e2012-sarja, shoud 8
GURU-DILEMMA
 
Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (Cauldre) (www.crimsoncircle.com)
7.4.2012 Crimson Circlen kuukausitapaaminen
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
 
Minä olen mitä olen, Adamus, nöyrästi palveluksessanne.
 
Tervetuloa, rakas shaumbra. Minulta vaatii hetken sopeutua uuteen järjestykseenne täällä. (Kokoontumistilan istuimet ja näyttämöalue on suunniteltu uudelleen edellisen shoudin jälkeen) Olen niin tottunut joidenkin teidän istumiseen tietyillä paikoilla ja nyt olette siirtyneet. Vai olenko minä siirtynyt? Aa! Siinäpä kysymys.
 
Mutta haluan toki kiittää kaikkia teitä tämän uuden Adamus-teatterin luomisesta. Kiitos. (Yleisö taputtaa)
 
Kokoonnumme tänä hyvin erityisenä päivänä - erityisenä monista syistä. Teillä on uudet järjestelynne. Tietysti Adamus-teatterissa on kaikki nämä kamerat - kaikki nämä kamerat, kaikkialla katossa. Aa kyllä, kuvataan joka paikassa. Sinua ja minua, Pete.
 
PETE: Kyllä.
 
ADAMUS: Kyllä. (Adamus naureskelee) Kukaan ei voi paeta kameran silmälläpitoa. Hmm.
 
Erityinen päivä
 
Niin rakas shaumbra, erityinen päivä. Miksi? Teillä on uudet järjestelyt, uusi "asu", hyvin miellyttävä itse asiassa. Hyvä Cauldren jaloille (uusi matto), hyvä näkemiselle. Kuten Eesan Linda mainitsi, olette tässä pitkäperjantain ja pääsiäispäivän välisessä päivässä, kuolema- ja ylösnousemusenergian välissä. Olette tässä hyvin merkittävässä ajassa polullanne, hyvin merkittävässä ajassa tämän maapallon historiassa.
 
Jos vedätte vain syvään henkeä hetken ja kuvittelette kirjat, joita kirjoitetaan 20 tai 100 vuoden päästä tästä ajasta. Tästä ajasta. Joskus ette ehkä edes käsitä, mitä oikeasti tapahtuu, koska pidätte kiinni hyvin tiukasti toivoen, että voitte olla lentämättä pois näissä tuulissa ja myrskyissä, toivoen, että pääsette päivän loppuun, jolloin voitte avata viinipullon, ottaa lääkitsevän kulauksen (naurua) ja rentoutua vähän ja sitten ahdistua vähän, ennen kuin menette sänkyyn. Sänkyyn, mikä oli kerran varattu seksille ja unitilalle, nukkumiselle ja mikä nyt on paikka lisäkaaokselle, lisäjännitteelle ja lisätraumalle.
 
Teillä on siis nyt muutama minuutti rentoutumiseen ennen nukkumaanmenoa illalla. Päivä on valmis. Aloitatte kohta uuden tehtävän unitilassa. Paikkassa missä ennen menitte maille, jotka ovat täynnä tikkukaramelleja, sateenkaaria, kaikkia näitä ystävällisiä pikkueläimiä ja appivanhempia jotka pitävät teistä ja menitte miellyttävään unitilaan. Mutta nyt, nyt siellä on melkein rankempaa, melkein vaikeampaa.
 
Heräätte aamulla puoliväsyksissä, ymmällään ja ihmetellen, mitä seuraavaksi tulee, toivoen hetken, että voisitte palata unitilaan. Mutta ei! Tulitte juosten sieltä päästäksenne takaisin maan päälle! Makaatte sängyllä ajatellen: "En uskalla nousta uuteen päivään täällä. En uskalla nukahtaa uudestaan, koska se on pelottava paikka nyt." Se todella on.
 
Unitila on muuttunut. Jos kuvittelette, niin unitila tavallaan ulottuu maan lähiulottuvuuksiin - ja sen yli - mutta se menee maan lähiulottuvuuksiin. Näissä ulottuvuuksissa on ihmistietoisuuteen yhdistyneitä osia, jotka ovat unitilaa varten, ja menette sinne. Siellä on tällä hetkellä hyvin, hyvin intensiivistä. Paljon muutoksia. Se saa tämän muutoksen täällä näyttämään ei-miltään. (Joku sanoo "hah-hah") Aa, hah-hah. Hyvin intensiivistä.
 
Minun täytyisi sanoa, että tämä tila jonka olette luoneet tänne, on itse asiassa yksi todellinen turvapaikka, mikä teillä on. Yksi todellinen paikka, mihin voitte tulla ja vain vetää syvään henkeä - ja voisitte nukahtaa. Ette! (Adamus naureskelee) Voitte rentoutua. Voitte nauraa. Tämä on paikka nauramiselle, juhlimiselle, ilolle ja vain pysähtymiselle hetkeksi kaikesta tuosta intensiivisyydestä.
 
Niinpä haluan aloittaa tämän shoudin syvään hengittämisellä. Tuolla ulkona on intensiivistä! Siellä on intensiivistä! Unitilassa on intensiivistä. Minne menette? No, voitte tulla tänne. Voitte löytää tuon paikan sisältä, mutta usein myös tuo paikka sisällä on hyvin kaoottinen. Oletteko huomanneet?
 
Otetaan siis muutama minuutti ja hengitetään todella syvään ja rentoudutaan. Täällä on turvallista. Todella on. Teidän täytyy käsitellä vain minut. Täällä voitte rentoutua. Antakaa tuon anayatronin, koko tuon pienen energiakommunikointijärjestelmän mennä korjaamaan ja uudistamaan kehoanne. Kehoanne läiskitään energialla. Huomaatteko kivut ja säryt, miten lihaksenne voivat olla kipeät toisinaan? Voi, kyllä. Se johtuu intensiivisestä energiasta.
 
Muistatteko, kun sanoin tämän olevan "vapautuksen/toimittamisen vuosi"? Paljon energiaa tulee kaikkialta, energiaa tulee auringonpurkauksista - suuremmista kuin koskaan, häijymmistä kuin koskaan - energiaa tulee maasta, kaikista maailmoista. Energiaa tulee kaikkialta. Olette pyytäneet sitä. Nyt saatte sitä ja valitatte.
 
Vedetään syvään henkeä tässä pyhässä tilassamme, Shaumbra-keskuksessa.
 
(Tauko)
 
Vedetään syvään henkeä.
 
On intensiivistä ja alatte kritisoida kovasti itseänne kyvyttömyydestä käsitellä sitä. Olin yhtenä päivänä teellä joidenkin muiden ylösnousseiden mestareiden kanssa. Kyllä, meillä oli teetä ja sikareja. Olin teellä yhtenä päivänä ja puhuimme siitä, miten meidän ylösnoustessamme tuhansia vuosia sitten - milloin tahansa se olikin - oli itse asiassa tavallaan tylsää. Asiat liikkuivat todella hitaasti. Asiat olivat hyvin epämääräisiä silloin. Nyt on intensiivistä. Tilanne muuttuu joka hetki. Naureskelimme keskenämme sitä, miten vaikeaa teillä on ja miten hauskaa meillä on työskennellä kanssanne, mutta sanoimme olevamme iloisia, että ylösnousimme jo silloin joskus.
 
Mitä, katseletteko televisiota?! Katsotte minua! (Naurua) (Adamuksen kuvaa näytettiin suurella näytöllä huoneen etuosassa) Mitä tämä on?! Katsotte televisiota, silloin kun se tapahtuu elävänä tässä? Näen teidän tuijottavan tv:tä. Ei, minä olen tässä! (Adamus naureskelee ja yleisö nauraa) Tämä on todellisuusvääristymää. Tämä on hyvin outoa. Aion tuoda sen esille seuraavassa teetapaamisessamme Ylösnousseiden mestarien klubissa. "Voit olla heidän kanssaan elävänä huoneessa, mutta kuitenkin he katsovat tv:tä. Miksi niin on? Miksi niin on?" (Joku sanoo "Se on uutta!") Ei, te teette sitä koko ajan. Teette sitä vielä vuodenkin päästä.
 
Niin, rakas shaumbra, tuolla ulkona on intensiivistä. Vetäkää syvään henkeä. Vetäkää syvään henkeä …
 
(Tauko)
 
… ja intensiivisyys jatkuu. Se jatkuu. Se jatkuu. Teidän täytyy kyetä nauramaan itsellenne. Teidän täytyy kyetä nauramaan itsenne ja kaikkien aspektienne kanssa. Kyllä. Naurakaa aspektienne kanssa, koska ne nauravat jo. Niinpä voisitte aivan hyvin nauraa niiden mukana. (Naurua ja Adamus naureskelee) Ja Aandrah tietää täsmälleen, mistä puhun. Naurakaa ulos aspektinne. Kyllä. Lyökää leikiksi aspektinne. (Naurua, "aspekti" sanotaan tavalla, missä alkuosa merkitsee "perse")) Tiesitte, että sanoisin näin. Kyllä. Joo. Uusi shaumbra-t-paita. Kyllä, kyllä.
 
Ja teidän täytyy olla tosissaan itsenne kanssa. Menemme siihen tänään. Muuten, tänään en aio kertoa teille paljon mitään. En, sori! Ahaa! Ahaa, no … (naurua) ja kuulen jonkun ajattelevan: "Ei hän koskaan kerro." Niinpä tulet tänne ruuan vuoksi. Aivan.
 
Aion kuitenkin antaa teille muistutuksia asioista, joista olemme puhuneet pitkään. Annoitte itsellenne nämä viisaudet kauan ennen, kuin todella tarvitsitte niitä. Annoitte itsellenne oivalluksia vuosia ennen, kuin ne olivat todella tarpeellisia. Tuolloin ne vaikuttuvat tavallaan ahaa-elämyksiltä. Nyt ne ovat työkaluja pakissanne. Ne ovat siteitä ensiapulaukussanne. Ne ovat voidetta. Ne ovat rauhoittavia lääkkeitä teille.
 
Mutta tuon ne takaisin nyt. Tuon muutamia kohtia takaisin, koska laitoitte nämä polullenne etuajassa, ennen kuin tarvitsisitte niitä, ja nyt te tarvitsette niitä. Nyt todella tarvitsette niitä.
 
Tuolla ulkona on intensiivistä, kuten puhuimme teeklubissamme yhtenä päivänä. On hämmästyttävää, että sinnittelette mukana näin hyvin, kun kaikkea tapahtuu. On hämmästyttävää, että pystytte nauramaan. On hämmästyttävää, ettei kehonne ole hajonnut. On hämmästyttävää, että te ette ole räjäyttäneet kantoja/pidikkeitä* mielessänne - liikaa kantoja, muutamia siellä täällä. (Naurua) Hämmästyttävää, että pystytte edelleen tunnistamaan itsenne. Se on hämmästyttävä juttu. On hyvin, hyvin hämmästyttävää, että pystytte edelleen tunnistamaan itsenne.
 
(* Viitaten johonkin sellaiseen kuin lampun kanta tai sähköyhteys)
 
Itsensä tunteminen
 
Niinpä esitän tässä kysymyksen ja pyydän Eesan Lindaa kirjoittamaan taululle vastaukset. Asteikolla yhdestä kymmeneen - kymmenen on suurin ja yksi pienin. Pyydän Davidia ottamaan mikrofonin.
 
Miten hyvin tunnet itsesi? Ja aloitetaan täältä, pöydästä joka aina sivuutetaan. Öö, valitse sinä, David. Miten hyvin tunnet itsesi? Ai, hah! Hmm. Älä huolehdi kamerasta.
 
BONNIE: Okei, en huolehdi.
 
ADAMUS: Ja se vain siirtyi automaattisesti - vrrrr! Kyllä.
 
BONNIE: Tavallaan.
 
ADAMUS: Tavallaan.
 
BONNIE: Tunnen.
 
ADAMUS: Tavallaan, asteikolla yhdestä kymmeneen. "Tavallaan" ei ole välillä yhdestä kymmeneen.
 
BONNIE: Onko yksi suurin?
 
ADAMUS: Ei, yksi on pienin. Tunnet itsesi - huonosti on yksi ja hyvin on kymmenen. Miten hyvin tunnet itsesi?
 
BONNIE: Seitsemän.
 
ADAMUS: Seitsemän. Hyvä. Meillä on siis yksi "seitsemän".
 
LINDA: Kirjoitanko siis vain numeron seitsemän?
 
ADAMUS: Vain numeron seitsemän. Hämmästyttävää. Yksinkertaista. Okei, hyvä. Miten hyvin tunnet itsesi, Timothy kamerassa? Muut kamerat tarkentavat sinuun kaikkialta. Ne laskeutuvat sinuun. Miten hyvin tunnet itsesi, Timothy?
 
TIMOTHY: Kahdeksan.
 
ADAMUS: Kahdeksan. Hyvä, kahdeksan. Meillä on seitsemän ja kahdeksan.
 
LINDA: Haluatko ne allekkain vai riviin?
 
ADAMUS: Jos minun täytyy tehdä tuollaisia päätöksiä … (naurua)
 
LINDA: Yritän vain mukautua sinuun.
 
ADAMUS: … aion palata teelle.
 
LINDA: Ei minulla ole mitään ongelmaa.
 
ADAMUS: Hyvä kysymys. Kirjoita ne riviin. Riviin. Seuraava. Mennään suoraan tänne herrasmieheen lattialla. Aa, hän meni melkein ohi sinulta. Hän on lattialla.
 
MATT: Kymmenen.
 
ADAMUS: Kymmenen.
 
MATT: Kyllä, herra.
 
ADAMUS: Tunnet itsesi "kymmenen". Hyvä. Erinomaista. Mikä on nimesi?
 
MATT: Matt.
 
ADAMUS: Matt. Hyvä Matt. Sinussa ei ole mitään muuta tunnettavaa?
 
MATT: No, on se, mitä on vielä tulevaisuudessa.
 
ADAMUS: Öö, olet kymmenen. Olet kymmenen. Ei ole mitään muuta tiedettävää.
 
MATT: Tässä ja nyt? Ei tunnu siltä, ei.
 
ADAMUS: Ei. Hyvä.
 
MATT: Ei.
 
ADAMUS: Erinomaista. Ei ole … Adamus-teatterissa, sori siis Shaumbra-teatterissa ei ole vääriä vastauksia. No, itse asiassa ei ole oikeita vastauksia. (Naurua) Hyvä. Ja palataan tänne herra Collinsiin. Miten hyvin tunnet itsesi?
 
HERRA COLLINS: Öö, hyvä kysymys.
 
ADAMUS: Tiedän. Se on minun.
 
HERRA COLLINS: Ööö, sanon kenties 6.5.
 
ADAMUS: 6.5. Hyvä, hyvä. Mennään Luckyyn täällä. Lucky.
 
LYCKY: Ööö, 8.5.
 
ADAMUS: Kahdeksan pilkku … No, saat tehdä sen kameralle. Näetkö kamerat? Näetkö, miten ne liikkuvat kenenkään koskematta niihin?
 
LUCKY: 8.5.
 
ADAMUS: 8.5. Hyvä, hyvä. Mahtavaa. Mitä tuossa lopussa 1.5:ssä on?
 
LUCKY: Luulen, että kyse on siitä, että aina edelleen oppii enemmän itsestään toisten ihmisten havainnoista tai omistaan havainnoistaan tai sinun.
 
ADAMUS: Joo, hyvä. Hyvä. Sinulla ei ole siis enää pitkää matkaa jäljellä. Olet melkein perillä. Sinulta on vienyt vain 1039 elämää päästäksesi 8.5:een. Ei paha. Sanon, että pystyisimme tekemään sen noin 100 elämässä. Pääset loppuun saakka. Voi paska, eikö. Kyllä.
 
Mistä puheen ollen, Sart.
 
SART: Ai, sen on pakko olla 12. (Naurua)
 
ADAMUS: Kaksitoista. Naiset ja herrat, annoin vaihtoehdoiksi yhdestä kymmeneen. Hän on niin täynnä … (Adamus osoittaa Sartin t-paitaa, missä sanotaan "Paska", yleisö lukee sen ja sanoo "paskaa!" - lisää naurua) Hyvä. Kiitos, kun et ymmärtänyt, miten tätä peliä pelataan.
 
SART: Onko sääntöjä?
 
ADAMUS: On vain suuntaviivojani. Kyllä. Ei sääntöjä. Hyvä. Mennäänpä tänne … aa, kyllä, Aliin. Ali, miten hyvin tunnet itsesi, yhdestä kymmeneen?
 
ALI: No, kun puhuit itsensä määrittelemisestä, ajattelin, ettei ole luultavasti hyvä asia, jos edelleen määrittelemme itsemme. Tarkoitan, ei hyvä tai huono, mutta luultavasti …
 
ADAMUS: Mutta missä olet?
 
ALI: Kenties viisi.
 
ADAMUS: Kenties viisi.
 
ALI: Enkä ole varma siitäkään.
 
ADAMUS: Heilut viiden paikkeilla, joten koukeroit viivoja viiden ympärille.
 
ALI: Joo.
 
ADAMUS: Hyvä. David, sinä valitset nyt. Minä suljen vain silmäni. Sinä valitset seuraavan. Kyllä.
 
LESLIE: Kenties kaksi, mutta siirtymässä ylöspäin.
 
ADAMUS: Siirtymässä ylöspäin. Hyvä, hyvä. Ei mitään kiirettä päästä sinne. Ota oma aikasi.
 
LESLIE: No, se riippuu päivästä.
 
ADAMUS: Kyllä, riippuu … Miten on tänään?
 
LESLIE: No, luultavasti lähempänä kymmentä kuin kahta, mutta se voisi olla kaksi …
 
ADAMUS: Se on suuri vaihteluväli.
 
LESLIE: Niin on. Niin on.
 
ADAMUS: Okei, kymmenestä kahteen. Kahdesta kymmeneen.
 
LESLIE: Joo.
 
ADAMUS: Kyllä. Niin, kymmenen, neljä, kaksi - tässä on menossa pieni Dr. Pepper*. Hyvä. Hyvä. Sinä valitset, David. Jeffery?
 
(*Viitaten vanhaan markkinointikampanjaan Dr. Pepper -virvoitusjuomasta, missä "Dr. Pepperin aika" oli klo 10, 2 ja 4)
 
JEFFREY: Nolla.
 
ADAMUS: Nolla. Ai että, pienen viulumusiikin kera. Nolla.
 
JEFFREY: Aloitetaan alusta.
 
ADAMUS: Niin, nolla. Okei. Vau. Vau. Okei. Annan sen mennä. Entä Mofo? Tarkoitan … (Naurua, kun Adamus puhuu Martylle, joka sanoi "mofo" edellisessä shoudissa) Yhdestä kymmeneen, MF, ystäväni.
 
MARTY: Juuri niin!
 
ADAMUS: Joo, joo, joo.
 
MARTY: Minun on sanottava, että olen pääsemässä nykyään melko lähelle. Se on yhdeksän.
 
ADAMUS: Menetkö alaspäin?
 
MARTY: Joo.
 
ADAMUS: Niin, niin. Missä olet? Oletko "yhdeksän"?
 
MARTY: Yhdeksän. Joo-o.
 
ADAMUS: Olet yhdeksän ja menossa taaksepäin?
 
MARTY: Ei, olen pääsemässä lähelle "täydellistä tietoa, heinäsirkka".
 
ADAMUS: Aiiii niinkö! (Naurua) Ööö, yhdeksän on loppuunsaattamisen numero. Eikö? Numerologisesti loppuunsaattamisen numero? Mofo on yhdeksässä. Joo-o. (Adamus pudistaa päätään ja naureskelee)
 
MARTY: Oiiiiiiii!
 
ADAMUS: Okei, hyvä yritys. Rakastan sitä. Hyvä, hyvä. Ja otetaan vielä kaksi. Vielä kaksi.
 
DAVID: Yksi.
 
ADAMUS: Yksi Davidille. Vähän hämmennystä tässä. Kyllä. Olet siis kahdessa.
 
DAVID: Kyllä.
 
ADAMUS: Joo, vielä kaksi ihmistä. Otetaan siis yksi. John Kuderka. Hiljainen tyyppi. Viisas tyyppi. Missä olet, herra?
 
JOHN: Kaksikymmentäkaksi.
 
ADAMUS: Kaksikymmentäkaksi. Aa, yksi mestariluku. Mestariluku.
 
LINDA: Kaksikymmentäkaksi.
 
ADAMUS: Hän on neljässä. (Naurua) Onko se hyvä? Onko se huono? Hyvä ja vielä yksi.
 
PETE: Kuusi.
 
ADAMUS: Kuusi. Hyvä. Okei. Niin Linda, laske nyt hyvin nopeasti luvut yhteen mielessäsi ja mikä on keskiarvo?
 
LINDA: Voi, ei tule mitään! (Naurua)
 
ADAMUS: Jotkut teistä ovat jo tehneet sen. Jotkut linjoilla - ei näistä täällä, vaan jotkut teistä linjoilla ovat jo laskeneet yhteen pääsään tai laskimella. Mikä on siis likimääräinen keskiarvomme tässä, jos jätetään pois ne, jotka eivät noudattaneet suuntaviivoja - otetaan pois 12 ja 22. Kahdesta kymmenen välillä tulee, sanotaan sen olevan noin 4.5 ja sitten hyvin nopeasti laskien, laskien …
 
(tauko)
 
Sillä ei ole merkitystä! Sillä ei ole merkitystä. Sillä ei oikeasti ole ja pointtini tänään, tässä ensimmäisessä keskustelukierroksessa on: sillä ei ole merkitystä. Itse asiassa jos sillä olisi merkitystä, sanoisin, että olisi parasta olla lähempänä nollaa, koska siihen olette matkalla. Joo, joo.
 
Raivaatte tietänne ylöspäin, raivaatte tietänne ylöspäin, ajatellen, että tiedätte, kuka olette, ajatellen, että olette selvittäneet sen kaiken. Rakkaat ystäväni, pudottakaa se kuin kuuma peruna. Pudottakaa se nyt. Ette tule tietämään, kuka olette - luojan kiitos. Ei ole mitään numeroa kymmenen. Ei ole edes hyvää 9.9 henkisellä polulla olevilla.
 
Mitä sinä oikein syöt siellä, Naurava karhu?
 
NAURAVA KARHU: Hyvää.
 
ADAMUS: Voimmeko saada kamerakuvan hyvästäsi? Hyvä luoja! Hyvä luoja! (Adamus näyttää Nauravan karhun täyttä lautasta kameralle) Katsokaa nyt sitä! (Naurua) Joo … joo, tässä näin (kameralla). Tässä näin, että kaikki maailmassa voivat nähdä, mitä Naurava karhu syö keskellä tätä pyhää luentoa.
 
LINDA: Hän nauttii buffetista! Hän nauttii buffetista!
 
ADAMUS: Ihan kuin teillä ei olisi ollut juuri taukoa. Haluatko vähän? (Naurua kun Adamus alkaa tarjoilla lautasta toisille)
 
LINDA: Sinä pelotat hänet pois. Hän ei ole ollut täällä vähään aikaan.
 
ADAMUS: Eikö? Ei. Linda?
 
LINDA: Ei! Anna se takaisin hänelle! Miten hävytöntä!
 
ADAMUS: Ihmiset ja heidän ruokansa. Itse asiassa, rakas ystäväni, minä vain siunasin tämän sinua varten. (Adamus heilauttaa kättään ruuan päällä ja sitten hengittää siihen)
 
LINDA: Voi ei! (Naurava karhu antaa hänelle helmet)
 
ADAMUS: Ai, kiitos! Kiitos. (Hän laittaa helmet kaulaan)
 
NAURAVA KARHU: Ole hyvä.
 
ADAMUS: Laitetaan ne näin. (Naurua) Ne ovat raskaat.
 
LINDA: Siis Naurava … hän palkitsee huonon käytöksen. Sehän on kiva.
 
ADAMUS: Ehdottomasti. Kyllä. Siis kuten … (Adamus yrittää laittaa helmiä erilailla) … sanoin, on parasta itse asiassa …
 
LINDA: (tullen katsomaan helmiä) Mielenkiintoista.
 
ADAMUS: Vaatekaapin mukauttamista, kyllä.
 
LINDA: Tarvitsetko lisää apua sen kanssa?
 
ADAMUS: (Adamus löytää jotain helminauhasta) Mitä täällä on poltettu? (Naurua) (Linda asettelee helmet hänelle)
 
Kuten sanoin, on parasta olla lähempänä nollaa tällä hetkellä, koska siihen suuntaan olette menossa. Se on mielenkiintoinen kehitys ja kirjoitan nyt taululle, jos et välitä. Kiitos. Kiitos.
 
LINDA: Minäpä käännän uuden sivun sinulle. Haluatko nämä numerot säilytettävän?
 
ADAMUS: Pääsette itsenne tuntemisessa tiettyyn kohtaan. Pääsette kohtaan … Pääsette seitsemään ja alatte tuntea itsestänne melko hyvää. (Adamus alkaa piirtää ympyrää, mikä ei ole aivan täysi) Alkukohta (klo 12), pääsette tänne kolmesta neljään (kellossa), tuntuu melko huonolta, pääsette tänne noin viiteen, kuuteen ja alatte tulla tänne kahdeksaan, yhdeksään ja alatte tuntea itsestänne melko hyvää. Pääsette sinne. Saatte tuntea, kuka olette, ja sitten - tsiuuu! (mennen taaksepäin) - tilanne melkein peruuntuu. Oletteko huomanneet sen? (Muutama ihminen sanoo "kyllä") Kyllä, kyllä.
 
Se on melkein kuin, että silloin kun teistä tuntuu, että olitte melkein perillä, että teillä oli tämä juttu melkein selvitettynä - niin hyvin että olitte aivan kohta valmis kirjoittamaan kirjan "Alan tuntea itseni, alan rakastaa itseäni" - yhtäkkiä kaikki murenee, hajoaa ja se on hyvä asia.
 
Te laitoitte sen sinne. Te laitoitte tuon räjähtävän pommin sinne tarkoituksella - tietäen, että astuisitte siihen, tietäen että se räjäyttäisi teidät - koska ei tule koskaan itsensä tuntemista. Ei siis ihmistermein. Te ette halua oppia tunteman itseänne niin hyvin, koska silloin jäätte jumiin.
 
Palautan nämä. (Adamus antaa helmet takaisin Nauravalle karhulle) Nekin on siunattu, ei minun taholtani.
 
NAURAVA KARHU: Kyllä.
 
ADAMUS: Kyllä.
 
Pääsitte kohtaan, missä räjähditte. Päästitte siitä irti, koska käsititte, että se identiteetti minkä luulitte oppivanne tuntemaan, oli ehdottomasti väärä. Ehdottomasti. Ei paha väärä, vain itsepetoksellinen väärä, vain harhainen väärä.
 
Niinpä sabotoitte sen tavallaan. Päästätte siitä irti, jotta voitte todella kehittyä, jotta ei ole kyse oppimisesta tuntemaan itsensä - kyse on vain olemisesta "minä olen". Tiedän, että tässä on kyse vähän nyansseista, mutta päästätte siitä irti, koska ensinnäkään ette koskaan pääse kymmeneen. Pääsette 9.99999:ään ja sitten se räjähtää. Miksi siis edes yrittää enää? Jos olet 4.5 tai 8 tai 22, John, miksi edes yrittää? Päästäkää siitä irti. Se on peli, mitä ei voi voittaa eikä oikeastaan pitäisi voittaa. Se on peli, mikä vaatii valtavan määrän energiaa, ja palkinto lopussa on todellisuudessa se havainto - vain se havainto - että itsensä tuntemaan oppiminen oli harhaa. Harhaa.
 
Yhtäkkiä monet niistä jotka luulevat, että ovat todella oppineet tuntemaan itsensä, huomaavat, kuten Aandrah tietää, että he ovat oppineet tuntemaan vain yhden aspektin. Ja sitten on kaksi aspektia lisää, kymmenen lisää, sata lisää, mitkä heidän täytyy oppia tuntemaan. Ja sitten he ovat jääneet kiinni tällaiseen sokkeloon. He ovat jääneet kiinni tähän kummalliseen harhamaailmaan. Ja on erittäin helppoa eksyä tuohon kummalliseen harhamaailmaan.
 
Tässä siis olemme kohdassa, missä voitte sanoa, ettei se ole edes tärkeää enää. Se ei oikeasti ole. Se ei oikeasti ole. Ei ole tarvetta edes etsiä sitä. Kyse on vain olemisesta "minä olen" joka päivä. Ei ole tarvetta etsiä sitä, vaan tietää, että se on täällä. Siitä tulee vain olemista kokemuksessa etsimisen sijasta. Siinä kaikki.
 
Hassu asia on, että silloin kun pääsette tähän pisteeseen, niin alatte todella oppia tuntemaan itsenne - ei ihmisenä, vaan Jumalan, "minä olen" -olemuksena.
 
Vedetään syvään henkeä tälle.
 
(tauko)
 
Se on pieni ero, mutta se on tärkeä ero. Siinä välillä on vain pieni ero, että oppii tuntemaan itsensä tai vain olemaan itsensä - voitaisiin sanoa.
 
Päästäkää siis irti kaikesta energiasta, minkä olette keskittäneet siihen. Se ei ole edes tärkeää.
 
Puhutaanpa seuraavaksi siitä, mitä tällä hetkellä tapahtuu. Muuten, me … Cauldre pyysi aikaa kysymyksille lopussa, joten annamme vähän aikaa. Alkakaa siis ajatella nyt kaikkia hyviä kysymyksiä, joita aiotte esittää. Annamme niille aikaa.
 
(Adamus pysähtyy)
 
En kuullut yhtään taputuksia. Itse asiassa tunsin pelkoa! (Naurua) Aa, Linda saa myöhemmin viedä mikrofonin yleisön joukkoon vapaaehtoiskysymyksiä varten.
 
Ajankohtaiset energiat
 
Siis … Ok, seuraava. Mitä tapahtuu?
 
Olemme huhtikuussa, huhtikuun alussa vuonna 2012, suurten energioiden ja myös suurten muutosten toimittamisvuodessa. Ei mikään ihme, että joku keksi nerokkaan idean tehdä muutoksia myös tässä huoneessa. Ja vaikka se ehkä näyttää pieneltä maailman tasolla, se on itse asiassa hyvin merkittävää, koska olette muuttaneet energiaa niillä, jotka käyvät säännöllisesti. Täällä on jotain erilaista. Täällä tapahtuu jotain. Jotkut teistä pitävät siitä. Jotkut teistä - olen kuullut - ajattelevat: "Haluan palata vanhaan tapaan. Olin tottunut vanhaan tapaan. Se oli mukava. Tiesin, missä istua. Tiesin, keitä ympärilläni istui. Tiesin, minne katsoa. Tiesin, missä ne hemmetin kamerat olivat", vaikka sanottekin: "Voi kyllä, se on oikein kiva".
 
Tuohon muutokseen sisältyy siis tietty määrä epämukavuutta. No, tämä on valtavien muutosten ja energioiden toimittamisen vuosi, ennenkuulumattomalla tahdilla. Ennenkuulumattomalla.
 
On mielenkiintoista tarkkailla, mitä tapahtuu maailman tasolla tällä hetkellä. Kun näitä energioita tulee kaikista paikoista, kaikkialta, ihmiset yrittävät selviytyä siitä tai ymmärtää sitä. He yrittävät määritellä sitä. Itse asiassa en pidä siitä, kun ihmiset yrittävät ylimääritellä sitä, koska silloin siitä tulee älyllistä. Kyse on vain siitä yksinkertaisesta asiasta, että suuri määrä energioita aiheuttaa paljon muutosta, mikä on kaikki tulosta siitä, että ihmiset ovat nostaneet kätensä ja sanoneet: "Olemme valmiita." Se on näin yksinkertaista.
 
Näitä energioita tulee tällä hetkellä ja ihmiset yleisesti ottaen, yksilöt yleisesti ottaen sisäistävät niitä. Ne sisäistetään. Ihmiset yrittävät ymmärtää, mitä tapahtuu - en puhu vain shaumbroista, vaan kaikista. Miksi asiat tuntuvat erilaisilta? He yrittävät oikeuttaa sitä tai ymmärtää sitä täällä (pää). He yrittävät sanoa: "No, se johtuu siitä, että tämä ja tämä on muuttunut." He ovat yleisesti ottaen kaukana hakoteillä. Kyse on vain lisääntyneestä energiamäärästä.
 
Jos olisitte hehkulamppu, joka on tottunut 110 voltin tulemiseen valaisemaan teidät ja yhtäkkiä se olisi 130 volttia, teistä tuntuisi vähän erilaiselta ja ihmettelisitte: "Mitä tapahtuu? Miksi en näytä pystyvän käsittelemään tätä sillä tavalla … Olen varmasti kirkas, mutta palanko loppuun?"
 
Yhtäkkiä se muuttuu 220:een ja sitten 440:een ja korkeammalle ja korkeammalle ja se säikyttää ihmiset. Monet heistä yrittävät välttää sitä. He yrittävät kääntää sen pois. He yrittävät teeskennellä, ettei sitä ole. Mitä he siis tekevät? He palaavat taaksepäin … he palaavat taaksepäin. He palaavat vanhoihin tapoihin. He sanovat: "Se mitä tahansa tapahtuukin, ei toimi, joten aion palata takaisin siihen, mikä toimi ennen." Teillä on taipumusta tehdä niin.
 
Kun joudutte pikkuvaikeuksiin, sanotte: "Aion palata takaisin siihen, mikä toimi viime vuonna tai 10 vuotta sitten, koska tiedän sen toimineen." No, ottakaa hetki, katsokaa taaksepäin - ei se oikeastaan toiminut kovin hyvin silloinkaan. Käsittelitte sen. Pääsitte siitä läpi. Opitte siitä ja ennen kaikkea, koitte sen myötä.
 
Tällä hetkellä yleisesti ottaen näitä energioita siis tulee ja sanoisin, että jos ne osuvat johonkin, jos ne laskeutuvat johonkin ihmisissä, niin se on heidän mielensä. Siksi näette epidemiamaisesti ihmisten ottavan masennuslääkkeitä ja muita vastaavia lääkkeitä. Juokaa vain viiniä. Te ette tarvitse niitä kaikkia. Kohtuullisesti. Mikä on kohtuullista, Elizabeth?
 
ELIZABETH: Joka päivä.
 
ADAMUS: Joka päivä. Se on … (naurua) Hillittyä. Aina kun aurinko paistaa. Hyvin kohtuullista.
 
Se siis laskeutuu heidän mieleensä ja tekee heidät hulluksi. Sitten mielestä se menee kehoon, koska keho on koulutettu seuraamaan mieltä. Sitten heillä alkaa olla fyysisiä vaivoja ja asiat menevät pieleen heidän kehossaan.
 
Mutta itse asiassa useimmilla ihmisillä tämä valtava energiamäärä, mikä tulee, piristää heidän aspektejaan … aspektejaan. Häh? He siis yrittävät välttää tämän kaiken. He teeskentelevät, ettei niitä ole. Aspektit sanovat: "Katsokaa kaikkea tuota energiaa. Katsokaa kaikkia noita kaaosmahdollisuuksia. Katsokaa kaikkia mahdollisuuksia luoda jonkinlaista hämmennystä. Katsokaa tuota mahdollisuutta saada huomiota, mitä olemme aina halunneet saada." Niinpä aspektit ovat kiireisiä.
 
Voi, jokaisella joka käy kauppaa aspektologiassa, pitäisi olla paljon töitä tällä hetkellä - ihmisiä jonossa ovella - mutta aspektit eivät aio mennä sinne eikä ihminen tiedä, mitä tapahtuu. Totta.
 
Tapahtuu siis tämä uskomaton sisäistäminen mielessä, aspektitasolla ja ihmiset ihmettelevät, mitä tapahtuu. Siitä tulee vähän eriskummallista tällä hetkellä, siitä tulee vähän äärimmäistä, joten mitä seuraavaksi tapahtuu? Olette kaikki hyviä profeettoja tässä, kyllä, ettekä ole selvänäköisiä. Ei tarvitse olla selvänäköinen ymmärtääkseen, mitä tapahtuu seuraavaksi. Sisäistätte sen kaiken ja … On?
 
GARRET: Sen on tultava ulos!
 
ADAMUS: Se räjähtää. Tulee pitkä ja kuuma kesä. En laske leikkiä. (Joku huutaa "jee!") En laske leikkiä. Joo. (Admaus naureskelee) Kesästä tulee hullu monin tavoin. Tällä hetkellä näitä asioita tapahtuu nyt erittäin paljon yksilötasolla ja ihmiset yrittävät haparoida sen läpi. He eivät edes tiedä, miten puhua siitä, joten he eivät oikeastaan puhu siitä.
 
Mutta sitten kun muutamat alkavat räjähtää ja kun muutama järjestö alkaa muotoutua tähän energiaan, toisin sanoen ne alkavat keksiä vastauksia, niin … Voi, rakkaat ystäväni, aion pysähtyä tähän hetkeksi antamaan vankan mielipiteeni. En tee sitä kovin usein. (Naurua)
 
Ihmiset … Ihmisyksilö on upein asia koko luomakunnassa. Ihmisolento on upein kaikista olennoista kaikkialla ja olen matkustellut vähän. Olen käynyt eri ulottuvuuksissa. Olen nähnyt luomakunnan eri osia, jotka ovat kerrassaan hämmästyttäviä enkä ole koskaan tavannut, en ole koskaan kohdannut - lähimainkaan - yhtä upeaa olentoa kuin ihminen.
 
Ja sanon sen: "mutta" - ihmiset ovat upeita, kunnes ne pääsevät johonkin järjestöön. (Naurua) Mihin tahansa järjestöön - yritys, kirkko, hyväntekeväisyysrahasto, ihan sama mikä se on. Mikä ihme ihmisissä on? Upeita yksilöinä, mutta sillä hetkellä kun he järjestäytyvät, on kontrollointiongelmia, valtaongelmia, hierarkiaongelmia. Tässä kohtaa seksuaalienergiavirus tulee mukaan. Se rakastaa järjestöjä. Jopa … Et voi estää minua, Cauldre. Se voisi mahdollisesti vaikuttaa myös tähän upeiden olentojen järjestöön, mutta luultavasti ei vaikuta. (Adamus naureskelee)
 
Kun ihmiset järjestäytyvät, se tuo heistä joskus pahimman esiin. Miksi niin on? Miksi dynamiikka on sellaista? (Joku vastaa) Anteeksi kuinka?
 
LARA: Ei ole tarkoitus järjestäytyä.
 
ADAMUS: Ei ole tarkoitus järjestäytyä. Bingo! Saat Adamus-palkinnon tänään. Tämän söpön ja pehmeän … kyllä, kyllä. (Hän tuo suuren ja vaaleanpunaisen pupupehmolelun, yleisö reagoi "ooo" ja taputtaa) Tämän suloisen pienen pehmonallen! Kyllä. Nouse seisomaan hetkeksi, jotta kaikki maailmassa voivat nähdä sen. Kyllä. Söpö, pehmeä.
 
LARA: Kiitos.
 
ADAMUS: Kyllä, kyllä. Ansaitset sen. Hyvä. On vielä yksi jäljellä. Olkaa tosi terävänä. Olkaa tosi varpaillanne.
 
Ehdottomasti. Perimmiltään täysivaltaisuudessa on kyse itsensä rakastamisesta, hyväksymisestä ja omistamisesta. Niin on.
 
Järjestöt ottavat tällä hetkellä pois siitä. Ne todella ottavat. Järjestöt eivät yleensä halua täysivaltaisuutta. Ne eivät halua tasavertaista ääntä. Ne eivät halua monia yksiöitä, ne haluavat yhdenmukaisuutta. Ne haluavat sääntöjä. Ne haluavat niiden noudattamista. On siis upeita ihmisiä, mutta he järjestäytyvät ryhmiin.
 
Te tiedätte, te tiedätte. No, puhumattakaan perheistänne - te tiedätte tämän yrityksistänne, poliittisista järjestöistänne.
 
Eksyn nyt aiheesta, mutta rakastan tehdä niin. Missä siis olimmekaan?
 
Räjähdys! Kuuma kesä, pitkä kuuma kesä, kaikkia näitä energioita tapahtuu. Missä te aiotte olla?
 
MARY ALYCE: Rannalla.
 
ADAMUS: Rannalla. Juuri siellä teidän pitäisikin olla! Kuka sanoi sen? Saat sen toisen palkinnon. (Naurua, Adamus antaa naiselle suuren keltaisen pehmotipun) Rannalla. Kiitos.
 
Aa, kyllä. Linda, onko tässä kaikki, mitä toit tänään? (Joku sanoo "munia" viitaten muihin pääsiäiskoristeisiin) Munia? Munia. Voimme työntää heille vähän ruokaa. Voimme ottaa Nauravan karhun lautasen ja antaa sen pois.
 
LINDA: Minulla on tavallisia Adamus-palkintoja.
 
ADAMUS: Adamus-palkintoja. Koko luomakunnassa ei ole mitään himotumpaa kuin Adamus-palkinto - paitsi pörröinen ystävä. Kyllä. Hyvä.
 
Missä siis aiotte olla tänä kesänä ja syksynä, kun kaikkea tätä tapahtuu? (Joku sanoo "hengittämässä") Hengittämässä. (Joku sanoo "nauramassa") Nauramassa sille. Ymmärtäen, että se on ehdottoman tarkoituksenmukaista. Teidän ei tarvitse tehdä mitään. Teidän ei tarvitse ottaa tuota vastuuta itsellenne. Teidän ei tarvitse pelastaa maailmaa. Voitte todella vain nauttia elämästä. Tässä teidän pitäisi olla tänä kesänä - nauttimassa elämästä, mitä se sitten merkitseekin. Sitoutuen itseenne, kuten puhuimme viime kuussa. Sitoutuen itseenne, mitä se sitten merkitseekin. Antaen itsellenne lahjoja. Antaen itsellenne sitä hyväksyntää ja rakkautta, minkä todella ansaitsette.
 
Neljä asiaa
 
Neljä asiaa tapahtuu sisällänne tällä hetkellä, jokaisen teidän sisällä, ja voit kirjoittaa nämä taululle yhteenvetona, rakas Linda. Näytät erityisen ihastuttavalta tänään. Onko se (yleisö on samaa mieltä) - joo! - jotain erityistä?
 
LINDA: Ei. Verta vain vuoti jakulle, joka minun piti laittaa päälleni.
 
ADAMUS: Ai! No, hyvä. (Vähän naurua) Marttyyrius ennen kokoontumisen alkamista on hyvä asia.
 
LINDA: Tiedäthän, pitkäperjantain jälkeen. Mitä oikein odotat? (Naurua)
 
ADAMUS: Neljä asiaa tapahtuu sisällänne tällä hetkellä. Asioita joista teidän pitäisi olla tietoinen. Asioita joista luultavasti sanotte: "Ahaa! Tiesin sen." Kerroin, että tietäisitte jo sen, mitä aion kertoa teille, mutta ette vain ole oivaltaneet sitä. Neljä asiaa on menossa.
 
Ensin ja tämä on iso juttu. Saattaa mennä jonkin aikaa käsittää, miten iso juttu tämä oikeasti on. Mutta ennen kuin menen siihen, ymmärrätte kaikki, että DNA:tanne tehdään uudestaan, rakennetaan uudestaan. Olette siis rakenteilla. Teette uudestaan energia-ankkureitanne - miten pidätte itsenne todellisuudessa, miten kykenette seisomaan, ajattelemaan, muistamaan ja tekemään liikkeitä. Teette uudestaan kaikkea tätä.
 
Olette uudistamassa sitä energia- ja valomäärää tai -tasoa, minkä voitte tuoda todellisuuteenne. Vaikka joinain päivinä siitä tulee todella intensiivistä ja yritätte sulkea sen, niin ette todellisuudessa ette voi tehdä sitä. On valtava määrä tätä valoa ja energiaa.
 
1. Älyn ja luovuuden integrointi
 
Tätä siis tapahtuu tällä hetkellä. Se voi muuttua ensi kuussa, mutta tällä hetkellä tätä tapahtuu.
 
Olette olleet ensisijaisesti älyllinen olento. Useimmiten toimitte mielen kautta, älyllisillä ajatuksilla. Olette analysoineet asioita, tuominneet niitä ja laittaneet ne mielen kivoihin pikkulokeroihin. Noin 96% ajasta käytätte mentaalista puoltanne jokapäiväisessä ympäristössä. Neljä prosenttia menee luovuuteen ja se on melkoinen parannus, koska vain muutama vuosi sitten se oli noin 1%.
 
Nyt se tekee hypyn, hyvin nopean hypyn siihen, missä vasemman ja oikean aivopuoliskon sijasta, älyllisestä luovuuteen vaihtamisen sijasta ne alkavat sulautua yhteen.
 
Kuvitelkaa sitä tällä tavalla. Kuvitelkaa keittiön tai vessan lavuaari - vanhempi lavuaari - ja siinä on kylmävesihana tässä ja kuumavesihana tuossa. Ja teidän täytyy kääntää niitä kumpaakin tai vain toista ja yrittää sekoittaa vedet. Tai käytätte vain toista, koska siitä tuli ärsyttävää. On polttavaa toisella puolella ja jäätävää toisella. Tämä on hyvä analogia älylle ja luovuudelle - "älyn ja luovuuden integrointi" (Lindalle).
 
Kuvitelkaa ne nyt yhdessä samassa hanassa, millaista useimmat teistä käyttävät joka päivä. Laitatte veden päälle. Saatte tietyn määrän painetta ja voitte säätää lämpötilan sen mukaan, pesettekö käsiänne, tiskaatteko kattiloita ja pannuja vai tarvitsetteko kylmän veden roiskautuksen päällenne.
 
Tämä on merkittävää enkä sano, että se on 50-50 tällä hetkellä, mutta on kyky sulauttaa nämä yhteen niin, ettei ole vain älyllinen ja sitten luova ja sitten älyllinen ja sitten älyllinen ja sitten älyllinen ja sitten vähän luovaa. Ne ovat tulossa yhteen. Teillä on siis sisällänne nyt yhdistynyt tietoisuus, mikä on luova ja älyllinen.
 
Kuulostaa upealta, eikö vain? Haluatteko lisää? (Yleisö sanoo "kyllä") Öö, sanotte niin, mutta sitten syntyy muutoksia. Sitten yhtäkkiä sanotte itsellenne: "Miksei se toimi niin kuin ennen?" Kylmä hana, kuuma hana, nyt yksi hana - se tuntuu erilaiselta jonkin aikaa. Se vaikuttaa uniinne, koska suuren osan ajasta unet olivat paljon kirjaimellisempia, paljon älyllisempiä ja nyt saatte luovempaa virtaa uniinne. Se vaikuttaa ajatteluprosessiinne, erityisesti ongelmaratkaisuun, koska enimmäkseen sovellatte älyllistä energiaa johonkin sellaiseen, minkä olisi pitänyt olla luovaa.
 
Teillä on jokin ongelma, jokin ei toimi, teillä on tässä teknisiä ongelmia - kuten koettiin tehtäessä uutta teatteriani - ja tyypillinen mieli tulisi sanomaan: "Meillä on tämä ongelma. Käydäänpä läpi kaikki tilanteet. Analysoidaan, mikä on pielessä." Tuon olisi itse asiassa pitänyt olla aikaa, jolloin olisitte käyttäneet enimmäkseen luovuutta. Oikeasti! Enimmäkseen luovuutta. Aina kun on jokin ongelma, tuokaa mukaan luovuus. Saatte ratkaisun.
 
Luovuus on asia, joka löytää vastaukset. Äly toteuttaa sen, mitä luovuus löytää - ainakin tähän saakka.
 
Teillä on siis tapahtumassa tämä luovuuden ja älyn mielenkiintoinen yhteensulautuminen. Se heittää mielenne pois. Se todella heittää. Se muuttaa tapaanne käsitellä elämän ongelmia, tilanteita työssä, selvittää veronne. Kun menitte ennen kauppaan ostamaan jotain, mikä täytyi asentaa, otitte sen pois laatikosta ja katsoitte sitä - ja kutsuitte jonkun muun kasaamaan sen teille. Tai teistä tuli hyvin älyllinen sen osalta sen sijaan, olisitte tuonut esiin luovuuden.
 
Nyt siis sulatatte ne yhteen. Olette jo tehneet sen. Se on jo otettu käyttöön. Mutta jos nyt oivallatte sen, jos mielenne ymmärtää sen, voitte rentoutua vähän lisää, koska se muuttaa tapaa, millä lähestytte tilanteita ja ongelmia.
 
Tämä uusi luovuuden ja älyn integrointi lisää myös väriä, syvyyttä ja ulottuvuuksia kaikkeen, mitä teette. Kuten mainitsin aiemmin, on upeaa aikaa käynnistää jokin projekti tai liiketoiminta. Monet teistä ovat kokeilleet liiketoimintaa aiemmin. Olette olleet hyvin älyllisiä sen osalta. Teidän täytyi selvittää se ennen tekemistä. Aivan kuten ihmisenä yrititte oppia tuntemaan itsenne. Se on itse asiassa luova prosessi.
 
Luovuus on vaikeampaa mielelle, koska se haluaa selvittää asioita - todellisuudessa perimmiltään paljon helpompaa. Se haluaa tietää, missä pommit ovat. Se haluaa tietää, mitä eri tilanteita on. Siinä on mieli työssä yrittäen selvittää asioita ja siksi useimmat teistä eivät ole tehneet niitä asioita, jotka ovat todella intohimonne, koska yrititte selvittää asian etukäteen. Yrititte ajatella sen.
 
Luovuus on … Voitte kuvitella sen hyvin vapaasti virtaavana energiana, hyvin laajenevana. Luovuus on kuin - kuvitellaanpa hetki - värikästä nestettä, mikä voi vaihtaa väriä koska tahansa, mikä muuttuu nesteestä kaasuksi hetkessä ja sitten taas nesteeksi tai miksi tahansa, mitä se haluaa olla. Se voi virrata ylämäkeen, alamäkeen. Sillä ei oikeastaan ole merkitystä, kun taas äly on hyvin lineaarinen, hyvin määritelty ja se palvelee suurta tarkoitusta. Upeaa tarkoitusta. Se pitää teidät täällä esimerkiksi.
 
No niin, se on vaikeaa, koska luovuudessa ei seurata vanhoja malleja. Se vaatii teitä luottamaan itseenne - ahmyo, itseenne luottaminen. Voitaisiin siis sanoa tässä ensimmäisessä kohdassa, että äly ja luovuus integroituvat tällä hetkellä. Se on kaunis asia. Sitä ei ole koskaan tehnyt suuri määrä ihmisiä. Monet yksilöt ovat tehneet sen.
 
Huomaatte, ettei meillä ole ollut paksua oppikirjaa. Teidän ei ole tarvinnut käydä monilla kursseilla. Teidän ei ole tarvinnut opiskella sitä, koska se olisi tavallaan romuttanut koko tarkoituksen. Mutta sitä tapahtuu. Sitä tapahtuu. Se on täällä.
 
Vedetään siis syvään henkeä tälle.
 
(tauko)
 
Vedetään syvään henkeä tälle.
 
Integroituminen. Se aiheuttaa muutoksia tavassanne käsitellä asioita. Se aiheuttaa muutoksia intohimotasossanne, mutta kaikki sen parhaaksi, mitä sanoisitte hyväksi.
 
Olette hyvin luovassa prosessissa tällä hetkellä henkisellä polulla. Jätitte älyllisen henkisen polun jokin aikaa sitten. Nyt olette luovalla henkisellä polulla. Siksi yritämme yksinkertaistaa asioita. Yritämme tiivistää niitä. Päästen pois älyllisyydestä.
 
Monet ihmiset tarvitsevat edelleen tuota älyllistä henkistä polkua - rituaalien tutkimista, harjoitusten tutkimista, mestareiden tutkimista. Te olette ulkona siitä - luovassa henkisessä valaistumisessa. Tämä on numero yksi.
 
2. Tunneitsen hajoaminen
 
Numero kaksi. Suuri osa sitä itseä, minkä olette yrittäneet oppia tuntemaan vuosien saatossa, suuri osa tuota itseä oli tunneitse, tunneitse ja juuri nyt se on häviämässä. Se on hajoamassa. Se romahtaa. Hyvä asia? Hyvä, kyllä. Kyllä, ehdottomasti.
 
Tapahtuu niin - erityisesti luovuuden ja älyn yhteensulautuessa - ettei majatalossa ole oikeastaan enää tilaa tunneitselle, pikkukakaralle. (Adamus naureskelee) Joo. Tuolle pikkuasialle - no, itse asiassa se on iso asia - joka huutaa ja keskeyttää teidät hyvin usein. Nimittäin tunteet tulevat mielestä - ne ovat ehdottomasti 100%:sti älyllisiä. Ne ovat mielen huono imitaatio aidoita sielutuntemuksista.
 
Niinpä mieli keksi ne. Se oli tavallaan kateellinen siitä, ettei sillä ollut aitoja tuntemuksia, joten se keksi tunteet. Ne ruokkivat itseään toisilla ihmisillä. Ne aiheuttivat pikkukiukkupuuskia. Ne aiheuttivat vihaa. Ne saivat teidät katsomaan asioita hyvin epäkypsin silmin.
 
Tällä hetkellä tunneitse on siis hajoamassa.
 
KATHLEEN: Vuu-huu! (Adamus naureskelee ja yleisö nauraa)
 
ADAMUS: Tulisitko tänne tekemään sen? Minäpä sanon sen uudestaan: "Ja tällä hetkellä tunneitse on hajoamassa".
 
KATHLEEN: Vuu-huu! (Adamus naureskelee, lisää naurua ja taputuksia)
 
ADAMUS: Se on hyvä uutinen ja nyt huonot.
 
Mitä siis tapahtuu? Mitä tapahtuu sille, mitä tunnette itsestänne, silloin kun tuo tunneitse hajoaa? Mitä tapahtuu? Aion antaa tämän Aandrah'lle. Antaisitteko hänelle mikrofonin.
 
Mitä tapahtuu? Olet nähnyt sitä monissa, joiden kanssa olet työskennellyt, kun tunneitse alkaa hajota - anna mennä ja nouse seisomaan.
 
AANDRAH: Se saa huutokohtauksia.
 
ADAMUS: Ehdottomasti, se saa huutokohtauksia. Kyllä. Ei sinun tarvitse kertoa sitä minulle, kerro se heille. (Naurua, kun hän näyttää yleisön suuntaan)
 
AANDRAH: (yleisölle) Huutokohtauksia.
 
ADAMUS: Huutokohtauksia. Huutokohtauksia, koska se on tottunut saamaan tahtonsa läpi. Se on tottunut soittelemaan teitä erittäin hyvin - kuin viulua. Se on tottunut siihen tapaan, että tahattomasti, kenties tiedostamatta, varastatte energiaa. Sillä tavalla olette usein tunteneet olevanne myös elossa, kun tuo pikkukakara tuli esiin, alkoi komentaa ja vaatia, ajaa yli henkisinästä.
 
Se on kuihtumassa pois tällä hetkellä. Sillä ei ole paikkaa ja tietysti tämän tapahtuessa se huutaa. Se antaa teille kiukkupuuskia, kummallisten pikkuasioiden puuskia, tunteita jotka luulitte saaneenne kontrolliin jo kauan sitten - kateellisuus, toisilla on enemmän. Sillä on pikkutapa huutaa: "Miksi en saa enemmän rahaa, enemmän huomiota? Miksi ihmeessä hän ei sanonut mitään kivaa minusta?" Kummallisia pikkuasioita ja jokin osanne ajattelee: "No, se on hyvin kummallista. Miksi ajattelen niin? Luulin olevani yli siitä."
 
No, tällä hetkellä tunneitse kapinoi. Se tavallaan … Kiitos (Lindalle, joka antoi hänelle juotavaa). Se tavallaan on kuin Ihmemaa Ozin paha noita, kun sen päälle heitettiin vettä. Huutaa, huutaa "Apua …"
 
KATHLEEN: "Minä sulan! Minä sulan!"
 
ADAMUS: Tule tänne eteen tekemään se. (Naurua) Se on kuin paha noita Ihmemaa Ozissa huutaisi …
 
KATHLEEN: Minä sulan! Minä sulan!
 
ADAMUS: (naureskellen) Kiitos. Kiitos. Teet sen niin paljon paremmin. Haluaisitko kanavoida täällä joku päivä? (Adamus naureskelee) Siis kyllä. Hän sanoi "kyllä". Te kaikki kuulitte sen. Kamerat näkivät sen. Kamera katselee sinua tällä hetkellä. Katso sitä, katso sen heiluttavan ja iskevän silmää sinulle. (Paljon naurua, kun kamera liikkuu edestakaisin) Juuri niin! Ja niitä on nyt neljä.
 
Siis ehdottomasti, se sulaa. Se sulaa. Se menee pois.
 
Tässä tapahtuu pari asiaa. Se yrittää epätoivoisesti säilyttää asemansa. Se uhkailee teitä. Se tekee kaikenlaisia outoja asioita. Se tulee yöllä uniinne. Se näyttäytyy hyvin sopimattomilla hetkillä. Se taistelee kanssanne. Älkää murehtiko siitä. Vedätte syvään henkeä ja sanotte: "Kuole, sinä noita!" (Paljon naurua) "Se oli siinä! Hyvästi! Heitän vettä, mene pois. Olen kasvamassa isoksi tai kasvamassa sisäänpäin. Olet "hei sitten" ikuisesti. No m s (ei enää)."
 
Niin rakas shaumbra, mutta muutamia asioita tapahtuu, kun tunneitse menee pois. Se on ollut kuin huono ystävä, mutta ystävä joka oli aina paikalla, ja jokin osanne alkaa kaivata tuollaista toimimatonta vuorovaikutusta, mitä teillä jatkuvasti oli sen kanssa. Teissä on siis pikkuosa, joka kaipaa saada vähän sitä takaisin. Katsokaa, keitä otatte ystäviksenne tällä aikajaksolla, koska he ovat kiinnostavia näennäiskorvaajia tälle tunneitselle, joka on menossa pois.
 
Voitte käsittää myös yhtäkkiä, että tunneitsellä on kummallinen tapa jakaa ateriansa teidän kanssanne - sen energia-ateriat toisista ihmisistä. Se on ottanut ison lautasellisen ja antanut teille vain vähän tuosta energialautasesta, jonka se on juuri ottanut joltain, mutta saitte ainakin jotain. Ainakin se antoi teille aamiaisen tässä ajattelutavassa.
 
Nyt siis joltain osaltanne puuttuu energiaa. Vitamiinit eivät auta. Smoothiet eivät auta tässä. Jokin osanne etsii epätoivoisesti energiaa jostain muualta.
 
Pysähtykää. Pysähtykää siihen paikkaan. Vetäkää syvään henkeä. (Adamus vetää syvään henkeä) Vetäkää syvään henkeä ja silloin sanotte: "Minä olen mitä olen. Olen oma jääkaappini. (Naurua) Kaikki on sisälläni. Olen kokki. Pystyn luomaan sen. Minun ei tarvitse mennä minnekään muualle."
 
Energiaa tulee kaikkialta. Kaikkialta. On ylirunsautta. Meillä on energian liikatarjontaa maan päällä tällä hetkellä - siis kosmista energiaa niin paljon, että se vaikuttaa ihmisiin. Mutta silloin kun tunnette tarvetta ruokkia itseänne, vedätte syvään henkeä - sitä on aivan tässä (sisällä). Sitä on aivan tässä ja sitä tulee vapaista lähteistä - kosmoksesta, jumaluudestanne, jokaisesta osastanne - joten vedätte syvään henkeä ja tunnette sen.
 
Niin rakkaat ystäväni, kuulette siis tämän tunneitsen huutamista. Mitä sille tapahtuu? Mitä sille tapahtuu? Koska tiedän, että jotkut teistä ovat todella huolissaan, että vahingoitatte sitä. Haluatte hoivata sitä. Haluatte tuoda sen takaisin ja sanoa: "Olen pahoillani, että olen ollut sellainen henkinen törppö. Olen pahoillani, että yritin päästä sinusta eroon." Mitä tapahtuu?
 
SHAUMBRA 1 (nainen): Se muuntuu, eikö?
 
ADAMUS: Muuntuu. Ehdottomasti. Sen se vain tekee. Se on ollut ansassa pikkuvauvassa. Se on ollut ansassa epäkypsässä teinissä ja se muuntuu "minä olen" -olemukseksi. Minä olen.
 
Vedetään syvään henkeä tälle.
 
3. Aika
 
Yksi tekijä, tärkeä tekijä, numero kolme: aika. Tiedätte tämän jo. Aika on todella … Ensinnäkin aika on periaatteessa harhaa. Se on todellisuudessa harhaa. Aika on usein älyllistä, joten luovuuden ja älyn sulautuessa yhteen, se aikakäsite mihin olette ankkuroituneet syvälle … Mitä kello on, Bonnie?
 
BONNIE: Täytyy katsoa.
 
ADAMUS: Hyvä, hyvä. Hän sanoi: "Täytyy katsoa." Olen iloinen, ettei hän tiennyt sitä omasta päästään.
 
Aikakäsite muuttuu ja alatte käsittää, miten joustavaa se itse asiassa on. Alatte käsittää, että se on energiatyökalu. Mutta alatte myös käsittää, miten paljon se on ollut vankila teille.
 
Kun aika muuttuu, käsitätte, että se voi mennä taaksepäin, eteenpäin ja sivuttain, ja niin hassulta kuin se kuulostaakin - kykenette menemään ajassa taaksepäin … Enkä puhu lineaarisesta ajasta, puhun kokemuksellisesta ajasta. Siinä on vähän eroa. Minäpä selitän.
 
Lineaarinen aika on siis kellonne. Lineaarinen aika lasketaan auringon, tähtien ja kaiken muun liikkeiden mukaan. Siihen useimmat ihmiset perustavat päivänsä. Kokemuksellinen aika on peräkkäisiä tapahtumia, saavutettua viisautta noista kokemuksista ja seuraavien suurten mahdollisuuksien kehittymistä tai paljastumista. Tämä on minun määritelmäni ajasta käyttämänne kellon ulkopuolella.
 
Alatte yhtäkkiä käsittää, että aika on hyvin muokattavaa. Voitte mennä ajassa taaksepäin. Ette "vuosi 1823" -tyyppiseen aikaan, vaikka luultavasti voisitte, mutta ei teidän kannata. Se ei ollut kovin hyvä vuosi. Mutta voitte mennä taaksepäin kokemuksellisen ajan avulla. Voitte mennä taaksepäin tapahtumasarjojen avulla - havaintojen avulla noista tapahtumista, sen viisauden avulla mitä tiivistyi noista tapahtumista. Voitte mennä taaksepäin koska tahansa.
 
Ja kun menette, saatte mielenkiintoisen paljastuksen ja sanotte: "No, tämä on kummallista. Tämä on kuin aivan uusi. Vaikka olen mennyt ajassa taaksepäin, se tuntuu kuin tulevaisuudelta", koska kummallisella tavalla se oikeastaan on. Minäpä selitän.
 
Kun laajennatte tietoisuuttanne - ja tässä sanat ovat joskus hyvin rajallisia - älkää ajatelko laajentumista … Pitäisitkö tätä litkua? (Antaen kuppinsa Lindalle)
 
LINDA: Mielelläni.
 
ADAMUS: Älkää ajatelko laajentumista tällaisena - ulospäin (levittäen käsiään). Laajentuminen on kummallisella tavalla itse asiassa tällaista (siirtäen kätensä yhteen). Nyt mieli sanoo: "No, ei. Tuo on luhistumista." Ei, se on tiivistymistä. Silloin kun siis laajennatte tietoisuuttanne, itse asiassa selkeytätte sitä, yksinkertaistatte sitä ja tiivistätte sitä.
 
Kun siis menette taaksepäin ajassa, kokemuksellisessa ajassa - minkä voitte tehdä koska tahansa haluatte - yhtäkkiä käsitätte sen olevan täysin uusi. Sanotte: "Luulin Adamuksen sanoneen, että voisimme mennä taaksepäin ajassa. Olen tulevaisuudessa." Oletteko todella? Onko tämä huone todella uusi tänään? Hah.
 
Voitte mennä taaksepäin ja tuo kokemus mikä oli, muuttuu yhtäkkiä - kaikki siinä - niin että se näyttää uudelta. Se ei ole sitä, mitä se oli ennen. Miksi? Koska käytte siinä nyt uuden tietoisuuden kera, uuden silmäparin kera. Kaikki monimutkaista tapaa viedä ajatuksenne hetkeksi muualle sanoaksemme, että aika muuttuu - kokemuksellinen aika, mutta se vaikuttaa myös lineaariseen kelloaikaanne. Se on hyvä juttu. Onko? Mitä ovat haitat? Tarvitsee aina kysyä joltain, mitä kello on, kyllä.
 
Mitä ovat … (Sart sanoo "Hanki kello!") Hanki kello, joo. Mitä ovat haasteet, kun olette vapautuneet ajan rajoituksista? Myöhästyt aina tapaamisista. Kyllä, kyllä.
 
GARRET: Tai olet aina liian aikaisin.
 
ADAMUS: Olet aina liian aikaisin tapaamisissa, kyllä.
 
Tapahtuu niin, että asiat tuntuvat teistä hyvin rauhattomalta. Olette tottuneet laskemaan liikkeitänne, ajatusprosessejanne pitkin päivää aikaan perustuen. Myös nälkänne aamulla, väsymyksenne iltapäivällä, rentoutumisenne yöllä - mitä se sattuukin olemaan - oli hyvin asetettua tähän aikasuunnitelmaan.
 
Sitten kun tuo aika alkaa muuttua tai lopulta menee pois, se saa olonne tuntumaan kummalliselta ja kun näin tapahtuu, mitä te teette? (Joku sanoo "hengitetään") Ei, sanoin: mitä TE teette. Minä tekisin sen. Te yritätte mennä takaisin! Te sanotte: "Voi, en pysy käsittelemään tätä. Tämä on vähän ylivoimaista. Hyvä luoja, miten kamala päivä ja pelkään nukkua yöllä, joten aion mennä taaksepäin. Haluan mennä takaisin, no, aion lukea Tobias-juttuja, koska se tuo minut todella takaisin aikaan." (Naurua) "Hän oli todella kiva ja piti silmänsä suljettuna." (Lisää naurua)
 
LINDA: Mikä on numero kolme?
 
ADAMUS: Ai, kolme on "aika".
 
LINDA: Aika. Aika ei-mitään? Aika muuttuu? Aika …
 
ADAMUS: Vain aika yleisesti.
 
LINDA: Okei.
 
ADAMUS: Tämä kaikki siis muuttuu ja sitten teistä tuntuu epämukavalta. Myös kehonne yrittää sopeutua uuteen aikaan tai ajattomuuteen. Ja sitten siihen sattuu, koska keho on tottunut siihen tapaan, miten olette kouluttaneet sen tuntemaan. Olette kouluttaneet sen nukkumaan tiettyyn aikaan, syömään tiettyyn aikaan, tekemään muita kehojuttujanne tiettyyn aikaan, joten siitä tuntuu erittäin epämukavalta. Mielenne tulee hulluksi. Mielenne tulee hulluksi, erityisesti Neitsyille (Adamus naureskelee), koska kaikki ei ole enää niin ennustettavaa. Ei ole enää niin ennustettavaa.
 
Mitä teette? Kyllä, vedätte syvään henkeä. Vedätte syvään henkeä. Siinä kohtaa luotatte itseenne. Siinä kohtaa annatte itsenne olla maadoittunut mutta laajeneva. Siinä kohtaa annatte itsenne tiivistää perusasioihin. Siinä kohtaa lakkaatte kysymästä: "Mikä minussa on vikana? Mikä minussa on vikana?"
 
Ensinnäkin, silloin kun kysytte: "Mikä minussa on vikana?", minkä monet teistä tekevät - kenties ei juuri noilla sanoilla, mutta eri sanoilla "mikä minussa on vikana?" - saatte valitettavasti vastauksen! Saatte pitkän listan kaikilta aspekteilta, universumilta, kaikkialta. "Ai! Hän haluaa tietää, mikä hänessä on vikana. Me kerromme hänelle!" Älkää esittäkö tuota kysymystä enää.
 
Sanotte siis: "Minä olen mitä olen. Häipykää! Minä olen mitä olen." Älkää esittäkö tuota vanhaa kysymystä enää. Ja älkää kysykö: "Kuka minä olen?" Voi hyvänen aika, se on huono kysymys. (Adamus naureskelee)
 
Siis neljäs energeettinen asia, mitä käytte läpi. Niin, Naurava karhu?
 
NAURAVA KARHU: Voinko käyttää sitä puskuritarrana - "Minä olen mitä olen. Häipykää!?" (Naurua)
 
ADAMUS: Joo. Olisin varovainen kyllä siinä, minne ajat sen jälkeen. Älä mene Boulderiin. (Naurua) Älkää mene Texasiin. (Adamus naureskelee)
 
NAURAVA KARHU: Entä South Carolinaan?
 
ADAMUS: Ehdottomasti. Se on sinun. Se on sinun ja kiitos kysymisestä.
 
4. Moninäyttämö
 
Siis neljäs asialaatu mitä käytte läpi tällä hetkellä - ja pysykää tässä mukanani. Teillä on tämä uusi näyttämö täällä. Kaunis, kyllä. Hyvin kallis. Hyvin kallista kaikki tämä. Tämä ei ole tullut ilmaiseksi, joten nouskaa esiin ja tyhjentäkää taskunne, ennen kuin lähdette tänään. (Naurua) Cauldre olisi rakastanut sanoa tämän, mutta minä voin tehdä sen. En laske leikkiä!
 
Siis, joka tapauksessa, rakas shaumbra, teillä on tämä upea uusi näyttämö. Tämä on yksi - kutsutaan sitä havainnoksi, ulottuvuudeksi. Minä olen toinen. Kävelen edestakaisin täällä ja minä … Mitä teen tänään, rakas Linda?
 
LINDA: Puhut mahtipontisesti.
 
ADAMUS: Puhun mahtipontisesti, puhunko? Provosoin?
 
LINDA: Ei! Se oli vitsi.
 
ADAMUS: Provosoin, kenties.
 
LINDA: Stimuloit.
 
ADAMUS: Annan muuta ajateltavaa!
 
LINDA: Ooooo.
 
ADAMUS: Se on lahjani. Olen suuri harhauttaja.
 
EDITH: Kyllä, todella.
 
ADAMUS: Kyllä, todella. Kyllä ja annan muuta ajateltavaa, koska joskus vain tarvitsemme sitä. Pientä harhautusta päästäksemme pois tuosta mielen energiasta. Samalla kun annan muuta ajateltavaa, todelliset energiat joita olette kutsuneet, voivat sitten tulla, koska muuten ajattelette niitä liikaa ja ne tavallaan estyvät. Mutta pientä harhautusta - viuh! - saatte ruiskeen itseänne. Miten upea asia.
 
Siis meillä on tässä näyttämö, kaunis näyttämö. Haluatteko minun tulevan moniulotteiseksi nyt silmienne edessä? (Yleisö sanoo "kyllä!") Kohdistakaa yksi kameroista suoraan minuun. (Televisioruutu Adamuksen takana toistaa yhtäkkiä hänen kuvaansa äärettömyyteen) Hämmästyttävää! (Yleisö nauraa ja sanoo "vuu!") Hämmästyttävää! Ja sanottiin, ettei sitä voisi tehdä!
 
Seuraava, haluatteko minun kävelevän veden päällä? (Yleisö sanoo "kyllä!")
 
LINDA: Ei!
 
ADAMUS: Kyllä.
 
LINDA: Ei! Ei hitto soikoon!

ADAMUS: Kävele veden päällä! (Hän kaataa vettä lattialle ja sitten kävelee siihen. Yleisö nauraa ja taputtaa) Ja sanottiin, ettei sitä voisi tehdä! (Paljon naurua) Kiitos.
 
LINDA: Minähän kielsin.
 
ADAMUS: Muuta ajateltavaa! Tilapäisesti muuta ajateltavaa, pieni ruiske itseänne. Muita temppuja hihassani? (Naurua)
 
Tässä tapahtuu siis niin, että on näyttämö ja olen minä. Ja mielenkiintoista on, että ne te tavallisesti näette, mutta usein erotatte. Katselette minun liikkeitäni Cauldren kautta yleensä näyttämöä tiedostamatta. Keskitytte vain tuohon asiaan.
 
Mielenkiintoista. Samalla kun puhun täällä, kaikkialla ympärillä on myös monia muita näyttämöitä. Elämän näyttämöitä, näyttämöitä jonne menette esittämään kokemuksianne, univaiheitanne ja ne ovat kaikki oikeasti aivan tässä. Enkä vain minä liiku täällä ympäri. Mukanani on tänään myös ystäviä, jotka liikkuvat ympäri.
 
Asian ydin on, että menette moninäyttämölle. Toisin sanoen, alatte havaita todellisuuden eri kerroksia ja eri tasoja ympärillänne. Ei ole yksikköä/yksiselitteistä. Mielellä oli taipumus erotella asioita. Se pitää lokeroinnista. Se pitää sellaisesta, että kaikki on sen mielestä kivasti järjestyksessä. Mutta luovuus joka nyt tulee mukaan, muuttaa sen, joten tulee moninäyttämö. Se on hyvä asia, eikö? Mutta mitä ovat haasteet? Mitä ovat haasteet? David?
 
DAVID: Hämmennys.
 
ADAMUS: Hämmennys, ehdottomasti. Pidätte kivasta ja yksinkertaisesta tai kivasta ja - ei itse asiassa yksinkertaisesta, koska pidätte monimutkaisesta - mutta pidätte kivasta ja selkeästä. Pidätte yksiselitteisen monimutkaisesta. Toisin sanoen, yksi ulottuvuus mutta yritätte tehdä siitä sitten hyvin monimutkaisen. Olette siirtymässä olemistilaan, missä havaitsette monia ulottuvuuksia ympärillänne ja siitä tulee hämmentävää fyysisesti ja mentaalisesti. Se voi olla kauhistuttavaa toisiaan.
 
Joillakin teistä on ollut sellaisia kokemuksia muutamalla viikolla, että tunnette juuri lähtevänne ulos kehosta. Ja mitä sitten teette? Tartutte kiinni. Yritätte päästä takaisin. Hengittelette. Tömistelette jalkojanne. Teette mitä tahansa. Se pelottaa teitä. Ymmärrettävästi, koska mitä tapahtuu luiskahtaessanne ulkopuolelle? Mutta antakaa itsellenne lupa tehdä sen, vain kivalla ja lempeällä tavalla. Tuolla ulkona on niin paljon enemmän.
 
Ja luovuus rakastaa sitä. Luovuus ymmärtää sitä. Luovuus kylpee siinä. Se ei ruoki sillä itseään, vaan luovuudesta tulee elävä moniulotteisena, kun se käsittää, että on monia näyttämöjä aivan tässä. On monia todellisuuksia, jotka tapahtuvat kaikki samaan aikaan.
 
Kokeilkaa tätä. Jos joskus saatte tuon tunteen, tuon huojuvan tunteen, että todellisuus muuttuu yhtäkkiä, tyypillinen reaktio on avata silmänne oikein suureksi, koska silmät ovat se asia, joka luultavasti enemmän kuin mikään muu - paitsi mielenne - ankkuroi teidät todellisuuteen. Mutta silmät ovat myös suurin todellisuushuijari. Suurin huijari.
 
Sulkekaa silmänne. Sulkekaa silmänne ja tuntekaa ulottuvuudet ympärillänne. Mieli sanoo: "No, mutta jos sitä ei voi nähdä silmillä, niin sitä ei ole olemassa." Aa! Aa, varsinainen vale. Varsinainen iso vale. Suljette siis silmänne, luovuus tulee esiin. Se tulee esiin kolmannen silmän alueelle. Se muodostaa hyvin kauniin yhteyden mielen kanssa, jotta mieli voi alkaa ymmärtää moninäyttömöä yrittämättä kontrolloida sitä.
 
Tässä kohtaa silmien ollessa suljettuna, energioiden keskittyessä kolmannen silmän alueelle, luovuus käskee energioita rakastavalla tavalla. Ei niin kuin mieli käski ennen, mutta luovuus tuo esiin näitä energioita. Se ei anna mielen ottaa kontrollia. Siksi voitte siis tuoda sen esiin. Voitte tuoda sen esiin.
 
Tässä siis ovat minun neljä … "Moninäyttämö" on numero neljä.
 
LINDA: Moninäyttämö?
 
ADAMUS: Moninäyttämö. Näyttämöitä. Teattereja. Todellisuuksia. Ulottuvuuksia. Moninäyttämö. Moninäyttämö, olette siirtymässä siihen.
 
Tuon siis esiin nämä neljä asiaa auttamaan teitä ymmärtämään, missä olette, mitä käytte läpi tällä hetkellä, koska tiedän teidän joskus murehtivan. Tiedän teidän joskus ihmettelevän, teettekö oikein, mikä resepti on. Kaikki selviää. Satutte vain käymään läpi valtavaa määrää eri asioita tällä hetkellä, enemmän kuin olette käyneet koskaan läpi samaan aikaan.
 
Vedetään siis syvään henkeä tälle … ja kerron enemmän tulevissa kokoontumisissamme - eri asioista joita tapahtuu.
 
Nyt haluaisin tavallaan päästä asian ytimeen, ennen kuin otan kysymyksiä ja vastauksia. (Linda kikattaa)
 
Gurudilemma
 
Ja toinen asia, kenties viides, mutten halua laittaa sitä sinne - se ansaitsee oman paperinsa. Se ansaitsee oman juttunsa, koska se on yksi kehitys, mitä käytte läpi. Se on itse asiassa dilemma. Se on dilemma. Kutsun sitä gurudilemmaksi. Mitä se merkitsee?
 
Se merkitsee, että te olette tässä, olentoja joista on tulossa valaistuneita ja jotka sallivat sen tulla osaksi jokapäiväistä elämäänsä, henkiolentoja henkisellä matkalla ja olette yleisesti pääsemässä yli tarpeesta oppia tuntemaan itsenne, jotta voitte nimittäin lopultakin olla itsenne.
 
LINDA: Kaksi m-kirjainta?
 
ADAMUS: Dilemma. Kaksi m-kirjainta.
 
Ja teillä on tietty arkkityyppinen käsitys tästä asiasta nimeltään valaistuminen ja guru ja se on hyvin häiritsevä, koska laitatte tämän standardiksi tai esimerkiksi, säteileväksi valoksi polullenne ja sanotte: "Minun on oltava tuollainen. Ollakseni henki-itseni minun on oltava tai tehtävä, niin kuin gurut tekivät."
 
Aivan kuten puhuimme aiemmin sen koko käsityksen purkamisesta, että opitte tuntemaan itsenne, on myös aika purkaa koko käsitys siitä gurusta, mikä pyritte olemaan.
 
Minäpä annan teille muutamia esimerkkejä ja kun teen sen, ajatelkaa, mikä oma gurudilemmanne on ollut. Mitä ajattelette ihmismielessä, millainen teidän täytyy olla? Koska kerron teille nyt, ettei teidän oikeasti tarvitse olla sellainen.
 
Jeshua, Jeesus, koska olemme aivan hänen juhlansa keskellä. Ajatelkaa hetki Jeesuksen energiaa - mitä teille opetettiin, kun olitte nuorempi. Tyyni, rauhallinen, parantava, käveli veden päällä - kuten todistin tänään, kuka tahansa pystyy siihen - halo pään päällä, pitkät hiukset, parta, kyllä. Sandaalit, kaapu. Kyllä, ehdottomasti. Lammas, pieni lammas. (Naurua) Rakkaat ystäväni, niin humoristista kuin se ehkä onkin, tämä kuva teillä oli.
 
No niin, oikea Jeshua? Kärsimättömin koskaan näkemäni ihminen! Ehdottomasti, täysin kärsimätön, hänellä ei ollut kärsivällisyyttä typeryydelle, säännöille, hän vihasi järjestöjä, hän ei pitänyt ajasta, hän ei pitänyt vitkastelijoista. Miksi? Koska vaikkei hän ollutkaan sieluolento, pinnan alla hän toi esiin hyvin monia teidän aspektejanne tai energioitanne. Ja kärsimättömyys - "Mennään eteenpäin tässä!"
 
Hänen tiedettiin rettelöineen. Pum! Suoraan kasvoihin. Maahan tappelemaan. Tätä ei ole raamatussa, eihän? He nimittäin ajattelivat, ettei heille olisi hyötyä tämän laittamisesta mukaan. Hän söi mielellään paljon. Hän sai vähän pulleutta myöhemmin. Hänestä tuli (Adamus elehtii "suuri").
 
Hänen tiedettiin kiroilleen ja sadatelleen. Monet ihmiset pelkäsivät häntä. Hän oli kapinallinen, vallankumouksellinen eikä sietänyt asioita. (Adamus naureskelee) Rakastava olento, täysin myötätuntoinen, mutta ehdottoman kärsimätön. Tämä ei ole se kaunis muotokuva, mikä teillä on hänestä, mutta tätä monet tavoittelevat. "Minun on oltava … Mitä Jeesus sanoisi?" Jeesus sanoisi: "Menkää nyt vittuun tieltäni!" (Paljon naurua ja taputuksia) Sori. Pyydän anteeksi, että olin niin epäkunnioittava, mutta se on …
 
LINDA: Etkä pyydä!
 
ADAMUS: Se on totta! Tavallaan "Siirtykää sivuun, meillä on töitä tehtävänä. Olemme täällä kylvämässä tälle maapallolle Kristus-tietoisuutta, kristallitietoisuutta sitä uutta aikaa varten, mikä kohta tulee. Siirtykää eteenpäin sen mukana! Siirtykää eteenpäin! Menkää jollekin toiselle planeetalle, menkää jonnekin muualla, koska tässä paikassa me kasvamme ja laajennumme."
 
Hän oli siis melkoinen vallankumouksellinen. Ja ei, siitä ei kirjoitettu, koska mitä sitten olisi tapahtunut? Kaikki olisivat yrittäneet olla vallankumouksellisia. Järjestöt joista en pidä, eivät pystyneet käsittelemään sitä.
 
Ajatelkaa hetki rakasta Buddhaa. Rakasta Buddhaa. Puhuin hänen kanssaan itse asiassa yhtenä päivänä. Ei ole tarkoitus rehennellä nimillä tai mitään, mutta … (Naurua) Sanoin: "Buddha, meillä on töitä tehtävänä."
 
Buddha oli neuroottinen, foobinen. Hänellä oli fobioita, paljon fobioita. Oli tietyntyyppisiä hyönteisiä ja ötököitä, joita hän pelkäsi kuolemakseen. Hän oli neuroottinen. Hänen täytyi koko ajan pestä käsiään ja jalkojaan. Hän oli hyvin itsekäs, sanan huonossa merkityksessä. Hän varasti energiaa kaikilta. "Voi, tässä tulee Buddha. Menkää pois tieltä. Hän yrittää varastaa energiaa." Eikä hän pystynyt koskaan tyytymään mihinkään. Hän oli valinnut rikkaan mukavan perheen, mihin syntyä - hän ei pystynyt tyytymään siihen.
 
Demonit jahtasivat häntä koko ajan. Häntä voitaisiin kutsua ehkä monipersoonaiseksi ja hän meni edestakaisin, kuten monet neuroottiset ihmiset tekevät - yhtenä hetkenä pyhä mies, seuraavana täydellinen idiootti. Ja hän loukkaantui, jos käytit tiettyjä asioita ylläsi asioita tai tiettyjä tuoksuja tuli kehostasi. Hänen kanssaan oli erittäin vaikeaa tulla toimeen.
 
Myöhemmin hän rauhoittui. Hän rentoutui vähän. Hänellä oli neuroottinen pakkomielle valaistumisesta ja hän näännytti itsensä nälkään saadakseen sen. Itse asiassa hän näki nälkää, koska hänellä oli fobioita monien ruokien osalta. Hän ei vain syönyt niitä. Jos joku edes katsoi ruokaa, mitä hän aikoi syödä, hän ei voinut syödä sitä.
 
Lopulta hän rentoutui. Hän luopui yrityksestä löytää itsensä, oppia tuntemaan itsensä. Hän rentoutui. Silloin hän alkoi syödä. Hänen painonsa vähän nousi ja lopulta hän sai valaistumisen, mitä hän oli aina halunnut. Hän sulautui yhteen itsensä kanssa.
 
Siis guru? Onko tämä se kuva, joka maalattiin? Onko tämä se, mitä näette mennessänne pyhiin temppeleihin? Ei, näette hyvin rauhallisen Buddhan. Mutta hän ei ollut.
 
Ja - ei niin, että tämä seuraava on ylösnoussut mestari, mutta hän on mielenkiintoinen tutkimuskohde - Steve Jobs. Steve Jobs, joku teidän aikakaudeltanne - nerokas, innokas, täysin epävarma. Ehdottomasti epävarma. Yhtenä hetkenä täysin pakkomielteinen jostain projektista, mitä hän työsti - ja todellinen projekti oli itse asiassa teknologiatyökalut tietoisuuden laajentamiseen, keskinäinen yhteys jakamiseen, ihmistietoisuuden laajentaminen. Se oli tavallaan istutettu häneen. Nerokkaita ideoita.
 
Hän oli visionääri, jolla tapahtui älyn ja luovuuden yhteensulautuminen kauan sitten, mutta hän oli täysin epävarma. Aina kyseenalaistamassa. Siitä tuli väsyttävää jonkin ajan päästä. "Teenkö oikeaa asiaa? Menenkö oikeaa tietä? Olisiko minun pitänyt tehdä näin vai noin?" Hän haaskasi paljon energiaa epäillen, murehtien kaiken aikaa.
 
Niin rakkaat ystävät - aa, tässä on vielä yksi, jonka kanssa satuin kävelemään yhtenä päivänä - Johannes Kastaja. Hullu mies. (Naurua) Hän oli mielipuoli! Yksi hyvä esimerkki monipersoonallisuudesta - yhtenä hetkeä huusi saadakseen demonit pois ihmisistä ja työnsi heidän päänsä veden alle. Hän hukutti ennen ihmisiä. Se ei ollut kastamista! Sitä kutsuttiin murhaksi! (Naurua) Myöhemmin sitä muutettiin ja hän kastoi. Se oli kuin: "Ei, hän yrittää tappaa tuon paskiaisen!" (Lisää naurua) Ja seuraavana hetkenä hurskas, kunnioittava ja pyysi Jumalalta anteeksiantoa polvillaan. No, minäkin olisin pyytänyt, jos olisin tehnyt kaikki ne pahat jutut.
 
Hän oli hullu mies. Hänen hiuksensa olivat sotkussa. Hänen partansa - täynnä ruokaa vuosien takaa. Hän ei pessyt itseään. Hän ja Buddha eivät olisi koskaan tulleet toimeen keskenään. (Naurua) Heillä olisi ollut vaikeaa yhdessä.
 
Tuodaanpa tämä asia ytimeen, jotta voimme päästä kysymyksiin ja vastauksiin.
 
Gurudilemma, teidän dilemmanne: kenen kaltainen pyritte olemaan - jonkun heistä? (Yleisö vastaa "ei") Tai kyllä. Tai kyllä. Toisin sanoen, heillä oli inhimillisiä piirteitä, koska he olivat täällä maan päällä ihmisinä. Heillä oli ns. vikoja, mutta ne eivät itse asiassa olleet vikoja, ne olivat vain omituisuuksia. Ja niitä teilläkin. Olette yrittäneet oppia tuntemaan itsenne ja kehittää itseänne, tehdä itsestänne tämän puhtaan ja "pyhempi kuin sinä" -ihmisen. He eivät tehneet sitä. Miksi teidän pitäisi? Heillä oli häiriötekijöitä! Ongelmia! Haasteita!
 
Mikä lopulta sai heistä tulemaan ylösnousseita mestareita? (Yleisön jäsenet sanovat "hyväksyntä", "he päästivät irti") Hyväksyntä, päästää irti. Kaikkien pitäisi saada palkinto. En tiedä, toiko Linda riittävästi. Mutta he päästivät irti.
 
He päästivät irti yrityksestä määritellä itsensä, löytää itsensä, tuntea itsensä, parantaa ja kehittää itseään. He tulivat uupumuspisteeseen - tunteeko kukaan vähän yhteyttä siihen? - ja sanoivat: "Tämä etsintä, tämä epätoivoinen etsintä, on uuvuttavaa. Aion vain antaa periksi. Helvettiin koko tämä henkinen polku ja kaikki sen kirjat ja kurssit ja varusteet ja kaikki muu - helvettiin se kaikki! Olen valmis! Olen valmis!"
 
Tuolla hyväksymisen hetkellä kaikki sitten yhdistyi. Sitten he saivat hyvät naurut, jokainen heistä. Ja sitten sillä ei ollut merkitystä. Sillä ei ollut merkitystä, etteivät he olleet täydellisiä, koska heistä ei koskaan tulisi. Sillä oli merkitystä, että he hyväksyivät. Sillä oli merkitystä, että he rakastivat itseään - karvoineen päivineen. Pienet pankkitilit, ylipaino, typerät pikkunykimiset tai kummalliset asiat mitä tekee, huonotuulisuus, kärsimättömyys, puute … - ei, Cauldre sotki aikatauluni - sen henkiolennon todellisen ymmärtämisen puute, mikä on. Pääset yli tästä kaikesta. Menet hyväksynnän tilaan.
 
Sitä voitaisiin sanoa antautumiseksi, mutta se on antautumista vain sinulle. Se ei ole antautumista kenellekään tai millekään muulle. Se ei ole antautumista ristillä roikkuvalle kaverille - huono juttu, että hänet pantiin sinne. Se on antautumista sinulle.
 
Vedetään siis syvään henkeä tälle.
 
Minkä tahansa luulettekin olevan viallista, epätäydellistä, mitä tahansa luulette asioiksi, joita teidän on työstettävä, unohtakaa se. (Joku sanoo "jaa") Kyllä. Kyllä. (Yleisö hyväksyy ja taputtaa)
 
Ja sitten yhtäkkiä te vain olette. Ette yritä kehittää mitään. Ette yritä löytää itseänne. Nyt vain olette. Siinä ne luovat energiat joista puhuimme tänään, syöksyvät nyt sisään. "Hyvä! Tämä ihminen ei enää yritä selvittää sitä. Hän vain tekee sen."
 
Luovat energiat syöksyvät sisään. Mieli voi hidastaa. Tarve tehdä asioista oikeita tai täydellisiä tai jonkinlaisia vanhojen gurujen harhakuvitteellisia ihanteita lentää ikkunasta ulos. Silloin voitte istua täällä tänään ja sanoa: "Olen mestari. En välitä, mitä sanotaan - olen mestari. Olen mestari."(Yleisö sanoo "olen mestari") Se on näin yksinkertaista. Näin yksinkertaista.
 
Mutta sitten mieli hyppää mukaan - ja se tapahtuu siihen mennessä, kun lähdette parkkipaikalta - ja sanoo: "No, jos olet mestari, niin osaat kävellä myös veden päällä." (Naurua)
 
SART: Helppo nakki.
 
ADAMUS: Helppo nakki. Helppo nakki. Älkää siis jääkö kiinni kaikkiin niihin asioihin, joita mestarit olisivat tehneet, koska ne kaikki ovat vain tarinoita. Mestarit rakastivat lopulta itseään.
 
Niinpä tämän ajanvietteen myötä menemme kysymyksiin. Siis rakas Linda, mikrofoni.
 
LINDA: Muuten, et sattunut kommentoimaan komeaa asua, minkä Cauldre yhdisti tänään sinua varten. Ihan totta, hän teki hyvää työtä.
 
ADAMUS: (pyöritellen silmiään) Minä pitäisin täysin purppuranpunaista - se olisi pitkä viitta ja pitkävartiset saappaat ja elegantti hattu. Hän näyttää bisnesmieheltä. Kyllä.
 
Kysymyksiä ja vastauksia
 
Siis kysymyksiä. Puhukaa kovaa, jotta maailma voi kuulla teidät.
 
CATALINA: Okei. Hei.
 
ADAMUS: Niin.
 
CATALINA: Okei. Adamus … (Hän alkaa itkeä)
 
ADAMUS: Syvään henkeä. Olen aivan tässä kanssasi. Haluat tietää …
 
CATALINA: Niin haluan.
 
ADAMUS: … mitä tapahtui.
 
CATALINA: Mm hmm.
 
ADAMUS: Sansan?
 
CATALINA: Niin. (Viitaten Sansan Shengiin, shaumbra-naiseen joka kuoli odottamatta Kauailla äskettäisessä seksuaalienergioiden jatkokoulussa)
 
ADAMUS: Hyvä. Hyvä. Erinomainen kysymys. No niin, aloitan tämän sanomalla, että olen hyvin pahoillani siitä havaintotavasta, mikä ihmisillä on kuolemasta. Se on helpompi kuin syntymä. Se on vapautus. Se on sellainen vapautumishetki, että se aiheuttaa tämän - mistä olemme puhuneet DreamWalker Death -koulussa - orgasmintyyppisen lähtemisen kehosta ja ollaan takaisin itsessä. Se on hämmästyttävä asia.
 
Ja tiedän ihmisten tulevan hyvin tunteikkaiksi. He surevat kuolemaa, erityisesti silloin kun rakas ystävä, rakastettu, vaimo, opettaja ei ole enää kanssanne. Mutta se on harhaa. Se on ehdottomasti harhaa. Sillä se aiheuttaa Sansanillee vähän surua, jos joku täällä ajattelee, ettei hän ole täällä. Ettekö ajattele hänen olleen kanssanne koko päivän? Ehdottomasti. Ettekö ajattele hänen olevan lähempänä teitä kuin minä?
 
Ja jos voisin olla niin rohkea, herra (puhuen hänen miehelleen), sanoakseni, että hän sanoo: "Richard, milloin aiot lopettaa epäilemisen? Milloin aiot lopettaa epäilemisen? Olen tässä. En ole täällä, mutta aivan tässä. Ja olen jatkossakin tässä, en siksi että säälin sinua, vaan koska minulle on paljon iloa olemisesta kanssasi. Meillä oli sopimus ennen kuin tulimme maan päälle, rakkaus- ja tukisopimus riippumatta matkan varrella tulleista vaikeuksista, sopimus auttaa toisiamme."
 
Hän sanoo, että "Sinä, Richard, teit minulle mahdolliseksi olla henkisellä polullani. Sinä teit minulle mahdolliseksi tulla valaistumiseeni niin, kuin tulin, ja nyt aion olla tässä sinua varten. Aion yllyttää sinua Adamuksen kanssa. Aion rakastaa sinua. Aion muistaa sinut sellaisena, kuka olet, jotta voit saada valaistumisesi. Rakas Richard, tulimme tänne yhdessä valaistumista varten, ei vain minun, ja pikemmin kuin voit tietää, saamme valaistumisemme yhdessä. Jaamme toistemme kanssa sen rakkauden, mitä meillä on itseämme kohtaan. Sen päätimme tehdä. Siinä ei ole mitään väärää. En jättänyt sinua, rakas Richard. En jättänyt sinua. Muutin vain ulkonäköäni."
 
RICHARD: Kiitos.
 
ADAMUS: Hyvä. Kiitos. (Yleisö taputtaa) Aa, on nimittäin mielenkiintoinen käsitys kuolemasta.
 
No niin, joskus on totta, että ne joita rakastatte, menevät tavoittamattomiin, ainakin siihen saakka kunnes teette oman siirtymänne. Mutta meillä on Sansan tässä - monta elämää henkistä omistautumista, etsimistä polulla. Valaistuminen merkitsi hänelle enemmän kuin oikeastaan mikään muu, paitsi perhe. Valaistuminen oli se, mitä varten hän oli täällä, ja kuten juuri sanoin, he olivat jakamassa valaistumisensa yhdessä tällä kertaa.
 
Hänellä oli siis mielenkiintoinen kokemus Kauailla. Katsotaan sen dynamiikkaa tässä. Tuntekaa sitä.
 
Kauaille päivää ennen kokoontumista seksuaalienergioiden jatkokouluun. Se oli täydellistä, koska kaikki nämä energiat olivat tulossa. Kaikki oli siellä. Sansan halusi saada aikaa yksin, hänelle oli lisääntyvässä määrin tärkeää saada aikaa yksin, kuten luultavasti teille kaikille. Hän päätti mennä yhteen maailman kauneimmista paikoista, mikä on Na Pali Coast Kauailla - yksi suosikkini. Se on visuaalisesti kaunis. Se on energeettisesti kiehtova. Se on hoivaava Isiksen energioista ja alkuperäisasukkaista, jotka tekivät paljon saattaakseen tämän saaren eloon. Se on paikka, missä rakas Sansan syntyi ensimmäiseen elämäänsä maan päälle. Niinpä hän meni takaisin tähän paikkaan.
 
Kauniilla hetkellä mikä ylittää sanat, taivas yhtäkkiä ikään kuin avautui hänelle, ehdottoman rauhan tunne, ehdottoman hyväksynnän tunne ja yhtäkkiä siirtymä - siirtymä hänen valaistumiseensa, hämmästyttävä siirtymä pois ihmisen rajoista, pois ajasta, pois paikasta ja pois kehosta.
 
Ja muuten, vasta myöhemmin tapahtui se fyysinen puoli, mitä sanoisitte onnettomuudeksi. Se ei ollut onnettomuus. Se oli lähtö. Se oli siirtymä ja se oli kaunista.
 
Kuten olen puhunut aiemmin yleisesti kuoleman läpikäymisestä, teillä ei ole kipua, koska lähdette ensin. Mieli ja keho jatkavat toimintaa, mutta tietoisuus on lähtenyt. Ei kipua, ei katumusta, ei kaipausta. Ainoa suru on niiden puolesta, jotka surevat täällä.
 
Tästä aiheesta on vaikea puhua, mutta yhtenä päivänä … Kuulen huutamista, hurraamista, kannustusta toisista ulottuvuuksista: "Kerro heille, ettei se ole loppu. Se on uusi alku. Kerro heille, ettei ole taivasta tai helvettiä. Olet sinä itse ja paljon ystäviä. Kerro heille se." He sanovat: "Käske heitä avaamaan silmänsä. Ei kirjaimellisia silmiä, vaan avaamaan aistinsa. Olemme aivan tässä. Emme ole poissa. Olemme aivan tässä, koko ajan."
 
Sansan päätti olla pysymättä fyysisessä kehossa - ja siitä tulee haaste monille teistä, sitten kun pääsette valaistumiseenne. Valaistuminen tapahtuu yksinkertaisimmalla hetkellä. Ei silloin kun suunnittelette sitä. Ei silloin kun edes ajattelette ansainneenne sen. Se vain tapahtuu, koska sallitte sen.
 
Tulette tuossa valaistumisessa hetkeen: "Pysynkö fyysisessä kehossa vai en?" No niin, tiedän, että jos tekisimme kyselyn tässä ja nyt, melkein jokainen teistä sanoisi: "Pysyn fyysisessä kehossa", koska on paljon asioita, joita teidän tarvitsee tehdä, koska riippumatta siitä, mitä sanotte, pelkäätte edelleen kuolemaa, niin kaunis kuin se onkin. Minun täytyy melkein nauraa, kun olen tässä näin lähellä todellisuudessanne. Se on upea, mutta melko kova - hyvin tiheä, hyvin kova, hyvin rajoittunut. Toisella puolella kuvittelet, mitä tahansa haluat, mutta sen on kuin fantasiapuutarha, jos olet päästänyt irti monista ongelmistasi, kuten useimmat teistä ovat. Se on suurenmoinen.
 
Tulette siis tuohon hetkeen valaistumisessa, mikä näyttää kuin ikuisuudelta ajassa - se tapahtuu sekunnissa, mutta näyttää ikuisuudelta. Tulette tuohon hetkeen ja on erittäin vaikeaa sanoa: "Aion pysyä fyysisessä kehossa", koska se on kova ja siihen sattuu ja siinä on kipuja ja särkyjä. Ja voitaisiin sanoa, ettei se ole todellinen. Se on harhaa.
 
Silloin kun palaatte toiselle puolelle, käsitätte niin paljon enemmän todellisesta itsestä. Tulette tuohon hetkeen, jokainen teistä: "Pitäisikö jäädä vai lähteä?" Ei ole oikeaa tai väärää vastausta. Vaikeus on niissä, jotka jätätte taakse - lapset, puoliso ja kyllä, myös lemmikkinne.
 
Mitä siis aiotte tehdä? Vain te voitte vastata tähän kysymykseen. Vain te voitte vastata siihen.
 
Sansan tuli tänne. Olette tukeneet häntä pitkän aikaa hänen matkallaan. Nyt hän tulee tukemaan teitä. Siis kiitos.
 
JOYCE (Sansanin ystävä): Tiedätkö kysymykseni? (Naurua ja Adamus naureskelee)
 
ADAMUS: "John Edwards!" Anna palaa ja kerro kaikille kysymyksesi.
 
JOYCE: Menemme aina ulos yhdessä.
 
ADAMUS: Kyllä.
 
JOYCE: Kuljemme paljon. Niinpä hän kysyi minulta aiemmin: "Haluatko mennä tuolle polulle. Se on upea. Ikään kuin kukaan ihminen ei olisi ollut siellä." Sanoin, että menisin mielelläni, mutta olin jo päättänyt mennä Taiwaniin. En siis voinut mennä. Minusta tuntuu aina, että jos olisin mennyt hänen kanssaan, sitä ei olisi tapahtunut. (Hän alkaa nyyhkyttää)
 
ADAMUS: Ei, ei. Et olisi mennyt hänen kanssaan. Sitä ei vain olisi tapahtunut. Toisin sanoen, ihmismielesi sanoo: "Minun olisi pitänyt …" Tunnet nimittäin syyllisyyttä. Miksi? Miksi? Sinun pitäisi tuntea siunausta, että olit osa hänen kokemustaan. Ja vaikka olisit pakottanut itsesi menemään ja sanotaan, jos sinulla olisi ollut intuitiivinen tunne, että jotain tapahtuu ja olisit laittanut itsesi menemään, jotain olisi tapahtunut etkä olisi voinut mennä viimeiselle osuudelle. Miksi? Koska se oli Sansanin valinta. Sitä hän halusi. Et siis voi ottaa tuota taakkaa itsellesi. Kukaan teistä ei voi jossitella. Tässä oli jotain muuta pelissä ja se oli hänen jumalainen itsensä.
 
Teidän ystävänne, teidän kaikkien rakas ystävä, sinun vaimosi, sai valaistumisensa, sai valaistumisensa - se tapahtui. Hän sai sen, mitä aina halusi, ja on täydellisessä rauhassa sen kanssa. Täydellisessä rauhassa. Ja hän pyytää vain - hän on todellisuudessa olkapäälläni tällä hetkellä - "Ole kiltti ja kerro heille, miten upeaa se on. Kerro heille nyt, että mestarina hän voi tulla takasin energeettisesti koska tahansa." Koska tahansa. Hän ilmestyy lintuna, koirana. Hän ilmestyy tuulen henkäyksenä. Hän voi tulla takaisin koska tahansa, mutta nyt hän on tässä todella tukeakseen teitä. Ei tukemassa niin, että tarvitsisitte jotain, mutta hän seisoo rinnallanne.
 
Olette kumpikin tällä pitkällä valaistumispolulla - uskokaa tai älkää - ja olette olleet täällä häntä varten. Nyt hän aikoo olla tässä teitä varten. Hyvä. Kiitos.
 
Kuolema, vaikea aihe keskustella, paljon tunteita ja paljon tuntemuksia. Tietoisuutenne muuttaa havaintotapaa siitä todella oikeaksi ymmärrykseksi, ettei se ole loppu. Se ei ole kuolema ja helvetti. Se ei ole edes lähtö, jos päättää olla edelleen maisemissa energeettisesti, kuten Sansan.
 
Minun halutaan olevan hyvin selkeä sanoessani teille: "Se on hämmästyttävää. Se on hämmästyttävää." Siis hyvä. Seuraava kysymys. Kaksi vielä. Kyllä. Kolme vielä.
 
CATALINA: Tiedän kaiken tämän.
 
ADAMUS: Kyllä.
 
CATALINA: Ja voin tuntea hänen läsnäolonsa. Tiedän kaiken tämän ja …
 
ADAMUS: Luotatko itseesi, kun tunnet hänen läsnäolonsa?
 
CATALINA: Kyllä, luotan.
 
ADAMUS: Hyvä.
 
CATALINA: Tiedän hänen olevan tässä.
 
ADAMUS: Hyvä. Okei. Mitä hän sanoo tai ajattelee tai tuntee?
 
CATALINA: Juuri nyt tällä hetkellä hän sanoi, että hänellä on kaikki hyvin.
 
ADAMUS: Joo.
 
CATALINA: Joo.
 
ADAMUS: Joo.
 
CATALINA: Ja tiedän tämän kaiken. Mieleni vain täytyy tietää tämä.
 
ADAMUS: Kyllä. Kyllä. Silmäsi haluavat nähdä hänet. Kätesi haluavat koskettaa häntä. Mutta todellisuudessa sydämesi pitäisi tuntea hänet.
 
CATALINA: Kyllä.
 
ADAMUS: Joo.
 
CATALINA: Kysymykseni on, että Sansan ja minä sanoimme joka kerta, kun osallistuimme johonkin työpajaan tai mitä tahansa, kun teimme jotain yhdessä: "Adamus on meidän kanssamme matkan jokaisella askeleella." Luulen, että tämä minun tarvitsee tietää. Mieleni tarvitsee tietää se, missä sinä olit?!
 
ADAMUS: Ai, minun oli peräännyttävä. "Matkan jokaisella askeleella" - unohdin lisätä: "ennen tuota viimeistä askelta." Ja Sansan teki sen yksin. Voi, se olisi ollut minulta töykeää - ja kuka minä olen olemaan töykeä? Minulta olisi ollut töykeää olla paikalla tuolla valaistumishetkellä, koska se on hyvin ylevä, hyvin henkilökohtainen. Siis tosiaankin jokaisella askeleella reitin varrella, jokaisella askeleella matkan varrella, kunnes minun oli yhtäkkiä pysähdyttävä. Kaikkien olentojen jotka tukevat teitä, olisi tarvinnut pysähtyä tuolla hetkellä. Se on uskomattoman kaunista henkilökohtaista aikaanne. Ette haluaisi kenenkään toisen maleksivan paikalla tuolla valaistumishetkellä kaiken transformoituessa.
 
Niinpä seisoin. Odotin. Ja sitten yhtäkkiä hän oli minun kanssani ja hän saattoi todella nähdä minut. Ja tietysti tässä valaistumisessa tavallaan kadotatte … tai ihmisaistit laajentuvat. Hän pystyi todella näkemään minut ja hän sanoi: "Adamus Saint Germain, miten komea sinä olet!" (Paljon naurua) Kummallista mutta totta. Miksi? Kerron teille miksi - ja sanon sen olevan totta - koska hän ei nähnyt ihmistä. Hän näki värejä, kuten sanoisitte niitä. Hän näki ydinolemuksen, rikkauden, yksinkertaisuuden, hengen, rakkauden. Hän näki sen rakkauden, mitä minulla oli häntä kohtaan, ja siksi hän hahmotti sen kauneimmaksi asiaksi, mitä hän oli nähnyt pitkään aikaan. Kyllä. (Naurua) Hyvä.
 
Kyllä, on itse asiassa kaksi hetkeä, jolloin enkeliolennot eivät ole kanssanne. Ne ovat hyvin lähellä, mutta toinen on, silloin kun todella päätätte olla täysivaltainen. Päästätte irti henkioppaista, jotka ovat olleet kanssanne pitkään, ja sitä jotkut teistä sanovat sielun pimeäksi yöksi. Mutta se ei ole yö. Se kestää pari kuukautta. (Naurua) Sitä käytettiin markkinointilauseena. Tiedättehän: "Vain yksi yö ja pääset siitä läpi." Se on pitkä aika.
 
Kaikkien olentojen on astuttava pois. Olette käyneet sen läpi, joten nyt voin sanoa, että olen kanssanne matkan jokaisella askeleella, kunnes koittaa valaistumishetkenne. Siinä kohtaa minä en kunnioituksesta aio olla - tai toiset. Teette siitä hyvin henkilökohtaisen.
 
Tuolla valaistumishetkellä ja taas kerran, Aandrah, sinä ymmärrät, mitä tapahtuu. Tulette siis tähän valaistumishetkeen ja kyse on vain hyväksymisestä. Se on vain sanoa: "Mitä tahansa. Minä olen mitä olen." Yhtäkkiä kaikki aspektit tulevat takaisin. Tämä on hyvin henkilökohtaisen integroitumisen aika. Viuh! Viuh! Huiskis! Huiskis! Ne kaikki lentävät takaisin. Ne ovat hyvin onnellisia, että rakastatte vihdoin itseänne, että ne voivat palata takaisin kotiin. Niitä tulee virtana takaisin. Niinpä menemme tavallaan pois tieltä ja annamme aspektien palata takaisin sisään, jottei meitä imetä niiden mukana. (Naurua Adamuksen vitsille) Teemme sen, jotta se voi olla teidän avioliittonne tai liittonne takaisin itseenne. Siinä ei ole mitään väärää. Ei mitään väärää.
 
Minulta olisi ollut täysin epäkunnioittavaa ja myötätunnotonta estää Sansania. Ensinnäkään en voisi. Hän on vahvempi minua. Mutta en olisi voinut estää häntä. En olisi halunnut estää häntä. Tämä oli hänen valintansa, hänen matkansa. Hänellä on nyt työtä tehtävänä. Upeaa työtä tehtävänä, mutta sen hän valitsi.
 
LINDA: Viimeinen kysymys.
 
ADAMUS: Viimeinen kysymys.
 
HELEN (Sansanin ystävä): Tämä ei ole oikeastaan kysymys, vaan jotain minkä halusin jakaa kanssanne. Pari päivää sitten tein öljymaalauksen Sansanista ja se on ehdottoman kaunis ja ehdottoman rauhallinen. Koska se on öljyä, se ei ole kuiva, joten en tuonut sitä. Mutta myöhemmin jaan kuvan ja sitten annan sen Richardille. Mutta katsoessaan maalausta vain tietää varmasti. Kiitos.
 
ADAMUS: Kyllä. Kiitos. Ja hän pyytää sinua ottamaan digitaalikuvan siitä ja jakamaan toisten kanssa. Kenties myös jollekin nettisivulle - Crimson Circlen. Se haluttaisiin nähdä.
 
HELEN: Joo ja tuo maalaus on vain ehdottoman, ehdottoman kaunis ja myös tavallaan purppuranvärinen, joten tavallaan crimson-värejä. Se oli vain ehdottoman kaunis.
 
ADAMUS: Erinomaista. Ja maalaus on myös tapa … Minulla ei ole aikaa pitkään puheeseen, mutta pidän sen lyhyenä.
 
Vanhat mestarit, mestarit jotka maalasivat Euroopassa satoja ja satoja vuosia sitten, eivät olleet vain maalareita. He olivat energiatyöntekijöitä. He ottivat maaleja, yrttejä ja joskus jauhettuja kristalleja ja yhdistyvät ne ja he osasivat maalta elämän kuvaan.
 
Tuo taito on melkein kadonnut nyt. Hyvin harvat taitelijat osaavat tehdä sen, mutta he osasivat luoda maalauksen, minkä energiat kestivät satoja tai tuhansia vuosia niin, että seisoessasi Mona Lisan tai joidenkin muiden mestarien maalauksien edessä, se teki jotain sinulle. Pystyit melkein mittaamaan siitä tulevaa energiaa.
 
Ja sitten paha puoli, hekin osasivat maalata jonkun sielun - ei todellisuudessa sielua, vaan ydinolemuksen - maalaukseen. Vangita hänet sinne. Se on eräänlaista mustaa magiaa. He voivat maalata muotokuvasi ilkeällä tavalla ja nyt olet tuossa kuvassa ansassa. Mutta emme mene nyt siihen.
 
Sinun maalauksesi sallii Sansanin energian tulla läpi. Hänen inspiraationsa, hänen naurunsa on maalattuna siihen. Hänen seikkailuilonsa on siinä. Hän siis kehottaa jakamaan sen, koska siitä tulevat energiat läpi. Ehdottomasti. Se on hänelle ikään kuin tapa jatkaa olemista ja jakamista kanssanne. Älkää itkekö. Älkää olko surullisia. Älkää myöskään epäilkö. Kyllä.
 
Uskoakseni meillä on vielä yksi kysymys tässä.
 
ALAYA: En ymmärrä.
 
ADAMUS: Niin. Hyvä. Jätetään se vain siihen. (Naurua) Kiitos. Kiitos.
 
ALAYA: Lopultakin en ymmärrä.
 
ADAMUS: Upea tapa summata päivä.
 
ALAYA: En ymmärrä ja se on hyvä paikka olla.
 
ADAMUS: Kyllä. Mitä haluaisit ymmärtää?
 
ALAYA: En tuntenut Sansania, mutta tunnen hänet nyt.
 
ADAMUS: Kyllä! Tosiaan! Tarkoitan, että hän on aivan tässä! Tanssii ympäriinsä. Joo, hän leikkii ihmisten hiuksilla täällä. Joo, joo. Joo. En tiedä, miksi minun on kerrottava tämä, mutta jostain syystä hän on kiinnostunut tänään ihmisten meikistä. Hän haluaa meikata jokaisen. Anna palaa.
 
ALAYA: Hän meni matkalle Kauaille ollakseen seksuaalienergiakoulussa ja hän kutsui ystävänsä matkalle, kävelylle ja hän meni kävelylle. Tiesikö hän viikkoja sitten, että hän tekisi siirtymän?
 
ADAMUS: Ahaa! Hyvä kysymys.
 
ALAYA: Tarkoitan, että haluan tietää itseäni varten, koska tiedänkö pari viikkoa etukäteen? Suunnittelenko …
 
ADAMUS: Haluatko? (Hän epäröi) Ei, et halua. (Adamus naureskelee)
 
ALAYA: Mutta se oli onnettomuus. Se ei ollut mikään pitkäaikainen sairaus.
 
ADAMUS: Ei.
 
ALAYA: Ja se vain tapahtui.
 
ADAMUS: Kyllä. Kyllä ja ei. No niin, se vähän riippuu. Tuletko ihmisperspektiivistä? Ihmismieli sanoo … Jos ihmismieli olisi tietänyt, mitä oli tapahtumassa, sitä ei olisi koskaan tapahtunut. Ihmismieli olisi yrittänyt estää sen.
 
Oli Sansanin henki, todellinen, ydinolemus, joka oikeasti ymmärsi, että … Ilmaistaanpa se näin. Tiesikö hän tietyn päivän, ajankohdan, paikan? Ei, ehdottomasti ei. Tiesikö hän, että tuo kokemus oli tulossa hänen tielleen? Ehdottomasti. Se on sisäinen tieto täällä (sydän), ei tieto täällä (pää). Ja työstämme tämä pari seuraavaa kuukautta ja saatamme ne vähän lähemmäs toisiaan. Mutta oli sisäinen tieto, että oli aika - ei aika lähteä, vaan aika itse asiassa "tulla (joksikin)".
 
Sisäinen tieto, joka on "Tiedäthän, tämä matka …" Yritän pitää tämän yksinkertaisena tässä.
 
Kouluissa puhumme tuosta viivasta/rajasta tässä. Voitko saada tuon viivan tänne mattoon? (Kameramiehelle) Okei, tässä näin. Ja puhumme, että olet tällä viivalla - te kaikki. Seisotte siinä ja ajattelette sitä. Ja kuten teimme Kauailla, menemme itse asiassa yksityiskohtiin siinä, miksi ette ota tuota askelta. Miksi et ota?
 
ALAYA: Haluan olla täällä. Haluan olla tässä fyysisessä kehossa.
 
ADAMUS: Kuka sanoi, ettet voisi olla?
 
ALAYA: Minä.
 
ADAMUS: Ylität siis viivan ja paljon asioita tapahtuu. Se on valaistumisraja. Kyse on hengenvedosta ja valinnasta. Siinä kaikki.
 
Mutta … mutta, rakkaat ystäväni, seisotte kaikki tässä ja odotatte. Odotatte jonkun Sansanin kaltaisen ylittävän, odotatte jonkun hänen kaltaisensa vakuuttavan teille. Se on hämmästyttävää. Se on upeaa. Mutta seisotte tässä: "Aa, valaistuminen. En nimittäin tiedä, mitä toisella puolella on?" Valaistuminen! (Naurua) "Mitä minulle tapahtuu?" Sillä ei ole merkitystä! "Mitä minä teen?" Valaistuneita asioita. Juomme teetä mestareiden kanssa.
 
LINDA: Se on kokonainen koulu. Se on kokonainen koulu!
 
ADAMUS: Niin rakkaat ystävät, ainoa asia millä oli merkitystä Sansanille, on se, että hän teki tuon valinnan: "Sillä ei ole merkitystä. Se on valaistuminen. Sillä ei ole merkitystä, mitä tapahtuu seuraavaksi."
 
Ja jos koskaan murehditte, koska te … Haluan vain viisi. Viisi valaistumaan. Viisi, kymmenen, 100, 1000. Sillä ei ole merkitystä, mutta siksi työskentelemme yhdessä.
 
Olette tässä kynnyksellä ja minä sanon: miksi te ette mene yli?
 
EDITH: Miksi me emme mene?
 
ADAMUS: Teidän on vastattava siihen. Miksi ette mene? Miksi ette mene? Tämä johtaa moniin …
 
EDITH: Luulin meidän menneen.
 
ADAMUS: Niin menitte, mutta te ette ole kokeneet sitä vielä. Se on kummallinen asia. Palatkaa takaisin numeroon kolme tai neljä tänään - aika. Menitte, mutta nyt kyse on sen kokemisesta.
 
Muistakaa siis, että kun makaatte sängyssä yöllä, ensinnäkin Sansan tulisi mielellään puhumaan kanssanne. Kun makaatte siinä miettien tuota askelta: "Mitä tapahtuu?" ja pelko tulee mukaan "No, en ole varma, olenko valmis" - ja kaikki muut asiat - pysähtykää ja vetäkää syvään henkeä ja muistakaa, että kaikki on hyvin koko luomakunnassa. Au revoir.
 
Seuraavaan kokoontumiseemme saakka teidän ylösnousemuksenne ovella. Kiitos.
 
***********
 
Cirmson Circle -aineistoa Tobiaksen, Adamus Saint Germainin ja Kuthumi lal Singhin kera on tarjottu veloituksetta valotyöntekijöille ja shaumbroille ympäri maailmaa elokuusta 1999 saakka.
 
Crimson Circle on maailmanlaajuinen verkosto ihmisenkeleitä, joita kutsutaan nimellä shaumbra ja jotka ovat ensimmäisten joukossa siirtymässä uuteen energiaan. Kun he kokevat ylösnousemuksen iloja ja haasteita, heistä tulee standardeja muille ihmisille näiden matkalla sisäisen Jumalan löytämiseen.
 
Crimson Circle kokoontuu kuukausittain Deneverissä, Coloradon alueella, missä Adamus esittää viimeisintä informaatiota Geoffrey Hoppen kautta. Crimson Circlen kokoontumiset ovat avoimia yleisölle ja kaikki ovat tervetulleita.
 
Jos luet tätä ja tunnet totuuden ja yhteyden tunteen, olet todellakin shaumbra. Olet opettaja ja opastaja yhtä lailla ihmisille ja enkeleille. Salli jumaluuden siementen kukoistaa sisälläsi tällä hetkellä ja kaikkina tulevina aikoina. Et ole koskaan yksin, sillä perhettä on ympäri maailmaa ja enkeleitä sinua ympäröivissä ulottuvuuksissa.
 
Voit vapaasti jakaa tätä tekstiä epäkaupalliselta pohjalta veloituksetta. Ole hyvä ja ota mukaan informaatio kokonaisuudessaan, tämä lopputeksti mukaan luettuna. Kaikki muu käyttö pitää olla Geoffrey Hoppen (Golden, Colorado) kirjallisesti hyväksymää. Katso yhteystiedot sivuilta www.crimsoncircle.com.
 
Tekijänoikeus 2012 Geoffrey Hoppe, Golden, CO 80403.