Vapaus-sarja, shoud 5
SIELUN UNELMA
 
Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (Cauldre) (www.crimsoncircle.com)
2.2.2013 Crimson Circlen kuukausitapaaminen
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
 
Huom.: Voit katsoa tilaisuuden valokuvia pdf-tiedostosta.
 
Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.
 
Tervetuloa kokoontumiseen. Tervetuloa valaistumisen korkea-arvoiseen hoviin. (Vähän naureskelua) (Suom. huom. sanat "korkea-arvoinen hovi" merkitsee myös "korkeinta oikeutta") Aa, kaikki teistä täällä, useimmat kuuntelijoista, ovat olleet kuninkaallisissa hoveissa menneisyydessä. Tässä olemme valaistumisen hovissa, joka on täynnä kuninkaita ja kuningattaria, herttuoita ja herttuattaria. Täynnä valistumisen ja vapauden prinsessoja ja prinssejä.
 
Käytän tätä sanaa vähän pilaillen, koska olette kaikki olleet hoveissa aiemmin, mutta olen hyvin vakavissani. Tämä on hyvin erityislaatuinen kokoontuminen, kun joka kuukausi pääsemme yhteen, kuninkaallisten kokoontuminen, niiden jotka näyttävät valaistumisen muotia ja trendejä, niiden jotka opastavat valaistumistietoisuutta tässä uudessa aikakaudessa. Tämä Valaistumisen kuninkaallinen hovi Vapauden valtakunnassa. Hmm? Aah!! Kyllä. (Yleisö on samaa mieltä) Siis tervetuloa. Teidän korkeutenne (Adamus naureskelee, kun hän puhuttelee Lindaa)
 
Unelmat
 
Viime kokoontumisessa puhuimme unelmista. Sanoin, että jos teillä on unelma, visio tai pyrkimys, tuokaa se tänne tai päästäkää siitä irti. Hmm. Kova pala. Kova pala, koska oli tavallaan lämmintä ja "pörröistä" pitää muiden ulottuvuuksien unelmia. Tavallaan pitää niitä siellä, missä niihin ei kohdistunut kaikkia tämän todellisuuden vastoinkäymisiä, kaikkia traumoja ja draamoja. Kehotin siis tuomaan ne tänne tai hankkiutumaan niistä eroon.
 
On suurta energian haaskausta pitää niitä jossain tuolla. Suurta pettymystä myös tavallaan ja se loi jakautumista sisällenne, koska teillä oli arkitodellisuus ja sitten teillä oli unenomainen haavemaailma. On aika saattaa ne yhteen.
 
Jos aiotte pitää visioita, unelmia, pyrkimyksiä, sydämen toiveita, niin hitto soikkoon, tuokaa ne tänne tai päästäkää niistä irti. Oikeasti. Se on valtavaa energian haaskausta. Se luo aspektin, kun teillä on kaksi eri … Voi, ihanaa. Joo, kahvi kermalla, kiitos. Aah, kyllä.
 
LINDA: Mielelläni.
 
ADAMUS: Kyllä, ei sokeria.
 
LINDA: Ai, ei makeutta sinulle? Ooo.
 
ADAMUS: Olen riittävän makea sellaisenaan.
 
LINDA: Ooo.
 
ADAMUS: Mutta pidä kiirettä, pidä kiirettä, Linda. Tarvitsemme mikrofonia kiertämään aivan hetken kuluttua. Nopeammin, nopeammin. (Naurua) Oi, hän on niin tottunut siihen. Hän elää Cauldren kanssa. (Adamus ja yleisö naureskelevat)
 
Unelmat, upea asia, mutta se on velvollisuutenanne - teidän täytyy alkaa tuoda niitä sisään. Käsitättekö, miten monia ihmisunelmia on tuolla jossain muualla? Se aiheuttaa paljon liikenneruuhkaa toisissa ulottuvuuksissa. Niin monia unelmia, niin monia … (Linda tuo kahvin) Kiitos.
 
LINDA: Onko tämä liian kuuma sinulle?
 
ADAMUS: Mikään ei ole liian kuuma minulle. (Naurua) Viittaatko sinuun vai kahviin, rakkaani? (Lisää naurua, Adamus naureskelee)
 
Missä olimmekaan? Unelmat, unelmat.
 
Käsitättekö sen valtavan ruuhkan tuolla jossain? Käsitättekö … (Hän siirtää puhujakorokkeen näyttämölle) Kiitos, olisin voinut tehdä sen itse. (Adamus naureskelee)
 
Käsitättekö, miten moni lapsi menee sänkyyn tänä iltana kera unelman paremmasta elämästä, paremmasta koulutuksesta, paremmasta ruuasta, paremmista vanhemmista, paremmasta kaikesta? Käsitättekö, miten moni vanha ihminen menee sänkyyn tänä iltana uneksien, että hänellä olisi ollut parempi elämä, että hän olisi tehnyt enemmän asioita? Ja käsitättekö yhden yleisimmän asian vanhemmilla ihmisillä, kun he tietävät alkavansa tehdä siirtymää? He sanovat itselleen - minun on saatava tässä sopiva asento - he sanovat itselleen: "Toivon, etten olisi ollut …" Mitä, Jane? "Toivon, etten olisi ollut elämässäni niin …" Mitä?
 
JANE: Ai, huolissani.
 
ADAMUS: Huolissani! Luulit päässeesi pälkähästä! (Naurua) Hyppäsimme vain kuukauden yli, jotta voisit huolestua enemmän, että tulen kysymään sinulta siitä. (Adamus ja yleisö naureskelevat) Tämän he sanovat. He sanovat: "Toivon, etten olisi ollut niin paljon huolissani." Siis ole kiltti, ei käydä tuota keskustelua 72 vuoden kuluttua, kun olet valmis lähtemään. Näetkö, otin jo huolen pois tässä. "Oho! Seitsemänkymmentäkaksi vuotta", hän sanoo. "Minun ei tarvitse olla huolissani mistään". Ei.
 
He sanovat. He makaavat sängyssä ja sanovat: "Toivon, etten olisi viettänyt niin suurta osaa elämästäni huolestuen asioista, ollen asioiden rajoittama, kuunnellen, mitä toiset …" Se on yksi yleisimmistä asioista, mitä he ajattelevat juuri ennen kuolemaansa. Hmm, hmm.
 
Siis monet ihmiset menevät sänkyyn tänä iltana ja haaveilevat. He haaveilevat paremmasta elämästä, paremmasta itsensä ymmärtämisestä, paremmista suhteista toisten kanssa. He haaveilevat asioista, joita he todella rakastaisivat tehdä - on se sitten jokin luomus, projekti, toisten auttaminen - mutta he haaveilevat siitä ja sitten aamulla herätessään he palaavat taas rutiineihinsa, takaisin vanhaan tapaansa tehdä asioita.
 
Teidän kaltaistenne, hyvin erityislaatuisen kuninkaallisen olentoryhmän, on aika tehdä silta siihen. Tuomme nuo unelmat sisään ja siitä puhuimme viime kuussa. Tuoda sisään vain unelmat, jotka todella oikeasti, todella oikeasti haluatte ilmentää. Päästäkää irti muista. Tuokaa sisään vain ne unelmat, jotka uskallatte, uskallatte … Voi, on hyvä nähdä sinut taas täällä, rakkaani. (Hän puhuu Edithille ja suutelee häntä kädelle, yleisö taputtaa)
 
EDITH: Kiitos.
 
ADAMUS: Näytät jumalaiselta. Jumalaiselta. Olet jumalainen.
 
Siis yksi asia minkä teette tänä kuninkaallisena hovina … Pidän siitä. Pidin hoveista hyvin pitkän aikaa. Niissä on tietysti joitain kummallisia piirteitä, mutta niissä oli sellaista … aah, sellaista hilpeyttä, sellaista hauskanpitoa, sellaista suunnan asettamista. Niin, ja sinäkin olit yksi. (Lindalle, hän tirskuu ja Adamus naureskelee) Ja hän nauraa.
 
Siis kyse on niiden unelmien tuomisesta sisään, jotka todella haluatte ilmentää, ja olemisesta riittävän rohkea ja uskalias vaatimaan niitä, ilmentämään ne, tekemään niistä todellisia.
 
No niin, se voi kuulostaa kivalta, mutta se on vähän pelottavaa. Kuten puhuimme viime kuussa, joskus on helpompaa pitää unelmat jossain muualla. Silloin teidän ei tarvitse koskaan pettyä niihin. Silloin teidän ei koskaan tarvitse altistaa unelmaanne tämän todellisuuden kovuudelle. Silloin voitte aina uneksia siitä eikä teidän tarvitse oikeasti kohdata sitä.
 
Tämä siis anoo kysymään: miksi ylipäätään haaveilitte tästä? Mikä tahansa unelmanne olikin, miksi haaveilitte siitä? Oliko se sydämen intohimo? Oliko se mielelle muuta ajateltavaa? Oliko se jotain syvää, syvää sielussanne ja sielunne halua saada tuo unelma, kokea se tässä todellisuudessa? Mikä tuo unelma oli? Mistä se tuli? Ja tämä pyytää sitten kysymään intohimosta. Intohimosta.
 
Mieli ei luo todellisuutta. Piste. Ajatuksenne eivät luo todellisuutta. Mieli osaa pujotella todellisuudessa. Se osaa välttää tiettyjä todellisuuspiirteitä, joita se haluaa välttää. Mutta mieli ei luo todellisuutta.
 
Viimeiset 80-100 vuotta on ollut suosittua ajatella niin, mutta avainsana on "ajatella". Kaikki nämä mielenhallintakurssit ja mielen luomiskurssit - ja jotkut teistä ovat osallistuneet niihin - ja jos ne olisivat niin tehokkaita, niin mitään kursseja ei olisi enää. Kaikki olisivat käyneet niillä ja tekisivät, mitä haluavat. Mutta näissä mielen asioissa, ajatuksissa joita virtaa mielessänne, ei ole intohimoa.
 
Täällä (sydän) on unelma, todellinen tavoite. Joskus se tulee sielusta, joskus itsestä, joskus sieluitsestä ja siinä on intohimoa ja tuo intohimo tuo unelmat todellisuuteen. Tuo intohimo murtautuu esteiden läpi ja unelmienne tuomisessa tänne on paljon esteitä. Tuo intohimo vetää energiaa ja sitten energia auttaa ilmentämään ja toteuttamaan unelmanne.
 
Mitä siis ovat unelmat, pyrkimykset, toiveet, visiot? Mitä ovat nuo asiat, jotka toisivat teille iloa, onnellisuutta ja täyttymyksen tunnetta? Mitä ovat nuo asiat, jotka murtautuisivat näiden esteiden läpi? Nämä esteet - ovat ne sitten aspektejanne tai ihmistietoisuus - ovat kuin renkaita renkaiden perään, jotka ympäröivät näitä intohimoja ja joskus tukahduttavat ne.
 
Entä sinun unelmasi?
 
Puhumme siitä vähän lisää tänään, mutta esitän teille nyt kysymyksen - ja Linda mikrofonin kanssa, kiitos. Koska keskustelimme viime kuussa unelmista, niin mitä olette oppineet tai kokeneet omista unelmistanne viime kuun aikana? Linda, kiitos.
 
LINDA: Valitsenko jonkun?
 
ADAMUS: Vapaaehtoisia.
 
LINDA: Okei, vapaaehtoisia.
 
ADAMUS: Mitä olette oppineet, oivaltaneet tai kokeneet omista unelmistanne?
 
SCOTT: Luulen, että minulle on - koska minulla on paljon asioita liikkeessä nyt - kyse siitä aikamäärästä, minkä kulutan tuomalla noita unelmia todellisuuteen ja tekemällä niistä omaa maailmaani, verrattuna siihen aikaan, mitä ajattelen toisten ihmisten maailmaa. Tämä on ollut minulla toistuva teema tässä kuussa. Ja niinpä viime shoudin jälkeen noin ensimmäinen viikko ei keskittynyt siihen ja ajattelin toisten ihmisten maailmaa ja todellisuutta ja sitten muutama viime viikko keskittyi enemmän siihen, mitä minä haluan luoda, ja annoin sen virrata läpi.
 
ADAMUS: Ja mitä se oli?
 
SCOTT: Minulla on paljon ideoita liikkeessä nettisivuihini liittyen. (Hän naureskelee)
 
ADAMUS: Mitä aiot tuoda sisään? Mistä aiot päästää irti? Yksi asia. Mitä aiot tuoda sisään?
 
SCOTT: (Hän pitää tauon) Hmm …
 
ADAMUS: Sinulla oli kokonainen kuukausi! (Joku naureskelee) Kuukausi. Mitä oikein haluat, elämän vai kaksi? Kuukausi. Tämä ei ole mikään mitätön juttu.
 
SCOTT: No, lanseeraan Colorado Creative News -sivuston.
 
ADAMUS: Hyvä.
 
SCOTT: Se on pääasiani.
 
ADAMUS: Hyvä, hyvä. Kiitos. Syvään henkeä. Hyvä, erinomaista, erinomaista. Ja olet valmis tuomaan sen sisään tavalla, minkä tiedät todella mahdolliseksi? (Hän nyökkää "kyllä") Hyvä. Okei, tuo se sitten sisään.
 
No niin, siinä on joitain - mmm, sinä kutsut niitä haasteiksi, minä kutsun niitä hauskanpidoksi. (Naurua) Kun unelmat tulevat sisään, kun ne löytävät tiensä tähän todellisuuteen, te ja muut työnnätte ja pompottelette niitä ja niiden on sopeuduttava tähän hyvin, hyvin erilaiseen todellisuuteen. Mutta silloin kun on intohimoa, ne energisoituvat ja sitten toteutuvat.
 
Mitä tapahtuu, jos se toteutuu?
 
SCOTT: Toivon, että toteutuu, koska olen työstänyt sitä pitkään.
 
ADAMUS: Tämä nostaa esiin sen, että kun pääsemme tähän unelmamaisemaan ja lopulta vapauteen unelmista, niin ihmisillä on taipumusta haluun työstää asioita eikä toteuttaa niitä. Ja itse asiassa, sitten kun asia on toteutunut, on usein ikävystymistä ja vielä pahempaa, halu tuhota se, minkä on juuri rakennettu. Pikkulapset tekevät hiekkalaatikolla pikkulinnoja ja sitten aiheuttavat sotia ja tuhoavat ne. Niinpä tämä on erittäin, erittäin tärkeä kohta ymmärtää: miksi haluat tuoda sen todellisuuteen ja mitä tapahtuu, kun saat sen? Hmm. Hyvä, kiitos.
 
Seuraava. Mitä opit, koit tai aloit ymmärtää viime kuussa unelmista?
 
TESS: Ai, luulen, että helppouden sallimisen.
 
ADAMUS: Kyllä.
 
TESS: Halusin todella oman huoneen Egyptin matkalle.
 
ADAMUS: Kyllä.
 
TESS: Ja olin odotuslistalla ja sitten se toteutui.
 
ADAMUS: Hyvä, erinomaista.
 
TESS: Ja sitten minulla oli hetki, jolloin sanoin: "Voi ei! Raha! Kenties minun pitäisi ottaa huonekaveri." Mutta ei, tiesin koko ajan, että jostain syystä halusin kunnioittaa itseäni tällä matkalla ja tällä huoneella, ja tein sen. Ja oli tuon hetken kyseenalaistaminen ja olin valmis sen osalta.
 
ADAMUS: Ja tämä on hyvä pointti, koska kun unelm- … Ottakaa hetki, te kaikki. Tuntekaa vain suurinta unelmaanne. Ei huonettasi Egyptissä …
 
TESS: Joo, se oli …
 
ADAMUS: … mutta se on kiva arkipäivän esimerkki. Ei huono unelma, joo.
 
TESS: Joo, matkustaminen minulle.
 
ADAMUS: Kyllä, matkustaminen. Hyvä. Ottakaa hetki ja tuntekaa sitä, tuntekaa intohimo unelmassanne.
 
No niin, lisään tähän pienen alaviitteen: teidän unelmanne. En sanonut "luon todellisuuden jollekin toiselle" -unelmanne. Tässä ihmiset taas kerran hämmentyvät kovasti tai joutuvat vaikeuksiin, koska sillä hetkellä kun yritätte haaveilla toisten puolesta, sekoitatte tietoisuuden ja energian. Se ei tavallisesti toimi hyvin. Mutta se on hyvin vaikea asia. On suuri halu sanoa: "Kyllä, mutta haluan lasteni ja perheeni olevan onnellinen." Unohtakaa se. Oikeasti, se ei riipu teistä. Siitä tulee hyvin turhauttava unelma. 
 
Ottakaa siis hetki. Teidän unelmanne, teitä varten. Tuntekaa intohimoa hetken.
 
(Tauko)
 
Ja kuvitelkaa sitten sen alkavan tulla lähemmäs ja lähemmäs, kuten se tekee.
 
(Tauko)
 
Se alkaa tulla todellisuuteenne ja hassu asia tapahtuu. Ensin tuntuu erittäin hyvältä saada se tulemaan lähemmäs ja lähemmäs ja sitten yhtäkkiä, kun käsitätte, että se voisi tapahtua, iskee pelko ja paniikki. Sitten kaikki "mitä teen rahan kanssa", kaikki ihmisen vanha ehdollistuminen tulee mukaan ja tavallaan alkaa melkein työntää sitä pois. Alatte melkein sanoa: "Pidän sen mieluummin unenomaisessa haavemaailmassa, kuin tuon sen tähän todellisuuteen."
 
Sitten mieli hyppää mukaan - tai aspektit tai miksi haluattekin kutsua sitä - ja alkaa sanoa: "Mutta mitä jos se ei toimi? Mitä jos epäonnistun siinä? Mitä jos saan sen todella lähelle ja sitten tapahtuu jotain? Tai joku varastaa sen tai minä sabotoin sen? Pidän sitä vain unenomaisessa haavemaailmassa pitkän aikaa." Ajattelette melkein, että se on parempi siellä, koska silloin kun teillä on muutama hetki itsellenne, voitte vain haaveilla unelmistanne sen sijaan, että eläisitte niitä.
 
Mutta tässä uudessa aikakaudessa, uudessa energiassa se ei toimi enää. Se ei toimi. Päästäkää irti unelmista tai tuokaa ne kotiin. Onnittelut sinulle omasta huoneestasi. Haittaako, jos pistäydyn vierailulle? (Vähän naurahduksia) Sanomaan vain hei.
 
Siis hyvä. Seuraava. Mitä opit tai koit unelmista tässä kuussa? Ja muuten, oli erittäin hyvä unelmakuukausi. Monista syistä - astrologia, minä, muut syyt - mutta oli erittäin hyvä kuukausi kokea unelmia. Ole hyvä.
 
TERRY: Työstin unelmaa lähes rajattoman yltäkylläisyyden tuomisesta sisään ja konkreettisesti hankin kirjoja …
 
ADAMUS: Minun on pysäytettävä sinut. Miksi lähes rajattoman? (Vähän naurahduksia)
 
TERRY: Öh …
 
ADAMUS: Se kuulostaa rajoitetulta. Oikeasti. (Naurua)
 
TERRY: Se on hyvä kysymys.
 
ADAMUS: Joo.
 
TERRY: Mutta joo …
 
ADAMUS: Miksi ei rajatonta?
 
TERRY: Yritin saada rajatonta yltäkylläisyyttä.
 
ADAMUS: Kyllä, hyvä.
 
TERRY: Ja sen tekemiseksi ostin muutaman kirjan nauhoitettuna.
 
ADAMUS: Minunko?
 
TERRY: Warren Buffettin.
 
ADAMUS: Minun yltäkylläisyyskurssini?
 
TERRY: Hmm, ostin …
 
ADAMUS: Näytänkö minä Warren Buffettilta?
 
TERRY: Ostin sen tytön kirjan, joka esiteltiin täällä, mutta hän halusi meidän tekevän kamalan paljon tehtäviä.
 
ADAMUS: Kyllä, kyllä.
 
TERRY: Niinpä luin vain yhden luvun.
 
ADAMUS: Mutta hän on niin suloinen. Hän istuu tässä. (Naurua)
 
TERRY: Ja rakastin tuota kirjaa. Rakastin sitä.
 
ADAMUS: Yksi näitä kiusallisia hetkiä! (Lisää naurua)
 
TERRY: Hei, olen rehellinen siitä. Rakastan tuota kirjaa ja teen tehtävät ennemmin tai myöhemmin.
 
ADAMUS: Kyllä.
 
TERRY: Mutta helpompaa oli saada …
 
ADAMUS: Ja mikä olikaan tuon kirja nimi - pieni halpa kaupallinen mainos tässä. (Joku huutaa "Conscious Abundance" (= tietoinen yltäkylläisyys))
 
Conscious Abundance?! Muutitko nimeä? (Adamus naureskelee)
 
TERRY: Conscious Money (= tietoinen raha).
 
ADAMUS: Näettekö, mitä minun on kestettävä täällä? Conscious Money. Mikrofoni hetkeksi, kiitos.
 
TERRY: Siis kyllä, hankin todella tuon kirjan.
 
ADAMUS: Mikrofoni Patricialle, jotta hän voi antaa …
 
PATRICIA: Yltäkylläisyys?! Raha!!
 
ADAMUS: Raha! Raha.
 
LINDA: Voi, nouse seisomaan.
 
ADAMUS: Raha.
 
LINDA: Nouse seisomaan! Haluamme tuntea sinut.
 
ADAMUS: Mikä on ihanan kirjasi nimi?
 
PATRICIA: Conscious Money.
 
ADAMUS: Juuri niin.
 
PATRICIA: Ja kiitos ystävällisestä kannatuksestasi …
 
ADAMUS: Aivan.
 
PATRICIA … minkä Vickin vakuutuksen mukaan saan videolla.
 
ADAMUS: Hyvä.
 
PATRICIA: Kiitos. Minulla on ennätys, paras kirjamyynti marraskuussa kaikista lanseeratuista kirjoista Shaumbra Launcepadilla! (Yleisö taputtaa)
 
ADAMUS: Shaumbra-myynti, kyllä.
 
PATRICIA: Kiitos paljon.
 
ADAMUS: Hyvä.
 
PATRICIA: Saanko kertoa unelmani?
 
ADAMUS: Toki, mutta heti kun annat Terryn sanoa loppuun.
 
LINDA: Kyllä. Okei, tulen takaisin luoksesi.
 
ADAMUS: Hyvä.
 
TERRY: Siis, joo. Ja rakastin Conscious Abundance -kirjaa, ehdotan vain … (naurua). Conscioius Money.
 
ADAMUS: Missä on kamerat? Näettekö, mitä minun on kestettävä?!! Rakastan näitä ihmisiä, mutta … ! Anna mennä. Conscious Money.
 
TERRY: Tarvitsemme Conscious Money -kirjan nauhalle.
 
ADAMUS: Kyllä.
 
TERRY: Se todella … Minusta modernissa maailmassa on vaikea saada aikaa, mutta kaikki ajavat ympäriinsä koko ajan.
 
ADAMUS: Hyvä ajatus.
 
TERRY: Siis …
 
ADAMUS: Adamuksen lukemana. (Naurua)
 
TERRY: Ehdottomasti, ehdottomasti.
 
ADAMUS: Hyvä. Mitä siis opit?
 
TERRY: Okei. Siis yritin voittaa vastustuksen hengittämällä tai kuuntelemalla Warren Buffettia tästä elämäntyylistä, mikä on käsittämätön monille meistä, minulle, ja myös siitä, mistä hän tuli, hänen koko tarinansa ja miten hän valitsee hyviä yrityksiä. Sama asia, mitä sinun kirjasi sanoo. Hän on erittäin kiinnostunut löytämään hyviä yrityksiä ja investoimaan niihin.
 
ADAMUS: Mitä opit?
 
TERRY: Opin alkamaan olla rennompi tämän ajatuksen kanssa, että voisin tosiaan aloittaa nyt ja investoida ja tuoda …
 
ADAMUS: Voi ei.
 
TERRY: … yltäkylläisyyttä.
 
ADAMUS: Tule tänne eteen, Terry. (Adamus ja yleisö naureskelevat) Vierailijan ongelma. (Terry tulee eteen)
 
Siis Terry, minäpä aloitan sanomalla tämän. Ensinnäkin vapaus on asenne. Siinä kaikki. Ja voisit korvata sanan "vapaus" "valaistumisella", "ylösnousemuksella". Ne ovat kaikki sama asia. On oltava vapaa ollakseen valaistunut ja ylösnoussut. Ne ovat kaikki sama asia. Ne ovat asenne. Siinä kaikki. Kukaan teistä ei voi opiskella tietään siihen. Voitte kokea tienne siihen, mutta ette opiskella. Se on asenne. Mestaruus on asenne. Siinä kaikki. Olemme puhuneet siitä aiemmin täällä. Kävelette kuin mestari ja yhtäkkiä teistä alkaa tuntua mestarilta ja teillä on mestarin itsevarmuus. (Yleisö naureskelee, kun Adamus havainnollistaa) Ja teidän on nähtävä silmissänne mestari ja alatte tuntea ytimenne mestariksi, koska ytimessänne te olette se. Kaikki tämä muu roska peittää sen. Olette unohtaneet mestarina olemisen.
 
Mestaruus, valaistuminen on asenne. Se on iso asenne. (Joku sanoo "just joo!") Just joo! Just joo! Missä Yoham on, silloin kun tarvitsen heitä! Voin kuulla laulun tulevan. Yltäkylläisyys on asenne. Katsotaanpa sinun yltäkylläisyysasennettasi. Kamara tänne. (Terry poseeraa yltäkylläisyysasennetta, yleisö taputtaa ja nauraa)
 
Joo, se on rentoutta. Se on tavallaan energeettinen asu. Menet energiavaatekaapille, katsot ja sanot: "Aa, haluan yltäkylläisyys-lookin tänään" ja puet sen päällesi. En puhu kirjaimellisesti, vaan puhun siitä tavasta, millä nouset ylös aamulla. Kannat tuota yltäkylläisyysasennetta. Ja hassu asia on, että kaikki ei-yltäkylläiset osasi alkavat tuntua hieman tärkeämmiltä tai ne poistuvat Dodgesta. Ne lähtevät.
 
TERRY: Joo.
 
ADAMUS: Se on valinta, mutta se on oikeastaan asenne. Se on siis - pidämme yltäkylläisyyskurssin, mutta siinä on kyse istumisesta asenteella.
 
Nimittäin kun me ylösnousseet mestarit istuskelemme, meillä on oma klubimme - meillä on itse asiassa monta klubia - ja istuskelemme ja se on juuri tällaista. (Adamus istuu tuolissaan asenteella, naurua) Se on asenne. Olen ylösnoussut mestari. (Adamus jatkaa havainnollistamista, lisää kikatusta) Se on vain tällaista. Se on asenne.
 
Tehdäänpä siis - nouskaa seisomaan - yltäkylläisyysasenne. (Yleisö nousee seisomaan) No niin, poistakaa kaikki aivoistanne, koska aivot kertovat vain teille, että on vain uusi päivä ja uusi kamppailu. Otetaan se asenne.
 
Vetäkää syvään henkeä. Se olet sinä. Se on ytimessäsi. Yltäkylläisyys on siellä. Tuo se nyt kasvoillesi, kehoosi ja liiku vähän. (Yleisö alkaa liikkua) Joo, se on siinä. Tavallaan liikutaan yltäkylläisesti. Teillä on kaikki rajaton yltäkylläisyys. Rajaton yltäkylläisyys. Olette vain rentoja ja sujuvaliikkeisiä. Tehdäänpä se, Terry. Tehdään se. Yltäk- … joo. Siitä vaan. Se on asenne. Asenne. Joo, hyvä, hyvä, Kiitos.
 
Ja muista, että niin typerältä, kuin se ehkä näyttääkin, niin miksi opiskella Warren Buffettin kirjoja. Upea mies, mutta et sinä ole Warren Buffett. Sinä olet Terry!
 
Kävele siis takaisin tuolillesi - ei, hetken kuluttua, odota hetki, odota, että kaikki istuvat, kiitos. Kävele takaisin tuolillesi yltäkylläisyysasenteella. (Terry ja Adamus naureskelevat) No niin, sinä ajattelet heti liikaa. Sinun olisi heti pitänyt kävellä käytävää pitkin kuin "Omistan tämän paikan. Kävelen kullalla, tanssin timanteilla." (Adamus havainnollistaa) Tarkoitan, että sitä se vain vaatii! Anna mennä, Terry.
 
TERRY: Okei. Tämä on vähän merirosvoyltäkylläisyyttä.
 
ADAMUS: Hyvä.
 
TERRY: Koska olen kiinnostunut merirosvoista. (Joku sanoo "aargh", kun Terry alkaa esittää)
 
ADAMUS: Aa, niin sitä pitää!
 
TERRY: Aargh!
 
ADAMUS: Aargh! Aargh! (Yleisö taputtaa)
 
TERRY: Kultaa, kultaa!
 
ADAMUS: Kiitos. Kiitos, että olit minulle mieliksi ja annoit kaikille hyvät naurut ja hyvän oppitunnin. Hyvä kokemus, kyllä. Mutta itse asiassa yltäkylläisyys on vain asenne, kuten on mestaruus, kuten ovat unelmanne. Joo, alatte kävellä noita unelmia, olla noissa unelmissa. Pitämättä niitä tuolla jossain, vaan ollen niissä täällä.
 
On hyvin luonnollinen, henkinen ja universaali periaate: jos näyttelet sitä, olet sitä. Se on näin yksinkertaista. Ja sitten havaitsette ensinnäkin, että se mitä teillä on nyt, on vain suurta näytöstä, mikä on okei. Mutta katsokaa, miten mahtavaa työtä teette. Sitten käsitätte, että voitte alkaa näytellä kaikkea, mitä haluatte. Voitte alkaa näytellä tervettä, vahvaa. Voitte alkaa näytellä selkeää, kuin tietäisitte oikeasti, mitä haluatte. Voitte alkaa näytellä ja käsitätte, että voitte muuttaa tuon näytöksen koska tahansa haluatte. Jokainen päivä voi olla uusi näytös. Se on vapauden iloa! Mitä tahansa haluatte - se on kaikki näytöstä. Se on mahtavaa näytöstä, jumalaista näytöstä. Se on hyvin, hyvin todellista. En sano, että se on tehtyä tai valhetta. Ei lainkaan.
 
Kaikki mitä ylösnoussut mestari tekee, on vain näytöstä näyttelemisen tai kokemisen tai vain olemisen vuoksi, koska joka kerta kun näyttelet, se on olemisen ilmaisua, itsensä ilmaisua, iloista ilmaisua. Joka kerta kun näyttelet, kun teet sen pidättelemättä, ilman rajoja, se tuo ensin esiin luottamuskysymyksen. Voitko luottaa itseesi näytelläksesi jotain, mitä sinua ei ole ehdollistettu olemaan? Voitko luottaa itseesi niin, että voit näytellä mitä tahansa ja palata aina takaisin "minä olen" -olemukseesi? Mutta kun olet oivaltanut "Minä voin. Voin näytellä yltäkylläistä. Voin näytellä mitä tahansa, mitä haluan. Sisällän aina "minä olen" -olemuksen tai kannan sitä aina, en koskaan kadota sitä", voit näytellä iloisesti, ilman huolta, holtittomasti jos haluat.
 
Voitte näytellä ilmiömäisillä tavoilla, mutta tällä hetkellä pidätte sen hyvin, hyvin tiukkana. Teillä on yksi näytös meneillään ja se on ollut meneillään pitkän aikaa. (Naurua) Ja yksi asia minkä haluaisin tehdä, on siirtää teidät yli tuosta näytöksestä. Emme yritä tehdä vain vähän parempaa näytöstä. Emme yritä tehdä tätä vanhaa näytöstä ja vain virkistää sitä vähän. Yritämme mennä sen yli, murtautua esteiden läpi, jotta voitte todella olla vain ilmaisua. Se on ilo.
 
Seuraava. Ole hyvä, mitä opit viime kuussa unelmista?
 
PATRICIA: Aha! Opin viime kuussa unelmista sen, että unelmallani ei ole ilmeisesti mitään tekemistä työni, tehtäväni, tarkoitukseni tai minkään muun vastaavan kanssa.
 
ADAMUS: Bravo. Adamus-palkinto sinulle
 
PATRICIA: Voi kiitos!
 
ADAMUS: Kyllä, kyllä. (Vähän taputuksia)
 
LINDA: Vau! Olet ollut pihi niissä. Tämä on ensimmäinen moneen kuukauteen.
 
ADAMUS: Ei ole ollut monia.
 
LINDA: Ei. Onko sinulla rahaa taskussasi?
 
PATRICIA: Voi, en tarvitse niitä rahoja.
 
LINDA: Ei, minä haluan ne rahat! (Naurua) Oikeasti?
 
PATRICIA: No, minä harj- … Minä harj- … Näyttelen yltäkylläistä.
 
LINDA: Kyllä, niin teet.
 
ADAMUS: Kyllä. Voi, hyvä. Se on juuri sitä - "En tarvitse sitä rahaa" ja sitten sanoessasi sen, tapahtuu hassu asia. Cauldre menee taskulleen ja vetää esiin sinulle tuhat wonia.
 
PATRICIA: Ai! Ja wonia!
 
ADAMUS: Korean wonia.
 
PATRICIA: Vau! (Adamus naureskelee) Korean pankki. Kiitos.
 
ADAMUS: Sinulla on siis Adamus-palkinto ja Korean won.
 
PATRICIA: Vau.
 
LINDA: Yksi mikä?
 
ADAMUS: No, se on dollarin arvoinen, mutta tuhat wonia.
 
PATRICIA: Kenties se merkitsee, että menen Koreaan.
 
ADAMUS: Kenties merkitsee.
 
PATRICIA: Mutta se ei ole unelmani.
 
ADAMUS: Aivan. Siis sinulla …
 
PATRICIA: Mutta se on upea paikka.
 
ADAMUS: … mennee hyvin täällä. Mitä siis opit? Ettei unelmassa ole itse asiassa kyse työstä, ponnistelusta. Hämmästyttävä tosiasia. Mielenkiintoista. Miten moni teistä olisi ajatellut, että unelmassa on kyse siitä, mitä teette työksenne? Työ kuluttaa vain aikaa. Upeaa työtä, muuten. Mutta se on … Mikä on unelmasi?
 
PATRICIA: Unelmani - ja sitten minulla on kysymys siitä, koska luulin lyöneeni sen lukkoon ja sitten sinä sanoit, ettei siihen saisi sisältyä perheenjäseniä.
 
LINDA: Ooh.
 
PATRICIA: Siis unelmani on asua pidempi jakso - sanotaan puoli vuotta, vuosi - joko Ranskassa tai ranskaa puhuvassa Sveitsissä Alanin tullessa mukaan, koska en usko, että hän haluaa sanoa "ei" sille. Mutta tarkoitan … (Alain nostelee kulmakarvojaan ja Adamus nauraa vilpittömästi) Siis en …
 
ADAMUS: Ja muuten, meillä on se videolla.
 
PATRICIA: Siis pääsen … minä …
 
ALAIN: Älä puhu minun puolestani!
 
PATRICIA: En, mutta se on totta. En voi puhua hänen puolestaan, mutta tietysti olisi …
 
ADAMUS: Pysähdytäänpä tähän. Miksi sinä haluat mennä?
 
PATRICIA: Voi, haluan toteuttaa elämänaikaisen rakkauteni puhua ranskaa.
 
ADAMUS: Kyllä, hyvä, hyvä. No niin, sinä voit tehdä sen eikä siihen tarvitse sisältyä Alainia.
 
PATRICIA: Tiedän.
 
ADAMUS: Kyllä.
 
PATRCIA: Voi, tietysti.
 
ADAMUS: Kyllä. Mutta se voi sisältää, jos se on hänen unelmansa.
 
PATRICIA: Kyllä.
 
ADAMUS: En usko, että se on hänen unelmansa. Luulen, että hän osaa jo puhua ranskaa. (Naurua) Houston, meillä on ongelma.
 
PATRICIA: Voi, hän voi aina tulla siinä paremmaksi!
 
ADAMUS: Tai Pariisi, meillä on ongelma!
 
Siis se on mielenkiintoista. Pysähdytään kaikki hetkeksi … Ja Cauldre kehottaa minua pitämään kiirettä. Sanoin hänelle olevani lyhytsanainen. Hän ja rakas Linda lähtevät Egyptiin - ja minäkin lähden tänään kahdeksalta. Olen siellä 8.01. Se vie minulta yhden minuutin. Häneltä menee kaksi päivää päästä sinne, mutta …
 
PATRICIA: Vau.
 
ADAMUS: Kyllä. Palataanpa siis takaisin tähän. Miten monet unelmanne ovat riippuvaisia toisista olennoista? No, haluatteko prosenttiosuuden? (Joku sanoo "totta kai") Onko mitään arvauksia?
 
PATRICIA: Korkea. Sata?
 
ADAMUS: Öh, 99.9999 - melkein äärettömyyteen. Melkein kaikki. Se ei ole epätavallista, koska olette kasvaneet yhteisötilanteissa, yhteisöelämissä. On biologiset perheet, kaikki muu, joten on hyvin luonnollista ajatella niin. Teillä jotka olette suhteessa, ns. sitoutuneessa suhteessa - pitäisi olla sitoutunut (vähän naureskelua) - mutta olette suhteessa … Ei, se on hyvä asia. (Adamus naureskelee)
 
LINDA: Heh, heh.
 
ADAMUS: Yhtäkkiä te ikään kuin sanotte "No, onnellisuuteni on riippuvainen kumppanistani tai lapsistani". Tällöin joudutte vaikeuksiin. Se ei ole vapautta. Olen pahoillani, he ovat ihania olentoja - enimmäkseen. He ovat ihania, ihania olentoja, mutta sanotaanpa vaikka lapsenne - tunnette velvollisuutta, velkaa, palvelua ja kaikkea muuta tätä. Toitte heidät tähän maailmaan, teidän on saatava heidät arvostamaan sitä, hitto soikoon. On siis tämä keskinäinen suhde, mikä tekee erittäin vaikeaksi unelmienne toteutumisen. Vaatii hyvin rohkeaa ja uskaliasta ihmistä uneksimaan omia unelmia itselleen.
 
No niin - ja tämä on muuten hyvin samanlaista kuin ylösnousemus, koska ensimmäisenä tulee esiin: "Voi hyvä luoja, mitä tapahtuu lapsilleni, miehelleni, vanhemmilleni, työpaikalleni, kaikelle muulle?" Niinpä katkaisette unelmanne elämänvoimaenergian. Ja sitten sanotte: "No, minun on odotettava, kunnes he valmistuvat collegesta tai mitä tahansa, mitä tahansa tapahtuukin." Nyt teillä on siis toteutumattomia unelmia.
 
Asia mikä hämmästyttää minua, mitä en oikein ymmärrä - tai ymmärrän, mutta provosoin vain teitä - on: kuka sanoi, että unelmanne tai valaistumisenne tai ylösnousemuksenne vahingoittaa näitä muita, että se yhtäkkiä räjäyttää puolisonne tai yhtäkkiä lapsenne ovat ilman isää tai äitiä? Mistä se tulee? On tämä oletus, että jos unelmanne toteutuvat, kaikkia muita petetään. Mielenkiintoista. Sori, että keskeytän, mutta …
 
PATRICIA: Ai.
 
ADAMUS: Joo.
 
PATRICIA: Kerroin sen jo.
 
ADAMUS: Hyvä.
 
PATRICIA: Ja minusta tuntuu todella jännittävältä saada sydämeni intohimo …
 
ADAMUS: Kyllä, kyllä!
 
PATRICIA: … yhdistyneenä tähän.
 
ADAMUS: Kyllä.
 
PATRICIA: Se ei … mutta voisin myös … tarkoitan, että voisin mennä tekemään sen vaikka huomenna. Mutta pyydän oikeastaan sitä, että universumi järjestelee upeat olosuhteet toteuttamaan tuon unelman kauniin jumalaisesti järjestetyllä tavalla, sen sijaan että …
 
ADAMUS: Eikä universumi välitä hittokaan. Ei välitä. Ja kuulen tuon ilmauksen ja tiedän, mitä tarkoitat sanoessasi sen, mutta sinä organisoit universumia.
 
PATRICIA: Mmm.
 
ADAMUS: Se olet sinä, joka kutsuu energioita, jotka harmonisoituvat tarkoituksenmukaisesti. Ja heti kun on tuo pieni läpimurto valaistumisessa: "Aha, ooo, se on täällä" - mikä on vaikea asia, koska joskus ette halua kohdata sitä tosiasiaa, että se on täällä - on helpompaa syyttää siitä universumia. Se olisi upea seuraava kirjasi "Syytä siitä universumia" (muutamia naurahduksia). Hurja menestys. Kirjoitat sen sapattivuotenasi Ranskassa.
 
PATRCIA: Mmm.
 
ADAMUS: Aah, kyllä. "Syytä siitä universumia", joo.
 
PATRICIA: Kiitos taas kaikesta tuestanne, shaumbra ja Adamus.
 
ADAMUS: Aivan, kiitos.
 
PATRICIA: Kiitos.
 
ADAMUS: Kiitos (yleisö taputtaa). Ja vielä yksi. Vielä yksi. Mitä opit tai koit pyrkimyksistäsi, unelmistasi, rakas Bonnie?
 
BONNIE: Hei.
 
ADAMUS: Ihana mekko tänään.
 
BONNIE: Kiitos.
 
ADAMUS: Näytät juhlavalta.
 
BONNIE: Kiitos.
 
ADAMUS: Tietoiselta. (Joku huutaa "Vou-ou, Bonnie!) Huolitellulta.
 
BONNIE: Haluan sen olevan vapaus.
 
ADAMUS: Aivan, hyvä.
 
BONNIE: Mutta miten pääsen siihen?
 
ADAMUS: Aha! Se johtaa seuraavaan kysymykseeni. Kiitos, kiitos. Miten … se oli seuraava kysymykseni.
 
Mitä siihen vaaditaan?
 
Mitä vapauteen vaaditaan? Mitä vapauteen vaaditaan, Bonnie?
 
BONNIE: Ei tarvitse tehdä työtä joka päivä koko päivää.
 
ADAMUS: Ei tarvitse tehdä työtä. Hyvä. Miksi sinun tarvitsee tehdä työtä?
 
BONNIE: Koska tarvitsen rahaa.
 
ADAMUS: No, sinä …. Auta minua pääsemään tähän. Sinun on tehtävä työtä saadaksesi rahaa?
 
BONNIE: Kyllä.
 
ADAMUS: Milloin se keksittiin? (Bonnie kikattaa)
 
BONNIE: Kauan sitten, luulisin.
 
ADAMUS: Bonnie, minä luulen sen alkavan tuosta asenteesta. Sinulla on tuo asenne, kasvatus, edellisten elämien tausta: "Teet työtä sen eteen, kamppaile sen eteen." On melkein syyllisyyden tunnetta, ehkäpä myös hieman arvostuksen puutetta, jos et mene polvillesi ja kärsi sen edestä. Päästetäänpä siitä irti. Täällä, tässä valaistumisen hovissa, päästetään siitä irti. Se ei näytä hyvältä sinulla, niin kuin puserosi. (Bonnie kikattaa) Ei näytä.
 
Sinulla on siis tämä hyvin syvään juurtunut uskomus, että sinun on tehtävä työtä sen eteen. Sinulla on. Hyvin monilla teistä on. Voit päästää siitä irti, Bonnie. Voit sitten … Kaksi asiaa tapahtuu. Ensinnäkin alat nauttia työstäsi sen sijaan, että olet katkera siitä. Toiseksi oivallat, että se vain virtaa. Se vain tulee sisään. Se on toteutettu unelma. Onko tässä järkeä?
 
BONNIE: Mm hmm.
 
ADAMUS: Kyllä, mutta mitä aiot tehdä huomenna?
 
BONNIE: Tehdä vähän lisää töitä.
 
ADAMUS: Tehdä vähän lisää töitä, joo, joo. Ja mitä sitten? Mitä vapauteesi vaaditaan? Mitä siihen vaaditaan? Ja tämä on kysymys kaikille teille, koska Linda tulee mikrofonin kanssa. Mitä siihen vaaditaan?
 
Ole hyvä, Linda tuo mikrofonin.
 
LAWRENCE: Löytämisen intohimoa.
 
ADAMUS: Löytämisen intohimoa. Hyvä, hyvä. Onko sinulla löytämisen intohimoa?
 
LAWRENCE: On ja olen elänyt unelmaani. Kulkien ovista, joita vain avautuu.
 
ADAMUS: Hyvä.
 
LAWRENCE: Enemmän ja enemmän mahdollisuuksia. Minulla on niin paljon, mitä haluaisin jakaa ihmisten kanssa.
 
ADAMUS: Ei, ei. Pysähdytäänpä tähän. Ymmärrän, mitä sanot. Cauldre kritisoi minua …
 
LINDA: Hei, odota, odota, odota. Täällä on paljon naisia, jotka haluavat tietää, onko hän sinkku tai vapaa? (Naurua)
 
ADAMUS: Miksi sinä minulta kysyt?
 
LINDA: Minä vain … Hän sanoi, että hänellä on paljon jaettavaa. Kysynpähän vaan.
 
ADAMUS: Joo, okei. No, tässä sitä mennään siihen kaninkoloon.
 
LAWRENCE: Olen sinkku.
 
ADAMUS: Olet sinkku, okei. Haluatko antaa puhelinnumerosi tai sähköpostiosoitteesi?
 
LINDA: Oletko vapaa?
 
LAWRENCE: Olen vapaa.
 
LINDA: Ooo! (Muutama vihellys yleisöstä) Kuulitko sen?
 
ADAMUS: Ai, Lindan deittipalvelu.
 
LAWRENCE: Olen jokseenkin - miten sen sanoisi - omalla …
 
ADAMUS: Vapaa tänä iltana?
 
LAWRENCE: … löytömatkallani, missä en tavallaan katsele ulkopuoleltani oikeastaan mitään. 
 
ADAMUS: Hyvä, hyvä. Sinulla on siis paljon jaettavaa ja pysäytin sinut, koska - ja teen tämän ärsyttääkseni teitä kaikkia - sinulla on edelleen tämä maailmanpelastamisjuttu. Unohda se. Aion mennä siihen taas hetken kuluttua, kunnes alatte tajuta sen. Jaetaan vain sen tekemisen vuoksi, vain ilmaisemisen vuoksi. Jaat sen sitten pikkujuoksupojan kanssa, jaat sen ihmisen kanssa tai arkkienkelin kanssa, se on upeaa. Mutta älä jaa yrittääksesi pelastaa maailman ja käsitän, ettet tarkoittanut sitä, mutta …
 
LAWRENCE: No, minulle kerrotaan … kuulen asioita, että vaaditaan kollektiivitietoisuutta …
ADAMUS: Hetkinen, meidän on pysähdyttävä. Kuka kertoo?
 
LAWRENCE: No, hmm … (Adamus naureskelee) Oi, Kryon! Kryon.
 
ADAMUS: Kryon.
 
LAWRENCE: Aivan, okei.
 
ADAMUS: No, hyvä. Olet ainakin hyvässä seurassa.
 
LAWRENCE: Että vaaditaan tietty määrä kollektiivitietoisuutta …
 
ADAMUS: Sinä kuuntelet Kryonia, sinä et kuuntele minua!
 
LAWRENCE: No, yrit- … Kuunte- … Olen avoin kaikelle, en kiinni missään. (He nauravat)
 
ADAMUS: Mitä Kryon sanoo sinulle tällä hetkellä? "Juokse! Juokse!" (Naurua)
 
LAWRENCE: Ei, ei! Hän sanoo itse asiassa samaa.
 
ADAMUS: Hän oikeasti sanoo! (Lisää naurua)
 
LAWRENCE: Tota …
 
ADAMUS: Haluan niiden äänien joita kuka tahansa teistä kuulee, olevan teidän omianne. Emme todellakaan puhu teille kovinkaan paljon. Oikeasti. Ihmiset haluavat uskoa, että jokin korkeampi olento puhuu heille, antaa heille opastusta. Ensinnäkään ylösnousseet mestarit eivät tiedä vastauksia. Ne ovat vanhoja pieruja. Ne kuolivat kauan sitten. Ne eivät ymmärrä asioita. Ne sanovat teille yhden asian. Ne kehottavat teitä sallimaan tai ne kehottavat teitä rakastamaan itseänne. Ne eivät mene tähän "plaa, plaa, plaa", kuten minä tällä hetkellä. (Adamus naureskelee) Ne tekevät asian hyvin selväksi.
 
Siis tästä seuraavaan kokoontumiseemme, ei enää tätä "ne kertovat minulle". Ottakaa se pois sanastostanne tai olkaa tulematta takaisin tänne enää koskaan. Olen vakavissani, koska siellä minne olemme menossa, ei ole sijaa sille. Ne - keitä ne ovat?! "Ne" on minulle massatietoisuus. Tämä on suuri borgi, epämääräinen asia. Ne - ne ovat niitä, jotka laativat lakeja, kertovat, miten lujaa voitte ajaa. Ne ovat niitä, jotka kertovat, että teidän on puettava punaista yllenne Ystävänpäivänä. Kyse on aina niistä. Ne ovat niitä, jotka kertovat teille, mitä ajatella ja mitä tehdä. Päästetään irti "niistä". Seuraan sinua, mutta rakastan näitä tilaisuuksia keskeyttää. Päästetään irti "niistä". On vain yksi ja se olet sinä. Ota ansio siitä. "Minä kerron itselleni. Minä kerron itselleni. Tuo syvällä värähtelevä osa sisälläni jakaa syvällistä tietoa, mitä minulla jo on, mutta tavallaan olen vain estänyt sen." Ei enää "niitä".
 
"Ne" eivät pyydä teitä kirjoittamaan kirjoja. Ne auttavat teitä. Sitten kun päätätte toteuttaa unelmanne, voi pojat, niitä on joukoittain. Ne ovat täällä tukemassa kuninkaallisia - teitä. Mutta ne eivät sano: "Sinun täytyy kirjoittaa kirja." Ensinnäkin niillä on parempaakin tekemistä ja toiseksi, ne eivät välitä, ennen kuin te teette sen. Tajusitteko? Ne eivät välitä, ennen kuin teette sen. Ette ole pelinappuloita tässä valtakunnassa. Ne eivät siirtele teitä sanoen: "Haluamme sinun tekevän tätä. Haluamme sinun tekevän tuota." Jos se olisi totta, vain jyriskää! Pääskää siitä yli nyt. Lopettakaa se! Tulkaa takaisin toisessa … Olen tosissani. Joo, lopettakaa, koska muuten teistä tulee todella turhautunut.
 
Voi, meidän siis täytyy jatkaa eteenpäin. Olimmeko valmiita? (Lawrence nyökkää "kyllä") Oikeasti? Okei, hyvä. Hyvä. Mitä siis vapauteen vaaditaan? Anna minulle vain muutama sana, syvällinen sana.
 
LAWRENCE: Vain tehdä ja olla.
 
ADAMUS: Olla. Miten sinä olet?
 
LAWRENCE: Ihminen. (Hän naureskelee vähän)
 
ADAMUS: Mennään vähän yli siitä. (Adamus naureskelee)
 
LAWRENCE: Seurataan omaa intohimoa.
 
ADAMUS: Seurataan omaa intohimoa.
 
LAWRENCE: Seurataan vain omaa intohimoa ilman huolia, ilman pelkoa.
 
ADAMUS: Ei huolia, hyvä. Pidin siitä.
 
Muutama vielä. Mitä vapauteen vaaditaan? Enkä kysele itseni vuoksi, kysyn teiltä. Mitä siihen vaaditaan?
 
MARIANNE: Luulen, että minulla se vaatii vain itseni rakastamista, koska huomaan, ettei minkään unelma voi tehdä minusta onnellista, ellen rakasta itseäni.
 
ADAMUS: Kyllä, hyvä. Hyvä, erinomaista. Mutta sitten minun on kysyttävä sinulta: rakastatko sinä?
 
MARIANNE: Se on työn alla, koska huomasin viime kuussa, että minulla on kaikkea, mitä todella haluan. Minulla ei oikeasti ole mitään unelmia. Ne ovat tuolla jossain, mutten ole onnellinen. Niinpä …
 
LINDA: Hmm.
 
ADAMUS: Hmm.
 
MARIANNE: Ja se on ollut juttuni pitkän aikaa.
 
ADAMUS: Joo, kyllä.
 
MARIANNE: Siis se mitä haluat, on todellisuudessa …
 
ADAMUS: Itsensä rakastaminen työn alla. Mitä tehtäisiin osana tätä työn alla olemista?
 
MARIANNE: Hengitetään! (Vähän naurahduksia)
 
ADAMUS: Hyvä, ja mitä muuta?
 
MARIANNE: Luulen, että se on ensin mieleni hiljentämistä.
 
ADAMUS: Kiitos.
 
MARIANNE: Koska mieli pyörii ympäri ja kertoo minulle kaikenlaisia juttuja.
 
ADAMUS: Joo, joo. Miten mieli hiljennetään?
 
MARIANNE: Hengitetään! (He kumpikin naureskelevat)
 
ADAMUS: Ja? Ja? Hiljennä mieli, hengitä, mutta …
 
MARIANNE: Annetaan vain enemmän sielun, "minä olen" -olemuksen tulla etualalle.
 
ADAMUS: Joo.
 
MARIANNE: Ja …
 
ADAMUS: Joo, esitän sen lyhyesti. Kyse on oikeastaan luottamuksesta, koska mieleltä puuttuu aina luottamusta. Aina, aina. Silloin kun hengität, kun luotat - oli mikä oli - on ehdotonta luottamusta … Puhumme paljon luottamuksesta. Se ei ole lainkaan uusi aihe, mutta useimmilla teistä se on ehdollista luottamusta. "Kokeilen vähän. Laitan yhden varpaan veteen." Mutta minä puhun tässä totaalisesta, suuresta ja avoimesta luottamuksesta.
 
MARIANNE: Juuri niin. Ja ainoa kerta kun olen ollut todella onnellinen, oli silloin, kun todella luotin ja olin todella kosketuksessa itseni kanssa.
 
ADAMUS: Kyllä.
 
MARIANNE: Ja jostain syystä viime kuukausina paljon vanhoja aspekteja on tullut esiin ja yritän integroida niitä.
 
ADAMUS: Käytämme nyt tätä unelmakeskustelumme jatkona. Siis alatte luottaa, alatte tuntea olonne hyväksi, alatte tuntea tasapainoa ja se alkaa tapahtua.
 
Nyt tässä todellisuudessa tapahtuu niin, että toiset alkavat hyökätä sen kimppuun. Eikä kyse ole vain siitä, että te hyökkäätte sen kimppuun, vaan muutkin aloittavat. "Olet hullu. Mitä oikein teet? Käyttäydy kuin me muutkin. Mikä sinussa on vikana?" Tiedättehän, "Miksi sinun on oltava niin erilainen?" Teidän on oltava valmistautunut siihen. Teidän on oltava valmistautunut. Useimmat teistä ovat hyvin herkkiä sille, mitä toiset ihmiset ajattelevat teistä. Kun he alkavat hyökätä, miten siis aiot pysyä tuossa tasapainossa?
 
MARIANNE: Minusta päähyökkäys tulee omasta mielestäni.
 
ADAMUS: Kyllä.
 
MARIANNE: Enkä kuunele, mitä mieleni sanoo, koska en voi kuunnella, mitä muut ihmiset kertovat minulle. Mutta kun yritän olla kuuntelematta omaa mieltäni, se on joskus vähän konstikasta.
 
ADAMUS: Joo, hyvä. Haluan vain vetää yhteen tässä. Työn alla - miten pääsemme siitä läpi, koska muuten tämä voi kestää pitkän, pitkän, pitkän aikaa?
 
MARIANNE: Olen havainnut viime aikoina, että kyse on vain tuon valinnan tekemisestä, ja voit nähdä valintatilanteen joskus aivan edessäsi ja kyse on vain tuon askeleen ottamisesta. Ja voin nähdä nyt, että kyse on pääsemisestä siihen paikkaan, missä en voi olla ottamatta tuota askelta ja pysymisestä tasapainossa ja omassa keskuksessa.
 
ADAMUS: Ja teidän kaikkien kanssa haluaisin, että menemme nyt yli askelista, koska yksi askel johtaa seuraavaan ja sitä seuraavaan ja sitä seuraavaan ja tämä saa yksilön uskomaan, että hän etenee, mutta todellisuudessa se on vain paljon askelia. Jos pidätte askelista, niin se on ok. Mutta tässä uudessa aikakaudessa haluan murtautua läpi. Ei enää vain askelia, vaan todella murtautuminen läpi tuosta kristallikatosta.
 
Hyvä. Yksi vielä. Mitä siihen vaaditaan? Mitä vaaditaan valaistumiseen?
 
LINDA H: Aion nousta seisomaan, koska tämän tekeminen ei ole minulle normaalia. Mutta nousen seisomaan tässä ja sanon sen … Tässä kuussa on muutamia asioita, jotka ovat pelästyttäneet minut helvetisti, mutta …
 
ADAMUS: Hyvä.
 
LINDA H: Mutta … En teidä, olivatko ne välttämättä unelmia, mutta ne ilmentyivät.
 
ADAMUS: Joo.
 
LINDA H: Kehitin suhteen jonkun kanssa, minkä en ole edes tiennyt olleen vaihtoehto ja niin rakas, etten edes odottanut, etten ajatellut mielessäni, mutta se on tällä, se on todellinen ja se on kaikkea, mitä halusin, mitä en edes tiennyt haluavani. Ilmensin suht- … No, meillä on suuri suku ja joka vuosi yksi suvun jäsenistä pitää sukukokouksen ja oli minun vuoroni emännöidä sitä.
 
ADAMUS: Mm hmm.
 
LINDA H: Ja meillä on 75 ihmistä lähisuvussani.
 
ADAMUS: Rakas Linda, mikä oli kysymykseni? (Linda pitää tauon) Näetkö, mitä tapahtuu?
 
LINDA H: He … kyllä. He eivät voineet saada. Sanoin: "Olen suuri ilmentäjä …"
 
ADAMUS: Linda …
 
LINDA H: Voin saada sen tapahtumaan ja he …
 
ADAMUS: Mikä oli kysymys?
 
LINDA H: … eivät tekisi sitä.
 
ADAMUS: Kysymys.
 
LINDA H: He …
 
ADAMUS: Mitä vaaditaan läpimurtoon? Mitä vaaditaan valaistumiseen? Ja annat upean esimerkin, kun kerrot tarinoita.
 
LINDA H: Okei.
 
ADAMUS: Mitä siihen vaaditaan? Ole oikein selkeä.
 
LINDA H: No, en ymmärrä sitten, mitä, heh … Viimeksi tapahtui uusi suhde, mitä en edes tiennyt haluavani tai tarvitsevani tai mitään ja se on täällä.
 
ADAMUS: Joo.
 
LINDA H: Siis okei, jos kerron tarinaa, niin en tiedä …
 
ADAMUS: Näetkö, mitä tapahtuu?
 
LINDA H: … miten selittää sen.
 
ADAMUS: Ei, ei. Näet, mitä tapahtuu. No niin, tarkoitus ei ole lainkaan ottaa pois kokemuksiasi, mutta siellä minne me olemme menossa - me kaikki tässä valaistumisen kuninkaallisessa hovissa - on kyse selkeydestä. On kyse selkeydestä.
 
Mitä siihen vaaditaan, Linda? Yksi sana. Mitä vaaditaan murtautumiseksi valaistumiseesi, vapauteesi? Sinä et ole vapaa. Kukaan teistä ei oikeasti ole tällä hetkellä. Olette pääsemässä lähelle, ottamassa askelia. Se on työn alla. Mitä siihen vaaditaan? Ja tämä liittyy suodaan keskusteluumme unelmista. Teillä on unelma vapaudesta, mutta se on unelma. Se ei ole täällä. Mitä siihen vaaditaan? Eikä siinä ole kyse kenestäkään tai mistään muusta. Linda, olet melkein siinä. Se on kielesi päällä. Mitä siihen vaaditaan? (Linda pitää tauon)
 
Selkeyttä, Linda, selkeyttä.
 
Selkeyttä, shaumbra, selkeyttä.
 
On nimittäin erittäin helppoa joutua harhateille. On hyvin helppoa joutua tarinoihin ja ongelmiin. Vain selkeyttä. Selkeys on myös asenne. Se oikeasti on - aivan kuin mestaruus, aivan kuin valaistuminen ja ylösnousemus. Selkeys. Selkeys unelmissanne, selkeys valinnoissanne, selkeys "minä olen" -olemuksessa.
 
Näemme sitä koko ajan, näemme sitä täällä, näemme sitä työpajoissamme - häiriötekijöitä. Häivytään, jahdataan kaneja, jahdataan olentoja, jahdataan "No, ne kertoivat minulle." Ne eivät kertoneet teille ja jos kertoivat, älkää palatko tänne. Niin yksinkertaista. Rankkaa, mutta yksinkertaista.
 
Emme mene tähän kaikkeen. Tässä on kyse selkeydestä, siitä selkeästä "minä olen" -kristalliolemuksesta, mikä on unelma, mutta mikä on myös tulossa sisään.
 
Sielun unelma
 
Rakkaat ystäväni, tämä fyysinen kehonne valmistautuu ottamaan vastaan todellisen kristalliluontoon, sielunne, "minä olen" -olemuksenne. Se on unelma. Voi, paljon muita unelmia, paljon muita asioita joita haluaisitte tehdä, mutta sielun todellinen unelma tai todellinen toive oli olla läsnäoleva ruumiillistuma. Läsnäoleva ruumiillistuma. Ei olla kahdessa paikassa tai 1000 paikassa tai 10000 paikassa kerralla, vaan takaisin yhdessä. Selkeys täällä. Ruumiillistetaan tämä kristalliselkeys, puhtaus - ja sanoessani "kristalli", en puhu kivistä, puhun kristallista merkiten kirkasta. Siis tämän kristalliluonne, mitä kutsuisitte sieluksi, valmistautuu tulemaan sisään.
 
Unelma. Pelottava unelma, koska olette tavoitelleet sitä. Se on ollut teillä monia elämiä työn alla, kuten Marianne sanoisi. Olette opiskelleet sitä. Olette olleet kirkoissa, luoneet kirkkoja. Olette olleet mystisissä seuroissa, salajärjestöissä, kaikkea muuta. Mutta tavallaan nuo olivat askelia matkan varrella - kenties myös tarpeellisia askelia tai kokemusaskelia. Meidän on aika lakata ottamasta askelia.
 
Tämä kehonne, Linda ja Roy ja Edith ja te kaikki, tämä kehonne valmistautuu ottamaan vastaan "minä olen" -olemuksen. Se on todellinen kristallirakenne, mikä ei ole ollut fyysisyydessä aiemmin, mutta se on tulossa sisään. Se tarvitsee selkeyttä. Se tarvitsee asennetta. Se tarvitsee unelman ja tämä on kaikkein suurin unelma. Se on sielun unelma - olla yhdessä ja läsnä tässä fyysisessä kokemuksessa, olla ihminen ja jumala samanaikaisesti, ei enää erillään, olla tässä todellisuudessa koko itsensä kanssa. Tämä on sielun unelma. Ottakaa hetki tunteaksenne sitä, sielu omaan itseensä nyt. Sielu omaan itseensä.
 
Sielu loi tämän aspektin, mikä menisi ihmiskokemuksiin, ennen kuin se tulisi kokonaan sisään. Ja se antoi tälle ihmisaspektille, jolla on ollut monia, monia elämiä, suuren vapauden ja vapaan tahdon. Mutta on ollut aikoja, jolloin on sielu on syrjäyttänyt tai kumonnut joitain ihmisen asioita. Se on antanut ihmiselle hyvin, hyvin, hyvin, hyvin, hyvin pitkän siiman. Ja tämä ihminen on sielu, mutta sielu ei nerokkuudessaan lähettänyt heti koko itseään itseensä. Sielu sanoi: "Tunteakseni itseni ja rakastaakseni itseäni, sukellan täysin minuun." Ja tuolla hetkellä sielun aspekti, sirpale mikä menisi ihmiskokemukseen, lähti ja viitoitti tietä tai sopeutti taajuuksia niin, että lopulta koko "minä olen" -olemus voisi olla läsnä itsessään.
 
Tämä keho mikä teillä on, tämä mieli minkä kanssa työskentelette - tämä on se elämä, se astia, se kulkuneuvo, mihin sielu tulee. Mutta se ei pakota tietään sisään. Se ei voi pakottaa tietä itseensä. Se odottaa kärsivällisesti, kunnes tällä sen osalla mikä on jo ihminen, on selkeyttä, on asennetta ja se on valmis vastaanottamaan fyysiseen kehoon.
 
Te olette sielu, mutta te olette myös tavallaan vain sielun varjo. Sielu sanoo tällä hetkellä: "Paul, olen aivan tässä. Minä olen sinä, sinä olet minä. Ei ole oikeasti erillisyyttä, mutta olin niin upean älykäs, että loin sinut, Paul, menemään ensin, ennen kuin koko Paul tulee sisään." Se sanoi: "Mutta Paul, rakastan sinua, koska rakastan minua, joten odotan, kunnes olet valmis. Vaikka näyttäisikin siltä, että eksyt - ja tiedän, ettet eksy - aion odottaa, kunnes olet valmis, Paul. Koska Paul, sitten kun sinä sanot olevasi valmis, tiedän minun olevan valmis."
 
Meillä ei ole tilaa häiriötekijöille, "niille" tai "muille". Meillä ei ole tilaa tai kärsivällisyyttä enää askelille. Meillä ei ole aikaa häiriötekijöille. Se on nyt. Juuri nyt, juuri tässä. Piste. Sielu valmis tulemaan sisään.
 
PAUL: Olen valmis.
 
ADAMUS: Se haluaa tulla tähän kehoon, tähän olemukseen, tähän kokemukseen. Niinpä esitän kysymyksen, rakas Paulin ihminen: mitä siihen vaaditaan? Mitä siihen vaaditaan? Tästä syystä puhumme unelmista. Tämä on sielun unelma ja myös ihmisen. Mitä siihen vaaditaan?
 
Sanoin, että hankkiutukaa eroon kaikista muista unelmistanne. Ne ovat joutavia. Ne ovat häiriötekijöitä. Ne haaskaavat energiaa, ne haaskaavat minun aikaani. Hankkiutukaa niistä eroon. Päästäkää niistä irti. Vain todellinen unelma, sielun ja ihmisen unelma. Paulin unelma tai Joannen unelma tai Terryn unelma tai kuka tahansa se sattuukin olemaan. Tällä hetkellä tapahtuu hämmästyttävä dynamiikka. Ja rakas Linda, tuo sielu haluaa tulla tähän kehoon ja sinun on oltava selkeä sinusta.
 
Ei enää tarinoita. Tässä kuninkaallisessa hovissa ei ole tilaa tarinoille. Vain kokemuksia. Vain todellisuuksia. Se on siinä.
 
Vedetäänpä syvään henkeä. Syvään henkeä.
 
Mitä juuri tapahtui? Kadotin kahvini. Mitä juuri tapahtui? Kuka tahansa? Jotain hyvin mielenkiintoista tapahtui juuri. Ole hyvä.
 
ELIZABETH: No, tunsin muutoksen.
 
ADAMUS: Kyllä, suuri muutos.
 
ELIZABETH: Kyllä.
 
ADAMUS: Miksi?
 
ELIZABETH: Olin paikassa, missä sallin itseni tuntea ja olla ajattelematta, vain tuntea ja olla.
 
ADAMUS: Hyvä. Aiemmin oli paljon sinkoilevia energioita. Tarkoituksellista - mikrofonin välittämistä, paljon mielen ajatuksia, paljon tunteita ja se oli kaikki tavallaan harhautusta. Mutta tiesitte sen. Syvällä sisällä jokainen teistä tiesi sen. Ja te olitte niitä - eivät ne, vaan te - jotka huusitte sanoen: "Mihin tämä on menossa? Mitä?! Mitä tämä …" Ja tietyssä määrin mieli on vähän tyytyväinen, koska se sai hälinää. Se sai aikaan liikettä ja hälinää ja se tavallaan pitää siitä. Mutta jokin syvemmällä sanoi: "Mennään eteenpäin." Käytettiin teitä kaikkia, mutta sitten käytettiin Lindaa kiihokkeena siirtyä todelliseen. Siis kiitos, Linda. Siis, hyvä. (Yleisö taputtaa)
 
No niin, siirrytään eteenpäin. Voi, meillä ei ole koskaan tarpeeksi aikaa. Siirrytään eteenpäin.
 
On unelma … unelma … Pyydän teitä tuntemaan hetken, koska sitä on nyt sakeana, unelmaa sielun olemisesta lopultakin itsessään. Tämä on "minä olen" ja se tapahtuu täällä, fyysisessä todellisuudessa. Miksi? Koska se on niin hemmetin vaikea. (Adamus naureskelee) Koska se on niin todellinen. Se ei ole kaasumainen. Se ei ole epätodellista höttöä. Jos se voi tapahtua täällä, se tapahtuu.
 
Kummallisella tavalla sanottuna sielulla, "minä olen" -olemuksella, on ollut aiempia kokemuksia tulemisesta itseensä. Se on tavallaan yhdentymistä, melkein kuin sukeltamista itseensä ja sitten ilmaantumista esiin itsessään, jos tässä on järkeä. Mutta se tehtiin toisissa ulottuvuuksissa, ei-fyysisissä eetterimäisissä ulottuvuuksissa.
 
Siinä oli vähän epäilyä - voitaisiin sanoa ihmistermejä käyttäen - tai paremminkin ei ollut aivan totaalista tyytyväisyyttä tulemisesta siihen "minä olen" -olemukseen, mikä sielullanne oli. Se sanoo: "Minun täytyy … minun täytyy oikeasti tuntea se. Tarvitsen sen oikeasti sellaisena, että se on mahtava kokemus, ei vain "pörröinen" kokemus", ja tässä te olette, sielu, kokemuksessanne nyt. Tässä te olette ja jos voitte kristallisoida tämän elämän, tämän kehon, tämän identiteetin ja antaa sielun tulla täysin tähän kehoon, niin se tuntee täyttä tyydytystä. Epäilemättä. Se oli siinä. Sielu sukeltaa itseensä.
 
Siis tämä unelma olemista sisällä - sielun unelma - ja unelma muistamisesta ja palaamisesta täysin itseensä, täyteen tietoisuuteensa - ihmisen unelma - se on iso unelma. Se on pelottava unelma, koska mitä jos se ei toimi? Mitä jos epäonnistutte siinä? Häh, ette kai aio epäonnistua? Mitä jos epäonnistutte?
 
JEFFREY: Sillä ei ole merkitystä.
 
ADAMUS: Joo, sillä ei ole merkitystä. Hyvä vastaus. Adamus-palkinto, Linda. Adamus-palkinto Jeffreylle.
 
Sillä ei ole merkitystä, koska silloin kun ajattelette epäonnistumista, mistä se tulee? (Yleisö sanoo "mieli") Mielestänne ja oikeastaan menneistä kokemuksistanne, koska se sanoo: "Ai, epäonnistuit tässä elämässä. Montako kertaa olet epäonnistunut?"
 
LINDA: Ooh.
 
ADAMUS: Siis mieli asettaa ansan. Sillä ei ole merkitystä, koska ne ovat ihmisajatuksia. Silloin kun jumaluus on mukana, silloin kun jumaluus on mukana, ei ole sellaista asiaa kuin epäonnistuminen tai onnistuminen. Vain kokemus. Ei ole oikeaa tai väärää. Vedetäänpä syvään henkeä. Loppuu aika. Hmm.
 
Vanhan psykologian yli
 
Haluan puhua hetken jostain, mikä liittyy kaikkeen tähän. Jatkamme punomista. Se on jotain, mistä Jean ja Cauldre puhuivat yhtenä iltana puhelimessa, koska olemme kaikki puhuneet siitä tietoisuudessamme, unitilassamme.
 
Ihmisillä on ongelmia, joo. (Adamus ja yleisö naureskelevat) Joo, syvällistä. Se on yksi noista mestari-toteamuksista, joo. Seisokaa vain kadunkulmassa tai lentokentällä, kyllä, ja sylkekää sellaisia asioita kuin "Kyllä, ihmisillä on ongelmia". He pitävät teitä itse asiassa viisaina, jos sanotte sen oikein. "Ihmisillä - tarkoittaen myös "ei minulla" - ihmisillä on ongelmia."
 
Ihmisillä on ongelmia. Toiset ihmiset yrittävät hoitaa niitä eikä se toimi kovin hyvin ja se toimii vähemmän ja vähemmän hyvin joka ikinen päivä. Sitä kutsutaan psykologiaksi tai psykiatriaksi. Ja sitä kutsutaan myös lääkkeiksi. Parempi elämä kemian avulla. Ei oikeasti. Sitä kutsutaan pillerien antamiseksi käsittelemään asioita, koska vanha psykologia ei toimi. Vanha psykologia perustuu mieleen. Perustuu mieleen ja tietyssä määrin hyvin kapeaan perspektiiviin menneisyydestä. Se ei ota huomioon menneitä elämiä. Se ei ota huomioon sielua, mitä en odota tapahtuvankaan, mutta se katsoo hyvin kapeasti olosuhteita ja siitä tulee hyvin, hyvin älyllistä. Se ei siis toimi kovin hyvin. Se ei toimi ja tämä kaikki palaa unelmiin.
 
Silloin kun on psykologisia ongelmia, kun keskitytään täysin mieleen, on paljon mielen prosessointia - voitteko kuvitella? Mieli on erittäin älykäs tiettyyn pisteeseen saakka. Se kiertää kehää ja kehää ja kehää ja siitä tuntuu, että se edistyy, koska se ottaa askelia, koska se työstää aina asioita. Mutta koko ajan mieli nauraa sanoen: "Voi pojat, sain huijattua niitä. Sain ne juoksemaan vain kehää." Mieli rakastaa toimintaa. Miksi? Se saa tuntemaan, että se on elossa. Se on kuin tietokone, mikä on aina päällä ja hurisee. Ja jos se suoltaa ajatuksia ja tunteita, se tuntee tekevänsä työtään.
 
Psykologia perustuu mieleen enimmäkseen ja kyllä, tunteisiin, mutta tunteet tulevat mielestä. Kuten olemme puhuneet joillain kursseillamme, mieli loi tunteet/emootiot halvaksi korvikkeeksi tuntemisesta, tajunnasta, tietoisuudesta … tietoisuudesta. Ja silloin kun mieli tulee mukaan unelmiin, siitä tulee hyvin, hyvin hämmentynyt ja se jahtaa unelmia. Nuo unelmat eivät koskaan toteudu. Saatte pienen rippusen unelmasta laskeutumaan hyvin harvoin - juuri riittävästi, että unelma pitää teidät haaveilemassa jossain muualla. Ne eivät ilmenny. Ne eivät tule sisään.
 
Silloin kun jollain on vaikeita psykologisia ongelmia - he ovat hämmentyneitä, he eivät tiedä mitä tehdä, he ovat tunteiden ja ajatusten suossa eivätkä he selviä siitä enää - he menevät psykiatrille tai psykologille ja mitä tapahtuu? He joutuvat mukaan mielen masturbointiin, keskinäiseen masturbointiin toistensa kanssa ja he vain aloittavat prosessoinnin. Ja se antaa helpotuksen tunnetta, koska "Voi, lopultakin tehdään jotain tilanteen selvittämiseksi", mutta ei tehdä. Ei oikeasti tehdä.
 
No niin, on aikoja, jolloin joku saa tietyn määrän helpotusta terapiasta, mutta sanon, ettei se ole todellisuudessa terapia. Itse asiassa se on henkilö tai sielu - miksi haluattekin kutsua sitä - joka viimein sanoo: "Olen väsynyt tähän peliin. En välitä, mitä psykologi sanoo. Aion saada itseni takaisin tasapainoon."

Tämä koko psykologiapeli, mitä harrastetaan tällä hetkellä, on äärimmäisen älyllistä. Voimme mennä sen yli alkaen itsestänne. Se aina alkaa itsestänne, koska silloin teidän ei tarvitse mennä seisomaan saippualaatikolle saarnaamaan. Te vain säteilette sitä ja valaisette.
 
Kutsuisin uutta psykologiaa - rumpujen päristystä (yleisö alkaa taputtaa jalalla), kiitos, kiitos - "myötätuntoiseksi psykologiaksi".
 
Myötätuntoinen psykologia. Sitä teimme yhdessä dreamwalkissamme äskettäin. Menimme taaksepäin kuuntelijan elämässä, vierailulle aikaan kun hän oli 18-24-vuotias - valitsin tuon aikakehyksen tarkoituksella. Ei prosessoimaan, ei selvittämään, mikä meni pieleen tai kuka teki väärin - se on luontainen ongelma älyllisessä psykologiassa - vaan vierailemaan itsen luona. Vierailemaan, ei tekemään mitään, ei yrittämään korjata, ei yrittämään saada sympatiaa. Sympatia on hyvin erilaistan kuin myötätunto. Mutta myötätunto pystyi palaamaan tuohon aikakehykseen, mikä oli 20-30 vuotta sitten, takaisin asiaan mikä tapahtui.
 
Ja muuten, se on aina mielenkiintoista. Sanon: "Palatkaa aikaan, jolloin olitte 18-24-vuotias", ja useimmat ihmiset sanovat: "Palasin tapahtumaan, mitä en olisi uskonut koskaan valitsevani, mutta löysin siitä itseni". Mielenkiintoista. Mietin, miksi niin on. Koska ette ajatelleet sitä ja koska se oli luultavasti tärkeämpi tai vaikuttavampi kuin se, mitä olette ajatelleet ja prosessoineet.
 
Menette siis takaisin käymään siellä. Mitä teette vierailulla? Mitä teette? No, teillä on vain myötätuntoa. Myötätunto on hyväksyntää. Se ei sano: "Voi, sinua raukkaa. Katso, mitä sinulle tapahtui." Tämä on älyllistä psykologiaa ja se on todella hyvin … tässä kohtaa se itse asiassa voi olla haitallista. Cauldre pidättelee sanojani, mutta sanon sen. En pidä siitä. Tässä kohtaa se on hyvin, hyvin haitallista. Ja tiedän, että on ihmisiä, jotka kiistävät tämän ja sanovat: "Ei, se todella auttaa. Ihmiset tulevat vastaanotolle ja he istuvat tähän. Puhumme heidän ongelmistaan ja he palaavat lapsuutensa?" Oikeasti?! Ja se auttaa muka? Koska kyse on paljosta uudelleenprosessoinnista. Se on tavallaan vanhojen papujen lämmittämistä uudelleen ja se on hyvin, hyvin älyllistä. Siinä ei ole myötätuntoa. Se on tunteellista ja älyllistä, mutta ei ole todellista myötätuntoa.
 
Myötätuntoinen psykologia on menemistä käymään itsenne luona 8-vuotiaana, siitä "minä olen" -olemuksesta mikä olette nyt. Menette käymään 8-vuotiaan itsenne luona. Teidän ei tarvitse sanoa mitään tuolle 8-vuotaalle. Olette vain siinä. Teidän ei tarvitse yrittää korjata mitään. Teidän ei tarvitse antaa valheellisia toiveita ja lupauksia. Ei mitään. Vain olla läsnä. Vain olla siinä.
 
Kuvitelkaa … No, helvetti, tehdäänpä se vaan. Hyvä.
 
Myötätuntoista psykologiaa
 
Vetäkää syvään henkeä. Vetäkää kunnolla syvään henkeä - eikä musiikkia tähän, John. Vetäkää vain kunnolla syvään henkeä.
 
Tässä te olette, läsnä, tulemassa kristalliolemukseksenne, läsnä täällä, tässä shoudissa. Olette sitten täällä Coal Creek -kanjonissa tai kuuntelette nyt tai myöhemmin. Olette kehossanne. Aistitte, tunnette asioita.
 
(Tauko)
 
On hämmästyttävä itse asiassa, miten paljon häiriötekijöitä minun on aiheutettava, höpötettävä vuolaasti tässä, jotta voitte sallia itsenne tehdä sen.
 
Tässä olette tietoisena, tiedostavana olentona ja yhtäkkiä sallitte itsenne laajentua. Laajentumisella emme tarkoita menemistä ulos kehosta. Tämä ei ole astraaliprojektiota. Ei enää menemistä pois kehosta. Kaikki tulee nyt sisään kehonne kautta. Mutta laajennumme. Keho voi laajentua. Se on vain energiaa … tietoisuuden ajamaa energiaa.
 
Siis keho, olemus, "minä olen" laajenee taaksepäin aikaan, jolloin olit noin 8-vuotias.
 
(Tauko)
 
Ja olet siinä itsesi 8-vuotiaan kanssa, tekemättä mitään muuta kuin tarkkailet ja olet tietoinen.
 
(Tauko)
 
Saatat tiedostaa jonkin tapahtuman. Saatat tiedostaa 8-vuotaasi tunteen tai trauman. Se on ok. Tunnet sen ehdottomasti ja on ok tuntea se. Mutta et ole puuttumassa siihen … tai neuvomassa … tai tekemässä terapiaa … tai Reikiä, kristallivirittymistä, et mitään. Olet vain siinä.
 
Olet siinä säteilevänä olentona itsesi kanssa.
 
(Tauko)
 
Voit tarkkailla ja tuntea, mitä tapahtuu.
 
(Tauko)
 
Mutta et yritä muuttaa mitään. Tämä, ystävät, on myötätuntoa.
 
Myötätuntoa, että olisit siinä itseäsi varten.
 
Myötätuntoa mikä sallisi sen jatkua, mitä tapahtuu.
 
Myötätuntoa, ettei sinun tarvitse tuomita mitään oikeaksi tai vääräksi. Olet vain siinä.
 
(Tauko)
 
Myötätuntoa, vain hyväksyen itsesi.
 
Nyt tapahtuu hassuja asioita. Juuri nyt on 8-vuotias, teidän 8-vuotiaanne, joka käy läpi jotain elämässänne 8-vuotiaana, ja se tuntee yhtäkkiä läsnäolon … tuntee yhtäkkiä jotain rakkaudeksi tai myötätunnoksi kutsuttua, ja yhtäkkiä sillä on toivoa. Se ei tunne olevansa niin yksin tai eksynyt. Tuo 8-vuotias ei välttämättä osaa määritellä sitä. Saattaa kutsua sitä enkeliksi tai pyhimykseksi tai yhdeksi henkiystäväkseen, joita sillä oli 2-vuotiaana. Mutta se vain tuntee jotain.
 
Ja tuntiessaan jotain tuossa traumakohdassa, se sallii siihen jumiutuneiden energioiden olla vapaita, mikä tahansa havainto 8-vuotiaalla olikin tuosta tapahtumasta. Kun 8-vuotiaasta tuli 20- ja 30- ja 40-vuotias, se jatkoi tuon havainnon pitämistä tuota tapahtumasta tähän saakka. Teidän myötätuntonne - myötätunto palata taaksepäin tuomitsematta - kosketti tätä 8-vuotiasta. Se ei välttämättä muuttanut tapahtumien lineaarista lopputulosta, mutta se muutti havaintoa, rakkautta, myötätuntoa ja oppituntia.
 
Tämä, rakkaat ystävät, on myötätuntoista psykologiaa.
 
Seuraava askel. Tässä olet ihmisenä, istut näillä tuoleilla Coal Creekissä tai katselet. Tässä sinä olet, minkä ikäisenä oletkin. Vedät syvään henkeä selkeyden ja yksinkertaisuuden kera … ja sallit itsesi tuntea.
 
(Tauko)
 
Tässä on jotain. Se en ole minä. Se ei ole "ne". Se olet sinä ja myötätuntoinen sielu.
 
(Tauko)
 
Jotkut sanoisivat, että se tulee tulevaisuudesta. Sillä ei ole merkitystä. Mutta se on tässä tuomitsematta. Se on tässä muistuttamassa itseään, sinua, ettei se ole yksin. Se on tässä leveän hymyn kera ja sanoen: "Eikö olekin hämmästyttävää? Kaikki järjestyi. Myös sinusta huolimatta kaikki järjestyi. Epäilystä, rajoista, peloista huolimatta."
 
Nyt ihmismielesi sanoo: "Joo, mutta mistä sinä tulet? Miten kaukaa tulevaisuudesta?" Tuo myötätuntoinen sielu sanoo: "Onko sillä oikeasti merkitystä? Olen tässä. Minä olen mitä olen."
 
(Tauko)
 
Mitä siihen vaaditaan? Mitä vaaditaan vapauteen? Selkeyttä ja myötätuntoa. Vapaus ei ole mitään, mihin voit taistella tiesi. Vapaus ei ole mitään, minkä voit ansaita hyvillä teoillasi. Se ei ole mitään, mihin voit ajatella tiesi. Enemmän ajattelua, vähemmän vapautta. Vapaus on myötätuntoa. Se on palaamista vierailemaan itsesi luona, kun olit 8. Se on sielusi, joka vierailee sinun luonasi nyt. Se kaikki on sama asia. Se kaikki on sama asia. 
 
(Tauko)
 
Vedetään syvään henkeä tälle. Pidetään valot himmeinä. Siirrymme vain seuraavaan osaan.
 
Haluaisin tehdä merabh'n, kun energia on niin kaunista tällä hetkellä. Merabh. Merabh on tietoisuusmuutos, missä vain rentoudut ja annat sen tapahtua. Sinun ei tarvitse ajatella sitä. Sinun ei tarvitse kamppailla sen kanssa. Vain sallit sen.
 
Vedetään syvään henkeä - ja John, vähän musiikkia taustalle.
 
(Musiikki alkaa, "The Water Garden", Diane Arkenstonen levyltä "Aquaria - A Liquid Blue Trancescape")
 
Merabh on silloin, kun teeskentelette kuuntelevanne musiikkia ja minua, mutta todellisuudessa lopetatte vain kaiken hälinän ja olette myötätunnon tilassa. Myötätunto on sallimista. Myötätunto on se asenne, mikä saa leveän hymyn kasvoillenne. Leveä typerä hymy, se on myötätuntoa. Sanotte: "En tiedä, miksi hymyilen. Täytyykö minulla olla jokin syy?" Tämä on se asenne.
 
Nimittäin ihminen, keho on melko väsynyt. Huh, väsynyt. Mitä siis teette? Keho on väsynyt, joten menette kuntoilemaan. Ajatelkaa nyt. Yritän edelleen ymmärtää sitä. (Adamus naureskelee)
 
Kehonne on väsynyt. Se vanhenee. Minä en sano niin, te sanotte niin. Toistan vain teidän sanojanne. Kehosta tulee haavoittuva. Mm, mm, mm. Erityisesti niillä, joilla on paljon ns. herkkyyttä. Olette tavallisesti epätasapainossa. Tunnette kaikkea, kaikkia muita, muita kuin itseänne. Keho ottaa itseensä kaikkien roskaa. Joskus todella haluatte ottaa. Otatte kaikkien muiden juttuja tällä hetkellä kehoonne. Keho - voi, se unohtaa, miten nukutaan. Kehoon sattuu toisinaan.
 
Katson energiaa kehossanne. Se on hyvin lukossa pelosta - itsensä pelosta, tavallaan mielenkiintoista - mutta keho väsyy todella … rapistuu.
 
Tavallaan mielenkiintoinen dynamiikka on, että te olette niin voimakastahtoinen, että sen täytyi tulla tähän pisteeseen, sen täytyi rapistua, ennen kuin pysähtyisitte kuuntelemaan.
 
Olette niin sinnikäs, että kehon oli alettava väsyä kovasti, ennen kuin annoitte sielun unelman tulla sisään.
 
Vaikka fyysinen ihmiskeho onkin väsynyt, kristallinen "minä olen" -kehonne, sielukehonne ei ole. Sielukehonne ei ole väsynyt. Se tulee teihin täynnä energiaa - rajatonta energiaa. Ihminen on ehkä väsynyt ja keho kulunut, mutta sielu ei ole. Se on iätön. Sen reservi on loputon. Tämä keho, kristallikeho, tulee fyysiseen kehoonne. Voitte päästää irti väsymyksestä, sairaudesta, kivuista ja säryistä, kun kutsutte kristallikehoa.
 
Kristallikeho ei koskaan väsy niin kuin ihmiskeho. Miksi? Koska siinä ei ole mieltä.
 
(Tauko)
 
Kristallikeho ei todellisuudessa koskaan ikäänny.
 
(Tauko)
 
Kristallikeho tulee teihin nyt lempeästi, lempeästi, mestari-unikävelijän myötätunnolla.
 
(Tauko)
 
Ihmismieli, hyvin hämmentynyt, hyvin kietoutunut itseensä, se yrittää vain päästä päivästä läpi, yrittää selvittää asioita. Se on täynnä tarinoita ja minun mielestäni vain hyvin rajoittuneita havaintoja omista kokemuksistaan - toisin sanoen, ei totuutta - hyvin täynnä pelkojaan. Tuo mielirukka, kuin pieni pelokas pupu, joka yrittää näytellä kovaa.
 
(Tauko)
 
Mieli kiemurtelee, kiemurtelee ja kiemurtelee itseensä, haluten epätoivoisesti purkautua, muttei se osaa, joten se jatkaa kietoutumista ja kietoutumista, tiukemmalle ja tiukemmalle.
 
Jumalainen älykkyys ei kiemurtele lainkaan. Jumalainen älykkyys on selkeyttä, yksinkertaisuutta ja helppoutta.
 
Jumalaisella älykkyydellä ei ole tarvetta tietää kaikkea, koska "minä olen" -olemuksessa se oivaltaa tietävänsä kaiken, mitä sen tarvitsee.
 
Silloin kun ihmismieli on hämmentynyt ja se porhaltaa epätoivoisesti etsien vastauksia, jumalainen mieli tulee sisään.
 
(Tauko)
 
Jumalainen mieli tulee tähän todellisuuteen, rentouttaen ihmismielen jännityksistä, harmaudesta, hämmennyksestä ja se tekee sen suurella ilolla. Se tekee sen hämmästyttävällä myötätunnolla. Se tarvitsi teidän olemaan vain hetken hiljaa.
 
Jumalainen älykkyys on kristallinen, kirkas. Sillä on rakenteensa, mutta rakenteet ovat jatkuvasti vapaita, virtaavia. Se sallii kokemuksensa, muttei jää koskaan kiinni niihin. Jumalainen mieli tulee teihin tässä dreamwalkissa, merabh'ssa … ja se ihmettelee. Se ihmettelee, että silloin kun ihmismieli väsyy kovasti, se vain sallii. Kun ihmismieli lakkaa kiemurtelemasta kehää, se vain sallii.
 
(Tauko)
 
Se on läsnä. Se ei ole jossain muualla. Se ei ole kaukainen unelma. Se on tässä. Mitä siihen vaaditaan?
 
Myötätuntoa …
 
(Tauko)
 
Syvään hengitystä ja myötätuntoa … ja selkeyttä.
 
(Tauko)
 
Ihmissydän - kenties sanoisitte sitä tunteiksenne - sydän tuntee tulleensa petetyksi monin tavoin, tallatuksi, sen toivon ovat usein sammuttaneet tai ryöstäneet toiset. Ihmissydän tuntee, että sitä ovat usein loukanneet toiset ja usein se itse. Voi, se haluaa niin paljon … Se haluaa niin paljon kertoa teille ja kaikille muille hellyydestään, rakkaudestaan, elämänhalustaan. Mutta se tuntee, että joka kerta kun se avautuu, sen kimppuun hyökätään. Niinpä ihmissydän on sulkeutunut … hiljentynyt … tullut surulliseksi …
 
(Tauko)
 
On jumalainen sydän, minä olen. Se on selkeä. Se on raikas. Se ei tiedä pettämisestä eikä tule koskaan tietämään. Se ei tiedä ryöstämisestä tai loukkaamisesta eikä se koskaan tule tietämään.
 
Tämä ihmissydän haluaa kovasti tuntea rakkautta ja todellista avoimuutta.
 
Jumalaisen sydämen kanssa se pystyy siihen taas.
 
"Minä olen" jumalaisen sydämensä, jumalaisen mielensä ja kristallikehonsa kera, on selkeä, energinen, tahraton. Se pysyy aina selkeänä, energisenä ja puhtaana. Se tulee teihin tässä dreamwalkissa. Sillä ei ole merkitystä, tuleeko se kaiken ajan alusta. Sillä ei ole merkitystä, tuleeko se jostain kohtaa tulevaisuudesta. Sillä ei ole merkitystä, miten se pääsi tänne, mutta se on täällä.
 
Sillä ei ole merkitystä, ajatteletteko te olevanne arvokas, ajatteletteko te olevanne valmis. Se tietää, te tiedätte, että te olette.
 
(Tauko)
 
Vetäkää syvään henkeä. Mitä siihen vaaditaan, tämän kauniin jälleenyhdistymisen myötä siihen, kuka oikeasti olette? Vaaditaanko siihen lisää kärsimystä, lisää epäonnistumisia, lisää väsymystä, unettomia öitä, huonoja kokemuksia? Ei pitäisi. Olemme nyt uudessa aikakaudessa. Olemme nyt uudessa asenteessa. Ei pitäisi.
 
(Tauko)
 
Ei pitäisi olla enempää kamppailua tai kärsimystä. Kun kokoonnumme joka kuukausi, sen pitäisi olla vain puhumista siitä, miten paljon olette sallineet, ei siitä, mitä vaikeuksia kävitte läpi.
 
Syvään henkeä …
 
Olette tulleet käymään luonanne menneisyydestä, nykyisyydestä, tulevaisuudesta ja nyt-hetkestä. Kristalli-itse on tullut ruumiillistumaan kanssanne - tullakseen tähän väsyneeseen kehoon, hämmentyneeseen mieleen ja särkyneeseen sydämeen, tullakseen takaisin "minä olen" -olemukseen.
 
(Tauko)
 
Mitä siihen vaaditaan? Vain tätä yksinkertaisuutta. Se on siinä. Se on siinä.
 
Vedetään syvään henkeä yhdessä.
 
(Tauko)
 
Lempeästi, lempeästi sallien teidän tulla kotiin.
 
Ei ajatellen tietämme sen läpi.
 
Ei vain uneksien siitä enää. Ei pitäen kaiken tämän jossain muualla.
 
Se on näin yksinkertaista. Se oikeasti on.
 
Meillä on paljon työtä tehtävänä, hauskanpitoa. Pidetään tämä selkeys ja myötätunto mennessämme eteenpäin.
 
Joskus kun kokoonnumme tällä tavalla, voin olla vähän suora, provosoiva ja äärimmäisen viehättävä. (Muutama naurahtaa) Kun kokoonnumme tällä tavalla, voi, haluan sanoa makyoa makyoksi. Mutta olette pyytäneet sitä, väsyneet taas uuteen henkiseen askeleeseen. Siis ei oteta enää askelia.
 
Vedetään syvään henkeä ja laitetaan valot taas päälle, mutta pysytään hyvin lempeinä. Aion kertoa teille yhden pikku-uutisen ja hengittelemme vähän, kun tulemme pois tästä sessiosta.
 
Vetäkää kunnolla syvään henkeä.
 
Muuten, tämä sielunne hämmästyttävä myötätunto, sielu joka tulee käymään luonanne menneisyydestä, nykyisyydestä, tulevaisuudesta ja nyt-hetkestä, on hyvin todellinen. Hyvin todellinen. Älkää kuitenkaan ajatelko sitä, koska aiotte tehdä niin. Menette kotiin myöhemmin ja sanotte: "No niin, yritän tehdä sen taas." Se on vain sallimista. Vain sallimista. Se ei ole askelia.
 
Kun siis puhumme unelmista … Voitte sammuttaa tuon "pörröisen" musiikin nyt. (Vähän naurua)
 
Unelma vapaudesta
 
Kun puhumme unelmista, haluan tuoda esiin yhden asian - ja unelmissa on monia, monia tasoja. Puhun tässä vapauden unelmasta, unelmasta, että "minä olen" ruumiillistuu kristalliolemuksensa ja biologisen olemuksensa kanssa, ruumiillistuu jumalaisen älykkyytensä ja mielensä kanssa, kaikki ruumiillistuu yhdessä. Puhun vapautenne unelmasta. Vapautenne.
 
Mielenkiintoista. Maapallo on hyvin, hyvin mielenkiintonen tällä hetkellä. Olemme puhuneet vapaudesta pari vuotta. Tämä kysymys on edelleen olemassa: ovatko ihmiset oikeasti valmiita vapauteen? Vai haluavatko he vain vähän parempaa "vain tuskin riittävästi", vähän enemmän "vain tuskin riittävästi"?
 
Se on hyvä kysymys ja näette näitä konflikteja puhkeavan ympäri maailmaa, kaikkialla Egyptistä USA:han ja Etelä-Amerikkaan, kaikkialla. Siinä dynamiikassa mitä maailmassa tapahtuu tällä hetkellä, on todella kyse vapaudesta. Se on uskonnon vapautta, sukupuolivapautta, sydämen ja sielun vapautta, vapautta olla nainen tai mies, vapautta olla "minä olen".
 
Jos halutaan sanoa, mikä on ongelmana maailmassa tai mikä on se haaste, mitä me tarkastelemme omasta perspektiivistämme? Maapallo käy läpi vapausjuttuaan. Ja on ihmisryhmä, jolla on kuninkaallinen hovi kerran kuussa, ihmisryhmä joka sanoo: "Kyllä, valitsen vapauden". Mutta sitten he alkavat kohdata haasteita matkan varrella, esteitä matkan varrella, mutta on palava vapausintohimo. Siis yksi kohta vielä. Kyllä, olen pitänyt tämän lyhyenä tänään. Yksi kohta vielä.
 
Valaistu vapaa maailmanpankki
 
On jotain nimeltään "St. Germainin maailmanrahasto" - te kutsutte sitä niin. Ooh, St. Germainin maailmanrahasto. Siitä liikkuu paljon tarinoita ja ne ovat jossain määrin totta. Itse asiassa sananmukainen nimi ei ole St. Germainin maailmanrahasto. Eikö se olisikin kiva? Mutta ei. Jotkut ihmiset kutsuvat sitä niin. Uskoisitteko, että jotkut ihmiset todella haluavat käyttää hyvää nimeäni? Hmm.
 
Se on jossain määrin totta, koska osallistuin siihen ryhmään, joka aloitti - miten sen sanoisi - yltäkylläisyyspankin. Todellinen nimi on Valaistu vapaa maailmanpankki. Mitä se merkitsee? No, se merkitsee, että kauan sitten te, minä ja joukko muita otimme kristalleja, arvokkaita jalokiviä - timantteja, rubiineja, safiireja ja smaragdeja, kauniita jalokiviä - ja sanoimme: "Laitamme nämä maahan, erittäin hyvin suojattuihin luoliin. Laitamme nämä maahan, koska ne ovat todella kauniin näköisiä, koska niissä on paljon energeettisiä ominaisuuksia." Ja tämän hyvin arvokkaiden kristallijalokivien jemmaamisen aikaan - on useita jemmoja. Osa jalokivistä ei ole edes tältä planeetalta, ne ovat toisista paikoista luomakunnassa, jotka ovat yksinkertaisesti hämmästyttäviä.
 
Talletimme nämä tiettyihin taskuihin tai luoliin ympäri maailmaa ja sanoimme, että oikeaan aikaan käytämme näitä maadoittamismekanismina moniulotteisten jumalaisten energioiden tuomiseen. Ja kun tämä tapahtuu, on suurta yltäkylläisyyttä, rajatonta energiayltäkylläisyyttä niille, jotka ovat valmiita, halukkaita ja kykeneviä käsittelemään sitä, niille jotka ovat integroineet oman "minä olen" -kristalliolemuksensa tai ainakin aloittaneet prosessin sen tuomiseksi kehoon. Sitä ei suunniteltu niitä varten, jotka haluavat olla vain mahtavampia ja rikkaampia ihmisiä. Se ei toimi - minun on toistettava hyvin tiukasti - se ei toimi sellaisella, joka haluaa vain saada enemmän ihmisvarallisuutta. Mutta sellaisella joka tuo oman kristallitietoisuutensa sisään, se toimii ja on käytettävissä.
 
Sitä voitaisiin kutsua lähes rajattomaksi varannoksi. Se energiamäärä on hämmästyttävä, mikä on sidottuna tähän. Tämä on niiden käytettävissä, jotka tuntevat olevansa valmiita käsittelemään sitä, joilla on jokin projekti.
 
No niin, tuo projekti ei ole välttämättä vain maksamattomien laskujenne hoitaminen. (Joku kikattaa) Projekti on, että sanotte haluavanne luoda jotain. Haluatte alkaa tuoda unelmianne todellisuuteen ja tuotte yltäkylläisyyttä sitä varten. Se on käyttävissä. Teidän ei tarvitse mennä jonkin komitean luo. Ei ole pankkiireja. Kiva asia tässä valaistussa rahastossa on, että te menette sisään ja otatte niin paljon, kuin haluatte. Eikö olekin hämmästyttävää? Ei luottokelpoisuustarkistuksia. Ei lainkaan. Ei komiteaa, mikä torjuu teidät. Menette sisään ja otatte niin paljon, kuin haluatte. Ja kiva asia on, ettei teidän tarvitse koskaan maksaa sitä takaisin.
 
No niin, kuulostaa kivalta. Internet välittää jo kaikkea tätä. Ooh, sähköposteja lähtee. Mutta niillä jotka eivät ole valmiita integroitumaan unelmiinsa, tuomaan "minä olen" -olemusta sisään, se ei toimi. Ensinnäkään he eivät koskaan löydä tätä paikkaa. Toiseksi vaikka he löytäisivätkin, tähän liittyvä energia tuo esiin heidän heikkoutensa eikä vahvuuksiaan - näin voitaisiin sanoa. Se toimii kirjaimellisesti heitä vastaan.
 
No niin, puhumme tästä lisää seuraavassa tilaisuudessamme, koska sanoin Cauldrelle, että lopetamme tänään hyvissä ajoin. Jatkan niin lähelle viittä, kuin voin. Se on käytettävissänne. Voin kuulla jo 9000 kysymystä. "Tuleeko se minulle käteisenä vai shekkinä? (Naurua) Onko se kirjoitettu Valaistun vapaan maailmanpankin shekkitilille?"
 
LINDA: Kenelle meidän pitäisi lähettää sähköpostia?
 
ADAMUS: Kenelle teidän pitäisi lähettää sähköpostia? Kyllä, Linda. (Naurua)
 
Minäpä näytän pari asiaa, jatkamme keskustelua ensi kuussa. Tämä saa kuuntelijamäärän ylös.
 
Pari asiaa. Menette nostamaan niin paljon, kuin haluatte, eikä ole velkavelvoitetta. Ei ole korkoa. Te ette maksa takaisin. Mutta teidän on käytettävä se. Teidän on tehtävä sillä jotain. Teidän on tehtävä jotain teidän unelmienne ilmentämiseksi, ei kenenkään muun. Ei maailman pelastamiseksi. Se ei toimi siihen. Se toimii teillä. Se on lahja teille ja vain teille ja kaikille on runsaasti. Mutta sitä ei käytetä toisten muokkaamiseen.
 
Muistakaa tästä eteenpäin myötätuntoinen psykologia. Tämä pätee myös ihmisiin elämässänne, pientä myötätuntoa heitä kohtaan.
 
Tähän liittyviä energioita tukevat arkkienkelit. Arkkienkelit tavallaan asuvat väliaikaisesti nyt uudella maapallolla. Heitä on kokoontunut 144000 samaan aikaan. Miksi? Tämä on tapahtunut ensimmäistä kertaa sitten Kaaren järjestyksen/veljeskunnan luomisen. Miksi he ovat kaikki paikalla? Mitä he tekevät?
 
He ymmärtävät tällä hetkellä uuden ja vanhan maapallon välistä tasapainoa, sitä mitä tapahtuu, dynamiikkaa - ja taas kerran, menemme tähän seuraavassa tilaisuudessamme. He auttavat sillan rakentamisessa. He ovat kaari. Se ovat silta näiden kahden välissä. He tukevat ja pitävät tasapainoa otoissanne. He ovat paikalla tiiminä, mikä auttaa pitämään energiat tasapainossa ja liikkumassa teille ja projekteillenne.
 
Itse asiassa Kaaren järjestys, mikä koostuu kaikista arkkienkeleistä - voi, miten sen sanoisi - melkein luo itsensä uudestaan, matkii itseään Uuden maan järjestykseksi. Se ei ole uusi maailmanjärjestys, vaan uuden maan järjestys. Se ei ole salaliitto. Se on tukimekanismi.
 
No niin, jotkut teistä saavat sitä odotellessa ehkä sähköposteja tai informaatiota joistain nimeltään "St. Germainin maailmanrahasto". Se on osittain totta. On investointi, mikä on kasvanut pitkän aikaa, mutta se ei ole kultaa pankissa. Se on kristalleja, arvokkaita jalokiviä, jotka ovat maassa. Ne eivät ole maassa välttämättä siksi, että ihmisiä estetään varastamasta niitä, koska homma ei toimisi todellakaan hyvin, jos ne varastettaisiin. Ne ovat siellä säteilemässä ja myös vetämässä moniulotteisia energioita.
 
Tällä hetkellä kulkee paljon sähköposteja siitä, että St. Geraminin maailmanrahasto auttaa teitä maksamaan laskunne ja velkanne. Kuulostaako tämä St. Germainilta? (Yleisö sanoo "ei") Ei, ei. Me emme vain anna - kyllä, pidän homman lyhyenä tänään. Me emme vain jaa rahaa, koska ensinnäkin tunnemme toisemme. No, minä tunnen teidät. Jos saisitte yhtäkkiä suuren summan rahaa velkojenne maksamiseen, mitä te tekisitte? (Joku sanoo "Tuhlaisimme") Olisitte suoraan taas veloissa. (Vähän naureskelua)
 
SART: Ostaisimme kaiken näköpiirissä olevan!
 
ADAMUS: Ostaisitte kaiken näköpiirissä olevan, joo, ja velkaantuisitte taas. Kuulette sitä vanhaa tarinaa, että jos rikkailta ihmisiltä otettaisiin kaikki rahat ja annettaisiin köyhille ihmisille, ne olisivat taas kahden vuoden päästä rikkailla ihmisillä. Kyse on asenteesta. Se on asenne, oletko rikas vai oletko köyhä.
 
Siis tämä rahasto, valaistu rahasto - ei Illuminati enkä halua kuulla keneltäkään teiltä noita hemmetin salaliittoteorioita siitä (naurua) (suom. huom. valaistu = illuminated) - se on valaistu, säteilevä. Se on käytettävissä. Siis ennen seuraavaa kokoontumistamme, mitä ovat unelmanne? Mitä aiotte olla riittävän rohkeasti, tuodaksenne ne tänne? Koska sille on energeettistä tukea. Se on vähän pelottavaa. On helpompaa pitää unelmat tuolla, jossain muualla, mutta ystäväni, vedetäänpä syvään henkeä, koska nyt on se aika.
 
Ja kun ajattelette unelmianne ja Valaistua vapaata maailmanpankkia - energiaa mikä tukee unelmianne - ja vähän pelästytte ja alatte ajatella: "Voi, en ole varma, mitä uneksia, ja mitä jos mokaan sen", niin pysähtykää hetkeksi, vetäkää syvään henkeä ja muistakaa, että kaikki on hyvin koko luomakunnassa.
 
Kiitos. Seuraavaan kokoontumiseemme. Kiitos, kiitos.