CRIMSON CIRCLEN MATERIAALEJA
Kharisma-sarja
SHOUD 1: “Kharisma 1” – ADAMUS Geoffrey Hoppen kanavoimana
Esitetty Crimson Circlelle 2.8.2014
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
www.crimsoncircle.com
Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus. Tervetuloa
kokoontumiseen. Te jotka selvisitte takaisin, tervetuloa takaisin. (Adamus
naureskelee) Olen aina hämmästynyt, aina hämmästynyt. En tiedä, oletteko
jääräpäisiä, sinnikkäitä vai eikö teillä ole mitään parempaa tekemistä
lauantai-iltapäivänä kuin olla täällä, mutta tervetuloa takaisin, rakkaat
ystävät.
Ylösnousseiden
mestarien klubissa on kyltti, itse asiassa suoraan ovesta kävellessä on kyltti,
missä sanotaan: "Luovuin kaikesta enkä odottanut vastineeksi muuta kuin
itseni."
Persoonallisuuden tuolle puolen
Jokainen
ylösnoussut mestari käy läpi eräänlaisen henkisen puberteetin, missä hän luopuu
kaikesta. Ja voi, kyse ei ole vain rahasta tai tavaroista – autosta, talosta,
työpaikasta ja perheestä. Mutta sitten kun päästään siihen, kun todella
luovutte kaikesta, minkä tiesitte itseksenne, se on varmasti yksi
haastavimmista asioista, minkä te tai kuka tahansa heräävä ihminen koskaan
tekee, koska on aina halu rakentaa persoonallisuutta, rakentaa itseänne. Teette
sitä sellaisilla asioilla kuin vaatteet, työpaikka, asema yhteisössä, suhde
itseenne. Yritätte aina määritellä itsenne mielenkiintoisella ja uudella
tavalla. Mutta lopulta se kaikki romahtaa alas tai se revitään rikki tai
päästätte siitä irti armollisesti. Armollisesti.
Ja
sen toivon meidän tekevän seuraavassa sarjassamme, tässä sarjassa, minkä nimen
kerron teille hetken kuluttua, hmm. (Muutama naurahdus) Annan odotuksen vähän
kasvaa.
Mutta
tosiaankin mennään persoonallisuuden tuolle puolen. Mieli ei pysty käsittämään
sitä. Se ei pysty. Mieli yrittää oikeuttaa sen tavallaan sanomalla: "Okei,
aion olla hieman vähemmän minä", mutta ette voi olla joko tavalla tai
toisella. Mieli sanoo: "Aion hankkiutua eroon pahoista tavoistani."
No, huomaatte – ja sanon julkisesti tämän – että itse asiassa pahat tapanne
ovat palvelleet teitä oikeastaan erittäin hyvin. Hyvistä tavoistanne olen
huolissani. (Naurua) Oikeasti. Ne ovat tapoja, ne ovat asioita, joissa olette
oikeamielisiä, joita puolustatte, joista pidätte kiinni, ja silloinkin kun
yritän ottaa niitä teiltä, kun yritän potkaista ne pois teistä, pidätte kiinni
niistä.
Pahoista
tavoistanne ette tietenkään pidä ja yritätte päästä eroon niistä, yritätte
voittaa ne. Ne ovat oma sisäinen valtataistelukenttänne – kiitos (kameralle) –
joten en ole huolissani pahoista tavoista, vaan kyse on niistä, joita pidätte
hyvinä tapoina, itsetuntonne ja persoonallisuutenne rakennuspalikkoina.
Olette
hyvin hassusti – heh, hassusti minusta – vaihtamassa ns. persoonallisuutenne,
identiteettinne joksikin, mikä on kuin syvä kuilu. Se ei ole sitä, mutta teidän
on lähestyttävä sitä kuin kuilua. Teidän on lähestyttävä sitä tietämättä, mitä
tulee seuraavaksi. Muuten persoonallisuutenne yrittää tarttua siihen ja muokata
sen kuvaksi, minkä se haluaisi saada itselleen. Ja kuten olette havainneet, tuo
kuva millaisen haluaisitte saada itsestänne, on melko saavuttamaton – melko
saavuttamaton.
Mutta
kuitenkin jatkatte yritystä saada sen. Jatkatte sen tavoittelemista. Voin
kertoa teille nyt – ja tämä viesti on tietysti teille, ei ulkopuoliselle
maailmalle – että te ette voi saada sitä. Lakatkaa siis yrittämästä. Siksi en
ole kaikkien tavoitteiden, suunnitelmien ja ohjelmien suuri ihailija. Ne ovat
kuolevaisia varten, heh. (Adamus ja yleisö naureskelevat) Ja sanoessani
"kuolevaiset", en puhu fyysisestä kehosta. Puhun niistä, jotka
pitävät kiinni jostain harhakuvasta, sanotaan havainnosta, mitä elämä on ja
mihin he sopivat siinä. Ja todellisuudessa sitä on erittäin paljon ihmisten
elämässä – yritystä sopia mukaan, jatkuvaa tuon kysymyksen esittämistä:
"Mihin sovin? Miten sovin mukaan?" ja tuon kammottavan kysymyksen
esittämistä kautta historian: "Kuka minä olen?"
Älkää
koskaan enää kysykö sitä. Aa, sillä hetkellä kun tunnette sen tulevan
sisältänne – tuon "kuka minä olen?" –kysymyksen ja minkä tahansa
muunnelman tai muodon, miten ilmaisette sen – vetäkää syvään henkeä ja
"Minä olen mitä olen. Turpa kiinni!" (Vähän naureskelua)
Päivitys Samista
Aloitetaanpa
tämän päivän sessio pienellä päivityksellä Samista. (Yleisö vastaa
"voi") Voi. Samista. (Tobiaksen nykyinkarnaatio)
Kuulen,
että Crimson Circle on ollut 15 vuotta ja kummallisesti Sam on ollut 15 vuotta.
Eikö olekin varsinainen sattuma? Tai sitten ei. Ei, ei vähääkään.
Sam
on nyt siis 15-vuotias. Kuvitelkaa hetki, millaista oli, kun olitte 15-vuotias.
Tämä on se paha, mistä puhuin aiemmin. (Adamus naureskelee ja yleisö nauraa
vähän) 15 hyvin haastava ikä. Olet kaiken välissä. Et ole vielä aikuinen,
muttet ole lapsikaan. Et ole riittävän vanha ajaaksesi autolla, mutta näytät
typerältä ajaessasi polkupyörää. (Naurua) Sinulla ei ole vielä taitoa tai
viisautta käsitellä elämää, mutta yrität. Kuten kuulen Cauldren sanovan nyt,
että siinä iässä hän luuli tietävänsä kaiken – kuten myös hyvin monet teistä.
Vanhemmat eivät tienneet mitään. Hän luuli ymmärtävänsä, mikä oli makeeta,
eivätkä vanhemmat ymmärtäneet pätkääkään.
Mutta
on hyvin kiusallinen ikä olla 15-vuotias – pojilta on puberteetti loppumassa,
toivottavasti, ja tytöt katsovat tuonikäisiä poikia ajatellen: "He ovat
niin keskenkasvuisia." (Adamus naureskelee)
Sam
on 15-vuotias ja hän on viettänyt hyvin mielenkiintoista elämää. Itse asiassa
hänellä ei ole ollut paljon elämää, koska monta, monta vuotta hän oli vain
kehokuori. Voitteko kuvitella sen? Pelkkänä kehokuorena olemisen. Niin kuin
tyhjä pahvilaatikko, joka vain odottaa jonkun laittavan jotain siihen ja
lähettävän sen UPS:lla pois. (Joku kikattaa) Kiitos. Luulin, että teille tulisi
tänne taputus- tai nauruvalot tai …
LINDA:
Voisin käyttää toppausta.
ADAMUS:
Okei. Hän on siis 15-vuotias ja tuossa välitilassa, mutta monta vuotta hän oli
vain kehokuori. Hän itse, Tobias, ei ollut vielä täyttänyt sitä koko energialla
tai tietoisuudella.
Sitten
kun hän, Tobias, Tobiaksen olemus, alkoi käyttää tuota kehoa, hän alkoi
kehittää omaa identiteettiä. Mutta hänen sisällään oli aina jotain vastustusta
määritellä itsensä, kehittää persoonallisuus, kuten te olette tehneet – aina
haluttomuutta tehdä jotain, mikä lukitsisi hänet tiettyyn rooliin tai malliin,
tai määritellä itsensä.
On
mielenkiintoista huomata nyt, että Samin matka on myös teidän matkanne. Hyvin
erilainen – te ette olleet kehokuoria, joistakin teistä tuli sellainen, mutta
ette olleet sitä silloin. (Naurua) Ei tietenkään kukaan teistä. Ei kukaan
teistä. (Adamus naureskelee)
No,
itse asiassa siinä on vähän totuutta, koska osa teistä lähti joksikin aikaa.
Osa teistä lähti osittain pois – ei mikään tai kukaan muu tullut tilalle, mutta
se oli hyvin hämmentävää, tämä henkinen puberteettiaika. Niin hämmentävää, että
te ette tienneet, mitä tehdä. Peräännyitte kirjaimellisesti joksikin aikaa.
Ja
kun teitte sen, huomasitte, että resurssinne, yltäkylläisyytenne, innostuksenne
ja elämänhalunne näytti häviävän. Mutta te ette pystyneet käsittelemään
tilannetta. Ette pystyneet käsittelemään enää saman tekemistä uudestaan ja
uudestaan. Tiesitte, ettei se resonoinut kanssanne. Tiesitte, ettei se vienyt
teitä mihinkään, minne halusitte mennä, mutta ette tienneet, mitä tehdä.
Se
on hyvin samanlaista kuin lapsen puberteetti. Ei tiedä, mitä tekee kehollaan.
Ajatukset muuttuvat. Kaikki muuttuu. Niinpä monet teistä perääntyivät.
Mielenkiintoista
panna merkille, että yrititte itse asiassa hypätä syvemmälle. Yrititte
aktivoida vanhoja intohimoja eikä se vain toiminut, se ei toiminut. Oli
sisäistä vastustusta, sanoisin jumalaista älykkyyttä, mikä sanoi sisällänne:
"Tämä ei vain toimi." Ja tavallaan heititte kädet ylös. Antauduitte.
Teistä tuli oma kuorenne.
Keho
reagoi edelleen. Persoonallisuus oli kuin automaattiohjauksella. Se pystyi
toimimaan, puhumaan. Ja tavallaan tuossa automaattiohjaustilassa se yritti
rakentaa tai määritellä itseään uudelleen. Se teki teidät hulluksi,
ehdottomasti hulluksi. Ja sitten esititte itsellenne kysymyksen, mitä olen
pyytänyt teitä olemaan kysymättä enää. Sanoitte jatkuvasti: "Kuka minä
olen?" Hiivitte komeroon myöhään yöllä, kun luulitte minun juhlivan
Ranskassa, ja sanoitte: "Mutta kuka minä olen? Kuka minä olen? Rakas
Jumala, rakas kuka tahansa muu kuin Adamus, kuka minä olen?" (Naurua)
Ja
sitten hiivitte selvänäkijälle. Tiedän teidän tehneen sitä. Olen nähnyt sen. Tiedän,
että häpesitte sen tekemistä. Tunsitte syyllisyyttä ja olonne kurjaksi – ja
niin teidän pitikin. Mutta livahditte jonkinlaiselle selvänäkijälle, lukijalle,
mille tahansa – mille tahansa muulle kuin te itse. Mille tahansa muulle kuin te
itse ja kaivoitte syvemmälle sisäänne, koska sattui ja tietyssä määrin sattuu
edelleen. Ja jossain määrin tavallaan ymmärrän, että livahditte sinne, miksi
petkutitte minua (naurua) ja menitte saamaan tulkinnan, koska oli epätoivoa.
Ette tienneet, mitä muutakaan tehdä, ja ajattelitte, että varmasti jollain
jossain on oltava vastaus.
Ja
mitä sitten tapahtui? No, tunnemme sen tarinan. Minun ei edes tarvitse tehdä
siitä Mestarin muistelmia –tarinaa, mutta teen. Livahditte lukijalle ja
sotkeuduitte vielä lisää, sillä hän antoi teille joksikin aikaa vähän
identiteettiä. "Voi kyllä, olit prinsessa Egyptissä." No, itse
asiassa sinä olit, mutta se ei ole pointtini. (Naurua) Sori, minun on
poistettava se. Et koskaan enää muista. Kuin elokuvassa "Men in Black – miehet
mustissa" – zzzzz! – et muista sitä. (Naurua) Voi, katselen typeriä
elokuvianne. (Adamus naureskelee)
Hän
siis antoi teille väliaikaisen lisäyksen identiteettiin. Rakensitte sen
uudestaan. Teistä tuntui hyvältä muutaman päivän ja mitä sitten? Viuuuuh! Suuri
törmäys. Suuri törmäys. Mutta eksyn nyt aiheesta. Puhuimme Samista – vai
puhuimmeko teistä? Hmm, hmm.
Siis
Sam 15-vuotias ja hyvin mielenkiintoista, ei ole koskaan oikeastaan kehittänyt
persoonallisuutta. Jotkut sanoivat häntä vähän tylsäksi. Jotkut sanoivat häntä
vähän pitkästyttäväksi. Jotkut sanoivat, että hän oli täysin maadoittumaton,
kun hän ei pystynyt saamaan yhteyttä mihinkään, että hän päiväunelmoi aina – ja
niin hän tekikin. Hän kävi läpi erittäin tärkeää prosessia itsessään.
Hän
opetteli elämäntaitoja, muttei kovin hyvin. Sam, 15 v, ei ollut hyvä oppilas,
ei. Tavallaan kuin useimmat teistä. (Vähän naureskelua) B:tä pidettiin erittäin
hyvänä. Se oli juhlapäivä kotona. C oli hyväksyttävä. Ei varsinainen
lukutoukka, mutta uskomattoman intuitiivinen.
Kun
hän pääsee ulos päästään, kun hän lakkaa yrittämästä tajuta rakenteita,
malleja, lakkaa menemästä mieleen ja logiikkaan – uskomaton. Hän pystyy
ratkaisemaan minkä tahansa nopeasti. Hänen ei tarvitse tietää yksityiskohtia.
15-vuotiaana
Sam ei ole kiinnostunut menemään yliopistoon. Hän menee luultavasti lyhyeksi
aikaa ja sitten on uskomattoman kyllästynyt kaikkeen siellä – no, tylsiin
opetuksiin joilla on erittäin vähän tekemistä reaalielämän kanssa, elämänilon
kanssa. Ei erityisen hyvä oppilas, mutta uskomattoman intuitiivinen, kuten
monet teistä.
Erona
on, ettei Sam ole saanut 20-30 vuoden ohjelmointia peittämään tuota intuitiota.
Sam jätettiin suhteellisen puhtaaksi ja selkeäksi. Vaikka hänen vanhempansa –
nyt eronneet – olivat kumpikin yliopiston professoreja, he eivät ymmärtäneet
Samia. Puhunko Samista vai teistä? He eivät todellakaan ymmärtäneet häntä –
teitä – kovin hyvin ja niinpä he tavallaan olivat piittaamatta hänestä, mikä
antoi hänelle paljon vapaata aikaa olla itsekseen.
On
mielenkiintoista, että nyt 15-vuotiaana Samilla puberteetti vähenee ja nyt
voimme puhua hänestä enemmän. Jätimme hänet tavallaan rauhaan näiden hyvin
herkkien puberteettivuosien ajaksi. Puhumme hänestä enemmän ja enemmän, koska
hän tuntee syvän yhteyden teidän jokaisen kanssa, aivan kuten Tobias tunsi ja
tuntee edelleen.
Hän
tuntee yhteyden. Hän ei tiedä vielä, mitä se on, eikä hän välitä tietää
täsmälleen, mitä se on. Hän ei välitä tietää tästä asiasta, mitä sanotaan
Crimson Circleksi, ja yksittäisistä shaumbroista ja yksityiskohdista, koska hän
tuntee sen. Ja tämän hän antaa tulla esiin sisältään. Hän tietää, että siellä
on jotain.
Hän
tietää, että on tukea, toveruutta, hyväksyntää ja myötätuntoa – luulisin, että
sitä voisi kutsua näin. Hän tietää, että on, mutta ei tiedä tarkkaan, missä se
on. Mutta hän ei välitä ja se on erittäin tärkeä asia. Hänen ei tarvitse tietää
yksityiskohtia. Itse asiassa tavallaan se ottaisi vähän pois siitä rikkaudesta,
mitä hän tuntee tällä hetkellä, koska jos hän yhtäkkiä löytäisi Crimson Circlen
ja shaumbrat, se menisi liikaa yksityiskohtiin. Mutta tällä hetkellä hän tuntee
teidän jokaisen rikkauden, kyllä.
En
yllättyisi lainkaan … Cauldre vähän suodattaa tässä, joten tainnutamme hänet.
Mutta en yllättyisi lainkaan, jos hän alkaa puhua jollekin teistä, yhdistyä
joidenkin teidän kanssa.
Hän
on töissä maatilalla tänä kesänä ja hän rakastaa sitä. Hän rakastaa maan kanssa
työskentelemistä. Tilalla ei ole kovin monia eläimiä, on enimmäkseen
vihanneksia ja hedelmiä. Mutta hän rakastaa työskennellä tuossa ympäristössä,
päästä ulos, koskettaa luontoa, katsella asioiden kasvavan ja nähdä elämän
kauneuden. Hän on joidenkin ystäviensä kanssa, jotka ovat lähteneet kaupungista
ja työskentelevät maatiloilla, ja tästä hän löytää intohimoa. Intohimoa mitä
hän ei ole koskaan ennen tuntenut, löytää kaikonsa. Eikä kyse ole vain
kasveista ja maasta tai toveruudesta iltaisin, vaan hän tuntee jotain
sisällään, jonkin avautuvan.
Samaan
aikaan hän tuntee myös elämän aistillisuuden. Hän alkaa – sanotaan – tuntea
tuon hyvin seksuaalisen ja kauniin asian tulevan esiin. Joidenkin
koulukavereidensa kanssa hän on nähnyt monta kertaa pornoa internetissä. Ei ole
koskaan oikein välittänyt siitä. Itse asiassa hänelle se on hämmentävää, koska
hän tuntee sen energian. Hän tuntee hyväksikäytön ja "ruokkimisen" ja
ihmettelee itsekseen, että läheisyydessä ja seksuaalisudessa on suurta
kauneutta, mutta missä se on? Kukaan ei puhu siitä. Seksi on joko jotain pahaa
tai kiellettyä tai sitä on näissä pornoyhteyksissä. Niinpä hän on erittäin
hämmentynyt tällä hetkellä siitä, miksi toiset ihmiset eivät puhu
seksuaalisuudesta pyhällä tavalla, kauniilla tavalla.
On
tietysti joitain, jotka puhuvat, mutta yleisesti ottaen massatietoisuudessa se
on joko syyllisyyttä ja häpeää tai jotain synkkää ja turmeltunutta
energiaruokkimista. Tämä työskenteleminen yhdessä tilalla innostaa häntä tällä
hetkellä siihen, mitä hän tavoittelee myöhemmin elämässään. Tapahtuu suurta
kehitystä tällä hetkellä.
Sam
on pitkä ja häntä voitaisiin pitää komeana, mutta yllättäen hän ei ole enää
vanhempiensa näköinen. Hän oli nuorempana. Ja käydessään läpi puberteetin hän
teki jotain hyvin upeaa, jotain minkä pyydän jokaista teitä tekemään –
luopumaan esi-isien biologiasta. Se ei ole teidän. Se on vuokrattu. Se on
peritty.
Hän
ei itse asiassa viettänyt kovin kauan esi-isiensä biologiassa. Hän käytti sen
osia, sen ominaisuuksia, syntyäkseen fyysiseen kehoon, mutta puberteetin aikana
hän kävi läpi hyvin intensiivisen vaiheen, missä hän itse asiassa päästi irti.
Hän ei tiennyt tekevänsä tätä, mutta hän itse asiassa päästi hyvin korkealla
tasolla irti esi-isiensä biologiasta.
Siitä
on vielä muutamia jälkiä jäljellä, mutta hän ei ole vanhempiensa näköinen –
hyvin komea ja pitkä. Tietysti sekä miehet että naiset tuntevat vetoa häntä
kohtaan. Eikä ainoastaan fyysisen seksuaalisuuden vuoksi, vaan hänen
persoonallisuutensa tai uskaltaisinko sanoa, persoonallisuuden puutteensa
vuoksi.
Sam
on hyvin rakastava ja hyvin herkkä, mutta teidän laillanne hän huomaa asioiden
vaikuttavan itseensä. Hänen on suojattava itsensä. Hänen on päästä kauas
asioista ja siksi maatilalla työskenteleminen tänä kesänä on ihanteellista
hänelle.
Kyllä,
hänellä on ollut intiimejä suhteita naisten kanssa. Hän on harrastanut seksiä,
vaikka hän on vielä hyvin nuori, mutta hyvin, hyvin kauniilla tavalla. Toisin
kuin, no, useimmat teistä – suljen silmäni hetkeksi. Ajatelkaa hetken, kun
olitte tuon ikäinen eikä teillä ollut mitään todellista herkkyyttä tai
tietoisuutta, oli kömpelyyttä tai kiirehtimistä … (Adamus naureskelee) Voi,
okei, siirrytään eteenpäin. (Vähän kikatusta)
Sam
on hyvin lahjakas, taiteellinen, etevä, mutta hänellä ei ole mitään todellisia
kanavia vielä sen ilmaisemiseen. Niinpä paras asia mitä hänelle on tapahtunut
pitkään aikaan, oli tämä kesä poissa kotoa, kesä maatilalla missä hän löytää
monia asioita, kuten monet teistä löysivät ollessaan tuossa iässä.
Tässä
on pieni päivitys Samista. Pysymme nyt lähemmin kosketuksessa, kun hänen
puberteettinsa loppuu.
Henkinen puberteetti
Kun
puhutaan puberteetin, henkisen puberteetin loppumisesta, mitä hyvin monet
teistä kokevat, niin se on kiusallista. Tulette pois hyvin tiukasta
persoonallisuudesta – persoonallisuudesta, mitä on kehitetty monta, monta,
monta elämää – ja nyt se häviää pois.
On
vastustusta. Yritätte pitää kiinni siitä monin tavoin. Ja hyvin usein – kuten
taitaa olla luonnollista – haluatte päästää irti joistain asioista ja sitten
keskittyä toisiin asioihin itsessä tai kehittää niitä.
Ja
periaatteessa henkisessä kehityksessä, erityisesti tässä puberteetin
loppumisosassa, oivallatte, että olette päästäneet irti joistain asioista ja
kuoritte kuin monia, monia, monia sipulin kerroksia, sipulin kuoria, uudestaan
ja uudestaan ja uudestaan. Pääsette siihen oivaltamispisteeseen, että jatkatte
vain kuorimista ja sanotte: "Milloin tämä kerrosten kuoriminen
loppuu?"
Kun
oikeasti pääsette tuohon pisteeseen ja olette todella väsynyt kuorimaan asioita
pois ja olette ehdottomasti kuolemanväsynyt siihen kaikkeen, voitaisiin sanoa,
että silloin kaikki räjähtää, häviää, hajoaa, menee pois.
Se
on pelottava prosessi, koska taaskin monet teistä alkavat ajatella … Tapahtuu
kaksi tasoa. Oli sisäinen perushalu henkisyyteen, Itsen tai Jumalan
ymmärtämiseen, todellisen Itsen löytämiseen. Teillä oli aina tuo perushalu,
mutta ette kuitenkaan käsittäneet, mitä se oli. Ette välttämättä pystyneet
ilmaisemaan sitä sanoin. Ette pystyneet sanomaan: "No, syvällä ytimessä on
tämä syvä halu." Se oikeutettiin muilla tasoilla, erityisesti älyllisti,
sanomalla: "Olen kyllästynyt ja tympääntynyt elämääni. Haluan joidenkin
asioiden muuttuvan" tai "Haluan asioiden olevan paremmin."
Niinpä
toisella tasolla päässä sanoitte: "Haluan lisää yltäkylläisyyttä. Haluan
olla nuorempi. Haluan olla fiksumpi. Haluan saavuttaa tavoitteeni." Tämä
siis jatkuu täällä ylhäällä, kun taas alhaalla on syvä halu vain tuntea itsensä
aidosti, todella. Nämä kaksi asiaa ovat olleet ristiriidassa monin tavoin,
koska persoonallisuus ei halua tuhoutua. Ei lainkaan. Persoonallisuus haluaa
parantaa itseään. Sitä on ohjelmoitu elämien ajan parantumaan, ohjelmoitu ja
ohjelmoitu – paranna älykkyyttäsi, paranna yltäkylläisyyttäsi, paranna
ulkonäköäsi, paranna kykyäsi ystävystyä ja voittaa ihmiset ja kaikkia muita
asioita. Niinpä persoonallisuus, identiteetti, ei pysty käsittämään, että se on
häviämässä pois.
Mutta
alhaalla jokin sanoo: "Glory hallelujah, on aika. Milloin se tapahtuu?
Milloin lakkaamme ylläpitämästä tätä julkisivua? Milloin pääsemme yli peleistä
ja aitouteen?"
No,
sitten mieli hyppää esiin ja sanoo: "Voi kyllä, aitous. Sitä se on."
Koska mieli tunsi jotain, persoonallisuus tunsi "joo, aitous". Ja
sitten se yrittää olla aito eikä se pysty. (Vähän naureskelua) Se ei pysty. Ja
se on naurettavaa jossain määrin, koska yritätte olla aito jossain, mikä ei
ehdottomasti ole aito. Se ei ole paha, mutta se ei ole aito. Ette ole se
oikeasti.
Valokeho
Tuntekaa
itseänne nyt. Tuntekaa itseänne, kehoanne, ajatuksianne, itseänne. Se mikä on
pinnalla, mikä on vaikutelma toisille, mitä heijastetaan – ei se, mitä on
oikeasti sisällä, vaan mitä heijastetaan – on vanha biologia. Työstämme kovasti
valokehoa. Itse asiassa emme työstä sitä, vaan sallimme valokehon.
Teillä
on se ja tiedän joidenkin teistä olevan hyvin turhautuneita, koska – ja
kiinnittäkää erityisesti huomiota tähän – yritätte tehdä valokehon vanhasta
ihmismielestänne käsin eivätkä nämä kaksi toimi hyvin yhdessä. Yritätte käyttää
persoonallisuutta, mielen käsityksiä siitä, mikä valokehon pitäisi olla,
tuomaan valokeho sisään. Väännätte tässä vain vanhaa kehoanne. Aiheutatte
ristiriidan vanhassa kehossanne, koska mietitte sitä.
Teillä
on se käsitys, että tavallaan kuljette puoli metriä maanpinnan yläpuolella ja
hohdatte kuin neonvalo sumuisena iltana ja bzzzt!, bzzzt!, bzzzt! (Naurua)
Sillä ei ole mitään tekemistä tämän kanssa. Ei sitten yhtään mitään. Niinpä
ennen kuin voimme oikeastaan paljon tehdä mitään valokehon kanssa, meidän on
päästävä eroon monista niistä ajatuksista, mitä valokeho on.
Se
on mielenkiintoista. Teillä on ristiriita. Sanotte: "No joo, mutta haluan
kovasti valokehon. Olen kyllästynyt tähän ihmiskehoon. Siitä tulee joka hetki
vanhempi, painavampi ja tasapainottomampi." Tunnette hyvin syvällä tasolla
tuon palavan sisäisen tulen ja tästä syystä puhuin kaikosta, sisäisestä
intohimosta, sisällä palavasta tulesta. Puhuin siitä viime kuussa, koska tuo
kaiko, tuo intohimo, tuo selittämätön ja tuntematon tietäminen itse asiassa tuo
esiin valokehon.
Ja
sitten päänne ottaa sen omakseen ja antaa kaikki syyt, miksi haluatte
valokehon, ja tiedän, että jotkut teistä alkavat jo kirjoittaa valokehokirjoja
eikä teillä ole aavistustaan, millainen se on. Ja sekoitatte vain muita ihmisiä
väärinkäsityksillänne valokehosta. Pääsemme siihen ja pääsemme siihen teistä
huolimatta, koska on tämä syvä sisäinen tietämys, ettei tuo biologia ole
oikeasti teidän. Hankkiutukaa siis eroon kaikista tempusta ja kikoista ja
kaikesta, mitä teille on opetettu tässä kirjassa, minkä kohta kirjoitatte, ja
kursseilla joita annatte valokehosta. Antakaa sen kaiken mennä joksikin aikaa,
kunnes oikeasti ymmärrätte, mikä valokeho on, kunnes oikeasti ymmärrätte ja
tunnette kaikon – tuon palavan, palavan, palavan halun.
Kuten
sanoin, jos olette siinä, jos sallitte sen, tämä kaikon liekki on viileä tuli –
viileä siinä mielessä, ettei se polta teitä. Se on muuntamistuli ja todellinen
transformaatiotuli tai alkemia on viileä liekki. Mutta jos seisotte ulkopuolella
ja yritätte manipuloida sitä ja hioa sen nykypersoonallisuudeksenne, se polttaa
helvetisti. Tarkoitan helvetisti, todella helvetisti. Se polttaa paljon.
On
siis kyse pääsemisestä tuohon intohimoon ja sen sallimisesta. Mutta eksyn taas
aiheesta. Hmm.
Siis
tämä valokeho ja biologianne tapahtuu luonnostaan. Ymmärrättekö sen? Se
tapahtuu luonnostaan. Sen olette tunteneet. Siksi viittaan nyt Samiin sanoen,
että Sam ei ole kovin fiksu, mutta voi että, kun hän on viisas ja
intuitiivinen, hetkessä – miksi sitä halutaankin kutsua. Hän ei ajattele, hän
sallii.
Identiteetin ja vahvistuksen
saamisen tuolle puolen
Siis
tämän henkisen puberteetin loppuun tulemisen rinnalla on ollut suurta yritystä
parantaa tai kehittää persoonallisuutta. Ja taaskin palaan niihin syihin, miksi
en suosi suunnitelmia, ohjelmia ja tavoitteita. Ne vain voimistavat tai
tiukentavat persoonallisuutta. Ja ihmisillä on suuri halu tehdä se – määritellä
itsensä joksikin, jollain. Siksi he muodostavat hengenheimolaisryhmiä. He kuuluvat
klubeihin ja yhdistyksiin, jotta he voivat samaistua. He yrittävät jatkuvasti
parantaa itseään.
No,
aiomme vapautua siitä ja se voi olla pelottavaa. No, teillä on ollut jo paljon
kokemuksia siitä. Voi olla pelottavaa toisinaan, todella päästää irti ns.
persoonallisuudesta.
Mutta
persoonallisuus, se asia mihin samaistutte, yhdistytte, mistä yritätte saada
vahvistusta, ei ole enää pätevä. Oivallatte, mitä hyvin usein tapahtuu, silloin
kun ihmisten on saatava vahvistusta – tiedättehän, jokapäiväisessä elämässä
asiat mitätöivät teitä jatkuvasti ja yritätte koko ajan saada vahvistusta.
Yritätte laittaa paloja paikoilleen, "kuka minä olen" –palloja. Sillä
ei ole merkitystä, oletteko äiti vai isä, johtaja vai taksikuski, oletteko
tässä vai tuossa iässä, oletteko tyhmä vai fiksu. Vahvistuksen saamisessa ei
ole suurta eroa siinä, sanotaanko "olen fiksu" tai "olen
tyhmä". Ainakin se on vahvistus tai määritelmä, mikä sanoo: "Minulla
oli huono lapsuus. Minulla oli hyvä lapsuus. Olen hyvännäköinen. Olen
ruma." Kaikki on vahvistusta, vaikka se olisi negatiivista vahvistusta.
Laitatte
asioihin koukkuja itsenne määrittelemiseksi. Ja mitä enemmän määrittelette
itseänne, sitä enemmän yhdistytte muihin asioihin ja sitä paremmalta teistä
tuntuu jonkin aikaa. Mutta sitten se alkaa haihtua ja sitten keksitte jonkin
uuden suunnitelman, ohjelman, tavoitteen tai mitä tahansa.
Älkää
ymmärtäkö minua väärin. On upeaa ilmaista sitä luovaa olentoa, mikä olette.
Mutta joskus nämä suunnitelmat ja ohjelmat eivät ole ilmaisutapoja, vaan
ainoastaan vahvistuksen saamistapoja tai joskus tapa saada muuta ajateltavaa
itsenne sijasta.
Menemme
nyt kauniiseen ja todelliseen persoonallisuudesta irtipäästämisen aikaan. En
puhu nyt persoonallisuuden tappamisesta, vaan kaikkien noiden yhteyspisteiden
irrottamisesta – niiden vahvistuspisteiden, kuka olette.
Olette
luultavasti huomanneet, että on tilanne, kenties paljon tilanteita, joissa on
hyvin mielenkiintoisia, intensiivisiä ja eriskummallisia unia. Yritätte saada
tolkkua niistä eikä niissä ole mitään tolkkua. Ne eivät ole enneunia. Niissä ei
ole kyse siitä, mitä tapahtuu maailmassa, mitä tapahtuu teille. Ne ovat
asioita, joita tapahtuu kirjaimellisesti elämässänne.
Tämän
identiteettinne vahvistamisyrityksen kautta, olette luoneet enemmän ja enemmän
aspekteja ja teillä oli alun alkaenkin jo paljon. Mutta olette luoneet vielä
lisää aspekteja.
Ja
se on ollut mielenkiintoista. Aspektologian ymmärtäminen on hyvin, hyvin
tärkeää, mutta siinäkin tullaan kohtaan, missä siitä tulee vähän pakkomielle
teille. Ja toisin, mitä Tobias alun perin sanoi, olette yrittäneet kontrolloida
näitä aspekteja, kuin ne olisivat hauvoja tai lapsianne.
Tai
pelkäätte niitä, kuin niillä olisi enemmän valtaa kuin teillä tai ne olisivat
enemmän olemassa kuin te – kenties parempi ilmaus. Hyvin mielenkiintoista, ja
olisi erittäin mielenkiintoista käydä henkisen psykologian keskustelua, miten
aspektologian ymmärtäminen luo itse asiassa lisää aspekteja jonkin aikaa ja luo
– sanoisin – aspektien tai luojaolennon pelkoa. Kuvitelkaa tämä, se olisi hyvä
scifi-elokuva tai –kirja. Luojaolento joka alkaa ymmärtää aspekteja, joita
sillä on itsellään, antaa vallan/voiman tai enemmän olemassaoloa yhdelle tai
monille aspekteille. Toisin sanoen: "Pimeät aspektini ovat voimakkaampia,
olemassa olevampia kuin minä." Ja sitä tapahtuu. Olen nähnyt sitä hyvin
monilla teistä. En katso ketään teistä silmiin. Katson kameraan. Olen nähnyt
sitä tapahtuvan siellä. Annatte enemmän olemassaoloa, auktoriteettia,
identiteettiä joillekin näistä aspekteista, ikään kuin ne olisivat fiksumpia
kuin te tai lahjakkaampia tai etevämpiä kuin te. Se on mielenkiintoinen ilmiö,
koska te olette kaikkien noiden aspektien luojaolento.
Kenties
on kätketty halu tai toive, että yksi niistä on parempi kuin te. Toive, että
"Jumala, toivon, että on jotain parempaa kuin tämä, joten on kenties
aspekti, mikä on suurenmoisempi kuin minä" tai myös kieroutuneella tavalla
"voimakkaampi kuin minä, niin pimeä, että se on suurempi kuin minä."
Jonkinlainen kieroutunut toive, että on jotain suurempaa kuin te itse, koska
ette ole tyytyväinen tuohon itseen. No, koska se on persoonallisuus, mikä ei
ole teidän.
Tietysti
on helppoa ymmärtää, kun sanon, ettei keho ole teidän. Sanotte: "No,
helvetti. Näytän äidiltäni. En halua näyttää äidiltäni. Haluan näyttää
isältäni." Niinpä on suurta kannatusta, kun puhumme esi-isäbiologiastanne
irtipäästämisestä. "No hemmetti, on jo aika." Mutta sanon, että on
myös aika tunnistaa, ettei tuo persoonallisuus ole oikeasti teidän.
Kummallista. Tietysti mieli hyppää esiin ja sanoo: "No, kuka se sitten
on?" Ei kukaan. Mutta se ei ole aito sinä. Se ei ole todellinen sinä.
Olen
tuntenut, kuullut kysymykset itsellenne viime aikoina ja yksi suurista
kysymyksistänne on: "Olenko aito? Olenko väärentämätön?"
Kun
olitte nuorempi – erityisesti te joilla oli jokseenkin uskonnollinen tausta –
se oli: "Olenko hyvä vai paha?" Tai jos uskoitte joulupukkiin:
"Olenko hyvä vai paha?" Ja sitten nyt sen on korvannut: "Olenko
aito? Olenko totuudenmukainen itseni osalta?" No, et tietenkään! Et
tietenkään.
Haluan
teidän tarkastelevan persoonallisuuttanne. Puhun ulkokuoresta. Puhun
julkisivusta, näyteikkunasta. En puhu takahuoneesta. Pääsemme siihen myöhemmin.
Mutta puhun tuosta ulkokuoresta, minkä luotte. Mihin se perustuu? No, se
perustuu osittain kasvatukseenne, toisin sanoen ympäristöön, vanhempiin,
sisariin ja opettajiin. Se perustuu tähän. Se ei ole oikeasti teidän.
Persoonallisuutenne
perustuu moniin menneisyyden reaktioihin olosuhteisiin, joita ette oikeasti
hahmota kokonaisuudessaan. Olemme puhuneet siitä monta kertaa. Näette ohuen
siivun siitä, mitä tapahtui menneisyydessä. Mutta laitatte tuon siivun
persoonallisuutenne kehittämiseen, laitatte sen itseenne ja sitten omaksutte
sen sanoen: "No, tämä olen minä."
Hyväksytte
vain asioita, joita teille on tapahtunut elämässä, oikeasti ymmärtämättä, mitä
tapahtui, tai pitäisikö sanoa, tiivistämättä viisautta. Riisuen pois pelon,
yksityiskohdat, trauman ja kaiken muun ja tiivistäen vain totuuden. Meillä on
paljon viisauden tiivistämistä tehtävänä tässä. Otatte asioita, joita lentelee
ulkopuolelta, uutisia – otatte ne omaksenne.
Ja
muuten, tämä koko prosessi mitä käytte läpi – ja Marty, kiitos vinkistä tässä.
Hän haukotteli. Tämä koko prosessi väsyttää teidät ja siitä on myös tylsä
puhua. Etkö laulaisi mieluummin? Mutta se väsyttää teitä ja sitten
ihmettelette, että kun tämä koko persoonallisuuden kehittäminen menee nyt
alamäkeä ja suistuu raiteiltaan, olette kuin puberteetissa. Muistatteko, kun
olitte 13-, 14-, 15-vuotias? Ette saaneet tarpeeksi unta. Ja ette saaneet
myöskään tarpeeksi ruokaa – mutta ette saaneet tarpeeksi unta. Olitte aina
väsynyt, teistä tuntui aina aneemiselta, energiattomalta, paitsi tilapäisessä
seksiajatusten ja –kokemusten energiapuuskassa. Mutta muuten se oli … (vähän
kikatusta) Puhun enemmän pojille. Pojat nauravat, tai miehet. Pitäisi sanoa
"miehet".
Nyt
siis olette usein erityisen väsynyt ja mitä sitten teette? Sanotte: "Voi,
minusta on tulossa vanhempi." Mitä siis teette seuraavaksi? Tämä on hyvin
klassinen. (Joku sanoo "nukumme") Nukutte. Ei, vaan sanotte:
"Mikä minussa on vikana? Mikä minun on? Tarvitsen lisää liikuntaa, koska
kuulin uutisista tai kuulin jonkun lääkärin sanovan "lisää
liikuntaa". Itse asiassa ette tarvitse. Oikeasti. Kun menemme valokehoon,
huomaatte, että suuri osa tuosta kuntoilusta on täydellistä hevonpaskaa. Se
oikeasti on. (Yleisö taputtaa) Ei, vaan se oikeasti on, koska kuulitte sen
jostain: "Minun on kuntoiltava ja minun on tehtävä sitä monta tuntia
viikossa ja se on …" Voi jessus! Miten ilotonta elämää.
Niinpä
sanotte: "Sitten minun on syötävä eri tavalla ja … " Näettekö, mitä
te teette? Rakennatte kaikkia näitä ominaisuuksia – rakennatte persoonaa. Ei.
Olette väsynyt, koska käytte läpi henkistä puberteettia. Se on erittäin
kuluttava prosessi. Pääsette eroon kaikesta roskasta, mitä olette raahanneet
pitkän aikaa ja mikä ei ole teidän. Se ei ole teidän persoonallisuutenne.
Kun
menette kotiin tänä iltana tai kun heräätte aamulla, katsokaa peiliin, koska
tuo keho ei ole teidän. Ja tuo persoonallisuus? Teidän pitäisi hurrata nyt
hetki, mutta se ei ole teidän! (Naurua) Luojan kiitos! Se ei ole, se ei ole.
Tämä
tuo esiin monia asioita. Mikä sitten on persoonallisuutenne? No, siksi puhuin
kaikosta viime kuussa. Intohimo. Ja toiseksi teidän ei tarvitse samaistua
asioihin enää. Teidän ei tarvitse sanoa: "Olen 42-vuotias mies, joka on
1.80 metriä pitkä, ja koulutukseni on se ja se." Nämä asiat eivät ole
tärkeitä. Ne eivät oikeasti ole. Ne eivät ole tärkeitä siellä, minne olemme
menossa.
Niillä
on hauska leikkiä, kun oivallatte niiden olevan vain leluja. Niillä on todella
hauska leikkiä. Ja silloin pääsette todelliseen näyttelemiseen – luiskahdatte
sen näyttelemiseen, mitä ikinä haluattekin olla, ja sitten luiskahdatte siitä
ulos. Mutta tällä hetkellä ette usko näyttelevänne. Uskotte tämän olevan totta.
Yritätte löytää enemmän aitoutta. Kuulette jatkuvasti sen tulevan syvemmistä
osistanne: "Olenko aito? Olenko totuudenmukainen? Olenko
väärentämätön?" Se tulee esiin uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Te
ette ole. Te ette lainkaan ole. Ja se on hyvä uutinen.
Tämä
jättää suuren tyhjän tilan. Tavallaan: "Vau, mitä teen? Millä täytän sen?
Miten olen minä?" Eikö olekin mielenkiintoista tässä koko pyrkimyksessä
olla sinä, että otamme sinut pois sinulta, jotta voi todella ymmärtää, kuka
olet. Hyvin suuri osa tästä on vain ulkokuorta.
Voi,
siinä on upeita asioita. Älkää ymmärtäkö minua väärin. Upeita asioita, mutta
teidän on oivallettava, että se on peliä. Se on luovuutta toiminnassa. Teidän
on päästävä yli yrityksestä jalostaa tuota itseä, tuota kehoa, tuota
persoonallisuutta tai tuota mieltä.
Uusi sarja
Kun
tämä on sanottu, niin käytin paljon aikaa miettien, miksi seuraavaa sarjaamme
pitäisi sanoa. Katsoin, mihin olemme menossa ja mitä teemme sarjassamme. Hetken
halusin kutsua sitä Rakkaus-sarjaksi ja … (joku sanoo "hmm"). Hmm. Ja
johtamiseksi Itsen rakastamiseen. Rakkaus – hyvin kaunis kokemus. Ja kyllä,
kirjoittaisitko tämän tehtävälistallemme. Ei, ei sinne.
LINDA:
Ei sille listalle.
ADAMUS:
Ei, vaan sinun listallesi, tehtävälistalle. Tarvitsemme tämän – Kirja
rakkaudesta. Kirja rakkaudesta.
LINDA:
Tietysti.
ADAMUS:
Rakkaus koettiin ensimmäisenä tällä planeetalla. Jumala, Henki ei tiennyt
hittoakaan rakkaudesta, ennen kuin koitte sen täällä. On koko tämä "Jumala
on rakkaus" –juttu. Jumalalla ei ollut hajuakaan rakkaudesta. Miten
hänellä olisi voinut olla, kun hän ei ollut koskaan kokenut sitä, ennen kuin
hän koki sen sinun kauttasi ja sinun?
Ajattelin
siis kutsua sitä Rakkaus-sarjaksi, mutta se on vähän halpa. Se on vähän helppo.
Joo, halusin tehdä siitä näkemyksellisemmän. Mutta tietysti puhumme rakkaudesta,
mutta ei siitä vanhasta persoonallisuuden rakkaudesta, missä sanotaan
rakastavansa jotakuta toista, koska se ei ole rakkautta. (Linda laittaa
itseliimautuvan muistilapun Adamukseen, muutamia naurahduksia kun hän katsoo
sitä ja ojentaa takaisin Lindalle) Okei, pidä sinä se.
Kirja
rakkaudesta. Muistuttakaa Lindaa. Joka kerta nähdessänne hänet, halatkaa häntä
sanoen: "Kirja rakkaudesta!" (Vähän naureskelua)
Halusin
siis kutsua sitä Rakkaus-sarjaksi, mutta ajattelin, että se olisi liian helppo.
Se olisi liian halpa. Halusin kutsua sitä Valokeho-sarjaksi, koska me …
LINDA:
Haluatko minun laittavan sen tähän? (On uudenlainen kirjoitustyökalu)
ADAMUS:
En aivan vielä. Voi kyllä, kutsumme sitä Valokeho-sarjaksi, kun ajattelin, että
puhumme valokehosta, teemme valokehon. Ja vaikka sanotte: "Miten hauskaa
ja tästä tulee upeaa", niin siitä tulee rankkaa, ellette vedä syvään
henkeä, lakkaa tekemästä työtä sen eteen ja luovu odotuksista. Saatte sen
luonnostaan, joo.
Niinpä
ajattelin, että ei, en halua kutsua sitä valokehoksi, koska tulee kummallisia
odotuksia. Kaikkien pitäisi tulla kauniimmaksi, seksikkäämmäksi ja nuoremmaksi.
Ja vaikka se saattaa tapahtua, sen ei pitäisi olla var- …joo. (Muutamia
naurahduksia) Miksi ei? Mutta onko se todellinen syy tehdä se? (Muutama ihminen
vastaa "ei") Ei. Sanotte nyt "ei", mutta tiedän todellisen
vastauksen … "kyllä". (Naurua)
Tutkimme
valokehoa, mutta ajattelin, että se lähettää väärän signaalin ja vedämme
puoleemme … Hitto soikoon, saamme takaisin samoja ihmisiä, jotka heitimme jo
ulos! (Paljon naurua)
LINDA:
Joooo! Vauuu!
ADAMUS:
Ei, ei, ei, ei, ei, ei. Ei, älkää tehkö sitä. Olemme päässeet liian pitkälle.
Siis
pohdin. Itse asiassa konsultoin joitain muita Ylösnousseiden mestarien klubissa
ja sanoin: "Kyllä, on uuden sarjan aika shaumbrojen kanssa. Tarkastelen
useita eri asioita. En kerro edes Cauldrelle tai Lindalle vielä. Mutta miksi
sitä pitäisi kutsua?" Ja heilläkin oli joitain ehdotuksia siitä ja kenties
joillakin teistä on ehdotuksia. Onko mitään ehdotuksia?
(Tauko)
Ai
jaa, kukaan ei välitä! (Adamus naureskelee) Muut kun Pete. Pete, miten
nimittäisit sitä?
PETE:
Salliminen …
ADAMUS:
Salliminen.
PETE:
Ylösnousemukseni salliminen.
ADAMUS:
Ylösnousemukseni salliminen. Tota, se ei ole huono.
LINDA:
Mm hmm. Oi-joi! Toinen sarja.
ADAMUS:
Siitä puuttuu kuitenkin tavallaan sähinä. Luulen, että olemme tavallaan
kyllästyneet nyt sallimiseen. Se on kuin "roskaa!" Joo, mutta …
PETE:
No, sanoit "sallimisen" aiemmin.
ADAMUS:
No, aiemmin ja sitten kyllästyimme siihen! (Naurua)
PETE:
Ai jaa! Minä en, mutta sinä kyllästyit. Okei.
ADAMUS:
Joo, miten nimittäisit sitä?
SUE:
Valaistumismatkani.
ADAMUS:
Kokonainen sarja valaistumismatkastasi? Vain sinun?! (Naurua) Kulutammeko
vuoden matkastasi puhumiseen? Tuskinpa.
Ymmärrän,
mitä sinä …
SUE:
Mutta jokainen ottaa sen henkilökohtaisesti.
ADAMUS:
Valaistumismatkani. Joo, nimittäin …
SUE:
Tai vain "valaistuminen".
ADAMUS:
Valaistuminen, joo.
SUE:
Kyllä.
ADAMUS:
Emmekö tehneet sitä vai …
SUE:
Tavallaan tylsä.
ADAMUS:
Joo.
SUE:
Tavallaan.
ADAMUS:
Ei, mutta olemme pääsemässä siihen. Olemme pääsemässä siihen. Tämä on … Caulde
sanoo minulle, että minun pitäisi … Ei ole huonoja ideoita.
SUE:
Okei.
LINDA:
Oiii! (Yleisö sanoo myös "oiii!")
ADAMUS:
Olemme pääsemässä siihen.
LINDA:
Kuulolla, joo.
ADAMUS:
Mikä muu? Muita ajatuksia? Ei, se ei ole huono. Se on vain tavallaan – mikä on
seuraava askel? Mikä on …
SUE:
No, sinä kerrot meille …
LINDA:
Odota, odota, odota! Puhu mikkiin, että ihmiset kuulevat.
SUE:
Kerrot meille, että käymme läpi valaist- … Meistä tulee kevyempi keho. Totta?
ADAMUS:
Kyllä.
SUE:
Niinpä …
ADAMUS:
Mahdollisesti. No …
SUE:
Mahdollisesti.
ADAMUS:
Joo.
SUE:
Mutta emme lentele ja pörise. (Naurua)
ADAMUS:
Haluatko tehdä sen nyt? Päästä siitä? (Lisää naurua) Sinulla on koko näyttämö.
Soitamme vähän musiikkia. Saamme vähän …
SUE:
Ei, ei, ei. Emme tee sitä.
ADAMUS:
No, sinä voisit.
SUE:
Sinä voisit.
ADAMUS:
(naureskellen) Ei toimi tämä kanavoijan kanssa! (Naurua)
SUE:
Ai jaa!
LINDA:
Oi-oi! Mistä siinä oli kyse? Oi!
ADAMUS:
Pffffzzzz! Olen takaisin! (Lisää naurua) Jään. Hän ei työnnä minua pois.
Seuraava, seuraava.
Sarja,
miten nimittäisit tuota sarjaa?
LINDA:
Mofo.
ADAMUS:
Mofo-sarja.
MARTY
(Mofo): "Mennään eteenpäin tässä paskassa" –sarja. (Naurua ja yleisön
taputuksia) Onko tämä tarpeeksi uskallettu?
ADAMUS:
Pidän siitä.
MARTY
Siinä on vähän puhtia, häh?!
ADAMUS:
Pidän siitä. Joo, se on hyvä.
MARTY:
Joo.
ADAMUS:
Mutta meidän on lyhennettävä sitä vähän. Anna minulle vain kaksi tai kolme
sanaa.
MARTY:
Pannaan haisemaan!
ADAMUS:
Pannaan haisemaan. (Naurua) Joo, mutta voimme vetää vääränlaisia ihmisiä sillä.
MARTY:
Totta. Täysin totta, joo.
ADAMUS:
Joo, joo.
MARTY:
Emme halua mennä taaksepäin!
ADAMUS:
Joo. Haluamme, että yleisöllämme on munaa – jos tiedät, mitä tarkoitan. (Lisää
naurua)
LINDA:
Oletko valmis hänen kanssaan?
ADAMUS:
(naureskellen) Kyllä. Seuraava. Muita ideoita, ennen kuin teen paljastuksen?
Ole hyvä, miten nimittäisit sitä?
ALAYA:
On vaikea panna paremmaksi kuin "Pannaan haisemaan"!
ADAMUS:
Joo, joo!
ALAYA:
Vihkimys-sarja.
ADAMUS:
Vihkimys mihin?
ALAYA:
Vihkimys enemmän itseemme.
ADAMUS:
Joo. Ei itse asiassa huono ja se on oikeastaan hyvä, mutta new age –bisneksessä
tapahtuu paljon vihkimyksiä joka päivä. Itse asiassa juuri nyt joku vihkii
Tyynenmeren keskellä jotain portaalia, mikä on vain täynnä kaloja eikä mitään
muuta. (Naurua) Mutta hän luulee avaavansa jotain. Mutta pidän siinä itseen
vihkimisestä, mitä ihmisten luulisi enemmän tekevän, mutta he eivät tee.
LINDA:
Oooh!
ADAMUS:
Kyse on aina jonkin muun vihkimisestä.
Tämä
planeettaraukka – voisinko hetkeksi nousta saippualaatikolleni – kaikkien
näiden valotyöntekijöiden juostessa ympäriinsä vihkimässä kaikkea kookospuista
kiviin maassa ja vastaavia asioita. Jättäkää Gaia rauhaan! Olkaa kilttejä!
Lakatkaa vihkimästä. Nimittäin vihkiminen on kuin paskantamista ympäriinsä.
Ja
he käyttävät vihkimistä, vihkimystä, pyhiä vihkimyksiä ja kaikkea muuta
häiriötekijöinä. Valtavina häiriötekijöinä, jottei heidän tarvitse vihkiä
itseään.
ALAYA:
Itsensä vihkiminen.
ADAMUS:
Joo. Tavallaan siis pidän siitä, mutta meidän olisi määriteltävä se. Ei minkään
muun vihkimistä, vain itsenne. Ei minkään muun. Mutta sitten ketään ei
kiinnostaisi, koska he haluavat mennä vihkimään jotain. Kyllä, hyvä.
LINDA:
Mutta se saa tuntumaan suurelta.
ADAMUS:
Kyllä. Seuraava.
SHAUMBRA
1 (mies): Käytä omaa sanaasi, kaiko. (Lausuen näin eri tavalla)
ADAMUS:
Kaiko. (Adamus toistaa hänen väärän lausumisensa) Sillä on negatiivinen
sivumerkitys. Se on kaiko.
SHAUMBRA
1: Kaiko.
ADAMUS:
(naureskellen) "Kikoon" liittyy tavallaan kulttuurillista
negatiivisuutta. Juuri siitä syystä en halunnut kutsua sitä kaihoksi, koska
joku – öhöm, Linda – vääntäisi sen "jokin muu" –ho sarjaksi. (Vähän
naureskelua) Mutta pidän siitä ja itse asiassa mietin sitä ja mietin paria
asiaa. Ja jos saisimme kirjoitustaulumme tänne. (Linda menee Adamuksen
puhujakorokkeelle, missä iPad on). Ei, vaan kirjoitustaulun.
LINDA:
Ai, sen ison ruman kapistuksen?
ADAMUS:
Mikä se on?
LINDA:
Pieni kirjoitustaulu. Anna olla!
ADAMUS:
Mutta miten … miten minun pitäisi … herran pieksut. Hän kirjoittaa … aah, ooh!
Tuskin maltan odottaa kertomista ylösnousseille mestareille tästä. Olen
taivaassa. Katsokaa, mitä meillä on täällä. Mikä laite! Mikä työkalu!
Voisimmeko näyttää sitä?
LINDA:
Laita se valkokankaalle.
JOHN
(K): Se ei ole yhdistetty.
ADAMUS:
Vie se Johnille. (Linda juoksee taakse tabletin kanssa)
Ajattelin
siis kutsua sitä "Kaiko-sarjaksi" ja annan Lindalle kaikon oikean
kirjoitusmuodon hetken kuluttua. Ja olin hyvin vähällä kutsua sitä niin, koska
tässä vuodessa – ja itse asiassa olet ehdottomasti oikeilla raiteilla – on kyse
tuosta intohimosta. Ei vääristä intohimoista. Ei vanhasta "yritän kaivaa
jotain esiin, mikä sytyttää teidät vähän" –tyyppisistä intohimoista. Puhun
palavasta, liekehtivästä, kauniista, polttavasta, transformoivasta ja hämmästyttävästä
intohimosta. Tuosta asiasta mikä on aina ollut pinnan alla, mutta ette ole
sallineet sen tulla esiin, ja mikä sivuuttaa persoonallisuuden, mikä sivuuttaa
yrityksen kehittää persoonallisuuttanne. (Yleisö nauraa, kun Lindan sana
"jästipää!" ilmestyy valkokankaalle) Luulen, että haluan
kirjoitustauluni takaisin, oman kirjoitustauluni.
Ensimmäiset
sanat kirjoitettuna tällä uudella laitteella, mistä aioin kertoa ylösnousseille
mestareille tänä iltana. Ja tiedättekö, mitä he sanoisivat? "No, miten
upeaa teknologiaa, mitä sille kirjoitettiin?" (Lisää narua) Poistetaan se.
Kaikho.
Puhui siitä viime kerralla, sanasta kaikho, tuosta sisäisestä intohimosta, mikä
kirjoitetaan joko "ko" tai "ho", mutta keksitään uusi sana.
Miksi ei? Itse asiassa sanat ovat helpoimmin luotavia asioita. Keksikää vain
oma sananne, vaikkei sillä on juurensa merkityksessä "aito sisäinen
intohimo".
Ajattelin
siis kutsua sitä Kaikho-sarjaksi, koska olemme tekemisissä intohimon kanssa.
Tuo intohimo, tuo tuli tulee esiin ja polttaa armollisesti persoonallisuutenne
eikä rakenna parempaa persoonallisuutta vanhan päälle. Paul, se polttaa kaiken,
minkä tiesit Paulin olevan.
Ja
kun sanon "polttaa", se ei tuhoa eikä se … No, aioin sanoa, ettei se
tapa teitä. En usko, että tappaa. (Vähän naurua) Mutta se polttaa kaiken, mitä
Paul oli, myös nimen "Paul", koska se ei ole oikeasti nimesi. Se
polttaa hyvin kauniilla, hyvin armollisella tavalla ajatuksesi. Kuten sanoin
aiemmin: "Katsokaa, kuka luulette olevanne. Katsokaa peiliin.",
olette yhdistelmä biologiaa ja ajatuksia, jotka eivät ole alkujaan oikeasti
teidän. Siksi on ollut vaikeaa.
Mitä
lähemmäs pääsette ydintä ja mitä enemmän pääsemme läpi tästä henkisestä
puberteetista, sitä vaikeampaa itse asiassa on, koska todellinen aitous on
olemassa. Se on olemassa, mutta se on ollut ansassa. Se on ollut ansassa aivan
kuten kaikho. Aito "minä olen" on ollut ansassa ja sen päälle on
laitettu kaikenlaisia varustuksia ja aktivointeja ja kaikkea muuta kamaa. Se ei
ole teidän.
Ja
ensin tuntuu paljaalta, kun kaikho alkaa polttaa sitä. Tuntuu paljaalta, koska
on tuo halu rakentaa uudelleen, määritellä uudelleen itsenne. Ja on aikajakso,
noin 21 päivää, jolloin tuntuu hyvin yhteydettömältä. Mutta toisin kuin ennen,
jolloin se on ollut kurjaa, se on itse asiassa hyvin vapauttavaa – vähän
pelottavaa, mutta yleisesti ottaen hyvin vapauttavaa. Se tapahtuu luultavasti
tänä seuraavana vuonna.
Kaksikymmentäyksi
päivää tuntuu, että te ette ole enää mitään, että kaikki on poissa, kaikki on
historiaa. Tuona aikana sielunne ottaa jokaisen yksityiskohdan, jokaisen
ajatuksen, jokaisen kokemuksen – kuten puhumme keahakissa – ja riisuu
yksityiskohdat, koska ne ovat merkityksettömiä, riisuu tunteet, koska ne ovat
valheellisia, ja tiivistää kaiken viisaudeksi.
Ja
sitten tänä seuraavana vuonna opimme todella antamaan tuon viisauden tulla
ulos, koska se ei tule nyt. Se on kuin jossain muualla. Se on tavallaan
haudattuna – ja tuodaan hyvin, hyvin vähän aikaa läpi tuota viisautta. Mutta sen
Sam on itse asiassa oppinut tekemään. Hän on ohittanut kaiken tuon muun kaman.
Hän menee suoraan viisauteen.
Ja
siksi ensinnäkin, kaikki näyttää vain toimivan hänellä siinä määrin, että muut
ihmiset tulevat kateelliseksi. Hän vain tekee asioita eikä hän ole kovin fiksu.
Nimittäin jos häneltä kysytään maailmanhistoriasta tai matematiikasta tai
jostain vastaavasta, hän ei tiedä eikä hän oikeastaan välitä eikä hänen
tarvitse välittää.
Hän
pääsee käsiksi viisauteen, tuohon aitoon sisäiseen viisauteen.
Ajattelin
siis erittäin vakavasti kutsua sitä Kaikho-sarjaksi. Sitten vedin monta kertaa
syvään henkeä ja sanoin: "Mutta mikä on ydinolemus? Mitä yritämme oikeasti
tehdä täällä?"
Ja
sitten se juolahti mieleeni. Valmis kirjoittamaan seuraavalle sivulle? (Lindalle)
Se juolahti mieleeni. Ja mistä tässä on kyse kaikhon, Itsensä rakastamisen,
sallimisen, vapautumisen ja kaiken muun kanssa, mitä teemme tullessamme
valokehoksi, niin tässä on kyse hyvin tärkeästä sanasta – karismasta.
Kharismasta. Ja haluaisin kutsua tätä Kharisma-sarjaksi, joo. Mutta kirjoitamme
sen k:lla. Voit kirjoittaa … Ei, vaan kirjoita sillä lailla ensin, Linda, ja
sitten kirjoita se alle k:lla eikä c:llä.
Kharisma
Kharisma
tulee kreikankielen sanasta "kharis". Kharis merkitsee armossa antamista.
Armossa antamista, armollista antamista.
Sitten
kun todella pääsette siihen … Muuten on tavallaan … Englanninkielessä karisman
määritelmässä ajatellaan usein karismaattista henkilöä. Ja se on osittain
totta. On jotain karismaksi kutsuttua. Ei tiedetä, missä se on. Sitä ei näytetä
pystyvän kiteyttämään. Sitä ei pystytä muuttamaan kemialliseksi kaavaksi. Olen
varma, että tämän iltapäivän jälkeen joku tulee markkinoille
Kharisma-pillereiden kanssa, jotka on suunniteltu juuri shaumbroille. (Vähän
naureskelua ja joku sanoo "gluteiinittomana") Joo, joo. Itse asiassa
luulen tulevan. (Adamus naureskelee)
Mutta
karisma, mitä se on? No, sanotte, että se on ihminen, jossa on tiettyä säteilyä
– luulisin – jolla on tietty persoonallisuus. Poliittiset hahmot joilla on
karismaa – standardimääritelmää käyttäen – voivat vetää puoleensa ihmisiä.
Olette kaikki tavanneet karismaattisia ihmisiä. Olette heidän kanssaan ja
heissä vain on jotain, no, karismaattista.
Mutta
tässä se on vähän erilaista. Siinä ei ole kyse vain säteilevästä ja
onnellisesta persoonallisuudesta. Kharisma on sisäistä armoa. Kharismassa tuo
luontainen, todella aito sinä – ilman sitä persoonallisuutta, mikä et ole –
tulee esiin. Se on aito sinä. Se on "minä olen" –olemuksen
ilmaisemista.
Nyt
on taipumusta juosta ulos täältä sanoen: "Aion kehittää kharismaani. Aion
päästä kosketukseen. Aion akt- …" - se meidän pitäisi tehdä, kharisman
aktivointisessio – "Aion aktivoida kharismani." Missä on vesi, mitä
heittää, ämpäri minkä heittää? Ei, ei.
Kharisma.
Se on jo olemassa. Se on jo sisälläsi. Se on jo sisällä valmiina tulemaan ulos.
Se on aito sinä, se josta jatkuvasti kysytte itseltänne. Sanotte jatkuvasti:
"No, olenko aito?" No, et. Itse asiassa et ole ollut. Siis peräänny,
että aitoutesi voi tulla esiin, jotta aito sinä voi tulla esiin.
Sinulla,
veli John (M) – kiusaan sinua, koska hymyilit minulle leveästi – hyvin
mielenkiintoista persoonallisuuskehitystä. Mutta katson sinua – tarkoitan, että
katson sitä, joka luulet olevasi – ja minun on naurettava vähän, hymyiltävä. Se
et ole sinä. Ja tiedät sen ja kamppailet sen kanssa – aivan kuten te kaikki,
mutta kiusaan tässä Veli Johnia – ja sanot: "Mutta minun on jatkettava
itseni työstämistä, itseni kehittämistä, itseni tekemistä paremmaksi ja sitten
menen etsimään itseäni." No, se saa minut oksentamaan. Ei enää. Sinun ei
tarvitse tehdä mitään niistä.
Sinun
ei tarvitse tehdä mitään, John – ex-John, entinen John. Sinun ei tarvitse tehdä
mitään muuta kuin antaa tuon kharisman tulla ulos. Se on jo siellä. Sinun ei
tarvitse aktivoida sitä. Sinun ei tarvitse kastella sitä. Sinun ei tarvitse
tehdä mitään sille ja se on haaste. Haluat tehdä jotain. Sanot tai
persoonallisuutesi sanoo: "No, voi paska, minun on tehtävä jotain kharismalleni.
Minun on kehitettävä sitä. Minun täytyy hengittää siihen." Ei mitään muuta
kuin antaa sen tulla läpi. "Salliminen" oli siis oikein. Kyse on siis
myös Salliminen-sarjasta, mutta se on yksi asioista, minkä teet.
Kharisma
on tuo ns. valo sisällänne. Mutta en halua kutsua sitä myöskään valoksi.
Kharisma on "minä olen" –olemuksen ilmaisemista, kun pyyhitte pölyt,
puhdistatte pois nuo kaikki muut asiat – esi-isien biologian ja
persoonallisuuden, mikä ei ole teidän. En voi painottaa tätä tarpeeksi. Henkilöllisyytenne,
persoonallisuutenne ei ole oikeasti sinä. Se on kyhätty kokoon monista
tiilistä, jotka ovat tulleet vierailta mailta. Kyhätty kokoon sattumanvaraisen
mielenkiintoisella tavalla, voitaisiin luullakseni sanoa tavallaan
taiteellisella tavalla, mutta olette nyt kyllästyneet siihen, ja minä tiedän
sen ja te tiedätte sen. Me kaikki tiedämme sen. No, useimmat meistä tietävät
sen.
Kharisma
on luonnollisen Itsen tulemista esiin. Mielenkiintoista kharismassa on, että se
on jo olemassa, jos vain annatte sen tulla ulos. Ette pysty määrittelemään sen
ominaisuuksia, kaikkia eri asioita.
Enkö
lähettänyt psyykkisesti viestiä kahvista kermalla?
LINDA:
Kyllä, kyllä, kyllä! Sain sen!
ADAMUS:
Kyllä, mutta sitä odotellessa tarvitsen sinut kirjoittamaan …
LINDA:
Ai jaa … (Naurua)
ADAMUS:
Ei, ei. Hae … joo. Rakas Linda, voisit delegoida sen jollekin.
Siis
kharisma. Tärkeä asia kharismasta – ja olen vähän haluton edes mainitsemaan
tätä, koska se asettaa odotuksia ja sitten unohdamme kharisman ja sitten minun
on pidettävä kharisma-perseeseenpotkaisusessio ensi kerralla. (Muutama
naurahdus)
Kharisma
on …
SART:
Aiotko heittää vettä taas matolle?!
ADAMUS:
(naureskellen) Joo.
Kharisma
on todellinen houkute. Todellinen houkute. On kirjoitettu kirjoja
vetovoimanlaista. Mielenkiintoista, ne menevät oikeaan suuntaan, mutta ne ovat
usein hyvin älyllisiä. Kaikki alkavat ajatella, mitä he haluavat – jzzz, jzzz,
jzzz, jzzz – se ei toimi. Se ei ole kovin tehokasta. Ja sitten he masentuvat,
tuntevat itsensä huonoksi ja määrittelevät itsensä: "En ole kovin tehokas
vetämään asioita puoleeni. Kukaan ei pidä minusta ja siksi en pysty vetämään
puoleeni mitään." Ei. Et ole vain kovin aito siinä. Olet hyvin älyllinen
siinä.
Älyllisyydessä
on vähän tai ei yhtään kaikhoa, tulta, intohimoa. Se ei ole aitoa. Joka kerta
kun teillä on jokin ajatus, suurin osa sitä ei ole oikeasti teidän.
Yhdeksänkymmentäviisi prosenttia siitä kun ajattelette jotain, ei ole edes
teidän. Mutta kuitenkin teeskentelette olevan. Toimitte niin kuin olisi.
Toimitte niin kuin olisi. Ei ole. Niinpä riisumme kaiken sen ja pääsemme
siihen, mikä on teidän.
Kharismanne
ei merkitse, että teidän on oltava ulospäin suuntautuva. Se ei merkitse, että
teidän on kuljettava kadulla ja paiskattava kaikkien kättä ja kerrottava
vitsejä ruokakaupassa. Ei, näytätte idiootilta, jos teette sen. (Vähän
naureskelua)
Kharisma
on luontainen houkute. Se vetää luonnostaan energiaa puoleensa. Se vetää
ihmisiä puoleensa.
Itse
asiassa on mielenkiintoista, koska Sam ei ole kova puhumaan. Hän ei puhu paljon
sanoja, mutta hänen ei tarvitse. Sanat joita hän sanoo, ovat selkeitä, ja hän
puhuu ne ulos itsestään. Niinpä hän ei mumise niitä tänne alas (mumisten). Kun
Sam puhuu, on harvoja sanoja, mutta ne ovat selkeitä ja kaikki kuuntelevat. He
eivät kuuntele vain hänen suustaan tulevia ääniaaltoja. Hän tuntee kharismansa
ja hänellä on paljon sitä.
No
niin, ihmiset sanovat, että hän on, no, karismaattinen tai hän on viehättävä, koska
hän on fyysisesti houkutteleva tai koska hän on … hänessä vain on jotain.
Hänellä on kiva hymy tai kivat silmät. Mutta he yrittävät vain oikeuttaa sen,
koska he eivät osaa määritellä, he eivät tiedä, miten puhutaan hänen
kharismastaan. Niinpä heidän on ajateltava muita asioita. Hän on
karismaattinen, koska hän antaa itsensä tulla ulos – ei kaikkien noiden muiden
ajatusten – eikä hän saastuta itseänsä joukolla asioita, jotka eivät ole hänen.
Hän on käynyt tässä biologisessa puberteetissaan läpi myös henkisen
puberteettinsa. Hänellä on tonneittain kharismaa.
Kharisma
– jos mennään todelliseen määritelmään – on lahja tai armo, mikä annetaan
itselleen ensin ja sitten se annetaan luonnostaan toisille.
Kharisma
on aitoutta. Se on "minä olen". Se ei tarvitse persoonallisuutta. Sen
ei tarvitse määritellä itseään. Kharisma ei tarvitse suunnitelmia, ohjelmia ja
tavoitteita. Ei tarvitse. Ihminen tarvitsee tavoitteita puuhastellakseen ja
saadakseen olonsa tuntumaan paremmaksi jonkin tavoitteen saavuttamisesta. Kharisma
ei tarvitse sitä.
Kharisma
on sinä. Ja tiedän, että puhun nyt sanoja. Ne ovat vain sanoja, mutta pyydän
sinua nyt tuntemaan sitä tässä pienessä – se on vähän merabh, mutta se on
enemmän vain 10-15 minuuttia kharismasi tuntemista.
Kharisma-merabh
Saisimmeko
siis musiikin valmiiksi. Älkää aloittako, ennen kuin annan vinkin.
Vetäkää
kunnolla syvään henkeä ja valot himmeämmälle, kiitos.
Olet
etsinyt jotain pitkän aikaa, jotain minkä tiesit olevan olemassa, muttet
tiennyt, miten siihen päästään. Se on ollut monien ajatusten peitossa, jotka
eivät ole oikeasti sinun. Sitä on kannettu kehossa, mikä ei ole sinun.
Vedetään
kunnolla syvään henkeä ja pyydän sinua tuntemaan tätä juttua nimeltään
kharisma.
Ei
ajattelemaan sitä, vaan antamaan sen tulla esiin. Ei menemään etsimään sitä,
vaan oivaltamaan, että kharisma on jo olemassa. Ei määrittelemään sitä edes
omalla nimelläsi. Se ei ole Tammien kharisma. Se ei ole Johin kharisma,
Stephanin kharisma. Se on "sinun" kharisma.
Se
ei ole osa persoonallisuuden rakentamista. Se ei ole osa persoonallisuuden
rakentamista.
(Musiikki
alkaa, valikoima kappaleita PremiumBeat.comilta)
Se
ei ole yksi tiili seinässä. Se on ollut tiiliseinän takana.
Sinun
ei tarvitse tehdä mitään sille. Sinun ei tarvitse aktivoida sitä.
(Tauko)
Sinun
ei tarvitse punoa sitä elämäsi tarinoihin.
(Tauko)
Kharisma,
sisäinen armo, armolahja, on aito osa sinua, se osasi joka halusi vain tulla
tunnetuksi.
Vetäkää
siis kunnolla syvään henkeä ja himmennetään valoja – kiitos – ja musiikkia
kovemmalle.
(Tauko)
Luontainen
"minä olen" –olemuksen tila on kharisma.
Se
virtaa itsestään, ystäväni. Sitä ei kontrolloida. Sitä ei laiteta kivoihin
pikkulaatikoihin. Se on ilmaisua.
(Tauko)
Kharisma
ei tunne luonnostaan koskaan turvattomuutta. Persoonallisuus –
persoonallisuutesi – on tuntenut monta kertaa turvattomuutta. Kharisma ei ole
koskaan turvaton. Se ei yritä suojella kehoa tai identiteettiä, joten miten se
voisi olla turvaton.
(Tauko)
Kharisma
on kuin säteilyä. Se ei ole lainkaan mielessä. Jos yrität ajatella kharismaasi,
se on vähän hämmentävää. Mieli ei voi ymmärtää sitä.
Ja
jos persoonallisuusjohtajasi yrittää selvittää sitä, se ei pysty. Siitä ei tule
koskaan osa persoonallisuuttasi, ei koskaan.
Se
tavallaan turhauttaa persoonallisuusjohtajaasi, koska se haluaa ottaa asioita
sisään ja johtaa niitä, tehdä niistä osan persoonallisuusseuruetta.
Kharismalla
ei ole aspekteja eikä se koskaan anna itselleen tulla aspekteja.
Kharisma
ei välitä henkisistä ja taloudellisista asioista, ei mistään sellaisesta.
Kharisma
leijuu, lentää korkeuksiin, laajenee, tanssii.
(Tauko)
Se
ei kärsi yksityiskohdista. Se ei kärsi menneisyydestä. Se ei kärsi
filosofiasta.
(Tauko)
Se
ei siedä asioita, jotka eivät ole aitoja.
(Tauko)
Sitä
ei voi saada ansaan, kontrolloida, työstää eikä haavoittaa.
Se
on kaikhon paras ja kenties ainoa ystävä. Kaikho asuu ihan kharisman
naapurissa.
Ne
jakavat monia lauluja yhdessä.
Ne
ymmärtävät toisiaan, koska ne ovat kumpikin määrittelemättömiä, jäsentymättömiä
ja estottomia.
Kharisma,
kaikho, intohimo.
Selkeys
ja armo.
(Tauko)
Tämä
kharisma ei ole mitään, mitä voitte valmistaa. Et voisi parantaa sitä koskaan.
Niinpä pyydän sinua olemaan yrittämättä. Älä yritä parantaa sitä, tehdä siitä
suurempaa, koska siinä vain hyvin epäaito persoonallisuus pelaa makyo-pelejään.
Kharisma
on sydämien sydän. Se on aito Itse.
Ole
siis kiltti ja anna periksi, ennen kuin koskaan edes ajattelet yrittäväsi
hallita sitä, johtaa sitä, tehdä siitä työkalun tai huijata sitä.
(Tauko)
Olet
esittänyt kauan kysymyksen: "Olenko aito? Olenko totuudenmukainen?"
Et.
Sinun
on vedettävä syvään henkeä hetki. Lakkaa yrittämästä johtaa kaikkea itsessäsi.
Lakkaa
yrittämästä ohjata luonnonvesiä, luontaisia energioita ja anna vain tämän
kharismasi säteillä läpi, tulla yli kaiken, millä olet määritellyt itsesi tähän
mennessä – kaikkien ajatusten, kaikkien persoonallisuuspiirteiden, kaikkien
epäonnistumisten ja kaikkien saavutusten.
Anna
kharisman nousta pintaan ja tulla esiin.
Alat
oivaltaa, että oli todellisuudessa turhaa yrittää kehittää tämä persoonallisuus
ja sitten jalostaa sitä – sitten yrittää tehdä siitä kuolematon, mikä siirtyy
elämästä toiseen, kenties eri kehossa. Mutta yritit tehdä tämän
persoonallisuudelle.
Kun
tunnet kharismaa – sinun kharismaasi – oivallat sen olleen todella turhaa.
Sinun ei tarvinnut tehdä sitä.
Miten
paljon energiaa laitettiin jonkin sellaisen suojelemiseen, muokkaamiseen, puolustamiseen,
mistä hemmetin hyvin tiedät, ettei se ole oikeasti sinä?
(Tauko)
Mutta
kuitenkin tämä kharisma – jos jätät sen rauhaan, jos et yritä vain kutoa sitä
nykypersoonallisuuteesi, jos vain jätät itsesi olemaan vapaa – alat ymmärtää,
kuka oikeasti olet.
Kharisma
on vapaa persoonallisuus, vapaa "minä olen".
Alatte
oivaltaa, ettei tämä kharisma vaadi työtä. Olette niin tottuneet tekemään työtä
kaikessa eikä tämä vaadi työtä.
Tämä
ei vaadi aikaakaan. Olette tottuneet asioiden kehittyvän ajan kuluessa. Sanotte
jopa minulle: "Mennään eteenpäin tässä." Okei. Tässä se on. Tämä on
kharismanne, kaikhonne. Kharsima, intohimo, "minä olen" –armon
intohimo.
Voitko
antaa sen tulla läpi?
Voitko
antaa tämä olla se, kuka oikeasti olet?
(Tauko)
Se
on tunne, ystäväni. Se ei ole ajatus. Se on tunne. Se on tietämistä.
(Tauko)
Se
on kuin puhtaan rätin ja jonkin ikkunanpuhdistajan ottamista ja kaiken pölyn,
vanhojen kerääntymien puhdistamista, jotta voit antaa tämän kharisman säteillä
läpi.
Se
vie sinut paikkoihin, joita mielesi, persoonallisuutesi ei olisi voinut
kuvitella. Älä siis yritä. Älä yritä kontrolloida tai manipuloida sitä.
Se
vetää teille asioita, joita ette olisi voineet kuvitella ennen. Kharisma on
todellinen magneetti. Se on. Se on magneetti. Olemme puhuneet vetovoimanlaista
ja siitä, miksi en ole sen erityisen suuri ihailija, koska se on älyllistä.
Siihen ei sisälly kaikhoa, intohimoa. Se tulee mielestä ja on rajoittunutta.
Mutta
tämä, kharismanne, on houkute, magneetti, magnetismia ja se tuo asioita teille.
Ei siksi että ajattelette sitä, ei siksi että kamppailette tai stressaatte sen
vuoksi, ei siksi että keskitytte mielellänne siihen. Se tuo niitä hyvin
luonnostaan, niin helposti ja sujuvasti, että se on vähän järkytys aluksi. Se
tuo ihmisiä. Se tuo tilaisuuksia. Se tuo enkeliolentoja. Se tuo maaolentoja –
deevoja, keijuja. Se tuo näitä asioita armossa. Ei voimalla, vaan armossa,
hyvyydessä. Se tuo energiaa, koska olette lopultakin aito. Annatte itsenne
lopultakin olla vapaa.
Vetäkää
kunnolla syvään henkeä, sillä tämä on Kharisma-sarja, k:lla.
Kunnolla
syvään henkeä ja tuntekaa taas kerran tuo kharisma. Tuntekaa, millaista on
antaa sen virrata kehonne läpi avoimesti, vapaasti.
(Tauko)
Tota,
näen joidenkin teistä yrittävän kontrolloida sitä. Ei, vaan avoimesti,
vapaasti. Älkää muodostako älyllisiä ajatuksia, mitkä saavat sen menemään
parantamaan tiettyjä paikkoja kehossanne. Nimittäin yhtäkkiä te taas johdatte.
Siirtykää pois siitä.
Antakaa
tuon kharisman, sielun armon, antakaa sen tulla ajatuksiinne. Ajatuksenne ovat
vaikeita ja vanhoja paskiaisia, mutta antakaa tuon kharisman virrata suoraan
sisään. Voi, ne ovat. Kärttyisiä vanhoja merimiehiä – sellaisia ne ovat. Olleet
merillä aivan liian kauan.
Antakaa
tuon kharisman, teidän kharismanne tulla ajatuksiinne, mieleenne – tämä ei ole
jotain universaalia ykseysenergiaa, tämä on teidän.
No
niin, jos voitte päästää sen mieleenne, pärjäätte hyvin, koska olette tehneet
tuosta mielestä varsinaisen linnoituksen. Ette aio päästää sisään kaikkia näitä
vieraita asioita, vaikka oikeasti päästätte.
Vetäkää
siis syvään henkeä ja tuntekaa hetki, millaista se on – kharismanne, aitoutenne
joka tulee suoraan ajatuksiinne. Tavallaan kuin öljyä ja vettä, eikö vain?
(Adamus naurahtaa vähän)
Kharismalla
on upea tapa huuhtoa pois kaikki jäte, puhdistaa ns. röörit, jos vain sallitte
sen, jos ette pakota sitä. Siinä on kyse sallimisesta.
Tuntekaa
hetki, millaista on, kun kharisma vain virtaa suoraan ajatuksiinne.
(Tauko)
Voin
melkein nähdä tämän – se on mahtava näytelmä – kun ajatuksenne sanovat:
"Hei, olen Ajatukset. Sinun täytyy olla Kharisma. Tervetuloa. Omistan
tämän paikan. Loin tämän paikan. Olet tervetullut tänne, kunhan teet, mitä
sanon, kunhan teet minusta paremman, saat minut näyttämään paremmalta. Kyllä,
koska olet vain Kharisma. Minä olen persoonallisuus täällä." Kharismanne –
phyi! – sylkäisee lattialle. Sitä ei kontrolloida, ei voi kontrolloida,
manipuloida tai ei voi panna jotain typerystä kertomaan sille, mitä tehdä.
(Tauko)
Vetäkää
kunnolla syvään henkeä, rakkaat ystävät, kunnolla syvään henkeä kharismaan.
Katamme
tänä vuonna kharisman, valokehon, kaikki nämä upeat asiat – rakkauden ja kaiken
muun. Ja ytimenä on kharisma.
Selkeytys
No
niin, haluan korostaa yhtä asiaa, ennen kuin päätämme päivän. Olette tottuneet
sanan "karisma" merkitsevän tavallaan hurmaava, kenties vähän
seksikästä. Tuntematonta persoonallisuusominaisuutta, mitä ei voi vastustaa.
Tämä
menee kauas sen yli. Tämä on ydinolemuksenne. Taas kerran, menkää sen sanan
juureen, mitä kreikkalaiset käyttivät keksiessään sen. Se merkitsee armolahjaa.
Sillä tarkoitettiin oikeasti itsensä kunnioittamista – itsensä kunnioittamista
– ja sitten kunnioitetaan luonnostaan toisia. Sitä ei tehdä aikomuksella, että
toiset kunnioittavat teitä. Sitä ei tehdä aikomuksella, että ihmiset
luonnostaan tuntevat vetoa teitä kohtaan, koska olette karismaattinen.
Siinä
on kuitenkin hyvin voimakas ja luontainen houkute. Se vetää luonnostaan
puoleensa energioita ja ihmisiä ja kaikkia muita asioita. Se vain tuo niitä
teille. Siksi karismaattisilla ihmisillä on vähän tätä ominaisuutta. Ihmiset
haluavat olla lähellä, energiat haluavat olla lähellä, perhoset haluavat olla
lähellä ihmisiä, jotka ovat karismaattisia. Mutta tämä ei ole mitään, minkä
tuotamme keinotekoisesti. Tämä on jonkin hyvin aidon tuomista esiin sisältänne.
Mitä
siis odottaa? No, kuten mainitsin, on noin 21 päivän jakso – nyt tai kenties
myöhemmin tämän vuoden aikana – jolloin on tunne, että olette tulleet reunalle,
persoonallisuutenne reunalle. Olette tulleet taas suuren kuilun partaalle.
Mutta tämä kuilu ei ole pelottava. Se ei satu. Se pelottaa teitä jossain
määrin, kun tulette tähän seuraavaan kohtaan, mutta siinä on kyse ennen kaikkea
persoonallisuutenne petoksen paljastamisesta – sen paljastamisesta, miten
olette yrittäneet kovasti tehdä siitä todellisen ja tehdä siitä oikean ja tehdä
itsestänne oikean, mutta kuitenkaan se ei ollut. Se ei ollut oikeasti sinä. Ja
sitten päästetään sisään tämä kharisma-virta.
Se
– aioin sanoa "korvaa" – mutta se polttaa sen, mitä kutsuitte ennen
persoonallisuudeksenne, itseksenne, ja kietoo sen sisäänsä.
Ette
pysty määrittämään sitä heti. Se on tunne. Se on kokemus. Ette käy läpi viittä
tai kymmentä askelta tai mitä tahansa siihen liittyy, aivan kuten emme käy läpi
valokehon eri tasojen integrointiaskelia. Onko eri tasoja? Tavallaan, muttei se
ole tärkeää.
Voisimme
käydä läpi nämä valokehon tai kharisman tasot ja ruotia niitä tieteellisesti ja
sanoa, että kharismassa on 18 kohtaa tai ominaisuutta – niin kuin on – mutta
sallitaan se vain. Sama valokehon kanssa. Voisimme sanoa, että on kaikki nämä
tasot ja voimme tieteellisesti määrittää ne ja puhua siitä, mitä ne tekevät eri
tasoilla, mutta miksi? Se vain kääntää huomionne muualle.
Me
vain vedämme syvään henkeä ja sallimme.
Hassu
asia on, että olette jo siinä. Hassu asia on, että olette jo saapuneet perille.
Kuten Tobias sanoi usein, olette jo ylösnousseet ja nyt vain käytte läpi,
millaista on päästä siihen. Älkää siis unohtako, että se on jo tehty. Se on jo
tehty. Lakatkaa tekemästä niin kovasti töitä sen eteen.
Vetäkää
vain syvään henkeä ja oivaltakaa, että …
ADAMUS
JA YLEISÖ: Kaikki on hyvin koko luomakunnassa.
ADAMUS:
Kiitos teille, rakkaat ystävät. Kiitos.