat, joiden kanssa olette taistelleet, eivät ole teidän.
 
Elämä on vapautta antaa tuon sielun, tuon jumaluuden säteillä sisältänne.
 
Elämä on sen oivaltamista, ettei mikään toimi teitä vastaan, ei mikään.
 
Elämä on sen tietämistä, että erillisyyttä voi olla, silloin kun haluatte pelata erillisyyspeliä, mutta se voi välittömästi myös poistua, kun haluatte tuntea taas "minä olen" –olemuksen, kokonaisuuden.
 
Elämä mestarina merkitsee, ettei keho ole enää vain tämä biologinen taakka, että se on teille tapa tuntea ja kokea elämää sellaisena, kuin se on, ja kaikkea sen aistillisuutta. Tuo kehonne – tiedän, että joskus ajattelette, että kello käy ja keho lisää ikää, lisää kipua toisinaan, saa vähemmän joustavuutta.
 
Haluan teidän kuvittelevan nyt tämän kehonne, tämän astianne, säteilevän terveenä. Mutta ennen kuin teette sen, älkää käyttäkö ajattelua. Älkää nähkö kehoanne tai visualisoiko sitä sielunne silmin. Mennään ydinolemukseen.
 
Voi, mieli yrittää tuoda ajatuksia. Vetäkää vain syvään henkeä ja tulkaa kanssani ajattelun tuolle puolen. Tulkaa kanssani tuntemiseen, ydinolemukseen.
 
Mitä biologia on? Se on valoa yhdistettynä fyysisiin hiukkasiin. Se on valoa tuotuna upeaan tiivistymään. Se on valoa tuotuna elävään, kasvavaan, liikkuvaan organismiin.
 
Mikä keho on? Se on teille tapa kokea elämää. Se on biologiaa liikkeessä. Se on valoa liikkeessä. Hyvin hitaalla ja tiivistyneellä tavalla, mutta se on valoa liikkeessä. Sitä se on.
 
Teillä on keho. Se ei ole todellisuudessa teidän. Se on tavallaan mielenkiintoinen tulkinta evoluutiosta, esi-isistänne, vähän ajatuksistanne, mutta enimmäkseen näistä muista asioista.
 
Olemme puhuneet aiemmin biologiasta ja parantumisesta ja olette yrittäneet kuvitella itsenne, nähdä itsenne sielunne silmin tietynlaisena. Mennään sen yli nyt. Ei laiteta siihen ajattelua. Tunnetaan tuota ydinolemusta.
 
Mitä biologia on? Se on valoa liikkeessä hyvin mielenkiintoisella tavalla. Se vetää puoleensa sellaisia asioita kuin DNA, molekyylit, kromosomit ja kaikki muu, mutta se on periaatteessa valoa liikkeessä.
 
Pyydän teitä tuntemaan sitä. Ei edes kuvaa. Tuntekaa liikkuvan valon ydinolemusta.
 
Menkää nyt yli siitäkin kuvasta, minkä saatte valosta, pyörivästä valosta. Mennään sen yli. Sanotte: "Miten saan sen pois mielestäni? Miten olen ilman tuota kuvaa? Eikö ole vain pimeyttä, jos ei ole jotain kuvaa?" Ei, ystäväni, ei ole. Menkää vain sinne. Älkää ajatelko, miten menette sinne. Menkää vain sinne. Tuolle puolen.
 
Nimittäin vaan teette sen. Olette siellä. Olette siellä, tuossa paikassa. Se on ydinolemus. Se on tunne. Se ei ole ajatus.
 
Se on todellinen sinä.
 
Kyllä, se on erittäin helppoa. Yhtäkkiä näyttää siltä, että ajattelu tulee takaisin ja vedätte syvään henkeä. Ja tulette kanssani taas kerran tuon kuvan yli, tuon ajattelumielikuvituksen yli, ydinolemukseen. Ydinolemus olet sinä, säteilemässä itseäsi, kokemassa itseäsi biologian kautta.
 
Olet vain siinä.
 
Vetäkää syvään henkeä – ja tunnen vähän ahdistusta. Olette vain ydinolemuksessa, intohimossa. Intohimo on niin aistillista, että myös kulkiessanne läpi, voitte osallistua kehonne kautta. Voitte olla osa tätä kokemusta, tätä ulottuvuutta. Intohimo olla siinä sisällä – ei vain katsota ulkopuolelta, ei vain pohdiskella elämää maan päällä, kuten joidenkin enkelien on tehtävä, vaan ollaan siinä.
 
Tuo intohimo, tuo ydinolemus – se on todellinen kehonne. Se on siinä.
 
Se on todellinen kehonne.
 
Kun pääsette tähän ydinolemukseen, ette tunne tuota pingotusta päässänne yrityksestä ajatella tai kuvitella. Te vain sallitte sen.
 
Usein mielikuvitusta työnnetään tai pakotetaan keinotekoisesti eikä se ole koskaan kovin tehokasta. Pääsette ydinolemukseen vain antamalla itsenne olla siinä – kehon ydinolemuksessa, ajattelun tuolla puolen tai kuvan tuolla puolen, intohimossa.
 
Sinne menemme, ystäväni. Sinne menemme.
 
Ajattelun tuolle puolen.
 
Ponnistelun tuolle puolen.
 
Rajoittuneisuuden tuolle puolen.
 
Pyydän teitä seuraavina viikkoina leikkimään ydinolemustanne tuntien. Ei ajattelemaan tietänne sinne. Ei kuvia. No, kuvia tulee, mutta antakaa itsenne tähtihypellä. Antakaa itsenne mennä kuvien yli, älyllisten määritelmien yli, ajattelun yli. Sinne olemme menossa, rakkaat ystäväni.
 
Kun teemme sen, kun sallitte tämän astian, kun sallitte "minä olen" –olemuksen tulla tähän todellisuuteen, kuten sanoin aiemmin, se on kuin suuren pallon laittamista vesiämpäriin ja kamaa läikkyy joka puolelle – mutta kamaa mitä ei tarvita, paljon vanhoja ajatuksia ja vanhoja tapoja – tekemään tilaa "minä olen" –olemukselle tähän todellisuuteen.
 
Kun alatte ymmärtää, mitä ajatukset oikeasti ovat, mistä ne tulevat ja miksi ne eivät ole teidän, näette sen itsessänne, mutta alatte nähdä sen myös toisissa ihmisissä. Näette, miten normaalissa julkisessa keskustelussa tai tilanteessa näitä ajatuspieruja tulee heiltä ja laskeutuu teihin, ja siitä tulee melko ärsyttävää. Hyvin ärsyttävää ja vielä intensiivisempää, koska sitten kun ymmärrätte sen dynamiikan, mitä tapahtuu, on vaikeampaa olla siinä.
 
Mutta vedätte syvään henkeä ja oivallatte, että tämä on vain osa siirtymää, ja oivallatte, että te ette ole jumissa täällä. Olette vierailija. Olette vain läpikulkumatkalla ja muistatte myös, että …
 
ADAMUS JA YLEISÖ: … kaikki on hyvin koko luomakunnassa.
 
ADAMUS: Kiitos. Pppppppbbbbbbtttttttttt! (Naurua ja taputuksia)
 
 
 
*Tästä viruksesta puhutaan pitkään Seksuaalienergiakoulussa (SES).
 
 
 

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (Cauldre) (www.crimsoncircle.com)
5.4.2014 Crimson Circlen kuukausitapaaminen
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
 
Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.
 
Tervetuloa, rakas shaumbra. Olen Adamus, vain läpikulkumatkalla, hmm. Vain läpikulkumatkalla tässä ihmismestarien kokoontumisessa, kun he ottavat muutaman tunnin kuussa kokoontuakseen, ollakseen – aah – turvallisessa paikassa.
 
Tiedän, mitä teette, kun olette täällä tilaisuudessani, hmm. Tiedän, mitä teette, kun seuraatte joka kuukausi tätä shoudia.
 
Vedätte syvään henkeä. Rentoudutte. Päästätte irti kaikesta makyosta. Ja sitten tulevina viikkoina otatte taas vähän lisää. Epäilette itseänne. Ajattelette sitä. Ja sitten tulette takaisin ja vapautamme ja päästämme irti taas kerran, koska teillä on tämä sisäinen tieto. Riippumatta siitä, mitä mieli kertoo teille, teillä on tuo sisäinen tieto ja se opastaa teitä. Se tuo teidät tänne ja se tekee teistä todellisen mestarin.
 
Mutta minä olen vain läpikulkumatkalla. Kuljen vain läpi matkallani – kenties uuteen tilaisuuteen Ylösnousseiden mestarien klubilla. Valitsimme uuden viime viikolla. (Muutama "oi" ja "ooo" yleisöstä) Oletteko kateellisia? (Adamus naureskelee) He sanovat oitis "ooo". Kuulitteko, kaverit (katsoen ylöspäin) ja naiset? Kiitos. Ylösnousseiden mestareiden klubissa on itse asiassa enemmän entisiä naisia kuin miehiä. Joo, suurin piirtein sama suhde kuin teillä täällä – noin 70% naismestareita ja 30% miehiä. Siis miehet, olkaa miehiä! (Naurua) Olkaa mestareita.
 
Mutta minä kuljen vain läpi matkallani toiseen ulottuvuuteen, matkallani toiseen kokemukseen. Ei oppitunteja minulle. Olen saanut ne valmiiksi kauan sitten. Olen vain läpikulkumatkalla, koska voin. Olen vain läpikulkumatkalla, koska – aah – se on aistillista, se on kaunista, se on hiton huvittavaa … (Adamus naureskelee) Kerri.
 
KERRI: Sinä olet huvittava.
 
ADAMUS: Kyllä, kyllä. Kuljen vain läpi matkallani tuonne ja matkallani tapaan muita mestareita. "Oh-be-ahn" sanon muutamille aikamatkaajille, muutamille tietoisille aikamatkaajille, joita on. Oh-be-ahn. Oh-be-ahn. Lopultakin saimme tämän kameran. (Adamus naureskelee) Lopultakin.
 
Olen vain läpikulkumatkalla. Mikään ei pidättele minua. Mikään ei pidä minua paikoillaan. Mikään ei saa minua unohtamaan, kuka olen.
 
Ja rakkaat mestariystäväni, samoin pitäisi olla teillä – tietoisuus on vain läpikulkumatkalla. Sitä te kaikki vaan teette. Kuljette vain tämän kokemuksen läpi tällä maaplaneetalla, kuljette vain läpi, kuljette kauniin kokemuksen läpi. Kuljette vain läpi, kun taas useimmilla ihmisillä on se havainto, että he elävät kuin: "Se on tässä" ja sitten he … Voi, Sandra, vähän kahvia ja kermaa, kiitos.
 
SANDRA: Meillä ei ole kermajauhetta, mutta meillä on vuohenmaitoa.
 
ADAMUS: Vuohenmaito käy hyvin. (Vähän naureskelua) Juuri lypsetty. (Adamus naureskelee) Oi, kuten sanoin, olen vain läpikulkumatkalla … läpikulkumatkalla. (Lisää naurua)
 
Vain läpikulkumatkalla ja se on mestarin tietoisuus. Kirjoittaisitko sen ylös, Linda? Mestari on aina läpikulkumatkalla. Ette elä tätä elämää vain kuollaksenne ja mennäksenne taivaaseen tai kiirastuleen, helvettiin – mitä tahansa. Niin ihmistietoisuus ajattelee, se ib on kovasti kallellaan siihen. Teillä on ikään kuin oppitunteja täynnä oleva elämä tällä planeetalla ja sitten kuolette ja se on tavallaan siinä. Ja sitten menette tuohon paikkaan tai ette mihinkään paikkaan.
 
Mestari on vapaa siitä. Mestari on aina läpikulkumatkalla.
 
Palaan tähän myöhemmin keskustelussamme tänään. Haluan teidän vain tuntevan sen ydinolemusta. Olette vain läpikulkumatkalla.
 
On ollut se harha, että se on tässä, että olette jotenkin jumissa täällä. Olette jotenkin eksyneet tähän ulottuvuuteen. Löydätte – toivottavasti päivän lopussa, mutta ehdottomasti seuraavaan kokoontumiseemme mennessä – että olette vain läpikulkumatkalla. Se antaa suuren vapauden, suuren vapauden.
 
SANDRA: Ja siinä on myös chaita.
 
ADAMUS: Chaita. Säästä se Kuthumille. (Naurua) Aa, missä Kuthumi on? Kuthumi on itse asiassa tässä huoneessa, mutta en anna hänen puhua kovin paljon. Hän ottaa aina valokeilan. Kuthumi työskentelee teidän kaikkien kanssa. Kuthumi ilmestyy kaikkiin kokoontumisiin ja hän sanoo nyt, että hän on se hassu tyyppi. (Muutama naurahdus)
 
Kuthumi työskentelee ,minun ja joidenkin muiden kanssa, teidän kanssanne ja suurin haasteemme – ja asia missä Kuthumi on itse asiassa yksi parhaista - on saada teidät pois mielestä. Se on minun suurin haasteeni ja teidän suurin haasteenne. Se on vaikein asia – päästä pois mielestä – koska mieli ei usko, että olette vain läpikulkumatkalla. Se uskoo, että se on tässä. Mieli uskoo omiin ajatuksiinsa ja nuo ajatukset eivät ole totta.
 
Mieli uskoo omiin uskomuksiinsa ja nuo uskomukset eivät ole totta. Pääseminen mielestä aitoon tietämiseen, ydinolemukseen, on kenties vaikein asia jokaiselle ihmiselle, joka on menossa mestaruuteensa. Ja tämän vaikein osa on, silloin kun olette siinä välissä, kun olette edelleen ajatteluorientoitunut.
 
Enkä puhu kovin paljon mielestä tässä. Mieli palvelee itse asiassa tarkoitusta. Se sallii teidän tehdä asioita tässä ulottuvuudessa. Se on tavallaan kuin ulottuvuuskovalevynne eikä se toimi, kun menette toisiin ulottuvuuksiin. Mieli sallii teille biologiassa olemisen ja se koordinoi kaikkea. Se auttaa teitä keplottelemaan ajassa ja tilassa. Ajatukset ovat ongelma.
 
Ja sanoisin, että ajatukset eivät tule yleisesti ottaen mielestä. Ei, ei. Mieli tekee upeaa työtä. Se sallii teidän nähdä silmillä, kuulla korvilla ja ymmärtää asioita. Mieli saastuu ajatuksista ja puhumme siitä tänään. Se on tavallaan teemana.
 
Mutta aloitetaanpa nyt merabhilla ja lopetamme myös sillä. Mutta aloitetaan merabhilla, "vain läpikulkumatkalla" –merabhilla.
 
Merabh on tietysti aikaa, jolloin teidän ei tarvitse tehdä mitään, edes ajatella. Silloin vedätte syvään henkeä ja vain sallitte. Vain sallitte. Mutta tässä merabhissa haluan teidän todella tuntevan, millaista on olla vain läpikulkumatkalla.
 
Vain läpikulkumatkalla
 
(Musiikki alkaa)
 
Se ei merkitse, että te et voi kokea. Itse asiassa se parantaa kokemuksia.
 
Se ei merkitse, ettei ole omistajuuden tunnetta kokemuksiinsa. Ei, on täydellinen omistajuus, mutta hyvin vapaalla ja vapauttavalla tavalla. Voimme himmentää valoja vähän.
 
Vetäkää kunnolla syvään henkeä, kun menemme tähän avaus-merabhiin.
 
Olen vain läpikulkumatkalla.
 
Kokemus tällä planeetalla oli valinta ja oli aina se tietämys, että kerääntymispäivä, yhdistymispäivä olisi täällä. Kuten Kuthumi sanoisi: "Typerä, typerä ihminen, kun murehdit niin paljon, ettei sitä tapahtuisi. Typerä, typerä ihminen, että jäit niin kiinni ajatuksiisi, jäit niin kiinni rajoituksiin, että unohdit olevasi vain läpikulkumatkalla."
 
Kun kuljet läpi, voit nauttia kauneudesta. Voit nauttia itse asiassa siitä, mikä on osoittautunut rajoituksiksi. Voit nauttia uudesta tavasta ymmärtää "minä olen".
 
Olet vain läpikulkumatkalla.
 
Kuljet kuin kauniin metsän läpi. Voit nauttia hetken tuoksuista, näkymistä ja äänistä. Voit olla hetken vuorovaikutuksessa puiden, kauniiden kukkien ja luonnon deevojen kanssa.
 
Mutta olet vain läpikulkumatkalla. Tämä ei ole koti. Tämä ei ole vankila. Tämä ei ole tietenkään testi. Et kilpaile ketään toista vastaan.
 
Olet läpikulkumatkalla pelkän läpikulkemisen vuoksi, vain koska voit tehdä sen.
 
Kuljet läpi sielun loiston vuoksi, jotta se voi nähdä itsensä ja tuntea itsensä uusilla tavoilla.
 
Sinun ei tarvitse läpäistä testiä jatkaaksesi läpikulkemista. Ei ole vaiheita tai askelia. Ei ole todellisuudessa ulottuvuuksia. Ei ole salaisuuksia. Ei ole guruja tai pelastajia.
 
Olet vain läpikulkumatkalla.
 
Voit tanssia, kun kuljet läpi. Voit tanssia. Voit myös leijua. Voit kiiruhtaa, jos haluat, mutta siihen ei ole tarvetta. Voit ottaa myös kaikessa rauhassa. Ota niin kauan aikaa, kuin haluat. Ennemmin tai myöhemmin oivallat, että olet vain läpikulkumatkalla.
 
Kyllä, olet ehkä elänyt monta, monta elämää läpikulkumatkalla. Sinulla on ollut monia rakkauksia, olet itkenyt monia kyyneliä. Sitä ei suunniteltu minkäänlaiseksi testiksi. Se ei tietenkään ollut mitään, minkä määritteli joku toinen olento tai olentoneuvosto tai olentoliitto, eikä kukaan enkeli.
 
Olet vain läpikulkumatkalla.
 
Sitä ei suunniteltu, jotta nähdään, miten vahva olet. Sinun ei tarvitse olla vahva kokeaksesi iloa. Sinun ei tarvitse olla vahva kokeaksesi aistillisuutta, valoa ja pimeyttä. Ei. Sillä ei ole mitään tekemistä vahvuuden tai päättäväisyyden kanssa. Itse asiassa, mestari löytää, että on kyse vain sallimisesta.
 
Läpikulkumatkalla kokemisesta tulee joskus niin syvää, niin rikasta – no, itse asiassa useimmiten – että olet unohtanut, että olit vain läpikulkumatkalla.
 
Toisinaan ajattelit, että oli ikuisuus täällä – ikuisuus onnellisuuteen, ikuisuus täyttymykseen, integroitumiseen. Ei ole. Se on harhaa. Mielenkiintoista harhaa, mikä läpi vain kuljet.
 
Läpikulkumatkalla tapasit paljon muita ihmisiä. Sinusta tuli hyvin yhdistynyt tosiin ihmisiin. Kahlittu tavallaan. Yhteenpunoutunut siinä määrin, että tunsit, ettet ollut enää vapaa vain kulkemaan läpi. Sinulla oli velvollisuuksia ja vastuita kaikille, täyttämättömiä sitoumuksia, tarve huolehtia toisista.
 
Vedä syvään henkeä. Olet vain läpikulkumatkalla ja niin hekin.
 
Kun kuljet tämän maapalloksi kutsutun paikan läpi, voit kokea sen, miten haluat. Voi, tiedän – tiedän, että kaikki näyttää toisinaan toimivan sinua vastaan tai ulkopuolellasi. Mutta ei toimi. Siltä vain näyttää – yksi noista harhoista.
 
Olet vain kulkemassa tämän paikan läpi. Miksi et päättäisi tehdä sitä haluamallasi tavalla ja vain kulkea läpi.
 
Kun kuljet tämän paikan läpi, koskaan ei tuomita, miten teit sen. Kukaan noin 9000 ylösnousseesta mestarista ei koskaan tuomitse, miten nopeasti tai miten hitaasti, miten pimeästi tai miten valoisasti. Jumala tai enkelit tai muut eivät tuomitse. Ne käsittävät, että kuljet vain läpi sellaisesta, mikä on luultavasti yksi vaikeimmista, kauneimmista, haastavimmista ja näkemyksellisimmistä kokemuksista, mikä sieluolennolla koskaan on. Ne käsittävät, että olet vain läpikulkumatkalla. Ne käsittävät, että omaksuit identiteettejä, jotka eivät olleet oikeasti sinun, ajatuksia jotka eivät oikeasti olleet sinun ja asioita joita et valinnut oikeasti, tietoisesti.
 
Sitä ei tuomita, miten kuljet läpi. Vain se on syy juhlaan, että teit sen.
 
Minä, Adamus, sekä Kuthumi ja kaikki muut, jotka ovat olleet täällä kanssanne tänään – teidän mestarien kanssa – pyydämme teitä tuntemaan hetken tätä tietämistä, että olette vain läpikulkumatkalla – poissa mielestä, mielen tuolla puolen. Tanssikaa, jos haluatte. Laulakaa, jos haluatte. Nauttikaa kaikesta, mitä elämällä on tarjottavana, jos haluatte. Mutta olette vain läpikulkumatkalla.
 
Sinä, sielusi, aspektisi – vain läpikulkumatkalla.
 
Jos meillä on teille yksi sana, se on pelkästään "elää". Elää.
 
Kun kuljette läpi, eläkää. Tiedätte täsmälleen, mitä tarkoitan tällä ja miten se soveltuu teihin.
 
Se on yksi asia, mikä on tullut esiin viime aikoina – tullut esiin tunneitsestä – ja melkein törmännyt yhteen sisäisen tietämisen kanssa. Tullut esiin tuosta osastanne, mikä on mestari ja mikä painii sen osanne kanssa, millä on edelleen rajoittuneita ajatuksia.
 
Eläkää.
 
Aah! Tuntekaa sitä, tuon elämisen ydinolemusta. Se kuulostaa kauniilta. Voi, vain eläkää olentona, joka on läpikulkumaalla ja elää intohimoisesti, avoimesti, ennakkoluulottomasti ja häpeämätä. Eläkää.
 
Mutta sitten on tämän elämisen toinen osa. Olette eläneet pienesti. Olette eläneet rajoittuneesti. Olette eläneet pelossa, rajoituksissa, joten teillä on kaksi dynamiikkaa – "elä!" ja sitten "elä?" Eläkää!
 
Voitte tuntea sen. Tiedän, että voitte tuntea sen. Tiedän, että voitte kuvitella sen. Voi, vietän paljon aikaa kanssanne iltaisin, joskus keskellä yötä. Voin tuntea sen. Voin tuntea tuon halun elää. Mutta sitten voin tuntea noiden ajatusten tulevan – "Mutta mitä jos? Kenties en voi. Kenties minun ei pitäisi." Mutta kuitenkin intohimo tulee takaisin – "Elä! Elä!" Sitten tulevat ajatukset – "Mitä se merkitsee? Miten teen sen? Milloin minun pitäisi aloittaa? Miten paljon minun pitäisi työstää sitä?" Ja se on kenties yksi ydinasia, mitä tapahtuu tällä hetkellä. Voitte tuntea sen – "elä!" Voitte tuntea sen.
 
Mutta sitten voitte tuntea myös tuon "elä?" vai kuole. Voitte tuntea, että "ehkä minun pitäisi elää vain pienesti". Ette voi enää. Ette voi. Voitte yrittää. Voi, te yritätte – te yritätte todella hyvin. Saatte "kympin" yrittämisestä. Mutta ette voi elää enää pienesti.
 
Vetäkää kunnolla syvään henkeä. Sytytetään valot ja suljetaan musiikki.
 
Ette voi. Se on todellinen pulma. Se on todellinen pulma. Ja sitä tapahtuu. Puhumme tänään vähän energioista ja kaikesta siitä muusta. Mutta oikeasti ydin on, että teillä on tämä osa, joka sanoo "Elä!" Ja toinen osa kyseenalaistaa sen, toinen osa on itse asiassa vähän tyytyväinen elämään pienesti, eristyneesti. Ette voi enää.
 
Te yritätte. Te työstätte sitä. Te sanotte: "No, elä, mutta jos vain supistan elämistä." Tiedätte, mitä se on. Olemme puhuneet siitä aiemmin tässä samassa huoneessa. Se on neuvottelemista. Neuvottelemista.
 
On nimittäin yksi asia neuvotella toisten kanssa ja se on tarpeeksi paha asia, mutta neuvotella nyt itsensä kanssa? Kuka siinä voittaa? Ei kukaan! Kiitos. Ei kukaan, ei kukaan.
 
Se on yksi noista asioista, mikä on melkein huvittavaa, melkein huvittavaa – että ihminen yrittää neuvotella itsensä kanssa. Siinä ei ole voittajia. On kaksi häviäjää. (Muutama naurahdus) Kolme, jos minut lasketaan. (Lisää naureskelua)
 
Neuvottelette siis elämisestä eikä se toimi enää, koska teillä on maku siitä, mitä eläminen on. Eikä elämisessä ole kyse siitä, ajatko autollasi lujaa, Linda. (Naurua) Se on ehkä sen yksi ilmaisumuoto. Elämisessä ei ole kyse juhlimisesta myöhään yöhön, Edith. (Paljon naurua) Ne ovat kenties ilmaisumuotoja.
 
Eläminen on ydinolemus. Se on tunne. Se on tunne ja olemme koskettaneet sitä vähän merabhissa. Eläkää! Avautukaa! Avatkaa tunteet! Eläkää! Eläkää! Mutta kun sanon sen, kun pyydän teitä kuvittelemaan hetken itsenne todella elämässä, mitä tapahtuu? Te voitte tuntea sen, minä voin tuntea sen. Yhtäkkiä se on kuin: "Oi, eläminen!" Ja sitten "Huh, mutta mitä jos? (Muutama naurahdus) Mitä jos?"
 
Ja (Lindalle) sinun ehkä kannattaa kirjoittaa tämä arkistoihin tulevia viittauksia varten. Mutta ette voi enää neuvotella elämisestä itsenne kanssa. Ette voi. Ja te yritätte, kuten sanoin, ja se sattuu ja sitten lopultakin vain sallitte. Sallitte vain itsenne elää.
 
Olette kulkemassa tämän hämmästyttävän ulottuvuuden ja planeetan läpi.
 
LINDA: "Ei enää" mitä?
 
ADAMUS: Unohdin. Muistaako kukaan? (Vähän naureskelua)
 
LINDA: "Et voi enää neuvotella" kenen kanssa? (Yleisö sanoo "itsesi")
 
ADAMUS: Elämisestä. Et voi enää neuvotella elämisestä itsesi kanssa – ihan sama. Et voi neuvotella siitä enää.
 
Tämä on todellinen pulma ja näette muutaman minuutin kuluttua, miten otatte kaikkia energioita, joita on ympärillä tällä hetkellä maailmassa, ja mitä tapahtuu sisällänne ja brrrff!  Törmäätte yhteen sen kanssa, mitä tapahtuu. Ja hyvä uutinen on, että olette vain läpikulkumatkalla. (Joku sanoo "luojan kiitos") Joo, luojan kiitos. Joo, tai jonkun. Joo.
 
Jumala
 
Itse asiassa se on kummallinen ilmaus – "luojan kiitos". Luulen, että haluaisitte olla vihainen Jumalalle. Häh … eturivi nauraa! (Lisää naurua) No, itse asiassa kaksi eturivissä. (Adamus naureskelee) Joo, "luojan kiitos" mistä? Tästä paskasta?! Tästä yltäkylläisyyden puutteesta? Sairaasta kehosta? Voi, todella kummallinen ilmaus. "Luojan kiitos sain pikku muruseni tänään" (Vähän naureskelua) Kiittäkää itseänne. Eikö Tobias sanonut sitä vuosia sitten? "Kiittäkää itseänne." Luojan kiitos – tämän luojan/jumalan.
 
Jumala on siis hyvin kummallinen asia. Luulen, että haluaisin pitää "Jumala, hitto soikoon sinua" –työpajan. (Linda haukkoo henkeään, naurua ja vähän taputuksia) Häh … ja meillä on tämä uusi studio. Se olisi upea työpaja laitettavaksi internetiin koko maailmalle!
 
LINDA: Just joo! Tehdään se CNN:lle!
 
ADAMUS: Joo, joo, joo.
 
LINDA: Joo, joo! Ja BBC:lle.
 
ADAMUS: Ja hassu asia on …
 
LINDA: Joo!
 
ADAMUS: Tiedättekö mitä, jos me – jos me … sanon "me". (Adamus naureskelee) "Me" teemme tämän. Jos tekisimme tämän ja se on kuin "Jumala, hitto soikoon" ja todella tarkastelisimme Jumalatietoisuutta, rehellisesti ja avoimesti, ilman pelkoa. Nimittäin joskus puhutaan siitä, ettei Jeesuksesta voi sanoa pahoja asioita, ei voi puhua Jeesuksen masturboinnista. (Vähän kikatusta) Mutta me … me puhuimme! Tässä huoneessa! Tässä samassa huoneessa! (Linda roiskuttaa vettä Adamuksen päälle, lisää naurua)
 
Hämmästyttävää tässä on, etten aio reagoida. (Lisää naurua) Ja nyt tulevina vuosina hän miettii, milloin on takaisinmaksun aika. (Naurua) Ja itse asiassa mitä pidemmälle kosto venyy, sitä hauskempaa se on, koska takaisinmaksuun voisi mennä vuosia ja vuosia, joten hän murehtii sitä. Milloin Adamus kostaa minulle? Kerron teille kaikille, kun se tapahtuu. Se voi olla 10 vuoden päästä, mutta se tapahtuu. (Lisää naurua) Ja nyt näyttää siltä, että Cauldre kasteli housunsa!
 
Missä siis olimmekaan? Jumala.
 
EDITH: Missä juhlani ovat?
 
ADAMUS: Missä juhlat ovat? Sinun luonasi tänään, Edith. Sinä ja minä. Unohditko? (Naurua) Okei, olen vain läpikulkumatkalla. Minä vain "Hei, Edith", tiedäthän.
 
Missä siis olimmekaan? Jumala. Ei, vakavasti puhuttuna meidän pitäisi pitää työpaja, ohjelma Jumalasta ja olla todella rehellisiä ja suoria siitä ilman tätä pelkoa, että jotain pahaa tapahtuu – paitsi että saadaan kaikki uskonnolliset fanaatikot peräämme.
 
Mutta useimmat ihmiset – ei, muotoilen sen uudestaan – muutamat ihmiset ymmärtäisivät, jos puhuisimme tästä Jumalaenergiasta. (Hän pitää tauon ärsyyntyneenä märistä vaatteistaan) Anteeksi, minun on vaihdettava vaatekertani. Linda, tee hengittelyä tai jotain. (Vähän naureskelua) Oikeasti. (Adamus kävelee takahuoneeseen)
 
LINDA: Tämä on jo jonkinlainen takaisinmaksuhelvetti. (Lisää naurua) Luulen, että on parempi, että nauramme ja huudamme. Joo, kadun todella.
 
ADAMUS: (takaa) Häh …
 
LINDA: Kadun tekoani jo ja … (naurua)
 
ADAMUS: (takaa) Lindaaaa.
 
LINDA: Tiedän, että kosto on todella helvettiä. (Lisää naureskelua) Jumala vain tietää, miltä se näyttää. Vain Jumala tietää … ja Adamus, joten …
 
ADAMUS: Lindaaaa, Lindaaaa … (Hän tulee takaisin suuren peilin ja Cauldren takin kanssa)
 
LINDA: Voi ei!
 
ADAMUS: Okei.
 
LINDA: Siitä tulee rumaa.
 
ADAMUS: Katso sitten tänne.
 
LINDA: Aa!!! Tiesin sen olevan tulossa! Tiesin sen olevan tulossa!
 
ADAMUS: Käytämme tätä myöhemmin. (Hän laittaa peilin sivuun) Missä siis olimmekaan? Jumala.
 
On hyvin mielenkiintoinen tietoisuus Jumalasta. (Hän ottaa pois märän pikkutakin ja antaa sen Lindalle) Kuivapesuun, kiitos. Kyllä. On … (Hän laittaa päälleen päällystakin) Tämä on elegantimpi. Voi kyllä, kyllä! Kyllä.
 
Missä olimmekaan? Jumala. Useimmat ihmiset olisivat samaa mieltä tästä Jumalajutusta – tämä Jumalajuttu on niin vanha, niin rajoittunut, niin pelottava ... No, kun ajattelette Jumalaa, ette ajattele: "Elä!". Ajattelette: "Pysy poissa Jumalan tutkasta. Pysy pienenä."
 
LINDA: Joo.
 
ADAMUS: Siis kyllä, tehdään se. Laitetaan aikatauluun, että kun uusi studionne avataan, pidämme "Jumala, hitto soikoon" –työpajan. (Linda haukkoo taas henkeään ja vähän naureskelua) Aa, kyllä. Mitä? Me olemme mestareita. Mitä pelättävää meillä on? Me elämme.
 
Näette nyt, että se on neuvottelemista. Tiedämme kaikki sen. Tiedämme kaikki, että ihmisperspektiivi Jumalasta on a) väärä, b) vanha ja c) todella huono. Se ei palvele ketään enää. Ja rikotaan tuo … Pidetään hauskaa sen kanssa. Oletteko valmiita? (Yleisö vastaa "kyllä!") Hyvä, hyvä, hyvä. Linda? (Hän irvistää) Ai jaa! Otetaan tuosta kuva. Ei, tästä tulee upeaa.
 
Nimittäin jotkut hulluimmista asioista, joita olette tehneet viime vuosina, asioista jotka ovat aiheuttaneet teille ruuansulatusvaivoja, päänsärkyä ja ahdistusta – mutta teitte ne silti – ovat osoittautuneet parhaiksi. Tunsitte melkein itsenne työnnettävän niihin – ja teidät työnnettiin (vähän kikatusta). Kun sanottiin, että lähdette tälle hämmästyttävälle matkalle, tiesitte, että se oli tarkoituksenmukaista, mutta sitten tulivat ajatukset. "Kenties minun ei pitäisi. Kenties tämä on liikaa rahaa. Kenties, kenties." Mutta teitte sen ja ettekö ole iloisia siitä, että te ette täysin neuvotelleet sitä pois? Ettekö ole iloisia siitä, että vain teitte sen – oli se sitten irtisanoutuminen työpaikastanne, jonkin muuttaminen elämässänne? On hyvin helppoa joutua ajatusten ja neuvottelujen hetteikköön.
 
Todellinen mestari on vain läpikulkumatkalla ja siksi hän elää ja juhlii. Ja älkää murehtiko siitä, että teette sen väärin tai loukkaatte jotakuta. Joo, te loukkaatte jotakuta, koska te vain … se tapahtuu. Heillä on odotuksia teistä, joita teillä ei pitäisi olla itsellenne, joten se loukkaa heitä vähän. Mutta loppujen lopuksi se auttaa heitä, joo. (Adamus naureskelee) Eivätkö vanhempanne puhuneet tässä?
 
Puhutaanpa vähän energiasta. Siis älkää enää neuvotelko itsenne kanssa ja muistakaa, että olette vain läpikulkumatkalla.
 
Ajankohtaiset energiat
 
Siis mestarit, tässä sitä ollaan, hädin tuskin vähän yli kolme kuukautta tätä vuotta. Hädin tuskin. Eikö tunnu jo vuoden lopulta? (Yleisö on samaa mieltä) Jotkut teistä ovat ajatelleet: "Voi, nyt on varmaan marraskuu, koska …" (Adamus naureskelee) Ei, on huhtikuun alku.
 
Haluaisin pyytää teitä määrittelemään energiat, joita on tällä hetkellä. Miten sanoisitte … mitä energiat ovat maailmanlaajuisesti, laajemmin? Linda mikrofonin kanssa, mitä energiat ovat? Ja Vili, kirjoittaisitko jotain näistä.
 
Mitä energioissa tapahtuu, Pete?
 
PETE: En osaa puhua maailman puolesta, mutta tiedän, mitä minulle tapahtuu.
 
ADAMUS: Hyvä. Mitä tapahtuu?
 
PETE: Minua puserretaan ja se pakottaa minut enemmän sisälleni.
 
ADAMUS: Puserretaan.
 
PETE: Puserretaan.
 
ADAMUS: Joo. Miltä sinusta tuntuu? Tunnetko sen kehossasi? Sattuuko kehoosi?
 
PETE: No, olen nyt keskittyneempi itseeni.
 
ADAMUS: Okei.
 
PETE: Se irrotti paljon aspekteja tai riippuvuuksia. Minusta tuli todella tietoinen, miten paljon elän niissä. Okei. Ja pääsin eroon tuosta matalasta energiasta, kuten sitä nyt kutsutaan. Ei pahasta energiasta tai mitään vastaavaa, vaan matalasta energiasta.
 
ADAMUS: Aivan, aivan. Sinut siis puristetaan itseksesi.
 
PETE: Kyllä.
 
ADAMUS: Se on erittäin hyvä tapa ilmaista se.
 
PETE: Joo.
 
ADAMUS: Joo, joo. Hyvä, hyvä. Ja miltä se tuntuu?
 
PETE: Voi, upealta.
 
ADAMUS: Ai, oikeasti? (Vähän naurua)
 
PETE: Joo. Ei, vakavasti sanottuna, koska se herättää minut sille, kuka oikeasti olen – Lähteelle – ja kiitollisuuteen, että minut on luotu.
 
ADAMUS: Joo. Tuon pusertamisen haittapuoli on, että sinun on tavallaan katsottava itseäsi peilistä.
 
PETE: Aivan. (Adamus tuo peilin hänen eteensä) Joo.
 
ADAMUS: Koska olet vain sinä. Joo, joo.
 
PETE: Siellä minä olen.
 
ADAMUS: Joo.
 
PETE: Joo.
 
ADAMUS: Sinä hymyilet! Voi, se on hyvä asia, se on hyvä asia.
 
PETE: Rakastan sitä!
 
ADAMUS: Hienoa! Hyvä, hyvä. Kiitos, erinomaista.
 
Seuraava. Mitä energioissa tapahtuu? On tärkeää todella ymmärtää sekä sisäiset että ulkoiset energiat, koska tällä hetkellä tapahtuu paljon. Luulen, että Linda mainitsi siitä yhtenä päivänä radio-ohjelmassanne – mitä sanottiinkaan energioista?
 
LINDA: Puhutko siitä Bob Scheifferin jutusta? Ai jaa. On hyvin, hyvin vanha televisio-ohjelma nimeltään "Face the Nation" ja isäntänä on Bob Scheiffer, joka on ollut siinä vuosikymmeniä – tarkoitan, etten voi uskoa, että hän elää edelleen. Ja hän avasi ohjelmansa viime sunnuntaina sanomalla, ettei hän voi muistaa ohjelmansa koko historian aikana, että maailmassa tapahtuu samaan aikaan niin monia merkittäviä asioita, tärkeitä asioita kuin tällä hetkellä.
 
ADAMUS: Totta, niin tapahtuu. Emmekä katso toisella puolella sitä otsikoina ja varsinaisina tapahtumina. Katsomme vain energiatekijää ja energialiikettä. Toisin sanoen, miten paljon energiaa yleensä on ja miten nopeasti se liikkuu.
 
Planeetalla on ollut aikoja, jolloin on ollut paljon energiaa, muttei se oikeastaan liikkunut. Mutta tämä on ennenkuulumaton energiamäärä – ja näin me näemme asiat. Emme näe teitä fyysisinä olentoina, niin kuin te itse näette itsenne. Näemme vain kuin energiapalloja. Katsomme tätä planeettaa energiakokonaisuutena. Voitaisiin sanoa, että siinä on valikoima värejä, tasoja ja sävyjä. Mutta näemme sen vain tavallaan energia- ja toimintakokonaisuutena. Ja kumpaakin on nyt.
 
Niinpä monet teistä ehkä tuntevat sen kirjaimellisesti luissaan – tarkoitan, koska sitä on paljon. Hyvä. Seuraava, kyllä.
 
LINDA: Täällä.
 
ADAMUS: Kyllä, energia. Mitä siinä tapahtuu?
 
JIN: Se repii elämääni. (Hän nauraa)
 
ADAMUS: Joo. Miten?
 
JIN: Sisältä ulos.
 
ADAMUS: Repii elämääsi sisältä ulos. Miten?
 
JIN: No, pääsen eroon roskasta, mitä on sisälläni.
 
ADAMUS: Joo, hyvä. Taisteletko sitä vastaan? Tappeletko?
 
JIN: Joo, olen tehnyt sitä vähän, mutta annoin tavallaan periksi.
 
ADAMUS: Joo, joo.
 
JIN: Ja näin on hyvä.
 
ADAMUS: Joo, hyvä, hyvä. Kiitos. Kun energiat ovat näin intensiivisiä – olemme sanoneet tämän aiemmin – ne voivat murskata teidät, jos vastustatte. Ja nämä energiat – en puhu niiden kuulumisesta millekään tai kenellekään. Se on vain energiaa, mikä on kutsuttu tälle planeetalle nyt. Ja tunnet sen osissanne, niin kuin se musertaisi teidät. Ja sekään mikä oli ennen tavallaan pakopaikka – nukkumaanmeno illalla – ei ole sitä enää. Itse asiassa on kyseenalaista, kumpi on haastavampaa, stressaavampaa – valvetila vai unitila. Toisin sanoen, ei ole paljon pakopaikkaa. Se on siellä.
 
Tunnette sen kuitenkin puristavan teitä. Se voi tulla siihen pisteeseen, että se tuntuu musertavan teidät ja se on itse asiassa tarkoituksenmukaista, tuo yleistunne. Vasta sitten kun alatte taistella sitä vastaan tai neuvotella sen kanssa tai jotain muuta, se sattuu. Mitä siis teette? (Joku sanoo "sallitaan") Hengitätte ja sallitte. Oikeasti. Hengittäkää ja sallikaa. Ehdottomasti.
 
Hyvä. Muutama vielä, rakas Linda. Ole hyvä, energiat tällä hetkellä.
 
SHAUMMBRA 1 (nainen): Helppokäyttöisiä.
 
ADAMUS: Hyvä. Miten se toimi?
 
SHAUMBRA 1: Henkilökohtaisesti ole alkanut sallia asioiden tapahtumisen elämässäni ja valmistaudun lähtemään Peruun.
 
ADAMUS: Hyvä, erinomaista.
 
SHAUMBRA 1: Sairaanhoitajaksi.
 
ADAMUS: Kyllä, erinomaista. Hyvä. Erittäin helppokäyttöisiä, itse asiassa melkein järkyttävän helppokäyttöisiä. Ja taas kerran, näette, että tapahtuu tämä yhdistyminen, energiat tulevat yhteen ja sen myötä mahtavia tilaisuuksia. Tilaisuuksia joita ette luultavasti olisi pystyneet kuvittelemaan tai paremmin sanottuna, ette olisi antaneet itsenne kuvitella aiemmin. Toisin sanoen, olette melko lineaarisia siinä, mitä annatte itsenne kuvitella.
 
Niinpä yhtäkkiä tulee kaikki tämä energia ja voitaisiin sanoa, että se on kuin kaunis energiapeitto tai –pilvi tämän planeetan ympärillä. Ja se on kaikki siinä, kun se ennen oli tavallaan jossain muualla. Ja erityisesti niille jotka tiedostavat sen, se on aivan tässä. Se on aivan tässä.
 
Monet ihmiset kulkevat vain tavallaan sen ohi, tietämättömänä, että sitä on. Heistä vain tuntuu aivoissa hullummalta kuin koskaan. Mutta niille jotka tiedostavat sen, se on niin helppokäyttöistä, että yhtäkkiä kaikki tapahtuu kerralla sen sijaan, että asiat tapahtuvat kivoina portaina ja askelina. Ei ole mitään portaita. Kaikki on vain siinä.
 
Se voi johtaa pieneen pakahtumiseen tällä hetkellä. Vähän kuin suuri vuorovesiaalto (tsunami) tulisi kerralla. Mutta se ei …
 
LINDA: Tarkoitatko, että tulee kuin hulluksi vedestä?
 
ADAMUS: Anteeksi kuinka?
 
LINDA: Kuin hulluksi vedestä?
 
ADAMUS: Kyllä, hulluksi … joo. Ei, se on eri koettelemus … (Vähän naurahduksia ja Adamus naureskelee)
 
Siis kyllä, hyvin helppokäyttöistä. Ja niin paljon voi tapahtua teille elämässänne nyt, että aistitte tämän. Sitä on siinä, mutta sitten on joskus taipumusta perääntyä ja ihmetellä, oletteko valmis siihen, osaatteko käsitellä sitä – tätä kaikkea. Ehdottomasti osaatte, mutta se vaatii paria asiaa – ei neuvottelemista, ei rajoittamista, vain sallimista. Sallimista.
 
Kun sallitte, se on kuin osienne avaamista. Kun sallitte, se on kuin upottaisitte suuren pallon vesialtaaseen, ja kun teette sen, vesi tulee yli äyräiden, koska toitte jotain tuohon tilaan – toitte periaatteessa itsenne tuohon tilaan sallimalla – ja se potkaisee pois muita asioita. Se puhdistaa muita asioita. On siis tavallaan sallimisen jälkivaikutus. Päästään eroon kaikesta roskasta.
 
Voitaisiin sanoa, että perimmiltään – odota vielä (Lindalle) – salliminen tuo koko "sinän" sisään, jumaluutenne, "minä olen" –olemuksen. Perimmiltään se on kaikki, mitä on tässä astiassa, käyttäen analogiana allasta tai suurta vesiämpäriä. Yhtäkkiä sallimisenne siirtää pois kaiken, mikä ei ole sinä, kaiken mikä on vierasta. Teillä tapahtuu siis tällainen mielenkiintoinen ilmiö ja joskus tulee ajatuksia. Sanotte: "Mitä tapahtuu? Miksi nämä asiat ovat?" Se johtuu siitä, että sallitte. Salliminen on nimittäin sallimista. Kyse ei ole siitä, että päästetään vähän sisään ja sitten yritetään ohjata sitä. Sallimisessa tapahtuu sellaista. Se on kuin: "No, sallin, mutta vain vähän, ja sitten yritän ohjata sitä." Voi ei, salliminen on sallimista. Joo, hyvä. Seuraava.
 
SHEEMA: Hei.
 
ADAMUS: Hei.
 
SHEEMA: Minä olen Sheema.
 
ADAMUS: Kyllä. Minä olen Adamus. (Nainen kikattaa) Tapasin Shivan kerran. Et sattumoisin ole sukua?
 
SHEEMA: Voi luoja, en.
 
ADAMUS: Voi luoja, et. (He kumpikin nauravat) Kyllä, hän oli hyvin mukava.
 
SHEEMA: Ei, minä olen.
 
ADAMUS: Ei. Joo, joo, joo.
 
SHEEMA: En tiedä, miten teet sen. Puhut aina juuri siitä, mitä minulle tapahtuu.
 
ADAMUS: Miten teen sen?
 
SHEEMA: En tiedä, mutta …
 
ADAMUS: Eikö se olekin hämmästyttävää? Tiedän … kyllä. Luuletko, että olen selvänäköinen? (Nainen kikattaa) Älä sano sitä, Linda. Tai Garret. (Hän naureskelee) Ei, se on hämmästyttävä asia. Itse asiassa koko selvänäköisyys tai vastaava on hyvin yliarvostettua. Kyse on vain sallimisesta. Menemme siihen vähän ajan kuluttua, kunhan en puhu liikaa tänään. Mutta näytän teille, miten helppoa se periaatteessa on. Mutta se voi olla rankkaa.
 
SHEEMA: Ai, hyvä.
 
ADAMUS: Kyllä. On rankaa.
 
SHEEMA: No, on, koska olen sallinut ja minusta on tuntunut upealta ja mestarilta ja suurelta ja sitten yhtäkkiä heräsin aprillipäivään …
 
ADAMUS: Joo, joo.
 
SHEEMA: … ja se tuntui kamalalta. Se oli kiduttavaa. Minua puserrettiin. Se meni siihen pisteeseen saakka, että eilen en halunnut edes nousta sängystä.
 
ADAMUS: Joo.
 
SHEEMA: En tuntenut toivoa. Se oli …
 
ADAMUS: Nousitko ylös sängystä?
 
SHEEMA: Kyllä, nousin. Se oli kuin kuolema.
 
ADAMUS: Ai jaa. Minä olisin jäänyt sänkyyn.
 
SHEEMA: No, nousin. Nousin ylös ja sitten palasin takaisin.
 
ADAMUS: Aha. Joo, joo.
 
SHEEMA: Sitten nousin ylös! Palasin takaisin! (Hän naureskelee)
 
ADAMUS: Ai jaa. Katso neuvottelemista tässä. "Minun on noustava ylös. Minun on todistettava itselleni." Ja sitten neuvottelet ja se on kuin: "Ei, menen todella takaisin sänkyyn. Mutta minun on noustava ylös ja tehtävä jotain." Pysy sängyssä! Olet vain läpikulkumatkalla. Nimittäin kaiken tämän lopussa sanot: "Olen hyvin iloinen, että jäin sänkyyn tuoksi päiväksi tai viikoksi."
 
SHEEMA: Mutta se oikeasti oli. Se oli kuin kuolema.
 
ADAMUS: Joo, joo.
 
SHEEMA: Tunsin, että jotain sisälläni ikään kuin kuoli. Se oli – luulen, että se oli sitä, kun puhut, että sallittaessa kaikenlaista kamaa tulee ulos.
 
ADAMUS: Niin tulee! Niin tulee!
 
SHEEMA: Sinä tiedät.
 
ADAMUS: Joo, oudoista paikoista toisinaan. (Vähän naureskelua ja nainen kikattaa äänekkäästi)
 
LINDA: Oho!
 
ADAMUS: Puhun ajatuksistasi.
 
SHEEMA: Ainakin se tulee ulos!
 
ADAMUS: Joo. (Adamus naureskelee)
 
SHEEMA: Olen siis iloinen, että olen tässä.
 
ADAMUS: Hyvä, kiitos. Kiitos paljon. Okei, vielä yksi. Energia, mitä tapahtuu?
 
LINDA: Oi-oi. Oi-oi.
 
ADAMUS: Mitä tässä maailmassa tapahtuu?
 
LINDA: Oi-oi.
 
MARTY (MOFO): Se on hyvää. Se on hajanaista.
 
ADAMUS: Hajanaista. Hyvä tapa ilmaista se.
 
MARTY: Ja olet jo puhunut, olemme jo puhuneet siitä, mutta joo, se on hajanaista, koska huiput ovat uskomattoman korkeita nyt ja alhot ovat kuin: "Mistä se oikein tuli?" (Muutama naurahdus)
 
ADAMUS: Joo. Mitä siis tehdä?
 
MARTY: Risteile siitä vaan läpi.
 
ADAMUS: Joo.
 
MARTY: Hengitä, beibi, hengitä.
 
ADAMUS: Joo. Hengitä ja salli. Joo, joo, joo.
 
Kiitos. Hajanaista, intensiivistä, pakahduttavaa, hämmästyttäviä tilaisuuksia. Unohdin mainita, että maailma hajoaa ja ihmiset tulevat hulluksi enemmän kuin koskaan ennen. Kyllä. Kyllä, se kaikki on täällä. Ja kiitos tiedän, luojan kiitos, että te, Jumala, olette riittävän oivaltava, riittävän viisas tietääksenne, että voitte tulla tänne ja kuulla itseänne, mitä täsmälleen teemme täällä. Voitte tulla tänne ja – tarvitsen uudessa keskuksessa todella suuren peilin.
 
LINDA: Okei, se ei ole ongelma.
 
ADAMUS: Voitte tulla tänne ja nähdä itsenne minun kauttani peilissä. (Naurua kun hän pitää peiliä ylhäällä) Dave! Kuvatilaisuus! Näe itsesi minun kauttani peilissä. (Dave ottaa kuvan) Joo, niin sitä pitää. Yäk! (Adamus naureskelee) Siis iso peili.
 
On siis hyvin, hyvin hullua aikaa, hullumpaa kuin koskaan, tasapainottomampaa kuin koskaan. Ja yksi sivuvaikutus, minkä tiedostatte, mutta minkä kanssa onneksi teillä ei luultavasti ole ongelmia, on, että useammista ja useammista ihmisistä tulee järjettömämpiä tällä hetkellä.
 
Minun ei pitäisi puhua tästä, mutta teen sen joka tapauksessa (Linda huokaa äänekkäästi). Ne ovat aina hauskoja aiheita. Tällä planeetalla on epidemia, että ihmiset käyttävät ahdistus- ja masennuslääkkeitä. Ja voitaisiin sanoa, että kenties se on tarkoituksenmukaista, koska hyvin monet ihmiset ovat tulossa järjettömiksi. Niinpä monet ihmiset romahtavat, luhistuvat. Mutta hassu asia on, että nämä lääkkeet eivät oikeasti auta pitkässä juoksussa. Kun otatte niitä tilapäisesti, teistä tuntuu toki vähän paremmalta. Mutta ettekö ole kuulleet mainosten televisiossa ja radioissa sanovan: "Muuten, jos masennuslääkkeesi eivät toimi ja sinusta tuntuu entistä itsetuhoisemmalta, kokeile tätä sen lisäksi." (Naurua) Ihan kuin toinen lääke tekisi vähemmän itsetuhoiseksi?!! Tuskinpa vaan.
 
Hypnoosi
 
Näette ensinnäkin, että olemme siirtymässä pois älyllisestä aikakaudesta, mikä on kestänyt pitkän, pitkän aikaa. Tämä planeetta on siirtymässä pois älyllisyydestä. Mutta on hyvin paljon intensiivisyyttä ja painetta ja ihmiset eivät ymmärrä, mitä heidän ajatuksensa ovat – toisin sanoen, mistä ajatukset tulevat. He eivät ymmärrä todellista tunnetta ja todellista ydinolemusta. Niinpä heistä tulee järjettömiä.
 
Ja seuran lisäämiseksi kurjuudelle – ja tämä on yksi asia, mitä työstämme tai minkä kanssa leikimme – hypnoosi on yleistä tällä planeetalla. Se on ikään kuin seksuaalienergiaviruksen* kanssa. Eikä sitä tuotu koskaan pahalla tavalla. Tavallaan vain tapahtui niin, että mielestä tuli erittäin hyvä ottamaan ulkopuolelta asioita, jotka eivät kuulu sille, ja omistamaan ne, mutta se kuitenkin torjui omat todelliset tunteensa ja ns. todelliset ajatuksensa tunneitsen tai rajoittuneen itsen ajatusten sijasta. Se on siis tavallaan kummallinen oikku ihmisälyssä, se on tavallaan mahdottomuus – ajattelu. Se siis ottaa itseensä ajatuksia, jotka eivät kuulu sille. Tämän vuoksi joillakin teistä on huono päivä. Teillä voi olla esim. pari hyvää päivää, koska olette omassa energiassanne, mutta sitten jokin napsauttaa teidät takaisin kaikkeen tuolla ja tunnette sen, koska olette edelleen virittyneet siihen. Teidät on edelleen tavallaan säädetty siihen ja yhtäkkiä törmäätte.
 
Ja sitten syytätte siitä itseänne. "Mikä minussa on vikana? Miksi minulla on huono päivä? Söinkö vääränlaista ruokaa? Enkö sallinut oikealla tavalla?" – tiedätte nämä – "Olenko huono ihminen pohjimmiltaan?" Ja kaikkea vastaavaa. Ei, kyse on vain siitä, että käytte läpi intensiivisyyttä. Silloin vedätte syvään henkeä ja lakkaatte murehtimasta siitä. Lakkaatte murehtimasta siitä. Olette vain läpikulkumatkalla. Tämä on vain keikka. Pidätte vain hauskaa, eikö? Häh? (Joku sanoo "kyllä") Joo, hyvä. (Adamus naureskelee)
 
Siis rakkaat ystäväni, teillä on kaikkia näitä tekijöitä ja tämä hypnoosijuttu on hyvin, hyvin vallitsevaa planeetalla tällä hetkellä, pelottavan vallitsevaa – ei teillä, mutta muilla.
 
Te ette voi tavallaan mennä takaisin hypnoottiseen tyveneenne, hypnoottiseen uneenne. Ette voi. Älkää siis pelätkö, että yhtäkkiä hypnotisoin teidät ja pistän teidät kävelemään ympäri huonetta huutaen kuin kana. (Vähän naureskelua) Mutta ympäri planeettaa on tämä hypnoottinen vaikutus ja se tavallaan punoutuu yhteen tai tanssii SES-viruksen ja monien muiden asioiden kanssa ja se saa aikaan paljon hyvin outoja ja eriskummallisia kuvioita ja tapahtumia planeetalla tällä hetkellä.
 
Näette iltauutisissa, jos katselette uutisia, tai kuulette ystäviltä, kun puhuntaan massamurhaajasta: "Hän näytti niin mukavalta kaverilta. Olen asunut hänen naapurissaan 20 vuotta enkä olisi koskaan arvannut." Tiedättehän "Hän (miespuolinen) oli vapaaehtoisena – tai hän (naispuoleinen), sori, että kiusaan tänään miehiä – hän teki sosiaalityötä ja sitten yhtäkkiä veti esiin Mossbergin ja pamautti puolet pois jostain." (Yksi ihminen naureskelee ja sitten Adamus naureskelee) Luultavasti epäsopiva aika nauraa. (Naurua) Sanonpa vaan! Sanonpa vaan! Luultavasti ei paras aika nauraa! (Lisää naureskelua) Joo, okei. (Adamus naureskelee, lisää naurua, kun hän pitää peiliä yleisölle) Joo, näyttää melko hyvältä, häh? Joo, joo, joo. Hyvä, okei.
 
Tämä johdattaa minut pieneen draamavälihuomautukseen tässä. Mitä tapahtui lennolle 370? (Yleisö vastaa "ai jaa") Ei, minä kysyn teiltä. Te asutte täällä, minä en. Olen vain läpikulkumatkalla. Mitä tapahtui? Linda, haluaisin kuulla pari teoriaa? Mitä tapahtui? Mitä tapahtui lennolle 370? Vain eläkää, tarkoitan, vain sanokaa se. Anna palaa. Nouse seisomaan, kiitos.
 
DAVID M: Se syöksyi maahan. (Naurua ja joku sanoo "vau!")
 
ADAMUS: Itse asiassa se oli hyvä vastaus, kiitos. Ei mitään galaksienvälistä portaalia?
 
DAVID M: Ei.
 
ROBERT: Se ei syöksynyt maahan.
 
ADAMUS: Ai jaa! Voi teitä kahta! (Paljon naurua) Se ei syöksynyt maahan, minne se siis laskeutui? (Joku huutaa "ufot")
 
ROBERT: Toiseen ulottuvuuteen.
 
ADAMUS: Toiseen ulottuvuuteen. Okei, mahdollista, hyvin mahdollista. Olen varma, että sen ympärillä on nyt ulottuvuuksienvälistä toimintaa, kyllä. Se siis vain lentelee toisessa ulott- … niin kuin 24. ulottuvuudessa? Voi noita lentoemäntäraukkoja. (Naurua) Ei enää ruokaa tarjottavana ja vessat ovat täynnä. Niin, David.
 
DAVID S: Crashiltä törmäyksestä. Kyllä, se tosiaan syöksyi maahan.
 
ADAMUS: Kyllä, se syöksyi.
 
DAVID S: Merenpohjaan, pidemmälle etelään mistä etsitään.
 
ADAMUS: Kyllä, hyvä.
 
DAVID S: Ja paras tapa kuvata ongelmaa – lentäjä ei tehnyt itsemurhaa, vaan sanotaan, että elektronisia ohjausjärjestelmiä harkkeroitiin.
 
ADAMUS: Hyvä.
 
DAVID S: Ja mukana on paljon rahaa. Siihen ei voi päästä nyt. Mutta tämä on kaukokatselun kautta niille, jotka tietävät, mitä tehdä. Teknisen kaukokatselun.
 
ADAMUS: Hyvä. Salaliitto, vai pitäisikö sanoa tahallista? Tahallista – sitäkö sanot, Dave? Tahallista?
 
DAVID S: Kyllä.
 
ADAMUS: Okei, hyvä. Vielä yksi.
 
DAVID S: Tämä on tuolta puolen.
 
ADAMUS: Tuolta puolen. Vielä yksi.
 
LINDA: Ai jaa. Carolilla on ajatus. Ai, sitten yksi Carolin jälkeen. Näin toisen käden nousevan.
 
ADAMUS: Okei, hyvä.
 
CAROL: Ufo tuli pelastamaan heidät, koska heillä oli hydrauliikkaongelmia ja he …
 
ADAMUS: Ufolla oli?
 
CAROL: Ufo, Ashtar …
 
ADAMUS: Ufolla oli hydrauliikkaongelmia?
 
CAROL: Ei.
 
ADAMUS: Ai jaa, hyvä …
 
CAROL: Ei, ei. Se pelasti heidät …
 
ADAMUS: …  koska en ole koskaan ollut ufossa, missä on hydrauliikkaa. (Vähän naureskelua)
 
CAROL: Ja vei heidät planeetalle …
 
ADAMUS: Antakaa heidät takaisin?
 
CAROL: Heillä on paremmin kuin heillä oli täällä.
 
ADAMUS: Paremmin! (Adamus naureskelee) Okei, mutta silti hävytöntä.
 
CAROL: Hävytöntä!?
 
ADAMUS: Napata nyt lentokone ja viedä se pois.
 
CAROL: He syöksyivät maahan. He syöksyivät maahan.
 
ADAMUS: Joo, joo. Mutta heidän olisi pitänyt lempeästi vain hivuttaa heidät takaisin, kyllä.
 
LINDA: Viimeinen vastaus.
 
ADAMUS: Kyllä.
 
JIN: Se kävi läpi odottamattoman hullun kokemuksen. (Vähän naurua)
 
ADAMUS: Ilmiselvyyden mestari. (Naurua) Uskaltaisin sanoa, että olet oikeassa.
 
No niin, väitän, että planeetalla on niin paljon hypnoosia ja niin monet ihmiset ovat alttiita sille, että jopa naapurin kivaan kaveriin – sanotaan vaikka lentokoneen perämieheen – olisi voitu istuttaa hypnoottinen ehdotus – paremman sanan puutteessa – jokin aikaa sitten eikä hän edes tiennyt sitä. Hän ei edes oivaltanut sitä. Ja yhtäkkiä hän saa signaalin – se voisi olla vaikka puhelujen muodostama kuvio, jos joku tarkistaisi puhelintiedot – mikä käynnisti toiminnan, mihin ei olisi koskaan muuten normaalisti ryhdytty. Mutta yhtäkkiä hän huomaa olevansa hypnoositranssissa ja tekevänsä asioita, joita hän ei edes tiedosta, ja hän toimii kuin robotti. Muuttaa ja manipuloi lentoreittiä ja poistaa ilmanpaineen koko matkustamosta, jottei kukaan voi valittaa – jos tiedätte, mitä tarkoitan. Ja ottaa sitten pois maskinsa tapettuaan työtoverinsa ja antaa vain mennä.
 
Miksi? Miksi joku tekisi niin? Miksi? Miksi joku istuttaisi tietokoneeseenne viruksen? Miksi joku tuhoaisi kovalevynne? Koska hän pystyy siihen, vaikkei hän saisi senttiäkään siitä. Hyvin, hyvin kummallista energiaa. Miksi? Koska hän halusi nähdä, toimisiko se, ja se toimi. Ja se toimi.
 
Eikä se ole ainoa tapaus. Jos palatte lukemaan erityisesti viimeisten kolmen, neljän vuoden massamurhaajista tai ihmisten hulluista teoista, kun poliisi yrittää palata taaksepäin keksiäkseen, mitä tapahtui. Ja mukana on psykiatreja ja psykologeja ja he keksivät kaikkia järjettömiä teorioitaan siitä. Mutta todellisuudessa on tätä hypnoosia. Ja sanon teille taas, ettei teidän tarvitse huolehtia olemisestanne sellainen, joka toteuttaa jonkin hullun teon tai joka on jonkin hullun teon uhri. Olette poissa siitä energiasta. Mutta sitä tapahtuu enemmän ja enemmän tällä planeetalla. Se on kuin kauko-ohjattavan lentokoneen lähettämistä, mutta tämä sattuu olemaan ihminen – muuten hyvä ihminen, kenties kirkossa käyvä ihminen – ja sitä tulee enemmän ja enemmän.
 
Olemme kummallisella reunalla mielen kanssa tällä planeetalla ja vaaditaan nyt muutamaa ihmistä, ihmisryhmää, joka ymmärtää mielen mekanismeja – enkä puhu nyt siitä, miten nesteet toimivat, tai sähkömagneettitasapainosta ja kaikesta muusta. Puhun siitä, mikä mieli oikeasti on, sen esittämästä roolista ja vielä enemmän siitä, mikä ajatus on.
 
Itse asiassa hyvin yksinkertaisen perusymmärryksen myötä siitä, mikä ajatus on, voitte mennä tuon ajatuksen yli. Voitte päästä pois tästä ajatusansasta. Voitte päästä pois tuosta rajoittuneesta ja tunteellisesta ihmisajatusitsestä. Se muuttaa yleisesti planeetan ja tietoisuuden dynamiikkaa, mutta ennen kaikkea teillä on hauskaa sen kanssa. Ja sitten alatte ymmärtää, että olette vain läpikulkumatkalla. Ette ole jumissa täällä.
 
Ajatteleminen
 
Puhutaanpa siis hetki ajattelusta. Tiedätte, että olen puhunut siitä paljon menneisyydessä. Olen käyttänyt sanaa "mieli". Itse asiassa mieli, aivot ovat erittäin tarpeellinen osa. Kun alussa aloitte tulla tälle planeetalle ja ottaa fyysisen muodon, oli erittäin vaikeaa pysyä täällä, pysyä tasapainossa. Valo-olento yritti tavallaan olla fyysinen olento. Mieli oli ikään kuin yhdysosa, joka salli teidän pysyä tasapainossa täällä.
 
Mieltä käytettiin biologian ymmärtämiseen, itse asiassa sen ohjaamiseen. Se oli sen ensimmäinen tarkoitus – ohjata biologiaa tämän asian läpi, mitä kutsumme "anayatroniksi". Se oli siis periaatteessa integroimassa valoitsen biologiaan.
 
Seuraavaksi sitä käytettiin yksinkertaisena muistina ja yksinkertaisessa ajan ja paikan suhteessa. Todellinen valokeho ei oikeasti ymmärrä aikaa ja paikkaa. Se ei halua. Se ei sopeudu hyvin aikaan ja paikkaan. Niinpä se on kuin suuri ja pöyheä ajelehtiva asia. Oli siis erittäin vaikeaa pysyä ruumiillistuneena tänne. Mutta tämän mieleksi kutsutun yhteyslaitteen avulla se pystyttiin tekemään.
 
Mieli antoi myös tähän ulottuvuuteen erottelukyvyn, mitä jumalaisella älykkyydellä ei oikeastaan ollut. Fyysinen todellisuus ei ollut tuttu jumalaiselle älykkyydelle ja siksi sillä oli hyvin vähän erottelukykyä siitä.
 
Mutta te olette sielun ihmisedustajana, joka on käynyt läpi kaikki elämät, oppineet paljon erottelukykyä tällä planeetalla. En puhu välttämättä arvostelukyvystä – teillä on sitäkin – vaan erottelukyvystä. Älä laita kättä kuumalle liedelle, se palaa. Se on hyvin yksinkertaista peruserottelua. Älä kävele jyrkänteenreunan yli, sinulla ei ole siipiä niin kuin linnuilla. Siis opitte näitä asioita matkan varrella ja mieli palvelee hyvin upeaa tarkoitusta tässä.
 
Mielen kautta myös … Niin paljon kuin mieli olikin alussa yhteyslaite valokehonne tulemiselle fyysisyyteen, mielenne on myös oleellinen osa todellisen valokehon päästämissä sisään. Sitä käytettiin säätämään valokehoa menneisyydessä, mutta nyt se sallii tuon valokehon. Ja mielestä on tullut hyvä kemiallisissa, sähkömagneettisissa ja joissain muissa energiasykkeissä, jotka tietävät, miten pidetään tasapaino. Niinpä suuri osa valokehostanne tulee sisään itse asiassa aivomekanismin kautta. Mennemme siihen myöhimmin yksityiskohtaisemmin. Sitä tapahtuu nyt joka tapauksessa.
 
Siis mieli palvelee erittäin hyvää tarkoitusta, mutta matkan varrella mielellä, itsellä, muilla dynamiikoilla oli näitä ns. ajatuksia ja noista ajatuksista on tullut todella rajoittavia.
 
Ajatukset olivat tavallaan minitietoisuus tai rajoittunut tietoisuus, mikä tuli aivojen ja tämän todellisuuden yhdistelmästä, mutta ne alkoivat myös uskoa rajoittuneisuuteen. Voitaisiin siis sanoa, että sielu ruumiillisti osan itsestään, säteen itsestään, tähän fyysiseen todellisuuteen, otti kehon, otti aivot ja sitten pieraisi ja ne ovat ajatuksia. (Naurua) Ja se on itse asiassa melko totta.
 
Se keksi ajatuksen. Ajatus oli rajoittunut. Ajatus perustui moniin uskomuksiin, rajoituksiin, pelkoihin ja vastaaviin asioihin. Ihmisistä on tullut siis ajatusolentoja.
 
Mielen ja sen tietojen ja ajatuksen välillä on eroa. Ajatuksessa on usein tuomitsemista, rajoittamista, pelkoa ja ahdistusta ja jonkin ajan kuluttua, monien peräkkäisten ajatusten jälkeen – mikä ei ole oikeasti älykkyyttä, ne eivät ole korkeaa tietoisuutta – ne ovat kuin pieniä pieruja matkan varrella. Tämä on paras tapa, millä voin kuvata sitä – pieniä kuplia. Näitä pieniä ajatuksia tulee ulos, mutta sillä tavalla peräkkäin tai sarjassa, että melko pian alatte uskoa ajatuksiin ja siihen, että olette yhtä kuin nuo ajatukset. Ja melko pian ajatukset alkavat hallita, ne alkavat kontrolloida, ne alkavat pyörittää show'ta.
 
Väitän, että nämä ajatukset ovat itse aisassa jokseenkin yhtä arvokkaita kuin pieru ja ne ovat jokseenkin yhtä näkemyksellisiä. (Vähän naureskelua) Se on totta ja ne tulevat hyvin väärästä paikasta. Ne tulevat tavallaan hyvin toden tiedon väärästä tulkinnasta. Ja tuo tosi data on, että olette tällä planeetalla ja jos laitatte käden liedelle, se palaa, ja jos iskette jotakuta kasvoihin, hän luultavasti iskee takaisin tai haastaa teidät oikeuteen. Ennen iskettiin takaisin, mutta nyt hankitte lakimiehen ja haastatte oikeuteen.
 
Niinpä teillä on kokonainen sarja ajatuksia nyt ja uskotte niihin ja sitten lähetätte taas uuden ajatuksen yrittäen kontrolloida kaikkia näitä muita ajatuksia, joista ette pidä. Mutta se vain yhdistyy noihin muihin ajatuksiin, joista ette pidä, ja tulee vielä lisää ajatuksia, joista ette pidä. Ja sitten ajattelette: "No, miten pääsen pois kaikista näistä ajatuksista?" ja teiltä tulee taas tuollainen pieru ja se liittyy yhteen muiden haisevien ajatusten kanssa. Ja sitten epätoivoisesti sanotte: "Miten pääsen ulos? Mitä teen? En tiedä enää, mitä ajatella" ja silloin ihmisestä tulee hullu. Se alkaa tehdä hyvin eriskummallisia asioita.
 
Koska väitän myös, että ajatukset ottavat elämän pois elämästä. Ne oikeasti ottavat. Ne ovat asioita, joista neuvottelette itsenne kanssa. Ajatus neuvottelee toisen kanssa, niin kuin ilmavaivat neuvottelisivat toisten ilmavaivojen kanssa ja ne molemmat haisevat. Olen pahoillani, että olen … Ne molemmat haisevat. (Vähän naureskelua) En nimittäin neuvottele Cauldren tai itseni kanssa. Sanon vain pierua pieruksi. (Vähän kikatusta) Tämä on henkinen tilaisuus – teille jotka katselette vasta ensimmäistä kertaa … (Naurua, joku sanoo "se on ilmavaiva") Se on ilmavaiva. Kyllä, kyllä. Se on ilmavaiva. Hyvä. (Lisää naureskelua)
 
Teillä on siis ajatuksia, jotka yrittävät neuvotella ja kontrolloida toisia ajatuksia ja tunnetaanpa sitä hetki. Tunnetaan ajatuksia. Mistä ne ovat peräisin?
 
Miksi ihmeessä kukaan ei koskaan esitä sitä kysymystä: "Mistä ajatukset tulevat?" Yritetään jäljittää ajatus. Sanotaan, että teillä on nyt ajatus, että haluatte lähteä täältä nopeasti. (Vähän naureskelua) Sanotaan, että teillä on ajatus, tunteellinen ajatus. Kaikilla teistä on ollut useita niitä päivässä – tunteellinen ajatus, tunne itsestänne, tunteellinen ajatus toisesta ihmisestä tai tunteellinen ajatus, kun sanon: "Pitäkää hauskaa, kun palaatte maanantaina töihin koppiinne." Oi! (Adamus naureskelee) Hyvin tunteellinen ajatus.
 
Mistä nämä siis tulevat? Miksi ihmeessä kukaan ei koskaan katso ja sano: "Mistä ne tulevat?" No, tiedemiehet sanovat niiden tulevan aivoistanne. Ei, itse asiassa ne eivät tule. Ne eivät tule aivoistanne. Aivoilla ei ole lainkaan tunteellisia ajatuksia. Se suoltaa faktoja ja lukuja. Se vetää esiin historiatietoa, silloin kun tunteellinen ajatus kutsuu sitä. Mistä nämä ajatukset tulevat? Joo, suuri mysteeri. Suuri mysteeri.
 
No, monet ihmiset sanovat: "No, se olet sinä. Sitä sinä olet." Aha! Väitän – ja mestarin pitäisi ymmärtää tämä – etteivät ne ole teidän. Eivät lainkaan. Ne ovat vain pikku kuplia, joita hyppii esiin. Ne eivät ole teidän. Ja jos yritätte jäljittää niitä ja löytää jonkin ajatuksen alkuperän – miten upea kirjan otsikko "ajatuksen alkuperä" – se on melkein mahdotonta, koska jäljet on peitetty hyvin monien muiden ajatusten jäljillä. Ja melko pian alatte katsoa jälkiä jälkien päällä ettekä voi koskaan päästä jokin ajatuksen lähteeseen. Mutta kuitenkin se on siinä, kuitenkin toimitte sen mukaan, koska uskotte siihen ja luulette, että se olet sinä – eikä se ole.
 
Tuo ajatus voi olla myös ryhmäajatus tai massatietoisuusajatus. Se voi olla ajatus, mikä tulee muilta ihmisiltä ja minkä vain päästätte ajatuksiinne. Jonkun muun pierut liittyvät yhteen omien pierujenne kanssa ja sanotte: "Voi kyllä, minun ovat todella pahoja, eikö vain?" (Muutama naurahdus) No, ei! Itse asiassa ne eivät olleet alun alkaenkaan teidän. Se oli vain haju tuolla jossain ja hyväksyitte sen itseksenne.
 
Ja osoitin aiemmin tuon hypnoosijutun, koska näin ihmiset ovat alkaneet olla. Näin tietoisuus on alkanut olla. On vain paljon näiden ajatusten hyväksymistä tai todellisen ymmärryksen puutetta. Ihmiset sanovat: "No, nämä hullut ajatukset ovat minun" ja he menevät psykiatrille. Se on kuin menisi suuremman pierun luo ymmärtääkseen omia pikku pierujaan. (Naurua) Ja psykiatri tai psykologi yrittää auttaa ymmärtämään, miksi olet hullu, vaikkei hän edes tiedä, mistä ajatukset tulevat. Hän ei ymmärrä aivoja. Hän ei ymmärrä niiden roolia. Hän ei ymmärrä, mikä ajatus oli ja miten ajatukset yhdistyivät.
 
Hän ei ymmärrä sitä tämän planeetan toiminnan ajatteluperustan vuoksi – että yksilöön voidaan hyvin helposti istuttaa ajatus: "Hei, laske kone mereen." Se oli perusehdotus. Se ei ollut: "Mene tappamaan 250 ihmistä." Se oli: "Hei, laske tuo lentokone mereen" ja se oli hyvin paljolti hypnoottinen ohjelma. Ja voitaisiin sanoa, ettei puhuttu kuolemasta. Kun ohjelmointia tehtiin, ei puhuttu negatiivista asioista. Se oli vain: "Laske kone mereen". Ei yhtään erilaista, jos sanoisin: "Pysäköi autosi kadulle tänään". "Ai, okei. Ai, teen sen."
 
Käytän tätä nyt esimerkkinä, koska se näyttää ajatusten vaikutuksen ja voiman – ja niiden taustalla on paljon voimaa. Ja se osoittaa myös periaatteessa täydellisen ymmärryksen puutteen siitä, mistä ajatukset tulevat, miten ihmiset toimivat niiden perusteella ja miten ne vaikuttavat yhteiskuntaan.
 
Ei ole paha asia, että on ajatuksia, ja teillä on niitä myös mestarina. Mutta alatte erottaa, mitkä ovat oikeasti omia ajatuksianne ja mistä ne ovat peräisin. Ovatko ne peräisin aidosta "minä olen" –olemuksesta. Vai ovatko ne peräisin jostain yhteisötietoisuuden sakokaivosta?
 
Ne eivät ole teidän. Ne eivät ole teidän ja tämä on suurin haasteeni, kun työskentelen teidän kanssanne – auttaa teitä ymmärtämään, että nuo ajatukset eivät ole teidän. Kuvitelkaa ne pieniksi haiseviksi kupliksi, joita tulee ulos teistä. Ja kun yritätte vaikuttaa niihin ja kontrolloida niitä toisella haisevalla kuplalla, se ei toimi. Se vain pahentaa tilannetta, kunnes se uuvuttaa teidät, kunnes se hajottaa teidät. Ja sitten joko saatte henkisen ilmestyksen tai teidät laitetaan hullujenhuoneeseen. (Vähän kikatusta) Se on jokseenkin näin yksinkertaista – toinen tai toinen. Kenties siinä ei ole paljon eroa, mutta ainakin toisessa todella elätte. Kysymys on, kummassa. (Adamus naureskelee) Nyt voitte nauraa. Se oli hauskaa. (Vähän naureskelua)
 
Siis ajatukset. Ajatukset ovat suurinta huijausta. Mestarini, opettajani, ystäväni, jos pyydän teitä jotain opettamaan toisille, niin se on, että ajatukset ovat todella petollisia. Ne eivät ole teidän ja kun opetatte oppilaitanne, saatte heidät, autatte heitä – ette pakota heitä – ymmärtämään, että ne eivät ole heidän, elleivät he halua niiden olevan. Mutta se aiheuttaa kaikenlaista helvettiä, mistä murtautua ulos, koska he sanovat: "En tiedä, mitkä ajatukset. En tiedä, haluanko sen olevan oma ajatukseni." Ja sitten he saavat uuden ajatuspierun yrittäessään ymmärtää, onko tuo ajatus heidän vai ei – ja näette tässä pulman. Näette pulman.
 
Erillisyyden harha
 
Aion nyt hypätä seuraavaan aiheeseen, mikä liittyy tähän ja mikä on kaikkein suurin harha, ja se on erillisyys. Erillisyys.
 
Teillä on harhakuva, että olette erillään korkeammasta itsestänne, koska teille on kerrottu niin, koska teillä on ollut ajatuksia, haisevia ajatuksia. Teillä on harhakuva, että olette erillään Jumalasta, olette erillään muista ulottuvuuksista, kun tosiasiassa te ette ole. Ei ole mitään eroa sen Edithin joka istuu tällä ajatellen itseään ihmisenä, ja se Edithin välillä, joka on ehdottoman jumalainen ja integroitunut, kokonainen. Ei mitään eroa. Kyse on erillisyysharhasta.
 
Teille monille opetettiin pienenä se harha, että on Jumala – josta en kovasti välitä – ja olet sinä. Ja sitten kiinnostuttuanne new agesta ostitte sen harhan, että on korkeampi itse ja sitten on pikkusinä, on suuria enkeleitä ja henkioppaita ja olet sinä. Erillisyyttä, erillisyyttä, erillisyyttä, lokerointia lokeroinnin sisällä. Ja se on harhakuva, minkä ajatuksenne ovat uskoneet, koska ne tavallaan pitävät siitä. Ne tavallaan pitävät kaikista näistä lokeroista. Se auttaa niitä saamaan lisää ajatuksia ja näitä lokeroita, näitä harhoja – ja sitä ne vain ovat. Ne eivät ole todellisia. Ei ole oikeita muureja. Ei ole eroa nykyulottuvuutenne ja muiden ulottuvuuksien välillä.
 
Ajatelkaa sitä. Erillisyys – maskuliininen ja feminiininen, hyvä ja paha, valkoinen ja musta, hollantilainen ja espanjalainen, kaikkia näitä – erillisyyttä erillisyyden perään.
 
Pyydän teitä tuntemaan – ei ajattelemaan, vaan tuntemaan – kaikkea erillisyyttä, minkä olette omaksuneet luonnollisesti. Omaksuitte ikäerillisyyden, melkein kaiken erillisyyden – terveys – ja se jatkuu ja jatkuu. Ja jos voitte kuvitella sen energiamatriisin, mikä nyt on luotu, ne kaikki energiakuviot, erillisyys luo jatkuvasti jaottelua jaottelun perään, ja sitten kun yritätte löytää tienne tästä suosta takaisin yksinkertaisuutenne, kauneuteenne, teillä on niin monia erillisyyksiä – se on kuin suuri sokkelo, missä on umpikujia – että annatte vain periksi. Ponnistatte vähän ja sitten tulee jokin ajatus, mikä saa teidät tekemään myönnytyksen ja sanomaan: "En vain pysty siihen. Se on liian monimutkaista. Odotan vain …" – mitä se onkin, seuraavaa kirjaa, seuraavaa mestaria, seuraavaa mitä ikinä tuleekin – eikä sitä tule. Sitä odotellessa omaksutte lisää erillisyystekijöitä.
 
Fakta on, että nämä erillisyydet ovat vain harhaa, mikä alkaa teidän ja Jumalan, teidän ja korkeamman itsenne erillisyydestä.
 
Käytän kanssanne termiä "rajoittunut itsenne" tai "rajoittunut tunneitsenne" versus "vapaa itsenne", koska teissä on osa, joka istuu täällä nyt, Sart, ja se on vapaa itse. Se on jo paikalla. Se ei ole jossain tuolla. Se ei ole minkään salamuurin takana. Se on aivan siinä. Mutta harha, ajatuksilla vahvistettuna, on niin voimakasta, että omaksutte sen. Omaksutte sen.
 
Ja voitaisiin sanoa, että on melkein, ajattelun perustasta lähtien, ajatusten ollessa näitä pieniä … Ajatukset ovat rajoittuneita, tuomitsevia, vääristyneitä todellisuuksia ja alatte laittaa sen … (Linda antaa hänelle juotavaa) Kiitos. Alatte laittaa kaikkia näitä ajatuksia erillisyyden rinnalle ja on melkein käsittämätöntä, miten pääsette ulos. Siinä kohtaa ihmisistä tulee hulluja – "Miten pääsen ulos?"
 
Siinä kohtaa sanon "sallikaa". Sallikaa.
 
Salliminen
 
Salliminen on … Jotkut ovat sanoneet, että se on ylipelkistämistä, ja minä sanon: "Ylistäkää herraa". Olette oikeassa, olette oikeassa. Se on ylipelkistämistä ja sitä vaaditaan, koska on niitä, jotka haluavat edelleen pitää ajatuksia, pieniä pierukuplia, jahdata toisia ajatuksia, ajaa niitä yhteen, kerätä niitä, kontrolloida niitä ja sitten tulee vain lisää sotkua – lisää ajattelua ja lisää erillisyyttä.
 
Mitä tehdä? Mitä tehdä?
 
Vetäkää syvään henkeä ja sallikaa.
 
Sallitte itsenne. Sallitte luontaisen prosessin, missä periaatteessa irrotetaan kaikki ajatukset, jotka ovat linkittyneet yhteen luomaan kummallisen siteen toistensa kanssa, mutta kuitenkin luomaan valtavan verhon tai valtavan harhan. Ne – ajatuksenne – eivät voi olla yhteydessä toimimattomalla tavallaan, sitten kun aloitatte sallimisen.
 
Siis yhtäkkiä nämä siteet … Kyse ei ole vain siteistä, vaan nämä ajatukset linkittyvät toisiinsa tavallaan kun molekyylin atomit. Ne linkittyvät toisiinsa, ne liimautuvat toisiinsa ja sitten tulee ajatus ja ottaa haltuunsa koko pienten yhteenliimautuneiden ajatusten ryhmän ja ympäröi sen, nielaisee sen. Ja sitten tulee uusi ajatus ja se nielaisee kaikki nuo ajatukset.
 
Salliminen on periaatteessa liuotin sille liimalle, joka on kiinnittänyt yhteen paljon ajatuksia. Se alkaa irrottaa niitä.
 
Tuo liima oli se uskomus, että tämä on todellista, ja sitten kun alatte sallia, liima alkaa hajota. Teidän ei tarvitse tehdä mitään. Älkää menkö sinne pienten kuurausharjojen ja ruiskukannujen kanssa ja yrittäkö … Eksytte niin ajatuksiinne, että ne kirjaimellisesti imevät teidät sisäänsä.
 
Mitä siis teette? Rentoudutte. Teidän ei tarvitse edes tarttua itse ajatuksiin. Teidän ei tarvitse ajatella ajatuksianne, koska se ei ole kovin hyvä asia. Vedätte syvään henkeä ja sallitte.
 
Mitä sallitte? Kaiken. Eikä sallimisessa ole neuvottelemista, koska jos te alatte neuvotella, te ajattelette, ja tuo ajatus sallimisesta – mikä on itse asiassa hyvin rajoittunutta tuossa kohtaa – menee yhtäkkiä vain hotkaisemaan muita ajatuksianne. Niinpä vain pysähdytte hetkeksi ja sallitte. Te ette salli Jumalan tai minun tai enkeleiden. Voitaisiin sanoa, että sallitte totuuden, ja ainoa totuus olette te.
 
Olette myös paljon epätotuuksia – itse asiassa enimmäkseen epätotuuksia – ja se on ok. Se on hyvin ymmärrettävää, koska kun kuljette tämän käytävän, tämän ulottuvuuden, tämän kokemuksen läpi, keräätte paljon asioita, jotka eivät ole teidän. Keräätte paljon ajatuksia. Keräätte tunteita. Keräätte myös kokemuksia, jotka eivät ole oikeasti teidän. Keräätte paljon kamaa, kun kuljette läpi. Se on osa kokemusta.
 
Ette halua kulkea läpi niin puhtaana ja koskemattomana, että te ette oikeastaan koe elämää. Mutta toisaalta, sitten kun olette valmis sanomaan kaksi asiaa: "Haluan jatkaa läpikulkua. Jäin tavallaan kiinni, rattaat jäivät tavallaan kiinni saveen. Lähdetään taas liikkeelle" ja "Haluan elää, koska en halua kulkea läpi, ennen kuin olen todella elänyt. En halua kulkea tämän paikan läpi, ennen kuin voin sanoa itselleni: 'Olen elänyt, olen elänyt.'"
 
Vedätte siis syvään henkeä ja sallitte.
 
Sillä hetkellä kun sallit – todella sallit – tulet omaan totuuteesi. Ei universaaliin totuuteen, ei kosmiseen totuuteen, ei Jumalan totuuteen, ei enkelitotuuteen, vaan omaan totuuteesi. Sen sinä sallit – sinut.
 
Tuleeko ajatuksia? Ehdottomasti. Niitä tulee sanomaan: "Joo, mutta mikä on sinä? Ja mikä on totuus?" (Adamus "sylkäisee") Lisää pieruja. (Vähän naureskelua) Melkein tein sen tässä, mutta …
 
Vedätte siis syvään henkeä ja nauratte ja vain sallitte, koska läpikulkeminen on luonnollinen prosessi. Elämisen, todellisen elämisen, kokeminen on luonnollista. Ajatusten irrottaminen, toisin sanoen harhasta irtipäästäminen, on luonnollista.
 
Harhakuvaa ei voi rikkoa uudella harhakuvalla ja sitä hyvin monet ovat yrittäneet menneisyydessä. Sitä kutsumme makyoksi ja sitä alkaa tapahtua, silloin kun yksilö alkaa tulla omaan mestaruuteensa – paljon lisäharhakuvia jahtaa toisia harhakuvia. Se on kuin: "Okei, en ole tyytyväinen näihin harhakuviin, joita minulla on elämässäni, ja ilmentymiin joita ne luovat. Mitä siis teen? Luon uuden harhan jahtaamaan niitä." Nyt teillä on vain lisää harhakuvia, lisää pierukuplia pelissä. Sitä te kaikki teette, kunnes pysähdytte, vedätte syvään henkeä ja sallitte.
 
Annatte itsenne olla. Ei ole mitään temppuja. Ei ole mitään manipulointia. Ei ole minkään tekemistä 20 minuuttia päivässä tai mitään vastaavaa. Ei ole edes työkalua, ystäväni. Työkalu vihjaa, että aiotte mennä sisään ja alatte manipuloida jotain. Se ei ole työkalu. Se on, kuka oikeasti olette. Se on siinä.
 
Nyt ajatuksia tulee sisään ja ne yrittävät puuttua asiaan ja silloin vain käskette niitä "Turpa kiinni. Olet pieru." Luulen, että siitä sana "pierupää" tuli. Ajatusaivot ja pierupää – sama asia. (Joko sanoo "aivopieru") Joo, (Adamus naureskelee) aivopieru.
 
Siis vain pysähdytte ja annatte tapahtua luonnollisen, mikä on sisällänne – ei tuolla, ei tuolla, ei täällä, vaan sisällänne. Tavallaan melko pelottavaa. Melko kaunista ja yksinkertaista, mutta melko pelottavaa tavallaan.
 
Erillisyyshara on niin valtava, että joku on meidän puolellamme sanonut, että tuo harha on niin voimakas, ettei se voi mennä pois, ettei sitä voi hajottaa muu kuin jokin valtava ja traumaattinen tapahtuma. Minä en usko sitä. Itse asiassa se persoona joka sanoi näin, se olento joka sanoi näin, joutui käymään läpi traumaattisen tapahtuman. Kenties hän omaksui sen. Mutta teidän ei tarvitse käydä sitä läpi. Teidän elämässänne ei tarvitse tapahtua valtavaa traumaattista tapahtumaa ymmärtääksenne, että erillisyys on ehdottomasti harhaa. Teidän ei myöskään tarvitse olla älykkö, filosofi ymmärtääksenne sen. Se on teidän ytimessänne.
 
Tiedätte täsmälleen, mitä sanon, kun sanon erillisyyden olevan vain peliä. Erillisyys on tapa pelata valtavaa peliä. Tiedätte sen jo. Teette sitä vain tehdäksenne sitä. Mutta yritättekö päästä eroon tuosta erillisyydestä? Laitatte mielenne työhön ja sanotte: "Olen ehjä ja kokonainen, olen yksi." Voi, turpa kiinni! Ette oikeasti usko sitä. Tarkoitan, että te ette usko sitä, koska se on vain uusi ajatusjuttu. Mutta voitte tuntea sen. Voitte tuntea sen.
 
Nyt seuraavaan askeleeseen. Teillä on siis ajatuksia. Ne eivät ole teidän. Haluan teidän todella kuvittelevan sen, tuntevan sen ennen seuraavaa kokoontumistamme, kun näitä pikku kuplia suolletaan. Olin pyytänyt Lindalta pientä mannekiinipäätä, jonka murskaamme tänään, muttei hän saanut sellaista. (Vähän naureskelua) Haluaako kukaan oman päänsä murskattavaksi, koska … (lisää naurua).
 
LINDA: Vau, miten selvänäköinen olinkaan, kun en tehnyt sitä.
 
ADAMUS: (naureskellen) Joo.
 
Mutta kuvitelkaa. Kuvitelkaa, kun ajatte autoa tai teette jotain ja joudutte ajatuslinjalle, ajattelumoodiin ja pikku ajatuksianne aletaan suoltaa ulos – brummp, brumpp, brumpp, brumpp – eivätkä ne tule todellakaan aivoistanne.
 
Itse asiassa puhuin aiemmin ajatusten alkuperästä. Ajatusten alkuperä on ole aivonne. Jossain kohtaa ne risteävät aivojenne kanssa ja sitten sanovat: "Aha, katso, nämä tulevat aivoista". Ne eivät tule. Ne tulevat tästä pienestä paikasta, mikä ei ole fyysisessä kehossanne, tästä pienestä paikasta sisällänne – tästä pikkuruisesta laatikosta, tästä pikku kaapista olemuksenne sopukoissa – ja se on rajoittunut tietoisuus. Se on tavallaan kuin tietoisuusoikku, hassu pikku asia suuremmassa tietoisuudessanne ja se uskoo rajoituksiin, ja se on todella oikku. Sieltä ajatukset tulevat. Ne eivät tule mielestä tai sydämestä.
 
Se on tallaan tietoisuuden karhea reuna, mitä ei ole koskaan hiottu, kuten muu tietoisuutenne. Niinpä se on edelleen tuo karhea reuna, mikä ei aivan vielä ymmärrä "minä olen mitä olen". Sanotaan, että 99% tietoisuudesta ymmärtää sen ja sanoo: "Voi kyllä. Minä olen mitä olen. Tosi siistii." Mutta teillä on tämä pieni karhea reuna, mikä vaatii vähän hiomista. Se itse asiassa etsii vain hauskanpitoa ja tuo pikku nurkka sanoo, että se on rajoittunut, ja se syyttää näitä pikku ajatuksia.
 
Ajatuspierut
 
Olen vain utelias. Mitä tapahtuu, jos se syytää rajoittuneisuusajatuksia, erillisyysajatuksia, ahdistusajatuksia, yltäkylläisyyden puuteajatuksia ja vain pppbbbbtttt (pieruääntä)?! Vain suoltaa … (Linda irvistelee) Haluatko sinä tehdä sen? Haluat tehdä sen. Se on … Ah, kyllä. (Linda kikattaa) Ei tarvitse olla selvänäköinen ymmärtääkseen Lindaa. Tule nyt. Tule tänne auttamaan minua sen tekemisessä.
 
LINDA: (nauraen) Eiiiiiiiiiiiiiiii!
 
ADAMUS: Tule nyt.
 
LINDA: Eeeeen!
 
ADAMUS: Tehdään se yhdessä. Tule nyt, tehdään se yhdessä.
 
LINDA: En ... !
 
ADAMUS: Pppppbbbbbttttt! Tuo rajoittunut pikku tietoisuus tekee sitä. Valmiina?
 
LINDA: Joo.
 
LINDA: Ppppppppppppppbbbbbbbbbbbbbbbbtttttttttttttttttttttttttttt! (Naurua)
 
ADAMUS: Ystäväni, nuo ovat teidän ajatuksianne. Nuo ovat teidän ajatuksianne –ppppppbbbbttt, ppppppbbbbbttt – eikä se ole näin yhtenäistä. Ppbbtt! Ja sitten ei kuulu mitään. Pppppppbbbbttttt! Se on kuin … ei kun oikeasti. Voitteko tuntea sen? Ne ovat ajatuksianne ja joskus ne haisevat eivätkä ne ole oikeasti teidän. Mutta nyt niistä on tullut malli. Niiden tuleminen vain jatkuu.
 
Olette ajatusmallinnettuja. Haluan teidän todella tuntevan tätä – miten generoitte ajatuksia. Heräätte aamulla ja tavallisesti minuutissa tai puolessatoista – ppppbbbbtttt! kummastakin päästä. (Vähän kikatusta) Se on biologinen asia. Mutta alatte ajatella. Alatte ajatella: "Mitä teen tänään? Mitä minulla on vastassani? Voi hyvä luoja, uusi päivä. Voi, heräsin enkä ole vieläkään täysin valaistunut. Yäk, mitä minun on tehtävä?" Turpa kiinni! (Naurua) Sallikaa! Tiedätte sen. Teette sitä. Minä näen sen.
 
Ja sitten hiljennytte hetkeksi. Puuhailette … (Linda antaa hänelle "turpa kiinni" –painikkeen) Ei, ei, haluan pierupainikkeen. (Adamus naureskelee)
 
LINDA: Niitä on helppo löytää!
 
ADAMUS: Mestarin pierupainikkeen.
 
LINDA: Se on helppo löytää!
 
ADAMUS: Ja sitten puuhailette, koska ikään kuin: "Voi hyvä luoja, olen kyllästynyt näihin ajatuksiin." Mitä siis teette? Alatte puuhailla – keitätte kahvia, teette juttujanne, menette internetiin. Mutta sitten noita ajatuksia alkaa tulla. Aamuajatuksia. Taas kerran – olette saaneet yksityiskohdat pois tieltä, olette saaneet päivänne alkamaan, joten voitte pysähtyä ja hengittää hetken. Mitä teette? Ajatuspieruja aletaan taas syytää. Ja sitten kyllästytte siihen, se uuvuttaa teidät ja sanotte: "Okei, minun on pärjättävä lounaaseen saakka." Ja muuten, se väsyttää kehonne. Keho ei todellakaan pidä ajatuspieruista. Kehonne sanoo ikään kuin: "Mitä tapahtuu? Eikö voida vain sallia?" Sallikaa kehon. Se parantaa itsensä, mutta ei ajatuspierujen tapahtuessa.
 
Ne ovat siis malleja päivän mittaan. Pahimmat tulevat usein myöhään illalla, erityisesti juuri ennen nukkumaanmenoa tai ollessanne sängyssä. Voi, se on vaikea kohta, koska olette vaakatasossa, olette hiljaa ja silloin niitä voi todella tulla ulos. Ja yritätte päästä uneen, mutta tuo ajatuspierukone vain pyörii ja ikään kuin: "Voi hyvä luoja."
 
Mitä siis teette? Joko nousette ylös ja yritätte puuhailla jotain tai otatte lasin viiniä tai jotkut teistä ottavat unilääkettä tai mitä tahansa, kunnes uuvutatte itsenne. Oivallatteko, että se on luultavasti oletustapa ajatusten käsittelemiseen – tunteellisten ajatusten, rajoittuneiden ajatusten, jotka eivät ole oikeasti teidän – uuvutatte itsenne. Ja sitten voitte vain rojahtaa sänkyyn. Sitä ei enää tapahdu.
 
On itse asiassa parempi tapa. Se on salliminen, salliminen. Se ei ole ajatus. Se on todellinen sinä. Se on todellinen sinä.
 
Edith, hymyile. Kyllä, näytit hyvin vakavalta siellä hetken, mmm.
 
Nyt seuraavaan, hyvin tärkeään edistysaskeleeseen tänään. Itse asiassa se ei ole lainkaan tärkeä, vaan hauska edistysaskel.
 
Todellinen mielikuvitus
 
Tiedätte, miten joskus kun teitä pyydetään kuvittelemaan, hengitätte ja kuvittelette – kuvitelkaa elämänne kahden vuoden päästä, kuvitelkaa, missä haluatte asua, kuvitelkaa, kenen kanssa olette. Ja se on hauskaa – kuvitteleminen. Kuvitelkaa, että olette vapaa joistain rasitteista elämässänne. Teidän ei tarvitsee tehdä oikeasti työtä. Kuvitelkaa, että kehonne on uudistunut.
 
Kaikki tämä on mielenkiintoista tiettyyn pisteeseen saakka ja muuten, tässä todellinen mestaruus tulee mukaan. Mielenkiintoista tiettyyn pisteeseen, mutta teillä on siinä ajatuksia mukana. Teillä on ajatuksia, rajoittuneita ajatuksia, kun ensinnäkin alatte neuvotella ja sanotte: "No, minulla ei voi olla niin suurta taloa. Minulla ei voi olla …" Ja ystäväni, kuunnelkaa myös tarkkaan, jos tarvitsette kuvan mielikuvituksessanne. Kuvan. Siis joku johtaa meditaatiota ja sanoo: "Kahden vuoden kuluttua elämäsi on vapaa ja …" Nyt ajatuksenne – ei kovinkaan paljon mielenne, vaan ajatuksenne – alkavat kuvitella, millaiselta suuri talonne, suuri autonne, suuri työpaikkanne tai mikä tahansa näyttää. Se on ensisijaisesti visuaalista, noin 85-90% visuaalista, mutta tuotte mukaan myös vähän kuuloa, vähän ääniaistimusta, silloin tällöin vähän hajuaistimusta ja tuskin koskaan makua.
 
Siis mestari ymmärtää, että todellinen mielikuvitus menee visuaalisen yli. Todellinen mielikuvitus menee aistien yli. Todellinen mielikuvitus menee niiden tyypillisten rakenteiden yli, joita teillä on ollut.
 
Haluaisin nyt saada esimerkin tästä ja siitä tulee mielenkiintoista, kenties haastavaa, koska olette tottuneet saamaan kuvan ja siitä suuri osa lähtee tai on peräisin tuosta ajattelusta, tuosta tietoisuutenne karheasta osasta, tietoisuuden epäkypsästä osasta.
 
Siis teillä on tapana yhdistää tuo ajatus aivoihin, ihmisaisteihinne ja luoda kuva mielikuvitukseenne. Mutta se on edelleen rajoittunut. Itse asiassa hyvin rajoittunut. Ja toiseksi, siinä ei ole paljon intohimoa, koska se on niin laimentunut, vesittynyt ja tukkeutunut, että siihen mennessä kun tuo kuva tulee esiin – kuvittelette itsellenne täydellisen biologian – se on hyvin rajoittunut. Siinä on erittäin vähän intohimoa. Se ei elä. Se on vain kiva pikku kuva aivoissanne.
 
Ja sitten sitä ei tapahdu ja teillä on ajatus. Sanotte: "No, en ole kovin hyvä kuvittelemaan enkä ole oikeastaan kovin hyvä ihminen. Piste. Tiedäthän, en pysty tekemään sitä." Ja niin teillä on noita ajatuksia, tuo pieni epäkypsä tietoisuus, mikä suoltaa pikku paskaa. Mennemme siitä yli. Miksi? Ja tässä on miksi. Cauldre sanoo minun tulevan pitkäveteiseksi. Tuskinpa vain. Olemme noin puolivälissä. (Linda nauraa)
 
Mestari ymmärtää, että sillä hetkellä kun hän valitsee sen – naps! – se on siinä. Tobias kutsui sitä eroamispisteeksi. Minä kutsun sitä vain olemiseksi. Ette ajattele asioita. Jos esimerkiksi haluatte olla tietyllä ymmärrystasolla, te ette ajattele, miten pääsette tuolle ymmärrystasolle. Teistä vain tulee se. Te vain olette. En tiedä, miten selittää sitä muuten kuin sanomalla, että älkää työstäkö sitä. Jos teidän on työstettävä sitä, te ajattelette ja se on rajoittunutta.
 
Siis kun teette esimerkiksi "minä olen", teidän ei tarvitse ponnistella tietänne ihmisestä "minä olen" –olemukseen. Se on kuin: "Minä olen" – se on siinä. Ei neuvottelua, ei keskustelua, ei ajattelua. Minä olen.
 
Kutsun sitä tähtihyppelyksi. Haluatteko päästä kaukaiselle tähdelle? Olette vain siellä! Ette ajattele, miten pääsette sinne. Ette ajattele, miten teidän on käytävä läpi kahdeksan ulottuvuustasoa. Pthyi! Se on luusereille. Te olette vain siellä! (Vähän naureskelua) Te olette vain siellä. Kiitos (jollekin joka nauroi) Olette vain … Haluaisin nauhoittaa hänen nauruaan ja sitten soitamme sitä toisinaan. (Lisää naureskelua) Silloin kun kukaan ei naura, kun sinä et ole täällä – se on tavallaan naururaita, kyllä. Hyvä. (Linda antaa Jinille mikrofonin) Ja voit antaa meille hyvän naurun ja sitten dubbaamme sen, sekoitamme tavallaan.
 
JIN: Sano hyvä vitsi!
 
ADAMUS: Tota … (Jin nauraa kovaan ääneen, yleisö nauraa)
 
Kerroin energeettisen vitsin! Se oli likainen energeettinen vitsi ja hän tajusi sen! (Kumpikin nauraa ja menee hetken, kun hengitys tasaantuu, yleisö nauraa) Ai että! Okei. Nauru on niin …
 
JIN: Tärkeää.
 
ADAMUS: … kaunista. Se tuo elämää ja siitä tämän päivän keskustelussa on kyse – jessus, on aika elää. Mutta meidän on puhuttava siitä, mikä on pidätellyt tätä.
 
Missä olimmekaan? Puhuimme pieruista. Puhuimme elämästä. (Joku sanoo "mielikuvituksesta") Puhuimme mielikuvituksesta.
 
Mestari menee sen yli. Silloin kun mestari haluaa olla kaukaisella tähdellä, hän vain on – naps! tuosta vaan. Hän vain on. Kun mestari haluaa olla yltäkylläinen, hän vain on. Ette pysähdy ajattelemaan, miten vähän rahaa teillä on nyt, mitä teidän on tehtävä sen toteuttamiseksi. Valitsette sen. Mutta se ei ole ajatus, koska ajatus yhtäkkiä rajoittaa sitä ja saastuttaa sen ja antaa teille kaikkea muuta roskaa ja kaikkea muuta. Te vain olette. Se on siinä. Niin nopeasti mestari tekee asioita.
 
Fyysinen biologinen terveys – älkää lukeko 18 kirjaa terveydestä uudessa ajassa, koska ne kaikki kertovat teille jotain erilaista ja ne ovat täynnä pieruja. Ne ovat kaikki hyvin älyllisiä! Se on vaikein haaste, mikä minulla on kanssanne – vaikein haasteenne on ajattelu, tai sitten ei. Lakatkaa ajattelemasta sitä. Lähtekää pois. Älkää ajatelko sitä, koska sillä hetkellä kun saatte tuon epäkypsän tietoisuuden vääntämään sitä, se on rajoittunut, se käy läpi … Yäk, sitten se ei toimi.
 
Tehdäänpä tämä. Saadaan mielikuvituskokemus, mutta ilman kuvia. Ilman kuvia.
 
Muistatteko, että kun Cauldre työskenteli Tobiaksen kanssa – hän on kertonut tämän tarinan – ennen kuin alkoi kanavoida, Tobias tuli hänen luokseen yhtenä päivänä ja sanoi: "Ei enää sanoja"? Tietysti Cauldre sanoi: "Kirjoitammeko kirjeitä?" (Muutama naurahdus) Sai hyvät naurut. (Lisää naurua) Ei enää sanoja, koska sanat liittyvät ajatuksiin ja ne ovat rajoittuneita eivätkä ihmisen sanat pysty koskaan todella täysin ilmaisemaan ydinolemusta.
 
Tobias siis sanoi: "Ei enää sanoja" ja se oli vaikeaa tälle (Cauldre), mutta hän tajusi sen lopulta, ja hän sanoi lopulta: "Aha! Se on kaikki siinä. En tarvitse sanoja tunteakseni sen." Sanoista tulee itse asiassa taakka. Sanat ovat joskus hyödyllisiä, ne ovat mukava työkalu toisinaan, mutta sanat ovat hyvin rajoittuneita.
 
Sama koskee mielikuvituksenne kuvia. Kyse on tuon mielikuvituksen ydinolemuksesta. Kyse on terveen kehon ydinolemuksesta ilman ajattelua.
 
Se on ehkä vähän konstikasta, ehkä ei. Kenties olette todella valmiita menemään tämän visuaalisen puolen yli ydinolemukseen. Siinä on sen elämä, ydinolemus, energia.
 
Mielikuvituskokemus
 
Pyydän himmentämään valoja, kiitos. Vähän merabhmaista musiikkia, mutta tämä ei ole merabh. Vain vähän kivaa taustamusiikkia. Miksi? Pidän musiikista.
 
(Musiikki alkaa)
 
Miksi? Koska se tavallaan pitää teidät toiminnassa.
 
(Tauko)
 
Olette vain läpikulkumatkalla, ystävät. Kuljette vain läpi tästä upeasta kokemuksesta, mitä nimitetään elämäksi tällä planeetalla. Täynnä elämää. Ei rajoituksia, vaan elämää.
 
Elämä on vapautta. Elämä on sen tietämistä, että te ette jää koskaan jumiin.
 
Elämä on sen tietämistä, että hyvin monet ajatukset ja asiat, joiden kanssa olette taistelleet, eivät ole teidän.
 
Elämä on vapautta antaa tuon sielun, tuon jumaluuden säteillä sisältänne.
 
Elämä on sen oivaltamista, ettei mikään toimi teitä vastaan, ei mikään.
 
Elämä on sen tietämistä, että erillisyyttä voi olla, silloin kun haluatte pelata erillisyyspeliä, mutta se voi välittömästi myös poistua, kun haluatte tuntea taas "minä olen" –olemuksen, kokonaisuuden.
 
Elämä mestarina merkitsee, ettei keho ole enää vain tämä biologinen taakka, että se on teille tapa tuntea ja kokea elämää sellaisena, kuin se on, ja kaikkea sen aistillisuutta. Tuo kehonne – tiedän, että joskus ajattelette, että kello käy ja keho lisää ikää, lisää kipua toisinaan, saa vähemmän joustavuutta.
 
Haluan teidän kuvittelevan nyt tämän kehonne, tämän astianne, säteilevän terveenä. Mutta ennen kuin teette sen, älkää käyttäkö ajattelua. Älkää nähkö kehoanne tai visualisoiko sitä sielunne silmin. Mennään ydinolemukseen.
 
Voi, mieli yrittää tuoda ajatuksia. Vetäkää vain syvään henkeä ja tulkaa kanssani ajattelun tuolle puolen. Tulkaa kanssani tuntemiseen, ydinolemukseen.
 
Mitä biologia on? Se on valoa yhdistettynä fyysisiin hiukkasiin. Se on valoa tuotuna upeaan tiivistymään. Se on valoa tuotuna elävään, kasvavaan, liikkuvaan organismiin.
 
Mikä keho on? Se on teille tapa kokea elämää. Se on biologiaa liikkeessä. Se on valoa liikkeessä. Hyvin hitaalla ja tiivistyneellä tavalla, mutta se on valoa liikkeessä. Sitä se on.
 
Teillä on keho. Se ei ole todellisuudessa teidän. Se on tavallaan mielenkiintoinen tulkinta evoluutiosta, esi-isistänne, vähän ajatuksistanne, mutta enimmäkseen näistä muista asioista.
 
Olemme puhuneet aiemmin biologiasta ja parantumisesta ja olette yrittäneet kuvitella itsenne, nähdä itsenne sielunne silmin tietynlaisena. Mennään sen yli nyt. Ei laiteta siihen ajattelua. Tunnetaan tuota ydinolemusta.
 
Mitä biologia on? Se on valoa liikkeessä hyvin mielenkiintoisella tavalla. Se vetää puoleensa sellaisia asioita kuin DNA, molekyylit, kromosomit ja kaikki muu, mutta se on periaatteessa valoa liikkeessä.
 
Pyydän teitä tuntemaan sitä. Ei edes kuvaa. Tuntekaa liikkuvan valon ydinolemusta.
 
Menkää nyt yli siitäkin kuvasta, minkä saatte valosta, pyörivästä valosta. Mennään sen yli. Sanotte: "Miten saan sen pois mielestäni? Miten olen ilman tuota kuvaa? Eikö ole vain pimeyttä, jos ei ole jotain kuvaa?" Ei, ystäväni, ei ole. Menkää vain sinne. Älkää ajatelko, miten menette sinne. Menkää vain sinne. Tuolle puolen.
 
Nimittäin vaan teette sen. Olette siellä. Olette siellä, tuossa paikassa. Se on ydinolemus. Se on tunne. Se ei ole ajatus.
 
Se on todellinen sinä.
 
Kyllä, se on erittäin helppoa. Yhtäkkiä näyttää siltä, että ajattelu tulee takaisin ja vedätte syvään henkeä. Ja tulette kanssani taas kerran tuon kuvan yli, tuon ajattelumielikuvituksen yli, ydinolemukseen. Ydinolemus olet sinä, säteilemässä itseäsi, kokemassa itseäsi biologian kautta.
 
Olet vain siinä.
 
Vetäkää syvään henkeä – ja tunnen vähän ahdistusta. Olette vain ydinolemuksessa, intohimossa. Intohimo on niin aistillista, että myös kulkiessanne läpi, voitte osallistua kehonne kautta. Voitte olla osa tätä kokemusta, tätä ulottuvuutta. Intohimo olla siinä sisällä – ei vain katsota ulkopuolelta, ei vain pohdiskella elämää maan päällä, kuten joidenkin enkelien on tehtävä, vaan ollaan siinä.
 
Tuo intohimo, tuo ydinolemus – se on todellinen kehonne. Se on siinä.
 
Se on todellinen kehonne.
 
Kun pääsette tähän ydinolemukseen, ette tunne tuota pingotusta päässänne yrityksestä ajatella tai kuvitella. Te vain sallitte sen.
 
Usein mielikuvitusta työnnetään tai pakotetaan keinotekoisesti eikä se ole koskaan kovin tehokasta. Pääsette ydinolemukseen vain antamalla itsenne olla siinä – kehon ydinolemuksessa, ajattelun tuolla puolen tai kuvan tuolla puolen, intohimossa.
 
Sinne menemme, ystäväni. Sinne menemme.
 
Ajattelun tuolle puolen.
 
Ponnistelun tuolle puolen.
 
Rajoittuneisuuden tuolle puolen.
 
Pyydän teitä seuraavina viikkoina leikkimään ydinolemustanne tuntien. Ei ajattelemaan tietänne sinne. Ei kuvia. No, kuvia tulee, mutta antakaa itsenne tähtihypellä. Antakaa itsenne mennä kuvien yli, älyllisten määritelmien yli, ajattelun yli. Sinne olemme menossa, rakkaat ystäväni.
 
Kun teemme sen, kun sallitte tämän astian, kun sallitte "minä olen" –olemuksen tulla tähän todellisuuteen, kuten sanoin aiemmin, se on kuin suuren pallon laittamista vesiämpäriin ja kamaa läikkyy joka puolelle – mutta kamaa mitä ei tarvita, paljon vanhoja ajatuksia ja vanhoja tapoja – tekemään tilaa "minä olen" –olemukselle tähän todellisuuteen.
 
Kun alatte ymmärtää, mitä ajatukset oikeasti ovat, mistä ne tulevat ja miksi ne eivät ole teidän, näette sen itsessänne, mutta alatte nähdä sen myös toisissa ihmisissä. Näette, miten normaalissa julkisessa keskustelussa tai tilanteessa näitä ajatuspieruja tulee heiltä ja laskeutuu teihin, ja siitä tulee melko ärsyttävää. Hyvin ärsyttävää ja vielä intensiivisempää, koska sitten kun ymmärrätte sen dynamiikan, mitä tapahtuu, on vaikeampaa olla siinä.
 
Mutta vedätte syvään henkeä ja oivallatte, että tämä on vain osa siirtymää, ja oivallatte, että te ette ole jumissa täällä. Olette vierailija. Olette vain läpikulkumatkalla ja muistatte myös, että …
 
ADAMUS JA YLEISÖ: … kaikki on hyvin koko luomakunnassa.
 
ADAMUS: Kiitos. Pppppppbbbbbbtttttttttt! (Naurua ja taputuksia)
 
 
 
*Tästä viruksesta puhutaan pitkään Seksuaalienergiakoulussa (SES).