Geoffrey Hoppen kommentit kanavointiin 12
18.7.2004
Suomentanut Lea Lintunen

GEOFF: Haluan sanoa Shoudista muutaman sanan ennen kuin olen aivan pyörryksissä tai…

LINDA: Itkuinen?

GEOFF: … aivan asian pauloissa… tai itkuinen.

LINDA: En kestä sitä, kun sinua alkaa itkettää.

GEOFF: Haluaisin siis sanoa muutaman sanan eilisestä, hyvin mielenkiintoisesta kanavoinnista. Istuin alas ja hengitimme yhdessä. Ja itse asiassa teimme pienen erehdyksen. Meidän piti hengittää vasta juuri ennen kanavointia. Istuin siis tuolissani ja hengitin yhdessä Norman kanssa, vaeltelin jossakin hyvin kaukana (naurua). Tarkoitan, että olin jo niin kaukana, että olisin voinut aloittaa kanavoimisen vaikka heti.

LINDA: Kaikki sen huomasivat.

GEOFF: Eihän kameran pitänyt kuvata minua vielä siinä vaiheessa.

LINDA: Juuri tuollainen ilme sinulla oli (naurua).

GEOFF: Joka tapauksessa olin jossakin hyvin kaukana, kun tunsin Tobiaksen tulevan paikalle. Hän sanoi: “Sinun vuorosi.” Ajattelin: “Ai niin, totta. Mutta unohdimme jutella ennen kanavointia… Shaumbra Uutisista. Hitsi, pakko palata hiukan taaksepäin.”

Juttelin siis hetken kanssanne. Sitten istahdin jälleen, ja musiikki alkoi soida. Ajelehdin jälleen jonnekin kauas. Kun Tobias saapui paikalle, tiesin jonkin olevan eri tavalla kuin ennen. Tavallisesti Tobias tulee paikalle hyvin hilpeässä energiassa seurastamme nauttien. Ja kuten tiedättekin, Tobias on hyvin ilmeikäs. Eilen asiat olivat kuitenkin toisin. Tobias kävi suoraan asiaan eikä aloittanut Shoudia tyypillisellä tavallaan… tiedättehän, että normaalisti Tobias aloittaa tyyliin “mukava olla täällä, esittelen teille vieraamme.” Tobias juttelee ja vitsailee, ja yleensä asiaan päästään vasta noin puoli tuntia tapaamisen alkamisesta. Tobiaksesta on niin upeaa pelkästään jutella kanssamme.

Eilen Tobias meni kuitenkin suoraan asiaan. Jo muutaman minuutin kuluttua ajattelin: “Olenkohan nyt ihan oikeassa paikassa. Tarkoitan, että onko yhteyteni kunnossa, sillä asiat tuntuvat hyvin, hyvin erilaisilta.” Aloin epäillä itseäni, ja Tobias sanoi välittömästi: “Jatka vain.” Tiesin heti, että kyse ei ollut pelkästään Tobiaksesta, vaan meistä kaikista.

Kuten tiedättekin, kanavoin yleensä Tobiasta. Eilen tiesin kuitenkin monien entiteettien osallistuvan kanavointiin, mukaan luettuina koko viikonlopun ajan seurassamme olleiden vieraiden energiat. Tobias alkoi puhua, ja minä ajattelin: “Onpa outoa.” Kun saavuimme kohtaan, jossa minun piti sanoa “ne sanat”, minähän kuulen kaiken ennen kuin puhun, pysäytin Tobiaksen ja sanoin: “En missään tapauksessa aio päästää suustani noita sanoja (naurua). Tiedät, että olen ollut aina avoin ja valmis vaikka mihin kanavoidessani, mutta noita sanoja en kyllä aio sanoa.” Ja itse asiassa aloin nähdä välähdyksiä tyyliin “mitä ihmettä äitinikin tästä ajattelisi?” (naurua)

Pysähdyimme siihen paikkaan ja aloimme keskustella asiasta. Tobias hykerteli omalla tavallaan ja sanoi: “Haluan näyttää sinulle jotakin.” Sanoin uudelleen: “En pysty sanomaan noita sanoja. En voi päästää suustani sanoja ‘jumalallisuutenne on sama asia kuin pimeät puolenne.’” Ajattelin samalla ulkopuolisia ihmisiä, jotka lukevat kanavoinnin ja sanovat: “Voi, tämä on selvästi joku lahko. He ovat paholaisen palvojia. He ovat… kaikkea mitä sanovatkin olevansa, itse pimeys.”

Tobias vastasi siihen: “Odota nyt hetki. Haluan näyttää sinulle jotakin.” Näytti siltä, kuin Tobias olisi avannut ovet, joiden takaa tulvi aivan uskomatonta valoa. Näin Yeshuan… Quan Yinin…  Tobiaksen… Kuthumin… Marian… Maria Magdalenan… ja koko seurueen energiat. Ne kaikki suorastaan säteilivät, olivat onnellisia ja hymyilivät.

Tobias sanoi: “Olet jo sanonut nämä sanat. Olet suostunut olemaan täällä meidän kanssamme kaikkien Shaumbrojen edustajana, jotta tämä energia vapautettaisiin.” Sillä hetkellä, kun Tobias sanoi minun jo sanoneen nämä sanat, virtasivat ne suustani ulos. Se oli samanaikaisesti sekä uskomatonta että pelottavaa.

Olin tietysti kanavoinnin loppuajan aivan ulalla. Yritin silti pitää yllä tasapainoni. Samalla kuitenkin tunsin… luultavasti kaikkein uskomattomimman rakkauden tunteen Tobiaksen puhuessa näistä kahdesta energiasta. Tobias ei halunnut kutsua niitä valoksi ja pimeydeksi, vaan nimillä AH ja OH, kaksi alkuperäistä sointua.

Ja kun Tobias kertoi OH-energian olleen niin täynnä myötätuntoa ja rakkautta, että otti kantaakseen kaiken rojuni… epäilykseni… pelkoni… pimeät puoleni… itseinhoni ja katkeruuteni… suuttumukseni… ja vihan, jota olin kasvattanut vuodesta toiseen… kaikki epäonnistumisen tunteeni entisistä elämistä ja ajoilta ennen maapallolle tuloani… silloin oivalsin, mitä jumalallisuuteni oli kannatellut. Se oli minulle henkilökohtaisesti niin vaikuttava kokemus, että tuskin pystyin jatkamaan kanavointia.

Luulen sen kuitenkin itse asiassa helpottaneen kanavoinnin energiaa. Pystyin todella tuntemaan, mitä Tobias tarkoitti. Minulla ei ole aavistustakaan, miltä sanat kuulostivat teistä. Pystyin kuitenkin todella tuntemaan, miltä suurin mahdollinen rakkaus tuntuu… ei jonkin kaukaisen Jumalan… tai entiteetin rakkaus… vaan rakkaus, joka tulee suoraan sisimmästä ja rakastaa minua niin paljon, että ottaa kantaakseen kaikki pimeät puoleni, kunnes olisin valmis sisäistämään kaiken mitä olen.

Ymmärsin myös, että se ei koske pelkästään minua, vaan meitä kaikkia. Oivalsin, että Tobias ja muut olivat odottaneet jo pitkään ottaakseen esille tämän asian, että ne olivat valmistelleet meitä jo kauan aikaa tätä hetkeä varten. Jos Tobias olisi viisi vuotta sitten sanonut “pimeydessä piilee jumalallisuutenne”, olisi se ollut ensimmäinen ja viimeinen kanavointini (naurua).

Olemme kuitenkin läpikäyneet prosessin, jonka tässä vaiheessa voimme vihdoinkin sanoa: “Ei ole muita kuin minä. Minä olen jumalallinen. Jumalallisuuteni on pysytellyt kaiken roinani alla, ollut jalokivi kaatopaikan keskellä.” Ymmärsin vihdoinkin, mistä pimeydessä on kysymys. Ymmärsin, miten nämä kaksi energiaa toimivat yhdessä. Enemmän kuin mitään muuta ymmärsin, että ne haluavat palata yhteen. Energia etsii ratkaisua.

Tein erään asian itsekseni palattuani hotellihuoneeseeni. Vapautin OH-energiani kantamastaan taakasta. En tarvinnut sitä enää kannattelemaan pimeitä puoliani, koska niitä ei edes ole. Ne ovat vain kokemuksia.

Joten kanavointi oli ilmiömäinen, ja kesti hetken aikaa toipua siitä.

Pakko myöntää, että olin vihainen Tobiakselle.

LINDA: Ei kai… (naurua).

GEOFF: Kun tajusin, mitä Tobias halusi minun sanovan, vihastuin. Tunsin itse asiassa oloni petetyksi. Minusta tuntui, että Tobiaksen olisi pitänyt kertoa minulle etukäteen, varoittaa siitä, mitä oli tulossa…

LINDA: Tobias teki sen vain päästäkseen kerrankin väittelemään kanssasi.

GEOFF: Niin varmasti (naurua). En kuitenkaan… en koskaan unohda hetkeä, jolloin Tobias sanoi: “Anna minun nyt kuitenkin näyttää sinulle jotakin”, ja avasi ovet nähdäkseni kaikki entiteetit, jotka  itse asiassa olivat kokonaisuudessaan Shaumbra-energiaa. Ja sitten Tobias sanoi: “Sinähän olet jo sanonut nämä sanat.” Olin jo suostunut sanomaan ne. Palattuani huoneeseeni kirosin kuitenkin Tobiasta muutaman kerran (naurua).

LINDA: Jätin Geoffin yksin.

GEOFF: Jep, Linda antoi minun olla reilun tunnin yksikseni. Joka tapauksessa… olen eilisestä lähtien tuntenut suurta helpotusta, VALTAVAN SUURTA helpotusta… ja minulla on tunne… että olemme yhdessä suuntaamassa uskomattomia kokemuksia kohti. Joten asiat ovat aika hyvällä mallilla!