CRIMSON CIRCLEN
MATERIAALEJA
Kharisma-sarja
Shoud 3: “Kharisma 3” – Adamus Geoffrey Hoppen kanavoimana
Esitetty Crimson Circlelle
1.11.2014
(www.crimsoncircle.com)
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.
Tervetuloa, rakkaat shaumbrat. Tervetuloa katsojat ja
kuuntelijat. Tervetuloa kaikki muut ylösnousseet mestarit, jotka kokoontuvat
tähän kauniiseen tilaan pyhäinpäivänä, joo.
Vedetäänpä siis kunnolla syvään henkeä, kun aloitamme
kokoontumisemme.
Ensinnäkin, kun puhutaan Lindan kommentista asuuni
liittyen (naurua), tulokoon tietoon ja nauhoitettakoon, että minusta on paljon
mukavampaa supermiesasussani, superihmissankariasussani, kuin on koskaan ollut
tylsissä ja likaisenharmaissa pikkutakeissa ja farkuissa. (Lisää naurua) Paljon
sopivampaa ylösnousseelle mestarille, kyllä.
Seuraavana listalla on musiikki. Aah, musiikki!
No niin, toisinaan sätin Cauldrea musiikkivalinnoista
– popmusiikista. Rakastan todella klassista. Aah! En ole kovin oopperafani,
mutta nykymusiikissanne rakastan tunnetta, sanoja, voi kyllä. Oopperan sanoja
en kovin paljon, ne ovat melko pitkästyttäviä ja ankeita, mutta kuunnelkaa
juuri esitetyn laulun ilmaisemaa musiikkia, sanoja ja intohimoa. Ei vain
tavallisia sanoja, vaan kuunnelkaa sitä niin, että tässä sielunne laulaa
teille. Aah! Tai te laulatte sielullenne.
Kokeillaanpa sitä uudestaan, jos näyttäisitte taas
tuon musiikkivideon. Kokeillaan sitä uudestaan. Tällä kertaa himmennämme
valoja. Kuunnelkaa sitä niin, kuin laulaisitte sielullenne, ja tuntekaa
intohimo ja tuntekaa sitten innostus jossain kohtaa, kuin sielunne laulaisi
teille. Tämä on sen kauneus.
Kuunnellaanpa se siis uudestaan.
(Musiikkivideo näytetään taas: Pentatonixin "Rather
Be")
Aah! Kyllä. (Vähän taputuksia)
Ja
No niin, päivän merkittävä asia – Linda,
kirjoittaisitko sen. Otan pois Cauldren kengät. Miten epämukavaa onkaan käyttää
kenkiä.
Päivän merkittävä asia. Voi Linda, auttaisitko minua
mauttomien saappaideni kanssa? (Naurua kun Linda vetää ne pois)
LINDA: Vain mestari voi olla palveluksessa. (Lisää
naurua)
ADAMUS: Kyllä. (Adamus naureskelee) Ja jalkahierontaa
supersankarille! Aah!
Päivän merkittävä asia …
EDITH: Pure häntä isovarpaaseen. (Lisää naureskelua)
ADAMUS: Ja laitetaan tämä näytölle, päivän merkittävä
asia: ja. J-A, ja. Ota minut kiinni, Linda. Ja kahvini, Sandra. Kyllä, kermaa,
kiitos, ei vuohenmaitoa.
Päivän merkittävä asia – ja. Tästä puhumme
keahakissa. Mutta halusin mainita sen täällä, koska se on hyvin yksinkertaista
ja merkittävää. Ja. Ja.
Ette ole yksiulotteisia. No, olette, mutta ette ole.
Käyttäydytte niin. Pukeudutte niin, Jeesus. (Naurua, kun hän puhuu jollekin
Jeesus-asussa) Esitätte sitä osaa, mutta todellisuus on, että te ette ole
lainkaan yksi ainoa. Minkään teissä ei pitäisi olla yksikkö. Ette työskentele
moniulotteisuutta, monitietoisuutta kohti – teillä on jo se. (Sandra antaa
hänelle kahvin) Kiitos. Teillä on jo se. Se on jo olemassa. Ette vain käytä
sitä.
Havaintoesimerkki. Ensimmäisellä kerralla tuon laulun
soidessa te kuuntelitte. Nautitte. Se oli kiva ja kaunis laulu. Hyvät sanat,
hyvä rytmi. Kuuntelitte sitä, mutta kuuntelitte sitä niin, kuin kuuntelette
elämää – näin kapealla asteikolla (näyttäen noin senttiä). Se tuntui hyvältä
kolme minuuttia ja 52 sekuntia. Sitten se oli poissa. Voi, saitte pienen
hengähdystauon arkielämästä. Saitte vain katsella tätä upeaa videota ja
kuunnella sanoja ja sitten se oli poissa.
Ja siinä oli paljon muutakin, ja muita kerroksia ja tasoja, kauniita kerroksia ja tasoja. Kun
kehotin nyt kuuntelemaan kuin laulaisitte sielullenne, se muutti koko
merkityksen. Se muutti sen koko energian ja tietoisuuden – naps! tuosta vaan.
Ja kehotin kuuntelemaan sitä, kuin sielunne laulaisi teille ja se oli vielä
kauniimpaa. "Voi! Olisin mieluummin kanssasi. Mikset anna? Olisin
mieluummin lähelläsi, jos antaisit." Näettekö, miten yksinkertainen
"ja" muuttaa kaiken?
Elämä – kaikki elämässä – on monina kerroksina. On
kerros toisensa perään. Mutta olette, te kaikki, he kaikki, te kaikki … (Adamus
näkee itsensä tv-ruudulla) Aah, kyllä! Voin vain katsella itseäni ruudulta
pukeutuneena niin, kuin minun pitäisi pukeutua. (Vähän naureskelua) Kyllä,
näytin tavallaan tältä viime elämässäni Adamuksena, sitten kun olin vapaa
tuosta kamalasta kristallista. Kyllä, kyllä, nyt tiedät, millaista se on!
(Annielle, jonka asuna oli kristallin vankina oleminen, kunnes hän murtautui
siitä ulos) Olet vapaa! Olet avoin! Kyllä! Voi, kyllä, kyllä!
Ja. Kaikki elämässä on monikerroksista, moniulotteista.
Ei hierarkkista, ei portaittaista, vaan mennään kaikkialle, joka suuntaan.
Mutta te keskitytte yhteen perspektiiviin. Voi, en tuijota tässä, rakkaani.
Näytät niin ihanalta. Voin vain ihailla itse kuolemaa. (Adamus naureskelee ja
puhuu Kerrille kuolema-asussa)
KERRI: Kiitos.
ADAMUS: Ja … Voi, voisinko antaa, lahja minulta
sinulle, ole hyvä. (Hän ojentaa Kerrille kallon, yhden Halloween-koristeista)
KERRI: Kiitos.
ADAMUS: Kyllä, kyllä, kyllä. Nauti päivällisestäsi
tänä iltana. (Naurua)
Onko teillä jokin ongelma? Meillä kaikilla on
ongelmia. Myös ylösnousseilla mestareilla on ongelmia. Ette käsitä, millaista
on olla kenties kaikkein kuuluisin ylösnoussut mestari, kun menen
Ylösnousseiden mestareiden klubille, opastettuani 852 mestaria nykyisistä
reilusta 9000 ylösnousseesta mestarista. On paljon painetta. (Vähän kikatusta)
Joo, joo, joo. (Yleisö sanoo "oiiii")
LINDA: Oiii! Vau!
ADAMUS: Ja
en välitä.
LINDA: Vau! (Lisää naureskelua)
ADAMUS: Ja,
minä hetkenä tahansa valitsen – naps! olen poissa Ylösnousseiden mestareiden
klubista. Olen Ylösnousseiden mestareiden golfradalla. Oletteko kuulleet
Mestarien turnauksesta? Se on nimetty minun mukaani. (Vähän naureskelua) Vaikea
yleisö tänään.
Ja teillä on jokin ongelma. Jotain pahaa tapahtui
äskettäin. Eikö vain? Tapahtui. Tapahtui. Tapahtuu jatkuvasti. Se ei mene pois.
Tämä on hyvä uutinen. Ei, vaan se … (Adamus naureskelee)
Elätte tällä planeetalla tiheydessä, on liikennettä
ja poliisi ja ruokakauppoja ja ihmisiä. Ai. (Hän vaikuttaa pitävän nenästään)
LINDA: Oho!
ADAMUS: Rapsutin Cauldren viiksiä hänen puolestaan.
LINDA: Oho!
ADAMUS: Muita ihmisiä.
Elätte täällä. No, tietysti tulee haasteita. Puhumme
yhdestä suurimmasta ongelmasta aivan hetken kuluttua. Mutta kyllä, on juttuja.
Teillä on veroja ja teillä on vatsa, mikä täytyy ruokkia, ja sitten saatte
päänsärkyä ja sitten teistä ei tunnu kovin hyvältä ja sairastutte. Ja teillä on
sukulaisia. (Naurua) Kaikkein suurin flunssa! (Lisää naurua) Sukulaiset
lensivät /"sukulaisflunssa". (Suom. huom. "flunssa" ja
"lensivät" kuulostaa samalta lausuttaessa) Toivotte, että he
lentäisivät pois.
Asioita tulee esiin. Lakatkaa yrittämästä saada ne
menemään pois. Minimoituvatko ne? Ehdottomasti. Mutta tapahtuu niin, että
hetken päästä ette kiinnitä huomiotanne kaikkiin ongelmiinne, on kyse sitten
ikääntymisestä, fyysisestä sairastumisesta tai rahasta. Nimittäin fokusoidutte
siihen ja sitten unohdatte "ja". Ja. Kaikessa elämässä on "ja".
Kaikessa, poikkeuksetta.
On "ja" eli jos pysähdytte hetkeksi, mitä
tahansa teette tai miten tahansa teette, pysäytätte kaiken hemmetin kurjuutenne
ja kärsimyksenne ja tuskanne, mistä luulen – aion sanoa tämän. Minulla on pieni
suodatusongelma kanavoijani kanssa nyt, mutta aion sanoa tämän. Itse asiassa
luulen … en katso ketään (naurua kun hän laittaa kädet silmien eteen). Itse
asiassa luulen, että jotkut teistä pitävät siitä. Mm hmm, mm hmm. Noista
ongelmista. Mitä tekisitte (ilman niitä)?
No, ensinnäkin, jos teillä ei olisi kaikkia noita
ongelmia ja kaikkia haasteita, ette tuntisi olevanne elossa. Tiedän, että se on
tavallaan kieroutunutta. Se on tavallaan vääristynyttä, mutta – tarvitsen
varusteitani (hän ottaa "kristallisauvansa") – se on tavallaan totta.
Nimittäin kun teillä on näitä ongelmia ja teidän
tarvitsee ratkaista ne, teistä tulee tavallaan sitten sankari, joka ratkaisee
omat ongelmansa. Siinä ei ole järkeä, mutta missään ihmisenä olemisessa ei ole
järkeä. Sanotaan vain niin. Mutta aiheutatte ongelmia. Luotte ongelmia tai
vedätte puoleenne ongelmia, jotta voitte tuoda ne sisään ja sitten teistä
tuntuu vähän elävältä – "Jes, minulla on jotain tekemistä tänään. Voin
ratkaista kaikki hiton ongelmani."
Ja sitten tuotte ne sisään ja tavallaan ratkaisette
ne, mutta tavallaan, no, vähemmän täydellisesti. Mutta ajattelette
ratkaisseenne ja sitten sanotte: "Voi, katso, miten hyvä olen. Ratkaisin
ongelmani." Sitä kutsutaan ongelmasankariksi, koska luotte … Voit nauraa,
se on ok, vaikkei kukaan muu naura. On ok olla ainoa naurava ääni
kyllästyneiden ja unisten ihmisten joukossa. (Vähän naurua)
Niinpä luotte näitä ongelmia, jotta voitte ratkaista
ne. Ja sitten kun teistä ei taas tunnu kovin elävältä, koska keskitytte vain
yhteen tylsään elämään ja unohdatte "ja", niin luotte lisää ongelmia.
Tiedätte kaikki, kenestä puhun, koska puhun teistä kaikista. (Adamus
naureskelee) Ja sinusta, erityisesti.
Luotte siis näitä ongelmia eivätkä ne ole oikeasti
ongelmia. Ei, ne eivät oikeasti ole. Itse asiassa ne kaikki menevät pois.
Oletteko huomanneet, että ongelmanne menevät pois, paitsi kuolema? Kuolema ei
ole ongelma. Kuolema on vapautus. Teidän ei siis tarvitse murehtia siitä, että
kuolema menee pois.
On pyhäinpäivä. Naurakaa! (Naurua)
Kuolema. Se on kuolemavitsi. Sellaisista puhumme
Ylösnousseiden mestarien klubilla, koska emme ole niin huolestuneita
kuolemasta.
En mene siihen tänään, mutta kuolema on viimeinen …
LINDA: Sanoitko ylösnousseiden mestareiden vai
loukkaantuneiden mestareiden? (Vähän naureskelua)
ADAMUS: Kumpaakin, joo. Meillä ei ole vessoja. Meillä
on loukkaantuneiden mestarien huoneita (lisää naureskelua), silloin kun vain
kyllästyy kaikkeen. Missä olinkaan? (Adamus naureskelee) Maksetaanko sinulle
tästä?
LINDA: Pitäisi maksaa. (Hän kikattaa)
ADAMUS: Luotte siis näitä ongelmia ratkaistaksenne ne
ja sitten jatkatte ongelmien luomista. Eikä teidän tarvitse, ellette halua. Ja
jos niitä on elämässänne, jos teette tätä, ystäväni, teidän on katsottava
kunnolla itseänne. Ei ankarasti, vaan huvittuneesti – katsokaa itseänne todella
huvittuneesti. Tarkoitan, että teeskennelkää, että olette Ylösnousseiden
mestarien klubilla minun pöydässäni ja katsotte itseänne maan päällä
uurastamassa kaikkien näiden ongelmien läpi ja sitten saatte hyvät naurut.
Oikeasti saatte. Ette naura kovin paljon nyt. Yritätte pakottaa naurua täällä,
kuin "ehe, ehe, ehe, Adamus ei ole kovin hauska tänään." Naurakaa
nyt! (Naurua) Päästäkää se ulos! Oi!
Kuolema! Nauretaanpa kuolemalle. Hah, hah, hah, hah,
hah, hah, haa! Hah, hah, hah, hah, hah, haa! (Naurua) Se itse asiassa on melko
hauska asia, koska se ei ole loppu. Se on vanhan identiteetin, tuon
ongelmasankari-identiteetin loppu, mutta se ei ole loppu – ei lainkaan. Olette
tehneet sitä paljon. Olemme puhuneet siitä. Menemme siihen joskus pikapuoliin.
Mutta minun on sanottava, että kuolema on viimeinen
suuri este tietoisuudessanne valaistumisesta, koska pelkäätte edelleen
kuolemista. Jep, jep. Kun kerron hauskoja vitsejä jonkun pään pitämisestä veden
alla, kunnes melkein hukutin hänet – olen itse asiassa mennyt vähän liian
pitkälle muutaman kanssa. (Vähän naureskelua) Mutta sillä ei ollut merkitystä,
koska ylittäessään rajan he sanoivat: "Voi kiitos, Adamus, että vapautit
minut tuosta kamalasta elämästä, mitä olen elänyt." En ole menettänyt
kovin monia. (Vain muutama naurahdus) Kaikki nämä vakavat … Saisitko
kamerakuvan täältä nopeasti, ennen kuin he yrittävät hymyillä. He eivät pysty,
joo. "Voi, hän puhuu kuolemasta." On pyhäinpäivä!
Aah! (Vähän naureskelua)
Siis kuolema ei ole lainkaan paha asia.
Mutta pointtini on "ja". Ja. Kuuntelitte
musiikkia. Se oli kivaa, mutta se kosketti tietoisuutta suurin piirtein tässä
määrin (näyttäen noin senttiä) – todella, todella vähän. Sen pitäisi olla
tällaista (käsivarret levitettynä). Joo, sen pitäisi olla tällaista kaikkiin
aspekteihin, kaikkiin eri ulottuvuuksiin. Sielunne laulaa teille, te laulatte
sielullenne, te laulatte kaikille niille ihmisille, joilla on ongelmia
elämässään. Voisitteko kuvitella? Tämä on kaunis acapella-laulu. Laulaisitte
sitä heille: "Olisin mieluummin kanssasi." (Adamus laulaa)
LINDA: Mitä se oli? (Vähän naureskelua)
ADAMUS: Mieluummin olisin! Joo, joo. Se löysäisi
tilannetta vähän, eikö? Mutta pelkäätte tehdä sen. "En halua olla
sopimaton tässä. En halua kenenkään ajattelevan, että olen hullu." (Naurua
kun hän vääntelee naamaansa) On vähän liian myöhäistä siihen. (Lisää naurua)
Voisitte nimittäin antaa mennä tässä kohtaa. Oleminen tuossa välimaastossa, kun
tiedätte olevanne hullu, mutta yritätte teeskennellä, että te ette ole, on
todella vaikeaa. Se on todella vaikeaa. Siinä on paljon vastustusta. Antakaa
vain mennä.
"Ja – päivän merkittävä toteamus. "Ja"
kaikessa, mitä teette. En välitä, mikä ongelma on. Pysähtykää hetkeksi.
Tuntekaa suurta ongelmaanne tänään, tämän päivän ongelmaa. Huh! Ei – vain yksi,
ei kahdeksaa. (Pari naurahdusta) Iso ongelma. Okei, ja.
Katsotte sitä yhdestä perspektiivistä, yhtä siivua.
Heilautatte "ja"-, kristallista ja-sauvaa ja yhtäkkiä oivallatte,
että on monia, monia muita perspektiivejä, joita ette tarkastele. Ei vain
ratkaisuja, vaan itse ongelmassa. Alatte oivaltaa, että ongelma on itse asiassa
paljon suurempi, mitä luulitte. (Vähän naurua) Suurempi, eli se ei ole vain
tämä pieni tiukasti fokusoitu lasersäde, paskamainen pieni roskaongelma.
Ja voi, se on valtava ongelma. Luoja, se on jatkunut
noin 8000 sukupolvea suvussanne. Voi, se on todella suuri ongelma. Ja se liittyy puutteeseen,
yltäkylläisyyden puutteeseen. Se kulkee esi-isien karmassa, esi-isien
biologiassa. Ja saatte jonkin
sairauden ja se johtuu siitä, että isoisoäidillänne oli tuo sairaus. Aa! Se ei
ole pieni ongelma. Se on valtava ongelma!
Mutta kaunista tässä on, että on myös kauniita
valtavia vapautuksia ja ratkaisuja, vastauksia ja uusia perspektiivejä, joita ette
olisi koskaan harkinneet. Silloin kun elätte tuossa pienessä laatikossa, missä
ei ole näitä kahta kirjainta – j-a – tunnette olevanne ansassa. Tiedätte,
millaista se on nyt, kun olette vapauttaneet itsenne. Tiedätte, millaista on
tuoda tuo "ja" elämäänne.
Pysähtykää! Lakatkaa vatvomasta tuota pikkuongelmaa.
Valitkaa suuri ongelma. Se on mottoni. Ei, vaan se on kaunista, koska yhtäkkiä
oivallatte, että sen ratkaiseminen on ylivoimaista, naurettavaa ja täysin
teidän, ihmisen, ulottumattomissa. Se on suuri – tarkoitan sukupolvien,
elämien, kosmosten suuri ongelma – ja sanotte: "Ei aio ratkaista sitä. En
aio yrittää korjata mitään. Se ei ole itse asiassa edes minun ongelmani. Se on
heidän ongelmansa." Ja vedätte syvään henkeä ja niin tulee olemaan. Se on näin
yksinkertaista.
Se ei ole mitenkään vastuutonta. Miksi teidän pitäisi
ottaa vastuu siitä, että perhonen räpyttää siipiään maailman toisella puolella
nyt? Miksi? No, miksi? Koska tavallaan pidätte siitä. Siksi olette tehneet
sitä. Siksi jatkamme keskustelemista tästä ja olen vähän loukkaava, vähän
provokatiivinen ja uskomattoman huvittava, vaikka ette naurakaan nyt. Mutta
nauratte joku päivä, kun kuuntelette tämän uudelleen. Ensi kuussa – takaan,
että nauratte katsoessanne tuota videota. Terve (Lindalle).
Siis "ja",
ja riippumatta siitä, mitä elämässänne tapahtuu, tekisittekö itsellenne tämän
palveluksen: pysähtykää hetkeksi, vetäkää syvään henkeä ja muistakaa nuo kaksi
kirjainta, j-a tai "und" jos olette Saksassa, mitä se onkaan muissa
paikoissa – katsotte itseenne ja on
paljon enemmän. Se on moniulotteinen. Se ei ole vain yksiulotteinen ongelma. Se
ei ole pikkuongelma. Ei ole yksiulotteista ratkaisua eikä se ole pikkuratkaisu.
Se on transformatiivinen, moniulotteinen. Se ei tule täältä (pää). Täältä tulee
yksiulotteinen, rajoittunut, pieni, ärsyttävä ratkaisu.
Kun vedätte syvään henkeä ja tuotte sisään "minä olen" –olemuksenne. Kutsutaanpa
sitä tänään "minä ja" –olemukseksi, kun se on söpöä. (Adamus
naureskelee)
LINDA: Oi!
ADAMUS: Voi kyllä! Keksin sen tuosta vaan. (Muutama
naurahdus)
Tuotte sisään "minä ja" … Minun on
turvauduttava mauttomaan huumoriin, koska joskus olette hyvin jumissa. Tota,
täällä on liian kuumaa, eikö? (Pari ihmistä sanoo "joo")
LINDA: Kyllä.
ADAMUS: Kyllä, aivan liian kuumaa. Avataan ovet.
Sulkekaa puhallin. Sulkekaa se. Avatkaa ovi.
Ja, "minä ja" –olemuksenne. Minun täytyy
turvautua tähän mauttomaan huumoriin, mikä minusta on hauskaa, ja provosointiin
saadakseni teidät pysähtymään hetkeksi, koska klo 16.12 kävelette ulos tuosta ovesta
tai tuosta, kävelette ulos noista ovista ja sanotte: "Se oli kivaa".
Ja muistatte asut ja muistatte suklaan, mutta ette muista ylösnoussutta
mestari-supersankarianne ja kaikkia toteamuksia ja kaikkea, mistä puhuimme.
Miksi? Koska palaatte suoraan tuohon pieneen
suikaleeseen, tuohon kapeaan perspektiiviin, tuohon "minulla on
ongelmia" –tyyppiseen elämään. Meidän on aika mennä sen tuolle puolen.
Kauas, kauas sen tuolle puolen.
Ja sanon näin, te nyökkäätte päätä ja sitten palatte
takaisin siihen. No, ymmärrän. Tuolla on erittäin viettelevää, erittäin
viettelevää. Voi, todella ymmärrän. On yksi asia istua täällä, kuunnella
netissä … Olen todella hämmästynyt, kun katson tuota näyttöä. (Vähän
naureskelua) Katsokaa sitä. Kyllä, olen … joo. Tällaiselta minun pitäisi
näyttää.
LINDA: Olet niin ujo. (Adamus naureskelee)
ADAMUS: Ymmärrän, että on hyvin, hyvin viettelevää –
kaikki ongelmamme. Ja sitten sanotte: "Voi Adamus, en tiedä, miten pääsen
ulos kaikista ongelmistani." Ja sanon, että pysähdy ja ota hetki. Kysy
myös itseltäsi, miksi jatkuvasti kutsut näitä tyhmiä ongelmia elämääsi. Ne ovat
todella tyhmiä. Et tarvitse niitä enää.
Pyydän teitä tuntemaan sitä nyt. Unohdatte myöhemmin.
Muistutan teitä myöhemmin. Ne ovat tyhmiä ongelmia, jokainen. Ne ovat ensinnäkin
tyhmiä ihmisiä, joiden kanssa teette töitä. Enkä tarkoita sitä millään
alentuvalla tavalla. (Joku sanoo "just joo" ja yleisö nauraa)
Ilmaisen sen vähän eri tavalla, kivoilla metafyysisillä sanoilla. He ovat
enemmän unessa kuin te.
Ette tarvitse sitä enää, mutta jatkatte roikkumista
siinä. Jatkatte kiinnipitämistä. Älkää. Päästäkää irti. Teidän ei itse asiassa
tarvitse tehdä mitään provosoivaa. Sitten kun oikeasti päätätte, että te ette
tarvitse sitä tai niitä tai mitä tahansa, sitten kun oivallatte, että
elämässänne on "ja", kaikki nuo jutut menevät pois itsestään.
Taianomaisesti, kuin joku heilauttaisi taikakristallia – mitä tahansa – ja se
kaikki vain alkaa mennä pois.
Mutta sitten – ja – menette sekaisin. Puhumme siitä
aivan hetken kuluttua. Mutta teette tuon vanhan sekoamisjutun. "Voi, asiat
muuttuvat. En tiedä, pystynkö käsittelemään sen." Ei, ette pysty. Takaan
sen nyt. Seuraava sivu, kiitos. Ette pysty käsittelemään sitä. Sori vaan.
LINDA: Senkö haluat tälle sivulle?
ADAMUS: Joo! (Adamus naureskelee) Muuten en olisi
sanonut sitä. (Vähän kikatusta)
Ette pysty käsittelemään sitä, ja se on hyvä uutinen.
Ja – ja – teidän ei tarvitse
käsitellä sitä. Se on päivän paras uutinen. Teidän ei tarvitse käsitellä sitä.
Olette tottuneet käsittelemään juttuja, ratkaisemaan
juttuja, työstämään juttuja, korjaamaan asioita, plaa, plaa, plaa. Teidän ei
tarvitse enää. Hei, olen täällä, hän vain kirjoittaa taululle (Adamus
naureskelee).
Teidän ei tarvitse ratkaista sitä. Miksi?
Yksinkertaisesti sanottuna, se tavallaan ratkaisee itse itsensä. Oletteko
huomanneet, että kaikki ongelmamme on joko siivottu tai ihmiset ovat kuolleet?
(Muutama naurahdus) Ne vain menevät pois. Ihmiset ja ongelmat, ne vain
tavallaan menevät pois, ennemmin tai myöhemmin ja te olette edelleen täällä.
Pystytte nauramaan joka kolmannelle vitsilleni. On melko uskomatonta, että
pystytte tekemään sen. (Adamus naureskelee) Huvitan itseäni tänään.
LINDA: Hyvä.
ADAMUS: Ja teen sitä aina.
Lakatkaa siis yrittämästä ratkaista kaikkia
ongelmianne. Ette pysty käsittelemään niitä. Ette oikeasti pysty. Eikä teidän
pitäisikään tarvita ratkaista. Teidän ei pitäisi tarvita. Oikeasti. Teidän ei
pitäisi tarvita käsitellä kaikkia noita juttuja – maailman ongelmia, elämänne
ongelmia, kaikkien tuttujenne ongelmia. Teitä ei laitettu tänne käsittelemään
niitä. Ei. Antakaa heidän käsitellä ne. Antakaa kaikkien käsitellä se, mitä he
päättävät käsitellä.
Teidän ei tarvitse käsitellä mitään. Teillä on tämä
mahtava asia nimeltään "minä olen", sielu, jumaluus – miksi
haluattekin kutsua sitä. Se on sinä. Se on aivan siinä. Se on vain valepuvussa.
Se on piilevänä tällä hetkellä. Se käsittelee ne. Se oikeasti käsittelee. Se
käsittelee jutut.
No niin, se ei mene maksamaan laskuja puolestanne.
Mutta se – tämä "minä olen" – siirtää teidät pois tuosta
tietoisuudesta, missä teidän tarvitsee maksaa laskuja. Oikeasti. Se ei tiedä,
miten laskuja maksetaan, eikä se haluakaan tietää. Se ei tiedä, miten kehonne
parannetaan, eikä se haluakaan tietää. Tiedättekö siis, mitä se tekee? Se, te,
siirtää teidät vain pois tuosta tietoisuudesta – sairaana tai rahattomana tai
minä tahansa olemisen tietoisuudesta.
Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä "ja:lle"
elämässänne. Moniulotteinen. Se ei ole yksiulotteinen. Ei ole yhtä ongelmaa. Se
ei ole pieni ongelma. Se on valtava ja monitahoinen ja jokaisen ongelman joka
puolessa on valtavaa transformaatiota, vapautusta, energiaa, kauneutta,
jalokiviä, jotka menevät oivaltamatta nyt. Miksi? Koska todella fokusoidutte.
Yksinkertaiset kaksi kirjainta – j-a – antaa teille
kokonaan eri perspektiivin.
Ajattomuus
Seuraava. Valaistuminen on ajatonta, mutta koette sen
ajassa. Tämä on upea ja-toteamus. Pidän tästä (viitaten kristallisauvaansa). Se
on upea … Cauldre aikoi laittaa sen pois. Ei, ei. Tämä on hyvä.
Valaistuminen on ajatonta eli se on muunnelma
Tobiaksen vanhasta toteamuksesta, että tulevaisuus on parannettu menneisyys.
Valaistuminen on ajatonta eli se on jo. Se on jo tehty. Olemme puhuneet siitä
monta kertaa. Se on jo. Se on ajaton.
Voi, rakastan aikaa ja ajattomuutta. Meille tulee
melkoinen seikkailu Niilin matkalla. Voi, aion osoittaa tässä jotain kaikille,
jotka ovat tulevalla Niilin risteilyllämme. Onko kukaan täällä tulossa sille?
Tiedän, että on muutama. Okei, hyvä.
LINDA: On itse asiassa aika monta. Useita.
ADAMUS: Minäpä kerron teille tämän heti kärkeen.
Alatte tulla hulluksi, pelokkaaksi, vainoharhaiseksi, hermostuneeksi ja kaikkea
muuta.
LINDA: Tavallista enemmän?
ADAMUS: Joo, joo, muutaman päivän kuluessa. Sanotte
itsellenne: "Mitä olen tekemässä? Mitä hullua ilmoittauduin sinne. Voi
hyvä luoja." Ja alatte käydä läpi ihmisen pienen mielen fokusta.
Fokusoidutte todella: "Onko se turvallista? Onko kaikki ok? Entä
ruoka?" Ja alatte käyttäytyä niin kuin pieni vainoharhainen kurja ihminen,
kuten joskus käyttäydytte. Pelokkaasti.
Se on itse asiassa mahtava kokemus. Kun pääsette pois
siltä … Voimme sulkea yhden oven, jotkut ihmiset alkavat jäätyä. Toinen niistä,
kaksi ihmistä nousee, voi. Ja … taidamme sulkea molemmat.
Siis tunnette energiat etukäteen. Alatte tuntea
noiden energioiden tulevan, häh? Ja pakkaatte matkalaukkuanne tai kuulinko
sinun sanovan, että testipakkaatte? (Martylle ja Laralle) Miten testipakataan?
Joko pakataan tai puretaan.
LARA: Katsotaan, sopiiko kaikki. Otetaan joitain
tavaroita pois. Joo.
ADAMUS: Hyvä konsepti. Kokeilen sitä ensi kerralla.
(Muutama naurahdus)
Alatte siis hermostua siitä ja laitatte jotain
sisään. "Voi hyvä luoja, mitä jos saan sukupuolitaudin?"
LINDA: Mitä?! (Naurua, Marty ilmehtii järkyttynyttä
Laralle)
LARA: Okeiiii!
ADAMUS: Menkää internetiin, kirjoittakaa, googlatkaa
"sukupuolitauti". Ette luultavasti saa sitä, ellette – no, emme mene
siihen. Teillä on ongelma saamatta sitä.
Ja alatte murehtia näitä asioita. Ja käytän tätä
jokapäiväisenä esimerkkinä. Alatte murehtia näitä asioita. Melko pian
kiristytte. Vetäydytte. Ja sitten alatte fokusoitua, haukkoa henkeä, ette pysty
hengittämään. Ahdistutte ja nyt tuotte tavallaan elämäänne nämä pelot, joita ei
todellisuudessa tapahdu. Ne eivät tapahdu teille tässä todellisuudessa, mutta
ne tapahtuvat – "ja" – toisessa todellisuudessa. Niinpä tavallaan ne
tapahtuvat, mutta ette koe sitä fyysisyydessä, ellette ole todella siveetön. Ja
sitten te … (vähän naurua)
Rakennatte siis näitä pelkoja ja rajoitatte itseänne
ja sitten koko ajan mennessänne lentokoneeseen ja lentäessänne olette
hermostunut: "Mitä tapahtuu? Miksi ilmoittauduimme tähän? Adamus, auta …
Ai, Adamus ei ole maisemissa. Hän ei koskaan puhu minulle, kun todella
tarvitsen häntä." Turpa kiinni, minä olen. (Vähän naureskelua)
Ja sitten menette tähän kokemukseen, tähän
uskomattomaan kokemukseen. Meistä tulee ajattomia. Nimittäin rakastan aikaa ja
rakastan ajattomuutta. Se on ja-tapaus. Puhumme matkallamme, että tiedemiehet
väittävät, jotkut väittävät: "No, on aika. Tietysti on oltava aika."
Sitten he katsovat kelloa seinällä. Toiset väittävät, ettei ole aikaa. Se on
täysin keksittyä. Se on mittausjärjestelmä eikä se ole todellista. Sen taustalla
ei ole todellista fysiikkaa. Ja
arvatkaapa mitä? Kumpikin on totta. Lopettakaa väittely. Ne ovat kumpikin
totta. Ne ovat ehdottomasti kumpikin totta.
Tämä on elämää uudessa energiassa. Ja. Ja.
Tiede käännetään nyt päälaelleen ja rakastan sitä.
Olen aina rakastanut tiedettä, mutta en rajoittunutta tiedettä. Olen aina
rakastanut täysin avointa tiedetä. Asioita jotka vahvistetaan, mutta kuitenkin
asioita joita pohditaan laatikon ulkopuolella ja myöhemmin ne vahvistetaan.
Sitä kaikki tiedemiehet oikeastaan tekevät – vahvistavat sen, mitä jo on. He
ovat kuin kirjanpitäjiä – luonnon kirjanpitäjiä. He vain vahvistavat sen, mitä
jo on. He vahvistavat/perustelevat luomuksenne. Sitä he vain tekevät. Ongelma
on, että he perustelevat vain yhden siivu, yhden kapean perspektiivin.
Mutta kaunista tällä hetkellä on, että niiden
tietoisuusmuutosten myötä joita meillä on tapahtunut, sanotaan viimeisen
vuosikymmenen aikana, tiede käännetään päälaelleen, ylösalaisin, se vääntyy.
Aah! He turhautuvat kovasti.
Tapahtuu niin, ettei tiedettä mitätöidä – nykyistä
tiedettä. Sitä vahvistetaan itse asiassa joka päivä. Fysiikanlakeja
vahvistetaan, sellaisia lakeja kuin gravitaatio, valo, liike ja kaikki muut.
Ja samaan aikaan alkaa ilmestyä uusi todellisuus, mitä
he eivät ymmärrä, koska se ei ole nykyisen hyväksytyn tieteen piirissä. Samalla
kun nykytiede ja nykyvahvistaminen pysyy koskemattomana, tulee uusi
todellisuus. Se ei mitätöi gravitaatiota. Se ei mitätöi fysiikan luonnonlakeja
eikä se välttämättä mitätöi Einsteinin suhteellisuusteoriaa. Se voi itse
asiassa vahvistaa sitä. Mutta se mitä nyt tapahtuu, on elämän "ja".
Yhtäkkiä joku oivaltaa: "Tämä on totta täällä –
kaikki mitä luimme kirjoista, kaikki mitä tutkimme, on totta – ja jotain muuta tapahtuu. Tämä pysyy
koskemattomana, kuitenkin tapahtuu tätä ja tätä." Kvanttihiukkasia,
kvanttitiedettä tapahtuu, muttei se mitätöi tätä. Se ei ole riippuvaista
nykytieteestä eikä fysiikasta. Se on täysin omaansa. Tämä on nyt hämmentänyt
heidät todella, koska he ovat tottuneet yksiin periaatteisiin, yksiin lakeihin.
Ja yhtäkkiä on monia lakeja, periaatteita, käsityksiä, teorioita, ideoita ja
elintapoja. Tämä on suuri "ja", mikä tulee teille tässä sukupolvessa.
Suuri "ja". Elämässä on enemmän, mitä nähdään täältä (pää),
ajatellaan täällä, kuullaan täällä. On paljon enemmän.
Oivallatte tai ette, niin olette sen kärkijoukossa.
Siksi on vaikeaa. Siksi on vaikeaa, koska ette oikeasti käsitä olevanne
kärkijoukkoa. Sanotte tavallaan: "Ei, minä vain elän elämääni ratkaisten
pikkuongelmia ja luoden uusi pikkuongelmia. Miten siis voisin olla
tietoisuuspioneeri?" Kyllä, saitte tietoisuudesta filosofian tohtorin
arvonne vaikealla tavalla. Takaperin. Kirjaimellisesti takaperin, koska tulette
tietoisuuspisteestä, missä ymmärrätte kaiken, ja olette pisteessä, missä
ymmärrätte hyvin vähän, ja nyt olette heilahtamassa takaisin tietoisuuteen.
Missä olinkaan? Valaistuminen on ajatonta,
ehdottomasti ajatonta. Se on olemassa. Se on olemassa nyt. Olemme ajattomia
valaistumisemme osalta Niilillä. Voitte olla ajattomia sen osalta nyt,
ehdottomasti ilman mitään ponnisteluja.
Kuitenkin tietoisuus ja valaistuminen kehittyy tai
koetaan ajassa. Se on ja-tapaus. Te olette ja
te ette ole. Olette jo perillä ja
koette sitä. Ja on mahtavinta … Tota,
aion tehdä ison väittämän "telttakatoksessani" täällä. Tämä on
mahtavinta aikaa, mitä teillä koskaan on tällä planeetalla. Melko surullista,
eikö vain? (Naurua) Ei se tästä parane! (Adamus naureskelee)
Ei, vaan se on kaunista, koska ette oivalla vielä sen
kauneutta, sen täyteyttä, rikkautta ja intohimoa. Yritätte edelleen selvittää
kaikkea. Yritätte ratkaista kaikki ongelmat ja kaikkea muuta. Yritätte
käsitellä kaiken itse. Teidän ei tarvitse. Tämän pitäisi olla hyvin vapauttava
toteamus. Teidän ei tarvitse. Se ei ole teidän tehtävänne lainkaan, ei mikään
siitä. Pelastakaa planeetta, pelastakaa itsenne, pelastakaa sielunne – ei
mikään. Ei mikään.
Koette valaistumista. Se kehittyy ajassa. Se on
kaunista. Me ylösnousseet mestarit puhumme siitä. Sanomme joskus vähän katuen:
"Jessus, toivon … Kun kävin läpi vaikeimpia aikoja viime elämässäni, kun
kävin läpi valaistumista, se oli näännyttävää, kurjaa, kamalaa, rankaisevaa ja
julmaa. Mutta toivon, että minulla olisi ollut vähän tuota "ja"
rinnalla, kuin uusi tiede katselemassa vanhaa tiedettä. Vähän valaistunut Itse
sanomassa: "Voi hemmetti, tämä on mahtava elämys. Tämä on makeeta, koska
olen niin surkean eksyksissä, olen niin pakahtunut, olen niin addiktoitunut
ongelmiini, olen niin addiktoitunut addiktioihini, olen niin sekaisin" –
aioin sanoa "vitun sekaisin", mutta Cauldre ei anna! (Naurua) Niinpä
sanon: "Olin niin sekaisin ja uskoin kaiken hevonpaskani. Uskoin sen. Voi,
se oli upeaa. Se oli makeeta. Kuka olisi uskonut, että voisin käyttäytyä niin
rajoittuneesti, niin typerästi, niin rajallisesti? Kuka olisi uskonut?"
Häh, te. (Lisää naurua)
Ja astukaa tänne hetkeksi. Ja olette edelleen täällä rajoittuneena, pidättelette ja murehditte
kaikesta. Se jatkuu silti. Tuo roska on edelleen olemassa, aivan kuten
tavallinen tiede on edelleen olemassa. Mutta te olette täällä ja sanotte:
"Ja! Voi, ensinnäkään en välitä, kuolenko." Se on tavallaan iso
juttu. Puhumme siitä myöhemmin. Minun olisi pitänyt puhua siitä tänään, se on
tavallaan Halloweenia, mutta minulla on parempia asioita puhuttavana.
Katselitte siis täältä. Ja! "Vau! Mitä Adamus
sanoi? Minun on muistettava se. Voi kyllä, hän sanoi, että valaistumiseni on
ajatonta ja se kehittyy. Se koetaan
ajassa. En tiedä, mitä roskaa hän tarkoittaa sillä, mutta oi! se on makeeta.
Vau! (Naurua) Voitko uskoa, että joku voi tehdä sellaisia väittämiä?! Vau!
Kenties joku päivä minäkin voisin tehdä niin!" Ei, kyse on minun
väittämistäni.
Nyt on parasta aikaa ikinä. Tämä on. Tarkoitan, että
älä anna sen mennä ohi ilman, että ainakin naurat itsellesi aina silloin
tällöin, Jeesus. Ainakin … Herää, Larry. Hitto soikoon, puhun sinulle. (Naurua)
Ei, vaan tarkoitan, että puhun sinulle, Larry. Tule istumaan tänne eteen, missä
voin nähdä sinut. Tule nyt. Istu tänne eteen. Tarvitset tätä enemmän kuin
kukaan! (Larry pudistaa päätään "en") Unessa puhuessani
huvittavasti??!
Se on sinulle. Ja joka kuukausi viuh! (hän elehtii,
että se menee suoraan Larryn päähän). Tiedän, että olen raaka sinulle, mutta
olen itse asiassa paljon lempeämpi, kuin sielusi on sinulle, joo. Sinun pitäisi
kiittää itseäsi Adamuksesta. Ja. Joo,
vau! Voi, tämä on vaikea luokka, eikö olekin? Joo, istutte juomassa kahvejanne
ja lattejanne ja suuri ylösnoussut mestari rääkkää teitä.
Okei. (Adamus naureskelee) Missä olimmekaan?
"Ja." Nauttikaa siitä. En välitä, mitä elämässänne tapahtuu, mitä
ongelmanne ovat. Ne eivät ole lainkaan isoja ongelmia. En välitä, mitä ongelmat
ovat. Ne eivät oikeasti ole.
Tekisittekö ja-jutun? Kirjoittakaa se pysyvällä
tussilla käteenne tai johonkin – "ja". On eri perspektiivi. On aina
eri perspektiivi, joo. Jotkut niistä ovat niin erilaisia, että on epämukavaa,
erittäin epämukavaa aluksi.
Niillä jotka valmistautuvat lähtemään Niilin
matkalle, on erittäin epämukavaa, kun pääsemme sinne. Miksi? Minä en tee sitä.
Heillä on epämukavaa, koska energiat vaihtuvat. He tekivät tietoisen valinnan
lähteä matkalle – eikä sillä ole merkitystä, onko se tämä vai joku toinen
tilaisuutemme. Epämukavuus tulee siis mukaan. Miksi? No, koska he ovat
pääsemässä "ja"-tilanteeseen. He vaihtavat pois vanhasta kehosta.
Heidän täytyy. Minä en tee sitä, mutta opastan. Heidän on vaihdettava pois
pelkästä vanhasta lineaarisesta kehosta, jotta voimme tehdä todellista työtä
ajattomuuden kanssa. On tavallaan vaikeaa mennä ajattomuuteen, kun raahaatte
tuota vanhaa kehoa.
Tapahtuu siis työtä tuolla tasolla. Se on epämukavaa.
Se voi tuoda esiin asioita, kirjaimellisesti. Ja mielestä tulee vähän hullu. Ja
sitten he yrittävät saada otteen ja johtaa mieltä. Se on hyödytöntä. Se
oikeasti on. Teille kaikille, jotka edelleen teette sitä itsellenne –
tunnekontrolli, mielen kontrolli, yritys johtaa itseänne – se on hyödytöntä.
Lakatkaa siis tekemästä sitä.
Miksi? No, se on hyödytöntä, koska pyysitte mennä
tuolle puolen. Sanomme sellaisia sanoja kuin "tuolle puolen"
markkinoinnissamme ja te sanotte tavallaan: "Vau! Mennäänpä tuolle puolen.
Milloin se tapahtuu? Vau! En ole – ptruu! Ei, ei. Ei aivan näin nopeasti.
Haluan opiskella vielä lisää." (Muutamia naurahduksia) Joo, te nauratte.
(Adamus naureskelee) Tai kuorsaatte, kuten tilanne saattaa olla.
Tarina
Tämä johdattaa minut seuraavaan pointtiini. Haluaisin
kertoa teille yhden tarinan tulevasta "Mestarin muistelmia" -maailman bestseller-jymymenestyskirjastani.
Se ei ole vielä edes markkinoilla, mutta tiedän jo sen olevan yksi kaikkien
aikojen suosituimpia kirjoja, kyllä.
Himmennetäänpä valoja vähän, saadaan vähän tunnelmaa
tänne. Kyllä, riennän saadakseni kirjan ulos, joten minun täytyy jatkaa näiden
ankeiden tarinoiden kertomista. Sori vaan, mutta muut ihmiset pitävät niistä.
Aah, vedetäänpä kunnolla syvään henkeä, kun siirrymme
tarinaan mestarista ja kirjoista. Ja tämä on itse asiassa tositarina, hieman
kaunisteltuna, koska sitä suuret ylösnousseet mestarit tekevät. He näyttelevät
kaiken. He kaunistelevat kaikkea. He eivät jää kiinni vakaviin ja
kirjaimellisiin yksityiskohtiin. Missään ei ole kirjaimellisia tarkkoja
faktoja. Ei missään. Matematiikka ei ole kirjaimellista. Se ei ole tarkkaa.
Kaksi plus kaksi ei ole yhtä kuin neljä. Toki silloin tällöin, ja se on yhtä kuin yhdeksän miljardia
tai se on yhtä kuin omenia tai se on yhtä kuin kokolattiamatto. "Ja!"
Ja! Lakatkaa olemasta niin tiukkoja asioissa.
Voi, missä olimmekaan. Tarinassa tulevasta
bestselleristä – tositarina itse asiassa.
Aah! Vedetäänpä syvään henkeä.
Aloimme sulkea mysteerikouluja 300 vuotta sitten.
Suurin osa niistä sijaitsi Euroopassa, mutta myös muissa maailman paikoissa.
Aloimme sulkea niitä yksitellen. Ei kirkon tai lakien vuoksi. Olimme oppineet
kiertämään ne. Se oli meidän "ja". Miksi? No, itse asiassa
arkkipiispat, kirkon jäsenet erittäin korkeissa paikoissa tukivat salaa
mysteerikouluja, sillä he tiesivät, että opetimme edelleen todellisia
mysteerejä – mysteerejä jotka oli otettu kauan sitten pois kirkon opetuksista,
pyhistä kirjoista, koska luultiin, etteivät tavalliset ihmiset pystyisi
käsittelemään niitä.
Se ei tapahtunut siis lakien vuoksi. Olimme oppineet
menemään lakien tuolle puolen, eli olimme oppineet muutamaan tietoisuutemme ja
todellisuutemme puolen ulottuvuuden päähän, joskus enemmänkin. Olimme oppineet
tietysti Tienin temppeleissä Atlantiksella, miten vaihdetaan puolen
ulottuvuuden päähän, hieman irti siitä muusta todellisuudesta, missä olimme
edelleen. Tosiaankin meillä oli edelleen upeat koulumme, linnamme,
hämmästyttävät temppelimme, mutta muutuimme riittävästi niin, että jos useimmat
ihmiset katsoivat suoraan linnoja, kouluja tai meitä, he eivät näkisi meitä.
Emme luoneet minkäänlaista väärää kangastuta tai
noituneet heitä. Laitoimme vain tietoisuutemme ja-tilaan. Olimme edelleen
olemassa, olimme edelleen täysin fyysisenä ja
myös sen ulkopuolella.
Meidän ei siis tarvinnut juosta pakoon lakeja. Meidän
ei tarvinnut vältellä kirkkoa. Olimme todellisessa ja-tietoisuudessa, aivan
kuten te voitte olla joka päivä. Voitte olla fyysisiä. Voitte olla älyllisiä.
Voitte olla maailmassa ja voitte olla myös ajassa. Ja voitte olla myös ajaton. Voitte olla myös valaistunut. Voitte
olla myös tuolla puolen samanaikaisesti.
Niinpä mestari meni oppilaan huoneeseen. Oppilas
pakkasi. Hän oli surullinen. Mestari oli nyt viikkoja lähestynyt jokaista
oppilasta ja jättänyt hyvästit, antanut heille viimeisen halauksen ja viimeiset
viisauden sanat. Ja hän tuli Klausin huoneeseen ja huomasi, että tämä oli
todella hyvin, hyvin surullinen.
Mysteerikoulu oltiin sulkemassa. Oli ollut Klausin
unelma olla tässä koulussa. Hän oli ollut yksi parhaista oppilaista ja yksi
kovimmin työskentelevistä koulussa. Tehnyt aina yhteistyötä toisten oppilaiden
kanssa, tehnyt aina kotitehtävänsä – vinkki, vinkki, shaumbra – ja tehnyt aina
opettajansa onnelliseksi – vinkki, shaumbra. (Vähän naureskelua)
Ja hän huomasi, että Klausilla oli kirjapino pöydällä
sänkynsä vieressä. Ja hän sanoi: "Klaus, mitä aiot tehdä noilla
kirjoilla?" Klaus sanoi: "No, mestari, otan ne tietysti
mukaani."
Ja mestari sanoi: "Mitä varten?" Ja Klaus
sanoi: "Jotta voin jatkaa opiskelua, mestari. Jotta voin jatkaa oppimista.
Jotta voin tarkistaa näistä kirjoista, kun olen poissa." Ja Klaus sanoi:
"Tiedäthän mestari, minä en päättänyt lähteä. Olisin edelleen täällä, jos
te ette sulkisi tätä koulua. Tämä on ollut kotini. Tämä on ollut perheeni. Tämä
on ollut intohimoni. Tämä on ollut todellinen valaistumiseni. Mutta te suljette
syystä, joita en tiedä enkä voi ymmärtää. Lähden siis, mutta otan nämä kirjat,
jotta voin jatkaa opiskeluni."
Mestari sanoi: "Klaus, sinua kielletään
ottamasta noita kirjoja mukaasi. Ensinnäkään ne eivät ole sinun. Toiseksi sinua
yksinkertaisesti kielletään energeettisesti ottamasta noita kirjoja." Tämä
yllätti Klausin, koska hänen oli tarvinnut maksaa kirjoista. Hän luuli niitä
omakseen. Mutta se oli niin kuin teidän pilvikurssinne – te saatte vain
kuunnella jonkin aikaa. (Naurua ja Linda kikattaa) Vähän huumoria …
Siis täysin yllättyneenä tästä Klaus sanoi: "No,
mestari, mitä näistä kirjoista tulee ja miksi en saa ottaa niitä?" Mestari
sanoi: "Klaus, kuten olen kertonut myös muille oppilaille, opiskeluaika on
…" Voisimmeko tehdä taas ovijutun? Tuo ovi. Vain yksi. Se riittää. Ja
lämmitys pois, kiitos. Yritän kertoa tarinaa. Missä olimmekaan? Ai niin,
Klausin huoneessa.
Ja mestari sanoi: "Klaus, opiskeluaika on loppu.
Sinä ja kaltaisesi opiskelijat olette itse asiassa tulleet riippuvaiseksi
opiskelusta. Opiskelua opiskelun vuoksi. On aika kokea. On aika mennä ulos
tuosta avoimesta ovesta, aika mennä ulos ja olla taas elämässä. Kyllä, teit
monia muutoksia, monia transformaatiota ollessasi useita vuosikymmeniä tässä
mysteerikoulussa, mutta ei ole enää mitään opittavaa. Nyt on kyse kokemisesta,
täydestä kokemisesta. Itse asiassa Klaus, unohda kaikki, mitä olet oppinut
täällä. Unohda yksityiskohdat. Unohda kaikki uskomattoman syvälliset ja viisaat
toteamukseni. Unohda kaikki. Mene nyt pois ja koe."
Klaus alkoi itkeä, koska osa hänestä toivoi sitä
mahdollisuutta, että mestari sallisi ainakin muutamien oppilaiden jäädä ja hän
saattaisi olla yksi heistä. Mutta hän tiesi, että se oli tässä. Hän tiesi
mestarin äänestä ja mestarin käyttäytymisestä.
Klaus katsoi kirjoja taas, pinoa sänkynsä vieressä ja
mestari sanoi: "Älä edes ajattele sitä. Opiskeluaika on ohi."
Klaus veti syvää henkeä ja sanoi: "Mitä
kirjoista tulee? Käytetäänkö niitä oppilailla tulevaisuudessa? Aiotteko polttaa
ne? Aiotteko polttaa ne, jotteivät toiset pääse käsiksi salaisuuksiin, jotka
voivat vahingoittaa heitä?" Mestari sanoi: "Ei, itse asiassa viemme
kaikki nämä kirjat – tuhannet ja tuhannet kirjat joita meillä on täällä
mysteerikoulussa – baareihin, bordelleihin, linnoihin ja yhteisökeskuksiin,
kirjaimellisesti. Laitamme niitä ympäriinsä, kätkemme ne, laitamme ne kaappiin
tai laatikkoon tai seinän taakse tai jotain tietäen, että oikeat ihmiset
löytävät ne oikeaan aikaan. Ei koskaan liian aikaisin, ei koskaan liian
myöhään. Heillä on pääsy, koska he ovat valmiita siihen. Vaikkeivät he
tietoisesti tajuaisikaan sitä, he ovat valmiita, jos he löytävät nämä kirjat."
Hän sanoi: "Jonain päivänä, kenties 200 vuoden
päästä, toiset ihmiset tekevät samoin. He laittavat kirjoja hotellien
laatikkoihin (naurua). Kuka tietää? Mutta nyt teemme näin – laitamme ne
sellaisen mahdolliselle polulle, joka on oikeasti valaistumassa."
Hän sanoi: "Klaus, sinun on nyt aika lähteä.
Annan sinulle vielä yhden halauksen, viimeiset hyvästit ja sitten menet
ovesta."
Tämän jälkeen he syleilivät. He itkivät, sillä se
sattui mestariin yhtä paljon kuin oppilaaseen. Mestariin sattui se tieto, että
nämä kauniit mysteerikoulut jotka olivat toimineet tuhansia vuosia ympäri
maailmaa, loppuivat – aikakausi tuli loppuunsa. Ei enää mysteerikouluja. Ei
enää eristyksissä olemista metsissä tai saarilla, kaukana muista. Mestari
tiesi, että tämä oli uskomattoman aikakauden loppu, mutta myös uuden alku.
Aikakauden missä oppilaat palaisivat elämään – elämään elämää, kokemaan elämää.
Ei enää vain opiskelua. Ei enää eristäytymistä johonkin turvapaikkaan kaukana
muista todellisuuksista. Oli aika kokea.
Jokaisella teistä oli tuo Klaus-kokemus tavalla tai
toisella mysteerikouluissa joskus menneisyydessä, kun teitä pyydettiin
lähtemään, kun koulu suljettiin tai kun tulitte vain kävelyltä yhtenä iltana ja
huomasitte ovien olevan lukossa. Ette päässeet sisään. Oli aika mennä
kokemuksiin.
Ensinnäkin teidän
kokemukseenne, valaistumiskokemukseenne – ei enää sen opiskelua, ei enää tuon
häiriötekijän sallimista itsellenne. Jotkut haastaisivat tämän ja sanoisivat:
"Voi ei! Mutta täytyy opiskella. Täytyy …" Olette tehneet sen. Olette
tehneet kaiken ja kaikki on periaatteessa samaa.
Se mitä on kirjoitettuna tuohon suureen kirjaan –
pitäisitkö tuota kirjaan, että kaikki näkevät (puhutaan miehelle joka on
pukeutunut munkiksi ja pitää kädessään suurta raamattua). Ja kuva kameraan, jos
voimme. Nousisitko seisomaan, kyllä. Se mitä on kirjoitettuna … Tuo se tänne
eteen. Siellä ei ole tarpeeksi valoa. Jeesus, asetu vaan tänne. (Naurua) Kyllä,
kyllä, kiitos.
Veli, joo. Se mitä on kirjoitettuna tähän kirjaan –
auts! (hän kurkottaa koskettamaan sitä ja hyppää taaksepäin) – kaikki sen sivut
… (naurua) Pystyn tekemään sen! (Lisää naurua, kun hän koskettaa sivuja) Kaikki
sen sivuit, kaikki mitä on tässä, vanhasta testamentista mikä on tavallaan
Tobiaksen ajan Crimson Circle, uuteen testamenttiin mikä on Adamuksen päivien …
(Adamus huokaisee, vähän naurua) Kaikki tässä, voisitte opiskella joka sanan
ettekä olisi vähääkään pidemmällä.
Jeesus, tulisitko tänne eteen kuvaa varten? Vain
kuvaa varten, kyllä. Meidän on tehtävä tämä. (Joku sanoo "Entä Maria? Se
ei ole reilua") Hän ei kirjoittanut tätä kirjaa.
"JEESUS": Enkä minä.
ADAMUS: Tiedän! (He naureskelevat) Halusin tietää,
tiesikö hän … Poseeraisitteko yhdessä? Odota hetki. Menkää vähän lähemmäs.
Okei, poseeratkaa nyt yhdessä. Avaa kirja. Leveä hymy, Jeesus. (Vähän
naureskelua) Seiskää lähempänä, seiskää lähempänä. (Adamus laittaa naamansa
heidän väliinsä hymyillen typerästi, paljon naurua ja vähän taputuksia)
"JEESUS": Valheita.
ADAMUS: Hyvä. Kiitos, herrat, kiitos. (Adamus
naureskelee)
Rakastan aina sitä, kun uusia ihmisiä on katsomassa.
He haluavat sulkea, mutta eivät pysty. (Naurua) He kuulevat: "Sinun
pitäisi mennä paikkaan nimeltään "crimson donitsi" tai jotain. Sen
löytää internetistä." He ilmestyvät odottaen kunnioittavaa henkistä
tilaisuutta ja katsovat – katsokaa ruudulta, mitä he saavat täältä juuri nyt,
kyllä. Tämän he näkevät. (Adamus naureskelee) Hyvä, kiitos. Ei enää, se on jo
liikaa.
Missä siis olimmekaan? Ai niin, olimme edelleen
tarinassa, eikö niin?
Siis jokaisella teistä on oma Klaus-kokemuksenne,
joka sanoo "ei enää opiskelua". On kyse sen kokemisesta. Ja sitä te
teette.
Teitte sen tuossa elämässä. Menitte takaisin kyliinne
tai matkustitte uusiin ja erilaisiin paikkoihin. Voi, raskain sydämin, kun
koulu suljettiin. Oli vaikea integroitua takaisin maailmaan, missä useimmat
teistä eivät kovin hyvin onnistuneet, ei todellakaan. Löysitte itsenne omasta
syrjäisestä paikastanne. Kenties aika itseksenne oli hyvää, mutta oli hyvin
haastavaa palata tuohon todellisuuteen.
Niinpä tulitte tähän elämään ja yrititte taas
opiskella, joo. Ei se huono asia ole, älkää tuomitko itseänne sen vuoksi, mutta
yrititte palata opiskelemaan. Ja olin rinnallanne koko ajan sanoen:
"Päästä siitä irti. Päästä siitä irti. Tuossa kirjassa ei ole mitään, mitä
et jo tiedä."
Opitte jotain uusia asioita uudesta kirjastani
"Mestarin muistelmia" (naurua) – toimin tässä myyntisutenöörinä,
koska haluan päästä tuon kirjan ohi (raamattu). Se on tavoitteeni. Pitäisitkö
sitä kirjaa uudestaan? Kyllä, joo. Tuon kirjan ohi. Kyllä, hyvä. Se on siis
tavoitteeni. Lasken leikkiä, vitsailen.
Yrititte siis palata opiskelemaan ja tässä on kyse
kokemisesta. Sen kokemisesta. Valaistuminen on ajatonta, koette sen ajassa. Se
kehittyy. Se oivalletaan ajassa. Se on ja-tapaus. Se on kumpaakin. Se ei ole
yksi. Se ei ole jompikumpi.
Teidän pitäisi jo oppia, ymmärtää, että olette
valaistunut ja ette ole valaistunut. Se kaikki on jo, mutta koette sen. Se on
ja-asia.
Silloin kun olette jumissa tai kireänä asioista,
pysähtykää hetkeksi. Menkää toiseen, "ja" – "Voi, olen
valaistunut. Hyvä." – ja jos sitten haluatte palata leikkimään
valaistumatonta, ok. Vetäkää syvään henkeä ja leikkikää siinä. Ja leikkikää
sitten todellisuudessa, missä ei ole valaistumista, koska siellä ei tavallaan
ole. On ja ei ole ja tämä on kaunista.
Avaintekijä
Ja leikkikää sitten koko jutussa, että se on hauskaa.
Sitten kun hellitätte vähän, on hauskaa leikkiä siinä todellisuudessa, että
tämä todellisuus täällä maapallolla alkoi jonkinlaisena törmäyksenä nimeltään
"alkuräjähdys", mitä ei ymmärretä, ja oli vetyä ja heliumia, jotka
paiskautuivat yhteen tässä suuressa räjähdyksessä. Ja tästä pikkuorganismista
kaikki alkoi ja sitten se kasvoi ja kasvoi ja muuttui valaaksi, sitten apinaksi
ja sitten teiksi! Ja se on tiedettä eikä sillä ole merkitystä, ja te kuolette
eikä mitään tapahdu. Siinä todellisuudessa on upea leikkiä. Ja se on
todellisuus. Se on totta. Kerroin hiljattain eräässä tilaisuudessa
Adamus-version luomisesta. Se oli hämmästyttävä. Eikä sillä ole merkitystä.
Tiedättekö, miksi sillä ei ole mitään merkitystä?
Tiedättekö, miksi sillä ei ole merkitystä? Ei ole Jumalaa. Sanotaan, ettei ole
alkuräjähdystä. On vain tämä pieni organismi ja vähän vihreää lampivaahtoa. Se
oli varhaisin elämänmuoto maan päällä – vihreä lampivaahto – ja te ilmestyitte
esiin siitä. Voitte luultavasti samaistua siihen. Joinain päivinä teistä tuntuu
siltä. "Voi luoja! Minusta tuntuu tänään vihreältä lampivaahdolta."
(Naurua) Koska te olitte sitä!
Se on "ja". Se on myös. Tässä kohtaa tulee
hauskaa. Olette myös vihreää lampivaahtoa. Kasvoitte siis tästä pienestä
vaahdosta maassa, mitä edes linnut eivät söisi, ja yhtäkkiä kävitte läpi ns.
evoluution. Joo, eikä ole Jumalaa, ei ole enkeleitä, ei mitään tällaista. Vain
vihreää lampivaahtoa. Ei ole edes vihreän lampivaahdon jumalaa. Vihreää
lampivaahtoa parempaa ei tule.
Kehityitte siis tuosta ja olitte vähän aikaa
kilpikonna. Se on nimittäin osa evoluutiota. Käytte läpi kilpikonnavaiheen ja
sitten apinat ja sitten ihmiset. Ja tässä te olette. Eikä ole Jumalaa. Ei ole
taivasta. Ei oikeasti. Oikeasti. Sallikaa itsenne kokea se. Ei ole taivasta.
Kun kuolette, se oli siinä. Se oli siinä. Puh! – ei mitään muuta.
Se on uskomaton väite ja pyydän teitä oikeasti leikkimään
sillä. Tuntekaa se, koska yhtäkkiä oivallatte: "Odotas hetki, Adamus.
Tässä tapahtuu jotain. En välitä, mitä sanot vihreästä lampivaahdosta ja sitten
kilpikonnana olemisesta jossain kohtaa. Tässä koko evoluutiokuvassa on edelleen
jotain, mitä ei selitetä. Tässä on jotain. Miten se kehittyi? Miksi se
kehittyi? Miksi se muuttui tällaiseksi? Miksi pienet vihreät lampivaahdot
pystyvät nyt lähettämään raketin kuuhun, joskus ei kovin hyvin? (Muutamia
naurahduksia) Miksi tämä lampivaahto pystyy murskaamaan atomeja? Ihan oikeasti,
Adamus! Tässä tapahtuu jotain muuta." En välitä, kannatatteko elämän
lampivaahtoteoriaa vai alkuräjähdysteoriaa vai Jumalaa taivaassa ja kun olitte
pahoja, jouduitte tänne. Sillä ei ole merkitystä suuntaan tai toiseen.
Mitä siinä on? Mikä on yhteinen tekijä kaikissa
näissä skenaarioissa, mitkä muuten kaikki ovat totta – lampivaahto ja Jumala ja
kaikki siltä väliltä, muukalaispäärodut jotka loivat teidät ja nyt he
taistelevat toistensa kanssa siitä, kuka haluaa teidät. Itse asiassa he
taistelevat siitä, kuka ei halua teitä (naurua), mutta se on toinen teoria.
Siitä taistelussa on kyse. Voi luoja, kunpa ette olisi niin egoistisia!
"Ne taistelevat minusta." Ei, vaan ne taistelevat nähdäkseen, kuka ei
saa teitä.
Mikä on yhteinen tekijä kaikessa tässä? (Joku sanoo
"tietoisuus") Tietoisuus. Myös vihreässä lampivaahdossa oli
tietoisuus ja tuo tietoisuus loi laajentuessaan Jumalan – se loi. Se loi
taivaat ja se loi kaikki ulottuvuudet. Se loi taian. Se loi kaiken.
En välitä, mistä te tulitte, miten pääsitte tänne tai
minne olette menossa. Teillä on tietoisuus. Teillä on tietoisuus. Se on
avaintekijä kaikessa.
Oivalletun tietoisuuden myötä – toisin sanoen,
tietoisena tietoisuudestanne, "minä olen" ja "minä ja"
–olemuksestanne – rakkaat ystäväni, voitte elää ja kokea ja olla monissa
todellisuuksissa. Todellisuuksissa jotka ovat ehdottomasti ristiriidassa eikä
sillä ole merkitystä. Tietoisuus on yhteinen tekijä. Sillä ei ole merkitystä,
tulitteko Jumalasta vai tuliteko vihreästä vaahdosta. Ei tarvitse olla suurta
tarinaa sitä, koska otsikko on "tietoisuus on täällä". Se on siinä.
Mysteerikoulut siis suljettiin, jotta voisitte olla
kokemuksissa, jotta voisitte olla elämässä. Ei enää opiskelua. Ei enää kirjoja.
Ei enää tarvetta selvittää tietä valaistumiseen. Sitä tehtiin silloin, koska
oli asioita. Meidän oli eristäydyttävä. Meidän oli opiskeltava asioita. Mutta
sitten valmistuitte ja tässä olette nyt.
Valaistuminen on ajatonta, se koetaan ajassa ja se on
kaunista. Se on ehdottoman kaunista. Ja
menemme myös pois ajasta sen kanssa. Olemme samassa tahdissa ja olemme eri
tahdissa eikä sillä ole enää merkitystä, koska on yksi tekijä, minkä te ja vain
te omistatte omasta puolestanne. Se on teidän tietoisuutenne. Se menee sinne,
minne te menette. Mitä tahansa uskontoa kannatatte, mihin tahansa filosofiaan
rajoitutte, sen on aina paikalla. Sitä kutsutaan tietoisuudeksi. Sillä ei ole
massaa, painoa. Toinen ei voi ottaa sitä. Sitä ei voi vaihtaa.
Ainoa asia tietoisuudessa mikä on täysin teidän, on,
että voitte kätkeä sen tilapäisesti itseltänne. Kenties jokin tietoisuusleikki,
-näytös nähdäksenne, millaista on olla rajoittuneena tietoisuudeltaan – en
tiedä. Sillä ei ole merkitystä, koska tietoisuus on edelleen. Sitä ei voi
koskaan haudata iäksi. Sitä ei voi koskaan kätkeä teiltä iäksi, ei koskaan.
Toinen ei voi koskaan ottaa sitä, ei.
Energia. Energiaa voidaan ottaa – teidän energiaanne,
älyllistä energiaanne, tunne-energiaanne – mutta tietoisuutenne on aina siinä.
Vedetäänpä syvään henkeä, kunnolla syvään henkeä.
Herkkyydet
Seuraava. Kun menitte kokemuksiin, erityisesti tässä
elämässä ja erityisesti niin, kun olette tehneet viime aikoina, pääsimme pois
opiskelusta ja meillä on hauskaa. Ja kuten olen kertonut teille uudestaan ja
uudestaan, olen vain häiritsijä/ajanvietettä. Melko selvää. (Vähän naurahduksia
kun hän poseeraa) En yritä piilottaa sitä. Vain häiritsijä, että voitte vetää
syvään henkeä. On ollut rankkaa. Olette olleet itse asiassa vaikea itsellenne.
Niinpä voitte vetää syvään henkeä ja tavallaan ladata paristoja, kuten David
sanoi. Pääsette tavallaan takaisin itseenne.
Yksi suurimmista haasteita oppilaalla josta on tullut
kokija, on herkkyys. Herkkyys, ja yksi vaikea asia mysteerikouluista
lähtemisessä ja kirjojen taakse jättämisessä on, että teistä tulee hyvin
herkkä. Fyysisesti herkkä. En kerro teille tässä mitään uutta. Olette yhtäkkiä
herkkä asioille, joille ette ennen olleet, erityisesti sellaisille asioille
kuin saasteet, mutta joskus myös luonnolle. Ihmettelette: "Voi, minun
pitäisi olla henkinen ja hatsii! kun kuljen metsän läpi ja teen
Walden-lampijutun." Ja ihmettelette: "Mikä minussa on vikana? Minun
pitäisi olla …" Ei, ei, ei. Herkkyyttä.
Nimittäin kuin tietoisuus on tiedostettu uudestaan –
englanninkielessä ei ole hyvää sanaa siihen – mutta kuin tietoisuus tuodaan
esiin, olette yhtäkkiä paljon herkempi ihminen kaikin tavoin, fyysisesti
herkkä.
Mitä asioita ne ovat? Erittäin nopeasti – ei pitkään,
vain sana tai pari. Mille olette herkkä tällä hetkellä? On myös
tunneherkkyyttä, paljon herkkyyttä.
Pointtini on, että kun menette enemmän ja enemmän
kokemiseen ja teistä tulee herkempi, näen teidän sitten perääntyvän. Sanotte:
"Voi, tämän käsitteleminen on minulle liikaa!" Vetäydytte. Kehonne
avautuu ja tekee muutaman pikkuoikun silloin tällöin ja sanotte: "Voi hyvä
luoja, minun on kontrolloitava itsenäni". Vetäydytte. Lakkaatte kokemasta.
Ja se aiheuttaa vastustusta ja vastustaminen
todellisuudessa sattuu. Ei mikään muu. On vastustusta, koska ette ole varma, pitäisikö
teidän (joku aivastaa) … Voi, se oli hyvä. Ette ole varma, pitäisikö teidän vai
eikö pitäisi. (Naurua)
Niinpä olette tavallaan oudossa kokemisen, herkkyyden
ja vastustuksen välimaastossa ja sitten eksytte ja hämmennytte ja teidän täytyy
huutaa apua.
Siis (Lindalle) hyvin nopeasti mikrofonin kanssa. Ei
asetta (osa Lindan asua), vaan mikrofoni. Ase myöhemmin.
LINDA: Anteeksi kuinka?
ADAMUS: Herkkyys. Mille olette herkkä nykyään? Mikä
vaikuttaa teihin todella? Ja haluan teidän sanovan niin, että toiset kuulevat,
ja he sanovat: "Ai, en ole tulossa hulluksi." Mille olette herkkä?
LINDA: Voinko antaa yhden?
ADAMUS: Kyllä, Linda.
LINDA: Typerille ihmisille. (Joku sanoo
"kyllä")
ADAMUS: Okei. Ja kirjoittaisiko joku tämän
taikataulullenne. Kuka osaa tehdä sen?
LINDA: Voin juosta edestakaisin.
ADAMUS: Ei, ei, ei, ei, ei. Ei, ei, ei. Typerät
ihmiset, se on omasi. Ja kirjoita tämä ylös, kiitos. Huomatkaa, miten minusta
on tuossa myös ohjaaja. Aah! Kyllä. Liian kuumaa? Liian kylmää?
ELIZABETH: Ok.
ADAMUS: Okei, pitäkää ovi auki.
Joo, mille olet herkkä?
ELIZABETH: Näytän olevan kaikkien muiden tuskalle
herkempi kuin koskaan ennen. En pysty katsomaan ohjelmia lasten kärsimyksistä,
ihmisten kärsimyksistä. Tunnen sen enkä vain kestä.
ADAMUS: Elokuvat ja televisio-ohjelmat. Nykyään on
melkein helpompaa katsoa "Vaimoni on noita" kuin joitain …
ELIZABETH: Aivan! "Kaikki rakastavat
Raymondia".
ADAMUS: Joo, "Kolme poikaani". Joo,
suosikkejani, suosikkejani. Joo, ei väkivaltaa.
ELIZABETH: Aivan.
ADAMUS: Kiva pieni keinotekoinen todellisuus.
ELIZABETH: Kyllä todella.
ADAMUS: Oli hyvä ohjelma. Joo, "Mayberry".
Aah! Rakastan katsoa …
ELIZABETH: Menet liian kauas Mayberryn kanssa. (Hän
naureskelee)
ADAMUS: Kyllä, kyllä! Katselen teidän silmienne
kautta. Siksi tunnen nämä typerät ohjelmat, joo. "Katseliko hän
oikeasti?" Kyllä, teidän kauttanne. Hyvä.
ELIZABETH: Ai, se oli vastaukseni.
ADAMUS: Hyvä, kiitos.
ELIZABETH: Kiitos.
ADAMUS: Kiitos. Hyvä. Tuskan katseleminen, ja sitä
tulee televisio-ohjelmista ja asioista. Miten moni teistä oikeasti haluaa mennä
enemmän väkivaltaan ja verenvuodatukseen ja sellaisiin asioihin? Ei vai? Hyvä.
Huh! Koska on ovi. (Muutama naurahdus)
Mille olet herkkä?
SHAUMBRA 1 (nainen): Fyysisesti, enemmän
kaikenlaiselle savulle.
ADAMUS: Ai! Niin minäkin. (Naurua)
SHAUMBRA 1: Saasteille, kaikelle sellaiselle.
ADAMUS: Joo, joo.
SHAUMBRA 1: Joo-o.
ADAMUS: Joo. Cauldre aikoo lopettaa melko pian.
(Suom. huom. sama sana on "savu" ja "tupakoida") (Lisää
naureskelua)
SHAUMBRA 1: Ihmiset polttivat oksia ja puuroskia ja
savu tuli suoraan meille. Ja vaikka ikkunat oli suljettu, sain melkein taas
astmakohtauksen, mitä minulla ei ole ollut pitkään aikaan.
ADAMUS: Hyvä, savu. Herkempi savulle kuin koskaan.
SHAUMBRA 1:
Jep.
ADAMUS: Hyvä, okei. Tehdään tämä hyvin nopeasti. Vain
muutama sana, mille olette herkkä?
LINDA: Odota. Täällä. Hetki vain.
ADAMUS: Mille olet herkkä?
LINDA: Etsin käsiä.
ADAMUS: Se voi olla mitä tahansa, fyysistä tai tunteellista.
PETER: Melulle.
ADAMUS: Melulle!
LINDA: Ahaa!
ADAMUS: Iso juttu. Linda.
LINDA: Ahaa!
ADAMUS: Kanna "taulua" mukanasi tai hanki
joku toinen, ole kiltti. Yritämme …
LINDA: Älä viitsi! Minulla on liian hauskaa juosta
kuin hullu.
ADAMUS: Meillä on seitsemän minuuttia. Minulla on
treffit tänä iltana. Siis ole kiltti. (Naurua)
LINDA: Onnenpekka.
ADAMUS: Meidän ei tarvitse kirjoittaa näitä muistiin.
Joo, melu.
PETER: Melu, kyllä.
ADAMUS: Minkä tyyppinen melu?
PETER: Sanoisin entisenä rokkarina, etten kestä
kuunnella edes radiota nyt.
ADAMUS: Joo, joo.
PETER: Olen siis täysin hiljaisuudessa tällä
hetkellä.
ADAMUS: Joo, hyvä. Koneiden ääni – vaikuttaako se
sinuun?
PETER: Kaikenlainen melu, myös ihmiset … Shhh! Sanoin
teille. Melua, ei melua.
ADAMUS: Joo, joo. (He kumpikin naureskelevat) Hyvä,
ja soivat kännykät mestarin esityksen aikana on tosi ärsyttävää. Tosi
ärsyttävää.
Koneiden ääni. Useimmat teistä eivät tiedosta sitä
aivan vielä, mutta tulette tiedostamaan ja se on todella ärsyttävää ja
häiritsevää – äänet joita koneet, elektroniset ja sähkölaitteet pitävät,
tuulettimet, jääkaapit, kaikki missä on moottori – koska niissä on taajuus,
mikä on erityisen ärsyttävä herkälle mestarille, kyllä.
SHAUMBRA 2 (nainen): Nukkuminen. Nukkumishäiriöt.
ADAMUS: Nukkuminen. Oletko herkkä nukkumiselle vai
herkkä nukkuessa? Oletko allerginen nukkumiselle? (Muutama naurahdus) Se on
vaikea juttu.
SHAUMBRA 2: En pysty nukkumaan …
ADAMUS: Et pysty nukkumaan, joo.
SHAUMBRA 2: … kovin hyvin.
ADAMUS: Hyvä, joo. Se on osa herkkyyttä. Siihen
liittyy muutakin.
Tehdäänpä ns. pellekurssi. (Suom. huom.
ääntämiseltään "pilvi" ja "pelle" ovat melko lähellä
toisiaan) Tehdään se nukkumisesta. Joo, se olisi hyvä. Ja kaikki nukahtavat ja
kamerat pyörivät.
LINDA: Pitäisin siitä. Se olisi todella makee.
ADAMUS: Laitetaan se siis aikatauluun.
LINDA: Joo, joo, nukkuminen.
ADAMUS: Kyllä. Kirjoittaisiko joku tämän muistiin?
Aina unohdetaan.
PETE: Poliittiset robottipuhelut.
ADAMUS: En tiedä, mitä ne ovat.
LINDA: Voi, vihaamme niitä!
ADAMUS: Mitä ne ovat?
PETE: Saat automaattisia puhelinsoittoja. Hän sanoi
nyt …
ADAMUS: Kuvernöörinne soittaa ja sanoo: "Pete,
mitä kuuluu tänään?"
LINDA: Joka päivä, eikö niin?
PETE: Joka päivä ja neljä, viisi kertaa päivässä.
Saan enemmän robottisoittoja …
ADAMUS: Mitä sanot hänelle?
PETE: Naks.
ADAMUS: Ai, okei. Joo, joo, okei. Olette keskellä
kampanjaa.
LINDA: Vaalit.
ADAMUS: Joo, hyvä, okei. Mille muulle olette herkkä?
Edetään hyvin nopeasti. Annan seuralaiseni odottaa, mutten liian kauan. (Edith
naureskelee) Naurat, Edith.
SHAUMBRA 3 (nainen): Lapsille. (Paljon naurua)
ADAMUS: Tiedät, että rakastan rehellisyyttä. Omillesi
vai muiden? Joo, joo, joo. Olen pahoillani. Omillesi vai muiden?
SHAUMBRA 3: Kummillekin.
ADAMUS: Kummillekin, okei. Miksi lapset ovat
ärsyttäviä?
SHAUMBRA 3: Ne ovat äänekkäitä. Joskus ärsyttävää.
ADAMUS: Oletko ärsyyntynyt lapsiin vai vanhempiin?
SHAUMBRA 3: Luultavasti kumpiinkin.
ADAMUS: Kumpiinkin. Okei, hyvä. Joo, ne voivat olla.
Ne voivat olla.
LINDA: Tässä, Bonnie on ärsyyntynyt paljon. Kysytään
Bonnielta.
ADAMUS: Haluan teidän ymmärtävän, että olette
kokemisessa nyt. Opiskelu on ohi. Se on kokonaan tehty. Olette kokemisessa,
mutta vaatii veronsa ja herkkyytensä, kun avaatte tietoisuutenne. Teistä tulee
herkempi. Vetäydytte koko ajan. "Yäk! Voi, tämä on kamalaa." Ei,
älkää vastustako sitä. Menkää siihen itse asiassa. Pääsemme siihen aivan hetken
kuluttua hyvin lyhyessä merabh'ssamme. Tulen kohta (puhuen ilmeisesti
seuralaiselleen). Ole hyvä. (Naurua) Bonnie, joo, mille olet herkkä?
Shaumbroille? Voi ei, kuulin … (Adamus ja Linda nauravat)
LINDA: Tässä on yksi.
ADAMUS: Hyvä, vielä kaksi. Mille olet herkkä?
SHAUMBRA 4 (nainen): Pelkotietoisuudelle.
ADAMUS: Miksi?
SHAUMBRA 4: No, puhuimme siitä, että meillä on
vaalit, ja kaikkialla on sellaista, että jos et tee tätä, menetämme tämän ja
sitten menemme helvettiin ja kuolemme ja maailma räjähtää ja jos et tee tätä …
ADAMUS: Ja, ja, ja …
SHAUMBRA 4: Tiedäthän, ja se kuin poista, poista,
poista, poista.
ADAMUS: Siis ja.
Miksi siis kutsut herkkyyttäsi?
SHAUMBRA 4: Sanoin "pelkotietoisuus".
ADAMUS: Pelkotietoisuus. Joo, pelkofobia.
SHAUMBRA 4: Koska kaikki pelko on vain pelkoa, joo.
ADAMUS: Joo, joo. Hyvä. Pelko – voi! sitä on paljon. Mutta minun on pysähdyttävä hetkeksi. Miksi? Miksi on
paljon pelkoa? Oivallatte, että on paljon pelkoa, eikä mitään koskaan oikeasti
tapahdu.
SHAUMBRA 4: No, media levittää sitä ja …
ADAMUS: Häh, media on vain ihmisiä.
SHAUMBRA 4: … joo, ja meillä on nyt Ebola.
ADAMUS: Voi kyllä!
SHAUMBRA 4: Jos ne jotka näyttävät olevan vallassa,
pitävät kaikki pelossa, he voivat kontrolloida kaikkia.
ADAMUS: Joo, tai – ja, ja, ei "tai", vaan
"ja". Joo, he voivat kontrolloida kaikkia. Se on tavallaan kivaa. Se
kuulostaa hyvältä. Ja kaikki haluavat
sitä. Se on väitteeni. He haluavat sitä. He haluavat draamaa. He haluavat
tuntea: "Joo, se mies kontrolloi meitä". Ei, se mies ei voi
kontrolloida ketään, ellei joku salli sitä.
He siis pitävät sitä. He pitävät draamasta. He
pitävät siitä, että "Ebola iskee maailmaan!" Flunssa tappaa paljon
enemmän ihmisiä. En kuule paljon uutisia flunssasta, paitsi "hankkikaa
hiton rokotteenne", mikä on muuten salaliitto, joo. (Vähän naureskelua)
Flunssarokotteen hankkiminen …
LINDA: Se oli vitsi, eikö niin?
ADAMUS: … saa teitä tekemään kummallisia asioita.
LINDA: Se oli vitsi?
ADAMUS: Sillä ei ole merkitystä! Se on vitsi, mutta
sillä ei ole merkitystä. Pelko, flunssarokotteet ja sitä juuri saatte, joo. Ja
sitten pelkäätte tuplasti, koska "Voi, en saanut flunssarokotettani, nyt
saan flunssan kaikilta näiltä typeriltä ihmisiltä ympärilläni ja niiden
lapsilta, jotka pitävät melua." (Naurua) "Ja tupakointi. Ja sitten
kuvernöörin soitto keskeyttää!" Mutta sitten elätte sen pelon ja tuon
rokotteen saamispelon välissä. Olette hävinneet jo ennen aloitusta. Olette
uponneet jo ennen, kuin laiva lähtee satamasta.
Mutta tiedättehän, niin huvittavalta ja typerältä
kuin se kuulostaakin, sillä tavalla ihmiset elävät. En ole alentuva, olen vain
realistinen. Siis turpa kiinni, kuulin teidät. (Muutama naurahdus)
Jos ette pysty nielemään tätä, miksi katselette? Jos
istutte täällä joka kuukausi kuuntelemassa ja tekemässä kommenttejanne, hus,
hus! Menkää pois. On muita ryhmiä, jotka on tehty juuri teitä varten. Sitä
kutsutaan eläintarhaksi. Siis … (naurua)
LINDA: Oho!
ADAMUS: Se on toinen sana elämästä. Ja …
LINDA: Ei enää asuja sinulle.
ADAMUS: Olen vain kiva tästä lähtien. Eeen! Ei, ei.
Siis pointtiini ja minun on kiiruhdettava pois aivan
hetken kuluttua. Mutta aah! Arvatkaapa mitä? Ja … minulla on ongelma. Olen myöhässä tapaamisesta, hyvin
tärkeästä. Olen myöhässä treffeiltä. Mitä teen? Kiirehdinkö esitystäni Crimson
Circlessa? Kiiruhdanko tämän läpi? Puhunko niin nopeasti, että tulkkiraukka on
… Luulen, että hän pyörtyi. (Naurua)
Vai sanonko "ja". Ja. Olen myöhässä, beibi,
ja. (Joku naureskelee) Ja ei ole
aikaa. Ja minulla ei ole oikeasti treffejä – halusin vain tehdä vaikutuksen
teihin. (Paljon naurua) Ja ne ovat kaikki totta. Ne ovat kaikki totta,
ehdottomasti – joka ikinen.
Haluan teidän oivaltavan tänään "ja". Nuo
pienet roskaongelmat – en katso kehenkään – ja.
Älkää viitsikö! Menkää siitä yli. On monia todellisuuksia ja ne kaikki ovat
totta. Ei ole yhtä parempaa tai huonompaa.
Lähditte … itse asiassa teidät heitettiin ulos mysteerikouluista.
Suljimme. Itse asiassa kerroimme teille sulkevamme. Emme koskaan oikeasti
sulkeneet, mutta meidän oli sanottava teille jotain! (Naurua, Adamus
naureskelee) Kukaan ei lähtenyt muuten. Koska teidän oli aikaa lopettaa
opiskelu. Teidän oli aika kokea. No, koette, mutta tavallaan jouduitte hyvin
kapeaan kokemukseen. Tavallaan jäitte vain tuohon rooliin, tuohon näytökseen,
tuohon asuun, tuohon persoonallisuuteen, unohditte ja olen täällä
muistuttamassa teille, että on yksi suuri "ja" ulkona ja sisällä. Se
on kaikkialla. On aika, on ajattomuus. On hauskaa, on ei kovin hauskaa.
Ja. Tästä on tulossa moniulotteista. Olette
kokemuksessa. En sanonut kokematon (suom. huom. sanaleikkiä). Olette mukana ja
olette valaistumiskokemuksessa. Huh! Vau! Lampivaahto valaistumisessa! (Naurua)
Olette kokemuksessa ettekä ole vain yksi. Pitäkää hiton hauskaa sen kanssa.
Nauttikaa joka hetkestä.
Se ei ole testi. Se ei ole kilpailu. Ettekä
ehdottomasti voi epäonnistua siinä. Voitte vain tehdä siitä jumalattoman ikuista
ja kurjaa, mutta ette voi epäonnistua. Ette voi tehdä valaistumista väärin.
Laitan siihen vain yhden pienen tähden: voitte taatusti käyttää pitkän aikaa
siihen, mikä ei ole huono asia – kun oivallatte, että ei ole oikeasti aikaa ja
on aika, niin mitä sillä on merkitystä, miten kauan se kestää. Esitän teille
jokaiselle taas kerran kysymyksen: miten haluatte kokea sen?
Kuten sanoin aiemmin, ette pääse eroon kaikista
ongelmistanne, niin kauan kun elätte täällä, joo. Eläessämme mysteerikoulussa
pääsimme eroon monista ongelmista. Meidän ei tarvinnut kohdata jokapäiväistä
elämää tai sukulaisia. Se on valaistumisen sukulais/suhteellisuusteoriani:
jättäkää sukulaiset taaksenne (suom. huom. sanaleikkiä). (Paljon naurua)
LINDA: Oho!
ADAMUS: Se oli hyvä. Hiton hyvä. Pukekaa minut
supersankariksi joka kuukausi. (Muutama naurahdus)
Missä olimmekaan? Ai niin "ja". Olette
kokemisessa. Tulee olemaan ongelmia. Katsokaa "ja". Antakaa siitä
tulle iso ja ruma ja kaikkea muuta ja sitten katsokaa kaikkia "ja" ja
kaikkia pakoreittejä siitä tai kaikkia ratkaisuja ja transformaatioita, joita
tapahtuu. Ja sitten antakaa niiden vain tapahtua. Älkää tehkö työtä siihen.
Älkää ajatelko sitä. Ajattelette sitä ja palaatte takaisin rajoituksiin.
Annatte sen vain tapahtua. Laajennutte vain sen myötä.
Teistä tulee herkkä. Niin kauan kun olette fyysisessä
kehossa ja ihmismielessä, herkkyystaso lisääntyy kovasti. Se ei johdu siitä,
että teette jotain väärin. Se johtuu siitä, että teette jotain oikein. Sallitte
suuren määrän tiedostamista. Tiedostaminen tulee kehoon, mieleen, tietoisuuteen
– jokaiseen osaanne. Teistä tulee tietoisempi äänistä ja ne ovat ärsyttävämpiä
kuin koskaan.
Tietoisuudeltaan suljettu olento voi sulkea pois
melun. Vaikka se olisi uskomattoman huono volyymi- ja taajuusasteikko, se voi
sulkea sen pois. Tietoinen ihminen ottaa sen vastaan ja sitten oppii, että hän
voi olla mitä tahnansa "ja". Mutta hän ei koskaan yritä hankkiutua
eroon siitä. Hän vain laittaa tietoisuutensa siihen, minkä hän sattuu valitsemaan
tuona päivänä.
Teistä tulee ehdottomasti herkempi luonnon aineelle –
se on tekninen termi, "luonnonaine" – koska tavallaan ette ole
luonnollisia tällä planeetalla. Ette oikeasti olleet lampivaahtoa, laskin vain
leikkiä … ja. (Adamus naureskelee) Mutta se on vieras paikka ja olette
vierailija täällä. Ja kun valokehonne tulee sisään, se sanoo: "Voi vau,
mitä tämä aine on ilmassa? Itse asiassa, mitä ilma on?" Ja asioita lentää
ilmassa ja ne aiheuttavat savua ilmaan. Valokeho ei ole siis tottunut kaikkeen
siihen. Valokeho tavallaan järjestää tuon herk- … se herkistyy.
Mitä tehdä? No, itse asiassa ottakaa se avosylin
vastaan, sallikaa se, älkää vastustako sitä ja lakatkaa ihmettelemästä, mitä
vikaa teissä on, ja kaikkea muuta. Teistä tulee vain herkempi. Antakaa itsenne
saada tuo herkkyyskokemus, vaikka aivastelisittekin aivonne pellolle. Kehonne
sopeutuu luonnostaan. Se sopeutuu, kyllä, jos ette sotke sitä. Jos lakkaatte
ottamasta kaikkia noita lisäravinteita ja kaikkea muuta roskaa.
Niin kauan kuin otatte niitä, keho astuu
luonnollisessa transformaatiossaan taaksepäin ja sanoo: "Okei, hän aikoo
ottaa kaikkia näitä lääkkeitä tai luonnon yrttilääkkeitä. No, pyh! Okei,
istumme vain odottamaan." Ja sitten kun vain sallitte todellisen
luonnonlääkkeen, mikä sattuu olemaan te itse, niin alatte päästä läpi joistain
herkkyyksistä. Alatte kyetä virittymään ja sopeutumaan vaihteleviin energioihin
ja tietoisuustasoihin ja vaihtelevaan tietoisuusasteikkoon.
Teistä tulee herkkä ihmisten tunteille ja television
katselulle ja kaikkea vastaavaa. Teidän ei tarvitse välttämättä mennä katsomaan
väkivaltaelokuvia päästäksenne läpi siitä, mutta sopeudutte siihen. Myötätunto
auttaa teitä sopeutumaan. Autatte itse itseänne sopeutumaan. Mutta vetäkää
syvään henkeä, koska on herkkyyksiä. Ette ole lainkaan yksin kaikessa tässä. On
herkkyyksiä.
Haluan puhua myös pelosta. Pelkoherkkyydestä – tai
ahdistus on luultavasti parempi sana.
Monet teistä ovat tunteneet ahdistusta, tuntematonta
ahdistusta, määrittelemätöntä ahdistusta. Yritätte määritellä, mitä se on.
Teette mitä tahansa ja sanotte: "No, kyse on ulkopuolisista energioista,
maailman energioista." Joo, jossain määrin. Sanotte sen olevan emäalus,
mikä säteilee voimakkaita valoaaltoja maapallolle tällä hetkellä, ja … (Adamus
haukottelee) Jotkut "ja"-asiat ovat vähän mielenkiintoisempia. Mikä
tahansa tekosyy onkin, yritätte antaa syyn tuolle määrittelemättömälle
ahdistukselle.
Nyt olette älyllisessä prosessissa ja vastustatte
valtavasti. Sitten joudutte paniikkiin. Paniikki lisää ahdistusta. Minun ei
todennäköisesti tarvitse kertoa sitä teille. Ja sitten kurkotatte
lääkekaappiinne ottamaan jotain.
No niin, en välitä, onko se täysin homeopaattista.
Muuten, käytätte kaikki sanaa "homeopaattinen" ehdottomasti väärin.
Luonnonmukaisen ja homeopaattisen välillä on eroa. Ymmärrättekö? Joo. Otatteko
homeopaattista ainetta paniikkiin? Otatte nimittäin silloin paniikkia. Tuotte
sisään lisää paniikkia, jotta voitte sopeutua paniikkiin. Mutta kun näette
sanan "homeopaattinen": "Voi, se on hyvää minulle." En
usko, että se on koko ajan paras asia.
LINDA: Voi ei, saamme sähköposteja.
ADAMUS: En välitä siitä. En välitä. Otan viisi
teistä, jotka haluavat oikeasti ylösnousemusta, ja pidämme hauskaa. Tai tuhat –
ja se voi olla miljoona.
Homeopaattiset lääkkeet. Jos aiotte ottaa jotain,
niin olkaa kilttejä ja ymmärtäkää vähän sitä energeettisesti. Kyse ei ole vain
siitä, että jokin on luonnonmukaista – sen täytyy olla myös hyvä asia teille.
Se on itse asiassa todella huono asia teille. Se on kuin flunssarokote. Mitä?
Se juurruttaa tuon energialaadun sisällenne. Onko teillä paniikkia? Minä en
ottaisi sitä.
Sitten teillä on lääkekaapissanne jotain, mikä on
luonnonmukaista. Se on okei. Se on luonnollista. Sen täytyy olla hyvä asia
teille, eikö vain? Koska jotkut tiedemiehet ovat jossain kaivaneet luonnontuotteita,
jotka tulivat likaisesta maasta, mille olette nyt allerginen (vähän
naureskelua) – kaivaneet ne esiin, laittaneet paineen alle, kuumentaneet ja
laittaneet pulloon sanoen "luonnonmukaista", koska he eivät
laittaneet mukaan yksinkertaista pikkukemikaalia, mikä on myös luonnosta.
Kaikki kemikaalit ovat luonnonmukaisia.
Mutta näette, että siinä sanotaan
"luonnonmukainen", joten kurkotatte ottamaan sitä ahdistukseenne,
"luonnonmukaista lääkettä". Mitään ei tapahdu, joten saatte lisää
ahdistusta, ja sitten otatte lisää luonnonmukaisia pillereitä ja sitten saatte
lisää ahdistusta, koska luonnonmukaiset pillerit eivät toimi. Sitten
ajattelette olevanne erikoistapaus, koska teidän täytyy ottaa suositeltu annos
kymmenkertaisena tunteaksenne edes vähän jotain – kaikki tämä, koska sitä
sanotaan luonnonmukaiseksi. Ja sanotte tavallaan: "No, minulla on
erityisongelmia. Minun täytyy ottaa kymmenkertaisesti. Muiden ihmisten täytyy
ottaa vain yksi annos, minun täytyy ottaa kymmenen. Olen siis todella erityislaatuinen.
Ongelmani ovat suurempia."
Ja sitten ovat varsinaiset lääkkeet. Hyvä vai huono?
Sillä ei ole oikeastaan merkitystä. Ne ovat vahvoja. Ne ovat varmasti vahvoja.
Ne ohittavat kemiallisen ja sähkömagneettisen virtauksen aivoissa. Ne saavat
teidät sekaisin mutta hyvä, ne lähettävät teidät matkalle. Kenties he
parantavat ahdistuksen. Tai kenties – vain kenties – se saavat teidät vain
unohtamaan ahdistuksen. Se on edelleen olemassa, mutta olette huijanneet
itseänne täysin uudella tasolla, merkittävällä kemiallisella tasolla sanoen:
"Minulla ei ole ahdistusta. Olen tyyni. Namaste." (Naurua) Ja toinen
osanne huutaa: "Sinä typerä idiootti! Minulla on ahdistusta."
"Aah! Minusta tuntuu todella hyvältä, oiii!" Se on mielenkiintoista.
Pointtini on, ennen kuin lähden täältä, että kun
kurkotatte sinne herkkyytenne vuoksi – tämä on lääkekaappinne, ei kuollut
lepakko. (Vähän naureskelua) Ihmiset jotka katselevat netissä, eivät näe sitä
samalla tavalla kuin te. "Miksi hän osoittaa kuollutta lepakkoa?"
Kun kurkotatte lääkekaappiinne … (hän nappaan Lindan
leikkipyssyn). Pum! "Miksi hän ampuu itsensä tänään?" (Naurua) Mitäs
luulette?
Kun kurkotatte tuota lääkekaappia kohti ja yritätte
saada antiherkkyyttänne, antiahdistustanne, anti- mitä tahansa – yritätte saada
homeopaattista ainetta, luonnonmukaista, kemiallista tai mitä tahansa –
pysähtykää hetkeksi ennen sitä. Vetäkää kunnolla syvään henkeä. Ja. Ja.
Tietoisuutenne kukoistaa – se itää tällä hetkellä. Se
kukkii myöhemmin, mutta se vähintäänkin itää. Se avautuu. Se altistuu
todellisuuksille, jotka ovat olleet suljettuna pitkän aikaa, Itsenne kartanon
huoneisiin jotka ovat olleet ehdottomasti lukittuna. Se tuntuu epämukavalta.
Sitten se tuntuu todella hyvältä.
Se tuntuu pelottavalta jonkin aikaa, erityisesti
mielellenne. Voi, kun laajennutte mielen ja sen hullujen pikkupelien tuolle
puolen, ihmettelette oikeasti: "Mitä voin tehdä? En voi kontrolloida sitä.
En voi johtaa sitä." Ette tiedä, mitä tehdä. Vedätte syvään henkeä ja jos
mitään, niin muistatte vain yksinkertaisen sanan "ja". Ja. Se ei ole
ainoa todellisuus.
Se ei ole ainoa todellisuus. Paljon muutakin
tapahtuu.
Vedätte vain syvään henkeä ja sitten tietysti
muistatte kuolemattomat sanani …
ADAMUS JA YLEISÖ: Kaikki on hyvin …
ADAMUS: … kaikissa monissa luomakunnissa.
Kiitos, rakkaat shaumbrat, Olette olleet miellyttävä,
mutta huumoriton yleisö. Kiitos, kiitos. (Yleisö taputtaa)