CRIMSON CIRCLEN MATERIAALEJA
Kharisma-sarja
SHOUD 1: “Kharisma 1” – ADAMUS Geoffrey Hoppen kanavoimana
Esitetty Crimson Circlelle 2.8.2014
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
www.crimsoncircle.com

Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus. Tervetuloa kokoontumiseen. Te jotka selvisitte takaisin, tervetuloa takaisin. (Adamus naureskelee) Olen aina hämmästynyt, aina hämmästynyt. En tiedä, oletteko jääräpäisiä, sinnikkäitä vai eikö teillä ole mitään parempaa tekemistä lauantai-iltapäivänä kuin olla täällä, mutta tervetuloa takaisin, rakkaat ystävät.
 
Ylösnousseiden mestarien klubissa on kyltti, itse asiassa suoraan ovesta kävellessä on kyltti, missä sanotaan: "Luovuin kaikesta enkä odottanut vastineeksi muuta kuin itseni."
 
Persoonallisuuden tuolle puolen
 
Jokainen ylösnoussut mestari käy läpi eräänlaisen henkisen puberteetin, missä hän luopuu kaikesta. Ja voi, kyse ei ole vain rahasta tai tavaroista – autosta, talosta, työpaikasta ja perheestä. Mutta sitten kun päästään siihen, kun todella luovutte kaikesta, minkä tiesitte itseksenne, se on varmasti yksi haastavimmista asioista, minkä te tai kuka tahansa heräävä ihminen koskaan tekee, koska on aina halu rakentaa persoonallisuutta, rakentaa itseänne. Teette sitä sellaisilla asioilla kuin vaatteet, työpaikka, asema yhteisössä, suhde itseenne. Yritätte aina määritellä itsenne mielenkiintoisella ja uudella tavalla. Mutta lopulta se kaikki romahtaa alas tai se revitään rikki tai päästätte siitä irti armollisesti. Armollisesti.
 
Ja sen toivon meidän tekevän seuraavassa sarjassamme, tässä sarjassa, minkä nimen kerron teille hetken kuluttua, hmm. (Muutama naurahdus) Annan odotuksen vähän kasvaa.
 
Mutta tosiaankin mennään persoonallisuuden tuolle puolen. Mieli ei pysty käsittämään sitä. Se ei pysty. Mieli yrittää oikeuttaa sen tavallaan sanomalla: "Okei, aion olla hieman vähemmän minä", mutta ette voi olla joko tavalla tai toisella. Mieli sanoo: "Aion hankkiutua eroon pahoista tavoistani." No, huomaatte – ja sanon julkisesti tämän – että itse asiassa pahat tapanne ovat palvelleet teitä oikeastaan erittäin hyvin. Hyvistä tavoistanne olen huolissani. (Naurua) Oikeasti. Ne ovat tapoja, ne ovat asioita, joissa olette oikeamielisiä, joita puolustatte, joista pidätte kiinni, ja silloinkin kun yritän ottaa niitä teiltä, kun yritän potkaista ne pois teistä, pidätte kiinni niistä.
 
Pahoista tavoistanne ette tietenkään pidä ja yritätte päästä eroon niistä, yritätte voittaa ne. Ne ovat oma sisäinen valtataistelukenttänne – kiitos (kameralle) – joten en ole huolissani pahoista tavoista, vaan kyse on niistä, joita pidätte hyvinä tapoina, itsetuntonne ja persoonallisuutenne rakennuspalikkoina.
 
Olette hyvin hassusti – heh, hassusti minusta – vaihtamassa ns. persoonallisuutenne, identiteettinne joksikin, mikä on kuin syvä kuilu. Se ei ole sitä, mutta teidän on lähestyttävä sitä kuin kuilua. Teidän on lähestyttävä sitä tietämättä, mitä tulee seuraavaksi. Muuten persoonallisuutenne yrittää tarttua siihen ja muokata sen kuvaksi, minkä se haluaisi saada itselleen. Ja kuten olette havainneet, tuo kuva millaisen haluaisitte saada itsestänne, on melko saavuttamaton – melko saavuttamaton.
 
Mutta kuitenkin jatkatte yritystä saada sen. Jatkatte sen tavoittelemista. Voin kertoa teille nyt – ja tämä viesti on tietysti teille, ei ulkopuoliselle maailmalle – että te ette voi saada sitä. Lakatkaa siis yrittämästä. Siksi en ole kaikkien tavoitteiden, suunnitelmien ja ohjelmien suuri ihailija. Ne ovat kuolevaisia varten, heh. (Adamus ja yleisö naureskelevat) Ja sanoessani "kuolevaiset", en puhu fyysisestä kehosta. Puhun niistä, jotka pitävät kiinni jostain harhakuvasta, sanotaan havainnosta, mitä elämä on ja mihin he sopivat siinä. Ja todellisuudessa sitä on erittäin paljon ihmisten elämässä – yritystä sopia mukaan, jatkuvaa tuon kysymyksen esittämistä: "Mihin sovin? Miten sovin mukaan?" ja tuon kammottavan kysymyksen esittämistä kautta historian: "Kuka minä olen?"
 
Älkää koskaan enää kysykö sitä. Aa, sillä hetkellä kun tunnette sen tulevan sisältänne – tuon "kuka minä olen?" –kysymyksen ja minkä tahansa muunnelman tai muodon, miten ilmaisette sen – vetäkää syvään henkeä ja "Minä olen mitä olen. Turpa kiinni!" (Vähän naureskelua)
 
Päivitys Samista
 
Aloitetaanpa tämän päivän sessio pienellä päivityksellä Samista. (Yleisö vastaa "voi") Voi. Samista. (Tobiaksen nykyinkarnaatio)
 
Kuulen, että Crimson Circle on ollut 15 vuotta ja kummallisesti Sam on ollut 15 vuotta. Eikö olekin varsinainen sattuma? Tai sitten ei. Ei, ei vähääkään.
 
Sam on nyt siis 15-vuotias. Kuvitelkaa hetki, millaista oli, kun olitte 15-vuotias. Tämä on se paha, mistä puhuin aiemmin. (Adamus naureskelee ja yleisö nauraa vähän) 15 hyvin haastava ikä. Olet kaiken välissä. Et ole vielä aikuinen, muttet ole lapsikaan. Et ole riittävän vanha ajaaksesi autolla, mutta näytät typerältä ajaessasi polkupyörää. (Naurua) Sinulla ei ole vielä taitoa tai viisautta käsitellä elämää, mutta yrität. Kuten kuulen Cauldren sanovan nyt, että siinä iässä hän luuli tietävänsä kaiken – kuten myös hyvin monet teistä. Vanhemmat eivät tienneet mitään. Hän luuli ymmärtävänsä, mikä oli makeeta, eivätkä vanhemmat ymmärtäneet pätkääkään.
 
Mutta on hyvin kiusallinen ikä olla 15-vuotias – pojilta on puberteetti loppumassa, toivottavasti, ja tytöt katsovat tuonikäisiä poikia ajatellen: "He ovat niin keskenkasvuisia." (Adamus naureskelee)
 
Sam on 15-vuotias ja hän on viettänyt hyvin mielenkiintoista elämää. Itse asiassa hänellä ei ole ollut paljon elämää, koska monta, monta vuotta hän oli vain kehokuori. Voitteko kuvitella sen? Pelkkänä kehokuorena olemisen. Niin kuin tyhjä pahvilaatikko, joka vain odottaa jonkun laittavan jotain siihen ja lähettävän sen UPS:lla pois. (Joku kikattaa) Kiitos. Luulin, että teille tulisi tänne taputus- tai nauruvalot tai …
 
LINDA: Voisin käyttää toppausta.
 
ADAMUS: Okei. Hän on siis 15-vuotias ja tuossa välitilassa, mutta monta vuotta hän oli vain kehokuori. Hän itse, Tobias, ei ollut vielä täyttänyt sitä koko energialla tai tietoisuudella.
 
Sitten kun hän, Tobias, Tobiaksen olemus, alkoi käyttää tuota kehoa, hän alkoi kehittää omaa identiteettiä. Mutta hänen sisällään oli aina jotain vastustusta määritellä itsensä, kehittää persoonallisuus, kuten te olette tehneet – aina haluttomuutta tehdä jotain, mikä lukitsisi hänet tiettyyn rooliin tai malliin, tai määritellä itsensä.
 
On mielenkiintoista huomata nyt, että Samin matka on myös teidän matkanne. Hyvin erilainen – te ette olleet kehokuoria, joistakin teistä tuli sellainen, mutta ette olleet sitä silloin. (Naurua) Ei tietenkään kukaan teistä. Ei kukaan teistä. (Adamus naureskelee)
 
No, itse asiassa siinä on vähän totuutta, koska osa teistä lähti joksikin aikaa. Osa teistä lähti osittain pois – ei mikään tai kukaan muu tullut tilalle, mutta se oli hyvin hämmentävää, tämä henkinen puberteettiaika. Niin hämmentävää, että te ette tienneet, mitä tehdä. Peräännyitte kirjaimellisesti joksikin aikaa.
 
Ja kun teitte sen, huomasitte, että resurssinne, yltäkylläisyytenne, innostuksenne ja elämänhalunne näytti häviävän. Mutta te ette pystyneet käsittelemään tilannetta. Ette pystyneet käsittelemään enää saman tekemistä uudestaan ja uudestaan. Tiesitte, ettei se resonoinut kanssanne. Tiesitte, ettei se vienyt teitä mihinkään, minne halusitte mennä, mutta ette tienneet, mitä tehdä.
 
Se on hyvin samanlaista kuin lapsen puberteetti. Ei tiedä, mitä tekee kehollaan. Ajatukset muuttuvat. Kaikki muuttuu. Niinpä monet teistä perääntyivät.
 
Mielenkiintoista panna merkille, että yrititte itse asiassa hypätä syvemmälle. Yrititte aktivoida vanhoja intohimoja eikä se vain toiminut, se ei toiminut. Oli sisäistä vastustusta, sanoisin jumalaista älykkyyttä, mikä sanoi sisällänne: "Tämä ei vain toimi." Ja tavallaan heititte kädet ylös. Antauduitte. Teistä tuli oma kuorenne.
 
Keho reagoi edelleen. Persoonallisuus oli kuin automaattiohjauksella. Se pystyi toimimaan, puhumaan. Ja tavallaan tuossa automaattiohjaustilassa se yritti rakentaa tai määritellä itseään uudelleen. Se teki teidät hulluksi, ehdottomasti hulluksi. Ja sitten esititte itsellenne kysymyksen, mitä olen pyytänyt teitä olemaan kysymättä enää. Sanoitte jatkuvasti: "Kuka minä olen?" Hiivitte komeroon myöhään yöllä, kun luulitte minun juhlivan Ranskassa, ja sanoitte: "Mutta kuka minä olen? Kuka minä olen? Rakas Jumala, rakas kuka tahansa muu kuin Adamus, kuka minä olen?" (Naurua)
 
Ja sitten hiivitte selvänäkijälle. Tiedän teidän tehneen sitä. Olen nähnyt sen. Tiedän, että häpesitte sen tekemistä. Tunsitte syyllisyyttä ja olonne kurjaksi – ja niin teidän pitikin. Mutta livahditte jonkinlaiselle selvänäkijälle, lukijalle, mille tahansa – mille tahansa muulle kuin te itse. Mille tahansa muulle kuin te itse ja kaivoitte syvemmälle sisäänne, koska sattui ja tietyssä määrin sattuu edelleen. Ja jossain määrin tavallaan ymmärrän, että livahditte sinne, miksi petkutitte minua (naurua) ja menitte saamaan tulkinnan, koska oli epätoivoa. Ette tienneet, mitä muutakaan tehdä, ja ajattelitte, että varmasti jollain jossain on oltava vastaus.
 
Ja mitä sitten tapahtui? No, tunnemme sen tarinan. Minun ei edes tarvitse tehdä siitä Mestarin muistelmia –tarinaa, mutta teen. Livahditte lukijalle ja sotkeuduitte vielä lisää, sillä hän antoi teille joksikin aikaa vähän identiteettiä. "Voi kyllä, olit prinsessa Egyptissä." No, itse asiassa sinä olit, mutta se ei ole pointtini. (Naurua) Sori, minun on poistettava se. Et koskaan enää muista. Kuin elokuvassa "Men in Black – miehet mustissa" – zzzzz! – et muista sitä. (Naurua) Voi, katselen typeriä elokuvianne. (Adamus naureskelee)
 
Hän siis antoi teille väliaikaisen lisäyksen identiteettiin. Rakensitte sen uudestaan. Teistä tuntui hyvältä muutaman päivän ja mitä sitten? Viuuuuh! Suuri törmäys. Suuri törmäys. Mutta eksyn nyt aiheesta. Puhuimme Samista – vai puhuimmeko teistä? Hmm, hmm.
 
Siis Sam 15-vuotias ja hyvin mielenkiintoista, ei ole koskaan oikeastaan kehittänyt persoonallisuutta. Jotkut sanoivat häntä vähän tylsäksi. Jotkut sanoivat häntä vähän pitkästyttäväksi. Jotkut sanoivat, että hän oli täysin maadoittumaton, kun hän ei pystynyt saamaan yhteyttä mihinkään, että hän päiväunelmoi aina – ja niin hän tekikin. Hän kävi läpi erittäin tärkeää prosessia itsessään.
 
Hän opetteli elämäntaitoja, muttei kovin hyvin. Sam, 15 v, ei ollut hyvä oppilas, ei. Tavallaan kuin useimmat teistä. (Vähän naureskelua) B:tä pidettiin erittäin hyvänä. Se oli juhlapäivä kotona. C oli hyväksyttävä. Ei varsinainen lukutoukka, mutta uskomattoman intuitiivinen.
 
Kun hän pääsee ulos päästään, kun hän lakkaa yrittämästä tajuta rakenteita, malleja, lakkaa menemästä mieleen ja logiikkaan – uskomaton. Hän pystyy ratkaisemaan minkä tahansa nopeasti. Hänen ei tarvitse tietää yksityiskohtia.
 
15-vuotiaana Sam ei ole kiinnostunut menemään yliopistoon. Hän menee luultavasti lyhyeksi aikaa ja sitten on uskomattoman kyllästynyt kaikkeen siellä – no, tylsiin opetuksiin joilla on erittäin vähän tekemistä reaalielämän kanssa, elämänilon kanssa. Ei erityisen hyvä oppilas, mutta uskomattoman intuitiivinen, kuten monet teistä.
 
Erona on, ettei Sam ole saanut 20-30 vuoden ohjelmointia peittämään tuota intuitiota. Sam jätettiin suhteellisen puhtaaksi ja selkeäksi. Vaikka hänen vanhempansa – nyt eronneet – olivat kumpikin yliopiston professoreja, he eivät ymmärtäneet Samia. Puhunko Samista vai teistä? He eivät todellakaan ymmärtäneet häntä – teitä – kovin hyvin ja niinpä he tavallaan olivat piittaamatta hänestä, mikä antoi hänelle paljon vapaata aikaa olla itsekseen.
 
On mielenkiintoista, että nyt 15-vuotiaana Samilla puberteetti vähenee ja nyt voimme puhua hänestä enemmän. Jätimme hänet tavallaan rauhaan näiden hyvin herkkien puberteettivuosien ajaksi. Puhumme hänestä enemmän ja enemmän, koska hän tuntee syvän yhteyden teidän jokaisen kanssa, aivan kuten Tobias tunsi ja tuntee edelleen.
 
Hän tuntee yhteyden. Hän ei tiedä vielä, mitä se on, eikä hän välitä tietää täsmälleen, mitä se on. Hän ei välitä tietää tästä asiasta, mitä sanotaan Crimson Circleksi, ja yksittäisistä shaumbroista ja yksityiskohdista, koska hän tuntee sen. Ja tämän hän antaa tulla esiin sisältään. Hän tietää, että siellä on jotain.
 
Hän tietää, että on tukea, toveruutta, hyväksyntää ja myötätuntoa – luulisin, että sitä voisi kutsua näin. Hän tietää, että on, mutta ei tiedä tarkkaan, missä se on. Mutta hän ei välitä ja se on erittäin tärkeä asia. Hänen ei tarvitse tietää yksityiskohtia. Itse asiassa tavallaan se ottaisi vähän pois siitä rikkaudesta, mitä hän tuntee tällä hetkellä, koska jos hän yhtäkkiä löytäisi Crimson Circlen ja shaumbrat, se menisi liikaa yksityiskohtiin. Mutta tällä hetkellä hän tuntee teidän jokaisen rikkauden, kyllä.
 
En yllättyisi lainkaan … Cauldre vähän suodattaa tässä, joten tainnutamme hänet. Mutta en yllättyisi lainkaan, jos hän alkaa puhua jollekin teistä, yhdistyä joidenkin teidän kanssa.
 
Hän on töissä maatilalla tänä kesänä ja hän rakastaa sitä. Hän rakastaa maan kanssa työskentelemistä. Tilalla ei ole kovin monia eläimiä, on enimmäkseen vihanneksia ja hedelmiä. Mutta hän rakastaa työskennellä tuossa ympäristössä, päästä ulos, koskettaa luontoa, katsella asioiden kasvavan ja nähdä elämän kauneuden. Hän on joidenkin ystäviensä kanssa, jotka ovat lähteneet kaupungista ja työskentelevät maatiloilla, ja tästä hän löytää intohimoa. Intohimoa mitä hän ei ole koskaan ennen tuntenut, löytää kaikonsa. Eikä kyse ole vain kasveista ja maasta tai toveruudesta iltaisin, vaan hän tuntee jotain sisällään, jonkin avautuvan.
 
Samaan aikaan hän tuntee myös elämän aistillisuuden. Hän alkaa – sanotaan – tuntea tuon hyvin seksuaalisen ja kauniin asian tulevan esiin. Joidenkin koulukavereidensa kanssa hän on nähnyt monta kertaa pornoa internetissä. Ei ole koskaan oikein välittänyt siitä. Itse asiassa hänelle se on hämmentävää, koska hän tuntee sen energian. Hän tuntee hyväksikäytön ja "ruokkimisen" ja ihmettelee itsekseen, että läheisyydessä ja seksuaalisudessa on suurta kauneutta, mutta missä se on? Kukaan ei puhu siitä. Seksi on joko jotain pahaa tai kiellettyä tai sitä on näissä pornoyhteyksissä. Niinpä hän on erittäin hämmentynyt tällä hetkellä siitä, miksi toiset ihmiset eivät puhu seksuaalisuudesta pyhällä tavalla, kauniilla tavalla.
 
On tietysti joitain, jotka puhuvat, mutta yleisesti ottaen massatietoisuudessa se on joko syyllisyyttä ja häpeää tai jotain synkkää ja turmeltunutta energiaruokkimista. Tämä työskenteleminen yhdessä tilalla innostaa häntä tällä hetkellä siihen, mitä hän tavoittelee myöhemmin elämässään. Tapahtuu suurta kehitystä tällä hetkellä.
 
Sam on pitkä ja häntä voitaisiin pitää komeana, mutta yllättäen hän ei ole enää vanhempiensa näköinen. Hän oli nuorempana. Ja käydessään läpi puberteetin hän teki jotain hyvin upeaa, jotain minkä pyydän jokaista teitä tekemään – luopumaan esi-isien biologiasta. Se ei ole teidän. Se on vuokrattu. Se on peritty.
 
Hän ei itse asiassa viettänyt kovin kauan esi-isiensä biologiassa. Hän käytti sen osia, sen ominaisuuksia, syntyäkseen fyysiseen kehoon, mutta puberteetin aikana hän kävi läpi hyvin intensiivisen vaiheen, missä hän itse asiassa päästi irti. Hän ei tiennyt tekevänsä tätä, mutta hän itse asiassa päästi hyvin korkealla tasolla irti esi-isiensä biologiasta.
 
Siitä on vielä muutamia jälkiä jäljellä, mutta hän ei ole vanhempiensa näköinen – hyvin komea ja pitkä. Tietysti sekä miehet että naiset tuntevat vetoa häntä kohtaan. Eikä ainoastaan fyysisen seksuaalisuuden vuoksi, vaan hänen persoonallisuutensa tai uskaltaisinko sanoa, persoonallisuuden puutteensa vuoksi.
 
Sam on hyvin rakastava ja hyvin herkkä, mutta teidän laillanne hän huomaa asioiden vaikuttavan itseensä. Hänen on suojattava itsensä. Hänen on päästä kauas asioista ja siksi maatilalla työskenteleminen tänä kesänä on ihanteellista hänelle.
 
Kyllä, hänellä on ollut intiimejä suhteita naisten kanssa. Hän on harrastanut seksiä, vaikka hän on vielä hyvin nuori, mutta hyvin, hyvin kauniilla tavalla. Toisin kuin, no, useimmat teistä – suljen silmäni hetkeksi. Ajatelkaa hetken, kun olitte tuon ikäinen eikä teillä ollut mitään todellista herkkyyttä tai tietoisuutta, oli kömpelyyttä tai kiirehtimistä … (Adamus naureskelee) Voi, okei, siirrytään eteenpäin. (Vähän kikatusta)
 
Sam on hyvin lahjakas, taiteellinen, etevä, mutta hänellä ei ole mitään todellisia kanavia vielä sen ilmaisemiseen. Niinpä paras asia mitä hänelle on tapahtunut pitkään aikaan, oli tämä kesä poissa kotoa, kesä maatilalla missä hän löytää monia asioita, kuten monet teistä löysivät ollessaan tuossa iässä.
 
Tässä on pieni päivitys Samista. Pysymme nyt lähemmin kosketuksessa, kun hänen puberteettinsa loppuu.
 
Henkinen puberteetti
 
Kun puhutaan puberteetin, henkisen puberteetin loppumisesta, mitä hyvin monet teistä kokevat, niin se on kiusallista. Tulette pois hyvin tiukasta persoonallisuudesta – persoonallisuudesta, mitä on kehitetty monta, monta, monta elämää – ja nyt se häviää pois.
 
On vastustusta. Yritätte pitää kiinni siitä monin tavoin. Ja hyvin usein – kuten taitaa olla luonnollista – haluatte päästää irti joistain asioista ja sitten keskittyä toisiin asioihin itsessä tai kehittää niitä.
 
Ja periaatteessa henkisessä kehityksessä, erityisesti tässä puberteetin loppumisosassa, oivallatte, että olette päästäneet irti joistain asioista ja kuoritte kuin monia, monia, monia sipulin kerroksia, sipulin kuoria, uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Pääsette siihen oivaltamispisteeseen, että jatkatte vain kuorimista ja sanotte: "Milloin tämä kerrosten kuoriminen loppuu?"
 
Kun oikeasti pääsette tuohon pisteeseen ja olette todella väsynyt kuorimaan asioita pois ja olette ehdottomasti kuolemanväsynyt siihen kaikkeen, voitaisiin sanoa, että silloin kaikki räjähtää, häviää, hajoaa, menee pois.
 
Se on pelottava prosessi, koska taaskin monet teistä alkavat ajatella … Tapahtuu kaksi tasoa. Oli sisäinen perushalu henkisyyteen, Itsen tai Jumalan ymmärtämiseen, todellisen Itsen löytämiseen. Teillä oli aina tuo perushalu, mutta ette kuitenkaan käsittäneet, mitä se oli. Ette välttämättä pystyneet ilmaisemaan sitä sanoin. Ette pystyneet sanomaan: "No, syvällä ytimessä on tämä syvä halu." Se oikeutettiin muilla tasoilla, erityisesti älyllisti, sanomalla: "Olen kyllästynyt ja tympääntynyt elämääni. Haluan joidenkin asioiden muuttuvan" tai "Haluan asioiden olevan paremmin."
 
Niinpä toisella tasolla päässä sanoitte: "Haluan lisää yltäkylläisyyttä. Haluan olla nuorempi. Haluan olla fiksumpi. Haluan saavuttaa tavoitteeni." Tämä siis jatkuu täällä ylhäällä, kun taas alhaalla on syvä halu vain tuntea itsensä aidosti, todella. Nämä kaksi asiaa ovat olleet ristiriidassa monin tavoin, koska persoonallisuus ei halua tuhoutua. Ei lainkaan. Persoonallisuus haluaa parantaa itseään. Sitä on ohjelmoitu elämien ajan parantumaan, ohjelmoitu ja ohjelmoitu – paranna älykkyyttäsi, paranna yltäkylläisyyttäsi, paranna ulkonäköäsi, paranna kykyäsi ystävystyä ja voittaa ihmiset ja kaikkia muita asioita. Niinpä persoonallisuus, identiteetti, ei pysty käsittämään, että se on häviämässä pois.
 
Mutta alhaalla jokin sanoo: "Glory hallelujah, on aika. Milloin se tapahtuu? Milloin lakkaamme ylläpitämästä tätä julkisivua? Milloin pääsemme yli peleistä ja aitouteen?"
 
No, sitten mieli hyppää esiin ja sanoo: "Voi kyllä, aitous. Sitä se on." Koska mieli tunsi jotain, persoonallisuus tunsi "joo, aitous". Ja sitten se yrittää olla aito eikä se pysty. (Vähän naureskelua) Se ei pysty. Ja se on naurettavaa jossain määrin, koska yritätte olla aito jossain, mikä ei ehdottomasti ole aito. Se ei ole paha, mutta se ei ole aito. Ette ole se oikeasti.
 
Valokeho
 
Tuntekaa itseänne nyt. Tuntekaa itseänne, kehoanne, ajatuksianne, itseänne. Se mikä on pinnalla, mikä on vaikutelma toisille, mitä heijastetaan – ei se, mitä on oikeasti sisällä, vaan mitä heijastetaan – on vanha biologia. Työstämme kovasti valokehoa. Itse asiassa emme työstä sitä, vaan sallimme valokehon.
 
Teillä on se ja tiedän joidenkin teistä olevan hyvin turhautuneita, koska – ja kiinnittäkää erityisesti huomiota tähän – yritätte tehdä valokehon vanhasta ihmismielestänne käsin eivätkä nämä kaksi toimi hyvin yhdessä. Yritätte käyttää persoonallisuutta, mielen käsityksiä siitä, mikä valokehon pitäisi olla, tuomaan valokeho sisään. Väännätte tässä vain vanhaa kehoanne. Aiheutatte ristiriidan vanhassa kehossanne, koska mietitte sitä.
 
Teillä on se käsitys, että tavallaan kuljette puoli metriä maanpinnan yläpuolella ja hohdatte kuin neonvalo sumuisena iltana ja bzzzt!, bzzzt!, bzzzt! (Naurua) Sillä ei ole mitään tekemistä tämän kanssa. Ei sitten yhtään mitään. Niinpä ennen kuin voimme oikeastaan paljon tehdä mitään valokehon kanssa, meidän on päästävä eroon monista niistä ajatuksista, mitä valokeho on.
 
Se on mielenkiintoista. Teillä on ristiriita. Sanotte: "No joo, mutta haluan kovasti valokehon. Olen kyllästynyt tähän ihmiskehoon. Siitä tulee joka hetki vanhempi, painavampi ja tasapainottomampi." Tunnette hyvin syvällä tasolla tuon palavan sisäisen tulen ja tästä syystä puhuin kaikosta, sisäisestä intohimosta, sisällä palavasta tulesta. Puhuin siitä viime kuussa, koska tuo kaiko, tuo intohimo, tuo selittämätön ja tuntematon tietäminen itse asiassa tuo esiin valokehon.
 
Ja sitten päänne ottaa sen omakseen ja antaa kaikki syyt, miksi haluatte valokehon, ja tiedän, että jotkut teistä alkavat jo kirjoittaa valokehokirjoja eikä teillä ole aavistustaan, millainen se on. Ja sekoitatte vain muita ihmisiä väärinkäsityksillänne valokehosta. Pääsemme siihen ja pääsemme siihen teistä huolimatta, koska on tämä syvä sisäinen tietämys, ettei tuo biologia ole oikeasti teidän. Hankkiutukaa siis eroon kaikista tempusta ja kikoista ja kaikesta, mitä teille on opetettu tässä kirjassa, minkä kohta kirjoitatte, ja kursseilla joita annatte valokehosta. Antakaa sen kaiken mennä joksikin aikaa, kunnes oikeasti ymmärrätte, mikä valokeho on, kunnes oikeasti ymmärrätte ja tunnette kaikon – tuon palavan, palavan, palavan halun.
 
Kuten sanoin, jos olette siinä, jos sallitte sen, tämä kaikon liekki on viileä tuli – viileä siinä mielessä, ettei se polta teitä. Se on muuntamistuli ja todellinen transformaatiotuli tai alkemia on viileä liekki. Mutta jos seisotte ulkopuolella ja yritätte manipuloida sitä ja hioa sen nykypersoonallisuudeksenne, se polttaa helvetisti. Tarkoitan helvetisti, todella helvetisti. Se polttaa paljon.
 
On siis kyse pääsemisestä tuohon intohimoon ja sen sallimisesta. Mutta eksyn taas aiheesta. Hmm.
 
Siis tämä valokeho ja biologianne tapahtuu luonnostaan. Ymmärrättekö sen? Se tapahtuu luonnostaan. Sen olette tunteneet. Siksi viittaan nyt Samiin sanoen, että Sam ei ole kovin fiksu, mutta voi että, kun hän on viisas ja intuitiivinen, hetkessä – miksi sitä halutaankin kutsua. Hän ei ajattele, hän sallii.
 
Identiteetin ja vahvistuksen saamisen tuolle puolen
 
Siis tämän henkisen puberteetin loppuun tulemisen rinnalla on ollut suurta yritystä parantaa tai kehittää persoonallisuutta. Ja taaskin palaan niihin syihin, miksi en suosi suunnitelmia, ohjelmia ja tavoitteita. Ne vain voimistavat tai tiukentavat persoonallisuutta. Ja ihmisillä on suuri halu tehdä se – määritellä itsensä joksikin, jollain. Siksi he muodostavat hengenheimolaisryhmiä. He kuuluvat klubeihin ja yhdistyksiin, jotta he voivat samaistua. He yrittävät jatkuvasti parantaa itseään.
 
No, aiomme vapautua siitä ja se voi olla pelottavaa. No, teillä on ollut jo paljon kokemuksia siitä. Voi olla pelottavaa toisinaan, todella päästää irti ns. persoonallisuudesta. 
 
Mutta persoonallisuus, se asia mihin samaistutte, yhdistytte, mistä yritätte saada vahvistusta, ei ole enää pätevä. Oivallatte, mitä hyvin usein tapahtuu, silloin kun ihmisten on saatava vahvistusta – tiedättehän, jokapäiväisessä elämässä asiat mitätöivät teitä jatkuvasti ja yritätte koko ajan saada vahvistusta. Yritätte laittaa paloja paikoilleen, "kuka minä olen" –palloja. Sillä ei ole merkitystä, oletteko äiti vai isä, johtaja vai taksikuski, oletteko tässä vai tuossa iässä, oletteko tyhmä vai fiksu. Vahvistuksen saamisessa ei ole suurta eroa siinä, sanotaanko "olen fiksu" tai "olen tyhmä". Ainakin se on vahvistus tai määritelmä, mikä sanoo: "Minulla oli huono lapsuus. Minulla oli hyvä lapsuus. Olen hyvännäköinen. Olen ruma." Kaikki on vahvistusta, vaikka se olisi negatiivista vahvistusta.
 
Laitatte asioihin koukkuja itsenne määrittelemiseksi. Ja mitä enemmän määrittelette itseänne, sitä enemmän yhdistytte muihin asioihin ja sitä paremmalta teistä tuntuu jonkin aikaa. Mutta sitten se alkaa haihtua ja sitten keksitte jonkin uuden suunnitelman, ohjelman, tavoitteen tai mitä tahansa.
 
Älkää ymmärtäkö minua väärin. On upeaa ilmaista sitä luovaa olentoa, mikä olette. Mutta joskus nämä suunnitelmat ja ohjelmat eivät ole ilmaisutapoja, vaan ainoastaan vahvistuksen saamistapoja tai joskus tapa saada muuta ajateltavaa itsenne sijasta.
 
Menemme nyt kauniiseen ja todelliseen persoonallisuudesta irtipäästämisen aikaan. En puhu nyt persoonallisuuden tappamisesta, vaan kaikkien noiden yhteyspisteiden irrottamisesta – niiden vahvistuspisteiden, kuka olette.
 
Olette luultavasti huomanneet, että on tilanne, kenties paljon tilanteita, joissa on hyvin mielenkiintoisia, intensiivisiä ja eriskummallisia unia. Yritätte saada tolkkua niistä eikä niissä ole mitään tolkkua. Ne eivät ole enneunia. Niissä ei ole kyse siitä, mitä tapahtuu maailmassa, mitä tapahtuu teille. Ne ovat asioita, joita tapahtuu kirjaimellisesti elämässänne.
 
Tämän identiteettinne vahvistamisyrityksen kautta, olette luoneet enemmän ja enemmän aspekteja ja teillä oli alun alkaenkin jo paljon. Mutta olette luoneet vielä lisää aspekteja.
 
Ja se on ollut mielenkiintoista. Aspektologian ymmärtäminen on hyvin, hyvin tärkeää, mutta siinäkin tullaan kohtaan, missä siitä tulee vähän pakkomielle teille. Ja toisin, mitä Tobias alun perin sanoi, olette yrittäneet kontrolloida näitä aspekteja, kuin ne olisivat hauvoja tai lapsianne.
 
Tai pelkäätte niitä, kuin niillä olisi enemmän valtaa kuin teillä tai ne olisivat enemmän olemassa kuin te – kenties parempi ilmaus. Hyvin mielenkiintoista, ja olisi erittäin mielenkiintoista käydä henkisen psykologian keskustelua, miten aspektologian ymmärtäminen luo itse asiassa lisää aspekteja jonkin aikaa ja luo – sanoisin – aspektien tai luojaolennon pelkoa. Kuvitelkaa tämä, se olisi hyvä scifi-elokuva tai –kirja. Luojaolento joka alkaa ymmärtää aspekteja, joita sillä on itsellään, antaa vallan/voiman tai enemmän olemassaoloa yhdelle tai monille aspekteille. Toisin sanoen: "Pimeät aspektini ovat voimakkaampia, olemassa olevampia kuin minä." Ja sitä tapahtuu. Olen nähnyt sitä hyvin monilla teistä. En katso ketään teistä silmiin. Katson kameraan. Olen nähnyt sitä tapahtuvan siellä. Annatte enemmän olemassaoloa, auktoriteettia, identiteettiä joillekin näistä aspekteista, ikään kuin ne olisivat fiksumpia kuin te tai lahjakkaampia tai etevämpiä kuin te. Se on mielenkiintoinen ilmiö, koska te olette kaikkien noiden aspektien luojaolento.
 
Kenties on kätketty halu tai toive, että yksi niistä on parempi kuin te. Toive, että "Jumala, toivon, että on jotain parempaa kuin tämä, joten on kenties aspekti, mikä on suurenmoisempi kuin minä" tai myös kieroutuneella tavalla "voimakkaampi kuin minä, niin pimeä, että se on suurempi kuin minä." Jonkinlainen kieroutunut toive, että on jotain suurempaa kuin te itse, koska ette ole tyytyväinen tuohon itseen. No, koska se on persoonallisuus, mikä ei ole teidän.
 
Tietysti on helppoa ymmärtää, kun sanon, ettei keho ole teidän. Sanotte: "No, helvetti. Näytän äidiltäni. En halua näyttää äidiltäni. Haluan näyttää isältäni." Niinpä on suurta kannatusta, kun puhumme esi-isäbiologiastanne irtipäästämisestä. "No hemmetti, on jo aika." Mutta sanon, että on myös aika tunnistaa, ettei tuo persoonallisuus ole oikeasti teidän. Kummallista. Tietysti mieli hyppää esiin ja sanoo: "No, kuka se sitten on?" Ei kukaan. Mutta se ei ole aito sinä. Se ei ole todellinen sinä.
 
Olen tuntenut, kuullut kysymykset itsellenne viime aikoina ja yksi suurista kysymyksistänne on: "Olenko aito? Olenko väärentämätön?"
 
Kun olitte nuorempi – erityisesti te joilla oli jokseenkin uskonnollinen tausta – se oli: "Olenko hyvä vai paha?" Tai jos uskoitte joulupukkiin: "Olenko hyvä vai paha?" Ja sitten nyt sen on korvannut: "Olenko aito? Olenko totuudenmukainen itseni osalta?" No, et tietenkään! Et tietenkään.
 
Haluan teidän tarkastelevan persoonallisuuttanne. Puhun ulkokuoresta. Puhun julkisivusta, näyteikkunasta. En puhu takahuoneesta. Pääsemme siihen myöhemmin. Mutta puhun tuosta ulkokuoresta, minkä luotte. Mihin se perustuu? No, se perustuu osittain kasvatukseenne, toisin sanoen ympäristöön, vanhempiin, sisariin ja opettajiin. Se perustuu tähän. Se ei ole oikeasti teidän.
 
Persoonallisuutenne perustuu moniin menneisyyden reaktioihin olosuhteisiin, joita ette oikeasti hahmota kokonaisuudessaan. Olemme puhuneet siitä monta kertaa. Näette ohuen siivun siitä, mitä tapahtui menneisyydessä. Mutta laitatte tuon siivun persoonallisuutenne kehittämiseen, laitatte sen itseenne ja sitten omaksutte sen sanoen: "No, tämä olen minä."
 
Hyväksytte vain asioita, joita teille on tapahtunut elämässä, oikeasti ymmärtämättä, mitä tapahtui, tai pitäisikö sanoa, tiivistämättä viisautta. Riisuen pois pelon, yksityiskohdat, trauman ja kaiken muun ja tiivistäen vain totuuden. Meillä on paljon viisauden tiivistämistä tehtävänä tässä. Otatte asioita, joita lentelee ulkopuolelta, uutisia – otatte ne omaksenne.
 
Ja muuten, tämä koko prosessi mitä käytte läpi – ja Marty, kiitos vinkistä tässä. Hän haukotteli. Tämä koko prosessi väsyttää teidät ja siitä on myös tylsä puhua. Etkö laulaisi mieluummin? Mutta se väsyttää teitä ja sitten ihmettelette, että kun tämä koko persoonallisuuden kehittäminen menee nyt alamäkeä ja suistuu raiteiltaan, olette kuin puberteetissa. Muistatteko, kun olitte 13-, 14-, 15-vuotias? Ette saaneet tarpeeksi unta. Ja ette saaneet myöskään tarpeeksi ruokaa – mutta ette saaneet tarpeeksi unta. Olitte aina väsynyt, teistä tuntui aina aneemiselta, energiattomalta, paitsi tilapäisessä seksiajatusten ja –kokemusten energiapuuskassa. Mutta muuten se oli … (vähän kikatusta) Puhun enemmän pojille. Pojat nauravat, tai miehet. Pitäisi sanoa "miehet".
 
Nyt siis olette usein erityisen väsynyt ja mitä sitten teette? Sanotte: "Voi, minusta on tulossa vanhempi." Mitä siis teette seuraavaksi? Tämä on hyvin klassinen. (Joku sanoo "nukumme") Nukutte. Ei, vaan sanotte: "Mikä minussa on vikana? Mikä minun on? Tarvitsen lisää liikuntaa, koska kuulin uutisista tai kuulin jonkun lääkärin sanovan "lisää liikuntaa". Itse asiassa ette tarvitse. Oikeasti. Kun menemme valokehoon, huomaatte, että suuri osa tuosta kuntoilusta on täydellistä hevonpaskaa. Se oikeasti on. (Yleisö taputtaa) Ei, vaan se oikeasti on, koska kuulitte sen jostain: "Minun on kuntoiltava ja minun on tehtävä sitä monta tuntia viikossa ja se on …" Voi jessus! Miten ilotonta elämää.
 
Niinpä sanotte: "Sitten minun on syötävä eri tavalla ja … " Näettekö, mitä te teette? Rakennatte kaikkia näitä ominaisuuksia – rakennatte persoonaa. Ei. Olette väsynyt, koska käytte läpi henkistä puberteettia. Se on erittäin kuluttava prosessi. Pääsette eroon kaikesta roskasta, mitä olette raahanneet pitkän aikaa ja mikä ei ole teidän. Se ei ole teidän persoonallisuutenne.
 
Kun menette kotiin tänä iltana tai kun heräätte aamulla, katsokaa peiliin, koska tuo keho ei ole teidän. Ja tuo persoonallisuus? Teidän pitäisi hurrata nyt hetki, mutta se ei ole teidän! (Naurua) Luojan kiitos! Se ei ole, se ei ole.
 
Tämä tuo esiin monia asioita. Mikä sitten on persoonallisuutenne? No, siksi puhuin kaikosta viime kuussa. Intohimo. Ja toiseksi teidän ei tarvitse samaistua asioihin enää. Teidän ei tarvitse sanoa: "Olen 42-vuotias mies, joka on 1.80 metriä pitkä, ja koulutukseni on se ja se." Nämä asiat eivät ole tärkeitä. Ne eivät oikeasti ole. Ne eivät ole tärkeitä siellä, minne olemme menossa.
 
Niillä on hauska leikkiä, kun oivallatte niiden olevan vain leluja. Niillä on todella hauska leikkiä. Ja silloin pääsette todelliseen näyttelemiseen – luiskahdatte sen näyttelemiseen, mitä ikinä haluattekin olla, ja sitten luiskahdatte siitä ulos. Mutta tällä hetkellä ette usko näyttelevänne. Uskotte tämän olevan totta. Yritätte löytää enemmän aitoutta. Kuulette jatkuvasti sen tulevan syvemmistä osistanne: "Olenko aito? Olenko totuudenmukainen? Olenko väärentämätön?" Se tulee esiin uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Te ette ole. Te ette lainkaan ole. Ja se on hyvä uutinen.
 
Tämä jättää suuren tyhjän tilan. Tavallaan: "Vau, mitä teen? Millä täytän sen? Miten olen minä?" Eikö olekin mielenkiintoista tässä koko pyrkimyksessä olla sinä, että otamme sinut pois sinulta, jotta voi todella ymmärtää, kuka olet. Hyvin suuri osa tästä on vain ulkokuorta.
 
Voi, siinä on upeita asioita. Älkää ymmärtäkö minua väärin. Upeita asioita, mutta teidän on oivallettava, että se on peliä. Se on luovuutta toiminnassa. Teidän on päästävä yli yrityksestä jalostaa tuota itseä, tuota kehoa, tuota persoonallisuutta tai tuota mieltä.
 
Uusi sarja
 
Kun tämä on sanottu, niin käytin paljon aikaa miettien, miksi seuraavaa sarjaamme pitäisi sanoa. Katsoin, mihin olemme menossa ja mitä teemme sarjassamme. Hetken halusin kutsua sitä Rakkaus-sarjaksi ja … (joku sanoo "hmm"). Hmm. Ja johtamiseksi Itsen rakastamiseen. Rakkaus – hyvin kaunis kokemus. Ja kyllä, kirjoittaisitko tämän tehtävälistallemme. Ei, ei sinne.
 
LINDA: Ei sille listalle.
 
ADAMUS: Ei, vaan sinun listallesi, tehtävälistalle. Tarvitsemme tämän – Kirja rakkaudesta. Kirja rakkaudesta.
 
LINDA: Tietysti.
 
ADAMUS: Rakkaus koettiin ensimmäisenä tällä planeetalla. Jumala, Henki ei tiennyt hittoakaan rakkaudesta, ennen kuin koitte sen täällä. On koko tämä "Jumala on rakkaus" –juttu. Jumalalla ei ollut hajuakaan rakkaudesta. Miten hänellä olisi voinut olla, kun hän ei ollut koskaan kokenut sitä, ennen kuin hän koki sen sinun kauttasi ja sinun?
 
Ajattelin siis kutsua sitä Rakkaus-sarjaksi, mutta se on vähän halpa. Se on vähän helppo. Joo, halusin tehdä siitä näkemyksellisemmän. Mutta tietysti puhumme rakkaudesta, mutta ei siitä vanhasta persoonallisuuden rakkaudesta, missä sanotaan rakastavansa jotakuta toista, koska se ei ole rakkautta. (Linda laittaa itseliimautuvan muistilapun Adamukseen, muutamia naurahduksia kun hän katsoo sitä ja ojentaa takaisin Lindalle) Okei, pidä sinä se.
 
Kirja rakkaudesta. Muistuttakaa Lindaa. Joka kerta nähdessänne hänet, halatkaa häntä sanoen: "Kirja rakkaudesta!" (Vähän naureskelua)
 
Halusin siis kutsua sitä Rakkaus-sarjaksi, mutta ajattelin, että se olisi liian helppo. Se olisi liian halpa. Halusin kutsua sitä Valokeho-sarjaksi, koska me …
 
LINDA: Haluatko minun laittavan sen tähän? (On uudenlainen kirjoitustyökalu)
 
ADAMUS: En aivan vielä. Voi kyllä, kutsumme sitä Valokeho-sarjaksi, kun ajattelin, että puhumme valokehosta, teemme valokehon. Ja vaikka sanotte: "Miten hauskaa ja tästä tulee upeaa", niin siitä tulee rankkaa, ellette vedä syvään henkeä, lakkaa tekemästä työtä sen eteen ja luovu odotuksista. Saatte sen luonnostaan, joo.
 
Niinpä ajattelin, että ei, en halua kutsua sitä valokehoksi, koska tulee kummallisia odotuksia. Kaikkien pitäisi tulla kauniimmaksi, seksikkäämmäksi ja nuoremmaksi. Ja vaikka se saattaa tapahtua, sen ei pitäisi olla var- …joo. (Muutamia naurahduksia) Miksi ei? Mutta onko se todellinen syy tehdä se? (Muutama ihminen vastaa "ei") Ei. Sanotte nyt "ei", mutta tiedän todellisen vastauksen … "kyllä". (Naurua)
 
Tutkimme valokehoa, mutta ajattelin, että se lähettää väärän signaalin ja vedämme puoleemme … Hitto soikoon, saamme takaisin samoja ihmisiä, jotka heitimme jo ulos! (Paljon naurua)
 
LINDA: Joooo! Vauuu!
 
ADAMUS: Ei, ei, ei, ei, ei, ei. Ei, älkää tehkö sitä. Olemme päässeet liian pitkälle.
 
Siis pohdin. Itse asiassa konsultoin joitain muita Ylösnousseiden mestarien klubissa ja sanoin: "Kyllä, on uuden sarjan aika shaumbrojen kanssa. Tarkastelen useita eri asioita. En kerro edes Cauldrelle tai Lindalle vielä. Mutta miksi sitä pitäisi kutsua?" Ja heilläkin oli joitain ehdotuksia siitä ja kenties joillakin teistä on ehdotuksia. Onko mitään ehdotuksia?
 
(Tauko)
 
Ai jaa, kukaan ei välitä! (Adamus naureskelee) Muut kun Pete. Pete, miten nimittäisit sitä?
 
PETE: Salliminen …
 
ADAMUS: Salliminen.
 
PETE: Ylösnousemukseni salliminen.
 
ADAMUS: Ylösnousemukseni salliminen. Tota, se ei ole huono.
 
LINDA: Mm hmm. Oi-joi! Toinen sarja.
 
ADAMUS: Siitä puuttuu kuitenkin tavallaan sähinä. Luulen, että olemme tavallaan kyllästyneet nyt sallimiseen. Se on kuin "roskaa!" Joo, mutta …
 
PETE: No, sanoit "sallimisen" aiemmin.
 
ADAMUS: No, aiemmin ja sitten kyllästyimme siihen! (Naurua)
 
PETE: Ai jaa! Minä en, mutta sinä kyllästyit. Okei.
 
ADAMUS: Joo, miten nimittäisit sitä?
 
SUE: Valaistumismatkani.
 
ADAMUS: Kokonainen sarja valaistumismatkastasi? Vain sinun?! (Naurua) Kulutammeko vuoden matkastasi puhumiseen? Tuskinpa.
 
Ymmärrän, mitä sinä …
 
SUE: Mutta jokainen ottaa sen henkilökohtaisesti.
 
ADAMUS: Valaistumismatkani. Joo, nimittäin …
 
SUE: Tai vain "valaistuminen".
 
ADAMUS: Valaistuminen, joo.
 
SUE: Kyllä.
 
ADAMUS: Emmekö tehneet sitä vai …
 
SUE: Tavallaan tylsä.
 
ADAMUS: Joo.
 
SUE: Tavallaan.
 
ADAMUS: Ei, mutta olemme pääsemässä siihen. Olemme pääsemässä siihen. Tämä on … Caulde sanoo minulle, että minun pitäisi … Ei ole huonoja ideoita.
 
SUE: Okei.
 
LINDA: Oiii! (Yleisö sanoo myös "oiii!")
 
ADAMUS: Olemme pääsemässä siihen.
 
LINDA: Kuulolla, joo.
 
ADAMUS: Mikä muu? Muita ajatuksia? Ei, se ei ole huono. Se on vain tavallaan – mikä on seuraava askel? Mikä on …
 
SUE: No, sinä kerrot meille …
 
LINDA: Odota, odota, odota! Puhu mikkiin, että ihmiset kuulevat.
 
SUE: Kerrot meille, että käymme läpi valaist- … Meistä tulee kevyempi keho. Totta?
 
ADAMUS: Kyllä.
 
SUE: Niinpä …
 
ADAMUS: Mahdollisesti. No …
 
SUE: Mahdollisesti.
 
ADAMUS: Joo.
 
SUE: Mutta emme lentele ja pörise. (Naurua)
 
ADAMUS: Haluatko tehdä sen nyt? Päästä siitä? (Lisää naurua) Sinulla on koko näyttämö. Soitamme vähän musiikkia. Saamme vähän …
 
SUE: Ei, ei, ei. Emme tee sitä.
 
ADAMUS: No, sinä voisit.
 
SUE: Sinä voisit.
 
ADAMUS: (naureskellen) Ei toimi tämä kanavoijan kanssa! (Naurua)
 
SUE: Ai jaa!
 
LINDA: Oi-oi! Mistä siinä oli kyse? Oi!
 
ADAMUS: Pffffzzzz! Olen takaisin! (Lisää naurua) Jään. Hän ei työnnä minua pois. Seuraava, seuraava.
 
Sarja, miten nimittäisit tuota sarjaa?
 
LINDA: Mofo.
 
ADAMUS: Mofo-sarja.
 
MARTY (Mofo): "Mennään eteenpäin tässä paskassa" –sarja. (Naurua ja yleisön taputuksia) Onko tämä tarpeeksi uskallettu?
 
ADAMUS: Pidän siitä.
 
MARTY Siinä on vähän puhtia, häh?!
 
ADAMUS: Pidän siitä. Joo, se on hyvä.
 
MARTY: Joo.
 
ADAMUS: Mutta meidän on lyhennettävä sitä vähän. Anna minulle vain kaksi tai kolme sanaa.
 
MARTY: Pannaan haisemaan!
 
ADAMUS: Pannaan haisemaan. (Naurua) Joo, mutta voimme vetää vääränlaisia ihmisiä sillä.
 
MARTY: Totta. Täysin totta, joo.
 
ADAMUS: Joo, joo.
 
MARTY: Emme halua mennä taaksepäin!
 
ADAMUS: Joo. Haluamme, että yleisöllämme on munaa – jos tiedät, mitä tarkoitan. (Lisää naurua)
 
LINDA: Oletko valmis hänen kanssaan?
 
ADAMUS: (naureskellen) Kyllä. Seuraava. Muita ideoita, ennen kuin teen paljastuksen? Ole hyvä, miten nimittäisit sitä?
 
ALAYA: On vaikea panna paremmaksi kuin "Pannaan haisemaan"!
 
ADAMUS: Joo, joo!
 
ALAYA: Vihkimys-sarja.
 
ADAMUS: Vihkimys mihin?
 
ALAYA: Vihkimys enemmän itseemme.
 
ADAMUS: Joo. Ei itse asiassa huono ja se on oikeastaan hyvä, mutta new age –bisneksessä tapahtuu paljon vihkimyksiä joka päivä. Itse asiassa juuri nyt joku vihkii Tyynenmeren keskellä jotain portaalia, mikä on vain täynnä kaloja eikä mitään muuta. (Naurua) Mutta hän luulee avaavansa jotain. Mutta pidän siinä itseen vihkimisestä, mitä ihmisten luulisi enemmän tekevän, mutta he eivät tee.
 
LINDA: Oooh!
 
ADAMUS: Kyse on aina jonkin muun vihkimisestä.
 
Tämä planeettaraukka – voisinko hetkeksi nousta saippualaatikolleni – kaikkien näiden valotyöntekijöiden juostessa ympäriinsä vihkimässä kaikkea kookospuista kiviin maassa ja vastaavia asioita. Jättäkää Gaia rauhaan! Olkaa kilttejä! Lakatkaa vihkimästä. Nimittäin vihkiminen on kuin paskantamista ympäriinsä.
 
Ja he käyttävät vihkimistä, vihkimystä, pyhiä vihkimyksiä ja kaikkea muuta häiriötekijöinä. Valtavina häiriötekijöinä, jottei heidän tarvitse vihkiä itseään.
 
ALAYA: Itsensä vihkiminen.
 
ADAMUS: Joo. Tavallaan siis pidän siitä, mutta meidän olisi määriteltävä se. Ei minkään muun vihkimistä, vain itsenne. Ei minkään muun. Mutta sitten ketään ei kiinnostaisi, koska he haluavat mennä vihkimään jotain. Kyllä, hyvä.
 
LINDA: Mutta se saa tuntumaan suurelta.
 
ADAMUS: Kyllä. Seuraava.
 
SHAUMBRA 1 (mies): Käytä omaa sanaasi, kaiko. (Lausuen näin eri tavalla)
 
ADAMUS: Kaiko. (Adamus toistaa hänen väärän lausumisensa) Sillä on negatiivinen sivumerkitys. Se on kaiko.
 
SHAUMBRA 1: Kaiko.
 
ADAMUS: (naureskellen) "Kikoon" liittyy tavallaan kulttuurillista negatiivisuutta. Juuri siitä syystä en halunnut kutsua sitä kaihoksi, koska joku – öhöm, Linda – vääntäisi sen "jokin muu" –ho sarjaksi. (Vähän naureskelua) Mutta pidän siitä ja itse asiassa mietin sitä ja mietin paria asiaa. Ja jos saisimme kirjoitustaulumme tänne. (Linda menee Adamuksen puhujakorokkeelle, missä iPad on). Ei, vaan kirjoitustaulun.
 
LINDA: Ai, sen ison ruman kapistuksen?
 
ADAMUS: Mikä se on?
 
LINDA: Pieni kirjoitustaulu. Anna olla!
 
ADAMUS: Mutta miten … miten minun pitäisi … herran pieksut. Hän kirjoittaa … aah, ooh! Tuskin maltan odottaa kertomista ylösnousseille mestareille tästä. Olen taivaassa. Katsokaa, mitä meillä on täällä. Mikä laite! Mikä työkalu! Voisimmeko näyttää sitä?
 
LINDA: Laita se valkokankaalle.
 
JOHN (K): Se ei ole yhdistetty.
 
ADAMUS: Vie se Johnille. (Linda juoksee taakse tabletin kanssa)
 
Ajattelin siis kutsua sitä "Kaiko-sarjaksi" ja annan Lindalle kaikon oikean kirjoitusmuodon hetken kuluttua. Ja olin hyvin vähällä kutsua sitä niin, koska tässä vuodessa – ja itse asiassa olet ehdottomasti oikeilla raiteilla – on kyse tuosta intohimosta. Ei vääristä intohimoista. Ei vanhasta "yritän kaivaa jotain esiin, mikä sytyttää teidät vähän" –tyyppisistä intohimoista. Puhun palavasta, liekehtivästä, kauniista, polttavasta, transformoivasta ja hämmästyttävästä intohimosta. Tuosta asiasta mikä on aina ollut pinnan alla, mutta ette ole sallineet sen tulla esiin, ja mikä sivuuttaa persoonallisuuden, mikä sivuuttaa yrityksen kehittää persoonallisuuttanne. (Yleisö nauraa, kun Lindan sana "jästipää!" ilmestyy valkokankaalle) Luulen, että haluan kirjoitustauluni takaisin, oman kirjoitustauluni.
 
Ensimmäiset sanat kirjoitettuna tällä uudella laitteella, mistä aioin kertoa ylösnousseille mestareille tänä iltana. Ja tiedättekö, mitä he sanoisivat? "No, miten upeaa teknologiaa, mitä sille kirjoitettiin?" (Lisää narua) Poistetaan se.
 
Kaikho. Puhui siitä viime kerralla, sanasta kaikho, tuosta sisäisestä intohimosta, mikä kirjoitetaan joko "ko" tai "ho", mutta keksitään uusi sana. Miksi ei? Itse asiassa sanat ovat helpoimmin luotavia asioita. Keksikää vain oma sananne, vaikkei sillä on juurensa merkityksessä "aito sisäinen intohimo".
 
Ajattelin siis kutsua sitä Kaikho-sarjaksi, koska olemme tekemisissä intohimon kanssa. Tuo intohimo, tuo tuli tulee esiin ja polttaa armollisesti persoonallisuutenne eikä rakenna parempaa persoonallisuutta vanhan päälle. Paul, se polttaa kaiken, minkä tiesit Paulin olevan.
 
Ja kun sanon "polttaa", se ei tuhoa eikä se … No, aioin sanoa, ettei se tapa teitä. En usko, että tappaa. (Vähän naurua) Mutta se polttaa kaiken, mitä Paul oli, myös nimen "Paul", koska se ei ole oikeasti nimesi. Se polttaa hyvin kauniilla, hyvin armollisella tavalla ajatuksesi. Kuten sanoin aiemmin: "Katsokaa, kuka luulette olevanne. Katsokaa peiliin.", olette yhdistelmä biologiaa ja ajatuksia, jotka eivät ole alkujaan oikeasti teidän. Siksi on ollut vaikeaa.
 
Mitä lähemmäs pääsette ydintä ja mitä enemmän pääsemme läpi tästä henkisestä puberteetista, sitä vaikeampaa itse asiassa on, koska todellinen aitous on olemassa. Se on olemassa, mutta se on ollut ansassa. Se on ollut ansassa aivan kuten kaikho. Aito "minä olen" on ollut ansassa ja sen päälle on laitettu kaikenlaisia varustuksia ja aktivointeja ja kaikkea muuta kamaa. Se ei ole teidän.
 
Ja ensin tuntuu paljaalta, kun kaikho alkaa polttaa sitä. Tuntuu paljaalta, koska on tuo halu rakentaa uudelleen, määritellä uudelleen itsenne. Ja on aikajakso, noin 21 päivää, jolloin tuntuu hyvin yhteydettömältä. Mutta toisin kuin ennen, jolloin se on ollut kurjaa, se on itse asiassa hyvin vapauttavaa – vähän pelottavaa, mutta yleisesti ottaen hyvin vapauttavaa. Se tapahtuu luultavasti tänä seuraavana vuonna.
 
Kaksikymmentäyksi päivää tuntuu, että te ette ole enää mitään, että kaikki on poissa, kaikki on historiaa. Tuona aikana sielunne ottaa jokaisen yksityiskohdan, jokaisen ajatuksen, jokaisen kokemuksen – kuten puhumme keahakissa – ja riisuu yksityiskohdat, koska ne ovat merkityksettömiä, riisuu tunteet, koska ne ovat valheellisia, ja tiivistää kaiken viisaudeksi.
 
Ja sitten tänä seuraavana vuonna opimme todella antamaan tuon viisauden tulla ulos, koska se ei tule nyt. Se on kuin jossain muualla. Se on tavallaan haudattuna – ja tuodaan hyvin, hyvin vähän aikaa läpi tuota viisautta. Mutta sen Sam on itse asiassa oppinut tekemään. Hän on ohittanut kaiken tuon muun kaman. Hän menee suoraan viisauteen.
 
Ja siksi ensinnäkin, kaikki näyttää vain toimivan hänellä siinä määrin, että muut ihmiset tulevat kateelliseksi. Hän vain tekee asioita eikä hän ole kovin fiksu. Nimittäin jos häneltä kysytään maailmanhistoriasta tai matematiikasta tai jostain vastaavasta, hän ei tiedä eikä hän oikeastaan välitä eikä hänen tarvitse välittää.
 
Hän pääsee käsiksi viisauteen, tuohon aitoon sisäiseen viisauteen.
 
Ajattelin siis erittäin vakavasti kutsua sitä Kaikho-sarjaksi. Sitten vedin monta kertaa syvään henkeä ja sanoin: "Mutta mikä on ydinolemus? Mitä yritämme oikeasti tehdä täällä?"
 
Ja sitten se juolahti mieleeni. Valmis kirjoittamaan seuraavalle sivulle? (Lindalle) Se juolahti mieleeni. Ja mistä tässä on kyse kaikhon, Itsensä rakastamisen, sallimisen, vapautumisen ja kaiken muun kanssa, mitä teemme tullessamme valokehoksi, niin tässä on kyse hyvin tärkeästä sanasta – karismasta. Kharismasta. Ja haluaisin kutsua tätä Kharisma-sarjaksi, joo. Mutta kirjoitamme sen k:lla. Voit kirjoittaa … Ei, vaan kirjoita sillä lailla ensin, Linda, ja sitten kirjoita se alle k:lla eikä c:llä.
 
Kharisma
 
Kharisma tulee kreikankielen sanasta "kharis". Kharis merkitsee armossa antamista. Armossa antamista, armollista antamista.
 
Sitten kun todella pääsette siihen … Muuten on tavallaan … Englanninkielessä karisman määritelmässä ajatellaan usein karismaattista henkilöä. Ja se on osittain totta. On jotain karismaksi kutsuttua. Ei tiedetä, missä se on. Sitä ei näytetä pystyvän kiteyttämään. Sitä ei pystytä muuttamaan kemialliseksi kaavaksi. Olen varma, että tämän iltapäivän jälkeen joku tulee markkinoille Kharisma-pillereiden kanssa, jotka on suunniteltu juuri shaumbroille. (Vähän naureskelua ja joku sanoo "gluteiinittomana") Joo, joo. Itse asiassa luulen tulevan. (Adamus naureskelee)
 
Mutta karisma, mitä se on? No, sanotte, että se on ihminen, jossa on tiettyä säteilyä – luulisin – jolla on tietty persoonallisuus. Poliittiset hahmot joilla on karismaa – standardimääritelmää käyttäen – voivat vetää puoleensa ihmisiä. Olette kaikki tavanneet karismaattisia ihmisiä. Olette heidän kanssaan ja heissä vain on jotain, no, karismaattista.
 
Mutta tässä se on vähän erilaista. Siinä ei ole kyse vain säteilevästä ja onnellisesta persoonallisuudesta. Kharisma on sisäistä armoa. Kharismassa tuo luontainen, todella aito sinä – ilman sitä persoonallisuutta, mikä et ole – tulee esiin. Se on aito sinä. Se on "minä olen" –olemuksen ilmaisemista.
 
Nyt on taipumusta juosta ulos täältä sanoen: "Aion kehittää kharismaani. Aion päästä kosketukseen. Aion akt- …" - se meidän pitäisi tehdä, kharisman aktivointisessio – "Aion aktivoida kharismani." Missä on vesi, mitä heittää, ämpäri minkä heittää? Ei, ei.
 
Kharisma. Se on jo olemassa. Se on jo sisälläsi. Se on jo sisällä valmiina tulemaan ulos. Se on aito sinä, se josta jatkuvasti kysytte itseltänne. Sanotte jatkuvasti: "No, olenko aito?" No, et. Itse asiassa et ole ollut. Siis peräänny, että aitoutesi voi tulla esiin, jotta aito sinä voi tulla esiin.
 
Sinulla, veli John (M) – kiusaan sinua, koska hymyilit minulle leveästi – hyvin mielenkiintoista persoonallisuuskehitystä. Mutta katson sinua – tarkoitan, että katson sitä, joka luulet olevasi – ja minun on naurettava vähän, hymyiltävä. Se et ole sinä. Ja tiedät sen ja kamppailet sen kanssa – aivan kuten te kaikki, mutta kiusaan tässä Veli Johnia – ja sanot: "Mutta minun on jatkettava itseni työstämistä, itseni kehittämistä, itseni tekemistä paremmaksi ja sitten menen etsimään itseäni." No, se saa minut oksentamaan. Ei enää. Sinun ei tarvitse tehdä mitään niistä.
 
Sinun ei tarvitse tehdä mitään, John – ex-John, entinen John. Sinun ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin antaa tuon kharisman tulla ulos. Se on jo siellä. Sinun ei tarvitse aktivoida sitä. Sinun ei tarvitse kastella sitä. Sinun ei tarvitse tehdä mitään sille ja se on haaste. Haluat tehdä jotain. Sanot tai persoonallisuutesi sanoo: "No, voi paska, minun on tehtävä jotain kharismalleni. Minun on kehitettävä sitä. Minun täytyy hengittää siihen." Ei mitään muuta kuin antaa sen tulla läpi. "Salliminen" oli siis oikein. Kyse on siis myös Salliminen-sarjasta, mutta se on yksi asioista, minkä teet.
 
Kharisma on tuo ns. valo sisällänne. Mutta en halua kutsua sitä myöskään valoksi. Kharisma on "minä olen" –olemuksen ilmaisemista, kun pyyhitte pölyt, puhdistatte pois nuo kaikki muut asiat – esi-isien biologian ja persoonallisuuden, mikä ei ole teidän. En voi painottaa tätä tarpeeksi. Henkilöllisyytenne, persoonallisuutenne ei ole oikeasti sinä. Se on kyhätty kokoon monista tiilistä, jotka ovat tulleet vierailta mailta. Kyhätty kokoon sattumanvaraisen mielenkiintoisella tavalla, voitaisiin luullakseni sanoa tavallaan taiteellisella tavalla, mutta olette nyt kyllästyneet siihen, ja minä tiedän sen ja te tiedätte sen. Me kaikki tiedämme sen. No, useimmat meistä tietävät sen.
 
Kharisma on luonnollisen Itsen tulemista esiin. Mielenkiintoista kharismassa on, että se on jo olemassa, jos vain annatte sen tulla ulos. Ette pysty määrittelemään sen ominaisuuksia, kaikkia eri asioita.
 
Enkö lähettänyt psyykkisesti viestiä kahvista kermalla?
 
LINDA: Kyllä, kyllä, kyllä! Sain sen!
 
ADAMUS: Kyllä, mutta sitä odotellessa tarvitsen sinut kirjoittamaan …
 
LINDA: Ai jaa … (Naurua)
 
ADAMUS: Ei, ei. Hae … joo. Rakas Linda, voisit delegoida sen jollekin.
 
Siis kharisma. Tärkeä asia kharismasta – ja olen vähän haluton edes mainitsemaan tätä, koska se asettaa odotuksia ja sitten unohdamme kharisman ja sitten minun on pidettävä kharisma-perseeseenpotkaisusessio ensi kerralla. (Muutama naurahdus)
 
Kharisma on …
 
SART: Aiotko heittää vettä taas matolle?!
 
ADAMUS: (naureskellen) Joo.
 
Kharisma on todellinen houkute. Todellinen houkute. On kirjoitettu kirjoja vetovoimanlaista. Mielenkiintoista, ne menevät oikeaan suuntaan, mutta ne ovat usein hyvin älyllisiä. Kaikki alkavat ajatella, mitä he haluavat – jzzz, jzzz, jzzz, jzzz – se ei toimi. Se ei ole kovin tehokasta. Ja sitten he masentuvat, tuntevat itsensä huonoksi ja määrittelevät itsensä: "En ole kovin tehokas vetämään asioita puoleeni. Kukaan ei pidä minusta ja siksi en pysty vetämään puoleeni mitään." Ei. Et ole vain kovin aito siinä. Olet hyvin älyllinen siinä.
 
Älyllisyydessä on vähän tai ei yhtään kaikhoa, tulta, intohimoa. Se ei ole aitoa. Joka kerta kun teillä on jokin ajatus, suurin osa sitä ei ole oikeasti teidän. Yhdeksänkymmentäviisi prosenttia siitä kun ajattelette jotain, ei ole edes teidän. Mutta kuitenkin teeskentelette olevan. Toimitte niin kuin olisi. Toimitte niin kuin olisi. Ei ole. Niinpä riisumme kaiken sen ja pääsemme siihen, mikä on teidän.
 
Kharismanne ei merkitse, että teidän on oltava ulospäin suuntautuva. Se ei merkitse, että teidän on kuljettava kadulla ja paiskattava kaikkien kättä ja kerrottava vitsejä ruokakaupassa. Ei, näytätte idiootilta, jos teette sen. (Vähän naureskelua)
 
Kharisma on luontainen houkute. Se vetää luonnostaan energiaa puoleensa. Se vetää ihmisiä puoleensa.
 
Itse asiassa on mielenkiintoista, koska Sam ei ole kova puhumaan. Hän ei puhu paljon sanoja, mutta hänen ei tarvitse. Sanat joita hän sanoo, ovat selkeitä, ja hän puhuu ne ulos itsestään. Niinpä hän ei mumise niitä tänne alas (mumisten). Kun Sam puhuu, on harvoja sanoja, mutta ne ovat selkeitä ja kaikki kuuntelevat. He eivät kuuntele vain hänen suustaan tulevia ääniaaltoja. Hän tuntee kharismansa ja hänellä on paljon sitä.
 
No niin, ihmiset sanovat, että hän on, no, karismaattinen tai hän on viehättävä, koska hän on fyysisesti houkutteleva tai koska hän on … hänessä vain on jotain. Hänellä on kiva hymy tai kivat silmät. Mutta he yrittävät vain oikeuttaa sen, koska he eivät osaa määritellä, he eivät tiedä, miten puhutaan hänen kharismastaan. Niinpä heidän on ajateltava muita asioita. Hän on karismaattinen, koska hän antaa itsensä tulla ulos – ei kaikkien noiden muiden ajatusten – eikä hän saastuta itseänsä joukolla asioita, jotka eivät ole hänen. Hän on käynyt tässä biologisessa puberteetissaan läpi myös henkisen puberteettinsa. Hänellä on tonneittain kharismaa.
 
Kharisma – jos mennään todelliseen määritelmään – on lahja tai armo, mikä annetaan itselleen ensin ja sitten se annetaan luonnostaan toisille.
 
Kharisma on aitoutta. Se on "minä olen". Se ei tarvitse persoonallisuutta. Sen ei tarvitse määritellä itseään. Kharisma ei tarvitse suunnitelmia, ohjelmia ja tavoitteita. Ei tarvitse. Ihminen tarvitsee tavoitteita puuhastellakseen ja saadakseen olonsa tuntumaan paremmaksi jonkin tavoitteen saavuttamisesta. Kharisma ei tarvitse sitä.
 
Kharisma on sinä. Ja tiedän, että puhun nyt sanoja. Ne ovat vain sanoja, mutta pyydän sinua nyt tuntemaan sitä tässä pienessä – se on vähän merabh, mutta se on enemmän vain 10-15 minuuttia kharismasi tuntemista.
 
Kharisma-merabh
 
Saisimmeko siis musiikin valmiiksi. Älkää aloittako, ennen kuin annan vinkin.
 
Vetäkää kunnolla syvään henkeä ja valot himmeämmälle, kiitos.
 
Olet etsinyt jotain pitkän aikaa, jotain minkä tiesit olevan olemassa, muttet tiennyt, miten siihen päästään. Se on ollut monien ajatusten peitossa, jotka eivät ole oikeasti sinun. Sitä on kannettu kehossa, mikä ei ole sinun.
 
Vedetään kunnolla syvään henkeä ja pyydän sinua tuntemaan tätä juttua nimeltään kharisma.
 
Ei ajattelemaan sitä, vaan antamaan sen tulla esiin. Ei menemään etsimään sitä, vaan oivaltamaan, että kharisma on jo olemassa. Ei määrittelemään sitä edes omalla nimelläsi. Se ei ole Tammien kharisma. Se ei ole Johin kharisma, Stephanin kharisma. Se on "sinun" kharisma.
 
Se ei ole osa persoonallisuuden rakentamista. Se ei ole osa persoonallisuuden rakentamista.
 
(Musiikki alkaa, valikoima kappaleita PremiumBeat.comilta)
 
Se ei ole yksi tiili seinässä. Se on ollut tiiliseinän takana.
 
Sinun ei tarvitse tehdä mitään sille. Sinun ei tarvitse aktivoida sitä.
 
(Tauko)
 
Sinun ei tarvitse punoa sitä elämäsi tarinoihin.
 
(Tauko)
 
Kharisma, sisäinen armo, armolahja, on aito osa sinua, se osasi joka halusi vain tulla tunnetuksi.
 
Vetäkää siis kunnolla syvään henkeä ja himmennetään valoja – kiitos – ja musiikkia kovemmalle.
 
(Tauko)
 
Luontainen "minä olen" –olemuksen tila on kharisma.
 
Se virtaa itsestään, ystäväni. Sitä ei kontrolloida. Sitä ei laiteta kivoihin pikkulaatikoihin. Se on ilmaisua.
 
(Tauko)
 
Kharisma ei tunne luonnostaan koskaan turvattomuutta. Persoonallisuus – persoonallisuutesi – on tuntenut monta kertaa turvattomuutta. Kharisma ei ole koskaan turvaton. Se ei yritä suojella kehoa tai identiteettiä, joten miten se voisi olla turvaton.
 
(Tauko)
 
Kharisma on kuin säteilyä. Se ei ole lainkaan mielessä. Jos yrität ajatella kharismaasi, se on vähän hämmentävää. Mieli ei voi ymmärtää sitä.
 
Ja jos persoonallisuusjohtajasi yrittää selvittää sitä, se ei pysty. Siitä ei tule koskaan osa persoonallisuuttasi, ei koskaan.
 
Se tavallaan turhauttaa persoonallisuusjohtajaasi, koska se haluaa ottaa asioita sisään ja johtaa niitä, tehdä niistä osan persoonallisuusseuruetta.
 
Kharismalla ei ole aspekteja eikä se koskaan anna itselleen tulla aspekteja.
 
Kharisma ei välitä henkisistä ja taloudellisista asioista, ei mistään sellaisesta.
 
Kharisma leijuu, lentää korkeuksiin, laajenee, tanssii.
 
(Tauko)
 
Se ei kärsi yksityiskohdista. Se ei kärsi menneisyydestä. Se ei kärsi filosofiasta.
 
(Tauko)
 
Se ei siedä asioita, jotka eivät ole aitoja.
 
(Tauko)
 
Sitä ei voi saada ansaan, kontrolloida, työstää eikä haavoittaa.
 
Se on kaikhon paras ja kenties ainoa ystävä. Kaikho asuu ihan kharisman naapurissa.
 
Ne jakavat monia lauluja yhdessä.
 
Ne ymmärtävät toisiaan, koska ne ovat kumpikin määrittelemättömiä, jäsentymättömiä ja estottomia.
 
Kharisma, kaikho, intohimo.
 
Selkeys ja armo.
 
(Tauko)
 
Tämä kharisma ei ole mitään, mitä voitte valmistaa. Et voisi parantaa sitä koskaan. Niinpä pyydän sinua olemaan yrittämättä. Älä yritä parantaa sitä, tehdä siitä suurempaa, koska siinä vain hyvin epäaito persoonallisuus pelaa makyo-pelejään.
 
Kharisma on sydämien sydän. Se on aito Itse.
 
Ole siis kiltti ja anna periksi, ennen kuin koskaan edes ajattelet yrittäväsi hallita sitä, johtaa sitä, tehdä siitä työkalun tai huijata sitä.
 
(Tauko)
 
Olet esittänyt kauan kysymyksen: "Olenko aito? Olenko totuudenmukainen?" Et.
 
Sinun on vedettävä syvään henkeä hetki. Lakkaa yrittämästä johtaa kaikkea itsessäsi.
 
Lakkaa yrittämästä ohjata luonnonvesiä, luontaisia energioita ja anna vain tämän kharismasi säteillä läpi, tulla yli kaiken, millä olet määritellyt itsesi tähän mennessä – kaikkien ajatusten, kaikkien persoonallisuuspiirteiden, kaikkien epäonnistumisten ja kaikkien saavutusten.
 
Anna kharisman nousta pintaan ja tulla esiin.
 
Alat oivaltaa, että oli todellisuudessa turhaa yrittää kehittää tämä persoonallisuus ja sitten jalostaa sitä – sitten yrittää tehdä siitä kuolematon, mikä siirtyy elämästä toiseen, kenties eri kehossa. Mutta yritit tehdä tämän persoonallisuudelle.
 
Kun tunnet kharismaa – sinun kharismaasi – oivallat sen olleen todella turhaa. Sinun ei tarvinnut tehdä sitä.
 
Miten paljon energiaa laitettiin jonkin sellaisen suojelemiseen, muokkaamiseen, puolustamiseen, mistä hemmetin hyvin tiedät, ettei se ole oikeasti sinä?
 
(Tauko)
 
Mutta kuitenkin tämä kharisma – jos jätät sen rauhaan, jos et yritä vain kutoa sitä nykypersoonallisuuteesi, jos vain jätät itsesi olemaan vapaa – alat ymmärtää, kuka oikeasti olet.
 
Kharisma on vapaa persoonallisuus, vapaa "minä olen".
 
Alatte oivaltaa, ettei tämä kharisma vaadi työtä. Olette niin tottuneet tekemään työtä kaikessa eikä tämä vaadi työtä.
 
Tämä ei vaadi aikaakaan. Olette tottuneet asioiden kehittyvän ajan kuluessa. Sanotte jopa minulle: "Mennään eteenpäin tässä." Okei. Tässä se on. Tämä on kharismanne, kaikhonne. Kharsima, intohimo, "minä olen" –armon intohimo.
 
Voitko antaa sen tulla läpi?
 
Voitko antaa tämä olla se, kuka oikeasti olet?
 
(Tauko)
 
Se on tunne, ystäväni. Se ei ole ajatus. Se on tunne. Se on tietämistä.
 
(Tauko)
 
Se on kuin puhtaan rätin ja jonkin ikkunanpuhdistajan ottamista ja kaiken pölyn, vanhojen kerääntymien puhdistamista, jotta voit antaa tämän kharisman säteillä läpi.
 
Se vie sinut paikkoihin, joita mielesi, persoonallisuutesi ei olisi voinut kuvitella. Älä siis yritä. Älä yritä kontrolloida tai manipuloida sitä.
 
Se vetää teille asioita, joita ette olisi voineet kuvitella ennen. Kharisma on todellinen magneetti. Se on. Se on magneetti. Olemme puhuneet vetovoimanlaista ja siitä, miksi en ole sen erityisen suuri ihailija, koska se on älyllistä. Siihen ei sisälly kaikhoa, intohimoa. Se tulee mielestä ja on rajoittunutta.
 
Mutta tämä, kharismanne, on houkute, magneetti, magnetismia ja se tuo asioita teille. Ei siksi että ajattelette sitä, ei siksi että kamppailette tai stressaatte sen vuoksi, ei siksi että keskitytte mielellänne siihen. Se tuo niitä hyvin luonnostaan, niin helposti ja sujuvasti, että se on vähän järkytys aluksi. Se tuo ihmisiä. Se tuo tilaisuuksia. Se tuo enkeliolentoja. Se tuo maaolentoja – deevoja, keijuja. Se tuo näitä asioita armossa. Ei voimalla, vaan armossa, hyvyydessä. Se tuo energiaa, koska olette lopultakin aito. Annatte itsenne lopultakin olla vapaa.
 
Vetäkää kunnolla syvään henkeä, sillä tämä on Kharisma-sarja, k:lla.
 
Kunnolla syvään henkeä ja tuntekaa taas kerran tuo kharisma. Tuntekaa, millaista on antaa sen virrata kehonne läpi avoimesti, vapaasti.
 
(Tauko)
 
Tota, näen joidenkin teistä yrittävän kontrolloida sitä. Ei, vaan avoimesti, vapaasti. Älkää muodostako älyllisiä ajatuksia, mitkä saavat sen menemään parantamaan tiettyjä paikkoja kehossanne. Nimittäin yhtäkkiä te taas johdatte. Siirtykää pois siitä.
 
Antakaa tuon kharisman, sielun armon, antakaa sen tulla ajatuksiinne. Ajatuksenne ovat vaikeita ja vanhoja paskiaisia, mutta antakaa tuon kharisman virrata suoraan sisään. Voi, ne ovat. Kärttyisiä vanhoja merimiehiä – sellaisia ne ovat. Olleet merillä aivan liian kauan.
 
Antakaa tuon kharisman, teidän kharismanne tulla ajatuksiinne, mieleenne – tämä ei ole jotain universaalia ykseysenergiaa, tämä on teidän.
 
No niin, jos voitte päästää sen mieleenne, pärjäätte hyvin, koska olette tehneet tuosta mielestä varsinaisen linnoituksen. Ette aio päästää sisään kaikkia näitä vieraita asioita, vaikka oikeasti päästätte.
 
Vetäkää siis syvään henkeä ja tuntekaa hetki, millaista se on – kharismanne, aitoutenne joka tulee suoraan ajatuksiinne. Tavallaan kuin öljyä ja vettä, eikö vain? (Adamus naurahtaa vähän)
 
Kharismalla on upea tapa huuhtoa pois kaikki jäte, puhdistaa ns. röörit, jos vain sallitte sen, jos ette pakota sitä. Siinä on kyse sallimisesta.
 
Tuntekaa hetki, millaista on, kun kharisma vain virtaa suoraan ajatuksiinne.
 
(Tauko)
 
Voin melkein nähdä tämän – se on mahtava näytelmä – kun ajatuksenne sanovat: "Hei, olen Ajatukset. Sinun täytyy olla Kharisma. Tervetuloa. Omistan tämän paikan. Loin tämän paikan. Olet tervetullut tänne, kunhan teet, mitä sanon, kunhan teet minusta paremman, saat minut näyttämään paremmalta. Kyllä, koska olet vain Kharisma. Minä olen persoonallisuus täällä." Kharismanne – phyi! – sylkäisee lattialle. Sitä ei kontrolloida, ei voi kontrolloida, manipuloida tai ei voi panna jotain typerystä kertomaan sille, mitä tehdä.
 
(Tauko)
 
Vetäkää kunnolla syvään henkeä, rakkaat ystävät, kunnolla syvään henkeä kharismaan.
 
Katamme tänä vuonna kharisman, valokehon, kaikki nämä upeat asiat – rakkauden ja kaiken muun. Ja ytimenä on kharisma.
 
Selkeytys
 
No niin, haluan korostaa yhtä asiaa, ennen kuin päätämme päivän. Olette tottuneet sanan "karisma" merkitsevän tavallaan hurmaava, kenties vähän seksikästä. Tuntematonta persoonallisuusominaisuutta, mitä ei voi vastustaa.
 
Tämä menee kauas sen yli. Tämä on ydinolemuksenne. Taas kerran, menkää sen sanan juureen, mitä kreikkalaiset käyttivät keksiessään sen. Se merkitsee armolahjaa. Sillä tarkoitettiin oikeasti itsensä kunnioittamista – itsensä kunnioittamista – ja sitten kunnioitetaan luonnostaan toisia. Sitä ei tehdä aikomuksella, että toiset kunnioittavat teitä. Sitä ei tehdä aikomuksella, että ihmiset luonnostaan tuntevat vetoa teitä kohtaan, koska olette karismaattinen.
 
Siinä on kuitenkin hyvin voimakas ja luontainen houkute. Se vetää luonnostaan puoleensa energioita ja ihmisiä ja kaikkia muita asioita. Se vain tuo niitä teille. Siksi karismaattisilla ihmisillä on vähän tätä ominaisuutta. Ihmiset haluavat olla lähellä, energiat haluavat olla lähellä, perhoset haluavat olla lähellä ihmisiä, jotka ovat karismaattisia. Mutta tämä ei ole mitään, minkä tuotamme keinotekoisesti. Tämä on jonkin hyvin aidon tuomista esiin sisältänne.
 
Mitä siis odottaa? No, kuten mainitsin, on noin 21 päivän jakso – nyt tai kenties myöhemmin tämän vuoden aikana – jolloin on tunne, että olette tulleet reunalle, persoonallisuutenne reunalle. Olette tulleet taas suuren kuilun partaalle. Mutta tämä kuilu ei ole pelottava. Se ei satu. Se pelottaa teitä jossain määrin, kun tulette tähän seuraavaan kohtaan, mutta siinä on kyse ennen kaikkea persoonallisuutenne petoksen paljastamisesta – sen paljastamisesta, miten olette yrittäneet kovasti tehdä siitä todellisen ja tehdä siitä oikean ja tehdä itsestänne oikean, mutta kuitenkaan se ei ollut. Se ei ollut oikeasti sinä. Ja sitten päästetään sisään tämä kharisma-virta.
 
Se – aioin sanoa "korvaa" – mutta se polttaa sen, mitä kutsuitte ennen persoonallisuudeksenne, itseksenne, ja kietoo sen sisäänsä.
 
Ette pysty määrittämään sitä heti. Se on tunne. Se on kokemus. Ette käy läpi viittä tai kymmentä askelta tai mitä tahansa siihen liittyy, aivan kuten emme käy läpi valokehon eri tasojen integrointiaskelia. Onko eri tasoja? Tavallaan, muttei se ole tärkeää.
 
Voisimme käydä läpi nämä valokehon tai kharisman tasot ja ruotia niitä tieteellisesti ja sanoa, että kharismassa on 18 kohtaa tai ominaisuutta – niin kuin on – mutta sallitaan se vain. Sama valokehon kanssa. Voisimme sanoa, että on kaikki nämä tasot ja voimme tieteellisesti määrittää ne ja puhua siitä, mitä ne tekevät eri tasoilla, mutta miksi? Se vain kääntää huomionne muualle.
 
Me vain vedämme syvään henkeä ja sallimme.
 
Hassu asia on, että olette jo siinä. Hassu asia on, että olette jo saapuneet perille. Kuten Tobias sanoi usein, olette jo ylösnousseet ja nyt vain käytte läpi, millaista on päästä siihen. Älkää siis unohtako, että se on jo tehty. Se on jo tehty. Lakatkaa tekemästä niin kovasti töitä sen eteen.
 
Vetäkää vain syvään henkeä ja oivaltakaa, että …
 
ADAMUS JA YLEISÖ: Kaikki on hyvin koko luomakunnassa.
 
ADAMUS: Kiitos teille, rakkaat ystävät. Kiitos.