CRIMSON CIRCLEN MATERIAALEJA
Kharisma-sarja

Shoud 3
: “Kharisma 3” – Adamus Geoffrey Hoppen kanavoimana

Esitetty Crimson Circlelle
1.11.2014
(
www.crimsoncircle.com)
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine


Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus. 

Tervetuloa, rakkaat shaumbrat. Tervetuloa katsojat ja kuuntelijat. Tervetuloa kaikki muut ylösnousseet mestarit, jotka kokoontuvat tähän kauniiseen tilaan pyhäinpäivänä, joo.

Vedetäänpä siis kunnolla syvään henkeä, kun aloitamme kokoontumisemme. 

Ensinnäkin, kun puhutaan Lindan kommentista asuuni liittyen (naurua), tulokoon tietoon ja nauhoitettakoon, että minusta on paljon mukavampaa supermiesasussani, superihmissankariasussani, kuin on koskaan ollut tylsissä ja likaisenharmaissa pikkutakeissa ja farkuissa. (Lisää naurua) Paljon sopivampaa ylösnousseelle mestarille, kyllä.

Seuraavana listalla on musiikki. Aah, musiikki! 

No niin, toisinaan sätin Cauldrea musiikkivalinnoista – popmusiikista. Rakastan todella klassista. Aah! En ole kovin oopperafani, mutta nykymusiikissanne rakastan tunnetta, sanoja, voi kyllä. Oopperan sanoja en kovin paljon, ne ovat melko pitkästyttäviä ja ankeita, mutta kuunnelkaa juuri esitetyn laulun ilmaisemaa musiikkia, sanoja ja intohimoa. Ei vain tavallisia sanoja, vaan kuunnelkaa sitä niin, että tässä sielunne laulaa teille. Aah! Tai te laulatte sielullenne.

Kokeillaanpa sitä uudestaan, jos näyttäisitte taas tuon musiikkivideon. Kokeillaan sitä uudestaan. Tällä kertaa himmennämme valoja. Kuunnelkaa sitä niin, kuin laulaisitte sielullenne, ja tuntekaa intohimo ja tuntekaa sitten innostus jossain kohtaa, kuin sielunne laulaisi teille. Tämä on sen kauneus.

Kuunnellaanpa se siis uudestaan.

(Musiikkivideo näytetään taas: Pentatonixin "Rather Be")

Aah! Kyllä. (Vähän taputuksia)

Ja

No niin, päivän merkittävä asia – Linda, kirjoittaisitko sen. Otan pois Cauldren kengät. Miten epämukavaa onkaan käyttää kenkiä.

Päivän merkittävä asia. Voi Linda, auttaisitko minua mauttomien saappaideni kanssa? (Naurua kun Linda vetää ne pois)

LINDA: Vain mestari voi olla palveluksessa. (Lisää naurua)

ADAMUS: Kyllä. (Adamus naureskelee) Ja jalkahierontaa supersankarille! Aah!

Päivän merkittävä asia …

EDITH: Pure häntä isovarpaaseen. (Lisää naureskelua)

ADAMUS: Ja laitetaan tämä näytölle, päivän merkittävä asia: ja. J-A, ja. Ota minut kiinni, Linda. Ja kahvini, Sandra. Kyllä, kermaa, kiitos, ei vuohenmaitoa.

Päivän merkittävä asia – ja. Tästä puhumme keahakissa. Mutta halusin mainita sen täällä, koska se on hyvin yksinkertaista ja merkittävää. Ja. Ja.

Ette ole yksiulotteisia. No, olette, mutta ette ole. Käyttäydytte niin. Pukeudutte niin, Jeesus. (Naurua, kun hän puhuu jollekin Jeesus-asussa) Esitätte sitä osaa, mutta todellisuus on, että te ette ole lainkaan yksi ainoa. Minkään teissä ei pitäisi olla yksikkö. Ette työskentele moniulotteisuutta, monitietoisuutta kohti – teillä on jo se. (Sandra antaa hänelle kahvin) Kiitos. Teillä on jo se. Se on jo olemassa. Ette vain käytä sitä.

Havaintoesimerkki. Ensimmäisellä kerralla tuon laulun soidessa te kuuntelitte. Nautitte. Se oli kiva ja kaunis laulu. Hyvät sanat, hyvä rytmi. Kuuntelitte sitä, mutta kuuntelitte sitä niin, kuin kuuntelette elämää – näin kapealla asteikolla (näyttäen noin senttiä). Se tuntui hyvältä kolme minuuttia ja 52 sekuntia. Sitten se oli poissa. Voi, saitte pienen hengähdystauon arkielämästä. Saitte vain katsella tätä upeaa videota ja kuunnella sanoja ja sitten se oli poissa.

Ja siinä oli paljon muutakin, ja muita kerroksia ja tasoja, kauniita kerroksia ja tasoja. Kun kehotin nyt kuuntelemaan kuin laulaisitte sielullenne, se muutti koko merkityksen. Se muutti sen koko energian ja tietoisuuden – naps! tuosta vaan. Ja kehotin kuuntelemaan sitä, kuin sielunne laulaisi teille ja se oli vielä kauniimpaa. "Voi! Olisin mieluummin kanssasi. Mikset anna? Olisin mieluummin lähelläsi, jos antaisit." Näettekö, miten yksinkertainen "ja" muuttaa kaiken?

Elämä – kaikki elämässä – on monina kerroksina. On kerros toisensa perään. Mutta olette, te kaikki, he kaikki, te kaikki … (Adamus näkee itsensä tv-ruudulla) Aah, kyllä! Voin vain katsella itseäni ruudulta pukeutuneena niin, kuin minun pitäisi pukeutua. (Vähän naureskelua) Kyllä, näytin tavallaan tältä viime elämässäni Adamuksena, sitten kun olin vapaa tuosta kamalasta kristallista. Kyllä, kyllä, nyt tiedät, millaista se on! (Annielle, jonka asuna oli kristallin vankina oleminen, kunnes hän murtautui siitä ulos) Olet vapaa! Olet avoin! Kyllä! Voi, kyllä, kyllä!

Ja. Kaikki elämässä on monikerroksista, moniulotteista. Ei hierarkkista, ei portaittaista, vaan mennään kaikkialle, joka suuntaan. Mutta te keskitytte yhteen perspektiiviin. Voi, en tuijota tässä, rakkaani. Näytät niin ihanalta. Voin vain ihailla itse kuolemaa. (Adamus naureskelee ja puhuu Kerrille kuolema-asussa)

KERRI: Kiitos.

ADAMUS: Ja … Voi, voisinko antaa, lahja minulta sinulle, ole hyvä. (Hän ojentaa Kerrille kallon, yhden Halloween-koristeista)

KERRI: Kiitos.

ADAMUS: Kyllä, kyllä, kyllä. Nauti päivällisestäsi tänä iltana. (Naurua)

Onko teillä jokin ongelma? Meillä kaikilla on ongelmia. Myös ylösnousseilla mestareilla on ongelmia. Ette käsitä, millaista on olla kenties kaikkein kuuluisin ylösnoussut mestari, kun menen Ylösnousseiden mestareiden klubille, opastettuani 852 mestaria nykyisistä reilusta 9000 ylösnousseesta mestarista. On paljon painetta. (Vähän kikatusta) Joo, joo, joo. (Yleisö sanoo "oiiii")

LINDA: Oiii! Vau!

ADAMUS: Ja en välitä.

LINDA: Vau! (Lisää naureskelua)

ADAMUS: Ja, minä hetkenä tahansa valitsen – naps! olen poissa Ylösnousseiden mestareiden klubista. Olen Ylösnousseiden mestareiden golfradalla. Oletteko kuulleet Mestarien turnauksesta? Se on nimetty minun mukaani. (Vähän naureskelua) Vaikea yleisö tänään.

Ja teillä on jokin ongelma. Jotain pahaa tapahtui äskettäin. Eikö vain? Tapahtui. Tapahtui. Tapahtuu jatkuvasti. Se ei mene pois. Tämä on hyvä uutinen. Ei, vaan se … (Adamus naureskelee) 

Elätte tällä planeetalla tiheydessä, on liikennettä ja poliisi ja ruokakauppoja ja ihmisiä. Ai. (Hän vaikuttaa pitävän nenästään)

LINDA: Oho! 

ADAMUS: Rapsutin Cauldren viiksiä hänen puolestaan.

LINDA: Oho! 

ADAMUS: Muita ihmisiä.

Elätte täällä. No, tietysti tulee haasteita. Puhumme yhdestä suurimmasta ongelmasta aivan hetken kuluttua. Mutta kyllä, on juttuja. Teillä on veroja ja teillä on vatsa, mikä täytyy ruokkia, ja sitten saatte päänsärkyä ja sitten teistä ei tunnu kovin hyvältä ja sairastutte. Ja teillä on sukulaisia. (Naurua) Kaikkein suurin flunssa! (Lisää naurua) Sukulaiset lensivät /"sukulaisflunssa". (Suom. huom. "flunssa" ja "lensivät" kuulostaa samalta lausuttaessa) Toivotte, että he lentäisivät pois. 

Asioita tulee esiin. Lakatkaa yrittämästä saada ne menemään pois. Minimoituvatko ne? Ehdottomasti. Mutta tapahtuu niin, että hetken päästä ette kiinnitä huomiotanne kaikkiin ongelmiinne, on kyse sitten ikääntymisestä, fyysisestä sairastumisesta tai rahasta. Nimittäin fokusoidutte siihen ja sitten unohdatte "ja". Ja. Kaikessa elämässä on "ja". Kaikessa, poikkeuksetta.

On "ja" eli jos pysähdytte hetkeksi, mitä tahansa teette tai miten tahansa teette, pysäytätte kaiken hemmetin kurjuutenne ja kärsimyksenne ja tuskanne, mistä luulen – aion sanoa tämän. Minulla on pieni suodatusongelma kanavoijani kanssa nyt, mutta aion sanoa tämän. Itse asiassa luulen … en katso ketään (naurua kun hän laittaa kädet silmien eteen). Itse asiassa luulen, että jotkut teistä pitävät siitä. Mm hmm, mm hmm. Noista ongelmista. Mitä tekisitte (ilman niitä)? 

No, ensinnäkin, jos teillä ei olisi kaikkia noita ongelmia ja kaikkia haasteita, ette tuntisi olevanne elossa. Tiedän, että se on tavallaan kieroutunutta. Se on tavallaan vääristynyttä, mutta – tarvitsen varusteitani (hän ottaa "kristallisauvansa") – se on tavallaan totta.

Nimittäin kun teillä on näitä ongelmia ja teidän tarvitsee ratkaista ne, teistä tulee tavallaan sitten sankari, joka ratkaisee omat ongelmansa. Siinä ei ole järkeä, mutta missään ihmisenä olemisessa ei ole järkeä. Sanotaan vain niin. Mutta aiheutatte ongelmia. Luotte ongelmia tai vedätte puoleenne ongelmia, jotta voitte tuoda ne sisään ja sitten teistä tuntuu vähän elävältä – "Jes, minulla on jotain tekemistä tänään. Voin ratkaista kaikki hiton ongelmani."  

Ja sitten tuotte ne sisään ja tavallaan ratkaisette ne, mutta tavallaan, no, vähemmän täydellisesti. Mutta ajattelette ratkaisseenne ja sitten sanotte: "Voi, katso, miten hyvä olen. Ratkaisin ongelmani." Sitä kutsutaan ongelmasankariksi, koska luotte … Voit nauraa, se on ok, vaikkei kukaan muu naura. On ok olla ainoa naurava ääni kyllästyneiden ja unisten ihmisten joukossa. (Vähän naurua)

Niinpä luotte näitä ongelmia, jotta voitte ratkaista ne. Ja sitten kun teistä ei taas tunnu kovin elävältä, koska keskitytte vain yhteen tylsään elämään ja unohdatte "ja", niin luotte lisää ongelmia. Tiedätte kaikki, kenestä puhun, koska puhun teistä kaikista. (Adamus naureskelee) Ja sinusta, erityisesti. 

Luotte siis näitä ongelmia eivätkä ne ole oikeasti ongelmia. Ei, ne eivät oikeasti ole. Itse asiassa ne kaikki menevät pois. Oletteko huomanneet, että ongelmanne menevät pois, paitsi kuolema? Kuolema ei ole ongelma. Kuolema on vapautus. Teidän ei siis tarvitse murehtia siitä, että kuolema menee pois.

On pyhäinpäivä. Naurakaa! (Naurua) 

Kuolema. Se on kuolemavitsi. Sellaisista puhumme Ylösnousseiden mestarien klubilla, koska emme ole niin huolestuneita kuolemasta.

En mene siihen tänään, mutta kuolema on viimeinen … 

LINDA: Sanoitko ylösnousseiden mestareiden vai loukkaantuneiden mestareiden? (Vähän naureskelua)

ADAMUS: Kumpaakin, joo. Meillä ei ole vessoja. Meillä on loukkaantuneiden mestarien huoneita (lisää naureskelua), silloin kun vain kyllästyy kaikkeen. Missä olinkaan? (Adamus naureskelee) Maksetaanko sinulle tästä? 

LINDA: Pitäisi maksaa. (Hän kikattaa)

ADAMUS: Luotte siis näitä ongelmia ratkaistaksenne ne ja sitten jatkatte ongelmien luomista. Eikä teidän tarvitse, ellette halua. Ja jos niitä on elämässänne, jos teette tätä, ystäväni, teidän on katsottava kunnolla itseänne. Ei ankarasti, vaan huvittuneesti – katsokaa itseänne todella huvittuneesti. Tarkoitan, että teeskennelkää, että olette Ylösnousseiden mestarien klubilla minun pöydässäni ja katsotte itseänne maan päällä uurastamassa kaikkien näiden ongelmien läpi ja sitten saatte hyvät naurut. Oikeasti saatte. Ette naura kovin paljon nyt. Yritätte pakottaa naurua täällä, kuin "ehe, ehe, ehe, Adamus ei ole kovin hauska tänään." Naurakaa nyt! (Naurua) Päästäkää se ulos! Oi! 

Kuolema! Nauretaanpa kuolemalle. Hah, hah, hah, hah, hah, hah, haa! Hah, hah, hah, hah, hah, haa! (Naurua) Se itse asiassa on melko hauska asia, koska se ei ole loppu. Se on vanhan identiteetin, tuon ongelmasankari-identiteetin loppu, mutta se ei ole loppu – ei lainkaan. Olette tehneet sitä paljon. Olemme puhuneet siitä. Menemme siihen joskus pikapuoliin.

Mutta minun on sanottava, että kuolema on viimeinen suuri este tietoisuudessanne valaistumisesta, koska pelkäätte edelleen kuolemista. Jep, jep. Kun kerron hauskoja vitsejä jonkun pään pitämisestä veden alla, kunnes melkein hukutin hänet – olen itse asiassa mennyt vähän liian pitkälle muutaman kanssa. (Vähän naureskelua) Mutta sillä ei ollut merkitystä, koska ylittäessään rajan he sanoivat: "Voi kiitos, Adamus, että vapautit minut tuosta kamalasta elämästä, mitä olen elänyt." En ole menettänyt kovin monia. (Vain muutama naurahdus) Kaikki nämä vakavat … Saisitko kamerakuvan täältä nopeasti, ennen kuin he yrittävät hymyillä. He eivät pysty, joo. "Voi, hän puhuu kuolemasta." On pyhäinpäivä! 

Aah! (Vähän naureskelua)

Siis kuolema ei ole lainkaan paha asia.

Mutta pointtini on "ja". Ja. Kuuntelitte musiikkia. Se oli kivaa, mutta se kosketti tietoisuutta suurin piirtein tässä määrin (näyttäen noin senttiä) – todella, todella vähän. Sen pitäisi olla tällaista (käsivarret levitettynä). Joo, sen pitäisi olla tällaista kaikkiin aspekteihin, kaikkiin eri ulottuvuuksiin. Sielunne laulaa teille, te laulatte sielullenne, te laulatte kaikille niille ihmisille, joilla on ongelmia elämässään. Voisitteko kuvitella? Tämä on kaunis acapella-laulu. Laulaisitte sitä heille: "Olisin mieluummin kanssasi." (Adamus laulaa) 

LINDA: Mitä se oli? (Vähän naureskelua)

ADAMUS: Mieluummin olisin! Joo, joo. Se löysäisi tilannetta vähän, eikö? Mutta pelkäätte tehdä sen. "En halua olla sopimaton tässä. En halua kenenkään ajattelevan, että olen hullu." (Naurua kun hän vääntelee naamaansa) On vähän liian myöhäistä siihen. (Lisää naurua) Voisitte nimittäin antaa mennä tässä kohtaa. Oleminen tuossa välimaastossa, kun tiedätte olevanne hullu, mutta yritätte teeskennellä, että te ette ole, on todella vaikeaa. Se on todella vaikeaa. Siinä on paljon vastustusta. Antakaa vain mennä. 

"Ja – päivän merkittävä toteamus. "Ja" kaikessa, mitä teette. En välitä, mikä ongelma on. Pysähtykää hetkeksi. Tuntekaa suurta ongelmaanne tänään, tämän päivän ongelmaa. Huh! Ei – vain yksi, ei kahdeksaa. (Pari naurahdusta) Iso ongelma. Okei, ja.

Katsotte sitä yhdestä perspektiivistä, yhtä siivua. Heilautatte "ja"-, kristallista ja-sauvaa ja yhtäkkiä oivallatte, että on monia, monia muita perspektiivejä, joita ette tarkastele. Ei vain ratkaisuja, vaan itse ongelmassa. Alatte oivaltaa, että ongelma on itse asiassa paljon suurempi, mitä luulitte. (Vähän naurua) Suurempi, eli se ei ole vain tämä pieni tiukasti fokusoitu lasersäde, paskamainen pieni roskaongelma.

Ja voi, se on valtava ongelma. Luoja, se on jatkunut noin 8000 sukupolvea suvussanne. Voi, se on todella suuri ongelma. Ja se liittyy puutteeseen, yltäkylläisyyden puutteeseen. Se kulkee esi-isien karmassa, esi-isien biologiassa. Ja saatte jonkin sairauden ja se johtuu siitä, että isoisoäidillänne oli tuo sairaus. Aa! Se ei ole pieni ongelma. Se on valtava ongelma! 

Mutta kaunista tässä on, että on myös kauniita valtavia vapautuksia ja ratkaisuja, vastauksia ja uusia perspektiivejä, joita ette olisi koskaan harkinneet. Silloin kun elätte tuossa pienessä laatikossa, missä ei ole näitä kahta kirjainta – j-a – tunnette olevanne ansassa. Tiedätte, millaista se on nyt, kun olette vapauttaneet itsenne. Tiedätte, millaista on tuoda tuo "ja" elämäänne.

Pysähtykää! Lakatkaa vatvomasta tuota pikkuongelmaa. Valitkaa suuri ongelma. Se on mottoni. Ei, vaan se on kaunista, koska yhtäkkiä oivallatte, että sen ratkaiseminen on ylivoimaista, naurettavaa ja täysin teidän, ihmisen, ulottumattomissa. Se on suuri – tarkoitan sukupolvien, elämien, kosmosten suuri ongelma – ja sanotte: "Ei aio ratkaista sitä. En aio yrittää korjata mitään. Se ei ole itse asiassa edes minun ongelmani. Se on heidän ongelmansa." Ja vedätte syvään henkeä ja niin tulee olemaan. Se on näin yksinkertaista. 

Se ei ole mitenkään vastuutonta. Miksi teidän pitäisi ottaa vastuu siitä, että perhonen räpyttää siipiään maailman toisella puolella nyt? Miksi? No, miksi? Koska tavallaan pidätte siitä. Siksi olette tehneet sitä. Siksi jatkamme keskustelemista tästä ja olen vähän loukkaava, vähän provokatiivinen ja uskomattoman huvittava, vaikka ette naurakaan nyt. Mutta nauratte joku päivä, kun kuuntelette tämän uudelleen. Ensi kuussa – takaan, että nauratte katsoessanne tuota videota. Terve (Lindalle).

Siis "ja", ja riippumatta siitä, mitä elämässänne tapahtuu, tekisittekö itsellenne tämän palveluksen: pysähtykää hetkeksi, vetäkää syvään henkeä ja muistakaa nuo kaksi kirjainta, j-a tai "und" jos olette Saksassa, mitä se onkaan muissa paikoissa – katsotte itseenne ja on paljon enemmän. Se on moniulotteinen. Se ei ole vain yksiulotteinen ongelma. Se ei ole pikkuongelma. Ei ole yksiulotteista ratkaisua eikä se ole pikkuratkaisu. Se on transformatiivinen, moniulotteinen. Se ei tule täältä (pää). Täältä tulee yksiulotteinen, rajoittunut, pieni, ärsyttävä ratkaisu.

Kun vedätte syvään henkeä ja tuotte sisään "minä olen" –olemuksenne. Kutsutaanpa sitä tänään "minä ja" –olemukseksi, kun se on söpöä. (Adamus naureskelee)

LINDA: Oi!

ADAMUS: Voi kyllä! Keksin sen tuosta vaan. (Muutama naurahdus) 

Tuotte sisään "minä ja" … Minun on turvauduttava mauttomaan huumoriin, koska joskus olette hyvin jumissa. Tota, täällä on liian kuumaa, eikö? (Pari ihmistä sanoo "joo")

LINDA: Kyllä. 

ADAMUS: Kyllä, aivan liian kuumaa. Avataan ovet. Sulkekaa puhallin. Sulkekaa se. Avatkaa ovi.

Ja, "minä ja" –olemuksenne. Minun täytyy turvautua tähän mauttomaan huumoriin, mikä minusta on hauskaa, ja provosointiin saadakseni teidät pysähtymään hetkeksi, koska klo 16.12 kävelette ulos tuosta ovesta tai tuosta, kävelette ulos noista ovista ja sanotte: "Se oli kivaa". Ja muistatte asut ja muistatte suklaan, mutta ette muista ylösnoussutta mestari-supersankarianne ja kaikkia toteamuksia ja kaikkea, mistä puhuimme. 

Miksi? Koska palaatte suoraan tuohon pieneen suikaleeseen, tuohon kapeaan perspektiiviin, tuohon "minulla on ongelmia" –tyyppiseen elämään. Meidän on aika mennä sen tuolle puolen. Kauas, kauas sen tuolle puolen.

Ja sanon näin, te nyökkäätte päätä ja sitten palatte takaisin siihen. No, ymmärrän. Tuolla on erittäin viettelevää, erittäin viettelevää. Voi, todella ymmärrän. On yksi asia istua täällä, kuunnella netissä … Olen todella hämmästynyt, kun katson tuota näyttöä. (Vähän naureskelua) Katsokaa sitä. Kyllä, olen … joo. Tällaiselta minun pitäisi näyttää. 

LINDA: Olet niin ujo. (Adamus naureskelee)

ADAMUS: Ymmärrän, että on hyvin, hyvin viettelevää – kaikki ongelmamme. Ja sitten sanotte: "Voi Adamus, en tiedä, miten pääsen ulos kaikista ongelmistani." Ja sanon, että pysähdy ja ota hetki. Kysy myös itseltäsi, miksi jatkuvasti kutsut näitä tyhmiä ongelmia elämääsi. Ne ovat todella tyhmiä. Et tarvitse niitä enää.  

Pyydän teitä tuntemaan sitä nyt. Unohdatte myöhemmin. Muistutan teitä myöhemmin. Ne ovat tyhmiä ongelmia, jokainen. Ne ovat ensinnäkin tyhmiä ihmisiä, joiden kanssa teette töitä. Enkä tarkoita sitä millään alentuvalla tavalla. (Joku sanoo "just joo" ja yleisö nauraa) Ilmaisen sen vähän eri tavalla, kivoilla metafyysisillä sanoilla. He ovat enemmän unessa kuin te.

Ette tarvitse sitä enää, mutta jatkatte roikkumista siinä. Jatkatte kiinnipitämistä. Älkää. Päästäkää irti. Teidän ei itse asiassa tarvitse tehdä mitään provosoivaa. Sitten kun oikeasti päätätte, että te ette tarvitse sitä tai niitä tai mitä tahansa, sitten kun oivallatte, että elämässänne on "ja", kaikki nuo jutut menevät pois itsestään. Taianomaisesti, kuin joku heilauttaisi taikakristallia – mitä tahansa – ja se kaikki vain alkaa mennä pois. 

Mutta sitten – ja – menette sekaisin. Puhumme siitä aivan hetken kuluttua. Mutta teette tuon vanhan sekoamisjutun. "Voi, asiat muuttuvat. En tiedä, pystynkö käsittelemään sen." Ei, ette pysty. Takaan sen nyt. Seuraava sivu, kiitos. Ette pysty käsittelemään sitä. Sori vaan.

LINDA: Senkö haluat tälle sivulle? 

ADAMUS: Joo! (Adamus naureskelee) Muuten en olisi sanonut sitä. (Vähän kikatusta)

Ette pysty käsittelemään sitä, ja se on hyvä uutinen. Ja – ja – teidän ei tarvitse käsitellä sitä. Se on päivän paras uutinen. Teidän ei tarvitse käsitellä sitä. 

Olette tottuneet käsittelemään juttuja, ratkaisemaan juttuja, työstämään juttuja, korjaamaan asioita, plaa, plaa, plaa. Teidän ei tarvitse enää. Hei, olen täällä, hän vain kirjoittaa taululle (Adamus naureskelee).

Teidän ei tarvitse ratkaista sitä. Miksi? Yksinkertaisesti sanottuna, se tavallaan ratkaisee itse itsensä. Oletteko huomanneet, että kaikki ongelmamme on joko siivottu tai ihmiset ovat kuolleet? (Muutama naurahdus) Ne vain menevät pois. Ihmiset ja ongelmat, ne vain tavallaan menevät pois, ennemmin tai myöhemmin ja te olette edelleen täällä. Pystytte nauramaan joka kolmannelle vitsilleni. On melko uskomatonta, että pystytte tekemään sen. (Adamus naureskelee) Huvitan itseäni tänään.

LINDA: Hyvä. 

ADAMUS: Ja teen sitä aina.

Lakatkaa siis yrittämästä ratkaista kaikkia ongelmianne. Ette pysty käsittelemään niitä. Ette oikeasti pysty. Eikä teidän pitäisikään tarvita ratkaista. Teidän ei pitäisi tarvita. Oikeasti. Teidän ei pitäisi tarvita käsitellä kaikkia noita juttuja – maailman ongelmia, elämänne ongelmia, kaikkien tuttujenne ongelmia. Teitä ei laitettu tänne käsittelemään niitä. Ei. Antakaa heidän käsitellä ne. Antakaa kaikkien käsitellä se, mitä he päättävät käsitellä. 

Teidän ei tarvitse käsitellä mitään. Teillä on tämä mahtava asia nimeltään "minä olen", sielu, jumaluus – miksi haluattekin kutsua sitä. Se on sinä. Se on aivan siinä. Se on vain valepuvussa. Se on piilevänä tällä hetkellä. Se käsittelee ne. Se oikeasti käsittelee. Se käsittelee jutut.

No niin, se ei mene maksamaan laskuja puolestanne. Mutta se – tämä "minä olen" – siirtää teidät pois tuosta tietoisuudesta, missä teidän tarvitsee maksaa laskuja. Oikeasti. Se ei tiedä, miten laskuja maksetaan, eikä se haluakaan tietää. Se ei tiedä, miten kehonne parannetaan, eikä se haluakaan tietää. Tiedättekö siis, mitä se tekee? Se, te, siirtää teidät vain pois tuosta tietoisuudesta – sairaana tai rahattomana tai minä tahansa olemisen tietoisuudesta. 

Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä "ja:lle" elämässänne. Moniulotteinen. Se ei ole yksiulotteinen. Ei ole yhtä ongelmaa. Se ei ole pieni ongelma. Se on valtava ja monitahoinen ja jokaisen ongelman joka puolessa on valtavaa transformaatiota, vapautusta, energiaa, kauneutta, jalokiviä, jotka menevät oivaltamatta nyt. Miksi? Koska todella fokusoidutte.

Yksinkertaiset kaksi kirjainta – j-a – antaa teille kokonaan eri perspektiivin. 

Ajattomuus

Seuraava. Valaistuminen on ajatonta, mutta koette sen ajassa. Tämä on upea ja-toteamus. Pidän tästä (viitaten kristallisauvaansa). Se on upea … Cauldre aikoi laittaa sen pois. Ei, ei. Tämä on hyvä.

Valaistuminen on ajatonta eli se on muunnelma Tobiaksen vanhasta toteamuksesta, että tulevaisuus on parannettu menneisyys. Valaistuminen on ajatonta eli se on jo. Se on jo tehty. Olemme puhuneet siitä monta kertaa. Se on jo. Se on ajaton. 

Voi, rakastan aikaa ja ajattomuutta. Meille tulee melkoinen seikkailu Niilin matkalla. Voi, aion osoittaa tässä jotain kaikille, jotka ovat tulevalla Niilin risteilyllämme. Onko kukaan täällä tulossa sille? Tiedän, että on muutama. Okei, hyvä.

LINDA: On itse asiassa aika monta. Useita. 

ADAMUS: Minäpä kerron teille tämän heti kärkeen. Alatte tulla hulluksi, pelokkaaksi, vainoharhaiseksi, hermostuneeksi ja kaikkea muuta.

LINDA: Tavallista enemmän? 

ADAMUS: Joo, joo, muutaman päivän kuluessa. Sanotte itsellenne: "Mitä olen tekemässä? Mitä hullua ilmoittauduin sinne. Voi hyvä luoja." Ja alatte käydä läpi ihmisen pienen mielen fokusta. Fokusoidutte todella: "Onko se turvallista? Onko kaikki ok? Entä ruoka?" Ja alatte käyttäytyä niin kuin pieni vainoharhainen kurja ihminen, kuten joskus käyttäydytte. Pelokkaasti.

Se on itse asiassa mahtava kokemus. Kun pääsette pois siltä … Voimme sulkea yhden oven, jotkut ihmiset alkavat jäätyä. Toinen niistä, kaksi ihmistä nousee, voi. Ja … taidamme sulkea molemmat.

Siis tunnette energiat etukäteen. Alatte tuntea noiden energioiden tulevan, häh? Ja pakkaatte matkalaukkuanne tai kuulinko sinun sanovan, että testipakkaatte? (Martylle ja Laralle) Miten testipakataan? Joko pakataan tai puretaan. 

LARA: Katsotaan, sopiiko kaikki. Otetaan joitain tavaroita pois. Joo.

ADAMUS: Hyvä konsepti. Kokeilen sitä ensi kerralla. (Muutama naurahdus) 

Alatte siis hermostua siitä ja laitatte jotain sisään. "Voi hyvä luoja, mitä jos saan sukupuolitaudin?"

LINDA: Mitä?! (Naurua, Marty ilmehtii järkyttynyttä Laralle)  

LARA: Okeiiii!

ADAMUS: Menkää internetiin, kirjoittakaa, googlatkaa "sukupuolitauti". Ette luultavasti saa sitä, ellette – no, emme mene siihen. Teillä on ongelma saamatta sitä.  

Ja alatte murehtia näitä asioita. Ja käytän tätä jokapäiväisenä esimerkkinä. Alatte murehtia näitä asioita. Melko pian kiristytte. Vetäydytte. Ja sitten alatte fokusoitua, haukkoa henkeä, ette pysty hengittämään. Ahdistutte ja nyt tuotte tavallaan elämäänne nämä pelot, joita ei todellisuudessa tapahdu. Ne eivät tapahdu teille tässä todellisuudessa, mutta ne tapahtuvat – "ja" – toisessa todellisuudessa. Niinpä tavallaan ne tapahtuvat, mutta ette koe sitä fyysisyydessä, ellette ole todella siveetön. Ja sitten te … (vähän naurua)

Rakennatte siis näitä pelkoja ja rajoitatte itseänne ja sitten koko ajan mennessänne lentokoneeseen ja lentäessänne olette hermostunut: "Mitä tapahtuu? Miksi ilmoittauduimme tähän? Adamus, auta … Ai, Adamus ei ole maisemissa. Hän ei koskaan puhu minulle, kun todella tarvitsen häntä." Turpa kiinni, minä olen. (Vähän naureskelua) 

Ja sitten menette tähän kokemukseen, tähän uskomattomaan kokemukseen. Meistä tulee ajattomia. Nimittäin rakastan aikaa ja rakastan ajattomuutta. Se on ja-tapaus. Puhumme matkallamme, että tiedemiehet väittävät, jotkut väittävät: "No, on aika. Tietysti on oltava aika." Sitten he katsovat kelloa seinällä. Toiset väittävät, ettei ole aikaa. Se on täysin keksittyä. Se on mittausjärjestelmä eikä se ole todellista. Sen taustalla ei ole todellista fysiikkaa. Ja arvatkaapa mitä? Kumpikin on totta. Lopettakaa väittely. Ne ovat kumpikin totta. Ne ovat ehdottomasti kumpikin totta.

Tämä on elämää uudessa energiassa. Ja. Ja. 

Tiede käännetään nyt päälaelleen ja rakastan sitä. Olen aina rakastanut tiedettä, mutta en rajoittunutta tiedettä. Olen aina rakastanut täysin avointa tiedetä. Asioita jotka vahvistetaan, mutta kuitenkin asioita joita pohditaan laatikon ulkopuolella ja myöhemmin ne vahvistetaan. Sitä kaikki tiedemiehet oikeastaan tekevät – vahvistavat sen, mitä jo on. He ovat kuin kirjanpitäjiä – luonnon kirjanpitäjiä. He vain vahvistavat sen, mitä jo on. He vahvistavat/perustelevat luomuksenne. Sitä he vain tekevät. Ongelma on, että he perustelevat vain yhden siivu, yhden kapean perspektiivin.

Mutta kaunista tällä hetkellä on, että niiden tietoisuusmuutosten myötä joita meillä on tapahtunut, sanotaan viimeisen vuosikymmenen aikana, tiede käännetään päälaelleen, ylösalaisin, se vääntyy. Aah! He turhautuvat kovasti. 

Tapahtuu niin, ettei tiedettä mitätöidä – nykyistä tiedettä. Sitä vahvistetaan itse asiassa joka päivä. Fysiikanlakeja vahvistetaan, sellaisia lakeja kuin gravitaatio, valo, liike ja kaikki muut.

Ja samaan aikaan alkaa ilmestyä uusi todellisuus, mitä he eivät ymmärrä, koska se ei ole nykyisen hyväksytyn tieteen piirissä. Samalla kun nykytiede ja nykyvahvistaminen pysyy koskemattomana, tulee uusi todellisuus. Se ei mitätöi gravitaatiota. Se ei mitätöi fysiikan luonnonlakeja eikä se välttämättä mitätöi Einsteinin suhteellisuusteoriaa. Se voi itse asiassa vahvistaa sitä. Mutta se mitä nyt tapahtuu, on elämän "ja". 

Yhtäkkiä joku oivaltaa: "Tämä on totta täällä – kaikki mitä luimme kirjoista, kaikki mitä tutkimme, on totta – ja jotain muuta tapahtuu. Tämä pysyy koskemattomana, kuitenkin tapahtuu tätä ja tätä." Kvanttihiukkasia, kvanttitiedettä tapahtuu, muttei se mitätöi tätä. Se ei ole riippuvaista nykytieteestä eikä fysiikasta. Se on täysin omaansa. Tämä on nyt hämmentänyt heidät todella, koska he ovat tottuneet yksiin periaatteisiin, yksiin lakeihin. Ja yhtäkkiä on monia lakeja, periaatteita, käsityksiä, teorioita, ideoita ja elintapoja. Tämä on suuri "ja", mikä tulee teille tässä sukupolvessa. Suuri "ja". Elämässä on enemmän, mitä nähdään täältä (pää), ajatellaan täällä, kuullaan täällä. On paljon enemmän.

Oivallatte tai ette, niin olette sen kärkijoukossa. Siksi on vaikeaa. Siksi on vaikeaa, koska ette oikeasti käsitä olevanne kärkijoukkoa. Sanotte tavallaan: "Ei, minä vain elän elämääni ratkaisten pikkuongelmia ja luoden uusi pikkuongelmia. Miten siis voisin olla tietoisuuspioneeri?" Kyllä, saitte tietoisuudesta filosofian tohtorin arvonne vaikealla tavalla. Takaperin. Kirjaimellisesti takaperin, koska tulette tietoisuuspisteestä, missä ymmärrätte kaiken, ja olette pisteessä, missä ymmärrätte hyvin vähän, ja nyt olette heilahtamassa takaisin tietoisuuteen. 

Missä olinkaan? Valaistuminen on ajatonta, ehdottomasti ajatonta. Se on olemassa. Se on olemassa nyt. Olemme ajattomia valaistumisemme osalta Niilillä. Voitte olla ajattomia sen osalta nyt, ehdottomasti ilman mitään ponnisteluja.

Kuitenkin tietoisuus ja valaistuminen kehittyy tai koetaan ajassa. Se on ja-tapaus. Te olette ja te ette ole. Olette jo perillä ja koette sitä. Ja on mahtavinta … Tota, aion tehdä ison väittämän "telttakatoksessani" täällä. Tämä on mahtavinta aikaa, mitä teillä koskaan on tällä planeetalla. Melko surullista, eikö vain? (Naurua) Ei se tästä parane! (Adamus naureskelee) 

Ei, vaan se on kaunista, koska ette oivalla vielä sen kauneutta, sen täyteyttä, rikkautta ja intohimoa. Yritätte edelleen selvittää kaikkea. Yritätte ratkaista kaikki ongelmat ja kaikkea muuta. Yritätte käsitellä kaiken itse. Teidän ei tarvitse. Tämän pitäisi olla hyvin vapauttava toteamus. Teidän ei tarvitse. Se ei ole teidän tehtävänne lainkaan, ei mikään siitä. Pelastakaa planeetta, pelastakaa itsenne, pelastakaa sielunne – ei mikään. Ei mikään.

Koette valaistumista. Se kehittyy ajassa. Se on kaunista. Me ylösnousseet mestarit puhumme siitä. Sanomme joskus vähän katuen: "Jessus, toivon … Kun kävin läpi vaikeimpia aikoja viime elämässäni, kun kävin läpi valaistumista, se oli näännyttävää, kurjaa, kamalaa, rankaisevaa ja julmaa. Mutta toivon, että minulla olisi ollut vähän tuota "ja" rinnalla, kuin uusi tiede katselemassa vanhaa tiedettä. Vähän valaistunut Itse sanomassa: "Voi hemmetti, tämä on mahtava elämys. Tämä on makeeta, koska olen niin surkean eksyksissä, olen niin pakahtunut, olen niin addiktoitunut ongelmiini, olen niin addiktoitunut addiktioihini, olen niin sekaisin" – aioin sanoa "vitun sekaisin", mutta Cauldre ei anna! (Naurua) Niinpä sanon: "Olin niin sekaisin ja uskoin kaiken hevonpaskani. Uskoin sen. Voi, se oli upeaa. Se oli makeeta. Kuka olisi uskonut, että voisin käyttäytyä niin rajoittuneesti, niin typerästi, niin rajallisesti? Kuka olisi uskonut?" Häh, te. (Lisää naurua) 

Ja astukaa tänne hetkeksi. Ja olette edelleen täällä rajoittuneena, pidättelette ja murehditte kaikesta. Se jatkuu silti. Tuo roska on edelleen olemassa, aivan kuten tavallinen tiede on edelleen olemassa. Mutta te olette täällä ja sanotte: "Ja! Voi, ensinnäkään en välitä, kuolenko." Se on tavallaan iso juttu. Puhumme siitä myöhemmin. Minun olisi pitänyt puhua siitä tänään, se on tavallaan Halloweenia, mutta minulla on parempia asioita puhuttavana.

Katselitte siis täältä. Ja! "Vau! Mitä Adamus sanoi? Minun on muistettava se. Voi kyllä, hän sanoi, että valaistumiseni on ajatonta ja se kehittyy. Se koetaan ajassa. En tiedä, mitä roskaa hän tarkoittaa sillä, mutta oi! se on makeeta. Vau! (Naurua) Voitko uskoa, että joku voi tehdä sellaisia väittämiä?! Vau! Kenties joku päivä minäkin voisin tehdä niin!" Ei, kyse on minun väittämistäni.  

Nyt on parasta aikaa ikinä. Tämä on. Tarkoitan, että älä anna sen mennä ohi ilman, että ainakin naurat itsellesi aina silloin tällöin, Jeesus. Ainakin … Herää, Larry. Hitto soikoon, puhun sinulle. (Naurua) Ei, vaan tarkoitan, että puhun sinulle, Larry. Tule istumaan tänne eteen, missä voin nähdä sinut. Tule nyt. Istu tänne eteen. Tarvitset tätä enemmän kuin kukaan! (Larry pudistaa päätään "en") Unessa puhuessani huvittavasti??!

Se on sinulle. Ja joka kuukausi viuh! (hän elehtii, että se menee suoraan Larryn päähän). Tiedän, että olen raaka sinulle, mutta olen itse asiassa paljon lempeämpi, kuin sielusi on sinulle, joo. Sinun pitäisi kiittää itseäsi Adamuksesta. Ja. Joo, vau! Voi, tämä on vaikea luokka, eikö olekin? Joo, istutte juomassa kahvejanne ja lattejanne ja suuri ylösnoussut mestari rääkkää teitä.  

Okei. (Adamus naureskelee) Missä olimmekaan? "Ja." Nauttikaa siitä. En välitä, mitä elämässänne tapahtuu, mitä ongelmanne ovat. Ne eivät ole lainkaan isoja ongelmia. En välitä, mitä ongelmat ovat. Ne eivät oikeasti ole.

Tekisittekö ja-jutun? Kirjoittakaa se pysyvällä tussilla käteenne tai johonkin – "ja". On eri perspektiivi. On aina eri perspektiivi, joo. Jotkut niistä ovat niin erilaisia, että on epämukavaa, erittäin epämukavaa aluksi. 

Niillä jotka valmistautuvat lähtemään Niilin matkalle, on erittäin epämukavaa, kun pääsemme sinne. Miksi? Minä en tee sitä. Heillä on epämukavaa, koska energiat vaihtuvat. He tekivät tietoisen valinnan lähteä matkalle – eikä sillä ole merkitystä, onko se tämä vai joku toinen tilaisuutemme. Epämukavuus tulee siis mukaan. Miksi? No, koska he ovat pääsemässä "ja"-tilanteeseen. He vaihtavat pois vanhasta kehosta. Heidän täytyy. Minä en tee sitä, mutta opastan. Heidän on vaihdettava pois pelkästä vanhasta lineaarisesta kehosta, jotta voimme tehdä todellista työtä ajattomuuden kanssa. On tavallaan vaikeaa mennä ajattomuuteen, kun raahaatte tuota vanhaa kehoa.

Tapahtuu siis työtä tuolla tasolla. Se on epämukavaa. Se voi tuoda esiin asioita, kirjaimellisesti. Ja mielestä tulee vähän hullu. Ja sitten he yrittävät saada otteen ja johtaa mieltä. Se on hyödytöntä. Se oikeasti on. Teille kaikille, jotka edelleen teette sitä itsellenne – tunnekontrolli, mielen kontrolli, yritys johtaa itseänne – se on hyödytöntä. Lakatkaa siis tekemästä sitä. 

Miksi? No, se on hyödytöntä, koska pyysitte mennä tuolle puolen. Sanomme sellaisia sanoja kuin "tuolle puolen" markkinoinnissamme ja te sanotte tavallaan: "Vau! Mennäänpä tuolle puolen. Milloin se tapahtuu? Vau! En ole – ptruu! Ei, ei. Ei aivan näin nopeasti. Haluan opiskella vielä lisää." (Muutamia naurahduksia) Joo, te nauratte. (Adamus naureskelee) Tai kuorsaatte, kuten tilanne saattaa olla.

Tarina 

Tämä johdattaa minut seuraavaan pointtiini. Haluaisin kertoa teille yhden tarinan tulevasta "Mestarin muistelmia"  -maailman bestseller-jymymenestyskirjastani. Se ei ole vielä edes markkinoilla, mutta tiedän jo sen olevan yksi kaikkien aikojen suosituimpia kirjoja, kyllä.

Himmennetäänpä valoja vähän, saadaan vähän tunnelmaa tänne. Kyllä, riennän saadakseni kirjan ulos, joten minun täytyy jatkaa näiden ankeiden tarinoiden kertomista. Sori vaan, mutta muut ihmiset pitävät niistä. 

Aah, vedetäänpä kunnolla syvään henkeä, kun siirrymme tarinaan mestarista ja kirjoista. Ja tämä on itse asiassa tositarina, hieman kaunisteltuna, koska sitä suuret ylösnousseet mestarit tekevät. He näyttelevät kaiken. He kaunistelevat kaikkea. He eivät jää kiinni vakaviin ja kirjaimellisiin yksityiskohtiin. Missään ei ole kirjaimellisia tarkkoja faktoja. Ei missään. Matematiikka ei ole kirjaimellista. Se ei ole tarkkaa. Kaksi plus kaksi ei ole yhtä kuin neljä. Toki silloin tällöin, ja se on yhtä kuin yhdeksän miljardia tai se on yhtä kuin omenia tai se on yhtä kuin kokolattiamatto. "Ja!" Ja! Lakatkaa olemasta niin tiukkoja asioissa.

Voi, missä olimmekaan. Tarinassa tulevasta bestselleristä – tositarina itse asiassa. 

Aah! Vedetäänpä syvään henkeä.

Aloimme sulkea mysteerikouluja 300 vuotta sitten. Suurin osa niistä sijaitsi Euroopassa, mutta myös muissa maailman paikoissa. Aloimme sulkea niitä yksitellen. Ei kirkon tai lakien vuoksi. Olimme oppineet kiertämään ne. Se oli meidän "ja". Miksi? No, itse asiassa arkkipiispat, kirkon jäsenet erittäin korkeissa paikoissa tukivat salaa mysteerikouluja, sillä he tiesivät, että opetimme edelleen todellisia mysteerejä – mysteerejä jotka oli otettu kauan sitten pois kirkon opetuksista, pyhistä kirjoista, koska luultiin, etteivät tavalliset ihmiset pystyisi käsittelemään niitä. 

Se ei tapahtunut siis lakien vuoksi. Olimme oppineet menemään lakien tuolle puolen, eli olimme oppineet muutamaan tietoisuutemme ja todellisuutemme puolen ulottuvuuden päähän, joskus enemmänkin. Olimme oppineet tietysti Tienin temppeleissä Atlantiksella, miten vaihdetaan puolen ulottuvuuden päähän, hieman irti siitä muusta todellisuudesta, missä olimme edelleen. Tosiaankin meillä oli edelleen upeat koulumme, linnamme, hämmästyttävät temppelimme, mutta muutuimme riittävästi niin, että jos useimmat ihmiset katsoivat suoraan linnoja, kouluja tai meitä, he eivät näkisi meitä.

Emme luoneet minkäänlaista väärää kangastuta tai noituneet heitä. Laitoimme vain tietoisuutemme ja-tilaan. Olimme edelleen olemassa, olimme edelleen täysin fyysisenä ja myös sen ulkopuolella. 

Meidän ei siis tarvinnut juosta pakoon lakeja. Meidän ei tarvinnut vältellä kirkkoa. Olimme todellisessa ja-tietoisuudessa, aivan kuten te voitte olla joka päivä. Voitte olla fyysisiä. Voitte olla älyllisiä. Voitte olla maailmassa ja voitte olla myös ajassa. Ja voitte olla myös ajaton. Voitte olla myös valaistunut. Voitte olla myös tuolla puolen samanaikaisesti.

Niinpä mestari meni oppilaan huoneeseen. Oppilas pakkasi. Hän oli surullinen. Mestari oli nyt viikkoja lähestynyt jokaista oppilasta ja jättänyt hyvästit, antanut heille viimeisen halauksen ja viimeiset viisauden sanat. Ja hän tuli Klausin huoneeseen ja huomasi, että tämä oli todella hyvin, hyvin surullinen. 

Mysteerikoulu oltiin sulkemassa. Oli ollut Klausin unelma olla tässä koulussa. Hän oli ollut yksi parhaista oppilaista ja yksi kovimmin työskentelevistä koulussa. Tehnyt aina yhteistyötä toisten oppilaiden kanssa, tehnyt aina kotitehtävänsä – vinkki, vinkki, shaumbra – ja tehnyt aina opettajansa onnelliseksi – vinkki, shaumbra. (Vähän naureskelua)

Ja hän huomasi, että Klausilla oli kirjapino pöydällä sänkynsä vieressä. Ja hän sanoi: "Klaus, mitä aiot tehdä noilla kirjoilla?" Klaus sanoi: "No, mestari, otan ne tietysti mukaani." 

Ja mestari sanoi: "Mitä varten?" Ja Klaus sanoi: "Jotta voin jatkaa opiskelua, mestari. Jotta voin jatkaa oppimista. Jotta voin tarkistaa näistä kirjoista, kun olen poissa." Ja Klaus sanoi: "Tiedäthän mestari, minä en päättänyt lähteä. Olisin edelleen täällä, jos te ette sulkisi tätä koulua. Tämä on ollut kotini. Tämä on ollut perheeni. Tämä on ollut intohimoni. Tämä on ollut todellinen valaistumiseni. Mutta te suljette syystä, joita en tiedä enkä voi ymmärtää. Lähden siis, mutta otan nämä kirjat, jotta voin jatkaa opiskeluni."

Mestari sanoi: "Klaus, sinua kielletään ottamasta noita kirjoja mukaasi. Ensinnäkään ne eivät ole sinun. Toiseksi sinua yksinkertaisesti kielletään energeettisesti ottamasta noita kirjoja." Tämä yllätti Klausin, koska hänen oli tarvinnut maksaa kirjoista. Hän luuli niitä omakseen. Mutta se oli niin kuin teidän pilvikurssinne – te saatte vain kuunnella jonkin aikaa. (Naurua ja Linda kikattaa) Vähän huumoria …

Siis täysin yllättyneenä tästä Klaus sanoi: "No, mestari, mitä näistä kirjoista tulee ja miksi en saa ottaa niitä?" Mestari sanoi: "Klaus, kuten olen kertonut myös muille oppilaille, opiskeluaika on …" Voisimmeko tehdä taas ovijutun? Tuo ovi. Vain yksi. Se riittää. Ja lämmitys pois, kiitos. Yritän kertoa tarinaa. Missä olimmekaan? Ai niin, Klausin huoneessa. 

Ja mestari sanoi: "Klaus, opiskeluaika on loppu. Sinä ja kaltaisesi opiskelijat olette itse asiassa tulleet riippuvaiseksi opiskelusta. Opiskelua opiskelun vuoksi. On aika kokea. On aika mennä ulos tuosta avoimesta ovesta, aika mennä ulos ja olla taas elämässä. Kyllä, teit monia muutoksia, monia transformaatiota ollessasi useita vuosikymmeniä tässä mysteerikoulussa, mutta ei ole enää mitään opittavaa. Nyt on kyse kokemisesta, täydestä kokemisesta. Itse asiassa Klaus, unohda kaikki, mitä olet oppinut täällä. Unohda yksityiskohdat. Unohda kaikki uskomattoman syvälliset ja viisaat toteamukseni. Unohda kaikki. Mene nyt pois ja koe."

Klaus alkoi itkeä, koska osa hänestä toivoi sitä mahdollisuutta, että mestari sallisi ainakin muutamien oppilaiden jäädä ja hän saattaisi olla yksi heistä. Mutta hän tiesi, että se oli tässä. Hän tiesi mestarin äänestä ja mestarin käyttäytymisestä. 

Klaus katsoi kirjoja taas, pinoa sänkynsä vieressä ja mestari sanoi: "Älä edes ajattele sitä. Opiskeluaika on ohi."

Klaus veti syvää henkeä ja sanoi: "Mitä kirjoista tulee? Käytetäänkö niitä oppilailla tulevaisuudessa? Aiotteko polttaa ne? Aiotteko polttaa ne, jotteivät toiset pääse käsiksi salaisuuksiin, jotka voivat vahingoittaa heitä?" Mestari sanoi: "Ei, itse asiassa viemme kaikki nämä kirjat – tuhannet ja tuhannet kirjat joita meillä on täällä mysteerikoulussa – baareihin, bordelleihin, linnoihin ja yhteisökeskuksiin, kirjaimellisesti. Laitamme niitä ympäriinsä, kätkemme ne, laitamme ne kaappiin tai laatikkoon tai seinän taakse tai jotain tietäen, että oikeat ihmiset löytävät ne oikeaan aikaan. Ei koskaan liian aikaisin, ei koskaan liian myöhään. Heillä on pääsy, koska he ovat valmiita siihen. Vaikkeivät he tietoisesti tajuaisikaan sitä, he ovat valmiita, jos he löytävät nämä kirjat." 

Hän sanoi: "Jonain päivänä, kenties 200 vuoden päästä, toiset ihmiset tekevät samoin. He laittavat kirjoja hotellien laatikkoihin (naurua). Kuka tietää? Mutta nyt teemme näin – laitamme ne sellaisen mahdolliselle polulle, joka on oikeasti valaistumassa."

Hän sanoi: "Klaus, sinun on nyt aika lähteä. Annan sinulle vielä yhden halauksen, viimeiset hyvästit ja sitten menet ovesta." 

Tämän jälkeen he syleilivät. He itkivät, sillä se sattui mestariin yhtä paljon kuin oppilaaseen. Mestariin sattui se tieto, että nämä kauniit mysteerikoulut jotka olivat toimineet tuhansia vuosia ympäri maailmaa, loppuivat – aikakausi tuli loppuunsa. Ei enää mysteerikouluja. Ei enää eristyksissä olemista metsissä tai saarilla, kaukana muista. Mestari tiesi, että tämä oli uskomattoman aikakauden loppu, mutta myös uuden alku. Aikakauden missä oppilaat palaisivat elämään – elämään elämää, kokemaan elämää. Ei enää vain opiskelua. Ei enää eristäytymistä johonkin turvapaikkaan kaukana muista todellisuuksista. Oli aika kokea.

Jokaisella teistä oli tuo Klaus-kokemus tavalla tai toisella mysteerikouluissa joskus menneisyydessä, kun teitä pyydettiin lähtemään, kun koulu suljettiin tai kun tulitte vain kävelyltä yhtenä iltana ja huomasitte ovien olevan lukossa. Ette päässeet sisään. Oli aika mennä kokemuksiin. 

Ensinnäkin teidän kokemukseenne, valaistumiskokemukseenne – ei enää sen opiskelua, ei enää tuon häiriötekijän sallimista itsellenne. Jotkut haastaisivat tämän ja sanoisivat: "Voi ei! Mutta täytyy opiskella. Täytyy …" Olette tehneet sen. Olette tehneet kaiken ja kaikki on periaatteessa samaa.

Se mitä on kirjoitettuna tuohon suureen kirjaan – pitäisitkö tuota kirjaan, että kaikki näkevät (puhutaan miehelle joka on pukeutunut munkiksi ja pitää kädessään suurta raamattua). Ja kuva kameraan, jos voimme. Nousisitko seisomaan, kyllä. Se mitä on kirjoitettuna … Tuo se tänne eteen. Siellä ei ole tarpeeksi valoa. Jeesus, asetu vaan tänne. (Naurua) Kyllä, kyllä, kiitos. 

Veli, joo. Se mitä on kirjoitettuna tähän kirjaan – auts! (hän kurkottaa koskettamaan sitä ja hyppää taaksepäin) – kaikki sen sivut … (naurua) Pystyn tekemään sen! (Lisää naurua, kun hän koskettaa sivuja) Kaikki sen sivuit, kaikki mitä on tässä, vanhasta testamentista mikä on tavallaan Tobiaksen ajan Crimson Circle, uuteen testamenttiin mikä on Adamuksen päivien … (Adamus huokaisee, vähän naurua) Kaikki tässä, voisitte opiskella joka sanan ettekä olisi vähääkään pidemmällä.

Jeesus, tulisitko tänne eteen kuvaa varten? Vain kuvaa varten, kyllä. Meidän on tehtävä tämä. (Joku sanoo "Entä Maria? Se ei ole reilua") Hän ei kirjoittanut tätä kirjaa.  

"JEESUS": Enkä minä.

ADAMUS: Tiedän! (He naureskelevat) Halusin tietää, tiesikö hän … Poseeraisitteko yhdessä? Odota hetki. Menkää vähän lähemmäs. Okei, poseeratkaa nyt yhdessä. Avaa kirja. Leveä hymy, Jeesus. (Vähän naureskelua) Seiskää lähempänä, seiskää lähempänä. (Adamus laittaa naamansa heidän väliinsä hymyillen typerästi, paljon naurua ja vähän taputuksia) 

"JEESUS": Valheita.

ADAMUS: Hyvä. Kiitos, herrat, kiitos. (Adamus naureskelee) 

Rakastan aina sitä, kun uusia ihmisiä on katsomassa. He haluavat sulkea, mutta eivät pysty. (Naurua) He kuulevat: "Sinun pitäisi mennä paikkaan nimeltään "crimson donitsi" tai jotain. Sen löytää internetistä." He ilmestyvät odottaen kunnioittavaa henkistä tilaisuutta ja katsovat – katsokaa ruudulta, mitä he saavat täältä juuri nyt, kyllä. Tämän he näkevät. (Adamus naureskelee) Hyvä, kiitos. Ei enää, se on jo liikaa.

Missä siis olimmekaan? Ai niin, olimme edelleen tarinassa, eikö niin? 

Siis jokaisella teistä on oma Klaus-kokemuksenne, joka sanoo "ei enää opiskelua". On kyse sen kokemisesta. Ja sitä te teette.

Teitte sen tuossa elämässä. Menitte takaisin kyliinne tai matkustitte uusiin ja erilaisiin paikkoihin. Voi, raskain sydämin, kun koulu suljettiin. Oli vaikea integroitua takaisin maailmaan, missä useimmat teistä eivät kovin hyvin onnistuneet, ei todellakaan. Löysitte itsenne omasta syrjäisestä paikastanne. Kenties aika itseksenne oli hyvää, mutta oli hyvin haastavaa palata tuohon todellisuuteen. 

Niinpä tulitte tähän elämään ja yrititte taas opiskella, joo. Ei se huono asia ole, älkää tuomitko itseänne sen vuoksi, mutta yrititte palata opiskelemaan. Ja olin rinnallanne koko ajan sanoen: "Päästä siitä irti. Päästä siitä irti. Tuossa kirjassa ei ole mitään, mitä et jo tiedä."

Opitte jotain uusia asioita uudesta kirjastani "Mestarin muistelmia" (naurua) – toimin tässä myyntisutenöörinä, koska haluan päästä tuon kirjan ohi (raamattu). Se on tavoitteeni. Pitäisitkö sitä kirjaa uudestaan? Kyllä, joo. Tuon kirjan ohi. Kyllä, hyvä. Se on siis tavoitteeni. Lasken leikkiä, vitsailen. 

Yrititte siis palata opiskelemaan ja tässä on kyse kokemisesta. Sen kokemisesta. Valaistuminen on ajatonta, koette sen ajassa. Se kehittyy. Se oivalletaan ajassa. Se on ja-tapaus. Se on kumpaakin. Se ei ole yksi. Se ei ole jompikumpi.

Teidän pitäisi jo oppia, ymmärtää, että olette valaistunut ja ette ole valaistunut. Se kaikki on jo, mutta koette sen. Se on ja-asia. 

Silloin kun olette jumissa tai kireänä asioista, pysähtykää hetkeksi. Menkää toiseen, "ja" – "Voi, olen valaistunut. Hyvä." – ja jos sitten haluatte palata leikkimään valaistumatonta, ok. Vetäkää syvään henkeä ja leikkikää siinä. Ja leikkikää sitten todellisuudessa, missä ei ole valaistumista, koska siellä ei tavallaan ole. On ja ei ole ja tämä on kaunista.

Avaintekijä 

Ja leikkikää sitten koko jutussa, että se on hauskaa. Sitten kun hellitätte vähän, on hauskaa leikkiä siinä todellisuudessa, että tämä todellisuus täällä maapallolla alkoi jonkinlaisena törmäyksenä nimeltään "alkuräjähdys", mitä ei ymmärretä, ja oli vetyä ja heliumia, jotka paiskautuivat yhteen tässä suuressa räjähdyksessä. Ja tästä pikkuorganismista kaikki alkoi ja sitten se kasvoi ja kasvoi ja muuttui valaaksi, sitten apinaksi ja sitten teiksi! Ja se on tiedettä eikä sillä ole merkitystä, ja te kuolette eikä mitään tapahdu. Siinä todellisuudessa on upea leikkiä. Ja se on todellisuus. Se on totta. Kerroin hiljattain eräässä tilaisuudessa Adamus-version luomisesta. Se oli hämmästyttävä. Eikä sillä ole merkitystä.

Tiedättekö, miksi sillä ei ole mitään merkitystä? Tiedättekö, miksi sillä ei ole merkitystä? Ei ole Jumalaa. Sanotaan, ettei ole alkuräjähdystä. On vain tämä pieni organismi ja vähän vihreää lampivaahtoa. Se oli varhaisin elämänmuoto maan päällä – vihreä lampivaahto – ja te ilmestyitte esiin siitä. Voitte luultavasti samaistua siihen. Joinain päivinä teistä tuntuu siltä. "Voi luoja! Minusta tuntuu tänään vihreältä lampivaahdolta." (Naurua) Koska te olitte sitä! 

Se on "ja". Se on myös. Tässä kohtaa tulee hauskaa. Olette myös vihreää lampivaahtoa. Kasvoitte siis tästä pienestä vaahdosta maassa, mitä edes linnut eivät söisi, ja yhtäkkiä kävitte läpi ns. evoluution. Joo, eikä ole Jumalaa, ei ole enkeleitä, ei mitään tällaista. Vain vihreää lampivaahtoa. Ei ole edes vihreän lampivaahdon jumalaa. Vihreää lampivaahtoa parempaa ei tule.

Kehityitte siis tuosta ja olitte vähän aikaa kilpikonna. Se on nimittäin osa evoluutiota. Käytte läpi kilpikonnavaiheen ja sitten apinat ja sitten ihmiset. Ja tässä te olette. Eikä ole Jumalaa. Ei ole taivasta. Ei oikeasti. Oikeasti. Sallikaa itsenne kokea se. Ei ole taivasta. Kun kuolette, se oli siinä. Se oli siinä. Puh! – ei mitään muuta. 

Se on uskomaton väite ja pyydän teitä oikeasti leikkimään sillä. Tuntekaa se, koska yhtäkkiä oivallatte: "Odotas hetki, Adamus. Tässä tapahtuu jotain. En välitä, mitä sanot vihreästä lampivaahdosta ja sitten kilpikonnana olemisesta jossain kohtaa. Tässä koko evoluutiokuvassa on edelleen jotain, mitä ei selitetä. Tässä on jotain. Miten se kehittyi? Miksi se kehittyi? Miksi se muuttui tällaiseksi? Miksi pienet vihreät lampivaahdot pystyvät nyt lähettämään raketin kuuhun, joskus ei kovin hyvin? (Muutamia naurahduksia) Miksi tämä lampivaahto pystyy murskaamaan atomeja? Ihan oikeasti, Adamus! Tässä tapahtuu jotain muuta." En välitä, kannatatteko elämän lampivaahtoteoriaa vai alkuräjähdysteoriaa vai Jumalaa taivaassa ja kun olitte pahoja, jouduitte tänne. Sillä ei ole merkitystä suuntaan tai toiseen.

Mitä siinä on? Mikä on yhteinen tekijä kaikissa näissä skenaarioissa, mitkä muuten kaikki ovat totta – lampivaahto ja Jumala ja kaikki siltä väliltä, muukalaispäärodut jotka loivat teidät ja nyt he taistelevat toistensa kanssa siitä, kuka haluaa teidät. Itse asiassa he taistelevat siitä, kuka ei halua teitä (naurua), mutta se on toinen teoria. Siitä taistelussa on kyse. Voi luoja, kunpa ette olisi niin egoistisia! "Ne taistelevat minusta." Ei, vaan ne taistelevat nähdäkseen, kuka ei saa teitä. 

Mikä on yhteinen tekijä kaikessa tässä? (Joku sanoo "tietoisuus") Tietoisuus. Myös vihreässä lampivaahdossa oli tietoisuus ja tuo tietoisuus loi laajentuessaan Jumalan – se loi. Se loi taivaat ja se loi kaikki ulottuvuudet. Se loi taian. Se loi kaiken.

En välitä, mistä te tulitte, miten pääsitte tänne tai minne olette menossa. Teillä on tietoisuus. Teillä on tietoisuus. Se on avaintekijä kaikessa.  

Oivalletun tietoisuuden myötä – toisin sanoen, tietoisena tietoisuudestanne, "minä olen" ja "minä ja" –olemuksestanne – rakkaat ystäväni, voitte elää ja kokea ja olla monissa todellisuuksissa. Todellisuuksissa jotka ovat ehdottomasti ristiriidassa eikä sillä ole merkitystä. Tietoisuus on yhteinen tekijä. Sillä ei ole merkitystä, tulitteko Jumalasta vai tuliteko vihreästä vaahdosta. Ei tarvitse olla suurta tarinaa sitä, koska otsikko on "tietoisuus on täällä". Se on siinä.

Mysteerikoulut siis suljettiin, jotta voisitte olla kokemuksissa, jotta voisitte olla elämässä. Ei enää opiskelua. Ei enää kirjoja. Ei enää tarvetta selvittää tietä valaistumiseen. Sitä tehtiin silloin, koska oli asioita. Meidän oli eristäydyttävä. Meidän oli opiskeltava asioita. Mutta sitten valmistuitte ja tässä olette nyt. 

Valaistuminen on ajatonta, se koetaan ajassa ja se on kaunista. Se on ehdottoman kaunista. Ja menemme myös pois ajasta sen kanssa. Olemme samassa tahdissa ja olemme eri tahdissa eikä sillä ole enää merkitystä, koska on yksi tekijä, minkä te ja vain te omistatte omasta puolestanne. Se on teidän tietoisuutenne. Se menee sinne, minne te menette. Mitä tahansa uskontoa kannatatte, mihin tahansa filosofiaan rajoitutte, sen on aina paikalla. Sitä kutsutaan tietoisuudeksi. Sillä ei ole massaa, painoa. Toinen ei voi ottaa sitä. Sitä ei voi vaihtaa.

Ainoa asia tietoisuudessa mikä on täysin teidän, on, että voitte kätkeä sen tilapäisesti itseltänne. Kenties jokin tietoisuusleikki, -näytös nähdäksenne, millaista on olla rajoittuneena tietoisuudeltaan – en tiedä. Sillä ei ole merkitystä, koska tietoisuus on edelleen. Sitä ei voi koskaan haudata iäksi. Sitä ei voi koskaan kätkeä teiltä iäksi, ei koskaan. Toinen ei voi koskaan ottaa sitä, ei. 

Energia. Energiaa voidaan ottaa – teidän energiaanne, älyllistä energiaanne, tunne-energiaanne – mutta tietoisuutenne on aina siinä.

Vedetäänpä syvään henkeä, kunnolla syvään henkeä. 

Herkkyydet

Seuraava. Kun menitte kokemuksiin, erityisesti tässä elämässä ja erityisesti niin, kun olette tehneet viime aikoina, pääsimme pois opiskelusta ja meillä on hauskaa. Ja kuten olen kertonut teille uudestaan ja uudestaan, olen vain häiritsijä/ajanvietettä. Melko selvää. (Vähän naurahduksia kun hän poseeraa) En yritä piilottaa sitä. Vain häiritsijä, että voitte vetää syvään henkeä. On ollut rankkaa. Olette olleet itse asiassa vaikea itsellenne. Niinpä voitte vetää syvään henkeä ja tavallaan ladata paristoja, kuten David sanoi. Pääsette tavallaan takaisin itseenne.  

Yksi suurimmista haasteita oppilaalla josta on tullut kokija, on herkkyys. Herkkyys, ja yksi vaikea asia mysteerikouluista lähtemisessä ja kirjojen taakse jättämisessä on, että teistä tulee hyvin herkkä. Fyysisesti herkkä. En kerro teille tässä mitään uutta. Olette yhtäkkiä herkkä asioille, joille ette ennen olleet, erityisesti sellaisille asioille kuin saasteet, mutta joskus myös luonnolle. Ihmettelette: "Voi, minun pitäisi olla henkinen ja hatsii! kun kuljen metsän läpi ja teen Walden-lampijutun." Ja ihmettelette: "Mikä minussa on vikana? Minun pitäisi olla …" Ei, ei, ei. Herkkyyttä.

Nimittäin kuin tietoisuus on tiedostettu uudestaan – englanninkielessä ei ole hyvää sanaa siihen – mutta kuin tietoisuus tuodaan esiin, olette yhtäkkiä paljon herkempi ihminen kaikin tavoin, fyysisesti herkkä. 

Mitä asioita ne ovat? Erittäin nopeasti – ei pitkään, vain sana tai pari. Mille olette herkkä tällä hetkellä? On myös tunneherkkyyttä, paljon herkkyyttä.

Pointtini on, että kun menette enemmän ja enemmän kokemiseen ja teistä tulee herkempi, näen teidän sitten perääntyvän. Sanotte: "Voi, tämän käsitteleminen on minulle liikaa!" Vetäydytte. Kehonne avautuu ja tekee muutaman pikkuoikun silloin tällöin ja sanotte: "Voi hyvä luoja, minun on kontrolloitava itsenäni". Vetäydytte. Lakkaatte kokemasta. 

Ja se aiheuttaa vastustusta ja vastustaminen todellisuudessa sattuu. Ei mikään muu. On vastustusta, koska ette ole varma, pitäisikö teidän (joku aivastaa) … Voi, se oli hyvä. Ette ole varma, pitäisikö teidän vai eikö pitäisi. (Naurua)

Niinpä olette tavallaan oudossa kokemisen, herkkyyden ja vastustuksen välimaastossa ja sitten eksytte ja hämmennytte ja teidän täytyy huutaa apua. 

Siis (Lindalle) hyvin nopeasti mikrofonin kanssa. Ei asetta (osa Lindan asua), vaan mikrofoni. Ase myöhemmin.

LINDA: Anteeksi kuinka? 

ADAMUS: Herkkyys. Mille olette herkkä nykyään? Mikä vaikuttaa teihin todella? Ja haluan teidän sanovan niin, että toiset kuulevat, ja he sanovat: "Ai, en ole tulossa hulluksi." Mille olette herkkä?

LINDA: Voinko antaa yhden? 

ADAMUS: Kyllä, Linda.

LINDA: Typerille ihmisille. (Joku sanoo "kyllä") 

ADAMUS: Okei. Ja kirjoittaisiko joku tämän taikataulullenne. Kuka osaa tehdä sen?

LINDA: Voin juosta edestakaisin. 

ADAMUS: Ei, ei, ei, ei, ei. Ei, ei, ei. Typerät ihmiset, se on omasi. Ja kirjoita tämä ylös, kiitos. Huomatkaa, miten minusta on tuossa myös ohjaaja. Aah! Kyllä. Liian kuumaa? Liian kylmää?

ELIZABETH: Ok. 

ADAMUS: Okei, pitäkää ovi auki.

Joo, mille olet herkkä? 

ELIZABETH: Näytän olevan kaikkien muiden tuskalle herkempi kuin koskaan ennen. En pysty katsomaan ohjelmia lasten kärsimyksistä, ihmisten kärsimyksistä. Tunnen sen enkä vain kestä.

ADAMUS: Elokuvat ja televisio-ohjelmat. Nykyään on melkein helpompaa katsoa "Vaimoni on noita" kuin joitain … 

ELIZABETH: Aivan! "Kaikki rakastavat Raymondia".

ADAMUS: Joo, "Kolme poikaani". Joo, suosikkejani, suosikkejani. Joo, ei väkivaltaa. 

ELIZABETH: Aivan.

ADAMUS: Kiva pieni keinotekoinen todellisuus.

 ELIZABETH: Kyllä todella.

ADAMUS: Oli hyvä ohjelma. Joo, "Mayberry". Aah! Rakastan katsoa … 

ELIZABETH: Menet liian kauas Mayberryn kanssa. (Hän naureskelee)

ADAMUS: Kyllä, kyllä! Katselen teidän silmienne kautta. Siksi tunnen nämä typerät ohjelmat, joo. "Katseliko hän oikeasti?" Kyllä, teidän kauttanne. Hyvä. 

ELIZABETH: Ai, se oli vastaukseni.

ADAMUS: Hyvä, kiitos. 

ELIZABETH: Kiitos.

ADAMUS: Kiitos. Hyvä. Tuskan katseleminen, ja sitä tulee televisio-ohjelmista ja asioista. Miten moni teistä oikeasti haluaa mennä enemmän väkivaltaan ja verenvuodatukseen ja sellaisiin asioihin? Ei vai? Hyvä. Huh! Koska on ovi. (Muutama naurahdus) 

Mille olet herkkä?

SHAUMBRA 1 (nainen): Fyysisesti, enemmän kaikenlaiselle savulle. 

ADAMUS: Ai! Niin minäkin. (Naurua)

SHAUMBRA 1: Saasteille, kaikelle sellaiselle. 

ADAMUS: Joo, joo.

SHAUMBRA 1: Joo-o. 

ADAMUS: Joo. Cauldre aikoo lopettaa melko pian. (Suom. huom. sama sana on "savu" ja "tupakoida") (Lisää naureskelua)

SHAUMBRA 1: Ihmiset polttivat oksia ja puuroskia ja savu tuli suoraan meille. Ja vaikka ikkunat oli suljettu, sain melkein taas astmakohtauksen, mitä minulla ei ole ollut pitkään aikaan. 

ADAMUS: Hyvä, savu. Herkempi savulle kuin koskaan.

SHAUMBRA 1:  Jep. 

ADAMUS: Hyvä, okei. Tehdään tämä hyvin nopeasti. Vain muutama sana, mille olette herkkä?

LINDA: Odota. Täällä. Hetki vain. 

ADAMUS: Mille olet herkkä?

LINDA: Etsin käsiä. 

ADAMUS: Se voi olla mitä tahansa, fyysistä tai tunteellista.

PETER: Melulle. 

ADAMUS: Melulle!

LINDA: Ahaa!

ADAMUS: Iso juttu. Linda. 

LINDA: Ahaa!

ADAMUS: Kanna "taulua" mukanasi tai hanki joku toinen, ole kiltti. Yritämme … 

LINDA: Älä viitsi! Minulla on liian hauskaa juosta kuin hullu.

ADAMUS: Meillä on seitsemän minuuttia. Minulla on treffit tänä iltana. Siis ole kiltti. (Naurua) 

LINDA: Onnenpekka.

ADAMUS: Meidän ei tarvitse kirjoittaa näitä muistiin. Joo, melu. 

PETER: Melu, kyllä.

ADAMUS: Minkä tyyppinen melu? 

PETER: Sanoisin entisenä rokkarina, etten kestä kuunnella edes radiota nyt.

ADAMUS: Joo, joo. 

PETER: Olen siis täysin hiljaisuudessa tällä hetkellä.

ADAMUS: Joo, hyvä. Koneiden ääni – vaikuttaako se sinuun? 

PETER: Kaikenlainen melu, myös ihmiset … Shhh! Sanoin teille. Melua, ei melua.

ADAMUS: Joo, joo. (He kumpikin naureskelevat) Hyvä, ja soivat kännykät mestarin esityksen aikana on tosi ärsyttävää. Tosi ärsyttävää. 

Koneiden ääni. Useimmat teistä eivät tiedosta sitä aivan vielä, mutta tulette tiedostamaan ja se on todella ärsyttävää ja häiritsevää – äänet joita koneet, elektroniset ja sähkölaitteet pitävät, tuulettimet, jääkaapit, kaikki missä on moottori – koska niissä on taajuus, mikä on erityisen ärsyttävä herkälle mestarille, kyllä.

SHAUMBRA 2 (nainen): Nukkuminen. Nukkumishäiriöt.  

ADAMUS: Nukkuminen. Oletko herkkä nukkumiselle vai herkkä nukkuessa? Oletko allerginen nukkumiselle? (Muutama naurahdus) Se on vaikea juttu.

SHAUMBRA 2: En pysty nukkumaan … 

ADAMUS: Et pysty nukkumaan, joo.

SHAUMBRA 2: … kovin hyvin. 

ADAMUS: Hyvä, joo. Se on osa herkkyyttä. Siihen liittyy muutakin.

Tehdäänpä ns. pellekurssi. (Suom. huom. ääntämiseltään "pilvi" ja "pelle" ovat melko lähellä toisiaan) Tehdään se nukkumisesta. Joo, se olisi hyvä. Ja kaikki nukahtavat ja kamerat pyörivät. 

LINDA: Pitäisin siitä. Se olisi todella makee.

ADAMUS: Laitetaan se siis aikatauluun. 

LINDA: Joo, joo, nukkuminen.

ADAMUS: Kyllä. Kirjoittaisiko joku tämän muistiin? Aina unohdetaan.  

PETE: Poliittiset robottipuhelut.

ADAMUS: En tiedä, mitä ne ovat.

LINDA: Voi, vihaamme niitä!

ADAMUS: Mitä ne ovat?

PETE: Saat automaattisia puhelinsoittoja. Hän sanoi nyt … 

ADAMUS: Kuvernöörinne soittaa ja sanoo: "Pete, mitä kuuluu tänään?"

LINDA: Joka päivä, eikö niin? 

PETE: Joka päivä ja neljä, viisi kertaa päivässä. Saan enemmän robottisoittoja …

ADAMUS: Mitä sanot hänelle? 

PETE: Naks.

ADAMUS: Ai, okei. Joo, joo, okei. Olette keskellä kampanjaa. 

LINDA: Vaalit.

ADAMUS: Joo, hyvä, okei. Mille muulle olette herkkä? Edetään hyvin nopeasti. Annan seuralaiseni odottaa, mutten liian kauan. (Edith naureskelee) Naurat, Edith. 

SHAUMBRA 3 (nainen): Lapsille. (Paljon naurua)

ADAMUS: Tiedät, että rakastan rehellisyyttä. Omillesi vai muiden? Joo, joo, joo. Olen pahoillani. Omillesi vai muiden? 

SHAUMBRA 3: Kummillekin.

ADAMUS: Kummillekin, okei. Miksi lapset ovat ärsyttäviä? 

SHAUMBRA 3: Ne ovat äänekkäitä. Joskus ärsyttävää.

ADAMUS: Oletko ärsyyntynyt lapsiin vai vanhempiin?

SHAUMBRA 3: Luultavasti kumpiinkin.

ADAMUS: Kumpiinkin. Okei, hyvä. Joo, ne voivat olla. Ne voivat olla. 

LINDA: Tässä, Bonnie on ärsyyntynyt paljon. Kysytään Bonnielta.

ADAMUS: Haluan teidän ymmärtävän, että olette kokemisessa nyt. Opiskelu on ohi. Se on kokonaan tehty. Olette kokemisessa, mutta vaatii veronsa ja herkkyytensä, kun avaatte tietoisuutenne. Teistä tulee herkempi. Vetäydytte koko ajan. "Yäk! Voi, tämä on kamalaa." Ei, älkää vastustako sitä. Menkää siihen itse asiassa. Pääsemme siihen aivan hetken kuluttua hyvin lyhyessä merabh'ssamme. Tulen kohta (puhuen ilmeisesti seuralaiselleen). Ole hyvä. (Naurua) Bonnie, joo, mille olet herkkä? Shaumbroille? Voi ei, kuulin … (Adamus ja Linda nauravat) 

LINDA: Tässä on yksi.

ADAMUS: Hyvä, vielä kaksi. Mille olet herkkä? 

SHAUMBRA 4 (nainen): Pelkotietoisuudelle.

ADAMUS: Miksi? 

SHAUMBRA 4: No, puhuimme siitä, että meillä on vaalit, ja kaikkialla on sellaista, että jos et tee tätä, menetämme tämän ja sitten menemme helvettiin ja kuolemme ja maailma räjähtää ja jos et tee tätä …

ADAMUS: Ja, ja, ja … 

SHAUMBRA 4: Tiedäthän, ja se kuin poista, poista, poista, poista.

ADAMUS: Siis ja. Miksi siis kutsut herkkyyttäsi? 

SHAUMBRA 4: Sanoin "pelkotietoisuus".

ADAMUS: Pelkotietoisuus. Joo, pelkofobia. 

SHAUMBRA 4: Koska kaikki pelko on vain pelkoa, joo.

ADAMUS: Joo, joo. Hyvä. Pelko – voi! sitä on paljon. Mutta minun on pysähdyttävä hetkeksi. Miksi? Miksi on paljon pelkoa? Oivallatte, että on paljon pelkoa, eikä mitään koskaan oikeasti tapahdu.

SHAUMBRA 4: No, media levittää sitä ja … 

ADAMUS: Häh, media on vain ihmisiä.

SHAUMBRA 4: … joo, ja meillä on nyt Ebola. 

ADAMUS: Voi kyllä!

SHAUMBRA 4: Jos ne jotka näyttävät olevan vallassa, pitävät kaikki pelossa, he voivat kontrolloida kaikkia. 

ADAMUS: Joo, tai – ja, ja, ei "tai", vaan "ja". Joo, he voivat kontrolloida kaikkia. Se on tavallaan kivaa. Se kuulostaa hyvältä. Ja kaikki haluavat sitä. Se on väitteeni. He haluavat sitä. He haluavat draamaa. He haluavat tuntea: "Joo, se mies kontrolloi meitä". Ei, se mies ei voi kontrolloida ketään, ellei joku salli sitä.

He siis pitävät sitä. He pitävät draamasta. He pitävät siitä, että "Ebola iskee maailmaan!" Flunssa tappaa paljon enemmän ihmisiä. En kuule paljon uutisia flunssasta, paitsi "hankkikaa hiton rokotteenne", mikä on muuten salaliitto, joo. (Vähän naureskelua) Flunssarokotteen hankkiminen … 

LINDA: Se oli vitsi, eikö niin?

ADAMUS: … saa teitä tekemään kummallisia asioita. 

LINDA: Se oli vitsi?

ADAMUS: Sillä ei ole merkitystä! Se on vitsi, mutta sillä ei ole merkitystä. Pelko, flunssarokotteet ja sitä juuri saatte, joo. Ja sitten pelkäätte tuplasti, koska "Voi, en saanut flunssarokotettani, nyt saan flunssan kaikilta näiltä typeriltä ihmisiltä ympärilläni ja niiden lapsilta, jotka pitävät melua." (Naurua) "Ja tupakointi. Ja sitten kuvernöörin soitto keskeyttää!" Mutta sitten elätte sen pelon ja tuon rokotteen saamispelon välissä. Olette hävinneet jo ennen aloitusta. Olette uponneet jo ennen, kuin laiva lähtee satamasta. 

Mutta tiedättehän, niin huvittavalta ja typerältä kuin se kuulostaakin, sillä tavalla ihmiset elävät. En ole alentuva, olen vain realistinen. Siis turpa kiinni, kuulin teidät. (Muutama naurahdus)

Jos ette pysty nielemään tätä, miksi katselette? Jos istutte täällä joka kuukausi kuuntelemassa ja tekemässä kommenttejanne, hus, hus! Menkää pois. On muita ryhmiä, jotka on tehty juuri teitä varten. Sitä kutsutaan eläintarhaksi. Siis … (naurua) 

LINDA: Oho!

ADAMUS: Se on toinen sana elämästä. Ja 

LINDA: Ei enää asuja sinulle.

ADAMUS: Olen vain kiva tästä lähtien. Eeen! Ei, ei. 

Siis pointtiini ja minun on kiiruhdettava pois aivan hetken kuluttua. Mutta aah! Arvatkaapa mitä? Ja … minulla on ongelma. Olen myöhässä tapaamisesta, hyvin tärkeästä. Olen myöhässä treffeiltä. Mitä teen? Kiirehdinkö esitystäni Crimson Circlessa? Kiiruhdanko tämän läpi? Puhunko niin nopeasti, että tulkkiraukka on … Luulen, että hän pyörtyi. (Naurua)

Vai sanonko "ja". Ja. Olen myöhässä, beibi, ja. (Joku naureskelee) Ja ei ole aikaa. Ja minulla ei ole oikeasti treffejä – halusin vain tehdä vaikutuksen teihin. (Paljon naurua) Ja ne ovat kaikki totta. Ne ovat kaikki totta, ehdottomasti – joka ikinen. 

Haluan teidän oivaltavan tänään "ja". Nuo pienet roskaongelmat – en katso kehenkään – ja. Älkää viitsikö! Menkää siitä yli. On monia todellisuuksia ja ne kaikki ovat totta. Ei ole yhtä parempaa tai huonompaa.

Lähditte … itse asiassa teidät heitettiin ulos mysteerikouluista. Suljimme. Itse asiassa kerroimme teille sulkevamme. Emme koskaan oikeasti sulkeneet, mutta meidän oli sanottava teille jotain! (Naurua, Adamus naureskelee) Kukaan ei lähtenyt muuten. Koska teidän oli aikaa lopettaa opiskelu. Teidän oli aika kokea. No, koette, mutta tavallaan jouduitte hyvin kapeaan kokemukseen. Tavallaan jäitte vain tuohon rooliin, tuohon näytökseen, tuohon asuun, tuohon persoonallisuuteen, unohditte ja olen täällä muistuttamassa teille, että on yksi suuri "ja" ulkona ja sisällä. Se on kaikkialla. On aika, on ajattomuus. On hauskaa, on ei kovin hauskaa.  

Ja. Tästä on tulossa moniulotteista. Olette kokemuksessa. En sanonut kokematon (suom. huom. sanaleikkiä). Olette mukana ja olette valaistumiskokemuksessa. Huh! Vau! Lampivaahto valaistumisessa! (Naurua) Olette kokemuksessa ettekä ole vain yksi. Pitäkää hiton hauskaa sen kanssa. Nauttikaa joka hetkestä.

Se ei ole testi. Se ei ole kilpailu. Ettekä ehdottomasti voi epäonnistua siinä. Voitte vain tehdä siitä jumalattoman ikuista ja kurjaa, mutta ette voi epäonnistua. Ette voi tehdä valaistumista väärin. Laitan siihen vain yhden pienen tähden: voitte taatusti käyttää pitkän aikaa siihen, mikä ei ole huono asia – kun oivallatte, että ei ole oikeasti aikaa ja on aika, niin mitä sillä on merkitystä, miten kauan se kestää. Esitän teille jokaiselle taas kerran kysymyksen: miten haluatte kokea sen?

Kuten sanoin aiemmin, ette pääse eroon kaikista ongelmistanne, niin kauan kun elätte täällä, joo. Eläessämme mysteerikoulussa pääsimme eroon monista ongelmista. Meidän ei tarvinnut kohdata jokapäiväistä elämää tai sukulaisia. Se on valaistumisen sukulais/suhteellisuusteoriani: jättäkää sukulaiset taaksenne (suom. huom. sanaleikkiä). (Paljon naurua)

LINDA: Oho! 

ADAMUS: Se oli hyvä. Hiton hyvä. Pukekaa minut supersankariksi joka kuukausi. (Muutama naurahdus)

Missä olimmekaan? Ai niin "ja". Olette kokemisessa. Tulee olemaan ongelmia. Katsokaa "ja". Antakaa siitä tulle iso ja ruma ja kaikkea muuta ja sitten katsokaa kaikkia "ja" ja kaikkia pakoreittejä siitä tai kaikkia ratkaisuja ja transformaatioita, joita tapahtuu. Ja sitten antakaa niiden vain tapahtua. Älkää tehkö työtä siihen. Älkää ajatelko sitä. Ajattelette sitä ja palaatte takaisin rajoituksiin. Annatte sen vain tapahtua. Laajennutte vain sen myötä.  

Teistä tulee herkkä. Niin kauan kun olette fyysisessä kehossa ja ihmismielessä, herkkyystaso lisääntyy kovasti. Se ei johdu siitä, että teette jotain väärin. Se johtuu siitä, että teette jotain oikein. Sallitte suuren määrän tiedostamista. Tiedostaminen tulee kehoon, mieleen, tietoisuuteen – jokaiseen osaanne. Teistä tulee tietoisempi äänistä ja ne ovat ärsyttävämpiä kuin koskaan.

Tietoisuudeltaan suljettu olento voi sulkea pois melun. Vaikka se olisi uskomattoman huono volyymi- ja taajuusasteikko, se voi sulkea sen pois. Tietoinen ihminen ottaa sen vastaan ja sitten oppii, että hän voi olla mitä tahnansa "ja". Mutta hän ei koskaan yritä hankkiutua eroon siitä. Hän vain laittaa tietoisuutensa siihen, minkä hän sattuu valitsemaan tuona päivänä. 

Teistä tulee ehdottomasti herkempi luonnon aineelle – se on tekninen termi, "luonnonaine" – koska tavallaan ette ole luonnollisia tällä planeetalla. Ette oikeasti olleet lampivaahtoa, laskin vain leikkiä … ja. (Adamus naureskelee) Mutta se on vieras paikka ja olette vierailija täällä. Ja kun valokehonne tulee sisään, se sanoo: "Voi vau, mitä tämä aine on ilmassa? Itse asiassa, mitä ilma on?" Ja asioita lentää ilmassa ja ne aiheuttavat savua ilmaan. Valokeho ei ole siis tottunut kaikkeen siihen. Valokeho tavallaan järjestää tuon herk- … se herkistyy.

Mitä tehdä? No, itse asiassa ottakaa se avosylin vastaan, sallikaa se, älkää vastustako sitä ja lakatkaa ihmettelemästä, mitä vikaa teissä on, ja kaikkea muuta. Teistä tulee vain herkempi. Antakaa itsenne saada tuo herkkyyskokemus, vaikka aivastelisittekin aivonne pellolle. Kehonne sopeutuu luonnostaan. Se sopeutuu, kyllä, jos ette sotke sitä. Jos lakkaatte ottamasta kaikkia noita lisäravinteita ja kaikkea muuta roskaa.  

Niin kauan kuin otatte niitä, keho astuu luonnollisessa transformaatiossaan taaksepäin ja sanoo: "Okei, hän aikoo ottaa kaikkia näitä lääkkeitä tai luonnon yrttilääkkeitä. No, pyh! Okei, istumme vain odottamaan." Ja sitten kun vain sallitte todellisen luonnonlääkkeen, mikä sattuu olemaan te itse, niin alatte päästä läpi joistain herkkyyksistä. Alatte kyetä virittymään ja sopeutumaan vaihteleviin energioihin ja tietoisuustasoihin ja vaihtelevaan tietoisuusasteikkoon.

Teistä tulee herkkä ihmisten tunteille ja television katselulle ja kaikkea vastaavaa. Teidän ei tarvitse välttämättä mennä katsomaan väkivaltaelokuvia päästäksenne läpi siitä, mutta sopeudutte siihen. Myötätunto auttaa teitä sopeutumaan. Autatte itse itseänne sopeutumaan. Mutta vetäkää syvään henkeä, koska on herkkyyksiä. Ette ole lainkaan yksin kaikessa tässä. On herkkyyksiä. 

Haluan puhua myös pelosta. Pelkoherkkyydestä – tai ahdistus on luultavasti parempi sana.

Monet teistä ovat tunteneet ahdistusta, tuntematonta ahdistusta, määrittelemätöntä ahdistusta. Yritätte määritellä, mitä se on. Teette mitä tahansa ja sanotte: "No, kyse on ulkopuolisista energioista, maailman energioista." Joo, jossain määrin. Sanotte sen olevan emäalus, mikä säteilee voimakkaita valoaaltoja maapallolle tällä hetkellä, ja … (Adamus haukottelee) Jotkut "ja"-asiat ovat vähän mielenkiintoisempia. Mikä tahansa tekosyy onkin, yritätte antaa syyn tuolle määrittelemättömälle ahdistukselle.

Nyt olette älyllisessä prosessissa ja vastustatte valtavasti. Sitten joudutte paniikkiin. Paniikki lisää ahdistusta. Minun ei todennäköisesti tarvitse kertoa sitä teille. Ja sitten kurkotatte lääkekaappiinne ottamaan jotain. 

No niin, en välitä, onko se täysin homeopaattista. Muuten, käytätte kaikki sanaa "homeopaattinen" ehdottomasti väärin. Luonnonmukaisen ja homeopaattisen välillä on eroa. Ymmärrättekö? Joo. Otatteko homeopaattista ainetta paniikkiin? Otatte nimittäin silloin paniikkia. Tuotte sisään lisää paniikkia, jotta voitte sopeutua paniikkiin. Mutta kun näette sanan "homeopaattinen": "Voi, se on hyvää minulle." En usko, että se on koko ajan paras asia.

LINDA: Voi ei, saamme sähköposteja.

ADAMUS: En välitä siitä. En välitä. Otan viisi teistä, jotka haluavat oikeasti ylösnousemusta, ja pidämme hauskaa. Tai tuhat – ja se voi olla miljoona.

Homeopaattiset lääkkeet. Jos aiotte ottaa jotain, niin olkaa kilttejä ja ymmärtäkää vähän sitä energeettisesti. Kyse ei ole vain siitä, että jokin on luonnonmukaista – sen täytyy olla myös hyvä asia teille. Se on itse asiassa todella huono asia teille. Se on kuin flunssarokote. Mitä? Se juurruttaa tuon energialaadun sisällenne. Onko teillä paniikkia? Minä en ottaisi sitä.

Sitten teillä on lääkekaapissanne jotain, mikä on luonnonmukaista. Se on okei. Se on luonnollista. Sen täytyy olla hyvä asia teille, eikö vain? Koska jotkut tiedemiehet ovat jossain kaivaneet luonnontuotteita, jotka tulivat likaisesta maasta, mille olette nyt allerginen (vähän naureskelua) – kaivaneet ne esiin, laittaneet paineen alle, kuumentaneet ja laittaneet pulloon sanoen "luonnonmukaista", koska he eivät laittaneet mukaan yksinkertaista pikkukemikaalia, mikä on myös luonnosta. Kaikki kemikaalit ovat luonnonmukaisia.  

Mutta näette, että siinä sanotaan "luonnonmukainen", joten kurkotatte ottamaan sitä ahdistukseenne, "luonnonmukaista lääkettä". Mitään ei tapahdu, joten saatte lisää ahdistusta, ja sitten otatte lisää luonnonmukaisia pillereitä ja sitten saatte lisää ahdistusta, koska luonnonmukaiset pillerit eivät toimi. Sitten ajattelette olevanne erikoistapaus, koska teidän täytyy ottaa suositeltu annos kymmenkertaisena tunteaksenne edes vähän jotain – kaikki tämä, koska sitä sanotaan luonnonmukaiseksi. Ja sanotte tavallaan: "No, minulla on erityisongelmia. Minun täytyy ottaa kymmenkertaisesti. Muiden ihmisten täytyy ottaa vain yksi annos, minun täytyy ottaa kymmenen. Olen siis todella erityislaatuinen. Ongelmani ovat suurempia."

Ja sitten ovat varsinaiset lääkkeet. Hyvä vai huono? Sillä ei ole oikeastaan merkitystä. Ne ovat vahvoja. Ne ovat varmasti vahvoja. Ne ohittavat kemiallisen ja sähkömagneettisen virtauksen aivoissa. Ne saavat teidät sekaisin mutta hyvä, ne lähettävät teidät matkalle. Kenties he parantavat ahdistuksen. Tai kenties – vain kenties – se saavat teidät vain unohtamaan ahdistuksen. Se on edelleen olemassa, mutta olette huijanneet itseänne täysin uudella tasolla, merkittävällä kemiallisella tasolla sanoen: "Minulla ei ole ahdistusta. Olen tyyni. Namaste." (Naurua) Ja toinen osanne huutaa: "Sinä typerä idiootti! Minulla on ahdistusta." "Aah! Minusta tuntuu todella hyvältä, oiii!" Se on mielenkiintoista. 

Pointtini on, ennen kuin lähden täältä, että kun kurkotatte sinne herkkyytenne vuoksi – tämä on lääkekaappinne, ei kuollut lepakko. (Vähän naureskelua) Ihmiset jotka katselevat netissä, eivät näe sitä samalla tavalla kuin te. "Miksi hän osoittaa kuollutta lepakkoa?"

Kun kurkotatte lääkekaappiinne … (hän nappaan Lindan leikkipyssyn). Pum! "Miksi hän ampuu itsensä tänään?" (Naurua) Mitäs luulette?

Kun kurkotatte tuota lääkekaappia kohti ja yritätte saada antiherkkyyttänne, antiahdistustanne, anti- mitä tahansa – yritätte saada homeopaattista ainetta, luonnonmukaista, kemiallista tai mitä tahansa – pysähtykää hetkeksi ennen sitä. Vetäkää kunnolla syvään henkeä. Ja. Ja. 

Tietoisuutenne kukoistaa – se itää tällä hetkellä. Se kukkii myöhemmin, mutta se vähintäänkin itää. Se avautuu. Se altistuu todellisuuksille, jotka ovat olleet suljettuna pitkän aikaa, Itsenne kartanon huoneisiin jotka ovat olleet ehdottomasti lukittuna. Se tuntuu epämukavalta. Sitten se tuntuu todella hyvältä.

Se tuntuu pelottavalta jonkin aikaa, erityisesti mielellenne. Voi, kun laajennutte mielen ja sen hullujen pikkupelien tuolle puolen, ihmettelette oikeasti: "Mitä voin tehdä? En voi kontrolloida sitä. En voi johtaa sitä." Ette tiedä, mitä tehdä. Vedätte syvään henkeä ja jos mitään, niin muistatte vain yksinkertaisen sanan "ja". Ja. Se ei ole ainoa todellisuus. 

Se ei ole ainoa todellisuus. Paljon muutakin tapahtuu.

Vedätte vain syvään henkeä ja sitten tietysti muistatte kuolemattomat sanani … 

ADAMUS JA YLEISÖ: Kaikki on hyvin …

ADAMUS: … kaikissa monissa luomakunnissa.  

Kiitos, rakkaat shaumbrat, Olette olleet miellyttävä, mutta huumoriton yleisö. Kiitos, kiitos. (Yleisö taputtaa)