"Hyväksykää ihmisminänne"

Esitetty Crimson Circlelle
10.9.2000
Suomentanut Lea Lintunen


TOBIAS: Ja niin se on, rakkaat opettajat, että kokoonnumme jälleen kanssanne tähän pyhään piiriin. Kokoonnumme antaaksemme teille lisää kotiläksyjä... Kokoonnumme uuden "Luoja-sarjan" oppituntia numero kaksi varten. Toivotamme teidät kaikki tervetulleiksi.

Työskentelemme seuraavien minuuttien aikana teistä jokaisen kanssa sulauttaaksemme ja säätääksemme energiat. Autamme teitä tuntemaan ja aistimaan Kaiken Mitä Olette. Rakkaat ystävät, opettajat, käyttäkää tämä hetki hyväksenne ja yksinkertaisesti avatkaa sydämenne. Hengittäkää syvään. Hengittäkää syvään koko ihmisolemuksellanne. Sallikaa oman ja Hengen rakkauden tunkeutua jokaisen solunne läpi DNA:hanne, sisimpäänne. Hengittäkää syvään. Hengittäkää syvään ja rentoutukaa. Käyttäkää tämä hetki hyväksenne ja unohtakaa ihmismurheenne. Päästäkää niistä nyt yksinkertaisesti irti, sillä tehdessänne niin energiamme sulautuvat täydellisemmin.


Rakkaat ystävät, on ilo olla seurassanne tänään. On ilo nähdä kolmen viikon aikana tekemänne työn tulokset. Olette todellakin harjoitelleet "muurin takana seisomista." Tiedämme, että matkanne on vaikea ja haasteellinen. Ihmismatka on haastava matka. Keskustelemme siitä kohta lisää. Valitsemanne valotyöläisen elämä on vieläkin haasteellisempaa. Tiedämme, mistä olette joutuneet luopumaan. Tiedämme menetetyistä suhteista, uskomuksista, varallisuudesta ja muistakin menetetyistä materialistisista asioista. Jokaisen teistä matka – tiedämme, että se on vaikea. Siksi täytämme tämän huoneen kiitoksilla ja rakkaudella.


Jatkatte tätä työtä elämästä toiseen.
Tulette joka kuukausi Crimson Circlen tapaamiseen ollaksenne osa uuden energian luokkahuonetta ja opettajia. Tästä syystä teitä kunnioitetaan. Emmekä toistele tätä asiaa kevytmielisesti – sanomme sen sisimmästämme, kaikkien tänne kokoontuneiden entiteettien puolesta. Sydämienne avautuessa tämä huone täyttyy niistä, jotka ovat työskennelleet kanssanne ja jotka tuntevat erityista kiinnostusta tekemisiänne kohtaan. Kutsuisitte niitä arkkienkeleiksi, Pyhiksi. Myös oppaanne, enkeliystävänne, täyttävät tämän huoneen. Olemme kaikki paikalla kiittääksemme teitä.

Tehdäänpä pieni yhteenveto ennen kuin siirrymme oppituntiin numero kaksi. Rakkaat ystävät, teille on kerrottu – ja toistamme sen jälleen – että olette peräisin Kaiken Mitä On ympyrästä. Olemme kutsuneet tätä paikkaa "Ensimmäiseksi luomistyöksi". Te kutsuitte sitä Kodiksi. Kaiken olemassaolevan Koti sijaitsi tämän ympyrän sisäpuolella. Käytämme nyt tietenkin metaforaa, jotta ymmärtäisitte paremmin.


Mutta ystäväni, oli todellakin aika, jolloin olitte enkeleitä Kaiken Mitä On ympyrän sisäpuolella.
Olitte Luojia ja opettajia. Olitte kaikkein epätavallisimpia Luojia ja opettajia. Olitte aina etsimässä rajojanne ja uusia kokemuksia, jotka mahdollistivat Ikuisen, Luojan, Jumalan tai Hengen – miten sitten haluattekin kutsua Ykseyttä – jatkuvan laajentumisen. Kokemuksenne Kaiken Mitä On ympyrässä, alkuperäisen luomistyön sisäpuolella, mahdollistivat tuon ympyrän jatkuvan laajentumisen.

Saavuitte luomistyön rajamaille. Yrittäkää hahmotella mielessänne se, että aloitte luoda Kaiken Mitä On hiuksenhienolla rajalla.
Keräsitte kokemuksia, jotka luovutitte rakkaudella Hengelle. Henki vastaanotti ne kiittäen ja kunnioittaen. Jos antaisitte lupanne, niin voisitte muistaa koetelleenne rajojanne eläessänne Kaiken Mitä On reunalla.

Aloitte tuntea sisimmässänne ennen kokematonta levottomuutta. Aloitte tuntea epävarmuutta, jota ette koskaan aikaisemmin olleet tunteneet olemuksessanne. Aloitte tuntea irtautuvanne Hengestä. Teidän näkökulmastanne katsottuna alkoi vaikuttaa siltä, että Henki ei ollut enää Yksi.
Se aiheutti teille epävarmuuden ja epäluottamuksen tunteen. Se loi sisimpäänne tunteen siitä, etteivät kaikki asiat olleetkaan niin kuin olitte luulleet niiden olevan. Tunsitte silloin ensimmäisen kerran, että Henki, Ikuinen, ei hallinnutkaan kaikkea. Elitte Ensimmäisen luomistyön rajamailla.. Se oli tavallaan se umpikuja, josta olemme puhuneet ja josta ette päässeet enää eteenpäin.

Ollessanne "luomistyön rajamailla" jouduitte tietyntyyppiseen umpikujaan ja aloitte tuntea – korostamme sanoja "vain tuntea" – että Kaiken Mitä On ydin alkoi murentua.
Se alkoi hajota. Tunsitte epävarmuutta ja epäluottamusta; Ykseyden perhe oli hajoamassa.Ymmärtäkää ystäväni, että tunsitte näin luomistyön rajamailla tekemänne työn vuoksi. Olitte edenneet työssänne niin pitkälle, että umpikuja itse loi hajaantumisen tunteen. Se ei siis tullut Kaiken ytimestä, tämä asioiden jakautuminen, vaikka teistä siltä tuntuikin.

Tapahtui asioita, joita on tällä hetkellä vaikea kuvailla.
Syntyi suuri ja mahtava prosessi, jossa te ja muut enkelit loitte uuden ympyrän Kaiken Mitä On ulkopuolelle. Ympyrän, joka limittyi pienimmällä mahdollisella tavalla Kaiken Mitä On kanssa. Te ja muut Kaiken Mitä On rajamailla eläneet enkelit muuttivat tähän luomaansa uuteen ympyrään. Aloitte kerätä kokemuksia unohtaen keitä olitte ja mistä tulitte. Otitte mukaanne uuden jakautumisen ja kaksinaisuuden tajunnan, jota ette olleet koskaan aikaisemmin tunteneet, ja joka sulki täydellisesti Kotinne oven. Teitte tämän luodaksenne suljetun ympäristön Toisen luomistyön perusenergian kylvämistä varten. Te, Luojat!

Tällä hetkellä kokemillanne asioilla ei ole mitään tekemistä entisten elämienne kanssa!
Sopimuksenne ovat loppuun täytetyt. Levottomuus jota tunnette, kuten myös kauhua herättävät painajaisunenne, liittyvät alkuperäisen eron tunteeseen. Kyse ei ole entisistä elämistänne. Kyse ei ole edes tästä elämästänne!

Yhdistytte uudelleen sisimpänne ytimessä Ensimmäisestä luomistyöstä peräisin olevan menneisyytenne kanssa. Kysytte Hengeltä, enkeleiltänne ja
 Crimson Councililta, milloin vaikeutenne viimeinkin loppuvat. Rakkaat ystävät, asiat tulevat muuttumaan. Ne tulevat muuttumaan aivan kuten tekin tulette muuttumaan. Tämä ei tarkoita sitä, että huomenna kaikki maailman vaikeudet olisivat teidän kohdaltanne ohi. Ei, emme tarkoita sitä, että huomisesta lähtien kulkisitte ahon laitaa ilman huolen häivääkään. Tarkoituksenamme on kertoa teille, että se mitä opitte täällä, se mitä opitte uudelleen yhdistymisestä Ensimmäisestä luomistyöstä peräisin olevan menneisyytenne kanssa, tulee auttamaan teitä, uusia luojia, tekemään tarvittavat muutokset elämässänne. Se auttaa teitä olemaan opettajia muille ihmisille, jotka valitsevat saman vaikean tien, jota te itse olette kulkeneet.

Pystyttekö nyt tuntemaan kunnioituksemme kaiken tekemänne työn vuoksi? Monet entiteetit, joita olette oppineet palvomaan ja ihailemaan, tulevat tänään tänne oppiakseen teiltä! Ymmärrättekö, miksi kutsumme teitä opettajiksi?
Te opetatte meitä!

Ystäväni, sen mitä kuulette tässä Crimson Circlen kanavoinnissa, ei pitäisi tulla teille yllätyksenä. Välitämme teiltä saamaamme tietoa. Me vain peilaamme tietonne teille takaisin, jotta saisitte vahvistuksen prosesseillenne. Me emme tunne tietä. Aivan, meillä on erilainen näkökulma asioihin. Voimme vain joskus opastaa ja auttaa teitä, koska näemme kokonaisuuden. Mutta me todellakin opimme jokaikiseltä teistä.

Viimeisten kolmen viikon aikana, oppiessanne seisomaan muurin toisella puolella, opimme teiltä paljon kaksinaisuuden yhdistämisestä takaisin yhdeksi.
Me opimme teidän kokemuksienne kautta. Me vain taltioimme tietoa, kirjoitamme historiaanne, teistä kertovia uusia kirjoja.

Rakkaat ystävät, käyttäkää tämä hetki ja sallikaa meidän todella liittyä piiriinne, tilaanne. Sallikaa meidän halata, rakastaa ja kunnioittaa teitä tekemänne työn vuoksi.
Älkää suhtautuko matkaanne vähättelevästi. Emme mekään tee niin. Pyydämme Cauldrea (Geoffrey Hoppe), näitä viestejä sanoiksi muuntavaa ystäväämme, olemaan hetken hiljaa. Käyttäkää tämä hetki ja sallikaa meidän halata teitä ja painaa hellä suudelma poskellenne, yksinkertaisesti seisoa hetki vierellänne. Palaamme hetken kuluttua.

(Pitkä tauko)

Rakkaat opettajat, tervetuloa takaisin uuden energian luokkahuoneeseen.
Tänään keskustelemme uudesta oppitunnista, uudesta oivalluksesta. Sen selittäminen tulee olemaan vaikeampaa, mutta myös palkitsevampaa kuin ensimmäisen oppitunnin. Kuten oppitunnilla numero yksi, niin nytkin tulette saamaan kotiläksyjä. Aivan, tulette saamaan seuraavien päivien aikana kokemuksia, jotka auttavat teitä ymmärtämään, keitä todellisuudessa olette.

Kun tapasimme viimeksi, puhuimme "asioiden hyväksymisestä sellaisina kuin ne ovat". Puhuimme matalan muurin takana seisomisesta voidaksenne astua ulos kaksinaisuudesta, tarkkaillaksenne kudoksen muodostumista. Tarkkailtuanne ja oivallettuanne alatte ymmärtää, kuinka asiat oikeasti syntyvät. Rakkaat opettajat, jos ette olisi astuneet sivuun, niin olisitte edelleenkin mukana kaaoksessa, prosesseissa ja kaksinaisuudessa.
Ette näkisi, kuinka asiat vaikuttavat toisiinsa. Kun kohtaatte elämässänne haasteita, niin sanokaa tietoisesti: "Siirryn nyt matalan muurin toiselle puolelle, muurin, joka ympäröi uutta taloani". Astumalla sivuun, harjoittelemalla sitä joka päivä, pystytte arvioimaan eri tilanteita ennennäkemättömällä tavalla.

Tulette ymmärtämään uudessa jumalmielessänne, ettei ympärillänne esiintyvissä tilanteissa ole oikeaa ja väärää. On niin houkuttelevaa ihmisen kannalta – muistutamme Cauldrea ristiretkistä! – houkuttelevaa valita puoli ja olla oikeamielinen, olettaa oikeuden ja valon olevan omalla puolellaan. Mutta tiedättekö, että vastapuolikin tuntee olevansa oikeassa ja valon olevan heidän puolellaan? Miten se on mahdollista?


Astuessanne sivuun alatte nähdä hyvin selkeästi ihmisten ja tilanteiden energiadynamiikan. Osa seuraavan kuukauden kotiläksyistänne on jatkaa jo aloittamaanne harjoittelua – muurin takana seisomista. Rakkaat ystävät, tulevaisuudessa tulette käyttämään tätä muurin takana seisomista
  vaistonvaraisesti, silmänräpäyksessä. Tulette tunnistamaan hetkessä minkä tahansa tilanteen ympärille rakentuvan energiadynamiikan. Pyydämme teitä jatkamaan harjoittelua.

Tekemänne työ edellyttää energian käyttämistä jotakin tarkoitusta varten, olkoon se sitten vaikka vain muurin takana seisomista. Saatte kotiläksyjä. Seuraavien yhdentoista kuukauden aikana käymme läpi oppitunteja, joista jokainen rakentuu edellisen varaan. Teille ja koko maailmanlaajuiselle perheellemme on tärkeää jatkaa tietoista harjoittelua, tietoista hyväksymistä. Olette kaikki selviytyneet hyvin. Olette kaikki toimineet oikein. Olette yrittäneet ainakin yhden kerran! Jotkut teistä yrittävät päivittäin, jopa kerran tunnissa. Näin teistä tulee opettajia ja Mestareita.


Siirrymme nyt tämän päiväiseen oppituntiimme numero kaksi. Teemme sen kertomalla teille ensin lyhyen tarinan. Kerromme teille tarinan Susan-nimisestä valotyöläisestä. Susan muistuttaa hyvin paljon teitä kaikkia, olittepa sitten miehiä tai naisia.


Susan oli elänyt monia elämiä, aivan kuten te kaikki olette. Ne vaihtelivat Atlantiksella eletyistä väkevistä ja energisistä elämistä muinaisen Egyptin provokatiivisiin elämiin. Susan eli monia elämiä ympäri maapalloa, niiden joukossa elämä (kuten monilla teistäkin), jota Rakkauden Mestari, Yeshua Ben Joseph, kosketti. Näiden elämien aikana Susan oppi ja koki monia eri asioita.
 Ne jättivät häneen jälkensä, energiset muistonsa hänen olemukseensa. Kuten tässä huoneessa istuvat ja tätä materiaalia lukevat, niin Susankin teki töitä ahkerasti, erityisesti Rakkauden Mestarin aikakautta seuranneiden elämiensä aikana. Hänen sydämessään oli sitoumus – kuten niin monilla teistäkin – joka sanoi: "Jatkan Hänen työtään". Susan eli monia vaikeita elämiä, kuten suurin osa teistäkin on elänyt. Monet teistä tutustuivat häneen luostareissa ja kirkoissa, joita olitte perustamassa yhdessä hänen kanssaan.

Susan taisteli monet taistelut, mutta tuli karmansa päähän tässä elämässään, lopullisen vapauttamisen elämässä. Hän syntyi perheeseen, joka oli lievästi sanottuna vaikea – kuten niin monilla teistäkin.
Susanilla oli hyvin hallitseva äiti, vaativa ja itsekeskeinen. Hänellä oli isä, joka jatkuvasti luovutti voimansa muille, luovutti sen myös alkoholille. Hän antoi kontrolloivan äidin ohjailla elämäänsä. Susanin isä ei edustanut voimanlähdettä, jota isien pitäisi tyypillisesti edustaa.

Näin Susan siis varttui. Nuorena hän oli ujo. Voi, koulussa hän oli erittäin hyväpäinen. Hän sai loistavia numeroita, mutta hänestä ei koskaan voinut tietää. Hän oli ujo. Susan tunsi itsensä joukon kummajaiseksi. Vaikka hän tiesikin olevansa aivan erityinen, hän ei yksinkertaisesti voinut antaa valonsa loistaa. Hänhän kantoi mukanaan raskasta taakkaa entisistä elämistään. Hänen perhetilanteensa tässä elämässä teki asiat entistä vaikeimmiksi.


Suurimman osan ajastaan Susan vietti yksikseen. Hänellä oli useita läheisiä ystäviä, mutta hän ei osallistunut koulun aktiviteetteihin eikä hän kuulunut luokkansa suosittuihin oppilaisiin. Hänen sisimmässään oli jotakin hyvin väkevää ja erityistä, joka huusi päästä esiin, mutta samalla jokin pidätteli Susania.


Susan jätti kotinsa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa päästäkseen irti erittäin vaikeasta perhetilanteesta, löytääkseen itsensä. Lukion jälkeen hän rakastui, tai siis luuli rakastuneensa, erääseen poikaan. Susan tuli raskaaksi. Koska hän oli nuori ja peloissaan, päätti hän tehdä abortin. Tämä painoi raskaasti hänen sieluaan.


Kaikesta huolimatta hänen opintonsa sujuivat loistavasti. Susan keskitti kaiken energiansa opiskeluun ja valmistui parhain mahdollisin arvosanoin. Valmistuttuaan hän löysi sen oikean, miehen, jota hän todella rakasti ja jonka kanssa hän oli aiemmin sopinut tapaavansa tässä elämässä. Susan ja hänen uusi poikaystävänsä menivät naimisiin ja saivat lapsia. Heillä oli samanlaisia ongelmia kuin muillakin aviopareilla: raha, uskottomuus, lasten kouluvaikeudet. Mutta heillä oli myös paljon rakkautta. Susan rakasti lapsiaan ja miestään syvästi. Mutta heillä oli todellakin myös ongelmia. Susan kantoi näitä ongelmia syvällä sisimmässään.


Eräässä vaiheessa Susan, joka kaipasi elämäänsä valoa ja suuntaa, liittyi kirkkoon. Hän kävi perinteisessä kirkossa useiden vuosien ajan. Hän yritti oppia ja ymmärtää, kuka ja mitä Jumala on. Hän osallistui kirkon opetuksiin ja kävi joka sunnuntai rukoilemassa. Hän opiskeli Raamattua niin kuin ei koskaan aikaisemmin.


Mutta rakkaat ystävät, Susan, jonka jokainen teistä tulee tulevaisuudessa tapaamaan opettajan ominaisuudessa, ei tuntenut sydämessään vastakaikua kirkon opetuksia kohtaan. Hän tunsi olevansa syntinen, jota Jeesus
 ja Jumala eivät mitenkään voisi rakastaa. Hän vetäytyi pikkuhiljaa kirkon piiristä ja jatkoi elämäänsä ihmetellen, mistä siinä oikein on kysymys.

Eräänä päivänä Susan oli kirjakaupassa.
Kun hän käveli ympäriinsä luettavaa etsien, putosi hänen eteensä hyllystä kirja. Kirjalla oli juonikas kansi. Se kertoi uudenlaisesta valosta ja tiestä. Kirja veti Susania puoleensa, mutta myös nolostutti häntä. Hän piilotti sen muiden valitsemiensa kirjojen joukkoon ja kiirehti kassalle toivoen, ettei kukaan näkisi outoa kirjaa, joka kertoi valosta, rakkaudesta ja New Agesta. Susan meni kotiin ja huomasi mieltyvänsä kirjaan välittömästi. Hän ahmi sen päivässä, luki sana sanalta kaiken. Kirjan sanoma tuntui hänestä oikealta. Susan itki ja itki ja itki, koska kirja oli hänelle viesti Kotoa.

Monet teistä tietävätkin, miten Susanin tarina jatkuu. Hän opiskeli New Agea, osallistui seminaareihin ja tapasi muita shaumbroja. Hän oli haltioissaan tekemästään löydöstä. Ensimmäistä kertaa elämässään hän alkoi todella ymmärtää, kuka itseasiassa oli.
Hän alkoi ymmärtää asioiden todellisen luonteen.

Mutta Susan oli edelleenkin sisimmässään levoton.
Jokin esti häntä vapautumasta, jokin, josta hän ei voinut päästää irti. Vaikka hän rakastikin tätä uutta New Age-työtään, hän oli silti joskus masentunut ja kärsi kivuista koko ruumiissaan. Joinain päivinä hän oli turhautunut, koska ei pystynyt luomaan todellisesta sydämensä halusta. Hän alkoi jälleen huutaa Henkeä ja kysyä: "Mitä minun pitäisi tietää?"

Hän kysyi Hengeltä, milloin vaikeudet hänen elämässään loppuisivat. Hän kysyi, milloin hän saavuttaisi nirvanan, rauhan tyyssijan. Vaikka hän rakastikin elämäänsä, perhettään ja kaikkea mitä oli, niin osa Susania halusi lähteä, oli väsynyt, halusi palata takaisin Kotiin. Mutta samalla Susan tiesi sisimmässään, ettei Koti enää ollut Koti. Hän tiesi vaistonvaraisesti, että oli aika jatkaa työtä.


Viime yönä Susan makasi sängyllään hymyillen ja tyytyväisenä elämäänsä, mutta silti miettien ja pohtien, mitä hänen pitäisi tietää. Hän oli lukenut Crimson Circle-materiaalit. Hän oli lukenut sallimisesta ja asioiden hyväksymisestä niin kuin ne ovat. Hän oli harjoitellut matalan muurin takana seisomista. Hän oli oivaltamaisillaan uusia asioita, mutta jokin suuri este oli edelleenkin olemassa.


Joten Susan, puhumme nyt sinulle ja kaikille muillekin.
Oppitunti numero kaksi: hyväksykää ihmisminänne, niin tulette tuntemaan jumalallisuutenne. Yksinkertainen oppitunti, mutta yksi väkevimmistä ja haastavimmista, joita tulette koskaan kohtaamaan. Antakaa meidän nyt selittää, mistä tässä oikein on kysymys – hyväksykää ihmisminänne ja tulette tuntemaan jumalallisuutenne.

Susan toi tähän elämään paljon kokemuksia menneisyydestään. Hän toi mukanaan ydinkokemuksen siitä, millaista on olla Ensimmäisen luomistyön rajamailla. Hänen sisimmässään oli ydintuntemus siitä, etteivät asiat olleet enää yhtä. Hän tiesi tunteen Kaiken ytimessä vallitsevasta levottomuudesta. Hän tiesi, miltä tuntui olla erossa Hengestä. Susan toi kaiken tuon mukanaan tähän elämään.


Hän toi mukanaan tuhansien Maan päällä vietettyjen elämien syyllisyydentunteet, kokemukset, tuskat, haasteet ja vaikeudet. Susan kantoi myös mukanaan syyllisyyttä, tuomitsemista ja kipua kokemuksistaan ihmisenä tässä elämässä. Hän piti itseään syypäänä isänsä juomiseen ja heikkouteen. Hän syytti itseään siitä, ettei ollut useammin kertonut isälleen rakastavansa tätä.
 Tavallaan Susan halveksi isäänsä. Hän halveksi isäänsä siksi, että tämä oli mitä oli, ja syytti sitten itseään näistä tunteistaan. Hän syytti itseään julmista ajatuksistaan omaa äitiään kohtaan. Aivan, lapsena ollessaan Susan oli maannut valveilla öisin ja unelmoinut kuristavansa äitinsä. Se oli tuntunut hyvältä, ja Susan tunsi olonsa syylliseksi.

Hän kantoi raskasta taakkaa sisällään, koska ei ollut ollut parempi ystävä nuoruudessa seuraansa etsineille. Nuo ihmiset olivat tunteneet vetoa Susaniin, koska he näkivät hänessä valon, jota Susan itse ei pystynyt näkemään. Hänen ystävänsä peruskoulussa ja lukiossa etsivät parantumista hänen kauttaan, mutta Susan oli niin ujo ja estynyt, ettei sallinut itsensä tekevän työtä, jonka vaistonvaraisesti osasi. Hän tunsi syyllisyyttä siitä, että oli pitänyt kynttiläänsä vakan alla, oli ollut heikko eikä uskaltanut parantaa häneltä apua etsineitä. Sen sijaan hän eristäytyi ja ystävystyi vain muutamien kanssa, koska se oli helpompaa ja turvallisempaa.

Hän tunsi syvää syyllisyyttä, koska oli tullut raskaaksi ja sitten antanut lapsensa pois. Hän oli kuullut, että Jumala vihaa tällaisia ihmisiä. Hän oli kuullut, että abortin tehneet tappoivat syntymättömän sielun.Tämä painoi hänen mieltään raskaasti. Se oli yksi hänen syvimmistä, mustimmista painajaisistaan. Susan tunsi syyllisyyttä.


Hän tunsi syyllisyyttä avioliitossaan, koska ei pystynyt tukemaan miestään enemmän tämän kohdatessa omia taloudellisia ongelmiaan. Jokin aina pilasi hänen saamansa ylennykset. Aina kun Susanin aviomies alkoi ansaita enemmän rahaa, tapahtui jotakin ja hän joutui työttömäsi. Taloudellinen kehitys murskaantui. Susan tunsi olonsa syylliseksi, koska ei pystynyt auttamaan miestään pääsemään yli alemmuudentunnoistaan. Susan ei osannut kohdata näitä tilanteita.


Susan tunsi syyllisyyttä, koska ei ollut parempi äiti omille lapsilleen. Hän toivoi, että olisi tehnyt enemmän heidän ongelmiensa ratkaisemiseksi, suojellut heitä paremmin kivulta ja säryltä.
Susan tunsi syyllisyyttä, sillä joskus hän kirosi omia lapsiaan. Hän saattoi juosta omaan huoneeseensa, lukita oven ja huutaa: "Älkää enää koskaan puhuko minulle." Hän tunsi syyllisyyttä tämän johdosta. Hän tunsi äärimmäistä syyllisyyttä.

Kun hän päätti käydä jälleen kirkossa yrittääkseen löytää vielä jotakin sisimmästään, hän tunsi olonsa arvottomaksi, koska Jumala ja Jeesus eivät puhuneet hänelle. Hän ei tuntenut oloaan uudelleen syntyneeksi ja virkistyneeksi. Hänessä ei ollut samanlaista intohimoa kuin muissa kirkossakävijöissä. Hän ei pystynyt heiluttelemaan käsiään ja laulamaan "halleluujaa" sellaisella intohimolla kuin muut. Susan tunsi olonsa likaiseksi ja syylliseksi. Hän tiesi kuten muutkin kirkossakävijät olevansa syntinen; edes Jeesus ei halunnut olla Susanin kanssa missään tekemisissä.


Rakkaat opettajat, Susan on osa teitä kaikkia.
Hän on myös niissä ihmisissä, jotka etsivät teiltä parantumista ja uuden energian opetusta.

Kerromme teille nyt, mitä Susan teki kuultuaan tämän oppitunnin numero kaksi. Hän meni kotiin ja sulki ovensa tuntematta syyllisyyttä. Hän oppi hyväksymään oman ihmisminänsä, asian, jonka olemassaolon hän oli kieltänyt elämästä toiseen. Hän oli kieltänyt oman ihmisminänsä satojen elämien ajan. Hän oli kieltänyt oman ihmisyytensä ja jopa halunnut tätä nk. ylösnousemusta, ettei hänen tarvitsisi kohdata ihmisminäänsä, halpa-arvoista ihmisyyttään.


Tiedättekö ystäväni, että kun jätitte Ensimmäisen luomistyön ja otitte itsellenne fyysisen ruumiin,
  olitte järkyttyneitä siksi, että jouduitte pukeutumaan johonkin niin räikeään ja alhaiseen? Tiesitte, että joutuisitte kantamaan mukananne ruumista elämästä toiseen. Otitte ihmisruumiin rangaistaaksenne itseänne siksi, että olitte kulkeneet liian kauaksi Ensimmäisestä luomistyöstä. Tämähän on täyttä puppua, ja pyydämmekin teitä nyt vapauttamaan kaikki tällaiset ajatukset ja uskomukset.

Palataanpa nyt Susaniin. Hän meni kotiinsa, sulki huoneensa oven ja oivalsi, että hän oli kieltänyt, jopa vihannut, kaikkia ihmisenä tekemiään asioita. Hän oli yrittänyt saavuttaa jonkin asteisen ylösnousemuksen tilan, jotta hänen ei tarvisisi kohdata ihmisenä tekemiään asioita eikä omaa ihmisruumistaan. Hän oli oppinut Crimson Circlessä kysymään kysymykset omalta itseltään: "En oikeastaan tiedä tästä asiasta mitään, tästä ihmisminäni hyväksymisestä. Pitääkö minun muistaa kaikki entiset elämäni? Pitääkö minun prosessoida lisää?"


Ja vastaus, jonka hän kuuli sisimmässään, oli … "ei." Kun Susan makasi sängyllään ja kysyi itseltään, kuinka hyväksyä itsensä ja oma inhimillisyytensä - jotta hän voisi tuntea oman jumalallisuutensa - tuli vastaus kuin salama kirkkaalta taivaalta. Se oli yksinkertainen. Sanat, jotka tulivat hänen sisältään – eivät ulkopuolelta vaan Susanista itsestään – kuuluivat: "Päästä irti, yksinkertaisesti hellitä otteesi."


Tehdessään niin Susanista tuntui aivan samalta kuin teistä nyt, kun irroitatte OMAN otteenne. Susanin kädet puristivat jotakin. TEIDÄN kätenne puristavat jotakin. Päästäkää irti. Avatkaa nyt nyrkkinne. Pyydämme jokaista teistä tekemään sen juuri nyt. Avatkaa kätenne. Päästäkää irti, irroittakaa otteenne mistä sitten olettekin pitäneet kiinni.


Susan tajusi, kuinka lujaa hän oli pitänyt kiinni. Kun hän avautui, muisti hän kertomuksen vesiputousta kanootissaan lähestyvästä Oryanista.
Susan ei välittänyt. Hän avautui ja sanoi: "Minun on aika päästää irti kaikesta, mitä luulin olevani. On aika päästää irti kaikista uskomuksista, joita olen kantanut mukanani. On aika vapauttaa kaikki syyllisyydentunteet ja kivut. Avatessani käteni minun on aika hyväksyä ihmisminäni. Tehdessäni niin, alan varmasti tutustua jumalallisuuteeni."

Tiedätte nyt uudet kotiläksynne! Vapauttakaa otteenne, hyväksykää ihmisminänne ja kaikki, mitä olette olleet ja tehneet, jotta voisitte ymmärtää jumalallisuutenne.
Teille annetaan taatusti mahdollisuus harjoitella tätä seuraavien päivien aikana! Teille annetaan tilaisuus – kuten viime kerrallakin – olla tilanteissa, joissa teidän ei tulisi tuomita itseänne eikä kantaa tai tuntea syyllisyyttä, vaan hyväksyä kaikki mitä olette.

Rakkaat opettajat, me jotka olemme kanssanne tänään, me joita kutsuisitte enkeleiksi ja arkkienkeleiksi, kaikki mikä on Henki… me HYVÄKSYMME teidät ja RAKASTAMME teitä ihmisinä. Me hyväksymme jokaisen ajatuksen, jokaisen teon ja jokaisen menettelytavan. Olette tehneet kaiken Hengen intohimossa, rakkaudessa ja viisaudessa. Ikuinen Jumala rakastaa teitä rajattomasti, loputtomasti ja ehdoitta!


Kuten olemme jo maininneetkin, niin Henki ei pidä asialistaa. Ei ole olemassa oikeaa eikä väärää tapaa. On olemassa vain uusi tapa, ja te luotte sitä. Ja jos Henki kerran rakastaa teitä niin syvästi eikä pidä asialistaa, niin silloin teidänkin, rakkaat opettajat, pitäisi pystyä hyväksymään ihmisminänne ja vapauttamaan kuten Susankin. Kun Susan päästi irti kaikista uskomuksistaan, syyllisyydentunteistaan ja kivuistaan sekä hyväksyi ehdoitta kaikki tekonsa antamalla anteeksi itselleen, niin hän alkoi ymmärtää omaa jumalallisuuttaan.


Kun hän makasi yöllä valveilla valtavan helpotuksen tunteen pyyhkiessä hänen ylitseen, niin hän teki toisenkin oivalluksen. Hän ymmärsi eläneensä tulevaisuudessa ja luoneensa siitä pelkokuvia.
 Hän tajusi murehtivansa maksamattomia laskuja, joita ei ollut vielä edes olemassa. Hän murehti sairautta, joka saattaisi kohdata häntä. Mikään Susanin peloista ei ollut todellinen, mutta hän heijasti omaa arvottomuudentunnettaan tulevaisuuteen. Tulevaisuus edusti hänen epäluottamustaan omaa jumalallisuuttaan kohtaan. Hän ymmärsi viettävänsä suuren osan ajastaan ja energiastaan pelkäämällä tulevaisuutta. Hän nauroi itselleen ja ihmetteli, miksi ylipäätänsä teki niin.

Hän sanoi päästäessään otteensa ja avatessaan kätensä: "Tästä lähtien aion elää nyt-hetkessä. En aio enää pelätä tulevaisuutta, jota ei vielä edes ole olemassa.
Aion elää nyt-hetkessä".  Hän alkoi elää nyt-hetkessä ja jatkoi samalla matalan muurin takana seisomista, kaiken hyväksymistä. Kun hän alkoi tietoisesti päästää irti syyllisyydentunteesta, kivusta ja menneisyydestä, hän oivalsi luovan hetken, jumalallisen hetken, nyt-hetkessä. Hän oppi jälleen kerran luottamaan itseensä. Hän oppi, ettei ollut mitään tarvetta heijastaa pelkokuvia tulevaisuudesta, vaan yksinkertaisesti elää nyt-hetkessä. Hänen toimiessaan näin tapahtui ainutlaatuinen ihmisyyden ja jumalallisuuden sulautuminen. Hän alkoi oppia voivansa luottaa itseensä "jumalallisen hetken" luojana. Hän pystyisi pitämään huolta itsestään. Hän ei etsinyt enää ulkopuolelta eikä pyytänyt Henkeä luomaan jumalallista hetkeä. Hän kääntyi omaan sisimpäänsä.

Hän oivalsi, että sisimmässämme oleva Henki huolehtii aina jumalallisesta hetkestämme – aina – mutta että hän itse oli estänyt sitä toimimasta. Aivan kuten lapsenakin hän oli itse estänyt omaa valoaan loistamasta eikä ollut auttanut opettamaan ja parantamaan muita, vaikka tiesikin pystyvänsä siihen. Hän oli pystyttänyt ympärilleen muurin, arvottomuuden muurin. Mutta kun hän nyt otti tämän asian esille aikuisena valotyöläisenä, Crimson Circlen opettajana, hän ymmärsi voivansa luottaa omaan itseensä jumalallisen hetken luojana.

Hän aloitti aivan uuden oivallusten ja ymmärrysten sarjan näiden kahden oppimansa yksinkertaisen oppitunnin avulla. Ensinnäkin muurin takana seisominen ja kaikkien asioiden hyväksyminen sellaisina kuin ne ovat. Toiseksi otteen irroittaminen ja oman ihmisminän hyväksyminen, jotta tutustuminen jumalalliseen minään voisi alkaa.
Hänen elämänsä alkoi muuttua. Aivan, hänen ja hänen perheensä ympärillä olevat asiat säilyivät ennallaan, mutta HÄN ITSE muuttui. Hän saavutti uusia oivalluksia. Ihmisiä alkoi virrata hänen luokseen enemmän kuin hän olisi osannut odottaakaan, pyytäen parantumista ja opetusta. He eivät pyytäneet häntä kanavoimaan ulkopuolista entiteettiä! (hykertelyä) He janosivat tietoa Susanilta, Jumalalliselta Ihmiseltä. Hänen työnsä sujui hyvin. Hän opetti muita parantamaan itsensä.

Rakkaat ystävät, Susanin kokemukset ovat teidän kaikkien kollektiivisia kokemuksia yhteen tarinaan pakattuina. Osia siitä saatatte tunnistaa juuri teitä koskeviksi. Haasteenanne on hyväksyä oma ihmisminänne. Syvällä sisimmässänne ovat sakea syyllisyydentunne, tuska ja haasteet. Olemme antaneet teille yksinkertaisen harjoituksen – käsienne avaamisen – jonka avulla alatte nähdä, kuinka usein pidätte kiinni menneisyyteen liittyvistä asioista, jotka eivät enää palvele teitä.
Niihin sisältyvät vanhat uskomusjärjestelmät, joille on aika jättää hyvästit. Monet fyysisessä ruumiissanne tuntemanne kivut ovat suorassa yhteydessä vanhoihin uskomusjärjestelmiin, jotka eivät enää palvele teitä. Tunnette kivut fyysisessä ruumiissanne muistutuksena siitä, että teidän pitäisi päästää irti, irroittaa otteenne. Ne ovat vanhojen uskomusten, syyllisyyden ja vanhojen tapojen kipuja. Irtipäästäminen sallii jumalallisuuden esiintulon ja tuo esiin sen hetken, jonka valitsitte luovanne.

Suurin haaste tulee olemaan muisto ajasta, jolloin elitte Kaiken Mitä On rajamailla. Tuolloin tunsitte ensimmäisen kerran kaksinaisuuden ja eron herättämää levottomuutta, menetitte luottamuksenne Henkeen. Tämä muisto tulee palaamaan ja haastamaan teidät juuri nyt. Kyse ei ole entisistä elämistänne. Kyse ei ole edes tästä elämästänne. Näkemänne painajaiset liittyvät eri aikaan ja paikkaan, siihen miltä alunperin tuntui, kun matto vedettiin jalkojenne alta. Tulemme muistuttamaan teitä siitä ja samalla pyydämme teitä luottamaan itseenne. Se on tuleva haasteenne.


Ratkaisu tapahtuu monilla eri tasoilla.
Mutta ensimmäisellä tajuntanne tasolla kyse on ainoastaan avautumisesta ja otteenne irti päästämisestä, kaiken mitä olette hyväksymisestä, sen hyväksymisestä, että pystytte itse luomaan jumalallisen hetkenne. Edessänne onkin paljon kotiläksyjä!

Te olette uuden energian luokkahuone. Te olette niitä, jotka niin sanoaksemme kokevat asioita rajamailla. Toistamme, että tämä luo pelon tunteita ja epävarmuutta, koska muistatte millaista rajamailla eläminen ennen oli. Ja tässä sitä taas ollaan! Mutta tiedämme myös, että saatte tästä suurta iloa ja palkinnon. Jokainen tässä luokkahuoneessa opittu oppitunti tarjoaa teille kallisarvoisen kokemuksen, tärkeän oivalluksen ydintasollanne. Kun nämä kokemukset kerätään yhteen, se auttaa teitä ymmärtämään kuinka olla, kuinka luoda niin kuin ette ole koskaan aikaisemmin luoneet täällä Maan päällä. Jokainen prosessi, jonka käymme läpi kanssanne, tuo teidät yhden askeleen lähemmäksi uusina luojina olemista. Luojina, jollaisia tämä universumi ja Kaikki Mitä On eivät ole koskaan aikaisemmin nähneet!


Ehkäpä tämä kuulostaa suurelliselta, ja juuri siksi me itkemme kertoessamme Susanin tarinaa, teidän tarinaanne. Ehkäpä tämä kuulostaa suurisuuntaiselta, mutta juuri siksi me säteilemme nyt, kun katselemme teitä ja tekemäänne työtä.


Rakkaat ystävät, rakastamme teitä niin syvästi. Muistutamme teitä, kuten aina, ettette ole koskaan yksin matkallanne. Olette perheenne kanssa, ja me olemme osa sitä.

Ja niin se on ...  


Crimson Councilin Tobiasta kanavoi Geoffrey Hoppe eli "Cauldre", joka asuu  Goldenissa, Coloradossa.  Tobiaksen tarinan, kuten se esiintyy raamatullisessa Tobitin Kirjassa,voi löytää Crimson Circlen nettisivuilta www.crimsoncircle.com.  Tobias materiaaleja on tarjottu ilmaiseksi valotyöläisille ja  Shaumbroille ympäri maailmaa elokuusta 1999 lähtien, jolloin Tobias ilmoitti ihmiskunnan siirtyneen tuhoutumisen mahdollisuuden yli Uuteen Energiaan.

Crimson Circle on maailmanlaajuinen ihmisenkelien verkosto, joka siirtyy ensimmäisten joukossa Uuteen Energiaan. Kun he kohtaavat ylösnousemuksen ilot ja haasteet, he auttavat samalla muita ihmisiä heidän matkallaan jakamalla, välittämällä ja opastamalla. Yli 70,000 ihmistä vierailee Crimson Circlen nettisivuilla kuukausittain lukeakseen uusimman materiaalin ja keskustellakseen kokemuksistaan.

Crimson Circle tapaa joka kuukausi Denverissä, Coloradossa, jossa Tobias esittää viimeisimmän tiedon Geoffrey Hoppen kautta.

Crimson Circlen tapaamiset ovat avoimia kaikille. Crimson Circleä rahoittavat Shaumbrat ympäri maailmaa.

Crimson Circlen tarkoitus on toimia ihmisoppaina ja opettajina niille, jotka vaeltavat sisäisen henkisen heräämisen polkua. Tämä ei ole evankelinen missio. Pikemminkin sisäinen valo johdattaa ihmiset ovellenne myötätunnon ja välittämisen toivossa. Tulette tietämään miten toimia ja mitä opettaa hetkellä, jolloin omalle matkalleen lähtevä kallisarvoinen ja ainutlaatuinen ihminen saapuu luoksenne.

Jos lukiessanne tätä aistitte totuuden ja yhteyden, olette todellakin Shaumbra. Olette opettaja ja ihmisopas. Sallikaa jumalallisuuden siemenen kukoistaa sisällänne nyt ja aina. Ette ole koskaan yksin, sillä perheenne on vieressänne ja enkelit  ympärillänne.

Voitte vapaasti jakaa tätä tekstiä ilmaiseksi ja ei-kaupallisessa mielessä. Jakakaa tieto kokonaisuudessaan mukaan lukien nämä sivuhuomautukset. Kaikkeen muuhun käyttöön on saatava kirjallinen lupa Geoffrey Hoppelta, Goldenista, Coloradosta. Yhteystiedot löydätte nettisivulta: http://www.crimsoncircle.com

© Copyright 2005 Geoffrey Hoppe, Golden, CO 80403