CRIMSON
CIRCLEN MATERIAALEJA
Kharisma-sarja
SHOUD 9: "Kharisma 9" –
Adamus St. Germain, Geoffrey Hoppen kanavoimana
Esitetty
Crimson Circlelle
2.5.2015
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
www.crimsoncircle.com
Minä olen mitä olen, täysivaltaisen
alueen Adamus.
Vedetäänpä syvään henkeä, rakas
shaumbra, ja muistetaan, että tämä on mitä erityislaatuisinta aikaa teille.
Ette
voi mennä vikaan
Kuulen teidän puhuvan siitä, miten
vaikeaa on – ajatukset ja tunteet, mitä tapahtuu kehossanne, kaikki käännetään
ylösalaisin. Mutta tämä on mitä erityislaatuisinta aikaa. Teette tämän vain
kerran, tämän transformoitumisen ihmisestä jumalaiseksi itseksi, "minä
olen" –olemuksen oivaltamiseen – vain kerran.
Tietysti voitte palata takaisin ja
käydä siinä uudestaan myöhemmin, mennä ajan ja paikan läpi, muttei se ole
samanlaista, mitä koette nyt. Tuskallista, tunteikasta, haastavaa – kyllä.
Transformoivaa, kaunista, intohimoista – kyllä.
Älkää niin kovasti kiirehtikö ulos
tästä, mitä pidätte sotkuna, vaikeutena, haasteena. Pysähtykää hetkeksi nyt
miettimään, mitä käytte läpi. Riippumatta terveydestänne, suhdetilastanne,
talousasioistanne ja väsymyksestänne luihin ja ytimiin saakka, pysähtykää
hetkeksi. Katsokaa, mitä te teette. Joo te – katsokaa, mitä teette, mitä
koette. Ja kaunis asia on – voin kertoa tämän teille tältä näyttämöltä ja
tiedän, että teidän on vaikea käsittää sitä – että te ette voi mennä vikaan siinä.
Ette voi mennä vikaan.
No niin, kuitenkin määrittelen tämän
sanomalla, ettei se ehkä mene oikein ihmiskäsityksenne, ihmisodotustenne
mukaan, mutta jumaluudesta, sielusta, "minä olen" –olemuksesta
katsottuna ette voi mennä vikaan.
Tämä johdattaisi uskomaan, että on aika
päästää irti joistain ihmisodotuksista, kyllä, ja sallia jotain suurempaa.
Onko teillä koskaan ollut sellainen
hetki, jolloin jotain tapahtuu ja ajattelette: "En olisi voinut
suunnitella sitä yhtään paremmin, jos olisin yrittänyt. Jotenkin se toimi
erittäin hyvin yli sen, miten olisi voinut suunnitella sen. Miten se
tapahtuu?" Hyvin usein tämän tapahtuessa annatte ansion jollakin
enkelivaikutukselle, enkeliavulle. Ei, vaan te teitte sen.
Kun se tapahtuu, olette sallineet
itsenne mennä pelkän itsenne ulkopuolelle, siihen joka oikeasti olette, ja
sitten tapahtuu hämmästyttäviä asioita. Tapahtuu ihmeitä.
En halua keskittyä niin paljon … Haluan
järjestellä tätä päivää varten (hän tuo eteen puhujakorokkeen, joku sanoo
"voi ei") Voi ei!
LINDA: Voi ei!
ADAMUS: Voi ei! Sinun ei tarvitse
juosta, rakkaani (Lindalle, naurua). Mutta sinun täytyy ottaa tämä laite
(iPad). Mitä ihmettä tapahtui pelkälle paperille? Kyllä.
LINDA: Voi mestari!
ADAMUS: Valmistaudun.
LINDA: Vau!
ADAMUS: En ole … (Adamus naureskelee)
Kyllä. En ole … ole hyvä. Huhuu? Aa, Sandra! Sinulla on tuuraaja. Täytyikö
hänen maksaa sinulle kahvin tuomisesta tänne? Ei. Kiitos, rakas Deniseni (hän
antaa myös jotain muuta). Kiitos … ooo! Vähän suklaata. Voisimmeko palata …
lopettaa lähetyksen viideksi minuutiksi, kun syön tässä? Aah. Anna minun – ja
voit laittaa tämän kiertämään, phuu. (Hän hengittää lautaselle, naurua)
LINDA: Se on Kuninkaan suklaata.
Luulen, että se on Kuninkaan suklaata.
EDITH: Mitä tipahti lattialle?
LINDA: (haukkoo henkeään) Mitä sinä
touhuat?
ADAMUS: Öhöm … (nostaen kynän ja
hiuslenkin, jotka putosivat puhujakorokkeen sisään hänen mutustellessaan
suklaata) Mm hmm. Mmm. Mmm. Mm.
LINDA: Auts, se on hämähäkki!
ADAMUS: Hmm, hyvää.
Tietoisuusvaikutukset
Kuten sanoin hyvin vakavasti, oletteko
huomanneet viime aikoina – tämä on ennen kuin pääsen vakaviin asioihin – että
asiat menevät tavallaan sekaisin kaikkialla ympärillänne, pois tasapainosta,
epäkuntoon enemmän kuin koskaan? Elektroniikkanne ei toimi kovin hyvin,
kuulette outoa poksahtelua ympäri taloa tietämättä, mitä se on. "Mitä tuo
poksahtelu on?" Tietysti kohdistatte sen johonkin perustan tapaiseen,
mutta itse asiassa teistä huokuu niin suuri tietoisuus, että se vaikuttaa
energiaan ympärillänne ja aiheuttaa näitä kummallisia tapahtumia. Ette näytä
pystyvän hallitsemaan edes itseänne, kharismaanne – tämä on Kharisma-sarja, ei
Kasama (korjaten Lindan lipsahduksen alussa).
Kharisma on valonne. Se säteilee niin
kirkkaasti nyt – kaikesta hämmennyksestä ja muusta huolimatta – että se
vaikuttaa energioihin ympärillänne ja ihmisiin ympärillänne. Olette ehkä
huomanneet.
No niin, luulisi että kharisman myötä
he tuntisivat vetoa valoanne kohti. Ei kovin paljon (naurua, Adamus
naureskelee). Mutta tiedätte, millaista on, kun valo säteilee hyvin kirkkaasti
– joskus haluatte jopa peittää silmänne, käyttää aurinkolaseja tai löytää vähän
pimeämmän paikan jostain. Se on sellaista, kun olette heidän lähellään. Olette
itse asiassa, no, vähän niin kuin minä teidän lähellänne, silloin kun olette
ihmisten lähellä – ärsyttävä (naurua).
LINDA: Ai jaa.
ADAMUS: Koska valo on niin kirkas, niin
voimakas, he eivät osaa suhtautua siihen. Ja kun säteilette valoanne,
kharismaanne, se paljastaa heissä asioita, jotka he ovat yrittäneet kätkeä, ja
on vain jotain – myös magneetti-impulsseja joita tapahtuu valonne tuloksena ja
ne ovat enimmäkseen ärsyttäviä ihmisille, autoille, tietokoneille ja muille
laitteille. Se on tavallaan ärsyttävää ympärillänne olevalle ilmalle.
Ärsyttävää, koska massatietoisuus on
eräänlaisessa kauniissa, mutta tylsässä hypnoosissa – vain riittävästi
energiaa, vain riittävästi kaikkea – ja enimmäkseen ihmiset ovat melko
tyytyväisiä siihen. Hämmästyttävää. Te ette ole, siksi olette täällä, mutta
useimmat ihmiset ovat tyytyväisiä siihen – vain pääsemiseen päivästä läpi. Ja
yhtäkkiä tulee tämä eloisa ja kirkas valo – en puhu vain fyysisestä
energiastanne, vaan läsnäolostanne. Se on ärsyttävää, koska se oikeastaan
kertoo heille, että on jotain muutakin, jotain mitä vaille he jäävät, että he
ovat hyvin uneliaita ja tylsiä. Ja te tulette paikalle ja te ette ole tylsä.
Ei, se on viimeinen asia. Te ette ole tylsä (vähän naureskelua). Tietysti
unelias aina silloin tällöin kehossa ja mielessä, koska hyvin monia asioita
muuttuu hyvin nopeasti. Mutta tulette paikalle kharismanne kera ja se on
ärsyttävää. Tottukaa siis siihen, ainakin jonkin aikaa.
Tiedän, että olette kuulleet tarinoita
entisistä mestareista, jotka menevät väkijoukkoon, ja yhtäkkiä koko sakki
tuntee autuutta. Sitä ei ole koskaan tapahtunut! (Naurua) Ei todellakaan ole.
En voisi edes kuvitella. Elleivät he tahallaan yrittäneet hypnotisoida tuota
ryhmää, niin sitä ei tapahtunut.
Kun mestari on läsnä, se tuo kiistaa ja
ristiriitaa. Se paljastaa sekä valon että pimeyden todelliselle valolle. Se
paljastaa kaiken, mitä on ollut piilossa. Se paljastaa todellisen intohimon. Se
paljastaa jotain, mistä puhumme myöhemmin tänään – teidän, sielunne aidon
vangitsevuuden.
Vedetäänpä siis syvään henkeä tässä
vaiheessa.
Tänään minulla on ohjelmassa kaksi
kysymystä. Viemme siis mikrofonin tälle kauniille yleisölle, kyllä. Ärsyttävää,
eikö olekin? (Joku sanoo "voi ei", Adamus nauraa). Saat mikrofonin
ensimmäisenä (naurua).
Kaksi kysymystä, ja aion puhua kahdesta
tärkeästä trendistä, mitkä vaikuttavat planeettaan tällä hetkellä, ja jos
tiedostatte nämä, pystytte paremmin selviytymään siitä, mitä kaikkialla
ympärillänne tapahtuu. Sitten haluan puhua yhdestä musertavasta trendistä, mikä
tapahtuu teissä henkilökohtaisesti, ja sitten teemme merabhin, jos on aikaa.
Siis kyllä, säästämme jälkiruuan viimeiseksi (naureskellen).
Mutta ennen kuin aloitan kysymyksillä,
haluan pitää puheeni tässä, pienen kahvin kera (hän ottaa kulauksen). Katsokaa,
miten mestari voi olla ärsyttävä (hän naureskelee).
Shaumbra
Niin, rakkaat ystäväni – ja tarkoitan
tätä hyvin vilpittömästi – olen työskennellyt monien yksilöjen ja ryhmien
kanssa kuluneiden satojen, tuhansien vuosien saatossa eikä minulla ole koskaan
– Cauldre aikoo syyttää minua pehmenemisestä tässä, mutta vain hetkeksi – ollut
niin hauskaa ja niin tyydyttävää kuin työskentely teidän kaikkien kanssa.
LINDA: Voi hyvä luoja, missä Adamus
on?! (Yleisö sanoo "joo", naurua ja vähän taputuksia)
ADAMUS: Voi, mutta tämä ei merkitse,
että olemme valmiita yhteisen ohjelmamme osalta (naurua). Se merkitsee vain,
että pidämme tauon.
Olen työskennellyt upeiden ihmisten
kanssa, jotka ovat olleet henkisellä polulla ikuisuuksia, niiden jotka itse
asiassa auttoivat luomaan aivan ensimmäisen kabbalan. Teille kaikille jotka
ette tiedä, niin se on oletettavasti juutalaisten mystinen kirja, mutta se tuli
jo kauan, kauan aiemmin, kuin juutalaisilla oli se.
Kabbala merkitsee totuutta tai
periaatteessa ydintä, keskusta. Kyllä, uusi K- tai C-sana lisättäväksi
luetteloon. Mutta kabbala merkitsee totuutta ja totuuden tavoittelua, lopulta
totuuden oivaltamista. Kabbala on ollut maisemissa aioneita ja aioneita. Se
tuli itse asiassa esiin Egyptissä, joissain alkuperäisissä egyptiläisissä
kirjoissa ja myöhemmin muut kulttuurit omaksuivat sen.
Olen siis työskennellyt niiden kanssa,
jotka ovat olleet mukana joissain kabbalan alkuperäisissä kirjoituksissa. Heidän
kanssaan työskenteleminen oli itse asiassa haaste, ei läheskään niin hauskaa
kuin shaumbran, teidän kanssanne.
Minulle on ollut todellinen ilo olla
kanssanne, kulkea rinnallanne, kulkea matkan joka askeleella kanssanne.
Vaikeaa, tiedän. Ja on päiviä, erityisesti öitä jolloin tunnette pakahtuvanne.
Teistä tuntuu, että te ette pääse minnekään, mutta voin todella kertoa teille,
että tämä ryhmä joka kutsuu itseään shaumbraksi, on todella hämmästyttävä. Se
mitä olette käyneet läpi, haasteet, ja se vauhti jolla käytte kaiken läpi, on
todella hyvin vaikuttava.
Vitsailen, että menen Ylösnousseiden
mestareiden klubille ja kerron väestäni, shaumbroista, ja se on täysin totta.
Se on hyvin, hyvin totta.
Muutama kuukausi sitten sanoin, että
katsomme helmikuussa 2016, missä olemme. Onko riittävä määrä shaumbroja
oivaltanut riittävästi valaistumisestaan, jotta menemme kaikki eteenpäin?
Muuten se on teidän aikanne ja minun aikani haaskaamista. Mutta tunnen, että olemme
tähän mennessä erittäin, erittäin, erittäin hyvällä polulla yhdessä. Vaikealla
ja haastavalla. Kuten olen sanonut monta kertaa, valaistuminen on julmaa
ihmiselle. Ei sielulle, ei "minä olen" –olemukselle, ei totuudelle,
mutta ehdottomasti julmaa aspektille nimeltään ihminen.
Olemme sitten täällä shoudeissa tai
keahakissa, menemme kauas tämän ihmisfokuksen yli, ja-tilanteeseen, moniin. Ei
mennä lainkaan yhteen/ykseyteen. Jos siis se on odotuksenne, petytte kovasti.
Emme tuo kaikkea takaisin yhteen, ykseyteen. Se on suorastaan perseestä
(naurua). Ne ovat teknisiä henkisiä termejä, kyllä. Ne ovat kabbalassa, jos
lukee tarpeeksi tarkkaan. Menemme moniin ja siinä kohtaa hommasta tulee hauskaa
ja siitä olen erityisen innostunut.
Kun teemme tämän, haluan teidän
ymmärtävän, mistä olette tulleet ja missä olemme nyt. Hyvin paljon tästä
shaumbra-energiasta palaa Jeshuan aikaan ja tiedän, että monet teistä tuntevat
läheisyyttä, hengenheimolaisuutta, syvää rakkautta Jeshuaan, Mariaan – Maria
Magdaleenaan – kaikkiin niihin joita oli siellä tuolloin. Samaistutte siihen
kauniilla, mutta joskus vihaisella tavalla. Selitän sitä hetken kuluttua, mutta
sieltä aloititte yhteentulemisen. Sieltä shaumbran ydinolemus … tietysti
Atlantikselta, mutta se oli kauan, kauan, kauan, kauan, kauan sitten.
Hyvin paljon siitä tuli yhteen Jeshuan
aikana, jolloin sitouduitte tuomaan sisään jumalaisen siemenen,
Kristus-tietoisuuden. Monta, monta, monta elämää sitten olitte kaikki osa sitä
– myös sinä, rakas Eesan Linda. Et ollut fyysisessä kehossa, mutta olit täällä.
Tulit toisista ulottuvuuksista niin lähelle, kuin pystyit, ollaksesi täällä,
ollaksesi niiden seurana, jotka tulivat maan päälle. Voitaisiin sanoa, että
olit enkelimuodossa – useimmat teistä olivat ihmismuodossa.
Sillä ei ole merkitystä, tunsitteko
henkilökohtaisesti Jeshuan tai muita noita hahmoja. Olitte jossain tällä
planeetalla tuona aikana. Olitte sitoutuneet tuomaan sisään jumalaisen
siemenen, Kristus-tietoisuuden, puhtaan tietoisuuden ja sitten palaisitte
takaisin ja jossain kohtaan niittäisitte sitä, mitä olitte kylväneet.
Korjaisitte sen satoa, minkä olitte kylväneet itseänne ja kenties toisia varten.
Niinpä tuolla ajalla on suuri merkitys teille, suuri syvyys teille, kun pari
tuhatta vuotta sitten tulitte tänne ihmismuotoon – jotkut teistä olivat
enkelimuodossa – ja sanoitte: "Nyt. Nyt."
Monet teistä tapasivat toisensa
silloin. Tapaatte toisenne taas kokoontumisissamme tai internet-tilassanne ja
tapahtuu tuo äkillinen muistaminen. Tapasitte Tobiaksen kaltaisia, joilla oli
suuri vaikutus teihin – myös enkelimuodossa Jeshuan aikana. Mutta voitaisiin
sanoa, että silloin paljon tästä oikeasti alkoi saada otteen.
Sitten useimmat teistä kävivät pitkän
ja mielenkiintoisen elämäjakson kirkoissa, uskonnoissa ja henkisissä
liikkeissä. Jotkut teistä menivät nunnaluostariin, jotkut teistä menivät
munkkiluostariin, jotkut teistä maailman eri osien temppeleihin ja sitten
opiskelitte, rukoilitte, meditoitte ja keskityitte. Paljon kurinalaisuutta.
Tavallaan se oli hyväksi teille. Opitte, miten fokusoidutaan johonkin, miten
laitetaan kuriin itsenne, ihmisitsenne, joka oli joskus hyvin, hyvin kuriton,
hyvin pirstoutunut monin tavoin. Opitte tuomaan takaisin ne osanne, jotka
olivat todella eksyneet. Teidän täytyi tehdä se tämäntyyppisissä hiljaisissa
luostareissa tai temppeleissä.
Teitte tätä monta, monta elämää ja
siinä on tiettyä kauneutta, kun muistelette noita aikoja. Hyvin hiljaista,
hyvin yksinkertaista, hyvin tylsää (Adamus naureskelee).
Tavallaan hyvin tylsää, mutta tavallaan
erittäin, erittäin hyvä asia teille tuolloin. Oli aika tehdä sisäinen matka
itseenne, mutta siihen liittyi paljon kurinalaisuutta, paljon rutiineja, paljon
ruokavalioita, paljon ryhmäajattelua. Ei ollut paljon tilaa yksilölliselle
ajattelulle – oli paljon ryhmäajattelua.
Ja tietyssä kohtaa lähditte pois
pettyneenä – kenties 300 tai 500 vuotta sitten, sillä ei ole merkitystä –
pettyneenä siihen, että todelliset mysteerit ja salaisuudet jäivät mysteereiksi
ja salaisuuksiksi. Riippumatta siitä, miten tarkkaan katsoitte, kenen luokse
menitte puhumaan tai saamaan konsultointia, kukaan ei oikeasti tiennyt
vastausta. Todellinen mysteeri oli se asia, mikä oli mysteerien ympärillä.
Kukaan ei tiennyt. Tiesitte, että oli vastauksia. Tiesitte, että henkinen polkunne,
paikkanne jumalaisena kylväjänä oli totta. Näitte toisia, jotka pelkästään
opettelivat ulkoa kirjoja, lauseita ja sääntöjä eivätkä menneet pidemmälle,
syvemmälle itsessään. Niinpä lähditte tai teidät potkittiin ulos pettyneenä.
Se oli hyvin, hyvin vaikea jakso teille
– kenties jollakin teistä kolme, neljä elämää sitten, ehkä jopa vain yksi tai
kaksi. Hyvin vaikea jakso, koska se oli kuin kaiken sen jättämistä, mikä oli
ollut tärkeää, sen polun jättämistä minkä luomisessa olitte alun alkaen auttaneet,
niiden jättämistä joita piditte opettajianne. Lähditte siis pois ja kuljitte
yksin monta elämää. Tavallaan vaelsitte erämaassa, aivan yksiksenne.
Toisinaan noissa elämissä ja myös tässä
elämässä yrititte päästä takaisin henkisyyteen, mystisyyteen ja toisilla
kerroilla yrititte juosta karkuun sitä. Toisinaan yrititte löytää ryhmän, johon
voisitte taas kerran samaistua, tunsitte tuota syvää ystävyyden, ihmisyhteyden
tarvetta. Toisina kertoina ette halunneet olla missään tekemisissä ryhmien
kanssa. Tunsitte eksyneenne, tulleenne hylätyksi ja sitten kuulitte Tobiaksen
kaltaisilta, että jopa henkioppaanne olivat poissa. Nyt olitte todella yksin.
Löysitte läheisyyden tähän ryhmään –
mutta ryhmään ilman sääntöjä, ryhmään jolla ei ole mitään harjoituksia, joita
pitää tehdä, ryhmään jolla ei ole mitään vaatimuksia, koska jos tällä ryhmällä
olisi, jos tällä Crimson Circleksi kutsutulla ryhmällä olisi mitään, mitä
teidät vaaditaan tekemään, juoksisitte. Lähtisitte pois.
Samanmielisten, hengenheimolaisten
luontainen vetovoima tuo teidät tänne, mutta se ei pidä teitä täällä, se ei
sido teitä tänne. Jotkut teistä ovat lähteneet joksikin aikaa, menneet muihin
paikkoihin, mutta oivaltaneet, että tämä on koti. Tämä on turvapaikka, missä
voitte tulla ja mennä koska tahansa. Se on täällä aina teitä varten.
Ja olette alkaneet oivaltaa, että kun
sanon olevani kanssanne matkan joka askeleella, minä olen. En tee asioita
puolestanne. En korjaa ongelmia elämässänne, koska en näe ongelmia elämässänne
– muita kuin te itse (vähän naureskelua). Ja työstämme sitä.
En oikeasti näe ongelmia elämässänne
niin kuin te. Näen tilanteita, jotka ovat epämiellyttäviä ihmispersoonalle,
mutta juuri sen yli yritätte laajentua – ette hankkiutua eroon siitä, ette siirtyä
ihmisestä pelkästään jumalaksi, ette mennä ykseyteen, vaan mennä pelkästä
ihmisfokuksesta, ihmistietoisuudesta moniin, moniin, moniin itseihinne, ilman
yhtä ydintä, ilman että jonkin noista Itsen osista täytyy hallita toisia osia.
Ihmismielen on vaikeaa ymmärtää sitä, mutta kun menette yhdestä/yksittäisestä moniin
itseihin, oivallatte, ettei edes sielu yritä pitää kaikkea kasassa. Ei ole
tarvetta pitää. Ystäväni, se on vapautta ja siihen olette menossa.
Nämä viime elämät, kun vaeltelitte
yksin, olivat todella vaikeita. On ollut aikoja, jolloin jokin osanne tuntee:
"Aah, palaan takaisin taas ryhmään, temppeliin, luostariin, johonkin
vastaavaan", mutta te ette voi palata takaisin, ei. Ensinnäkään ette
kestäisi kovin pitkään siellä. Teitä pyydettäisiin lähtemään useista syistä
(vähän naureskelua). Toiseksi muistaisitte, miten todella tylsää ja
pitkästyttävää se on, melkein ihmisyytenne kieltämistä. Ei ole kyse sen
kieltämisestä, on kyse siitä nauttimisesta, sen syleilemisestä ja myös sen
tuolle puolen menemisestä.
Siis mikä ilo tämä on ollutkaan
minulle. Voitaisiin sanoa, että minulla oli oman epäilyni siitä ajasta, jolloin
Tobias lähti: "Haluaisinko työskennellä ryhmän kanssa – ei vain ryhmän,
vaan maailmanlaajuisen ryhmän – jolla ei näytä olevan mitään todellista
yhteyttä? Eikä vain minkä tahansa ryhmän, vaan …" (Adamus huokaisee) Joo,
tiedättehän (muutama naurahdus).
Teillä oli tietty maine muissa
ulottuvuuksissa. Oikeasti. Teillä oli tietty maine Ylösnousseiden mestarien
klubissa. Silloinkin kun ollut nimeä, mikä olisi syvästi liittynyt teihin, se
oli kuin: "Just joo, ne" (lisää naurua). Näkymättömät. Teillä oli
maine rajojen rikkomisesta, olemisesta viheliäinen, olemisesta pioneeri – kuten
sanotaan. Olitte yksi vaikeimmin opetettavista ryhmistä.
LINDA: Hmm.
ADAMUS: Niinpä tullessani tänne sanoin:
"Minulla ei ole mitään opetettavaa teille. Ei mitään. Olen tässä. Olen
kanssanne askel askeleelta. Yritän vakuuttaa teidät, yritän näyttää teille,
että olette rakastamisen arvoisia, mutta minulla ei ole mitään opetettavaa
teille. Käännän huomionne muualla, kyllä. Rakastan teitä, kyllä. Mutta opetanko?
Teette sitä jo itsellenne. Ette tarvitse toista opettajaa."
Ensimmäinen
kysymys
Siis tämän myötä, shaumbra, päivän
kysymykset. Ensimmäinen on vähän haastava. Voimme siirtää tätä nyt (hän siirtää
puhujakoroketta).
Ensimmäinen kysymys. Linda, valmiina
mikrofonin kanssa?
LINDA: Kyllä vaan.
ADAMUS: Ensimmäinen kysymys: olisitte
voineet ylösnousta, valaistua viime elämässä, kaksi tai kolme elämää sitten.
Sanoisin, että viimeisinä 300-400 vuotena. Olisitte voineet. Mikään ei
pidätellyt teitä. Teidän ei tarvinnut tulla tähän elämään ja käydä läpi
kaikkea, mitä olette tehneet. Olisitte voineet periaatteessa valaistua
ollessanne noin 8-vuotias. Miksi? Miksi?
Ja tarvitsen todella hyviä vastauksia
tänään, koska …
LINDA: Ai jaa!
ADAMUS: … on kaksi asiaa. Tämä menee
kirjaan (Adamus naureskelee)
LINDA: Oho!
ADAMUS: Ja sitä käytetään myös
Ylösnousseiden mestareiden klubissa. Siellä on joitain, jotka haluavat edelleen
olla opettajia. Niinpä se on hyvää materiaalia heille. Mutta siellä on myös
joitain, jotka ovat vain uteliaita.
Olisitte voineet – naps! – välittömästi
ilmentää valaistumisenne, ylösnousemuksenne kaksi, kolme elämää sitten, myös
tässä elämässä. Miksi ette ilmentäneet? Vaikea kysymys. Aloita, ole hyvä.
Ehdottomasti, kyllä.
CHERYL: Kiitos.
ADAMUS: Miksi?
CHERYL: Onko mikrofoni päällä? Kyllä.
ADAMUS: Kyllä.
CHERYL: Ennen kuin vastaan siihen,
haluan vain sanoa, miten paljon arvostan sitä, että olet kanssamme.
ADAMUS: Kiitos.
CHERYL: Todella, todella arvostan. Se
on vaikuttanut valtavasti elämässäni ja …
ADAMUS: Älä pistä minua itkemään tässä.
CHERYL: No, se on ok – itkemisessä ei
ole mitään väärää. Ja "Act of Consciousness" –kirja on ollut todella
hyvä.
ADAMUS: Joo, se on hyvä. Se on hyvä.
CHERYL: Todella, todella arvostan sitä
(vähän taputuksia).
ADAMUS: Enkä ota kunniaa siitä, vaikka
nimeni on räiskitty ympäri etusivua (nainen nauraa). Se on teidän kirjanne.
CHERYL: No …
ADAMUS: Ja siksi se on niin hyvä.
CHERYL: Se on todella hyvä ja on hyvä
saada kaikki ne asiat yksissä kansissa.
ADAMUS: Kyllä, kyllä.
CHERYL: Kuten sanot, mikään ei ole
uutta. Tiedämme jo kaiken.
ADAMUS: Ehdottomasti.
CHERYL: Mutta on kiva saada se yksiin
kansiin, mistä voimme lukea sen, ja mennä kokemaan ja ajatella sitä.
ADAMUS: Joo. Alkakaa nyt jättää tuota
kirjaa – kulutan muutaman taalan tässä – epätavallisiin paikkoihin, esim. sovituskoppiin
tavaratalossa.
CHERYL: Ai jaa!
ADAMUS: Sovituskoppiin.
CHERYL: Ai jaa!
ADAMUS: Bussin penkille.
CHERYL: Se on hyvä idea.
ADAMUS: Niin minustakin. Minä sanoin
sen (naurua). Kahvilan pöydälle ja jos tarjoilija juoksee peräänne sanoen:
"Hei, unohdit kirjasi" – kaikkialla paitsi Ranskassa tehtäisiin niin
– "Hei, unohdit kirjasi" ja te: "Ei, ei, se on sinulle."
CHERYL: Se on upeaa.
ADAMUS: Joo, joo. Älkää koskaan
työntäkö sitä kenellekään. Älkää koskaan menkö antamaan kenellekään tuota
kirjaa. Jättäkää se jonnekin tietäen, että oikea henkilö löytää sen. Kyllä,
hyvä.
CHERYL: Erittäin hyvä.
ADAMUS: Muita kohteliaisuuksia?
(Naurua)
CHERYL: Voisin luultavasti keksiä
paljonkin, mutta olen valmis vastaamaan kysymykseesi.
ADAMUS: Hyvä, hyvä. Kyllä. Sori, rakas
Linda.
CHERYL: Syynä siihen, että olen
edelleen täällä, on, että olen hemmetin valmis hyviin asioihin elämässäni.
ADAMUS: No, etkö voisi olla valaistunut
ja saada hyviä asioita elämääsi?
CHERYL: Olen valmis olemaan
valaistunut, täysin ja kokonaan.
ADAMUS: Okei. Käsitän sen, mutta miksi
… miksi kaksi elämää siten matkustit jonnekin lähelle Tiibetiä ja olisit voinut
saada sen – naps! – tuosta vaan. Energiat olivat todella oikeat tuolloin, olit
valmis – miksi et tehnyt sitä? Miksi odotit?
CHERYL: Tiedostan tässä kohtaa, että
olen valmis ja valitsen täydellisen valaistumisen ollessani kehossa.
ADAMUS: Milloin?
CHERYL: Ollessani siinä.
ADAMUS: Milloin?
CHERYL: Juuri nyt on ok minulle.
ADAMUS: Okei, hyvä.
CHERYL: Jotta voin luoda – puhuit viime
shoudissa kyeperistä – täysin sen, mitä haluan. Ei ainoastaan sitä, mikä putoaa
minulle, vaan mitä tietoisesti valitsen elämääni. Ja olen valmis uusiin
asioihin.
ADAMUS: Huomaatko, miten et vastaa
kysymykseeni?
CHERYL: Luulin vastanneeni!
ADAMUS: Kaikki muut huomasivat
(naurua). En tiennyt, oliko kyse vain minusta vai … Se on vaikea kysymys. Miksi
odotit? Kymmenen sanaa tai vähemmän.
CHERYL: (pitäen tauon) Luullakseni en
oivaltanut, että voisin olla ruumiillistunut.
ADAMUS: Ai jaa! (Adamus naureskelee)
Hyvä, erinomainen vastaus.
CHERYL: Onko se ok?
ADAMUS: Erinomainen vastaus –
"Luullakseni en oivaltanut, että voisin olla ruumiillistunut" tai
"Hei, halusin odottaa sen tekemistä ollakseni ruumiillistunut", koska
olisit kuollut tuolloin.
CHERYL: Joo.
ADAMUS: Pum! Juuri siinä …
CHERYL: Haluan olla ruumiillistunut ja
nauttia siitä ollessani täällä fyysisesti.
ADAMUS: …vuoren harjanteella aivan
yksin, tiikereiden ja leijonien syötävänä.
CHERYL: Olen käynyt läpi sen. Olen
saanut tarpeeksi niistä jutuista.
ADAMUS: Hyvä, kiitos. Annoit siis hyvän
syyn: odottaa ruumista. Erinomaista.
CHERYL: Täydellinen valaistuminen
ruumiissa, jotta voin nauttia siitä.
ADAMUS: Kiitos, kiitos.
CHERYL: Joo, kiitos.
ADAMUS: Näytät häikäisevältä tänään.
CHERYL: Ai, hyvä.
ADAMUS: Pitäisin pitkästä ja hyvin
laskeutuvasta häkäisevästä viitasta.
LINDA: Sanotko, että ihmisten pitäisi pukeutua rooleihin ja sallia se?
ADAMUS: Emmekö pukeudu? (Adamus
naureskelee)
LINDA: Ai jaa! Hyvä pointti.
ADAMUS: Okei, eteenpäin, kiitos.
LINDA: Okei.
ADAMUS: Miksi odotit? Tämä on hyvä
stimuloiva kysymys, mutta haluan oikeasti tietää, miksi odotit. Ole hyvä.
HERRA SINGH: Kenties tässä elämässä oli
uuden energian mahdollisuus, mitä ei ollut ennen, kaksi tai kolme elämää
sitten.
ADAMUS: Okei.
HERRA SINGH: Siis siksi valitsimme
erityisajan.
ADAMUS: Oletko varma, että odotat?
Kerron sinulle, että noin 150 vuoden kuluttua on superparantunutta uutta
energiaa. Aiotko odottaa sitä?
HERRA SINGH: (naureskellen) En.
ADAMUS: Okei. Miksi odotit
valaistumista?
HERRA SINGH: Se on ainoa syy, mitä voin
ajatella, koska kaikki sanovat, että nyt meillä on uutta energiaa, mitä ei ole
koskaan ennen ollut. Niinpä ajattelin, ettei kaksi tai kolme elämää sitten
ollut paikkaa sille.
ADAMUS: No, sanotaanpa, ettei ole uutta
energiaa. Sanotaan vain, että on samaa vanhaa energiaa. Odottaisitko silti?
HERRA SINGH: En.
ADAMUS: Okei, kiitos. Kiitos, että olet
täällä. En ole nähnyt sinua pitkään aikaan … henkilökohtaisesti.
Ole hyvä, mitä odotit?
DEAN: En oikeastaan halunnut vastata
tähän kysymykseen.
ADAMUS: Aivan.
DEAN: Tässä elämässä?
ADAMUS: Niin.
DEAN: Tota … minä … (naureskellen).
ADAMUS: Missään elämässä. Olisit voinut
ylösnosta pari elämää sitten. Miksi odotit?
DEAN: Kuka sanoo, että olen odottanut
aiemmissa elämissä? Tarkoitan, että joskus ajattelen olleeni valaistunut
aiemmin ja tulin tähän elämään tavallaan tekemään sen uudestaan eri tavalla ja
saamaan uuden kokemuksen.
ADAMUS: Ai, luulisin, että kyse on
aste-erosta. Sinulla on ollut upeita kokemuksia, mutta puhun todellisesta ja
täydellisestä ruumiillistuneesta oivaltamisesta ja valaistumisesta.
(Tauko)
Ja kun palaan toteamukseesi, se on
vielä oudompaa (naurua).
DEAN: Kiitos!
ADAMUS: Sanotaan, että valaistuit
täysin tuolloin – miksi palaisit takaisin? Ole tarkka siinä, miten vastaat.
Miksi tulisit takaisin?
DEAN: Kokeakseni sen eri tavalla.
ADAMUS: Kokeaksesi valaistumisen eri
tavalla?
DEAN: Joo, kenties eri polkua pitkin,
vain ymmärtääkseni sen vähän paremmin. Kenties "ymmärtää" ei ole
paras sana. Kokeakseni.
ADAMUS: Nimittäin … Tule tänne, tule
tänne. En ole tehnyt tätä vähään aikaan.
LINDA: Voi ei!
ADAMUS: Ja … en ole tehnyt tätä vähään
aikaan, mutta me … okei. (Adamus läpsäyttää häntä poskelle, Linda haukkoo
henkeään ja yleisö huutaa "oi!")
Milloin lakkaat ajattelemasta niin
paljon (tuhahtaen)?
DEAN: Huomenna.
ADAMUS: Ei, vaan tänään (naurua).
Tänään, tänään! (Adamus naureskelee) Linda on aina huolissaan, kun läpsäytän
isoa kaveria, enkä aio läpsäyttää pientä ihmistä, naista, vaan isoa kaveria.
Voi, halataan nyt. Mieshali. Voi, rakastan sinua, mutta ajattelet liikaa. Okei.
DEAN: Tiedän. Ajattelen, että ajattelen
liikaa.
ADAMUS: Tiedän, joo, joo. Ja sitten saat
minut ajattelemaan ja hämmennyn täysin ja unohdan, mistä puhuimme. Mistä
puhuimme?
DEAN: Olen harhauttamisen mestari.
ADAMUS: Niin olet, joo (vähän naurua).
Missä olimme?
DEAN: Valaistumisessa.
ADAMUS: Valistu- … Ai joo, joo, joo. Se
on yliarvostettua (lisää naurua). Hyvä. Haluaisin, ettet ajattelisi sitä …
DEAN: Niin minäkin.
ADAMUS: … ainoastaan tuntisit vähän
aikaa, miksi odotit. Ei, älä vastaa, koska ajattelet heti. Mutta tunne sitä
vain vähän aikaa.
Teiltä menee kohta telttaa tuolla
(henkilöstölle, huomaten ulkona myrskyävän). Ei teiltä.
Okei, seuraava.
LINDA: Katsotaanpa.
ADAMUS: Miksi odotit? Miksi odotit?
LINDA: Hän. Faith.
FAITH: Ai jaa.
ADAMUS: Kyllä.
FAITH: Minusta tuntuu, että tässä
hetkessä on jotain hyvin hämmästyttävää, ja se liittyy siihen mahdollisuuteen,
että teemme kaikki tämän yhdessä. Siinä on jotain hyvin syvällistä ja
jännittävää – se että ollaan täällä ja tehdään se, on paljon enemmän
"jotain", mitä se olisi ollut ennen.
ADAMUS: Joo, hyvä. Hyvä vastaus.
FAITH: Joo.
ADAMUS: Enkä sano, että on oikea tai
väärä (vähän naureskelua). Kysyn vain, ihmettelen vain, mistä siinä kaikessa on
kyse.
Eikö se kiehdo teitä aina silloin
tällöin, koska olisitte voineet oivaltaa, valaistua tai mitä tahansa pari
elämää sitten? Luulen, että ajattelette vielä työstävänne sitä, että teidän
täytyy käydä läpi kaikki nämä toistot ja oppimiset ja kaikki muu, eikä teidän
tarvitse. Minusta se on vain hämmästyttävää. On kiehtovaa, että joku odottaisi,
mutta on oltava jokin syy.
Sitten kun se oivalletaan,
paljastetaan, saatte suuren ahaa-elämyksen. Ahaa. Koska teissä on tällä
hetkellä osa, mikä ajattelee, että te ette ole vielä aivan valmis. Teissä on
osa, mikä ajattelee, että on lisää opittavaa, lisää tehtävää. Teidän täytyy
laittaa asiat riviin oikein sen tapahtumiseksi. Fakta on, että se olisi
helposti voinut tapahtua kaksi, kolme elämää sitten. Myös tässä elämässä. Sitten
kun tämä ymmärrys on teissä jokaisessa, sillä on valtava vaikutus
oivaltamiseenne tällä hetkellä.
Kun kierrämme mikrofonin kanssa, mitä
teemme vähän lisää hetken kuluttua, oivallatte, että ne ovat hyvin
pintavastauksia, hyvin makyo-vastauksia. Emme mene siihen, koska teidän ei
välttämättä kannata mennä siihen. Koska sitten kun kuulette sen – tulee se
sitten joltakulta muulta tai sisältänne – kun tiedätte, että olisitte voineet
saada valaistumisen pitkän aikaa sitten … Miten kasvot jaksavat?
DEAN: Hyvin.
ADAMUS: Hyvin, okei.
Olisitte voineet saada sen kauan
sitten, mutta ette saaneet. Sitten kun saatte tuon ahaa-elämyksen, mitä olisi
voinut olla, se laittaa teidät todella valokeilaan nyt. Se laittaa teidät
valokeilaan sanoen: "Mitä odotat?"
Otetaan vielä muutama. Rakas Linda,
mikrofoni kiitos. Millainen lämpötila täällä on? (Yleisö sanoo
"kylmä")
ADAMUS: Kylmä.
LINDA: Voimmeko mennä klassisesti
tässä?
ADAMUS: Toki. Kylmä. Nostetaan lämpöä
vähän. (Naurua) Et sinä! Ei kylmä. Klassinen, kyllä.
EDITH: On vaikeuksia aina, kun avaan
suuni.
ADAMUS: Joo, eikä sinulle avata enää
mikrofoniakaan. Se on hyvin surullista. Hyvin surullista. Ei, älä avaa sitä.
Sitä kontrolloidaan tuolta takaa. Anna palaa. Miksi odotit, Edith?
EDITH: No, pidän siitä vastauksesta,
minkä kaunis nainen tuolla antoi. Ajattelin, että se olisi inno- … Halusin
tulla ja liittyä kauniiseen shaumbra-perheeseeni, jotta voimme kaikki tehdä sen
yhdessä. (Adamus alkaa laulaa taustalla) Ja halusin tulla kuuntelemaan komeaa
Adamusta ja … (Edith nauraa)
ADAMUS: Okei, pysähdytäänpä siihen.
Joo. Mitä muuta, Edith? Emme pääse tässä asian ytimeen. Tanssimme yhden
tärkeimmän kysymyksen ympärillä, minkä voit esittää itsellesi. Älä viitsi,
oikeasti? Aiotko odottaa heitä kaikkia? Pidämmekö mahtavan suuren kumbaja-juhlan?
EDITH: Totta kai.
ADAMUS: Ei. Kuulet minun kaatavan sen
ajatuksen aivan hetken kuluttua. Miksi, Edith?
EDITH: On varmaan ollut hyvä syy
(naurua, kun Adamus istuu askelmalle hänen eteensä). Olen varmaan ajatellut …
ADAMUS: Keksi jotain.
EDITH: Okei. Luulen, etten ollut aivan
tarpeeksi selkeä ja tarpeeksi valaistunut ja tarpeeksi iloinen ja tarpeeksi
onnellinen ja …
ADAMUS: Tajuan. Okei. Murrmurr!
(Nousten ylös)
LINDA: Oho!
ADAMUS: Näetkö, mitä tässä tapahtuu? Ja
annoin jopa vinkin sinulle. Olen pahoillani, Edith. Kyse ei ole sinusta. Kyse
on kaikista. Kyse on teistä kaikista. Miksi odotit? Sitten kun pystyt menemään
näiden pintavastausten ohi ja tajuamaan sen, saat …
EDITH: Kerro meille, ole hyvä.
ADAMUS: Ei, en aio kertoa, koska
viivyttelette syystä ja haluan teidän löytävän sen syyn. Koska jos kerron
teille, se pelästyttää paskat pihalle teistä. Jos selitän teille, miksi olette
odottaneet, se tulisi ensinnäkin täysin päin naamaanne, koska odotatte
edelleen. Silloin kun olette valmis eikä teidän tarvitse pelata enää odotuspeliä,
oivallatte, miksi olette odottaneet, ja sitten tuolla hetkellä olette valmis.
Se on jotain teillä jokaisella, jos
olette valmis, kuten sanotte olevanne. Jos olet oikeasti valmis, miksi odotit?
EDITH: Luulen, että meidän täytyi
oivaltaa … Luulen, että minun täytyi oivaltaa, että olen olemassa, minä olen
mitä olen.
ADAMUS: Anna se minulle (mikrofoni). En
välitä, Edith, oletko se sinä vai joku muu. Vastausta ei ole, ennen kuin olet
oikeasti valmis siihen.
Nyt sanot: "Voi, minä olen, minä
olen. Olen valmis valaistumiseen." Et riittävästi. Itse asiassa et
oikeasti ole, et oikeasti. Siihen on syy, miksi odotat, ja kätket sen myös
itseltäsi. Ja naamioit sen, peität sen ja sanot: "Voi! Jotta voimme kaikki
olla yhdessä shaumbrana ja mennä Facebookiin." (Vähän naurua) Edith,
FB-kuningatar (lisää naurua ja Adamus naureskelee) Ja "Teemme kaikki tämän
yhdessä" tai mitä tahansa … Miksi? Sinulla ei ole vastausta tällä
hetkellä. Ja sanot, että minun pitäisi kertoa teille. Se olisi hyvin musertavaa
– teidän täytyy oivaltaa se, kun olette valmis.
Mutta haluan teidän lähtiessänne täältä
tänään – tai mennessänne, minne menette, jos kuuntelette netissä – tuntevan
tuota kysymystä. Haluan teidän tuntevan … ei yrittävän vastata siihen täältä
(pää). Se ei tule sieltä. Se ei ole: "Voi, koska minun täytyin tulla
oikeaan aikaan, kun meridiaanit ja verkot olivat harmoniassa ja keijut, deevat
ja haltiat olivat kaikki tukemassa." Voi, turpa kiinni! Ette silloin ilmiselvästi
ole valmis kuulemaan omaa vastaustanne.
Voitaisiin väittää: "Voi, voisit
sanoa niin kenestä tahansa." Ei oikeasti. Useimmat ihmiset eivät ole
valmistautuneet siihen niin kuin te. Useimmat eivät ole käyneet läpi Jeshuan
aikaa. Useimmat eivät ole menneet luostareihin ja temppeleihin syvää sisäistä
tutkimista varten. Useimmat eivät tiedä kabbalasta sisällään niin kuin te.
Muistakaa, ettei se ole vain juutalaisten pyhä kirja. Kabbala on totuus ja se
palaa aikaan kauan ennen sitä.
Useimmat eivät ole, joten kysymykseni
ei sovellu useimpiin ihmisiin, ei lainkaan. Ei edes useimpiin newagelaisiin. On
mielenkiintoista, koska te, shaumbra, olette ryhmänä menneet new agen yli.
Kauas yli. Se ei enää sovellu.
Olette menneet henkisyyden yli.
Oikeasti olette. Tämä ei ole enää henkinen ryhmä, koska henkisyyttä
määrittelevät liian monet käsitteet, rakenteet, historia ja makyo. Tämä ei ole
edes okkultismia enää. Olette menneet sen yli. Olette vieneet tämän eri
tasolle. Olette vieneet itsenne eri tasolle. Siksi ette löydä mukavuustasoa
monien henkisten new age –ryhmien kanssa, koska me emme ole sitä. Kyse ei
ehdottomasti ole uskonnosta.
Mutta tulemme tähän kiinnostavaan
pisteeseen, tähän "rämisevään" ja kireään hankauskohtaan
oivalluksessanne ja ihmettelette, miksi asiat ovat olleet rankkoja viime
aikoina. Koska te muututte. Mutta minun on esitettävä tuo kysymys. Olisitte
voineet tehdä sen. Olin vieressänne. Olisitte voineet tehdä sen jokin aikaa
sitten. Miksi ette? Mitä odotitte?
Tuo vastaus teidän täytyy löytää
itsellenne. Eikä kyse ole siitä, että voimme tehdä sen kaikki yhdessä. Se on
sivuetu. Mitä odotitte?
Silloin kun olette valmis kohtaamaan
sen osanne, joka tietää, olette valmis valaistumiseen. Silloin kun ette pysty
vastaamaan siihen selvästi ja ytimekkäästi, kun keksitte paljon
makyo-tekosyitä, kun ajattelette sitä liikaa, niin teissä on jotain, mikä ei
aivan vielä halua sitä. Ei aivan halua. Se ei ole huono asia. Voitte odottaa
viisi vuotta, 20 vuotta, 10 elämää – sillä ei ole merkitystä. Mutta on jokin
dynamiikka, ja olkaa kilttejä, älkää tuomitko sitä huonoksi asiaksi. On vain
jotain, mitä saatte vielä ihmisroolin esittämisestä. Jotain minkä tunnette
häviävän ja menevän pois valaistumisessa.
Kenties kyse on pelosta. Kenties kyse
on kuolemanpelosta. Kenties se on niin yksinkertaista. En usko. Kenties se on
jotain muuta.
Kyllä, mikrofoni komealle
herrasmiehelle.
PETER: Kiitos.
ADAMUS: Ole hyvä.
PETER: Tunnen, etten ollut halukas
olemaan vastuussa. En ollut … Sanon sen niin yksinkertaisesti, kuin osaan: en
ollut halukas olemaan vastuussa.
ADAMUS: Ja voisinko viedä sen askeleen
pidemmälle?
PETER: Kyllä.
ADAMUS: Ja muistakaa, tämä on
Peterille. Sen ei tarvitse päteä kaikkiin, tämä on Peterille. Ei ainoastaan
haluttomuus ottaa tuota vastuuta. Katsotaan sitä positiivisesta näkökulmasta:
sinulla oli hauskaa.
PETER: Aivan.
ADAMUS: Sinulla oli hauskaa. On toinen
asia, jonka sanon. Kaikista tulee riippuvaisia. Pidämme itse asiassa
riippuvuustilaisuutemme täällä elokuussa. Kaikista tulee riippuvaisia, koska
riippuvuudet ovat hauskoja. Hiton hauskoja. Se antaa syyn herätä aamulla ja
päästä taas omaan riippuvuutensa. Sillä ei ole merkitystä, onko se fyysistä,
tunnepuolen vai mentaalista riippuvuutta.
PETER: Siinä on osa, mihin voin tuntea
tottuneeni, rentoutuneeni ja mistä itse asiassa nautin.
ADAMUS: Kyllä, kyllä.
PETER: Enkä halua luopua tuosta
pelistä.
ADAMUS: Et ehdottomasti.
PETER: Tiedäthän ja …
ADAMUS: Miten kuitenkin olisi, jos
teemme tuosta pelistä vähän helpompaa?
PETER: Okei.
ADAMUS: Pidät siitä.
PETER: No, en koko aikaa.
ADAMUS: Vähän …
PETER: En koko aikaa.
ADAMUS: Tota, mutta tehdään …
PETER: Ei koko aikaa, tiedäthän.
Mahdoton on hauskaa, koska kun teet sen, vau! (Hän naureskelee)
ADAMUS: Teemme pelistä vähän helpompaa,
vähän lisää rahaa pelattavaksi tuossa pelissä.
PETER: Okei.
ADAMUS: Olemme nyt uhkapelipöydässä,
sait pelirahaa vähän lisää ja teemme pelistä vähän palkitsevamman.
PETER: Okei.
ADAMUS: Ja laitamme sinut sille
paikalle, minkä haluat pelipöydässä. Teemme pelistä vain vähän helpomman. Miltä
kuulostaa?
PETER: Olen mukana.
ADAMUS: Sitä ei tapahdu. (Naurua) Ja
siltä teistä kaikista tuntuu tällä hetkellä, ja se on osa tehtävääni. Te ette
tee pelistä parempaa. Te ette tee – et vain sinä. Ja hyvin monet henkiset,
uskonnolliset ja vastaavat liikkeet yrittävät tehdä vain pelistä vähän
paremman. Se ei ole minun tehtäväni eikä se ole teidän todellinen halunne.
Teidän intohimonne ei ole tehdä pelistä vähän parempaa.
Siihen ihmiset jäävät jumiin
valaistumisessa. Yrittämään vain tehdä ihmiselämästä vähän parempaa – tehdä
riippuvuuksista vähän voimakkaampia, tehdä niistä nautinnollisempia, tehdä
riippuvuuksista, mitä tahansa ne ovatkin, vain vähän hauskempia. Emme ole
täällä sitä varten. Emme ole täällä lainkaan sitä varten. Aiomme mennä sen yli.
Siis yksi vielä, rakas Linda. Kaksi
vielä. David on nostanut kätensä. David saa tuskin koskaan puhua. Kyllä.
MARY SUE: Tunnen, että olen luottanut
muihin ihmisiin enemmän kuin itseeni.
ADAMUS: Hyvä. Muutetaanpa se vähän
ympäri: et luota itseesi. Sillä ei ole mitään tekemistä toisten ihmisten
kanssa, joo. Se voisi olla hänelle erittäin, erittäin hyvä syy: "En luota
itseeni."
Valaistumisessa on eräs valtava tekijä.
Menen siihen hetken kuluttua, mutta on valtava tekijä irtipäästämisessä ja se
on juurtunut teihin jokaiseen, silloin kun oikeasti päästätte irti. Ja
tarkoitan irtipäästämistä siitä, että lohikäärmeet, demonit, saatana ja kaikki
muut odottavat teitä, hotkaisevat teidät. Tämä pelko on iskostettu jokaiseen
teistä. Ja on tämä: "Mitä jos päästän irti ja tämä kaikki oli vitsiä?"
Annan teille yksinkertaisen vastaukseni sen tuolla puolen.
Elämä on periaatteessa kaikkea, mitä
kuvittelette, ja valitsette sen olevan kyeperillä. Kyeperillä. Ilma, fyysinen
ilma, eteerinen ilma luo kudoksen, joka on kuin materiaalia, kaunista,
kimaltavaa materiaalia. Heitätte kyeperinne tuolle kankaalle ja se luo
elämänne. Useimmat ihmiset eivät tiedä sitä eivätkä tee sitä tietoisesti – he
tavallaan vain roiskivat tuolle kankaalle (muutama naurahdus). Mutta on tämä
kaunis kangas ja voitte luoda kyeperillä, mitä tahansa haluatte.
Te olette menossa, me kaikki olemme
menossa tuolle puolen, siihen mitä haluatte. On pelko, että tulee jotain
pimeyttä. Nauratte vain pimeydelle. Joo, sitä on. Se on teidän. Nauratte vain
sille ja sitten teistä tulee se, miksi päätätte tulla, ja jatkatte sen
kehittämistä, laajentamista – teette enemmän tuosta maalauksesta tällä ilma- ja
eetterikankaalla. Se on näin yksinkertaista.
Toisin sanoen, millään siinä ei ole
merkitystä. Kyse on vain siitä, mitä te valitsette. Mutta osa siitä on itseenne
luottaminen.
Se palaa vanhaan asiaan, mihin olen
todella kyllästynyt nyt: "Voi, tein pahoja asioita entisessä elämässä ja
tapoin ihmisiä. Olin sodassa." Joo, me kaikki teimme niin. Se on osa
ihmismatkaa. Pääskää sen yli. Pääskää vain sen yli. Sitä ei tapahdu kenellekään
teistä uudestaan. Kestään teistä – varmistan vielä (vähän naurua) – ei tule
murhaajaa tai terroristia tai mitään vastaavaa. Sitä ei siis tapahdu. Pääskää
sen yli.
Okei. Vielä yksi nopea, meidän täytyy
kuitenkin siirtyä eteenpäin.
LINDA: Sanoit jo Davidin.
ADAMUS: David. Kyllä, David. Mitä
odotit, David?
DAVID: Luulen, että tein sen – ja
kaikki me täällä, shaumbrat – rakkaudesta ihmiskunta kohtaan. Tiesimme, että
tästä tulisi intensiivinen siirtymäaika ja voisimme palvella. Samaan aikaan
sisällämme on kalvava epäilys siitä, että hölmöilimme …
ADAMUS: Aivan.
DAVID: … ja meidän olisi pitänyt valita
helppo reitti ja epäilemme nyt …
ADAMUS: Kuten aikainen lintu nappaa
madon tai jotain vastaavaa. Se on kuin: "Olisiko se pitänyt tehdä
silloin", joo.
DAVID: On siis …
ADAMUS: Kyllä, ja haluaisin puhua
siitä. David, kiitos. Se on erittäin hyvä asia – "olla täällä palvelemassa
ihmiskuntaa". (Vähän naurua)
Se on kirjoitettu kabbalaan, kyllä.
Linda, mikrofoni uudestaan? Pidetään sinut juoksemassa.
DAVID: Ja jos sanoin
"palvella", se johtuu hermoistani, koska olen teidän kaikkien edessä.
Mutta tarkoitin sanoa rakkautemme, syvä intohimomme ja rakkautemme ihmiskuntaa
ja Gaiaa kohtaan.
ADAMUS: Kyllä. Okei, ja se on pätevä
syy. Tota, se on pätevä tekosyy.
DAVID: Okei. (Naureskellen)
ADAMUS: Mutta minäpä annan teille
pienen tarinan siitä.
Kun palataan taaksepäin 500-600 vuotta,
oli yleisesti hyväksyttyä henkisissä piireissä, mysteerikouluissa, kaikkialla,
että ylösnousemuksenne, valaistumisenne riippui kaikista muista. Se oli muotia
tuolloin: "En mene, ennen kuin olemme kaikki valmiita." Se kuulosti
upealta ja se oli hyvin, hyvin suosittua ja sillä tavalla suurinta osaa
henkisistä järjestöistä pyöritettiin. Ja niin oli itse asiassa … eiliseen
saakka. (Naurua) Ei, mutta sanon, että sillä on historiaa. On ns. filosofinen,
henkinen usko siihen ja melkein kaikki uskoivat niin. Ne harvat jotka eivät
uskoneet, heitettiin periaatteessa ulos. "Teemme kaikki tämän koko
ihmiskunnan puolesta."
No, tapahtui mielenkiintoinen asia.
Minä tulin mukaan (Adamus naureskelee). Oikeasti puhuin ensimmäisenä tätä
vastaan hyvin käytännönläheisesti. Muistan ne pitkät väittelyt, joita kävimme
satoja vuosia sitten. Olin itse asiassa vähän epäsuosittu hyvin lyhyen jakson –
uskokaa tai älkää (vähän naurua). Ja shaumbra … Joo, joo, joo, joku on jo
sähköpostissaan tai Facebookissa tai missä hyvänsä ja sanoo: "Miten hän
voi olla niin ylimielinen?" Tiedätkö mitä? Kyse on näytöksestä ja kenties
sinun pitäisi lakata näyttelemästä tuollaista typerystä.
LINDA: Oho!
ADAMUS: En puhu heille kaikille. Vain
yhdelle henkilölle tuolla – "Voi, hän on niin ylimielinen."
LINDA: Älä muuta sano! Älä muuta sano!
ADAMUS: Miksi et lakkaa käyttäytymästä
kuin juntti, okei? Tiedät, kuka olet (Adamus naureskelee). Kaikki on nimittäin
näytöstä ja jos näyttelee vähän mahtipontista, se on parempi kuin "Voi,
olen uhri." Kokeile sitä! Näyttele vähän. "Joo! Elämä on ollut hyvä
minulle! Olen siis vähän parempi. En välitä! (Naurua)" Se on vain näytös!
Ja tiedätkö, mitä sitten tapahtuu? Käyttäydyt niin. Se on kuin: "Okei,
sain siis enemmän rahaa kuin sinä. Okei? Ja se on minulle ok. Ei sinulle."
(Lisää naureskelua) Alat käyttäytyä sillä tavalla ja tiedätkö mitä? Energiaa
toimitetaan sinulle niin. Se on tavallaan outo juttu. Sitä kutsutaan – missä on
kirjani? tarvitsen tukea – tietoisuusnäytökseksi, kyllä. Jollain on … Niin sitä
pitää (joku ojentaa hänelle kirjan), joo.
Kyse on tietoisuusnäytöksestä. Se on
kaikki tässä. Se on itse asiassa 150 sivua. Mielenkiintoista huomata, että noin
kymmenen niistä on tyhjää. Miksi niin tehdään? Kaikki on näytöstä. Käyttäydytte
niin, kuin olisitte valmis ylösnousemukseen tai valaistumiseen. Ja arvatkaapa
mitä? Se on siinä. Kaikki on näytöstä.
Joku väittäisi, ettei näytteleminen ole
totta. Voi paska! Katso itseäsi! (Puhuen kameralle, Adamus naureskelee) Se on
näytöstä eikä se ole totta ja se on todella väsyttävä nyt. En puhu teille
kaikille netissä – siellä on vain tuo yksi. Tuo yksi. Tuo "Äh! Adamus. Äh!
(Naurua) Kirjoitan kyllä jotain pahaa Facebookiin!"
Kaikki on näytöstä ja voitte näytellä
miten haluatte. Voitte näytellä omalaatuista – voi, te näyttelette jo. Voitte
näytellä miten haluatte! Voitte näytellä, että olette hyvin kasassa, ja vaikka
tuo ihmisosanne sanookin: "Voi, sinä teeskentelet sitä", niin
sanotte: "En välitä! Niin sinäkin, typerä ihmisosa teeskentelet. Aion
näytellä niin, että olen todella kasassa, että olen yltäkylläinen. Aion
näytellä niin, että terveyteni on hyvä, että minulla on nuorekas ja energinen
keho." Kaikki on näytöstä, ja sillä hetkellä, kun alatte uskoa teeskentelyynne,
näytökseenne ainoastaan rajoittuneena ihmisenä, teillä on pitkä, pitkä, pitkä
tie kuljettavana.
Näytelkää siis mitä tahansa. Ja
näytelkää monia, kaikkia samanaikaisesti. Kyse on kaikesta samanaikaisesti. Se
ei ole yksi yksittäinen. Voitte olla monta näyttelijää näyttämöllä
samanaikaisesti – mitä tahansa haluatte.
Missä olimmekaan harhautumishetkellämme?
David. Historiassa oli muotia 300-400 vuotta sitten, että teemme kaikki tämän
ihmiskunnan puolesta. Olen unohtanut, kuka sen aloitti, mutta olisin
läimäyttänyt häntä, jos olisin ollut paikalla ja tiennyt, koska kaikki
omaksuivat sen. Se oli kiva tarina. Käsitättekö, miten kauan vie, että kaikki
planeetalla valaistuvat?
Ensinnäkin tulee uusia jatkuvasti hyvin
nopeaa tahtia. Heidän on ehkä käytävä läpi tuhat elämää. Okei, vähennetään se
700 elämään. Aiotteko odottaa heitä? Ja sitten heidän lapsiaan ja sitten heidän
lapsiaan? Ooh!
Niinpä ehdotin joidenkin tuon ajan
ruumiillistuneiden mestareiden kokoontumisessa: "Mitä jos se onkin
itsenäinen matka?" Kaikki sanoivat: "Oi-oi, oi-oi."
"Mitä jos lakkaamme keskittymästä
tähän massaan: "Kaikkien on mentävä ensin. Tulen viimeisenä ovesta. Kapteeni
jättää viimeisenä laivan?" Roskaa, kapteenin pitäisi hypätä ensimmäisenä
laivasta ja mennä etsimään vene ja tulla pelastamaan kaikki (Adamus
naureskelee). En ymmärrä sitä ajattelutapaa.
Niinpä ehdotin ja sanoin silloin:
"Mitä jos luopuisimme tuosta – miten se sanotaan - "ketään, viimeistä
ei jätetä taakse" –ohjelmasta?"
LINDA: Ketään ei jätetä taakse.
ADAMUS: Ketään ei jätetä taakse.
Jättäkää kaikki taakse (naurua) – se on parempi ohjelma.
Koska ehdotin ja sanoin: "Mitä jos
yksi tai kaksi tai viisi pääsisi läpi valaistumiseen?", hiljaisuus
laskeutui huoneen ylle, tavallaan mitä täällä tapahtuu. "Voi, mitä sitten,
Adamus?"
Sanoin: "Nimittäin sanotaan, että
on viisi ja he jäävät ruumiiseen ja kulkevat maan päällä – juoksematta ympäri
sanoen: "Olen valaistunut", vaan pelkästään kulkevat maan päällä – ja
heistä tulee standardi." Koska miten moni ihminen uskoo, että hän
saavuttaa henkisen oivaltamisen tässä elämässä? Ei moni. Heillä ei ole mitään
toivoa. Heillä on vanhoja tarinoita vanhoista mestareista. Heillä ei ole mitään
toivoa. Niinpä he eivät usko voivansa tehdä sitä. He odottavat menemistä
toiselle puolelle hakemaan vastauksia ja pelastusta ja useimmat heistä uskovat
taivaaseen ja helvettiin ja jotain siltä väliltä. Niinpä he odottavat. He eivät
usko, että he voivat tehdä sen. Mutta jos laitetaan viisi tänne näyttämölle tai
kävelemään puistoon, ostoskeskukseen, lentokentälle – viisi joiden ei tarvitse
sanoa sanaakaan, mutta heidän kharismansa loistaa – se vaikuttaa.
Ja sitten huoneessa oli muiden
mestareiden "hmmm". He eivät olleet aivan valmiita ostamaan sitä,
koska he olivat panostaneet tai addiktoituneet vanhaan ajattelutapaansa. Mutta
sanoin: "Vain mitä jos …"
Mitä jos meidän ei tarvitsisi kanavoida
enää? Mitä jos täällä seisoisi ihminen, joka on oivaltanut mestari? Eikö se
olisi paljon parempi kuin koko ihmiskunnan odottaminen ja odottaminen ja
odottaminen ja odottaminen? Eikö heidän olisi parempi saada todellisia
esimerkkejä? Hmm, hmm.
Se ei ole edelleenkään kovin suosittu
idea. Edelleen useimmat ryhmät tekevät kumbajaa "Meidän täytyy kaikkien
mennä. Meidän täytyy kaikkien olla yhtä." Ei.
Voin kertoa tämän sinulle – juuri sinulle,
sillä katselet ja kirjoitat edelleen "Äh, Adamus, äh!" (Adamus
naureskele). Kerron sen teille kaikille, pikkusalaisuuden ja se on yksi
suosikkiaiheistani – no ei – ykseys. Jos etsitte ykseyttä, tämä ei ole se
paikka.
Ei ole paluuta ykseyteen, kuin paluuta
Jumalaan ja "Voi, uppoamme vain kaikki takaisin Jumalaan". Ei. Itse
asiassa ei ole oikeasti Jumalaa, mutta se on toinen aihe. On, mutta ei
ihmisjumalaa. Olen hyvin kyllästynyt tuohon ihmisjumalaan. Tämä on
jumalapaasausta, okei? Antakaa minun paasata aina silloin tällöin. Mutta ei ole
paluuta takaisin tuohon ykseyteen. Ei ole mitään universaalia ykseyttä –
"olemme kaikki yhtä." Meillä kaikilla on samanlaisuutta, mutta te
ette ole yhtä. Olette täysivaltainen. Olette täysivaltainen.
Täysivaltaisella olennolla on paljon
parempi perspektiivi ja myötätunto kaikkia muita kohtaan, paljon parempi
myötätunto kaikkia muita kohtaan heidän matkastaan, heidän tiestään, heidän
ainutlaatuisuudestaan, heidän erilaisuudestaan verrattuna sellaiseen, joka yrittää
palata takaisin ykseyteen. Ihminen joka yrittää palata takaisin ykseyteen,
yrittää varmistaa, että kaikki muut tekevät hänen tavallaan. Se on yhtä helvettiä.
Tarkoitan, että se on kirjaimellisesti helvettiä, koska he kuvittelevat
palaavansa takaisin johonkin ykseyspilveen, mutta he haluavat sen olevan heidän
laillaan, heidän kaltaisensa. Voitte siis kuvitella sen aiheuttaman
ristiriidan, kun he yrittävät tuoda kaikki muut ykseyteen omalla tavallaan. Se
ei toimi.
Olette täysivaltainen. Ette mene
takaisin edes omaan ykseyteenne, koska havaitsette – ja keskitymme erityisesti
tähän keahakissa – että te ette ole yksi. Olette monia. Ehdottomasti. Ette
uppoa takaisin johonkin kuohkeaan hattarasieluun, mikä tekee kaiken teidän
puolestanne. Sitä ei ole. Aivan kuten ei ole Jumalaa, ei ole sielua, koska ne
ovat ihmiskäsityksiä. Ette ole menossa siihen. Olette menossa moniin
"sinuihin" – moniin, moniin, moniin, moniin "sinuihin" – ja
se on suurta vapautta, suuri siunaus.
Okei, eksyn aiheesta, mutta teen sen
tarkoituksella.
LINDA: Onko tämä lämmittelyä kesäkuun
esityksiisi?
ADAMUS: Olen päässyt vasta 10% tämän
päivän keskustelustamme täällä (Adamus naureskelee).
LINDA: Tämä kuulostaa lämmittelyltä
kesäkuuhun.
ADAMUS: Se on … Selitän teille hetken
kuluttua. Seuraava kysymys.
EDITH: Se on kuin Tobiaksen
tarkastelua.
ADAMUS: Tobiaksen tarkastelua?!
EDITH: Kyllä.
ADAMUS: Kenties (Adamus naureskelee).
Toinen
kysymys
Okei, seuraava kysymys. Mikä on
viimeinen asia, minkä ihminen tekee ennen valaistumisensa oivaltamista?
LINDA: Käy kakalla (naurua).
ADAMUS: Okei. Ehkä alan ymmärtää sinua
(kameralle)! (Lisää naurua) No, se voi olla totta.
SART: Se voisi olla!
ADAMUS: Voi paska! Kuten Sart sanoisi.
Mikä on viimeinen asia, minkä ihminen
tekee ennen valaistumisensa oivaltamista? Puen sen sanoiksi erittäin
huolellisesti. Mikä on viimeinen asia, minkä ihminen tekee ennen
valaistumisensa oivaltamista?
Okei, teemme tämän nopeasti, koska
meillä on paljon katettavaa tässä. Ole hyvä.
SHAUMBRA 1 (nainen): Mm.
ADAMUS: Häh?
SHAUMBRA 1: No.
ADAMUS: Viimeinen asia.
SHAUMBRA 1: Haluan sanoa kirosanan.
ADAMUS: Ai jaa, se on okei. Minulta on
kielletty se, mutta sinä voit sano. Mikä olisi tuo kirosana ollut? Olen vain
utelias.
SHAUMBRA 1: Voi paska.
ADAMUS: Ei se ole kiroamista. Se on
tavallista kieltä. (Vähän naureskelua)
SHAUMBRA 1: No, näyttää vain siltä …
ADAMUS: "Paskaa" käytetään
luultavasti englannin kielessä enemmän kuin mitään muuta sanaa, paitsi
sellaisia kuin "ja", "the", "a" ja "of"
(artikkeleita ja prepositio). Mutta joo, se on kaikki, se on "paskojen
paska, kyllä vain." Tarkoitan sitä, miten ihmiset puhuvat nykyään.
SHAUMBRA 1: Näyttää vain siltä, että on
jotain … Ainakin sen mukaan mitä kuulen, on oivallus, että on enemmän kyse
ja-olemisesta kuin yhdestä asiasta ja luultavasti minulla olisi surua siitä yhdestä
…
ADAMUS: David …
SHAUMBRA 1: … yhdestä osasta.
ADAMUS: David, ota kuvani. Ota kuvani.
(Adamus irvistää kamalasti kameralle, naurua)
SHAUMBRA 1: Voi paska!
ADAMUS: Mitä?!
SHAUMBRA 1: Minusta kirosana oli paras
vastaus.
ADAMUS: Tee siitä todella
yksinkertaista. Mikä on viimeinen asia, minkä ihminen tekee ennen
valaistumisensa oivaltamista? Naps!
SHAUMBRA 1: Hän vain ottaa askeleen ja
tekee sen.
ADAMUS: Okei, se on hyvä vastaus. Okei,
kiitos. Huomaatko eron siinä, että tavallaan jouduit mielen hetteikköön, tai
"vain ottaa askeleen ja tekee sen", koska se johtaa vastaukseeni?
Seuraava. Otamme vain pari tässä. Mikä
on viimeinen asia, minkä ihminen tekee ennen valaistumisensa oivaltamista? Ole
hyvä, Vince.
VINCE: "Miksi odotin niin
kauan?"
ADAMUS: Joo. Se on ajatus, mutta mitä
teet viimeiseksi?
VINCE: Annan vain periksi.
ADAMUS: Hyvä, hyvä. Se on vastaus
kysymykseeni. Sen minä olisin vastannut. Lakkaa yrittämästä – viimeinen asia,
minkä joku tekee.
Kenties joku teistä ajatteli, että on
jokin mahtava, suuri ja mystinen asia, minkä teette. Joo, lakkaatte
yrittämästä. Päästätte vain irti. Kutsun sitä sallimiseksi. Lakatkaa
yrittämästä. Lakatkaa ponnistelemasta. Lakatkaa puskemasta. Lakatkaa
yrittämästä hoksata sitä. Se tapahtuu, joten miksi kikkailla sen kanssa? Miksi
puuttua siihen? Se tapahtuu.
Jokaisen teistä pitäisi huokaista
helpotuksesta nyt: "Voi Luoja!" Ei, vaan oikeasti. Jos tutkitte
ylösnousseita mestareita ja heidän polkujaan, on paljon yhteisiä asioita, joita
he tekivät. He kaikki opiskelivat paljon. He olivat kaikki hyvin kurinalaisia.
He olivat kaikki ahdistuneita paljon, tunsivat olonsa huonoksi kaikesta …
syyllisyyttä, syyllisyyttä, syyllisyyttä. Se on tavallaan outo prosessin osa:
"Voi, tein kaikkia näitä pahoja asioita! Antakaa minulle anteeksi, olkaa
kilttejä." Mutta sitten he lakkaavat yrittämästä. He antavat periksi. Ja
tulen takaisin vähän tarinaan Jeshuasta ja teistä, jotka tulitte tänne
kylvämään jumaluuden siemeniä – sitten opiskelitte, eristäydyitte näihin pyhiin
järjestöihin, sitten olitte vihainen ja kyllästynyt siihen ja lähditte pois
pettyneenä.
On melkein sellaista nyt. Olette
melkein vihainen ja kyllästynyt omaan polkuunne, siihen mitä olette tehneet,
henkisyyteenne. Edes tuo sana ei kuulosta enää kovin hyvältä. Se on kuin yäk,
yäk! Henkisyys on vain yksi tekosyy olla olematta ihminen elämässä, itsessään,
joten kyllästytte siihen ja yhtäkkiä lakkaatte yrittämästä – tehdään se sitten
tietoisesti tai tiedostamatta. "Olen niin kyllästynyt siihen. Se ei vienyt
minua minnekään. Kaikki nämä vuodet Crimson Circlessä tai missä tahansa
ryhmässä, katso nyt minua. Elämäni on sekaisin. Olen uupunut. Olen varaton.
Minulla ei ole mitään. Ihmiset eivät pidä minusta. Haisen pahalle. Annan
periksi. Annan periksi. Kuihdun vain elämääni." On itse asiassa erittäin
hyvä asia, kun pääsette tuohon pisteeseen.
Ensinnäkään te ette kuihdu elämään.
Ette vain palaa takaisin tavallisuuteen. Mutta hyvä asia siinä on, että olette
lopultakin antaneet periksi. Olette lopultakin lakanneet yrittämästä olla
henkinen, lakanneet yrittämästä ylösnousta.
Valaistuminen on tässä. Kysyin teiltä
aiemmin, miksi odotitte – olettaen, että olisitte voineet tehdä sen pari elämää
sitten tai aiemmin tässä elämässä. Se on jo tässä. Kaikki valmistelut on tehty.
Kaikki prosessointi on tehty, kaikki itsenne valmistelu. Se on tässä. Lakatkaa
siis yrittämästä.
Mutta tuo vastaus kysymykseen, kun sanotte:
"Lakkaa yrittämästä", indikoi, että jos lakkaatte yrittämästä, se on
tässä, koska se olisi jo voinut olla. Ja tämä palaa ensimmäiseen kysymykseeni,
miksi odotatte.
Älkää kuitenkaan ajatelko sitä, koska
teette itsestänne hullun ajattelemalla sitä. Alatte käydä läpi kaikkea mielen
pyörittelyä. Ette pysty selvittämään sitä, mutta voitte antaa itsenne tuntea
sen, oivaltaa sen ja saada tuon ahaa-elämyksen. Se ei ole huono syy. Ei, se ei
ole. Ei negatiivinen syy tai mitään. Se on erittäin syvä syy. Se on erittäin
puhdas ja todellinen syy.
Kun kuulette itsenne hölöttävän,
hölöttävän, hölöttävän ja hölöttävän, laittakaa se pois, koska vastaus on vain
muutama yksinkertainen sana. Oivallatte sen ja sitten kun tämä tapahtuu,
oivallatte olevanne valmis. Ja se on pelottavaa. Oivallatte, että on vastuun
aika, jos sitä halutaan kutsua niin. Se ei ole oikeastaan niinkään vastuuta
niinkään – on vain aika. Ja sitten kun saatte tuon hyvin yksinkertaisen,
syvällisen ja puhtaan vastauksen sisältänne – miksi olette odottaneet, miksi
odotatte – tiedätte olevanne valmis. Sitten teidän on vastattava vielä yhteen
kysymykseenne: oletko valmis juuri nyt?
Voin kertoa teille jo tuon vastauksen.
Sitten kun oivallatte, miksi olette odottaneet, sitten kun tajuatte sen, ette
voi odottaa enää. Ette voi viivyttää sitä enää.
Vedetäänpä syvään henkeä tässä kohtaa.
Voi! Rakastan teitä, kaverit. Rakastan,
ettei meidän tarvitse olla täysin pyhiä täällä. Rakastan, että annatte itsenne
tuntea joitain syvimpiä tunteita.
Maailman
trendit
Seuraava aihe. Lupasin meidän puhuvan
kahdesta trendistä. Nämä ovat maailman trendejä. Käyn ne läpi hyvin, hyvin
nopeasti. Ensimmäisen tiedätte eikä se ole Tobiakselta, vaan se on minulta.
Yksi suurimmista trendeistä maailmassa tällä hetkellä on valta. Kaikki haluavat
valtaa. Tiedostetaan se tai ei, kerätään valtaa. Se voidaan tehdä rahan,
politiikan, hallituksen, seksin, teollisuuden, kaupan ja uskonnon avulla. Siinä
kaikessa on kyse vallasta.
Tällä planeetalla on valtava tarve
valtaan. Ei vain tämä, vaan tämän planeetan vallanhalu saa itse asiassa toiset
ulottuvuudet – ei pikkumiehet avaruusaluksissa, vaan muut olennot –
kiinnostumaan erityisesti tästä planeetasta, koska on tämä valtapakkomielle.
Näette sitä kaikkialla, mutta sitä on enemmän kuin koskaan. Se ilmestyy esiin.
Lukekaa tai kuunnelkaa rivien välistä
uutisia tapahtumista. Pysähtykää hetkeksi ja sanokaa: "No, miten tässä on
kyse vallasta?" Oivallatte, että melkein kaikessa mitä tapahtuu, on kyse
valtapelistä. Teillä on luullakseni suosittu televisiosarja nimeltään Game of
Thrones (= valtaistuinpeli) – se on tavallaan sama asia, mutta Game of Power (=
valtapeli). Kyse on vallan siirtämisestä ja liikkumisesta.
Valta on harhaa. Selkeissä
ulottuvuuksissa ei ole valtaa. Ei ole vallantarvetta. En puhu voimaenergiasta –
siitä asiasta, bensiinistä mitä laitatte autoonne, jotta se kulkee (suom. huom.
samoja sanoja). Se on polttoainetta. Puhun psykologisesta vallasta, henkisestä
vallasta ja se kasvaa ja kasvaa ja kasvaa jatkuvasti.
Ihmiset ovat riippuvaisia vallasta
enemmän kuin mistään muusta. On itse asiassa melkein mahdotonta – sanoisin,
että on mahdotonta – addiktoitua fyysiseen aineeseen – alkoholiin, tupakkaan,
huumeisin. On mahdotonta tulla riippuvaiseksi fyysisesti. On niitä, jotka ovat
eri mieltä kanssani tästä, mutta voitte tulla riippuvaiseksi vallasta monin
erilaisin ja joskus salakavalin tavoin. Voitte addiktoitua valtaan ja sitten
käyttää tuota riippuvuutta sellaisiin asioihin kuin huumeet ja alkoholi tai
käyttää huumeita ja alkoholia yrittääksenne tappaa tuon vallantuskan.
Kummallista kyllä, valta on nautinnollista ja tuskallista, mutta näette sitä
enemmän ja enemmän ja enemmän tällä planeetalla.
Kun menette eteenpäin, oivaltakaa itse,
ettei ole mitään vallantarvetta. Ei ole. On niitä, joille olen puhunut
yösessioissamme, ja he ovat erimieltä – he tekevät myönnytyksiä. He sanovat:
"Okei, vähennän vallantarvettani, mutta minulla täytyy olla edelleen
jotain suojaksi muita ihmisiä vastaan, koska he pelaavat vallalla. Siksi
tarvitsen vähän." Ei. Se on tavallaan kaikki tai ei mitään – kaikki tai ei
mitään. Valta on harhaa.
Valta toteaa teidän uskovan, että on
asioita, joita teidän tarvitsee saada itsenne ulkopuolelta, eikä teidän
tarvitse. Ei yhtään mitään. Kaikki energia – energiahoukutin – on jo olemassa,
erityisesti kun alatte käyttää sitä.
Kyeper, luovuutenne, henkenne on jo
olemassa. Mutta jos olette edelleen riippuvainen vallasta – ja se on
puheosuuteni fokus elokuussa – yritätte edelleen saada lisää valtaa ja
varmistaa tuon vallan. Toisin sanoen, teidän tarvitsee tuoda valtaa sisään ja
pitää sitä valtapankissanne.
Sitten kun oivallatte, että valta on
harhaa, ette tarvitse sitä elämäänne. Teistä tulee näkymätön niille, jotka
pelaavat vallalla. He eivät ole mitenkään kiinnostuneita teistä. He eivät yritä
tulla ottamaan mitään teiltä, koska kaapissa ei ole ruokaa. Siellä ei ole
mitään. Heitä ei kiinnosta – te ette ole pelaaja. He pyytävät teitä poistumaan
pöydästä, koska ette ole pelaaja. Teillä ei tarvitse olla mitään taskuissanne.
Silloin olette vapaa, todella vapaa.
Valta on suurin ja voitaisiin kenties
sanoa ainoa todella riippuvuutta aiheuttava voima tällä planeetalla. Se on harhaa.
Sitten kun pääsette valtatarpeen yli persoonallisuudessanne ja elämässänne,
olette vapaa. Oivallatte, että te ette tarvitse yhtään valtaan. Energiaa on
aina. Se on luonnollinen asia. Kun olette tietoisuudessa, on energiaa. Kun
olette intohimoinen, on energiaa. Ette tarvitse valtaa. Se on hyvin, hyvin
valheellista.
Pitäkää tämä mielessä, ja nyt yhtälön
toisella puolella – toinen päätrendi siinä, mitä planeetalla tapahtuu tällä
hetkellä – on monipuolistuminen, uskokaa tai älkää. Moninaisuus. Kummallista,
koska luulisi, että jos valta olisi täällä (toinen puoli), sitä ei olisi. Mutta
on moninaisuusliike ja jotkut kutsuisivat sitä hyväksynnäksi, mutta se on vähän
kumpaakin. On moninaisuutta.
Katsokaa planeettaa tällä hetkellä. On
ennenkuulumaton liike hyväksyä erilaisia ajatuksia, erilaisia elämäntapoja.
Katsokaa, mitä tapahtuu monissa tämän maailman maissa – samaa sukupuolta
olevien avioliiton salliminen. Oho! Miten suuri askel tälle planeetalle!
(Adamus naureskelee) Ensinnäkin pitäisi käsittää, ettei tämä ole ensimmäinen
kerta, kun sitä tapahtuu tällä planeetalla. Ensinnäkin Lemuriassa oli enimmäkseen,
useimmilla teistä oli sekä miehen että naisen elimet ja keho-osat. Se tavallaan
antaa … Ei, en halua edes mennä siihen (naurua). Siis ette vain menneet
naimisiin jonkun samaa sukupuolta olevan kanssa, vaan olitte kumpaakin ja
olitte yhdessä samassa kehossa. Tarkoitan, mitä Jumala ajattelisi siitä?
(Adamus naureskelee)
SART: Voi paska.
ADAMUS: Paska. Katsokaa, mitä tein
(lisää naureskelua).
Olette jokainen maskuliininen ja
feminiininen yhdessä ja todellinen tasapaino tuo ne kummatkin takaisin. Mutta
joka tapauksessa, takaisin moninaisuuteen, takaisin saman sukupuolen
avioliittoon. Se oli yleistä Altantiksella. Itse asiassa avioliitto ei ollut
yleistä, mutta oli yleistä rakastaa, ketä halusi rakastaa, ilman kenenkään
puuttumatta asiaan ja sanomatta: "Niin, mutta heidän täytyy olla
vastakkaista sukupuolta."
Näette siis enemmän ja enemmän
moninaistumista – ns. transsukupuolisten hyväksyminen. On nimittäin
mielenkiintoista nähdä, mitä siinä tapahtuu. Se on mennyt kummallisesta ja
poikkeavasta "Voi vau, siinä on jotain" –tilanteeseen. Ei niin, että
teidän kaikkien täytyy mennä leikkauksiin, mutta … (muutama kikatus) Olette
maskuliininen ja feminiininen. On vaikeaa, vaikeaa, vaikeaa elää kehossa, missä
yritätte olla yksi – vain mies tai vain nainen. Olette kumpaakin! On aika
päästää se ulos, avata se ja sitten antaa näiden kahden tavallaan sulautua
yhteen, olla rinnakkain yhdessä.
Ja joo, on joitain, jotka tulevat tähän
elämään, koska heidän vanhempansa eivät toteuttaneet syntymä-DreamWalkia –
syytetään siitä vanhempia – ja vanhemmat halusivat todella pojan ja saivat
tytön. Miten vaikeaa se on tuolle tulevalle? Mutta tuleva joka odotti
ensimmäistä mahdollista kehoa, sanoi: "Voi, ei mikään ongelma. Pystyn
käsittelemään tuon perheen. Pystyn käsittelemään maskuliinisen kehon. Ratkaisen
asian, kun pääsen sinne." Tota, ja sitten on todella vaikea ratkaista
perheasia ja kehoasia. Mutta tiedättehän, että voi olla pakottava halu edes
elämän puolivälissä sanoa: "Joo, olin ensimmäiset 40 vuotta mieskehossa.
Kenties olen nyt nainen." Mitä vikaa siinä on?
Siis joka tapauksessa tällä planeetalla
on tällä hetkellä moninaistumistrendi. Ei ainoastaan seksuaalinen, vaan melkein
kaikessa. Muiden kulttuurien, muiden ajatusten, täysin muiden elintapojen
hyväksyminen ja sitä tulee enemmän ja enemmän. Muistakaa siis, että täällä
(toinen puoli) on valta ja täällä (toinen puoli) moninaisuus, monipuolistuminen.
Siitä on tulossa yksi suurimpia ongelmia planeetalla.
Nämä kaksi eivät välttämättä sovi
yhteen (muutama naurahdus). Ne eivät toimi kovin hyvin, mutta teillä on ne.
Teillä on nämä kaksi valtavaa tekijää, mitä siis odottaa?
Muuten, takaisin hetkeksi.
Ihmiskulttuurin melkein joka osa monipuolistuu tällä hetkellä. Se on osa ei-ykseysohjelmaani (Adamus
naureskelee), kaikesta tulee omansa ja täysivaltaisensa – kaikesta paitsi
uskonnosta. Tota, se ei monipuolistu kovin hyvin. Toisin sanoen, uskonnoilla on
vaikeuksia hyväksyä muita uskontoja. Olet muslimi tai kristitty tai juutalainen
tai mitä tahansa ja jos et ole, Jumala ei rakasta sinua. Tämä johtuu siitä,
että valta on uskonnossa niin voimakasta, että se kukistaa sen moninaisuuden.
Tämä kostautuu uskonnoille. "Kostautuminen" merkitsee, että noin
tulevan vuosikymmenen aikana enemmän ja enemmän ja enemmän ja enemmän ihmisiä lähtee
kirkoista. He sanovat niitä vanhoiksi, mutta ihmiset tuntevat, että ne ovat
oikeasti valtaan perustuvia. Ja sitten planeetalla on paljon ihmisiä, jotka
ovat tavallaan eksyneet, koska heillä ei ole enää tuota kirkkoa, minkä antamiin
vastuksiin he ovat ennen luottaneet – itse asiassa ne eivät ole antaneet
vastauksia, vaan teeskennelleet antavansa vastauksia.
Niinpä tämä aiheuttaa suurta kaaosta.
Tämä aiheuttaa paljon hämmennystä. Valta, monipuolistuminen ja ihmiset joita
pidetään kirkoissa ja ihmiset jotka haluavat moninaisuutta – nämä eivät mene
hyvin yksiin. Tulee yhteentörmäyksiä jatkuvasti. Ja valta luulee voittaneensa.
Se yrittää voittaa todella kovasti, mutta planeetalla on tällä hetkellä suuri
moninaisuusliike. On teidän kaltaisianne ihmisiä, jotka hyväksyvät toiset,
koska tiedätte, mitä olette käyneet läpi. Mutta monipuolistutte myös itse. Ette
ole menossa ykseyteenne. Olette menossa moniinne.
Siis kaksi suurta trendiä. Palaan
siihen myöhemmin, mutta nyt on aika vetää syvään henkeä. Aika … Voi, ystäväni –
se joka kirjoitti tämän kaiken – nukahti. Ihmettelen, miten se tapahtui
(muutama naurahdus).
Aika vetää kunnolla syvään henkeä ja on
pienen merabhin aika, joo. Olette ansainneet sen. Voitte nukahtaa, jos
haluatte.
Siis himmennetään valoja vähän ja aivan
hetken kuluttua laitetaan jotain suloista musiikkia. Mutta ennen sitä haluan
vain taas kerran kiittää teitä, antaa tunnustusta jokaiselle teistä. Antaa
tunnustusta siitä, kuka sinä olet. Ei siitä, mitä teette yhdessä ryhmänä, vaan
mitä teet itsenäsi. Tiedän, että se on vaikeaa, ja tiedän, miten monta kertaa
voisit yrittää kääntyä ja juosta toiseen suuntaan. Se ei toimi, mutta miten
monta kertaa voisit yrittää laittaa pääsi pensaaseen. Sekään ei toimi kovin
hyvin. Miten monta kertaa olisit voinut mennä täydelliseen makyoon, mutta olet
täällä. Olet täällä.
Haluan sinun huolella ja tarkkaan
tuntevan tätä kysymystä, miksi odotit, kun olisit voinut ruumiillistua pari
elämää sitten tai myös tässä elämässä. Siinä on kaunis lahja. Älä ajattele
sitä, vain tunne se. Tunne sitä. Se antaa sinulle vastauksen, mitä olet etsinyt
pitkään.
Mutta vaihdetaanpa nyt merabhiin.
Valaistumismerabh
(Musiikki alkaa, musiikkia levyltä
"Into Knowingness")
Toinen kysymykseni – mikä on viimeinen
asia, mitä ihminen tekee ennen valaistumisensa oivaltamista – on tavallaan
vähän sanaleikkiä, koska sanoin "mikä on viimeinen asia, minkä ihminen
tekee", ikään kuin jotain pitäisi tehdä, mutta ei oikeasti. Kyse on yrittämisen
lopettamisesta. Yrittämisen lopettamisesta.
Ja se voi tuntua vähän
intuitionvastaiselta, tavallaan "Voi ei, mutta eikö minun tarvitse tehdä jotain?"
Ei.
"Eikö minun tarvitse opiskella,
Adamus?" Ei.
"Eikö minun tarvitse tehdä 15
minuutin hengittelyä päivittäin?" Ei, ei oikeasti.
"Eikö minun tarvitse ehdottomasti
tarkkailla ruokavaliotani?" Ei.
"Eikö minun tarvitse ajatella
henkisiä ajatuksia?" Ei.
"Mitä helvettiä minun sitten
pitäisi tehdä??" Ei mitään, ei mitään.
Voit tehdä, mitä haluat. Mene
pyöräilemään. Haluat ehkä tehdä joitain asioita kotona, mitä et ole tehnyt –
vaihtaa tuon lampun, mikä sammui puoli vuotta sitten. Tiedän, että tämä saa
olosi tuntumaan siltä, että olet niin ihminen, mutta haluat ehkä tehdä sen.
Korjaa tuo rikkoutunut ovenkahva.
Tiedän, ettei se ole kovin henkistä, mutta koska sinulla ei ole muuta
tekemistä, voisit tehdä myös sen.
Tee, mitä haluat, koska tämä on nyt
aikaa – tavallaan evoluution, transformaation reaaliaikaa, miten sitä
halutaankin kutsua – jolloin sinua pyydetään lopettamaan kaikki nuo ihmisjutut,
koska on jotain pakottavaa, mikä ylittää ihmisjutut.
Jotain niin pakottavaa, että se menee
kauas, kauas sen yli, mitä ihminen voi yrittää ohjata, mitä ihminen luulee,
että sen tarvitsee ohjata.
"Pakottava" merkitsee hyvin
intohimoista, todellista, rakastavaa ja suurta.
Ei kutsuta sitä sieluksi. Alamme
siirtyä yli tuosta sanasta. Kyse on vain sinusta.
Se ei ole kaukaisessa paikassa. Sillä
ei ole pieniä keijukaisen höyhensiipiä. Se on vain sinä.
Tämä jokin mikä on niin pakottavaa – niin
pakottavaa, niin intohimoista, että sen vain täytyy olla – se ei voi olla
olematta – ja tämä on oivaltamisesi, valaistumisesi.
Se tapahtuu. Kun mestari pääse tähän
kohtaan, viimeinen asia minkä hän tekee, on lakata yrittämästä, koska hän
oivaltaa, että se kaikki oli naurettavaa. Se oli vain rajoittuneen mielen tai
persoonallisuuden toimintaa ja hän antautuu itselleen, "minä olen"
–olemukselle. Hän lakkaa syytämästä makyoa itselleen ja toisille.
Hän lakkaa miettimästä, milloin ja
missä ja miten …
Ja hän lakkaa yrittämästä tehdä
valaistumisesta inhimillistä.
Ihminen ei joka tapauksessa ole
vastuussa tästä. Niin kauan kun ihminen ajattelee, että se tekee sen, "minä
olen" –olemus istuu takana ja odottaa kärsivällisesti.
Kun ihminen lopettaa – lakkaa
yrittämästä, lakkaa ponnistelemasta, lakkaa jäsentelemästä – pakottava
valaistuminen tulee. No, oikea tapa sanoa on, että sitten oivallat valaistumisen
pakottavuuden ja luonnollisuuden vuoksi, että se on aina ollut olemassa.
En tarkoita tätä pelinä. Se ei ole
sanaleikkiä. Kun vedät vain syvään henkeä ja lakkaat yrittämästä, lakkaat
tekemästä valaistumisesta painiottelun, tunnet tuon oman oivaltamisesi
pakottavan, hyvin pakottavan luonteen. Sitten se tapahtuu.
Pidän sanasta "pakottava". Se
merkitsee, että siinä on suurta dynamiikkaa, suurta intohimoa.
Se ei ole "jos" tai
"kenties" tai "milloin" tai "miksi". Se on
pakottavaa, intohimoista.
Niin pakottavaa, ettet voi mennä vikaan.
Se ei voi mennä vikaan.
Ota tämä hetki lakataksesi yrittämästä,
ota edes pari lyhyttä minuuttia tässä lakataksesi yrittämästä. Lakkaa
yrittämästä selvittää sitä.
Tunne tässä hetkessä valaistumisesi
pakottavuus …
intohimo …
läsnäolo …
Tämä valaistuminen ei tee myönnytyksiä.
Se ei tee myönnytyksiä tai neuvottele ihmisen kanssa, ei lainkaan. Ei ole
tarvetta.
Se ei pelaa valtapelejä tai mielen
pelejä.
Niin pakottavaa, että se tietää, mitä
tapahtuu.
Vedä syvään henkeä tässä.
Tiedän, ihminen, että sinä olet
väsynyt, usein hämmentynyt ja mietit, mitä seuraavaksi. Vedä vain syvään
henkeä. Tämä valaistuminen on sinun tuolla puolen. Tarkoitan, rajojesi
ulkopuolella.
Tämä oivaltaminen ei ole mitään, minkä
on oltava jäsenneltyä tai suunniteltua. Se täytyy vain vastaanottaa.
(Tauko)
Hyvin pakottavaa, eli se tietää jo
olevansa oivallettu. Se tietää jo olevansa toteutettu.
Se ei ole tavoite. Se ei ole "minä
olen" –olemuksen tavoite. Niin pakottavaa, että se on jo olemassa.
Se haluaa vain jakaa sen ihmisen
kanssa.
Se on jo oivallettu, toteutettu.
"Pakottava" merkitsee, että
se on jo tapahtunut. Se haluaa vain jakaa sen sinun kanssasi.
Mutta sinun täytyy lakata yrittämästä.
Sinun täytyy lakata ajattelemasta, että
laitat sen tapahtumaan tai että sinun täytyy laittaa se tapahtumaan.
Tämä ei ole sokkelo. Tämä ei ole mikään
valtava palapeli, mikä sinua pyydetään selvittämään. Se olisi julmaa. On vain
aika lakata yrittämästä, ole kiltti.
Se kuulostaa yksinkertaiselta. Ihminen
ajattelee: "No, minun täytyy tehdä jotain". Okei. Vaihda tuo lamppu,
korjaa tuo rikkinäinen ovenkahva, lakaise autotalli, mene kävelylle, osta
koira, rakasta koiraa. Sillä ei ole oikeasti merkitystä, mutta lakkaa vain
yrittämästä olla valaistunut.
Ihminen ei koskaan selvitä sitä. Joka
tapauksessa, se ei ole sinun vastuusi. Voit vain vastaanottaa sen.
(Pitkä tauko)
Tämä valaistumisjuttu on niin
pakottava, että se on jo täällä. Siinä on niin paljon intohimoa, niin paljon
ilmaisua, että se on jo täällä.
Siksi et voi tehdä mitään vääriä
käännöksiä. Et voi tehdä sitä väärin. Et voi välttää sitä. Voit odottaa, niin
kuin olet odottanut pari elämää. Mutta "minä olen" –olemuksen
pakottava luonne tekee siitä sellaisen, että se on jo täällä.
Siihen on pari kuukautta, kun olemme
taas yhdessä tällä tavalla shoudissa. Kaipaan sitä. Puhun muissa ryhmissä,
mutta kaipaan sitä.
Jätän sinulle suuren kysymyksen ennen
sitä.
Mitä odotat?
Älä anna itsellesi niitä
makyo-vastauksia, joita monet antoivat tänään. Se on somistusta. Se on
tavallaan peittämistä. Kun tuo vastaus tulee, se tulee hyvin yksinkertaisesti,
hyvin selvästi.
Mitä odotat?
Ja kun se tulee, olet oikeasti valmis.
Sitä odotellessa rakkaat ystäväni,
matkustan maailmalla Cauldren ja Lindan kanssa ja menen kaukaisiin paikkoihin
ja niiden tuolle puolen, ei vain tällä planeetalla, vaan kaikissa maailmoissa.
Ja ollessani poissa luotanne fyysisessä ulottuvuudessa, tietäkää, että olemme
todellakin yhdessä matkan joka askeleella.
Ja niin kaikki on hyvin koko
luomakunnassa.
Kiitos suopeudestanne. Kiitos. (Yleisö
taputtaa)