CRIMSON CIRCLEN MATERIAALEJA
Kharisma-sarja

SHOUD 9: "Kharisma 9" – Adamus St. Germain, Geoffrey Hoppen kanavoimana
 
Esitetty Crimson Circlelle
2.5.2015
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
www.crimsoncircle.com
 
Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.
 
Vedetäänpä syvään henkeä, rakas shaumbra, ja muistetaan, että tämä on mitä erityislaatuisinta aikaa teille.
 
Ette voi mennä vikaan
 
Kuulen teidän puhuvan siitä, miten vaikeaa on – ajatukset ja tunteet, mitä tapahtuu kehossanne, kaikki käännetään ylösalaisin. Mutta tämä on mitä erityislaatuisinta aikaa. Teette tämän vain kerran, tämän transformoitumisen ihmisestä jumalaiseksi itseksi, "minä olen" –olemuksen oivaltamiseen – vain kerran.
 
Tietysti voitte palata takaisin ja käydä siinä uudestaan myöhemmin, mennä ajan ja paikan läpi, muttei se ole samanlaista, mitä koette nyt. Tuskallista, tunteikasta, haastavaa – kyllä. Transformoivaa, kaunista, intohimoista – kyllä.
 
Älkää niin kovasti kiirehtikö ulos tästä, mitä pidätte sotkuna, vaikeutena, haasteena. Pysähtykää hetkeksi nyt miettimään, mitä käytte läpi. Riippumatta terveydestänne, suhdetilastanne, talousasioistanne ja väsymyksestänne luihin ja ytimiin saakka, pysähtykää hetkeksi. Katsokaa, mitä te teette. Joo te – katsokaa, mitä teette, mitä koette. Ja kaunis asia on – voin kertoa tämän teille tältä näyttämöltä ja tiedän, että teidän on vaikea käsittää sitä – että te ette voi mennä vikaan siinä. Ette voi mennä vikaan.
 
No niin, kuitenkin määrittelen tämän sanomalla, ettei se ehkä mene oikein ihmiskäsityksenne, ihmisodotustenne mukaan, mutta jumaluudesta, sielusta, "minä olen" –olemuksesta katsottuna ette voi mennä vikaan.
 
Tämä johdattaisi uskomaan, että on aika päästää irti joistain ihmisodotuksista, kyllä, ja sallia jotain suurempaa.
 
Onko teillä koskaan ollut sellainen hetki, jolloin jotain tapahtuu ja ajattelette: "En olisi voinut suunnitella sitä yhtään paremmin, jos olisin yrittänyt. Jotenkin se toimi erittäin hyvin yli sen, miten olisi voinut suunnitella sen. Miten se tapahtuu?" Hyvin usein tämän tapahtuessa annatte ansion jollakin enkelivaikutukselle, enkeliavulle. Ei, vaan te teitte sen.
 
Kun se tapahtuu, olette sallineet itsenne mennä pelkän itsenne ulkopuolelle, siihen joka oikeasti olette, ja sitten tapahtuu hämmästyttäviä asioita. Tapahtuu ihmeitä.
 
En halua keskittyä niin paljon … Haluan järjestellä tätä päivää varten (hän tuo eteen puhujakorokkeen, joku sanoo "voi ei") Voi ei!
 
LINDA: Voi ei!
 
ADAMUS: Voi ei! Sinun ei tarvitse juosta, rakkaani (Lindalle, naurua). Mutta sinun täytyy ottaa tämä laite (iPad). Mitä ihmettä tapahtui pelkälle paperille? Kyllä.
 
LINDA: Voi mestari!
 
ADAMUS: Valmistaudun.
 
LINDA: Vau!
 
ADAMUS: En ole … (Adamus naureskelee) Kyllä. En ole … ole hyvä. Huhuu? Aa, Sandra! Sinulla on tuuraaja. Täytyikö hänen maksaa sinulle kahvin tuomisesta tänne? Ei. Kiitos, rakas Deniseni (hän antaa myös jotain muuta). Kiitos … ooo! Vähän suklaata. Voisimmeko palata … lopettaa lähetyksen viideksi minuutiksi, kun syön tässä? Aah. Anna minun – ja voit laittaa tämän kiertämään, phuu. (Hän hengittää lautaselle, naurua)
 
LINDA: Se on Kuninkaan suklaata. Luulen, että se on Kuninkaan suklaata.
 
EDITH: Mitä tipahti lattialle?
 
LINDA: (haukkoo henkeään) Mitä sinä touhuat?
 
ADAMUS: Öhöm … (nostaen kynän ja hiuslenkin, jotka putosivat puhujakorokkeen sisään hänen mutustellessaan suklaata) Mm hmm. Mmm. Mmm. Mm.
 
LINDA: Auts, se on hämähäkki!
 
ADAMUS: Hmm, hyvää.
 
Tietoisuusvaikutukset
 
Kuten sanoin hyvin vakavasti, oletteko huomanneet viime aikoina – tämä on ennen kuin pääsen vakaviin asioihin – että asiat menevät tavallaan sekaisin kaikkialla ympärillänne, pois tasapainosta, epäkuntoon enemmän kuin koskaan? Elektroniikkanne ei toimi kovin hyvin, kuulette outoa poksahtelua ympäri taloa tietämättä, mitä se on. "Mitä tuo poksahtelu on?" Tietysti kohdistatte sen johonkin perustan tapaiseen, mutta itse asiassa teistä huokuu niin suuri tietoisuus, että se vaikuttaa energiaan ympärillänne ja aiheuttaa näitä kummallisia tapahtumia. Ette näytä pystyvän hallitsemaan edes itseänne, kharismaanne – tämä on Kharisma-sarja, ei Kasama (korjaten Lindan lipsahduksen alussa).
 
Kharisma on valonne. Se säteilee niin kirkkaasti nyt – kaikesta hämmennyksestä ja muusta huolimatta – että se vaikuttaa energioihin ympärillänne ja ihmisiin ympärillänne. Olette ehkä huomanneet.
 
No niin, luulisi että kharisman myötä he tuntisivat vetoa valoanne kohti. Ei kovin paljon (naurua, Adamus naureskelee). Mutta tiedätte, millaista on, kun valo säteilee hyvin kirkkaasti – joskus haluatte jopa peittää silmänne, käyttää aurinkolaseja tai löytää vähän pimeämmän paikan jostain. Se on sellaista, kun olette heidän lähellään. Olette itse asiassa, no, vähän niin kuin minä teidän lähellänne, silloin kun olette ihmisten lähellä – ärsyttävä (naurua).
 
LINDA: Ai jaa.
 
ADAMUS: Koska valo on niin kirkas, niin voimakas, he eivät osaa suhtautua siihen. Ja kun säteilette valoanne, kharismaanne, se paljastaa heissä asioita, jotka he ovat yrittäneet kätkeä, ja on vain jotain – myös magneetti-impulsseja joita tapahtuu valonne tuloksena ja ne ovat enimmäkseen ärsyttäviä ihmisille, autoille, tietokoneille ja muille laitteille. Se on tavallaan ärsyttävää ympärillänne olevalle ilmalle.
 
Ärsyttävää, koska massatietoisuus on eräänlaisessa kauniissa, mutta tylsässä hypnoosissa – vain riittävästi energiaa, vain riittävästi kaikkea – ja enimmäkseen ihmiset ovat melko tyytyväisiä siihen. Hämmästyttävää. Te ette ole, siksi olette täällä, mutta useimmat ihmiset ovat tyytyväisiä siihen – vain pääsemiseen päivästä läpi. Ja yhtäkkiä tulee tämä eloisa ja kirkas valo – en puhu vain fyysisestä energiastanne, vaan läsnäolostanne. Se on ärsyttävää, koska se oikeastaan kertoo heille, että on jotain muutakin, jotain mitä vaille he jäävät, että he ovat hyvin uneliaita ja tylsiä. Ja te tulette paikalle ja te ette ole tylsä. Ei, se on viimeinen asia. Te ette ole tylsä (vähän naureskelua). Tietysti unelias aina silloin tällöin kehossa ja mielessä, koska hyvin monia asioita muuttuu hyvin nopeasti. Mutta tulette paikalle kharismanne kera ja se on ärsyttävää. Tottukaa siis siihen, ainakin jonkin aikaa.
 
Tiedän, että olette kuulleet tarinoita entisistä mestareista, jotka menevät väkijoukkoon, ja yhtäkkiä koko sakki tuntee autuutta. Sitä ei ole koskaan tapahtunut! (Naurua) Ei todellakaan ole. En voisi edes kuvitella. Elleivät he tahallaan yrittäneet hypnotisoida tuota ryhmää, niin sitä ei tapahtunut.
 
Kun mestari on läsnä, se tuo kiistaa ja ristiriitaa. Se paljastaa sekä valon että pimeyden todelliselle valolle. Se paljastaa kaiken, mitä on ollut piilossa. Se paljastaa todellisen intohimon. Se paljastaa jotain, mistä puhumme myöhemmin tänään – teidän, sielunne aidon vangitsevuuden.
 
Vedetäänpä siis syvään henkeä tässä vaiheessa.
 
Tänään minulla on ohjelmassa kaksi kysymystä. Viemme siis mikrofonin tälle kauniille yleisölle, kyllä. Ärsyttävää, eikö olekin? (Joku sanoo "voi ei", Adamus nauraa). Saat mikrofonin ensimmäisenä (naurua).
 
Kaksi kysymystä, ja aion puhua kahdesta tärkeästä trendistä, mitkä vaikuttavat planeettaan tällä hetkellä, ja jos tiedostatte nämä, pystytte paremmin selviytymään siitä, mitä kaikkialla ympärillänne tapahtuu. Sitten haluan puhua yhdestä musertavasta trendistä, mikä tapahtuu teissä henkilökohtaisesti, ja sitten teemme merabhin, jos on aikaa. Siis kyllä, säästämme jälkiruuan viimeiseksi (naureskellen).
 
Mutta ennen kuin aloitan kysymyksillä, haluan pitää puheeni tässä, pienen kahvin kera (hän ottaa kulauksen). Katsokaa, miten mestari voi olla ärsyttävä (hän naureskelee).
 
Shaumbra
 
Niin, rakkaat ystäväni – ja tarkoitan tätä hyvin vilpittömästi – olen työskennellyt monien yksilöjen ja ryhmien kanssa kuluneiden satojen, tuhansien vuosien saatossa eikä minulla ole koskaan – Cauldre aikoo syyttää minua pehmenemisestä tässä, mutta vain hetkeksi – ollut niin hauskaa ja niin tyydyttävää kuin työskentely teidän kaikkien kanssa.
 
LINDA: Voi hyvä luoja, missä Adamus on?! (Yleisö sanoo "joo", naurua ja vähän taputuksia)
 
ADAMUS: Voi, mutta tämä ei merkitse, että olemme valmiita yhteisen ohjelmamme osalta (naurua). Se merkitsee vain, että pidämme tauon.
 
Olen työskennellyt upeiden ihmisten kanssa, jotka ovat olleet henkisellä polulla ikuisuuksia, niiden jotka itse asiassa auttoivat luomaan aivan ensimmäisen kabbalan. Teille kaikille jotka ette tiedä, niin se on oletettavasti juutalaisten mystinen kirja, mutta se tuli jo kauan, kauan aiemmin, kuin juutalaisilla oli se.
 
Kabbala merkitsee totuutta tai periaatteessa ydintä, keskusta. Kyllä, uusi K- tai C-sana lisättäväksi luetteloon. Mutta kabbala merkitsee totuutta ja totuuden tavoittelua, lopulta totuuden oivaltamista. Kabbala on ollut maisemissa aioneita ja aioneita. Se tuli itse asiassa esiin Egyptissä, joissain alkuperäisissä egyptiläisissä kirjoissa ja myöhemmin muut kulttuurit omaksuivat sen.
 
Olen siis työskennellyt niiden kanssa, jotka ovat olleet mukana joissain kabbalan alkuperäisissä kirjoituksissa. Heidän kanssaan työskenteleminen oli itse asiassa haaste, ei läheskään niin hauskaa kuin shaumbran, teidän kanssanne.
 
Minulle on ollut todellinen ilo olla kanssanne, kulkea rinnallanne, kulkea matkan joka askeleella kanssanne. Vaikeaa, tiedän. Ja on päiviä, erityisesti öitä jolloin tunnette pakahtuvanne. Teistä tuntuu, että te ette pääse minnekään, mutta voin todella kertoa teille, että tämä ryhmä joka kutsuu itseään shaumbraksi, on todella hämmästyttävä. Se mitä olette käyneet läpi, haasteet, ja se vauhti jolla käytte kaiken läpi, on todella hyvin vaikuttava.
 
Vitsailen, että menen Ylösnousseiden mestareiden klubille ja kerron väestäni, shaumbroista, ja se on täysin totta. Se on hyvin, hyvin totta.
 
Muutama kuukausi sitten sanoin, että katsomme helmikuussa 2016, missä olemme. Onko riittävä määrä shaumbroja oivaltanut riittävästi valaistumisestaan, jotta menemme kaikki eteenpäin? Muuten se on teidän aikanne ja minun aikani haaskaamista. Mutta tunnen, että olemme tähän mennessä erittäin, erittäin, erittäin hyvällä polulla yhdessä. Vaikealla ja haastavalla. Kuten olen sanonut monta kertaa, valaistuminen on julmaa ihmiselle. Ei sielulle, ei "minä olen" –olemukselle, ei totuudelle, mutta ehdottomasti julmaa aspektille nimeltään ihminen.
 
Olemme sitten täällä shoudeissa tai keahakissa, menemme kauas tämän ihmisfokuksen yli, ja-tilanteeseen, moniin. Ei mennä lainkaan yhteen/ykseyteen. Jos siis se on odotuksenne, petytte kovasti. Emme tuo kaikkea takaisin yhteen, ykseyteen. Se on suorastaan perseestä (naurua). Ne ovat teknisiä henkisiä termejä, kyllä. Ne ovat kabbalassa, jos lukee tarpeeksi tarkkaan. Menemme moniin ja siinä kohtaa hommasta tulee hauskaa ja siitä olen erityisen innostunut.
 
Kun teemme tämän, haluan teidän ymmärtävän, mistä olette tulleet ja missä olemme nyt. Hyvin paljon tästä shaumbra-energiasta palaa Jeshuan aikaan ja tiedän, että monet teistä tuntevat läheisyyttä, hengenheimolaisuutta, syvää rakkautta Jeshuaan, Mariaan – Maria Magdaleenaan – kaikkiin niihin joita oli siellä tuolloin. Samaistutte siihen kauniilla, mutta joskus vihaisella tavalla. Selitän sitä hetken kuluttua, mutta sieltä aloititte yhteentulemisen. Sieltä shaumbran ydinolemus … tietysti Atlantikselta, mutta se oli kauan, kauan, kauan, kauan, kauan sitten.
 
Hyvin paljon siitä tuli yhteen Jeshuan aikana, jolloin sitouduitte tuomaan sisään jumalaisen siemenen, Kristus-tietoisuuden. Monta, monta, monta elämää sitten olitte kaikki osa sitä – myös sinä, rakas Eesan Linda. Et ollut fyysisessä kehossa, mutta olit täällä. Tulit toisista ulottuvuuksista niin lähelle, kuin pystyit, ollaksesi täällä, ollaksesi niiden seurana, jotka tulivat maan päälle. Voitaisiin sanoa, että olit enkelimuodossa – useimmat teistä olivat ihmismuodossa.
 
Sillä ei ole merkitystä, tunsitteko henkilökohtaisesti Jeshuan tai muita noita hahmoja. Olitte jossain tällä planeetalla tuona aikana. Olitte sitoutuneet tuomaan sisään jumalaisen siemenen, Kristus-tietoisuuden, puhtaan tietoisuuden ja sitten palaisitte takaisin ja jossain kohtaan niittäisitte sitä, mitä olitte kylväneet. Korjaisitte sen satoa, minkä olitte kylväneet itseänne ja kenties toisia varten. Niinpä tuolla ajalla on suuri merkitys teille, suuri syvyys teille, kun pari tuhatta vuotta sitten tulitte tänne ihmismuotoon – jotkut teistä olivat enkelimuodossa – ja sanoitte: "Nyt. Nyt."
 
Monet teistä tapasivat toisensa silloin. Tapaatte toisenne taas kokoontumisissamme tai internet-tilassanne ja tapahtuu tuo äkillinen muistaminen. Tapasitte Tobiaksen kaltaisia, joilla oli suuri vaikutus teihin – myös enkelimuodossa Jeshuan aikana. Mutta voitaisiin sanoa, että silloin paljon tästä oikeasti alkoi saada otteen.
 
Sitten useimmat teistä kävivät pitkän ja mielenkiintoisen elämäjakson kirkoissa, uskonnoissa ja henkisissä liikkeissä. Jotkut teistä menivät nunnaluostariin, jotkut teistä menivät munkkiluostariin, jotkut teistä maailman eri osien temppeleihin ja sitten opiskelitte, rukoilitte, meditoitte ja keskityitte. Paljon kurinalaisuutta. Tavallaan se oli hyväksi teille. Opitte, miten fokusoidutaan johonkin, miten laitetaan kuriin itsenne, ihmisitsenne, joka oli joskus hyvin, hyvin kuriton, hyvin pirstoutunut monin tavoin. Opitte tuomaan takaisin ne osanne, jotka olivat todella eksyneet. Teidän täytyi tehdä se tämäntyyppisissä hiljaisissa luostareissa tai temppeleissä.
 
Teitte tätä monta, monta elämää ja siinä on tiettyä kauneutta, kun muistelette noita aikoja. Hyvin hiljaista, hyvin yksinkertaista, hyvin tylsää (Adamus naureskelee).
 
Tavallaan hyvin tylsää, mutta tavallaan erittäin, erittäin hyvä asia teille tuolloin. Oli aika tehdä sisäinen matka itseenne, mutta siihen liittyi paljon kurinalaisuutta, paljon rutiineja, paljon ruokavalioita, paljon ryhmäajattelua. Ei ollut paljon tilaa yksilölliselle ajattelulle – oli paljon ryhmäajattelua.
 
Ja tietyssä kohtaa lähditte pois pettyneenä – kenties 300 tai 500 vuotta sitten, sillä ei ole merkitystä – pettyneenä siihen, että todelliset mysteerit ja salaisuudet jäivät mysteereiksi ja salaisuuksiksi. Riippumatta siitä, miten tarkkaan katsoitte, kenen luokse menitte puhumaan tai saamaan konsultointia, kukaan ei oikeasti tiennyt vastausta. Todellinen mysteeri oli se asia, mikä oli mysteerien ympärillä. Kukaan ei tiennyt. Tiesitte, että oli vastauksia. Tiesitte, että henkinen polkunne, paikkanne jumalaisena kylväjänä oli totta. Näitte toisia, jotka pelkästään opettelivat ulkoa kirjoja, lauseita ja sääntöjä eivätkä menneet pidemmälle, syvemmälle itsessään. Niinpä lähditte tai teidät potkittiin ulos pettyneenä.
 
Se oli hyvin, hyvin vaikea jakso teille – kenties jollakin teistä kolme, neljä elämää sitten, ehkä jopa vain yksi tai kaksi. Hyvin vaikea jakso, koska se oli kuin kaiken sen jättämistä, mikä oli ollut tärkeää, sen polun jättämistä minkä luomisessa olitte alun alkaen auttaneet, niiden jättämistä joita piditte opettajianne. Lähditte siis pois ja kuljitte yksin monta elämää. Tavallaan vaelsitte erämaassa, aivan yksiksenne.
 
Toisinaan noissa elämissä ja myös tässä elämässä yrititte päästä takaisin henkisyyteen, mystisyyteen ja toisilla kerroilla yrititte juosta karkuun sitä. Toisinaan yrititte löytää ryhmän, johon voisitte taas kerran samaistua, tunsitte tuota syvää ystävyyden, ihmisyhteyden tarvetta. Toisina kertoina ette halunneet olla missään tekemisissä ryhmien kanssa. Tunsitte eksyneenne, tulleenne hylätyksi ja sitten kuulitte Tobiaksen kaltaisilta, että jopa henkioppaanne olivat poissa. Nyt olitte todella yksin.
 
Löysitte läheisyyden tähän ryhmään – mutta ryhmään ilman sääntöjä, ryhmään jolla ei ole mitään harjoituksia, joita pitää tehdä, ryhmään jolla ei ole mitään vaatimuksia, koska jos tällä ryhmällä olisi, jos tällä Crimson Circleksi kutsutulla ryhmällä olisi mitään, mitä teidät vaaditaan tekemään, juoksisitte. Lähtisitte pois.
 
Samanmielisten, hengenheimolaisten luontainen vetovoima tuo teidät tänne, mutta se ei pidä teitä täällä, se ei sido teitä tänne. Jotkut teistä ovat lähteneet joksikin aikaa, menneet muihin paikkoihin, mutta oivaltaneet, että tämä on koti. Tämä on turvapaikka, missä voitte tulla ja mennä koska tahansa. Se on täällä aina teitä varten.
 
Ja olette alkaneet oivaltaa, että kun sanon olevani kanssanne matkan joka askeleella, minä olen. En tee asioita puolestanne. En korjaa ongelmia elämässänne, koska en näe ongelmia elämässänne – muita kuin te itse (vähän naureskelua). Ja työstämme sitä.
 
En oikeasti näe ongelmia elämässänne niin kuin te. Näen tilanteita, jotka ovat epämiellyttäviä ihmispersoonalle, mutta juuri sen yli yritätte laajentua – ette hankkiutua eroon siitä, ette siirtyä ihmisestä pelkästään jumalaksi, ette mennä ykseyteen, vaan mennä pelkästä ihmisfokuksesta, ihmistietoisuudesta moniin, moniin, moniin itseihinne, ilman yhtä ydintä, ilman että jonkin noista Itsen osista täytyy hallita toisia osia. Ihmismielen on vaikeaa ymmärtää sitä, mutta kun menette yhdestä/yksittäisestä moniin itseihin, oivallatte, ettei edes sielu yritä pitää kaikkea kasassa. Ei ole tarvetta pitää. Ystäväni, se on vapautta ja siihen olette menossa.
 
Nämä viime elämät, kun vaeltelitte yksin, olivat todella vaikeita. On ollut aikoja, jolloin jokin osanne tuntee: "Aah, palaan takaisin taas ryhmään, temppeliin, luostariin, johonkin vastaavaan", mutta te ette voi palata takaisin, ei. Ensinnäkään ette kestäisi kovin pitkään siellä. Teitä pyydettäisiin lähtemään useista syistä (vähän naureskelua). Toiseksi muistaisitte, miten todella tylsää ja pitkästyttävää se on, melkein ihmisyytenne kieltämistä. Ei ole kyse sen kieltämisestä, on kyse siitä nauttimisesta, sen syleilemisestä ja myös sen tuolle puolen menemisestä.
 
Siis mikä ilo tämä on ollutkaan minulle. Voitaisiin sanoa, että minulla oli oman epäilyni siitä ajasta, jolloin Tobias lähti: "Haluaisinko työskennellä ryhmän kanssa – ei vain ryhmän, vaan maailmanlaajuisen ryhmän – jolla ei näytä olevan mitään todellista yhteyttä? Eikä vain minkä tahansa ryhmän, vaan …" (Adamus huokaisee) Joo, tiedättehän (muutama naurahdus).
 
Teillä oli tietty maine muissa ulottuvuuksissa. Oikeasti. Teillä oli tietty maine Ylösnousseiden mestarien klubissa. Silloinkin kun ollut nimeä, mikä olisi syvästi liittynyt teihin, se oli kuin: "Just joo, ne" (lisää naurua). Näkymättömät. Teillä oli maine rajojen rikkomisesta, olemisesta viheliäinen, olemisesta pioneeri – kuten sanotaan. Olitte yksi vaikeimmin opetettavista ryhmistä.
 
LINDA: Hmm.
 
ADAMUS: Niinpä tullessani tänne sanoin: "Minulla ei ole mitään opetettavaa teille. Ei mitään. Olen tässä. Olen kanssanne askel askeleelta. Yritän vakuuttaa teidät, yritän näyttää teille, että olette rakastamisen arvoisia, mutta minulla ei ole mitään opetettavaa teille. Käännän huomionne muualla, kyllä. Rakastan teitä, kyllä. Mutta opetanko? Teette sitä jo itsellenne. Ette tarvitse toista opettajaa."
 
Ensimmäinen kysymys
 
Siis tämän myötä, shaumbra, päivän kysymykset. Ensimmäinen on vähän haastava. Voimme siirtää tätä nyt (hän siirtää puhujakoroketta).
 
Ensimmäinen kysymys. Linda, valmiina mikrofonin kanssa?
 
LINDA: Kyllä vaan.
 
ADAMUS: Ensimmäinen kysymys: olisitte voineet ylösnousta, valaistua viime elämässä, kaksi tai kolme elämää sitten. Sanoisin, että viimeisinä 300-400 vuotena. Olisitte voineet. Mikään ei pidätellyt teitä. Teidän ei tarvinnut tulla tähän elämään ja käydä läpi kaikkea, mitä olette tehneet. Olisitte voineet periaatteessa valaistua ollessanne noin 8-vuotias. Miksi? Miksi?
 
Ja tarvitsen todella hyviä vastauksia tänään, koska …
 
LINDA: Ai jaa!
 
ADAMUS: … on kaksi asiaa. Tämä menee kirjaan (Adamus naureskelee)
 
LINDA: Oho!
 
ADAMUS: Ja sitä käytetään myös Ylösnousseiden mestareiden klubissa. Siellä on joitain, jotka haluavat edelleen olla opettajia. Niinpä se on hyvää materiaalia heille. Mutta siellä on myös joitain, jotka ovat vain uteliaita.
 
Olisitte voineet – naps! – välittömästi ilmentää valaistumisenne, ylösnousemuksenne kaksi, kolme elämää sitten, myös tässä elämässä. Miksi ette ilmentäneet? Vaikea kysymys. Aloita, ole hyvä. Ehdottomasti, kyllä.
 
CHERYL: Kiitos.
 
ADAMUS: Miksi?
 
CHERYL: Onko mikrofoni päällä? Kyllä.
 
ADAMUS: Kyllä.
 
CHERYL: Ennen kuin vastaan siihen, haluan vain sanoa, miten paljon arvostan sitä, että olet kanssamme.
 
ADAMUS: Kiitos.
 
CHERYL: Todella, todella arvostan. Se on vaikuttanut valtavasti elämässäni ja …
 
ADAMUS: Älä pistä minua itkemään tässä.
 
CHERYL: No, se on ok – itkemisessä ei ole mitään väärää. Ja "Act of Consciousness" –kirja on ollut todella hyvä.
 
ADAMUS: Joo, se on hyvä. Se on hyvä.
 
CHERYL: Todella, todella arvostan sitä (vähän taputuksia).
 
ADAMUS: Enkä ota kunniaa siitä, vaikka nimeni on räiskitty ympäri etusivua (nainen nauraa). Se on teidän kirjanne.
 
CHERYL: No …
 
ADAMUS: Ja siksi se on niin hyvä.
 
CHERYL: Se on todella hyvä ja on hyvä saada kaikki ne asiat yksissä kansissa.
 
ADAMUS: Kyllä, kyllä.
 
CHERYL: Kuten sanot, mikään ei ole uutta. Tiedämme jo kaiken.
 
ADAMUS: Ehdottomasti.
 
CHERYL: Mutta on kiva saada se yksiin kansiin, mistä voimme lukea sen, ja mennä kokemaan ja ajatella sitä.
 
ADAMUS: Joo. Alkakaa nyt jättää tuota kirjaa – kulutan muutaman taalan tässä – epätavallisiin paikkoihin, esim. sovituskoppiin tavaratalossa.
 
CHERYL: Ai jaa!
 
ADAMUS: Sovituskoppiin.
 
CHERYL: Ai jaa!
 
ADAMUS: Bussin penkille.
 
CHERYL: Se on hyvä idea.
 
ADAMUS: Niin minustakin. Minä sanoin sen (naurua). Kahvilan pöydälle ja jos tarjoilija juoksee peräänne sanoen: "Hei, unohdit kirjasi" – kaikkialla paitsi Ranskassa tehtäisiin niin – "Hei, unohdit kirjasi" ja te: "Ei, ei, se on sinulle."
 
CHERYL: Se on upeaa.
 
ADAMUS: Joo, joo. Älkää koskaan työntäkö sitä kenellekään. Älkää koskaan menkö antamaan kenellekään tuota kirjaa. Jättäkää se jonnekin tietäen, että oikea henkilö löytää sen. Kyllä, hyvä.
 
CHERYL: Erittäin hyvä.
 
ADAMUS: Muita kohteliaisuuksia? (Naurua)
 
CHERYL: Voisin luultavasti keksiä paljonkin, mutta olen valmis vastaamaan kysymykseesi.
 
ADAMUS: Hyvä, hyvä. Kyllä. Sori, rakas Linda.
 
CHERYL: Syynä siihen, että olen edelleen täällä, on, että olen hemmetin valmis hyviin asioihin elämässäni.
 
ADAMUS: No, etkö voisi olla valaistunut ja saada hyviä asioita elämääsi?
 
CHERYL: Olen valmis olemaan valaistunut, täysin ja kokonaan.
 
ADAMUS: Okei. Käsitän sen, mutta miksi … miksi kaksi elämää siten matkustit jonnekin lähelle Tiibetiä ja olisit voinut saada sen – naps! – tuosta vaan. Energiat olivat todella oikeat tuolloin, olit valmis – miksi et tehnyt sitä? Miksi odotit?
 
CHERYL: Tiedostan tässä kohtaa, että olen valmis ja valitsen täydellisen valaistumisen ollessani kehossa.
 
ADAMUS: Milloin?
 
CHERYL: Ollessani siinä.
 
ADAMUS: Milloin?
 
CHERYL: Juuri nyt on ok minulle.
 
ADAMUS: Okei, hyvä.
 
CHERYL: Jotta voin luoda – puhuit viime shoudissa kyeperistä – täysin sen, mitä haluan. Ei ainoastaan sitä, mikä putoaa minulle, vaan mitä tietoisesti valitsen elämääni. Ja olen valmis uusiin asioihin.
 
ADAMUS: Huomaatko, miten et vastaa kysymykseeni?
 
CHERYL: Luulin vastanneeni!
 
ADAMUS: Kaikki muut huomasivat (naurua). En tiennyt, oliko kyse vain minusta vai … Se on vaikea kysymys. Miksi odotit? Kymmenen sanaa tai vähemmän.
 
CHERYL: (pitäen tauon) Luullakseni en oivaltanut, että voisin olla ruumiillistunut.
 
ADAMUS: Ai jaa! (Adamus naureskelee) Hyvä, erinomainen vastaus.
 
CHERYL: Onko se ok?
 
ADAMUS: Erinomainen vastaus – "Luullakseni en oivaltanut, että voisin olla ruumiillistunut" tai "Hei, halusin odottaa sen tekemistä ollakseni ruumiillistunut", koska olisit kuollut tuolloin.
 
CHERYL: Joo.
 
ADAMUS: Pum! Juuri siinä …
 
CHERYL: Haluan olla ruumiillistunut ja nauttia siitä ollessani täällä fyysisesti.
 
ADAMUS: …vuoren harjanteella aivan yksin, tiikereiden ja leijonien syötävänä.
 
CHERYL: Olen käynyt läpi sen. Olen saanut tarpeeksi niistä jutuista.
 
ADAMUS: Hyvä, kiitos. Annoit siis hyvän syyn: odottaa ruumista. Erinomaista.
 
CHERYL: Täydellinen valaistuminen ruumiissa, jotta voin nauttia siitä.
 
ADAMUS: Kiitos, kiitos.
 
CHERYL: Joo, kiitos.
 
ADAMUS: Näytät häikäisevältä tänään.
 
CHERYL: Ai, hyvä.
 
ADAMUS: Pitäisin pitkästä ja hyvin laskeutuvasta häkäisevästä viitasta.

LINDA: Sanotko, että ihmisten pitäisi pukeutua rooleihin ja sallia se?
 
ADAMUS: Emmekö pukeudu? (Adamus naureskelee)
 
LINDA: Ai jaa! Hyvä pointti.
 
ADAMUS: Okei, eteenpäin, kiitos.
 
LINDA: Okei.
 
ADAMUS: Miksi odotit? Tämä on hyvä stimuloiva kysymys, mutta haluan oikeasti tietää, miksi odotit. Ole hyvä.
 
HERRA SINGH: Kenties tässä elämässä oli uuden energian mahdollisuus, mitä ei ollut ennen, kaksi tai kolme elämää sitten.
 
ADAMUS: Okei.
 
HERRA SINGH: Siis siksi valitsimme erityisajan.
 
ADAMUS: Oletko varma, että odotat? Kerron sinulle, että noin 150 vuoden kuluttua on superparantunutta uutta energiaa. Aiotko odottaa sitä?
 
HERRA SINGH: (naureskellen) En.
 
ADAMUS: Okei. Miksi odotit valaistumista?
 
HERRA SINGH: Se on ainoa syy, mitä voin ajatella, koska kaikki sanovat, että nyt meillä on uutta energiaa, mitä ei ole koskaan ennen ollut. Niinpä ajattelin, ettei kaksi tai kolme elämää sitten ollut paikkaa sille.
 
ADAMUS: No, sanotaanpa, ettei ole uutta energiaa. Sanotaan vain, että on samaa vanhaa energiaa. Odottaisitko silti?
 
HERRA SINGH: En.
 
ADAMUS: Okei, kiitos. Kiitos, että olet täällä. En ole nähnyt sinua pitkään aikaan … henkilökohtaisesti.
 
Ole hyvä, mitä odotit?
 
DEAN: En oikeastaan halunnut vastata tähän kysymykseen.
 
ADAMUS: Aivan.
 
DEAN: Tässä elämässä?
 
ADAMUS: Niin.
 
DEAN: Tota … minä … (naureskellen).
 
ADAMUS: Missään elämässä. Olisit voinut ylösnosta pari elämää sitten. Miksi odotit?
 
DEAN: Kuka sanoo, että olen odottanut aiemmissa elämissä? Tarkoitan, että joskus ajattelen olleeni valaistunut aiemmin ja tulin tähän elämään tavallaan tekemään sen uudestaan eri tavalla ja saamaan uuden kokemuksen.
 
ADAMUS: Ai, luulisin, että kyse on aste-erosta. Sinulla on ollut upeita kokemuksia, mutta puhun todellisesta ja täydellisestä ruumiillistuneesta oivaltamisesta ja valaistumisesta.
 
(Tauko)
 
Ja kun palaan toteamukseesi, se on vielä oudompaa (naurua).
 
DEAN: Kiitos!
 
ADAMUS: Sanotaan, että valaistuit täysin tuolloin – miksi palaisit takaisin? Ole tarkka siinä, miten vastaat. Miksi tulisit takaisin?
 
DEAN: Kokeakseni sen eri tavalla.
 
ADAMUS: Kokeaksesi valaistumisen eri tavalla?
 
DEAN: Joo, kenties eri polkua pitkin, vain ymmärtääkseni sen vähän paremmin. Kenties "ymmärtää" ei ole paras sana. Kokeakseni.
 
ADAMUS: Nimittäin … Tule tänne, tule tänne. En ole tehnyt tätä vähään aikaan.
 
LINDA: Voi ei!
 
ADAMUS: Ja … en ole tehnyt tätä vähään aikaan, mutta me … okei. (Adamus läpsäyttää häntä poskelle, Linda haukkoo henkeään ja yleisö huutaa "oi!")
 
Milloin lakkaat ajattelemasta niin paljon (tuhahtaen)?
 
DEAN: Huomenna.
 
ADAMUS: Ei, vaan tänään (naurua). Tänään, tänään! (Adamus naureskelee) Linda on aina huolissaan, kun läpsäytän isoa kaveria, enkä aio läpsäyttää pientä ihmistä, naista, vaan isoa kaveria. Voi, halataan nyt. Mieshali. Voi, rakastan sinua, mutta ajattelet liikaa. Okei.
 
DEAN: Tiedän. Ajattelen, että ajattelen liikaa.
 
ADAMUS: Tiedän, joo, joo. Ja sitten saat minut ajattelemaan ja hämmennyn täysin ja unohdan, mistä puhuimme. Mistä puhuimme?
 
DEAN: Olen harhauttamisen mestari.
 
ADAMUS: Niin olet, joo (vähän naurua). Missä olimme?
 
DEAN: Valaistumisessa.
 
ADAMUS: Valistu- … Ai joo, joo, joo. Se on yliarvostettua (lisää naurua). Hyvä. Haluaisin, ettet ajattelisi sitä …
 
DEAN: Niin minäkin.
 
ADAMUS: … ainoastaan tuntisit vähän aikaa, miksi odotit. Ei, älä vastaa, koska ajattelet heti. Mutta tunne sitä vain vähän aikaa.
 
Teiltä menee kohta telttaa tuolla (henkilöstölle, huomaten ulkona myrskyävän). Ei teiltä.
 
Okei, seuraava.
 
LINDA: Katsotaanpa.
 
ADAMUS: Miksi odotit? Miksi odotit?
 
LINDA: Hän. Faith.
 
FAITH: Ai jaa.
 
ADAMUS: Kyllä.
 
FAITH: Minusta tuntuu, että tässä hetkessä on jotain hyvin hämmästyttävää, ja se liittyy siihen mahdollisuuteen, että teemme kaikki tämän yhdessä. Siinä on jotain hyvin syvällistä ja jännittävää – se että ollaan täällä ja tehdään se, on paljon enemmän "jotain", mitä se olisi ollut ennen.
 
ADAMUS: Joo, hyvä. Hyvä vastaus.
 
FAITH: Joo.
 
ADAMUS: Enkä sano, että on oikea tai väärä (vähän naureskelua). Kysyn vain, ihmettelen vain, mistä siinä kaikessa on kyse.
 
Eikö se kiehdo teitä aina silloin tällöin, koska olisitte voineet oivaltaa, valaistua tai mitä tahansa pari elämää sitten? Luulen, että ajattelette vielä työstävänne sitä, että teidän täytyy käydä läpi kaikki nämä toistot ja oppimiset ja kaikki muu, eikä teidän tarvitse. Minusta se on vain hämmästyttävää. On kiehtovaa, että joku odottaisi, mutta on oltava jokin syy.
 
Sitten kun se oivalletaan, paljastetaan, saatte suuren ahaa-elämyksen. Ahaa. Koska teissä on tällä hetkellä osa, mikä ajattelee, että te ette ole vielä aivan valmis. Teissä on osa, mikä ajattelee, että on lisää opittavaa, lisää tehtävää. Teidän täytyy laittaa asiat riviin oikein sen tapahtumiseksi. Fakta on, että se olisi helposti voinut tapahtua kaksi, kolme elämää sitten. Myös tässä elämässä. Sitten kun tämä ymmärrys on teissä jokaisessa, sillä on valtava vaikutus oivaltamiseenne tällä hetkellä.
 
Kun kierrämme mikrofonin kanssa, mitä teemme vähän lisää hetken kuluttua, oivallatte, että ne ovat hyvin pintavastauksia, hyvin makyo-vastauksia. Emme mene siihen, koska teidän ei välttämättä kannata mennä siihen. Koska sitten kun kuulette sen – tulee se sitten joltakulta muulta tai sisältänne – kun tiedätte, että olisitte voineet saada valaistumisen pitkän aikaa sitten … Miten kasvot jaksavat?
 
DEAN: Hyvin.
 
ADAMUS: Hyvin, okei.
 
Olisitte voineet saada sen kauan sitten, mutta ette saaneet. Sitten kun saatte tuon ahaa-elämyksen, mitä olisi voinut olla, se laittaa teidät todella valokeilaan nyt. Se laittaa teidät valokeilaan sanoen: "Mitä odotat?"
 
Otetaan vielä muutama. Rakas Linda, mikrofoni kiitos. Millainen lämpötila täällä on? (Yleisö sanoo "kylmä")
 
ADAMUS: Kylmä.
 
LINDA: Voimmeko mennä klassisesti tässä?
 
ADAMUS: Toki. Kylmä. Nostetaan lämpöä vähän. (Naurua) Et sinä! Ei kylmä. Klassinen, kyllä.
 
EDITH: On vaikeuksia aina, kun avaan suuni.
 
ADAMUS: Joo, eikä sinulle avata enää mikrofoniakaan. Se on hyvin surullista. Hyvin surullista. Ei, älä avaa sitä. Sitä kontrolloidaan tuolta takaa. Anna palaa. Miksi odotit, Edith?
 
EDITH: No, pidän siitä vastauksesta, minkä kaunis nainen tuolla antoi. Ajattelin, että se olisi inno- … Halusin tulla ja liittyä kauniiseen shaumbra-perheeseeni, jotta voimme kaikki tehdä sen yhdessä. (Adamus alkaa laulaa taustalla) Ja halusin tulla kuuntelemaan komeaa Adamusta ja … (Edith nauraa)
 
ADAMUS: Okei, pysähdytäänpä siihen. Joo. Mitä muuta, Edith? Emme pääse tässä asian ytimeen. Tanssimme yhden tärkeimmän kysymyksen ympärillä, minkä voit esittää itsellesi. Älä viitsi, oikeasti? Aiotko odottaa heitä kaikkia? Pidämmekö mahtavan suuren kumbaja-juhlan?
 
EDITH: Totta kai.
 
ADAMUS: Ei. Kuulet minun kaatavan sen ajatuksen aivan hetken kuluttua. Miksi, Edith?
 
EDITH: On varmaan ollut hyvä syy (naurua, kun Adamus istuu askelmalle hänen eteensä). Olen varmaan ajatellut …
 
ADAMUS: Keksi jotain.
 
EDITH: Okei. Luulen, etten ollut aivan tarpeeksi selkeä ja tarpeeksi valaistunut ja tarpeeksi iloinen ja tarpeeksi onnellinen ja …
 
ADAMUS: Tajuan. Okei. Murrmurr! (Nousten ylös)
 
LINDA: Oho!
 
ADAMUS: Näetkö, mitä tässä tapahtuu? Ja annoin jopa vinkin sinulle. Olen pahoillani, Edith. Kyse ei ole sinusta. Kyse on kaikista. Kyse on teistä kaikista. Miksi odotit? Sitten kun pystyt menemään näiden pintavastausten ohi ja tajuamaan sen, saat …
 
EDITH: Kerro meille, ole hyvä.
 
ADAMUS: Ei, en aio kertoa, koska viivyttelette syystä ja haluan teidän löytävän sen syyn. Koska jos kerron teille, se pelästyttää paskat pihalle teistä. Jos selitän teille, miksi olette odottaneet, se tulisi ensinnäkin täysin päin naamaanne, koska odotatte edelleen. Silloin kun olette valmis eikä teidän tarvitse pelata enää odotuspeliä, oivallatte, miksi olette odottaneet, ja sitten tuolla hetkellä olette valmis.
 
Se on jotain teillä jokaisella, jos olette valmis, kuten sanotte olevanne. Jos olet oikeasti valmis, miksi odotit?
 
EDITH: Luulen, että meidän täytyi oivaltaa … Luulen, että minun täytyi oivaltaa, että olen olemassa, minä olen mitä olen.
 
ADAMUS: Anna se minulle (mikrofoni). En välitä, Edith, oletko se sinä vai joku muu. Vastausta ei ole, ennen kuin olet oikeasti valmis siihen.
 
Nyt sanot: "Voi, minä olen, minä olen. Olen valmis valaistumiseen." Et riittävästi. Itse asiassa et oikeasti ole, et oikeasti. Siihen on syy, miksi odotat, ja kätket sen myös itseltäsi. Ja naamioit sen, peität sen ja sanot: "Voi! Jotta voimme kaikki olla yhdessä shaumbrana ja mennä Facebookiin." (Vähän naurua) Edith, FB-kuningatar (lisää naurua ja Adamus naureskelee) Ja "Teemme kaikki tämän yhdessä" tai mitä tahansa … Miksi? Sinulla ei ole vastausta tällä hetkellä. Ja sanot, että minun pitäisi kertoa teille. Se olisi hyvin musertavaa – teidän täytyy oivaltaa se, kun olette valmis.
 
Mutta haluan teidän lähtiessänne täältä tänään – tai mennessänne, minne menette, jos kuuntelette netissä – tuntevan tuota kysymystä. Haluan teidän tuntevan … ei yrittävän vastata siihen täältä (pää). Se ei tule sieltä. Se ei ole: "Voi, koska minun täytyin tulla oikeaan aikaan, kun meridiaanit ja verkot olivat harmoniassa ja keijut, deevat ja haltiat olivat kaikki tukemassa." Voi, turpa kiinni! Ette silloin ilmiselvästi ole valmis kuulemaan omaa vastaustanne.
 
Voitaisiin väittää: "Voi, voisit sanoa niin kenestä tahansa." Ei oikeasti. Useimmat ihmiset eivät ole valmistautuneet siihen niin kuin te. Useimmat eivät ole käyneet läpi Jeshuan aikaa. Useimmat eivät ole menneet luostareihin ja temppeleihin syvää sisäistä tutkimista varten. Useimmat eivät tiedä kabbalasta sisällään niin kuin te. Muistakaa, ettei se ole vain juutalaisten pyhä kirja. Kabbala on totuus ja se palaa aikaan kauan ennen sitä.
 
Useimmat eivät ole, joten kysymykseni ei sovellu useimpiin ihmisiin, ei lainkaan. Ei edes useimpiin newagelaisiin. On mielenkiintoista, koska te, shaumbra, olette ryhmänä menneet new agen yli. Kauas yli. Se ei enää sovellu.
 
Olette menneet henkisyyden yli. Oikeasti olette. Tämä ei ole enää henkinen ryhmä, koska henkisyyttä määrittelevät liian monet käsitteet, rakenteet, historia ja makyo. Tämä ei ole edes okkultismia enää. Olette menneet sen yli. Olette vieneet tämän eri tasolle. Olette vieneet itsenne eri tasolle. Siksi ette löydä mukavuustasoa monien henkisten new age –ryhmien kanssa, koska me emme ole sitä. Kyse ei ehdottomasti ole uskonnosta.
 
Mutta tulemme tähän kiinnostavaan pisteeseen, tähän "rämisevään" ja kireään hankauskohtaan oivalluksessanne ja ihmettelette, miksi asiat ovat olleet rankkoja viime aikoina. Koska te muututte. Mutta minun on esitettävä tuo kysymys. Olisitte voineet tehdä sen. Olin vieressänne. Olisitte voineet tehdä sen jokin aikaa sitten. Miksi ette? Mitä odotitte?
 
Tuo vastaus teidän täytyy löytää itsellenne. Eikä kyse ole siitä, että voimme tehdä sen kaikki yhdessä. Se on sivuetu. Mitä odotitte?
 
Silloin kun olette valmis kohtaamaan sen osanne, joka tietää, olette valmis valaistumiseen. Silloin kun ette pysty vastaamaan siihen selvästi ja ytimekkäästi, kun keksitte paljon makyo-tekosyitä, kun ajattelette sitä liikaa, niin teissä on jotain, mikä ei aivan vielä halua sitä. Ei aivan halua. Se ei ole huono asia. Voitte odottaa viisi vuotta, 20 vuotta, 10 elämää – sillä ei ole merkitystä. Mutta on jokin dynamiikka, ja olkaa kilttejä, älkää tuomitko sitä huonoksi asiaksi. On vain jotain, mitä saatte vielä ihmisroolin esittämisestä. Jotain minkä tunnette häviävän ja menevän pois valaistumisessa.
 
Kenties kyse on pelosta. Kenties kyse on kuolemanpelosta. Kenties se on niin yksinkertaista. En usko. Kenties se on jotain muuta.
 
Kyllä, mikrofoni komealle herrasmiehelle.
 
PETER: Kiitos.
 
ADAMUS: Ole hyvä.
 
PETER: Tunnen, etten ollut halukas olemaan vastuussa. En ollut … Sanon sen niin yksinkertaisesti, kuin osaan: en ollut halukas olemaan vastuussa.
 
ADAMUS: Ja voisinko viedä sen askeleen pidemmälle?
 
PETER: Kyllä.
 
ADAMUS: Ja muistakaa, tämä on Peterille. Sen ei tarvitse päteä kaikkiin, tämä on Peterille. Ei ainoastaan haluttomuus ottaa tuota vastuuta. Katsotaan sitä positiivisesta näkökulmasta: sinulla oli hauskaa.
 
PETER: Aivan.
 
ADAMUS: Sinulla oli hauskaa. On toinen asia, jonka sanon. Kaikista tulee riippuvaisia. Pidämme itse asiassa riippuvuustilaisuutemme täällä elokuussa. Kaikista tulee riippuvaisia, koska riippuvuudet ovat hauskoja. Hiton hauskoja. Se antaa syyn herätä aamulla ja päästä taas omaan riippuvuutensa. Sillä ei ole merkitystä, onko se fyysistä, tunnepuolen vai mentaalista riippuvuutta.
 
PETER: Siinä on osa, mihin voin tuntea tottuneeni, rentoutuneeni ja mistä itse asiassa nautin.
 
ADAMUS: Kyllä, kyllä.
 
PETER: Enkä halua luopua tuosta pelistä.
 
ADAMUS: Et ehdottomasti.
 
PETER: Tiedäthän ja …
 
ADAMUS: Miten kuitenkin olisi, jos teemme tuosta pelistä vähän helpompaa?
 
PETER: Okei.
 
ADAMUS: Pidät siitä.
 
PETER: No, en koko aikaa.
 
ADAMUS: Vähän …
 
PETER: En koko aikaa.
 
ADAMUS: Tota, mutta tehdään …
 
PETER: Ei koko aikaa, tiedäthän. Mahdoton on hauskaa, koska kun teet sen, vau! (Hän naureskelee)
 
ADAMUS: Teemme pelistä vähän helpompaa, vähän lisää rahaa pelattavaksi tuossa pelissä.
 
PETER: Okei.
 
ADAMUS: Olemme nyt uhkapelipöydässä, sait pelirahaa vähän lisää ja teemme pelistä vähän palkitsevamman.
 
PETER: Okei.
 
ADAMUS: Ja laitamme sinut sille paikalle, minkä haluat pelipöydässä. Teemme pelistä vain vähän helpomman. Miltä kuulostaa?
 
PETER: Olen mukana.
 
ADAMUS: Sitä ei tapahdu. (Naurua) Ja siltä teistä kaikista tuntuu tällä hetkellä, ja se on osa tehtävääni. Te ette tee pelistä parempaa. Te ette tee – et vain sinä. Ja hyvin monet henkiset, uskonnolliset ja vastaavat liikkeet yrittävät tehdä vain pelistä vähän paremman. Se ei ole minun tehtäväni eikä se ole teidän todellinen halunne. Teidän intohimonne ei ole tehdä pelistä vähän parempaa.
 
Siihen ihmiset jäävät jumiin valaistumisessa. Yrittämään vain tehdä ihmiselämästä vähän parempaa – tehdä riippuvuuksista vähän voimakkaampia, tehdä niistä nautinnollisempia, tehdä riippuvuuksista, mitä tahansa ne ovatkin, vain vähän hauskempia. Emme ole täällä sitä varten. Emme ole täällä lainkaan sitä varten. Aiomme mennä sen yli.
 
Siis yksi vielä, rakas Linda. Kaksi vielä. David on nostanut kätensä. David saa tuskin koskaan puhua. Kyllä.
 
MARY SUE: Tunnen, että olen luottanut muihin ihmisiin enemmän kuin itseeni.
 
ADAMUS: Hyvä. Muutetaanpa se vähän ympäri: et luota itseesi. Sillä ei ole mitään tekemistä toisten ihmisten kanssa, joo. Se voisi olla hänelle erittäin, erittäin hyvä syy: "En luota itseeni."
 
Valaistumisessa on eräs valtava tekijä. Menen siihen hetken kuluttua, mutta on valtava tekijä irtipäästämisessä ja se on juurtunut teihin jokaiseen, silloin kun oikeasti päästätte irti. Ja tarkoitan irtipäästämistä siitä, että lohikäärmeet, demonit, saatana ja kaikki muut odottavat teitä, hotkaisevat teidät. Tämä pelko on iskostettu jokaiseen teistä. Ja on tämä: "Mitä jos päästän irti ja tämä kaikki oli vitsiä?" Annan teille yksinkertaisen vastaukseni sen tuolla puolen.
 
Elämä on periaatteessa kaikkea, mitä kuvittelette, ja valitsette sen olevan kyeperillä. Kyeperillä. Ilma, fyysinen ilma, eteerinen ilma luo kudoksen, joka on kuin materiaalia, kaunista, kimaltavaa materiaalia. Heitätte kyeperinne tuolle kankaalle ja se luo elämänne. Useimmat ihmiset eivät tiedä sitä eivätkä tee sitä tietoisesti – he tavallaan vain roiskivat tuolle kankaalle (muutama naurahdus). Mutta on tämä kaunis kangas ja voitte luoda kyeperillä, mitä tahansa haluatte.
 
Te olette menossa, me kaikki olemme menossa tuolle puolen, siihen mitä haluatte. On pelko, että tulee jotain pimeyttä. Nauratte vain pimeydelle. Joo, sitä on. Se on teidän. Nauratte vain sille ja sitten teistä tulee se, miksi päätätte tulla, ja jatkatte sen kehittämistä, laajentamista – teette enemmän tuosta maalauksesta tällä ilma- ja eetterikankaalla. Se on näin yksinkertaista.
 
Toisin sanoen, millään siinä ei ole merkitystä. Kyse on vain siitä, mitä te valitsette. Mutta osa siitä on itseenne luottaminen.
 
Se palaa vanhaan asiaan, mihin olen todella kyllästynyt nyt: "Voi, tein pahoja asioita entisessä elämässä ja tapoin ihmisiä. Olin sodassa." Joo, me kaikki teimme niin. Se on osa ihmismatkaa. Pääskää sen yli. Pääskää vain sen yli. Sitä ei tapahdu kenellekään teistä uudestaan. Kestään teistä – varmistan vielä (vähän naurua) – ei tule murhaajaa tai terroristia tai mitään vastaavaa. Sitä ei siis tapahdu. Pääskää sen yli.
 
Okei. Vielä yksi nopea, meidän täytyy kuitenkin siirtyä eteenpäin.
 
LINDA: Sanoit jo Davidin.
 
ADAMUS: David. Kyllä, David. Mitä odotit, David?
 
DAVID: Luulen, että tein sen – ja kaikki me täällä, shaumbrat – rakkaudesta ihmiskunta kohtaan. Tiesimme, että tästä tulisi intensiivinen siirtymäaika ja voisimme palvella. Samaan aikaan sisällämme on kalvava epäilys siitä, että hölmöilimme …
 
ADAMUS: Aivan.
 
DAVID: … ja meidän olisi pitänyt valita helppo reitti ja epäilemme nyt …
 
ADAMUS: Kuten aikainen lintu nappaa madon tai jotain vastaavaa. Se on kuin: "Olisiko se pitänyt tehdä silloin", joo.
 
DAVID: On siis …
 
ADAMUS: Kyllä, ja haluaisin puhua siitä. David, kiitos. Se on erittäin hyvä asia – "olla täällä palvelemassa ihmiskuntaa". (Vähän naurua)
 
Se on kirjoitettu kabbalaan, kyllä. Linda, mikrofoni uudestaan? Pidetään sinut juoksemassa.
 
DAVID: Ja jos sanoin "palvella", se johtuu hermoistani, koska olen teidän kaikkien edessä. Mutta tarkoitin sanoa rakkautemme, syvä intohimomme ja rakkautemme ihmiskuntaa ja Gaiaa kohtaan.
 
ADAMUS: Kyllä. Okei, ja se on pätevä syy. Tota, se on pätevä tekosyy.
 
DAVID: Okei. (Naureskellen)
 
ADAMUS: Mutta minäpä annan teille pienen tarinan siitä.
 
Kun palataan taaksepäin 500-600 vuotta, oli yleisesti hyväksyttyä henkisissä piireissä, mysteerikouluissa, kaikkialla, että ylösnousemuksenne, valaistumisenne riippui kaikista muista. Se oli muotia tuolloin: "En mene, ennen kuin olemme kaikki valmiita." Se kuulosti upealta ja se oli hyvin, hyvin suosittua ja sillä tavalla suurinta osaa henkisistä järjestöistä pyöritettiin. Ja niin oli itse asiassa … eiliseen saakka. (Naurua) Ei, mutta sanon, että sillä on historiaa. On ns. filosofinen, henkinen usko siihen ja melkein kaikki uskoivat niin. Ne harvat jotka eivät uskoneet, heitettiin periaatteessa ulos. "Teemme kaikki tämän koko ihmiskunnan puolesta."
 
No, tapahtui mielenkiintoinen asia. Minä tulin mukaan (Adamus naureskelee). Oikeasti puhuin ensimmäisenä tätä vastaan hyvin käytännönläheisesti. Muistan ne pitkät väittelyt, joita kävimme satoja vuosia sitten. Olin itse asiassa vähän epäsuosittu hyvin lyhyen jakson – uskokaa tai älkää (vähän naurua). Ja shaumbra … Joo, joo, joo, joku on jo sähköpostissaan tai Facebookissa tai missä hyvänsä ja sanoo: "Miten hän voi olla niin ylimielinen?" Tiedätkö mitä? Kyse on näytöksestä ja kenties sinun pitäisi lakata näyttelemästä tuollaista typerystä.
 
LINDA: Oho!
 
ADAMUS: En puhu heille kaikille. Vain yhdelle henkilölle tuolla – "Voi, hän on niin ylimielinen."
 
LINDA: Älä muuta sano! Älä muuta sano!
 
ADAMUS: Miksi et lakkaa käyttäytymästä kuin juntti, okei? Tiedät, kuka olet (Adamus naureskelee). Kaikki on nimittäin näytöstä ja jos näyttelee vähän mahtipontista, se on parempi kuin "Voi, olen uhri." Kokeile sitä! Näyttele vähän. "Joo! Elämä on ollut hyvä minulle! Olen siis vähän parempi. En välitä! (Naurua)" Se on vain näytös! Ja tiedätkö, mitä sitten tapahtuu? Käyttäydyt niin. Se on kuin: "Okei, sain siis enemmän rahaa kuin sinä. Okei? Ja se on minulle ok. Ei sinulle." (Lisää naureskelua) Alat käyttäytyä sillä tavalla ja tiedätkö mitä? Energiaa toimitetaan sinulle niin. Se on tavallaan outo juttu. Sitä kutsutaan – missä on kirjani? tarvitsen tukea – tietoisuusnäytökseksi, kyllä. Jollain on … Niin sitä pitää (joku ojentaa hänelle kirjan), joo.
 
Kyse on tietoisuusnäytöksestä. Se on kaikki tässä. Se on itse asiassa 150 sivua. Mielenkiintoista huomata, että noin kymmenen niistä on tyhjää. Miksi niin tehdään? Kaikki on näytöstä. Käyttäydytte niin, kuin olisitte valmis ylösnousemukseen tai valaistumiseen. Ja arvatkaapa mitä? Se on siinä. Kaikki on näytöstä.
 
Joku väittäisi, ettei näytteleminen ole totta. Voi paska! Katso itseäsi! (Puhuen kameralle, Adamus naureskelee) Se on näytöstä eikä se ole totta ja se on todella väsyttävä nyt. En puhu teille kaikille netissä – siellä on vain tuo yksi. Tuo yksi. Tuo "Äh! Adamus. Äh! (Naurua) Kirjoitan kyllä jotain pahaa Facebookiin!"
 
Kaikki on näytöstä ja voitte näytellä miten haluatte. Voitte näytellä omalaatuista – voi, te näyttelette jo. Voitte näytellä miten haluatte! Voitte näytellä, että olette hyvin kasassa, ja vaikka tuo ihmisosanne sanookin: "Voi, sinä teeskentelet sitä", niin sanotte: "En välitä! Niin sinäkin, typerä ihmisosa teeskentelet. Aion näytellä niin, että olen todella kasassa, että olen yltäkylläinen. Aion näytellä niin, että terveyteni on hyvä, että minulla on nuorekas ja energinen keho." Kaikki on näytöstä, ja sillä hetkellä, kun alatte uskoa teeskentelyynne, näytökseenne ainoastaan rajoittuneena ihmisenä, teillä on pitkä, pitkä, pitkä tie kuljettavana.
 
Näytelkää siis mitä tahansa. Ja näytelkää monia, kaikkia samanaikaisesti. Kyse on kaikesta samanaikaisesti. Se ei ole yksi yksittäinen. Voitte olla monta näyttelijää näyttämöllä samanaikaisesti – mitä tahansa haluatte.
 
Missä olimmekaan harhautumishetkellämme? David. Historiassa oli muotia 300-400 vuotta sitten, että teemme kaikki tämän ihmiskunnan puolesta. Olen unohtanut, kuka sen aloitti, mutta olisin läimäyttänyt häntä, jos olisin ollut paikalla ja tiennyt, koska kaikki omaksuivat sen. Se oli kiva tarina. Käsitättekö, miten kauan vie, että kaikki planeetalla valaistuvat?
 
Ensinnäkin tulee uusia jatkuvasti hyvin nopeaa tahtia. Heidän on ehkä käytävä läpi tuhat elämää. Okei, vähennetään se 700 elämään. Aiotteko odottaa heitä? Ja sitten heidän lapsiaan ja sitten heidän lapsiaan? Ooh!
 
Niinpä ehdotin joidenkin tuon ajan ruumiillistuneiden mestareiden kokoontumisessa: "Mitä jos se onkin itsenäinen matka?" Kaikki sanoivat: "Oi-oi, oi-oi."
 
"Mitä jos lakkaamme keskittymästä tähän massaan: "Kaikkien on mentävä ensin. Tulen viimeisenä ovesta. Kapteeni jättää viimeisenä laivan?" Roskaa, kapteenin pitäisi hypätä ensimmäisenä laivasta ja mennä etsimään vene ja tulla pelastamaan kaikki (Adamus naureskelee). En ymmärrä sitä ajattelutapaa.
 
Niinpä ehdotin ja sanoin silloin: "Mitä jos luopuisimme tuosta – miten se sanotaan - "ketään, viimeistä ei jätetä taakse" –ohjelmasta?"
 
LINDA: Ketään ei jätetä taakse.
 
ADAMUS: Ketään ei jätetä taakse. Jättäkää kaikki taakse (naurua) – se on parempi ohjelma.
 
Koska ehdotin ja sanoin: "Mitä jos yksi tai kaksi tai viisi pääsisi läpi valaistumiseen?", hiljaisuus laskeutui huoneen ylle, tavallaan mitä täällä tapahtuu. "Voi, mitä sitten, Adamus?"
 
Sanoin: "Nimittäin sanotaan, että on viisi ja he jäävät ruumiiseen ja kulkevat maan päällä – juoksematta ympäri sanoen: "Olen valaistunut", vaan pelkästään kulkevat maan päällä – ja heistä tulee standardi." Koska miten moni ihminen uskoo, että hän saavuttaa henkisen oivaltamisen tässä elämässä? Ei moni. Heillä ei ole mitään toivoa. Heillä on vanhoja tarinoita vanhoista mestareista. Heillä ei ole mitään toivoa. Niinpä he eivät usko voivansa tehdä sitä. He odottavat menemistä toiselle puolelle hakemaan vastauksia ja pelastusta ja useimmat heistä uskovat taivaaseen ja helvettiin ja jotain siltä väliltä. Niinpä he odottavat. He eivät usko, että he voivat tehdä sen. Mutta jos laitetaan viisi tänne näyttämölle tai kävelemään puistoon, ostoskeskukseen, lentokentälle – viisi joiden ei tarvitse sanoa sanaakaan, mutta heidän kharismansa loistaa – se vaikuttaa.
 
Ja sitten huoneessa oli muiden mestareiden "hmmm". He eivät olleet aivan valmiita ostamaan sitä, koska he olivat panostaneet tai addiktoituneet vanhaan ajattelutapaansa. Mutta sanoin: "Vain mitä jos …"
 
Mitä jos meidän ei tarvitsisi kanavoida enää? Mitä jos täällä seisoisi ihminen, joka on oivaltanut mestari? Eikö se olisi paljon parempi kuin koko ihmiskunnan odottaminen ja odottaminen ja odottaminen ja odottaminen? Eikö heidän olisi parempi saada todellisia esimerkkejä? Hmm, hmm.
 
Se ei ole edelleenkään kovin suosittu idea. Edelleen useimmat ryhmät tekevät kumbajaa "Meidän täytyy kaikkien mennä. Meidän täytyy kaikkien olla yhtä." Ei.
 
Voin kertoa tämän sinulle – juuri sinulle, sillä katselet ja kirjoitat edelleen "Äh, Adamus, äh!" (Adamus naureskele). Kerron sen teille kaikille, pikkusalaisuuden ja se on yksi suosikkiaiheistani – no ei – ykseys. Jos etsitte ykseyttä, tämä ei ole se paikka.
 
Ei ole paluuta ykseyteen, kuin paluuta Jumalaan ja "Voi, uppoamme vain kaikki takaisin Jumalaan". Ei. Itse asiassa ei ole oikeasti Jumalaa, mutta se on toinen aihe. On, mutta ei ihmisjumalaa. Olen hyvin kyllästynyt tuohon ihmisjumalaan. Tämä on jumalapaasausta, okei? Antakaa minun paasata aina silloin tällöin. Mutta ei ole paluuta takaisin tuohon ykseyteen. Ei ole mitään universaalia ykseyttä – "olemme kaikki yhtä." Meillä kaikilla on samanlaisuutta, mutta te ette ole yhtä. Olette täysivaltainen. Olette täysivaltainen.
 
Täysivaltaisella olennolla on paljon parempi perspektiivi ja myötätunto kaikkia muita kohtaan, paljon parempi myötätunto kaikkia muita kohtaan heidän matkastaan, heidän tiestään, heidän ainutlaatuisuudestaan, heidän erilaisuudestaan verrattuna sellaiseen, joka yrittää palata takaisin ykseyteen. Ihminen joka yrittää palata takaisin ykseyteen, yrittää varmistaa, että kaikki muut tekevät hänen tavallaan. Se on yhtä helvettiä. Tarkoitan, että se on kirjaimellisesti helvettiä, koska he kuvittelevat palaavansa takaisin johonkin ykseyspilveen, mutta he haluavat sen olevan heidän laillaan, heidän kaltaisensa. Voitte siis kuvitella sen aiheuttaman ristiriidan, kun he yrittävät tuoda kaikki muut ykseyteen omalla tavallaan. Se ei toimi.
 
Olette täysivaltainen. Ette mene takaisin edes omaan ykseyteenne, koska havaitsette – ja keskitymme erityisesti tähän keahakissa – että te ette ole yksi. Olette monia. Ehdottomasti. Ette uppoa takaisin johonkin kuohkeaan hattarasieluun, mikä tekee kaiken teidän puolestanne. Sitä ei ole. Aivan kuten ei ole Jumalaa, ei ole sielua, koska ne ovat ihmiskäsityksiä. Ette ole menossa siihen. Olette menossa moniin "sinuihin" – moniin, moniin, moniin, moniin "sinuihin" – ja se on suurta vapautta, suuri siunaus.
 
Okei, eksyn aiheesta, mutta teen sen tarkoituksella.
 
LINDA: Onko tämä lämmittelyä kesäkuun esityksiisi?
 
ADAMUS: Olen päässyt vasta 10% tämän päivän keskustelustamme täällä (Adamus naureskelee).
 
LINDA: Tämä kuulostaa lämmittelyltä kesäkuuhun.
 
ADAMUS: Se on … Selitän teille hetken kuluttua. Seuraava kysymys.
 
EDITH: Se on kuin Tobiaksen tarkastelua.
 
ADAMUS: Tobiaksen tarkastelua?!
 
EDITH: Kyllä.
 
ADAMUS: Kenties (Adamus naureskelee).
 
Toinen kysymys
 
Okei, seuraava kysymys. Mikä on viimeinen asia, minkä ihminen tekee ennen valaistumisensa oivaltamista?
 
LINDA: Käy kakalla (naurua).
 
ADAMUS: Okei. Ehkä alan ymmärtää sinua (kameralle)! (Lisää naurua) No, se voi olla totta.
 
SART: Se voisi olla!
 
ADAMUS: Voi paska! Kuten Sart sanoisi.
 
Mikä on viimeinen asia, minkä ihminen tekee ennen valaistumisensa oivaltamista? Puen sen sanoiksi erittäin huolellisesti. Mikä on viimeinen asia, minkä ihminen tekee ennen valaistumisensa oivaltamista?
 
Okei, teemme tämän nopeasti, koska meillä on paljon katettavaa tässä. Ole hyvä.
 
SHAUMBRA 1 (nainen): Mm.
 
ADAMUS: Häh?
 
SHAUMBRA 1: No.
 
ADAMUS: Viimeinen asia.
 
SHAUMBRA 1: Haluan sanoa kirosanan.
 
ADAMUS: Ai jaa, se on okei. Minulta on kielletty se, mutta sinä voit sano. Mikä olisi tuo kirosana ollut? Olen vain utelias.
 
SHAUMBRA 1: Voi paska.
 
ADAMUS: Ei se ole kiroamista. Se on tavallista kieltä. (Vähän naureskelua)
 
SHAUMBRA 1: No, näyttää vain siltä …
 
ADAMUS: "Paskaa" käytetään luultavasti englannin kielessä enemmän kuin mitään muuta sanaa, paitsi sellaisia kuin "ja", "the", "a" ja "of" (artikkeleita ja prepositio). Mutta joo, se on kaikki, se on "paskojen paska, kyllä vain." Tarkoitan sitä, miten ihmiset puhuvat nykyään. 
 
SHAUMBRA 1: Näyttää vain siltä, että on jotain … Ainakin sen mukaan mitä kuulen, on oivallus, että on enemmän kyse ja-olemisesta kuin yhdestä asiasta ja luultavasti minulla olisi surua siitä yhdestä …
 
ADAMUS: David …
 
SHAUMBRA 1: … yhdestä osasta.
 
ADAMUS: David, ota kuvani. Ota kuvani. (Adamus irvistää kamalasti kameralle, naurua)
 
SHAUMBRA 1: Voi paska!
 
ADAMUS: Mitä?!
 
SHAUMBRA 1: Minusta kirosana oli paras vastaus.
 
ADAMUS: Tee siitä todella yksinkertaista. Mikä on viimeinen asia, minkä ihminen tekee ennen valaistumisensa oivaltamista? Naps!
 
SHAUMBRA 1: Hän vain ottaa askeleen ja tekee sen.
 
ADAMUS: Okei, se on hyvä vastaus. Okei, kiitos. Huomaatko eron siinä, että tavallaan jouduit mielen hetteikköön, tai "vain ottaa askeleen ja tekee sen", koska se johtaa vastaukseeni?
 
Seuraava. Otamme vain pari tässä. Mikä on viimeinen asia, minkä ihminen tekee ennen valaistumisensa oivaltamista? Ole hyvä, Vince.
 
VINCE: "Miksi odotin niin kauan?"
 
ADAMUS: Joo. Se on ajatus, mutta mitä teet viimeiseksi?
 
VINCE: Annan vain periksi.
 
ADAMUS: Hyvä, hyvä. Se on vastaus kysymykseeni. Sen minä olisin vastannut. Lakkaa yrittämästä – viimeinen asia, minkä joku tekee.
 
Kenties joku teistä ajatteli, että on jokin mahtava, suuri ja mystinen asia, minkä teette. Joo, lakkaatte yrittämästä. Päästätte vain irti. Kutsun sitä sallimiseksi. Lakatkaa yrittämästä. Lakatkaa ponnistelemasta. Lakatkaa puskemasta. Lakatkaa yrittämästä hoksata sitä. Se tapahtuu, joten miksi kikkailla sen kanssa? Miksi puuttua siihen? Se tapahtuu.
 
Jokaisen teistä pitäisi huokaista helpotuksesta nyt: "Voi Luoja!" Ei, vaan oikeasti. Jos tutkitte ylösnousseita mestareita ja heidän polkujaan, on paljon yhteisiä asioita, joita he tekivät. He kaikki opiskelivat paljon. He olivat kaikki hyvin kurinalaisia. He olivat kaikki ahdistuneita paljon, tunsivat olonsa huonoksi kaikesta … syyllisyyttä, syyllisyyttä, syyllisyyttä. Se on tavallaan outo prosessin osa: "Voi, tein kaikkia näitä pahoja asioita! Antakaa minulle anteeksi, olkaa kilttejä." Mutta sitten he lakkaavat yrittämästä. He antavat periksi. Ja tulen takaisin vähän tarinaan Jeshuasta ja teistä, jotka tulitte tänne kylvämään jumaluuden siemeniä – sitten opiskelitte, eristäydyitte näihin pyhiin järjestöihin, sitten olitte vihainen ja kyllästynyt siihen ja lähditte pois pettyneenä.
 
On melkein sellaista nyt. Olette melkein vihainen ja kyllästynyt omaan polkuunne, siihen mitä olette tehneet, henkisyyteenne. Edes tuo sana ei kuulosta enää kovin hyvältä. Se on kuin yäk, yäk! Henkisyys on vain yksi tekosyy olla olematta ihminen elämässä, itsessään, joten kyllästytte siihen ja yhtäkkiä lakkaatte yrittämästä – tehdään se sitten tietoisesti tai tiedostamatta. "Olen niin kyllästynyt siihen. Se ei vienyt minua minnekään. Kaikki nämä vuodet Crimson Circlessä tai missä tahansa ryhmässä, katso nyt minua. Elämäni on sekaisin. Olen uupunut. Olen varaton. Minulla ei ole mitään. Ihmiset eivät pidä minusta. Haisen pahalle. Annan periksi. Annan periksi. Kuihdun vain elämääni." On itse asiassa erittäin hyvä asia, kun pääsette tuohon pisteeseen.
 
Ensinnäkään te ette kuihdu elämään. Ette vain palaa takaisin tavallisuuteen. Mutta hyvä asia siinä on, että olette lopultakin antaneet periksi. Olette lopultakin lakanneet yrittämästä olla henkinen, lakanneet yrittämästä ylösnousta.
 
Valaistuminen on tässä. Kysyin teiltä aiemmin, miksi odotitte – olettaen, että olisitte voineet tehdä sen pari elämää sitten tai aiemmin tässä elämässä. Se on jo tässä. Kaikki valmistelut on tehty. Kaikki prosessointi on tehty, kaikki itsenne valmistelu. Se on tässä. Lakatkaa siis yrittämästä.
 
Mutta tuo vastaus kysymykseen, kun sanotte: "Lakkaa yrittämästä", indikoi, että jos lakkaatte yrittämästä, se on tässä, koska se olisi jo voinut olla. Ja tämä palaa ensimmäiseen kysymykseeni, miksi odotatte.
 
Älkää kuitenkaan ajatelko sitä, koska teette itsestänne hullun ajattelemalla sitä. Alatte käydä läpi kaikkea mielen pyörittelyä. Ette pysty selvittämään sitä, mutta voitte antaa itsenne tuntea sen, oivaltaa sen ja saada tuon ahaa-elämyksen. Se ei ole huono syy. Ei, se ei ole. Ei negatiivinen syy tai mitään. Se on erittäin syvä syy. Se on erittäin puhdas ja todellinen syy.
 
Kun kuulette itsenne hölöttävän, hölöttävän, hölöttävän ja hölöttävän, laittakaa se pois, koska vastaus on vain muutama yksinkertainen sana. Oivallatte sen ja sitten kun tämä tapahtuu, oivallatte olevanne valmis. Ja se on pelottavaa. Oivallatte, että on vastuun aika, jos sitä halutaan kutsua niin. Se ei ole oikeastaan niinkään vastuuta niinkään – on vain aika. Ja sitten kun saatte tuon hyvin yksinkertaisen, syvällisen ja puhtaan vastauksen sisältänne – miksi olette odottaneet, miksi odotatte – tiedätte olevanne valmis. Sitten teidän on vastattava vielä yhteen kysymykseenne: oletko valmis juuri nyt?
 
Voin kertoa teille jo tuon vastauksen. Sitten kun oivallatte, miksi olette odottaneet, sitten kun tajuatte sen, ette voi odottaa enää. Ette voi viivyttää sitä enää.
 
Vedetäänpä syvään henkeä tässä kohtaa.
 
Voi! Rakastan teitä, kaverit. Rakastan, ettei meidän tarvitse olla täysin pyhiä täällä. Rakastan, että annatte itsenne tuntea joitain syvimpiä tunteita.
 
Maailman trendit
 
Seuraava aihe. Lupasin meidän puhuvan kahdesta trendistä. Nämä ovat maailman trendejä. Käyn ne läpi hyvin, hyvin nopeasti. Ensimmäisen tiedätte eikä se ole Tobiakselta, vaan se on minulta. Yksi suurimmista trendeistä maailmassa tällä hetkellä on valta. Kaikki haluavat valtaa. Tiedostetaan se tai ei, kerätään valtaa. Se voidaan tehdä rahan, politiikan, hallituksen, seksin, teollisuuden, kaupan ja uskonnon avulla. Siinä kaikessa on kyse vallasta.
 
Tällä planeetalla on valtava tarve valtaan. Ei vain tämä, vaan tämän planeetan vallanhalu saa itse asiassa toiset ulottuvuudet – ei pikkumiehet avaruusaluksissa, vaan muut olennot – kiinnostumaan erityisesti tästä planeetasta, koska on tämä valtapakkomielle. Näette sitä kaikkialla, mutta sitä on enemmän kuin koskaan. Se ilmestyy esiin.
 
Lukekaa tai kuunnelkaa rivien välistä uutisia tapahtumista. Pysähtykää hetkeksi ja sanokaa: "No, miten tässä on kyse vallasta?" Oivallatte, että melkein kaikessa mitä tapahtuu, on kyse valtapelistä. Teillä on luullakseni suosittu televisiosarja nimeltään Game of Thrones (= valtaistuinpeli) – se on tavallaan sama asia, mutta Game of Power (= valtapeli). Kyse on vallan siirtämisestä ja liikkumisesta.
 
Valta on harhaa. Selkeissä ulottuvuuksissa ei ole valtaa. Ei ole vallantarvetta. En puhu voimaenergiasta – siitä asiasta, bensiinistä mitä laitatte autoonne, jotta se kulkee (suom. huom. samoja sanoja). Se on polttoainetta. Puhun psykologisesta vallasta, henkisestä vallasta ja se kasvaa ja kasvaa ja kasvaa jatkuvasti.
 
Ihmiset ovat riippuvaisia vallasta enemmän kuin mistään muusta. On itse asiassa melkein mahdotonta – sanoisin, että on mahdotonta – addiktoitua fyysiseen aineeseen – alkoholiin, tupakkaan, huumeisin. On mahdotonta tulla riippuvaiseksi fyysisesti. On niitä, jotka ovat eri mieltä kanssani tästä, mutta voitte tulla riippuvaiseksi vallasta monin erilaisin ja joskus salakavalin tavoin. Voitte addiktoitua valtaan ja sitten käyttää tuota riippuvuutta sellaisiin asioihin kuin huumeet ja alkoholi tai käyttää huumeita ja alkoholia yrittääksenne tappaa tuon vallantuskan. Kummallista kyllä, valta on nautinnollista ja tuskallista, mutta näette sitä enemmän ja enemmän ja enemmän tällä planeetalla.
 
Kun menette eteenpäin, oivaltakaa itse, ettei ole mitään vallantarvetta. Ei ole. On niitä, joille olen puhunut yösessioissamme, ja he ovat erimieltä – he tekevät myönnytyksiä. He sanovat: "Okei, vähennän vallantarvettani, mutta minulla täytyy olla edelleen jotain suojaksi muita ihmisiä vastaan, koska he pelaavat vallalla. Siksi tarvitsen vähän." Ei. Se on tavallaan kaikki tai ei mitään – kaikki tai ei mitään. Valta on harhaa.
 
Valta toteaa teidän uskovan, että on asioita, joita teidän tarvitsee saada itsenne ulkopuolelta, eikä teidän tarvitse. Ei yhtään mitään. Kaikki energia – energiahoukutin – on jo olemassa, erityisesti kun alatte käyttää sitä.
 
Kyeper, luovuutenne, henkenne on jo olemassa. Mutta jos olette edelleen riippuvainen vallasta – ja se on puheosuuteni fokus elokuussa – yritätte edelleen saada lisää valtaa ja varmistaa tuon vallan. Toisin sanoen, teidän tarvitsee tuoda valtaa sisään ja pitää sitä valtapankissanne.
 
Sitten kun oivallatte, että valta on harhaa, ette tarvitse sitä elämäänne. Teistä tulee näkymätön niille, jotka pelaavat vallalla. He eivät ole mitenkään kiinnostuneita teistä. He eivät yritä tulla ottamaan mitään teiltä, koska kaapissa ei ole ruokaa. Siellä ei ole mitään. Heitä ei kiinnosta – te ette ole pelaaja. He pyytävät teitä poistumaan pöydästä, koska ette ole pelaaja. Teillä ei tarvitse olla mitään taskuissanne. Silloin olette vapaa, todella vapaa.
 
Valta on suurin ja voitaisiin kenties sanoa ainoa todella riippuvuutta aiheuttava voima tällä planeetalla. Se on harhaa. Sitten kun pääsette valtatarpeen yli persoonallisuudessanne ja elämässänne, olette vapaa. Oivallatte, että te ette tarvitse yhtään valtaan. Energiaa on aina. Se on luonnollinen asia. Kun olette tietoisuudessa, on energiaa. Kun olette intohimoinen, on energiaa. Ette tarvitse valtaa. Se on hyvin, hyvin valheellista.
 
Pitäkää tämä mielessä, ja nyt yhtälön toisella puolella – toinen päätrendi siinä, mitä planeetalla tapahtuu tällä hetkellä – on monipuolistuminen, uskokaa tai älkää. Moninaisuus. Kummallista, koska luulisi, että jos valta olisi täällä (toinen puoli), sitä ei olisi. Mutta on moninaisuusliike ja jotkut kutsuisivat sitä hyväksynnäksi, mutta se on vähän kumpaakin. On moninaisuutta.
 
Katsokaa planeettaa tällä hetkellä. On ennenkuulumaton liike hyväksyä erilaisia ajatuksia, erilaisia elämäntapoja. Katsokaa, mitä tapahtuu monissa tämän maailman maissa – samaa sukupuolta olevien avioliiton salliminen. Oho! Miten suuri askel tälle planeetalle! (Adamus naureskelee) Ensinnäkin pitäisi käsittää, ettei tämä ole ensimmäinen kerta, kun sitä tapahtuu tällä planeetalla. Ensinnäkin Lemuriassa oli enimmäkseen, useimmilla teistä oli sekä miehen että naisen elimet ja keho-osat. Se tavallaan antaa … Ei, en halua edes mennä siihen (naurua). Siis ette vain menneet naimisiin jonkun samaa sukupuolta olevan kanssa, vaan olitte kumpaakin ja olitte yhdessä samassa kehossa. Tarkoitan, mitä Jumala ajattelisi siitä? (Adamus naureskelee)
 
SART: Voi paska.
 
ADAMUS: Paska. Katsokaa, mitä tein (lisää naureskelua).
 
Olette jokainen maskuliininen ja feminiininen yhdessä ja todellinen tasapaino tuo ne kummatkin takaisin. Mutta joka tapauksessa, takaisin moninaisuuteen, takaisin saman sukupuolen avioliittoon. Se oli yleistä Altantiksella. Itse asiassa avioliitto ei ollut yleistä, mutta oli yleistä rakastaa, ketä halusi rakastaa, ilman kenenkään puuttumatta asiaan ja sanomatta: "Niin, mutta heidän täytyy olla vastakkaista sukupuolta."
 
Näette siis enemmän ja enemmän moninaistumista – ns. transsukupuolisten hyväksyminen. On nimittäin mielenkiintoista nähdä, mitä siinä tapahtuu. Se on mennyt kummallisesta ja poikkeavasta "Voi vau, siinä on jotain" –tilanteeseen. Ei niin, että teidän kaikkien täytyy mennä leikkauksiin, mutta … (muutama kikatus) Olette maskuliininen ja feminiininen. On vaikeaa, vaikeaa, vaikeaa elää kehossa, missä yritätte olla yksi – vain mies tai vain nainen. Olette kumpaakin! On aika päästää se ulos, avata se ja sitten antaa näiden kahden tavallaan sulautua yhteen, olla rinnakkain yhdessä.
 
Ja joo, on joitain, jotka tulevat tähän elämään, koska heidän vanhempansa eivät toteuttaneet syntymä-DreamWalkia – syytetään siitä vanhempia – ja vanhemmat halusivat todella pojan ja saivat tytön. Miten vaikeaa se on tuolle tulevalle? Mutta tuleva joka odotti ensimmäistä mahdollista kehoa, sanoi: "Voi, ei mikään ongelma. Pystyn käsittelemään tuon perheen. Pystyn käsittelemään maskuliinisen kehon. Ratkaisen asian, kun pääsen sinne." Tota, ja sitten on todella vaikea ratkaista perheasia ja kehoasia. Mutta tiedättehän, että voi olla pakottava halu edes elämän puolivälissä sanoa: "Joo, olin ensimmäiset 40 vuotta mieskehossa. Kenties olen nyt nainen." Mitä vikaa siinä on?
 
Siis joka tapauksessa tällä planeetalla on tällä hetkellä moninaistumistrendi. Ei ainoastaan seksuaalinen, vaan melkein kaikessa. Muiden kulttuurien, muiden ajatusten, täysin muiden elintapojen hyväksyminen ja sitä tulee enemmän ja enemmän. Muistakaa siis, että täällä (toinen puoli) on valta ja täällä (toinen puoli) moninaisuus, monipuolistuminen. Siitä on tulossa yksi suurimpia ongelmia planeetalla.
 
Nämä kaksi eivät välttämättä sovi yhteen (muutama naurahdus). Ne eivät toimi kovin hyvin, mutta teillä on ne. Teillä on nämä kaksi valtavaa tekijää, mitä siis odottaa?
 
Muuten, takaisin hetkeksi. Ihmiskulttuurin melkein joka osa monipuolistuu tällä hetkellä.  Se on osa ei-ykseysohjelmaani (Adamus naureskelee), kaikesta tulee omansa ja täysivaltaisensa – kaikesta paitsi uskonnosta. Tota, se ei monipuolistu kovin hyvin. Toisin sanoen, uskonnoilla on vaikeuksia hyväksyä muita uskontoja. Olet muslimi tai kristitty tai juutalainen tai mitä tahansa ja jos et ole, Jumala ei rakasta sinua. Tämä johtuu siitä, että valta on uskonnossa niin voimakasta, että se kukistaa sen moninaisuuden. Tämä kostautuu uskonnoille. "Kostautuminen" merkitsee, että noin tulevan vuosikymmenen aikana enemmän ja enemmän ja enemmän ja enemmän ihmisiä lähtee kirkoista. He sanovat niitä vanhoiksi, mutta ihmiset tuntevat, että ne ovat oikeasti valtaan perustuvia. Ja sitten planeetalla on paljon ihmisiä, jotka ovat tavallaan eksyneet, koska heillä ei ole enää tuota kirkkoa, minkä antamiin vastuksiin he ovat ennen luottaneet – itse asiassa ne eivät ole antaneet vastauksia, vaan teeskennelleet antavansa vastauksia.
 
Niinpä tämä aiheuttaa suurta kaaosta. Tämä aiheuttaa paljon hämmennystä. Valta, monipuolistuminen ja ihmiset joita pidetään kirkoissa ja ihmiset jotka haluavat moninaisuutta – nämä eivät mene hyvin yksiin. Tulee yhteentörmäyksiä jatkuvasti. Ja valta luulee voittaneensa. Se yrittää voittaa todella kovasti, mutta planeetalla on tällä hetkellä suuri moninaisuusliike. On teidän kaltaisianne ihmisiä, jotka hyväksyvät toiset, koska tiedätte, mitä olette käyneet läpi. Mutta monipuolistutte myös itse. Ette ole menossa ykseyteenne. Olette menossa moniinne.
 
Siis kaksi suurta trendiä. Palaan siihen myöhemmin, mutta nyt on aika vetää syvään henkeä. Aika … Voi, ystäväni – se joka kirjoitti tämän kaiken – nukahti. Ihmettelen, miten se tapahtui (muutama naurahdus).
 
Aika vetää kunnolla syvään henkeä ja on pienen merabhin aika, joo. Olette ansainneet sen. Voitte nukahtaa, jos haluatte.
 
Siis himmennetään valoja vähän ja aivan hetken kuluttua laitetaan jotain suloista musiikkia. Mutta ennen sitä haluan vain taas kerran kiittää teitä, antaa tunnustusta jokaiselle teistä. Antaa tunnustusta siitä, kuka sinä olet. Ei siitä, mitä teette yhdessä ryhmänä, vaan mitä teet itsenäsi. Tiedän, että se on vaikeaa, ja tiedän, miten monta kertaa voisit yrittää kääntyä ja juosta toiseen suuntaan. Se ei toimi, mutta miten monta kertaa voisit yrittää laittaa pääsi pensaaseen. Sekään ei toimi kovin hyvin. Miten monta kertaa olisit voinut mennä täydelliseen makyoon, mutta olet täällä. Olet täällä.
 
Haluan sinun huolella ja tarkkaan tuntevan tätä kysymystä, miksi odotit, kun olisit voinut ruumiillistua pari elämää sitten tai myös tässä elämässä. Siinä on kaunis lahja. Älä ajattele sitä, vain tunne se. Tunne sitä. Se antaa sinulle vastauksen, mitä olet etsinyt pitkään.
 
Mutta vaihdetaanpa nyt merabhiin.
 
Valaistumismerabh
 
(Musiikki alkaa, musiikkia levyltä "Into Knowingness")
 
Toinen kysymykseni – mikä on viimeinen asia, mitä ihminen tekee ennen valaistumisensa oivaltamista – on tavallaan vähän sanaleikkiä, koska sanoin "mikä on viimeinen asia, minkä ihminen tekee", ikään kuin jotain pitäisi tehdä, mutta ei oikeasti. Kyse on yrittämisen lopettamisesta. Yrittämisen lopettamisesta.
 
Ja se voi tuntua vähän intuitionvastaiselta, tavallaan "Voi ei, mutta eikö minun tarvitse tehdä jotain?" Ei.
 
"Eikö minun tarvitse opiskella, Adamus?" Ei.
 
"Eikö minun tarvitse tehdä 15 minuutin hengittelyä päivittäin?" Ei, ei oikeasti.
 
"Eikö minun tarvitse ehdottomasti tarkkailla ruokavaliotani?" Ei.
 
"Eikö minun tarvitse ajatella henkisiä ajatuksia?" Ei.
 
"Mitä helvettiä minun sitten pitäisi tehdä??" Ei mitään, ei mitään.
 
Voit tehdä, mitä haluat. Mene pyöräilemään. Haluat ehkä tehdä joitain asioita kotona, mitä et ole tehnyt – vaihtaa tuon lampun, mikä sammui puoli vuotta sitten. Tiedän, että tämä saa olosi tuntumaan siltä, että olet niin ihminen, mutta haluat ehkä tehdä sen.
 
Korjaa tuo rikkoutunut ovenkahva. Tiedän, ettei se ole kovin henkistä, mutta koska sinulla ei ole muuta tekemistä, voisit tehdä myös sen.
 
Tee, mitä haluat, koska tämä on nyt aikaa – tavallaan evoluution, transformaation reaaliaikaa, miten sitä halutaankin kutsua – jolloin sinua pyydetään lopettamaan kaikki nuo ihmisjutut, koska on jotain pakottavaa, mikä ylittää ihmisjutut.
 
Jotain niin pakottavaa, että se menee kauas, kauas sen yli, mitä ihminen voi yrittää ohjata, mitä ihminen luulee, että sen tarvitsee ohjata.
 
"Pakottava" merkitsee hyvin intohimoista, todellista, rakastavaa ja suurta.
 
Ei kutsuta sitä sieluksi. Alamme siirtyä yli tuosta sanasta. Kyse on vain sinusta.
 
Se ei ole kaukaisessa paikassa. Sillä ei ole pieniä keijukaisen höyhensiipiä. Se on vain sinä.
 
Tämä jokin mikä on niin pakottavaa – niin pakottavaa, niin intohimoista, että sen vain täytyy olla – se ei voi olla olematta – ja tämä on oivaltamisesi, valaistumisesi.
 
Se tapahtuu. Kun mestari pääse tähän kohtaan, viimeinen asia minkä hän tekee, on lakata yrittämästä, koska hän oivaltaa, että se kaikki oli naurettavaa. Se oli vain rajoittuneen mielen tai persoonallisuuden toimintaa ja hän antautuu itselleen, "minä olen" –olemukselle. Hän lakkaa syytämästä makyoa itselleen ja toisille.
 
Hän lakkaa miettimästä, milloin ja missä ja miten …
 
Ja hän lakkaa yrittämästä tehdä valaistumisesta inhimillistä.
 
Ihminen ei joka tapauksessa ole vastuussa tästä. Niin kauan kun ihminen ajattelee, että se tekee sen, "minä olen" –olemus istuu takana ja odottaa kärsivällisesti.
 
Kun ihminen lopettaa – lakkaa yrittämästä, lakkaa ponnistelemasta, lakkaa jäsentelemästä – pakottava valaistuminen tulee. No, oikea tapa sanoa on, että sitten oivallat valaistumisen pakottavuuden ja luonnollisuuden vuoksi, että se on aina ollut olemassa.
 
En tarkoita tätä pelinä. Se ei ole sanaleikkiä. Kun vedät vain syvään henkeä ja lakkaat yrittämästä, lakkaat tekemästä valaistumisesta painiottelun, tunnet tuon oman oivaltamisesi pakottavan, hyvin pakottavan luonteen. Sitten se tapahtuu.
 
Pidän sanasta "pakottava". Se merkitsee, että siinä on suurta dynamiikkaa, suurta intohimoa.
 
Se ei ole "jos" tai "kenties" tai "milloin" tai "miksi". Se on pakottavaa, intohimoista.
 
Niin pakottavaa, ettet voi mennä vikaan. Se ei voi mennä vikaan.
 
Ota tämä hetki lakataksesi yrittämästä, ota edes pari lyhyttä minuuttia tässä lakataksesi yrittämästä. Lakkaa yrittämästä selvittää sitä.
 
Tunne tässä hetkessä valaistumisesi pakottavuus …
 
intohimo …
 
läsnäolo …
 
Tämä valaistuminen ei tee myönnytyksiä. Se ei tee myönnytyksiä tai neuvottele ihmisen kanssa, ei lainkaan. Ei ole tarvetta.
 
Se ei pelaa valtapelejä tai mielen pelejä.
 
Niin pakottavaa, että se tietää, mitä tapahtuu. 
 
Vedä syvään henkeä tässä.
 
Tiedän, ihminen, että sinä olet väsynyt, usein hämmentynyt ja mietit, mitä seuraavaksi. Vedä vain syvään henkeä. Tämä valaistuminen on sinun tuolla puolen. Tarkoitan, rajojesi ulkopuolella.
 
Tämä oivaltaminen ei ole mitään, minkä on oltava jäsenneltyä tai suunniteltua. Se täytyy vain vastaanottaa.
 
(Tauko)
 
Hyvin pakottavaa, eli se tietää jo olevansa oivallettu. Se tietää jo olevansa toteutettu.
 
Se ei ole tavoite. Se ei ole "minä olen" –olemuksen tavoite. Niin pakottavaa, että se on jo olemassa.
 
Se haluaa vain jakaa sen ihmisen kanssa.
 
Se on jo oivallettu, toteutettu.
 
"Pakottava" merkitsee, että se on jo tapahtunut. Se haluaa vain jakaa sen sinun kanssasi.
 
Mutta sinun täytyy lakata yrittämästä.
 
Sinun täytyy lakata ajattelemasta, että laitat sen tapahtumaan tai että sinun täytyy laittaa se tapahtumaan.
 
Tämä ei ole sokkelo. Tämä ei ole mikään valtava palapeli, mikä sinua pyydetään selvittämään. Se olisi julmaa. On vain aika lakata yrittämästä, ole kiltti.
 
Se kuulostaa yksinkertaiselta. Ihminen ajattelee: "No, minun täytyy tehdä jotain". Okei. Vaihda tuo lamppu, korjaa tuo rikkinäinen ovenkahva, lakaise autotalli, mene kävelylle, osta koira, rakasta koiraa. Sillä ei ole oikeasti merkitystä, mutta lakkaa vain yrittämästä olla valaistunut.
 
Ihminen ei koskaan selvitä sitä. Joka tapauksessa, se ei ole sinun vastuusi. Voit vain vastaanottaa sen.
 
(Pitkä tauko)
 
Tämä valaistumisjuttu on niin pakottava, että se on jo täällä. Siinä on niin paljon intohimoa, niin paljon ilmaisua, että se on jo täällä.
 
Siksi et voi tehdä mitään vääriä käännöksiä. Et voi tehdä sitä väärin. Et voi välttää sitä. Voit odottaa, niin kuin olet odottanut pari elämää. Mutta "minä olen" –olemuksen pakottava luonne tekee siitä sellaisen, että se on jo täällä.
 
Siihen on pari kuukautta, kun olemme taas yhdessä tällä tavalla shoudissa. Kaipaan sitä. Puhun muissa ryhmissä, mutta kaipaan sitä.
 
Jätän sinulle suuren kysymyksen ennen sitä.
 
Mitä odotat?
 
Älä anna itsellesi niitä makyo-vastauksia, joita monet antoivat tänään. Se on somistusta. Se on tavallaan peittämistä. Kun tuo vastaus tulee, se tulee hyvin yksinkertaisesti, hyvin selvästi.
 
Mitä odotat?
 
Ja kun se tulee, olet oikeasti valmis.
 
Sitä odotellessa rakkaat ystäväni, matkustan maailmalla Cauldren ja Lindan kanssa ja menen kaukaisiin paikkoihin ja niiden tuolle puolen, ei vain tällä planeetalla, vaan kaikissa maailmoissa. Ja ollessani poissa luotanne fyysisessä ulottuvuudessa, tietäkää, että olemme todellakin yhdessä matkan joka askeleella.
 
Ja niin kaikki on hyvin koko luomakunnassa.
 
Kiitos suopeudestanne. Kiitos. (Yleisö taputtaa)