Löytäminen-sarja, shoud 1
LÖYTÄMINEN 1
Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (Cauldre)
(
www.crimsoncircle.com)
7.9.2013 Crimson Circlen kuukausitapaaminen
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Minä olen mitä olen, Adamus, shaumbran inspiroima St Germainin aspekti.
(Yleisö taputtaa) Kiitos.
Aloitetaanpa uusi sarjamme, Löytäminen-sarja. Vedetään kunnolla syvään
henkeä.
Hyvin usein pyydän teitä vetämään kunnolla syvään henkeä ja päästämään
minut vähän lähemmäs itseänne, tullakseni yhtä lähelle teitä kuin olen
Cauldren, Geoffreyn, kanssa nyt. Ja olen hänen sisällään. Kyllä, aion
pysyä täällä jonkin aikaa. Unohdin kertoa sen hänellä. En lähde heti
pois.
Vetäkää siis kunnolla syvään henkeä ja kutsukaa minut, Adamus, niin
lähelle, että voitte tuntea minun kutittavan sisuksianne - kyllä, kaikkea
sitä - että voitte tuntea minut sydämessänne, että voitte tuntea minut
rinta rinnan kanssanne.
Vetäkää kunnolla syvään henkeä.
Vaaditaan nimittäin rohkeaa ja uskaliasta ihmistä päästämään ketään niin
lähelle, päästämään ketään - mukaan lukien rakkaanne, lapsenne, kuka
tahansa - niin lähelle, koska ympärillä on kerros toisensa jälkeen
suojelevaa ja puolustavaa aineellista ja psyykkistä energiaa. Mutta
silloin kun voitte päästää jonkun niin lähelle, että hän on sisällänne ja
halaa teitä sisältä päin, olette saavuttaneet tuon luottamisen ja
sallimisen kautta tietoisuustason, mikä palvelee teitä hyvin.
Siis rakas shaumbra, vedä kunnolla syvään henkeä.
Silloin kun voit luottaa itseesi niin paljon, että voit päästää minut
ajatuksiisi, mieleesi, se on luottamista itseesi, olemista niin
luottavainen ja tasapainoinen itsessäsi.
Jos voitte päästää minut sisään, voitte päästää toiset sisään. Kun voitte
päästää toiset sisään, huomaatte, etteivät he voi koskaan oikeasti
vahingoittaa teitä, eivät koskaan ottaa mitään pois teiltä. He voivat
luoda paljon harhakuvia. He voivat pelata peliä ja teeskennellä, että he
voivat ottaa jotain teiltä, ja te voitte pelata peliä ja teeskennellä
olevanne uhri, teeskennellä olevanne haavoittuva. Mutta vetäkää kunnolla
syvään henkeä. Jos voitte päästää minut niin lähelle, niin syvälle, niin
intiimisti, olette saavuttaneet tietoisuustason, todellisen
tietoisuustason, itsestänne.
Ja itsestänne puheen ollen, miksi ette vetäisi kunnolla syvään henkeä ja
päästäisi itsenne niin lähelle. Hmm, vähän vaikeampaa, vähän vaikeampaa
päästää itsenne niin lähelle. Puhumme tästä ja monista muista asioista
Löytäminen-sarjassa - sen löytämisestä kuka olette, kyllä.
Kuulostaa helpolta. Se ei ole, se ei ole. Se on yksi pelätyimpiä asioita.
Olemme puhuneet monta kertaa pelosta, Jane - sinä ja minä. Mitä pelkäät
eniten? Itseäsi tietysti - te kaikki, jokainen enkeliolento. On suurinta
vastustusta tai pelkoa, miksi tahansa sitä kutsutaankin, mutta se on
vaikein asia. Teemme sen Löytäminen-sarjassamme.
Menemme viidenteen vuoteemme yhdessä. Olemme saaneet valmiiksi neljä.
Olen yllättynyt, että näin monia on edelleen täällä. Ei, oikeasti olen
tosiaan yllättynyt, koska uskonnossa ja filosofiassa on tiettyä
kiehtovuutta, yrityksessä antaa jokin merkitys elämälle ja kuten olette
luultavasti havainneet, ei ole todellista merkitystä. On tiettyä
viehätystä asioihin, jotka ovat henkisiä, okkultismia, osittain koska
olette tutkineet niitä menneisyydessä, osittain koska okkultismissa,
henkisyydessä on vetovoimaa. Siinä on voimaa, viettelystä.
Jotkut sanovat, että he opiskelevat sitä saadakseen paremman ymmärryksen
asioiden toimintatavasta, mutta ei, he ovat täynnä makyoa, koska te ette
koskaan ymmärrä asioiden toimintatapaa. Niin on suunniteltu, niin on
suunniteltu.
On siis monia, jotka opiskelevat sitä huomion kääntämiseksi pois
jokapäiväisestä elämästään. He voivat pelata enkelipelejä. Sori, mutta ne
ovat vain pelejä. He voivat tehdä vaikutuksen ystäviin ja sukulaisiin
okkultismillaan, outoudellaan. He käyttävät henkisyyttä ja new agea
joskus verhona muuten kummalliselle luonteelleen ja he vain kutsuvat sitä
new ageksi. (Vähän naurahduksia) Hyvin totta, hyvin totta.
Mutta kuten tiedätte varhaisajoista Tobiaksen kanssa ja ajasta jolloin
minä aloin tulla luoksenne 1999, emme ole täällä ollaksemme henkisiä tai
new agea. Se ei toimi. Se ei toimi. Me olemme täällä, te olette täällä
ruumiillistuneen valaistumisenne vuoksi.
Ei ole oikeasti mitään opiskeltavaa. Ei mitään. On paljon löydettävää ja
paljon oivallettavaa. Olette tulleet tänne kuukausi toisensa jälkeen …
kuukausi toisensa jälkeen. (Adamus naureskelee) Olette itse asiassa
ilmentäneet, luoneet tämän aspektin nimeltään Adamus. Itse asiassa
minulle on St Germainina vähän vaikeaa, kun täytyy vaihtaa tuohon
rooliin, joku sanoisi, että vähän epämiellyttävää, vähän mahtailevaa,
vähän provosoivaa. Mutta sitä te luotte - työntöä, särmää, erilaisuutta -
koska vaikka teillä on ollut paljon henkisiä opintoja, paljon menneitä
elämiä uskonnollisissa veljeskunnissa ja olette oivaltaneet sen olevan
mielenkiintoista, niin se ei ole tuonut sitä todellista täyttymystä,
minkä valitsitte.
Niinpä tulitte tässä elämässä tähän ryhmään nimeltään shaumbra, tähän
tilaisuuteen ja sanoitte: "Aion tehdä sen, ruumiillistuneen
valaistumisen. En välitä, mitä se vaatii." Tulitte tänne eräänlaisen
pienen harhakuvan kanssa, että olette täällä auttamassa maailman
pelastamisessa ja kaikkia noita muita asioita, mutta huomaatte, ettei
sitä tarvitse pelastaa. Ja vaikka tarvitsisikin, se ei välttämättä
hyväksy sitä teiltä. Se vastustaa sitä kaikilta.
Tulette siis tänne ruumiillistunutta valaistumista varten. Ja aiotte
oivaltaa sen. Aiotte oivaltaa sen. Minulla ei ole mitään epäilystä siitä.
En olisi täällä, jos ajattelisin sen olevan "ehkä". Se
tapahtuu, kunhan valitsette sen, kunhan sallitte sen. Eikä se ole mitään,
mitä luulitte sen olevan, ei lainkaan. (Vähän naureskelua)
Niinpä annan teille krediittiä ja taputuksia siinä pitäytymisestä.
Rankkaa toisinaan, todella rankkaa, todella rankkaa, koska se repii rikki
kaikki harhakuvat. Se repii rikki identiteetit. Se repii rikki
epätotuudet. Se repii rikki sen, minkä luulitte olevan "sinä",
jotta voisitte löytää aidon "sinun". Hyvin, hyvin harvat
ihmiset ovat koskaan kulkeneet tätä reittiä. Hyvin, hyvin harvat.
Monet ihmiset puhuvat uskonnosta, Jumalasta, oikeamielisyydestä ja
kaikesta muusta, mutta hyvin harvat pysähtyvät katsoakseen tällä tavalla
sisälle ja lähteäkseen sisäiselle matkalle. Se on vaikeaa. Mutta te ette
olisi halunneet mitään muuta.
Siis tervetuloa Löytäminen-sarjaan.
Löytäminen-sarja
Sarjassamme missä on 11 osaa, meillä on joka kuukausi keskustelua,
interaktiivista keskustelua, mitä tiedän teidän rakastavan paljon. Tuskin
maltatte odottaa, että Linda ojentaa teille mikrofonin. Olenko oikeassa?
(Jotkut yleisössä sanovat "kyllä") Meillä on interaktiivisia
keskusteluja, koska teillä on paljon viisautta jaettavana. Joo, teillä on
viisautta jaettavana. Ja joskus on pelottavaa, kun mikrofoni sysätään
eteenne ja minä ja kymmenettuhannet katsomme. Mutta kun kuulette oman
äänenne - ei ainoastaan ulos tulevia sanoja, vaan sävyn, syvyyden ja
hengen äänessänne - alatte saada tuon läpimurtotietoisuuden. Silloin
alatte oivaltaa "minä olen mitä olen". Silloin alatte
yksinkertaistaa sanoja. Silloin lakkaatte kertomasta pitkiä tarinoita.
Silloin kaikki muut voivat tuntea läsnäolon äänessänne.
Meillä on siis keskusteluja. Ne ovat vilkkaita. Ne ovat hulluja. Ne ehkä
saavat teidät pois tolaltanne toisinaan, mutta keskustelu, vuorovaikutus
on hyvä asia, jotta voitte kuulla "sinua".
Tietysti minulla on aina luento-osuuteni, kiehtova luento-osuuteni joka
shoudissa. Mutta koska olemme Löytäminen-sarjassa, meillä on joka
kuukausi jokin kokemus. Joskus se on merabh, joskus erityyppinen kokemus.
Olemme pääsemässä kohtaan, missä meidän ei tarvitse pelkästään puhua
asioista, on aika kokea ne. Valmistautukaa siis joka kuukausi
kokemukseen.
Joissain kokemuksissa ette koe mitään välittömästi. No, koette, mutta
ette ole tietoisia siitä välittömästi. Joskus vie päiviä, tunteja,
viikkoja oivaltaa, mitä oikeastaan tapahtui. Näissä kokemuksissa emme
yritä tehdä mitään. Emme yritä ponnistella sitä. Sallimme sen ja sitten
annamme sen tulla esiin. Ei mielen stressiä. Ei ponnistelua. Vain
sallimista.
Käymme läpi sarjan hyvin erityislaatuisia kokemuksia joka shoudissa ja
kukin niistä työstää tai laajentaa aiempia. Olen myös kertonut
Cauldrelle, että yritän pitää oman osuuteni lyhyenä, vähän lyhyempänä.
Mutta katselen ja valvon energioita ja tunnustelen, mitä tapahtuu, koska
kuten olen kertonut teille monta kertaa aiemmin, olen vain ajanvietettä -
huvittavaa ja hurmaavaa ajanvietettä, mutta ajanvietettä silti - niin
että katsellessanne, kuunnellessanne ja kokiessanne täällä tapahtuu
oikeasti jotain muuta. Istutte turvallisessa paikassa, tunnette
"minä olen" -olemustanne ja sallitte jonkin muutoksen tai
liikkeen tapahtua lempeästi, hiljaa ja ajattelematta sitä.
Mikään ei sotke hyvää energialiikettä, hyvää tietoisuuden laajentumista
enemmän kuin tiensä ajatteleminen siihen. Niinpä minä annan muuta
ajateltavaa ja te sallitte. Onko sovittu? (Yleisö suostuu)
Hyvä. Aloitamme tämän vuorovaikutuksen päivän kysymyksellä - olisitko
valmiina mikrofonin kanssa (Lindalle).
LINDA: Kyllä, herra.
ADAMUS: Voi, älä kutsu minua "herraksi". (Vähän kikatusta)
LINDA: Haluatko nyt, että kysymys kirjoitetaan?
ADAMUS: Ei, yleisön joukkoon, hyvä rouva.
LINDA: Kyllä, herra.
ADAMUS: Ottakaa hetki tunteaksenne tätä - ajattelematta kovin paljon,
vain tuntien sitä - koska tämän päivän kokemus on osittain kuuntelemista,
sen kuuntelemista, mitä on jo olemassa.
Tämän päivän kysymys
Siis kysymykseni teille on - mentaalinen kysymys, mutta tuntekaa vastaus
- onko sinulla asiat paremmin kuin 14 vuotta sitten, kun aloitimme, tai
neljä vuotta sitten, kun minä aloitin kanssanne? Onko sinulla asiat
paremmin?
Vetäkää syvään henkeä ja tuntekaa sitä. Onko teillä asiat paremmin?
Ja rakas Linda, vie mikrofonia, kiitos. Ja Linda, mikä on sinun
vastauksesi? (Naurua, kun hän jähmettyy kesken askeleen) Tästä on saatava
kuva! (Paljon naurua) Hän on keskeytyneessä tietoisuustilassa.
Neljätoista vuotta sitten. Se on ollut matka sinulle, olen varma.
LINDA: Minulla on asiat paremmin, minulla on asiat paremmin.
ADAMUS: Paremmin.
LINDA: Joo.
ADAMUS: Miksi? Miten?
LINDA: Minulla on enemmän henkilökohtaista selkeyttä.
ADAMUS: Hyvä.
LINDA: Olen voimaantuneempi.
ADAMUS: Hyvä.
LINDA: Enkä ole vielä satuttanut ketään lentoyhtiöissä (naurua).
ADAMUS: Iso bravo. (Vähän taputuksia) Hyvä, hyvä.
LINDA: Ja rakastan sitä, mitä teemme.
ADAMUS: Aivan. Onko sinulla asiat paremmin?
LINDA: Kyllä!
ADAMUS: Ei, puhun nyt shaumbroille.
LINDA: Ai, puhut shaumb- … Oi-joi, oi-joi! Et enää minulle! Oletko valmis
osaltani?
ADAMUS: (naureskellen) Mikrofoniaika.
LINDA: Oletko valmis osaltani?
ADAMUS: Kyllä.
LINDA: Okei.
ADAMUS: Edith, hei.
EDITH: Hei, St Germain?
LINDA: Adamus.
EDITH: Oletko Adamus vai St Germain?
ADAMUS: Onko sillä merkitystä? Onko sillä merkitystä?
EDITH: Ei.
ADAMUS: Ja emmekö ole yksi ja sama?
EDITH: Okei.
ADAMUS: Kyllä. Kumman haluaisit mieluummin tänään?
EDITH: En voi vastata siihen.
LINDA: Kyllä voit! Kyllä vai ei. Adamus vai St Germain.
ADAMUS: Se on tavallaan "en tiedä".
LINDA: Se on laiton vastaus.
EDITH: En sanonut, etten tiedä. Sanoin, etten voi vastata siihen.
ADAMUS: Siis Edith, onko sinulla asiat paremmin?
EDITH: Kyllä, siinä mielessä kuin Linda kuvasi. Minulla on enemmän
selkeyttä ja ymmärrystä itsestäni. Tiedän, että minä olen. Hmm …
ADAMUS: Joo. Et kuulosta oikein positiiviselta tässä.
EDITH: No, minulla on yksi ongelma …
ADAMUS: Mitä ajattelet?
EDITH: … eikä se mene pois. En näytä saavan yltäkylläisyyttäni ja olen
melkoisesti köyhempi kuin ennen.
ADAMUS: Oikeasti? Oletko?
EDITH: Kyllä.
ADAMUS: Onko se huono asia?
EDITH: Joo, en pidä siitä.
ADAMUS: Kyllä pidät.
EDITH: En, en pidä.
ADAMUS: Kyllä pidät. Yleisö?
LINDA: Kyllä, sinä pidät siitä!
ADAMUS: Ja miksi sanon niin? Voi, tästä tulee hauska sarja! Voi! Koska
Edith, olet kuullut nämä sanat aiemmin ja voit väittää heikkoutta, voit
väittää uhriutta koko päivän, mutta jos elämässäsi on jotain, mistä et
pidä, niin oikeasti pidät siitä, koska se on siinä. Se on siinä. Se
palvelee sinua jotenkin.
Se on turhauttavaa. Se on vaikeaa. Ajattelet sitä koko ajan. Kulutat
valtavia määriä energiaa ajatellen sitä, miettien, mitä olet tehnyt
väärin, ja se vain pitää sinut yltäkylläisyyskuopassa.
EDITH: Kyllä, olet oikeassa.
ADAMUS: Yltäkylläisyyden puutekuopassa. Tosiasia on, ettei raha oikeasti
merkitse. Et tullut tänne tekemään rahaa, tulit tänne valaistumisen
vuoksi. Eikö niin?
EDITH: Aivan.
ADAMUS: Niinpä sillä ei ole oikeasti merkitystä. Tosiasia on, että kun
päästät siitä irti, vain päästät irti ja lakkaat kamppailemasta sen
kanssa, lakkaat heräämästä keskellä yötä sen vuoksi, oivallat, ettei
rahalla ole merkitystä, ja sitten sitä on. Sitten ihmettelet, miksei sitä
ollut aiemmin, silloin kun todella tarvitsit sitä. Mutta tällä hetkellä
tämä palvelee sinua jotenkin ja se sinun on löydettävä, joo. Ja kurtistat
kulmiasi ja sinulla on tuo epäilevä ilme kasvoillasi. Siihen saakka
kunnes omistat sen tosiasian, että saat siitä jotain, se on edelleen
siinä. Se on edelleen siinä.
EDITH: Voi, toivon, että kiirehtisin löytämään sen.
ADAMUS: Okei, anna palaa! (Vähän naurua) Eikä tämä ole psykoanalyysiä.
Emme halua mennä siihen. Emme halua mennä varhaislapsuuden traumoihin tai
mihinkään sellaiseen. Mutta miksi se palvelee sinua? Haluatko minun
kertovan sinulle?
EDITH: Kyllä, kiitos.
ADAMUS: Okei. Se pitää sinut fokusoituna. Ajattelet sitä. Ajattelet, että
se pitää sinut polvillaan ja fokusoituneena, jotta et harhaudu kaikista
maallisista jutuista. Ja olet sanonut uudestaan ja uudestaan itsellesi,
ettet koskaan jää kiinni kaikkiin maallisiin iloihin, etkä sinä jää. Nyt
sinun on tehtävä tietoinen liike ja sanottava: "En jää siihen
kiinni. Minulla voi olla maallisia iloja valaistumisessa, koska ne
kulkevat käsi kädessä." Niitä on kaikilla teillä. Niitä on.
EDITH: Okei, kiitos.
ADAMUS: Kyllä, enkä voi … Haluaisin antaa sinulle suurta
yltäkylläisyyttä. En voi. En voi. Ja vaikka voisinkin, en antaisi, koska
suurempi lahja on, kun annat sen itse itsellesi.
EDITH: Ymmärrän.
ADAMUS: Kyllä.
EDITH: Kiitos.
ADAMUS: Siis silloin kun tuo yltäkylläisyysasia tulee esiin, rakkaani,
älä keskity siihen. Älä keskity siihen, koska yltäkylläisyyden puutteesta
on tullut suurempi häiriötekijä kuin itse yltäkylläisyydestä. Hyvä.
EDITH: Totta.
ADAMUS: Onko sinulla asiat siis paremmin vai ei?
EDITH: Kyllä.
ADAMUS: Onko se iso kyllä vai pieni kyllä?
EDITH: Siltä väliltä kyllä. (Naurua)
ADAMUS: Okei, hyvä. Muutama vielä, asiat paremmin vai ei?
GARRET: Kyllä.
ADAMUS: Hyvä. Millä tavalla?
GARRET: Sillä ilmiselvällä tavalla, mikä on mainittu. Tunnen enemmän
rauhaa.
ADAMUS: Kyllä.
GARRET: Ja se on todellinen lahja.
ADAMUS: Joo, kyllä.
GARRET: Joo.
ADAMUS: Paljon enemmän vai vähän enemmän?
GARRET: Paljon enemmän rauhaa, paljon enemmän rauhaa.
ADAMUS: Kyllä. Ja luulen sinun tietävän, meidän tietävän, että yksi
haastavimmista asioista - jos ei haittaa, että olen vähän
henkilökohtainen … koska olen joka tapauksessa. (Vähän naureskelua) Yksi
asioista joka oli …
GARRET: Jos haittaisi, olisiko sillä merkitystä?
ADAMUS: … haastavimpia sinulle - kuten hyvin monille - oli oppia olemaan
itsesi kanssa. Olemaan vain itsesi kanssa. Ja sinulla on ollut tuo
tilaisuus ja olet ruumiillistanut sen, olet integroinut sen ja nyt opetat
sitä.
GARRET: Joo, ja luultavasti yksi merkitsevimmistä asioista on, että
silloin kun epäilyksiä tulee, ei ole mitään.
ADAMUS: Joo.
GARRET: Epäilyksiä tulee aina, mutta haluanko niiden palvelevan minua vai
onko se vain epäilys?
ADAMUS: Ehdottomasti. Hyvä, kiitos.
Nyt verrattuna 14 vuoden tai neljän vuoden päähän, jompikumpi.
IWONA: Minulla on asiat paljon paremmin.
ADAMUS: Hyvä. Millä tavalla?
IWONA: Rakastan elämää.
ADAMUS: Kyllä.
IWONA: Ja opin juuri äskettäin sallimaan, että elämä rakastaa minua. (Hän
kikattaa)
ADAMUS: Ahaa, miten se tapahtui? Kävelitkö yhtenä päivänä kauppaan ja
näit pikkulaatikon, minkä voisit ostaa ja saada elämän rakastamaan
sinua?
IWONA: Se vain tapahtui.
ADAMUS: Joo, se vain tapahtui.
IWONA: Vain tapahtui.
ADAMUS: Joo.
IWONA: Se on kokemus.
ADAMUS: Ahaa!
IWONA: Löytämistä.
ADAMUS: Kyllä. Miten se tapahtui? Miten koit sen?
IWONA: Avauduin sallimaan ja vastaanottamaan.
ADAMUS: Hyvä.
IWONA: Se oli haasteeni.
ADAMUS: Hyvä. Miltä tuntuu, kun elämä rakastaa sinua?
IWONA: Erin- … Upealta. (Hän kikattaa)
ADAMUS: Joo, ei vastustusta.
IWONA: Ei vastustusta.
ADAMUS: Hyvä.
IWONA: Kyllä!
ADAMUS: Kiitos. Kuka tahansa … Bonnie.
LINDA: Ai jaa, mennään.
ADAMUS: Bonnie.
BONNIE: Hei.
ADAMUS: Ja ole vilpitön ja suora - tai ole Bonnie ja suora.
BONNIE: (kikattaen) Voi ei!
ADAMUS: Tai voit olla vilpitön.
BONNIE: No, tietysti minulla on asiat paremmin! Tietysti.
ADAMUS: Kyllä. Millä tavalla?
BONNIE: No, ymmärrän nyt paljon paremmin, mitä tapahtuu, kuin silloin
kauan, kauan sitten, kun aloitimme tämän.
ADAMUS: Kyllä. Kävit läpi haasteita ja vaikeuksia, kuten monet teistä
ovat käyneet, ja joku luulisi sinun sanovan: "Ei, tämä on todella
rankkaa. Elämästä tulee vaikeampaa ja vaikeampaa." Mutta sinä sanot:
"Ei?" Toisin sanoen sanot: "Kyllä."
BONNIE: Kyse ei ole tavarasta, luulisin.
ADAMUS: Joo.
BONNIE: Ja olen tietenkin menettänyt kaiken, aivan kuten monet
ihmiset.
ADAMUS: Joo. Eikö se ole ollut kuitenkin hauskaa?
BONNIE: (kikattaen) Joo! Se oli vain todella hauskaa!
ADAMUS: Koska olet edelleen täällä! Olet elossa! Puhut mikrofoniin:
"Olen olemassa!" Tavara ei ole kovin tärkeää.
BONNIE: Ei se ole. Olo tuntuu paljon kevyemmältä ilman kaikkea tuota
tavaraa.
ADAMUS: Joo, joo. Kyllä, hyvä.
BONNIE: Mm hmm.
ADAMUS: Ja olen iloinen, että hymyilet edelleen.
BONNIE: Kiitos, että kysyit.
ADAMUS: Kyllä, ja vielä yksi. (Linda ojentaa mikin Janelle) Syvään
henkeä.
JANE: Kyllä. Vaikka matka on ollut hetkittäin vaikea, sanoisin, että
tietoisuuteni on paljon suurempi nyt kuin 14 vuotta sitten, ja olen siitä
kiitollinen.
ADAMUS: Ja miksi matka on ollut vaikea? Mikä erityisesti?
JANE: No, kuten Bonnie juuri sanoi, kaiken menettäminen - kehon,
tavaran.
ADAMUS: Kyllä.
JANE: Tarkoitan, että vain rakasta aviomiestäni en ole menettänyt.
ADAMUS: Kyllä. (Adamus naureskelee) Mutta hassu asia on, että puhutte
kaiken menettämisestä. En näe ketään teistä kerjäämässä
kadunkulmassa.
JANE: Olimme lähellä sitä.
ADAMUS: Mielessänne.
JANE: Kyllä.
ADAMUS: Mielessänne itse asiassa ja kenties havainnossanne siitä, miten
paljon oli pankkitilillänne. Mutta useimmat teistä ajavat edelleen
kivalla autolla, useimmilla teistä on edelleen elämän perusasiat, joten
tässä on paljon vain havaintoja. Paljon havaintoja joita on aiheuttanut
pelko, ajatukset siitä, miten syvällä, miten kaukana pohja on. Sitten
oivaltaen, ettei sillä ole oikeasti merkitystä. Sillä ei ole oikeasti
merkitystä. Kyllä.
Vaikea käydä läpi.
JANE: Kyllä.
ADAMUS: Ja fyysistä ja taloudellista vaikeampaa on henkinen. Henkinen
repiminen on vielä vaikeampaa.
JANE: Mm hmm.
ADAMUS: Joo, hyvä. Mutta ajattelet asioiden olevan paremmin, sanot
asioiden olevan paremmin?
JANE: Niin. Tunnen olevani yhdistyneempi itseeni kuin koskaan ennen.
ADAMUS: Hyvä.
JANE: Intuitioni, tietämiseni on voimakkaampaa kuin koskaan.
ADAMUS: Kyllä.
JANE: Ja alan luottaa siihen.
ADAMUS: Itsearvostus?
JANE: Se on ollut tulossa. (He naureskelevat) Olen tietoinen siitä.
ADAMUS: Ai, on sitten vähän itsearvostusta! (Adamus naureskelee)
JANE: Kyllä, sitä edelleen on! Kyllä.
ADAMUS: Hyvä.
JANE: Voin nähdä sen.
ADAMUS: Hyvä.
JANE: Mutta se on okei.
ADAMUS: Joo, se on okei.
JANE: Joo.
ADAMUS: Antaisitko mikrofonin Marcille?
LINDA: Voi ei.
ADAMUS: Viimeistä kommenttiamme varten.
MARC: (huokaisten syvään) Okei, no, voin jokseenkin olla samaa mieltä
siitä, mitä hän sanoi.
ADAMUS: Fiksu veto. (Naurua)
MARC: Aivan, tiedäthän avioliittoni. Se ei ole ehdottomasti sitä, mitä
luulin sen olevan.
ADAMUS: Ehdottomasti.
MARC: Ei ehdottomasti ole.
ADAMUS: Ehdottomasti.
MARC: Se on hyvin erilaista.
ADAMUS: Miten opettaisit sitä muille, koska tulet opettamaan? Miten
selittäisit? Kuvittele nyt seisovasi, istuvasi luokan edessä, missä on
tusina tai kenties 20 oppilasta, ja yrität selittää heille. He ovat
kaikki pyörryksissä ja innostuneita, koska he ovat juuri löytäneet
metafysiikan ja henkisyyden ja he ovat tästä huumaantuneita, ikään kuin
olisivat ensimmäiset, jotka ovat koskaan löytäneet sen. Ja he ovat hyvin
innostuneita ja sanovat: "Teen mitä tahansa!! (Naurua) Teen, mitä
ikinä se vaatii." Ja he kuplivat ja heillä roikkuu enkelijuttuja
autonikkunassa ja he näyttävät sinulle kristallejaan.
MARC: Ja minä pudistelen päätäni.
ADAMUS: Ja istut vain siinä kun kapteeni Kirk*, kuin "oh-hoh".
Miten aiot kertoa heille: "Se ei ole sitä, mitä luulette",
romuttamatta heidän toiveitaan ja harhakuviaan?
*Viitataan aiemmin näytettyyn videoon.
MARC: Varokaa, mitä pyydätte. (Naurua ja Adamus naureskelee)
ADAMUS: Tai voisit sanoa: "Muuten, saatte todella sen, mitä
pyydätte!"
MARC: Saatte, muttei teillä ole aavistustakaan siitä, mitä pyydätte. Siis
…
ADAMUS: Se on hyvä pointti.
MARC: Eikä se näytä yhtään sellaiselta, mitä luulette sen olevan.
ADAMUS: Ja he sanovat sinulle: "Mestari Marc, mitä se sitten on?
Anna meille vastauksia. Olet opiskellut tätä. Olet opiskellut suuren
Adamuksen alaisuudessa. (Naurua) Yksi harvoista, joilla on koskaan ollut
tuo ainutlaatuinen tilaisuus. Voi pojat, miten toivommekaan, että
olisimme olleet paikalla, silloin kun hän oli maisemissa." He
sanovat: "Mitä mestari Adamus sanoi? Yksinkertaista se. Mikä oli
hänen viestinsä?"
MARC: Minulla ei ole aavistustakaan, mitä hän sanoi. (Naurua)
ADAMUS: Se on muuten upea vastaus. Sillä ei ole merkitystä, mitä hän
sanoi.
MARC: Aivan.
ADAMUS: Ehdottomasti.
MARC: Ja matka on yksilöllinen. Ei siis ole mitään reseptiä, miltä se
näyttää.
ADAMUS: Joo. "Mutta, mutta", he sanovat, "anna meille
muutama vinkki. Mitä sinä teit? Tarkoitan, katso nyt itseäsi. Katso
autoja. Katso vaimoasi. Tarkoitan, että pärjäsit upeasti. Katso kaikkea,
mitä sinulla on. Miten … Ja sinulla on tuo aura ympärilläsi ja tuoksut
suklaapipareilta. (Naurua) Ja olet elossa! Ja olet elossa! Kerro meille,
miten teit sen?!"
MARC: En tiedä. (Yleisö vastaa "oooo") Hmm …
ADAMUS: Ja sitten naurat ja sanot: "Minä vain pelleilin!"
MARC: Juuri niin.
ADAMUS: Joo.
MARC: Ei vaiskaan, oikeasti tein sen hengenveto kerrallaan. Todella.
ADAMUS: Hengenveto kerrallaan. Pidän tuosta vastauksesta. Sen pitäisi
mennä viisauskirjaan. Ehdottomasti. Hengenveto kerrallaan ja vielä yksi
asia. Mitä muuta kertoisit heille? He ovat tuntien jälkeen kokoontuneet -
Cauldre sanoo "kahvibaariisi", valaistuneeseen kahvilaasi.
Velotat 20, 30 dollaria kupilta, koska voit.
MARC: Vähintään, joo! (Vähän kikatusta)
ADAMUS: Koska voit, joo. Ja sanot heille "hengenveto
kerrallaan" ja sen jälkeen he sanovat (uikuttavalla äänellä):
"Olen niin väsynyt hengittämiseen! En kestä sitä enää! Hengitän ja
hengitän ja hengitän eikä mitään tapahdu! Katso nyt minua!"
(Naurua)
LINDA: Se ei ollut viehättävää!
ADAMUS: Kerro minulle. Näen sitä koko ajan, kuten myös Aandrah.
"Olen sairaan väsynyt hengittämiseen. Mitä muuta?"
MARC: Salli.
ADAMUS: Ai, miten se tehdään?
MARC: Vain teet sen. Sallit. Päästät vain irti.
ADAMUS: Vedä syvään henkeä.
MARC: Vedä syvään henkeä, siinä sitä taas ollaan. (Naurua)
ADAMUS: Ja osta toinen kuppi taikakahviani! (Lisää naurua)
MARC: Juuri niin.
ADAMUS: Kyllä, se on siunattu. Kyllä, Adamus siunasi kahvipavut ennen
lähtöään. Se toimii, olemme ansainneet miljoonia.
MARC: Hyvää mainosta, kiitos.
ADAMUS: Joo, joo. Okei, hyvä. Kiitos, kiitos.
Siis shaumbra, onko asiat paremmin? Typerä kysymys. Sillä ei ole oikeasti
merkitystä.
Eikä ole mitään tapaa todella verrata sitä. Voitte yrittää ja pidän toki
vastauksista. Teistä on tulossa paljon parempia, shaumbra. Sillä ei ole
oikeasti merkitystä. Ja millä tasolla verrattuna? No, ihmistasolla monet
teistä sanoisivat luultavasti "ei". Omistatte ehkä vähemmän.
Teillä ei ole työpaikkaa enää, suhdetta, säännöllistä seksiä, hyvää
ruokaa tai mitään muuta - ehkä ei. Mutta, mutta … (Adamus naureskelee)
Mutta tiedän, että te ette tulleet tänne tavoittelemaan noita asioita.
Itse asiassa oikea vastaus on, Edith, että melkein torjuit nuo asiat,
melkein työnsit ne pois. Ja katso, mitä tapahtui - ne menivät pois.
Tiedän, että tulitte tänne tätä ruumiillistunutta valaistumista,
ylösnousemusta varten - miten sitä halutaankin kutsua - ja tavallaan …
(Joku haukottelee) Joo, haukottele! Sandra, hakisitko hänelle vähän
kahvia, jalkahieronnan ja kaksi sähköjohtoa. (Vähän naureskelua)
Tulitte tänne ruumiillistunutta valaistumista varten ja riippuen siitä,
miten tarkastelitte sitä, joko epätoivoisesti sanoen: "Jos tämä ei
toimi …" (Joku sanoo "lähden menemään täältä", Adamus
naureskelee). "No, jos tämä ei toimi, kyllä, lähden menemään täältä.
Jos se ei ole tämä elämä, ei ole mitään. Ei ole mitään. Se on siis kaikki
tai ei mitään." Laitoitte kaikki panokset pöytään - kaikki, tupla
tai ei mitään - ja sanoitte: "Tässä se on." Vähän hullua,
mutta sellaisia te olette.
No niin, oikea totuus on, että tiedätte jo. Tiedätte jo, mutta nyt koette
sen. Tiedätte vastaukset, nyt kyse on kokemisesta.
Tulitte tähän elämään sanoen: "Sen on oltava tämä", ja kuten
sanoin, sitä voidaan pitää vähän epätoivoisena tai hyvin uskaliaana ja
rohkeana, hyvä hämmästyttävänä, kun murtaudutaan ulos hyvin monista
asioista - mieli, menneisyys, massatietoisuus - ja kestetään silti.
Ollaan edelleen täällä. Ollaan edelleen olemassa. Hämmästyttävää.
Vedetään kunnolla syvään henkeä tälle Löytäminen-sarjassamme.
Minun ja muiden perspektiivistä Crimson Councilissa, kyse ei ole
kovinkaan paljon siitä, onko teillä asiat paremmin. Kyse on siitä, mitä
tietoisuudellenne on tapahtunut, ja tämän voimme nähdä valonanne,
laajentuneena olemuksenanne, koska voimme nähdä kirjaimellisesti ne
matkat, joita teette unitilassa. Oletteko erilaisia kuin 14 vuotta
sitten? Valtavasti, valtavasti.
Haluaisin tehdä DreamWalkin - kirjoittaisitko tämän aivoihisi (Lindalle)
- ja teemme sen yhdessä, voimme tehdä sen suorana tai nauhoituksena.
Minun on tarkistettava asia Lindalta ja Geoffreyltä, mutta DreamWalkin 14
vuoden taakse. Yritämme palata takaisin ja näette, millaista on yrittää
palata. Ja luulen, että näette tämän DreamWalkin avulla, ettei se ole,
mitä luulitte sen olevan, ja se on, kuin yrittäisitte sulloutua takaisin
äitinne kohtuun. Se on vaikeaa. On vaikeaa palata takaisin.
Ja vaikka mieli muistaa tiettyjä ihania asioita menneisyydestä sekä
tiettyjä kamalia asioita, tosiasia on, että jos yrittäisitte viedä
tietoisuutenne sinne takaisin, ette oikeasti voi tehdä sitä. Niinpä
kokeilemme sitä DreamWalkissa.
Mistä aiomme puhua Löytäminen-sarjassa? Mitä löydätte
Löytäminen-sarjassa? Ja taas kerran sanon, että meille on luentoja,
keskusteluja ja sitten kokemuksia.
JOANNE: (hän haukottelee taas) Olen pahoillani.
ADAMUS: Haluaisiko kupin kahvia nyt vai myöhemmin?!
JOANNE: Olen vain niin rentoutunut!
ADAMUS: Ei, tule tänne makaamaan matolla. (Vähän kikatusta) Se on puhdas.
Tämä on perhe. Emme välitä. (Adamus naureskelee) Cauldre sättii minua
siitä, että olen niin inspiroiva puhuja! (Lisää naureskelua)
Löytöjä tässä sarjassa
Mitä opitte Löytäminen-sarjassa? Minkä asian löydätte ensimmäisenä?
(Tauko)
- Sinä
Tämä on helppo. Itsenne! Joo, joo, itsenne. Ensimmäinen asia.
Se näyttää ilmiselvältä ja te ikään kuin sanotte: "Joo, joo, joo.
Emmekö oppineet tämän jo vuosia sitten?" No, kuulitte siitä vuosia
sitten, mutta ette oppineet sitä. Ette ole ruumiillistaneet sitä,
syleilleet sitä tai kokeneet sitä.
Numero yksi, "sinun" löytäminen. Sinun.
No niin, tosiasia on, että on kyse sitten ihmisolennoista tai
enkeliolennoista, jokainen olento kääntää huomionsa pois itsestä. Se
kääntää. En tiedä miksi. Siitä on paljon teorioita. Ihmiset
"ulkoistavat", myös enkelit ulkoistavat. Luulisin sen olevan
osa "minä olen" -olemuksen löytämistä, kysymystä "kuka
minä olen", mutta hyvin harvat näkevät itseään. Miksi? Se on
vaikeaa. Teillä on paljon huonoja muistoja menneisyydestä. On asioita,
joista ette pidä itsessänne, enkä puhu vain ihmisitsestä. Puhun
sieluitsestä, henki-itsestä. Se on hyvin vaikeaa, hyvin … Teette mitä
tahansa kääntääksenne huomion pois. Menette ulos taistelemaan ja sotimaan
mieluummin, kuin katsotte sisäänne. Mutta tässä Löytäminen-sarjassa
teemme sen. Teemme juuri sen.
Teemme sen sellaisesta perspektiivistä, minkä mainitsin viime sarjassa ja
mikä on luullakseni leijunut useimpien pään päällä. Teemme sen
täydellisen anteeksiantamisen perspektiivistä.
Minun ja joidenkin muiden olentojen, jotka työskentelevät kanssanne, on
vaikeaa saada teidät oivaltamaan, ettei menneisyytenne ole lainkaan sitä,
millainen muistatte sen olevan. Mutta uskotte sen olevan. Luulette sen
olevan ja toimitte sen mukaisesti. Niinpä työstämme koko tätä käsitystä
ja katsomme itseä anteeksiannon, myötätunnon silmin ja löydämme, ettei
menneisyys ole, mitä ajattelette sen olleen. Ja tiedän teidän istuvan nyt
ajatellen: "No, joo, mutta muistan, että se oli …" Se ei ollut
sellaista. Ja tässä sarjassa löydämme "sinut",
kallisarvoisimman ja kauneimman asian mitä on.
Mutta se on suurin haaste teille kaikille, koska häiritsette
energeettisesti, psyykkisesti itseänne, minua, Cauldrea, kaikkia
muita.
Miksi on niin vaikea katsoa itseään, olla itsessänne? Niin on kaikilla
olennoilla, ei vain ihmisillä.
- Jumala
Numero kaksi Löytäminen-sarjassa: löydämme Jumalan. Hmm. Se on tavallaan
mukavaa. Jumala.
LINDA: Jumala?
ADAMUS: J-u-m-a-l-a. (Pari kikatusta) Tänä vuonna koemme erityisesti
Jumalan, jos sallitte sen, ja uskon teidän sallivan. Melko suuri …
EDITH: Me olemme Jumala.
ADAMUS: … suuri lupaus. Ahaa! Mutta koetko Jumalan, Edith? Vai
ajatteletko Jumalaa? Kuuletko sanat: "Olen myös Jumala" vai
tunnetko sen intiiminä, syvänä ja rakastavana kokemuksena?
Mm, hyvä kysymys. Kuulostaa kivalta sanoa: "Olen myös Jumala",
mutta se on hyvin älyllistä. Miten moni teistä on todella kokenut
sen?
On paljon käsityksiä Jumalasta. En välttämättä pidä sanasta
"Jumala", mutta käytän sitä tässä, koska se on yleinen termi.
Jumalasta on monia käsityksiä ja suoraan sanottuna ne jotka opettavat
Jumalasta, tietävät vähiten siitä. Ehdottomasti. Ne jotka ovat
fanaatikkoja, ekstremistejä, oikeamielisiä, tietävät vähiten Jumalasta.
He opettavat jostain kirjasta. He opettavat mielestään, säännöistään,
rajoituksistaan ja tarpeestaan kärsiä sisäisesti.
Miksi toiset ihmiset sallivat heidän opettaa Jumalasta? En tiedä, paitsi
että kenties useimmilla ihmisillä on tämä vääristynyt näkemys.
Käsitys Jumalasta on tässä maailmassa kenties yksi … Se on yksi kolmesta
asiasta, mitkä ovat eniten epätasapainossa tietoisuudessa. Käsitys, että
Jumala on jossain muualla, käsitys Jumalasta isänä, käsitys Jumalasta
jolla on jotain sääntöjä tai joka välittää hittoakaan, mitä te teette.
Käsitys Jumalasta on ihmisen keksimä. Ne jotka ovat saarnastuoleissa, ne
jotka vaativat nostamaan aseet, eivät ole kokeneet Jumalaa.
Jumalaa ei voi opiskella. Jumalaa ei voi rakentaa. Jumalan voi vain
kokea. Ja silloin kun koet, se on syvä ja intiimi kokemus, kokemus mistä
et luultavasti halua edes puhua. Se on niin kaunis, niin
henkilökohtainen, että olisi melkein vääristelyä puhua siitä toisten
kanssa.
Tämän vuoksi entisaikaan ei ollut Jumala-sanaa tai -nimeä, koska muutamat
tiesivät, että se oli jotain niin henkilökohtaista, ettei siitä voi
puhua.
Löytäminen-sarjassa saatte kokemuksen sisäisestä Jumalasta ja "minä
olen" -olemuksesta menemällä lävitsenne, katsomalla sisäisesti
itseänne. Se on melko vaikea tehtävä, mutten sanoisi näitä sanoja,
ellette te, rakkaat ystäväni, olisi valmiita siihen - valmiita kehossa,
valmiita mielessä.
Joskus kun mennään ytimeen, mennään Jumalaan, joskus kun sitä
tavoitellaan tasapainottomilla ja epätoivoisilla tavoilla - joskus
huumeiden, joskus intensiivisten rituaalien avulla - se voi olla täysin
tasapainotonta. Siitä voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Jotkut teistä
jotka ovat käyttäneet huumeita, käsittävät, että jos muu osanne ei ole
valmis tai tasapainossa saamaan tuon kokemuksen, se voi repiä teidät
rikki. Se voi saada epätasapainoon henkisesti. Se voi tuhota kehon.
Jokainen teistä on valmis kokemaan sen hyvin luonnollisella ja
henkilökohtaisella tavalla.
- Ei uskomuksia
Löytäminen-sarjassamme havaitsette myös, ettei ole uskomuksia.
Kirjoittaisitko "ei uskomuksia" (Lindalle). Ei ole uskomuksia.
Uskotte olevan uskomuksia, mutta ei ole. Luultavasti tästä toteamuksesta
väitellään ja keskustellaan paljon, mutta on minun väitteeni, ettei
oikeasti ole uskomuksia. On raskasta ohjelmointia. Raskasta ohjelmointia,
ja otatte tietyn osan siitä omaksenne ja sanotte sitä uskomuksiksenne,
mutta ei oikeasti ole uskomuksia. Ei todellakaan ole.
Ihmiset asuvat uskomuksissaan. He sanovat: "Uskon tähän. Uskon
tuohon". Minä väitän, että se kaikki on vain massiivista
ohjelmointia. Ohjelmointia minkä olette sallineet, ohjelmointia mitä on
tapahtunut yhtä kauan, kuin ihmisiä on ollut maisemissa, ja jopa ennen
sitä. Ohjelmointia mistä on tullut intensiivisempää ja syvempää kuin
koskaan ennen.
Jos tunnette tyypillistä kadulla kulkevaa ihmistä, tunnette vain hänen
energiaansa, on myriadeja kaoottisia energiamalleja ja -linjoja, jotka on
aiheuttanut suuri ohjelmointi. Ohjelmointia mikä ei ole johdonmukaista,
mikä ei seuraa mitään kivaa polkua - sitä on kaikkialla.
Ihmisellä voi olla samaan aikaan uskomus, että hän rakastaa itseään ja
vihaa itseään, että maailma on hyvä ja maailma on paha, että vesi on
kylmää ja lämmitä, kaikkia näitä asioita. Ja nämä - mitä he kutsuvat
uskomuksiksi ja minä ohjelmoinniksi - ovat epäjohdonmukaisia ja ne
johtavat ihmisen lopulta täydelliseen romahdukseen, jos hän uskoo
uskomuksiinsa. Henkiseen romahdukseen, jos hän uskoo uskomuksiinsa.
Siis opimme ja havaitsemme, ettei ole uskomuksia, että kaikki on
ohjelmointia. Ja opimme, miten päästetään irti tuosta ohjelmoinnista,
Linda, miten päästetään siitä irti vastaan taistelemisen sijasta, miten
ymmärretään, ettei se ole teidän, sen sijaan että otetaan itselle
syyllisyys ja kärsimys, ja ajatellaan, että loitte sen ja olette huono
ihminen ja kaikkea tuota. Menemme uskomusten tuolle puolen.
Voitteko kuvitella hetken ilman uskomuksia olemista? En usko. (Adamus
naureskelee)
Kuvitelkaa hetken vapautta ilman mitään uskomuksia. Jotkut ihmiset
sanoisivat: "Mutta mitä teen sitten? Kuka olen? Mitä minä …
Uskomukseni ovat olleet osa identiteettiäni." Ja itse asiassa ne
satuttavat teitä enemmän kuin auttavat.
Luotte uusia uskomuksia vanhan ohjelmoinnin perusteella yrittääksenne
ratkaista asioita tai helpottaa asioita elämässänne, mutta
todellisuudessa piilotatte ne, lakaisette ne maton alle. Niinpä yritämme
saada uskomukset kiinni tänä vuonna. Päästämme irti uskomuksista ja
pääsemme paljaaseen "sinuun" - ilman uskomuksia.
- Ei valtaa/voimaa
Tänä vuonna löydämme myös jotain, mistä Tobias puhui monta vuotta sitten,
mutta sitä ei ole todellisuudessa koettu syvästi: ei ole valtaa. Ei ole
valtaa eikä sen tarvetta. Tämä maailma ja suuri osa muista maailmoista
toimivat uskoen valtaan/voimaan. Ihmiset etsivät sitä. Ihmiset yrittävät
saada sitä. Ihmiset yrittävät varastaa sitä muilta. Valta on myös … Joo
(Lindalle), "ei valtaa/voimaa" tai "vallattomuus". Ei
ole vallan tarvetta. Mutta katsokaa uutisianne. Katsokaa toisia ihmisiä.
Pelataan valtapeliä.
Valta on myös osa koko tätä energiaongelmaa, mitä ei kohtaa ainoastaan
tämä maailma valtaan uskomisen vuoksi, vaan myös muut tämän universumin
osat.
Valta saa ihmisen tuntemaan itsensä voimakkaaksi ja arvokkaaksi ja hän
tuntee, että hänellä on identiteetti, hänellä on tarkoitus. Niinpä hän
yrittää saada valtaa. Sen saa parhaiten toiselta ihmiseltä, johtaen
jonkun toisen uskomaan, että hän on parempi. Se on psyykkistä valtaa ja
häneltä otetaan energiaa ja mennään tasolle, missä varastetaan asioita
häneltä.
Useimmat ihmiset saavat valtaa seksin avulla. He luulevat sen olevan
nautinnollista, mutta todellisuudessa se on valtapeliä. Oikeasti. Siksi
seksikokemus ei ole useimmille ihmisille sitä, mitä se voisi olla. Siksi
uskomaton teollisuusala perustuu nyt pillereihin, jotka saavat miesten
erektion kestämään neljä kuukautta tai mitä se sattuukin olemaan.
(Naurua) Neljä päivää, en minä tiedä. (Lisää naurua) Minulla ei ole sitä
ongelmaa. En ole fyysisessä kehossa. (Lisää naureskelua)
Ihmiset ja muut olennot - kyse ei ole vain ihmisistä, on myös monia
muukalaisia - ovat jatkuvasti valtapelissä ja varastavat valtaa muilta.
Näette sitä maan päällä koko ajan, koko ajan - poliitikot, bisnesihmiset,
armeija. Joka kerta kun näette sotilaallisen leimahduksen, joku vain
tarvitsee vähän valtaa. Se on täysin totta.
Tätä valtapeliä käydään siis kaikkialla. Tosiasia on, että te ette
tarvitse valtaa. Tosiasia on, että te ette oikeasti tarvitse energiaa
ollaksenne olemassa. Voitte olla olemassa ilman energiaa. Mutta tosiasia
on, että suuri määrä energiaa on palvelemassa teitä.
Valta/voima on vääristymä tai energiamanipulointia. Opimme olemaan
voimattomia - miten ollaan ottamatta voimaa/energiaa itseensä, mitä hyvin
monet teistä edelleen tekevät, ja käyttämättä voimaa tai menemättä
vallankäyttöön toisten ihmisten kanssa. Kyllä, tämä on osa
Seksuaalienergiakoulua, sen laajennusta. Siis tänä vuonna - ei
valtaa/voimaa eikä sen tarvetta. Ei sen tarvetta.
Voisitteko kuvitella, ettei ole tarvetta minkäänlaiseen valtaan -
taloudelliseen valtaan, taloudelliseen puutteeseen, terveydelliseen
voimaan, biologiseen voimaan, minkäänlaiseen valtaan toisista
ihmisistä.
Hyvin monet teistä leikkivät menneissä kokemuksissa, menneissä elämissä
psyykkisillä energioilla toisten kanssa, mikä on … joo, kaikkea sitä.
Opitte käyttämään energioitanne, taitojanne ja psyykkisiä kykyjänne
toisiin ja monet teistä kärsivät edelleen sen vuoksi, koska silloin kun
kiroatte jonkun, todellisuudessa kiroatte itsenne. Tämä on noituuden
ongelma. Siksi en ole sen suuri ihailija, koska kiroatte myös itsenne.
Menitte koko tähän valtajuttuun alun perin suojellaksenne itseänne tai
puolustaaksenne perhettänne tai mitä tahansa, mutta menitte siihen ja
siitä kierteestä on vaikea murtautua ulos. Valtakierteestä on vaikea
murtautua ulos, mutta tulette havaitsemaan, miten se tehdään
helposti.
- Tiedostaminen
Seuraavaa kohtaa Löytäminen-listalla kutsumme
"tiedostamiseksi", mutta kyse on oikeastaan siitä, miten
kuuntelette itseänne. Tiedätte kaiken, mitä voi tietää. Ette vain tiedä
sitä vielä. (Vähän naureskelua) Tiedätte, mikä on oikein, mutta kuljette
sanoen: "En tiedä." Teeskentelette, ettette tiedä, mikä on
oikein teille. En puhu "oikeudesta" tuomitsemismielessä, vaan
siitä, mikä on sopivaa teille.
Niinpä kuljette päättämättömänä ja sitten energia lakkaa liikkumasta.
Sitten turhaudutte ja joku käyttää valtaa teihin ja yhtäkkiä olette
energia-ansassa. Menemme itsenne kuuntelemiseen.
No niin, sen tekeminen on vaikeaa ja laitan tämän luettelossa viimeiseksi
tai melkein viimeiseksi, koska teidän on tultava ensin tähän (luettelon
ensimmäinen kohta "sinä") kyetäksenne kuuntelemaan itseänne.
Tiedätte jo, mikä on oikein, mutta olette jääneet kiinni tänne (pää)
epäillen ja ajatellen, että te ette tiedä. Siksi on kamalaa, kun sanotte:
"En tiedä", koska te todellakin tiedätte.
Käymme läpi löytämiskokemuksia sen löytämiseksi, minkä tiedätte olevan
oikein - ja jotkut niistä tuntuvat teistä eriskummallisilta tänä vuonna.
Tiedätte jo ja annatte toisten ihmisten vaikuttaa itseenne.
"Kumoatte" itsenne. Siirrymme pois siltä vaihteelta. Tiedätte
jo, mikä on oikein.
Valaistumista ei voi opiskella. Valaistumista ei voi oppia keneltäkään
toiselta. Valaistuminen ei ole kurssi. Valaistuminen on sallimista.
Voitaisiin sanoa, että valaistuminen on luottamista. Valaistuminen on
kokemista. Niinpä löytämisessämme teemme juuri sen.
Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä löytämiseen.
Summaan tämän kaiken sanomalla, että tänä vuonna menemme kokemiseen.
Menemme kokemiseen. Kokeminen - no, tiedätte, mikä kokemus on. Kokeminen
on kokemus.
Menette veneellä hyvin myrskyisille vesille, myrsky on kaikkialla
ympärillänne ja mietitte, uppoaako vene. Se on osa kokemusta. Se on tuo
adrenaliini, mistä luullakseni tiedätte, "Mitä tapahtuu veneelle?
Mitä tapahtuu minulle?" Se on vain kokemus. Te olette edelleen
olemassa. Sen tiedän.
Vedetäänpä syvään henkeä ja saadaan kokemus, kyllä.
Tietoisuus
Ensimmäinen kokemus mistä puhumme, on tietoisuustila.
Tietoisuustila.
Tietoisuus on tiedostamista. Se ei ole ajattelemista. Periaatteessa on
erittäin pieni yhteys, päällekkäisyys ajattelun ja tietoisuuden välillä.
Ette voi ajatella tietänne tietoisuuteen. Ette voi. Olette yrittäneet.
Ajattelette: "Minä olen mitä olen" - olankohautus - mutta
voitte kokea sen ja voitte tiedostaa sen.
Tietoisuus on viisautta. Tietoisuus on syvää viisautta. Tietoisuus on
ahaa-elämys, minkä saatte. Olette sallineet nyt itsellenne paljon
kokemuksia, mikä valmistaa teidät uusiin tietoisuustiloihin, mutta on
tämä mielen ongelma - ajattelette sitä. Mietitte ja murehditte sitä.
Niinpä sitä pidätellään. Se vain odottaa.
Tietoisuus on melkein jotain sellaista, että saadessanne kokemuksen
siitä, ette voi selittää sitä. Kuten sanoin Jumalasta, ette melkein halua
tehdä sitä. Ette halua saastuttaa sitä sanoilla tai ajatuksilla tai saada
toisia hyökkäämään kimppuunne sen vuoksi.
Tietoisuustilan pitäisi olla joustava, kuitenkin useimmilla se on
erittäin jäykkä, erittäin lineaarinen. Toisin sanoen, heidän täytyy saada
tapahtumia peräjälkeen tietoisuustasojen saavuttamiseksi.
Ei voi saada, ja nämä ovat rohkeita sanoja, mutta ette voi laajentaa
tietoisuuttanne - sanotaan sitä tietoisuuden avaamiseksi - ajattelun
avulla. Ette voi. Ette vain voi. Voitte lisätä ajatteluanne vähän, mutta
ette voi lisätä tietoisuuttanne.
Useimmat ihmiset ajattelevat valaistumista tai tietoisuutta, ja sitten se
tavallaan etenee. Se on hauskaa ensin, mutta sitten se kiertää kehää ja
jää jumiin ja sitten se saa kehonne jumiin, mielenne jumiin ja siitä voi
tulla hyvin masentavaa.
Useimmat ihmiset ajattelevat hyvin lineaarista tietoisuutta. Toisin
sanoen, teette yhden asian kerrallaan, yhden tietoisuustason, kun
todellisuudessa tietoisuus on monitasoista, moniulotteista. Teillä voi
olla monia tietoisuustasoja samanaikaisesti. Monia tiloja.
No niin, mieli ei pidä siitä lainkaan. Mieli sanoo: "En pysty
selvittämään sitä." Se on hyvä asia. Ette voi selvittää Jumalaa,
valaistumista, itseänne, elämää tai mitään muuta. Ette haluakaan. On kyse
sen kokemisesta.
Silloin kun sallitte itsenne kokea ja laajentua, tietoisuus tiivistää
luonnostaan tuon viisauden ja tuo sen sieluitseeen, riisuttuna kaikista
faktoista ja yksityiskohdista ja siitä, mitä piditte traumoina, ja
kaikesta muusta. Tiivistää sen. Hengittää sisään tuota viisautta. Löytää,
että se mitä sanotte, on iloa tietoisuuden avautumisessa.
Ette hanki tietoisuutta. Ette mene hakemaan lisää tietoisuutta.
Laajennutte tai tulette tietoiseksi siitä tietoisuudesta, mitä teillä jo
on. Silloin kun tietoisuus yhdistyy kokemukseen, kun laitatte nuo kaksi
tekijää yhteen - esimerkiksi elämisen kokemus riippumatta siitä, miten
vaikeaa tai upeaa sen on; sillä ei ole todellisuudessa merkitystä,
yhdistätte tuon kokemuksen muokkaamattomaan tietoisuuteen, tuotte ne
yhteen - teillä on jotain melkein sanoinkuvaamatonta.
Tietoisuus on kuin tyhjä malja, tyhjä astia. Se on, se on olemassa ja nyt
se haluaa täyttyä kokemuksesta, todellisuudesta, itsensä
aistikokemuksesta. Tietoisuus tuntee silloin tietoisuuden tai yhdistyy
tietoisuuteen paljon syvemmin ja paljon syvällisemmin.
Sinä, Marc, kerrot luoksesi tuleville oppilaille: "Siinä on kyse
tietoisuudesta. Siinä on kyse tietoisuudesta - rakastaen kokea itsensä,
rakastaen loistoa, viisautta, "minä olen" -olemusta."
Tietoisuus ei itse asiassa välitä lainkaan, oliko kokemus hyvä, ovatko
asianne paremmin kuin 14 vuotta sitten. Se välittää vain kokemuksesta. Se
välittää vain kokemuksesta, rakastaa vain kokemusta. Siinä kaikki. Se ei
tuomitse. Sillä ei ole uskomuksia.
Tietoisuuteen sukeltaminen
Vedetäänpä syvään henkeä, ja jos saisimme valot vähän himmeämmäksi ja
John, haluamme vähän kivaa tietoisuusmusiikkia. Enkä kutsu tätä
merabhiksi. Se vain on. Se on menemistä tietoisuustilaan.
No niin, mielenkiintoista tässä on, että kun himmennämme valoja ja
laitamme soimaan vähän kevyttä musiikkia*, te ette voi ajatella sitä,
mutta voitte tuntea sen ja kokea sen. Niinpä kutsun teitä tekemään vain
tämän. Ette voi pakottaa sitä. Ette voi.
*Kappale levyltä "Liquid Mind"
Se ei ole tavoite. Siinä ei ole kyse oikein tai väärin tekemisestä. Sitä
ei voi tehdä väärin.
Tietoisuustila on se, missä tietoisuutenne on tällä hetkellä.
Osa tietoisuuttanne on tässä huoneessa tai missä satuttekin kuuntelemaan.
Osa tietoisuuttanne on kehossa. Olette aina tietoinen tuosta fyysisestä
kehosta. Osa tietoisuuttanne sipsuttelee huomiseen ja seuraavaan päivään
- millainen tulevaisuus on.
Osa sitä on siinä, mitä tapahtui eilen, viime vuonna, viime elämässä. Se
kaikki on hyvin lineaarista. Tietoisuus on ollut keskittyneenä
uskomuksiinne, havaintoihinne, pelkoihinne ja haluihinne. Mutta on jo
paljon enemmän tietoisuutta, tiedostamista. Voitte vetää syvään henkeä ja
sallia sen laajentua.
(Tauko)
Hassu asia on, ettei mitään tapahdu. Aah, tai ainakaan mitään, minkä
mieli voi ymmärtää oitis.
Kun vedät syvään henkeä ja sallit tietoisuustilan avautua ja laajentua,
sinussa on osa, mieli, mikä sanoo: "Joo, mutta minulla ei ole mitään
aistimusta. Mitään ei tapahdu." Mutta kuitenkin tapahtuu, koska
sallit, koska olet valinnut sen, koska hitto, se on sinun tietoisuutesi
ja voit tehdä sillä, mitä haluat. Se on.
Se avaa sinua, tekee tietoisuudestasi joustavamman, jottei se ole
keskittynyt ainoastaan ihmistodellisuuteen, jottei se tule vain mielen
suodatinten kautta.
Vedä syvään henkeä … avoimeen tietoisuustilaan.
(Tauko)
Shoudimme alussa tänään pyysin teitä kutsumaan minut sisään, sinuun,
kehoosi - joo, suoraan fyysiseen kehoosi - ja mieleesi. Useimmat teistä
olivat riittävän avoimia, luottavaisia ja rohkeita tehdäkseen sen.
Nyt olemme tässä taas avoimena ja luottavaisena vetämään syvään henkeä ja
sallimaan tietoisuuden avautua. Mieli sanoo: "No, mitä minun pitäisi
tehdä?" Ei mitään, ei mitään.
Osa sinua etsii reaktiota. Sellaista ei tarvitse olla.
Pelkästään sallimalla, tavallaan avaamalla valonsäteen. Säde on voinut
olla hyvin kapea ja valaissut vain pienen alueen. Nyt voit vetää syvään
henkeä, avata tuon säteen, avata tietoisuuden.
Muuten, tietoisuus ei ole ajattelua. Ajattelussa, mielen toiminnassa ei
ole melkein yhtään tietoisuutta ja siinä kohtaa monet teistä ovat tällä
valaistumispolulla kiinnittäneet huomion muualla - liikaa ajattelua.
Ajattelu sallii tuntea, että olet kontrollissa, teet jotain - ajattelet.
Aito tietoisuus on ilman ajattelua. Vaaditaan hyvin rohkeaa ja luottavaa
ihmistä menemään ajattelun tuolle puolen.
Monet ihmiset pysähtyvät tässä kohtaa ja sanovat: "Mutta minun on
tiedettävä, mitä tapahtuu. Minun on tiedettävä, mitä on tekeillä. Minun
on pystyttävä ajattelemaan sitä, selvittämään se." He sanovat:
"Mitä tapahtuu, jos menetän kontrollin, jos minusta tulee järjetön
(menen pois mielestäni)?"
Siihen juuri olemme menossa. Menemme joka tapauksessa valta- ja
kontrollikäsitteiden tuolle puolen.
Vedetään syvään henkeä.
Tietoisuudessa ei ole ajattelua.
(Tauko)
Tietoisuudessa ei ole kieltä.
(Tauko)
Tietoisuudessa ei ole ehdottomasti matematiikkaa. Ei lainkaan.
(Tauko)
Eikä kehystä.
(Tauko)
Se on jotain, minkä voit sallia itsesi kokea.
Jos mielesi jaarittelee nyt, käske sen vain tukkia turpansa.
(Tauko)
Sallit itsesi tulla uuteen tietoisuustilaan, mikä ei vaadi energiaa, ei
vaadi ajattelua.
Tietoisuus on tiedostamista … avoimutta.
Ja voi kyllä, yksikertaisuutta - tietoisuudessa on paljon
yksinkertaisuutta. Mieli on monimutkainen, tietoisuus on yksinkertainen.
Ja tässä tietoisuuden, joustavuuden, avoimen tietoisuuden tilassa voit
alkaa taas tuntea, aistia.
(Tauko)
Tietoisuus voi olla hyvin avoin, virtaava … laajentuva.
Vedä vain syvään henkeä ja salli se.
(Tauko)
Tänä vuonna löytämisessämme löydät, miten olet tietoisuusolento.
Sinun ei tarvitse ajatella, et voi ajatella, tietäsi siihen. Sallit
itsesi olla hereillä, tietoinen ja sinun tarvitsee ajatella hyvin vähän.
Mielen on vaikea kuvitella sitä, mutta tarvitsee ajatella hyvin
vähän.
Vedä kunnolla syvään henkeä …
(Tauko)
Kukaan muu ei kontrolloi, manipuloi tai omista tietoisuutta, sinun
tietoisuuttasi. Ei edes Jumala, eivät arkkienkelit tai kukaan. Tietoisuus
on sitä, että "olen olemassa, olen olemassa!" Ja sitten se
laajenee suurempaan tiedostamiseen, suurempiin kokemuksiin.
(Tauko)
Marc, yhtenä päivänä kerrot oppilaillesi, että pieni tietoisuus tuo
pieniä kokemuksia, pienet kokemukset tuovat pienen tietoisuuden. Toisin
sanoen, rajoitat itseäsi, rajoitat kokemuksiasi ja rajoitat myös
tiedostamistasi. Rajoitat tiedostamistasi ja rajoitat kokemuksiasi.
Vedät syvään henkeä ja puhtaasti ja avoimesti luottaen sallit suuret
kokemukset ja saat suuren tietoisuuden, sallit suuren tietoisuuden ja
saat suuria kokemuksia.
Kokeminen on vain tapa riemuita "minä olen" -olemuksessa - minä
olen olemassa.
Löytämisessämme oivallat, ettei sinulla tarvitse enää koskaan olla
kokemusta oppituntina. Ei edes puhuta noilla termeillä - kokemukset
oppitunteina. Ei ole mitään tarvetta oppitunteihin. Ei mitään tarvetta.
Sanot: "Mitä Henki yrittää sanoa minulle? Miksi tämä tapahtui? Mitä
Henki yrittää kertoa minulle?" Henki yrittää sanoa sinulle vain:
"Hei. Olen iloinen, että elät. Mitä aiot tehdä?" Silloin vedät
syvään henkeä ja sanot: "Hitto, aion avata
tietoisuuttani."
No niin, pyydän Johnia sammuttamaan hautajaismusiikin (vähän kikatusta),
jotta voimme vain olla hiljaisuudessa, hiljaisuudessa tietoisuuden
kera.
Vetäkää kunnolla syvään henkeä, älkääkä ajatelko.
(Tauko)
Nouskaa tuon ajattelutarpeen yläpuolelle ja sukeltakaa vain avoimeen
tietoisuuteen.
(Tauko)
Ja pyydän teitä kokemaan tätä, tässä kuussa ennen seuraavaa shoudiamme -
sukeltamista tietoisuuteen ajattelematta - ajattelematta, ilman tarvetta
tarkoitukseen. Sukeltakaa tietoisuuteen, mikä sallii kokemisen, missä ei
ole kyse oppitunnista. Sukeltakaa tietoisuuteen ilman rakenteita,
kehyksiä, suodattimia, epäröintiä tai mitään.
Teillä on luultavasti joitain hetkiä, jolloin tunnette olevanne täysin
sekaisin. Se on vain kokemus. Mutta luottakaa itseenne, ettei se vaikuta
autonne ajamiseen tai mihinkään muuhun.
Kun avaatte tietoisuutenne ja teette tietoisuudestanne joustavamman,
mieli tuntuu hämmentyneeltä - enemmän. Se tuntuu
"huonovointiselta". Osa kokemusta on sallia se. Vain sallia
se.
Siis tämän kuukauden kokemuksena - istutte sitten kotona tietokoneen
ääressä tai menette kävelylle - sukeltakaa vain tietoisuuteen
ajattelematta, ilman rakennetta, ilman suodattimia.
Laitetaan valot takaisin päälle. Vedetään kunnolla syvään henkeä, kun
aloitamme Löytäminen-sarjamme. Kunnolla syvään henkeä. Aah! Tietoisuus.
Voi, se on upea asia.
Tietoisuus on … Kun alatte leikkiä enemmän sillä, opitte, että voitte
keskittää sen, fokusoida lasermaisesti, mihin tahansa haluatte. Teillä
voi olla monia lasermaisia fokuksia samanaikaisesti. Voitte vain avata ne
yhdessä suuressa tietoisuudessa. Voitte kätkeä ne. Voitte tehdä niistä
hyvin, hyvin pieniä. Voitte tehdä niillä, mitä haluatte.
Tietoisuus ei ole peli, mitä pelataan toisten kanssa. Tämä on teille,
itsellenne. Älkää menkö ulos ovesta ja alkako "ampua"
(laserilla) toisia tietoisuudellanne. Silloin teitä aletaan
"ampua" takaisin.
Huomaatte, että tietoisuus on muokattavaa. Tietoisuuden kanssa voidaan
leikkiä ja työskennellä. Se on teidän. Tarkoitan, että se on ytimenne,
mutta olette olleet jäykkä sen kanssa. Teidät on ohjelmoitu olemaan hyvin
jäykkä sen kanssa. Teillä on ollut se uskomusjärjestelmä, että lisäätte
tietoisuutta vähitellen. Ei lainkaan, ei lainkaan. Voitte saada niin
paljon tietoisuutta, kuin haluatte.
Se aiheuttaa mielenkiintoisia konflikteja mielen ja joidenkin ajatusten
kanssa ja siksi sanon, että uskomukset menevät ovesta ulos tietoisuuden
myötä. Suoraan ulos ovesta.
Vedetään kunnolla syvään henkeä. Seuraavaan kokoontumiseemme saakka, kyse
on joustavasta tietoisuustilasta.
Ja mitkä ovat nuo sanat, jotka rakastan kuulla?
YLEISÖ: Kaikki on hyvin koko luomakunnassa.
ADAMUS: Ja niin se on.
Kiitos. Olette aikaisin valmiita tänään. Kiitos, kiitos. (Yleisö
taputtaa)